Avainsanaan ‘Tulojen uusjako’ liitetyt artikkelit

Vaikka Perun uudeksi presidentiksi valittu syrjäisen vuoriston opettaja Pedro Castillo voitti vaalit vain 50 000 äänen turvin, kaksi kolmasosaa alueista piti häntä parhaana vaihtoehtona maan johtoon.

Heinäkuun lopussa, kun Peru juhlii 200-vuotista itsenäisyyttään ja aloittaa kolmannen vuosisatansa valtiona, sen johtoon nousee juuri tuolloin maaseudun opettaja ja itsepuolustusjoukkojen (rondero) jäsen Pedro Castillo Terrones. Castillo ja Perú Libre -puolue ovat saaneet niukan enemmistön presidentinvaalien toisen kierroksen äänistä. Uudet kongressiedustajat aloittavat työnsä 27.7. ja kun Peru juhlii ensimmäistä 200 vuottaan kansakuntana 28.7., sen presidentiksi nousee syvien kansanrivien edustaja, rehellinen ja vaatimaton Pedro Castillo Cajamarcan maakunnasta.

Vaalien toisen kierroksen äänestysprosentiksi tuli 74,7, mikä on parannus ensimmäisen kierroksen äänestysvilkkauteen, joka oli lähes tarkalleen 70 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että toisella kierroksella annettiin noin 2,6 miljoonaa hyväksyttyä ääntä enemmän. Castillo sai ensimmäisellä kierroksella 18,9 prosenttia ja 2,7 miljoonaa ääntä, kun Keiko Fujimori taas sai 13,4 prosenttia 1,9 miljoonalla äänellään. Toisella kierroksella vasemmistolainen Castillo on saamassa yli 8,8 miljoonaa ääntä ja oikeistolainen Fujimori noin 50 000 ääntä vähemmän. Virallisen laskennan lähes valmistuttua (99,9 prosenttia) vaalien jälkeisenä viikonloppuna Castillon etumatka on jo tavoittamattomat 0,2 prosenttiyksikköä: 50,1−49,9.

Perun valtiovalta on kulkenut kriisistä etenkin viimeisen presidenttikauden aikana, jolloin valtion päämiehen virkaa on hoitanut neljä eri henkilöä ja parlamenttikin on hajotettu kerran, puhumattakaan maan seisauttaneista massiivisista mielenilmauksista tai niihin kohdistetuista sortotoimista. Tällä pian alkavalla viisivuotiskaudella Castillon tehtäviin kuuluu luottamuksen, vakauden ja toivon palauttaminen poliittista järjestelmää kohtaan. Suuren, vauraan ja monikulttuurisen maan hallitsemisessa aiotaan panostaa etenkin korruption kitkemiseen, tuloerojen vähentämiseen, kansallisen omaisuuden parempaan jakamiseen, oikeusjärjestelmän ja muiden instituutioiden uudistamiseen sekä julkiseen koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Esimerkiksi myös aluehallintoa aiotaan tasapuolistaa. Aluksi koronakriisiin on vastattava rokotusohjelman vauhdittamisella.

Peru Libre ja Castillo tähtäävät radikaaliin yhteiskunnalliseen muutokseen kutsumalla koolle uuden perustuslain säätäjät, jotka todennäköisesti tullaan Chilen tavoin valitsemaan suorilla vaaleilla. Kuitenkaan vasemmistolla liittolaisineen ja tukijoineen ei ole täyttä mandaattia viedä läpi tahtomiaan isoja uudistuksia, koska maan kongressi on kokoonpanoltaan hajanainen ja moninainen. Siellä on enemmän oikeiston kuin vasemmiston edustajia, joten Castillon ryhmä ei saa yksin läpi ehdotuksiaan. Käytännössä sen on saatava vasemmistolaiset ja keskustalaiset ryhmät tuekseen perustuslain muuttamiseksi.

Perussa äänestettiin uudesta kongressista jo huhtikuussa

Perun vaalituloksessa huolestuttavaa on sen samankaltaisuus viiden vuoden takaiseen tilanteeseen. Silloinen presidentti Pedro Pablo Kuczynski (PPK) ei kyennyt uudistuksiin, koska Keiko Fujimorin johtama Fuerza Popular vastusti kaikkia sen aloitteita. Tiukka vastakkainasettelu vei lopulta koko maan romahduksen partaalle. FP sai 2015 73, ja presidentin PPK-puolue Peruanos por el Kambio 18 paikkaa, jolla se oli kongressin kolmanneksi suurin ryhmä. Tilanne on kuitenkin nyt parempi, sillä huhtikuun vaaleissa Perú Libre voitti puolet enemmän paikkoja yksihuoneisesta kongressista (37) ja on tulevan parlamentin suurin poliittinen ryhmä.

Siinä missä Perú Libre on suurin eduskuntaryhmä 37 paikallaan, on Fuerza Popularilla “vain” 24 paikkaa. Kahdeksalla muulla ryhmällä on 69 paikkaa. Viiden pienemmän ryhmän (25 paikkaa) lisäksi kolmella ryhmällä on 44 paikkaa: Acción Popular (16), Alianza para el Progreso (15) ja Renovación Popular (13). Alustavien arvioiden mukaan Fujimori liittolaisineen voi saada kongressissa kokoon 59 paikan rintaman ja Castillo 42 paikkaa, mutta käytännössä loput 29 kaikkiaan 130 edustajasta voivat kääntää tasapainon joko oikeisto- tai vasemmistokoalition eduksi.

Castillon puolue Vapaa Peru (Perú Libre) on suhteellisen pieni, mutta radikaali 5 200 hengen puolue, jonka ideologiaan mahtuu muun muassa marxismi-leninismi, mariateguismi, anti-imperialismi ja antifujimorismi ja chavismi. Puolueen logo on lyijykynä punaisella taustalla. Alueellisen tason puolue perustettiin jo 2007, mutta 2012 siitä tuli kansallinen puolue, se lasketaan perustetun varsinaisesti 2016, kun Perú Libre ja Perú Libertario yhdistyivät ja se sai nykyisen nimensä vasta 2019.

Vapaa Peru -puolue pitää itseään sosialistisena vasemmistona. Se haluaa edustaa niin sanotun syvän Perun, alkuperäiskansojen ja perinteiden ääntä. Tuleva kongressiedustaja Julián Palacín on luonnehtinut puoluettaan demokratiaa kunnioittavaksi kansanläheiseksi vasemmistoksi ja sosialistiseksi työväenpuolueeksi, joka vertautuu hänen mukaansa presidentti Andrés Manuel López Obradorin Morena-puolueeseen Meksikossa.

Perú Libre ja Pedro Castillo kannattavat federalistista vallan jakamista eli vahvempaa aluepolitiikkaa. Puolueen ja sen ehdokkaan aikeisiin kuuluu presidentin palkan laskeminen. Taloudellisessa mielessä ryhmittymä uskoo ”kansantalouteen, jota markkinat tukevat”. Talouden on syytä lähteä kansan tarpeista. Valtion taas on oltava aktiivinen toimija, tukipylväs ja markkinoiden suitsija. Nykyinen markkinatalous nähdään uusliberaalisen talousajattelun tuottamaksi ongelmaksi. Siksi painotus kohdistuu valtion ja markkinoiden suhteisiin, joiden ei pidä olla markkinoiden sanelemia, mutta joita markkinat voivat täydentää.

Entisen presidentin Alberto Fujimorin varsin kyseenalaista laittomuuden ja väkivallan perinnettä vaaliva Fuerza Popular tuli toiseksi kongressivaaleissa. Se sai itselleen 24 paikkaa. Acción Popular on liberaalikeskustalainen ryhmä, joka on yhä edelleen olemassa olevista puolueista se, joka on pitänyt hallussaan useimmiten presidentin virkaa demokratian aikana, nyt sen kannatus oli 17 edustajaa. Alianza para el Progreso on konservatiivinen oikeistopuolue, jolle siunaantui 15 kongressipaikkaa. Äärioikeistolaisia elementtejä sisältävä sosiaalikristittyjen puolue Renovación Popular näyttäisi saavan 13 edustajaa maan parlamenttiin. Muut viisi pienempää ryhmää saivat läpi yhteensä 24 edustajaa, joten niilläkin on oma painoarvonsa kaikkiaan kymmenen puolueen kokonaisuudessa.

On selvää, että oikeistolla tulee presidentinvaalien tuloksesta riippumatta olemaan vahvempi asema Perun kongressissa kuin esimerkiksi naapurimaa Ecuadorin edustajainhuoneessa. Neljä puoluetta, FP, AP, toinen AP ja RP, siis ”populäärit” ja Liitto kehitystä varten voivat todennäköisesti löytää 69 edustajan enemmistön maan 130-paikkaisesta lakia säätävästä elimestä. Perustuslain muuttaminen ei siis liene kovin helppo tehtävä Castillon 37 paikan vasemmistoryhmälle.

Kansan tahto voitti eliitin

Amerikkojen valtioiden järjestön (OEA-OAS) tarkkailijat ovat jo julistaneet vaalit luotettaviksi ja puhtaiksi, vaikka Keiko Fujimori on elätellyt perusteettomia syytöksiä vaalivilpistä. Syyttäjä José Domingo Pérez on puolestaan huomauttanut Fujimoria ehdonalaisen tutkintavankeutensa rikkomisesta, mikä saattaisi johtaa uuteen vangitsemiseen. Hänen tiedetään olleen yhteydessä Lava Jato -korruptiotapauksen todistajaan Miguel Torres Moralesiin. Torres esiintyi Fujimorin asianajajana keskiviikkona 9.6. pidetyssä lehdistötilaisuudessa. Presidentinpalatsin (Casa de Gobierno) sijaan diktaattorin tytär saattaakin päätyä piakkoin uudelleen kaltereiden taakse. Jo maaliskuussa syyttäjä Pérez vaati Keiko Fujimorille 30 vuoden ja kymmenen kuukauden vankilatuomiota rahanpesusta, järjestäytyneestä rikollisuudesta, oikeuden toteutumisen estämisestä ja väärästä todistajalausunnosta.

Fuerza Popular ja sen presidenttiehdokas Keiko Fujimori olisivat halunneet pyytää lisäaikaa tehtaillakseen ehdotuksia äänten hylkäämisestä. Kansallinen vaalilautakunta (JNE) kuitenkin hylkäsi vaatimukset äänin 3−1 ja piti voimassa säädöksen valituksien vastaanottamisen takarajasta 9.6. Hävitessään vuoden 2016 vaalit Pedro Pablo Kuczynskille 41 000 äänellä ja 0,2 prosentilla Fujimori ei riitauttanut vaalituloksia. Vaikka oikeiston ehdokas voi halutessaan pitää yllä spekulaatioita vaalien puhtaudesta, laillisia valituksia ei tulla näkemään nytkään eikä vaalivilpistä ole muutoinkaan löydettävissä mitään todisteita.

Oikeiston ja sitä auliisti tukevien medioiden vaalikampanjointia leimasi kommunismin ja terrorismin pelon lietsonta. Castilloa haluttiin verrata etenkin Venezuelan johtajaan Hugo Cháveziin, vaikka todellisuudessa hän muistuttaa poliitikkona enemmän naapurimaa Bolivian entistä presidenttiä Evo Moralesia. Moralesin tavoin hän on alkuperäiskansojen, maaseudun ja ammattiyhdistysliikkeen kansanomainen, rehti ja suorapuheinen edustaja, joka tavoittelee maahansa uutta perustuslakia ja pyrkii kaivosteollisuuden sekä muiden luonnonvarojen tiukempaan valtiolliseen kontrolliin, jotta niistä saatavat liikevoitot eivät valuisi ulkomaisille yrityksille, vaan ne voitaisiin käyttää Perun kehittämiseen.

Castillo-ilmiö, jossa pienen budjetin pienen puolueen syrjäisen maaseudun varsin tuntemattomasta radikaalista vasemmistolaisesta opettajasta ja itsepuolustusjoukkojen jäsenestä tuli kaikkien yllätykseksi Latinaisen Amerikan kuudenneksi suurimman talouden uusi johtaja, on varsin erityinen. Peru on parhaillaan syvässä poliittisessa ja sosiaalisessa kriisissä, jota maan paha pandemiatilanne ja sen aiheuttama lama ovat vain pahentaneet. Perussa on päätetty, että poikkeukselliset ajat vaativat uudenlaisia johtajia. Andien vuoristojen kylien ääni ei ole koskaan hallinnut Limassa, joten kyse on valtavasta muutoksesta. Perun poliittinen eliitti on ollut tavanomaisesti hyvin kaupunkikeskeistä.

Kun media kävi Chotan miehen kimppuun mustamaalauskampanjoillaan, pelon ilmapiirin luomiseksi ja tehdäkseen absurdeja väitteitä diktatuurista ja talouden täydellisestä romahtamisesta esittäen vasemmistolaisen ehdokkaan “kansallisen itsemurhan vaihtoehdoksi”, Castillo laittoi kampoihin suorapuheisuudellaan ja pyrki kääntämään huomion maan todellisiin ongelmiin ja etenkin poliitikkojen unohtamiin ja hiljentämiin väestönosiin, politiikan arjessa näkymättömäksi tehtyihin alkuperäiskansoihin, vähävaraisiin ja syrjäseutujen asukkaisiin. Kun nämä kansalaiset kokivat tulleensa kuulluiksi ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin, eivät edes suurten mediatalojen kampanjat horjuttaneet heidän uskoaan aidon muutoksen mahdollisuuteen. Sen sijaan Liman ja muiden suurten kaupunkien asukkaiden enemmistö koki tulleensa loukatuiksi, kun yhtäkkiä heidät “alennettiin” samalle tasolle kuin maaseudun köyhin ja vähiten koulutettu kansa, mikä nosti jälleen esille rakenteellisen rasismin syvän railon, joka on iso osa kaupunkien ja maaseudun perinteistä vastakkainasettelua.

Pedro Castillo voitti vaalit maan pohjois- ja keskiosan alueilla San Martínissa, Cajamarcassa, Amazonasissa, Huánucossa, Pascossa ja myös Junínissa, missä Perú Libre on aiemmin pitänyt hallussaan paikallishallintoa. Toisaalta vasemmisto voitti myös Áncashissa Liman pohjoispuolella ja Madre de Diosin viidakkoalueella. Andien eteläisellä alueella, jossa tavanomaisesti äänestetään toisin kuin pääkaupungissa ja jossa kytee eräänlainen jatkuva kapinahenki, Castillo tukijoineen voitti Arequipan, Moqueguan ja ja Tacnan alueilla. Huancavelicassa, Ayacuchossa, Apurímacissa, Cuscossa ja Punossa Perú Libren ehdokas keräsi jopa yli 80 prosenttia annetuista äänistä.

Keiko Fujimori sen sijaan voitti pääkaupunki Limassa, La Libertadissa, Icassa, pohjoisissa Tumbesin, Piuran ja Lambayequen maakunnissa sekä sademetsien Ucayalin ja Loreton alueilla. Siinä missä Fujimori otti voiton kahdeksalla alueella, voitti Castillo kaikkiaan 16 alueella. Vaikka vaalit olivat numeroiden valossa varsin tasaiset, tuki kaksi kolmasosaa alueista vasemmiston ehdokasta. Kuitenkin äänissä mitattuna ero tasoittui, koska oikeiston ehdokasta tuettiin Limassa ja läheisellä Callaon alueella (distrito), joissa asuu noin 40 prosenttia koko laajan 32,6 miljoonan asukkaan ja lähes 1,3 miljoonan neliökilometrin maassa, joka on väestöltään noin kuusi kertaa ja kooltaan melkein neljä kertaa Suomea suurempi.

Vasemmisto voitti vaalit kaikkiaan 16 maaseutuvaltaisemmalla alueella, kun oikeiston kannatus rajoittui isoimpiin kaupunkeihin ja rannikon asutuskeskuksiin. Etelä-Perussa Castillon kannatus oli jopa yli 80 prosenttia.

Reaktioita Pedro Castillon voittoon

Jo silloin, kun Pedro Castillo voitti presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen Bolivian entinen presidentti Evo Morales onnitteli häntä Twitterissä julkaistessaan yhteiskuvan vasemmistopoliitikoista:

− Tervehdimme ja ilmaisemme kunnioitusta ja ihailua Perun Pedro Castillolle, jolla on samankaltainen ohjelma kuin meillä: rauhanomainen demokraattinen ja kulttuurinen vallankumous, luonnonvaroja puolustaen ja perustuslakikokouksen koolle kutsuen, kansan hyväksi, jotta sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuisi.

Keskiviikkona 9.6. kolmantena päivänä vaalien jälkeen, kun vasemmiston vaalivoitto alkoi näyttää varmalta, Evo Morales ilmaisi tukensa Perú Libren ehdokkaalle:

− Pedro Castillo, sielunveli ja taistelukumppani, olet kansallismielisten sosiaalisten ja ammatillisten liikkeiden ylpeydenaihe. Suuret onnittelut tästä voitosta, joka on perulaisen kansan voitto, mutta myös latinalaisamerikkalaisen kansan voitto, joka haluaa elää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kanssa!

Argentiinan presidentti Alberto Fernández onnitteli Castilloa torstaina 10.6., kun hänen voittonsa näytti yhä vääjäämättömämmältä:

− Otin tänään yhteyttä Perun presidentiksi valittuun Pedro Castilloon. Ilmaisin hänelle haluni yhdistää voimamme Latinalaisen Amerikan eduksi. Olemme syvästi sisarellisia kansakuntia. Juhlin sitä, että rakas perulainen kansa kohtaa tulevaisuuden demokratiassa ja institutionaalisella vakaudella.

Castillo kiitti Fernándezin onnitteluista ja korosti yhteistyön pyrkivän tekemään Latinalaisesta Amerikasta oikeudenmukaisemman, demokraattisemman ja vapaamman. Brasilian entinen presidentti ja tuleva presidenttiehdokas Luiz Inácio Lula Da Silva ilmaisi niin ikään tyytyväisyytensä naapurimaan vaalivoittajaan:

− Haluan onnitella Pedro Castilloa tärkeästä voitosta ja Perun kansaa vapaista ja demokraattisista vaaleista. Perulaisten vaaliuurnien tulos on symbolinen ja edustaa uutta edistysaskelta rakkaassa Latinalaisessa Amerikassamme käytävässä kansojen taistelussa.

Myös Ecuadorin entinen vasemmistolainen presidentti Rafael Correa osoitti tukensa Perun tulevalle valtionpäämiehelle:

− … Ja Perulla on uusi presidentti, vaatimaton maaseudun opettaja. Nöyriä on pelättävä, katsokaa mitä Lula tai Evo tekivät. Ikuisesti voittoon asti, presidentti Castillo!

Perun syvä poliittinen kriisi

Perussa on eletty pitkää ja monimutkaista sekä laajaa poliittista kriisiä tavalla tai toisella jo ainakin 1990-luvun alusta lähtien, joten aiheesta voisi kirjoittaa useamman tutkimuksen tai kirjan. Keskityn tässä kuitenkin vain siihen poliittiseen kriisin, joka on ravistellut politiikkaa viimeisten vuosien aikana. Sen takia Perulla on ollut neljä presidenttiä viimeisen viiden vuoden aikana. Erimielisyydet ovat myös näkyneet kaduilla erinäisinä mielenilmauksina.

2016 valtaan astunut tuorein vaaleilla valittu presidentti Pedro Pablo Kuczynski ja hänen hallituksensa ajautuivat kriisiin syyskuussa 2017 ja maaliskuussa 2018 ensimmäinen varapresidentti Martín Vizcarra ryhtyi presidentiksi Kuczynskin erottua. Vizcarra hajotti maan kongressin 30.9.2019 sen jälkeen, kun hallitus ja oppositio olivat ottaneet rajusti yhteen. Fujimorien äänenkannattaja ja yli puolta kongressipaikoista aina syyskuuhun 2019 asti hallinnut Fuerza Popular syytti hallitusta kyvyttömäksi, korruptoituneeksi ja autoritääriseksi, kun Vizcarran hallitus taas ei pitänyt opposition tavasta vaikeuttaa hallituksen toimintaa eikä hyväksynyt sen vastarintaa oikeudellisen ja poliittisen reformin torjumiseksi.

Ongelmat alkoivat kasautua jo vuonna 2016, kun brasilialaisen rakennusalan yhtiön Odebrechtin lahjusjupakka alkoi paljastua koko laajuudessaan. Odebrecthtin tiedettiin lahjoneen niin Kuczynskin kuin entiset presidentit Ollanta Humalan, Alejandro Toledon ja Alan Garcían, joka teki itsemurhan 2019 ennen pidätystään. Myöskään näitä presidenttejä edeltänyt Alberto Fujimori (1990−2000) ei ole maineeltaan mitenkään puhtoinen, koska hän suorittaa parhaillaan 25 vuoden vankilatuomiota korruptiosta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Häntä ei tosin ole syytetty Odebrecht-lahjuksista, mutta hänen tytärtään ja presidenttiehdokas Keiko Fujimoria kylläkin.

Vizcarran noustua valtaan oppositiojohtajan Keikon ”vainoaminen”, kuten jotkut asian esittävät, alkoi. Lokakuussa 2018 hänet pidätettiin rahanpesusta Lava Jaton ja Odebrechtin lahjustapauksiin vedoten. Häntä epäiltiin myös epäsäännöllisestä vaalikampanjarahoituksesta. Hän oli tutkintavankeudessa vuoden 2019 loppupuolella, kunnes perustuslakituomioistuin vapautti hänet, koska pidättämisen jatkamiselle (perusoikeuksien takaaminen, habeas corpus) ei löydetty riittävästi laillisia perusteita. Keiko ehti suorittaa muutaman kuukauden lisää väliaikaista korruptiotutkinnan vankeuttaan tammikuusta 2020 lähtien, mutta pääsi pois lukemasta tiilenpäitä toukokuussa 2020 vedottuaan koronavirusinfektion riskiin. Nyt hän tavoittelee Perun presidenttiyttä kolmatta kertaa peräkkäin. Koska hän selvisi vaalien toiselle kierrokselle, hän on edelleen Perun oikeistopoliitikkojen suosituin vaihtoehto.

Alun perin poliittinen tilanne maassa kiristyi, koska vuoden 2016 hallituspuolue Peruanos por el Kambio ja Kuczynski voittivat vaalit vain niukasti eivätkä saaneet riittävää enemmistöä maan yksikamariseen kongressiin. Konservatiivisen ja autoritäärisen ideologian eli fujimorismon luomus Fuerza Popular puolestaan otti kamarin yksin haltuun 73 paikallaan. Vaalit olivat kärjistäneet ryhmien riitelyä vallasta, vaikka niiden välillä ei todellisuudessa ollut kovin suuria periaatteellisia eroja.

Odebrect on osa laajempaa Lava Jato -tutkintaa, joka toi lisää mutkia matkaan joulukuussa 2016. Syyttäjä José Domingo Pérezin johtamat tutkimukset viittasivat suoraan entisiin presidentteihin ja Keiko Fujimoriin. Samalla ne kuitenkin pitivät sisällään silloisen presidentti Kuczynskin, jota syytettiin ilman sen suurempia todisteita syyttäjänviraston painostamisesta. Suurinta oppositiopuoluetta Fuerza Popular taas syytettiin omiensa suojelemisesta, johon se pyrki muun muassa kongressissa perustetun Lava Jato komission avulla. Sillä ei ollut varsinaista oikeudellista valtaa, mutta se pyrki tutkimaan oma-aloitteisesti tapaukseen liittyvää poliittista korruptiota.

Kun entisen presidentin Ollanta Humalan puoliso Nadine Heredia vangittiin, Kuczynski erosi ja Keiko meni vankilaan sekä Alan García tappoi itsensä, Lava Jaton tapauksen nostattama kriisi alkoi paisua. Aiempaan tutkintaan liittyvä tapaus CNM Audios tai Lava Juez löi lisää löylyä kriisiin. Kaksi Callaon naispuolista syyttäjää Rocío Sánchez ja Sandra Castro kunnostautuivat puhelinten kuuntelemisen mukanaan tuomien todisteiden paljastajina: ne kertoivat monien tuomareiden, syyttäjien ja tuomarineuvoston (CNM) suorista korruptiokytkennöistä. Syytökset ylsivät aina korkeimman oikeuden tuomariin César Hinostrozaan ja valtakunnansyyttäjä Pedro Chávarryyn asti. Oikeudelliset skandaalit ylsivät jälleen politiikkaan, koska fujimorilaista parlamenttienemmistöä syytettiin näiden herrojen puolustamisesta. Presidentti yritti opposition vastustuksesta huolimatta viedä eteenpäin oikeusjärjestelmän uudistumista, mutta poliittisten ryhmien välit kiristyivät äärimmilleen.

Viimeisten vuosien kriisi voidaan jakaa karkeasti yhdeksään episodiin. Kaikki sai alkunsa hallituksen ja opposition vahvasta vastakkainasettelusta. Sitten presidentti Kuczynski liitettiin Odebrecht-tutkintaan loppuvuodesta 2017. Tilanne paheni, kun hän armahti ihmisoikeusrikkomuksista tuomitun Alberto Fujimorin jouluaattona. Laajat protestit johtivat kolmen ministerin eroon.

Maaliskuussa 2018 Fuerza Popular paljasti nauhoitteita, joissa hallituspuolueen edustajat pyrkivät ostamaan opposition ääniä, jotta se äänestäisi presidentin erottamista vastaan. Presidentti Kuczynskin ero virastaan hyväksyttiin 23.3.2018. Heinäkuussa 2018 tulivat julki oikeusjärjestelmän korruption ilmi tuoneet CNM-nauhoitukset. Silloin järjestettiin korruption vastaisia mielenilmauksia, joissa pyydettiin ”kaikkien eroa”. Presidentti Vizcarra järjesti kansanäänestyksen tilanteen rauhoittamiseksi ja kansa sanoi kyllä: tuomarineuvosto korvattaisiin uudella elimellä, poliittisten puolueiden saamia lahjoituksia alettaisiin verottaa ja kongressiedustajien uudelleen valitseminen kiellettäisiin.

Valtakunnansyyttäjä Chávarry erotti 31.12.20219 kaksi syyttäjää, jotka hoitivat Keiko Fujimorin ja Alan Garcían tapauksia. Tästä aiheutunut suuri mediaskandaali vaati Chávarryn erottamista ja erotettujen syyttäjien virkoihin palauttamista. 2.1.2019 syyttäjien erottaminen peruttiin. Kuudennessa kriisivaiheessa toukokuun lopussa 2019 Vizcarra syytti kongressia uudistuspakettinsa hyväksymisen viivyttämisestä. Heinäkuun loppuun mennessä suurin osa uudistuksista saatiinkin hyväksyttyä opposition niihin tekemillä muutoksilla.

Perun kansallispäivänä heinäkuun 28.7.2019 kriisi jatkui, koska Vizcarra ei ollut tyytyväinen aloitteidensa lopulliseen muotoon. Hän koki, ettei esimerkiksi lainsäätäjien immuniteettisuojaan ollut tehty riittäviä muutoksia. Ratkaisuksi Vizcarra ehdotti presidentin ja kongressin vaalien ennenaikaistamista, mutta kongressin perustuslakikomitea hylkäsi ehdotuksen. Kongressin oli määrä nimittää uusia perustuslakituomioistuimen tuomareita, mutta Vizcarra halusi muuttaa valintaperusteita. Koska kongressi eteni nimittämisen suhteen presidentin vastarinnasta huolimatta, Vizcarra erotti kongressin 30.9. Tammikuun 2020 vaaleissa Fuerza Popular menetti 58 paikkaa ja valtansa, joka teki vajaan 1,5 vuoden ajan valtaa pitävän kongressin kokoonpanosta entistä hajanaisemman.

10.9.2020 Unión Por el Pérun kongressiedustaja Edgar Alarcón Tejada paljasti kolme nauhoitusta täysistunnossa. Jo päivää ennen sisäministeri oli eronnut. Nauhoituksissa kuultiin Vizcarraa ja hänen yhteistyökumppaneitaan puhumassa tapaus Swingistä. Seuraavien viikkojen aikana useat televisio-ohjelmat toivat esiin presidentti Vizcarran vastaanottamia lahjuksia, kun hän oli Moqueguan alueen kuvernööri vuosina 2011−2014. 2.11. kongressi erotti hallituksen ja sitä johtaneen presidentin ”moraaliseen kyvyttömyyteen” vedoten 105 äänen enemmistöllä. Aiempi toinen varapresidentti oli eronnut jo aiemmin toukokuussa 2020, joten kongressin puheenjohtajasta Manuel Merinosta tuli Perun uusi presidentti, joka johti massiivisiin mielenilmauksiin.

Merino vannoi virkavalansa, mutta kansalaiset eivät nielleet perustuslain rikkomista tarkoittavaa muutosta pureskelematta eivätkä he myöskään hyväksyneet kongressin tapaa suojata korruptiosta syytettyjä jäseniään. Viikon mittainen akuutti kriisi ravisteli maata. 14.11. järjestetty Kansallinen marssi (Marcha Nacional) johti kahteen poliisin aiheuttamaan kuolemantapaukseen ja sen saldo oli kymmeniä loukkaantuneita. Heti seuraavana päivänä Merino erosi virastaan vain viiden päivän jälkeen. Myös kongressin johto erosi. 17. päivänä uudeksi presidentiksi valittiin myös Costa Rican kansalaisuuden omaava Partido Moradon Francisco Sagasti, jonka toimikausi loppuu 28.7.2021.

Toisin sanoen Kuczynski (PPK) ehti hallita vajaat kaksi vuotta, hänen varapresidenttinsä Vizcarra reilut kaksi vuotta, Merino viisi päivää ja yhä edelleen hallitsevan Sagastin virkakausi jää vajaan vuoden mittaiseksi. Presidentin virkaa ovat siis pitäneet hallussaan kuluvan viisivuotiskauden aikana neljä eri henkilöä, mutta myös kongressi valittiin uudestaan kesken sen viisivuotisen virkakauden.

Poliittisen ja oikeudellisen kriisin lisäksi Perussa on koettu viime aikoina monien muiden tapaan kaksi muutakin kriisiä: pandemia ja talouskriisi. Kummankin seuraukset ovat olleet koko maailman mittaluokassa suuria. Perussa pandemiaan on sairastunut lähes kaksi miljoonaa ihmistä ja kuollut yli 187 000 henkeä ja talous on kokenut pahimman romahduksen sitten vuoden 1989. Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) mukaan Perun talous laski 12,9 prosenttia suhteessa bkt:hen vuonna 2020. Latinalaisessa Amerikassa sitä enemmän pandemian talousvaikutuksista kärsi vain Venezuela.

Fujimorismo ja sen vastavoimat ovat olleet politiikan keskiössä vuodesta 2001, mutta varsinaista vahvaa tai kestävää vaihtoehtoa ei ole kyetty rakentamaan. Valtiolliset instituutiot ovat heikentyneet vuosien saatossa ja puolueet ovat jatkuvassa tuhoutumisen ja uudistumisen kierteessä. Siksi järjestelmää ei ole kyetty uusimaan samaan aikaan, kun se perustan heikentyminen on edennyt aina vain pidemmälle. Uusia liikkeitä ja puolueita ovat muodostaneet ennen kaikkea ne, joilla on ollut rahaa. Puolueet eivät ole edustaneet kansaa kuin korkeintaan välttävästi ja ajoittain. Vaalien ja käytännön politiikan väliltä on puuttunut suora yhteys. Edes vuoden 1993 Fujimorin säätämää perustuslakia ei ole kumottu.

Luottamus poliitikkoihin ja koko järjestelmään on horjunut juuriaan myöten perulaisten keskuudessa. Pelkkä demokratian tai laillisuuden vaatimus ei enää riitä. Perulaiset haluavat radikaalia muutosta, joka yltäisi kaikkiin maan kolkkiin ja ratkaisisi ne yhä toistuvat arkiset ongelmat ja väärinkäytökset, joiden seurauksista valtaosa väestöstä joutuu toistuvasti kärsimään. Siksi uuden perustuslain laatiminen on ensisijaista. Eliitin pienen piirin politiikan tilalle halutaan oikeus hyvään elämään kaikille kansalaisille, vapaampi, vauraampi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta.

Perun poliittisessa kulttuurissa on vallinnut vankka vakaumus siitä, mitä ei ole haluttu, mutta koska aitoja vaihtoehtojakaan ei ole ollut, ei ole toisaalta tiedetty tarkkaan sitä, mitä poliitikoilta voi pyytää tai odottaa. Kesäkuussa 2020 julkaistun kyselyn (Ipsos) mukaan Perun kongressi nauttii vain 45 prosentin kansalaisluottamusta. Pahimmillaan huhtikuussa 2019 kongressiin luotti ainoastaan 10 prosenttia (IEP) kansalaisista. Oikeuslaitokseen luotti viime kesänä vielä pienempi osa kansasta eli 29 prosenttia. Luvut kuvastavat Perussa yleisesti vallitsevaa alhaista luottamusta viranomaisiin, joka kertoo maan systemaattisesta koko yhteiskuntaan vaikuttavasta poliittisesta kriisistä.

Perulaisessa yhteiskunnassa vallitsee yleinen pettymyksen ilmapiiri, jota ovat vahvistaneet yleiseksi koettu korruptio ja jatkuvat vallan väärinkäytökset sekä valtaa pitävien kyvyttömyys viedä eteenpäin uudistuksia. Castillon tehtäviin kuuluu tämän protestihengen kanavointi rakentaviksi ehdotuksiksi jo valmiiksi hajanaista yhteiskuntaa sen enempää jakamatta. Perun politiikka kaipaa vakavaa ryhtiliikettä, jossa kansan etu voidaan laittaa intressiryhmien, yritysten ja hyvä veli -verkostojen yläpuolelle. Tähän tavoitteeseen voidaan pyrkiä muuttamalla viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan vallinnut uusliberaali talousmalli, joka ei ole kyennyt takaamaan kaikille oikeutta hyvään elämään tai riittävään tulotasoon, mutta on suosinut sääntelemättömiä markkinoita ja yksityistämistä. Se miten pitkälle Castillon uudistukset voivat yltää, riippuu kongressin tuen lisäksi siitä, miten pitkälle perulaiset ovat valmiita menemään maansa uudistamiseksi.

Pedro Castillo on tervehtinyt seuraajiaan Liman vaalitoimistonsa parvekkeelta useaan otteeseen läpi koko vaalien jälkeisen viikon. Hänen puheistaan on huokunut kiitollisuus ja arvostus viisaaksi kutsumaansa kansaa kohtaan. Vaalivoittoon hän on suhtautunut varsin rauhallisesti ja kärsivällisesti.

Maaseudun opettaja ja Perun pelastaja vuoristosta

José Pedro Castillo Terrones on 51-vuotias peruskoulun opettaja ja ay-liikkeen konkari sekä itsepuolustusjoukkojen (rondero) jäsen. Castillo on Perun syrjäisen vuoriston ääni, alkuperäiskansaa Puñan kylästä, Tacabamban piirikunnasta, Chotan provinssista, Cajamarcan hallintoalueelta.

Castillon ensimmäisellä kierroksen voitto oli sinällään yksi isoimmista yllätyksistä Latinalaisen Amerikan politiikassa tällä vuosisadalla. Hän ylsi voittoon pienellä budjetilla ja ilman suurempaa medioiden huomiota. Se siis myös kertoo järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja sosiaalisten medioiden voimasta. Vaalien voittajat ovat sitä paitsi aina tulleet Limasta eivätkä vuoriston kylistä.

Castillo tunnetaan ennen kaikkea vuoden neljän vuoden takaisista opettajien mielenilmauksista. Ala-asteen opettaja Andien uumenista osallistui yhtenä johtajana vuoden 2017 opettajien lakkoon, joka seisautti koulunkäynnin kahdeksi kuukaudeksi. Lakolla vaadittiin parannuksia palkkoihin ja pyydettiin lopettamaan opettajien epäreilut arviointikäytännöt. Castillo johti yhtä osaa Perun koulutusalan työntekijöiden ammattiliitosta (SUTEP), sen alueellista ruohonjuuritason taistelukomiteaa (Comité de lucha de las bases regionales).

Opettaja alkoi osallistua politiikkaan enemmän jo vuonna 2002, kun hän oli ehdolla Anguían piirikunnan kaupunginjohtajaksi. Vuodesta 2005 lähtien hän osallistui silloisen presidentin Alejandro Toledon Perú Posiblen (PP) toimintaan Cajamarcassa.

Syvän perun perinteikkäimpiä mutta myös köyhimpiä alueita edustava Castillo on luvannut, että presidenttinä hän ei aio veloittaa palveluksistaan sen enempää kuin opettajanakaan. Hän aikoo myös laskea kansanedustajien ja ministerien palkkoja.

Vuoristossa Castillon sanoma tavoitti kuulijoita, mutta aavikoille sen viesti ei ole vielä rantautunut täysimittaisesti. Fujimorismon kannatus taas elää näiden alueiden tuesta. Vaaleista on siis löydettävissä kaksi selkeää asetelmaa: maaseutu versus kaupunki ja kansa versus eliitti. Aitojen ja uskottavien vaihtoehtojen tarjoaminen ei kuitenkaan ole helppoa keskellä pitkään jatkunutta poliittista kriisiä ja sen mukanaan tuomaa välinpitämättömyyttä, toivottomuutta tai apatiaa.

Rasismin ruma kukkakin puhkesi toimittajien ja poliitikkojen kielenkäytössä. Valtaosaa perulaisista on haluttu esittää tietämättöminä, tarpeettomina tai jotenkin vähäarvoisempina. Yhtä kaikki, pääkaupungista käsin kuului läpi kampanjoiden vähätteleviä äänenpainoja, jotka pitivät Keiko Fujimorin voittoa varmana. Kuitenkin Castillo on useimmille perulaisille samastuttava, sympaattinen ja suorasukainen johtajaehdokasta, joka tarjoaa todellista muutosta. Keiko taas ehdotti paluuta fujimorilaiseen kaaokseen, väkivaltaan ja laittomuuksiin, vaikka paketoikin lupauksensa luvuiksi ja makeiksi sokeriliemiksi. Jotkin asiantuntijat näkivät Castillon olleen etulyöntiasemassa suhteessa varsin huonomaineiseen vastustajaansa. Toisaalta Keiko oli vielä ensimmäisen kierroksen jälkeen Castilloa tunnetumpi politiikan hahmo, joka on pyrkinyt ennenkin presidentiksi kohtuullisella menestyksellä.

Castillon ja myös ensimmäiselle kierrokselle hyytyneen vasemmistolaisen Verónika Mendozan suunnitelmiin kuuluu uuden perustuslain luominen ja kaasu- sekä kaivosteollisuuden kansallistaminen. Castilloa on jo ehditty verrata naapurimaa Bolivian Evo Moralesiin ja kieltämättä heidän väliltään löytyy ainakin jo mainitut kaksi yhtäläisyyttä eli perustuslain kokonaisvaltainen uudistaminen ja kansallistamissuuntaus vastauksena uusliberaaliin talouspolitiikkaan, joka ei ole jakanut vaurautta kansan keskuuteen.

Ammattiyhdistysliikkeen johtajana kunnostautuneessa opettajassa on jotakin varsin perulaista rehtiyttä ja suorapuheisuutta. 1900-luvun alun marxilaista filosofia José Carlos ”El Amauta” Mariáteguita kutsuttiin ketsuaksi opettajaksi (hamawt’a). Perun Sosialistinen Puolueen (PSP) – nykyinen kommunistipuolue PCP − perustajiin 1928 kuulunut Mariátegui on edelleen läsnä ajatuksissa, sillä hän jätti yhden vahvimmista jäljistä maanosan marxilaiseen ajatteluun. Sosiologi ja filosofi Michael Löwy on pitänyt häntä yhtenä ”epäilemättä voimakkaimpana ja alkuperäisimpinä marxilaisena ajattelijana, jonka Latinalainen Amerikka on koskaan tuntenut” ja argentiinalainen kulttuurikriitikko ja filosofi José Pablo Feinmann on luonnehtinut häntä ”Latinalaisen Amerikan suurimmaksi marxilaiseksi filosofiksi”. Pedro Castillo tuo vasemmistolaisen opettajan hahmon uudella voimalla takaisin Perun politiikkaan, mutta osoittaa samalla kauempaa juontavien ajatuskulkujen voiman nykyhetkessä, koska yhteiskunnasta ei vieläkään ole saatu rakennettua oikeudenmukaisempaa kaikille sen jäsenille. Siksi syvän Perun ääni vaati muutosta Castillolta samaan tapaan kuin se vaati sitä myös Mariáteguilta.

Maolaisen kodin kasvatti

Perulainen Diego Portales yliopiston tutkija Carlos Meléndez on sanonut kaksi viikkoa ennen ensimmäisen kierroksen vaaleja voimistuneesta Pedro Castillo -ilmiöstä:

− Twitteriin lukittautunut valtamedia tajusi, että on olemassa todellisia sosiaalisia verkostoja, joissa maailma oikeasti tapahtuu.

Politiikantutkija Méléndez jatkaa:

− Lima ja pohjoisrannikko tukee valtaa pitäviä ja äänestää Keiko Fujimoria. Ja muu maa, Andien maailma, äänestää Castilloa.

Mélendez pitää tärkeänä Castillon ehdotusta muuttaa perustuslakituomioistuimen kokoonpanoa kansalaisvaltaiseksi. Tämä suoran demokratian mekanismi, kansalaisten vaaleilla valitseminen kyseiseen tuomioistuimeen voisi laittaa kuriin vallan ja valvontaelimien väärinkäytökset. Castilloa Meléndez pitää saman lajityypin poliitikkona kuin Evo Morales, joten hänen voittonsa merkitsisi Bolivian MAS-mallin voittoa Perussa:

− Castillo on kotoisin maolaisesta kehdosta, joka uskoo, että vallankumouksen tulisi tapahtua maaseudulta kaupunkiin päin. Hänen taustaltaan löytyy maaseudun ammattiyhdistysliikettä, opettajien ja talonpoikien järjestäytymistä, mitkä antavat hänelle mahdollisuuden luoda pysyvästi aktiiviset yhteydet näihin kahteen sosiaaliseen verkostoon.

Kuten Perussa on tapana, uusi presidentti aloittaa virkakautensa itsenäisyyspäivänä 28.7. Pedro Castillon iso urakka maan johdossa viitoittaa Andien maan sen valtiollisen elämän kolmannelle vuosisadalle.

Tavoitteena radikaali muutos talouspolitiikkaan

Castillon mielestä politiikka on menettänyt mielekkyytensä viimeisten vuosien aikana:

− Hallitsijat valehtelevat kansalle eivätkä pidä lupauksiaan. Lisäksi valtio on ollut sokea, kuuro ja mykkä perulaisten kohtaamien tarpeiden ja ongelmien edessä.

Perú Libre aikoo vahvistaa kansallista omistusosuutta ja päätäntävaltaa kaivos-, kaasu- ja öljyteollisuudessa, myös vesivoiman sekä tietoliikenneyhteyksien suhteen. Näin saatavat miljardit on tarkoitus suunnata ennen kaikkea koulutukseen ja terveyteen. Castillon puolue on kuvannut nykyistä talousjärjestelmää epätasa-arvoiseksi ja suurten enemmistöjen vastaiseksi. Vapaan Perun hallitussuunnitelma kuvailee tilannetta:

− Tällä hetkellä elämme näennäisesti uudistetussa kapitalistisessa järjestelmässä, taloudellisessa uusliberalismissa, jota kutsutaan sosiaaliseksi markkinataloudeksi, jota on sovellettu väkisin vuodesta 1993 ja jota on siitä lähtien toteutettu maan suurimpien enemmistöjen etujen vastaisesti. Muuttaaksemme tämän surullisen todellisuuden on tarpeellista esittää talouden alan korjausliikkeitä, joista valtaosa olisi dramaattisia.

Castillon suunnitelmiin kuuluu korruption kitkeminen ja maaseudun elävöittäminen. Hänen kampanjansa tunnuslause on ollut: ”Ei enää köyhiä rikkaassa maassa.” Valtion on siis otettava hoitaakseen suurempi rooli tulojen uusiksi jakamisessa. Valtion voimassa olevat sopimukset on tarkoitus neuvotella uusiksi tai hylätä kokonaan. Nykyisellään monikansalliset yhtiöt vievät 70 prosenttia liikevoitoista ja valtiolle jää luu käteen 30 prosentin osuudella. Voitonjako on tarkoitus kääntää toisinpäin: 20 prosenttia monikansallisille yrityksille ja 80 prosenttia suoraan valtion kassaan. Hallitusohjelman luonnoksessa todetaan:

− Pääomien yksityistämiseen ja ulosvientiin keskittynyt valtio vaihdetaan kansallistavaan ja itsenäiseen valtioon, joka vahvistaisi sisäistä taloutta sijoittamalla pääomansa omaan maahansa.

Maan perustuslain ja taloudellisen rakenteen muuttamisen lisäksi Vapaa Peru ja Castillo pyrkivät vahvistamaan aluehallinnon roolia. Nykyisin keskushallinto omii itselleen 70 prosenttia valtion budjetista. 24 paikallistason hallitusta saavat itselleen vain 18 prosenttia rahavirroista ja 4 385 erityyppistä kuntaa puolestaan vain 12 prosenttia. Myös verotuksesta tehtäisiin vähemmän keskittynyttä, koska nykyisin 98 prosenttia verotuloista kertyy valtakunnan tasolta ja kaksi prosenttia kuntien tasolta. Sen sijaan autonomiset aluehallinnot (departamentos) keräävät pyöreän nollan verran verotuloja. Niille aiotaan antaa verotusoikeus: 70 prosenttia verotuloista jäisi niille ja 30 prosenttia palautuisi valtakunnan tason keskushallinnolle. Pääkaupunki Liman metropolialueella ja Callaolla on oma erityisasemansa tässä yhtälössä, joten niiden asukkaat eivät välttämättä suhtaudu kovin myönteisesti yleiseen alueelliseen uudistukseen.

Valtion uuteen asemaan lukeutuisi entistä vahvempien työntekijöiden oikeuksien puolustaminen, omavaraisuus ruuan, energian ja turvallisuuden suhteen sekä köyhyyden ja aliravitsemuksen kitkeminen. Myöskään yritysten veronkiertoa ei tulla sallimaan. Velanmaksussa pyritään sisäisen sosiaalisen velan poistamiseen ja ulkomaanvelat halutaan peruuttaa tai neuvotella uusiksi maan riippumattomuuden lisäämiseksi.

Muita pikaisia nostoja 77-sivun hallitusohjelmaluonnoksesta ovat opettajien palkkojen korottaminen, hammaslääkärin sijoittaminen jokaiseen kouluun ja yliopistojen valintamenettelyjen poistaminen, jotta jokainen halukas opiskelija voidaan hyväksyä. Castillo suunnittelee myös laajaa eläkeuudistusta. Yhteisöllistä maanomistusta halutaan niin ikään vahvistaa. Koko 21 kappaleen mittaiseen ohjelmaan voi tutustua täältä.

Castillon on oltava sanojensa mukaisesti toisenlainen johtaja, koska monista päällekkäisistä kriiseistä kärsivä Perun kansa kaipaa arkitodellisuuteensa ja yhteiskunnalliseen elämäänsä todellista radikaalia muutosta kohti parempaa. Ennen kaikkea suurista varallisuuseroista ja alueellisesta eriarvoisuudesta pitäisi pyrkiä eroon, joten vahvaa tilausta vasemmistopolitiikalle löytyy kansan syvistä riveistä. Hallitseminen Perussa hajanaisen kongressin ja vilkkaiden protestien keskellä vaatii kuitenkin aitoa johtajuutta, jonka osoittamiseen ei tule riittämään pelkkä vaalivoitto.

Vaaleissa nähtiin, kuinka Perú Libren ja Castillon etulyöntiasema vain voimistui, kun mediat ja oikeisto kävivät kimppuun perusteettomilla syytteillään kommunismista ja terrorismista (perulaisittain terruqueo). Edes nobelisti Mario Vargas Llosan kehotus ”pienemmästä pahasta” oikeistolaisen Keiko Fujimorin tukemiseksi ei näytä muuta kuin vahvistaneen Perun vasemmistoa.

Ennen kuin Perun nykyinen kongressi lopettaa toimikautensa 16.7., se pyrkii kolmeen uudistukseen. Se halusi muuttaa niin sanottua ”luottamuskysymysmenettelyä” (cuestión de confianza), mutta ei saanut sille riittävää tukea. Kyseessä on menettely, jolla hallitus voi painostaa kongressia hyväksymään tärkeäksi määritellyn lakiesityksensä. Jos kongressi hylkää kaksi luottamuskysymystä, presidentti voi hajottaa kongressin, kuten tapahtui vuonna 2019. Presidentiltä pyrittäisiin ottamaan pois tämä perustuslaillinen oikeus. Koska ehdotus sai vain 81 ääntä vaaditun 87 sijaan, ehdotus voidaan viedä kansanäänestykseen, jonka kongressi haluaa kutsua koolle myös siitä, palaako Peru kongressin ala- ja ylähuoneen järjestelmään, joka lakkautettiin 1993 ja jonka perulaiset hylkäsivät kansanäänestyksessä 90,5 prosentin turvin vuonna 2018.

Lisäksi työn alla on uuden perustuslain valmistelun koollekutsuminen. Jos ehdotus etenee, perulaiset voivat ilmaista tahtonsa uuden perustuslain tarpeellisuudesta joulukuussa 2021, jolloin äänestettäisiin myös luottamuskysymyksestä ja kongressin kokoonpanosta. Mikäli ehdotus menee läpi kongressissa ja saa kansan tuen vaaliuurnilla, 130 perustuslain säätäjää voitaisiin valita huhtikuussa 2022 ja heidän työnsä alkaisi heinäkuun lopussa. 28.7. presidentiksi nousevan Pedro Castillon vaalikampanjan keskeisiin ehdotuksiin on kuulunut uuden perustuslain säätäminen, sillä edellinen vuoden 1993 perustuslaki on Alberto Fujimorin diktatuurikauden perintöä.

Aiempaan artikkeliin Perun vaalien ensimmäisestä kierroksesta 11.4. voi tutustua täällä.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: TeleSUR, El Comercio, La República, BBC News Mundo, La Jornada, Página 12, Infobae, ONPE, DW, Télam, Prensa Alternativa, RPP Noticias, Gestión, El Universo, etc.

Chilessä käytiin neljän lipukkeen isot vaalit lauantaina ja sunnuntaina 15. ja 16.5.2021. Niissä maahan valittiin uudet paikallistason päättäjät niin valtuutettujen, kunnanjohtajien kuin kuvernöörienkin vaaleissa. Samalla chileläiset valitsivat 155 kansalaisjäsentä uuden perustuslain laatijoiksi. Kaikkiaan poliittista vastuuta vaaliuurnilla tavoitteli yli 16 700 henkeä ja perustuslakikomitean vaaleihin osallistui lähes 1 400 ehdokasta. Vaalitulosten mukaan parhaiten menestyivät itsenäiset ehdokkaat.

Chilen kansa haluaa tuhota diktatuurin uusliberaalit lakipykälät luodakseen uuden oikeuksiaan puolustavan perustuslain.

Chilen yhteiskunnan uusi herääminen

Lokakuun 2019 ja maaliskuun 2020 välisenä aikana Chilessä elettiin niin sanottu sosiaalinen räjähdys (Estallido Social). Mielenilmaukset keskittyivät pääkaupunki Santiagoon ja muihin suurimpiin kaupunkeihin kuten Valparaíso, Concepción, Arica y Punta Arenas. Ne saivat alkunsa pääkaupungin julkisen liikennejärjestelmän lippujen hintojen korotuksista. Uudet hinnat astuivat voimaan 6.10. ja joukko opiskelijoita järjestäytyi maksulakkoon metrossa. Päivien kuluessa maksamisesta kieltäytyneiden määrä vain kasvoi. Konflikti yltyi 18.10, kun väkijoukot ja poliisit ottivat yhteen. Joitakin kauppoja tyhjennettiin ja rakennuksia vaurioitettiin sekä tulipaloja sytytettiin.

Lauantaina 19.10. Chilen presidentti Sebastián Piñera julisti maahan ensimmäisen hätätilan sitten vuoden 1990 tapahtuneen demokratiaan palaamisen jälkeen. Ulkonaliikkumiskielto koski aluksi vain Santiagon metropolialuetta, mutta pian se laajeni viidelle alueelle ja 23. päivään mennessä se oli saatettu voimaan 15 kaikkiaan 16 alueellisesta pääkaupungista. Vastarinta ylsi lähes kaikkialle halki koko maan.

Kauan kytenyt tyytymättömyys poliittiseen järjestelmään puhkesi näennäisesti pienestä asiasta, mutta sen taustalta löytyy laajempi ryhmä ilmiöitä kuten yleinen elämisen kalleus, alhaiset eläkkeet, kalliit hinnat etenkin terveyssektorilla. Vielä laajemmassa kuvassa kansan tietoisuus heräsi ja se menetti kaiken pelkonsa ilmaista pettymyksensä poliitikkoja, instituutioita ja perustuslakia kohtaan. Tähän tilanteeseen on tultu, koska valtio ei voinut taata kansalaisilleen yksinkertaisimpia oikeuksia.

Arvioidaanpa tapahtumia sitten mielenilmaisijoiden, julkisen infrastruktuurin kokemien vahinkojen tai hallituksen sortotoimien näkökulmasta, ne ovat suurimmat mitä Chilessä on koettu 30 vuoteen. Hallituksen antamien tietojen mukaan lokakuun aikana kuoli 32 kansalaista, 3 400 siviiliä ja 2 000 poliisia joutui sairaalahoitoon. Amnesty International taas raportoi, että marraskuun loppuun mennessä poliisien (carabineros) aiheeton voimankäyttö aiheutti 12 547 loukkaantunutta, 1 980 aseilla haavoitettua ja 347 tapauksessa koettiin silmävauriota.

Chilen Kansallinen ihmisoikeusinstituutti (INDH) laski pidätettyjen määräksi vähintään 8 812 henkeä. INDH kertoi myös dokumentoineensa järjestysvallan ja armeijan suorittamia kidutustapauksia. Kaikkiaan se on saanut vastaanottaa 3 350 valitusta ihmisoikeusrikkomuksista. Muun muassa Amerikkojen välinen ihmisoikeuskomissio (CIDH) ja YK:n ihmisoikeusasiamies totesivat Chilessä tapahtuneen vakavia ihmisoikeusrikkomuksia, joihin olivat syyllistyneet valtion viranomaiset ja maan hallitus. Hallitus kiisti olevansa vastuussa systemaattisista ihmisoikeusrikkomuksista, mutta myönsi poliisin voimankäytön liialliseksi joissain yksittäisissä tapauksissa.

Taloudelliset menetykset on arvioitu 3,3 miljardiksi dollariksi. Työpaikkoja menetettiin protestien takia erinäisten arvioiden mukaan ainakin 100 000 tai enimmillään jopa 300 000. Myös Chilen peso laski kaikkien aikojen alimmalle tasolleen suhteessa dollariin. Talousvaikutuksien koko oli vähintään yksi prosentti bruttokansantuotteesta.

Julkisen liikenteen hintojen korotus peruttiin. Piñeran hallitus vastasi kansantahtoon julkaisemalla ”uuden sosiaalisen ohjelman”, johon on kirjattu toimenpiteitä palkkojen, eläkkeiden ja terveyspalvelujen parantamiseksi. Toisaalta se on halunnut panostaa turvallisuuspolitiikkaan. 15. marraskuuta Chilen hallitus ja valtaosa kongressin puolueista allekirjoittivat sopimuksen kansanäänestyksestä, jossa oli tarkoitus päättää siitä, aletaanko maahan säätää uutta perustuslakia. Vaalit piti alun perin järjestää jo huhtikuussa 2020, mutta koronaviruspandemian takia ne siirtyivät saman vuoden lokakuulle. 25.10.2020 järjestetyissä vaaleissa 78,3 prosenttia kansasta sanoi kyllä aikomuksille luoda maahan kokonaan uusi perustuslaki aiemman diktaattori Augosto Pinochetin kaudelta 1973−1990 peräisin olevan jo vanhentuneen korkeimman lakikirjan korvaamiseksi.

El Estallido Chileno on Javiera López Layana yhdessä Ariel Guerreron kanssa tekemä dokumenttielokuva Chilen vilkkaan syksyn ja kevään tapahtumista. López Layana kuvailee mielenilmauksien taustoja:

− Meidän on mentävä ajassa 30 vuotta taaksepäin, jotta voimme ymmärtää niitä syitä, mitkä saivat tämän painekattilan räjähtämään, joka sai lopulta tehtyä chileläisestä mallista uhanalaisen.

Saksalaisen Friedrich Ebert (FES) säätiön Latinalaisen Amerikan ja Karibian aluejohtaja Valeska Hesse sanoo sen, mikä on chileläisille itsestään selvä tavoite maansa kriisien selättämiseksi:

− Chilen perustuslakiprosessi pyrkii määrittelemään uudelleen valtion valtion roolin ja se voi johtaa käytännössä yksityistettyjen julkisten hyödykkeiden kuten veden, koulutuksen, terveyden ja eläkkeiden palauttamiseen. Näin tullaan kyseenalaistaneeksi se uusliberaali malli, jota Chilessä on toteutettu jo kauan.

Kolmenkymmenen demokratian vuoden aikana ei ole kyetty lunastamaan lupauksia hyvinvoinnista ja elämänlaadun parantumisesta, vaan sen sijaan epätasa-arvon ja tuloerojen kasvu on vain kiihtynyt, eikä nälkätason palkoista ja eläkkeistä ole päästy eroon. Tästä syystä iso osa kansasta on menettänyt uskonsa virallisiin vaikutuskanaviin ja on päättänyt ottaa kadut haltuunsa välttämättömien muutoksien edistämiseksi.

Pitkä tie perustuslain muuttamiseksi

Chilen yhä edelleen voimassa oleva perustuslaki on vuodelta 1980. Tuolloin Pinochetin diktatuurin aikana syntynyttä lakikirjaa on pidetty epädemokraattisena, koska sen laati Ortúzarin komissio ilman kansalaisten osallistumista ja se hyväksyttiin kansanäänestyksessä, jonka on sanottu olleen täynnä epäsäännönmukaisuuksia.

Vuonna 2005 Ricardo Lagosin hallitus pystyi poistamaan perustuslaista valtaosan autoritäärisistä pykälistä. Vuoden 2013 vaaleissa Michelle Bachelet toi esiin tarpeen muuttaa kansakunnan ylintä sääntökirjaa uudemman kerran. Siviilitaitojen kampanjoiden ja kansalaisvuoropuhelun jälkeen, Bachelet lähetti aivan presidenttikautensa lopussa maaliskuussa 2018 uuden perustuslain projektin kongressille, mutta Sebastián Piñeran hallitus jäädytti kesken jääneen prosessin. Kuitenkin kansa nosti mielenilmauksillaan keskeneräisen vaatimuksen esille ennennäkemättömällä voimalla.

Lokakuun 2020 kansanäänestykseen osallistui historian suurin väkijoukko sitten sen jälkeen, kun äänestämisestä tuli jälleen vapaaehtoista. Kaikkiaan lähes 7,6 miljoonaa kansalaista tai melkein 51 prosenttia äänioikeutetuista ilmaisi tahtonsa vaaliuurnilla. 78,3 prosenttia hyväksyi uuden perustuslain säätämiseen tähtäävät toimet. Vaihtoehto parlamenttiedustajien ja kansalaisten yhteisestä komiteasta sai 21 prosentin kannatuksen, mutta 79 prosenttia halusi pelkästään kansalaisista koostuvan perustuslakitoimikunnan.

155 toimikunnan edustajaa valitaan ensimmäistä kertaa tiukoin sukupuolisen tasa-arvon säännöin melkeinpä puoliksi naisia ja puoliksi miehiä. Edustajista 17 tulee edustamaan puolestaan alkuperäiskansoja. Vaalit viedään läpi kongressivaalien säännöin ja niissä valitut edustajat osallistuvat ainoastaan perustuslain säätämiseen. Uudesta valtiosäännöstä, kuten se myös tunnetaan, on tarkoitus järjestää vielä lajissaan kolmas kansanäänestys vuonna 2022.

Vaalien vaikeat olosuhteet

Vaikka koronaviruspandemia rauhoittikin mielenilmauksia maaliskuusta 2020 lähtien, nyt sen yhä jatkuva akuutti vaihe vaikeuttaa osaltaan vaalien järjestämistä. Maaliskuun 2021 lopussa kaikkiaan 13,7 miljoonaa yhteensä 19 miljoonasta Chilen asukkaasta joutui aloittamaan uuden eristäytymisjakson tartuntojen määrän kiihtymisen vuoksi. Maassa on ollut myös ulkonaliikkumiskielto iltayhdeksän ja aamuviiden välillä 5.4. alkaen.

Tähän mennessä Chilessä on rekisteröity melkein 1,3 miljoonaa tartuntaa ja hieman alle 28 000 kuolemantapausta. Uusia tapauksia kirjataan yli 6 000 päivittäin. Toisaalta Chile johtaa Latinalaisen Amerikan rokotustilastoja. Siellä on annettu tähän mennessä 16,6 miljoonaa rokoteannosta. 7,5 miljoonaa henkeä tai 39,5 prosenttia väestöstä on saatu rokotettua jo kahdesti.

Presidentti Sebastián Piñeraa painaa joukko rikossyytteitä Chilessä ja ulkomailla. Yksi niistä koskee pandemian hoitoa. Entinen espanjalainen tuomari Baltasar Garzón, joka osallistui Pinochetin pidätykseen Lontoonsa, Chileläinen ihmisoikeuskomissio (CCHDH) ja kansainväliset organisaatiot ovat haastaneet istuvat presidentin kansainväliseen rikostuomioistuimeen rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Diktaattoriksi ja autoritääriseksi johtajaksi kutsutun Piñeran kansansuosio on alemmalla tasolla kuin yhdenkään aiemman presidentin kaudella tehdyissä mielipidemittauksissa. Kun Piñeraa kohtaan halutaan olla myötämielisiä, voidaan puhua kymmenen prosentin hyväksynnästä, mutta maaliskuussa 2022 vallasta väistyvän presidentin nauttima ”suosio” kansan parissa on käynyt jopa vain kuudessa prosentissa. Laajat väestöryhmät ovat vaatineet hänen eroaan. Rahaa Piñeralta ei kuitenkaan puutu, koska hänen 2,7 miljardin dollarin omaisuutensa tekee hänestä yhden Chilen kymmenestä rikkaimmasta ihmisestä. Kyseinen miljonääri toimi maansa presidenttinä myös vuosina 2010−2014.

Chilen sosiaalinen, poliittinen, taloudellinen ja terveydellinen kriisi on vähintään samaa luokkaa kuin naapurimaissa Perussa ja Ecuadorissa. Concepciónin yliopiston politiikantutkimuksen tohtori Paulina Astroza kuvailee tilannetta:

− Olemme raahanneet perässämme jo pitkään kansalaisten jännitteiden kasaumista, pahoinvointia, joka on muuttunut vihaksi ja johtanut raivoon.

Pandemian eristyskausi talousongelmineen ei ole rauhoittanut sosiaalista ja poliittista kuohuntaa kuin näennäisesti. Noin 70 prosenttia chileläisistä pitää nykyistä kriisiä pahimpana sitten niin sanotun paluun demokratiaan. Toisaalta vuoden 2019 mielenosoitukset ovat luoneet toivoa rakenteellisesta muutoksesta ja tulojen uusjaosta, jotka kiteytyvät juurikin uuden perustuslain vaatimukseen. Yksityisten yritysten ja uusliberaalin talouspolitiikan sijaan valtiosäännön halutaan palvelevan kansalaisten oikeuksia, sosiaalista yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia. Chilessä jopa vedenjakelu on yksityistetty koulutuksesta ja terveydenhuollosta puhumattakaan.

Maan hajanainen ja itsevaltainen poliittinen eliitti ei ole valmis tai halukas laajamittaisiin muutoksiin, veroreformiin, eläkejärjestelmien, koulutuksen ja terveydenhuollon uudistuksiin, mutta jos niihin ei ryhdytä Chilen yhteiskuntarauhan palauttaminen tuskin onnistuu. Jos uudistuksien lupauksia ei kyetä lunastamaan eikä suurten eriarvoisuuksien maasta tehdä oikeudenmukaisempaa, kansa tulee varmasti valtaamaan kadut uudelleen. 25.10.2019 Santiagossa marssi rauhanomaisesti ainakin 1,2 miljoonaa ihmistä ja koko maassa mieltään arvioidaan osoittaneen samanaikaisesti jopa kolme miljoonaa henkeä. Opiskelijoiden korvaamattoman keskeisestä osallistumisesta maansa muuttamiseen voi lukea muun muassa tästä artikkelista.

Viimeisten vuosikymmenten aikana Chileä on ehditty pitämään alueellisena esimerkkivaltiona, koska sen talous kasvoi, köyhyys väheni ja sen politiikkaa hallitsi tietty vakaus. Sen uusliberaaleja oppeja sovellettiin vilkkaasti muissa Latinalaisen Amerikan maissa. Kuitenkin lokakuussa kaksi vuotta sitten tuo väärä idylli ja ihanteellinen kuva rikkoontui, kun kansa toi tiettäväksi syvän hylätyksi tulemisen tunteensa, jota eivät ole parantaneet järjestelmälliset hyväksikäytökset maassa, jota monet pitävät valtion heikennetyn roolin takia eräänlaisena pienen piirin ”yksityisyrityksenä.”

25.10.2019 Chilen pääkaupunki Santiagon kaduille kokoontui jopa 1,2 miljoonaa ihmistä vaatimaan radikaalia muutosta maan politiikkaan.

Tärkeät vaalit koko maanosalle

15.−16.5. Chilessä käytiin yhdistetyt paikallistason vaalit, joissa melkein 1 400 ehdokasta kamppaili lisäksi paikasta yhtenä 155-jäsenisen perustuslakitoimikunnan kansalaisjäsenenä. Vähintään 45 prosenttia valituista tulee olemaan naisia. Kyseessä on suuri parannus, koska nykyisellään vain 22,6 prosenttia tai 35 kaikkiaan 155 kongressiedustajasta on naisia. Perustuslain laatimiseen annetaan yhdeksän kuukauden aikaraja, mutta siihen voidaan tarvittaessa hakea kolmen kuukauden lisäjaksoa. Näin uuden korkeimman lakikirjan hyväksynnästä voitaisiin päästä äänestämään vuoden 2022 syksyyn mennessä. Kun kesäkuussa 2021 työnsä aloittava toimikunta on hyväksynyt uuden valtiosäännön kahden kolmasosan enemmistöllä, siitä on järjestettävä sitova kansanäänestys noin 60 päivää myöhemmin.

Vaaleissa on toisaalta pelissä 346 kunnan (comunas) kunnanjohtajien ja valtuutettujen valitseminen. Chile äänestää nyt myös ensimmäistä kertaa demokratian aikakaudella 16 aluehallinnon kuvernööreistä, vaikka näiden todellinen toimivalta ei ole vielä täysin selvä.

Sillä, millaisen roolin Chilen kansa antaa valtiolleen tulee olemaan vahvoja heijastevaikutuksia Latinalaisessa Amerikassa. Tuhotun ja raunioitetun valtion nostaminen hyvinvoinnin ja sosiaalisten oikeuksien takaajaksi tai kansalaisten perusoikeuksien puolustajaksi ei tule olemaan helppoa, mutta se virittää uusiksi valtion roolista käytäviä keskusteluja muissakin maissa.

Perustuslaki on lajissaan ensimmäinen maailmassa, jonka laatimiseen naiset osallistuvat tasavertaisesti. Viime vuosina Chilen feministiliike – kuten myös performanssiryhmä Las Tesis − on vahvistunut merkittävästi. Monet ehdokkaat tulevat sen riveistä ja pyrkivät tekemään valtiosäännöstä avoimesti feministisen. Toisaalta kyseessä on myös maailmanlaajuisesti ensimmäinen feminismin neljännen aallon seurauksia kuvastava lainsäädännöllinen uudistus. Esiin nostetaan esimerkiksi kysymykset väkivallasta, hoivatyöstä ja palkkatasa-arvosta.

Chilen yhdeksän tai kymmenen alkuperäiskansaa kuten mapuchet, aimarat ja ketsuat osallistuvat laajaan lainsäädäntötyöhön 17 edustajansa voimin. He vaativat Chilestä monikansallista valtiota, joka maksaisi vihdoin historialliset velkansa alueen ensimmäisille asuttajille. Siinä missä Boliviassa ja Ecuadorissa on alueen edistyksellisin monien kansojen muodostaman valtion malli, joka kunnioittaa alkuperäiskansojen autonomiaa ja oikeuksia, Chilessä ja Uruguayssa ei ole minkäänlaista suoraa perustuslaillista viittausta alkuperäiskansojen asemaan. YK:n mukaan Latinaisessa Amerikassa alkuperäiskansoihin kuuluu ainakin 8,5 prosenttia väestöstä, mikä on enemmän kuin missään muussa maanosassa. Vuoden 2017 väestölaskennassa 12,8 prosenttia tai lähes 2,2 miljoonaa chileläistä piti itseään intiaanitaustaisina. Toisten arvioiden mukaan alkuperäiskansoja olisi Chilessä alle 1,6 miljoonaa ja vajaat 9 prosenttia. Köyhyys kohdistuu usein pahiten juuri syrjittyihin alkuperäiskansoihin, mutta heidän omaehtoisen kehityksensä tukemiseksi myös esimerkiksi maa-, kieli- ja kulttuurioikeudet nousevat tärkeiksi haasteiksi.

Viime vuosina myös esimerkiksi Perussa ja Ecuadorissa on koettu isoja mielenilmauksia. Parhaillaan Kolumbia elää uutta protestiaaltoa, joka sai alkunsa yrityksistä viedä läpi epäoikeudenmukainen verouudistus. Siksi Chile voi näyttää tietä sille, miten perustuslain laatiminen saattaa toimia ratkaisuna laajoihin poliittisiin ongelmiin ja vaihtoehtoisena vastauksena sosiaalisiin vaatimuksiin. Se on loppujen lopuksi institutionaalinen keino mahdollistaa kansalaisten osallistuminen ja kuunteleminen. Perustuslain muuttamisen lopullisena päämääränä on oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentaminen. Poliisiväkivalta ja sortotoimet johtavat vain väkivallan kierteeseen, mutta eivät tarjoa minkäänlaisia vastauksia kansalaisten todellisiin huoliin.

Vasemmistovoimat ja itsenäiset voittoon Chilessä

Piñeran oikeisto oli kehuskellut yltävänsä kontrolloimaan jopa kolmasosaa Chilen uudesta perustuslakitoimikunnasta (Convención Constituyente), mutta vaalitulos näyttää tämän toiveajatteluksi. Kun äänistä on laskettu 99,9 prosenttia, Chilen perinteinen politiikka ja etenkin presidentin oikeistokoalitio ovat vaalien suurimmat häviäjät. Lopulliseksi äänestysprosentiksi arvioidaan 41,5 prosenttia eli 6,2 miljoonaa kaikkiaan 14,9 miljoonasta äänioikeutetusta olisi käynyt vaaliuurnilla.

Ne kaksi listaa, jotka yhdistävät vasemmistoa aina keskustasta kommunistiseen puolueeseen, Lista Apruebo 14,5 ja Apruebo Dignidad 18,8 prosenttia, ovat saamassa yhteensä 33,3 prosenttia äänistä, kun oikeiston Vamos por Chilen kannatus on jäämässä 20,6 prosenttiin. Eniten ääniä ovat kuitenkin saamassa niin sanotut itsenäiset edustajat yli 40 prosentin kansansuosiollaan.  Lista del Pueblo 16,3, Independientes por una Nueva Constitución 9,3 ja ryhmä muut 14,7 prosentin kannatuksen. Siis itsenäisten ryhmien kokonaiskannatus on 40,3 prosenttia.

Itsenäiset ehdokkaat ovat saamassa lähes kolmasosan eli 48 kaikkiaan 155 paikasta. Vasemmistoryhmittymät saivat kuitenkin vielä enemmän paikkoja kahdella listallaan eli 53. Valtaa pitävän oikeiston tappio on selvä, sillä sen saldo oli vain 37 paikkaa. Joka tapauksessa Vamos por Chile on yksittäinen suurin ryhmä 37 perustuslainlaatijallaan. Apruebo Dignidad sai 28, Lista del Pueblo 26 ja Lista Apruebo 25 paikkaa. Kaksi muuta itsenäisten listaa sai kukin 11 paikkaa kumpikin. Lisäksi alkuperäiskansojen edustajille kuuluu 17 paikkaa. Puoluetasolla yhteensä 15 puoluetta sai edustajansa perustuslakikomiteaan itsenäisten ja alkuperäiskansojen lisäksi.

Mireya Dávila, Chilen yliopiston julkisten asioiden instituutista, kuvailee vaalituloksia tuoreeltaan:

− Poliittista järjestelmää ollaan muokkaamassa uusiksi, Chilelle puhaltavat uudet tuulet, mutta se on myös monimutkaista, koska kunkin itsenäisen edustajan kanssa on neuvoteltava ja käytävä läpi kaikki hänen kantansa osana perustuslakikokousta.

Kommunistisen puolueen (PCCh) presidenttiehdokkuutta tavoitteleva Daniel Jadue ilmaisi tyytyväisyytensä tuloksiin:

− Maan muuttamista tavoittelevat tahot ovat saaneet valtavan voiton ja oikeiston tulos on katastrofaalinen.

Sosiaalidemokraattisen Partido por la Democracian (PPD) Heraldo Muñoz totesi omalta osaltaan:

− Riippumattomien voima nousee esiin hyvin keskeisellä tavalla ja he antavat oppitunnin poliittiselle luokalle.

Sitoutumattomista kansalaisryhmistä on tulossa Chilen politiikan uusi veturi. Santiagon yliopiston politiikantutkija Marcelo Mella luonnehti heitä näin:

− Yleisesti ottaen suurin osa itsenäisistä ehdokkaista on ”ulkopuolisia”, ilman puoluejäsenyyttä ja kriittisiä suhteessa perinteisiin puolueisiin.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: DW, Gestión, Página 12, La Jornada, BBC News Mundo, El Comercio, Servel, etc.

51-vuotias Perun maaseudun ala-asteen opettaja ja vasemmistolaisen Vapaa Peru -puolueen Pedro Castillo voitti presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen. Hänen kampanjansa tunnuslause on: ”Ei enää köyhiä rikkaassa maassa.” Hän vaatii miljoonien perulaisten tavoin uutta perustuslakia maalleen.

Huhtikuun toinen sunnuntai oli merkitty punakynillä Etelä-Amerikan almanakkoihin. Silloin piti olla neljät vaalit, mutta Chile siirsi koronapandemian olosuhteiden takia uuden perustuslain säätäjiensä sekä paikallistason päättäjiensä valinnan 15. päivälle toukokuuta. Sen sijaan Ecuadorissa käytiin presidentinvaalien toinen kierros. Perussa sen sijaan uusittiin kongressin kokoonpano ja äänestettiin uudesta valtionpäämiehestä. Boliviassa käytiin paikallisvaalien toinen kierros.

Ecuadorin Kansallisen vaalineuvoston (CNE) mukaan, oikeistolainen konservatiivi ja kolmatta kertaa presidentinvaaleihin osallistunut Guillermo Lasso on yltänyt vaalivoittoon 52,4 prosentin kannatuksella. Rafael Correan vasemmistolaista esimerkkiä puolustanut Andrés Arauz taas sai 47,6 prosenttia annetuista äänistä. Eroksi tuli noin 420 000 ääntä. Arauz tunnusti Lasson voiton reilusti jo heti sunnuntai-iltana 11.4. Toisaalta 16,3 prosenttia äänioikeutetuista päätti hylätä äänensä. Lasso ylsi voittoon 17 provinssissa ja Arauz seitsemässä. Vajaan viiden prosentin ero siis näyttäytyy entistä suuremmalta, kun sen suhteuttaa alueiden kesken.

Perussa elettiin jännittävimmissä tunnelmissa, koska äänet olivat jakautuneet varsin tasavahvasti eri ehdokkaiden kesken. Kansallinen vaaliprosessien toimisto (ONPE) antoi Pedro Castillolle (Perú Libre) johtoaseman 15,8 prosentilla, kun äänten laskeminen oli vielä pahasti kesken. Keiko Fujimori (Fuerza Popular) oli ääntenlaskun alkuvaiheessa neljäntenä 12,2 prosentillaan.

Kun sata prosenttia kaikista laajan maan äänistä oli saatu laskettua, ONPE ilmoitti Vapaa Peru (Perú Libre) -puolueen vasemmistolaisen ehdokkaan Pedron Castillon saaneen 19,1 prosenttiosuuden äänistä. Annetuissa äänissä tämä on lähes 2,7 miljoonaa. Hänen taakseen ensimmäisen kierroksen 18 ehdokkaan mittelöissä jäivät Fuerza Popularin Keiko Fujimori13,4 prosentilla, Rafael López Aliaga (Renovación Popular) 11,7, Hernando de Soto (Avanza País) 11,6 ja Yonhy Lescano (Acción Popular) 9,1 prosentilla. Castillo siis jätti taakseen liudan oikeistolaisia vaihtoehtoja, mutta erottui myös selkeästi vasemmiston ykkösenä lyöden laudalta myös Verónika Mendozan, jota kannatti 7,9 prosenttia äänestäjistä. Yksikään ehdokkaista ei ollut lähelläkään saavuttaa 50 prosenttia, jolla vaalit olisi voinut voittaa suoraan jo ensimmäisellä kierroksella. Äänestysprosentti oli 70,2 prosenttia äänioikeutetuista.

Miljonääriyrittäjä ja Perun Jair Bolsonaroksi kutsuttu López Aliaga, lempinimeltään Porky ja uusliberaaleja uudistuksia ajanut entisen ihmisoikeuksiakin rikkoneen presidentin Alberto Fujimorin neuvonantajana vuoden 1992 itse tehdyssä vallankaappauksessa toiminut taloustieteilijä Hernando de Soto ovat kummatkin saamassa eniten ääniä – noin 16,4 prosenttia − pääkaupunki Limassa. Fujimorin tytär, sarjan kolmas politiikan gangsteri, sai 14,2 prosentin kannatuksen, joten pääkaupungissa oikeiston kannatus oli kohtuullisen suurta. Vasemmistolainen feministi Verónika Mendoza keräsi Limassa 8,1 prosenttia, jolla hän voitti toiselle kierrokselle menneen Castillon, jota kannatti maan urbaaneimmassa kolkassa 7,9 prosenttia. Työsarkaa vasemmistolle siis riittää varsinkin Limassa ja muissa rannikon suurimmissa asutuskeskuksissa.

Boliviassa pidettiin myös paikallisvaalien toinen kierros. Ensimmäisellä kierroksella 7.3. nykyinen hallituspuolue Liike Sosialismiin (MAS) voitti kolme kuvernöörin virkaa suoraan ensimmäisellä kierroksella ja vei itselleen 240 kaikkiaan 336 kunnasta. Kaksi kuvernöörin virkaa meni muille ryhmittymille. 11.4. MAS hävisi kuitenkin kaikki neljä pelissä ollutta kuvernöörin paikkaa, joten vaikka se voitti kaksi kolmasosaa kunnista, sai se yhdeksästä hallinnollisesta alueesta voiton vain kolmasosassa. MAS ylsi voittoon asti vain kahdessa kymmenestä tärkeimmästä kaupungista.

La Pazin kuvernöörinvaalissa MAS-puolueen Franklin Flores jäi 44,8 prosentin kannatukseen, kun alkuperäiskansoihin kuuluva oppositiota edustava Santos Quispe (Jallalla) kipusi 55,2 prosentin kannatukseen Ylimmän vaalituomioistuimen (TSE) virallisten tulosten mukaan. Valtaan palanneella puolueella on siis edessä sisäisen pohdinnan paikka odotuksiin nähden huonompien vaalien jälkeen. Toisaalta vaalitulokset osoittavat Bolivian demokratian toimivuuden: oppositioryhmillä on samat mahdollisuudet pärjätä kuin valtaa pitävilläkin.

Creemos voitti yhden, Unidos por Tarija yhden, Jallalla yhden, Chuquisaca Somos Todos yhden ja Movimiento Tercer Sistema kaksi kuvernöörin virkaa. Yksikään vaihtoehdoista ei siis voittanut enempää vaaleja kuin MAS. Vaalituloksista ei voi vetää suoria kansallisia johtopäätöksiä, koska aluevaaleissa korostui jälleen kerran paikallisten johtajien, liikkeiden ja puolueiden merkitys. Ne eivät kuitenkaan sellaisenaan kamppaile kansallisissa valtakunnan tason vaaleissa vallasta suoraan MAS:in kanssa. Ensimmäisen kierroksen äänestysvilkkaus oli 85,9 prosenttia, mutta toisella kierroksella se on ollut alhaisemmalla tasolla, joten etenkin valtapuolueen kannattajat eivät innostuneet enää uurnille ratkaisemaan neljän kuvernöörin vaaleja. Toinen kierros järjestetään silloin, kun yksikään kuvernööriehdokkaista ei saa ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosentin kannatusta tai yli 40 prosentin tukea vähintään 10 prosentin erolla toiseksi tulleeseen ehdokkaaseen.

Ensimmäisen kierroksen voittaminen ei riittänyt

Andrés David Arauz Galarza on 36-vuotias taloustieteilijä ja poliitikko, joka toimi vuosina 2015−2017 presidentti Rafael Correa Delgadon tiedon ja inhimillisten kykyjen ministerinä. Tämän jälkeen neljää kieltä, mukaan lukien venäjää, sujuvasti puhuva Arauz ehti opiskella Meksikon kansallisessa autonomisessa yliopistossa (UNAM) taloustieteen tohtoriohjelmassa. Opinnot tosin ovat politiikan kiireiden takia vielä kesken. Syyskuussa 2020 hänestä tuli Ecuadorin vasemmiston presidenttiehdokas vaalien yhteisrintamalle Yhtenäisyyttä toivon vuoksi (UNES). Kaikkiaan 16 ehdokasta kamppaili valtionpäämiehen paikasta.

Ecuadorin Kansalaisvallankumous (Revolución Ciudadana) sai alkunsa vuoden 2006 vaalivoitosta. Alianza País ja Rafael Correa hallitsivat maata kymmenisen vuotta 2007−2017. Muodollisesti Alianza PAIS − kuten sen nimi myös voidaan kirjoittaa − hallitsi maata myös toukokuusta 2017 aina nykyhetkeen, vaikka todellisuudessa Correan varapresidenttinä kahdesti ollut Lenín Moreno petti kannattajansa, puolueensa ja lopetti muutosliikkeen, joka myös koki runsaan vaalitappion 2021. Vielä vuoden 2017 kongressivaaleissa vasemmistolainen Correan poliittinen liike sai 74 paikkaa. Morenon hallinto muistetaan korruptiosta, politiikan ja oikeuslaitoksen sotkemisesta, protestien väkivaltaisesta tukahduttamisesta, yksityisen pääoman ja valuuttarahasto IMF:n suosimisesta sekä yhdestä huonoimmista Latinalaisen Amerikan vastauksista koronapandemiaan. Movimiento Alianza País tuli vasta yhdeksänneksi eikä saanut yhtään paikkaa 7.2. pidetyissä vaaleissa. Moreno erotettiin sen riveistä virallisesti vasta tämän vuoden maaliskuussa.

36-vuotiaasta Andrés Arauzista olisi tullut vaalit voittaessaan Ecuadorin historian nuorin presidentti. Ensimmäisellä kierroksella 7.2. hän sai 32,7 prosenttia äänistä. Silloin miljonääripankkiiri Guillermo Lasso sai ensimmäisellä kierroksella 19,7 prosentin äänisaaliin, mikä riitti hädin tuskin alkuperäiskansojen liikkeiden edustajan (Pachakutik) Yaku Pérezin lyömiseen, joka tilitti saldokseen 19,4 prosenttia. Toiseksi ja kolmanneksi tulleiden eroksi jäi vain noin 32 000 ääntä.

Arauzin UNES-rintama, puolueet Movimiento Centro Demorático, Fuerza Compromiso Social, Movimiento Revolución Ciudadana ja toiset kuusi liikettä, voitti taannoiset helmikuun kongressivaalit 32,2 prosentilla saaden itselleen 48 paikkaa. Pérezin ja alkuperäiskansojen MUPP-rintama tuli toiseksi 16,8 prosentilla ja 27 paikalla. Se kasvatti paikkojaan 23 edustajan verran. Vasemmistolainen ja sosiaalidemokraattinen Demokraattinen vasemmisto (ID) sai 12 prosentilla 18 paikkaa ja keskustaoikeistolainen sosiaalikristittypuolue (PSC) 19 paikkaa 9,7 prosentin tuloksella. Tuleva Lasson hallituspuolue Mahdollisuuksia luomassa -liike (CREO) jäänee kongressissa oppositioon vaatimattomalla 12 paikallaan, jotka irtosivat 9,65 prosentilla annetuista äänistä. CREO menetti vaaleissa 22 paikkaa, vaikka sen sisarpuolue ja liittolainen PSC kasvatti paikkojaan neljällä. Kaikkiaan Ecuadorin parlamentissa on 137 paikkaa.

Lähes 1,8 miljoonaa ecuadorilaista hylkäsi äänensä kirjoittamalla siihen muun muassa vaalivilpin vastaisia viestejä ja tuen ilmaisuja ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi jääneelle Yaku Pérezille. 18 kunnassa hylätyt äänet voittivat ja 36 kunnassa ne saavuttivat vähintään toisen sijan.

Alkuperäiskansat äänestivät tyhjää ja ratkaisivat vaalit

Hylättyjen äänten osuus 16,3 prosenttia oli suurin sitten vuoden 1978 presidentinvaalien. Aluetasolla tahallisesti hylättyjen äänien osuus oli yli 30 prosenttia kolmessa provinssissa. Viimeisissä 22 vaaleissa näiden äänten merkitys ei ollut niin korostunut kuin nyt. Toisaalta tyhjiä ja valkoiseksi jätettyjä äänestyslipukkeita esiintyi nyt vähemmän.

Ensimmäisellä kierroksella äänensä hylänneitä oli noin miljoonan verran eli 9,5 prosenttia. Toisella kierroksella äänensä päätti kuitenkin tahallisesti hylätä vajaat 1,8 miljoonaa kansalaista, 16,3 prosenttia kaikista annetuista äänistä. Vuoristossa ja Amazonasin alueella äänet jakautuivat kolmeen ryhmää kahden ehdokkaan ja hylättyjen äänten kesken, joiden antajat eivät halunneet ilmaista myönteistä näkemystä kummastakaan. Koska kahden kärkiehdokkaan eroksi jäi noin 420 000 ääntä, voidaan äänensä tahallisesti hylänneiden kansalaisten sanoa ratkaisseen vaalit omalla osallistumisellaan.

Vaalien toisen kierroksen ulkopuolelle 32 000 äänen erolla jäänyt alkuperäiskansojen ja niiden yhteenliittymän Pachakutikin presidenttiehdokas Yaku Pérez Guartambel pyysi kannattajiaan tekemään ideologisen valinnan ääntensä hylkäämisestä, koska hän piti 7.2. käydyn ensimmäinen kierroksen vaaleja vilpillisinä ja teki selväksi, ettei luota kumpaankaan ehdokkaaseen. Ensimmäisellä kierroksella hän sai noin 1,8 miljoonaa ääntä. Koska toisella kierroksella hylättyjä ääniä tuli annettua suunnilleen saman verran, hänen viestinsä otettiin ilmeisen hyvin vastaan. Osa äänistä kuitenkin ilmaisi varmasti myös epäluottamusta koko nykyistä demokraattista järjestelmää vastaan.

Ympäristöteemoja vahvasti kampanjassaan esille tuoneen asianajaja Pérezin poliittinen ryhmittymä on ensimmäisen kierrosten vaalitulosten valossa Ecuadorin toiseksi vahvin 27 paikallaan. Ecuadorissa on noin 17,5 miljoonaa asukasta, joista ainakin 1,1 miljoonaa tai lähes seitsemän prosenttia kuuluu 14 alkuperäiskansaan. Alkuperäiskansoista neljäsosa asuu Amazonin alueella. Käytännössä kuitenkin alkuperäiskansoihin lukeutuvia tai heidän arvojaan kannattavia kansalaisia on enemmän.

Ennen toisen kierroksen vaaleja eräs toinen keskeinen intiaanikansojen johtaja Jaime Vargas, joka tunnetaan osallistumisesta lokakuun 2019 mielenilmauksiin Moreno vastaan, ilmoitti kannattavansa Arauzin ehdokkuutta. Hänet erotettiin heti Pachakutik-liikkeestä.

Pachakutik (MUPP) on nimeltään Monikansallinen yhtenäisyysliike. Se perustettiin vuonna 1995 ja sen arvoihin kuuluu indigenismo eli alkuperäiskansojen oikeuksien puolustaminen ja ekologismi. Sen keskeinen järjestö on Ecuadorin alkuperäiskansojen liitto (CONAIE), joka sai puolestaan alkunsa jo vuonna 1986. Vaikka Correan hallitus toteutti alkuperäiskansojen pitkään ajaman tavoitteen Ecuadorin julistamisesta monikansalliseksi valtioksi vuonna 2008, intiaanikansat ovat olleet eri mieltä vasemmiston kanssa öljy- ja kaivosteollisuuden sekä vesivoimaloiden kysymyksissä, joissa ne ovat pyrkineet omien maidensa turvaamiseen. Pachakutik rikkoi kolmisen vuotta kestäneen liittonsa Correan kanssa jo 2009 muun muassa vesilainsäädäntöä koskevan erimielisyyden takia. Sen jälkeen alkuperäiskansojen poliittinen organisaatio oli vasemmistohallituksen ahkerimpia kriitikkoja. Pachakutikin on esitetty saavan osan rahoituksestaan kehitysaputoimisto USAID:ilta ja demokratiarahasto NED:iltä ja joiltakin muiltakin kansainvälisiltä järjestöiltä.

Vuoden 2017 vaalien toisella kierroksella Pérez tuki avoimesti Guillermoa Lassoa. Enää hän ei antanut tukeaan suoraan oikeiston ehdokkaalle, mutta kannattajien kannustaminen ääntensä hylkäämiseen toi käytännössä voiton Lassolle takaoven kautta. Kuten monissa maissa on nähty, oikeisto osallistuu aina vaaleihin vilkkaasti. CREO:n lisäksi Lasson takaa löytyy sosiaalikristittyjen ryhmä (PSC), joka on lajissaan Ecuadorin yhä olemassa olevista puolueista vanhin, joten senkään riveissä tuskin jätettiin äänestämättä.

Eniten hylättyjä ääniä annettiin alueilla, joissa Pachakutikin kannatus on suurinta: Sierra Centro, Austro, Amazonía. Kaikkiaan 54 yhteensä 221 hallintoalueesta (cantones), joihin Ecuador jakautuu, hylätyt äänet voittivat ainakin jommankumman kahdesta ehdokkaasta. Niillä alueilla, missä Pérez sai eniten ääniä ensimmäisellä kierroksella, annettiin eniten kelpaamattomia ääniä. Niissä 11 kunnassa, joissa hylättyjä ääniä oli vähintään 40 prosenttia, Pérez sai ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosenttia kaikista äänistä. 18 kunnassa hylätyt äänet voittivat. Lisäksi 32 kunnassa ne voittivat Arauzin ja 4 kunnassa Lasson. Vuoden 2017 vaaleissa tyhjät äänet eivät voittaneet yhtäkään kantonia tai kuntaa. Silloin hylättäviksi laskettavia ääniä annettiin vain 6,3 prosenttia.

Winsconsin-Madison yliopiston sosiologi Javier Rodríguez Sandoval pitää hylättyjä ääniä ideologialtaan vasemmistolaisina. Ne ovatkin protestiääniä tilanteessa, jossa Péreziä ensimmäisellä kierroksella äänestäneet eivät halunneet tukea Lassoa. Olisi ollut loogista, että he olisivat äänestäneet Arauzia, mutta he eivät kokeneet häntä riittävän vahvaksi vaihtoehdoksi Pérezin onnistuneen ensimmäisen kierroksen kampanjan jälkeen. Näin tapahtui muun muassa Azuayn alueella, joka on perinteisesti tukenut correalaista vasemmistoa. Pérez voitti siellä ensimmäisen kierroksen ja hylätyt äänet voittivat siellä toisella kierroksella Arauzin. Rodríguez kuvailee lopputulosta:

− Ironista on se, että vasemmistolainen ideologinen hylätty ääni antaa voiton oikeiston ehdokkaalle. Tämä on näiden vaalien tärkein tarina.

Ecuadorin Keskusyliopiston (UCE) politiikantutkija Luis Córdova Alarcón näkee hylättyjen äänien vaihtoehdon miellyttäneen ennen kaikkia niitä, jotka olivat huolissaan ekologisista kysymyksistä, yhteisöllisestä taloudenhoidosta ja sukupuoliteemoista, koska he eivät kokeneet tulleensa huomioiduiksi.

Vasemmistolaiset ryhmittymät UNES, Pachakutik ja Izquierda Democrática (ID) saivat vaalien ensimmäisessä vaiheessa yhteensä noin 67 prosentin kannatuksen, joten ne olisivat halutessaan voineet voittaa toisen kierroksen vaalit. ID pyysi kannattajiaan äänestämään omatuntonsa mukaan. Sekään ei asettunut tukemaan Arauzin valintaa, joten vasemmiston sisäinen hajaannus vei mahdollisuudet voittoon. Gallupeissa tilanne näytti todellisuutta paremmalta, koska niissä ei ollut osattu varautua hylättyjen äänten merkitykseen.

Muiksi syiksi tappioon on oikeudellisten ajojahtien ja medioiden mustamaalauskampanjoiden ohella laskettava Rafael Correan poliittisen perinnön paino, jonka alta Arauz ei saanut kuulumaan omaa ääntään eikä kyennyt perustelemaan omaa johtajuuttaan. Koska ensimmäisen correalaisen vasemmiston vallansiirto epäonnistui Morenon petturuuden takia, kansalla ei välttämättä ollut enää luottamusta muihin tahoihin kuin Correaan, jonka maineen likaamiseksi nykyinen yhä vallassa oleva hallitus on tehnyt hartiavoimin töitä. Lasson kahden edellisen kampanjan kokemus sai joidenkin silmissä hänet näyttämään suhteellisen kokematonta ja tuntematonta Arauzia varmemmalta vaihtoehdolta.

Synkkä taloudellinen ja terveydellinen tilanne pandemian olosuhteissa sekä koko Morenon kautta kuvastanut hallinnollinen kriisi lisäsivät vaalien tunneperäistä ja pessimististä tunnelmaa, jossa mitä tahansa saattoi tapahtua. Edellinen vasemmiston vaalivoitto neljä vuotta sitten toi mukanaan oikeistohallinnon, joten saman logiikan mukaan tämä oikeiston voitto voisi vielä tuoda mukanaan vasemmistohallinnon. Joka tapauksessa keskellä koronaviruskautta käydyt Ecuadorin vaalit olivat luonteeltaan vielä arvaamattomammat ja eriskummallisemmat kuin saattoi odottaa.

Morenon hallinnon seitsemän suurinta syntiä

Rafael Correan ja Kansalaisvallankumouksen (Revolución Ciudadana) pettänyt pyörätuolista käsin kansaa kurittanut uusliberaali presidentti teki niin sanotun Trujillaton vuonna 2019, kun afroecuadorilaisesta Diana Salazar Méndezista tuli silloin yleinen syyttäjä. Trujillato saa nimensä aiemman syyttäjän Julio César Trujillon erottamisesta. Näin Moreno vahvisti otettaan oikeuslaitoksesta ja pystyi myötävaikuttamaan entisen presidentti Correan poliittisoikeudelliseen ajojahtiin, jonka tuloksena on luotu jo 39 tekaistua syytettä.

Lokakuussa 2019 Moreno sorsi kansaa Quiton mielenilmauksissa. Tuloksena oli kahdeksan kuollutta ja noin tuhat loukkaantunutta. Paikallinen oikeusasiamies − La Defensoría del Pueblo − on luokitellut 3.−16.10 tapahtuneet sortotoimet rikoksiksi ihmisyyttä vastaan ja pyytänyt, ettei Morenoa päästettäisi lähtemään ulos maasta. Kyseisen 272-sivuisen raportin laatiminen on osa erityisen totuuskomission (CEVJ) työtä ja sitä varten kuultiin 249 uhrin lausunto kokemistaan ihmisoikeusrikkomuksista.

Moreno järjesti omanlaisensa ajojahdin yhdessä syyttäjä Salazarin kanssa Arauzia vastaan syyttämällä häntä sissiryhmä Kolumbian vallankumouksellisilta asevoimilta (FARC) saadusta rahoituksesta. Näille syytteille ei löytynyt todisteita, vaikka oikeiston ”solidaarista” lynkkausapua saatiin myös Kolumbiasta. Tarkoitus oli estää Arauzin asettuminen ehdolle. Kaikesta huolimatta FARC-yhteyksillä spekulointia jatkettiin koko vaalikampanjan ajan samaan tapaan kuin Arauzia syytettiin mukamas ”korruptoituneen” Correan ja ”diktaattori” Chávezin seuraajaksi. Hänen ideologisesta vankkumattomuudestaan rakennettiin kertomusta Correan juoksupojasta sekoittaen toisiinsa poliittisen ajattelun yhtäläisyydet, jaettu ideologia ja Arauzin oma urakehitys.

Moreno velkautti Ecuadoria, jonka velkataakka kasvoi YouTube-kanava Prensa Alternativan mukaan 44,6 prosentista per bkt 63,4 prosenttiin. Uutta velkaa kertyi lähes 64 miljardia dollaria, mutta tätä ja sopimuksia IMF:n kanssa Moreno on kuitenkin pitänyt hallituksensa parhaina saavutuksina.

Yksi Ecuadorin historian epäsuosituimmista hallituksista muistetaan myös VIP-rokotuksista, jotka annettiin salassa presidentille, hänen vaimolleen ja monille muille etuoikeutetumille kansalaisille. Syyttäjänvirastolle ei ole myöskään annettua mahdollisuutta tutkia rokotuksiin liittyvää aineistoa. Siksi Moreno on joutunut antamaan potkuja useille terveysministereilleen oman maineensa puolustamiseksi, mitä tulee pandemian hoitoon ja rokoteskandaaleihin. Kaikkiaan Morenon hallinnossa on toiminut kuusi terveysministeriä, joista neljä on piipahtanut virassa viimeisen vuoden aikana. Maalis-huhtikuussa 2021 alle 40 päivän aikana tuossa virassa on nähty kolme eri henkilöä.

INA Papers on sarja hämäriä omaisuushankintoja. Niiden tutkimuksissa saattaa vielä ilmetä lisää laittomuuksia, kun Ecuadorin nykyinen presidentti ei ole enää maan johdossa. Myös presidentin veli Edwin Moreno on ollut mukana vehkeilyssä, sillä hän perusti INA Investment Corporationin Beliceen vuonna 2012. 2016 perustettiin vastaava yhtiö Panamaan ja sen jälkeen se rekisteröitiin Espanjaan. Veroparatiisiyhtiön tiedetään ostaneen luksushuonekaluja Morenon Geneven asuntoon Sveitsissä, kun hän toimi YK:n vammaisoikeuksien erityislähettiläänä. Toisaalta mahdollisesti rahanpesuun ja korruptioon kytkeytyviä varoja on käytetty Välimeren rannalta Espanjan Alicantesta ostetun asunnon rahoittamiseen. Moreno on sanonut, ettei hän ole tiennyt veljensä puuhailuista tai hänen yhtiöistään mitään. INA Papers on myös yksi keskeisistä syistä sille, miksi Moreno halusi lopettaa Julian Assangen suojelemisen huhtikuussa 2019, koska hänen perustamansa WikiLeaks on julkaissut tietoja myös tästä veroparatiisiyhtiöstä.

Pahin synneistä on kuitenkin se, että hän petti Ecuadorin kansan vaihtaessaan vasemmiston lennossa oikeistoon. Toisin sanoen hän söi sanansa ja osoittautui taitavaksi valehtelijaksi, jolla ei ole poliittisia arvoja ja joka ei osaa kunnioittaa demokratiaa. Hän jopa alkoi vainota Correaa ja hänen toista hänen hallinnossaan toiminutta varapresidenttiään Jorge Glasia oikeusteitse, kuten Argentiinan Mauricio Macri vasemmistolaista edeltäjäänsä Cristina Fernández de Kircheneria. Uusliberaaleille poliitikoille, korruptoituneille kavereilleen ja suuryrityksille sielunsa myynyt Moreno varmaan jo pakkailee laukkujaan lähteäkseen pois Ecuadorista, jossa hänen rikollinen poliitikon uransa on tulemassa päätökseensä. Nähtäväksi jää, tavoittaako oikeuden pitkä koura vielä hänetkin.

Kirjoitin huhtikuussa 2017 niistä jatkuvuuden näkymistä, joita Morenon vaalivoitto toi mukanaan. Silloin ei vielä tiedetty, että Moreno päätyisi pettämään ystävänsä Correan, puolueen ja koko muutosprosessin jättäen kansan tuen huomioimatta. Hän osoittautui kylmäksi ja periaatteettomaksi uusliberaaliksi sortajaksi, vaikka odotusarvot olivat varsin toisenlaisia:

Ehdokkaiden reaktiot vaalituloksiin

Lasso puhui kannattajilleen riemukkaissa tunnelmissa sunnuntai-iltana 11.4. Guayaquilissä ja lupasi lunastaa eri sektoreille tekemänsä lupaukset:

− Hyvin erilainen uusi suunta Ecuadorissa kuin viimeisen 14 vuoden aikana, tulevasta 24. päivästä toukokuuta lähtien otamme vastuullisesti vastaan haasteen muuttaa isänmaamme kohtaloita ja saavuttaa kaikille mahdollisuuksien Ecuadorin, vaurauden Ecuadorin, jota kaikki kaipaamme.

CREO-liikkeen (kirjaimellisesti ”minä uskon”) ja sosiaalikristittyjen (PSC) ehdokas Lasso kuvasi Twitterissä voittoaan tähän tapaan:

− Tämä on historiallinen päivä. Alamme tänään työskentelemään kovemmin kuin koskaan ja rakentamaan maata, jonka me kaikki haluamme ja ansaitsemme: kohtaamisen, työn, terveyden, koulutuksen, osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja turvallisuuden Ecuadorin kaikille. Muutos saapui.

Arauz piti vaalituloksia “kompastumisena”, mutta ei kokenut niitä poliittiseksi tai moraaliseksi tappioksi:

− Se on taistelua organisointipolusta ja oikeudenmukaisemman ja tukevamman tulevaisuuden rakentamisesta kaikille ecuadorilaisille ja kaikille ecuadorilaisille, koko maallemme. Se on taistelumme.

− Projektimme on elämänmittainen. Se on taistelua järjestäytymisen tavasta ja oikeudenmukaisemman ja solidaarisemman tulevaisuuden rakentamista kaikille ecuadorilaisille, koko maallemme. Se on meidän taistelumme.

Arauz myönsi tappionsa avoimesti ja sanoi soittavansa puheensa jälkeen Lassolle:

− Tulen onnittelemaan häntä tänään saadusta vaalivoitosta ja osoitan hänelle demokraattisen vakaumuksemme jatkaa osallistumistamme maan kehittämiseen, kun kyse on ihmistemme enemmistön huomioimisesta ja vastustamme rakentavasti ja vastuullisesti, kun yksinkertaisesti pyritään huolehtimaan etuoikeuksista.

Lasso ei voi hallita yksin, koska Arauzin UNES-yhtymä on kongressin suurin poliittinen ryhmä:

− Olemme varuillamme puuttuaksemme mihin tahansa yritykseen käyttää valtiota harvojen etuoikeuksien suosimiseksi. Puolustamme, kuten olemme aina tehneet, suurta enemmistöä.

Entinen presidentti Correa kommentoi vaalitappiota tuoreeltaan Twitterissä:

− “Tämä ei ole loppu vaan alku”, Andrés on sanonut. Kiitos kaikille tuestanne. Uskoimme vilpittömästi voittavamme, mutta ennusteemme olivat väärässä. Onnea Guillermo Lassolle, hänen menestyksensä on oleva Ecuadorin. Pyydän häneltä vain lawfaren lopettamista, joka tuhoaa elämiä ja perheitä.

Kolmatta kertaa presidentinvaaleihin osallistunut 65-vuotias pankkiiri, liikemies ja poliitikko Guillermo Lasso voitti itselleen Ecuadorin korkeimman poliittisen viran. Hän nousee valtaan 24.5.

Lasso haluaa vahvistaa uusliberaalia talouspolitiikkaa

Lasso aikoo kunnioittaa edeltäjänsä ja aatetoverinsa Morenon sopimusta valuuttarahasto IMF:n kanssa. Lainasopimuksen ehtoihin kuului bensiinin valtiontukien poistaminen. Moreno yritti tätä temppua, mutta suuret mielenilmaukset estivät aikeet vuoden 2019 loppupuolella. Lasson täytyy yrittää soveltaa ainakin sopimuksen toista vaikeaa ehtoa eli toteuttaa verouudistus, joka toisi kaksi prosenttia lisää uusia tuloja suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Tuleva presidentti aikookin nostaa arvonlisäveron tuottoa. Hän pyrkii tähän päämäärään ensisijaisesti parantamalla verojen keräämistapoja, mutta jos se ei onnistu, lienee hän valmis nostamaan kaikkien kansalaisten maksamia arvonlisäveroja, joka tulee johtamaan monenlaisiin isoihin mielenosoituksiin pandemian jäljiltä edelleen heikentyneessä taloustilanteessa.

Lasso haluaa tuplata maansa öljytuotannon saadakseen lisää tuloja valtion kassaan. Siksi hän haluaa kutsua ulkomaiset yritykset sijoittamaan Ecuadorin öljyyn. Hän haluaa päästä eroon alijäämäisestä taloudenhoidosta. Oikeistolainen liikemies puhuu myös valtion kutistamisesta ja julkisen rahoituksen leikkaamisesta, jotka käytännössä tarkoittavat heikennyksiä kansalaisten palveluihin. Miljonääripankkiiri sanoo myös haluavansa tukea yrittäjyyttä, ulkomaisten yritysten investointeja sekä korruption vastaista taistelua. Byrokratiaa ja säätelyä olisi myös tarkoitus purkaa.

Uusia työpaikkoja halutaan luoda miljoona lisää. Sopimuskäytäntöjä on tarkoitus muuttaa joustavimmiksi ja pääsyä työttömyyskorvauksen piiriin helpottaa. Terveydenhuollon halutaan puolestaan olevan ilmaista ja laadukasta, mutta sen toimivuutta pyritään parantamaan ennen kaikkea teknologian avulla. Huumeiden vastaista politiikkaa aiotaan vahvistaa. Vähintään 900 maaseudun koulun toimintaedellytyksiä halutaan parantaa.

Pankkiirina Lasso haluaa parantaa Ecuadorin integroitumista kansainvälisiin finanssimarkkinoihin. Hän tarjoaa yhden prosentin korolla ja 30 vuoden maksuajalla varustettuja tuotannollisia lainoja maaseudun kehittämiseen. Arauz tarjosi puolestaan tuhatta dollaria suorana avustuksena miljoonalle Ecuadorin asukkaalle. Nämä olivat ehkäpä kummankin ehdokkaan kampanjoiden tunnetuimmat avaukset.

Pankkiirin nelivuotinen toimikausi korkeimman toimeenpanovallan toteuttajana alkaa 24.5. Hänestä tulee Ecuadorin 48. presidentti. Lasson 87-sivuinen hallitusohjelma on jaettu kolmeen osaan eli sosiaaliseen puoleen, talouteen ja instituutioihin. Siihen voi tutustua täällä.

Perun syvä poliittinen kriisi

Perussa on eletty pitkää ja monimutkaista sekä laajaa poliittista kriisiä tavalla tai toisella jo ainakin 1990-luvun alusta lähtien, joten aiheesta voisi kirjoittaa useamman tutkimuksen tai kirjan. Keskityn tässä kuitenkin vain siihen poliittiseen kriisin, joka on ravistellut politiikkaa viimeisten vuosien aikana. Sen takia Perulla on ollut neljä presidenttiä viimeisen viiden vuoden aikana. Erimielisyydet ovat myös näkyneet kaduilla erinäisinä mielenilmauksina.

Kirjoitin vuoden 2016 vaaleista, joiden piti tuoda muutos parempaan. Toisin kuitenkin kävi ja poliittinen kriisi syveni entisestään kuluneen viiden vuoden aikana:

2016 valtaan astunut tuorein vaaleilla valittu presidentti Pedro Pablo Kuczynski ja hänen hallituksensa ajautuivat kriisiin syyskuussa 2017 ja maaliskuussa 2018 ensimmäinen varapresidentti Martín Vizcarra ryhtyi presidentiksi Kuczynskin erottua. Vizcarra hajotti maan kongressin 30.9.2019 sen jälkeen, kun hallitus ja oppositio olivat ottaneet rajusti yhteen. Fujimorien äänenkannattaja ja yli puolta kongressipaikoista aina syyskuuhun 2019 asti hallinnut Fuerza Popular syytti hallitusta kyvyttömäksi, korruptoituneeksi ja autoritääriseksi, kun Vizcarran hallitus taas ei pitänyt opposition tavasta vaikeuttaa hallituksen toimintaa eikä hyväksynyt sen vastarintaa oikeudellisen ja poliittisen reformin torjumiseksi.

Ongelmat alkoivat kasautua jo vuonna 2016, kun brasilialaisen rakennusalan yhtiön Odebrechtin lahjusjupakka alkoi paljastua koko laajuudessaan. Odebrecthtin tiedettiin lahjoneen niin Kuczynskin kuin entiset presidentit Ollanta Humalan, Alejandro Toledon ja Alan Garcían, joka teki itsemurhan 2019 ennen pidätystään. Myöskään näitä presidenttejä edeltänyt Alberto Fujimori (1990−2000) ei ole maineeltaan mitenkään puhtoinen, koska hän suorittaa parhaillaan 25 vuoden vankilatuomiota korruptiosta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Häntä ei tosin ole syytetty Odebrecht-lahjuksista, mutta hänen tytärtään ja presidenttiehdokas Keiko Fujimoria kylläkin.

Vizcarran noustua valtaan oppositiojohtajan Keikon ”vainoaminen”, kuten jotkut asian esittävät, alkoi. Lokakuussa 2018 hänet pidätettiin rahanpesusta Lava Jaton ja Odebrechtin lahjustapauksiin vedoten. Häntä epäiltiin myös epäsäännöllisestä vaalikampanjarahoituksesta. Hän oli tutkintavankeudessa vuoden 2019 loppupuolella, kunnes perustuslakituomioistuin vapautti hänet, koska pidättämisen jatkamiselle (perusoikeuksien takaaminen, habeas corpus) ei löydetty riittävästi laillisia perusteita. Keiko ehti suorittaa muutaman kuukauden lisää väliaikaista korruptiontutkinnan vankeuttaan tammikuusta 2020 lähtien, mutta pääsi pois lukemasta tiilenpäitä toukokuussa 2020 vedottuaan koronavirusinfektion riskiin. Nyt hän tavoittelee Perun presidenttiyttä kolmatta kertaa peräkkäin. Koska hän selvisi vaalien toiselle kierrokselle, hän on edelleen Perun oikeistopoliitikkojen suosituin vaihtoehto.

Alun perin poliittinen tilanne maassa kiristyi, koska vuoden 2016 hallituspuolue Peruanos por el Kambio ja Kuczynski voittivat vaalit vain niukasti eivätkä saaneet riittävää enemmistöä maan yksikamariseen kongressiin. Konservatiivisen ja autoritäärisen ideologian eli fujimorismon luomus Fuerza Popular puolestaan otti kamarin yksin haltuun 73 paikallaan. Vaalit olivat kärjistäneet ryhmien riitelyä vallasta, vaikka niiden välillä ei todellisuudessa ollut kovin suuria periaatteellisia eroja.

Odebrect on osa laajempaa Lava Jato -tutkintaa, joka toi lisää mutkia matkaan joulukuussa 2016. Syyttäjä José Domingo Pérezin johtamat tutkimukset viittasivat suoraan entisiin presidentteihin ja Keiko Fujimoriin. Samalla ne kuitenkin pitivät sisällään silloisen presidentti Kuczynskin, jota syytettiin ilman sen suurempia todisteita syyttäjänviraston painostamisesta. Suurinta oppositiopuoluetta Fuerza Popular taas syytettiin omiensa suojelemisesta, johon se pyrki muun muassa kongressissa perustetun Lava Jato komission avulla. Sillä ei ollut varsinaista oikeudellista valtaa, mutta se pyrki tutkimaan oma-aloitteisesti tapaukseen liittyvää poliittista korruptiota.

Kun entisen presidentin Ollanta Humalan puoliso Nadine Heredia vangittiin, Kuczynski erosi ja Keiko meni vankilaan sekä Alan García tappoi itsensä, Lava Jaton tapauksen nostattama kriisi alkoi paisua. Aiempaan tutkintaan liittyvä tapaus CNM Audios tai Lava Juez löi lisää löylyä kriisiin. Kaksi Callaon naispuolista syyttäjää Rocío Sánchez ja Sandra Castro kunnostautuivat puhelinten kuuntelemisen mukanaan tuomien todisteiden paljastajina: ne kertoivat monien tuomareiden, syyttäjien ja tuomarineuvoston (CNM) suorista korruptiokytkennöistä. Syytökset ylsivät aina korkeimman oikeuden tuomariin César Hinostrozaan ja valtakunnansyyttäjä Pedro Chávarryyn asti. Oikeudelliset skandaalit ylsivät jälleen politiikkaan, koska fujimorilaista parlamenttienemmistöä syytettiin näiden herrojen puolustamisesta. Presidentti yritti opposition vastustuksesta huolimatta viedä eteenpäin oikeusjärjestelmän uudistumista, mutta poliittisten ryhmien välit kiristyivät äärimmilleen.

Viimeisten vuosien kriisi voidaan jakaa karkeasti yhdeksään episodiin:

1. Valtaa pitävien jyrkkä jakautuminen hallitukseen ja oppositioon.

2. Kuczynski liitettiin Odebrecht-tutkintaan loppuvuodesta 2017. Kongressi pyysi hänen erottamistaan menestyksettä saman vuoden joulukuussa ja hän armahti ihmisoikeusrikkomuksista tuomitun Alberto Fujimorin jouluaattona. Laajat protestit johtivat kolmen ministerin eroon.

3. Maaliskuussa 2018 Fuerza Popular paljasti nauhoitteita, joissa hallituspuolueen edustajat pyrkivät ostamaan opposition ääniä, jotta se äänestäisi presidentin erottamista vastaan. Presidentti Kuczynskin ero virastaan hyväksyttiin 23.3.2018.

4. Heinäkuussa 2018 tulivat julki oikeusjärjestelmän korruption ilmi tuoneet CNM-nauhoitukset. Silloin järjestettiin korruption vastaisia mielenilmauksia, joissa pyydettiin ”kaikkien eroa”. Presidentti Vizcarra järjesti kansanäänestyksen tilanteen rauhoittamiseksi ja kansa sanoi kyllä: tuomarineuvosto korvattaisiin uudella elimellä, poliittisten puolueiden saamia lahjoituksia alettaisiin verottaa ja kongressiedustajien uudelleen valitseminen kiellettäisiin.

5. Valtakunnansyyttäjä Chávarry erotti 31.12.20219 kaksi syyttäjää, jotka hoitivat Keiko Fujimorin ja Alan Garcían tapauksia. Tästä aiheutunut suuri mediaskandaali vaati Chávarryn erottamista ja erotettujen syyttäjien virkoihin palauttamista. 2.1.2019 syyttäjien erottaminen peruttiin.

6. Kuudennessa kriisivaiheessa toukokuun lopussa 2019 Vizcarra syytti kongressia uudistuspakettinsa hyväksymisen viivyttämisestä. Heinäkuun loppuun mennessä suurin osa uudistuksista saatiinkin hyväksyttyä opposition niihin tekemillä muutoksilla.

7. Perun kansallispäivänä heinäkuun 28.7.2019 kriisi jatkui, koska Vizcarra ei ollut tyytyväinen aloitteidensa lopulliseen muotoon. Hän koki, ettei esimerkiksi lainsäätäjien immuniteettisuojaan ollut tehty riittäviä muutoksia. Ratkaisuksi Vizcarra ehdotti presidentin ja kongressin vaalien ennenaikaistamista, mutta kongressin perustuslakikomitea hylkäsi ehdotuksen. Kongressin oli määrä nimittää uusia perustuslakituomioistuimen tuomareita, mutta Vizcarra halusi muuttaa valintaperusteita. Koska kongressi eteni nimittämisen suhteen presidentin vastarinnasta huolimatta, Vizcarra erotti kongressin 30.9. Tammikuun 2020 vaaleissa Fuerza Popular menetti 58 paikkaa ja valtansa, joka teki vajaan 1,5 vuoden ajan valtaa pitävän kongressin kokoonpanosta entistä hajanaisemman.

8. 10.9.2020 Unión Por el Pérun kongressiedustaja Edgar Alarcón Tejada paljasti kolme nauhoitusta täysistunnossa. Jo päivää ennen sisäministeri oli eronnut. Nauhoituksissa kuultiin Vizcarraa ja hänen yhteistyökumppaneitaan puhumassa tapaus Swingistä. Seuraavien viikkojen aikana useat televisio-ohjelmat toivat esiin presidentti Vizcarran vastaanottamia lahjuksia, kun hän oli Moqueguan alueen kuvernööri vuosina 2011−2014. 2.11. kongressi erotti hallituksen ja sitä johtaneen presidentin ”moraaliseen kyvyttömyyteen” vedoten 105 äänen enemmistöllä. Aiempi toinen varapresidentti oli eronnut jo aiemmin toukokuussa 2020, joten kongressin puheenjohtajasta Manuel Merinosta tuli Perun uusi presidentti, joka johti massiivisiin mielenilmauksiin.

9. Merino vannoi virkavalansa, mutta kansalaiset eivät nielleet perustuslain rikkomista tarkoittavaa muutosta pureskelematta eivätkä he myöskään hyväksyneet kongressin tapaa suojata korruptiosta syytettyjä jäseniään. Viikon mittainen akuutti kriisi ravisteli maata. 14.11. järjestetty Kansallinen marssi (Marcha Nacional) johti kahteen poliisin aiheuttamaan kuolemantapaukseen ja sen saldo oli kymmeniä loukkaantuneita. Heti seuraavana päivänä Merino erosi virastaan vain viiden päivän jälkeen. Myös kongressin johto erosi. 17. päivänä uudeksi presidentiksi valittiin myös Costa Rican kansalaisuuden omaava Partido Moradon Francisco Sagasti, jonka toimikausi loppuu 28.7.2021.

Toisin sanoen Kuczynski (PPK) ehti hallita vajaat kaksi vuotta, hänen varapresidenttinsä Vizcarra reilut kaksi vuotta, Merino viisi päivää ja yhä edelleen hallitsevan Sagastin virkakausi jää vajaan vuoden mittaiseksi. Presidentin virkaa ovat siis pitäneet hallussaan kuluvan viisivuotiskauden aikana neljä eri henkilöä, mutta myös kongressi valittiin uudestaan kesken sen viisivuotisen virkakauden.

Poliittisen ja oikeudellisen kriisin lisäksi Perussa on koettu viime aikoina monien muiden tapaan kaksi muutakin kriisiä: pandemia ja talouskriisi. Kummankin seuraukset ovat olleet koko maailman mittaluokassa suuria. Perussa pandemiaan on kuollut yli 56 000 henkeä ja talous on kokenut pahimman romahduksen sitten vuoden 1989. Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) mukaan Perun talous laski 12,9 prosenttia suhteessa bkt:hen vuonna 2020. Latinalaisessa Amerikassa sitä enemmän pandemian talousvaikutuksista kärsi vain Venezuela.

Fujimorismo ja sen vastavoimat ovat olleet politiikan keskiössä vuodesta 2001, mutta varsinaista vahvaa tai kestävää vaihtoehtoa ei ole kyetty rakentamaan. Valtiolliset instituutiot ovat heikentyneet vuosien saatossa ja puolueet ovat jatkuvassa tuhoutumisen ja uudistumisen kierteessä. Siksi järjestelmää ei ole kyetty uusimaan samaan aikaan, kun se perustan heikentyminen on edennyt aina vain pidemmälle. Uusia liikkeitä ja puolueita ovat muodostaneet ennen kaikkea ne, joilla on ollut rahaa. Puolueet eivät ole edustaneet kansaa kuin korkeintaan välttävästi ja ajoittain. Vaalien ja käytännön politiikan väliltä on puuttunut suora yhteys. Edes vuoden 1993 Fujimorin säätämää perustuslakia ei ole kumottu.

Luottamus poliitikkoihin ja koko järjestelmään on horjunut juuriaan myöten perulaisten keskuudessa. Pelkkä demokratian tai laillisuuden vaatimus ei enää riitä. Perulaiset haluavat radikaalia muutosta, joka yltäisi kaikkiin maan kolkkiin ja ratkaisisi ne yhä toistuvat arkiset ongelmat ja väärinkäytökset, joiden seurauksista valtaosa väestöstä joutuu toistuvasti kärsimään. Siksi uuden perustuslain laatiminen on ensisijaista. Eliitin pienen piirin politiikan tilalle halutaan oikeus hyvään elämään kaikille kansalaisille, vapaampi, vauraampi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta.

Perun poliittisessa kulttuurissa on vallinnut vankka vakaumus siitä, mitä ei ole haluttu, mutta koska aitoja vaihtoehtojakaan ei ole ollut, ei ole toisaalta tiedetty tarkkaan sitä, mitä poliitikoilta voi pyytää tai odottaa. Nyt Perun kansa ratkoo kohtalonsa vaaliuurnilla kesäkuussa.

Perun poliittisen kriisin kansalaisnäkökulmaan voi tutustua muun muassa tämän laajan raportin avulla.

Perussa äänestettiin erityisissä olosuhteissa paitsi pandemian myös viime vuosien ajan velloneen poliittisen kriisin takia.

Perussa äänestettiin uudesta kongressista

Presidentin ja kahden varapresidentin valitsemisen lisäksi, Perussa valittiin 130 kongressiedustajaa ja päätettiin viidestä Andien parlamentin edustajasta kaudelle 2021−2026. Edustajainhuoneen jäsenet aloittavat työnsä 27.7. ja seuraava päivänä, joka on myös Perun itsenäisyyspäivä, uusi presidentti aloittaa viisivuotisen virkakautensa.

Eniten paikkoja kongressissa kahmi itselleen vasemmistolainen Castillon puolue Vapaa Peru (Perú Libre). Se sai 37 paikkaa. Kyseessä on suhteellisen pieni, mutta radikaali 5 200 hengen puolue, jonka ideologiaan mahtuu muun muassa marxismi-leninismi, mariateguismi, anti-imperialismi, antifujimorismi ja chavismi. Puolueen logo on lyijykynä punaisella taustalla. Alueellisen tason puolue perustettiin jo 2007, mutta 2012 siitä tuli kansallinen puolue, se lasketaan perustetun varsinaisesti 2016, kun Perú Libre ja Perú Libertario yhdistyivät ja se sai nykyisen nimensä vasta 2019.

Vapaa Peru -puolue määrittelee itsensä marxistis-leniniläis-mariategulaiseksi. Se ei pidä itseään kommunistisena, vaan sosialistisena vasemmistona. Se haluaa edustaa niin sanotun syvän Perun, alkuperäiskansojen ja perinteiden ääntä. Tuleva kongressiedustaja Julián Palacín on luonnehtinut puoluettaan demokratiaa kunnioittavaksi kansanläheiseksi vasemmistoksi ja sosialistiseksi työväenpuolueeksi, joka vertautuu hänen mukaansa presidentti Andrés Manuel López Obradorin Morena-puolueeseen Meksikossa.

Perú Libre ja Pedro Castillo kannattavat federalistista vallan jakamista. Puolueen ja sen ehdokkaan aikeisiin kuuluu presidentin palkan laskeminen. Taloudellisessa mielessä ryhmittymä uskoo ”kansantalouteen, jota markkinat tukevat”. Talouden on syytä lähteä kansan tarpeista. Valtion taas on oltava aktiivinen toimija, tukipylväs ja markkinoiden suitsija. Nykyinen markkinatalous nähdään uusliberaalisen talousajattelun tuottamaksi ongelmaksi. Siksi painotus kohdistuu valtion ja markkinoiden suhteisiin, joiden ei pidä olla markkinoiden sanelemia, mutta joita markkinat voivat täydentää.

Arvomaailmaltaan Castillo ei ole täysliberaali, koska hän ei tue aborttioikeutta, samaa sukupuolta olevien avioliittoja tai laillistettua eutanasiaa. Puolue seuraa kansainvälisyysaatetta ja näkee itsensä anti-imperialistisena toimijana. Se tukee etenkin Latinalaisen Amerikan vallankumouksellisia hankkeita, joihin voidaan lukea Kuuba, Nicaragua, Venezuela ja Bolivia, aiemmin myös Ecuador.

Fujimorin varsin kyseenalaista laittomuuden ja väkivallan perinnettä vaaliva Fuerza Popular tuli toiseksi kongressivaaleissa. Se sai itselleen 24 paikkaa. Acción Popular on liberaalikeskustalainen ryhmä, joka on yhä edelleen olemassa olevista puolueista se, joka on pitänyt hallussaan useimmiten presidentin virkaa demokratian aikana, nyt sen kannatus oli 17 edustajaa. Alianza para el Progreso on konservatiivinen oikeistopuolue, jolle siunaantui 15 kongressipaikkaa. Äärioikeistolaisia elementtejä sisältävä sosiaalikristittyjen puolue Renovación Popular näyttäisi saavan 13 edustajaa maan parlamenttiin. Muut viisi pienempää ryhmää saivat läpi yhteensä 24 edustajaa, joten niilläkin on oma painoarvonsa kaikkiaan kymmenen puolueen kokonaisuudessa. Moni vaaleihin osallistunut puolue jäi tyystin ilman paikkoja.

On selvää, että oikeistolla tulee presidentinvaalien tuloksesta riippumatta olemaan vahvempi asema Perun kongressissa kuin esimerkiksi naapurimaa Ecuadorin edustajainhuoneessa. Neljä puoluetta, FP, AP, toinen AP ja RP, siis ”populäärit” ja Liitto kehitystä varten voivat todennäköisesti löytää 69 edustajan enemmistön maan 130-paikkaisesta lakia säätävästä elimestä. Perustuslain muuttaminen ei siis liene kovin helppo tehtävä Castillon 37 paikan vasemmistoryhmälle.

Avanza País (7), Podemos Perú (5), Somos Perú (4) ovat oikeistolaisia, mutta Partido Moradossa (3) on sekä keskitien vasemmistolaisuutta että oikeistolaisuutta. SP on jo erotetun presidentin Martín Vizcarran ryhmää ja PM taas edelleen valtaa heinäkuulle asti pitävän Francisco Sagastin poliittinen koti. Presidenttiehdokas Mendozan ryhmä Juntos por el Perú koostuu entisestä Humanistisesta puolueesta (PH) ja Uneté-ryhmästä, johon kuuluivat siitä jo 2020 eronneet Fuerza Social ja Ciudadanos por el Cambio. Siihen kuitenkin kuuluvat edelleen Perun kaksi kommunistipuoluetta (Unidad ja Patria Roja) sekä Movimiento por el Socialismo ja myöhemmin mukaan tullut Nuevo Perú. Tämä sekavankirjava joukko keräsi 5 paikkaa, mutta ainakin sen voidaan olettaa tekevän yhteistyötä Perú Libren kanssa, mutta vain silloinkin niillä olisi yhteensä 42 paikkaa.

Äänioikeutettuja oli 24,3 miljoonaa, joista 70,2 prosenttia eli 17,1 miljoonaa täytti kansalaisvelvollisuutensa. Tämän lisäksi noin miljoona perulaista saattoi äänestää ulkomailla. Äänestysvilkkaus tosin laski 11,6 prosenttia verrattuna vuoden 2016 tasoon. Perun tilastokeskuksen (INEI) mukaan maan asukasluku vuonna 2020 oli 32,6 miljoonaa. Monietnisessä ja monikulttuurisessa useista kansallisuuksista koostuvassa maassa elää 62 alkuperäiskansaa.

Äänestäminen Perussa on muun muassa Bolivian ja Ecuadorin tavoin pakollista, mutta äänestysvilkkauden arvioidaan jääneen pandemiaolosuhteissa odotettua pienemmäksi. Jokaisen äänestäjän tuli tuoda mukanaan oma sininen kuulakärkikynänsä lipukkeen merkitsemiseksi. Juuri vaalipäivän aattona Perussa todettiin enemmän uusia tautitapauksia kuin koskaan aiemmin. 24,3 miljoonan äänioikeutetun tuli peittää kasvonsa maskeilla voidakseen toteuttaa kansalaisvelvollisuutensa. 18 ehdokkaastakin jo ainakin viisi on sairastanut koronaviruksen. Heihin lukeutuu myös ensimmäisen kierroksen voitokkaasti selvittänyt Castillo. Kaikkiaan Perussa olisi ollut tarjolla 23 osallistujaa presidentinvaaleihin, mutta viiden ryhmän ehdokkaat hylättiin erinäisten laillisten syiden takia.

Vaaleja edeltäneellä viikolla Perussa todettiin lähes 13 000 uutta tartuntaa yhden päivän aikana. Vaaleja edeltäneenä lauantaina menehtyi 384 henkeä, joka nosti kuolleiden luvun lähes 54 700 henkeen. Kaikkiaan Perussa oli todettu tuolloin jo yli 1,6 miljoonaa koronavirustartuntaa. Se on parhaillaan toisen aaltonsa pahimmassa vaiheessa. Joillakin äänestyspaikoilla kärsittiin vaalityöntekijöiden puutteesta, joka viivästytti vaalipaikkojen avaamista pahimmillaan usealla tunnilla ja aiheutti pitkiä jonoja, joissa ei voitu säilyttää turvavälejä.

Pedro Castillo oli vuoden 2017 opettajien lakon keskeisimpiä johtajia. Nyt hän pyrkii Perun presidentiksi.

Maaseudun opettaja ja Perun pelastaja vuoristosta

José Pedro Castillo Terrones on 51-vuotias opettaja ja ay-liikkeen konkari. Castillo on Perun syrjäisen vuoriston ääni, peruskoulun opettaja ja alkuperäiskansaa Puñan kylästä, Tacabamban piirikunnasta, Chotan provinssista, Cajamarcan hallintoalueelta. Hän edustaa vasemmistolaista Perú Libre -puoluetta.

Castillon voitto ensimmäisellä kierroksella on yksi isoimmista yllätyksistä Latinalaisen Amerikan politiikassa tällä vuosisadalla. Hän ylsi voittoon pienellä budjetilla ja ilman suurempaa medioiden huomiota. Se siis myös kertoo järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja sosiaalisten medioiden voimasta. Vaalien voittajat ovat sitä paitsi aina tulleet Limasta eivätkä vuoriston kylistä.

Castillo tunnetaan ennen kaikkea vuoden neljän vuoden takaisista opettajien mielenilmauksista. Ala-asteen opettaja Andien uumenista osallistui yhtenä johtajana vuoden 2017 opettajien lakkoon, joka seisautti koulunkäynnin kahdeksi kuukaudeksi. Lakolla vaadittiin parannuksia palkkoihin ja pyydettiin lopettamaan opettajien epäreilut arviointikäytännöt. Castillo johti yhtä osaa Perun koulutusalan työntekijöiden ammattiliitosta (SUTEP), sen alueellista ruohonjuuritason taistelukomiteaa (Comité de lucha de las bases regionales).

Opettaja alkoi osallistua politiikkaan enemmän jo vuonna 2002, kun hän oli ehdolla Anguían piirikunnan kaupunginjohtajaksi. Vuodesta 2005 lähtien hän osallistui silloisen presidentin Alejandro Toledon Perú Posiblen (PP) toimintaan Cajamarcassa.

Syvän perun perinteikkäimpiä mutta myös köyhimpiä alueita edustava Castillo on luvannut, että presidenttinä hän ei aio veloittaa palveluksistaan sen enempää kuin opettajanakaan. Hän aikoo myös laskea kansanedustajien ja ministerien palkkoja.

Köyhimmillä Andien alueilla kuten Huancavelicassa ja Ayacuchossa sekä Apurímacissa Castillo sai yli puolet annetuista äänistä. Omalla maaperällään Cajamarcassa hän sai myös yli 40 prosentin kannatuksen. Kaikki syrjäisempien seutujen asukkaat eivät enää asu synnyinmaillaan, joten myös suuremmissa kaupungeissa on voitettavissa entisten maaseudun asukkaiden ääniä.

Ennakkoon feministi Verónika Mendoza näyttäytyi vasemmiston vahvimmalta vaihtoehdolta, mutta Castillo vakuutti niin sanotun syvän Perun äänestäjät, alkuperäiskansat, maanviljelijät ja syrjäisempien seutujen asiakkaat. Hän lukeutui myös yhdeksi niistä kahdeksasta ehdokkaasta, jolla ei ole minkäänlaisten rikossyytteiden taustaa.

Toiselle kierrokselle yltänyt korruptoituneen ja autoritäärisen isänsä perinnön jatkaja Keiko Fujimori voitti kahdeksalla alueella, mutta Castillo ylsi voittoon 16 alueella niin Pohjois-, Keski- kuin Etelä-Perussakin. Toisaalta hänen kannatuksensa ei ollut niin suurta pääkaupunki Limassa tai eniten urbanisoituneilla rannikkoalueilla.

Vuoristossa Castillon sanoma tavoitti kuulijoita, mutta aavikoille sen viesti ei ole vielä rantautunut täysimittaisesti. Fujimorismon kannatus taas elää näiden alueiden tuesta. Vaaleista on siis löydettävissä kaksi selkeää asetelmaa: maaseutu versus kaupunki ja kansa versus eliitti. Aitojen ja uskottavien vaihtoehtojen tarjoaminen ei kuitenkaan ole helppoa keskellä pitkään jatkunutta poliittista kriisiä ja sen mukanaan tuomaa välinpitämättömyyttä, toivottomuutta tai apatiaa.

Rasismin ruma kukkakin on jo puhjennut toimittajien ja poliitikkojen kielenkäytössä. Valtaosaa perulaisista on haluttu esittää tietämättöminä, tarpeettomina tai jotenkin vähäarvoisempina. Yhtä kaikki, pääkaupungista käsin kuuluu vähätteleviä äänenpainoja, jotka pitävät Keiko Fujimorin voittoa varmana. Kuitenkin Castillo on useimmille perulaisille samastuttava, sympaattinen ja suorasukainen johtajaehdokasta, joka tarjoaa todellista muutosta. Keiko taas ehdottaa paluuta fujimorilaiseen kaaokseen, väkivaltaan ja laittomuuksiin. Siksi toiset asiantuntijat ovat nähneet Castillon olevan etulyöntiasemassa suhteessa varsin huonomaineiseen vastustajaansa. Toisaalta Keiko on yhä Castilloa tunnetumpi politiikan hahmo, joka on pyrkinyt ennenkin presidentiksi kohtuullisella menestyksellä.

Vaaleissa on mahdollista tapahtua aivan mitä tahansa, kuten Ecuadorissakin nähtiin. Voittaakseen Perun vasemmisto tarvitsee tukea sekä suurimmista kaupungeista että maaseudulta. Sen voitto vaatii myös jossain määrin yhtenäistä vaaliohjelmaa, jonka taakse erilaiset vasemmistoryhmät voivat asettua. Sen on pystyttävä kommunikoimaan kansalle tavoitteensa ja se, miten se aikoo päästä niihin. Medioiden rooli vaalituloksen suhteen lienee merkittävä, mutta sosiaaliset verkostot voivat olla myös pandeamiatilanteen vuoksi entistä suuremmassa roolissa.

Castillon ja myös ensimmäiselle kierrokselle hyytyneen Mendozan suunnitelmiin kuuluu uuden perustuslain luominen ja kaasu- sekä kaivosteollisuuden kansallistaminen. Castilloa on jo ehditty verrata naapurimaa Bolivian Evo Moralesiin ja kieltämättä heidän väliltään löytyy ainakin jo mainitut kaksi yhtäläisyyttä eli perustuslain kokonaisvaltainen uudistaminen ja kansallistamissuuntaus vastauksena uusliberaaliin talouspolitiikkaan, joka ei ole jakanut vaurautta kansan keskuuteen. Vielä ei ole selvää, löytävätkö Castillo ja Mendoza yhteisen linjan esimerkiksi verouudistuksen ja feminismin suhteen, mutta koska vasemmisto ei tule kannattamaan Keikon kampanjaa, ainakin politiikan yhteinen suunta vaaleissa on jo määritelty. Vielä toki on neuvoteltava niistä ehdoista ja yksityiskohdista, joilla koko perulainen vasemmisto saadaan Chotan miehen taakse.

Historiallinen Chotan kaupunki (perustettu noin 1550) on 2 400 metrin korkeudessa sijaitseva samannimisen provinssin pääkaupunki Cajamarcan alueella. Siellä on noin 46 000 asukasta, mutta se on vasta Perun 51. suurin kaupunki Andien vuoristossa 960 kilometrin tietaipaleen päässä pääkaupunki Limasta, linnuntietä välimatkaa tulisi tosin vain 630 kilometriä. Perussa riski alkuperäiskansojen tuen menettämistä on pieni, vaikka juuri tämä seikka vei Ecuadorin vasemmistolta sen jo varmalta näyttäneen vaalivoiton. Vaalien toinen kierros järjestetään kesäkuussa. Sitä ennen kahden hyvin erilaisen ehdokkaan kampanjointi tulee varmasti kiihtymään äärimmilleen.

Ammattiyhdistysliikkeen johtajana kunnostautuneessa opettajassa on jotakin varsin perulaista rehtiyttä ja suorapuheisuutta. 1900-luvun alun marxilaista filosofia José Carlos ”El Amauta” Mariáteguita kutsuttiin ketsuaksi opettajaksi (hamawt’a). Perun Sosialistinen Puolueen (PSP) – nykyinen kommunistipuolue PCP − perustajiin 1928 kuulunut Mariátegui on edelleen läsnä ajatuksissa, sillä hän jätti yhden vahvimmista jäljistä maanosan marxilaiseen ajatteluun. Sosiologi ja filosofi Michael Löwy on pitänyt häntä yhtenä ”epäilemättä voimakkaimpana ja alkuperäisimpinä marxilaisena ajattelijana, jonka Latinalainen Amerikka on koskaan tuntenut” ja argentiinalainen kulttuurikriitikko ja filosofi José Pablo Feinmann on luonnehtinut häntä ”Latinalaisen Amerikan suurimmaksi marxilaiseksi filosofiksi”. Pedro Castillo tuo vasemmistolaisen opettajan hahmon uudella voimalla takaisin Perun politiikkaan, mutta osoittaa samalla kauempaa juontavien ajatuskulkujen voiman nykyhetkessä, koska yhteiskunnasta ei vieläkään ole saatu rakennettua oikeudenmukaisempaa kaikille sen jäsenille. Siksi syvän Perun ääni vaati muutosta Castillolta samaan tapaan kuin se vaati sitä myös Mariáteguilta.

Vapaan Perun (Perú Libre) logo on lyijykynä, jonka tausta on punainen. Viesti on selkeä: ihmisille halutaan antaa välineet kirjoittaa oma tulevaisuutensa.

Maolaisen kodin kasvatti

Perú Libre -puolueen Vladimir Cerrón oli puolueensa johtajana vahvin vaihtoehto presidenttiehdokkaaksi, mutta hän sai La Oroyan tapauksen viranhyväksikäyttösyytösten takia neljän vuoden ja kahdeksan kuukauden tuomion, joka kuitenkin myöhemmin lyhennettiin kolmeksi vuodeksi ja yhdeksäksi kuukaudeksi. Tuomio liittyy Cerrónin hallintoon Junínin kuvernöörinä vuosina 2011−2014. Cerrón antautui itse viranomaisille elokuussa 2019, mutta hän ei ole joutunut varsinaisesti vankilaan, koska tuomio on ehdonalainen. Castillo on pitänyt Cerrónin oikeusongelmia poliittisena ajojahtina, joka kertoo valtion korruptoituneisuudesta. Cerrón on ehdolla Castillon toiseksi varapresidentiksi. Ensimmäinen varapresidenttiehdokas on asianajaja Dina Boluarte. Nykyisin Castillo johtaa Vapaa Peru -puoluetta, mutta Cerrón jatkaa sen pääsihteerinä.

Perulainen Diego Portales yliopiston tutkija Carlos Meléndez on sanonut kaksi viikkoa ennen vaaleja voimistuneesta Pedro Castillo -ilmiöstä:

− Twitteriin lukittautunut valtamedia tajusi, että on olemassa todellisia sosiaalisia verkostoja, joissa maailma oikeasti tapahtuu.

Politiikantutkija Méléndez jatkaa:

− Lima ja pohjoisrannikko tukee valtaa pitäviä ja äänestää Keiko Fujimoria. Ja muu maa, Andien maailma, äänestää Castilloa.

Castillo puhui kannattajilleen ensimmäisen kierroksen voittajana ja sanoi:

− Tänään perulaiselta kansalta on juuri tultu poistaneeksi siteet silmiltään. Heillä on ollut tarpeeksi aikaa, vuosikymmeniä, mutta millaiseksi he ovat jättäneet maan! Kun tulet metropolialueen Limaan, suuriin kaupunkeihin, löydät yltäkylläisyyden paikkoja, joissa ei katsota omaa nenää pidemmälle.

Mélendez pitää tärkeänä Castillon ehdotusta muuttaa perustuslakituomioistuimen kokoonpanoa kansalaisvaltaiseksi. Tämä suoran demokratian mekanismi, kansalaisten vaaleilla valitseminen kyseiseen tuomioistuimeen voisi laittaa kuriin vallan ja valvontaelimien väärinkäytökset. Castilloa Meléndez pitää saman lajityypin poliitikkona kuin Evo Morales, joten hänen voittonsa merkitsisi Bolivian MAS-mallin voittoa Perussa:

− Castillo on kotoisin maolaisesta kehdosta, joka uskoo, että vallankumouksen tulisi tapahtua maaseudulta kaupunkiin päin. Hänen taustaltaan löytyy maaseudun ammattiyhdistysliikettä, opettajien ja talonpoikien järjestäytymistä, mitkä antavat hänelle mahdollisuuden luoda pysyvästi aktiiviset yhteydet näihin kahteen sosiaaliseen verkostoon.

Pedro Castillo ja Vladimir Cerrón marssivat ihmisjoukossa taustallaan viimeisen Vilcabamban inkan jälkeläinen Túpac Amaru II (ketsuaksi ”hohtava tai liekehtivä käärme”), joka johti 1780 alkanutta vuosisadan suurinta espanjalaisvalloittajien vastaista kapinaa (Gran Rebelión). Hän symboloi edelleen alkuperäiskansojen vastarintaa. Túpac Amaru II vaati ensimmäisenä Latinalaisen Amerikan vapauttamista ja orjuuden lakkauttamista.

Tavoitteena radikaali muutos talouspolitiikkaan

Castillon mielestä politiikka on menettänyt mielekkyytensä viimeisten vuosien aikana:

− Hallitsijat valehtelevat kansalle eivätkä pidä lupauksiaan. Lisäksi valtio on ollut sokea, kuuro ja mykkä perulaisten kohtaamien tarpeiden ja ongelmien edessä.

Perú Libre aikoo kansallistaa kaivos-, kaasu- ja öljyteollisuuden, vesivoiman sekä tietoliikenneyhteydet. Näin saatavat miljardit on tarkoitus suunnata ennen kaikkea koulutukseen ja terveyteen. Castillon puolue on kuvannut nykyistä talousjärjestelmää epätasa-arvoiseksi ja suurten enemmistöjen vastaiseksi. Vapaan Perun hallitussuunnitelma kuvailee tilannetta:

− Tällä hetkellä elämme näennäisesti uudistetussa kapitalistisessa järjestelmässä, taloudellisessa uusliberalismissa, jota kutsutaan sosiaaliseksi markkinataloudeksi, jota on sovellettu väkisin vuodesta 1993 ja jota on siitä lähtien toteutettu maan suurimpien enemmistöjen etujen vastaisesti. Muuttaaksemme tämän surullisen todellisuuden on tarpeellista esittää talouden alan korjausliikkeitä, joista valtaosa olisi dramaattisia.

Castillon suunnitelmiin kuuluu korruption kitkeminen ja maaseudun elävöittäminen. Hänen kampanjansa tunnuslause on ollut: ”Ei enää köyhiä rikkaassa maassa.” Valtion on siis otettava hoitaakseen suurempi rooli tulojen uusiksi jakamisessa. Valtion voimassa olevat sopimukset on tarkoitus neuvotella uusiksi tai hylätä kokonaan. Nykyisellään monikansalliset yhtiöt vievät 70 prosenttia liikevoitoista ja valtiolle jää luu käteen 30 prosentin osuudella. Voitonjako on tarkoitus kääntää toisinpäin: 20 prosenttia monikansallisille yrityksille ja 80 prosenttia suoraan valtion kassaan. Hallitusohjelman luonnoksessa todetaan:

− Pääomien yksityistämiseen ja ulosvientiin keskittynyt valtio vaihdetaan kansallistavaan ja itsenäiseen valtioon, joka vahvistaisi sisäistä taloutta sijoittamalla pääomansa omaan maahansa.

Maan perustuslain ja taloudellisen rakenteen muuttamisen lisäksi Vapaa Peru ja Castillo pyrkivät vahvistamaan aluehallinnon roolia. Nykyisin keskushallinto omii itselleen 70 prosenttia valtion budjetista. 24 paikallistason hallitusta saavat itselleen vain 18 prosenttia rahavirroista ja 4 385 erityyppistä kuntaa puolestaan vain 12 prosenttia. Myös verotuksesta tehtäisiin vähemmän keskittynyttä, koska nykyisin 98 prosenttia verotuloista kertyy valtakunnan tasolta ja kaksi prosenttia kuntien tasolta. Sen sijaan autonomiset aluehallinnot (departamentos) keräävät pyöreän nollan verran verotuloja. Niille aiotaan antaa verotusoikeus: 70 prosenttia verotuloista jäisi niille ja 30 prosenttia palautuisi valtakunnan tason keskushallinnolle. Pääkaupunki Liman metropolialueella ja Callaolla on oma erityisasemansa tässä yhtälössä, joten niiden asukkaat eivät välttämättä suhtaudu kovin myönteisesti yleiseen alueelliseen uudistukseen.

Valtion uuteen asemaan lukeutuisi entistä vahvempien työntekijöiden oikeuksien puolustaminen, omavaraisuus ruuan, energian ja turvallisuuden suhteen sekä köyhyyden ja aliravitsemuksen kitkeminen. Myöskään yritysten veronkiertoa ei tulla sallimaan. Velanmaksussa pyritään sisäisen sosiaalisen velan poistamiseen ja ulkomaanvelat halutaan peruuttaa tai neuvotella uusiksi maan riippumattomuuden lisäämiseksi. Talousmalli on saanut vaikutteita etenkin Evo Moralesin Boliviasta ja Rafael Correan Ecuadorista. Kuitenkin vaikutteita on saatu myös Hugo Chávezin ja Nicolás Maduron Venezuelasta sekä Fidel Castron Kuubasta.

Muita pikaisia nostoja 77-sivun hallitusohjelmaluonnoksesta ovat opettajien palkkojen korottaminen, hammaslääkärin sijoittaminen jokaiseen kouluun ja yliopistojen valintamenettelyjen poistaminen, jotta jokainen halukas opiskelija voidaan hyväksyä. Castillo suunnittelee myös laajaa eläkeuudistusta. Television ”roskaohjelmia” halutaan suitsia, mutta toisaalta “sosialistisen naisen” asemaa halutaan vahvistaa. Prostituutiosta ja ihmiskaupasta sekä sukupuolitaudeista halutaan päästä eroon. Yhteisöllistä maanomistusta halutaan niin ikään vahvistaa. Koko 21 kappaleen mittaiseen ohjelmaan voi tutustua täältä.

Vasemmiston haasteet Perussa ja Ecuadorissa

Ecuadorissa ja Perussa kävi päittäin. Pidin itsekin Ecuadorin vasemmiston voittoa jo aivan varmana. Myös kaikki gallupit tukivat tuota päätelmää, mutta ne eivät tietenkään osanneet ennakoida epäluottamusta koko demokraattiseen järjestelmään ilmaisseiden tyhjien äänten osuutta. Perun tilanne sen sijaan näyttäytyi ennen vaaleja lohduttomalta eikä realistisia vaihtoehtoja todelliselle muutokselle tuntunut olevan. Toisin kuitenkin kävi: Ecuadorin vasemmisto romahti ja Perun vasemmisto nousi ylös mullasta.

Correalainen vasemmisto jatkaa yhä enemmistönä kongressissa, mutta uutta mahdollisuutta hallitusvastuuseen se joutuu odottelemaan neljä vuotta. Perua voi odottaa uusi lupaavampi viisivuotiskausi ja ratkaisu moniin kriiseihin, jos ja kun Castillo voittaa vaalien toisen kierroksen. Hallitseminen Perussa hajanaisen kongressin ja vilkkaiden protestien keskellä vaatii kuitenkin aitoa johtajuutta, jonka osoittamiseen ei tule riittämään pelkkä vaalivoitto.

Toivottavasti Castillo on sanojensa mukaisesti toisenlainen johtaja, koska monista päällekkäisistä kriiseistä kärsivä Perun kansa kaipaa arkitodellisuuteensa ja yhteiskunnalliseen elämäänsä todellista radikaalia muutosta kohti parempaa. Ennen kaikkea suurista varallisuuseroista ja alueellisesta eriarvoisuudesta pitäisi pyrkiä eroon, joten vahvaa tilausta vasemmistopolitiikalle löytyy kansan syvistä riveistä.

Voittaakseen vaalit Castillon on saatava viestinsä läpi äänestäjien enemmistölle. Hänen on korostettava nuhteetonta rehellisyyttään korruptoituneen kilpailijansa lyömiseksi, mutta hänen tulee myös kosiskella vähemmän vasemmistolaisia äänestäjiä samaan aikaan, kun medioiden mustamaalauskampanjat ja isojen yritysten lobbarit pyrkivät leimaamaan Vapaan Perun ehdokkaan vaaralliseksi vaihtoehdoksi ja jopa terroristiksi (Sendero Luminoso).

Ecuadorissa vasemmiston on koottava voimansa uudelleen hyvällä oppositiopolitiikalla, jota se voi harjoittaa hyvin edellytyksin maan kongressin suurimpana ryhmittymänä. Muutos vaatii uusia ja nuoria kasvoja sekä luovia ratkaisuja. Correan perintö on erotettava Morenon huonon hallituksen aikaansaannoksista. Se on kirjoitettava uusiksi uusille kannattajille, jotka eivät tunne tai muista sen saavutuksia, mutta samalla on päästävä eroon politiikan viemisestä tuomioistuimiin ja kamppailtava tilasta medioissa. Lasson hallinto tulee todennäköisesti tarjoilemaan paljon polttoainetta Ecuadorin vasemmiston uudestaan rakentamiseen.

Sunnuntaina 18.4. julkaistun Ipsos / América TV:n gallupin mukaan Pedro Castilloa olisi valmis äänestämään 42 prosenttia ja Keiko Fujimoria 31 prosenttia. 16 prosenttia aikoo äänestää tyhjää ja 11 prosenttia ei kertonut kantaansa.

Castillon kannatus Limassa on 26 ja Fujimorin 43 prosenttia. Sen sijaan sisämaassa Perú Libren ehdokkaan kannatus on 51 ja Fuerza Popularin 24 prosenttia. Fujimoria kannatetaan eniten varakkaiden parissa ja Castilloa puolestaan vähävaraisten keskuudessa.  67 prosenttia vastaajista sanoo jo päättäneensä äänensä kohtalon, mutta 29 prosenttia ei vielä omaa riittävästi tietoa tehdäkseen valintansa. Gallupkyselyn virhemarginaali on +/- 2,8%.

25.4. julkaistussa gallupissa (IEP / La República) eroa oli jo 20 prosenttia (41,5−21,5). 21 prosenttia kertoi äänestävänsä tyhjää tai mitätöivän äänensä ja 13 prosenttia ei ole vielä päättänyt ehdokastaan. Jos vain hyväksytyt äänet lasketaan prosenteiksi, Castillon osuus olisi 66 ja Fujimorin 34 prosenttia. Fujimori johtaa gallupissa vain Limassa (31,4−29,3), mutta maaseudulla Castillon etumatka on 56,7 prosenttia verrattuna naisehdokkaan 12,9 prosenttiin.

Perú Libren ja Castillon etulyöntiasema näyttäisi vain voimistuvan, kun mediat ja oikeisto käyvät kimppuun perusteettomilla syytteillään kommunismista ja terrorismista (perulaisittain terruqueo). Edes nobelisti Mario Vargas Llosan kehotus ”pienemmästä pahasta” oikeistolaisen Keiko Fujimorin tukemiseksi ei näytä muuta kuin vahvistavan Perun vasemmistoa.

Perun presidentinvaalien toinen kierros pidetään 6.6., jolloin myös Meksikossa käydään yhdistetyt kongressi-, paikallis- ja kuvernöörivaalit.

Vasemmiston presidenttiehdokas oli oikeiston vaihtoehtoa suositumpi ensimmäisessä toisen kierroksen gallupkyselyssä.

Teksti ja tutkimustyö: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: TeleSUR, El Comercio, La República, BBC News Mundo, La Jornada, Página 12, Infobae, AS, CNE, ONPE, TSE, OEP, DW, Télam, Prensa Alternativa, RPP Noticias, Gestión, El Universo, etc.

Argentiinan presidentti Alberto Ángel Fernández Pérez vieraili helmikuun lopussa Meksikossa. Nyt kuukautta myöhemmin Bolivian tuore presidentti Luis Alberto Arce Catacora tuli viralliselle valtiovierailulle Meksikoon. Arce osallistui presidentti Andrés Manuel López Obradorin tiedotustilaisuuteen 24.3. Lisäksi hän puhuu muun muassa Meksikon senaatille ja saa pääkaupunki Ciudad de Méxicon kunniavieraan tittelin. 25.3. Arce matkustaa eteläiseen Campechen osavaltioon, jossa muistetaan Chakán Putumin voitokasta taistelua espanjanlaisia valloittajia vastaan 1517 Champotónin kunnassa, joka muodostaa osan itsenäisyyden juhlavuoden tapahtumista. Campechen rannikolla saavutettu chontal-kansan voitto symbolisoi alkuperäiskansojen yhä jatkuvaa vastarintaa. Espanjalaiset kutsuivat paikallista asutuskeskusta “huonon taistelun satamaksi”.

Mantereen kokoista solidaarisuutta rakennettiin Kansallispalatsin laajoilla ja Diego Riveran kuvittamilla käytävillä.

Kansanvallan voitto ilman väkivaltaa

Presidentti Andrés Manuel López Obrador: Huomenta.

No, tämä päivä on erityinen, koska Luis Alberto Arce Catacora, Bolivian monikansallisen valtion presidentti, on kanssamme. Presidentti Arce on ystävämme, kumppanimme, veljemme. Hän on Bolivian alkuperäiskansojen, kansanomaisen, demokraattisen liikkeen kasvatti, liikkeen joka näytti todeksi uuden tavan hallita kansan ja erityisesti kaikkein köyhimpien, syrjäytyneiden, hyväksi.

Se oli hallitus, joka syntyi diktatuurien, autoritaaristen hallintojen jälkeen; se oli presidentti Evo Moralesin johtama hallitus. Menestyvä hallitus, yli vuosikymmenen ajan, Bolivia kasvoi enemmän kuin mikään muu maa Amerikkojen mantereilla; he saivat luonnonvaransa takaisin ja mikä tärkeintä, nostivat miljoonia bolivialaisia ​​ulos köyhyydestä.

Tuo hallitus joutui kokemaan mutkikkaan tilanteen. Boliviassa vietiin läpi perustuslaillisen järjestyksen rikkomus, presidentti Evo pakotettiin eroamaan ja pantiin alulle laittomasti valtaa pitänyt hallitus. Siellä koettiin häirintää, väkivaltaisuuksia.

Maamme noudatti solidaarisuuden ja turvapaikkaoikeuden soveltamisen perinteitään. Tätä suojaa tarjottiin presidentti Evolle, Bolivian demokraattisen liikkeen keskeisille johtajille. Tuo ongelma, Bolivian kriisi, päätettiin ratkaista demokraattisin keinoin.

Häirinnästä, polarisaatiosta huolimatta Bolivian kansa ratkaisi konfliktin demokraattisella tavalla ja sanoisin esimerkillisesti, koska laillisuus saatiin palautettua hyvin lyhyessä ajassa. Ja ihmiset menivät äänestämään, ja jo ensimmäisellä kierroksella Luis Alberto Arce Catacora voitti, Bolivian monikansallisen valtion presidentti, joka on tällä hetkellä kanssamme.

Kutsuimme hänet, koska huomenna Champotónissa, Campechessa, osana itsenäisyytemme 200-vuotisjuhlia, pidetään muistotilaisuus alkuperäiskansojen vastarinnalle.

Olemme erittäin tyytyväisiä saadessamme presidentti Arcen tänne. Kutsuimme hänet, koska he edustavat koko yhden kansan ihmisarvoa, kansan joka taistelee oikeudenmukaisuuden, vapauksien, demokratian puolesta ja puolustaa kansojen ja kansakuntien suvereniteettia, itsemääräämisoikeutta.

Tervetuloa, presidentti.

Ja me pyydämme teitä ottamaan puheenvuoron, ilmaisemaan mitä haluattekin, ja presidentin puheenvuoron päätteeksi avaamme tämän aamuisen tiedotustilaisuuden kuten aina kysymyksille ja vastauksille.

Ole hyvä, presidentti.

Pakolaisuudesta presidentiksi

Luis Alberto Arce Catacora, Bolivian monikansallisen valtion presidentti: Paljon kiitoksia, presidentti Andrés Manuel López Obrador. Meksikon ulkoministeri, ulkoministerimme, joka on täällä kanssamme, Meksikon kansa.

On kaksinkertainen onnellisuus olla täällä taas, Meksikon tasavallassa. Ensinnäkin sen vuoksi, että presidentti Manuel López Obrador sai meidät osallistumaan niihin toimiin, jonka hän mainitsi puhuessaan ennen minua, mutta toiseksi on onnellisuus tulla Meksikoon, tällä kertaa ei enää pakolaisena, poliittisena pakolaisena, maassani marraskuussa 2019 tehdyn vallankaappauksen takia.

Olimme täällä yrittääksemme sopeutua uuteen elämään, joka odotti meitä, kunnes sosiaaliset järjestömme kutsuivat meidät Boliviaan, siis Liike Sosialismiin (MAS), Poliittinen väline kansojen itsemääräämisoikeuden puolesta (IPSP), MAS-IPSP:n presidenttiehdokkaaksi.

Noiden kahden kuukauden aikana, jotka olen ollut täällä Meksikossa, olen saanut hyvin paljon solidaarisuutta meksikolaisilta. Kun kävelin Ciudad de Méxicon kaduilla, kävimme meksikolaisista, mutta puhuessamme kävi ilmi, että olimme ulkomaalaisia. Tulin aloittaneeksi keskusteluja kansan kanssa, kun söimme täytettyjä leipiämme [tortas] kadulla, tacojamme kadulla, ihmisten kanssa, jaoimme kohtaamisia, ja he kysyivät minulta, mitä Boliviassa oli tapahtunut, ja sain osakseni ehdottoman solidaarisuuden ilmaisuja.

Myös täällä, Meksikossa, minut kutsuttiin pitämään useita konferensseja noista tapahtumista, siitä, mitä olimme tehneet Boliviassa sosiaalisella, taloudellisella, yhteisöllisellä ja tuottavalla mallillamme, jota veimme käytäntöön vuodesta 2006 alkaen, kuten presidentti Manuel López Obrador mainitsi, noilla talouskasvun luvuilla, mutta myös saaden aikaan tärkeitä tuloksia sosiaalisissa asioissa.

Vähensimme köyhyyttä, äärimmäistä köyhyyttä 38 prosentista 15 prosenttiin; pienensimme eriarvoisuutta mittaavaa Gini-indeksiä, jossa Bolivia yhdessä Brasilian kanssa oli vuoteen 2005 asti yksi eniten tuloja harvoihin käsiin keskittävistä maista, laskimme indeksiluku 0,60:n 0,48:een, eli koko alueella olimme viimeisten joukossa keskittyneiden tulojen mittauksissa, mutta sitten meistä tuli viides talous, viides maa, jolla on paras tulojakauma.

Lisäsimme elinajanodotetta hallituksemme 14 vuoden aikana. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa Brasilia, joka seurasi meitä elinajanodotteen kasvussa, teki niin noin kolmella vuodella kyseisellä kaudella 2006−2019, ja me taas tulimme laskeneeksi, pikemminkin nostaneeksi elinajanodotetta 10 vuodella koko sen ajan.

Sosiaaliset indikaattorit olivat erittäin, erittäin hyviä, talous kasvoi, tuli vallankaappaus, joka jätti meille valitettavasti konkurssikypsän maan, teknisesti ottaen tuhotun maan, joka meidän on tänään rakennettava uudelleen.

Kun palasimme Boliviaan, saapuessamme lentokoneesta, täysin päinvastoin kuin meidät oli vastaanotettu täällä Meksikossa. Täällä Meksikossa, saapuessamme lentokoneesta, lentokoneella, saimme osaksemme Meksikon hallituksen, Meksikon kansan solidaarisuuden, solidaarisuuden, jota emme tule koskaan unohtamaan, solidaarisuuden, jonka pidämme aina tallessa pienessä erityisessä paikassa sydämissämme, kaikki me, jotka olemme kärsineet poliittisesta vainosta.

Saapuessamme maahan, se oli jotakin aivan muuta. Minä en edes ollut käynyt läpi kotimaani maahanmuuttoviranomaisia, ja poliisi odotti minua jo kutsulla kuulusteluihin. Siellä ei kunnioitettu asianmukaisia laillisia ​​prosesseja, eikä siellä kunnioitettu ihmisoikeuksiakaan.

Ja kiitos Bolivian kansan tuen, Bolivian kansan tietoisuuden, niiden ansiosta saimme takaisin yhteisen kotimaan kaikille bolivialaisille, saimme takaisin demokratian bolivialaisille vaaliuurnilla viime lokakuussa 2020.

Tästä syystä, presidentti Manuel López Obrador, minulla on erityinen kaksinkertainen ilo olla täällä, pystyä jakamaan kanssanne tuon tärkeän taistelun juhlistaminen, mutta minulle on myös symbolista merkitystä tulla maahan, joka suojeli minua, maahan, joka ilmaisi solidaarisuutensa muutosprosessillemme Boliviassa ja tänään tulimme sanomaan teille, presidentti Manuel López Obrador: palautimme demokratiamme, palautimme kehityskulkumme Boliviassa.

Hyvin paljon kiitoksia.

Keskinäisten suhteiden palauttaminen

Andrés Manuel López Obrador: No, jos olette sitä mieltä, aloitetaan.

Kysymys: Herra presidentti, hyvää huomenta. Kuinka voitte, presidentti? Hyvää huomenta.

Andrés Manuel López Obrador: Hyvää huomenta.

Kysymys: Olen toimittaja Bolivia TV:stä, Boliviasta, Helen San Román. On ilo olla maassanne.

Presidentti, kysyisin kaksi tiedustelua. Mitä tarkoittaa Meksikon ja Bolivian näiden ennen kaikkea kahdenvälisten suhteiden ennalleen palauttaminen Meksikolle?

Ja presidentti Luis Arcelle myös sama kysymys. Mitä Bolivialle merkitsee näiden suhteiden palauttaminen tämän maassamme tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen?

Kiitos paljon.

Presidentti Andrés Manuel López Obrador: No, meille on hyvin tyydyttävää, että demokratia on saatu palautettua Boliviaan ja että se on saavutettu ilman paljoa väkivaltaa, se oli todellinen Bolivian kansan uroteko.

Ja on myös tyydyttävää, että tapaamme uudelleen, koska Bolivian kansa, Meksikon kansa, ne ovat veljeskansoja, kuulumme Amerikkaamme ja jaamme samat oikeudenmukaisuuden, vapauden tavoitteet, luokkaerottelun, rasismin poiskitkemisen, yhdenvertaisuutemme kunnioittamisen ja itsemääräämisoikeutemme vahvistamisen päämäärät. Siksi juhlimme presidentti Arcen vierailua.

Toistan, se mitä he tekivät Evo Moralesin presidenttikaudella, on ihailtavaa seuraavien kolmen muuttujan suhteen:

Esimerkillinen talouskasvu, keskimääräinen vuotuinen talouskasvu 4,8 prosenttia ja kasvuvauhti vuonna 2013 oli jopa 6,8 prosenttia; lisäksi talouskasvu oli jatkuvaa.

Toiseksi, he ottivat luonnonvaransa takaisin itselleen. Kansalliset ja ulkomaiset yritykset eivät lopettaneet osallistumistaan, mutta Bolivian valtio hallitsi tuloja, liikevoittoja, jotka nämä taloudelliset toiminnot tuottivat.

Ja se johti kolmanteen, joka oli se kaikista tärkein: kansan hyvinvointi. Kaikki tulot, jotka aiemmin menivät ulkomaille tai pysyivät harvoissa käsissä, kaikki tuo yhden vähemmistön hyväksi kertynyt varallisuus jaettiin oikeudenmukaisesti ja se sai miljoonat perheet nousemaan pois köyhyydestä.

Joten siksi vallankaappausta edeltävä prosessi oli erittäin tärkeä, se jopa johti tähän vakavaan rikkomukseen, mikä tarkoitti sitä, että vähemmistö otti vallan itselleen väkisin.

Muistan miten noina päivinä maalattiin rasistisia iskulauseita johtajien, virkamiesten taloihin ja toimistoihin, se oli häpeällistä; mutta kaikki tuo oli kuin huono yö, kuin painajainen, se oli vain väliaikaista, ja Bolivian kansa ratkaisi sen demokraattisin keinoin.

Ja nyt, tästä jälleenrakennuksen asettamasta haasteesta huolimatta, olen varma, että ihmisten tuella he palaavat jälleen oikeudenmukaisuutta ruokkivalle ja hyvinvointia tukevalle kasvun tielle, koska kehitys ilman oikeudenmukaisuutta on taantumista.

Bolivian malli selittää, kuinka on mahdollista luoda varallisuutta, koska et voi jakaa sitä mitä sinulla ei ole, on luotava vaurautta, mutta vaurallisuutta on yritettävä jakaa, koska varallisuus ei ole tarttuvaa, valtion on osallistuttava taatakseen sen jakaminen ja se, että se hyödyttää kaikkia.

Se on Bolivian malli, ja se oli tuloksellinen, ja se tulee olemaan yhä edelleen erittäin onnistunut.

Olemme todella onnellisia ollessamme täällä presidentin kanssa.

Luis Alberto Arce Catacora: Paljon kiitoksia. No, ensiksikin meille täällä oleminen merkitsee maidemme välisten suhteiden palauttamista.

Valitettavasti edellisen vallan ottaneen hallituksen asenteen vuoksi suhteemme Meksikoon ja muihin maihin, kuten Kiinaan, kuten Argentiinaan, supistuivat epäilemättä siinä määrin, että suurlähettiläämme, joka auttoi meitä niin paljon, kun olimme siellä noina monimutkaisina hetkinä, varsinkin itselleni vaikeina, kun lähdin maasta, jossa huolimatta virallisesta kulkuluvasta annettiin määräys, ettei Luis Alberto Arce Catacora lähde maasta, vaikka minulla olikin hallituksensa itsensä allekirjoittama kulkulupa, minun piti käydä läpi useita tiukkoja tarkastuksia, Bolivian poliisin väärinkäytöksiä El Alton lentokentällä.

Ja varmasti juuri siksi Meksikon suurlähettilästämme Boliviassa tarkkailtiin ja häntä kutsuttiin joka hetki silloisen hallituksen ulkoministeriöön, kuten olette nähneet lehdistössä.

Niitä kahden sisarmaan välisiä suhteita, maiden joilla on paljon yhteistä ja joilla on paljon edellytyksiä tehdä töitä yhdessä, horjuttivat valtaa pitäneen hallituksen luonteeltaan nimenomaan ideologiset ja poliittiset kysymykset.

Ja meille täällä oleminen on antaa niille sysäys ja lunastaa takaisin kaikki tuo työ, jota meksikolainen diplomatia teki maassamme, palauttaa ennalleen tuo kummankin kansan välinen veljeys, jonka suhteen meillä on paljon keskusteltavia aiheita. Me bolivialaiset ja meksikolaiset olemme hyvin samankaltaisia, meillä on monia yhteisiä asioita, joiden kanssa voimme työskennellä, mutta se tapahtuu vuoropuhelun avulla, ja se taas tapahtuu avaamalla ovet.

Ja siksi, kun presidenttimme Manuel López Obrador kutsui meidät, sanoimme hetimmiten kyllä, koska kyse on erittäin hyvästä tilaisuudesta vahvistaa jälleen kahden sisarmaan keskinäisiä suhteita.

Parituntisen aamuseitsemän jälkeen alkaneen tiedotustilaisuuden aikana ei vältytty naurultakaan.

Tulojen välttämätön uusjako

Kysymys: Hyvää huomenta, presidentti. Kiitos. Hans Salazar, Noticiero en Redes.

Tilaisuutta hyödyntäen, kysyisin: näiden Bolivian kasvun vuosien mukaan, jotka olette jo maininnut, mitä suosituksia antaisitte Meksikolle, jotta se voisi saada vahvistettua taloutta? Edistystä on jo tapahtunut, mutta pandemian myötä talous on kärsinyt maailmanlaajuisesti. Mitä toimenpiteitä voisitte suositella Meksikolle kaiken kokemuksenne perusteella?

Kysymyksen toisesta osasta, oikeastaan ​​taloudellisesta mallistamme, uskomme ja olemme levittäneet sitä tällä tavoin paitsi Latinalaisen Amerikan yliopistoissa myös Euroopan ja Pohjois-Amerikan yliopistoissa. Olimme Harvardissa, olimme Chicagossa ja olimme useissa Euroopan yliopistoissa levittäen myös tätä mallia, taloudellisen mallin perusteita.

Ja olemme vakuuttuneita siitä, että sillä maalla, jolla on luonnonvaroja, maalla, jolla on potentiaalia tuottaa taloudellista ylijäämää, avainkysymys tähän on valtion suorittama ylijäämän haltuunotto ja sen uudelleen jakaminen väestölle.

Ratkaisu, jonka olemme todistaneet, työhypoteesimme kohti vuotta 2005, jolloin emme vielä olleet hallituksessa, siinä ehdotimme Bolivian kansalle taloudellisen mallimme vaihtoehtoa vanhaan uusliberalistiseen malliin verrattuna, kyse oli pohjimmiltaan taloudellisten ylijäämien luomisesta, sen sijaan että markkinat olisivat kohdentamismekanismi, se olisikin valtio.

Ja miksi valtio?

Koska perustyötä oli tehtävä. Uusliberaali malli, tavallisesti ja kaikkialla, olemme nähneet, että se tuottaa tulokeskittymän harvoille, se on osa itse uusliberaalin talousmallin logiikkaa. Siksi meidän on tehtävä − olemme sen vastakohta − tulojen uudelleenjako. Ja tuota tulojen uudelleen jakamista eivät tee markkinat, vaan sen tekee valtio.

Näin ollen taloudellisessa mallissamme syntyy ylijäämää, se tulee kaasusta, se tulee sähköstä, se tulee kaivosteollisuudesta, lyhyesti sanottuna, ja valtio ottaa haltuunsa ylijäämän ja jakaa sen väestön kesken jakamispolitiikalla, jota me kutsumme joukkovelkakirjoiksi, jotka ovat ehdollisia siirtoja, jotka valtio suorittaa väestölle.

Olemme nyt varmasti jo kolmas tai viides maa, jolla on yleinen perustulo, yleinen eläke. Jokaisella Boliviassa on kansaneläke, eläke joka juontaa, vanhuseläke − kuten te täällä sitä kutsutte – joka tulee luonnonvaroista, osa näistä luonnonvaroista jaetaan uudelleen koko väestön kesken riippumatta siitä, ovatko ne myötävaikuttaneet sosiaaliturvaan.

Siksi ne, joilla on sosiaaliturva, hyötyvät kaksinkertaisesti, mutta ne, lähinnä maaseudulla, maaseutualueilla työskentelevät viljelijäveljemme, elinkeinoalojen työntekijät, me kutsumme niin niitä ihmisiä, jotka myyvät kauppatoreilla ja joilla heillä ei ole vakituista työpaikkaa, heillä ei ole kiinteitä tuloja, kun heidän työikänsä päättyy, heillä ei ole minkäänlaista eläkettä. Tämä on se eläke, joka meillä on.

Kun tarkastelin vuoden 2019 lukuja, olimme maailman viides maa ja ensimmäinen kehittyvistä maista, joilla oli yleinen eläke, tuo kansaneläke on osa tulojen uudelleenjakoa, jota noudatimme hallituksessamme.

Siksi malli on yksinkertainen: synnytetään ylijäämiä, valtio hallinnoi niitä, ne jaetaan yhteiskunnalle ja muodostamme tasavertaisemman yhteiskunnan. Tasa-arvoisempi yhteiskunta − ja se on se oletusarvo − kasvaa nopeammin, ja se on yksi selitys sille, miksi Yhdysvalloissa, Euroopassa, kasvu on tällä hetkellä erittäin hidasta.

Ja kansainvälisesti on julkaistu useita tutkimuksia siitä, kuinka sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa on ollut suuria tulokeskittymiä harvoille, jatkuvasti on yhä enemmän rikkaita ihmisiä, ja jatkuvasti enemmän rikkaita, ja kerta kerran jälkeen köyhyys alkaa pahentua näissä maissa.

Siksi meidän vastaväitteemme on jakaa tuloja uudelleen keskeytymättömän, yhdenvertaisen tulon luomiseksi ja mahdollisuuksien tarjoamiseksi kaikille.

Litium vallankaappauksen taustasyynä

Kysymys: Hyvää huomenta. Ernesto Ledesma, Rompeviento TV:stä.

Bolivia on ikoninen tapaus maailmassa, koska kansallistitte litiumin; ettekä vain kansallistaneet sitä, vaan tuotatte omalla litiumillanne, siis myös teollistatte sen.

Kysymys, joka olisi teille, herra presidentti Arce, olisi: mitä hyötyä Bolivialle on ollut siitä, että litium on kansallistettu ja mitä se tarkoittaa bolivilaisten taloudellisten tulojen kannalta ja miten puolestaan ​​nuo tulot jaetaan, kuten hetki sitten tuotiin esiin, kanavoidaanko ne sosiaalisiin ohjelmiin?

Jotta voimme saada ulottuvuutta tähän, ja erityisesti meksikolaisille, ja etenkin yrityksille, jotka vastustavat tätä ja sitten käyvät sotaan presidentti López Obradorin hallitusta vastaan: millaisia etuja litiumin kansallistaminen tosiasiallisesti toi mukanaan? Mikä on se vertailukohta peilatessa sitä siihen, mitä tulee maahamme? Ja mitä mieltä olisit tästä strategiasta, jota yritykset nyt toteuttavat, vaikka niillä ei ole toimilupia toimintaansa?

Luis Alberto Arce Catacora: Kiitos, presidentti.

No, itse asiassa tämä oli juuri yksi vallankaappauksen tavoitteista. Bolivia oli etenemässä, kuten toimittaja sen mainitsi, teollistumisessa, meillä oli pitkälle edennyt sopimus saksalaisen yrityksen kanssa, jotta Boliviasta tulisi tämän yrityksen enemmistöosakas, hyötyisimme tehtaasta, teknologiasta ja kaikesta tuosta tuottaaksemme Boliviassa ja viedäksemme litiumakkuja Boliviasta.

Siihen asti meillä olimme edistyneet kaivostoiminnassa, erottelimme jo kaliumkloridia, litiumkarbonaattia, tuotimme sitä jo.

Lisäksi Cochabamban hallintoalueella oli jo yritys, joka teetti Boliviassa valmistettuja akkukäyttöisiä ajoneuvoja; vaikka tuotanto oli tietysti melko vähäistä, mutta se oli jo lupaavaa, Bolivian litiumilla meillä oli omat ajoneuvomme, jotka kulkivat kyseisessä maakunnassa.

Ja kun olimme jo juurikin solmimassa sopimusta tämän saksalaisen yrityksen kanssa, jotta se saapuisi Boliviaan pysyvästi ja pystyisi rakentamaan tuotantolaitoksen ja aloittamaan litiumparistojen tehtailun, sattuu vallankaappaus. Tarkoitus oli nimenomaan tuottaa Potosín alueella, jossa Salar de Uyunissa on suurin litiumvarantomme. Haluttiin luoda protestiolosuhteita meitä vastaan – oletettavasti annettiin uskoa, että rojaltit olisivat hyvin vähäisiä ja sopimuksen kesto hyvin pitkä, siis tuo Saksan kanssa tehtävä sopimus. Mielenilmaukset alkoivat vain muutama viikko ennen vuoden 2019 vaaleja.

Kansallinen hallitus jäädytti projektin välttääkseen minkä tahansa vaaleja edeltävän myllerryksen, myöhemmin paradoksaalisesti sitä jatkoi vallan kaapannut hallitus, ja varapresidenttiehdokas Samuel Doria Medina antoi lausuntoja, jotka mainitsivat: “Olisi erittäin mielenkiintoista, jos tuo yritys Tesla voisi tulla Boliviaan teollistamaan litiumia”, hän otti sen jo esille.

Ja muutama viikko myöhemmin Teslan korkean tason johtajan lausunto tunnettiin myös sosiaalisissa verkostoissa. Siinä sanottiin, että he aikovat toteuttaa vallankaappauksen missä tahansa se vain olisi tarpeen.

Joten meille oli täysin selvää, että vallankaappauksen taloudellinen päämäärä oli Bolivian litiumin hallitseminen, jonka valtio on onnellisesti saanut takaisin haltuunsa demokratian Boliviaan palautumisen jälkeen. Aloitamme kaiken tämän uudestaan, kaikki nämä neuvottelut, jotka käytiin Saksan kanssa, ja no miksi emme avautuisi myös muille maille, jotka voisivat tehdä parempaa työtä ja tarjota maallemme parempaa teknologiaa.

Totuus on, että siinä määrin kuin olemme päässeet eteenpäin, tuotamme ja viemme karbonaattia… Anteeksi, kaliumkloridia ja tuotamme litiumparistoja hyvin pienessä mittakaavassa Bolivian ajoneuvotehtaallemme.

Täten luonnonvarojen hallinta on meille strateginen kysymys.

Bolivian historia, kuten suuri bolivialainen poliittinen ajattelija Marcelo Quiroga Santa Cruz sanoi: Bolivian historia on ymmärrettävissä luonnonvarojemme ryöstämisen historiaksi. Ja juuri talousmallimme on lopettanut tämän luonnonvarojemme ryöväämisen, ja valtio on se, joka vastaa siitä, ja koko väestö hyötyy näiden tulojen uudelleenjakomekanismien kautta.

Andrés Manuel López Obrador: Analysoimme mahdollisuutta osallistua enemmän litiumin hyödyntämiseen, tarkastelemme edelleen tämän luonnonvaran käyttämisen merkitystä taloudellemme.

Yhteistyösuhteiden terävöittämistä jatkettiin kymmenen hengen työryhmällä.

Bolivian paluusta demokratiaan voi lukea lisää tästä oheisesta artikkelistani.

Käännös ja toimitustyö: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen.

Lähde: Meksikon presidentin tiedotustilaisuus

Videolinkki tiedotustilaisuuteen