Avainsanaan ‘Bolivian vallankaappaus 2019’ liitetyt artikkelit

Bolivian entinen presidentti Evo Morales Ayma ja Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador tapasivat toisensa Kansallispalatsissa 21.10.2021. Parituntisen keskustelun aikana kansanläheiset ja periaatteelliset vasemmistojohtajat arvioivat alueen poliittista tilannetta ja jakoivat kokemuksiaan julkisesta hallinnosta. Morales ilmaisi kiitollisuutensa henkensä pelastamisesta ja kiitti Meksikoa myös 300 000 lahjoitetusta koronavirusrokotteesta. Vastalahjaksi hän antoi López Obradorille tästä tehdyn muotokuvan.

Evo Morales Ayma toimi Bolivian presidenttinä tammikuusta 2006 marraskuuhun 2019, kunnes paikallisen opposition, armeijan, poliisin ja Amerikkojen valtioiden järjestön (OEA) yhteistyön tuloksena saatiin aikaan vallankaappaus. 20.10.2021 Evo palasi Meksikoon, joka tarjosi hänelle turvapaikan loppuvuodesta 2019. Hänet kutsuttiin avaamaan Työn puolueen (Partido del Trabajo – PT) 25. kansainvälinen vasemmistoseminaari nimeltään “Puolueet ja uusi yhteiskunta” (Los Partidos y una Nueva Sociedad). Seminaariin osallistui ainakin 120 edustajaa 45 eri maasta. Lisäksi kolmipäiväisen vierailunsa aikana Evo tapasi Meksikon presidentin Andrés Manuel López Obradorin ja pääkaupungin kaupunginjohtaja Claudia Sheinbaum Pardon. Ehtipä hän jopa käydä puhumassa Sähköasentajien ammattiliiton (SME) väelle konferenssissa ”Etelään katsoen: Meksiko ja Latinalainen Amerikka” (Mirando al sur: México y América Latina). Nykyisin Morales omistautuu 1997 perustetun puolueen Liike Sosialismiin (MAS) johtamiseen. Vierailunsa aikana maailmankuulu aimaroiden alkuperäiskansojen jäsen antoi haastattelun La Jornada-lehdelle. Tarjoan siitä seuraavaksi lähes kokonaisen käännöksen.

Meksiko on kansojen vapaustaistelijoiden koti

Kaksi vuotta vallankaappauksen ja Meksikon turvapaikan jälkeen Bolivian monikansallisen valtion entinen presidentti Evo Morales on palannut maahan osallistuakseen Työn puolueen järjestämään kansainväliseen vasemmistoseminaariin. Tämän sanomalehden yksinoikeudella tehdyssä haastattelussa Morales kertoi dramaattisista hetkistä, joita hän eli varapresidentti Álvaro García Lineran rinnalla lentääkseen Meksikoon Meksikon ilmavoimien koneella, joka lähetettiin hänen pelastamistaan varten.

Liikuttuneena, hän ilmaisi keskustelun lomassa kiitollisuutensa Meksikon toimeenpanovallan haltijalle siitä solidaarisuudesta, jota hän tarjosi niin vaikeina hetkinä: ”Haluan sanoa veljelliselle presidentti Andrés Manuel López Obradorille, kansalle, niille, jotka ovat ottaneet minut vastaan, että he todella pelastivat henkeni.”

Euroopan parlamentin jäsenet asettivat [diktaattori] Jeanine Áñezin ehdolle omantunnonvapauden Sakharov-palkinnon saajaksi. Millaisen mielipiteen se ansaitsee teiltä?

− Vierailemme Meksikossa kaksi vuotta vallankaappauksen jälkeen ja vuosi demokratian elpymisen jälkeen. Eilen, 20. lokakuuta, oli päivä, jolloin voitimme vaalit. Ja viime vuoden lokakuun 18. päivänä saimme takaisin demokratian. Oikeisto sanoi: Liike Sosialismiin-Kansojen itsemääräämisoikeuden poliittinen väline (MAS-IPSP) ei palaa hallitukseen, eikä Evo palaa Boliviaan. Tänään MAS on hallituksessa ja Evo on elossa Boliviassa ja elämme jälleen kansanvallassa, kiitos Meksikon kansan, sen presidentin sekä myös Argentiinan ja Venezuelan. Olen hyvin kiitollinen.

− Joissakin Euroopan parlamentin jäsenissä on yhä vallalla siirtomaa-Eurooppa. Mutta emme elä enää kolonialismin aikoja. Tarvitsemme Amerikan ja monikansallisen planeetan, jolla on yleismaailmallinen kansalaisuus. Ei voida ymmärtää, miten joukko Euroopan parlamentin jäseniä palkitsisi heidät, jotka käyttivät voimakeinoja, Raamattua, suorittaakseen vallankaappauksen, josta aiheutui niin monia kuolleita ja haavoittuneita.

− Olen vakuuttunut siitä, että siirtomaa-Euroopan on pohdittava sitä, että lokakuun 12. päivä 1492 oli invaasio eikä Amerikan löytäminen. Kuten isovanhempani sanoivat, sivilisaatio ei saapunut, vaan saapui ”syfilisaatio”. Se ei ollut valloitus, se oli raju rynnäkkö. Eurooppalaisten hyökkäys ei tuonut meille onnea, vaan ryöstelyä ja rasismia. He halusivat hallita meitä miekalla tai ristillä, mutta he eivät kyenneet.

− Ei voida ymmärtää, että sellaista voitaisiin palkita. Tuon koloniaalisen mentaliteetin on loputtava. Lähes 200 vuotta moraalittoman Monroen opin (1823) jälkeen alkuperäiskansojen liike ja muut yhteiskunnalliset sektorit, mukaan lukien alojensa ammattilaiset, vaativat monikansallista Amerikkaa. He uskoivat, että koko Latinalainen Amerikka kuuluu Yhdysvalloille. He ovat väärässä. Latinalainen Amerikka ja Karibia eivät ole Yhdysvaltojen takapiha.

− Sukupolvemme haluaa monikansallisen Amerikan kansoilta kansoille. Monikansallinen ei ole yhteensopiva kapitalismin tai imperialismin kanssa.

− Tästä syystä ei voida ymmärtää, että näinä aikoina jotkut Euroopan parlamentin jäsenet yrittäisivät palkita Áñezia. Se on vallankaappauspalkinto!

Evo avasi Työn puolueen 25. vasemmistolaisten muutosvoimien seminaarin Meksikossa lähes kaksi vuotta kokemansa vallankaappauksen jälkeen. Kansainvälinen seminaari kokoaa yhteen edustajia 45 maasta mukaan lukien Latinalainen Amerikka, Eurooppa, Kiina, Vietnam ja Venäjä.

—  Presidentti López Obradorin juuri julkaisemassa kirjassa sanotaan, että Meksikon ilmavoimien lentokoneen lentoonlähdön aikana, sen, joka lensi Chimorén lentotukikohtaan Cochabambassa pelastaakseen teidät, lentokonetta, jossa matkustitte, olisi ammuttu. Huomasitteko tämän hyökkäyksen?

– Lauantaina 9. päivänä [marraskuuta] lähdin La Pazista Cochabamban trooppiselle alueelle. Poliisi oli valtaamassa lentokentän. Armeija teki yhteistyötä, mutta kun aloin nousta koneesta, paikalle saapui turvallisuusjoukkojen kapteeni ja näytti minulle matkapuhelimensa viestejä, joissa luki: ”Tuokaa minulle Evo. Hänellä on 50 isoa tikkua (50 000 dollaria).”

− Sotilaat olivat jo pyytäneet eroani. Jokin Bolivian työläisten keskusliiton (COB) johtaja pyysi myös sitä. Epäilin, mutta en vielä ymmärtänyt. Maanantaina, kun olin Chimoréssa, joku sanoi: ”Jos haluamme pelastaa muutosprosessimme, meidän on pelastettava Evon henki.” Silloin minä reagoin. ”On erittäin tärkeää pysyä hengissä.”

− Minulle tuli heti mieleen Luis García Mezan vallankaappaus vuonna 1980. Kansallinen demokratian puolustuskomitea, COB, Santa Cruzin Marcelo Quiroga ja vasemmistopuolueet olivat koolla. Ne päättivät käydä vastarintaan ja kehottivat sitten vetäytymään. Kaikki tunnistivat Marcelo Quirogan ja sanoivat hänelle: ”Mene pois, Marcelo!” Marcelo ei koskaan lähtenyt, hän oli edelleen rivissä. Ja he laittoivat luodin häneen. Niinpä sanoin, että henki on pelastettava.

Hugo Chávez kertoi minulle, että kun he tekivät hänelle vallankaappauksen, hän ja Fidel Castro kommunikoivat ja Fidel sanoi hänelle: ”Pelasta henkesi heti tällä hetkellä.” Ja armeija vei hänet yhdelle saarelle. Joten siksi ajattelin, kuinka pelastaisin henkeni ja suunnittelin, kuinka pääsen pois.

− Kun sanoin presidentin lentokoneen lentäjälle, että ”meidän täytyy matkustaa Chimoréen”, hän ei halunnut tehdä niin. Me suutuimme. Minun piti soittaa Bolivian ilmavoimien (FAB) komentajalle ja kertoa hänelle: ”Mikä yleinen häpeä. Tiesitte, että minulla oli suunnitelmia päästä Chimoréen. Miksi ette anna minulle konetta?” Hän vastasi: ”Vallankaappaus on jo ollut käynnissä aamusta asti.”

Puolustusvoimat pyysivät eroani, ei vallankaappauksen viimeisenä päivänä, vaan aikaisemmin.

− Joka tapauksessa, sinä päivänä lähdin. Ilmavoimien komentaja sanoi: ”Ei, et voi käyttää presidentin lentokonetta.” Hädin tuskin pääsimme ulos. Laskeuduimme, kuten aina, Chimoréen. Kun kone pysähtyi, katsoin ympärilleni. Olimme sotilasterminaalissa emmekä kaupallisessa terminaalissa. Soitan lentäjälle ja sanon: ”Mitä tapahtui? Sulje ovi. Mennään kaupalliseen terminaaliin.” Sitä oltiin sulkemassa ja siellä näin 10, 15 auton ajavan täysillä lentoradalla. Myös johtajat, tropiikin paikallisviranomaiset ja kansalaiset olivat yllättyneitä. He odottivat minua kaupallisella lentoasemalla.

− En ollut vielä eronnut. Minulle kerrottiin, että lentokonehalli oli täynnä virkapukuisia, hyvin aseistettuja sotilaita. He eivät halunneet avata turvauloskäyntejä. Mutta lopulta he nostivat puomit saadakseen meidät pois sotilasterminaalista. Mitä se tarkoitti? Sotilasvallankaappaus oli alkanut. Sinä iltana erosimme. Yritimme antaa itsellemme turvaa.

− Seuraavana päivänä Meksikosta kotoisin oleva kone oli jo Perussa, aikaisin, kello seitsemän tai kahdeksan aamulla. He kertoivat meille, ettei sitä päästetty sisään, sille ei haluttu myydä polttoainetta. Kello 11, kun se oli lähdössä, se oli rajalla ja kone pakotettiin palaamaan kiitotielle. Puhuimme kenraalin kanssa. Hän sanoi minulle: ”Mikään sotilaslentokone ei voi tulla Boliviaan.” Se sai minut nauramaan. Sanon hänelle: ”Kenraali, tiedättekö, kuinka monta sotilaslentokonetta saapui Chimoréen uusliberalististen hallitusten aikoina? Kaksi tai kolme viikkoa sitten saapui sotilaskone Turkista. Ja sanotte minulle, että mikään sotilaslentokone ei pääse Boliviaan…” Hän vaikeni ja vastasi: ”Koska kone ei pääse tänne ilman oikeudellisia ongelmia, miksi Perusta ei tule tänne palkattu siviilikone?”

− Kun väittelimme, OEA:n suurlähettiläämme Emilio Gonzálezin kautta tuli viesti, että Yhdysvallat tarjosi lentokonetta viedäkseen minut pois Chimorésta minne vain haluan. Ajattelin: ”Tämä vie minut suoraan Guantánamoon tai Yhdysvaltoihin.”

− Lopulta meksikolainen kone saapui yöllä Argentiinan, Meksikon, Venezuelan ja Kuuban ponnistelujen ansiosta; entisten presidenttien, kuten Zapateron ja Samperin, en tiedä kuinka monen ulkoministerin työn vuoksi. Minun on tunnustettava Paraguayn presidentin panos. Kone pääsi laskeutumaan myös sen tosiasian ansiosta, että yli 10 000 kumppaniamme oli paikalla sinä päivänä. Ilman näitä 10 000 toveria ja ilman tätä kansainvälistä kanavointia, en tiedä mitä olisi tapahtunut.

− Meksikolainen lentokone saapui kello 10 tai 11 yöllä. Ajoimme ja pääsimme kiitotien päähän valmiina lähtemään, mutta kone ei lähtenyt. Se seisoi 10, 15, 20, 30 minuuttia. Miehistön komentaja kulki ohi ja sanoi meille: ”Meillä ei ole lupaa lentää.” Katsoimme toisiamme: ”Mitä me teemme? Ajakaamme takaisin kaupalliseen terminaaliin.”

− Tukijani olivat jo lähdössä, mutta koska minun ei annettu lähteä, he kokoontuivat uudelleen lentokentälle. Olimme koneen sisällä. Kapteeni sanoi meille: ”Älkää menkö ulos, täällä sisällä on kuin olisimme Meksikon alueella.”

− ”Ja nyt mitä me teemme?” − kysyimme itseltämme. En voinut enää soittaa Bolivian joukkojen komentajalle. Mutta Álvaro soitti hänelle ja sanoi: ”Komentaja, yli 10 000 talonpoikaistoveria on keskittynyt tänne. Ette päästä meitä ulos. Lentokenttä tulee kuumenemaan. Me tulemme varmasti kuumenemaan. Sotilaasi tulevat kuumenemaan. Ja se on oleva sinun vastuullasi.”

− Lähdimme jälleen, noin 11, melkein 12. Siellä oli siviilejä, poliiseja ja sotilaita, jotka olivat epäilyttävästi liikekannalla. Alueemme kansanedustaja ja johtajamme ottivat haltuunsa lennonjohtotornin.

− Eilen minulle annettiin tämä [Meksikon presidentin] kirja ”Matkan puolivälissä” (A la mitad del camino), joka kertoo koko tarinan. Yllätyin. Olen lukenut sitä vähän. Se tuo julki meksikolaisveljien miehistön tiedot. Minulla on aina ollut oppositioon soluttautuneita ihmisiä ystävinä. He paljastivat minulle, että oikeisto katuu sitä, ettei se tappanut minua vallankaappauksen aikana.

Evo Morales seurueineen tapasi myös Ciudad de Méxicon kaupunginjohtaja Claudia Sheinbaumin (keskellä Evon oikealla puolella). Ilmapiiri oli rento, iloinen ja rakentava. Samat sanat kuvaavat koko bolivialaisjohtajan vierailua Meksikoon.

— Millaisena näette Latinalaisen Amerikan yhdentymisprosessin? Luuletteko, että vapaakauppa voi olla väline mantereen maiden lähentymiselle vai millaisten akselien varassa sen tulisi tapahtua?

– Talousmallimme ei perustu vapaaseen kauppaan. Se on täydentävyyden ja solidaarisuuden kauppaa. Näin olemme voineet taata talouskasvun, mutta luoneet myös uuden politiikan varallisuuden uudelleenjaossa.

− Voi olla, että jollain mantereella, Euroopassa tai Aasiassa jokin tuote on kilpailukykyinen. Jos haluamme vähentää syviä taloudellisia eroja, kaupan kysymys on täydentävää tukea.

− Olemme edenneet valtion osallistumisen emmekä pelkästään markkinoiden perusteella. Ainoa tapa integroida itsemme on täydentävyysperiaate. Mitä sen parempaa onkaan kuin keskustella siitä, mikä politiikka, mitkä ohjelmat, mitkä hankkeet hyödyttävät vähävaraisimpia ihmisiä, ihmisiä, jotka tarvitsevat valtion läsnäoloa. Kokemuksemme suuri etu on, miten se yhdistää taistelun yhteiskunnallisista vaatimuksista rakennemuutosehdotuksiin.

− Näen Latinalaisen Amerikan suurella toivolla. Kaikki Yhdysvaltojen politiikat ja opit epäonnistuvat. Liman ryhmää (Grupo de Lima) ei juuri enää ole. Missä on Tyynenmeren allianssi (Alianza del Pacífico)?Huumekaupan torjuntaa käytetään tekosyynä geopoliittiselle valvonnalle, luonnonvarojamme ryöväämiselle ja kun kansallistamme. Olemme osoittaneet, että huumekauppaa on mahdollista vastustaa.

− Tietenkin meillä on heikkouksia, mutta ensi vuonna on melkein varmaa, että jotkut presidenttikamppaillut voitetaan. Meillä ei mene niin huonosti Chilessä eikä Kolumbiassa. Toivoa on. Jos tulokset ovat hyviä, Latinalainen Amerikka palaa Kirchnerin, Hugo Chávezin, Correan aikoihin.

Evo puhui myös vuonna 2009 pääkaupungin metropolialueen julkisen sähköyhtiön (Luz y Fuerza del Centro) laittomasta lakkauttamisesta vastarintansa aloittaneen sähköalan työntekijöiden ammattiliiton (Sindicato Mexicano de Electricistas) väelle sen järjestämässä seminaarissa, jossa katse käännettiin etelään.

— Millaisena näette Kiinan läsnäolon Latinalaisessa Amerikassa? Onko se apu vai este?

– Kun olin presidentti, Yhdysvaltojen kanssa ei ollut sopimusta. Se ei ole vain kulttuurillinen tai poliittinen kysymys. Pitää tietää, mikä on kapitalismin rooli imperialismissa. On tärkeää, että meillä on tiettyjä suurvaltoja liittolaisina, ei imperiumeja, kuten Venäjä, Kiina, Intia ja eräitä Euroopan maita. Se on myös ollut vahvuutemme. Ja tehkäämme liitoksia ilman pelkoa tai uhkauksia Kuuban, Venezuelan ja Iranin kanssa.

− Ollessani presidenttinä Yhdysvaltojen suurlähettiläs vieraili luonani. Hän pyysi minua hätäkokoukseen. Minulla oli täysi kalenteri, ja sanoin hänelle: suurlähettiläs, minulla on aikaa vain kello viisi aamulla. Kello viisi aamulla hän tuli paikalle yksin. Koska ennen, kuuntele minua hyvin, veljeni toimittaja, kun Yhdysvaltain suurlähettiläs saapui palatsiin, hänen ylimielisyytensä otti vallan. Hän sanoi minulle: ”Ette voi olla diplomaattisuhteissa Kuuban, Venezuelan tai Iranin kanssa.” Olisin heittänyt hänet ulos sillä hetkellä, mutta pelkästä kunnioituksesta vastasin: ”Aiomme ylläpitää keskinäiseen kunnioitukseen perustuvia suhteita kaikkien kanssa. En tarvitse mitään ohjeita tai suosituksia.”

− Vuonna 2008 suurlähettiläs rahoitti vastustajiemme vallankaappausta, separatismia. Hän meni rajoitettuihin tapaamisiin oppositiokuvernöörien kuten Rubén Costasin kanssa. Muistan sen tarkasti. Olin käynnistämässä ohjelman uusien työpaikkojen luomiseksi nuorille. Selitin ja selitin eivätkä nuoret taputtaneet. Otin hetkestä vaarin ja sanoin: ”Minulla on vakava ongelma Yhdysvaltain suurlähetystön kanssa. Suurlähettiläs tekee salaliittoja. Päätin julistaa Yhdysvaltain suurlähettilään ei-toivotuksi henkilöksi.” Nuoret taputtivat tälle, mutta eivät työllisyystoimille.

− Päätin keltään kysymättä. Joskus sinun on otettava hetki haltuusi voimalla ja rohkeudella. Varapresidentti soittaa minulle ja kysyy: mitä tapahtui Evo?

− Otin autokyydin ja ohittaessani ulkoministeriön soitan ulkoministeri David Choquehuancalle. David, kerron hänelle, julistin juuri Yhdysvaltojen suurlähettilään ei-toivotuksi henkilöksi. Te, tehkää huomautus, joka virallistaa sen.

− ”Mitä?” − hän sanoo. ”Tapasin itse asiassa Yhdysvaltain suurlähettilään. Nyt ymmärrän hänen reaktionsa. Hän nousi ylös, istui ja tunsi olonsa epämukavaksi.”

− Jokaisella maalla on muotonsa, tyylinsä. Kiina tukee kehitystä kiristämättä meitä, ehdollistamatta meitä. Yhdysvallat haluaa soveltaa ohjelmaansa, mutta vastineeksi luonnonvarat ja peruspalvelut tulisi yksityistää ja lisäksi taistelulle huumekauppaa vastaan pitäisi laittaa tietyt ehdot. ​​Kiina antaa sinulle tunnustusta, se ei aseta sinulle ehtoja. Se on tuo syvällinen ero. Sama pätee Venäjään ja muihin maihin.

− Kokemukseni mukaan riitelemme imperiumin kanssa, mutta emme muiden suurvaltojen kanssa. Tasapainotamme itseämme hyvin, jotta maamme ei jäisi eristyksiin. Presidenttinä oleminen tarkoittaa hyvien kauppojen tekemistä maallesi. Tämän opin ja olemme siinä tehtävässä tällä planeetalla.

Morales ja kiihkeistä puheenvuoroistaan tunnettu Työn puolueen (PT) kongressiedustaja Gerardo Fernández Noroña ennättivät tavata toisensa kesken eduskunnan alahuoneen monipäiväisen budjettirupeaman, jonka aikana käytiin läpi yli 500 muutosehdotusta.

— Oliko taaksepäin katsottuna virhe asettua uudelleen ehdokkaaksi vai ei?

– Meidän on mentävä ytimeen: se ei ollut egon, vaan sosiaalisten liikkeiden ajamaa. Viimeisessä kongressissamme poliittinen välineemme päätti: ”Ainoa ehdokkaamme on Evo Morales.” Sanoin: ”Aion mennä Chapareen istuttamaan tambaquita (makean veden kalaa).” Mutta se oli melkein koko bolivialaisen kansan päätös.

− Aluksi sanoin, että ehkä se oli virhe. Mutta kansa ei ollut väärässä: vallankaappausoikeisto on tuhonnut taloutemme lyhyessä ajassa. Oikeisto tietää jo, että ellemme tee virheitä, se ei koskaan voita meitä vaaleissa.

−Meillä on poliittinen projekti ja ohjelma, joka takaa kansan vapautumisen. Tämä talousohjelma perustuu kansallistamiseen. Joka vaaleissa kohtaamme toisemme, yksityistäjät ja kansallistajat. Kansa oli oikeassa pyytäessään jatkuvuutta.

− Jokaisella maalla on oma erikoisuutensa. Bolivian jatkuvuus kyseenalaistetaan, mutta Espanjasta ei puhuta mitään, vaikka siellä myös taataan yhtäjaksoisuus.

— Olet tänään puolueesi, MAS:in ja yhteiskunnallisen liikkeen johdossa. Kuinka monimutkainen on suhde saman puolueen muodostamaan hallitukseen?

− Julkinen hallinto on Lucho Arcen johtajuuden alaisuudessa. Presidenttimme on se, joka päättää. Evo puheenjohtajana tai liittojen puheenjohtajana ei voi painostaa tai asettaa ehtoja. Minulla on velvollisuus tehdä ehdotuksia, välttää ongelmia ja hän, Lucho, hallinnoi.

− Meidän vastuullamme on pitää huolta ideologisesta osuudesta ja vahvistaa MAS-IPSP:n potentiaalia, yhdistää, ei aiheuttaa ongelmia. Minun vastuullani on se, miten voidaan voimistaa, vahvistaa ja yhdistää. Uskollisuus on tärkeää. Ei niinkään Evolle tai Lucholle, vaan periaatteille, jotka esi-isämme jättivät meille. Tämä taistelu juontaa juurensa 500 vuoden takaa. Meidän on oltava uskollisia isovanhemmillemme, Tupaj Katarille, Zárate Villcalle, Bartolina Sisalle, Bolívarille.

− Emme ole keksineet näitä periaatteita. Ideologia perittiin meille ja saimme sen takaisin. Mutta jos et ole anti-imperialisti, et ole vallankumouksellinen. Se on minun kokemukseni.

− Kun joku sanoo minulle olevansa itsenäinen, olevansa neutraali, he ovat aina sortavaa puolta. Opin sen vallankaappauksesta. Tämä on siis yhteistä työtä. Toiset julkishallinnossa, toiset poliittisen toiminnan vahvistamisessa kuten MAS-IPSP, yhtenäisyyden, uskollisuuden ja kurinalaisuuden parissa, mitkä takaavat rakkaan Boliviamme toivon.

— Onko teillä jotakin viestiä meksikolaisille?

− Haluan sanoa veljelleni presidentti Andrés Manuel López Obradorille, kansalle, niille, jotka ovat ottaneet minut vastaan, että he todella pelastivat henkeni. Ja nyt, tuon kirjan tietojen perusteella, se on täysin vahvistettu. Mutta meitä autettiin demokratian palauttamisessa myös Argentiinasta, Venezuelasta, Kuubasta, Nicaraguasta, Euroopasta ja Aasiasta käsin. Sellaista taistelu on. Olemme erittäin kiitollisia presidentti López Obradorille tästä suuresta humanitäärisestä eleestä. Paljon kiitoksia.

Lähde: Evo: México, casa de los que luchan por liberar a sus pueblos, La Jornada 22.10.2021.

Teksti: Luis Hernández Navarro

Käännös ja toimitustyö: Sami Laaksonen


Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard otti veljesvaltion presidentin Evo Moralesin lämpimästi vastaan niin 12.11.2019 kuin 20.10.2021 lähes kaksi vuotta Andien maan vallankaappauksen jälkeen.
López Obrador kuvaili Evoa ”Bolivian kansan uskolliseksi johtajaksi ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alkuperäiskansojen aidoimmaksi edustajaksi”.

Argentiinan presidentti Alberto Ángel Fernández Pérez vieraili helmikuun lopussa Meksikossa. Nyt kuukautta myöhemmin Bolivian tuore presidentti Luis Alberto Arce Catacora tuli viralliselle valtiovierailulle Meksikoon. Arce osallistui presidentti Andrés Manuel López Obradorin tiedotustilaisuuteen 24.3. Lisäksi hän puhuu muun muassa Meksikon senaatille ja saa pääkaupunki Ciudad de Méxicon kunniavieraan tittelin. 25.3. Arce matkustaa eteläiseen Campechen osavaltioon, jossa muistetaan Chakán Putumin voitokasta taistelua espanjanlaisia valloittajia vastaan 1517 Champotónin kunnassa, joka muodostaa osan itsenäisyyden juhlavuoden tapahtumista. Campechen rannikolla saavutettu chontal-kansan voitto symbolisoi alkuperäiskansojen yhä jatkuvaa vastarintaa. Espanjalaiset kutsuivat paikallista asutuskeskusta “huonon taistelun satamaksi”.

Mantereen kokoista solidaarisuutta rakennettiin Kansallispalatsin laajoilla ja Diego Riveran kuvittamilla käytävillä.

Kansanvallan voitto ilman väkivaltaa

Presidentti Andrés Manuel López Obrador: Huomenta.

No, tämä päivä on erityinen, koska Luis Alberto Arce Catacora, Bolivian monikansallisen valtion presidentti, on kanssamme. Presidentti Arce on ystävämme, kumppanimme, veljemme. Hän on Bolivian alkuperäiskansojen, kansanomaisen, demokraattisen liikkeen kasvatti, liikkeen joka näytti todeksi uuden tavan hallita kansan ja erityisesti kaikkein köyhimpien, syrjäytyneiden, hyväksi.

Se oli hallitus, joka syntyi diktatuurien, autoritaaristen hallintojen jälkeen; se oli presidentti Evo Moralesin johtama hallitus. Menestyvä hallitus, yli vuosikymmenen ajan, Bolivia kasvoi enemmän kuin mikään muu maa Amerikkojen mantereilla; he saivat luonnonvaransa takaisin ja mikä tärkeintä, nostivat miljoonia bolivialaisia ​​ulos köyhyydestä.

Tuo hallitus joutui kokemaan mutkikkaan tilanteen. Boliviassa vietiin läpi perustuslaillisen järjestyksen rikkomus, presidentti Evo pakotettiin eroamaan ja pantiin alulle laittomasti valtaa pitänyt hallitus. Siellä koettiin häirintää, väkivaltaisuuksia.

Maamme noudatti solidaarisuuden ja turvapaikkaoikeuden soveltamisen perinteitään. Tätä suojaa tarjottiin presidentti Evolle, Bolivian demokraattisen liikkeen keskeisille johtajille. Tuo ongelma, Bolivian kriisi, päätettiin ratkaista demokraattisin keinoin.

Häirinnästä, polarisaatiosta huolimatta Bolivian kansa ratkaisi konfliktin demokraattisella tavalla ja sanoisin esimerkillisesti, koska laillisuus saatiin palautettua hyvin lyhyessä ajassa. Ja ihmiset menivät äänestämään, ja jo ensimmäisellä kierroksella Luis Alberto Arce Catacora voitti, Bolivian monikansallisen valtion presidentti, joka on tällä hetkellä kanssamme.

Kutsuimme hänet, koska huomenna Champotónissa, Campechessa, osana itsenäisyytemme 200-vuotisjuhlia, pidetään muistotilaisuus alkuperäiskansojen vastarinnalle.

Olemme erittäin tyytyväisiä saadessamme presidentti Arcen tänne. Kutsuimme hänet, koska he edustavat koko yhden kansan ihmisarvoa, kansan joka taistelee oikeudenmukaisuuden, vapauksien, demokratian puolesta ja puolustaa kansojen ja kansakuntien suvereniteettia, itsemääräämisoikeutta.

Tervetuloa, presidentti.

Ja me pyydämme teitä ottamaan puheenvuoron, ilmaisemaan mitä haluattekin, ja presidentin puheenvuoron päätteeksi avaamme tämän aamuisen tiedotustilaisuuden kuten aina kysymyksille ja vastauksille.

Ole hyvä, presidentti.

Pakolaisuudesta presidentiksi

Luis Alberto Arce Catacora, Bolivian monikansallisen valtion presidentti: Paljon kiitoksia, presidentti Andrés Manuel López Obrador. Meksikon ulkoministeri, ulkoministerimme, joka on täällä kanssamme, Meksikon kansa.

On kaksinkertainen onnellisuus olla täällä taas, Meksikon tasavallassa. Ensinnäkin sen vuoksi, että presidentti Manuel López Obrador sai meidät osallistumaan niihin toimiin, jonka hän mainitsi puhuessaan ennen minua, mutta toiseksi on onnellisuus tulla Meksikoon, tällä kertaa ei enää pakolaisena, poliittisena pakolaisena, maassani marraskuussa 2019 tehdyn vallankaappauksen takia.

Olimme täällä yrittääksemme sopeutua uuteen elämään, joka odotti meitä, kunnes sosiaaliset järjestömme kutsuivat meidät Boliviaan, siis Liike Sosialismiin (MAS), Poliittinen väline kansojen itsemääräämisoikeuden puolesta (IPSP), MAS-IPSP:n presidenttiehdokkaaksi.

Noiden kahden kuukauden aikana, jotka olen ollut täällä Meksikossa, olen saanut hyvin paljon solidaarisuutta meksikolaisilta. Kun kävelin Ciudad de Méxicon kaduilla, kävimme meksikolaisista, mutta puhuessamme kävi ilmi, että olimme ulkomaalaisia. Tulin aloittaneeksi keskusteluja kansan kanssa, kun söimme täytettyjä leipiämme [tortas] kadulla, tacojamme kadulla, ihmisten kanssa, jaoimme kohtaamisia, ja he kysyivät minulta, mitä Boliviassa oli tapahtunut, ja sain osakseni ehdottoman solidaarisuuden ilmaisuja.

Myös täällä, Meksikossa, minut kutsuttiin pitämään useita konferensseja noista tapahtumista, siitä, mitä olimme tehneet Boliviassa sosiaalisella, taloudellisella, yhteisöllisellä ja tuottavalla mallillamme, jota veimme käytäntöön vuodesta 2006 alkaen, kuten presidentti Manuel López Obrador mainitsi, noilla talouskasvun luvuilla, mutta myös saaden aikaan tärkeitä tuloksia sosiaalisissa asioissa.

Vähensimme köyhyyttä, äärimmäistä köyhyyttä 38 prosentista 15 prosenttiin; pienensimme eriarvoisuutta mittaavaa Gini-indeksiä, jossa Bolivia yhdessä Brasilian kanssa oli vuoteen 2005 asti yksi eniten tuloja harvoihin käsiin keskittävistä maista, laskimme indeksiluku 0,60:n 0,48:een, eli koko alueella olimme viimeisten joukossa keskittyneiden tulojen mittauksissa, mutta sitten meistä tuli viides talous, viides maa, jolla on paras tulojakauma.

Lisäsimme elinajanodotetta hallituksemme 14 vuoden aikana. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa Brasilia, joka seurasi meitä elinajanodotteen kasvussa, teki niin noin kolmella vuodella kyseisellä kaudella 2006−2019, ja me taas tulimme laskeneeksi, pikemminkin nostaneeksi elinajanodotetta 10 vuodella koko sen ajan.

Sosiaaliset indikaattorit olivat erittäin, erittäin hyviä, talous kasvoi, tuli vallankaappaus, joka jätti meille valitettavasti konkurssikypsän maan, teknisesti ottaen tuhotun maan, joka meidän on tänään rakennettava uudelleen.

Kun palasimme Boliviaan, saapuessamme lentokoneesta, täysin päinvastoin kuin meidät oli vastaanotettu täällä Meksikossa. Täällä Meksikossa, saapuessamme lentokoneesta, lentokoneella, saimme osaksemme Meksikon hallituksen, Meksikon kansan solidaarisuuden, solidaarisuuden, jota emme tule koskaan unohtamaan, solidaarisuuden, jonka pidämme aina tallessa pienessä erityisessä paikassa sydämissämme, kaikki me, jotka olemme kärsineet poliittisesta vainosta.

Saapuessamme maahan, se oli jotakin aivan muuta. Minä en edes ollut käynyt läpi kotimaani maahanmuuttoviranomaisia, ja poliisi odotti minua jo kutsulla kuulusteluihin. Siellä ei kunnioitettu asianmukaisia laillisia ​​prosesseja, eikä siellä kunnioitettu ihmisoikeuksiakaan.

Ja kiitos Bolivian kansan tuen, Bolivian kansan tietoisuuden, niiden ansiosta saimme takaisin yhteisen kotimaan kaikille bolivialaisille, saimme takaisin demokratian bolivialaisille vaaliuurnilla viime lokakuussa 2020.

Tästä syystä, presidentti Manuel López Obrador, minulla on erityinen kaksinkertainen ilo olla täällä, pystyä jakamaan kanssanne tuon tärkeän taistelun juhlistaminen, mutta minulle on myös symbolista merkitystä tulla maahan, joka suojeli minua, maahan, joka ilmaisi solidaarisuutensa muutosprosessillemme Boliviassa ja tänään tulimme sanomaan teille, presidentti Manuel López Obrador: palautimme demokratiamme, palautimme kehityskulkumme Boliviassa.

Hyvin paljon kiitoksia.

Keskinäisten suhteiden palauttaminen

Andrés Manuel López Obrador: No, jos olette sitä mieltä, aloitetaan.

Kysymys: Herra presidentti, hyvää huomenta. Kuinka voitte, presidentti? Hyvää huomenta.

Andrés Manuel López Obrador: Hyvää huomenta.

Kysymys: Olen toimittaja Bolivia TV:stä, Boliviasta, Helen San Román. On ilo olla maassanne.

Presidentti, kysyisin kaksi tiedustelua. Mitä tarkoittaa Meksikon ja Bolivian näiden ennen kaikkea kahdenvälisten suhteiden ennalleen palauttaminen Meksikolle?

Ja presidentti Luis Arcelle myös sama kysymys. Mitä Bolivialle merkitsee näiden suhteiden palauttaminen tämän maassamme tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen?

Kiitos paljon.

Presidentti Andrés Manuel López Obrador: No, meille on hyvin tyydyttävää, että demokratia on saatu palautettua Boliviaan ja että se on saavutettu ilman paljoa väkivaltaa, se oli todellinen Bolivian kansan uroteko.

Ja on myös tyydyttävää, että tapaamme uudelleen, koska Bolivian kansa, Meksikon kansa, ne ovat veljeskansoja, kuulumme Amerikkaamme ja jaamme samat oikeudenmukaisuuden, vapauden tavoitteet, luokkaerottelun, rasismin poiskitkemisen, yhdenvertaisuutemme kunnioittamisen ja itsemääräämisoikeutemme vahvistamisen päämäärät. Siksi juhlimme presidentti Arcen vierailua.

Toistan, se mitä he tekivät Evo Moralesin presidenttikaudella, on ihailtavaa seuraavien kolmen muuttujan suhteen:

Esimerkillinen talouskasvu, keskimääräinen vuotuinen talouskasvu 4,8 prosenttia ja kasvuvauhti vuonna 2013 oli jopa 6,8 prosenttia; lisäksi talouskasvu oli jatkuvaa.

Toiseksi, he ottivat luonnonvaransa takaisin itselleen. Kansalliset ja ulkomaiset yritykset eivät lopettaneet osallistumistaan, mutta Bolivian valtio hallitsi tuloja, liikevoittoja, jotka nämä taloudelliset toiminnot tuottivat.

Ja se johti kolmanteen, joka oli se kaikista tärkein: kansan hyvinvointi. Kaikki tulot, jotka aiemmin menivät ulkomaille tai pysyivät harvoissa käsissä, kaikki tuo yhden vähemmistön hyväksi kertynyt varallisuus jaettiin oikeudenmukaisesti ja se sai miljoonat perheet nousemaan pois köyhyydestä.

Joten siksi vallankaappausta edeltävä prosessi oli erittäin tärkeä, se jopa johti tähän vakavaan rikkomukseen, mikä tarkoitti sitä, että vähemmistö otti vallan itselleen väkisin.

Muistan miten noina päivinä maalattiin rasistisia iskulauseita johtajien, virkamiesten taloihin ja toimistoihin, se oli häpeällistä; mutta kaikki tuo oli kuin huono yö, kuin painajainen, se oli vain väliaikaista, ja Bolivian kansa ratkaisi sen demokraattisin keinoin.

Ja nyt, tästä jälleenrakennuksen asettamasta haasteesta huolimatta, olen varma, että ihmisten tuella he palaavat jälleen oikeudenmukaisuutta ruokkivalle ja hyvinvointia tukevalle kasvun tielle, koska kehitys ilman oikeudenmukaisuutta on taantumista.

Bolivian malli selittää, kuinka on mahdollista luoda varallisuutta, koska et voi jakaa sitä mitä sinulla ei ole, on luotava vaurautta, mutta vaurallisuutta on yritettävä jakaa, koska varallisuus ei ole tarttuvaa, valtion on osallistuttava taatakseen sen jakaminen ja se, että se hyödyttää kaikkia.

Se on Bolivian malli, ja se oli tuloksellinen, ja se tulee olemaan yhä edelleen erittäin onnistunut.

Olemme todella onnellisia ollessamme täällä presidentin kanssa.

Luis Alberto Arce Catacora: Paljon kiitoksia. No, ensiksikin meille täällä oleminen merkitsee maidemme välisten suhteiden palauttamista.

Valitettavasti edellisen vallan ottaneen hallituksen asenteen vuoksi suhteemme Meksikoon ja muihin maihin, kuten Kiinaan, kuten Argentiinaan, supistuivat epäilemättä siinä määrin, että suurlähettiläämme, joka auttoi meitä niin paljon, kun olimme siellä noina monimutkaisina hetkinä, varsinkin itselleni vaikeina, kun lähdin maasta, jossa huolimatta virallisesta kulkuluvasta annettiin määräys, ettei Luis Alberto Arce Catacora lähde maasta, vaikka minulla olikin hallituksensa itsensä allekirjoittama kulkulupa, minun piti käydä läpi useita tiukkoja tarkastuksia, Bolivian poliisin väärinkäytöksiä El Alton lentokentällä.

Ja varmasti juuri siksi Meksikon suurlähettilästämme Boliviassa tarkkailtiin ja häntä kutsuttiin joka hetki silloisen hallituksen ulkoministeriöön, kuten olette nähneet lehdistössä.

Niitä kahden sisarmaan välisiä suhteita, maiden joilla on paljon yhteistä ja joilla on paljon edellytyksiä tehdä töitä yhdessä, horjuttivat valtaa pitäneen hallituksen luonteeltaan nimenomaan ideologiset ja poliittiset kysymykset.

Ja meille täällä oleminen on antaa niille sysäys ja lunastaa takaisin kaikki tuo työ, jota meksikolainen diplomatia teki maassamme, palauttaa ennalleen tuo kummankin kansan välinen veljeys, jonka suhteen meillä on paljon keskusteltavia aiheita. Me bolivialaiset ja meksikolaiset olemme hyvin samankaltaisia, meillä on monia yhteisiä asioita, joiden kanssa voimme työskennellä, mutta se tapahtuu vuoropuhelun avulla, ja se taas tapahtuu avaamalla ovet.

Ja siksi, kun presidenttimme Manuel López Obrador kutsui meidät, sanoimme hetimmiten kyllä, koska kyse on erittäin hyvästä tilaisuudesta vahvistaa jälleen kahden sisarmaan keskinäisiä suhteita.

Parituntisen aamuseitsemän jälkeen alkaneen tiedotustilaisuuden aikana ei vältytty naurultakaan.

Tulojen välttämätön uusjako

Kysymys: Hyvää huomenta, presidentti. Kiitos. Hans Salazar, Noticiero en Redes.

Tilaisuutta hyödyntäen, kysyisin: näiden Bolivian kasvun vuosien mukaan, jotka olette jo maininnut, mitä suosituksia antaisitte Meksikolle, jotta se voisi saada vahvistettua taloutta? Edistystä on jo tapahtunut, mutta pandemian myötä talous on kärsinyt maailmanlaajuisesti. Mitä toimenpiteitä voisitte suositella Meksikolle kaiken kokemuksenne perusteella?

Kysymyksen toisesta osasta, oikeastaan ​​taloudellisesta mallistamme, uskomme ja olemme levittäneet sitä tällä tavoin paitsi Latinalaisen Amerikan yliopistoissa myös Euroopan ja Pohjois-Amerikan yliopistoissa. Olimme Harvardissa, olimme Chicagossa ja olimme useissa Euroopan yliopistoissa levittäen myös tätä mallia, taloudellisen mallin perusteita.

Ja olemme vakuuttuneita siitä, että sillä maalla, jolla on luonnonvaroja, maalla, jolla on potentiaalia tuottaa taloudellista ylijäämää, avainkysymys tähän on valtion suorittama ylijäämän haltuunotto ja sen uudelleen jakaminen väestölle.

Ratkaisu, jonka olemme todistaneet, työhypoteesimme kohti vuotta 2005, jolloin emme vielä olleet hallituksessa, siinä ehdotimme Bolivian kansalle taloudellisen mallimme vaihtoehtoa vanhaan uusliberalistiseen malliin verrattuna, kyse oli pohjimmiltaan taloudellisten ylijäämien luomisesta, sen sijaan että markkinat olisivat kohdentamismekanismi, se olisikin valtio.

Ja miksi valtio?

Koska perustyötä oli tehtävä. Uusliberaali malli, tavallisesti ja kaikkialla, olemme nähneet, että se tuottaa tulokeskittymän harvoille, se on osa itse uusliberaalin talousmallin logiikkaa. Siksi meidän on tehtävä − olemme sen vastakohta − tulojen uudelleenjako. Ja tuota tulojen uudelleen jakamista eivät tee markkinat, vaan sen tekee valtio.

Näin ollen taloudellisessa mallissamme syntyy ylijäämää, se tulee kaasusta, se tulee sähköstä, se tulee kaivosteollisuudesta, lyhyesti sanottuna, ja valtio ottaa haltuunsa ylijäämän ja jakaa sen väestön kesken jakamispolitiikalla, jota me kutsumme joukkovelkakirjoiksi, jotka ovat ehdollisia siirtoja, jotka valtio suorittaa väestölle.

Olemme nyt varmasti jo kolmas tai viides maa, jolla on yleinen perustulo, yleinen eläke. Jokaisella Boliviassa on kansaneläke, eläke joka juontaa, vanhuseläke − kuten te täällä sitä kutsutte – joka tulee luonnonvaroista, osa näistä luonnonvaroista jaetaan uudelleen koko väestön kesken riippumatta siitä, ovatko ne myötävaikuttaneet sosiaaliturvaan.

Siksi ne, joilla on sosiaaliturva, hyötyvät kaksinkertaisesti, mutta ne, lähinnä maaseudulla, maaseutualueilla työskentelevät viljelijäveljemme, elinkeinoalojen työntekijät, me kutsumme niin niitä ihmisiä, jotka myyvät kauppatoreilla ja joilla heillä ei ole vakituista työpaikkaa, heillä ei ole kiinteitä tuloja, kun heidän työikänsä päättyy, heillä ei ole minkäänlaista eläkettä. Tämä on se eläke, joka meillä on.

Kun tarkastelin vuoden 2019 lukuja, olimme maailman viides maa ja ensimmäinen kehittyvistä maista, joilla oli yleinen eläke, tuo kansaneläke on osa tulojen uudelleenjakoa, jota noudatimme hallituksessamme.

Siksi malli on yksinkertainen: synnytetään ylijäämiä, valtio hallinnoi niitä, ne jaetaan yhteiskunnalle ja muodostamme tasavertaisemman yhteiskunnan. Tasa-arvoisempi yhteiskunta − ja se on se oletusarvo − kasvaa nopeammin, ja se on yksi selitys sille, miksi Yhdysvalloissa, Euroopassa, kasvu on tällä hetkellä erittäin hidasta.

Ja kansainvälisesti on julkaistu useita tutkimuksia siitä, kuinka sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa on ollut suuria tulokeskittymiä harvoille, jatkuvasti on yhä enemmän rikkaita ihmisiä, ja jatkuvasti enemmän rikkaita, ja kerta kerran jälkeen köyhyys alkaa pahentua näissä maissa.

Siksi meidän vastaväitteemme on jakaa tuloja uudelleen keskeytymättömän, yhdenvertaisen tulon luomiseksi ja mahdollisuuksien tarjoamiseksi kaikille.

Litium vallankaappauksen taustasyynä

Kysymys: Hyvää huomenta. Ernesto Ledesma, Rompeviento TV:stä.

Bolivia on ikoninen tapaus maailmassa, koska kansallistitte litiumin; ettekä vain kansallistaneet sitä, vaan tuotatte omalla litiumillanne, siis myös teollistatte sen.

Kysymys, joka olisi teille, herra presidentti Arce, olisi: mitä hyötyä Bolivialle on ollut siitä, että litium on kansallistettu ja mitä se tarkoittaa bolivilaisten taloudellisten tulojen kannalta ja miten puolestaan ​​nuo tulot jaetaan, kuten hetki sitten tuotiin esiin, kanavoidaanko ne sosiaalisiin ohjelmiin?

Jotta voimme saada ulottuvuutta tähän, ja erityisesti meksikolaisille, ja etenkin yrityksille, jotka vastustavat tätä ja sitten käyvät sotaan presidentti López Obradorin hallitusta vastaan: millaisia etuja litiumin kansallistaminen tosiasiallisesti toi mukanaan? Mikä on se vertailukohta peilatessa sitä siihen, mitä tulee maahamme? Ja mitä mieltä olisit tästä strategiasta, jota yritykset nyt toteuttavat, vaikka niillä ei ole toimilupia toimintaansa?

Luis Alberto Arce Catacora: Kiitos, presidentti.

No, itse asiassa tämä oli juuri yksi vallankaappauksen tavoitteista. Bolivia oli etenemässä, kuten toimittaja sen mainitsi, teollistumisessa, meillä oli pitkälle edennyt sopimus saksalaisen yrityksen kanssa, jotta Boliviasta tulisi tämän yrityksen enemmistöosakas, hyötyisimme tehtaasta, teknologiasta ja kaikesta tuosta tuottaaksemme Boliviassa ja viedäksemme litiumakkuja Boliviasta.

Siihen asti meillä olimme edistyneet kaivostoiminnassa, erottelimme jo kaliumkloridia, litiumkarbonaattia, tuotimme sitä jo.

Lisäksi Cochabamban hallintoalueella oli jo yritys, joka teetti Boliviassa valmistettuja akkukäyttöisiä ajoneuvoja; vaikka tuotanto oli tietysti melko vähäistä, mutta se oli jo lupaavaa, Bolivian litiumilla meillä oli omat ajoneuvomme, jotka kulkivat kyseisessä maakunnassa.

Ja kun olimme jo juurikin solmimassa sopimusta tämän saksalaisen yrityksen kanssa, jotta se saapuisi Boliviaan pysyvästi ja pystyisi rakentamaan tuotantolaitoksen ja aloittamaan litiumparistojen tehtailun, sattuu vallankaappaus. Tarkoitus oli nimenomaan tuottaa Potosín alueella, jossa Salar de Uyunissa on suurin litiumvarantomme. Haluttiin luoda protestiolosuhteita meitä vastaan – oletettavasti annettiin uskoa, että rojaltit olisivat hyvin vähäisiä ja sopimuksen kesto hyvin pitkä, siis tuo Saksan kanssa tehtävä sopimus. Mielenilmaukset alkoivat vain muutama viikko ennen vuoden 2019 vaaleja.

Kansallinen hallitus jäädytti projektin välttääkseen minkä tahansa vaaleja edeltävän myllerryksen, myöhemmin paradoksaalisesti sitä jatkoi vallan kaapannut hallitus, ja varapresidenttiehdokas Samuel Doria Medina antoi lausuntoja, jotka mainitsivat: “Olisi erittäin mielenkiintoista, jos tuo yritys Tesla voisi tulla Boliviaan teollistamaan litiumia”, hän otti sen jo esille.

Ja muutama viikko myöhemmin Teslan korkean tason johtajan lausunto tunnettiin myös sosiaalisissa verkostoissa. Siinä sanottiin, että he aikovat toteuttaa vallankaappauksen missä tahansa se vain olisi tarpeen.

Joten meille oli täysin selvää, että vallankaappauksen taloudellinen päämäärä oli Bolivian litiumin hallitseminen, jonka valtio on onnellisesti saanut takaisin haltuunsa demokratian Boliviaan palautumisen jälkeen. Aloitamme kaiken tämän uudestaan, kaikki nämä neuvottelut, jotka käytiin Saksan kanssa, ja no miksi emme avautuisi myös muille maille, jotka voisivat tehdä parempaa työtä ja tarjota maallemme parempaa teknologiaa.

Totuus on, että siinä määrin kuin olemme päässeet eteenpäin, tuotamme ja viemme karbonaattia… Anteeksi, kaliumkloridia ja tuotamme litiumparistoja hyvin pienessä mittakaavassa Bolivian ajoneuvotehtaallemme.

Täten luonnonvarojen hallinta on meille strateginen kysymys.

Bolivian historia, kuten suuri bolivialainen poliittinen ajattelija Marcelo Quiroga Santa Cruz sanoi: Bolivian historia on ymmärrettävissä luonnonvarojemme ryöstämisen historiaksi. Ja juuri talousmallimme on lopettanut tämän luonnonvarojemme ryöväämisen, ja valtio on se, joka vastaa siitä, ja koko väestö hyötyy näiden tulojen uudelleenjakomekanismien kautta.

Andrés Manuel López Obrador: Analysoimme mahdollisuutta osallistua enemmän litiumin hyödyntämiseen, tarkastelemme edelleen tämän luonnonvaran käyttämisen merkitystä taloudellemme.

Yhteistyösuhteiden terävöittämistä jatkettiin kymmenen hengen työryhmällä.

Bolivian paluusta demokratiaan voi lukea lisää tästä oheisesta artikkelistani.

Käännös ja toimitustyö: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen.

Lähde: Meksikon presidentin tiedotustilaisuus

Videolinkki tiedotustilaisuuteen