Avainsanaan ‘Andrés Manuel López Obrador’ liitetyt artikkelit

Bolivian entinen presidentti Evo Morales Ayma ja Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador tapasivat toisensa Kansallispalatsissa 21.10.2021. Parituntisen keskustelun aikana kansanläheiset ja periaatteelliset vasemmistojohtajat arvioivat alueen poliittista tilannetta ja jakoivat kokemuksiaan julkisesta hallinnosta. Morales ilmaisi kiitollisuutensa henkensä pelastamisesta ja kiitti Meksikoa myös 300 000 lahjoitetusta koronavirusrokotteesta. Vastalahjaksi hän antoi López Obradorille tästä tehdyn muotokuvan.

Evo Morales Ayma toimi Bolivian presidenttinä tammikuusta 2006 marraskuuhun 2019, kunnes paikallisen opposition, armeijan, poliisin ja Amerikkojen valtioiden järjestön (OEA) yhteistyön tuloksena saatiin aikaan vallankaappaus. 20.10.2021 Evo palasi Meksikoon, joka tarjosi hänelle turvapaikan loppuvuodesta 2019. Hänet kutsuttiin avaamaan Työn puolueen (Partido del Trabajo – PT) 25. kansainvälinen vasemmistoseminaari nimeltään “Puolueet ja uusi yhteiskunta” (Los Partidos y una Nueva Sociedad). Seminaariin osallistui ainakin 120 edustajaa 45 eri maasta. Lisäksi kolmipäiväisen vierailunsa aikana Evo tapasi Meksikon presidentin Andrés Manuel López Obradorin ja pääkaupungin kaupunginjohtaja Claudia Sheinbaum Pardon. Ehtipä hän jopa käydä puhumassa Sähköasentajien ammattiliiton (SME) väelle konferenssissa ”Etelään katsoen: Meksiko ja Latinalainen Amerikka” (Mirando al sur: México y América Latina). Nykyisin Morales omistautuu 1997 perustetun puolueen Liike Sosialismiin (MAS) johtamiseen. Vierailunsa aikana maailmankuulu aimaroiden alkuperäiskansojen jäsen antoi haastattelun La Jornada-lehdelle. Tarjoan siitä seuraavaksi lähes kokonaisen käännöksen.

Meksiko on kansojen vapaustaistelijoiden koti

Kaksi vuotta vallankaappauksen ja Meksikon turvapaikan jälkeen Bolivian monikansallisen valtion entinen presidentti Evo Morales on palannut maahan osallistuakseen Työn puolueen järjestämään kansainväliseen vasemmistoseminaariin. Tämän sanomalehden yksinoikeudella tehdyssä haastattelussa Morales kertoi dramaattisista hetkistä, joita hän eli varapresidentti Álvaro García Lineran rinnalla lentääkseen Meksikoon Meksikon ilmavoimien koneella, joka lähetettiin hänen pelastamistaan varten.

Liikuttuneena, hän ilmaisi keskustelun lomassa kiitollisuutensa Meksikon toimeenpanovallan haltijalle siitä solidaarisuudesta, jota hän tarjosi niin vaikeina hetkinä: ”Haluan sanoa veljelliselle presidentti Andrés Manuel López Obradorille, kansalle, niille, jotka ovat ottaneet minut vastaan, että he todella pelastivat henkeni.”

Euroopan parlamentin jäsenet asettivat [diktaattori] Jeanine Áñezin ehdolle omantunnonvapauden Sakharov-palkinnon saajaksi. Millaisen mielipiteen se ansaitsee teiltä?

− Vierailemme Meksikossa kaksi vuotta vallankaappauksen jälkeen ja vuosi demokratian elpymisen jälkeen. Eilen, 20. lokakuuta, oli päivä, jolloin voitimme vaalit. Ja viime vuoden lokakuun 18. päivänä saimme takaisin demokratian. Oikeisto sanoi: Liike Sosialismiin-Kansojen itsemääräämisoikeuden poliittinen väline (MAS-IPSP) ei palaa hallitukseen, eikä Evo palaa Boliviaan. Tänään MAS on hallituksessa ja Evo on elossa Boliviassa ja elämme jälleen kansanvallassa, kiitos Meksikon kansan, sen presidentin sekä myös Argentiinan ja Venezuelan. Olen hyvin kiitollinen.

− Joissakin Euroopan parlamentin jäsenissä on yhä vallalla siirtomaa-Eurooppa. Mutta emme elä enää kolonialismin aikoja. Tarvitsemme Amerikan ja monikansallisen planeetan, jolla on yleismaailmallinen kansalaisuus. Ei voida ymmärtää, miten joukko Euroopan parlamentin jäseniä palkitsisi heidät, jotka käyttivät voimakeinoja, Raamattua, suorittaakseen vallankaappauksen, josta aiheutui niin monia kuolleita ja haavoittuneita.

− Olen vakuuttunut siitä, että siirtomaa-Euroopan on pohdittava sitä, että lokakuun 12. päivä 1492 oli invaasio eikä Amerikan löytäminen. Kuten isovanhempani sanoivat, sivilisaatio ei saapunut, vaan saapui ”syfilisaatio”. Se ei ollut valloitus, se oli raju rynnäkkö. Eurooppalaisten hyökkäys ei tuonut meille onnea, vaan ryöstelyä ja rasismia. He halusivat hallita meitä miekalla tai ristillä, mutta he eivät kyenneet.

− Ei voida ymmärtää, että sellaista voitaisiin palkita. Tuon koloniaalisen mentaliteetin on loputtava. Lähes 200 vuotta moraalittoman Monroen opin (1823) jälkeen alkuperäiskansojen liike ja muut yhteiskunnalliset sektorit, mukaan lukien alojensa ammattilaiset, vaativat monikansallista Amerikkaa. He uskoivat, että koko Latinalainen Amerikka kuuluu Yhdysvalloille. He ovat väärässä. Latinalainen Amerikka ja Karibia eivät ole Yhdysvaltojen takapiha.

− Sukupolvemme haluaa monikansallisen Amerikan kansoilta kansoille. Monikansallinen ei ole yhteensopiva kapitalismin tai imperialismin kanssa.

− Tästä syystä ei voida ymmärtää, että näinä aikoina jotkut Euroopan parlamentin jäsenet yrittäisivät palkita Áñezia. Se on vallankaappauspalkinto!

Evo avasi Työn puolueen 25. vasemmistolaisten muutosvoimien seminaarin Meksikossa lähes kaksi vuotta kokemansa vallankaappauksen jälkeen. Kansainvälinen seminaari kokoaa yhteen edustajia 45 maasta mukaan lukien Latinalainen Amerikka, Eurooppa, Kiina, Vietnam ja Venäjä.

—  Presidentti López Obradorin juuri julkaisemassa kirjassa sanotaan, että Meksikon ilmavoimien lentokoneen lentoonlähdön aikana, sen, joka lensi Chimorén lentotukikohtaan Cochabambassa pelastaakseen teidät, lentokonetta, jossa matkustitte, olisi ammuttu. Huomasitteko tämän hyökkäyksen?

– Lauantaina 9. päivänä [marraskuuta] lähdin La Pazista Cochabamban trooppiselle alueelle. Poliisi oli valtaamassa lentokentän. Armeija teki yhteistyötä, mutta kun aloin nousta koneesta, paikalle saapui turvallisuusjoukkojen kapteeni ja näytti minulle matkapuhelimensa viestejä, joissa luki: ”Tuokaa minulle Evo. Hänellä on 50 isoa tikkua (50 000 dollaria).”

− Sotilaat olivat jo pyytäneet eroani. Jokin Bolivian työläisten keskusliiton (COB) johtaja pyysi myös sitä. Epäilin, mutta en vielä ymmärtänyt. Maanantaina, kun olin Chimoréssa, joku sanoi: ”Jos haluamme pelastaa muutosprosessimme, meidän on pelastettava Evon henki.” Silloin minä reagoin. ”On erittäin tärkeää pysyä hengissä.”

− Minulle tuli heti mieleen Luis García Mezan vallankaappaus vuonna 1980. Kansallinen demokratian puolustuskomitea, COB, Santa Cruzin Marcelo Quiroga ja vasemmistopuolueet olivat koolla. Ne päättivät käydä vastarintaan ja kehottivat sitten vetäytymään. Kaikki tunnistivat Marcelo Quirogan ja sanoivat hänelle: ”Mene pois, Marcelo!” Marcelo ei koskaan lähtenyt, hän oli edelleen rivissä. Ja he laittoivat luodin häneen. Niinpä sanoin, että henki on pelastettava.

Hugo Chávez kertoi minulle, että kun he tekivät hänelle vallankaappauksen, hän ja Fidel Castro kommunikoivat ja Fidel sanoi hänelle: ”Pelasta henkesi heti tällä hetkellä.” Ja armeija vei hänet yhdelle saarelle. Joten siksi ajattelin, kuinka pelastaisin henkeni ja suunnittelin, kuinka pääsen pois.

− Kun sanoin presidentin lentokoneen lentäjälle, että ”meidän täytyy matkustaa Chimoréen”, hän ei halunnut tehdä niin. Me suutuimme. Minun piti soittaa Bolivian ilmavoimien (FAB) komentajalle ja kertoa hänelle: ”Mikä yleinen häpeä. Tiesitte, että minulla oli suunnitelmia päästä Chimoréen. Miksi ette anna minulle konetta?” Hän vastasi: ”Vallankaappaus on jo ollut käynnissä aamusta asti.”

Puolustusvoimat pyysivät eroani, ei vallankaappauksen viimeisenä päivänä, vaan aikaisemmin.

− Joka tapauksessa, sinä päivänä lähdin. Ilmavoimien komentaja sanoi: ”Ei, et voi käyttää presidentin lentokonetta.” Hädin tuskin pääsimme ulos. Laskeuduimme, kuten aina, Chimoréen. Kun kone pysähtyi, katsoin ympärilleni. Olimme sotilasterminaalissa emmekä kaupallisessa terminaalissa. Soitan lentäjälle ja sanon: ”Mitä tapahtui? Sulje ovi. Mennään kaupalliseen terminaaliin.” Sitä oltiin sulkemassa ja siellä näin 10, 15 auton ajavan täysillä lentoradalla. Myös johtajat, tropiikin paikallisviranomaiset ja kansalaiset olivat yllättyneitä. He odottivat minua kaupallisella lentoasemalla.

− En ollut vielä eronnut. Minulle kerrottiin, että lentokonehalli oli täynnä virkapukuisia, hyvin aseistettuja sotilaita. He eivät halunneet avata turvauloskäyntejä. Mutta lopulta he nostivat puomit saadakseen meidät pois sotilasterminaalista. Mitä se tarkoitti? Sotilasvallankaappaus oli alkanut. Sinä iltana erosimme. Yritimme antaa itsellemme turvaa.

− Seuraavana päivänä Meksikosta kotoisin oleva kone oli jo Perussa, aikaisin, kello seitsemän tai kahdeksan aamulla. He kertoivat meille, ettei sitä päästetty sisään, sille ei haluttu myydä polttoainetta. Kello 11, kun se oli lähdössä, se oli rajalla ja kone pakotettiin palaamaan kiitotielle. Puhuimme kenraalin kanssa. Hän sanoi minulle: ”Mikään sotilaslentokone ei voi tulla Boliviaan.” Se sai minut nauramaan. Sanon hänelle: ”Kenraali, tiedättekö, kuinka monta sotilaslentokonetta saapui Chimoréen uusliberalististen hallitusten aikoina? Kaksi tai kolme viikkoa sitten saapui sotilaskone Turkista. Ja sanotte minulle, että mikään sotilaslentokone ei pääse Boliviaan…” Hän vaikeni ja vastasi: ”Koska kone ei pääse tänne ilman oikeudellisia ongelmia, miksi Perusta ei tule tänne palkattu siviilikone?”

− Kun väittelimme, OEA:n suurlähettiläämme Emilio Gonzálezin kautta tuli viesti, että Yhdysvallat tarjosi lentokonetta viedäkseen minut pois Chimorésta minne vain haluan. Ajattelin: ”Tämä vie minut suoraan Guantánamoon tai Yhdysvaltoihin.”

− Lopulta meksikolainen kone saapui yöllä Argentiinan, Meksikon, Venezuelan ja Kuuban ponnistelujen ansiosta; entisten presidenttien, kuten Zapateron ja Samperin, en tiedä kuinka monen ulkoministerin työn vuoksi. Minun on tunnustettava Paraguayn presidentin panos. Kone pääsi laskeutumaan myös sen tosiasian ansiosta, että yli 10 000 kumppaniamme oli paikalla sinä päivänä. Ilman näitä 10 000 toveria ja ilman tätä kansainvälistä kanavointia, en tiedä mitä olisi tapahtunut.

− Meksikolainen lentokone saapui kello 10 tai 11 yöllä. Ajoimme ja pääsimme kiitotien päähän valmiina lähtemään, mutta kone ei lähtenyt. Se seisoi 10, 15, 20, 30 minuuttia. Miehistön komentaja kulki ohi ja sanoi meille: ”Meillä ei ole lupaa lentää.” Katsoimme toisiamme: ”Mitä me teemme? Ajakaamme takaisin kaupalliseen terminaaliin.”

− Tukijani olivat jo lähdössä, mutta koska minun ei annettu lähteä, he kokoontuivat uudelleen lentokentälle. Olimme koneen sisällä. Kapteeni sanoi meille: ”Älkää menkö ulos, täällä sisällä on kuin olisimme Meksikon alueella.”

− ”Ja nyt mitä me teemme?” − kysyimme itseltämme. En voinut enää soittaa Bolivian joukkojen komentajalle. Mutta Álvaro soitti hänelle ja sanoi: ”Komentaja, yli 10 000 talonpoikaistoveria on keskittynyt tänne. Ette päästä meitä ulos. Lentokenttä tulee kuumenemaan. Me tulemme varmasti kuumenemaan. Sotilaasi tulevat kuumenemaan. Ja se on oleva sinun vastuullasi.”

− Lähdimme jälleen, noin 11, melkein 12. Siellä oli siviilejä, poliiseja ja sotilaita, jotka olivat epäilyttävästi liikekannalla. Alueemme kansanedustaja ja johtajamme ottivat haltuunsa lennonjohtotornin.

− Eilen minulle annettiin tämä [Meksikon presidentin] kirja ”Matkan puolivälissä” (A la mitad del camino), joka kertoo koko tarinan. Yllätyin. Olen lukenut sitä vähän. Se tuo julki meksikolaisveljien miehistön tiedot. Minulla on aina ollut oppositioon soluttautuneita ihmisiä ystävinä. He paljastivat minulle, että oikeisto katuu sitä, ettei se tappanut minua vallankaappauksen aikana.

Evo Morales seurueineen tapasi myös Ciudad de Méxicon kaupunginjohtaja Claudia Sheinbaumin (keskellä Evon oikealla puolella). Ilmapiiri oli rento, iloinen ja rakentava. Samat sanat kuvaavat koko bolivialaisjohtajan vierailua Meksikoon.

— Millaisena näette Latinalaisen Amerikan yhdentymisprosessin? Luuletteko, että vapaakauppa voi olla väline mantereen maiden lähentymiselle vai millaisten akselien varassa sen tulisi tapahtua?

– Talousmallimme ei perustu vapaaseen kauppaan. Se on täydentävyyden ja solidaarisuuden kauppaa. Näin olemme voineet taata talouskasvun, mutta luoneet myös uuden politiikan varallisuuden uudelleenjaossa.

− Voi olla, että jollain mantereella, Euroopassa tai Aasiassa jokin tuote on kilpailukykyinen. Jos haluamme vähentää syviä taloudellisia eroja, kaupan kysymys on täydentävää tukea.

− Olemme edenneet valtion osallistumisen emmekä pelkästään markkinoiden perusteella. Ainoa tapa integroida itsemme on täydentävyysperiaate. Mitä sen parempaa onkaan kuin keskustella siitä, mikä politiikka, mitkä ohjelmat, mitkä hankkeet hyödyttävät vähävaraisimpia ihmisiä, ihmisiä, jotka tarvitsevat valtion läsnäoloa. Kokemuksemme suuri etu on, miten se yhdistää taistelun yhteiskunnallisista vaatimuksista rakennemuutosehdotuksiin.

− Näen Latinalaisen Amerikan suurella toivolla. Kaikki Yhdysvaltojen politiikat ja opit epäonnistuvat. Liman ryhmää (Grupo de Lima) ei juuri enää ole. Missä on Tyynenmeren allianssi (Alianza del Pacífico)?Huumekaupan torjuntaa käytetään tekosyynä geopoliittiselle valvonnalle, luonnonvarojamme ryöväämiselle ja kun kansallistamme. Olemme osoittaneet, että huumekauppaa on mahdollista vastustaa.

− Tietenkin meillä on heikkouksia, mutta ensi vuonna on melkein varmaa, että jotkut presidenttikamppaillut voitetaan. Meillä ei mene niin huonosti Chilessä eikä Kolumbiassa. Toivoa on. Jos tulokset ovat hyviä, Latinalainen Amerikka palaa Kirchnerin, Hugo Chávezin, Correan aikoihin.

Evo puhui myös vuonna 2009 pääkaupungin metropolialueen julkisen sähköyhtiön (Luz y Fuerza del Centro) laittomasta lakkauttamisesta vastarintansa aloittaneen sähköalan työntekijöiden ammattiliiton (Sindicato Mexicano de Electricistas) väelle sen järjestämässä seminaarissa, jossa katse käännettiin etelään.

— Millaisena näette Kiinan läsnäolon Latinalaisessa Amerikassa? Onko se apu vai este?

– Kun olin presidentti, Yhdysvaltojen kanssa ei ollut sopimusta. Se ei ole vain kulttuurillinen tai poliittinen kysymys. Pitää tietää, mikä on kapitalismin rooli imperialismissa. On tärkeää, että meillä on tiettyjä suurvaltoja liittolaisina, ei imperiumeja, kuten Venäjä, Kiina, Intia ja eräitä Euroopan maita. Se on myös ollut vahvuutemme. Ja tehkäämme liitoksia ilman pelkoa tai uhkauksia Kuuban, Venezuelan ja Iranin kanssa.

− Ollessani presidenttinä Yhdysvaltojen suurlähettiläs vieraili luonani. Hän pyysi minua hätäkokoukseen. Minulla oli täysi kalenteri, ja sanoin hänelle: suurlähettiläs, minulla on aikaa vain kello viisi aamulla. Kello viisi aamulla hän tuli paikalle yksin. Koska ennen, kuuntele minua hyvin, veljeni toimittaja, kun Yhdysvaltain suurlähettiläs saapui palatsiin, hänen ylimielisyytensä otti vallan. Hän sanoi minulle: ”Ette voi olla diplomaattisuhteissa Kuuban, Venezuelan tai Iranin kanssa.” Olisin heittänyt hänet ulos sillä hetkellä, mutta pelkästä kunnioituksesta vastasin: ”Aiomme ylläpitää keskinäiseen kunnioitukseen perustuvia suhteita kaikkien kanssa. En tarvitse mitään ohjeita tai suosituksia.”

− Vuonna 2008 suurlähettiläs rahoitti vastustajiemme vallankaappausta, separatismia. Hän meni rajoitettuihin tapaamisiin oppositiokuvernöörien kuten Rubén Costasin kanssa. Muistan sen tarkasti. Olin käynnistämässä ohjelman uusien työpaikkojen luomiseksi nuorille. Selitin ja selitin eivätkä nuoret taputtaneet. Otin hetkestä vaarin ja sanoin: ”Minulla on vakava ongelma Yhdysvaltain suurlähetystön kanssa. Suurlähettiläs tekee salaliittoja. Päätin julistaa Yhdysvaltain suurlähettilään ei-toivotuksi henkilöksi.” Nuoret taputtivat tälle, mutta eivät työllisyystoimille.

− Päätin keltään kysymättä. Joskus sinun on otettava hetki haltuusi voimalla ja rohkeudella. Varapresidentti soittaa minulle ja kysyy: mitä tapahtui Evo?

− Otin autokyydin ja ohittaessani ulkoministeriön soitan ulkoministeri David Choquehuancalle. David, kerron hänelle, julistin juuri Yhdysvaltojen suurlähettilään ei-toivotuksi henkilöksi. Te, tehkää huomautus, joka virallistaa sen.

− ”Mitä?” − hän sanoo. ”Tapasin itse asiassa Yhdysvaltain suurlähettilään. Nyt ymmärrän hänen reaktionsa. Hän nousi ylös, istui ja tunsi olonsa epämukavaksi.”

− Jokaisella maalla on muotonsa, tyylinsä. Kiina tukee kehitystä kiristämättä meitä, ehdollistamatta meitä. Yhdysvallat haluaa soveltaa ohjelmaansa, mutta vastineeksi luonnonvarat ja peruspalvelut tulisi yksityistää ja lisäksi taistelulle huumekauppaa vastaan pitäisi laittaa tietyt ehdot. ​​Kiina antaa sinulle tunnustusta, se ei aseta sinulle ehtoja. Se on tuo syvällinen ero. Sama pätee Venäjään ja muihin maihin.

− Kokemukseni mukaan riitelemme imperiumin kanssa, mutta emme muiden suurvaltojen kanssa. Tasapainotamme itseämme hyvin, jotta maamme ei jäisi eristyksiin. Presidenttinä oleminen tarkoittaa hyvien kauppojen tekemistä maallesi. Tämän opin ja olemme siinä tehtävässä tällä planeetalla.

Morales ja kiihkeistä puheenvuoroistaan tunnettu Työn puolueen (PT) kongressiedustaja Gerardo Fernández Noroña ennättivät tavata toisensa kesken eduskunnan alahuoneen monipäiväisen budjettirupeaman, jonka aikana käytiin läpi yli 500 muutosehdotusta.

— Oliko taaksepäin katsottuna virhe asettua uudelleen ehdokkaaksi vai ei?

– Meidän on mentävä ytimeen: se ei ollut egon, vaan sosiaalisten liikkeiden ajamaa. Viimeisessä kongressissamme poliittinen välineemme päätti: ”Ainoa ehdokkaamme on Evo Morales.” Sanoin: ”Aion mennä Chapareen istuttamaan tambaquita (makean veden kalaa).” Mutta se oli melkein koko bolivialaisen kansan päätös.

− Aluksi sanoin, että ehkä se oli virhe. Mutta kansa ei ollut väärässä: vallankaappausoikeisto on tuhonnut taloutemme lyhyessä ajassa. Oikeisto tietää jo, että ellemme tee virheitä, se ei koskaan voita meitä vaaleissa.

−Meillä on poliittinen projekti ja ohjelma, joka takaa kansan vapautumisen. Tämä talousohjelma perustuu kansallistamiseen. Joka vaaleissa kohtaamme toisemme, yksityistäjät ja kansallistajat. Kansa oli oikeassa pyytäessään jatkuvuutta.

− Jokaisella maalla on oma erikoisuutensa. Bolivian jatkuvuus kyseenalaistetaan, mutta Espanjasta ei puhuta mitään, vaikka siellä myös taataan yhtäjaksoisuus.

— Olet tänään puolueesi, MAS:in ja yhteiskunnallisen liikkeen johdossa. Kuinka monimutkainen on suhde saman puolueen muodostamaan hallitukseen?

− Julkinen hallinto on Lucho Arcen johtajuuden alaisuudessa. Presidenttimme on se, joka päättää. Evo puheenjohtajana tai liittojen puheenjohtajana ei voi painostaa tai asettaa ehtoja. Minulla on velvollisuus tehdä ehdotuksia, välttää ongelmia ja hän, Lucho, hallinnoi.

− Meidän vastuullamme on pitää huolta ideologisesta osuudesta ja vahvistaa MAS-IPSP:n potentiaalia, yhdistää, ei aiheuttaa ongelmia. Minun vastuullani on se, miten voidaan voimistaa, vahvistaa ja yhdistää. Uskollisuus on tärkeää. Ei niinkään Evolle tai Lucholle, vaan periaatteille, jotka esi-isämme jättivät meille. Tämä taistelu juontaa juurensa 500 vuoden takaa. Meidän on oltava uskollisia isovanhemmillemme, Tupaj Katarille, Zárate Villcalle, Bartolina Sisalle, Bolívarille.

− Emme ole keksineet näitä periaatteita. Ideologia perittiin meille ja saimme sen takaisin. Mutta jos et ole anti-imperialisti, et ole vallankumouksellinen. Se on minun kokemukseni.

− Kun joku sanoo minulle olevansa itsenäinen, olevansa neutraali, he ovat aina sortavaa puolta. Opin sen vallankaappauksesta. Tämä on siis yhteistä työtä. Toiset julkishallinnossa, toiset poliittisen toiminnan vahvistamisessa kuten MAS-IPSP, yhtenäisyyden, uskollisuuden ja kurinalaisuuden parissa, mitkä takaavat rakkaan Boliviamme toivon.

— Onko teillä jotakin viestiä meksikolaisille?

− Haluan sanoa veljelleni presidentti Andrés Manuel López Obradorille, kansalle, niille, jotka ovat ottaneet minut vastaan, että he todella pelastivat henkeni. Ja nyt, tuon kirjan tietojen perusteella, se on täysin vahvistettu. Mutta meitä autettiin demokratian palauttamisessa myös Argentiinasta, Venezuelasta, Kuubasta, Nicaraguasta, Euroopasta ja Aasiasta käsin. Sellaista taistelu on. Olemme erittäin kiitollisia presidentti López Obradorille tästä suuresta humanitäärisestä eleestä. Paljon kiitoksia.

Lähde: Evo: México, casa de los que luchan por liberar a sus pueblos, La Jornada 22.10.2021.

Teksti: Luis Hernández Navarro

Käännös ja toimitustyö: Sami Laaksonen


Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard otti veljesvaltion presidentin Evo Moralesin lämpimästi vastaan niin 12.11.2019 kuin 20.10.2021 lähes kaksi vuotta Andien maan vallankaappauksen jälkeen.
López Obrador kuvaili Evoa ”Bolivian kansan uskolliseksi johtajaksi ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alkuperäiskansojen aidoimmaksi edustajaksi”.
Helsingin Sanomien syyskuun lopussa julkaiseman uutisjutun sisältö on suoraan sanoen luokaton 312 sanan tekele, joka maalailee Meksikon hallituksesta ja sen presidentistä varsin yksipuolista kuvaa. Ongelmat alkavat jo syyttelevästä otsikosta ja virheellisestä kuvatekstistä. Kaiken kaikkiaan tässä ”journalismin helmessä” on kymmenen asiavirhettä ja toiset kymmenen ylitulkintaa. Koen sen rikkovan hyvien lehtimieskäytäntöjen kohtia 1./8./10./11./12./13./20/21.

Helsingin Sanomat jatkoi epäilyttävien pääosin englanninkielisiin lähteisiin ja oppositiolehtiin perustuvien Meksiko-uutisten tehtailun. Olen laatinut Hesarille jo aiemmin huhtikuussa 2021 vastineen silloisesta pandemiauutisoinnista. Tämä 25.9. julkaistu lyhyt juttu Meksikon hallituksen oletetusta tiedevastaisuudesta pitää sisällään useita asia- ja tulkintavirheitä eikä edusta hyviä journalistisia käytäntöjä tai lainaa lähteitä tasapuolisesti. Se voidaan ensisilmäykseltä tuomita meksikolaiseksi oikeistopropagandaksi. Tein 27.9. lyhyen alle 700 sanan vastineen Suomen suurimmalle sanomalehdelle, jonka käytännöissä olisi paljonkin parantamisen varaa, varsinkin mitä tulee sen ulkomaan uutisointiin. Sen lukijat ansaitsevat laadukkaampaa, tasapuolisempaa ja perustellusti kriittisempää sisältöä. HS ei julkaissut mielipidetekstiäni. Olen tehnyt Helsingin Sanomien uutisoinnista kantelun Julkisen sanan neuvostoon (JSN). Esitän seuraavaksi tekemäni vastineen, joka kertaa tapahtumat tiivistetysti.

Meksikon hallitus ei ole tiedevastainen

Meksiko vietti 27.9. juhlavuotensa huipentumaa, kun itsenäisyyden saavuttamisesta tuli tuolloin kuluneeksi täydet 200 vuotta. Varsinaista itsenäisyyspäivää vietettiin 16.9. Siinä missä italialaiset carabinerosit ovat kunnostautuneet viime aikoina kulttuuriperinnön vaalijoina estäen arkeologisten esineiden laittoman huutokaupan ja palauttamalla esineet Meksikoon, kunnostautui Helsingin Sanomat 25.9. puolestaan kirjoittamalla Meksikosta arveluttavan uutisen, jossa maan hallitusta ja presidenttiä syytetään tiedevastaisuudesta.

Kyseinen uutisjuttu perustuu The Guardianin ja AP-uutistoimiston englanninkielisiin lähteisiin, mutta uutinen palautuu pitkälti El Economista -lehden artikkeliin. Uutisen varsinainen alkulähde on kuitenkin oikeistolaisessa talouslehdessä El Financiero 20.9. julkaistu Raymundo Riva Palacion kolumni, jossa syytetään henkilökohtaisuuksiin menevällä tavalla valtakunnansyyttäjää Alejandro Gertz Maneroa tiedeyhteisön vainoamisesta. Kolumnisti on hallituksen ärhäkkä kriitikko ja suoranainen vihamies.

Meksikon vasemmistohallitus ei ole tiedevastainen. Sen vajaan kolmen vuoden toimikauden aikana maan syrjäseuduille on perustettu 140 uutta yliopistoa. Presidentti Andrés Manuel López Obrador on itsekin valmistunut kandidaatiksi Meksikon arvostetuimmasta yliopistosta (UNAM) ja hänen vaimonsa on tutkija. Kansallisen tieteen ja teknologian neuvottelukunnan (Conacyt) budjetti vuodelle 2022 kasvaa 11,3 prosenttia, mutta yli 38 000 tutkijan saama rahoitus kasvaa peräti 31 prosenttia. Nämä eivät ole tiedevastaisen hallituksen toimia.

Tiedevastaisuuden argumentointi noudattaa kahta päälinjaa. Ensinnäkin se on yksi opposition jatkuvasti käyttämistä peruskampanjoista, joiden päämäärät ovat ensituntumalta jaloja, mutta todellisuudessa kyse on halvasta politikoinnista. Koska kansainvälisestä politiikasta ei löydy varsinaista vertailukohtaa Meksikon presidentille, samat tahot, jotka omistautuvat hänen hallituksensa vastustamiselle, ovat halunneet esittää hänet Donald Trumpin kaltaisena ”vaarallisena populistipoliitikkona”. Tälle ei löydy yhtään todellista argumenttia, mutta koska väitteitä on toisteltu ja muutama ulkomainenkin media, kuten The Guardian, on tarttunut niihin, käyvät ne yhä lyömäaseeksi.

Parametrían toteuttamassa ja Eje Centralin elokuun lopussa julkaisemassa kyselyssä 73 prosenttia hyväksyi presidentin politiikan ja 23 prosenttia taas suhtautui siihen kielteisesti. Vuoden 2018 vaaleissa López Obrador sai enemmän ääniä kuin yksikään presidentti – Meksikossa vaalit ratkaistaan yhdellä ainoalla kierroksella − ja enemmän kuin kaikki kolme muuta ehdokasta yhteensä. 30,1 miljoonan äänen ja 53,2 prosentin mandaatti on jatkunut vahvana, sillä 6.6.2021 järjestetyissä vaaleissa presidentin puolue Kansallinen uudistusliike (Morena) voitti lähes kaksi kolmasosaa maan vaalipiireistä ja vahvisti asemiaan osavaltiotasolla.

Sain itse Conacytin apurahan vuosina 2011−2015 Ciesas-yliopistossa toteuttamiini antropologian opintoihin. Koska minimipalkkaa on nostettu 2019−2021 yhteensä 51 prosenttia, ovat nuo siihen sidotut maisteri- ja tohtorivaiheen apurahat käytännössä tuplaantuneet. Niiden lisäksi hallitus rahoittaa nykyisin sosiaalisten ohjelmiensa budjetista yli 300 000 kandidaatin tutkintoa suorittavan vähävaraisen opiskelijan apurahoja.

Mitä tulee lehdessä (HS 25.9.) julkaistuun uutiseen, niin se sisältää useita asiavirheitä. 109 eri alojen säätiötä lakkautettiin huhtikuussa 2020, jotta niiden hallinnoimat tukivarat voitaisiin jakaa jatkossa suoraan edunsaajille ilman välikäsiä. Näin vähennetään turhaa byrokratiaa, lisätään läpinäkyvyyttä ja estetään korruptiota. Rahoitus on jatkunut entisellään suoraan valtion kassasta.

Tutkijoiden rikossyytteiden taustalla ei ole presidentti tai edes valtakunnansyyttäjä, koska niiden ilmiantovelvollisuus on koskenut tiedeneuvostoa (Conacyt). Sen jälkeen asiasta on tehty tutkinta. Tuore tapaus oli kolmas kerta, kun pidätysmääräyksiä haettiin. Pidätysmääräyksiä ei kuitenkaan myönnetty, koska on epäselvyyttä siitä, sijoittuvatko tapahtumat pääkaupunkiin vai Estado de Méxicon osavaltioon, syytetaakka tulee myös henkilöidä tarkemmin. Lain mukaan järjestäytyneestä rikollisuudesta tulee määrätä ennaltaehkäisevää tutkintavankeutta.

Akateemisessa maailmassa on esiintynyt varojen väärinkäyttöä ennemminkin, vaikka HS ei mainitse sitä jutussaan. Estafa Maestra on poliitikkojen ja tutkijoiden edellisellä hallituskaudella 2012−2018 yhdessä tekemä ”mestarihuijaus”, johon käytettiin 128 haamuyritystä reilun 340 miljoonan euron varastamiseksi 11 valtion viraston ja kahdeksan julkisen yliopiston sekä 58 yrityksen avulla. Tähän tapaukseen on liitetty yli 50 eri tason virkailijaa.

Helsingin Sanomat kertoo Foro Consultivo, Científico y Tecnológico -tiedejärjestön saaneen 2,1 miljoonaa euroa valtion rahoitusta. Maaliskuussa 2020 julkaistun La Mafia de la Ciencia -nimisen tutkimuksen mukaan tämä julkisten varojen väärinkäyttäminen olisi kestänyt ainakin 16 vuotta. Pelkästään vuosien 2011 ja 2018 välillä FCCyT-järjestö olisi saanut Meksikon tiedeakatemiaa vastaavalta Conacyt-neuvostolta 287 miljoonaa pesoa tai nykykurssin mukaisesti 12,1 miljoonaa euroa. Tiedemaailmaa koskevat yksinkertaisesti samat läpinäkyvyyden ja laillisuuden vaatimukset kuin kaikkia muitakin aloja.

En olisi itse koskaan Meksikon kansalaisena äänestänyt presidentikseni tiedevastaista henkilöä. Siksi pyytäisin Hesaria jatkossa käyttämään lähteitä monipuolisemmin. Sen lainaamissa The Guardianin ja AP:n jutuissa on tuotu esiin myös syyttäjäpuolen näkemykset. Conacyt pitää noussutta kohua ”väärän tiedon aaltona”.

Meksikossa eletään parhaillaan julkisen elämän täysremonttia (La Cuarta Transformación), jonka pääasiallisena tehtävänä on korruption kitkeminen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen. Muutos on luonteeltaan rauhanomainen ja demokraattinen, mutta radikaali, joten se ärsyttää myös monia medioita, jotka olivat tottuneet saamaan toimintaansa rutkasti rahoitusta valtion kassasta samalla, kun niiden ei tarvinnut maksaa edes veroja. Nyt noita etuoikeuksia ei enää ole.

Meksiko lunasti itsenäisyytensä 11 vuoden taistelun jälkeen 27.9.1821, kun voitokas Kolmikanta-armeija (El Ejército de las Tres Garantías) marssi maan pääkaupunkiin. Sen sanotaan olleen onnellinen päivä, sillä olihan Meksiko vapautunut siirtomaaisäntiensä julmista kahleista. Kansanliikettä yhdistivät kolme periaatetta: itsenäisyys, yhtenäisyys ja uskonto.

Uutisjutun läpikäyminen kappale kappaleelta

Meksikon presidentin tiedevastaiset toimet kovenevat: haluaa pidättää 31 tiedemaailman edustajaa

Tiedeyhteisön mukaan kyse on mielivallasta.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador heilutti Meksikon lippua maan itsenäisyyspäivänä 15. syyskuuta. KUVA: PEDRO PARDO / AFP

Helsingin Sanomien 25.9.2021 julkaisema Meksikoa koskevan uutisen ongelmat alkavat jo otsikosta, jossa viitataan Meksikon presidentiksi yli 30 miljoonan äänen turvin nousseeseen historian kaikkien aikojen suosituimpaan presidentti Andrés Manuel López Obradoriin ”tiedevastaisena” toimijana, joka ”haluaa pidättää” tiedemaailman edustajia. Alaotsikko lisää joukkoon vielä yhden perusteettoman viittauksen ”mielivaltaan”. Kuvatekstikään ei pidä paikkaansa, sillä Meksikon itsenäisyyden juhlinta alkaa 15. päivä syyskuuta varsinaisen itsenäisyyspäivän aattona niin sanotulla huudolla (El Grito), joka juhlistaa 1810 alkanutta itsenäisyyssotaa. Virallinen itsenäisyyspäivä on kuitenkin 16.9.

Laura Halminen HS

25.9. 10:10

Esitän kunkin jutun osion mustemmalla tekstillä, johon olen tarpeen mukaan lisännyt kursiiveja tai mustauksia lainattujen julkaisujen ja mainittujen henkilöiden korostamiseksi. Laura Halmisen hatarien lähteiden pohjalta kirjoitettu epäselvä ja yksipuolinen uutisjuttu on ilmeisesti Suomen suurimman sanomalehden tapa onnitella 200-vuotiasta Meksikoa, siinä missä toiset maat kuten jo mainittu Italia ovat kunnostautuneet nyt syyskuussa Meksikon kulttuuriperimän pyyteettöminä pelastajina, kunnostautuvat suomalaiset tämän Helsingin Sanomien jutun perusteella väärän tai vähintään harhaanjohtavan tiedon levittäjinä. Meksikon itsenäisyyspäivää vietettiin 16.9., mutta 27.9. tuli täyteen 200 vuotta 11-vuotisen itsenäisyyssodan päättymisestä. Vuosi 2021 on ollut Meksikossa niin sanottu ”suuruuden” vuosi, jonka aikana on juhlittu Mexico-Tenochtitlanin perustamisen 700-vuotis- ja espanjalaisvalloituksen alkamisen 500-vuotispäiviä. Nämä 500 vuotta on tosin nimetty alkuperäiskansojen vastarinnan vuosiksi. Meksiko itsenäistyi 27.9.1821, kun Kolmikanta-armeija (El Ejército Trigarante) marssi maan pääkaupunkiin Ciudad de Méxicoon. Heti seuraavana päivänä allekirjoitettiin kolmas ja viimeinen itsenäisyyden taannut asiakirja.

Se ei tee oletettavasti hyvää Suomi-kuvalle satojen Suomessa asuvien meksikolaisten tai tuhansien espanjankielentaitoisten keskuudessa, mutta ennen kaikkea tämä huonosti toimitettu uutinen loukkaa Meksikon kansaa, sen demokraattista hallitusta ja meitä yli 30 miljoonaa ihmistä, jotka olemme tehneet tietoisen, faktoihin ja politiikan realiteetteihin perustuvan päätöksen tukea López Obradoria, joka sai 1.7.2018 järjestetyissä vaaleissa enemmän ääniä kuin kaikki kolme muuta ehdokasta yhteensä. Mandaatti on siis vahva ja siihen on vastattu sen mukaisesti. Hallituksen ja sen johtohahmon eli presidentin hyväksyntä liikkuu jatkuvasti 60 ja 70 prosentin välimaastossa.

Yksi osoitus tuesta Meksikossa käynnissä olevalle ”Neljännelle muutosaallolle” (La Cuarta Transformación) tai rauhanomaiselle vallankumoukselle vuosikymmenien toinen toistaan huonompien hallitusten jälkeen on se, että presidentin puolue eli Kansallinen uudistusliike (Morena) voitti taannoiset 6.6.2021 järjestetyt niin sanotut välivaalit 186 vaalipiirissä kaikkiaan 300 vaalipiiristä siitäkin huolimatta, että kolme suurinta oppositiopuoluetta liittoutuivat ensimmäistä kertaa historiassa yhteiseen vaaliliittoon ottaakseen valtapuolue Morenalta pois sen enemmistön kongressin alahuoneessa. Tässä tavoitteessa ne eivät kuitenkaan onnistuneet ja osavaltiotasollakin Morenan asema vahvistui.

MEKSIKON syyttäjäviranomaiset yrittävät saada tuomarit kirjoittamaan pidätysmääräyksiä yhteensä 31 paikallisen tiedemaailman edustajalle. Heitä epäillään järjestäytyneestä rikollisuudesta, rahanpesusta ja kavalluksista, kertoo brittilehti The Guardian.

31 mainittua tutkijaa eivät sinänsä edusta tiedemaailmaa eikä sitä edusta myöskään heidän järjestönsä, joka on osa julkista organisaatiota ja joka on pyritty muuttamaan yksityisyritykseksi vastoin voimassa olevaa lainsäädäntöä. Ennemminkin he ovat osa laajaa verkostoa, johon kuuluvat muun muassa yli 5 300 yliopistoa. ”Saada tuomarit kirjoittamaan pidätysmääräyksiä” on varsin epämääräinen ilmaus. Silloin kun syyttäjän hallussa on riittävästi todistusaineistoa aiemmin tehdyn tutkinnan vuoksi, vaatii se tuomareita kirjoittamaan pidätysmääräyksiä. Kyse ei ole minkäänlaisesta mielivallasta eikä syytettyjä pidetä syyllisinä ennen kuin toisin todistetaan. Itse syytekohta on sinällään paikkansa pitävä.

25.8. hylätyssä syytteessä, joka vuodettiin julkisuuteen, todetaan, että virkamiehet ”perustivat, valtuuttivat ja rahoittivat yksityistä yritystä liittyäkseen siihen myöhemmin itse” ja että he käyttivät tieteelliseen tutkimukseen tarkoitettuja liittovaltion resursseja ”suosiakseen mainittua yksityistä yritystä huonekalujen, ajoneuvojen, kiinteistöjen, palkkojen ja palveluiden suorissa hankinnoissa”. Toisin sanoen yritysmuotoista järjestöä on olettavasti käytetty valtion varojen kavaltamiseen. Järjestön toimintakuluihin on tiettävästi kirjattu noin 40 ulkopuolisen henkilöt palkat, puhelimia, luksusravintoloiden aterioita ja ulkomaanmatkoja. Tapauksesta ulos tihkuneiden tietojen mukaan järjestö oli myös ostanut kiinteistön arvostetulta Coyoacánin asuinalueelta. Kun syyte hylättiin 25.8., annettiin sen uudelleen esittämiselle 15 arkipäivän aikaikkuna, joka sulkeutui 17.9. Syytteen käsittelystä vastaa Gregorio Salazar Hernández, Almoloya de Juárezin liittovaltion rikosoikeuskeskuksen valvontatuomari niin sanotussa Altiplanon vankilassa.

On huomioitava, että Meksiko on oikeusvaltio ja noudattaa vallan kolmijaon periaatetta. Presidentti ei johda rikostutkintoja eikä päällepäsmäröi syyttäjänviraston toimintaa. Alejandro Gertz Manero sen sijaan vastaan yleisestä valtakunnansyyttäjän virasta (FGR), mutta hänenkään ei välttämättä tarvitse puuttua erikseen jokaiseen rikostutkintaan. Tässä tapauksessa tutkinta on aloitettu Kansallisen tieteen ja teknologian neuvottelukunnan (Conacyt) velvoitteesta ja aloitteesta, missä ei ole erikseen henkilöity syyllisiä, mutta on tehty rikosilmoitus kyseisen järjestön epäilyttävästä toiminnasta. Jos tiedemaailman edustaja Conacyt, mitä HS ei mainitse selvyyden vuoksi vaadittavana kirjainyhdistelmänä, ei olisi tehnyt rikosilmoitusta tästä havaitsemastaan toiminnasta, se oli syyllistynyt peittelyyn ja rikkonut omia laillisia vastuullisen julkisen toimijan pelisääntöjään. Sillä ei yksinkertaisesti ollut muuta mahdollisuutta.

Pidätysmääräyksiä on annettu muun muassa tutkijoista. Tiedeyhteisön mukaan kaikki nämä epäilyt ovat tuulesta temmattuja ja luonteeltaan poliittisia.

Meksikossa on aloitettu laajamittainen julkisen elämän puhdistusoperaatio, ennen kaikkea korruption, veronkierron, ylihinnoiteltujen sopimusten, rankaisemattomuuden ja öljyvarkauksien sekä muiden hyvä veli -verkostojen valtion budjetin omiin taskuihin varastamiseksi toteutettujen laittomien keinojen pois kitkemiseksi. Jutussa ei mainita Estafa Maestra -tapausta, joka on miljardien pesojen ryöväysprojekti, joka kukoisti edellisellä hallituskaudella 2012−2018 valtaa pitäneen PRI-puolueen tuella. Entinen sosiaalisen kehityksen ministeri Rosario Robles on ollut vangittuna elokuusta 2019 lähtien. Tämän ”mestarihuijauksen” avulla valtio kanavoi varoja yliopistoille, jotka puolestaan antoivat rahat erinäisten yritysten käyttöön. Nämä yritykset taas palauttivat rahat poliitikkojen omiin taskuihin. Palaan tapaukseen vielä toistamiseen.

Vastaavanlaisia hyväksikäyttötapauksia on dokumentoitu muitakin. Muun muassa kaksi kansalaisjärjestöä, Ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen globaali keskus (El Centro del Cambio Climático Global y la Sustentabilidad) ja Meksikon tiedeakatemia (La Academia Mexicana de la Ciencia), toteuttivat julkisista varoista rahoitettuja läpinäkymättömiä ja työntekijöiden oikeuksiin kohdistuneita väärinkäytöksiä. Lisäksi Conacytin sekarahastojen (Los Fondos Mixtos) kautta on tuettu epäonnistuneita hankkeita, kuten Lunaria, Jaliscon osavaltion planetaario ja Méxicon osavaltion alueellinen avaruusinnovaatio- ja kehityskeskus (El Centro Regional de Innovación y Desarrollo Espacial en el Estado de México).

TAPAUKSESSA on kyse lainsäädännöstä, joka kieltää julkisten järjestöjen johtokunnilta valtion rahoituksen.

Tämä viittaus ”julkisten järjestöjen johtokuntien valtion rahoituksen” kieltämiseen on vähintäänkin hämärä ja epätarkka. Ilmeisesti tällä kiertoilmauksella halutaan viitata siihen tosiasiaan, etteivät julkiset virastot voi enää perustaa erillisiä säätiöitä valtiolta saamansa rahoituksen kätkemiseksi. Näin pyritään lisäämään rahoituksen läpinäkyvyyttä, mutta rahoituksen taso ei ole laskenut. Julkiset laitokset, neuvostot ja johtokunnat elävät myös lähes vain ja ainoastaan valtiollisen rahoituksen varassa, vaikka joissain tapauksissa ne voivat rahoittaa pienen osan toiminnastaan myös tarjottujen palveluiden toimintatuottojen muodossa. Toisaalta lienee itseltään selvää, ettei julkisrahoitteisten toimijoiden sisälle voi luoda erillisiä johtokuntia valtion taloudellisten tukien hajauttamiseksi.

Kyseinen laki astui voimaan vuonna 2019. Nämä 31 tiedemaailman edustajaa ovat saaneet noin 2,1 miljoonaa euroa valtion rahoitusta, mutta meksikolaisen El Economista -lehden mukaan rahoitus on saatu vuosina 2012–2018.

Noina vuosina rahoitus ei ole ollut laitonta. Lakien soveltamista ajanjaksoihin, jolloin ne eivät ole vielä olleet voimassa kutsutaan taannehtivaksi lainkäytöksi.

Tässä on kyse erikoisesta lain tulkinnasta, mistä Helsingin Sanomien toimittaja tietää oletettavasti varsin vähän. Lehti ja sen toimittaja perustavat näkemyksensä mitä todennäköisemmin käytettyihin lähteisiin, joihin ei tulla kohdistaneeksi tarpeellista lähdekritiikkiä. El Economista -lehti tiedetään oikeistolaiseksi talousjulkaisuksi, joka suhtautuu varsin kielteisesti maan hallitukseen ja edustaa isojen yritysten intressejä. Julkisten säätiöiden lopettamispäätöstä ja itsenäistä korruptiotutkintaa ei tule sekoittaa toisiinsa, kuten voidaan tulla tehneeksi poliittisten motiivien turvin.

El Economista toteaa: ”Sen jälkeen kun Raymundo Riva Palacion Tiukasti henkilökohtainen (Estrictamente Personal) -kolumnissa tehtiin tiettäväksi, että Alejandro Gertz Manero, hänen johtamansa syyttäjänviraston (FGR) välityksellä, pyysi liittovaltion sosiaalisen uudelleensovittamisen keskuksen numero yhden El Altiplanon tuomarilta pidätysmääräyksen 31 tutkijaa vastaan, akateeminen yhteisö on ilmaissut närkästyksensä ja pyytää syyttäjää luopumaan rikossyytteistä, jotka liittyvät kavallukseen, valtuuksien laittomaan käyttöön, laittoman alkuperän omaavien resurssien käyttämiseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Kyseisessä espanjankielisessä uutisjutussa ei kuitenkaan syvennytä tapauksen taustoihin tai rikossyytteisiin tai edes järjestön toimintaan, mutta annetaan runsaasti palstatilaa tohtori Georgina Alenka Guzmán Chávezille, jota HS myös lainaa, ja joka on Autonomisen suurkaupunkiyliopiston (UAM) Iztapalapan kampuksen tutkija. Guzmán Chávez puolustaa ystäviään ja kollegoitaan, kuten rikostutkinnan alaisen tiedefoorumin entistä vetäjää Julia Tagüeñaa, varsin värikkäällä kielellä verraten Meksikon hallituksen toimia natsi-Saksaan ja Nicaraguaan sekä syyttäen sitä ”sodasta koulutusta vastaan”. Mistä tahansa näkökulmasta katsottuna näille väitteille ei löydy minkäänlaista faktapohjaa. Niiden ei myöskään voi sanoa edustavan asiapitoista hyvää keskustelukulttuuria, koska niistä välittyy lukijalle vain tunnepitoisia reaktioita, vihapuhetta ja loukkauksia. El Economistan artikkelin tavoin myös Excélsior-lehti esittelee tutkijoiden rikossyytteiden kummastelua.

Tutkijoiden puolustamiseksi on myös laadittu adressi, johon on kertynyt 42 075 allekirjoitusta, joka ei lopultakaan ole niin paljon, kun huomio, että Meksikossa on noin 93,5 miljoonaa äänioikeutettua. Se ei ole hyvästä yrityksestä saavuttanut tavoitteena ollutta 50 000 tukijaa.

Löysin sattumalta useita kommentteja, niin myönteisiä kuin kielteisiäkin, kyseisen taloustieteen professorin seminaareista. Eräs opiskelija kommentoi Guzmán Chávezia tähän tapaan: ”Erittäin huono opettaja, en koskaan menisi uudelleen luennoille hänen kanssaan. Hän ei hyväksy kommentteja tai kritiikkiä.” Toisella opiskelijalla oli hänestä taas myönteinen käsitys: ”Tohtori Alenka tarjoaa vankkoja elementtejä tutkimuksesi suorittamiseen, hän tukee paljon kirjallisuuden etsintää, hän välittää paljon kirjoittamisesta.”

Oppositio ei ole vieläkään unohtanut, että sen omakseen kokemat rahavarat on palautettu valtion kassaan, josta ne ovat peräisin ja josta niitä yhä jaetaan kaikille eri alojen tahoille, niin kuin ennenkin, toki sillä erotuksella, että tukia on voitu kasvattaa ja ne menevät kokonaisina perille edunsaajille, koska enää niistä ei ohjata tiettyä prosenttia pienen johtoasemassa olevan eliitin omiin taskuihin tai sijoituksiksi rahoitusmarkkinoille, haamuyhtiöille, veroparatiiseihin tai minne kukin omaksi kokemansa rahat tahtoi piilottaa. Kyse on valtion varoista, jotka on osoitettu tiettyihin tarkoituksiin kuten stipendeihin, tutkimustyöhön ja mitä moninaisimpiin avustuksiin. Niiden perille meneminen ei edellytä säätiömenettelyä tai välimiesten puuttumista.

Heti Meksikon vasemmistohallituksen aloitettua 1.12.2018 Conacytin rahoituksen säädökset uudistettiin. Säätiöiden lakkautuspäätös taas astui voimaan huhtikuussa 2020, mutta sillä ei ole yhteyttä rikostutkintaan, joka voidaan tehdä täysin siitä riippumatta. Tällä hallituskaudella helmikuussa 2019 korruptiosta on tehty vakava rikos, mitä se ei ollut ennen. Kyse ei siis ole mistään ”taannehtivasta lainkäytöstä”. Käytännössä tutkijoiden pelko liittyy siihen kongressin ala- ja ylähuoneen sekä osavaltioiden enemmistön hyväksymään perustuslain uudistukseen, joka ei salli pidätettyjen päästä vapauteen maksamalla tietty takuusumma – maasta pois paetakseen kuten usein tapahtui, jos heitä epäillään vakavista rikoksista, joihin myös järjestäytynyt rikollisuus kuuluu. Vakavista rikoksista joutuu suorittamaan ”epävirallista ennaltaehkäisevää tutkintavankeutta”. Tiedemaailman edustajissa, jotka ovat myös meksikolaisen yhteiskunnan vauraampaa väkeä ajatus siitä, että heidät vietäisiin samaan vankilaan, jossa on huumerikollisia, herättää syvää luokkavihaa ja se koetaan loukkaukseksi heidän sosiaaliselle statukselleen. Meksikossa yhteiskunnan etuoikeutetuimmat jäsenet olivat aina joulukuuhun 2018 valtiovallan ja tuomareiden erityisessä suojelussa, joten heidän mahdollinen samaistamisensa rikollisiin on varsin uusi ilmiö eikä vastaa sitä koskemattomuuden kuvitelmaa, jonka monet valkokaularikolliset ovat ehtineet omaksua viimeisten vuosikymmenten aikana.

ALTIPLANON vankilan syyttäjä kieltäytyi allekirjoittamasta pidätysmääräyksiä Scientific and Technological Advisory Forum -järjestön jäsenille keskiviikkona, mutta liittovaltion syyttäjä ilmoitti heti kieltäytymisen jälkeen, ettei prosessi siihen pysähdy.

Altiplanon vankilan ”syyttäjä”, paremminkin valvontatuomari Salazar Hernández, kieltäytyi allekirjoittamasta pidätysmääräyksiä Foro Consultivo, Científico y Tecnológico, A.C. -järjestön jäsenistä, koska tutkimukseen tarvitaan uutta lisäaikaa, jotta syyttäjätaho (FGR) voi vahvistaa syytettyjen todistustaakkaa. Vankilan tuomari ei kirjoittanut pidätysmääräyksiä vielä, sillä valtakunnansyyttäjän (FGR) asiakirjoja tulee edelleen parantaa. Luontaisesti tämä ei tarkoita tutkimuksien tai prosessin loppumista, vaan kyse on tavanomaisesta menettelystä. Tässä tapauksessa rikostutkinnan eteneminen pidätysmääräyksiin asti on lykkäytynyt jo kolme kertaa, viimeksi 22.9. Pidätysmääräyksiä ei myönnetty vielä, koska on epäselvyyttä siitä, sijoittuvatko tapahtumat pääkaupunkiin vai Estado de Méxicon osavaltioon, syytetaakka tulee myös henkilöidä tarkemmin. FGR on pyytänyt tiedejärjestön jäseniä pidätettäviksi kahdesti aiemminkin, heinäkuussa 2020 ja elokuussa 2021. Kuten sanottua ryhmän epäillään luoneen ja rahoittaneen yksityistä yritystä, joka hyödyttäisi heitä itseään. Koska FCCyT-järjestö on osa julkista organisaatiota ja Conacyt-tiedeneuvostoa, se ei voi muuntautua yritykseksi.

Valtionsyyttäjän virasto tai FGR haluaa jatkaa tapauksen eteenpäin viemistä:

− Pidätysmääräystä tullaan pyytämään uudelleen, ja siinä selitetään varsin selvästi se, mitä pidetään varoihin kohdistuvana rikoksena, josta vastuussa ovat kyseiset henkilöt, sekä todisteet siitä.

Rahoitus oman edun ajamiseen olisi saatu oletettavasti valtion tieteelliseen tutkimukseen suuntaamista varoista, joita olisi käytetty jäsenten yhteisen yrityksen hyödyttämiseen. Kuten mainitsin lyhyessä vastineessani, maaliskuussa 2020 julkaistun La Mafia de la Ciencia -nimisen tutkimuksen mukaan tämä julkisten varojen väärinkäyttäminen olisi kestänyt ainakin 16 vuotta. Pelkästään vuosien 2011 ja 2018 välillä FCCyT-järjestö olisi saanut Meksikon tiedeakatemiaa vastaavalta Conacyt-neuvostolta 287 miljoonaa pesoa tai nykykurssin mukaisesti 12,1 miljoonaa euroa. BBC News Mundo viittaa 2002 perustetun järjestön kavalluksien summan yltävän jopa 561 miljoonaan pesoon tai 23,6 miljonaan euroon. Tutkijana ajattelen, että tiedemaailmaa koskevat yksinkertaisesti samat läpinäkyvyyden ja laillisuuden vaatimukset kuin kaikkia muitakin aloja.

Taustalla on Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obradorin asenne tiedettä kohtaan. Samaa asennetta heijastelee Meksikon tiede- ja teknologia-akatemian johtaja Elena Álvarez-Buylla.

Mihin tämä presidentti López Obradorin ”asenne tiedettä kohtaan” viittaa on varsin harhaanjohtavaa. Tässä kohtaa liikutaan hyvin lähellä valeuutista, koska lukijalle halutaan väkipakolla välittää kuva tiedevastaisesta presidentistä ikään kuin hän olisi Donald Trump. Tällä ei tietysti ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Presidentti on niin tiedevastainen, että hän on valmistunut poliittisten tieteiden ja julkisen hallinnon kandidaatiksi maan parhaasta opinahjosta, Meksikon kansallisesta autonomisesta yliopistosta (UNAM), ja on naimisissa kirjallisuusteorian tohtorin ja historiantutkija Beatriz Gutiérrez Müllerin kanssa. Tiedevastaisuus näkyy myös siinä, että vajaan kolmen hallitusvuoden aikana Meksikon syrjäseuduille on perustettu 140 uutta yliopistoa. Samaan aikaan myös jo olemassa olevien julkisten yliopistojen opiskelijamääriä on lisätty.

Tiedevastaisuutta lienee sekin, että nykyisin yli 300 000 korkeakouluopiskelijaa saa kuukausittaisen apurahan valtiolta. Myös jo aiemmin olemassa olleisiin maisteri- ja tohtoritason apurahoihin on tehty tuntuva korotus, sillä ne on sidottu minimipalkkaan, joka on noussut 51 prosenttia vuoden 2018 tasosta. Voin puhua omastakin kokemuksestani, koska olen itsekin saanut Conacytin apurahan suorittaessani tohtorivaiheen opintojani Ciesas-yliopistossa. Apurahan saavat kaikki maisteri- ja tohtorivaiheen tiukan seulan läpäisseet opiskelijat, jotka säilyttävät opinnoissaan tietyn korkean vaatimustason. Conacytin saama rahoitus vuodelle 2022 on kaikkiaan lähes 29,6 miljardia pesoa tai melkein 1,25 miljardia euroa, mikä tarkoittaa 11,3 prosentin tasonnostoa edellisvuoteen. Vaikka huomioisimme myös inflaation, jää korotuksen tasoksi silti 7,3 prosenttia. Maisteri- ja tohtorivaiheessa olevia opiskelijoita Conacytin hallinnoimien tutkimuskeskusten apurahan piirissä on noin 62 000. Apurahoihin tulee 3,8 prosentin korotus. Conacyt rahoittaa myös noin 38 100 vakinaista ammattitutkijaa, joiden saaman rahoituksen taso vuodelle 2022 kasvaa peräti 31 prosenttia. Helsingin Sanomien omien tietojen mukaan Suomen Akatemian rahoitus vuodelle 2022 on nollatasolla, se ei varsinaisesti vähene eikä se kasva, vaikka inflaatio syönee sitä noin kahden prosentin verran ja kertaluontoinen kestävän kasvun tuki tuo siihen tarpeellisen väliaikaisen lisäyksen tulevalle vuodelle.

Toisaalta tieteen, teknologian ja innovaatioiden rahoitus, josta maksetaan myös pääosa julkisten yliopistojen toiminnasta ja johon sisältyy tähän liittyvä noin viidesosan omarahoitusosuus, nousee 113, 3 miljardiin pesoon, joka vastaa 477, 36 miljoonaa euroa. Kasvua edelliseen vuoteen tulee reilun 6,7 miljardin tai 28,4 miljoonan euron verran, kuten tästä analyysi- ja tutkimuskeskus Fundarin taulukosta voi nähdä.

Tässä presidentin joka arkiaamu järjestettävän tiedotustilaisuuden puhtaaksi kirjoitetusta tekstistä − kyseessä on torstai 23.9.2021 − otetusta kuvakaappauksesta voi nähdä, miten tiedeneuvosto Conacytin rahoitus kasvaa 11,26 prosenttia ja inflaatiokin huomioiden 7,3 prosenttia. Jatko-opintojen apurahoihin tulee 3,8 ja tutkijoiden työn rahoittamiseen 31 prosentin korotukset vuodelle 2022.
María Elena Álvarez-Buylla Roces on 62-vuotias luonnontieteilijä, joka sai kansallisen tiedepalkinnon (Premio Nacional de Ciencias y Artes) vuonna 2017. Silloin sen hänelle luovutti Meksikon hallitusta silloin johtanut Enrique Peña Nieto. Álvarez-Buylla on erikoistunut kasvitieteeseen, kehitysbiologiaan ja evoluutioekologiaan.

Viime vuonna Álvarez-Buylla syytti ”uusliberaalia tiedettä” siitä, että se on saavuttanut maailman mahtailevimpia ja kenties turhimpia saavutuksia, kuten kuuhun matkustamisen.

Kuten olettaa saattaa, tämä lainaus on irrotettu asiayhteydestään eikä se ole peräisin vuodelta 2020, vaikka Álvarez-Buylla, joka sai luonnontieteiden kansallisen tiedepalkinnon vuonna 2017, sanoikin vuonna toukokuussa 2015 niin sanotussa zapatistiyliopistossa Cideci Unitierrassa pitämässään puheenvuorossaan, että ”länsimainen tiede on tuottanut häikäisevimpiä ja ehkä hyödyttömimpiä edistysaskeleita, kuten saapumisen Kuuhun”. Tätä lainausta on käytetty toistuvasti tiedeneuvosto Conacytin johtajaa vastaan hyökätessä. Hän puhui tuolloin kapitalismiin kriittisesti suhtautuvassa seminaarissa (El pensamiento crítico frente a la hidra capitalista) kutsuvieraana tittelillä ”Kapitalismin hirviö naamioituneena tieteeksi ja maissiksi”. Puolituntinen puheenvuoro ei tietenkään tiivisty vain yhteen lauseeseen.

5.5.2015 San Cristóbal de las Casasissa, Chiapasin osavaltiossa, Álvarez-Buylla totesi: ”Globalisoituneessa uusliberalistisessa kapitalistisessa järjestelmässä yritykset käyttävät naistutkijoita ja heidän tiedettään, tieteitämme, ja sanelevat, mitä tutkitaan ja mitä ei, ja miten ne oikeuttavat liiketoimintansa. Tätä kutsun tieteeksi naamioituneen hirviön edistymiseksi.” Toisin sanoen Conacyt-neuvoston johtaja viittaa tässä siihen, ettei tieteen tulisi palvella vain kaupallisia päämääriä. Esitelmässä kehotettiin myös suuntaamaan tiede arjen ongelmien ratkaisemiseen. HS erehtyy väittäessään lainauksen olevan viime vuodelta, koska se ajoittuu toukokuuhun yli kuuden vuoden taakse.

VIIME vuonna Meksikon valtio lakkautti rahoituksen 109 julkiselta yhteisöltä. Joukossa oli järjestöjä, jotka tukivat esimerkiksi katastrofiapua, lääketieteellistä tutkimusta ja elokuvatuotantoja. Tarkoituksena oli torjua korruptiota ja parantaa rahoituksen läpinäkyvyyttä, kertoi uutistoimisto AP.

Vain nämä kyseiset 109 säätiötä on lakkautettu, mutta se ei tarkoita, että niiden toiminta olisi lakannut. Nykyisin rahoitus tulee suoraan valtion kassasta eikä ketään ole tarvinnut erottaa. Oppositio on väittänyt kerta toisensa jälkeen, että valtio lakkautti säätiöiden myötä kaiken rahoituksen, mikä ei ole totta, vaikka Helsingin Sanomatkin toistaa uutisjutussa saman väitteen AP-uutistoimiston lähteeseen viitaten. Eniten on kohuttu Fonden-rahastosta. Aiemmin sitä käytettiin katastrofiavun rahoittamiseen. Käytännössä rahasta vain osa löysi perille sinne, missä sitä tarvittiin tulvien, tulipalojen tai maanjäristysten jälkiseurauksien hoitoon. Sen kuluja liioiteltiin, välittäjät veivät siitä osan ja jopa ruokatarvikkeita myytiin niiden lahjoittamisen sijaan. Se oli siis yksi niin monista keinoista käyttää valtion varoja pienen poliitikkojen joukon ja heidän niin sanottujen liikemiesystäviensä rikastuttamiseksi. Usein tarvikeostot kohdistettiin samoille yrityksille.

Lainatussa AP-uutistoimiston uutisjutussa ei tuoda Helsingin Sanomien tavoin esille vain ja ainoastaan opposition näkökulmia. Siinä lainataan myös valtaa pitävää presidenttiä, joka antaa esimerkkejä varojen väärinkäytöksistä ja tekee selväksi, ettei säätiöiden lopettamisella ole mitään tekemistä rahoituksen lopettamisen kanssa. Tarkoitus on kitkeä korruptiota, etuoikeuksia ja turhaa byrokratiaa. Lokakuulta 2020 olevassa lyhyehkössä ja tasapuolisuutta tavoittelevassa artikkelissa todetaan: ”López Obrador ja hänen puolueensa sanovat, että näiden hankkeiden rahoitus on taattu. Säätiöiden eliminoimisen jälkeen hän sanoi, että hänen hallintonsa ’kerää kaikki nämä varat yhteen ja jakaa ne, kukaan ei menetä rahoitusta’.”

Tiedeyhteisön mielestä kyse on politiikasta ja suoranaisesta mielipidevainosta. Taustalla kangastelee myös Meksikon taloudellinen tilanne: maa on kärsinyt koronaviruspandemiasta.

Ne tahot, jotka ovat hyötyneet korruptiosta tai syyllistyneet veronkiertoon, lahjuksiin ja rahanpesuun ovat luontaisesti suuttuneet hallitukselle, joka ei enää mahdollista harvojen rikastumista yhteisillä varoilla. He pitävät sitä ”vainona”, vaikka kyse on vain ja ainoastaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja lakien noudattamisesta. López Obradorin hallituskaudella presidentti ei enää ole estänyt ystäväpiirinsä rikoksien tutkimista itsenäisen syyttäjän toimesta. Meksikossa on nähty parikymmentä ison luokan rikostutkintaa ja lähes kaikissa niissä nykyiset oppositiopoliitikot ovat viitanneet presidentin ajojahtiin, vaikka usein presidentti on saanut kuulla näistä tutkinnoista vasta jälkikäteen medioiden välityksellä. Siksi viittauksista ”vainoihin” on tullut osa meksikolaista politiikan arkipäivää.

Korruptiosta ja veronkierrosta sekä öljyvarkauksista ja muista julkisten varojen väärinkäytöksistä säästyneiden varojen arvioidaan jo yltävän biljoonaan ja 400 miljardiin pesoon, joka vastaa noin 59 miljardia euroa, joka puolestaan on yhden suomalaisen vuosibudjetin verran. Tämän verran on siis säästetty vajaan kolmen vuoden aikana. Rahoja on voitu käyttää muun muassa sosiaaliturvan laajentamiseen ja suuriin infrastruktuurihankkeisiin, joilla on ollut suuri työllistävä vaikutus. Säästöjä ei ole kohdistettu peruspalveluihin, valtion investointeihin tai hyvinvointiohjelmiin, koulutukseen tai terveydenhoitoon, joiden rahoitus on kasvanut. Meksikon ei myöskään ole tarvinnut ottaa lainkaan uutta laina vuosien 2019 ja 2021 välillä edes pandemian aiheuttaman laman poikkeuksellisissa olosuhteissa. Muun muassa ulkomaiset investoinnit kasvoivat uudelle ennätystasolle vuonna 2021 ja ennätykset rikottiin myös kansainvälisissä siirtolaisten rahalähetyksissä, osakemarkkinoiden indeksin tasossa ja keskuspankin valuuttavarannoissa. Meksikon talouden arvioidaan kasvavan yli kuusi prosenttia vuoden 2021 aikana. Myös työllisyydessä ollaan jo hyvin lähellä pandemiaa edeltänyttä tasoa.

Kuuluisimmat pidätykset liittyvät entiseen ministeri Rosario Roblesiin, entiseen valtion öljy-yhtiön (Pemex) johtajaan Emilio Lozoyaan sekä Yhdysvalloissa pidätettyyn entiseen turvallisuusministeri Genaro García Lunaan, jota syytetään yhteistyöstä huumekartellien kanssa presidenttikaudella 2006−2012, jolloin niin sanottu huumeiden vastainen sota alkoi. Silloin maata hallittiin verisesti Felipe Calderónin noustua valtaan räikeän vaalivilpin seurauksena. Kuitenkin erinäisiä suuremman luokan rikostutkimuksia on tehty kymmenittäin ja esimerkiksi epäilyttävien tilien jäädyttäminen on kymmenkertaistunut aiempaan tasoon nähden. Näistä meksikolaisen oikeusjärjestelmän saavutuksista ei ole kerrottu suomalaisille lukijoille juuri mitään.

Almoloya de Juárezin liittovaltion rikosoikeuskeskuksen valvontatuomari tai niin sanottu ”Altiplanon vankilan syyttäjä”, kuten Helsingin Sanomat häntä kutsuu, on varsinaisesti valvova tuomari (juez de control), jolla riittää töitä. Tiistaina 28.9. toinen tällainen tuomari Iván Aarón Zeferín Hernández antoi pidätysmääräyksen kymmenestä henkilöstä, joita syytetään vankiloiden resurssien omaan taskuun haalimisesta. Rikosnimikkeisiin kuuluvat rahanpesu ja järjestäytynyt rikollisuus. Tässä tapauksessa puhutaan kahden miljardin ja 950 miljoonan peson summasta, joka euroissa tekee sellaiset 124,3 miljoonaa. Syytettyjen joukkoon kuuluu myös tv-tähti Inés Gómez Mont, joka on entisen sisäministerin Fernando Gómez Montin veljentytär. Tästä ei kuitenkaan kirjoitettu Helsingin Sanomissa. Eipä Hesari kirjoittanut myöskään 18.9. Meksikossa järjestetystä Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) tärkeästä huippukokouksesta. Kaiken Meksikoon liittyvän uutisoinnin ei tarvitse olla luonteeltaan kielteistä eikä kaikkien uutisaiheiden tule olla kotoisin opposition suusta. Meksikossakaan ei kirjoiteta suomalaisen opposition pääministeri Sanna Mariniin kohdistavista usein kohtuuttomista ja liioitelluista julkisuustempuista, joilla pyritään kalastelemaan ääniä halvalla politikoinnilla.

YLEISHYÖDYLLISEN tutkimusjärjestö Cincestavin tutkija Alma Maldonado kutsui The Guardianin mukaan reiluun kolmeenkymmeneen tieteilijään kohdistuvia epäilyjä absurdeiksi.

Iztapalapan yliopiston tutkimusprofessori Georgina Alenka Guzmán Chávezin mukaan kyse on tiedevastaisen hallinnon mielivallasta, jota edistetään korruption torjunnan varjolla.

Ensinnäkin Cinvestav ei ole ”tutkimusjärjestö”, kuten HS väittää. Se on arvostettu tiedeneuvosto Conacytin rahoituksella toimiva yliopisto, joka on myös osa tunnettua Kansallista teknologista instituuttia (IPN), koko nimeltään Kansallisen ammattikorkeakoulun tutkimus- ja syventävien opintojen keskus (Centro de Investigación y de Estudios Avanzados del Instituto Politécnico Nacional).

Tiedemaailman väärinkäytöksien tunnettu ennakkotapaus Estafa Maestra on poliitikkojen ja tutkijoiden yhdessä tekemä ”mestarihuijaus”, johon käytettiin 128 haamuyritystä reilun 340 miljoonan euron varastamiseksi 11 valtion viraston ja kahdeksan julkisen yliopiston sekä 58 yrityksen avulla. Tähän tapaukseen on liitetty yli 50 eri tason virkailijaa. Tutkimuksissa on kuultu kymmeniä todistajia ja pidätysmääräyksiä on annettu 11. Tapauksen pääepäilty ja edellisen hallituksen sosiaalisen kehityksen ministeri Rosario Robles on ollut pidätettynä elokuusta 2019 lähtien. Tästä tai muista suurimmista rikostutkimuksista Helsingin Sanomat ei ole kuitenkaan lukijoilleen kertonut. Edellisen presidentin Enrique Peña Nieton aikakaudella tämä kyseinen oman väen tai PRI-puolueen jäsenten korruptiotutkinta ei edennyt. Peña Nieto kuten edeltäjänsäkin muistetaan Meksikon kansan keskuudessa ennen kaikkea korruptiosta ja väkivallasta sekä vaalivilpeistä. Tieteen vapaus ei ole ollut tärkeää edellisille vallanpitäjille, koska niiden aikakaudella lähes kaikki valtion laitokset pyrittiin alistamaan oman edun tavoittelulle ja äkkirikastumiselle hämäräbisneksillä.

31 tutkijan rikosepäilyistä on kertonut myös espanjankielinen BBC News Mundo, jonka uutisointi on Helsingin Sanomiin verrattuna ammattimaisempaa, tasapuolisempaa ja eri näkökulmia huomioivaa. Toisenlaisen myös perusteettomasti ”tieteen rajoittamisesta” puhuvan esimerkin voi löytää espanjalaislehti El Paísin artikkelista.

”Miten voimme elää maassa jossa meitä uhataan älymme käytöstä? Samaa on nähty fasistisissa hallinnoissa ja Nicaraguan kaltaisissa diktatuureissa”, Guzmán Chávez sanoi El Economistalle.

Yhtä kaikki, vertaus Nicaraguaan on halpamainen eikä sille löydy perusteita. Myös Nicaraguan leimaaminen yksipuolisin perustein diktatuuriksi on loukkaavaa. Meksikosta on vihdoin tullut todellinen demokratia, missä on olemassa aitoja kansalaisvapauksia, ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja lehdistön vapaus sekä kaikenlainen muukin mielipiteen vapaus voi paremmin kuin koskaan maan historiassa. Kuten presidentti sanoo usein, erimielisyydet ovat olennainen osa kansanvaltaa. Presidentti López Obrador tuomitsee niin ikään varsin usein rasismin ja fasismin kaikissa sen muodoissaan. Meksikon hallitus lakkautti heti valtaan noustuaan poliittisten vastustajien vakoilun, jota edesmennyt turvallisuuden tutkimuskeskus (CISEN) toteutti. Myös aiemmat vakoiluarkistot on avattu kansalle. Enää sisäministeriön tehtäviin eivät lukeudu poliittisen vastarinnan nujertaminen, kidutus ja ihmisoikeusloukkaukset, jotka olivat osa sen ominta alaa ainakin vuoden 1968 opiskelijamurhista lähtien. Presidentin turvallisuuspoliittinen strategia rakentuu ihmisoikeuksien kunnioittamiselle ja väkivallan taustasyiden kuten köyhyyden poistamiseen. Voimankäyttöä ihannoiva oikeisto-oppositio pilkkaakin presidenttiä usein sanonnoista kuten ”haleja, ei luoteja”.

Oppositio kampanjoi alati hallitusta vastaan kaikin varoin, keinoin ja medioin, mutta tämän pysyvän kampanjoinnin tulokset ovat olleet heikkoja. Kansan ehdoton enemmistö seisoo yhä presidentin takana, koska se on nähnyt hallituksen työn vaikutukset omaan arkeensa. Yksi opposition suosituimmista kampanjoista on ollut hallituksen leimaaminen tiedevastaiseksi. Muihin vastaaviin kampanjoihin, joita edistetään myös sosiaalisten verkoston robottien ja valeuutisten muodossa, kuuluvat lasten syöpälääkkeiden väitetty puute, presidentin kutsuminen diktaattoriksi, naisten oikeuksien poliittinen käyttö hallitusta vastaan, puhtaiden energioiden edistäminen vastauksena hallituksen ”saastuttaviin” energiaratkaisuihin, infrastruktuurihankkeiden rienaaminen, ja niin edelleen. Viimeksi presidentin vaimo joutui erään oikeistopolitiikkaa kannattavan ”tutkijaksi” esittäytyneen yksilön vihan kohteeksi Twitterissä.

Yhteistä mustamaalauskampanjoille on niiden alkuvaikutelma ”jaloista arvoista” kuten tieteen vapaudesta, lasten ja naisten oikeuksista, demokratiasta ja puhtaasta energiasta, joiden taakse naamioituu joukko häikäilemätöntä politikointia ja oikeisto-opposition edun ajamista. Esimerkiksi puhtaiden energioiden suosiminen tarkoittaa opposition omien yritysten tai ulkomaisten etenkin espanjalaisten yritysten tuuli- ja aurinkoenergian suosimista. Tämä taas tarkoittaa valtion kassasta syömistä, sillä uusliberaalin talouspolitiikan aikakaudella 1982−2018 valtion sähköyhtiö (CFE) alistettiin yksityisten yrityksien voiton tavoittelulle muun muassa niiden lakiin kirjattuina etuoikeuksina myydä sähkönsä verkkoon ensimmäisenä ja ilman kuljetus- sekä verkkomaksuja. Käytännössä valtio joutui supistamaan tämän vuoksi muun muassa omaa vesienenergian tuotantoaan, epävakauttamaan sähköverkkonsa toiminnan ja kallistamaan sähkön hintojaan. Se joutui ostamaan hintavampaa sähköä ulkopuolisilta yrityksiltä sen sijaan, että se olisi voinut hyödyntää koko omaa tuotantokapasiteettiaan. Nyt kun presidentti ajaa vesivoimaloiden uudistamista, pyrkii lopettamaan yksityisten yritysten etuoikeudet ja takaamaan sähkön hintojen nykytason, syytetään häntä ”polttoöljyllä ratsastamisesta”, vaikka hänen aikakaudellaan polttoöljyn energiakäyttö on vähentynyt entisestään. Mikään ei ole sitä, miltä se voi Meksikon yhteiskunnallista keskustelua tuntemattoman silmissä ensiksi näyttää. Ymmärrän tämän lisäävän vääristyneen uutisoinnin riskiä, varsinkin koska paikallisissa yksityisissä medioissa ei anneta riittävästi painoarvoa totuudelle ja faktoille.

Oppositiota leimaavat pahat muistisairaudet. Ne tuntuvat arvostelevan nykyhallitusta kaikesta siitä, mitä ne eivät itse tehneet tai sitten tekivät. Ne eivät kunnioittaneet naisten oikeuksia, mutta nyt ne edustavat feminismiä äänten kalastelun toivossa. Ne eivät välittäneet julkisesta terveydenhuollosta, mutta nyt ne ovat syöpää sairastavien lasten puolustajia. Esimerkkejä riittää ja liian monet mediat antavat kampanjoille avoimen tukensa. On selvää, ettei kansallinen media ole Meksikossa hyökännyt yhtä voimakkaasti yhdenkään presidentin kimppuun sitten 1913 murhatun vallankumousjohtaja Francisco I. Maderon jälkeen. Syitä tälle opposition ja medioiden synergialle on ainakin kolme. Ensinnäkin oppositio omistaa osan mediataloista, jotka ajavat tiettyjen yritysryppäiden tai puolueryhmien etuja. Toiseksi mediaa ei enää osteta hiljaiseksi eikä sen toimintaa enää rahoiteta valtion kassasta. Ennen erimielisyyttä ei sallittu, mutta nyt mediat ovat aidosti vapaita eivätkä ne tiedä mitä tekisivät tuolla vapaudellaan. Vaikka vuoden 2018 vaalit sujuivat demokraattisemmin kuin yhdetkään aikaisemmat, medialla on vielä totuttelemista siihen, millaista kansanvaltainen elämäntyyli voi parhaimmillaan olla. Perinteisesti Meksikon medioiden suhde on ollut myös etäinen suhteessa tavalliseen kansaan.

Oikeistolaiseksi muuttuneen ja yksivaltiaan ottein Meksikoa vuosian 1929−2000 hallinneen entisen vasemmistolaisen Institutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI) presidenttikaudella 2012−2018 ”kanoille annettiin” poikkeuksellisen paljon ”maissia” eli niiden tuki ostettiin lahjonnan avulla. Käytännössä PRI ja Kansallinen toimintapuolue (PAN), joka hallitsi vuosina 2000−2012 ovat tehneet lähes saumatonta yhteistyötä uusliberaalin salinismin aatteen eteen vuodesta 1988 lähtien, jolloin Carlos Salinas de Gortari nousi valtaan vilpillisissä vaaleissa, jotka estivät vasemmistolta pääsyn valtaan. Suomalaislehden toimittaman uutisen alkulähde palautuu El Financiero -lehteen, joka sai käsittämättömän suuren 100 miljoonan dollarin tai 86,2 miljoonan euron lainan valtion kehityspankilta (Nacional Financiera − NAFIN). Koska kehityspankin johtaja kieltäytyi aluksi lainasta, silloinen valtiovarainministeri Luis Videgaray Caso meni henkilökohtaisesti uhkailemaan häntä, jotta ylimitoitettu ja sittemmin maksuvaikeuksiin ajautunut laina varmasti myönnettäisiin.

Presidentin julkaisemien virallisten tietojen mukaan pelkästään kaksi lehteä El Universal ja Reforma, jotka omistavat Juan Francisco Ealy Lanz Duret ja Alejandro Junco de la Vega, saivat ”mainoskuluina” valtiolta lähes 3,1 miljardia pesoa Vicente Fox Quesadan, Felipe Calderón Hinojosan ja Enrique Peña Nieton presidenttikausien aikana vuosina 2000−2018. Nuo 3 079 miljoonaa pesoa vastaavat euroissa vajaata 129,8 miljoonaa pesoa, mutta ne ovat vain esimerkki televisioyhtiöiden ja mediatalojen avustuksista, joihin kuuluivat myös verojen anteeksi antaminen. The New York Times on pohtinut tätä medioiden ja vallanpitäjien perverssiä suhdetta joulukuussa 2017 julkaistussa artikkelissaan.

Koska Meksikon kansallinen mediakenttä elää pahassa alennustilassa, ei ole mikään ihme, että kaikenlaiset yksipuoliset ja vääristellyt uutiset sinkoavat myös kansainvälisiin medioihin. Niiden, kuten Helsingin Sanomienkin, tulisi harjoittaa entistä tarkempaa lähdekritiikkiä. Yksipuoliset opposition viha- tai mustamaalauskampanjoiden toistamiset eivät edusta hyvää journalistista käytäntöä. Helsingin Sanomien olisi tullut tasapuolisuuden vuoksi sisällyttää juttuunsa myös syyttäjien tai Meksikon hallituksen näkemykset. Toivoisin Hesarin myös syventyvän paremmin meksikolaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ennen kuin se irrottaa siitä pieniä palasia laajempaa asiayhteyttä tuntemattomalle suomalaiselle lukijalle. Esimerkki paremmasta Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen Meksikoon kohdistuvasta uutisoinnista on puolestaan tämä Matilda Jokisen 5.8.2021 julkaisema juttu siitä, miten yhdysvaltalaiset asealan yritykset haastettiin oikeuteen. Olen itsekin kirjoittanut samasta aiheesta.

Itse olen täysin tyytyväinen hallitukseni toimintaan. Se on ensimmäinen hallitus minun elämäni aikani, johon voin samastua ja joka edustaa minun arvojani. En olisi tutkijana milloinkaan äänestänyt presidentiksi tiedevastaista henkilöä. Pyytäisinkin Helsingin Sanomilta ja muilta medioilta kunnioitusta Meksikon nuorta ja nousevaa demokratiaa kohtaan. Pappi Miguel Hidalgo ”herra ja hidalgo” huusi itsenäisyyssodan alkajaisiksi 1810 kuolemaa huonolle hallinnolle, mitä julmat siirtomaaisännät edustivat. Siitä huonosta hallinnosta Meksiko on saanut kärsiä enemmän kuin paljon, joten aidosti kansaa edustavan nykyhallinnon leimaaminen milloin miksikin ilman perusteita on turhauttavaa. Onneksi Meksikossa ei laadita uutisjuttuja suomalaisen opposition vihaviesteistä. Siksi ei Suomessakaan tulisi toistaa sanasta sanaan oikeisto-opposition kampanjoita. Meksikon tai sen hallituksen esittäminen ”sivistymättömänä” on myös omiaan toistamaan vanhoja ylimielisiä siirtolaiskauden näkemyksiä. Niissä väkivaltainen kolonialismi oikeutettiin kutsumalla meksikolaisia ”villeiksi”, vaikka todellisuudessa jo silloin meksikolaiset edustivat yli 5 000 vuoden yhtenäistä kulttuuriperimää. Meksiko on nouseva talousmahti ja moninainen yhteiskunta, jonka kansalla on täysimääräinen oikeus viedä läpi parhaakseen katsomansa demokraattinen ja rauhanomainen, mutta radikaali muutos.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador esitteli kahden entisiä hallituksia avoimesti tukeneen lehden saamia ”mainostuloja” vuosina 2000−2018. Tämän lisäksi nykyisin opposition äänitorvina toimivat El Universal ja Reforma saivat aiemmin myös vapautuksen veroistaan. Nykyisen hallituksen aikakaudella medioiden ja valtaa pitävien suhde on sikäli tervehtynyt, ettei se perustu enää lahjontaan.

Kanteluni Julkisen sanan neuvostolle

Tarkkarajaiset asiavirheet

1. Kuvateksti ei pidä paikkaansa, sillä Meksikon itsenäisyyden juhlinta alkaa 15. päivä syyskuuta varsinaisen itsenäisyyspäivän aattona niin sanotulla huudolla (El Grito), joka juhlistaa 1810 alkanutta itsenäisyyssotaa. Virallinen itsenäisyyspäivä on kuitenkin 16.9. [korjattu 7.10.]

2. 31 mainittua tutkijaa eivät sinänsä edusta virallisesti tiedemaailmaa eikä sitä edusta myöskään heidän järjestönsä, mutta he ovat pieni osa laajaa tiedekenttää.

3. Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador ei johda rikostutkintoja eikä päällepäsmäröi syyttäjänviraston toimintaa: Meksikossa noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta ja vallan kolmijakoa. [korjattu osittain 7.10.]

4. Julkisilta toimijoilta ei ole kielletty valtiorahoitusta eikä valtiorahoitusta kohdisteta erikseen niiden johtokunnille. [korjattu 7.10.]

5. Altiplanon vankilan toimija ei ole ”syyttäjä”, vaan hän on valvontatuomari (juez de control) Gregorio Salazar Hernández. [korjattu 5.10.]

6. Saatu valtion rahoitus ei ole 2,1 miljoonaa, vaan ainakin 12,1 tai peräti 23,6 miljoona euroa.

7. Meksikon presidentin tiedevastaisuudesta ei esitetä todisteita, kyse on solvauksen välittämisestä, joka perustuu rikoksista syytettyjen tunnereaktioihin. [korjattu osittain 7.10.]

8. Conacytin johtajan Elena Álvarez-Buyllan lainattu lausunto ei ole vuodelta 2020 (”viime vuodelta”), vaan se on peräisin vuodelta 2015. [korjattu 5.10.]

9. Julkisyhteisöjen rahoitusta ei ole lakkautettu, kuten uutisjutussa annetaan ymmärtää. [korjattu 7.10.]

10. Cinvestav (ei Cincestav kuten HS sen kirjoitti) ei ole ”tutkimusjärjestö”, kuten HS väittää. Se on arvostettu tiedeneuvosto Conacytin rahoituksella toimiva yliopisto. [korjattu 5. ja 7.10.]

Ylitulkinnat ja taustatietojen puute

1. Väitetylle mielipidevainolle ei esitetä todisteita, väite on spekulatiivinen ja poliittisesti latautunut.

2. Sekä presidentin että syyttäjien sekä tiedeneuvosto Conacytin väitetään ”vainoavan” tieteentekijöitä, mutta väite perustuu vain muutamiin henkilöihin ja lainattuihin medioihin, vaikka pelkästään kansalliseen tutkijoiden järjestelmään (SNI) kuuluu noin 38 100 henkilöä.

3. Tutkijoiden oletetaan olevan kykenemättömiä rikolliseen toimintaan, mutta aiempia akateemisia rikosvyyhtejä ei mainita. Myöskään korruption vastaisesta taistelusta ei tarjota yhtään esimerkkiä.

4. Uutisjuttu ei tuo esiin tasapuolisuuden vuoksi tarpeellisia presidentin, valtakunnansyyttäjän tai tiedeneuvoston näkökantaja.

5. Tiedeneuvosto Conacytin johtaja ja ansioitunut tutkija leimataan tiedevastaiseksi henkilöksi yhden asiayhteydestään irrotetun lauseen perusteella.

6. Hallituksen tieteen edistämiseksi tekemiä toimenpiteitä ei tuoda lainkaan esiin.

7. Helsingin Sanomat typistää käytettyjen lähteiden, etenkin The Guardianin ja AP-uutistoimiston monipuolisempia tietoja tavalla, joka ei välitä muita näkökulmia kuin syytettyjen kannan.

8. Meksikon taloustilanne on parempi kuin uutisessa vihjaillaan. Kaikki maailman maat ovat kärsineet koronaviruspandemiasta, ei vain Meksiko. Näillä maininnoilla ei ole mitään yhteyttä itsenäiseen rikostutkintaan, jolla ei ole myöskään puolestaan mitään suoraa linkkiä säätiöiden lakkauttamispäätökseen. Tutkijoiden ”vainoaminen” ei johdu Meksikon taloustilanteesta, joka on alati paraneva.

9. Väitteille korruption torjunnasta tekosyynä ”tiedevastaisen hallinnon mielivallalle” ei esitetä yhtään todellista perustetta.

10. Meksikon hallinnon vertaaminen natsi-Saksaan ja Nicaraguaan on vihapuhetta (ja sen kansainvälisöimistä), joka ei kuuluu hyviin journalistisiin käytäntöihin eikä ole mitenkään sovitettavissa oikeusvaltiossa tehtävän rikostutkinnan realiteetteihin.

Perustan kanteluni journalistin ohjeiden kahdeksaan asiakohtaan 1./8./10./11./12./13./20/21

1. Journalistinen vastuu: oikeus tietää myös se, mitä meksikolaisessa yhteiskunnassa tapahtuu.

8. Velvollisuus totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

10. Tiedot on tarkastettava mahdollisimman hyvin.

11. Faktat ja fiktiot sekä mielipiteet on kyettävä erottamaan toisistaan.

12. Tietolähteitä on käytettävä kriittisesti ja harkitusti huomioiden niiden mahdollinen vahingoittamistarkoitus (oppositiomediat).

13. Uutista on syytä täydentää, jos sen tiedot ovat vajavaisia tai jos uutta tietoa on saatavilla.

20. Olennaiset asiavirheet on korjattava välittömästi tai uutisjuttu voidaan toimittaa kokonaan uusiksi, jos siinä esiintyy useita virheitä (kuten tässä tapauksessa).

21. Jos jostakusta esitetään erittäin kielteistä tietoa, tulee kritiikin kohteelle varata tilaisuus puolustautua jutun yhteydessä, vaikka tämä olisikin Meksikon presidentti.

Kävin Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen uutistuottaja Tommi Hannulan kanssa pitkän ja rakentavan palautekeskustelun uutisjutun virheistä, olettamuksista ja lähteistä. Keskustelun lopputuloksena HS teki oikeutta totuudelle ja journalismille muokkaamalla alkuperäisen varsin harhaanjohtavan otsikkonsa “Meksikon presidentin tiedevastaiset toimet kovenevat: haluaa pidättää 31 tiedemaailman edustajaa” muotoon “Meksikon syyttäjät haluavat 31 tiede­maailman edustajaa pidätetyiksi”.

P.S. Helsingin Sanomat on pyynnöstäni tehnyt pari merkittävää korjausta julkaisemaansa uutisjuttuun 5. ja 7.10., muuttanut ”syyttäjän” tittelin valvontatuomariksi, maininnut Cinvestavin olevan tutkimuslaitos eikä järjestö (jopa sen nimi on nyt oikein kirjattu). Se myös laittoi jutussa mainitun väärinkäytöksistä epäillyn tiedejärjestön (FCCyT) nimen espanjaksi selvyyden vuoksi eikä enää mainitse, että Conacytin johtajan asiayhteydestään eli kapitalismin kritisoinnista irrotettu kuumatkailun kritiikki olisi viime vuodelta, koska kyseinen lausunto on tehty osana puolen tunnin luentoa zapatistien järjestämässä seminaarissa toukokuussa 2015.

HS oikaisi uutisjuttuaan toistamiseen 7.10. esittämieni vasta-argumenttien vuoksi. Sanomalehti myöntää, että Meksikon presidentillä ei ole mitään tekemistä pidätysmääräyksien kanssa, koska ne ovat syyttäjäviranomaisten vaatimuksia. Enää Hesari ei esitä, että valtiorahoitus olisi kielletty järjestöiltä ja niiden johtokunnilta, vaan tuo tiettäväksi sen, miten kielto koskee ainoastaan säätiömuotoista rahoitusta niiden sisäpuolella. Julkisten toimijoiden rahoitus on turvattu, mutta enää sen ei sallita tapahtuvan korruptiolle altistavan ja läpinäkyvyyttä estävän säätiömallin kautta. HS myöntää myös 15.9. olevan Meksikon itsenäisyyspäivän aatto, sillä virallinen juhlapäivä on 16.9., alkoihan 11 vuoden taistelu itsenäisyydestä juuri tuona päivänä 1810 Doloresin kaupungissa, Guanajuaton osavaltiossa, kapinallisen papin Miguel Hidalgon johdolla, joka vaati aamuyön tunteina kuolemaa huonolle hallinnolle (El Grito de Dolores). Mikä tärkeintä, Suomen suurin lehti osaa ottaa opiksi virheistään ja korjata toimintaansa.

Näin HS kommentoi tekemiään oikaisujaan, jotka perustuvat lehden ulkomaantoimituksen kanssa käymääni kriittiseen keskusteluun:

Oikaisu 5.10. kello 15.22: Valvovaa tuomaria kutsuttiin artikkelissa alun perin harhaanjohtavasti syyttäjäksi. Elena Álvarez-Buyllan toteamus ”uusliberaalin tieteen” saavutuksista ei ole viime vuodelta, kuten artikkelissa väitettiin, vaan vanhempi. Cinvestav ei ole tutkimusjärjestö vaan tutkimuslaitos.

Oikaisu 7.10. kello 10.44: Otsikossa mainittiin alun perin, että Meksikon presidentti haluaa pidättää tiedemaailman edustajia. Tapauksessa on kyse syyttäjäviranomaisten vaatimuksesta. Tekstissä mainittiin alun perin virheellisesti, että laki kieltäisi julkisten järjestöjen johtokunnilta valtion rahoituksen. Tosiasiassa laki kieltää tällaisen rahoituksen säätiömuotoisilta toimijoilta järjestöjen sisälle. Valtion rahoitus järjestöille jatkuu. Kuvatekstissä Meksikon presidentti heiluttaa lippua itsenäisyyspäivän aattona, ei itsenäisyyspäivänä.

P.P.S. Tätä vastinettani on täydennetty 6.10. mainitsemalla Julkisen sanan neuvostolle tekemäni kantelun keskeisimmät perustelut. 8.10. vaihdoin otsikkoni “valeuutisen” muotoon “arveluttava uutinen” vastauksena Hesarin tahtoon korjata omaa otsikointiaan. Olen lisännyt juttuun myös toisen tehdyn oikaisukierroksen tulokset.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Tapio Tenoch Laaksonen

Lähteet: Proceso, Aristegui Noticias, El Economista, El Financiero, Animal Político, The Guardian, AP, BBC News Mundo, La Jornada, Contralínea, The New York Times, The Washington Post, etc.

Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön johtajat kohtasivat Meksikon pääkaupungissa ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen. Yksimielisyys löytyi niin terveydenhuollon omavaraisuuden parantamisesta, avaruusjärjestöstä, katastrofirahastosta, ilmastonmuutoksesta kuin Kuuban kauppasaarronkin tuomitsemisesta sekä Falklandinsaarista.

Alun perin 23.2.2010 Meksikossa Playa del Carmenissa (La Cumbre de la Unidad de América Latina y el Caribe) Cancúnin lähellä perustettu Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (La Comunidad de Estados Latinoamericanos y Caribeños − Celac) on ollut onnistunein ja laajamittaisin useista Yhdysvaltojen eteläpuolisten Amerikkojen yhdentymishankkeista. Sen perustaminen eteni Caracasin kokouksessa 2.−3.12.2011 lopulliseen muotoonsa. Sen jälkeen hallitusten välinen yhteistyöelin on kokoontunut Chilessä 2013, Kuubassa 2014, Costa Ricassa 2015 ja Ecuadorissa 2016 sekä Dominikaanisessa tasavallassa 2017.

16.1.2020 Brasilia ilmoitti vetäytyvänsä Celacin toiminnasta, koska sen oikeistolainen hallitus ei pitänyt sitä kykenevänä toimimaan ”asianmukaisesti” alueellisen kriisin olosuhteissa. Virallisesti jäseniä on 32 tai 33 riippuen siitä lasketaanko kaiken yhteistyönsä järjestön kanssa jäädyttänyt Brasilia yhä passiiviseksi jäseneksi. Jos ja kun Brasilia palaa vasemmistohallituksiensa aikakauteen vuonna 2022, palanee se silloin myös nopeasti Celacin yhteisiin neuvottelupöytiin.

Jäsenvaltioista Brasilian lisäksi myös Meksiko ja Argentiina kuuluvat suurimpien talousmaiden ryhmään G-20. Kaiken kaikkiaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian väestö käsittää reilun 650 miljoonan asukkaan ja noin 22 miljoonan neliökilometrin alueen, jota toisiinsa yhdistävät monialaiset historialliset, sosiaaliset, poliittiset, taloudelliset, kulttuuriset, uskonnolliset, kielelliset ja maantieteelliset tekijät, mutta jonka sisäinen moninaisuus on niin ikään laaja-alaista ja jota on pyritty hallitsemaan milloin eurooppalaisen kolonialismin tai yhdysvaltalaisen imperialismin ikeen alla.

18.9.2021 järjestetyn huippukokouksen tavoitteena oli vakiinnuttaa alueblokki ja asettaa etusijalle pandemian torjumiseksi toteutetut toimet: terveyden omavaraisuus, talouden elpyminen, elintarviketurva, ilmastonmuutos ja kansainvälinen yhteistyö Latinalaisen Amerikan ja Karibian asemoimiseksi keskeiseksi toimijaksi kansainvälisellä näyttämöllä. Näissä tavoitteissa myös onnistuttiin, vaikka työ niiden toteuttamiseksi jatkuu.

Meksikon diplomaattinen työ ja pandemian aiheuttama kriisi ovat yhdistäneet uudelleen Celacin jäsenvaltioita, jotka ovat valmiita viemään integraatiokehityksensä pidemmälle kuin koskaan aiemmin.

Latinalaisen Amerikan valtioiden yhdentymisen lyhyt oppimäärä

Amerikan valtioiden järjestö (OEA tai englanniksi OAS) on koko Amerikkojen ja Karibian valtiot käsittävät 35 itsenäisen maan yhteenliittymä, mikä perustettiin 1948 poliittisen toiminnan areenaksi monenkeskiseen yhteistyöhön, jolla pyritään vahvistamaan koko läntisen pallonpuoliskon alueen rauhaa, turvallisuutta, demokratiaa, kehitystä, taloutta ja ihmisoikeuksia. Kuitenkin OEA on sekaantunut toistuvasti joidenkin maiden sisäpolitiikkaan ja sitä on arvosteltu Yhdysvaltojen etujen puolustajaksi.

Viimeisimpänä osoituksena järjestön epävakautta luovasta sen peruskirjan vastaisen ”siirtolaisisännän” roolista voidaan mainita sen uruguaylaisen puheenjohtaja Luis Almagron puuttuminen Bolivian vaalituloksiin ja myötävaikuttaminen tässä Andien maassa marraskuussa 2019 koettuun vallankaappaukseen. Jo vuonna 1962 OEA tuki Kuuban erottamista yhteisestä järjestöstä asettautumalla tukemaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa sillä verukkeella, ettei kyseisen maan marxilais-leninistinen politiikka ollut yhteensovitettavissa Amerikkojen maiden arvojen kanssa.

Latinaisen Amerikan ja Karibian jaetun alueen muihin integraatioprojekteihin lukeutuvat 2008 luotu Etelä-Amerikan valtioiden liitto (La Unión de Naciones Suramericanas – Unasur), johon kuului parhaimmillaan 12 valtiota ja joka hajosi vuosina 2018 ja 2019, kun yli puolet sen jäsenvaltioista päätti lopettaa toimintansa järjestössä, joka ei ollut kyennyt saamaan aikaan konkreettisia tuloksia. 2019 perustettiin Chilen ja Kolumbian presidenttien ajama Prosur (El Foro para el Progreso de América del Sur) tai Etelä-Amerikan kehitysfoorumi, joka on kokoontunut vain kerran maaliskuun 14. päivänä vuonna 2019. Kyseiseen järjestöön kuuluvat enää vain Bolivia, Guayana, Surinam ja Venezuela sekä Peru, joka on jäädyttänyt osallistumisensa. Prosur on myös purkautumassa kokonaan.

Tyynenmeren liitto (La Alianza del Pacífico – AP) on puolestaan Perun entisen presidentin Alan García Pérezin aloitteesta Limassa 28.4.2011 luotu talousliitto, jonka on tarkoitus lähentää Kolumbian, Chilen, Meksikon ja Perun talouksia suhteessa toisiinsa sekä suhteessa valtameren toiselta puolelta löytyviin kasvaviin Aasian talouksiin. AP:n neljän jäsenvaltion yhteen laskettu väestö on noin 228 miljoonaa ja ne edustavat lähes 60 prosenttia Latinaisen Amerikan viennistä. Australia, Kanada, Etelä-Korea, Ecuador, Uusi-Seelanti ja Singapore ovat liittyjäehdokkaita. Järjestöön kuuluvat lisäksi tarkkailijajäseninä 11 Latinalaisen Amerikan ja Karibian maata sekä Yhdysvallat. Aasiasta taas tarkkailijajäseniä löytyy yhdeksän ja Afrikastakin kaksi. Euroopasta järjestön työhön osallistuu 30 tarkkailijamaata mukaan lukien Suomi.

Tyynenmeren liitto on järjestänyt 14 huippukokousta, joista viimeisin pidettiin Perun pääkaupunki Limassa 1.−6.7.2019. Tosin Chile isännöi myös 15. kokoontumista 11.12.2020, mikä oli luonteeltaan virtuaalinen pandemiaolosuhteiden vuoksi. Parhaillaan tämän nykyisellään tärkeimmän latinalaisamerikkalaisen talousliiton yhdeksännettä väliaikaista puheenjohtajuutta pitää hallussaan Kolumbian presidentti Iván Duque Márquez. Chile on toiminut puheenjohtajana kolmesti, nykyinen valtionpäämies Sebastián Piñera kahdesti ja entinen presidentti Michelle Bachelet kerran.

Kolme AP:n jäsenvaltiota Kolumbia, Chile ja Meksiko ovat myös OECD-maita (Organisation for Economic Co-operation and Development). Kaikkiaan 38 valtiosta koostuva yhteistyö- ja kehitysjärjestö muodostuu Yhdysvalloista, Kanadasta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista, mutta valtaosa jäsenmaista – kaikkiaan 26 − tulee Euroopasta. Lisäksi OECD:hen kuuluvat Japani, Etelä-Korea, Turkki, Israel ja Costa Rica, joka liittyi yhteistyöelimeen 25.5.2021. ”Rikkaiden kerhona” tunnettu sosioekonominen yhteistyöjärjestö edustaa yli 60 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

Toisaalta Amerikkojen ja Karibian alueella tunnetaan monia muitakin integraatioprojekteja kuten Keski-Amerikan yhteistyömarkkinat (Mercado Común Centroamericano – MCCA), jonka perustivat vuonna 1960 Guatemala, El Salvador, Honduras, Nicaragua ja Costa Rica. Panama liittyi yhteiseen markkina-alueeseen 1991 Tegucigalpassa, vaikka lopullisesti siitä tulisi varsinainen jäsenvaltio vasta 2013. Belice taas liittyi mukaan vuonna 2000. Toisaalta tämän alueen yhteismarkkinat järjestäytyvät Keski-Amerikan integraatiojärjestelmäksi (El Sistema de la Integración Centroamericana − SICA), mikä syntyi aiemman yhteisön pohjalta joulukuussa 1991 ja johon myös Dominikaaninen tasavalta liittyi 2013. Nykyisellään siihen kuuluu kahdeksan valtiota. Sen tarkoitusperiin kuuluu rauhan, kehityksen, demokratian ja vapauden edistäminen.

Karibian yhteisö (La Comunidad del Caribe – CARICOM) puolestaan perustettiin 1973 ja se koostuu 15:sta lähinnä englantia puhuvasta saarivaltiosta, vaikka mantereelta mukaan mahtuvat Belice ja Guayana sekä Surinam. Toiset viisi Karibian saarivaltiota ovat järjestön tarkkailijajäseniä. Andien yhteisö (La Comunidad Andina − CAN) taas luotiin 1969. Sen varsinaiset jäsenet ovat Peru, Bolivia, Ecuador ja Kolumbia. Kuitenkin yhteistyövaltioihin (Estados asociados) lukeutuvat myös Argentiina, Brasilia, Paraguay, Uruguay ja Chile sekä tarkkailijavaltioihin Espanja ja Marokko. Venezuela liittyi CAN:iin 1973, mutta vetäytyi siitä vuonna 2006 vastalauseena Kolumbian ja Perun Yhdysvaltojen kanssa solmimille vapaakauppasopimuksille.

Latinalaisen Amerikan integraatioliitto (La Asociación Latinoamericana de Integración − ALADI) on elokuussa 1980 perustettu väljä kansainvälinen 13 valtion muodostama kaupankäynnin edistämisen yhteenliittymä, joka korvasi vuosina 1960−1980 olemassa olleen Latinalaisen Amerikan vapaakauppajärjestön (Asociación Latinoamericana de Libre Comercio – ALALC)

1991 perustettuihin Etelän yhteismarkkinoihin (Mercado Común del Sur −Mercosur) kuuluvat Argentiina, Brasilia, Paraguay ja Uruguay. Venezuela liittyi myös tähän talousyhteisöön ulkojäseneksi 2006 ja ehti olla varsinainen jäsen 2012−2016. Nykyisin sen oikeudet osallistua Mercosurin toimintaan on evätty. Bolivia allekirjoitti myös liittymissopimuksen vuonna 2015 ja on matkalla täysivaltaiseksi Mercosurin jäsenvaltioksi, vaikka sillä välin se jatkaa kuuden muun valtion tavoin yhteisen markkina-alueen kumppanivaltiona. Mercosurin taloudellisen yhdentymisalueen osuus on yli 80 prosenttia Etelä-Amerikan bruttokansantuotteesta.

Meidän Amerikkamme kansojen bolivariaaninen liitto – Kansojen kauppasopimus (La Alianza Bolivariana para los Pueblos de Nuestra América − Tratado de Comercio de los Pueblos − ALBA-TCP) on vasemmistolaisten hallitusten Kuuban ja Venezuelan aloitteesta 2004 perustama yhteisö, jonka pääsiallinen olemassaolon tarkoitus on köyhyyden ja syrjinnän vastainen taistelu. Se syntyi myös vuosina 1994−2005 eläneen Yhdysvaltojen ajaman Amerikan vapaakauppa-alueen projektin (El Área de Libre Comercio de las Américas – ALCA tai Free Trade Area of the Americas − FTAA) vastavoimaksi. Honduras kuului jäsenmaiden joukkoon vuoteen 2010, mutta erosi edellisenä vuonna tapahtuneen vallankaappauksen myötä. Ecuador puolestaan erosi ALBA:sta elokuussa 2018 protestina niin sanotulle Venezuelan kriisille. Myös Bolivian väliaikainen hallitus erotti maansa yhteistyöelimestä marraskuussa 2019, mutta nykyisin Bolivian on jälleen jäsen. ALBA:an kuuluu kymmenen varsinaista jäsenvaltiota, joista seitsemän on Karibian saarivaltioita ja kolme kutsuvierasta eli Haiti, Syyria ja Surinam. Bolivariaaninen liitto on järjestänyt 19 varsinaista ja yhdeksän ylimääräistä huippukokousta. Viimeisin kokous pidettiin virtuaalisena 24.6.2021.

Ideologiakeskeisistä yhteistyöjärjestöistä voimme mainita Liman ryhmän (El Grupo de Lima − GL), joka luotiin elokuussa 2017 Perun pääkaupungissa oikeistotahojen tahdonilmaisuna Venezuelan opposition oletettujen demokratiapyrkimysten tukemiseksi. Liman sitoumuksen allekirjoittaneet 14 maata sitoutuivat myös etsimään Venezuelan tilanteeseen rauhanomaista ratkaisua. Kaikkiaan aloitetta tuki lopulta 20 maata, mukaan lukien Yhdysvallat ja Kanada. Lisäksi Liman 16 asiakohdan julistukselle tukensa ilmaisivat Venezuelan oppositio, OEA ja EU. Myöhemmin Argentiina, Peru ja Santa Lucía ovat irtaantuneet tästä yksipuolisesta ”demokratiatyöryhmästä”. Bolivia ja Meksiko eivät puolestaan enää osallistu ryhmän toimintaan, joka ei tunnusta Nicolás Maduroa Venezuelan perustuslailliseksi presidentiksi, vaan pitää Juan Guaidóa sen väliaikaisena presidenttinä. Järjestön viimeisintä vetoomusta tammikuussa 2021 kannattivat 12 maata, mutta elokuussa 2021 Meksikossa alkaneet Norjan vetämät rauhanneuvottelut Venezuelan hallituksen ja opposition kesken ovat heikentäneet ryhmän toimintaa entisestään.

Toisaalta Pueblan ryhmä (El Grupo de Puebla – GP) on Latinaisen Amerikan vasemmiston perustama poliittinen ja akateeminen foorumi, joka luotiin Meksikossa Pueblan kaupungissa 12.7.2019. Sen tarkoitus on edistää ajatustenvaihtoa tuotannollista malleista, ohjelmista ja valtiojohtoisesta kehityspolitiikasta. Siihen kuuluu nykyisiä ja entisiä poliittisia johtajia 12:sta alueen maasta ja Espanjasta. Yhteistyöryhmä on kokoontunut kahdesti vuonna 2019 sekä Meksikossa että Argentiinassa. Siihen kuuluu yhteensä 32 jäsentä, joiden joukosta edukseen erottuvat Kolumbian Ernesto Samper, Espanjan José Luis Rodríguez Zapatero, Ecuadorin Rafael Correa, Dominikaanisen tasavallan Leonel Fernández, Paraguayn Fernando Lugo, Brasilian Lula da Silva ja Dilma Rousseff, Costa Rican Luis Guillermo Solís, Panaman Martín Torrijos ja Bolivian Evo Morales sekä Uruguayn José Mujica, joka ovat kaikki lajissaan entisiä presidenttejä. Joukkoon lukeutuu myös entisiä presidenttiehdokkaita, Argentiinan nykyinen presidentti Alberto Fernández sekä Espanjan tasa-arvoministeri Irene Montero. Siinä missä Liman ryhmä on kuivumassa kokoon, alueelliseen integraatioon, kunkin valtion koskemattomuuteen, monenkeskisyyteen ja kansanläheisyyteen uskova Pueblan ryhmä on kasvamassa suuremmaksi vaikuttajaksi.

Aasian ja Tyynenmeren alueen talousyhteistyöfoorumi (Asia-Pacific Economic Cooperation – APEC tai Foro de Cooperación Económica Asia-Pacífico) on vuonna 1989 perustettu 21 maan muodostama taloudellinen yhteistyöelin, jolla ei ole varsinaista sopimusta ja jonka päämaja sijaitsee Singaporessa. APEC:iin kuuluvat Amerikkojen maiden valtiot Kanada, Yhdysvallat, Meksiko, Chile ja Peru. Myös Kiina ja Venäjä sekä esimerkiksi Thaimaa, Vietnam ja Japani ovat osa tätä talousfoorumia. APEC on kokoontunut 32 kertaa, viimeksi virtuaalisesti 20.11.2020.

Meksikon solmima yhteinen kauppasopimus (TLCAN – NAFTA) Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa astui voimaan 1994. Kauppasopimus uudistettiin kokonaisuudessaan ja sen laajempi, tasavertaisempi sekä modernisoidumpi versio astui voimaan 1.7.2020 (T-MEC – USMCA). Tämän lajissaan tärkeimmän yhteisen pohjoisamerikkalaisen kauppa-alueen lisäksi Yhdysvallat on solminut kauppasopimukset kymmenen alueen maan kanssa: Chile, Kolumbia, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, El Salvador, Guatemala, Honduras, Nicaragua, Panama ja Peru.

Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (Celac) on Euroopan unionin (EU) viidenneksi suurin kauppakumppani. EU:lla on täysimittaiset sopimukset kahden Latinalaisen Amerikan ryhmittymän (CARICOM ja SICA) kanssa, monen osapuolen välinen kauppasopimus kolmen Andien yhteisön valtion (Kolumbia, Ecuador ja Peru) kanssa sekä sopimukset Meksikon ja Chilen kanssa. Koska Euroopan unionilla on valmiiksi neuvoteltu tosin vielä ratifioimaton vapaakauppasopimus myös Mercosur-maiden kanssa, sen vapaakauppasopimusten verkosto kattaa lähes kaikki Latinalaisen Amerikan ja Karibian 33 valtiota lukuun ottamatta Kuubaa, Boliviaa ja Venezuelaa.

Veljekset kuin ilvekset: Meksikon ja Perun presidentit Andrés Manuel López Obrador ja Pedro Castillo Terrones ehtivät tavata toisensa ensimmäistä kertaa Celacin huippukokousta edeltävänä perjantaina. Kuten kuvastakin näkee, nämä kaksi vasemmistolaista ja kansanläheistä poliitikkoa tulevat hyvin toimeen keskenään. Kummankin käytännön politiikkaa kuvastaa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja unohdettujen väestönosien, erityisesti köyhien ja alkuperäiskansojen asettaminen kansallisen politiikan keskiöön: ”Por el bien de todos, primero los pobres.”

31 maata kokoontui yhteen Meksikon pääkaupungissa

Meksiko avasi puheenjohtaja- ja isäntämaana Celacin ensimmäisen huippukokouksen sitten Dominikaanisen tasavallan Punta Canasin huippukokouksen vuoden 2017 tammikuussa. Syitä yhteisen kokoustamisen onnistumisille yli neljän vuoden tauon jälkeen on ainakin kolme. Pandemia ja sen aiheuttama lama ovat yhdistäneet jäsenvaltioita tavalla, joka ei ollut kuviteltavissa ennen koronaviruksen ilmaantumista. Juuri Amerikkojen mantereilla pandemia on aiheuttanut eniten tuhoa koko maailman mittakaavassa. Toisaalta Meksiko ei ole antanut periksi ja on tavoitellut yhteistä kokousta koko ulkopoliittisen osaamisensa avulla. Heinäkuussa Celacin ulkoministerit kokoontuivat Meksikossa valmistellakseen syyskuussa vihdoin toteutettua huippukokousta. Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden tahtotila tuki yhteisen foorumin henkiin herättämistä ja viime aikoina tuo maiden ryhmittymä on ollut siirtymässä uudelleen vasemmalle kuten tapahtui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Vasemmistohallitukset ovat perinteisesti olleet aktiivisempia integraatiokehityksen ja mantereen keskinäisen yhteistyön järjestämisessä.

Presidentti Andrés Manuel López Obrador korosti puheessaan ennen kaikkea kansojen itsemääräämisoikeuden tärkeyttä ja kaupallisen yhteistyön etuja sekä kehotti Yhdysvaltoja tukemaan John F. Kennedyn tavoin Latinalaisen Amerikan omaehtoista kehitystä:

− Celacista voi näinä aikoina tulla tärkein väline Latinalaisen Amerikan ja Karibian maidemme välisten suhteiden lujittamiseksi ja taloudellisen yhdentymisen ihanteen saavuttamiseksi Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa suvereniteettimme kunnioittamisen puitteissa; toisin sanoen rakentaa Amerikan mantereelle jotain sen kaltaista kuin nykyisen Euroopan unionin synnyttänyt talousyhteisö.

− Meistä tuntuu, että tästä ihanteesta voi tulla totta, jos ajattelemme ja olemme yhtä mieltä kolmesta peruskysymyksestä: puuttumattomuusperiaate ja kansojen itsemääräämisoikeus; kehitysyhteistyö ja keskinäinen apu eriarvoisuuden sekä syrjinnän torjumiseksi. Politiikassa voimme sitoutua kunnioittamaan kansojen sisäisiä päätöksiä ja sitä, ettei mikään hallitus ota itselleen oikeutta alistaa toinen maa minkään motiivin, syyn tai tekosyyn varjolla tai käyttämällä rahaa, propagandaa, taloudellisia ja diplomaattisia pakotteita tai voimankäyttöön tukeutumalla.

Hallituskriisin ja viiden ministerin eron kokouksen alla kokenut Argentiina osallistui Celacin yhteiseen pöytään sen ulkoministeriön Latinalaisen Amerikan asioiden apulaissihteeri Juan Carlos Valle Raleighin voimin:

− Haluan kiittää erityisesti siitä sitoutumisesta ja valtavasta työstä, jonka Meksiko on tehnyt Celacin uudelleen aktivoimiseksi alueen poliittisen vuoropuhelun foorumiksi huolimatta vakavan maailmanlaajuisen terveyskriisin olosuhteista.

− Tie ei ole ollut maillemme helppo. Oli ennennäkemätön haaste hankkia rokotteita COVID-19-tautia vastaan kansainvälisessä kontekstissa, jolle oli ominaista epätasainen jakelu ja annosten hamstraaminen. Maamme panivat töpinäksi ja onnistuivat käyttämään olemassa olevia tieteellis-teknologisia valmiuksiaan. Tämän ansiosta tänä päivänä Latinalaisessa Amerikassa tuotetaan Oxfordin/AstraZenecan ja Sputnik V:n rokotteita. Argentiina on työskennellyt koordinoidusti ja solidaarisesti Meksikon kanssa Oxfordin/AstraZenecan alueellisessa tuotannossa. Ymmärtääksemme noin 70 miljoonaa annosta on jaettu koko mantereella, lukuun ottamatta COVAX-mekanismin kautta toimitettuja annoksia. Tulemme panostamaan edelleen teknologian ja terveyden suvereniteetin lisäämiseen Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla.

− Maamme on esittänyt hakemuksensa ottaakseen vastaan väliaikaisen (pro tempore) puheenjohtajuuden vuonna 2022, jota Celacin muodostavat maat tukevat laajalti ja joita kiitämme suuresti heidän luottamuksestaan. Korostan myös, että Celacin jäsenet ovat laajalti yksimielisiä siitä, että Karibian veljesmaasta tulee puheenjohtajavaltio vuonna 2023, ja se on saavutus.

− On ehdottoman tärkeää keskittyä ilmastonmuutokseen, jonka äärimmäisistä vaikutuksista ei enää voida kiistellä. Viimeisten 30 vuoden aikana katastrofien määrä Karibialla on kolminkertaistunut ja siihen liittyvät taloudelliset tappiot ovat viisinkertaistuneet. Ilmastotoimia alueella, etenkin Karibian pienillä saarialueilla, ei voida lykätä. Puhumme maista, jotka ovat vaikuttaneet vähiten nykyiseen sosiaaliseen ja ympäristölliseen kriisiin, mutta jotka kärsivät eniten tulvista, hurrikaaneista ja muista äärimmäisistä ilmiöistä.

Bolivian presidentti Luis Arce Catacora piti kutsuvieraista ensimmäisenä oman puheenvuoronsa, jossa hän kritisoi Amerikkojen valtioiden järjestöä (OEA), vaati rokotusten patenttisuojan purkamista sekä tulipa hän kehuneeksi myös maansa talousmallin saavutuksia köyhyyden vähentämisessä:

− Sallikaa minun muistuttaa organisaatiomme, Celacin, alusta: se luotiin vuonna 2010 alueellisen yhdentymisen foorumiksi tilanteessa, jossa OEA menetti hyväksyttävyytensä eri tekijöiden, kuten Latinalaisen Amerikan demokratioihin puuttumisen, vuoksi. Nykyään, niin monta vuotta tämän syntymän ja näiden toiveiden toteutumisen jälkeen, on selvää, ettei tilanne ei ole muuttunut, vaan sen sijaan, että se toimisi demokraattisen peruskirjansa toimeksiantojen mukaisesti, OEA toimii demokratian periaatteita vastaan. Sen lisääntyvä puuttuminen valtioiden asioihin ei edistä kiistojen rauhanomaista ratkaisua, vaan pikemminkin synnyttää niitä. Se on vanhentunut ja tehoton elin, joka ei vastaa valtioidemme tarpeisiin tai monikeskisyyden periaatteisiin. Tästä syystä tarve vahvistaa Celacia, avainalueidemme yhdentyminen niiden integroimiseksi maailmaan, on selvä.

− Toistamme rokotteiden kaikille antamisen ja patenttien vapauttamisen kiireellisen luonteen sekä tarvitsemme teidän tukeanne nopeuttamaan tätä prosessia kansojemme ja ihmiskunnan hyväksi. Jos patentteja ei vapauteta, jos teknologiaa ei jaeta, emme saavuta rokotuksen tavoitetta ajoissa ja pandemia päätyy viemään enemmän ihmishenkiä, häiritsee talouttamme ja sekoittaa yhteiskuntaamme sekä politiikkaamme.

Samoin on tarpeen käsitellä yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa toimia talousalalla, jotta voidaan kohdata talouden supistumisen ja kriisi sellaisesta maailmanlaajuisesta sopimuksesta käsin, jonka avulla voimme edetä kohti monen- ja kahdenvälisen ulkoisen velan mitätöimistä pienituloisille maille, samoin kuin maksujen keskeyttämistä keskituloisille maille, jotka pyrkivät elvyttämään talouttaan kokonaisvaltaisen ja kestävän kehityksen lähestymistavan mukaisesti, sekä sallisi maailman rahoitusjärjestöjen demokraattisen muutoksen.

− Kotimaani, joka on saanut takaisin demokratiansa ja polkunsa poliittiseen vakauteen, tavoittelee talouskasvua sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ehdoin ja työskentelee väsymättä tuottavan sosiaalisen talousyhteisön mallin (modelo económico social comunitario) eteen, joka huomioi väestömme potentiaalin ja monimuotoisuuden. 14 vuoden hallituskauden aikana meillä koettiin jatkuva talouskasvu ja sosiaalinen sekä tuotannollinen tulonjakopolitiikka. Taloudelliset tulokset välittyivät sosiaalisiin parannuksiin vuosina 2005−2019, kun köyhyys väheni 60 prosentista 37 prosenttiin ja äärimmäinen köyhyys väheni vastaavasti 38 prosentista 12 prosenttiin.

Erinäisiä puheenvuoroja yhtenäisyydestä

Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel Bermúdez puhui suunsa puhtaaksi Kuubaan ja muihin valtioihin kohdistuvista pakkotoimista, ilmaisi uskonsa yhteistyöelimen tärkeyteen sekä sanoi maansa antavan rokotteita myös muiden käyttöön:

− Kiitos veljet. Ensimmäiset sanani tässä historiallisessa huippukokouksessa voivat olla vain syvästi kiitollisia Meksikon kansalle ja erityisesti presidentti Andrés Manuel López Obradorille hänen läheisestä ystävyydestään ja solidaarisuudestaan ​​Kuuban kanssa. Kiitän myös täällä edustettuja hallituksia ja kansoja, jotka ovat ilmaisseet tukensa meille ja ymmärsivät välittömästi Yhdysvaltojen liittovaltion varoista rahoitetun opportunistisen mustamaalauskampanjan luonteen, jolla pyritään yhä uhkaamaan maani vakautta, koskemattomuutta ja suvereniteettia.

− Vahvistan täällä jälleen, että Kuuban kansa ja hallitus puolustavat sosialistista ja oikeudenmukaista oikeusvaltiota ”kaikkien kanssa ja kaikkien hyväksi”, kuten José Martí halusi. Käytän myös tätä tilaisuutta tunnustaakseni tukenne Yhdysvaltojen asettaman laittoman taloudellisen, kaupallisen ja rahoituksellisen Kuuban vastaisen saarron poistamiseksi, jota on tarkoituksellisesti ja opportunistisesti pahennettu pandemiaolosuhteissa, vaikka kansainvälisen yhteisön ylivoimainen enemmistö on tuominnut sen vuosikymmenien ajan.

− Tämä rikollinen ja moraaliton politiikka on massiivinen, ilmiselvä ja järjestelmällinen Kuuban kansan ihmisoikeuksien loukkaus, jonka meille on asettanut pakolla sama Yhdysvaltain hallitus, joka uhkaa, loukkaa ja soveltaa yksipuolisia pakkokeinoja muita alueen maita vastaan. Sen puuttumispolitiikka ja voimakkaat imperialistiset pyrkimykset toteuttaa uudelleen Monroe-oppia kansakuntiemme omaehtoisen kehityksen estämiseksi ovat toinen räikeä rikkomus Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, kansainvälisen oikeuden sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian rauhan alueeksi julistamisen tarkoituksia ja periaatteita vastaan.

− Olemme ylpeitä siitä, että olemme onnistuneet tuottamaan kolme rokotetta ja kaksi rokote-ehdokasta viime kuukausina tutkijoidemme omistautumisen sekä ylipäällikkö Fidel Castro Ruzin luoman ja edistämän tieteen ja teknologisen innovaation vankan järjestelmän ansiosta. Pitäkää näitä menestyksiä, kuten pidämme mekin, latinalaisamerikkalaisena ja karibialaisena valloituksena. Tänään haluamme toistaa täällä tahdon työskennellä Celacin puitteissa tehdäksemme rokotteiden valmistus- ja toimittamissopimuksia niistä kiinnostuneisiin maihin, mikä on vaatimaton panos tavoitteeseen saavuttaa nopeasti yleinen immuunisuoja alueella.

− Yhtenäisyyden huippukokous (Cumbre de la Unidad), joka pidettiin tässä kauniissa maassa vuonna 2010, toteutti maidemme itsenäisyyssankarien toiveet aidosta latinalaisamerikkalaisesta ja karibialaisesta yhdentymisestä. Celacin perustaminen lunasti tosiksi yli kahden vuosisadan taistelut ja pyrkimykset. Se oli ylväs hetki Amerikkamme historiassa. Fidel luokitteli sen viimeisen vuosisadan ylivoimaisesti tärkeimmäksi institutionaaliseksi tapahtumaksi koko pallonpuoliskolla.

− Kymmenen vuotta myöhemmin jatkamme sen rakentamista ja lujittamista tavoitteenamme toipua pandemian tuhoisista vaikutuksista, jotka ovat pahentaneet maailmaan jo vaikuttanutta moniulotteista kriisiä, sulkea nuo valtavat kuilut, jotka tekevät meistä planeetan epätasa-arvoisimman alueen ja edistää kansojemme hyvinvointia.

− Tuemme Venezuelan bolivariaanisen tasavallan Meksikossa käymää kunnioittavaa vuoropuhelua ilman ulkoista puuttumista ja tuomitsemme sen epäoikeudenmukaisen rangaistusjärjestelmän, jolle sen kansa on alistettu imperialististen paineiden vuoksi. Tuomitsemme Nicaraguan tasavaltaa vastaan ​​määrätyt pakotteet ja sekaantumisen sisarkansan sisäisiin asioihin.

− Celac on elvytettävä kiireen vilkkaa, jotta voidaan edetä kohti osallistavaa ja oikeudenmukaista elpymistä, joka vahvistaisi meitä alueena ja edistäisi kansakuntiemme hyvinvointia. Tätä ainutlaatuista mekanismia, joka mahdollistaa vuoropuhelun kansakuntien joukkona, jolla on samanlaiset tarpeet ja intressit, on kiireellisesti voimistettava. Älkäämme menettäkö tilaisuutta jatkaa historian tekemistä.

24.5. Ecuadorin presidenttinä aloittanut Guillermo Lasso kritisoi edeltäjäänsä ja kiitteli rokoteyhteistyötä Kiinan, Venäjän, Yhdysvaltojen ja joidenkin Euroopan maiden kanssa. Ennen kaikkea hän kuitenkin pohti yhdentymisen haasteita ja kannustimia puheessaan, joka asettui tukemaan integraatiokehitystä:

− Me kaikki latinalaisamerikkalaiset tunnustamme hänen [Meksikon presidentin] väsymättömän omistautumisensa maanosan asialle. Hänen intohimonsa ansiosta voimme kokoontua tänään yhteisten etujen ympärille ja ajatella niitä uusina toiveina, Latinalaisen Amerikan yhdentymisenä. Luulen, että puhun kaikkien läsnä olevien puolesta, kun sanon: kiitos johtajuudestanne.

− Miksi Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhdentyminen ei ole suurempaa? Mikä on pitänyt meidät erillään? Mitä meidän pitäisi tehdä sen syventämiseksi? Ymmärrän, että nämä ovat väitöskirjojen tai historiankirjojen arvoisia kysymyksiä. Haluaisin tänään kuitenkin hyödyntää osallistumiseni hahmotellakseni sellaisen vastauksen, joka voi edistää syvempää yhdentymistä kaikille.

− Koska uskokaa minua, kun sanon teille, arvoisat johtajat, että minäkin olen ehdottomasti sitoutunut Latinalaisen Amerikan integraatioon paljon enemmän kuin voitte kuvitella. Ainoa ja hienovarainen ero on se, miten pyrin yhdentymiseen, joka ylittäisi perinteisesti tällä alalla tehdyt ponnistelut. Haluaisin sellaisen integraation, joka menee organisaatioiden ja tapahtumien tuolle puolen. Millä tulisi olla eniten merkitystä meille on se, kuinka kansalaisemme luovat todellisia ja molemminpuolisesti hyödyttäviä siteitä.

Lasso ottaa toisen maailman sodan hävityksen pohjalta syntyneen Europan Unionin yhdentymisen jossain määrin ihanteelliseksi esimerkiksi:

− Jaettu vauraus luo jaetun vastuun tunteen. Jos meillä on kaupallisia etuja naapurin kanssa, välitämme siitä, mitä sille naapurille tapahtuu. Haluamme hänen menestyvän, haluamme suojella suhdetta. Yhdistämällä kansalaistensa edut todellisiin, vakaisiin ja ennen kaikkea kestäviin taloussuhteisiin he loivat yhteisen vaurauden, mikä antoi heille mahdollisuuden rakentaa nykyisin tunnettuja eurooppalaisia ​​toimielimiä. Toisin sanoen heidän integroitumisensa oli ensin taloudellista ja sitten poliittista, he eivät toimineet ylhäältä alaspäin, vaan alhaalta ylöspäin, ensin kansalaiset, sitten hallitukset, ja näin rakennettiin se kadehdittava vaikutusvalta, joka heillä on nykyään ryhmittymänä. Tämä on sitä, herrat presidentit, mitä pidän todellisena integraationa, että koemme muiden haasteet yhtä lailla omiksemme ja tunnemme yhteisen työmme rakentavan kaikkien kesken jaettua tulevaisuutta.

− Kuinka haluammekaan olla vaikutusvaltaisia ​​maailmassa, jos emme vahvista kaikkia vahvuuksiamme omiemme keskuudessa? Maailma ei tule kuuntelemaan meitä, koska meillä on yhteinen kieli, maailma kuuntelee meitä, sitten kun meillä on suuret yhteiset markkinat, joilla vaurautemme kasvaa. Kun maailma tuntee luovuutemme moottorien pauhun, kun se ymmärtää meidän soveltavan aidosti kaikkia kulttuurisia vahvuuksiamme, silloin se kuuntelee meitä. Talouskasvumme ääni puhuu kauniimmin ja voimakkaammin kuin mikään yhteinen lausuma, jonka teemme täällä tänään. Tämä osoittaa sen, mitä tapahtuu, kun puhumme ja teemme yhteistyötä katsomatta sitä, mihin ideologiseen kerhoon tai puolueryhmään kuulumme. Ehdotan sitä teille tänään: tehkäämme yksinkertaisesti se, mikä on kansalaistemme edun mukaista.

Perun presidenttinä 28.7. aloittanut ja niin ikään ensimmäiseen alueellisten johtajien huippukokoukseen osallistanut maaseudun opettaja Pedro Castillo Terrones kannatti Celacin tekemiä yhteisiä aloitteita, mutta kaipasi puheillaan siirtymistä sanoista tekoihin ja teki selväksi, että hänen johtamansa maa haluaa tulla toimeen kaikkien valtioiden kanssa niiden ideologisesta väristä riippumatta:

− Vastaanottakaa Perun kansan veljelliset terveiset. Tuon terveisiä meille kaikille, jotka olemme tässä salissa ketsua-, aimara-, awajún-, conibos-, shipiboskansoilta, miehiltä ja naisilta, joilla ei koskaan ole ollut ääntä kotimaassani. Tänään tunnen vahvistuneeni, koska kyseessä on ensimmäinen kerta, kun lähden maasta äskettäin virkaan astuneena valtionpäämiehenä, ja uskon, että valtioista vastuussa olevien henkilöiden kokoontumisessa tässä huippukokouksessa on tärkeää tarjota Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioille yksiselitteinen todistus siitä historiallisesta kutsumuksesta, joka pyytää meidän kansojemme mitä suurimpaan yhtenäisyyteen ja integroitumiseen.

− Sen pandemian peiton alla, jonka uumenissa tapaamme tänään, meidän on ymmärrettävä, että pandemia on tullut jäädäkseen kuhunkin kansaan. Mutta me ymmärrämme, että pandemia ei ole vain terveysongelma, se on historiallinen ongelma, se on ollut pitkään laahannut ongelma. Miksi? Koska olemme aina sanoneet kokouksissa monia iskulauseita, olemme puhuneet yhtenäisyydestä, olemme lausuneet hienoja puheita. On aika ryhtyä toimiin, ja on aika tarttua tekoihin, koska on välttämätöntä ymmärtää, että yhdessä saavutamme kaiken; erillämme emme mitään.

− Ja siksi minun on kerrottava teille, että Celacin on tänään täsmennettävä konkreettiseksi tosiasiaksi se, miten pyrimme kaikin voimin helpottamaan alueidemme pääsyä kansainvälisen rahoituksen piiriin, jota vaaditaan osallistuaksemme siihen valtavaan tehtävään, joita olemme suorittaneet pahoin murjottujen talouksiemme elvyttämiseksi.

− Koemme tärkeäksi ilmaista, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhdentymisen on oltava pysyvä tehtävä, sen on oltava päivittäistä toimintaa, jotta voimme kerta kaikkisesti vastata suuriin tarpeisiin, mennä ymmärrettävien ja luonnollisten ideologisten ja poliittisten erojen tuolle puolen.

− Haluan lopettaa viestini ilmoittamalla, että maamme ylläpitää ja tulee ylläpitämään diplomaattisia suhteita kaikkien Latinalaisen Amerikan ja maailman maiden kanssa ilman minkäänlaista syrjintää. Muutoinhan saamamme syvän Perun painava toimeksianto tulisi kaikuneeksi kuuroille korville. On aika ryhtyä toimiin, on aika siirtyä puheista tekoihin.

Venezuela ja Kuuba versus Uruguay ja Paraguya

Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel oli jo ehtinyt pitää oman maansa omaehtoista kehitystä ja poliittista itsemääräämisoikeutta puolustaneen puheenvuoronsa kokouksen alkupuolella. Huippukokouksen ilmapiiri alkoi kuitenkin kiristyä, kun Paraguayn presidentti Mario Abdo Benítez heitti bensaa demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksiksi naamioituihin ideologisten erojen liekkeihin ja neljän maan johtajat tähdittivät keskinäistä selkkaustaan:

− Läsnäoloni tässä huippukokouksessa ei missään mielessä tai olosuhteissa edusta tunnustusta herra Nicolás Maduron hallitukselle. Hallitukseni kanta ei muutu, ja mielestäni on herrasmiesmäistä sanoa se kasvokkain.

Perinteisen konservatiivipuolue Partido Coloradon riveistä presidentiksi noussut Abdo Benítez sai tuoreeltaan vastauksen loukkaukseensa Venezuelan presidentiltä Nicolás Madurolta, joka huuteli ”eikä minun sinulle, hyväksikäyttäjä” viitaten siihen, ettei hänen hallituksensa tunnusta vastaavasti tämän Etelä-Amerikan maan hallitusta. Elokuussa 2018 virassaan valtionpäämiehenä aloittanut Abdo Benítez ei ole maassaan enää mitenkään suosittu johtaja, sillä elokuun 2021 mielipidemittauksen (El Centro Estratégico Latinoamericano de Geopolítica − Celag) mukaan kahdeksan kymmenestä paraguaylaisesta omaa kielteisen käsityksen hänen hallituksestaan.

Mainitsemisen arvoisia ovat myös kaksi muutakin seikkaa. Paraguayn kansallinen öljy-yhtiö Petropar ei ole vieläkään maksanut sen vuodelta 2006 juontuvasta yhteisestä öljytoimitusten energiasopimuksesta aiheutunutta maaliskuussa 2021 305 miljoonaan dollariin yltänyttä velkaa Venezuelan valtiolliselle öljy-yhtiölle PDVSA:lle. Velkataakka kasvaa vuosittain kahden prosentin koron verran, vaikka Venezuelan mukaan velanmaksu on myöhästynyt ja se on kasvattanut sen korkoja. Paraguay ei tunnusta näitä kasvaneita korkoja ja väittää, ettei velka ole erääntynyt, koska maksuaikaa olisi sen mukaan annettu vuoteen 2026 asti. Se on vienyt tapauksen Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) käsiteltäväksi Pariisiin.

Paraguayn hallitukselta tihkuneiden tietojen mukaan Venezuelan väliaikaisena presidenttinä ilman vaaliuurnien tai perustuslain tukea tammikuusta 2019 lähtien esiintynyt Juan Guaidó olisi tarjonnut velan puolittamista vastalahjaksi – maksettavaa toisenlaisella matematiikalla saatujen lukujen jälkeen jäisi hieman yli 130 miljoonaa dollaria − edustamansa hallituksen tunnustamisesta. Todellisuudessa maiden välille on kertynyt sakea pilvi erimielisyyksiä, jotka eivät liity vain Abdo Benítezin haluun edistää ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Tästä konfliktista johtuen Maduro viittasi kollegaansa väärinkäyttäjänä. Oikeistopoliitikko Abdo Benítezin tiedetään myös hylänneen kokouspöydän ennen aikojaan, sillä hän poistui sen ääreltä jo viisituntisen session puolivälissä kello yhdentoista aikoihin aamupäivällä. Paraguayn presidentti viittasi puheessaan oikeusvaltion periaatteeseen ja kansanvallan jaloihin arvoihin:

− Demokraattinen legitiimiys ei synny vain pääsemällä valtaan äänestyslaatikon kautta, vaan myös rakentamalla sitä päivittäin vallankäytössä, kunnioittaen sitä toimillamme, olemalla puuttumatta muihin valtoihin, ei manipuloimalla oikeutta vainotakseen niitä, jotka ajattelevat eri tavalla. Haluan tätä omalle maalleni ja koko alueelle. Ei ole muuta tietä kuin demokratia.

Uruguayn presidenttinä maaliskuun 1. päivänä 2020 aloittanut Luis Lacalle Pou kuuluu jo 1836 perustetun Kansallisen puolueen (Partido Nacional) riveihin. Elokuun 2021 tietojen (Equipos Consultores) mukaan 47 prosenttia uruguaylaisista suhtautuu myönteisesti hänen hallitukseensa. Lacallen sukunimi on lähellä espanjankielistä lacayo-sanaa, joka kääntyy suomeksi lakeijaksi ja on ollut perinteisesti poliittisessa käytössä imperialismin sokean palvelijan pilkkanimenä, sillä se on historian saatossa tarkoittanut juurikin siirtomaaisäntien etuvartioita. Siksi lacayo Lacalle esiintyi nimensä veroisesti tässä Celacin suurkokouksessa:

− Osallistumisemme tälle foorumille noudattaa hyveellistä eikä taantumuksellista käsitystä. Maamme on osa tätä foorumia, jossa se voi vaihtaa ajatuksia ja olla samaa mieltä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden kanssa. Se liittyy tähän foorumiin, koska Celac on syventänyt ja laajentanut suhteitaan muihin maailman maihin. Tämä ei tarkoita sitä, että Celacin integroiminen tekisi osallistumisen OEA:han jollakin tavoin tarpeettomaksi. Haluamme olla hyvin selkeitä sen suhteen. Kansalliset hallitukset ja eri järjestöjen hallitukset ovat pohjimmiltaan alttiita kritiikille ja myös muutoksille, ja tästä syystä on mahdollista olla eri mieltä johdon kanssa, mutta organisaatiota ei voida vääristää.

− Presidentti López Obrador sanoi jotakin, jonka jaamme maastamme käsin, se on itsemääräämisoikeus ja puuttumattomuuspolitiikka, mutta yksi Celacin edistämistä ja sen perustana olevista tekijöistä on demokratia. Ja demokratia on paras järjestelmä, joka yksilöillä on ollakseen vapaita, ihmisen puhtain tila on vapaus. Ja siksi tähän foorumiin osallistuminen ei tarkoita omahyväisyyttä, herra presidentti, ja tietysti sen vaatimalla kunnioituksella, kun nähdään, ettei tietyissä maissa ole täydellistä demokratiaa, kun vallanjakoa ei kunnioiteta, kun vallanpitäjät käyttävät tukahduttamisen koneistoaan mielenosoitusten hiljentämiseen, kun poliittiset vastustajat vangitaan, kun ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, meidän on sanottavalla tällä rauhallisella mutta lujalla, huolestuneella äänellä, että näemme vakavin silmin sen, mitä Kuubassa, Nicaraguassa ja Venezuelassa tapahtuu.

Heti Lacallen perään sattui tulemaan Venezuelaa vuodesta 2013 lähtien johtaneen Nicolás Maduro Morosin vuoro, mikä oli omiaan kuumentamaan Kansallispalatsin entisen valtiovarainministeriön salin tunnelmaa (El Salón de la Tesorería Guillermo Prieto). Hän kertasi Celacin syntyhistoriaa viitaten edeltäjäänsä Hugo Cháveziin ja vapaustaistelija Simón Bolívariin. Sitten hän vastasi suorin sanoin Paraguayn ja Uruguayn presidenteille:

− Vapauttaja Simón Bolívar kutsui meidät kaikki, sen mikä oli Etelä-Amerikkaa, ennen Espanjan siirtomaita, kokoontumaan heinäkuussa 1826 Panamaan, muutaman vuoden kuluttua juhlitaan Panaman kongressin 200-vuotisjuhlaa. Ja sitten tuli jakaantumisen, aliarvioinnin vuoro, lähes kahdeksi vuosisadaksi, kunnes tuo polku jatkui tämän instrumentin, Celacin, kautta.

− Uskomme syvästi erilaisten tahojen vuoropuheluun. Ja sanon Paraguayn presidentille: asettakaa demokratiaan liittyvälle keskustelulle päivämäärä, paikka ja kellonaika Paraguayssa, Venezuelassa ja Latinalaisessa Amerikassa, ja olemme valmiita osallistumaan, te määritätte paikan. Tai sanon sen vähän paremmin, jos intohimo vain sallii sen. Laittakaa te, presidentti Lacalle, väittelylle päivämäärä ja paikka; tai asettakaa te, presidentti López Obrador, ja Venezuela on valmis vaihtamaan mielipiteitä demokratiasta, vapauksista, vastarinnasta, vallankumouksesta ja kaikesta, mistä on keskusteltava, uusliberalismista, kansojen edessä, suorassa lähetyksessä, yksityisesti, kuten haluatte, kunnioittaen, siis kunnioituksella, ilman poissulkemisia.

− Kansainvälisen politiikan on palveltava kansainvälistä oikeutta, ihmiskunnan suuria etuja ja alueen suuria etuja. Ja meidän on käännettävä sivua Latinalaisen Amerikkaan pesiytyneen jakautumisen, bolivariaanisen vallankumouksen häirinnän ja nyt Kuuban vallankumouksen ja Nicaraguan vallankumouksen taukoamattoman häirinnän lopettamiseksi, se kun ei ole oikea tie. Meillä olisi tarpeeksi kiviä heittääksemme niillä joitain teistä, mutta emme tulleet heittämään kiviä, vaan tulimme ojentamaan kätemme työlle, vuoropuhelulle ja yhtenäisyydelle suurissa kysymyksissä.

Sen jälkeen Maduro teki rakentavia ehdotuksia yhteisen järjestön perustuksien vahvistamiseksi:

− Virallistan teille ehdotuksen, jonka lähetin teille kirjallisesti ja jonka tein eilen myöhäisen Meksikoon saapumiseni yhteydessä, tein sen julkisesti: uskon, että meidän on rakennettava uusi Celacin instituutio, meidän on jatkettava siitä, mitä aloimme rakentaa, koska täällä alettiin rakentaa toimielinten kokonaisuutta, joka alkoi toimia. Talousministerien neuvosto, sosiaaliministerien neuvosto, politiikan ministerineuvosto olivat kaikki olemassa, ne toimivat, tekivät ehdotuksia, käytiin erittäin arvokasta alueiden välistä vuoropuhelua.

− Ehdotan, että otamme välittömästi uudelleen käyttöön kolme tärkeintä ministerineuvostoa: sosiaaliministerien neuvosto ryhtyy heti käsittelemään pandemia- ja ilmastonmuutosohjelmaa. Talousministerien neuvosto käsittelee täällä tehtyjä ehdotuksia kaupan yhdentymisestä, taloudellisen kehityksen sopimuksesta. Ja no, ulkoministerit pitävät kurssinsa, pysyttelevät poliittisen ministerineuvoston tahdissa.

− Ehdotan myös, miksi ei, miksi ei. Tietenkin, presidentti Lacalle, OEA:n ja Celacin välillä on ristiriita, se on monroismin ja bolivarianismin vanha ristiriita, Amerikka amerikkalaisille, jotka pitävät meitä takapihanaan, ja se on pysynyt ennallaan, se jatkuu yhä näin, kaiken sen tänä päivänä sanottavan tuolla puolen. Bolivarianismi, latinalaisamerikkalaisuus, yhtenäisyysoppi ja Celac ovat meidän polkumme, ja siksi ehdotan, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön pääsihteeristön perustamista arvioidaan kylmällä mielellä ja tasapainoisesti, ja antakaamme sille tarpeeksi valtaa, jotta tämä pääsihteeristö voisi ottaa haltuunsa joidenkin teidän mainitsemanne unelman rakentamisen. Jotkut haaveilevat Euroopan unionista. Erittäin hyvä, erinomaista, mutta Afrikan unionista, Aseanista on myös hyviä kokemuksia, ja niin edelleen. Siksi meidän mielestämme on tärkeää ottaa nämä askeleet maidemme uuden institutionaalisen kehyksen kehittämisessä.

− Haluan kiittää julkisesti Meksikon hallitusta kaikesta siitä tuesta, jonka he antavat Venezuelalle täällä käydyille rauhan ja suvereniteetin neuvotteluille [Meksikossa on järjestetty Norjan johtamia keskusteluja opposition ja hallituksen välillä elokuun puolivälistä lähtien, joihin myös Venäjä ja Hollanti osallistuvat tarkkailijoina]. Pyydän kaikkien Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden hallitusten tukea, koska Venezuelan ainoa tie voi olla vain vuoropuhelu, rauha, uudelleen lähentyminen, sovinto. Ja olen kiitollinen siitä enemmistön tuesta, jonka olemme saaneet täällä tämän käynnissä olevan vuoropuhelun vuoksi.

− Venezuelassa on tänä vuonna vaalit, suurvaalit 21. marraskuuta. Kutsun teitä tulemaan katsomaan vaalikampanjaa, näkemään vaalit, tarkkailemaan, miten diktaattori Maduro kutsuu koolle 29. vaalit, kyseessä ovat vaalit numero 29. Meillä on pidetty 28 vaalit, olemme voittaneet äänien turvin 26, nyt menemme 29. vaaleihin. Koko oppositio on rekisteröitynyt, no, tervetuloa, voittakoon se, jonka on voitettava.

− Eli olen erittäin kiitollinen tuesta kaikille näille pyrkimyksille demokratian ja vuoropuhelun puolesta, ja juhlistan sitä keskustelun henkeä, yhdentymisen henkeä, joka ilmenee täällä tänään eräistä huomattavista ja toisinaan loukkaavista eroista huolimatta.

Kun kaikki 31 huippukokouksessa pyydettyä puheenvuoroa oli lausuttu, Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel, joka puhui alun perin järjestyksessään kolmantena, pyysi itselleen sanavuoron Uruguayn presidentti Luis Lacalle Poulle vastatakseen:

− Olen samaa mieltä, puheenjohtaja, ja kiitän teitä, ja vastaan myös täsmälleen tarkoituksenani säilyttää yhtenäisyyden teema eikä poiketa siitä. Presidentti Lacallen maininta Kuubasta osoittaa hänen tietämättömyytensä todellisuudesta. Kuuban kansan rohkeus ja vapaus on todistettu kuuden vuosikymmenen ajan Yhdysvaltojen aggressiivisuuden ja saarron olosuhteissa, mikä on perustavanlaatuinen este kehityksemme etenemiselle, jota presidentti Lacalle ei ottanut esille.

− Kuunnelkaa kansaanne, joka keräsi yli 700 000 allekirjoitusta asettamaasi kiireellistä lakia vastaan, jota ajoitte väkipakolla ja joka muutti ehtoja polttoaineiden hintojen säätelyssä, häätömääräysten, julkisten yritysten roolin vähentämisen ja toimintaprosessien muokkaamisen suhteen. Itse asiassa se on uusliberaali paketti tai pakettien nippu. Uusliberalismi on lisännyt epävakautta, keinottelua, ulkomaista velkaa, epätasa-arvoista vaihtoa, taipumusta toistuviin finanssikriiseihin, köyhyyttä, eriarvoisuutta ja pohjatonta kuilua yltäkylläisen pohjoisen ja hyväksikäytetyn etelän välillä.

− OEA on järjestö, joka Yhdysvaltojen palveluksessa tuki Kuuban eristämisyrityksiä, sotilaallisia sekaantumisia Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, vallankaappauksia, sotilaallisia diktatuureja, jopa maassasi, jonka Yhdysvallat loi tarkoituksenaan hillitä Amerikkamme kansojen vastarintaa. OEA oli hiljaa, kun alueellamme ja maassasi tehtiin kidutuksia. OEA on se, joka on hiljaa tänään, kun latinalaisamerikkalaisia sorretaan, murhataan ja saadaan katoamaan. Nämä teot eivät tapahdu Kuubassa. OEA:lla on edustuskelvoton pääsihteeri, joka myötävaikutti, osallistui ja tuki Bolivian hallitusta vastaan ​​vuonna 2019 tapahtunutta vallankaappausta. Presidentti Lacalle on juuri puolustanut täällä uusliberalismia, monroismia ja OEA:ta.

Lacalle sai vielä uuden minuutin puheenvuoron, jonka hän käytti täysimittaisesti Kuuban sivaltamiseen:

− Kuuban presidentti käyttää kansani väitteitä, joita en tietenkään jaa, eivätkä ne pidä paikkaansa. Kyllä, jos jokin on totta: maani onneksi oppositio voi kerätä allekirjoituksia, maassani oppositiolla on onneksi demokraattisia voimavaroja valittaa. Se on suuri ero suhteessa Kuuban hallintoon. Ja haluan vain lainata, eivätkä ne ole minun sanojani, se on erittäin kaunis laulu, jonka laulajat tuntevat hallituksen sorron: ”Älköön veri virratkoon, koska he haluavat ajatella toisin, kuka kertoi teille, että Kuuba on teidän, vaikka Kuubani on koko kansani.”

Sanasodan päättääkseen Kuuban presidentti Díaz-Canel otti vielä kerran puheenvuoron itselleen kokoukseen puheenjohtajana toimineen Meksikon ulkoministerin vastustuksesta huolimatta:

− Mielestäni asioita ei pidä jättää epäselviksi. Näyttää siltä, ​​että presidentti Lacallella on erittäin huono musiikkimaku. Se laulu ei ole niin hyvä. Se on valhe ja rakennelma joidenkin Kuuban vallankumousta vastustavien taiteilijoiden keskuudessa.

− Ainoa asia, jota haluamme puolustaa kuubalaisina, on yhdistynyt Latinalainen Amerikka, joka voi auttaa meitä kohtaamaan ne valtavat haasteet, joita aiheuttavat alati yleistyvät talouskriisit ja muut odottamattomat kriisit, kuten kammottava pandemia, joka on nykyään saanut kaikki maailman hallitukset ja kansat paineen alaisiksi ilman ideologisia tai poliittisia eroja. Jos presidentti Lacalle haluaa keskustella asioista kanssamme, pyydämme häntä tarjoamaan meille paikan ja voimme keskustella niistä kasvotusten ilman, että meidän on tuotava maidemme kahdenvälisten suhteiden esityslistalla olevat asiat Celacin yhtenäisyyden piiriin, sen, jota me kaikki kannatamme.

Uruguayn ja Paraguayn presidenttien puheenvuorot näyttäytyivätkin muutoin hyvän yhteishengen omanneen kokouksen poikkeuksina, joiden perimmäiset päämäärät liittyvät halpaan politikointiin oman kansan keskuudessa, sillä kansainvälisessä ympäristössä kaikki johtajat ovat samanarvoisia.

EU, Kiina ja YK osallistuivat huippukokoukseen

31 Celacin kokoukseen osallistuneiden jäsenvaltioiden edustajien lisäksi myös EU:n ulkopoliittinen edustaja, YK:n pääsihteeri ja Kiinan presidentti pitivät puheenvuorot Meksikossa, tosin kaksi viimeksi mainittua tervehtiä kokousvieraita etukäteen nauhoitettujen videoiden välityksellä.

Meksikossa paikan päällä kokoukseen osallistui myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel, joka korosti ilmastonmuutoksen, digitaalisen vallankumouksen ja pandemian olevan eurooppalaisesta näkökulmasta sellaisia haasteita, joihin voidaan vastata vain yhteistyöllä:

− Kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, se on tarpeellista eikä se voi koskaan olla heikko kohta. Päinvastoin yhteistyö osoittaa suvereniteettia ja kertoo siitä, miten yhdessä voidaan löytää jaettuja ratkaisuja ja siten pystyä rakentamaan oikeudenmukaisempia, vahvempia ja kestävämpiä yhteiskuntia kansalaistemme paremman tulevaisuuden takaamiseksi.

Michel viittasi myös ilmastokriisin ratkaisemisen rahoitukseen:

− Vuonna 2009 YK:n ilmastokokous COP:in aikana päätettiin, että 100 miljardia euroa on otettava käyttöön ilmastonmuutokselle kaikkein haavoittuvimpien maiden tukemiseksi, ja meidän on toimittava tämän mukaisesti. Viime vuonna näistä 100 miljardista Euroopan unioni otti käyttöön 26 miljardia, ja ilmoitamme pian myös talousarvion lisäämisestä jatkaaksemme muiden ilmastonmuutoksessa haavoittuvassa asemassa olevien maiden tukemista. Rahoitus on erittäin tärkeä asia, ja meidän on myös pysyttävä tehtäviemme tasalla.

Michel korosti solidaarisuutta rokotteiden tasapuolisen jakamisen edessä:

− Euroopan unioni teki heti ensimmäisten rokotteiden kehittämisen jälkeen päätöksen osoittaa vientiin puolet näistä rokotteista, jotka on valmistettu Euroopan unionissa. Kaikki maailman maat eivät ole tehneet tätä päätöstä, mutta Euroopan unionin 27 maata tekivät niin. Ja se aiheutti jännitteitä, monet Euroopan kansalaiset eivät ymmärtäneet, miksi veimme puolet Euroopassa tuotetuista rokotteista muihin maihin. Olen ylpeä tästä päätöksestä, koska kukaan ei ole turvassa, jos me kaikki emme ole rokotteen turvaamia. Lukuina tämä tarkoittaa Euroopan unionista Covax-aloitteen kautta jaettua 230 miljoonaa annosta 139 maassa. Tälle alueelle on tuotu 40 miljoonaa annosta Euroopan unionista.

Michel muisteli 30 vuoden takaisia opiskelija-aikojaan Brysselin maakunnan pienessä koulussa ja kertoi chileläisen runoilija Pablo Nerudan avaamista kulttuurisista horisonteista. Nerudan mukaan ”kaikki tiet johtavat samaan tavoitteeseen: välittää muille, keitä olemme”. Juuri tämän keskinäisen välittämisen ajatuksen tulisi innostaa rakentamaan yhdessä yhteiskuntia kohden edistystä, vapautta ja henkilökohtaista ihmisarvoa:

− Siksi tämä huippukokous on konkreettinen ja sopiva tilaisuus miettiä, kuinka voimme vahvistaa kykyämme toimia yhdessä, ei vain taloudellisten liittoutumien luomiseksi, mikä on tärkeää, tai poliittisten liittoutumien luomiseksi, jotka ovat myös tärkeitä, mutta tämän lisäksi meidän on mentävä kauemmas kohti kansojen ja yhteiskuntien välisiä ihmissuhteita.

Xi Jinping, Kiinan presidentti, piti alueellisen integraatiokehityksen tuloksia myönteisinä:

− Kymmenen vuotta sitten Celac syntyi Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden pyrkimyksistä tavoitella itsenäisyyttä ja vahvistumista yhtenäisyyden kautta, mikä oli virstanpylväs alueellisessa yhdentymisprosessissa. Tämän vuosikymmenen aikana Celacilla on ollut tärkeä rooli rauhan ja vakauden turvaamisessa sekä yhteisen kehityksen edistämisessä alueella.

− Viimeisten kahden vuoden aikana Meksiko väliaikaisena presidenttinä on täyttänyt tehtävänsä ja johtanut Celacin yhteisymmärrykseen ja yhteistyön lisäämiseen nostamalla sen kehityksen uudelle tasolle, mitä kiinalainen osapuoli arvostaa suuresti. Antaessaan tärkeän painoarvon suhteille Celaciin, Kiina tukee Celacin vaivannäköä koordinoida alueen maita yhteistyön kehittämiseksi ja haasteiden kohtaamiseksi.

− Tätä varten heinäkuussa 2014 Latinalaisen Amerikan ja Kiinan yhteistyöverkoston (espanjaksi ALC, englanniksi LAC) johtajat ja minä julistimme yhdessä Kiinan ja Celacin välisen foorumin perustamisen, mikä avaa uuden tien yhteistyölle Kiinan ja LAC-maiden välillä. Näiden seitsemän vuoden aikana, voimakkaassa kehityksessä, tästä foorumista on tullut se tärkein alusta, joka kokoaa yhteen Kiinan eri alojen ystävälliset voimat ja joka on osallistunut merkittävässä määrin Kiinan sekä LAC-maiden välisten suhteiden syventämiseen.

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) pääsihteeri António Guterres kertasi pandemian vaikutuksia ja ilmaisi YK:n tuen yhdentymiselle:

− Latinalainen Amerikka ja Karibia edustavat 8,4 prosenttia maailman väestöstä, mutta ne ovat kerryttäneet 21 prosenttia COVID-19-tartunnoista ja 32,5 prosenttia tämän taudin aiheuttamista kuolemista. Monet alueen maat kärsivät maailmanlaajuisesta epätasa-arvosta rokotteiden saatavuudessa ja jakelussa. Tällä on merkittäviä vaikutuksia ihmishenkien pelastamisen todelliseen kykyyn, myös kehittyvien maiden julkiseen talouteen, mikä vaikuttaa niiden valmiuksiin kohdata muita globaaleja haasteita.

− Tänään pidetyssä huippukokouksessa alueen johtajat osoittavat sitoutumisensa Celacin uudistamiseen alueellisen yhteistyön vahvistamisen tilana. Yhdistyneet kansakunnat edistävät osaltaan tätä pyrkimystä alueellisella terveysomavaraisuussuunnitelmalla, jonka tavoitteena on rokotteiden ja lääkkeiden alueellisen tuotannon kehittäminen, laajentaminen ja voimistaminen.

Yhteinen julistus kertoo jaetuista huolenaiheista

Meksikon pääkaupungissa lauantaina pidetyn Celacin kuudennen (VI) huippukokouksen jälkeen julkaistussa ”Ciudad de Méxicon julistuksessa” valtioiden välinen yhteistyöjärjestö ottaa kantaa monenlaisiin teemoihin, joihin kuuluvat oikeudenmukaisempi kansainvälinen järjestys, demokratian lujittaminen, koulutuksen ja sukupuolten tasa-arvon vahvistaminen, korruption ja köyhyyden torjunta sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen, haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten oikeuksien kunnioittaminen. Oman huomionsa sai myös pandemian hoito ja talouden toipuminen. Kaikkiaan Ciudad de Méxicon julkilausuma pitää sisällään 44 kannanottoa, jotka pyrin tiivistämään.

Ensimmäisessä kohdassa korostetaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) merkitystä sopimus-, yhtenäisyys- ja vuoropuhelumekanismina, johon kuuluvat Latinalaisen Amerikan ja Karibian 33 maata, joita lähentävät historialliset siteet, kansojemme jakamat periaatteet ja arvot, hallitusten keskinäinen luottamus, erilaisuuksien kunnioittaminen, tarve kohdata yhteiset haasteet ja edistää yhtenäisyyttä kaikessa monimuotoisuudessaan alueellisen yksimielisyyden pohjalta. Toinen pykälä viittaa aiempien julistuksien ja toimintasuunnitelmien sekä kokousten sopimusten yhä jatkuvaan voimassaoloon.

Kolmannessa kohdassa Celac vahvistaa sitoutumisensa oikeudenmukaisemman, osallistavamman, tasavertaisemman ja harmonisemman kansainvälisen järjestyksen rakentamiseen, joka perustuu kansainvälisen oikeuden ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamiseen, mukaan lukien valtioiden suvereeni tasa-arvo, kiistojen rauhanomainen ratkaisu, kansainvälinen kehitysyhteistyö, alueellisen koskemattomuuden kunnioittaminen ja puuttumattomuus valtioiden sisäisiin asioihin. Yhteistyöelin puolustaa jokaisen valtion itsemääräämisoikeutta ja oikeutta luoda oma poliittinen järjestelmänsä, joka ei sisällä uhkia, hyökkäyksiä ja yksipuolisia pakkokeinoja, rauhan, vakauden, oikeudenmukaisuuden, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen ympäristössä. Neljäs momentti viittaan alueellisten demokraattisten periaatteiden peruuttamattomaan luonteeseen, joihin lukeutuvat oikeusvaltion kunnioittaminen, vallanjaon toteutuminen ja kansalaisoikeudet sekä määräajoin pidettävien avoimien ja tietoon perustuvien vaalien järjestäminen. Celac edistää ihmisoikeuksia eikä salli minkäänlaista syrjintää.

Celac on yhä sitoutunut alueen rooliin rauhanvyöhykkeenä, joka julistettiin yhteisellä sopimuksella järjestön toisessa huippukokouksessa Havannassa tammikuussa 2014. Sen tavoitteisiin lukeutuu keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen ilmapiirin rakentaminen jäsenvaltioiden välille. Siinä kehotetaan kaikkia valtioita kunnioittamaan julistuksen periaatteita suhteissaan Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibiaan. Tarkoitus on ratkaista riidat rauhanomaisin keinoin ja tunnustaa valtioiden oikeus omaan poliittiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuurisen järjestelmäänsä olennaisena perustana rauhan ja harmonian luomiselle. Kuudennessa pykälässä sen sijaan tuomitaan Haitin presidentin Jovenel Moïsen murha, joka tapahtui 7. heinäkuuta 2021 Port-au-Princessa. Celac tukee perustuslaillista järjestystä, oikeusvaltioperiaatetta ja demokraattisia instituutioita, mutta torjuu kategorisesti väkivallan kaikissa ilmaisuissaan ja kehottaa vuoropuheluun rauhan palauttamiseksi maahan. Celac luottaa siihen, että tämä rikos ei jää rankaisematta ja vahvistaa syvän osanottonsa hänen perheelleen, ystävilleen, kansalle ja Haitin hallitukselle, vahvistaen kaiken tukensa ja solidaarisuutensa. Se on myös sitoutunut lujittamaan yhteistyötään Haitin kanssa.

Celac vaatii tuotannon demokratisointia ja sellaisten esteiden poistamista, jotka vaikeuttavat oikeudenmukaista ja tasapuolista Covid-19-rokotteiden saantia maailmanlaajuisina julkisina hyödykkeinä. Se toistaa kehotuksensa kansainväliselle yhteisölle ja maailman lääketeollisuudelle liittyäkseen hallitusten ja monenvälisten järjestöjen ponnisteluihin, mukaan lukien keskustelut eri foorumeilla yhteistyön lisäämiseksi, jotta varmistetaan rokotteiden, tarvikkeiden, lääkkeiden ja muiden hoitojen nopea, tasapuolinen ja solidaarinen jakelu kohtuuhintaan Covid-19-tautia vastaan. Kahdeksannessa momentissa sen sijaan korostetaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 20. huhtikuuta 2020 hyväksymän päätöslauselman 74/274 noudattamista. Siinä vaaditaan vahvistamaan toimitusketjuja, jotka edistävät ja takaavat yleismaailmallisen, oikeudenmukaisen, osallistavan, läpinäkyvän, tasapuolisen, tehokkaan ja oikea-aikaisen saatavuuden lääkkeille, rokotteille ja terveystarvikkeille, jotta voimme kohdata Covid-19-pandemian.

Yhdeksäs kohta liittyy niin ikään pandemian hoitoon, sillä siinä tunnustetaan kiireellinen maailmanlaajuinen tarve jatkaa vastaamista Covid-19-pandemian ennaltaehkäisyyn ja hillitsemiseen. Siinä tuetaan Celacin tarttuvien tautien ja uusien sekä uudelleen toistuvien tautien asiantuntijoiden verkoston työtä (Red de Especialistas en Agentes Infecciosos y Enfermedades Emergentes y Reemergentes), ja Covid-19:n alueellisen genomivalvonnan verkostoa (COVIGEN), jota koordinoi Panamerikkalainen terveysjärjestö (Pan American Health Organization − PAHO). Tarkoitus on taata väestön hoitoon pääseminen ja vähentää alueen riippuvuutta sen ulkopuolisista maista. Kymmenes alakohta taas painottaa alueellisten rokoteohjelmien merkitystä alueelliselle kyvylle vastata pandemiaan ja tunnustaa Argentiinan ja Meksikon välisen yhteistyön, jonka tuloksena tuotetaan jo Covid-19-rokotteita [AstraZeneca], joita on jo alettu jakaa eri maihin. Siinä mainitaan myös Kuuban rokotteiden (Abdala, Soberana02 ja Soberana Plus) kehittäminen ja tuotanto sekä muut käynnissä olevat aloitteet rokotteiden tutkimusta ja kehittämistä varten Meksikossa (Patria), Argentiinassa (ARVAC Cecilia Grierson), Kuubassa (Soberana 01, Mambisa, Pasteur ja PanCorona), Chilessä (PedCoVax), Brasiliassa (Butan Vac).

11. kappale viittaa Maailman terveyskokouksen (WHA) ylimääräiseen kokoukseen 29. marraskuuta − 1. joulukuuta 2021, joka keskittyy Maailman terveysjärjestön (WHO) pandemia- ja reagointivalmiuden parantamiseen erityisen riippumattoman työryhmän (IPPPR) tekemien huomioiden perusteella. Päätöksenteossa painavat lisäksi WHO:n terveyden hätätilaohjelman neuvoa-antavan komitean (IOAC) ja kansainvälisen terveyssäännösten tarkastelukomitean (IHR) suositukset.  12. alakohdassa Celac toteaa arvostavansa Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) avustuksella ja yhteistyöllä tehtyä julkaisua ”Raportti koronavirustaudin (Covid-19) taloudellisista vaikutuksista Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla” ja ”Kokonaisvaltaista terveydenhuollon omavaraisuussuunnitelmaa”. Celac tukee niin ikään Celacin puheenjohtajamaan ja Latinaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) valmistelemaa yhteisen katastrofirahaston perustamista.

Celac panee merkille YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) esittämän raportin ”Elintarviketurva Covid-19-pandemian olosuhteissa”, joka täydentää Celacin elintarvikkeiden turvaamista, ravitsemusta ja nälänhävittämistä koskevaa suunnitelmaa vuoteen 2025 mennessä (Plan para la Seguridad Alimentaria, Nutrición y Erradicación del Hambre,SAN-Celac). Celac arvostaa FAO:n ja Kiinan sekä eteläisten valtioiden keskeisen yhteistyöohjelman edistymistä maaseudun toimeentulojen ja ruokajärjestelmien elvyttämiseksi. Se on sitoutunut lujittamaan yhteistyötä saavuttaakseen osallistavampia ja kestävämpiä elintarvikejärjestelmiä tarkoituksenaan parantaa tuotantoa, ravitsemusta, ympäristöä ja elämänlaatua jättämättä ketään edistyksen ulkopuolelle. 14. kohta pitää koulutusta alueen kestävän kehityksen selkärankana, sen on oltava osallistavaa, tasapuolista, laadukasta ja sukupuolinäkökulma sekä kulttuurien välinen lähestymistapa huomioivaa. Celac uudistaa sitoumuksensa edistää julkista politiikkaa ja alueellisia ohjelmia, jotka takaavat kaikille koulutuksen, vuoden 2030 agendan neljännen tavoitteen mukaisesti. Tarkoitus on korjata erityisesti Covid-19-pandemian pahentama eriarvoisuus, täyttää digitaalinen kuilu ja puuttua naisiin, alkuperäiskansoihin ja afrikkalaisten jälkeläisiin kohdistuneisiin suhteettomiin vaikutuksiin.

Celac on sitoutunut edistämään sääntöihin perustuvaa, avointa, syrjimätöntä ja tasapuolista monenvälistä kauppajärjestelmää Maailman kauppajärjestön (WTO) ehdoilla, ja toivoo saavansa myönteisiä tuloksia tuon järjestön 12. ministerikokouksesta vuonna 2021, johon kuuluvat muun muassa sopimukset kalastustuista ja keskustelut kaupallisista maataloussäännöistä. Yhteistyöelin on tyytyväinen YK:n yleiskokouksen lahjonnan vastaiseen poliittiseen julistukseen vuonna 2021, jossa vahvistettiin sitoumuksia vastata olemassa oleviin haasteisiin ja toteuttaa toimenpiteitä korruption ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä. Samoin se vahvistaa sitoutumisensa YK:n korruption vastaiseen yleissopimukseen ja sen tarkastelumekanismiin sekä uudistaa sitoutumisensa yhteiseen julkilausumaan, joka on peräisin Ciudad de Méxicossa pidetystä ministerien ja korkeiden viranomaisten korruption ehkäisemistä ja torjuntaa koskevasta neljännestä kokouksesta 25. marraskuuta 2020. Yhdistämme voimamme hävittääksemme korruption Latinalaisessa Amerikasta ja Karibialta.

17. kohdassa vahvistetaan sitoumus edistää köyhyyden poistamista sen kaikissa muodoissa, erityisesti mitä tulee äärimmäiseen köyhyyteen ja epätasa-arvoon kaikissa ulottuvuuksissaan. Covid-19-pandemia on pahentanut tilannetta. Köyhyyden poistaminen on välttämättömän edellytys kestävälle kehitykselle ja oikeudenmukaisen sosioekonomisen elpymisen takaamiselle pandemian aiheuttamien kielteisten vaikutusten kriisissä. Samoin olisi edistettävä hankkeita, jotka mahdollistavat epävirallisen väestönosan järjestäytymisen, sen siirtymisen muodollisen talouden ja sosiaaliturvan piiriin. Celac kehottaa 18. momentissaan eri alueellisia ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia jatkamaan tehokkaiden vastausten käyttöä pandemian vaikutuksia vastaan, mikä mahdollistaa alueen maiden osallistavan, oikeudenmukaisen ja kestävän taloudellisen ja sosiaalisen elpymisen nopeuttamisen valtioiden tehokkaan läsnäolon avulla. Se kehottaa myös näitä instituutioita takaamaan kestävät rahoitusmekanismit kehitykselle, ilmastolle ja luonnolle niitä tarvitseville maille ottaen huomioon niiden rakenteelliset erityispiirteet. Se tukee myös sellaisten täydentävien toimenpiteiden edistämistä, joiden tarkoituksena on parantaa velkakäsittelyn ehtoja, mukaan lukien mahdollisuus neuvotella uudelleen velkojen maksuehdoista.

Celac pyytää Kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF) varmistamaan oikea-aikaisen pääsyn erityisiin velannosto-oikeuksiin (Special Drawing Rights – SDR). Se tukee SDR-uudelleenjakomekanismien välitöntä perustamista kaikille haavoittuville maille, myös keskituloisille maille. Tämä mahdollistaisi nopeamman, oikeudenmukaisemman, osallistavamman ja tasa-arvoisemman talouden elpymisen alueellamme, varmistaen taloudellisten resurssien tehokkaan käytön ja vastaisi pandemian moninaisiin tarpeisiin ja sen kielteisiin talousvaikutuksiin. Celac kehottaa vahvistamaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian monenvälisiä kehityspankkeja, edistämään rahoitusvarojen tuottamista ja jakamista alueen kestävän kehityksen tukemiseksi. 20. vetoomus tuomitsee yksipuolisten pakkokeinojen soveltamisen, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia, ja vahvistaa kansainvälisen oikeuden täysimääräisen pätevyyden, riitojen rauhanomaisen ratkaisun ja toisten valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteet.

Celac uudistaa sitoumuksensa taata demokratian ja kansalaisten osallistumisen täysimääräinen toteutuminen, oikeusvaltioperiaate sekä ihmisoikeuksien rajoittamaton kunnioittaminen, mukaan lukien oikeus kehitykseen ja oikeus rauhaan, sellaisessa kestävän kehityksen mallissa, joka keskittyy taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin ulottuvuuksiin, jotka asettavat ihmiset politiikkamme keskipisteeseen, tarkoituksenaan edistää alueen toipumista Covid-19-pandemian vaikutuksista. 22. kirjaus liittyy Celacin lausuntoon siitä, kuinka nuoret muodostavat merkittävän osan yhteisestä väestöstä, joten heille on syytä tarjota suurempia mahdollisuuksia ja antaa heille tarvittavat taidot ja tiedot tavoitteiden saavuttamiseksi ja heidän osallistumisensa helpottamiseksi​​ maiden kestävän kehityksen päätöksentekoprosesseissa.

23. pykälä kertoo Celacin vahvistavan sitoutumisensa sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, perusoikeuksien ja kaikkien ihmisoikeuksien täysimääräiseen harjoittamiseen; noudattamaan vuoden 2030 agendan kestävän kehityksen tavoitteita − erityisesti viidettä tavoitetta − ja etenkin toteuttamaan sellaista politiikkaa, joka edistää naisten taloudellista itsenäisyyttä lisäämällä heidän osallistumistaan ​​työmarkkinoille ja tukeakseen suuremman mittakaavan yrittäjyyttä ja johtotehtäviin pääsemistä. Celac sitoutuu kaikkien väkivallan ja syrjinnän muotojen hävittämiseen Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman ehdoin sekä kantaa vastuunsa kaikkien naisten syrjinnän poistamisesta tehdyn yleissopimuksen (CEDAW) ja Belém do Parán yleissopimuksessa mainittujen velvoitteiden noudattamisesta. Se on myös sitoutunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa, ihmisarvoista työtä ja pyrkii poistamaan lapsityövoiman alueeltaan osana toimia, joilla pyritään asettamaan etusijalle tyttöjen, poikien ja nuorten oikeudet toimijoina.

Celac ilmaisee myös sitoumuksensa kunnioittaa, edistää ja suojella kaikkien ihmisoikeuksia kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ja syrjittyihin ryhmiin. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja oikeuksiltaan tasavertaisina, ilman sukupuoleen, uskontoon, rotuun, kansalliseen alkuperään, poliittiseen mielipiteeseen, ikään, vammoihin, kieleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai mihinkään muuhun piirteeseen liittyvää syrjintää. 25. kohdassa viitataan YK:n yleiskokouksen 2.8.2021 antamaan päätöslauselmaan 75/314, joka perustaa pysyvän foorumin afrikkalaistaustaisille henkilöille suunnattuna ihmisoikeusneuvostoa tiedottavana neuvoa-antavana elimenä. Celac muistuttaa 23. joulukuuta 2013 annetusta YK:n yleiskokouksen päätöslauselmasta 68/237, jossa julistetaan afrikkalaistaustaisten ihmisten vuosikymmen 2015–2024 teemalla ”Afrikkalaista alkuperää olevat ihmiset: tunnustaminen, oikeudenmukaisuus ja kehitys”. Toisaalta 16. joulukuuta 2020 hyväksyttiin päätöslauselma 75/170, jossa 31. elokuuta säädetään afrikkalaista syntyperää olevien ihmisten päiväksi.

Celac vahvistaa sitoumuksensa kunnioittaa alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten oikeuksia ja tunnustaa heidän panoksensa yhteiskuntiemme kehitykseen, moniarvoisuuteen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Se on sitoutunut luomaan julkista politiikkaa ottaen huomioon kulttuurien välisen perspektiivin, ja pitää tärkeänä poistaa kaikenlaiset syrjinnän muodot. Samoin se ottaa vastuun ponnisteluista, joilla pyritään takaamaan näille ihmisryhmille oikeudenmukainen ja tasapuolinen pääsy lääkkeisiin ja terveystarvikkeisiin sekä alueen maissa tunnustettuihin ja sovellettuihin rokotteisiin Covid-19-tautia ja muita tartuntatauteja vastaan. 27. kohdassa pidetään myönteisenä YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaa 74/135, jossa ajanjakso 2022−2032 julistetaan alkuperäiskansojen kansainväliseksi vuosikymmeneksi, ja panee merkille Los Pinosin (Chapultepec) julistuksen − ”Rakennetaan toimien vuosikymmentä alkuperäiskansojen kielille”, joka hyväksyttiin Meksikossa 27. ja 28. helmikuuta 2020 pidetyssä korkean tason tapahtumassa ”Making a Decade of Action for Indigenous Languages” (“Construyendo un Decenio de Acciones para las Lenguas Indígenas”). Celac ilmaisee myös tukensa Iberoamerikkalaisen alkuperäiskansojen kielten instituutin (IIALI) luomiselle, sitoumuksena alkuperäiskansojen kulttuurien ja kielten käytön, edistämisen, säilyttämisen ja elvyttämisen puolesta kaikilla elämänalueilla.

28. asiakohta sitoutuu jatkamaan työskentelyään kansainvälisen oikeuden ja erityisesti YK:n yleiskokouksen 14. joulukuuta 1960 antaman päätöslauselman 1514 (XV) puitteissa sen varmistamiseksi, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian alue voi olla kolonialismista ja siirtomaista vapaa alue. 29. kohdassa Celac ilmaisee myös mitä voimakkaimman alueellisen tuen Argentiinan tasavallan laillisille oikeuksille Falklandinsaarista (Las Islas Malvinas), Etelä-Georgioiden ja Etelä-Sandwich -saarista ja niitä ympäröivien merialueiden suvereniteettikiistassa ja alueen maiden pysyvän kiinnostuksen aloittaa uudelleen neuvottelut Argentiinan tasavallan ja Ison-Britannian sekä Pohjois-Irlannin välillä, jotta mahdollisimman pian löydettäisiin lopullinen ja rauhanomainen ratkaisu tähän riitaan YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 31/49 määräysten mukaisesti.

30. momentissa todetaan, että alueella tapahtuneet transatlanttinen orjakauppa ja alkuperäiskansojen kansanmurha olivat julmia rikoksia ihmisyyttä vastaan, ja Celac tunnustaa tähän mennessä tehdyt ponnistelut korvaavien ja korjaavien toimenpiteiden luomiseksi kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla, mukaan lukien CARICOM-korjauskomission työ Durbanin julistuksen mukaisesti. Se myöntää myös, että näillä epäoikeudenmukaisuuksilla on ollut kielteinen vaikutus alueelliseen kehitykseen, erityisesti alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten kannalta.

31. alakohdassa Celac allekirjoittaa lupauksensa suojella maahanmuuttajien ihmisoikeuksia, edistää kokonaisvaltaisia ​​alueellisia pyrkimyksiä tehostaa maahanmuuton hallintaa vastuullisen, turvallisen, järjestetyn ja säännöllisen muuttoliikkeen periaatteiden mukaisesti, pyrkien poistamaan laittoman muuttoliikkeen syyt ja helpottamaan muuttoliikkeen säännönmukaistamista, perustuen monialaiseen siirtolaiset keskiöön asettavaan lähestymistapaan. Nykyisen tilanteen huomioon ottaen Celac pyytää tehostamaan koordinoitua työtä muuttoliikkeiden hallitsemiseksi alueella, takaamaan ihmisoikeuksien suojelun ja paluumuuttajien arvokkaan ja turvallisen vastaanottamisen. 33. momentissa ilmaistaan Celacin tahtotila torjua laittoman maahanmuuton kriminalisointi ja kaikenlainen rasismi, rotusyrjintä, muukalaisviha, vihapuhe ja niihin liittyvät muunlaiset syrjinnän ja suvaitsemattomuuden maahanmuuttajia ja pakolaispaikkojen hakijoita vastaan. Yhteistyöelin Celac tunnustaa, että vain näiden kanavien kautta ja yhteistyömme sekä maidemme välisen tietojen vaihtamisen avulla voidaan toteuttaa onnistuneesti siirtolaisprosessit, jotka optimoivat lähtö-, kauttakulku-, määrä- ja paluumaiden kehitystä. Se tunnustaa myös institutionaalisen työn ja yhteiset aloitteet, joiden tarkoituksena on vahvistaa kauttakulku- ja kohdemaiden kansainvälisiä suojelujärjestelmiä koko alueella, jotta voidaan taata ihmisten oikeus pyytää suojelua kansainvälisen pakolaisoikeuden mukaisesti.

35. asiakohta ratifioi mitä suurimman poliittisen sitoumuksen ilmastonmuutoksen, aavikoitumisen, saastumisen, lajituhon ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen torjunnassa, jotka ovat ihmiskunnan kiireellisiä haasteita tasapainon saavuttamiseksi nykyisten ja tulevien sukupolvien taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tarpeiden välillä. Celac huomioi hallitustenvälisen ilmastonmuutosasiantuntijaryhmän (IPCC) viimeisimmän raportin, joka koskee ilmastonmuutosta käsittelevän ”työryhmä numero yhden fyysisiä perusteita” osana sen kuudetta arviointisykliä. Siinä mielessä se ilmaisee tarpeen edistää kestävää kehitystä luonnon kanssa sopusoinnussa ottaen huomioon, että maamme sijaitsevat alueella, joka on erittäin altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Celac kehottaa kehittyneitä maita noudattamaan rahoitussitoumuksiaan kaikissa monenvälisissä ympäristösopimuksissa haittojen lieventämisen, sopeutumisen, vahinkojen ja tappioiden osalta sekä helpottamaan mahdollisuuksia saada taloudellisia resursseja taaten teknologian siirto, rakentaminen ja kapasiteetin kehittäminen suotuisissa olosuhteissa. Tältä osin se toistaa tukevansa kiireellisten ympäristöhaasteiden ratkaisemista muun muassa edistämällä ekosysteemipohjaisia ​​lähestymistapoja, ympäristötoimintoja ja / tai luontoon perustuvia ratkaisuja hyvinvoinnin ja sosioekonomisen kasvun kanssa yhteen sovitettavalla tavalla, uusiutuvan energian osuuden huomattavaksi kasvattamiseksi energia-alalla ja sen saatavuuden takaamiseksi kaikille ihmisille, mukaan lukien elintarviketurva, ja alkuperäiskansojen sekä paikallisyhteisöjen perinteisen tietämyksen tunnustaminen ja vahvistaminen heidän vapaalla, etukäteen hankitulla ja tietoisella suostumuksellaan, koska nämä ryhmät ovat aina osallistuneet biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen.

37. kohdassa tuodaan esiin se, miten Celac on sitoutunut lisäämään ilmastotavoitteita jäsenvaltioissa Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti tasapuolisuuden ja yhteisten mutta eriytettyjen vastuiden ja valmiuksien periaatteiden mukaisesti. Siinä vahvistetaan myös tarve ottaa huomioon erilaiset kansalliset olosuhteet ja kiireellisten toimenpiteiden toteuttaminen haittojen lieventämisen, sopeutumistoimien ja sopeutumiskyvyn edistämiseksi, minimoiden ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin liittyvät tappiot ja vauriot sekä helpottamaan kansainvälisen ilmastorahoituksen saantia, mukaan lukien sitoumus 100 miljardin dollarin vuotuiseen apuun kehittyvien maiden tukemiseksi vuosien 2020 ja 2025 välillä. Tämän haasteen ratkaisemiseksi on myös kiireellistä, että YK:n ilmastokokouksen COP26-neuvottelujen aikana määritellään kehittyvien maiden ilmastorahoituksen uusi määrällinen kollektiivinen tavoite hyväksymällä selkeät päätökset aikataulusta ja välitavoitteista vuoteen 2024 asti. Celac korostaa tarvetta parantaa ilmastotoimien rahoituksen määrää, laatua, saatavuutta, ennustettavuutta ja tehokkuutta. Sopeutumiseen tarvittavia resursseja tulee lisätä siten, että ilmastorahoituksen kohdentamisessa säilyy tasapaino haittojen hillitsemisen ja kehittyvien maiden tarpeiden sekä painopisteiden mukaisesti.

Celac korostaa tarvetta laatia yhteisiä strategioita katastrofien hallinnoimiseksi ja riskien vähentämiseksi, humanitaarisen avun, toipumisen ja selviytymiskyvyn koordinoinnin tehostamiseksi Sendai-luonnonkatastrofiriskien vähentämiskehyksen 2015−2030 toimeksiantojen ja YK:n päätöslauselmassa 46/182 hyväksytyn kansainvälisen humanitaarisen avun ohjausperiaatteiden perusteella. Se tukee vapaaehtoisen rahaston perustamista helpottamaan parempaa alueellista reagointia katastrofeihin. 39. pykälä kertoo yhteistyöelimen ratifioivan alueensa ydinaseettoman luonteen. Se korostaa, että maailma ilman ydinaseita on välttämätön ihmiskunnan ensisijaisten tavoitteiden, kuten rauhan, turvallisuuden, kehityksen ja ympäristönsuojelun saavuttamiseksi sekä pitää ydinaseiden täydellisen hävittämisen tarpeen saavuttamista kiireellisenä. Se tunnustaa lisäksi ydinaseiden kieltosopimuksen (TPNW) voimaantulon 22. tammikuuta 2021 ja sen panoksen ydinaseriisuntajärjestelmään. Tässä mielessä se vaatii työn kaksinkertaistamista tavoitteiden edistämiseksi konkreettisin askelin, jotka tuovat meidät lähemmäksi ydinaseettoman maailman perimmäistä päämäärää.

40. pykälässä Celac vakuuttaa jälleen, että maailman huumeongelma on yhteinen ja vastuu siitä jaettu. Sitä on käsiteltävä vuoden 1961 huumaavien aineiden yleissopimuksen mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1972 pöytäkirjassa ja vuoden 1971 psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa sekä huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan vastaisessa YK:n yleissopimuksessa vuonna 1988, jotka ovat kansainvälisen huumausainevalvontajärjestelmän ja muiden asiaan liittyvien kansainvälisten instrumenttien kulmakivi, monenvälisessä ympäristössä tiiviimmän ja tehokkaamman kansainvälisen yhteistyön avulla. Se edellyttää integroitua, monitieteellistä, tasapainoista, kestävää, kattavaa lähestymistapaa, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia ja perustuu tieteelliseen näyttöön. Yhteistyöelin tunnustaa huhtikuussa 2016 New Yorkissa pidetyn YK:n yleiskokouksen maailmanlaajuista huumeongelmaa käsittelevän 30. erityisistunnon tulokset.

Celac vahvistaa vastustavansa syvästi kaikkia terroritekoja kaikissa ilmenemismuodoissaan riippumatta niiden motiiveista, rahoituksesta, paikasta ja tekijöistä. Se toistaa huolensa väkivaltaisista ääriliikkeistä, jotka voivat johtaa terrorismiin. Se korostaa sitoutumistaan ​​lujittaa keskinäiseen oikeusapuun perustuvaa kansainvälistä yhteistyötä ja vahvistaa alueellisia mekanismeja terrorismin rahoituksen torjumiseksi, mukaan lukien rahanpesu, jolla on suora yhteys kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Celac tuo esiin uudelleen suojelu-, toiminta-, liikkumis- ja värväysvapauden sekä taloudellisen, aineellisen tai poliittisen tuen kieltämisen tarpeellisuuden terroristiryhmille tai kaikille niille, jotka tukevat tai helpottavat terroritekojen rahoitusta, suunnittelua tai valmistelua tai osallistuvat tai yrittävät osallistua näihin toimiin, ja toistaa sitoumuksensa toteuttaa käytännön toimenpiteitä, jotka ovat tarpeellisia, jotta alueitamme ei käytettäisi terroristien tilojen tai koulutusleirien sijoittamiseen tai terroritekojen tai -aktien valmisteluun tai järjestämiseen muita valtioita tai niiden kansalaisia ​​vastaan ​​tai yllyttämiseen niiden toimeenpanoon. Se kertoo vastustavansa kansainvälisen oikeuden vastaisten yksipuolisten pakkokeinojen soveltamista, mukaan lukien luettelot ja todistukset, jotka vaikuttavat Latinalaisen Amerikan ja Karibian maihin.

42. asiakohdassa korostetaan tieto- ja viestintätekniikan, myös internetin, merkitystä rauhan, ihmisten hyvinvoinnin, kehityksen, tiedon, sosiaalisen osallisuuden ja talouskasvun edistämisen välineinä. Siinä vahvistetaan tieto- ja viestintätekniikan rauhanomainen käyttötarkoitus ja kehotetaan kansainvälistä yhteisöä välttämään ja pidättäytymään yksipuolisista toimista, jotka eivät ole yhteensopivia Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kansainvälisen oikeuden tavoitteiden ja periaatteiden kanssa, kuten sellaisia, joiden tarkoituksena on kumota yhteiskuntia tai luoda tilanteita, jotka voivat johtaa valtioiden välisiin konflikteihin. Samalla tuodaan esiin tarve siitä, ettei tieto- ja viestintätekniikan käyttö saa loukata ihmisten oikeutta yksityisyyteen.

43. kohdassa Celac pitää myönteisenä Latinalaisen Amerikan ja Karibian avaruusjärjestön (ALCE) perustamista alueellisten valmiuksien ja valtioiden välisen yhteistyön vahvistamiseksi tutkimuksen, kehityksen ja teknologiansiirron mahdollistamiseksi, löytöretkien toteuttamiseksi ja ulkoavaruuden rauhanomaisiin käyttötarkoituksiin.

Viimeisessä julistuksen 44. pykälässä korostetaan sitä sitoutumista, tukea ja edistystä, jotka Ciudad de Méxicossa 24. heinäkuuta 2021 pidetyn Celacin ulkoministerien 21. kokouksen yhteydessä helpottivat pohdintaprosessin päätökseen saamista [siis tämän yhteisen asiakirjan luomista] ja panee merkille tämän prosessin aikana saadut kokemukset yhteisön elvyttämiseksi toteuttamalla Meksikon vuosien 2020 ja 2021 kaksivuotiskaudella pitämän väliaikaisen puheenjohtajavaltion laatimat työsuunnitelmat ja pyrkimykset edistää Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen aseman vahvistamista nykyisessä alueellisessa ja maailmanlaajuisessa poliittisessa tilanteessa sekä jatkaa esiintymistä yhtenä alueena Yhdistyneissä kansakunnissa ja muissa monenvälisissä järjestöissä, aina tarvittaessa ja haittaamatta jo olemassa olevia yhteistyöryhmiä, tehden aloitteita kiinnostavista ja merkityksellisistä asioista yhteisön jäsenvaltioille sekä mahdollisuuksien mukaan esittämällä yhteisiä ja yhdenmielisiä aloitteita niissä tapauksissa, jolloin sitä vaaditaan.

Kuuban vastainen kauppasaarto tuomittiin

Kuuban kauppasaarron ensimmäinen aseiden viennin saarelle kieltänyt asetus astui voimaan 14.3.1958 ennen Kuuban vallankumouksen voittoa. Lokakuussa 1960 alkoi varsinainen kauppasaarto, josta tuli lähes täydellinen helmikuussa 1962. Taannoin presidentti Donald Trumpin aikakaudella saartorengasta tiivistettiin 240 tiukentavalla asetuksella, mutta käytännössä maailmanlaajuinen koronaviruspandemia on pahentanut kauppasaarron vaikutuksia entisestään. Meksikoon kokoontuneet Celacin 31 jäsenvaltiota laativat yksimielisen lausunnon nimeltään ”Erityisjulistus tarpeesta lopettaa Yhdysvaltojen taloudellinen, kaupallinen ja rahoituksellinen saarto Kuubaa vastaan” (Declaración especial sobre la necesidad de poner fin al bloqueo económico, comercial y financiero de los Estados Unidos de América contra Cuba), joka tuomitsee Kuuban vastaiset eristämisyritykset:

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden hallitusten päämiehet ja naispuoliset johtajat, jotka kokoontuvat Ciudad de Méxicossa Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (CELAC) kuudennen huippukokouksen yhteydessä 18. syyskuuta 2021.

He vahvistavat vastustavansa pakottavia taloudellisia toimenpiteitä, joita kansainvälinen oikeus ei tue, mukaan lukien kaikki ne yksipuoliset toimet, joita sovelletaan itsenäisiin maihin ja jotka vaikuttavat heidän kansojensa hyvinvointiin ja joiden tarkoituksena on estää niitä käyttämästä päätösoikeuttaan omasta vapaasta tahdostaan, omista poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista järjestelmistään.

He toistavat voimakkaan halveksuntansa kansainvälisen oikeuden vastaisten lakien ja toimenpiteiden soveltamista vastaan. Celacin jäsenvaltiot tuomitsevat sellaisten ekstraterritoriaalisten lakien ja toimenpiteiden täytäntöönpanon, jotka loukkaavat kolmansien osapuolten suvereniteettia ja etuja, ja kehottavat kaikkia valtioita lopettamaan välittömästi ja ehdoitta niiden soveltamisen.

He muistuttavat, että Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on vuodesta 1992 lähtien pyytänyt 29 päätöslauselmansa välityksellä Yhdysvaltojen hallituksen Kuuballe asettaman taloudellisen, kaupallisen ja rahoituksellisen saarron lopettamista, ja ne korostavat sitä ylivoimaista tukea, minkä Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot ilmaisivat uusimmassa päätöslauselmassaan A / RES / 75 / 289, joka hyväksyttiin 23. kesäkuuta 2021.

1. He kehottavat Amerikan Yhdysvaltojen presidenttiä muuttamaan merkittävästi Kuuban vastaisen saarron soveltamista ja kyseisen maan kongressia jatkamaan sen poistamista.

2. He korostavat, että mainittu saarto on Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden vastainen.

3. He painottavat myös syvää huoltansa tämän politiikan raaistumisesta erityisesti COVID-19-pandemian yhteydessä ja hylkäävät saarron valtion oikeudellisen toimivallan sen omien alueiden ulkopuolelle laajentamisen ulottuvuuden, joka on vaikuttanut vakavasti ja kielteisesti Kuuban kansainvälisiin rahasiirtoihin ja kuubalaisen kansan hyvinvointiin.

4. He pyytävät kaikkia asianosaisia osapuolia ​​noudattamaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksymiä peräkkäisiä päätöslauselmia ja ottamaan huomioon kansainvälisen yhteisön jatkuvat kehotukset lopettaa Yhdysvaltojen ylläpitämä Kuubaa koskeva taloudellinen, kaupallinen ja rahoituksellinen saarto, joka on ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa ja aiheuttaa merkittävää sekä perusteetonta vahinkoa Kuuban kansan hyvinvoinnille.”

Kauan kaivatun kokouksen myönteiset seuraukset

Yhteisen kokouksen lopuksi Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard Casaubón korosti Celacin puheenjohtajan roolissa aikaansaatuja tuloksia kuin vastauksena niille, jotka kaipasivat puheenvuoroissaan ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavia käytännön toimia. Monien toteutuneiden hankkeiden joukkoon Ebrard listasi Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhteisen avaruusjärjestön (La Agencia Latinoamericana y Caribeña del Espacio – ALCE), 15 miljoonan dollarin varoin starttaavan ilmastonmuutoksen seurauksiin vastaavan katastrofirahaston, ja myös yksityiskohtaisen 103 sivun terveyden omavaraisuussuunnitelman, joka pitää sisällään rokotekysymyksen.

Ebrard näki virheiden opetuksien muodostavan nykyhetken omaksutun kulkusuunnan. Samassa hengessä hän korosti Celacin omaavan yhteisen kannan suhteessa Kansainväliseen valuuttarahastoon (IMF), mitä tulee rahoituksen saannin helpottamiseen ja velkataakan keventämiseen. Toisaalta 31 maata vievät yhteisen kantansa Glasgowin COP26-ilmastokokoukseen, vaatien monille ilmastokriisistä pahiten kärsiville maille taloudellista tukea. Celacin puheenjohtajana kaksi vuotta toimineen Meksikon ulkoministerin mukaan alueen maiden on vahvistetta ääntään ja painoarvoaan saadakseen aikaan hyviä asioita, tehdäkseen yhteistyötä ja avatakseen tiensä kohden maailmaa.

Lopulta oli tullut Meksikon presidentin vuoro sulkea kokous, silloin Andrés Manuel López Obrador, uuden yhdentymisen arkkitehti, totesi:

− Sanoisin, että tämä VI huippukokous on ollut onnistunut, koska Celac on vakiinnutettu, koska olemme yhteisö, joka vastaa yhteiskuntiemme huolenaiheisiin, jotka olemme nyt pandemian aikana nähneet edessämme joka päivä, ja tuo kiireellisyyden tunne on asettanut meille tarpeen tehdä yhteistyötä kuin koskaan ennen. Ja nyt haasteena on säilyttää tämä henki niin, että tulevina vuosina saamme aikaan enemmän tuloksia väestömme hyväksi.

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (Celac) astui uuteen vaiheeseen, vuosi sitten emme puhuneet toisillemme, tänään näemme, kuinka aiomme rakentaa omavaraisuutta Latinalaisessa Amerikassa rokotteiden suhteen, se on valtava muutos”, Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard korosti lauantaina kokouksen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Meksikon ulkoministeri arvioi kokouksen antia näillä sanoin:

− Mielestäni se oli hyvä kokemus ja saadut tulokset ovat lupaavia. Se ei tarkoita, että kaikki ongelmat olisi ratkaistu, mutta sitä, mikä on kiireellisintä ja tarpeellisinta, mikä haavoittaa meitä, ollaan ratkaisemassa. Minusta näyttää siltä, ​​että nämä saavutukset ovat arvokkaita ja ne täyttävät meidät toivolla.

Toisessa yhteydessä presidentin lehdistötilaisuudessa Ebrard korosti vielä sitä, kuinka Celac ryhtyy lyhyellä aikavälillä Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) havaitsemiseen välittömiin toimenpiteisiin kolmella alalla: kansallisten sääntelyelinten keskinäinen koordinointi; alueellisten mekanismien luominen rokotteiden ostamista varten; ja alueellisen kliinisten tutkimusten tietoalustan toteuttaminen.

Poliittisen sosiologian ja perustuslaillisen oikeustieteen tuplatohtori John M. Ackerman Meksikon kansallisesta autonomisesta yliopistosta (UNAM) kommentoi huippukokouksen antia La Jornadan kolumnissaan ”Maduro ja Díaz-Canel Meksikossa” (Maduro y Díaz-Canel en México):

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) onnistunut kokous tänä lauantaina merkitsee lopullista askelta kohti todellista latinalaisamerikkalaista yhdentymistä, joka on täysin itsenäinen ja riippumaton Washingtonista. Kuuban ja Venezuelan presidenttien Miguel Díaz-Canelin ja Nicolás Maduron aktiivinen osallistuminen oli erityisen symbolista, koska sekä Yhdysvaltain hallitus että Amerikan valtioiden järjestö (OEA), jota johtaa esittelykelvoton vallankaappauksien helpottaja Luis Almagro, herjaavat ja uhkailevat jatkuvasti molempia johtajia.

Periaate alueen maiden yleismaailmallisesta osallistumisesta ilman ideologisia intoiluja tai fobioita on yksi niistä tekijöistä, joka luonnehtii eniten tätä uutta suvereeniuden kohtaamispaikkaa. Monimuotoisuus ja demokratia päätöksenteossa ilman alistumista millekään sisäiselle toimijalle ja vielä vähemmän millekään ulkomaiselle hallitukselle, ylevöittää myös tätä monenvälistä organisaatiota, jota Meksiko johti varsin näkemyksellisesti vuosien 2020 ja 2021 aikana.

Lauantain kokouksessa eniten korostunut puheenvuoro oli epäilemättä Maduron. Sovittelevasti mutta voimakkaasti tämä venezuelalainen ehdotti ”Amerikka amerikkalaisille” -periaatteeseen perustuvan Monroe-opin korvaamista bolivariaanisella opilla, joka ottaa lähtökohdakseen Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansojen yhtenäisyyden ja itsenäisyyden. Maduro ehdotti Celacin täydellistä institutionalisointia Meksikossa sijaitsevasta vahvaluonteisesta toimeenpanevasta sihteeristöstä käsin, OEA:n korvaamiseksi alueen tärkeimpänä monenvälisenä organisaationa.

Presidentti Díaz-Canelin puhe ravisteli myös tietoisuuksia tuomitsemalla energisesti saaren vastaisen taloudellisen kurjistamisen ja poliittisen vallankaappausajattelun. Muistakaamme, että OEA kiinnitti kohtalonsa tammikuussa 1962, kun se Washingtonin painostuksesta karkotti Kuuban järjestöstä tiukasti ideologisista syistä. Kuuba julistettiin ”yhteensopimattomaksi Amerikan välisen järjestelmän kanssa” johtuen sen sitoutumisesta ​​marxilais-leninismiin ja lähentymisestä Neuvostoliittoon sen jälkeen, kun CIA:n 1961 operoima hyökkäys Sikojenlahdella (Bahía de los Cochinos) oli epäonnistunut.

Joten Kuuban ja Venezuelan toimelias läsnäolo tänä lauantaina, Venezuelan joka kärsii nykyään taloudellisesta sodasta ja uusimperialistisesta päällekarkauksesta, joka on samankaltainen kuin Kuuba joutui kestämään vuonna 1961, merkitsee historiallista käännöstä. Meillä ei ole ollut tällaista yhtä tunteellista hetkeä Amerikkojen välisissä suhteissa sen jälkeen, kun Etelä-Amerikan kansakuntien liitto (Unasur) perustettiin vuonna 2008, liitto, jota nykyään heikentävät Brasilian, Kolumbian ja Uruguayn nykyisten hallitusten sabotointi.

Kuitenkin, vaikka yksikään Yhdysvaltain hallituksen virallinen edustaja ei osallistunut Celac-kokoukseen, sillä oli uskollinen äänenkannattajansa Uruguayn presidentin Luis Lacallen muodossa, joka toisti sanasta sanaan Washingtonin kielteiset arviot Kuubaa ja Venezuelaa vastaan. Onneksi nämä provokaatiot eivät saavuttaneet tavoitettaan vesittää neuvottelut, ja kokous eteni ilman viivytyksiä.

Niiden tekopyhyys, jotka kritisoivat Kuuban tai Venezuelan sisäpolitiikkaa, on suoraan sanottuna naurettavaa, sillä ne vaikenevat rikoskumppanin tavoin esimerkiksi Kolumbian ja Brasilian uusliberaalien hallitusten vakavista demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastaan tehdyistä rikkomuksista. Yhdelläkään Latinalaisen Amerikan maalla ei ole täydellistä demokratiaa tai moraalista arvovaltaa heittää ensimmäinen kivi. On parempi noudattaa Meksikon diplomatian Estradan opin viisaita historiallisia periaatteita, puuttumattomuutta ja kansojen suvereniteetin täyttä kunnioittamista.”

Lisäisin Ackermanin pohdintaan vielä loppukaneetiksi runomaisen tiivistelmän yhdentymishaaveiden ulottuvuuksista.

Celac on kaikista laajan maiden ryppään yhteistyöjärjestöistä ainut, josta löytyy todellinen potentiaali punoa valtiot yhteen itsenäisyystaistelija Simón Bolívarin jo 1800-luvun alkupuolella ilmaisseiden jaettujen etujen ja aidosti paremman tulevaisuuden veljellisten unelmien kankaaseen, itsenäisyyden kansainväliseen rintamaan, solidaarisen, omaehtoisen, vastavuoroisen ja vapaan valtiollisen kehityksen tielle. Tarkoituksenaan saada aavikoiden, sademetsien, jokisuistojen, vuoristojen, kosteikkojen, järvien, tulivuorten, hedelmällisten laaksojen asukkaat irti kolonialismin kahleista, imperialistisesta Monroe-opista, Yhdysvaltojen sotilaallis-poliittis-taloudellista painostuksesta, pääsemään eroon hajota ja hallitse -taktiikoista ja rajat ylittävistä suuryritysten hyväksikäytöksistä, jakamaan kehityksen oivalluksia, hyvinvoinnin reseptejä, kulttuureja ja kieliä läpi rajojen kulkevien sosiaalisten verkostojen avulla, ottaakseen itselleen historiansa ohjakset ja tulevaisuutensa valjakset.

Celacin uudelleen henkiin herättäminen ja yhteisten tavoitteiden kuten avaruusohjelman luominen ja terveyden sekä ruokateollisuuden omavaraisuuden vahvistaminen lujittavat tietä kohti yhteistä Amerikkaa, joka kykenee elvyttämään taloutensa, vastaamaan ilmastonmuutoksen haasteisiin sekä luonnonkatastrofien uhkiin, on oiva osoitus siitä, että Bolívarin ja Amerikkojen kansojen unelma yhteisestä itsenäisten valtioiden liitosta elää yhä edelleen ja se voi elää niin kauan kuin sitä rakennetaan todeksi kärsivällisesti, määrätietoisesti erilaisuutta ruokkien ja kunnioittaen, kunkin valtion vapaus ja täysijärkisyys tunnustaen.

On turha toivoa, että 33 valtiossa voisi kussakin olla sama yhteiskunnallinen tilanne tai poliittinen ideologia, kulttuurista puhumattakaan, joten yhteistä kieltä on haettava samankaltaisten tavoitteiden joukosta antaen samalla tilaa demokratiaan kuuluville erimielisyyksille, jotka voivat rakentavassa ympäristössä tulla vahvistaneeksi vuoropuhelun sisältöä entisestään. Kansojen arkiset ilon ja surun aiheet on asetettava integraatiopyrkimysten keskiöön, sillä syvällistä liittoutumista ei voida saavuttaa vain huippukokouksissa käymällä tai byrokratiaa harjoittamalla tai ylväissä puheissa, vaan lupaukset on kyettävä lunastamaan tosiksi kansalaisten eletyn elämän vaatimuksissa ja odotuksissa. Silloin kuin Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansalaiset näkevät yhdentymisen kouriintuntuvat hedelmät arjessaan, on integraatiokehitys edennyt lopulta puheista tekoihin.

Koko Celacin kuudennen kokouksen puheenvuoroihin voi tutustua tällä sivustolla.

Viisituntisen videon huippukokouksesta voi puolestaan katsoa täältä.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: La Jornada, Argentiinan ulkoministeriö, Eco Latinoamericano, TeleSUR, Kuuban presidentinkanslia, Prensa Presidencial Venezuela, Agencia EFE, ABC Color, El Universal, Andrés Manuel López Obradorin virallinen sivusto, Meksikon hallitus, BBC News Mundo, etc.

Meksikon presidentti esitteli ison punaisen kirjan sisältöä pelkästään hallituksen väestä koostuneelle pienelle kutsuvieraiden joukolle. Taustalla näkyvässä maalauksessa ”Amerikkojen arvostama” (Benémerito de las Américas), zapoteekkien alkuperäiskansaan kuulunut ja Meksikoa vuosina 1858 − 1872 hallinnut asianajaja Benito Juárez muistetaan muun muassa kirkon ja valtion toisistaan erottamisesta sekä Meksikon puolustamisesta ulkomaista keisarivaltaa vastaan. Lähde: Página Oficial de Andrés Manuel López Obrador.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador (AMLO) noudatti perustuslain 69. artiklan säännöstä ja antoi hallituksensa jokavuotisen tiedoksiannon vastikään 65. kautensa aloittaneelle kongressille. Lakisääteinen dokumentti esittelee julkisen hallinnon nykytilan kaikessa kokonaisuudessaan. Sen mottona toimi lausahdus ”tekoja, ei sanoja”.

1 361 sivun selonteko tuo esiin kolmen pääkohdan – politiikka ja hallitus, sosiaalipolitiikka ja talous – alaisuuteen jaoteltuna 1.12.2018 alkaneen kuusivuotisen presidenttikauden saavutuksia. Presidentti López Obrador piti Kansallispalatsissa myös 56 minuutin puheen, jossa hän kiteytti hallituksensa aikaansaannoksia eri yhteiskunnan osa-alueilla. Olen laatinut siitä käännöksen tarkoituksenani esitellä suomalaiselle lukijalle Meksikon demokraattisen ja pasifistisen muutosvaiheen, radikaalin ja syvällisen julkisen elämän vallankumouksen virstanpylväitä.

Yli 60 prosenttia meksikolaisista on suhtautunut jatkuvasti hyväksyvästi maan historian suosituimpaan presidenttiin, joka voitti ylivoimaisesti heinäkuun 1. päivänä 2018 käydyt presidentinvaalit. Edes pandemia ja sen mukanaan tuoma taantuma eivät ole vaikuttaneet AMLO:n kansansuosioon. Parametrían toteuttamassa ja Eje Centralin elokuun lopussa julkaisemassa kyselyssä 73 prosenttia hyväksyi presidentin politiikan ja 23 prosenttia taas suhtautui siihen kielteisesti. Hallituksen itse teettämässä kyselyssä, joka julkaistiin kesäkuussa, vastaava prosenttiluku oli 72 prosenttia. Myös 6.6. käydyissä välikauden vaaleissa hallituspuolue Morena voitti liittolaisineen 300 vaalipiiristä kaikkiaan 186.

Seitsemänä päivänä viikossa 16 tuntia työskentelevä, kaikki Meksikon lähes 2 500 kuntaa tunteva ja kansaan alati läheisiä suhteita vaaliva marraskuussa 68 vuotta täyttävä presidentti on ehtinyt kirjoittaa hallituksensa puolivälitaipaleen kunniaksi myös uuden kirjan ”Matkan puolivälissä” (A mitad del camino). Siinä käydään läpi muun muassa hallituksen sisä- ja ulkopolitiikkaa, mukaan lukien suhde Donald Trumpin hallitukseen. Lisäksi kirja käsittelee uusliberalistiseen koulukuntaan pesäeron tehnyttä talouspolitikkaa. Se pitää myös sisällään vastineen konservatiivisille oikeistopolitiikoille, jotka kritisoivat presidenttiä ja hallitusta päivittäin halki koko mediakentän. Kritiikki on sallittua, kuten hallituskin korostaa eikä siinä sinällään ole mitään pahaa.

Valitettavaa on kuitenkin se journalismin alhainen taso, valheet, liioittelu, puolitotuudet tai suoranainen totuuden vääristely, vihan lietsonta, tahallinen väärinymmärtäminen ja muut kovin likaiset keinot, joilla media ja sen liittolaisena toimiva oppositio lyö lyömästä päästyään yli 30 miljoonan meksikolaisen maansa johtoon nostamaa pitkän linjan oppositiopoliitikkoa, jota ei ole noin 40 vuoden poliitikon uran aikana koskaan saatu kiinni yhdestäkään valheesta, korruptiosta tai väkivallasta. Silti hän on medioissa yhtä vihattu hahmo kuin 1913 murhattu vallankumousjohtaja Francisco I. Madero.

Kuten erinäisissä tutkimuksissa (vastikään esimerkiksi vaali-instituutti INE:n seurannassa) on nähty, useissa medioissa kirjoitetaan tai tuotetaan 20, 30 tai 40 kielteistä uutisartikkelia presidentistä ja/tai vasemmistohallituksesta, mutta samaan aikaan niissä julkaistaan vain pari myönteistä uutista. Mitään puolueettomuutta ei ole silloin havaittavissa, jos negatiivinen uutisointi on kymmenkertaista eikä edusta laisinkaan kansalaisten enemmistön kokemusta maansa hallituksesta saatikka vastaa arkitodellisuutta tai todistettavissa olevia faktoja. Medioiden käytökselle löytyy useita selittäviä rakennetekijöitä kuten niiden aiemmin nauttimien lahjusrahojen jäädyttäminen, ideologisesti yksipuolinen omistajapohja, vahva kytkös oikeistopolitiikkaan, yrityksiin ja elinkeinoelämään yleensä, turhautuminen veropolitiikan muutoksiin, ja niin edelleen.

Presidentin lupauksista 98 prosenttia on lunastettu käytännön politiikassa

Tarjoan lyhyen tiivistelmän presidentin puheesta, jossa kiteytyy se olennaisin sanoma:

Esittelimme kolmannen hallituksen tiedonannon Meksikon kansalle. Kahdessa vuodessa ja yhdeksässä kuukaudessa pystyimme luomaan neljännen muutoksen perustan.

Matkan puolivälissä on saavutettu niin paljon, että ihmisten hyvinvointia ja maan kehitystä koskevien toimien kääntäminen olisi erittäin vaikeaa. Jatkamme intensiivistä työskentelyä ihmisten hyväksi.

Sadasta sitoumuksesta, jotka teimme Ciudad de Méxicon Zócalon torilla 1. joulukuuta 2018, olemme täyttäneet 98 ja onpa tehty paljon sellaistakin, mitä ei mainittu tuossa listassa. Ainoat kesken olevat kohdat liittyvät liittovaltion hallituksen hajauttamiseen ja totuuden selvittämiseen Ayotzinapan maaseudun opettajien koulun nuorten katoamisesta.

Jos emme salli korruptiota ja rankaisematta jättämistä, voimme vapauttaa varoja hyvinvointiin ja kehitykseen. 70 prosenttia Meksikon kotitalouksista on mukana vähintään yhdessä hyvinvointiohjelmassa tai hyötyy jollakin tavalla kansallisesta budjetista, kun taas 30 prosentilla meksikolaisista, joilla on parempi taloudellinen tilanne ja työolot, on edellytykset edistyä.

Jopa COVID-19-pandemian aiheuttaneen terveys- ja talouskriisin aikana saimme aikaan tuloksia. Niistä on kiittäminen, osittain, tehokkaita, rehellisiä ja sitoutuneita virkamiehiä ja virkanaisia, joita ohjeistamme jatkamaan ihmisten vaatimusten ratkaisemista.

Julkinen valta ei enää edusta vähemmistöä, vaan pikemminkin kaikkia meksikolaisia ​​kaikista luokista, kulttuureista ja uskomuksista. Maata hallitaan ylellisyyksistä säästäen ja moraalisen esimerkin voimin. Korruptiota ei suvaita eikä rankaisemattomuus ole sallittua.

Käytössä ei ole suojamekanismeja tai etuoikeuksia, luontoa suojellaan, sukupuolten tasa-arvoa tuetaan, syrjintä, rasismi ja klassismi hylätään kokonaan, moraalisia, kulttuurisia ja hengellisiä arvoja vahvistetaan, ja Meksikon kulttuurillista ja historiallista perintöä hoidetaan sekä edistetään.

Uudessa hallinnossa perustuslakia kunnioitetaan, laillisuus, demokratia, vapaus, avoimuus, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeus olla eri mieltä taataan.

Arvostamme meksikolaisten tukea. Luotamme siihen, että he osallistuvat seuraavan vuoden maaliskuussa pidettäviin presidentin virassa jatkamista koskeviin vaaleihin; ja jotta enemmistö äänestää perustuslaillisen kuusivuotiskauden jatkamisen puolesta syyskuun 2024 loppuun asti.

Tulemme saattamaan päätökseen muutostyön, emmekä jätä mitään tekemättä. Kun annamme presidentin kunnianauhan eteenpäin, sanomme vain neljälle tuulelle: ”Tehtävä suoritettu! Menen Palenquehen, jätän teille sydämeni.”

Tämä lyhyt video taas kertoo joistakin presidenttikauden tilaisuuksista, kuvittaa muutosprosessia ja näyttää vilaukselta myös joitakin Meksikossa vierailleita toisten maiden poliitikkoja, joista viimeksi Meksikossa ovat käyneet muun muassa Yhdysvaltojen varapresidentti Kamala Harris ja Ecuadorin tuore presidentti Guillermo Lasso.

Seuraavaksi esitän täydellisen käännöksen keskiviikkona 1.9. pidetystä Meksikon vasemmistohallituksen kolmannesta tiedonannosta, jonka aikana presidentti López Obrador löi pöytään liudan tiukkoja faktoja tässä Kansallispalatsista (Palacio Nacional) suorana televisioidusta lähes tunnin mittaisessa puheessaan.

Puolimatkan krouvi: pysyvä muutos on kiistaton tosiasia

Hyvät ystävät:

Meksikolaiset:

Muutos on meneillään, ja vaikka on välttämätöntä jatkaa suuren uusliberalistisen farssin paljastamista ja kansan mentaliteetin muuttumisen tukemista − koska se on kaikkein lähimpänä olennaista ja peruuttamatonta − tukahdutamme myös pahansuopia ja epärehellisiä käytäntöjä hallituksessa.

Ratkaiseva toimenpide oli pysäyttää yksityistämiskehitys kertaalleen; lupien myöntäminen yksityisille tahoille lopetettiin kaivoksissa, veden suhteen, sairaaloissa, satamissa, rautateillä, rannoilla, vankiloissa ja julkisissa projekteissa. Mutta mikä tärkeintä, olemme lopettaneet yksityistämisen energia-alalla: öljyn ja sähkön kohdalla.

Tämän uuden energiapolitiikan tavoitteena on tuottaa Meksikossa ne polttoaineet, jotka maa kuluttaa, ja lopettaa niiden maahantuonti. Tätä varten resursseja jaetaan edelleen kuuden olemassa olevan jalostamon nykyaikaistamiseen. Kolmessa vuodessa jalostamoille suunnattu julkinen investointi on ollut 33,58 miljardia pesoa (noin 1,42 miljardia euroa). Kun tulimme hallitukseen, nämä jalostamot olivat hylättyinä ja edellinen hallinto oli alkanut myydä tuotantolaitoksia − kuten vetylaitoksia – tehtaidensa sisäpuolella. Hallintomme alussa jalostamot käsittelivät 511 000 tynnyriä päivässä ja nyt ne jalostavat 706 000 tynnyriä päivässä eli 38 prosenttia enemmän. Koksaamotehtaan rakentamisen uudelleen aloittaminen Tulassa, Hidalgossa, on hyvä uutinen, koska jalostamon tuotantoa laajennetaan 70 000 tynnyrillä polttoainetta päivässä. Ensi vuoden heinäkuussa valmistuu myös uusi Dos Bocasin jalostamo, Paraísossa, Tabascon osavaltiossa, joka pystyy käsittelemään 340 000 tynnyriä päivässä. On syytä muistaa, että 42 vuoden aikana, merkittävästi juuri uusliberaalikauden alusta lähtien, yhtään uutta jalostamoa ei ollut rakennettu maassamme; viimeinen oli Salina Cruz, Oaxacassa, joka aloitti toimintansa vuonna 1979.

Carlos Salinas de Gortarin hallituksen aikana vuonna 1993 uuden jalostamon rakentamisen sijasta päätettiin valtionyhtiö Pemexistä tehdä Shellin kumppani Deer Parkin jalostamossa Houstonissa, Texasissa. Tänä vuonna tehtiin tarjous ulkomaisen öljy-yhtiön omistuksen pois ostamisesta ja operaatio saatiin päätökseen 596 miljoonan dollarin (503, 5 miljoonaa euroa) kustannuksella. Nyt tuo jalostamo on oleva kokonaan Pemexin omistuksessa ja sen bensiinin, dieselin ja muiden polttoaineiden tuotanto, 150 000 tynnyriä päivässä, käytetään maamme kotimarkkinoiden toimituksiin.

Tämä uusi politiikka tarkoittaa sitä, ettei öljyä oteta maaperästä enempää kuin on tarpeen polttoaineiden kysynnän tyydyttämiseksi kotimarkkinoilla. Tällä maltillisella tuotannolla täytämme sitoumuksemme korvata vakituisesti 100 prosenttia todistetuista varannoista ja auttaa siten vähentämään fossiilisten polttoaineiden liiallista käyttöä. Kiteytettynä tulemme toimimaan edelleen vastuullisesti, eikä uusien sukupolvien perintöön kosketa.

Mitä tulee sähköalaan, aiomme edistää sitä, tässä kuussa lähetän kongressille aloitteen perustuslain uudistamisesta, jonka avulla voidaan korjata yksityistämisen aiheuttama vakava vahinko julkiselle sektorille ja kansantaloudelle, sillä tämän alan markkinat avautuivat suosimaan yksityisiä kansallisia ja erityisesti ulkomaisia ​​yrityksiä, antamalla niille tukia, muiden etujen ohella, samalla liittovaltion sähkökomission (CFE) laitokset hylättiin kokonaan. Nyt uudistamme vesivoimalaitoksia vähentääksemme polttoöljyn ja hiilen käyttöä sähköntuotannossa. Vedellä tuotettu energia on puhdasta ja halpaa. Siksi olemme päättäneet vaihtaa vanhat turbiinit nykyaikaisiin laitteisiin, jotta voimme hyödyntää olemassa olevaa infrastruktuuria ja patoaltaiden vettä tuottamaan enemmän sähköä, rakentamatta uusia patoja, aiheuttamatta vahinkoa ja vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä. Lyhyesti sanottuna tavoitteena on, että meillä on riittävästi julkisesti tuotettua sähköä, ettei sähkökatkoja tulisi ja että voidaan välttää tekojen tasolla se, että kotimaiset kuluttajat maksaisivat sähköstä korkeampaa hintaa kuin liikeyritykset ja suuret kaupalliset ketjut.

• • •

Liittovaltion budjetilla, ilman kalliiksi käyviä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, niin kutsuttuja APP-liitoksia tai muita valtionvarainministeriötä vastaan ​​tehtyjä keksintöjä, kuten yksityisen sektorin rahoittamia investointihankkeita, talousarvioon ujutettuja hankkeita, nimeltään pidiregas (espanjankielinen lyhennelmä). Rakennamme teitä, patoja, sairaaloita, yliopistoja, kouluja, vesijohtoja, viemäröintijärjestelmiä, vedenpuhdistuslaitoksia, siltoja, jalostamoja, rautateitä, voimalaitoksia, lentokenttiä, kasarmeja, kirjastoja, puistoja, kauppahalleja, stadioneita, urheilukeskuksia ja muita hankkeita. Toistan: teemme sen ilman julkisia ja yksityisiä liitoksia, ilman koirankonsteja (pidiregas) ja ilman velkaa, täysin julkisen talousarvion turvin.

Felipe Ángelesin lentokentän rakentaminen ja Tehuantepecin kannaksen kokonaisvaltainen kehitysohjelma satamien, junien ja nopean viestintäreitin luomiseksi Aasian maiden ja Yhdysvaltojen itärannikon välillä erottuvat edukseen. Samoin Maya-juna tuo hyvinvointia alueelle, jolla on maan suurin arkeologinen, kulttuurinen ja matkailuun liittyvä varallisuus, ja yksi maailman tärkeimmistä. Pelkästään näiden kolmen suuren hankkeen toteuttamisessa syntyy 143 137 suoraa työpaikkaa ja 277 049 välillistä työpaikkaa.

Toisaalta taloudellinen ja kaupallinen yhdentyminen Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa on käynnissä. Maidemme välinen omavaltaista päätöksentekoa kunnioittava yhteistyösopimus merkitsee tuotantoa, työpaikkoja, parempia palkkoja ja kasvua Amerikan mantereen pohjoisosassa. Tuon sopimuksen täydennyksenä tuotannollisen ja kaupallisen toiminnan tehostamiseksi pohjoisella raja-alueella on hallituksen alusta lähtien otettu käyttöön veropoliittinen tukistrategia, joka sisältää arvonlisäveron ja tuloveron keräämisen puolittamisen, bensiinin ja dieselin hintojen yhdenmukaistamisen naapurimaan rajaosavaltioiden kanssa ja minimipalkan kaksinkertaistamisen. Kaikki tämä on tehty yhdessä laajan kaupunkikehitys- ja asunto-ohjelman kanssa Tijuanan, Mexicalin, Nogalesin, San Luis Río Coloradon, Ciudad Juárezin, Acuñan, Piedras Negrasin, Matamorosin, Nuevo Laredon ja Reynosan kunnissa.

Vaikka tartunnat jatkuvat, sairaalahoitojen ja COVID -kuolemien määrä on vähentynyt huomattavasti. Suurin syy tähän pandemian voimakkuuden vähenemiseen on kansallinen rokotusohjelma, joka on toiminut tehokkaasti ja on saavuttanut kaikki Meksikon asutuskeskukset. Tähän päivään mennessä olemme saaneet hankittua 103 miljoonaa 296 665 annosta Pfizer-, Sinovac-, Sputnik-, AstraZeneca-, Johnson & Johnson-, Cansino- ja Moderna-rokotteita lääkeyhtiöiltä ja ulkomaisilta hallituksilta, jotka ovat osoittaneet teoillaan solidaarisuutensa Meksikoa ja sen kansaa kohtaan. Korostan Kuuban, Argentiinan, Venäjän, Kiinan, Intian ja Yhdysvaltojen tukea.

65 prosenttia väestöstä on rokotettu vähintään yhdellä annoksella ja toistan sitoumukseni siitä, että ensi lokakuussa kaikille yli 18-vuotiaille asukkaille on annettu vähintään yksi annos, jotta saavumme paremmin suojattuna talveen, joka on se kausi, jolloin hengityselinten sairauksia esiintyy useimmiten.

Se, että meillä on vähemmän sairaalahoidossa olevia potilaita ja ennen kaikkea, että kuolleisuus on vähentynyt huomattavasti, eli tartunnan saaneiden joukossa on vähemmän kuolemia, on erittäin tärkeä inhimillinen saavutus, mutta myös mittaluku maan koulutuksellisen, tuottavan ja sosiaalisen toiminnan normalisoitumiselle. Toissa päivänä, maanantaina, uusi lukuvuosi alkoi opettajien, äitien ja isien innokkaalla osallistumisella sekä 11 miljoonan tytön, pojan ja nuoren osallistumisella, jotka palaavat 18 kuukauden jälkeen vastaanottamaan kasvokkain tapahtuvaa opetusta koulussa, joka on heidän toinen kotinsa ja tärkein rinnakkaiselon keskus, jakaakseen kiintymystä ja surua, latautuakseen humanismilla ja solidaarisuudella.

Maaseutu tuottaa ilman rajoituksia; viime vuonna maatalous- ja karjatuotanto kasvoivat kaksi prosenttia, ja sama suuntaus on havaittu vuoden 2021 aikana. Teollisuussektori elpyy selvästi, samoin kuin kauppa, matkailu, ravintola-ala, lentoliikenne ja muut palvelut. Lähes kaikki tämän vuoden ennusteet ovat samaa mieltä siitä, että talous kasvaa noin kuusi prosenttia. Ulkomaiset investoinnit ensimmäisellä vuosipuoliskolla olivat 18,433 miljardia dollaria (noin 15,6 miljardia euroa), 2,6 prosenttia enemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana rekisteröidyt ja maan historian parhaat. Emme ole ottaneet lisää julkista velkaa; peso ei ole devalvoitunut kuusivuotisen toimikauden kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden aikana, kuten ei ollut tapahtunut kolmeen vuosikymmeneen, ja minimipalkka on noussut reaalisesti 44 prosenttia, mitä ei ollut tapahtunut yli 30 vuoteen.

Kun tulimme hallitukseen, minimipalkka riitti ostamaan 5,8 kiloa tortilloita, ja nyt se mahdollistaa inflaatiosta huolimatta 7,7 kiloa eli melkein kaksi kiloa enemmän. Emme ole korottaneet bensiinin, dieselin ja sähkön hintoja reaalitasolla. Kaasu on noussut hieman inflaation yläpuolella, mutta korjaamme tämän korotuksen pian, teemme niin jo nyt, koska olemme jo aloittaneet Gas Bienestar -kaasusylinterien myynnin oikeudenmukaiseen hintaan.

Siitä lähtien, kun tulimme hallitukseen aina tähän hetkeen mennessä, osakemarkkinoiden indeksi on kasvanut 28 prosenttia, kuten koskaan sen historiassa; vaikka inflaatio on äskettäin noussut, se on jo vakautunut; Meksikon keskuspankin asettamaa lainojen korkoa on alennettu 3,5 prosenttia, ja jos kyseisellä laitoksella oli valuuttavarantoja edellisen hallinnon lopussa 173, 775 miljardia dollaria (tai 146,8 miljardia euroa), nuo varat ovat tällä hetkellä 205, 391 miljardia dollaria (173,4 miljardia euroa), mikä tarkoittaa 18 prosentin lisäystä, kaikkien aikojen korkeinta lukua, yli 30 miljardia dollaria (25,3 miljardia euroa) lisää; ja on myös tyydyttävää ilmoittaa, että pandemian jälkeen on luotu 1 202 691 työpaikkaa ja vain 192 713 puuttuu saadaksemme sosiaaliturvan piiriin (IMSS) takaisin ne työntekijät, jotka olivat järjestelmässä ennen terveyskriisiä ja jotka olivat yhteensä 20 613 000 työntekijää. Se on tavoitteemme, jonka saavutamme seuraavan kahden kuukauden aikana.

Mikä tärkeintä, pandemia ei johtanut kulutuskriisiin; rahalähetysten ja hyvinvointiohjelmien tuen ansiosta, jotka saapuvat ja joita sovelletaan alhaalta ylöspäin väestöpyramidin köyhimmistä sen huippua kohden, on onnistuttu välttämään ruoan ja muiden perustarvikkeiden puute. Ruokatavaraketjujen myynti on kasvanut 34 prosenttia tammikuusta elokuuhun 2021 verrattuna edellisvuoden vastaavaan ajanjaksoon. Kauppoja ei ole ryöstetty tai ilkivaltaa tai epätoivoa nälän tai ihmisten perustarpeiden laiminlyönnin vuoksi ei ole nähty. Maassamme vallitsee sosiaalinen rauha ja hallinnollinen vakaus.

Pandemiasta lähtien päätimme vahvistaa sosiaalisia tukia laajentamalla ihmisille suunnattua budjettia: pienyrityksille annettiin yli 3 miljoonaa luottoa niin muodollisilla kuin epävirallisillakin aloilla ja päätettiin laajentaa kaupunkien parantamisohjelmaa, joka koostuu talousveden käyttöönottamisesta, viemäröinnistä ja katujen päällystämisessä 77 kunnassa eri osavaltioissa. Koko maassa on myönnetty 111 000 tukea asuntojen rakentamiseen, parantamiseen ja laajentamiseen. Kaikki tämä on tarkoittanut 280 miljardin peson (noin 11,8 miljardin euron) lisäinvestointia. Kaikki tämä yhtyi poikkeukselliseen tosiasiaan: viime aikoina siirtolaistemme panos perheilleen Meksikossa on kasvanut kuin koskaan ennen.

Viime vuonna rahalähetykset nousivat 40,6 miljardiin dollariin (34,3 miljardia euroa) ja tänä vuonna arvioimme tämänhetkisen käyttäytymisen mukaan, että ne ylittävät 48 miljardia dollaria (tai 40,5 miljardia euroa); siis olisivat 18 prosenttia enemmän. Tänään Meksikon keskuspankki on juuri ilmoittanut, että heinäkuun varannot saavuttivat 4,540 miljardia dollaria (noin 3,8 miljardia euroa), mikä on kuukausittainen ennätys: 4,540 miljardia dollaria. Käytän tilaisuutta hyväkseni kerratakseni: rahalähetysten historiallinen ennätys; ulkomaisten investointien historiallinen ennätys; historiallinen ennätys vähimmäispalkan korotuksessa; historiallinen ennätys ilman peson devalvointia; historiallinen ennätys ilman velan kasvua; historiallinen ennätys osakemarkkinaindeksin nousussa; historiallinen ennätys Meksikon keskuspankin varannoissa. Se on kuin sanoisi neljälle tuulelle, puhaltakaa, ylpeilyä. Mutta en ole lopettanut, mitä juuri sanoin, on aika sanoa uusliberalistisille teknokraateille: ”tässä teille, ottakaahan opiksenne”.

Lisään jotain hyvin vakavaa, syvällistä ja perustavaa laatua olevaa: rahalähetyksistä saadut varat yltävät alas asti, maan köyhimmille perheille ja yhteisöille. Puhumme yli kymmenestä miljoonasta keskimäärin 380 dollarin (320 euroa) lähetyksestä per perhe: 7 600 pesoa kuukaudessa. Tämä resurssien leviäminen yhdessä toisen vastaavan summan kanssa, joka myönnetään julkisesta talousarviosta erilaisiin hyvinvointiohjelmiin, on kriisinhallintastrategiamme ydin. Toisin sanoen tällä nopealla ja suoralla resurssien jakamisella perheille ihmisten ostovoima tai kulutus on vahvistunut ja tällä tavalla on ollut mahdollista aktivoida talous pian uudelleen.

Pidämme turvallisuusneuvoston kokouksia päivittäin maanantaista perjantaihin aamukuudesta lähtien Kansallispalatsissa, täällä Kansallispalatsissa. Tuo neuvosto koostuu sisäministeriöstä, puolustusvoimien ministeriöstä, merivoimien ministeriöstä ja julkisesta turvallisuudesta ja kansalaisten suojelusta vastaavasta ministeriöstä, joka huolehtii tämän kabinetin koordinoinnista. Näissä päivittäisissä kokouksissa saamme raportteja eri puolilta maata näistä kysymyksistä ja näin tehdään päätöksiä, joiden avulla voimme kohdata erinäiset rikokset ja taata rauhan.

Tämän jokapäiväisen yhteisen työn tulokset ovat seuraavanlaisia: aikana, jolloin olemme olleet hallituksessa, polttoaineiden varastaminen, niin sanottu huachicol, väheni 95 prosenttia; murhat, 0,5 prosenttia; ajoneuvojen varastaminen, 28 prosenttia; kidnappaukset, 18 prosenttia; ja siten on tapahtunut lähes kaikissa yhteisen ja liittovaltion lainkäyttövallan rikoksissa. Yhteenvetona voidaan todeta, että niistä 11 rikoksesta, joilla katsotaan olevan suurin vaikutus, vain kolme on osoittanut noususuuntaa: naismurhat, jotka kasvoivat 13 prosenttia ja joita, toistan, ei mahdollisesti luokiteltu aiemmin sellaisiksi rikoksiksi kuin nyt; kiristys, joka kasvoi 28 prosenttia; ja varkaudet yksilökohtaisessa julkisessa liikenteessä [taksit, kuljetuspalvelut], mitkä kasvoivat 12 prosenttia. Tämän vuoden 27. päivänä heinäkuuta tilastokeskus INEGI julkaisi vuonna 2020 rekisteröidyt murhatiedot, jotka, kuten vuonna 2019, havainnollistavat, että tämän rikoksen noususuunta on jo pysähdytetty ja siinä on saavutettu jopa pieni supistuminen.

Sen sijaan, että hankkisimme luottokirjoja maan velkaannuttamiseksi, kuten oli tuo uusliberalistinen käytäntö kriisiaikoina, päätimme tehostaa korruption torjuntaa. Ensimmäisestä hallitusvuodesta lähtien onnistuimme muun muassa poistamaan suurten veronmaksajien verojen anteeksi antamisen, vaikutusvallastaan hyötyneiden verohelpotukset, ja perustuslaissa säädettiin korruption luokittelemisesta vakavaksi rikokseksi – sitähän se ei ollut – ilman syytetyille annettavaa mahdollisuutta päästä vapaaksi takuita vastaan.

Nyt parannamme veronkantokykyämme verottamalla suuria kansallisia ja ulkomaisia yrityksiä, ​​jotka pyrkivät välttämään maksujaan valtiolle − mikä on sama asia kuin lain rikkominen − ja nauttimaan rankaisemattomuudesta. Nykyään valtionkassaa vahvistetaan siinä määrin kuin se pystyy estämään veropetokset. Yksi tosiasia: COVID-19-pandemian aiheuttamasta kriisistä huolimatta, liittovaltion hallituksen tuloja oli kertynyt eiliseen mennessä kaksi biljoonaa 438 557 miljoonaa pesoa (tai noin 102,9 miljardia euroa), eli ne olivat reaalitasolla 2,6 prosenttia suuremmat kuin viime vuoden vastaavana aikana ja 0,8 prosenttia enemmän kuin tämän vuoden liittovaltion tuloarviossa ennakoitiin.

Minun on eettisyyden ja rehellisyyden nimissä kerrottava, että kahden viimeisen kuusivuotiskauden aikana suuret veronmaksajat hyötyivät 366,174 miljardin peson (noin 15,5 miljardin euron) verovähennyksistä ja että vain 58 näistä suurista veronmaksajista, suurista liike- ja rahoituslaitoksista, ainoastaan 58, jätti maksamatta kahden edellisen presidenttikauden aikana 189, 018 miljardia pesoa (tai 7,98 miljardia euroa).

Nyt sitä vastoin ei ole olemassa loukkaavia etuoikeuksia verojen anteeksi antamisessa, keräämme erääntyneitä velkoja eikä veropetoksia suvaita. Tämä on mahdollista, kun toimitaan rehellisesti ja kunniallisesti, kun on moraalista ja poliittista valtaa tehdä niin. Paras osoitus tämän strategian eduista, sen, joka koostuu rehdistä toiminnasta, näkyy selvästi, kun vertaillaan armeijan insinöörien rakennuttaman ”Kenraali Felipe Ángelesin” Santa Lucían siviililentokentän kustannuksia, laatua ja käytettyä aikaa epäonnistuneen Texcocon lentokenttähankkeen rakennustöihin. Rakennustöiden, jotka peruttiin kansan päätöksellä, arvioidut kustannukset, huomioimatta muita tappioita, olivat yli 300 miljardia pesoa (tai lähes 12,7 miljardia euroa). Sitä vastoin ”Kenraali Felipe Ángelesin” kansainvälinen lentokenttä rakennetaan alle 80 miljardilla pesolla (vajaalla 3,4 miljardilla eurolla); ja jopa lisäämällä mukaan nuo 100 miljardia (4,2 miljardia euroa), jotka maksettiin hyvityksinä toisen projektin perumisen kustannuksista yrityksille, joilla oli sopimuksia Texcoco-hankkeessa, saamme tehtyä likimain 120 miljardin peson (tai melkein 5,1 miljardin euron) säästön.

Kaiken kukkuraksi, mikä on myös erittäin tärkeää, tulemme avaamaan uuden lentokentän terminaalin ennen kuin Texcocoon suunnitellussa lentokenttähankkeessa olisi tehty. ”Kenraali Felipe Ángelesin” lentokenttä aloittaa toimintansa ensi vuoden maaliskuun 21. päivänä, kun taas Texcocon lentokentän oli määrä alkaa operoimaan vuonna 2025, siis jos budjetissa olisi pysytty ja arvioitu rakennusaika olisi riittänyt. Joka tapauksessa on todistettavissa, että korruption ja rankaisemattomuuden kitkeminen auttaa vapauttamaan varoja maan hyvinvointiin ja kehitykseen. Tämä on se kaava, älä salli korruptiota, hallitse turhuuksista tai ylellisyyksistä säästäen äläkä salli lakien noudattamatta jättämistä: Meksikon julkisen elämän moralisoiminen.

• • •

Vaikka presidentin pitämä 56 minuutin puhe oli täynnä tiukkaa asiaa, sujui sen esittäminen hyvässä hengessä, saipa López Obrador koronaviruksen ennaltaehkäisemisen vuoksi pieneksi rajatulta kuulijakunnaltaan useat raikuvat aplodit.

Samaan aikaan kun aloitimme korruption torjunnan, korostan, otimme käyttöön tasavaltalaisen säästöpolitiikan [1800-luvun reformiliikkeen ja presidentti Benito Juárezin sanastoa käyttäen]. Kahdessa vuodessa ja yhdeksässä kuukaudessa olemme säästäneet biljoonaan ja 400 miljardia pesoa (melkein 59,1 miljardia euroa) ostoissa ja sopimuksissa, vähentäen minimiin polttoaineen varastamisen − niin sanotun huachicolin − ja vähentämällä jyrkästi veropetoksia ja muita haitallisia huonoja käytäntöjä, jotka olivat yleisiä vanhan hallinnon alaisessa valtiovarainministeriössä. Tarpeettomasta säästäminen, rahastosäätiöiden, ryöväyshenkisten sopimusten ja huomaamatta sekä epärehellisesti vähemmistöjen hyväksi hallittujen varojen, niiden peruuttaminen, niistä luopuminen, ovat myös antaneet meille mahdollisuuden vapauttaa enemmän budjettivaroja kansan hyväksi.

Tällä mallilla korruption tukahduttamiseksi ja hallinnon järjestämiseksi ilman ylellisyyttä tai turhanpäiväisyyksiä olemme pystyneet täyttämään lupauksemme olla velkaannuttamatta maata, korottamatta veroja, nostamatta polttoaineiden hintoja, ja mikä tärkeintä, tämä uusi moraaliseen oikeudenmukaisuuteen pohjautuva talouspolitiikka on mahdollistanut meille sosiaalisten ohjelmien rahoittamisen kansamme, erityisesti köyhimpien ja syrjäytyneimpien, hyvinvoinnin hyväksi.

Yleinen vanhusten eläke [kansaneläke] on jo todellisuutta, ja sitä tullaan korottamaan, tammikuuhun 2024 mennessä kaikki vanhukset saavat kaksinkertaisena sen tukisumman kuin he saavat nykyisin. Tammikuuhun 2024 mennessä kaikin puolin kunnioitettavalla vanhusten pariskunnalla on oleva käytössään tarpeeksi tuloja ruokailuunsa, me kaikki tulemme tuntemaan itsemme hyvin ylpeiksi, hyvin veljellisiksi, hyvin inhimillisiksi. Tulemme myös tukemaan yhä edelleen vammaisia ​​lapsia varhaiseläkkeillä, apurahoja aiotaan jakaa niin ikään köyhien perheiden opiskelijoille ja sairaanhoitoa sekä lääkkeitä tullaan toimittamaan, tai paremminkin sanottuna niitä tullaan toimittamaan yhä edelleen ilmaiseksi. Ne ovat ohjelmia, jotka, sivumennen todeten, on jo nostettu perustuslailliseen asemaan ja jotka on asetettu pakollisiksi noudatettaviksi oikeuksiksi kaikille hallituksessa oleville toimijoille.

Näiden alusta alkaen toteutettujen toimien lisäksi maaseutu on huomioitu; tuottajia ja kalastajia avustetaan suoraan taloudellisilla resursseilla; takuuhinnat luotiin; hedelmiä ja puutavaraa kasvavia puita ollaan istuttamassa miljoonalle hehtaarille, ja niitä hoitaa 420 000 kylväjää, jotka saavat palkkansa tiluksiensa viljelystä olivatpa he pientilallisia tai yhteisöllisten maiden jäseniä. Kaikille Guerreron osavaltion tuottajille toimitetaan lannoitteita, heihin kuuluu yhteensä 340 460 ihmistä, ja lisäksi toiset 62 536 Pueblasta, Tlaxcalasta ja Morelosista. Aiomme laajentaa tätä ilmaista lannoiteohjelmaa ensi vuonna muihin osavaltioihin. 1 800 000 nuorta on työskennellyt oppisopimuskoulutuksessa, josta he ovat saaneet vähimmäispalkan Nuoret tulevaisuutta rakentamassa (Jóvenes Construyendo el Futuro) -ohjelmassa. Emme ole lopettaneet maksamasta lääkäreille, sairaanhoitajille, sotilaille, meriväelle ja muille julkisten alojen työntekijöille. Väärin perustein koulutusuudistukseksi kutsuttu reformi peruutettiin. 56 000 koulujen toimikuntaa, jotka koostuvat opettajista, oppilaista ja perheiden äideistä ja isistä, saavat jo suoraan käyttöönsä koulujen ylläpitoon käytettävät rahavaransa.

Peruskoulun ja toisen asteen oppikirjoista ei ole ollut pulaa, parannetaanpa niiden sisältöjäkin. 140 julkista yliopistoa on valmistunut tai rakenteilla. Olemme lisänneet jatko-opintojen ja tutkijoiden apurahoja 9 370:llä yhteensä 125 816:een, ja äskettäin niiden lääkäreiden määrä, jotka saavat apurahan opiskellakseen jotakin erikoisalaa maan sisä- tai ulkopuolella, kaksinkertaistui. 85 988 haja-asutusalueen yhteisöllä on jo internetyhteys, ensi vuonna niitä tulee olemaan 122 000 ja vuonna 2023 yhteysverkko kattaa koko kansallisen alueen. Hyvinvointipankki (Banco del Bienestar) jatkaa laajentumistaan, sillä tähän mennessä on rakennettu 1 064 konttoria, 368 on vielä rakenteilla ja seuraavien kahden vuoden aikana sen verkosto yltää myös maan vähiten kommunikoiduille alueille kaikkiaan 2 700 uuden pankkikonttorin myötä. Kulttuurin edistämisen toimialalla olemme julkaisseet 79 suurten kirjailijoiden teosta, 4 380 000 kappaletta ilmaiseksi tai vaatimattomaan hintaan; kokoelma ”21 vuodelle 21” (21 para el 21) sisältyy itsenäisen Meksikon juhlavuoden ohjelmaan. Chapultepecin keskuspuiston ja Texcoco-järven kulttuurillisia ja ekologisia puistoalueita rakennetaan parhaillaan.

Näiden kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden hallituskauden aikana olemme tehneet ratkaisevan laatuisia päätöksiä ja olemme työskennelleet intensiivisesti kansan parhaaksi. Esimerkiksi sadasta lupauksesta, jotka tein Zócalon torilla 1. joulukuuta 2018 virkaan astuessani, olemme täyttäneet valtaosan, 98 sadasta sitoumuksesta, meillä on kesken enää vain kaksi: liittohallituksen hajauttaminen ja koko totuuden löytäminen Ayotzinapan nuorten katoamisesta, ja niissä me edistymme.

Mutta olemme myös tehneet monia muita asioita, jotka eivät sisälly kyseiseen sitoumusluetteloon. Esimerkiksi, saimme valmiiksi Guadalajaran esikaupunkialueiden junan ja jatkoimme Tolucasta Ciudad de Méxicoon kulkevan pikajunan rakentamista; kunnostimme Tuxtla Gutiérrezin, Chetumalin ja pääkaupungin lentokentät; olemme investoineet 34 miljardia pesoa (tai reilut 1,43 miljardia euroa) maan 40 000 kilometrin pääväyläverkoston ylläpitoon; tämän vuoden tammikuusta lähtien samaa verotuksellista tukipolitiikkaa, jonka aloitimme vuonna 2019 pohjoisella rajalla, on sovellettu etelärajalla; Chetumalista on tullut jälleen verovapaa kauppa-alue; Kansallinen vesikomissio (Conagua), Liittovaltion tie- ja siltahallinto (Capufe), Kansallinen siirtolaisinstituutti (INM) ja Veropalveluhallinto (SAT) sekä tullit ollaan puhdistamassa korruptiosta; kansalliskaarti (Guardía Nacional) luotiin, 189 kasarmia on rakennettu ja kansalliskaartissa on jo 100 000 jäsentä Meksikon kansan suojelemiseksi.

María-saaret lakkasivat olemasta rangaistuslaitos, niistä tuli ympäristö- ja kulttuurikasvatuksen keskus ”Veden muurit (Muros de Agua) − José Revueltas”. Emme ole myöntäneet yhtään kaivoslupaa; kansallinen ohjelma väkivallan vuoksi kadonneiden henkilöiden etsimiseksi ja paikantamiseksi toteutettiin; kaikille väärin syin koulutusuudistukseksi nimitetyn lain nojalla erotetuille opettajille palautettiin menetetyt työpaikat, ja uusliberaalista korruptiosta tai valtiorikoksista kärsineille henkilöille tai perheenjäsenille korvataan aiheutettuja vahinkoja, kuten Hermosillon ABC-päiväkodin tapaus Sonorassa ja Pasta de Conchos -kaivos Coahuilassa. Toimittajien suojeluohjelma jatkuu; luotiin instituutti, joka antaa takaisin kansalle siltä varastetun omaisuuden; takavarikoitujen tavaroiden toimitus köyhien yhteisöjen hyväksi alkoi; tulvista ja muista luonnonilmiöistä kärsiviä autetaan sekä Meksikossa että ulkomailla. Eiliseen mennessä olimme pitäneet 685 lehdistötilaisuutta maanantaista perjantaihin aamuisin kello 7 – 9. Olen vieraillut presidenttinä maan kaikissa osavaltioissa; joissakin − vähintään − neljä kertaa ja toisissa jopa 28 kertaa.

Uusi kauppasopimus Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa tuli voimaan. Uusi työlaki hyväksyttiin takaamaan suora äänioikeus ja ammattiliittojen demokratisoituminen. Yritysten liikevoittojen lakisääteistä jakoa työntekijöilleen lisättiin tosiallisesti, väärinkäytöksiä aiheuttanut työntekijöiden alihankinta lopetettiin ja eläkesäästörahastojen hallintokustannukset vähenivät. 400 000 koulutusalan työntekijää on vakinaistettu. Ne budjettivarat ja rahoitusosuudet, jotka lain mukaan kuuluvat osavaltioille ja kunnille, on toimitettu ajoissa. Lainsäädäntö- ja tuomiovallan sekä tasavallan syyttäjänviraston (FGR) riippumattomuus ovat todellisuutta; rikoksia ei tekaista eikä vastustajia vainota tai vakoilla; poliittiset sortotoimet ovat lakanneet olemasta ja julkisen vallan harjoittama painostus tiedotusvälineisiin niiden toimitukselliseen sisältöön vaikuttamiseksi on ohi. Ruoasta, raaka-aineista tai polttoaineista ei ole pulaa; rahoitusjärjestelmä toimii normaalisti. Työntekijöiden lakkoja on ollut vain 20; mielenosoitukset ovat vähentyneet vähimmäistasolle. Työntekijöiden kansallisen asuntorahastoinstituutin (Infonavit) ja Valtion työntekijöiden sosiaaliturva- ja palveluinstituutin asuntorahaston (Fovissste) tarjoamat luottovarat toimitetaan suoraan edunsaajille, eikä näiden organisaatioiden kanssa solmituista veloista tai epäoikeudenmukaisista syistä seuraa enää häätöjä. Tarjosimme turvapaikkaa entiselle presidentille Evo Moralesille ja hänen yhteistyökumppaneilleen. Meillä ei ole ristiriitoja minkään maailman hallituksen kanssa; maahanmuuttajien ihmisoikeuksia ei ole loukattu.

Muutama päivä sitten tapahtunut poikkeuksellinen tapaus, jossa kaksi maahanmuuttoviranomaista potkivat yhtä Haitin kansalaista, siihen puututtiin samana päivänä, nuo kaksi virkamiestä erotettiin ja he ovat sisäisen valvontaelimen käytettävissä. Hallituksessamme ei tulla sortamaan ketään, sen on käytävä selväksi. Kansainvälisten järjestöjen on sallittu tulla seuraamaan ihmisoikeuksien noudattamista maassamme.

Näiden 33 kuukauden aikana on ollut vain yksi suuri sähkökatkos eikä yhtään vesikriisiä ole ollut. Polttoainevarkauksien torjunnasta aiheutunut bensiinipula ratkaistiin ja 612 maanpuolustusministeriön hallinnoimaa säiliöautoa hankittiin. Siitä kuka on kukin polttoaineiden hintojen suhteen, tiedotetaan pysyvästi; käynnissä on kaksi tiedotuskampanjaa, joilla pyritään välttämään huumeiden tai roskaruuan kulutusta. Tulvia ehkäisevä tunnelijärjestelmä (Emisor Oriente) vihittiin käyttöön Meksikon laaksossa. Maamme valittiin lähes yksimielisesti YK:n turvallisuusneuvostoon (UNSC), ja ensi marraskuussa tulemme saamaan kyseisen elimen puheenjohtajuuden. Samoin tuossa organisaatiossa esittämämme päätöslauselma hyväksyttiin takaamaan tasapuolisuus lääkkeiden ja rokotteiden kaupassa. Internetin, radion ja television välityksellä toimiva koulutusjärjestelmä perustettiin. Meksikossa ja ulkomailla järjestettiin 1 530 taiteellista ja arkeologista näyttelyä.

Vuosittain on juhlittu kansalaistapahtumia eli itsenäisyyssodan alkamisen huutoa (el Grito) ja itsenäisyyspäivän paraatia, jotka toteutetaan nyt syyskuussa, isänmaan kuukauden aikana. Myös Meksikon vallankumouksen alkamisen muistojuhlia on vietetty. 925 huipputason urheilijaa ja valmentajaa on saanut suoraan tukea valmistautumiseensa 500 miljoonan peson (tai 21,1 miljoonan euron) yhteissummalla. Tokion 2020 olympialaisissa meksikolaiset urheilijat kilpailivat ammattitaidolla ja arvokkaasti, he saivat neljä pronssia. Paralympialaisiin osallistuvat urheilijat ovat kansallisen ylpeyden aihe, he ovat tähän mennessä saavuttaneet viisi kultamitalia, yhden hopean ja kahdeksan pronssia [3.9. mennessä Meksikon vammaisurheilijat olivat saavuttaneet jo seitsemän kultamitalia, kaksi hopeaa ja 12 pronssia; Meksiko sai vielä yhden pronssin, joten lopulta sen saldoksi tuli yhteensä 22 mitalia. Tässä kuussa, kun he palaavat, heille ja koko valtuuskunnalle, joka edusti Meksikoa Tokion olympialaisissa, kaikille heille tullaan antamaan taloudellisia kannustimia, mukaan lukien heidän valmentajansa.

Vaihtoehtoisena ja täydentävänä indikaattorina bruttokansantuotteelle (BKT) kehitetään hyvinvointi-indeksiä (Índice de Bienestar); Terveellisen veden La Lagunan alueella Coahuilan ja Durangon osavaltioissa takaava hanke on toteuttamisvaiheessa; liittovaltion suojelupalvelua (SPF) on vahvistettu turvaamaan liittovaltion julkishallinnon ministeriöt ja virastot; Tulumin, Quintana Roon osavaltion, uuden lentokentän rakennusprojekti on aloitettu.

Uusia kouluja luodaan urheilijoiden ja liikunnanopettajien kouluttamiseksi; elintarvikkeissa käytetään uutta varoitusmerkintää roskaruoan kulutuksen välttämiseksi; uusi ”terveen elämän” (Vida Saludable) oppiaine sisällytettiin julkiseen koulutukseen ja perustettiin komissio, jolla edistetään Sonoran osavaltion yaqui-kansan oikeudenmukaisuussuunnitelmaa, muiden tekojen ohella.

Tärkeintä on kuitenkin se, että muutoksen perusta on jo valettu: vain kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden presidentin toimikauden jälkeen voin vakuuttaa, että olemme jo saavuttaneet tämän tavoitteen. Toistan, olemme luoneet perustan Meksikon muuttumiselle: nyt perustuslakia kunnioitetaan, laillisuus ja demokratia ovat olemassa, vapaudet ja oikeus eri mieltä on taattu, täysi avoimuus vallitsee ja ihmisillä on oikeus tietoon, ketään ei sensuroida, ihmisoikeuksia ei loukata, hallitus ei tukahduta kansaa eikä liittovaltio järjestä vaalipetoksia, julkinen valta ei edusta enää vähemmistöä, kuten se oli ennen, vaan se edustaa pikemminkin kaikkia meksikolaisia ​​kaikista luokista, kulttuureista ja uskomuksista. Hallinto tinkii turhasta tuhlailusta ja hallitsee moraalisen esimerkin voimalla, korruptiota ei suvaita eikä rankaisemattomuutta sallita, enää ei käytännössä ole olemassa poliittista suojaa tai etuoikeuksia, luontoa suojellaan, sukupuolten tasa-arvoa tuetaan, syrjintä, rasismi ja klassismi jätetään omaan arvoonsa, moraalisia, kulttuurisia ja hengellisiä arvoja vahvistetaan, Meksikon kulttuurillisesta ja historiallisesta perinnöstä pidetään huolta ja sitä edistetään.

On ylpeyden tunnusmerkki, että huolimatta pandemian aiheuttamasta terveys- ja talouskriisistä kaikkine meille koituneine kärsimyksineen, emme lopettaneet työtämme Meksikon julkisen elämän neljännen muutoksen (Cuarta Transformación) toteuttamiseksi. On selvää, että jos olemmekin edistyneet ja kestäneet vastoinkäymiset, se johtuu ennen kaikkea siitä, että päätimme käydä käsiksi korruption ruttoon, joka on aiheuttanut niin kovin paljon vahinkoa Meksikolle ja sen kansalle.

Kansa on aina tiennyt tämän, mutta nyt se ymmärretään paremmin ja käsitetään todellisuudeksi, koska tuo aiemmin varastettu raha saavuttaa nyt maamme köyhimmät väestönosat, se yltää unohdetuille ja syrjäytyneille kansankerroksillemme asti. Voin vahvistaa tässä suhteessa, että 70 prosenttia Meksikon kotitalouksista on mukana ainakin yhdessä hyvinvointiohjelmassa tai hyötyy jollakin tavalla kansallisesta talousarviosta ja että loput 30 prosenttia meksikolaisista, joilla on paremmat taloudelliset olosuhteet ja työolot, eivät ole jääneet huomioimatta. He saavat paremmat puitteet jatkaa edistymistä ja elää rauhassa ilman pelkoa tai turvattomuutta, ja he voivat tuntea tuon suuren tyydytyksen, jonka jokainen hyväntahtoinen ihminen, jolla on hyvät tunteet, saa omakseen tekemällä todeksi lähimmäisenrakkauden ja muiden samankaltaisten palvelemisen perusperiaatteen.

Tänä vuonna 2021 juhlimme pääkaupunkimme México-Tenochtitlanin perustamisesta kulunutta 700 vuotta. Muistamme myös Tenochtitlanin kaatumisen, 500 vuotta sitten, Espanjan valloitussodan seurauksena, niin ikään muistamme itsenäisyytemme 200-vuotispäivää, riippumattomuutta, joka saavutettiin virallisesti 27. syyskuuta 1821. Meille historia, kuten roomalainen Cicero sen sanoisi, on elämän opettaja. Suurilta sivilisaatioiltamme perityt kulttuurit ovat aina olleet pelastuksemme, nämä kulttuurit ovat aina pelastaneet meidät: ne ovat pelastaneet meidät hyökkäyksiltä, ​​hirmumyrskyiltä, ​​maanjäristyksiltä, ​​tulvilta, tulipaloilta, kuivuudelta, epidemioilta, huonoilta hallituksilta, ryöstelyltä ja muilta onnettomuuksilta. Siksi meidän ei pidä unohtaa menneisyyttämme eikä 500 vuotta sitten tapahtuneella valloitusretkellä alkanutta menneisyyttä, eikä varsinkaan sitä menneisyyttä, joka liittyy espanjalaisia edeltävään prehispaaniseen Meksikoon, täynnä kulttuuria ja suuria sivilisaatioita: heidän opetuksensa ovat perusta sille, miten voimme tänään rakentaa kaiken yhdessä, alhaalta käsin, tehdä tulevaisuudesta paremman.

Hyvät ystävät:

Kaikki johtamani hallituksen saavuttama on tulosta monien virkamiesten, hyvin monien virkamiesten työstä, haluaisin nähdä heidät edessäni kiittääkseni heitä sitoutumisestaan ja omistautumisestaan, nuo rehelliset ja uskolliset viranomaiset, kansamme ongelmien ratkaisijat.

Arvostan teidän tukeanne, naiset ja miehet, jotka ovat hallituksen jäseniä, lojaaleja ja solidaarisia sekä veljellisiä naisia ​​ja miehiä. Mutta ennen kaikkea kiitollisuuteni kuuluu ihmisille, kansalle, tavanomaisille ihmisille, heidän tuestaan ​​ja luottamuksestaan. Minulle on hyvin selvää, että meidän tulee palvella kaikkia kunnioittaen, lakkaamatta auttamasta yhtään ketään; mutta etusija on annettava yhä jatkossakin köyhimmille ja eniten tarvitseville. Näin ollen meidän on edelleen sovellettava kriteeriä, jonka mukaan ”kaikkien hyväksi, köyhät tulevat ensin”.

Kuten kirjoitin uuden kirjani johdannossa, sen nimi on nimenomaan ”Matkan puolivälissä” (A la mitad del camino), tällä kaudella tähän mennessä saavutettu on niin tärkeää, jotta voisin jopa erota hetimmiten presidentin virasta tuntematta pahaa omantuntoa, minkä puhtaus on tärkein asia elämässäni.

Korostan, että paljon on tehty, ja ihmisten ja kansakunnan hyväksi tehtyjen päätösten tai tekojen kääntäminen olisi hyvin vaikeaa. Miten konservatiivit voisivat esimerkiksi ottaa eläkkeet pois iäkkäiltä aikuisilta, miten köyhien opiskelijoiden apurahat voitaisiin poistaa, kuinka voitaisiin palata ylelliseen, huikentelevaan hallintoon, kuinka voitaisiin palauttaa verojen anteeksiantamisen käytäntö suurille talous- tai rahoitusyrityksille, kuinka taantua julkisen omaisuuden petomaiseen yksityistämiseen, miten he saisivat maassamme korruption taas kukoksi tunkiolle. Niin tai näin paluu menneeseen ei olisi mitenkään helppoa.

Meillä menee hyvin ja olen varma, että ihmiset äänestävät ensi vuoden maaliskuun lopussa, jotta jatkaisin perustuslaillista kauttani syyskuun 2024 loppuun. Tietysti tämä ei ole ainoa ehto, joka minun on täytettävä tehtäväni suorittamiseksi: luonnolla, tieteellä ja Luojalla on myös sanansa sanottavana, emme voi olla ylimielisiä. Mutta jos olen onnekas ja pääsen maaliin, luulen meidän saattavan muutostyön päätökseen emmekä jätä mitään tekemättä. Kun aikanaan annan presidentin kunnianauhan eteenpäin, tulen vain sanomaan näin neljälle tuulelle: Tehtävä suoritettu! Menen Palenquehen, jätän sydämeni teille.

Paljon kiitoksia.

Kansallispalatsi, 1. syyskuuta 2021

+++++

Planeta-kustantamon julkaisema 238-sivuinen ”Matkan puolivälissä” on presidentti López Obradorin sarjassaan 19. kirja ja jo toinen hallituskauden aikana tehty julkaisu, sillä ”Moraalista taloutta kohden” (Hacia una economía moral) ilmestyi loppuvuodesta 2019. Uuden julkaisun kuvauksessa todetaan: ”Tämä kirja on todistajan lausunto siitä, mitä tähän mennessä on saavutettu, keskeneräisistä haasteista ja siitä, millaiseksi kuvittelen maan vuonna 2024.”

Koko puheen voi katsoa presidentin YouTube-kanavalta.

Lähde: Andrés Manuel López Obradorin virallinen sivusto.

Käännös- ja toimitustyö: valtiotieteiden tohtori Sami Tapio Tenoch Laaksonen

Meksikon vasemmistoryhmät eli hallituspuolue Morena ja sen liittolaiset vihreät (PVEM) ja marxilainen Työn puolue (PT) puolustivat kunniakkaasti paikkaansa maan johdossa. Hallitusryhmä saa itselleen enemmistön Meksikon kongressin alahuoneesta myös seuraaviksi kolmeksi vuodeksi. Lähde: Mario Delgado.

Jopa brittilehti The Economist oli huolestunut Meksikon demokratiasta. Sen tekemisissä tulkinnoissa kansa erehtyi äänestyspäätöksissään vuonna 2018 ja nyt tuo ulkomainen media kehotti toisen maan kansalaisia korjaamaan tilanteen äänestämällä oppositiovoimia. Meksikon sisällä käytiin samankaltainen raju kaksikuukautinen kampanja, jonka aikana oikeisto pyrki kaikin mahdollisin tavoin väheksymään ja kiistämään hallituksen saavutukset sekä esittämään sen historian huonoimmaksi ja vaarallisimmaksi hallitukseksi. Paikallisten pelisääntöjen mukaisesti presidenttiä ei saanut suoraan mainita vaalimainonnassa eikä hallitus saanut kampanjoida saavutuksillaan kuin hyvin yleisellä tasolla. Opposition tunnuslause vaaleissa oli ottaa hallitukselta pois kongressin enemmistö. Tavoitetta tuettiin uhkauksella: jos emme ota presidentiltä pois kongressia, hän ottaa meiltä pois koko Meksikon. Valtaa pitävä vasemmisto kuitenkin nautti vaaliuurnilla yhä kansalaisten enemmistön tuesta.

Hallituspuolueille torjuntavoitto kongressivaaleissa

Meksikon 300 vaalialueesta (distritos electorales) hallituspuolue Morena voitti 64 ja liittolaisineen Juntos Hacemos Historia 186. Oikeisto-opposition vaaliliitto Va por México PAN−PRI−PRD voitti 63 ja PAN yksin 33 ja PRI 11, kaikkiaan 107. Lopuilla seitsemällä alueella voiton vei Movimiento Ciudadano (MC). Ensiksi mainittu vaaliliitto yhdisti voimansa 183:lla ja toiseksi mainittu 219 vaalialueella.

Kongressin alahuoneen paikoista 300 jaetaan suoralla enemmistövaalilla ja loput 200 paikkaa puolueiden saaman suhteellisen ääniosuuden mukaisesti. Vuoden 2018 vaaleissa Morena sai 256 paikkaa ja sen liittolaiset Partido del Trabajo (PT) 46 ja Partido de Encuentro Social (PES), nykyisin Partido de Encuentro Solidario 21 ja Partido Verde Ecologista de México (PVEM) 11. Niillä oli siis hallussaan perustuslain muuttamiseen vaadittava kahden kolmasosan enemmistö 334 paikan turvin, vaikka varsinaisesti vuoden 2018 vaaleissa se saavutti 308 edustajaa.

Oppositiopuolueilla Partido de Acción Nacional (PAN) oli 77 ja Partido Revolucionario Institucional (PRI) 48 ja Partido de Revolución Democrática (PRD) 12 paikkaa. Yhteensä niiden hallussa oli 137 edustajaa, vaikka käytännössä niitä tuki myös MC 25 paikallaan. Neljällä edustajalla ei ollut puoluetta. Meksikon kongressin alahuoneessa oli kaikkiaan kahdeksan puoluetta kolmevuotiskaudella 2018−2021.

Nyt käydyissä kongressivaaleissa Morenan arvioidaan saavan lähes 40 prosentin (39,6 %) kannatuksellaan 190−203 paikkaa, kun sen liittolaiset PT ja PVEM saisivat kummatkin 35−41 ja 40−48 paikkaa tai 16,4 prosenttia annetuista äänistä. Vihreä puolue (PVEM) onkin 8,6 prosentin ääniosuudellaan kiistatta vaalien suurin voittaja, koska se ylsi lähes viisinkertaistamaan paikkamääränsä. Morena sen sijaan menettää 53−66 paikkaa, mutta säilyy parlamentin selkeänä ykköspuolueena. Kolmen puolueen koalition paikkamäärä on 265−292, joten sen yhteinen edustajien määrä laskee vaalipiirien suhteellisista äänimääristä riippuen 42−69. Todennäköisesti vasemmistopuolueiden yhteisrintama saa itselleen ainakin noin 280 paikkaa.

PAN (22,8 %) kasvattaa paikkamääräänsä 29−40 paikalla akselille 106−117 ja PRI (14 %) 15−27 paikalla saaden 63−75 paikkaa ja PRD (2,6%)  säilyttää kannatuksensa tai saa jopa yhdeksän paikkaa lisää. Näillä vanhoilla puolueilla on jatkossa 181−213 edustajaa maan kongressin alahuoneessa. Koska ne saavat todennäköisesti noin 200 paikkaa, niiden kannatus kasvaa suunnilleen 60 edustajalla. Niiden todellinen painoarvo on kuitenkin Movimiento Ciudadanon(4,6 %) 20−27 paikan verran kokoaan suurempi. Hallituksen ja opposition välinen paikkajako siis asettuu ensiksi mainitun eduksi 280−220. Oppositio vahvisti asemiaan, mutta jäi kauaksi siitä enemmistöstä, mikä antaisi sille enemmistön kongressista ja sitä kautta mahdollisuuden valtion budjettiesitysten muokkaamiseen.

PES saanee 0−6 edustajaa, mutta jäänee ilman puoluerekisteriä. Myös uudet puolueet Redes Sociales Progresistas (RSP) ja Fuerza por México (FXM) pyyhkiytyvät pois puoluekartalta nollalla edustajallaan. Näin varsinaisen eduskuntaryhmän voisi muodostaa vain seitsemän puoluetta, joista kolmea voi pitää liberaaleina ja vasemmistolaisina, neljää taas konservatiivisina ja oikeistolaisina.

Vasemmistolainen vaaliliitto Juntos Hacemos Historia (Morena − PVEM − PT) kamppaili kongressin alahuoneen (Cámara de Diputados) vallasta oikeistolaista vaaliliittoa Va por México (PAN − PRI − PRD) vastaan. Meksikon parlamenttiin valitaan 300 edustajaa suoralla enemmistöllä ja 200 edustajaa puolueiden saaman suhteellisen äänimäärän perusteella.

Morenan vaikutus aluetasolla kasvaa

Osavaltiotasolla presidentin hallituspuolue Movimiento de Regeneración Nacional (Morena) eteni voitosta voittoon. Pelissä oli kaikkiaan 15 kuvernöörinvirkaa, joista Morena piti hallussaan vain yhtä Baja Californiassa. Se kuitenkin ylsi voittoon myös kymmenessä muussa osavaltiossa: Baja California Sur, Campeche, Colima, Guerrero, Michoacán, Nayarit, Sinaloa, Sonora, Tlaxcala ja Zacatecas. Yhteensä se otti 11 vaalivoittoa, mutta tämän lisäksi sen liittolaiset Työn puolue (PT) ja vihreät (PVEM) voittivat San Luis Potosíssa.

Oppositiovoimien vaalimenestys jäi kohtuullisen vaatimattomaksi. PAN voitti sydänalueellaan Querétarossa ja ylsi PRI:n ja PRD:n kanssa voittoon myös Chihuahuassa. MC voitti pohjoisessa Nuevo Leónin tärkeässä osavaltiossa, jossa sijaitsee maan kolmanneksi suurin kaupunki Monterrey. Meksikossa on 32 osavaltiota, joissa 30 käytiin paikalliset kongressivaalit, ja joista Morena voitti 19 osavaltiossa. 2018 se ylsi voittoon 18 paikallistason kongressissa.

Morena hallitsi ennen vaaleja seitsemässä osavaltiossa, mutta nyt sen valta ulottuu ensimmäistä kertaa 17 osavaltioon. PAN liittolaisineen pitää jatkossa hallussa kahdeksaa osavaltiota ja aiemmin kaikissa osavaltioissa vuorollaan hallinnut PRI vain neljää. Movimiento Ciudadano on kahden ison osavaltion puolue ja hallituksen kanssa yhteistyössä olevat vihreät ja marxilainen puolue PT yhden osavaltion ryhmittymä.

Meksikon historia tuntee vain seitsemän vaaleilla valittua naiskuvernööriä ja kaksi väliaikaista kuvernööriä. Pelkästään näissä vaaleissa kuudesta naisesta tuli kuvernöörejä. Ennemmin myös pääkaupunki on ollut naisjohdossa, joten nyt maassa nähdään historiallisesti samanaikaisesti seitsemän naisen valtakausi osavaltiotasolla. Jo aiemmin 2018 Meksikon kongressin ala- ja ylähuoneissa saavutettiin nais- ja miesehdokkaiden välinen tasavertaisuus. Vuoden 2021 vaaleissa puolueiden oli ensimmäistä kertaa asetettava yhtä paljon nais- ja miesehdokkaita.

Keskiluokan ja tyytymättömien kapina pääkaupungissa

Siitä lähtien kun pääkaupunki Ciudad de México palasi suorien vaalien aikakauteen 1997, vasemmisto, ensin PRD ja sitten Morena, ovat hallinneet sitä yhtäjaksoisesti niin kaupungin johdon kuin kuntahallinnonkin tasolla. Parhaillaan kaupunginjohtajana toimiva Claudia Sheinbaum Pardo edustaa niin ikään hallituspuolue Morenaa.

Vuoden 2018 vaaleissa Morena sai itselleen 14 kaikkiaan 16:sta pääkaupungin kunnasta, PAN ja PRI kumpikin yhden. Nyt asetelmat kuitenkin vaihtuivat päälaelleen ja kunnat jakautuivat kahteen ryhmään. PAN ja sen liittolaiset PRD ja PRI saivat haltuunsa kahdeksan kuntaa ja PAN yksin vielä yhden lisää. Morenalle on jäämässä kunnanjohtajan pesti vain seitsemään kuntaan, joihin tosin lukeutuu pääkaupungin kunnista selvästä suuriväestöisin Iztapalapa, jossa asuu yli 1,8 miljoonaa henkeä. Xochimilcossa on vielä suoritettava uudelleenlaskenta, koska eroksi muodostui alle yksi prosenttiyksikkö.

Syitä vaalitappioon on etsittävä perinteisesti hyvin vasemmistolaisen ja edistyksellisen pääkaupungin sisäisestä järjestäytymisestä, johon Ciudad de Méxicoa kotinaan pitävä Morena ei ilmeisesti panostanut riittävästi. 3.5. tapahtunut linjan 12 metro-onnettomuus käännettiin opposition politikoinnilla paikallisen vasemmistohallituksen syyksi, vaikka sen tutkinta ei ole vielä valmistunut. Onnettomuuden taakka painoin 24 vuoden vasemmistovaltaa, johon haluttiin hakea uurnilta muutosta. Niillä alueilla, kuten Tláhuac ja Iztapalapa, missä metrolinja 12 kulkee, kansalaiset luottivat yhä vasemmistohallitukseen, mutta keskiluokkaisemmilla asuinalueilla, joissa metroa käytetään suhteellisesti vähemmän, sen 26 ihmisen hengen vaatineen metro-onnettomuuden poliittinen vaikutus oli suurempi. Pahimmasta metron tapaturmasta sitten vuoden 1975 haluttiin syyttää valtaa pitänyttä vasemmistoa ja mediat ruokkivat tätä käsitystä, jolle ei ole vielä kuitenkaan löydetty todisteita.

Toisaalta vaalit ovat tuoneet esiin pääkaupungin vauraimpien osien itsekeskeisyyden ja individualismin, kun taas mediat ovat lisänneet kapinahenkeä omilla mustamaalauskampanjoillaan. Kyseessä onkin eräänlainen keskiluokan kapina, koska monet eivät koe liittovaltion hallituksen panostaneen riittävästi maan vauraimpien osien kehittämiseen. He eivät ymmärrä, miksi hallitus keskittyy köyhimpien kuntien ja köyhimpien alueiden hyvinvointiin. Ilmeisesti sosiaalinen oikeudenmukaisuus on joillekin ryhmille vieras käsite. Myös pandemia on haavoittanut pahiten juuri pääkaupungin sosiaalista ja taloudellista ilmapiiriä. Nyt pääkaupunki jakautui tietynlaisen rakenteellisen rasismin ja luokkajaottelun varjolla kahteen osaan, vauraampiin ja köyhimpiin. Vauraimmat väestönosat tukivat oikeistoa ja köyhimmät asuinalueet vasemmistoa. Jotkut ovat puhuneet jopa ”veroja maksavasta väestöstä” erotuksena ”tukea saaviin kotitalouksiin”, vaikka todellisuudessa kaikki maksavat kulutusveroja ja muita veroja varallisuutensa ja tulotasonsa mukaisesti.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador (Morena) on luvannut huomioida pääkaupungin protestiäänet tehdäkseen yhä enemmän Ciudad de Méxicon ja etenkin sen vähävaraisten huomioimiseksi. Morena puolueena aikoo puolestaan tehdä enemmän työtä kannatuksensa vahvistamiseksi perinteisesti vasemmistolaisessa pääkaupungissa.

Toisaalta Tamaulipaksen osavaltiossa, jossa paikallinen kongressi puolusti loppuun asti PAN-puolueen korruptoitunutta kuvernööriä Morena voitti 16 vaalialuetta ja valtaa pitänyt PAN vain kuusi saaden siten itselleen paikallisen parlamentin enemmistön. Tapaulipaksen paikallisen kongressin 36 paikasta Morena otti haltuunsa 21.  Lisäksi se voitti kuusi yhdeksästä liittovaltion kongressipaikasta. Se ylsi voittoon myös seitsemässä suurimmassa kaupungissa käydyissä kunnanjohtajan vaaleissa.

Mitä tulee suurempiin väestökeskittymiin, niin Morena voitti kaksi pääkaupungin väkirikkainta kuntaa Iztapalapan ja myös Gustavo A. Maderon sekä pohjoiset rajakaupungit Tijuanan ja Ciudad Juárezin. Se voitti myös Ecatepecin kunnassa pääkaupungin läheisellä metropolialueella. PAN liittolaisineen voitti Pueblan ja Léonin kaupungeissa, kun Movimiento Ciudadano ylsi voittoon Guadalajarassa ja sen metropolialueella Zapopánissa sekä Monterreyssä.

Meksikon neljä edellistä presidenttiä ovat kaikki kokeneet jonkinasteisen vaalitappion kautensa puolivälissä järjestettävissä vaaleissa. 1997 Ernesto Zedillo menetti kannatuksestaan 32,8 ja 2003 Vicente Fox 34,8 prosenttia. 2009 Felipe Calderónin kannatuksesta suli pois 29,6 ja 2015 Enrique Peña Nieto menetti tukijoistaan 30,5 prosenttia. Siksi presidentti López Obradorin (AMLO) tulosta vuodelta 2021 voidaan pitää torjuntavoittona. Hän menetti kannatuksestaan vain 17,1 prosenttia, mikä on lähestulkoon puolet vähemmän kuin neljän edellisen presidentin tulos välivaaleissa.

Pieni vaalianalyysi

Yleensä välivaaleissa tai puolivälikauden vaaleissa (elecciones intermedias) koetaan jonkinasteinen näpäytys valtaa pitäviä puolueita kohtaan. Vaaliasetelmat rakennetaan enemmän hallitusta vastaan kuin varsinaisia uusia ehdotuksia puoltaviksi, joten tälläkin kertaa hallitus joutui maksamaan veroa siitä, ettei kaikkia kansalaisia ja sosiaalisia luokkia voi miellyttää samanaikaisesti. Toisaalta jatkuvat kielteiset mediakampanjat, pitkä pandemiakausi ja tuore metro-onnettomuus vaativat oman hintansa.

Morenaa voidaan pitää kuitenkin vaalien voittajana, koska edes historiallisesti ensimmäistä kertaa yhteiseen vaaliliittoon yhtyneet kolme muuta puoluetta eivät kyenneet kasvattamaan vaikutusvaltaansa kovin merkittävästi. Niiden kannatuksen kasvu ei myöskään selity yksittäisten puolueiden menestyksellä, vaan perustuu ennen kaikkea vaaliliiton tuomaan etulyöntiasemaan. PAN ja PRI ovat perinteisen ison organisaation omaavia vanhoja valtapuolueita, suomalaisittain niitä voisi verrata kokoomukseen ja keskustaan. Myös PRD:lla on paikallista painoarvoa muutamilla alueilla. Morenan liittolaiset sen sijaan ovat politiikan pienempiä ryhmittymiä. Perinteensä ja ideologiansa myyneiden kolmen puolueen vaaliliitto paljasti sen, mitä moni oli epäillyt jo pitkään. Kyseessä ovat toisiaan muistuttavat aina tarpeen sitä vaatiessa kulissien takana liittoutuvat oikeistovoimat, jotka ovat kykeneviä tekemään mitä tahansa valtansa ja etuoikeuksiensa säilyttämiseksi. Alun perin sekä PAN että PRD perustettiin oppositiopuolueiksi Meksikoa yksivaltaisesti vuosina 1929−2000 hallinneen PRI:n kukistamiseksi, mutta nyt puolueet ovat ryhtyneet alati lähenevään yhteistyöhön.

Morena ei joutunut myymään arvojaan saavuttaakseen vaalivoiton. Hyvin edennyt rokotusohjelma oli hallituksen suurin valttikortti vaalien loppusuoralla. Vaali-instituutti (INE) tarkkaili hyvin tarkasti hallituksen tiedottamista ja presidentin joka arkipäivä pidettäviä tiedotustilaisuuksia. Se ei kieltänyt presidentin ilmaisuvapautta kokonaan, mutta rajoitti sitä. Hallitus ei tiedottanut saavutuksistaan ja kunnioitti vaalien ilmapiiriä. Kyseessä olivat todellisuudessa Meksikon historian ensimmäiset vaalit, joihin valtiovalta ei puuttunut. Se kunnioitti vaalien vapautta eikä rahoittanut vaalikampanjoita. Kaikki muiden puolueiden vaalimainokset sen sijaan keskittyivät hallituksen vastaiseen propagandaan. Vaikka Meksikon pandemiatilanne on parantunut jatkuvasti, yleisötilaisuuksien järjestäminen ei ollut yhtä helppoa ja tavanomaista kuin ennen koronaviruksen ilmestymistä. Siksi etenkin sosiaalisten medioiden merkitys kampanjatyössä korostui.

Viimeksi vuonna 1991, kun maan poliittiset olosuhteet olivat tyystin erilaiset, on silloinen hallituspuolue yltänyt yhtä hyvään vaalitulokseen ja yhtä vahvaan enemmistöön kongressivaaleissa. Neljän edellisen hallituksen aikaisissa niin sanotuissa välivaaleissa vuosina 1997, 2003, 2009 ja 2015 kukin hallitusryhmä menetti keskimäärin 29,6−34.8 prosenttia kannatuksestaan. Nykyinen hallitus liittolaisineen koki vaaleissa pienimmän vertailukelpoisen tappion menettäessään kannatuksestaan vain noin 4,2 miljoonaa ääntä tai 17,1 prosenttia. Historian valossa Meksikon nykyinen vasemmistohallitus pärjäsi siis poikkeuksellisen hyvin. Vaalivoittoa voidaan yleisesti pitää luottamuksenosoituksena viimeisten vuosien politiikalle. Neljäs muutosaalto (Cuarta Transformación) voitti vaalipiirinsä yhä lähes kahdessa kolmasosassa maata. Kun vuonna 2018 Morena liittolaisineen voitti 72,6 prosenttia vaalipiireistä, nyt se ylsi voittoon 61,3 prosentissa kaikkiaan 300 vaalialueesta.

Välivaaleissa osallistuminen on viimeisen kahden vuosikymmenen ajan jäänyt alle 50 prosentin. Vuonna 1997 yli 71,2 prosenttia osallistui presidentinvaaleja vähemmän intohimoja herättäviin vaaleihin. Nyt äänestysprosentti oli 52,7 prosenttia. 2015 vain 47,7 prosenttia kansalaisista käytti äänioikeuttaan, mutta 2018 56,6 miljoonaa eli 63,4 prosenttia. Kaikkiaan äänioikeutettuja yli 21 000 poliittisen pestin vaaleissa oli melkein 94 miljoonaa. Kansan riveistä rekrytoituja vaalityöntekijöitä vaalien järjestämiseen tarvittiin yli 1,4 miljoonaa. Osallistuin itsekin sunnuntaina 6.6. käytyihin numeroiden valossa historian suurimpiin vaaleihin pääkaupungin Cuauhtémocin kunnan Colonia Roma Surin äänestyspaikka 4560:n ensimmäisenä laskijana. Vaaliurakkamme alkoi aamuseitsemän aikoihin ja jatkui aina puolikymmeneen asti. Kaikkiaan Meksikossa äänestettiin yli 162 000 vaalipaikalla halki koko laajan maan.

Seuraavat vaalit Meksikossa pidetään 1.8., kun kansanäänestyksessä päätetään siitä, aloitetaanko viittä edellistä presidenttiä vastaan rikostutkinta, jonka aiheista ei tule olemaan puutetta. Vaikka kyseessä on oikeudellinen prosessi sen seuraukset ovat poliittisia. Vastaavaa ei ole myöskään tehty aiemmin. Siksi vain kansan suora tuki voi antaa täyden poliittisen mandaatin menneisyyden rikosten selvittämiseksi ja syyllisten rankaisemiseksi. Vuonna 2022 äänestetään siitä, voiko presidentti jatkaa kautensa loppuun syyskuuhun 2024 asti vai tuleeko hänen erota välittömästi. Kansanäänestys järjestetään presidentin omasta aloitteesta osana hänen vuoden 2018 vaalilupauksiin.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: INE, Canal Oncel, La Jornada, Contralínea, Etcétera, La Cámara de Diputados, Conferencia Matutina.