Avainsanaan ‘MAS’ liitetyt artikkelit

Argentiinan presidentti Alberto Ángel Fernández Pérez vieraili helmikuun lopussa Meksikossa. Nyt kuukautta myöhemmin Bolivian tuore presidentti Luis Alberto Arce Catacora tuli viralliselle valtiovierailulle Meksikoon. Arce osallistui presidentti Andrés Manuel López Obradorin tiedotustilaisuuteen 24.3. Lisäksi hän puhuu muun muassa Meksikon senaatille ja saa pääkaupunki Ciudad de Méxicon kunniavieraan tittelin. 25.3. Arce matkustaa eteläiseen Campechen osavaltioon, jossa muistetaan Chakán Putumin voitokasta taistelua espanjanlaisia valloittajia vastaan 1517 Champotónin kunnassa, joka muodostaa osan itsenäisyyden juhlavuoden tapahtumista. Campechen rannikolla saavutettu chontal-kansan voitto symbolisoi alkuperäiskansojen yhä jatkuvaa vastarintaa. Espanjalaiset kutsuivat paikallista asutuskeskusta “huonon taistelun satamaksi”.

Mantereen kokoista solidaarisuutta rakennettiin Kansallispalatsin laajoilla ja Diego Riveran kuvittamilla käytävillä.

Kansanvallan voitto ilman väkivaltaa

Presidentti Andrés Manuel López Obrador: Huomenta.

No, tämä päivä on erityinen, koska Luis Alberto Arce Catacora, Bolivian monikansallisen valtion presidentti, on kanssamme. Presidentti Arce on ystävämme, kumppanimme, veljemme. Hän on Bolivian alkuperäiskansojen, kansanomaisen, demokraattisen liikkeen kasvatti, liikkeen joka näytti todeksi uuden tavan hallita kansan ja erityisesti kaikkein köyhimpien, syrjäytyneiden, hyväksi.

Se oli hallitus, joka syntyi diktatuurien, autoritaaristen hallintojen jälkeen; se oli presidentti Evo Moralesin johtama hallitus. Menestyvä hallitus, yli vuosikymmenen ajan, Bolivia kasvoi enemmän kuin mikään muu maa Amerikkojen mantereilla; he saivat luonnonvaransa takaisin ja mikä tärkeintä, nostivat miljoonia bolivialaisia ​​ulos köyhyydestä.

Tuo hallitus joutui kokemaan mutkikkaan tilanteen. Boliviassa vietiin läpi perustuslaillisen järjestyksen rikkomus, presidentti Evo pakotettiin eroamaan ja pantiin alulle laittomasti valtaa pitänyt hallitus. Siellä koettiin häirintää, väkivaltaisuuksia.

Maamme noudatti solidaarisuuden ja turvapaikkaoikeuden soveltamisen perinteitään. Tätä suojaa tarjottiin presidentti Evolle, Bolivian demokraattisen liikkeen keskeisille johtajille. Tuo ongelma, Bolivian kriisi, päätettiin ratkaista demokraattisin keinoin.

Häirinnästä, polarisaatiosta huolimatta Bolivian kansa ratkaisi konfliktin demokraattisella tavalla ja sanoisin esimerkillisesti, koska laillisuus saatiin palautettua hyvin lyhyessä ajassa. Ja ihmiset menivät äänestämään, ja jo ensimmäisellä kierroksella Luis Alberto Arce Catacora voitti, Bolivian monikansallisen valtion presidentti, joka on tällä hetkellä kanssamme.

Kutsuimme hänet, koska huomenna Champotónissa, Campechessa, osana itsenäisyytemme 200-vuotisjuhlia, pidetään muistotilaisuus alkuperäiskansojen vastarinnalle.

Olemme erittäin tyytyväisiä saadessamme presidentti Arcen tänne. Kutsuimme hänet, koska he edustavat koko yhden kansan ihmisarvoa, kansan joka taistelee oikeudenmukaisuuden, vapauksien, demokratian puolesta ja puolustaa kansojen ja kansakuntien suvereniteettia, itsemääräämisoikeutta.

Tervetuloa, presidentti.

Ja me pyydämme teitä ottamaan puheenvuoron, ilmaisemaan mitä haluattekin, ja presidentin puheenvuoron päätteeksi avaamme tämän aamuisen tiedotustilaisuuden kuten aina kysymyksille ja vastauksille.

Ole hyvä, presidentti.

Pakolaisuudesta presidentiksi

Luis Alberto Arce Catacora, Bolivian monikansallisen valtion presidentti: Paljon kiitoksia, presidentti Andrés Manuel López Obrador. Meksikon ulkoministeri, ulkoministerimme, joka on täällä kanssamme, Meksikon kansa.

On kaksinkertainen onnellisuus olla täällä taas, Meksikon tasavallassa. Ensinnäkin sen vuoksi, että presidentti Manuel López Obrador sai meidät osallistumaan niihin toimiin, jonka hän mainitsi puhuessaan ennen minua, mutta toiseksi on onnellisuus tulla Meksikoon, tällä kertaa ei enää pakolaisena, poliittisena pakolaisena, maassani marraskuussa 2019 tehdyn vallankaappauksen takia.

Olimme täällä yrittääksemme sopeutua uuteen elämään, joka odotti meitä, kunnes sosiaaliset järjestömme kutsuivat meidät Boliviaan, siis Liike Sosialismiin (MAS), Poliittinen väline kansojen itsemääräämisoikeuden puolesta (IPSP), MAS-IPSP:n presidenttiehdokkaaksi.

Noiden kahden kuukauden aikana, jotka olen ollut täällä Meksikossa, olen saanut hyvin paljon solidaarisuutta meksikolaisilta. Kun kävelin Ciudad de Méxicon kaduilla, kävimme meksikolaisista, mutta puhuessamme kävi ilmi, että olimme ulkomaalaisia. Tulin aloittaneeksi keskusteluja kansan kanssa, kun söimme täytettyjä leipiämme [tortas] kadulla, tacojamme kadulla, ihmisten kanssa, jaoimme kohtaamisia, ja he kysyivät minulta, mitä Boliviassa oli tapahtunut, ja sain osakseni ehdottoman solidaarisuuden ilmaisuja.

Myös täällä, Meksikossa, minut kutsuttiin pitämään useita konferensseja noista tapahtumista, siitä, mitä olimme tehneet Boliviassa sosiaalisella, taloudellisella, yhteisöllisellä ja tuottavalla mallillamme, jota veimme käytäntöön vuodesta 2006 alkaen, kuten presidentti Manuel López Obrador mainitsi, noilla talouskasvun luvuilla, mutta myös saaden aikaan tärkeitä tuloksia sosiaalisissa asioissa.

Vähensimme köyhyyttä, äärimmäistä köyhyyttä 38 prosentista 15 prosenttiin; pienensimme eriarvoisuutta mittaavaa Gini-indeksiä, jossa Bolivia yhdessä Brasilian kanssa oli vuoteen 2005 asti yksi eniten tuloja harvoihin käsiin keskittävistä maista, laskimme indeksiluku 0,60:n 0,48:een, eli koko alueella olimme viimeisten joukossa keskittyneiden tulojen mittauksissa, mutta sitten meistä tuli viides talous, viides maa, jolla on paras tulojakauma.

Lisäsimme elinajanodotetta hallituksemme 14 vuoden aikana. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa Brasilia, joka seurasi meitä elinajanodotteen kasvussa, teki niin noin kolmella vuodella kyseisellä kaudella 2006−2019, ja me taas tulimme laskeneeksi, pikemminkin nostaneeksi elinajanodotetta 10 vuodella koko sen ajan.

Sosiaaliset indikaattorit olivat erittäin, erittäin hyviä, talous kasvoi, tuli vallankaappaus, joka jätti meille valitettavasti konkurssikypsän maan, teknisesti ottaen tuhotun maan, joka meidän on tänään rakennettava uudelleen.

Kun palasimme Boliviaan, saapuessamme lentokoneesta, täysin päinvastoin kuin meidät oli vastaanotettu täällä Meksikossa. Täällä Meksikossa, saapuessamme lentokoneesta, lentokoneella, saimme osaksemme Meksikon hallituksen, Meksikon kansan solidaarisuuden, solidaarisuuden, jota emme tule koskaan unohtamaan, solidaarisuuden, jonka pidämme aina tallessa pienessä erityisessä paikassa sydämissämme, kaikki me, jotka olemme kärsineet poliittisesta vainosta.

Saapuessamme maahan, se oli jotakin aivan muuta. Minä en edes ollut käynyt läpi kotimaani maahanmuuttoviranomaisia, ja poliisi odotti minua jo kutsulla kuulusteluihin. Siellä ei kunnioitettu asianmukaisia laillisia ​​prosesseja, eikä siellä kunnioitettu ihmisoikeuksiakaan.

Ja kiitos Bolivian kansan tuen, Bolivian kansan tietoisuuden, niiden ansiosta saimme takaisin yhteisen kotimaan kaikille bolivialaisille, saimme takaisin demokratian bolivialaisille vaaliuurnilla viime lokakuussa 2020.

Tästä syystä, presidentti Manuel López Obrador, minulla on erityinen kaksinkertainen ilo olla täällä, pystyä jakamaan kanssanne tuon tärkeän taistelun juhlistaminen, mutta minulle on myös symbolista merkitystä tulla maahan, joka suojeli minua, maahan, joka ilmaisi solidaarisuutensa muutosprosessillemme Boliviassa ja tänään tulimme sanomaan teille, presidentti Manuel López Obrador: palautimme demokratiamme, palautimme kehityskulkumme Boliviassa.

Hyvin paljon kiitoksia.

Keskinäisten suhteiden palauttaminen

Andrés Manuel López Obrador: No, jos olette sitä mieltä, aloitetaan.

Kysymys: Herra presidentti, hyvää huomenta. Kuinka voitte, presidentti? Hyvää huomenta.

Andrés Manuel López Obrador: Hyvää huomenta.

Kysymys: Olen toimittaja Bolivia TV:stä, Boliviasta, Helen San Román. On ilo olla maassanne.

Presidentti, kysyisin kaksi tiedustelua. Mitä tarkoittaa Meksikon ja Bolivian näiden ennen kaikkea kahdenvälisten suhteiden ennalleen palauttaminen Meksikolle?

Ja presidentti Luis Arcelle myös sama kysymys. Mitä Bolivialle merkitsee näiden suhteiden palauttaminen tämän maassamme tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen?

Kiitos paljon.

Presidentti Andrés Manuel López Obrador: No, meille on hyvin tyydyttävää, että demokratia on saatu palautettua Boliviaan ja että se on saavutettu ilman paljoa väkivaltaa, se oli todellinen Bolivian kansan uroteko.

Ja on myös tyydyttävää, että tapaamme uudelleen, koska Bolivian kansa, Meksikon kansa, ne ovat veljeskansoja, kuulumme Amerikkaamme ja jaamme samat oikeudenmukaisuuden, vapauden tavoitteet, luokkaerottelun, rasismin poiskitkemisen, yhdenvertaisuutemme kunnioittamisen ja itsemääräämisoikeutemme vahvistamisen päämäärät. Siksi juhlimme presidentti Arcen vierailua.

Toistan, se mitä he tekivät Evo Moralesin presidenttikaudella, on ihailtavaa seuraavien kolmen muuttujan suhteen:

Esimerkillinen talouskasvu, keskimääräinen vuotuinen talouskasvu 4,8 prosenttia ja kasvuvauhti vuonna 2013 oli jopa 6,8 prosenttia; lisäksi talouskasvu oli jatkuvaa.

Toiseksi, he ottivat luonnonvaransa takaisin itselleen. Kansalliset ja ulkomaiset yritykset eivät lopettaneet osallistumistaan, mutta Bolivian valtio hallitsi tuloja, liikevoittoja, jotka nämä taloudelliset toiminnot tuottivat.

Ja se johti kolmanteen, joka oli se kaikista tärkein: kansan hyvinvointi. Kaikki tulot, jotka aiemmin menivät ulkomaille tai pysyivät harvoissa käsissä, kaikki tuo yhden vähemmistön hyväksi kertynyt varallisuus jaettiin oikeudenmukaisesti ja se sai miljoonat perheet nousemaan pois köyhyydestä.

Joten siksi vallankaappausta edeltävä prosessi oli erittäin tärkeä, se jopa johti tähän vakavaan rikkomukseen, mikä tarkoitti sitä, että vähemmistö otti vallan itselleen väkisin.

Muistan miten noina päivinä maalattiin rasistisia iskulauseita johtajien, virkamiesten taloihin ja toimistoihin, se oli häpeällistä; mutta kaikki tuo oli kuin huono yö, kuin painajainen, se oli vain väliaikaista, ja Bolivian kansa ratkaisi sen demokraattisin keinoin.

Ja nyt, tästä jälleenrakennuksen asettamasta haasteesta huolimatta, olen varma, että ihmisten tuella he palaavat jälleen oikeudenmukaisuutta ruokkivalle ja hyvinvointia tukevalle kasvun tielle, koska kehitys ilman oikeudenmukaisuutta on taantumista.

Bolivian malli selittää, kuinka on mahdollista luoda varallisuutta, koska et voi jakaa sitä mitä sinulla ei ole, on luotava vaurautta, mutta vaurallisuutta on yritettävä jakaa, koska varallisuus ei ole tarttuvaa, valtion on osallistuttava taatakseen sen jakaminen ja se, että se hyödyttää kaikkia.

Se on Bolivian malli, ja se oli tuloksellinen, ja se tulee olemaan yhä edelleen erittäin onnistunut.

Olemme todella onnellisia ollessamme täällä presidentin kanssa.

Luis Alberto Arce Catacora: Paljon kiitoksia. No, ensiksikin meille täällä oleminen merkitsee maidemme välisten suhteiden palauttamista.

Valitettavasti edellisen vallan ottaneen hallituksen asenteen vuoksi suhteemme Meksikoon ja muihin maihin, kuten Kiinaan, kuten Argentiinaan, supistuivat epäilemättä siinä määrin, että suurlähettiläämme, joka auttoi meitä niin paljon, kun olimme siellä noina monimutkaisina hetkinä, varsinkin itselleni vaikeina, kun lähdin maasta, jossa huolimatta virallisesta kulkuluvasta annettiin määräys, ettei Luis Alberto Arce Catacora lähde maasta, vaikka minulla olikin hallituksensa itsensä allekirjoittama kulkulupa, minun piti käydä läpi useita tiukkoja tarkastuksia, Bolivian poliisin väärinkäytöksiä El Alton lentokentällä.

Ja varmasti juuri siksi Meksikon suurlähettilästämme Boliviassa tarkkailtiin ja häntä kutsuttiin joka hetki silloisen hallituksen ulkoministeriöön, kuten olette nähneet lehdistössä.

Niitä kahden sisarmaan välisiä suhteita, maiden joilla on paljon yhteistä ja joilla on paljon edellytyksiä tehdä töitä yhdessä, horjuttivat valtaa pitäneen hallituksen luonteeltaan nimenomaan ideologiset ja poliittiset kysymykset.

Ja meille täällä oleminen on antaa niille sysäys ja lunastaa takaisin kaikki tuo työ, jota meksikolainen diplomatia teki maassamme, palauttaa ennalleen tuo kummankin kansan välinen veljeys, jonka suhteen meillä on paljon keskusteltavia aiheita. Me bolivialaiset ja meksikolaiset olemme hyvin samankaltaisia, meillä on monia yhteisiä asioita, joiden kanssa voimme työskennellä, mutta se tapahtuu vuoropuhelun avulla, ja se taas tapahtuu avaamalla ovet.

Ja siksi, kun presidenttimme Manuel López Obrador kutsui meidät, sanoimme hetimmiten kyllä, koska kyse on erittäin hyvästä tilaisuudesta vahvistaa jälleen kahden sisarmaan keskinäisiä suhteita.

Parituntisen aamuseitsemän jälkeen alkaneen tiedotustilaisuuden aikana ei vältytty naurultakaan.

Tulojen välttämätön uusjako

Kysymys: Hyvää huomenta, presidentti. Kiitos. Hans Salazar, Noticiero en Redes.

Tilaisuutta hyödyntäen, kysyisin: näiden Bolivian kasvun vuosien mukaan, jotka olette jo maininnut, mitä suosituksia antaisitte Meksikolle, jotta se voisi saada vahvistettua taloutta? Edistystä on jo tapahtunut, mutta pandemian myötä talous on kärsinyt maailmanlaajuisesti. Mitä toimenpiteitä voisitte suositella Meksikolle kaiken kokemuksenne perusteella?

Kysymyksen toisesta osasta, oikeastaan ​​taloudellisesta mallistamme, uskomme ja olemme levittäneet sitä tällä tavoin paitsi Latinalaisen Amerikan yliopistoissa myös Euroopan ja Pohjois-Amerikan yliopistoissa. Olimme Harvardissa, olimme Chicagossa ja olimme useissa Euroopan yliopistoissa levittäen myös tätä mallia, taloudellisen mallin perusteita.

Ja olemme vakuuttuneita siitä, että sillä maalla, jolla on luonnonvaroja, maalla, jolla on potentiaalia tuottaa taloudellista ylijäämää, avainkysymys tähän on valtion suorittama ylijäämän haltuunotto ja sen uudelleen jakaminen väestölle.

Ratkaisu, jonka olemme todistaneet, työhypoteesimme kohti vuotta 2005, jolloin emme vielä olleet hallituksessa, siinä ehdotimme Bolivian kansalle taloudellisen mallimme vaihtoehtoa vanhaan uusliberalistiseen malliin verrattuna, kyse oli pohjimmiltaan taloudellisten ylijäämien luomisesta, sen sijaan että markkinat olisivat kohdentamismekanismi, se olisikin valtio.

Ja miksi valtio?

Koska perustyötä oli tehtävä. Uusliberaali malli, tavallisesti ja kaikkialla, olemme nähneet, että se tuottaa tulokeskittymän harvoille, se on osa itse uusliberaalin talousmallin logiikkaa. Siksi meidän on tehtävä − olemme sen vastakohta − tulojen uudelleenjako. Ja tuota tulojen uudelleen jakamista eivät tee markkinat, vaan sen tekee valtio.

Näin ollen taloudellisessa mallissamme syntyy ylijäämää, se tulee kaasusta, se tulee sähköstä, se tulee kaivosteollisuudesta, lyhyesti sanottuna, ja valtio ottaa haltuunsa ylijäämän ja jakaa sen väestön kesken jakamispolitiikalla, jota me kutsumme joukkovelkakirjoiksi, jotka ovat ehdollisia siirtoja, jotka valtio suorittaa väestölle.

Olemme nyt varmasti jo kolmas tai viides maa, jolla on yleinen perustulo, yleinen eläke. Jokaisella Boliviassa on kansaneläke, eläke joka juontaa, vanhuseläke − kuten te täällä sitä kutsutte – joka tulee luonnonvaroista, osa näistä luonnonvaroista jaetaan uudelleen koko väestön kesken riippumatta siitä, ovatko ne myötävaikuttaneet sosiaaliturvaan.

Siksi ne, joilla on sosiaaliturva, hyötyvät kaksinkertaisesti, mutta ne, lähinnä maaseudulla, maaseutualueilla työskentelevät viljelijäveljemme, elinkeinoalojen työntekijät, me kutsumme niin niitä ihmisiä, jotka myyvät kauppatoreilla ja joilla heillä ei ole vakituista työpaikkaa, heillä ei ole kiinteitä tuloja, kun heidän työikänsä päättyy, heillä ei ole minkäänlaista eläkettä. Tämä on se eläke, joka meillä on.

Kun tarkastelin vuoden 2019 lukuja, olimme maailman viides maa ja ensimmäinen kehittyvistä maista, joilla oli yleinen eläke, tuo kansaneläke on osa tulojen uudelleenjakoa, jota noudatimme hallituksessamme.

Siksi malli on yksinkertainen: synnytetään ylijäämiä, valtio hallinnoi niitä, ne jaetaan yhteiskunnalle ja muodostamme tasavertaisemman yhteiskunnan. Tasa-arvoisempi yhteiskunta − ja se on se oletusarvo − kasvaa nopeammin, ja se on yksi selitys sille, miksi Yhdysvalloissa, Euroopassa, kasvu on tällä hetkellä erittäin hidasta.

Ja kansainvälisesti on julkaistu useita tutkimuksia siitä, kuinka sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa on ollut suuria tulokeskittymiä harvoille, jatkuvasti on yhä enemmän rikkaita ihmisiä, ja jatkuvasti enemmän rikkaita, ja kerta kerran jälkeen köyhyys alkaa pahentua näissä maissa.

Siksi meidän vastaväitteemme on jakaa tuloja uudelleen keskeytymättömän, yhdenvertaisen tulon luomiseksi ja mahdollisuuksien tarjoamiseksi kaikille.

Litium vallankaappauksen taustasyynä

Kysymys: Hyvää huomenta. Ernesto Ledesma, Rompeviento TV:stä.

Bolivia on ikoninen tapaus maailmassa, koska kansallistitte litiumin; ettekä vain kansallistaneet sitä, vaan tuotatte omalla litiumillanne, siis myös teollistatte sen.

Kysymys, joka olisi teille, herra presidentti Arce, olisi: mitä hyötyä Bolivialle on ollut siitä, että litium on kansallistettu ja mitä se tarkoittaa bolivilaisten taloudellisten tulojen kannalta ja miten puolestaan ​​nuo tulot jaetaan, kuten hetki sitten tuotiin esiin, kanavoidaanko ne sosiaalisiin ohjelmiin?

Jotta voimme saada ulottuvuutta tähän, ja erityisesti meksikolaisille, ja etenkin yrityksille, jotka vastustavat tätä ja sitten käyvät sotaan presidentti López Obradorin hallitusta vastaan: millaisia etuja litiumin kansallistaminen tosiasiallisesti toi mukanaan? Mikä on se vertailukohta peilatessa sitä siihen, mitä tulee maahamme? Ja mitä mieltä olisit tästä strategiasta, jota yritykset nyt toteuttavat, vaikka niillä ei ole toimilupia toimintaansa?

Luis Alberto Arce Catacora: Kiitos, presidentti.

No, itse asiassa tämä oli juuri yksi vallankaappauksen tavoitteista. Bolivia oli etenemässä, kuten toimittaja sen mainitsi, teollistumisessa, meillä oli pitkälle edennyt sopimus saksalaisen yrityksen kanssa, jotta Boliviasta tulisi tämän yrityksen enemmistöosakas, hyötyisimme tehtaasta, teknologiasta ja kaikesta tuosta tuottaaksemme Boliviassa ja viedäksemme litiumakkuja Boliviasta.

Siihen asti meillä olimme edistyneet kaivostoiminnassa, erottelimme jo kaliumkloridia, litiumkarbonaattia, tuotimme sitä jo.

Lisäksi Cochabamban hallintoalueella oli jo yritys, joka teetti Boliviassa valmistettuja akkukäyttöisiä ajoneuvoja; vaikka tuotanto oli tietysti melko vähäistä, mutta se oli jo lupaavaa, Bolivian litiumilla meillä oli omat ajoneuvomme, jotka kulkivat kyseisessä maakunnassa.

Ja kun olimme jo juurikin solmimassa sopimusta tämän saksalaisen yrityksen kanssa, jotta se saapuisi Boliviaan pysyvästi ja pystyisi rakentamaan tuotantolaitoksen ja aloittamaan litiumparistojen tehtailun, sattuu vallankaappaus. Tarkoitus oli nimenomaan tuottaa Potosín alueella, jossa Salar de Uyunissa on suurin litiumvarantomme. Haluttiin luoda protestiolosuhteita meitä vastaan – oletettavasti annettiin uskoa, että rojaltit olisivat hyvin vähäisiä ja sopimuksen kesto hyvin pitkä, siis tuo Saksan kanssa tehtävä sopimus. Mielenilmaukset alkoivat vain muutama viikko ennen vuoden 2019 vaaleja.

Kansallinen hallitus jäädytti projektin välttääkseen minkä tahansa vaaleja edeltävän myllerryksen, myöhemmin paradoksaalisesti sitä jatkoi vallan kaapannut hallitus, ja varapresidenttiehdokas Samuel Doria Medina antoi lausuntoja, jotka mainitsivat: “Olisi erittäin mielenkiintoista, jos tuo yritys Tesla voisi tulla Boliviaan teollistamaan litiumia”, hän otti sen jo esille.

Ja muutama viikko myöhemmin Teslan korkean tason johtajan lausunto tunnettiin myös sosiaalisissa verkostoissa. Siinä sanottiin, että he aikovat toteuttaa vallankaappauksen missä tahansa se vain olisi tarpeen.

Joten meille oli täysin selvää, että vallankaappauksen taloudellinen päämäärä oli Bolivian litiumin hallitseminen, jonka valtio on onnellisesti saanut takaisin haltuunsa demokratian Boliviaan palautumisen jälkeen. Aloitamme kaiken tämän uudestaan, kaikki nämä neuvottelut, jotka käytiin Saksan kanssa, ja no miksi emme avautuisi myös muille maille, jotka voisivat tehdä parempaa työtä ja tarjota maallemme parempaa teknologiaa.

Totuus on, että siinä määrin kuin olemme päässeet eteenpäin, tuotamme ja viemme karbonaattia… Anteeksi, kaliumkloridia ja tuotamme litiumparistoja hyvin pienessä mittakaavassa Bolivian ajoneuvotehtaallemme.

Täten luonnonvarojen hallinta on meille strateginen kysymys.

Bolivian historia, kuten suuri bolivialainen poliittinen ajattelija Marcelo Quiroga Santa Cruz sanoi: Bolivian historia on ymmärrettävissä luonnonvarojemme ryöstämisen historiaksi. Ja juuri talousmallimme on lopettanut tämän luonnonvarojemme ryöväämisen, ja valtio on se, joka vastaa siitä, ja koko väestö hyötyy näiden tulojen uudelleenjakomekanismien kautta.

Andrés Manuel López Obrador: Analysoimme mahdollisuutta osallistua enemmän litiumin hyödyntämiseen, tarkastelemme edelleen tämän luonnonvaran käyttämisen merkitystä taloudellemme.

Yhteistyösuhteiden terävöittämistä jatkettiin kymmenen hengen työryhmällä.

Bolivian paluusta demokratiaan voi lukea lisää tästä oheisesta artikkelistani.

Käännös ja toimitustyö: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen.

Lähde: Meksikon presidentin tiedotustilaisuus

Videolinkki tiedotustilaisuuteen

Bolivia palasi kansanvaltaan

Julkaistu 29.10.20 | Kirjoittanut netzahualpilli1984 | Kategoria(t): Uncategorized
Avainsanat:, , , , , ,
Luis Arce y David Choquehuanca voittivat Bolivian vaalit. Tulos tarkoittaa jatkokautta MAS-liikkeen vasemmistolaispolitiikalle.

Bolivian kansa valloitti takaisin demokratiansa 18.10.2020 reilut 11 kuukautta kestäneen ja 10.11.2019 tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen. Yli puolet bolivialaisista ilmaisi tukensa Luis Arcelle, maan ensimmäisen intiaanitaustaisen presidentin Evo Moralesin hallituskauden talousministerille, josta tuli näin Andien alueen valtion lajissaan 67. presidentti. Ennen kuin vuosi diktatuuria ehtii tulla täyteen, Bolivia palaa 8.11. sille samalle radikaalin muutoksen tielle, jonka se aloitti hyvin tuloksin jo vuoden 2005 vaaleissa. Voidaankin siis sanoa hyvällä syyllä, että Bolivia on selvittänyt demokratiansa tulikokeen kiitettävin arvosanoin. Tämä ei tietenkään olisi ollut mahdollista ilman kansan riveissä elävää syvää poliittista tietoisuutta. Siksi Bolivian iloisista uutisista on syytä puhua nimenomaan kansanvallan voittona. Kuten sanonta kuuluu: “Kansa ei ole tyhmää, mutta tyhmä on se, joka luulee kansaa tyhmäksi.”

Aiemman vaalituloksen lyhyt historia

Sen jälkeen kun Boliviassa pidettiin yleiset vaalit 18.10.2019, joissa valittiin presidentti sekä uudistettiin kongressi ja senaatti, näytti siltä että tammikuusta 2006 lähtien presidenttinä toiminut Evo Morales oli saanut ensimmäisellä kierroksella suoraan valintaan vaaditun 50 prosentin kannatuksen ja yli 10 prosentin marginaalin toiseksi tulleeseen opposition ehdokkaaseen ja entiseen presidenttiin Kansalaisten yhteisön (CC) Carlos Mesaan.

Bolivian ylin vaalituomioistuin määritti, että Morales sain annetuista äänistä 47,1 ja Mesa 36,5 prosenttia, joten toisen kierroksen välttämiseen vaadittu kymmenen prosentin eron toteutui hädin tuskin. Amerikan valtioiden organisaatio (OEA – OAS) näytti puheenjohtajansa Luis Almagron johdolla ensin vihreää valoa vaalitulokselle, mutta sen jälkeen se yhtyi Bolivian oikeisto-opposition vaatimuksiin vaalien uusimisesta.

Myöhemmin muun muassa Michiganin yliopisto ja Massachusetts Institute of Technology (MIT) sekä Latinalaisen Amerikan geopolitiikan strateginen tutkimuskeskus (CELAG) ovat todistaneet, ettei Amerikan valtioiden organisaation raportti perustu faktatietoon, vahvistaen näin vaalien tulokset puhtaiksi epäilyistä.

Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut ja kansainvälisen juonittelun ohella siihen vaikutti vuoden 2016 kansanäänestyksen tulos. Silloin 51,3 prosenttia äänesti Moralesin kolmannen uudelleenvalinnan mahdollistanutta perustuslain 168. artiklan uudistusta vastaan, siinä missä uudistusta kannatti 48,7 prosenttia. Morales korosti tuolloin kunnioittavansa tuloksia osana demokratiaa, vaikka hän syytti arvovaltatappiosta mustamaalaamiskampanjaa ja maan sisäisiä ja ulkoisia salaliittoja. Myöhemmin Liike Sosialismiin (MAS) esitti, että San Josén sopimukseen perustuen uudelleen ehdokkaaksi asettuminen on eräänlainen rikkomaton ihmisoikeus. Ehdotus sai tuekseen myös noin 30 järjestöä. Myöhemmin marraskuun 2017 lopussa Bolivian monikansallinen perustuslakituomioistuin (TCP) päätti yksimielisesti, että Evo Morales ja varapresidentti Álvaro García saattavat asettua ehdolle vuoden 2019 vaaleissa. Päätös perustui siihen, että kansainvälisten sitoumuksien nähtiin olevan kansallisen perustuslain yläpuolella. Päätös koski niin ikään päättäjiä kaikilla politiikan tasoilla.

Tammikuussa 2020 Morales antoi haastattelun saksalaiselle Zeit-lehdelle, jossa hän myönsi uudelleen ehdokkaaksi asettumisen virheeksi:

− Oli virhe ottaa vastaan kansalta tullut ehdotus ja hyväksyä se perustuslakituomioistuimen päätökseen vedoten. Kansa oli päättänyt sen ja minä hyväksyin ehdotuksen neljännestä ehdolle asettumisesta perustuslain sallimissa puitteissa. Minun olisi pitänyt hylätä ehdotus, mutta voitimme silti vaalit ensimmäisellä kierroksella. Mitään vaalivilppiä ei tapahtunut. OAS sytytti Bolivian tuleen vaaliraportillaan.

Silloisissa kongressin ja senaatin vaaleissa Moralesin Liike Sosialismiin (MAS) valloitti noin 2,9 miljoonaa ääntä eli 47,1 prosenttia jaoissa olleista äänistä ja sai 67 paikkaa 130-paikkaiseen kongressiin ja 21 paikkaa 36-paikkaiseen senaattiin. Tämä enemmistö tuli myöhemmin tarpeen, kun taisteltiin Moralesin kauden saavutuksien säilyttämisestä ja mahdollisuudesta palata demokratian tielle.

Marraskuun vallankaappaus

Silloin kun istuva hallitus joutui syyttelyn kohteeksi vaalituloksen takia, Morales pyysi 22.10. Amerikkojen valtioiden järjestöä (OEA – OAS) suorittamaan vaalituloksen uudelleenlaskennan. OAS julkaisi vaalien alustavan raportin 10.11, mikä käynnisti lopullisesti vallankaappaukseen johtaneet tapahtumat. Morales ilmoitti uudistavansa kokonaan korkeimman vaalituomioistuimen (TSE). Samalla hän pyysi järjestämään uudet vaalit, jotta spekulaatiot epäselvyyksistä voitaisiin unohtaa. Myös OAS pyysi Bolivian valtiota uusimaan vaalit.

Vaikka OAS sanoi löytäneensä vaaleista epäselvyyksiä, Taloudellisen ja poliittisen tutkimuksen keskus (CEPR) oli ensimmäinen taho, joka kiisti väitteet todeten, etteivät löydetyt epäselvyydet vaikuttaneet varsinaiseen vaalitulokseen tavalla, joka olisi muuttanut sitä. Toisin sanoen CEPR:än tilastoanalyysin mukaan Morales voitti vaalit ensimmäisellä kierroksella. CEPR selitti pienen eron vaali-illan ja lopullisten tulosten välillä “maantieteellisillä syillä”: köyhillä ja syrjäisimmillä alueilla Moralesin kannatus oli muuta maata vahvempaa, mutta tulosten saapuminen kesti ymmärrettävästi kauemmin.

Vaali-illasta asti jatkuneet oikeisto-opposition jopa rasistisia ilmauksia ja väkivaltaa sisältäneet mielenilmaukset eivät ottaneet laantuakseen. Väkivalta kohdistui etenkin MAS-liikkeen poliitikkoihin ja Moralesin perheeseen. 8.11. Cochabamban, Sucren ja Santa Cruzin poliisipäälliköt kapinoivat hallitusta vastaan. 9.11. eräs sotilas näytti viestejä Evolle, jossa luvattiin maksaa 50 000 dollaria hänen kiinni ottamisestaan. 10.11. kansainvälisen ja kansallisen painostuksen yltyessä sekä väkivallan ilmapiirin kasvaessa, kaksi hallituksen ministeriä ja kongressin puhemies eroavat. Kun Morales menetti armeijan ja poliisin tuen, hän erosi presidentin virasta Chimoréssa, Cochabambassa 10.11. Tuona samana päivänä Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard tarjosi Bolivian eronneelle presidentille poliittista turvapaikkaa, koska hänen henkensä oli vaarassa. Samalla Meksiko majoitti ainakin noin parikymmentä poliitikkoa La Pazin suurlähetystöönsä, mukaan lukien osa entisen hallituksen ministereistä ja virkamiehistä.

Presidentti Moralesin ja varapresidentti Garcían pelastaminen vaati Meksikon ulkoministeri Ebrardin mukaan neuvotteluja usean maan, kuten Paraguayn, Brasilian, Perun ja Ecuadorin kanssa. Moni maa ehti myös vaihtaa mielipidettä ilmatilansa käyttämisestä lentojen välissä. Ebrardin mukaan diplomaattinen operaatio oli kuin “matka latinalaisamerikkalaisen politiikan läpi”.

Tämä on se reitti, jota pitkin Meksikon ilmavoimien kone pelasti presidentti Evo Moralesin vallan kaapanneen diktatuurin otteesta.

Kun Morales hyväksyi tarjouksen turvapaikasta Meksikon ilmavoimat lähetti koneen (tyypiltään Gulfstream G-550) hakemaan hänet pois Boliviasta. Menomatkalla Peru antoi luvan ilmatilansa käyttöön, joten lentokone saattoi tankata ja valmistella lupaa saapua Boliviaan. Kuitenkin kun ilmavoimien kone (FAM 3916) yritti laskeutua Boliviaan, viranomaiset sanoivat, ettei saatu lupa ollut enää voimassa. Kone palasi Limaan Perussa ja odotti usean tunnin, jonka jälkeen se sai Bolivian ilmavoimilta uuden laskeutumisluvan. Siinä vaiheessa valta Boliviassa oli jo armeijan käsissä.

Kun Evo Morales oli vihdoin saatu koneen kyytiin Boliviassa, Peru ilmoitti ettei se ole enää “poliittisen arvioinnin” vuoksi käytettävissä paluulennolla Meksikoon. Ebrard kertoo, että tilanne oli vaikea ja jännittynyt, koska lentokentän ympärillä oli Evon tukijoita ja sisäpuolella oli Bolivian ilmavoimien joukkoja. Meksikon ulkoministeriön oli siis pikaisesti kehiteltävä uusi suunnitelma.

Paraguayn hallitus, Argentiinan silloisen vielä epävirallisen ja vastavalitun presidentin Alberto Fernándezin johdolla, salli meksikolaisten koneen laskeutumisen, tankkaamisen ja tarvittavien lupien odottelun maaperällään. Lopulta Bolivian ilmavoimat salli koneen lähtimisen. Kone saapui Asuncióniin Paraguayssa. Sieltä se lähti noin kahden aikaan aamuyöstä. Peru salli myös lopulta ilmatilansa käytön, vaikka se ei myöntänyt lupaa laskeutua. Koneen ei sallittu enää käyttää Bolivian ilmatilaa, joten myös Brasilialta tarvittiin Perun ja Ecuadorin ohella lupa, jotta Moralesia kuljettanut kone voisi saapua kansainvälisille vesille ja sieltä kohden Meksikoa. Viimeisenä esteenä oli Ecuadorin kiertäminen, koska he eväsivät lopulta luvan käyttää ilmatilaansa. Lopulta monien mutkien ja vaikeuksien jälkeen Morales ja García saapuivat Meksikon pääkaupunkiin Ciudad de Méxicoon 12.11. aamupäivällä kello 11:10 noin 12 tunnin paluulennon jälkeen. Operaation piti alun perin kestää vain 14 tuntia, mutta se pitkittyi kaikkiaan 24 tunnin kiihkeäksi tehtäväksi. Moralesin ja Garcían ohella Meksikoon saapui terveysministeri Gabriela Montaño.

Meksikolla on pitkät perinteet poliittisten pakolaisten auttamisessa. 1940-luvulla se antoi turvapaikan noin 25 000 espanjalaiselle, 1970-luvulla se taas otti vastaan pakolaisia Chilestä, Uruguaysta ja Argentiinasta, mukaan lukien erään argentiinan entisen presidentin. 1980-luvulla poliitikan pakolaisia tuli etenkin Guatemalasta, Nicaraguasta ja El Salvadorista. Oikeistolainen uusliberaali politiikka laittoi kuitenkin päätepisteen kansainväliselle solidaarisuudelle, jonka perinteisiin uusi radikaali vasemmistohallitus palasi Moralesia auttaessaan. Määräyksen Moralesin pelastamiseksi antoi Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador. Meksikon mukaan Boliviassa tapahtui vallankaappaus. Näin ollen Meksiko tunnusti edelleen Moralesin kyseisen valtion perustuslailliseksi presidentiksi. Myöhemmin 13.12. Evo saapui Argentiinaan, jossa hänelle annettiin myös poliittisen pakolaisen status.

Evo Morales saapui yhtenä kappaleena Meksikoon, jossa hänet otti syleilyynsä Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard.

Meksikoon saapuessaan Evo Morales Ayma totesi eronneensa välttääkseen verenvuodatuksen:

− Olemme hyvin kiitollisia, koska Meksikon presidentti pelasti elämäni. Niin kauan kuin elän, jatkan poliitiikassa. Olemme varmoja siitä, että maailman kansoilla on kaikki oikeus vapautua. Luulin, että olimme saaneet sorron, syrjinnän ja nöyryyttämisen loppumaan, mutta esiin on noussut ryhmiä, jotka eivät kunnioita elämään saatika kotimaatansa.

− Sotilasvallankaappaus alkoi kolme viikkoa sitten poliisin ja armeijan tuella. Vaalituomioistuimia ja vaaliasiakirjoja ja liikkeemme (MAS) jäsenten koteja poltettiin. Siskoni koti poltettiin ja ryöstettiin, myös kotini ryöstettiin. Moni yhteistyökumppani kidnapattiin. Kuvernöörit ja ministerit eivät eronneet, koska he olisivat halunneet erota. Heidän pakotettiin väkivallalla uhaten.

Yhdysvallat sekaantui vallankaappaukseen

Koko totuutta Yhdysvaltojen sekaantumisesta Bolivian poliittiseen kriisiin ja vallankaappaukseen ei tiedetä vielä. Tarkempi analyysi jää historian ja politiikan tutkijoiden tehtäväksi. Tähän mennessä on kuitenkin selvää, että Yhdysvallat legitimioi eli oikeutti vallankaappauksen, osallistui sen suunnitteluun ja rahoittamiseen.

Yhdysvaltojen tukema OAS:in puheenjohtaja Luis Almagro oli olennainen osa kondoorikotkaoperaation päivitettyä versiota, joka piti sisällään hybrisodan elementtejä, mediakampanjoita ja epäilyttäviä järjestöjä. Taustalta löytyy rahoitusta uusliberaalia kehitystä tukevilta tahoilta kuten Yhdysvaltain kehitysyhteistyövirasto (USAID) ja Kansallinen demokratiarahasto (NED), jotka saavat rahoituksensa pääosin kongressilta. Ne ovat osallistuneet vallankaappauksen toteuttamiseen, vaikka Morales karkoitti USAID:in Boliviasta jo 2013. Rahoitusta on saanut muun muassa Milenio -think tank, joka on tehnyt oman osansa etenkin kritisoimalla valheellisin perustein Moralesin kauden talouspolitiikkaa. Norjan hallitus on puolestaan rahoittanut Human Rights Foundationin toimintaa (mukaan lukien Oslo Freedom Forum), joka tukee äärioikeistolaista liikehdintää, järjestää yhteisiä konferenssejä ja ajaa muun muassa Kuuban ja Venezuelan oppositioiden asiaa.

Wikileaksin tietojen mukaan USAID rahoitti vuonna 2007 yli neljällä miljardilla dollarilla paikallista separatistiliikettä samalla, kun se tuki rahallisesti Evoa vastaan kapinoineita alkuperäiskansojen ryhmiä. Niin kutsutun Media Lunan alueen (Santa Cruz, Tarija, Beni ja Pando) ryhmien oli tarkoitus räjäyttää esimerkiksi kaasuputkia asemansa vahvistamiseksi. Suunnitelmat huipentuivat vuoden 2008 epäonnistuneeseen vallankaappaukseen. Media Lunan opposition mielenilmauksissa kuoli tuolloin ainakin 30 henkeä, joista 20 kuului Moralesin hallituksen kannattajiin. Yhdysvaltojen tavoitteena oli vallankaappaus tai Moralesin murhaaminen. Median Lunan alueella, jonka väestö on valtaosin valkoista tai mestitsitaustaista, sijaitsee valtaosa maan hiilivetyvaroista.

Luis Almagron johtama OAS oikeutti väitteet “vaalivilpistä”, luoden siten ihanteellisen ilmapiirin vallankaappaukselle, jota oikeiston sponsoroimat mielenilmaukset, väkivallalla pelottelu ja kansainvälinen painostus tukivat. Koska Moralesin oletettiin tehneen vaalivilppi, jolle ei kuitenkaan koskaan löytynyt todisteita, käytettiin tätä oljenkortta vallankaappauksen oikeuttamiseksi. Koska Almagro tiedetään vanhastaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikan toteuttajaksi, löytyy hänen ja OAS:in roolista ensimmäinen selkeä todiste sekaantumisesta itsenäisen Etelä-Amerikan valtion sisäpolitiikkaan. Yhdysvaltojen rooli vallankaappauksessa oli niin sanotusti strateginen.

Yhdysvaltalaisten latinotaustaisten senaattorien Marco Rubio, Bod Menéndez ja Ted Cruz tiedetään sekaantuneen vallankaappauksen suunnitteluun. Kun kaappaus oli alkanut ja väkivalta kasvoi, Yhdysvaltojen ulkoministeri Mike Pompeo ilmaisi 29.10.2019 täyden tukensa Bolivian oikeistolle:

− Olemme syvästi huolestuneita 18.10. Boliviassa pidettyjen vaalien ääntenlaskuprosessista. Pyydämme Boliviaa palauttamaan vaalien koskemattomuuden toisen kierroksen vapailla, oikeudenmukaisilla, läpinäkyvillä ja uskottavilla vaaleilla.

Vaikka Morales jäädytti USAID:in toiminnan, se saattoi kuitenkin jatkua epävirallisia reittejä pitkin. La Chiquitanian tulipalo syys- ja lokakuun vaihteessa sai ympäristöaktivisteiksi naamioituneet ja USAID:in kouluttamat järjestöt ulos koloistaan. Ne aloittivat kapinoinnin Evo Moralesia vastaan perustellen toimintaansa epämääräisillä väitteillä ympäristörikoksista. Sama kaavio ympäristöaktivistien ja Moralesin välillä oli nähty useasti ennenkin. Jo 29.8. USAID oli tehnyt laittoman paluun Boliviaan Santa Cruzin päättäjien toimesta. Sen oli tarkoitus auttaa tulipalojen taltuttamisessa. Kaiken takana leijui kuitenkin ajatus koko maan tuleen sytyttämisestä. Nyt tiedämme vallankaappauksen alkaneen Santa Cruzista, kuten tapana on ollut.

NED:in tiedetään rahoittaneen vallankaappausta tukeneita projekteja ja järjestöjä lähes miljoonalla dollarilla vuonna 2018. Jo mainitun Milenio-rahaston ohella taloudellista apua saivat Kansainvälinen republikaanien instituutti (IRI) ja Kansainvälinen yksityisten yritysten keskus (CIPE). Näille tahoille yhteistä on muun muassa tahto tukea Bolivian yksityissektoria ja halu muuttaa vaalijärjestelmää.

Myöhemmin Donald Trumpin hallinto laati virallisen lausunnon, jossa se piti vallankaappausta “merkittävänä hetkenä läntisen pallonpuoliskon demokratialle” viitaten Moralesin eroon. Se myös taputti käsiään avoimesti Bolivian armeijalle, joka oli näyttänyt sen mielestä uskollisuutensa maan perustuslakia kohtaan. Samalla Washington suuntasi katseensa jälleen Nicaraguaan ja Venezuelaan huomauttaen, että “tämä on vahva signaali” näiden maiden “laittomille hallintojärjestelmille”. Yhdysvallat iloitsi Moralesin kaatumisesta ja totesi: “Olemme yhden askeleen lähempänä täysin demokraattista, vaurasta ja vapaata läntistä pallonpuoliskoa.”

Oman kappaleensa tapahtumissa muodostaa myös CIA sekä Yhdysvaltain vakoiluverkosto, joka oli tiivistänyt otettaan Boliviasta. Monien Bolivian asevoimien kenraalien tiedetään toimineen CIA:n kätyreinä. Yksi pahimmista tapauksista oli Williams Kaliman Romero, Bolivian armeijan ylin johtaja, joka toimi Yhdysvaltojen palveluksessa jo ennen vallankaappausta ja jonka Morales oli nimittänyt tehtäväänsä 24.12.2018. CIA:n agenttina toimineen Kalimanin tehtävä oli kaksinainen. Hänen piti kerätä herkkäluonteista tietoa Evosta, mutta samalla hänen tuli antaa presidentille täysin vääristynyt kuva kaikesta mitä Boliviassa todella tapahtui. Kaliman auttoi myös salaamaan vallankaappaukseen liittyvän tiedon presidentti Moralesilta. Armeija kuitenkin tunsi jo suunnitelmat presidentin syrjäyttämisestä. Ei siis ole mikään yllätys, että juuri Kaliman pyysi presidenttiä eroamaan. Kaliman oli varautunut tulevaan lähettämällä vaimonsa jo hyvissä ajoin Yhdysvaltoihin.

Behind Back Doors -julkaisun mukaan Kaliman aloitti työnsä CIA:lle paljon ennen valintaansa puolustusministeriksi. CIA rekrytoi hänet huomattuaan Kalimanin heikkoudet: kaikki hänen lapsensa asuivat ja opiskelivat Yhdysvalloissa. Lisäksi yksi hänen tyttäristään on naimisissa Yhdysvaltojen armeijan korkea-arvoisen virkamiehen kanssa. Muutama kuukausi ennen vallankaappausta Kaliman sai Moralesin valtuuttamaan Yhdysvaltojen eteläisen komentokeskuksen tiedustelujoukkojen läsnäolon Boliviassa. Bolivia liittyi myös Etelä-Amerikan verkostoon (SURNET), joka vastaa armeijan tiedustelutietojen vaihtamisesta. Maaperä iskulle oli valmisteltu huolella.

Eipä ole viaton Bolivian poliisinkaan entinen johtaja Vladimir Yuri Calderón, joka toimi Yhdysvalloissa valtion sotilasasiamiehenä ennen kuin hänet nimitettiin toukokuussa 2019 armeijan pääkomentajaksi. Viran alennus johtui skandaalista, joka liitti hänet huumekauppaan. Calderón tunnetaan yhteyksistään Boliviassa vaikuttaneeseen yhdysvaltalaiseen majuri Matthew K. Thompsoniin. Tapauksia on monia, koska tapahtumiin liittyvät myös seuraavat henkilöt: Rómulo Delgado, entinen poliisijohtaja jonka Morales syrjäytti huhtikuussa 2019 ja CIA-kontaktit Clemente Silva Ruiz ja Erick Millares Luna. Oma lukunsa on niin ikään CIA-agentti Juan Carlos Jaramillo Vaca, joka osallistui La Carlotan lentokentällä Venezuelan presidentti Nicolás Maduroa vastaan tehtyyn iskuun huhtikuussa 2019. Eversti Jaramillo Vacalla on hyvät suhteet Venezuelan väliaikaiseksi presidentiksi julistautuneeseen Juan Guaidón, jonka hän on tavannut useassa yksityistilaisuudessa. Listaan lukeutuvat jo mainittujen henkilöiden lisäksi Oswaldo Ramiro Flores Montaño (lempinimeltään Panchito), joka koulutti ja aseisti Yunga Cocaleros -ryhmää. CIA-yhteydet ulottuvat myös Yhdysvaltojen Bolivian suurlähetystön jäseneen Luis Ernesto Beccaraan ja Toyota-autoja maahan tuovaan Edwin Saavedraan, jotka mainitaan Behind Back Doorsin lähteissä CIA-agenteiksi, jotka liittyvät suoraan Bolivian 10.11. sattuneeseen vallankaappaukseen.

Santa Cruzin oikeistopolitiikko Luis Fernando Camacho Vacan tiedetään osallistuneen Kansallisen sotilaskoordinaation (CMN) kokouksiin, joka toimi vallankaappauksen keskeisenä laukaisualustana. Yhdysvaltojen suurlähetystön kerrotaan antaneen oppositiopoliitikko Camacholle kahden miljoonan dollarin lahjuksen. Osa rahasta kierrätettiin Brasilian ja Argentiinan suurlähetystöjen kautta. Argentiinan Jujuyn provinssin kuvernööri Gerardo Morales antoi hänkin osan potista omien verkostojensa kautta. Morales sattui tuolloin olemaan vierailulla Santa Cruzissa Amazonin metsäpalojen takia.

Camacho valmisteli kaappausta kokoontumalla salaisesti Yhdysvaltain kongressissa ja senaatissa työskennelleen poliittisen konsultin George Eli Birnbaumin kanssa. Kokouksiin osallistui lisäksi jo mainittu Yhdysvaltain suurlähetystön sotilasasiamies Matthew K. Thompson. Kokouksissa suunniteltiin tapoja luoda poliittista ja sosiaalista kaaosta Boliviaan. Ennen kuin Birnbaum saapui Boliviaan syyskuussa 2019, maahan saapui 38 naamioituneen agentin ryhmä. Agentit kuuluivat eteläisen komentokeskuksen erikoisoperaation joukkoihin. Joukko naamioitui turisteiksi, yrittäjiksi ja kansalaisjärjestöjen jäseniksi. Tämä ryhmä osallistui vaalien tarkkailuun, mutta se suoritti myös toimenpiteitä vaalien jälkeen sisäisten konfliktien luomiseksi. Ainakin kolmen agentin nimi on tiedossa: Diego Santos Sardone, Luis Manuel Ribero Ibatta ja Cason Benham. Nämä kolme naamioituivat asianajajiksi ja he olivat yhteydessä Santa Cruzin oppositiopoliitikko Samuel Doria Medinaan.

Poliitikko Luis Camacho johti vallankaappaukseen johtaneita väkivaltaisia yhteenottoja, jotka suunnattiin siviiliväestöä vastaan. CIA:n valvonnan alaisuudessa Camacho rekrytoi, organisoi ja koulutti satoja äärioikeistolaisen fasistiryhmän eli Santacruzilaisen nuorisoliiton (UJC) jäseniä. He saivat paramilitaaritason koulutuksen, joten heidän osallistumisensa Evon syrjäyttämiseen oli hyvin keskeisessä roolissa. Yhdysvaltojen suurlähetystö antoi kaiken kukkuraksi Luis Camacholle käskyn asettua ehdokkaaksi seuraavissa presidentinvaaleissa.

Myös Brasilian ja Argentiinan sekaantumisesta Bolivian tapahtumiin on erinäisiä teorioita ja todisteita. Brasilialaislehti Forumin tietojen mukaan Santa Cruzin äärioikeistolainen agitaattori Luis Camacho kävi Brasiliassa keskustelemassa Bolivian tapauksesta presidentti Jair Bolsonaron ulkoministerin Ernesto Araújon kanssa toukokuussa 2019. Camacho sai täyden tuen Brasilian oikeistohallitukselta tulevan vaalituloksen kyseenalaistamiseen. Bolivialaislehti El Periódico on puolestaan julkaissut sarjan nauhoitteita, jotka kertovat Bolsonaron hallituksen tuesta vallankaappaajille. Siinä missä Yhdysvaltojen motiivit ovat ennen kaikkea geopoliittisia, Brasilian motiivit liittyvät suoraan luonnonvaroihin. Juuri ennen vallankaappausta Brasilian valtion öljy-yhtiö Petrobras vähensi merkittävästi bolivialaisen kaasun maahantuontia painostaakseen Boliviaa laskemaan hintaa. Kun Bolivian kriisi puhkesi, se suosi brasilialaisyrityksiä etenkin kaasutaloudessa. Tarkoituksena oli heikentää Boliviaa alueellisen energiapolitiikan määrittäjänä. Brasilia halusi syrjäyttää Bolivian esimerkiksi Argentiinan suurimpana kaasun tuottajana.

Argentiinan puuttuminen liittyy Yhdysvaltojen ja Brasilian tapaan äärioikeistolaiseen hallitukseen, jota vielä silloin johti Mauricio Macri. Macri hävisi 27.10.2019 pidetyt vaalit vasemmistolaiselle Alberto Fernándezille, joka nousi valtaan 10.12. Kuten tiedetään, Boliviassa sijaitsee suurin osa maailman litiumista, joka tunnetaan myös valkoisena kultana ja digitalouden selkärankana. Macrin kaudella Argentiina halusi lisätä litiumin tuotantoaan kilpaillakseen Bolivian kanssa. Valtaosa kaivostalouden investoinneista tuli Yhdysvalloista ja Kanadasta. Bolivian heikentäminen olikin siis omiaan vahvistamaan Argentiinan asemaa litiumin suhteen.

Sattumaa tuskin lienee myöskään se, että 6.2.2019 Kiina sijoitti 2,3 miljardia dollaria bolivialaiseen litiumin tuotantoon. Kiina piti sijoitusta “strategisena liittona”, koska Kiina kuluttaa eniten litiumia ja Bolivialla taas on suurimmat litiumvarat. Tämä yhteistyösopimus saattaa myös selittää Yhdysvaltojen äkillisen kiinnostumisen Bolivian sisäpolitiikasta: puuttuminen Andien maan päätöksiin saattaisi olla omiaan horjuttamaan Kiinan globaalia asemaa. Siksi Bolivian tapahtumat saattavat hyvinkin muodostaa osan Trumpin Kiinaa vastaan aloittamasta kauppasodasta. Mikä sopisikaan yhtälöön sen paremmin kuin Aasian jättiläisen litiumin saannin vaikeuttaminen.

Tulemme vielä ajan saatossa saamaan täydet todisteet vallankaappauksen taustoista. Meidän ei tule unohtaa, että Bolivian vuoden 2019 vallankaappaus syntyi kolmen oikeistolaispolitiikon eli Trumpin, Bolsonaron ja Macrin yhteistyönä. Sen takaa löytyy geopolitiikkaa, taistelua luonnonvaroista ja taloudellisen edun tavoittelua. Siinä missä tapahtumia motivoi kansallisesti poliittisen eliitin vastaisku kansaa vastaan, motivoi sitä kansainvälisesti Kiinan heikentäminen. Unohtaa ei myöskään sovi sitä, kuinka kaikki kansainvälisetkin skenaariot linkittyvät kahteen oikeistopolitikkoon, jotka olivat myös ehdolla vuoden 2020 vaaleissa: Carlos Mesa ja Luis Camacho.

Latinalaisen Amerikan geopolitiikkaan erikoistuneen CELAG:in tutkimusryhmä on laatinut hyvin monimutkaisen kaavion vallankaappauksen toimijoista. Raportti (EE. UU y la construcción del golpe en Bolivia) kiteyttää Bolivian vallankaappauksen rakenteen tähän tapaan:

− Vallankaappaus ammentaa useista aiemmista kokemuksista kuten mediasulku (Venezuela 2002), poliisin kapinointi (Ecuador 2010), oikeiston vaatimus olla hyväksymättä uudelleenvalintaa ja pyytää uusia vaaleja ilman hallitsevaa presidenttiä (kuten Brasiliassa tapahtui Lula da Silvan tapauksessa), yritys oikeuttaa vallankaappaus kansainvälisestä yhteisöstä käsin nimeämällä väliaikainen hallitus, joka yrittää voittaa seuraavat vaalit (Honduras 2009), sosiaalista terroria luovien taktiikoiden käyttö (kuten Venezuelassa on tehty), uuden vallanpitäjän omaehtoinen presidentiksi julistautuminen (kuten Guaidón tapaus Venezuelassa), kaikki tämä yhdistettynä Yhdysvaltojen tukeen ja politiikan tuomioistuimiin viemiseen (mikä alkoi Paraguaysta ja Fernando Lugon tapauksesta).

Diktatuurin saldona rasismia, pelon ilmapiiriä ja kuolemaa

Sen jälkeen kun istuva presidentti oli kirjaimellisesti savustettu ulos maasta, senaatin toinen varapuheenjohtaja ja juristi Jeanine Áñez Chávez julistautui väliaikaiseksi presidentiksi 12.11.2019. Hän ei kuitenkaan ollut maan ensimmäinen naispresidentti, sillä jo häntä ennen Lidia Gueiler Tejada hallitsi vuosina 1979-1980. Áñez sai viralleen perustuslakituomioistuimen hyväksynnän.

Áñezin yli yhdentoista kuukauden presidenttikautta kuvaa jokaiseen maahan iskeneen pandemian ohella sisäinen kaaos ja sekava ulkopolitiikka. Sosiaalidemokraattisen liikkeen (MDS) edustaja Áñezin ideologiaa on kuvattu “sosiaaliseksi konservatismiksi”. Suomeksi tämä tarkoittaa hänen edustavan oikeistolaista ideologiaa. Áñez oli ehdolla myös presidentiksi tämän syksyn vaaleissa, mutta noin kuukausi ennen vaalipäivää hän luopui ehdokkuudestaan. Luopuminen tapahtui heti sen jälkeen, kun laaja vaalikysely asetti hänet vasta neljänneksi suosituimmaksi ehdokkaaksi.

Vain 24 tuntia presidentiksi nousemisensa jälkeen Áñez tunnusti Juan Guaidón Venezuelan väliaikaiseksi presidentiksi. Samalla hänen hallituksensa katkaisi diplomaattiset suhteet Venezuelan perustuslailliseen hallitukseen. Bolivian väliaikainen hallitus karkotti myös Meksikon Bolivian suurlähettilään María Teresa Mercadon, mutta Meksiko ei katkaissut diplomaattisia suhteitaan Andien pieneen jättiläiseen.

Áñez muistetaan myös monista rasistisista lausunnoistaan. Hän muun muassa kutsui aymara-kansan uuden vuoden juhlia “saatanallisiksi”, näyttäen täten toteen oman äärikristillisen ajattelunsa. Myöhemmin hän kuitenkin kiisti lausunnon väittäen julkaisuja valheellisiksi.

15.11. Sacaban kaupungissa Cochabambassa kuoli 11 ja haavoittui 120 ihmisistä, kun virkavalta otti yhteen MAS-puolueen kannattajien kanssa. Oma lukunsa ovat myös 1 400 hengen Senkata kylän murhat. Senkata muodostaa osan El Alton aluetta ja sijaitsee noin 40 kilometriä pääkaupunki La Pazista. 19.11.2019 siellä sattui virkavallan väkivaltainen operaatio, jonka tuloksena kuoli yksitoista ihmistä. 78 haavoittui ja useita kymmeniä pidätettiin. Paikallisen kaasutehtaan rauhanomainen sulku murrettiin asein. Myöhemmin mielenosoittajia syytettiin terroristeiksi, vaikka kukaan virkapukua kantanut ei kuollut tai haavoittunut. Jopa 21. päivä vietetty hautajaissaattue hajoitettiin kyynelkaasulla ja poliisin sekä armeijan yhteisellä operaatiolla. Amerikkojen välinen ihmisoikeuskomissio (CIDH) on luonnehtinut Sacaban ja Senkatan tapahtumia teurastuksiksi. Vaikka luvut saattavat vaihdella lähteestä riippuen Kansan asianajajalaitos (DP) on todennut marraskuun 2019 yhteenotoissa kuolleen ainakin 32 ihmistä.

Hugo Moldiz, Bolivian entinen Moralesin hallituksen sisäministeri on luonnehtinut Áñezin kautta seuraavin sanoin:

− Nämä vallan ottaneen hallituksen kuukaudet jättävät negatiivisen saldon, eikä mitään muuta ollutkaan odotettavissa. Näiden kuukausien pääasiallinen ominaisuus on ollut hallituksen koneiston (armeija, poliisi, oikeuslaitos) lähes täydellinen ylivalta suhteessa muihin valtion instituutioihin. Ja hallituksen koneiston sisällä poliisilla on ollut armeijaa enemmän valtaa.

Uusi vaalitulos suosii kansanvaltaa

Sunnuntain 18.10.2020 vaaleissa Liike Sosialismiin (MAS) -ryhmittymän Luis Arce voitti vaalit riittävän selkeästi, jotta toista kierrosta ei tarvinnut järjestää. Hän sai vaalituomioistuimen vahvistaman tuloksen mukaan noin 55,1 prosenttia annetuista äänistä, kun taas entinen presidentti ja Kansalaisten yhteisön (CC) Carlos Mesa sai 28,8 prosenttia ja äärioikeistolaisen Creemos-ryhmän (UCS + PDC) Luis Camacho sai noin 14 prosenttia kaikista äänistä. Varapresidentiksi valittiin David Choquehuanca, aymara-alkuperäiskansaan kuuluva vuosina 2006−2017 maan ulkoministerinä toiminut ammattiyhdistystaustan omaava kokenut poliitikko. Arce ja Choquehuanca nousevat valtaan 8.11.

Kun Evo Morales valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi vuonna 2005 hän sai 53,7 prosentin äänipotin. Silloin hän sai yli 1,5 miljoonaa ääntä. Vuoden 2020 vaaleissa Arce keräsi lähes 3,4 miljoonaa ääntä. Toisin sanoen MAS:in nauttima kansansuosio on yli kaksinkertaistunut 15 vuodessa. Vuoden 2009 vaaleissa Morales valittiin jatkokaudelle 2,9 miljoonalla äänellä ja 64,2 prosentin kannatuksella. 2014 Moralesin ja MAS-ryhmittymän kannatus ylsi 3,2 miljoonaan ääneen ja 61,4 prosenttiin. Äänimäärissä laskettuna Bolivian vasemmisto ei ole koskaan saanut vaaleissa yhtä paljon ääniä kuin nyt vuonna 2020.

Vaaleissa tarkkailijana toimineen Carter-keskuksen mukaan vaalit sujuivat hyvin, josta kiitos kuuluu vaalituomioistuimelle, joka takasi vaalien moninaisuuden samalla, kun se käyttäytyi itsenäisesti, puolueettomasti ja läpinäkyvästi. Monet muut vaaleja tarkkailleet tahot ovat niin ikään ilmaisseet tyytyväisyytensä tapaan, jolla vaalit saatiin vietyä läpi. Äänestysprosentti nousi 88,4 prosenttiin, sillä noin 7,3 miljoonasta äänioikeutetusta yhteensä lähes 6,5 miljoonaa käytti oikeuttaan valita päättäjänsä. Kaikkiaan Boliviassa on reilut 11,6 miljoonaa asukasta.

MAS vahvisti kannatustaan myös maan 130-paikkaisessa kongressissa, jonne se saa 75 edustajaa. Lisäystä tuli siis kahdeksan paikan verran. 36-paikkaiseen senaattiin MAS saa myös enemmistön 21 edustajan voimin. Senaatin suhteen paikkamäärä pysyy samana kuin vuoden 2019 vaaleissa. Alun perin vaalit oli tarkoitus järjestää jo 3.5., mutta koronaviruspandemian vuoksi ne siirtyivät syksyyn.

Luis Arce Catacora on 57-vuotias ekonomisti, yliopisto-opettaja ja poliitikko, joka tunnetaan erityisesti hänen saavutuksistaan Bolivian valtiovarainministerinä vuosina 2006−2017 ja vuonna 2019. Arce jätti ministerin tehtävät vuonna 2017 sairastuttuaan munuaissyöpään. Parannuttuaan siitä Brasiliassa hän kuitenkin palasi uudelleen politiikkaan. Vuoden 2020 vaalit olivat ensimmäinen kerta, kun Arce osallistui kansallisiin vaaleihin, sillä suurimman osan urastaan hän on omistanut virkamiestyölle valtion palveluksessa. Uransa valtion töissä Arce aloitti 1987 Bolivian keskuspankissa (BCB). Arce tunnetaan myös lempinimellä Lucho.

Evo Moralesin kauden talouspolitiikka, jota Luis Arce johti nosti Bolivian bruttokansantuotteen 9 miljardista dollarista yli 40 miljardiin dollarin. Talous kasvoi MAS-puolueen aiemmalla kaudella keskimäärin viisi prosenttia vuodessa, mikä tekee Boliviasta eniten kasvaneen eteläisen Amerikan valtion. Samaan aikaan Bolivia vähensi köyhien osuuden 38,2 prosentista 15,2 prosenttiin, kuten YK:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) lähteet todistavat. Työttömyys saatiin laskemaan 8,1 prosentista lähes puoleen eli 4,2 prosenttiin. Minimipalkka sen sijaan kohosi 60 dollarista 310 dollariin.

Arcen tulevaisuuden suunnitelmat

Heti alustavan vaalituloksen selvittyä vallan itselleen ottanut väliaikainen presidentti Jeanine Áñez tunnusti voittajat:

− Meillä ei ole vielä virallista tulosta, mutta jo tulleiden tulosten mukaan herrat Arce ja Choquehuanca ovat voittaneet vaalit. Onnittelen voittajia ja pyydän heidän hallitsevan Boliviaa ja demokratiaa ajatellen.

Ylimmän vaalituomioistuimen (TSE) puheenjohtaja Salvador Romero taas totesi, että äänestys sujui “rauhallisesti ja vilkkaasti”, juuri niin kuin nyt pitikin tapahtua, jotta maa voisi vahvistaa demokratiaansa. OAS antoi tunnustuksensa Bolivian kansalle sen kansalaistaidoista osallistua massiivisesti ja rauhanomaisesti äänestysoikeutensa käyttämiseen.

Evo Morales kiteytti tunnelmansa Buenos Airesista Twitterin välityksellä:

− Kansan tahto on asettunut kaiken yläpuolelle. Olemme jälleen miljoonia, nyt palautamme ihmisarvon ja vapauden kansalle.

Arce kuvaili voittoaan seuraavin sanankääntein:

− Bolivia on saanut demokratiansa takaisin. Haluan sanoa kaikille bolivialaisille, että olemme saaneet toivomme takaisin.

Sen jälkeen Arce lisäsi:

− Aiomme tehdä työtä kaikille bolivialaisille, aiomme rakentaa kansallisen yhtenäisyyden hallituksen. Aiomme saada takaisin luottamuksen, jotta voimme viedä eteenpäin kaikenlaisia taloudellisia toimia, kaikkien niiden bolivialaisten perheiden eduksi, jotka ovat kärsineet epävarmuudesta yhdentoista kuukauden ajan.

Pandemian runtelemassa taloudessa riittääkin haasteita, sillä bruttokansantuotteen arvioidaan heikentyvän 6,2 prosenttia vuonna 2020, kun samaan aikaan työttömyys on yli kymmenen prosentin lukemissa.

Mitä tulee uuden hallituksen koostumukseen, niin virkaa ei ole luvassa Evolle, mutta nuorille kylläkin:

− Muodostamme hallituksen, joka auttaa viemään Boliviaa eteenpäin. Tämä on MAS-ryhmittymän versio 2.0 ja haluamme saada mukaan joukosta erottuneita nuoria ammattilaisia, jotta voimme jatkaa tätä prosessia, joka luo uusia johtajia, uudistuu ja uskoo nuorisoon. Uskomme uudistuneeseen MAS-puolueeseen. Meidän pitää jatkaa hyväksi havaittuja käytäntöjä jatkossa, mutta toisia asioita on muutettava.

Arce tunnustaa Evon aseman liikkeen historiallisena johtajana ja mentorina, mutta korostaa toimeenpanovallan kuuluvan tästä lähin hänen uudelle hallitukselleen. Yksi uuden hallituksen projekteista liittyy kierrätetyn biodieselin valmistukseen:

− Emme aio vain tuottaa edullista polttoainetta, vaan aiomme myös istuttaa puita, kierrättää paistinrasvaa ja käyttää uudelleen eläinrasvaa. Siten voimme valmistaa uudistuvaa dieseliä. Aiomme seurata tuontia korvaavan teollisuuden logiikkaa. Ekologisen dieselin tuotannon avulla voimme vapautua tämän niin tärkeän resurssin maahantuonnista. Tämä puolestaan tulee vähentämään kauppataseen vajausta. Biodieselin valmistus tulee synnyttämään 200 000 suoraa ja epäsuoraa työpaikkaa.

Tuonnin korvaamisen ohella Arce korostaa panostavansa muun muassa ruokaomavaraisuuteen, maan sisäiseen turismiin, litiumin ja raudan teollistamiseen, sähkön vientiin ja kaasuteollisuuteen. Hän myös painottaa, että Bolivia aikoo jatkossakin pitää luonnonvaransa valtion käsissä.

− Litiumin teollistamisella aiomme luoda 130 000 uutta työpaikkaa ja 41 uutta teollisuudenalaa, jotka luovat lisää työtä bolivialaisille.

Vuoteen 2025 mennessä litiumin tuotanto tuo 2 miljardin dollarin tulot, kun siihen tehtävät investoinnit ovat noin puoli miljardia dollaria. Arce aikoo kunnioittaa maan itsemääräämisoikeutta joka käänteessä sekä järjestää kaivostuotannon mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Arce on tehnyt selväksi litiumin roolin vallankaappauksessa:

− Kaappausta ei tehty intiaania [Evo Morales] vastaan, vaan se tehtiin litiumin vuoksi. Sen suunnittelivat monikansalliset sen yksityistämisestä ja kaasun yksityistämisestä kiinnostuneet yritykset. Tulevaisuuden energian, litiumin, maailmanlaajuisista luonnonvaroista 70 prosenttia sijaitsee Boliviassa, erityisesti Uyunissa.

Löytyypä tulevalta presidentiltä myös sanottavaa nykyisen taloudellisen tilanteen parantamiseksi:

− Talous tarvitsee lisää resursseja, jotta sisäistä kulutusta voidaan vahvistaa. Se on meidän mallimme. Aiomme jatkaa avustuksia, takaamme ne niin kauan kunnes talouden kysyntä kasvaa. Köyhyys on kasvanut. Kansalla on nälkä. Kiersimme maan, löysimme nälkää ja se tuntuu pahalta.

Mikä tekee Bolivian tapauksesta erityisen on sen kansan sitkeys ja poliittisen tietoisuuden taso. Edes vallankaappaus ei vienyt kansaa väkivallan tielle eikä se myöskään hajottanut vasemmiston sisäistä yhtenäisyyttä. Kaiken taustalla säilyi luottamus ja usko uusiin vaaleihin, demokratiaan, jonka kautta vallankaappaajat voitaisiin syrjäyttää rauhanomaisesti. Politiikan voimasuhteissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia lyhyen diktatuurikauden aikana. Vaaliuurnilla nähtiin, ettei presidenttiehdokkaan vaihtuminen vaikuttanut vaalitulokseen juuri lainkaan. Tämä kertoo siitä, että MAS on kansanliikkeenä johtajiaan suurempi ja pitkäikäisempi ilmiö.

Kuten Arce luonnehtii tilannetta: yksi asia on tunnustaa Moralesin historiallinen rooli Bolivian muutoksessa, tyystin toinen asia taas on se mitä vaaleissa tapahtuu. Hänen mukaansa vaalit toteutettiin järjestöistä, MAS:in jäsenistä ja muutosta haluavasta kansasta käsin. Näin Boliviassa pystyttiin yhdistämään Moralesin kauden perintö ja uudistumisen tarpeen välttämättömyys. Andien valtio saa tuoreen vaalituloksen myötä uuden mahdollisuuden soveltaa sosialistista kansanvaltaa käytäntöön.

Politiikassa kaikki ei ole vain henkilöiden varassa, vaan taustalta löytyvät yhteiset nimittäjät kuten ideologia, arvomaailma ja poliittinen ohjelma. Se sama poliittinen voima, järjestäytynyt kansa ja MAS-puolue, joka näki valtansa vietävän vääryydellä nousi uudelle tasolle saadakseen sille kuuluvan oikeuden hallita maatansa takaisin. Se toteutti kansanvallan voiton ennen kaikkea tietoisuutensa, järjestäytymisensä ja yhtenäisyytensä turvin. Bolivian kansa on todistanut olevansa aidosti johtajiensa, entisten, nykyisten ja tulevien, yläpuolella. Näin demokratian tuleekin toimia. Samalla Bolivia on tarjonnut oivan demokratian esimerkin koko muulle maailmalle. Bolivian kansan tahto muuttaa maansa on jopa sen muutosvoimien alkuperäisen johtajan Evo Moralesin yläpuolella.

28.10. Arce ja Choquehuanca vastaanottivat vaalituomioistuimen valtakirjan vaalivoitostaan. Vielä kerran vaalien todettiin sujuneen puhtaasti ja läpinäkyvästi. Bolivian historian 67. presidentti aloittaa viisivuotisen valtakautensa (2020−2025) 8.11. Evo Moralesin odotetaan palaavan kotimaahansa heti 9.11. Tekaistut ja poliittisesti latautuneet syytteet kapinaan kiihottamisesta ja terrorismista Evoa vastaan on jo ehditty hylätä aiheettomina Bolivian oikeuslaitoksen toimesta. Näin ollen Bolivian synkkä sykli sulkeutuu lähes päivälleen vuosi alkamisensa jälkeen. Seuraavaksi odotettavissa on oikeuden soveltaminen vallankaappauksen arkkitehteihin.


Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: Zeit; Proceso; Atalayar; Página 12; El Comercio; La República; La Jornada, etc.

#Bolivia #Bolivian vaalit #Bolivian vallankaappaus #Evo Morales #Luis Arce #MAS #Demokratia #Latinalainen Amerikka