Che Guevaran taloudellinen ajattelu

Julkaistu 25.2.21 | Kirjoittanut netzahualpilli1984 | Kategoria(t): Uncategorized
Avainsanat:, , , ,
Vallankumouksellisen Che Guevaran esimerkki ja ajattelu ei vanhene koskaan.

Luin mielenkiinnolla Antti Halisen teoksen Kuuba 2020. Se on varsin kriittinen näkemys. Hän lainaa Yassel Padrón Kunakbaevan artikkelia blogista La Joven Cuba: ”Kuuba hyväksyi ennen kaikkea vuodesta 1971 lähtien neuvostomallin ja imi yhteiskuntaan kaikki reaalisosialismin vinoutumat. Valtiosta eikä kansalaisyhteiskunnasta tuli johtava elementti.” Ernesto Che Guevara de la Serna oli 1960-luvulla toista mieltä neuvostomallista. Haluan palauttaa mieliin Chen työn.

Havannan Yliopiston taloustieteen professori Carlos Tablada Pérez vieraili Helsingissä ja luennoi 2.11.1990 Chen taloudellisesta ajattelusta. Tabladan erikoisala oli 15 vuoden ajan valtion yritysten johto. Hän sai 1986 taloustieteen tohtorin arvon Neuvostoliiton Tieteellisen akatemian Latinalaisen Amerikan Tutkimuskeskuksessa. Tabladan väitöskirjaa ”Ernesto Che Guevaran taloudellinen ajattelu” painettiin yli 300000 kappaletta julkaisemisvuoden 1987 jälkeen. Hän piti yli 500 alustusta yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Seuraavassa on tiivistelmä luennosta.

Sanomalehdissä on ollut monenlaisia otsikoita Kuubasta: Onko Kuuba Neuvostoliiton satelliittivaltio? Säilyykö Kuuba hengissä SEV:in avutta? Käykö Kuuban kuten Itä-Euroopan sosialististen maiden? Esityksensä Tablada aloitti puhumalla ensin Kuuban historiasta.

Kuuba kuuluu kolmanteen maailmaan, sillä Kuuba on omalta osaltaan maksanut teollisuusmaiden kehityksen ja jäänyt alikehittyneeksi. Kuuba oli vain sokerintuottaja ja 1700-luvun lopusta 1800-luvulle maailman tärkein sokerintuottaja.

Kuuba oli Espanjan siirtomaa vuoteen 1898. USA ryösti osan Meksikoa ja halusi ostaa Kuuban. Espanja myi vain Floridan. Carlos Manuel de Céspedesin johtama kymmenvuotinen itsenäisyyssota Espanjan siirtomaavaltaa vastaan päättyi 1878 tappioon.

José Martí

Lannistumattomat itsenäisyysvoimat kokosivat rivinsä José Martín johdolla. Vallankumoustaistelun toinen vaihe päättyi 1898 voittoon. Jenkit tulivat Kuuban maaperälle. Kuuba sai muodollisen itsenäisyyden 1902, mutta USA säilytti oikeuden puuttua Kuuban asioihin.

José Martí kuoli 1895 taistelussa. Hän jätti jälkeensä yhtenäisen puolueen ja puolueohjelman. Hänen johdollaan ja hänen ajattelunsa mukaan kuubalaiset halusivat ihmisarvon. Kuuban todellinen itsenäisyys olisi saattanut torjua USA:n Latinalaisen Amerikan valloittamisen.

Martí kirjoitti ensimmäisenä imperialismista. Hän määritteli kaksi viidestä imperialismin tärkeimmästä ominaispiirteestä, joista Lenin kirjoitti 25 vuotta myöhemmin teoksessaan ”Imperialismi kapitalismin korkein vaihe”.

José Martí tunsi Marxin, eli pitempään kuin Marx ja arvosti kirjoituksissaan suuresti Marxia. Marxilaisuus ei ollut Kuuballe vierasta, vaan osa kuubalaista ajattelutapaa. Se ei ollut ristiriidassa kansallisuusaatteen kanssa kuten monissa muissa maissa.

Jenkit toivat uussiirtomaavallan Kuubaan ja ryöstivät Guantánamon (joka on vielä heillä laivastotukikohtana) ja Isla de Pinosin. Kansanvallankumous tapahtui 1920-30-lukujen vaihteessa, ja USA joutui luovuttamaan Isla de Pinosin (nykyinen Nuorison Saari). Kuuba ei saanut itsenäisyyttä, koska oli syntynyt paljon puolueita ja erimielisyyttä.

Martí ajatteli ensimmäisenä yhtä puoluetta jo ennen Leniniä. Vallankumouksellisen ajattelun hajaannuksen vuoksi Kuuba menetti vallankumouksen ja itsenäisyyden. Fidel Castro jatkoi taistelua 1950-luvulla. Sissit opiskelivat marxilais-leniniläistä ajattelua, mutta se oli hieman erilaista kuin muualla.

Länsimainen kulttuuri oli 1950-luvulla pysähdyksen tilassa. Kun fasismi ja natsismi oli kukistettu, tarvittiin vapaata demokraattista henkeä. Syntyi kuitenkin uusfasismia kylmän sodan muodossa ja maccarthyisminä, jolloin Chaplin lähti USA:sta. Hän ei ollut kommunisti.

Neuvostoliitossa marxilais-leniniläinen ajattelu kangistui kaavoihin. Opiskelijoiden ei tarvinnut lukea Marxin, Engelsin ja Leninin kirjoituksia, vaan marxilais-leniniläisiä käsikirjoja. Sosialismin talouspolitiikkaa pidettiin valmiina tieteenä. Ajateltiin, että kaikki lait oli keksitty. Psykologiaa ei opiskeltu. Neuvostoliittolaisten mielestä Kuuba ei ollut kapitalismin heikoin rengas.

Vallankumous

Kuuban sosialistinen vallankumous Fidel Castron johdolla 1959 oli kapinaa imperialistista valtaa vastaan. Kuuba alkoi rakentaa uutta yhteiskuntaa. Maauudistus oli erilainen kuin muualla. Tehtaat luovutettiin toisella tavalla ja niitä johdettiin eri tavalla kuin sosialistisissa maissa. Samoin järjestöt organisoitiin eri tavalla.

USA:n diplomaatti sai 1959 lähteä, koska hän antoi ”neuvoja” vallankumoukselliselle hallinnolle. USA alkoi räjäytellä pommeja Kuuban kaupungeissa ja levittää sikaruttoa ja homesieniä viljelmille. Kuuba ei luonut tavallista armeijaa, vaan maatyöläiset, tehtaiden työläiset, koulujen ja yliopistojen opettajat ja opiskelijat saivat aseen. Näiden joukossa oli Carlos Tablada. Heiltä kysyttiin, haluavatko he pitää maan, tehtaat, ilmaisen koulutuksen ja terveydenhuollon. Näin vallankumous lujittui.

Che tuli Kuubaan samalla Granma-laivalla kuin Fidel. Che oli eräs sivistyneimmistä ihmisistä. Hän syntyi aristokraattiseen argentiinalaiseen perheeseen, oli jo nuorena lukenut maailmankirjallisuuden, puhui ranskaa jne. Hän opiskeli ensin insinööriksi, mutta valmistui lääkäriksi. Vapaamielisenä Che luki marxismi-leninismiä, kävi kaikissa sosialistisissa maissa ja kiersi kaikki Latinalaisen Amerikan maat. Hän vakuuttui siitä, ettei Neuvostoliiton mallia tule sovittaa Kuubaan, mutta ihaili Leniniä, Neuvostoliittoa ja sen sosialismia.

Che oli muun muassa maauudistuksen johdossa, Kuuban kansallispankin johtaja, teollisuusministeri ja johtotehtävissä poliittisessa järjestössä, josta tuli Kuuban Kommunistinen Puolue.

Neuvostoliitto oli 1920-luvulla ottanut teknisen tilinpidon tavan kapitalistisesta taloudesta, mutta NL:n toverit eivät kehittäneet sitä. Che tunsi ylikansalliset yritykset, jotka kokeilivat Kuubassa eri johtamismenetelmiä (mm IBM) ja sovelsivat sitten oppeja muissa maissa. Chen mielestä olisi ollut tyhmää hylätä edistynyt tilinpito ja korvata se vanhentuneella sosialististen maiden tilinpidolla. Se ei ole sosialistista eikä kapitalistista.

Chellä oli ideaali näkemys sosialismista. Che ja Fidel olivat yhtä mieltä sosialismin toteuttamisesta siten, että yhteiskunta saadaan inhimillisemmäksi. NL:n sosialismi perustui vanhentuneille ihmissuhteille, jotka olivat perua kapitalismista esim työn kiihokkeet kuten kapitalistisissa yrityksissä. NL:n sosialismin tavoitteena oli rakentaa ensin aineellinen perusta ja vasta seuraavassa vaiheessa kasvattaa yhteiskunnallinen tietoisuus.

Chen ja Fidelin mielestä oli samanaikaisesti sosialismin aineellisen, taloudellisen ja teknisen edistyksen rinnalla kehitettävä yhteiskunnallista ajattelua. On tiedettävä, mitä ihmiset ajattelevat, miten he toimivat. Samanaikaisesti on kasvatettava tuotantoa ja tietoisuutta. On muovattava henkistä elämää, ei itsekeskeisyyttä eikä omanvoitonpyyteistä itsekkyyttä.

Che keksi erilaisen talousmallin kuin NL:ssa eli tulo- ja menoarvion kehittämisen. Hänen mielestään ei vielä ollut sosialismin talouspolitiikkaa, vaan suurisuisia lausumia sosialistisesta taloudesta, eikä vielä tieteellistä sosialismin analyysiä. Che ajatteli omilla aivoillaan. Kuuba kehitti omaa ajattelua ja on edelleen itsenäinen.

Fidel arvioi 1966, että marxilaiset yhteiskuntatieteet olivat jääneet ajastaan jälkeen. Hän vieraili 1972 Romaniassa ja Puolassa ja totesi, että kuubalaiset ja nämä sosialistiset maat elävät erilaisissa maailmoissa, ja että on kaksi erilaista marxismi-leninismiä.

Uusien ajatusten kehittäminen on vaikeaa. Kuubassa yksi puolue on vallankumouksen tuote; puolue ei tehnyt vallankumousta. Vallankumous loi puolueen ja valtion.

Teknokraatit

Kuuballe koetettiin tyrkyttää kaavamainen sosialistinen realismi, mutta sitä ei hyväksytty. Oli murrettava kulttuurin alalla vanhat tavat. Kuubassa on mm esitetty pohjoisamerikkalaisia ja yleensä kapitalististen maiden elokuvia ja videoita.

Koska kaikkea ei tarvitse keksiä itse, koulutettiin osa opiskelijoista NL:ssa. Monet oppivat huonoja asioita ja tulivat takaisin käsikirja kainalossa. Teknokraatit ajattelivat, että samantapaisia rakenteita kuin muissa sosialistisissa maissa tuli soveltaa Kuubassa.

Che ja Fidel olivat 1970-luvulla heikoilla, koska monet lakkasivat ajattelemasta omilla aivoillaan. Kopiotiin 1971 NL:n talousmalli, valtion ja puolueen rakenne. Kuuba liittyi 1973 SEV:iin. Fidel esitti vetoomuksen: ”Puhutaan, että Kuuban järjestelmästä tehdään tehokas, mutta ei saa unohtaa puolueen eikä vapaaehtoista kansan työtä”.

Kymmenen vuoden ajan toimittiin päinvastoin kuin Fidel ja Che ajattelivat. Seurauksena työväenluokan johto, hallinto ja ministerit alkoivat rappeutua ja muuttua lahjottaviksi. Ei tajuttu, että on yhtä tärkeää rakentaa lastentarhoja ja kouluja kuin teollisuutta.

Oikaisu

Huomattiin, että muutossuunta on oikaistava. Vallankumouksellinen etujoukko totesi, että teknokraatit ovat kokeilleet 10 vuotta, mutta tilanne on huonontunut kuten Che ennakoi. Oikaisumenettely aloitettiin 1984, ja oikaisuryhmä poisti kielteisimpiä ilmiöitä. Tuolloin ei tunnettu perestroikaa, glasnostia eikä Gorbatšovia. Nyt [1990] Kuubassa keski-ikä 75 vuotta on korkeampi kuin NL:ssa (65 vuotta), muissa sosialistisissa maissa puhumattakaan muista Latinalaisen Amerikan maista.

Kuuban vallankumous voitti markkinat ihmisten käyttöön. Myös Carlos Tablada oli etuoikeutettu, ja teknokraatit nostivat hänen palkkaansa kolmanneksella, mutta työläisten vain 10 %. Lisäksi Tablada sai auton myös yksityisiin ajoihin; valtio maksoi kaiken.

Vallankumous yritti vähentää yhteiskunnallisia eroja, mutta ne alkoivat teknokraattien toiminnan vuoksi kasvaa. Kuuba on palannut jälleen siihen, että markkinat alistetaan ihmisten palvelukseen. Työläisten palkkoja on nostettu. USA:ssa, Puolassa ja Unkarissa vanhusten ostovoima pienenee, sillä eläkkeitä ei ole korotettu. Kuuban 10 miljoonasta asukkaasta on miljoona eläkeläistä. Yli 780000 eläkettä on nostettu oikaisumenettelyssä. Esim Argentiinassa hinnat ovat nousseet viime vuosina 5000 %. Kuubassa 30 vuoden aikana ruokamenojen osuus on säilynyt samana, koska ei ole inflaatiota.

Teknokraatit sanoivat, että lastentarha ei tuota. Niinpä 1981-1985 rakennettiin 12 lastentarhaa, vaikka pelkästään Havannassa tarvittiin 100 tarhaa. Ehdotettiin 1985-1990 rakennettavaksi vain viisi lastentarhaa. Oikaisumenettelyn alettua on rakennettu 425 lastentarhaa. Tämä on auttanut naisen vapautumista samoin kuin taloudellinen riippumattomuus. Isillä ei vielä ole isyyslomaa, ja sairaan lapsen hoito on vielä naisen vastuulla.

Tällaisista asioista on kyse oikaisumenettelyssä. Seuraavien kuukausien aikana sovitellaan raha- ja markkinasuhteita. Ihmiset eivät ole markkinoiden palveluksessa eli ei sovelleta epäinhimillistä markkinajärjestelmää. Ihminen ei saa pelkästään vain rahojensa mukaan, vaan myös tarpeidensa mukaan.

Carlos Tabladan alun perin 1987 julkaistu kirja Chen talousajattelusta on palkittu teos, josta on ehditty ottaa jo ainakin 38 painosta.

Tabladan alustuksen jälkeen yleisö sai esittää kysymyksiä. Niitä olisi riittänyt, mutta valitettavasti aikaa oli vajaa tunti jäljellä. Seuraavassa ovat kysymykset ja vastaukset lyhyesti.

NL:n talouden keskitetty johto? NL:ssa ei keksitty talouden suunnittelua, vaan se kehitettiin Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Harvojen käsiin keskittyvät pääomat on sosialisoitava eli otettava työväenluokan käsiin.

Tuotannonohjausjärjestelmä on myös yhteiskunnallinen. Che tutki ylikansallisten yritysten keskitettyä johtamista ja huomasi, että ne tarvitsevat suunnittelijoita vähemmän kuin NL:ssa. Che sovelsi keskittämisen ja hajauttamisen periaatteita kuten ylikansallisissa firmoissa. Yhdistäessään yrityksiä hän vähensi suunnittelijoita ja johtoa. Kaikki päätökset tehdään tehtaissa. Ministeriöt keskustelevat kehityssuunnista. Sijoitustoiminta keskitettiin.

Kaksi marxismi-leninismiä? On monta marxismi-leninismiä. Ensimmäisinä marxilaiset itse sensuroivat Marxin kritiikkiä Gothan ohjelmasta. NL:n monet marxilaiset ajattelivat, etteivät Che ja Fidel ole marxilaisia. NL:ssa ei ole julkaistu Carlos Tabladan kirjaa.

Sosialismin kritiikki? Gramsci esitti kritiikkiä vankilavihoissaan. Trotskille ei vielä ole annettu anteeksi kritiikkiä. Che ja Fidel kritisoivat reaalisosialismia ensimmäisinä vallassa olevina kommunisteina. Heidän vaihtoehtonsa on johdonmukaisesti erilainen kuin aikaisemmat mallit. He totesivat 1960-luvulla pari kertaa, jos sosialismi jatkaa samalla tiellä, se palaa kapitalismiin.

Italian KP? Tablada vastasi nöyrästi ja varovasti, että IKP on kehittänyt niin sanotun eurokommunismin, joka kieltää marxilaisuuden. Eurokommunistit häpeävät sanoa olevansa kommunisteja tai marxilaisia.

Voiko yhden puolueen järjestelmä toimia? José Martín lähtökohtana oli konkreettinen poliittinen ja maantieteellinen tilanne. Ei saa katsoa eurooppalaisten kiikarien läpi, sillä Latinalaisessa Amerikassa on täysin erilaista. Kuuba oli 56 vuotta valetasavalta, jossa oli viisi puoluetta. Ihmisillä ei silloin ollut samoja oikeuksia kuin nyt yhden puolueen aikana.

Vallankumouksen 30 vuoden saavutukset ovat suuremmat kuin monessa kapitalistisessa maassa. Yksikään kehitysmaa ei ole saavuttanut samaa. Kun USA lopettaa määräilyn, voi tulla muita puolueita. Nyt on oikeastaan sotatila.

Kuubassakin on sensuuria? Tablada luopui filosofian oppituolista Havannan Yliopistossa ja alkoi kirjoittaa kirjaa Chen taloudellisesta ajattelusta. Se suuntautui puolueen päätöksiä ja ajattelua vastaan. Yksi puolue on sietänyt erilaista ajattelua sensuroimatta kuten Tabladan. Samoin esim IKP:tta on ajateltava nöyrästi.

USA:n radio- ja TV-lähetykset? Kuuban vallankumous ei ole estänyt USA:n tai muiden normaaleja radio- tai TV-lähetyksiä. Ovia ei ole suljettu länsimaiselta kulttuurilta. Vallankumouksen jälkeen käynnistettiin poliittinen keskustelu italialaisen elokuvan avulla (Fellini: Dolce vita – Makea elämä) monien vastustuksesta huolimatta. Elokuvia tulee länsimaista, mutta esim USA:ssa vain 1 % on ulkomaisia ohjelmia.

USA:n kongressi rahoitti 1985 Radio Martínia, joka valloitti osan Kuuban radiotaajuuksista. Kuuba pyysi taajuutta, jolla se voi lähettää ohjelmaa USA:han. Tästä on keskusteltu tuloksetta viisi vuotta hallitusten kesken.

USA arveli 1990, ettei Kuuballa ole rohkeutta vastustaa, ja perusti TV Martínin, joka käyttää Kuuban television kanavaa 13. Tämä oli liikaa Kuuballe. USA luuli, etteivät kuubalaiset osaa teknisesti estää lähetystä, mutta jo 10 minuutin kuluttua TV-lähetyksen alettua se ei näkynyt eikä kuulunut. Nyt jo 3-4 sekunnin kuluttua lähetyksen alkamisesta se saadaan estettyä.

TV-alan kansainväliset järjestöt ovat tuominneet USA:n. Kuuba on esittänyt USA:lle ohjelmien vaihtoa. Vain CNN vaihtaa ohjelmia joka viikko, mutta muilta USA:n hallitus on kieltänyt vaihdon.

Nyt on estetty myös Radio Martínin lähetykset. USA:sta kuuluu vielä neljä muuta vastavallankumouksellista radioasemaa, mutta niitä ei ole estetty, koska ne eivät käytä Kuuban taajuusaluetta. Lähetyksiä ei tarvitse estää, koska kuubalaiset ovat periaatteellisia kommunisteja.

Onko kaksinaismoraalia Kuubassa? Kaksinaismoraalia alkoi esiintyä NL:sta kopioinnin aikana mm lahjonnan muodossa. Oikaisumenettelyn aikana on kolme ministeriä erotettu, ja he ovat saaneet 20 vuotta vankeutta. Kuubassa on suora ja salainen äänestystapa. AY-liikkeessä on taisteltu osallistumisella kaksinaismoraalia vastaan. Järjestetään paljon kokouksia. Kaikki AY-johtajat on vaihdettu uusiin.

Ammattipoliitikkojen määrää vähennetään puolella. Valtio on kokeillut perusteollisuuden ministeriön uudelleenjärjestelyä ja huomannut, että se toimii hyvin, vaikka 60 % henkilökunnasta on vähennetty. Valtion henkilökuntaa vähennetään keskimäärin 50 %; alan mukaan vähemmän tai enemmän.

Kuuban vallankumouksellinen etujoukko ei ole lahjottua eikä kaavamaista. Diktaattoria ei ole. Fidel Castro joutui teknokraattien aikana vähemmistöön, mutta hänen näkemyksistään tuli vallitseva tasapaino. Fidel ei ole yksinvaltias, sillä hän ei nimitä ministereitä eikä suurlähettiläitä, ei aloita eikä lopeta sotaa, ei päätä diplomaattisuhteiden solmimisesta eikä lopettamisesta.

Huolimatta saarrosta, jota USA koettaa laajentaa, Kuuba on olemassa.

Aiheesta on kirjoitettu myös muualla: Chen ajattelu on ajankohtaisempaa kuin koskaan

Esimakua kirjasta voi lukea täältä ja täältä.

Teksti: Hannu Kautto

Argentiinan presidentin vierailu Meksikossa on herättänyt myönteisiä reaktioita halki koko vasemmistolaisen Latinalaisen Amerikan.

Vastatessaan argentiinalaisen toimittajan Rafael Matuksen (La Nación) kysymyksiin, jotka suunnattiin niin Meksikon presidentille Andrés Manuel López Obradorille kuin aamuisessa lehdistötilaisuudessa vierailulla olleelle Argentiinan presidentille Alberto Ángel Fernández Pérezille, kummankin valtionpäämiehen puheen sävy tiukkeni. Seuraavassa Fernándezin vastaus taannoiseen rokoteskandaaliin:

“Paljon kiitoksia. Katsokaa, olen aina esittänyt, että rokotteet ovat erittäin arkaluontoinen asia, ja haluamme käsitellä sitä täysin vakavasti, koska on riski, että lopulta politisoimme sen ja on riski, että päätämme tehdä sen, mitä mielestäni kukaan ei halua tehdä.

Argentiinassa olen saanut tietää, kuinka noin 70 ihmisen ryhmä rokotettiin epäsäännöllisissä olosuhteissa. Epäsäännöllisen käsite viittaa lukuihin, tietoihin tai kysymyksiin, joita pitää tarkastella, koska rokotettujen joukossa oli ihmisiä, jotka strategisesti tulikin rokottaa.

Argentiinan tiedotusvälineet sijoittavat Alberto Fernándezin niiden joukkoon, jotka saivat rokotteen väärin perustein, mutta minun piti rokottaa itseni, koska Argentiinan tiedotusvälineeet sanoivat, ettei venäläiseen rokotteeseen voitu luottaa ja minun piti luoda luottamusta kansalaisiin.

Samasta syystä rokote annettiin Cristinalle [Argentiinan entinen presidentti Cristina Fernández de Kirchner, joka toimii nykyisin varapresidenttinä], samasta syystä rokote annettiin Axelille [Axel Kicillof, Buenos Airesin provinssin kuvernööri], samasta syystä rokote annettiin joillekin kuvernööreille, joista monet eivät edes tue hallitusta, samasta syystä joillekin pormestareille, jotka eivät tue valtapuoluetta. Rokote annettiin, koska erään häikäilemättömän, kontrolloimattoman kampanjan tarkoituksena oli saada argentiinalaiset luulemaan Sputnik V -rokotteen olevan myrkkyä ja he jopa tekivät minusta rikosilmoituksen myrkyn levittämisestä. Ja nyt käy ilmi, että ne, jotka minut syyttivät minua, pyytävät minua antamaan heille myrkkyä ja hankkimaan lisää tuota myrkkyä. Haluaisin Argentiinan toimivan eri tavalla.

Se on selvä, kun huomasin tapahtuneen, reagoin ja menetin ministerin, jonka ministeriössä nämä asiat tapahtuivat tai jonka alaisuudessa nämä asiat tapahtuivat.

Olen lukenut, että he ovat tehneet rikosilmoituksen. Katsokaa, tapahtunut on jo sinällään riittävän vakava asia, jotta Ginés González Garcían [Argentiinan 19.2. eronnut terveysministeri] tasoisen ministerin täytyi joutua jättämään virkansa, mutta lopetetaan pelleily. Pyydän syyttäjiä ja tuomareita tekemään sen, mitä heidän on tehtävä. Se rikos, Argentiinassahan ei ole minkäänlaista rikosta, josta todettaisiin: ”Häntä joka rokottaa toisen jonossa etuilleen rangaistaan.” Tällaista rikosta ei ole olemassa, eikä rikoksia voi rakentaa kevein perustein, senhän me olemme jo kokeneet.

Jos he haluavat tehdä työtään, heillä on paljon tutkittavia rikoksia. He voivat tutkia Macrin [edellinen Argentiinan presidentti Mauricio Macri] tietulliliiketoimintaa, he voivat tutkia Argentiinan kokeman kammottavan ja valitettavan velkaantumisen, jossa ei ollut kyse muusta kuin vallassa olleiden ystävien rahoittamisesta; he voivat tutkia kongressin tyhjentämistä; he voivat tutkia tuulipuistojen liiketoimintaa, he voivat tutkia sen ministerin vastuuta, joka lähetti matkaan 44 miehistön jäsenen kuolemaan johtaneen sukellusveneen. Miettikää tuota kaikkea, mitä on tutkittava, mutta ei tutkita.

Tuo teko on epäilemättä tuomittava tosiasia, koska kukaan ei voi hyväksyä, että olosuhteissa joissa elämme, jollakin on mahdollisuus etuilla rokotuksessa, mutta pyydän teitä olemaan tarkkoja lukemaan näitä listoja, koska näissä luetteloissa mainitaan myös ihmisiä, ​​jotka on rokotettava heidän harjoittamansa toiminnan ominaispiirteiden vuoksi.

Edustajainhuoneen ja senaatin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan rokottaminen on ehdottoman järkevää, jos ajattellaan, että heidän on lähdettävä maasta ja altistuttava tartuntavaaralle. Talousministerin rokottaminen, jonka on tiiminsä kanssa aloitettava kiertue kaikissa G-7-maissa hakeakseen tukea Argentiinalle, on ehdottoman järkevää, koska hänen elämänsä altistuu tämän kaiken myötä. Minua ei siis helposti hukata näiden logiikkojen kanssa. Vihaan etuoikeuksia, en käytä niitä tai hyödynnä niitä, enkä voi sietää sen tapahtuvan.

Pahoittelen, että jotkut ovat tehneet sen ja olen jo puhunut omalla käytökselläni, ja pyydän joiltakin syyttäjiltä, ​​että he pyrkivät lukemaan rikoslain uudelleen. En tiedä kuka heidät hyväksyi tai minkä yliopiston he suorittivat, mutta he ovat jo tehneet liian monta häpeilemätöntä tekaistua syytettä jatkaakseen niiden tehtailua.

Voimme antaa vastauksen kaikkeen, mitä teemme, ja tässä vaiheessa olemme jo antaneet vastauksen, koska kun… [sukellusvene] San Juan upposi Etelämerellä, kukaan ei pyytänyt ketään eroamaan; ja kun korruptiontorjuntatoimiston johtaja sanoi, ettei hän aio hasta oikeuteen presidenttiään, kukaan ei pyytänyt ketään eroamaan; ja kun ulkomaisen velan objektiivinen kavallus tapahtui, kukaan ei pyytänyt ketään eroamaan. Ja kun edellisessä hallituksessa tapahtui esimerkiksi tiemaksujen korottamista ja seuraavana päivänä sen jälkeen presidentti myi tiemaksuyhtiön osakkeet, kukaan ei pyytänyt ketään eroamaan.

Pyydän vielä kerran älyllistä rehellisyyttä, edes kerran älyllistä rehellisyyttä.

Käyttäytymiselläni vastasin siihen, mitä meidän piti tehdä, loppu onkin sitten kaikkein kurjimman kuviteltavissa olevan tempun tekemistä: pandemian ikävyydellä politikointi.

Oliko hänen kysymyksessään jokin muu asia, josta hän puhui?

Kysymys: (Ei kuultavissa) mahdollisesti selvityspyynnöistä.

Presidentti Alberto Ángel Fernández: No, me, siis pyyntöjen tutkiminen kuuluu kongressin toimivaltaan, se ei ole minun tontillani, vaan se on asia, josta kongressi päättää.

Kysymys: (Ei kuultavissa, koska lehtimies ei puhu mikrofoniin)

Presidentti Alberto Ángel Fernández: No, olen tehnyt eilen, olen määrännyt, eilen puhuin Karlan [Argentiinan uusi terveysministeri Karla Vizzotti] kanssa, puhuin ennen lähtöäni, käskin häntä antamaan luettelon ihmisistä, jotka ilmeisesti saivat kyseisen rokotuksen asetukset ohittamalla.

Toistan, että jotkut säännökset ohitettiin ihmisten toteuttamien strategisten työtoimintojen vuoksi, ja jotkin asetukset ohitettiin, koska kirjoititte lehdissänne, että myrkytämme ihmisiä ja annoitte paljon kaikua opposition sanomalle ilkivallalle.

Mutta silti sanoin: laittakaa mukaan kaikki nimet ja nuo nimet tulivat julkisuuteen eilen, ilman että kukaan pyytäisi sitä meiltä. Sitten myöhemmin nähdään, miten tämä tarkalleen tapahtui, koska kukaan meistä ei sitä tiedä, koska jos olisimme sen tienneet, emme olisi hyväksyneet sitä, onko selvä?

Jätinkö jotain vastaamatta? Näyttää siltä ettei, koska kirjoitat jo.

Kiitos.”

Rahan tekeminen ei kuulu politiikkaan

Fernández puhui tiedotustilaisuuden mittaan vielä kahdesti, ensin aikeista julistaa rokote patenteista vapaaksi julkiseksi hyödykkeeksi ja sitten Argentiinan 90 päivän ensimmäisestä sulkukaudesta, jolla pyrittiin ja onnistuttiinkin pelastamaan edellisen presidentin jäljiltä huonoon kuntoon jäänyt julkinen terveydenhoito romahdukselta. Sen tuloksena kukaan ei jäänyt hoitoa vaille. Muun muassa hengityskoneiden tuotanto saatiin nopeasti nostettua 40:stä 500:taan kuukaudessa.

Lopuksi Argentiinan presidentti kuvaili suhdettaan Meksikon presidenttiin:

“Andrés Manuel López Obrador ja minä jäämme historiaan pandemiakauden presidentteinä. Hallitseminen pandemian olosuhteissa on tuntemattoman hallitsemista, tulee hallita sitä, mitä ei tunneta, on taisteltava näkymätöntä vihollista vastaan, josta kukaan ei tiedä mihin sitä vastaan pitäisi hyökätä, ja siksi meidän kaikkien on ollut opittava matkan varrella, miten käsitellä tätä viruksen ongelmaa. Lisäksi te eurooppalaiset tiedätte sen hyvin, se on alkanut mutatoitua ja näyttää siltä, ​​että se vahvistuu kokeilemiemme puolustusmekanismien edessä, joten vaikka numeroiden perusteella onkin hyvin helppo arvostella, on hyvin vaikeaa hallita pandemia-aikana.

Ja kuten presidentti äskettäin sanoi, ja kuten sanoin hiljattain eräälle eurooppalaiselle johtajalle: Meksikolla on presidentti, sellainen jonka meksikolaiset ansaitsevat, aion tunnustaa teille jotain muutakin, jota en pitänyt tarkoituksenmukaisena sanoa, mutta presidenttiä kuultuani uskon, että mitä minun pitää se sanoa:

Meksikolla on ensimmäinen rehellinen presidentti moniin vuosiin, ensimmäinen kunnollinen presidentti moniin vuosiin, ja kun kuulen hänen puhuvan kuten hän puhuu, kuuntelen häntä, näen hänen toimivan niin kuin hän toimii, varmistun siitä joka päivä enemmän.

Olen osa sukupolvea, joka omaksui politiikan ja, kuten rakas ystäväni, lämminsydäminen ystäväni ja opettajani, Pepe Mújica [Uruguayn entinen presidentti] sanoo: ’Ajattele, jos haluat tehdä politiikkaa, omistautua jollekin muulle, perusta yritys, perusta kauppa… Jos haluat ansaita rahaa, omista itsesi jollekin muulle, perusta kauppa, perusta yritys; mutta jos haluat tehdä politiikkaa, unohda raha kokonaan.’ Ja minä uskon siihen, kuten Andrés Manuelkin uskoo.

Ja totuus on, että me pidämme vastenmielisenä sen näkemistä, miten median valta suojelee vaikutusvaltaisia tahoja, jotka tekevät häpeällisiä liiketoimiaan niiden kanssa, joilla kulloinkin on valta. En ole täällä hyväksyäkseni mitään sellaista.”

Lähde: Andrés Manuel López Obradorin virallinen sivusto

Politiikan konkarit jakavat yhteisen vasemmistolaisen arvomaailman, jossa korostuvat huoli Latinalaisen Amerikan kehityksestä, oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja kaikkien oikeudesta hyvään elämään. Meksikon ja Argentiinan yhteistyöltä on lupa odottaa lisää tulevina vuosina.

Argentiinan vasemmistolainen presidentti Alberto Fernández saapui Meksikoon 22.2.2021. Kolmipäiväisen valtiovierailunsa aikana hän tutustuu muun muassa Liomont-laborion tuotanto-olosuhteisiin ja osallistuu 1913 murhatun vallankumouksellisen presidentin Francisco I. Maderon muistotilaisuuteen 23.2. ja 24.2. Igualan itsenäisyysjulistuksen 200-vuotisjuhliin.

Fernández teki vastavalittuna presidenttinä ensimmäisen epävirallisen valtiovierailunsa Meksikoon marraskuussa 2019 tavatakseen Latinalaisen Amerikan vasemmiston uudeksi johtohahmoksi nousseen presidentti Andrés Manuel López Obradorin. Sittemmin Fernández ja López Obrador pelastivat yhdessä Bolivian vallankaappauksen keskeltä Evo Moralesin, joka haettiin turvaan Meksikon ilmavoimien koneella ja joka sai turvapaikan aluksi pohjoisesta Meksikosta, ennen paluutaan eteläiseen Argentiinan Fernándezin noustua valtaan.

Vuoden 2020 lokakuussa Meksiko ja Argentiina julkistivat yhteistyösopimuksensa AstraZeneca-Oxfordin rokotteen tuottamiseksi. Se pitää sisälleen 77,4 miljoonan rokote-erän Meksikolle ja toiset ainakin 200 miljoonaa rokotetta muulle Latinalaiselle Amerikalle ja Karibialle, pois lukien Brasilia, joka solmi oman sopimuksensa. Rokotteiden biologinen vaikuttavien ainesosien prosessi ja alkuvalmistus suoritetaan argentiinalaisessa mAbxience-laboratoriossa. Sen jälkeen meksikolainen Liomont hoitaa rokotteiden loppuvalmistuksen, pakkaamisen ja jakelun. Parhaillaan rokotteiden vaikuttavia aineksia on saapunut jo 12 miljoonan rokoteannoksen verran. Ensimmäiset rokotteet valmistuvat huhtikuun alkuun mennessä, kun ne ovat läpikäyneet kaikki vaadittavat laadunvalvonta- ja tarkastuskierrokset.

Yhteistyö Argentiinan ja Meksikon välillä syveni myös tammikuun alussa, kun Meksikon COVID-19-pandemiasta vastaava apulaisterveysministeri Hugo López-Gatell Ramírez lensi presidentin pyynnöstä tapaamaan argentiinalaisia terveysviranomaisia saadakseen lisätietoa venäläisestä Sputnik V -rokotteesta, joka Argentiinassa oli tuolloin jo käytössä. Näin Meksiko voitti reilun kuukauden rokotejonossa ja pystyi saamaan yhteyden venäläisiin tahoihin, kuten sikäläiseen investoirahastoon. Kun rokotteen kolmannen vaiheen tulokset julkistettiin, saattoi Meksiko hyväksyä rokotteen pikavauhdilla tunnettuaan tutkimustulokset jo etukäteen, allekirjoittaa lopullisen sopimuksen ja ohjelmoida ensimmäisen rokote-erän saapumisen.

22. päivän illalla Meksikoon saapui ensimmäinen 200 000 erä venäläisrokotetta. Kaikkiaan tätä rokotetta on tarkoitus käyttää 24 miljoonaa kappaletta. Muut rokote-erät ovat: Pfizer-BioNtech 34,2 miljoonaa, AstraZeneca jo mainitut 77,4 miljoonaa ja CanSino Biologics 35 miljoonaa. CanSino-rokotetta tullaan valmistamaan Meksikossa ja ensimmäinen kahden miljoonan annoserä on jo käsittelyssä. Maailman terveysjärjestön (WHO) Covax-jakelumekanismin kautta Meksiko odottaa saavansa 51,5 miljoonaa annosta. Rokotteiden saatavuusvaikeuksien takia Meksiko täydensi valikoimaansa hiljattain ostamalla kaksi miljoonaa AstraZenecan rokotetta Intiasta, joista jo 870 000 saapui maahan aamuyöllä 14.2. Meksiko osti myös 10 miljoonaa Sinovacin rokotetta, joista ensimmäinen 200 000 rokotteen erä saapui 20.2. Tiistaina 23.2. maahan saapui myös Pfizerin uusi reilun 500 000 rokotteen kuljetus.

Kaiken kaikkiaan Meksiko on solminut sopimukset 234,3 miljoonasta rokotusannoksesta kaikkiaan 134,7 miljoonalle ihmiselle. Tuoreen vuoden 2020 väestölaskennan (INEGI) mukaan Meksikon asukasluku on aikamoisen tarkalleen 126 miljoonan tasolla. Tähän mennessä 1,8 miljoonaa terveysalan työntekijää ja yli 60-vuotiasta on rokotettu, niistä noin 460 00 on jo toisia rokoteannoksia. Meksiko aloitti rokotukset Pfizerin valmisteella 23.12.2020 Latinalaisen Amerikan ensimmäisenä maana. Maailman maista Meksiko oli sijalla viisi ensiksi rokotuksen aloittaneiden maiden joukossa.

López Obrador esitteli jo ennestään Kansallispalatsin aarteet tunteneelle Fernándezille Diego Riveran seinämaalausta Meksikon historiasta.

Veljellinen vastaanotto ja molemminpuolinen yhteistyö

Tiistaina 23. päivä Fernández osallistui aamuseitsemän aikaan alkavaan presidentin joka arkiaamu pidettävään tiedotustilaisuuten erityisenä kutsuvieraana. Aamuinen tilaisuus on jokaisen päivän puheenaihe sosiaalisessa mediassa ja lehdistössä. Meksikolaisten enemmistö seuraa sitä säännöllisesti television, radion ja YouTuben välityksellä.

Alberto Fernández lausui seuraavat sanat tullessaan ensimmäiseksi presidentti López Obradorin tiedotustilaisuudessa vierailleeksi toisen valtion johtajaksi:

“Paljon kiitoksia. Hyvää huomenta kaikille.

Ensinnäkin haluan kiittää rakasta ystävääni, Meksikon presidenttiä, Andrés Manuel López Obradoria anteliaisuudesta. Arvostan vilpittömästi hänen poliittisia arvojaan ja valtavia ponnistelujaan Meksikon elvyttämiseksi, tuolloin kun hän otti vastaan presidentin toimen, hän koki vaikeita tilanteita.

Puhuimme Andrés Manuelin kanssa ensimmäistä kertaa, kun olin vasta vaaleilla valittu presidentti, ja päätin matkustaa ensimmäisenä kohteena tähän kauniiseen Meksikoon juurikin sillä ajatuksella, että tahdon ehdottomasti yhdistää kytköksiä, syventää yhteyksiä ja jotta kertaalleen Argentiina ja Meksiko, joilla on niin monia yhteisiä asioita, kohtaisivat tulevaisuuden yhtenäisempinä kuin tähän mennessä on tapahtunut.

Argentiinalaisille Meksiko ei ole mikä tahansa maa, se on maa, joka majoitti muun muassa diktatuurin uhreja ja suojasi niin ikään monia muita vainottuja maailmassa. Se antoi heille suojaa, se antoi heille turvallisuutta.

Kun en ollut vielä noussut presidentin virkaan, Amerikan valtioiden järjestön (OAS – OEA) siunauksella Boliviassa tapahtui vallankaappaus ja monet bolivialaiset näkivät heidän elämänsä olevan vaarassa, mukaan lukien meidän rakas ystävämme, entinen presidentti Evo Morales. En ollut silloin Argentiinan presidentti ja minun oli hyvin vaikea pystyä auttamaan häntä, koska vallassa oli kaiken lisäksi hallitus, jolla ei ollut minkäänlaista kutsumusta tehdä niin.

Joten soitin [Meksikon ulkoministeri] Marcelo Ebrardille ja selitin hänelle tilanteen, ja Marcelo otti hetimmiten ongelman esille presidentin kanssa. Välittömästi he antoivat käyttöön lentokoneen pelastaakseen Evo Moralesin murhaajiensa kynsistä. Ja jos Evo onkin elossa tänään, se johtuu suurelta osin siitä, mitä Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador päätti tuona päivänä.

Sanon tämän, koska Meksikon poliittisten siirtolaisten ja pakolaisten historialla on paljon tekemistä kanssani, ja ne ovat merkinneet Meksikoa kohtaan tuntemani rakkauden tulella. Rikosoikeuden opettajani, rakas Esteban Righi, asui täällä kaikki diktatuurin vuodet ja täällä hän on työskennellyt syyttäjänvirastossa, ja täällä hänelle avattiin Meksikon kansallisen autonomisen yliopiston (UNAM) portit  ja täällä hän kehittyi harvinaislaatuiseksi professoriksi. Hänestä lähtien ja aina Evo Moralesiin asti, ovat kaikki nuo esimerkit siitä, mitä Meksiko pystyy tekemään ihmiskunnan ja vainottujen elämän hyväksi. Joten minulle on erittäin ilahduttavaa olla täällä Meksikossa ja tässä Meksikossa, antakaa minun sanoa se näin, Andrés Manuel López Obradorin Meksikossa, joka on maailman silmissä toinen Meksiko.

En ole diplomaatti, olen poliitikko. Jokin aika sitten eräs presidentti, eurooppalainen valtionpäämies, joka on vastuussa eräästä eurooppalaisesta mahdista, kysyi minulta, miten näen maanosan tilanteen, ja hän kysyi minulta erityisesti Meksikosta ja sanoin hänelle:

Ehdottomasti, vihdoin Meksikolla on presidentti, jonka meksikolaiset ansaitsevat; ensimmäistä kertaa moniin vuosiin Meksikolla on presidentti, joka omaa sellaisia moraalisia ja eettisiä arvoja, jotka meksikolaiset ansaitsevat.

Samastun täysin näihin arvoihin ja Andrés Manuelin nuhtelupuheisiin ja mielestäni Andrés Manuelin ja minun velvollisuutemme on syventää Argentiinan siteitä, kauaksi sen tosiasian yli, että Meksiko ilmestyy paikalle joka kerta, kun argentiinalaisten on mentävä maanpakoon.

Haluan, että kotimaassani ei enää nähdä pakolaisia, argentiinalaisia, joiden on lähdettävä poliittisen vainon takia, mutta totuus on, että tulemme aina olemaan kiitollisia Meksikolle siitä, kuinka se on avannut ovensa näille argentiinalaisille.

Mutta Argentiinalla ja Meksikolla on tulevaisuus ja niillä on tulevaisuus Latinalaisessa Amerikassa, ja Latinalaisella Amerikalla on tulevaisuus, ja tämä tulevaisuus riippuu vaivannnäkömme yhtenäisyydestä. Kiitän kiitollisuudella Andrés Manuelin anteliaita sanoja.

Mutta Meksikon ja Argentiinan yhdessä oleminen on meidän velvollisuutemme, että Argentiinalla ja Meksikolla voi olla yhteinen tulevaisuus ja että tämä auttaa Latinalaista Amerikkaa, se on välttämätön velvollisuutemme. Meidän on kyettävä rakentamaan sidosten silta, joka yhdistää koko maanosan, aina Latinalaisen Amerikan pohjoisimmasta maasta sen eteläisimpään maahan. Se on vastuumme Andrés Manuelin kanssa.

Aloitimme miellyttävällä kokemuksella ja tuotimme rokotteen, jonka latinalaisamerikkalaiset tarvitsevat tämän kauhean pandemian lopettamiseksi, ja olemme valmistamassa sitä. Argentiinalainen laboratorio on jo lähettänyt, kuten ulkoministeri sanoi, 12 miljoonaa annosta vaikuttavaa ainesosaa rokotteen kehittämiseksi ja, kuten presidentti myös sanoi, huhtikuusta lähtien se upea laboratorio, johon tutustuin eilen ja joka omaa viimeisintä teknologiaa, saa meidät pystymään tekemään todeksi tuon itse itsellemme asettamamme tavoitteen.

Ja tässä mielessä haluan seurata Meksikon johtajuutta rokotteen yleismaailmallistamisen puolesta ja haluan liittyä Meksikon valituksiin tavasta, jolla rokotetta on ahnehdittu kymmenkunnassa maassa monien muiden vahingoksi.

Kuuntelin juuri ulkoministerin esitystä ja kuulin hänen sanovan ja osoittavan, mitkä olivat ne kaikki allekirjoitetut sopimukset ja joita rikottiin eri syistä, mutta yhtä kaikki niitä ei seurattu. Argentiinalle ei ole tapahtunut yhtään sen enempää eikä vähempää.

Olemme samassa tilanteessa ​​kuin Meksiko, joka yrittää ratkaista rokotteiden puutteen, turvautuen kaikkiin niihin tarjouksiin, joita maailmassa on saatavilla, tarjouksiin, joilla on myös oltava ajatukset järjestyksessä, niillä on oltava terveysviranomaisen hyväksyntä, niiden on täytynyt viedä läpi nuo kolme vaihetta, jotka ovat tarpeen kunkin rokotteen laadun takaamiseksi.

Aivan kuten Meksiko, solmimme myös sopimuksia AstraZenecan kanssa, kehitimme sopimuksia Covaxin kanssa, Sinopharmin kanssa ja teimme sopimuksia Gamaleya-instituutin kanssa, Venäjän omavaraisen rahaston kanssa.

Ja meidän on tehtävä kaikkemme, jotta koko Latinalaisen Amerikan alueemme rokotettaisiin mahdollisimman nopeasti, etenkin heidät, jotka ovat vaarassa terveytensä tai ennalta olleiden sairauksiensa takia. Se on kutsumuksemme ja siksi meidän on jatkettava yhteistyötä.

Joten tänä päivänä, kun presidentti kertoi minulle, että tiistaipäivät on omistettu terveydelle, haluan kiittää presidenttiä siitä, että hän antoi minulle luvan osallistua hänen aamutilaisuuteensa, jotka ovat malliesimerkki Latinalaisessa Amerikassa.

Ja haluan myös kiittää presidenttiä siitä valtavasta vieraanvaraisuudesta, jonka vuoksi voin osallistua Igualan itsenäisjulistuksen kaksisataavuotisjuhlaan, joka oli tuo tarkka hetki, jolloin itsenäisyyden tapahtumasarja alkoi tässä rakastetussa Meksikossa, Meksikossa, joka on esimerkki monille meistä niin historiansa kuin nykypäivänsä valossa.

Paljon kiitoksia, herra presidentti.”

Meksikon ja Argentiinan presidentit muistivat 22.2.1913 murhattua ”Demokratian apostolina” tunnettua vallankumoustaistelijaa ja entistä presidenttiä Francisco I. Maderoa. Tämän jälkeen Meksikossa ei ole enää koettu sotilasvallankaappauksia.

Saatuaan kunniavieraan tittelin Ciudad de Méxicon kaupunginjohtajalta Claudia Sheinbaum Pardolta, Fernández suuntasi tiensä Meksikon senaattiin, jossa hän puhui etenkin koronakriisistä ja rokotteiden saatavuudesta, yhdenvertaisuuden haasteesta Latinanalaisessa Amerikassa sekä siihen pääsemiseen vaadittavasta yhteistyöstä.

  • Rohkenen toivoa tämän olevan se aika, jolloin Latinalainen Amerikka nousee jaloilleen ja on kykenevä saamaan kaikki kuuntelemaan ratkaisevia sanojaan maailman muuttamiseksi ja sen tasa-arvoisemmaksi tekemiseksi.
  • Tämä on se hetki nostaa muutoksen ääni, eikä toista samanlaista tule. Ei tule olemaan toista hetkeä, jolloin vakinaistetut säännöt tulisivat laitetuksi pahempaan kriisiin kuin nyt.

Espanjankieltä ymmärtävät voivat katsoa koko Argentiinan presidentin Meksikon senaatissa pitämän puheen täältä.

Teksti ja käännös: Sami Laaksonen

Lähteet: Meksikon presidentin sivusto, Argentiinan presidentin sivusto, Infobae, Aristegui Noticias, La Jornada, etc.

Arantxa Tirado on politiikantutkija ja Latinalaisen Amerikan asiantuntija. Hän on kirjoittanut kustannustalo Akalin julkaiseman “Venezuela: Valheiden ja myyttien tuolla puolen” -kirjan (Venezuela: Más allá de mentiras y mitos), jonka avulla hän haluaa murtautua chavismin ja Venezuelan tilanteen ympärille luotuihin vääriin totuuksiin ja valeuutisiin.

Espanjan hegemoninen keskustelu Venezuelasta on harhaanjohtavaa, hyötyä hakevaa eikä vastaa todellisuutta. Tämä on väite, jonka Arantxa Tirado Sánchez, toimittaja, poliitiikan tutkija ja Barcelonan autonomisesta yliopistosta (UAB) valmistunut tohtori, esittää uudessa kirjassaan. Selkeällä otsikolla varustettu “Venezuela: valheiden ja myyttien tuolla puolen” on Akalin julkaisema essee, joka analysoi perusteellisesti Venezuelaa ja sen asemaa kansainvälisessä geopolitiikassa siitä samasta vasemmistolaisesta näkökulmasta, joka on ollut bolivaarisen vallankumouksen liittolainen. Tässä keskustelussa kävimme vuoropuhelua joistakin noista myyteistä ja perusteettomista Venezuelaa koskevista valheista.

Kirjan kirjoittajalla on Espanjassa tehtyjen kansainvälisten suhteiden tohtoritason opintojen lisäksi toinen tohtorintutkinto Latinalaisen Amerikan opinnoista Meksikon kansallisesta autonomisesta yliopistosta (UNAM). Venezuelan ja Meksikon lisäksi Tirado on asunut Kuubassa. Hän on tutkimuksissaan erikoistunut erityisesti näiden kolmen tuntemansa maan ulkopolitiikkaan, Latinalaisen Amerikan integraatioon, Yhdysvaltojen Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen suhteisiin sekä kansainväliseen geopolitiikkaan. Parhaillaan hän vaikuttaa valtio-opin ja julkisoikeuden apulaisprofessorina Barcelonan autonomisessa yliopistossa (UAB).

272-sivuisen kirjan takakannesta löytyy seuraavanlainen kuvaus seitsemän lukua omaavasta opuksesta:

Joka päivä kaikki viestintävälineiksi oletetut mediat pommittavat meitä lakkaamattomilla uutisilla Venezuelasta tarjoten meille apokalyptisen panoraaman tästä Etelä-Amerikan maasta: ”Venezuelassa ei ole ruokaa, ei ole leipää, ei ole sähköä, sairaalat eivät toimi, ihmiset kuolevat nälkään, koko maa on yksi katastrofi…”, ”Venezuelassa ei ole demokratiaa vaan diktatuuri, oppositiota vainotaan, mediat suljetaan, siellä kidutetaan ja tukahdutetaan toisinajattelijoita, toimittajat joutuvat maanpakoon…”. Tiedotusvälineiden myllytykseen yhtyy tuhansien maansa ulkopuolella asuvien venezuelalaisten oma versio, heidän osallistumisensa mielipiteiden muokkaamisen muottiin, joka näyttäytyy vähintäänkin liioitellulta.

Näinä paradoksaalisina aikoina, jolloin uutisten lisääntyminen ei tarkoita meillä olevan enempää tietoa, Venezuela on muita tapauksia parempi esimerkki journalismin kuolemasta. Maa, jolla on maailman tärkeimmät öljyvarat, nousi tiedotusvälineiden eturintamaan vasta päättäessään aloittaa vallankumouksen. Tuota sosiaalista ja poliittista muutosprosessia on vääristelty väsymykseen asti ja käytetty lyömäaseena koko maailman vasemmistoa vastaan, sitä samaa vasemmistoa vastaan, joka vaikenee aiheesta, jotta tämä 2000-luvun kaikkein demonisoiduin poliittinen kokemus ei likaisi sitä.

Tämä kirja on huuto, joka rikkoo selkeästi ja rohkeasti tuon hiljaisuuden, paljastaen bolivaarisen vallankumouksen ympärille rakennetut valheet, myytit ja manipulaatioyritykset. Totuuden kertominen Venezuelasta on välttämätön urakka oikeudenmukaisuuden tekemiseksi Venezuelan kansan esimerkkiä kohtaan, mutta myös sen ymmärtämiselle, mitä vallankumouksen yrittäminen tarkoittaa tässä historiallisessa hetkessä.

Sotosalbosin senaattori Javier Maroto oli äskettäin Venezuelassa luennoimassa vapaudesta ja demokratiasta. Mitä mieltä olet näistä tapahtumista?

Maroton tapaus osoittaa, että ”venezuelalainen diktatuuri”, josta he puhuvat, on ainakin varsin erikoinen, koska se antaa Venezuelan hallitusta avoimesti vastustavalle espanjalaiselle kansanedustajalle mahdollisuuden mennä sinne pitämään puheen, joka pyytää lisäämään pakotteita jo nyt pakotteiden rasittamalle Venezuelan kansalle. Ja hän saattoi tehdä sen iloisesti, ilman mitään rajoituksia. Käykin selväksi, että tämä oletettu diktatuuri ei olekaan sellainen.

Vuosia sitten jotkut suositut videot, jotka nauhoitit Venezuelan jokapäiväisestä elämästä, löivät maahan katastrofaaliset teoriat ja aiheuttivat hyvin väkivaltaisia ​​reaktioita. Missä määrin nuo videot kannustivat sinua kirjoittamaan tämän tekstin?

Kirjan alkiona toimi yli 15 vuoden ajan jatkunut teoreettinen ja poliittinen yhteyteni bolivaariseen vallankumoukseen, videot ovat yksinkertaisesti vain lähtölaukaus. Minulle kerrottiin, että on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita hankkimaan vaihtoehtoista ja totuudenmukaista tietoa, siitä mitä Venezuelassa tapahtuu, siitä mitä suurten tiedotusvälineiden keskittymät piilottelevat meiltä. Nuo videot rikkoivat tämän viestintämonopolin ja tekivät paljon vahinkoa tälle väärälle tarinalle. Raivokkaat reaktiot vain tekivät videoista katsotumpia ja päädyimmekin siihen, että oli hyvä aika julkaista kirja, joka selittäisi, mitä Venezuelassa todella tapahtuu.

Kuinka voisit kumota niiden väitteet, jotka vahvistavat kerta toisensa jälkeen Venezuela olevan niin sanottu “romahtanut valtio”?

Todellisuuteen viittaamalla. Jokainen maassa vieraileva voi todistaa Venezuelan toimivan. Sortunut valtio on hallitsemattomassa tilanteessa ja nykyinen hallinto Venezuelassa on niin hallitsemiskykyinen, että kaikista epävakautusyrityksistä, jatkuvista mielenosoituksista, alkuvuoden 2019 vallankaappaus 2.0-versiosta ja Yhdysvaltojen sekä kansainvälisten tiedotusvälineiden painostuksesta huolimatta Nicolás Maduron hallitus on edelleen voimissaan. Hallinnon toimivuudesta ei voi olla enempää todisteita. Ihmiset työskentelevät edelleen ja lähtevät kotoa tekemään töitänsä. Se ei tarkoita, etteikö ongelmia olisi olemassa, niitä on, mutta niin niitä on myös kaikissa muissa maailman maissa ja erityisesti Latinalaisen Amerikan ja Karibian maissa. Romahtaneesta valtiosta puhuminen vastaa totta kai oman edun tavoittelemisen tarpeisiin.

Kirjoitat kirjassa Venezuelaa vastaan suunnatun ”hybridisodan” käsitteestä. Luuletko, että Bolivia on ollut myös yksi sellaisen sodan kohde? Vastaavatko nämä liikkeet hienostuneeseen strategiaan tanssia amerikkalaisen kapitalismin pillin mukaan?

Olisi tarpeen analysoida Bolivian tapauksen erityispiirteitä. On olemassa monia rinnakkaisuuksia. Uskallan sanoa kyllä, koska tulokset ovat näkyvissä. Se on vallankaappaus, jolla on klassisia piirteitä, jotka näytettiin jo hylätyn Latinalaisessa Amerikassa, kuten armeijan suora puuttuminen vaaleilla valitun ja laillisen presidentin kaatamiseen. Sillä on myös yhtäläisyyksiä maanosassa koko 2000-luvun tapahtuneiden uudempien vallankaappausten kanssa, kuten siihen mitä tehtiin Hondurasissa Manuel Zelayan kanssa, Paraguayssa Fernando Lugon kanssa tai sen kanssa, mitä Rafael Correalle yritettiin tehdä Ecuadorissa. Hybridisodan logiikkaan, joka tarkoittaa valtiota vastaan ​​eri tavoin hyökkäämistä − olivatpa nuo keinot sitten medioihin liittyviä, poliittisia, diplomaattisia, taloudellisia ja muita, Bolivia sopii täydellisesti. Ilmeisesti Yhdysvallat haluaa säilyttää hegemonisen asemansa maailmassa, jota Kiina ja Venäjä uhkaavat. On sanottava, että Yhdysvaltojen silmissä mistä tahansa Latinalaisen Amerikan kokemuksesta, vaikka se olisikin vain arasti vasemmistolainen tai reformistinen, tulee vallankumouksellinen. Mitä muualla maailmassa voitaisiin ehkä sietää, sitä ei siedetä Latinalaisessa Amerikassa.

Useita kuukausia sitten, keskellä Juan Guaidón vallankaappauksen kriisiä, Venezuela tuotiin lähes auttamattomasti kaikkiin espanjalaisiin koteihin. Yhtäkkiä Espanjassa puhuttiin enemmän Venezuelasta kuin mistään muusta maassamme tärkeästä asiasta. Kuka vie eteenpäin tätä medioiden hyökkäystä? Olemmeko me niin manipuloitavissa?

Sen sanelevat suuret tiedotusvälineiden ryhmittymät, jotka ovat taas osa sitä kapitalismia, joka sijoittaa mediaan samalla tavalla kuin öljy- tai aseteollisuuteen. Omistajat ovat loppujen lopuksi samoja. Esimerkiksi El País -lehden omistaa yhdysvaltalainen finanssiryhmä. Tämä antaa meille vihjeitä siitä, miksi nämä tiedotusvälineet laativat tietynlaisen medioiden tavoiteohjelman. Nicolás Maduron hallituksen hävittämisen takana piilee monia mahdollisia etuja. Venezuelalla pitää hallussaan maailman suurimpia öljyvaroja, ja elämme fossiilisessa kapitalismissa, joka perustuu öljyn hyödyntämiseen saadakseen liikkeelle ison osan päivittäisistä toiminnoista ja liikenteen energiasta. Heille on tärkeää vakuuttaa kansalaiset siitä, kuinka huono Maduron hallitus on perustellakseen siten sen mahdollinen kaataminen tai hallitsemisen tavan muutos. Ja kyllä, olemme manipuloitavissa, mutta mielestäni koko ajan vähemmän ja vähemmän. Onneksi niin hyvässä tai pahassakin mielessä on olemassa sosiaalisia verkostoja ja ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita aiheesta tai haistavat palaneen käryn, joten he etsivät vaihtoehtoista tietoa ja löytävät sen.

Espanjassa Nicolás Madurosta on tehty sarjakuvahahmo, joka kuvaa vähän vähemmän kuin ​​järkähtämätöntä, hapanta, töykeää ja sivistymätöntä diktaattoria, joka hallitsee Venezuelaa rautaisella otteella. Olet voinut olla hänen lähellään, joten paljastatko meille, onko tällä pilapiirroksella jotain tekemistä todellisuuden kanssa?

Ei sitten lainkaan, kuka tahansa, joka on ollut tekemisissä Nicolás Maduron kanssa, on varmasti tajunnut hänen olevan kaveri, jolla on hyvä huumorintaju, joka on hyvin huolettoman iloinen, helposti lähestyttävä ja vaatimaton. Häneltä löytyy niin paljon huumorintajua, että kerran sanoin hänelle leikilläni kirjoittaneeni kirjani niillä miljoonilla, jotka hän lähetti minulle ja hän vastasi toivoen minun vihdoin saaneen kaikki rahat. Vain tällaisella huumorintajulla voikin kestää niin paljon päivittäisiä hyökkäyksiä. Häntä yritetään jatkuvasti vähätellä luokkatietoisilla loukkauksilla, kuten puheet Maburrosta (aasista) ja muut vastaavat, mutta hän on ahkera ja työhönsä kykenevä presidentti.

Espanjan vasemmisto pelkää puhua Venezuelasta, koska sitä käytetään usein vaaliansana, joka voi saada menettämään kannatusta. Voidaanko tästä pysyvän tabun tilasta päästä eroon?

Vasemmisto voisi voittaa sen rohkeudella, selkeydellä ja politiikan pedagogiikalla. Kun esität tietoja, jotka osoittavat sen mitä todella tapahtuu ja selität syyt sille miksi ne tapahtuvat ilman mitään ideologisia painotuksia, käy selväksi, että se mitä Venezuelasta ajatellaan on täysin ulkopuolelta johdettua. Hyperinflaation tasoilla ja muilla taloudellisilla ongelmilla on historialliset taustatekijänsä. Nämä ongelmat eivät ole Venezuelalle mitään uutta, vaan ne ovat peräisin menneiltä ajoilta. Voimme sijoittaa sen historialliseen viitekehykseen, joka kuvaa sitä millaiset Yhdysvaltojen suhteet Latinalaiseen Amerikkaan ovat olleet. Tämä palvelisi vasemmistolaisia ​​äänestäjiä, jotka eivät ole typeriä, päinvastoin. Varmasti he osaavat arvostaa, jos vain heidän edustajansa ovat arastelemattomia. On yksi asia​​, jota vasemmisto ei näyttäisi haluavan nähdä: Venezuela on paradigmaattinen peili sille, mikä odottaa mitä tahansa hallitusta, joka nousee haastamaan tietynlaisen uusliberalistisen politiikan ja joka kyseenalaistaa suuryritysten edut. Millainen vasemmisto pystyy siis hallitsemaan Espanjassa, jos se ei anna äänestäjille näitä tiedonjyviä, jotta he voisivat ymmärtää asian todellisen laidan? Nyt kun olemme siirtymässä koalitiohallitukseen PSOE:n ja Unidas Podemosin (UP) välillä, monet vasemmistolaiset tulevat varmasti pettymään siihen, mitä UP tekee hallituksessa. Ja se johtuu siitä, että sen kädet on sidottu. On rakenteellisia elementtejä ja paineita, jotka estävät sitä etenemästä. Jos ihmiset vain tietäisivät, kuinka todellinen valta toimii, voisimme olla ymmärtäväisempiä ja se lopulta vahvistaisi vasemmistoa.

Mitä ratkaisuja näet Venezuelalle ja mihin luulet sen päämäärien kulkevan?

Hallitus uskoo vuoropuheluuun poliittisen opposition järkiperäisimpien ryhmittymien kanssa, joita on olemassa ja se on myös tehtävä selväksi. Nämä ovat sektoreita, joita Yhdysvallat ei tue, vaikka se tukee kaikkein pisimmälle meneviä ääriaineksia. Yhdysvallat tulee yhä edelleen ja aina olemaan kiinnostunut kaatamaan Venezuelan hallituksen. He haluavat hallita öljyä ja luoda suotuisat olosuhteet liiketoimilleen. Tämä konflikti jatkuu Maduroa tai muita mahdollisia tulevia hallituksia vastaan, jotka ovat luonteeltaan kansallista etua ja itsemääräämisoikeutta ajavia. Selkkausta ei niin vain lievennetä. Näiden keskustelujen avulla voitetaan aikaan, mutta ei tule unohtaa, että puhumme myös luokkien kamppailusta, joka polarisoi Venezuelan yhteiskunnan. Erimielisyys jakaa sen enemmistössä oleviin chavismia tukeviin kansanosiin; ja keskiluokan, eliittien ja oligarkioiden muodostamaan vähemmistöön, joka haluaa toisenlaisen hallituksen. Ongelmaa ei tulla ratkaisemaan, koska oikeisto ei ole koskaan ollut demokraattinen ja vielä vähemmän se on ollut sitä Latinalaisessa Amerikassa. Se ei voi hyväksyä sitä, että on olemassa vasemmisto, joka nousee valtaan ja ottaa haltuunsa hallituksen.

Lähde: El Salto, Alejandro López Menacho 6.12.2019

Täältä voi katsoa tutkija Arantxa Tiradon haastattelun Rompeviento TV:ssä, jossa hän puhuu kirjaprojektistaan ja muun muassa häneen kohdistetuista vihakampanjoista, jotka ovat pitäneet sisällään myös tappouhkauksia.

Tiedot kirjasta sen kustajan sivuilta voi löytää tältä sivustolta.

Kirjan akateemisen esittelytilaisuuden voi puolestaan kuunnella tästä lähteestä.

Käännöstekstin toimitus: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen.

Sergio Granden tekemä juliste kunnioittaa Bety Cariñon työtä alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta.

Meksikon presidentin joka arkiaamu pidettävässä tiedotustilaisuudessa käsiteltiin taannoin jo 1950-luvulla alkanutta triqui-kansan alueellista konfliktia Oaxacan osavaltion luoteisosassa. 27.4.2010 San Juan Copalan autonomiseen intiaanikylään suunnannut avustuskaravaani (Caravana de Apoyo y Solidaridad con el Municipio Autónomo de San Juan Copala) kohtasi aseellista väkivaltaa, jonka seurauksena kuolivat suomalainen ihmisoikeusaktivisti Jyri Antero Jaakkola (1977−2010) ja meksikolainen Yhteisön yhdessä työskentelevän tukikeskuksen eli CACTUS-ryhmän mixteekkitaustainen kasvatustieteiden kandidaatti ja aktivisti Alberta “Bety” Cariño Trujillo (1973−2010). Lisäksi ainakin kymmenen muuta ihmistä haavoittui.

Tuona päivänä kun rikokset sattuivat, kolmen osavaltion poliisin komentajan tiedetään olleen niin lähellä tapahtumia, että he olisivat halutessaan voineet puuttua niihin ja auttaa karavaanin jäseniä. Yksi heistä oli jo matkalla paikalle, kertoo Aristegui Noticias omassa journalistisessa tutkimuksessaan. Tuota poliisia pyydettiin kuitenkin palaamaan omalle komentopaikalleen. Kaksi muuta poliisia taas tulivat paikalle vasta päivää myöhemmin, vaikka he tiesivät jo sitä ennen tapahtumista. Oaxacan osavaltio on kiistänyt tienneensä rauhankaravaanista, vaikka todellisuudessa he olivat saaneet siitä tiedon jo hyvissä ajoin, mutta eivät tehneet mitään sitä suojellakseen. Uhrien ruumiitkin tultiin noutamaan La Sabanan -väijytyspaikalta vasta 18 tuntia murhien jälkeen. Tämä selviää sitä koskevista asiakirjoista. Viranomaisten paikalla löytämistä 22 panoksesta, 20 oli ammuttu ainoastaan armeijan käyttöön tarkoitetuilla aseilla. Kuka siis oli antanut aseet paikallisille järjestöille?

Iskusta oli tiettävästi vastuussa Triqui-alueen sosiaalisen hyvinvoinnin liitto (UBISORT), joka on paramilitaarinen ryhmittymä, ja jolla on vahvoja kytköksiä vanhaan valtapuolueeseen PRI:hin, koko nimeltään Institutionaalinen vallankumouspuolue. PRI hallitsi tuolloin myös kovin ottein Oaxacan osavaltion hallitusta kuvernööri Ulises Ruiz Ortizin johdolla. Hänet muistetaan ennen kaikkea yrityksistä tukahduttaa väkivaltaisesti opettajien vastarinnasta alkanut useiden sosiaalisten liikkeiden kattoliike eli Oaxacan kansojen kansankokous (APPO) vuonna 2006. APPO vaati Ruizin eroa muun muassa vaalivilppiin ja poliittisten vankien kohteluun vedoten. Aiheesta on kirjoitettu myös suomalainen tietokirja, jota Jyri Jaakkola avusti kauppalaiva Estellen varoilla, ja jonka tekoon allekirjoittanut osallistui yhdessä seitsemän muun kanssa.

Konfliktin pitkä historia lyhyesti

Vuonna 1956 triquien alueella muutamat alkuperäiskansojen jäset surmasivat tiettävästi kolme sotilasta. Vastauksena tähän Meksikon ilmavoimat (FAM) lähetti alueelle koneitaan. Ne pommittivat ja muut joukot tulittivat konekiväärein nimenomaan San Juan Copalan kylää sekä polttivat koteja.  Tarkkaa tietoa kuolleiden määrästä ei ole, mutta ainakin joitakin kymmeniä ihmisiä hirtettiin ja ammuttiin kuoliaaksi tässä raukkamaisessa kostoiskussa, joka oli ensimmäinen kerta kun modernit ilmavoimat hyökkäsivät intiaaniyhteisön kimppuun.

Cruz Chiquitan hyökkäyksenä tunnetusta vuoden 1956 yhteenotosta sai alkunsa yhä edelleen jatkuva alueellinen konflikti, jonka hoidossa etenkin PRI-puolue on kunnostautunut kielteisesti. Tuolloin surmansa saanut luutnantti Palos ja kaksi muuta sotilasta olivat alueella osana aseistariisuntakampanjaa. Surmat olivat osoitus triquien turhautumisesta ainaiseen kiritykseen ja hyväksikäyttöön.

Vuonna 1972 Oaxacan osavaltio kutsui San Andrés Chicahuaxtlaan koolle ensimmäisen triqui-kansojen kongressin yhdistääkseen jälleen kaikki triqui-yhteisöt ja kuunnellakseen niiden ehdotuksia tilanteen parantamiseksi. Vuonna 1981 Copalan triquit organisoituivat muodostaakseen Triquien yhdistämis- ja taisteluliikkeen (MULT). Vuonna 2003 sen pohjalta syntyi Kansan yhtenäisyyden puolue (PUP), jolla oli yhteyksiä zapatistiliikkeeseen (EZLN). Tuolloin perustettiin myös uusi liike eli Itsenäinen triquien yhdistämis- ja taisteluliike (MULTI), joka osallistui vuoden 2006 kapinaliikkeeseen Oaxacan pääkaupungissa.

Jatkuvat väärinkäytökset, murhat, kidutukset, kidnappaukset ja raiskaukset olivat yleisiä etenkin 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa. 7.4.2008 kaksi paikallisradion (La Voz que Rompe el Silencio, Radio Copala) juontajaa Felícitas Martínez Sánchez y Teresa Bautista Flores murhattiin. Väkivaltaisuudet alueella johtuvat MULT:in, MULTI:n ja UBISORT:in keskinäisestä valtakamppailusta. Tilannetta eivät ole parantaneet osapuolten aseistaminen ja osavaltion hallitus on osaltaan pahentanut tilannetta hajota ja hallitse -logiikallaan sekä ryhmien poliittisella lahjonnalla.

Vuosikymmenien saatossa katkeamaton väkivallan kierre on tuonut mukanaan kymmeniä murhia ja ison joukon kadonneita. Santiago Juxtlahuacan kuntaan kuuluvassa San Juan Copalassa asuu nykyisin noin 600 henkeä, mutta todellisuudessa se on lähinnä aavekylä jatkuvien saartorenkaiden ja aseellisten uhkien vuoksi.

Oikeus ei ole toteutunut

Jotta Jaakkolan ja Cariñon tapaus ratkeaisi, tarvittaisiin muun muassa riittävää todistajansuojelua. Poliittista tahtoakaan ei ole löytynyt riittävästi. Oaxacan osavaltion hallitus eivätkä se oikeusviranomaisetkaan ole luontaisesti olleet kiinnostuneita selvittämään tapausta pohjamutia myöten, koska niihin mitä todennäköisemmin osallistui tavalla tai toisella sen oman puolueen eli PRI:n väkeä. Jos ja kun valta vaihtuu Oaxacassa 2022 uudelle korruptiota ja rankaisemattomuutta vastaan taistelevalle vasemmistolaiselle Kansalliselle uudistusliikkeelle (MORENA), tutkimuksissa eteneminen ei tule enää jäämään kiinni poliittisen tahdon puutteesta. 12 vuoden aikana on toisaalta ehditty hävittämään niin todistajat kuin todisteetkin. Tapauksen tutkimuksia on lisäksi vaikeuttanut se tosiasia, että Meksiko on liittovaltio, jonka muodostavat 32 itsevaltaista osavaltiota. Siksi Oaxaca on kyennyt oman autonomiansa varjolla jarruttamaan tapauksen tutkimuksia ja pystyy tekemään niin edelleen, vaikka liittovaltion tasolla eletään uutta Andrés Manuel López Obradorin hallituksen ja MORENA:n johtamaa niin sanottua neljättä muutosaaltoa.

Tammikuussa 2019 Juxtlahuacan kunnassa pidätettin murhista epäiltynä Daniel Martínez López, mutta hänen osallistumisestaan tekoihin ei ole täyttä varmuutta. Yksi tekoihin mahdollisesti osallistunut murhattiin jo aiemmin Copalassa, mutta edelleen vapaana ovat tiettävästi ainakin neljä epäiltyä. Myös UBISORT:in entinen johtaja Rufino Juárez oli pidätettynä, mutta hänet vapautettiin todisteiden puutteellisuuden vuoksi. Lokakuussa 2006 pidätettiin Brownvillessä, Teksasissa, Juan Macario Bautista Ramírez. Silloin puhuttiin pidätettyjä olevan jo viisi, mutta Bety Cariñon lesken ja Alkuperäiskansojen zapatistisen maatalousliikkeen (MAIZ) johtajan Omar Esparzan mukaan pidätysmääräyksistä oli tuolloin toteuttamatta vielä kahdeksan. Muut tuolloin pidätettyinä olleet olivat Mauro Vázquez Ramírez, jo nykyisin vapautettuna oleva Rufino Juárez Hernández, Elías Cruz Merino y Faustino Vásquez Martínez. Elokuussa 2018 pidätettiin puolestaan Antonio Solano Vásquez (Velásquez). Kaiken kaikkiaan murhiin liitettiin 14 henkeä, mutta yksi epäillyistä on jo ehtinyt kuolla. Pidätettyjä on ollut parhaillaan kuusi, mutta toiset seitsemän ovat jääneet pidättämättä toistaiseksi. Todistajat ovat myös liittäneet murhiin Elías Cruzin isän Antonio Cruz Garcían.

Tarkkaa tietoa nykytilanteesta ei ole, mutta perjantaina 29.1.2021 triqui-alueen konfliktista keskusteltiin presidentin joka arkiaamu pidettävässä tiedotustilaisuudessa. Lehdistötilaisuudessa toimittajien kysymyksiin vastasi sisäministeriön ihmisoikeuksista, väestöstä ja siirtolaisista vastaava (ali)valtiosihteeri Alejandro Encinas Rodríguez. Kysymys alueen tilanteesta nousi jälleen ajankohtaiseksi, kun ryhmä triqui-kansan jäseniä otti haltuunsa Oaxacasta pääkaupunki Ciudad de Méxicoon vievän tie 190:n risteyksen. Valtaajat vaativat osavaltion poliisin ja kansalliskaartin väliintuloa, jotta Tierra Blanca yhteisö Santiago Juxtlahuacan kunnassa voitaisiin turvata. He sanoivat yhteisönsä olleen MULT:in ja paramilitaaristen ryhmien saartamana 15. tammikuuta lähtien. Nyt tilanne on saatu toistaiseksi ratkaistua kansalliskaartin väliintulolla.

Betyn ja Jyrin tapaus ei ole unohtunut. Triqui-kansa on kantanut heidän muistoaan mukanaan jo yli vuosikymmenen.

Presidentin tiedotustilaisuus 29.1.2021: triqui-alueen konflikti

Kysymys: … ministeri, mutta haluaisin kuulla lisää triqui-asiaa koskevasta mietinnöstä. Pidän sitä tärkeänä, se on hyvin vakava asia, jotta voin sitten esittää kysymykseni katoamisesta ja triqueista. Kiitos.

Alejandro Encinas Rodríguez: Erittäin hyvä. No, tämä on asia, jota käsittelemme jatkuvasti. Emme käsittele sitä sen valitettavan tilanteen takia, joka tapahtui viime viikolla kun Tierra Blanca -yhteisön jäseniä vastaan hyökättiin. Tämän vuoksi he joutuivat muuttamaan muihin paikkoihin tällä Juxtlahuacan alueella Oaxacassa, johtuen niistä hyökkäyksistä ja vihamielisyyksistä, jotka johtivat jopa kahden ihmishengen menettämiseen ja koko yhteisöön kohdistuneisiin aggressioihin.

Tietysti olemme tavanneet Triquien itsenäisen yhdistämis- ja taisteluliikkeen eli MULTI:n edustuksen, joka on yksi organisaatioista, jotka ovat olemassa triqui-yhteisössä Oaxacan osavaltiossa, ja me noudatamme esitettyjä vaatimuksia paitsi vahvistaaksemme turvamekanismeja koordinoidusti osavaltion turvallisuusjoukkojen ja kansalliskaartin kanssa, niin myös etsiäksemme kattavaa ratkaisua syrjäytymisen ja väkivallan ilmiöön tällä alueella.

Tietysti aiomme huolehtia erityisistä vaatimuksista, kuten vaatimuksista, jotka koskevat vankien vapauttamista, vankien joita he kutsuvat poliittisiksi vangeiksi, ja joita valitettavasti kaikilla ryhmillä on tällä alueella.

Ja tärkeintä on kehottaa meitä pystyttämään sovintoon ja rauhaan tähtäävä neuvottelupöytä triquien alueelle, yhteisöön, joka oli monien vuosien ajan esimerkki paitsi yhtenäisyydestä niin myös järjestäytymisestä paikallistason itsevaltaisten vallanpitäjien aiheuttamia erittäin vakavia ongelmia vastaan, joita on nähty tällä Oaxacan osavaltion alueella.

Uskon, että triquien taisteluyhdistysliikkeen syntyminen vuonna 1981 oli epäilemättä yksi maan alkuperäiskansojen tärkeimmistä esimerkeistä ja uusista organisaatiomuodoista taistelussa paikallisten johtajien selättämiseksi ja syrjäytymisen torjumiseksi.

Se on kokemus, joka onnistui vakiintumaan, mutta oli kohteena monille aggressioille, häirinnälle ja johtajien kaappaamiselle ja korruptiolle niin paikallisten päälliköiden kuin kunnan ja osavaltion viranomaisten toimesta. He suhtautuivat epäilevästi itsenäisen ja vahvan liikkeen syntymiseen, joka johti paitsi jatkuvaan väkivaltaan niin myös tiettyjen ryhmien ja poliittisten puolueiden alueelle tunkeutumiseen, rinnakkaisten organisaatioiden perustamiseen, jotka kaikki ovat johtaneet tähän tilanteeseen.

Olen tiennyt tästä tapauksesta sen alkuperästä lähtien, siitä lähtien kun meidän oli jopa osallistuttava niihin valitettaviin tapahtumiin, jotka seurasivat ensimmäistä rauhankaravaania San Juan Copalaan, jossa Bety Cariño ja Jyri Jaakkola menettivät henkensä. Osallistuin toiseen karavaaniin, joka ei myöskään päässyt perille, koska San Juan Copalan yhteisössä ei otettu meitä vastaan ​​kovin ystävällisesti.

Mutta emme ole luopuneet ajatuksesta, että vaaditaan yhteistä neuvottelua, jossa kaikki triqui-yhteisön edustajat ovat läsnä, että on tietysti MULTI, se riippumaton, toisaalta se alkuperäinen MULT, ja sitten on UBISORT, joka on oli yksi niistä järjestöistä, jotka syntyivät osavaltion hallituksen suojeluksessa, Kansallinen maanviljelijöiden liitto (CNC), osavaltion hallitus, kunnallisviranomaiset, jotta me voimme luoda rauhansopimuksen.

Olen läsnä lähipäivinä tietysti siellä Yosoyuxi-yhteisössä, mutta kyse ei ole pelkästään humanitaarisesta vierailusta, vaan siitä, että luomme edellytykset löytää rauhanmekanismi, jotta kaikki ongelmat jotka syntyivät San Juan Copalassa, San Miguel Copalassa, nyt Tierra Blancassa ja muissa yhteisöissä, voivat sallia triqui-yhteisön paluun kotipaikkaansa. Tänään meillä ei ole triqui-yhteisö hajallaan vain tässä maassa, täällä Mexico Cityssä, Meksikon osavaltiossa, San Quintínissa, Baja Californiassa, paikallisessa pääkaupungissa, Oaxacan osavaltiossa, meillä on triqui-yhteisö Euroopassa, Euroopan maissa, ja kaikkien vaatimus on voida palata lähtöpaikkaansa rauhassa.

Kehotan kaikkia organisaatioita istumaan neuvottelupöytään. Työskentelemme Oaxacan osavaltion hallituksen kanssa, Oaxacan hallituksella on hyvä asenne, työskentelemme järjestöjen kanssa, jotka ovat seuranneet näitä liikkeitä monien vuosien ajan, ja toivon, että löydämme ratkaisun. Se ei ole helppoa eikä se tule tapahtumaan lähipäivinä, on monia epäkohtia, mutta jokaisen on annettava periksi jostain.

Kysyjä: Kiitos. Hyvää huomenta. Nyt esittelen itseni, olen Frida Guerrera, Fernanda Tapian, Rompevienton, Cultura Colectivan ja muiden medioiden yhteistyökumppani.

Alivaltiosihteeri, kyllä, se on todellakin vanha aihe, jonka tiedämme täydellisesti. Kukaan ei sanonut siitä meille. Kuten kerroimme sinulle, menimme alueelle, Yosoyuxiin. Perjantaina saavuimme sinne. Mielestäni on vakava ja herkkä asia, että Oaxacan osavaltio ja sen hallitus otetaan edelleen huomioon, vaikka juuri Oaxacan osavaltion hallitus on jatkanut rankaisemattomuutta alueella.

Sinä päivänä kun saavuimme, sama hallitus kielsi San Juan Copalasta pakolla siirtymään joutuneiden ihmisten johtajat, jotka ovat Marco Albino ja Reyna Martínez Flores, he kutsuivat heitä provokaattoreiksi, he sanoivat sen olevan valhetta, että siellä oli piirityksiä, he sanoivat sen olevan valhe, että pienen tyttönsä kanssa ollut nainen katosi ja ettei kuolemia ollut, että kaikki oli provokaatiota, koska he vain yrittivät kriminalisoida vastarinnan, kuten aina tehdään. Tämän puolisotilaallisen ryhmän toiminta ei ole uutta, koska ne ovat puolisotilaallisia ryhmiä, emme voi kieltää, että siellä on aseita.

Ja no, se suljetaan, tämä suuri risteys suljetaan Oaxacan pääkaupungissa ja viranomaiset kielsivät edelleen jotkin tapahtumat.

Ilmoitimme julkisesti, että aiomme viedä… mennä alueelle kiistämään heidän väitteensä tai vahvistamaan sen mikä on totta, ja muutama tunti ennen saapumistani, tie sinne on valitettavasti pitkä ja tiedätte sen, ne ovat hyvin monimutkaisia ​​teitä. Siitä kun he olivat pelastaneet 56 naista ja tyttöä ja poikaa ei ollut kuin kaksi tuntia, joista suurin osa oli iäkkäitä naisia, jotka oli pelastettu. Matkan varrella otimme yhteyttä osavaltion julkisen turvallisuuden ministeriöön, josta vakuutettiin todellakin sattuneen kaksi kuolemantapausta.

Joten Oaxacan osavaltio vetäytyy väitteistään ja sanoo: ”Ei, kyllähän heitä piiritettiin, mutta me jo hoidamme heitä.”

Anteeksi, kun puhun pitkään, mutta haluan antaa sinulle kuvan siitä mitä näimme, siitä mitä ​​kukaan ei kertonut meille.

Heille viedään Perheiden kokonaisvaltaisen kehityskeskuksen (DIF) ruoka-avustuksia; loukkaavaa, koska heillä ei ole missä kokata sinä samana iltana. Heille viedään DIF:in ambulanssi, missä heitä tarkistetaan, mutta heitä ei missään vaiheessa nesteytetä, vaikka he viettivät yli kuusi päivää ilman ruokaa, ilman vettä.

Myöhemmin, sunnuntaina, saapui terveystoimikunta Oaxacan osavaltiosta, ihmisoikeuksien edustaja, Oaxacan osavaltion ihmisoikeustoimikunta ja joku Juxtlahuacan kunnasta, joka on itse asiassa nyt MORENA-puolueen jäsen, mutta asiat on sanottava sellaisina kuin ne ovat.

Kaikkien tämän puolisotilaallisten ryhmän rankaisemattomuuden vuosien aikana eri puolueet, PRI, PRD ovat suosineet sen toimintaa, ja toivottavasti todella, tällä kertaa tilanne ei ole sama.

Tiedämme mitä on olemassa ja tiedämme huhut ja tiedämme, että triqui-kansa sanoo sen, mikä on totta.

Kun tämä terveysvaunu saapui, siinä oli naislääkäri. Onneksi saimme yhteyden myös Karla Quintanaan, joka vastasi hyvin ystävällisesti kutsuun auttaa meitä löytämään tämä nainen, joka oli ollut ulkona viisi yötä ja neljä päivää, joka ei syönyt ja imetti lisäksi yhtä vauvaa.

He antoivat heille parasetamolia, he tulivat asettamaan kaikille kasvonaamiot, tarjosivat covid-kampanjat espanjaksi. Tuon lääkkeen parasta ennen päiväys päättyy 21. helmikuuta. He kyselivät naisilta: ”Mikä kohta sinulla sattuu?” He sanoivat: ”En voi nukkua, en ole nälkäinen ja olen hyvin surullinen.”

Valitettavasti meidän täytyi haastaa tämä terveydenhoitohenkilökunta kysyäksemme, missä psykologit olivat, missä ja miten tätä neuvottelupöytää ehdotetaan.

Ja kunnioitan ehdotusta, alivaltiosihteeri, mutta vuonna 1994 allekirjoitettiin ensimmäinen rauhansopimus, joka ei ole toiminut.

Vuonna 2009, anteeksi, 2011, 2012, kun San Juan Copalasta ja San Miguel Copalasta pois siirretyt yrittivät palata, osavaltion hallitus yritti jälleen kutsua koolle rauhanneuvotteluja, ne eivät myöskään ole toimineet ja ne ovat vain tulleet pidentäneeksi tämän puolisotilaallisen ryhmän rankaisematta jättämistä.

Mitä siis tapahtuu?

Ihmiset Guadalupe Tilapasista, jotka siirtyivät sieltä pois vuonna 1990, San Miguelista ja San Juan Copalasta tulleet henkilöt, jotka siirtyivät toisaalle vuonna 2016. Anteeksi, anteeksi, anteeksi, 2010. Nämä ihmiset, Tierra Blanca, aseeton täysin rauhanomainen kylä, joka pakkosiirrettiin nyt kaupunkiin. Pysyykö kaikki ennallaan, miksi? Koska aina pakkosiirtojen jälkeen yritetään allekirjoittaa rauhansopimus.

Haluaisin ja toivon, että on mahdollista seurata vierailuanne, jonka teette Yosoyuxiin, mutta uskon myös, että on tärkeää nostaa esiin todellisuus.

Tarvitaan tasavallan yleisen syyttäjänviraston (FGR) puuttumista tutkimusten suorittamiseen, koska ei ole asiakirjoja, jotka todellisuudessa viittaisivat pidätysmääräyksiin epäiltyjä vastaan. Kuten sanoitte, kolmesta ryhmästä, että syylliset olisivat vankilassa, missä heidän on maksettava murhista, raiskauksista, sieppauksista, koska viimeinen asia, jonka näimme ja joka julkaistiin sosiaalisissa verkostoissa, oli yli 56 ihmisen kidnappaaminen.

Mikä ehdotus todella tulee olemaan? Kuinka tämä humanitaarinen apu pääsee sinne, entä tämä rauhanturva-apu? Kun uhrit itse sanovat meille: ”Ja miten aion istua alas murhaajani kanssa, mieheni murhaajan tai poikani murhaajan kanssa?”

Uskon, että tämä menee pidemmälle ja että sitä, mitä triquien alueella tapahtuu, ei voida enää jättää osavaltion tasolla hoidettavaksi.

Kiitos.

— [tauko aiheen käsittelystä]

Alejandro Encinas Rodríguez: Samasta aiheesta. Triquis, kyllä.

Kysymys: Hyvää huomenta, ministeri, alivaltiosihteeri. Huomenta kaikille. Erika Ramírez, Contralínea-lehdestä.

Juuri tästä aiheesta, alkuperäiskansoihin kuuluvan triqui-väestön konflikteista. Jo vuodesta 2010 Contralínea oli valitettavasti läsnä ensimmäisessä karavaanissa, jossa Bety Cariño ja Jyri Jaakkola kuolivat, ja näemme, että tämä ei lopu. Alue on edelleen aseistettu, aseilla jotka on tarkoitettu yksinomaan armeijan käyttöön, vuohen sarvet, kuten sanotaan.

Onko alueelle suunnitteilla aseriisuntaa, jonkinlaista alueellista aseistariisuntaohjelmaa?

Ja milloin osallistutte Yosoyuxin tilaisuuteen? Siitä sovittiin jo pöytäkirjassa, jonka allekirjoititte MULTI:n kanssa.

Alejandro Encinas Rodríguez: No, olemme siellä ensi viikolla, hienosäädämme yksityiskohtia yhteisön edustajien kanssa.

Ja vastaan ​​hyvin täsmällisesti. Emme aio mennä perinteisellä simuloinnin kaavalla. Tässä neuvottelupöydässä kaikkien toimijoiden on osallistuttava, mukaan lukien osavaltion hallitus, se on heidän vastuullaan, se on valtion viranomainen tuossa yksikössä ja useiden kuntien viranomaisten on osallistuttava, koska myös eri kunnallisviranomaiset ovat vastuussa. Kaikkien ryhmien on istuttava alas neuvottelemaan.

Ja kyllä, heidän on istuttava keskustelemaan vastustajiensa kanssa tai niiden kanssa, jotka ovat tehneet toisilleen erittäin syviä rikkomuksia ja vahinkoja, koska vahingot ovat kaikkialla.

Ja meidän on rakennettava ratkaisu, joka alkaa ensinnäkin siitä, että yhteisöjen hyväksymässä ratkaisussa ei ole hallituksen, ei paikallisen eikä liittovaltion, puuttumista asiaan.

Toiseksi kaikkien on tehtävä myönnytyksiä. Tätä ongelmaa ei aiota ratkaista jo kokeillun ja toistuvasti epäonnistuneen julkisen voimankäytön avulla.

Kyllä, meidän on tietysti edistyttävä aseidenriisuntaprosessissa määritelläksemme vastuut paitsi aseiden ja ampumatarvikkeiden kaupan torjumiseksi, myös niiden ihmisten tunnistamiseksi, jotka ovat tehneet tätä laitonta kauppaa alueella.

Mutta kaikkien toimijoiden on istuttava alas ratkaisun löytämiseksi.

Onko se lopullinen?

Nähkää se, että tällaisissa konflikteissa lopulliset ratkaisut ovat aina hyvin suhteellisia, mutta tärkeintä on, että luomme edellytykset sovinnolle ja ainakin suurin osa kotoaan pois siirtymään joutuneista ihmisistä voi palata lähtöyhteisöönsä.

Kysymys: Koko yhteisökö?

Alejandro Encinas Rodríguez: Se on iso urakka. On ihmisiä, jotka eivät enää halua palata. Olen keskustellut Oaxacaan siirtymään joutuneiden kanssa, tietysti heidän pyyntönsä ja huolensa ovat pääasiassa asuntojen saaminen tuossa osavaltion pääkaupungissa.

Toisin sanoen on kulunut monia vuosia, juuret ovat jo erilaisia. San Quintínissä asuvalla väestöllä on enemmän syytä huolehtia työvoiman kysynnästä siellä, tietysti siihenkin on vastattava, he ovat jopa nostaneet sen esiin presidentin vierailuilla tällä alueella.

Mutta heidän kaikkien on luovuttava asemistaan, jotta ratkaisu löydetään. Ja liittovaltion hallitus osallistuu tähän seurantaan varmistaakseen, että sopimukset täytetään.

Ja kyllä, me käsittelemme turvallisuuskysymystä. Kansalliskaartin oli tultava paikalle murtaakseen saartorenkaan, valitettavasti löytääkseen ruumiit ilman elämää, vapauttaa piiritettyinä olleet ihmiset. Ja meidän on tietysti toteutettava muita toimia, kuten varmistettava, että kansallisen ihmisoikeustoimikunnan (CNDH) Oaxacan hallitukselle antamia varotoimenpiteitä turvallisuusolosuhteiden luomiseksi tälle alueelle noudatetaan.

Nämä asiat eivät ole helppoja, mutta se on meidän tehtävämme ja aiomme tehdä mitä puoleltamme vain voimme.

Kysymys: Otettiinko Bety Cariñon ja Jyri Jaakkolan tapaus uuteen tutkintaan? Näyttää siltä, ​​että se saavuttaa…

Alejandro Encinas Rodríguez: Meillä ei ole vain syyttäjän käsissä olevaa seurantaa, vaan olen jatkuvasti yhteydessä Meksikon Suomen suurlähetystöön. Olemme sitoutuneet suurlähettilään kanssa seuraamaan näitä tapauksia saadaksemme niihin selvyyden ja rangaistaksemme syyllisiä.

Lukemistot

Jaakkolan ja Cariñon tapauksesta on laadittu 117-sivuinen vuosiin 2010−2017 ajoittuva laaja seuranta.

Aiheesta on laadittu monia tutkimuksia Meksikossa, tässä niistä muutamia:

Derechos humanos, violencia, desplazados y representación democrática; el caso del pueblo indígena triqui de San Juan Copala, Oax., México.

En los márgenes de (inseguridad) − desplazamiento forzado y relaciones de género y poder en San Juan Copala, Oaxaca.

San Juan Copala: dominación política y resistencia popular − De las rebeliones de Hilarión a la formación del municipio autónomo.

Mujeres indígenas ante los escenarios del miedo en México: (in)seguridad y resistencias en la región triqui de San Juan Copala, Oaxaca.

Breaking the spiral of violence: politics and migration in the lower Triqui región.

Human-rights Caravan Ambushed In Remote Area Of Oaxaca State; Incident Has Implications On Upcoming Elections.

Teksti: Valtiotieteiden tohtori ja Latinalaisen Amerikan seuraaja Sami Laaksonen.

Lähteet: Meksikon hallitus, Cimac Noticias, La Jornada, El Proceso, Contralínea, Página 3, Aristegui Noticias, etc.