Kimurantti sähköuudistus − Meksiko kansallisti litiuminsa

Meksiko tähtää litiumin tuottajaksi valtiollisin voimin. Tarkoituksena on taata tulevaisuuden teknologioiden omavaraisuus ja jakaa niiden tuoma vauraus kansan kesken.

Meksikon nykyisen hallituksen aikeina on alusta asti ollut energia-, raaka-aine- ja ruokaomavaraisuuden saavuttaminen sekä tärkeiden valtionyhtiöiden öljyalan PEMEX:in ja sähköalan Liittovaltion sähkökomission (Comisión Federal de Electricidad) pelastaminen. Sekä pandemia että Ukrainassa käytävä sota ovat osoittaneet näiden päämäärien tärkeyden. Maaliskuussa 2021 kongressi ja senaatti hyväksyivät vuorollaan presidentti Andrés Manuel López Obradorin lähettämän sähkölain (Ley de la Industria Eléctrica), mutta sitä vastaan tehtailtiin yli 250 yksityisten tahojen edut väärinkäytöksiltä takaavaa suojakannetta (amparos). Korkein oikeus (SCJN) kuitenkin julisti vihdoin viiden tunnin keskustelun jälkeen lain perustuslain mukaiseksi ja vahvisti sen voimassaolon 7.4.2022. Entisen valtaeliitin eli nykyisen opposition yhä kontrolloima korkein oikeus pitää sisällään 11 tuomaria, joista seitsemän kannatti perustuslain vastaiseksi julistamista. Koska neljä tuomaria vastusti, tarpeellista lain hylkäämiseen vaadittua kahdeksaa edustajaa ei saatu kasaan. Samaan aikaan kongressi valmistautui uuteen muutokseen, jonka presidentti oli laatinut vastaiskuna opposition tukemien yritysten valitustulvaan, joista suurin osa pyrki takaamaan niiden suhteettoman suuren kilpailuedut.

Niin sanottu sähköuudistus pyrki kumoamaan vuosien 1992 toissijaisten lakien ja vuoden 2013 silloisen energiauudistuksen mukanaan tuomat muutokset, jotka olivat vääristäneet sähkömarkkinat. Meksiko kansallisti sähkön 1960 presidentti Adolfo López Mateosin kaudella. Tästä seurasi historiallinen kasvun kausi, Meksikon ihme (Milagro Mexicano), suuri yhteiskunnallisen kehityksen kausi, jonka yksi pääpilareista oli edullinen sähkö. Yksityiset yritykset eivät olleet myöskään halunneet kehittää sähköverkostoa tai tarjota palveluitaan myös kaikille pienimpien seutukuntien ja maaseudun asukkaille. Nämä puutteet saatiin korjattua. Uusliberaalilla kaudella 1982−2018 maan omaisuutta myyvät poliitikot suhtautuivat sähköön kuitenkin jälleen pelkkänä kauppatavarana, kuten López Mateos oli ennustanut. Maahan alkoi hakeutua yksityisiä sähköalan yrityksiä, joita kohdeltiin kuin herran kukkarossa tai kuin kettuna kanalassa. Niille pinottiin maailman parhaat edut: valtion edulliset lainat, etuoikeudet ajaa oma sähkönsä verkkoon ennen valtionyhtiö CFE:tä, maksuttoman siirron ja sähköverkon käytön suhteen, ylihinnoiteltu korvaus sähkön tuotannosta huutokauppamenettelyllä, jossa hinta määräytyy kalleimman tariffin mukaan ja niin edelleen. Loivatpa yksityiset yritykset myös niin kutsutut oman sähkötuotannon yhteisönsä (sociedades de autoabasto), joka tarkoitti niiden saavan sähkönsä monin verroin edullisemmin samalla, kun ne vähensivät valtionyhtiön tuottoja. 223 varsinaisella sähköntuottajalla on ollut omien maanalaisten markkinoidensa laittomina jäseninä 75 656 yritysasiakasta. Pieni osa yhteisöistä tuotti sähköä laillisesti omaan tarpeeseensa – mikä sallitaan myös jatkossa, mutta kymmenet tuhannet yritykset simuloivat olevansa yhteistyökumppaneita, maksoivat pari pesoa ja soluttautuivat tähän malliin säästääkseen kaksi kolmasosaa sähkökuluistaan, esimerkkeinä mainittakoon reilun 19 100 kulmakaupan ketju Oxxo ja yhdysvaltalainen päivittäistavarakaupan jätti Walmart sekä leipomoalan toimija Bimbo. Parhaimmillaan suuryritykset maksoivat sähköstä kolme kertaa vähemmän kuin kotitaloudet.

Vuodesta 2014 lähtien CFE:n menetykset ja tuet yksityiselle sektorille yltävät noin 490 miljardiin pesoon tai 22,4 miljardiin euroon. Summa pitää sisällään erinäisiä tukia, pakko-ostovelvotteita, turvamekanismeja valuuttakurssien ja inflaation varalta, maksukorvauksia sekä ylihinnoittelua.  Valtionyhtiön markkinaosuus oli jo laskenut 38 prosenttiin ja hallituskauden eli vuoden 2024 toiselle puoliskolle tultaessa perinteikkään 1937 luodun julkisen alan yhtiön loppu olisi jo voinut olla lähellä. Siksi perustuslain muutos oli tarpeen. Sillä pyrittiin kitkemään väärinkäytökset, vahvistamaan valtion kontrollia sähkömarkkinoista sekä takaamaan CFE:n tulevaisuus. Uudistus saapui kongressiin jo syyskuun 2022 viimeisenä päivänä. Tammi-helmikuussa aloitteesta järjestettiin ennätyksellisen laaja ja avoin keskustelu tutkijoiden, järjestöjen, yritysten ja poliitikkojen keskuudessa. Oikeisto-oppositio ja ulkomaiset yritykset, etenkin espanjalaiset sellaiset, pelottelivat sähköuudistuksen nostavan hintoja ja lisäävän likaisen sähkön osuutta. Todellisuudessa uudistus kuitenkin vakauttaisi kansallista laajaa sähköjärjestelmää, takaisi hintojen pysymisen nykytasolla, mahdollistaisi valtiollisen sijoituskyvyn ja sallisi nykyisin vajaakäytöllä yksityisen sektorin suosimiseksi olevien noin 60 vesivoimalan täyden hyödyntämisen. Onpa Tabascon osavaltiokin tulvinut kahdesti sen takia, ettei sitä ympäröiviä vesivoimaloita ole käytetty suunnitellulla tasolla ja patoaltaiden tavoitevesimäärät ovat päässeet ylittymään. Voimassa ollut lainsäädäntö on myös estänyt valtiollisen vesienergian luokittelemisen puhtaaksi sähköksi. Meksikon hallitus uusii myös vesivoimaloidensa turbiinit, joka tulee parantamaan niiden energiatehokkuutta. Valtion sähköyhtiötä on pidetty tarkoituksella sähköliekillä, koska se ei ole voinut hyödyntää 45 prosenttia tuotantokapasiteetistaan, totesi CFE:n johtaja Manuel Bartlett maaliskuussa 2021. Bartlettin mukaan julkinen yritys on toiminut yksityisten yritysten ”trampoliinina”. Kirjoitin aiheesta jo viime vuoden huhtikuussa.

Uudistuksessa yksityisille yrityksille jätettäisiin vielä varsin suuri 46 prosentin osuus sähkömarkkinoista, samalla kun valtion osuus nostettaisiin 54 prosenttiin. Jo nykyisin CFE tuottaa enemmän uusiutuvaa energiaa kuin mukamas pelkästään ajoittaisiin tuuli- ja aurinkoenergian vaihtoehtoihin panostavat yksityiset pääosin ulkomaiset yritykset, joiden energiasta valtaosa tosin tuotetaan oikeasti kaasulla. Meksikon energialiiton (Asociación Mexicana de Energía) 17 suurimmasta jäsenyrityksestä 15 on ulkomaalaisia. Listan ylivoimainen ykkönen espanjalainen Iberdrola on syönyt valtionkassasta tukia jo vähintään 56 miljardilla pesolla tai lähes 2,6 miljardilla eurolla. Listan kakkonen on japanilaisyritys Mitsui, yhdysvaltainen Saavi Energía on listakolmonen ja nelonen Naturgy on sekin espanjalainen. Meksikossa viime aikoina paljon mainostettujen puhtaan energian liikemalleihin sisältyy todellisuudessa likaisia menettelyjä kuten valtion kassasta varastaminen, paikallisen väestön uhkailu ja alkuperäiskansojen hyväksikäyttö. Myöskään kotitalouksien aurinkopaneeleja ei kielletä, kuten kansaa peloteltiin. Meksiko rakentaa myös julkisin varoin Sonoran Puerto Peñascoon Latinalaisen Amerikan suurimman aurinkopaneelien keitaan. Meksikon sähkömarkkinoiden noin 30 prosentin puhtaan energian osuus voi nousta lyhyellä aikavälillä 10−15 prosenttia etenkin vesienergian teknologian uusimisen myötä. Yksityiset tahot voivat myös jatkossa tuottaa tuuli- ja aurinkoenergiaa.

Yhtä kaikki, keskustelu oli värikästä, aaltoilevaa, kiivasta eikä siinä jätetty käyttämättä opposition ja yritysten taholta myöskään maksettuja mainoksia tai nykydemokratioissa tyypillisiä valhe- ja mustamaalauskampanjoita. Yhtäkkiä monikansalliset suuryritykset olivatkin pienen ihmisen ja ilmastonmuutoksen asialla, vaikka todellisuudessa ne halusivat jatkaa kansallisen vaurauden riistämistä keinolla millä hyvänsä. Oikeistoblokki, johon kuuluvat Partido Acción Nacional (PAN), Partido Revolucionario Institucional (PRI) ja entinen vasemmistopuolue Partido de Revolución Democrática (PRD), niin sanottu vuoden 2021 vaalien Va por México (”Meksikon puolesta”) tai kansan parissa yhdistelmä PRIANRD, ehdotti 12 kohtuullisen järkevää ja uudistukseen jo tavalla tai toisella liittyvää lisäystä, kuten sähkön julistamista ihmisoikeudeksi ja kuluttajahintojen laskemista sekä vihreän siirtymisen kirjauksia. Kolmea kohtaa ei voitu sisällyttää, koska ne sotivat korkeimmassa oikeudessa laillistetun sähkölain asetuksia vastaan. Huomionarvoista on myös se, että PRI-puolue ja sen edeltäjät olivat pääroolissa, kun öljy kansallistettiin 1938 ja sähkö 1960. Nyt uusliberaali − kuulemma ”sosiaalidemokraattinen” − vanha maata yksinoikeudella pitkään hallinnut PRI on tallannut pitkän matkan ja siitä on tullut keskusta- ja äärioikeistolaisuuden välillä tasapainoilevan PAN:in juoksupoika. PAN taas perustettiin aikoinaan vastareaktiona etenkin presidentti Lázaro Cárdenas del Ríon maareformiin ja öljyn kansallistamiseen. Oli tullut määrittelyjen aika kansalaisten edessä: ken tukisi kansakunnan etuja ja kuka taas asettuisi ajamaan ulkomaisten sähköyhtiöiden asiaa. Asiasta äänestettiin sunnuntaina 17.4.

Oikeisto petti lopulta kansan ja PRI:n sekä PRD:n tapauksessa omat arvonsa eikä taipunut ehdotuksiensa hyväksymisestä huolimatta isoimman puolueen Movimiento de Regenación Nacionalin (MORENA), ja sen liittolaisten Partido Verde Ecologista de Méxicon (PVEM) ja Partido del Trabajon (PT) kelkkaan. Oikeiston puolelle taittui odotetusti myös sosiaalidemokratiaa ja äärioikeistolaisuutta yhdistelevä entinen vasemmistopuolue Movimiento Ciudadano (MC), jolla on hallussaan tärkeät ja väestöltään suurien Jaliscon ja Nuevo Leónin osavaltiot. Hallitusta tukeva vasemmisto voitti äänestyksen 275 äänellä, kun oppositio jäi toiseksi 223 äänellä. Kaksi edustajaa oli poissa. Oppositio alkoi kuitenkin juhlia 12 tunnin vääntöä ”voittona” ja se juhli sitä kuin jalkapallon maailmanmestaruutta. Morena liittolaisineen ei yltänyt tarvittuun kahden kolmasosan enemmistöön, mikä olisi vaatinut 332 edustajaa. Vaikka suurin puolue Morena lisäsi paikkamääräänsä vuoden 2021 välivaaleissa ja vaikka vihreät saivat suunnilleen saman verran paikkoja kuin leniniläis-marxilainen PT menetti, söi 56 paikkaa vuonna 2018 vaaliliitossa Morenan kanssa saaneen kristillis-vasemmistolaisen Partido de Encuentro Socialin (PES) häviäminen puoluekartalta äänestyksessä tarvittuja paikkoja, joista osa valui vaaleissa liittoutuneelle oikeistolle. Se ei varsinaisesti kasvanut äänimääriensä suhteen, mutta sai enemmän paikkoja uuden maan poliittisen historian kannalta varsin perverssin vaaliliittonsa turvin. Hallituskauden ensimmäisen kolmen vuoden aikana kongressi ja senaatti ylsivät 18 perustuslain muutokseen, jotka muokkasivat 55 artiklaa. Enää kesken hallituskauden toiselle kolmivuotiselle kongressikaudelle jäivät kolme uudistusta: sähköuudistus, vaaliuudistus ja 2019 perustetun kansalliskaartin hallinnollinen muutos. Suurin osa niin sanotun neljännen muutoksen (Cuarta Transformación) lakialoitteista on jo saatu ajettua onnistuneesti kaksiportaisen parlamentaarisen koneiston läpi. Kyseessä oli hallituksen ensimmäinen tappio kongressissa sitten vuoden 2018 vaalien.

Eräiden arvioiden mukaan kyseessä oli kuitenkin presidentin shakkimatti. Teoriaa tukee se, että korkein oikeus hyväksyi aiemman sähkölain, joka takaa valtionyhtiö CFE:n ylösajo-operaation ja laittaa päätepisteen yksityisen sektorin etuoikeuksille kuten hinnoittelulle, voimansiirtojärjestykselle ja väärinkäytetyille energiaosuuskunnille. Se luo vakaat sekä tasapuoliset markkinaolosuhteet, vakauttaa sähköverkoston toiminnan ja takaa nykyiset edulliset kuluttajahinnat. Siksi sähköuudistukselle ei enää ollut niin suurta tarvetta, vaikka siinä mainittiin myös litiumin kansallistaminen. Vasemmistolainen Morena on kutsunut uudistusta vastaan äänestäneitä edustajia maanpettureiksi samaan tapaan kuin 1900-luvun paras presidentti Cárdenas teki vuoden 1938 öljyn kansallistamisen yhteydessä. Näin on tehnyt myös presidentti López Obrador. Äänestyskäyttäytyminen kieltämättä näytti sen, kenen riveissä kukin seisoo. Aiemmin kiihkeästi vallankumouksen ja Cárdenasin perintöä elossa pitäneen PRD:n edustaja toi italialaisen energia-alan lobbarin jopa kongressisaliin asti. Kuten myös arvioidaan, saattaapa tämä äänestys jäädä historiaan opposition todellisena lopun alkuna. Sen kannatus on laahannut jo vuodesta 2018 ja se on hävinnyt järjestäen myös osavaltiotasolla, mutta nyt se saattaa kaivaa omaa kuoppaansa. Tuleeko siitä sen hauta, riippuu siitä, miten kansa hahmottaa ulkomaisten yritysten intressien ajamisen suhteessa valtionyhtiön laajalle yhteiskuntaan säteileviin etuihin: onko kansanedustajan tehtävä ajaa ulkomaisten toimijoiden kuten espanjalaisen Iberdrolan vai tavallisten kansalaisten etuja? Tämän suhteen viimeinen sana kuuluu kansalle. Ensimmäiset vaalit tulevat eteen jo kesäkuussa, kun päätetään kuuden osavaltion kuvernöörin viroista. Sähköuudistuksen avoin käsittely ja se, miten hallitus ei saanut tuekseen riittävää enemmistöä, kertovat aidosti toimivasta demokratiasta, moraalinen voitto on myös se, ettei nyt ei käytetty penniäkään edustajien lahjontaan kuten tapahtui todistetusti vuoden 2013 energiauudistuksen yhteydessä, kuten vankilassa istuva PEMEX:in entinen johtaja ja PRI:n poliitikko Emilio Lozoya Austin on myöntänyt.

Sonoran osavaltion Bacadéhuachissa on tiettävästi maailman suurin tunnettu litiumesiintymä eli noin 243 miljoonaa tonnia valkoista kultaa.

Vuonna 2020 litiumtonnin hinta oli 147 000 pesoa (6 734 euroa) ja 2022 hinta oli kivunnut jo 1,6 miljoonaan pesoon tai lähes 73 300 euroon.

Presidentti oli ilmoittanut jo aiemmin lähettävänsä kongressille välittömästi esityksen kaivoslain (Ley Minera) muutoksesta, jos litiumin kansallistamista ei hyväksyttäisi sähköuudistuksen yhteydessä. Kyseinen uudistus ei vaadi kahden kolmasosan enemmistöä, vaan se voidaan hyväksyä yksinkertaisella määräenemmistöllä. Ehdotus meni kongressissa läpi heti maanantaina 18.4. Sen hyväksyivät 298 edustajaa, sillä myös MC tuki sitä. Oppositio boikotoi äänestystä ja siltä jäi antamatta 197 ääntä. Tiistaina 19.4. senaatti teki saman tempun: 86 kannatti, 20 vastusti ja 16 oli poissa. Näin litium kansallistettiin ennätystahdilla kahdessa päivässä. Koska aihetta oli käsitelty laajasti jo sähköuudistuksen yhteydessä, niin lähetekeskustelussa, avoimessa parlamentissa kuin valiokunnissakin, voitiin siitä äänestää nyt pikatahdilla. Jo aiemmin vuodesta 1917 lähtien mineraalivarat ja maanalaiset varannot kuten öljy ovat periaatteessa kuuluneet valtiolle, mutta määrittelyt ovat väljiä tai tulkinnanvaraisia eikä artiklassa 27 mainita erikseen litiumia. Teknisesti litium on alkuaine eikä mineraali. Nyt sille määriteltiin selkeä strateginen asema. Litiumia varten perustetaan julkinen valtionyhtiö, joka vastaa tämän yhteiskunnan sähköistämisessä keskeisen ”valkoisen kullan” kartoittamisesta, prosessoimisesta ja hyödyntämisestä. Koska kyse on Meksikon kansan omaisuudesta, yksityisille tahoille tai ulkomaisille yrityksille ei tulla myöntämään enää kaivoslupia hinnoiltaan tulevaisuudessa yhä kallistuvan litiumin käsittelyyn. Uusi laki turvaa osaltaan myös luonnon hyvinvointia, terveyttä ja kaivosyhteisöjen sekä alkuperäiskansojen oikeuksia vastuullisen kaivosteollisuuden logiikalla. Litiumesiintymät julistetaan suojelluiksi mineraalivarantojen alueiksi niiden turvaamiseksi. Laki tukee osaltaan Meksikon energiasiirtymää, uusien teknologioiden innovaatiotyötä ja ylipäätänsä kansallista kehitystä. Meksiko omaa maailman suurimpiin kuuluvat litiumvarannot, tätä alkuainetta esiintyy yli puolessa 32 osavaltiosta ja sen pitoisuudet ovat tiettävästi poikkeuksellisen suuria. Maassa on myös orastavaa litiumakkujen teollisuutta. Eräs kiinalaisyhtiö ja maailman suurin tuottaja Ganfeng Lithium on pyrkinyt hyödyntämään Sonoran osavaltion niin kutsutun litiumlaakson (Valle de Litio) laajoja esiintymiä, mutta vasta alussa ollut projekti tullaan suurella todennäköisyydellä keskeyttämään. Kiinalaisyritys osti kaivosoikeudet niiden alkuperäiseltä haltijalta brittiläiseltä Bacanora Lithiumilta. Meksikolainen geologinen tutkimuslaitos (Servicio Geológico Mexicano) tulee vastaamaan litiumin analysoimisesta, paikantamisesta ja varantojen kartoittamisesta.

Meksikon litiumvaroista tehtiin äskettäin ensi-iltansa saanut dokumentti México: Litio al Descubierto, joka hahmottelee tulevan kehityksen suuntaviivoja nykyisen tietämyksen perusteella:

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Once Noticias, La Jornada, Vanguardia, La Razón, Rompeviento TV, Energía Hoy, etc.

Bolivian presidentti Meksikossa: vallankaappaus johtui litiumista

Argentiinan presidentti Alberto Ángel Fernández Pérez vieraili helmikuun lopussa Meksikossa. Nyt kuukautta myöhemmin Bolivian tuore presidentti Luis Alberto Arce Catacora tuli viralliselle valtiovierailulle Meksikoon. Arce osallistui presidentti Andrés Manuel López Obradorin tiedotustilaisuuteen 24.3. Lisäksi hän puhuu muun muassa Meksikon senaatille ja saa pääkaupunki Ciudad de Méxicon kunniavieraan tittelin. 25.3. Arce matkustaa eteläiseen Campechen osavaltioon, jossa muistetaan Chakán Putumin voitokasta taistelua espanjanlaisia valloittajia vastaan 1517 Champotónin kunnassa, joka muodostaa osan itsenäisyyden juhlavuoden tapahtumista. Campechen rannikolla saavutettu chontal-kansan voitto symbolisoi alkuperäiskansojen yhä jatkuvaa vastarintaa. Espanjalaiset kutsuivat paikallista asutuskeskusta “huonon taistelun satamaksi”.

Mantereen kokoista solidaarisuutta rakennettiin Kansallispalatsin laajoilla ja Diego Riveran kuvittamilla käytävillä.

Kansanvallan voitto ilman väkivaltaa

Presidentti Andrés Manuel López Obrador: Huomenta.

No, tämä päivä on erityinen, koska Luis Alberto Arce Catacora, Bolivian monikansallisen valtion presidentti, on kanssamme. Presidentti Arce on ystävämme, kumppanimme, veljemme. Hän on Bolivian alkuperäiskansojen, kansanomaisen, demokraattisen liikkeen kasvatti, liikkeen joka näytti todeksi uuden tavan hallita kansan ja erityisesti kaikkein köyhimpien, syrjäytyneiden, hyväksi.

Se oli hallitus, joka syntyi diktatuurien, autoritaaristen hallintojen jälkeen; se oli presidentti Evo Moralesin johtama hallitus. Menestyvä hallitus, yli vuosikymmenen ajan, Bolivia kasvoi enemmän kuin mikään muu maa Amerikkojen mantereilla; he saivat luonnonvaransa takaisin ja mikä tärkeintä, nostivat miljoonia bolivialaisia ​​ulos köyhyydestä.

Tuo hallitus joutui kokemaan mutkikkaan tilanteen. Boliviassa vietiin läpi perustuslaillisen järjestyksen rikkomus, presidentti Evo pakotettiin eroamaan ja pantiin alulle laittomasti valtaa pitänyt hallitus. Siellä koettiin häirintää, väkivaltaisuuksia.

Maamme noudatti solidaarisuuden ja turvapaikkaoikeuden soveltamisen perinteitään. Tätä suojaa tarjottiin presidentti Evolle, Bolivian demokraattisen liikkeen keskeisille johtajille. Tuo ongelma, Bolivian kriisi, päätettiin ratkaista demokraattisin keinoin.

Häirinnästä, polarisaatiosta huolimatta Bolivian kansa ratkaisi konfliktin demokraattisella tavalla ja sanoisin esimerkillisesti, koska laillisuus saatiin palautettua hyvin lyhyessä ajassa. Ja ihmiset menivät äänestämään, ja jo ensimmäisellä kierroksella Luis Alberto Arce Catacora voitti, Bolivian monikansallisen valtion presidentti, joka on tällä hetkellä kanssamme.

Kutsuimme hänet, koska huomenna Champotónissa, Campechessa, osana itsenäisyytemme 200-vuotisjuhlia, pidetään muistotilaisuus alkuperäiskansojen vastarinnalle.

Olemme erittäin tyytyväisiä saadessamme presidentti Arcen tänne. Kutsuimme hänet, koska he edustavat koko yhden kansan ihmisarvoa, kansan joka taistelee oikeudenmukaisuuden, vapauksien, demokratian puolesta ja puolustaa kansojen ja kansakuntien suvereniteettia, itsemääräämisoikeutta.

Tervetuloa, presidentti.

Ja me pyydämme teitä ottamaan puheenvuoron, ilmaisemaan mitä haluattekin, ja presidentin puheenvuoron päätteeksi avaamme tämän aamuisen tiedotustilaisuuden kuten aina kysymyksille ja vastauksille.

Ole hyvä, presidentti.

Pakolaisuudesta presidentiksi

Luis Alberto Arce Catacora, Bolivian monikansallisen valtion presidentti: Paljon kiitoksia, presidentti Andrés Manuel López Obrador. Meksikon ulkoministeri, ulkoministerimme, joka on täällä kanssamme, Meksikon kansa.

On kaksinkertainen onnellisuus olla täällä taas, Meksikon tasavallassa. Ensinnäkin sen vuoksi, että presidentti Manuel López Obrador sai meidät osallistumaan niihin toimiin, jonka hän mainitsi puhuessaan ennen minua, mutta toiseksi on onnellisuus tulla Meksikoon, tällä kertaa ei enää pakolaisena, poliittisena pakolaisena, maassani marraskuussa 2019 tehdyn vallankaappauksen takia.

Olimme täällä yrittääksemme sopeutua uuteen elämään, joka odotti meitä, kunnes sosiaaliset järjestömme kutsuivat meidät Boliviaan, siis Liike Sosialismiin (MAS), Poliittinen väline kansojen itsemääräämisoikeuden puolesta (IPSP), MAS-IPSP:n presidenttiehdokkaaksi.

Noiden kahden kuukauden aikana, jotka olen ollut täällä Meksikossa, olen saanut hyvin paljon solidaarisuutta meksikolaisilta. Kun kävelin Ciudad de Méxicon kaduilla, kävimme meksikolaisista, mutta puhuessamme kävi ilmi, että olimme ulkomaalaisia. Tulin aloittaneeksi keskusteluja kansan kanssa, kun söimme täytettyjä leipiämme [tortas] kadulla, tacojamme kadulla, ihmisten kanssa, jaoimme kohtaamisia, ja he kysyivät minulta, mitä Boliviassa oli tapahtunut, ja sain osakseni ehdottoman solidaarisuuden ilmaisuja.

Myös täällä, Meksikossa, minut kutsuttiin pitämään useita konferensseja noista tapahtumista, siitä, mitä olimme tehneet Boliviassa sosiaalisella, taloudellisella, yhteisöllisellä ja tuottavalla mallillamme, jota veimme käytäntöön vuodesta 2006 alkaen, kuten presidentti Manuel López Obrador mainitsi, noilla talouskasvun luvuilla, mutta myös saaden aikaan tärkeitä tuloksia sosiaalisissa asioissa.

Vähensimme köyhyyttä, äärimmäistä köyhyyttä 38 prosentista 15 prosenttiin; pienensimme eriarvoisuutta mittaavaa Gini-indeksiä, jossa Bolivia yhdessä Brasilian kanssa oli vuoteen 2005 asti yksi eniten tuloja harvoihin käsiin keskittävistä maista, laskimme indeksiluku 0,60:n 0,48:een, eli koko alueella olimme viimeisten joukossa keskittyneiden tulojen mittauksissa, mutta sitten meistä tuli viides talous, viides maa, jolla on paras tulojakauma.

Lisäsimme elinajanodotetta hallituksemme 14 vuoden aikana. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa Brasilia, joka seurasi meitä elinajanodotteen kasvussa, teki niin noin kolmella vuodella kyseisellä kaudella 2006−2019, ja me taas tulimme laskeneeksi, pikemminkin nostaneeksi elinajanodotetta 10 vuodella koko sen ajan.

Sosiaaliset indikaattorit olivat erittäin, erittäin hyviä, talous kasvoi, tuli vallankaappaus, joka jätti meille valitettavasti konkurssikypsän maan, teknisesti ottaen tuhotun maan, joka meidän on tänään rakennettava uudelleen.

Kun palasimme Boliviaan, saapuessamme lentokoneesta, täysin päinvastoin kuin meidät oli vastaanotettu täällä Meksikossa. Täällä Meksikossa, saapuessamme lentokoneesta, lentokoneella, saimme osaksemme Meksikon hallituksen, Meksikon kansan solidaarisuuden, solidaarisuuden, jota emme tule koskaan unohtamaan, solidaarisuuden, jonka pidämme aina tallessa pienessä erityisessä paikassa sydämissämme, kaikki me, jotka olemme kärsineet poliittisesta vainosta.

Saapuessamme maahan, se oli jotakin aivan muuta. Minä en edes ollut käynyt läpi kotimaani maahanmuuttoviranomaisia, ja poliisi odotti minua jo kutsulla kuulusteluihin. Siellä ei kunnioitettu asianmukaisia laillisia ​​prosesseja, eikä siellä kunnioitettu ihmisoikeuksiakaan.

Ja kiitos Bolivian kansan tuen, Bolivian kansan tietoisuuden, niiden ansiosta saimme takaisin yhteisen kotimaan kaikille bolivialaisille, saimme takaisin demokratian bolivialaisille vaaliuurnilla viime lokakuussa 2020.

Tästä syystä, presidentti Manuel López Obrador, minulla on erityinen kaksinkertainen ilo olla täällä, pystyä jakamaan kanssanne tuon tärkeän taistelun juhlistaminen, mutta minulle on myös symbolista merkitystä tulla maahan, joka suojeli minua, maahan, joka ilmaisi solidaarisuutensa muutosprosessillemme Boliviassa ja tänään tulimme sanomaan teille, presidentti Manuel López Obrador: palautimme demokratiamme, palautimme kehityskulkumme Boliviassa.

Hyvin paljon kiitoksia.

Keskinäisten suhteiden palauttaminen

Andrés Manuel López Obrador: No, jos olette sitä mieltä, aloitetaan.

Kysymys: Herra presidentti, hyvää huomenta. Kuinka voitte, presidentti? Hyvää huomenta.

Andrés Manuel López Obrador: Hyvää huomenta.

Kysymys: Olen toimittaja Bolivia TV:stä, Boliviasta, Helen San Román. On ilo olla maassanne.

Presidentti, kysyisin kaksi tiedustelua. Mitä tarkoittaa Meksikon ja Bolivian näiden ennen kaikkea kahdenvälisten suhteiden ennalleen palauttaminen Meksikolle?

Ja presidentti Luis Arcelle myös sama kysymys. Mitä Bolivialle merkitsee näiden suhteiden palauttaminen tämän maassamme tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen?

Kiitos paljon.

Presidentti Andrés Manuel López Obrador: No, meille on hyvin tyydyttävää, että demokratia on saatu palautettua Boliviaan ja että se on saavutettu ilman paljoa väkivaltaa, se oli todellinen Bolivian kansan uroteko.

Ja on myös tyydyttävää, että tapaamme uudelleen, koska Bolivian kansa, Meksikon kansa, ne ovat veljeskansoja, kuulumme Amerikkaamme ja jaamme samat oikeudenmukaisuuden, vapauden tavoitteet, luokkaerottelun, rasismin poiskitkemisen, yhdenvertaisuutemme kunnioittamisen ja itsemääräämisoikeutemme vahvistamisen päämäärät. Siksi juhlimme presidentti Arcen vierailua.

Toistan, se mitä he tekivät Evo Moralesin presidenttikaudella, on ihailtavaa seuraavien kolmen muuttujan suhteen:

Esimerkillinen talouskasvu, keskimääräinen vuotuinen talouskasvu 4,8 prosenttia ja kasvuvauhti vuonna 2013 oli jopa 6,8 prosenttia; lisäksi talouskasvu oli jatkuvaa.

Toiseksi, he ottivat luonnonvaransa takaisin itselleen. Kansalliset ja ulkomaiset yritykset eivät lopettaneet osallistumistaan, mutta Bolivian valtio hallitsi tuloja, liikevoittoja, jotka nämä taloudelliset toiminnot tuottivat.

Ja se johti kolmanteen, joka oli se kaikista tärkein: kansan hyvinvointi. Kaikki tulot, jotka aiemmin menivät ulkomaille tai pysyivät harvoissa käsissä, kaikki tuo yhden vähemmistön hyväksi kertynyt varallisuus jaettiin oikeudenmukaisesti ja se sai miljoonat perheet nousemaan pois köyhyydestä.

Joten siksi vallankaappausta edeltävä prosessi oli erittäin tärkeä, se jopa johti tähän vakavaan rikkomukseen, mikä tarkoitti sitä, että vähemmistö otti vallan itselleen väkisin.

Muistan miten noina päivinä maalattiin rasistisia iskulauseita johtajien, virkamiesten taloihin ja toimistoihin, se oli häpeällistä; mutta kaikki tuo oli kuin huono yö, kuin painajainen, se oli vain väliaikaista, ja Bolivian kansa ratkaisi sen demokraattisin keinoin.

Ja nyt, tästä jälleenrakennuksen asettamasta haasteesta huolimatta, olen varma, että ihmisten tuella he palaavat jälleen oikeudenmukaisuutta ruokkivalle ja hyvinvointia tukevalle kasvun tielle, koska kehitys ilman oikeudenmukaisuutta on taantumista.

Bolivian malli selittää, kuinka on mahdollista luoda varallisuutta, koska et voi jakaa sitä mitä sinulla ei ole, on luotava vaurautta, mutta vaurallisuutta on yritettävä jakaa, koska varallisuus ei ole tarttuvaa, valtion on osallistuttava taatakseen sen jakaminen ja se, että se hyödyttää kaikkia.

Se on Bolivian malli, ja se oli tuloksellinen, ja se tulee olemaan yhä edelleen erittäin onnistunut.

Olemme todella onnellisia ollessamme täällä presidentin kanssa.

Luis Alberto Arce Catacora: Paljon kiitoksia. No, ensiksikin meille täällä oleminen merkitsee maidemme välisten suhteiden palauttamista.

Valitettavasti edellisen vallan ottaneen hallituksen asenteen vuoksi suhteemme Meksikoon ja muihin maihin, kuten Kiinaan, kuten Argentiinaan, supistuivat epäilemättä siinä määrin, että suurlähettiläämme, joka auttoi meitä niin paljon, kun olimme siellä noina monimutkaisina hetkinä, varsinkin itselleni vaikeina, kun lähdin maasta, jossa huolimatta virallisesta kulkuluvasta annettiin määräys, ettei Luis Alberto Arce Catacora lähde maasta, vaikka minulla olikin hallituksensa itsensä allekirjoittama kulkulupa, minun piti käydä läpi useita tiukkoja tarkastuksia, Bolivian poliisin väärinkäytöksiä El Alton lentokentällä.

Ja varmasti juuri siksi Meksikon suurlähettilästämme Boliviassa tarkkailtiin ja häntä kutsuttiin joka hetki silloisen hallituksen ulkoministeriöön, kuten olette nähneet lehdistössä.

Niitä kahden sisarmaan välisiä suhteita, maiden joilla on paljon yhteistä ja joilla on paljon edellytyksiä tehdä töitä yhdessä, horjuttivat valtaa pitäneen hallituksen luonteeltaan nimenomaan ideologiset ja poliittiset kysymykset.

Ja meille täällä oleminen on antaa niille sysäys ja lunastaa takaisin kaikki tuo työ, jota meksikolainen diplomatia teki maassamme, palauttaa ennalleen tuo kummankin kansan välinen veljeys, jonka suhteen meillä on paljon keskusteltavia aiheita. Me bolivialaiset ja meksikolaiset olemme hyvin samankaltaisia, meillä on monia yhteisiä asioita, joiden kanssa voimme työskennellä, mutta se tapahtuu vuoropuhelun avulla, ja se taas tapahtuu avaamalla ovet.

Ja siksi, kun presidenttimme Manuel López Obrador kutsui meidät, sanoimme hetimmiten kyllä, koska kyse on erittäin hyvästä tilaisuudesta vahvistaa jälleen kahden sisarmaan keskinäisiä suhteita.

Parituntisen aamuseitsemän jälkeen alkaneen tiedotustilaisuuden aikana ei vältytty naurultakaan.

Tulojen välttämätön uusjako

Kysymys: Hyvää huomenta, presidentti. Kiitos. Hans Salazar, Noticiero en Redes.

Tilaisuutta hyödyntäen, kysyisin: näiden Bolivian kasvun vuosien mukaan, jotka olette jo maininnut, mitä suosituksia antaisitte Meksikolle, jotta se voisi saada vahvistettua taloutta? Edistystä on jo tapahtunut, mutta pandemian myötä talous on kärsinyt maailmanlaajuisesti. Mitä toimenpiteitä voisitte suositella Meksikolle kaiken kokemuksenne perusteella?

Kysymyksen toisesta osasta, oikeastaan ​​taloudellisesta mallistamme, uskomme ja olemme levittäneet sitä tällä tavoin paitsi Latinalaisen Amerikan yliopistoissa myös Euroopan ja Pohjois-Amerikan yliopistoissa. Olimme Harvardissa, olimme Chicagossa ja olimme useissa Euroopan yliopistoissa levittäen myös tätä mallia, taloudellisen mallin perusteita.

Ja olemme vakuuttuneita siitä, että sillä maalla, jolla on luonnonvaroja, maalla, jolla on potentiaalia tuottaa taloudellista ylijäämää, avainkysymys tähän on valtion suorittama ylijäämän haltuunotto ja sen uudelleen jakaminen väestölle.

Ratkaisu, jonka olemme todistaneet, työhypoteesimme kohti vuotta 2005, jolloin emme vielä olleet hallituksessa, siinä ehdotimme Bolivian kansalle taloudellisen mallimme vaihtoehtoa vanhaan uusliberalistiseen malliin verrattuna, kyse oli pohjimmiltaan taloudellisten ylijäämien luomisesta, sen sijaan että markkinat olisivat kohdentamismekanismi, se olisikin valtio.

Ja miksi valtio?

Koska perustyötä oli tehtävä. Uusliberaali malli, tavallisesti ja kaikkialla, olemme nähneet, että se tuottaa tulokeskittymän harvoille, se on osa itse uusliberaalin talousmallin logiikkaa. Siksi meidän on tehtävä − olemme sen vastakohta − tulojen uudelleenjako. Ja tuota tulojen uudelleen jakamista eivät tee markkinat, vaan sen tekee valtio.

Näin ollen taloudellisessa mallissamme syntyy ylijäämää, se tulee kaasusta, se tulee sähköstä, se tulee kaivosteollisuudesta, lyhyesti sanottuna, ja valtio ottaa haltuunsa ylijäämän ja jakaa sen väestön kesken jakamispolitiikalla, jota me kutsumme joukkovelkakirjoiksi, jotka ovat ehdollisia siirtoja, jotka valtio suorittaa väestölle.

Olemme nyt varmasti jo kolmas tai viides maa, jolla on yleinen perustulo, yleinen eläke. Jokaisella Boliviassa on kansaneläke, eläke joka juontaa, vanhuseläke − kuten te täällä sitä kutsutte – joka tulee luonnonvaroista, osa näistä luonnonvaroista jaetaan uudelleen koko väestön kesken riippumatta siitä, ovatko ne myötävaikuttaneet sosiaaliturvaan.

Siksi ne, joilla on sosiaaliturva, hyötyvät kaksinkertaisesti, mutta ne, lähinnä maaseudulla, maaseutualueilla työskentelevät viljelijäveljemme, elinkeinoalojen työntekijät, me kutsumme niin niitä ihmisiä, jotka myyvät kauppatoreilla ja joilla heillä ei ole vakituista työpaikkaa, heillä ei ole kiinteitä tuloja, kun heidän työikänsä päättyy, heillä ei ole minkäänlaista eläkettä. Tämä on se eläke, joka meillä on.

Kun tarkastelin vuoden 2019 lukuja, olimme maailman viides maa ja ensimmäinen kehittyvistä maista, joilla oli yleinen eläke, tuo kansaneläke on osa tulojen uudelleenjakoa, jota noudatimme hallituksessamme.

Siksi malli on yksinkertainen: synnytetään ylijäämiä, valtio hallinnoi niitä, ne jaetaan yhteiskunnalle ja muodostamme tasavertaisemman yhteiskunnan. Tasa-arvoisempi yhteiskunta − ja se on se oletusarvo − kasvaa nopeammin, ja se on yksi selitys sille, miksi Yhdysvalloissa, Euroopassa, kasvu on tällä hetkellä erittäin hidasta.

Ja kansainvälisesti on julkaistu useita tutkimuksia siitä, kuinka sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa on ollut suuria tulokeskittymiä harvoille, jatkuvasti on yhä enemmän rikkaita ihmisiä, ja jatkuvasti enemmän rikkaita, ja kerta kerran jälkeen köyhyys alkaa pahentua näissä maissa.

Siksi meidän vastaväitteemme on jakaa tuloja uudelleen keskeytymättömän, yhdenvertaisen tulon luomiseksi ja mahdollisuuksien tarjoamiseksi kaikille.

Litium vallankaappauksen taustasyynä

Kysymys: Hyvää huomenta. Ernesto Ledesma, Rompeviento TV:stä.

Bolivia on ikoninen tapaus maailmassa, koska kansallistitte litiumin; ettekä vain kansallistaneet sitä, vaan tuotatte omalla litiumillanne, siis myös teollistatte sen.

Kysymys, joka olisi teille, herra presidentti Arce, olisi: mitä hyötyä Bolivialle on ollut siitä, että litium on kansallistettu ja mitä se tarkoittaa bolivilaisten taloudellisten tulojen kannalta ja miten puolestaan ​​nuo tulot jaetaan, kuten hetki sitten tuotiin esiin, kanavoidaanko ne sosiaalisiin ohjelmiin?

Jotta voimme saada ulottuvuutta tähän, ja erityisesti meksikolaisille, ja etenkin yrityksille, jotka vastustavat tätä ja sitten käyvät sotaan presidentti López Obradorin hallitusta vastaan: millaisia etuja litiumin kansallistaminen tosiasiallisesti toi mukanaan? Mikä on se vertailukohta peilatessa sitä siihen, mitä tulee maahamme? Ja mitä mieltä olisit tästä strategiasta, jota yritykset nyt toteuttavat, vaikka niillä ei ole toimilupia toimintaansa?

Luis Alberto Arce Catacora: Kiitos, presidentti.

No, itse asiassa tämä oli juuri yksi vallankaappauksen tavoitteista. Bolivia oli etenemässä, kuten toimittaja sen mainitsi, teollistumisessa, meillä oli pitkälle edennyt sopimus saksalaisen yrityksen kanssa, jotta Boliviasta tulisi tämän yrityksen enemmistöosakas, hyötyisimme tehtaasta, teknologiasta ja kaikesta tuosta tuottaaksemme Boliviassa ja viedäksemme litiumakkuja Boliviasta.

Siihen asti meillä olimme edistyneet kaivostoiminnassa, erottelimme jo kaliumkloridia, litiumkarbonaattia, tuotimme sitä jo.

Lisäksi Cochabamban hallintoalueella oli jo yritys, joka teetti Boliviassa valmistettuja akkukäyttöisiä ajoneuvoja; vaikka tuotanto oli tietysti melko vähäistä, mutta se oli jo lupaavaa, Bolivian litiumilla meillä oli omat ajoneuvomme, jotka kulkivat kyseisessä maakunnassa.

Ja kun olimme jo juurikin solmimassa sopimusta tämän saksalaisen yrityksen kanssa, jotta se saapuisi Boliviaan pysyvästi ja pystyisi rakentamaan tuotantolaitoksen ja aloittamaan litiumparistojen tehtailun, sattuu vallankaappaus. Tarkoitus oli nimenomaan tuottaa Potosín alueella, jossa Salar de Uyunissa on suurin litiumvarantomme. Haluttiin luoda protestiolosuhteita meitä vastaan – oletettavasti annettiin uskoa, että rojaltit olisivat hyvin vähäisiä ja sopimuksen kesto hyvin pitkä, siis tuo Saksan kanssa tehtävä sopimus. Mielenilmaukset alkoivat vain muutama viikko ennen vuoden 2019 vaaleja.

Kansallinen hallitus jäädytti projektin välttääkseen minkä tahansa vaaleja edeltävän myllerryksen, myöhemmin paradoksaalisesti sitä jatkoi vallan kaapannut hallitus, ja varapresidenttiehdokas Samuel Doria Medina antoi lausuntoja, jotka mainitsivat: “Olisi erittäin mielenkiintoista, jos tuo yritys Tesla voisi tulla Boliviaan teollistamaan litiumia”, hän otti sen jo esille.

Ja muutama viikko myöhemmin Teslan korkean tason johtajan lausunto tunnettiin myös sosiaalisissa verkostoissa. Siinä sanottiin, että he aikovat toteuttaa vallankaappauksen missä tahansa se vain olisi tarpeen.

Joten meille oli täysin selvää, että vallankaappauksen taloudellinen päämäärä oli Bolivian litiumin hallitseminen, jonka valtio on onnellisesti saanut takaisin haltuunsa demokratian Boliviaan palautumisen jälkeen. Aloitamme kaiken tämän uudestaan, kaikki nämä neuvottelut, jotka käytiin Saksan kanssa, ja no miksi emme avautuisi myös muille maille, jotka voisivat tehdä parempaa työtä ja tarjota maallemme parempaa teknologiaa.

Totuus on, että siinä määrin kuin olemme päässeet eteenpäin, tuotamme ja viemme karbonaattia… Anteeksi, kaliumkloridia ja tuotamme litiumparistoja hyvin pienessä mittakaavassa Bolivian ajoneuvotehtaallemme.

Täten luonnonvarojen hallinta on meille strateginen kysymys.

Bolivian historia, kuten suuri bolivialainen poliittinen ajattelija Marcelo Quiroga Santa Cruz sanoi: Bolivian historia on ymmärrettävissä luonnonvarojemme ryöstämisen historiaksi. Ja juuri talousmallimme on lopettanut tämän luonnonvarojemme ryöväämisen, ja valtio on se, joka vastaa siitä, ja koko väestö hyötyy näiden tulojen uudelleenjakomekanismien kautta.

Andrés Manuel López Obrador: Analysoimme mahdollisuutta osallistua enemmän litiumin hyödyntämiseen, tarkastelemme edelleen tämän luonnonvaran käyttämisen merkitystä taloudellemme.

Yhteistyösuhteiden terävöittämistä jatkettiin kymmenen hengen työryhmällä.

Bolivian paluusta demokratiaan voi lukea lisää tästä oheisesta artikkelistani.

Käännös ja toimitustyö: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen.

Lähde: Meksikon presidentin tiedotustilaisuus

Videolinkki tiedotustilaisuuteen