Avainsanaan ‘Latinalaisen Amerikan vasemmisto’ liitetyt artikkelit

Kokenut ja arvostettu poliitikko Luiz Inácio Lula da Silva voitti lokakuun viimeisen sunnuntain toisen kierroksen vaalit 60,3 miljoonan ja 50,9 prosentin äänipotilla, joka lopetti Jair Bolsonaron autoritarismin ja rasismin sekä laajamittaisten ympäristötuhojen kauden, vaikka äärioikeiston ja evankelisen uskontokunnan ehdokas sai yhä tuntuvan 49,1 prosentin ja 58,2 miljoonan äänen kannatuksen. Vuoden 2023 ensimmäisenä päivänä Lula vihittiin presidentin nelivuotiseen virkaan kolmannen kerran Brasilian pääkaupungissa. Ensiksi Lula vannoi virkavalansa senaatin ja koko kongressin puheenjohtajana toimivalle Rodrigo Pachecolle ja piti 15:15 alkaneen puheen sekä siirtyi sitten hallituspalatsiin, jossa 33-vuotias afrobrasilialainen pahvinkerääjä Aline Sousa pujotti hänelle presidentin nauhan. Kyseessä oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 1985, kun väistyvä presidentti ei osallistu vallanvaihtoon. Bolsonaro lähti perjantaina Orlandoon, Floridaan, jossa hän oleskelee seuraavan kuukauden. Vuoden 2022 asti maata muodollisesti hallinnut äärioikeiston edustaja jätti myös perinteisen uuden vuoden puheen varapresidentti Hamilton Mouraon kontolle. Yrittäjä George Washington de Oliveira Sousa yritti räjäyttää pommin pääkaupunki Brasílian lentokentällä edellisen viikon lauantaina, mikä kiristi turvatoimet äärimmilleen. Runsas väkijoukko ja kahdessa osassa ennen virkaanastujaisia sekä niiden jälkeen vietetty Tulevaisuusfestari (Festival do Futuro) pitivät ilmapiirin kuitenkin hyvänä. Musiikkia kuultiin päivän mittaan yli 60 eri artistilta.

Lulan 37 ministerin kokoonpano julkistettiin kahdessa erässä ja valmista tuli torstaina 29.12. Ministerineuvostoon kuuluu 11 naista, mikä on uusi ennätys Brasiliassa. Vuonna 1980 perustettu Työntekiijöiden puolue (PT) saa haltuunsa kymmenen salkkua, mutta voiton takaajina toimineet keskustalaiset União Brasil, Partido Social Democrático (PSD) ja Movimento Democrático Brasileiro (MDB) saavat kukin haltuunsa kolmen ministerin pestin. Liittolaiset Partido Democrático Trabalhista (PDT), Partido Socialista Brasileiro (PSB), Partido Comunista do Brasil (PCdoB), Partido Socialismo e Liberdade (PSOL) ja Rede Sustentabilidade saivat kukin yhden ministerin paikan. Kaikkiaan mukana talkoissa on siis yhdeksän puoluetta. Ainakin 11 hallituksen jäsentä taas ovat puoluepoliittisesti sitoutumattomia. Lulan oma puolue ja sen kolme tärkeintä liittolaista voivat saada kongressin alahuoneessa jopa 260 paikan niukan enemmistön pienimpien ryhmien strategisesti tärkeällä tuella. Alahuoneessa on 513 edustajaa ja ylähuoneessa 81. Senaatissa voidaan niin ikään saada kokoon noin 42 paikan enemmistö.

Marina Silvasta, joka toimi Lulan ympäristöministerinä jo 2003–2008, tulee jälleen saman alan ministeri. Kansainvälisesti tunnettu ekologisti on “paras nimi ympäristöhallintoon”, toteaa Brasilian Ilmasto-observatorio (Observatório do Clima). Acren osavaltiosta kotoisin oleva Silva koki jo lapsena omakohtaisesti sen, miten laiton kaivostoiminta voi aiheuttaa elohopeamyrkytyksen. Simone Tebet (MDB), joka tuli presidenttikisassa kolmanneksi, puolestaan ottaa hoitaakseen suunnittelu- ja budjettiministeriön tehtävät. Kansanedustajaksi aiemmin valittu Sônia Guajajara taas nousee uuden alkuperäiskansojen oman ministeriön johtoon. Amazonin aktivisti on saanut tunnustusta työstään kuun muassa Time-lehdeltä ja nyt hän saa osoittaa kykynsä alkuperäiskansojen oikeuksien puolustajana. Lulan kahdessa aiemmassa hallituksessa opetusministerinä toiminut 59-vuotias Fernando Haddad ottaa vastuulleen valtiovarainministerin pestin. Haddad oli PT:n presidenttiehdokas 2018, toimi São Paulon kaupunginjohtajana 2013–2016, mutta hävisi samaa nimeä kantavan osavaltion kuvernöörin toisen kierroksen vaalin. Lulan varapresidentti Geraldo Alckmin, vanha PT:n kilpakumppani ja nykyinen liittolainen, nousee hallituksen toiseksi tärkeimmän paikan lisäksi myös kehitys-, teollisuus- ja ulkomaankauppakauppaministeriksi. São Paulon kuvernöörinä kolmen kauden ajan toiminut lääkäri on ehtinyt kuulua neljään eri puolueeseen poliittisen uransa aikana. Filosofi ja oikeustieteen tohtori Silvio Almeida on uuden hallituksen afrobrasilialaiset kasvot ihmisoikeusministerinä. Sukupolvensa valovoimaisimpiin ajattelijoihin lukeutuva Almeida on kirjoittanut rakenteellisesta rasismista, jota hän pääsee nyt kitkemään hallituksesta käsin. Ekonomisti Rui Costasta, joka omaa ay-liikkeen taustan ja kuuluu PT:n perustajajäseniin kahdesti kuvernöörinä hallitsemassaan Bahiassa, tulee hallituksen pääministeri, joka vastaa ministeriöiden harjoittaman hallinnon koordinoinnista.

Puoli kuuden aikaan iltapäivällä kansallisen kongressin (Congresso Nacional do Brasil) senaatin salissa ja hallituspalatsissa puhunut Lula da Silva, jota Barrack Obama kutsui aikanaan ”maailman suosituimmaksi poliitikoksi”, aloitti noin 120 maan lähetystöjen tervehtimisen. Ensimmäisten joukossa uutta presidenttiä onnitteli Lulan hyvä ystävä Alberto Fernández Pérez, jonka kanssa Lula kokoontuu heti 2.1. Lulan ensimmäinen valtiovierailu kohdistuu niin ikään naapurivaltio Argentiinaan 23.1. Lula nähtiin myös lämpimässä vuorovaikutuksessa Kolumbian presidentin Gustavo Petro Urregon, Chilen presidentin Gabriel Boric Fontin ja Bolivian presidentin Luis Arce Catacoran kanssa. Meksikon presidenttiä Andrés Manuel López Obradoria tilaisuudessa edusti hänen vaimonsa Beatriz Gutiérrez Müller ja ulkoministeri Marcelo Ebrard Casaubón. Erityishuomion keräsi Uruguayn entinen presidentti, itsekin vankilan vainot läpikäynyt Lulan taistelutoveri José ”Pepe” Mujica Cordano. Myös Bolivian entinen presidentti Evo Morales Ayma oli läsnä pääkaupunki Brasílian tilaisuudessa. Paikalla nähtiin kaikkiaan noin 20 valtiojohtajaa, mukaan lukien Ecuadorin, Hondurasin, Uruguayn ja Paraguayn sekä myös Portugalin sekä Saksan presidentit että Espanjan kuningas. Kiina ja Kuuba olivat läsnä ja vallankaappausta elävää Perua edusti ministerineuvoston puheenjohtaja. Cabo Verdestä paikalla oli pääministeri José Maria Pereira Neves. Paikalla olivat myös Angolan, Guyanan, kolmen eri Guinean presidentit, Surinamen, Itä-Timorin ja Zimbabwen ylin johto.

Taistelu tasa-arvoisesta tulevaisuudesta

Selväsanaisessa ja tiiviissä 31 minuutin puheessaan senaatissa metallityöntekijöiden ammattiliitosta poliitikon uransa yli 50 vuotta sitten aloittanut Lula da Silva teki selväksi, että kansakunnan tuhoamisen ja leireihin jakamisen projekti on päättänyt. Vuosina 2003–2010 hallinnut ja oikeiston kostotoimenpiteenä vankilan läpikäynyt Lula ei maininnut edeltäjäänsä kertaakaan nimeltä, mutta tuomitsi hänen tekemänsä politiikan, mukaan lukien pandemian hoidon, sademetsän tuhoamisen ja kasvaneen epätasa-arvon sekä siviilien aseistamisen. Lula korosti, ettei Brasilia tule enää hävittämään trooppisia metsiä, sillä jo viljeltävät 30 miljoonaa hehtaaria riittävät sen maa- ja karjatalouden tarpeisiin. Tavoitteena on vahvistaa julkista koulutusta ja terveydenhoitoa sekä taata kaikille brasilialaisille ruoka kolmesti päivässä. Lähes 700 000 henkeä vaatineen koronaviruspandemian tapahtumista Lula pyysi rikostutkintaa. Vaikka Lulan sananpainot olivat teräviä, puheesta ei välittynyt vihaa. Tunnelma oli toiveikas, myönteinen ja tulevaisuuteen tähtäävä. Brasilian on tarkoitus jatkossa vahvistaa Latinalaisen Amerikan keskinäistä yhteistyötä ja avautua suhteissaan muuhunkin maailmaan. Saksa on ilmoittanut maksavansa Brasilialle 35 miljoonaa euroa tulevina kuukausina Amazonin sademetsän rahastoon, jonka toiminta hyytyi Bolsonaron kaudella.

Lula vannoi demokratian nimeen, painotti avustuksia pienille ja keskisuurille yrityksille sekä sanoi hallitsevansa kaikkien yhteiskunnan sektorien hyväksi. Resepti on tuttu Lulan edellisiltä kausilta, rakentavaan vuoropuheluun ja täysiin kansalaisoikeuksiin uskova hallitus tulee työskentelemään väsymättömästi seuraavien neljän vuoden ajan, kunnes tietoisen kansan tarpeet on tyydytetty ja se on tehty jälleen onnelliseksi. Hallitus on sen valinneen kansan renki. Lula aikoo kunnioittaa tätä luottamusta ja kolmatta mahdollisuutta hallita Brasiliaa, jonka kansa on hänelle suonut vain muutama päivä Työntekijöiden puolueen (Partido dos Trabalhadores) perustajajäsenen 77. syntymäpäivän jälkeen. Synkät pilvitaivaat on pyyhitty pois ja uusi aamunkoitto, uusi aikakausi on alkanut Lulan kauan odotetun kolmannen kauden myötä.

Planalton hallituspalatsin (Palácio do Planalto) edustalla Lula sai ylleen presidentillisen nauhan alkuperäiskansojen ja eri yhteiskunnan osien edustajilta. Lula halasi afrobrasilialaista poikaa koko kansallishymnin ajan, mikä lähetti vahvan rasismin vastaisen viestin kansakunnalle. Paikalla olivat myös feministien ja seksuaalivähemmistöjen edustajat. Lula marssi sisään palatsiin kyynel silmänurkassaan. Sitten oli tullut jälleen 36 miljoonaa ihmistä äärimmäisestä köyhyydestä ylös nostaneen ja yli 500 päivää poliittisena vankina istuneen Lulan vuoro puhua toistamiseen, tällä kertaa 28 minuutin verran. Hän kiitti kansaa poliittisen väkivallan kestämisestä, tuesta kampanjassa ja saapumisesta vallanvaihdon seremoniaan. Ei ole kahta Brasiliaa, kaikki ovat brasilialaisia ja uusi hallitus tulee työskentelemään kaikkien hyväksi. Uusi kevät on saapunut. Lula sanoi lukeneensa hiljattain virkaanastujaispuheensa vuodelta 2003. Silloinkin keskiössä oli nälän poistaminen ja tasa-arvo edistäminen. Tehty työ tuhottiin, joten nyt 20 vuotta myöhemmin tavoitteet ovat pitkälti samoja: epätasa-arvo ei mahdollista maan kokonaisvaltaista kehitystä. Velka kansalle on maksettava. Todellinen voima lepää kansan onnellisuudessa. Viime vuosina äidit palasivat kaduille etsimään elantoaan roskakasoista, lapset kerjäsivät… Sitten Lula puhkesi itkuun yrittäessään lukea virkettä ”ihmiset jonottivat luunpaloja” ja puhe keskeytyi hetkeksi. Sillä välin yli 300 000 hengen Kolmen vallan aukiolle (Praça dos Três Poderes) kokoontunut punainen meri huusi hänen nimeään.

Ei ole oikeutettua, että viidellä prosentilla on sama määrä tuloja kuin 95 prosentilla väestöstä tai että kuudella rikkaimmalla ihmisellä on yhtä paljon omaisuutta kuin 100 miljoonalla köyhimmällä brasilialaisella. Orjuuden perintö haudataan ja etnisyyden tasa-arvoministeriö perustetaan. Niin ikään luodaan omat ministeriöt alkuperäiskansoille ja naisten oikeuksille. Brasiliasta on tulossa solidaarinen maa, joka ojentaa kaikille kätensä eikä jätä ketään jälkeensä. Lula kertaa nopeasti poliittisen perintönsä, köyhyyden vastaisen taistelun ja Brasilian nousemisen maailman kuudenneksi suurimmaksi taloudeksi. Hän mainitsee muun muassa yli 20 miljoonaa aiemmilla hallituskausillaan luotua työpaikkaa. Niin ikään koulutus ja terveydenhoito avattiin kaikille taustasta tai tulotasosta riippumatta. Maataloudessa tuettiin pienviljelijöitä ja Amazonin metsäkatoa vähennettiin 80 prosentilla. Budjetti oli jatkuvasti ylijäämäinen ja velka vähennettiin puoleen. Paljon siitä, mitä rakensimme 13 vuodessa tuhottiin puolet lyhyemmässä ajassa vuodesta 2016, kun Dilma Rousseff syrjäytettiin vallankaappauksella. 33 miljoonaa ihmistä näkee jälleen nälkää päivittäin ja jopa 125 miljoonaa jossain muodossa. Kansa joutui kansanmurhan kohteeksi, rasistiset viharikokset kasvoivat, naismurhat ylsivät ennätystasolle ja alkuperäiskansoja vainottiin. Rahaa ei tuntunut olevan mihinkään, vallitsi kaaos. Brasilia eli yhtä pahimmista painajaisistaan. Kuitenkin kansa lopetti vaaleissa kärsimyksensä. Aseinamme paremman tulevaisuuden rakentamisessa tulevat olemaan totuus, toivo ja rakkaus.

– Millään muulla maalla ei ole samoja edellytyksiä nousta ympäristön suurvallaksi kuin Brasilialla, biotalouden luovuudesta ja sosiobiodiversiteettihankkeista lähtien. Aiomme aloittaa energiasiirtymän ja ekologisen muutoksen kohti kestävää maataloutta ja kaivostoimintaa, kohti vahvempaa perheiden maataloutta ja vihreämpää teollisuutta.

– Tavoitteemme on saavuttaa nollataso Amazonin metsien hävittämisen suhteen ja nollataso kasvihuonekaasupäästöjen suhteen, sähköistämällä ja kannustamalla huonontuneiden laidunmaiden uusiokäyttöön. Brasilian ei tarvitse hakata metsiä säilyttääkseen ja laajentaakseen strategisia maatalouden alueitaan.

– Tulemme edistämään maiden vaurautta, vapautta ja mahdollisuutta luoda, istuttaa ja korjata sato, jotka ovat jatkossakin tavoitteemme. Emme voi kuitenkaan hyväksyä maankäyttöä ilman lakia. Emme tule suvaitsemaan pieniin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, metsien hävittämistä ja ympäristön saastumista, jotka ovat jo aiheuttaneet niin paljon vahinkoa tälle maalle.

– Tämä on yksi syy, mutta ei ainoa, alkuperäiskansojen ministeriön perustamiseen. Ketkään eivät tunne metsiämme paremmin tai osaa puolustaa niitä paremmin kuin he, jotka ovat olleet täällä ammoisista ajoista lähtien. Jokainen merkitty maa on uusi ympäristönsuojelualue. Meidän on kunnioitettava näitä brasilialaisia miehiä ja naisia, joille meillä on historiallinen velka maksettavana. Kumoamme kaikki alkuperäiskansoja kohtaan tehdyt epäoikeudenmukaisuudet.

– Viime vuosina olemme epäilemättä kokeneet yhden historiamme pahimmista ajanjaksoista, varjojen, epävarmuuden ja suuren kärsimyksen aikakauden. Mutta tuo painajainen päättyi ylimmän vallankäyttäjän ääniin, tärkeimpiin vaaleihin sitten maan uudelleen demokratisoitumisen. Nuo vaalit osoittivat Brasilian kansan sitoutumisen demokratiaan ja sen instituutioihin.

– Kyseinen kansanvallan poikkeuksellinen voitto pakottaa meidät katsomaan eteenpäin ja unohtamaan erimielisyytemme, jotka ovat paljon pienempiä kuin se, mikä yhdistää meitä ikuisesti: rakkaus Brasiliaan ja horjumaton usko kansaamme. Nyt on aika sytyttää uudelleen toivon, solidaarisuuden ja rakkauden liekki muita kohtaan. Mutta voimme todella rakentaa uudelleen ja muuttaa tämän maan vain, jos taistelemme kaikin voimin kaikkea sitä vastaan, mikä tekee siitä niin epätasa-arvoisen.

– Tätä tehtävää ei voida jättää yhdelle presidentille tai edes yhdelle hallitukselle. On kiireellistä ja välttämätöntä muodostaa laaja koko yhteiskunnan lävistävä rintama eriarvoisuutta vastaan. On yhtenäisyyden ja jälleenrakennuksen aika. Tästä syystä esitän tämän kehotuksen kaikille brasilialaisille, jotka haluavat oikeudenmukaisemman, solidaarisemman ja demokraattisemman Brasilian: liittykää joukkoomme eriarvoisuutta vastaan käytävään suureen ponnisteluun.

– Haluan lopettaa pyytämällä jokaiselta teistä: olkoon tämän päivän ilo huomisen ja kaikkien tulevien päivien taisteluiden raaka-aineena. Taistellessamme Brasilian edun puolesta tulemme käyttämään aseita, joita vastustajamme pelkäävät eniten: totuutta, joka selätti valheet; toivoa, joka voitti pelon; ja rakkautta, joka murskasi vihan.

Heti presidentiksi noustuaan Lula kirjoitti liudan asetuksia, yhteensä 13, jotka kiristävät asepolitiikkaa, parantavat maailman keuhkoina toimivan sademetsän suojelua muun muassa sallimalla lahjoitukset 2008 perustettuun Amazonin erityisrahastoon (Fundo Amazônia) – jossa on 600 miljoonan dollarin varannot, kieltämällä kaivostoiminnan alkuperäiskansojen asuttamilla mailla sekä luomalla ministeriöiden välisen komission ympäristöpolitiikan muuttamiseksi. Läpinäkyvyyttä lisätään tutkimalla läpikotaisin edeltäjän omien toimiensa peittelemiseksi määrittelemä sadan vuoden salassapitovelvollisuus. Lisäksi Lula vahvisti kahdeksaa valtionyhtiötä lopettamalla niiden yksityistämisen ja nosti Bolsa Familia -avustusohjelman tukisummia.

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: C5N, Página 12, Telam, El País, La Nación, France 24,etc.

Advertisement
Meksikon pääkatu lainehti sunnuntaina 27. marraskuuta täynnä iloa ja intoa, sillä joulukuun ensimmäisenä päivänä Morenan riveistä presidentiksi noussut Andrés Manuel López Obradorin hallitus täytti neljä vuotta vallassa. Neljässä vuodessa on tehty enemmän yhteiskunnan parantamiseksi kuin edellisen 40 vuoden aikana.

Siinä missä opposition hallituksen vastainen marssi vaalivilpeistään tunnetun Kansallisen vaali-instituutin (INE), konservatiivien viimeisen saarekkeen, puolustamiseksi keräsi kaksi viikkoa aiemmin noin 60 000 vihaista kansalaista, Meksikon neljännen muutoksen neljännen vuoden kunniaksi järjestetty presidentin itsensä johtama mielenilmaus houkutteli pääkaupungin kaduille sunnuntaina 27.11. vähintään 1,2 miljoonaa iloista ja tietoista kansalaista, joita media ja eliitti eivät enää kykene manipuloimaan. Kansa on ottanut vallan omiin käsiinsä eikä paluuta entiseen enää ole. Ensimmäistä kertaa kansanvalta on totisinta totta ja hallitus tekee, mitä kansanjoukot vaativat. Noin 70 prosentin kansansuosio, jonka kansainvälisen valtionpäämiesten hyväksyntää selvittävä Morning Consult vahvistaa viikko toisensa jälkeen, ei ole sattumaa. Eikä sattumaa ole sekään, että nyt järjestetty poliittinen juhlakulkue on vuosikymmenen suurin koko maailman mittakaavassa.

Meksikon historiaan lähtemättömästi nimensä kirjoittanut viimeisen 22 vuoden ajan maan tärkeimpänä yhteiskunnallisena taistelijana toiminut, kaikki mustamaalauskampanjat, vaalivilpit ja poliittisen pelikirjan likaisimmat temput kohdannut presidentti Andrés Manuel López Obrador piti tyylilleen uskollisen suorasanaisen ja faktapohjaisen, mutta tunteikkaan puheen täydelle Zócalon torille. 97 minuutin puheessa tuotiin esiin 110 konkreettista tekoa, muutosta tai projektia, joiden vaikutukset lävistävät koko yhteiskunnan, ja saavat kansalaiset juhlimaan hallitustaan ylpeänä. Tie tietoisuuksien vallankumoukseen ja niin sanottuun neljänteen muutosaaltoon (Cuarta Transformación – kolme edellistä olivat itsenäisyyssota, reformikausi ja vallankumous) oli pitkä ja kivinen, koska sen piti lävistää väkivalta, autoritarismi, korruptio ja häikäilemätön eliitti. Matkalla koettiin vuosien 1968 ja 1971 opiskelijamurhat, parin vuosikymmenen likainen sota (Guerra Sucia), käytiin läpi vuosien 1988 ja 2006 röyhkeät vaalivilpit, kymmenet muut vaalihuijaukset, epäonnistunut huumesota, köyhyys, siirtolaisuus ja väkivalta. Ennen kaikkea huono hallinto tuli korvata kansan edun poliittiseen keskiöön asettavalla humanistisella, pasifistisella ja demokraattisella hallinnolla. 1900-luvun alkupuolella Meksiko oli suunnannäyttäjänä koko Latinalaiselle Amerikalle ja nyt kun vallankumouksen lyhty on sytytetty uudelleen, 86 prosenttia yhtenäisen kulttuuri- ja kielialueen asukkaista omistaa vasemmistohallituksen. Läntinen pallonpuolisko on punaisempi kuin koskaan.

Oppositio on taas niin suunnattoman vihainen, että sitä on turha edes kommentoida sen tarkemmin. He syyttävät mielenilmaukseen osallistujia “ostetuiksi lammashuoriksi, saatananpalvojiksi, tietämättömiksi sontakasoiksi” ja niin edelleen: koko rasismin ja luokkasorron kirjo on käytössä, presidenttiä ja hallitusta nimitellään vaikka miksi sekä kaikki saavutukset kiistetään ilman minkäänlaisia järki- tai faktaperäisiä argumentteja. Lähtökohtana toimii se, ettei oikeisto pysty edelleenkään hyväksymään tai edes ymmärtämään vuonna 2018 kokemaansa murskaavaa vaalitappiota ja haaveilee täysin turhaan vuoden 2024 vaalivoitosta. Maa on kuulemma “tuhottu tyystin” ja “kommunistinen diktatuuri” on eliminoinut kaikki oikeudet ja kaiken demokratian. Sunnuntain suuri mielenilmaus näyttäytyi opposition silmin “vallankaappauksena”, koska se ilmaisi tukea uurnilta nousseelle lailliselle ja hyvin arvostetulle hallitukselle. Oppositio ei edelleenkään kykene näkemään omaan muuttunutta asemaansa eikä lopettamaan kansalaisten parjaamista, se kun voi suvaita kansanvaltaa vain silloin, kun se johtaa oikeiston ja eliitin aseman vahvistamiseen. Sen halpaan politikointiin ja medioiden kontrolliin perustuva strategia tuottaa pelkästään sokeaa vihaa, linjaa ohjaa hallituksen vastustaminen aivan joka käänteessä eikä mitään rakentavia ehdotuksia tai vaihtoehtoisia kehitysohjelmia ole esitetty.

Kuten sanottua, luokkasortoa ja rasismia tapansa mukaan lietsovan oikeiston marssilla oli presidentin syntymäpäivänä 13.11. noin 20 kertaa vähemmän väkeä kuin 27.11. kokoontuneella riemukulkueella, joka keräsi yhteen 1 200 000 meksikolaista, jotka osallistuivat siihen omasta vapaasta tahdostaan, vaikka julkisessa keskustelussa heidän pyrittiinkin leimaamaan aivottomaksi ja elottomaksi massaksi, jonka presidentti osti julkisia varoja väärinkäyttämällä. Kansan rakkaus ja tietoisuus hallitsevat, eivät enää eliitti ja mediat. Kansa on puhunut taas kerran ja se tahtoo tietoisuuksien vallankumouksen jatkuvan myös vuoden 2024 vaaleissa, joissa on edessä sukupolven murros, sillä presidentti López Obrador eläköityy ja tilalle nousee todennäköisesti maan historian ensimmäinen naispresidentti Claudia Sheinbaum Pardo, joka on vasemmiston monien hyvien ehdokkaiden listan kärkinimi. Opposition listoilla pyörii noin 50 eri skandaaleissa ja väärinkäytöksissä ryvettynyttä nimeä, joista yksikään ei pysty keräämään paljon yli 30 prosentin äänisaalista edes kaikki puolueet yhdistämällä ja kaikki eliitin muhkeat budjettivarannot tuhlaamalla. Meksikossa samaa presidenttiä ei myöskään voida valita kuin yhdeksi kaudeksi ja vaalit ratkaistaan suoraan ensimmäisellä kierroksella. Maata johtavalle Morena-liikkeelle luvataan vähintään 60 prosentin kannatusta.

Meksikon väestön arvioidaan yltävän nykyisin lähes 130,3 miljoonaan henkeen. Koska varsin luotettava mielipidetutkimuksiin erikoistunut kansainvälinen toimija Morning Consult mittasi presidentin hyväksynnäksi marraskuun viimeisinä päivinä 71 prosenttia, tarkoittaa tämä 90,5 miljoonaa kansalaista. Kun luvusta vähennetään alle 18-vuotiaat, jotka muodostavat 30,2 prosenttia kaikista asukkaista, kun 90,5 miljoonasta vähennetään siis 39,3 miljoonaa alaikäistä saadaan tukijoiden kokonaisluvuksi 51,2 miljoonaa. Ei olekaan liioiteltua sanoa, että nykyhallitusta tukee yli 50 miljoonaa henkeä. Opposition kannatus ei taas ylitä juuri 15 miljoonan rajapyykkiä. Siksi tässä tapauksessa ei voida puhua edes kahtia jakautumisesta tai polarisaatiosta, koska selvä politisoitunut kahden kolmasosa enemmistö tukee muutoskykyistä vasemmistohallintoa. Medioissa tilanne tosin näyttää toiselta, koska niiden omistus keskittyy pääosin 12 perheen käsiin.

Meksikolainen humanismi uuden politiikan kattokäsitteenä

Teen seuraavaksi 40 nostoa presidentin Zócalolla viiden tunnin marssimisen jälkeen pitämän historiallisen 97 minuutin puheen annista, jotka tiivistävät sen faktat, määritelmät, argumentit ja tavoitteet.

Kuten José Martí sanoi: “Rakkaus maksetaan rakkaudella.” Presidentti totesi sukupolvien jatkuvuuden toteutuvan, sillä enemmistö osallistujista oli nuoria ja omisti puheensa matkan varrelle jääneille taistelutovereille, joiden valvova katse seuraa yhä tekojamme. Muutokset on toteutettu alhaalta ylöspäin, huomioimalla erityisesti alkuperäiskansat. Ketään ei ole jätetty ulkopuolelle ja sekä yksilölliset että kollektiiviset oikeudet on taattu. Kaikkien hyväksi, ensin tulevat köyhät. Hallitus olemme me kaikki.

1. Maan 35 miljoonasta perheestä 30 miljoonassa eli 85 prosentissa perheistä vastaanotetaan ainakin jokin osa valtion budjetista. Loput 15 prosenttia taas hyötyvät muun muassa edullisista energiakuluista, korruption kitkemisestä ja yhteiskuntarauhasta. Vähimmäispalkka on noussut 62 prosenttia inflaation yläpuolella, mitä ei oltu nähty viimeisen 40 vuoden aikana. Ensi vuoden alusta näihin palkkoihin tulee toivon mukaan yhteisymmärryksellä ainakin 20 prosentin korotus [ja tulikin heti torstaina] ja koko hallituskaudella ylletään 100 prosentin reaalitason korotukseen.

2. Työelämään on tehty lukuisia parannuksia. Sosiaaliturvainstituutin virallisiin tilastoihin on kirjattu yli 21,7 miljoonaa työpaikkaa, mikä on uusi ennätys ja melkein 1,3 miljoonaa enemmän kuin ennen pandemian alkua. Talous kasvaa tänä vuonna 3,5 prosenttia ja sama tahti jatkuu seuraavina vuosina.

3. Yli 283 000 yksinhuoltajaäitiä saa valtion avustusta lastensa hoitopaikkoja varten. Esikoulussa, ala- ja yläasteella reilut 3,7 miljoonaa lasta nauttii apurahoista. Kaikki julkisten toisen asteen koulujen, lukioiden, oppilaat, vajaat 4,2 miljoonaa nuorta saavat hallitukselta oman tukirahansa. Vähävaraisimpien perheiden yliopisto-opiskelijoita on opintorahojen piirissä 410 000. Lisäksi Kansallinen tieteen ja teknologian neuvosto (Conacyt) tarjoaa apurahoja lähes 129 000 maisteri- ja tohtorivaiheen opiskelijalle sekä tutkijalle. Uusia zapoteekkipresidentti Benito Juárez Garcían nimeä kantavia yliopistoja on luotu 145. Niissä opiskelee 45 581 nuorta. Tavoite on päästä 200 uuteen yliopistoon ja 60 000 opiskelijaan tällä hallituskaudella.

4. Perusasteella 113 791 koulua on saanut osallistavan budjetoinnin periaatteita noudattavien vanhempien neuvostojen hallinnoimia kunnostusvaroja opiskeluolosuhteiden parantamista varten. Tieteellisen ja humanistisen koulutuksen arvoja ajavia uusia oppikirjoja on tehty tai on työn alla 25 kappaletta. Opettajien palkkausta on parannettu 21 prosentilla neljässä vuodessa. 650 000 opetusalan työntekijää on vakinaistettu. Nykyisellään opettajien työtä kunnioitetaan ja arvostetaan.

5. Saimme rokotettua lähes kaikki ikäihmiset kertaalleen viidessä kuukaudessa. Rokotteita on jaettu yhteensä jo 228 miljoonaa. Ilmaisen ikuisen kiitollisuutemme terveysalan työntekijöille. Sosiaaliturvainstituutin IMSS-Bienestar-järjestelmän laajennus on alkanut laadukkaan, ilmaisen ja universaalin hoivan takaamiseksi. Uusia terveydenhoidon ammattilaisia on palkattu ja lääkejakelua, infrastruktuuria sekä laitteistoja on parannettu tähän mennessä yhdeksässä osavaltiossa. Hoidosta tai lääkkeistä ei peritä mitään maksuja. Järjestelmä laajenee koko maahan, jotta kansan oikeus terveyteen toteutuu.

6. Jo 1,3 miljoonaa vammaista, etenkin lasta ja nuorta, saa valtiollista tukea. 15 osavaltiota on hyväksynyt etujärjestelmän kohdentamisen kaiken ikäisiin henkilöihin. Yhteisrahoituksella siitä tehdään yleispätevä etu eläkeikään asti. 10,5 miljoonaa henkeä nostaa valtion maksamaa eläkettä. Tammikuussa eläkkeisiin tehdään 25 prosentin korotus ja samanlainen korotus on luvassa myös tammikuussa 2024. Kun luovumme vallasta, eläkkeiden taso on tullut viisinkertaistettua.

7. Vuoden kestävään oppisopimuskoulutukseen on osallistunut yli 2,3 miljoonaa 18–29-vuotiasta nuorta. Puolet Jóvenes Construyendo el Futuro -ohjelman nuorista on työllistynyt pysyvästi harjoittelupaikkojensa palkkalistoille.

8. Vanhan reseptin valheelliset väittävät on lähetetty hemmettiin: lisävelka ei ole tarpeen eikä varsinkaan rikkaimpien auttamiseksi, rikkaus ei ole tarttuvaa eikä se valu ylhäältä alaspäin. Avustamme alhaalta ylöspäin. Hallituksen ylellisyyksien ja korruption pois kitkemisen kaava toimii. Veroja ei ole ollut tarpeen nostaa, koska nykyisin myös pankit ja suuryritykset maksavat veronsa. Valtiovarainministeriön kassaa on vahvistettu neljässä vuodessa noin 1,9 biljoonan peson tai 95,7 miljardin euron lisätuloilla. Laittoman polttoainekaupan vastaiset toimet ovat tuoneet valtionkassaan 236,1 miljardia pesoa eli 11,9 miljardia euroa. Hallinnon tarpeettomien luksuskulujen, mukaan lukien yksityisen sektorin hämärät sopimukset, karsiminen on tuonut puolestaan 574 miljardin peson tai 28,9 miljardin euron säästöt. Valta on vaatimattomuutta eivätkä köyhät voi kärsiä mahtailevasta rikkaiden hallinnosta. Presidentinkanslia törsäsi 3,6 miljardia pesoa joka vuosi. Tänä vuonna käytämme alle 600 miljoonaa pesoa. Euroissa 181 miljoonan lähtötasolta on tultu alas 30,2 miljoonaan euroon. Neljässä vuodessa ei ole ostettu esimerkiksi yhtään uutta autoa liittovaltion toimeenpanovallan virkamiehille.

9. Presidentin kahdeksan tuhannen hengen turvajoukot (Estado Mayor Presidencial) lakkautettiin ja yhdistettiin puolustusministeriöön, entisten presidenttien eläkkeet lakkasivat juoksemasta ja kaikenlaiseen hämärään vaikuttamiseen, perheenjäsenten ja ystävien suosimiseen, korruptioon ja rankaisemattomuuteen on puututtu eivätkä ne ole enää maan tapa. Hallituksen julkisuuskuluista on poistettu 42 miljardia pesoa tai 2,1 miljardia euroa. Emme halua enää palata myydyn tai vuokratun median aikoihin. Tarpeettomien ja väärinkäytöksiin altistavien rahastojen lopettamisella on palautettu valtiolle 132 miljardia pesoa, mikä tekee noin 6,6 miljardia euroa.

10. Lupaus siitä, etteivät verot, polttoaineet tai sähkö kallistuisi, on lunastettu. Tämän vuoden 8,1 prosentin inflaatiosta huolimatta polttoaineiden hinnat on pidetty alhaalla 338 miljardin peson tai likimain 17 miljardin euron valtiontuella. Tähän on ollut varaa, sillä valtion tulot ovat nousseet 3,7 prosentilla yli inflaation tason yltäen 460 miljardin peson tai 23,2 miljardin euron lisätuloihin. Jos emme olisi tehneet tätä päätöstä, inflaatio oli karannut jopa 13 prosenttiin. Inflaatio on köyhiin pahiten kohdistuva raskas vero. Politiikka on myös onnea, koska olimme arvioineet öljyn hinnan 60 dollariksi tynnyriltä, mutta se ylsi sataan dollariin ja on ollut keskimäärin 80 dollarin tasolla. Ylijäämä on päätetty kohdentaa polttoaineiden hintojen ylläpitämiseen, jotta hintojen nousua on voitu hillitä. Strategia on toiminut, sillä kansantaloutta on kyetty tukemaan ja tulopohja on vahvistunut kaikesta huolimatta.

11. Valtion budjetti on kasvanut vuodesta 2018 vuodelle 2023 kaikkiaan 57 prosentilla. Osavaltioiden ja kuntien rahoitusta on lisätty 50 prosentilla. Valtion rahoitus ei kuulu puolueille vaan kansalle. Hallituksemme aikakaudella julkisten kehitys- ja infrastruktuurihankkeiden rahoitus on lisääntynyt 78 prosenttiyksiköllä eikä vastaavaa oltu koettu vuosikymmeniin.

12. Kuutta öljyjalostamoa on uudistettu vajaalla 40,2 miljardilla pesolla eli noin kahdella miljardilla eurolla. Deer Parkin jalostamo Teksasissa ostettiin Shelliltä 600 miljoonalla dollarilla, mutta kyseinen investointi saatiin maksettu pelkästään yhden vuoden tuloilla. Paraísoon, Tabascoon, rakennettiin uusi Olmeca-öljynjalostamo 11 miljardilla dollarilla. Sen ylösajo on meneillään ja pian se kykenee tuottamaan 340 000 tynnyriä päivässä. Tulaan ja Salina Cruziin rakentuu kaksi uutta koksauslaitosta, joihin investoidaan 160 miljardia pesoa eli melkein 8,1 miljardia euroa. 14 vuotta jatkunut taantuva öljyntuotanto on saatu pysäytettyä: raakaöljyn tuotanto on noussut 1,8 miljoonan tynnyrin päivätasolle ja kaasu noin 4,8 miljoonaan päivittäiseen kuutiojalkaan. Todennetut öljyvarannot ovat kasvaneet kuudella prosentilla. Ensi vuoden loppupuolella meistä tulee energiaomavaraisia, kun lakkaamme ostamasta polttoaineita ulkomailta.

13. Myös sähköteollisuus on pelastettu ja sen yksityistäminen on pysäytetty. Liittovaltion sähkökomissioon (Comisión Federal de Electricidad) sijoitetaan kuusivuotiskauden loppuun mennessä 9,3 miljardia dollaria ja sen asennettu kapasiteetti nousee noin 10 000 megawattiin. 38 käynnissä olevaa projektia modernisoivat energiantuotantoa ja tekevät siitä puhtaampaa. 16 vesivoimalan turbiinit uusitaan ja Sonoran osavaltion Puerto Peñascoon on rakenteilla Latinaisen Amerikan suurin aurinkovoimala. Sähkökomission työntekijöiden avulla asennetaan valokuitua ja pystytetään 3 800 antennia, jotta yllämme 10 979 yhteyspisteen tavoitteeseen ja takaamme ilmaisen internetyhteyden koko maan kouluissa, sairaaloissa ja julkisissa tiloissa.

14. El Rosariossa, Sinaloassa, sijaitsevasta Santa Marían padosta on valmistunut 70 prosenttia. Jätämme Sonoraan, Sinaloaan ja Nayaritiin tekoaltaita, kanavia ja veden infrastruktuuria kastelemista varten 100 000 hehtaaria. Investoimme 16,2 miljardia pesoa tai 815,2 miljoonaa euroa patohankkeisiin ja vesijohtojen rakentamiseen kahdeksassa osavaltiossa.

15. Yaqui-kansan oikeudenmukaisuussuunnitelma etenee: takaamme veden kotitalouksille ja maanviljelyyn, palautimme 30 000 hehtaaria maata tälle alkuperäiskansalle, myös kokonaisvaltaista kehitysohjelmaa sovelletaan näissä yhteisöissä.

16. 2018 maissin, pavun, riisin ja vehnän tuotanto oli 31,2 miljoonan tonnin tasolla ja viime vuonna se ylsi 32,3 miljoonaan tonniin, mikä on 3,5 prosenttia enemmän. Tänä vuonna tuotanto kasvaa selvästi takuuhintojen asettamisen ja 300 000 tonnin lannoitejakelun vuoksi. Ensi vuonna ilmaiset lannoitteet tulevat saavuttamaan kaksi miljoonaa pienviljelijää. Meillä on maailman suurin metsien uudelleen istuttamisohjelma, johon sijoitetaan 30 miljardia pesoa tai noin 1,5 miljardia euroa joka vuosi. Sembrando Vida työllistää 450 000 maanviljelijää. Kaksi miljoonaa pienviljelijää saa tuotantotukea. Tukea ohjataan myös 180 000 kalastajalle. Välikädet on poistettu ja kukin saa tukensa suoraan omalle tililleen, joten myös käteismaksujen riskeistä vapaudutaan. Pandemiasta huolimatta maataloussektori kasvoi viime vuonna kaksi prosenttia ja tämän vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana kasvua on kertynyt 3,2 prosenttia.

17. Felipe Ángelesin nimeä kantava uusi kansainvälinen lentokenttä avattiin 21.3. Ciudad de Méxicon lentokenttää parannetaan, Tuxtla Gutiérrezin ja Chetumalin lentokentät modernisoitiin, Tepicin ja Puerto Escondidon lentokenttiä ollaan laajentamassa. Tulumiin, Quintana Roon osavaltiossa, on rakentumassa kokonaan uusi kansainvälisen tason lentokenttä.

18. Neljässä vuodessa 40 516 kilometrin valtatieverkoston ylläpitoon on panostettu 71,5 miljardia pesoa, mikä vastaa 3,6 miljardia euroa. Uusia valta- ja ohitusteitä on valmistunut 522 kilometriä lähes kaikissa maan osavaltioissa. Ensi vuonna avataan yhdeksän uutta valtaväylää muun muassa Oaxacassa, Guerrerossa, Veracruzin ja Tamaulipaksen välillä sekä Hidalgossa. Uusia siltahankkeita on vireillä useita, joista tärkein on Cancúnin Nichuptén laguunin kahdeksan kilometrin pikatiehanke. Maaseudun tieyhteyksiä toteutetaan 13 osavaltiossa. 570 kunnan Oaxacassa on rakennettu paikallisten alkuperäiskansojen toimesta tähän mennessä 2 441 kilometriä käsityönä tehtäviä kauniita betonikiviteitä. Niiden rakentaminen on alkanut myös Guerrerossa ja Tlaxcalassa.

19. Viemme loppuun 1 554 kilometrin Maya-junahankkeen (Tren Maya). Ensi vuoden heinäkuussa alamme vastaanottaa 42 junaa, joissa on 219 vaunua ja jotka valmistetaan Ciudad Sahagúnissa, Hidalgossa. Kyseessä on maailman suurin rautatiehanke, pyydämme ylpeilyä anteeksi etukäteen. Toisella sijalla on 750 kilometrin hanke maassa, jota en mainitse tässä yhteydessä. Samaan aikaan panostamme mayojen arkeologisten aarteiden tutkimiseen ja ehostamiseen. Tavara- ja matkustusliikennettä varten avataan uudelleen yhteydet Coatzacoalcosista Palenquehen ja Ixtepecistä Ciudad Hidalgoon Guatemalan rajalla. Tehuantepecin kannaksen kiskoväylä (Corredor del Istmo de Tehuantepec) yhdistää toisiinsa Meksikon kapeimman kohdan uudistettavat satamat Salina Cruzin ja Coatzacoalcosin. Niiden välille luodaan 10 teollisuuskeskittymää 3 000 hehtaarin alueelle. Guadalajaran taajama-alueen juna valmistui ja samalla Jaliscon metropolialueella ollaan aloittamassa Tlajomulcon paikallisjunaa. Ensi vuonna avataan pääkaupungin ytimestä Buenavistasta 45 minuutissa uudelle Felipe Ángelesin lentokentälle kulkeva junayhteys. Ensi vuoden joulukuussa panoraamiset maisemat vuoriston läpi halkova Ciudad de Méxicon ja Tolucan välillä kulkeva kaupunkijuna aloittaa liikennöinnin. Presidenttikauden loppuun tultaessa jätämme jälkeemme toimivan matkustajajunien verkoston, koska Meksikon raideliikenteen pitkistä perinteistä huolimatta junaliikenne ajettiin alas. Tämä hallitus laittaa liikkeelle kaksi tuhatta kilometriä raideyhteyksiä.

20. Modernisoimme tullilaitoksen tiloja: 19 pohjoisen rajan tarkastuspistettä, kaksi etelärajalla ja 16 satamien tulliasemaa. Niihin investoidaan 80 miljardia pesoa, mikä on nelisen miljardia euroa. Siitä lähtien kun puolustusministeriö ja merijalkaväki huolehtivat tulleista ja satamista, tullilaitoksen tulot ovat kasvaneet kymmenellä prosentilla. Tulleissa kerätään valtion kirstuihin jo yli biljoona vuodessa, mikä on noin 50,4 miljardia euroa. Enää raha ei vuoda vieraisiin käsiin eivätkä poliitikkojen kaverit hoitele tullilaitoksia. Myös salakuljetukseen ja huume- sekä asekauppaan puututaan niiden vaatimalla vakavuudella.

21. Kaupunkien parantamishankkeisiin on sijoitettu 38 miljardia pesoa tai 1,9 miljardia euroa 135 kunnassa, joissa on rakennettu 151 urheilutilaa, 293 puistoa, rantakatua tai taide- ja kulttuuritilaa, 44 kauppahallia, 162 koulua, 22 terveyskeskusta, 216 katua ja juomavesiverkoston osaa. 6 721 julkista rakennusta ja 1 953 historiallista kirkkoa tai kulttuurikiinteistöä on rakennettu uudelleen vuoden 2017 maanjäristysten tuhon jälkeen. Vielä kesken olevat hankkeet viedään loppuun. Fovisssten ja Infonavitin asuntolainoja on myönnetty kahdelle miljoonalle työntekijälle. Asuntorakentamisen valtiollisia avustuksia on annettu 317 000 vähävaraiselle kotitaloudelle.

22. Uusia luonnonsuojelualueita on luotu kolme, joiden pinta-ala yltää 127 409 hehtaariin. Yhteisömaita on pyhitetty kasviston ja eläimistön suojelemiseksi vapaaehtoisesti toiset 139 749 hehtaaria. Texcocon järven ekologisen puiston muokkaus jatkuu. Tulette pitämään myös Tulumiin nousevasta Jaguaaripuistosta ja suuren Chapultepecin kaupunkimetsän laajennus- ja parannusprojektista.

23. Kaikki avustukset maksetaan tuensaajille ilman välikäsiä, järjestöjä tai niihin pesiytynyttä korruptiota. Olemme saaneet valmiiksi 1 779 valtiollisen Hyvinvointipankin (Banco del Bienestar) konttoria. Ensi vuoden puolivälissä tulee toimimaan 2 744 pankkikonttoria, mikä tekee Hyvinvointipankista maan suurimman pankkiverkoston, joka yltää myös syrjäseuduille ja jakaa kansalle 600 miljardia pesoa tai 30,2 miljardia euroa, jotka kohdistetaan 25 miljoonalle edunsaajalle.

24. Olen täysin vakuuttunut siitä, että rauha on seurausta oikeudenmukaisuudesta, mikä tarkoittaa nuorista, haavoittuvaisimmista ja syrjäytyneistä huolehtimista. Tämä strategia vähentää väkivaltaa. Sitä täydentävät turvallisuusviranomaisten yhteistyö, sinnikkyys ja ammattimaisuus sekä se, ettei korruptiota eikä rankaisemattomuutta sallita. Kaikki tämä tuo tuloksia: liittovaltiotason rikokset ovat vähentyneet 27,3 prosentilla hallituskauden alusta lähtien, autovarkaudet 40,1 ja kidnappaukset 68,1 sekä murhat kymmenisen prosenttia. Maanantaista perjantaihin teemme jotakin, mitä ei koskaan tehty. Kokoonnumme aamukuudelta koko turvallisuuskabinetin voimin. Käymme läpi raportit ja teemme päätöksiä. Samaa käytäntöä noudatetaan kuvernöörien toimesta osavaltiotasolla. Turvallisuuskysymyksiä ei voida vain delegoida jollekin virkamiehelle, sillä vallanpitäjien täytyy olla siitä arkisessa vastuussa suoraan kansalaisille.

25. Siviilisuojelussa on onnistuttu niin tulvien, tulipalojen, maanjäristysten kuin muidenkin katastrofien suhteen. Tässä työssä puolustusministeriön ja merijalkaväen avustussuunnitelmat kuten DN-III ja Plan Marina ovat olleet suureksi avuksi. Armeija on aina ensin paikalla. Kansalliskaarti (Guardía Nacional) on perustettu ja lähes 500 kasarmista on rakennettu 247. 123 000 kaartin jäsentä on rekrytoitu ja koulutettu. 19 liittovaltion osassa on jo enemmän kansalliskaartin joukkoja kuin osavaltiotason poliiseja. Ilmaisen kiitollisuuteni kongressin lainsäätäjille ja paikallisille kongresseille kansalliskaartia koskevan perustuslain muutoksen hyväksymisestä, joka yhdistää sen osaksi puolustusministeriötä sen vakiintumisen ja ammattimaistumisen takaamiseksi. Konservatiivisen ajattelun todellinen ydin on tekopyhyys, joten teen selväksi, ettei hallituksessamme ole Genaro García Lunan kaltaisia virkamiehiä, ihmisoikeusloukkauksia, kidutusta ja joukkomurhia ei sallita, poliitikot eivät liittoudu rikollisten kanssa tai tue mitään kartelleja. Laki on kaikille sama. Yksi osoitus tästä on Ayotzinapan opettajaopiskelijoiden murhaamiseen ja sen peittelyyn osallistuneiden rikostutkinta ja rankaiseminen. Olemme luvanneet selvittää nämä tapahtumat ja olemme edistyneet.

26. Taputtakaamme siirtolaisille, sillä hyvinvointiohjelmien ja palkkojen parantamisen ohella Yhdysvalloista tulevat noin 40 miljoonan meksikolaisen perheilleen tekemät rahalähetykset ovat kasvaneet. Toiseksi suurin latinoyhteisö Yhdysvalloissa ovat viisi miljoonaa puertoricolaista ja kolmantena ryhmänä tulevat siellä asuvat neljä miljoonaa kuubalaisveljeämme. Emme tule haastamaan riitaa yhdenkään hallituksen kanssa, mutta pyydämme kunnioitusta ja puolustamme tarpeen vaatiessa siirtolaistemme oikeuksia. Arvioimme maanmiestemme rahalähetyksien yltävän tänä vuonna 60 miljardiin dollariin, joka kohdistuu 10 miljoonalle perheelle. Tämä on lisäapu yhteiskuntarauhan takaamiseksi, jotta kukaan ei näe nälkää ja toivon lyhty voi palaa.

27. Meksiko on yksi houkuttelevimmista maista sijoituksille ja liiketoimille. Saimme uudistettua vapaakauppasopimuksen Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa. Hallituksemme aikana ulkomaiset investoinnit ovat saavuttaneet historiallisen tason. Tämän vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana ne ylsivät reiluun 32,1 miljardiin dollariin, mikä tarkoittaa 29 prosentin kasvua edellisen vuoden samaan ajanjaksoon verrattuna. Olemme Yhdysvaltojen tärkein kauppakumppani koko maailmassa. Teemme yhteistyötä, kunnioitamme toistemme itsemääräämisoikeutta ja vaalimme hyviä naapurisuhteita.

28. Meidän Amerikkamme kansojen ja maiden välinen suhde on veljeyttä, yhä alati vahvistuvaa sellaista nyt, kun monissa maissa toimii tai on voittanut laillisesti ja oikeutetusti johtajia, jotka jakavat tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja itsenäisyyden ihanteemme. Lähetän terveiset Zócalon torilta Luiz Inácio Lula da Silvalle. Kunnioitamme kaikkia maailman kansoja ja hallituksia. Toteutamme ulkopolitiikassamme puuttumattomuusperiaatetta, itsemääräämisoikeutta, kehitysyhteistyötä, erimielisyyksien rauhanomaista ratkomista ja yhteisen solidaarisuuden ihannetta.

29. Olemme suojelleet ympäristöä, pitäneet huolta vedestä. Emme ole antaneet yhtäkään lupaa kaivostoimintaan emmekä salli fracking-menettelyä tai geenimanipuloitua maissia.

30. Muutimme perustuslakia kuten lupasimme ja äänestimme ensimmäistä kertaa siitä, saako presidentti jatkaa vallassa virkakautensa loppuun asti. Presidentin virkasuoja poistettiin ja nykyisellään hänet voidaan tuomita mistä tahansa rikoksesta kuten muutkin kansalaiset.

31. 2022 juhlimme 500 vuotta Tenochtitlanin taistelusta ja 200 vuotta itsenäisyytemme saavuttamisesta erinäisillä kulttuurihistoriallisilla tapahtumilla, jottemme unohtaisi menneisyyttämme valloitettuna alkuperäiskansana ja nykyisyyttämme vapaana kansakuntana. Historiallinen muisti muodostaa osan politiikkamme tekemisestä. 2019 omistettiin Emiliano Zapatalle, 2020 Leona Vicariolle, 2021 sulkakäärme Quetzalcóatlille kuten se sanotaan náhuatliksi tai Kukulkánille, kuten sitä kutsutaan mayaksi. Tänä vuonna olemme juhlineet Ricardo Flores Magónia ja ensi vuonna muistamme Francisco Villaa.

32. Ilmaisen kiitollisuutta kumppanilleni, vaimolleni Beatriz Gutiérrez Müllerille hänen avustaan lukemisen sekä muiden koulutus-, taide- ja kulttuuriprojektien edistämisessä. Hän ei hyväksynyt minkäänlaista presidentin puolison virallista asemaa eikä hän tule ottamaan osaan mihinkään vaaleihin. Yleisen edun, kansan ja meidän muutosprosessimme on oltava kaiken muun yläpuolella.

33. Edullisen kulttuurin rahaston (Fondo de Cultura Económica) avulla on painettu yli kaksi miljoonaa ikimuistoista teoista, joita on jaettu ilmaiseksi tai myyty vaatimattomaan hintaan. Emme ole lakanneet tukemasta terveyttä edistävää harrasteurheilua emmekä ammattiurheilua. Olemme jakaneet vuosittain apurahoja kansainvälisille kilpaurheilijoille ja tulemme tekemään niin jatkossakin.

34. Neljässä vuodessa olen käynyt kaikilla alueilla ja kaikissa osavaltioissa. Koskaan Meksikon historiassa ei ole toteutettu arkista ja vastavuoroista vuoropuhelua tiedotusvälineiden edustajien ja kansan kanssa, kuten aamupäivän tiedotustilaisuuksissa (mañaneras) tapahtuu.

35. Tieteen ja teknologian neuvosto (Conacyt) oli kansallisten ja ulkomaisten suuryritysten eduksi tehdyn tutkimuksen käsikassana. Nyt Conacyt keskittää resurssinsa apurahoihin ja sellaiseen tutkimukseen, joka palvelee todellisia kansallisia tarpeita.

36. Kerrataan vielä. Oligarkia ei enää hallitse Meksikossa. Demokraattisen hallituksen prioriteetti ovat köyhät. Korruptiota ei suvaita eikä kukaan nauti rankaisemattomuudesta. Veronmaksun etuoikeudet loppuivat. Politiikka ei ole yhden miehen show, muutokset viedään läpi kansan kanssa ja hyvällä ryhmätyöllä. Politiikka kuuluu kaikille. Hallituksen luksuseduille on pantu päätepiste ja julkiset toimijat ovat aikaansaapia, vastuullisia ja nuhteettomia sekä heidän tulotasonsa on kohtuullinen, sopivalla keskitasolla, kuten presidentti Juárez suositteli. Meksiko on saamassa takaisin arvostusta muiden maiden keskuudessa. Hallitus on lakannut olemasta suurin ihmisoikeuksien sortaja. Palkkojen nostaminen, liikevoittojen jakaminen yritysten työntekijöille ja hyvinvointiohjelmat ovat muuntautuneet toimiviksi välineiksi tulonjaon tasaamiseksi. Valtion yleiset eläkkeet, vammaisavustukset ja vähävaraisimpien perheiden apurahat on kirjattu perustuslakiin. Koulutuksesta ja terveydestä on tulossa kansalaisoikeuksia, koska ne eivät ole etuoikeuksia. Olen ylpeä ja meidän kaikkien on syytä tuntea ylpeyttä siitä, että olemme voittamassa taistelua rasismia, luokkasortoa ja kaikenlaisia syrjinnän muotoja vastaan. Olemme vähentäneet rikollisuutta. Mielenilmauksia on ollut vähän, lakot ovat olleet harvassa eikä hallinto ole minkäänlaisessa kriisissä. Ilmaisunvapaus ja oikeus olla eri mieltä taataan kuten ei koskaan ennen. Meksiko on vapauksien pyhäkkö, joitakin päiviä sitten äärioikeiston kansainvälisesti kuuluisimmat henkilöt saivat kokoontua täysin esteettömästi. Hallitus ei osallistu vaalivilppeihin. Valtakunnansyyttäjän virasto, lainsäätäjät ja oikeuslaitos voivat toimia täysin itsenäisesti. Uskonnonvapaus taataan ja valtio on vapaa kirkollisesta vaikutusvallasta. Näytämme toteen sen, miten Meksikon suurin rikkaus piilee sen kansan rehellisyydessä.

37. Politiikka on ajattelua ja toimintaa. Vaikka tärkeintä ovat teot, myös hallitusmallin määrittelyillä on oma arvonsa. Kutsuisin sitä “meksikolaiseksi humanismiksi”. Minkään inhimillisen ei tule olla meille vierasta, kuten roomalainen oppinut Publius Terentius Afer sanoi. Ravitsemme ajatteluamme yleismaailmallisilla ideoilla, mutta projektimme ytimenä sykkii vuosituhantinen kulttuurinen suuruutemme ja ainutlaatuisen hedelmällinen poliittinen historiamme. Mitkä ovat meksikolaisen humanismin poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia neljättä muutosaaltoa ruokkivia periaatteita? Kuten itsenäisyyden isä Miguel Hidalgo y Costilla sanoi “kansa, joka tahtoo olla vapaa, on oleva sitä”. Demokratian maaperällä seuraamme Francisco I. Maderon ja San Luis Potosín suunnitelman 20.11.1910 ilmaisuja, jotka tuomitsivat vallan väärinkäytökset, joista hyötyi hyvin pieni osa kansasta. Edistyminen ilman oikeudenmukaisuutta on taaksepäin kulkemista. Pelkkä talouskasvu ei riitä, jos oikeus ei toteudu. Uusi talouspolitiikkamme on hylännyt teknokraattiset pakkomielteet mitata kaikkea kasvun mittareilla, vaikka ne eivät heijastelisikaan lainkaan sosiaalisia todellisuuksia. Olennaista ei ole määrä vaan laatu, siis tulon ja rikkauden yhdenvertainen jakaminen. Valtion viimekätinen päämäärä on luoda olosuhteet ihmisten onnelliselle kurjuuksista ja peloista vapaalle elämälle. Talouskasvun tuolla puolen korruptio ja etuoikeudet on kitkettävä, jotta kaikki kerätty ja säästetty vauraus voidaan antaa kansan enemmistölle ja etenkin sen köyhimmille sekä syrjityimmille jäsenille.

38. Sosiaalipolitiikassa hallitus kuuntelee kaikkia, mutta panee etusijalle kaikkein vaatimattomimmissa oloissa elävät. Olemme sanoneet aina, ja se oli Ciudad de Méxicon kaupunginjohtajan vaalien mottoni vuonna 2000, että “kaikkien hyväksi, ensin köyhät”. Tämän lauseen olisi syytä olla politiikan keskiössä, koska se merkitsee humanismia ja toisenlaista tapaa ymmärtää valta, jonka harjoittaminen on puhdasta vain silloin, kun se alistetaan toisten ihmisten palvelemiselle.

39. Köyhimpien huomioiminen tuo mukanaan monien tuen silloin, kun sorto pyritään hautaamaan ja yhteiskunnasta halutaan tehdä tasavertaisempi ja veljellisempi. Ketkä määrittelevät todellisuudessa demokraattisen hallituksen? Kansa. Ricardo Flores Magón jätti meille monia opetuksia. Yksi niistä on usein toistamani lause: “Vain kansa voi pelastaa kansan”. Toinen oaxacalainen, suurin presidentti koko Meksikon historiassa, Benito Juárez, zapoteekki-intiaani sanoi: ”Kaikki luonnistuu kansan myötämielisyydellä, mutta ilman sitä ei ole mitään”. Ketkä tukevat neljättä julkisen elämän muutosta? Kansa. Siksi emme tule koskaan pettämään kansaa.

40. Tämä keskeinen opetus etenkin nuorten on muistettava: mitään ei voida saavuttaa ilman kansan rakastamista. Neuvo nuorille onkin, että jos he haluavat omistautua politiikan jalolle ammatille, heidän ei tule milloinkaan unohtaa syvää rakkautta kansaa kohtaan. Presidentti Lázaro Cárdenas sanoi 1937, että “monien julkisten palvelijoiden todellisen moraalin saattoi saada selville siitä vastenmielisyydestä, minkä köyhien ihmisten avunpyyntö heissä herätti. Siksi ajattelenkin yhä enemmän meidän oman kansamme loputonta tragediaa”, hän sanoi. Todellinen politiikka on syvästi inhimillistä ja sitä harjoitetaan toisten hyväksi. Tietoisuuksien vallankumous jatkukoon. Tehkäämme meksikolaisesta humanismista totisinta totta. Eläköön Meksiko!

Tietoinen kansa on herännyt uusliberalismin painajaisesta

Siinä missä López Obrador onnistui tiivistämään ison liudan hallituksensa saavutuksia, kirjailijana ja toimittajana ansioitunut Fabrizio Mejía Madrid taas onnistui kertomaan sen, mistä yhdessä maailmanhistorian suurimmista mielenilmauksista todella oli kyse. Esitän seuraavaksi käännöksen hänen kolumnistaan “La Marcha.

Jo päiviä ennen tätä mielenilmausta media kutsui meitä “paikalle kyyditetyiksi”. Akatemian elitistit syyttivät meitä osallistumisesta uskonnolliseen “kulkueeseen” sekä natsismin tai PRI:n oletetun uudelleen perustamisen vuoksi ja presidentin parvekkeen ympärille kokoontumisen vuoksi. Mutta kukaan ei ole tullut katsomaan, mitä obradorismi on, kun se kohtaa toisensa kadulla. Sunnuntaina saavuin itsenäisyyden enkelin monumentille kello 7:15 ja pystyin vahvistamaan sen, mitä olen nähnyt vuoden 2005 virasta syrjäyttämisen vastaisesta marssista lähtien: Andrés Manuel López Obrador ei ole yksi henkilö, vaan hän on sitä, mitä hänen seuraajansa ovat. Häntä ei ihailla, vaan sitä, minkä hän luo meidän häneen uskovien keskuudessa: se on tietty tapa suhtautua tähän maahan ja sen historiaan, puhetapa, joka on täynnä tuota todellisuutta, ja innostusta osallistua julkiseen elämään. Eräs mies kantaa kylttiä, joka alleviivaa koko tämän mielenosoituksen tunnelman: “Väkijoukko ei vihaa. Vähemmistöt vihaavat, koska oikeuksien valloittaminen tuo mukanaan iloa, kun taas etuoikeuksien menettäminen aiheuttaa kaunaa.”

Obradorismin ymmärtämiseksi on välttämätöntä ymmärtää sen kaksi perusominaisuutta. Yksi on se, mistä maan pääasiallinen vaalien enemmistö koostuu. Toinen on se, kuinka tuo enemmistö loi oman johtajansa AMLO:n. Kun puhumme obradorismista, puhumme kaikista niistä meksikolaisista, jotka ymmärsivät jossain vaiheessa vuonna 2006, ettei uusliberalismista koskaan olisi oleva hyötyä heille. Uusliberalistinen malli ehdotti, että “oleminen” ja “omistaminen” olivat sama asia ja että ihmisarvo määrittyy heidän ansaitsemansa rahan, ostamiensa tavaroiden ja tuotemerkkien sekä seinilleen laittamiensa akateemisten nimikkeiden arvon mukaan. Se oli talous, joka antoi identiteetin. Miljoonat ihmiset ajettiin epävarmuuteen ja heille annettiin kertakäyttöisyyden rooli. Heillä ei ollut omaisuutta, he eivät kuluttaneet tarpeeksi, he eivät tienneet, mitä tarvitaan. He olivat ei-olentojen ei-paikassa, sosiaalisesti kuolleita; eli ihmisiä, jotka työskentelivät ja loivat loputtomasti, mutta jotka eivät saaneet tunnustusta muilta. Samaan aikaan tätä enemmistöä loukattiin päivittäin kertomalla, että he olivat köyhiä, koska he olivat laiskoja, että he olivat köyhiä, koska he eivät yrittäneet tarpeeksi, että he olivat köyhiä, koska he eivät opiskelleet englantiaan ja tietokoneen käyttöään. Saamaan aikaan heille näytettiin televisiossa, kuinka yksi prosentti väestöstä eli yksityisten jahtien, lentokoneiden ja saarten ylellisyydessä ja yltäkylläisyydessä. Tilapäiset työpaikat, huonosti palkatut ja epävarmat, ja velkaantunut luottokorttien kulutus yhdistettynä sosiaaliturvan leikkauksiin, koulutuksen ja terveydenhuollon yksityistämiseen loukkasivat valtavaa enemmistöä, joka jäi ilman minkäänlaista identiteettiä, ylpeyttä tai kuulumisen tunnetta suhteessa ainoaan säilyneeseen suvereniteettiin eli markkinoihin. Mutta tilanne paheni, kun Vicente Fox ja PRIAN toteuttivat vuoden 2006 vaalipetoksen liittovaltion vaali-instituutti IFE:tä hyväksikäyttäen. Sitten valtio päästi valloilleen sotilaallisen hyökkäyksen ilman sääntöjä tai lakeja, jossa “sivullisten vahinkojen” nimeä käytettiin uusliberalismin syrjäytyneistä, silloin jos heitä ei suoraan kutsuttu rikollisiksi. Köyhyyteen ja sairauksiin lisättiin myös fyysisten vahinkojen ja kuoleman taakka. Obradorismin suuri päätös oli ymmärtää, että vaikka taloudessa heidän ei annettu olla olemassa, se oli politiikassa, jossa he saattoivat vaatia omaa, ei määritettyä, paikkaansa, mikä puolestaan oli eräänlainen juurtumisen muoto, he saattoivat tuntea kuuluvansa tähän maahan. Tätä tarkoitamme, kun kutsumme uutta osallistavaa demokratiaa “köyhimpien kansankerroksien” vallaksi. Kyse ei ole siitä, että joku olisi päästänyt heidät sisään, vaan pikemminkin siitä, miten he ryntäsivät pakolla sisään äänestämällä, mutta myös mielenilmauksilla julkiseen elämään, joka yksityistettiin, kuten kaikki muukin. Tämä rikkomus johti paikkaan, jonne heidän ei annettu päästä, meni alueelle, jota eliitti ei tuntenut: politiikan tekemiseen, yhteiskunnassamme elävien konfliktien pöydälle laittamiseen. Nuo miljoonat nykyään politisoidut “kertakäyttötuotteet” ovat obradorismin ydin.

Toinen asiakohta on se, kuinka loimme tämän johtajan nimeltä AMLO. Opposition edustajat kutsuvat häntä ”Lópeziksi”, koska he uskovat yleisen sukunimen loukkaavan häntä. Todellisuudessa se tekee hänestä suuremman, koska juuri tuo  “yleinen” etu pannaan peliin. Hänen luojansa kutsuvat häntä ”Obradoriksi”, siksi,  joka tekee asioita, joka toimii. Mutta presidenttikaudella hän on ollut “puuvillainen pieni pää” viekkautensa ja valkoisten hiustensa vuoksi. Se on rakkaudellinen lempinimi. Tämä johtaja vieraili kaikissa maan kunnissa jopa kolme kertaa ja sai sisällytettyä kaikki vaatimukset yhteiseen runkoon: “korruption vastaiseen taisteluun”. Siten obradorismi ei rakennu karismaattisen johtajan ympärille, vaan pikemminkin etiikkaa politisoivaan vaatimukseen. Tämä on tärkeää huomioida sekoittaaksemme meidät uskontoon, kuten monet tutkijat ja mielipiteiden väsääjät ovat kenties ilkeyttään tehneet. Etiikan politisointi tarkoittaa hyvän tai pahan tekemisen välisen arvottamisen poistamista puhtaasti yksityiseltä elämänalueelta ja sen tekemistä julkiseksi asiaksi. “Julkisen elämän puhdistaminen” on ollut obradorismin motto, mutta se menee pidemmälle kuin se, että poliitikkojen, liikemiesten ja tiedotusvälineiden keskuudessa ei olisi korruptiota. Se on ajatus sellaisen hallintomallin rakentamisesta, jolla olisi demokraattinen  ja myös moraalinen oikeutus. Tätä on López Obrador miljoonien “kertakäyttöihmisten” luomana johtajana.

Tuotuamme esiin nämä kaksi obradorismin peruspiirrettä, palataan La Marchaan, tähän mielenilmaukseen. Meillä on siinä miljoonan kahdensadan tuhannen vakuuttuneen ihmisen keskittyminen pääkaupunkiin. Suurin osa ei ole kirjaimien, univormujen tai lippujen alle järjestyneitä joukkoja. Presidentin puolue Morena ei ole marssimassa. He ovat, kuten vuoden 2005 tekaistusta virkasyytteestä lähtien, kansalaisia, jotka osallistuvat omilla käsintehdyillä kylteillään, joilla on oma käsitys siitä arvokkuudesta, jonka poliittinen osallistuminen heille antaa. Sitä väkivaltaa vastaan, joka nimittää meitä ulkopuolelta käsin ja oletetun älyllisen tai taloudellisen paremmuuden turvin, obradoristit käyttävät resursseja, joita he hallitsevat: omaksuvat omikseen heihin kohdistetut loukkaukset. He saapuvat tälle marssille merkitsemään uudelleen kaksi substantiivia, jotka politiikkaa liiketoimintana harjoittava PRIAN-oppositio on antanut heille: “vääräsääret” ja “kyyditetyt”. Ensimmäinen käsite liittyy ihonväriin ja kovaan työhön, alasti, paljain jaloin.

Toinen, “kyyditetyt”, kertoo sen, mitä media heistä ajattelee: että he ovat elottomia ruumiita, joita voidaan pakottaa, liikuttaa ja hylätä jälleen kerran. Vastustajat eivät ymmärrä, että kutsumalla heitä “kyyditetyiksi” he tulevat korostaneeksi sitä ehtoa, jonka uusliberalistinen hallinto itse oli heille asettanut: olla pelkkiä alamaisia, ilman vakaumuksia, esineitä, jotka ostetaan, kuljetetaan ja heitetään pois. Tässä kohtaa obradorismi saavuttaa vaikutuksensa loukkausten kumoamiskoneena: “Tulen paikalle toivon kyyditsemänä”, sanoo eräs Juchitánista, Oaxacasta kotoisin oleva nainen. “Me olemme vääräsäärisiä”, lukee Tepetitánin, Tabascon, pahvissa. “Minut kyyditsi paikalle lentokenttä, öljynjalostamo, valtameret yhdistävä kannaksen väylä, juna”. Se on luovaa nautintoa, jonka olen nähnyt niin monta kertaa obradorismissa, puutangoista tehdystä Quijoten hevosesta lähtien, aina niihin paitoihin asti, joissa on kaksi rikkinäistä jalanjälkeä 4T:n tukemiseksi, joka täällä muuttuu muotoon “olen neljä vääntynyttä jalkaa”. Ottaessaan omakseen vastaanottamansa loukkauksen obradoristit vahvistavat olevansa subjekteja, eivät objekteja. Tumma, vatsakas mies kantaa pilapiirtäjä José Hernándezin luomaa “Amliton” piirroshahmon lippua, odottaa kärsivällisesti, että Meme Yamel haastattelisi häntä YouTube-kanavaansa varten. Hän odottaa ja odottaa ja voisi olettaa, että hänellä on jotakin valitettavaa, mutta kun mikrofoni vihdoin laitetaan hänen eteensä, hän sanoo vain: “Tulin paikalle oman vakaumukseni vuoksi. Kukaan ei kyydittänyt minua.” Hän odotti kaksikymmentä minuuttia sanoakseen vain kaksi lausetta. Se tekee siitä tärkeää, mutta myös hänestä arvokkaan.

Presidentti ei käytä PRI:n edeltäjiensä tavoin presidentin parvekkeen puhetta edukseen. Ei edes massiivista Zócalon torin keskittymää. Se, mitä hän tekee, on jotain muuta: hän kävelee viisi tuntia seuraajiensa keskuudessa, uppoutuu kokonaan heidän väliinsä. Vaikealla taipaleella hän kuuntelee, ei puhu. Siinä on radikaali ero. He, jotka sanovat, että se on osoitus hänen egostaan, hänen narsismistaan tai että se on suuri keskittymä Cárdenasin öljyn kansallistamisen tapaan tai kuin José López Portillon kokoontumiset pankkien vuoksi. Hän ei nouse ylhäälle Kansallispalatsin parvekkeelle pitämään puhettaan, vaan laskeutuu kuuntelemaan hänen johtajuutensa luoneita ihmisiä. Uusliberalismin hylkäämisen talouteen obradorismi vastaa kiinnittämällä huomionsa ahkeraan ja suojaa tarjoavaan kuuntelemiseen. Obradorismin ajatusta kansan tottelemisesta, sen käskyjen noudattamisesta ei voida ymmärtää millään muulla tavalla. Kuunteleminen on arvon antamista toiselle, joka on kansa, sen sanoille ja merkityksille, sille toiselle, joka ylittää kaikki tarpeet, minkä tahansa poliittisen taktiikan tai hallituksen suunnitelman. Toista on kuunneltava sen jälkeen, kun hänet on jätetty ulkopuolelle, pyyhitty pois, riistetty, ryöstetty, loukattu ja vahingoitettu. Tämän marssin annin kiteyttää freelance-toimittaja Luis Antonio Rojasin ottama valokuva: Andrés Manuel ihmisten ympäröimänä, inhimillisen pyörteen keskellä, ylöspäin katsoen.

Minulle La Marchan symbolinen ydinkokemus oli olla Jaliscosta ja Sinaloasta tulleiden ihmisten ympäröimänä. Välillämme on tasavaltainen juuritason yhteys, eli jaamme muutoksen, innostuksen siitä, traagisen toivon varmuuden. Todellakin, kuten keskustelin heidän kanssaan noina tunteina, jolloin seisoimme puolen metrin päässä itsenäisyyspylvään portaista, López Obrador saapui Felipe Calderónin hallituksen kanssa yhteistyössä toimineen huumekartellin johtaman sisäisen sodan jälkeen. Vuoden 2006 vaalipetos syöksi meidät, jo uusliberalismin valmiiksi tuhoamassa maassa, epävarmuuteen ja kuolemaan perustuvaan hallintomalliin. Mutta presidenttimme oli meitä varten pandemiassa ja nyt Ukrainan sodan seurauksissa. “Oli meidän vuoromme, kun tarvitsimme sitä eniten”, sanoo keskustelukumppanini, opettaja Guadalajarasta. Kun jotakin todellista rakennetaan, tiedämme, että se on aina ollut mahdollista. Tästä syystä voimme nimetä tämän neljänneksi muutokseksi nykyhetkestä käsin. He sanovat hyvästit, ihmiset alkavat liikkua kohti Zócaloa. Kello on vasta 9:35 aamulla ja aurinko paistaa jo. Presidentti López Obrador on aloittanut työnsä upottautuakseen väkijoukkoon. Hän tulisi pitämään puheensa vasta viiden tunnin kuluttua. Kuljen Paseo de la Reforman laidatkin täyttävän väkijoukon läpi. Saavun jollekin Juárezin kaupunginosan kaduista. Siellä eräs iäkäs pariskunta syö aamiaista ravintolassa. He ovat ainoat ruokailijat. Me muut olemme jalankulkijoita. Nähdessään joitakin wixarika-alkuperäiskansojen jäseniä, jotka ovat pukeutuneet peyoten inspiroimiin kuvioihinsa, etuoikeutetun valkoisen parin nainen pyytää heitä ottamaan kuvan kanssaan. Alkuperäiskansat kieltäytyvät. He kääntyvät ympäri ja yllän kuulemaan: “He luulevat meidän olevan käsitöitä”, sanoo yksi ja muut nauravat.

Andrés Manuelin puhe yleisönsä edessä sisältää avaimen, joka tekee koko kansanliikkeestä ymmärrettävän. Hän käyttää termiä “meksikolainen humanismi” kuvaamaan hallintotapansa perintöä. Se resonoi obradorismin jousien kanssa, ei vain siksi, että se teki kertakäyttöisistä esineistä jälleen toimijoita, vaan koska se haastaa myös uusliberalismin oletetun onnen odotuksen. Alhaalta katsottuna uusliberalismi pakotti riiston omaksumisen lisäksi myös huipulla olevat täyttämään liikakulutuksen odotukset. Tässä puutteen taloudessa koetaan kaksinkertainen menetys: yksi syrjäytyneiden ja ryöstettyjen köyhien, mutta myös toinen rikkaiden, joiden on yritettävä täyttää emotionaalisia menetyksiään, eksistentiaalisia haavoittuvuuksiaan esineillä ja tuotemerkeillä. Humanismi palauttaa politiikkaan sen vanhat tehtävät: demokratia palaa myös luonteeltaan taloudelliseksi ja moraaliseksi, eikä typisty vain vallan pelisäännöiksi. Taloutta ei ole erillään muista tuhansiin vaikuttavista toiminnoista. Politiikkaa on yhä edelleen olemassa, vaikka meille haluttiin kertoa, että se oli puhdasta teknokratiaa, niin sanottua “hallintotiedettä”, eli tekniikkaa eikä moraalista sitoutumista enemmistön onnellisuuteen. Valta itsessään olisi vain seurausta siitä, mitä renessanssin ihmiset kutsuivat julkisiksi hyveiksi, toisin sanoen ihanne siitä, miten politiikka ja poliitikot tekevät toimillaan oikeudenmukaisuutta.

Teksti ja käännöstyö: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Andrés Manuel López Obradorin virallinen sivusto, Sin Embargo, SPR Informa, Signis Alc, etc.

Vaaleja edeltäneenä torstaina 77 vuotta täyttänyt Luiz Inácio Lula da Silva on ylittänyt 60 miljoonan äänen rajapyykin, mihin yksikään aiempi ehdokas ei ole yltänyt. Toisaalta vaalit olivat poikkeuksellisen tasaväkiset. Poliittisesta ajojahdista selvinnyt Lula valittiin nyt kolmannelle nelivuotiskaudelle. Vuosien 2002 ja 2006 vaalien toisella kierroksella Lula keräsi 52,8 ja 58,3 miljoonaa ääntä. Nyt 60,3 miljoonaa tuenilmaisua riitti voittoon reilun 2,1 miljoonan äänen marginaalilla. Kisa oli galluppien arvioita tiukempi ja Jair Bolsonaro teki myös hyvän tuloksen vaaliuurnilla 58,2 miljoonalla äänellään. Vuoden 2018 presidentinvaalien toisella kierroksella Bolsonaron äänisaalis oli 57,8 miljoonaa. Bolsonaro käytti häikäilemättä valtiokoneistoa hyväkseen, mutta se ei riittänyt kuin toiseen sijaan. Istuva presidentti ei tunnustanut kilpakumppaninsa paremmuutta eikä ole onnitellut häntä virallisesti, mutta kaksi kuukautta kestävä vallansiirto saatiin käyntiin 3.11. Hänestä tuli ensimmäinen presidentti Brasilian diktatuurin 1964–1985 jälkeen, joka ei tule uudelleen valituksi virkaansa, sillä myös Lulan kautta edeltänyt Fernando Henrique Cardoso (PSDB) voitti vaalit kahdesti 1994 ja 1998.

Prosenteiksi muutettuna muutosvoimaisen vasemmiston ja äärioikeiston eroksi tuli 1,8 prosenttiyksikköä. Lulan puolesta uurnilla taisteli 50,9 prosenttiyksikköä ja istuvaa presidenttiä Bolsonaroa kannatti 49,1 prosenttia. Avauskierroksen tavoin maa jakautuu kahtia vasemmistolaiseen pohjoiseen ja eteläiseen oikeistoon. Äänestysprosentti kasvoi 0,4 prosentilla ja oli toisella kierroksella 79,4. Tämä lukema asettaa Brasilian ansaitusti maailman vahvimpien demokratioiden joukkoon. Hyväksyttyjä ääniä annettiin noin 118,4 miljoonaa. Hylättyjä ääniä taas kertyi reilut 3,9 miljoonaa ja tyhjiäkin lähes 1,8 miljoonaa.

Vasemmisto riemuitsi Lulan paluusta

Ranskan presidentinvaalien kolmonen Jean-Luc Mélenchon kommentoi Brasilian presidentinvaalien tulosta ironiseen sävyyn:

− Lulan voitto, kansan voitto! Aikana, jolloin pimeä petollisuus valtaa jalansijaa Euroopassa, Brasilia puhuu maailmalle: kyllä, toinen oikeudenmukaisuuden ja keskinäisen avun maailma on mahdollinen.

Brittiläinen entinen sikäläisen työväenpuolueen johtaja ja kansanedustaja Jeremy Corbyn iloitsi rapakon takaisista tapahtumista:

− Onnittelut Lulalle Brasilian historiallisten vaalien voitosta. Tämä on voitto sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle, alkuperäiskansojen oikeuksille ja ihmiskunnan tulevaisuudelle. Maailmanlaajuinen taistelu tasa-arvon, demokratian ja rauhan puolesta jatkuu. Lulan voitto todistaa, että yhdessä voimme voittaa.

Cristina Fernández de Kirchner, Argentiinan entinen presidentti ja nykyinen varapresidentti, muisteli hyvien aikojen paluuta tähän tapaan:

− Tänään enemmän kuin koskaan, rakkautta ja paljon onnea. Kiitos Brasilian kansa. Kiitos toveri Lula ilon ja toivon takaisin tuomisesta meidän Etelä-Amerikkaamme.

Xiomara Castro de Zelaya kiitti Hondurasin saamasta tuesta ja loi katseen tulevaan:

− Onnittelut Lula, Hondurasin kamppailun (2009) solidaarinen ystävä, joka kohtasi historian konservatiivisimmat voimat ja on voittanut ne yhdessä Brasilian kansan kanssa. Latinalainen Amerikka syntyy uudelleen todellisen humanistisen muutos- ja vapautumisprosessin toivosta.

Aikoinaan Lulan kanssa maailmaa muuttanut Bolivian entinen presidentti Evo Morales Ayma luonnehti vasemmiston merkittävää voittoa:

− Onnittelut sieluveli Lula valinnasta Brasilian presidentiksi kolmannen kerran. Olemme varmoja, että hän palaa työskentelemään köyhimpien hyväksi ja palauttaa maansa arvokkuuden ja suvereniteetin sen ulkosuhteissa. Suuri isänmaa halaa sinua veli!

− Hänen kokemuksensa julkisesta hallinnosta ja poliittisesta toiminnasta antaa meille toivoa todellisesta yhdentymis- ja vapautumisprosessista.

Perun presidenttinä vallankaappausyritykset toistaiseksi välttänyt Pedro Castillo Terrones vetosi niin ikään naapurivaltioiden yhtenäisyyden puolesta:

− Peru onnittelee Brasilian presidentiksi valittua kumppani Lulaa, työläistä, ammattiyhdistysaktivistia, taistelijaa. Hänen voittonsa on perustavanlaatuinen Latinalaisen Amerikan yhtenäisyyden ja suuren kotimaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseksi.

Oman presidenttikautensa vauhdilla ja voimalla – muun muassa laaja maareformi, kunnianhimoinen verouudistus – käynnistänyt Kolumbian presidentti Gustavo Petro Urrego tiivisti tunnelatauksensa näihin sanoihin:

− Eläköön Lula.

− Saakoon Brasilia Latinalaisen Amerikan valon loistamaan. Jotkut sanovat, ettei fasismia ole olemassa. Se on meissä jokaisessa. Se pysäytetään sisältä ja ulkopuolelta. Jos haluamme ihmiskunnalle lisää elinpäiviä, fasismi on pysäytettävä.

Argentiinan valtiojohtaja Alberto Fernández Pérez riemuitsi Brasilian vaalituloksesta ja riensi tapaamaan tulevaa presidenttiä heti vaalien jälkeisenä maanantaina:

− Onnittelut Lula! Sinun voittosi avaa uuden ajan Latinalaisen Amerikan historialle. Toivon ja tulevaisuuden ajan, joka alkaa tänään. Täällä sinulla on kumppani, jonka kanssa voit työskennellä ja haaveilla suuria kansojemme hyvästä elämästä.

Bolivian presidentti Luis “Lucho” Arce Catacora näki Brasilian valinnan koko maanosan voittona:

− Onnittelut veli Lula, Brasilian presidentiksi valittu! Sinun voittosi vahvistaa kansanvaltaa ja Latinalaisen Amerikan yhdentymistä. Olemme varmoja, että tulet johdattamaan Brasilian kansan rauhan, edistyksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tielle. Jallalla Brasilia!

YK:ssa jo 30. saarron vastaisen päätöslauselman saavuttanut ihmiskunnan parhaiden pyrkimyksien puolella lannistumatta seisovan Kuuban saarivaltion presidentti Miguel Díaz-Canel Bermúdez koki jaetun voiton harppaukseksi oikeaan suuntaan:

− Arvostettu veli Lula, onnittelen sinua Kuuban hallituksen ja kansan nimissä, juhlimme suurta voittoasi yhtenäisyyden, rauhan ja Latinalaisen Amerikan sekä Karibian integraation hyväksi. Voit aina luottaa Kuubaan.

Nicolás Maduro Moros Venezuelasta yhtyi onnittelijoiden kuoroon:

− Juhlimme brasilialaisen kansan voittoa, joka tänään 30. lokakuuta valitsi Lulan uudeksi presidentikseen. Eläköön ne kansat, jotka ovat päättäneet olla vapaita, suvereeneja ja itsenäisiä! Tänään Brasiliassa voitti demokratia. Onnittelut Lula! Iso halaus!

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador onnitteli tulevaa virkaveljeään lyhyen ytimekkäästi, mutta kävi hänen kanssaan lämpimän keskustelun heti maanantaina. Mitä todennäköisemmin Lula vierailee Meksikossa marraskuun loppupuolella. Lula lähetti terveiset presidentin välityksellä: “Kertokaa kaikille, että minä rakastan Meksikoa!”. Sunnuntai-iltana López Obrador kuvasi tunnelmiaan tuoreeltaan näin:

− Lula voitti, siunattu olkoon Brasilian kansa. Luvassa on tasavertaisuutta ja humanismia.

Punainen Amerikka – kansojen tietoisuuden voima

Vaaleista voidaan vetää useita johtopäätöksiä ilmiselvän kahtiajaon lisäksi. Poliittinen ilmapiiri Brasiliassa on polarisoitunut: pohjoinen osa tuki vasemmistoa ja etelä oikeistoa. Maaseudun ja kaupungin, etnisten ryhmien, valkoisten ja afroamerikkalaisten kannat pantiin vastakkain. Etenkin naiset ja vähävaraisimmat kansanosat tukivat Lulaa ja keskiluokka sekä miehet Bolsonaroa. Bolsonarolla oli tukijoissaan Lulan tavoin monia julkisuuden henkilöitä, mutta myös kirkon ja maatalouden vaikuttajia. Vasemmistoa taas tukivat useat järjestöt, kansanliikkeet ja alkuperäiskansat.

”Trooppinen Trump” eli Bolsonaro seuraajineen, autoritäärinen ja fasistinen oikeisto on lyöty. Oletetulla moraalisella ylemmyydellään tekonsa oikeuttava sekä pitkälti tiedevastainen äärioikeisto on syrjäytetty. Massiiviset valhekampanjat, uskonnon ja politiikan sotkeminen tai valtion varojen väärinkäyttö eivät riittäneet pitämään oikeistoa vallassa. Se hävisi ja uudelleenvalinta torjuttiin. Sama istuvan presidentin syrjäyttäminen nähtiin niin Argentiinassa 2019 kuin Yhdysvalloissakin 2020. Mielenkiintoinen sattuma on se, että Argentiinassa Alberto Fernández voitti Mauricio Macrin samaisella 2,1 miljoonalla äänellä kuin Lula da Silva Bolsonaron. Bolsonaron kannattajien katkeruus näkyi sosiaalisen median vihaviesteissä ja johti kymmeniin tiesulkuihin. Niissä hänen kannattajansa vaativat vaalituloksen hylkäämistä ja kannustivat toinen toisiaan sotilasvallankaappaukseen. Uho oikeutettiin ”kommunismin uhkan isänmaallisella torjumisella” tai ”Jumalan tahdolla”. Bolsonaro kuitenkin toimi esikuvaansa Trumpia vastuullisemmin eikä juurikaan ruokkinut kostomielialaa omalla viestinnällään.

Kansantahto on puhunut ja demokratiassa sen asema on kiistaton. Kansanvalta puolusti hyvinvointiaan ja ihmisoikeuksiaan sitä uhanneen vihan lietsonnan ja suoranaisen barbarian sekä vainon edessä. Eliitin suosimiselle, verohelpotuksille, tyypilliselle uusliberaalille talouspolitiikalle laitettiin päätepiste köyhtyvän kansan toimesta. Brasilian tapauksessa ekologinen argumentti on ollut yksi keskeinen tekijä, sillä Bolsonaro on kiihdyttänyt maapallon keuhkoina hengittävän sademetsävyöhykkeen tuhoamista jopa 70 prosentilla. Meteoredin tietojen mukaan Bolsonaro on tuhonnut sademetsää yli 10 000 neliökilometrin vuositahdilla koko presidenttikautensa ajan, mutta vuosien 2020−2021 välillä metsäalaa katosi peräti yli 13 200 neliökilometriä.

Toisaalta Latinalainen Amerikka ei ole koskaan ollut punaisempi eivätkä sen kuusi suurinta taloutta ole koskaan kääntynyt vasemmalle samanaikaisesti. Nyt sekä Brasiliassa, Meksikossa, Argentiinassa, Kolumbiassa että Chilessä kuin Perussakin hallitusvastuu on sosialistisilla poliittisilla voimilla. Uusi vasemmistoaalto sai varsinaisesti alkunsa kesästä 2018, jolloin Andrés Manuel López Obrador (AMLO) aloitti yhdessä Meksikon poliittisesti heränneen kansan laajalle laajenneen tietoisuuksien vallankumouksen ylivoimaisella vaalivoitollaan. Vaikka Keski-Amerikka voidaan lukea keskustaan kuuluvaksi Hondurasia ja Nicaraguaa lukuun ottamatta, niin näinkin laskettuna jo vähintään 11 maata on värjäytynyt punaiseksi – ovathan Kuuba, Venezuela ja Bolivia perinteisiä vasemmistomaita. Kun mukaan lasketaan ansaitusti myös vähemmän politiikastaan tunnetut Dominikaanisen tasavallan ja Guyanan hallitukset, luku nousee 13 valtioon. Etelä-Amerikassa sinisiä oikeistohallituksia ovat enää Ecuador, Uruguay ja Paraguay, Keski-Amerikassa oikeastaan vain Guatemala. Myös jonkin sortin sosiaalidemokraattiset El Salvadorin ja Costa Rican hallitukset ovat enemmän kallellaan vasemmalle kuin oikealle. Karibian alueella on lisäksi joitakin vasemmistohallituksia kuten Barbados sekä Saint Vincent ja Grenadiinit. Koska maita on yhteensä 31, niistä karkeasti ottaen puolet on kääntynyt vasemmalle, kolmasosa kulkee keskitietä ja kolmasosaa hallitsee oikeisto.

Toisin sanoen Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen 661 miljoonasta asukkaasta ainakin 568 miljoonaa kansalaista elää vuoden 2023 alusta lähtien maissa, joissa vasemmisto hallitsee politiikan kenttää. Tämä tarkoittaa 86 prosenttiyksikköä. Vasemmiston ensimmäisessä aallossa (Marea rosa tai Vuelta hacia la izquierda) 2009 kymmenessä maassa olivat vallassa sosialistiset johtajat. Joukko on muutoin pitkälti sama, Paraguayta, Uruguayta ja El Salvadoria sekä Ecuadoria lukuun ottamatta. Uusia jäseniä vasemmistohallitusten kerhossa ovat Meksiko, Kolumbia, Chile ja Peru. Tuolloin 56 prosenttia koko alueen asukkaista nautti keskeisestä roolistaan edistyksellisten hallitusten kaudella. 13 vuotta myöhemmin vasemmistohallituksia on 13−15 ja niiden osuus väestöstä on 30 prosenttia suurempi.

Oikeiston tai konservatiivien valta ei puolestaan ole koskaan aiemmin ollut yhtä alhaisella tasolla. Koska iso osa sen poliitikoista halveksii kansanvaltaa tai leimaa sen pelkästään ”populismiksi”, huono vaalimenestys kiihdyttää entisestään perverssiä taipumista harjoittaa politiikkaa pääasiassa eliitin itsensä omistamien medioiden välityksellä, joiden vaikutusvaltaa täydennetään sosiaalisten verkostojen spontaaniksi naamioiduilla valeuutiskampanjoilla. Yksi tuore esimerkki oikeisto-opposition tekopyhyydestä on se tapa, jolla Espanjassa kymmenen päivää ennen Brasilian vaaleja järjestettyä Meksikon entisten huonomaineisten presidenttien Ernesto Zedillo Ponce de Leónin ja Felipe Calderón Hinojosan sekä Espanjan entisen presidentti José María Aznar Lópezin sekä oikeiston varauksettoman äänitorven ja Bolsonaron tukijan Mario Vargas Llosan ”populismin vastaisen” – paremminkin kansanvallan vastaisen – kokoontumisen antia hehkutettiin, kun taas Lulan valtavan tärkeä strateginen voitto pyrittiin hautaamaan vähin äänin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Oikeisto haluaa uskotella itselleen, ettei vasemmiston vaalivoitolla ole sen suurempaa merkitystä, koska se ei kykene hyväksymään omaa alati vähenevää painoarvoaan. Eurooppalaiset yleisradioyhtiöt kuten BBC, France 24 ja DW ovat kirjoittaneet Lulan voitosta vaikkakin niiden raporteissa ei tehdä riittävän selväksi sitä tosiasiaa, että Lulan korruptiotuomiot olivat poliittisen ajojahdin tulosta ja ne on hylätty aiheettomina. Vanessa Barbaran vieraskolumni The New York Times-lehdessä kuvaa sitä, miten Brasilia voi vihdoin palata järkiperäisen politiikan tielle.

Kolumbian Gustavo Petro on ironisoinut tilannetta sanomalla, että Latinalaisesta Amerikasta on tullut ensimmäistä kertaa todellinen kansanvallan lyhty, samalla kun ruma fasismi nostaa päätänsä Euroopassa. Oikeisto ei tällaisia lausuntoja hyväksy, koska sille kolonialistiset tahot ovat ainainen esikuva ja kotimaa on pelkkää kurakenttää, jota voidaan riistää armotta ja johon perinteisesti kohdistetaan kaikki rasistiset fobiat. Petro tapaa Lulan Cabo Verdessä, jossa hiotaan yhteistä ilmastostrategiaa ja Amazonin sademetsän pelastussuunnitelmaa matkalla Egyptin COP 27 -kokoukseen. Petron ajattelussa toimimaton huumepolitiikka täytyy vaihtaa elämää ja sademetsää sekä sitä asuttavia kansoja suojelevaan politiikkaan, joka laittaisi lopun tarpeettomille murhille ja loisi edellytyksiä kestävälle kehitykselle, mikä pitää sisällään yhteisen Amazonin suojelurahaston luomisen. Olen kirjoittanut Petron YK:n yleiskokouksen rohkeasta vetoomuksesta jo aiemmin. Ensi vuonna Brasilia ja Kolumbia sekä muut alueen maat aikovat järjestää yhteisen suurkokouksen Amazonin sademetsän pelastustoimien vauhdittamiseksi.

Ennennäkemätön vasemmistohallitusten vyöry yhdessä globaalin talouskriisin ja pandemian opetusten kanssa takaavat ihanteelliset olosuhteet kunkin maan itsemääräämisoikeutta kunnioittavalle yhdentymiskehitykselle. Nykyisin vain vajaa kuudesosa kaupasta tapahtuu Latinaisen Amerikan kesken, mutta jos vaurautta halutaan jakaa entistä paremmin 31 maan kesken, voidaan kauppaliikenne moninkertaistaa jaetulla tahtotilalla. Lula aloittaa nelivuotisen presidenttikautensa 1.1.2023. Koska Celacin yhteistyöelimen henkiin herättäneen López Obradorin hallitus jatkaa vallassa vielä marraskuusta laskien 23 kuukauden ajan, on hyvillä ystävillä Lulalla ja AMLO:lla käsissään ainutlaatuinen tilaisuus johtaa Amerikkojen maat uudelle kehityspolulle, joka tekisi niistä kaikessa erilaisuudessaan entistä yhtenäisempiä ja vaikutusvaltaisempia. Simón Bolívarin haaveileman suuren Amerikan ääni on punainen ja aidosti kansanläheinen. Historian kaari taipuu voimalla kohti oikeudenmukaisuutta. Mikään ei enää estä vasemmistohallitusten aitoa yhteistyötä kansojensa hyvinvoinnin takaamiseksi.

Liberaalit voittivat lainsäätäjien vaalit – osavaltiotasolla oli tasaista

Senaatin vaaleissa Liberaalipuolue (PL) on ottamassa 14 paikkaa 24,9 prosentin kannatuksella. Oikeistopuolueiden liitto União Brasil, johon kuuluvat Democratas (DEM) ja Bolsonaron entinen puolue Partido Social Liberal (PSL) sai ylähuoneeseen lopulta 10 paikkaa ja presidentti Dilma Rousseffin syrjäyttämisen sinetöinyt oikeistokeskustalainen Partido Social Democrático (PSD) 11. Näin ollen metallityöntekijöiden ammattiliiton entisen puheenjohtajan Lula Da Silvan Työntekijöiden puolue (PT) jäi senaatin vaalien jaetulle neljännelle sijalle yhdeksällä paikallaan. Keskustalainen maan demokratian tielle 1985 palauttanut Movimento Democrático Brasileiro (MDB) sai niin ikään läpi yhdeksän edustajaa. Vaikka Lulan kampanjaan osallistui 25 000 vapaaehtoista ei se näkynyt suoraan senaattorikisassa, jossa puoluekoneistolle ääniä kerättiin vajaat 12,5 miljoonaa. Lula on kiistatta valtakunnantasolla puoluettaan isompi ilmiö. Kansan poliittinen muisti kiittää häntä uskollisuudellaan, mutta PT:hen ei suhtauduta yhtä lempeän myönteisesti. Entinen työväenpuolue ja nykyinen keskustalainen ryhmä Podemos sai senaattiin kuusi edustajaa kuten myös Petrobras-korruptiovyyhdissä pahiten ryvettynyt ​Progressistas (PP). 15 ryhmää sai läpi vähintään yhden senaattorin.

Brasilian edustajainhuoneessa oli ennen vaaleja 226 paikan hallitusenemmistö, johon kuuluivat PL, União Brasil, oikeistolainen Progressistas (PP) ja konservatiivinen Republicanos (REB) sekä kolme muuta ryhmää. Neljällä itsenäisten vaaliliitolla on ollut 90 paikkaa. 197 paikan oppositio on sen sijaan muodostunut 12 erilaisesta ryhmästä, joista suurin on ollut 53 edustajan PT. Partido da Social Democracia Brasileiralla (PSDB) on ollut 31 edustajaa ja Sosialistipuolueella (Partido Socialista Brasileño – PSB) 30 ja Partido Democrático Trabalhistalla (PDT) eli Demokraattisella työväenpuolueella 24. Kaikkiaan parlamentissa on siis vaikuttanut 23 poliittista ryhmää. Vaikka kokoonpanossa koettiin muutoksia, silti jatkossakin 23 erinäistä ryhmittymää kantavat vastuun kansanedustuslaitoksen toiminnasta, joka on sekä hajanaista että moninaista.

Liberaalikonservatiivinen PL on saamassa eniten paikkoja parlamentin alahuoneeseen, yhteensä 99. PT jää toiseksi 68 paikalla. Työtä tekevän luokan ääneksi ammattiliittojen taistelun ja vapauden teologian pohjalta syntynyt PT kasvoi senaatissa kahden paikan verran, mutta edustajainhuoneessa kasvua tuli 12 paikan verran. Joissakin yhteyksissä PT:lle on laskettu 80 paikkaa vaaliliton (Brasil da esperança) perusteella, koska sen läheinen liittolainen antikapitalistinen ja ekososialistinen Partido Socialismo e Liberdade (PSOL) keräsi 12 paikkaa. Siksi PT:läisen vasemmiston voidaan toisin laskettuna katsoa lisänneen kannatustaan jopa 24 paikalla. PL kuitenkin voitti vaalit parlamentin ala- ja ylähuoneissa, joissa se kasvoi kuuden ja 23 edustajan verran. Kuuden kärkeen mahtuivat myös oikean laidan União (59) ja PP (47) sekä keskustalainen MDB (42) ja oikealle taipuva sosiaalidemokraattinen PSD (42). Republikaanit (REB) oli seitsemännellä sijalla 41 edustajallaan.

Liberaalipuolueen asema suurimpana ryhmänä voi vaikeuttaa Lula da Silvan hallituksen uudistuksia, sillä koko oikeistoblokilla on hallussaan vähintään 250 paikkaa 513 hengen edustajanhuoneesta. Muutama ryhmä kuten PSD voi kallistaa pakkaa halutessaan enemmän kohden keskustaa tai vasemmistoa. Työntekijöiden puolueella PT:llä liittolaisineen on kasassa alustavasti noin 125 edustajan ryhmä. Sillä ei ole yksin riittävästi vaikutusvaltaa, koska perustuslain muuttaminen vaatii taakseen 308 edustajaa, jota oikeistorintamakaan tuskin saa yksin kasaan.

Keskustalaisilla voimilla on lopulta ratkaiseva asema, sillä niiden riveissä seisoo reilut 200 edustajaa. Jos esimerkiksi 42 paikan MDB ja 13 paikan PSDB sattuisivat lähtemään tukemaan Lulaa, voisi se johtaa myös PSD:n tai jonkin muun keskustalaisen tai liberaalin voiman kääntymiseen. Jos näin tapahtuisi voisi vasemmisto saada taakseen parhaassa tapauksessa toiset sata edustajaa, mikä lähentäisi sitä suhteessa 257 edustajan rajapyykkiin, joka tarvitaan enemmistön saavuttamiseen. Kokeneena poliitikkona Lula saattaa hyvinkin yltää neuvottelemaan itselleen enemmistöaseman parlamentissa, mutta kahden kolmasosan enemmistöön se ei välttämättä riitä.

26 osavaltiossa ja pääkaupungissa PT sekä União olivat suurimmat voittajat. Ensiksi mainittu vei nimiinsä Bahian, Piauín, Cearán ja Rio Grande do Norten kuvernöörinvaalit. Jälkimmäinen puolue taas voitti Amazonasissa, Rondôniassa, Mato Grossossa y Goiásissa. Keskustalainen MDB, sosiaalidemokraattinen PSDB ja sosialistinen PSB voittivat kukin kolmessa osavaltiossa. 15 miljoonan asukkaan Bahian vaalit voittaneesta Työntekijöiden puolueen 57-vuotiaasta Jerônimo Rodriguesista tuli Brasilian ensimmäinen alkuperäiskansojen jäsen, joka nousee kuvernööriksi. 82-kertaa itseään rikkaamman oikeistoehdokkaan voittanut Rodrigues joutui kohtaamaan maan kaakkoiskulmassa joukon poliittisten vastustajiensa omistuksensa olevien medioiden valeuutiskampanjoita, mutta sai silti 52 prosentin kannatuksen paikallisvaalien toisella kierroksella.

Bolsonaron omin ryhmä eli Liberaalipuolue (PL) voitti kahdessa osavaltiossa, Río de Janeirossa ja Santa Catarinassa. Liberaalioikeistolainen Progressistas (PP) ja konservatiivinen sekä evankeliskristillinen Republicanos (REB) voittivat kumpikin kaksi osavaltiota, joihin lukeutuu Republikaanien valloittama São Paulo. Keskustaoikeistolainen PP:n liittolainen Sosiaalidemokraattinen puolue (PSD) voitti niin ikään itselleen kaksi paikallishallintoa. Koska oikeistolainen Partido Novo oli vahvin Minas Geraisissa, voidaan politiikan oikean laidan katsoa voittaneen lähes puolet eli 13 osavaltiota. Neljän osavaltion União oli hajanaisen ryhmän vahvin puoluekoneisto paikallistasolla.

MDB ja PSDB ovat keskustalaisia vaa’ankieliryhmiä, joten katson poliittisen keskustan yltäneen lokakuun vaaleissa kuuteen kuvernöörin virkaan. 15 osavaltiossa vaalit ratkesivat suoraan ensimmäisellä kierroksella, mutta 12 osavaltiossa ratkaisua etsittiin toisella kierroksella 30.10. Osavaltiotasolla nähtiin 11 eri puolueryhmän voitto, joten suunnilleen puolella parlamentin puolueista on hallussaan vähintään yksi osavaltio, joka Brasilian mittaluokassa tarkoittaa miljoonaluokan asukasmääriä ja miljarditason budjetteja.

Vasemmisto valloitti kaikkiaan ainakin kahdeksan osavaltion johtotehtävät, sillä PT:n neljän voiton lisäksi, Sosialistipuolue PSB voitti kolme vaalia ja Solidariedade-ryhmittymä ylsi ykköstilaan Amapássa. Laskutavan mahdollisesta vaihtelusta riippuen voidaan sanoa, että vasemmiston, keskustan ja oikeiston ryhmät ovat varsin tasavahvoja. Osa oikeistoon laskemistani ryhmistä saattaa siirtyä Lulan hallinnon aikakaudella tukemaan vasemmistoa, mikä tasoittaisi tilannetta entisestään.

Lulan kauden perintö

Lula da Silva toimi Brasilian presidenttinä kahdeksan vuotta 2003–2010, joita luonnehtivat vahva kansainvälinen johtajuus, haavoittuvimmassa asemassa olevien auttaminen ja alati vauraammin voiva talous. PT-puolue ehti olla vallassa yhteensä noin 13 vuotta, ennen kuin Lulan seuraaja Dilma Rousseff syrjäytettiin parlamentaarisella vallankaappauksella. Media, oikeisto ja oikeuslaitos yhdessä päättivät, että vasemmistovallalle olisi laitettava päätepiste hyvissä ajoin ennen seuraavia vaaleja. Omia korruptoituneita poliitikkojaan suojellakseen Dilmaa syytettiin absurdisti presidentin toimivaltaan kuuluvien täysin laillisten budjettivaltuuksiensa käyttämisestä. Väliaikaisen presidentin Michel Temerin kausi, Lulaa vastaan viritetty poliittinen vaino (lawfare) sekä Donald Trumpin esimerkki avasivat tietä diktatuurin ja fasismin perintöä ihailevalle useiden vähemmistöjen oikeuksia polkevalle Jair Bolsonarolle, jonka suosio perustui räväkkään kielenkäyttöön, hajota ja hallitse -strategiaan sekä uskonnon ja politiikan hurmoshenkiseen sekoittamiseen. Uudenlaiseksi poliitikoksi koetun Bolsonaron kaudella Brasilia sulkeutui vanhakantaiseen nationalismiin, kiihdytti Amazonin sademetsän tuhoamista ja vetäytyi kansainvälisestä yhteistyöstä. Lulan kauden ilo vaihtui pelkoon, institutionaalinen vakaus antoi tilaa epävarmuudelle. Kansanvallasta tuli pienen eliitin show, samalla kun oikeusvaltio ja vallanjaon rajat murrettiin. Maatalousyrittäjät, helluntailaiset ja valkoinen keskiluokka sekä miehet juhlivat, mutta naisten, afrobrasilialaisten, alkuperäiskansojen ja seksuaalivähemmistöjen asema heikkeni, kun ihmisoikeuksista tuli pelkkää sanahelinää.

Lulan ja PT:n kauden kokonaisvaltainen kehityspolitiikka nosti jopa 50 miljoonaa ihmistä pois köyhyydestä, mikä on lajissaan Etelä-Amerikan ennätys. Toiset puhuvat 30 miljoonasta vaurastuneesta kansalaisesta. Yhtä kaikki, keskiluokka kasvoi ja sisämarkkinat voimistuivat. Kun Lula jätti vallan 2010 hänen hyväksyntänsä liikkui historiallisella 87 prosentin tasolla. Vähittäispalkkaa oli saatu nostettua toisella kaudella 54 prosentilla ja talous kasvoi 7,5 prosentin tahdilla. Brasilian sosiaaliministeriön omien tietojen mukaan köyhien ja kodittomien osuus olisi puolittunut 33,3 prosentista 15,5 prosenttiin pelkästään vuosien 2001 ja 2008 välisenä aikana.

Lulan kahden neljän vuoden presidenttikauden kymmenet miljoonat brasilialaiset pääsivät eroon köyhyydestä. Toisaalta vasemmistohallitus takasi myös syrjityimmille kansanosille pääsyn koulutuksen piiriin ja avasi yliopistot mustille väestönosille. Lulan lopettaessa Brasilian työttömyystilastot olivat Yhdysvaltoja ja Saksaa alemmalla tasolla. Talous oli saatu kasvun tielle takaamalle uudelle keskiluokalle paremmat palkat, mikä vahvisti sisämarkkinoita. Samaan aikaan tuottavuus kasvoi ja perusraaka-aineiden hintapiikki kiihdytti sekin vientiä. Myös Kiinan ja muiden maiden kiinnostus investoida Brasiliaan heräsi. Lulan kaudella maan tunnetut öljyvarannot kasvoivat, valtionyhtiö Petrobras vahvistui. Välttipä Etelä-Amerikan suurin valtio myös pitkälti vuosien 2008–2009 maailmanlaajuisen finanssikriisin.

Kuitenkin vuonna 2015 Brasiliassa koettiin suurin talouskriisi 25 vuoteen. Vuonna 2011 Brasilia oli maailman kuudenneksi suurin talous, mutta vuonna 2021 se oli vasta 13. sijalla. Ulkomaanvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen oli 61,2 prosenttiyksikköä 2011 ja 2022 se oli 78,5 prosentin tasolla. Vuoden 2011 työttömyyslukema 6,2 prosenttia oli taas elokuussa 2022 8,9 prosentin luokkaa. Toisaalta nykyisellään 16 prosenttia tai 33 miljoonaa henkeä kärsii nälästä päivittäin. Jopa joka toisen brasilialaisen arvioidaan kamppailevan jonkinasteista vaikeudesta saada riittävästi ruokaa.

Vaalit voittaessaan Lula on luvannut panostaa julkiseen infrastruktuuriin luodakseen työpaikkoja. Kaikki valtion omaisuuden yksityistämisyritykset on tarkoitus jäädyttää. Minipalkkoja on tarkoitus nostaa. Lula aikoo antaa ympäristöteemoille suuren merkityksen uudessa hallitukseen. Hän on jopa todennut, että puiden pystyssä pitäminen Amazonin sademetsässä voi olla mitä parhain sijoitus. Ilmastokysymykset tullaan da Silvan sanoin huomioimaan ”paremmin kuin koskaan”. Tarkoitus on kitkeä näiden maailman keuhkoina toimivien viheralueiden laitonta kaivostoimintaa. Sosiaalipolitiikassa ja ulkopolitiikassa on odotettavissa niin ikään Lulalle tyypillistä periaatteellista ja vahvaa johtajuutta.

Kun Lulan hallituksessa kunnostautuneesta Rousseffista tuli Brasilian ensimmäinen naispresidentti, sosiaalipolitiikkaa laajennettiin entisestään. Dilman ensimmäisellä kaudella uusia työpaikkoja luotiin reilut 5,4 miljoonaa ja brasilialaisten ostovoima nousi uusliberaalia kautta edeltäneelle vuoden 1979 tasolle. Lulan puolestaan sanotaan luoneen 14 miljoonaa pysyvää työpaikkaa kahdeksassa vuodessa. Vuosien 2008 ja 2012 välillä työttömyys väheni 30 prosenttia, ulkomaanvelka väheni jatkuvasti ja kansainväliset valuuttavarannot kasvoivat. Pelkästään 2005 Lula maksoi pois 15 miljardin dollarin velan Kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle.

Tärkeimpiin sosiaalisiin ohjelmiin lukeutuivat perheiden taloutta tukenut Bolsa Família, asutusolosuhteita parantanut Minha Casa, Minha Vida ja Mais Médicos, joka pyrki laittamaan lääkäripulalle päätepisteen. Bolsa Família tarjosi apua yli 11 miljoonalle vähävaraiselle perheelle, joissa asui noin 44 miljoonaa brasilialaista. Toisissa lähteissä puhutaan puolestaan jopa 12,7 miljoonasta perheestä, joka merkitsisi noin kahdeksaa miljoonaa edunsaajaa enemmän. Bolivia, Ecuador ja Paraguay sekä ainakin kahdeksan Afrikan maata halusivat soveltaa tätä osallistavaa ohjelmaa omiin todellisuuksiinsa. 2009 luodun asunto-ohjelman tiedetään luoneen noin kaksi miljoonaa työpaikkaa. Rousseffin 2013 aloittama lääkärien lisäys piti sisällään noin 20 000 lääketieteen ammattilaista, joista 12 000 oli kuubalaisia. Ohjelma takasi terveyspalvelut yli 63 miljoonalle hengelle neljässä tuhannessa kunnassa.

Temerin hallituskaudella sosiaalisten ohjelmien budjettia vähennettiin, yksityistämiskehitys aloitettiin uudelleen. Protestit ja korruptioskandaalit veivät heikon hallituksen uskottavuuden. Ilmeisesti siksi sikäläinen oikeisto päätti asettaa karismaattisen, kovan linjan oikeistolaisen herätysliikkeen jäsenen Bolsonaron ehdokkaakseen. Ensin sen piti kuitenkin estää Lulan ehdolle asettuminen vuoden 2018 vaaleissa.

Massiivinen mustamaalauskampanja on toiminut oikeiston eduksi viimeisen seitsemän vuoden ajan, mikä on vaarantanut oikeuslaitoksen uskottavuuden ja koko demokratian. Lulaa vastaan ei koskaan kyetty esittämään todisteita ”passiivisen korruption” ja ”rahanpesun” tekaistujen syytelauselmien tueksi. Kaikki lakisyytteet on vedetty pois, vaikka niiden haamu kummittelee yhä medioissa ja oikeiston vihapuheessa. Alun perin yhdeksän vuoden ja kuuden kuukauden tuomion Lulalle antanut tuomari Sérgio Moro sai presidentti Jair Bolsonarolta palkkioksi oikeusministeriön viran, mikä alleviivaa Moron puolueellisuutta. 8.3.2021 korkeimman oikeuden tuomari Luiz Edson Fachin hylkäsi kaikki Lulaan kohdistuneet tuomiot ja teki selväksi, ettei Morolla ollut valtuuksia tuomioiden laatimiseen. Sen sijaan käynnistettiin tutkimukset kyseisen tuomion antaneen tuomarin toimista. YK:n ihmisoikeuskomitea määritti huhtikuussa 2022, että Lulaan kohdistettu syyteprosessi rikkoi hänen oikeuttaan reiluun oikeudenkäyntiin ja yksityiselämän suojaan sekä esti poliittisten oikeuksien toteutumisen.

Politiikan muuttaminen oikeuden ajojahdeiksi pelasi oikeiston ja taloudellisen eliitin pussiin kahden kauden ajan, mutta vihdoin on tullut PT:n ja kansan vuoro palata valtaan. Edes likainen peli medioilla ja uurnilla ei estänyt Lulan voittoa, joka on näyttänyt viimeisten vuosien ajan kiveen kirjoitetulta pysäyttämättömältä kohtalolta, pitihän sen alun perin tapahtua jo 2018. Lula ei kuitenkaan aio enää tavoitella uudelleenvalintaa vuoden 2026 vaaleissa, joten Brasilian vasemmiston on löydettävä joukostaan joku, joka kykenisi johtamaan uskottavasti suuria kansanjoukkoja.

Kansan toiveissa vapaus ja vauraus

Lula syntyi lukutaidottomaan perheeseen, myi maapähkinöitä, toimi kengänkiillottajana ja oppi lukemaan vasta 10-vuotiaana. Myöhemmin hän työskenteli metallityöläisenä ja menetti vasemman kätensä pikkusormen työtapaturmassa. Vuosien mittaan hänestä tuli metallialan ammattiliiton johtaja ja hän perusti Työntekijöiden puolueen (PT), joka on tämän Latinalaisen Amerikan maan historian suurin poliittinen ryhmä.

Lula on lähtöisin Pernambucon osavaltiosta. Sen alueella sijaitsevasta Olindasta kotoisin oleva Evandra kiteytti yksinkertaiseen tapaan sen vaurastumisen ilmapiirin, mihin Lula maansa johdatti 12 vuotta sitten:

– Nyt voin ostaa lääkkeitä ja vaikka ansaitsen vähimmäispalkkaa, olen voinut ostaa tietokoneen ja pesukoneen.

23-vuotias hallintoalan työntekijä Isabela Athayde rakentaa siltaa lapsuutensa vaurauden ja kadonneen ostovoiman välille:

– Siihen aikaan minulla oli kovin paljon leluja, ja nyt en voi ostaa edes yhtä sisarentytölleni.

Athayde odottaa Lulan vähentävän nälkää ja taistelevan naisten oikeuksien puolesta Bolsonaron “kauheiden” vuosien jälkeen, mutta vaaliuurnilla puolustettiin myös kansanvaltaa:

– Lulan tukeminen on demokratian tukemista.

47-vuotiaalle Viridiana Aleixolle Lulan voitto tarkoitti toivoa yhteiskuntarauhasta:

− Tunnen oloni vapaaksi, helpottuneeksi, en vain Brasilian kansan vaan koko planeetan puolesta − Amazonin, demokratian ja ihmisoikeuksien vuoksi. Meidän on oltava erittäin kärsivällisiä ja meidän on jätettävä viha ja katkeruus taaksemme.

TeleSUR:in haastattelussa, jonka voi katsoa kokonaisuudessaan täältä, keski-ikäinen nainen kuvaili voiton tuoneen mukanaan helpotuksen:

− On tärkeää tietää, että ainakin puolet Brasiliasta ei tue aseita ihannoivaa kulttuuria, eikä vihaa tai katujen aseistettuja tuomioistuimia. Muutos on oleva vaikea, kaukana helposta, mutta enemmistö valitsi rakkauden, mustat ja köyhät, mikä on suuren suuri helpotus.

Afrobrasilialainen Ana Claudia kertoi kansan tarvitsevan heistä välittäviä poliitikkoja:

− Lulan voitto merkitsee demokratiaa. Maamme oli fasismin, rasismin ja homofobian aiheuttaman romahduksen partaalla. Lula tulee hallitsemaan köyhiä varten. Tarvitsemme vallanpitäjiä, jotka hallitsevat haavoittuvaisimpia varten. Lulan hallitus sai poistettua nälän. On absurdia, että nälän poistamisen jälkeen ihmiset palasivat jonottamaan luunpaloja.

32-vuotias Omar Monteiro taas luonnehti näin Lulan hallitukseen kohdistamia odotuksiaan:

– Saakoon hän Brasilian uudelleen liikkeelle, saakoon hän Brasilian virtaamaan jälleen, saakoon hän ihmiset hymyilemään, saakoon hän BKT:n nousuun, saakoon hän talouden käyntiin, työpaikkoja palaamaan. Saakoon hän kaiken palaamaan tavanomaisiin uomiinsa.

Varapresidentiksi valittu Sosialistipuolueen jäsen ja São Paulon entinen kuvernööri Geraldo Alckmin käynnisti torstaina 3.11. vallanvaihdon valmistelut Bolsonaron presidentinkanslian päällikön Ciro Nogueiran kanssa. Vaikka uusi hallitus aloittaa 1.1.2023, aikaraja vaikuttaa ensi vuoden budjetin sisältöön kongressissa sulkeutuu jo 17.12. Siksi Lulan tiimi tapasi myös budjettivalmistelun esittelijänä toimivan senaattori Marcelo Castron. Uuden hallituksen tavoitteena on taata sosiaalisten ohjelmien rahoitus ja varata rahaa neljä vuotta jäädytettynä olleen ja inflaation runteleman vähimmäispalkan nostamiseen.

Maanantain vastaisesta aamuyöstä lähtien Brasiliassa alettiin kokea tiesulkujen aaltoja, joista vastasivat vaalitulokseen turhautuneet Bolsonaron kannattajat. Parhaimmillaan mielenilmauksia oli 876 ja noin 250 reittiä kärsi tiesuluista. Tiistaina Bolsonaro korosti parin minuutin puheessaan, että rauhanomaisille protesteille on aina tilaa, muttei oletettuja ”vasemmiston väestöä haittaavia keinoja” kuten omaisuusvahinkoja ja vapaan liikkuvuuden rajoittamista tulisi harjoittaa. Myöhemmin Bolsonaro vetosi mielenilmauksien lopettamisen puolesta ja torstaina 3.11. oli tiettävästi käynnissä enää 73 protestia maantiepoliisin (PFD) tietojen mukaan.

Lula lupaa palauttaa leivän pöytään ja suojella Amazonin sademetsää

Lulan elokuussa 2022 julkaistussa alustavassa hallitusohjelmaluonnoksessa korostetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta, kokonaisvaltaista kehitystä sekä työpaikkojen luomista. Eri yhteiskuntaryhmien oikeudet halutaan taata, mukaan lukien rakenteellisen rasismin ja naisiin kohdistuvan väkivallan kitkeminen. Alkuperäiskansojen alueita ja kulttuureja tullaan kunnioittamaan. Bolsa Família -ohjelma halutaan tuoda takaisin uudistettuna versiona. Luvassa on lisäksi panostuksia koulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä kaupunkien infrastruktuuriin. Turvallisuuspolitiikasta on tarkoitus tehdä ammattimaisempaa ja inhimillisempää. Brasilian ilmastojohtajuus ja osallistava sosiaalipolitiikka aiotaan sovittaa oikeudenmukaisen, solidaarisen ja kestävän kehityksen kansalliseen strategiaan, mihin sisältyy rikkaimpien verotuksen kiristäminen. Yksi talouskasvun kivijaloista perustetaan kansallisen teollisuuden vahvistamiseen eikä innovaatiorahoitustakaan haluta unohtaa. Brasiliassa aloitetaan kunnianhimoinen digitalisaatio-ohjelma. Tiede ja tietoyhteiskunta ovat maatalouden ohella muita yhteiskunnan pilareita ja myös kulttuurielämä palautetaan kunniaan. Julkisia investointeja ollaan lisäämässä ja maan energiaomavaraisuus on sekin ensisijainen tavoite. Amazonin sademetsän hakkuita vähennettiin Lulan aikakaudella 80 prosentilla ja nyt hakkuut sekä ympäristörikokset pyritään lopettamaan kokonaan. Aktiivinen ulkopolitiikka, vahvat julkiset laitokset, avoimuus, hallinnon läpinäkyvyys sekä korruption vastainen taistelu ovat jälleen vasemmiston agendalla. 121 asiakohdan ja 21 sivun mittaisen ohjelmaluonnoksen ovat allekirjoittaneet yhdeksän poliittista ryhmää, mukaan lukien PT, PSOL, sosialistit (PSB), kommunistit (PCdoB) ja vihreät (PV ja REDE), Solidariedade, Avante ja Agir.

Tehtävää Brasiliassa riittää. Kuten sanottua Lula sai poistettua nälän kokonaan, minkä myös YK vahvisti, mutta kehitys on kulkenut taaksepäin. Brasilia ei yllä nykytilanteessa kuin vuoden 2014 bruttokansantuotteen tasolle. Viimeinen vuosikymmen on köyhdyttänyt Etelä-Amerikan jättiläistä, joka on myös yksi eniten koronapandemiasta kärsineitä maita. Heikentynyt valtio on antanut tilaa ääriliikkeille ja uskonnoille vastakkainasettelun ilmapiirissä, jota Bolsonaro on osannut hyödyntää. Lulan työsarkaan kuuluu valtion ja sosiaalisen kehityksen vahvistaminen sekä yhteiskuntarauhan takaaminen. Lula viittasikin São Paulossa sunnuntai-iltana pitämässään ensimmäisessä 24 minuutin suorasukaisessa vaalivoittajan puheessaan suuren maan moniin ongelmiin.

– Pidän itseäni ylösnousemusprosessin läpi käyneenä kansalaisena Brasilian politiikassa. Minut yritettiin haudata elävältä, ja nyt olen täällä hallitakseni tätä maata.

– Nämä vaalit panivat kaksi eri projektia vastatusten, mutta voittajia on vain yksi, Brasilian kansa. Tämä ei ole minun, PT:n tai minua kampanjassa tukeneiden puolueiden voitto. Tämä on valtavan kansanvaltaisen liikkeen voitto, joka nousi puolueiden ja henkilökohtaisten sekä ideologisten intressien yläpuolelle, jotta demokratia voisi voittaa.

– Tänä historiallisena 30. päivänä lokakuuta enemmistö ihmisistä teki hyvin selväksi, että he haluavat enemmän eikä vähemmän demokratiaa, enemmän eikä vähemmän sosiaalista osallisuutta, enemmän eikä vähemmän kunnioitusta ja ymmärrystä brasilialaisten keskuudessa. Kansa haluaa enemmän vapautta, tasa-arvoa ja veljeyttä maahamme. Kansa haluaa syödä hyvin, elää hyvin, se haluaa hyväpalkkaisia töitä, terveyttä ja koulutusta, laadukasta julkista politiikkaa, uskonnonvapautta ja kirjoja aseiden sijaan.

– Tammikuun ensimmäisestä päivästä lähtien aion hallita kaikkia 215 miljoonaa brasilialaista varten, myös heitä varten, jotka eivät äänestäneet minua. Ei ole kahta Brasiliaa, olemme yksi ainut maa, yksi ainut kansa, yksi suuri kansakunta.

– Ketään ei kiinnosta elää jakautuneessa maassa pysyvässä sotatilassa. Tämä maa tarvitsee rauhaa ja yhtenäisyyttä. Tämä kansa on kyllästynyt näkemään toiset vihollisina. On aika laskea aseet.

– Haaste on valtava, tämä maa on rakennettava uudelleen sen kaikissa ulottuvuuksissa: politiikassa, taloudessa, julkisessa hallinnossa, instituutioiden harmonioimiseksi, kansainvälisisissä suhteissa ja ennen kaikkea haavoittuvaisimmista huolehtimiseksi. Meidän on rakennettava uudelleen tämän maan sielu, saatava takaisin vieraanvaraisuus, solidaarisuus, erilaisuuksien kunnioittaminen ja lähimmäisenrakkaus.

Kampanjansa aikana Lula muistutti siitä, miten Brasilia otettiin pois YK:n nälkäkartalta hänen ensimmäisen hallituskautensa aikana 2003–2010, mutta nykyisin ainakin 33 miljoonaa brasilialaista näkee nälkää joka päivä, vaikka Brasilia on maailman kolmanneksi suurin ravinnon tuottaja.

– Emme voi hyväksyä normaalina sitä, että miljoonilla miehillä, naisilla ja lapsilla ei olisi tarpeeksi syötävää tai että he kuluttaisivat vähemmän kaloreita kuin tarvitsevat. Jos olemme kykeneväisiä viemään ruokaa koko maailmaan, niin meidän on pystyttävä takaamaan kaikille brasilialaisille päivittäinen aamiainen, lounas ja illallinen. Tämä on oleva jälleen hallitukseni ykkössitoumus.

Talous on tarkoitus laittaa pyörimään ihmisten ehdoilla eri yhteiskunnan osa-alueilla. Vuoropuhelusta tulee uudelleen maan tapa, mitä tulee eri ammattikuntien ja viranomaisten sekä vallanpitäjien yhteistyöhön.

Lula lupasi Brasilian ottavan takaisin vahvan kansainvälisen johtajan roolin, joka johti aikoinaan muun muassa Brics-yhteisön ja Unasurin perustamiseen sekä Mercosurin vahvistamiseen ja Afrikan kansojen auttamiseen. Brasilia palaa yhteiseen päätöksentekoon ja lakkaa olemasta ”huutolaispoika”.

– Brasilia on suuri maa, eikä sitä voida sitoa nykyiseen kodittoman orpolapsen osaan.

– Emme ole kiinnostuneita kauppasopimuksista, jotka tuomitsevat maamme ikuiseen hyödykkeiden ja raaka-aineiden viejän rooliin. Aiomme teollistaa Brasilia uudelleen, investoida vihreään ja digitaaliseen talouteen, tukea yrittäjiemme luovuutta. Haluamme myös viedä tietoa maailmalle.

Hallituskausiensa aikana Lula vähensi metsien hävittämisen minimiin. Puheessaan Lula da Silva lupasi taistella Amazonin metsäkadon kokonaan lopettamisen puolesta ja sanoi kitkevänsä kaikenlaiset laittomat kaivostoimintaan, puukauppaan ja maatalouteen liittyvät aktiviteetit kyseisellä alueella, missä tullaan edistämään kestävää kehitystä. Uusi hallitus aikoo sitoutua niin ikään alkuperäiskansojen ja biodiversiteetin suojeluun rauhaan tähtäävän ympäristöpolitiikan hengessä.

– Brasilia ja planeetta tarvitsevat elävän Amazonin. Pystyssä oleva puu on arvokkaampi kuin metsien laiton puuksi muuttaminen tonnikaupalla, niiden toimesta, jotka ajattelevat vain helppoa voitontavoittelua, joka on tekosyy nakertaa elämää maapallolla. Puhdas joki on arvokkaampi kuin kaikki kulta, joka on louhittu elohopean saastuttamasta vedestä, joka tappaa eläimiä ja panee ihmishenget vaaraan. Kun alkuperäiskansoihin kuuluva lapsi kuolee ympäristön saalistajien käsissä, pala yhteisestä ihmisyydestämme kuolee hänen mukanaan. Olemme valmiit puolustamaan ympäristöä kaikilta uhilta.

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Tribunal Superior Eleitoral, TeleSUR, Canal Catorce, Página 12, BBC News Mundo, Correo del Sur, Punto MX, Canal Once, Meteored, Seu Dinheiro, Diario Digital Nuestro País, etc.

Amazonjoen (Río Amazonas) vuolaat vedet ja noin 1 100 sivujokea virtaavat yhä täynnä elämää.

Ecuadorissa eletään uutta poliittista vaihetta, jossa 21. vuosidadan vasemmistolainen liikehdintä on vaihtunut oikeistolaiseen uusliberalistiseen talouspolitiikkaan. Tämä on tarkoittanut myös Amazonin sademetsiin kohdistuvien paineiden kasvamista, sillä juuri sinne keskittyy valtaosa öljy-, kaivos- ja sähköteollisuudesta, joka uhkaa alkuperäiskansojen olemassaolon edellytyksiä. Kuitenkin vuosi 2022 on pysäyttänyt – sekä tuomioistuimissa että mielenilmauksissa – ne uhat, joita vuosi 2021 toi tullessaan. Aloittakaamme kuitenkin alusta, viime vuonna käydyistä vaaleista, joista kirjoitin jo aiemmin.

Alkuperäiskansat eivät ole päästäneet Ecuador presidenttiä helpolla tällä hallituskaudella.

Tyhjillä äänillä valtaan noussut pankkiiri

Huhtikuussa 2021 käydyissä toisen kierroksen vaaleissa oikeistolainen konservatiivi ja kolmatta kertaa presidentinvaaleihin osallistunut Guillermo Lasso (CREO) ylsi vaalivoittoon 52,4 prosentin kannatuksella. Rafael Correan esimerkkiä puolustanut vasemmistolaisen yhteisrintaman (UNES) Andrés Arauz taas sai 47,6 prosenttia annetuista äänistä. Eroksi tuli likimain 420 000 ääntä.

Ecuadorin Kansalaisvallankumous (Revolución Ciudadana) sai alkunsa vuoden 2006 vaalivoitosta. Alianza País ja Rafael Correa hallitsivat maata kymmenisen vuotta 2007−2017.Correan varapresidenttinä kahdesti ollut Lenín Moreno kuitenkin petti kannattajansa, puolueensa ja lopetti muutosliikkeen, joka myös koki täydellisen vaalitappion 2021. Vielä vuoden 2017 kongressivaaleissa vasemmistolainen Correan poliittinen liike sai 74 paikkaa. Morenon nelivuotinen hallinto muistetaan korruptiosta, politiikan ja oikeuslaitoksen sotkemisesta, protestien väkivaltaisesta tukahduttamisesta, velkaantumisesta, yksityisen pääoman ja valuuttarahasto IMF:n suosimisesta sekä yhdestä huonoimmista Latinalaisen Amerikan vastauksista koronapandemiaan.

36-vuotiaasta Andrés Arauzista olisi tullut vaalit voittaessaan Ecuadorin historian nuorin presidentti. Ensimmäisellä kierroksella 7.2. hän sai 32,7 prosenttia äänistä. Silloin miljonääripankkiiri Guillermo Lasso sai 19,7 prosentin äänisaaliin, mikä riitti hädin tuskin alkuperäiskansojen liikkeiden edustajan (Pachakutik) Yaku Pérezin lyömiseen, joka tilitti saldokseen 19,4 prosenttia. Toiseksi ja kolmanneksi tulleiden eroksi jäi vain noin 32 000 ääntä.Toisella kierroksella alkuperäiskansat äänestivät tyhjää ja ratkaisivat vaalit, sillähylättyjen äänten osuus 16,3 prosenttia oli suurin sitten vuoden 1978 presidentinvaalien.

Aluetasolla tahallisesti hylättyjen äänien osuus oli yli 30 prosenttia kolmessa provinssissa.Viimeisissä 22 vaaleissa näiden äänten merkitys ei ollut niin korostunut kuin nyt.  Vaalien toisen kierroksen ulkopuolelle 32 000 äänen erolla jäänyt alkuperäiskansojen ja niiden yhteenliittymän Pachakutikin presidenttiehdokas Yaku Pérez Guartambel pyysi kannattajiaan tekemään ideologisen valinnan ääntensä hylkäämisestä, koska hän piti 7.2. käydyn ensimmäinen kierroksen vaaleja vilpillisinä ja teki selväksi, ettei luota kumpaankaan ehdokkaaseen. Ensimmäisellä kierroksella hän sai noin 1,8 miljoonaa ääntä. Koska toisella kierroksella hylättyjä ääniä tuli annettua suunnilleen saman verran, hänen viestinsä otettiin ilmeisen hyvin vastaan. Osa äänistä kuitenkin ilmaisi varmasti myös epäluottamusta koko nykyistä demokraattista järjestelmää vastaan.

Eniten hylättyjä ääniä annettiin alueilla, joissa Pachakutikin kannatus on suurinta: Sierra Centro, Austro, Amazonía. Kaikkiaan 54 yhteensä 221 hallintoalueesta (cantones), joihin Ecuador jakautuu, hylätyt äänet voittivat ainakin jommankumman kahdesta ehdokkaasta. Niillä alueilla, missä Pérez sai eniten ääniä ensimmäisellä kierroksella, annettiin eniten kelpaamattomia ääniä. Niissä 11 kunnassa, joissa hylättyjä ääniä oli vähintään 40 prosenttia, Pérez sai ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosenttia kaikista äänistä. 18 kunnassa hylätyt äänet voittivat. Vuoden 2017 vaaleissa tyhjät äänet eivät voittaneet yhtäkään kantonia tai kuntaa. Silloin hylättäviksi laskettavia ääniä annettiin vain 6,3 prosenttia.

Winsconsin-Madison yliopiston sosiologi Javier Rodríguez Sandoval piti antamatta jätettyjä ääniä protestina tilanteessa, jossa Péreziä ensimmäisellä kierroksella äänestäneet eivät halunneet tukea Lassoa. Olisi ollut loogista, että he olisivat äänestäneet Arauzia, mutta he eivät kokeneet häntä riittävän vahvaksi vaihtoehdoksi Pérezin onnistuneen ensimmäisen kierroksen kampanjan jälkeen. Ironisesti vasemmistolainen ideologinen äänestyskäyttäytyminen toi hylättyjen äänten muodossa voiton oikeiston ehdokkaalle. Vasemmistolaiset ryhmittymät UNES, Pachakutik ja Izquierda Democrática (ID) saivat vaalien ensimmäisessä vaiheessa yhteensä noin 67 prosentin kannatuksen, joten ne olisivat voimansa yhdistäessään voineet voittaa toisen kierroksen vaalit.

Ecuadorin noin 18 miljoonasta asukkaasta ainakin 9−10 prosenttia tai 1,6−1,8 miljoonaa lukeutuu alkuperäiskansoihin, joista noin neljäsosa asuu Amazonin alueella. 1986 perustettu Ecuadorin alkuperäiskansojen liitto (Conaie), kuten iso joukko muitakin ryhmiä, kuuluu vuonna 1995 syntyneeseen yhtenäisyysliike Pachakutikiin (MUPP), jonka arvoihin kuuluu myös ekologismi. Ecuadorin kansallisuuksien ja kansojen kehittämisneuvoston (Codenpe) mukaan maassa on 14 prehispaanista kansallisuutta ja 18 alkuperäiskansaa. Viime aikoina alkuperäiskansojen vaa’ankieliasema maan politiikassa on ollut varsin näkyvä.

Yhtä kaikki, vaaleista syntynyt Guillermo Lasson hallitus on ollut alusta asti toimintakyvyltään heikko. 28.6.2022 Lasso vältti erottamisensa vain 12 äänin turvin. 137-paikkaisessa kongressissa hänen erottamistaan kannattivat correalainen UNES ja alkuperäiskansojen parlamentaarinen liittoutuma Pachakutik sekä useat pienemmät ryhmät ja itsenäiset. Syrjäyttäminen olisi vaatinut 92 ääntä. Vasemmistoblokilla on hallussaan kaksi kolmasosaa kongressista, mikä näkyi tässäkin värikkäässä äänestyksessä, jossa se sai kasaan 80 edustajaa. Hallitusryhmää tuki reilu 30 prosenttia parlamentin jäsenistä, mikä merkitsi 48 ääntä, jotka tulivat pääosin Lasson oman CREO-ryhmän lisäksi sosiaalikristityiltä (Partido Social Cristiano) ja Demokraattiselta vasemmistolta (Izquierda Democrática). Yhdeksän kongressiedustajaa ei osallistunut päätöksentekoon. Elokuun 2021 lopusta lähtien UNES, jonka ydin tunnettiin nimellä Movimiento Fuerza Compromiso Social (FCS), palasi juurilleen ja se tunnetaan jälleen Kansalaisvallankumouksen liikkeenä (Movimiento Revolución Ciudadana).

Alkuperäiskansat eivät ole sallineet oikeuksiensa polkemista tai luonnon tuhoamista.
Kartta kuvaa Amazonin sademetsän biomin eli eloyhteisön ääriviivoja (valkoinen väri) ja Amazonjoen valuma-alueen ääriviivoja (vaaleansininen väri).
Korkeimman oikeuden tuomarit tekivät työnsä ilmeisen hyvin, koska he kuuntelivat poikkeuksellisesti myös paikallisia asukkaita Sinangoessa marraskuussa 2021.
Amazonin sademetsäalue kattaa eri arvioiden mukaan vähintään 43−47 prosenttia yli 256 000 neliökilometrin kokoisesta Ecuadorista.

Sodanjulistus alkuperäiskansoille

Guillermo Lasso julisti epäsuoran sodan alkuperäiskansoille heinäkuun seitsemännen ja elokuun viidennen päivän asetuksillaan 95 ja 151. Nämä vuoden 2021 asetukset muokkaavat Ecuadorin öljy- ja kaivosalojen politiikkaa kuulematta alkuperäiskansoja laisinkaan. Asetus 95 edustaa puhdasta uusliberaalia talouspolitiikkaa siirtäessään valtion päätösvaltaa monikansallisille yrityksille. Tämä yksityistämiskehitys edellyttää sääntelyn vähentämistä, lisäksi se rikkoo perustuslain henkeä heikentäessään öljyteollisuuden kansallista itsemääräämisoikeutta. Uudistus vaarantaa valtion tulot ja ulkoistaa taloudelliset riskit julkisille toimijoille yksityisten yritysten voittojen takaamiseksi. Presidentillinen asetus 151 taas pyrkii tekemään Ecuadorista kaivosalan sijoituksien kohteen. Kaivosteollisuuden tuottavuuden parantamista perustellaan eräänlaisena välttämättömyytenä pandemian jälkeisen taloustilanteen kohentamiseksi. Kuitenkin useat alkuperäiskansat ovat julistaneet alueensa kaivostoiminnasta vapaiksi, joten hallitus aikomukset johtaisivat yhteenottoihin paikallisten asukkaiden kanssa. Asetuksen tavoitteisiin kuuluu myös ympäristönormien ja sosiaalisen säätelyn helpottaminen, mikä tähtää yritysten valtuuksien lisäämiseen ja valtion roolin heikentämiseen. Amazon Frontlinesin mukaan pahamaineiset asetukset rikkovat yksilöllisiä ja kollektiivisia sekä luonnon oikeuksia vastaan.

Kummatkin asetukset ovat räikeässä ristiriidassa Lasson vaalikampanjan aikana tekemien ympäristönsuojelun lupauksien kanssa. Ne rikkovat ihmisoikeuksia, alkuperäiskansojen kollektiivisia oikeuksia ja luonnon olemassaolon perustusedellytyksiä vastaan. Perustuslain lisäksi ne sotivat Ecuadorin kansainvälisiä sitoumuksia vastaan. Luontotuhojen laajentaminen on ymmärrettävästi herkkä aihe, sillä suurin osa alkuperäiskansoista kärsii jo entisestään luonnonvarojen mittavista väärinkäytöksistä esi-isiensä mailla, jotka ovat yhteisöjen selviytymisen ehto. Suurin osa Ecuadorin öljyvaroista tuotetaan juuri Amazonin sademetsän alueella: Sucumbíossa, Orellanassa, Napossa ja Pastazassa. Kyseessä ei myöskään ole ensimmäinen kerta, kun kansat puolustavat omia maitaan, mutta ilmastokriisin olosuhteissa myös tiede sotii fossiilitalouden syventämistä vastaan. Ecuadorin päivittäinen raakaöljyn tuotantokapasiteetti liikkuu 530 000 tynnyrin tasolla.

Guillermo Lasso on saanut YK:n ilmastonmuutoskonferenssilta eli COP26-ryhmältä tunnustusta Galápagossaarten luonnonsuojelualueiden laajentamisesta ja allekirjoitetuista sitoumuksista pysäyttää maansa metsäkato ja eroosio vuoteen 2030 mennessä. Samaan aikaan Ecuadorin Amazonin alkuperäiskansojen liitto (Confeniae), Ecuadorin alkuperäiskansojen liitto (Conaie) ja Pastazan waorani-kansan koordinointineuvosto (Conconawep) ovat saaneet tehdä hartiavoimin töitä pysäyttääkseen suuriin luontotuhoihin tähtäävät asetukset kansainvälisen yhteisön tuella ja laittamalla koetukselle ecuadorilaisen oikeusvaltion nyörit perustuslakituomioistuimessa. Kanne perustuu siihen, ettei kansallisia ja kansainvälisiä sitoumuksia alkuperäiskansojen kuulemisoikeudesta ja tietoisesta suostumuksesta ole kunnioitettu. Aikeista lisätä raaka-ainetuotantoa ei ole ilmoitettu ennakolta eikä tietoa suunnitelmista ole jaettu.

Vuosituhansien ajan Etelä-Amerikkaa asuttaneiden kansojen alueellinen läsnäolo, maaoikeudet ja trooppiset ekosysteemit, niiden elinvoimaisuus ja hyvinvointi, kietoutuvat toisiinsa erottamattomalla tavalla, jota nopeita voittoja tavoittelevat monikansalliset yritykset eivät halua ymmärtää. Jos valtio alistetaan pelkäksi taloudelliseksi peluriksi, sen tasapainottavalta roolilta oikeuksien takaajana niin luonnon kuin alkuperäiskansojen suhteen menee uskottavuus. Osa hankkeista on kohdistunut jopa Yasunín kansallispuistoon, jonka uumenissa elävät omaehtoisessa eristyksessä tagaeri- ja taromenane-kansat. Kuulemismenettelyjen kunnioittaminen sinällään on edellytys muiden kollektiivisten oikeuksien toteutumiselle, joihin lukeutuvat muun muassa halutun kehitysmallin valitseminen, oman alueen luonnonvarojen hallinnointi, autonominen järjestäytyminen ja päätöksenteko sekä kokonaisvaltainen itsemääräämisoikeus, joiden vaatimukset on kirjattu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Puolustaessaan oikeuksiaan ja maitaan, alkuperäiskansat taistelevat elämäntapansa, kulttuurinsa, kielensä ja koko tuntemansa elämänpiirin säilyttämisen puolesta.

A’i-kansan (cofán) naiset avasivat heinäkuussa perinteisten luonnonmukaisten käsitöiden yhteisökaupan Alianza Ceibon avustuksella.
Amazonin kansat puolustavat esi-isiensä maita yhteisöllisesti toimivilla vartiojoukoilla, jotka Ecuadorin hallitus on pyrkinyt leimaamaan väkivaltaisiksi rosvoryhmiksi. Todellisuudessa vartijat eivät kanna edes tuliaseita, vaikka ne käyttävät hyväkseen myös modernia teknologiaa.
A’i-kansaan (cofán) kuuluvat Alexandra Narváez ja Alex Lucitante saivat vuoden 2022 ”ympäristöalan Nobelin”, Goldman-palkinnon, ansioistaan Amazonin puolustajina.
Alkuperäiskansat voittivat oikeustaistelun, mikä on myönteistä niin sademetsän kuin ilmastonkin kannalta.

Uudistukset pysähtyivät oikeudessa

Vuoden 2022 alussa perustuslakituomioistuin (Corte Constitucional del Ecuador) laittoi kuitenkin kapuloita rattaisiin vahvistamalla alkuperäiskansojen asemaa samalla, kun se rajoitti valtiollisia pyrkimyksiä laajentaa Amazonin sademetsän öljy- ja kaivosvarojen hyväksikäyttöä. Oikeusviranomaisten päätökset, joiden koko kirjoon voi tutustua täällä, asettavat tärkeän ennakkotapauksen tai oikeuskäytännön, sillä ne takaavat esi-isiensä maita asuttaville kansoille kiistattoman oikeuden myöntää suostumus maidensa käytölle. Vaikka paikallinen perustuslaki takaa kuulemismenettelyn, ei Ecuadorissa ole varsinaista tarkkaa lainsäädäntöä, joka säätelisi niiden sisältöä. Oikeuden 4.2. tiedottama päätös kuitenkin linjaa, että kaikkien kuulemismenettelyjen on johdettava yhteisymmärrykseen ennen kuin yksikään projekti voi käynnistyä. Toisin sanoen päätös vahvistaa alkuperäiskansojen laillista asemaa kieltäytyä yhteistyöstä. Jatkossa Amazonin kymmenen kansan itsemääräämisoikeus saa rinnalleen veto-oikeuden perua kaikki niiden kulttuuria ja elinympäristöä uhkaavat hankkeet. Helmikuun 14. päivänä juhlittiin myös Chevronille langetetun 9,5 miljoonan dollarin 11. vuosipäivää. Kyseinen öljy-yhtiö tosin kieltäytyy yhä maksamasta saastuttamisestaan sälyttäen vastuun myrkyllisestä perinnöstään suoraan yhteisöille, jotka elävät sen seurauksien keskellä.

Myöskään ennen tätä 27.1. annettua virallista tuomiota (No. 273-19-JP/22) tai niin sanottua Sinangoen päätöslauselmaa (Caso Sinangoe), jota etenkin a’i-kansa (cofán) ajoi, alkuperäiskansoilla ei ollut käytössään aidosti toimivaa käytäntöä taata kuulemisoikeutensa saatikka suostumuksen antamisen toteutumista. Nyt vuosikymmeniä jatkuneille loukkauksille ja YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen polkemiselle on laitettu toistaiseksi päätepiste, kun vähintään 9 300 hehtaarin yhteisömaat on suojeltu ja uusi tärkeä ennakkotapaus on luotu. Toki Ecuadorin ympäristöministeriön vuoden 2022 tietojen mukaan suojelun piirissä on kaikkiaan noin 26 miljoonaa hehtaaria tai 19,4 prosenttia koko maan pinta-alasta. Viimeisen vuoden aikana luotiin yhdeksän uutta suojelualuetta ja kahta laajennettiin. Kansallinen suojeltujen alueiden järjestelmä (Sistema Nacional de Áreas Protegidas – SNAP) käsittää yhteensä 70 erinäistä kohdetta, jotka jakautuvat 11 erilaiseen alaryhmään.

Koska Lasson hallinnolla ei ole vahvaa kongressin tai kansan tukea ei sillä myöskään ole sellaista poliittista asemaa, että se voisi pakottaa tahtoaan oikeuslaitoksen päätöksistä huolimatta. Tulevaisuudessa kongressin suurin ryhmä, correalainen vasemmisto, palannee valtaan ja sen on jatkossa osattava kuunnella alkuperäiskansoja entistä herkemmin, jos se haluaa voittaa vaaleja ja säilyttää uskottavuutensa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soveltajana. Rafael Correan aikakaudella Ecuadorista tuli virallisesti useiden kansojen valtio, monikulttuurinen maa, jonka on kuitenkin vielä edistyttävä lisää, jotta kaikkien kansalaisten, etenkin haavoittuvaisimpien ryhmien oikeus hyvään elämään toteutuisi täysivertaisesti. Alkuperäiskansojen päätösvalta on lisääntynyt oikeusistuimen päätöksen myötä: kaikki projektit on alistettava yhteisöjen harkittaviksi ja ne pysähtyvät, jos ne eivät nauti paikallisten asukkaiden aidosta tuesta. Rimaa on nostettu korkeammalle.

Amazonin kansat omistavat lähes 70 prosenttia Ecuadorin sademetsistä. Vastustus sekä öljy- että kaivosteollisuutta kohtaan on korkealla tasolla. Siksi näköpiirissä ei ole uusia suuren mittakaavan projekteja, vaikka osa vanhoista hankkeista jatkuu vielä. Merkittävää olisi myös se, jos Kalifornian paikallishallinto kieltäisi öljyn tuonin Amazonin alueelta. Tärkein vientikohde Ecuadorin trooppisten metsien mustalle kullalle on juuri Tyynenmeren rannikon osavaltio, jota johtaa ilmastotietoinen Gavin Newsom, ja johon myös alueelliset ympäristöjärjestöt pyrkivät vaikuttamaan. Ilmapiiri Kalifornian öljytuonnin lopettamiselle Amazonin sademetsien uumenista on otollinen, koska jatkossa fossiilisen energian hankkiminen on yhä vaikeampaa. Oikeuden päätös on radikaali käänne myös siinä mielessä, että se asettaa kollektiiviset oikeudet ja luonnon tasapainon taloudellisen voitontavoittelun edelle.

Korkein oikeus julisti lisäksi perustuslain vastaiseksi presidentti Lenín Morenon 2019 tekemän asetuksen 751, joka salli öljyporaukset kansallispuisto Yasunín läheisellä puskurivyöhykkeellä. Asetus vaaransi kansallispuiston ja sen sisällä elävien tagaeri- ja taromenane-kansojen elämäntavan. Öljyteollisuus oli jo ehtinyt rakentaa alueelle kulkevan tien, mutta oikeuden päätös kieltää siltä seitsemän suunnitteilla olleen öljynporausalustan rakentamisen ja noin 250 öljyesiintymän hyödyntämisen. Päätöksessä todetaan, ettei alueella vapaaehtoisessa eristyksessä eläviltä alkuperäiskansoilta voida edes pyytää suostumusta hankkeille, koska näin rikottaisiin niiden oikeutta elää erillään muusta yhteiskunnasta. Siksi minkäänlaisten lupien myöntäminen ei ole mahdollista. Vuoden 2018 kansanäänestyksessä Yasunín suojelualuetta päätettiin laajentaa, mutta Moreno petti jälleen kerran äänestäjät, sillä muodollisesti hänen hallituksensa kasvatti alueen pinta-alaa, samalla kun se salli sen luonnonvarojen tehokkaamman ryöväämisen.

Myös kolmas myönteinen oikeuslaitoksen päätös näki hiljattain päivänvalon. Siinä myönnettiin pääkaupunki Quiton ja sitä ympäröivien alueiden asukkaille oikeus toteuttaa kansanäänestys Andien vuoriston Chocón kaivostoiminnasta. Jo joulukuussa perustuslakituomioistuin hylkäsi Magdalenajoen kaivosprojektin ympäristöluvan Quiton luoteiskulman Los Cedrosin biodiversiteetiltään rikkaissa metsissä, joissa asuu muun muassa silmälasikarhuja, uhanalaisia ​​sammakoita, kymmeniä harvinaisia ​​orkidealajeja ja ruskeapäisiä hämähäkkiapinoita.

Päätöksiä vauhditti osaltaan Cocajoen 28.1. alkanut öljyvuoto. Kyseessä on toinen ison luokan vuoto viimeisen kahden vuoden aikana. Sen vauriot kohdistuvat jokea ympäröiviin metsiin ja aluetta asuttaviin kymmeniin tuhansiin kichwa-kansan jäseniin. Hallitus myönsi useiden päivien hiljaisuuden jälkeen, että Cocajokeen pääsi raakaöljyä 6 300 tynnyrin verran. Vahinko ei ole kuvaava sana toistuville tapahtumille, joiden taustalta löytyy puutteellinen infrastruktuuri vaikeakulkuisessa ja vaihtelevassa maastossa sekä vesivoimaloiden aiheuttama eroosio serpentiinimäiselle putkistolle. Vuosien 2015 ja 2021 välillä sattui ainakin 899 virallisesti rekisteröityä vuotoa. Oikeuden päätökset ja jatkuvat ympäristötapaturmat yhdessä muodostavat esteen Lasson hallituksen epärealistisille suunnitelmille tuplata öljyntuotanto. Niin ikään kaivostoiminnan laajentaminen näyttäytyy varsin kivisenä tienä, joka tulee kokemaan vastustusta halki koko maan. Pankit, jotka kontrolloivat jopa 80 prosenttia Amazonin sademetsän öljybisneksestä, ovat kaikessa hiljaisuudessa jäädyttämässä ilmastotavoitteita vastaan sotivien fossiilisten polttoaineiden rahoituksen tällä koko planeetan keuhkoina toimivalla vihreällä keitaalla, jota asuttavat noin 400 alkuperäiskansaa niin Ecuadorissa, Kolumbiassa, Venezuelassa, Perussa, Boliviassa kuin Brasiliassakin, Surinamessa, Ranskan Guayanassa ja Guyanassa. Kaiken kaikkiaan Amazonin alueen pinta-ala yltää lähes 7,4 miljoonaan neliökilometriin.

Tältä kesäkuisen lakon arki näytti. Yksinäinen nainen valvoo tiesulkua.
Leonidas Iza on ollut lakon näkyvä johtohahmo.
Näin alkuperäiskansojen liike juhli 18 päivän vastarinnan mukanaan tuomia tuloksia.

Lakko näytti alkuperäiskansojen voiman

Lisää kiviä reilun vuoden vallassa olleen hallituksen taipaleelle heittivät kesäkuun mielenilmaukset, joita johtivat Ecuadorin alkuperäiskansojen liitto (Conaie) ja kichwa-panzaleo-kansaan kuuluva Segundo Leonidas Iza Salazar. 13.−30.6. halki maan vyöryi lakko (Paro Nacional). Lasso syytti alkuperäiskansoja “terroristeiksi” ja pidätti myös 24 tunnin ajaksi sen johtohahmon Leonidas Izan. Mielenilmauksien saldoksi muodostui ainakin seitsemän kuollutta ja yli 500 loukkaantunutta sekä noin 150 pidätystä. Ecuadorin piispankonferenssin välityksellä syntyi kuitenkin sopu (Acta por la Paz) 18 päivän protestien jälkeen. Hallitukselta oli alun perin vaadittu 0,40 dollarin alennusta polttoaineiden hintoihin, mutta läpi saatiin 0,15 dollarin helpotus. Presidentin asetus 95 (Decreto Ejecutivo No. 95) Amazonin sademetsän öljyteollisuuden laajentamisesta kumottiin ja kaivosasetusta 151 (Decreto Ejecutivo No. 151) muokattiin niin, ettei kaivoksia voi perustaa erityissuojelusta nauttiville alueille, kuten luonnon- ja vesiensuojelualueille, esi-isien asuttamille maille tai arkeologisten alueiden läheisyyteen. Alkuperäiskansoille ja muille yhteisöille taattiin sopimuksessa lisäksi oikeus ennakoivaan, vapaaseen ja tietoiseen kuulemiseen.

Jo aiemmin hallitus oli sitoutunut kontrolloimaan keskeisimpien elintarvikkeiden hintoja, julistamaan hätätilan terveydenhoitoon ja antamaan anteeksi korkeintaan kolmeen tuhanteen dollariin yltäviä velkoja, kompensoimaan maatalouden nousseita kuluja, tuplaamaan kaksikielisen kulttuurienvälisen koulutuksen (Educación Intercultural Bilingüe) budjetin ja nostamaan köyhimpien perheiden inhimillisen kehityksen avustuksen (Bono de Desarrollo Humano) 55 dollariin. Lakon on arvioitu aiheuttaneen jopa miljardin dollarin loven bruttokansantuotteeseen. Lasson hallitukseen kohdistui samanaikaisesti kovia paineita niin kaduilta kuin sikäläisestä eduskunnastakin, jossa vaadittiin hänen erottamistaan.

Jo mainittu Conaie sekä Ecuadorin evankelisten alkuperäiskansojen ja järjestöjen neuvosto (Feine) ja Talonpoikien, alkuperäiskansojen ja mustien järjestöjen liitto (Fenocin) seuraavat sopimuksen toteutumista yhteisessä neuvotteluelimessä hallituksen kanssa 90 päivän ajan. Myös vuodelta 2018 peräisin olevan Amazonin erityisaluesäädöksien (Ley Orgánica para la Planificación Integral de la Circunscripción Territorial Especial Amazónica) lakiprojektin uudistamisen, erityisesti aluerahaston priorisointia koskevan artikla 66. ja siihen liittyvien muiden vastaavien artikloiden, valmistelu on aloitettu. Jo toimivan lain uudistuksen tarkoituksena on taata entistä paremmin se, että sademetsäalueen öljy-, kaivos- ja sähköprojektien tuotot jäävät samalle alueelle. Niistä 30 prosenttia voitaisiin käyttää luonnon ennallistamiseen ja loput 70 prosenttia ohjattaisiin alkuperäiskansojen kehitysprojekteihin kuten kestävään maatalouteen ja ekoturismiin tai korkeakoulutukseen, infrastruktuuriin ja hyvinvointiin sekä kulttuuriin. Jos ja kun tulonjaosta päästään sopuun ja lain toteutus onnistuu nykyistä paremmin voi trooppisten luonnonvarojen hyödyntäminen jatkua nykytasolla, vaikka alkuperäiskansat ovat toimillaan tehneet selväksi, etteivät ne ole enää valmiita vastaanottamaan uusia projekteja.

Lasson hallitus ei nauti vahvasta kansan luottamuksesta. Sillä ei myöskään ole puolellaan kongressin enemmistöä. Sen toimikausi jatkuu vuoteen 2025 eikä seuraavien kolmen vuoden aikana ole odotettavissa ainakaan heikennyksiä Amazonin alkuperäiskansojen oikeuksiin. Kuten sanottua, Ecuadorin alkuperäiskansat ratkaisivat tyhjillä äänillään presidentinvaalin. Nyt niiden vahva neuvotteluasema on todistettu niin oikeuslaitoksien päätöksissä kuin katujen mielenilmauksissakin. Ne voivat luottaa myös jatkossa kansainvälisen yhteisön tukeen. Lasso sen sijaan sai osakseen rajun buuausaallon Kolumbian Bogotássa 7.8., kun hän osallistui Gustavo Petron virkaanastujaisiin. Ekososialisti Petron hallituksen tavoitteisiin kuuluu niin ikään maailman keuhkoina valtamerien ohella toimivan Amazonin puolustaminen. Myös Chilen tuore Gabriel Boricin johtama hallitus ajaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, mikä on entistä vahvemmin läsnä niin sanotussa Latinalaisen Amerikan vasemmiston toisessa aallossa, joka sai alkunsa Meksikon presidentiksi heinäkuussa 2018 valitun Andrés Manuel López Obradorin ylivoimaisesta vaalivoitosta. Myös Meksikon hallitus ajaa energiasiirtymää muun muassa uudistamalla maan laajan vesivoimaloiden verkoston sekä rakentamalla Sonoran osavaltioon Latinalaisen Amerikan suurimman aurinkovoimalan. Vuoden 2023 aikana Meksiko luopuu myös raakaöljyn viennistä ja kaikki oma tuotanto keskitetään kansallisiin öljyjalostamoihin. Litium on lisäksi kansallistettu hiljattain, mikä tulee vauhdittamaan siirtymä autoteollisuudessa, kun valkoinen kulta korvaa lopulta mustan kullan. Lokakuun vaaleissa selviää, saako sademetsävyöhyke Brasilian Luiz Inácio ”Lula” da Silvasta uuden puolustajan. Sijaitseehan noin 60 prosenttia sademetsästä juuri tämän Etelä-Amerikan jättiläisen rajojen sisäpuolella.

Teksti: Sami Tapio Tenoch Laaksonen

Artikkeli on julkaistu alun perin Elonkehä-lehdessä 3/2022 lokakuun puolivälissä.

Lähteet: Amazon Watch, Mongabay, Amazon Frontlines, TeleSUR, Voz de América, Acción Ecológica, Plan V, BBC News Mundo, France 24, El Universo, El Comercio, Ecuadorin presidentinkanslia, etc.

Kyseessä on Marjaliisa Siiran 2007 perustaman Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkoston 500. julkaisu.

Lula da Silva on matkalla kohti kolmatta presidenttikauttaan kymmenien miljoonien brasilialaisten tuella, mikä tekisi Latinalaisesta Amerikasta punaisemman kuin milloinkaan ennen. Lula oli myös yksi vuosituhannen alun ensimmäisen vasemmistoaallon tärkeimmistä johtajista.

Kahdesti Brasilian presidenttinä vuosina 2003–2010 toiminut Luiz Inácio ”Lula” da Silva on selvittänyt Latinaisen Amerikan politiikkaan pesiytyneet oikeussodat, tekaistut lakisyytteet ja istunut vuodesta 2018 lähtien 580 päivää vankilassa ”passiivisesta korruptiosta”. Kansaa ei kuitenkaan voi huijata loputtomasti ja yli 80 prosentin hyväksyntään presidenttikautensa päättänyt Partido dos Trabalhadores (PT) perustajajäsen on syntynyt uudelleen poliittisen uransa tuhkista. Piakkoin 77-vuotias Lula da Silva selvisi niin ikään kurkkusyövästä vuosina 2011–2012. Myös kaikki lakisyytteet on vedetty pois. Alun perin yhdeksän vuoden ja kuuden kuukauden tuomion antanut tuomari Sérgio Moro sai presidentti Jair Bolsonarolta palkkioksi oikeusministeriön viran, mikä alleviivaa Moron puolueellisuutta. 8.3.2021 korkeimman oikeuden tuomari Luiz Edson Fachin hylkäsi kaikki Lulaan kohdistuneet tuomiot ja teki selväksi, ettei Morolla ollut valtuuksia tuomioiden laatimiseen. Sen sijaan käynnistettiin tutkimukset kyseisen tuomion antaneen tuomarin toimista.

Gallupit (Datafolha ja Ipec) olivat lupailleet Lulalle 50 ja 51 prosentin kannatusta ja Bolsonarolle puolestaan vain 36 tai 37 prosenttiyksikön kannatusta. Kyselyt kuitenkin erehtyivät etenkin oikeiston ehdokkaan suhteen eikä vasemmisto yltänyt tarvittavaan 50 prosentin ja yhden äänen kannatukseen, joka olisi tuonut sille voiton historiallisesti suoraan vaalien avauskierroksella. Virallisten tulosten mukaan Lula da Silvaa uurnilla tuki lähes 57,3 miljoonaa kansalaista, joka tarkoitti 48,4 prosentin kannatusta. Bolsonaro keräsi vajaat 51,1 miljoonaa ääntä ja sai osakseen 43,2 prosenttia annetuista äänistä. Toisin tarkasteltuna voidaan sanoa Lulan voittaneen 14 osavaltiossa maan pohjois- ja itäosassa, kun Bolsonaron suosio keskittyi pääkaupungin lisäksi 12 osavaltioon maan etelä- ja länsiosissa. Feministiksi ja ympäristön suojelijaksi itsensä määrittelevä keskustalaisliberaali senaattori Simone Tebet (Movimento Democrático Brasileiro – MDB) tuli kolmanneksi 4,2 prosentin ja 4,9 miljoonaan äänestäjän tuenilmauksella. Neljänneksi kahden ehdokkaan kaksintaisteluksi käyneessä kisassa tuli Cearán entinen kuvernööri Ciro Gomes (Partido Democrático Trabalhista – PDT), joka sai kolmen prosentin kannatuksen, mikä tarkoitti 3,6 miljoonaa ääntä. Kaikkiaan presidentinvaaliin osallistui 11 ehdokasta, mutta muut seitsemän ehdokas eivät yltäneet parhaimmillaan kuin 600 000 ääneen ja juuri ja juuri yli 0,5 prosenttiyksikön.

Etelä-Amerikan suurimman maan noin 217,2 miljoonasta asukkaasta alle 156,5 miljoonaa saattoi äänestää näissä vaaleissa, jossa Brasilialle valittiin 27 kuvernööriä, 27 senaattoria yhteensä 81 ylähuoneen edustajasta, 513 liittovaltiotason kongressiedustajaa ja 1 059 osavaltiotason kansanedustajaa. Äänioikeuttaan vaaleissa käytti melkein 79,05 prosenttia, mikä tarkoitti 123,7 miljoonaa äänestäjää. Äänestäminen on muodollisesti pakollista, koska jos ei äänestä siitä tulee antaa selitys ja maksaa dollarin sakko. Hyväksyttyjä ääniä laskettiin 118,2 miljoonaa, sillä tyhjiä ääniä kertyi vajaat kaksi miljoonaa ja hylättyjä ääniäkin lähes 3,5 miljoonaa. Omaa kieltään Brasilian kokoluokasta kertoo se, että kymmenissä muissa maissa vaalit olisi voitettu jo pelkästään laskematta jääneiden äänien turvin. Presidentinvaalien ratkaiseva toinen kierros järjestetään 30.10. Silloin selviää, kääntyykö Latinalainen Amerikka enemmän vasemmalle kuin koskaan, tuleeko sen yhdentyminen etenemään uudenlaisen politiikan tiellä vai tuleeko oikeisto jatkossakin köyhdyttämään kansaa ja torppaamaan kaikki integraatioyritykset.

Kaksi ääripäätä vasemmalta ja oikealta

Lulan kahden neljän vuoden presidenttikauden aikana ainakin 30 miljoonaa brasilialaista pääsi eroon köyhyydestä. Toisaalta vasemmistohallitus takasi myös syrjityimmille kansanosille pääsyn koulutuksen piiriin. Lulan lopettaessa Brasilian työttömyystilastot olivat Yhdysvaltoja ja Saksaa alemmalla tasolla. Talous oli saatu kasvun tielle takaamalle uudelle keskiluokalle paremmat palkat, mikä vahvisti sisämarkkinoita. Samaan aikaan tuottavuus kasvoi ja perusraaka-aineiden hintapiikki kiihdytti sekin vientiä. Myös Kiinan ja muiden maiden kiinnostus investoida Brasiliaan heräsi. Lulan kaudella maan tunnetut öljyvarannot kasvoivat, valtionyhtiö Petrobras vahvistui. Välttipä Etelä-Amerikan suurin valtio myös pitkälti vuosien 2008–2009 finanssikriisin.

Kuitenkin vuonna 2015 Brasiliassa koettiin suurin talouskriisi 25 vuoteen. Vuonna 2011 Brasilia oli maailman kuudenneksi suurin talous, mutta vuonna 2021 se oli vasta 13. sijalla. Ulkomaanvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen oli 61,2 prosenttiyksikköä 2011 ja 2022 se oli 78,5 prosentin tasolla. Vuoden 2011 työttömyyslukema 6,2 prosenttia oli taas elokuussa 2022 8,9 prosentin luokkaa. Sekä velka, työttömyys että inflaatiokin ovat tosin viime aikoina olleet vähentymään päin. Toisaalta nykyisellään 16 prosenttia tai 33 miljoonaa henkeä kärsii nälästä päivittäin. Jopa joka toisen brasilialaisen arvioidaan kamppailevan jonkinasteista vaikeudesta saada riittävästi ruokaa.

Vaalit voittaessaan Lula on luvannut panostaa julkiseen infrastruktuuriin luodakseen työpaikkoja. Kaikki valtion omaisuuden yksityistämisyritykset on tarkoitus jäädyttää. Minipalkkoja on tarkoitus nostaa. Lula aikoo antaa ympäristöteemoille suuren merkityksen uudessa hallitukseen. Hän on jopa todennut, että puiden pystyssä pitäminen Amazonin sademetsässä voi olla mitä parhain sijoitus. Ilmastokysymykset tullaan da Silvan sanoin huomioimaan ”paremmin kuin koskaan”. Tarkoitus on kitkeä näiden maailman keuhkoina toimivien viheralueiden laitonta kaivostoimintaa. Sosiaalipolitiikassa ja ulkopolitiikassa on odotettavissa niin ikään Lulalle tyypillistä periaatteellista ja vahvaa johtajuutta.

67-vuotias äärioikeistolainen Jair Messias Bolsonaro toimi seitsemän kertaa Río de Janeiron kansanedustajana vuosina 1991–2018. 2014 hän oli maan suosituin kongressiedustaja 464 000 äänellä. Bolsonaron presidenttikautta ovat leimanneet etenkin alkuperäiskansojen oikeuksien polkeminen ja siihen läheisesti liittyvä Amazonin sademetsän tuhoamisen kiihdyttäminen. Meteoredin tietojen mukaan Bolsonaro on tuhonnut sademetsää yli 10 000 neliökilometrin vuositahdilla koko presidenttikautensa ajan, mutta vuosien 2020–2021 välillä metsäalaa katosi peräti yli 13 200 neliökilometriä. Toinen leimaava piirre on ollut koronaviruspandemian vähättely ja suojatoimien jarruttelu, joiden seurauksena Brasiliassa on kuollut reilut 686 000 ihmistä. Bolsonaro ei halunnut kuunnella tiedettä ja antoi potkut kahdelle terveysministerilleen. Da Silva on syyttänyt istuvaa presidenttiä ”kansan ostamisesta”, sillä vain kolme kuukautta ennen vaaleja Bolsonaro ajoi läpi laajamittaiset 7,5 miljardiin dollariin yltävät tukipaketit mitä ilmeisemmin äänestäjiä kosiskellakseen.

Bolsonaro tunnetaan kiihkeänä abortin ja eutanasian vastustajana, homofoobikkona ja rasistina sekä naisten halveksijana. Hän ihannoi avoimesti vuosien 1964 ja 1985 välillä hallinnutta diktatuuria ja kokee sen harjoittamat kidutustoimet ”oikeutetuiksi”, varsinkin kun ne kohdistuivat kommunisteihin. Donald Trump tuki trooppisen kaksoisveljensä kampanjointia niin kuin Venezuelassa vallankaappausta turhaan tavoitellut Juan Guiadó. Trumpin tavoin Bolsonaro on yrittänyt rakentaa jo ennen vaaleja väitteitä ”vasemmiston vaalivilpistä”. Siksi vaaleissa punnitaan myös osaltaan demokratian kestävyys. Bolsonaron syrjäyttämisestä on tehty ainakin 30 pyyntöä ja hänelle on langetettu kolme tuomiota. Bolsonaron on ehtinyt kuulua 11 eri puolueeseen. Vuodesta 2021 lähtien hän edustaa Liberaalipuoluetta (Partido Liberal – PL), joka menestyi vaaleissa varsin kohtuullisesti. Aseiden voimaa, isänmaata, perhettä ja uskonnollisuutta korostanut kampanjointi näyttää purreen kannattajien ydinjoukkoon varsin hyvin eikä eliitin ja sen isojen yritystenkään tuki ole ollut haitaksi.

Ensimmäisellä kierroksella Bolsonaro onnistui saamaan kannattajansa liikkeelle odotettua paremmin. Tämä johtuu osaltaan selkä seinää vastaan -asetelmasta, joka petasi vasemmistolle selkeää voittoa. Kyseessä on ennen kaikkea torjuntavoitto, joka ei sinällään muuta asetelmia kisassa, jota Lula da Silva on johtanut alusta loppuun. Voitto ei kuitenkaan ole itsestään selvä, koska myös valeuutiset käyvät kaupaksi. Bolsonaron kannatuskatto on jo saatettu saavuttaa, sillä vuoden 2018 vaaleissa hän sai 49,3 ja toisella kierroksella 57,8 miljoonaa ääntä. Siinä missä Lula voi ylittää 60 miljoonan äänen rajan, voi Bolsonarolla olla vaikeuksia päästä 55 miljoonaan. [Päivitys: Heti alkuviikosta Lula sai taakseen vaaleissa kolmanneksi ja neljänneksi tulleet ehdokkaat.]

Poliittinen ilmapiiri Brasiliassa on polarisoitunut: pohjoinen osa tukee vasemmistoa ja etelä oikeistoa. Maaseudun ja kaupungin, etnisten ryhmien, valkoisten ja afroamerikkalaisten kannat ovat vastakkain. Etenkin naiset ja vähävaraisimmat kansanosat tukevat Lulaa ja keskiluokka sekä miehet Bolsonaroa. Bolsonarolla on tukijoissaan Lulan tavoin monia julkisuuden henkilöitä, mutta myös kirkon ja maatalouden vaikuttajia. Vasemmistoa taas tukevat useat järjestöt, kansanliikkeet ja alkuperäiskansat.

Viime vuodet hilpeän kaoottisesti Brasiliaan johtaneen Bolsonaron hymy on hyytyvä 28 päivän sisään, mutta jää nähtäväksi, kykeneekö hän hyväksymään tulokset. Kuitenkin Bolsonaron Liberaalipuolue tulee olemaan parlamentin suurin ryhmä myös seuraavien vuosien aikana.

Liberaalit voittivat lainsäätäjien vaalit

Senaatin vaaleissa Liberaalipuolue (PL) on ottamassa 13 paikkaa 24,9 prosentin kannatuksella. Oikeistopuolueiden liitto União Brasil, johon kuuluvat Democratas (DEM) ja Bolsonaron entinen puolue Partido Social Liberal (PSL) näyttää saavan 12 paikkaa ja keskustalainen maan demokratian tielle 1985 palauttanut MDB 10 ja presidentti Dilma Rousseffin syrjäyttämisen sinetöinyt oikeistokeskustalainen Partido Social Democrático (PSD) niin ikään 10. Näin ollen metallityöntekijöiden ammattiliiton entisen puheenjohtajan Lula Da Silvan Työntekijöiden puolue (PT) on jäämässä senaatin vaalien viidenneksi yhdeksällä paikallaan. Vaikka Lulan kampanjaan osallistui 25 000 vapaaehtoista ei se näkynyt suoraan senaattorikisassa, jossa puoluekoneistolle ääniä kerättiin vajaat 12,5 miljoonaa. Lula on valtakunnantasolla puoluettaan isompi ilmiö.

Brasilian edustajainhuoneessa oli ennen vaaleja 226 paikan hallitusenemmistö, johon kuuluivat PL, União Brasil, oikeistolainen Progressistas (PP) ja konservatiivinen Republicanos (REB) sekä kolme muuta ryhmää. Neljällä itsenäisten vaaliliitolla on ollut 90 paikkaa. 197 paikan oppositio on sen sijaan muodostunut 12 erilaisesta ryhmästä, joista suurin on ollut 53 edustajan PT. Partido da Social Democracia Brasileiralla (PSDB) on ollut 31 edustajaa ja Sosialistipuolueella (Partido Socialista Brasileño – PSB) 30 ja PDT:llä 24. Kaikkiaan parlamentissa on siis vaikuttanut 23 poliittista ryhmää.

Liberaalikonservatiivinen PL on saamassa eniten paikkoja parlamentin alahuoneeseen, yhteensä 99. PT jää toiseksi 80 paikalla. Työtä tekevän luokan ääneksi ammattiliittojen taistelun ja vapauden teologian pohjalta syntynyt PT kasvoi senaatissa kahden paikan verran, mutta edustajainhuoneessa kasvua tuli 24 paikan verran. PL kuitenkin voitti vaalit parlamentin ala- ja ylähuoneissa, joissa se kasvoi kuuden ja 23 edustajan verran. Kuuden kärkeen mahtuivat myös oikean laidan União (59) ja PP (47) sekä keskustalaiset MDB (42) ja PSD (42).

5,8 miljoonan neliökilometrin jättiläinen jakautuu tiukasti kahtia oikeistolaiseen etelään ja vasemmistolaiseen pohjoiseen, sillä Lula voitti 14 alueella ja Bolsonaro 13 alueella.

Kuherruskuukausi meni menojaan

Kymmenen jälkeen illalla, kun lähes kaikki äänet oli laskettu Lula da Silva puhui kansakunnalle tilaisuudessa, jossa olivat paikalla muun muassa tuore vaimo Rosangela Janja da Silva, varapresidenttiehdokas Geraldo Alckmin ja entinen presidentti Rousseff. Vasemmistojohtajan puheesta kuului itsevarmuus ja tyytyväisyys. Lula myös muistutti, ettei ole koskaan voittanut heti ensimmäisellä kierroksella. Viimeksi voittoon presidentinvaalien avauskierroksella ylsi Fernando Henrique Cardoso 53,1 prosentilla 1998.

– Olin ajatellut lähteä viettämään kuherruskuukautta, mutta sen täytyy odottaa. Joidenkin harmiksi minulla on vielä 30 päivää aikaa kampanjoida. Rakastan mennä kadulle, nousta busseihin, puhua ihmisten kanssa.

Omassa puheessaan virkakotinsa edustalla Bolsonaro korosti näyttävänsä, että inflaatio on laskemassa ja ettei hallitus ole lakannut avustamasta köyhiä. Hän kertoi ymmärtävänsä kansassa kyteviä muutoshaluja, mutta pelotteli niiden voivan johtaa heikennyksiin ja vapauden menettämiseen. Huonoja esimerkkejä kaivettiin naapurimaista.

– Huoleni on, että Brasilia seuraisi Argentiinan, Kolumbian, Venezuelan ja Nicaraguan tietä.

– Brasilialaiset eivät voita mitään, ja päinvastoin, heillä on paljon menetettävää. Jos hän [Lula] voittaa, he luopuvat uskonnonvapaudesta ja kunnioituksesta perhettä sekä perinteisiä arvoja kohtaan.

Syyskuun lopussa tehdyssä kansainvälisessä Morning Consultin valtiojohtajien mielipidemittauksessa Bolsonaron kannatus liikkui 41 prosentissa, mutta uurnilla se oli odotettua suurempaa:

– Voitimme galluppien valheet.

Lula ehtii täyttää vuosia 27.10. Hän toivoi voittoa syntymäpäivälahjakseen.

– Koko tämän kampanjan ajan olimme edellä kaikkien instituuttien yleisissä mielipidemittauksissa, ja ajattelin aina meidän voittavan nämä vaalit, ja haluan kertoa teille, että tulemme voittamaan nämä vaalit. Tämä on vain jatkoaikaa. Huomenna jatkamme kampanjointia.

Myöhemmin Avenida Paulistalla Sao Paulossa Lula sanoi kannattajilleen olevansa valmis kertomaan kansalle sen, mikä tekee hänen vaihtoehdostaan parhaan:

– Aiomme voittaa vaalit jälleen. On vain ajan kysymys, odottaa vielä joitakin lisäpäiviä, jotta voimme puhua lisää, parantaa ohjelmaamme, vakuuttaa muita ihmisiä. Brasilia tarvitsee meitä.

– Taistelu jatkuu lopulliseen voittoon asti.

Teksti: Sami T.T. Laaksonen

Lähteet: Tribunal Superior Eleitoral, Infobae, Semanario Universidad, BBC News Mundo, El País, France 24, Meteored, Ámbito, Grupo Globo, etc.