Meksikon johto rantautui Keski-Amerikkaan ja Kuubaan – tavoitteena oikeudenmukaisuus

Meksikon hallituksen viiden maan vierailut neljässä päivässä sujuivat hyvässä hengessä: yhteinen sävel löytyi jokaisen naapurivaltion johtajan kanssa.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador juhli Pueblan taistelun voittoa ranskalaisista 5.5.1862 ja lähti suoraan kaupallisella lennolla Guatemalaan. Sieltä matka jatkui ilmavoimien koneella El Salvadoriin, Hondurasiin, Beliceen ja Kuubaan. Paluu Kuubasta Meksikoon tapahtui niin ikään kaupallisella lennolla. Vierailut keskittyivät ennen kaikkea siirtolaiskysymyksiin, kehitysyhteisyöhön, turvallisuuspolitiikkaan, kaupallisiin suhteisiin, infrastruktuuriin ja köyhyyttä vähentäviin sosiaalisiin ohjelmiin. Keskeinen teema oli miettiä ratkaisua elinolosuhteiden kokonaisvaltaiseen parantamiseen, jotta oikeudenmukaisuuden toteutumista voitaisiin edistää.

Vasemmistopresidentti otti mukaansa seurueen, johon lukeutuivat muun muassa ulkoministeri Marcelo Ebrard Casaubón ja turvallisuudesta vastaava ministeri Rosa Icela Rodríguez Velázquez, hallituksen tiedottaja Jesús Ramírez Cuevas sekä merijalkaväen ministeri José Rafael Ojeda Durán ja puolustusministeri Luis Cresencio Sandoval González. Presidentin vaimo Beatriz Gutiérrez Müller liittyi mukaan Hondurasissa sen jälkeen, kun hän oli käynyt Valkoisessa talossa sikäläisen presidenttiparin vieraana juhlistamassa meksikolaisuutta Pueblan taistelun vuosipäivänä 5.5. Vastaanotto oli hyvä kaikissa maissa niin poliitikkojen, kansalaisten kuin medioidenkin keskuudessa. Kyseessä on López Obradorin ensimmäinen usean maan ulkomaanvierailujen kiertue, sillä valtiojohtajien vierailut ovat tapahtuneet tähän mennessä pitkälti Meksikon maaperällä. Syyskuussa 2021 López Obradorin vieraaksi saapuivat Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioyhteisö Celac:in edustajat. Muutoinkin itsenäisyyden saavuttamisen 200. juhlavuotta vietettiin useissa tilaisuuksissa, joihin oli kutsuttu edustajia muiden valtioiden johdosta. Aiemmat ulkomaanvierailut, kaikki kolme, ovat puolestaan kohdistuneet Yhdysvaltoihin.

Guatemalassa Meksikon valtiojohtaja vastaanotti kollegansa Alejandro Eduardo Giammattei Fallan käsistä quetzal-linnusta nimensä saaneen kunniamerkin (Condecoración de la Orden del Quetzal en Grado de Gran Collar), joka perustui Guatemalalle annettuun pandemia-apuun.

Koska Yhdysvallat on osa siirtolaisilmiötä kohdemaana, on Pohjois-Amerikassa päästy Meksikon aloitteesta sopuun jo aiemmin kehitysavusta sekä Donald Trumpin että Joe Bidenin kaudella, mutta varsinaista rahaa ei ole vielä hyvistä aikeista huolimatta laitettu liikkeelle. Siksi López Obrador kritisoi Guatemalan pääkaupungin Kansallisen kulttuurin palatsissa (El Palacio Nacional de la Cultura) naapurivaltion hitautta reagoida Keski-Amerikan projekteihin:

− Minusta näyttää, sanon sen vilpittömästi, selittämättömältä, se miten Washingtonissa, Capitolissa, niiden neljän miljardin dollarin hyväksyminen, joita he tarjosivat sijoittavansa hyvinvoinnin luomiseen Keski-Amerikan maissa, on viivästynyt niin paljon, vaikka Presidentti Biden ja varapresidentti Kamala Harris ovat olleet sitä järjestämässä. Ne ovat eri asioita, eikä niitä pidä verrata sellaisinaan, mutta yli 30 miljardia dollaria on jo hyväksytty Ukrainan sodan tukemiseksi, ja siitä on kulunut neljä vuotta, kun presidentti Donald Trump ehdotti, että tätä tuetaan neljällä miljardilla dollarilla ja tähän päivään mennessä ei ole annettu mitään, ei yhtään mitään. Omalta osaltamme vaadimme edelleen kunnioittavasti tarvetta Yhdysvaltojen yhteistyölle.

López Obrador korosti, ettei siirtolaisilmiöön ja sen aiheuttaviin mahdollisuuksien puutteisiin, turvallisuusongelmiin ja eriarvoisuuteen voida vastata vain voimakeinoin:

− Emme voi vastata muuttoliikeilmiöön rajatarkastuspisteillä tai ankarammilla laeilla tai muureilla ja poliiseilla, vaan hyvinvoinnilla, turvallisuudella ja rauhalla matkustajien lähtöpaikoilla, siirtolaisten alkuperäisillä asuinalueilla.

Presidentti kuvaili Meksikon sosiaaliohjelmia ja kiteytti turvallisuusongelmien juurisyihin puuttumisen reseptin:

− Kaava, jota käytämme Meksikossa, on aktivoida maaseutu uudelleen, huolehtia luonnosta, luoda työpaikkoja, pelastaa nuoret työelämän ja koulutuksen syrjäytymiseltä sekä luoda hyvinvoinnin olosuhteet, joita enemmistöt tässä nykyajan Mesoamerikassa vaativat ja ansaitsevat.

− Edessämme on välitön tehtävä edistää rauhaa ja kansojemme hyvinvointia sekä niiden välistä veljellistä yhteistyötä. Jotta Usumacintan ja Suchiaten joet eivät olisi muureja ja että ne palautuisivat kaupan, kulttuurin ja kumppanuuden valtaväyliksi, mitä ne olivat silloin, kun olmeekit ja mayat, esi-isämme, navigoivat noilla kauniilla, poikkeuksellisilla joilla.

22 saavutettua sopimusta pitävät sisällään tulli- ja rajamuodollisuuksien helpottamista sekä lähetystöjen yhteistyön tiivistämistä ja kaupallista lähentymistä mukaan lukien rautatiet ja lentoliikenne, mutta tärkeimpänä joukosta erottuu Meksikon lupaus taata terveydenhoito yli 25 000 Chiapasin osavaltiossa asuvalle guatemalaissiirtolaiselle. Toisaalta Meksikossa menestyksekkäiksi osoittautuneiden monipuolisten sosiaalistenohjelmien eli Elämää istuttamassa (Sembrando Vida) ja Nuoret tulevaisuutta rakentamassa (Jóvenes Construyendo el Futuro) soveltaminen alkaa Guatemalassa. Heti seuraavana päivänä El Salvadorissa López Obrador ja presidentti Nayib Armando Bukele Ortez sopivat näiden kahden jo siellä käynnissä olevien ohjelmien tuplaamisen yhteisin varoin 20 000:sta 40 000:teen.

El Salvador – toistaiseksi eniten tuensaajia

San Salvadorin presidentinpalatsissa Meksikon presidentti kertoi puiden istutusohjelman – Sembrando Vida – tähän mennessä saavuttamista tuloksista El Salvadorissa. Esimerkiksi 55 prosenttia ohjelmaan kirjautuneista viljelijöistä oli harkinnut maahanmuuttoa, mutta ohjelmaan sisään päässeiden keskuudessa luku väheni 0,6 prosenttiin. 75 prosenttia koki tulojensa parantuneen, 74 prosenttia taas koki perheensä elämänlaadun parantuneen, kun taas 77 prosenttiyksikköä paransi ravitsemustilannettaan. 88 prosentin mielestä saatu tekninen apu paransi tietämystä kylvämisestä ja 99 prosentin mukaan viljelytietämys kasvoi. Ohjelman 10 000 työpaikkaa ovat tuoneet mukanaan myös lähes 21 300 epäsuoraa työpaikkaa. Nuorten oppisopimuskoulutuksen tulokset ovat olleet niin ikään lupaavia ensimmäisten 10 000 18−29-vuotiaan keskuudessa: siirtolaisuuden vetovoima väheni 35,7:stä 11,4 prosenttiin, heistä 84 prosentille tämä oli ensimmäinen työpaikka. 97 prosenttia koki ohjelman auttaneen luomaan kykyjä, jotka tukevat kotimaahan pysyvästi jäämistä, kun taas 91 prosentille ohjelman rakenne auttoi hankkimaan ammatilliseen kehitykseen linkittäytyviä ominaisuuksia.

López Obrador kävi puheessaan läpi kaukaista ja läheisempää yhteistä historiaa lopettaen katsauksen vuoteen 1992, jolloin El Salvadorin sisällissota päättyi Meksikossa allekirjoitettuun rauhansopimukseen. Nykyisin haasteet ovat eritoten sosiaalisia:

− Tänään, presidentti Bukele, El Salvadorin ystävät, meillä on muita haasteita kuin sota: taistelu köyhyyttä, eriarvoisuutta, työttömyyttä ja syrjäytymistä vastaan, jotka ovat turvattomuuden, muuttoliikkeen ja muiden vaikeuksien syviä juuria. Olen hallituskauteni alusta asti kannattanut näiden ongelmien ratkaisemista kestävällä tavalla sekä Meksikossa että Keski-Amerikassa kunnioittaen ehdottomasti kunkin maan suvereniteettia.

Bukele kuvaili kolleegaansa puolestaan tähän tapaan:

− AMLO on presidentti, joka sen lisäksi, että hänen kansansa rakastaa häntä hyvin paljon, on arvostettu malliesimerkki maailmassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Honduras – matkalla kohden parempia aikoja

Imartelua ja aiheellisia kehuja ei matkan varrelta puuttunut, sillä Hondurasin presidentti Iris Xiomara Castro Sarmiento lainasi tuttua lausetta, joka viittaa kunniaan olla Obradorin rinnalla (es un honor estar con Obrador). Puheessaan Castro muistutti maansa toipuvan 12 vuoden diktatuurista, joka toi mukaan korruptiota, rikollisuutta ja kansallisen omaisuuden yksityistämistä. Kumpikin naapurimaa toipuu parhaillaan uusliberalismin vaurioista:

− Kuten alussa huomautin, Hondurasin ja Meksikon hallitukset jakavat nykyään visioita ja ehdotuksia uusliberalismin pitkän yön taakse jättämiseksi, sen ajanjakson, jolle oli ominaista riippuvuus, autoritaarisuus, rankaisemattomuus, epätasa-arvo, korruptio ja sosiaalisen rakenteen pirstoutuminen. Presidentti Castro, kumppani Xiomara: Meksikon ja Hondurasin kansat ovat osoittaneet halunsa täyden itsemääräämisoikeuden harjoittamiseen, rehellisyyteen hallituksessa ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden hallitsevaan rooliin erityisesti kaikkein syrjäytyneimmille: naisille, alkuperäiskansoille, talonpojille ja palkansaajille, jotka ovat kärsineet väkivallasta, riistosta ja sorrosta viiden vuosisadan ajan.

Kummassakin maassa on vallassa edistyksellinen laajoja yhteiskunnallisia muutoksia ajava vasemmistohallitus, jonka keskeisiin periaatteisiin kuuluu sekä oikeus- että hyvinvointivaltion vahvistaminen. Myös Hondurasissa käynnistetään valtiovierailun jäljiltä uudella innolla ekologinen luonnon toipumista tukeva sosiaalinen ohjelma (Sembrando Vida), jolla on ollut tähän mennessä 10 000 edunsaajaa ja alle 29-vuotiaille suunnattu oppisopimuskoulutus (Jóvenes Construyendo el Futuro), johon on osallistunut tähän mennessä nelisen tuhatta nuorta. Xiomara Castro piti ohjelmien antia ”Meksikon mestarikurssina solidaarisuudesta”. López Obrador kuvaili nykytilannetta tähän tapaan:

− Oligarkkisen talouspolitiikan aiheuttamien vastoinkäymisten traagisimpia seurauksia ovat olleet yhteiskuntarakenteen hajoaminen ja miljoonien pakkomuutto. Tämä on ilmiö, joka on aiheuttanut tuhoa maissamme, tyhjentänyt peltomme, aiheuttanut perheiden repeytymistä ja ajanut lukemattomia siirtolaisia elämään pitkän matkan vaaroissa. Ne, jotka onnistuvat saamaan matkansa päätökseen, kohtaavat poliisin vainoa, syrjintää ja rasismia vieraissa maissa. Liikkumisvapauden käyttäminen on pyhää, mutta on sietämätöntä, että monet joutuvat jättämään kotiseutunsa nälän, turvattomuuden tai täydellisen elämännäkymien puutteen vuoksi.

− Kylväkäämme, tai pikemminkin, jatkakaamme veljeyden kylvämistä sinne, missä on epätoivoa; rakentakaamme turvallisuutta ja rauhaa yrittämällä antaa kaikille kansojemme asukkaille kehto, pulpetti, katto, pöytä, kunnollinen työ ja arvokas hautaus. Kutsumme sitä hyvinvointivaltioksi, että ihmisellä on turvaa syntymästä kuolemaan; kehdosta hautaan. Tehkäämme lopuksi totta meksikolaisimman hondurasilaisen kirjailijan tai hondurasilaisimman meksikolaisen kirjailijan Rafael Heliodoro Vallen lausekkeesta, joka totesi: ”Rakkaus on kuolemaa väkevämpi.”

Pieni Belice ja integraation haaveet

Belicen parlamentaarisessa monarkiassa Meksikon valtionpäämiehen vastaanotti pääministeri Johnny Briceño. Jo mainittujen sosiaaliohjelmien soveltamisesta yhteistuumin sovittiin myös tässä pienessä reilun 400 000 asukkaan valtiossa. Lisäksi Meksiko jäädyttää Belicen tullimaksut ja lisää perusruokatarvikkeet vapaakaupan piiriin, mikä tuo uusia mahdollisuuksia Karibian rannikolla sijaitsevan maan tuottajille. López Obrador onnitteli Belicea sen rohkeasta päätöksestä laillistaa reilut 40 000 sen rajojen sisäpuolella asuvaa keskiamerikkalaista siirtolaista. Briceño taas kertoi pandemian lisänneen köyhyyttä 60 prosentilla. Siksi sosiaaliohjelmille on nyt erityistä tilausta. Kun Belice itsenäistyi 1981, Meksiko oli ensimmäinen sen täysivaltaisuuden tunnustanut maa. Latinalaisen Amerikan uuden vasemmiston veturi AMLO, korosti yhdentymisen merkitystä yhteisten haasteiden ratkaisemissa:

− Mutta Belizen ja Meksikon välisten hyvien välien lisäksi väitän, että on välttämätöntä edetä koko Amerikan mantereen yhdentymisessä rakentaessamme mantereelle samankaltaista mallia kuin Euroopan talousyhteisö [EEC], joka edelsi Euroopan unionia, jotain samanlaista Amerikalle. Vain tällä tavalla voimme kohdata yhdistyneessä, integroituneessa, sisarellisessa Amerikassa maailmantalouden myllerrykset ja mikä tärkeintä, sen geopoliittisen vaaran, jota Yhdysvaltojen talouden taantuminen merkitsee koko maailmalle muihin alueisiin verrattuna, etenkin Aasiassa ja erityisesti tarkoitan Kiinan taloudellista ja kaupallista edistystä, joka saattaa olla jopa hegemonista.

− Tämän ei-toivotun tapahtumien kulun pysäyttämisen lisäksi on otettava huomioon, miten kaikkien Amerikan maiden yhdentyminen mahdollistaisi yhteisten suurien markkinoiden avulla väestömme, luonnonvarojemme, teollisuutemme, rannikoidemme, matkailumme ja rahoitusjärjestelmän toimintavalmiuksien vahvistamisen. Sillä ei olisi ainoastaan tarkoituksenaan saada meidät näyttäytymään vauraimpana alueena maailmassa, vaan myös tarjota hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta väestöillemme, kohdataksemme yhdessä monimutkaisia yhteisiä ongelmia, kuten köyhyyttä, turvattomuutta ja rikollisuutta, niistä aiheutuvia muuttoaaltoja, huolehtia ympäristöstä, energiahuollosta ja jopa valmistautua, toimia yhdessä luonnonilmiöiden aiheuttamissa katastrofeissa.

− Tällaisten ulottuvuuksien projekti vaatii korkeatahtoisuutta vanhentuneiden ideologisten fobioiden jättämiseksi taakse, kunkin maan suvereenien päätösten kunnioittamista ja ennen kaikkea aitoa sitoutumista väestöihimme ja heidän pakottavimpien tarpeidensa tyydyttämiseen. Tästä syystä olen vaatinut, ettei yhtäkään pallonpuoliskon hallitusta tai Amerikan maata suljeta pois seuraavasta Amerikan mantereen huippukokouksesta, joka pidetään Los Angelesissa, Yhdysvalloissa, jotta ketään ei suljettaisi ulos. Sen on oltava kohtaaminen, joka mahdollistaa juurikin erimielisyyksien sovittelun ja ratkaisemisen ilman pakkokeinoja tai yksipuolisia toimenpiteitä, ilman ylivaltaa, ilman ylimielisyyttä.

Meksikon ja Kuuban diplomaattiset suhteet alkoivat 20.5.1903 ja Meksiko on ainut Latinalaisen Amerikan valtio, joka ei katkaissut koskaan diplomaattisia tai kaupallisia suhteitaan Kuubaan. Maiden välit ovat tunnetusti hyvin läheiset yhteiskunnan eri osa-alueilla. Fidel Castro teki Meksikoon seitsemän valtiovierailua, hänen veljensä Raúl Castro kaksi ja nykyinen presidentti Miguel Díaz-Canel on jo tehnyt kolme valtiovierailua vuodesta 2018 alkaen. Kaikki Meksikon presidentit vuoden 1975 Luis Echeverrían vierailusta lähtien ovat käyneet vuorollaan Kuubassa. Tällä hallituskaudella välit ovat lämmenneet etenkin pandemian yhteistyön ja Meksikon presidentin alati esillä pitämän kauppasaarron purkamisen vaatimuksen vuoksi.

Kuuba – itsemääräämisoikeuden puolustamisen malliesimerkki

Neljän jälkeen iltapäivällä lauantaina 7.5. läheisten liittolaisten visiitti jatkui Philip S. W. Goldsonin lentokentältä kohden Kuuban Havannaa. López Obrador kertasi Vallankumouspalatsin (Palacio de la Revolución) puheessaan maiden yhteistä syvää ja pitkää historiaa, joka pitää sisällään useita kapinallisia puolin ja toisin. Lähtihän Kuuban vallankumous uudelleen liikkeelle Meksikosta marraskuun 1956 lopussa, kun Grandma-vene ja Fidel Alejandro Castro Ruz kumppaneineen selaisivat kohti uutta aikakautta. Meksikon presidentti ilmaisi tukensa Kuuban vallankumoukselle ja vaati kauppasaarron lopettamista:

− Läpi koko ajan, Fidel oli ainut vasemmistojohto, silloin kun olimme oppositiossa Meksikossa, joka tiesi, mitä edustamme, ja antoi meille tukensa pohdinnoissa, kirjoituksissa ja solidaarisissa poliittisissa toimissa. Emme koskaan tavanneet, mutta pidin häntä aina suurena miehenä itsenäisyyden ihanteidensa vuoksi. Voimme olla hänen persoonansa ja hänen johtajuutensa puolesta tai vastaan, mutta kun tiedämme Kuuban kärsimän valloituksien ja siirtomaavallan pitkän historian, Yhdysvaltojen ”valitun kansan” kohtalon [destino manifiesto − oppi Yhdysvaltojen laajentumisesta kaikkialle Amerikan mantereille sekä perusteltuna että väistämättömänä kohtalona] politiikan puitteissa ja iskulauseen ”Amerikka amerikkalaisille” alaisuudessa, voimme arvostaa sitä saavutusta, mitä sinnikkyys edustaa alle sadan kilometrin päässä tästä suurvallasta, että on olemassa itsenäinen saari, jossa asuu vaatimaton ja nöyrä kansa, mutta iloinen, luova ja ennen kaikkea arvokas, erittäin ihmisarvoinen.

− Siksi, kun olin kiertueella Colimassa ja sain tietää komentaja Castron kuolemasta, julistin jotain, mitä tunsin ja josta olen edelleen vakuuttunut: sanoin, että jättiläinen oli kuollut.

Kuubassa muista maista poiketen oli paikalla myös terveysministeri Jorge Alcocer Varela ja terveysalan valvonnasta vastaavan Cofepris-komission edustajia. Karibian saarivaltion kanssa onkin suunnitteilla nimenomaan terveyssektorin yhteistyötä: Meksiko palkkaa 500 lääkäriä, ostaa kuubalaisen lasten rokotteen 2−12 vuotiaille ja mahdollistaa lääkäriensä erikoistumiskoulutuksen Kuubassa. Sembrando Vida -ohjelmaan alkaa tässä Karibian valtiossa osallistua alkuvaiheessa viisi tuhatta viljelijää. Saarella vieraillut Meksikon valtiojohtaja ehti tavata myös eläköityneen vallankumousjohtaja Raúl Modesto Castro Ruzin, joka täyttää 91 vuotta kesäkuun kolmas päivä. Kuuban presidentti Miguel Díaz–Canel Bermúdez palkitsi López Obradorin maansa korkeimmalla tunnustuksella (la Orden José Martí) ansioista kauppasaarron vastustamisessa, solidaarisuudessa saarivaltiota kohtaan ja sen itsemääräämisoikeuden puolustamisessa. Palauttipa Kuuba myös Meksikolle vallankumousjohtaja Francisco I. Maderon kaimalleen Francisco ”Pancho” Villalle teettämän aseen. Meksikon presidentti vetosi Havannassa kauppasaarron lopettamiseen raukkamaisena menneisyyden pakkokeinona:

− Myös kantani Yhdysvaltojen hallituksen Kuubaa vastaan toteuttamaan saartoon tunnetaan hyvin: olen sanonut aivan suoraan, miten se näyttää pahalta, että Yhdysvaltojen hallitus käyttää saartoa Kuuban kansan hyvinvoinnin estämiseen siinä tarkoituksessa, että he, Kuuban kansa, joutuisi tarpeidensa pakottamana käymään oman hallituksensa kimppuun. Jos tämä kieroutunut strategia onnistuisi – mikä ei vaikuta todennäköiseltä sen oma-arvontunnon vuoksi, johon olen viitannut kuubalaisen kansan kohdalla – niin suuri epäkohta muuttuisi joka tapauksessa raskaaksi, alhaiseksi ja roistomaiseksi voitoksi, sellaiseksi tahraksi, jota eivät pyyhi pois edes kaikki valtamerissä olevat vedet.

− Mutta väitän myös, että on veljeyden eikä vastakkainasettelun aika. Kuten José Martí huomautti, yhteentörmäys voidaan välttää, lainaan: ”erinomaisella poliittisella tahdikkuudella, joka juontaa epäitsekkyyden majesteettisuudesta ja rakkauden suvereniteetista”. On aika uudelle rinnakkaiselolle kaikkien Amerikan maiden kesken, sillä yli kaksi vuosisataa sitten asetettu malli on tullut tiensä päähän, sillä ei ole tulevaisuutta tai ulospääsyä eikä se hyödytä enää ketään. Meidän on jätettävä syrjään dilemma liittyä Yhdysvaltoihin tai vastustaa sitä puolustuksellisesti.

− On aika ilmaista ja tutkia toista vaihtoehtoa: vuoropuhelua Yhdysvaltain hallitsijoiden kanssa ja vakuuttaa sekä saada heidät vakuuttuneiksi siitä, että uusi suhde Amerikan, koko Amerikan maiden välillä on mahdollinen. Ehdotuksemme saattaa vaikuttaa utopistiselta ja jopa naiivilta, mutta sulkeutumisen sijaan meidän on avauduttava sitoutuneelle ja suoralle vuoropuhelulle ja etsittävä yhtenäisyyttä koko Amerikan mantereella.

Matkalta jäi tuomiseksi useita tunnustuspalkintoja (Hondurasissakin annettiin José Cecilio del Vallen nimeä kantava tunnustus), sopimuksia, avauksia, konkretiaa, kehuja ja alueellisen johtajuuden vahvistumista. Suosionosoituksia ei puuttunut eikä presidentin vierailu herättänyt protesteja paikallisessa väestössä. Päinvastoin hänen kansanläheistä ja käytännöllistä johtajuuttaan ihaillaan. Hänen ja Meksikon hallituksen esimerkkiä rauhanomaisesta ja demokraattisesta, mutta etenkin sosiaalipolitiikan ja korruption vastaisen taistelun sekä uusliberalismin arvojen kumoamisessa radikaalin uudistuksen esimerkkiä pidetään tavoiteltavana. Neljän intensiivisen päivän aikana meksikolaista muutosmallia tarjottiin kädenojennuksena naapurivaltioille, jotta niillä olisi enemmän keinoja tasavertaisemman yhteiskunnan rakentamiseksi. Tärkeät ja tulokselliset keskustelut tuovat mukanaan tuhansittain uusia tilaisuuksia Keski-Amerikan ja Karibian kansoille, joille Meksiko ei enää käännä selkäänsä.

Kaikki vierailun kuvat voi katsoa täältä.

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Página Oficial Andrés Manuel López Obrador, Once Noticias, Aristegui Noticias, Expansión, Swiss Info, La Jornada, etc.

Advertisement

Kimurantti sähköuudistus − Meksiko kansallisti litiuminsa

Meksiko tähtää litiumin tuottajaksi valtiollisin voimin. Tarkoituksena on taata tulevaisuuden teknologioiden omavaraisuus ja jakaa niiden tuoma vauraus kansan kesken.

Meksikon nykyisen hallituksen aikeina on alusta asti ollut energia-, raaka-aine- ja ruokaomavaraisuuden saavuttaminen sekä tärkeiden valtionyhtiöiden öljyalan PEMEX:in ja sähköalan Liittovaltion sähkökomission (Comisión Federal de Electricidad) pelastaminen. Sekä pandemia että Ukrainassa käytävä sota ovat osoittaneet näiden päämäärien tärkeyden. Maaliskuussa 2021 kongressi ja senaatti hyväksyivät vuorollaan presidentti Andrés Manuel López Obradorin lähettämän sähkölain (Ley de la Industria Eléctrica), mutta sitä vastaan tehtailtiin yli 250 yksityisten tahojen edut väärinkäytöksiltä takaavaa suojakannetta (amparos). Korkein oikeus (SCJN) kuitenkin julisti vihdoin viiden tunnin keskustelun jälkeen lain perustuslain mukaiseksi ja vahvisti sen voimassaolon 7.4.2022. Entisen valtaeliitin eli nykyisen opposition yhä kontrolloima korkein oikeus pitää sisällään 11 tuomaria, joista seitsemän kannatti perustuslain vastaiseksi julistamista. Koska neljä tuomaria vastusti, tarpeellista lain hylkäämiseen vaadittua kahdeksaa edustajaa ei saatu kasaan. Samaan aikaan kongressi valmistautui uuteen muutokseen, jonka presidentti oli laatinut vastaiskuna opposition tukemien yritysten valitustulvaan, joista suurin osa pyrki takaamaan niiden suhteettoman suuren kilpailuedut.

Niin sanottu sähköuudistus pyrki kumoamaan vuosien 1992 toissijaisten lakien ja vuoden 2013 silloisen energiauudistuksen mukanaan tuomat muutokset, jotka olivat vääristäneet sähkömarkkinat. Meksiko kansallisti sähkön 1960 presidentti Adolfo López Mateosin kaudella. Tästä seurasi historiallinen kasvun kausi, Meksikon ihme (Milagro Mexicano), suuri yhteiskunnallisen kehityksen kausi, jonka yksi pääpilareista oli edullinen sähkö. Yksityiset yritykset eivät olleet myöskään halunneet kehittää sähköverkostoa tai tarjota palveluitaan myös kaikille pienimpien seutukuntien ja maaseudun asukkaille. Nämä puutteet saatiin korjattua. Uusliberaalilla kaudella 1982−2018 maan omaisuutta myyvät poliitikot suhtautuivat sähköön kuitenkin jälleen pelkkänä kauppatavarana, kuten López Mateos oli ennustanut. Maahan alkoi hakeutua yksityisiä sähköalan yrityksiä, joita kohdeltiin kuin herran kukkarossa tai kuin kettuna kanalassa. Niille pinottiin maailman parhaat edut: valtion edulliset lainat, etuoikeudet ajaa oma sähkönsä verkkoon ennen valtionyhtiö CFE:tä, maksuttoman siirron ja sähköverkon käytön suhteen, ylihinnoiteltu korvaus sähkön tuotannosta huutokauppamenettelyllä, jossa hinta määräytyy kalleimman tariffin mukaan ja niin edelleen. Loivatpa yksityiset yritykset myös niin kutsutut oman sähkötuotannon yhteisönsä (sociedades de autoabasto), joka tarkoitti niiden saavan sähkönsä monin verroin edullisemmin samalla, kun ne vähensivät valtionyhtiön tuottoja. 223 varsinaisella sähköntuottajalla on ollut omien maanalaisten markkinoidensa laittomina jäseninä 75 656 yritysasiakasta. Pieni osa yhteisöistä tuotti sähköä laillisesti omaan tarpeeseensa – mikä sallitaan myös jatkossa, mutta kymmenet tuhannet yritykset simuloivat olevansa yhteistyökumppaneita, maksoivat pari pesoa ja soluttautuivat tähän malliin säästääkseen kaksi kolmasosaa sähkökuluistaan, esimerkkeinä mainittakoon reilun 19 100 kulmakaupan ketju Oxxo ja yhdysvaltalainen päivittäistavarakaupan jätti Walmart sekä leipomoalan toimija Bimbo. Parhaimmillaan suuryritykset maksoivat sähköstä kolme kertaa vähemmän kuin kotitaloudet.

Vuodesta 2014 lähtien CFE:n menetykset ja tuet yksityiselle sektorille yltävät noin 490 miljardiin pesoon tai 22,4 miljardiin euroon. Summa pitää sisällään erinäisiä tukia, pakko-ostovelvotteita, turvamekanismeja valuuttakurssien ja inflaation varalta, maksukorvauksia sekä ylihinnoittelua.  Valtionyhtiön markkinaosuus oli jo laskenut 38 prosenttiin ja hallituskauden eli vuoden 2024 toiselle puoliskolle tultaessa perinteikkään 1937 luodun julkisen alan yhtiön loppu olisi jo voinut olla lähellä. Siksi perustuslain muutos oli tarpeen. Sillä pyrittiin kitkemään väärinkäytökset, vahvistamaan valtion kontrollia sähkömarkkinoista sekä takaamaan CFE:n tulevaisuus. Uudistus saapui kongressiin jo syyskuun 2022 viimeisenä päivänä. Tammi-helmikuussa aloitteesta järjestettiin ennätyksellisen laaja ja avoin keskustelu tutkijoiden, järjestöjen, yritysten ja poliitikkojen keskuudessa. Oikeisto-oppositio ja ulkomaiset yritykset, etenkin espanjalaiset sellaiset, pelottelivat sähköuudistuksen nostavan hintoja ja lisäävän likaisen sähkön osuutta. Todellisuudessa uudistus kuitenkin vakauttaisi kansallista laajaa sähköjärjestelmää, takaisi hintojen pysymisen nykytasolla, mahdollistaisi valtiollisen sijoituskyvyn ja sallisi nykyisin vajaakäytöllä yksityisen sektorin suosimiseksi olevien noin 60 vesivoimalan täyden hyödyntämisen. Onpa Tabascon osavaltiokin tulvinut kahdesti sen takia, ettei sitä ympäröiviä vesivoimaloita ole käytetty suunnitellulla tasolla ja patoaltaiden tavoitevesimäärät ovat päässeet ylittymään. Voimassa ollut lainsäädäntö on myös estänyt valtiollisen vesienergian luokittelemisen puhtaaksi sähköksi. Meksikon hallitus uusii myös vesivoimaloidensa turbiinit, joka tulee parantamaan niiden energiatehokkuutta. Valtion sähköyhtiötä on pidetty tarkoituksella sähköliekillä, koska se ei ole voinut hyödyntää 45 prosenttia tuotantokapasiteetistaan, totesi CFE:n johtaja Manuel Bartlett maaliskuussa 2021. Bartlettin mukaan julkinen yritys on toiminut yksityisten yritysten ”trampoliinina”. Kirjoitin aiheesta jo viime vuoden huhtikuussa.

Uudistuksessa yksityisille yrityksille jätettäisiin vielä varsin suuri 46 prosentin osuus sähkömarkkinoista, samalla kun valtion osuus nostettaisiin 54 prosenttiin. Jo nykyisin CFE tuottaa enemmän uusiutuvaa energiaa kuin mukamas pelkästään ajoittaisiin tuuli- ja aurinkoenergian vaihtoehtoihin panostavat yksityiset pääosin ulkomaiset yritykset, joiden energiasta valtaosa tosin tuotetaan oikeasti kaasulla. Meksikon energialiiton (Asociación Mexicana de Energía) 17 suurimmasta jäsenyrityksestä 15 on ulkomaalaisia. Listan ylivoimainen ykkönen espanjalainen Iberdrola on syönyt valtionkassasta tukia jo vähintään 56 miljardilla pesolla tai lähes 2,6 miljardilla eurolla. Listan kakkonen on japanilaisyritys Mitsui, yhdysvaltainen Saavi Energía on listakolmonen ja nelonen Naturgy on sekin espanjalainen. Meksikossa viime aikoina paljon mainostettujen puhtaan energian liikemalleihin sisältyy todellisuudessa likaisia menettelyjä kuten valtion kassasta varastaminen, paikallisen väestön uhkailu ja alkuperäiskansojen hyväksikäyttö. Myöskään kotitalouksien aurinkopaneeleja ei kielletä, kuten kansaa peloteltiin. Meksiko rakentaa myös julkisin varoin Sonoran Puerto Peñascoon Latinalaisen Amerikan suurimman aurinkopaneelien keitaan. Meksikon sähkömarkkinoiden noin 30 prosentin puhtaan energian osuus voi nousta lyhyellä aikavälillä 10−15 prosenttia etenkin vesienergian teknologian uusimisen myötä. Yksityiset tahot voivat myös jatkossa tuottaa tuuli- ja aurinkoenergiaa.

Yhtä kaikki, keskustelu oli värikästä, aaltoilevaa, kiivasta eikä siinä jätetty käyttämättä opposition ja yritysten taholta myöskään maksettuja mainoksia tai nykydemokratioissa tyypillisiä valhe- ja mustamaalauskampanjoita. Yhtäkkiä monikansalliset suuryritykset olivatkin pienen ihmisen ja ilmastonmuutoksen asialla, vaikka todellisuudessa ne halusivat jatkaa kansallisen vaurauden riistämistä keinolla millä hyvänsä. Oikeistoblokki, johon kuuluvat Partido Acción Nacional (PAN), Partido Revolucionario Institucional (PRI) ja entinen vasemmistopuolue Partido de Revolución Democrática (PRD), niin sanottu vuoden 2021 vaalien Va por México (”Meksikon puolesta”) tai kansan parissa yhdistelmä PRIANRD, ehdotti 12 kohtuullisen järkevää ja uudistukseen jo tavalla tai toisella liittyvää lisäystä, kuten sähkön julistamista ihmisoikeudeksi ja kuluttajahintojen laskemista sekä vihreän siirtymisen kirjauksia. Kolmea kohtaa ei voitu sisällyttää, koska ne sotivat korkeimmassa oikeudessa laillistetun sähkölain asetuksia vastaan. Huomionarvoista on myös se, että PRI-puolue ja sen edeltäjät olivat pääroolissa, kun öljy kansallistettiin 1938 ja sähkö 1960. Nyt uusliberaali − kuulemma ”sosiaalidemokraattinen” − vanha maata yksinoikeudella pitkään hallinnut PRI on tallannut pitkän matkan ja siitä on tullut keskusta- ja äärioikeistolaisuuden välillä tasapainoilevan PAN:in juoksupoika. PAN taas perustettiin aikoinaan vastareaktiona etenkin presidentti Lázaro Cárdenas del Ríon maareformiin ja öljyn kansallistamiseen. Oli tullut määrittelyjen aika kansalaisten edessä: ken tukisi kansakunnan etuja ja kuka taas asettuisi ajamaan ulkomaisten sähköyhtiöiden asiaa. Asiasta äänestettiin sunnuntaina 17.4.

Oikeisto petti lopulta kansan ja PRI:n sekä PRD:n tapauksessa omat arvonsa eikä taipunut ehdotuksiensa hyväksymisestä huolimatta isoimman puolueen Movimiento de Regenación Nacionalin (MORENA), ja sen liittolaisten Partido Verde Ecologista de Méxicon (PVEM) ja Partido del Trabajon (PT) kelkkaan. Oikeiston puolelle taittui odotetusti myös sosiaalidemokratiaa ja äärioikeistolaisuutta yhdistelevä entinen vasemmistopuolue Movimiento Ciudadano (MC), jolla on hallussaan tärkeät ja väestöltään suurien Jaliscon ja Nuevo Leónin osavaltiot. Hallitusta tukeva vasemmisto voitti äänestyksen 275 äänellä, kun oppositio jäi toiseksi 223 äänellä. Kaksi edustajaa oli poissa. Oppositio alkoi kuitenkin juhlia 12 tunnin vääntöä ”voittona” ja se juhli sitä kuin jalkapallon maailmanmestaruutta. Morena liittolaisineen ei yltänyt tarvittuun kahden kolmasosan enemmistöön, mikä olisi vaatinut 332 edustajaa. Vaikka suurin puolue Morena lisäsi paikkamääräänsä vuoden 2021 välivaaleissa ja vaikka vihreät saivat suunnilleen saman verran paikkoja kuin leniniläis-marxilainen PT menetti, söi 56 paikkaa vuonna 2018 vaaliliitossa Morenan kanssa saaneen kristillis-vasemmistolaisen Partido de Encuentro Socialin (PES) häviäminen puoluekartalta äänestyksessä tarvittuja paikkoja, joista osa valui vaaleissa liittoutuneelle oikeistolle. Se ei varsinaisesti kasvanut äänimääriensä suhteen, mutta sai enemmän paikkoja uuden maan poliittisen historian kannalta varsin perverssin vaaliliittonsa turvin. Hallituskauden ensimmäisen kolmen vuoden aikana kongressi ja senaatti ylsivät 18 perustuslain muutokseen, jotka muokkasivat 55 artiklaa. Enää kesken hallituskauden toiselle kolmivuotiselle kongressikaudelle jäivät kolme uudistusta: sähköuudistus, vaaliuudistus ja 2019 perustetun kansalliskaartin hallinnollinen muutos. Suurin osa niin sanotun neljännen muutoksen (Cuarta Transformación) lakialoitteista on jo saatu ajettua onnistuneesti kaksiportaisen parlamentaarisen koneiston läpi. Kyseessä oli hallituksen ensimmäinen tappio kongressissa sitten vuoden 2018 vaalien.

Eräiden arvioiden mukaan kyseessä oli kuitenkin presidentin shakkimatti. Teoriaa tukee se, että korkein oikeus hyväksyi aiemman sähkölain, joka takaa valtionyhtiö CFE:n ylösajo-operaation ja laittaa päätepisteen yksityisen sektorin etuoikeuksille kuten hinnoittelulle, voimansiirtojärjestykselle ja väärinkäytetyille energiaosuuskunnille. Se luo vakaat sekä tasapuoliset markkinaolosuhteet, vakauttaa sähköverkoston toiminnan ja takaa nykyiset edulliset kuluttajahinnat. Siksi sähköuudistukselle ei enää ollut niin suurta tarvetta, vaikka siinä mainittiin myös litiumin kansallistaminen. Vasemmistolainen Morena on kutsunut uudistusta vastaan äänestäneitä edustajia maanpettureiksi samaan tapaan kuin 1900-luvun paras presidentti Cárdenas teki vuoden 1938 öljyn kansallistamisen yhteydessä. Näin on tehnyt myös presidentti López Obrador. Äänestyskäyttäytyminen kieltämättä näytti sen, kenen riveissä kukin seisoo. Aiemmin kiihkeästi vallankumouksen ja Cárdenasin perintöä elossa pitäneen PRD:n edustaja toi italialaisen energia-alan lobbarin jopa kongressisaliin asti. Kuten myös arvioidaan, saattaapa tämä äänestys jäädä historiaan opposition todellisena lopun alkuna. Sen kannatus on laahannut jo vuodesta 2018 ja se on hävinnyt järjestäen myös osavaltiotasolla, mutta nyt se saattaa kaivaa omaa kuoppaansa. Tuleeko siitä sen hauta, riippuu siitä, miten kansa hahmottaa ulkomaisten yritysten intressien ajamisen suhteessa valtionyhtiön laajalle yhteiskuntaan säteileviin etuihin: onko kansanedustajan tehtävä ajaa ulkomaisten toimijoiden kuten espanjalaisen Iberdrolan vai tavallisten kansalaisten etuja? Tämän suhteen viimeinen sana kuuluu kansalle. Ensimmäiset vaalit tulevat eteen jo kesäkuussa, kun päätetään kuuden osavaltion kuvernöörin viroista. Sähköuudistuksen avoin käsittely ja se, miten hallitus ei saanut tuekseen riittävää enemmistöä, kertovat aidosti toimivasta demokratiasta, moraalinen voitto on myös se, ettei nyt ei käytetty penniäkään edustajien lahjontaan kuten tapahtui todistetusti vuoden 2013 energiauudistuksen yhteydessä, kuten vankilassa istuva PEMEX:in entinen johtaja ja PRI:n poliitikko Emilio Lozoya Austin on myöntänyt.

Sonoran osavaltion Bacadéhuachissa on tiettävästi maailman suurin tunnettu litiumesiintymä eli noin 243 miljoonaa tonnia valkoista kultaa.

Vuonna 2020 litiumtonnin hinta oli 147 000 pesoa (6 734 euroa) ja 2022 hinta oli kivunnut jo 1,6 miljoonaan pesoon tai lähes 73 300 euroon.

Presidentti oli ilmoittanut jo aiemmin lähettävänsä kongressille välittömästi esityksen kaivoslain (Ley Minera) muutoksesta, jos litiumin kansallistamista ei hyväksyttäisi sähköuudistuksen yhteydessä. Kyseinen uudistus ei vaadi kahden kolmasosan enemmistöä, vaan se voidaan hyväksyä yksinkertaisella määräenemmistöllä. Ehdotus meni kongressissa läpi heti maanantaina 18.4. Sen hyväksyivät 298 edustajaa, sillä myös MC tuki sitä. Oppositio boikotoi äänestystä ja siltä jäi antamatta 197 ääntä. Tiistaina 19.4. senaatti teki saman tempun: 86 kannatti, 20 vastusti ja 16 oli poissa. Näin litium kansallistettiin ennätystahdilla kahdessa päivässä. Koska aihetta oli käsitelty laajasti jo sähköuudistuksen yhteydessä, niin lähetekeskustelussa, avoimessa parlamentissa kuin valiokunnissakin, voitiin siitä äänestää nyt pikatahdilla. Jo aiemmin vuodesta 1917 lähtien mineraalivarat ja maanalaiset varannot kuten öljy ovat periaatteessa kuuluneet valtiolle, mutta määrittelyt ovat väljiä tai tulkinnanvaraisia eikä artiklassa 27 mainita erikseen litiumia. Teknisesti litium on alkuaine eikä mineraali. Nyt sille määriteltiin selkeä strateginen asema. Litiumia varten perustetaan julkinen valtionyhtiö, joka vastaa tämän yhteiskunnan sähköistämisessä keskeisen ”valkoisen kullan” kartoittamisesta, prosessoimisesta ja hyödyntämisestä. Koska kyse on Meksikon kansan omaisuudesta, yksityisille tahoille tai ulkomaisille yrityksille ei tulla myöntämään enää kaivoslupia hinnoiltaan tulevaisuudessa yhä kallistuvan litiumin käsittelyyn. Uusi laki turvaa osaltaan myös luonnon hyvinvointia, terveyttä ja kaivosyhteisöjen sekä alkuperäiskansojen oikeuksia vastuullisen kaivosteollisuuden logiikalla. Litiumesiintymät julistetaan suojelluiksi mineraalivarantojen alueiksi niiden turvaamiseksi. Laki tukee osaltaan Meksikon energiasiirtymää, uusien teknologioiden innovaatiotyötä ja ylipäätänsä kansallista kehitystä. Meksiko omaa maailman suurimpiin kuuluvat litiumvarannot, tätä alkuainetta esiintyy yli puolessa 32 osavaltiosta ja sen pitoisuudet ovat tiettävästi poikkeuksellisen suuria. Maassa on myös orastavaa litiumakkujen teollisuutta. Eräs kiinalaisyhtiö ja maailman suurin tuottaja Ganfeng Lithium on pyrkinyt hyödyntämään Sonoran osavaltion niin kutsutun litiumlaakson (Valle de Litio) laajoja esiintymiä, mutta vasta alussa ollut projekti tullaan suurella todennäköisyydellä keskeyttämään. Kiinalaisyritys osti kaivosoikeudet niiden alkuperäiseltä haltijalta brittiläiseltä Bacanora Lithiumilta. Meksikolainen geologinen tutkimuslaitos (Servicio Geológico Mexicano) tulee vastaamaan litiumin analysoimisesta, paikantamisesta ja varantojen kartoittamisesta.

Meksikon litiumvaroista tehtiin äskettäin ensi-iltansa saanut dokumentti México: Litio al Descubierto, joka hahmottelee tulevan kehityksen suuntaviivoja nykyisen tietämyksen perusteella:

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Once Noticias, La Jornada, Vanguardia, La Razón, Rompeviento TV, Energía Hoy, etc.

Lula da Silva vieraili Meksikossa

Kahta koviakin kokenutta ja kansan parissa arvostettua poliitikkoa yhdistävät jaetut periaatteet siitä, miten parempi maailma on mahdollinen.

Luiz Inácio Lula da Silva, Brasilian entinen (2003–2011) ja todennäköisesti myös tuleva presidentti (2023–2026), saapui Meksikoon helmikuun viimeisenä päivänä yhdessä Työntekijöiden puolueen (Partido de los Trabajadores – Partido dos Trabalhadores – PT) johtajan ja kansanedustaja Gleisi Hoffmanin, senaattori Humberto Costan ja kahden entisen ministerin Celso Amorimin ja Aloizio Mecadanten seurassa. Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard vastaanotti Lula da Silvan lentokentällä ja kuvaili häntä “suureksi Meksikon ja oikeudenmukaisuuden ystäväksi”.

Alun perin Brasilian politiikan jättiläisen tuli saapua Meksikoon jo tammikuussa, mutta uudelleen yltynyt pandemia siirsi tapaamista. 2.3. hieman ennen aamuyhdeksää Lula da Silva kuitenkin saapui Kansallispalatsiin kohtaamaan Andrés Manuel López Obradorin (AMLO), jonka johtajuus on kerännyt viime vuosina runsaasti kiitosta Latinaisessa Amerikassa ja Karibialla. López Obrador kuvaili Twitterissä tapaamista “veljelliseksi” ja sanoi yhdistäviksi tekijöiksi “kansojen läheiset suhteet ja taistelun tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta”. Lula kuvaili AMLO:n tapaamista “suureksi” ja kertoi voimakaksikon puhuneen “sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, nälän vastaisesta taistelusta, latinalaisamerikkalaisesta sisarellisuudesta ja tarpeesta rauhaan meidän maailmassamme”.

Yhteinen tapaaminen kesti nelisen tuntia ja sisälsi perinteisen meksikolaisen aamupalan sekä presidentin antaman kierroksen lähes 500-vuotiaan historiallisen hallinnollisen rakennuksen tiloihin ja tarinoihin. Tapaamista voidaan pitää lupaavana ja strategisena, sillä jos ja kun Lula nousee jälleen Etelä-Amerikan suurimman maan johtoon, López Obrador ja Lula da Silva tulevat jakamaan alueellisen johtajuuden vuosina 2023 ja 2024. Noilta vuosilta on lupa odottaa rohkeita aloitteita etenkin alueellisesta integraatiosta. Brasilian presidentinvaalien ensimmäinen kierros järjestetään 2.10. ja mahdollinen toinen kierros 30.10. Lulan kolmas virkakausi alkaisi 1.1.2023. Helmikuun 16.–19. tehty kyselytutkimus (CNT-Instituto MDA Pesquisa de Brasil) kertoi Lulan nauttivan 42,2 prosentin tuesta vaaliuurnilla, kun istuvan äärioikeistolaisen presidentti Jair Bolsonaron rekisteröimä tuki äänestäjien keskuudessa oli puolestaan tasan 28 prosenttia.

Lula da Silva puhui myös Neljännen transformaation (4T) kansallisen lainsäätäjien yhdistyksen toiselle varsinaiselle edustajakokoukselle 2.3.

3.3. Lula da Silva tapasi vasemmistolaisen hallituspuolue Morenan ja sen liittolaisen PT:n (Partido del Trabajo) sekä PES:in senaattoreita. Noin tunnin kestäneessä puheessaan Lula piti “selvänä, että kuljette oikealla tiellä” viitaten Meksikon julkisen elämän kokonaisuudistukseen (Cuarta Transformación). Hänen mukaansa López Obrador “on lahja, jonka Meksiko on saanut, sellaisia miehiä ei synny joka päivä ja vielä harvemmin he tulevat yltäneeksi tasavallan presidenteiksi”. Lula koki oman poliittisen työnsä presidenttinä samankaltaiseksi kuin Meksikon valtionpäämiehellä, jota hän vertasi myös Evo Moralesiin ja Hugo Cháveziin, jotka taistelivat hänen mukaansa eriarvoisuuden ja köyhyyden poistamiseksi.

Lula Da Silva kertoi senaattoreille siitä, kuinka hänen kaltaisensa metalliteollisuuden työntekijä ilman korkeakoulututkintoa onnistui toimimaan Brasilian presidenttinä ja ilmaisi olevansa jälleen ehdokas pelastaakseen demokratian maassaan. Hän paljasti reseptinsä nostaa kansa ylös konkurssin partaalta:

– Mikä tuo ihme oli? Huomasin, että köyhät eivät ole ongelma, he ovat ratkaisu. Riittää, kun heille annetaan työtä, sosiaaliturvaa, riittävästi rahaa. Ottakaamme köyhät mukaan yhteiskuntaan, tehkäämme köyhistä kuluttajia ja niin he voivat ostaa leipää, maitoa, papuja, sandaaleja.

Lula kertoi pystyneensä panostamaan sosiaalisen osallisuuden lisäämiseen ja 20 miljoonan työpaikan luomiseen, vaikka kaikki mediat olivatkin häntä vastaan. Yhtään laukausta tai minkäänlaista sensuuria ei tarvittu. Rakennusteollisuus saatiin aktivoitua, jotta keltään ei puuttuisi kattoa päänsä päältä ja maareformi taas takasi viljelymaat maaseudun väestölle.

– Päätimme, että köyhiä tulee kohdella ihmisarvoisesti.

Yhteiseen neuvonpitoon osallistuivat presidenttien lisäksi Brasilian PT-puolueen johtaja Gleisi Hoffman, senaattori Humberto Costa ja kaksi entistä ministeriä Celso Amorim ja Aloizio Mecadante. Meksikoa edustivat muun muassa ulkoministeri Marcelo Ebrard ja presidentin neuvonantajien johtaja Lázaro Cárdenas Batel, kuvan oikeassa ja vasemmassa laidassa.

Lula sanoi olevansa 76-vuotias ja vaikka hän haluaisikin elää 120 vuotta, se ei ole mahdollista. Asettumistaan uudelleen presidenttiehdokkaaksi hän ei pidä “hyvän harkintakyvyn mukaisena”, mutta “se, joka taistelee periaatteidensa puolesta, ei voi lopettaa”. Hän kokee voivansa voittaa vaalit. Suhteista López Obradorin hallintoon on kuulemma tuleva ensisijaisia.

Morenan edustajana senaatin politiikan koordinoinnista (JUCOPO) vastaava Ricardo Monreal toi esiin, että juuri edellisenä päivänä Brasilian oikeusviranomaiset hylkäsivät viimeisen niistä yhdestätoista tekaistusta syytteestä, joiden varjolla Lula joutui syyttömänä vankilaan ja joiden avulla hänen poliittinen uransa yritettiin tuhota. Siinä ei kuitenkaan onnistuttu. Tässäkin mielessä López Obrador jakaa samansuuntaisia kokemuksia, sillä myös hänen oikeutensa asettua ehdolle vuoden 2006 vaaleissa yritettiin estää lavastetulla oikeusjutulla.

Näin Lula tarinoi Meksikon senaatissa:

”Otimme hänet vastaan ​​kunnioituksella ja ihailulla, koska hän on erittäin tärkeä johtaja Brasiliassa, Latinalaisessa Amerikassa ja maailmassa.”

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Infobae, La Jornada, Telesur, etc.

Meksiko ehdottaa maailmanlaajuisen hyvinvointivaltion luomista

Meksikon presidentti johti YK:n turvallisuusneuvoston kokousta ja teki rohkean ehdotuksen 750 miljoonan köyhimmän maapallon asukkaan suorasta rahallisesta avustamisesta, joka perustuisi tuhannen rikkaimman henkilön ja tuhannen vauraimman yrityksen lahjoituksiin sekä 20 suurimman talouden panostuksiin. Tavoitteena on maapallon laajuisen hyvinvointivaltion luominen, jotta konfliktien taustasyyt voitaisiin eliminoida.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador, joka viettää 68-vuotissyntymäpäiväänsä 13.11., teki nopean 20 tunnin vierailun New Yorkiin, jossa hän sai meksikolaissiirtolaisilta poikkeuksellisen lämpimän vastaanoton. Siirtolaisten ei tällä kertaa tarvinnut protestoida moraalittomien rikollisten hämäriä liiketoimia, korruptiota ja murhia vastaan, kuten ennen oli tapana. Meksikon sisäpolitiikassa on koettu viime vuosina täysi 180 asteen suunnanmuutos, mistä kertoo myös siirtolaisten halukkuus järjestää maansa presidentin juhlistamiseksi varsinainen kansanjuhla (AMLOFest).

Meksiko valittiin kesäkuussa 2020 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston (UNSC) kaksivuotiseksi väliaikaiseksi jäseneksi 187 äänen turvin. Kyseessä on viides kerta, kun Meksiko osallistuu tähän YK:n arvovaltaisimman elimen toimintaan. Meksiko toimii turvaneuvoston puheenjohtajana marraskuun ajan. Tämän vuoksi myös presidentti kävi New Yorkissa pyrkiäkseen tarjoamaan ratkaisuja maailman yhteisiin ongelmiin.

Marraskuun aikana Meksiko järjestää kolme erityistä keskustelutilaisuutta. Niistä ensimmäistä 9.11. saapui johtamaan itse presidentti. Agenda koski korruptiota, epätasa-arvoa, syrjäytymistä ja aseellisia konflikteja. Toinen keskustelu pohtii asekaupan, etenkin käsiaseiden, ongelmia ja niiden vaikutusta kansainväliseen turvallisuuteen. Kolmas tilaisuus käsittelee YK:n sisäistä yhteistyötä ja sen tehostamista sekä turvallisuuspolitiikkaa ennaltaehkäisevästä näkökulmasta. Meksiko johtaa myös Afganistanin, Syyrian ja Jemenin, Iranin, Somalian ja Libyan tilanteen seurantaa. Meksikon prioriteetteihin kuuluvat lisäksi muun muassa naisten oikeudet ja rauhanpolitiikka.

YK:ssa Pohjois-Amerikan 126 miljoonan hengen kansakuntaa edustaa kansainvälistä kokemusta omaava akateemikko Juan Ramón de la Fuente, jota tukee 22 hengen lähetystö. Meksikon kausi turvallisuusneuvostossa alkoi 1.1.2021 ja se päättyy 31.12.2022. Turvallisuusneuvoston muodostavat viisi pysyvää jäsentä: Kiina, Yhdysvallat, Venäjä, Ranska ja Iso-Britannia sekä kymmenen väliaikaisjäsentä: Viro, Intia, Irlanti, Kenia, Niger, Norja, Saint Vincent ja Grenadiinit, Tunisia sekä Vietnam.

Presidentti López Obrador pitää korruptiota suurimpana ongelmana ja näkee sen tärkeimmäksi eriarvoisuuden synnyttäjäksi. Siksi hän ehdottaakin puheessaan niin sanottua ”Veljeyden ja hyvinvoinnin maailmanlaajuista suunnitelmaa”, johon investoitaisiin biljoona tai tuhat miljardia (miljoona miljoonaa) dollaria joka vuosi 750 miljoonaan äärimmäisessä köyhyydessä elävän ihmisen auttamiseksi heille suoraan käteen maksettavin tukivaroin. Esitän seuraavaksi kokonaisen käännöksen 20 minuutin mittaisesta puheesta, joka ravisutteli maailmanpolitiikan tavanomaisia kankeita kaavoja.

Korruptio ja köyhyys ihmiskunnan ongelmien kärjessä

Hänen ylhäisyytensä António Guterres, YK:n pääsihteeri;

Tämän YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet, ei-pysyvät jäsenet;

Naiset ja herrat:

En ala puhumaan turvallisuudesta sotilaallisen voiman synonyyminä tai perusteena voimankäytölle ketään vastaan. Sen sijaan lähestymistapani perustuu siihen, mitä tuo vapauksien titaani väitti, Pablo Nerudan mukaan, joka oli presidentti Franklin Delano Roosevelt sillä hetkellä, kun Yhdistyneet kansakunnat luotiin: oikeus peloista ja kurjuudesta vapaaseen elämään, joka on edelleen vankin kulmakivi kaikkien yhteiskuntien ja valtioiden turvallisuudelle.

Suurin este tämän oikeuden käyttämiselle on korruptio sen kaikissa ilmenemismuodoissa: ylikansalliset mahdit, yltäkylläisyys ja turhanpäiväisyys eliitin elämänmuotoina; uusliberaali malli, joka sosialisoi tappiot, yksityistää voitot ja kannustaa luonnonvarojen ja kansojen sekä kansakuntien ryöväämiseen.

Se on korruptiota, kun tuomioistuimet rankaisevat niitä, joilla ei ole rahaa ostaa syyttömyyttään ja suojelevat ökyrikkaita ja suuria yritysryppäitä, jotka varastavat valtionkassasta tai eivät maksa veroja; korruptio on niiden ihmisten rankaisematta jättämistä, jotka peittelevät ja piilottavat laittomia varoja veroparatiiseissa; ja niin sanottujen korppikotkarahastojen osakkeenomistajien ja hallinnoijien harjoittama koronkiskonta on korruptiota, joka ei johda edes kunnioituksen menettämiseen.

Olisi tekopyhää jättää huomiotta, että planeetan pääasiallisin ongelma on korruptio sen kaikissa ulottuvuuksissa: poliittinen, moraalinen, taloudellinen, oikeudellinen, verotuksellinen ja rahoituksellinen. Olisi hölmöä sivuuttaa korruptio ensisijaisena epätasa-arvon, köyhyyden, turhautumisen, väkivallan, muuttoliikkeen ja vakavien sosiaalisten konfliktien syynä.

Olemme arvotaantumassa, koska koskaan ennen maailman historiassa ei ole kertynyt niin paljon vaurautta niin harvoihin käsiin vaikutusvaltaisuuden väärinkäytöksien ja muiden ihmisten kärsimyksen kustannuksella, yksityistäen sitä, mikä kuuluu kaikille tai millä ei pitäisi olla omistajaa; lakeja väärentäen moraalittomuuksien laillistamiseksi; tärvellen sosiaaliset arvot, jotta sietämättömyydet saataisiin vaikuttamaan hyväksyttäviltä liiketoimilta.

Otetaan esimerkiksi se, mitä tapahtui COVID-19-rokotteen jakelussa. Sillä välin, kun yksityiset lääkeyhtiöt ovat myyneet 94 prosenttia rokotteista, YK:n köyhille maille luoma COVAX-mekanismi on jakanut hädin tuskin 6 prosenttia; tuskallinen ja raju epäonnistuminen.

Tämän yksinkertaisen tosiasian pitäisi saada meidät myöntämään se, mikä on selvää: nykymaailmassa itsekkyys ja yksityisluonteinen kunnianhimo syrjäyttävät pyyteettömyyden ja terveen maalaisjärjen; yhteistyön henki menettää jalansijaa voitontavoittelun edessä, ja sen mukana liu’umme sivilisaatiosta alkukantaisuuteen ja kuljemme kuin vieraantuneina, unohtaen eettiset periaatteet ja kääntäen selkämme ihmiskunnan piinoille.

Jos emme pysty kääntämään konkreettisilla toimilla näitä suuntauksia toisinpäin, emme pysty ratkaisemaan yhtäkään muista maailman kansoja vaivaavista ongelmista.

Mitä teemme Meksikossa?

Olemme soveltaneet kaavaa, jonka mukaan korruptio tukahdutetaan ja kaikki vapautuneet rahat kohdistetaan ihmisten hyvinvointiin, kriteerillä ”kaikkien hyväksi, köyhät ensin”.

Köyhien ensisijaistaminen edellyttää lisäksi, että oletetaan, että rauha on tulosta oikeudenmukaisuudesta ja ettei mikään maa voi olla elinkelpoinen, jos syrjäytyminen ja kurjuus jatkuvat ja lisääntyvät. Siksi olemme sitä mieltä, että lopullinen ratkaisu elää ilman pelokkuutta, riskejä ja väkivaltaa on päästä eroon työttömyydestä, suosia nuorten osallistamista työhön ja opiskeluun, välttää perheiden hajoamista, sosiaalista rappiota ja kulttuuristen, moraalisten, henkisten arvojen menettämistä.

Meksikossa maan rauhoittaminen saattaa viedä meiltä aikansa, mutta varmin tapa on huolehtia taustasyistä, kuten teemme; esimerkiksi tarjoamalla nuorille opiskelu- ja työmahdollisuuksia, jotta he eivät jää kiinni rikollisuuteen. Todellinen voitto rikollisryhmistä tulee aina koostumaan heidän siemenperunojensa ja reservijoukkojensa poiskitkemisestä.

Tällä samalla mittapuulla käymme muuttoliikkeen ilmiön kimppuun. Tärkeimmät toimet eivät ole voimakeinoja, vaan sellaisia, jotka tekevät kaikki ihmiset osallisiksi opiskeluun, työhön, terveyteen ja hyvinvointiin heidän omissa syntymä- tai asuinpaikoissaan, jotta he eivät joutuisi jättämään kyliänsä nälän tai väkivallan vuoksi ja vain he, jotka haluavat muuttaa pois maasta, tekevät niin: muuttoliike olkoon vapaaehtoista eikä pakotettua; henkilökohtainen päätös, ei väestötieteellisten mittasuhteiden ilmiö.

Esitin äskettäin kunnioittavasti presidentti Bidenille uuden tavan kohdata siirtolaisilmiö: ohittamatta tarvetta panna järjestykseen muuttovirtauksia, välttää hallitsemattomuutta ja väkivaltaa sekä taata ihmisoikeudet; ehdotin hänen soveltavan välittömästi kolmeen sisarvaltioon kahta ohjelmaa, joita toteutamme menestyksekkäästi Chiapasissa, Keski-Amerikan naapuriosavaltiossa.

Tänä päivänä istutamme sinne 200 000 hehtaaria hedelmä- ja puutalouteen soveltuvia lajikkeita, ja tämä ohjelma työllistää 80 000 maanviljelijää. Samoin 30 000 nuorta, jotka saavat minimipalkan kouluttautuakseen työpajoissa, yrityksissä ja muussa tuottavassa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa, työskennelläkseen oppisopimuskoulutuksessa kyseisessä Kaakkois-Meksikon osavaltiossa. Jos näitä kahta toimenpidettä sovellettaisiin välittömästi Guatemalassa, Hondurasissa ja El Salvadorissa, voitaisiin taata, että nämä noin 330 000 ihmistä, jotka ovat nykyään vaarassa muuttaa työttömyyden vuoksi, jäisivät asumaan omiin maihinsa.

Mielestäni YK:n tulisi soveltaa näitä ehdotuksia, jotta voitaisiin pureutua köyhien maiden ongelmien ytimeen. On välttämätöntä, että kansainvälisen yhteisön tärkein organismi herää talviunestaan ​​ja irtaantuu rutiineistaan, muodollisuuksista; että se uudistetaan ja että se tuomitsee korruption ja torjuu sitä maailmassa; että se taistelee planeetalla leviävää epätasa-arvoa ja sosiaalista huonovointisuutta vastaan. Päättäväisemmin, syvemmin, näkyvämmin ja enemmän johtajuutta osoittaen.

Tämän järjestön historiassa ei ole koskaan tehty mitään todella merkittävää köyhien hyväksi, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä luoda oikeudenmukaisuutta. Tänään on aika toimia syrjäytymistä vastaan puuttumalla sen syihin, ei vain sen seurauksiin.

Tämän ajatuksen mukaisesti Meksikon edustusto tulee esittämään lähipäivinä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokoukselle Veljeyden ja hyvinvoinnin maailmanlaajuista suunnitelmaa (Plan Mundial de Fraternidad y Bienestar). Tavoitteena on turvata oikeus ihmisarvoiseen elämään 750 miljoonalle ihmiselle, jotka selviytyvät päivistään alle kahdella dollarilla.

Meksikon ehdotus Veljellisen maailman hyvinvointivaltion (World State of Fraternity and Welfare) luomiseksi voidaan rahoittaa vähintään kolmesta lähteestä peräisin olevalla rahastolla: keräämällä vuosittain 4 prosentin vapaaehtoinen panostus maapallon tuhannen rikkaimman ihmisen omaisuudesta. Samanlainen tuhannen tärkeimmän yksityisen yrityksen tukimuoto niiden arvosta maailmanmarkkinoilla ja 0,2 prosentin yhteistyöapu kunkin G-20-ryhmän jäsenmaan bruttokansantuotteesta. Jos tämä tulotavoite saavutetaan, rahasto voisi kerätä noin biljoona [tuhat miljardia] dollaria vuosittain.

YK voisi vuosiraportissaan varata yhden päivän tunnustusten tai solidaarisuustodistusten myöntämiseksi ihmisille, yrityksille ja hallituksille, jotka erottuvat edukseen humanitaarisen kutsumuksensa vuoksi ​​ja auttavat rahoittamaan veljeys- ja hyvinvointisuunnitelmaa.

Tämän rahaston resurssien tulee tavoittaa edunsaajansa suoraan, ilman minkäänlaisia välikäsiä, sillä kun köyhien auttamiseen oletettavasti tarkoitettuja varoja annetaan kansalaisyhteiskunnan järjestöille tai muun tyyppisille järjestöille, en halua yleistää, mutta monissa tapauksissa rahat jäävät byrokraattisiin koneistoihin, ylellisten toimistojen maksamiseen, neuvonantajien ylläpitämiseen, tai ne ohjataan muualle, eivätkä ne siten päädy edunsaajille. Tästä syystä korostan, että edunsaajille tarkoitettujen varojen on mentävä perille suoraan, ilman yhtäkään välikättä, henkilökohtaisen pankkikortin tai sähköisen kukkaron avulla.

Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto voisivat tehdä yhteistyötä tarvittavan rakenteen luomiseksi ja toteuttaa ensi vuodesta alkaen maailman köyhimpien väestönlaskennan ja kun kohdeväestö olisi määritelty, kussakin maassa, alkaa resurssien jakaminen vanhusten, vammaisten tyttöjen ja poikien eläkkeisiin; opiskelijoiden apurahoihin; viljelijöiden ja nuorten tukiin, jotka työskentelevät harjoittelijoina tuotantotoiminnassa, sekä tarjoamalla ilmaisia ​​rokotteita ja lääkkeitä.

En usko, sanon sen vilpittömästi, että kukaan tämän turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenistä vastustaisi ehdotustamme, koska siinä ei viitata ydinaseisiin tai sotilaallisiin hyökkäyksiin, eikä se vaaranna minkään valtion turvallisuutta. Päinvastoin se pyrkii rakentamaan vakautta ja rauhaa niitä kohtaan suunnatun solidaarisuuden kautta, jotka eniten tarvitsevat tukeamme. Olen varma, että kaikki, rikkaat ja köyhät, lahjoittajat ja edunsaajat, tulemme olemaan rauhallisempia omantuntomme kanssa ja elämään suuremmalla moraalisella voimalla. Muistelen tässä sitä, mitä Adam Smith sanoi: ”Vaikka ihminen haluaisi kuvitella olevansa kuinka itsekäs tahansa, hänen luonteessaan on ilmiselvästi joitain elementtejä, jotka saavat hänet kiinnostumaan toisten kohtaloista siten, että heidän onnensa on välttämätöntä hänelle, vaikka hän ei saisi siitä mitään, paitsi ilon todistaa sitä.” Toisin sanoen vain olemalla hyviä voimme olla onnellisia.

Ja älkäämme koskaan unohtako, että kansojen yhteinen velvollisuus on tarjota jokaiselle tyttärelleen ja pojalleen oikeus ruokaan, terveyteen, koulutukseen, työhön, sosiaaliturvaan, urheiluun ja virkistykseen.

Lopuksi muistan kahta Amerikkamme isänmaallista hahmoa ja vapauttajaa: José María Morelos y Pavón, Meksikon kansakunnan palvelija, joka hieman yli kaksi vuosisataa sitten vaati: ”puutteenalaisuuden ja ylenpalttisuuden hillitsemistä”; ja melkein samaan aikaan Simón Bolívar vakuutti, että ”täydellisin hallintojärjestelmä on sellainen, joka tuottaa suurimman mahdollisen määrän onnea, suurimman määrän sosiaaliturvaa ja suurimman määrän poliittista vakautta”.

On kunnia olla kanssanne, YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät ja ei-pysyvät jäsenet, joka on eniten maailmanhallitusta muistuttava taho ja josta voi tulla tuloksellisin elin korruption vastaisessa taistelussa sekä jaloin hyväntekijä maan köyhien ja unohdettujen keskuudessa.

Paljon kiitoksia.

New York, 9. marraskuuta 2021

+++++

Yhdysvalloissa asuvat siirtolaiset olivat kerääntyneet YK:n päämajan ulkopuolelle Manhattanille osoittamaan tukensa Meksikon historian suosituimmalle presidentille, joka johti Yhdistyneiden kansankuntien turvallisuusneuvoston kokousta. López Obrador omisti heille etukäteen nauhoitetun puheen, jossa hän kiitti siirtolaisia maan taloudelle tärkeistä rahalähetyksistä, jotka kohdistuvat kymmenelle miljoonalle perheelle ja joiden ennustetaan tänä vuonna kasvavan ennätykselliselle 50 miljardin dollarin tasolle. Juuri siirtolaiset on yksi niistä väestöryhmistä, jotka kärsivät pahiten uusliberaalin kauden 1982−2018 epäoikeudenmukaisuuksista.

Meksikon presidentin puheen YK:n turvallisuusneuvostossa voi lukea täältä espanjaksi ja täältä toisesta linkistä englanniksi. Koko puheen voi katsoa López Obradorin YouTube-kanavalta.

Käännös- ja toimitustyö: VTT Sami T.T. Laaksonen

Lähteet: Andrés Manuel López Obradorin virallinen sivusto, Meksikon ulkoministeriö, Misión de México ONU, La Jornada, Sol de México, SDP Noticias, Forbes, etc.

Evo Morales kertoi kokemastaan vallankaappauksesta

Bolivian entinen presidentti Evo Morales Ayma ja Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador tapasivat toisensa Kansallispalatsissa 21.10.2021. Parituntisen keskustelun aikana kansanläheiset ja periaatteelliset vasemmistojohtajat arvioivat alueen poliittista tilannetta ja jakoivat kokemuksiaan julkisesta hallinnosta. Morales ilmaisi kiitollisuutensa henkensä pelastamisesta ja kiitti Meksikoa myös 300 000 lahjoitetusta koronavirusrokotteesta. Vastalahjaksi hän antoi López Obradorille tästä tehdyn muotokuvan.

Evo Morales Ayma toimi Bolivian presidenttinä tammikuusta 2006 marraskuuhun 2019, kunnes paikallisen opposition, armeijan, poliisin ja Amerikkojen valtioiden järjestön (OEA) yhteistyön tuloksena saatiin aikaan vallankaappaus. 20.10.2021 Evo palasi Meksikoon, joka tarjosi hänelle turvapaikan loppuvuodesta 2019. Hänet kutsuttiin avaamaan Työn puolueen (Partido del Trabajo – PT) 25. kansainvälinen vasemmistoseminaari nimeltään “Puolueet ja uusi yhteiskunta” (Los Partidos y una Nueva Sociedad). Seminaariin osallistui ainakin 120 edustajaa 45 eri maasta. Lisäksi kolmipäiväisen vierailunsa aikana Evo tapasi Meksikon presidentin Andrés Manuel López Obradorin ja pääkaupungin kaupunginjohtaja Claudia Sheinbaum Pardon. Ehtipä hän jopa käydä puhumassa Sähköasentajien ammattiliiton (SME) väelle konferenssissa ”Etelään katsoen: Meksiko ja Latinalainen Amerikka” (Mirando al sur: México y América Latina). Nykyisin Morales omistautuu 1997 perustetun puolueen Liike Sosialismiin (MAS) johtamiseen. Vierailunsa aikana maailmankuulu aimaroiden alkuperäiskansojen jäsen antoi haastattelun La Jornada-lehdelle. Tarjoan siitä seuraavaksi lähes kokonaisen käännöksen.

Meksiko on kansojen vapaustaistelijoiden koti

Kaksi vuotta vallankaappauksen ja Meksikon turvapaikan jälkeen Bolivian monikansallisen valtion entinen presidentti Evo Morales on palannut maahan osallistuakseen Työn puolueen järjestämään kansainväliseen vasemmistoseminaariin. Tämän sanomalehden yksinoikeudella tehdyssä haastattelussa Morales kertoi dramaattisista hetkistä, joita hän eli varapresidentti Álvaro García Lineran rinnalla lentääkseen Meksikoon Meksikon ilmavoimien koneella, joka lähetettiin hänen pelastamistaan varten.

Liikuttuneena, hän ilmaisi keskustelun lomassa kiitollisuutensa Meksikon toimeenpanovallan haltijalle siitä solidaarisuudesta, jota hän tarjosi niin vaikeina hetkinä: ”Haluan sanoa veljelliselle presidentti Andrés Manuel López Obradorille, kansalle, niille, jotka ovat ottaneet minut vastaan, että he todella pelastivat henkeni.”

— Euroopan parlamentin jäsenet asettivat [diktaattori] Jeanine Áñezin ehdolle omantunnonvapauden Sakharov-palkinnon saajaksi. Millaisen mielipiteen se ansaitsee teiltä?

− Vierailemme Meksikossa kaksi vuotta vallankaappauksen jälkeen ja vuosi demokratian elpymisen jälkeen. Eilen, 20. lokakuuta, oli päivä, jolloin voitimme vaalit. Ja viime vuoden lokakuun 18. päivänä saimme takaisin demokratian. Oikeisto sanoi: Liike Sosialismiin-Kansojen itsemääräämisoikeuden poliittinen väline (MAS-IPSP) ei palaa hallitukseen, eikä Evo palaa Boliviaan. Tänään MAS on hallituksessa ja Evo on elossa Boliviassa ja elämme jälleen kansanvallassa, kiitos Meksikon kansan, sen presidentin sekä myös Argentiinan ja Venezuelan. Olen hyvin kiitollinen.

− Joissakin Euroopan parlamentin jäsenissä on yhä vallalla siirtomaa-Eurooppa. Mutta emme elä enää kolonialismin aikoja. Tarvitsemme Amerikan ja monikansallisen planeetan, jolla on yleismaailmallinen kansalaisuus. Ei voida ymmärtää, miten joukko Euroopan parlamentin jäseniä palkitsisi heidät, jotka käyttivät voimakeinoja, Raamattua, suorittaakseen vallankaappauksen, josta aiheutui niin monia kuolleita ja haavoittuneita.

− Olen vakuuttunut siitä, että siirtomaa-Euroopan on pohdittava sitä, että lokakuun 12. päivä 1492 oli invaasio eikä Amerikan löytäminen. Kuten isovanhempani sanoivat, sivilisaatio ei saapunut, vaan saapui ”syfilisaatio”. Se ei ollut valloitus, se oli raju rynnäkkö. Eurooppalaisten hyökkäys ei tuonut meille onnea, vaan ryöstelyä ja rasismia. He halusivat hallita meitä miekalla tai ristillä, mutta he eivät kyenneet.

− Ei voida ymmärtää, että sellaista voitaisiin palkita. Tuon koloniaalisen mentaliteetin on loputtava. Lähes 200 vuotta moraalittoman Monroen opin (1823) jälkeen alkuperäiskansojen liike ja muut yhteiskunnalliset sektorit, mukaan lukien alojensa ammattilaiset, vaativat monikansallista Amerikkaa. He uskoivat, että koko Latinalainen Amerikka kuuluu Yhdysvalloille. He ovat väärässä. Latinalainen Amerikka ja Karibia eivät ole Yhdysvaltojen takapiha.

− Sukupolvemme haluaa monikansallisen Amerikan kansoilta kansoille. Monikansallinen ei ole yhteensopiva kapitalismin tai imperialismin kanssa.

− Tästä syystä ei voida ymmärtää, että näinä aikoina jotkut Euroopan parlamentin jäsenet yrittäisivät palkita Áñezia. Se on vallankaappauspalkinto!

Evo avasi Työn puolueen 25. vasemmistolaisten muutosvoimien seminaarin Meksikossa lähes kaksi vuotta kokemansa vallankaappauksen jälkeen. Kansainvälinen seminaari kokoaa yhteen edustajia 45 maasta mukaan lukien Latinalainen Amerikka, Eurooppa, Kiina, Vietnam ja Venäjä.

—  Presidentti López Obradorin juuri julkaisemassa kirjassa sanotaan, että Meksikon ilmavoimien lentokoneen lentoonlähdön aikana, sen, joka lensi Chimorén lentotukikohtaan Cochabambassa pelastaakseen teidät, lentokonetta, jossa matkustitte, olisi ammuttu. Huomasitteko tämän hyökkäyksen?

– Lauantaina 9. päivänä [marraskuuta] lähdin La Pazista Cochabamban trooppiselle alueelle. Poliisi oli valtaamassa lentokentän. Armeija teki yhteistyötä, mutta kun aloin nousta koneesta, paikalle saapui turvallisuusjoukkojen kapteeni ja näytti minulle matkapuhelimensa viestejä, joissa luki: ”Tuokaa minulle Evo. Hänellä on 50 isoa tikkua (50 000 dollaria).”

− Sotilaat olivat jo pyytäneet eroani. Jokin Bolivian työläisten keskusliiton (COB) johtaja pyysi myös sitä. Epäilin, mutta en vielä ymmärtänyt. Maanantaina, kun olin Chimoréssa, joku sanoi: ”Jos haluamme pelastaa muutosprosessimme, meidän on pelastettava Evon henki.” Silloin minä reagoin. ”On erittäin tärkeää pysyä hengissä.”

− Minulle tuli heti mieleen Luis García Mezan vallankaappaus vuonna 1980. Kansallinen demokratian puolustuskomitea, COB, Santa Cruzin Marcelo Quiroga ja vasemmistopuolueet olivat koolla. Ne päättivät käydä vastarintaan ja kehottivat sitten vetäytymään. Kaikki tunnistivat Marcelo Quirogan ja sanoivat hänelle: ”Mene pois, Marcelo!” Marcelo ei koskaan lähtenyt, hän oli edelleen rivissä. Ja he laittoivat luodin häneen. Niinpä sanoin, että henki on pelastettava.

− Hugo Chávez kertoi minulle, että kun he tekivät hänelle vallankaappauksen, hän ja Fidel Castro kommunikoivat ja Fidel sanoi hänelle: ”Pelasta henkesi heti tällä hetkellä.” Ja armeija vei hänet yhdelle saarelle. Joten siksi ajattelin, kuinka pelastaisin henkeni ja suunnittelin, kuinka pääsen pois.

− Kun sanoin presidentin lentokoneen lentäjälle, että ”meidän täytyy matkustaa Chimoréen”, hän ei halunnut tehdä niin. Me suutuimme. Minun piti soittaa Bolivian ilmavoimien (FAB) komentajalle ja kertoa hänelle: ”Mikä yleinen häpeä. Tiesitte, että minulla oli suunnitelmia päästä Chimoréen. Miksi ette anna minulle konetta?” Hän vastasi: ”Vallankaappaus on jo ollut käynnissä aamusta asti.”

Puolustusvoimat pyysivät eroani, ei vallankaappauksen viimeisenä päivänä, vaan aikaisemmin.

− Joka tapauksessa, sinä päivänä lähdin. Ilmavoimien komentaja sanoi: ”Ei, et voi käyttää presidentin lentokonetta.” Hädin tuskin pääsimme ulos. Laskeuduimme, kuten aina, Chimoréen. Kun kone pysähtyi, katsoin ympärilleni. Olimme sotilasterminaalissa emmekä kaupallisessa terminaalissa. Soitan lentäjälle ja sanon: ”Mitä tapahtui? Sulje ovi. Mennään kaupalliseen terminaaliin.” Sitä oltiin sulkemassa ja siellä näin 10, 15 auton ajavan täysillä lentoradalla. Myös johtajat, tropiikin paikallisviranomaiset ja kansalaiset olivat yllättyneitä. He odottivat minua kaupallisella lentoasemalla.

− En ollut vielä eronnut. Minulle kerrottiin, että lentokonehalli oli täynnä virkapukuisia, hyvin aseistettuja sotilaita. He eivät halunneet avata turvauloskäyntejä. Mutta lopulta he nostivat puomit saadakseen meidät pois sotilasterminaalista. Mitä se tarkoitti? Sotilasvallankaappaus oli alkanut. Sinä iltana erosimme. Yritimme antaa itsellemme turvaa.

− Seuraavana päivänä Meksikosta kotoisin oleva kone oli jo Perussa, aikaisin, kello seitsemän tai kahdeksan aamulla. He kertoivat meille, ettei sitä päästetty sisään, sille ei haluttu myydä polttoainetta. Kello 11, kun se oli lähdössä, se oli rajalla ja kone pakotettiin palaamaan kiitotielle. Puhuimme kenraalin kanssa. Hän sanoi minulle: ”Mikään sotilaslentokone ei voi tulla Boliviaan.” Se sai minut nauramaan. Sanon hänelle: ”Kenraali, tiedättekö, kuinka monta sotilaslentokonetta saapui Chimoréen uusliberalististen hallitusten aikoina? Kaksi tai kolme viikkoa sitten saapui sotilaskone Turkista. Ja sanotte minulle, että mikään sotilaslentokone ei pääse Boliviaan…” Hän vaikeni ja vastasi: ”Koska kone ei pääse tänne ilman oikeudellisia ongelmia, miksi Perusta ei tule tänne palkattu siviilikone?”

− Kun väittelimme, OEA:n suurlähettiläämme Emilio Gonzálezin kautta tuli viesti, että Yhdysvallat tarjosi lentokonetta viedäkseen minut pois Chimorésta minne vain haluan. Ajattelin: ”Tämä vie minut suoraan Guantánamoon tai Yhdysvaltoihin.”

− Lopulta meksikolainen kone saapui yöllä Argentiinan, Meksikon, Venezuelan ja Kuuban ponnistelujen ansiosta; entisten presidenttien, kuten Zapateron ja Samperin, en tiedä kuinka monen ulkoministerin työn vuoksi. Minun on tunnustettava Paraguayn presidentin panos. Kone pääsi laskeutumaan myös sen tosiasian ansiosta, että yli 10 000 kumppaniamme oli paikalla sinä päivänä. Ilman näitä 10 000 toveria ja ilman tätä kansainvälistä kanavointia, en tiedä mitä olisi tapahtunut.

− Meksikolainen lentokone saapui kello 10 tai 11 yöllä. Ajoimme ja pääsimme kiitotien päähän valmiina lähtemään, mutta kone ei lähtenyt. Se seisoi 10, 15, 20, 30 minuuttia. Miehistön komentaja kulki ohi ja sanoi meille: ”Meillä ei ole lupaa lentää.” Katsoimme toisiamme: ”Mitä me teemme? Ajakaamme takaisin kaupalliseen terminaaliin.”

− Tukijani olivat jo lähdössä, mutta koska minun ei annettu lähteä, he kokoontuivat uudelleen lentokentälle. Olimme koneen sisällä. Kapteeni sanoi meille: ”Älkää menkö ulos, täällä sisällä on kuin olisimme Meksikon alueella.”

− ”Ja nyt mitä me teemme?” − kysyimme itseltämme. En voinut enää soittaa Bolivian joukkojen komentajalle. Mutta Álvaro soitti hänelle ja sanoi: ”Komentaja, yli 10 000 talonpoikaistoveria on keskittynyt tänne. Ette päästä meitä ulos. Lentokenttä tulee kuumenemaan. Me tulemme varmasti kuumenemaan. Sotilaasi tulevat kuumenemaan. Ja se on oleva sinun vastuullasi.”

− Lähdimme jälleen, noin 11, melkein 12. Siellä oli siviilejä, poliiseja ja sotilaita, jotka olivat epäilyttävästi liikekannalla. Alueemme kansanedustaja ja johtajamme ottivat haltuunsa lennonjohtotornin.

− Eilen minulle annettiin tämä [Meksikon presidentin] kirja ”Matkan puolivälissä” (A la mitad del camino), joka kertoo koko tarinan. Yllätyin. Olen lukenut sitä vähän. Se tuo julki meksikolaisveljien miehistön tiedot. Minulla on aina ollut oppositioon soluttautuneita ihmisiä ystävinä. He paljastivat minulle, että oikeisto katuu sitä, ettei se tappanut minua vallankaappauksen aikana.

Evo Morales seurueineen tapasi myös Ciudad de Méxicon kaupunginjohtaja Claudia Sheinbaumin (keskellä Evon oikealla puolella). Ilmapiiri oli rento, iloinen ja rakentava. Samat sanat kuvaavat koko bolivialaisjohtajan vierailua Meksikoon.

— Millaisena näette Latinalaisen Amerikan yhdentymisprosessin? Luuletteko, että vapaakauppa voi olla väline mantereen maiden lähentymiselle vai millaisten akselien varassa sen tulisi tapahtua?

– Talousmallimme ei perustu vapaaseen kauppaan. Se on täydentävyyden ja solidaarisuuden kauppaa. Näin olemme voineet taata talouskasvun, mutta luoneet myös uuden politiikan varallisuuden uudelleenjaossa.

− Voi olla, että jollain mantereella, Euroopassa tai Aasiassa jokin tuote on kilpailukykyinen. Jos haluamme vähentää syviä taloudellisia eroja, kaupan kysymys on täydentävää tukea.

− Olemme edenneet valtion osallistumisen emmekä pelkästään markkinoiden perusteella. Ainoa tapa integroida itsemme on täydentävyysperiaate. Mitä sen parempaa onkaan kuin keskustella siitä, mikä politiikka, mitkä ohjelmat, mitkä hankkeet hyödyttävät vähävaraisimpia ihmisiä, ihmisiä, jotka tarvitsevat valtion läsnäoloa. Kokemuksemme suuri etu on, miten se yhdistää taistelun yhteiskunnallisista vaatimuksista rakennemuutosehdotuksiin.

− Näen Latinalaisen Amerikan suurella toivolla. Kaikki Yhdysvaltojen politiikat ja opit epäonnistuvat. Liman ryhmää (Grupo de Lima) ei juuri enää ole. Missä on Tyynenmeren allianssi (Alianza del Pacífico)?Huumekaupan torjuntaa käytetään tekosyynä geopoliittiselle valvonnalle, luonnonvarojamme ryöväämiselle ja kun kansallistamme. Olemme osoittaneet, että huumekauppaa on mahdollista vastustaa.

− Tietenkin meillä on heikkouksia, mutta ensi vuonna on melkein varmaa, että jotkut presidenttikamppaillut voitetaan. Meillä ei mene niin huonosti Chilessä eikä Kolumbiassa. Toivoa on. Jos tulokset ovat hyviä, Latinalainen Amerikka palaa Kirchnerin, Hugo Chávezin, Correan aikoihin.

Evo puhui myös vuonna 2009 pääkaupungin metropolialueen julkisen sähköyhtiön (Luz y Fuerza del Centro) laittomasta lakkauttamisesta vastarintansa aloittaneen sähköalan työntekijöiden ammattiliiton (Sindicato Mexicano de Electricistas) väelle sen järjestämässä seminaarissa, jossa katse käännettiin etelään.

— Millaisena näette Kiinan läsnäolon Latinalaisessa Amerikassa? Onko se apu vai este?

– Kun olin presidentti, Yhdysvaltojen kanssa ei ollut sopimusta. Se ei ole vain kulttuurillinen tai poliittinen kysymys. Pitää tietää, mikä on kapitalismin rooli imperialismissa. On tärkeää, että meillä on tiettyjä suurvaltoja liittolaisina, ei imperiumeja, kuten Venäjä, Kiina, Intia ja eräitä Euroopan maita. Se on myös ollut vahvuutemme. Ja tehkäämme liitoksia ilman pelkoa tai uhkauksia Kuuban, Venezuelan ja Iranin kanssa.

− Ollessani presidenttinä Yhdysvaltojen suurlähettiläs vieraili luonani. Hän pyysi minua hätäkokoukseen. Minulla oli täysi kalenteri, ja sanoin hänelle: suurlähettiläs, minulla on aikaa vain kello viisi aamulla. Kello viisi aamulla hän tuli paikalle yksin. Koska ennen, kuuntele minua hyvin, veljeni toimittaja, kun Yhdysvaltain suurlähettiläs saapui palatsiin, hänen ylimielisyytensä otti vallan. Hän sanoi minulle: ”Ette voi olla diplomaattisuhteissa Kuuban, Venezuelan tai Iranin kanssa.” Olisin heittänyt hänet ulos sillä hetkellä, mutta pelkästä kunnioituksesta vastasin: ”Aiomme ylläpitää keskinäiseen kunnioitukseen perustuvia suhteita kaikkien kanssa. En tarvitse mitään ohjeita tai suosituksia.”

− Vuonna 2008 suurlähettiläs rahoitti vastustajiemme vallankaappausta, separatismia. Hän meni rajoitettuihin tapaamisiin oppositiokuvernöörien kuten Rubén Costasin kanssa. Muistan sen tarkasti. Olin käynnistämässä ohjelman uusien työpaikkojen luomiseksi nuorille. Selitin ja selitin eivätkä nuoret taputtaneet. Otin hetkestä vaarin ja sanoin: ”Minulla on vakava ongelma Yhdysvaltain suurlähetystön kanssa. Suurlähettiläs tekee salaliittoja. Päätin julistaa Yhdysvaltain suurlähettilään ei-toivotuksi henkilöksi.” Nuoret taputtivat tälle, mutta eivät työllisyystoimille.

− Päätin keltään kysymättä. Joskus sinun on otettava hetki haltuusi voimalla ja rohkeudella. Varapresidentti soittaa minulle ja kysyy: mitä tapahtui Evo?

− Otin autokyydin ja ohittaessani ulkoministeriön soitan ulkoministeri David Choquehuancalle. David, kerron hänelle, julistin juuri Yhdysvaltojen suurlähettilään ei-toivotuksi henkilöksi. Te, tehkää huomautus, joka virallistaa sen.

− ”Mitä?” − hän sanoo. ”Tapasin itse asiassa Yhdysvaltain suurlähettilään. Nyt ymmärrän hänen reaktionsa. Hän nousi ylös, istui ja tunsi olonsa epämukavaksi.”

− Jokaisella maalla on muotonsa, tyylinsä. Kiina tukee kehitystä kiristämättä meitä, ehdollistamatta meitä. Yhdysvallat haluaa soveltaa ohjelmaansa, mutta vastineeksi luonnonvarat ja peruspalvelut tulisi yksityistää ja lisäksi taistelulle huumekauppaa vastaan pitäisi laittaa tietyt ehdot. ​​Kiina antaa sinulle tunnustusta, se ei aseta sinulle ehtoja. Se on tuo syvällinen ero. Sama pätee Venäjään ja muihin maihin.

− Kokemukseni mukaan riitelemme imperiumin kanssa, mutta emme muiden suurvaltojen kanssa. Tasapainotamme itseämme hyvin, jotta maamme ei jäisi eristyksiin. Presidenttinä oleminen tarkoittaa hyvien kauppojen tekemistä maallesi. Tämän opin ja olemme siinä tehtävässä tällä planeetalla.

Morales ja kiihkeistä puheenvuoroistaan tunnettu Työn puolueen (PT) kongressiedustaja Gerardo Fernández Noroña ennättivät tavata toisensa kesken eduskunnan alahuoneen monipäiväisen budjettirupeaman, jonka aikana käytiin läpi yli 500 muutosehdotusta.

— Oliko taaksepäin katsottuna virhe asettua uudelleen ehdokkaaksi vai ei?

– Meidän on mentävä ytimeen: se ei ollut egon, vaan sosiaalisten liikkeiden ajamaa. Viimeisessä kongressissamme poliittinen välineemme päätti: ”Ainoa ehdokkaamme on Evo Morales.” Sanoin: ”Aion mennä Chapareen istuttamaan tambaquita (makean veden kalaa).” Mutta se oli melkein koko bolivialaisen kansan päätös.

− Aluksi sanoin, että ehkä se oli virhe. Mutta kansa ei ollut väärässä: vallankaappausoikeisto on tuhonnut taloutemme lyhyessä ajassa. Oikeisto tietää jo, että ellemme tee virheitä, se ei koskaan voita meitä vaaleissa.

−Meillä on poliittinen projekti ja ohjelma, joka takaa kansan vapautumisen. Tämä talousohjelma perustuu kansallistamiseen. Joka vaaleissa kohtaamme toisemme, yksityistäjät ja kansallistajat. Kansa oli oikeassa pyytäessään jatkuvuutta.

− Jokaisella maalla on oma erikoisuutensa. Bolivian jatkuvuus kyseenalaistetaan, mutta Espanjasta ei puhuta mitään, vaikka siellä myös taataan yhtäjaksoisuus.

— Olet tänään puolueesi, MAS:in ja yhteiskunnallisen liikkeen johdossa. Kuinka monimutkainen on suhde saman puolueen muodostamaan hallitukseen?

− Julkinen hallinto on Lucho Arcen johtajuuden alaisuudessa. Presidenttimme on se, joka päättää. Evo puheenjohtajana tai liittojen puheenjohtajana ei voi painostaa tai asettaa ehtoja. Minulla on velvollisuus tehdä ehdotuksia, välttää ongelmia ja hän, Lucho, hallinnoi.

− Meidän vastuullamme on pitää huolta ideologisesta osuudesta ja vahvistaa MAS-IPSP:n potentiaalia, yhdistää, ei aiheuttaa ongelmia. Minun vastuullani on se, miten voidaan voimistaa, vahvistaa ja yhdistää. Uskollisuus on tärkeää. Ei niinkään Evolle tai Lucholle, vaan periaatteille, jotka esi-isämme jättivät meille. Tämä taistelu juontaa juurensa 500 vuoden takaa. Meidän on oltava uskollisia isovanhemmillemme, Tupaj Katarille, Zárate Villcalle, Bartolina Sisalle, Bolívarille.

− Emme ole keksineet näitä periaatteita. Ideologia perittiin meille ja saimme sen takaisin. Mutta jos et ole anti-imperialisti, et ole vallankumouksellinen. Se on minun kokemukseni.

− Kun joku sanoo minulle olevansa itsenäinen, olevansa neutraali, he ovat aina sortavaa puolta. Opin sen vallankaappauksesta. Tämä on siis yhteistä työtä. Toiset julkishallinnossa, toiset poliittisen toiminnan vahvistamisessa kuten MAS-IPSP, yhtenäisyyden, uskollisuuden ja kurinalaisuuden parissa, mitkä takaavat rakkaan Boliviamme toivon.

— Onko teillä jotakin viestiä meksikolaisille?

− Haluan sanoa veljelleni presidentti Andrés Manuel López Obradorille, kansalle, niille, jotka ovat ottaneet minut vastaan, että he todella pelastivat henkeni. Ja nyt, tuon kirjan tietojen perusteella, se on täysin vahvistettu. Mutta meitä autettiin demokratian palauttamisessa myös Argentiinasta, Venezuelasta, Kuubasta, Nicaraguasta, Euroopasta ja Aasiasta käsin. Sellaista taistelu on. Olemme erittäin kiitollisia presidentti López Obradorille tästä suuresta humanitäärisestä eleestä. Paljon kiitoksia.

Lähde: Evo: México, casa de los que luchan por liberar a sus pueblos, La Jornada 22.10.2021.

Teksti: Luis Hernández Navarro

Käännös ja toimitustyö: Sami Laaksonen

Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard otti veljesvaltion presidentin Evo Moralesin lämpimästi vastaan niin 12.11.2019 kuin 20.10.2021 lähes kaksi vuotta Andien maan vallankaappauksen jälkeen.

López Obrador kuvaili Evoa ”Bolivian kansan uskolliseksi johtajaksi ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alkuperäiskansojen aidoimmaksi edustajaksi”.