Avainsanaan ‘Latinalaisen Amerikan vasemmisto’ liitetyt artikkelit

Guatemalan kansan tahto oli varsin selvä, kun se antoi vahvan mandaatin Bernardo Arévalolle, joka voitti 60,9 prosentin turvin presidentinvaalien toisen kierroksen 20.8.2023. Guatemalan poliittinen eliitti sen sijaan yritti käyttää hyväkseen maan oikeusjärjestelmää viedäkseen läpi vallankaappauksen. Arévalon vaalivoittoa puolustettiin kuitenkin sekä kadulla että kabineteissa. Lisäksi kansainvälinen yhteisö teki oman osansa laillisen vaalivoiton ja demokratian tukemiseksi. Aamuyöllä 15.1. tämä viime kesästä uuden vuoden alkuun kestänyt pitkä ja vaikea taival päättyi onnellisten tähtien alla: Guatemalan huonojen hallintojen ketju on katkennut ja kansa otti itselleen vallan hallita omaa yhteiskuntaansa. Arévalo vannoi virkavallan vieraiden valtojen edustajien edessä. Työsarkaa häneltä ei tule puuttumaan.

César Bernardo Arévalo de León on Montevideossa Uruguayssa 1958 syntynyt presidentti Juan José Arévalo Bermejon (1945–1951) poika. Guatemalan historian 52. perustuslaillinen presidentti on myös ensimmäinen aiemman presidentin poika, joka on valittu valtion korkeimpaan virkaan. Hänen isäänsä pidetään 17,1 miljoonan asukkaan maan ensimmäisenä vapaissa ja demokraattisissa vaaleissa valittuna valtiojohtajana. Guatemalan vuoden 1944 vallankumouksesta alkanut kymmenvuotiskausi merkitsi valtion modernisointia työväenluokan aseman parantamisesta käsin. Isä Arévalo laittoi kampoihin The United Fruit Companylle (Chiquita) ja yrityksen etuja häikäilemättömästi ajaneen suurlähettiläs Richard Pattersonin lahjontayrityksille. Hän perusti niin ikään Guatemalalaisen sosiaaliturvainstituutin (Instituto Guatemalteco de Seguridad Social – IGSS) 1946.

“Henkiseksi sosialistiksi” itsensä määritelleen Arévalon esikuva oli Franklin D. Roosevelt. Guatemalassa olosuhteet olivat varsin haastavat sillä kuuden vuoden aikana erinäisiä vallankaappauksia yritettiin yli 30 kertaa. Tähän verrattuna pojan kokema vaino oli pientä kiusantekoa. Isä Arévalo muistetaan niin ikään tuotteliaana kirjailijana, joka toimi maanpaossa viiden eri maan suurlähettiläänä. Poliittinen vaino johti myös siihen, että hänen poikansa syntyi Etelä-Amerikassa. Arévaloa vallassa seurasi Juan Jacobo Árbenz Guzmán (1951–1954). Kesäkuussa 1954 isänsä puolelta sveitsiläisiä sukujuuria omannut ”kansan sotilas” (Soldado del Pueblo) syöstiin vallasta Yhdysvaltojen ja banaaniyhtiön yhteistyöllä operaatiossa, jonka keskustiedustelupalvelu CIA (Central Intelligence Agency) tunsi koodinimellä PBSUCCESS. Guatemala oli siirtynyt sotilasdiktatuurien aikakauteen. Kyseistä kymmenvuotiskautta on kutsuttu Guatemalan kevääksi (Diez Años de Primavera). Siksi nyt puhutaan uudesta keväästä, joka pyrkii muuttamaan sen tavan, jolla maata on hallittu viime vuosikymmeninä.

Poika Bernardo Arévalo on isänsä tavoin sekä diplomaatti että kirjailija. Vuonna 2020 hänet valittiin Keski-Amerikan maan parlamenttiin. Bernardo valmistui sosiologiksi Israelissa, jossa hänen isänsä toimi suurlähettiläänä. Sen jälkeen Arévalo aloitti työnsä ulkoministeriössä 1980-luvulla. Hän toimi 1994–1995 varaulkoministerinä ja Espanjan suurlähettiläänä 1995–1996. Kaiken kaikkiaan ulkoministeriön tehtävissä vierähti 12 vuotta. Diplomaatin uran jälkeen Arévalo kouluttautui vielä filosofian ja sosiaaliantropologian tohtoriksi Hollannissa. 1999 Bernardo aloitti työt kansainvälisessä Sveitsissä päämajaansa pitävässä rauhan rakentamisen järjestössä Interpeacessa.

Joulukuuhun 2019 asti hän toimi johtavana rauhanrakentamisen neuvonantajana Interpeacen kansainvälisessä ryhmässä. Vuosina 2011–2013 hän vaikutti Interpeacen tutkimus- ja kehitystoiminnan apulaispääjohtajana. Vuosina 2005–2011 hän taas toimi YK:n projektipalvelutoimiston (The United Nations Office for Project Services – UNOPS) ja Interpeacen yhteisen ohjelman johtajana, mikä tuki muun muassa Israelin ja Palestiinan rauhanneuvotteluja. Aiemmin hän työskenteli Interpeacen Latinalaisen Amerikan aluetoimiston johtajana 1999–2005. Hänen uransa rauhan diplomaattina sai alkunsa 1996–1998, kun hän osallistui Guatemalan aseellisen konfliktin jälkeiseen vuoropuheluun joulukuussa 1996 tapahtuneen rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Marraskuussa 1960 alkanut Guatemalan sisällissota (guerra civil) tai sisäinen aseellinen konflikti (conflicto armado interno) kesti 36 vuotta.

Presidentiksi nyt nousevan sivistyneen ja kansanläheisen diplomaatin sekä yhden kauden kansanedustajan poliittinen ura sai alkunsa vuoden 2015 mielenosoituksista, jotka johtivat sosiaalidemokraattisen Siemenliikkeen perustamiseen, joka sai laillisen aseman 2018. Presidentinvaaleissa Arévalo joutui vanhan poliittisen eliitin hampaisiin, sillä hänen puolueensa väitettiin keränneen kannatuskortteihinsa kuolleiden nimiä. Mikä tahansa tekosyy yritettiin valjastaa kansan uurnilla ilmaiseman tahdon taivuttamiseksi.

Vaikeiden kuukausien ajan istuva presidentti Alejandro Giammattei Falla ajoi kaksilla rattailla, yritti esittää jokseenkin neutraalia. Hän ei puuttunut vainoon eikä toisaalta vaikeuttanut vallanvaihtoa. Hän maalasi itsestään kuvaa demokraattina ja perustuslain puolustajana, vaikka hänen nimeämänsä oikeusjärjestelmän edustajat ovat samanaikaisesti saaneet ahdistella Arévaloa kaikessa rauhassa. Muodollisesti oikeusviranomaiset ovat toki itsenäisiä laillisen vallan edustajia, vaikka liian usein poliitikot ja tuomarit puolustavatkin toinen toisiaan.

Deutsche Wellen (DW) haastattelussa Arévalo kiteytti jutun juonen tähän tapaan.

– Suunnilleen kahden viimeisen vuosikymmenen aikana kehittyi vallanpitäjien luokka, joka tulkitsi politiikan henkilökohtaisen rikastumisen lähteeksi. Se puolestaan johti korruptioon, hämäriin sopimuksiin, haamuvirkoihin, sukulaisten suosimiseen. Tämä tapa tehdä politiikkaa organisoitiin puolueista käsin. Niiden tavoite oli päästä valtaan ja saada haltuunsa julkiset resurssit. Sitten ne nimesivät juoksupoikia taatakseen korruption mahdollistumisen, ne loivat rankaisemattomuutta ja vainosivat kaikkia vastarinnan ääniä. Rikollinen politiikan tekemisen tapa pesiytyi valtion instituutioihin.

Nyt tarkoitus on kitkeä korruptio ja uudistaa instituutiot sekä mahdollistaa täten todellinen yhteiskunnallinen kehitys koko kansan hyväksi, aloittaa Guatemalan uusi poliittinen kevät. Kuten Arévalo ilmoitti jo ennen vallanvaihtoa, hänen ensimmäinen teko presidenttinä onkin pyytää valtakunnansyyttäjä Consuelo Porras huoneeseensa ja ilmoittaa, ettei hänen palveluksiaan tulla enää kaipaamaan.

Kireä tunnelma ja kiivaat kiistat

Eduskuntavaalit 25.6. voitti oikeistolainen vallasta väistynyt hallituspuolue Vamos, joka sai 15 prosentin kannatuksen. Kakkoseksi ylsi presidentinvaalit hävinneen Sandra Torres Casanovan UNE (Unidad Nacional de la Esperanza) 12,8 prosentilla. Arévalon Siemenliike (Movimiento Semilla) jäi kolmanneksi 11,7 prosentillaan. Parlamentin paikoista kamppaili 28 erilaista poliittista voimaa, joten 160-paikkaisen kongressin kokoonpanosta tuli hajanainen, koska lopulta 16 ryhmää sai edustajan sikäläiseen eduskuntaan. Vamos sai 39 paikkaa, UNE 28 ja Semilla 23 edustajaa. Keskustalainen Cabal sai parlamenttiin 18 edustajaansa sekä konservatiiviset vaaliliitossa olleet Valor ja Partido Unionista taas ylsivät yhdessä 12 edustajaan. Kristillisdemokraattinen Visión con Valores (VIVA) taas sai läpi 11 edustajaa. Oikeistonationalistinen Todos on sekin kuuden edustajan puolue. Uusi hallitus ei saanut vaaleissa enemmistöä lainsäätäjien keskuuteen, joten sen kyky ajaa läpi uudistuksia riippuu pitkälti sen neuvottelutaidoista sekä kansan tuesta. Kuitenkin myös laajat presidentin valtaoikeudet riittävät pitkälle uuden poliittisen kulttuurin rakentamisessa.

Kuukausia kestänyt poliittinen vaino ei näkynyt suoraan vanhan hallituksen tahtotilassa, joka järjesti noin 80 kokousta yhdessä uuden hallituksen kanssa vallanvaihdon takaamiseksi. Jo viikko ennen sunnuntain 14.1. seremonioita tiedettiin, että hajanaisen parlamentin puheenjohtajuutta (Junta Directiva del Congreso) tavoittelivat hallituspuolue Movimiento Semillan Samuel Pérez Álvarez ja oppositioksi jääneiden voimien (VamosValor-Unionista – VIVA – CabalTodos) kaksikko, jonka muodostivat entinen ulkoministeri Sandra Jovel Polanco (Valor) ja jo aikaisemmin kongressia johtanut Allan Rodríguez Reyes (Vamos). Pérezilla oli tiettävästi takanaan Semillan ja kymmenen Cabalin edustajan sekä kolmen VIVA:n edustajan ja viiden pienemmän ryhmän tuki eli yhteensä vain 49 ääntä.

Oppositiota taas tuki 71 edustajaa. Vaa’ankieliasemaan taas jäivät UNE, kaksi Valor-Unionistan edustajaa sekä neljä pienryhmää, joilla oli yhteensä 40 kansanedustajaa. Cabalin jakaantuneen ryhmän puolesta myös Julio Héctor Estrada Domínguezin nimi esiintyi kolmantena vaihtoehtona. 160 hengen yksikamarisessa lainsäädäntöelimessä puheenjohtajuus vaatii 81 kansanedustajan tukea. Neuvottelut enemmistöstä näyttivät kariutuivan, kun työnsä jättävä edellinen kongressi julisti Semillan 23 edustajaa ”itsenäisiksi” (independientes), eivätkä he siis voisi tavoitella puheenjohtajien ja sihteerien paikkoja tai sikäläisten valiokuntien (comisiones) johtopaikkoja. Se perusteli päätöstään tutun tuomarin Freddy Orellanan tuomiolla kyseisen poliittisen liikkeen väliaikaisesta jäädyttämisestä. Semillan lainoppineiden osasto laati suojelutoimenpiteen (amparo) eli päätöksen perumista vaatineen valituksen, jonka perustuslakituomioistuin hylkäsi samana päivänä 14.1., kun uuden parlamentin johdon kokoonpanoista tulisi äänestää. Rodríguez puolestaan luopui puheenjohtajuuden tavoittelusta ja Jovelista tuli opposition ainut vaihtoehto. Vasemmisto kertoi, että Jovelin tukemisesta tarjottiin suuria rahasummia. Oikeiston puolelta taas syytettiin Yhdysvaltojen painostavan ääniä Semillan ehdokkaalle. Kummastakaan väitteestä ei kuitenkaan ole tähän mennessä esitetty todisteita.

Eduskunnan juhlaistunnon (Sesión Solemne) tuli alkaa aamukahdeksalta, mutta sen alkamista siirrettiin tunnilla. Työnsä jättävän eduskunnan puheenjohtaja Shirley Rivera Zaldaña (Vamos) piti lyhyen jäähyväispuheen ja sen jälkeen muodostettiin valtakirjojen (credenciales) tarkastamisesta vastannut komitea (Comisión de Revisión de Credenciales). Tämän lyhytikäisen lautakunnan töitä johti jo hiljattain edesmenneen oikeistolaisen ryhmittymän (Frente de Convergencia Nacional – FCN-Nación) Javier Hernández Franco, mutta sen jäsenten valinnasta liikkui monenlaisia tietoja. Komissio kokoontui suljettujen ovien takana. Joukko kansanedustajia onnistui lopulta tunkeutumaan kokoustilaan samaan aikaan, kun liikehdintä kongressia ympäröivillä kaduilla kiihtyi. Poliisien ja mielenosoittajien kesken koettiin joitakin lieviä yhteenottoja, mutta huhut vallankaappauksen käynnistymisestä olivat astetta vakavampia. Jonkinasteinen kaaos pääsi irti niin kongressin sisällä kuin kaduillakin.

Kyseinen komissio kokousti yli kaksi tuntia. Puolen päivän jälkeen Semillan ja VOS-ryhmän jäsenet tunkeutuivat saliin turvamiesten estelyistä huolimatta saadakseen selvyyttä siihen, miksi rutiinitoimeenpiteen läpivieminen kesti niin kauan. VOS-ryhmän (Voluntad, Oportunidad y Solidaridad) Aldo Dávila Morales onnistui pääsemään sisään yhdessä muiden edustajien kanssa tähän salaiseen kokoukseen ja alkoi lähettää videokuvaa sieltä TikTok -tilinsä välityksellä. Riita lähti purkautumaan eri puolilla kongressia. Komissio vetäytyi tauolle. Sananvaihdon sävy koveni niin parlamentissa, kaduilla kuin medioissakin. Useat kommentaattorit häpesivät myös silmiä päästään tapahtumien vyöryssä, joiden he kokivat tahraavaan Guatemalan maineen maailmalla ”takapajuisena banaanivaltiona”.

Presidentin virkaanastujaisia juhlittiin Guatemalan samannimisen pääkaupungin keskustassa, jonka eri kulmissa kuultiin muun muassa garífuna-musiikkia, tz’utujilinkielistä räppiä ja kaqchikel-kansaan kuuluvan Sara Curruchich Cúmezin laulantaa ja myös marimbamusiikkia. Valtakirjojen tarkastamisen kiusallisen hitaan etenemisen vuoksi keskustan kulttuuritilaisuuksiin kokoontuneet Arévalon kannattajat alkoivat saapua kongressin ulkopuolelle painostamaan kansanedustajia tekemään työnsä. Huomattavan viiveen jälkeen Arévalo kertoi sosiaalisten verkostojensa välityksellä vannovansa virkavalansa kello 16, tunti alkuperäistä aikataulua myöhemmin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Väistyvän parlamentin tuli tarkastaa uusien kansaedustajien asiakirjat jo sunnuntaiaamuna, mutta maratonmaiseksi istunnoksi muuttunut rutiinitoimenpide kesti lopulta iltapäivään asti. Presidentin Movimiento Semilla julistettiin itsenäisten edustajien ryhmäksi eikä se saanut virallisen parlamenttiryhmän asemaa. Oman eduskuntaryhmän muodostamisen estäminen oli eräänlainen yritys häiritä uuden hallituksen toimintaa. Kiusanteko ei päättynyt vaaleihin, vaan se jatkui yhtäjaksoisena kesäkuun 2023 lopusta aina tammikuuhun asti. Siksi Semilla ei voi johtaa valiokuntia (comisiones) eikä osallistua eduskunnan puheenjohtajiston toimintaan. Toisaalta Semilla-liikkeen ja Cabalin yhteisehdokas, joka edustaa viimeksi mainittua ryhmää, taloustieteilijä ja 2016–2018 valtiovarainministerinä toiminut ja nyt kongressin puheenjohtajaksi pyrkinyt Julio Héctor Estrada julistettiin kelvottomaksi 12.1.2024 tehtyyn rikosilmoitukseen vedoten, vaikka kaikki muut 159 edustajaa saivat dokumenttien tarkastuksesta puhtaat paperit. Koska Semilla ei voi itse asettaa puheenjohtajaa ja sen yhteisehdokas hylättiin, kyseessä oli kahden tason isku uuden vasemmistohallituksen parlamentaarista edustajistoa vastaan. Vaikka oikeudenmukaisuus ei toteudu, Semillan sivuuttamisella on poliittisesti motivoitunut laillinen tuki, sillä Guatemalan perustuslakituomioistuin (Corte de Constitucionalidad) vahvisti sunnuntaina 14.1. aiemmat päätöksensä ja jäädytti 2018 perustetun puolueen poliittiset oikeudet. Sen sijaan Estradan poissulkeminen on ristiriidassa vaalilain kanssa, sillä parlamentti ei voi muuttaa vaalituloksia. Estradalle päätettiin antaa määräaika selvittää häneen kohdistuvien oletettujen rikossyytteiden tilanne.

Kansainvälisen yhteisö tuki kansanvallalle

24.8.2023 Amerikkojen välinen ihmisoikeustuomioistuin (Corte Interamericana de Derechos Humanos – CIDH) pyysi käynnistämään sarjan varatoimia Arévalon turvallisuuden takaamiseksi. Sen mukaan tietyt ”valtiolliset tahot” olivat käynnistäneet Colosio-suunnitelman (Plan Colosio) Arévalon hengen riistämiseksi. Nimi Colosio viittaa Meksikon presidenttiehdokas Luis Donaldo Colosion murhaan vuonna 1994. CIDH tosin viittasi myös toiseen suunnitelmaan, jota hautoivat rikollisjärjestöt.

Vaalien jälkeen Arévalo sai tukea niin kansalta, erinäisiltä järjestöiltä, yksityissektorilta ja kirkoltakin. Kansainvälisistä toimijoista YK ja Amerikkojen valtioiden järjestö (Organización de Estados Americanos – OEA) ja Yhdysvallat asettuivat tukemaan Arévalon valintaa. OEA myös turvasi vallanvaihdon neuvotteluja Guatemalaan lähettämiensä edustajiensa välityksellä. Eri maiden vaalitarkkailijat vahvistivat osaltaan, ettei minkäänlaisesta vaalivilpistä ollut todisteita. Myös parikymmentä Latinalaisen Amerikan ja Espanjan entistä presidenttiä pyysivät kunnioittamaan vaaliuurnien tahtoa. Samalla kannalla olivat myös Yhdysvaltojen kongressin kummatkin puolueet, jotka pyysivät pakotteita Guatemalan demokratiaa uhkaavia toimijoita vastaan. Myös EU päätti varmistaa demokratian toteutumisen Keski-Amerikassa ja sääsi pakotteista ennaltaehkäisevässä hengessä, ennen kuin mikään vallankaappaus ehti käynnistymään toden teolla.

EU nimesi vallankaappausyrityksen arkkitehdeiksi valtakunnansyyttäjä Consuelo Porras Arguetan, rankaisemattomuuden vastaisen erityissyyttäjä José Rafael Curruchiche Cuculin, tuomari Fredy Raúl Orellana Letonan, syyttäjä Cinthia Edelmira Monterroso Gómezin, syyttäjä Leonor Morales Lazon ja rikostutkinnasta vastaavan ministerin Ángel Pineda Ávilan, jotka kaikki olivat jo entuudestaan Yhdysvaltojen laatimalla korruptoituneiden ja epädemokraattisten toimijoiden listalla (Lista Engel). EU tuomitsi yksiselitteisesti syyttäjäviranomaisten perusteettomat hyökkäykset vaalituloksia vastaan ja nimesi ne vallankaappausyrityksiksi. Tällä kertaa kansainvälisen yhteisön toiminnasta ei jää paljon valitettavaa. Guatemalan demokratiaa on haluttu tukea varsin selvin sanankääntein.

Aiemmin muun muassa Bolivian vallankaappaukseen 2019 sekaantunut OEA:n Luis Almagro Lemes kutsui koolle Guatemalassa vierailemassa olleita valtionpäämiehiä, ulkoministereitä ja diplomaattisia edustajia, jotta nämä laativat yhteisen lausunnon kaaoksen keskellä. Noin viiden aikaan iltapäivällä Almagro luki tiedonannon, jossa pyydettiin kongressia kiirehtimään tehtävissään, jotta uusi presidentti voisi vihdoin vannoa virkavalansa. Videoidun viestin aikana Almagron vieressä seisoivat Costa Rican presidentti Rodrigo Chaves Robles, Paraguayn presidentti Santiago Peña Palacios, Belicen pääministeri Johnny Briceño, Meksikon ulkoministeri Alicia Bárcena Ibarra, Bolivian ulkoministeri Celinda Sosa Lunda, Chilen ulkoministeri Alberto van Klaveren Stork, Espanjan ulkoasioiden ministeri José Manuel Albares Bueno, Brasilian varapresidentti Geraldo Rodrigues de Alckmin Filho, Hondurasin ulkoministeri Eduardo Enrique Reina García, Dominikaanisen tasavallan ulkoministeri Roberto Álvarez Gil, Portugalin ulkoasioiden ministeri João Gomes Cravinho, Euroopan unionin korkea edustaja Josep Borrell Fontelles, Uruguayn ulkoministeriön alivaltiosihteeri Nicolás Albertoni Gómez ja Iberoamerikan kansakuntien yhteisön (Comunidad Iberoamericana de Naciones – CIN) pääsihteeri Andrés Allamand Zavala. Voimakkaimmat lausunnot kuultiin kuitenkin Hondurasin ja Kolumbian presidenteiltä sekä Espanjan pääministeriltä, joka ei ollut paikan päällä Guatemalassa.

Xiomara Castro Sarmiento totesi X-verkoston välityksellä:

– Keski-Amerikan integraatiojärjestelmän (Sistema para la Integración Centroamericana – SICA) puheenjohtajana esitän kiireellisen pyynnön Guatemalan eduskunnalle, jotta se täyttäisi perustuslaillisen tehtävänsä ja etenisi presidentti Bernardo Arévalo viran vannomiseen. Kansan ja Guatemalan valtion valtojen on tuettava presidentti Arévaloa.

Gustavo Petro Urrego oli astetta selväsanaisempi:

– Raportti Guatemalasta. Syyttäjä on toiminut vallankaappauksen järjestäjänä. Kongressi on vaikeuttanut vaaleissa valitun presidentin virkaanastumista. Perustuslakituomioistuin valmistautuu puolustamaan demokratiaa ja kansan ääniä.

– Guatemalan kansa on mennyt kaduille. Guatemalan lähitulevaisuus riippuu siitä. Perustuslakituomioistuin, oikeuslaitos ja kansa ovat nyt demokratian puolustajia. Nämä ovat opetuksia Kolumbian kansalle siitä, mitä Guatemalassa tapahtuu.

– Olen Ciudad Guatemalassa, Kolumbian valtuuskunta ei lähde ennen presidentti Arévalon virkaanastujaisia. Olemme menossa Miguel Ángel Asturiasin kansallisteatteriin, jossa presidentti Bernardo Arévalon on astuttava virkaan. Tarvittaessa matkaa Davosiin siirretään.

Espanjan pääministeri Pedro Sánchez Pérez-Castejón ilmaisi hänkin kansantahdon menevän politikoinnin edelle:

– Haluan ilmaista mitä voimakkaimman tukeni Guatemalan vaaleissa valitulle presidentille, Bernardo Arévalolle, hänen virkaanastujaispäivänään sekä myös Guatemalan demokratialle. Guatemalan kansan tahtoa, joka ilmaistiin vapaasti uurnilla, läpinäkyvässä vaaliprosessissa, on kunnioitettava.

Sopu löytyi illan edetessä

Vihdoin noin seitsemän aikaan illalla alun perin aamun muodollisuudeksi nähty tuskastuttava valtuuskirjojen tarkistamisen sotku oli vihdoin valmis. Vanha kongressi hyväksyi lautakunnan päätökset eikä sallinut Julio Héctor Estradan virkavalan vannomista eikä Semillan eduskuntaryhmän muodostamista. Työnsä tähän lopettanut eduskunta siis vaikeutti näin osaltaan uuden, Guatemalan demokratian kauden kymmenennen (X Legislatura), eduskunnan muodostamista. Kaikkiaan kongressin kokoonpano vaihtui radikaalisti, sillä sen 160 edustajasta 96 on uusia kansanedustajia. Uusien edustajien virkavalat vannottiin.

Kongressi asetti väliaikaisen keskustelulautakunnan (Junta Provisional de Debates), johon kuuluivat puheenjohtajana toiminut Joel Rubén Martínez Herrera ja sihteerit Luis Alberto Contreras Colindres ja José Inés Castillo Martínez. Pian syntyi kuitenkin uusi kiista, kun Martínez antoi puheenvuoron Todos-ryhmän edustajalle, vaikka Cabalin ja Semillan edustajat olivat jo aiemmin ehtineet pyytää puheenvuoroa. Todos-ryhmän tarkoituksena oli esittää hetimmiten esitys kongressin johtoryhmän (Junta Directiva del Congreso) luomiseksi, kun taas Semilla– ja Cabal-ryhmät aikoivat tehdä niin sanotun etuoikeutetun aloitteen (moción privilegiada) ja kumota valtakirjojen tarkastuskomission aiemmin hyväksymät päätökset. Semillan, Cabalin, VOS:in ja myös UNE-ryhmän vähemmistösiipi alkoivat kritisoida väliaikaista presidenttiä, kun taas Vamosin, Valorin ja Todoksen edustajat ryhtyivät tukemaan Martínezin toimintaa. Lopulta Martínez ei antanut periksi ja johtoryhmän valitsemisen vaalia jatkettiin.

Kun 159 parlamentaarikon virkavalat päästiin vihdoin vannomaan noin 19:30, puhkesi kongressissa pian uusi riita, kun Movimiento Semillan ei annettu käyttää puheenvuoroa ja se julistettiin itsenäisten ryhmäksi, joka jäisi ilman kaikkia johtotason nimityksiä. Noin 21:30 käytiin vihdoin puheenjohtajiston vaali. Alun perin uuden presidentin virkaanastujaisten tuli alkaa kello 15:00, mutta kongressin juhlaistunto jatkui yli iltakymmeneen asti. Aikanaan vuosina 2019–2022 maan nuorimpana puoluesihteerinä toiminut Semillan 31-vuotias Samuel Pérez Álvarez valittiin yllättäen puheenjohtajaksi 92 äänen turvin, vaikka muodollisesti ilman parlamenttiryhmää jäänyt hallituspuolue ei voinut esittää eduskunnan järjestyssääntöjen mukaisesti ehdokkaita puheenjohtajistoon. Näin ollen laillisuutta puolustamaan lähteneen korruptoituneen oikeiston parlamentaarisen sabotoinnin yritys epäonnistui. Nimitys ei ollutkaan laiton, sillä se saatettiin viedä läpi parlamentin laillisen toimivallan puitteissa, vaikka sen laittomuutta rakennettiin useiden oikeuslaitoksen viranomaisten toimesta aina kesäkuun 25. päivän vaaleista lähtien. Takkuisesti alkanut päivä kirkastui yötä kohden samaan tapaan kuin viime kesän apaattisesti alkaneet vaalit, jotka lopulta johtivat uurnilla saavutettuun suunnanmuutokseen presidentinvaalien toisella kierroksella 20.8.

Pérez Álvarezin kongressin presidentiksi valitsemisen jälkeen ja ennen uuden puheenjohtajiston virkavalojen vannomista esitettiin etuoikeutettu esitys tarkastuslautakunnan päätöksien kumoamisesta, mikä palautti hallituspuolue Semillan poliittiset oikeudet ja johti sen oman eduskuntaryhmän perustamiseen. Niin ikään kongressin 160. kansanedustaja, Cabalin Julio Héctor Estrada, vannoi vihdoin virkavalansa noin 22:15. Välittömästi tämän jälkeen Pérez ja hänen puheenjohtajistonsa vannoivat omat virkavalansa noin kello 22:30. Sen jälkeen pitkäksi venynyt juhlaistunto päätettiin tuntikaupalla aikataulusta myöhässä ja kongressiedustajat alkoivat siirtyä kohti Miguel Ángel Asturias -kulttuurikeskusta (Centro Cultural Miguel Ángel Asturias), joka tunnetaan myös kansallisteatterina. Siellä Efraín Recinos -salissa Arévalon oli määrä vannoa virkavalansa jo kolmen ja sitten neljän aikaan iltapäivällä. Varsinainen presidentin ja varapresidentin virkavalojen vannominen käynnistyi puolenyön aikaan yhdeksisen tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä.

Kuten sanottua, täpötäydessä teatterissa olivat paikalla Hondurasin ja Kolumbian presidenttien lisäksi Belicen pääministeri ja Brasilian varapresidentti. Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador aikoi olla paikalla, mutta perui Guatemalan vierailun työkiireisiin vedoten. Meksikoa tilaisuudessa edusti jo mainittu ulkoministeri Alicia Bárcena. López Obrador tosin kertoi seuranneensa Guatemalan tilannetta tiiviisti koko päivän ajan. Euroopan unionia Guatemalassa edusti EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja Euroopan komission varapuheenjohtaja Josep Borrell. Niin ikään Guatemalassa olivat Chilen presidentti Gabriel Boric Font ja Espanjan kuningas Felipe VI, vaikka kumpikaan ei jäänyt viivästyneeseen seremoniaan. Virkaanastujaiset väliin jättivät myös Paraguayn presidentti Santiago Peña Palacios ja Panaman presidentti Laurentino Cortizo Cohen. Lisäksi paikalla olivat muun muassa Ecuadorin, Perun, Portugalin, Kiinalle kuuluvan Taiwanin ja Dominikaanisen tasavallan ulkoministerit. Yhdysvalloilla oli Guatemalan vallanvaihdon tilaisuudessa kahdeksan hengen ryhmä, jota johti kehitysaputoimiston (United States Agency for International Development – USAID) Samantha Power. Kaikkiaan Guatemalan uuden presidentin virkaanastujaisiin osallistui lähetystö noin 60 eri maasta.

López Obrador kommentoi naapurimaan tapahtumia heti tuoreeltaan 15.1. omassa joka arkiaamun tiedotustilaisuudessaan (Conferencia de Prensa Matutina tai mañanera):

– Ensinnäkin haluan onnitella Guatemalan kansaa vielä kerran, koska eilen, jopa viiveestä huolimatta, oli mahdollista, että Bernardo Arévalo vannoi virkavalansa uutena presidenttinä, samoin kuin varapresidentti, ja kongressi koki muutoksen. Olen iloinen Bernardo Arévalon virkavalan vannomisesta, hän on nyt Guatemalan sisartasavaltamme presidentti. Todellakin, naapurit, ystävät, olemme erittäin onnellisia. Seurasin tilannetta puoleenyöhön asti, kunnes pian sen jälkeen hän vannoi valansa.

– Siinä oli kyseessä, sanotaanko, ilmeinen viivyttelytaktiikka. Luulen, että valmista tuli tänään kello 3:00 aamulla. Tietenkin ihmiset ovat hyvin onnellisia. Mutta oli nähtävissä vastarintaa, eikö niin.

– Toivon parasta Guatemalalle, presidentti Arévalolle. Ja totta kai aiomme tehdä yhteistyötä, aiomme parantaa yhteistyötä kaikilla osa-alueilla: taloudessa, sosiaalisissa kysymyksissä, kulttuurin suhteen, aivan kaikessa.

– Ja juhlimme, että tämä erittäin vaikea ja itse asiassa jopa häpeällinen koe läpäistiin, koska ei ole mahdollista järjestää vaalit, joissa tämä ehdokas voittaa 20 prosentin erolla ja että sitten aletaan asetella esteitä, jotta hän ei ottaisi vastaan kansan mandaattia. No se saatiin tehtyä.

Uuden hallituksen kokoonpano

Arévalon nimittämän hallituksen tai ministerineuvoston (Consejo de Ministros) jäsenistä neljä kuuluu Semilla-liikkeeseen, yksi Rigoberta Menchú Tumin perustamaan alkuperäiskansojen liikkeeseen (Movimiento Político WINAQ), puolustusministeri on sotilas ja loput kahdeksan jäsentä ovat itsenäisiä. 14 ministeristä kuusi on naisia, mikä on lajissaan uusi ennätys. Presidentin lisäksi hallitukseen kuuluu Semillan jäsen Karin Herrera Aguilar. 56-vuotias Herrera omaa biokemistin koulutuksen. Hänellä on myös maisterintutkinto ympäristötutkimuksesta ja yhdistetty valtiotieteiden sekä sosiologian tohtorintutkinto. Kahden pojan äiti on maan historian 18. varapresidentti ja vasta toinen virkaa hallussaan pitänyt nainen.

Huehuetenangosta kotoisin olevan tuomarin tytär Herrera oli 10-vuotias, kun hänen San Carlos de Guatemalan (USAC) yliopistossa opiskellut naapurinsa kidnapattiin. Myös vuonna 1985 Herreran puolisoaan etsinyt opettaja María del Rosario Godoy siepattiin ja murhattiin. Tutkijana ja professorina kolmisenkymmentä vuotta toiminut itsensä humanistiksi määrittelevä varapresidentti luopui peloistaan ja osallistui vuoden 2015 korruption vastaisiin mielenilmauksiin, joista myös Semilla sai alkunsa. Samana vuonna Herrera valittiin Guatemalan farmaseuttien ja kemistien korkeakoulun (Colegio de Farmacéuticos y Químicos de Guatemala – Cofaqui) edustajaksi San Carlosin yliopiston neuvostoon (Consejo Superior Universitario) vuosiksi 2015–2017.

Vuosina 2016–2018 hän toimi niin ikään Guatemalan biokemistien yhdistyksen (Asociación de Químicos Biólogos de Guatemala) puheenjohtajana. Myös 2016–2019 hän vaikutti Kemian ja biologian tutkimuslaitoksen (Instituto de Investigaciones Químicas y Biológicas – IIQB) johdossa. Vuosina 2021–2023 hän toimi Cofaquin johtokunnan varapuheenjohtajana. San Carlosin yliopiston opettajakollega ja kansanedustaja Román Castellanos Caal kutsui Herreran osallistumaan naisten kesken käytyyn varapresidenttikisaan, johon haettiin tahrattoman ammatillisen uran ja maineen omanneita, Semillan arvot jakavia ja yhteistyökykyisiä henkilöitä. 22.1.2023 nousu valtakunnan politiikkaan alkoi kirkastua, kun Karin Herrera valittiinkin Arévalon rinnalle varapresidenttiehdokkaaksi.

Sisäministerin ja pääministerin tehtäviä yhdisteleväksi hallituksen johtohahmoksi (Ministro de Gobernación) nousee Francisco Jiménez Irungaray, joka toimi samassa virassa jo aiemmin kuuden kuukauden ajan Álvaro Colom Caballerosin presidenttikaudella 2008–2012. Filosofian tohtori Jiménez toimi Colomin kaudella myös Kansallisen turvallisuusneuvoston teknisen sihteeristön koordinaattorina (Coordinador de la Secretaría Técnica del Consejo Nacional de Seguridad) vuosien 2008 ja 2011 välillä. Hän työskenteli Arévalon kanssa jo vuonna 2017 Guatemalan rauhanprosessin päivittämisen (Resignificando los Acuerdos de Paz) parissa.

Ulkoministerinä Arévalon hallituksessa toimii Carlos Ramiro Martínez Alvarado, joka on ehtinyt toimia ulkoministeriön alivaltiosihteerinä neljässä eri hallituksessa 1994–1995, 2004–2006, 2015–2017 ja 2020–2022. Arévaloon hän tutustui jo ensimmäisellä ulkoministeriön työrupeamallaan, sillä myös nykyinen presidentti toimi tuolloin yhtenä ulkoministeriön alivaltiosihteerinä. Pitkän linjan diplomaatti Martínez on toiminut myös Argentiinan ja Paraguayn suurlähettiläänä sekä Guatemalan YK:n edustajana. Alustavan hallitusohjelman laatinut Semillan perustajajäsen ja viime vaaleissa kongressiedustajaksi valittu Jonathan Menkos Zeissig ottaa hoidettavakseen valtiovarainministerin salkun. 48-vuotias hallinnon ja julkisen politiikan maisteri toimi Keski-Amerikan verotutkimuslaitoksen (Instituto Centroamericano de Estudios Fiscales – ICEFI) johdossa vuosina 2012–2022.

Opetusministerinä tällä hallituskaudella toimii kirjailijana, opettajien kouluttajana ja kaksikielisen lukutaidon edistäjänä kunnostautunut Anabella Giracca Méndez. Työ- ja sosiaaliministerinä uudessa hallituksessa nähdään puolestaan WINAQ:in ihmisoikeuksiin erikoistunut Miriam Roquel Chávez. Kaikilta hallituksen ministereiltä löytyy yksi tai useampi korkeakoulututkinto. Ministerien nimet julkaistiin 8.1. ja heidän virkavalansa vannottiin 15.1.

Työtä, hyvinvointia ja infrastruktuuria

Movimiento Semilla määrittelee itsensä ideologian sijaan käytännönläheisten päämäärien eli demokratian ja oikeusvaltion vahvistamisen, instituutioiden korruptiosta puhdistamisen, tasavertaisuutta tukevan julkisen hallinnon, kulttuurien moninaisuuden tukemisen, humanistisen talouden luomisen ja luonnon sekä yhteisen kulttuuriperinnön kunnioittamisen tavoitteiden kautta. Elämisen edellytyksiä pyritään parantamaan oikeuspohjaisella lähestymistavalla, mikä tarkoittaa panostuksia koulutuksen saavutettavuuden ja laadun lisäämiseen sekä alkuperäiskansojen yhteisöjen kieleen ja kulttuuriin. Muun muassa uusia luokkatiloja rakennetaan 70 000. Toisaalta tarkoitus on luoda ilmainen ja kattava julkinen terveydenhuolto. Myöskään panostuksia asumiseen ja perustavanlaatuisen infrastruktuuriin, tieverkostoihin, satamiin, lentokenttiin, vedensaantiin ja viemäriverkostoon ei unohdeta. Lisäksi Guatemalan pääkaupunkiin aiotaan rakentaa oma kuuden kilometrin pituinen metrolinja. Niin ikään päivähoitoa on määrä lisätä luomalla tarhaverkosto noin 350 000 lapselle.

Etenkin pienten- ja keskisuurten yrittäjien sekä maatalouden toimijoiden tuotantoa aiotaan tukea. Innovaatioita ja teollisuuden kehitystä halutaan puolestaan tukea omalla uudella rahastolla. Työllisyyttä ruokitaan tarjoamalla väliaikaista työtä miljoonalle hengelle niiden neljän kuukauden aikana, kun työt maataloudessa loppuvat. Töitä on luvassa etenkin asuntojen kohentamisen, metsittämisen, teiden tekemisen ja veden infrastruktuurin parissa. Sosiaaliturvan suhteen huomio kiinnittyy etenkin köyhimpiin lapsiperheisiin ja kansaneläkkeisiin. Turvallisuutta tuetaan panostuksilla alan instituutioihin ja kansalliseen poliisiin sekä tiedustelutoimintaan ja rikostutkintaan. Esimerkiksi uusia poliiseja koulutetaan ja palkataan 12 000. Vankiloiden hallinto on tarkoitus uudistaa. Meren, maan ja ilmatilan valvontaa lisätään.

Suhdetta luontoon koetetaan muuttaa resurssien haalimisesta kohti luontoa uudistavaa ja puhdasta kiertotaloutta, joka loisi toimeentulon edellytyksiä sen läheisyydessä eläville yhteisöille. Uusia metsäalueita suojelun piiriin nostetaan 700 000 hehtaarin verran, mutta myös metsien sertifiointia ja hiilijalanjäljen vähentämiseen tähtääviä toimia kuten päästötukia (bonos de carbono) johdetaan valtion voimin, mutta rahoitetaan myös kansainvälisin ja yksityisin varoin. Siirtolaisoikeuksia parannetaan taas luomalla maan ulkopuolella asuville kansalaisille oma 25. vaalipiiri, jotta he voivat valita omat edustajansa parlamenttiin. Toisaalta ulkomaiden konsulipalveluiden rahoitus tuplataan.

Julkisen hallinnon toimivuutta ja läpinäkyvyyttä halutaan vahvistaa erityisellä korruption kitkemiseen keskittyvällä järjestelmällä. Koulutuksen, terveydenhuollon, kansallisen kehityksen, ympäristön ja perustuslaillisen vuoropuhelun teemojen ympärille aiotaan luoda laajat yhteistyösopimukset. Ohjelman ydin on valjastaa valtio palvelemaan kansan tarpeita ja hyvän elämän edellytyksiä, rakentaa demokraattinen oikeusvaltio kaikille, moniarvoinen, yhtenäinen ja osallisuuden mahdollistava kansakunta, jonka talous olisi ihmisten hyvinvoinnin takaamisen väline. Koko 64 sivun hallitusohjelmaan voi tutustua täällä. Myös Nodal on tehnyt erinomaisen tiivistelmän hallitusohjelman sisällöstä.

Uusi tietoisuus ja muutoksen mahdollisuus

Kun Arévalo vihdoin pääsi ääneen ensimmäisen kerran presidenttinä oli kello jo 0:36. Uusi politiikan kevään Guatemalaan palauttanut valtiojohtaja puhui noin 28 minuutin verran. Puheen kokonaisuudessaan voi lukea täältä.

– Minulle on suuri kunnia ottaa vastaan tämä korkea vastuu, mikä osoittaa, että demokratiallamme on tarvittava voima luoda vastarintaa, ja että voimme muuttaa Guatemalan poliittista maisemaa yhtenäisyyden ja luottamuksen avulla. Tämä hetki ei edusta vain henkilökohtaista saavutusta, vaan varmaa askelta kohti tulevaisuutta, jossa kansalaisten osallistuminen ja myönteinen muutos vallitsevat.

– Tämä kunnia nousee siitä toiveikkaan ja vilpittömän luottamuksen hedelmästä, jonka miljoonat guatemalalaiset ovat luoneet panemalla uskonsa yhteiseen projektiimme. Lisäksi se heijastaa maamme laajojen enemmistöjen uskoa kykyymme voittaa haasteet ja edetä kohti lupaavampaa tulevaisuutta. Se on sitoumus, jonka otamme vastaan nöyrästi ja päättäväisesti, tietoisina Guatemalan yhteisen hyvinvoinnin ja vaurauden puolesta työskentelemisen vastuusta.

– Guatemalan kansa on osoittanut viisautensa, ja perustavanlaatuiset instituutiot, kuten korkein vaalituomioistuin ja perustuslakituomioistuin, ovat suojelleet guatemalalaisten suvereenia halua elää demokratiassa. Maailman demokraattisten kansojen tuki on ollut ratkaisevan tärkeää, sillä se on antanut meille mahdollisuuden olla täällä tänään ja suonut minulle mahdollisuuden vahvistaa ensimmäisen suuri lupauksemme: ei koskaan enää autoritaarisuutta. Emme koskaan tule sallimaan väkivallan käyttöä keinona ajaa poliittisia tavoitteita tai säilyttää etuoikeuksia. Emme tule suvaitsemaan suvaitsemattomuutta ja mielivaltaisuutta. Emme tule hyväksymään instituutioidemme taipumista korruption ja rankaisemattomuuden edessä.

– Haluan suunnata kiitollisuuteni erityisesti niille, jotka ovat johtaneet meidät tähän merkittävään hetkeen. Kiitos Guatemalan nuorille, jotka eivät menettäneet toivoaan, että voin puhua teille tänään tältä lavalta. Kiitos perheille, jotka uskoivat erilaiseen tulevaisuuteen eivätkä antaneet periksi väärälle tiedolle ja valheille. Kiitos neljälle kansalle, joilta opin jatkuvasti ja joita arvostan joka päivä ja jotka ovat tietoisia historiallisista veloista, jotka meidän on maksettava. Kiitos kaikille, jotka päättivät valita Guatemalan muutoksen tien.

– Jotta voimme kunnioittaa menneisyyttämme, arvostaa saavutuksiamme ja viedä maamme kohti edistystä, on välttämätöntä vaalia yhtenäisyyttä ja harmoniaa. On aika lähteä yhtenäisyyden, vuoropuhelun ja rauhan polulle. Meillä on historiallinen tilaisuus lopettaa vuosikymmeniä kestänyt sosiaalinen laiminlyönti ja instituutioiden rappeutuminen. Meidän on saatava takaisin tuo visio ja nuo periaatteet, joista me kansakuntana sovimme rauhanprosessin ja sen sopimusten puitteissa, jotka vastuuton ja pinnallinen poliittinen luokka on riistänyt meiltä pois viime vuosikymmeninä. Emme voi jättää käyttämättä tätä tilaisuutta. On ratkaisevan tärkeää työskennellä yhdessä yhteistuumin ja sopusointuisesti ihmistemme elämänlaadun parantamiseksi.

– Poliittinen kriisi, josta olemme toipumassa, tarjoaa meille ainutlaatuisen mahdollisuuden rakentaa vankka ja terve demokraattinen institutionaalisuus tämän korruption muurin raunioille, joita alamme repiä alas yksi kerrallaan, tiili tiileltä. Olemme historiallisten mittasuhteiden kriittisessä pisteessä, ja se vastuullisuus, jolla toimimme tänään, määrittää yhteiskuntamme suunnan, ja sen seuraukset kestävät sukupolvien ajan.

– Me teemme tänään historiaa kansakuntana. Meillä on suunnitelma vastata tähän kutsuun. Ehdotuksemme kiteytyy yksinkertaiseen kaavaan: demokratiaa ei voi olla olemassa ilman sosiaalista oikeudenmukaisuutta eikä sosiaalista oikeudenmukaisuutta voi olla ilman demokratiaa. Yksinkertaisuudestaan huolimatta tämä malli on ollut näkyvästi poissa valtionhallinnosta suuren osan historiastamme.

– Emme tee lupauksia pelkkien teoreettisten lausumien perusteella, vaan viittaamme konkreettisiin saavutuksiin, jotka mahdollistuvat, kun valtio kantaa vihdoin historiallisen vastuunsa kehityksen ohjaamisesta.

Arévalo mainitsi lukuisat Semillan ohjelmasta tutut parannuskohteet kuten terveydenhuollon, koulutuksen, erinäiset hankkeet ja totesi: ”Luomme perustan olennaiselle infrastruktuurille, joka lujittaa inhimillistä kehitystä Guatemalassa.” Hän myös viittasi tuotannon vauhdittamiseen, etenkin maaseudulla ja pieni- ja keskisuurissa yrityksissä, sekä ulkomaisiin investointeihin, joiden on sopeuduttava uusien aikojen eettisiin vaatimuksiin, mutta jotka voivat parantaa teollisuuden rakenteita. Myös osuuskuntatoimintaan ja työhön perehdyttämiseen tullaan panostamaan. Myöskään luonto-, energia- ja turvallisuusteemoja ei unohdettu.

– Jatkamme työskentelyä käyttämällä vuoropuhelua keskeisenä työkaluna oikeudenmukaisemman ja vauraamman tulevaisuuden rakentamiseksi kaikille. Hallituksenvaihdoksen valmistelemisesta lähtien olemme painottaneet erityisesti avoimien ja pysyvien kommunikaatiokanavien ylläpitämisen tärkeyttä yhteiskunnan eri sektoreiden kanssa. Ymmärrämme, ettei vuoropuhelu ole vain toimiva keino ymmärtää väestön tarpeita ja toiveita, vaan myös olennainen tapa lujittaa läheisyyttä ja yhteistyötä kaikkien kansalaisten kanssa. Tämä jatkuva sitoutuminen vuoropuheluun kuvastaa vakaustamme, että kuuntelemalla ja ymmärtämällä erilaisia näkökulmia voimme rakentaa osallistavampaa ja tuloksellisempaa politiikkaa, josta on hyötyä kaikille.

– Tunnustamme, kuten jo mainitsin, valtion historiallisen velan alkuperäiskansoille ja aiomme harjoittaa kunnioittavaa vuoropuhelua tasa-arvoisin ehdoin tämän enemmistön kanssa, joka on jätetty järjestelmällisesti huomiotta aina tähän päivään asti. Pyrimme tekemään heistä osallistujia ja avunsaajia tuossa kehityksessä, joka on kielletty heiltä vuosisatojen ajan.

– Kriittisin ja kiireellisin haaste on epäilemättä ilmastonmuutos. Elämme yhdellä niistä alueista, jotka ovat alttiimpia tämän eksistentiaalisen uhan vaikutuksille. Hallitukseni toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sopeutuakseen näihin haasteisiin. Kehotamme kansainvälisiä liittolaisiamme kantamaan asianmukaiset vastuunsa ilmastonmuutoksen lieventämiseksi.

– Minun on kohdattava eräs monimutkainen ongelma, joka koskettaa erittäin läheisesti sydäntäni ja miljoonien guatemalalaisten ja keskiamerikkalaisten sydämiä: taloudelliset olosuhteet, ympäristökatastrofi ja päivittäinen turvattomuus ovat johtaneet miljoonien perheiden kodistaan lähtemiseen tällä alueella ja koko maanosassa. Hallitukseni sitoutuu kohtelemaan alueemme kautta kulkevia siirtolaisia ihmisarvoisesti, kunnioittavasti ja myötätuntoisesti. Vaadimme, että guatemalalaisia siirtolaisia kohdellaan samaan tapaan ulkomailla.

– Maailmalla eletään autoritaarisuuden aaltoa, koetaan suvaitsemattomuuden leviämistä ja erimielisyyden rajoittamispyrkimyksiä. Kohtaamme uusia autoritaarisia ilmiöitä, kuten valtion instituutioiden korruptoitunut haltuunotto rikollisryhmien toimesta, jotka käyttävät hyväkseen demokraattista vaikutelmaa pettääkseen vapauden, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja veljeyden periaatteet.

– Tämä on taistelu, jonka kohtaamme Guatemalassa, ja muualla Keski-Amerikassa sekä muualla maailmassa käydään taisteluita autoritaarisuuden uusia ja vanhoja muotoja vastaan, jotka rajoittavat kansojen pyrkimyksiä ja pettävät niiden itsemääräysvallan. Olen ylpeä voidessani todeta, että Guatemalan kansa tarjoaa parhaillaan maailmanlaajuiselle yhteisölle odottamattoman esimerkin demokraattisesta vakaumuksestaan ja vahvuudestaan.

– Kaikilla maailman kansoilla on yhteinen kohtalo ihmislajina. Demokratian turvaaminen, puolustaminen ja vahvistaminen täällä on yhtä tärkeää kuin missä tahansa muualla maailmassa. Guatemala tekee oman osansa. Älkää jättäkö meitä yksin. Emme tule antamaan periksi.

– Viemme päätökseen yhden tuskallisen kriisin ja epävarmuuden kauden avataksemme tien Guatemalan aamunkoitolle, erityisesti niille miljoonille ihmisille, jotka eivät voineet olla läsnä tänään tässä teatterissa.

– Ilmaisen kiitollisuuteni alkuperäiskansojen johtajille heidän rohkeasta taistelustaan demokratian puolesta ja heidän merkittävästä roolistaan neljän kansan liikehdinnässä demokratian puolustamiseksi.

– Tänään suurenmoisen kansakuntamme muodostavat moninaiset kansat ovat kulkeneet eteenpäin kantaen mukanaan arvokkuuden ja vapauden soihtua, jonka säteet ovat valaisseet koko maailman. Tämä sukupolvi on noussut esimerkiksi ihmisarvosta ja päättäväisyydestä seuraaville sukupolville.

– Voimme katsoa tulevaisuuteen vain myönteisyyden, toivon ja uskon varassa. Neljästä kansasta koostuvalla kansakunnallamme on edessään poikkeuksellinen ja odottamaton mahdollisuus muuttaa historiamme kulkua. Käyttäkäämme hyväksemme tuo mahdollisuus.

– Ja niin, eläköön Guatemala!

Vielä aamukolmen jälkeen varapresidentti Herrera puhui 12 minuuttia ja sitten Arévalo piti vielä toisen puolen tunnin puheen Kansallisen kulttuuripalatsin (Palacio Nacional de la Cultura) parvekkeelta niille tuhansille guatemalalaisille, jotka olivat odottaneet tuota hetkeä koko pitkän päivän ja yön Ciudad de Guatemalan Keskuspuistossa (Parque Central). ”Miljoonat valot on syttyneet keskelle pitkää yötämme ja ne valaisevat meitä. Kevät laulaa”, kirjailija Carolina Escobar Sartin ääni kulki maan suurimman torin yllä aamuyössä vain hetkiä ennen seremonioiden alkua. Sitten huomio kiinnitettiin neljään henkilöön, jotka edustivat neljää kansaa. Sitten kukin sanoi kielellään viestin, joka viittasi uuteen yhtenäisyyden ja toivon hallitukseen. Sen jälkeen, ikään kuin uuden vuoden juhlassa tai jonkun konsertin päättyessä, alkoi pyrotekniikka sylkeä tulta taivaalle, jossa ilotulitteiden rinnalla risteilivät myös erinäiset valot.

Kyynelehtivät, iloiset ja väsyneet, mutta voimakkaasti hurraavat kansalaiset kohdistivat katseensa ylös parvekkeelle, josta Karin Herrera aloitti aamuyön tilaisuuden, niin sanotut ”kansan virkaanastujaiset” (Toma de Posesión del Pueblo).

– Hyvää huomenta, tervetuloa kansan virkaanastujaisiin. Tervehdin teitä tältä aukiolta, samasta paikasta, jossa olemme vuosia ilmaisseet haluavamme hallituksen, joka välittäisi ihmisistään.

– Tänään puhun teille varapresidenttinä, jonka selkeänä tarkoituksena on olla osa muutoksen hallitusta. En aio olla tyytyväinen ennen kuin sanotaan Guatemalassa nähtävän enemmän oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja enemmän mahdollisuuksia.

– He halusivat meidän pelkäävän viimeiseen päivään asti, mutta ainoa asia, jonka näen täällä, on rohkeus.

Arévalo nousi ääneen ja viittasi vaikeiden vaiheiden voittamiseen:

– Guatemalan kansa, tällä ratkaisevalla hetkellä, kyllä se oli mahdollista! Se oli mahdollista! Se oli mahdollista!

Kansalaiset huusivat niin ikään ”sí se pudo, sí se pudo”. Läpi koko puheen kansa huusi yhteen ääneen ”viva Arévalo.”.

– Haluan jakaa kanssanne varmuuden siitä, että yhden kauden loppuminen ei merkitse muuta kuin toisen alkua, mikä voi tuntua yksinkertaisesti poliittisen prosessin ja instituutioiden muodollisuuksien muutoksilta. Todellisuudessa se on kuitenkin lähtölaukaus muutokselle, joka on alkanut meissä jokaisessa.

– Me kaikki aloitamme tämän ajanjakson suunnattomalla uskolla tulevaisuuteen, koska avaamme polkuja tälle tulevaisuudelle, joka odottaa meitä. Emme voi kuitenkaan rajoittua haaveilemaan tulevaisuudesta tai takertumaan menneisyyteen, meidän on otettava vastuu nykyisyydestä. Tänään Guatemalan nykyhetki tuo meille valtavia haasteita, joita emme voi sivuuttaa, ne on kohdattava silmästä silmään.

– Meidän on ylitettävä huomattavia esteitä vapauttaaksemme valtion niiden käsistä, jotka ovat valloittaneet sen käyttääkseen sitä omana ryöstösaaliinaan. Ei enää korruptoituneita poliitikkoja! Ei enää korruptiota!

Myös Odilia Domingo, mam-kansaan kuuluva nainen, joka matkusti lähes kuusi tuntia San Miguel Ixtahuacánista, San Marcosin maakunnasta, seurasi tarkkaavaisesti kaikkea, mitä näytöillä tapahtui. Hän totesi Plaza Públican haastattelussa: ”Olen erittäin innoissani, en ollut elänyt mitään tällaista, toistaiseksi tämä on ensimmäinen kokemukseni pääkaupungissa käymisestä. – Hylkäsin mieheni ja lapseni, koska haluan Guatemalan kukoistavan, jotta kevät koittaisi”, hän sanoi naurahtaen.

Hän kertoo lisäksi olleensa alussa surullinen ja pettynyt: ”En pitänyt tavasta, jolla prosessia hoidettiin, mutta luojan kiitos kaikki ratkesi. Olemme täällä, kunnes näemme presidentin vannoneen virkavalansa ja täyttävän sanansa. Sitä me San Marcosin mam-kansan edustajat haluamme.”

Haasteet eivät pääty – työt alkavat

Keskiviikkona 17.1. Yhdysvallat ilmoitti määränneensä Guatemalan väistyneelle presidentille Alejandro Giammatteille ja hänen kolmelle lapselleen Marcelalle, Estéfanolle ja Alejandrolle pakotteita, jotka rajoittavat heidän pääsyään kyseisen maan alueelle. Perusteeksi kerrottiin ”osallistuminen merkittävään korruptioon”. Pohjoisen suurvallan viranomaisilla on uskottavia tietoja, jotka kertovat Giammattein vastaanottaneen lahjuksia, jotka vaikuttivat hänen työhönsä presidenttinä ja heikensivät sekä oikeusvaltiota että hallinnon läpinäkyvyyttä. Viimeisen kolmen vuoden aikana Yhdysvallat on asettanut vastaavia sanktioita noin 400 Guatemalan kansalaiselle, jotka ovat sekaantuneet korruptioon tai juonineet demokratiaa vastaan. Kuitenkin käytännössä Keski-Amerikan parlamenttiin (Parlamento Centroamericano – Parlacen) siirtynyt entinen presidentti nauttii uuden virkansa vuoksi yhä laillisesta syytesuojasta.

Guatemalan perustuslain mukaisesti sekä virkansa jättävä presidentti että varapresidentti siirtyvät kummatkin aina automaattisesti Parlacenin jäseniksi uudelle nelivuotiskaudelle. Giammattei lupasi presidenttikautensa alussa poistaa tämän huonon tavan, mutta petti lupauksensa monien muiden tyhjien sanojensa tapaan. Vallasta pois pulahtanut presidentti lintsasi myös virkaanastujaiset. Hän lähetti henkilökohtaisen sihteerinsä välityksellä Arévalolle presidentin nauhan, rintamerkin ja kaulakorun. Kyseessä oli ensimmäinen kerta sitten vuosina 1984–1986 tapahtuneen demokratiaan palaamisen jälkeen, kun istuva presidentti ei ole läsnä vallanvaihdon seremonioissa. Häntä virkaanastujaisissa edusti varapresidentti Guillermo Castillo Reyes.

Kiitos siitä, että Arévalon hallitus saattoi lopulta nousta valtaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 15.1. yhdeksisen tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä kuuluu Guatemalan kansalle ja kansainväliselle yhteisölle, mutta ennen kaikkea siitä on syytä kiittää alkuperäiskansojen kollektiivista ja rauhanomaista vastarintaa. Korruptoituneiden toimijoiden laillisiksi naamioidut ansat laukaistiin ja salaliitot purettiin pala palalta ennen kaikkea periksi antamattoman 105 päivään kestäneen Totonicapánin 48 kantonin – tai k’iche’-kansan yhteisöneuvoston – maan pääkaupunkiin perustaman leirin vuoksi. 48 yhteisön puheenjohtajan Luis Pacheco Gutiérrezin mukaan vastarinta jatkuisi niin kauan ”kunnes saavutamme tavoitteemme, korruptoituneiden eroamisen ja kansan antamien äänien kunnioittamisen”. Pitkään alistettuna ja unohdettuna elänyt Guatemala johti yhteiskunnan 25 päivän yleislakkoon (Paro Nacional) ja ainakin 170 tiesulkuun 2.–27.10.2023, vaikka yhteinen vastarinta kaqchikel-kansan Sololán kunnan neuvostojen kanssa jatkui vielä senkin jälkeen.

Aikanaan 1980-luvulla kokonaisten kylien tuhoamiskampanjoiden uhreiksi joutuneet mayojen jälkeläiset muuttuivat näkyviksi kansanvallan puolustajiksi. Kansanmurhasta ja vuosisatoja kestäneestä kolonialismista selvinneet yhä elävät kulttuurit laittoivat peliin henkensä ja vähäiset varansa, esimerkillään ne onnistuivat innostamaan mukaan myös kaikenlaisia kansalaisia, opiskelijoita, ammattiliittojen jäseniä, kauppiaita, yrittäjiä ja jopa keskiluokan edustajia. Siksi Guatemala ei enää palaa entiselleen: autoritarismin, tyrannian ja korruption muurit ovat murtuneet tietoisen kansan uurnilla ja kaduilla käymien taisteluiden tuloksena. Esimerkkiä on samalla tullut annettua myös muille maailman maille.

Yleisen syyttäjänviraston (Ministerio Público) eteen kiinnitetyssä jo poistetussa muistolaatassa luki: ”2.10.2023–15.1.2024 tällä paikalla olivat seitsemän alkuperäiskansaa, jotka kutsuivat koolle ja joita johtivat Totonicapánin 48 kantonin viranomaiset. Mukaan liittyi muita alkuperäiskansoja, mestitsikansoja, guatemalalaisia yhteisöjä ulkomailta, useista maista ja maan eri sektoreista käsin, puolustaakseen demokratiaa ja guatemalalaisten ääniä.” 16.1. Kaminal Juyún muinaisessa seremoniakeskuksessa Arévalo ja Herrera saivat 22 mayakansan, xinka- ja garífuna-kansojen ja heidän esi-isiensä siunauksen työlleen maan johdossa ajq’ij-henkioppailta pyhän tulen ympärillä.

Uuden hallituksen työsarka on alkanut voitokkaasti, koska esteet valtaanpääsylle on voitettu niin hallituksen kuin kongressinkin osalta, mutta vaikeudet eivät tietysti lopu tähän. Yleinen syyttäjä ja oikeuden ajojahtia Arévaloa sekä Semillaa vastaan ajanut yleinen syyttäjä Consuelo Porras kieltäytyy antamasta uudelle presidentille selontekoa syyttäjän toimista, ei halua tavata valtiojohtajaa ja aikoo pitäytyä virassaan kansan enemmistön kielteisestä suhtautumisesta huolimatta. Järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption raportointiprojektin (Organized Crime and Corruption Reporting Project – OCCRP) vuoden 2023 korruptoineimmaksi henkilöksi valitsema Porras aikoo pysyä valtakunnan ylimpänä syyttäjänä vuoteen 2026 asti. 70-vuotias Porras vastasi Arévalon 18. päivä lähettämään kirjeeseen videoviestillä, jossa hän korosti syyttäjänviraston olevan itsenäinen toimija ja pyysi presidenttiä kunnioittamaan perustuslakia. Mainittakoon vielä, että 29.1. Porras osallistui hallituksen ministerineuvoston kokoukseen, mutta lähti siitä pois kesken kaiken. Kahden eri vallan edustajan tukkanuottasilla olo jatkuu siis edelleen.

Toisaalta perustuslakituomioistuin hylkäsi 17.1. kongressin puheenjohtajiston vaalin laillisuuspykäliin vedoten ja pyysi kongressia uusimaan sen. 19.1. parlamentin uudeksi puheenjohtajaksi valittiinkin Semillan, UNE:n ja Cabalin vähemmistösiipien sekä pienryhmien muodostaman liittoutuman 115 äänen turvin oikeistolaisen kahden kansanedustajan eli Sinisen puolueen (Partido Azul) Nery Ramos y Ramos, joka toimi kansallisen poliisin (Policía Nacional Civil) päällikkönä vuosina 2015–2018. Yhdeksän hengen puheenjohtajistoon ja sihteeristöön kuuluu kaikkiaan kahdeksan eri poliittisen ryhmän edustajia. Myös presidentinkansliasta on löydetty mikrofoneja ja vakoilulaitteistoa, kuten Arévalo kertoi 24.1. pitämässään tiedotustilaisuudessa. Kuuntelulaitteistoa löydettiin lisäksi viestintä-, infrastruktuuri- ja asuntoministeri Jazmín de la Vega Espinoza de Furlánin autosta. Tämän vuoksi kaikki hallituksen toimitilat tarkastetaan huolellisesti. Guatemalan kevät on joka tapauksessa alkanut uudelleen pitkän sysimustan talvikauden jälkeen.

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Guatevisión, Prensa Libre, Nodal, Punto de Referencia, El Faro, Plaza Pública, Agencia Ocote, Soy 502, La Hora, Prensa Comunitaria, La Jornada, BBC News Mundo, France 24, Deutsche Welle, Swissinfo, Agencia Guatemalteca de Noticias, etc.

Miamissa 1987 syntynyt Daniel Roy-Gilchrist Noboa Azín, 35-vuotias yrittäjä, on voittanut Ecuadorin aikaistetut presidentinvaalit 51,8 prosentilla. Daniel Noboan isä Álvaro Fernando Noboa Pontón on 18,3 miljoonan asukkaan maan rikkain mies, joka pyrki viidesti presidentiksi 1998–2013. Pojalta, joka omaa sekä yrityshallinnon että julkisen hallinnon Yhdysvalloissa suoritetut maisterintutkinnot, temppu onnistui heti ensimmäisellä kerralla ja vielä ennenaikaisesti, sillä karismaattinen keskustalainen poliitikko aikoi asettui alun perin ehdolle vuoden 2025 vaaleissa. Pelkästään Noboan perhedynastian patriarkan henkilökohtaisen omaisuuden arvioidaan yltävän tuhannen miljoonan dollarin tasolle, vaikka kaiken omaisuuden arvo liikkuu 30 miljardissa dollarissa. Muun muassa banaani- ja kahvibisnestä, meriliikennettä ja kiinteistökauppaa sekä pankki- ja vakuutustoimintaa harjoittavat Noboan yli 110 perheyritystä operoivat noin 50 eri maassa. Vuoden 2006 presidentinvaalien toisella kierroksella isä Álvaro Noboa hävisi vaalit tuolloin 43,2 prosentin ääniosuudellaan. Silloin Kansalaisvallankumouksen (Revolución Ciudadana) Rafael Vicente Correa Delgado voitti vaalit 56,8 prosenttiyksiköllä ja hallitsi Ecuadoria 2007–2017. Nyt kuitenkin sympaattisen ensivaikutelman omaava Daniel Noboa on kyennyt sosiaalisten verkostojen turvin voittamaan correalaisen politiikan perintöä vaalivan Kansalaisvallankumouksen liikkeen (Movimiento Revolución Ciudadana) Luisa Magdalena González Alcívarin vajaan neljän prosentin marginaalilla.

Suurin puolue ei voittanut vaaleja

45-vuotias Luisa González on koulutukseltaan asianajaja, jolla on niin ikään kaksi maisterintutkintoa, yksi johtamisesta Ecuadorista ja toinen Espanjasta kansainvälisestä taloudesta sekä kehityspolitiikasta. 2008 González nimitettiin Correan hallinnon toimesta presidentinkanslian alaisen viestintä- ja tiedotusministeriön neuvonantajaksi. Kaiken kaikkiaan hän ehti toimia 12 eri virassa kymmenen vuoden aikana mukaan lukien yritysvalvonnan henkilöstöhallinto, presidentin strategisen agendan pääkoordinaattorin tehtävät, varakonsulin työt Madridissa, matkailuministeriön turismihallinnon varaministerin virka, presidentin agendan alivaltiosihteerin ja sitten presidentinkanslian pääsihteerin vastuut. Tässäkään virassa hän ei kauaa viipynyt, sillä González lähti vuonna 2015 Madridin pääkonsuliksi. 2016 hän siirtyi julkishallinnon varaministeriksi. 2017 vuorossa olivat Ecuadorin kansallisen postin neuvonantajan tehtävät ja nimitys julkishallinnosta vastanneeksi ministeriksi ja sitten työministeriksi. Vuosina 2018–2019 González toimi Andien parlamentin kansallisena sihteerinä ja sitten neuvonantajana. 2021 hänet valittiin Manabín maakunnan kansanedustajaksi. Kansanedustajan tehtävät loppuivat 17.5.2023 sen jälkeen, kun väistyvä presidentti Guillermo Lasso Mendoza päätti hajottaa parlamentin ja kutsua koolle ennenaikaiset vaalit.

Evankelis-ktistillinen González muistetaan parlamentaarikkona abortin vastustamisesta sekä Correan puolustamisesta. Hän on kutsunut Correaa neuvonantajakseen, mutta on korostanut tekevänsä päätöksensä itsenäisesti. Eläinten puolustajanakin kunnostautuneen Gonzálezin on väitetty syyllistyneen mahdollisesti presidentin lentokoneen luvattomaan tai epäsäännölliseen käyttöön toimiessaan Correan halinnossa, mikä olisi valtiollisen tilintarkastusviranomaisen (Contraloría General del Estado) mukaan aiheuttanut kuluja 880 000 dollarin edestä. Kuitenkin oikeusviranomaisten toiminta Ecuadorissa on ollut varsin puolueellista vuodesta 2017 lähtien. Eversti Christian Vargas Palaciosin johtama asiantuntijaraportti on todennut Correan hallintoon kohdistuneet väitteet lentokoneen väärinkäytöksistä aiheettomiksi. Syyskuusa 2019 julkaistussa lausunnossa todetaan, että kaikki kyseenalaistetut lennot noudattivat etiketin mukaisia toimintatapoja. Ainoa havainto oli, että neljän lennon lähtemiseen oikeuttavia asiakirjoja ei ole löydetty tai niitä ei laadittu.

Vuoden 2023 kansanäänestyksen yhteydessä González kannatti öljyn poraamisen jatkamista Yasunín kansallispuiston (Parque Nacional Yasuní) alueella. 20.8.2023 kansa kuitenkin torjui nämä aikeet 59 prosentin turvin. Tämä episodi ei lisännyt Gonzálezin kannatusta Amazonin sademetsän puolustajien ja alkuperäiskansojen joukossa eikä Revolución Ciudadana saanut vakuutettua niitä sektoreita, jotka olisivat ratkaisseet tiukat vaalit sen eduksi. Myöskään eräässä haastattelussa 8.9. tehty möläytys, jonka mukaan ”Venezuelassa on paremmat elinolosuhteet kuin Ecuadorissa” ei saanut vakuutettua liikkuvia äänestäjiä suhteellisen kokemattoman sosialistiehdokkaan tueksi. Ecuadorin vasemmiston työn jatkajaksi alun perin kaavailtu Lenín Moreno Garcés petti Kansalaisvallankumouksen periaatteet ja kansan. Sen jälkeen jo kaksi kohtalaisen heikkoa ehdokasta, Andrés Arauz Galarza 2021, joka oli yhä varapresidenttiehdokkaana, ja Luisa González, ovat epäonnistuneet vallan palauttamisessa vasemmistolle, joka on yhä jatkossakin eduskunnan suurin puolue. Onneksi seuraava mahdollisuus onnistua tulee eteen jo helmi- ja huhtikuussa 2025.

Correalainen vasemmisto yhä eduskunnan ykkönen

Viime aikoina väkivallan, talouskriisin ja huonon hallinnon runteleman Ecuadorin historian nuorimmaksi presidentiksi nyt nouseva 35-vuotias Daniel Noboa sai tuplattua äänisaaliinsa toisella kierroksella. Avauskierroksen 2,3 miljoonan tuki nousi reiluun 5,2 miljoonaan, mikä merkitsi yli 126 prosentin kasvua. Gonzálezin saama luottamus kasvoi sekin 46,9 prosentilla, mutta vajaan 4,9 miljoonan potti ei riittänyt vaalivoittoon. Ääniä kertyi vasemmiston ehdokkaalle silti esimerkiksi noin 1,35 miljoonaa enemmän kuin vuoden 2006 vaaleissa, jotka tekivät Rafael Correasta presidentin. Isä-Noboa taas sai 2006 vajaat 2,7 miljoonaa ääntä. Vuoden 2023 ennenaikaisissa vaaleissa ehdokkaiden välinen ero oli virallisten tulosten mukaan 370 000 äänen luokkaa, prosenteissa mitattuna 3,6. Toisen kierroksen äänestysvilkkaus oli 82,5 prosenttia.

20.8. järjestettiin ennenaikaisten vaalien ensimmäinen kierros. Silloin äänestysvilkkaus ylsi 82,9 prosenttiin. Correalaisen vasemmiston Luisa González vei 33,6 prosentin ja reilun 3,3 miljoonan äänen turvin ykköspaikan. Keskustalainen liberaali Daniel Noboa sai tuolloin lähes tasan miljoona ääntä vähemmän. 2,3 miljoonan kansalaistuki tarkoitti 23,5 prosenttiyksikön ääniosuutta. Kolmanneksi avauskierroksella tuli 9.8. murhatun 59-vuotiaan toimittajan ja kansanedustajan Fernando Villavicencio Valencian ehdokkuuden perinyt Christian Zurita Ron (Movimiento Construye – MC25), joka sai 16,4 prosentin ja runsaan 1,6 miljoonan äänen kannatuksen. Myös Por Un País Sin Miedo -vaaliliiton ja Sosiaalikristityn puolueen (Partido Social Cristiano – PSC) Jan Topić Feraud ylitti kymmenen pisteen rajan yli 1,4 miljoonalla äänellään, jotka merkitsivät 14,4 prosentin ääniosuutta. Actuemos -vaaliliiton Otto Sonnenholzner Sper (Avanza) keräsi vajaan 7,1 prosentin kannatuksen ja vuoden 2021 vaalien kolmonen ja alkuperäiskansojen tyhjien äänien voimin oikeistolle vaalivoiton lahjoittanut sekä matkalla uskottavuutensa myynyt Yaku Pérez Guartambel (Unidad Popular) jäi Claro Que Se Puede -vaaliliiton edustajana ehdokaslistan viimeiseksi ja kuudenneksi neljällä prosentillaan.

González ylsi voittoon ensimmäisellä kierroksella 152 kunnassa (cantones) ja Noboa 41 kunnassa sekä Zurita 22 kunnassa, Pérezkin vielä kuudessa kunnassa. Toisella kierroksella Noboa otti voiton 106 kunnassa ja González 115 kunnassa. Hänen tukensa oli erityisen vahvaa alkuperäiskansojen keskuudessa Sierra Centron ja Amazonían alueilla. González taas sai eniten ääniä Manabín, Esmeraldasin ja Los Ríosin maakunnissa (provincias). Noboa oli ykkönen 16 maakunnassa ja González kahdeksassa.

137-paikkaisen eduskunnan (Asamblea Nacional) paikat jaettiin jo elokuun vaaleissa, vaikka toisen kierroksen yhteydessä ulkomailla tehty kuutta paikkaa koskeva parlamenttivaalien äänestys uusittiin. Joulukuun alusta aina toukokuun 2025 loppuun asti ulottuvan vajaan 18 kuukauden jakson aikana parlamentin suurin ryhmä on oleva Kansalaisvallankumouksen liike (Movimiento Revolución Ciudadana), uusliberalistista talouspolitiikkaa vastustava sosialistinen puolue. Sen 39,7 prosentin kannatus riitti 52 paikkaan. Tulos on samankaltainen kuin 2021. Ennen vaaleja Rafael Correan presidentiksi vieneellä kansalaisliikkeellä oli 49 paikkaa. Pluralistinen keskustalainen puolue tai Rakennusliike (Movimiento Construye) oli vaalien kaukainen kakkonen 20,4 prosentilla, joka merkitsi 29 paikkaa. Aiempi paikkamäärä tosin nousi 28 edustajan verran. Noboan niin ikään monitahoinen keskustalainen vaaliliittoutuma (Acción Democrática Nacional) oli vaalien toinen suhteellisesti suurin voittaja, koska sillä ei ollut aiemmin lainkaan parlamenttiedustusta. Nyt se saavutti kolmannen sijan 14 paikallaan ja 14,6 prosentin kannatuksellaan.

Perinteinen PSC keräsi 11,9 prosentin kannatuksen. Se menetti neljä paikkaa, mutta on yhä neljänneksi suurin ryhmä 14 paikan turvin. Lisäksi parlamenttiin mahtuvat keskustavasemmistolainen Actuemos -vaaliliitto (Avanza, SUMA) kahdeksalla paikallaan ja kolmen paikan ryhmät eli oikeistolainen Partido Sociedad Patriótica (PSP) ja alkuperäiskansojen sekä vasemmiston ääniä yhdistellyt Claro Que Se Puede -liittoutuma (UP, PSE, DSÍ). Myös alkuperäiskansojen organisaatio Pachakutik (MUPP) sai läpi neljä edustajaa. Eroavan presidentin oikeistopuolue Movimiento CREO ei osallistunut vaaleihin. Lisäksi keskustalaisvasemmistolainen vain yhden paikan saavuttanut Centro Democrático ja vaalit väliin jättänyt niin ikään lievästi vasemmistolainen Izquierda Democrática katosivat käytännössä puoluekartalta.

Koska perinteistä oikeistoa kansanedustuslaitoksessa edustaa vain Sosiaalikristitty puolue, pystyisi correalainen vasemmisto mitä ilmeisemmin muodostamaan laajamittaista vastarintaa uudelle hallitukselle, joka tarvitsee puolelleen 69 edustajan enemmistön tällä lyhyellä puolentoista vuoden hallituskaudellaan. Kuitenkin González ilmaisi heti vaali-iltana tappionsa myöntämisen yhteydessä, poliittisen liikkeensä tahtonsa tukea ja tehdä yhteistyötä uuden hallituksen kanssa, kunhan sen päätökset suosivat kansaa, eivätkä sorru esimerkiksi luonnonvarojen yksityistämiseen tai peruspalveluiden heikentämiseen. Hän muun muassa pyysi Noboaa pitämään lupauksensa korkeakoulupaikan takaamisesta kaikille opiskelijoille ja nostamaan eläkkeiden minimitason 450 dollariin, mikä vastaa vähimmäispalkkaa. Kunnianhimoinen sosiaali- ja turvallisuuspolitiikka sekä korruption kitkeminen olivat Noboan kampanjan selkäranka.

Politiikan uudet kasvot

Noboan perheen vesa perusti ensimmäisen oman viihdetapahtumien järjestämiseen erikoistuneen yrityksensä jo 18-vuotiaana. Järjestötyölle ja politiikalle omistautuneen lääkäriäiti Annabella Azín Arcen mukaan hänen poikansa on ollut aina varhaiskypsä. Yhdysvalloissa Sternin liiketalouskoulussa, Kellogg Schoolissa ja George Washingtonin yliopistossa suoritettujen opintojen ohella Daniel Noboa johti vuosien 2010 ja 2018 välillä niin merenkulkua kuin kaupallistakin toimintaa ja logistiikkaa. Kahden lapsen isä elää toista avioliittoaan terveisiin elämäntapoihin ja ravitsemukseen erikoistuneen parhaillaan raskaana olevan 25-vuotiaan sosiaalisten verkostojen vaikuttajan ja ravintoloitsijan Lavinia Valbonesi Acostan kanssa, joka omaa italialaisia sukujuuria isänsä taholta. Valbonesi oli korvaamaton osa kampanjaa, joka vetosi sosiaalisissa medioissa etenkin nuoriin äänestäjiin, jotka muodostivat noin kolmasosan kaikista äänioikeutetuista. Noboa ei sortunut mustamaalauskampanjoihin eikä asettunut Ecuadorin poliittisen kentän tyypilliseen kahtiajakoon akselilla correalainen vasemmisto versus muut.

Noboan poliittinen ura alkoi 2021 Santa Elenan maakunnasta, josta hänet valittiin eduskuntaan keskustalaisen Ecuatoriano Unidon riveistä. Kuitenkin vielä samana vuonna hän siirtyi niin ikään poliittisen keskikentän ryhmään (Partido Sociedad Unida Más Acción – SUMA). Kun ennenaikaiset vaalit kutsuttiin koolle toukokuussa 2023 oli Noboan vuoden 2025 vaaleihin tähdänneen poliittisen liikkeen Kansallisen demokraattisen toiminnan eli Acción Democrática Nacionalin (ADN) rakentaminen yhä kesken eikä sillä ollut Kansallisen vaalineuvoston (Consejo Nacional Electoral – CNE) myöntämiä toimivaltuuksia. Siksi ehdokkuus mahdollistui hitusen verran vasemmalle kallellaan olevan ryhmän Pueblo, Igualdad y Democracian (PID) sekä vihreän keskustavasemmistolaisen Movimiento Verde Ético Revolucionario y Democráticon (MOVER) tuella. 2006 perustettu MOVER kuului alun perin Rafael Correan johtamaan Alianza PAIS -liikkeeseen, joka toteutti Ecuadorin politiikkaa ravistelleen ja perustuslain uudelleen kirjoittamiseen johtaneen Kansalaisvallankumouksen (Revolución Ciudadana). Se koki toisen vasemmalta vihreiden suuntaan kääntyneen perustamisensa joulukuussa 2021.

ADN on määritelmästä riippuen jokseenkin keskustalainen, liberaalinen tai ujosti vasemmistolainen, moderni, kansaa lähellä oleva vihreä liike. ADN määrittelee itsensä ”demokraattiseksi, osallistavaksi, moniarvoiseksi liikkeeksi, joka heijastaa maamme asukkaiden tunteita ja on heidän pyrkimyksiensä suurin mahdollinen ilmentymä.” Sen ohjelmallisten tavoitteiden keskiössä ovat: ”Kestävä kehitys, intersektionaalisuus, sukupuoli, sukupolvien välinen lähestymistapa, interkulttuurinen vuorovaikutus, ihmisoikeudet ja luonnon kunnioittaminen. Toisaalta se korostaa ”avoimuutta välineenä korruption torjumiseksi”. ”Uskomme tasa-arvoon demokratian kulmakivenä ja taistelemme kaikenlaista syrjintää vastaan.” Kansanvaltaa ja osallistumista korostavan DNA:n poliittista toimintaa inspiroivat kymmenen perusarvoa: jo mainitut demokratia ja moninaisuus sekä ihmisoikeudet, klassiset vapaus ja tasa-arvo, solidaarisuus, läpinäkyvyys, kestävä kehitys ja taloudellinen autonomia sekä kansalaisten tuottavan toiminnan tukeminen investointien edistämisen avulla ja uuden vallanpitäjien sukupolven politiikkaan tuominen ennen kaikkea naisia ja nuoria suosien.

Oikeaa laitaa uudessa keskustakoalitiossa edustaa varapresidentti Verónica Abad Rojas, joka on tehnyt uraa ompelijayrittäjänä ja naisyrittäjien järjestöissä sekä väkivallasta ja huumeongelmista kärsivien perheiden parissa. 2022 hän piipahti Lasson hallituksessa, jossa hän työskenteli lasten aliravitsemuksen kitkemiseksi. 2023 hän osallistui kunnanjohtajan vaaleihin Acción Movilizadora Independiente Generando Oportunidades -ryhmän eli keskustavasemmistolaisen AMIGO:n edustajana. Abad pitää itseään oikeistoliberaalina, mutta hän vastustaa aborttia, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja feminismiä. Hän on myös osoittanut sympatiaa esimerkiksi Donald Trumpia ja Argentiinan presidentiksi pyrkivää Javier Mileita kohtaan.

Noboasta tulee Ecuadorin historian nuorin modernin demokraattisen kauden presidentti. Joulukuussa virkaan astuessaan hän tulee olemaan 36-vuotias. Ecuadorin historian ensimmäinen presidentti Juan José Flores y Aramburu oli tosin vain 29-vuotias noustessaan valtaan toukokuussa 1830. Noboa on itse todennut, ettei hän identifioidu oikeistolaiseksi tai vasemmistolaiseksi. Jotkut mediat ovat kuitenkin kuvailleet häntä oikeistolaiseksi tai keskustaoikeistolaiseksi ja toiset keskustalaiseksi tai keskustavasemmistolaiseksi tai sosiaalidemokraatiksi. On selvää, että Noboa edustaa paljon liberaalimpaa ja vihreämpää sekä sosiaalisesti tietoisempaa linjaa ja on arvomaailmaltaan vähemmän oikeistolainen kuin kaksi edellistä presidenttiä Moreno ja Lasso. Esimerkiksi rasismin ja syrjinnän vastustaminen on lähellä Noboan sydäntä. Lokakuussa 2023 brasilialaislehti Folha de S. Paulo viittasi Pandora Papersin tietolähteisiin ja paljasti Daniel Noboan omistavan perheensä tavoin veroparatiiseihin kirjattuja yhtiöitä. Vuoden 2017 kansanäänestyksessä hyväksytty eettinen sopimus (Ley del Pacto Ético), kieltää vaaleissa ehdolle asettuvilta kaikenlaisen suoraan tai välillisesti tapahtuvan omaisuuden tai pääoman sijoittamisen veroparatiiseihin. Joka tapauksessa ensin pyörätuolista käsin hallinneen Morenon ja sitten kävelykepillä käskyttäneen Lasson jälkeen Ecuadorin kansa halusi näyttämölle Noboan nuoruuden voimaa.

Toivonpilkahdus kriisin keskellä

Ecuador on joissakin yhteyksissä arvioitu jopa maailman 11. vaarallisimmaksi maaksi. Tällä hetkellä se onkin yhdessä Haitin kanssa Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen turvattomin maa. Muita väkivallasta kärsiviä maita ovat muun muassa Jamaika, Trinidad ja Tobago sekä Honduras ja Venezuela. Ecuadorin historian pahinta turvallisuuskriisiä voidaan kuvailla kolmen eri ulottuvuuden summaksi. Huono hallinto ja heikko talous ovat kummatkin johtaneet turvallisuustilanteen romahtamiseen. Riittämättömät poliisivoimat, ylikansoitettujen vankiloiden kapinat ja huumerikollisuuden kasvu ovat osa samaa jatkumoa. Vallanpitäjien ja rikollisten yhteistyö ei ole sekään parantanut tilannetta. Kaiken tämän seurauksena viime aikoina myös siirtolaisuus, johon sekä turvattomuus että työttömyys kannustavat, on moninkertaistunut. Niin ikään poliittinen väkivalta on kiihtynyt, mistä kertovat Quinindén kunnasta eduskuntaan ehdollaan olleen Rider Sánchez Valencian 16.7., Mantan kaupunginjohtajan Agustín Intriago Quijanon 23.7. ja presidenttiehdokas Fernando Villavicencion 9.8. sekä Kansalaisvallankumouksen San Mateo de las Esmeraldasin johtajan Pedro Brionesin 14.8. tapahtuneet murhat. Turvatoimia kiristettiin ja esimerkiksi presidenttiehdokkaat puettiin luotiliiveihin. Kumpikin toisen kierroksen ehdokas sai osakseen tappouhkauksia, mutta turvaoperaatiot takasivat kampanjoiden ja vaalien läpiviemisen.

Ecuadorin vuoden 2022 murhien määrä ylitti 25 hengen rajan mitattuna jokaista 100 000 asukasta kohden. Vuoden 2023 aikana luku on ylittänyt 40 hengen tason. Siinä missä 2022 murhien kokonaismäärä oli vähintään 4 600, arvioidaan sen voivan ylittää 7 000 vuonna 2023. Toisaalta Ecuador on institutionaalisessa mielessä yksi alueen vakaimmista demokratioista. Vaalien organisointi onnistui haastavista olosuhteista huolimatta varsin moitteettomasti, vaalivilppi ei kuulu maan tapoihin ja eri osapuolet osaavat tunnustaa vaalitulokset eivätkä vaaliviranomaisetkaan sorru halpaan politikointiin. Parhaassa tapauksessa uudet vaalit tarjoavat ratkaisun poliittisen kriisiin ja saavat keskushallinnon työskentelemään yhteiskuntarauhan puolesta.

Vaikka Ecuadorin talous voi kasvaa yhden prosenttiyksikön verran vuonna 2023 sitä uhkaavat ainakin kuusi eri tekijää. Ensinnäkin maan kasvanut riskiluokitus vaikeuttaa ulkomaisten lainojen hankkimista ja nostaa niiden korkotason yli 20 prosenttiin, mikä ei auta paikkaamaan budjetin alijäämää. Toiseksi yli 11 prosenttia Ecuadorin bruttokansantuotteesta riippuu suoraan öljyviennistä eikä alati vähenevä tuotanto ja vuoden 2023 ensimmäisellä puolikkaalla yli kolmanneksella pudonneet myyntitulot auta nekään maan taloutta. Myös pankkien maksuvalmiuden rajoitteet uhkaavat osaltaan makroekonomista vakautta. Myös luonnonvoimat ovat olleet armottomia Ecuadorin suhteen, sillä talvikausi heikensi infrastruktuurin kuntoa niin kuin myös Alausín maaliskuun maanvyörymä ja samassa kuussa koettu maanjäristys.

Tänä vuonna El Niño -ilmiö tulee aiheuttamaan massiivia tuhoja. Peruselintarvikkeiden kuljetuskulut kasvavat ja tarve investoida liikenneverkkoihin moninkertaistuu, hätäavusta tai asuntorakentamisesta puhumattakaan. Kaikki tämä tuo mukanaan köyhyyden kurjistavan otteen. Julkinen sektori on ollut tehoton omissa investoinneissaan ja yksityinen sektori on taas siirtänyt omia sijoituspäätöksiään tuonnemmaksi. Inflaation arvioidaan pysyvän vuonna 2023 kahden prosentin tasolla. Vaikka työttömyysaste ei ylitä neljän prosentin tasoa, kuitenkin vain noin 35 prosenttia nauttii täystyöllisyyden eduista. Toiset 20 prosenttia ovat alityöllistettyjä ja noin 55 prosenttia työskentelee epävirallisen talouden piirissä Ecuadorin tilastokeskuksen (Instituto Nacional de Estadística y Censos – INEC) viime kesän tietojen mukaan.

Toivoa, turvallisuutta ja työtä

Noboan tulevan hallituksen alustava 76-sivun ohjelma nojaa ennen kaikkea työllisyyden ja turvallisuuden kohentamiseen. Ohjelma jakautuu neljään osioon, jotka käsittelevät sosiaalista, taloudellisesta ja institutionaalista ulottuvuutta sekä ympäristöä. Esimerkiksi turvallisuutta pyritään parantamaan kokonaisvaltaisella ja koordinoidulla strategialla, joka puuttuu rikollisuuden juurisyihin muun muassa mahdollisuuksien tasa-arvoa ja elämänlaatua sekä yhteisöjen sisäisiä suhteita parantamalla. Konkreettisia avauksia ovat kelluvat vankilat, kyberturvallisuuteen ja uusiin teknologioihin sekä laadukkaaseen varusteluun ja tiedusteluun panostaminen ja satamien sekä tullien militarisoiminen. Ohjelma mainitsee köyhyyden vähentämiseen tähtäävät avustukset, koulutuksen ja tieteen tukemisen. Terveydenhuollossa huomiota halutaan kiinnittää ennaltaehkäisyyn, syrjäseutujen palveluverkostojen ehostamiseen sekä terveyskeskusten modernisointiin. Kuten Noboa lupasi toisen kierroksen vaaliväittelyssä, suunnitelmissa ei ole koulutuksen tai terveyspalveluiden yksityistäminen.

Työllisyyttä on tarkoitus ruokkia strategisten sektoreiden investoinneilla, pienten ja keskisuurten yritysten luomisella, yrityshautomoilla, byrokratiaa karsimalla ja luotonsaantia helpottamisella. Työllisyystavoitteet täyttäville yrityksille luvataan verohelpotuksia. Myös vähimmäispalkan tasoon aiotaan tehdä korotus, jotta se vastaisi kallistuneisiin elinkustannuksiin. Korruptioon ja veroparatiisien väärinkäytöksiin halutaan puuttua läpinäkyvyyttä ja kansainvälistä yhteistyötä harjoittamalla. Muihin avauksiin kuuluvat rakennussektorin arvonlisäveron alentaminen 12:sta viiteen prosenttiin, 25 vuoden asuntolainat neljän prosentin korolla, 60 dollarin kuukausiavustus raskaina oleville naisille, kansallinen päiväkotien järjestelmä, nuorille ja opiskelijoille suunnatut urakehityskeskukset ja sallittujen huumeiden kantamisen vähimmäisrajojen poistaminen, maanviljelijöille vuodesta 2019 lähtien kertyneiden korkojen poistaminen, ja niin edelleen. Käytännössä Noboan on pyrittävä samanaikaisesti valtion menojen vähentämiseen ja sen tulopohjan vahvistamiseen. Noboa aikoo kutsua koolle kansanäänestykset ensimmäisen 100 päivän aikana kiireellisten turva-, työllisyys- ja veropoliittisten toimien eteenpäin viemiseksi. Luvassa lienee pieni parannus, mutta tehtävää on paljon 17 kuukauden hallitustaipaleelle. Noboa voi tosin tavoitella uudelleenvalintaa vuoden 2025 vaaleissa.

González myönsi tappionsa heti vaali-iltana ja korosti correalaisen vasemmiston demokraattista luonnetta:

– Onnittelut niille, jotka eivät äänestäneet meitä, sillä heidän valitsemansa ehdokas on voittanut ja ecuadorilaisina me halaamme myös heitä. Ja tietysti syvälliset onnittelumme ehdokkaalle, valituksi tulleemme presidentille Daniel Noboalle, koska tämä on demokratiaa. Emme ole koskaan vaatineet kaupungin polttamista, emmekä ole koskaan menneet kaduille huutamaan vaalivilppiä.

Noboa kiitti Olónin kunnan kotipihaltaan, Santa Elenan maakunnasta käsin pitämässään vajaan kahden minuutin puheessaan vaimoaan, perhettään ja Jumalaa sekä kaikkia nuoren poliittisen liikkeensä tukijoita. Hän kutsui projektiaan “epätodennäköiseksi” ja kuvasi sen tavoittelevan “hymyn ja rauhan palauttamista maahan, koulutuksen tarjoamista nuorille, työtä sen etsijöille ja levollisuutta perheille, jotka eivät voi nykyisin mennä kaduille”.

– Haluamme tuoda edistyksen maalle, joka omaa kaikki ainekset ollakseen maailmanlaajuinen esimerkki.

– Suljemme tänään kampanjavaiheen. Huomenna alamme työskennellä tuon uuden Ecuadorin hyväksi rakentaaksemme uudelleen maan, joka on kärsinyt pahasti väkivallasta, korruptiosta ja vihasta, huomisesta alkaen toivo aloittaa työnsä, huomisesta alkaen Daniel Noboa, uusi tasavallan presidenttinne, aloittaa työnsä.

Tiistaina 17.10. Noboa vieraili Carondeletin palatsissa, jossa hän sai juhlallisen vastaanoton väistyvältä presidentiltä Lassolta. Vanha ja nuori johtajat näyttäytyvät yhdessä medioille. Uusi parlamentti aloittaa työnsä 10.12. mennessä. Presidentti puolestaan vannoo virkavalansa viimeistään kymmenen päivää myöhemmin.

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: El Universo, Primicias, CNE, Canal Once, BBC News Mundo, France 24, Wambra Medio Comunitario, Ecuavisa, etc.

Bernardo Arévalo de León on voittanut Guatemalan presidentinvaalit varsinaisella äänivyöryllä. Kyseessä on ensimmäinen avoimesti vasemmistolainen ja edistyksellinen presidentti reiluun 50 vuoteen. 36 vuoden sisällissodan 1960–1996 läpikäyneen Guatemalan kansa on päättänyt antaa luottamuksensa Siemenliikkeen (Movimiento Semilla) 64-vuotiaalle kansanedustajalle, joka on saanut Korkeimman vaalituomioistuimen (Tribunal Supremo Electoral – TSE) virallisten ja vahvistettujen tulosten mukaan 60,9 prosentin kannatuksen. Ääniä Arévalolle kasaantui yli 2,4 miljoonaa. Oikeistolainen entisen presidentin vaimo ja Toivon kansallisen yhtenäisyyden (Unidad Nacional de la Esperanza – UNE) Sandra Torres Casanova on puolestaan saanut vajaat 1,6 miljoonaa ääntä, mikä tarkoitti 39,1 prosentin kannatusta. Äänestysvilkkaus toisella kierroksella jäi vaatimattomalle tasan 45 prosenttiyksikön tasolle. Asukasluvultaan ja taloudeltaan suurimman Keski-Amerikan maan 22 hallintoalueesta (departamentos) Arévelo vei nimiinsä 17.

César Bernardo Arévalo de León on Montevideossa Uruguayssa 1958 syntynyt presidentti Juan José Arévalo Bermejon (1945–1951) poika. Hänen isäänsä pidetään 17,1 miljoonan asukkaan maan ensimmäisenä vapaissa ja demokraattisissa vaaleissa valittuna valtiojohtajana. Guatemalan vuoden 1944 vallankumouksesta alkanut kymmenvuotiskausi merkitsi valtion modernisointia työväenluokan aseman parantamisesta käsin. “Henkiseksi sosialistiksi” itsensä määritelleen Arévalon esikuva oli Franklin D. Roosevelt. Guatemalassa olosuhteet olivat varsin haastavat sillä kuuden vuoden aikana erinäisiä vallankaappauksia yritettiin yli 30 kertaa. Arévalo muistetaan niin ikään tuotteliaana kirjailijana, joka toimi maanpaossa viiden eri maan suurlähettiläänä. Poliittinen vaino johti myös siihen, että hänen poikansa syntyi Etelä-Amerikassa. Arévaloa vallassa seurasi Juan Jacobo Árbenz Guzmán (1951–1954). Viimeksi vasemmisto oli varsinaisesti vallassa Julio César Méndez Montenegron (1966–1970) nelivuotiskaudella.

Poika Bernardo Arévalo on isänsä tavoin sekä diplomaatti että kirjailija. Vuonna 2020 hänet valittiin Keski-Amerikan maan parlamenttiin. Bernardo valmistui sosiologiksi Israelissa, jossa hänen isänsä toimi suurlähettiläänä. Sen jälkeen Arévalo aloitti työnsä ulkoministeriössä 1980-luvulla. Hän toimi 1994–1995 varaulkoministerinä ja Espanjan suurlähettiläänä 1995–1996. Diplomaatin uran jälkeen Arévalo kouluttautui filosofian ja sosiaaliantropologian tohtoriksi Hollannissa. 1999 Bernardo aloitti työt kansainvälisessä Sveitsissä päämajaansa pitävässä rauhan rakentamisen järjestössä Interpeacessa.

Presidentiksi nyt nousevan presidentin pojan poliittinen ura sai alkunsa vuoden 2015 mielenosoituksista, jotka johtivat sosiaalidemokraattisen Siemenliikkeen perustamiseen, joka sai laillisen aseman 2018. Presidentinvaaleissa Arévalo joutui poliittisen vainon kohteeksi, koska hänen puolueensa väitettiin keränneen kannatuskortteihinsa kuolleiden nimiä. Poliittisen eliitin tarkoituksena oli estää mustana hevosena galluppien kahdeksannelta sijalta toiselle kierrokselle nousseen korruption vastaisen taistelun tärkeimmäksi teemakseen nostaneen yllätysehdokkaan osallistuminen vaaleihin. Arévalon varapresidenttiehdokkaana vaalitaistoon osallistui myös biokemisti, ympäristötieteen maisteri ja sosiologian tohtori Karin Herrera Aguilar.

Ensimmäisellä kierroksella Sandra Torres sai 15,9 prosentin tuen ja lähes 900 00 ääntä. Arévalo taas sai tuolloin 11,8 prosentin ääniosuuden ja noin 650 000 kansalaisen luottamuksen. Kakkonen oli kuitenkin lopulta selvä ykkönen eikä Torresin likainen peli tai absurdi mustamaalauskampanja toiminut kansan parissa. Presidentinvaalien ensimmäiselle kierrokselle osallistui kaikkiaan 22 poliittista liikettä. Neljä ehdokasta tosin hylättiin jo ennen vaaleja. Äänestysprosentti oli myös selkeästi toista kierrosta parempi, sillä osaa otti peräti 60,1 prosenttia kaikista äänioikeutetuista. Äänioikeutettuja näissä vaaleissa oli lähes 9,4 miljoonaa. Ensimmäisellä kierroksella äänestäjiä kävi uurnilla vajaat 5,6 miljoonaa. Tosin äänistä noin yksi 1,35 miljoonaa oli joko tyhjiä tai hylättyjä. Tämä tarkoittaa 24,3 prosenttia kaikista äänistä. Toisen kierroksen alempi äänestysprosentti selittyykin pitkälti tyhjien ja hylättyjen äänten pienemmällä osuudella, sillä 20.8. niitä rekisteröitiin enää vain noin 200 000. Kaikkiaan vaalien ratkaisevalle toiselle kierrokselle osallistui 4,2 miljoonaa kansalaista eli 45 prosenttia kaikista äänioikeutetuista.

Eduskuntavaalit 25.6. voitti oikeistolainen hallituspuolue Vamos, joka sai 15 prosentin kannatuksen. Kakkoseksi ylsi Torresin UNE 12,8 prosentilla. Arévalon liike Semilla jäi kolmanneksi 11,7 prosentillaan. Myös parlamentin paikoista kamppaili 28 erilaista poliittista voimaa, joten 160-paikkaisen kongressin kokoonpanosta on tuleva jälleen hajanainen, koska 17 ryhmää sai edustajan sikäläiseen eduskuntaan. Vamos saa 39 paikkaa, UNE 28 ja Semilla 23 edustajaa. Keskustalainen Cabal sai parlamenttiin 18 edustajaansa, kristillisdemokraattinen Visión con Valores 11 ja konservatiivinen Partido Unionista taas ylsi 7 edustajaan. Oikeistonationalistinen Todos on kuuden ja äärioikeistolainen Valor viiden edustajan puolue. Uusi hallitus ei ole saamassa enemmistöä lainsäätäjien keskuudessa, joten sen kyky ajaa läpi uudistuksia riippuu pitkälti sen neuvottelutaidoista sekä kansan tuesta. Kuitenkin myös laajat presidentin valtaoikeudet riittävät pitkälle uuden poliittisen kulttuurin rakentamisessa.

Useista lahjonta- ja korruptiotapauksista syytetty istuva presidentti Alejandro Giammattei Falla kävi heti vaali-iltana puhelinkeskustelun tulevan presidentin kanssa. Myös X:ssä (entinen Twitter) hän lupaili aloittaa vallanvaihdon heti virallisten tulosten julkistamisen jälkeen.

Ihmisoikeusaktivisti ja politiikan kommentaattori Miguel Ángel Sandoval Vásquez tiivisti tunnelmat tähän tapaan:

– Arévalon voitto merkitsee vanhan politiikan, hallitsevan puolueen ja kylmään sotaan nostalgisesti suhtautuvien tappiota. Maassamme on alkamassa toisenlainen aikakausi ja meidän on lähdettävä liikkeelle rauhanomaisen siirtymävaiheen takaamiseksi.

Politiikan tutkija Gabriela Carrera Rafael Landívarin yliopistosta näkee vaalien eripurassa myös yhteisymmärryksen siemenen:

– On olemassa toivo siitä, että neuvottelut maan eri toimijoiden kanssa voivat toimia. Jos jokin on ominta Arévalon profiilia, se on sovittelumahdollisuus. Hän on hyvä neuvottelija ja se voi olla suuri etu hänen tulevassa hallituksessaan.

Vaaleja ei voiteta ilman vainoa

25.6. käydyn ensimmäisen kierroksen vaalien jälkeen Guatemalan vanha eliitti ja ”korruptiosopimuksen” (pacto de corruptos) piirissä pyörivät poliitikot ottivat muutoksen uhan vakavasti. Siemenliike haastettiin oikeusteitse, ensin virallisten tulosten viivyttämiseksi ja sitten kaduilta nousseen puolueen laittomaksi julistamiseksi. Kuitenkin kansan tahto ei sallinut manipulointia. Oikeisto turvautui oikeudellisen vallankaappausyrityksen ja vastarinnan kriminalisoinnin ohella myös varsin likaiseen kampanjointiin.

Arévalon ja Herreran johtama maanjäristys kuitenkin pysäytti valtapuolueiden yritykset pysyä vallassa jo kahdesti. Vasemmistorintamalla saatiin liikkeelle toivontäyteinen ja iloinen reaktio, joka teki monista äänestäjistä vapaaehtoisia. Myös kampanjointi sosiaalisten verkostojen avulla aktivoitui. Etenkin nuorten rooli korostui. Eläköön Arévalo -huuto palasi kaduille 60 vuoden jälkeen, sillä vielä 1963 isä Arévalo yritti asettautui ehdokkaaksi presidentinvaaleissa.

Yhteiskunnan konservatiivisimpien kerroksien, virkamiesten, yrittäjien, sotilaiden, kirkon ja politiikan edustajien parissa ensimmäisen kierroksen tulokset aiheuttivat suoranaista epäuskoa ja epätoivoa. Myös valtamediat odottelivat vaalituomioistuimen päätöksiä. Liikkeelle pantiin valeuutisia, joissa Arévalo leimattiin uruguaylaiseksi ja hänen oikeutensa asettua ehdolle kyseenalaistettiin. Todellisuudessa kyse oli siitä samasta poliittisesta vainosta, joka ajoi perheen maanpakoon. Montevideossa syntynyt Arévalo palasi Guatemalaan jo kuitenkin 15-vuotiaana lähes 50 vuotta sitten. Vasemmistoehdokas pyrittiin myös leimaamaan kylmän sodan hengessä ”kommunistiksi” ja ”castrochavistiksi” sekä ”globalistiksi”. Uushelluntalaiset seurakunnat kiersivät myös koteja kertomassa Siemenliikkeen ”hyökkäyksestä” perinteisiä kristillisiä perhearvoja vastaan.

Jo ennen vaalien avauskierrosta mayojen alkuperäiskansoihin kuuluva Thelma Cabrera Pérez de Sánchez (Movimiento para la Liberación de los Pueblos – MLP), Roberto Arzú García-Granados (Podemos) ja Carlos Pineda Sosa (Prosperidad Ciudadana) sekä Óscar Rodolfo Castañeda Rosales (Partido de Oportunidades y Desarrollo – PODER) hyllytettiin ulos kisasta. Koska Arévalo oli galluppien kaukaisella kahdeksannella sijalla hänen annettiin somistaa oikeistopuolueiden dominoimaa maisemaa. Olihan 19 parlamenttipuolueesta 15 kallellaan oikealle jo ennen vaaleja eivätkä vaalit muuttaneet sinällään kovin paljon puoluekentän oikeistolaisia voimasuhteita suoraan kongressin suhteen.

Hallitusvaltaa pitänyt yhdistynyt oikeisto alkoi toteuttaa Movimiento Semillaa vastaan käynnistetyn oikeuslaitoksen sodan strategiaa 30.6., kun yhdeksän puoluetta – mukaan lukien avauskierroksen voittanut UNE ja hallituspuolue Vamos – valittivat perustuslakituomioistuimeen vaalituomioistuimen (TSE) mukamas puolueellisesta toiminnasta ja vaativat äänestyslautakuntien tuloksien udelleen tarkastamista. Perustuslakituomioistuin (Corte de Constitucionalidad) vastasi 1.7. ja määräsi TSE:n sekä aluetason keskusvaalilautakunnat kutsumaan koolle uuden äänestyslippujen tarkistuskäsittelyn, jossa vain puolueiden valvojat olisivat oikeutettuja tekemään valituksia vaali- ja puoluelain mukaisesti. Näin ollen tulosten virallistaminen siirtyi. Tällä päätöksellä kyseinen tuomioistuin ei vain rikkonut vaalilain menettelyjä, vaan tuli keskeyttäneeksi myös tulosten virallistamisen, mikä oli suora hyökkäys vaaliviranomaisia ja guatemalalaisten poliittisia oikeuksia vastaan.

Tiistaina 4. heinäkuuta tarkastuslautakunnat aloittivat työnsä. Tuloksia verrattiin äänestyspaikkojen pöytäkirjoihin, mutta muutokset äänimäärässä jäivät vähäisiksi ja päätyivät monissa tapauksissa suosimaan Semillaa. 7. päivään mennessä tuomioistuimen toimeksianto oli täytetty ja tulokset olivat valmiita julkistettavaksi. Monet kansalliset ja kansainväliset toimijat kuten kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja alkuperäiskansojen johtajat sekä myös monet yrittäjät, Amerikan valtioiden järjestön (Organización de Estados Americanos – OEA) sekä EU:n vaalitarkkailijat pyysivät kunnioittamaan kansan tahtoa, tunnustamaan tulokset ja julkistamaan ne. Myös eri alojen kauppakamarit yhtyivät tähän vaatimukseen. Toisella laidalla vallankaappauksien riskiä lisäsi puolestaan vallan keskittyminen, pitihän yhä vallassa oleva mafia hallussaan samanaikaisesti oikeuslaitosta, eduskuntaa, ylintä toimeenpanovaltaa ja medioita, mikä teki poliittisesta kriisistä potentiaalisesti hyvin vaarallisen. Oikeisto kävi vielä kerran puolustamaan etuoikeuksiaan ja laittomuuksiaan autoritaarisen gangsterin elkein.

Hallituspuolue Vamoksen ehdokas Manuel Conde Orellana jäi vaalien kolmoseksi 10,4 prosentin kannatuksella. Siksi Arévalon syrjäyttäminen olisi tuonut Giammattein ryhmälle paikan vaalien toiselta kierrokselta. Muut puolueet olisivat myös mielellään jakaneet keskenään Siemenliikkeen 23 kansanedustajan tuolia. Kuitenkin kansa vastasi oikeusteitse yritettyyn vallankaappaukseen kaduilla ja uurnilla. Vaikka oikeustaisto jatkuu yhä myös vaalien jälkeen, tekee reilun 20 prosentin vaalivoitto poliittisen vainon yrityksistä voimattomia.

TSE julkaisi lopulta avauskierroksen tulokset. Movimiento Semilla pyysi jo tuolloin puolustamaan demokratiaa. Se sai ajettua perustuslakituomioistuimessa läpi ennaltaehkäisevän suojelupäätöksen, joka takasi sille koskemattomuuden ja täydet poliittiset oikeudet vaalien ajaksi. Kansalaisrekisterin johto hylkäsi 12.7. vaatimuksen Semillan toimivaltuuksien jäädyttämisestä, sillä vaalilaki estää puolueiden hylkäämismenettelyt vaaliprosessin aikana. Vielä 13.7. poliisiviranomaiset ryntäsivät Kansalaisrekisterin toimistoon. Asein varustellut ja kasvonsa peittäneet ”lainvalvojat” veivät Movimiento Semillan perustamisasiakirjat. Kuitenkin iltapäivällä Arévalon ryhmä sai väliaikaisen suojelumääräyksen tuomari Fredy Orellana Martínezin mielivaltaa vastaan. Suojelumääräys ei kuitenkaan sinällään estä syyttäjää (Ministerio Público) viemästä läpi tutkimuksiaan.

Jopa Torres, Arévalon kilpakumppani, meni sekaisin tapahtumien pyörteessä. Hänen näkemyksensä ovat olleet epäselviä ja hän jopa ilmoitti kampanjansa keskeyttämisestä, kunnes ratkaistaisiin se, ketä vastaan hän tulisi kampanjoimaan. Kansan syvissä riveissä kömpelö vaino kuitenkin vain vahvisti Arévalon asemaan vastarinnan äänenä.

Oikeuden jakajien hämärät taustat

Korkeimman oikeuden (Corte Suprema de Justicia) puheenjohtaja Silvia Valdés Quezada on tunnettu kytköksistään korruptoituneeseen poliittisiin eliittiin. Korkein oikeus salli kuitenkin lopulta vaalitulosten julkistamiseen. Kyseessä oli ensimmäinen kerta Guatemalan nykyhistoriassa, kun vaalituloksista kamppailtiin vielä kaksi viikkoa vaalipäivän jälkeen. Perussa, missä poliittinen kriisi on vielä astetta syvempi, vuoden 2021 vaalituloksen virallistaminen kesti reilut 40 päivää. 11.7. kymmenet toimittajat odottivat vaalituomioistuin TSE:n tiedotustilaisuuden alkua useamman ylimääräisen tunnin. Aikataulu venyi ja tähän löytyi yhä politikointiin liittyviä syitä.

Opposition vainoajana kunnostautunut erikoissyyttäjä rankaisemattomuutta vastaan (Fiscalía Especial Contra la Impunidad – FECI) Rafael Curruchiche Cucul lähti vielä yhteen hyökkäykseen levittämällä videota Siemenliikkeen oletetusta korruptiosta. Hän kertoi Guatemalan departementin alimman asteen 7. tuomioistuimen jäädyttäneen syyttäjänviraston pyynnöstä Movimiento Semillan oikeudet toimia puolueena. Syyte perustui yhden ainoan henkilön rikosilmoitukseen hänen allekirjoituksensa väitetystä väärentämisestä. Kuitenkin syyte paisutettiin koskemaan viiden tuhannen hengen allekirjoitusten väärentämistä ja rahanpesua, koska väärennyksistä olisi mukamas maksettu asianosaisille pieni korvaus. Samojen väitteiden mukaan kuolleita henkilöitä olisi kirjattu puolueen kannatuskortteihin 12.

Syyte olisi toteutuessaan tarkoittanut sitä, ettei Semilla olisi voinut osallistua toisen kierroksen vaaleihin. Se olisi myös menettänyt kansanedustajansa. Tapausta käsitellyt tuomari Fredy Orellana hyväksyi syytteet vain tunteja ennen tulosten virallistamista ja antoi TSE:lle 24 tuntia aikaa puolueen kriminalisoimiseen. Erikoissyyttäjän toimisto teki kaksi ratsiaa TSE:n Kansalaisrekisteriin (Registro de Ciudadanos). 23.7 se ryntäsi Semillan päämajaan etsimään asiakirjoja puolueen perustamisesta vuonna 2018. Perustuslakituomioistuin määräsi kuitenkin Semillalle suojamenettelyn, mikä esti syyttäjän pyyntöä toteutumasta, koska se oli vastoin vaali- ja puoluelakia.

Yleinen valtakunnansyyttäjä (Fiscal General de la República de Guatemala) Consuelo Porras Argueta ja Curruchichen pomo on lajissaan ensimmäinen uudelleen valittu syyttäjä, sillä pian virkansa jättävä istuva presidentti Giammattei uusi 2022 Porraksen nelivuotisen mandaatin, joka alkoi jo hänen edeltäjänsä Jimmy Morales Cabreran kaudella 2018. Presidentin ja syyttäjän yhteistyö onkin ollut varsin saumatonta, vaikka kansaa se ei ole palvellut. Vääristynyt lain koura on karkottanut maasta viimeisen kuuden vuoden aikana ainakin 30 syyttäjää, tuomaria ja toimittajaa, jotta totuus erinäisten suojelua nauttivien rikollisten toiminnasta voitaisiin haudata.

Pakolaisten joukkoon lukeutuu FECI:n entinen johtaja Juan Francisco Sandoval Alfaro, Curruchichen edeltäjä, joka tutki erottamisensa aikaan heinäkuussa 2021 presidentti Giammattein Venäjä-kytköksiä. Ne liittyivät mattoon täynnä rahaa, joka olisi saatu eräältä venäläiseltä liikemieheltä vastineeksi Santo Tomás de Castillan sataman hallinnasta. Joka tapauksesta Sandoval näyttäytyi presidentin silmiin liian virkaintoiselta laillisuuden valvojalta. Sandovalia vastaan on jo annettu viisi pidätysmääräystä Curruchichen johtamien tutkimuksien vuoksi. Toinen vainon kohteeksi hallituksen korruptiota koskevan kirjoittelunsa vuoksi joutunut tunnettu vaikuttaja ja toimittaja, kolmen lehden perustajana kunnostautunut José Rubén Zamora Marroquín, vangittiin heinäkuun 2022 lopussa rahanpesusta syytettynä.

Curruchiche ja hänen pomonsa Consuelo Porras ovat myös hyökänneet niin ikään entisen yleisen syyttäjän Thelma Aldana Hernándezin kimppuun, joka on ollut Yhdysvalloista yli kolme vuotta, sillä hänellekin kirjattiin viisi pidätysmääräystä. Aldana on kuvaillut pakenevansa vuosina 2014–2018 johtamansa syyttäjänviraston vainoa. Tuona aikana hän tutki lukuisia korruptiotapauksia, jotka koskivat muun muassa Guatemalan entistä presidenttiä Otto Pérez Molinaa, joka on ollut vankilassa syyskuusta 2015 lähtien. Juuri Aldana paljasti nämä tapaukset yhteistyössä Guatemalan rankaisemattomuuden vastaisen kansainvälisen komission (Comisión Internacional Contra la Impunidad en Guatemala – CICIG) kanssa. Kyseessä on YK:n alainen organisaatio, joka toimi maassa vuosina 2007–2019, kunnes entinen presidentti Jimmy Morales päätti häätää sen pois. Komissio erehtyi tutkimaan häneen puolueensa (Frente de Convergencia Nacional – FCN-Nación) vuoden 2015 voitokkaiden vaalien rahoituksen laittomuuksia.

Nimenomaan pahamaineinen Curruchiche johti tuolloin vaalirikosten syyttäjänvirastoa (Fiscalía de Delitos Electorales), jonka oli määrä tutkia entisen presidentin poliittisen järjestön taustoja. Tutkimukset kuitenkin pysähtyivät ja prosessi ei johtanut mihinkään. Tämä sai tuolloin tuomari Erika Lorena Aifánin tuomitsemaan hänet vuonna 2019 virkavelvollisuuden rikkomisesta, hänelle kuulumattomien tehtävien anastamisesta ja vallan väärinkäytöstä. Tämä ei estänyt Consuelo Porrasta ylentämästä häntä FECI:n johtajaksi. Aifán taas joutui eroamaan maaliskuussa 2021 tuomarin tehtävistään 19 vuoden työskentelyn jälkeen ja lähti myös poliittiseksi pakolaiseksi Yhdysvaltoihin välttääkseen häneen kohdistettuja uhkauksia ja häirintää. El Faro julkaisi aikoinaan artikkelin tuomarin toimistoon tulleesta rikosilmoituksesta, jonka mukaan istuva presidentti Alejandro Giammattei olisi saanut vuoden 2009 vaaleihin 2,6 miljoonan dollarin lahjuksen silloiselta viestintäministeriltä José Luis Benito Ruizilta. Jos Giammattei olisi voittanut, hänen olisi tullut uusia vastineeksi Beniton pesti ministerinä.

Myös useat Sandovalin ja CICIG:in kanssa työskennelleet entiset syyttäjät ovat päätyneet vankilaan. Heidän joukkoonsa lukeutuu entinen FECI:n Quetzaltenangon alueellinen johtaja, Virginia Laparra Rivas, joka on ollut vangittuna helmikuusta 2022 lähtien. Hän joutui telkien taakse tehtyään neljä valitusta vuonna 2018 erään häntä tietovuodosta syyttäneen tuomarin huonoista virkakäytännöistä. Syytteet tätä tuomaria vastaan haudattiin ja poliitikot palkitsivat kyseisen Lesther Castellanos Rodasin kongressissa kidutuksen vastaisen asiamiehen (Relator Contra la Tortura) tehtävällä. Laparra sen sijaan tuomittiin viime vuoden joulukuussa neljäksi vuodeksi vankeuteen ”vallan väärinkäytöstä”. YK on kutsunut tuomiota ”mielivaltaiseksi”, sillä se perustuu Laparralle kuuluvien perusoikeuksien käyttämiseen.

Elokuussa 2021 FECI:n johtoon siirtynyt Curruchiche sisällytettiin viime vuonna Yhdysvaltain korruptoituneiden ja epädemokraattisten toimijoiden Engel-listalle (Lista Engel). Pohjoisen valtion ulkoministeriö syytti häntä ”korruptiotekojen tutkinnan estämisestä häiritsemällä korkean profiilin korruptiotapauksien etenemistä hallituksen virkamiehiä vastaan ja ilmeisen harhaanjohtavien valituksien tehtailemisesta FECI:n syyttäjiä, yksityisiä lakimiehiä ja CICIG:in jäseniä vastaan”. Niin ikään Consuelo Porras sai paikkansa tältä Keski-Amerikan korruptiolistalta vuonna 2021. Yhdysvallat syyttää häntä ”korruptioista, jota heikentää demokratiaa Guatemalassa”, mikä viittaa ”väärinkäytöksiä tutkineiden syyttäjien erottamiseen”. Kaikesta huolimatta Giammattei valitsi luottosisarensa uudelle neljän vuoden jatkokaudelle ja niinpä hänen toimikautensa päättyy vasta vuonna 2026. Mitä ilmeisemmin Porras tulee olemaan kivi Arévalon saappaissa ja haamu, joka pyrkii estämään oikeudenmukaisuuden toteutumista myös tulevaisuudessa.

Eläköön Arévalo jälleen niin kuin ennenkin

3. syyskuuta 1944 Bernardon isä Juan José Arévalo palasi Guatemalaan tehtyään suurimman osan akateemisesta koulutuksestaan ja ammatillisesta urastaan maan rajojen ulkopuolella. Saman vuoden kesäkuussa yliopisto-opiskelijoiden, opettajien ja työntekijöiden mielenosoitukset olivat saaneet aikaan diktaattori Jorge Ubico Castañedan eron 14 vuoden presidenttikauden jälkeen. Joulukuun vaalien lähestyessä vallankumoukselliset puolueet ehdottivat presidenttiehdokkaakseen Argentiinassa asuvaa Arévaloa.

Tuhannet ihmiset tulivat vastaanottamaan häntä La Auroran lentokentälle ja huusivat ”Eläköön Arévalo!”, ja hänet saatettiin kaupungin keskustaan. Arévalon puhe, hahmo ja ura tekivät hänestä hetimmiten suosikkiehdokkaan, joka sai koolle tuhansia ihmisiä tapahtumiinsa eri puolilla maata. Tämä puolestaan aiheutti kenraali Federico Ponce Vaidesin, kongressin nimittämän väliaikaisen presidentin, yrityksen pitää itsensä väkisin vallassa. Kansalaisten liikehdintä teki lopun tästä vajaan neljän kuukauden jaksosta aamunkoitteessa 20. lokakuuta 1944. Poncen hallitus kaatui ja vallankumoukselliset tahot ottivat haltuunsa Guatemalan johdon.

Vaalien ennalta määritettyä ajankohtaa noudatettiin. Räjähtävän kampanjan ja valtavan kansantuen jälkeen Arévalo nousi presidentiksi 85 prosentin äänimäärällä. Hänen uudistusmielinen ja vallankumouksellinen hallituksensa oli avainasemassa Guatemalan tuomisessa uudelle vuosisadalle. Koulutuksen, työläisten oikeuksien ja sosiaaliturvan parannukset ovat hänen poliittisen perintönsä keskiössä. Kuitenkin Presidentti Jacobo Árbenz Guzmánin syrjäyttämisen jälkeen kesäkuussa 1954 Arévalo joutui lähtemään maanpakoon.

Juan José Arévalosta tuli vuonna 1963 opposition keulakuva, sen jälkeen kun hän teki rohkean päätöksen palata salaa Guatemalaan ryhtyäkseen uudelleen presidenttiehdokkaaksi. Vallassa olevat ryhmät olivat varmoja siitä, että jos Arévalo osallistuisi, hän voittaisi. Ne päättivät toteuttaa vallankaappauksen, joka aloitti autoritaarisen hallinnon kauden: poliittisia vastustajia ei vain estetty osallistumasta, vaan pahimmillaan heidät murhattiin tai he katosivat. Siitä lähtien ja useiden vuosien ajan ”¡Viva Arévalo!” -huuto merkitsi vastarintaa niin öiden varjoissa kuin kansanjuhlien kuumuudessa, se oli ääni sotilasdiktatuurin sortoa vastaan. Se tarkoitti vaihtoehtoa ja toisen tien mahdollisuutta. Nyt 79 vuotta lokakuun vallankumouksen ja 60 vuotta tuon sotilasvallankaappauksen jälkeen ”Eläköön Arévalo!” -huuto kuullaan jälleen Guatemalassa, sen kaduilla ja kodeissa.

Historiallinen vaalivoitto

Vuoden 2023 vaaleissa koettu Arévalo-ilmiö kohosi nopeasti koko maan halki pyyhkäisseeksi vastarinnaksi. Vaatimattoman määrän ihmisiä koonneet suorat kansalaisten tapaamiset kasvoivat massiiviksi ja hurmoshenkisiksi yleisötapahtumiksi. Puhe valtion vapauttamiseksi korruption kahleista puri. Kansa oli herännyt vaatimaan todellista poliittista muutosta. Korruptoitunut eliitti kauhistui, vajosi paniikkiin, vainosi oppositiota ja halusi kylvää vihaa valheillaan. Mafian vastaisku ei kuitenkaan kyennyt vaientamaan äänensä löytänyttä kansaa. Katujen tahto vyöryi uurnille eivätkä sitä pysäyttäneet virkavalta eivätkä oikeuslaitos.

Kymmenen jälkeen illalla Arévalo piti varapresidenttinsä kanssa medioille lyhyen puheen kiittäen kansalaisia luottamuksesta. Hän sanoi tulevansa hallitsemaan kaikki huomioiden. Myöskin oppositiolle hän lupasi työrauhan. Lehdistön kysymyksiin vastannut ja voiton tyynesti vastaanottanut Arévalo totesi:

– Tämä voitto ei ole meidän, se on teidän. Tämä voitto kuuluu Guatemalan kansalle, ja nyt tulemme taistelemaan yhdessä korruptiota vastaan.

– Jokaisen läsnä olevan perheen osallistuminen ja vaivannäkö on korvaamaton tosiasia. Lupaan kaikille niille ihmisille, jotka eivät voineet osallistua, että aiomme taistella hallituksessani teidän puolestanne.

Arévalo huomautti, että uurnien tahto on ”korruption loppu”, sillä Guatemalan kansa on ”valinnut muutoksen”. Uuden hallituksen on tarkoitus puuttua liian kauan Guatemalaa kiusanneisiin rakenteellisiin ongelmiin. Arávelo kävi ensimmäiset puhelinkeskustelut El Salvadorin ja Meksikon presidenttien kanssa. Yhteistyötä naapurimaiden kanssa tullaan lisäämään.

– Nyt taistelemme yhtenä Guatemalan kansana korruptiota vastaan. Otamme nöyrästi vastaan tämän voiton, jonka kansa on meille antanut. Riippumatta siitä, minkä vaihtoehdon olette valinneet, osallistuminen on demokratian puolustamista ja tänä historiallisena hetkenä se merkitsi rohkeaa tekoa jokaiselle äänensä antaneelle.

– Tiedämme, että meneillään on poliittista vainoa, jota harjoittavat korruptoituneet instituutiot sekä syyttäjät ja tuomarit. Ja tiedämme tämän jatkuvan. Haluamme ajatella tämän voiton mittaluokan tekevän selväksi sen, ettei yrityksiä vääristää vaaliprosessia tapahdu. Guatemalan kansa on puhunut kovaan ääneen.

Varapresidentiksi valittu tutkija Karin Herrera lupasi uuden hallituksen huolehtivan guatemalalaisista perheistä. Arévalo kertoi hallituksen suojelevan myös vastustajiaan:

– Annan tunnustusta Sandra Torresille, vastaehdokkaalleni näissä vaaleissa. Meillä on erilaisia lähestymistapoja politiikkaan, mutta takaamme hänelle ja hänen äänestäjilleen, että ”uuden kevään” hallitus tulee edistämään ja suojelemaan heidän kansalaisoikeuksiaan. Tietäkää, ettei teitä tulla jättämään huomiotta tai syrjimään ja että tästä päivästä lähtien tulemme tekemään työtä koko rakkaan maamme yhtenäisen hyvinvoinnin puolesta.

Arévalon vaalivoitto toi mukanaan yllättävän railon autoritaariseen politiikkaan, jossa kaikki todelliset vaihtoehdot pyritään tavanomaisesti sensuroimaan jo ennalta. Vuoden 2015 korruption vastaisista mielenilmauksista Movimiento Semilla on haastanut perinteisen politiikan, johon valtaosa kansasta on ollut pitkään jo lopen kyllästynyt. Sillä ei kuitenkaan ole ollut vaihtoehtoa, johon asettaa toivonsa. Siksi kyseessä on historiallinen tapahtuma ja kansanvallan voitto kyynisen oikeistolaisen eliitin hallintotavasta. Vaikka oikeisto pyrki hiljentämään vasemmistolaisen ehdokkaan ei se estänyt sitä syyttämästä samaan aikaan Arévaloa vaalivilpistä. Poliittinen ilmapiiri kiristyi äärimmilleen.

Vaali-iltana UNE:n ja ehdokas Torresin valtasivat täysi pimeys ja jäätävä hiljaisuus. Torres ei ole vieläkään kyennyt tunnustamaan tappiotaan. Hän on sen sijaan jatkanut aiheettomia syytöksiään vaalivilpistä ilman yhtäkään todistetta. 67-vuotias Torres jäi ilman presidentinvirkaa myös kolmannella yrityksellään. Hänen miehensä Álvaro Colom toimi presidenttinä 2008–2012, mutta Torres erosi hänestä 2011 kiertääkseen lakipykälää, joka kieltää presidentin perheenjäsenien ehdolle asettumisen. Colom kuoli tämän vuoden tammikuussa 71 vuoden ikäisenä.

Vuoden 2019 vaalien jälkeen, joissa Torres tuli toiseksi vuoden 2015 tapaan, presidenttiehdokas joutui pidätetyksi kampanjan rahoituksen epäselvyyksien vuoksi syyskuussa. Tammikuussa tuomio muuttui kodissa suoritettavaksi vankeudeksi. Kuitenkin marraskuun 2022 lopussa Torres vapautettiin vuoden 2015 liittyvistä rikossyytteistä kokonaan. Siinä missä Torres merkitsi huonon poliittisen kulttuurin jatkuvuutta, symbolisoi Arévalo todellisen muutoksen aikakautta ja koko poliittisen kentän ravistelua.

Vaali-illan tiedotustilaisuudessa vaalituomioistuimen (TSE) tuomari Gabriel Aguilera Bolaños pyysi puolueita “hyväksymään tulokset poliittisella kypsyydellä”. Hän korosti, että ”demokratian puolesta taisteleminen kannattaa” ja että ”sitä tulee suojella tulevia prosesseja silmällä pitäen”. Hänen mukaansa Guatemala osoitti olevansa ”edelleen lujittuva demokratia”.

Toivon siemeniä: tavoitteena reilumpi ja rehellisempi Guatemala

Guatemala on Keski-Amerikan suurin talous eikä sen 30,8 prosentin velka-aste ole kovin korkea. Se kuuluu vauraudeltaan maailman keskikastiin. Sen talous kasvoi viime vuonna 4,1 prosenttia ja tänäkin vuoden kasvuennuste lupaa vähintään 3,2 prosentin kasvua. Perinteisesti Guatemala kuuluu runsaista luonnonvaroistaan huolimatta Latinaisen Amerikan epätasa-arvoisimpien maiden joukkoon. Vuonna 2023 sen väestöstä noin 55 prosenttia elää köyhyydessä. Lisäksi 47 prosenttia alle 5-vuotiaista lapsista kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta. Toisaalta infrastruktuurin ja peruspalveluiden kuten koulutuksen ja terveydenhuollon suhteen on kertynyt paljon sosiaalista velkaa etenkin, mitä tulee syrjäisimpien seutujen asukkaisiin. 19,8 prosenttia Guatemalan bruttokansantuotteesta riippuu suoraan Yhdysvalloissa asuvien siirtolaisten rahalähetyksistä.
Arévalo aikoo käydä korruption kimppuun. Tämä saattaa osoittautua yhteiskunnan eri sektoreita kuten työntekijöitä, opiskelijoita, alkuperäiskansoja, maanviljelijöitä, nuoria ja vähävaraisimpia yhdistäväksi tekijäksi. Vastapuolella uudistuksia voivat taas haluta jarruttaa osa yrittäjistä, armeijasta, kirkosta ja vanhasta poliittisesta eliitistä.

Arévalon huhtikuussa julkistama 35 sivun alustava hallitusohjelma pitää sisällään kymmenen strategista tavoitetta tai ”siementä” tulevaisuuden kirkastamiseksi. Ne lävistävä punainen lanka löytyy korruption kitkemisestä ja kehityksen vauhdittamisesta. Koulutusta halutaan parantaa muun muassa koulujen olosuhteita kohentamalla, opettajakoulutusta uudistamalla ja opintojen keskeyttämistä ehkäisemällä. Kulttuurikenttää taas pyritään elvyttämään historiallisesta perinnöstä ja kansalliskirjastosta huolehtimalla sekä taiteilijoiden työtä tukemalla ja virtuaalisia kulttuurikeskuksia luomalla. Terveyden suhteen tarkoitus on rakennuttaa syövän hoitoon erikoistunut sairaala. Toisaalta on tarkoitus ehostaa terveyskeskuksia, tarjota parempaa palvelua kyläyhteisöissä ja varmistaa kroonisten sairauksien hoitoon tarvittava lääkejakelu.

Asuntopolitiikkaa aiotaan sitäkin viedä eteenpäin takaamalla peruspalvelut vedestä viemäriverkkoon ja sähköstä sementtilattioihin. Työllisyyttä tullaan edistämään tarjoamalla väliaikaista työtä miljoonalle kansalaiselle. Esimerkiksi maanviljelijöitä aiotaan palkata niiden kuukausien ajaksi, kun viljelyä ei harjoiteta. Töitä on luvassa juurikin asuntorakentamisen, tieverkoston parantamisen ja metsien istuttamisen muodossa. Yhteiskunnallisen kehityksen ministeriön ohjelmia kuten kansaneläkettä ja vammaisavustuksia tullaan laajentamaan ja syventämään. Neljään ensimmäiseen vuoteen keskittyvä varhaiskasvatusjärjestelmä luodaan perheiden avuksi. Myös alle 5-vuotiaiden aliravitsemukseen ja elinolosuhteisiin puututaan omalla ohjelmalla (Protegiendo la Nueva Cosecha).

Tieverkostoa aiotaan parantaa panostamalla 500 kilometrin pituisiin pääteihin ja 1 820 kilometrin verran toissijaisiin teihin ja 1 500 kilometrin verran maaseudun tieyhteyksiin. Niin ikään satamiin ja lentokenttiin tullaan kiinnittämään erityistä huomiota. Pääkaupungin metropolialueelle rakennetaan ensimmäinen metrolinja. Myös tietoliikenneyhteyksien hajanaisuuden tai digikuilun aiheuttaman epätasa-arvon ja teknologian pariin pääsemisen esteitä puretaan. Julkista hallintoa, turvallisuudesta vastaavia instituutiota sekä siirtolaisia tukevia toimia on tarkoitus vahvistaa. Siemenliike esittää siirtymistä luonnonvaroja maaperästä ylös kiskovasta taloudesta uudistavaan ja puhtaaseen kiertotuotannolliseen malliin, mikä tarkoittaisi maaperän, vesien ja metsien elvyttämisen aloittamista sekä ympäristön puhtaanapitoon, vedenkäsittelyyn ja joukkoliikenteeseen sijoittamista.

Hallitusohjelma pitää sisällään joukon konkreettisia ehdotuksia kuten Ilmaiset lääkkeet, sähkön hinnan alentaminen, kansallinen innovaatiorahasto, maaseudun tuotantotuet, korkean tason päättäjien ja virkamiesten palkanalennukset, peruselintarvikkeiden hintojen kohtuullistaminen, ennaltaehkäisevä turvallisuusstrategia, enemmän ja paremmin läsnä olevat poliisivoimat, uudenlainen vankilajärjestelmä sekä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttuminen.

Uusi yhteiskunnallinen sopimus keskittyy vahvistamaan kansakuntaa, sen kehitystä ja identiteettiä nimenomaan koulutuksen, terveyden, avustuksien ja ympäristöpolitiikan toisiaan täydentävistä lähestymistavoista käsin. Semilla haluaa tunnistaa vuoropuhelussa kansan ja päättäjien kanssa tärkeimmät teemat, jotka ovat välttämättömiä demokraattisen oikeusvaltion rakentamiseksi. Kehityksen konkretisoiminen vaatiikin parempaa infrastruktuuria ja palveluita sekä verojen keräämisen vahvistamista. Julkisen hallinnon on toimittava hyvin, jotta se voisi aidosti palvella kansan tarpeita.

74-vuotias kirjanpitäjä Roberto Álvarez äänesti kooltaan kolmasosaa Suomesta edustavan maan pääkaupunkiseudulla:

– Äänestin Arévaloa, koska hän on ainoa vaihtoehto, joka meillä on, Sandran äänestäminen on sitä samaa.

– Arévalo ei voi tehdä paljoa, koska korruptio juontaa siirtomaa-ajoista ja eikä sitä muuteta neljässä vuodessa, mutta hän voi panna alulle muutoksen ja luoda perustan.

47-vuotias Mauricio Armas kertoi antaneensa äänensä ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin ehdokkaalle, johon hän uskoi. Näyttelijän ja maalarin töitä tekevä Armas pääkaupunki Ciudad de Guatemalasta (Nueva Guatemala de la Asunción) totesi:

– Minusta vaikuttaa siltä, ettei hänellä ole yhteyksiä rikollisuuteen.

Jopa Amerikan valtioiden järjestö (Organización de Estados Americanos – OEA) ja pääsihteeri Luis Almagro Lemes vierailivat Guatemalassa ennen vaaleja ja tuomitsivat poliittisen vainon, joka kohdistui Siemenliikkeeseen. Myös Yhdysvallat piti oikeiston toimia ”diktaattorimaisina” ja tunnusti hetimmiten Arévalon vaalivoiton. Espanjankielisen CNN-verkoston Fernando López del Rincón lensi niin ikään hetimmiten vaalien jälkeisenä maanantaina haastattelemaan uutta presidenttiä, johon on tiettävästi kohdistunut myös tappouhkauksia. Tällä kertaa edes pohjoinen suurvalta ei näytä asettuvan kansanvallan tielle.

Naapurin ja muiden johtajien jaettu riemu

Meksikon presidentti Andrés Manuel Lopez Obrador soitti Arévalolle ja kiteytti juhlatunnelmat sosiaalisessa verkostossa, entisessä Twitterissä, nykyisessä X:ssä.

– Onnittelen naapurikansaa ja veli Guatemalaa Bernardo Arévalon voitosta tasavallan presidentin vaalissa. Olen varma, että uudet humanismin ja oikeudenmukaisuuden ajat koittavat kaikille ja erityisesti Mesoamerikan suuren sivilisaation perillisille.

Bolivian entinen presidentti Evo Morales Ayma taas näki vasemmiston voiton edistävän alueellista yhdentymistä:

– Onnittelemme veli Bernardo Arévaloa demokraattisesta voitosta, sillä kansa valitsi hänet Guatemalan presidentiksi. Olemme varmoja, että hänen pasifistinen kutsumuksensa ja sitoutumisensa korruption torjuntaan ja vaatimattomimpien väestönosien puolustamiseen vahvistavat Keski-Amerikan yhdentymistä.

– Olkoon se uuden yhdentymisen ja rauhan kevään alku yhdistettynä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.

Jotakuinkin samoilla linjoilla oli myös Hondurasin presidentti Xiomara Castro Sarmiento:

– Tunnustukseni ja onnitteluni Bernardo Arévalolle, Guatemalan sisartasavallan presidentiksi valitulle. Olen varma, että Juan José Arévalon ja Francisco Morazánin muistoa kunnioittaen tulemme yhdistämään Keski-Amerikan kansat.

Kolumbian ensimmäinen vasemmistolainen valtiojohtaja Gustavo Petro Urrego liitti toisiinsa historiallisen viittauksen ja poliittisen arvomaailman:

– Onnittelen Bernardo Arévaloa. Guatemalan kansa puolustaa Jacobo Arbenzin perintöä ja sallii edistyksellisyyden vihdoin hallita maataan.
Kuubaa johtava sähköalan insinööri Miguel Díaz-Canel Bermúdez esitti toiveen maiden välien parantamisesta:

– Onnittelen Bernardo Arévaloa sydämellisesti Kuuban hallituksen ja kansan puolesta hänen valitsemisestaan Guatemalan presidentiksi. Toivotan ja ilmaisen hänelle halun jatkaa kahdenvälisten suhteiden kehittämistä maidemme kesken.

Meksikon presidentti kuvasi Arévaloa voittoa ”historialliseksi” ja puhui aiheesta tähän tapaan vaalien jälkeisen maanantaiaamun tiedotustilaisuudessaan:

– Olen erittäin iloinen, koska Bernardo Arévalo voitti vaalit Guatemalassa. Ja ilmaisen, toistan onnitteluni Guatemalan veljes-, naapurikansalle, koska kaikki aiempi tieto osoittaa Bernardo Arévalon olevan edistyksellinen mies, jolla on periaatteita, rehellinen ihminen, joka tulee hallitsemaan kaikkia silmällä pitäen, mutta olen varma, että hän kiinnittää erityistä huomiota köyhimpiin.

– Se oli poikkeuksellinen, ihmeellinen asia, jonka Guatemalan kansa ansaitsi monien vuosien kärsimyksen jälkeen. Olen siis hyvin onnellinen, koska he ovat naapureitamme, veljiämme. Eilen puhuin hänen kanssaan ja sovimme tapaavamme sen jälkeen, kun hänen valintansa presidentiksi virallistetaan. Tietysti meillä on monia aiheita keskusteltavana, jotta saamme aikaan yhteistyötä, jotta voimme auttaa toisiamme.

– Tuemme jo Guatemalaa kehitysohjelmilla, jotta ihmiset eivät joutuisi muuttamaan pois, jättämään kyliään, ja nyt sitäkin paremmalla syyllä, sillä olen varma, että Bernardo tulee tavoittelemaan lisää yhteistyötä taloudellisesti, sosiaalisesti.

– Heidän on syytä olla hyvin onnellisia. Se on historiaa, se on erittäin merkittävä teko. Ehkä se minimoidaan maailman uutisissa, mutta tämä historiallinen voitto on jotakin hyvin tärkeää, työtä tekevän kansan, suuren kulttuurin perillisten, guatemalalaisten ansaitsema voitto.

Edessä on neljän kuukauden taistelu

Maanantaina 28.8. TSE julisti päätöslauselmallaan 1659-2023 Arévalon virkaan valituksi presidentiksi. Vaalituloksista tehtiin virallisia vain pari tuntia sen jälkeen, kun Kansalaisrekisteri oli ensin jäädyttänyt Movimiento Semillan toimivaltuudet uudemman kerran. Aiempi perustuslakituomioistuimen päätös tilanteen rauhoittamiseksi vaalien ajaksi kumottiin ainakin näennäisesti. TSE:n alaisuudessa toimivan Kansalaisrekisterin johtaja Ramiro Muñoz Jordán, joka oli aiemmin vastustellut päätöksen läpiviemistä, joutui mitä ilmeisemmin poliittisen paineen alla ylittämään toimivaltuutensa eikä tiedottanut päätöksestä SRC-R-3207-2023 vaalituomioistuimen esimiehiään. Tarkoituksena on ollut aktivoida Fredy Orellanan lähes kolme viikkoa vaalien avauskierroksen jälkeen tekemä väliaikainen puolueen oikeudellisen aseman poisto oletettuihin puolueen perustamiseen mahdollisesti liittyviin väärennettyihin allekirjoituksiin vedoten.

Siemenliike on puolestaan tehnyt virallisen pyynnön uuden päätöksen hylkäämiseksi, mikä sai myönteisen vastauksen, sillä perustuslakituomioistuimen toimivaltuuksien jäädyttämisen laittomuutta koskeva suojelupäätös on voimassa 31.10. asti, jolloin vaalikausi virallisesti päättyy. Uusi päätös on laiton myös siksi, että vaalilain asema on perustuslaillinen eikä sitä voida kyseenalaistaa alemmista oikeusasteista käsin. Joka tapauksessa oikeuslaitosten välityksellä käytävä poliittinen taisto ei näytä vielä laantumisen merkkejä. France 24 on laatinut tiivistelmän vainon aikajanasta tapahtumineen.

Myös myönteisiä merkkejä on ilmassa. Istuva presidentti Giammattei on kutsunut koolle ensimmäisen vallanvaihdon kokouksen 4.9. 5.9. TSE taas luovutti vaalien voittajien valtakirjat. Yhdysvaltojen ulkoministeri Antony Blinken onnitteli Arévaloa uudelleen virallisten tulosten julkistamisen johdosta ja lisäsi: ”Tulemme seisomaan varmoina Guatemalan demokratiaa heikentäviä yrityksiä vastaan.” myös OEA on pitänyt Siemenliikkeen toimivaltuuksien jupakkaa maanantain julkilausumassaan ”lain tulkinnan väärinkäytöksenä”.

Syyskuun ensimmäisenä päivänä Arévalo piti yhdessä varapresidenttinsä kanssa tiedotustilaisuuden, jossa tuomittiin meneillään olevat vallankaappausyritykset ja pyydettiin kansaa puolustamaan vaaliuurnien tahtotilaa:

– Joukko korruptoituneita poliitikkoja ja virkamiehiä kieltäytyy hyväksymästä tätä tulosta. Vaikka yhtäältä muodolliset protokollat vallanvaihdon aloittamiseksi on pantu liikkeelle, he ovat käynnistäneet samanaikaisesti suunnitelman perustuslaillisen järjestyksen särkemiseksi ja demokratian romuttamiseksi.

– Nämä toimet muodostavat vallankaappauksen, jota edistävät ne instituutiot, joiden pitäisi taata oikeuden toteutuminen maassamme, yleinen syyttäjä Consuelo Porras, syyttäjä Rafael Curruchiche ja rikosasioiden seitsemännen tuomioistuimen tuomari Fredy Orellana sekä kongressin puheenjohtajisto, kuten myös muut korruptoituneet ja demokratian vastaiset toimijat.

– Näemme meneillään olevan vallankaappauksen, jossa oikeuskoneistoa käytetään rikkomaan oikeutta vastaan, 20.8. vapaasti ilmaistua kansantahtoa pidetään pilkkana.

– Pyydän meitä yhdistämään voimamme lyödäksemme nämä vallankaappausjoukot, jotka aikovat pitää meidät korruption, rankaisemattomuuden ja köyhyyden vankeina. Puolustakaamme pyhintä poliittista oikeuttamme ja vapaiden ihmisten parasta asetta: annettuja ääniä.

30. 8. Guatemalan kongressin johtoryhmä päätti olla tunnustamatta Siemenliikkeen olemassaoloa, mikä tarkoittaa sitä, etteivät Movimiento Semillan edustajat voi johtaa valiokuntia, osallistua lainsäätämisen agendan tai lakiesitysten valmisteluun tai palkata avustajia. Semillan edustajat puolestaan tekivät kongressin johdon vallan väärinkäytöstä valituksen perustuslakituomioistuimeen.

Arévalon pyyntöön myös vastattiin, sillä pääkaupungissa ja Cobánissa järjestettiin 2.9. ensimmäiset rauhanomaiset mielenilmaukset poliittisen mafian vallankaappausyrityksiä vastaan. Porrasin ja Curruchichen välitöntä eroa vaativaan kansalaisten keräämään adressiin on siihenkin kertynyt tiettävästi jo 100 000 nimeä.

Kuolemattoman chileläisen runoilijan Pablo Nerudan sanoin ”he voivat leikata kaikki kukat, mutta he eivät voi pysäyttää kevään tuloa”. Uusi valtiojohtaja, tasavallan historian 52. presidentti, Bernardo Arévalo aloittaa nelivuotisen kautensa 14.1.2024. Sitä ennen edessä on vielä neljä pitkää kuukautta. Kansan tahtoa ei voi kuitenkaan pysäyttää. ¡Viva Arévalo!

Teksti: Sami Tapio Tenoch Laaksonen

Lähteet: Canal Once, El País, Prensa Libre, CNN Español, BBC News Mundo, The San Diego Union-Tribune, France 24, Confidencial, Diario Sur, Nueva Sociedad, Los Angeles Times, El Mundo, TeleSUR, Página Oficial Andrés Manuel López Obrador, etc.

Hirviö on vihdoin selätetty ja tietoisuuksien vallankumous on yltänyt sinne, missä sitä eniten kaivataan. Institutionaalisen vallankumouspuolueen (Partido Revolucionario Institucional – PRI) 94 vuoden yksinvalta Meksikon väkirikkaimmassa vähintään 17,4 miljoonan asukkaan Estado de Méxicossa on tullut tiensä päähän. Vasemmiston rivit eivät rakoilleet ja toista kertaa ehdokkaana ollut neljä korkeakoulututkintoa omaavan peruskoulun opettajan, rakennusmiehen ja ompelijan tytär, Delfina Gómez Álvarez on lyönyt maanrakoon PRI:n korruptoituneen eliitin ja rikkonut sen sydämenä sykkineen Atlacomulcon mafian tuhansiksi palasiksi sunnuntain 4.6. vaaleissa. Ja kyllä, “vallankumouksen” nimi on nykyisellään hyvin harhaanjohtava, koska PRI on kääntynyt vastustamaan Meksikon vallankumouksen saavutuksia jo neljäkymmentä vuotta sitten. Politiikan oikealle laidalle 1980-luvulta lähtien luisunut vuoden 1968 ja 2014 opiskelijamurhiin syyllistynyt PRI on syrjäytetty sen kotirintamalla ja vanha valtapuolue on tuhon partaalla. Yhdessä teemme historiaa (Juntos Hacemos Historia) vaaliliiton muodostivat hallitusta johtava Kansallinen uudistusliike (Movimiento de Regeneración Nacional – Morena), Työn puolue (Partido del Trabajo) ja vihreiden ryhmittymä (Partido Verde Ecologista de México – PVEM), joka oli ratkaisevassa asemassa edellisissä osavaltiotason vaaleissa 2017, jotka PRI voitti vain 2,8 prosentin turvin.

Ero oikeistorintaman Va por el Estado de México -vaaliliiton (PRI, PAN, PRD) ehdokkaaseen Alejandra del Moral Velaan oli yli 522 000 ääntä, mikä tarkoitti 8,2 prosentin etumatkaa. Delfina Gómez sai hieman alle 3,4 miljoonaa ääntä, mikä merkitsi 52,7 prosenttia. Istuva presidentti Andrés Manuel López Obrador keräsi 2018 vaaleissa noin miljoona ääntä enemmän korkeamman äänestysvilkkauden vuoksi. Äänestysprosentiksi tässä 125 kunnan ja 12,7 miljoonan äänioikeutetun osavaltiossa on muodostunut vajaat 50,1 prosenttiyksikköä. Vuoden 2017 kuvernöörinvaaleissa äänestysprosentti oli 53,7. Vasemmistorintama voitti vaalit 96 kunnassa ja oikeistokoalition puolestaan oli ykkönen 29 kunnan alueella.

Tämän tuloksen myötä rauhanomaista vallankumousta vuodesta 2018 lähtien rakentanut Morena on valloittanut 21 kuvernöörin virkaa viimeisen viiden vuoden aikana. Sen liittolaisilla eli vihreillä (PVEM) ja jo puoluekentältä kadonneella Yhteiskunnallisen kohtaamisen puolueella (Partido Encuentro Social – PES) on kummallakin yksi kuvernööri, jotka voidaan ilman suurta vääryyttä laskea yhtä hyvin Morenalle kuuluviksi. Oppositioon lukeutuvilla ryhmillä kuten viiden osavaltion Kansallisella toimintapuolueella (Partido Acción Nacional – PAN), kahden vaikutusvaltaisen osavaltion Jaliscon ja Monterreyn Kansalaisliikkeellä (Movimiento Ciudadano – MC) ja 2015 lähtien 19 kuvernöörin pestistä kahteen hiipuneella PRI:llä, on yhteensä vain yhdeksän kuvernööriä. Muodollisesti PRI hallitsee myös osin Aguascalientesissa yhdessä PAN:in kanssa.

Vasemmiston vaikutusvalta on kasvanut nopeasti nollasta 23 osavaltioon. Näissä liittovaltion osissa asuu noin 91 miljoonaa meksikolaista, joka vastaa tasan 70 prosenttia koko maan väestöstä, joka kipuaa jo yli 130 miljoonan. Vuoden 2020 virallisessa väestölaskennassa asukkaita oli 126 miljoonaa. Voitto Estado de Méxicon alueella, jossa asuu 13 prosenttia koko suuren maan äänioikeutetuista, lupaa hyvää myös ensi kesän yhdistettyihin parlamentin ala- ja ylähuoneen vaaleihin sekä presidentinvaaleihin. Nykyisin kymmenen eli lähes kolmasosa kuvernööreistä on naisia, Delfina tosin aloittaa osavaltionsa ensimmäisenä naispuolisena ylimmän päätösvallan harjoittajana vasta syyskuussa.

Politiikan pahuuden pesän hajottaminen, jota on tavoiteltu viimeisen parinkymmenen vuoden ajan, on erittäin hyvä uutinen. Hopean, teräksen ja kivihiilen pohjoisen rajan osavaltiossa ei ylletty samaan urotekoon ja 94 vuotta hallinnut PRI pääsee täyttämään täydet sata vuotta vallassa 2029 tässä 3,1 miljoonan asukkaan ja lähes 2,5 kertaa Liettuan kokoisessa osavaltiossa. Coahuilassa uusittiin myös 25-paikkainen kongressi. Vauras ja teollistunut auto- ja kaivosteollisuudestaan tunnettu Meksikon neljänneksi pahiten velkaantunut Coahuila osoittautui vaikeaksi valloitettavaksi Morenalle. Keskustalainen PRI sai siellä taakseen koko koalition Va Por México, johon kuuluvat oikeistolainen Partido Acción Nacional (PAN) ja vallankumouksellisen cardenistisen perintönsä pettäneen Partido de la Revolución Democrática (PRD), mikä kantaa nimeä Kansalaisallianssi turvallisuuden puolesta (Alianza Ciudadana por la Seguridad). PRI:n riveistä tulevan hämäristä kiinteistöbisneksistään tunnetun Manolo Jiménez Salinaksen haastoi kolme vasemmistolaista ehdokasta, sillä apulaisturvallisuusministerinä toiminut Ricardo Mejía Berdeja ei lopulta kunnioittanut Morenan teettämän gallupkyselyn tuloksia ja ryhtyi liittolaispuolue Partido del Trabajon (PT) ehdokkaaksi. Myös toisella liittolaisella eli vihreillä (Partido Verde Ecologista de México – PVEM) oli Coahuilassa oma ehdokkaansa Evaristo Lenin Pérez Rivera, joka edusti myös paikallispuoluetta Unidad Democrática de Coahuila (UDC), vaaliliiton nimi oli Pelastakaamme Coahuila (Salvemos Coahuila).

Äänet jakautuivat useampien ehdokkaiden kesken, mikä ei helpottanut Morenan riveihin vasta 2017 siirtyneen PRI:n entisen poliitikon ja 77-vuotiaan kaivosalan yrittäjän Armando Guadiana Tijerinan tehtävää voittaa vaalit. Vasemmistovoimien yhteistyö Coahuilassa on rimpuillut riitelyn suuntaan, eikä ääniä lopulta keskitetty suurimman puolueen vaihtoehdolle, vaikka 27.5. ensin vihreät ja sitten pari päivää myöhemmin 30.5. työväenpuolue PT ilmaisivat tukensa Morenan ehdokkaalle ja kertoivat yhteiseksi tavoitteekseen PRI:n syrjäyttämisen. Kuitenkaan kummankaan puolueen ehdokkaat eivät vetäytyneet kisasta ja heidän nimensä löytyi vaalipaperista.

Coahuilassa, joka antoi Meksikon vallankumoukselle kaksi sen johtotähteä Francisco I. Madero Gonzálezin ja Venustiano Carranza de la Garzan, kansa ei luottanut vanhan linjan poliitikkoon ja ilmaisi luottamusta nuorekkaan imagon omanneelle rakennusalan yrittäjälle ja Saltillon entiselle kaupunginjohtajalle Manolo Jiménezille, joka sai 56,9 prosentin ja 741 700 äänen potin. Hänestä tulee pohjoisen rajaosavaltion historian 50. kuvernööri. Armando Guadiana tuli toiseksi lähes 280 000 äänellä, mikä tarkoitti 21,5 prosentin kannatusta. PT:n Ricardo Mejía taas sai 13,3 prosenttia ja 173 400 ääntä. Vihreiden ja UDC:n Lenin Pérez oli uurnilla noin 76 600 äänestäjän suosikki ja sai osakseen 5,9 prosentin tuen. Vaikka Guadiana olisi saanut tässä osavaltiossa koko vasemmiston tuen, olisi hänen kannatuksensa silti hädin tuskin ylittänyt 40 prosentin rajapyykin. Coahuilassa äänestysvilkkaus kipusi 56,35 prosenttiin. Coahuilassa uusi kuvernööri aloittaa vasta joulukuussa.

Case Coahuila

Pohjoisessa Yhdysvaltojen rajanaapuriosavaltiossa Coahuilassa on reilut 3,1 miljoonaa asukasta, joista 2,35 miljoonaa saattoi äänestää kesäkuun 4. päivän vaaleissa. Yli 65 300 neliökilometrin kokoisen Liettuan väestö oli vuoden 2023 alussa noin 2,9 miljoonaa henkeä. Coahuilan väestö on kooltaan isoimman Baltian maan luokkaa, mutta siellä asutus on harvemmassa, sillä maa-alaa on 151 600 neliökilometriä eli yli puolet Liettuaa enemmän. Meksikon 32 osavaltion joukossa Coahuila on kooltaan kolmanneksi suurin heti Chihuahuan ja Sonoran jälkeen. Keskiverron eurooppalaisen maan kokoinen Coahuila on kolmonen myös vientitilastoissa. Alue tunnetaankin etenkin autotuotannostaan, jossa se on koko maan ykkönen, mutta myös tekstiili- ja teräs- sekä elektroniikkateollisuus ovat tärkeässä roolissa. Toisaalta Coahuila kuuluu myös kaivosteollisuuden menestyjiin mitä tulee muun muassa hopeaan, kadmiumiin, rautaan, selestiittiin (enkelikivi), piidioksidiin ja jo väistyvään kivihiileen. Suuren mittakaavan maataloutta esiintyy etenkin laguunialueella (Comarca Lagunera). Kymmenen vauraimman osavaltion joukkoon lukeutuvan Coahuilan taloudesta noin 50 prosenttia lepää teollisuuden tuotannossa. Toisaalta Coahuila on maan neljänneksi velkaantunein osavaltio. Politiikan ja liike-elämän sidokset ovat olleet läheisiä eikä Partido Revolucionario Institucional (PRI), joka hallitsi Meksikoa yksinvaltiaan elkein aina vuoteen 2000 asti, ole koskaan hävinnyt siellä kuvernöörin vaaleja 1929 tapahtuneen perustamisensa jälkeen.

Viimeistä pariakymmentä vuotta ovat leimanneet Moreiran veljesten ylivalta, väärinkäytökset ja korruptio. Kaksi veljestä sukunimeltään Moreira Valdez, Humberto ja Rubén, muodostivat autoritäärisen perhedynastian, joka tunnetaan nimellä “Moreirato”. Virkansa piakkoin jättävä Miguel Ángel Riquelme Solís voitti vaalit 2017 hädin tuskin 2,5 prosentin erolla ja on jatkanut veljesten poliittisen perinnön linjoilla. Hän on muun muassa peitellyt perheen rikosvyyhtejä. Yhden puolueen 84 vuoden ja yhden perheen 18 vuoden poliittisen jatkuvuuden jälkeen, muutoksen olisi luullut olevan kaivattua valuuttaa tässä Meksikon vallankumouksessa ansioituneessa osavaltiossa. Toisaalta sen taloudessa menee hyvin eikä turvallisuudessakaan ole tällä hetkellä suuria ongelmia, joten saman linjan pitäminen sai jalansijaa.

Moreiraton aikaudella syytökset vaikutusvallan väärinkäytöksistä, järjestäytyneen rikollisuuden kanssa tehdystä yhteistyöstä, haamuyhtiöiden kaupankäynti sekä muu varsin täydellinen läpinäkyvyyden puute, julkisten varojen varastaminen sekä kaikkinainen korruptio arkipäiväistyivät. Ensin valtaan astui Humberto 2005. Yhä edelleen jossain muodossa toimiva vaalivilppien koneisto sai uuden ilmeen hänen aikakaudellaan. Koneisto on taas öljytty tuomaan ääniä keinolla millä hyvänsä, lahjuksilla, uhkauksilla ja suoranaisten tulosten peukaloinnilla. Osavaltion budjettia on myös mahdollisesti tyhjennetty suoraan vaalikassaan. Yksi Coahuilan ongelmista onkin ylivelkaantuminen. Turvallisuustilaistoissa osavaltio sen sijaan pärjää enemmän kohtuullisesti, sillä esimerkiksi murhatilastoissa se liitelee alati turvallisimpien osavaltioiden joukossa. PRI on tosin varoitellut, että jos se menettää valtansa, tullaan huumekartellien väkivalta päästämään irti naruistaan. Coahuilan 38 kunnasta 25 on PRI:n komennossa ja sillä on lisäksi hallussaan kaksi kolmasosaa paikallisesta 25 paikan kongressista, jossa sillä on yhä 16 edustajaa.

Humberto teki julkisten varojen ryöväämisen suhteen niin ansiokasta työtä, että veljeksistä nuorempi valittiin PRI:n puheenjohtajaksi maaliskuussa 2011. Hän vetäytyi tämän vuoksi kuvernöörin virasta ennenaikaisesti, mutta pesti modernin Meksikon rakentaneen ja sitten tuhonneen puolueen johdossa kesti vain yhdeksän kuukautta. Korruptiosyytökset nousivat vihdoin pinnalle. Humberto Moreira pidätettiin vasta tammikuussa 2016 ja pidätys jäi lyhytaikaiseksi, vaikka marraskuussa 2018 myös espanjalaiset viranomaiset epäilivät entistä kuvernööriä kytköksistä Zetas-rikollisryhmään. Nykyisin Humberto elää kaukana julkisuuden valokeilasta.

Veljessarjan vanhempi osapuoli Rubén nousi Coahuilan kuvernööriksi 1.12.2011. Isoveli peitteli taitavasti pikkuveljen rikokset ja jatkoi siitä, mihin hänen edeltäjänsä jäi. Häntä on epäilty muun muassa Rahoituksen vahvistamisen rahaston (Fondo para el Fortalecimiento Financiero) väärinkäytöksistä. Kuitenkin hän lienee jonkinasteinen parannus veljeensä nähden eikä häntä ole saatu tuomittua. Nykyisin Rubén johtaa PRI:n kovasti vuoden 2018 vaaleissa kutistunutta kongressiryhmää kaksikamarisen eduskunnan alahuoneessa. Nähtäväksi jää, mitä Coahuilan vyyhdistä vielä paljastuu, jos ja kun PRI joskus vielä jättää vallan.

Eri suuntiin rimpuillut vasemmisto ja yhdessä seisonut oikeisto

Siinä missä Coahuila on ollut PRI:lle kauan suotuisaa aluetta, on se osoittautunut vaikeaksi valloitettavaksi vasemmistolaiselle hallituspuolue Morenalle (Movimiento de Regeneración Nacional), jolla on hallussaan kongressin edustajainhuoneen sekä senaatin enemmistö. Liittolaisineen se hallitsi 22 osavaltiossa jo ennen Coahuilan ja Estado de Méxicon vaaleja. Keskustalainen PRI on saanut taakseen koko koalition Va Por México, johon kuuluvat oikeistolainen Partido Accional Nacional (PAN) ja vallankumouksellisen cardenistisen perintönsä pettänyt Partido de la Revolución Democrática (PRD), mikä kantaa nimeä Kansalaisallianssi turvallisuuden puolesta (Alianza Ciudadana por la Seguridad). PRI:n riveistä tulevan hämäristä kiinteistöbisneksistään tunnetun komean Manolo Jiménez Salinaksen haastaa kolme vasemmistolaista ehdokasta, sillä apulaisturvallisuusministerinä toiminut Ricardo Mejía Berdeja ei lopulta kunnioittanut Morenan teettämän gallupkyselyn tuloksia ja ryhtyi liittolaispuolue Partido del Trabajon (PT) ehdokkaaksi. Myös toisella liittolaisella eli vihreillä (Partido Verde Ecologista de México – PVEM) oli Coahuilassa oma ehdokkaansa Evaristo Lenin Pérez Rivera, joka edustaa myös paikallispuoluetta Unidad Democrática de Coahuila (UDC), vaaliliiton nimi oli Pelastakaamme Coahuila (Salvemos Coahuila).

Kuten olettaa saattoi äänet siis jakautuivat useampien ehdokkaiden kesken, mikä ei helpottanut laisinkaan Morenan Armanda Guadiana Tijerinan tehtävää voittaa vaalit. Käytännössä hallituksen ja opposition ehdokkailla oli ollut viime vuoden kyselyissä kummallakin noin 40 prosentin kannatus. Tämän vuoden puolella tehdyissä kyselyissä Jiménez sai järjestäen yli 40 prosentin lukemia ja Guadiana taas jäi alle 30 prosenttiin. Viimeinen De las Heras Demotecnian 30.5. tekemä gallup antoi PRI:n ehdokkaalle 50 ja Morenan ehdokkaalle 34 prosenttiyksikköä. PT:n ehdokas taas liikkui 15 prosentin tuntumassa ja PVEM:n Peréz viidessä prosentissa. 8–10 prosenttia taas harkitsi ehdokastaan loppusuoralle asti. Vasemmistovoimien yhteistyö pohjoisessa on rimpuillut riitelyn suuntaan, mutta lopulta äänet olisivat hyvinkin saattaneet keskittyä suurimman puolueen vaihtoehdolle. 27.5. ensin vihreät ja sitten 30.5. työväenpuolue PT ilmaisivat tukensa Morena ehdokkaalle ja kertoivat yhteiseksi tavoitteekseen PRI:n syrjäyttämisen. Kuitenkaan kummankaan puolueen ehdokkaat eivät vetäytyneet kisasta ja heidän nimensä tulee löytymään vaalipaperista. Coahuilan tapaus on oiva osoitus siitä, miten vaalitaistoa ei tule käydä. Vasemmisto ei onnistunut ehdokasasettelussaan eikä yhteistä säveltä koskaan löytynyt, mikä helpotti oikeistokoalition voittoa. Meksikolaisesta nykydemokratiasta hyvää kertoo puolestaan se, kuinka oppositiopuolueen murskavoitolle ei ole rakenteellisia esteitä. Ennen maan tapana oli, että liittovaltion hallitus sekaantui paikallisvaalien kulkuun mitä moninaisimmin keinovalikoimin.

Ricardo Mejía Berdeja toimi tammikuuhun 2023 asti liittovaltion hallituksen turvallisuusministeriön kakkospaikalla. Hän raportoi viikoittain taistelusta rankaisemattomuutta vastaan presidentin aamuisissa tiedotustilaisuuksissa (mañaneras), mikä teki hänestä tunnetun poliitikon. Viime joulukuussa tehdyt kaksi kyselytutkimusta eivät kuitenkaan tukeneet hänen pyrkimyksiään ryhtyä Morenan ehdokkaaksi Coahuilassa. Mejía oli sitoutunut kunnioittamaan gallupin tuloksia, mutta loppujen lopuksi hän ryhtyi Työn Puolueen ehdokkaaksi (Partido del Trabajo – PT), mikä hajotti vasemmiston yhteisrintamaa. Mejía on koulutukseltaan asianajaja, entinen kansallisen kongressin jäsen sekä Guerreron ja Coahuilan paikallistason kongressien jäsen, joka on kuulunut poliittisen uransa aikana viiteen eri puolueeseen. Yhtenäisyyttä rikkoi niin ikään vihreiden ja Coahuilan demokraattisen liiton (Unión Democrática de Coahuila) ehdokas Lenin Pérez Rivera, joka on kerännyt poliitikon kokemusta kansanedustajana ja kahdesti Acuñan kaupunginjohtajana sekä kahden kauden verran paikallisena kongressiedustajana. Mejían tavoin myös Pérez on asianajaja ja hänellä on maisterintutkinto julkishallinnosta. Hänellä on notaarin toimivalta ja hän on toiminut ulkoasiainhallinnon jäsenenä Meksikon Del Ríon konsulaatissa Teksasissa.

PRI:n lippua yhdessä vaalikoalition PAN ja PRD kanssa heilutti Manolo Jiménez Salinas, joka on 12.6. 39 vuotta täyttävä teollisuus- ja järjestelmäinsinööri, jolla on myös maisterintutkinto julkishallinnosta. Rakennusalan yrittäjä on toiminut paikallistason kongressissa, ollut Saltillon kaupunginjohtaja ja viimeksi ennen ehdokkuuttaan hän toimi osavaltiotason osallisuuden ja sosiaalisen kehityksen ministerinä. Häneen on liitetty epäilyjä yrittäjien suorasta rahoittamisesta pandemian aikana, mutta koska hänen perheensä toimii rakennusalalla, liittyvät useimmat hänen uraansa varjostavat epäillyt kahden rakennusalan yrityksen suosimiseen Saltillon kaupunginjohtajan aikakaudella. Lupakäytännöistä ja sopimuksista joustettiin, mikä heikensi rakentamisen laatua.

Höyhensarjaa (peso pluma) omien sanojensa mukaan edusti 77-vuotias kaivosalan yrittäjä Armando Guadiana Tijerina. Koulutukseltaan hän on rakennustekniikan insinööri ja operaatiotutkimuksen maisteri luonnontieteissä. Hän kuului PRI:n riveihin 1969–2012, mutta on ollut Morenan jäsen vuodesta 2017 alkaen. Vuodesta 1996 lähtien hän on vaikuttanut Meksikon kaivoskamarin (Cámara Minera de México) neuvonantajana. Hänen ominta alaa on Meksikossa enää Coahuilassa esiintyvä hiiliteollisuus. Ensimmäisen kerran Guadiana oli paikallisessa kongressissa hiilialueen (Región Carbonífera) edustajana 1973–1976. Vuoden 2017 kuvernöörin vaalissa Guadiana jäi kolmanneksi 12 prosentin ääniosuudella. 2018 paikka senaatista aukesi sen sijaan 510 000 äänen turvin. Eduskunnan ylähuoneessa hän on toiminut energiakomission puheenjohtajana. Saltillon vuoden 2021 kaupunginjohtajan vaalissa 2021 hän tuli toiseksi reilulla 115 000 äänellä. Kampanjan jälkeen Guadiana palasi senaattiin kesäkuussa 2021 viiden kuukauden tauon jälkeen.

12.12.2022 Guadiana nimitettiin Morenan ehdokkaaksi Coahuilassa. Verkkaisesti liikkuva, hieman ärjähtäen puhuva ja kuulemisen kanssa kamppaileva vanha herra ei ole saanut puolelleen vasemmiston, nuorten tai itsenäisten äänestäjien eikä tiettävästi naistenkaan varauksetonta tukea. Monia kiehtoivatkin myös paremmin itseään ilmaisevat PT:n ja PVEM:n ehdokkaat, vaikka koko kolmikko julisti toistuvasti juurikin PRI:n kaatamisen yhteiseksi tavoitteekseen. Morena jopa uhkasi perua vuoden 2024 vaaliliiton pienempien puolueiden kanssa, jos ne eivät asettuisi isomman ryhmän ehdokkaan taakse. Käytännössä Morena olisi tarvinnut liittolaistensa vajaan 20 prosentin ääniosuuden PRI:n lyödäkseen, koska sillä ei ollut yksin riittävää tukea.

Guadiana mainitaan journalistisessa Pandora Papers -tutkimuksessa 50 000 Atlantic Industries International Limited -yrityksen osaketta omistavan The Hawaii Trust -rahaston perustajana, joka on rekisteröity Brittiläisille Neitsytsaarille. Tuolloin vuonna 2007 hän ilmoitti omaisuutensa olevan 28 miljoonaa dollaria. Edunsaajiksi rahaston 600 000 dollarin vuosituloille nimitettiin hänen neljä lastaan. 2012 ja 2020 Guadianaa, hänen perhettään ja yrityksiään on tutkittu epäilyistä laittomuuksista, mutta syytteitä ei ole nostettu. 1993 kuvernööriehdokas piipahti Topo Chicon vankilassa, koska hänen yrityksensä eivät pystyneet väliaikaisesti maksamaan laskujaan. Coahuilassa Guadianan mielenkiintoisimmat ehdotukset liittyivät metropolialueen metrobussien luomiseen, junaverkoston aktivoimiseen, yliopisto-opiskelijoiden apurahoihin sekä jo alkaneen laguunialueen puhtaan veden projektiin loppuun viemiseen. Hän lupasi rakentaa kaivosalueesta uuden piilaakson. 80 prosentille kotitalouksista hän aikoi taata nollatason sähkölaskun.

Coahuila pysyi uskollisena PRI:lle

PRI jyräsi pohjoisessa Coahuilassa vielä yhteen vaalivoittoon liittolaistensa ja vasemmiston hajanaisuuden turvin eikä yhteisen riittävästi mielenkiintoa herättävän ehdokkaan puutekaan tehnyt vaaleista helppoja. PRI:llä oli jo ennen näitä vaaleja hallussaan 25 kunnanjohtajan pestiä Coahuilan yhteensä 38 kunnassa. Mitä tulee paikallisen kongressin vaalituloksiin, niin PRI ja sen liittolaiset ovat voittaneet kaikissa 16 vaalipiirissä. Loput yhdeksän Coahuilan kongressin paikkaa jaetaan suhteellisen vaaliosuuden mukaisesti Morenan, PVEM:in ja PT:n kesken. PRI:lla oli aiemmin 16 paikkaa yksin, mutta nyt se joutuu jakamaan 16 vaalipiirin voitot liittolaistensa kesken. Sovitun paikkajaon mukaan se sai yhdeksän vaalipiirin ehdokkuuden, PAN viiden ja PRD kahden. Näin paikat tulevat myös jakautumaan, koska Alianza Ciudadana por la Seguridad voitti kaikki enemmistövaalit. Oikeistopuolue PAN:illa oli aiemmin vain kolme paikkaa eikä PRD:lla ollut edustusta paikalliskongressissa. Morenalla oli neljä paikkaa ja vihreällä PVEM-puolueella ja paikallisryhmä UDC:llä yksi kummallakin. Suhteellinen paikkajako vahvistetaan myöhemmin, mutta jo nyt jako näyttää varsin selvältä. Morena saattanee saada viisi paikkaa ja lähes saman verran ääniä kongressinvaaleissa saaneet PVEM ja PT kaksi kumpikin. Vihreiden vaaliliittolainen UDC ei asettanut omia ehdokkaita kongressivaaliin, mutta sai vastineeksi asettaa oman ehdokkaansa kuvernöörinvaaliin. Kongressinvaalien tulos oli seuraava: PRI–PAN–PRD 52,8 prosenttia, Morena 26,2 prosenttia, PT 8,75, PVEM–UDC 7,5 ja ilman paikkoja ja paikallistason rekisteröintioikeuteen vaadittavaa kolmea prosenttia jää vain kahteen prosenttiyksikköön yltävä MC. Uudet paikalliset kansanedustajat aloittavat viroissaan 1. päivänä tammikuuta. Vuoden 2024 vaaleissa uusitaan kaikkien muiden osavaltioiden paitsi Coahuilan kongressit.

Näin Mano Jiménez kommentoi Coahuilan tulosta alkuillan tiedotustilaisuudessaan:

– Rakensimme suuren voittamattoman kansalaisrintaman. Tästä kampanjasta tuli kohtauspaikka kaikille Coahuilan asukkaille, jotka haluamme tehdä hyviä asioita osavaltiollemme.

– Aiomme hallita kaikkia varten. Heille, jotka he äänestivät meitä, ja myös heille, jotka eivät äänestäneet meitä.

Myöhemmin tukijoidensa ja koalition puoluejohtajien edessä Saltillon Sisarkaupunkien aukiolla (Plaza Ciudades Hermanas) Jiménez kertoi kutsuvansa vaalit hävinneet ehdokkaat Guadianan ja Pérezin työskentelemään hallituksessaan. Neljän lapsen 39-vuotias isä jatkoi voiton juhlintaa, joka takaa PRI:n vallan jatkumisen 2029 asti:

– Coahuila on paljon suurempi kuin yksikään poliitikko, ja meidän on toimittava yhdessä. Taianomainen kaava on yhteistyö kansalaisyhteiskunnan, kansalaisten, yksityisen sektorin ja poliittisen projektin välillä.

– Täällä Coahuilassa kävi selväksi, että rakkaus voitti vihan, työ voitti solvaukset, politiikan kansalaistaminen voitti politikoinnin.

– Tämä voitto on erittäin tärkeä, koska täällä on PRI:stä lähtöisin oleva hyvä hallitus yhdessä muiden poliittisten puolueiden kanssa, ja meillä on hyvä kuvernööri, joka on saanut aikaan myönteisiä tuloksia kansan kannalta tärkeimmissä asioissa: turvallisuus, työllisyys, elämänlaatu.

Hän kehotti jättämään taakse riitelyn ja erimielisyydet, sillä tärkeintä on Coahuila, joka on paljon suurempi kuin mikään puolue ja eri poliittisten ryhmien on yhdistettävä voimansa osavaltion edun nimissä.

Kruunun jalokivi – PRI:n mekka ja hautakivi

Estado de Méxicon tai Méxicon osavaltio tai Meksikon osavaltio eli Edomex on asukasluvultaan maan suurin liittovaltion palanen. Vuoden 2020 virallisessa väestölaskennassa (INEGI) se ylsi lähes tarkalleen 17 miljoonaan henkeen. Nykyisellään sen väestö lähenee 18 miljoonan rajapyykkiä. Virallinen vuoden 2023 vaaleissa käytetty asukasluku on kuitenkin 17,4. Se vastaa siis likimain Hollannin 17,6 miljoonan asukaslukua. Kumpikaan “maa” ei ole voittanut jalkapallon maailmanmestaruutta, vaikka Alankomaat onkin ollut finaalissa kolmesti. Kooltaan Hollanti on noin 41 800 neliökilometrin kokoinen, mikä on lähes tuplasti Edomexin 22 500 neliökilometrin verran, millä yltää vasta kansalliselle sijaluvulle 25 ja edustaa vain 1,1 prosentin verran Meksikon 1,97 miljoonasta neliökilometristä. Myös tämä osavaltio tunnetaan Hollannin tavoin kukkakaupasta, josta osa päätyy Eurooppaan asti.

Estado de Méxicoon kuuluu 125 kuntaa, joista 59 luetaan osaksi Meksikon laakson metropolialuetta (Zona Metropolitana del Valle de México – ZMVM). Kaikkiaan kyseinen metropolialue koostuu lisäksi pääkaupunki Ciudad de Méxicon (CDMX) 16 kunnasta (alcaldías) ja nykyisin myös Hidalgon osavaltion 13 kunnasta (municipios). Yksi maailman suurimmista metropolialueista omaakin noin 22 miljoonan asukkaan populaation ja on koko Amerikkojen mantereiden suurin asutuskeskittymä. Kunhan Hidalgon kunnat saadaan integroitua osaksi metropolialuetta nousee sen asukasluku mahdollisesti jopa yli 24 miljoonaan. llman mexiquensejä pääkaupunki olisikin jonkinlainen kädetön karhu, sillä iso osa sen työvoimasta kulkee pitkiä taipaleita toiselle puolen metropolialuetta. Myös elinkustannuksissa ja palkkatasossa on suuria eroja, mikä selittää osaltaan työmatkaliikenteen vetovoimaa. Toisin sanoen monissa osissa pääkaupunkia asuntojen hinnat ovat pilvissä, mutta työstä maksetaan suunnilleen saman verran kuin muuallakin ainakin mitä tulee palvelusektoriin. Kuitenkin palkat ovat keskimäärin suurempia kuin pääkaupunkia eri puolilta syleilevässä naapuriosavaltiossa.

Vuoden 2023 budjetti tässä asukasluvultaan maan suurimmassa osavaltiossa ylsi 356,8 miljardiin pesoon tai noin 18,9 miljardiin euroon. Luku on lähes samaa kokoluokkaa kuin Estado de Méxicon kansainväliset myyntitulot, jotka vuonna 2022 olivat melkein 19,9 miljardia dollaria. Summasta noin 5,9 miljardia kertyi autoteollisuuden eri osa-alueiden tuloista. Suoria ulkomaisia sijoituksia Edomexiin tehtiin yhteensä 1,8 miljardin dollarin verran viime vuonna. Autoteollisuuden jälkeen tärkeimmät tuotannon alat kytkeytyvät juomiin ja elintarvikkeisiin, kemian- ja lääketeollisuuteen sekä tekstiileihin ja matkailuun. Vähittäiskauppa vastaa sinällään yli 50 prosentin suhteellista osuutta Meksikon osavaltion talouden kaikista tuotantoyksiköistä. Toisaalta sinne sijoittuu myös paperi- ja painoteollisuutta, öljy- ja muovi- sekä huonekalu- ja patjateollisuutta, joissa se on markkinajohtaja. Estado México on täynnä vastakohtia, koska se on yksi maan teollistuneimmista kolkista, teollisuustuotannon kakkonen ja maailman modernimpien tehtaiden koti, mutta siellä on myös paljon perinteistä maataloustuotantoa, köyhyyttä ja väkivaltaa. Tuoreimpien tietojen mukaan sen asukkaista 42,7 prosenttia elää jonkinasteisessa köyhyydessä, vaikka tosin vain 4,9 prosenttia kärsii äärimmäisestä köyhyydestä. Toisaalta se asettuu murhatilastoissa alati sijalle kaksi tai kolme heti Guanajuaton tai Baja Californian jälkeen, koska viime vuonna tehdyistä murhista 8,4 prosenttia sattui Méxicon osavaltiossa. Tosin huhtikuussa 2023 se sijoittui alle kansallisen keskiarvon ja on vasta murhatilaston 16., kun henkirikosten määrä lasketaan per 100 000 asukasta. Koko maan väestöstä vähintään 13,5 prosenttia asuu Estado de Méxicossa.

Edomexissä toimii arvioiden mukaan ainakin 450 00 yritystä. Siinä missä vuoden 2021 mukaan Coahuilan osuus Meksikon bruttokansantuotteesta oli 3,3 prosentin luokkaa, oli pääkaupunki Ciudad de Méxicon osuus 17,3 ja Estado Méxicon 9,25 prosenttia. Sen reilun 267 miljardin dollarin bruttokansatuote on lähes täysin samaa kokoluokkaa kuin Suomessa tai Uudessa-Seelannissa. Viimeksi mainittujen maiden bruttokansatuote per henki on lähes nelinkertainen, mutta niin on elinkustannusindeksikin, joten 14 000 dollarilla saa Meksikossa suunnilleen saman verran kuin 50 800 dollarilla Suomessa. Virallisesti sen väestöstä vain 417 603 henkeä kuuluu alkuperäiskansoihin, mikä vastaa vain 2,6 prosenttia kaikista asukkaista. Todellinen luku on kuitenkin varmasti moninkertainen viralliseen rakenteellista rasismia heijastelevaan tilastoon nähden. Sen alueelta löytyy vähintään 2 000 prehispaanista arkeologista kohdetta, joista tunnetuin on Unescon maailmanperintökohde Teotihuacán (“jossa jumalat luotiin”), ja joka oli Mesoamerikan tärkeimpiä monietnisiä kauppa-, kulttuuri- ja rituaalikeskuksia vuosien 200 ja 650 välillä. Nykyisin kolme suurinta kansaa puhujien määrällä mitattuna ovat mazahuat, otomit (hñähñu) ja atsteekkien eli mexicoiden náhuatlia puhuvat jälkeläiset. Edomex omaa maan kolmanneksi suurimman kaupungin ja yli 1,6 miljoonan asukkaan Ecatepecin, kohti 1,2 miljoonaa kipuavan Nezahualcóyotlin sekä noin 800 000 asukkaan Naucalpanin. Helsingin 665 000 ihmisen kokoluokkaa ovat puolestaan Tlalnepantla ja Chimalhuacán 700 000 asukkaallaan. Sen pääkaupunki Tolucassa on noin 330 000 henkeä.

Estado de México on vaalikenttien jättiläinen, sillä sen äänestäjien määrä vastaa yhtätoista pienempää osavaltiota eli noin kolmasosaa 32 liittovaltion jäsenestä. Siksi nyt käydyillä paikallisvaaleilla on suuri strateginen merkitys matkalla vuoden 2024 vaaleihin, joissa ratkotaan presidentin virka sekä senaatin ja edustajainhuoneen koostumus. Coahuilan ja Estado de Méxicon vaaleissa käydään viimeiset osavaltiotason kamppaillut, jotka määrittelevät ne olosuhteet, joista hallitus ja oppositio lähtevät ensi vuoden vaaleihin. Toisaalta PRI-puolue taistelee Edomexissä henkensä puolesta, koska juuri sinne sijoittuu sen vahvin ja tärkein tukialue, jota ilman se kutistuu pienpuolueeksi. Oppositiorintaman toinen pääosapuoli Partido Acción Nacional (PAN) – joka syntyi 1939 vastustamaan öljyn kansallistamista, jonka silloinen PRI:n edeltäjä Partido Nacional Revolucionario (PNR) teki presidentti Lázaro Cárdenas del Ríon johdolla maaliskuussa 1938 – antoi nykyiselle kumppanilleen – jonka kanssa se on tehnyt epäsuoraa yhteistyötä jo vuoden 1988 vaalivilpistä lähtien – mahdollisuuden määritellä ehdokkaat omista riveistään perinteisillä tukialueillaan Coahuilassa ja Estado de Méxicossa. Itselleen PAN sen sijaan varaa oikeuden nimetä vuoden 2024 presidenttiehdokas. Kolmantena pyöränä Va por México -vaaliliittoon kuuluu kaikki vasemmistolaiset arvonsa jo vuosia sitten myynyt Partido de la Revolución Democrática (PRD).

Atlacomulcon dynastian historia

PRI:n puoluerakenteen kova ydin löytyy niin sanotusta Atlacomulcon kunnasta nimensä saavasta mafiaklaanista. Atlacomulcon ryhmä (Grupo Atlacomulco), joka on ryöstänyt julkisia varoja ja väärinkäyttänyt valtaa vuosikymmenien ajan, sai alkunsa viimeistään 1942, kun zapatismin ja cardenismin radikaaleja oppeja seurannut kuvernööri Alfredo Zárate Albarrán murhattiin poliittisen agendan maltillistamiseksi. Joissakin lähteissä ryhmän olemassaolon mainitaan alkaneen jo 1915 moninkertaisen kunnanjohtajan Maximino Montiel Olmosin toimesta. Kuitenkin ulkoministerinä, kuuden maan suurlähettiläänä ja osavaltion kuvernöörinä sekä kansainvälisen oikeuden tuomarina toiminut useiden alojen osaaja, historioitsija ja kirjailija Isidro Fabela Alfaro on Atlacomulcon ryhmän varsinainen isä. Hänen vaikutuksensa Meksikon diplomatiaan oli niin ikään valtava. Fabela nousi Estado de Méxicon väliaikaiseksi kuvernööriksi juuri Záraten murhan jälkeen.

Ryhmä syntyi suojelemaan sen omia intressejä niin politiikassa kuin yritysmaailmassakin. Se on perhedynastioiden liitto, jonka tärkeimmät poliittiset ja taloudelliset jäsenryhmät ovat Montiel, Del Mazo, Vélez, Peña, Hank, González, Nieto, Baranda ja Colín sekä myös Barrera, Alcántara ja Peralta. Siitä kuinka virallista yhteistyö on ollut ei ole tarkkaa tietoa. Monet PRI:n poliitikot ovat myös kiistäneet ryhmän olemassaolon kokonaan. Haukkamaisen, rosvoavan, saalistavan ja ahnaan ajattelutavan omaksuneen eturyhmän ajattelu on ollut viimeisen 40 ajan äärimmäiseen uusliberaalia tai uusporfiriaanista eikä julkisten varojen ryöväämistä ole vältetty. Montielin dynastian perustaja Maximino houkutteli Fabelan pidentämään kuvernöörin toimikauttaan ja välttämään vaalit. Niinpä Estado de Méxicon nykyisen kuvernöörin isoisä ja silloinen osavaltiotason rahastonhoitaja Alfredo del Mazo Vélez lahjoi paikallisen kongressin muuttamaan tämän liittovaltion osan perustuslakia Fabelan valtakauden pitkittämiseksi. Uusi poliittinen hegemonia oli syntynyt.

Aina siitä lähtien Atlacomulcon hyvä veli -verkosto on operoinut kiristykseen, lahjontaan, julkisten varojen ryöväämiseen sekä muihin hämärän vaikutusvallan väärinkäytöksien mahdollistamiin keinovalikoimiin luottaen. Jos nämä eivät tuota haluttua tulosta, otetaan avuksi myös kovemmat otteet, mikä tarkoittaa käytännössä väkivallan eri muotoja. Ryhmittymään liittyy myös Francisca Castro Montielin 1940 tekemä profetia, jonka mukaan silloin yhä varsin vaatimaton Atlacomulcon kylämainen kunta olisi tarjoava osavaltiolle kuusi kuvernööriä ja yhdestä heistä tulisi myös Meksikon presidentti. Laskutapoja ryhmän kuvernöörien määrälle on useita, mutta Atlacomulcossa syntyneitä osavaltion ylimmän toimeenpanovallan käyttäjiä on ollut seitsemän, mutta kun mukaan lasketaan naapurikuntien pojat ja ryhmään kytköksissä olevat herrat lähestyy kuvernöörien lukumäärä tusinaa ja yltää jopa 15 kuvernööriin. Vaikka laskisimme mukaan vain Atlacomulcossa syntyneet ja yhden ryhmän vaikutusvaltaisimmista jäsenistä, joka syntyi toisessa kunnassa, ovat he hallinneet osavaltiota yhteensä 45 vuoden ajan. Atlacomulcossa syntynyt Enrique Peña Nieto toimi presidenttinä 2012–2018, minkä sanotaan toteuttaneen vuoden 1940 ennustuksen, mutta kyseessä on jonkin sortin itse itseään ruokkiva myytti.

Vuonna 1997 tehdyssä sisäministeriön raportissa poliittinen poliisi tutki entisen yrittäjänä ja päättäjänä menestyneen kuvernöörin Carlos Hank Gonzálezin taustoja. Hänen todettiin liittyneen Atlacomulcon vaikuttajien ryhmään jo 1940-luvulla Isidro Fabelan pyynnöstä. Tutkimus mainitsee myös Tolucan piispan Arturo Vélez Martínezin. Ei ole syytä unohtaa, että yritysmaailman ja politiikan ohella kirkko on Atlacomulcon mafian kolmas tukijalka. Hank muistetaan lausahduksesta, jonka mukaan ”köyhä poliitikko on huono poliitikko”. Hyvä veli -verkoston jäseniä yhdistääkin ennen kaikkea raha ja valta. Luokaamme katseemme joihinkin tunnetuimpiin jäseniin, jotka vaikuttivat valtiovallan luomassa poliittisessa instituutissa PRI:ssä, jonka kaksi aiempaa muotoa olivat nimeltään Partido Nacional Revolucionario (PNR) vuoteen 1938 asti ja Partido de la Revolución Mexicana (PRM) vuoteen 1946 asti.

Jo mainitun Fabelan ja toisessa kunnassa syntyneen Hankin lisäksi ryhmittymään kuuluvia kuvernöörejä ovat olleet Alfredo del Mazo Vélez, Alfredo del Mazo González, Salvador Sánchez Colín, Arturo Montiel Rojas, Enrique Peña Nieto y Alfredo del Mazo Maza, syyskuussa 2023 väistyvä viimeinen Atlacomulcon ryhmittymän ja PRI:n kuvernööri. Del Mazo Maza on sukunsa kolmas kuvernööri, koska kuten edellisen lauseen sukunimistäkin voi arvailla, myös hänen isoisänsä ja isänsä olivat kuvernöörejä. Kytköksiä valtaan ei muutenkaan puuttunut, koska olihan del Mazo Mazan serkku Peña Nieto presidenttinä, kun hänet valittiin sukunsa toistaiseksi viimeiseksi Estado de Méxicon ylimmän toimeenpanovallan haltijaksi.

Fabelan vallasta väistymisen jälkeen vetovastuun Atlacomulcon ryhmittymästä ja Meksikon osavaltiosta otti hänen veljenpoikansa, läheinen liittolaisensa ja pääministerinsä (Secretario de Gobierno) Alfredo del Mazo Vélez, joka toimi kuvernöörinä 1945–1951. Del Mazon perheen poliitikko toimi myös Adolfo López Mateosin hallituksen vesivarantojen ministerinä 1958–1964. Toinen varhaisen Atlacomulcon voimahahmo oli Carlos Hank. Hän syntyi Santiago Tianguistencon kunnassa 1927, mutta hänen poliittinen uransa oli vahvasti kytköksissä epäviralliseen Atlacomulcon varjohallitukseen. Hankista, joka tunnettiin lempinimellä El Profesor, olisi mitä todennäköisimmin tullut presidentti, jos perustuslain artikla 82 olisi sen sallinut. Vuoteen 1993 asti presidenttiehdokkaan kummankin vanhemman tuli olla syntynyt Meksikossa. Hank Gonzálezin isä oli saksalaissiirtolainen Jorge Hank Weber. Paras tilaisuus ryhtyä presidentiksi olisi eittämättä ollut 1982.

Opettajan koulutuksen saanut Hank pärjäsi silti kohtuullisesti niin politiikassa kuin liike-elämässäkin. Hän aloitti makeistehtailijana ja nykyisin hänen perheelleen kuuluu suuri teollisuusimperiumi Grupo Industrial Hermes, yritysrypäs, joka toimii etenkin infrastruktuurin, energian, autoteollisuuden, liikenteen ja matkailun aloilla. Hänen lapsenlapsensa Carlos Hank González on toiminut maan toiseksi suurimman pankin johdossa marraskuusta 2014. Itse ukki Hank aloitti julkisen palvelun uransa Tolucan kaupunginjohtajana 1955–1957. Kansallisena kongressiedustajana hän piipahti 1958–1961. Estado de Méxicoa hän hallitsi ja urbanisoi vuosien 1969 ja 1975 välillä. Tasavallan presidentti nimitti aina vuoteen 1997 asti pääkaupunki Ciudad de Méxicon asiainhoitajat (Regente de la Ciudad, viralliselta nimeltään Jefe del Departamento del Distrito Federal). Kauan ennen demokratian rantautumista Hank hoiteli pääkaupungin toimivaltaa 1976–1982. ”Sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden ja yksityistämisen isänä” tunnetun PRI:n uusliberaalin räikeällä vaalivilpillä valtaan nousseen presidentin Carlos Salinas de Gortarin kaudella Hank vaikutti matkailuministerinä 1988–1990 ja maatalous- ja vesivarantojen ministerinä 1990–1994. Hankin tiettävästi pahin aikaansaannos Salinaksen hallituksessa oli 1992 säädetty perustuslain artiklan 27 muokkaaminen, mikä mahdollisti pienviljelijöiden yhteisomaisuuden (ejido) myymisen pala palalta ja vaikutti siten tuhoavasti Meksikon vallankumouksen maaseudulle tuomaan tasavertaisuuteen. Hank González, yksi Meksikon vanhan politiikan titaaneista, menehtyi 73-vuotiaana 2001.

Alfredo del Mazon poika Alfredo del Mazo González toimi kuvernöörinä 1981–1986. Hän osallistui myös Miguel de la Madrid Hurtadon hallitukseen energia-, kaivos ja valtionyhtiöiden ministerinä 1986–1988. Seuraavalla hallituskaudella hän toimi Meksikon Belgian ja EU:n suurlähettiläänä 1988–1990 sekä vielä kolmannella hallituskaudella Kansallisen työntekijöiden asuntorahaston (Instituto del Fondo Nacional de la Vivienda para los Trabajadores – Infonavit) johdossa 1995–1997. Del Mazo González osallistui myös pääkaupunki Ciudad de Méxicon johtajan ensimmäisiin demokraattisiin vaaleihin 1997, joissa hän sai 25,6 prosentin kannatuksen ja jäi toiseksi. Hän ehti toimia liittovaltiotason kongressiedustajana vielä reilut sata päivää vuonna 2003. Hänen kuvernööriaikoinaan sattuivat niin sanotut San Juan Ixhuatepecin öljyteollisuuteen kytkeytyvät räjähdykset Tlalnepantla de Bazin kunnassa, joka aiheuttivat yli 500 hengen kuoleman, lisäksi toiset kaksi tuhatta ihmistä haavoittuvat. Salvador Sánchez Colín on hänkin Atlacomulcon ryhmän kuvernööri vuosien 1951 ja 1957 väliltä. Kun hänen toiveensa presidenttiydestä eivät toteutuneet hän omisti uransa useille maatalouden etujärjestöille. Arturo Montiel Rojas palautti Montielit vallan kahvaan ja toimi kuvernöörinä 1999–2005. Hänen kautensa muistetaan korruptiosta, josta ei ole kuitenkaan tullut laillisia seuraamuksia. Montielin avioero oli myös sotkuinen ja verinen, sillä mitä ilmeisemmin hän järjesti vaimonsa rakastajan, erään tenniksen opettajan, murhan, mutta selvisi tietysti siitäkin kuin koira veräjästä.

Montielin veljenpoika Enrique Peña Nieto nautti suuren luokan medioiden tuesta, hän toimi setänsä jälkeen kuusi vuotta kuvernöörinä ja hajotti muun muassa useita mielenilmauksia kovakouraisesti. Raiskauksilta, kidutuksilta ja ihmisoikeuksien polkemiselta ei vältytty muuan muassa San Salvador Atencon toukokuun 2006 mielenilmauksissa, joihin osallistui 3 500 poliisia, ja jotka johtivat kahteen kuolemaan ja yli 200 pidätykseen. Huhutaanpa Peña Nieton myös tappaneen vaimonsa, vaikka pitäviä todisteita tästä ei ole. Uusi vaimo oli joka tapauksessa kuvan kaunis ja nukkemainen näyttelijä suoraan isoimman televisiokanavan saippuaoopperoista. ”Unelmapari” nousi yhdessä valtaan vuoden 2012 presidentinvaalien jälkeen. Synkkä presidenttikausi muistetaan useista korruptioskandaaleista, on Estafa Maestraa, Casa Blancaa, Odebrecht-sotkua, energiareformiin liittyvää silloisten lainsäätäjien lahjontaskandaalia ja sitten ovat tietysti syyskuun 2014 opiskelijamurhat, joihin hallitus osallistui yhtenä osapuolena yhdessä huumekartellien, osavaltiotason viranomaisten ja armeijan kanssa. Sen jälkeen se pyrki hautaamaan tapauksen tutkinnan oikeusviranomaisten avulla ja keksi sepitetyn version totuudesta. Koko Peña Nieton kauden ajan yleinen turvallisuus jatkoi heikentymistään ja ihmisoikeusrikkomukset olivat arkipäivää. Yhdeksi harvoista Peña Nieton meriiteistä voidaan kuitenkin mainita se, ettei hän laittanut liikkeelle vaalivilppiä vuoden 2018 vaaleissa eikä muutoinkaan sekaantunut vaaleihin samaan tapaan kuin lähes kaikki hänen edeltäjänsä olivat tehneet vuosikymmenten ajan. Hän myös salli rauhanomaisen vallanvaihdon.

Jos Atlacomulcon kuvernöörien syntilistaa pyrkii tiivistämään niin autoritäärisen, sisäsiittoisen, perhettä, ystäviä ja liittolaisia suosivan korruptoituneen ja vaalivilppeihin kerta toisensa jälkeen sortuneen yksinvallan lisäksi se on tarkoittanut murhia ja yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Esimerkiksi Peña Nieton serkku Cuitláhuac Ortíz Lugo tunnettiin osavaltion huumekaupan pyörittäjänä. Tästä huolimatta tai juuri siksi hänet nimitettiin osavaltion poliisin johtoon. Hänet murhattiin heinäkuussa 2009. Ranskalaisen dramaturgin Honoré de Balzacin sanoin ”jokaisen suuren omaisuuden takaa löytyy aina rikos” pätee tähän läntisen Meksikon osavaltion mafiaryhmään. Korruption ohella juonittelu, nepotismi, salaiset sopimukset ja rankaisemattomuus ovat avainsanoja. Peña Nieton ensimmäisen puolison Mónica Pretelini Sáenzin jo mainittuun kuolemaan tammikuussa 2007 liittyy epäselvyyksiä, sillä kaksi Estado de Méxicon sairaalaa kieltäytyivät vastaanottamasta häntä ja kuolema vahvistettiin lopulta eräässä pääkaupunki Ciudad de Méxicon sairaalassa. Muutama kuukausi myöhemmin Peña Nieton lasten neljä henkivartijaa surmattiin Veracruzin osavaltiossa. Yksi nelikosta toimi aiemmin vaimon turvana.

Arturo Montiel sanoi ”ihmisoikeuksien olevan ihmisiä eikä rottia varten”. Hän takoi omaisuutta osavaltion johdossa ehkä enemmän kuin kukaan muu ja keräsi ainakin 120 kiinteistön omaisuuden. Hänen vuoden 2009 avioeronsa ranskalaisesta Maude Versini Lancrysta johti kolmen lapsen huoltajuuskiistaan ja maksoi silloin jo entiselle kuvernöörille 30 miljoonan dollarin verran. Kuitenkin jo marraskuussa 2008 vaimon argentiinalainen tennisvalmentaja Mario Palacios Montarcé murhattiin baseball-mailalla hakaten Tolucan keskustassa. Peña Nieto takasi kuvernöörinä ollessaan setänsä koskemattomuuden eikä tätä tapausta tai laitonta rikastumista päästy koskaan edes kunnolla tutkimaan. Nämä esimerkit riittänevät kuvaamaan Atlacomulcon klaanin synkkää perintöä, joka yltää sen perustaneeseen vuoden 1942 poliittiseen murhaan asti. Estado de Méxicon väkivallan ja korruption taakka ei ole sattumaa, vaan kytkeytyy suoraan sen huonoon hallintoon. Hyviä lähteitä Atlacomulcon mafiasta kiinnostuneille ovat etenkin Francisco Cruz Jiménez, Jorge Toribio Montiel ja Ricardo Cortés Padilla.

Delfina ja Ale – poliittisen laidan ääripäät

PRI:n 94 vuoden yksinvaltaa puolustamaan on PAN:in ja PRD:n lisäksi innostunut puoluekartalta hiipuva opettajien yhteenliittymä Nueva Alianza, joka muistetaan lukuisista väärinkäytöksistä. Ehdokkaaksi on saatu Institutionaalisen vallankumouspuolueen edustajaksi suhteellisen nuori, nuhteeton, ilmaisukykyinen ja älykäs Alejandra del Moral Vela, joka on PRI:n nykytyylin mukaisesti myös mediaseksikäs ja hyvännäköinen. 39-vuotias Ale del Moral on koulutukseltaan asianajaja ja lisäksi hänellä on maisterintutkinto julkisesta hallinnosta ja politiikasta. Hän on iästään huolimatta politiikan veteraani, sillä 2009 hänet valittiin yli 500 000 asukkaan Cuautitlán Izcallin kaupunginjohtajaksi ensimmäinen naisena ja hän oli 26-vuotiaana maan nuorin alcaldesa. 2012 hänestä tuli liittovaltiotason kongressiedustaja ja hän toimi useiden valiokuntien johtotehtävissä. 2015 hänet nimitettiin valtiollisen pankin Bansefin johtoon. Tämä pelastettu julkinen pankki tunnetaan nykyisin nimellä Banco del Bienestar. Kuvernööri Eruviel Ávila Villegas nimitti Alen työministeriksi lokakuussa 2016, mutta jo helmikuussa hän ryhtyi puolueensa osavaltiotason keskuskomitean puheenjohtajaksi johtaakseen saman vuoden vaalitaistoa. Sen jälkeen kun Alfredo del Mazo Maza, vuoden 2018 lopussa väistyneen presidentti Enrique Peña Nieton serkku, voitti niukasti vaalit, palkittiin Ale yhteiskunnallisen kehityksen ministerin viralla.

Vuonna 2018 Ale hävisi senaattorin vaalit juurikin kuvernöörin vaalin kilpakumppaninsa Delfinan tähdittämälle Morenalle. Del Moral palasi kolmatta kertaa paikallisen keskuskomitean johtoon lokakuussa 2018. Estado de Méxicon PRI:n puheenjohtajana toimiessaan vanha valtapuolue ei voittanut sikäläisen kongressin vaaleja, mutta tuli toiseksi ja sai itselleen 53 kunnanjohtajaa vuoden 2021 vaaleissa. Syyskuussa 2021 Ale vannoi virkavalan paikalliskongressissa. Lopulta helmikuun 3. päivä 2022 hän erosi puoluejohdosta voidakseen hakea ehdokkuutta kuvernöörikisaan. 20.10. hänet nimitettiinkin Meksikon osavaltion puolustuskoordinaattorin virkaan (Coordinadora por la Defensa del Estado de México). Sukupuolikiintiöt osuivat kohdilleen sillä puolien puolueiden ehdokkaista on oltava naispuolisia. Koska Coahuilassa ehdokkaat olivat miehiä, tuli Edomexiin asettaa pelkkiä naisehdokkaita. Helmi-maaliskuun nimitykset olivat muodollisuuksia ja tämä 16-vuotiaana isänsä jalanjäljissä politiikassa aloittanut, virasta viraan pomppinut heinäsirkka ja dynaamisen johtajan profiilin omaava nuorekas kaksospoikien äiti tuli nimitetyksi puolueensa osavaltiotason ensimmäiseksi naisehdokkaaksi, jonka hartioille putoaa 94 vuoden yhtäjaksoisen hallinnollisen hegemonian puolustamisen painava taakka. Hän on yksi nykymuotoisen PRI:n viimeisten vuosikymmenten parhaista ehdokkaista, joten jos PRI kaatuu hänen johdolleen, voi vanha valtapuolue sanoa yrittäneensä tosissaan taistella vaalivoitosta yhdellä kovimmista korteistaan.

Alejandran isä Ismael del Moral Castro, pitkän linjan PRI-poliitikko ja tyttärensä poliittisen uran tuki, menehtyi 14.2. kuluvaa vuotta. Myös Alejandran puoliso Mariano González Aguirren isä toimi saman puolueen riveissä Tlaxcalan kuvernöörinä. Kovissa puoluepoliittisissa liemissä keitetty tytär ja vaimo on PRI:n politiikan viimeinen perillinen. Vaikka puolueen maine on sekaantunut likaisiin vesiin jo kauan sitten – olympiavuoden 1968 opiskelijamurhista alkaen – Ale on sanonut olevansa ylpeä samoista perinteistä, jotka valtaosa tai jopa kaksi kolmasosaa kansasta hylkää. Vanhojen kilpakumppanien PAN:in ja PRD:n liittoa hän on perustellut “aikana työskennellä yhdessä”. Kun PRI:n todettiin olevan loppunsa lähellä, kertoi Ale ryhmittymänsä olevan “vahvempi kuin koskaan”. Kirouksista, ristiriidoista ja lehmänkaupoista on pyritty paketoimaan “voittava kaava”. Lääkärin tytär koki kovia jo 18-vuotiaana, kun hänet kidnapattiin Naucalpanissa. Pääkaupungin itäpuolelle viety uhri vapautettiin kuitenkin kuuden päivän sisään sen jälkeen, kun hänen perheensä maksoi pyydetyt lunnaat. Tätä episodia hän pitää politiikkansa inspiraation lähteenä. Hänen isänsä sanoi: “Vaihtoehtoja on kaksi, pysyä vihaisena ja jäädä siihen tai laittaa itsesi tekemään asialle jotain.” Yliopiston opettajat muistavatkin Alen kiihkeänä poliitikon alkuna.

Vuosi 2022 kului kampanjan valmistelun ohella äitiyden ja viime maaliskuussa syntyneiden kaksospoikien parissa. Vasta käydyissä vaaleissa Ale jalkaantui noin sataan kuntaan, vaikka hänen poliittinen vastustajansa kiersi kaikki 125 kuntaa. Joka tapauksessa myös PRI on ottanut opiksi ja pyrkinyt kuuntelemaan kansaa. Alea pidetään energisenä ja suorasukaisena johtajana, joka on avannut tilaa etenkin puolueensa nuorille naisille. Kotikunnassaan Cuautitlán Izcallissa Ale onnistui pysäyttämään velkaantumisen puolueensa tuella, mutta hänet liitettiin myös 115 miljoonaan pesoon tai 6,1 miljoonaan euroon yltäviin epäilyksiin hämäristä kiinteistökaupoista.

Vaaliviikolla brittiläinen media The Guardian ja espanjalainen El País julkaisivat toimittaja María Teresa Montaño Delgadon työhön perustuvan artikkelin, joka raportoi Estado de Méxicon osavaltiossa vuosina 2018–2022 sattuneita julkisten varojen kavalluksia, jotka toteutettiin laskuja ja sopimuksia väärentämällä toisella puolella maata sijaitsevien keksittyjen kulissien takana toimivien haamuyhtiöiden avulla. Näin julkisilla varoilla täytettiin yksityisiä lompakkoja. Summat yltävät yhteensä jopa viiteen miljardiin pesoon tai vajaaseen 269 miljoonaan euroon. Elokuussa 2021 Montaño – tutkimustaan varten noin 200 osavaltiotason sopimusta läpi käynyt El Observadorin perustaja ja päätoimittaja – kidnapattiin. Autossa oli kolme miestä. He ajoivat Montañon kotiin. Kaikki tutkimukseen liittyvät laitteet ja materiaalit vietiin. Montaño menetti myös autonsa. Sen jälkeen toimittaja jätettiin silmät yhä sidottuna parin kilometrin päähän kodistaan. Montaño lähti pois Meksikosta, mutta palasi kotimaahansa myöhemmin. Tutkimustaan hän on kyennyt jatkamaan kansainvälisten järjestöjen Forbidden Storiesin ja Organized Crime and Corruption Reporting Projectin (OCCRP) avulla. Suoria yhteyksiä Alejandra del Moraliin ei tiettävästi ole löydetty, mutta vähintään 15 haamuyhtiötä ja 40 sopimusta käsittävät epäselvyydet tapahtuivat samaan aikaan, kun PRI:n kuvernööriehdokas toimi osavaltion kehitysministerinä ja puolueensa paikallistason puheenjohtajana.

Poliittisen kentän toiselta laidalta löytyy sen sijaan hallitusta johtavan Kansallisen uudistuspuolueen (Movimiento de Regeneración Nacional – Morena) Delfina Gómez Álvarez. Peruskoulun opettajan koulutuksen omaava yleisesti “Delfiininä” tunnettu “koko kansan täti” on sympaattinen ja kansanläheinen 60-vuotias poliitikko, joka toimi kotikaupunkinsa ja “Amerikan Ateenan” eli Texcocon kaupunginjohtajana 2013–2015. Texcocolla on pitkät kulttuuriperinteet, jotka viettävät parin tuhannen vuoden taakse tällä acolhua-kansan alueella, jonka kuuluisin hallitsija oli runoilijakuningas Nezáhualcóyotl (1402–1472). Texcoco muodosti osan mexicoiden kolmikantaisesta liitosta (Triple Alianza) yhdessä Tenochtitlánin ja Tlacopanin kanssa. Siellä sijaitsi myös prehispaanisen aikakauden suurin kirjasto, jonka barbaariset espanjalaisvalloittajat tuhosivat. Yhtä kaikki, Delfina on toiminut tämän reilun 230 000 asukkaan ja osavaltion itäpuolen historiallisen kaupungin lisäksi useissa muissakin vastuullisissa viroissa. Hän vaikutti ala-asteen opettajana neljässä eri kouluissa 1982–1999.

Vuosien 2015 ja 2018 välillä Delfina toimi kansallisessa kongressissa (Congreso de la Unión). Tuoreena senaattorina hän ehti olla kaksi kuukautta, sillä joulukuusta 2018 helmikuuhun 2021 Gómez toimi presidentti Andrés Manuel López Obradorin (AMLO) kehitysohjelmien vetäjänä Estado de Méxicossa. Helmikuusta 2021 syyskuuhun 2022 hän puolestaan oli liittovaltion hallituksen opetusministerin virassa. Vuoden 2022 viimeiset neljä kuukautta hän vaikutti senaattorina, joksi hänet valittiin 2018, mutta hän ei ehtinyt hallituskiireiden vuoksi toimimaan tässä virassa. Delfiinan ehdokkuus alkoi varmistua hyvissä ajoin jo elokuun 2022 alussa, kun hän löi kolme nimekkäintä miesehdokasta näytöstyyliin kahdessa gallupkyselyssä. Kaikkiaan ehdokkaita oli tarjolla 67. Delfina nimitettiin Neljännen muutoksen puolustuskomitean (Comité de Defensa de la Cuarta Transformación) johtoon, mikä käytännössä sinetöi hänen ehdokkuutensa kuukausia ennen kuin se voitiin rekisteröidä maaliskuussa 2023. Vaalilaki velvoittaa puolueet asettamaan yhtä paljon nais- ja miesehdokkaita, joten vahvimman ehdokkaan valitseminen Estado de Méxicossa tarkoitti sitä, että Coahuilassa ehdokkaaksi olisi asetettava mies. Coahuilan kisasta tulikin miesehdokkainen keskinäinen kilpa ja Meksikon osavaltiossa taas lähdettiin naisten väliseen kamppailuun. Vuoden 2017 vahvasti vilpillisissä vaaleissa Delfina Gómez tuli toiseksi 30,8 prosentilla, mikä oli 2,8 prosenttia vähemmän kuin koko osavaltion hallintokoneiston suosimalla PRI:n ehdokkaalla.

Delfinalla on kandidaatin tutkinto peruskoulun opettajana kahdesta eri yliopistosta, Escuela Normal de Texcoco (1983–1986) ja Universidad Pedagógica Nacional (1987–1990). Pedagogisten opintojen maisterivaiheessa Gómez erikoistui koulutuksen suunnitteluun yhdessä yliopistossa (Centro de Estudios Superiores en Educación) ja toisessa yliopistossa (Instituto Tecnológico y de Estudios Superiores de Monterrey) hän teki niin ikään kolmivuotisen maisterintutkinnon erikoistuen oppilaitosten hallintoon.

Tuplakandidaattia ja tuplamaisteria on syytetty opposition taholta siitä, että hän maksoi itselleen 2015 lainmukaisen erorahan Texcocon kaupunginjohtajana ja vieläpä kertoi siitä avoimesti tulotiedoissaan. Häntä on myös pyritty syyttämään epäselvyyksistä opetusministerin tehtävissä. La Escuela es Nuestra -ohjelma on vanhempien suoralla demokratialla hallitsema peruskoulujen parannusohjelma. Jokaisen koulun vanhemmat raportoivat varojen käytöstä suoraan opetusministeriölle. Se jos jotkut kymmenistä tuhansista kouluista eivät todistaneet virallisesti käyttäneensä ohjelman varoja parannuksiin ei kuulu opetusministeriön tehtäviin. Sama pätee niihin oletettuihin epäselvyyksiin, mitä tulee muutamiin toisen asteen oppilaitoksiin ja korkeakouluihin, joihin liittyvillä liittovaltion tilintarkastajien (Auditoría Superior de la Federación – ASF) selvityspyynnöillä oppositio on pyrkinyt retostelemaan. Mitään suoria tai varsinaisia todisteita korruptiosta ei ole ja kunkin instituutin on selvitettävä oman saadun rahoituksensa käyttämiseen liittyvät mahdolliset epäselvyydet avoimessa yhteistyössä tilintarkastajien kanssa. Opetusministerin toimivaltaan kuuluu rahoituksen antaminen lukuisille itsenäisille toimijoille, mutta se ei ole juridisessa vastuussa tuon rahoituksen väärinkäytöksistä. Vastuu tarkastuksista lankeaa eduskunnan alaiselle ASF:lle ja kunkin oppilaitoksen rehtoreille, joiden tulee vastata tilintarkastajien tekemiin huomioihin. Toisin sanoen Delfina Gómez ei ole syyllistynyt minkäänlaiseen korruptioon rahoittaessaan koulutusta alati kasvavilla summilla.

Niin sanottujen kymmenysten perintä on ollut opposition lempilapsi. Tapaus liittyy Delfina Gómezin kaupunginjohtajan aikoihin, vaikka sillä ei ole sinänsä mitään tekemistä hänen kanssaan. Morena-puolueen päätöksellä Texcocon kunnan ja perhekehitysinstituutin (Desarrollo Integral para la Familia – DIF) työntekijöiltä perittiin vapaaehtoinen kymmenen prosentin osuus palkasta uuden puolueen rahoittamiseksi. Kyseessä ei ole mitenkään tavaton tapa, mutta Morenalle langetettiin tapauksesta vaalituomioistuimen (Tribunal Electoral del Poder Judicial de la Federación) noin 4,5 miljoonan peson tai hieman yli 240 000 euron sakon tammikuussa 2022. Toisaalta Delfinaan on kohdistettu moninaisia mustamaalauskampanjoita, suoranaista vihaa ja rasismia. Jotkut kommentaattorit ovat jopa taivastelleet sitä, että on outoa, ettei hän ole naimisissa eikä hänellä ole lapsia. Yksinäistä opettajan kotona tuskin on, sillä eläinrakas Delfina on adoptoinut 11 koiraa ja 10 kissaa. Opposition mielikuvituksettomuudesta kertoo jotakin se, miten vaalien loppusuoralla häntä on pyritty syyttämään kolmen tuhannen koiran murhaamisesta Texcocossa.

Kuitenkin on itsestään selvää, ettei Estado de Méxicolla ole ollut yhtä rehellistä ja puhtoista varteenotettavaa ehdokasta kuvernöörin virkaan useisiin vuosikymmeniin. Delfina edustaa korruptiota kitkevää lopezobradorismia ja neljättä muutosaaltoa, joka on haudannut uusliberaalin eliittiä hyödyntäneen talouspolitiikan ja laittanut sosiaalipolitiikan uuden yhteiskunnallisen kehityksen mallin keskiöön. Oikeisto-oppositiolle La Batalla Maestra eli kaksoismerkityksessään “suuri taistelu” ja “opettajan taistelu” merkitsee kuitenkin sen tappiokierteen jatkua, isoimman osavaltion lipumista vasemmistolle ja entistä huonommista asetelmista lähtemistä vuoden 2024 vaaleihin, jotka määrittelevät Meksikon suunnan seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Näissä vaaleissa Morena, Työn puolueen (Partido del Trabajo – PT) ja vihreiden (Partido Verde Ecologista de México – PVEM) yhteisrintama esiintyi jo tutuksi tulleella nimellä “Yhdessä teemme historiaa” tai Juntos Hacemos Historia, joka on kulkenut voitosta voittoon kesästä 2018 lähtien.

PRI oli lyömättömän vahva vielä 2011 ja Eruviel Ávila voitti vaalit 60 prosentin turvin, samalla kun entinen kuvernööri ja liittolainen Peña Nieto käveli kohti presidentin virkaa medioiden ja yritysmaailmaan myötämielisellä suitsutuksella. Komeasta pojasta leivottiin saippuaoopperan tyyliin voittajan imagoa ja Meksikon pelastajaa isolla rahalla. 12 vuotta myöhemmin Institutionaalinen vallankumouspuolue seisoi oman hautansa äärellä ja kertoi edustavansa “todellista oppositiota” Estado de Méxicossa, jota se on hallinnut autoritaarisin ottein yhtäjaksoisesti jo 94 vuoden ajan. Sen ehdokas Alejandra del Moral vannoi yhtenäisyyden nimiin ja lupaili “muutosta” sekä kopioi vasemmistolaisen hallituksen politiikkaa omiin ehdotuksiinsa samalla, kun hän pyysi kannattajiaan “tekemään sen, minkä he osaavat, olkoon se hyvää tai pahaa” ja totesi, että “haluamme todistuksen enemmistöstä emmekä hyvästä käytöksestä”. Tämä on todettu vaalivilpillä uhkailuksi.

Viimeisen 24 vuoden aikana vaalit ovat käyneet PRI:lle tiukemmiksi, mutta toiset puolueet eivät ole kyenneet syrjäyttämään alun perin Meksikon vallankumouksen perinnön puolustajana toiminutta ryhmää sen poliittisessa kodissa. Vuoden 2000 vaalien liike, jota johti Vicente Fox Quesada, syrjäytti PRI:n valtakunnan politiikassa laittoman vaalirahoituksen (Amigos de Fox) avulla, vaikka Kansallisen toimintapuolueen (PAN) lupaukset osoittautuivat valheiksi ja mitään todellisia muutoksia ei koettu. Vuotta ennen PRI:n Arturo Montiel Rojas voitti PAN:in vastaehdokkaan yli seitsemän prosentin turvin. 2005 PAN:in Rubén Mendoza Ayala aloitti vaalitaiston hyvistä asetelmista, mutta Enrique Peña Nieto, josta tuli myöhemmin myös presidentti, voitti lopulta 13 prosentilla. 2011 Eruviel Ávila Villegas voitti kuvernöörinvaalit puolestaan 43 prosentin marginaalilla ja sai kolmisen miljoonaa ääntä. Siinä vaiheessa PRI:llä näytti menevän hyvin ja Peña Nietosta oli tullut medioiden anteliaalla tuella politiikan kirjaimellisesti läpimusta hevonen matkalla vuoden 2012 presidentinvaaleihin.

Kuusi vuotta sitten asetelmat olivat jo muuttuneet, sillä PRI:n johtamaa hallitusta rasittivat syyskuun 2014 lopussa koetut Ayotzinapan opiskelijamurhat ja niin sanottu “valkoisen talon” korruptioskandaali ja lukuisat muut väärinkäytökset. PRI kuitenkin paikkasi kannatuksen aukkoja laajamittaisella lahjonnalla, äänten ostamisella ja väärentämisellä, moninaisilla vaalivilpin keinovalikoimilla, jotka se tuntee ja taitaa vuosikymmenten kokemuksella. Morena sai yksin enemmän ääniä kuin PRI, mutta sen vaaliliittolaiset etenkin PVEM ja myös Nueva Alianza sekä Partido Encuentro Social (PES) soivat sille 2,8 prosenttia ja noin 170 000 ääntä enemmän kuin silloin oppositiossa olleelle Morenalle, joka sai tuta liittovaltion täyden skaalan sekaantumisen vaaleihin. 2017 silloisen presidentin serkkupoika Alfredo del Mazo Maza ylsi rumin keinoin kukistamaan Delfina Gómez Álvarezin. PVEM on katunut tukeneensa PRI:tä kyseisissä vaaleissa ja pelaa nykyisin Morenan puolella. Del Mazo ei ole tiettävästi sekaantunut suoraan osavaltiotason vaaleihin, mikä on herättänyt kritiikkiä omien riveissä. Estado de México on eräänlainen vaalilaboratorio matkalla vuoden 2024 kansallisen tason vaaleihin. PAN:illa on hallussaan viisi osavaltiota (Aguascalientes, Guanajuato, Querétaro, Chihuahua ja Yucatán). Toisaalta se jakaa Durangon ja kohta myös Coahuilan PRI:n kanssa. Lisäksi “sosiaalidemokraattinen” Movimiento Ciudadano (MC) on voittanut tärkeissä Jaliscon ja Monterreyn osavaltioissa. Hallituspuolue Morena liittolaisineen on valloittanut 22 osavaltiota vuodesta 2018 lähtien, mikä takaa sille oivalliset lähtökohdat vuodelle 2024. Estado de Méxicosta tuli näissä vaaleissa kuin kauan toivottu piste i:n päälle, koska se merkitsi kruunun jalokiven siirtymistä vasemmistolle ja PRI:n lähes täydellistä kuihtumista, mikä tuli heikentäneeksi oikeisto-oppositiota entisestään.

Edessä todellinen vallanvaihto

Atlamulcon mafian aikakausi alkoi Alfredo del Mazo Vélezista 1945 ja päättyi hänen lapsenlapseensa Alfredo del Mazo Mazaan 2023. Viimeisen PRI:n ja Atlacomulcon kuvernööriksi jäävä del Mazo Maza seurasi mitä ilmeisemmin sukulaisensa Peña Nieton esimerkkiä eikä sekaantunut tavanomaiseen tapaan osavaltiotason vaaleihin eikä masinoinut liikkeelle koko valtakoneistoaan PRI:n suosimiseksi, mikä on kirvoittanut närkästystä. Demokratia on yhä suhteellisen uusi ilmiö, joten ei ole yllättävää, että oppositio syyttää tappiosta kaikkia muita tahoja paitsi itseään. Se väittää del Mazo Mazan ”myyneen” vaalit hallituspuolue Morenalle, vaikka tästä ei ole mitään todisteita. Lisäksi se syyttää Estado de Méxicon vaaleista hyvin varhaisessa vaiheessa pois vetäytynyttä Kansalaisliikettä (Movimiento Ciudadano – MC) vasemmistorintaman suosimisesta. Kansalaisia se moittii ”tietämättömyydestä” ja ”vähäisestä osallistumisesta” sekä vaatii jopa ”pakollisen äänestämisvelvollisuuden” säätämistä. MC on todennut, ettei sillä ole mitään aikomusta nousta opposition ”uppoavaan laivaan” matkalla vuoden 2024 vaaleihin. Eräs opposition äänitorvi taas on torunut Delfina Gómezin olevan ”pahanhajuinen”. Vuosikausien jatkuva loukkauksien tuottaminen lienee syöneen mielikuvituksenkin rippeet.

Toisaalta oppositio pitää itseään vaalien ”voittajana” ja ”vahvempana kuin koskaan” sekä kehuskelee saaneensa lähes yhtä paljon ääniä, vaikka todellisuudessa sen vaaliliitto sai 310 533 ääntä vähemmän. Tosin jos potista vähennetään PT:n ja PVEM:in äänet Coahuilassa, ei eroksi jää kuin 60 529 ääntä. Estado de Méxicossa gallupit lupailivat jopa 15–20 prosenttiyksikön voittoa vasemmistolle, joten likainen mediakampanjointi, äänestäjien pelottelu sekä äänten ostamisen ja väärentämisen yritykset saattoivat tuottaa tulosta, mutta se ei riittänyt kansan tahdon kumoamiseen, vaikka äänestysinto sinällään jäikin odotettua alhaisemmaksi. Tämä saattoi johtua myös siitä, että Delfinan ja Morenan voittoa pidettiin jo etukäteen täysin varmana. Morena rekrytoi 40 448 varsinaista ja varatarkkailijaa yli 20 400 vaalipaikalle. Myös PRI pystyi tuomaan edustajansa joka vaalipaikalle Meksikon osavaltiossa, jossa seitsemän puoluetta värväsivät yhteensä yli 231 000 tukijaa vaalitoimijoiden työtä vahtimaan. Estado Méxicossa 2018 Morena liittolaisineen oli vahvempi 56 kunnassa ja 2021 27 kunnassa. Vuoden 2023 vaaleissa se ylsi voittoon vaalikoalitionsa kanssa 96 kunnassa. PRI voitti yksin 53 kunnassa 2018 ja liittolaistensa kanssa 78 kunnassa 2021. Nyt 4.6. käydyissä vaaleissa se ylsi voittoon vain 29 kunnan alueella.

Oppositio on myös syyttänyt presidenttiä vaaleihin sekaantumisesta, vaikka itse vaalituloskin, jossa hallitus voitti yhden osavaltion ja sen vastustaja toisen liittovaltion osan vaalin, kertoo selvää kieltä siitä, miten kansanvalta on vahvistunut Meksikossa, joka on nykyisin aito demokratia. Myöskään todisteita minkäänlaisesta liittovaltiotason sekaantumisesta ei ole. Eräs kansainvälinen vaalitarkkailija kuvasi Estado de Méxicon vaaleja luonteeltaan hyvin organisoiduiksi. Kaikkiaan paikalla oli 71 tarkkailijaa 20 eri maasta. Kansallisia riippumattomia tarkkailijoita (Observadores Electorales) osallistui 7 564. Vaalit sujuivat yleisesti ottaen varsin hyvin, vaikka Coahuilassa 27 tai 28 Morenan jäsentä joutuivat mielivaltaisesti pidätetyiksi poliisin toimesta. Väkivaltaa esiintyi kuitenkin yleisesti varsin vähän, vaaliviranomaiset ja kansalaiset selvisivät urakastaan kiitettävästi ja esimerkiksi Meksikon osavaltion 20 433 äänestyspaikasta vain yksi ei tullut asennetuksi. El País ja toimittaja Zedryk Raziel raportoivat, että joillakin vaalipaikoilla PRI liittolaisineen sai jopa yli 90 prosenttia äänistä. Paikoin ääniä laskettiin myös enemmän kuin äänestyspaikalla oli äänestäjiä, mutta nämä huonot käytännöt eivät vaikuttaneet mitä ilmeisemmin merkittävästi vaalitulokseen. Eittämättä nyt käydyt vaalit olivat kummankin osavaltion historian puhtaimmat ja demokraattisimmat.

Delfina juhli voittoa jo alkuillasta ja varsinainen kansanjuhla alkoi kymmenen jälkeen illalla Tolucassa Mariachi Gama 1000 -ryhmän soitannalla. Keskeinen viesti liittyi PRI:n syrjäyttämisen kauan odotettuun urotekoon sekä korruption vastaiseen taisteluun. Toisaalta Delfina lupasi palata kiertämään hetimmiten uudestaan kaikki 125 kuntaa esitelläkseen hallitusohjelmansa ja kuunnellakseen kansalaisia. Naisille hän puolestaan lupasi antaa puolet paikallishallinnon ministerisalkuista. Myös kuvernöörin ja hänen kabinettinsa ministerien palkkoja tullaan alentamaan, jotta budjetin varoja voidaan suunnata niitä eniten tarvitseville perheille.
Piakkoin vaalipaikkojen sulkeutumisen jälkeen Morenan ehdokas piti tiedotustilaisuuden, jossa voittoa pidettiin jo varmana:

– On koettu lähes sata pitkää vuotta korruptiota ja laiminlyöntejä, mutta ajat muuttuvat. Kansa järjestäytyi ja voitti. Tämä tietoinen kansa, joka ei osaa antaa periksi, antoi oppitunnin arvokkuudesta. Voitimme välinpitämättömyyden ja korruption. Se antaa minulle mielenrauhan tietää, että vuosien pimeys ja kaltoinkohtelu ovat päättyneet, ja olen innoissani tietäessäni uuden tarinan tulevan kirjoitettavaksi.

Morenaa vaalivoitosta toiseen viime vuodet luotsannut Mario Delgado Carrillo tarttui euforisena mikrofooniin:

– Voitimme mestaritaistelun, rehellisyys voitti korruption, nöyryys etuoikeudet, humanismi luokkasorron. Se oli kova taistelu, mutta Meksikon osavaltion kansa teki lopun Atlacomulcon ryhmästä ja sen korruptiosta avatakseen tien muutokselle.

PRI:n mekka on muutettu hautakiveksi, mistä on syytä iloita isona kansanvallan voittona: mahdottomasta on tehty totta, vallankumous on jalkautunut sinne, missä kyyninen mafia hallitsi ennen rautaisin ottein. Delfina Gómez puhui ”Gobernadora, Gobernadora” ja ”Es un honor estar con la mejor” -huutojen vauhdittamana Tolucassa sunnuntai-iltana yhdentoista aikaan kannattajilleen Marttyyrien aukiolla (Plaza de los Mártires):

– Hallituksemme tulee olemaan avoin hallitus, joka kuuntelee, koska haluamme tietää tarpeet perinpohjaisesti. Ja tulemme viemään eteenpäin kaikkia kokoontumisissa kerättyjä ehdotuksia. Emme suvaitse lainkaan korruptiota emmekä silmänkääntötemppuja, käymme kaikella tarmolla korruption merta vastaan. Kansan kanssa kaikki, ilman kansaa ei mitään!

– Pyydän elämältä kykyä pystyä osoittamaan teille kaikille teoilla, sen miten tämä luottamuksen ilmaus oli vaivansa arvoinen. Meidän kaikkien tulee tuntea tämä juuri nyt saatu voitto omaksemme, se ei ole yhden ainoan henkilön voitto.

Twitterissä Gómez Álvarez kuvasi tunnelmiaan näin:

– Muutos alkaa tänään Edomexissa, kiitos kaikille! Äänesi ei vain merkitse vedenjakajaa, vaan tuo myös toivoa maallemme. Voitimme yhdessä ja rakennamme yhdessä vauraan ja ihmisarvoisen tulevaisuuden Meksikon osavaltion asukkaille.

– Äänesi on puhunut ja sanonut: kyllä Edomexin muutokselle! Luottamuksesi tähän muutosprojektiin täyttää minut innostuksella ja saa minut sitoutumaan työskentelemään joka päivä kaikkien hyvinvoinnin eteen. Tänään on juhlapäivä, Meksikon osavaltion kansa on voittanut! Arvostan tukeasi ja lupaan sinulle sydämeni pohjasta, etten tule pettämään sinua.

Alejandra del Moral julistautui puolestaan vaalien voittajaksi keskusta-oikeistolais-vasemmistolaisen koalitionsa yhteistilaisuudessa. Pari tuntia myöhemmin hän kuitenkin tunnusti tappionsa:

– Tulokset eivät suosi minua ja tunnustan Meksikon osavaltion kansan demokraattisen luonteen. Annan tunnustusta kansalaisille heidän osallistumisestaan. Onnittelen Meksikon osavaltion kansaa, joka on ilmaissut hyvin selkeästi tahtonsa uurnilla. Tervehdin opettaja Delfina Gómez Álvarezia, josta tulee Estado de Méxicon seuraava kuvernööri, ja toivotan hänelle mitä parhainta menestystä.

– Olen aina sanonut sen, että voittaakseen demokratiassa täytyy osata hävitä, ja minä olen demokraatti. Taistelin kaikilla voimillani. En säästänyt yhtäkään vaivaa. Olen rauhassa itseni kanssa. Minulla on puhdas omatunto ja pää pystyssä.

Lajinsa viimeinen dinosaurus ja syyskuussa kautensa päättävä Alfredo del Mazo Maza onnitteli kansaa demokraattisesta urakasta ja Delfiinaa ansaitusta vaalivoitosta:

– Tänään mexiquensit valitsivat demokraattisen osallistumisen harjoituksessa vallinneella ehdottomalla kunnioituksella ja vapaudella, kuka johtaa osavaltiomme suuntaa seuraavat kuusi vuotta. Tunnustamme opettaja Delfina Gómezin voiton näissä vaaleissa ja toivotamme hänelle mitä suurinta menestystä Meksikon osavaltion hyväksi.

Teksti: Sami Tapio Tenoch Laaksonen

Lähteet: IEEM, IEC, La Jornada, Canal Once, El País, Expansión, Infobae, Sin Embargo, El Sol de México, Polls MX, Plana Mayor, etc.


https://www.youtube.com/live/d3yQy8MHg0Y?feature=share
https://youtu.be/aWkEXOPW36Q

Ecuadorin presidentti Guillermo Lasso Mendoza, joka valittiin alun perin virkaansa alkuperäiskansojen tyhjin äänin, hajotti keskiviikkona 17.5. maan yksikamarisen parlamentin. Niin sanottu “muerte cruzada” perustuu Rafael Correa Delgadon kaudella säädettyyn vuoden 2008 perustuslakiin eikä sitä ole käytetty aiemmin. Lasson hallintoa ovat leimanneet useat kriisit, mutta alkuperäiskansojen lakkoilu lienee kaikkein tärkein useista arvovaltatappioista. Helmikuun paikallisvaaleissa koettu vasemmiston voitto ei sekään vahvistanut hallituksen asemaa. Järjestyksessään toinen vastikään tiistaina 16.5. alkanut poliittinen oikeudenkäynti olisi mitä todennäköisemmin johtanut presidentin erottamiseen, sillä kongressin voimasuhteet olisivat mahdollistaneet oppositiolle kahden kolmasosan enemmistön. Virkakauttansa edeltävistä väärinkäytöksistä syytettynä ollut pankkiiri ja veroparatiiseihin omaisuuttaan kätkeneen pitkän linjan oikeistolaisen poliitikon terveyskään ei ole ruokkinut myönteistä mielikuvaa. Hänen liikkumisensa on suhteellisen verkkaista ja huhtikuussa hän oli tehohoidossa virtsatulehduksen takia.

67-vuotias uusliberaali valtionpäämies ei ottanut riskiä tulla erotetuksi ja kutsui koolle uudet vaalit. Vielä edellisenä päivänä 13 edustajaa omaavan Movimiento Creon riveihin kuuluva kavalluksesta syytetty presidentti puolusti itseään täysistunnossa. Käytännössä tämä päätös tarkoittaa, että eduskunta eroaa ja presidentin johtama hallitus jatkaa muodollisesti virassa vielä noin kuuden kuukauden ajan. Uusia kongressiedustajia ja presidenttiä ei kuitenkaan valita kuin jäljellä olevaksi kaudeksi, joka päättyy 23.5.2025. Sikäläiset eduskuntavaalit ja presidentinvaalien ensimmäinen kierros järjestetään Kansallisen vaalineuvoston (Consejo Nacional Electoral – CNE) jo vahvistamien tietojen mukaan 20.8. ja presidentinvaalienvaalien toinen kierros puolestaan mitellään 15.10. Uusi presidentti aloittaa virassa marraskuun alkuun mennessä. Lasso on ilmoittanut, ettei hän aio asettua uudelleen ehdokkaaksi. Statistan mukaan presidentin hallintoon suhtautui 1.5. myönteisesti vain 13,9 prosenttia ecuadorilaisista. Myöskään correalaisen vasemmiston vuoden 2021 presidenttiehdokas Andrés Arauz Galarza ei ole osallistumassa vaaleihin.

Perustuslain artiklaan 148 perustuva presidentin toimivaltaan kuuluva yksipuolinen päätös ei sinänsä ole vallankaappaus eikä johda diktatuuriin. Valtionpäämies voi säätää tulevien kuukausien aikana presidentillisiä asetuksia ainoastaan talouspolitiikassa, mutta niiden tulee noudattaa voimassa olevia lakeja ja perustuslakituomioistuin tarkastaa niiden sisällön sekä päättää niiden hyväksymisestä. Myös seuraava eduskunta ja hallitus voivat halutessaan kumota tehdyt asetukset. Kovin laajaa tuhoa Lasson hallitus siis tuskin saa enää aikaan. Tapahtumat eivät ole myöskään vielä johtaneet laajoihin mielenilmauksiin. Artikkeli 130 antaa samat ”molemminpuolisen kuoleman” keinot myös kongressille. Siksi siinäkin tapauksessa, että 92 kaikkiaan 137 edustajasta olisi tukenut presidentin syrjäyttämistä, olisi tullut kutsua koolle uudet vaalit. Sillä välin valtion johdossa olisi toiminut varapresidentti Alfredo Borrero Vega. Valtiosääntöön kirjatun periaatteen mukaan yksi vallanpitäjä, olipa se toimeenpanovallan tai lainsäädäntövallan edustaja, ei voi erottaa toista osapuolta joutumatta myös samalla itse erotetuksi. Lopullisen sanan sanovat kuitenkin kansalaiset vaaleissa eivätkä nämä erityiset vaalit muokkaa tavanomaista vaalikalenteria vuoden 2025 osalta. Kokonaisuutena vallan tasapaino säilyy eikä poliittinen järjestelmä halvaannu tai ajaudu umpikujaan, kuten naapurimaa Perussa, jossa parlamentaarinen vallankaappaus johti perustuslaillisen presidentin erottamiseen ja ajoi koko Andien alueen maan entistä syvempään poliittiseen kriisiin. Jos jompikumpi, eduskunta tai presidentti, päättää leikkiä tulella, tietää se jo etukäteen joutuvansa myös itse poltetuksi demokratian puhdistavassa tulessa.

Lassosta ei ole koskaan saatu leivottua kansansa mittaista johtajaa. Itsensä syrjäyttämiseen johtaneet tapahtumat huipensivat kriisistä kriisin eläneen hallituksen taipaleen eikä niissä sinänsä ole mitään yllättävää. Kyseessä on presidentin viimeinen oljenkorsi. Aiemmin kesäkuussa 2022 keskellä alkuperäiskansojen laajamittaisia mielenilmauksia, 80 edustajaa kannatti Lasson syrjäyttämistä, mutta tällä kertaa 92 edustajan rajapyykki olisi mitä todennäköisimmin ylittynyt, sillä vähintään 88 kansanedustajaan tiedetään luistelleen opposition kelkassa. Itse syytevyyhti liittyy vuosien 2018 ja 2020 välillä tehtyyn öljykuljetusten sopimukseen valtiollisen varustamoyhtiö Flota Petrolera Ecuatorianan ja Amazonas Tankerin kesken. Siitä, ettei epäselvyyksiin puututtu eikä tehtyjä sopimuksia keskeytetty ajoissa koitui tiettävästi valtiolle yli kuuden miljoonan dollarin tappio. Lasso on puolustautunut sanomalla sopimuksen kuuluneen edellisen presidentin Lenín Moreno Garcésin vastuualueeseen, sillä se allekirjoitettiin hänen kaudellaan.

Kriisistä kohti uusia vaaleja

Ecuador elää parhaillaan useita päällekkäisiä ja toisiaan ruokkivia kriisejä, mitkä liittyvät etenkin talouteen, turvallisuuteen ja toimeentuloon. Vasemmistolaisen kauden 2007–2017 vakauden ja vaurastumisen ilmapiiri on jäänyt kauas taakse. Poliittinen kriisi puolestaan ei välttämättä sinällään ole kovin syvä ja se selittyy hallituksen sekä opposition välisten voimasuhteiden epätasapainolla. Correalainen Revolución Ciudadana on selkeästi maan vaikutusvaltaisin poliittinen organisaatio, siinä missä Lasson Movimiento Creo on hallituksen keskisuuri toimija. Helmikuussa Lasso menetti loputkin valtansa rippeet hävitessään kaikki kahdeksan ehdottamaansa kansanäänestystä. Pallo siirtyi entistä vahvemmin oppositiolle, jota johtaa Ecuadorin kansalaisvallankumouksen perinteitä jatkava vasemmisto. Se lähtee selvänä ennakkosuosikkina ensi syksyn vaalikentille.

Turvallisuuskriisi sai alkunsa vankilajärjestelmän piiristä. Monissa vankiloissa koettiin joukkomurhia ja pelkästään vuonna 2022 niiden seinien sisäpuolella kuoli yli sata henkeä. Esimerkiksi Quitossa Incan nimeä kantavassa vankienhoitolaitoksissa murhattiin 15 ihmistä viime marraskuussa. Myöskään katujen turvallisuus ei ole parantunut eikä huumekartellien valta ole vähentynyt. Lasso julisti useita poikkeustiloja, lisäsi turvajoukkojen määrää ja siirsi tuhansia vankeja, mutta tämä ei ole näkynyt murhatilastoissa ja ajoittain se on aiheuttanut jopa kiihtyvän väkivallan noidankehiä. Usein taustalta löytyy aseellisten ryhmien kamppailu vankiloiden johtamisesta, erinäisistä strategisista reiteistä ja huumekaupan reviireistä. Kolumbian ja Perun naapuri Ecuador on huumeiden läpikulkureitillä kohti Yhdysvaltoja ja Eurooppaa, mikä lisää osaltaan laittoman yritystoiminnan yhteiskunnallisia haittavaikutuksia.

Lassoa on syytetty toistuvasti korruptiosta vaalikampanjan rahoituksen epäselvyyksistä alkaen. Yksi Ecuadorin rikkaimmista kansalaisista, herra presidentti, sai kunniamaininnan vuonna 2021 julkaistuissa Pandora Papers -julkaisussa. Ecuadorin lakikirja kieltää ehdokkailta, poliitikoilta ja virkamiehiltä veroparatiisien käyttämisen. Kongressin komissio suositteli tutkintaa ja presidentin mahdollista syrjäyttämistä jo tuolloin, mutta hallitus ja tilintarkastusviranomaiset hautasivat syytteet yhteistuumin.

Kesällä 2022 hallituksen kaatuminen oli lähellä, kun polttoaineiden ja ruuan hinnan kallistumista vastaan protestoineet mielenosoittajat pakottivat ylimmän johdon useisiin myönnytyksiin. Myös Lasson aikeet lisätä Amazonasin luonnonvarojen hyödyntämistä alkuperäiskansojen mailla haudattiin korkeimmassa oikeudessa. Toisaalta työttömyys ja turvattomuus ovat lisänneet maasta ulos lähtevää siirtolaisten virtaa. Viimeksi helmikuussa Ecuadorin alkuperäiskansat vaativat Lasson eroa. Tuo tavoite on vihdoin saavutettu.

Hetimmiten kongressin ja oman poliittisen uransa kuolemantuomion jälkeen Lasso antoi asetuksen “perheiden talouden vahvistamisesta”, mikä nostaa verovähennysten katon reilusta viidestä tuhannesta yli 15 000 dollarin. Ecuadorissa miljoonat köyhimmät väestönosat alkuperäiskansoista työläisiin eivät täyttele veroilmoituksia, joten asetus on suora tulonsiirto ja kädenojennus keskiluokalle. 23.5. Lasso antoi toisen asetuksen, joka pyrkii heikentämään valtiollista säätelyä samalla, kun se tarjoaa vientialan yrityksille erityisiä vapaakauppa-alueita, joissa niiden ei tarvitsisi sijainnista riippuen maksaa tulo- eikä arvonlisäveroa 10–15 vuoteen. Jonossa odottaa myös työväestön oikeuksia rajoittava uudistus. Pöydällä seisoo niin ikään kovat otteet mahdollistava “terrorismilaki”. Meneekö yksikään aloitteista lopulta läpi on vielä epäselvää, mutta niiden voimassaolo jäänee joka tapauksessa varsin lyhytkestoiseksi. Lasso aikoo kuitenkin yrittää viedä läpi uudistuksia, jotka kongressi on hylännyt aiemmin. Maareformia, parempaa sosiaaliturvaa, ahkerampaa asuntorakentamista tai työelämän oikeuksia parantavia aloitteita on lupa odottaa vasta seuraavalta hallitukselta. Lasson tehnee sillä välin parhaansa olemassa olevan epätasa-arvon lisäämiseksi, jos perustuslakituomioistuin vain sen sallii.

47 paikan Unes-vaaliliitto (Unión por la Esperanza), joka on muuntautunut jälleen Kansalainvallankumoukseksi (Revolución Ciudadana) sai tahtonsa läpi, sillä parin viikon takaisessa vaatimuksessa pyydettiin Lassoa turvautumaan ”molemminpuolisen kuoleman” mekanismiin. RC ei ole kyseenalaistanut päätöksen perustuslaillisuutta kuten alkuperäiskansojen ryhmittymä Pachakutik tai sosiaalikristityt (Partido Social Cristiano – PSC). Correalaiselle vasemmistolle, joka sai tänä vuonna jo yhden voiton uudet vaalit näyttäytyvät oivallisena ja oikein ajoitettuna tilaisuutena nopeuttaa sen kaikin puolin väistämättömältä näyttäytyvää paluuta valtaan.

RC näkee tapahtumat ulospääsytienä poliittiseen kriisiin. Näin oikeiston pitkään vainoama vasemmistojohtaja Rafael Correa kommentoi tapahtumia tuoreeltaan Belgiasta, joka on myöntänyt hänelle turvapaikan:

– Ecuadorilaiset: Tämä on laitonta. On selvää, että kyseessä ei ole sisäinen kaaos, vaan perustuslain mukainen poliittinen oikeudenkäynti. Joka tapauksessa tämä on loistava tilaisuus lähettää Lasso, hänen hallituksensa ja hänen vuokrattavissa olevat lainsäätäjänsä kotiin. Tänään olemme lähempänä toisiamme kuin koskaan. Aina voittoa kohden!

Armeija ilmaisi heti varauksettoman tukensa Lasson toimille ja saartoi sekä tyhjensi kansallisen parlamentin sen hajottamisen jälkeen:

– Sotilaallisesti aidattu parlamentti. Kaikki naamiot putosivat heiltä, jotka puhuivat demokratiasta ilman, että he olisivat itse koskaan uskoneet siihen.

Perustuslaki takaa presidentille oikeuden hajottaa kongressi, jos se ylittää lailliset valtuutensa, mutta tähän tarvitaan perustuslakituomioistuimen myönteinen lausunto. Hajottaminen sallitaan myös siinä tapauksessa, jos lainsäätäjät toistuvasti ja perusteettomasti estävät kansallisen kehitysohjelman toteuttamista tai jos maassa vallitsee vakava poliittinen kriisi ja sisäinen sekasorto. Toimenpiteen voi toteuttaa vain kerran ja se tulee tehdä hallituskauden kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Uudet vaalit tulee kutsua koolle seitsemän päivän kuluessa ja ne tulee järjestää 90 päivään sisään siitä hetkestä. Uudet päättäjät taas aloittavat viroissaan 15 päivää vaalien jälkeen. Perustuslakituomioistuin on jo hylännyt kuusi asetusta 741 vastaan tehtyä valitusta. Ja koska uusien vaalien päivämäärät on jo julkistettu, enää ei ole odotettavissa muutoksia presidentin yksipuoliseen päätökseen. Nähtäväksi tosin jää se, viekö Lasson tie vielä jossain vaiheessa telkien taakse.

Puun ja kuoren välissä toiminut Lasso riemuitsi joka tapauksessa oman poliittisen uransa ennenaikaisesta lopettamisesta ja köyden omaan kaulaan heittämisestä, sillä hän puhui 148. artiklan soveltamisesta demokratian voittona ja ”uutena hetkenä optimismille” tilanteessa, missä ”kaikki lainsäädäntöelimen ponnistelut keskittyvät hallituksen horjuttamiseen”.

– Tämä on demokraattinen päätös, ei vain siksi, että se on perustuslaillinen, vaan koska se antaa Ecuadorin kansalle vallan päättää tulevaisuudestaan seuraavissa vaaleissa. Tämä on paras mahdollinen päätös, joka avaa meille tien saada takaisin toivo, rauhallisuus.

El País -lehden haastattelussa Lasso kiteytti päätöksensä tarkoituksen selväsanaisemmin:

– Olen valinnut hallita kuusi kuukautta kiirastulessa kahden vuoden helvetin sijaan.

Vuoden 2021 presidentinvaalien kakkonen Arauz puolestaan kertoi Lasson jo saavuttaneen hallituksensa tavoitteet:

– Hän toteutti suunnitelmaansa, joka oli tuhota Ecuador, viedäkseen sen laista piittaamatta yksityistämisen tielle ja luodakseen mahdollisuuksia liikevoiton takomiseen itselleen ja hänen hallituksessa oleville ystävilleen.

Joka tapauksessa Correan seuraajat eivät tarvitse halvan politikoinnin keinovalikoimia, joista väistyvä presidentti syyttää vastustajiaan. Sillä on edellisten vaalien perusteella kansan vankka tuki ja maan ykköspuolueen asema. Se, millaiset olosuhteet tehdä politiikkaa Carondeletin hallintopalatsista ja parlamentista käsin syntyy, selviää elo- ja lokakuun vaaleissa, joihin correalainen vasemmisto lähtee mitä parhaimmista asetelmista. Sen tavoitteena on palauttaa valtio jälleen kansan rengiksi.

Teksti: Sami T. T. Laaksonen
Lähteet: Canal Once, La Jornada, La Izquierda Diario, France 24, Voz de América, Nodal, etc.