Avainsanaan ‘Meksikon hallitus’ liitetyt artikkelit

Helsingin Sanomien syyskuun lopussa julkaiseman uutisjutun sisältö on suoraan sanoen luokaton 312 sanan tekele, joka maalailee Meksikon hallituksesta ja sen presidentistä varsin yksipuolista kuvaa. Ongelmat alkavat jo syyttelevästä otsikosta ja virheellisestä kuvatekstistä. Kaiken kaikkiaan tässä ”journalismin helmessä” on kymmenen asiavirhettä ja toiset kymmenen ylitulkintaa. Koen sen rikkovan hyvien lehtimieskäytäntöjen kohtia 1./8./10./11./12./13./20/21.

Helsingin Sanomat jatkoi epäilyttävien pääosin englanninkielisiin lähteisiin ja oppositiolehtiin perustuvien Meksiko-uutisten tehtailun. Olen laatinut Hesarille jo aiemmin huhtikuussa 2021 vastineen silloisesta pandemiauutisoinnista. Tämä 25.9. julkaistu lyhyt juttu Meksikon hallituksen oletetusta tiedevastaisuudesta pitää sisällään useita asia- ja tulkintavirheitä eikä edusta hyviä journalistisia käytäntöjä tai lainaa lähteitä tasapuolisesti. Se voidaan ensisilmäykseltä tuomita meksikolaiseksi oikeistopropagandaksi. Tein 27.9. lyhyen alle 700 sanan vastineen Suomen suurimmalle sanomalehdelle, jonka käytännöissä olisi paljonkin parantamisen varaa, varsinkin mitä tulee sen ulkomaan uutisointiin. Sen lukijat ansaitsevat laadukkaampaa, tasapuolisempaa ja perustellusti kriittisempää sisältöä. HS ei julkaissut mielipidetekstiäni. Olen tehnyt Helsingin Sanomien uutisoinnista kantelun Julkisen sanan neuvostoon (JSN). Esitän seuraavaksi tekemäni vastineen, joka kertaa tapahtumat tiivistetysti.

Meksikon hallitus ei ole tiedevastainen

Meksiko vietti 27.9. juhlavuotensa huipentumaa, kun itsenäisyyden saavuttamisesta tuli tuolloin kuluneeksi täydet 200 vuotta. Varsinaista itsenäisyyspäivää vietettiin 16.9. Siinä missä italialaiset carabinerosit ovat kunnostautuneet viime aikoina kulttuuriperinnön vaalijoina estäen arkeologisten esineiden laittoman huutokaupan ja palauttamalla esineet Meksikoon, kunnostautui Helsingin Sanomat 25.9. puolestaan kirjoittamalla Meksikosta arveluttavan uutisen, jossa maan hallitusta ja presidenttiä syytetään tiedevastaisuudesta.

Kyseinen uutisjuttu perustuu The Guardianin ja AP-uutistoimiston englanninkielisiin lähteisiin, mutta uutinen palautuu pitkälti El Economista -lehden artikkeliin. Uutisen varsinainen alkulähde on kuitenkin oikeistolaisessa talouslehdessä El Financiero 20.9. julkaistu Raymundo Riva Palacion kolumni, jossa syytetään henkilökohtaisuuksiin menevällä tavalla valtakunnansyyttäjää Alejandro Gertz Maneroa tiedeyhteisön vainoamisesta. Kolumnisti on hallituksen ärhäkkä kriitikko ja suoranainen vihamies.

Meksikon vasemmistohallitus ei ole tiedevastainen. Sen vajaan kolmen vuoden toimikauden aikana maan syrjäseuduille on perustettu 140 uutta yliopistoa. Presidentti Andrés Manuel López Obrador on itsekin valmistunut kandidaatiksi Meksikon arvostetuimmasta yliopistosta (UNAM) ja hänen vaimonsa on tutkija. Kansallisen tieteen ja teknologian neuvottelukunnan (Conacyt) budjetti vuodelle 2022 kasvaa 11,3 prosenttia, mutta yli 38 000 tutkijan saama rahoitus kasvaa peräti 31 prosenttia. Nämä eivät ole tiedevastaisen hallituksen toimia.

Tiedevastaisuuden argumentointi noudattaa kahta päälinjaa. Ensinnäkin se on yksi opposition jatkuvasti käyttämistä peruskampanjoista, joiden päämäärät ovat ensituntumalta jaloja, mutta todellisuudessa kyse on halvasta politikoinnista. Koska kansainvälisestä politiikasta ei löydy varsinaista vertailukohtaa Meksikon presidentille, samat tahot, jotka omistautuvat hänen hallituksensa vastustamiselle, ovat halunneet esittää hänet Donald Trumpin kaltaisena ”vaarallisena populistipoliitikkona”. Tälle ei löydy yhtään todellista argumenttia, mutta koska väitteitä on toisteltu ja muutama ulkomainenkin media, kuten The Guardian, on tarttunut niihin, käyvät ne yhä lyömäaseeksi.

Parametrían toteuttamassa ja Eje Centralin elokuun lopussa julkaisemassa kyselyssä 73 prosenttia hyväksyi presidentin politiikan ja 23 prosenttia taas suhtautui siihen kielteisesti. Vuoden 2018 vaaleissa López Obrador sai enemmän ääniä kuin yksikään presidentti – Meksikossa vaalit ratkaistaan yhdellä ainoalla kierroksella − ja enemmän kuin kaikki kolme muuta ehdokasta yhteensä. 30,1 miljoonan äänen ja 53,2 prosentin mandaatti on jatkunut vahvana, sillä 6.6.2021 järjestetyissä vaaleissa presidentin puolue Kansallinen uudistusliike (Morena) voitti lähes kaksi kolmasosaa maan vaalipiireistä ja vahvisti asemiaan osavaltiotasolla.

Sain itse Conacytin apurahan vuosina 2011−2015 Ciesas-yliopistossa toteuttamiini antropologian opintoihin. Koska minimipalkkaa on nostettu 2019−2021 yhteensä 51 prosenttia, ovat nuo siihen sidotut maisteri- ja tohtorivaiheen apurahat käytännössä tuplaantuneet. Niiden lisäksi hallitus rahoittaa nykyisin sosiaalisten ohjelmiensa budjetista yli 300 000 kandidaatin tutkintoa suorittavan vähävaraisen opiskelijan apurahoja.

Mitä tulee lehdessä (HS 25.9.) julkaistuun uutiseen, niin se sisältää useita asiavirheitä. 109 eri alojen säätiötä lakkautettiin huhtikuussa 2020, jotta niiden hallinnoimat tukivarat voitaisiin jakaa jatkossa suoraan edunsaajille ilman välikäsiä. Näin vähennetään turhaa byrokratiaa, lisätään läpinäkyvyyttä ja estetään korruptiota. Rahoitus on jatkunut entisellään suoraan valtion kassasta.

Tutkijoiden rikossyytteiden taustalla ei ole presidentti tai edes valtakunnansyyttäjä, koska niiden ilmiantovelvollisuus on koskenut tiedeneuvostoa (Conacyt). Sen jälkeen asiasta on tehty tutkinta. Tuore tapaus oli kolmas kerta, kun pidätysmääräyksiä haettiin. Pidätysmääräyksiä ei kuitenkaan myönnetty, koska on epäselvyyttä siitä, sijoittuvatko tapahtumat pääkaupunkiin vai Estado de Méxicon osavaltioon, syytetaakka tulee myös henkilöidä tarkemmin. Lain mukaan järjestäytyneestä rikollisuudesta tulee määrätä ennaltaehkäisevää tutkintavankeutta.

Akateemisessa maailmassa on esiintynyt varojen väärinkäyttöä ennemminkin, vaikka HS ei mainitse sitä jutussaan. Estafa Maestra on poliitikkojen ja tutkijoiden edellisellä hallituskaudella 2012−2018 yhdessä tekemä ”mestarihuijaus”, johon käytettiin 128 haamuyritystä reilun 340 miljoonan euron varastamiseksi 11 valtion viraston ja kahdeksan julkisen yliopiston sekä 58 yrityksen avulla. Tähän tapaukseen on liitetty yli 50 eri tason virkailijaa.

Helsingin Sanomat kertoo Foro Consultivo, Científico y Tecnológico -tiedejärjestön saaneen 2,1 miljoonaa euroa valtion rahoitusta. Maaliskuussa 2020 julkaistun La Mafia de la Ciencia -nimisen tutkimuksen mukaan tämä julkisten varojen väärinkäyttäminen olisi kestänyt ainakin 16 vuotta. Pelkästään vuosien 2011 ja 2018 välillä FCCyT-järjestö olisi saanut Meksikon tiedeakatemiaa vastaavalta Conacyt-neuvostolta 287 miljoonaa pesoa tai nykykurssin mukaisesti 12,1 miljoonaa euroa. Tiedemaailmaa koskevat yksinkertaisesti samat läpinäkyvyyden ja laillisuuden vaatimukset kuin kaikkia muitakin aloja.

En olisi itse koskaan Meksikon kansalaisena äänestänyt presidentikseni tiedevastaista henkilöä. Siksi pyytäisin Hesaria jatkossa käyttämään lähteitä monipuolisemmin. Sen lainaamissa The Guardianin ja AP:n jutuissa on tuotu esiin myös syyttäjäpuolen näkemykset. Conacyt pitää noussutta kohua ”väärän tiedon aaltona”.

Meksikossa eletään parhaillaan julkisen elämän täysremonttia (La Cuarta Transformación), jonka pääasiallisena tehtävänä on korruption kitkeminen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen. Muutos on luonteeltaan rauhanomainen ja demokraattinen, mutta radikaali, joten se ärsyttää myös monia medioita, jotka olivat tottuneet saamaan toimintaansa rutkasti rahoitusta valtion kassasta samalla, kun niiden ei tarvinnut maksaa edes veroja. Nyt noita etuoikeuksia ei enää ole.

Meksiko lunasti itsenäisyytensä 11 vuoden taistelun jälkeen 27.9.1821, kun voitokas Kolmikanta-armeija (El Ejército de las Tres Garantías) marssi maan pääkaupunkiin. Sen sanotaan olleen onnellinen päivä, sillä olihan Meksiko vapautunut siirtomaaisäntiensä julmista kahleista. Kansanliikettä yhdistivät kolme periaatetta: itsenäisyys, yhtenäisyys ja uskonto.

Uutisjutun läpikäyminen kappale kappaleelta

Meksikon presidentin tiedevastaiset toimet kovenevat: haluaa pidättää 31 tiedemaailman edustajaa

Tiedeyhteisön mukaan kyse on mielivallasta.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador heilutti Meksikon lippua maan itsenäisyyspäivänä 15. syyskuuta. KUVA: PEDRO PARDO / AFP

Helsingin Sanomien 25.9.2021 julkaisema Meksikoa koskevan uutisen ongelmat alkavat jo otsikosta, jossa viitataan Meksikon presidentiksi yli 30 miljoonan äänen turvin nousseeseen historian kaikkien aikojen suosituimpaan presidentti Andrés Manuel López Obradoriin ”tiedevastaisena” toimijana, joka ”haluaa pidättää” tiedemaailman edustajia. Alaotsikko lisää joukkoon vielä yhden perusteettoman viittauksen ”mielivaltaan”. Kuvatekstikään ei pidä paikkaansa, sillä Meksikon itsenäisyyden juhlinta alkaa 15. päivä syyskuuta varsinaisen itsenäisyyspäivän aattona niin sanotulla huudolla (El Grito), joka juhlistaa 1810 alkanutta itsenäisyyssotaa. Virallinen itsenäisyyspäivä on kuitenkin 16.9.

Laura Halminen HS

25.9. 10:10

Esitän kunkin jutun osion mustemmalla tekstillä, johon olen tarpeen mukaan lisännyt kursiiveja tai mustauksia lainattujen julkaisujen ja mainittujen henkilöiden korostamiseksi. Laura Halmisen hatarien lähteiden pohjalta kirjoitettu epäselvä ja yksipuolinen uutisjuttu on ilmeisesti Suomen suurimman sanomalehden tapa onnitella 200-vuotiasta Meksikoa, siinä missä toiset maat kuten jo mainittu Italia ovat kunnostautuneet nyt syyskuussa Meksikon kulttuuriperimän pyyteettöminä pelastajina, kunnostautuvat suomalaiset tämän Helsingin Sanomien jutun perusteella väärän tai vähintään harhaanjohtavan tiedon levittäjinä. Meksikon itsenäisyyspäivää vietettiin 16.9., mutta 27.9. tuli täyteen 200 vuotta 11-vuotisen itsenäisyyssodan päättymisestä. Vuosi 2021 on ollut Meksikossa niin sanottu ”suuruuden” vuosi, jonka aikana on juhlittu Mexico-Tenochtitlanin perustamisen 700-vuotis- ja espanjalaisvalloituksen alkamisen 500-vuotispäiviä. Nämä 500 vuotta on tosin nimetty alkuperäiskansojen vastarinnan vuosiksi. Meksiko itsenäistyi 27.9.1821, kun Kolmikanta-armeija (El Ejército Trigarante) marssi maan pääkaupunkiin Ciudad de Méxicoon. Heti seuraavana päivänä allekirjoitettiin kolmas ja viimeinen itsenäisyyden taannut asiakirja.

Se ei tee oletettavasti hyvää Suomi-kuvalle satojen Suomessa asuvien meksikolaisten tai tuhansien espanjankielentaitoisten keskuudessa, mutta ennen kaikkea tämä huonosti toimitettu uutinen loukkaa Meksikon kansaa, sen demokraattista hallitusta ja meitä yli 30 miljoonaa ihmistä, jotka olemme tehneet tietoisen, faktoihin ja politiikan realiteetteihin perustuvan päätöksen tukea López Obradoria, joka sai 1.7.2018 järjestetyissä vaaleissa enemmän ääniä kuin kaikki kolme muuta ehdokasta yhteensä. Mandaatti on siis vahva ja siihen on vastattu sen mukaisesti. Hallituksen ja sen johtohahmon eli presidentin hyväksyntä liikkuu jatkuvasti 60 ja 70 prosentin välimaastossa.

Yksi osoitus tuesta Meksikossa käynnissä olevalle ”Neljännelle muutosaallolle” (La Cuarta Transformación) tai rauhanomaiselle vallankumoukselle vuosikymmenien toinen toistaan huonompien hallitusten jälkeen on se, että presidentin puolue eli Kansallinen uudistusliike (Morena) voitti taannoiset 6.6.2021 järjestetyt niin sanotut välivaalit 186 vaalipiirissä kaikkiaan 300 vaalipiiristä siitäkin huolimatta, että kolme suurinta oppositiopuoluetta liittoutuivat ensimmäistä kertaa historiassa yhteiseen vaaliliittoon ottaakseen valtapuolue Morenalta pois sen enemmistön kongressin alahuoneessa. Tässä tavoitteessa ne eivät kuitenkaan onnistuneet ja osavaltiotasollakin Morenan asema vahvistui.

MEKSIKON syyttäjäviranomaiset yrittävät saada tuomarit kirjoittamaan pidätysmääräyksiä yhteensä 31 paikallisen tiedemaailman edustajalle. Heitä epäillään järjestäytyneestä rikollisuudesta, rahanpesusta ja kavalluksista, kertoo brittilehti The Guardian.

31 mainittua tutkijaa eivät sinänsä edusta tiedemaailmaa eikä sitä edusta myöskään heidän järjestönsä, joka on osa julkista organisaatiota ja joka on pyritty muuttamaan yksityisyritykseksi vastoin voimassa olevaa lainsäädäntöä. Ennemminkin he ovat osa laajaa verkostoa, johon kuuluvat muun muassa yli 5 300 yliopistoa. ”Saada tuomarit kirjoittamaan pidätysmääräyksiä” on varsin epämääräinen ilmaus. Silloin kun syyttäjän hallussa on riittävästi todistusaineistoa aiemmin tehdyn tutkinnan vuoksi, vaatii se tuomareita kirjoittamaan pidätysmääräyksiä. Kyse ei ole minkäänlaisesta mielivallasta eikä syytettyjä pidetä syyllisinä ennen kuin toisin todistetaan. Itse syytekohta on sinällään paikkansa pitävä.

25.8. hylätyssä syytteessä, joka vuodettiin julkisuuteen, todetaan, että virkamiehet ”perustivat, valtuuttivat ja rahoittivat yksityistä yritystä liittyäkseen siihen myöhemmin itse” ja että he käyttivät tieteelliseen tutkimukseen tarkoitettuja liittovaltion resursseja ”suosiakseen mainittua yksityistä yritystä huonekalujen, ajoneuvojen, kiinteistöjen, palkkojen ja palveluiden suorissa hankinnoissa”. Toisin sanoen yritysmuotoista järjestöä on olettavasti käytetty valtion varojen kavaltamiseen. Järjestön toimintakuluihin on tiettävästi kirjattu noin 40 ulkopuolisen henkilöt palkat, puhelimia, luksusravintoloiden aterioita ja ulkomaanmatkoja. Tapauksesta ulos tihkuneiden tietojen mukaan järjestö oli myös ostanut kiinteistön arvostetulta Coyoacánin asuinalueelta. Kun syyte hylättiin 25.8., annettiin sen uudelleen esittämiselle 15 arkipäivän aikaikkuna, joka sulkeutui 17.9. Syytteen käsittelystä vastaa Gregorio Salazar Hernández, Almoloya de Juárezin liittovaltion rikosoikeuskeskuksen valvontatuomari niin sanotussa Altiplanon vankilassa.

On huomioitava, että Meksiko on oikeusvaltio ja noudattaa vallan kolmijaon periaatetta. Presidentti ei johda rikostutkintoja eikä päällepäsmäröi syyttäjänviraston toimintaa. Alejandro Gertz Manero sen sijaan vastaan yleisestä valtakunnansyyttäjän virasta (FGR), mutta hänenkään ei välttämättä tarvitse puuttua erikseen jokaiseen rikostutkintaan. Tässä tapauksessa tutkinta on aloitettu Kansallisen tieteen ja teknologian neuvottelukunnan (Conacyt) velvoitteesta ja aloitteesta, missä ei ole erikseen henkilöity syyllisiä, mutta on tehty rikosilmoitus kyseisen järjestön epäilyttävästä toiminnasta. Jos tiedemaailman edustaja Conacyt, mitä HS ei mainitse selvyyden vuoksi vaadittavana kirjainyhdistelmänä, ei olisi tehnyt rikosilmoitusta tästä havaitsemastaan toiminnasta, se oli syyllistynyt peittelyyn ja rikkonut omia laillisia vastuullisen julkisen toimijan pelisääntöjään. Sillä ei yksinkertaisesti ollut muuta mahdollisuutta.

Pidätysmääräyksiä on annettu muun muassa tutkijoista. Tiedeyhteisön mukaan kaikki nämä epäilyt ovat tuulesta temmattuja ja luonteeltaan poliittisia.

Meksikossa on aloitettu laajamittainen julkisen elämän puhdistusoperaatio, ennen kaikkea korruption, veronkierron, ylihinnoiteltujen sopimusten, rankaisemattomuuden ja öljyvarkauksien sekä muiden hyvä veli -verkostojen valtion budjetin omiin taskuihin varastamiseksi toteutettujen laittomien keinojen pois kitkemiseksi. Jutussa ei mainita Estafa Maestra -tapausta, joka on miljardien pesojen ryöväysprojekti, joka kukoisti edellisellä hallituskaudella 2012−2018 valtaa pitäneen PRI-puolueen tuella. Entinen sosiaalisen kehityksen ministeri Rosario Robles on ollut vangittuna elokuusta 2019 lähtien. Tämän ”mestarihuijauksen” avulla valtio kanavoi varoja yliopistoille, jotka puolestaan antoivat rahat erinäisten yritysten käyttöön. Nämä yritykset taas palauttivat rahat poliitikkojen omiin taskuihin. Palaan tapaukseen vielä toistamiseen.

Vastaavanlaisia hyväksikäyttötapauksia on dokumentoitu muitakin. Muun muassa kaksi kansalaisjärjestöä, Ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen globaali keskus (El Centro del Cambio Climático Global y la Sustentabilidad) ja Meksikon tiedeakatemia (La Academia Mexicana de la Ciencia), toteuttivat julkisista varoista rahoitettuja läpinäkymättömiä ja työntekijöiden oikeuksiin kohdistuneita väärinkäytöksiä. Lisäksi Conacytin sekarahastojen (Los Fondos Mixtos) kautta on tuettu epäonnistuneita hankkeita, kuten Lunaria, Jaliscon osavaltion planetaario ja Méxicon osavaltion alueellinen avaruusinnovaatio- ja kehityskeskus (El Centro Regional de Innovación y Desarrollo Espacial en el Estado de México).

TAPAUKSESSA on kyse lainsäädännöstä, joka kieltää julkisten järjestöjen johtokunnilta valtion rahoituksen.

Tämä viittaus ”julkisten järjestöjen johtokuntien valtion rahoituksen” kieltämiseen on vähintäänkin hämärä ja epätarkka. Ilmeisesti tällä kiertoilmauksella halutaan viitata siihen tosiasiaan, etteivät julkiset virastot voi enää perustaa erillisiä säätiöitä valtiolta saamansa rahoituksen kätkemiseksi. Näin pyritään lisäämään rahoituksen läpinäkyvyyttä, mutta rahoituksen taso ei ole laskenut. Julkiset laitokset, neuvostot ja johtokunnat elävät myös lähes vain ja ainoastaan valtiollisen rahoituksen varassa, vaikka joissain tapauksissa ne voivat rahoittaa pienen osan toiminnastaan myös tarjottujen palveluiden toimintatuottojen muodossa. Toisaalta lienee itseltään selvää, ettei julkisrahoitteisten toimijoiden sisälle voi luoda erillisiä johtokuntia valtion taloudellisten tukien hajauttamiseksi.

Kyseinen laki astui voimaan vuonna 2019. Nämä 31 tiedemaailman edustajaa ovat saaneet noin 2,1 miljoonaa euroa valtion rahoitusta, mutta meksikolaisen El Economista -lehden mukaan rahoitus on saatu vuosina 2012–2018.

Noina vuosina rahoitus ei ole ollut laitonta. Lakien soveltamista ajanjaksoihin, jolloin ne eivät ole vielä olleet voimassa kutsutaan taannehtivaksi lainkäytöksi.

Tässä on kyse erikoisesta lain tulkinnasta, mistä Helsingin Sanomien toimittaja tietää oletettavasti varsin vähän. Lehti ja sen toimittaja perustavat näkemyksensä mitä todennäköisemmin käytettyihin lähteisiin, joihin ei tulla kohdistaneeksi tarpeellista lähdekritiikkiä. El Economista -lehti tiedetään oikeistolaiseksi talousjulkaisuksi, joka suhtautuu varsin kielteisesti maan hallitukseen ja edustaa isojen yritysten intressejä. Julkisten säätiöiden lopettamispäätöstä ja itsenäistä korruptiotutkintaa ei tule sekoittaa toisiinsa, kuten voidaan tulla tehneeksi poliittisten motiivien turvin.

El Economista toteaa: ”Sen jälkeen kun Raymundo Riva Palacion Tiukasti henkilökohtainen (Estrictamente Personal) -kolumnissa tehtiin tiettäväksi, että Alejandro Gertz Manero, hänen johtamansa syyttäjänviraston (FGR) välityksellä, pyysi liittovaltion sosiaalisen uudelleensovittamisen keskuksen numero yhden El Altiplanon tuomarilta pidätysmääräyksen 31 tutkijaa vastaan, akateeminen yhteisö on ilmaissut närkästyksensä ja pyytää syyttäjää luopumaan rikossyytteistä, jotka liittyvät kavallukseen, valtuuksien laittomaan käyttöön, laittoman alkuperän omaavien resurssien käyttämiseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Kyseisessä espanjankielisessä uutisjutussa ei kuitenkaan syvennytä tapauksen taustoihin tai rikossyytteisiin tai edes järjestön toimintaan, mutta annetaan runsaasti palstatilaa tohtori Georgina Alenka Guzmán Chávezille, jota HS myös lainaa, ja joka on Autonomisen suurkaupunkiyliopiston (UAM) Iztapalapan kampuksen tutkija. Guzmán Chávez puolustaa ystäviään ja kollegoitaan, kuten rikostutkinnan alaisen tiedefoorumin entistä vetäjää Julia Tagüeñaa, varsin värikkäällä kielellä verraten Meksikon hallituksen toimia natsi-Saksaan ja Nicaraguaan sekä syyttäen sitä ”sodasta koulutusta vastaan”. Mistä tahansa näkökulmasta katsottuna näille väitteille ei löydy minkäänlaista faktapohjaa. Niiden ei myöskään voi sanoa edustavan asiapitoista hyvää keskustelukulttuuria, koska niistä välittyy lukijalle vain tunnepitoisia reaktioita, vihapuhetta ja loukkauksia. El Economistan artikkelin tavoin myös Excélsior-lehti esittelee tutkijoiden rikossyytteiden kummastelua.

Tutkijoiden puolustamiseksi on myös laadittu adressi, johon on kertynyt 42 075 allekirjoitusta, joka ei lopultakaan ole niin paljon, kun huomio, että Meksikossa on noin 93,5 miljoonaa äänioikeutettua. Se ei ole hyvästä yrityksestä saavuttanut tavoitteena ollutta 50 000 tukijaa.

Löysin sattumalta useita kommentteja, niin myönteisiä kuin kielteisiäkin, kyseisen taloustieteen professorin seminaareista. Eräs opiskelija kommentoi Guzmán Chávezia tähän tapaan: ”Erittäin huono opettaja, en koskaan menisi uudelleen luennoille hänen kanssaan. Hän ei hyväksy kommentteja tai kritiikkiä.” Toisella opiskelijalla oli hänestä taas myönteinen käsitys: ”Tohtori Alenka tarjoaa vankkoja elementtejä tutkimuksesi suorittamiseen, hän tukee paljon kirjallisuuden etsintää, hän välittää paljon kirjoittamisesta.”

Oppositio ei ole vieläkään unohtanut, että sen omakseen kokemat rahavarat on palautettu valtion kassaan, josta ne ovat peräisin ja josta niitä yhä jaetaan kaikille eri alojen tahoille, niin kuin ennenkin, toki sillä erotuksella, että tukia on voitu kasvattaa ja ne menevät kokonaisina perille edunsaajille, koska enää niistä ei ohjata tiettyä prosenttia pienen johtoasemassa olevan eliitin omiin taskuihin tai sijoituksiksi rahoitusmarkkinoille, haamuyhtiöille, veroparatiiseihin tai minne kukin omaksi kokemansa rahat tahtoi piilottaa. Kyse on valtion varoista, jotka on osoitettu tiettyihin tarkoituksiin kuten stipendeihin, tutkimustyöhön ja mitä moninaisimpiin avustuksiin. Niiden perille meneminen ei edellytä säätiömenettelyä tai välimiesten puuttumista.

Heti Meksikon vasemmistohallituksen aloitettua 1.12.2018 Conacytin rahoituksen säädökset uudistettiin. Säätiöiden lakkautuspäätös taas astui voimaan huhtikuussa 2020, mutta sillä ei ole yhteyttä rikostutkintaan, joka voidaan tehdä täysin siitä riippumatta. Tällä hallituskaudella helmikuussa 2019 korruptiosta on tehty vakava rikos, mitä se ei ollut ennen. Kyse ei siis ole mistään ”taannehtivasta lainkäytöstä”. Käytännössä tutkijoiden pelko liittyy siihen kongressin ala- ja ylähuoneen sekä osavaltioiden enemmistön hyväksymään perustuslain uudistukseen, joka ei salli pidätettyjen päästä vapauteen maksamalla tietty takuusumma – maasta pois paetakseen kuten usein tapahtui, jos heitä epäillään vakavista rikoksista, joihin myös järjestäytynyt rikollisuus kuuluu. Vakavista rikoksista joutuu suorittamaan ”epävirallista ennaltaehkäisevää tutkintavankeutta”. Tiedemaailman edustajissa, jotka ovat myös meksikolaisen yhteiskunnan vauraampaa väkeä ajatus siitä, että heidät vietäisiin samaan vankilaan, jossa on huumerikollisia, herättää syvää luokkavihaa ja se koetaan loukkaukseksi heidän sosiaaliselle statukselleen. Meksikossa yhteiskunnan etuoikeutetuimmat jäsenet olivat aina joulukuuhun 2018 valtiovallan ja tuomareiden erityisessä suojelussa, joten heidän mahdollinen samaistamisensa rikollisiin on varsin uusi ilmiö eikä vastaa sitä koskemattomuuden kuvitelmaa, jonka monet valkokaularikolliset ovat ehtineet omaksua viimeisten vuosikymmenten aikana.

ALTIPLANON vankilan syyttäjä kieltäytyi allekirjoittamasta pidätysmääräyksiä Scientific and Technological Advisory Forum -järjestön jäsenille keskiviikkona, mutta liittovaltion syyttäjä ilmoitti heti kieltäytymisen jälkeen, ettei prosessi siihen pysähdy.

Altiplanon vankilan ”syyttäjä”, paremminkin valvontatuomari Salazar Hernández, kieltäytyi allekirjoittamasta pidätysmääräyksiä Foro Consultivo, Científico y Tecnológico, A.C. -järjestön jäsenistä, koska tutkimukseen tarvitaan uutta lisäaikaa, jotta syyttäjätaho (FGR) voi vahvistaa syytettyjen todistustaakkaa. Vankilan tuomari ei kirjoittanut pidätysmääräyksiä vielä, sillä valtakunnansyyttäjän (FGR) asiakirjoja tulee edelleen parantaa. Luontaisesti tämä ei tarkoita tutkimuksien tai prosessin loppumista, vaan kyse on tavanomaisesta menettelystä. Tässä tapauksessa rikostutkinnan eteneminen pidätysmääräyksiin asti on lykkäytynyt jo kolme kertaa, viimeksi 22.9. Pidätysmääräyksiä ei myönnetty vielä, koska on epäselvyyttä siitä, sijoittuvatko tapahtumat pääkaupunkiin vai Estado de Méxicon osavaltioon, syytetaakka tulee myös henkilöidä tarkemmin. FGR on pyytänyt tiedejärjestön jäseniä pidätettäviksi kahdesti aiemminkin, heinäkuussa 2020 ja elokuussa 2021. Kuten sanottua ryhmän epäillään luoneen ja rahoittaneen yksityistä yritystä, joka hyödyttäisi heitä itseään. Koska FCCyT-järjestö on osa julkista organisaatiota ja Conacyt-tiedeneuvostoa, se ei voi muuntautua yritykseksi.

Valtionsyyttäjän virasto tai FGR haluaa jatkaa tapauksen eteenpäin viemistä:

− Pidätysmääräystä tullaan pyytämään uudelleen, ja siinä selitetään varsin selvästi se, mitä pidetään varoihin kohdistuvana rikoksena, josta vastuussa ovat kyseiset henkilöt, sekä todisteet siitä.

Rahoitus oman edun ajamiseen olisi saatu oletettavasti valtion tieteelliseen tutkimukseen suuntaamista varoista, joita olisi käytetty jäsenten yhteisen yrityksen hyödyttämiseen. Kuten mainitsin lyhyessä vastineessani, maaliskuussa 2020 julkaistun La Mafia de la Ciencia -nimisen tutkimuksen mukaan tämä julkisten varojen väärinkäyttäminen olisi kestänyt ainakin 16 vuotta. Pelkästään vuosien 2011 ja 2018 välillä FCCyT-järjestö olisi saanut Meksikon tiedeakatemiaa vastaavalta Conacyt-neuvostolta 287 miljoonaa pesoa tai nykykurssin mukaisesti 12,1 miljoonaa euroa. BBC News Mundo viittaa 2002 perustetun järjestön kavalluksien summan yltävän jopa 561 miljoonaan pesoon tai 23,6 miljonaan euroon. Tutkijana ajattelen, että tiedemaailmaa koskevat yksinkertaisesti samat läpinäkyvyyden ja laillisuuden vaatimukset kuin kaikkia muitakin aloja.

Taustalla on Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obradorin asenne tiedettä kohtaan. Samaa asennetta heijastelee Meksikon tiede- ja teknologia-akatemian johtaja Elena Álvarez-Buylla.

Mihin tämä presidentti López Obradorin ”asenne tiedettä kohtaan” viittaa on varsin harhaanjohtavaa. Tässä kohtaa liikutaan hyvin lähellä valeuutista, koska lukijalle halutaan väkipakolla välittää kuva tiedevastaisesta presidentistä ikään kuin hän olisi Donald Trump. Tällä ei tietysti ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Presidentti on niin tiedevastainen, että hän on valmistunut poliittisten tieteiden ja julkisen hallinnon kandidaatiksi maan parhaasta opinahjosta, Meksikon kansallisesta autonomisesta yliopistosta (UNAM), ja on naimisissa kirjallisuusteorian tohtorin ja historiantutkija Beatriz Gutiérrez Müllerin kanssa. Tiedevastaisuus näkyy myös siinä, että vajaan kolmen hallitusvuoden aikana Meksikon syrjäseuduille on perustettu 140 uutta yliopistoa. Samaan aikaan myös jo olemassa olevien julkisten yliopistojen opiskelijamääriä on lisätty.

Tiedevastaisuutta lienee sekin, että nykyisin yli 300 000 korkeakouluopiskelijaa saa kuukausittaisen apurahan valtiolta. Myös jo aiemmin olemassa olleisiin maisteri- ja tohtoritason apurahoihin on tehty tuntuva korotus, sillä ne on sidottu minimipalkkaan, joka on noussut 51 prosenttia vuoden 2018 tasosta. Voin puhua omastakin kokemuksestani, koska olen itsekin saanut Conacytin apurahan suorittaessani tohtorivaiheen opintojani Ciesas-yliopistossa. Apurahan saavat kaikki maisteri- ja tohtorivaiheen tiukan seulan läpäisseet opiskelijat, jotka säilyttävät opinnoissaan tietyn korkean vaatimustason. Conacytin saama rahoitus vuodelle 2022 on kaikkiaan lähes 29,6 miljardia pesoa tai melkein 1,25 miljardia euroa, mikä tarkoittaa 11,3 prosentin tasonnostoa edellisvuoteen. Vaikka huomioisimme myös inflaation, jää korotuksen tasoksi silti 7,3 prosenttia. Maisteri- ja tohtorivaiheessa olevia opiskelijoita Conacytin hallinnoimien tutkimuskeskusten apurahan piirissä on noin 62 000. Apurahoihin tulee 3,8 prosentin korotus. Conacyt rahoittaa myös noin 38 100 vakinaista ammattitutkijaa, joiden saaman rahoituksen taso vuodelle 2022 kasvaa peräti 31 prosenttia. Helsingin Sanomien omien tietojen mukaan Suomen Akatemian rahoitus vuodelle 2022 on nollatasolla, se ei varsinaisesti vähene eikä se kasva, vaikka inflaatio syönee sitä noin kahden prosentin verran ja kertaluontoinen kestävän kasvun tuki tuo siihen tarpeellisen väliaikaisen lisäyksen tulevalle vuodelle.

Toisaalta tieteen, teknologian ja innovaatioiden rahoitus, josta maksetaan myös pääosa julkisten yliopistojen toiminnasta ja johon sisältyy tähän liittyvä noin viidesosan omarahoitusosuus, nousee 113, 3 miljardiin pesoon, joka vastaa 477, 36 miljoonaa euroa. Kasvua edelliseen vuoteen tulee reilun 6,7 miljardin tai 28,4 miljoonan euron verran, kuten tästä analyysi- ja tutkimuskeskus Fundarin taulukosta voi nähdä.

Tässä presidentin joka arkiaamu järjestettävän tiedotustilaisuuden puhtaaksi kirjoitetusta tekstistä − kyseessä on torstai 23.9.2021 − otetusta kuvakaappauksesta voi nähdä, miten tiedeneuvosto Conacytin rahoitus kasvaa 11,26 prosenttia ja inflaatiokin huomioiden 7,3 prosenttia. Jatko-opintojen apurahoihin tulee 3,8 ja tutkijoiden työn rahoittamiseen 31 prosentin korotukset vuodelle 2022.
María Elena Álvarez-Buylla Roces on 62-vuotias luonnontieteilijä, joka sai kansallisen tiedepalkinnon (Premio Nacional de Ciencias y Artes) vuonna 2017. Silloin sen hänelle luovutti Meksikon hallitusta silloin johtanut Enrique Peña Nieto. Álvarez-Buylla on erikoistunut kasvitieteeseen, kehitysbiologiaan ja evoluutioekologiaan.

Viime vuonna Álvarez-Buylla syytti ”uusliberaalia tiedettä” siitä, että se on saavuttanut maailman mahtailevimpia ja kenties turhimpia saavutuksia, kuten kuuhun matkustamisen.

Kuten olettaa saattaa, tämä lainaus on irrotettu asiayhteydestään eikä se ole peräisin vuodelta 2020, vaikka Álvarez-Buylla, joka sai luonnontieteiden kansallisen tiedepalkinnon vuonna 2017, sanoikin vuonna toukokuussa 2015 niin sanotussa zapatistiyliopistossa Cideci Unitierrassa pitämässään puheenvuorossaan, että ”länsimainen tiede on tuottanut häikäisevimpiä ja ehkä hyödyttömimpiä edistysaskeleita, kuten saapumisen Kuuhun”. Tätä lainausta on käytetty toistuvasti tiedeneuvosto Conacytin johtajaa vastaan hyökätessä. Hän puhui tuolloin kapitalismiin kriittisesti suhtautuvassa seminaarissa (El pensamiento crítico frente a la hidra capitalista) kutsuvieraana tittelillä ”Kapitalismin hirviö naamioituneena tieteeksi ja maissiksi”. Puolituntinen puheenvuoro ei tietenkään tiivisty vain yhteen lauseeseen.

5.5.2015 San Cristóbal de las Casasissa, Chiapasin osavaltiossa, Álvarez-Buylla totesi: ”Globalisoituneessa uusliberalistisessa kapitalistisessa järjestelmässä yritykset käyttävät naistutkijoita ja heidän tiedettään, tieteitämme, ja sanelevat, mitä tutkitaan ja mitä ei, ja miten ne oikeuttavat liiketoimintansa. Tätä kutsun tieteeksi naamioituneen hirviön edistymiseksi.” Toisin sanoen Conacyt-neuvoston johtaja viittaa tässä siihen, ettei tieteen tulisi palvella vain kaupallisia päämääriä. Esitelmässä kehotettiin myös suuntaamaan tiede arjen ongelmien ratkaisemiseen. HS erehtyy väittäessään lainauksen olevan viime vuodelta, koska se ajoittuu toukokuuhun yli kuuden vuoden taakse.

VIIME vuonna Meksikon valtio lakkautti rahoituksen 109 julkiselta yhteisöltä. Joukossa oli järjestöjä, jotka tukivat esimerkiksi katastrofiapua, lääketieteellistä tutkimusta ja elokuvatuotantoja. Tarkoituksena oli torjua korruptiota ja parantaa rahoituksen läpinäkyvyyttä, kertoi uutistoimisto AP.

Vain nämä kyseiset 109 säätiötä on lakkautettu, mutta se ei tarkoita, että niiden toiminta olisi lakannut. Nykyisin rahoitus tulee suoraan valtion kassasta eikä ketään ole tarvinnut erottaa. Oppositio on väittänyt kerta toisensa jälkeen, että valtio lakkautti säätiöiden myötä kaiken rahoituksen, mikä ei ole totta, vaikka Helsingin Sanomatkin toistaa uutisjutussa saman väitteen AP-uutistoimiston lähteeseen viitaten. Eniten on kohuttu Fonden-rahastosta. Aiemmin sitä käytettiin katastrofiavun rahoittamiseen. Käytännössä rahasta vain osa löysi perille sinne, missä sitä tarvittiin tulvien, tulipalojen tai maanjäristysten jälkiseurauksien hoitoon. Sen kuluja liioiteltiin, välittäjät veivät siitä osan ja jopa ruokatarvikkeita myytiin niiden lahjoittamisen sijaan. Se oli siis yksi niin monista keinoista käyttää valtion varoja pienen poliitikkojen joukon ja heidän niin sanottujen liikemiesystäviensä rikastuttamiseksi. Usein tarvikeostot kohdistettiin samoille yrityksille.

Lainatussa AP-uutistoimiston uutisjutussa ei tuoda Helsingin Sanomien tavoin esille vain ja ainoastaan opposition näkökulmia. Siinä lainataan myös valtaa pitävää presidenttiä, joka antaa esimerkkejä varojen väärinkäytöksistä ja tekee selväksi, ettei säätiöiden lopettamisella ole mitään tekemistä rahoituksen lopettamisen kanssa. Tarkoitus on kitkeä korruptiota, etuoikeuksia ja turhaa byrokratiaa. Lokakuulta 2020 olevassa lyhyehkössä ja tasapuolisuutta tavoittelevassa artikkelissa todetaan: ”López Obrador ja hänen puolueensa sanovat, että näiden hankkeiden rahoitus on taattu. Säätiöiden eliminoimisen jälkeen hän sanoi, että hänen hallintonsa ’kerää kaikki nämä varat yhteen ja jakaa ne, kukaan ei menetä rahoitusta’.”

Tiedeyhteisön mielestä kyse on politiikasta ja suoranaisesta mielipidevainosta. Taustalla kangastelee myös Meksikon taloudellinen tilanne: maa on kärsinyt koronaviruspandemiasta.

Ne tahot, jotka ovat hyötyneet korruptiosta tai syyllistyneet veronkiertoon, lahjuksiin ja rahanpesuun ovat luontaisesti suuttuneet hallitukselle, joka ei enää mahdollista harvojen rikastumista yhteisillä varoilla. He pitävät sitä ”vainona”, vaikka kyse on vain ja ainoastaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja lakien noudattamisesta. López Obradorin hallituskaudella presidentti ei enää ole estänyt ystäväpiirinsä rikoksien tutkimista itsenäisen syyttäjän toimesta. Meksikossa on nähty parikymmentä ison luokan rikostutkintaa ja lähes kaikissa niissä nykyiset oppositiopoliitikot ovat viitanneet presidentin ajojahtiin, vaikka usein presidentti on saanut kuulla näistä tutkinnoista vasta jälkikäteen medioiden välityksellä. Siksi viittauksista ”vainoihin” on tullut osa meksikolaista politiikan arkipäivää.

Korruptiosta ja veronkierrosta sekä öljyvarkauksista ja muista julkisten varojen väärinkäytöksistä säästyneiden varojen arvioidaan jo yltävän biljoonaan ja 400 miljardiin pesoon, joka vastaa noin 59 miljardia euroa, joka puolestaan on yhden suomalaisen vuosibudjetin verran. Tämän verran on siis säästetty vajaan kolmen vuoden aikana. Rahoja on voitu käyttää muun muassa sosiaaliturvan laajentamiseen ja suuriin infrastruktuurihankkeisiin, joilla on ollut suuri työllistävä vaikutus. Säästöjä ei ole kohdistettu peruspalveluihin, valtion investointeihin tai hyvinvointiohjelmiin, koulutukseen tai terveydenhoitoon, joiden rahoitus on kasvanut. Meksikon ei myöskään ole tarvinnut ottaa lainkaan uutta laina vuosien 2019 ja 2021 välillä edes pandemian aiheuttaman laman poikkeuksellisissa olosuhteissa. Muun muassa ulkomaiset investoinnit kasvoivat uudelle ennätystasolle vuonna 2021 ja ennätykset rikottiin myös kansainvälisissä siirtolaisten rahalähetyksissä, osakemarkkinoiden indeksin tasossa ja keskuspankin valuuttavarannoissa. Meksikon talouden arvioidaan kasvavan yli kuusi prosenttia vuoden 2021 aikana. Myös työllisyydessä ollaan jo hyvin lähellä pandemiaa edeltänyttä tasoa.

Kuuluisimmat pidätykset liittyvät entiseen ministeri Rosario Roblesiin, entiseen valtion öljy-yhtiön (Pemex) johtajaan Emilio Lozoyaan sekä Yhdysvalloissa pidätettyyn entiseen turvallisuusministeri Genaro García Lunaan, jota syytetään yhteistyöstä huumekartellien kanssa presidenttikaudella 2006−2012, jolloin niin sanottu huumeiden vastainen sota alkoi. Silloin maata hallittiin verisesti Felipe Calderónin noustua valtaan räikeän vaalivilpin seurauksena. Kuitenkin erinäisiä suuremman luokan rikostutkimuksia on tehty kymmenittäin ja esimerkiksi epäilyttävien tilien jäädyttäminen on kymmenkertaistunut aiempaan tasoon nähden. Näistä meksikolaisen oikeusjärjestelmän saavutuksista ei ole kerrottu suomalaisille lukijoille juuri mitään.

Almoloya de Juárezin liittovaltion rikosoikeuskeskuksen valvontatuomari tai niin sanottu ”Altiplanon vankilan syyttäjä”, kuten Helsingin Sanomat häntä kutsuu, on varsinaisesti valvova tuomari (juez de control), jolla riittää töitä. Tiistaina 28.9. toinen tällainen tuomari Iván Aarón Zeferín Hernández antoi pidätysmääräyksen kymmenestä henkilöstä, joita syytetään vankiloiden resurssien omaan taskuun haalimisesta. Rikosnimikkeisiin kuuluvat rahanpesu ja järjestäytynyt rikollisuus. Tässä tapauksessa puhutaan kahden miljardin ja 950 miljoonan peson summasta, joka euroissa tekee sellaiset 124,3 miljoonaa. Syytettyjen joukkoon kuuluu myös tv-tähti Inés Gómez Mont, joka on entisen sisäministerin Fernando Gómez Montin veljentytär. Tästä ei kuitenkaan kirjoitettu Helsingin Sanomissa. Eipä Hesari kirjoittanut myöskään 18.9. Meksikossa järjestetystä Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) tärkeästä huippukokouksesta. Kaiken Meksikoon liittyvän uutisoinnin ei tarvitse olla luonteeltaan kielteistä eikä kaikkien uutisaiheiden tule olla kotoisin opposition suusta. Meksikossakaan ei kirjoiteta suomalaisen opposition pääministeri Sanna Mariniin kohdistavista usein kohtuuttomista ja liioitelluista julkisuustempuista, joilla pyritään kalastelemaan ääniä halvalla politikoinnilla.

YLEISHYÖDYLLISEN tutkimusjärjestö Cincestavin tutkija Alma Maldonado kutsui The Guardianin mukaan reiluun kolmeenkymmeneen tieteilijään kohdistuvia epäilyjä absurdeiksi.

Iztapalapan yliopiston tutkimusprofessori Georgina Alenka Guzmán Chávezin mukaan kyse on tiedevastaisen hallinnon mielivallasta, jota edistetään korruption torjunnan varjolla.

Ensinnäkin Cinvestav ei ole ”tutkimusjärjestö”, kuten HS väittää. Se on arvostettu tiedeneuvosto Conacytin rahoituksella toimiva yliopisto, joka on myös osa tunnettua Kansallista teknologista instituuttia (IPN), koko nimeltään Kansallisen ammattikorkeakoulun tutkimus- ja syventävien opintojen keskus (Centro de Investigación y de Estudios Avanzados del Instituto Politécnico Nacional).

Tiedemaailman väärinkäytöksien tunnettu ennakkotapaus Estafa Maestra on poliitikkojen ja tutkijoiden yhdessä tekemä ”mestarihuijaus”, johon käytettiin 128 haamuyritystä reilun 340 miljoonan euron varastamiseksi 11 valtion viraston ja kahdeksan julkisen yliopiston sekä 58 yrityksen avulla. Tähän tapaukseen on liitetty yli 50 eri tason virkailijaa. Tutkimuksissa on kuultu kymmeniä todistajia ja pidätysmääräyksiä on annettu 11. Tapauksen pääepäilty ja edellisen hallituksen sosiaalisen kehityksen ministeri Rosario Robles on ollut pidätettynä elokuusta 2019 lähtien. Tästä tai muista suurimmista rikostutkimuksista Helsingin Sanomat ei ole kuitenkaan lukijoilleen kertonut. Edellisen presidentin Enrique Peña Nieton aikakaudella tämä kyseinen oman väen tai PRI-puolueen jäsenten korruptiotutkinta ei edennyt. Peña Nieto kuten edeltäjänsäkin muistetaan Meksikon kansan keskuudessa ennen kaikkea korruptiosta ja väkivallasta sekä vaalivilpeistä. Tieteen vapaus ei ole ollut tärkeää edellisille vallanpitäjille, koska niiden aikakaudella lähes kaikki valtion laitokset pyrittiin alistamaan oman edun tavoittelulle ja äkkirikastumiselle hämäräbisneksillä.

31 tutkijan rikosepäilyistä on kertonut myös espanjankielinen BBC News Mundo, jonka uutisointi on Helsingin Sanomiin verrattuna ammattimaisempaa, tasapuolisempaa ja eri näkökulmia huomioivaa. Toisenlaisen myös perusteettomasti ”tieteen rajoittamisesta” puhuvan esimerkin voi löytää espanjalaislehti El Paísin artikkelista.

”Miten voimme elää maassa jossa meitä uhataan älymme käytöstä? Samaa on nähty fasistisissa hallinnoissa ja Nicaraguan kaltaisissa diktatuureissa”, Guzmán Chávez sanoi El Economistalle.

Yhtä kaikki, vertaus Nicaraguaan on halpamainen eikä sille löydy perusteita. Myös Nicaraguan leimaaminen yksipuolisin perustein diktatuuriksi on loukkaavaa. Meksikosta on vihdoin tullut todellinen demokratia, missä on olemassa aitoja kansalaisvapauksia, ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja lehdistön vapaus sekä kaikenlainen muukin mielipiteen vapaus voi paremmin kuin koskaan maan historiassa. Kuten presidentti sanoo usein, erimielisyydet ovat olennainen osa kansanvaltaa. Presidentti López Obrador tuomitsee niin ikään varsin usein rasismin ja fasismin kaikissa sen muodoissaan. Meksikon hallitus lakkautti heti valtaan noustuaan poliittisten vastustajien vakoilun, jota edesmennyt turvallisuuden tutkimuskeskus (CISEN) toteutti. Myös aiemmat vakoiluarkistot on avattu kansalle. Enää sisäministeriön tehtäviin eivät lukeudu poliittisen vastarinnan nujertaminen, kidutus ja ihmisoikeusloukkaukset, jotka olivat osa sen ominta alaa ainakin vuoden 1968 opiskelijamurhista lähtien. Presidentin turvallisuuspoliittinen strategia rakentuu ihmisoikeuksien kunnioittamiselle ja väkivallan taustasyiden kuten köyhyyden poistamiseen. Voimankäyttöä ihannoiva oikeisto-oppositio pilkkaakin presidenttiä usein sanonnoista kuten ”haleja, ei luoteja”.

Oppositio kampanjoi alati hallitusta vastaan kaikin varoin, keinoin ja medioin, mutta tämän pysyvän kampanjoinnin tulokset ovat olleet heikkoja. Kansan ehdoton enemmistö seisoo yhä presidentin takana, koska se on nähnyt hallituksen työn vaikutukset omaan arkeensa. Yksi opposition suosituimmista kampanjoista on ollut hallituksen leimaaminen tiedevastaiseksi. Muihin vastaaviin kampanjoihin, joita edistetään myös sosiaalisten verkoston robottien ja valeuutisten muodossa, kuuluvat lasten syöpälääkkeiden väitetty puute, presidentin kutsuminen diktaattoriksi, naisten oikeuksien poliittinen käyttö hallitusta vastaan, puhtaiden energioiden edistäminen vastauksena hallituksen ”saastuttaviin” energiaratkaisuihin, infrastruktuurihankkeiden rienaaminen, ja niin edelleen. Viimeksi presidentin vaimo joutui erään oikeistopolitiikkaa kannattavan ”tutkijaksi” esittäytyneen yksilön vihan kohteeksi Twitterissä.

Yhteistä mustamaalauskampanjoille on niiden alkuvaikutelma ”jaloista arvoista” kuten tieteen vapaudesta, lasten ja naisten oikeuksista, demokratiasta ja puhtaasta energiasta, joiden taakse naamioituu joukko häikäilemätöntä politikointia ja oikeisto-opposition edun ajamista. Esimerkiksi puhtaiden energioiden suosiminen tarkoittaa opposition omien yritysten tai ulkomaisten etenkin espanjalaisten yritysten tuuli- ja aurinkoenergian suosimista. Tämä taas tarkoittaa valtion kassasta syömistä, sillä uusliberaalin talouspolitiikan aikakaudella 1982−2018 valtion sähköyhtiö (CFE) alistettiin yksityisten yrityksien voiton tavoittelulle muun muassa niiden lakiin kirjattuina etuoikeuksina myydä sähkönsä verkkoon ensimmäisenä ja ilman kuljetus- sekä verkkomaksuja. Käytännössä valtio joutui supistamaan tämän vuoksi muun muassa omaa vesienenergian tuotantoaan, epävakauttamaan sähköverkkonsa toiminnan ja kallistamaan sähkön hintojaan. Se joutui ostamaan hintavampaa sähköä ulkopuolisilta yrityksiltä sen sijaan, että se olisi voinut hyödyntää koko omaa tuotantokapasiteettiaan. Nyt kun presidentti ajaa vesivoimaloiden uudistamista, pyrkii lopettamaan yksityisten yritysten etuoikeudet ja takaamaan sähkön hintojen nykytason, syytetään häntä ”polttoöljyllä ratsastamisesta”, vaikka hänen aikakaudellaan polttoöljyn energiakäyttö on vähentynyt entisestään. Mikään ei ole sitä, miltä se voi Meksikon yhteiskunnallista keskustelua tuntemattoman silmissä ensiksi näyttää. Ymmärrän tämän lisäävän vääristyneen uutisoinnin riskiä, varsinkin koska paikallisissa yksityisissä medioissa ei anneta riittävästi painoarvoa totuudelle ja faktoille.

Oppositiota leimaavat pahat muistisairaudet. Ne tuntuvat arvostelevan nykyhallitusta kaikesta siitä, mitä ne eivät itse tehneet tai sitten tekivät. Ne eivät kunnioittaneet naisten oikeuksia, mutta nyt ne edustavat feminismiä äänten kalastelun toivossa. Ne eivät välittäneet julkisesta terveydenhuollosta, mutta nyt ne ovat syöpää sairastavien lasten puolustajia. Esimerkkejä riittää ja liian monet mediat antavat kampanjoille avoimen tukensa. On selvää, ettei kansallinen media ole Meksikossa hyökännyt yhtä voimakkaasti yhdenkään presidentin kimppuun sitten 1913 murhatun vallankumousjohtaja Francisco I. Maderon jälkeen. Syitä tälle opposition ja medioiden synergialle on ainakin kolme. Ensinnäkin oppositio omistaa osan mediataloista, jotka ajavat tiettyjen yritysryppäiden tai puolueryhmien etuja. Toiseksi mediaa ei enää osteta hiljaiseksi eikä sen toimintaa enää rahoiteta valtion kassasta. Ennen erimielisyyttä ei sallittu, mutta nyt mediat ovat aidosti vapaita eivätkä ne tiedä mitä tekisivät tuolla vapaudellaan. Vaikka vuoden 2018 vaalit sujuivat demokraattisemmin kuin yhdetkään aikaisemmat, medialla on vielä totuttelemista siihen, millaista kansanvaltainen elämäntyyli voi parhaimmillaan olla. Perinteisesti Meksikon medioiden suhde on ollut myös etäinen suhteessa tavalliseen kansaan.

Oikeistolaiseksi muuttuneen ja yksivaltiaan ottein Meksikoa vuosian 1929−2000 hallinneen entisen vasemmistolaisen Institutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI) presidenttikaudella 2012−2018 ”kanoille annettiin” poikkeuksellisen paljon ”maissia” eli niiden tuki ostettiin lahjonnan avulla. Käytännössä PRI ja Kansallinen toimintapuolue (PAN), joka hallitsi vuosina 2000−2012 ovat tehneet lähes saumatonta yhteistyötä uusliberaalin salinismin aatteen eteen vuodesta 1988 lähtien, jolloin Carlos Salinas de Gortari nousi valtaan vilpillisissä vaaleissa, jotka estivät vasemmistolta pääsyn valtaan. Suomalaislehden toimittaman uutisen alkulähde palautuu El Financiero -lehteen, joka sai käsittämättömän suuren 100 miljoonan dollarin tai 86,2 miljoonan euron lainan valtion kehityspankilta (Nacional Financiera − NAFIN). Koska kehityspankin johtaja kieltäytyi aluksi lainasta, silloinen valtiovarainministeri Luis Videgaray Caso meni henkilökohtaisesti uhkailemaan häntä, jotta ylimitoitettu ja sittemmin maksuvaikeuksiin ajautunut laina varmasti myönnettäisiin.

Presidentin julkaisemien virallisten tietojen mukaan pelkästään kaksi lehteä El Universal ja Reforma, jotka omistavat Juan Francisco Ealy Lanz Duret ja Alejandro Junco de la Vega, saivat ”mainoskuluina” valtiolta lähes 3,1 miljardia pesoa Vicente Fox Quesadan, Felipe Calderón Hinojosan ja Enrique Peña Nieton presidenttikausien aikana vuosina 2000−2018. Nuo 3 079 miljoonaa pesoa vastaavat euroissa vajaata 129,8 miljoonaa pesoa, mutta ne ovat vain esimerkki televisioyhtiöiden ja mediatalojen avustuksista, joihin kuuluivat myös verojen anteeksi antaminen. The New York Times on pohtinut tätä medioiden ja vallanpitäjien perverssiä suhdetta joulukuussa 2017 julkaistussa artikkelissaan.

Koska Meksikon kansallinen mediakenttä elää pahassa alennustilassa, ei ole mikään ihme, että kaikenlaiset yksipuoliset ja vääristellyt uutiset sinkoavat myös kansainvälisiin medioihin. Niiden, kuten Helsingin Sanomienkin, tulisi harjoittaa entistä tarkempaa lähdekritiikkiä. Yksipuoliset opposition viha- tai mustamaalauskampanjoiden toistamiset eivät edusta hyvää journalistista käytäntöä. Helsingin Sanomien olisi tullut tasapuolisuuden vuoksi sisällyttää juttuunsa myös syyttäjien tai Meksikon hallituksen näkemykset. Toivoisin Hesarin myös syventyvän paremmin meksikolaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ennen kuin se irrottaa siitä pieniä palasia laajempaa asiayhteyttä tuntemattomalle suomalaiselle lukijalle. Esimerkki paremmasta Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen Meksikoon kohdistuvasta uutisoinnista on puolestaan tämä Matilda Jokisen 5.8.2021 julkaisema juttu siitä, miten yhdysvaltalaiset asealan yritykset haastettiin oikeuteen. Olen itsekin kirjoittanut samasta aiheesta.

Itse olen täysin tyytyväinen hallitukseni toimintaan. Se on ensimmäinen hallitus minun elämäni aikani, johon voin samastua ja joka edustaa minun arvojani. En olisi tutkijana milloinkaan äänestänyt presidentiksi tiedevastaista henkilöä. Pyytäisinkin Helsingin Sanomilta ja muilta medioilta kunnioitusta Meksikon nuorta ja nousevaa demokratiaa kohtaan. Pappi Miguel Hidalgo ”herra ja hidalgo” huusi itsenäisyyssodan alkajaisiksi 1810 kuolemaa huonolle hallinnolle, mitä julmat siirtomaaisännät edustivat. Siitä huonosta hallinnosta Meksiko on saanut kärsiä enemmän kuin paljon, joten aidosti kansaa edustavan nykyhallinnon leimaaminen milloin miksikin ilman perusteita on turhauttavaa. Onneksi Meksikossa ei laadita uutisjuttuja suomalaisen opposition vihaviesteistä. Siksi ei Suomessakaan tulisi toistaa sanasta sanaan oikeisto-opposition kampanjoita. Meksikon tai sen hallituksen esittäminen ”sivistymättömänä” on myös omiaan toistamaan vanhoja ylimielisiä siirtolaiskauden näkemyksiä. Niissä väkivaltainen kolonialismi oikeutettiin kutsumalla meksikolaisia ”villeiksi”, vaikka todellisuudessa jo silloin meksikolaiset edustivat yli 5 000 vuoden yhtenäistä kulttuuriperimää. Meksiko on nouseva talousmahti ja moninainen yhteiskunta, jonka kansalla on täysimääräinen oikeus viedä läpi parhaakseen katsomansa demokraattinen ja rauhanomainen, mutta radikaali muutos.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador esitteli kahden entisiä hallituksia avoimesti tukeneen lehden saamia ”mainostuloja” vuosina 2000−2018. Tämän lisäksi nykyisin opposition äänitorvina toimivat El Universal ja Reforma saivat aiemmin myös vapautuksen veroistaan. Nykyisen hallituksen aikakaudella medioiden ja valtaa pitävien suhde on sikäli tervehtynyt, ettei se perustu enää lahjontaan.

Kanteluni Julkisen sanan neuvostolle

Tarkkarajaiset asiavirheet

1. Kuvateksti ei pidä paikkaansa, sillä Meksikon itsenäisyyden juhlinta alkaa 15. päivä syyskuuta varsinaisen itsenäisyyspäivän aattona niin sanotulla huudolla (El Grito), joka juhlistaa 1810 alkanutta itsenäisyyssotaa. Virallinen itsenäisyyspäivä on kuitenkin 16.9. [korjattu 7.10.]

2. 31 mainittua tutkijaa eivät sinänsä edusta virallisesti tiedemaailmaa eikä sitä edusta myöskään heidän järjestönsä, mutta he ovat pieni osa laajaa tiedekenttää.

3. Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador ei johda rikostutkintoja eikä päällepäsmäröi syyttäjänviraston toimintaa: Meksikossa noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta ja vallan kolmijakoa. [korjattu osittain 7.10.]

4. Julkisilta toimijoilta ei ole kielletty valtiorahoitusta eikä valtiorahoitusta kohdisteta erikseen niiden johtokunnille. [korjattu 7.10.]

5. Altiplanon vankilan toimija ei ole ”syyttäjä”, vaan hän on valvontatuomari (juez de control) Gregorio Salazar Hernández. [korjattu 5.10.]

6. Saatu valtion rahoitus ei ole 2,1 miljoonaa, vaan ainakin 12,1 tai peräti 23,6 miljoona euroa.

7. Meksikon presidentin tiedevastaisuudesta ei esitetä todisteita, kyse on solvauksen välittämisestä, joka perustuu rikoksista syytettyjen tunnereaktioihin. [korjattu osittain 7.10.]

8. Conacytin johtajan Elena Álvarez-Buyllan lainattu lausunto ei ole vuodelta 2020 (”viime vuodelta”), vaan se on peräisin vuodelta 2015. [korjattu 5.10.]

9. Julkisyhteisöjen rahoitusta ei ole lakkautettu, kuten uutisjutussa annetaan ymmärtää. [korjattu 7.10.]

10. Cinvestav (ei Cincestav kuten HS sen kirjoitti) ei ole ”tutkimusjärjestö”, kuten HS väittää. Se on arvostettu tiedeneuvosto Conacytin rahoituksella toimiva yliopisto. [korjattu 5. ja 7.10.]

Ylitulkinnat ja taustatietojen puute

1. Väitetylle mielipidevainolle ei esitetä todisteita, väite on spekulatiivinen ja poliittisesti latautunut.

2. Sekä presidentin että syyttäjien sekä tiedeneuvosto Conacytin väitetään ”vainoavan” tieteentekijöitä, mutta väite perustuu vain muutamiin henkilöihin ja lainattuihin medioihin, vaikka pelkästään kansalliseen tutkijoiden järjestelmään (SNI) kuuluu noin 38 100 henkilöä.

3. Tutkijoiden oletetaan olevan kykenemättömiä rikolliseen toimintaan, mutta aiempia akateemisia rikosvyyhtejä ei mainita. Myöskään korruption vastaisesta taistelusta ei tarjota yhtään esimerkkiä.

4. Uutisjuttu ei tuo esiin tasapuolisuuden vuoksi tarpeellisia presidentin, valtakunnansyyttäjän tai tiedeneuvoston näkökantaja.

5. Tiedeneuvosto Conacytin johtaja ja ansioitunut tutkija leimataan tiedevastaiseksi henkilöksi yhden asiayhteydestään irrotetun lauseen perusteella.

6. Hallituksen tieteen edistämiseksi tekemiä toimenpiteitä ei tuoda lainkaan esiin.

7. Helsingin Sanomat typistää käytettyjen lähteiden, etenkin The Guardianin ja AP-uutistoimiston monipuolisempia tietoja tavalla, joka ei välitä muita näkökulmia kuin syytettyjen kannan.

8. Meksikon taloustilanne on parempi kuin uutisessa vihjaillaan. Kaikki maailman maat ovat kärsineet koronaviruspandemiasta, ei vain Meksiko. Näillä maininnoilla ei ole mitään yhteyttä itsenäiseen rikostutkintaan, jolla ei ole myöskään puolestaan mitään suoraa linkkiä säätiöiden lakkauttamispäätökseen. Tutkijoiden ”vainoaminen” ei johdu Meksikon taloustilanteesta, joka on alati paraneva.

9. Väitteille korruption torjunnasta tekosyynä ”tiedevastaisen hallinnon mielivallalle” ei esitetä yhtään todellista perustetta.

10. Meksikon hallinnon vertaaminen natsi-Saksaan ja Nicaraguaan on vihapuhetta (ja sen kansainvälisöimistä), joka ei kuuluu hyviin journalistisiin käytäntöihin eikä ole mitenkään sovitettavissa oikeusvaltiossa tehtävän rikostutkinnan realiteetteihin.

Perustan kanteluni journalistin ohjeiden kahdeksaan asiakohtaan 1./8./10./11./12./13./20/21

1. Journalistinen vastuu: oikeus tietää myös se, mitä meksikolaisessa yhteiskunnassa tapahtuu.

8. Velvollisuus totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

10. Tiedot on tarkastettava mahdollisimman hyvin.

11. Faktat ja fiktiot sekä mielipiteet on kyettävä erottamaan toisistaan.

12. Tietolähteitä on käytettävä kriittisesti ja harkitusti huomioiden niiden mahdollinen vahingoittamistarkoitus (oppositiomediat).

13. Uutista on syytä täydentää, jos sen tiedot ovat vajavaisia tai jos uutta tietoa on saatavilla.

20. Olennaiset asiavirheet on korjattava välittömästi tai uutisjuttu voidaan toimittaa kokonaan uusiksi, jos siinä esiintyy useita virheitä (kuten tässä tapauksessa).

21. Jos jostakusta esitetään erittäin kielteistä tietoa, tulee kritiikin kohteelle varata tilaisuus puolustautua jutun yhteydessä, vaikka tämä olisikin Meksikon presidentti.

Kävin Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen uutistuottaja Tommi Hannulan kanssa pitkän ja rakentavan palautekeskustelun uutisjutun virheistä, olettamuksista ja lähteistä. Keskustelun lopputuloksena HS teki oikeutta totuudelle ja journalismille muokkaamalla alkuperäisen varsin harhaanjohtavan otsikkonsa “Meksikon presidentin tiedevastaiset toimet kovenevat: haluaa pidättää 31 tiedemaailman edustajaa” muotoon “Meksikon syyttäjät haluavat 31 tiede­maailman edustajaa pidätetyiksi”.

P.S. Helsingin Sanomat on pyynnöstäni tehnyt pari merkittävää korjausta julkaisemaansa uutisjuttuun 5. ja 7.10., muuttanut ”syyttäjän” tittelin valvontatuomariksi, maininnut Cinvestavin olevan tutkimuslaitos eikä järjestö (jopa sen nimi on nyt oikein kirjattu). Se myös laittoi jutussa mainitun väärinkäytöksistä epäillyn tiedejärjestön (FCCyT) nimen espanjaksi selvyyden vuoksi eikä enää mainitse, että Conacytin johtajan asiayhteydestään eli kapitalismin kritisoinnista irrotettu kuumatkailun kritiikki olisi viime vuodelta, koska kyseinen lausunto on tehty osana puolen tunnin luentoa zapatistien järjestämässä seminaarissa toukokuussa 2015.

HS oikaisi uutisjuttuaan toistamiseen 7.10. esittämieni vasta-argumenttien vuoksi. Sanomalehti myöntää, että Meksikon presidentillä ei ole mitään tekemistä pidätysmääräyksien kanssa, koska ne ovat syyttäjäviranomaisten vaatimuksia. Enää Hesari ei esitä, että valtiorahoitus olisi kielletty järjestöiltä ja niiden johtokunnilta, vaan tuo tiettäväksi sen, miten kielto koskee ainoastaan säätiömuotoista rahoitusta niiden sisäpuolella. Julkisten toimijoiden rahoitus on turvattu, mutta enää sen ei sallita tapahtuvan korruptiolle altistavan ja läpinäkyvyyttä estävän säätiömallin kautta. HS myöntää myös 15.9. olevan Meksikon itsenäisyyspäivän aatto, sillä virallinen juhlapäivä on 16.9., alkoihan 11 vuoden taistelu itsenäisyydestä juuri tuona päivänä 1810 Doloresin kaupungissa, Guanajuaton osavaltiossa, kapinallisen papin Miguel Hidalgon johdolla, joka vaati aamuyön tunteina kuolemaa huonolle hallinnolle (El Grito de Dolores). Mikä tärkeintä, Suomen suurin lehti osaa ottaa opiksi virheistään ja korjata toimintaansa.

Näin HS kommentoi tekemiään oikaisujaan, jotka perustuvat lehden ulkomaantoimituksen kanssa käymääni kriittiseen keskusteluun:

Oikaisu 5.10. kello 15.22: Valvovaa tuomaria kutsuttiin artikkelissa alun perin harhaanjohtavasti syyttäjäksi. Elena Álvarez-Buyllan toteamus ”uusliberaalin tieteen” saavutuksista ei ole viime vuodelta, kuten artikkelissa väitettiin, vaan vanhempi. Cinvestav ei ole tutkimusjärjestö vaan tutkimuslaitos.

Oikaisu 7.10. kello 10.44: Otsikossa mainittiin alun perin, että Meksikon presidentti haluaa pidättää tiedemaailman edustajia. Tapauksessa on kyse syyttäjäviranomaisten vaatimuksesta. Tekstissä mainittiin alun perin virheellisesti, että laki kieltäisi julkisten järjestöjen johtokunnilta valtion rahoituksen. Tosiasiassa laki kieltää tällaisen rahoituksen säätiömuotoisilta toimijoilta järjestöjen sisälle. Valtion rahoitus järjestöille jatkuu. Kuvatekstissä Meksikon presidentti heiluttaa lippua itsenäisyyspäivän aattona, ei itsenäisyyspäivänä.

P.P.S. Tätä vastinettani on täydennetty 6.10. mainitsemalla Julkisen sanan neuvostolle tekemäni kantelun keskeisimmät perustelut. 8.10. vaihdoin otsikkoni “valeuutisen” muotoon “arveluttava uutinen” vastauksena Hesarin tahtoon korjata omaa otsikointiaan. Olen lisännyt juttuun myös toisen tehdyn oikaisukierroksen tulokset.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Tapio Tenoch Laaksonen

Lähteet: Proceso, Aristegui Noticias, El Economista, El Financiero, Animal Político, The Guardian, AP, BBC News Mundo, La Jornada, Contralínea, The New York Times, The Washington Post, etc.

Meksikon presidentti esitteli ison punaisen kirjan sisältöä pelkästään hallituksen väestä koostuneelle pienelle kutsuvieraiden joukolle. Taustalla näkyvässä maalauksessa ”Amerikkojen arvostama” (Benémerito de las Américas), zapoteekkien alkuperäiskansaan kuulunut ja Meksikoa vuosina 1858 − 1872 hallinnut asianajaja Benito Juárez muistetaan muun muassa kirkon ja valtion toisistaan erottamisesta sekä Meksikon puolustamisesta ulkomaista keisarivaltaa vastaan. Lähde: Página Oficial de Andrés Manuel López Obrador.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador (AMLO) noudatti perustuslain 69. artiklan säännöstä ja antoi hallituksensa jokavuotisen tiedoksiannon vastikään 65. kautensa aloittaneelle kongressille. Lakisääteinen dokumentti esittelee julkisen hallinnon nykytilan kaikessa kokonaisuudessaan. Sen mottona toimi lausahdus ”tekoja, ei sanoja”.

1 361 sivun selonteko tuo esiin kolmen pääkohdan – politiikka ja hallitus, sosiaalipolitiikka ja talous – alaisuuteen jaoteltuna 1.12.2018 alkaneen kuusivuotisen presidenttikauden saavutuksia. Presidentti López Obrador piti Kansallispalatsissa myös 56 minuutin puheen, jossa hän kiteytti hallituksensa aikaansaannoksia eri yhteiskunnan osa-alueilla. Olen laatinut siitä käännöksen tarkoituksenani esitellä suomalaiselle lukijalle Meksikon demokraattisen ja pasifistisen muutosvaiheen, radikaalin ja syvällisen julkisen elämän vallankumouksen virstanpylväitä.

Yli 60 prosenttia meksikolaisista on suhtautunut jatkuvasti hyväksyvästi maan historian suosituimpaan presidenttiin, joka voitti ylivoimaisesti heinäkuun 1. päivänä 2018 käydyt presidentinvaalit. Edes pandemia ja sen mukanaan tuoma taantuma eivät ole vaikuttaneet AMLO:n kansansuosioon. Parametrían toteuttamassa ja Eje Centralin elokuun lopussa julkaisemassa kyselyssä 73 prosenttia hyväksyi presidentin politiikan ja 23 prosenttia taas suhtautui siihen kielteisesti. Hallituksen itse teettämässä kyselyssä, joka julkaistiin kesäkuussa, vastaava prosenttiluku oli 72 prosenttia. Myös 6.6. käydyissä välikauden vaaleissa hallituspuolue Morena voitti liittolaisineen 300 vaalipiiristä kaikkiaan 186.

Seitsemänä päivänä viikossa 16 tuntia työskentelevä, kaikki Meksikon lähes 2 500 kuntaa tunteva ja kansaan alati läheisiä suhteita vaaliva marraskuussa 68 vuotta täyttävä presidentti on ehtinyt kirjoittaa hallituksensa puolivälitaipaleen kunniaksi myös uuden kirjan ”Matkan puolivälissä” (A mitad del camino). Siinä käydään läpi muun muassa hallituksen sisä- ja ulkopolitiikkaa, mukaan lukien suhde Donald Trumpin hallitukseen. Lisäksi kirja käsittelee uusliberalistiseen koulukuntaan pesäeron tehnyttä talouspolitikkaa. Se pitää myös sisällään vastineen konservatiivisille oikeistopolitiikoille, jotka kritisoivat presidenttiä ja hallitusta päivittäin halki koko mediakentän. Kritiikki on sallittua, kuten hallituskin korostaa eikä siinä sinällään ole mitään pahaa.

Valitettavaa on kuitenkin se journalismin alhainen taso, valheet, liioittelu, puolitotuudet tai suoranainen totuuden vääristely, vihan lietsonta, tahallinen väärinymmärtäminen ja muut kovin likaiset keinot, joilla media ja sen liittolaisena toimiva oppositio lyö lyömästä päästyään yli 30 miljoonan meksikolaisen maansa johtoon nostamaa pitkän linjan oppositiopoliitikkoa, jota ei ole noin 40 vuoden poliitikon uran aikana koskaan saatu kiinni yhdestäkään valheesta, korruptiosta tai väkivallasta. Silti hän on medioissa yhtä vihattu hahmo kuin 1913 murhattu vallankumousjohtaja Francisco I. Madero.

Kuten erinäisissä tutkimuksissa (vastikään esimerkiksi vaali-instituutti INE:n seurannassa) on nähty, useissa medioissa kirjoitetaan tai tuotetaan 20, 30 tai 40 kielteistä uutisartikkelia presidentistä ja/tai vasemmistohallituksesta, mutta samaan aikaan niissä julkaistaan vain pari myönteistä uutista. Mitään puolueettomuutta ei ole silloin havaittavissa, jos negatiivinen uutisointi on kymmenkertaista eikä edusta laisinkaan kansalaisten enemmistön kokemusta maansa hallituksesta saatikka vastaa arkitodellisuutta tai todistettavissa olevia faktoja. Medioiden käytökselle löytyy useita selittäviä rakennetekijöitä kuten niiden aiemmin nauttimien lahjusrahojen jäädyttäminen, ideologisesti yksipuolinen omistajapohja, vahva kytkös oikeistopolitiikkaan, yrityksiin ja elinkeinoelämään yleensä, turhautuminen veropolitiikan muutoksiin, ja niin edelleen.

Presidentin lupauksista 98 prosenttia on lunastettu käytännön politiikassa

Tarjoan lyhyen tiivistelmän presidentin puheesta, jossa kiteytyy se olennaisin sanoma:

Esittelimme kolmannen hallituksen tiedonannon Meksikon kansalle. Kahdessa vuodessa ja yhdeksässä kuukaudessa pystyimme luomaan neljännen muutoksen perustan.

Matkan puolivälissä on saavutettu niin paljon, että ihmisten hyvinvointia ja maan kehitystä koskevien toimien kääntäminen olisi erittäin vaikeaa. Jatkamme intensiivistä työskentelyä ihmisten hyväksi.

Sadasta sitoumuksesta, jotka teimme Ciudad de Méxicon Zócalon torilla 1. joulukuuta 2018, olemme täyttäneet 98 ja onpa tehty paljon sellaistakin, mitä ei mainittu tuossa listassa. Ainoat kesken olevat kohdat liittyvät liittovaltion hallituksen hajauttamiseen ja totuuden selvittämiseen Ayotzinapan maaseudun opettajien koulun nuorten katoamisesta.

Jos emme salli korruptiota ja rankaisematta jättämistä, voimme vapauttaa varoja hyvinvointiin ja kehitykseen. 70 prosenttia Meksikon kotitalouksista on mukana vähintään yhdessä hyvinvointiohjelmassa tai hyötyy jollakin tavalla kansallisesta budjetista, kun taas 30 prosentilla meksikolaisista, joilla on parempi taloudellinen tilanne ja työolot, on edellytykset edistyä.

Jopa COVID-19-pandemian aiheuttaneen terveys- ja talouskriisin aikana saimme aikaan tuloksia. Niistä on kiittäminen, osittain, tehokkaita, rehellisiä ja sitoutuneita virkamiehiä ja virkanaisia, joita ohjeistamme jatkamaan ihmisten vaatimusten ratkaisemista.

Julkinen valta ei enää edusta vähemmistöä, vaan pikemminkin kaikkia meksikolaisia ​​kaikista luokista, kulttuureista ja uskomuksista. Maata hallitaan ylellisyyksistä säästäen ja moraalisen esimerkin voimin. Korruptiota ei suvaita eikä rankaisemattomuus ole sallittua.

Käytössä ei ole suojamekanismeja tai etuoikeuksia, luontoa suojellaan, sukupuolten tasa-arvoa tuetaan, syrjintä, rasismi ja klassismi hylätään kokonaan, moraalisia, kulttuurisia ja hengellisiä arvoja vahvistetaan, ja Meksikon kulttuurillista ja historiallista perintöä hoidetaan sekä edistetään.

Uudessa hallinnossa perustuslakia kunnioitetaan, laillisuus, demokratia, vapaus, avoimuus, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeus olla eri mieltä taataan.

Arvostamme meksikolaisten tukea. Luotamme siihen, että he osallistuvat seuraavan vuoden maaliskuussa pidettäviin presidentin virassa jatkamista koskeviin vaaleihin; ja jotta enemmistö äänestää perustuslaillisen kuusivuotiskauden jatkamisen puolesta syyskuun 2024 loppuun asti.

Tulemme saattamaan päätökseen muutostyön, emmekä jätä mitään tekemättä. Kun annamme presidentin kunnianauhan eteenpäin, sanomme vain neljälle tuulelle: ”Tehtävä suoritettu! Menen Palenquehen, jätän teille sydämeni.”

Tämä lyhyt video taas kertoo joistakin presidenttikauden tilaisuuksista, kuvittaa muutosprosessia ja näyttää vilaukselta myös joitakin Meksikossa vierailleita toisten maiden poliitikkoja, joista viimeksi Meksikossa ovat käyneet muun muassa Yhdysvaltojen varapresidentti Kamala Harris ja Ecuadorin tuore presidentti Guillermo Lasso.

Seuraavaksi esitän täydellisen käännöksen keskiviikkona 1.9. pidetystä Meksikon vasemmistohallituksen kolmannesta tiedonannosta, jonka aikana presidentti López Obrador löi pöytään liudan tiukkoja faktoja tässä Kansallispalatsista (Palacio Nacional) suorana televisioidusta lähes tunnin mittaisessa puheessaan.

Puolimatkan krouvi: pysyvä muutos on kiistaton tosiasia

Hyvät ystävät:

Meksikolaiset:

Muutos on meneillään, ja vaikka on välttämätöntä jatkaa suuren uusliberalistisen farssin paljastamista ja kansan mentaliteetin muuttumisen tukemista − koska se on kaikkein lähimpänä olennaista ja peruuttamatonta − tukahdutamme myös pahansuopia ja epärehellisiä käytäntöjä hallituksessa.

Ratkaiseva toimenpide oli pysäyttää yksityistämiskehitys kertaalleen; lupien myöntäminen yksityisille tahoille lopetettiin kaivoksissa, veden suhteen, sairaaloissa, satamissa, rautateillä, rannoilla, vankiloissa ja julkisissa projekteissa. Mutta mikä tärkeintä, olemme lopettaneet yksityistämisen energia-alalla: öljyn ja sähkön kohdalla.

Tämän uuden energiapolitiikan tavoitteena on tuottaa Meksikossa ne polttoaineet, jotka maa kuluttaa, ja lopettaa niiden maahantuonti. Tätä varten resursseja jaetaan edelleen kuuden olemassa olevan jalostamon nykyaikaistamiseen. Kolmessa vuodessa jalostamoille suunnattu julkinen investointi on ollut 33,58 miljardia pesoa (noin 1,42 miljardia euroa). Kun tulimme hallitukseen, nämä jalostamot olivat hylättyinä ja edellinen hallinto oli alkanut myydä tuotantolaitoksia − kuten vetylaitoksia – tehtaidensa sisäpuolella. Hallintomme alussa jalostamot käsittelivät 511 000 tynnyriä päivässä ja nyt ne jalostavat 706 000 tynnyriä päivässä eli 38 prosenttia enemmän. Koksaamotehtaan rakentamisen uudelleen aloittaminen Tulassa, Hidalgossa, on hyvä uutinen, koska jalostamon tuotantoa laajennetaan 70 000 tynnyrillä polttoainetta päivässä. Ensi vuoden heinäkuussa valmistuu myös uusi Dos Bocasin jalostamo, Paraísossa, Tabascon osavaltiossa, joka pystyy käsittelemään 340 000 tynnyriä päivässä. On syytä muistaa, että 42 vuoden aikana, merkittävästi juuri uusliberaalikauden alusta lähtien, yhtään uutta jalostamoa ei ollut rakennettu maassamme; viimeinen oli Salina Cruz, Oaxacassa, joka aloitti toimintansa vuonna 1979.

Carlos Salinas de Gortarin hallituksen aikana vuonna 1993 uuden jalostamon rakentamisen sijasta päätettiin valtionyhtiö Pemexistä tehdä Shellin kumppani Deer Parkin jalostamossa Houstonissa, Texasissa. Tänä vuonna tehtiin tarjous ulkomaisen öljy-yhtiön omistuksen pois ostamisesta ja operaatio saatiin päätökseen 596 miljoonan dollarin (503, 5 miljoonaa euroa) kustannuksella. Nyt tuo jalostamo on oleva kokonaan Pemexin omistuksessa ja sen bensiinin, dieselin ja muiden polttoaineiden tuotanto, 150 000 tynnyriä päivässä, käytetään maamme kotimarkkinoiden toimituksiin.

Tämä uusi politiikka tarkoittaa sitä, ettei öljyä oteta maaperästä enempää kuin on tarpeen polttoaineiden kysynnän tyydyttämiseksi kotimarkkinoilla. Tällä maltillisella tuotannolla täytämme sitoumuksemme korvata vakituisesti 100 prosenttia todistetuista varannoista ja auttaa siten vähentämään fossiilisten polttoaineiden liiallista käyttöä. Kiteytettynä tulemme toimimaan edelleen vastuullisesti, eikä uusien sukupolvien perintöön kosketa.

Mitä tulee sähköalaan, aiomme edistää sitä, tässä kuussa lähetän kongressille aloitteen perustuslain uudistamisesta, jonka avulla voidaan korjata yksityistämisen aiheuttama vakava vahinko julkiselle sektorille ja kansantaloudelle, sillä tämän alan markkinat avautuivat suosimaan yksityisiä kansallisia ja erityisesti ulkomaisia ​​yrityksiä, antamalla niille tukia, muiden etujen ohella, samalla liittovaltion sähkökomission (CFE) laitokset hylättiin kokonaan. Nyt uudistamme vesivoimalaitoksia vähentääksemme polttoöljyn ja hiilen käyttöä sähköntuotannossa. Vedellä tuotettu energia on puhdasta ja halpaa. Siksi olemme päättäneet vaihtaa vanhat turbiinit nykyaikaisiin laitteisiin, jotta voimme hyödyntää olemassa olevaa infrastruktuuria ja patoaltaiden vettä tuottamaan enemmän sähköä, rakentamatta uusia patoja, aiheuttamatta vahinkoa ja vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä. Lyhyesti sanottuna tavoitteena on, että meillä on riittävästi julkisesti tuotettua sähköä, ettei sähkökatkoja tulisi ja että voidaan välttää tekojen tasolla se, että kotimaiset kuluttajat maksaisivat sähköstä korkeampaa hintaa kuin liikeyritykset ja suuret kaupalliset ketjut.

• • •

Liittovaltion budjetilla, ilman kalliiksi käyviä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, niin kutsuttuja APP-liitoksia tai muita valtionvarainministeriötä vastaan ​​tehtyjä keksintöjä, kuten yksityisen sektorin rahoittamia investointihankkeita, talousarvioon ujutettuja hankkeita, nimeltään pidiregas (espanjankielinen lyhennelmä). Rakennamme teitä, patoja, sairaaloita, yliopistoja, kouluja, vesijohtoja, viemäröintijärjestelmiä, vedenpuhdistuslaitoksia, siltoja, jalostamoja, rautateitä, voimalaitoksia, lentokenttiä, kasarmeja, kirjastoja, puistoja, kauppahalleja, stadioneita, urheilukeskuksia ja muita hankkeita. Toistan: teemme sen ilman julkisia ja yksityisiä liitoksia, ilman koirankonsteja (pidiregas) ja ilman velkaa, täysin julkisen talousarvion turvin.

Felipe Ángelesin lentokentän rakentaminen ja Tehuantepecin kannaksen kokonaisvaltainen kehitysohjelma satamien, junien ja nopean viestintäreitin luomiseksi Aasian maiden ja Yhdysvaltojen itärannikon välillä erottuvat edukseen. Samoin Maya-juna tuo hyvinvointia alueelle, jolla on maan suurin arkeologinen, kulttuurinen ja matkailuun liittyvä varallisuus, ja yksi maailman tärkeimmistä. Pelkästään näiden kolmen suuren hankkeen toteuttamisessa syntyy 143 137 suoraa työpaikkaa ja 277 049 välillistä työpaikkaa.

Toisaalta taloudellinen ja kaupallinen yhdentyminen Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa on käynnissä. Maidemme välinen omavaltaista päätöksentekoa kunnioittava yhteistyösopimus merkitsee tuotantoa, työpaikkoja, parempia palkkoja ja kasvua Amerikan mantereen pohjoisosassa. Tuon sopimuksen täydennyksenä tuotannollisen ja kaupallisen toiminnan tehostamiseksi pohjoisella raja-alueella on hallituksen alusta lähtien otettu käyttöön veropoliittinen tukistrategia, joka sisältää arvonlisäveron ja tuloveron keräämisen puolittamisen, bensiinin ja dieselin hintojen yhdenmukaistamisen naapurimaan rajaosavaltioiden kanssa ja minimipalkan kaksinkertaistamisen. Kaikki tämä on tehty yhdessä laajan kaupunkikehitys- ja asunto-ohjelman kanssa Tijuanan, Mexicalin, Nogalesin, San Luis Río Coloradon, Ciudad Juárezin, Acuñan, Piedras Negrasin, Matamorosin, Nuevo Laredon ja Reynosan kunnissa.

Vaikka tartunnat jatkuvat, sairaalahoitojen ja COVID -kuolemien määrä on vähentynyt huomattavasti. Suurin syy tähän pandemian voimakkuuden vähenemiseen on kansallinen rokotusohjelma, joka on toiminut tehokkaasti ja on saavuttanut kaikki Meksikon asutuskeskukset. Tähän päivään mennessä olemme saaneet hankittua 103 miljoonaa 296 665 annosta Pfizer-, Sinovac-, Sputnik-, AstraZeneca-, Johnson & Johnson-, Cansino- ja Moderna-rokotteita lääkeyhtiöiltä ja ulkomaisilta hallituksilta, jotka ovat osoittaneet teoillaan solidaarisuutensa Meksikoa ja sen kansaa kohtaan. Korostan Kuuban, Argentiinan, Venäjän, Kiinan, Intian ja Yhdysvaltojen tukea.

65 prosenttia väestöstä on rokotettu vähintään yhdellä annoksella ja toistan sitoumukseni siitä, että ensi lokakuussa kaikille yli 18-vuotiaille asukkaille on annettu vähintään yksi annos, jotta saavumme paremmin suojattuna talveen, joka on se kausi, jolloin hengityselinten sairauksia esiintyy useimmiten.

Se, että meillä on vähemmän sairaalahoidossa olevia potilaita ja ennen kaikkea, että kuolleisuus on vähentynyt huomattavasti, eli tartunnan saaneiden joukossa on vähemmän kuolemia, on erittäin tärkeä inhimillinen saavutus, mutta myös mittaluku maan koulutuksellisen, tuottavan ja sosiaalisen toiminnan normalisoitumiselle. Toissa päivänä, maanantaina, uusi lukuvuosi alkoi opettajien, äitien ja isien innokkaalla osallistumisella sekä 11 miljoonan tytön, pojan ja nuoren osallistumisella, jotka palaavat 18 kuukauden jälkeen vastaanottamaan kasvokkain tapahtuvaa opetusta koulussa, joka on heidän toinen kotinsa ja tärkein rinnakkaiselon keskus, jakaakseen kiintymystä ja surua, latautuakseen humanismilla ja solidaarisuudella.

Maaseutu tuottaa ilman rajoituksia; viime vuonna maatalous- ja karjatuotanto kasvoivat kaksi prosenttia, ja sama suuntaus on havaittu vuoden 2021 aikana. Teollisuussektori elpyy selvästi, samoin kuin kauppa, matkailu, ravintola-ala, lentoliikenne ja muut palvelut. Lähes kaikki tämän vuoden ennusteet ovat samaa mieltä siitä, että talous kasvaa noin kuusi prosenttia. Ulkomaiset investoinnit ensimmäisellä vuosipuoliskolla olivat 18,433 miljardia dollaria (noin 15,6 miljardia euroa), 2,6 prosenttia enemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana rekisteröidyt ja maan historian parhaat. Emme ole ottaneet lisää julkista velkaa; peso ei ole devalvoitunut kuusivuotisen toimikauden kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden aikana, kuten ei ollut tapahtunut kolmeen vuosikymmeneen, ja minimipalkka on noussut reaalisesti 44 prosenttia, mitä ei ollut tapahtunut yli 30 vuoteen.

Kun tulimme hallitukseen, minimipalkka riitti ostamaan 5,8 kiloa tortilloita, ja nyt se mahdollistaa inflaatiosta huolimatta 7,7 kiloa eli melkein kaksi kiloa enemmän. Emme ole korottaneet bensiinin, dieselin ja sähkön hintoja reaalitasolla. Kaasu on noussut hieman inflaation yläpuolella, mutta korjaamme tämän korotuksen pian, teemme niin jo nyt, koska olemme jo aloittaneet Gas Bienestar -kaasusylinterien myynnin oikeudenmukaiseen hintaan.

Siitä lähtien, kun tulimme hallitukseen aina tähän hetkeen mennessä, osakemarkkinoiden indeksi on kasvanut 28 prosenttia, kuten koskaan sen historiassa; vaikka inflaatio on äskettäin noussut, se on jo vakautunut; Meksikon keskuspankin asettamaa lainojen korkoa on alennettu 3,5 prosenttia, ja jos kyseisellä laitoksella oli valuuttavarantoja edellisen hallinnon lopussa 173, 775 miljardia dollaria (tai 146,8 miljardia euroa), nuo varat ovat tällä hetkellä 205, 391 miljardia dollaria (173,4 miljardia euroa), mikä tarkoittaa 18 prosentin lisäystä, kaikkien aikojen korkeinta lukua, yli 30 miljardia dollaria (25,3 miljardia euroa) lisää; ja on myös tyydyttävää ilmoittaa, että pandemian jälkeen on luotu 1 202 691 työpaikkaa ja vain 192 713 puuttuu saadaksemme sosiaaliturvan piiriin (IMSS) takaisin ne työntekijät, jotka olivat järjestelmässä ennen terveyskriisiä ja jotka olivat yhteensä 20 613 000 työntekijää. Se on tavoitteemme, jonka saavutamme seuraavan kahden kuukauden aikana.

Mikä tärkeintä, pandemia ei johtanut kulutuskriisiin; rahalähetysten ja hyvinvointiohjelmien tuen ansiosta, jotka saapuvat ja joita sovelletaan alhaalta ylöspäin väestöpyramidin köyhimmistä sen huippua kohden, on onnistuttu välttämään ruoan ja muiden perustarvikkeiden puute. Ruokatavaraketjujen myynti on kasvanut 34 prosenttia tammikuusta elokuuhun 2021 verrattuna edellisvuoden vastaavaan ajanjaksoon. Kauppoja ei ole ryöstetty tai ilkivaltaa tai epätoivoa nälän tai ihmisten perustarpeiden laiminlyönnin vuoksi ei ole nähty. Maassamme vallitsee sosiaalinen rauha ja hallinnollinen vakaus.

Pandemiasta lähtien päätimme vahvistaa sosiaalisia tukia laajentamalla ihmisille suunnattua budjettia: pienyrityksille annettiin yli 3 miljoonaa luottoa niin muodollisilla kuin epävirallisillakin aloilla ja päätettiin laajentaa kaupunkien parantamisohjelmaa, joka koostuu talousveden käyttöönottamisesta, viemäröinnistä ja katujen päällystämisessä 77 kunnassa eri osavaltioissa. Koko maassa on myönnetty 111 000 tukea asuntojen rakentamiseen, parantamiseen ja laajentamiseen. Kaikki tämä on tarkoittanut 280 miljardin peson (noin 11,8 miljardin euron) lisäinvestointia. Kaikki tämä yhtyi poikkeukselliseen tosiasiaan: viime aikoina siirtolaistemme panos perheilleen Meksikossa on kasvanut kuin koskaan ennen.

Viime vuonna rahalähetykset nousivat 40,6 miljardiin dollariin (34,3 miljardia euroa) ja tänä vuonna arvioimme tämänhetkisen käyttäytymisen mukaan, että ne ylittävät 48 miljardia dollaria (tai 40,5 miljardia euroa); siis olisivat 18 prosenttia enemmän. Tänään Meksikon keskuspankki on juuri ilmoittanut, että heinäkuun varannot saavuttivat 4,540 miljardia dollaria (noin 3,8 miljardia euroa), mikä on kuukausittainen ennätys: 4,540 miljardia dollaria. Käytän tilaisuutta hyväkseni kerratakseni: rahalähetysten historiallinen ennätys; ulkomaisten investointien historiallinen ennätys; historiallinen ennätys vähimmäispalkan korotuksessa; historiallinen ennätys ilman peson devalvointia; historiallinen ennätys ilman velan kasvua; historiallinen ennätys osakemarkkinaindeksin nousussa; historiallinen ennätys Meksikon keskuspankin varannoissa. Se on kuin sanoisi neljälle tuulelle, puhaltakaa, ylpeilyä. Mutta en ole lopettanut, mitä juuri sanoin, on aika sanoa uusliberalistisille teknokraateille: ”tässä teille, ottakaahan opiksenne”.

Lisään jotain hyvin vakavaa, syvällistä ja perustavaa laatua olevaa: rahalähetyksistä saadut varat yltävät alas asti, maan köyhimmille perheille ja yhteisöille. Puhumme yli kymmenestä miljoonasta keskimäärin 380 dollarin (320 euroa) lähetyksestä per perhe: 7 600 pesoa kuukaudessa. Tämä resurssien leviäminen yhdessä toisen vastaavan summan kanssa, joka myönnetään julkisesta talousarviosta erilaisiin hyvinvointiohjelmiin, on kriisinhallintastrategiamme ydin. Toisin sanoen tällä nopealla ja suoralla resurssien jakamisella perheille ihmisten ostovoima tai kulutus on vahvistunut ja tällä tavalla on ollut mahdollista aktivoida talous pian uudelleen.

Pidämme turvallisuusneuvoston kokouksia päivittäin maanantaista perjantaihin aamukuudesta lähtien Kansallispalatsissa, täällä Kansallispalatsissa. Tuo neuvosto koostuu sisäministeriöstä, puolustusvoimien ministeriöstä, merivoimien ministeriöstä ja julkisesta turvallisuudesta ja kansalaisten suojelusta vastaavasta ministeriöstä, joka huolehtii tämän kabinetin koordinoinnista. Näissä päivittäisissä kokouksissa saamme raportteja eri puolilta maata näistä kysymyksistä ja näin tehdään päätöksiä, joiden avulla voimme kohdata erinäiset rikokset ja taata rauhan.

Tämän jokapäiväisen yhteisen työn tulokset ovat seuraavanlaisia: aikana, jolloin olemme olleet hallituksessa, polttoaineiden varastaminen, niin sanottu huachicol, väheni 95 prosenttia; murhat, 0,5 prosenttia; ajoneuvojen varastaminen, 28 prosenttia; kidnappaukset, 18 prosenttia; ja siten on tapahtunut lähes kaikissa yhteisen ja liittovaltion lainkäyttövallan rikoksissa. Yhteenvetona voidaan todeta, että niistä 11 rikoksesta, joilla katsotaan olevan suurin vaikutus, vain kolme on osoittanut noususuuntaa: naismurhat, jotka kasvoivat 13 prosenttia ja joita, toistan, ei mahdollisesti luokiteltu aiemmin sellaisiksi rikoksiksi kuin nyt; kiristys, joka kasvoi 28 prosenttia; ja varkaudet yksilökohtaisessa julkisessa liikenteessä [taksit, kuljetuspalvelut], mitkä kasvoivat 12 prosenttia. Tämän vuoden 27. päivänä heinäkuuta tilastokeskus INEGI julkaisi vuonna 2020 rekisteröidyt murhatiedot, jotka, kuten vuonna 2019, havainnollistavat, että tämän rikoksen noususuunta on jo pysähdytetty ja siinä on saavutettu jopa pieni supistuminen.

Sen sijaan, että hankkisimme luottokirjoja maan velkaannuttamiseksi, kuten oli tuo uusliberalistinen käytäntö kriisiaikoina, päätimme tehostaa korruption torjuntaa. Ensimmäisestä hallitusvuodesta lähtien onnistuimme muun muassa poistamaan suurten veronmaksajien verojen anteeksi antamisen, vaikutusvallastaan hyötyneiden verohelpotukset, ja perustuslaissa säädettiin korruption luokittelemisesta vakavaksi rikokseksi – sitähän se ei ollut – ilman syytetyille annettavaa mahdollisuutta päästä vapaaksi takuita vastaan.

Nyt parannamme veronkantokykyämme verottamalla suuria kansallisia ja ulkomaisia yrityksiä, ​​jotka pyrkivät välttämään maksujaan valtiolle − mikä on sama asia kuin lain rikkominen − ja nauttimaan rankaisemattomuudesta. Nykyään valtionkassaa vahvistetaan siinä määrin kuin se pystyy estämään veropetokset. Yksi tosiasia: COVID-19-pandemian aiheuttamasta kriisistä huolimatta, liittovaltion hallituksen tuloja oli kertynyt eiliseen mennessä kaksi biljoonaa 438 557 miljoonaa pesoa (tai noin 102,9 miljardia euroa), eli ne olivat reaalitasolla 2,6 prosenttia suuremmat kuin viime vuoden vastaavana aikana ja 0,8 prosenttia enemmän kuin tämän vuoden liittovaltion tuloarviossa ennakoitiin.

Minun on eettisyyden ja rehellisyyden nimissä kerrottava, että kahden viimeisen kuusivuotiskauden aikana suuret veronmaksajat hyötyivät 366,174 miljardin peson (noin 15,5 miljardin euron) verovähennyksistä ja että vain 58 näistä suurista veronmaksajista, suurista liike- ja rahoituslaitoksista, ainoastaan 58, jätti maksamatta kahden edellisen presidenttikauden aikana 189, 018 miljardia pesoa (tai 7,98 miljardia euroa).

Nyt sitä vastoin ei ole olemassa loukkaavia etuoikeuksia verojen anteeksi antamisessa, keräämme erääntyneitä velkoja eikä veropetoksia suvaita. Tämä on mahdollista, kun toimitaan rehellisesti ja kunniallisesti, kun on moraalista ja poliittista valtaa tehdä niin. Paras osoitus tämän strategian eduista, sen, joka koostuu rehdistä toiminnasta, näkyy selvästi, kun vertaillaan armeijan insinöörien rakennuttaman ”Kenraali Felipe Ángelesin” Santa Lucían siviililentokentän kustannuksia, laatua ja käytettyä aikaa epäonnistuneen Texcocon lentokenttähankkeen rakennustöihin. Rakennustöiden, jotka peruttiin kansan päätöksellä, arvioidut kustannukset, huomioimatta muita tappioita, olivat yli 300 miljardia pesoa (tai lähes 12,7 miljardia euroa). Sitä vastoin ”Kenraali Felipe Ángelesin” kansainvälinen lentokenttä rakennetaan alle 80 miljardilla pesolla (vajaalla 3,4 miljardilla eurolla); ja jopa lisäämällä mukaan nuo 100 miljardia (4,2 miljardia euroa), jotka maksettiin hyvityksinä toisen projektin perumisen kustannuksista yrityksille, joilla oli sopimuksia Texcoco-hankkeessa, saamme tehtyä likimain 120 miljardin peson (tai melkein 5,1 miljardin euron) säästön.

Kaiken kukkuraksi, mikä on myös erittäin tärkeää, tulemme avaamaan uuden lentokentän terminaalin ennen kuin Texcocoon suunnitellussa lentokenttähankkeessa olisi tehty. ”Kenraali Felipe Ángelesin” lentokenttä aloittaa toimintansa ensi vuoden maaliskuun 21. päivänä, kun taas Texcocon lentokentän oli määrä alkaa operoimaan vuonna 2025, siis jos budjetissa olisi pysytty ja arvioitu rakennusaika olisi riittänyt. Joka tapauksessa on todistettavissa, että korruption ja rankaisemattomuuden kitkeminen auttaa vapauttamaan varoja maan hyvinvointiin ja kehitykseen. Tämä on se kaava, älä salli korruptiota, hallitse turhuuksista tai ylellisyyksistä säästäen äläkä salli lakien noudattamatta jättämistä: Meksikon julkisen elämän moralisoiminen.

• • •

Vaikka presidentin pitämä 56 minuutin puhe oli täynnä tiukkaa asiaa, sujui sen esittäminen hyvässä hengessä, saipa López Obrador koronaviruksen ennaltaehkäisemisen vuoksi pieneksi rajatulta kuulijakunnaltaan useat raikuvat aplodit.

Samaan aikaan kun aloitimme korruption torjunnan, korostan, otimme käyttöön tasavaltalaisen säästöpolitiikan [1800-luvun reformiliikkeen ja presidentti Benito Juárezin sanastoa käyttäen]. Kahdessa vuodessa ja yhdeksässä kuukaudessa olemme säästäneet biljoonaan ja 400 miljardia pesoa (melkein 59,1 miljardia euroa) ostoissa ja sopimuksissa, vähentäen minimiin polttoaineen varastamisen − niin sanotun huachicolin − ja vähentämällä jyrkästi veropetoksia ja muita haitallisia huonoja käytäntöjä, jotka olivat yleisiä vanhan hallinnon alaisessa valtiovarainministeriössä. Tarpeettomasta säästäminen, rahastosäätiöiden, ryöväyshenkisten sopimusten ja huomaamatta sekä epärehellisesti vähemmistöjen hyväksi hallittujen varojen, niiden peruuttaminen, niistä luopuminen, ovat myös antaneet meille mahdollisuuden vapauttaa enemmän budjettivaroja kansan hyväksi.

Tällä mallilla korruption tukahduttamiseksi ja hallinnon järjestämiseksi ilman ylellisyyttä tai turhanpäiväisyyksiä olemme pystyneet täyttämään lupauksemme olla velkaannuttamatta maata, korottamatta veroja, nostamatta polttoaineiden hintoja, ja mikä tärkeintä, tämä uusi moraaliseen oikeudenmukaisuuteen pohjautuva talouspolitiikka on mahdollistanut meille sosiaalisten ohjelmien rahoittamisen kansamme, erityisesti köyhimpien ja syrjäytyneimpien, hyvinvoinnin hyväksi.

Yleinen vanhusten eläke [kansaneläke] on jo todellisuutta, ja sitä tullaan korottamaan, tammikuuhun 2024 mennessä kaikki vanhukset saavat kaksinkertaisena sen tukisumman kuin he saavat nykyisin. Tammikuuhun 2024 mennessä kaikin puolin kunnioitettavalla vanhusten pariskunnalla on oleva käytössään tarpeeksi tuloja ruokailuunsa, me kaikki tulemme tuntemaan itsemme hyvin ylpeiksi, hyvin veljellisiksi, hyvin inhimillisiksi. Tulemme myös tukemaan yhä edelleen vammaisia ​​lapsia varhaiseläkkeillä, apurahoja aiotaan jakaa niin ikään köyhien perheiden opiskelijoille ja sairaanhoitoa sekä lääkkeitä tullaan toimittamaan, tai paremminkin sanottuna niitä tullaan toimittamaan yhä edelleen ilmaiseksi. Ne ovat ohjelmia, jotka, sivumennen todeten, on jo nostettu perustuslailliseen asemaan ja jotka on asetettu pakollisiksi noudatettaviksi oikeuksiksi kaikille hallituksessa oleville toimijoille.

Näiden alusta alkaen toteutettujen toimien lisäksi maaseutu on huomioitu; tuottajia ja kalastajia avustetaan suoraan taloudellisilla resursseilla; takuuhinnat luotiin; hedelmiä ja puutavaraa kasvavia puita ollaan istuttamassa miljoonalle hehtaarille, ja niitä hoitaa 420 000 kylväjää, jotka saavat palkkansa tiluksiensa viljelystä olivatpa he pientilallisia tai yhteisöllisten maiden jäseniä. Kaikille Guerreron osavaltion tuottajille toimitetaan lannoitteita, heihin kuuluu yhteensä 340 460 ihmistä, ja lisäksi toiset 62 536 Pueblasta, Tlaxcalasta ja Morelosista. Aiomme laajentaa tätä ilmaista lannoiteohjelmaa ensi vuonna muihin osavaltioihin. 1 800 000 nuorta on työskennellyt oppisopimuskoulutuksessa, josta he ovat saaneet vähimmäispalkan Nuoret tulevaisuutta rakentamassa (Jóvenes Construyendo el Futuro) -ohjelmassa. Emme ole lopettaneet maksamasta lääkäreille, sairaanhoitajille, sotilaille, meriväelle ja muille julkisten alojen työntekijöille. Väärin perustein koulutusuudistukseksi kutsuttu reformi peruutettiin. 56 000 koulujen toimikuntaa, jotka koostuvat opettajista, oppilaista ja perheiden äideistä ja isistä, saavat jo suoraan käyttöönsä koulujen ylläpitoon käytettävät rahavaransa.

Peruskoulun ja toisen asteen oppikirjoista ei ole ollut pulaa, parannetaanpa niiden sisältöjäkin. 140 julkista yliopistoa on valmistunut tai rakenteilla. Olemme lisänneet jatko-opintojen ja tutkijoiden apurahoja 9 370:llä yhteensä 125 816:een, ja äskettäin niiden lääkäreiden määrä, jotka saavat apurahan opiskellakseen jotakin erikoisalaa maan sisä- tai ulkopuolella, kaksinkertaistui. 85 988 haja-asutusalueen yhteisöllä on jo internetyhteys, ensi vuonna niitä tulee olemaan 122 000 ja vuonna 2023 yhteysverkko kattaa koko kansallisen alueen. Hyvinvointipankki (Banco del Bienestar) jatkaa laajentumistaan, sillä tähän mennessä on rakennettu 1 064 konttoria, 368 on vielä rakenteilla ja seuraavien kahden vuoden aikana sen verkosto yltää myös maan vähiten kommunikoiduille alueille kaikkiaan 2 700 uuden pankkikonttorin myötä. Kulttuurin edistämisen toimialalla olemme julkaisseet 79 suurten kirjailijoiden teosta, 4 380 000 kappaletta ilmaiseksi tai vaatimattomaan hintaan; kokoelma ”21 vuodelle 21” (21 para el 21) sisältyy itsenäisen Meksikon juhlavuoden ohjelmaan. Chapultepecin keskuspuiston ja Texcoco-järven kulttuurillisia ja ekologisia puistoalueita rakennetaan parhaillaan.

Näiden kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden hallituskauden aikana olemme tehneet ratkaisevan laatuisia päätöksiä ja olemme työskennelleet intensiivisesti kansan parhaaksi. Esimerkiksi sadasta lupauksesta, jotka tein Zócalon torilla 1. joulukuuta 2018 virkaan astuessani, olemme täyttäneet valtaosan, 98 sadasta sitoumuksesta, meillä on kesken enää vain kaksi: liittohallituksen hajauttaminen ja koko totuuden löytäminen Ayotzinapan nuorten katoamisesta, ja niissä me edistymme.

Mutta olemme myös tehneet monia muita asioita, jotka eivät sisälly kyseiseen sitoumusluetteloon. Esimerkiksi, saimme valmiiksi Guadalajaran esikaupunkialueiden junan ja jatkoimme Tolucasta Ciudad de Méxicoon kulkevan pikajunan rakentamista; kunnostimme Tuxtla Gutiérrezin, Chetumalin ja pääkaupungin lentokentät; olemme investoineet 34 miljardia pesoa (tai reilut 1,43 miljardia euroa) maan 40 000 kilometrin pääväyläverkoston ylläpitoon; tämän vuoden tammikuusta lähtien samaa verotuksellista tukipolitiikkaa, jonka aloitimme vuonna 2019 pohjoisella rajalla, on sovellettu etelärajalla; Chetumalista on tullut jälleen verovapaa kauppa-alue; Kansallinen vesikomissio (Conagua), Liittovaltion tie- ja siltahallinto (Capufe), Kansallinen siirtolaisinstituutti (INM) ja Veropalveluhallinto (SAT) sekä tullit ollaan puhdistamassa korruptiosta; kansalliskaarti (Guardía Nacional) luotiin, 189 kasarmia on rakennettu ja kansalliskaartissa on jo 100 000 jäsentä Meksikon kansan suojelemiseksi.

María-saaret lakkasivat olemasta rangaistuslaitos, niistä tuli ympäristö- ja kulttuurikasvatuksen keskus ”Veden muurit (Muros de Agua) − José Revueltas”. Emme ole myöntäneet yhtään kaivoslupaa; kansallinen ohjelma väkivallan vuoksi kadonneiden henkilöiden etsimiseksi ja paikantamiseksi toteutettiin; kaikille väärin syin koulutusuudistukseksi nimitetyn lain nojalla erotetuille opettajille palautettiin menetetyt työpaikat, ja uusliberaalista korruptiosta tai valtiorikoksista kärsineille henkilöille tai perheenjäsenille korvataan aiheutettuja vahinkoja, kuten Hermosillon ABC-päiväkodin tapaus Sonorassa ja Pasta de Conchos -kaivos Coahuilassa. Toimittajien suojeluohjelma jatkuu; luotiin instituutti, joka antaa takaisin kansalle siltä varastetun omaisuuden; takavarikoitujen tavaroiden toimitus köyhien yhteisöjen hyväksi alkoi; tulvista ja muista luonnonilmiöistä kärsiviä autetaan sekä Meksikossa että ulkomailla. Eiliseen mennessä olimme pitäneet 685 lehdistötilaisuutta maanantaista perjantaihin aamuisin kello 7 – 9. Olen vieraillut presidenttinä maan kaikissa osavaltioissa; joissakin − vähintään − neljä kertaa ja toisissa jopa 28 kertaa.

Uusi kauppasopimus Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa tuli voimaan. Uusi työlaki hyväksyttiin takaamaan suora äänioikeus ja ammattiliittojen demokratisoituminen. Yritysten liikevoittojen lakisääteistä jakoa työntekijöilleen lisättiin tosiallisesti, väärinkäytöksiä aiheuttanut työntekijöiden alihankinta lopetettiin ja eläkesäästörahastojen hallintokustannukset vähenivät. 400 000 koulutusalan työntekijää on vakinaistettu. Ne budjettivarat ja rahoitusosuudet, jotka lain mukaan kuuluvat osavaltioille ja kunnille, on toimitettu ajoissa. Lainsäädäntö- ja tuomiovallan sekä tasavallan syyttäjänviraston (FGR) riippumattomuus ovat todellisuutta; rikoksia ei tekaista eikä vastustajia vainota tai vakoilla; poliittiset sortotoimet ovat lakanneet olemasta ja julkisen vallan harjoittama painostus tiedotusvälineisiin niiden toimitukselliseen sisältöön vaikuttamiseksi on ohi. Ruoasta, raaka-aineista tai polttoaineista ei ole pulaa; rahoitusjärjestelmä toimii normaalisti. Työntekijöiden lakkoja on ollut vain 20; mielenosoitukset ovat vähentyneet vähimmäistasolle. Työntekijöiden kansallisen asuntorahastoinstituutin (Infonavit) ja Valtion työntekijöiden sosiaaliturva- ja palveluinstituutin asuntorahaston (Fovissste) tarjoamat luottovarat toimitetaan suoraan edunsaajille, eikä näiden organisaatioiden kanssa solmituista veloista tai epäoikeudenmukaisista syistä seuraa enää häätöjä. Tarjosimme turvapaikkaa entiselle presidentille Evo Moralesille ja hänen yhteistyökumppaneilleen. Meillä ei ole ristiriitoja minkään maailman hallituksen kanssa; maahanmuuttajien ihmisoikeuksia ei ole loukattu.

Muutama päivä sitten tapahtunut poikkeuksellinen tapaus, jossa kaksi maahanmuuttoviranomaista potkivat yhtä Haitin kansalaista, siihen puututtiin samana päivänä, nuo kaksi virkamiestä erotettiin ja he ovat sisäisen valvontaelimen käytettävissä. Hallituksessamme ei tulla sortamaan ketään, sen on käytävä selväksi. Kansainvälisten järjestöjen on sallittu tulla seuraamaan ihmisoikeuksien noudattamista maassamme.

Näiden 33 kuukauden aikana on ollut vain yksi suuri sähkökatkos eikä yhtään vesikriisiä ole ollut. Polttoainevarkauksien torjunnasta aiheutunut bensiinipula ratkaistiin ja 612 maanpuolustusministeriön hallinnoimaa säiliöautoa hankittiin. Siitä kuka on kukin polttoaineiden hintojen suhteen, tiedotetaan pysyvästi; käynnissä on kaksi tiedotuskampanjaa, joilla pyritään välttämään huumeiden tai roskaruuan kulutusta. Tulvia ehkäisevä tunnelijärjestelmä (Emisor Oriente) vihittiin käyttöön Meksikon laaksossa. Maamme valittiin lähes yksimielisesti YK:n turvallisuusneuvostoon (UNSC), ja ensi marraskuussa tulemme saamaan kyseisen elimen puheenjohtajuuden. Samoin tuossa organisaatiossa esittämämme päätöslauselma hyväksyttiin takaamaan tasapuolisuus lääkkeiden ja rokotteiden kaupassa. Internetin, radion ja television välityksellä toimiva koulutusjärjestelmä perustettiin. Meksikossa ja ulkomailla järjestettiin 1 530 taiteellista ja arkeologista näyttelyä.

Vuosittain on juhlittu kansalaistapahtumia eli itsenäisyyssodan alkamisen huutoa (el Grito) ja itsenäisyyspäivän paraatia, jotka toteutetaan nyt syyskuussa, isänmaan kuukauden aikana. Myös Meksikon vallankumouksen alkamisen muistojuhlia on vietetty. 925 huipputason urheilijaa ja valmentajaa on saanut suoraan tukea valmistautumiseensa 500 miljoonan peson (tai 21,1 miljoonan euron) yhteissummalla. Tokion 2020 olympialaisissa meksikolaiset urheilijat kilpailivat ammattitaidolla ja arvokkaasti, he saivat neljä pronssia. Paralympialaisiin osallistuvat urheilijat ovat kansallisen ylpeyden aihe, he ovat tähän mennessä saavuttaneet viisi kultamitalia, yhden hopean ja kahdeksan pronssia [3.9. mennessä Meksikon vammaisurheilijat olivat saavuttaneet jo seitsemän kultamitalia, kaksi hopeaa ja 12 pronssia; Meksiko sai vielä yhden pronssin, joten lopulta sen saldoksi tuli yhteensä 22 mitalia. Tässä kuussa, kun he palaavat, heille ja koko valtuuskunnalle, joka edusti Meksikoa Tokion olympialaisissa, kaikille heille tullaan antamaan taloudellisia kannustimia, mukaan lukien heidän valmentajansa.

Vaihtoehtoisena ja täydentävänä indikaattorina bruttokansantuotteelle (BKT) kehitetään hyvinvointi-indeksiä (Índice de Bienestar); Terveellisen veden La Lagunan alueella Coahuilan ja Durangon osavaltioissa takaava hanke on toteuttamisvaiheessa; liittovaltion suojelupalvelua (SPF) on vahvistettu turvaamaan liittovaltion julkishallinnon ministeriöt ja virastot; Tulumin, Quintana Roon osavaltion, uuden lentokentän rakennusprojekti on aloitettu.

Uusia kouluja luodaan urheilijoiden ja liikunnanopettajien kouluttamiseksi; elintarvikkeissa käytetään uutta varoitusmerkintää roskaruoan kulutuksen välttämiseksi; uusi ”terveen elämän” (Vida Saludable) oppiaine sisällytettiin julkiseen koulutukseen ja perustettiin komissio, jolla edistetään Sonoran osavaltion yaqui-kansan oikeudenmukaisuussuunnitelmaa, muiden tekojen ohella.

Tärkeintä on kuitenkin se, että muutoksen perusta on jo valettu: vain kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden presidentin toimikauden jälkeen voin vakuuttaa, että olemme jo saavuttaneet tämän tavoitteen. Toistan, olemme luoneet perustan Meksikon muuttumiselle: nyt perustuslakia kunnioitetaan, laillisuus ja demokratia ovat olemassa, vapaudet ja oikeus eri mieltä on taattu, täysi avoimuus vallitsee ja ihmisillä on oikeus tietoon, ketään ei sensuroida, ihmisoikeuksia ei loukata, hallitus ei tukahduta kansaa eikä liittovaltio järjestä vaalipetoksia, julkinen valta ei edusta enää vähemmistöä, kuten se oli ennen, vaan se edustaa pikemminkin kaikkia meksikolaisia ​​kaikista luokista, kulttuureista ja uskomuksista. Hallinto tinkii turhasta tuhlailusta ja hallitsee moraalisen esimerkin voimalla, korruptiota ei suvaita eikä rankaisemattomuutta sallita, enää ei käytännössä ole olemassa poliittista suojaa tai etuoikeuksia, luontoa suojellaan, sukupuolten tasa-arvoa tuetaan, syrjintä, rasismi ja klassismi jätetään omaan arvoonsa, moraalisia, kulttuurisia ja hengellisiä arvoja vahvistetaan, Meksikon kulttuurillisesta ja historiallisesta perinnöstä pidetään huolta ja sitä edistetään.

On ylpeyden tunnusmerkki, että huolimatta pandemian aiheuttamasta terveys- ja talouskriisistä kaikkine meille koituneine kärsimyksineen, emme lopettaneet työtämme Meksikon julkisen elämän neljännen muutoksen (Cuarta Transformación) toteuttamiseksi. On selvää, että jos olemmekin edistyneet ja kestäneet vastoinkäymiset, se johtuu ennen kaikkea siitä, että päätimme käydä käsiksi korruption ruttoon, joka on aiheuttanut niin kovin paljon vahinkoa Meksikolle ja sen kansalle.

Kansa on aina tiennyt tämän, mutta nyt se ymmärretään paremmin ja käsitetään todellisuudeksi, koska tuo aiemmin varastettu raha saavuttaa nyt maamme köyhimmät väestönosat, se yltää unohdetuille ja syrjäytyneille kansankerroksillemme asti. Voin vahvistaa tässä suhteessa, että 70 prosenttia Meksikon kotitalouksista on mukana ainakin yhdessä hyvinvointiohjelmassa tai hyötyy jollakin tavalla kansallisesta talousarviosta ja että loput 30 prosenttia meksikolaisista, joilla on paremmat taloudelliset olosuhteet ja työolot, eivät ole jääneet huomioimatta. He saavat paremmat puitteet jatkaa edistymistä ja elää rauhassa ilman pelkoa tai turvattomuutta, ja he voivat tuntea tuon suuren tyydytyksen, jonka jokainen hyväntahtoinen ihminen, jolla on hyvät tunteet, saa omakseen tekemällä todeksi lähimmäisenrakkauden ja muiden samankaltaisten palvelemisen perusperiaatteen.

Tänä vuonna 2021 juhlimme pääkaupunkimme México-Tenochtitlanin perustamisesta kulunutta 700 vuotta. Muistamme myös Tenochtitlanin kaatumisen, 500 vuotta sitten, Espanjan valloitussodan seurauksena, niin ikään muistamme itsenäisyytemme 200-vuotispäivää, riippumattomuutta, joka saavutettiin virallisesti 27. syyskuuta 1821. Meille historia, kuten roomalainen Cicero sen sanoisi, on elämän opettaja. Suurilta sivilisaatioiltamme perityt kulttuurit ovat aina olleet pelastuksemme, nämä kulttuurit ovat aina pelastaneet meidät: ne ovat pelastaneet meidät hyökkäyksiltä, ​​hirmumyrskyiltä, ​​maanjäristyksiltä, ​​tulvilta, tulipaloilta, kuivuudelta, epidemioilta, huonoilta hallituksilta, ryöstelyltä ja muilta onnettomuuksilta. Siksi meidän ei pidä unohtaa menneisyyttämme eikä 500 vuotta sitten tapahtuneella valloitusretkellä alkanutta menneisyyttä, eikä varsinkaan sitä menneisyyttä, joka liittyy espanjalaisia edeltävään prehispaaniseen Meksikoon, täynnä kulttuuria ja suuria sivilisaatioita: heidän opetuksensa ovat perusta sille, miten voimme tänään rakentaa kaiken yhdessä, alhaalta käsin, tehdä tulevaisuudesta paremman.

Hyvät ystävät:

Kaikki johtamani hallituksen saavuttama on tulosta monien virkamiesten, hyvin monien virkamiesten työstä, haluaisin nähdä heidät edessäni kiittääkseni heitä sitoutumisestaan ja omistautumisestaan, nuo rehelliset ja uskolliset viranomaiset, kansamme ongelmien ratkaisijat.

Arvostan teidän tukeanne, naiset ja miehet, jotka ovat hallituksen jäseniä, lojaaleja ja solidaarisia sekä veljellisiä naisia ​​ja miehiä. Mutta ennen kaikkea kiitollisuuteni kuuluu ihmisille, kansalle, tavanomaisille ihmisille, heidän tuestaan ​​ja luottamuksestaan. Minulle on hyvin selvää, että meidän tulee palvella kaikkia kunnioittaen, lakkaamatta auttamasta yhtään ketään; mutta etusija on annettava yhä jatkossakin köyhimmille ja eniten tarvitseville. Näin ollen meidän on edelleen sovellettava kriteeriä, jonka mukaan ”kaikkien hyväksi, köyhät tulevat ensin”.

Kuten kirjoitin uuden kirjani johdannossa, sen nimi on nimenomaan ”Matkan puolivälissä” (A la mitad del camino), tällä kaudella tähän mennessä saavutettu on niin tärkeää, jotta voisin jopa erota hetimmiten presidentin virasta tuntematta pahaa omantuntoa, minkä puhtaus on tärkein asia elämässäni.

Korostan, että paljon on tehty, ja ihmisten ja kansakunnan hyväksi tehtyjen päätösten tai tekojen kääntäminen olisi hyvin vaikeaa. Miten konservatiivit voisivat esimerkiksi ottaa eläkkeet pois iäkkäiltä aikuisilta, miten köyhien opiskelijoiden apurahat voitaisiin poistaa, kuinka voitaisiin palata ylelliseen, huikentelevaan hallintoon, kuinka voitaisiin palauttaa verojen anteeksiantamisen käytäntö suurille talous- tai rahoitusyrityksille, kuinka taantua julkisen omaisuuden petomaiseen yksityistämiseen, miten he saisivat maassamme korruption taas kukoksi tunkiolle. Niin tai näin paluu menneeseen ei olisi mitenkään helppoa.

Meillä menee hyvin ja olen varma, että ihmiset äänestävät ensi vuoden maaliskuun lopussa, jotta jatkaisin perustuslaillista kauttani syyskuun 2024 loppuun. Tietysti tämä ei ole ainoa ehto, joka minun on täytettävä tehtäväni suorittamiseksi: luonnolla, tieteellä ja Luojalla on myös sanansa sanottavana, emme voi olla ylimielisiä. Mutta jos olen onnekas ja pääsen maaliin, luulen meidän saattavan muutostyön päätökseen emmekä jätä mitään tekemättä. Kun aikanaan annan presidentin kunnianauhan eteenpäin, tulen vain sanomaan näin neljälle tuulelle: Tehtävä suoritettu! Menen Palenquehen, jätän sydämeni teille.

Paljon kiitoksia.

Kansallispalatsi, 1. syyskuuta 2021

+++++

Planeta-kustantamon julkaisema 238-sivuinen ”Matkan puolivälissä” on presidentti López Obradorin sarjassaan 19. kirja ja jo toinen hallituskauden aikana tehty julkaisu, sillä ”Moraalista taloutta kohden” (Hacia una economía moral) ilmestyi loppuvuodesta 2019. Uuden julkaisun kuvauksessa todetaan: ”Tämä kirja on todistajan lausunto siitä, mitä tähän mennessä on saavutettu, keskeneräisistä haasteista ja siitä, millaiseksi kuvittelen maan vuonna 2024.”

Koko puheen voi katsoa presidentin YouTube-kanavalta.

Lähde: Andrés Manuel López Obradorin virallinen sivusto.

Käännös- ja toimitustyö: valtiotieteiden tohtori Sami Tapio Tenoch Laaksonen

Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard esittelee medialle 139 sivun lakisyytettä, joka pyrkii laittamaan kuriin Yhdysvaltojen aseteollisuuden villin lännen käytännöt, jotka tuottavat liikevoittoa. Tappamisen teknologian todellinen hinta ovat tuhannet aseellisen väkivallan uhrit.

Vähintään 70 prosenttia ja enimmillään 90 prosenttia Meksikossa tapahtuvista murhista tehdään Yhdysvalloista maahan laittomasti salakuljetuilla aseilla. Siksi Meksikon valtio on tehnyt rohkean teon ja haastanut yhdeksän asevalmistajaa ja kaksi aseiden jakelijaa oikeuteen Bostonissa. Kyseistä haastetta valmisteltiin huolellisesti kahden vuoden ajan ja se vietiin eteenpäin Bostonissa siksi, että juuri siellä sijaitsevat asealan yrityksien päämajat.

Alun perin haaste toimitettiin Massachusettsin osavaltion oikeusistuimeen 4.8., lähes tasan kaksi vuotta Teksasin El Pasossa tapahtuneen joukkomurhan jälkeen. 3.8.2019 tehdyssä aseellisessa hyökkäyksessä kuoli yhteensä 23 henkeä, joista yhdeksän oli meksikolaisia. Äärioikeistolaisen murhaajan tekemän iskun motiivit olivat rasistisia.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun toisen maan hallitus syyttää yhdysvaltalaisia asealan yrityksiä niiden aiheuttamista haitoista yleiselle turvallisuudelle. Koska aseet Meksikoon tulevat pääosin pohjoisesta naapurimaasta, aseteollisuus ei voi pestä käsiään vastuustaan, vaikka Yhdysvalloissa se nauttii monista suojamekanismeista, jotka tekevät sen vastuuseen asettamisen vaikeaksi. Nämä ehdot eivät kuitenkaan välttämättä ole sovellettavissa toisessa maassa tapahtuviin väkivaltaisiin rikoksiin.

Meksiko ei haasta oikeuteen Yhdysvaltojen valtiota eikä haaste kiistä sikäläisessä perustuslaissa turvattua aseenkanto-oikeutta (second amendment). Haaste kohdistuu seuraaviin yrityksiin, joilta pyydetään Meksikon yhteiskunnan kannalta vastuullisempaa suhtautumista aseiden valmistamiseen, kaupallistamiseen, jakeluun ja markkinointiin; Smith & Wesson Brands; Barrett Firearms Manufacturing; Beretta U.S.A.; Beretta Holding; Century International Arms; Colt’s Manufacturing Company; Glock; Glock Ges M.B.H.; Sturm, Ruger & Co., lisäksi Witmer Public Safety Group ja Interstate Arms eivät valmista aseita, mutta osallistuvat niiden jakeluun.

Haasteessa todetaan:

− Hallitus ja sen kansalaiset ovat olleet armeijatyylisten ja muiden erityisen tulivoimaisten aseiden tappavan vyöryn uhreja vuosikymmenten ajan, aseiden, jotka virtaavat maahan rajan yli Yhdysvalloista. Se on ennakoitavissa oleva seuraus haastettujen tahojen tarkoituksellisista liiketoimista ja kaupallisista käytännöistä.

Toisaalta samassa asiakirjassa sanotaan:

− Meksikon hallitus on kärsinyt suorista ja epäsuorista vahingoista, jotka johtuvat yritysten välinpitämättömistä toimintatavoista. Haastetuilla on velvollisuus olla mainostamatta tai levittämättä aseita, joita käytetään laittomiin toimiin Meksikossa.

Yhdysvaltojen joustavan lainsäädännön koetaan lisäävän väkivallan mahdollisuuksia Meksikossa. Kun hyökkäämiseen suunniteltujen tehokkaiden aseiden kielto raukesi Yhdysvalloissa 2004, asevalmistajat lisäsivät nopeasti armeijan käyttämien ja huumekartellien suosimien aselajien tuotantoa. Aseita on myös markkinoitu räikeästi suoraan meksikolaisille rikollisille räätälöidyillä teksteillä, koristeilla ja tyylivalinnoilla, mikä kertoo asevalmistajien halusta asettaa myyntiluvut ihmisoikeuksien edelle.

Pitkälti laittomana toteutettava asekauppa on ollut sen harjoittajille niiden toiminnan taloudellinen selkäranka, sillä ne ovat suunnitelleet aseita varta varten Meksikon järjestäytyneen rikollisuuden tarpeisiin. 47 prosenttia asekauppiaista voisi ajautua konkurssiin, jos ne eivät kykenisi myymään nykyistä määrää aseita yli eteläisen rajan. Meksikossa aseiden hallussapito sallitaan vain itsepuolustuksellisista syistä. Maassa myytäville aseille asetetaan tiukat rajoitukset. Meksikon armeija hallinnoi yhtä ainoaa pääkaupungissa sijaitsevaa asekauppaa. Toisaalta myös armeijalta ja poliiseilta varastetut aseet voivat silloin tällöin yhä päätyä rikollisten käsiin.

Elles Elmes piirsi Teksasin El Pasossa 3.8.2019 kuolleiden uhrien kasvot, jottei väkivaltaisen tragedian inhimillinen hinta unohtuisi.

Aika asettaa aseteollisuus vastuuseen teoistaan

20.8. Yhdysvaltojen oikeusviranomaiset hyväksyivät muodollisesti Meksikon hallituksen syytteen, jonka katsottiin täyttävän kaikki lailliset edellytykset. Se on ensimmäinen askel kohti oikeussalia. Meksikon hallitusta oikeudessa tulevat edustamaan teksasilainen joukkokanteisiin erikoistunut Hilliard Shadowen ja Jonathan Lowy, joka on Brady Center to Prevent Gun Violence -keskuksen johtava asianajaja. Mahdollisen korvaussumman Meksikossa tuotetusta aseellisesta väkivallasta arvioidaan yltävän ainakin kymmeneen miljardiin dollariin. Mikä tärkeintä oikeustaistelun voitto pakottaisi aseteollisuuden toimijat asettamaan ampuma-aseiden kaupalle entistä tiukempia turvaehtoja ja saisi ne valvomaan jakeluverkostojaan entistä paremmin. Tämä puolestaan pelastaisi tuhansia ihmishenkiä, jos rikollisuuden tulivoimaa kyettäisiin näin rajoittamaan merkittävästi.

Aseteollisuuden yritysten väärinkäytösten ja laiminlyöntien katsotaan myötävaikuttavan tappamisen teknologian saatavuuteen Meksikossa, jonka aseista ainakin reilu kaksi kolmasosaa saapuu maahan pohjoisesta lähes 3 200 kilometrin pituisen jaetun raja-alueen kautta, joka on nykyisellään myös maailman kaupallisesti tärkein raja. Vilkas yhteinen alue kaipaa alati selkeämpiä pelisääntöjä kummallakin puolella rajaa.

Haaste ei pyri vähättelemään Meksikon omaa turvallisuuspoliittista vastuuta eikä vie huomiota pois jo parannetusta rajavalvonnasta. Meksikon hallitus on tähän mennessä vienyt eteenpäin kaikkiaan 17 aloitetta asekaupan hillitsemiseksi. Siviilikanteella pyritään kiinnittämään yritysten huomio niiden yhteiskuntavastuuseen toisessa maassa tapahtuvasta väkivallasta. Haaste vaatii yrityksiä luomaan uusia turvakäytäntöjä asekaupan tarpeelliseksi vaikeuttamiseksi ja laittoman jakelun kitkemiseksi. Ase-alan yritysten tiedetään käyttävän raja-alueiden myynnissä apunaan moitteettoman rikostaustan omaavia Yhdysvaltojen kansalaisia, mutta aseita voi periaatteessa ostaa kuka tahansa meksikolainen ilman rajoituksia, vaikka rikollisjärjestöillä ei ole mitään laillista oikeutta pitää hallussaan toisessa maassa valmistettuja aseita.

Yhdysvalloista Meksikoon arvioidaan päätyneen eräiden varovaisten arvioiden mukaan noin 2,5 miljoona asetta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Meksikon lakisyytteessä kuitenkin todetaan, että maahan tuodaan laittomasti Yhdysvalloista vuosittain 342 000 – 597 000 asetta, joista saadaan vuosittain 170 miljoonan dollarin liikevoitto. Perusteellisesti laaditussa syyteasiakirjassa mainitaan useita tapauksia, joissa järjestäytyneen rikollisuuden on todettu pitävän hallussaan hyvin tulivoimaisia aseita, joiden suorituskyky on pahimmillaan ylittänyt viranomaisten aseistuksen tason.

Kuten odottaa saattoi, asevalmistajat ovat kiistäneet hetimmiten kaiken vastuunsa Meksikossa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka todellisuudessa yritykset tietävät varsin tarkkaan sen, ketkä ovat heidän asiakkaitaan, missä ja mihin tarkoitukseen aseita tullaan käyttämään. Ne kiistävät oman roolinsa siitä hetkestä alkaen, kun aseet tulevat myyntiin. Kuitenkin käytännössä niiden harjoittama liiketoimintamalli tarkoittaa sitä, että ne saavat tiedon joka kerta, kun joku saapuu ja ostaa tietyn määrän jotakin aselajia. Ne eivät myöskään valmista aseita, joille ei ole aitoa kysyntää markkinoilla.

Meksikon vahvasti taustoitetussa lakisyytteessä tuodaan esiin, että Yhdysvalloissa valmistettu ase tulee todennäköisemmin tappaneeksi Meksikon kansalaisen. Kyseisillä aseilla riistettiin noin 17 000 henkeä Meksikossa vuonna 2019, kun samana vuonna Yhdysvalloissa kuoli aseelliseen väkivaltaan 14 000 ihmistä. Kuten dokumentissa todetaan, näin tapahtuu siitäkin huolimatta, että Meksikon 126 miljoonan hengen väestö on vain noin 40 prosenttia – tarkalleen ottaen 41,8 % − Yhdysvaltojen 331,4 miljoonasta asukkaasta ja maassa on vain yksi armeijan hallinnoima virallinen asekauppa.

Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard Casaubón kuvaili rauhantyötä edistäviä oikeustoimia, jotka kiteytyvät 139-sivuiseen dokumenttiin:

− Tämä lakisyyte on kahden vuoden työn tulos. Aiomme käydä oikeustaistelun tosissamme ja tulemme voittamaan oikeudenkäynnin. Näin saavutamme Meksikoon suuntautuvan laittoman asekaupan dramaattisen vähentymisen, siitä kun ei voida jättää rankaisematta niitä, jotka tuottavat ja edistävät tätä kauppaliikennettä Yhdysvalloista käsin.

Teksti: Sami Laaksonen

Lähteet: TeleSUR, The New York Times, Animal Político, Europapress, Alto Nivel, Milenio, Financial Times, etc.

Meksikon vasemmistoryhmät eli hallituspuolue Morena ja sen liittolaiset vihreät (PVEM) ja marxilainen Työn puolue (PT) puolustivat kunniakkaasti paikkaansa maan johdossa. Hallitusryhmä saa itselleen enemmistön Meksikon kongressin alahuoneesta myös seuraaviksi kolmeksi vuodeksi. Lähde: Mario Delgado.

Jopa brittilehti The Economist oli huolestunut Meksikon demokratiasta. Sen tekemisissä tulkinnoissa kansa erehtyi äänestyspäätöksissään vuonna 2018 ja nyt tuo ulkomainen media kehotti toisen maan kansalaisia korjaamaan tilanteen äänestämällä oppositiovoimia. Meksikon sisällä käytiin samankaltainen raju kaksikuukautinen kampanja, jonka aikana oikeisto pyrki kaikin mahdollisin tavoin väheksymään ja kiistämään hallituksen saavutukset sekä esittämään sen historian huonoimmaksi ja vaarallisimmaksi hallitukseksi. Paikallisten pelisääntöjen mukaisesti presidenttiä ei saanut suoraan mainita vaalimainonnassa eikä hallitus saanut kampanjoida saavutuksillaan kuin hyvin yleisellä tasolla. Opposition tunnuslause vaaleissa oli ottaa hallitukselta pois kongressin enemmistö. Tavoitetta tuettiin uhkauksella: jos emme ota presidentiltä pois kongressia, hän ottaa meiltä pois koko Meksikon. Valtaa pitävä vasemmisto kuitenkin nautti vaaliuurnilla yhä kansalaisten enemmistön tuesta.

Hallituspuolueille torjuntavoitto kongressivaaleissa

Meksikon 300 vaalialueesta (distritos electorales) hallituspuolue Morena voitti 64 ja liittolaisineen Juntos Hacemos Historia 186. Oikeisto-opposition vaaliliitto Va por México PAN−PRI−PRD voitti 63 ja PAN yksin 33 ja PRI 11, kaikkiaan 107. Lopuilla seitsemällä alueella voiton vei Movimiento Ciudadano (MC). Ensiksi mainittu vaaliliitto yhdisti voimansa 183:lla ja toiseksi mainittu 219 vaalialueella.

Kongressin alahuoneen paikoista 300 jaetaan suoralla enemmistövaalilla ja loput 200 paikkaa puolueiden saaman suhteellisen ääniosuuden mukaisesti. Vuoden 2018 vaaleissa Morena sai 256 paikkaa ja sen liittolaiset Partido del Trabajo (PT) 46 ja Partido de Encuentro Social (PES), nykyisin Partido de Encuentro Solidario 21 ja Partido Verde Ecologista de México (PVEM) 11. Niillä oli siis hallussaan perustuslain muuttamiseen vaadittava kahden kolmasosan enemmistö 334 paikan turvin, vaikka varsinaisesti vuoden 2018 vaaleissa se saavutti 308 edustajaa.

Oppositiopuolueilla Partido de Acción Nacional (PAN) oli 77 ja Partido Revolucionario Institucional (PRI) 48 ja Partido de Revolución Democrática (PRD) 12 paikkaa. Yhteensä niiden hallussa oli 137 edustajaa, vaikka käytännössä niitä tuki myös MC 25 paikallaan. Neljällä edustajalla ei ollut puoluetta. Meksikon kongressin alahuoneessa oli kaikkiaan kahdeksan puoluetta kolmevuotiskaudella 2018−2021.

Nyt käydyissä kongressivaaleissa Morenan arvioidaan saavan lähes 40 prosentin (39,6 %) kannatuksellaan 190−203 paikkaa, kun sen liittolaiset PT ja PVEM saisivat kummatkin 35−41 ja 40−48 paikkaa tai 16,4 prosenttia annetuista äänistä. Vihreä puolue (PVEM) onkin 8,6 prosentin ääniosuudellaan kiistatta vaalien suurin voittaja, koska se ylsi lähes viisinkertaistamaan paikkamääränsä. Morena sen sijaan menettää 53−66 paikkaa, mutta säilyy parlamentin selkeänä ykköspuolueena. Kolmen puolueen koalition paikkamäärä on 265−292, joten sen yhteinen edustajien määrä laskee vaalipiirien suhteellisista äänimääristä riippuen 42−69. Todennäköisesti vasemmistopuolueiden yhteisrintama saa itselleen ainakin noin 280 paikkaa.

PAN (22,8 %) kasvattaa paikkamääräänsä 29−40 paikalla akselille 106−117 ja PRI (14 %) 15−27 paikalla saaden 63−75 paikkaa ja PRD (2,6%)  säilyttää kannatuksensa tai saa jopa yhdeksän paikkaa lisää. Näillä vanhoilla puolueilla on jatkossa 181−213 edustajaa maan kongressin alahuoneessa. Koska ne saavat todennäköisesti noin 200 paikkaa, niiden kannatus kasvaa suunnilleen 60 edustajalla. Niiden todellinen painoarvo on kuitenkin Movimiento Ciudadanon(4,6 %) 20−27 paikan verran kokoaan suurempi. Hallituksen ja opposition välinen paikkajako siis asettuu ensiksi mainitun eduksi 280−220. Oppositio vahvisti asemiaan, mutta jäi kauaksi siitä enemmistöstä, mikä antaisi sille enemmistön kongressista ja sitä kautta mahdollisuuden valtion budjettiesitysten muokkaamiseen.

PES saanee 0−6 edustajaa, mutta jäänee ilman puoluerekisteriä. Myös uudet puolueet Redes Sociales Progresistas (RSP) ja Fuerza por México (FXM) pyyhkiytyvät pois puoluekartalta nollalla edustajallaan. Näin varsinaisen eduskuntaryhmän voisi muodostaa vain seitsemän puoluetta, joista kolmea voi pitää liberaaleina ja vasemmistolaisina, neljää taas konservatiivisina ja oikeistolaisina.

Vasemmistolainen vaaliliitto Juntos Hacemos Historia (Morena − PVEM − PT) kamppaili kongressin alahuoneen (Cámara de Diputados) vallasta oikeistolaista vaaliliittoa Va por México (PAN − PRI − PRD) vastaan. Meksikon parlamenttiin valitaan 300 edustajaa suoralla enemmistöllä ja 200 edustajaa puolueiden saaman suhteellisen äänimäärän perusteella.

Morenan vaikutus aluetasolla kasvaa

Osavaltiotasolla presidentin hallituspuolue Movimiento de Regeneración Nacional (Morena) eteni voitosta voittoon. Pelissä oli kaikkiaan 15 kuvernöörinvirkaa, joista Morena piti hallussaan vain yhtä Baja Californiassa. Se kuitenkin ylsi voittoon myös kymmenessä muussa osavaltiossa: Baja California Sur, Campeche, Colima, Guerrero, Michoacán, Nayarit, Sinaloa, Sonora, Tlaxcala ja Zacatecas. Yhteensä se otti 11 vaalivoittoa, mutta tämän lisäksi sen liittolaiset Työn puolue (PT) ja vihreät (PVEM) voittivat San Luis Potosíssa.

Oppositiovoimien vaalimenestys jäi kohtuullisen vaatimattomaksi. PAN voitti sydänalueellaan Querétarossa ja ylsi PRI:n ja PRD:n kanssa voittoon myös Chihuahuassa. MC voitti pohjoisessa Nuevo Leónin tärkeässä osavaltiossa, jossa sijaitsee maan kolmanneksi suurin kaupunki Monterrey. Meksikossa on 32 osavaltiota, joissa 30 käytiin paikalliset kongressivaalit, ja joista Morena voitti 19 osavaltiossa. 2018 se ylsi voittoon 18 paikallistason kongressissa.

Morena hallitsi ennen vaaleja seitsemässä osavaltiossa, mutta nyt sen valta ulottuu ensimmäistä kertaa 17 osavaltioon. PAN liittolaisineen pitää jatkossa hallussa kahdeksaa osavaltiota ja aiemmin kaikissa osavaltioissa vuorollaan hallinnut PRI vain neljää. Movimiento Ciudadano on kahden ison osavaltion puolue ja hallituksen kanssa yhteistyössä olevat vihreät ja marxilainen puolue PT yhden osavaltion ryhmittymä.

Meksikon historia tuntee vain seitsemän vaaleilla valittua naiskuvernööriä ja kaksi väliaikaista kuvernööriä. Pelkästään näissä vaaleissa kuudesta naisesta tuli kuvernöörejä. Ennemmin myös pääkaupunki on ollut naisjohdossa, joten nyt maassa nähdään historiallisesti samanaikaisesti seitsemän naisen valtakausi osavaltiotasolla. Jo aiemmin 2018 Meksikon kongressin ala- ja ylähuoneissa saavutettiin nais- ja miesehdokkaiden välinen tasavertaisuus. Vuoden 2021 vaaleissa puolueiden oli ensimmäistä kertaa asetettava yhtä paljon nais- ja miesehdokkaita.

Keskiluokan ja tyytymättömien kapina pääkaupungissa

Siitä lähtien kun pääkaupunki Ciudad de México palasi suorien vaalien aikakauteen 1997, vasemmisto, ensin PRD ja sitten Morena, ovat hallinneet sitä yhtäjaksoisesti niin kaupungin johdon kuin kuntahallinnonkin tasolla. Parhaillaan kaupunginjohtajana toimiva Claudia Sheinbaum Pardo edustaa niin ikään hallituspuolue Morenaa.

Vuoden 2018 vaaleissa Morena sai itselleen 14 kaikkiaan 16:sta pääkaupungin kunnasta, PAN ja PRI kumpikin yhden. Nyt asetelmat kuitenkin vaihtuivat päälaelleen ja kunnat jakautuivat kahteen ryhmään. PAN ja sen liittolaiset PRD ja PRI saivat haltuunsa kahdeksan kuntaa ja PAN yksin vielä yhden lisää. Morenalle on jäämässä kunnanjohtajan pesti vain seitsemään kuntaan, joihin tosin lukeutuu pääkaupungin kunnista selvästä suuriväestöisin Iztapalapa, jossa asuu yli 1,8 miljoonaa henkeä. Xochimilcossa on vielä suoritettava uudelleenlaskenta, koska eroksi muodostui alle yksi prosenttiyksikkö.

Syitä vaalitappioon on etsittävä perinteisesti hyvin vasemmistolaisen ja edistyksellisen pääkaupungin sisäisestä järjestäytymisestä, johon Ciudad de Méxicoa kotinaan pitävä Morena ei ilmeisesti panostanut riittävästi. 3.5. tapahtunut linjan 12 metro-onnettomuus käännettiin opposition politikoinnilla paikallisen vasemmistohallituksen syyksi, vaikka sen tutkinta ei ole vielä valmistunut. Onnettomuuden taakka painoin 24 vuoden vasemmistovaltaa, johon haluttiin hakea uurnilta muutosta. Niillä alueilla, kuten Tláhuac ja Iztapalapa, missä metrolinja 12 kulkee, kansalaiset luottivat yhä vasemmistohallitukseen, mutta keskiluokkaisemmilla asuinalueilla, joissa metroa käytetään suhteellisesti vähemmän, sen 26 ihmisen hengen vaatineen metro-onnettomuuden poliittinen vaikutus oli suurempi. Pahimmasta metron tapaturmasta sitten vuoden 1975 haluttiin syyttää valtaa pitänyttä vasemmistoa ja mediat ruokkivat tätä käsitystä, jolle ei ole vielä kuitenkaan löydetty todisteita.

Toisaalta vaalit ovat tuoneet esiin pääkaupungin vauraimpien osien itsekeskeisyyden ja individualismin, kun taas mediat ovat lisänneet kapinahenkeä omilla mustamaalauskampanjoillaan. Kyseessä onkin eräänlainen keskiluokan kapina, koska monet eivät koe liittovaltion hallituksen panostaneen riittävästi maan vauraimpien osien kehittämiseen. He eivät ymmärrä, miksi hallitus keskittyy köyhimpien kuntien ja köyhimpien alueiden hyvinvointiin. Ilmeisesti sosiaalinen oikeudenmukaisuus on joillekin ryhmille vieras käsite. Myös pandemia on haavoittanut pahiten juuri pääkaupungin sosiaalista ja taloudellista ilmapiiriä. Nyt pääkaupunki jakautui tietynlaisen rakenteellisen rasismin ja luokkajaottelun varjolla kahteen osaan, vauraampiin ja köyhimpiin. Vauraimmat väestönosat tukivat oikeistoa ja köyhimmät asuinalueet vasemmistoa. Jotkut ovat puhuneet jopa ”veroja maksavasta väestöstä” erotuksena ”tukea saaviin kotitalouksiin”, vaikka todellisuudessa kaikki maksavat kulutusveroja ja muita veroja varallisuutensa ja tulotasonsa mukaisesti.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador (Morena) on luvannut huomioida pääkaupungin protestiäänet tehdäkseen yhä enemmän Ciudad de Méxicon ja etenkin sen vähävaraisten huomioimiseksi. Morena puolueena aikoo puolestaan tehdä enemmän työtä kannatuksensa vahvistamiseksi perinteisesti vasemmistolaisessa pääkaupungissa.

Toisaalta Tamaulipaksen osavaltiossa, jossa paikallinen kongressi puolusti loppuun asti PAN-puolueen korruptoitunutta kuvernööriä Morena voitti 16 vaalialuetta ja valtaa pitänyt PAN vain kuusi saaden siten itselleen paikallisen parlamentin enemmistön. Tapaulipaksen paikallisen kongressin 36 paikasta Morena otti haltuunsa 21.  Lisäksi se voitti kuusi yhdeksästä liittovaltion kongressipaikasta. Se ylsi voittoon myös seitsemässä suurimmassa kaupungissa käydyissä kunnanjohtajan vaaleissa.

Mitä tulee suurempiin väestökeskittymiin, niin Morena voitti kaksi pääkaupungin väkirikkainta kuntaa Iztapalapan ja myös Gustavo A. Maderon sekä pohjoiset rajakaupungit Tijuanan ja Ciudad Juárezin. Se voitti myös Ecatepecin kunnassa pääkaupungin läheisellä metropolialueella. PAN liittolaisineen voitti Pueblan ja Léonin kaupungeissa, kun Movimiento Ciudadano ylsi voittoon Guadalajarassa ja sen metropolialueella Zapopánissa sekä Monterreyssä.

Meksikon neljä edellistä presidenttiä ovat kaikki kokeneet jonkinasteisen vaalitappion kautensa puolivälissä järjestettävissä vaaleissa. 1997 Ernesto Zedillo menetti kannatuksestaan 32,8 ja 2003 Vicente Fox 34,8 prosenttia. 2009 Felipe Calderónin kannatuksesta suli pois 29,6 ja 2015 Enrique Peña Nieto menetti tukijoistaan 30,5 prosenttia. Siksi presidentti López Obradorin (AMLO) tulosta vuodelta 2021 voidaan pitää torjuntavoittona. Hän menetti kannatuksestaan vain 17,1 prosenttia, mikä on lähestulkoon puolet vähemmän kuin neljän edellisen presidentin tulos välivaaleissa.

Pieni vaalianalyysi

Yleensä välivaaleissa tai puolivälikauden vaaleissa (elecciones intermedias) koetaan jonkinasteinen näpäytys valtaa pitäviä puolueita kohtaan. Vaaliasetelmat rakennetaan enemmän hallitusta vastaan kuin varsinaisia uusia ehdotuksia puoltaviksi, joten tälläkin kertaa hallitus joutui maksamaan veroa siitä, ettei kaikkia kansalaisia ja sosiaalisia luokkia voi miellyttää samanaikaisesti. Toisaalta jatkuvat kielteiset mediakampanjat, pitkä pandemiakausi ja tuore metro-onnettomuus vaativat oman hintansa.

Morenaa voidaan pitää kuitenkin vaalien voittajana, koska edes historiallisesti ensimmäistä kertaa yhteiseen vaaliliittoon yhtyneet kolme muuta puoluetta eivät kyenneet kasvattamaan vaikutusvaltaansa kovin merkittävästi. Niiden kannatuksen kasvu ei myöskään selity yksittäisten puolueiden menestyksellä, vaan perustuu ennen kaikkea vaaliliiton tuomaan etulyöntiasemaan. PAN ja PRI ovat perinteisen ison organisaation omaavia vanhoja valtapuolueita, suomalaisittain niitä voisi verrata kokoomukseen ja keskustaan. Myös PRD:lla on paikallista painoarvoa muutamilla alueilla. Morenan liittolaiset sen sijaan ovat politiikan pienempiä ryhmittymiä. Perinteensä ja ideologiansa myyneiden kolmen puolueen vaaliliitto paljasti sen, mitä moni oli epäillyt jo pitkään. Kyseessä ovat toisiaan muistuttavat aina tarpeen sitä vaatiessa kulissien takana liittoutuvat oikeistovoimat, jotka ovat kykeneviä tekemään mitä tahansa valtansa ja etuoikeuksiensa säilyttämiseksi. Alun perin sekä PAN että PRD perustettiin oppositiopuolueiksi Meksikoa yksivaltaisesti vuosina 1929−2000 hallinneen PRI:n kukistamiseksi, mutta nyt puolueet ovat ryhtyneet alati lähenevään yhteistyöhön.

Morena ei joutunut myymään arvojaan saavuttaakseen vaalivoiton. Hyvin edennyt rokotusohjelma oli hallituksen suurin valttikortti vaalien loppusuoralla. Vaali-instituutti (INE) tarkkaili hyvin tarkasti hallituksen tiedottamista ja presidentin joka arkipäivä pidettäviä tiedotustilaisuuksia. Se ei kieltänyt presidentin ilmaisuvapautta kokonaan, mutta rajoitti sitä. Hallitus ei tiedottanut saavutuksistaan ja kunnioitti vaalien ilmapiiriä. Kyseessä olivat todellisuudessa Meksikon historian ensimmäiset vaalit, joihin valtiovalta ei puuttunut. Se kunnioitti vaalien vapautta eikä rahoittanut vaalikampanjoita. Kaikki muiden puolueiden vaalimainokset sen sijaan keskittyivät hallituksen vastaiseen propagandaan. Vaikka Meksikon pandemiatilanne on parantunut jatkuvasti, yleisötilaisuuksien järjestäminen ei ollut yhtä helppoa ja tavanomaista kuin ennen koronaviruksen ilmestymistä. Siksi etenkin sosiaalisten medioiden merkitys kampanjatyössä korostui.

Viimeksi vuonna 1991, kun maan poliittiset olosuhteet olivat tyystin erilaiset, on silloinen hallituspuolue yltänyt yhtä hyvään vaalitulokseen ja yhtä vahvaan enemmistöön kongressivaaleissa. Neljän edellisen hallituksen aikaisissa niin sanotuissa välivaaleissa vuosina 1997, 2003, 2009 ja 2015 kukin hallitusryhmä menetti keskimäärin 29,6−34.8 prosenttia kannatuksestaan. Nykyinen hallitus liittolaisineen koki vaaleissa pienimmän vertailukelpoisen tappion menettäessään kannatuksestaan vain noin 4,2 miljoonaa ääntä tai 17,1 prosenttia. Historian valossa Meksikon nykyinen vasemmistohallitus pärjäsi siis poikkeuksellisen hyvin. Vaalivoittoa voidaan yleisesti pitää luottamuksenosoituksena viimeisten vuosien politiikalle. Neljäs muutosaalto (Cuarta Transformación) voitti vaalipiirinsä yhä lähes kahdessa kolmasosassa maata. Kun vuonna 2018 Morena liittolaisineen voitti 72,6 prosenttia vaalipiireistä, nyt se ylsi voittoon 61,3 prosentissa kaikkiaan 300 vaalialueesta.

Välivaaleissa osallistuminen on viimeisen kahden vuosikymmenen ajan jäänyt alle 50 prosentin. Vuonna 1997 yli 71,2 prosenttia osallistui presidentinvaaleja vähemmän intohimoja herättäviin vaaleihin. Nyt äänestysprosentti oli 52,7 prosenttia. 2015 vain 47,7 prosenttia kansalaisista käytti äänioikeuttaan, mutta 2018 56,6 miljoonaa eli 63,4 prosenttia. Kaikkiaan äänioikeutettuja yli 21 000 poliittisen pestin vaaleissa oli melkein 94 miljoonaa. Kansan riveistä rekrytoituja vaalityöntekijöitä vaalien järjestämiseen tarvittiin yli 1,4 miljoonaa. Osallistuin itsekin sunnuntaina 6.6. käytyihin numeroiden valossa historian suurimpiin vaaleihin pääkaupungin Cuauhtémocin kunnan Colonia Roma Surin äänestyspaikka 4560:n ensimmäisenä laskijana. Vaaliurakkamme alkoi aamuseitsemän aikoihin ja jatkui aina puolikymmeneen asti. Kaikkiaan Meksikossa äänestettiin yli 162 000 vaalipaikalla halki koko laajan maan.

Seuraavat vaalit Meksikossa pidetään 1.8., kun kansanäänestyksessä päätetään siitä, aloitetaanko viittä edellistä presidenttiä vastaan rikostutkinta, jonka aiheista ei tule olemaan puutetta. Vaikka kyseessä on oikeudellinen prosessi sen seuraukset ovat poliittisia. Vastaavaa ei ole myöskään tehty aiemmin. Siksi vain kansan suora tuki voi antaa täyden poliittisen mandaatin menneisyyden rikosten selvittämiseksi ja syyllisten rankaisemiseksi. Vuonna 2022 äänestetään siitä, voiko presidentti jatkaa kautensa loppuun syyskuuhun 2024 asti vai tuleeko hänen erota välittömästi. Kansanäänestys järjestetään presidentin omasta aloitteesta osana hänen vuoden 2018 vaalilupauksiin.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: INE, Canal Oncel, La Jornada, Contralínea, Etcétera, La Cámara de Diputados, Conferencia Matutina.

Kun HS julkaisi uutisen Meksikon ”hätkähdyttävän synkästä koronatilanteesta” 8.4.2021 uudet tapaukset olivat tuolloin laskemassa 20 prosenttia edelliseen epidemiologiseen viikkoon nähden. Päivittäisestä terveysministeriön tiedotustilaisuudesta otetussa kuvassa laskusta kertoo sininen viiva, joka asettuu 22 000 uuden viikon aikana raportoidun tapauksen kohdalle. Toisessa aallossa tapauksia oli pahimmillaan 110 000, kuten käyrän korkein kohta kertoo. Viimeisen 14 päivän aikana oli todettu 26 784 aktiivista koronavirustapausta. Tummempi viiva seuraa koronasta toipuneiden tilannetta.

Suomen suurin sanomalehti Helsingin Sanomat kirjoitti rakkaasta kotimaastani Meksikosta arveluttavaa pandemiauutisointia, johon arkea niin tutkijana, toimittajana kuin kansalaisenakin seuraavana poliittisesti tietoisena toimijana tietysti halusin ottaa kantaa. Kirjoitin vastineen Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkoston sivustolle. Esitin siitä seuraavaksi faktoilla ja muotoiluilla tarkennetun version. Kutsuin alun perin uutisjuttua “valeuutiseksi”, mutta on käsitteellisesti tarkempaa puhua harhaanjohtavasta uutisoinnista.

Vastineeni Helsingin Sanomille

Kuten olettaa saattoi Enrique Krauzen ja muiden oppositiopoliitikkojen kansallinen ja kansainvälinen mustamaalauskampanja tulee ulottumaan tavalla tai toisella myös Suomeen asti. HS kunnostautui tällä lukijaa harhaan johtavalla uutisellaan, jonka tiedot ovat kovin köykäisiä ja analyysit kumman oikeistolaisia tai vähintäänkin yksipuolisia:

Meksikon koronatilastoihin ilmestyi kerralla 100 000 kuollutta lisää – Monien maiden lukuihin ei voi luottaa, sanoo THL:n Salminen

Itse olin jo osannut ennakoida kansainvälisen kampanjoinnin yltyvän Meksikon vaalikampanjoinnin myötä. Tehoaisiko kansainvälinen kampanjointi meksikolaisiin, jotta he ottaisivat järjen käteensä ja lakkaisivat tukemasta korruptoitunutta, valehtelevaa, diktaattorihallitustaan? Eikö Hesaria yhtään hävetä politikoida toisten maiden kuolemilla näin alhaiseen tapaan? Meksikoa ei myöskään tulisi ristiinnaulita sen useimpia muita maita avoimemmasta koronatiedotuksesta.

Se, että Meksikon kuolleisuustilastoissa on virallisesti reilut 200 000 tapausta, on valitettava tosiasia. Kuolleisuuden syyt ovat pitkälti samoja kuin Yhdysvalloissa: huonot ruokatottumukset, jotka tuottavat elintasosairauksia. Heikentyneet immuunijärjestelmät tuottavat valitettavasti enemmän kuolemantapauksia. Siitä ei pääse mihinkään. Vähintään 70 prosenttia koronakuolemista on johtunut tartuntaa edeltäneistä altistavista sairauksista eli verenpainetaudista, ylipainosta ja diabeteksesta. Vuosittaisista kuolemantapauksista Meksikossa jopa puolet johtuu huonon ruokavalion aiheuttamista terveysongelmista.

Uudet varoitusetiketit ruoka ja juomapakkauksiin tehtiin Chilen mallin mukaan jo ennen pandemiaa. Kouluissa on aloitettu uusi terveen elämän oppiaine. Pari osavaltiota on myös kieltänyt roskaruuan alaikäisiltä. Sen saatavuutta kouluissa rajoitetaan kuitenkin yleisemmin. Meneillään on lisäksi kansallinen terveempiä elämäntapoja edistävä kampanja. GISAMAC on jo pari vuotta toiminut hyvin moniammatillinen työryhmä, joka pohtii keinoja ruokaympäristön tervehdyttämiseen ja kansanterveyden parantamiseen tavalla, joka olisi taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävää. Tarkoitus on myös palata entiseen hyväksi havaittuun perinteiseen ruokavalioon, jonka sisältö olisi luonnollisempi verrattuna pitkälle jalostettuihin elintarvikkeisiin.

Nuo satatuhatta muuta kuolemantapausta liittyvät liikakuolleisuuteen. Niitä ei ole missään vaiheessa salattu, mutta tiedot eivät myöskään ole lopullisia. Tietoja päivitetään jatkuvasti. Liikakuolleisuuslaskelmia tehdään kaikissa maissa ja niin myös täällä. Ero on siinä, että monet maat eivät julkaise kyseisiä tilastoja tai keskustele niistä avoimesti. Meksikossa hallitus ei ole peitellyt lukuja missään vaiheessa, kuten jutussa vihjaillaan. Tilastointi ei ole ollut sekään puutteellista, kuten annetaan ymmärtää. Varsin on kummallinen tämä jutun ”asiantuntija”, joka ei selkeästi kykene vapautumaan siirtomaa-ajattelun taakasta, vaikka onkin Latinalaisen Amerikan tutkija. Hän ei edes tiedä, että virallisesti Meksiko ei ole minkäänlainen ”kehitysmaa”, vaan se on OECD-maa niin kuin Suomikin ja myös esimerkiksi Chile.

Meksikon asukaslukukin on annettu väärin. Luku ei ole 127 miljoonaa, vaan INEGI:n vuoden 2020 virallisen väestölaskennan mukaan se on 126 miljoonaa ja 14 tuhatta. Toimittaja muutti myöhemmin luvun oikeaksi. Kävin hänen kanssaan jutun sisällöstä pitkän nelituntisen palautekeskustelun.

Jutussa rakennetaan kansainväliseen Meksikon vasemmistohallituksen vastaiseen kampanjointiin kuuluvaa yhtäläisyyttä Andrés Manuel López Obradorin, Donald Trumpin ja Jair Bolsonaron välille. Se ei ole muuta kuin poliittista propagandaa. Kyse on lisäksi populismin leimakirveen käytöstä, jonka tueksi ei löydy yhtään faktaa.

Jutussa vihjataan lasten ja nuorten jättävän koulunkäynnin, mutta ei kerrota Meksikon maaliskuusta 2020 lähtien sovelletusta Aprende en Casa (Opi kotona) -ohjelmasta, jonka Unesco on tunnustanut yhdeksi parhaista etäopetuksen malleista. Myös Kiina ja monet muut Latinalaisen Amerikan maat ovat ottaneet siitä oppia. Sitäkään ei mainita, että koulut on pidetty kiinni jo vuoden ennen kaikkea lasten ja nuorten elämässä läheisesti vaikuttavien isovanhempien suojelemiseksi.

Mitään mainintaa ei ole siitä, että Meksiko sai nyt 7.4. rokotettua ensimmäiset 10 miljoonaa kansalaistaan. Vielä kun rokotetaan toiset kuusi miljoonaa, niin kaikki yli 60-vuotiaat on rokotettu jo kertaalleen. Se tulee luontaisesti vähentämään kuolleisuutta merkittävästi. Meksikon rokoteostoja ei mainita eikä sitä, miten Meksiko käyttää viittä erilaista rokotetta: Pfizer-BioNTech, SinoVac, Sputnik V, AstraZeneca ja CanSinoBio, joista kahden viimeisen loppuvalmistus eli 40 prosenttia koko prosessista tehdään Meksikossa.

Koronatapausten määrä on laskenut Meksikossa yhtäjaksoisesti jo vähintään 10 viikkoa kaikissa 32 osavaltiossa. Tämäkään ei näköjään ole mainitsemisen arvoinen tieto? Kuitenkin jutussa nähdään aiheelliseksi verrata Meksikon pandemiatilannetta Brasiliaan. Sen sijaan López Obradorin ”keveästä” suhtautumisesta pandemiaan esitetään hämäriä perustelemattomia väitteitä. Lukijalle ei kerrota siitä, kuinka hyvin tehdyt toimenpiteet ovat toimineet jopa ilman ulkonaliikkumiskieltoja tai kansalaisvapauksien rajoituksia.

Meksikossa toimenpiteet on kohdistettu työpaikkoihin, kouluihin ja vapaa-ajan palveluihin. Näin liikkuvuutta on saatu vähennettyä ilman puuttumista ihmisten perusoikeuksiin. Jos väestöstä noin puolet elää epävirallisen talouden piirissä − mikä ei ole vain huono tai tuomittava asia − niin silloin heidän elantonsa riippuu jokapäiväisestä työnteosta. Heidän oikeuttaan hankkia elanto ei voi rajoittaa kuin osittain. Meksiko sai pienennettyä ensimmäisen tautiaallon ainakin 70 prosentilla, kun 40 miljoonaa ihmistä vetäytyi koteihinsa.

Toinen tautiaalto alkoi kasvaa loka-marraskuussa. Sitä pahensivat kylmempi sää ja vuodenvaihteen perhejuhlat. Tammikuussa uusia tapauksia oli 110 000 per viikko. Jos sen haluaa suhteuttaa Suomen tasoon, luku pitää jakaa 26:lla. Nyt olemme noin 22 000 tapauksessa per viikko, joten pandemia on saatu hiipumaan viitisen kertaa pienemmäksi kuin se oli toisen tautiaallon huipulla. Ennaltaehkäisyä jatketaan ja riskiä arvioidaan osavaltiokohtaisen neliportaisen liikennevalojärjestelmän avulla. Enää yksikään osavaltio ei ole punaisella tasolla ja valtaosa on jo keltaisella tasolla.

Ensimmäisessä tautihuipussa tapauksia oli noin 55 000 per viikko. Silloinkin tilanne oli suhteellisesti Euroopan ensimmäistä aaltoa parempi. Kuolleisuus toki oli silloinkin suurempaa, koska väestön perusterveydessä on vakavia puutteita, joita ei niin vain pandemian aikana ratkaista. Ne vaativat pitkän aikavälin rakenteellisia muutoksia, joiden suhteen hallitus on jo aloittanut monta uudistusta.

Jutussa ei mainita sitä, miten uusliberaali kausi 1983−2018 jätti koko terveydenhoitojärjestelmän tuhon partaalle. Kun López Obrador aloitti hallituksineen maan johdossa 2018, se sai vastaanottaa muun muassa yli 300 puoliksi rakennettua sairaalaa ja 250 000 lääkärin sekä sairaanhoitajan vajeen. Jo ennen pandemiaa uusi hallitus lisäsi terveydenhuollon budjettia 40 miljardilla pesolla, joka on vajaat kaksi miljardia euroa, lähes 1,7 miljardia euroa. Pandemian aikana terveydenhuoltoon saatiin palkattua noin 70 000 uutta työntekijää. Sairaalahoidon kapasiteetti saatiin kuusinkertaistettua, josta Meksiko on saanut Maailman terveysjärjestö WHO:n tunnustuksen sinä Amerikan maana, joka vei läpi suurimmat laajennukset. Yhdysvallat ei esimerkiksi tehnyt mitään yhtä suuren luokan laajennusta.

Jutun asiantuntijana esiintyvä tutkija heittelee faktoja varsin kevein perustein. Hän tuo esiin pelkonsa veljestään, joka ei mahdollisesti saisi Meksikossa hoitoa koronavirukseen. Meksikossa sairaalat eivät ole missään vaiheessa ylikuormittuneet kokonaan, joten hoitoa on voitu antaa kaikille sitä tarvitseville. Terveysalan henkilökuntaa on myös alusta asti motivoitu reiluilla 20 prosentin koronalisillä. Kaikki julkisen sektorin hoito on myös ollut täysin ilmaista. Pahimmillaan yksi kourallinen kaikista 32 osavaltiosta oli ylikuormittumisen partaalla toisen aallon pahimmassa vaiheessa tammikuussa. Silti näidenkään alueiden kuten pääkaupungin sairaaloissa ei juuri menty yli 90 prosentin kuormitusasteen.

Nyt yleinen sairaaloiden kuormitusaste on alle 20 prosentin tason. Se tarkoittaa sitä, että yleisen hoidon ja tehohoidon paikkoja on yli 40 000. Niistä vain alle 8 000 on varattuna. Jos luvun suhteuttaa Suomen asukaslukuun jakamalla sen 26:lla, tarkoittaisi se siis 300 hoidossa olevaa koronavirustapausta. Nyt Suomessa on sairaalahoidossa yli 200 henkeä.

Juttu on kummallisen epäajankohtainen. Koronatilanteen kauhistelun ymmärtäisi, jos olisimme tammi- tai helmikuussa. Helmi-maaliskuussa tilanne kuitenkin parani radikaalisti Meksikossa, kun se esimerkiksi lähti samaan aikaan pahenemaan jyrkästi Brasiliassa. Argentiina ilmoitti aloittavansa uuden kolmen viikon koronasulun nyt perjantaina eikä tilanne ole hyvä Chilessäkään, Kolumbiassa tai Perussa. Euroopassakin tilanne on kauttaaltaan pahempi kuin täällä.

Ilmoitetaan nyt vielä yksi fakta. Koronapandemian arvioidaan lisänneen syntyvyyttä Meksikossa vuoden 2020 aikana 150 000 hengen verran. Kun siihen lisätään tämän alkuvuoden luvut, niin voidaan puhua 200 000 uudesta elämästä. Ne eivät korvaa kuolleita, mutta edes pandemian oloissa kaikkien uutisten ei tarvitse liittyä kuolemaan.

Meksikon ongelmat pandemiassa ovat liittyneet heikkoon kansalliseen perusterveyteen ja siihen, ettei suurten epäoikeudenmukaisuuksien maassa kaikki ole voineet jäädä kotiin. Valtion tai hallituksen toimissa ei minulla meksikolaisena ole juuri mitään moitittavaa. Kaikki mahdollinen on tehty niin resurssien, rajoitusten kuin rokotustenkin suhteen. Suomenkin hallitus on selvinnyt hyvin yllättävästä koronaurakastaan, mutta Meksikon hallitus on ylittänyt itsensä ja kansalaisten odotukset varsinkin, kun huomioi julkisten sairaaloiden pandemiaa edeltäneen tilanteen.

Meksikon presidentti ei ole yrittänyt johtaa pandemiaa yksin, eikä todellakaan ole tehnyt sitä oikeistojohtajien välinpitämättömällä tyylillä. Alusta asti päävastuu on annettu alan ammattilaisille, joiden kanssa yhteistyötä ovat tehneet kaikki muut tahot armeijasta opetusministeriöön ja yliopistoista sairaaloihin.

Tein tämän jutun jo aiemmin, koska olin lähes varma, että Meksikon opposition kampanjointi ja siihen kytkeytyvä infosota ei jää vain Krauzen The New York Timesin julkaisun varaan. Hesari osoitti ounasteluni valitettavan oikeiksi:

Helsingin Sanomien tulisi osata kunnioittaa Meksikon kansan itsemääräämisoikeutta. Me emme ole tyhmiä emmekä alikehittyneitä. Täällä on meneillään rauhanomainen vallankumous, joka alkoi 1.7.2018, kun Meksikon nykyinen presidentti sai enemmän ääniä kuin kukaan koskaan ja enemmän kuin muut ehdokkaat yhteensä. Niitä ääniä tuli yli 30 miljoonaa, joka kertoo Meksikon kansan uudesta heräämisestä, se kun ei enää halua alistua väärinkäytöksiin, korruptioon, väkivaltaan tai köyhyyteen. Uusi hallitus on lunastanut lupauksensa radikaalista muutoksesta pandemiasta huolimatta, josta kertoo jo sen 70 prosentin kansansuosiokin. Budjettiakin on hoidettu niin hyvin, ettei edes uutta velkaa ole tarvinnut ottaa yhtään. Tosin vanha velka kasvoi 8,2 prosenttia suhteessa bkt:hen, jonka verran Meksikon bruttokansantuote supistui 2020. Tähän tulee myös lisätä dollarin ja peson välisen kurssivaihtelun seuraukset, mutta 2020 julkinen velka per bkt oli 52,3 prosenttia. Suomessa vastaava luku suhteessa bruttokansatuotteeseen oli Valtiokonttorin mukaan viime vuonna 53,1 prosenttia.

Sosiaaliturvaa on laajennettu valtavasti ja sen piirissä on jo yli 21 miljoonaa – toisaalta toiset 20 miljoonaa on sosiaaliturvan sisäpuolella työsuhteensa perusteella, minimipalkkaa on nostettu yhteensä jo yli 50 prosenttia kolmen vuoden aikana, korruptio, veronkierto ja muut väärinkäytökset on kitketty, perustuslaista on kirjoitettu uusiksi jo viidennes, turvallisuus on parantunut asteittain koko ajan, ja niin edelleen. Lista on pitkä sillä presidentti ja hänen hallituksensa tekevät 16 tunnin työpäiviä, koska heidän tavoitteensa on tehdä 12 vuoden edestä muutoksia kuudessa vuodessa. Meksikossahan ei sallita presidentin uudelleenvalintaa.

Mitä tulee medioihin ja oppositiopoliitikkoihin, niin se on oma teemansa. Oppositio on varsin ponnetonta eikä sillä ole rakentavia ehdotuksia, se myös menetti 75 prosenttia kannatuksestaan viime vaaleissa. Vuoden 2021 vaaleissa se siis kamppailee epätoivoisesti olemassaolostaan. Ennen hallitukset ostivat mediat puolelleen. Nyt niin ei enää menetellä, joten isoja yrityksiä ja oppositiota puolustavat mediat hyökkäävät aivan joka päivä presidenttiä ja hallitusta vastaan. Meksikon kansa on kuitenkin jo viisastunut eikä se usko näihin uutisiin. Monien juttujen taustalta löytyy myös tarve puolustaa entisiä lain kiertämisen tapoja, olivatpa ne sitten veronkiertoa, korruptiota tai lahjontaa. Hesari onnistuu jutussaan tavoittamaan samanlaisen tahallisen tai tahattoman ”järjettömän lynkkausasenteen”, jota näemme Meksikon medioissa päivittäin. Siitä siis vilpittömät onnittelut Suomen suurimmalle sanomalehdelle. Ja THL:n Mika Salminen tulkoon vierailuille Meksikoon. Täältä THL voi hakea oppia päivittäisten koronainfojen järjestämisestä, pandemian tilastoinnista ja suojavarusteostoistakin.

Keskustelu toimittajan kanssa jutun sisällöstä

Helsingin Sanomien toimittaja Sara Vainio otti minuun yhteyttä nähtyään tuon jo lainatun Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkoston tekstini ilmeisesti Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teuvo Teivaisen Facebookissa. Julkaisin vastineeni uutisjuttuun myös rasismia vastustavan Silakkaliikkeen ryhmässä. Sen jälkeen vastinettani tosin jakoi moni muukin. Sen jälkeen, kun Vainio oli avannut keskustelun, vastasin hänelle tähän tapaan:

Kiitos kirjoituksesta. Niin ei se ongelma varmaankaan ole asenteissa tai toimittajan taidoissakaan, se lienee ennen kaikkea tiedollinen. Se tietomäärä, mitä Suomessa on suhteessa Meksikoon, on yleisesti hyvin vähäinen. Sitten ovat myös kieli- ja lähdeongelmat. Tietoa on parhaiten saatavissa espanjaksi. Edes englanniksi sitä ei ole laisinkaan riittävästi, kuten olen saanut huomata vuosien saatossa. Suomeksi Meksikosta on kirjoittanut laajemmin raportteja vain pari henkilöä. Oma tiedotusprojektini vuodesta 2008 lähtien on ollut Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto. Olen myös kirjoitellut muualle ja pidän myös Kansan Uutisten sivuilla blogia. En voi sanoa pitäneeni jutusta laisinkaan, mutta en myöskään halua sinua syyllistää mitenkään henkilökohtaisella tasolla. Siksi en vastineessani, jonka tulin kirjoittaneeksi impulsiivisen nopeasti, mainitsekaan toimittajaa tai jutun tutkijaa nimeltä.

Koen yleisesti suomalaisen journalismin olevan kriisissä, mutta kriisissä ovat ainakin lähes kaikkien medioiden ulkomaantoimitukset ja vielä pahemmin ne ovat sitä Latinalaisen Amerikan osalta. Ymmärrän jutun osana kaikkia näitä rakenteellisia tekijöitä. Itse näin sen, koska yksi meksikolainen ystäväni tuohtui siitä. Tiedän jutun siis harmittaneen muitakin. Mikään ei oikein yllätä enää, koska esimerkiksi Reuters, El País ja The New York Times ovat myös kirjoittaneet valeuutisia tai vähintään puolitosia, huonosti taustoitettuja ja liioiteltuja juttuja Meksikosta. Ongelma on myös osin meksikolaisissa yksityisissä medioissa, jotka ovat tavattoman huonoja ja vaikutusvaltaisia. Ennen ne saivat suoraan hallitukselta lahjusrahaa ja kirjoittelivat pelkkiä hyviä asioita, vaikka sama tietysti koski myös tv:tä, radiota ja sosiaalisia verkkoja. Ennen siis Meksiko lähetti maailmalle enemmän ”hyviä uutisia”.

Nykyinen hallitus ei lahjo, sensuroi tai uhkaile medioita. Siksi ne ovat jatkuvassa käymistilassa ja hyökkäävät koko ajan perusteettomasti ja päättömästi Meksikon hallitusta vastaan. Ne puolustavat milloin suuryrityksiä, milloin rikollisia ja milloin oppositiopoliitikkoja. Jokaisen päivän suurin puheenaihe on presidenttimme. Kaikki hyökkäykset keskittyvät häneen. Siksi ei tämä Hesarin juttu ole siinä sarjassa mitenkään pahin rimanalitus, mutta en kyllä voi myöskään pitää sitä laadukkaana journalismina. Se on kuitenkin myönteistä, että olet valmis keskustelemaan asiasta ja oppimaan lisää. En minäkään kaikkea tiedä, mutta tärkeintä on säilyttää alati utelias suhtautuminen. Jutusta saa käsityksen, että se rakentuu opposition väitteille, mutta ei huomioi juuri laisinkaan hallituksen tekoja tai näkemyksiä.

Toimittaja vastasi minulle näin:

Kiitos, tämä vastaus auttoi ymmärtämään, miksi näimme juttuni niin eri kulmista. En voi olla kuin samaa mieltä siitä, että Latinalainen Amerikka jää uutisoinnissa helposti liian pinnalliselle tasolle. Luulen, että se, minkä minä koin vain yleisen AMLO:a kohtaan suuntautuvan kritiikin mainitsemisena, sinä näit ymmärrettävästi tätä infosotaa seuranneena niin, että uusinnan jutussa kritiikki-narratiivia tuomatta esiin muita näkökulmia. Tämä on minulle hyvä opetus.

Silloin virkoin puolestani hänelle:

Olet oikeassa. Näin sen osaksi infosotanarratiivia ja siksi koin juttusi myös poliittisempana kuin sinä itse. Jutun näkökulma olisi myös voinut olla monipuolisempi. Näissähän on tilaa vain rajallisesti, joten kaikkea ei voi sanoa.

Jutun tutkijasta Florenciasta tuli hyvin huono vaikutelma ainakin eräälle ystävälleni, joka kertoi minulle suuttumuksestaan. Hän koki sen jonkinlaisena pettämisenä, että ”tuokin latino luulee itseään meitä paremmaksi ja tulee tänne puhumaan pahaa meistä”. Jos jutun lukee meksikolainen politiikkaa tunteva ihminen, hän tulee samastaneeksi Florencian paikallisiin uskottavuutensa monissa skandaaleissa menettäneisiin oppositiopoliitikkoihin, joten hänestä ei kyllä välity kovin hyvä kuva ja muutamat faktat ovat vähintään epätarkkoja tai vanhentuneita. Kirjoitin hänelle myös aiheesta, joten keskustelu sillä rintamalla jatkuu.

Niin, ehkä se valeuutiskortti on suomalaisittain liian vahva. Tiedostan kyllä sen. Kuten sanottua, täällä se on arkipäiväinen ilmiö. Mediat ovat kauniisti sanottuna murrosvaiheessa. Suurin osa meksikolaisista saakin nykyisin uutisensa suoraan YouTubesta presidentiltä ja muilta itsenäisiltä medioilta tai julkisilta kanavilta. Siksi olemme tässä kohtaa myös kulttuuristen erojen äärellä. Olen ollut valtuutettu myös Suomessa, joten osaan hahmottaa erot politiikan tekemisen tavoissa. Suomessa tyyli on usein kuivan asiallinen ja täällä se on paljon intohimoisempi.

Annoin Hesarin toimittajalle myös myönteistä palautetta:

Kuten sanottua, asenne on vieläkin tärkeämpi toimittajan työkalu kuin tietomäärä tai taustatyö. Luulen, että voit lyödä laudalta useimmat toimittajat avoimella asenteellasi.  Itse pidän sitä paitsi jokaista naista laadunparannuksena miehiseen toimittajien massaan.

Sisällön kritiikki kappale kappaleelta

Näihin kappaleisiin toimittaja teki yhden kokonaisen muutoksen. Ensin hän oli puhunut Meksikossa olevan 127 miljoonaa asukasta, vaikka The Guardianinkin artikkelissa, jota hän lainaa puhutaan 126 miljoonasta, joka on vuoden 2020 väestölaskennan (INEGI) virallinen tulos:

“KUVA Meksikon koronavirustilanteesta romahti viime viikolla kertaheitolla, kun viranomaiset korjasivat virukseen liittyviä kuolinlukuja. Kuolleita saattaakin olla 60 prosenttia enemmän kuin aiemmin oli ilmoitettu, noin 300 000. Tähän asti virallinen luku on ollut alle 200 000.

Uusilla luvuilla 126 miljoonan asukkaan Meksiko hyppäisi tilastoissa heti Yhdysvaltojen taakse maaksi, jossa on kuollut yhteensä eniten ihmisiä. Meksiko ohitti jopa Brasilian, jossa asuu 211 miljoonaa ihmistä – joskin tilanne Brasiliassa pahenee kiihtyvällä vauhdilla.

Mutta miten 100 000 koronakuolemaa voi jäädä huomaamatta?”

Tästä sanoisin, että ei olisi pahitteeksi mainita, että tartuntojen määrä koko Meksikossa on laskenut jo kymmenen perättäisen viikon ajan. Ja tosiaan vuonna 2020 laskettu asukasluku (INEGI) on 126 miljoonaa ja 14 tuhatta.

Virallisia kuolleita on edelleen hieman yli 200 000. Viranomaiset eivät ole korjanneet koronalukujaan. Virallisen tilastoinnin lisäksi on tehty viime syksystä lähtien eri ammattilaisryhmien ja instituutioiden yhteistyöllä liikakuolleisuustilastojen arviointeja. 200 000 kuolemaa on kirjattu terveysviranomaisten eli lähinnä osavaltiotason viranomaisten toimesta. Jokainen osavaltio on itsenäinen sote-alue, joten terveysministeriö vain kokoaa tiedot yhteen. Nuo 100 000 muuta kuolemaa tulevat ilmi väestörekisterin kuolintodistuksista. Ne eivät siis ole mitenkään epävirallisia eivätkä ne ole jääneet huomaamatta. Niistä valtaosa sattui todennäköisesti kotona. Siihen osasyynä oli medioiden pelottelu siitä, että “älkää menkö sairaaloihin, koska siellä teidät tapetaan”. Tai sitten osa meni yksityisiin sairaaloihin, jotka eivät ole osa julkista tieto- ja valvontajärjestelmää eivätkä välttämättä välittäneet kaikkea tietoa pandemian alussa julkisen sektorin viranomaisille.

Kaikkiaan maaliskuun alussa kerrotuissa liikakuolleisuustilastojen arvioissa kerrotaan luvuksi 400 000. 200 000 on rekisteröity terveysviranomaisten SISVER-järjestelmään. 100 000 kuoli muissa olosuhteissa koronaan. Toiset 100 000 kuolivat pääosin sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen. Luvut ovat samankaltaisia kuin New Yorkissa, jossa diabeteskuolleisuus kasvoi niin ikään vertailujaksosta riippuen 50−200 prosenttia. Meksikon liikakuolleisuusluvut työstetään vertailemalla niitä viiden edellisen vuoden keskiarvoihin. Kaikissa osavaltioissa väestötietojärjestelmät eivät toimi yhtä hyvin, joten jos niissä on virheitä, niin vastuu siitä kuuluu kunkin osavaltion hallitukselle eikä liittovaltiotason hallituksella. Meksiko toimii tässä suhteessa kuten Yhdysvallat, joka on myös liittovaltio. Meksikon virallinen nimikin on Estados Unidos Mexicanos.

Salminen ei taida tietää, että Meksiko on ollut OECD-maa vuodesta 1994 lähtien ja sen epidemiologinen seuranjärjestelmä on WHO:n suositusten mukainen ja sen tilastolaitos INEGI nauttii kansainvälisestä arvostuksesta:

“TILASTOINTI on puutteellista monessa maassa, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Mika Salminen.

‘Kuolinsyytilastojen tarkkuudessa on jättimäisiä eroja eri maiden välillä’, Salminen sanoo.

‘Käytännössä jotenkuten vertailukelpoisia ovat lähinnä OECD-maiden luvut. Monessa kehittyvässä maassa kuolinsyy jää epäselväksi.’

Tämäkään kohta ei pidä paikkaansa, sillä Meksikossa on laaja epidemiologinen yli 20 000 yksikön seurantajärjestelmä (SISVER), joka on WHO:n suosituksien mukainen ja siksi yksi Amerikkojen parhaista:

“MEKSIKON tilastohyppy ei ihmetytä Helsingin yliopiston Latinalaisen Amerikan tutkimuksen dosenttia Florencia Quesada Avendañoa.

‘Pandemian alusta asti on ollut selvää, että tartuntoja ja kuolemia on paljon, mutta niitä ei rekisteröidä ja lasketa oikein’, hän sanoo.

Meksikossa kuten monessa muussa Keski- ja Etelä-Amerikan maassa yhteiskunta on Suomeen verrattuna hyvin ‘epävirallinen’, hän selittää. Tilastoihin ei ole luottaminen, kun suuri osa kansasta elää virallisten järjestelmien ulkopuolella.”

Tämä kohta sisältää ainakin kaksi asiavirhettä eli väitteet siitä, ettei tartuntoja ja kuolemia rekisteröitäisi tai laskettaisi oikein. Toisaalta suuri osa kansasta ei elä virallisten järjestelmien ulkopuolella, mitä tulee julkiseen terveydenhuoltoon. Kaikki Meksikon kansalaiset ja kaikki muutkin maan alueella oleskelevat ovat saaneet ilmaista koronavirushoitoa niistä parhaimmillaan noin tuhannesta Covid-19-pandemian hoitoon osoitetusta sairaalasta. Väliä ei pandemia olosuhteissa ole ollut edes sillä, kuulutko meksikolaisen sosiaaliturvainstituutin (IMSS), valtion työntekijöiden sosiaaliturvainstituutin (ISSSTE), öljy-yhtiön PEMEX:in tai puolustusministeriön tai merivoimien sosiaaliturvan piiriin. Vuoden 2020 alussa ennen pandemiaa toimintansa ehti aloittaa myös terveyden ja hyvinvoinnin instituutti INSABI, joka on suunnattu niille, jotka eivät ole olleet aiemmin julkisen terveydenhuollon piirissä. Jokaisella osavaltiolla on myös erikseen omat terveysjärjestelmänsä. Hoitoa ovat siis saaneet kaikki ne, jotka ovat sitä halunneet, etsineet tai tarvinneet.

Ne, jotka eivät ole hakeutuneet terveydenhuoltojärjestelmän pariin eivät ole tulleet kirjatuiksi SISVER- järjestelmään. Heissä on sekä tautiin sairastuneita että kuolleita. Mahdollista on myös, etteivät kaikki testejä yksityisissä sairaaloissa tehneet tai niissä hoitoa saaneet ole tulleet kirjatuiksi järjestelmään. Silti ehdoton enemmistö liikakuolleisuustilastoissa huomioitavista ei ole tullut virallisten tilastojen pariin suoraan siksi, että he ovat kuolleet kotonaan. Tämä ei siis ole tilastointi-, laskenta- tai edes rekisteröintiongelma. Se johtuu eriytettyjen järjestelmien keskinäisen kommunikaation haasteesta.

Meksikon hallitus sai hajanaiset ja omien asiakkaidensa huolenpitoon keskittyneet sosiaaliturvainstituutit tekemään saumatonta yhteistyötä koronapandemian olosuhteissa. Myös yksityiset sairaalat saatiin mukaan yhteistyöhön korvamaan muun muassa joitakin Covid-sairaaloiksi muutettujen keskusten synnytyksiä ja kiireellisiä leikkauksia. Yksityinen sektori ei ole tehnyt vastaavaa yhtä reilua ja laajaa yhteistyötä julkisen sektorin kanssa aiemmin.

Tilastointi on eriytetty vähintään 35 eri taholle. Järjestelmän koordinointi tai kontrollointi ei ole siis kovin yksinkertaista, mutta se on saatu tehtyä läpinäkyvästi, tehokkaasti ja ajantasaisesti. Meksikossa kukin liittovaltion 32 osavaltiosta on itsenäinen terveysviranomainen. Jokainen osavaltio on siis viime kädessä vastuussa siitä, että kaikki sen alueella tapahtuvat sairastumiset, sairaaloissa olevat ja niissä kuolevat kirjataan yleiseen valtakunnalliseen digitaaliseen epidemiologiseen seurantajärjestelmään. Helsingin Sanomien jutusta saa tosin hyvin toisenlaisen kuvan.

Tilastointi on yleisesti ottaen onnistunut yli odotusten ja paremmin kuin olisi voinut edes odottaa. Muutama osavaltio tosin on myöntänyt peukaloineensa sairaaloiden täyttöasteensa tietoja voidakseen varata itselleen hätätilanteessa useamman sairaalapedin. Viitteitä ei kuitenkaan ole siitä, etteikö kaikkia tauti- ja kuolintapauksia olisi kirjattu. Ongelma on silloin tällöin ollut se, että osa sairaaloista ja osavaltioista tekee tämän viiveellä. Osaa testeistä ei ole myöskään voitu analysoida, koska sitä ei ole tehty ajoissa tai näyte ei ole tullut laboratorioon hyvässä kunnossa. Tästäkin on puhuttu alusta asti avoimesti. Analysoimatta jääneiden näytteiden määrä ei missään tapauksessa ole ollut paljon viittä prosenttia suurempaa ja se on keskittynyt pahimpiin tautihuippuihin.

RENAPO eli väestöjärjestelmistä vastaava viranomainen täydentää jatkuvasti julkisen terveydenhuollon rekisteritietoja omilla tiedoillaan kuolintodistuksista, jotka ovat mahdollisesti kytköksissä Covid-tapauksiin. Hallituksen ohjeistus alusta asti on ollut, että kaikissa tapauksissa, joissa on viitteitä infektiopohjaiseen keuhkosairauteen tai koronavirukseen, kuolemat rekisteröidään pandemiasta johtuviksi. Näin on myös tehty. Tosin ei ole ollut mitenkään mahdollista rekisteröidä kotona kuolleita suoraan terveydenhuollon järjestelmään. Kustakin tapauksesta on pitänyt tehdä lääketieteellinen lausunto, josta ei vastaa liittovaltion terveysministeriö. Sen johtamat työryhmät ovat kuitenkin etsineet kuolintodistuksista viitteitä koronakuolemiin. Terveysministeriö ei silti voi puuttua suoraan itsenäisten osavaltioiden väestötietorekistereihin. Se olisi liittovaltiotason perustuslaillisen järjestyksen vastaista. Siksi se saa tiedot osavaltiolta ja koostaa niistä omat tilastonsa. Osassa osavaltioissa väestötietojärjestelmä ei ole yhtä luotettavalla tasolla kuin pääkaupungissa, vaikka kaksi kolmasosaa osavaltioista selviää tästä hallinnollisesta velvollisuudestaan kiitettävästi.

Tietoja ei ole tarvinnut korjata, koska niitä on tuotu julki jatkuvasti. Ne eivät ole myöskään virallisia, koska tilastokeskus INEGI on vastuullinen tieteellisestä tilastoanalyysistä. Vasta sen läpikäymät ja satojen ihmisten työpanoksen vaativat tiedot ovat aidosti virallisia tai korjattuja. Meksikon hallitus on kunnostautunut poikkeuksellisen laajalla ja avoimella tiedotukseltaan. Kuinka monessa maassa koronatilastot ovat avoimia? Meksikossa ne ovat täysin alati päivittyvää avointa dataa. Tosin niistä on tietysti poistettu yksityisyyden suojan vuoksi henkilökohtaiset tunnistetiedot.

Hesari juttu haiskahtaa paitsi The Guardianin artikkelin toistolta niin myös tältä BBC News Mundon jutulta:

Siinäkin todetaan virheellisesti, että Meksikon strategia olisi keskittynyt laajan testauksen sijaan sairaaloiden kapasiteetin laajentamiseen. Kyse ei ole kuitenkaan ollut mistään joko tai -valinnasta. Silti tässäkin jutussa myönnetään: “Meksikon hallitus myönsi aina, että kuolemien kokonaisluku oli merkittävästi suurempi kuin varmistettu luku.”

Meksikon pandemian kontrolloimisen ja siitä tiedottamisen primus motor ja kovan työn sankari on ollut tohtori Hugo López-Gatell Ramírez. Kokenut epidemiologi, tutkija, professori ja virkamies on opiskellut muun muassa Johns Hopkins yliopiston Bloomberg School of Public Health -instituutissa.

Vääriä vertauksia ja skandaalinkäryistä mustamaalaamista

Tässä kohtaa minä lukijana liitin Helsingin Sanomien jutun kansainväliseen hallituksen vastaiseen mediakampanjointiin, joka mahdollisesti kiihtyy ennen 6.6. käytäviä vaaleja:

“KRITIIKKI Meksikon tautitilanteesta kohdistuu vahvasti presidentti Andrés Manuel López Obradoriin, joka tunnetaan nimiensä ensimmäisistä kirjaimista muodostuvalla Amlo-lempinimellä. Muun muassa brittilehti The Guardian muistuttaa vasemmistolaisen populistipresidentin keveästä suhtautumisesta pandemiaan.

Häntä on verrattu Yhdysvaltoja pandemian ensimmäisen vuoden ajan johtaneeseen Donald Trumpiin ja tämän hengenheimolaiseen, Brasilian presidenttiin Jair Bolsonaroon. Verrokit ovat poliittisesti oikealla laidalla, mutta kolmikkoa voi sanoa yhdistävän haluttomuus tiukkoihin rajoituksiin.

‘Myös Amlo on vähätellyt pandemiaa poliittisista syistä’, Quesada Avendaño sanoo.”

Helsingin Sanomien lyhyt ja sekava artikkeli saa ponnekkuutensa ja ison osan sisällöstään The Guardianin 3.4.2021 tehdystä Meksikoa koskevasta julkaisusta. Se on täynnä huonosti taustoitettuja ja varsin harhaan johtavia väitteitä katastrofaaliseksi maalatusta pandemiatilanteesta, joka oli todellisuudessa alkanut rauhoittua Meksikossa jo kaksi kuukautta aikaisemmin. Tuo huonoa ja hyvin skandaalinkäryistä journalismia edustava brittilehden julkaisu ansaitsisi oman syvällisen analyysinsä kappale kappaleelta.

Tuo artikkeli aloittaa kertomalla henkilökohtaisen tarinan pandemian keskeltä. Sitten se viittaa Donald Trumpin ja Jair Bolsonaron pandemian hoitoon, jonka jälkeen katse käännetäänkin Meksikoon, jossa väitetään paljastetun lisää kuolemia. Aiheen kehystys siis muistuttaa olennaisesti Hesarin juttua. Näin ei tosin ole, koska liikakuolleisuuslaskelmat on julkistettu jo yli kymmenen kertaa. Artikkeli toteaa:

“Like Trump and Bolsonaro, López Obrador has downplayed the virus, continued to tour his country and embrace supporters and resisted containment measures such as lockdowns, social distancing and masks. ‘We’re doing well, the pandemic has been tamed,’ the 67-year-old claimed last May when Mexico’s official death toll was about 9,000. In January, as Mexico was plunged into a devastating second wave, López-Gatell was photographed holidaying on an Oaxaca beach despite urging citizens to stay at home.”

Ilmeisesti ensimmäinen lause viittaa maaliskuun 2020 puoliväliin, kun Meksikossa oli todettu 12 koronavirustartuntaa. Jutussa ei kerrota aikarajausta sen tarkemmin eikä siinä selitetä sitäkään, että ensimmäinen koronatartunta todettiin vasta 28.2., kun Eurooppa oli jo ensimmäisen tautiaallon kourissa. Kun tartuntoja oli 12, alkoi sulkutoimintojen valmistelu. Samana viikonloppuna, jolloin lauantaina 14.3. opetusministeriö päätti koulujen sulkemisesta, López Obrador vei vielä läpi viimeisen kiertueensa Guerreron osavaltiossa, kuten täältäkin presidentin videokokoelmista voi tarkistaa.

Tuolloin kyseisessä osassa maata ei tiettävästi ollut yhtään tartuntaepäilystä. Meksikon presidentti López Obrador tuntee kaikki Meksikon lähes 2 500 kuntaa kylineen ja asutuskeskuksineen. Hän on yksi harvoista, joka on käynyt niissä kaikissa vähintään kerran. Hänelle suora kontakti ihmisiin on tärkeää. Hän pyrkii kuuntelemaan jokaista, antautuu kuvattavaksi, halaa ja kättelee sekä vastaanottaa kirjeitä, ehdotuksia ja lahjoja. Bolsonarolla ja Trumpilla ei ole ollut koskaan vastaavaa aidosti läheistä suhdetta kansaan, mutta López Obrador on elänyt kansan parissa jatkuvasti vähintään kahden edellisen vuosikymmenen ajan. Kyseessä ei siis ole mikään halpa populistinen vaalitemppu, vaan hänen poliittinen filosofiansa on aidosti kansanläheinen. Tuon viikonlopun jälkeen López Obrador alkoi kuitenkin järjestää tilaisuuksia ilman yleisöä ja kaikki koronaprotokollat huomioiden. Kasvomaskia hän ei ole käyttänyt videoitavissa tilaisuuksissa, joissa noudatetaan turvavälejä. Senkin hän tosin kyllä laittaa päälleen lentokoneessa. Pelkästään tästä yksityiskohdasta on kirjoitettu kymmeniä uutisia.

The Guardian ei mainitse Trumpin ja Bolsonaron toimia tai niiden puutetta. Mainintaa eivät myöskään saa Meksikon ja presidentti López Obradorin toimenpiteet viruksen kontrolloimiseksi. Meksiko aloitti ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen koko maan yhtäaikaisen sulkujakson 21.3. ja jatkoi sitä 30.5. asti. Se jälkeen siirryttiin neliportaiseen osavaltiokohtaiseen kymmenellä kriteerillä määriteltävään liikennevalojärjestelmään. Käytännössä esimerkiksi pääkaupunki on ollut lähes täyden sulun punaisen tai oranssi varoitusvalon puolella koko ajan. Campeche sen sijaan on ollut jo yli 20 viikkoa vihreän liikennevalon tasolla, mutta sielläkin on silti jatkettu ennaltaehkäisyä käsien pesusta turvaväleihin ja maskin käyttöön julkisilla paikoilla.

Muun muassa Googlen liikkuvuutta seuraavat tiedot paljastavat, että huhti-toukokuussa vähintään 40 miljoonaa meksikolaista kaikkiaan 126 miljoonasta vetäytyi kotiensa suojaan pois julkisesta tilasta. Luku on kuitenkin todellisuudessa suurempi, koska osa kuten 15 miljoonaa vanhusta tai osa naisista oli jo valmiiksi suurimmaksi osaksi kotona vuosi sitten keväällä. Siksi todellisuudessa ainakin kaksi kolmasosaa kansasta pysytteli tiiviisti kotona. Loppu kolmasosa yritti etsiä elantojaan tavanomaisista kaupallisista ammateistaan, mutta heistäkin iso osa jäi kotiin, kun huomasi asiakkaiden kadonneen.

Koulut suljettiin ja ne ovat pysyneet yhä kiinni. Siirryttiin etäopetukseen. Ravintoloista sai noutaa ruokaa vain mukaan. Julkisen liikenteen vuoroja lisättiin, jotta etäisyydet ihmisten välillä kasvaisivat. Puistot, elokuvateatterit ja kauppakeskukset sulkivat ovensa. Työpaikoilla siirryttiin etätyöhön kaikissa tapauksissa, joissa se vain oli mahdollista. Tehtaat suljettiin. Hallitus siirsi virastonsa etätyöaikaan, ja niin edelleen. Esimerkkejä voi löytää paljon lisääkin. Yhtä kaikki pandemian kurvia saatiin jopa 70−80 prosenttia pienemmäksi sulkutoimilla. Kesäkuusta 2020 lähtien rakennus-, kulkuneuvo- ja kaivosteollisuus saattoivat jatkaa tuotantoon uusilla varsin tiukoilla ja kokonaisvaltaisilla koronaviruksen torjuntaan keskittyvillä toimenpiteillä.

The Guardian ei halua tarjota faktoja, mutta se maalailee mielikuvia niidenkin edestä. Tämä ei ole hyvän journalistisen käytännön mukaista vihjailla, väittää ja ehdottaa ilman todisteita, perusteita tai lukuja. Yhtä kaikki, Meksikossa presidentti on suhtautunut pandemiaan koko ajan suurella vakavuudella. Hän on koonnut asiantuntijaryhmiä ja pandemian hoito on jätetty ennen kaikkea terveysalan ammattilaisten vastuulle. Apulaisterveysministeri Hugo López-Gatell Ramírez on ollut käytännössä pandemiatilanteen johtaja, joka on koordinoinut yhteistyötä eri suuntiin. Hänen johdollaan on pidetty joka päivä kello seitsemältä alkava tunnin pituinen koronainfo. Siinä on kerrottu kaikista mahdollisista pandemiaan liittyvistä ilmiöistä, annettu erikoistuneita tietoiskuja muistakin terveyteen liittyvistä aiheista sekä vastattu toimittajien kysymykseen. Liikakuolleisuusarvioista on puhuttu kyseisessä miljoonien katsomassa konferenssissa tohtori Ruy López Ridauran toimesta.

Media on rakentanut kokonaiset kolme skandaalia López-Gatellin yksityiselämästä, koska sen jatkuvat aiheettomiksi kerta toisensa jälkeen osoittautuneet faktoihin tai lukuihin pureutuvat asiapitoisemmat hyökkäykset eivät ole toimineet. Kerran López-Gatell suuteli tyttöystäväänsä eräässä ravintolassa, kerran hän taas kävi lyhyellä visiitillä yhden Zipoliten rannalla Oaxacan osavaltiossa olleen perheenjäsenensä luona ja koronavirukseen sairastuttuaan, hän rohkeni käydä maski päällä kävelyllä Condesan asuinalueella. Tuolloin hänen virustartunnastaan oli kulunut noin 23 päivää, koska ulkoilu tapahtui 9.3. Aiheesta revittiin näyttäviä otsikoita, Johns Hopkins -yliopistossakin opiskellutta epidemiologia ja lääketieteen tohtoria syytettiin aikamoisen liioittelevaan sävyyn melkeinpä “kansan tappamisesta”. Jopa espanjalainen El País -lehti kirjoitti aiheesta. Se tietysti käytti kuvituksessa erään paparazzin kuvaa, jossa pandemiasta vastaava alansa ammattilainen on hetken ilman maskia. Näin itse tuona samana päivänä López-Gatellin kotini läheisellä ulkoilureitillä eli Ámsterdamin puistokadulla Condesassa. Tervehdimme toisiamme ystävällisesti. Meillä kaikilla, hänellä, hänen tyttöystävällään, minulla ja ystävälläni Salomélla olisi maski silloin kasvoillaan. Tapauksesta liikkui monia villejä spekulaatioita maskittomasta ulkoilusta ja ravintolakäynnistä. Todellisuudessa ravintolakäyntiä ei tapahtunut eikä siitä ole todisteita. López-Gatell yksinkertaisesti ulkoili suurimmaksi osaksi maski kasvoillaan kolmen viikon sisällä virumisen jälkeen.

Hesari lyö lisää löylyä sanomalla, ettei presidentti ole tahtonut rokottaa itseään. López Obrador ilmoitti 24.1. sairastuneensa koronavirukseen. Hän vetäytyi julkisesta elämästä kahdeksi viikoksi. Halutessaan hän olisi voinut rokottaa itsensä jo joulukuussa, kun 23.12. maahan tuli viidentenä maailmassa ensimmäinen erä rokotteita, joiden hankkimiseksi presidentin johtama hallitus oli tehnyt olkavoimin töitä viime kesästä lähtien. Presidentti on ollut kuitenkin johdonmukainen arvojensa kanssa. Hän ei ole halunnut itselleen mitään etuoikeuksia. Siksi hän on odottanut vuoroaan osana Cuauhtémocin kunnan muita asukkaita pääkaupunki Ciudad de Méxicossa. Hän puhui avoimesti lääkäreiden hänelle tekemästä vasta-ainetestistä, joka kertoi hänellä olevan rokotteen veroinen luonnollinen suoja. Siksi hänellä ei ollut tarpeen rokottaa itseään hetimmiten ja hän antoi rokotteensa jollekin muulle sitä enemmän tarvitsevalle. Hesarin tieto kuitenkin vanhenee ajallaan, koska todennäköisesti presidentti López Obrador rokottaa itsensä pian julkisessa tiedotustilaisuudessaan (päivitys: hän lunasti lupauksensa ja sai rokotteensa kaikkien silmien edessä tiistaiaamuna 20.4.). Hän sanoo haluavansa rohkaista esimerkillään rokotteen kanssa vielä empiviä kansalaisia.

Helsingin Sanomien toimittaja myönsi pitkän palautekeskustelumme aikana ymmärtävänsä politiikkakritiikkini eikä halunnut väitellä siitä sen enempää. Hän koki valtaa pitävien kriittisen tarkastelun korostumisen tärkeäksi, mutta myönsi antamansa kuvan jäävän yksipuoliseksi. Hänelle suoraan antamaani laajaa taustatietoa kyseinen kuulemma tulevaisuudessa vielä enemmän Latinalaisesta Amerikasta kirjoittava toimittaja piti “kiinnostavana”:

Tämän politiikka-kritiikin ymmärrän, siitä en lähde väittelemään. Minusta valtaa pitävien kriittisen tarkastelun tuleekin korostua, mutta nyt kuva jää yksipuoliseksi, ja pidän kiinnostavana tähän antamaasi taustatietoa.

Tarjosin myös tällaista tietoa Meksikon nykytilanteen ymmärtämiseksi:

70 prosenttia kansasta tukee historian suosituinta presidenttiä. Kritiikki ei siis ole kovin yleistä. Oppositiopuolueet taas menettivät 75 prosenttia kannatuksestaan vuoden 2018 vaaleissa. Suomessa se tarkoittaisi SDP:n, kokoomuksen ja keskustan yhdenaikaista valtavaa vaalitappiota. Koko poliittinen järjestelmä siis muuttui 2018 ja nyt eletään rauhanomaista vallankumousta, jossa koko julkinen elämä laitetaan uusiksi askel askeleelta. Ennenhän Meksikossa ei tunnustettu demokratiaa, ihmisoikeuksia tai lakia, etuoikeudet, simulaatio ja väkivalta rehottivat. Mediat elivät täysin presidentin tossun alla ja niin myös kongressi, senaatti ja oikeuslaitos. Presidentit eivät välittäneet kansasta laisinkaan, vaan he palvelivat eliitin etuja.

Meksikon aiempi vallankumous toi isoja sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia sekä vuoden 1917 silloin maailman edistyksellisimmin perustuslain. Viimeistään 1960-luvulle tultaessa Meksikosta oli tullut yhden puolueen ja intressiryhmän ”täydellinen diktatuuri”, jossa valta vaihtui, mutta samat ihmiset pysyivät aina taustalla vallassa. Vuosien 1988 ja 2006 vaalivilpit eivät auttaneet asiaa. Vasta 2018 päästiin nykyisen demokratian ja oikeusvaltion piiriin.

The Guardianin juttuun en nyt syvenny, mutta lähteenä en pidä sitä kovin hyvänä. Vertailu Trumpiin ja Bolsonaroon on mielestäni aiheetonta loanheittoa. López Obrador tuli toimeen myös Trumpin kanssa, vaikka toisiin ennustettiin. Hän on pitkän yli 40 vuoden poliittisen uransa aikana nähnyt paljon pahempia tyyppejä Meksikossa. Hän on sitä paitsi kokenut kaikki vainot, vakoilut, mediakampanjat ja vaalivilpit. Hänellä oli siis kärsivällisyyttä tulla toimeen Trumpinkin kanssa. Bolsonaroon hänellä ei juuri edes ole ollut suhteita.

Populismia ei pitäisi sokeasti käyttää lyömäaseena, varsinkin kun nämä kaksi muuta poliitikkoa ovat huonomaineisia eikä heidän poliitikon urillaankaan tai ideologioillaan ole mitään tekemistä Meksikon modernin vasemmiston kanssa. López Obrador johti oppositiota noin 20 vuotta ennen kuin hänestä vihdoin tuli presidentti. Itse tapasin hänet henkilökohtaisesti huhtikuussa 2005 yli miljoonan ihmisen mielenilmauksessa, jossa olin hänen kansalaisturvajoukoissaan, jotka hän valikoi spontaanisti joka tilaisuuden edetessä. Silloin häneltä yritettiin viedä oikeus asettua presidenttiehdokkaaksi, mutta kansa nousi estämään moisen mielivallan. Tuolloin 2005 kun olin turvannut tunnin verran ystävieni kanssa oppositiojohtajan kulkua, kaverini sandaali rikkoutui ja vetäydyimme pois mielenilmauksen keskeltä. Silloin López Obrador kiitti meitä kaikkia lämpimästi niin kuin myös hänen poikansa teki. He myös halasivat meitä puolittaisesti kesken marssimisen. Se oli yksi niistä Meksikon historian hetkistä, joita en tule koskaan unohtamaan.

Laajennan tilanteen kuvausta tässä yhteydessä vielä hitusen enemmän:

Jo 2006 vaalit voitti vasemmisto, mutta laaja ja jo monien silloisten poliitikkojen ja virkamiesten myöntämä laajamittainen vaalivilppi asetti valtaan oikeistolaisen PAN-puolueen Felipe Calderónin, joka aloitti heti ensitöikseen niin kutsutun huumesodan. Nyttemmin on paljastunut, että vain tappaminen oli totta, koska Calderónin turvaministerinä toiminut Genaro García Luna on nykyisin Yhdysvalloissa vangittuna, koska hänen tiedetään valtion tai kansan etujen sijaan palvelleen Sinaloan kartellin etuja. Hän sai heiltä suojelurahaa, ei puuttunut heidän toimintaansa, mutta kylläkin siivosi tarvittaessa muita kartelleja kavereidensa tieltä pois. Tuolloin koko Meksikon politiikka oli yhtä saippuaoopperaa ja sirkusta, mikään muun kuin ihmisoikeuksien rikkominen, sensuuri, korruptio ja valheet eivät olleet totta. Hallitukset vain esittivät tekevänsä jotain kansan eteen, jotta ne voisivat rauhassa yksityistää, kiertää veroja, tarjota sopimuksia kavereilleen ja ryövätä valtiota miten milloinkin. Koko totuus tuoreen historian kataluudesta selviää pikkuhiljaa, enää maassa ei eletä rankaisemattomuutta, vaan oikeusviranomaiset tekevät työtään. Siksi ei olisi pahitteeksi, että Helsingin Sanomat kirjoittaisi myös niistä kymmenistä korruptiotapauksista, joita oikeuslaitos on tutkinut. Ennen presidentti esti oikeuden toteutumisen, mutta nykyisin presidentti takaa oikeuden toteutumisen. Tällaiset väitteet on helppo sanoa, mutta kun ne näkee tosiksi käytännössä, saa se ihon kananlihalle, kun tajuaa kuinka suuri muutos Meksikossa on vihdoin tapahtumassa.

López Obradorilla ei ole ollut haluttomuutta estää tiukkoja rajoituksia, mutta autoritärismin tai virkavallan väärinkäytösten vahvan perinnön tai taakan takia hän ei ole halunnut kohdistaa toimia suoraan yksilöihin tai laittaa poliisia ja armeijaa kaduille vartioimaan ulkonaliikkumiskieltoja tai maskipakkoja. Tämähän on lähellä Suomenkin linjaa. Liikkuvuutta on rajoitettu maaliskuusta 2020 lähtien kohdistamalla toimet työ-, koulu- ja vapaa-ajan tilojen sulkemiseen. Täytyy muistaa, että pandemia rantautui tänne vasta 28.2. Kun tautitapauksia oli vain 12, sulkutoimet aloitettiin täysin ennalta ehkäisevästi ja hyvissä ajoin. Vastaavaa asennetta ei löytynyt Trumpilta tai Bolsonarolta. López Obrador myös korosti alusta lähtien luottavansa tiedemiesten ja ammattilaisten suosituksiin, arviointeihin ja johtajuuteen. Näin on myös tehty käytännössä. Erilaisia työryhmiä on koottu useita ja jokainen osavaltio on hoitanut oman tonttinsa, jotkut paremmin kuin toiset. Tällä sivustolla voi tutustua 19 keskeisimmän pandemian hoidosta vastanneen tiedevaikuttajan taustoihin.

Meksikossa terveysviranomaisia on 32 osavaltion verran, plus terveysministeriö, yleinen terveysneuvosto, hallitus ja presidentti yhdessä, siis ainakin 35 kappaletta. Presidentti ei siis edes päätä kaikesta yksin. Rokotteita alettiin hankkia jo vuoden 2020 kesällä ja niin edelleen. Meksiko oli viides maa maailmassa, joka aloitti rokotukset 24.12.2020. Nyt on saatu rokotettua kymmenen jo miljoonaa henkeä ja tahti kiihtyy. Brasilialla on taas ollut omanlaisiaan rokoteongelmia.

8.4. mennessä Meksikoon oli saapunut tai siellä oli valmistettu loppuun saakka yhteensä melkein 16,1 miljoonaa viittä erilaista rokoteannosta. Kuten kuvasta voi nähdä, rokottamisen kurvi on kääntynyt jyrkkään nousuun. Tuohon päivään mennessä oli ehditty rokottaa 10,6 miljoonaa rokoteannosta. Ne on kohdistettu ensin rokotettuihin terveysalan ammattilaisiin ja yli 60-vuotiaisiin kansalaisiin. Tätä kirjoittaessa (12.4.) Meksikon pandemiatilanne jatkoi paranemistaan: laskusuunta edelliseen viikkoon nähden oli − 16 prosenttia pakkasella ja tapauksia oli vain noin 20 000. Rokoteannoksissa taas oli päästy 11,7 miljoonaan. Vain neljässä päivässä perjantain ja maanantain välissä oli siis rokotettu yli miljoona ihmistä lisää. Meksiko on jo tehnyt hankintasopimukset 250 miljoonan rokoteannoksen toimittamisesta.

Tiedotus ja tilastointi ovat olleet avoimia ja tarkkoja

Jutussa ei korosteta sitä, kuinka avointa ja laajaa Meksikon koronatiedotus on ollut. Tiedotustilaisuuksiin voi tutustua YouTuben kanavan Gobierno de México avulla. Mitään kuolemia tai lukuja ei ole salattu. Ja virallisia kuolemia on edelleen vain reilut 200 000 eikä 300 000, joten tiukassa mielessä se on asiavirhe. Kyse on edelleen keskeneräisistä liikakuolleisuustilastoista, jotka INEGI eli tilastokeskus voi vahvistaa vasta kuukausien jälkeen. Sadat ihmiset kyllä työskentelevät noiden tilastojen parissa ja INEGI on lajissaan Amerikkojen arvostetuimpia, samaa tasoa kuin Kanadassa tai Yhdysvalloissa. Koska hallitus puhuu avoimesti tilastoista aivan joka päivä epidemiologien ja muiden ammattilaisten vetämässä tiedotustilaisuudessa, siksi myös liikakuolleisuutta seurataan koko ajan. Hallitus julkaisee siitä päivitetyn raportin noin kerran kahdessa viikossa. Suomessakin olisi hyvä tehdä näin. Suurin osa liikakuolleisuudesta ajoittuu huhti-heinäkuulle koronan ensimmäiseen aaltoon Meksikossa. 45-64 vuotiaiden ikäryhmässä kuolleisuus on kasvanut noin 80 prosenttia ja yli 64-vuotiaiden parissa ”vain” sellaiset 20 prosenttia.

Tilastointi on onnistunutta, mutta se rakentuu toisin kuin Suomessa. Jos kaikki ihmiset eivät hakeudu kuolemaan sairaaloihin, niin silloin heitä ei voida rekisteröidä akuutteja keuhkosairauksia seuraaviin epidemiologisiin järjestelmiin, joiden piirissä on yli 20 000 sairaalaa ja terveyskeskusta. Silloin ilmoituksen kuolemasta väestörekisteriin tekee väestörekisteristä vastaava viranomainen (RENAPO) ja myöhemmin sen tilastoi virallisesti INEGI. Hallitus ei ole kyseenalaistanut terveysjärjestelmän koronalukuja, vaan se on täydentänyt niitä väestörekisterin kuolintodistusten ennakkoluonteisella tilastoanalyysillä, jonka INEGI myös tulee julkaisemaan. Yleensä 2019 julkaistaan 2021 alussa ja niin edelleen, mutta INEGI sai tiedot julkaistua jo vuoden 2020 puolella nopeuttaakseen tilastoanalyysiä. Myös esimerkiksi EU-alueella prosessit ovat hyvin samanlaisia. Kuitenkaan Espanja ja Italia eivät ole uskaltaneet vielä puhua näistä tiedoista kovin avoimesti. EU-alueellakin koko liikakuolleisuuden suhteessa edellisiin vuosiin arvioidaan maasta ja ajanjaksosta riippuen yltävän ainakin keskimäärin 50 prosenttiin.

Minusta asiavirhe on puhua keskeneräisistä tilastoista virallisina ja vihjailla hallituksen peitelleen lukuja tai erehtyneen niiden ilmaisussa. Tämä ei pidä paikkaansa ja sen Meksikon hallitus on opposition pakkomielteen takia todistanut jo kymmeniä kertoja. Tässä mielessä myös tutkija Florencia Quesada Avedaño erehtyy, koska ei ilmeisesti tiedä asiasta tarpeeksi. Muistaakseni hän on taustaltaan costaricalainen. Hän ei ole myöskään varsinainen Latinalaisen Amerikan politiikan asiantuntija, se kun ei kuulu suoranaisesti hänen tutkimusalaansa. Hän on sen sijaan tutkinut muun muassa kaupungistumista. Quesadan 12 Academia.edussa julkaistusta artikkelista 11 käsittelee kaupungistumista ja yksi siirtolaisuutta. Mihin hänen väitetty asiantuntemuksensa Meksikon sisäpolitiikan suhteen siis rakentuu? Näin hän puhuu meksikolaisesta sosiaaliturvasta siihen tarkemmin syventymättä:

“Kun ei ole virallista työsuhdetta, ei ole myöskään sosiaaliturvaa, ja harva jää kotiin ilman korvausta.

‘Amlo tietää, että Meksikossa valtaosa työsuhteista on epävirallisia. Ei hallitus voi sulkea taloutta, vaikka tahtoisi’, Quesada Avendaño sanoo.

‘Tällaisessa pandemiassa apu ei pääse perille, koska ihmisistä ei ole kunnon rekisterejä. Jos jäät kotiin, kuolet nälkään.’

Tähän jutun sisältöön vastatessani, Helsingin Sanomien toimittaja piti harmillisena sitä, että sisältö on “epäonnistunutta viestintää, jos jutusta voi syntyä tarkoituksettomasti väärä kuva”.

Sosiaaliturvan kattavuudesta

Puhuin vielä etenkin yhdestä epäkohdasta:

Se että työsuhde on epävirallinen ei tarkoita, etteikö joku voisi olla sosiaaliturvan piirissä. Sosiaaliturva vain toimii toisin eikä rajaudu vain työsuhteeseen. Nykyisin 126 miljoonasta reilut 21 miljoonaa on sosiaaliturvan piirissä, joten apua eniten tarvitsevat ovat kyllä saaneet apua ja heistä löytyy tarkat tilastot, jotka ovat myös julkisia, toki niistä poistetaan ennen julkaisua osa tunnistetiedoista. Vastaavaa ei tehty ennen López Obradorin kautta. Ennen kaikki salattiin. Avustuksilla pyrittiin myös ostamaan ääniä.

Hallitus sulki virallisen talouden ja rajoitti epävirallista taloutta vähentämällä ihmisten liikkuvuutta. Esimerkiksi vähintään 40 miljoonaa ihmistä vetäytyi julkisesta tilasta viime kevään Jornada Nacional de Sana Distancia -jakson aikana 23.3.−30.5. Sitten sen jälkeen otettiin käyttöön neliportainen osavaltiokohtainen liikennevalojärjestelmä, joka on saanut kansainvälistä tunnustuttu WHO:lta ja muilta. Se on myös kopioitu moneen maahan.

Liikkuvuutta on seurattu koko ajan Googlen, Facebookin ja Twitterin seurantatietojen avulla. Myös esimerkiksi pääkaupungissa on oma varsin kehittynyt liikkuvuuden mittausjärjestelmä. Näistähän voisi antaa loputtomasti esimerkkejä, tietoa ja vertailla muihin maihin. Tämä nyt vain “lyhyesti sanottuna” vasta-argumenttina.

Niin, kyllähän ne kuolevat ovat todellisia ja niistä on aina kerrottu suoraan kansalle. Ne eivät kerro strategian epäonnistumisesta, koska kaikki mahdollinen on tehty resurssien ja toimenpiteiden osalta. Silti heikko kansanterveys (kuten Yhdysvalloissa) ja epätasa-arvo eivät ratkea hetkessä. Täällä ei tosin kukaan kuole nälkään, kuten esimerkiksi Keski-Amerikassa tai Brasiliassakin tapahtuu.

Se mitä hallitus teki hylätylle julkiselle terveydenhoidolle pandemian aikana, on minulle todellinen ihme ja sankaritarina. Jospa suomalainen sote-uudistus saisi tehtyä siitä työstä edes palasen, niin saisi Suomenkin terveydenhoito uutta ponnekkuutta.

Quesadan ajattelukulku on jokseenkin rajoittunutta. Suomessa ihmiset voivat saada sosiaaliturvaa, vaikka he eivät olisi osa työmarkkinoita. Miksi näin ei siis olisi muissakin maissa? Meksikossa on noin 20 miljoonaa ihmistä, jotka ovat osa virallisia työmarkkinoita ja ovat siksi työperusteisen julkisen sosiaaliturvan piirissä – IMSS, ISSSTE, PEMEX, SEDENA, SEMAR. Jo kuitenkin yli 20 miljoonaa ihmistä saa sosiaalietuuksia eli nauttii valtiollisesta sosiaaliturvasta kymmenkunnan hallituksen ohjelman piirissä. Esimerkiksi vanhuseläkettä saa hieman yli kahdeksan miljoonaa henkeä. López Obrador ilmoitti jo kuitenkin 21.3. laskevansa eläkeikää 68:sta 65:teen 1.7. alkaen. Tuolloin eläkkeisiin tehdään myös 15 prosentin korotus. Aiemmin eläkettä ovat saaneet 65-vuotiaana vain alkuperäiskansat ja afromeksikolaiset. Muut ovat joutuneet odottamaan kolme vuotta kauemmin. Uusia eläkeläisiä on siis pian kolme miljoonaa lisää. Samassa yhteydessä presidentti ilmoitti tuplaavansa nykyisen eläkesumman vuoteen 2024 mennessä: korotus kolmen seuraavan vuoden tammikuussa on 20 prosenttia ja inflaatio. Hän tosin tuplasi eläkkeet heti kautensa alussa, koska hän nosti 31 osavaltion eläkkeet pääkaupungin jo aiemmin korkeammalle tasolle.

Kun virallisen talouden 20 miljoonaa − ennen pandemiaa työsuhteita oli 20,5 miljoonaa ja nyt niitä on aika tarkkaan 20 miljoonaa – vertailee jo vähintään 21 miljoonan valtion sosiaaliturvan piirissä olevaan, niin luvut ovat samankaltaisia. Kohta edunsaajia on varmasti yli 25 miljoonaa. Toisaalta monilla osavaltioillakin on omia sosiaaliturvaohjelmia, joita en ole laskenut tähän mukaan. Siksi edunsaajia on todellisuudessa miljoonia enemmän. Meksikon vuoden 2020 väestölaskenta (INEGI) ilmoitti, että maassa on noin 35,2 miljoonaa kotitaloutta. Jos edunsaajia on kymmenisen miljoonaa enemmän, tarkoittaa se yhden kotitalouden saavan vähintään yhdenlaista avustusta. Esimerkiksi kaikki lukiolaiset saavat opiskelujaan varten kuukausittaisen pienen perustulon.

Noin 20 miljoonaa on virallisen sosiaaliturvan ja siis virallisten työmarkkinoiden piirissä. Toiset 30 eivät ole, mutta heistä yli 20 miljoonaa saa sosiaaliavustuksia. Tämä siis näin nopeasti summattuna. Loput 10 miljoonaa saavat elatusta Yhdysvalloista, josta meksikolaiset siirtolaiset lähettivät rahaa maahan 2020 sellaiset 40,6 miljardia dollaria, kaksi kolmasosaa Suomen valtion budjetista. Keskimääräinen lähetys oli 350 dollaria kuussa. Se vastaa elinkustannuksiin suhteutettuna 1 400 euron verotonta tuloa Suomessa. Meksikossa elinkustannukset ovat noin neljä kertaa pienemmät.

Lopuksi virkoin toimittajalle: “Niin, hyvää päivän jatkoa ja kuten voit huomata, kritiikki ei kohdistu sinuun, vaan jutun sisältöön.”

8.4. Meksikossa sairaaloiden kapasiteetti oli lähes samalla tasolla kuin toukokuussa 2020. Sairaaloiden kuormitus oli ensimmäisessä tautihuipussa pahimmillaan noin 18 000 tasolla ja toisessa aallossa se kävi 27 000 tasolla. Siltikään kansallisella tasolla keskimäärin ei menty yli 60 prosentin täyttöasteen, vaikka joissakin osavaltioissa käytiin yli 80 prosentin paikkeilla. Nyt sairaalahoidossa on vajaat 8 000 henkeä. Onko sairaaloissa siis tilaa vai ovatko ne täynnä kuten Helsingin Sanomien siteeraama tutkija pelottelee? Ylin viiva kuvaa kaikkia sairaalahoidossa olevia, keskimmäinen yleisessä sairaalahoidossa olevia ja alin viiva tehohoidossa olevia. Enää vain noin 2 400 henkeä oli tehohoidossa. Kaiken kaikkiaan sairaalapaikoista ainoastaan 18 prosenttia oli täynnä 8.4.2021.

Muutama lisähuomio

Lopuksi haluaisin vielä esittää kolme taustoittavaa huomiota jutusta, joka ei ole varsinainen valeuutinen, mutta jonka sisältö johtaa lukijaa harhaan eikä mainitse nykytilannetta, jossa sairaalat ovat vain 18 prosenttisesti täynnä koko maassa.

Mitä tulee Meksikon taloudelliseen ja geopoliittiseen asemaan, niin se on siinä 12−15 suurimman talouden joukossa, G20-maa ja öljyntuottaja (OPEC +). Meksiko on myös maailman suurimman talouden (Yhdysvallat) tärkein kauppakumppani ja sen pohjoisraja on kaupalliselta arvoltaan maailman mittakaavassa se kaikkein merkittävin. Suomellekin Meksiko lienee Yhdysvaltojen jälkeen suurimpia kauppakumppaneita Amerikkojen mantereilla. Vaikka Brasilia on maantieteellisesti ja väestöllisesti Meksikoa suurempi, viennissä Meksikon volyymit ovat samaa tasoa. Meksiko on viennin jättiläinen ja siinä kategoriassa tosiaan Latinalaisen Amerikan ykkönen. Se vie niin maataloustuotteita, korkeatasoista elektroniikkaa kuin robotiikkaa ja avaruusteollisuudenkin tuotteita.

Poliittisesti Meksiko ja Argentiina ovat ottaneet alueellisen johtajan roolin. Brasilia yhtyy joukkoon, kunhan Luiz Inácio Lula da Silva voittaa vaalit 2022. Meksiko on parhaillaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (CELAC) puheenjohtaja. Se kuuluu YK:n turvaneuvostoon. Jo maaliskuussa 2020 rokotesaannin turvaamisesta kaikille maailman ihmisille tehtiin YK:ssa aloite. Sen teki Meksiko, mutta sen hyväksyivät lähes kaikki maat ja syntyi Covax-mekanismi. Turvapaikkapolitiikassa Meksiko on kunnostautunut tarjoamalla turvaa Evo Moralesille ja Julian Assangelle (hän ei tosin taida tulla kuitenkaan Meksikoon). Geopoliittisesti ja taloudellisesti Meksiko ei ole mikään lilliputti ja muun muassa öljyn hintojen kautta se vaikuttaa suoraan Suomen talouteen, niin kuin se vaikuttaa pitkälti epäsuorasti Yhdysvaltojenkin talouden kautta. Meksiko on kuin Latinalaisen Amerikan Saksa tai Ranska, yksi johtajista. Näistä maista Hesari tuskin laatisi samansävyistä juttua. Kaikkia mantereita ja maita ei kohdella tasa-arvoisesti eikä niistä tiedetä yhtä paljon: se on osoitus globaalista epäoikeudenmukaisuudesta.

Seuraava vertaus on mauton, mutta voi auttaa ymmärtämään mediakenttää Meksikossa. On kuin ainakin 80 prosenttia medioista olisi persujen hallussa. Ne puskevat jatkuvasti valeuutisia, propagandaa ja vahvistamatonta tietoa. Ne seuraavat mallia, jonka mukaan mediat eivät välttämättä kykene tahrimaan hallituksen tai presidentin julkisuuskuvaa − kuten 60−70 prosentin kansansuosio, mutta ne voiva liata sitä juttu kerrallaan. Ne eivät siis ole vielä luovuttaneet infosodan suhteen. Meksikossa medioiden tilanne on joka tapauksessa huono, joten Hesari vain välittää kaukaisia kaikuja tästä. Silti olisi varmaan suomalaisistakin outoa, jos heistä kirjoitettaisiin persumedioiden tyyppinen faktoiltaan köykäinen juttu vaikkapa Italiassa. Se ei ole hyvää journalismia. Ja ajoituskin tuntuu olevan pari kuukautta myöhässä.

Syitä medioiden ahdinkotilaan on monia. Ei tule unohtaa, että demokratia sai aidosti alkunsa uudestaan vasta 2018. Mediat ovat siis laajassa käymistilassa. Ennen valtio ja hallitus ostivat tai hiljensivät ne. Sensuuri oli sääntö ja ne saattoivat vain puhua hyvää Meksikosta. Hallitus antoi niille rutkasti lahjusrahaa. Kaikki tämä säteili myös kansainväliseen viestintään. Toisaalta moni medioista on osa isoja yrityskonserneja ja ne ajavatkin oletettavasti yritysten, eliitin ja oikeisto-opposition etuja. Nykyisin hallituksen harjoittamaa lahjontaa ei enää esiinny ja sananvapaus on vihdoin todellista. Onneksi on olemassa joitakin kriittisiä medioita, julkisia medioita ja YouTubessa iso joukko itsenäisiä toimittajia. Joka tapauksessa paradoksi on ilmeinen: Meksikolla on sen historian kaikkien aikojen suosituin presidentti, mutta yhtäkään presidenttiä vastaan ei ole hyökätty medioiden toimesta yhtä laajalla rintamalla ja jatkuvasti. Mistäköhän tämä kertoo? Olisikohan se merkki, siitä että uudistukset muokkaavat yhteiskuntaan uusiksi varsin selkein tavoin. Vain vallankumouksellinen ja 1913 murhattu presidentti Francisco I. Madero koki jotain vastaavaa ajojahtia. Kansa ei tietysti moiseen peliin enää lankea ja on oppinut kroonisen epäluottamuksen medioiden suhteen, jotka ovat luonteeltaan pääosin kovin kaukana kansasta, sen arjesta ja todellisuudesta.

Venezuela on esimerkki maasta, joka on kärsinyt viime aikoina pahiten infosodasta, joka on osa laajempaa hybridisotaa. Nykyisin sen talous on myös romahtanut Yhdysvaltojen asettamien yksipuolisten pakotteiden vuoksi. No, kaikki alkoi siitä, kun oppositio ryhtyi sisäpolitiikan sijaan omistautumaan kansainväliselle kampanjoinnille paitsi hallitustaan niin myös koko maataan ja kansaansa vastaan. Silti se ei ole saanut aikaan edes vallankaappausta tai pystynyt voittamaan muita kuin vuoden 2015 kongressivaalit. No, sen toimista on kärsinyt koko Venezuela. Silti ihmiset äänestävät mieluummin paikallisia demareita kuin kokoomuslaisia, näin suomeksi ja leikkisästi sanottuna. Oppositiohan on hyvin hajanainen eikä sillä ole esittää todellisia vaihtoehtoja eikä se usein edes halua osallistua vaaleihin. Olimmepa mitä tahansa mieltä hallituksesta tai oppositiosta, on selvää, ettei kansainvälinenkään media ole kohdellut Venezuelaa oikein tai esittänyt vain faktoja. Se on yksi niistä maista, joista on kerrottu eniten avoimesti väärää tietoa. Monelle medialle aihe on myös tabu. Tämä on pahimpia esimerkkejä siitä, mitä jonkin maan “oppositiopersut” voivat saavuttaa suhteessa maansa kansainväliseen asemaan. Tätä tuskin tullaan näkemään Meksikossa, mutta itse en myöskään ole valmis antamaan yhtään ylimääräistä tilaa vastaavalle infosodalle. Silti Meksikon oppositio on jo ennättänyt pyytää apua ”kauhean diktatuurinsa” pysäyttämiseksi Espanjan kuninkaalta ja Yhdysvaltojen Joe Bidenilta. Jos Hesari joskus innostuu tukemaan vallankaappausta Meksikossa, niin kuin se teki Venezuelassa Juan Guaidón suhteen, niin silloin on syytä olla todella huolissaan. Oma puuttumiseni huonoon journalismiin on ollut siis ennen kaikkea ennaltaehkäisevää. Se on ollut myös itselleni mitä parhainta mediakoulutusta.

Suositukset medialle

  1. Andrés Manuel López Obrador on vasemmistolainen presidentti, jota ei tule sekoittaa äärioikeistolaisiin presidentteihin, kuten Jair Bolsonaroon ja Donald Trumpiin, koskaan muuten tullaan tuottaneeksi niitä vääristyneitä mielikuvia, joita Meksikon oppositio, muun muassa historioitsija Enrique Krauze, tahallisesti levittelevät osana poliittista propagandaa. Näille väitteille ei löydy sen enempää perusteita kuin Sauli Niinistön ja Vladimir Putininkaan vertailuille.
  2. Jos puhutaan maailmanlaajuisesta koronaviruspandemiasta, annetun tiedon tulee perustua faktoihin eikä mielikuviin. Pandemian hoito esimerkiksi Meksikossa ja Brasiliassa on ollut hyvin erilaista ja niin ovat niiden nykytilanteetkin. Meksikossa pandemia on ollut laskusuunnassa jo vähintään kymmenen viikon ajan, mutta Brasilia elää edelleen akuuttia koronakriisiään. Meksiko kuuluu Pohjois-Amerikkaan ja Brasilia Etelä-Amerikkaan, mutta niitä ei tule mielessä sekoittaa liian samankaltaiseksi ja hahmottumaksi sekamelskaksi.
  3. Kansainvälisten lähteiden käytön suhteen tulisi noudattaa suurta varovaisuutta ja kritiikkiä. The Guardian tai muu tunnettu media ei ole riittävä lähde perustelemattomien tulkintojen tekemiselle. Toimittajien tulisi mennä askel pitemmälle työnsä sisällön takaamiseksi.
  4. Aika ei pysähdy: jos Meksikosta haluaa kirjoittaa kuin koronakriisi olisi ajaton, sitä ei voi tehdä liikkumalla tammi-helmikuun vaihteessa, koska pandemian tilanne on tyystin toinen huhtikuussa 2021. Sisällön tulisi heijastella pandemian dynaamista eli alati muuttuvaa luonnetta.
  5. Koronatilastojen laatimisen mekanismit on tunnettava ennen kuin puhuu “tilastojen korjaamisesta” tai “epävirallisuudesta”. Meksikon hajautettu kolmiportainen tilastointimalli eroaa sen suomalaisesta vastineesta, mutta se ei tee siitä sen epätarkempaa tai epäluotettavampaa. Se vain toimii toisin.
  6. Lainaa oikeita asiantuntijoita: heidän tulee tuntea se aihepiiri, mistä he puhuvat ja toimittajan on tarkastettava heidän esittämänsä tieto. Jutussa käytetty “asiantuntijan” lausunto pelosta sairaaloiden täyttymisestä Meksikossa asettuisi varsin naurettavaan valoon, jos sen perään lisäisi, että sairaalapaikoista vain 18 prosenttia on tällä hetkellä täynnä.
  7. Siirtomaa-ajattelu joutaa romukoppaan: epämääräinen vihjailu toisen maan “alikehittyneisyydestä” tai “epäpätevyydestä” epidemiologisen kriisin hoidossa ei voi perustua ennakkoluuloihin, koska silloin kyse on kolonialistisesta syrjinnästä.
  8. Yksinkertaisten faktojen, kuten asukasluvun ja OECD-jäsenyyden on käytävä yksiselitteisesti ilmi jutun sisällöstä. Ne on tarkastettava ennen jutun julkaisua.
  9. Suomalainen lukija varmasti arvostaisi, jos toimittaja viitsisi taustoittaa paremmin Meksikon – tai minkä tahansa muun maan – poliittista tai yhteiskunnallista tilannetta, ennen kuin hän uskaltautuu esittämään väitteitä sen maan johtajista tai kansasta tai yhteiskunnallisesta tilanteesta. Sama pätee pandemian kontrollointiin, joka on tunnettava, ennen kuin sitä kritisoi.
  10. Yhdestä maasta tehtävissä jutuissa ei tulisi keskittyä vain opposition tai vain hallituksen politiikkaan: julkaisun tavoittelema puolueettomuus syntyy siitä, kun sekä hallituksen ja opposition sanoja ja tekoja vertaillaan toinen toisiinsa. Juttuja ei voi rakentaa hämärille ideoille siitä, että kaikki opposition tai kansainvälisten julkaisujen tuottama sisältö on totuudellista ja jättää hallituksen esittämä tieto toisarvoiseen asemaan, ikään kuin hallitus ei olisi lainkaan uskottava tietolähde. Hallitukset edustavat demokratioissa kansan enemmistön tahtoa. Niihin kohdistuvan kritiikin on oltava tarkkaa ja täsmällistä, ei vihjailevaa tai spekulatiivista.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen