Tähän mennessä Latinaisessa Amerikassa on ollut naispresidentti Nicaraguassa 1990−1997, Panamassa 1999−2004, Chilessä 2006−2010 ja 2014−2018, Argentiinassa 2007−2015, Costa Ricassa 2010−2014 sekä Brasiliassa 2011−2016. Lisäksi naiset ovat toimineet väliaikaisina presidentteinä Argentiinassa 1974−1976, Boliviassa 1979−1980 ja 2019−2020, Guyanassa 1997−1999 ja Ecuadorissa kolmen päivän ajan 1997. Kaikkiaan presidentin virkaa on pitänyt hallussaan 11 naista. Hondurasilaisen runoilija Juana Pavónin mukaan ”Hondurasilla on naisen nimi”.

Hondurasissa käytiin sunnuntaina 28.11. yhdistetyt presidentin- ja kongressinvaalit. Lisäksi valittiin 298 kunnan päättäjät ja 20 Keski-Amerikan parlamentin jäsentä. Oikeisto on hallinnut Latinaisen Amerikan neljänneksi köyhintä maata autoritäärisin ottein aina vuoden 2009 vallankaappauksesta lähtien, mikä on johtanut rikollisuuden ja turvattomuuden sekä siirtolaisuuden lisääntymiseen.

Presidentinvaalit, joihin osallistui 15 ehdokasta, ratkaistaan suoraan ensimmäisellä kierroksella. Keskeneräistentulosten mukaan vasemmisto on lyömässä oikeiston ennustettua suuremmalla erolla. Kilpaa johtaa jo ratkaisevalla erolla Vapauden ja uudelleen perustamisen puolueen (Libertad y Refundación) eli Libren puheenjohtaja Xiomara Castro Sarmiento. Hän on vuonna 2009 vallasta syrjäytetyn entisen presidentin Manuel Zelayan vaimo ja 62-vuotias yrityshallinnon kandidaatti, josta on kehkeytynyt poliittisen vastarinnan ilmentymä. Hänen poliittinen uransa sai varsinaisesti alkunsa 7.7.2009 vain kymmenisen päivää Zelayan kokeman laittoman kaappauksen jälkeen. Katujen konkarina Castrolla on sellaista uskottavuutta, joka hänen kilpakumppaneiltaan puuttuu. Kolmatta kertaa presidenttiehdokkaana ollut Castro de Zelaya nimitettiin myös 2016 Latinalaisen Amerikan poliittisten puolueiden konferenssin (Coppal) puheenjohtajaksi.

Libren lisäksi Castron takana seisovat myös Hondurasin pelastamispuolue (Partido Salvador de Honduras), Innovaativisuus- ja yhtenäisyyspuolue (Partido Innovación y Unidad) ja itsenäinen kansanliike Honduras Humana. Yhdessä nämä oppositiopuolueet ovat muodostaneet niin sanotun Liiton kansan kanssa (Alianza con el Pueblo). Vielä marraskuussa vasemmistolainen itsenäinen ehdokas Milton Omar Ávila alias ”keltainen koira” (El Perro Amarillo) ja Arvokkuuden ja toivon kansanliike (Movimiento Independiente Dignidad y Esperanza) sekä sen ehdokas Santos Orellana asettuivat tukemaan Castron ehdokkuutta. Puolueryhmittymä on tehnyt 30 vaalilupausta ja sen hallitusohjelma pyrkii ”palauttamaan demokraattisen järjestyksen ja perustuslaillisen valtion hondurasilaisen kansan parhaaksi”.

Castrosta on tulossa lisäksi Hondurasin historian ensimmäinen naispresidentti. Kun äänistä on laskettu 51,45 prosenttia, Castroa on tukenut 961 694 äänestäjää, mikä tarkoittaa tässä vaiheessa laskentaa 53,6 prosentin osuutta. Laskenta on edennyt varsin hitaasti, koska vielä tiistaihin tultaessa äänistä on laskematta 48,55 prosenttia.

Toista sijaa pitää hallussaan maata vuodesta 2010 hallinneen Kansallispuolueen (Partido Nacional de Honduras) Nasry Asfura vajaan 33,9 prosentin osuudella. Eroa kärkipaikkaan on kertynyt jo yli 354 000 äänen verran. Hänen oikeistolainen puoluetoverinsa Juan Orlando Hernández on hallinnut Hondurasissa kahden kauden ajan, vaikka maan perustuslaki ei salli uudelleenvalintaa. Korkein oikeus kuitenkin antoi Hernándezille erityisluvan asettua uudelleen ehdolle 2017.

Kolmantena on puolestaan Liberaalipuolueen (Partido Liberal de Honduras) Yani Rosenthal reilulla 9,2 prosentin kansantuella. Muut ehdokkaat eivät yllä edes puolen prosentin kannatukseen. Perinteisesti PNH ja PLH ovat vuorotelleet vallassa, mikä on tehnyt Hondurasista käytännössä kaksipuoluemallin, mutta nyt tämä totuttu valta-asetelma on vihdoin murtumassa. Lähes 5,2 miljoonasta äänioikeutetusta noin 68,1 prosenttia osallistui näihin äänestystalkoisiin, mikä tarkoittaa historiallisen vilkkaita vaaleja. Esimerkiksi silloin, kun Zelaya valittiin presidentiksi 2005, vaaleihin otti osaa vain 42,9 prosenttia. Vastaavat luvut 2009 olivat 49,9, 2013 61,2 ja 2017 57,5 prosenttia. Sankka osallistuminen takasi sen, että edes oikeiston järjestämillä ääntenostokampanjoilla ei ollut haluttua vaikutusta lopputulokseen.

Vaalien läpinäkyvyyden ja laillisuuden valvontaan osallistui noin 7 000 henkeä, mukaan lukien 400 kansainvälistä tarkkailijaa. Kansallisella vaalineuvostolla (CNE) on lain mukaan 30 päivän määräaika lopullisten tulosten julkistamiseen ja virallisen voittajan ilmoittamiseksi. Uusi presidentti aloittaa neljän vuoden virkakautensa 27.1.2022.

Jo ennen vaaleja vasemmiston ehdokas teki selväksi, kuka tulisi hallitsemaan tätä Keski-Amerikan maata, joka on pinta-alaltaan noin kolmannes Suomesta:

− Entisen presidentin Zelayan kyvyt takaavat minulle aina tasokkaan neuvonantajan, mutta päätökset teen ehdottomasti itse. On vain yksi presidentintuoli ja tuolla tuolilla istun vain minä.

Myös Mel Zelaya on samoilla linjoilla vaimonsa kanssa:

− En ole ehdokas. Se, joka on sisäpuolella, on Xiomara, hän on toinen ihminen. Mitä hän aikoo tehdä minulle? En tiedä, voi olla, että hän lähettää minut kotiini hoitamaan lastenlapsia.

Xiomara Castro kuvasi tunnelmiaan Twitterissä sunnuntai-iltana:

− Kiitos kansa! Muutimme 12 vuoden kyyneleet ja tuskan iloksi. Marttyyreidemme uhraus ei ollut turha. Aloitamme solidaarisen vaurauden aikakauden vuoropuhelulla kaikkien alojen kanssa, ilman syrjintää ja ilman lahkolaisuutta

Kansallispuolue riveissä vaalitulos on aiheuttanut suuren hiljaisuuden, mutta Liberaalipuolueen Yani Rosenthal on tunnustanut Castron vaalivoiton ja kiitellyt kahdeksan vuoden ”painajaisen loppuneen”. Vaalien jälkeisenä tiistaina Asfura myönsi tappionsa ja kävi Castron kodissa onnittelemassa henkilökohtaisesti voittajaa. Kärkiehdokkaat kävivät lämminhenkisen keskustelun Hondurasin tulevaisuudesta.

128-paikkaisen kongressin tilanteesta on vielä liian aikaista antaa selkeää tilannekuvaa, mutta vasemmistolaisen Libren oletetaan saavan enemmistö kansanedustajista. Vasemmistoblokin tiedetään yltäneen voittoon 17/18 vaalialueesta. Nykyisellään Kansallispuolueella on 61, Librellä 30 ja Liberaalipuolueella 26 paikkaa. Lisäksi parlamentista löytyy viisi pienempää ryhmää, joilla on hallussaan 11 paikkaa.

Vaalien alustavien tuloksien tultua Castro julistautui voittajaksi heti sunnuntai-iltana:

− Voitimme, sillä tänään kansa on ilmaissut itseään ja on antanut arvon tuolle lauseelle: ”vain kansa voi pelastaa kansan”.

− Pois sota, viha, kuolemanpartiot, korruptio, huumekauppa ja järjestäytynyt rikollisuus, ei enää köyhyyttä.

− Aiomme antaa sielumme, elämämme ja sydämemme voidaksemme taata erilaisen kotimaan, oikeudenmukaisen, tasavertaisen kotimaan. Vapaan ja itsenäisen Hondurasin, joka pystyy vastaamaan niin moniin tarpeisiin.

12 vuoden oppositiotaival vallankaappauksesta valtaan

José Manuel Zelaya Rosales, joka tunnetaan Mel Zelayana, ehti olla Liberaalipuolueen (PLH) riveistä nousseena presidenttinä tammikuun 2006 lopusta kesäkuun 2009 loppuun asti, jolloin poliittinen kriisi kärjistyi sotilasvallankaappaukseksi. Zelay voitti marraskuun viimeisen sunnuntain vaalit 2005 999 000 äänellä ja 49,9 prosentilla jättäen toiseksi Kansallispuolueen (PNH) Porfirio Lobon, joka sai 46,2 prosentin ja melkein 926 000 äänen kannatuksen.

Zelayan hallitus muistetaan kansanläheisenä vasemmistohallituksena, joka korotti minimipalkkaa. Ensin vuonna 2007 se nousi kahteen kertaan 9,7 ja 11 prosenttia, mutta joulukuussa 2008 alimpaan palkkaluokkaan tehtiin 60 prosentin kertakorotus. Ulkopolitiikassa Honduras tuli Zelayan aikakaudella erityisen hyvin toimeen Nicaraguan, Kuuban ja Venezuelan kanssa, mistä osoituksena se liittyi Meidän Amerikkamme bolivaariseen kansojenliittoon (ALBA) ja sai myös öljy-yhteisö Petrocariben jäsenyyden.

Vuoden 2007 loppupuolelta aina huhtikuun 2008 toimeenpanovallan ja kongressin välillä elettiin konfliktia, joka liittyi vaalilainsäädännön uudistamiseen. Zelaya koki lakiuudistuksen heikentävän demokratiaa ja taloutta, joten hän hylkäsi sen käyttäen veto-oikeuttaan. Kuitenkin paikallinen eduskunta pyysi korkeimman oikeuden lausunnon uudistuksesta. Kun oli todettu, ettei uudistus riko perustuslakia, kongressi vahvisti sen presidentin vastustuksesta huolimatta.

Vallankaappaus tapahtui sen jälkeen, kun Zelaya ajautui erimielisyyksiin kongressin lisäksi korkeimman vaalituomioistuimen ja korkeimman oikeuden kanssa yrittäessään kutsua koolle kansalliskokousta uuden perustuslain säätämiseksi. Zelay oli kutsunut hondurasilaiset kansanäänestykseen 28.6. kysyäkseen heidän näkemyksiään siitä, tulisiko marraskuun 2009 vaaleihin luoda neljäs vaaliuurna presidentin, kansanedustajien ja kunnallispäättäjien vaalien lisäksi. Neljäs uurna liittyi perustuslain uudistamistarpeesta tehtävään kansanäänestykseen. Viisi päivää ennen ensimmäistä kansanäänestystä, kongressi sääti vaalit laittomiksi. Zelaya ei kuitenkaan pysäyttänyt vaaliprosessia, vaikka myös vaalituomistuin ja korkein oikeus pyysivät perumaan vaalit. Presidentti pyysi armeijaa jakamaan äänestyslipukkeet, mutta armeijan johdossa ollut Romeo Vásquez kieltäytyi käskystä. Sen jälkeen presidentti syrjäytti hänet, joka johti useiden merijalkaväen ja ilmavoimien kenraalien eroon.

28. päivänä kesäkuuta juuri ennen kansanäänestyksen järjestämistä, armeijan eduskunnan tukea nauttineen edustajat hakivat Manuel Zelayan kotoaan ja hänet karkotettiin kirjaimellisesti alusvaatteisillaan Costa Ricaan Hernán Acosta Mejían ilmastotukikohdasta. Tapaukseen liittyi myös pahoinpitelyä. Hondurasin kongressissa luettiin heti samana päivänä Zelayan oletettu erokirje, joka oli väärennys ja joka oli päivätty 25.6. Kongressin puheenjohtaja ja Zelayan puoluetoveri sekä vihamies Roberto Micheletti nimitettiin presidentiksi ja hän piti kiinni virastaan aina tammikuuhun 2010, jolloin epäilyttävät vaalit voittanut Porfirio Lobo astui Kansallispuolueen edustajana maan johtoon. Samaa ”pehmeiden vallankaappauksien” kahvaa sovellettiin myöhemmin muun muassa Paraguayissa, Brasiliassa ja Boliviassa.

Amerikan valtioiden järjestö (OEA) jäädytti Hondurasin jäsenyyden siihen asti, kunnes maahan palautettaisiin demokraattinen hallinto. Amerikkojen välinen kehityspankki (BID) ja Maailmanpankki hyllyttivät niin ikään maahan kohdistuneen rahoituksen. Myös kaikki Euroopan unionin suurlähettiläät vetäytyivät pois Hondurasista. YK ei myöskään koskaan tunnustanut Michelettin hallintoa. Kesäkuussa 2019 tehdyssä haastattelussa entisen presidentin veli ja kansanedustaja Carlos Zelaya vahvisti, että Mel syrjäytettiin siviilien ja sotilaiden yhteisellä liitolla, jota Yhdysvallat tuki, koska hän oli liittynyt 21. vuosisadan sosialismin rintamaan. Tämä lienee koettu alueellisessa mielessä huolestuttavaksi esimerkiksi vasemmistolaisuuden leviämisestä.

Maaliskuussa 2010 Venezuelan silloinen presidentti Hugo Chávez nimitti Zelayan Petrocariben poliittisen neuvoston johtavaksi koordinaattoriksi. Toisaalta 17.9.2010 Zelaya vannoi virkavalansa Keski-Amerikan parlamentin edustajana. Myöhemmin korkeimman oikeuden valitustuomioistuin hylkäsi kaikki Zelayaan kohdistuneet korruptiosyytökset. Zelaya saattoi lopulta palata kotimaahansa ja sen pääkaupunki Tegucigalpaan toukokuun 28. päivä vuonna 2011 seurueessa, johon kuului myös Venezuelan ulkoministeri Nicolás Maduro ja Dominikaanisen tasavallan ulkoministeri Carlos Morales Troncoso ja entinen kolumbialainen senaattori Piedad Córdoba. Paluuta tuki myös sopimus kansallisesta sovinnosta ja demokraattisen järjestelmän lujittamisesta, joka solmittiin presidenttien Lobo ja Zelaya välillä Kolumbian ja Venezuelan hallitusten toimiessa välittäjinä.

13.3.2011 korkein vaalituomioistuin julisti Zelayan puolueen Libren (Libertad y Refundación) lailliseksi. Uusi vasemmistolainen puolue osallistui vuoden 2013 ja 2017 vaaleihin, mutta jäi kummallakin kerralla toiseksi. 2013 ehdokkaana oli Xiomara Castro ja 2017 Salvador Nasralla, joka muodosti osan vuoden 2021 vaalivoittoon yltäneestä koalitiosta. Nasrasta tulee uuden hallituksen varapresidentti.

”Honduras voitti, he lähtevät.”

Rikkinäinen valtio ja köyhä kansa

Nykyinen presidentti Juan Orlando Hernández (JOH) nousi valtaan sen jälkeen, kun hän sai oikeusviranomaiset puolelleen ja pystyi asettumaan ehdokkaaksi uudelleen Hondurasin perustuslain vastaisesti. Myös itse vuoden 2017 vaaleihin on liitetty väitteitä vaalilainsäädännön rikkomuksista. Vaaleja seurasi pitkä protestikausi ja jopa OEA suositteli vaalien uudelleen järjestämistä.

Hernándezin eli JOH:in vuosia vallassa ovat leimanneet ihmisoikeusrikkomukset, laittomat telotukset, julkisen varojen ryövääminen ja liittoutuminen huumekartellien kanssa. Oppositiopuolue Libren kansanedustaja Lenín Laínez kuvailee viime vuosina vallassa olleen oikeiston perintöä:

− Juan Orlando jättää meille rikkinäisen maan. Velkaantuneen maan, jossa on vakavaa huumekorruptiota, korkea määrä rikollisuutta ja yksi Latinalaisen Amerikan epätasa-arvoisimmista väestöistä.

Juuri valtaa pitäneen Kansallispuolueen riippuvaisuus yhtäältä huumekaupasta ja toisaalta armeijan erityisyksiköistä on saanut hondurasilaiset määrittelemään tämän hallintomallin ”huumediktatuuriksi” (narcodictadura). Hernándezin aikakaudella huumejengien valta on kasvanut samalla, kun armeijan kontrolli julkisesta tilasta on lisääntynyt, onpa armeijan alaisuuteen jopa luotu uusia puolisotilaallisia iskuryhmiä ja eliittiyksiköitä, joista on tullut ammattilaisia ihmisoikeuksien polkemisessa.

Nyt vaalit voittanut Castro kertasi huonon hallinnon jälkiä 20.11. pitämässään puheessa:

− 12 vuotta laitonta hallitusta eivät ole tehneet mitään hondurasilaisten hyväksi. He ovat vain omistautuneet omille liiketoimilleen ja valtion rahojen huijaamiseen… sillä välin, kun kansa on ollut kurjuuden ja turvattomuuden uhrina.

Yoni Rivas on Aguánin laakson maaoikeusaktivisti. Hänen kotialueellaan on kuollut satoja henkiä palmuöljy-yhtiöiden ja talonpoikien yhteenotoissa, joihin Hondurasin armeijan tiedetään osallistuneet. Etenkin alkuperäiskansat ja afrohondurasilaiset ovat kokeneet pahiten uusliberaalin väkivallan seuraukset. Rivas ei näe oikeiston ehdokasta ja pääkaupungin johdossa toiminutta Asfuraa laisinkaan varteenotettavana vaihtoehtona, sillä jos hän voittaisi, siitä seuraisi vain ”enemmän korruptiota, enemmän rikollisuutta, enemmän vainoa ja lisää sitä samaa”.

Maailmanpankin mukaan köyhyys kasvoi Hondurasissa 55 prosenttiin pandemiavuoden 2020 aikana, mikä tarkoittaisi 700 000 köyhtynyttä ihmistä. Työttömyyden sen sijaan arvioidaan lähes tuplaantuneen vuodesta 2019 vuoteen 2020. Työttömyys nousi 10,9 prosenttiin, mutta alityöllisyys kasvoi myös 60,6 prosentista 70,7 prosenttiin. Syyskuussa 2021 joka kolmannen hondurasilaisen, yhteensä 3,3 miljoonan hengen arvioidaan kärsivän päivittäisestä ruokaturvan puutteesta eli jonkinasteisesta akuutista nälästä. Ulkomaanvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen on 57 prosentin luokkaa. Keski-Amerikan väestöltään toiseksi suurimman valtion bruttokansantuote (BKT) per henki oli 2 106 euroa vuonna 2020. Suomessa kansantulo oli puolestaan viime vuonna 42 700 euroa per asukas Datosmacro.comin mukaan.

Viimeisen vuoden aikana syyskuusta 2020 syyskuuhun 2021 hondurasilaiset edustivat yli puolta Yhdysvaltojen etelärajalla pidätetystä 701 000 siirtolaisesta paikallisten tulli- ja rajavartioviranomaisten tietojen mukaan. Toisaalta hondurasilaisten siirtolaisten Yhdysvalloista tekemät rajalähetykset ovat 22 prosenttia koko maan bruttokansantuotteesta. Vähintään miljoonan hondurasilaisen arvioidaan asuvan synnyinmaansa ulkopuolella ja heistä ainakin 800 000 asuu Yhdysvalloissa. Muita kohdemaita ovat olleet Espanja, Meksiko ja Nicaragua sekä El Salvador, mutta esimerkiksi Ruotsissa asuu arviolta noin 400 Hondurasin kansalaista. Kaikkiaan Hondurasissa on 9,5 miljoonaa asukasta.

Pandemian lisäksi Honduras koki vuoden 2020 aikana kaksi hurrikaania kahdessa viikossa: Eta (240 km/h) ja Iota (260 km/h). Suurta inhimillistä kärsimystä aiheuttaneita luonnonkatastrofeja pidetään Hondurasin historian pahimpina ja niiden vahinkojen hintalappu ylsi ainakin 15 miljardiin dollariin. Honduras on yksi niistä maailman valtioista, joka kärsii pahiten ilmastonmuutoksesta, vaikka sen rooli sen kasvihuonekaasujen aiheuttajana on ollut hyvin pienen pieni. Hurrikaaneissa kuoli noin sata ihmistä, mutta rankkasateiden aiheuttamista tulvavahingoista kärsi jopa neljä miljoonaa hondurasilaista, mikä on yhdessä terveys- ja talouskriisin kanssa nostanut köyhyyden sekä siirtolaisuuden uudelle tasolle. France 24:n tietojen mukaan köyhyys yltäisi vuoden 2021 lopussa jo 80 prosenttiin ja työttömien määrä kahteen miljoonaan.

Tämän vuoden maaliskuun 30. päivä New Yorkin tuomioistuin langetti presidentin veljelle Juan Antonio ”Tony” Hernándezille elinikäisen tuomion huumekaupasta ja muista siihen liittyvistä syytteistä kuten terveyden ja turvallisuuden vaarantamisesta sekä aseiden hallussapidosta. Entisen kansanedustajan on lisäksi palautettava Yhdysvalloille 148,5 miljoonaa dollaria vahingonkorvauksien muodossa. Kokaiinikauppiaana tunnetun veljen pidätys tapahtui jo tosin 2016. Sama kohtalo voi odottaa virkakautensa päättävää syytesuojansa menettävää presidenttiä, jonka väitetään kanavoineen huumekartellien lahjusrahaa puolueensa kampanjoihin. Sen vastineeksi hän on tiettävästi tarjonnut suojelusta rikosjärjestöille. Huumerikosepäilyt ovat myös kiristäneet Yhdysvaltojen ja Hondurasin välisiä suhteita.

Hernández on kiistänyt syytteet ja pitänyt niitä huumekartellien keinona hakea kostoa tai pyrkiä vähentämään rikostuomioitaan tarjoutumalla niin sanotuiksi suojelluiksi todistajiksi. Kuitenkin huumejengien lahjusrahan vastaanottamisesta löytyy useita asiakirjoja ja todistajalausuntoja. Osa Hondurasin kansasta on uskonut Hernándezin luomaan imagoon lain ja järjestyksen vaalimisesta. Nähtäväksi jää, päätyykö valtiota rikollispomon elkein johtanut JOH vielä telkien taakse.

Vallankaappauksen uhriksi joutunut Zelaya kommentoi presidentin veljen tuomiota ironiseen sävyyn maaliskuun lopussa:

− Tuomari Castellin Yhdysvaltain tuomioistuimessa määräämä elinkautistuomio JOH:in veljelle on raa’an 2009 väkisin valtaan nousseen diktatuurin lopun alku. Paradoksaalisesti Yhdysvallat tuki JOH:ta ja on suojellut häntä rikoksineen ja vaalivilppeineen.

Kiitos vasemmiston vaalivoitosta kuuluu Hondurasin poliittisesti tietoiselle kansalle, joka uskalsi sanoa tiukan ein uusliberalismille, autoritäärisyydelle ja korruptiolle. Sen sijaan se sanoi kyllä köyhyyden poistamiselle, omaehtoiselle osallistavalle kehitykselle ja oikeusvaltiolle.

Hallitusohjelma Hondurasin uudistamiseksi

Castron on määrä aloittaa siitä, mihin hänen miehensä jäi, mitä tulee Hondurasin julkisen elämän kokonaisvaltaiseen uudistamiseen. Siksi ei ole mikään ihme, että maan historian ensimmäisen naispresidentin kärkiehdotuksiin lukeutuu uuden perustuslain laatiminen.

“Demokraattisen sosialismin” ajajaksi itsensä laskeva Castro haluaa helpottaa ankaria aborttilakeja, vähentää pankkien ulkomaisista rahalähetyksistä veloittamia maksuja, luoda korruptionvastaisen komission YK:n tuella ja kumota sarjan oikeistohallitusten säätämiä lakeja.

Tuleva presidentti joutui vaaleissa kohtaamaan isolla rahalla tehdyn mediakampanjan vasemmistoa vastaan. Medioiden ehdoton enemmistö asettui tukemaan avoimesti oikeistoa, mutta Castron kansanliike kasvoi etenkin sosiaalisen median avulla. Kansallispuolue pyrki leimaamaan sattumoisin kuubalaisen vapaustaistelija Fidel Castron sukunimeä kantavan naispoliitikon vaaralliseksi “kommunismin” troijanhevoseksi.

Hallituksen suunnitelma Hondurasin uudelleen perustamiseksi (Plan de Gobierno para Refundar Honduras) on 68-sivuinen 16 lukua sisältävä asiakirja, joka korostaa muun muassa demokraattisia tavoitteita, etenkin kansalaisten osallistamista, ihmisoikeuksien takaamista, rauhan rakentamista, korruption vastaista taistelua, suurempia panostuksia terveyteen ja koulutukseen, turvallisuuteen sekä siirtolaisuuden ehkäisemiseen. Toisaalta se hahmottelee suuntaviivoja vaihtoehtoiselle taloussuunnitelmalle, joka rakentuisi karjatalouden ja ruokaomavaraisuuden kehittämiseen, kestävään metsätalouteen ja luonnonsuojelun parantamiseen, teolliseen kehitykseen ja turismiin.

Valtion budjetti aiotaan valjastaa kansan enemmistön palvelemiseen. Ohjelmassa listataan tavoitteita eri aloille ja eri yhteiskuntaryhmille. Ulkopolitiikassa tullaan painottamaan kansalaisnäkökulmaa ja keskiamerikkalaisuutta sekä itsemääräämisoikeutta ja solidaarisuutta. Taipein itsenäisyyden tunnustaminen on vaikeuttanut Kiinan ja Hondurasin keskinäisiä suhteita, mutta nyt tähänkin pulmaan ollaan puuttumassa, jotta suhteet idän jättiläiseen voidaan palauttaa täysin yhteistyökykyisiksi. Latinalaisessa Amerikassa on odotettavissa, että Honduras pyrkii lähempiin suhteisiin muiden vasemmistohallitusten kanssa, mikä vahvistaa edelleen alueellisia inhimillisen ja oikeudenmukaisen politiikan periaatteita.

Castron vaalisivustolta voi löytää 30 vaalilupausta. Tässä käännös kymmenestä ensimmäisestä sitoumuksesta, jotka uusi hallitus on luvannut toteuttaa:

1. Taistelen ja tuen diktatuurin lakien kumoamista: turvallisuus- ja puolustusneuvoston laki, salaisuuslaki, salakuuntelulaki, työllisyys- ja talouskehitysvyöhykkeiden laki (ZEDE), liittoutumalaki, kansallisen kongressin laki ja muut voimassa olevat lait, jotka hyväksyttiin vuonna 2013 lainsäädäntöverenvuodossa diktatuurin muodostamiseksi.

2. Hallitukseni ensimmäisenä päivänä kutsun koolle kansanäänestyksen, jotta ihmiset järjestävät ja valitsevat alkuperäisen perustuslakikokouksen, joka kirjoittaa uuden perustuslain.

3. Määrään kansaa palvelevien valtionyhtiöiden elvyttämisen: sähköyhtiö ENEE, tietoliikenneyhtiö HONDUTEL, vesi- ja viemäripalvelu SANAA, lentokentät, satamat ja maksuttomat moottoritiet.

4. Säädän presidentin lentokoneen, valtion luksusajoneuvojen, välittömän myynnin, virkamiesten korkeiden ja suhteettoman suurien palkkojen sekä kaikkien liioiteltujen kulujen alennuksen; ohjelmien ja laitosten, jotka toistavat samoja toimintoja.

5. Aion perustaa taloussuunnittelun ja sosiaalisen kehityksen ministeriön, jotta Hondurasin valtio voi järjestää resurssinsa inhimillisen kehityksen hyväksi, joka hylättiin uusliberaalin mallin soveltamisen vuoksi.

6. Avaan välittömästi diplomaattiset ja kaupalliset suhteet Manner-Kiinan kanssa.

7. Alennan sähkön hintaa, jotta yksityiset yritykset, erityisesti mikro-, pienet ja keskisuuret yritykset, olisivat kilpailukykyisempiä ja köyhimpien ei tarvitsisi maksaa sähkökustannuksia.

8. Tarkistamme ja puramme laillisesti valtion ylihintaan myöntämät sähkösopimukset maksamalla kohtuullista hintaa.

9. Alennan polttoaineveroja ja meillä on oleva, kuten kansalaisvallan (Poder Ciudadano) hallituksessa, Keski-Amerikan halvimmat polttoaineet.

10. Määrään BANADESA:n, valtionpankin, joka tulee tukemaan suoraan maataloussektoria ja epävirallista sektoria, uudelleen avaamisen.

Näin Castro puhui kansalle sen jälkeen, kun vaalineuvosto oli julkaissut ensimmäiset tulokset.

Teksti: Sami Laaksonen

Lähteet: Los Angeles Times, BBC News Mundo, France 24, TeleSUR, Página 12, Xiomarapresidenta.com, El Periódico, etc.

Meksikon presidentti johti YK:n turvallisuusneuvoston kokousta ja teki rohkean ehdotuksen 750 miljoonan köyhimmän maapallon asukkaan suorasta rahallisesta avustamisesta, joka perustuisi tuhannen rikkaimman henkilön ja tuhannen vauraimman yrityksen lahjoituksiin sekä 20 suurimman talouden panostuksiin. Tavoitteena on maapallon laajuisen hyvinvointivaltion luominen, jotta konfliktien taustasyyt voitaisiin eliminoida.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador, joka viettää 68-vuotissyntymäpäiväänsä 13.11., teki nopean 20 tunnin vierailun New Yorkiin, jossa hän sai meksikolaissiirtolaisilta poikkeuksellisen lämpimän vastaanoton. Siirtolaisten ei tällä kertaa tarvinnut protestoida moraalittomien rikollisten hämäriä liiketoimia, korruptiota ja murhia vastaan, kuten ennen oli tapana. Meksikon sisäpolitiikassa on koettu viime vuosina täysi 180 asteen suunnanmuutos, mistä kertoo myös siirtolaisten halukkuus järjestää maansa presidentin juhlistamiseksi varsinainen kansanjuhla (AMLOFest).

Meksiko valittiin kesäkuussa 2020 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston (UNSC) kaksivuotiseksi väliaikaiseksi jäseneksi 187 äänen turvin. Kyseessä on viides kerta, kun Meksiko osallistuu tähän YK:n arvovaltaisimman elimen toimintaan. Meksiko toimii turvaneuvoston puheenjohtajana marraskuun ajan. Tämän vuoksi myös presidentti kävi New Yorkissa pyrkiäkseen tarjoamaan ratkaisuja maailman yhteisiin ongelmiin.

Marraskuun aikana Meksiko järjestää kolme erityistä keskustelutilaisuutta. Niistä ensimmäistä 9.11. saapui johtamaan itse presidentti. Agenda koski korruptiota, epätasa-arvoa, syrjäytymistä ja aseellisia konflikteja. Toinen keskustelu pohtii asekaupan, etenkin käsiaseiden, ongelmia ja niiden vaikutusta kansainväliseen turvallisuuteen. Kolmas tilaisuus käsittelee YK:n sisäistä yhteistyötä ja sen tehostamista sekä turvallisuuspolitiikkaa ennaltaehkäisevästä näkökulmasta. Meksiko johtaa myös Afganistanin, Syyrian ja Jemenin, Iranin, Somalian ja Libyan tilanteen seurantaa. Meksikon prioriteetteihin kuuluvat lisäksi muun muassa naisten oikeudet ja rauhanpolitiikka.

YK:ssa Pohjois-Amerikan 126 miljoonan hengen kansakuntaa edustaa kansainvälistä kokemusta omaava akateemikko Juan Ramón de la Fuente, jota tukee 22 hengen lähetystö. Meksikon kausi turvallisuusneuvostossa alkoi 1.1.2021 ja se päättyy 31.12.2022. Turvallisuusneuvoston muodostavat viisi pysyvää jäsentä: Kiina, Yhdysvallat, Venäjä, Ranska ja Iso-Britannia sekä kymmenen väliaikaisjäsentä: Viro, Intia, Irlanti, Kenia, Niger, Norja, Saint Vincent ja Grenadiinit, Tunisia sekä Vietnam.

Presidentti López Obrador pitää korruptiota suurimpana ongelmana ja näkee sen tärkeimmäksi eriarvoisuuden synnyttäjäksi. Siksi hän ehdottaakin puheessaan niin sanottua ”Veljeyden ja hyvinvoinnin maailmanlaajuista suunnitelmaa”, johon investoitaisiin biljoona tai tuhat miljardia (miljoona miljoonaa) dollaria joka vuosi 750 miljoonaan äärimmäisessä köyhyydessä elävän ihmisen auttamiseksi heille suoraan käteen maksettavin tukivaroin. Esitän seuraavaksi kokonaisen käännöksen 20 minuutin mittaisesta puheesta, joka ravisutteli maailmanpolitiikan tavanomaisia kankeita kaavoja.

Korruptio ja köyhyys ihmiskunnan ongelmien kärjessä

Hänen ylhäisyytensä António Guterres, YK:n pääsihteeri;

Tämän YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet, ei-pysyvät jäsenet;

Naiset ja herrat:

En ala puhumaan turvallisuudesta sotilaallisen voiman synonyyminä tai perusteena voimankäytölle ketään vastaan. Sen sijaan lähestymistapani perustuu siihen, mitä tuo vapauksien titaani väitti, Pablo Nerudan mukaan, joka oli presidentti Franklin Delano Roosevelt sillä hetkellä, kun Yhdistyneet kansakunnat luotiin: oikeus peloista ja kurjuudesta vapaaseen elämään, joka on edelleen vankin kulmakivi kaikkien yhteiskuntien ja valtioiden turvallisuudelle.

Suurin este tämän oikeuden käyttämiselle on korruptio sen kaikissa ilmenemismuodoissa: ylikansalliset mahdit, yltäkylläisyys ja turhanpäiväisyys eliitin elämänmuotoina; uusliberaali malli, joka sosialisoi tappiot, yksityistää voitot ja kannustaa luonnonvarojen ja kansojen sekä kansakuntien ryöväämiseen.

Se on korruptiota, kun tuomioistuimet rankaisevat niitä, joilla ei ole rahaa ostaa syyttömyyttään ja suojelevat ökyrikkaita ja suuria yritysryppäitä, jotka varastavat valtionkassasta tai eivät maksa veroja; korruptio on niiden ihmisten rankaisematta jättämistä, jotka peittelevät ja piilottavat laittomia varoja veroparatiiseissa; ja niin sanottujen korppikotkarahastojen osakkeenomistajien ja hallinnoijien harjoittama koronkiskonta on korruptiota, joka ei johda edes kunnioituksen menettämiseen.

Olisi tekopyhää jättää huomiotta, että planeetan pääasiallisin ongelma on korruptio sen kaikissa ulottuvuuksissa: poliittinen, moraalinen, taloudellinen, oikeudellinen, verotuksellinen ja rahoituksellinen. Olisi hölmöä sivuuttaa korruptio ensisijaisena epätasa-arvon, köyhyyden, turhautumisen, väkivallan, muuttoliikkeen ja vakavien sosiaalisten konfliktien syynä.

Olemme arvotaantumassa, koska koskaan ennen maailman historiassa ei ole kertynyt niin paljon vaurautta niin harvoihin käsiin vaikutusvaltaisuuden väärinkäytöksien ja muiden ihmisten kärsimyksen kustannuksella, yksityistäen sitä, mikä kuuluu kaikille tai millä ei pitäisi olla omistajaa; lakeja väärentäen moraalittomuuksien laillistamiseksi; tärvellen sosiaaliset arvot, jotta sietämättömyydet saataisiin vaikuttamaan hyväksyttäviltä liiketoimilta.

Otetaan esimerkiksi se, mitä tapahtui COVID-19-rokotteen jakelussa. Sillä välin, kun yksityiset lääkeyhtiöt ovat myyneet 94 prosenttia rokotteista, YK:n köyhille maille luoma COVAX-mekanismi on jakanut hädin tuskin 6 prosenttia; tuskallinen ja raju epäonnistuminen.

Tämän yksinkertaisen tosiasian pitäisi saada meidät myöntämään se, mikä on selvää: nykymaailmassa itsekkyys ja yksityisluonteinen kunnianhimo syrjäyttävät pyyteettömyyden ja terveen maalaisjärjen; yhteistyön henki menettää jalansijaa voitontavoittelun edessä, ja sen mukana liu’umme sivilisaatiosta alkukantaisuuteen ja kuljemme kuin vieraantuneina, unohtaen eettiset periaatteet ja kääntäen selkämme ihmiskunnan piinoille.

Jos emme pysty kääntämään konkreettisilla toimilla näitä suuntauksia toisinpäin, emme pysty ratkaisemaan yhtäkään muista maailman kansoja vaivaavista ongelmista.

Mitä teemme Meksikossa?

Olemme soveltaneet kaavaa, jonka mukaan korruptio tukahdutetaan ja kaikki vapautuneet rahat kohdistetaan ihmisten hyvinvointiin, kriteerillä ”kaikkien hyväksi, köyhät ensin”.

Köyhien ensisijaistaminen edellyttää lisäksi, että oletetaan, että rauha on tulosta oikeudenmukaisuudesta ja ettei mikään maa voi olla elinkelpoinen, jos syrjäytyminen ja kurjuus jatkuvat ja lisääntyvät. Siksi olemme sitä mieltä, että lopullinen ratkaisu elää ilman pelokkuutta, riskejä ja väkivaltaa on päästä eroon työttömyydestä, suosia nuorten osallistamista työhön ja opiskeluun, välttää perheiden hajoamista, sosiaalista rappiota ja kulttuuristen, moraalisten, henkisten arvojen menettämistä.

Meksikossa maan rauhoittaminen saattaa viedä meiltä aikansa, mutta varmin tapa on huolehtia taustasyistä, kuten teemme; esimerkiksi tarjoamalla nuorille opiskelu- ja työmahdollisuuksia, jotta he eivät jää kiinni rikollisuuteen. Todellinen voitto rikollisryhmistä tulee aina koostumaan heidän siemenperunojensa ja reservijoukkojensa poiskitkemisestä.

Tällä samalla mittapuulla käymme muuttoliikkeen ilmiön kimppuun. Tärkeimmät toimet eivät ole voimakeinoja, vaan sellaisia, jotka tekevät kaikki ihmiset osallisiksi opiskeluun, työhön, terveyteen ja hyvinvointiin heidän omissa syntymä- tai asuinpaikoissaan, jotta he eivät joutuisi jättämään kyliänsä nälän tai väkivallan vuoksi ja vain he, jotka haluavat muuttaa pois maasta, tekevät niin: muuttoliike olkoon vapaaehtoista eikä pakotettua; henkilökohtainen päätös, ei väestötieteellisten mittasuhteiden ilmiö.

Esitin äskettäin kunnioittavasti presidentti Bidenille uuden tavan kohdata siirtolaisilmiö: ohittamatta tarvetta panna järjestykseen muuttovirtauksia, välttää hallitsemattomuutta ja väkivaltaa sekä taata ihmisoikeudet; ehdotin hänen soveltavan välittömästi kolmeen sisarvaltioon kahta ohjelmaa, joita toteutamme menestyksekkäästi Chiapasissa, Keski-Amerikan naapuriosavaltiossa.

Tänä päivänä istutamme sinne 200 000 hehtaaria hedelmä- ja puutalouteen soveltuvia lajikkeita, ja tämä ohjelma työllistää 80 000 maanviljelijää. Samoin 30 000 nuorta, jotka saavat minimipalkan kouluttautuakseen työpajoissa, yrityksissä ja muussa tuottavassa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa, työskennelläkseen oppisopimuskoulutuksessa kyseisessä Kaakkois-Meksikon osavaltiossa. Jos näitä kahta toimenpidettä sovellettaisiin välittömästi Guatemalassa, Hondurasissa ja El Salvadorissa, voitaisiin taata, että nämä noin 330 000 ihmistä, jotka ovat nykyään vaarassa muuttaa työttömyyden vuoksi, jäisivät asumaan omiin maihinsa.

Mielestäni YK:n tulisi soveltaa näitä ehdotuksia, jotta voitaisiin pureutua köyhien maiden ongelmien ytimeen. On välttämätöntä, että kansainvälisen yhteisön tärkein organismi herää talviunestaan ​​ja irtaantuu rutiineistaan, muodollisuuksista; että se uudistetaan ja että se tuomitsee korruption ja torjuu sitä maailmassa; että se taistelee planeetalla leviävää epätasa-arvoa ja sosiaalista huonovointisuutta vastaan. Päättäväisemmin, syvemmin, näkyvämmin ja enemmän johtajuutta osoittaen.

Tämän järjestön historiassa ei ole koskaan tehty mitään todella merkittävää köyhien hyväksi, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä luoda oikeudenmukaisuutta. Tänään on aika toimia syrjäytymistä vastaan puuttumalla sen syihin, ei vain sen seurauksiin.

Tämän ajatuksen mukaisesti Meksikon edustusto tulee esittämään lähipäivinä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokoukselle Veljeyden ja hyvinvoinnin maailmanlaajuista suunnitelmaa (Plan Mundial de Fraternidad y Bienestar). Tavoitteena on turvata oikeus ihmisarvoiseen elämään 750 miljoonalle ihmiselle, jotka selviytyvät päivistään alle kahdella dollarilla.

Meksikon ehdotus Veljellisen maailman hyvinvointivaltion (World State of Fraternity and Welfare) luomiseksi voidaan rahoittaa vähintään kolmesta lähteestä peräisin olevalla rahastolla: keräämällä vuosittain 4 prosentin vapaaehtoinen panostus maapallon tuhannen rikkaimman ihmisen omaisuudesta. Samanlainen tuhannen tärkeimmän yksityisen yrityksen tukimuoto niiden arvosta maailmanmarkkinoilla ja 0,2 prosentin yhteistyöapu kunkin G-20-ryhmän jäsenmaan bruttokansantuotteesta. Jos tämä tulotavoite saavutetaan, rahasto voisi kerätä noin biljoona [tuhat miljardia] dollaria vuosittain.

YK voisi vuosiraportissaan varata yhden päivän tunnustusten tai solidaarisuustodistusten myöntämiseksi ihmisille, yrityksille ja hallituksille, jotka erottuvat edukseen humanitaarisen kutsumuksensa vuoksi ​​ja auttavat rahoittamaan veljeys- ja hyvinvointisuunnitelmaa.

Tämän rahaston resurssien tulee tavoittaa edunsaajansa suoraan, ilman minkäänlaisia välikäsiä, sillä kun köyhien auttamiseen oletettavasti tarkoitettuja varoja annetaan kansalaisyhteiskunnan järjestöille tai muun tyyppisille järjestöille, en halua yleistää, mutta monissa tapauksissa rahat jäävät byrokraattisiin koneistoihin, ylellisten toimistojen maksamiseen, neuvonantajien ylläpitämiseen, tai ne ohjataan muualle, eivätkä ne siten päädy edunsaajille. Tästä syystä korostan, että edunsaajille tarkoitettujen varojen on mentävä perille suoraan, ilman yhtäkään välikättä, henkilökohtaisen pankkikortin tai sähköisen kukkaron avulla.

Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto voisivat tehdä yhteistyötä tarvittavan rakenteen luomiseksi ja toteuttaa ensi vuodesta alkaen maailman köyhimpien väestönlaskennan ja kun kohdeväestö olisi määritelty, kussakin maassa, alkaa resurssien jakaminen vanhusten, vammaisten tyttöjen ja poikien eläkkeisiin; opiskelijoiden apurahoihin; viljelijöiden ja nuorten tukiin, jotka työskentelevät harjoittelijoina tuotantotoiminnassa, sekä tarjoamalla ilmaisia ​​rokotteita ja lääkkeitä.

En usko, sanon sen vilpittömästi, että kukaan tämän turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenistä vastustaisi ehdotustamme, koska siinä ei viitata ydinaseisiin tai sotilaallisiin hyökkäyksiin, eikä se vaaranna minkään valtion turvallisuutta. Päinvastoin se pyrkii rakentamaan vakautta ja rauhaa niitä kohtaan suunnatun solidaarisuuden kautta, jotka eniten tarvitsevat tukeamme. Olen varma, että kaikki, rikkaat ja köyhät, lahjoittajat ja edunsaajat, tulemme olemaan rauhallisempia omantuntomme kanssa ja elämään suuremmalla moraalisella voimalla. Muistelen tässä sitä, mitä Adam Smith sanoi: ”Vaikka ihminen haluaisi kuvitella olevansa kuinka itsekäs tahansa, hänen luonteessaan on ilmiselvästi joitain elementtejä, jotka saavat hänet kiinnostumaan toisten kohtaloista siten, että heidän onnensa on välttämätöntä hänelle, vaikka hän ei saisi siitä mitään, paitsi ilon todistaa sitä.” Toisin sanoen vain olemalla hyviä voimme olla onnellisia.

Ja älkäämme koskaan unohtako, että kansojen yhteinen velvollisuus on tarjota jokaiselle tyttärelleen ja pojalleen oikeus ruokaan, terveyteen, koulutukseen, työhön, sosiaaliturvaan, urheiluun ja virkistykseen.

Lopuksi muistan kahta Amerikkamme isänmaallista hahmoa ja vapauttajaa: José María Morelos y Pavón, Meksikon kansakunnan palvelija, joka hieman yli kaksi vuosisataa sitten vaati: ”puutteenalaisuuden ja ylenpalttisuuden hillitsemistä”; ja melkein samaan aikaan Simón Bolívar vakuutti, että ”täydellisin hallintojärjestelmä on sellainen, joka tuottaa suurimman mahdollisen määrän onnea, suurimman määrän sosiaaliturvaa ja suurimman määrän poliittista vakautta”.

On kunnia olla kanssanne, YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät ja ei-pysyvät jäsenet, joka on eniten maailmanhallitusta muistuttava taho ja josta voi tulla tuloksellisin elin korruption vastaisessa taistelussa sekä jaloin hyväntekijä maan köyhien ja unohdettujen keskuudessa.

Paljon kiitoksia.

New York, 9. marraskuuta 2021

+++++

Yhdysvalloissa asuvat siirtolaiset olivat kerääntyneet YK:n päämajan ulkopuolelle Manhattanille osoittamaan tukensa Meksikon historian suosituimmalle presidentille, joka johti Yhdistyneiden kansankuntien turvallisuusneuvoston kokousta. López Obrador omisti heille etukäteen nauhoitetun puheen, jossa hän kiitti siirtolaisia maan taloudelle tärkeistä rahalähetyksistä, jotka kohdistuvat kymmenelle miljoonalle perheelle ja joiden ennustetaan tänä vuonna kasvavan ennätykselliselle 50 miljardin dollarin tasolle. Juuri siirtolaiset on yksi niistä väestöryhmistä, jotka kärsivät pahiten uusliberaalin kauden 1982−2018 epäoikeudenmukaisuuksista.

Meksikon presidentin puheen YK:n turvallisuusneuvostossa voi lukea täältä espanjaksi ja täältä toisesta linkistä englanniksi. Koko puheen voi katsoa López Obradorin YouTube-kanavalta.

Käännös- ja toimitustyö: VTT Sami T.T. Laaksonen

Lähteet: Andrés Manuel López Obradorin virallinen sivusto, Meksikon ulkoministeriö, Misión de México ONU, La Jornada, Sol de México, SDP Noticias, Forbes, etc.

Bolivian entinen presidentti Evo Morales Ayma ja Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador tapasivat toisensa Kansallispalatsissa 21.10.2021. Parituntisen keskustelun aikana kansanläheiset ja periaatteelliset vasemmistojohtajat arvioivat alueen poliittista tilannetta ja jakoivat kokemuksiaan julkisesta hallinnosta. Morales ilmaisi kiitollisuutensa henkensä pelastamisesta ja kiitti Meksikoa myös 300 000 lahjoitetusta koronavirusrokotteesta. Vastalahjaksi hän antoi López Obradorille tästä tehdyn muotokuvan.

Evo Morales Ayma toimi Bolivian presidenttinä tammikuusta 2006 marraskuuhun 2019, kunnes paikallisen opposition, armeijan, poliisin ja Amerikkojen valtioiden järjestön (OEA) yhteistyön tuloksena saatiin aikaan vallankaappaus. 20.10.2021 Evo palasi Meksikoon, joka tarjosi hänelle turvapaikan loppuvuodesta 2019. Hänet kutsuttiin avaamaan Työn puolueen (Partido del Trabajo – PT) 25. kansainvälinen vasemmistoseminaari nimeltään “Puolueet ja uusi yhteiskunta” (Los Partidos y una Nueva Sociedad). Seminaariin osallistui ainakin 120 edustajaa 45 eri maasta. Lisäksi kolmipäiväisen vierailunsa aikana Evo tapasi Meksikon presidentin Andrés Manuel López Obradorin ja pääkaupungin kaupunginjohtaja Claudia Sheinbaum Pardon. Ehtipä hän jopa käydä puhumassa Sähköasentajien ammattiliiton (SME) väelle konferenssissa ”Etelään katsoen: Meksiko ja Latinalainen Amerikka” (Mirando al sur: México y América Latina). Nykyisin Morales omistautuu 1997 perustetun puolueen Liike Sosialismiin (MAS) johtamiseen. Vierailunsa aikana maailmankuulu aimaroiden alkuperäiskansojen jäsen antoi haastattelun La Jornada-lehdelle. Tarjoan siitä seuraavaksi lähes kokonaisen käännöksen.

Meksiko on kansojen vapaustaistelijoiden koti

Kaksi vuotta vallankaappauksen ja Meksikon turvapaikan jälkeen Bolivian monikansallisen valtion entinen presidentti Evo Morales on palannut maahan osallistuakseen Työn puolueen järjestämään kansainväliseen vasemmistoseminaariin. Tämän sanomalehden yksinoikeudella tehdyssä haastattelussa Morales kertoi dramaattisista hetkistä, joita hän eli varapresidentti Álvaro García Lineran rinnalla lentääkseen Meksikoon Meksikon ilmavoimien koneella, joka lähetettiin hänen pelastamistaan varten.

Liikuttuneena, hän ilmaisi keskustelun lomassa kiitollisuutensa Meksikon toimeenpanovallan haltijalle siitä solidaarisuudesta, jota hän tarjosi niin vaikeina hetkinä: ”Haluan sanoa veljelliselle presidentti Andrés Manuel López Obradorille, kansalle, niille, jotka ovat ottaneet minut vastaan, että he todella pelastivat henkeni.”

Euroopan parlamentin jäsenet asettivat [diktaattori] Jeanine Áñezin ehdolle omantunnonvapauden Sakharov-palkinnon saajaksi. Millaisen mielipiteen se ansaitsee teiltä?

− Vierailemme Meksikossa kaksi vuotta vallankaappauksen jälkeen ja vuosi demokratian elpymisen jälkeen. Eilen, 20. lokakuuta, oli päivä, jolloin voitimme vaalit. Ja viime vuoden lokakuun 18. päivänä saimme takaisin demokratian. Oikeisto sanoi: Liike Sosialismiin-Kansojen itsemääräämisoikeuden poliittinen väline (MAS-IPSP) ei palaa hallitukseen, eikä Evo palaa Boliviaan. Tänään MAS on hallituksessa ja Evo on elossa Boliviassa ja elämme jälleen kansanvallassa, kiitos Meksikon kansan, sen presidentin sekä myös Argentiinan ja Venezuelan. Olen hyvin kiitollinen.

− Joissakin Euroopan parlamentin jäsenissä on yhä vallalla siirtomaa-Eurooppa. Mutta emme elä enää kolonialismin aikoja. Tarvitsemme Amerikan ja monikansallisen planeetan, jolla on yleismaailmallinen kansalaisuus. Ei voida ymmärtää, miten joukko Euroopan parlamentin jäseniä palkitsisi heidät, jotka käyttivät voimakeinoja, Raamattua, suorittaakseen vallankaappauksen, josta aiheutui niin monia kuolleita ja haavoittuneita.

− Olen vakuuttunut siitä, että siirtomaa-Euroopan on pohdittava sitä, että lokakuun 12. päivä 1492 oli invaasio eikä Amerikan löytäminen. Kuten isovanhempani sanoivat, sivilisaatio ei saapunut, vaan saapui ”syfilisaatio”. Se ei ollut valloitus, se oli raju rynnäkkö. Eurooppalaisten hyökkäys ei tuonut meille onnea, vaan ryöstelyä ja rasismia. He halusivat hallita meitä miekalla tai ristillä, mutta he eivät kyenneet.

− Ei voida ymmärtää, että sellaista voitaisiin palkita. Tuon koloniaalisen mentaliteetin on loputtava. Lähes 200 vuotta moraalittoman Monroen opin (1823) jälkeen alkuperäiskansojen liike ja muut yhteiskunnalliset sektorit, mukaan lukien alojensa ammattilaiset, vaativat monikansallista Amerikkaa. He uskoivat, että koko Latinalainen Amerikka kuuluu Yhdysvalloille. He ovat väärässä. Latinalainen Amerikka ja Karibia eivät ole Yhdysvaltojen takapiha.

− Sukupolvemme haluaa monikansallisen Amerikan kansoilta kansoille. Monikansallinen ei ole yhteensopiva kapitalismin tai imperialismin kanssa.

− Tästä syystä ei voida ymmärtää, että näinä aikoina jotkut Euroopan parlamentin jäsenet yrittäisivät palkita Áñezia. Se on vallankaappauspalkinto!

Evo avasi Työn puolueen 25. vasemmistolaisten muutosvoimien seminaarin Meksikossa lähes kaksi vuotta kokemansa vallankaappauksen jälkeen. Kansainvälinen seminaari kokoaa yhteen edustajia 45 maasta mukaan lukien Latinalainen Amerikka, Eurooppa, Kiina, Vietnam ja Venäjä.

—  Presidentti López Obradorin juuri julkaisemassa kirjassa sanotaan, että Meksikon ilmavoimien lentokoneen lentoonlähdön aikana, sen, joka lensi Chimorén lentotukikohtaan Cochabambassa pelastaakseen teidät, lentokonetta, jossa matkustitte, olisi ammuttu. Huomasitteko tämän hyökkäyksen?

– Lauantaina 9. päivänä [marraskuuta] lähdin La Pazista Cochabamban trooppiselle alueelle. Poliisi oli valtaamassa lentokentän. Armeija teki yhteistyötä, mutta kun aloin nousta koneesta, paikalle saapui turvallisuusjoukkojen kapteeni ja näytti minulle matkapuhelimensa viestejä, joissa luki: ”Tuokaa minulle Evo. Hänellä on 50 isoa tikkua (50 000 dollaria).”

− Sotilaat olivat jo pyytäneet eroani. Jokin Bolivian työläisten keskusliiton (COB) johtaja pyysi myös sitä. Epäilin, mutta en vielä ymmärtänyt. Maanantaina, kun olin Chimoréssa, joku sanoi: ”Jos haluamme pelastaa muutosprosessimme, meidän on pelastettava Evon henki.” Silloin minä reagoin. ”On erittäin tärkeää pysyä hengissä.”

− Minulle tuli heti mieleen Luis García Mezan vallankaappaus vuonna 1980. Kansallinen demokratian puolustuskomitea, COB, Santa Cruzin Marcelo Quiroga ja vasemmistopuolueet olivat koolla. Ne päättivät käydä vastarintaan ja kehottivat sitten vetäytymään. Kaikki tunnistivat Marcelo Quirogan ja sanoivat hänelle: ”Mene pois, Marcelo!” Marcelo ei koskaan lähtenyt, hän oli edelleen rivissä. Ja he laittoivat luodin häneen. Niinpä sanoin, että henki on pelastettava.

Hugo Chávez kertoi minulle, että kun he tekivät hänelle vallankaappauksen, hän ja Fidel Castro kommunikoivat ja Fidel sanoi hänelle: ”Pelasta henkesi heti tällä hetkellä.” Ja armeija vei hänet yhdelle saarelle. Joten siksi ajattelin, kuinka pelastaisin henkeni ja suunnittelin, kuinka pääsen pois.

− Kun sanoin presidentin lentokoneen lentäjälle, että ”meidän täytyy matkustaa Chimoréen”, hän ei halunnut tehdä niin. Me suutuimme. Minun piti soittaa Bolivian ilmavoimien (FAB) komentajalle ja kertoa hänelle: ”Mikä yleinen häpeä. Tiesitte, että minulla oli suunnitelmia päästä Chimoréen. Miksi ette anna minulle konetta?” Hän vastasi: ”Vallankaappaus on jo ollut käynnissä aamusta asti.”

Puolustusvoimat pyysivät eroani, ei vallankaappauksen viimeisenä päivänä, vaan aikaisemmin.

− Joka tapauksessa, sinä päivänä lähdin. Ilmavoimien komentaja sanoi: ”Ei, et voi käyttää presidentin lentokonetta.” Hädin tuskin pääsimme ulos. Laskeuduimme, kuten aina, Chimoréen. Kun kone pysähtyi, katsoin ympärilleni. Olimme sotilasterminaalissa emmekä kaupallisessa terminaalissa. Soitan lentäjälle ja sanon: ”Mitä tapahtui? Sulje ovi. Mennään kaupalliseen terminaaliin.” Sitä oltiin sulkemassa ja siellä näin 10, 15 auton ajavan täysillä lentoradalla. Myös johtajat, tropiikin paikallisviranomaiset ja kansalaiset olivat yllättyneitä. He odottivat minua kaupallisella lentoasemalla.

− En ollut vielä eronnut. Minulle kerrottiin, että lentokonehalli oli täynnä virkapukuisia, hyvin aseistettuja sotilaita. He eivät halunneet avata turvauloskäyntejä. Mutta lopulta he nostivat puomit saadakseen meidät pois sotilasterminaalista. Mitä se tarkoitti? Sotilasvallankaappaus oli alkanut. Sinä iltana erosimme. Yritimme antaa itsellemme turvaa.

− Seuraavana päivänä Meksikosta kotoisin oleva kone oli jo Perussa, aikaisin, kello seitsemän tai kahdeksan aamulla. He kertoivat meille, ettei sitä päästetty sisään, sille ei haluttu myydä polttoainetta. Kello 11, kun se oli lähdössä, se oli rajalla ja kone pakotettiin palaamaan kiitotielle. Puhuimme kenraalin kanssa. Hän sanoi minulle: ”Mikään sotilaslentokone ei voi tulla Boliviaan.” Se sai minut nauramaan. Sanon hänelle: ”Kenraali, tiedättekö, kuinka monta sotilaslentokonetta saapui Chimoréen uusliberalististen hallitusten aikoina? Kaksi tai kolme viikkoa sitten saapui sotilaskone Turkista. Ja sanotte minulle, että mikään sotilaslentokone ei pääse Boliviaan…” Hän vaikeni ja vastasi: ”Koska kone ei pääse tänne ilman oikeudellisia ongelmia, miksi Perusta ei tule tänne palkattu siviilikone?”

− Kun väittelimme, OEA:n suurlähettiläämme Emilio Gonzálezin kautta tuli viesti, että Yhdysvallat tarjosi lentokonetta viedäkseen minut pois Chimorésta minne vain haluan. Ajattelin: ”Tämä vie minut suoraan Guantánamoon tai Yhdysvaltoihin.”

− Lopulta meksikolainen kone saapui yöllä Argentiinan, Meksikon, Venezuelan ja Kuuban ponnistelujen ansiosta; entisten presidenttien, kuten Zapateron ja Samperin, en tiedä kuinka monen ulkoministerin työn vuoksi. Minun on tunnustettava Paraguayn presidentin panos. Kone pääsi laskeutumaan myös sen tosiasian ansiosta, että yli 10 000 kumppaniamme oli paikalla sinä päivänä. Ilman näitä 10 000 toveria ja ilman tätä kansainvälistä kanavointia, en tiedä mitä olisi tapahtunut.

− Meksikolainen lentokone saapui kello 10 tai 11 yöllä. Ajoimme ja pääsimme kiitotien päähän valmiina lähtemään, mutta kone ei lähtenyt. Se seisoi 10, 15, 20, 30 minuuttia. Miehistön komentaja kulki ohi ja sanoi meille: ”Meillä ei ole lupaa lentää.” Katsoimme toisiamme: ”Mitä me teemme? Ajakaamme takaisin kaupalliseen terminaaliin.”

− Tukijani olivat jo lähdössä, mutta koska minun ei annettu lähteä, he kokoontuivat uudelleen lentokentälle. Olimme koneen sisällä. Kapteeni sanoi meille: ”Älkää menkö ulos, täällä sisällä on kuin olisimme Meksikon alueella.”

− ”Ja nyt mitä me teemme?” − kysyimme itseltämme. En voinut enää soittaa Bolivian joukkojen komentajalle. Mutta Álvaro soitti hänelle ja sanoi: ”Komentaja, yli 10 000 talonpoikaistoveria on keskittynyt tänne. Ette päästä meitä ulos. Lentokenttä tulee kuumenemaan. Me tulemme varmasti kuumenemaan. Sotilaasi tulevat kuumenemaan. Ja se on oleva sinun vastuullasi.”

− Lähdimme jälleen, noin 11, melkein 12. Siellä oli siviilejä, poliiseja ja sotilaita, jotka olivat epäilyttävästi liikekannalla. Alueemme kansanedustaja ja johtajamme ottivat haltuunsa lennonjohtotornin.

− Eilen minulle annettiin tämä [Meksikon presidentin] kirja ”Matkan puolivälissä” (A la mitad del camino), joka kertoo koko tarinan. Yllätyin. Olen lukenut sitä vähän. Se tuo julki meksikolaisveljien miehistön tiedot. Minulla on aina ollut oppositioon soluttautuneita ihmisiä ystävinä. He paljastivat minulle, että oikeisto katuu sitä, ettei se tappanut minua vallankaappauksen aikana.

Evo Morales seurueineen tapasi myös Ciudad de Méxicon kaupunginjohtaja Claudia Sheinbaumin (keskellä Evon oikealla puolella). Ilmapiiri oli rento, iloinen ja rakentava. Samat sanat kuvaavat koko bolivialaisjohtajan vierailua Meksikoon.

— Millaisena näette Latinalaisen Amerikan yhdentymisprosessin? Luuletteko, että vapaakauppa voi olla väline mantereen maiden lähentymiselle vai millaisten akselien varassa sen tulisi tapahtua?

– Talousmallimme ei perustu vapaaseen kauppaan. Se on täydentävyyden ja solidaarisuuden kauppaa. Näin olemme voineet taata talouskasvun, mutta luoneet myös uuden politiikan varallisuuden uudelleenjaossa.

− Voi olla, että jollain mantereella, Euroopassa tai Aasiassa jokin tuote on kilpailukykyinen. Jos haluamme vähentää syviä taloudellisia eroja, kaupan kysymys on täydentävää tukea.

− Olemme edenneet valtion osallistumisen emmekä pelkästään markkinoiden perusteella. Ainoa tapa integroida itsemme on täydentävyysperiaate. Mitä sen parempaa onkaan kuin keskustella siitä, mikä politiikka, mitkä ohjelmat, mitkä hankkeet hyödyttävät vähävaraisimpia ihmisiä, ihmisiä, jotka tarvitsevat valtion läsnäoloa. Kokemuksemme suuri etu on, miten se yhdistää taistelun yhteiskunnallisista vaatimuksista rakennemuutosehdotuksiin.

− Näen Latinalaisen Amerikan suurella toivolla. Kaikki Yhdysvaltojen politiikat ja opit epäonnistuvat. Liman ryhmää (Grupo de Lima) ei juuri enää ole. Missä on Tyynenmeren allianssi (Alianza del Pacífico)?Huumekaupan torjuntaa käytetään tekosyynä geopoliittiselle valvonnalle, luonnonvarojamme ryöväämiselle ja kun kansallistamme. Olemme osoittaneet, että huumekauppaa on mahdollista vastustaa.

− Tietenkin meillä on heikkouksia, mutta ensi vuonna on melkein varmaa, että jotkut presidenttikamppaillut voitetaan. Meillä ei mene niin huonosti Chilessä eikä Kolumbiassa. Toivoa on. Jos tulokset ovat hyviä, Latinalainen Amerikka palaa Kirchnerin, Hugo Chávezin, Correan aikoihin.

Evo puhui myös vuonna 2009 pääkaupungin metropolialueen julkisen sähköyhtiön (Luz y Fuerza del Centro) laittomasta lakkauttamisesta vastarintansa aloittaneen sähköalan työntekijöiden ammattiliiton (Sindicato Mexicano de Electricistas) väelle sen järjestämässä seminaarissa, jossa katse käännettiin etelään.

— Millaisena näette Kiinan läsnäolon Latinalaisessa Amerikassa? Onko se apu vai este?

– Kun olin presidentti, Yhdysvaltojen kanssa ei ollut sopimusta. Se ei ole vain kulttuurillinen tai poliittinen kysymys. Pitää tietää, mikä on kapitalismin rooli imperialismissa. On tärkeää, että meillä on tiettyjä suurvaltoja liittolaisina, ei imperiumeja, kuten Venäjä, Kiina, Intia ja eräitä Euroopan maita. Se on myös ollut vahvuutemme. Ja tehkäämme liitoksia ilman pelkoa tai uhkauksia Kuuban, Venezuelan ja Iranin kanssa.

− Ollessani presidenttinä Yhdysvaltojen suurlähettiläs vieraili luonani. Hän pyysi minua hätäkokoukseen. Minulla oli täysi kalenteri, ja sanoin hänelle: suurlähettiläs, minulla on aikaa vain kello viisi aamulla. Kello viisi aamulla hän tuli paikalle yksin. Koska ennen, kuuntele minua hyvin, veljeni toimittaja, kun Yhdysvaltain suurlähettiläs saapui palatsiin, hänen ylimielisyytensä otti vallan. Hän sanoi minulle: ”Ette voi olla diplomaattisuhteissa Kuuban, Venezuelan tai Iranin kanssa.” Olisin heittänyt hänet ulos sillä hetkellä, mutta pelkästä kunnioituksesta vastasin: ”Aiomme ylläpitää keskinäiseen kunnioitukseen perustuvia suhteita kaikkien kanssa. En tarvitse mitään ohjeita tai suosituksia.”

− Vuonna 2008 suurlähettiläs rahoitti vastustajiemme vallankaappausta, separatismia. Hän meni rajoitettuihin tapaamisiin oppositiokuvernöörien kuten Rubén Costasin kanssa. Muistan sen tarkasti. Olin käynnistämässä ohjelman uusien työpaikkojen luomiseksi nuorille. Selitin ja selitin eivätkä nuoret taputtaneet. Otin hetkestä vaarin ja sanoin: ”Minulla on vakava ongelma Yhdysvaltain suurlähetystön kanssa. Suurlähettiläs tekee salaliittoja. Päätin julistaa Yhdysvaltain suurlähettilään ei-toivotuksi henkilöksi.” Nuoret taputtivat tälle, mutta eivät työllisyystoimille.

− Päätin keltään kysymättä. Joskus sinun on otettava hetki haltuusi voimalla ja rohkeudella. Varapresidentti soittaa minulle ja kysyy: mitä tapahtui Evo?

− Otin autokyydin ja ohittaessani ulkoministeriön soitan ulkoministeri David Choquehuancalle. David, kerron hänelle, julistin juuri Yhdysvaltojen suurlähettilään ei-toivotuksi henkilöksi. Te, tehkää huomautus, joka virallistaa sen.

− ”Mitä?” − hän sanoo. ”Tapasin itse asiassa Yhdysvaltain suurlähettilään. Nyt ymmärrän hänen reaktionsa. Hän nousi ylös, istui ja tunsi olonsa epämukavaksi.”

− Jokaisella maalla on muotonsa, tyylinsä. Kiina tukee kehitystä kiristämättä meitä, ehdollistamatta meitä. Yhdysvallat haluaa soveltaa ohjelmaansa, mutta vastineeksi luonnonvarat ja peruspalvelut tulisi yksityistää ja lisäksi taistelulle huumekauppaa vastaan pitäisi laittaa tietyt ehdot. ​​Kiina antaa sinulle tunnustusta, se ei aseta sinulle ehtoja. Se on tuo syvällinen ero. Sama pätee Venäjään ja muihin maihin.

− Kokemukseni mukaan riitelemme imperiumin kanssa, mutta emme muiden suurvaltojen kanssa. Tasapainotamme itseämme hyvin, jotta maamme ei jäisi eristyksiin. Presidenttinä oleminen tarkoittaa hyvien kauppojen tekemistä maallesi. Tämän opin ja olemme siinä tehtävässä tällä planeetalla.

Morales ja kiihkeistä puheenvuoroistaan tunnettu Työn puolueen (PT) kongressiedustaja Gerardo Fernández Noroña ennättivät tavata toisensa kesken eduskunnan alahuoneen monipäiväisen budjettirupeaman, jonka aikana käytiin läpi yli 500 muutosehdotusta.

— Oliko taaksepäin katsottuna virhe asettua uudelleen ehdokkaaksi vai ei?

– Meidän on mentävä ytimeen: se ei ollut egon, vaan sosiaalisten liikkeiden ajamaa. Viimeisessä kongressissamme poliittinen välineemme päätti: ”Ainoa ehdokkaamme on Evo Morales.” Sanoin: ”Aion mennä Chapareen istuttamaan tambaquita (makean veden kalaa).” Mutta se oli melkein koko bolivialaisen kansan päätös.

− Aluksi sanoin, että ehkä se oli virhe. Mutta kansa ei ollut väärässä: vallankaappausoikeisto on tuhonnut taloutemme lyhyessä ajassa. Oikeisto tietää jo, että ellemme tee virheitä, se ei koskaan voita meitä vaaleissa.

−Meillä on poliittinen projekti ja ohjelma, joka takaa kansan vapautumisen. Tämä talousohjelma perustuu kansallistamiseen. Joka vaaleissa kohtaamme toisemme, yksityistäjät ja kansallistajat. Kansa oli oikeassa pyytäessään jatkuvuutta.

− Jokaisella maalla on oma erikoisuutensa. Bolivian jatkuvuus kyseenalaistetaan, mutta Espanjasta ei puhuta mitään, vaikka siellä myös taataan yhtäjaksoisuus.

— Olet tänään puolueesi, MAS:in ja yhteiskunnallisen liikkeen johdossa. Kuinka monimutkainen on suhde saman puolueen muodostamaan hallitukseen?

− Julkinen hallinto on Lucho Arcen johtajuuden alaisuudessa. Presidenttimme on se, joka päättää. Evo puheenjohtajana tai liittojen puheenjohtajana ei voi painostaa tai asettaa ehtoja. Minulla on velvollisuus tehdä ehdotuksia, välttää ongelmia ja hän, Lucho, hallinnoi.

− Meidän vastuullamme on pitää huolta ideologisesta osuudesta ja vahvistaa MAS-IPSP:n potentiaalia, yhdistää, ei aiheuttaa ongelmia. Minun vastuullani on se, miten voidaan voimistaa, vahvistaa ja yhdistää. Uskollisuus on tärkeää. Ei niinkään Evolle tai Lucholle, vaan periaatteille, jotka esi-isämme jättivät meille. Tämä taistelu juontaa juurensa 500 vuoden takaa. Meidän on oltava uskollisia isovanhemmillemme, Tupaj Katarille, Zárate Villcalle, Bartolina Sisalle, Bolívarille.

− Emme ole keksineet näitä periaatteita. Ideologia perittiin meille ja saimme sen takaisin. Mutta jos et ole anti-imperialisti, et ole vallankumouksellinen. Se on minun kokemukseni.

− Kun joku sanoo minulle olevansa itsenäinen, olevansa neutraali, he ovat aina sortavaa puolta. Opin sen vallankaappauksesta. Tämä on siis yhteistä työtä. Toiset julkishallinnossa, toiset poliittisen toiminnan vahvistamisessa kuten MAS-IPSP, yhtenäisyyden, uskollisuuden ja kurinalaisuuden parissa, mitkä takaavat rakkaan Boliviamme toivon.

— Onko teillä jotakin viestiä meksikolaisille?

− Haluan sanoa veljelleni presidentti Andrés Manuel López Obradorille, kansalle, niille, jotka ovat ottaneet minut vastaan, että he todella pelastivat henkeni. Ja nyt, tuon kirjan tietojen perusteella, se on täysin vahvistettu. Mutta meitä autettiin demokratian palauttamisessa myös Argentiinasta, Venezuelasta, Kuubasta, Nicaraguasta, Euroopasta ja Aasiasta käsin. Sellaista taistelu on. Olemme erittäin kiitollisia presidentti López Obradorille tästä suuresta humanitäärisestä eleestä. Paljon kiitoksia.

Lähde: Evo: México, casa de los que luchan por liberar a sus pueblos, La Jornada 22.10.2021.

Teksti: Luis Hernández Navarro

Käännös ja toimitustyö: Sami Laaksonen


Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard otti veljesvaltion presidentin Evo Moralesin lämpimästi vastaan niin 12.11.2019 kuin 20.10.2021 lähes kaksi vuotta Andien maan vallankaappauksen jälkeen.
López Obrador kuvaili Evoa ”Bolivian kansan uskolliseksi johtajaksi ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alkuperäiskansojen aidoimmaksi edustajaksi”.
Norjan Meksikon ja Keski-Amerikan suurlähetystön 4.9.2021 Twitterissä julkaisemassa kuvassa voi nähdä 26 opposition ja hallituksen keskinäiseen vuoropuheluun osallistujaa. Hallitus sijoittuu pöydän oikealle puolelle ja oppositio puolestaan vasemmalle puolelle. Päädyssä taas on Norjan johtamien neuvottelujen edustajisto, johon kuuluvat myös Venäjän ja Hollannin tarkkailijat. Neuvottelujen isäntämaana toimii Meksiko.

Meksikossa on aloitettu elokuun puolivälissä hallituksen ja opposition välinen vuoropuhelu, jonka välittäjänä toimii Norja. Kyse on seitsemännestä kerrasta, kun Nicolás Maduron johtama hallitus käy neuvottelupöytään opposition edustajien kanssa. Neuvotteluja on nyt käyty kolmeen otteeseen: 13.−15.8, 3.−6.9 ja 25.−27.9. Jo lajissaan neljäs rauhanneuvottelujen kierros piti pitää 17.−20.10., mutta se peruuntui sen jälkeen kun venezuelalais-kolumbialainen diplomaatti ja Maduron läheinen yhteistyökumppani Alex Saab luovutettiin laittomasti Cabo Verdestä Yhdysvaltoihin 16.10. Sopuun on päästy jo muun muassa marraskuun vaaleista, joihin myös Euroopan unioni lähettää vaalitarkkailijansa. EU ei ole tarkkaillut vaaleja Venezuelassa sitten vuoden 2006. Noin sadan hengen ryhmää johtaa portugalilainen europarlamentaarikko ja sosialisti Isabel Santos. Osapuolet ovat myös puolustaneet yhteen ääneen Venezuelan aluevaatimuksia Esequibossa Guyanan rajalla sekä tuominneet syyskuun lopussa tapahtuneet venezuelalaisiin siirtolaisiin Chilen Iquiquessa kohdistuneen rasistisen häirinnän, joka johti pakolaisleirin polttamiseen. Ne ovat myös päässeet yhteisymmärrykseen Venezuelalle kuuluvien ulkomailla olevien jäädytettyjen varojen takaisin hankkimisesta. Näitä varantoja on tarkoitus käyttää ennen kaikkea rokotuksien hankkimiseen. Varapresidentti Delcy Rodríguez ilmoitti lisäksi 4.10., että maa avaa uudelleen kaupallisen rajansa Kolumbian kanssa, joka on ollut suljettuna helmikuusta 2019 lähtien.

Venezuelan oppositio on vaihtanut strategiaa eikä tavoittele enää presidentti Nicolás Maduron syrjäyttämistä kaikin keinoin. Sitä vastoin syksyllä 2021 on käynyt selväksi, että se tavoittelee “demokraattista rinnakkaiseloa”. Demokraattisen yhtenäisyyden neuvottelupöytä (La Mesa de la Unidad Democrática – MUD) ja sen uusin muoto Yhtenäisyysalusta (La Plataforma Unitaria) koostuvat yhteensä 17 puolueryhmittymästä, mutta se tunnetaan myös G−4-ryhmänä sen suurimpien puolueiden − Acción Democrática, Un Nuevo Tiempo, Voluntad Popular ja Primero Justicia −vuoksi. Esimerkiksi väliaikaiseksi presidentiksi (de jure) tammikuussa 2019 julistautunut parlamentin entinen puheenjohtaja Juan Guaidó ja hänen oppi-isänsä sekä pitemmän linjan oppositiopoliitikko Leopoldo López ovat osa Kansantahto-puoluetta (Voluntad Popular – VP). Sen sijaan toinen oppositiopoliitikko Henrique Capriles on osa Oikeudenmukaisuus ensin -puoluetta (Primero Justicia – PJ). Jo 1941 perustettua keskustavasemmistolaista Demokraattista toimintapuoluetta (Acción Democrática – AD) taas johtaa käytännössä Henry Ramos Allup. Niin ikään keskustavasemmistolainen Uusi aika -puolue (Un Nuevo Tiempo – UNT) henkilöityy etenkin Enrique Márqueziin.

Oppositio on aloittanut rauhan vuoropuhelun Meksikossa yhdessä perustuslaillisen hallituksen edustajien kanssa. Oppositio on muuttanut strategiaansa ja se hyväksyy presidentti (de facto) Maduron hallituksen neuvottelukumppaniksi. Se ei sano luottavansa täysin vaalijärjestelmään, mutta tunnustaa Maduron hallinnon epäsuorasti hyväksymällä sen tukijoiden tekemät tasapainottavat muutokset Kansalliseen vaalineuvostoon (CNE). Venezuelan yksikamarinen eduskunta nimitti toukokuussa vaalineuvostoon kaksi opposition jäsentä. Hallituksella on yhä kolme edustajaa viiden hengen päätöksentekoelimessä. Sen jälkeen kun Venezuelan oppositio voitti vuoden 2015 parlamenttivaalit, se boikotoi vuoden 2018 presidenttivaaleja eikä osallistunut myöskään joulukuun 2020 parlamenttivaaleihin. Marraskuun 21. päivä järjestettävissä vaaleissa ratkotaan 23 osavaltion ja 335 kunnan päättäjät. Kaikkiaan niissä äänestetään yli kolmesta tuhannesta virasta. Venezuelan asukasluku on noin 33,2 miljoonaa ja äänioikeutettuja tulevissa vaaleissa on lähes 22,2 miljoonaa. 10.10. järjestettiin Carter-instituutin valvoma virallinen vaaliharjoitus.

Nicolás Maduro saapui yllättäen Meksikoon 17.9. juuri ennen seuraavana päivänä alkanutta Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) huippukokousta. Kuvassa hänen kanssaan keskustelee Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard.

Oppositio osallistuu jälleen vaaleihin

Deutsche Wellen haastatteleman opposition kriitikkona tunnetun politiikan tutkijan Víctor Maldonadon mukaan kyse on ”22 vuoden täydellisestä romahduksesta” ja siitä ”valtavasta epäsuosiosta”, jonka voidaan havaita kohdistuvan antichavistiseen rintamaan, joka ei ole onnistunut vallan tavoittelussaan, mutta on joutunut luopumaan matkan varrella lähes kaikista periaatteistaan. MUD:in ja PU:n julkilausumassa, jonka Marianela Anzola (UNT) luki 31.8., pidetään vaaleja ”hyödyllisenä taistelukenttänä” ja todetaan:

− Maamme vaikea tilanne motivoi meitä, kiireellisyyden tunne löytää pysyviä ratkaisuja kärsimyksiimme ja tavoite vahvistaa yhtenäisyyttä.

Freddy Guevara (VP) myöntää, ettei oppositio ole onnistunut presidentin syrjäyttämisessä:

− Alustavat aikeet siitä, että meidän olisi ensin saavutettava vallan anastamisen lopettaminen [Maduron syrjäyttäminen], eivät ehkä ole mahdollisia, ja meidän on etsittävä muita keinoja Venezuelan vapauttamiseksi; ehkä meidän on hyväksyttävä siirtymäkauden oikeusmekanismit.”

Maduro piti opposition osallistumasta myönteisenä merkkinä:

− Pyydän taputuksia G-4:lle [neljän suurimman oppositiopuolueen ryhmä] ja sen ilmoitukselle, pyydän suosionosoituksia, koska vaaleihin osallistumisen poliittinen ele ansaitsee aplodeja.

− Kukaan ei voi enää koskaan haaveilla vallan ottamisesta ilman, että hän on käynyt aiemmin läpi vaaliuurnat, koska venezuelalaisten ongelmat ratkaisemme me.

Toisaalta Maduro ironisoi Guaidóa, joka on pitänyt itseään maan presidenttinä, vaikka hän ei ole saanut kyseistä virkaa missään vaaleissa:

− Olen varannut yleisöaition ja popcorneja nähdäkseni hänet äänestämässä 21. marraskuuta. Tulen taputtamaan siellä, koska onnistuimme sisällyttämään hänet jälleen demokratiaan.

Juuri Guaidó on suhtautunut kriittisemmin vaaleihin osallistumiseen, sillä hän tietää, ettei se ainakaan vahvista epävirallisen presidentin jo muutoinkin pitkälti Yhdysvaltojen ja muiden valtioiden varassa olevaa tukalaksi käynyttä epävirallista valta-asemaa.

Hallitus ja sitä tukevat 13 ryhmittymää osallistuvat nimellä Gran Polo Patriótico Simón Bolívar. Oppositio taas järjestäytyy Plataforma Unitarian alaisuuteen. Lisäksi vaaleihin osallistuvat kaksi pienempää liittoutumaa eli Alianza Democrática ja Alternativa Popular Revolucionaria, jonka riveihin kuuluu muun muassa Venezuelan kommunistinen puolue (PCV).

Venezuelan väliaikaiseksi presidentiksi julistautunut Juan Guaidó ei enää nauti kansan syvien rivien tuesta. Hänen ”valtakautensa” on alusta asti ollut pitkälti riippuvainen kahdesta läheisestä liittolaisesta, Kolumbiasta ja Yhdysvalloista. Trumpin hallinto ilmoitti tukevansa Guaidóa ”sataprosenttisesti”, mutta Joe Bidenin aikakaudella tuki ei ole ollut yhtä ehdotonta. 25.2.2019 otetussa kuvassa voi nähdä Yhdysvaltojen silloisen varapresidentti Mike Pencen yhdessä Guaidón ja Kolumbiaa yhä edelleen valtavasta vastarinnasta huolimatta hallitsevan Iván Duquen kanssa. Kokoontuminen tapahtui Kolumbian ulkoministeriössä Bogotássa sen jälkeen, kun johtajat olivat osallistuneet siellä pidetyn oikeistopoliitikkojen foorumin eli Liman ryhmän (Grupo de Lima) kokoukseen.

Guaidón auttamaton ahdinko

Edellinen neuvotteluyritys Barbadoksella epäonnistui elokuussa 2019, kun Donald Trump tiukensi Venezuelan vastaisia talouspakotteita. Meksikon isännöimää uutta neuvottelukierrosta johtavat Norja ja Kolumbian rauhanneuvotteluista tunnettu diplomaatti Dag Nylander sekä siihen osallistuvat tarkkailijoina lisäksi Venäjä ja Hollanti. Osapuolet kirjoittivat yhteisymmärryksen pöytäkirjan 13.8., mikä aloitti virallisesti rauhanneuvottelut, joilla tavoitellaan Yhdysvaltojen Venezuelaan kohdistamien taloudellisten pakotteiden poistamista. Oppositiota edustaa Barutan entinen kaupunginjohtaja ja MUD:in kampanjapäällikkö Gerardo Blyde, jonka mukaan nyt pyritään ”saavuttamaan kattava sopimus, joka sopii kaikille, jossa kukaan ei tunne tulleensa lyödyksi ja jonka osaksi me kaikki voimme tuntea kuuluvamme”. Neuvottelut pyrkivät myös jo toteutumassa oleviin yhteisiin vaaleihin. Toisaalta neuvottelujen taustasyyt löytyvät pandemian hoidosta, rokotteiden saatavuuden parantamisesta, hyperinflaatiosta kärsivän kutistuvan talouden pelastamisesta sekä humanitäärisen avun vastaanottamiseen tarvittavien luottamuksen olosuhteiden takaamisesta. Hallituksen pääedustajana toimii kokenut vasemmistopoliitikko, psykiatri ja eduskunnan nykyinen puhemies Jorge Rodríguez.

The New York Times kuvaili artikkelissaan Venezuelan opposition ja sen johtajan Guaidón ahdinkoa helmikuussa 2021 tähän tapaan:

”Nykyään väkijoukot, jotka rakastivat häntä, ovat lähteneet, kansainväliset liittolaiset horjuvat ja opposition liittoutuma romahtaa, kun Maduro taas vaikuttaa vahvemmin valtaan vakiintuneelta kuin koskaan.

Alati kasvava opposition kuoro kuitenkin sanoo, että on aika luopua pyrkimyksistä muuttaa hallitusta lyhyellä aikavälillä ja keskittyä poliittiseen selviytymiseen.

Guaidón jäljellä oleva vahvuus on Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten diplomaattinen tunnustus, mutta monet Euroopan ja Latinalaisen Amerikan maat ovat etääntyneet Guaidósta hänen kongressikautensa päätyttyä 5. tammikuuta 2021. Ryhmä oikeistolaisia ​​Latinalaisen Amerikan hallituksia on lakannut pitämästä häntä Venezuelan väliaikaisena presidenttinä.

Hänen kykenemättömyytensä poistaa Maduro vallasta on asettanut Guaidón ja hänen kansainväliset liittolaisensa yhä kestämättömämpään asemaan, tunnustaa sellainen johtaja, joka ei hallitse maata, sanoi Caracasissa sijaitsevan galluptoimiston puheenjohtaja Luis Vicente León.

’Kuinka kauan voit vaatia, että presidentti on joku, jonka kanssa et voi neuvotella mistään?’, hän kysyi.

Guaidón presidentiksi julistautumisen jälkeen Yhdysvallat on käyttänyt 30 miljoonaa dollaria parlamentin tukemiseen − jota oppositio hallitsi joulukuuhun asti − ja muuhun poliittiseen toimintaan Venezuelassa, Yhdysvaltain kansainvälisen kehityksen viraston (USAID) mukaan.

Lisäksi valtiovarainministeriö hyväksyi kymmenien miljoonien dollarien siirron Maduron aiemmin hallinnoimilta yhdysvaltalaisten pankkien tileiltä Guaidón väliaikaisen hallituksen kulujen kattamiseksi.

Yhdysvaltain ulkoministeri Antony J. Blinken vahvisti viime kuussa [tammikuussa] virkaan vihkimisen kuulemistilaisuudessaan, ettei hän aio aloittaa neuvotteluja Maduron kanssa, ja teki selväksi, että Washington tunnustaa edelleen Guaidón Venezuelan johtajaksi.

Mutta Blinken luonnehti Venezuelaa myös pitkittyneeksi ongelmaksi, johon ei ole nähtävissä ratkaisua. ’Minun on sanottava se teille, etten yksinkertaisesti ole tyytyväinen kenenkään suunnitelmiin Venezuelassa’, hän kertoi.”

Datanálisis– ja Datincorp-kyselytutkimuksien mukaan 11,4 prosenttia venezuelalaisista olisi valmis äänestämään Guaidóa ja 12 prosenttia Maduroa. Parhaimmillaan Guaidóa tuki jopa 77 prosenttia kansalaisista, mutta hänen suosionsa on hiipunut nopeasti viimeisen kahden vuoden aikana. Aikanaan vuosina 2013 ja 2014 myös Maduron kansansuosio oli yli 50 prosentin luokkaa. 30 prosenttia vastanneista ei tiennyt, ketä äänestäisi tai ei vastannut kysymykseen presidenttiehdokkaasta. 45,8 prosenttia sanoi äänestävänsä puolueista riippumatonta itsenäistä ehdokasta. Toisaalta 88 prosenttia ei ole lainkaan tyytyväinen Guaidón hallintoon ja 81 prosenttia puolestaan suhtautuu kielteisesti Maduron hallintoon. Vain kaksi prosenttia sanoo luottavansa puolueisiin. 51 prosenttia taas pitää itseään puoluekoneistoista riippumattomina kansalaisina.

Pakotteet verottavat Venezuelaa

Käsite ”Venezuelan kriisi” viittaa syvään poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen kriisiin, jonka väitetään alkaneen jo Hugo Chávezin hallituksen aikana ja joka on syventynyt hänen seuraajansa Nicolás Maduron kaudella. Sitä leimaa voimakas hyperinflaatio, lisääntynyt köyhyys, jo hävinneiden sairauksien uudelleen ilmestyminen, rikollisuus ja lisääntynyt kuolleisuus, mitkä puolestaan ovat johtaneet massiiviseen maastamuuttoon. YK:n tietojen mukaan noin kuusi miljoonaa venezuelalaista on lähtenyt pois kotimaastaan, joka ei käy sotaa, mutta jonka talouskriisiä pidetään Venezuelan historian pahimpana ja maailman mittakaavassakin tuhoisimpina sitten 1900-luvun puolivälin, vakavampana kuin Brasilian vuosien 1985−1994 lama tai Zimbabwen vuosien 2008−2009 hyperinflaatio. Sen tilannetta on myös verrattu Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiseen Venäjään sekä sodanjälkeiseen Bosniaan. Myös oppositio on osallistunut maan yksipuolisen ja liiaksi öljyyn nojanneen talouden tuhoamiseen, koska se on vaatinut muita maita asettamaan Venezuelan Kuuban kaltaiseen kauppasaartoon ja kansainväliseen eristykseen. Tämä poltetun maan taktiikka ei ole ollut omiaan piristämään taloutta, jonka on kärsinyt viimeisen puolentoista vuoden ajan myös koronaviruspandemian vaikutuksista, vaikka Venezuelassa on rekisteröity vain reilut 4 600 kuolemaa, kun taas esimerkiksi Kolumbiassa (väestö: 50,9 miljoonaa) on kuollut 127 000 henkeä ja pandemian hoidosta kiitoksia saaneessa pienemmässäkin Uruguayssa (väestö: 3,5 miljoonaa) jo melkein 6 100 ihmistä.

Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) arvioiden mukaan vuodesta 2013 lähtien, jolloin Nicolás Maduro otti maan ohjakset, Venezuelan bruttokansantuote (BKT) on menettänyt vuoden 2021 loppuun asti ennustettuna 83,5 prosenttia arvostaan. Lukuina tämä tarkoittaisi 258,99 miljardin dollarin supistumista vain 42,53 miljardiin dollariin. Esimerkiksi naapurivaltion pääkaupungin Bogotán bruttokansantuote oli 71,6 miljardia dollaria vuoden 2020 lopussa.

Venezuelaan kohdistuvat pakotteet koskevat nykyisellään yli 150 henkilöä ja yli 80 yritystä. Pelkästään Yhdysvallat on evännyt yli 700 henkilön viisumit. Juuri matkustusasiakirjojen peruuttaminen aloitti helmikuussa 2015 uuden pakotepolitiikan aikakauden. Donald Trump kovensi Barrack Obaman presidenttikaudella aloitettuja pakotteita sekä 2018 että 2019. Hän muun muassa kielsi Yhdysvaltojen kansalaisilta kaiken kaupankäynnin Venezuelan kansalaisten ja yritysten kanssa. Tammikuun 28. päivänä 2019 Yhdysvaltojen valtiovarainministeriö peruutti kaikki valtionyhtiö PDVSA:n öljytilaukset ja luovutti sen tytäryhtiö CITGO:n ja sen rajojen sisällä sijaitsevien Venezuelan valtion pankkitilien määräysvallan Guaidón niin sanotulle siirtymäkauden hallitukselle. Pakotteista on seurannut erinäisten henkilöiden tilien ja valtion varojen jäädyttäminen, liiketoimien kieltäminen heidän kanssaan, omaisuuden takavarikointi, asevienti- ja matkustuskieltoja. Pakotteita on asetettu myös öljy-, kulta-, kaivos- ja pankkialalle.

2017 Euroopan unioni ja sen kumppanimaat aloittivat pakotepolitiikan kieltämällä aseviennin ja 2018 ne, mukaan lukien Suomi, määräsivät rangaistuksia seitsemälle Venezuelan valtion virkamiehelle. Kaikkiaan Euroopan neuvosto on asettanut rangaistuksia jo vähintään 55 henkilölle. Maaliskuussa 2021 kahdeksan maata, mukaan lukien Islanti, Ukraina ja Georgia, liittyivät pakoterintamaan. Kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan sekä useiden Latinalaisen Amerikan integraatioprojektien ja ihmisoikeuspolitiikan päämäärien vastaiset talouspakotteet ovat aiheuttaneet Venezuelalle jo useiden kymmenien miljardien dollarien tappiot ja maan omaisuutta on lisäksi jäädytettynä useissa maissa, myös Isossa-Britanniassa, jossa sijaitsee osa Venezuelan kultavaroista, ainakin 31 tonnia kultaa, mikä vastaa yli 1,8 tuhatta miljardia (biljoonaa) dollaria.

Ekonomisti Luis Oliverosin raportin mukaan pakotteet ovat vaikeuttaneet venezuelalaisten arkea – mukaan lukien lääkkeiden ja ruuan saatavuus. Kuten olettaa saattaa valtion varojen hupeneminen kohdistuu pahiten sen tuen varassa eläviin kansalaisiin. Kaikesta huolimatta Venezuelan hallitus on pyrkinyt takaamaan ilmaisen koulutuksen, terveydenhuollon ja ruokailun kansalleen sekä jatkanut sosiaalista asuntotuotantoaan. Kuten sanottua, se on myös selvinnyt pandemiasta suhteellisen vähin vaurioin ja saanut rokotettua 21,8 prosenttia väestöstään kahteen kertaan sekä lähes 36 prosenttia vähintään kertaalleen. Pelkästään öljytuloina Venezuelan arvioidaan menettävän joka vuosi 11 miljardia dollaria. Vastatakseen pakotteisiin Venezuela on vahvistanut kaupallisia suhteitaan etenkin Kiinaan, Venäjään, Iraniin ja Turkkiin. France 24 kertoo, että heinäkuusta 2021 lähtien Yhdysvallat on tehnyt pienen helpotuksen pakotteisiin ja sallii jälleen nestekaasun viennin Venezuelaan, mikä tarkoittaa että polttopuiden ja hiilen käyttö ruuan valmistamisessa tulee vähenemään.

Oppositio ja hallitus aloittivat yhteiset neuvottelut maansa tulevaisuudesta Meksikon maaperällä 13.8.2021. Kuvassa vasemmassa laidassa ovat vasemmistohallituksen pääedustaja Jorge Rodríguez ja oikeassa laidassa oikeisto-keskustalaisen opposition pääneuvottelija Gerardo Blyde. Keskellä puolestaan ovat Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard ja norjalainen diplomaatti Dag Nylander, joka johtaa jo neljännelle kierrokselle edenneitä neuvotteluja. Vuoropuhelun mahdollistamiseksi kirjoitettiin pöytäkirja yhteisymmärryksestä.

Oppositio ei ole välttynyt korruptioepäilyiltä

Tammikuussa 2021 The Washington Post julkaisi uutisartikkelin, jossa se liittää Juan Guaidón läheiset yhteistyökumppanit Fernando Blasin ja Javier Troconiksen 40 miljardin kansallisen omaisuuden hallintaan ja siihen liittyvään korruptiovyyhtiin Yhdysvalloissa. Nämä kaksi Miamissa asuvaa liikemiestä olisivat tiettävästi tehneet yhteistyötä Donald Trumpin hallinnon kanssa Venezuelan kansallisen omaisuuden varastamiseksi. Kyse on ”varojen hallinnoinnista ja takaisinperinnästä vastaavista presidentin lähettiläistä”. Ilmiannon tekivät liikemiehet Jorge Reyes ja Pedro Antar, jotka kertoivat oppositiopoliitikkojen käyttävän Venezuelan kansalliseen öljy-yhtiöön (PDVSA) kytköksissä olevia varoja muun muassa osakkeisiin, ylellisiin asuntoihin ja luksusautoihin. Tapaukseen liittyy muun muassa 750 000 dollarin ”etumaksu” Guaidón edustajan veljen Magin Blasin floridalaisyritykselle sekä 26 miljoonan dollarin ”ennakkopalkkio” kolmansille osapuolille Paraguayn kanssa solmittavasta sopimuksesta.

Tämän vuoden tammikuussa Paraguayn hallitus vahvisti, että Guaidón edustajat tarjosivat vähintään 265 miljoonaan dollariin yltävän velan puolittamista vastineeksi naapurimaan tunnustuksesta. Paraguayn kansallinen öljy-yhtiö Petropar ei ole vieläkään maksanut sen vuodelta 2006 juontuvasta yhteisestä energiasopimuksesta aiheutunutta velkaansa. Paraguay ei solminut virallista sopimusta Guaidón hallinnon kanssa, koska sillä ei ole virallista oikeudellista asemaa.

Jo joulukuussa 2019 Armando.Info -verkkosivusto julkaisi journalistisen tutkimuksen, joka liittää yhdeksän opposition kansanedustajaa kolumbialaiseen liikemieheen Carlos Lizcanoon. Lizcano on tiettävästi kolumbialaistaustaisen Alex Saabin ja hänen kumppaninsa Álvaro Pulidon alihankkija ruokatarvikkeilla keinottelussa, johon Yhdysvallatkin on puuttunut jo heinäkuussa 2019. Niin ikään loppuvuodesta 2019, kun Guaidó erotti Kolumbian suurlähettiläänsä Humberto Calderón Bertin, syytti tämä opposition edustajia epäasianmukaisesta taloudenhoidosta. Varoja, jotka oli tarkoitus käyttää 148 hallituksen riveistä pois lähteneen sotilaan ylläpitoon, olisi hänen mukaansa käytetty alkoholiin ja prostituutioon.

Otettuaan helmikuussa 2019 haltuunsa CITGO Petroleum Corporationin, Yhdysvalloissa Teksasin Houstonissa päämajaansa pitävän öljy- ja kemianteollisuuden alan yrityksen ja Venezuelan suurimman ulkomailla sijaitsevan omaisuuden, otti Guaidó hallintaansa myös lannoitealan yritys Monómerosin saman vuoden toukokuussa. 22.9.2021 Monómeros Colombo Venezolanos S.A, Venezuelan valtion kemianteollisuuden (PEQUIVEN) tytäryhtiö, ilmoitti taloudellisista ongelmistaan ja hakeutui pelastusohjelmaan. Tämä Kolumbiassa toimiva venezuelalaisyritys on ollut oppositiojohtaja Juan Guaidón väliaikaisen hallituksen huostassa. Se kontrolloi jopa puolta maa- ja karjatalouden markkinoista Kolumbiassa. Yhtiön vaikeudet ovat kiristäneet opposition ja hallituksen sekä Venezuelan ja Kolumbian välejä. Toisaalta yrityksen huono hallinnointi on johtanut Guaidón aseman heikkenemiseen naapurimaan tukijoiden ja opposition oman leirin keskuudessa. Tapaus on saanut opposition jälleen riitelemään keskenään, koska Henrique Caprilesin ja Julio Borgesin mukaan puolueiden ei tule johtaa tämän tyyppistä yritystä, sen sijaan Leopoldo López ja hänen suojattinsa Guaidó ovat sitoutuneet puoluepoliittiseen johtamisstrategiaan. Vaikka Guaidó arvosteli Monómerosin hallintoa silloin, kun yhtiö oli Maduron hallinnon alaisuudessa, on se ajautunut konkurssiin nimenomaan hänen kaudellaan, mikä on kirvoittanut ankaraa kritiikkiä yrityksen johtokunnassa oppositiojohtajaa kohtaan. Kaikkiaan Guaidóta vastaan on avattu Venezuelassa jo 26 rikostutkintaa.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: La República, TeleSUR, BBC News Mundo, DW, France 24, La Jornada, The New York Times, Infobae, Semana, etc.

Helsingin Sanomien syyskuun lopussa julkaiseman uutisjutun sisältö on suoraan sanoen luokaton 312 sanan tekele, joka maalailee Meksikon hallituksesta ja sen presidentistä varsin yksipuolista kuvaa. Ongelmat alkavat jo syyttelevästä otsikosta ja virheellisestä kuvatekstistä. Kaiken kaikkiaan tässä ”journalismin helmessä” on kymmenen asiavirhettä ja toiset kymmenen ylitulkintaa. Koen sen rikkovan hyvien lehtimieskäytäntöjen kohtia 1./8./10./11./12./13./20/21.

Helsingin Sanomat jatkoi epäilyttävien pääosin englanninkielisiin lähteisiin ja oppositiolehtiin perustuvien Meksiko-uutisten tehtailun. Olen laatinut Hesarille jo aiemmin huhtikuussa 2021 vastineen silloisesta pandemiauutisoinnista. Tämä 25.9. julkaistu lyhyt juttu Meksikon hallituksen oletetusta tiedevastaisuudesta pitää sisällään useita asia- ja tulkintavirheitä eikä edusta hyviä journalistisia käytäntöjä tai lainaa lähteitä tasapuolisesti. Se voidaan ensisilmäykseltä tuomita meksikolaiseksi oikeistopropagandaksi. Tein 27.9. lyhyen alle 700 sanan vastineen Suomen suurimmalle sanomalehdelle, jonka käytännöissä olisi paljonkin parantamisen varaa, varsinkin mitä tulee sen ulkomaan uutisointiin. Sen lukijat ansaitsevat laadukkaampaa, tasapuolisempaa ja perustellusti kriittisempää sisältöä. HS ei julkaissut mielipidetekstiäni. Olen tehnyt Helsingin Sanomien uutisoinnista kantelun Julkisen sanan neuvostoon (JSN). Esitän seuraavaksi tekemäni vastineen, joka kertaa tapahtumat tiivistetysti.

Meksikon hallitus ei ole tiedevastainen

Meksiko vietti 27.9. juhlavuotensa huipentumaa, kun itsenäisyyden saavuttamisesta tuli tuolloin kuluneeksi täydet 200 vuotta. Varsinaista itsenäisyyspäivää vietettiin 16.9. Siinä missä italialaiset carabinerosit ovat kunnostautuneet viime aikoina kulttuuriperinnön vaalijoina estäen arkeologisten esineiden laittoman huutokaupan ja palauttamalla esineet Meksikoon, kunnostautui Helsingin Sanomat 25.9. puolestaan kirjoittamalla Meksikosta arveluttavan uutisen, jossa maan hallitusta ja presidenttiä syytetään tiedevastaisuudesta.

Kyseinen uutisjuttu perustuu The Guardianin ja AP-uutistoimiston englanninkielisiin lähteisiin, mutta uutinen palautuu pitkälti El Economista -lehden artikkeliin. Uutisen varsinainen alkulähde on kuitenkin oikeistolaisessa talouslehdessä El Financiero 20.9. julkaistu Raymundo Riva Palacion kolumni, jossa syytetään henkilökohtaisuuksiin menevällä tavalla valtakunnansyyttäjää Alejandro Gertz Maneroa tiedeyhteisön vainoamisesta. Kolumnisti on hallituksen ärhäkkä kriitikko ja suoranainen vihamies.

Meksikon vasemmistohallitus ei ole tiedevastainen. Sen vajaan kolmen vuoden toimikauden aikana maan syrjäseuduille on perustettu 140 uutta yliopistoa. Presidentti Andrés Manuel López Obrador on itsekin valmistunut kandidaatiksi Meksikon arvostetuimmasta yliopistosta (UNAM) ja hänen vaimonsa on tutkija. Kansallisen tieteen ja teknologian neuvottelukunnan (Conacyt) budjetti vuodelle 2022 kasvaa 11,3 prosenttia, mutta yli 38 000 tutkijan saama rahoitus kasvaa peräti 31 prosenttia. Nämä eivät ole tiedevastaisen hallituksen toimia.

Tiedevastaisuuden argumentointi noudattaa kahta päälinjaa. Ensinnäkin se on yksi opposition jatkuvasti käyttämistä peruskampanjoista, joiden päämäärät ovat ensituntumalta jaloja, mutta todellisuudessa kyse on halvasta politikoinnista. Koska kansainvälisestä politiikasta ei löydy varsinaista vertailukohtaa Meksikon presidentille, samat tahot, jotka omistautuvat hänen hallituksensa vastustamiselle, ovat halunneet esittää hänet Donald Trumpin kaltaisena ”vaarallisena populistipoliitikkona”. Tälle ei löydy yhtään todellista argumenttia, mutta koska väitteitä on toisteltu ja muutama ulkomainenkin media, kuten The Guardian, on tarttunut niihin, käyvät ne yhä lyömäaseeksi.

Parametrían toteuttamassa ja Eje Centralin elokuun lopussa julkaisemassa kyselyssä 73 prosenttia hyväksyi presidentin politiikan ja 23 prosenttia taas suhtautui siihen kielteisesti. Vuoden 2018 vaaleissa López Obrador sai enemmän ääniä kuin yksikään presidentti – Meksikossa vaalit ratkaistaan yhdellä ainoalla kierroksella − ja enemmän kuin kaikki kolme muuta ehdokasta yhteensä. 30,1 miljoonan äänen ja 53,2 prosentin mandaatti on jatkunut vahvana, sillä 6.6.2021 järjestetyissä vaaleissa presidentin puolue Kansallinen uudistusliike (Morena) voitti lähes kaksi kolmasosaa maan vaalipiireistä ja vahvisti asemiaan osavaltiotasolla.

Sain itse Conacytin apurahan vuosina 2011−2015 Ciesas-yliopistossa toteuttamiini antropologian opintoihin. Koska minimipalkkaa on nostettu 2019−2021 yhteensä 51 prosenttia, ovat nuo siihen sidotut maisteri- ja tohtorivaiheen apurahat käytännössä tuplaantuneet. Niiden lisäksi hallitus rahoittaa nykyisin sosiaalisten ohjelmiensa budjetista yli 300 000 kandidaatin tutkintoa suorittavan vähävaraisen opiskelijan apurahoja.

Mitä tulee lehdessä (HS 25.9.) julkaistuun uutiseen, niin se sisältää useita asiavirheitä. 109 eri alojen säätiötä lakkautettiin huhtikuussa 2020, jotta niiden hallinnoimat tukivarat voitaisiin jakaa jatkossa suoraan edunsaajille ilman välikäsiä. Näin vähennetään turhaa byrokratiaa, lisätään läpinäkyvyyttä ja estetään korruptiota. Rahoitus on jatkunut entisellään suoraan valtion kassasta.

Tutkijoiden rikossyytteiden taustalla ei ole presidentti tai edes valtakunnansyyttäjä, koska niiden ilmiantovelvollisuus on koskenut tiedeneuvostoa (Conacyt). Sen jälkeen asiasta on tehty tutkinta. Tuore tapaus oli kolmas kerta, kun pidätysmääräyksiä haettiin. Pidätysmääräyksiä ei kuitenkaan myönnetty, koska on epäselvyyttä siitä, sijoittuvatko tapahtumat pääkaupunkiin vai Estado de Méxicon osavaltioon, syytetaakka tulee myös henkilöidä tarkemmin. Lain mukaan järjestäytyneestä rikollisuudesta tulee määrätä ennaltaehkäisevää tutkintavankeutta.

Akateemisessa maailmassa on esiintynyt varojen väärinkäyttöä ennemminkin, vaikka HS ei mainitse sitä jutussaan. Estafa Maestra on poliitikkojen ja tutkijoiden edellisellä hallituskaudella 2012−2018 yhdessä tekemä ”mestarihuijaus”, johon käytettiin 128 haamuyritystä reilun 340 miljoonan euron varastamiseksi 11 valtion viraston ja kahdeksan julkisen yliopiston sekä 58 yrityksen avulla. Tähän tapaukseen on liitetty yli 50 eri tason virkailijaa.

Helsingin Sanomat kertoo Foro Consultivo, Científico y Tecnológico -tiedejärjestön saaneen 2,1 miljoonaa euroa valtion rahoitusta. Maaliskuussa 2020 julkaistun La Mafia de la Ciencia -nimisen tutkimuksen mukaan tämä julkisten varojen väärinkäyttäminen olisi kestänyt ainakin 16 vuotta. Pelkästään vuosien 2011 ja 2018 välillä FCCyT-järjestö olisi saanut Meksikon tiedeakatemiaa vastaavalta Conacyt-neuvostolta 287 miljoonaa pesoa tai nykykurssin mukaisesti 12,1 miljoonaa euroa. Tiedemaailmaa koskevat yksinkertaisesti samat läpinäkyvyyden ja laillisuuden vaatimukset kuin kaikkia muitakin aloja.

En olisi itse koskaan Meksikon kansalaisena äänestänyt presidentikseni tiedevastaista henkilöä. Siksi pyytäisin Hesaria jatkossa käyttämään lähteitä monipuolisemmin. Sen lainaamissa The Guardianin ja AP:n jutuissa on tuotu esiin myös syyttäjäpuolen näkemykset. Conacyt pitää noussutta kohua ”väärän tiedon aaltona”.

Meksikossa eletään parhaillaan julkisen elämän täysremonttia (La Cuarta Transformación), jonka pääasiallisena tehtävänä on korruption kitkeminen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen. Muutos on luonteeltaan rauhanomainen ja demokraattinen, mutta radikaali, joten se ärsyttää myös monia medioita, jotka olivat tottuneet saamaan toimintaansa rutkasti rahoitusta valtion kassasta samalla, kun niiden ei tarvinnut maksaa edes veroja. Nyt noita etuoikeuksia ei enää ole.

Meksiko lunasti itsenäisyytensä 11 vuoden taistelun jälkeen 27.9.1821, kun voitokas Kolmikanta-armeija (El Ejército de las Tres Garantías) marssi maan pääkaupunkiin. Sen sanotaan olleen onnellinen päivä, sillä olihan Meksiko vapautunut siirtomaaisäntiensä julmista kahleista. Kansanliikettä yhdistivät kolme periaatetta: itsenäisyys, yhtenäisyys ja uskonto.

Uutisjutun läpikäyminen kappale kappaleelta

Meksikon presidentin tiedevastaiset toimet kovenevat: haluaa pidättää 31 tiedemaailman edustajaa

Tiedeyhteisön mukaan kyse on mielivallasta.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador heilutti Meksikon lippua maan itsenäisyyspäivänä 15. syyskuuta. KUVA: PEDRO PARDO / AFP

Helsingin Sanomien 25.9.2021 julkaisema Meksikoa koskevan uutisen ongelmat alkavat jo otsikosta, jossa viitataan Meksikon presidentiksi yli 30 miljoonan äänen turvin nousseeseen historian kaikkien aikojen suosituimpaan presidentti Andrés Manuel López Obradoriin ”tiedevastaisena” toimijana, joka ”haluaa pidättää” tiedemaailman edustajia. Alaotsikko lisää joukkoon vielä yhden perusteettoman viittauksen ”mielivaltaan”. Kuvatekstikään ei pidä paikkaansa, sillä Meksikon itsenäisyyden juhlinta alkaa 15. päivä syyskuuta varsinaisen itsenäisyyspäivän aattona niin sanotulla huudolla (El Grito), joka juhlistaa 1810 alkanutta itsenäisyyssotaa. Virallinen itsenäisyyspäivä on kuitenkin 16.9.

Laura Halminen HS

25.9. 10:10

Esitän kunkin jutun osion mustemmalla tekstillä, johon olen tarpeen mukaan lisännyt kursiiveja tai mustauksia lainattujen julkaisujen ja mainittujen henkilöiden korostamiseksi. Laura Halmisen hatarien lähteiden pohjalta kirjoitettu epäselvä ja yksipuolinen uutisjuttu on ilmeisesti Suomen suurimman sanomalehden tapa onnitella 200-vuotiasta Meksikoa, siinä missä toiset maat kuten jo mainittu Italia ovat kunnostautuneet nyt syyskuussa Meksikon kulttuuriperimän pyyteettöminä pelastajina, kunnostautuvat suomalaiset tämän Helsingin Sanomien jutun perusteella väärän tai vähintään harhaanjohtavan tiedon levittäjinä. Meksikon itsenäisyyspäivää vietettiin 16.9., mutta 27.9. tuli täyteen 200 vuotta 11-vuotisen itsenäisyyssodan päättymisestä. Vuosi 2021 on ollut Meksikossa niin sanottu ”suuruuden” vuosi, jonka aikana on juhlittu Mexico-Tenochtitlanin perustamisen 700-vuotis- ja espanjalaisvalloituksen alkamisen 500-vuotispäiviä. Nämä 500 vuotta on tosin nimetty alkuperäiskansojen vastarinnan vuosiksi. Meksiko itsenäistyi 27.9.1821, kun Kolmikanta-armeija (El Ejército Trigarante) marssi maan pääkaupunkiin Ciudad de Méxicoon. Heti seuraavana päivänä allekirjoitettiin kolmas ja viimeinen itsenäisyyden taannut asiakirja.

Se ei tee oletettavasti hyvää Suomi-kuvalle satojen Suomessa asuvien meksikolaisten tai tuhansien espanjankielentaitoisten keskuudessa, mutta ennen kaikkea tämä huonosti toimitettu uutinen loukkaa Meksikon kansaa, sen demokraattista hallitusta ja meitä yli 30 miljoonaa ihmistä, jotka olemme tehneet tietoisen, faktoihin ja politiikan realiteetteihin perustuvan päätöksen tukea López Obradoria, joka sai 1.7.2018 järjestetyissä vaaleissa enemmän ääniä kuin kaikki kolme muuta ehdokasta yhteensä. Mandaatti on siis vahva ja siihen on vastattu sen mukaisesti. Hallituksen ja sen johtohahmon eli presidentin hyväksyntä liikkuu jatkuvasti 60 ja 70 prosentin välimaastossa.

Yksi osoitus tuesta Meksikossa käynnissä olevalle ”Neljännelle muutosaallolle” (La Cuarta Transformación) tai rauhanomaiselle vallankumoukselle vuosikymmenien toinen toistaan huonompien hallitusten jälkeen on se, että presidentin puolue eli Kansallinen uudistusliike (Morena) voitti taannoiset 6.6.2021 järjestetyt niin sanotut välivaalit 186 vaalipiirissä kaikkiaan 300 vaalipiiristä siitäkin huolimatta, että kolme suurinta oppositiopuoluetta liittoutuivat ensimmäistä kertaa historiassa yhteiseen vaaliliittoon ottaakseen valtapuolue Morenalta pois sen enemmistön kongressin alahuoneessa. Tässä tavoitteessa ne eivät kuitenkaan onnistuneet ja osavaltiotasollakin Morenan asema vahvistui.

MEKSIKON syyttäjäviranomaiset yrittävät saada tuomarit kirjoittamaan pidätysmääräyksiä yhteensä 31 paikallisen tiedemaailman edustajalle. Heitä epäillään järjestäytyneestä rikollisuudesta, rahanpesusta ja kavalluksista, kertoo brittilehti The Guardian.

31 mainittua tutkijaa eivät sinänsä edusta tiedemaailmaa eikä sitä edusta myöskään heidän järjestönsä, joka on osa julkista organisaatiota ja joka on pyritty muuttamaan yksityisyritykseksi vastoin voimassa olevaa lainsäädäntöä. Ennemminkin he ovat osa laajaa verkostoa, johon kuuluvat muun muassa yli 5 300 yliopistoa. ”Saada tuomarit kirjoittamaan pidätysmääräyksiä” on varsin epämääräinen ilmaus. Silloin kun syyttäjän hallussa on riittävästi todistusaineistoa aiemmin tehdyn tutkinnan vuoksi, vaatii se tuomareita kirjoittamaan pidätysmääräyksiä. Kyse ei ole minkäänlaisesta mielivallasta eikä syytettyjä pidetä syyllisinä ennen kuin toisin todistetaan. Itse syytekohta on sinällään paikkansa pitävä.

25.8. hylätyssä syytteessä, joka vuodettiin julkisuuteen, todetaan, että virkamiehet ”perustivat, valtuuttivat ja rahoittivat yksityistä yritystä liittyäkseen siihen myöhemmin itse” ja että he käyttivät tieteelliseen tutkimukseen tarkoitettuja liittovaltion resursseja ”suosiakseen mainittua yksityistä yritystä huonekalujen, ajoneuvojen, kiinteistöjen, palkkojen ja palveluiden suorissa hankinnoissa”. Toisin sanoen yritysmuotoista järjestöä on olettavasti käytetty valtion varojen kavaltamiseen. Järjestön toimintakuluihin on tiettävästi kirjattu noin 40 ulkopuolisen henkilöt palkat, puhelimia, luksusravintoloiden aterioita ja ulkomaanmatkoja. Tapauksesta ulos tihkuneiden tietojen mukaan järjestö oli myös ostanut kiinteistön arvostetulta Coyoacánin asuinalueelta. Kun syyte hylättiin 25.8., annettiin sen uudelleen esittämiselle 15 arkipäivän aikaikkuna, joka sulkeutui 17.9. Syytteen käsittelystä vastaa Gregorio Salazar Hernández, Almoloya de Juárezin liittovaltion rikosoikeuskeskuksen valvontatuomari niin sanotussa Altiplanon vankilassa.

On huomioitava, että Meksiko on oikeusvaltio ja noudattaa vallan kolmijaon periaatetta. Presidentti ei johda rikostutkintoja eikä päällepäsmäröi syyttäjänviraston toimintaa. Alejandro Gertz Manero sen sijaan vastaan yleisestä valtakunnansyyttäjän virasta (FGR), mutta hänenkään ei välttämättä tarvitse puuttua erikseen jokaiseen rikostutkintaan. Tässä tapauksessa tutkinta on aloitettu Kansallisen tieteen ja teknologian neuvottelukunnan (Conacyt) velvoitteesta ja aloitteesta, missä ei ole erikseen henkilöity syyllisiä, mutta on tehty rikosilmoitus kyseisen järjestön epäilyttävästä toiminnasta. Jos tiedemaailman edustaja Conacyt, mitä HS ei mainitse selvyyden vuoksi vaadittavana kirjainyhdistelmänä, ei olisi tehnyt rikosilmoitusta tästä havaitsemastaan toiminnasta, se oli syyllistynyt peittelyyn ja rikkonut omia laillisia vastuullisen julkisen toimijan pelisääntöjään. Sillä ei yksinkertaisesti ollut muuta mahdollisuutta.

Pidätysmääräyksiä on annettu muun muassa tutkijoista. Tiedeyhteisön mukaan kaikki nämä epäilyt ovat tuulesta temmattuja ja luonteeltaan poliittisia.

Meksikossa on aloitettu laajamittainen julkisen elämän puhdistusoperaatio, ennen kaikkea korruption, veronkierron, ylihinnoiteltujen sopimusten, rankaisemattomuuden ja öljyvarkauksien sekä muiden hyvä veli -verkostojen valtion budjetin omiin taskuihin varastamiseksi toteutettujen laittomien keinojen pois kitkemiseksi. Jutussa ei mainita Estafa Maestra -tapausta, joka on miljardien pesojen ryöväysprojekti, joka kukoisti edellisellä hallituskaudella 2012−2018 valtaa pitäneen PRI-puolueen tuella. Entinen sosiaalisen kehityksen ministeri Rosario Robles on ollut vangittuna elokuusta 2019 lähtien. Tämän ”mestarihuijauksen” avulla valtio kanavoi varoja yliopistoille, jotka puolestaan antoivat rahat erinäisten yritysten käyttöön. Nämä yritykset taas palauttivat rahat poliitikkojen omiin taskuihin. Palaan tapaukseen vielä toistamiseen.

Vastaavanlaisia hyväksikäyttötapauksia on dokumentoitu muitakin. Muun muassa kaksi kansalaisjärjestöä, Ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen globaali keskus (El Centro del Cambio Climático Global y la Sustentabilidad) ja Meksikon tiedeakatemia (La Academia Mexicana de la Ciencia), toteuttivat julkisista varoista rahoitettuja läpinäkymättömiä ja työntekijöiden oikeuksiin kohdistuneita väärinkäytöksiä. Lisäksi Conacytin sekarahastojen (Los Fondos Mixtos) kautta on tuettu epäonnistuneita hankkeita, kuten Lunaria, Jaliscon osavaltion planetaario ja Méxicon osavaltion alueellinen avaruusinnovaatio- ja kehityskeskus (El Centro Regional de Innovación y Desarrollo Espacial en el Estado de México).

TAPAUKSESSA on kyse lainsäädännöstä, joka kieltää julkisten järjestöjen johtokunnilta valtion rahoituksen.

Tämä viittaus ”julkisten järjestöjen johtokuntien valtion rahoituksen” kieltämiseen on vähintäänkin hämärä ja epätarkka. Ilmeisesti tällä kiertoilmauksella halutaan viitata siihen tosiasiaan, etteivät julkiset virastot voi enää perustaa erillisiä säätiöitä valtiolta saamansa rahoituksen kätkemiseksi. Näin pyritään lisäämään rahoituksen läpinäkyvyyttä, mutta rahoituksen taso ei ole laskenut. Julkiset laitokset, neuvostot ja johtokunnat elävät myös lähes vain ja ainoastaan valtiollisen rahoituksen varassa, vaikka joissain tapauksissa ne voivat rahoittaa pienen osan toiminnastaan myös tarjottujen palveluiden toimintatuottojen muodossa. Toisaalta lienee itseltään selvää, ettei julkisrahoitteisten toimijoiden sisälle voi luoda erillisiä johtokuntia valtion taloudellisten tukien hajauttamiseksi.

Kyseinen laki astui voimaan vuonna 2019. Nämä 31 tiedemaailman edustajaa ovat saaneet noin 2,1 miljoonaa euroa valtion rahoitusta, mutta meksikolaisen El Economista -lehden mukaan rahoitus on saatu vuosina 2012–2018.

Noina vuosina rahoitus ei ole ollut laitonta. Lakien soveltamista ajanjaksoihin, jolloin ne eivät ole vielä olleet voimassa kutsutaan taannehtivaksi lainkäytöksi.

Tässä on kyse erikoisesta lain tulkinnasta, mistä Helsingin Sanomien toimittaja tietää oletettavasti varsin vähän. Lehti ja sen toimittaja perustavat näkemyksensä mitä todennäköisemmin käytettyihin lähteisiin, joihin ei tulla kohdistaneeksi tarpeellista lähdekritiikkiä. El Economista -lehti tiedetään oikeistolaiseksi talousjulkaisuksi, joka suhtautuu varsin kielteisesti maan hallitukseen ja edustaa isojen yritysten intressejä. Julkisten säätiöiden lopettamispäätöstä ja itsenäistä korruptiotutkintaa ei tule sekoittaa toisiinsa, kuten voidaan tulla tehneeksi poliittisten motiivien turvin.

El Economista toteaa: ”Sen jälkeen kun Raymundo Riva Palacion Tiukasti henkilökohtainen (Estrictamente Personal) -kolumnissa tehtiin tiettäväksi, että Alejandro Gertz Manero, hänen johtamansa syyttäjänviraston (FGR) välityksellä, pyysi liittovaltion sosiaalisen uudelleensovittamisen keskuksen numero yhden El Altiplanon tuomarilta pidätysmääräyksen 31 tutkijaa vastaan, akateeminen yhteisö on ilmaissut närkästyksensä ja pyytää syyttäjää luopumaan rikossyytteistä, jotka liittyvät kavallukseen, valtuuksien laittomaan käyttöön, laittoman alkuperän omaavien resurssien käyttämiseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Kyseisessä espanjankielisessä uutisjutussa ei kuitenkaan syvennytä tapauksen taustoihin tai rikossyytteisiin tai edes järjestön toimintaan, mutta annetaan runsaasti palstatilaa tohtori Georgina Alenka Guzmán Chávezille, jota HS myös lainaa, ja joka on Autonomisen suurkaupunkiyliopiston (UAM) Iztapalapan kampuksen tutkija. Guzmán Chávez puolustaa ystäviään ja kollegoitaan, kuten rikostutkinnan alaisen tiedefoorumin entistä vetäjää Julia Tagüeñaa, varsin värikkäällä kielellä verraten Meksikon hallituksen toimia natsi-Saksaan ja Nicaraguaan sekä syyttäen sitä ”sodasta koulutusta vastaan”. Mistä tahansa näkökulmasta katsottuna näille väitteille ei löydy minkäänlaista faktapohjaa. Niiden ei myöskään voi sanoa edustavan asiapitoista hyvää keskustelukulttuuria, koska niistä välittyy lukijalle vain tunnepitoisia reaktioita, vihapuhetta ja loukkauksia. El Economistan artikkelin tavoin myös Excélsior-lehti esittelee tutkijoiden rikossyytteiden kummastelua.

Tutkijoiden puolustamiseksi on myös laadittu adressi, johon on kertynyt 42 075 allekirjoitusta, joka ei lopultakaan ole niin paljon, kun huomio, että Meksikossa on noin 93,5 miljoonaa äänioikeutettua. Se ei ole hyvästä yrityksestä saavuttanut tavoitteena ollutta 50 000 tukijaa.

Löysin sattumalta useita kommentteja, niin myönteisiä kuin kielteisiäkin, kyseisen taloustieteen professorin seminaareista. Eräs opiskelija kommentoi Guzmán Chávezia tähän tapaan: ”Erittäin huono opettaja, en koskaan menisi uudelleen luennoille hänen kanssaan. Hän ei hyväksy kommentteja tai kritiikkiä.” Toisella opiskelijalla oli hänestä taas myönteinen käsitys: ”Tohtori Alenka tarjoaa vankkoja elementtejä tutkimuksesi suorittamiseen, hän tukee paljon kirjallisuuden etsintää, hän välittää paljon kirjoittamisesta.”

Oppositio ei ole vieläkään unohtanut, että sen omakseen kokemat rahavarat on palautettu valtion kassaan, josta ne ovat peräisin ja josta niitä yhä jaetaan kaikille eri alojen tahoille, niin kuin ennenkin, toki sillä erotuksella, että tukia on voitu kasvattaa ja ne menevät kokonaisina perille edunsaajille, koska enää niistä ei ohjata tiettyä prosenttia pienen johtoasemassa olevan eliitin omiin taskuihin tai sijoituksiksi rahoitusmarkkinoille, haamuyhtiöille, veroparatiiseihin tai minne kukin omaksi kokemansa rahat tahtoi piilottaa. Kyse on valtion varoista, jotka on osoitettu tiettyihin tarkoituksiin kuten stipendeihin, tutkimustyöhön ja mitä moninaisimpiin avustuksiin. Niiden perille meneminen ei edellytä säätiömenettelyä tai välimiesten puuttumista.

Heti Meksikon vasemmistohallituksen aloitettua 1.12.2018 Conacytin rahoituksen säädökset uudistettiin. Säätiöiden lakkautuspäätös taas astui voimaan huhtikuussa 2020, mutta sillä ei ole yhteyttä rikostutkintaan, joka voidaan tehdä täysin siitä riippumatta. Tällä hallituskaudella helmikuussa 2019 korruptiosta on tehty vakava rikos, mitä se ei ollut ennen. Kyse ei siis ole mistään ”taannehtivasta lainkäytöstä”. Käytännössä tutkijoiden pelko liittyy siihen kongressin ala- ja ylähuoneen sekä osavaltioiden enemmistön hyväksymään perustuslain uudistukseen, joka ei salli pidätettyjen päästä vapauteen maksamalla tietty takuusumma – maasta pois paetakseen kuten usein tapahtui, jos heitä epäillään vakavista rikoksista, joihin myös järjestäytynyt rikollisuus kuuluu. Vakavista rikoksista joutuu suorittamaan ”epävirallista ennaltaehkäisevää tutkintavankeutta”. Tiedemaailman edustajissa, jotka ovat myös meksikolaisen yhteiskunnan vauraampaa väkeä ajatus siitä, että heidät vietäisiin samaan vankilaan, jossa on huumerikollisia, herättää syvää luokkavihaa ja se koetaan loukkaukseksi heidän sosiaaliselle statukselleen. Meksikossa yhteiskunnan etuoikeutetuimmat jäsenet olivat aina joulukuuhun 2018 valtiovallan ja tuomareiden erityisessä suojelussa, joten heidän mahdollinen samaistamisensa rikollisiin on varsin uusi ilmiö eikä vastaa sitä koskemattomuuden kuvitelmaa, jonka monet valkokaularikolliset ovat ehtineet omaksua viimeisten vuosikymmenten aikana.

ALTIPLANON vankilan syyttäjä kieltäytyi allekirjoittamasta pidätysmääräyksiä Scientific and Technological Advisory Forum -järjestön jäsenille keskiviikkona, mutta liittovaltion syyttäjä ilmoitti heti kieltäytymisen jälkeen, ettei prosessi siihen pysähdy.

Altiplanon vankilan ”syyttäjä”, paremminkin valvontatuomari Salazar Hernández, kieltäytyi allekirjoittamasta pidätysmääräyksiä Foro Consultivo, Científico y Tecnológico, A.C. -järjestön jäsenistä, koska tutkimukseen tarvitaan uutta lisäaikaa, jotta syyttäjätaho (FGR) voi vahvistaa syytettyjen todistustaakkaa. Vankilan tuomari ei kirjoittanut pidätysmääräyksiä vielä, sillä valtakunnansyyttäjän (FGR) asiakirjoja tulee edelleen parantaa. Luontaisesti tämä ei tarkoita tutkimuksien tai prosessin loppumista, vaan kyse on tavanomaisesta menettelystä. Tässä tapauksessa rikostutkinnan eteneminen pidätysmääräyksiin asti on lykkäytynyt jo kolme kertaa, viimeksi 22.9. Pidätysmääräyksiä ei myönnetty vielä, koska on epäselvyyttä siitä, sijoittuvatko tapahtumat pääkaupunkiin vai Estado de Méxicon osavaltioon, syytetaakka tulee myös henkilöidä tarkemmin. FGR on pyytänyt tiedejärjestön jäseniä pidätettäviksi kahdesti aiemminkin, heinäkuussa 2020 ja elokuussa 2021. Kuten sanottua ryhmän epäillään luoneen ja rahoittaneen yksityistä yritystä, joka hyödyttäisi heitä itseään. Koska FCCyT-järjestö on osa julkista organisaatiota ja Conacyt-tiedeneuvostoa, se ei voi muuntautua yritykseksi.

Valtionsyyttäjän virasto tai FGR haluaa jatkaa tapauksen eteenpäin viemistä:

− Pidätysmääräystä tullaan pyytämään uudelleen, ja siinä selitetään varsin selvästi se, mitä pidetään varoihin kohdistuvana rikoksena, josta vastuussa ovat kyseiset henkilöt, sekä todisteet siitä.

Rahoitus oman edun ajamiseen olisi saatu oletettavasti valtion tieteelliseen tutkimukseen suuntaamista varoista, joita olisi käytetty jäsenten yhteisen yrityksen hyödyttämiseen. Kuten mainitsin lyhyessä vastineessani, maaliskuussa 2020 julkaistun La Mafia de la Ciencia -nimisen tutkimuksen mukaan tämä julkisten varojen väärinkäyttäminen olisi kestänyt ainakin 16 vuotta. Pelkästään vuosien 2011 ja 2018 välillä FCCyT-järjestö olisi saanut Meksikon tiedeakatemiaa vastaavalta Conacyt-neuvostolta 287 miljoonaa pesoa tai nykykurssin mukaisesti 12,1 miljoonaa euroa. BBC News Mundo viittaa 2002 perustetun järjestön kavalluksien summan yltävän jopa 561 miljoonaan pesoon tai 23,6 miljonaan euroon. Tutkijana ajattelen, että tiedemaailmaa koskevat yksinkertaisesti samat läpinäkyvyyden ja laillisuuden vaatimukset kuin kaikkia muitakin aloja.

Taustalla on Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obradorin asenne tiedettä kohtaan. Samaa asennetta heijastelee Meksikon tiede- ja teknologia-akatemian johtaja Elena Álvarez-Buylla.

Mihin tämä presidentti López Obradorin ”asenne tiedettä kohtaan” viittaa on varsin harhaanjohtavaa. Tässä kohtaa liikutaan hyvin lähellä valeuutista, koska lukijalle halutaan väkipakolla välittää kuva tiedevastaisesta presidentistä ikään kuin hän olisi Donald Trump. Tällä ei tietysti ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Presidentti on niin tiedevastainen, että hän on valmistunut poliittisten tieteiden ja julkisen hallinnon kandidaatiksi maan parhaasta opinahjosta, Meksikon kansallisesta autonomisesta yliopistosta (UNAM), ja on naimisissa kirjallisuusteorian tohtorin ja historiantutkija Beatriz Gutiérrez Müllerin kanssa. Tiedevastaisuus näkyy myös siinä, että vajaan kolmen hallitusvuoden aikana Meksikon syrjäseuduille on perustettu 140 uutta yliopistoa. Samaan aikaan myös jo olemassa olevien julkisten yliopistojen opiskelijamääriä on lisätty.

Tiedevastaisuutta lienee sekin, että nykyisin yli 300 000 korkeakouluopiskelijaa saa kuukausittaisen apurahan valtiolta. Myös jo aiemmin olemassa olleisiin maisteri- ja tohtoritason apurahoihin on tehty tuntuva korotus, sillä ne on sidottu minimipalkkaan, joka on noussut 51 prosenttia vuoden 2018 tasosta. Voin puhua omastakin kokemuksestani, koska olen itsekin saanut Conacytin apurahan suorittaessani tohtorivaiheen opintojani Ciesas-yliopistossa. Apurahan saavat kaikki maisteri- ja tohtorivaiheen tiukan seulan läpäisseet opiskelijat, jotka säilyttävät opinnoissaan tietyn korkean vaatimustason. Conacytin saama rahoitus vuodelle 2022 on kaikkiaan lähes 29,6 miljardia pesoa tai melkein 1,25 miljardia euroa, mikä tarkoittaa 11,3 prosentin tasonnostoa edellisvuoteen. Vaikka huomioisimme myös inflaation, jää korotuksen tasoksi silti 7,3 prosenttia. Maisteri- ja tohtorivaiheessa olevia opiskelijoita Conacytin hallinnoimien tutkimuskeskusten apurahan piirissä on noin 62 000. Apurahoihin tulee 3,8 prosentin korotus. Conacyt rahoittaa myös noin 38 100 vakinaista ammattitutkijaa, joiden saaman rahoituksen taso vuodelle 2022 kasvaa peräti 31 prosenttia. Helsingin Sanomien omien tietojen mukaan Suomen Akatemian rahoitus vuodelle 2022 on nollatasolla, se ei varsinaisesti vähene eikä se kasva, vaikka inflaatio syönee sitä noin kahden prosentin verran ja kertaluontoinen kestävän kasvun tuki tuo siihen tarpeellisen väliaikaisen lisäyksen tulevalle vuodelle.

Toisaalta tieteen, teknologian ja innovaatioiden rahoitus, josta maksetaan myös pääosa julkisten yliopistojen toiminnasta ja johon sisältyy tähän liittyvä noin viidesosan omarahoitusosuus, nousee 113, 3 miljardiin pesoon, joka vastaa 477, 36 miljoonaa euroa. Kasvua edelliseen vuoteen tulee reilun 6,7 miljardin tai 28,4 miljoonan euron verran, kuten tästä analyysi- ja tutkimuskeskus Fundarin taulukosta voi nähdä.

Tässä presidentin joka arkiaamu järjestettävän tiedotustilaisuuden puhtaaksi kirjoitetusta tekstistä − kyseessä on torstai 23.9.2021 − otetusta kuvakaappauksesta voi nähdä, miten tiedeneuvosto Conacytin rahoitus kasvaa 11,26 prosenttia ja inflaatiokin huomioiden 7,3 prosenttia. Jatko-opintojen apurahoihin tulee 3,8 ja tutkijoiden työn rahoittamiseen 31 prosentin korotukset vuodelle 2022.
María Elena Álvarez-Buylla Roces on 62-vuotias luonnontieteilijä, joka sai kansallisen tiedepalkinnon (Premio Nacional de Ciencias y Artes) vuonna 2017. Silloin sen hänelle luovutti Meksikon hallitusta silloin johtanut Enrique Peña Nieto. Álvarez-Buylla on erikoistunut kasvitieteeseen, kehitysbiologiaan ja evoluutioekologiaan.

Viime vuonna Álvarez-Buylla syytti ”uusliberaalia tiedettä” siitä, että se on saavuttanut maailman mahtailevimpia ja kenties turhimpia saavutuksia, kuten kuuhun matkustamisen.

Kuten olettaa saattaa, tämä lainaus on irrotettu asiayhteydestään eikä se ole peräisin vuodelta 2020, vaikka Álvarez-Buylla, joka sai luonnontieteiden kansallisen tiedepalkinnon vuonna 2017, sanoikin vuonna toukokuussa 2015 niin sanotussa zapatistiyliopistossa Cideci Unitierrassa pitämässään puheenvuorossaan, että ”länsimainen tiede on tuottanut häikäisevimpiä ja ehkä hyödyttömimpiä edistysaskeleita, kuten saapumisen Kuuhun”. Tätä lainausta on käytetty toistuvasti tiedeneuvosto Conacytin johtajaa vastaan hyökätessä. Hän puhui tuolloin kapitalismiin kriittisesti suhtautuvassa seminaarissa (El pensamiento crítico frente a la hidra capitalista) kutsuvieraana tittelillä ”Kapitalismin hirviö naamioituneena tieteeksi ja maissiksi”. Puolituntinen puheenvuoro ei tietenkään tiivisty vain yhteen lauseeseen.

5.5.2015 San Cristóbal de las Casasissa, Chiapasin osavaltiossa, Álvarez-Buylla totesi: ”Globalisoituneessa uusliberalistisessa kapitalistisessa järjestelmässä yritykset käyttävät naistutkijoita ja heidän tiedettään, tieteitämme, ja sanelevat, mitä tutkitaan ja mitä ei, ja miten ne oikeuttavat liiketoimintansa. Tätä kutsun tieteeksi naamioituneen hirviön edistymiseksi.” Toisin sanoen Conacyt-neuvoston johtaja viittaa tässä siihen, ettei tieteen tulisi palvella vain kaupallisia päämääriä. Esitelmässä kehotettiin myös suuntaamaan tiede arjen ongelmien ratkaisemiseen. HS erehtyy väittäessään lainauksen olevan viime vuodelta, koska se ajoittuu toukokuuhun yli kuuden vuoden taakse.

VIIME vuonna Meksikon valtio lakkautti rahoituksen 109 julkiselta yhteisöltä. Joukossa oli järjestöjä, jotka tukivat esimerkiksi katastrofiapua, lääketieteellistä tutkimusta ja elokuvatuotantoja. Tarkoituksena oli torjua korruptiota ja parantaa rahoituksen läpinäkyvyyttä, kertoi uutistoimisto AP.

Vain nämä kyseiset 109 säätiötä on lakkautettu, mutta se ei tarkoita, että niiden toiminta olisi lakannut. Nykyisin rahoitus tulee suoraan valtion kassasta eikä ketään ole tarvinnut erottaa. Oppositio on väittänyt kerta toisensa jälkeen, että valtio lakkautti säätiöiden myötä kaiken rahoituksen, mikä ei ole totta, vaikka Helsingin Sanomatkin toistaa uutisjutussa saman väitteen AP-uutistoimiston lähteeseen viitaten. Eniten on kohuttu Fonden-rahastosta. Aiemmin sitä käytettiin katastrofiavun rahoittamiseen. Käytännössä rahasta vain osa löysi perille sinne, missä sitä tarvittiin tulvien, tulipalojen tai maanjäristysten jälkiseurauksien hoitoon. Sen kuluja liioiteltiin, välittäjät veivät siitä osan ja jopa ruokatarvikkeita myytiin niiden lahjoittamisen sijaan. Se oli siis yksi niin monista keinoista käyttää valtion varoja pienen poliitikkojen joukon ja heidän niin sanottujen liikemiesystäviensä rikastuttamiseksi. Usein tarvikeostot kohdistettiin samoille yrityksille.

Lainatussa AP-uutistoimiston uutisjutussa ei tuoda Helsingin Sanomien tavoin esille vain ja ainoastaan opposition näkökulmia. Siinä lainataan myös valtaa pitävää presidenttiä, joka antaa esimerkkejä varojen väärinkäytöksistä ja tekee selväksi, ettei säätiöiden lopettamisella ole mitään tekemistä rahoituksen lopettamisen kanssa. Tarkoitus on kitkeä korruptiota, etuoikeuksia ja turhaa byrokratiaa. Lokakuulta 2020 olevassa lyhyehkössä ja tasapuolisuutta tavoittelevassa artikkelissa todetaan: ”López Obrador ja hänen puolueensa sanovat, että näiden hankkeiden rahoitus on taattu. Säätiöiden eliminoimisen jälkeen hän sanoi, että hänen hallintonsa ’kerää kaikki nämä varat yhteen ja jakaa ne, kukaan ei menetä rahoitusta’.”

Tiedeyhteisön mielestä kyse on politiikasta ja suoranaisesta mielipidevainosta. Taustalla kangastelee myös Meksikon taloudellinen tilanne: maa on kärsinyt koronaviruspandemiasta.

Ne tahot, jotka ovat hyötyneet korruptiosta tai syyllistyneet veronkiertoon, lahjuksiin ja rahanpesuun ovat luontaisesti suuttuneet hallitukselle, joka ei enää mahdollista harvojen rikastumista yhteisillä varoilla. He pitävät sitä ”vainona”, vaikka kyse on vain ja ainoastaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja lakien noudattamisesta. López Obradorin hallituskaudella presidentti ei enää ole estänyt ystäväpiirinsä rikoksien tutkimista itsenäisen syyttäjän toimesta. Meksikossa on nähty parikymmentä ison luokan rikostutkintaa ja lähes kaikissa niissä nykyiset oppositiopoliitikot ovat viitanneet presidentin ajojahtiin, vaikka usein presidentti on saanut kuulla näistä tutkinnoista vasta jälkikäteen medioiden välityksellä. Siksi viittauksista ”vainoihin” on tullut osa meksikolaista politiikan arkipäivää.

Korruptiosta ja veronkierrosta sekä öljyvarkauksista ja muista julkisten varojen väärinkäytöksistä säästyneiden varojen arvioidaan jo yltävän biljoonaan ja 400 miljardiin pesoon, joka vastaa noin 59 miljardia euroa, joka puolestaan on yhden suomalaisen vuosibudjetin verran. Tämän verran on siis säästetty vajaan kolmen vuoden aikana. Rahoja on voitu käyttää muun muassa sosiaaliturvan laajentamiseen ja suuriin infrastruktuurihankkeisiin, joilla on ollut suuri työllistävä vaikutus. Säästöjä ei ole kohdistettu peruspalveluihin, valtion investointeihin tai hyvinvointiohjelmiin, koulutukseen tai terveydenhoitoon, joiden rahoitus on kasvanut. Meksikon ei myöskään ole tarvinnut ottaa lainkaan uutta laina vuosien 2019 ja 2021 välillä edes pandemian aiheuttaman laman poikkeuksellisissa olosuhteissa. Muun muassa ulkomaiset investoinnit kasvoivat uudelle ennätystasolle vuonna 2021 ja ennätykset rikottiin myös kansainvälisissä siirtolaisten rahalähetyksissä, osakemarkkinoiden indeksin tasossa ja keskuspankin valuuttavarannoissa. Meksikon talouden arvioidaan kasvavan yli kuusi prosenttia vuoden 2021 aikana. Myös työllisyydessä ollaan jo hyvin lähellä pandemiaa edeltänyttä tasoa.

Kuuluisimmat pidätykset liittyvät entiseen ministeri Rosario Roblesiin, entiseen valtion öljy-yhtiön (Pemex) johtajaan Emilio Lozoyaan sekä Yhdysvalloissa pidätettyyn entiseen turvallisuusministeri Genaro García Lunaan, jota syytetään yhteistyöstä huumekartellien kanssa presidenttikaudella 2006−2012, jolloin niin sanottu huumeiden vastainen sota alkoi. Silloin maata hallittiin verisesti Felipe Calderónin noustua valtaan räikeän vaalivilpin seurauksena. Kuitenkin erinäisiä suuremman luokan rikostutkimuksia on tehty kymmenittäin ja esimerkiksi epäilyttävien tilien jäädyttäminen on kymmenkertaistunut aiempaan tasoon nähden. Näistä meksikolaisen oikeusjärjestelmän saavutuksista ei ole kerrottu suomalaisille lukijoille juuri mitään.

Almoloya de Juárezin liittovaltion rikosoikeuskeskuksen valvontatuomari tai niin sanottu ”Altiplanon vankilan syyttäjä”, kuten Helsingin Sanomat häntä kutsuu, on varsinaisesti valvova tuomari (juez de control), jolla riittää töitä. Tiistaina 28.9. toinen tällainen tuomari Iván Aarón Zeferín Hernández antoi pidätysmääräyksen kymmenestä henkilöstä, joita syytetään vankiloiden resurssien omaan taskuun haalimisesta. Rikosnimikkeisiin kuuluvat rahanpesu ja järjestäytynyt rikollisuus. Tässä tapauksessa puhutaan kahden miljardin ja 950 miljoonan peson summasta, joka euroissa tekee sellaiset 124,3 miljoonaa. Syytettyjen joukkoon kuuluu myös tv-tähti Inés Gómez Mont, joka on entisen sisäministerin Fernando Gómez Montin veljentytär. Tästä ei kuitenkaan kirjoitettu Helsingin Sanomissa. Eipä Hesari kirjoittanut myöskään 18.9. Meksikossa järjestetystä Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) tärkeästä huippukokouksesta. Kaiken Meksikoon liittyvän uutisoinnin ei tarvitse olla luonteeltaan kielteistä eikä kaikkien uutisaiheiden tule olla kotoisin opposition suusta. Meksikossakaan ei kirjoiteta suomalaisen opposition pääministeri Sanna Mariniin kohdistavista usein kohtuuttomista ja liioitelluista julkisuustempuista, joilla pyritään kalastelemaan ääniä halvalla politikoinnilla.

YLEISHYÖDYLLISEN tutkimusjärjestö Cincestavin tutkija Alma Maldonado kutsui The Guardianin mukaan reiluun kolmeenkymmeneen tieteilijään kohdistuvia epäilyjä absurdeiksi.

Iztapalapan yliopiston tutkimusprofessori Georgina Alenka Guzmán Chávezin mukaan kyse on tiedevastaisen hallinnon mielivallasta, jota edistetään korruption torjunnan varjolla.

Ensinnäkin Cinvestav ei ole ”tutkimusjärjestö”, kuten HS väittää. Se on arvostettu tiedeneuvosto Conacytin rahoituksella toimiva yliopisto, joka on myös osa tunnettua Kansallista teknologista instituuttia (IPN), koko nimeltään Kansallisen ammattikorkeakoulun tutkimus- ja syventävien opintojen keskus (Centro de Investigación y de Estudios Avanzados del Instituto Politécnico Nacional).

Tiedemaailman väärinkäytöksien tunnettu ennakkotapaus Estafa Maestra on poliitikkojen ja tutkijoiden yhdessä tekemä ”mestarihuijaus”, johon käytettiin 128 haamuyritystä reilun 340 miljoonan euron varastamiseksi 11 valtion viraston ja kahdeksan julkisen yliopiston sekä 58 yrityksen avulla. Tähän tapaukseen on liitetty yli 50 eri tason virkailijaa. Tutkimuksissa on kuultu kymmeniä todistajia ja pidätysmääräyksiä on annettu 11. Tapauksen pääepäilty ja edellisen hallituksen sosiaalisen kehityksen ministeri Rosario Robles on ollut pidätettynä elokuusta 2019 lähtien. Tästä tai muista suurimmista rikostutkimuksista Helsingin Sanomat ei ole kuitenkaan lukijoilleen kertonut. Edellisen presidentin Enrique Peña Nieton aikakaudella tämä kyseinen oman väen tai PRI-puolueen jäsenten korruptiotutkinta ei edennyt. Peña Nieto kuten edeltäjänsäkin muistetaan Meksikon kansan keskuudessa ennen kaikkea korruptiosta ja väkivallasta sekä vaalivilpeistä. Tieteen vapaus ei ole ollut tärkeää edellisille vallanpitäjille, koska niiden aikakaudella lähes kaikki valtion laitokset pyrittiin alistamaan oman edun tavoittelulle ja äkkirikastumiselle hämäräbisneksillä.

31 tutkijan rikosepäilyistä on kertonut myös espanjankielinen BBC News Mundo, jonka uutisointi on Helsingin Sanomiin verrattuna ammattimaisempaa, tasapuolisempaa ja eri näkökulmia huomioivaa. Toisenlaisen myös perusteettomasti ”tieteen rajoittamisesta” puhuvan esimerkin voi löytää espanjalaislehti El Paísin artikkelista.

”Miten voimme elää maassa jossa meitä uhataan älymme käytöstä? Samaa on nähty fasistisissa hallinnoissa ja Nicaraguan kaltaisissa diktatuureissa”, Guzmán Chávez sanoi El Economistalle.

Yhtä kaikki, vertaus Nicaraguaan on halpamainen eikä sille löydy perusteita. Myös Nicaraguan leimaaminen yksipuolisin perustein diktatuuriksi on loukkaavaa. Meksikosta on vihdoin tullut todellinen demokratia, missä on olemassa aitoja kansalaisvapauksia, ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja lehdistön vapaus sekä kaikenlainen muukin mielipiteen vapaus voi paremmin kuin koskaan maan historiassa. Kuten presidentti sanoo usein, erimielisyydet ovat olennainen osa kansanvaltaa. Presidentti López Obrador tuomitsee niin ikään varsin usein rasismin ja fasismin kaikissa sen muodoissaan. Meksikon hallitus lakkautti heti valtaan noustuaan poliittisten vastustajien vakoilun, jota edesmennyt turvallisuuden tutkimuskeskus (CISEN) toteutti. Myös aiemmat vakoiluarkistot on avattu kansalle. Enää sisäministeriön tehtäviin eivät lukeudu poliittisen vastarinnan nujertaminen, kidutus ja ihmisoikeusloukkaukset, jotka olivat osa sen ominta alaa ainakin vuoden 1968 opiskelijamurhista lähtien. Presidentin turvallisuuspoliittinen strategia rakentuu ihmisoikeuksien kunnioittamiselle ja väkivallan taustasyiden kuten köyhyyden poistamiseen. Voimankäyttöä ihannoiva oikeisto-oppositio pilkkaakin presidenttiä usein sanonnoista kuten ”haleja, ei luoteja”.

Oppositio kampanjoi alati hallitusta vastaan kaikin varoin, keinoin ja medioin, mutta tämän pysyvän kampanjoinnin tulokset ovat olleet heikkoja. Kansan ehdoton enemmistö seisoo yhä presidentin takana, koska se on nähnyt hallituksen työn vaikutukset omaan arkeensa. Yksi opposition suosituimmista kampanjoista on ollut hallituksen leimaaminen tiedevastaiseksi. Muihin vastaaviin kampanjoihin, joita edistetään myös sosiaalisten verkoston robottien ja valeuutisten muodossa, kuuluvat lasten syöpälääkkeiden väitetty puute, presidentin kutsuminen diktaattoriksi, naisten oikeuksien poliittinen käyttö hallitusta vastaan, puhtaiden energioiden edistäminen vastauksena hallituksen ”saastuttaviin” energiaratkaisuihin, infrastruktuurihankkeiden rienaaminen, ja niin edelleen. Viimeksi presidentin vaimo joutui erään oikeistopolitiikkaa kannattavan ”tutkijaksi” esittäytyneen yksilön vihan kohteeksi Twitterissä.

Yhteistä mustamaalauskampanjoille on niiden alkuvaikutelma ”jaloista arvoista” kuten tieteen vapaudesta, lasten ja naisten oikeuksista, demokratiasta ja puhtaasta energiasta, joiden taakse naamioituu joukko häikäilemätöntä politikointia ja oikeisto-opposition edun ajamista. Esimerkiksi puhtaiden energioiden suosiminen tarkoittaa opposition omien yritysten tai ulkomaisten etenkin espanjalaisten yritysten tuuli- ja aurinkoenergian suosimista. Tämä taas tarkoittaa valtion kassasta syömistä, sillä uusliberaalin talouspolitiikan aikakaudella 1982−2018 valtion sähköyhtiö (CFE) alistettiin yksityisten yrityksien voiton tavoittelulle muun muassa niiden lakiin kirjattuina etuoikeuksina myydä sähkönsä verkkoon ensimmäisenä ja ilman kuljetus- sekä verkkomaksuja. Käytännössä valtio joutui supistamaan tämän vuoksi muun muassa omaa vesienenergian tuotantoaan, epävakauttamaan sähköverkkonsa toiminnan ja kallistamaan sähkön hintojaan. Se joutui ostamaan hintavampaa sähköä ulkopuolisilta yrityksiltä sen sijaan, että se olisi voinut hyödyntää koko omaa tuotantokapasiteettiaan. Nyt kun presidentti ajaa vesivoimaloiden uudistamista, pyrkii lopettamaan yksityisten yritysten etuoikeudet ja takaamaan sähkön hintojen nykytason, syytetään häntä ”polttoöljyllä ratsastamisesta”, vaikka hänen aikakaudellaan polttoöljyn energiakäyttö on vähentynyt entisestään. Mikään ei ole sitä, miltä se voi Meksikon yhteiskunnallista keskustelua tuntemattoman silmissä ensiksi näyttää. Ymmärrän tämän lisäävän vääristyneen uutisoinnin riskiä, varsinkin koska paikallisissa yksityisissä medioissa ei anneta riittävästi painoarvoa totuudelle ja faktoille.

Oppositiota leimaavat pahat muistisairaudet. Ne tuntuvat arvostelevan nykyhallitusta kaikesta siitä, mitä ne eivät itse tehneet tai sitten tekivät. Ne eivät kunnioittaneet naisten oikeuksia, mutta nyt ne edustavat feminismiä äänten kalastelun toivossa. Ne eivät välittäneet julkisesta terveydenhuollosta, mutta nyt ne ovat syöpää sairastavien lasten puolustajia. Esimerkkejä riittää ja liian monet mediat antavat kampanjoille avoimen tukensa. On selvää, ettei kansallinen media ole Meksikossa hyökännyt yhtä voimakkaasti yhdenkään presidentin kimppuun sitten 1913 murhatun vallankumousjohtaja Francisco I. Maderon jälkeen. Syitä tälle opposition ja medioiden synergialle on ainakin kolme. Ensinnäkin oppositio omistaa osan mediataloista, jotka ajavat tiettyjen yritysryppäiden tai puolueryhmien etuja. Toiseksi mediaa ei enää osteta hiljaiseksi eikä sen toimintaa enää rahoiteta valtion kassasta. Ennen erimielisyyttä ei sallittu, mutta nyt mediat ovat aidosti vapaita eivätkä ne tiedä mitä tekisivät tuolla vapaudellaan. Vaikka vuoden 2018 vaalit sujuivat demokraattisemmin kuin yhdetkään aikaisemmat, medialla on vielä totuttelemista siihen, millaista kansanvaltainen elämäntyyli voi parhaimmillaan olla. Perinteisesti Meksikon medioiden suhde on ollut myös etäinen suhteessa tavalliseen kansaan.

Oikeistolaiseksi muuttuneen ja yksivaltiaan ottein Meksikoa vuosian 1929−2000 hallinneen entisen vasemmistolaisen Institutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI) presidenttikaudella 2012−2018 ”kanoille annettiin” poikkeuksellisen paljon ”maissia” eli niiden tuki ostettiin lahjonnan avulla. Käytännössä PRI ja Kansallinen toimintapuolue (PAN), joka hallitsi vuosina 2000−2012 ovat tehneet lähes saumatonta yhteistyötä uusliberaalin salinismin aatteen eteen vuodesta 1988 lähtien, jolloin Carlos Salinas de Gortari nousi valtaan vilpillisissä vaaleissa, jotka estivät vasemmistolta pääsyn valtaan. Suomalaislehden toimittaman uutisen alkulähde palautuu El Financiero -lehteen, joka sai käsittämättömän suuren 100 miljoonan dollarin tai 86,2 miljoonan euron lainan valtion kehityspankilta (Nacional Financiera − NAFIN). Koska kehityspankin johtaja kieltäytyi aluksi lainasta, silloinen valtiovarainministeri Luis Videgaray Caso meni henkilökohtaisesti uhkailemaan häntä, jotta ylimitoitettu ja sittemmin maksuvaikeuksiin ajautunut laina varmasti myönnettäisiin.

Presidentin julkaisemien virallisten tietojen mukaan pelkästään kaksi lehteä El Universal ja Reforma, jotka omistavat Juan Francisco Ealy Lanz Duret ja Alejandro Junco de la Vega, saivat ”mainoskuluina” valtiolta lähes 3,1 miljardia pesoa Vicente Fox Quesadan, Felipe Calderón Hinojosan ja Enrique Peña Nieton presidenttikausien aikana vuosina 2000−2018. Nuo 3 079 miljoonaa pesoa vastaavat euroissa vajaata 129,8 miljoonaa pesoa, mutta ne ovat vain esimerkki televisioyhtiöiden ja mediatalojen avustuksista, joihin kuuluivat myös verojen anteeksi antaminen. The New York Times on pohtinut tätä medioiden ja vallanpitäjien perverssiä suhdetta joulukuussa 2017 julkaistussa artikkelissaan.

Koska Meksikon kansallinen mediakenttä elää pahassa alennustilassa, ei ole mikään ihme, että kaikenlaiset yksipuoliset ja vääristellyt uutiset sinkoavat myös kansainvälisiin medioihin. Niiden, kuten Helsingin Sanomienkin, tulisi harjoittaa entistä tarkempaa lähdekritiikkiä. Yksipuoliset opposition viha- tai mustamaalauskampanjoiden toistamiset eivät edusta hyvää journalistista käytäntöä. Helsingin Sanomien olisi tullut tasapuolisuuden vuoksi sisällyttää juttuunsa myös syyttäjien tai Meksikon hallituksen näkemykset. Toivoisin Hesarin myös syventyvän paremmin meksikolaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ennen kuin se irrottaa siitä pieniä palasia laajempaa asiayhteyttä tuntemattomalle suomalaiselle lukijalle. Esimerkki paremmasta Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen Meksikoon kohdistuvasta uutisoinnista on puolestaan tämä Matilda Jokisen 5.8.2021 julkaisema juttu siitä, miten yhdysvaltalaiset asealan yritykset haastettiin oikeuteen. Olen itsekin kirjoittanut samasta aiheesta.

Itse olen täysin tyytyväinen hallitukseni toimintaan. Se on ensimmäinen hallitus minun elämäni aikani, johon voin samastua ja joka edustaa minun arvojani. En olisi tutkijana milloinkaan äänestänyt presidentiksi tiedevastaista henkilöä. Pyytäisinkin Helsingin Sanomilta ja muilta medioilta kunnioitusta Meksikon nuorta ja nousevaa demokratiaa kohtaan. Pappi Miguel Hidalgo ”herra ja hidalgo” huusi itsenäisyyssodan alkajaisiksi 1810 kuolemaa huonolle hallinnolle, mitä julmat siirtomaaisännät edustivat. Siitä huonosta hallinnosta Meksiko on saanut kärsiä enemmän kuin paljon, joten aidosti kansaa edustavan nykyhallinnon leimaaminen milloin miksikin ilman perusteita on turhauttavaa. Onneksi Meksikossa ei laadita uutisjuttuja suomalaisen opposition vihaviesteistä. Siksi ei Suomessakaan tulisi toistaa sanasta sanaan oikeisto-opposition kampanjoita. Meksikon tai sen hallituksen esittäminen ”sivistymättömänä” on myös omiaan toistamaan vanhoja ylimielisiä siirtolaiskauden näkemyksiä. Niissä väkivaltainen kolonialismi oikeutettiin kutsumalla meksikolaisia ”villeiksi”, vaikka todellisuudessa jo silloin meksikolaiset edustivat yli 5 000 vuoden yhtenäistä kulttuuriperimää. Meksiko on nouseva talousmahti ja moninainen yhteiskunta, jonka kansalla on täysimääräinen oikeus viedä läpi parhaakseen katsomansa demokraattinen ja rauhanomainen, mutta radikaali muutos.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador esitteli kahden entisiä hallituksia avoimesti tukeneen lehden saamia ”mainostuloja” vuosina 2000−2018. Tämän lisäksi nykyisin opposition äänitorvina toimivat El Universal ja Reforma saivat aiemmin myös vapautuksen veroistaan. Nykyisen hallituksen aikakaudella medioiden ja valtaa pitävien suhde on sikäli tervehtynyt, ettei se perustu enää lahjontaan.

Kanteluni Julkisen sanan neuvostolle

Tarkkarajaiset asiavirheet

1. Kuvateksti ei pidä paikkaansa, sillä Meksikon itsenäisyyden juhlinta alkaa 15. päivä syyskuuta varsinaisen itsenäisyyspäivän aattona niin sanotulla huudolla (El Grito), joka juhlistaa 1810 alkanutta itsenäisyyssotaa. Virallinen itsenäisyyspäivä on kuitenkin 16.9. [korjattu 7.10.]

2. 31 mainittua tutkijaa eivät sinänsä edusta virallisesti tiedemaailmaa eikä sitä edusta myöskään heidän järjestönsä, mutta he ovat pieni osa laajaa tiedekenttää.

3. Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador ei johda rikostutkintoja eikä päällepäsmäröi syyttäjänviraston toimintaa: Meksikossa noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta ja vallan kolmijakoa. [korjattu osittain 7.10.]

4. Julkisilta toimijoilta ei ole kielletty valtiorahoitusta eikä valtiorahoitusta kohdisteta erikseen niiden johtokunnille. [korjattu 7.10.]

5. Altiplanon vankilan toimija ei ole ”syyttäjä”, vaan hän on valvontatuomari (juez de control) Gregorio Salazar Hernández. [korjattu 5.10.]

6. Saatu valtion rahoitus ei ole 2,1 miljoonaa, vaan ainakin 12,1 tai peräti 23,6 miljoona euroa.

7. Meksikon presidentin tiedevastaisuudesta ei esitetä todisteita, kyse on solvauksen välittämisestä, joka perustuu rikoksista syytettyjen tunnereaktioihin. [korjattu osittain 7.10.]

8. Conacytin johtajan Elena Álvarez-Buyllan lainattu lausunto ei ole vuodelta 2020 (”viime vuodelta”), vaan se on peräisin vuodelta 2015. [korjattu 5.10.]

9. Julkisyhteisöjen rahoitusta ei ole lakkautettu, kuten uutisjutussa annetaan ymmärtää. [korjattu 7.10.]

10. Cinvestav (ei Cincestav kuten HS sen kirjoitti) ei ole ”tutkimusjärjestö”, kuten HS väittää. Se on arvostettu tiedeneuvosto Conacytin rahoituksella toimiva yliopisto. [korjattu 5. ja 7.10.]

Ylitulkinnat ja taustatietojen puute

1. Väitetylle mielipidevainolle ei esitetä todisteita, väite on spekulatiivinen ja poliittisesti latautunut.

2. Sekä presidentin että syyttäjien sekä tiedeneuvosto Conacytin väitetään ”vainoavan” tieteentekijöitä, mutta väite perustuu vain muutamiin henkilöihin ja lainattuihin medioihin, vaikka pelkästään kansalliseen tutkijoiden järjestelmään (SNI) kuuluu noin 38 100 henkilöä.

3. Tutkijoiden oletetaan olevan kykenemättömiä rikolliseen toimintaan, mutta aiempia akateemisia rikosvyyhtejä ei mainita. Myöskään korruption vastaisesta taistelusta ei tarjota yhtään esimerkkiä.

4. Uutisjuttu ei tuo esiin tasapuolisuuden vuoksi tarpeellisia presidentin, valtakunnansyyttäjän tai tiedeneuvoston näkökantaja.

5. Tiedeneuvosto Conacytin johtaja ja ansioitunut tutkija leimataan tiedevastaiseksi henkilöksi yhden asiayhteydestään irrotetun lauseen perusteella.

6. Hallituksen tieteen edistämiseksi tekemiä toimenpiteitä ei tuoda lainkaan esiin.

7. Helsingin Sanomat typistää käytettyjen lähteiden, etenkin The Guardianin ja AP-uutistoimiston monipuolisempia tietoja tavalla, joka ei välitä muita näkökulmia kuin syytettyjen kannan.

8. Meksikon taloustilanne on parempi kuin uutisessa vihjaillaan. Kaikki maailman maat ovat kärsineet koronaviruspandemiasta, ei vain Meksiko. Näillä maininnoilla ei ole mitään yhteyttä itsenäiseen rikostutkintaan, jolla ei ole myöskään puolestaan mitään suoraa linkkiä säätiöiden lakkauttamispäätökseen. Tutkijoiden ”vainoaminen” ei johdu Meksikon taloustilanteesta, joka on alati paraneva.

9. Väitteille korruption torjunnasta tekosyynä ”tiedevastaisen hallinnon mielivallalle” ei esitetä yhtään todellista perustetta.

10. Meksikon hallinnon vertaaminen natsi-Saksaan ja Nicaraguaan on vihapuhetta (ja sen kansainvälisöimistä), joka ei kuuluu hyviin journalistisiin käytäntöihin eikä ole mitenkään sovitettavissa oikeusvaltiossa tehtävän rikostutkinnan realiteetteihin.

Perustan kanteluni journalistin ohjeiden kahdeksaan asiakohtaan 1./8./10./11./12./13./20/21

1. Journalistinen vastuu: oikeus tietää myös se, mitä meksikolaisessa yhteiskunnassa tapahtuu.

8. Velvollisuus totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

10. Tiedot on tarkastettava mahdollisimman hyvin.

11. Faktat ja fiktiot sekä mielipiteet on kyettävä erottamaan toisistaan.

12. Tietolähteitä on käytettävä kriittisesti ja harkitusti huomioiden niiden mahdollinen vahingoittamistarkoitus (oppositiomediat).

13. Uutista on syytä täydentää, jos sen tiedot ovat vajavaisia tai jos uutta tietoa on saatavilla.

20. Olennaiset asiavirheet on korjattava välittömästi tai uutisjuttu voidaan toimittaa kokonaan uusiksi, jos siinä esiintyy useita virheitä (kuten tässä tapauksessa).

21. Jos jostakusta esitetään erittäin kielteistä tietoa, tulee kritiikin kohteelle varata tilaisuus puolustautua jutun yhteydessä, vaikka tämä olisikin Meksikon presidentti.

Kävin Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen uutistuottaja Tommi Hannulan kanssa pitkän ja rakentavan palautekeskustelun uutisjutun virheistä, olettamuksista ja lähteistä. Keskustelun lopputuloksena HS teki oikeutta totuudelle ja journalismille muokkaamalla alkuperäisen varsin harhaanjohtavan otsikkonsa “Meksikon presidentin tiedevastaiset toimet kovenevat: haluaa pidättää 31 tiedemaailman edustajaa” muotoon “Meksikon syyttäjät haluavat 31 tiede­maailman edustajaa pidätetyiksi”.

P.S. Helsingin Sanomat on pyynnöstäni tehnyt pari merkittävää korjausta julkaisemaansa uutisjuttuun 5. ja 7.10., muuttanut ”syyttäjän” tittelin valvontatuomariksi, maininnut Cinvestavin olevan tutkimuslaitos eikä järjestö (jopa sen nimi on nyt oikein kirjattu). Se myös laittoi jutussa mainitun väärinkäytöksistä epäillyn tiedejärjestön (FCCyT) nimen espanjaksi selvyyden vuoksi eikä enää mainitse, että Conacytin johtajan asiayhteydestään eli kapitalismin kritisoinnista irrotettu kuumatkailun kritiikki olisi viime vuodelta, koska kyseinen lausunto on tehty osana puolen tunnin luentoa zapatistien järjestämässä seminaarissa toukokuussa 2015.

HS oikaisi uutisjuttuaan toistamiseen 7.10. esittämieni vasta-argumenttien vuoksi. Sanomalehti myöntää, että Meksikon presidentillä ei ole mitään tekemistä pidätysmääräyksien kanssa, koska ne ovat syyttäjäviranomaisten vaatimuksia. Enää Hesari ei esitä, että valtiorahoitus olisi kielletty järjestöiltä ja niiden johtokunnilta, vaan tuo tiettäväksi sen, miten kielto koskee ainoastaan säätiömuotoista rahoitusta niiden sisäpuolella. Julkisten toimijoiden rahoitus on turvattu, mutta enää sen ei sallita tapahtuvan korruptiolle altistavan ja läpinäkyvyyttä estävän säätiömallin kautta. HS myöntää myös 15.9. olevan Meksikon itsenäisyyspäivän aatto, sillä virallinen juhlapäivä on 16.9., alkoihan 11 vuoden taistelu itsenäisyydestä juuri tuona päivänä 1810 Doloresin kaupungissa, Guanajuaton osavaltiossa, kapinallisen papin Miguel Hidalgon johdolla, joka vaati aamuyön tunteina kuolemaa huonolle hallinnolle (El Grito de Dolores). Mikä tärkeintä, Suomen suurin lehti osaa ottaa opiksi virheistään ja korjata toimintaansa.

Näin HS kommentoi tekemiään oikaisujaan, jotka perustuvat lehden ulkomaantoimituksen kanssa käymääni kriittiseen keskusteluun:

Oikaisu 5.10. kello 15.22: Valvovaa tuomaria kutsuttiin artikkelissa alun perin harhaanjohtavasti syyttäjäksi. Elena Álvarez-Buyllan toteamus ”uusliberaalin tieteen” saavutuksista ei ole viime vuodelta, kuten artikkelissa väitettiin, vaan vanhempi. Cinvestav ei ole tutkimusjärjestö vaan tutkimuslaitos.

Oikaisu 7.10. kello 10.44: Otsikossa mainittiin alun perin, että Meksikon presidentti haluaa pidättää tiedemaailman edustajia. Tapauksessa on kyse syyttäjäviranomaisten vaatimuksesta. Tekstissä mainittiin alun perin virheellisesti, että laki kieltäisi julkisten järjestöjen johtokunnilta valtion rahoituksen. Tosiasiassa laki kieltää tällaisen rahoituksen säätiömuotoisilta toimijoilta järjestöjen sisälle. Valtion rahoitus järjestöille jatkuu. Kuvatekstissä Meksikon presidentti heiluttaa lippua itsenäisyyspäivän aattona, ei itsenäisyyspäivänä.

P.P.S. Tätä vastinettani on täydennetty 6.10. mainitsemalla Julkisen sanan neuvostolle tekemäni kantelun keskeisimmät perustelut. 8.10. vaihdoin otsikkoni “valeuutisen” muotoon “arveluttava uutinen” vastauksena Hesarin tahtoon korjata omaa otsikointiaan. Olen lisännyt juttuun myös toisen tehdyn oikaisukierroksen tulokset.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Tapio Tenoch Laaksonen

Lähteet: Proceso, Aristegui Noticias, El Economista, El Financiero, Animal Político, The Guardian, AP, BBC News Mundo, La Jornada, Contralínea, The New York Times, The Washington Post, etc.