Meksikon presidentti esitteli ison punaisen kirjan sisältöä pelkästään hallituksen väestä koostuneelle pienelle kutsuvieraiden joukolle. Taustalla näkyvässä maalauksessa ”Amerikkojen arvostama” (Benémerito de las Américas), zapoteekkien alkuperäiskansaan kuulunut ja Meksikoa vuosina 1858 − 1872 hallinnut asianajaja Benito Juárez muistetaan muun muassa kirkon ja valtion toisistaan erottamisesta sekä Meksikon puolustamisesta ulkomaista keisarivaltaa vastaan. Lähde: Página Oficial de Andrés Manuel López Obrador.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador (AMLO) noudatti perustuslain 69. artiklan säännöstä ja antoi hallituksensa jokavuotisen tiedoksiannon vastikään 65. kautensa aloittaneelle kongressille. Lakisääteinen dokumentti esittelee julkisen hallinnon nykytilan kaikessa kokonaisuudessaan. Sen mottona toimi lausahdus ”tekoja, ei sanoja”.

1 361 sivun selonteko tuo esiin kolmen pääkohdan – politiikka ja hallitus, sosiaalipolitiikka ja talous – alaisuuteen jaoteltuna 1.12.2018 alkaneen kuusivuotisen presidenttikauden saavutuksia. Presidentti López Obrador piti Kansallispalatsissa myös 56 minuutin puheen, jossa hän kiteytti hallituksensa aikaansaannoksia eri yhteiskunnan osa-alueilla. Olen laatinut siitä käännöksen tarkoituksenani esitellä suomalaiselle lukijalle Meksikon demokraattisen ja pasifistisen muutosvaiheen, radikaalin ja syvällisen julkisen elämän vallankumouksen virstanpylväitä.

Yli 60 prosenttia meksikolaisista on suhtautunut jatkuvasti hyväksyvästi maan historian suosituimpaan presidenttiin, joka voitti ylivoimaisesti heinäkuun 1. päivänä 2018 käydyt presidentinvaalit. Edes pandemia ja sen mukanaan tuoma taantuma eivät ole vaikuttaneet AMLO:n kansansuosioon. Parametrían toteuttamassa ja Eje Centralin elokuun lopussa julkaisemassa kyselyssä 73 prosenttia hyväksyi presidentin politiikan ja 23 prosenttia taas suhtautui siihen kielteisesti. Hallituksen itse teettämässä kyselyssä, joka julkaistiin kesäkuussa, vastaava prosenttiluku oli 72 prosenttia. Myös 6.6. käydyissä välikauden vaaleissa hallituspuolue Morena voitti liittolaisineen 300 vaalipiiristä kaikkiaan 186.

Seitsemänä päivänä viikossa 16 tuntia työskentelevä, kaikki Meksikon lähes 2 500 kuntaa tunteva ja kansaan alati läheisiä suhteita vaaliva marraskuussa 68 vuotta täyttävä presidentti on ehtinyt kirjoittaa hallituksensa puolivälitaipaleen kunniaksi myös uuden kirjan ”Matkan puolivälissä” (A mitad del camino). Siinä käydään läpi muun muassa hallituksen sisä- ja ulkopolitiikkaa, mukaan lukien suhde Donald Trumpin hallitukseen. Lisäksi kirja käsittelee uusliberalistiseen koulukuntaan pesäeron tehnyttä talouspolitikkaa. Se pitää myös sisällään vastineen konservatiivisille oikeistopolitiikoille, jotka kritisoivat presidenttiä ja hallitusta päivittäin halki koko mediakentän. Kritiikki on sallittua, kuten hallituskin korostaa eikä siinä sinällään ole mitään pahaa.

Valitettavaa on kuitenkin se journalismin alhainen taso, valheet, liioittelu, puolitotuudet tai suoranainen totuuden vääristely, vihan lietsonta, tahallinen väärinymmärtäminen ja muut kovin likaiset keinot, joilla media ja sen liittolaisena toimiva oppositio lyö lyömästä päästyään yli 30 miljoonan meksikolaisen maansa johtoon nostamaa pitkän linjan oppositiopoliitikkoa, jota ei ole noin 40 vuoden poliitikon uran aikana koskaan saatu kiinni yhdestäkään valheesta, korruptiosta tai väkivallasta. Silti hän on medioissa yhtä vihattu hahmo kuin 1913 murhattu vallankumousjohtaja Francisco I. Madero.

Kuten erinäisissä tutkimuksissa (vastikään esimerkiksi vaali-instituutti INE:n seurannassa) on nähty, useissa medioissa kirjoitetaan tai tuotetaan 20, 30 tai 40 kielteistä uutisartikkelia presidentistä ja/tai vasemmistohallituksesta, mutta samaan aikaan niissä julkaistaan vain pari myönteistä uutista. Mitään puolueettomuutta ei ole silloin havaittavissa, jos negatiivinen uutisointi on kymmenkertaista eikä edusta laisinkaan kansalaisten enemmistön kokemusta maansa hallituksesta saatikka vastaa arkitodellisuutta tai todistettavissa olevia faktoja. Medioiden käytökselle löytyy useita selittäviä rakennetekijöitä kuten niiden aiemmin nauttimien lahjusrahojen jäädyttäminen, ideologisesti yksipuolinen omistajapohja, vahva kytkös oikeistopolitiikkaan, yrityksiin ja elinkeinoelämään yleensä, turhautuminen veropolitiikan muutoksiin, ja niin edelleen.

Presidentin lupauksista 98 prosenttia on lunastettu käytännön politiikassa

Tarjoan lyhyen tiivistelmän presidentin puheesta, jossa kiteytyy se olennaisin sanoma:

Esittelimme kolmannen hallituksen tiedonannon Meksikon kansalle. Kahdessa vuodessa ja yhdeksässä kuukaudessa pystyimme luomaan neljännen muutoksen perustan.

Matkan puolivälissä on saavutettu niin paljon, että ihmisten hyvinvointia ja maan kehitystä koskevien toimien kääntäminen olisi erittäin vaikeaa. Jatkamme intensiivistä työskentelyä ihmisten hyväksi.

Sadasta sitoumuksesta, jotka teimme Ciudad de Méxicon Zócalon torilla 1. joulukuuta 2018, olemme täyttäneet 98 ja onpa tehty paljon sellaistakin, mitä ei mainittu tuossa listassa. Ainoat kesken olevat kohdat liittyvät liittovaltion hallituksen hajauttamiseen ja totuuden selvittämiseen Ayotzinapan maaseudun opettajien koulun nuorten katoamisesta.

Jos emme salli korruptiota ja rankaisematta jättämistä, voimme vapauttaa varoja hyvinvointiin ja kehitykseen. 70 prosenttia Meksikon kotitalouksista on mukana vähintään yhdessä hyvinvointiohjelmassa tai hyötyy jollakin tavalla kansallisesta budjetista, kun taas 30 prosentilla meksikolaisista, joilla on parempi taloudellinen tilanne ja työolot, on edellytykset edistyä.

Jopa COVID-19-pandemian aiheuttaneen terveys- ja talouskriisin aikana saimme aikaan tuloksia. Niistä on kiittäminen, osittain, tehokkaita, rehellisiä ja sitoutuneita virkamiehiä ja virkanaisia, joita ohjeistamme jatkamaan ihmisten vaatimusten ratkaisemista.

Julkinen valta ei enää edusta vähemmistöä, vaan pikemminkin kaikkia meksikolaisia ​​kaikista luokista, kulttuureista ja uskomuksista. Maata hallitaan ylellisyyksistä säästäen ja moraalisen esimerkin voimin. Korruptiota ei suvaita eikä rankaisemattomuus ole sallittua.

Käytössä ei ole suojamekanismeja tai etuoikeuksia, luontoa suojellaan, sukupuolten tasa-arvoa tuetaan, syrjintä, rasismi ja klassismi hylätään kokonaan, moraalisia, kulttuurisia ja hengellisiä arvoja vahvistetaan, ja Meksikon kulttuurillista ja historiallista perintöä hoidetaan sekä edistetään.

Uudessa hallinnossa perustuslakia kunnioitetaan, laillisuus, demokratia, vapaus, avoimuus, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeus olla eri mieltä taataan.

Arvostamme meksikolaisten tukea. Luotamme siihen, että he osallistuvat seuraavan vuoden maaliskuussa pidettäviin presidentin virassa jatkamista koskeviin vaaleihin; ja jotta enemmistö äänestää perustuslaillisen kuusivuotiskauden jatkamisen puolesta syyskuun 2024 loppuun asti.

Tulemme saattamaan päätökseen muutostyön, emmekä jätä mitään tekemättä. Kun annamme presidentin kunnianauhan eteenpäin, sanomme vain neljälle tuulelle: ”Tehtävä suoritettu! Menen Palenquehen, jätän teille sydämeni.”

Tämä lyhyt video taas kertoo joistakin presidenttikauden tilaisuuksista, kuvittaa muutosprosessia ja näyttää vilaukselta myös joitakin Meksikossa vierailleita toisten maiden poliitikkoja, joista viimeksi Meksikossa ovat käyneet muun muassa Yhdysvaltojen varapresidentti Kamala Harris ja Ecuadorin tuore presidentti Guillermo Lasso.

Seuraavaksi esitän täydellisen käännöksen keskiviikkona 1.9. pidetystä Meksikon vasemmistohallituksen kolmannesta tiedonannosta, jonka aikana presidentti López Obrador löi pöytään liudan tiukkoja faktoja tässä Kansallispalatsista (Palacio Nacional) suorana televisioidusta lähes tunnin mittaisessa puheessaan.

Puolimatkan krouvi: pysyvä muutos on kiistaton tosiasia

Hyvät ystävät:

Meksikolaiset:

Muutos on meneillään, ja vaikka on välttämätöntä jatkaa suuren uusliberalistisen farssin paljastamista ja kansan mentaliteetin muuttumisen tukemista − koska se on kaikkein lähimpänä olennaista ja peruuttamatonta − tukahdutamme myös pahansuopia ja epärehellisiä käytäntöjä hallituksessa.

Ratkaiseva toimenpide oli pysäyttää yksityistämiskehitys kertaalleen; lupien myöntäminen yksityisille tahoille lopetettiin kaivoksissa, veden suhteen, sairaaloissa, satamissa, rautateillä, rannoilla, vankiloissa ja julkisissa projekteissa. Mutta mikä tärkeintä, olemme lopettaneet yksityistämisen energia-alalla: öljyn ja sähkön kohdalla.

Tämän uuden energiapolitiikan tavoitteena on tuottaa Meksikossa ne polttoaineet, jotka maa kuluttaa, ja lopettaa niiden maahantuonti. Tätä varten resursseja jaetaan edelleen kuuden olemassa olevan jalostamon nykyaikaistamiseen. Kolmessa vuodessa jalostamoille suunnattu julkinen investointi on ollut 33,58 miljardia pesoa (noin 1,42 miljardia euroa). Kun tulimme hallitukseen, nämä jalostamot olivat hylättyinä ja edellinen hallinto oli alkanut myydä tuotantolaitoksia − kuten vetylaitoksia – tehtaidensa sisäpuolella. Hallintomme alussa jalostamot käsittelivät 511 000 tynnyriä päivässä ja nyt ne jalostavat 706 000 tynnyriä päivässä eli 38 prosenttia enemmän. Koksaamotehtaan rakentamisen uudelleen aloittaminen Tulassa, Hidalgossa, on hyvä uutinen, koska jalostamon tuotantoa laajennetaan 70 000 tynnyrillä polttoainetta päivässä. Ensi vuoden heinäkuussa valmistuu myös uusi Dos Bocasin jalostamo, Paraísossa, Tabascon osavaltiossa, joka pystyy käsittelemään 340 000 tynnyriä päivässä. On syytä muistaa, että 42 vuoden aikana, merkittävästi juuri uusliberaalikauden alusta lähtien, yhtään uutta jalostamoa ei ollut rakennettu maassamme; viimeinen oli Salina Cruz, Oaxacassa, joka aloitti toimintansa vuonna 1979.

Carlos Salinas de Gortarin hallituksen aikana vuonna 1993 uuden jalostamon rakentamisen sijasta päätettiin valtionyhtiö Pemexistä tehdä Shellin kumppani Deer Parkin jalostamossa Houstonissa, Texasissa. Tänä vuonna tehtiin tarjous ulkomaisen öljy-yhtiön omistuksen pois ostamisesta ja operaatio saatiin päätökseen 596 miljoonan dollarin (503, 5 miljoonaa euroa) kustannuksella. Nyt tuo jalostamo on oleva kokonaan Pemexin omistuksessa ja sen bensiinin, dieselin ja muiden polttoaineiden tuotanto, 150 000 tynnyriä päivässä, käytetään maamme kotimarkkinoiden toimituksiin.

Tämä uusi politiikka tarkoittaa sitä, ettei öljyä oteta maaperästä enempää kuin on tarpeen polttoaineiden kysynnän tyydyttämiseksi kotimarkkinoilla. Tällä maltillisella tuotannolla täytämme sitoumuksemme korvata vakituisesti 100 prosenttia todistetuista varannoista ja auttaa siten vähentämään fossiilisten polttoaineiden liiallista käyttöä. Kiteytettynä tulemme toimimaan edelleen vastuullisesti, eikä uusien sukupolvien perintöön kosketa.

Mitä tulee sähköalaan, aiomme edistää sitä, tässä kuussa lähetän kongressille aloitteen perustuslain uudistamisesta, jonka avulla voidaan korjata yksityistämisen aiheuttama vakava vahinko julkiselle sektorille ja kansantaloudelle, sillä tämän alan markkinat avautuivat suosimaan yksityisiä kansallisia ja erityisesti ulkomaisia ​​yrityksiä, antamalla niille tukia, muiden etujen ohella, samalla liittovaltion sähkökomission (CFE) laitokset hylättiin kokonaan. Nyt uudistamme vesivoimalaitoksia vähentääksemme polttoöljyn ja hiilen käyttöä sähköntuotannossa. Vedellä tuotettu energia on puhdasta ja halpaa. Siksi olemme päättäneet vaihtaa vanhat turbiinit nykyaikaisiin laitteisiin, jotta voimme hyödyntää olemassa olevaa infrastruktuuria ja patoaltaiden vettä tuottamaan enemmän sähköä, rakentamatta uusia patoja, aiheuttamatta vahinkoa ja vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä. Lyhyesti sanottuna tavoitteena on, että meillä on riittävästi julkisesti tuotettua sähköä, ettei sähkökatkoja tulisi ja että voidaan välttää tekojen tasolla se, että kotimaiset kuluttajat maksaisivat sähköstä korkeampaa hintaa kuin liikeyritykset ja suuret kaupalliset ketjut.

• • •

Liittovaltion budjetilla, ilman kalliiksi käyviä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, niin kutsuttuja APP-liitoksia tai muita valtionvarainministeriötä vastaan ​​tehtyjä keksintöjä, kuten yksityisen sektorin rahoittamia investointihankkeita, talousarvioon ujutettuja hankkeita, nimeltään pidiregas (espanjankielinen lyhennelmä). Rakennamme teitä, patoja, sairaaloita, yliopistoja, kouluja, vesijohtoja, viemäröintijärjestelmiä, vedenpuhdistuslaitoksia, siltoja, jalostamoja, rautateitä, voimalaitoksia, lentokenttiä, kasarmeja, kirjastoja, puistoja, kauppahalleja, stadioneita, urheilukeskuksia ja muita hankkeita. Toistan: teemme sen ilman julkisia ja yksityisiä liitoksia, ilman koirankonsteja (pidiregas) ja ilman velkaa, täysin julkisen talousarvion turvin.

Felipe Ángelesin lentokentän rakentaminen ja Tehuantepecin kannaksen kokonaisvaltainen kehitysohjelma satamien, junien ja nopean viestintäreitin luomiseksi Aasian maiden ja Yhdysvaltojen itärannikon välillä erottuvat edukseen. Samoin Maya-juna tuo hyvinvointia alueelle, jolla on maan suurin arkeologinen, kulttuurinen ja matkailuun liittyvä varallisuus, ja yksi maailman tärkeimmistä. Pelkästään näiden kolmen suuren hankkeen toteuttamisessa syntyy 143 137 suoraa työpaikkaa ja 277 049 välillistä työpaikkaa.

Toisaalta taloudellinen ja kaupallinen yhdentyminen Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa on käynnissä. Maidemme välinen omavaltaista päätöksentekoa kunnioittava yhteistyösopimus merkitsee tuotantoa, työpaikkoja, parempia palkkoja ja kasvua Amerikan mantereen pohjoisosassa. Tuon sopimuksen täydennyksenä tuotannollisen ja kaupallisen toiminnan tehostamiseksi pohjoisella raja-alueella on hallituksen alusta lähtien otettu käyttöön veropoliittinen tukistrategia, joka sisältää arvonlisäveron ja tuloveron keräämisen puolittamisen, bensiinin ja dieselin hintojen yhdenmukaistamisen naapurimaan rajaosavaltioiden kanssa ja minimipalkan kaksinkertaistamisen. Kaikki tämä on tehty yhdessä laajan kaupunkikehitys- ja asunto-ohjelman kanssa Tijuanan, Mexicalin, Nogalesin, San Luis Río Coloradon, Ciudad Juárezin, Acuñan, Piedras Negrasin, Matamorosin, Nuevo Laredon ja Reynosan kunnissa.

Vaikka tartunnat jatkuvat, sairaalahoitojen ja COVID -kuolemien määrä on vähentynyt huomattavasti. Suurin syy tähän pandemian voimakkuuden vähenemiseen on kansallinen rokotusohjelma, joka on toiminut tehokkaasti ja on saavuttanut kaikki Meksikon asutuskeskukset. Tähän päivään mennessä olemme saaneet hankittua 103 miljoonaa 296 665 annosta Pfizer-, Sinovac-, Sputnik-, AstraZeneca-, Johnson & Johnson-, Cansino- ja Moderna-rokotteita lääkeyhtiöiltä ja ulkomaisilta hallituksilta, jotka ovat osoittaneet teoillaan solidaarisuutensa Meksikoa ja sen kansaa kohtaan. Korostan Kuuban, Argentiinan, Venäjän, Kiinan, Intian ja Yhdysvaltojen tukea.

65 prosenttia väestöstä on rokotettu vähintään yhdellä annoksella ja toistan sitoumukseni siitä, että ensi lokakuussa kaikille yli 18-vuotiaille asukkaille on annettu vähintään yksi annos, jotta saavumme paremmin suojattuna talveen, joka on se kausi, jolloin hengityselinten sairauksia esiintyy useimmiten.

Se, että meillä on vähemmän sairaalahoidossa olevia potilaita ja ennen kaikkea, että kuolleisuus on vähentynyt huomattavasti, eli tartunnan saaneiden joukossa on vähemmän kuolemia, on erittäin tärkeä inhimillinen saavutus, mutta myös mittaluku maan koulutuksellisen, tuottavan ja sosiaalisen toiminnan normalisoitumiselle. Toissa päivänä, maanantaina, uusi lukuvuosi alkoi opettajien, äitien ja isien innokkaalla osallistumisella sekä 11 miljoonan tytön, pojan ja nuoren osallistumisella, jotka palaavat 18 kuukauden jälkeen vastaanottamaan kasvokkain tapahtuvaa opetusta koulussa, joka on heidän toinen kotinsa ja tärkein rinnakkaiselon keskus, jakaakseen kiintymystä ja surua, latautuakseen humanismilla ja solidaarisuudella.

Maaseutu tuottaa ilman rajoituksia; viime vuonna maatalous- ja karjatuotanto kasvoivat kaksi prosenttia, ja sama suuntaus on havaittu vuoden 2021 aikana. Teollisuussektori elpyy selvästi, samoin kuin kauppa, matkailu, ravintola-ala, lentoliikenne ja muut palvelut. Lähes kaikki tämän vuoden ennusteet ovat samaa mieltä siitä, että talous kasvaa noin kuusi prosenttia. Ulkomaiset investoinnit ensimmäisellä vuosipuoliskolla olivat 18,433 miljardia dollaria (noin 15,6 miljardia euroa), 2,6 prosenttia enemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana rekisteröidyt ja maan historian parhaat. Emme ole ottaneet lisää julkista velkaa; peso ei ole devalvoitunut kuusivuotisen toimikauden kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden aikana, kuten ei ollut tapahtunut kolmeen vuosikymmeneen, ja minimipalkka on noussut reaalisesti 44 prosenttia, mitä ei ollut tapahtunut yli 30 vuoteen.

Kun tulimme hallitukseen, minimipalkka riitti ostamaan 5,8 kiloa tortilloita, ja nyt se mahdollistaa inflaatiosta huolimatta 7,7 kiloa eli melkein kaksi kiloa enemmän. Emme ole korottaneet bensiinin, dieselin ja sähkön hintoja reaalitasolla. Kaasu on noussut hieman inflaation yläpuolella, mutta korjaamme tämän korotuksen pian, teemme niin jo nyt, koska olemme jo aloittaneet Gas Bienestar -kaasusylinterien myynnin oikeudenmukaiseen hintaan.

Siitä lähtien, kun tulimme hallitukseen aina tähän hetkeen mennessä, osakemarkkinoiden indeksi on kasvanut 28 prosenttia, kuten koskaan sen historiassa; vaikka inflaatio on äskettäin noussut, se on jo vakautunut; Meksikon keskuspankin asettamaa lainojen korkoa on alennettu 3,5 prosenttia, ja jos kyseisellä laitoksella oli valuuttavarantoja edellisen hallinnon lopussa 173, 775 miljardia dollaria (tai 146,8 miljardia euroa), nuo varat ovat tällä hetkellä 205, 391 miljardia dollaria (173,4 miljardia euroa), mikä tarkoittaa 18 prosentin lisäystä, kaikkien aikojen korkeinta lukua, yli 30 miljardia dollaria (25,3 miljardia euroa) lisää; ja on myös tyydyttävää ilmoittaa, että pandemian jälkeen on luotu 1 202 691 työpaikkaa ja vain 192 713 puuttuu saadaksemme sosiaaliturvan piiriin (IMSS) takaisin ne työntekijät, jotka olivat järjestelmässä ennen terveyskriisiä ja jotka olivat yhteensä 20 613 000 työntekijää. Se on tavoitteemme, jonka saavutamme seuraavan kahden kuukauden aikana.

Mikä tärkeintä, pandemia ei johtanut kulutuskriisiin; rahalähetysten ja hyvinvointiohjelmien tuen ansiosta, jotka saapuvat ja joita sovelletaan alhaalta ylöspäin väestöpyramidin köyhimmistä sen huippua kohden, on onnistuttu välttämään ruoan ja muiden perustarvikkeiden puute. Ruokatavaraketjujen myynti on kasvanut 34 prosenttia tammikuusta elokuuhun 2021 verrattuna edellisvuoden vastaavaan ajanjaksoon. Kauppoja ei ole ryöstetty tai ilkivaltaa tai epätoivoa nälän tai ihmisten perustarpeiden laiminlyönnin vuoksi ei ole nähty. Maassamme vallitsee sosiaalinen rauha ja hallinnollinen vakaus.

Pandemiasta lähtien päätimme vahvistaa sosiaalisia tukia laajentamalla ihmisille suunnattua budjettia: pienyrityksille annettiin yli 3 miljoonaa luottoa niin muodollisilla kuin epävirallisillakin aloilla ja päätettiin laajentaa kaupunkien parantamisohjelmaa, joka koostuu talousveden käyttöönottamisesta, viemäröinnistä ja katujen päällystämisessä 77 kunnassa eri osavaltioissa. Koko maassa on myönnetty 111 000 tukea asuntojen rakentamiseen, parantamiseen ja laajentamiseen. Kaikki tämä on tarkoittanut 280 miljardin peson (noin 11,8 miljardin euron) lisäinvestointia. Kaikki tämä yhtyi poikkeukselliseen tosiasiaan: viime aikoina siirtolaistemme panos perheilleen Meksikossa on kasvanut kuin koskaan ennen.

Viime vuonna rahalähetykset nousivat 40,6 miljardiin dollariin (34,3 miljardia euroa) ja tänä vuonna arvioimme tämänhetkisen käyttäytymisen mukaan, että ne ylittävät 48 miljardia dollaria (tai 40,5 miljardia euroa); siis olisivat 18 prosenttia enemmän. Tänään Meksikon keskuspankki on juuri ilmoittanut, että heinäkuun varannot saavuttivat 4,540 miljardia dollaria (noin 3,8 miljardia euroa), mikä on kuukausittainen ennätys: 4,540 miljardia dollaria. Käytän tilaisuutta hyväkseni kerratakseni: rahalähetysten historiallinen ennätys; ulkomaisten investointien historiallinen ennätys; historiallinen ennätys vähimmäispalkan korotuksessa; historiallinen ennätys ilman peson devalvointia; historiallinen ennätys ilman velan kasvua; historiallinen ennätys osakemarkkinaindeksin nousussa; historiallinen ennätys Meksikon keskuspankin varannoissa. Se on kuin sanoisi neljälle tuulelle, puhaltakaa, ylpeilyä. Mutta en ole lopettanut, mitä juuri sanoin, on aika sanoa uusliberalistisille teknokraateille: ”tässä teille, ottakaahan opiksenne”.

Lisään jotain hyvin vakavaa, syvällistä ja perustavaa laatua olevaa: rahalähetyksistä saadut varat yltävät alas asti, maan köyhimmille perheille ja yhteisöille. Puhumme yli kymmenestä miljoonasta keskimäärin 380 dollarin (320 euroa) lähetyksestä per perhe: 7 600 pesoa kuukaudessa. Tämä resurssien leviäminen yhdessä toisen vastaavan summan kanssa, joka myönnetään julkisesta talousarviosta erilaisiin hyvinvointiohjelmiin, on kriisinhallintastrategiamme ydin. Toisin sanoen tällä nopealla ja suoralla resurssien jakamisella perheille ihmisten ostovoima tai kulutus on vahvistunut ja tällä tavalla on ollut mahdollista aktivoida talous pian uudelleen.

Pidämme turvallisuusneuvoston kokouksia päivittäin maanantaista perjantaihin aamukuudesta lähtien Kansallispalatsissa, täällä Kansallispalatsissa. Tuo neuvosto koostuu sisäministeriöstä, puolustusvoimien ministeriöstä, merivoimien ministeriöstä ja julkisesta turvallisuudesta ja kansalaisten suojelusta vastaavasta ministeriöstä, joka huolehtii tämän kabinetin koordinoinnista. Näissä päivittäisissä kokouksissa saamme raportteja eri puolilta maata näistä kysymyksistä ja näin tehdään päätöksiä, joiden avulla voimme kohdata erinäiset rikokset ja taata rauhan.

Tämän jokapäiväisen yhteisen työn tulokset ovat seuraavanlaisia: aikana, jolloin olemme olleet hallituksessa, polttoaineiden varastaminen, niin sanottu huachicol, väheni 95 prosenttia; murhat, 0,5 prosenttia; ajoneuvojen varastaminen, 28 prosenttia; kidnappaukset, 18 prosenttia; ja siten on tapahtunut lähes kaikissa yhteisen ja liittovaltion lainkäyttövallan rikoksissa. Yhteenvetona voidaan todeta, että niistä 11 rikoksesta, joilla katsotaan olevan suurin vaikutus, vain kolme on osoittanut noususuuntaa: naismurhat, jotka kasvoivat 13 prosenttia ja joita, toistan, ei mahdollisesti luokiteltu aiemmin sellaisiksi rikoksiksi kuin nyt; kiristys, joka kasvoi 28 prosenttia; ja varkaudet yksilökohtaisessa julkisessa liikenteessä [taksit, kuljetuspalvelut], mitkä kasvoivat 12 prosenttia. Tämän vuoden 27. päivänä heinäkuuta tilastokeskus INEGI julkaisi vuonna 2020 rekisteröidyt murhatiedot, jotka, kuten vuonna 2019, havainnollistavat, että tämän rikoksen noususuunta on jo pysähdytetty ja siinä on saavutettu jopa pieni supistuminen.

Sen sijaan, että hankkisimme luottokirjoja maan velkaannuttamiseksi, kuten oli tuo uusliberalistinen käytäntö kriisiaikoina, päätimme tehostaa korruption torjuntaa. Ensimmäisestä hallitusvuodesta lähtien onnistuimme muun muassa poistamaan suurten veronmaksajien verojen anteeksi antamisen, vaikutusvallastaan hyötyneiden verohelpotukset, ja perustuslaissa säädettiin korruption luokittelemisesta vakavaksi rikokseksi – sitähän se ei ollut – ilman syytetyille annettavaa mahdollisuutta päästä vapaaksi takuita vastaan.

Nyt parannamme veronkantokykyämme verottamalla suuria kansallisia ja ulkomaisia yrityksiä, ​​jotka pyrkivät välttämään maksujaan valtiolle − mikä on sama asia kuin lain rikkominen − ja nauttimaan rankaisemattomuudesta. Nykyään valtionkassaa vahvistetaan siinä määrin kuin se pystyy estämään veropetokset. Yksi tosiasia: COVID-19-pandemian aiheuttamasta kriisistä huolimatta, liittovaltion hallituksen tuloja oli kertynyt eiliseen mennessä kaksi biljoonaa 438 557 miljoonaa pesoa (tai noin 102,9 miljardia euroa), eli ne olivat reaalitasolla 2,6 prosenttia suuremmat kuin viime vuoden vastaavana aikana ja 0,8 prosenttia enemmän kuin tämän vuoden liittovaltion tuloarviossa ennakoitiin.

Minun on eettisyyden ja rehellisyyden nimissä kerrottava, että kahden viimeisen kuusivuotiskauden aikana suuret veronmaksajat hyötyivät 366,174 miljardin peson (noin 15,5 miljardin euron) verovähennyksistä ja että vain 58 näistä suurista veronmaksajista, suurista liike- ja rahoituslaitoksista, ainoastaan 58, jätti maksamatta kahden edellisen presidenttikauden aikana 189, 018 miljardia pesoa (tai 7,98 miljardia euroa).

Nyt sitä vastoin ei ole olemassa loukkaavia etuoikeuksia verojen anteeksi antamisessa, keräämme erääntyneitä velkoja eikä veropetoksia suvaita. Tämä on mahdollista, kun toimitaan rehellisesti ja kunniallisesti, kun on moraalista ja poliittista valtaa tehdä niin. Paras osoitus tämän strategian eduista, sen, joka koostuu rehdistä toiminnasta, näkyy selvästi, kun vertaillaan armeijan insinöörien rakennuttaman ”Kenraali Felipe Ángelesin” Santa Lucían siviililentokentän kustannuksia, laatua ja käytettyä aikaa epäonnistuneen Texcocon lentokenttähankkeen rakennustöihin. Rakennustöiden, jotka peruttiin kansan päätöksellä, arvioidut kustannukset, huomioimatta muita tappioita, olivat yli 300 miljardia pesoa (tai lähes 12,7 miljardia euroa). Sitä vastoin ”Kenraali Felipe Ángelesin” kansainvälinen lentokenttä rakennetaan alle 80 miljardilla pesolla (vajaalla 3,4 miljardilla eurolla); ja jopa lisäämällä mukaan nuo 100 miljardia (4,2 miljardia euroa), jotka maksettiin hyvityksinä toisen projektin perumisen kustannuksista yrityksille, joilla oli sopimuksia Texcoco-hankkeessa, saamme tehtyä likimain 120 miljardin peson (tai melkein 5,1 miljardin euron) säästön.

Kaiken kukkuraksi, mikä on myös erittäin tärkeää, tulemme avaamaan uuden lentokentän terminaalin ennen kuin Texcocoon suunnitellussa lentokenttähankkeessa olisi tehty. ”Kenraali Felipe Ángelesin” lentokenttä aloittaa toimintansa ensi vuoden maaliskuun 21. päivänä, kun taas Texcocon lentokentän oli määrä alkaa operoimaan vuonna 2025, siis jos budjetissa olisi pysytty ja arvioitu rakennusaika olisi riittänyt. Joka tapauksessa on todistettavissa, että korruption ja rankaisemattomuuden kitkeminen auttaa vapauttamaan varoja maan hyvinvointiin ja kehitykseen. Tämä on se kaava, älä salli korruptiota, hallitse turhuuksista tai ylellisyyksistä säästäen äläkä salli lakien noudattamatta jättämistä: Meksikon julkisen elämän moralisoiminen.

• • •

Vaikka presidentin pitämä 56 minuutin puhe oli täynnä tiukkaa asiaa, sujui sen esittäminen hyvässä hengessä, saipa López Obrador koronaviruksen ennaltaehkäisemisen vuoksi pieneksi rajatulta kuulijakunnaltaan useat raikuvat aplodit.

Samaan aikaan kun aloitimme korruption torjunnan, korostan, otimme käyttöön tasavaltalaisen säästöpolitiikan [1800-luvun reformiliikkeen ja presidentti Benito Juárezin sanastoa käyttäen]. Kahdessa vuodessa ja yhdeksässä kuukaudessa olemme säästäneet biljoonaan ja 400 miljardia pesoa (melkein 59,1 miljardia euroa) ostoissa ja sopimuksissa, vähentäen minimiin polttoaineen varastamisen − niin sanotun huachicolin − ja vähentämällä jyrkästi veropetoksia ja muita haitallisia huonoja käytäntöjä, jotka olivat yleisiä vanhan hallinnon alaisessa valtiovarainministeriössä. Tarpeettomasta säästäminen, rahastosäätiöiden, ryöväyshenkisten sopimusten ja huomaamatta sekä epärehellisesti vähemmistöjen hyväksi hallittujen varojen, niiden peruuttaminen, niistä luopuminen, ovat myös antaneet meille mahdollisuuden vapauttaa enemmän budjettivaroja kansan hyväksi.

Tällä mallilla korruption tukahduttamiseksi ja hallinnon järjestämiseksi ilman ylellisyyttä tai turhanpäiväisyyksiä olemme pystyneet täyttämään lupauksemme olla velkaannuttamatta maata, korottamatta veroja, nostamatta polttoaineiden hintoja, ja mikä tärkeintä, tämä uusi moraaliseen oikeudenmukaisuuteen pohjautuva talouspolitiikka on mahdollistanut meille sosiaalisten ohjelmien rahoittamisen kansamme, erityisesti köyhimpien ja syrjäytyneimpien, hyvinvoinnin hyväksi.

Yleinen vanhusten eläke [kansaneläke] on jo todellisuutta, ja sitä tullaan korottamaan, tammikuuhun 2024 mennessä kaikki vanhukset saavat kaksinkertaisena sen tukisumman kuin he saavat nykyisin. Tammikuuhun 2024 mennessä kaikin puolin kunnioitettavalla vanhusten pariskunnalla on oleva käytössään tarpeeksi tuloja ruokailuunsa, me kaikki tulemme tuntemaan itsemme hyvin ylpeiksi, hyvin veljellisiksi, hyvin inhimillisiksi. Tulemme myös tukemaan yhä edelleen vammaisia ​​lapsia varhaiseläkkeillä, apurahoja aiotaan jakaa niin ikään köyhien perheiden opiskelijoille ja sairaanhoitoa sekä lääkkeitä tullaan toimittamaan, tai paremminkin sanottuna niitä tullaan toimittamaan yhä edelleen ilmaiseksi. Ne ovat ohjelmia, jotka, sivumennen todeten, on jo nostettu perustuslailliseen asemaan ja jotka on asetettu pakollisiksi noudatettaviksi oikeuksiksi kaikille hallituksessa oleville toimijoille.

Näiden alusta alkaen toteutettujen toimien lisäksi maaseutu on huomioitu; tuottajia ja kalastajia avustetaan suoraan taloudellisilla resursseilla; takuuhinnat luotiin; hedelmiä ja puutavaraa kasvavia puita ollaan istuttamassa miljoonalle hehtaarille, ja niitä hoitaa 420 000 kylväjää, jotka saavat palkkansa tiluksiensa viljelystä olivatpa he pientilallisia tai yhteisöllisten maiden jäseniä. Kaikille Guerreron osavaltion tuottajille toimitetaan lannoitteita, heihin kuuluu yhteensä 340 460 ihmistä, ja lisäksi toiset 62 536 Pueblasta, Tlaxcalasta ja Morelosista. Aiomme laajentaa tätä ilmaista lannoiteohjelmaa ensi vuonna muihin osavaltioihin. 1 800 000 nuorta on työskennellyt oppisopimuskoulutuksessa, josta he ovat saaneet vähimmäispalkan Nuoret tulevaisuutta rakentamassa (Jóvenes Construyendo el Futuro) -ohjelmassa. Emme ole lopettaneet maksamasta lääkäreille, sairaanhoitajille, sotilaille, meriväelle ja muille julkisten alojen työntekijöille. Väärin perustein koulutusuudistukseksi kutsuttu reformi peruutettiin. 56 000 koulujen toimikuntaa, jotka koostuvat opettajista, oppilaista ja perheiden äideistä ja isistä, saavat jo suoraan käyttöönsä koulujen ylläpitoon käytettävät rahavaransa.

Peruskoulun ja toisen asteen oppikirjoista ei ole ollut pulaa, parannetaanpa niiden sisältöjäkin. 140 julkista yliopistoa on valmistunut tai rakenteilla. Olemme lisänneet jatko-opintojen ja tutkijoiden apurahoja 9 370:llä yhteensä 125 816:een, ja äskettäin niiden lääkäreiden määrä, jotka saavat apurahan opiskellakseen jotakin erikoisalaa maan sisä- tai ulkopuolella, kaksinkertaistui. 85 988 haja-asutusalueen yhteisöllä on jo internetyhteys, ensi vuonna niitä tulee olemaan 122 000 ja vuonna 2023 yhteysverkko kattaa koko kansallisen alueen. Hyvinvointipankki (Banco del Bienestar) jatkaa laajentumistaan, sillä tähän mennessä on rakennettu 1 064 konttoria, 368 on vielä rakenteilla ja seuraavien kahden vuoden aikana sen verkosto yltää myös maan vähiten kommunikoiduille alueille kaikkiaan 2 700 uuden pankkikonttorin myötä. Kulttuurin edistämisen toimialalla olemme julkaisseet 79 suurten kirjailijoiden teosta, 4 380 000 kappaletta ilmaiseksi tai vaatimattomaan hintaan; kokoelma ”21 vuodelle 21” (21 para el 21) sisältyy itsenäisen Meksikon juhlavuoden ohjelmaan. Chapultepecin keskuspuiston ja Texcoco-järven kulttuurillisia ja ekologisia puistoalueita rakennetaan parhaillaan.

Näiden kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden hallituskauden aikana olemme tehneet ratkaisevan laatuisia päätöksiä ja olemme työskennelleet intensiivisesti kansan parhaaksi. Esimerkiksi sadasta lupauksesta, jotka tein Zócalon torilla 1. joulukuuta 2018 virkaan astuessani, olemme täyttäneet valtaosan, 98 sadasta sitoumuksesta, meillä on kesken enää vain kaksi: liittohallituksen hajauttaminen ja koko totuuden löytäminen Ayotzinapan nuorten katoamisesta, ja niissä me edistymme.

Mutta olemme myös tehneet monia muita asioita, jotka eivät sisälly kyseiseen sitoumusluetteloon. Esimerkiksi, saimme valmiiksi Guadalajaran esikaupunkialueiden junan ja jatkoimme Tolucasta Ciudad de Méxicoon kulkevan pikajunan rakentamista; kunnostimme Tuxtla Gutiérrezin, Chetumalin ja pääkaupungin lentokentät; olemme investoineet 34 miljardia pesoa (tai reilut 1,43 miljardia euroa) maan 40 000 kilometrin pääväyläverkoston ylläpitoon; tämän vuoden tammikuusta lähtien samaa verotuksellista tukipolitiikkaa, jonka aloitimme vuonna 2019 pohjoisella rajalla, on sovellettu etelärajalla; Chetumalista on tullut jälleen verovapaa kauppa-alue; Kansallinen vesikomissio (Conagua), Liittovaltion tie- ja siltahallinto (Capufe), Kansallinen siirtolaisinstituutti (INM) ja Veropalveluhallinto (SAT) sekä tullit ollaan puhdistamassa korruptiosta; kansalliskaarti (Guardía Nacional) luotiin, 189 kasarmia on rakennettu ja kansalliskaartissa on jo 100 000 jäsentä Meksikon kansan suojelemiseksi.

María-saaret lakkasivat olemasta rangaistuslaitos, niistä tuli ympäristö- ja kulttuurikasvatuksen keskus ”Veden muurit (Muros de Agua) − José Revueltas”. Emme ole myöntäneet yhtään kaivoslupaa; kansallinen ohjelma väkivallan vuoksi kadonneiden henkilöiden etsimiseksi ja paikantamiseksi toteutettiin; kaikille väärin syin koulutusuudistukseksi nimitetyn lain nojalla erotetuille opettajille palautettiin menetetyt työpaikat, ja uusliberaalista korruptiosta tai valtiorikoksista kärsineille henkilöille tai perheenjäsenille korvataan aiheutettuja vahinkoja, kuten Hermosillon ABC-päiväkodin tapaus Sonorassa ja Pasta de Conchos -kaivos Coahuilassa. Toimittajien suojeluohjelma jatkuu; luotiin instituutti, joka antaa takaisin kansalle siltä varastetun omaisuuden; takavarikoitujen tavaroiden toimitus köyhien yhteisöjen hyväksi alkoi; tulvista ja muista luonnonilmiöistä kärsiviä autetaan sekä Meksikossa että ulkomailla. Eiliseen mennessä olimme pitäneet 685 lehdistötilaisuutta maanantaista perjantaihin aamuisin kello 7 – 9. Olen vieraillut presidenttinä maan kaikissa osavaltioissa; joissakin − vähintään − neljä kertaa ja toisissa jopa 28 kertaa.

Uusi kauppasopimus Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa tuli voimaan. Uusi työlaki hyväksyttiin takaamaan suora äänioikeus ja ammattiliittojen demokratisoituminen. Yritysten liikevoittojen lakisääteistä jakoa työntekijöilleen lisättiin tosiallisesti, väärinkäytöksiä aiheuttanut työntekijöiden alihankinta lopetettiin ja eläkesäästörahastojen hallintokustannukset vähenivät. 400 000 koulutusalan työntekijää on vakinaistettu. Ne budjettivarat ja rahoitusosuudet, jotka lain mukaan kuuluvat osavaltioille ja kunnille, on toimitettu ajoissa. Lainsäädäntö- ja tuomiovallan sekä tasavallan syyttäjänviraston (FGR) riippumattomuus ovat todellisuutta; rikoksia ei tekaista eikä vastustajia vainota tai vakoilla; poliittiset sortotoimet ovat lakanneet olemasta ja julkisen vallan harjoittama painostus tiedotusvälineisiin niiden toimitukselliseen sisältöön vaikuttamiseksi on ohi. Ruoasta, raaka-aineista tai polttoaineista ei ole pulaa; rahoitusjärjestelmä toimii normaalisti. Työntekijöiden lakkoja on ollut vain 20; mielenosoitukset ovat vähentyneet vähimmäistasolle. Työntekijöiden kansallisen asuntorahastoinstituutin (Infonavit) ja Valtion työntekijöiden sosiaaliturva- ja palveluinstituutin asuntorahaston (Fovissste) tarjoamat luottovarat toimitetaan suoraan edunsaajille, eikä näiden organisaatioiden kanssa solmituista veloista tai epäoikeudenmukaisista syistä seuraa enää häätöjä. Tarjosimme turvapaikkaa entiselle presidentille Evo Moralesille ja hänen yhteistyökumppaneilleen. Meillä ei ole ristiriitoja minkään maailman hallituksen kanssa; maahanmuuttajien ihmisoikeuksia ei ole loukattu.

Muutama päivä sitten tapahtunut poikkeuksellinen tapaus, jossa kaksi maahanmuuttoviranomaista potkivat yhtä Haitin kansalaista, siihen puututtiin samana päivänä, nuo kaksi virkamiestä erotettiin ja he ovat sisäisen valvontaelimen käytettävissä. Hallituksessamme ei tulla sortamaan ketään, sen on käytävä selväksi. Kansainvälisten järjestöjen on sallittu tulla seuraamaan ihmisoikeuksien noudattamista maassamme.

Näiden 33 kuukauden aikana on ollut vain yksi suuri sähkökatkos eikä yhtään vesikriisiä ole ollut. Polttoainevarkauksien torjunnasta aiheutunut bensiinipula ratkaistiin ja 612 maanpuolustusministeriön hallinnoimaa säiliöautoa hankittiin. Siitä kuka on kukin polttoaineiden hintojen suhteen, tiedotetaan pysyvästi; käynnissä on kaksi tiedotuskampanjaa, joilla pyritään välttämään huumeiden tai roskaruuan kulutusta. Tulvia ehkäisevä tunnelijärjestelmä (Emisor Oriente) vihittiin käyttöön Meksikon laaksossa. Maamme valittiin lähes yksimielisesti YK:n turvallisuusneuvostoon (UNSC), ja ensi marraskuussa tulemme saamaan kyseisen elimen puheenjohtajuuden. Samoin tuossa organisaatiossa esittämämme päätöslauselma hyväksyttiin takaamaan tasapuolisuus lääkkeiden ja rokotteiden kaupassa. Internetin, radion ja television välityksellä toimiva koulutusjärjestelmä perustettiin. Meksikossa ja ulkomailla järjestettiin 1 530 taiteellista ja arkeologista näyttelyä.

Vuosittain on juhlittu kansalaistapahtumia eli itsenäisyyssodan alkamisen huutoa (el Grito) ja itsenäisyyspäivän paraatia, jotka toteutetaan nyt syyskuussa, isänmaan kuukauden aikana. Myös Meksikon vallankumouksen alkamisen muistojuhlia on vietetty. 925 huipputason urheilijaa ja valmentajaa on saanut suoraan tukea valmistautumiseensa 500 miljoonan peson (tai 21,1 miljoonan euron) yhteissummalla. Tokion 2020 olympialaisissa meksikolaiset urheilijat kilpailivat ammattitaidolla ja arvokkaasti, he saivat neljä pronssia. Paralympialaisiin osallistuvat urheilijat ovat kansallisen ylpeyden aihe, he ovat tähän mennessä saavuttaneet viisi kultamitalia, yhden hopean ja kahdeksan pronssia [3.9. mennessä Meksikon vammaisurheilijat olivat saavuttaneet jo seitsemän kultamitalia, kaksi hopeaa ja 12 pronssia; Meksiko sai vielä yhden pronssin, joten lopulta sen saldoksi tuli yhteensä 22 mitalia. Tässä kuussa, kun he palaavat, heille ja koko valtuuskunnalle, joka edusti Meksikoa Tokion olympialaisissa, kaikille heille tullaan antamaan taloudellisia kannustimia, mukaan lukien heidän valmentajansa.

Vaihtoehtoisena ja täydentävänä indikaattorina bruttokansantuotteelle (BKT) kehitetään hyvinvointi-indeksiä (Índice de Bienestar); Terveellisen veden La Lagunan alueella Coahuilan ja Durangon osavaltioissa takaava hanke on toteuttamisvaiheessa; liittovaltion suojelupalvelua (SPF) on vahvistettu turvaamaan liittovaltion julkishallinnon ministeriöt ja virastot; Tulumin, Quintana Roon osavaltion, uuden lentokentän rakennusprojekti on aloitettu.

Uusia kouluja luodaan urheilijoiden ja liikunnanopettajien kouluttamiseksi; elintarvikkeissa käytetään uutta varoitusmerkintää roskaruoan kulutuksen välttämiseksi; uusi ”terveen elämän” (Vida Saludable) oppiaine sisällytettiin julkiseen koulutukseen ja perustettiin komissio, jolla edistetään Sonoran osavaltion yaqui-kansan oikeudenmukaisuussuunnitelmaa, muiden tekojen ohella.

Tärkeintä on kuitenkin se, että muutoksen perusta on jo valettu: vain kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden presidentin toimikauden jälkeen voin vakuuttaa, että olemme jo saavuttaneet tämän tavoitteen. Toistan, olemme luoneet perustan Meksikon muuttumiselle: nyt perustuslakia kunnioitetaan, laillisuus ja demokratia ovat olemassa, vapaudet ja oikeus eri mieltä on taattu, täysi avoimuus vallitsee ja ihmisillä on oikeus tietoon, ketään ei sensuroida, ihmisoikeuksia ei loukata, hallitus ei tukahduta kansaa eikä liittovaltio järjestä vaalipetoksia, julkinen valta ei edusta enää vähemmistöä, kuten se oli ennen, vaan se edustaa pikemminkin kaikkia meksikolaisia ​​kaikista luokista, kulttuureista ja uskomuksista. Hallinto tinkii turhasta tuhlailusta ja hallitsee moraalisen esimerkin voimalla, korruptiota ei suvaita eikä rankaisemattomuutta sallita, enää ei käytännössä ole olemassa poliittista suojaa tai etuoikeuksia, luontoa suojellaan, sukupuolten tasa-arvoa tuetaan, syrjintä, rasismi ja klassismi jätetään omaan arvoonsa, moraalisia, kulttuurisia ja hengellisiä arvoja vahvistetaan, Meksikon kulttuurillisesta ja historiallisesta perinnöstä pidetään huolta ja sitä edistetään.

On ylpeyden tunnusmerkki, että huolimatta pandemian aiheuttamasta terveys- ja talouskriisistä kaikkine meille koituneine kärsimyksineen, emme lopettaneet työtämme Meksikon julkisen elämän neljännen muutoksen (Cuarta Transformación) toteuttamiseksi. On selvää, että jos olemmekin edistyneet ja kestäneet vastoinkäymiset, se johtuu ennen kaikkea siitä, että päätimme käydä käsiksi korruption ruttoon, joka on aiheuttanut niin kovin paljon vahinkoa Meksikolle ja sen kansalle.

Kansa on aina tiennyt tämän, mutta nyt se ymmärretään paremmin ja käsitetään todellisuudeksi, koska tuo aiemmin varastettu raha saavuttaa nyt maamme köyhimmät väestönosat, se yltää unohdetuille ja syrjäytyneille kansankerroksillemme asti. Voin vahvistaa tässä suhteessa, että 70 prosenttia Meksikon kotitalouksista on mukana ainakin yhdessä hyvinvointiohjelmassa tai hyötyy jollakin tavalla kansallisesta talousarviosta ja että loput 30 prosenttia meksikolaisista, joilla on paremmat taloudelliset olosuhteet ja työolot, eivät ole jääneet huomioimatta. He saavat paremmat puitteet jatkaa edistymistä ja elää rauhassa ilman pelkoa tai turvattomuutta, ja he voivat tuntea tuon suuren tyydytyksen, jonka jokainen hyväntahtoinen ihminen, jolla on hyvät tunteet, saa omakseen tekemällä todeksi lähimmäisenrakkauden ja muiden samankaltaisten palvelemisen perusperiaatteen.

Tänä vuonna 2021 juhlimme pääkaupunkimme México-Tenochtitlanin perustamisesta kulunutta 700 vuotta. Muistamme myös Tenochtitlanin kaatumisen, 500 vuotta sitten, Espanjan valloitussodan seurauksena, niin ikään muistamme itsenäisyytemme 200-vuotispäivää, riippumattomuutta, joka saavutettiin virallisesti 27. syyskuuta 1821. Meille historia, kuten roomalainen Cicero sen sanoisi, on elämän opettaja. Suurilta sivilisaatioiltamme perityt kulttuurit ovat aina olleet pelastuksemme, nämä kulttuurit ovat aina pelastaneet meidät: ne ovat pelastaneet meidät hyökkäyksiltä, ​​hirmumyrskyiltä, ​​maanjäristyksiltä, ​​tulvilta, tulipaloilta, kuivuudelta, epidemioilta, huonoilta hallituksilta, ryöstelyltä ja muilta onnettomuuksilta. Siksi meidän ei pidä unohtaa menneisyyttämme eikä 500 vuotta sitten tapahtuneella valloitusretkellä alkanutta menneisyyttä, eikä varsinkaan sitä menneisyyttä, joka liittyy espanjalaisia edeltävään prehispaaniseen Meksikoon, täynnä kulttuuria ja suuria sivilisaatioita: heidän opetuksensa ovat perusta sille, miten voimme tänään rakentaa kaiken yhdessä, alhaalta käsin, tehdä tulevaisuudesta paremman.

Hyvät ystävät:

Kaikki johtamani hallituksen saavuttama on tulosta monien virkamiesten, hyvin monien virkamiesten työstä, haluaisin nähdä heidät edessäni kiittääkseni heitä sitoutumisestaan ja omistautumisestaan, nuo rehelliset ja uskolliset viranomaiset, kansamme ongelmien ratkaisijat.

Arvostan teidän tukeanne, naiset ja miehet, jotka ovat hallituksen jäseniä, lojaaleja ja solidaarisia sekä veljellisiä naisia ​​ja miehiä. Mutta ennen kaikkea kiitollisuuteni kuuluu ihmisille, kansalle, tavanomaisille ihmisille, heidän tuestaan ​​ja luottamuksestaan. Minulle on hyvin selvää, että meidän tulee palvella kaikkia kunnioittaen, lakkaamatta auttamasta yhtään ketään; mutta etusija on annettava yhä jatkossakin köyhimmille ja eniten tarvitseville. Näin ollen meidän on edelleen sovellettava kriteeriä, jonka mukaan ”kaikkien hyväksi, köyhät tulevat ensin”.

Kuten kirjoitin uuden kirjani johdannossa, sen nimi on nimenomaan ”Matkan puolivälissä” (A la mitad del camino), tällä kaudella tähän mennessä saavutettu on niin tärkeää, jotta voisin jopa erota hetimmiten presidentin virasta tuntematta pahaa omantuntoa, minkä puhtaus on tärkein asia elämässäni.

Korostan, että paljon on tehty, ja ihmisten ja kansakunnan hyväksi tehtyjen päätösten tai tekojen kääntäminen olisi hyvin vaikeaa. Miten konservatiivit voisivat esimerkiksi ottaa eläkkeet pois iäkkäiltä aikuisilta, miten köyhien opiskelijoiden apurahat voitaisiin poistaa, kuinka voitaisiin palata ylelliseen, huikentelevaan hallintoon, kuinka voitaisiin palauttaa verojen anteeksiantamisen käytäntö suurille talous- tai rahoitusyrityksille, kuinka taantua julkisen omaisuuden petomaiseen yksityistämiseen, miten he saisivat maassamme korruption taas kukoksi tunkiolle. Niin tai näin paluu menneeseen ei olisi mitenkään helppoa.

Meillä menee hyvin ja olen varma, että ihmiset äänestävät ensi vuoden maaliskuun lopussa, jotta jatkaisin perustuslaillista kauttani syyskuun 2024 loppuun. Tietysti tämä ei ole ainoa ehto, joka minun on täytettävä tehtäväni suorittamiseksi: luonnolla, tieteellä ja Luojalla on myös sanansa sanottavana, emme voi olla ylimielisiä. Mutta jos olen onnekas ja pääsen maaliin, luulen meidän saattavan muutostyön päätökseen emmekä jätä mitään tekemättä. Kun aikanaan annan presidentin kunnianauhan eteenpäin, tulen vain sanomaan näin neljälle tuulelle: Tehtävä suoritettu! Menen Palenquehen, jätän sydämeni teille.

Paljon kiitoksia.

Kansallispalatsi, 1. syyskuuta 2021

+++++

Planeta-kustantamon julkaisema 238-sivuinen ”Matkan puolivälissä” on presidentti López Obradorin sarjassaan 19. kirja ja jo toinen hallituskauden aikana tehty julkaisu, sillä ”Moraalista taloutta kohden” (Hacia una economía moral) ilmestyi loppuvuodesta 2019. Uuden julkaisun kuvauksessa todetaan: ”Tämä kirja on todistajan lausunto siitä, mitä tähän mennessä on saavutettu, keskeneräisistä haasteista ja siitä, millaiseksi kuvittelen maan vuonna 2024.”

Koko puheen voi katsoa presidentin YouTube-kanavalta.

Lähde: Andrés Manuel López Obradorin virallinen sivusto.

Käännös- ja toimitustyö: valtiotieteiden tohtori Sami Tapio Tenoch Laaksonen

Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard esittelee medialle 139 sivun lakisyytettä, joka pyrkii laittamaan kuriin Yhdysvaltojen aseteollisuuden villin lännen käytännöt, jotka tuottavat liikevoittoa. Tappamisen teknologian todellinen hinta ovat tuhannet aseellisen väkivallan uhrit.

Vähintään 70 prosenttia ja enimmillään 90 prosenttia Meksikossa tapahtuvista murhista tehdään Yhdysvalloista maahan laittomasti salakuljetuilla aseilla. Siksi Meksikon valtio on tehnyt rohkean teon ja haastanut yhdeksän asevalmistajaa ja kaksi aseiden jakelijaa oikeuteen Bostonissa. Kyseistä haastetta valmisteltiin huolellisesti kahden vuoden ajan ja se vietiin eteenpäin Bostonissa siksi, että juuri siellä sijaitsevat asealan yrityksien päämajat.

Alun perin haaste toimitettiin Massachusettsin osavaltion oikeusistuimeen 4.8., lähes tasan kaksi vuotta Teksasin El Pasossa tapahtuneen joukkomurhan jälkeen. 3.8.2019 tehdyssä aseellisessa hyökkäyksessä kuoli yhteensä 23 henkeä, joista yhdeksän oli meksikolaisia. Äärioikeistolaisen murhaajan tekemän iskun motiivit olivat rasistisia.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun toisen maan hallitus syyttää yhdysvaltalaisia asealan yrityksiä niiden aiheuttamista haitoista yleiselle turvallisuudelle. Koska aseet Meksikoon tulevat pääosin pohjoisesta naapurimaasta, aseteollisuus ei voi pestä käsiään vastuustaan, vaikka Yhdysvalloissa se nauttii monista suojamekanismeista, jotka tekevät sen vastuuseen asettamisen vaikeaksi. Nämä ehdot eivät kuitenkaan välttämättä ole sovellettavissa toisessa maassa tapahtuviin väkivaltaisiin rikoksiin.

Meksiko ei haasta oikeuteen Yhdysvaltojen valtiota eikä haaste kiistä sikäläisessä perustuslaissa turvattua aseenkanto-oikeutta (second amendment). Haaste kohdistuu seuraaviin yrityksiin, joilta pyydetään Meksikon yhteiskunnan kannalta vastuullisempaa suhtautumista aseiden valmistamiseen, kaupallistamiseen, jakeluun ja markkinointiin; Smith & Wesson Brands; Barrett Firearms Manufacturing; Beretta U.S.A.; Beretta Holding; Century International Arms; Colt’s Manufacturing Company; Glock; Glock Ges M.B.H.; Sturm, Ruger & Co., lisäksi Witmer Public Safety Group ja Interstate Arms eivät valmista aseita, mutta osallistuvat niiden jakeluun.

Haasteessa todetaan:

− Hallitus ja sen kansalaiset ovat olleet armeijatyylisten ja muiden erityisen tulivoimaisten aseiden tappavan vyöryn uhreja vuosikymmenten ajan, aseiden, jotka virtaavat maahan rajan yli Yhdysvalloista. Se on ennakoitavissa oleva seuraus haastettujen tahojen tarkoituksellisista liiketoimista ja kaupallisista käytännöistä.

Toisaalta samassa asiakirjassa sanotaan:

− Meksikon hallitus on kärsinyt suorista ja epäsuorista vahingoista, jotka johtuvat yritysten välinpitämättömistä toimintatavoista. Haastetuilla on velvollisuus olla mainostamatta tai levittämättä aseita, joita käytetään laittomiin toimiin Meksikossa.

Yhdysvaltojen joustavan lainsäädännön koetaan lisäävän väkivallan mahdollisuuksia Meksikossa. Kun hyökkäämiseen suunniteltujen tehokkaiden aseiden kielto raukesi Yhdysvalloissa 2004, asevalmistajat lisäsivät nopeasti armeijan käyttämien ja huumekartellien suosimien aselajien tuotantoa. Aseita on myös markkinoitu räikeästi suoraan meksikolaisille rikollisille räätälöidyillä teksteillä, koristeilla ja tyylivalinnoilla, mikä kertoo asevalmistajien halusta asettaa myyntiluvut ihmisoikeuksien edelle.

Pitkälti laittomana toteutettava asekauppa on ollut sen harjoittajille niiden toiminnan taloudellinen selkäranka, sillä ne ovat suunnitelleet aseita varta varten Meksikon järjestäytyneen rikollisuuden tarpeisiin. 47 prosenttia asekauppiaista voisi ajautua konkurssiin, jos ne eivät kykenisi myymään nykyistä määrää aseita yli eteläisen rajan. Meksikossa aseiden hallussapito sallitaan vain itsepuolustuksellisista syistä. Maassa myytäville aseille asetetaan tiukat rajoitukset. Meksikon armeija hallinnoi yhtä ainoaa pääkaupungissa sijaitsevaa asekauppaa. Toisaalta myös armeijalta ja poliiseilta varastetut aseet voivat silloin tällöin yhä päätyä rikollisten käsiin.

Elles Elmes piirsi Teksasin El Pasossa 3.8.2019 kuolleiden uhrien kasvot, jottei väkivaltaisen tragedian inhimillinen hinta unohtuisi.

Aika asettaa aseteollisuus vastuuseen teoistaan

20.8. Yhdysvaltojen oikeusviranomaiset hyväksyivät muodollisesti Meksikon hallituksen syytteen, jonka katsottiin täyttävän kaikki lailliset edellytykset. Se on ensimmäinen askel kohti oikeussalia. Meksikon hallitusta oikeudessa tulevat edustamaan teksasilainen joukkokanteisiin erikoistunut Hilliard Shadowen ja Jonathan Lowy, joka on Brady Center to Prevent Gun Violence -keskuksen johtava asianajaja. Mahdollisen korvaussumman Meksikossa tuotetusta aseellisesta väkivallasta arvioidaan yltävän ainakin kymmeneen miljardiin dollariin. Mikä tärkeintä oikeustaistelun voitto pakottaisi aseteollisuuden toimijat asettamaan ampuma-aseiden kaupalle entistä tiukempia turvaehtoja ja saisi ne valvomaan jakeluverkostojaan entistä paremmin. Tämä puolestaan pelastaisi tuhansia ihmishenkiä, jos rikollisuuden tulivoimaa kyettäisiin näin rajoittamaan merkittävästi.

Aseteollisuuden yritysten väärinkäytösten ja laiminlyöntien katsotaan myötävaikuttavan tappamisen teknologian saatavuuteen Meksikossa, jonka aseista ainakin reilu kaksi kolmasosaa saapuu maahan pohjoisesta lähes 3 200 kilometrin pituisen jaetun raja-alueen kautta, joka on nykyisellään myös maailman kaupallisesti tärkein raja. Vilkas yhteinen alue kaipaa alati selkeämpiä pelisääntöjä kummallakin puolella rajaa.

Haaste ei pyri vähättelemään Meksikon omaa turvallisuuspoliittista vastuuta eikä vie huomiota pois jo parannetusta rajavalvonnasta. Meksikon hallitus on tähän mennessä vienyt eteenpäin kaikkiaan 17 aloitetta asekaupan hillitsemiseksi. Siviilikanteella pyritään kiinnittämään yritysten huomio niiden yhteiskuntavastuuseen toisessa maassa tapahtuvasta väkivallasta. Haaste vaatii yrityksiä luomaan uusia turvakäytäntöjä asekaupan tarpeelliseksi vaikeuttamiseksi ja laittoman jakelun kitkemiseksi. Ase-alan yritysten tiedetään käyttävän raja-alueiden myynnissä apunaan moitteettoman rikostaustan omaavia Yhdysvaltojen kansalaisia, mutta aseita voi periaatteessa ostaa kuka tahansa meksikolainen ilman rajoituksia, vaikka rikollisjärjestöillä ei ole mitään laillista oikeutta pitää hallussaan toisessa maassa valmistettuja aseita.

Yhdysvalloista Meksikoon arvioidaan päätyneen eräiden varovaisten arvioiden mukaan noin 2,5 miljoona asetta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Meksikon lakisyytteessä kuitenkin todetaan, että maahan tuodaan laittomasti Yhdysvalloista vuosittain 342 000 – 597 000 asetta, joista saadaan vuosittain 170 miljoonan dollarin liikevoitto. Perusteellisesti laaditussa syyteasiakirjassa mainitaan useita tapauksia, joissa järjestäytyneen rikollisuuden on todettu pitävän hallussaan hyvin tulivoimaisia aseita, joiden suorituskyky on pahimmillaan ylittänyt viranomaisten aseistuksen tason.

Kuten odottaa saattoi, asevalmistajat ovat kiistäneet hetimmiten kaiken vastuunsa Meksikossa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka todellisuudessa yritykset tietävät varsin tarkkaan sen, ketkä ovat heidän asiakkaitaan, missä ja mihin tarkoitukseen aseita tullaan käyttämään. Ne kiistävät oman roolinsa siitä hetkestä alkaen, kun aseet tulevat myyntiin. Kuitenkin käytännössä niiden harjoittama liiketoimintamalli tarkoittaa sitä, että ne saavat tiedon joka kerta, kun joku saapuu ja ostaa tietyn määrän jotakin aselajia. Ne eivät myöskään valmista aseita, joille ei ole aitoa kysyntää markkinoilla.

Meksikon vahvasti taustoitetussa lakisyytteessä tuodaan esiin, että Yhdysvalloissa valmistettu ase tulee todennäköisemmin tappaneeksi Meksikon kansalaisen. Kyseisillä aseilla riistettiin noin 17 000 henkeä Meksikossa vuonna 2019, kun samana vuonna Yhdysvalloissa kuoli aseelliseen väkivaltaan 14 000 ihmistä. Kuten dokumentissa todetaan, näin tapahtuu siitäkin huolimatta, että Meksikon 126 miljoonan hengen väestö on vain noin 40 prosenttia – tarkalleen ottaen 41,8 % − Yhdysvaltojen 331,4 miljoonasta asukkaasta ja maassa on vain yksi armeijan hallinnoima virallinen asekauppa.

Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard Casaubón kuvaili rauhantyötä edistäviä oikeustoimia, jotka kiteytyvät 139-sivuiseen dokumenttiin:

− Tämä lakisyyte on kahden vuoden työn tulos. Aiomme käydä oikeustaistelun tosissamme ja tulemme voittamaan oikeudenkäynnin. Näin saavutamme Meksikoon suuntautuvan laittoman asekaupan dramaattisen vähentymisen, siitä kun ei voida jättää rankaisematta niitä, jotka tuottavat ja edistävät tätä kauppaliikennettä Yhdysvalloista käsin.

Teksti: Sami Laaksonen

Lähteet: TeleSUR, The New York Times, Animal Político, Europapress, Alto Nivel, Milenio, Financial Times, etc.

Kolumbian moninaiset mielenilmaukset ovat jatkuneet jo yli 50 päivän ajan. Kuvan vasemmalta katsottuna ensimmäisessä kyltissä lukee: ”Hätäkutsu Kolumbia, #MeitäOllaanTappamassa”. Kuvista kolmannessa kerrotaan, että ”olemme yhteiskunta ilman pelkoa.” Viimeisessä kuvassa osoitetaan mieltä taiteen voimalla, veriseen selkään on kirjoitettu ”ei enempää”.

Kolumbian mielenosoitukset, joita kutsutaan myös Kolumbian kansalliseksi lakoksi (Paro Nacional) ja jotkin tiedotusvälineet kutsuvat niitä Kolumbian sosiaaliseksi purkaukseksi (Estallido Social), ovat sarja monitahoisia mielenosoituksia, jotka käynnistettiin Iván Duquen hallituksen tekemän verouudistushankkeen julkistamisesta, toteutettiin alun perin tämän rakenneuudistusehdotuksen poistamiseksi ja joihin kansallinen poliisi vastasi suhteettomalla voimankäytöllä. Ne jatkavat myös toimia muiden 18 kuukautta aikaisemmin alkaneiden sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi. Mielenosoitukset ovat kärjistyneet ja konflikti on tuottanut paljon väkivaltaa, johon ovat syyllistyneet myös aseistetut marsseja vastustavat siviilit. Sen seurauksena kymmenet mielenosoittajat ovat kuolleet ja sadat muut ovat tulleet ilmoitetuksi kadonneiksi. Amerikkojen välinen ihmisoikeustuomioistuin (CIDH) on tuominnut vakavat ihmisoikeusrikkomukset.

Mielenosoituksia on pidetty 28. huhtikuuta lähtien. Ne kutsui koolle kansallinen lakkokomitea (Comité Nacional de Paro), joka koostuu ammattiliitoista, erinäisistä järjestöistä ja työläisten, opiskelijoiden ja alkuperäiskansojen yhtymistä, jotka järjestivät myös Kolumbian vuosien 2019−2020 protestit. Mukaan ovat liittyneet myös muut yhteiskunnalliset tahot, joista kaikilla ei ole ideologiasia tavoitteita. Kolumbian katujen lisäksi mielenilmaukset ovat laajentuneet moneen muuhunkin maahan, internetin syövereihin ja taidemaailmaankin.

Huhtikuun lopussa käynnistyneeseen lakkoiluun kohdistetun voimankäytön saldona on tähän mennessä kuollut jo ainakin noin 50 henkeä, jotka ovat kärsineet poliisivoimien liiallisesta voimankäytöstä ja valtiollisista sortotoimenpiteistä. Kansaisjärjestö Temblores on vahvistanut 45 kuolemantapausta, 3 789 poliisiväkivallan tapausta, 25 seksuaaliväkivallan uhria ja 1 649 mielivaltaista pidätystä. Human Rights Watch on kertonut jopa 67 kuolleesta. Myös noin sata henkeä on yhä kadoksissa. Puolustusministeriön tietojen mukaan mielenilmauksissa oli haavoittunut toukokuun loppuun mennessä ainakin 2 149 henkeä, vaikka todellinen luku lienee jo paljon suurempi.

Yksi surullisimpia protestien tapahtumia on entisen poliisin 17-vuotiaan tyttären Alison Salazarin Popayánissa sattunut raiskaus, mikä tapahtui 12. toukokuuta. Hän ei osallistunut suoranaisesti mielenilmauksiin, mutta kuvasi niitä. Mellakoiden hajottamiseen keskittyneen poliisin erikoisyksikön (ESMAD) neljä jäsentä käytti häntä hyväkseen. Tapahtumista julkaistiin mielenosoittajien kuvaama video, jossa puolialastonta nuorta raahataan pitkin katua. Hän selvisi kotiin saman päivän yöllä ennen kello yhtätoista, koska hyväksikäyttöön syyllistyneet miehen tajusivat hänen olevan poliisin tytär. Salazar julkaisi kertomuksen edellisen illan tapahtumista Facebookissa. Sen jälkeen hän tappoi itsensä.

Vuosikymmenten huono poliittinen johtajuus ja kansan vuosia jatkunut tyytymättömyys yhteiskuntaan, joka ei pysty ratkaisemaan ongelmiaan kuten epätasa-arvoa tai puutteellisia palveluita, on saanut kansan valtaamaan kadut uudelleen. Jo marraskuusta 2019 helmikuuhun 2020 elettiin nykyisen opposition mielenilmauksien ensimmäinen aalto. Silloin vastarinta kohdistui paitsi oikeistohallituksen politiikkaan ja korruptioon niin myös Kolumbian rauhansopimuksien rikkomiseen ja moniin sosiaalisiin johtajiin kohdistuviin murhiin. Siitä lähtien kun Kolumbian edellinen presidentti Juan Manuel Santos ja Kolumbian vallankumoukselliset asevoimat (FARC) kirjoittivat joukon sopimuksia ja lopullisen rauhan 24. marraskuuta 2016, jo yli 900 ruohonjuuritason johtajaa on murhattu. Noin kolmannes heistä on FARC:in entisiä jäseniä ja loput kuuluvat alkuperäiskansoihin, maaseudun liikkeisiin tai ihmisoikeusjärjestöihin.

Senaattori Feliciano Valencian julkaiseman kootun listan mukaan, lakko on saavuttanut 47 päivässä kahden hallituksen uudistuksen eli verojärjestelmän ja terveysalan reformien kaatamisen. Se on myös johtanut valtiovarainministeri Alberto Carrasquillan ja ulkoministeri Claudia Blumin sekä Calin kaupungin poliisipäällikkönä toimineen kenraali Juan Carlos Rodríguezin eroon. Valtiovarainministeriö saatiin myös peruttamaan 24 hävittäjän noin kolme miljardia euroa maksaneet kaupat. Lisäksi korkeakouluoppilaiden lukumaksut syyslukukaudelle 2021 jäädytettiin. Mitä tulee ehdotuksiin, niin keskustelu kansallisen poliisin uudistamisesta on käynnistynyt. Sen sijaan nuorten (La Primera Línea) ja alkuperäiskansojen (Minga Indígena) toimijuutta on vahvistettu. Kansalaisten osallistumista taas on lisätty avoimilla kokouksilla. Mielenilmaukset ovat myös tuoneet enemmän näkyvyyttä maassa vallitsevalle kriisille niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin sekä lisänneet tietoisuutta laajamittaisista ja jatkuvista ihmisoikeusrikkomuksista.

Vuoropuhelu hallituksen kanssa ei ole ollut sujuvaa ja koronaviruksen aiheuttama pandemia on vain pahentunut Kolumbiassa, joten lakkokomitea on päättänyt lopettaa katujen valtaamisen toistaiseksi ainakin heinäkuun loppupuolelle asti. Heinäkuun 20. päivä järjestetään kuitenkin jälleen suuri mielenilmaus ja tarjotaan kongressiedustajille lakiehdotuksia. Tuolloin järjestetään myös konsertti, joka tukee muutosta taiteen keinoin.

Kuten pankissa työskentelevä 29-vuotias Eduard Barragán sanoi, lakko voittaa milloin vain alistumisen:

− Protestit vaikuttavat meihin, mutta on suotavampaa lakkoilla yksi, kaksi, kolme kuukautta kuin viettää koko elämä korruption kanssa, ilman valtion apua.

Latinaisamerikkalaisen geopoliittisen strategiakeskuksen (CELAG) 10.6. julkaiseman kyselyn mukaan vasemmistolainen senaattori Gustavo Petro johtaa mielipidekyselyä tulevasta presidentistä. Hänen kannatuksensa on 30 prosenttia, kun toiseksi tulevaa vaihtoehtoa kannattaa vain 14 prosenttia kyselyyn vastanneista. 74 prosenttia kolumbialaisista kannatti puolestaan yleislakkoa, kun taas 77,5 prosentilla oli kielteinen käsitys maata kovin ottein hallitsevasta Duquesta. Istuvaan presidenttiin myönteisesti suhtautui vain 17,6 prosenttia kansasta.

Esitän seuraavaksi käännöksen erään lakkoilevan nuoren ajattelusta.

Senaattori Feliciano Valencian julkaiseman listan mukaan, yleislakko on saavuttanut kahden hallituksen verojärjestelmään ja terveydenhoitoon kohdistuvan uudistuksen hautaamisen. Se on myös johtanut valtiovarainministerin ja ulkoministerin sekä Calin kaupungin poliisipäällikön eroon. Valtiovarainministeriö saatiin myös peruuttamaan kolmen miljardin euron hävittäjäkaupat.

July Cassiani-Hernández: ”Kolumbian kansa on päättänyt nousta vastarintaan”

Kolumbialainen aktivisti July Cassiani-Hernández on Saksassa Terre des Femmes -järjestön kutsumana vahvistaakseen työtään taistelussa ihmisoikeuksien ja rauhan rakentamisen puolesta. DW haastatteli häntä.

Deutsche Welle: Kuinka työsi ihmisoikeuksien ja rauhan rakentamisen taistelussa on muuttunut Kolumbiassa tehdyn rauhansopimuksen jälkeen?

July Cassiani-Hernández: Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen maassa on edelleen jännitteitä. Oli epävarmuutta siitä, pystyisikö valtio noudattamaan sopimuksia ja siitä miltä sopeutumisaika näyttäisi. Kaupunkien sisällä pelättiin kansalaisyhteiskuntaa ja lain ulkopuolisia ryhmiä, sekä rikollisia että sisäiseen konfliktiin liittyviä tahoja. Itse asiassa viime vuosina monet aseet jättäneistä on tapettu. Vuosina 2017−2018 alkoi kuitenkin ilmaantua jonkin verran rauhaa, murhien määrä väheni, ainakin hyökkäyksiä oli vähemmän…

Mutta viime aikoina väkivalta on lisääntynyt uudelleen, mitä tulee useisiin joukkomurhiin ja lukuisiin sosiaalisten johtajien murhiin…

Kyllä, täytäntöönpanon toinen vaihe on ollut kriittisin ajanjakso vuoden 2018 jälkeen. Johtajia on uhattu ja murhattu, jonka ovat rekisteröineet monet kansainväliset järjestöt ja on koettu paljon väkivaltaisia jaksoja. Esimerkiksi Catatumbossa, Caucassa, aloimme nähdä hyökkäyksiä, jotka olivat vähentyneet jo ennen sopimuksen allekirjoittamista. Tässä täytäntöönpanon keskivaiheessa olemme menneet taaksepäin joissakin tilanteissa, koska kaikkia tehtyjä sopimuksia ei ole noudatettu, ja hallituksen vaihdon myötä niiden toteuttamiseen ei ollut samaa poliittista tahtoa. Ja myös siksi, että väkivallan synnyttäneet rakenteelliset puutteet eivät ole muuttuneet miksikään: ei ole olemassa parempaa infrastruktuuria tai parempaa pääsyä perusoikeuksien piiriin. Tämä on ollut kuin kasvualusta, joka aiheutti väkivallan uusiutumisen ja joka kohdistui erityisesti rauhanrakentamisprosesseissa työskennelleisiin järjestöihin.

Liittyvätkö nämä syyt myös Kolumbian nykyisiin mielenosoituksiin?

Nämä mielenosoitukset ovat seurausta rakenteellisista puutteista ja toimenpiteistä, joita hallitus pitää sopivina niiden ratkaisemiseksi. Minulle ne merkitsevät kolumbialaisten saaneen ”jo tarpeekseen”.

Verouudistus peruutettiin yli kolme viikkoa sitten, ja mielenosoitukset ja saartorenkaat jatkuvat yhä. Miksi?

Uudistusta sinällään ei ole hylätty, se vedettiin vain pois sen uudelleen muotoilemista varten. Se on projekti, joka jatkuu. Toisaalta on olemassa muita uudistuksia, jotka ovat edelleen käynnissä, kuten terveys ja oikeuslaitos. Hallitus on vastannut mielenilmauksiin vastakkainasettelulla, ja olemme nähneet ankaria sortotoimia, vaikka mellakoiden vastaisen yksikön (ESMAD) toteuttamia vallan väärinkäytöksiä on tehty jo pitkään julkiselta katseelta piilossa.

Onko tuo poliisin raakuus rakenteellista?

Tavallaan se on. Ja se ei ole vain mielipide. Kansainväliset järjestöt ovat tehneet monia tutkimuksia, joissa puhutaan valtion puolisotilaallisuudesta (paramilitarismo). Valtion väkivalta on nyt levinnyt kaupunkeihin ja siksi se on näkyvämpää. Erona on, että nyt ihmiset ovat päättäneet ryhtyä vastarintaan. Tärkeä asia sille, että nykyinen tilanne ei muuttuisi verilöylyksi, on vuoropuhelun olemassaolo ja kansalaisten vastarinnan ohjaaminen tiettyihin tarkkoihin ehdotuksiin. Mutta mielenosoitusten väkivallan ja valtiollisen väkivallan, joka on tuonut tankit kaduille, välillä ei ole mitään oikeasuhteisuutta. Lisäksi valtio on vanginnut nuoria, jotka ovat tulleet kadonneeksi. Ja kyse ei ole spekulaatioista, kuten on haluttu vihjailla, vaan todellisista tilanteista, joita monet kansainväliset järjestöt ovat vaivautuneet todentamaan tosiksi.

Onko kaupunkien sulkeminen viikoiksi oikea vastustamisen muoto?

Se on kolumbialaisten avunpyyntö, koska he ovat yrittäneet päästä sopimukseen hallituksen kanssa demokraattisten ja laillisten kanavien kautta, mutta se ei ole ollut mahdollista. Minulle, kaikella kunnioituksella, lakko ja saartotoimet eivät ole suhteettomia toimenpiteitä, kunhan yksityistä ja yhteistä omaisuutta ei tuhota ja marssit ovat rauhanomaisia.

Iván Duque on tuoreessa haastattelussa sanonut, että Kolumbian mielenosoitukset johtuvat pandemian aiheuttamista olosuhteista ja että vastaavia mellakoita tulee esiintymään muissakin maissa.

Minusta näyttää väärältä, että hallitus yrittää vähätellä mielenosoituksia. Ihmisten keskuudessa on niin paljon turhautumista, että he lähtevät kaduille pandemiasta huolimatta. On myös sanottu, että ne johtuvat muiden maiden ulkoisesta puuttumisesta. Pyyntöjen aliarvioiminen näyttää, ettei hallitus ota vakavasti vastapuolensa vetoomuksia. Siksi ei ole vuoropuhelun kanavia. Jos uskotaan, etteivät mielenosoitukset ole oikeutettuja, miksi Amerikkojen väliselle ihmisoikeustoimikunnalle (CIDH) ei sallittaisi pääsyä maahan, sehän saapui vasta 8. kesäkuuta.

Keskellä tätä tilannetta gallupkyselyt antavat Gustavo Petrolle voittajan roolin seuraavissa vaaleissa…

Vastarintaa ei tehdä yhdenkään ehdokkaan hyödyttämiseksi. Luulen, että vuoden 2022 vaaleissa joitakin ehdokkaita, jotka eivät ole edustaneet kansan etuja, tullaan rankaisemaan. Odotan sen tapahtuvan paitsi presidenttiyden niin myös kongressin suhteen.

Mutta jos saartotoimet viedään äärimmäisyyksiin ja seurauksena on verikylpy, se voi olla haitaksi ehdokkaille, jotka oletettavasti hyötyvät mielenosoituksista.

Siksi mielestäni mielenosoitukset on vietävä kohti vuoropuhelua ja kohti sellaista horisonttia, joka takaa ihmisoikeuksien ja monien muiden perusoikeuksien toteutumisen, joita kolumbialaisille ei ole taattu pitkään aikaan. Ehdokkaat, jotka ovat osoittaneet tukea tälle pohdinnalle, jotta voimme vaatia sitä mikä kuuluu meille, pyytävät vuoropuhelua ja harkittua päätöksentekoa. Meidän on ohjattava tämä vastarinta tietynlaiseen vuoropuheluun, neuvottelemiseen, koska jos näin ei tapahdu, syyllistymme siihen virheeseen, että jatkamme toimiin vastaavien tekojen linjalla. Mutta luulen, että ehdokas, jonka monet mainitsevat, ei kannusta mielenosoituksiin päästäkseen valtaan. Ne ovat vastaus tyytymättömyyteen, ja on annettava kaikki uskottavuus ihmisten tekemille päätöksille. Ei voida sanoa, että yksi ehdokas vaikuttaa miljooniin kolumbialaisiin ja siksi he lähtevät kaduille. Se on järjetöntä. Se on jotain paljon syvempää.

Alkuperäisen artikkelin voi lukea täältä.

Teksti: Sami Laaksonen

Lähde: Deutsche Welle, France 24, La Jornada, etc.

Vaikka Perun uudeksi presidentiksi valittu syrjäisen vuoriston opettaja Pedro Castillo voitti vaalit vain 50 000 äänen turvin, kaksi kolmasosaa alueista piti häntä parhaana vaihtoehtona maan johtoon.

Heinäkuun lopussa, kun Peru juhlii 200-vuotista itsenäisyyttään ja aloittaa kolmannen vuosisatansa valtiona, sen johtoon nousee juuri tuolloin maaseudun opettaja ja itsepuolustusjoukkojen (rondero) jäsen Pedro Castillo Terrones. Castillo ja Perú Libre -puolue ovat saaneet niukan enemmistön presidentinvaalien toisen kierroksen äänistä. Uudet kongressiedustajat aloittavat työnsä 27.7. ja kun Peru juhlii ensimmäistä 200 vuottaan kansakuntana 28.7., sen presidentiksi nousee syvien kansanrivien edustaja, rehellinen ja vaatimaton Pedro Castillo Cajamarcan maakunnasta.

Vaalien toisen kierroksen äänestysprosentiksi tuli 74,7, mikä on parannus ensimmäisen kierroksen äänestysvilkkauteen, joka oli lähes tarkalleen 70 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että toisella kierroksella annettiin noin 2,6 miljoonaa hyväksyttyä ääntä enemmän. Castillo sai ensimmäisellä kierroksella 18,9 prosenttia ja 2,7 miljoonaa ääntä, kun Keiko Fujimori taas sai 13,4 prosenttia 1,9 miljoonalla äänellään. Toisella kierroksella vasemmistolainen Castillo on saamassa yli 8,8 miljoonaa ääntä ja oikeistolainen Fujimori noin 50 000 ääntä vähemmän. Virallisen laskennan lähes valmistuttua (99,9 prosenttia) vaalien jälkeisenä viikonloppuna Castillon etumatka on jo tavoittamattomat 0,2 prosenttiyksikköä: 50,1−49,9.

Perun valtiovalta on kulkenut kriisistä etenkin viimeisen presidenttikauden aikana, jolloin valtion päämiehen virkaa on hoitanut neljä eri henkilöä ja parlamenttikin on hajotettu kerran, puhumattakaan maan seisauttaneista massiivisista mielenilmauksista tai niihin kohdistetuista sortotoimista. Tällä pian alkavalla viisivuotiskaudella Castillon tehtäviin kuuluu luottamuksen, vakauden ja toivon palauttaminen poliittista järjestelmää kohtaan. Suuren, vauraan ja monikulttuurisen maan hallitsemisessa aiotaan panostaa etenkin korruption kitkemiseen, tuloerojen vähentämiseen, kansallisen omaisuuden parempaan jakamiseen, oikeusjärjestelmän ja muiden instituutioiden uudistamiseen sekä julkiseen koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Esimerkiksi myös aluehallintoa aiotaan tasapuolistaa. Aluksi koronakriisiin on vastattava rokotusohjelman vauhdittamisella.

Peru Libre ja Castillo tähtäävät radikaaliin yhteiskunnalliseen muutokseen kutsumalla koolle uuden perustuslain säätäjät, jotka todennäköisesti tullaan Chilen tavoin valitsemaan suorilla vaaleilla. Kuitenkaan vasemmistolla liittolaisineen ja tukijoineen ei ole täyttä mandaattia viedä läpi tahtomiaan isoja uudistuksia, koska maan kongressi on kokoonpanoltaan hajanainen ja moninainen. Siellä on enemmän oikeiston kuin vasemmiston edustajia, joten Castillon ryhmä ei saa yksin läpi ehdotuksiaan. Käytännössä sen on saatava vasemmistolaiset ja keskustalaiset ryhmät tuekseen perustuslain muuttamiseksi.

Perussa äänestettiin uudesta kongressista jo huhtikuussa

Perun vaalituloksessa huolestuttavaa on sen samankaltaisuus viiden vuoden takaiseen tilanteeseen. Silloinen presidentti Pedro Pablo Kuczynski (PPK) ei kyennyt uudistuksiin, koska Keiko Fujimorin johtama Fuerza Popular vastusti kaikkia sen aloitteita. Tiukka vastakkainasettelu vei lopulta koko maan romahduksen partaalle. FP sai 2015 73, ja presidentin PPK-puolue Peruanos por el Kambio 18 paikkaa, jolla se oli kongressin kolmanneksi suurin ryhmä. Tilanne on kuitenkin nyt parempi, sillä huhtikuun vaaleissa Perú Libre voitti puolet enemmän paikkoja yksihuoneisesta kongressista (37) ja on tulevan parlamentin suurin poliittinen ryhmä.

Siinä missä Perú Libre on suurin eduskuntaryhmä 37 paikallaan, on Fuerza Popularilla “vain” 24 paikkaa. Kahdeksalla muulla ryhmällä on 69 paikkaa. Viiden pienemmän ryhmän (25 paikkaa) lisäksi kolmella ryhmällä on 44 paikkaa: Acción Popular (16), Alianza para el Progreso (15) ja Renovación Popular (13). Alustavien arvioiden mukaan Fujimori liittolaisineen voi saada kongressissa kokoon 59 paikan rintaman ja Castillo 42 paikkaa, mutta käytännössä loput 29 kaikkiaan 130 edustajasta voivat kääntää tasapainon joko oikeisto- tai vasemmistokoalition eduksi.

Castillon puolue Vapaa Peru (Perú Libre) on suhteellisen pieni, mutta radikaali 5 200 hengen puolue, jonka ideologiaan mahtuu muun muassa marxismi-leninismi, mariateguismi, anti-imperialismi ja antifujimorismi ja chavismi. Puolueen logo on lyijykynä punaisella taustalla. Alueellisen tason puolue perustettiin jo 2007, mutta 2012 siitä tuli kansallinen puolue, se lasketaan perustetun varsinaisesti 2016, kun Perú Libre ja Perú Libertario yhdistyivät ja se sai nykyisen nimensä vasta 2019.

Vapaa Peru -puolue pitää itseään sosialistisena vasemmistona. Se haluaa edustaa niin sanotun syvän Perun, alkuperäiskansojen ja perinteiden ääntä. Tuleva kongressiedustaja Julián Palacín on luonnehtinut puoluettaan demokratiaa kunnioittavaksi kansanläheiseksi vasemmistoksi ja sosialistiseksi työväenpuolueeksi, joka vertautuu hänen mukaansa presidentti Andrés Manuel López Obradorin Morena-puolueeseen Meksikossa.

Perú Libre ja Pedro Castillo kannattavat federalistista vallan jakamista eli vahvempaa aluepolitiikkaa. Puolueen ja sen ehdokkaan aikeisiin kuuluu presidentin palkan laskeminen. Taloudellisessa mielessä ryhmittymä uskoo ”kansantalouteen, jota markkinat tukevat”. Talouden on syytä lähteä kansan tarpeista. Valtion taas on oltava aktiivinen toimija, tukipylväs ja markkinoiden suitsija. Nykyinen markkinatalous nähdään uusliberaalisen talousajattelun tuottamaksi ongelmaksi. Siksi painotus kohdistuu valtion ja markkinoiden suhteisiin, joiden ei pidä olla markkinoiden sanelemia, mutta joita markkinat voivat täydentää.

Entisen presidentin Alberto Fujimorin varsin kyseenalaista laittomuuden ja väkivallan perinnettä vaaliva Fuerza Popular tuli toiseksi kongressivaaleissa. Se sai itselleen 24 paikkaa. Acción Popular on liberaalikeskustalainen ryhmä, joka on yhä edelleen olemassa olevista puolueista se, joka on pitänyt hallussaan useimmiten presidentin virkaa demokratian aikana, nyt sen kannatus oli 17 edustajaa. Alianza para el Progreso on konservatiivinen oikeistopuolue, jolle siunaantui 15 kongressipaikkaa. Äärioikeistolaisia elementtejä sisältävä sosiaalikristittyjen puolue Renovación Popular näyttäisi saavan 13 edustajaa maan parlamenttiin. Muut viisi pienempää ryhmää saivat läpi yhteensä 24 edustajaa, joten niilläkin on oma painoarvonsa kaikkiaan kymmenen puolueen kokonaisuudessa.

On selvää, että oikeistolla tulee presidentinvaalien tuloksesta riippumatta olemaan vahvempi asema Perun kongressissa kuin esimerkiksi naapurimaa Ecuadorin edustajainhuoneessa. Neljä puoluetta, FP, AP, toinen AP ja RP, siis ”populäärit” ja Liitto kehitystä varten voivat todennäköisesti löytää 69 edustajan enemmistön maan 130-paikkaisesta lakia säätävästä elimestä. Perustuslain muuttaminen ei siis liene kovin helppo tehtävä Castillon 37 paikan vasemmistoryhmälle.

Kansan tahto voitti eliitin

Amerikkojen valtioiden järjestön (OEA-OAS) tarkkailijat ovat jo julistaneet vaalit luotettaviksi ja puhtaiksi, vaikka Keiko Fujimori on elätellyt perusteettomia syytöksiä vaalivilpistä. Syyttäjä José Domingo Pérez on puolestaan huomauttanut Fujimoria ehdonalaisen tutkintavankeutensa rikkomisesta, mikä saattaisi johtaa uuteen vangitsemiseen. Hänen tiedetään olleen yhteydessä Lava Jato -korruptiotapauksen todistajaan Miguel Torres Moralesiin. Torres esiintyi Fujimorin asianajajana keskiviikkona 9.6. pidetyssä lehdistötilaisuudessa. Presidentinpalatsin (Casa de Gobierno) sijaan diktaattorin tytär saattaakin päätyä piakkoin uudelleen kaltereiden taakse. Jo maaliskuussa syyttäjä Pérez vaati Keiko Fujimorille 30 vuoden ja kymmenen kuukauden vankilatuomiota rahanpesusta, järjestäytyneestä rikollisuudesta, oikeuden toteutumisen estämisestä ja väärästä todistajalausunnosta.

Fuerza Popular ja sen presidenttiehdokas Keiko Fujimori olisivat halunneet pyytää lisäaikaa tehtaillakseen ehdotuksia äänten hylkäämisestä. Kansallinen vaalilautakunta (JNE) kuitenkin hylkäsi vaatimukset äänin 3−1 ja piti voimassa säädöksen valituksien vastaanottamisen takarajasta 9.6. Hävitessään vuoden 2016 vaalit Pedro Pablo Kuczynskille 41 000 äänellä ja 0,2 prosentilla Fujimori ei riitauttanut vaalituloksia. Vaikka oikeiston ehdokas voi halutessaan pitää yllä spekulaatioita vaalien puhtaudesta, laillisia valituksia ei tulla näkemään nytkään eikä vaalivilpistä ole muutoinkaan löydettävissä mitään todisteita.

Oikeiston ja sitä auliisti tukevien medioiden vaalikampanjointia leimasi kommunismin ja terrorismin pelon lietsonta. Castilloa haluttiin verrata etenkin Venezuelan johtajaan Hugo Cháveziin, vaikka todellisuudessa hän muistuttaa poliitikkona enemmän naapurimaa Bolivian entistä presidenttiä Evo Moralesia. Moralesin tavoin hän on alkuperäiskansojen, maaseudun ja ammattiyhdistysliikkeen kansanomainen, rehti ja suorapuheinen edustaja, joka tavoittelee maahansa uutta perustuslakia ja pyrkii kaivosteollisuuden sekä muiden luonnonvarojen tiukempaan valtiolliseen kontrolliin, jotta niistä saatavat liikevoitot eivät valuisi ulkomaisille yrityksille, vaan ne voitaisiin käyttää Perun kehittämiseen.

Castillo-ilmiö, jossa pienen budjetin pienen puolueen syrjäisen maaseudun varsin tuntemattomasta radikaalista vasemmistolaisesta opettajasta ja itsepuolustusjoukkojen jäsenestä tuli kaikkien yllätykseksi Latinaisen Amerikan kuudenneksi suurimman talouden uusi johtaja, on varsin erityinen. Peru on parhaillaan syvässä poliittisessa ja sosiaalisessa kriisissä, jota maan paha pandemiatilanne ja sen aiheuttama lama ovat vain pahentaneet. Perussa on päätetty, että poikkeukselliset ajat vaativat uudenlaisia johtajia. Andien vuoristojen kylien ääni ei ole koskaan hallinnut Limassa, joten kyse on valtavasta muutoksesta. Perun poliittinen eliitti on ollut tavanomaisesti hyvin kaupunkikeskeistä.

Kun media kävi Chotan miehen kimppuun mustamaalauskampanjoillaan, pelon ilmapiirin luomiseksi ja tehdäkseen absurdeja väitteitä diktatuurista ja talouden täydellisestä romahtamisesta esittäen vasemmistolaisen ehdokkaan “kansallisen itsemurhan vaihtoehdoksi”, Castillo laittoi kampoihin suorapuheisuudellaan ja pyrki kääntämään huomion maan todellisiin ongelmiin ja etenkin poliitikkojen unohtamiin ja hiljentämiin väestönosiin, politiikan arjessa näkymättömäksi tehtyihin alkuperäiskansoihin, vähävaraisiin ja syrjäseutujen asukkaisiin. Kun nämä kansalaiset kokivat tulleensa kuulluiksi ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin, eivät edes suurten mediatalojen kampanjat horjuttaneet heidän uskoaan aidon muutoksen mahdollisuuteen. Sen sijaan Liman ja muiden suurten kaupunkien asukkaiden enemmistö koki tulleensa loukatuiksi, kun yhtäkkiä heidät “alennettiin” samalle tasolle kuin maaseudun köyhin ja vähiten koulutettu kansa, mikä nosti jälleen esille rakenteellisen rasismin syvän railon, joka on iso osa kaupunkien ja maaseudun perinteistä vastakkainasettelua.

Pedro Castillo voitti vaalit maan pohjois- ja keskiosan alueilla San Martínissa, Cajamarcassa, Amazonasissa, Huánucossa, Pascossa ja myös Junínissa, missä Perú Libre on aiemmin pitänyt hallussaan paikallishallintoa. Toisaalta vasemmisto voitti myös Áncashissa Liman pohjoispuolella ja Madre de Diosin viidakkoalueella. Andien eteläisellä alueella, jossa tavanomaisesti äänestetään toisin kuin pääkaupungissa ja jossa kytee eräänlainen jatkuva kapinahenki, Castillo tukijoineen voitti Arequipan, Moqueguan ja ja Tacnan alueilla. Huancavelicassa, Ayacuchossa, Apurímacissa, Cuscossa ja Punossa Perú Libren ehdokas keräsi jopa yli 80 prosenttia annetuista äänistä.

Keiko Fujimori sen sijaan voitti pääkaupunki Limassa, La Libertadissa, Icassa, pohjoisissa Tumbesin, Piuran ja Lambayequen maakunnissa sekä sademetsien Ucayalin ja Loreton alueilla. Siinä missä Fujimori otti voiton kahdeksalla alueella, voitti Castillo kaikkiaan 16 alueella. Vaikka vaalit olivat numeroiden valossa varsin tasaiset, tuki kaksi kolmasosaa alueista vasemmiston ehdokasta. Kuitenkin äänissä mitattuna ero tasoittui, koska oikeiston ehdokasta tuettiin Limassa ja läheisellä Callaon alueella (distrito), joissa asuu noin 40 prosenttia koko laajan 32,6 miljoonan asukkaan ja lähes 1,3 miljoonan neliökilometrin maassa, joka on väestöltään noin kuusi kertaa ja kooltaan melkein neljä kertaa Suomea suurempi.

Vasemmisto voitti vaalit kaikkiaan 16 maaseutuvaltaisemmalla alueella, kun oikeiston kannatus rajoittui isoimpiin kaupunkeihin ja rannikon asutuskeskuksiin. Etelä-Perussa Castillon kannatus oli jopa yli 80 prosenttia.

Reaktioita Pedro Castillon voittoon

Jo silloin, kun Pedro Castillo voitti presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen Bolivian entinen presidentti Evo Morales onnitteli häntä Twitterissä julkaistessaan yhteiskuvan vasemmistopoliitikoista:

− Tervehdimme ja ilmaisemme kunnioitusta ja ihailua Perun Pedro Castillolle, jolla on samankaltainen ohjelma kuin meillä: rauhanomainen demokraattinen ja kulttuurinen vallankumous, luonnonvaroja puolustaen ja perustuslakikokouksen koolle kutsuen, kansan hyväksi, jotta sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuisi.

Keskiviikkona 9.6. kolmantena päivänä vaalien jälkeen, kun vasemmiston vaalivoitto alkoi näyttää varmalta, Evo Morales ilmaisi tukensa Perú Libren ehdokkaalle:

− Pedro Castillo, sielunveli ja taistelukumppani, olet kansallismielisten sosiaalisten ja ammatillisten liikkeiden ylpeydenaihe. Suuret onnittelut tästä voitosta, joka on perulaisen kansan voitto, mutta myös latinalaisamerikkalaisen kansan voitto, joka haluaa elää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kanssa!

Argentiinan presidentti Alberto Fernández onnitteli Castilloa torstaina 10.6., kun hänen voittonsa näytti yhä vääjäämättömämmältä:

− Otin tänään yhteyttä Perun presidentiksi valittuun Pedro Castilloon. Ilmaisin hänelle haluni yhdistää voimamme Latinalaisen Amerikan eduksi. Olemme syvästi sisarellisia kansakuntia. Juhlin sitä, että rakas perulainen kansa kohtaa tulevaisuuden demokratiassa ja institutionaalisella vakaudella.

Castillo kiitti Fernándezin onnitteluista ja korosti yhteistyön pyrkivän tekemään Latinalaisesta Amerikasta oikeudenmukaisemman, demokraattisemman ja vapaamman. Brasilian entinen presidentti ja tuleva presidenttiehdokas Luiz Inácio Lula Da Silva ilmaisi niin ikään tyytyväisyytensä naapurimaan vaalivoittajaan:

− Haluan onnitella Pedro Castilloa tärkeästä voitosta ja Perun kansaa vapaista ja demokraattisista vaaleista. Perulaisten vaaliuurnien tulos on symbolinen ja edustaa uutta edistysaskelta rakkaassa Latinalaisessa Amerikassamme käytävässä kansojen taistelussa.

Myös Ecuadorin entinen vasemmistolainen presidentti Rafael Correa osoitti tukensa Perun tulevalle valtionpäämiehelle:

− … Ja Perulla on uusi presidentti, vaatimaton maaseudun opettaja. Nöyriä on pelättävä, katsokaa mitä Lula tai Evo tekivät. Ikuisesti voittoon asti, presidentti Castillo!

Perun syvä poliittinen kriisi

Perussa on eletty pitkää ja monimutkaista sekä laajaa poliittista kriisiä tavalla tai toisella jo ainakin 1990-luvun alusta lähtien, joten aiheesta voisi kirjoittaa useamman tutkimuksen tai kirjan. Keskityn tässä kuitenkin vain siihen poliittiseen kriisin, joka on ravistellut politiikkaa viimeisten vuosien aikana. Sen takia Perulla on ollut neljä presidenttiä viimeisen viiden vuoden aikana. Erimielisyydet ovat myös näkyneet kaduilla erinäisinä mielenilmauksina.

2016 valtaan astunut tuorein vaaleilla valittu presidentti Pedro Pablo Kuczynski ja hänen hallituksensa ajautuivat kriisiin syyskuussa 2017 ja maaliskuussa 2018 ensimmäinen varapresidentti Martín Vizcarra ryhtyi presidentiksi Kuczynskin erottua. Vizcarra hajotti maan kongressin 30.9.2019 sen jälkeen, kun hallitus ja oppositio olivat ottaneet rajusti yhteen. Fujimorien äänenkannattaja ja yli puolta kongressipaikoista aina syyskuuhun 2019 asti hallinnut Fuerza Popular syytti hallitusta kyvyttömäksi, korruptoituneeksi ja autoritääriseksi, kun Vizcarran hallitus taas ei pitänyt opposition tavasta vaikeuttaa hallituksen toimintaa eikä hyväksynyt sen vastarintaa oikeudellisen ja poliittisen reformin torjumiseksi.

Ongelmat alkoivat kasautua jo vuonna 2016, kun brasilialaisen rakennusalan yhtiön Odebrechtin lahjusjupakka alkoi paljastua koko laajuudessaan. Odebrecthtin tiedettiin lahjoneen niin Kuczynskin kuin entiset presidentit Ollanta Humalan, Alejandro Toledon ja Alan Garcían, joka teki itsemurhan 2019 ennen pidätystään. Myöskään näitä presidenttejä edeltänyt Alberto Fujimori (1990−2000) ei ole maineeltaan mitenkään puhtoinen, koska hän suorittaa parhaillaan 25 vuoden vankilatuomiota korruptiosta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Häntä ei tosin ole syytetty Odebrecht-lahjuksista, mutta hänen tytärtään ja presidenttiehdokas Keiko Fujimoria kylläkin.

Vizcarran noustua valtaan oppositiojohtajan Keikon ”vainoaminen”, kuten jotkut asian esittävät, alkoi. Lokakuussa 2018 hänet pidätettiin rahanpesusta Lava Jaton ja Odebrechtin lahjustapauksiin vedoten. Häntä epäiltiin myös epäsäännöllisestä vaalikampanjarahoituksesta. Hän oli tutkintavankeudessa vuoden 2019 loppupuolella, kunnes perustuslakituomioistuin vapautti hänet, koska pidättämisen jatkamiselle (perusoikeuksien takaaminen, habeas corpus) ei löydetty riittävästi laillisia perusteita. Keiko ehti suorittaa muutaman kuukauden lisää väliaikaista korruptiotutkinnan vankeuttaan tammikuusta 2020 lähtien, mutta pääsi pois lukemasta tiilenpäitä toukokuussa 2020 vedottuaan koronavirusinfektion riskiin. Nyt hän tavoittelee Perun presidenttiyttä kolmatta kertaa peräkkäin. Koska hän selvisi vaalien toiselle kierrokselle, hän on edelleen Perun oikeistopoliitikkojen suosituin vaihtoehto.

Alun perin poliittinen tilanne maassa kiristyi, koska vuoden 2016 hallituspuolue Peruanos por el Kambio ja Kuczynski voittivat vaalit vain niukasti eivätkä saaneet riittävää enemmistöä maan yksikamariseen kongressiin. Konservatiivisen ja autoritäärisen ideologian eli fujimorismon luomus Fuerza Popular puolestaan otti kamarin yksin haltuun 73 paikallaan. Vaalit olivat kärjistäneet ryhmien riitelyä vallasta, vaikka niiden välillä ei todellisuudessa ollut kovin suuria periaatteellisia eroja.

Odebrect on osa laajempaa Lava Jato -tutkintaa, joka toi lisää mutkia matkaan joulukuussa 2016. Syyttäjä José Domingo Pérezin johtamat tutkimukset viittasivat suoraan entisiin presidentteihin ja Keiko Fujimoriin. Samalla ne kuitenkin pitivät sisällään silloisen presidentti Kuczynskin, jota syytettiin ilman sen suurempia todisteita syyttäjänviraston painostamisesta. Suurinta oppositiopuoluetta Fuerza Popular taas syytettiin omiensa suojelemisesta, johon se pyrki muun muassa kongressissa perustetun Lava Jato komission avulla. Sillä ei ollut varsinaista oikeudellista valtaa, mutta se pyrki tutkimaan oma-aloitteisesti tapaukseen liittyvää poliittista korruptiota.

Kun entisen presidentin Ollanta Humalan puoliso Nadine Heredia vangittiin, Kuczynski erosi ja Keiko meni vankilaan sekä Alan García tappoi itsensä, Lava Jaton tapauksen nostattama kriisi alkoi paisua. Aiempaan tutkintaan liittyvä tapaus CNM Audios tai Lava Juez löi lisää löylyä kriisiin. Kaksi Callaon naispuolista syyttäjää Rocío Sánchez ja Sandra Castro kunnostautuivat puhelinten kuuntelemisen mukanaan tuomien todisteiden paljastajina: ne kertoivat monien tuomareiden, syyttäjien ja tuomarineuvoston (CNM) suorista korruptiokytkennöistä. Syytökset ylsivät aina korkeimman oikeuden tuomariin César Hinostrozaan ja valtakunnansyyttäjä Pedro Chávarryyn asti. Oikeudelliset skandaalit ylsivät jälleen politiikkaan, koska fujimorilaista parlamenttienemmistöä syytettiin näiden herrojen puolustamisesta. Presidentti yritti opposition vastustuksesta huolimatta viedä eteenpäin oikeusjärjestelmän uudistumista, mutta poliittisten ryhmien välit kiristyivät äärimmilleen.

Viimeisten vuosien kriisi voidaan jakaa karkeasti yhdeksään episodiin. Kaikki sai alkunsa hallituksen ja opposition vahvasta vastakkainasettelusta. Sitten presidentti Kuczynski liitettiin Odebrecht-tutkintaan loppuvuodesta 2017. Tilanne paheni, kun hän armahti ihmisoikeusrikkomuksista tuomitun Alberto Fujimorin jouluaattona. Laajat protestit johtivat kolmen ministerin eroon.

Maaliskuussa 2018 Fuerza Popular paljasti nauhoitteita, joissa hallituspuolueen edustajat pyrkivät ostamaan opposition ääniä, jotta se äänestäisi presidentin erottamista vastaan. Presidentti Kuczynskin ero virastaan hyväksyttiin 23.3.2018. Heinäkuussa 2018 tulivat julki oikeusjärjestelmän korruption ilmi tuoneet CNM-nauhoitukset. Silloin järjestettiin korruption vastaisia mielenilmauksia, joissa pyydettiin ”kaikkien eroa”. Presidentti Vizcarra järjesti kansanäänestyksen tilanteen rauhoittamiseksi ja kansa sanoi kyllä: tuomarineuvosto korvattaisiin uudella elimellä, poliittisten puolueiden saamia lahjoituksia alettaisiin verottaa ja kongressiedustajien uudelleen valitseminen kiellettäisiin.

Valtakunnansyyttäjä Chávarry erotti 31.12.20219 kaksi syyttäjää, jotka hoitivat Keiko Fujimorin ja Alan Garcían tapauksia. Tästä aiheutunut suuri mediaskandaali vaati Chávarryn erottamista ja erotettujen syyttäjien virkoihin palauttamista. 2.1.2019 syyttäjien erottaminen peruttiin. Kuudennessa kriisivaiheessa toukokuun lopussa 2019 Vizcarra syytti kongressia uudistuspakettinsa hyväksymisen viivyttämisestä. Heinäkuun loppuun mennessä suurin osa uudistuksista saatiinkin hyväksyttyä opposition niihin tekemillä muutoksilla.

Perun kansallispäivänä heinäkuun 28.7.2019 kriisi jatkui, koska Vizcarra ei ollut tyytyväinen aloitteidensa lopulliseen muotoon. Hän koki, ettei esimerkiksi lainsäätäjien immuniteettisuojaan ollut tehty riittäviä muutoksia. Ratkaisuksi Vizcarra ehdotti presidentin ja kongressin vaalien ennenaikaistamista, mutta kongressin perustuslakikomitea hylkäsi ehdotuksen. Kongressin oli määrä nimittää uusia perustuslakituomioistuimen tuomareita, mutta Vizcarra halusi muuttaa valintaperusteita. Koska kongressi eteni nimittämisen suhteen presidentin vastarinnasta huolimatta, Vizcarra erotti kongressin 30.9. Tammikuun 2020 vaaleissa Fuerza Popular menetti 58 paikkaa ja valtansa, joka teki vajaan 1,5 vuoden ajan valtaa pitävän kongressin kokoonpanosta entistä hajanaisemman.

10.9.2020 Unión Por el Pérun kongressiedustaja Edgar Alarcón Tejada paljasti kolme nauhoitusta täysistunnossa. Jo päivää ennen sisäministeri oli eronnut. Nauhoituksissa kuultiin Vizcarraa ja hänen yhteistyökumppaneitaan puhumassa tapaus Swingistä. Seuraavien viikkojen aikana useat televisio-ohjelmat toivat esiin presidentti Vizcarran vastaanottamia lahjuksia, kun hän oli Moqueguan alueen kuvernööri vuosina 2011−2014. 2.11. kongressi erotti hallituksen ja sitä johtaneen presidentin ”moraaliseen kyvyttömyyteen” vedoten 105 äänen enemmistöllä. Aiempi toinen varapresidentti oli eronnut jo aiemmin toukokuussa 2020, joten kongressin puheenjohtajasta Manuel Merinosta tuli Perun uusi presidentti, joka johti massiivisiin mielenilmauksiin.

Merino vannoi virkavalansa, mutta kansalaiset eivät nielleet perustuslain rikkomista tarkoittavaa muutosta pureskelematta eivätkä he myöskään hyväksyneet kongressin tapaa suojata korruptiosta syytettyjä jäseniään. Viikon mittainen akuutti kriisi ravisteli maata. 14.11. järjestetty Kansallinen marssi (Marcha Nacional) johti kahteen poliisin aiheuttamaan kuolemantapaukseen ja sen saldo oli kymmeniä loukkaantuneita. Heti seuraavana päivänä Merino erosi virastaan vain viiden päivän jälkeen. Myös kongressin johto erosi. 17. päivänä uudeksi presidentiksi valittiin myös Costa Rican kansalaisuuden omaava Partido Moradon Francisco Sagasti, jonka toimikausi loppuu 28.7.2021.

Toisin sanoen Kuczynski (PPK) ehti hallita vajaat kaksi vuotta, hänen varapresidenttinsä Vizcarra reilut kaksi vuotta, Merino viisi päivää ja yhä edelleen hallitsevan Sagastin virkakausi jää vajaan vuoden mittaiseksi. Presidentin virkaa ovat siis pitäneet hallussaan kuluvan viisivuotiskauden aikana neljä eri henkilöä, mutta myös kongressi valittiin uudestaan kesken sen viisivuotisen virkakauden.

Poliittisen ja oikeudellisen kriisin lisäksi Perussa on koettu viime aikoina monien muiden tapaan kaksi muutakin kriisiä: pandemia ja talouskriisi. Kummankin seuraukset ovat olleet koko maailman mittaluokassa suuria. Perussa pandemiaan on sairastunut lähes kaksi miljoonaa ihmistä ja kuollut yli 187 000 henkeä ja talous on kokenut pahimman romahduksen sitten vuoden 1989. Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) mukaan Perun talous laski 12,9 prosenttia suhteessa bkt:hen vuonna 2020. Latinalaisessa Amerikassa sitä enemmän pandemian talousvaikutuksista kärsi vain Venezuela.

Fujimorismo ja sen vastavoimat ovat olleet politiikan keskiössä vuodesta 2001, mutta varsinaista vahvaa tai kestävää vaihtoehtoa ei ole kyetty rakentamaan. Valtiolliset instituutiot ovat heikentyneet vuosien saatossa ja puolueet ovat jatkuvassa tuhoutumisen ja uudistumisen kierteessä. Siksi järjestelmää ei ole kyetty uusimaan samaan aikaan, kun se perustan heikentyminen on edennyt aina vain pidemmälle. Uusia liikkeitä ja puolueita ovat muodostaneet ennen kaikkea ne, joilla on ollut rahaa. Puolueet eivät ole edustaneet kansaa kuin korkeintaan välttävästi ja ajoittain. Vaalien ja käytännön politiikan väliltä on puuttunut suora yhteys. Edes vuoden 1993 Fujimorin säätämää perustuslakia ei ole kumottu.

Luottamus poliitikkoihin ja koko järjestelmään on horjunut juuriaan myöten perulaisten keskuudessa. Pelkkä demokratian tai laillisuuden vaatimus ei enää riitä. Perulaiset haluavat radikaalia muutosta, joka yltäisi kaikkiin maan kolkkiin ja ratkaisisi ne yhä toistuvat arkiset ongelmat ja väärinkäytökset, joiden seurauksista valtaosa väestöstä joutuu toistuvasti kärsimään. Siksi uuden perustuslain laatiminen on ensisijaista. Eliitin pienen piirin politiikan tilalle halutaan oikeus hyvään elämään kaikille kansalaisille, vapaampi, vauraampi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta.

Perun poliittisessa kulttuurissa on vallinnut vankka vakaumus siitä, mitä ei ole haluttu, mutta koska aitoja vaihtoehtojakaan ei ole ollut, ei ole toisaalta tiedetty tarkkaan sitä, mitä poliitikoilta voi pyytää tai odottaa. Kesäkuussa 2020 julkaistun kyselyn (Ipsos) mukaan Perun kongressi nauttii vain 45 prosentin kansalaisluottamusta. Pahimmillaan huhtikuussa 2019 kongressiin luotti ainoastaan 10 prosenttia (IEP) kansalaisista. Oikeuslaitokseen luotti viime kesänä vielä pienempi osa kansasta eli 29 prosenttia. Luvut kuvastavat Perussa yleisesti vallitsevaa alhaista luottamusta viranomaisiin, joka kertoo maan systemaattisesta koko yhteiskuntaan vaikuttavasta poliittisesta kriisistä.

Perulaisessa yhteiskunnassa vallitsee yleinen pettymyksen ilmapiiri, jota ovat vahvistaneet yleiseksi koettu korruptio ja jatkuvat vallan väärinkäytökset sekä valtaa pitävien kyvyttömyys viedä eteenpäin uudistuksia. Castillon tehtäviin kuuluu tämän protestihengen kanavointi rakentaviksi ehdotuksiksi jo valmiiksi hajanaista yhteiskuntaa sen enempää jakamatta. Perun politiikka kaipaa vakavaa ryhtiliikettä, jossa kansan etu voidaan laittaa intressiryhmien, yritysten ja hyvä veli -verkostojen yläpuolelle. Tähän tavoitteeseen voidaan pyrkiä muuttamalla viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan vallinnut uusliberaali talousmalli, joka ei ole kyennyt takaamaan kaikille oikeutta hyvään elämään tai riittävään tulotasoon, mutta on suosinut sääntelemättömiä markkinoita ja yksityistämistä. Se miten pitkälle Castillon uudistukset voivat yltää, riippuu kongressin tuen lisäksi siitä, miten pitkälle perulaiset ovat valmiita menemään maansa uudistamiseksi.

Pedro Castillo on tervehtinyt seuraajiaan Liman vaalitoimistonsa parvekkeelta useaan otteeseen läpi koko vaalien jälkeisen viikon. Hänen puheistaan on huokunut kiitollisuus ja arvostus viisaaksi kutsumaansa kansaa kohtaan. Vaalivoittoon hän on suhtautunut varsin rauhallisesti ja kärsivällisesti.

Maaseudun opettaja ja Perun pelastaja vuoristosta

José Pedro Castillo Terrones on 51-vuotias peruskoulun opettaja ja ay-liikkeen konkari sekä itsepuolustusjoukkojen (rondero) jäsen. Castillo on Perun syrjäisen vuoriston ääni, alkuperäiskansaa Puñan kylästä, Tacabamban piirikunnasta, Chotan provinssista, Cajamarcan hallintoalueelta.

Castillon ensimmäisellä kierroksen voitto oli sinällään yksi isoimmista yllätyksistä Latinalaisen Amerikan politiikassa tällä vuosisadalla. Hän ylsi voittoon pienellä budjetilla ja ilman suurempaa medioiden huomiota. Se siis myös kertoo järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja sosiaalisten medioiden voimasta. Vaalien voittajat ovat sitä paitsi aina tulleet Limasta eivätkä vuoriston kylistä.

Castillo tunnetaan ennen kaikkea vuoden neljän vuoden takaisista opettajien mielenilmauksista. Ala-asteen opettaja Andien uumenista osallistui yhtenä johtajana vuoden 2017 opettajien lakkoon, joka seisautti koulunkäynnin kahdeksi kuukaudeksi. Lakolla vaadittiin parannuksia palkkoihin ja pyydettiin lopettamaan opettajien epäreilut arviointikäytännöt. Castillo johti yhtä osaa Perun koulutusalan työntekijöiden ammattiliitosta (SUTEP), sen alueellista ruohonjuuritason taistelukomiteaa (Comité de lucha de las bases regionales).

Opettaja alkoi osallistua politiikkaan enemmän jo vuonna 2002, kun hän oli ehdolla Anguían piirikunnan kaupunginjohtajaksi. Vuodesta 2005 lähtien hän osallistui silloisen presidentin Alejandro Toledon Perú Posiblen (PP) toimintaan Cajamarcassa.

Syvän perun perinteikkäimpiä mutta myös köyhimpiä alueita edustava Castillo on luvannut, että presidenttinä hän ei aio veloittaa palveluksistaan sen enempää kuin opettajanakaan. Hän aikoo myös laskea kansanedustajien ja ministerien palkkoja.

Vuoristossa Castillon sanoma tavoitti kuulijoita, mutta aavikoille sen viesti ei ole vielä rantautunut täysimittaisesti. Fujimorismon kannatus taas elää näiden alueiden tuesta. Vaaleista on siis löydettävissä kaksi selkeää asetelmaa: maaseutu versus kaupunki ja kansa versus eliitti. Aitojen ja uskottavien vaihtoehtojen tarjoaminen ei kuitenkaan ole helppoa keskellä pitkään jatkunutta poliittista kriisiä ja sen mukanaan tuomaa välinpitämättömyyttä, toivottomuutta tai apatiaa.

Rasismin ruma kukkakin puhkesi toimittajien ja poliitikkojen kielenkäytössä. Valtaosaa perulaisista on haluttu esittää tietämättöminä, tarpeettomina tai jotenkin vähäarvoisempina. Yhtä kaikki, pääkaupungista käsin kuului läpi kampanjoiden vähätteleviä äänenpainoja, jotka pitivät Keiko Fujimorin voittoa varmana. Kuitenkin Castillo on useimmille perulaisille samastuttava, sympaattinen ja suorasukainen johtajaehdokasta, joka tarjoaa todellista muutosta. Keiko taas ehdotti paluuta fujimorilaiseen kaaokseen, väkivaltaan ja laittomuuksiin, vaikka paketoikin lupauksensa luvuiksi ja makeiksi sokeriliemiksi. Jotkin asiantuntijat näkivät Castillon olleen etulyöntiasemassa suhteessa varsin huonomaineiseen vastustajaansa. Toisaalta Keiko oli vielä ensimmäisen kierroksen jälkeen Castilloa tunnetumpi politiikan hahmo, joka on pyrkinyt ennenkin presidentiksi kohtuullisella menestyksellä.

Castillon ja myös ensimmäiselle kierrokselle hyytyneen vasemmistolaisen Verónika Mendozan suunnitelmiin kuuluu uuden perustuslain luominen ja kaasu- sekä kaivosteollisuuden kansallistaminen. Castilloa on jo ehditty verrata naapurimaa Bolivian Evo Moralesiin ja kieltämättä heidän väliltään löytyy ainakin jo mainitut kaksi yhtäläisyyttä eli perustuslain kokonaisvaltainen uudistaminen ja kansallistamissuuntaus vastauksena uusliberaaliin talouspolitiikkaan, joka ei ole jakanut vaurautta kansan keskuuteen.

Ammattiyhdistysliikkeen johtajana kunnostautuneessa opettajassa on jotakin varsin perulaista rehtiyttä ja suorapuheisuutta. 1900-luvun alun marxilaista filosofia José Carlos ”El Amauta” Mariáteguita kutsuttiin ketsuaksi opettajaksi (hamawt’a). Perun Sosialistinen Puolueen (PSP) – nykyinen kommunistipuolue PCP − perustajiin 1928 kuulunut Mariátegui on edelleen läsnä ajatuksissa, sillä hän jätti yhden vahvimmista jäljistä maanosan marxilaiseen ajatteluun. Sosiologi ja filosofi Michael Löwy on pitänyt häntä yhtenä ”epäilemättä voimakkaimpana ja alkuperäisimpinä marxilaisena ajattelijana, jonka Latinalainen Amerikka on koskaan tuntenut” ja argentiinalainen kulttuurikriitikko ja filosofi José Pablo Feinmann on luonnehtinut häntä ”Latinalaisen Amerikan suurimmaksi marxilaiseksi filosofiksi”. Pedro Castillo tuo vasemmistolaisen opettajan hahmon uudella voimalla takaisin Perun politiikkaan, mutta osoittaa samalla kauempaa juontavien ajatuskulkujen voiman nykyhetkessä, koska yhteiskunnasta ei vieläkään ole saatu rakennettua oikeudenmukaisempaa kaikille sen jäsenille. Siksi syvän Perun ääni vaati muutosta Castillolta samaan tapaan kuin se vaati sitä myös Mariáteguilta.

Maolaisen kodin kasvatti

Perulainen Diego Portales yliopiston tutkija Carlos Meléndez on sanonut kaksi viikkoa ennen ensimmäisen kierroksen vaaleja voimistuneesta Pedro Castillo -ilmiöstä:

− Twitteriin lukittautunut valtamedia tajusi, että on olemassa todellisia sosiaalisia verkostoja, joissa maailma oikeasti tapahtuu.

Politiikantutkija Méléndez jatkaa:

− Lima ja pohjoisrannikko tukee valtaa pitäviä ja äänestää Keiko Fujimoria. Ja muu maa, Andien maailma, äänestää Castilloa.

Mélendez pitää tärkeänä Castillon ehdotusta muuttaa perustuslakituomioistuimen kokoonpanoa kansalaisvaltaiseksi. Tämä suoran demokratian mekanismi, kansalaisten vaaleilla valitseminen kyseiseen tuomioistuimeen voisi laittaa kuriin vallan ja valvontaelimien väärinkäytökset. Castilloa Meléndez pitää saman lajityypin poliitikkona kuin Evo Morales, joten hänen voittonsa merkitsisi Bolivian MAS-mallin voittoa Perussa:

− Castillo on kotoisin maolaisesta kehdosta, joka uskoo, että vallankumouksen tulisi tapahtua maaseudulta kaupunkiin päin. Hänen taustaltaan löytyy maaseudun ammattiyhdistysliikettä, opettajien ja talonpoikien järjestäytymistä, mitkä antavat hänelle mahdollisuuden luoda pysyvästi aktiiviset yhteydet näihin kahteen sosiaaliseen verkostoon.

Kuten Perussa on tapana, uusi presidentti aloittaa virkakautensa itsenäisyyspäivänä 28.7. Pedro Castillon iso urakka maan johdossa viitoittaa Andien maan sen valtiollisen elämän kolmannelle vuosisadalle.

Tavoitteena radikaali muutos talouspolitiikkaan

Castillon mielestä politiikka on menettänyt mielekkyytensä viimeisten vuosien aikana:

− Hallitsijat valehtelevat kansalle eivätkä pidä lupauksiaan. Lisäksi valtio on ollut sokea, kuuro ja mykkä perulaisten kohtaamien tarpeiden ja ongelmien edessä.

Perú Libre aikoo vahvistaa kansallista omistusosuutta ja päätäntävaltaa kaivos-, kaasu- ja öljyteollisuudessa, myös vesivoiman sekä tietoliikenneyhteyksien suhteen. Näin saatavat miljardit on tarkoitus suunnata ennen kaikkea koulutukseen ja terveyteen. Castillon puolue on kuvannut nykyistä talousjärjestelmää epätasa-arvoiseksi ja suurten enemmistöjen vastaiseksi. Vapaan Perun hallitussuunnitelma kuvailee tilannetta:

− Tällä hetkellä elämme näennäisesti uudistetussa kapitalistisessa järjestelmässä, taloudellisessa uusliberalismissa, jota kutsutaan sosiaaliseksi markkinataloudeksi, jota on sovellettu väkisin vuodesta 1993 ja jota on siitä lähtien toteutettu maan suurimpien enemmistöjen etujen vastaisesti. Muuttaaksemme tämän surullisen todellisuuden on tarpeellista esittää talouden alan korjausliikkeitä, joista valtaosa olisi dramaattisia.

Castillon suunnitelmiin kuuluu korruption kitkeminen ja maaseudun elävöittäminen. Hänen kampanjansa tunnuslause on ollut: ”Ei enää köyhiä rikkaassa maassa.” Valtion on siis otettava hoitaakseen suurempi rooli tulojen uusiksi jakamisessa. Valtion voimassa olevat sopimukset on tarkoitus neuvotella uusiksi tai hylätä kokonaan. Nykyisellään monikansalliset yhtiöt vievät 70 prosenttia liikevoitoista ja valtiolle jää luu käteen 30 prosentin osuudella. Voitonjako on tarkoitus kääntää toisinpäin: 20 prosenttia monikansallisille yrityksille ja 80 prosenttia suoraan valtion kassaan. Hallitusohjelman luonnoksessa todetaan:

− Pääomien yksityistämiseen ja ulosvientiin keskittynyt valtio vaihdetaan kansallistavaan ja itsenäiseen valtioon, joka vahvistaisi sisäistä taloutta sijoittamalla pääomansa omaan maahansa.

Maan perustuslain ja taloudellisen rakenteen muuttamisen lisäksi Vapaa Peru ja Castillo pyrkivät vahvistamaan aluehallinnon roolia. Nykyisin keskushallinto omii itselleen 70 prosenttia valtion budjetista. 24 paikallistason hallitusta saavat itselleen vain 18 prosenttia rahavirroista ja 4 385 erityyppistä kuntaa puolestaan vain 12 prosenttia. Myös verotuksesta tehtäisiin vähemmän keskittynyttä, koska nykyisin 98 prosenttia verotuloista kertyy valtakunnan tasolta ja kaksi prosenttia kuntien tasolta. Sen sijaan autonomiset aluehallinnot (departamentos) keräävät pyöreän nollan verran verotuloja. Niille aiotaan antaa verotusoikeus: 70 prosenttia verotuloista jäisi niille ja 30 prosenttia palautuisi valtakunnan tason keskushallinnolle. Pääkaupunki Liman metropolialueella ja Callaolla on oma erityisasemansa tässä yhtälössä, joten niiden asukkaat eivät välttämättä suhtaudu kovin myönteisesti yleiseen alueelliseen uudistukseen.

Valtion uuteen asemaan lukeutuisi entistä vahvempien työntekijöiden oikeuksien puolustaminen, omavaraisuus ruuan, energian ja turvallisuuden suhteen sekä köyhyyden ja aliravitsemuksen kitkeminen. Myöskään yritysten veronkiertoa ei tulla sallimaan. Velanmaksussa pyritään sisäisen sosiaalisen velan poistamiseen ja ulkomaanvelat halutaan peruuttaa tai neuvotella uusiksi maan riippumattomuuden lisäämiseksi.

Muita pikaisia nostoja 77-sivun hallitusohjelmaluonnoksesta ovat opettajien palkkojen korottaminen, hammaslääkärin sijoittaminen jokaiseen kouluun ja yliopistojen valintamenettelyjen poistaminen, jotta jokainen halukas opiskelija voidaan hyväksyä. Castillo suunnittelee myös laajaa eläkeuudistusta. Yhteisöllistä maanomistusta halutaan niin ikään vahvistaa. Koko 21 kappaleen mittaiseen ohjelmaan voi tutustua täältä.

Castillon on oltava sanojensa mukaisesti toisenlainen johtaja, koska monista päällekkäisistä kriiseistä kärsivä Perun kansa kaipaa arkitodellisuuteensa ja yhteiskunnalliseen elämäänsä todellista radikaalia muutosta kohti parempaa. Ennen kaikkea suurista varallisuuseroista ja alueellisesta eriarvoisuudesta pitäisi pyrkiä eroon, joten vahvaa tilausta vasemmistopolitiikalle löytyy kansan syvistä riveistä. Hallitseminen Perussa hajanaisen kongressin ja vilkkaiden protestien keskellä vaatii kuitenkin aitoa johtajuutta, jonka osoittamiseen ei tule riittämään pelkkä vaalivoitto.

Vaaleissa nähtiin, kuinka Perú Libren ja Castillon etulyöntiasema vain voimistui, kun mediat ja oikeisto kävivät kimppuun perusteettomilla syytteillään kommunismista ja terrorismista (perulaisittain terruqueo). Edes nobelisti Mario Vargas Llosan kehotus ”pienemmästä pahasta” oikeistolaisen Keiko Fujimorin tukemiseksi ei näytä muuta kuin vahvistaneen Perun vasemmistoa.

Ennen kuin Perun nykyinen kongressi lopettaa toimikautensa 16.7., se pyrkii kolmeen uudistukseen. Se halusi muuttaa niin sanottua ”luottamuskysymysmenettelyä” (cuestión de confianza), mutta ei saanut sille riittävää tukea. Kyseessä on menettely, jolla hallitus voi painostaa kongressia hyväksymään tärkeäksi määritellyn lakiesityksensä. Jos kongressi hylkää kaksi luottamuskysymystä, presidentti voi hajottaa kongressin, kuten tapahtui vuonna 2019. Presidentiltä pyrittäisiin ottamaan pois tämä perustuslaillinen oikeus. Koska ehdotus sai vain 81 ääntä vaaditun 87 sijaan, ehdotus voidaan viedä kansanäänestykseen, jonka kongressi haluaa kutsua koolle myös siitä, palaako Peru kongressin ala- ja ylähuoneen järjestelmään, joka lakkautettiin 1993 ja jonka perulaiset hylkäsivät kansanäänestyksessä 90,5 prosentin turvin vuonna 2018.

Lisäksi työn alla on uuden perustuslain valmistelun koollekutsuminen. Jos ehdotus etenee, perulaiset voivat ilmaista tahtonsa uuden perustuslain tarpeellisuudesta joulukuussa 2021, jolloin äänestettäisiin myös luottamuskysymyksestä ja kongressin kokoonpanosta. Mikäli ehdotus menee läpi kongressissa ja saa kansan tuen vaaliuurnilla, 130 perustuslain säätäjää voitaisiin valita huhtikuussa 2022 ja heidän työnsä alkaisi heinäkuun lopussa. 28.7. presidentiksi nousevan Pedro Castillon vaalikampanjan keskeisiin ehdotuksiin on kuulunut uuden perustuslain säätäminen, sillä edellinen vuoden 1993 perustuslaki on Alberto Fujimorin diktatuurikauden perintöä.

Aiempaan artikkeliin Perun vaalien ensimmäisestä kierroksesta 11.4. voi tutustua täällä.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: TeleSUR, El Comercio, La República, BBC News Mundo, La Jornada, Página 12, Infobae, ONPE, DW, Télam, Prensa Alternativa, RPP Noticias, Gestión, El Universo, etc.

Meksikon vasemmistoryhmät eli hallituspuolue Morena ja sen liittolaiset vihreät (PVEM) ja marxilainen Työn puolue (PT) puolustivat kunniakkaasti paikkaansa maan johdossa. Hallitusryhmä saa itselleen enemmistön Meksikon kongressin alahuoneesta myös seuraaviksi kolmeksi vuodeksi. Lähde: Mario Delgado.

Jopa brittilehti The Economist oli huolestunut Meksikon demokratiasta. Sen tekemisissä tulkinnoissa kansa erehtyi äänestyspäätöksissään vuonna 2018 ja nyt tuo ulkomainen media kehotti toisen maan kansalaisia korjaamaan tilanteen äänestämällä oppositiovoimia. Meksikon sisällä käytiin samankaltainen raju kaksikuukautinen kampanja, jonka aikana oikeisto pyrki kaikin mahdollisin tavoin väheksymään ja kiistämään hallituksen saavutukset sekä esittämään sen historian huonoimmaksi ja vaarallisimmaksi hallitukseksi. Paikallisten pelisääntöjen mukaisesti presidenttiä ei saanut suoraan mainita vaalimainonnassa eikä hallitus saanut kampanjoida saavutuksillaan kuin hyvin yleisellä tasolla. Opposition tunnuslause vaaleissa oli ottaa hallitukselta pois kongressin enemmistö. Tavoitetta tuettiin uhkauksella: jos emme ota presidentiltä pois kongressia, hän ottaa meiltä pois koko Meksikon. Valtaa pitävä vasemmisto kuitenkin nautti vaaliuurnilla yhä kansalaisten enemmistön tuesta.

Hallituspuolueille torjuntavoitto kongressivaaleissa

Meksikon 300 vaalialueesta (distritos electorales) hallituspuolue Morena voitti 64 ja liittolaisineen Juntos Hacemos Historia 186. Oikeisto-opposition vaaliliitto Va por México PAN−PRI−PRD voitti 63 ja PAN yksin 33 ja PRI 11, kaikkiaan 107. Lopuilla seitsemällä alueella voiton vei Movimiento Ciudadano (MC). Ensiksi mainittu vaaliliitto yhdisti voimansa 183:lla ja toiseksi mainittu 219 vaalialueella.

Kongressin alahuoneen paikoista 300 jaetaan suoralla enemmistövaalilla ja loput 200 paikkaa puolueiden saaman suhteellisen ääniosuuden mukaisesti. Vuoden 2018 vaaleissa Morena sai 256 paikkaa ja sen liittolaiset Partido del Trabajo (PT) 46 ja Partido de Encuentro Social (PES), nykyisin Partido de Encuentro Solidario 21 ja Partido Verde Ecologista de México (PVEM) 11. Niillä oli siis hallussaan perustuslain muuttamiseen vaadittava kahden kolmasosan enemmistö 334 paikan turvin, vaikka varsinaisesti vuoden 2018 vaaleissa se saavutti 308 edustajaa.

Oppositiopuolueilla Partido de Acción Nacional (PAN) oli 77 ja Partido Revolucionario Institucional (PRI) 48 ja Partido de Revolución Democrática (PRD) 12 paikkaa. Yhteensä niiden hallussa oli 137 edustajaa, vaikka käytännössä niitä tuki myös MC 25 paikallaan. Neljällä edustajalla ei ollut puoluetta. Meksikon kongressin alahuoneessa oli kaikkiaan kahdeksan puoluetta kolmevuotiskaudella 2018−2021.

Nyt käydyissä kongressivaaleissa Morenan arvioidaan saavan lähes 40 prosentin (39,6 %) kannatuksellaan 190−203 paikkaa, kun sen liittolaiset PT ja PVEM saisivat kummatkin 35−41 ja 40−48 paikkaa tai 16,4 prosenttia annetuista äänistä. Vihreä puolue (PVEM) onkin 8,6 prosentin ääniosuudellaan kiistatta vaalien suurin voittaja, koska se ylsi lähes viisinkertaistamaan paikkamääränsä. Morena sen sijaan menettää 53−66 paikkaa, mutta säilyy parlamentin selkeänä ykköspuolueena. Kolmen puolueen koalition paikkamäärä on 265−292, joten sen yhteinen edustajien määrä laskee vaalipiirien suhteellisista äänimääristä riippuen 42−69. Todennäköisesti vasemmistopuolueiden yhteisrintama saa itselleen ainakin noin 280 paikkaa.

PAN (22,8 %) kasvattaa paikkamääräänsä 29−40 paikalla akselille 106−117 ja PRI (14 %) 15−27 paikalla saaden 63−75 paikkaa ja PRD (2,6%)  säilyttää kannatuksensa tai saa jopa yhdeksän paikkaa lisää. Näillä vanhoilla puolueilla on jatkossa 181−213 edustajaa maan kongressin alahuoneessa. Koska ne saavat todennäköisesti noin 200 paikkaa, niiden kannatus kasvaa suunnilleen 60 edustajalla. Niiden todellinen painoarvo on kuitenkin Movimiento Ciudadanon(4,6 %) 20−27 paikan verran kokoaan suurempi. Hallituksen ja opposition välinen paikkajako siis asettuu ensiksi mainitun eduksi 280−220. Oppositio vahvisti asemiaan, mutta jäi kauaksi siitä enemmistöstä, mikä antaisi sille enemmistön kongressista ja sitä kautta mahdollisuuden valtion budjettiesitysten muokkaamiseen.

PES saanee 0−6 edustajaa, mutta jäänee ilman puoluerekisteriä. Myös uudet puolueet Redes Sociales Progresistas (RSP) ja Fuerza por México (FXM) pyyhkiytyvät pois puoluekartalta nollalla edustajallaan. Näin varsinaisen eduskuntaryhmän voisi muodostaa vain seitsemän puoluetta, joista kolmea voi pitää liberaaleina ja vasemmistolaisina, neljää taas konservatiivisina ja oikeistolaisina.

Vasemmistolainen vaaliliitto Juntos Hacemos Historia (Morena − PVEM − PT) kamppaili kongressin alahuoneen (Cámara de Diputados) vallasta oikeistolaista vaaliliittoa Va por México (PAN − PRI − PRD) vastaan. Meksikon parlamenttiin valitaan 300 edustajaa suoralla enemmistöllä ja 200 edustajaa puolueiden saaman suhteellisen äänimäärän perusteella.

Morenan vaikutus aluetasolla kasvaa

Osavaltiotasolla presidentin hallituspuolue Movimiento de Regeneración Nacional (Morena) eteni voitosta voittoon. Pelissä oli kaikkiaan 15 kuvernöörinvirkaa, joista Morena piti hallussaan vain yhtä Baja Californiassa. Se kuitenkin ylsi voittoon myös kymmenessä muussa osavaltiossa: Baja California Sur, Campeche, Colima, Guerrero, Michoacán, Nayarit, Sinaloa, Sonora, Tlaxcala ja Zacatecas. Yhteensä se otti 11 vaalivoittoa, mutta tämän lisäksi sen liittolaiset Työn puolue (PT) ja vihreät (PVEM) voittivat San Luis Potosíssa.

Oppositiovoimien vaalimenestys jäi kohtuullisen vaatimattomaksi. PAN voitti sydänalueellaan Querétarossa ja ylsi PRI:n ja PRD:n kanssa voittoon myös Chihuahuassa. MC voitti pohjoisessa Nuevo Leónin tärkeässä osavaltiossa, jossa sijaitsee maan kolmanneksi suurin kaupunki Monterrey. Meksikossa on 32 osavaltiota, joissa 30 käytiin paikalliset kongressivaalit, ja joista Morena voitti 19 osavaltiossa. 2018 se ylsi voittoon 18 paikallistason kongressissa.

Morena hallitsi ennen vaaleja seitsemässä osavaltiossa, mutta nyt sen valta ulottuu ensimmäistä kertaa 17 osavaltioon. PAN liittolaisineen pitää jatkossa hallussa kahdeksaa osavaltiota ja aiemmin kaikissa osavaltioissa vuorollaan hallinnut PRI vain neljää. Movimiento Ciudadano on kahden ison osavaltion puolue ja hallituksen kanssa yhteistyössä olevat vihreät ja marxilainen puolue PT yhden osavaltion ryhmittymä.

Meksikon historia tuntee vain seitsemän vaaleilla valittua naiskuvernööriä ja kaksi väliaikaista kuvernööriä. Pelkästään näissä vaaleissa kuudesta naisesta tuli kuvernöörejä. Ennemmin myös pääkaupunki on ollut naisjohdossa, joten nyt maassa nähdään historiallisesti samanaikaisesti seitsemän naisen valtakausi osavaltiotasolla. Jo aiemmin 2018 Meksikon kongressin ala- ja ylähuoneissa saavutettiin nais- ja miesehdokkaiden välinen tasavertaisuus. Vuoden 2021 vaaleissa puolueiden oli ensimmäistä kertaa asetettava yhtä paljon nais- ja miesehdokkaita.

Keskiluokan ja tyytymättömien kapina pääkaupungissa

Siitä lähtien kun pääkaupunki Ciudad de México palasi suorien vaalien aikakauteen 1997, vasemmisto, ensin PRD ja sitten Morena, ovat hallinneet sitä yhtäjaksoisesti niin kaupungin johdon kuin kuntahallinnonkin tasolla. Parhaillaan kaupunginjohtajana toimiva Claudia Sheinbaum Pardo edustaa niin ikään hallituspuolue Morenaa.

Vuoden 2018 vaaleissa Morena sai itselleen 14 kaikkiaan 16:sta pääkaupungin kunnasta, PAN ja PRI kumpikin yhden. Nyt asetelmat kuitenkin vaihtuivat päälaelleen ja kunnat jakautuivat kahteen ryhmään. PAN ja sen liittolaiset PRD ja PRI saivat haltuunsa kahdeksan kuntaa ja PAN yksin vielä yhden lisää. Morenalle on jäämässä kunnanjohtajan pesti vain seitsemään kuntaan, joihin tosin lukeutuu pääkaupungin kunnista selvästä suuriväestöisin Iztapalapa, jossa asuu yli 1,8 miljoonaa henkeä. Xochimilcossa on vielä suoritettava uudelleenlaskenta, koska eroksi muodostui alle yksi prosenttiyksikkö.

Syitä vaalitappioon on etsittävä perinteisesti hyvin vasemmistolaisen ja edistyksellisen pääkaupungin sisäisestä järjestäytymisestä, johon Ciudad de Méxicoa kotinaan pitävä Morena ei ilmeisesti panostanut riittävästi. 3.5. tapahtunut linjan 12 metro-onnettomuus käännettiin opposition politikoinnilla paikallisen vasemmistohallituksen syyksi, vaikka sen tutkinta ei ole vielä valmistunut. Onnettomuuden taakka painoin 24 vuoden vasemmistovaltaa, johon haluttiin hakea uurnilta muutosta. Niillä alueilla, kuten Tláhuac ja Iztapalapa, missä metrolinja 12 kulkee, kansalaiset luottivat yhä vasemmistohallitukseen, mutta keskiluokkaisemmilla asuinalueilla, joissa metroa käytetään suhteellisesti vähemmän, sen 26 ihmisen hengen vaatineen metro-onnettomuuden poliittinen vaikutus oli suurempi. Pahimmasta metron tapaturmasta sitten vuoden 1975 haluttiin syyttää valtaa pitänyttä vasemmistoa ja mediat ruokkivat tätä käsitystä, jolle ei ole vielä kuitenkaan löydetty todisteita.

Toisaalta vaalit ovat tuoneet esiin pääkaupungin vauraimpien osien itsekeskeisyyden ja individualismin, kun taas mediat ovat lisänneet kapinahenkeä omilla mustamaalauskampanjoillaan. Kyseessä onkin eräänlainen keskiluokan kapina, koska monet eivät koe liittovaltion hallituksen panostaneen riittävästi maan vauraimpien osien kehittämiseen. He eivät ymmärrä, miksi hallitus keskittyy köyhimpien kuntien ja köyhimpien alueiden hyvinvointiin. Ilmeisesti sosiaalinen oikeudenmukaisuus on joillekin ryhmille vieras käsite. Myös pandemia on haavoittanut pahiten juuri pääkaupungin sosiaalista ja taloudellista ilmapiiriä. Nyt pääkaupunki jakautui tietynlaisen rakenteellisen rasismin ja luokkajaottelun varjolla kahteen osaan, vauraampiin ja köyhimpiin. Vauraimmat väestönosat tukivat oikeistoa ja köyhimmät asuinalueet vasemmistoa. Jotkut ovat puhuneet jopa ”veroja maksavasta väestöstä” erotuksena ”tukea saaviin kotitalouksiin”, vaikka todellisuudessa kaikki maksavat kulutusveroja ja muita veroja varallisuutensa ja tulotasonsa mukaisesti.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador (Morena) on luvannut huomioida pääkaupungin protestiäänet tehdäkseen yhä enemmän Ciudad de Méxicon ja etenkin sen vähävaraisten huomioimiseksi. Morena puolueena aikoo puolestaan tehdä enemmän työtä kannatuksensa vahvistamiseksi perinteisesti vasemmistolaisessa pääkaupungissa.

Toisaalta Tamaulipaksen osavaltiossa, jossa paikallinen kongressi puolusti loppuun asti PAN-puolueen korruptoitunutta kuvernööriä Morena voitti 16 vaalialuetta ja valtaa pitänyt PAN vain kuusi saaden siten itselleen paikallisen parlamentin enemmistön. Tapaulipaksen paikallisen kongressin 36 paikasta Morena otti haltuunsa 21.  Lisäksi se voitti kuusi yhdeksästä liittovaltion kongressipaikasta. Se ylsi voittoon myös seitsemässä suurimmassa kaupungissa käydyissä kunnanjohtajan vaaleissa.

Mitä tulee suurempiin väestökeskittymiin, niin Morena voitti kaksi pääkaupungin väkirikkainta kuntaa Iztapalapan ja myös Gustavo A. Maderon sekä pohjoiset rajakaupungit Tijuanan ja Ciudad Juárezin. Se voitti myös Ecatepecin kunnassa pääkaupungin läheisellä metropolialueella. PAN liittolaisineen voitti Pueblan ja Léonin kaupungeissa, kun Movimiento Ciudadano ylsi voittoon Guadalajarassa ja sen metropolialueella Zapopánissa sekä Monterreyssä.

Meksikon neljä edellistä presidenttiä ovat kaikki kokeneet jonkinasteisen vaalitappion kautensa puolivälissä järjestettävissä vaaleissa. 1997 Ernesto Zedillo menetti kannatuksestaan 32,8 ja 2003 Vicente Fox 34,8 prosenttia. 2009 Felipe Calderónin kannatuksesta suli pois 29,6 ja 2015 Enrique Peña Nieto menetti tukijoistaan 30,5 prosenttia. Siksi presidentti López Obradorin (AMLO) tulosta vuodelta 2021 voidaan pitää torjuntavoittona. Hän menetti kannatuksestaan vain 17,1 prosenttia, mikä on lähestulkoon puolet vähemmän kuin neljän edellisen presidentin tulos välivaaleissa.

Pieni vaalianalyysi

Yleensä välivaaleissa tai puolivälikauden vaaleissa (elecciones intermedias) koetaan jonkinasteinen näpäytys valtaa pitäviä puolueita kohtaan. Vaaliasetelmat rakennetaan enemmän hallitusta vastaan kuin varsinaisia uusia ehdotuksia puoltaviksi, joten tälläkin kertaa hallitus joutui maksamaan veroa siitä, ettei kaikkia kansalaisia ja sosiaalisia luokkia voi miellyttää samanaikaisesti. Toisaalta jatkuvat kielteiset mediakampanjat, pitkä pandemiakausi ja tuore metro-onnettomuus vaativat oman hintansa.

Morenaa voidaan pitää kuitenkin vaalien voittajana, koska edes historiallisesti ensimmäistä kertaa yhteiseen vaaliliittoon yhtyneet kolme muuta puoluetta eivät kyenneet kasvattamaan vaikutusvaltaansa kovin merkittävästi. Niiden kannatuksen kasvu ei myöskään selity yksittäisten puolueiden menestyksellä, vaan perustuu ennen kaikkea vaaliliiton tuomaan etulyöntiasemaan. PAN ja PRI ovat perinteisen ison organisaation omaavia vanhoja valtapuolueita, suomalaisittain niitä voisi verrata kokoomukseen ja keskustaan. Myös PRD:lla on paikallista painoarvoa muutamilla alueilla. Morenan liittolaiset sen sijaan ovat politiikan pienempiä ryhmittymiä. Perinteensä ja ideologiansa myyneiden kolmen puolueen vaaliliitto paljasti sen, mitä moni oli epäillyt jo pitkään. Kyseessä ovat toisiaan muistuttavat aina tarpeen sitä vaatiessa kulissien takana liittoutuvat oikeistovoimat, jotka ovat kykeneviä tekemään mitä tahansa valtansa ja etuoikeuksiensa säilyttämiseksi. Alun perin sekä PAN että PRD perustettiin oppositiopuolueiksi Meksikoa yksivaltaisesti vuosina 1929−2000 hallinneen PRI:n kukistamiseksi, mutta nyt puolueet ovat ryhtyneet alati lähenevään yhteistyöhön.

Morena ei joutunut myymään arvojaan saavuttaakseen vaalivoiton. Hyvin edennyt rokotusohjelma oli hallituksen suurin valttikortti vaalien loppusuoralla. Vaali-instituutti (INE) tarkkaili hyvin tarkasti hallituksen tiedottamista ja presidentin joka arkipäivä pidettäviä tiedotustilaisuuksia. Se ei kieltänyt presidentin ilmaisuvapautta kokonaan, mutta rajoitti sitä. Hallitus ei tiedottanut saavutuksistaan ja kunnioitti vaalien ilmapiiriä. Kyseessä olivat todellisuudessa Meksikon historian ensimmäiset vaalit, joihin valtiovalta ei puuttunut. Se kunnioitti vaalien vapautta eikä rahoittanut vaalikampanjoita. Kaikki muiden puolueiden vaalimainokset sen sijaan keskittyivät hallituksen vastaiseen propagandaan. Vaikka Meksikon pandemiatilanne on parantunut jatkuvasti, yleisötilaisuuksien järjestäminen ei ollut yhtä helppoa ja tavanomaista kuin ennen koronaviruksen ilmestymistä. Siksi etenkin sosiaalisten medioiden merkitys kampanjatyössä korostui.

Viimeksi vuonna 1991, kun maan poliittiset olosuhteet olivat tyystin erilaiset, on silloinen hallituspuolue yltänyt yhtä hyvään vaalitulokseen ja yhtä vahvaan enemmistöön kongressivaaleissa. Neljän edellisen hallituksen aikaisissa niin sanotuissa välivaaleissa vuosina 1997, 2003, 2009 ja 2015 kukin hallitusryhmä menetti keskimäärin 29,6−34.8 prosenttia kannatuksestaan. Nykyinen hallitus liittolaisineen koki vaaleissa pienimmän vertailukelpoisen tappion menettäessään kannatuksestaan vain noin 4,2 miljoonaa ääntä tai 17,1 prosenttia. Historian valossa Meksikon nykyinen vasemmistohallitus pärjäsi siis poikkeuksellisen hyvin. Vaalivoittoa voidaan yleisesti pitää luottamuksenosoituksena viimeisten vuosien politiikalle. Neljäs muutosaalto (Cuarta Transformación) voitti vaalipiirinsä yhä lähes kahdessa kolmasosassa maata. Kun vuonna 2018 Morena liittolaisineen voitti 72,6 prosenttia vaalipiireistä, nyt se ylsi voittoon 61,3 prosentissa kaikkiaan 300 vaalialueesta.

Välivaaleissa osallistuminen on viimeisen kahden vuosikymmenen ajan jäänyt alle 50 prosentin. Vuonna 1997 yli 71,2 prosenttia osallistui presidentinvaaleja vähemmän intohimoja herättäviin vaaleihin. Nyt äänestysprosentti oli 52,7 prosenttia. 2015 vain 47,7 prosenttia kansalaisista käytti äänioikeuttaan, mutta 2018 56,6 miljoonaa eli 63,4 prosenttia. Kaikkiaan äänioikeutettuja yli 21 000 poliittisen pestin vaaleissa oli melkein 94 miljoonaa. Kansan riveistä rekrytoituja vaalityöntekijöitä vaalien järjestämiseen tarvittiin yli 1,4 miljoonaa. Osallistuin itsekin sunnuntaina 6.6. käytyihin numeroiden valossa historian suurimpiin vaaleihin pääkaupungin Cuauhtémocin kunnan Colonia Roma Surin äänestyspaikka 4560:n ensimmäisenä laskijana. Vaaliurakkamme alkoi aamuseitsemän aikoihin ja jatkui aina puolikymmeneen asti. Kaikkiaan Meksikossa äänestettiin yli 162 000 vaalipaikalla halki koko laajan maan.

Seuraavat vaalit Meksikossa pidetään 1.8., kun kansanäänestyksessä päätetään siitä, aloitetaanko viittä edellistä presidenttiä vastaan rikostutkinta, jonka aiheista ei tule olemaan puutetta. Vaikka kyseessä on oikeudellinen prosessi sen seuraukset ovat poliittisia. Vastaavaa ei ole myöskään tehty aiemmin. Siksi vain kansan suora tuki voi antaa täyden poliittisen mandaatin menneisyyden rikosten selvittämiseksi ja syyllisten rankaisemiseksi. Vuonna 2022 äänestetään siitä, voiko presidentti jatkaa kautensa loppuun syyskuuhun 2024 asti vai tuleeko hänen erota välittömästi. Kansanäänestys järjestetään presidentin omasta aloitteesta osana hänen vuoden 2018 vaalilupauksiin.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: INE, Canal Oncel, La Jornada, Contralínea, Etcétera, La Cámara de Diputados, Conferencia Matutina.