Avainsanaan ‘Morena’ liitetyt artikkelit

Meksikon pääkatu lainehti sunnuntaina 27. marraskuuta täynnä iloa ja intoa, sillä joulukuun ensimmäisenä päivänä Morenan riveistä presidentiksi noussut Andrés Manuel López Obradorin hallitus täytti neljä vuotta vallassa. Neljässä vuodessa on tehty enemmän yhteiskunnan parantamiseksi kuin edellisen 40 vuoden aikana.

Siinä missä opposition hallituksen vastainen marssi vaalivilpeistään tunnetun Kansallisen vaali-instituutin (INE), konservatiivien viimeisen saarekkeen, puolustamiseksi keräsi kaksi viikkoa aiemmin noin 60 000 vihaista kansalaista, Meksikon neljännen muutoksen neljännen vuoden kunniaksi järjestetty presidentin itsensä johtama mielenilmaus houkutteli pääkaupungin kaduille sunnuntaina 27.11. vähintään 1,2 miljoonaa iloista ja tietoista kansalaista, joita media ja eliitti eivät enää kykene manipuloimaan. Kansa on ottanut vallan omiin käsiinsä eikä paluuta entiseen enää ole. Ensimmäistä kertaa kansanvalta on totisinta totta ja hallitus tekee, mitä kansanjoukot vaativat. Noin 70 prosentin kansansuosio, jonka kansainvälisen valtionpäämiesten hyväksyntää selvittävä Morning Consult vahvistaa viikko toisensa jälkeen, ei ole sattumaa. Eikä sattumaa ole sekään, että nyt järjestetty poliittinen juhlakulkue on vuosikymmenen suurin koko maailman mittakaavassa.

Meksikon historiaan lähtemättömästi nimensä kirjoittanut viimeisen 22 vuoden ajan maan tärkeimpänä yhteiskunnallisena taistelijana toiminut, kaikki mustamaalauskampanjat, vaalivilpit ja poliittisen pelikirjan likaisimmat temput kohdannut presidentti Andrés Manuel López Obrador piti tyylilleen uskollisen suorasanaisen ja faktapohjaisen, mutta tunteikkaan puheen täydelle Zócalon torille. 97 minuutin puheessa tuotiin esiin 110 konkreettista tekoa, muutosta tai projektia, joiden vaikutukset lävistävät koko yhteiskunnan, ja saavat kansalaiset juhlimaan hallitustaan ylpeänä. Tie tietoisuuksien vallankumoukseen ja niin sanottuun neljänteen muutosaaltoon (Cuarta Transformación – kolme edellistä olivat itsenäisyyssota, reformikausi ja vallankumous) oli pitkä ja kivinen, koska sen piti lävistää väkivalta, autoritarismi, korruptio ja häikäilemätön eliitti. Matkalla koettiin vuosien 1968 ja 1971 opiskelijamurhat, parin vuosikymmenen likainen sota (Guerra Sucia), käytiin läpi vuosien 1988 ja 2006 röyhkeät vaalivilpit, kymmenet muut vaalihuijaukset, epäonnistunut huumesota, köyhyys, siirtolaisuus ja väkivalta. Ennen kaikkea huono hallinto tuli korvata kansan edun poliittiseen keskiöön asettavalla humanistisella, pasifistisella ja demokraattisella hallinnolla. 1900-luvun alkupuolella Meksiko oli suunnannäyttäjänä koko Latinalaiselle Amerikalle ja nyt kun vallankumouksen lyhty on sytytetty uudelleen, 86 prosenttia yhtenäisen kulttuuri- ja kielialueen asukkaista omistaa vasemmistohallituksen. Läntinen pallonpuolisko on punaisempi kuin koskaan.

Oppositio on taas niin suunnattoman vihainen, että sitä on turha edes kommentoida sen tarkemmin. He syyttävät mielenilmaukseen osallistujia “ostetuiksi lammashuoriksi, saatananpalvojiksi, tietämättömiksi sontakasoiksi” ja niin edelleen: koko rasismin ja luokkasorron kirjo on käytössä, presidenttiä ja hallitusta nimitellään vaikka miksi sekä kaikki saavutukset kiistetään ilman minkäänlaisia järki- tai faktaperäisiä argumentteja. Lähtökohtana toimii se, ettei oikeisto pysty edelleenkään hyväksymään tai edes ymmärtämään vuonna 2018 kokemaansa murskaavaa vaalitappiota ja haaveilee täysin turhaan vuoden 2024 vaalivoitosta. Maa on kuulemma “tuhottu tyystin” ja “kommunistinen diktatuuri” on eliminoinut kaikki oikeudet ja kaiken demokratian. Sunnuntain suuri mielenilmaus näyttäytyi opposition silmin “vallankaappauksena”, koska se ilmaisi tukea uurnilta nousseelle lailliselle ja hyvin arvostetulle hallitukselle. Oppositio ei edelleenkään kykene näkemään omaan muuttunutta asemaansa eikä lopettamaan kansalaisten parjaamista, se kun voi suvaita kansanvaltaa vain silloin, kun se johtaa oikeiston ja eliitin aseman vahvistamiseen. Sen halpaan politikointiin ja medioiden kontrolliin perustuva strategia tuottaa pelkästään sokeaa vihaa, linjaa ohjaa hallituksen vastustaminen aivan joka käänteessä eikä mitään rakentavia ehdotuksia tai vaihtoehtoisia kehitysohjelmia ole esitetty.

Kuten sanottua, luokkasortoa ja rasismia tapansa mukaan lietsovan oikeiston marssilla oli presidentin syntymäpäivänä 13.11. noin 20 kertaa vähemmän väkeä kuin 27.11. kokoontuneella riemukulkueella, joka keräsi yhteen 1 200 000 meksikolaista, jotka osallistuivat siihen omasta vapaasta tahdostaan, vaikka julkisessa keskustelussa heidän pyrittiinkin leimaamaan aivottomaksi ja elottomaksi massaksi, jonka presidentti osti julkisia varoja väärinkäyttämällä. Kansan rakkaus ja tietoisuus hallitsevat, eivät enää eliitti ja mediat. Kansa on puhunut taas kerran ja se tahtoo tietoisuuksien vallankumouksen jatkuvan myös vuoden 2024 vaaleissa, joissa on edessä sukupolven murros, sillä presidentti López Obrador eläköityy ja tilalle nousee todennäköisesti maan historian ensimmäinen naispresidentti Claudia Sheinbaum Pardo, joka on vasemmiston monien hyvien ehdokkaiden listan kärkinimi. Opposition listoilla pyörii noin 50 eri skandaaleissa ja väärinkäytöksissä ryvettynyttä nimeä, joista yksikään ei pysty keräämään paljon yli 30 prosentin äänisaalista edes kaikki puolueet yhdistämällä ja kaikki eliitin muhkeat budjettivarannot tuhlaamalla. Meksikossa samaa presidenttiä ei myöskään voida valita kuin yhdeksi kaudeksi ja vaalit ratkaistaan suoraan ensimmäisellä kierroksella. Maata johtavalle Morena-liikkeelle luvataan vähintään 60 prosentin kannatusta.

Meksikon väestön arvioidaan yltävän nykyisin lähes 130,3 miljoonaan henkeen. Koska varsin luotettava mielipidetutkimuksiin erikoistunut kansainvälinen toimija Morning Consult mittasi presidentin hyväksynnäksi marraskuun viimeisinä päivinä 71 prosenttia, tarkoittaa tämä 90,5 miljoonaa kansalaista. Kun luvusta vähennetään alle 18-vuotiaat, jotka muodostavat 30,2 prosenttia kaikista asukkaista, kun 90,5 miljoonasta vähennetään siis 39,3 miljoonaa alaikäistä saadaan tukijoiden kokonaisluvuksi 51,2 miljoonaa. Ei olekaan liioiteltua sanoa, että nykyhallitusta tukee yli 50 miljoonaa henkeä. Opposition kannatus ei taas ylitä juuri 15 miljoonan rajapyykkiä. Siksi tässä tapauksessa ei voida puhua edes kahtia jakautumisesta tai polarisaatiosta, koska selvä politisoitunut kahden kolmasosa enemmistö tukee muutoskykyistä vasemmistohallintoa. Medioissa tilanne tosin näyttää toiselta, koska niiden omistus keskittyy pääosin 12 perheen käsiin.

Meksikolainen humanismi uuden politiikan kattokäsitteenä

Teen seuraavaksi 40 nostoa presidentin Zócalolla viiden tunnin marssimisen jälkeen pitämän historiallisen 97 minuutin puheen annista, jotka tiivistävät sen faktat, määritelmät, argumentit ja tavoitteet.

Kuten José Martí sanoi: “Rakkaus maksetaan rakkaudella.” Presidentti totesi sukupolvien jatkuvuuden toteutuvan, sillä enemmistö osallistujista oli nuoria ja omisti puheensa matkan varrelle jääneille taistelutovereille, joiden valvova katse seuraa yhä tekojamme. Muutokset on toteutettu alhaalta ylöspäin, huomioimalla erityisesti alkuperäiskansat. Ketään ei ole jätetty ulkopuolelle ja sekä yksilölliset että kollektiiviset oikeudet on taattu. Kaikkien hyväksi, ensin tulevat köyhät. Hallitus olemme me kaikki.

1. Maan 35 miljoonasta perheestä 30 miljoonassa eli 85 prosentissa perheistä vastaanotetaan ainakin jokin osa valtion budjetista. Loput 15 prosenttia taas hyötyvät muun muassa edullisista energiakuluista, korruption kitkemisestä ja yhteiskuntarauhasta. Vähimmäispalkka on noussut 62 prosenttia inflaation yläpuolella, mitä ei oltu nähty viimeisen 40 vuoden aikana. Ensi vuoden alusta näihin palkkoihin tulee toivon mukaan yhteisymmärryksellä ainakin 20 prosentin korotus [ja tulikin heti torstaina] ja koko hallituskaudella ylletään 100 prosentin reaalitason korotukseen.

2. Työelämään on tehty lukuisia parannuksia. Sosiaaliturvainstituutin virallisiin tilastoihin on kirjattu yli 21,7 miljoonaa työpaikkaa, mikä on uusi ennätys ja melkein 1,3 miljoonaa enemmän kuin ennen pandemian alkua. Talous kasvaa tänä vuonna 3,5 prosenttia ja sama tahti jatkuu seuraavina vuosina.

3. Yli 283 000 yksinhuoltajaäitiä saa valtion avustusta lastensa hoitopaikkoja varten. Esikoulussa, ala- ja yläasteella reilut 3,7 miljoonaa lasta nauttii apurahoista. Kaikki julkisten toisen asteen koulujen, lukioiden, oppilaat, vajaat 4,2 miljoonaa nuorta saavat hallitukselta oman tukirahansa. Vähävaraisimpien perheiden yliopisto-opiskelijoita on opintorahojen piirissä 410 000. Lisäksi Kansallinen tieteen ja teknologian neuvosto (Conacyt) tarjoaa apurahoja lähes 129 000 maisteri- ja tohtorivaiheen opiskelijalle sekä tutkijalle. Uusia zapoteekkipresidentti Benito Juárez Garcían nimeä kantavia yliopistoja on luotu 145. Niissä opiskelee 45 581 nuorta. Tavoite on päästä 200 uuteen yliopistoon ja 60 000 opiskelijaan tällä hallituskaudella.

4. Perusasteella 113 791 koulua on saanut osallistavan budjetoinnin periaatteita noudattavien vanhempien neuvostojen hallinnoimia kunnostusvaroja opiskeluolosuhteiden parantamista varten. Tieteellisen ja humanistisen koulutuksen arvoja ajavia uusia oppikirjoja on tehty tai on työn alla 25 kappaletta. Opettajien palkkausta on parannettu 21 prosentilla neljässä vuodessa. 650 000 opetusalan työntekijää on vakinaistettu. Nykyisellään opettajien työtä kunnioitetaan ja arvostetaan.

5. Saimme rokotettua lähes kaikki ikäihmiset kertaalleen viidessä kuukaudessa. Rokotteita on jaettu yhteensä jo 228 miljoonaa. Ilmaisen ikuisen kiitollisuutemme terveysalan työntekijöille. Sosiaaliturvainstituutin IMSS-Bienestar-järjestelmän laajennus on alkanut laadukkaan, ilmaisen ja universaalin hoivan takaamiseksi. Uusia terveydenhoidon ammattilaisia on palkattu ja lääkejakelua, infrastruktuuria sekä laitteistoja on parannettu tähän mennessä yhdeksässä osavaltiossa. Hoidosta tai lääkkeistä ei peritä mitään maksuja. Järjestelmä laajenee koko maahan, jotta kansan oikeus terveyteen toteutuu.

6. Jo 1,3 miljoonaa vammaista, etenkin lasta ja nuorta, saa valtiollista tukea. 15 osavaltiota on hyväksynyt etujärjestelmän kohdentamisen kaiken ikäisiin henkilöihin. Yhteisrahoituksella siitä tehdään yleispätevä etu eläkeikään asti. 10,5 miljoonaa henkeä nostaa valtion maksamaa eläkettä. Tammikuussa eläkkeisiin tehdään 25 prosentin korotus ja samanlainen korotus on luvassa myös tammikuussa 2024. Kun luovumme vallasta, eläkkeiden taso on tullut viisinkertaistettua.

7. Vuoden kestävään oppisopimuskoulutukseen on osallistunut yli 2,3 miljoonaa 18–29-vuotiasta nuorta. Puolet Jóvenes Construyendo el Futuro -ohjelman nuorista on työllistynyt pysyvästi harjoittelupaikkojensa palkkalistoille.

8. Vanhan reseptin valheelliset väittävät on lähetetty hemmettiin: lisävelka ei ole tarpeen eikä varsinkaan rikkaimpien auttamiseksi, rikkaus ei ole tarttuvaa eikä se valu ylhäältä alaspäin. Avustamme alhaalta ylöspäin. Hallituksen ylellisyyksien ja korruption pois kitkemisen kaava toimii. Veroja ei ole ollut tarpeen nostaa, koska nykyisin myös pankit ja suuryritykset maksavat veronsa. Valtiovarainministeriön kassaa on vahvistettu neljässä vuodessa noin 1,9 biljoonan peson tai 95,7 miljardin euron lisätuloilla. Laittoman polttoainekaupan vastaiset toimet ovat tuoneet valtionkassaan 236,1 miljardia pesoa eli 11,9 miljardia euroa. Hallinnon tarpeettomien luksuskulujen, mukaan lukien yksityisen sektorin hämärät sopimukset, karsiminen on tuonut puolestaan 574 miljardin peson tai 28,9 miljardin euron säästöt. Valta on vaatimattomuutta eivätkä köyhät voi kärsiä mahtailevasta rikkaiden hallinnosta. Presidentinkanslia törsäsi 3,6 miljardia pesoa joka vuosi. Tänä vuonna käytämme alle 600 miljoonaa pesoa. Euroissa 181 miljoonan lähtötasolta on tultu alas 30,2 miljoonaan euroon. Neljässä vuodessa ei ole ostettu esimerkiksi yhtään uutta autoa liittovaltion toimeenpanovallan virkamiehille.

9. Presidentin kahdeksan tuhannen hengen turvajoukot (Estado Mayor Presidencial) lakkautettiin ja yhdistettiin puolustusministeriöön, entisten presidenttien eläkkeet lakkasivat juoksemasta ja kaikenlaiseen hämärään vaikuttamiseen, perheenjäsenten ja ystävien suosimiseen, korruptioon ja rankaisemattomuuteen on puututtu eivätkä ne ole enää maan tapa. Hallituksen julkisuuskuluista on poistettu 42 miljardia pesoa tai 2,1 miljardia euroa. Emme halua enää palata myydyn tai vuokratun median aikoihin. Tarpeettomien ja väärinkäytöksiin altistavien rahastojen lopettamisella on palautettu valtiolle 132 miljardia pesoa, mikä tekee noin 6,6 miljardia euroa.

10. Lupaus siitä, etteivät verot, polttoaineet tai sähkö kallistuisi, on lunastettu. Tämän vuoden 8,1 prosentin inflaatiosta huolimatta polttoaineiden hinnat on pidetty alhaalla 338 miljardin peson tai likimain 17 miljardin euron valtiontuella. Tähän on ollut varaa, sillä valtion tulot ovat nousseet 3,7 prosentilla yli inflaation tason yltäen 460 miljardin peson tai 23,2 miljardin euron lisätuloihin. Jos emme olisi tehneet tätä päätöstä, inflaatio oli karannut jopa 13 prosenttiin. Inflaatio on köyhiin pahiten kohdistuva raskas vero. Politiikka on myös onnea, koska olimme arvioineet öljyn hinnan 60 dollariksi tynnyriltä, mutta se ylsi sataan dollariin ja on ollut keskimäärin 80 dollarin tasolla. Ylijäämä on päätetty kohdentaa polttoaineiden hintojen ylläpitämiseen, jotta hintojen nousua on voitu hillitä. Strategia on toiminut, sillä kansantaloutta on kyetty tukemaan ja tulopohja on vahvistunut kaikesta huolimatta.

11. Valtion budjetti on kasvanut vuodesta 2018 vuodelle 2023 kaikkiaan 57 prosentilla. Osavaltioiden ja kuntien rahoitusta on lisätty 50 prosentilla. Valtion rahoitus ei kuulu puolueille vaan kansalle. Hallituksemme aikakaudella julkisten kehitys- ja infrastruktuurihankkeiden rahoitus on lisääntynyt 78 prosenttiyksiköllä eikä vastaavaa oltu koettu vuosikymmeniin.

12. Kuutta öljyjalostamoa on uudistettu vajaalla 40,2 miljardilla pesolla eli noin kahdella miljardilla eurolla. Deer Parkin jalostamo Teksasissa ostettiin Shelliltä 600 miljoonalla dollarilla, mutta kyseinen investointi saatiin maksettu pelkästään yhden vuoden tuloilla. Paraísoon, Tabascoon, rakennettiin uusi Olmeca-öljynjalostamo 11 miljardilla dollarilla. Sen ylösajo on meneillään ja pian se kykenee tuottamaan 340 000 tynnyriä päivässä. Tulaan ja Salina Cruziin rakentuu kaksi uutta koksauslaitosta, joihin investoidaan 160 miljardia pesoa eli melkein 8,1 miljardia euroa. 14 vuotta jatkunut taantuva öljyntuotanto on saatu pysäytettyä: raakaöljyn tuotanto on noussut 1,8 miljoonan tynnyrin päivätasolle ja kaasu noin 4,8 miljoonaan päivittäiseen kuutiojalkaan. Todennetut öljyvarannot ovat kasvaneet kuudella prosentilla. Ensi vuoden loppupuolella meistä tulee energiaomavaraisia, kun lakkaamme ostamasta polttoaineita ulkomailta.

13. Myös sähköteollisuus on pelastettu ja sen yksityistäminen on pysäytetty. Liittovaltion sähkökomissioon (Comisión Federal de Electricidad) sijoitetaan kuusivuotiskauden loppuun mennessä 9,3 miljardia dollaria ja sen asennettu kapasiteetti nousee noin 10 000 megawattiin. 38 käynnissä olevaa projektia modernisoivat energiantuotantoa ja tekevät siitä puhtaampaa. 16 vesivoimalan turbiinit uusitaan ja Sonoran osavaltion Puerto Peñascoon on rakenteilla Latinaisen Amerikan suurin aurinkovoimala. Sähkökomission työntekijöiden avulla asennetaan valokuitua ja pystytetään 3 800 antennia, jotta yllämme 10 979 yhteyspisteen tavoitteeseen ja takaamme ilmaisen internetyhteyden koko maan kouluissa, sairaaloissa ja julkisissa tiloissa.

14. El Rosariossa, Sinaloassa, sijaitsevasta Santa Marían padosta on valmistunut 70 prosenttia. Jätämme Sonoraan, Sinaloaan ja Nayaritiin tekoaltaita, kanavia ja veden infrastruktuuria kastelemista varten 100 000 hehtaaria. Investoimme 16,2 miljardia pesoa tai 815,2 miljoonaa euroa patohankkeisiin ja vesijohtojen rakentamiseen kahdeksassa osavaltiossa.

15. Yaqui-kansan oikeudenmukaisuussuunnitelma etenee: takaamme veden kotitalouksille ja maanviljelyyn, palautimme 30 000 hehtaaria maata tälle alkuperäiskansalle, myös kokonaisvaltaista kehitysohjelmaa sovelletaan näissä yhteisöissä.

16. 2018 maissin, pavun, riisin ja vehnän tuotanto oli 31,2 miljoonan tonnin tasolla ja viime vuonna se ylsi 32,3 miljoonaan tonniin, mikä on 3,5 prosenttia enemmän. Tänä vuonna tuotanto kasvaa selvästi takuuhintojen asettamisen ja 300 000 tonnin lannoitejakelun vuoksi. Ensi vuonna ilmaiset lannoitteet tulevat saavuttamaan kaksi miljoonaa pienviljelijää. Meillä on maailman suurin metsien uudelleen istuttamisohjelma, johon sijoitetaan 30 miljardia pesoa tai noin 1,5 miljardia euroa joka vuosi. Sembrando Vida työllistää 450 000 maanviljelijää. Kaksi miljoonaa pienviljelijää saa tuotantotukea. Tukea ohjataan myös 180 000 kalastajalle. Välikädet on poistettu ja kukin saa tukensa suoraan omalle tililleen, joten myös käteismaksujen riskeistä vapaudutaan. Pandemiasta huolimatta maataloussektori kasvoi viime vuonna kaksi prosenttia ja tämän vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana kasvua on kertynyt 3,2 prosenttia.

17. Felipe Ángelesin nimeä kantava uusi kansainvälinen lentokenttä avattiin 21.3. Ciudad de Méxicon lentokenttää parannetaan, Tuxtla Gutiérrezin ja Chetumalin lentokentät modernisoitiin, Tepicin ja Puerto Escondidon lentokenttiä ollaan laajentamassa. Tulumiin, Quintana Roon osavaltiossa, on rakentumassa kokonaan uusi kansainvälisen tason lentokenttä.

18. Neljässä vuodessa 40 516 kilometrin valtatieverkoston ylläpitoon on panostettu 71,5 miljardia pesoa, mikä vastaa 3,6 miljardia euroa. Uusia valta- ja ohitusteitä on valmistunut 522 kilometriä lähes kaikissa maan osavaltioissa. Ensi vuonna avataan yhdeksän uutta valtaväylää muun muassa Oaxacassa, Guerrerossa, Veracruzin ja Tamaulipaksen välillä sekä Hidalgossa. Uusia siltahankkeita on vireillä useita, joista tärkein on Cancúnin Nichuptén laguunin kahdeksan kilometrin pikatiehanke. Maaseudun tieyhteyksiä toteutetaan 13 osavaltiossa. 570 kunnan Oaxacassa on rakennettu paikallisten alkuperäiskansojen toimesta tähän mennessä 2 441 kilometriä käsityönä tehtäviä kauniita betonikiviteitä. Niiden rakentaminen on alkanut myös Guerrerossa ja Tlaxcalassa.

19. Viemme loppuun 1 554 kilometrin Maya-junahankkeen (Tren Maya). Ensi vuoden heinäkuussa alamme vastaanottaa 42 junaa, joissa on 219 vaunua ja jotka valmistetaan Ciudad Sahagúnissa, Hidalgossa. Kyseessä on maailman suurin rautatiehanke, pyydämme ylpeilyä anteeksi etukäteen. Toisella sijalla on 750 kilometrin hanke maassa, jota en mainitse tässä yhteydessä. Samaan aikaan panostamme mayojen arkeologisten aarteiden tutkimiseen ja ehostamiseen. Tavara- ja matkustusliikennettä varten avataan uudelleen yhteydet Coatzacoalcosista Palenquehen ja Ixtepecistä Ciudad Hidalgoon Guatemalan rajalla. Tehuantepecin kannaksen kiskoväylä (Corredor del Istmo de Tehuantepec) yhdistää toisiinsa Meksikon kapeimman kohdan uudistettavat satamat Salina Cruzin ja Coatzacoalcosin. Niiden välille luodaan 10 teollisuuskeskittymää 3 000 hehtaarin alueelle. Guadalajaran taajama-alueen juna valmistui ja samalla Jaliscon metropolialueella ollaan aloittamassa Tlajomulcon paikallisjunaa. Ensi vuonna avataan pääkaupungin ytimestä Buenavistasta 45 minuutissa uudelle Felipe Ángelesin lentokentälle kulkeva junayhteys. Ensi vuoden joulukuussa panoraamiset maisemat vuoriston läpi halkova Ciudad de Méxicon ja Tolucan välillä kulkeva kaupunkijuna aloittaa liikennöinnin. Presidenttikauden loppuun tultaessa jätämme jälkeemme toimivan matkustajajunien verkoston, koska Meksikon raideliikenteen pitkistä perinteistä huolimatta junaliikenne ajettiin alas. Tämä hallitus laittaa liikkeelle kaksi tuhatta kilometriä raideyhteyksiä.

20. Modernisoimme tullilaitoksen tiloja: 19 pohjoisen rajan tarkastuspistettä, kaksi etelärajalla ja 16 satamien tulliasemaa. Niihin investoidaan 80 miljardia pesoa, mikä on nelisen miljardia euroa. Siitä lähtien kun puolustusministeriö ja merijalkaväki huolehtivat tulleista ja satamista, tullilaitoksen tulot ovat kasvaneet kymmenellä prosentilla. Tulleissa kerätään valtion kirstuihin jo yli biljoona vuodessa, mikä on noin 50,4 miljardia euroa. Enää raha ei vuoda vieraisiin käsiin eivätkä poliitikkojen kaverit hoitele tullilaitoksia. Myös salakuljetukseen ja huume- sekä asekauppaan puututaan niiden vaatimalla vakavuudella.

21. Kaupunkien parantamishankkeisiin on sijoitettu 38 miljardia pesoa tai 1,9 miljardia euroa 135 kunnassa, joissa on rakennettu 151 urheilutilaa, 293 puistoa, rantakatua tai taide- ja kulttuuritilaa, 44 kauppahallia, 162 koulua, 22 terveyskeskusta, 216 katua ja juomavesiverkoston osaa. 6 721 julkista rakennusta ja 1 953 historiallista kirkkoa tai kulttuurikiinteistöä on rakennettu uudelleen vuoden 2017 maanjäristysten tuhon jälkeen. Vielä kesken olevat hankkeet viedään loppuun. Fovisssten ja Infonavitin asuntolainoja on myönnetty kahdelle miljoonalle työntekijälle. Asuntorakentamisen valtiollisia avustuksia on annettu 317 000 vähävaraiselle kotitaloudelle.

22. Uusia luonnonsuojelualueita on luotu kolme, joiden pinta-ala yltää 127 409 hehtaariin. Yhteisömaita on pyhitetty kasviston ja eläimistön suojelemiseksi vapaaehtoisesti toiset 139 749 hehtaaria. Texcocon järven ekologisen puiston muokkaus jatkuu. Tulette pitämään myös Tulumiin nousevasta Jaguaaripuistosta ja suuren Chapultepecin kaupunkimetsän laajennus- ja parannusprojektista.

23. Kaikki avustukset maksetaan tuensaajille ilman välikäsiä, järjestöjä tai niihin pesiytynyttä korruptiota. Olemme saaneet valmiiksi 1 779 valtiollisen Hyvinvointipankin (Banco del Bienestar) konttoria. Ensi vuoden puolivälissä tulee toimimaan 2 744 pankkikonttoria, mikä tekee Hyvinvointipankista maan suurimman pankkiverkoston, joka yltää myös syrjäseuduille ja jakaa kansalle 600 miljardia pesoa tai 30,2 miljardia euroa, jotka kohdistetaan 25 miljoonalle edunsaajalle.

24. Olen täysin vakuuttunut siitä, että rauha on seurausta oikeudenmukaisuudesta, mikä tarkoittaa nuorista, haavoittuvaisimmista ja syrjäytyneistä huolehtimista. Tämä strategia vähentää väkivaltaa. Sitä täydentävät turvallisuusviranomaisten yhteistyö, sinnikkyys ja ammattimaisuus sekä se, ettei korruptiota eikä rankaisemattomuutta sallita. Kaikki tämä tuo tuloksia: liittovaltiotason rikokset ovat vähentyneet 27,3 prosentilla hallituskauden alusta lähtien, autovarkaudet 40,1 ja kidnappaukset 68,1 sekä murhat kymmenisen prosenttia. Maanantaista perjantaihin teemme jotakin, mitä ei koskaan tehty. Kokoonnumme aamukuudelta koko turvallisuuskabinetin voimin. Käymme läpi raportit ja teemme päätöksiä. Samaa käytäntöä noudatetaan kuvernöörien toimesta osavaltiotasolla. Turvallisuuskysymyksiä ei voida vain delegoida jollekin virkamiehelle, sillä vallanpitäjien täytyy olla siitä arkisessa vastuussa suoraan kansalaisille.

25. Siviilisuojelussa on onnistuttu niin tulvien, tulipalojen, maanjäristysten kuin muidenkin katastrofien suhteen. Tässä työssä puolustusministeriön ja merijalkaväen avustussuunnitelmat kuten DN-III ja Plan Marina ovat olleet suureksi avuksi. Armeija on aina ensin paikalla. Kansalliskaarti (Guardía Nacional) on perustettu ja lähes 500 kasarmista on rakennettu 247. 123 000 kaartin jäsentä on rekrytoitu ja koulutettu. 19 liittovaltion osassa on jo enemmän kansalliskaartin joukkoja kuin osavaltiotason poliiseja. Ilmaisen kiitollisuuteni kongressin lainsäätäjille ja paikallisille kongresseille kansalliskaartia koskevan perustuslain muutoksen hyväksymisestä, joka yhdistää sen osaksi puolustusministeriötä sen vakiintumisen ja ammattimaistumisen takaamiseksi. Konservatiivisen ajattelun todellinen ydin on tekopyhyys, joten teen selväksi, ettei hallituksessamme ole Genaro García Lunan kaltaisia virkamiehiä, ihmisoikeusloukkauksia, kidutusta ja joukkomurhia ei sallita, poliitikot eivät liittoudu rikollisten kanssa tai tue mitään kartelleja. Laki on kaikille sama. Yksi osoitus tästä on Ayotzinapan opettajaopiskelijoiden murhaamiseen ja sen peittelyyn osallistuneiden rikostutkinta ja rankaiseminen. Olemme luvanneet selvittää nämä tapahtumat ja olemme edistyneet.

26. Taputtakaamme siirtolaisille, sillä hyvinvointiohjelmien ja palkkojen parantamisen ohella Yhdysvalloista tulevat noin 40 miljoonan meksikolaisen perheilleen tekemät rahalähetykset ovat kasvaneet. Toiseksi suurin latinoyhteisö Yhdysvalloissa ovat viisi miljoonaa puertoricolaista ja kolmantena ryhmänä tulevat siellä asuvat neljä miljoonaa kuubalaisveljeämme. Emme tule haastamaan riitaa yhdenkään hallituksen kanssa, mutta pyydämme kunnioitusta ja puolustamme tarpeen vaatiessa siirtolaistemme oikeuksia. Arvioimme maanmiestemme rahalähetyksien yltävän tänä vuonna 60 miljardiin dollariin, joka kohdistuu 10 miljoonalle perheelle. Tämä on lisäapu yhteiskuntarauhan takaamiseksi, jotta kukaan ei näe nälkää ja toivon lyhty voi palaa.

27. Meksiko on yksi houkuttelevimmista maista sijoituksille ja liiketoimille. Saimme uudistettua vapaakauppasopimuksen Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa. Hallituksemme aikana ulkomaiset investoinnit ovat saavuttaneet historiallisen tason. Tämän vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana ne ylsivät reiluun 32,1 miljardiin dollariin, mikä tarkoittaa 29 prosentin kasvua edellisen vuoden samaan ajanjaksoon verrattuna. Olemme Yhdysvaltojen tärkein kauppakumppani koko maailmassa. Teemme yhteistyötä, kunnioitamme toistemme itsemääräämisoikeutta ja vaalimme hyviä naapurisuhteita.

28. Meidän Amerikkamme kansojen ja maiden välinen suhde on veljeyttä, yhä alati vahvistuvaa sellaista nyt, kun monissa maissa toimii tai on voittanut laillisesti ja oikeutetusti johtajia, jotka jakavat tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja itsenäisyyden ihanteemme. Lähetän terveiset Zócalon torilta Luiz Inácio Lula da Silvalle. Kunnioitamme kaikkia maailman kansoja ja hallituksia. Toteutamme ulkopolitiikassamme puuttumattomuusperiaatetta, itsemääräämisoikeutta, kehitysyhteistyötä, erimielisyyksien rauhanomaista ratkomista ja yhteisen solidaarisuuden ihannetta.

29. Olemme suojelleet ympäristöä, pitäneet huolta vedestä. Emme ole antaneet yhtäkään lupaa kaivostoimintaan emmekä salli fracking-menettelyä tai geenimanipuloitua maissia.

30. Muutimme perustuslakia kuten lupasimme ja äänestimme ensimmäistä kertaa siitä, saako presidentti jatkaa vallassa virkakautensa loppuun asti. Presidentin virkasuoja poistettiin ja nykyisellään hänet voidaan tuomita mistä tahansa rikoksesta kuten muutkin kansalaiset.

31. 2022 juhlimme 500 vuotta Tenochtitlanin taistelusta ja 200 vuotta itsenäisyytemme saavuttamisesta erinäisillä kulttuurihistoriallisilla tapahtumilla, jottemme unohtaisi menneisyyttämme valloitettuna alkuperäiskansana ja nykyisyyttämme vapaana kansakuntana. Historiallinen muisti muodostaa osan politiikkamme tekemisestä. 2019 omistettiin Emiliano Zapatalle, 2020 Leona Vicariolle, 2021 sulkakäärme Quetzalcóatlille kuten se sanotaan náhuatliksi tai Kukulkánille, kuten sitä kutsutaan mayaksi. Tänä vuonna olemme juhlineet Ricardo Flores Magónia ja ensi vuonna muistamme Francisco Villaa.

32. Ilmaisen kiitollisuutta kumppanilleni, vaimolleni Beatriz Gutiérrez Müllerille hänen avustaan lukemisen sekä muiden koulutus-, taide- ja kulttuuriprojektien edistämisessä. Hän ei hyväksynyt minkäänlaista presidentin puolison virallista asemaa eikä hän tule ottamaan osaan mihinkään vaaleihin. Yleisen edun, kansan ja meidän muutosprosessimme on oltava kaiken muun yläpuolella.

33. Edullisen kulttuurin rahaston (Fondo de Cultura Económica) avulla on painettu yli kaksi miljoonaa ikimuistoista teoista, joita on jaettu ilmaiseksi tai myyty vaatimattomaan hintaan. Emme ole lakanneet tukemasta terveyttä edistävää harrasteurheilua emmekä ammattiurheilua. Olemme jakaneet vuosittain apurahoja kansainvälisille kilpaurheilijoille ja tulemme tekemään niin jatkossakin.

34. Neljässä vuodessa olen käynyt kaikilla alueilla ja kaikissa osavaltioissa. Koskaan Meksikon historiassa ei ole toteutettu arkista ja vastavuoroista vuoropuhelua tiedotusvälineiden edustajien ja kansan kanssa, kuten aamupäivän tiedotustilaisuuksissa (mañaneras) tapahtuu.

35. Tieteen ja teknologian neuvosto (Conacyt) oli kansallisten ja ulkomaisten suuryritysten eduksi tehdyn tutkimuksen käsikassana. Nyt Conacyt keskittää resurssinsa apurahoihin ja sellaiseen tutkimukseen, joka palvelee todellisia kansallisia tarpeita.

36. Kerrataan vielä. Oligarkia ei enää hallitse Meksikossa. Demokraattisen hallituksen prioriteetti ovat köyhät. Korruptiota ei suvaita eikä kukaan nauti rankaisemattomuudesta. Veronmaksun etuoikeudet loppuivat. Politiikka ei ole yhden miehen show, muutokset viedään läpi kansan kanssa ja hyvällä ryhmätyöllä. Politiikka kuuluu kaikille. Hallituksen luksuseduille on pantu päätepiste ja julkiset toimijat ovat aikaansaapia, vastuullisia ja nuhteettomia sekä heidän tulotasonsa on kohtuullinen, sopivalla keskitasolla, kuten presidentti Juárez suositteli. Meksiko on saamassa takaisin arvostusta muiden maiden keskuudessa. Hallitus on lakannut olemasta suurin ihmisoikeuksien sortaja. Palkkojen nostaminen, liikevoittojen jakaminen yritysten työntekijöille ja hyvinvointiohjelmat ovat muuntautuneet toimiviksi välineiksi tulonjaon tasaamiseksi. Valtion yleiset eläkkeet, vammaisavustukset ja vähävaraisimpien perheiden apurahat on kirjattu perustuslakiin. Koulutuksesta ja terveydestä on tulossa kansalaisoikeuksia, koska ne eivät ole etuoikeuksia. Olen ylpeä ja meidän kaikkien on syytä tuntea ylpeyttä siitä, että olemme voittamassa taistelua rasismia, luokkasortoa ja kaikenlaisia syrjinnän muotoja vastaan. Olemme vähentäneet rikollisuutta. Mielenilmauksia on ollut vähän, lakot ovat olleet harvassa eikä hallinto ole minkäänlaisessa kriisissä. Ilmaisunvapaus ja oikeus olla eri mieltä taataan kuten ei koskaan ennen. Meksiko on vapauksien pyhäkkö, joitakin päiviä sitten äärioikeiston kansainvälisesti kuuluisimmat henkilöt saivat kokoontua täysin esteettömästi. Hallitus ei osallistu vaalivilppeihin. Valtakunnansyyttäjän virasto, lainsäätäjät ja oikeuslaitos voivat toimia täysin itsenäisesti. Uskonnonvapaus taataan ja valtio on vapaa kirkollisesta vaikutusvallasta. Näytämme toteen sen, miten Meksikon suurin rikkaus piilee sen kansan rehellisyydessä.

37. Politiikka on ajattelua ja toimintaa. Vaikka tärkeintä ovat teot, myös hallitusmallin määrittelyillä on oma arvonsa. Kutsuisin sitä “meksikolaiseksi humanismiksi”. Minkään inhimillisen ei tule olla meille vierasta, kuten roomalainen oppinut Publius Terentius Afer sanoi. Ravitsemme ajatteluamme yleismaailmallisilla ideoilla, mutta projektimme ytimenä sykkii vuosituhantinen kulttuurinen suuruutemme ja ainutlaatuisen hedelmällinen poliittinen historiamme. Mitkä ovat meksikolaisen humanismin poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia neljättä muutosaaltoa ruokkivia periaatteita? Kuten itsenäisyyden isä Miguel Hidalgo y Costilla sanoi “kansa, joka tahtoo olla vapaa, on oleva sitä”. Demokratian maaperällä seuraamme Francisco I. Maderon ja San Luis Potosín suunnitelman 20.11.1910 ilmaisuja, jotka tuomitsivat vallan väärinkäytökset, joista hyötyi hyvin pieni osa kansasta. Edistyminen ilman oikeudenmukaisuutta on taaksepäin kulkemista. Pelkkä talouskasvu ei riitä, jos oikeus ei toteudu. Uusi talouspolitiikkamme on hylännyt teknokraattiset pakkomielteet mitata kaikkea kasvun mittareilla, vaikka ne eivät heijastelisikaan lainkaan sosiaalisia todellisuuksia. Olennaista ei ole määrä vaan laatu, siis tulon ja rikkauden yhdenvertainen jakaminen. Valtion viimekätinen päämäärä on luoda olosuhteet ihmisten onnelliselle kurjuuksista ja peloista vapaalle elämälle. Talouskasvun tuolla puolen korruptio ja etuoikeudet on kitkettävä, jotta kaikki kerätty ja säästetty vauraus voidaan antaa kansan enemmistölle ja etenkin sen köyhimmille sekä syrjityimmille jäsenille.

38. Sosiaalipolitiikassa hallitus kuuntelee kaikkia, mutta panee etusijalle kaikkein vaatimattomimmissa oloissa elävät. Olemme sanoneet aina, ja se oli Ciudad de Méxicon kaupunginjohtajan vaalien mottoni vuonna 2000, että “kaikkien hyväksi, ensin köyhät”. Tämän lauseen olisi syytä olla politiikan keskiössä, koska se merkitsee humanismia ja toisenlaista tapaa ymmärtää valta, jonka harjoittaminen on puhdasta vain silloin, kun se alistetaan toisten ihmisten palvelemiselle.

39. Köyhimpien huomioiminen tuo mukanaan monien tuen silloin, kun sorto pyritään hautaamaan ja yhteiskunnasta halutaan tehdä tasavertaisempi ja veljellisempi. Ketkä määrittelevät todellisuudessa demokraattisen hallituksen? Kansa. Ricardo Flores Magón jätti meille monia opetuksia. Yksi niistä on usein toistamani lause: “Vain kansa voi pelastaa kansan”. Toinen oaxacalainen, suurin presidentti koko Meksikon historiassa, Benito Juárez, zapoteekki-intiaani sanoi: ”Kaikki luonnistuu kansan myötämielisyydellä, mutta ilman sitä ei ole mitään”. Ketkä tukevat neljättä julkisen elämän muutosta? Kansa. Siksi emme tule koskaan pettämään kansaa.

40. Tämä keskeinen opetus etenkin nuorten on muistettava: mitään ei voida saavuttaa ilman kansan rakastamista. Neuvo nuorille onkin, että jos he haluavat omistautua politiikan jalolle ammatille, heidän ei tule milloinkaan unohtaa syvää rakkautta kansaa kohtaan. Presidentti Lázaro Cárdenas sanoi 1937, että “monien julkisten palvelijoiden todellisen moraalin saattoi saada selville siitä vastenmielisyydestä, minkä köyhien ihmisten avunpyyntö heissä herätti. Siksi ajattelenkin yhä enemmän meidän oman kansamme loputonta tragediaa”, hän sanoi. Todellinen politiikka on syvästi inhimillistä ja sitä harjoitetaan toisten hyväksi. Tietoisuuksien vallankumous jatkukoon. Tehkäämme meksikolaisesta humanismista totisinta totta. Eläköön Meksiko!

Tietoinen kansa on herännyt uusliberalismin painajaisesta

Siinä missä López Obrador onnistui tiivistämään ison liudan hallituksensa saavutuksia, kirjailijana ja toimittajana ansioitunut Fabrizio Mejía Madrid taas onnistui kertomaan sen, mistä yhdessä maailmanhistorian suurimmista mielenilmauksista todella oli kyse. Esitän seuraavaksi käännöksen hänen kolumnistaan “La Marcha.

Jo päiviä ennen tätä mielenilmausta media kutsui meitä “paikalle kyyditetyiksi”. Akatemian elitistit syyttivät meitä osallistumisesta uskonnolliseen “kulkueeseen” sekä natsismin tai PRI:n oletetun uudelleen perustamisen vuoksi ja presidentin parvekkeen ympärille kokoontumisen vuoksi. Mutta kukaan ei ole tullut katsomaan, mitä obradorismi on, kun se kohtaa toisensa kadulla. Sunnuntaina saavuin itsenäisyyden enkelin monumentille kello 7:15 ja pystyin vahvistamaan sen, mitä olen nähnyt vuoden 2005 virasta syrjäyttämisen vastaisesta marssista lähtien: Andrés Manuel López Obrador ei ole yksi henkilö, vaan hän on sitä, mitä hänen seuraajansa ovat. Häntä ei ihailla, vaan sitä, minkä hän luo meidän häneen uskovien keskuudessa: se on tietty tapa suhtautua tähän maahan ja sen historiaan, puhetapa, joka on täynnä tuota todellisuutta, ja innostusta osallistua julkiseen elämään. Eräs mies kantaa kylttiä, joka alleviivaa koko tämän mielenosoituksen tunnelman: “Väkijoukko ei vihaa. Vähemmistöt vihaavat, koska oikeuksien valloittaminen tuo mukanaan iloa, kun taas etuoikeuksien menettäminen aiheuttaa kaunaa.”

Obradorismin ymmärtämiseksi on välttämätöntä ymmärtää sen kaksi perusominaisuutta. Yksi on se, mistä maan pääasiallinen vaalien enemmistö koostuu. Toinen on se, kuinka tuo enemmistö loi oman johtajansa AMLO:n. Kun puhumme obradorismista, puhumme kaikista niistä meksikolaisista, jotka ymmärsivät jossain vaiheessa vuonna 2006, ettei uusliberalismista koskaan olisi oleva hyötyä heille. Uusliberalistinen malli ehdotti, että “oleminen” ja “omistaminen” olivat sama asia ja että ihmisarvo määrittyy heidän ansaitsemansa rahan, ostamiensa tavaroiden ja tuotemerkkien sekä seinilleen laittamiensa akateemisten nimikkeiden arvon mukaan. Se oli talous, joka antoi identiteetin. Miljoonat ihmiset ajettiin epävarmuuteen ja heille annettiin kertakäyttöisyyden rooli. Heillä ei ollut omaisuutta, he eivät kuluttaneet tarpeeksi, he eivät tienneet, mitä tarvitaan. He olivat ei-olentojen ei-paikassa, sosiaalisesti kuolleita; eli ihmisiä, jotka työskentelivät ja loivat loputtomasti, mutta jotka eivät saaneet tunnustusta muilta. Samaan aikaan tätä enemmistöä loukattiin päivittäin kertomalla, että he olivat köyhiä, koska he olivat laiskoja, että he olivat köyhiä, koska he eivät yrittäneet tarpeeksi, että he olivat köyhiä, koska he eivät opiskelleet englantiaan ja tietokoneen käyttöään. Saamaan aikaan heille näytettiin televisiossa, kuinka yksi prosentti väestöstä eli yksityisten jahtien, lentokoneiden ja saarten ylellisyydessä ja yltäkylläisyydessä. Tilapäiset työpaikat, huonosti palkatut ja epävarmat, ja velkaantunut luottokorttien kulutus yhdistettynä sosiaaliturvan leikkauksiin, koulutuksen ja terveydenhuollon yksityistämiseen loukkasivat valtavaa enemmistöä, joka jäi ilman minkäänlaista identiteettiä, ylpeyttä tai kuulumisen tunnetta suhteessa ainoaan säilyneeseen suvereniteettiin eli markkinoihin. Mutta tilanne paheni, kun Vicente Fox ja PRIAN toteuttivat vuoden 2006 vaalipetoksen liittovaltion vaali-instituutti IFE:tä hyväksikäyttäen. Sitten valtio päästi valloilleen sotilaallisen hyökkäyksen ilman sääntöjä tai lakeja, jossa “sivullisten vahinkojen” nimeä käytettiin uusliberalismin syrjäytyneistä, silloin jos heitä ei suoraan kutsuttu rikollisiksi. Köyhyyteen ja sairauksiin lisättiin myös fyysisten vahinkojen ja kuoleman taakka. Obradorismin suuri päätös oli ymmärtää, että vaikka taloudessa heidän ei annettu olla olemassa, se oli politiikassa, jossa he saattoivat vaatia omaa, ei määritettyä, paikkaansa, mikä puolestaan oli eräänlainen juurtumisen muoto, he saattoivat tuntea kuuluvansa tähän maahan. Tätä tarkoitamme, kun kutsumme uutta osallistavaa demokratiaa “köyhimpien kansankerroksien” vallaksi. Kyse ei ole siitä, että joku olisi päästänyt heidät sisään, vaan pikemminkin siitä, miten he ryntäsivät pakolla sisään äänestämällä, mutta myös mielenilmauksilla julkiseen elämään, joka yksityistettiin, kuten kaikki muukin. Tämä rikkomus johti paikkaan, jonne heidän ei annettu päästä, meni alueelle, jota eliitti ei tuntenut: politiikan tekemiseen, yhteiskunnassamme elävien konfliktien pöydälle laittamiseen. Nuo miljoonat nykyään politisoidut “kertakäyttötuotteet” ovat obradorismin ydin.

Toinen asiakohta on se, kuinka loimme tämän johtajan nimeltä AMLO. Opposition edustajat kutsuvat häntä ”Lópeziksi”, koska he uskovat yleisen sukunimen loukkaavan häntä. Todellisuudessa se tekee hänestä suuremman, koska juuri tuo  “yleinen” etu pannaan peliin. Hänen luojansa kutsuvat häntä ”Obradoriksi”, siksi,  joka tekee asioita, joka toimii. Mutta presidenttikaudella hän on ollut “puuvillainen pieni pää” viekkautensa ja valkoisten hiustensa vuoksi. Se on rakkaudellinen lempinimi. Tämä johtaja vieraili kaikissa maan kunnissa jopa kolme kertaa ja sai sisällytettyä kaikki vaatimukset yhteiseen runkoon: “korruption vastaiseen taisteluun”. Siten obradorismi ei rakennu karismaattisen johtajan ympärille, vaan pikemminkin etiikkaa politisoivaan vaatimukseen. Tämä on tärkeää huomioida sekoittaaksemme meidät uskontoon, kuten monet tutkijat ja mielipiteiden väsääjät ovat kenties ilkeyttään tehneet. Etiikan politisointi tarkoittaa hyvän tai pahan tekemisen välisen arvottamisen poistamista puhtaasti yksityiseltä elämänalueelta ja sen tekemistä julkiseksi asiaksi. “Julkisen elämän puhdistaminen” on ollut obradorismin motto, mutta se menee pidemmälle kuin se, että poliitikkojen, liikemiesten ja tiedotusvälineiden keskuudessa ei olisi korruptiota. Se on ajatus sellaisen hallintomallin rakentamisesta, jolla olisi demokraattinen  ja myös moraalinen oikeutus. Tätä on López Obrador miljoonien “kertakäyttöihmisten” luomana johtajana.

Tuotuamme esiin nämä kaksi obradorismin peruspiirrettä, palataan La Marchaan, tähän mielenilmaukseen. Meillä on siinä miljoonan kahdensadan tuhannen vakuuttuneen ihmisen keskittyminen pääkaupunkiin. Suurin osa ei ole kirjaimien, univormujen tai lippujen alle järjestyneitä joukkoja. Presidentin puolue Morena ei ole marssimassa. He ovat, kuten vuoden 2005 tekaistusta virkasyytteestä lähtien, kansalaisia, jotka osallistuvat omilla käsintehdyillä kylteillään, joilla on oma käsitys siitä arvokkuudesta, jonka poliittinen osallistuminen heille antaa. Sitä väkivaltaa vastaan, joka nimittää meitä ulkopuolelta käsin ja oletetun älyllisen tai taloudellisen paremmuuden turvin, obradoristit käyttävät resursseja, joita he hallitsevat: omaksuvat omikseen heihin kohdistetut loukkaukset. He saapuvat tälle marssille merkitsemään uudelleen kaksi substantiivia, jotka politiikkaa liiketoimintana harjoittava PRIAN-oppositio on antanut heille: “vääräsääret” ja “kyyditetyt”. Ensimmäinen käsite liittyy ihonväriin ja kovaan työhön, alasti, paljain jaloin.

Toinen, “kyyditetyt”, kertoo sen, mitä media heistä ajattelee: että he ovat elottomia ruumiita, joita voidaan pakottaa, liikuttaa ja hylätä jälleen kerran. Vastustajat eivät ymmärrä, että kutsumalla heitä “kyyditetyiksi” he tulevat korostaneeksi sitä ehtoa, jonka uusliberalistinen hallinto itse oli heille asettanut: olla pelkkiä alamaisia, ilman vakaumuksia, esineitä, jotka ostetaan, kuljetetaan ja heitetään pois. Tässä kohtaa obradorismi saavuttaa vaikutuksensa loukkausten kumoamiskoneena: “Tulen paikalle toivon kyyditsemänä”, sanoo eräs Juchitánista, Oaxacasta kotoisin oleva nainen. “Me olemme vääräsäärisiä”, lukee Tepetitánin, Tabascon, pahvissa. “Minut kyyditsi paikalle lentokenttä, öljynjalostamo, valtameret yhdistävä kannaksen väylä, juna”. Se on luovaa nautintoa, jonka olen nähnyt niin monta kertaa obradorismissa, puutangoista tehdystä Quijoten hevosesta lähtien, aina niihin paitoihin asti, joissa on kaksi rikkinäistä jalanjälkeä 4T:n tukemiseksi, joka täällä muuttuu muotoon “olen neljä vääntynyttä jalkaa”. Ottaessaan omakseen vastaanottamansa loukkauksen obradoristit vahvistavat olevansa subjekteja, eivät objekteja. Tumma, vatsakas mies kantaa pilapiirtäjä José Hernándezin luomaa “Amliton” piirroshahmon lippua, odottaa kärsivällisesti, että Meme Yamel haastattelisi häntä YouTube-kanavaansa varten. Hän odottaa ja odottaa ja voisi olettaa, että hänellä on jotakin valitettavaa, mutta kun mikrofoni vihdoin laitetaan hänen eteensä, hän sanoo vain: “Tulin paikalle oman vakaumukseni vuoksi. Kukaan ei kyydittänyt minua.” Hän odotti kaksikymmentä minuuttia sanoakseen vain kaksi lausetta. Se tekee siitä tärkeää, mutta myös hänestä arvokkaan.

Presidentti ei käytä PRI:n edeltäjiensä tavoin presidentin parvekkeen puhetta edukseen. Ei edes massiivista Zócalon torin keskittymää. Se, mitä hän tekee, on jotain muuta: hän kävelee viisi tuntia seuraajiensa keskuudessa, uppoutuu kokonaan heidän väliinsä. Vaikealla taipaleella hän kuuntelee, ei puhu. Siinä on radikaali ero. He, jotka sanovat, että se on osoitus hänen egostaan, hänen narsismistaan tai että se on suuri keskittymä Cárdenasin öljyn kansallistamisen tapaan tai kuin José López Portillon kokoontumiset pankkien vuoksi. Hän ei nouse ylhäälle Kansallispalatsin parvekkeelle pitämään puhettaan, vaan laskeutuu kuuntelemaan hänen johtajuutensa luoneita ihmisiä. Uusliberalismin hylkäämisen talouteen obradorismi vastaa kiinnittämällä huomionsa ahkeraan ja suojaa tarjoavaan kuuntelemiseen. Obradorismin ajatusta kansan tottelemisesta, sen käskyjen noudattamisesta ei voida ymmärtää millään muulla tavalla. Kuunteleminen on arvon antamista toiselle, joka on kansa, sen sanoille ja merkityksille, sille toiselle, joka ylittää kaikki tarpeet, minkä tahansa poliittisen taktiikan tai hallituksen suunnitelman. Toista on kuunneltava sen jälkeen, kun hänet on jätetty ulkopuolelle, pyyhitty pois, riistetty, ryöstetty, loukattu ja vahingoitettu. Tämän marssin annin kiteyttää freelance-toimittaja Luis Antonio Rojasin ottama valokuva: Andrés Manuel ihmisten ympäröimänä, inhimillisen pyörteen keskellä, ylöspäin katsoen.

Minulle La Marchan symbolinen ydinkokemus oli olla Jaliscosta ja Sinaloasta tulleiden ihmisten ympäröimänä. Välillämme on tasavaltainen juuritason yhteys, eli jaamme muutoksen, innostuksen siitä, traagisen toivon varmuuden. Todellakin, kuten keskustelin heidän kanssaan noina tunteina, jolloin seisoimme puolen metrin päässä itsenäisyyspylvään portaista, López Obrador saapui Felipe Calderónin hallituksen kanssa yhteistyössä toimineen huumekartellin johtaman sisäisen sodan jälkeen. Vuoden 2006 vaalipetos syöksi meidät, jo uusliberalismin valmiiksi tuhoamassa maassa, epävarmuuteen ja kuolemaan perustuvaan hallintomalliin. Mutta presidenttimme oli meitä varten pandemiassa ja nyt Ukrainan sodan seurauksissa. “Oli meidän vuoromme, kun tarvitsimme sitä eniten”, sanoo keskustelukumppanini, opettaja Guadalajarasta. Kun jotakin todellista rakennetaan, tiedämme, että se on aina ollut mahdollista. Tästä syystä voimme nimetä tämän neljänneksi muutokseksi nykyhetkestä käsin. He sanovat hyvästit, ihmiset alkavat liikkua kohti Zócaloa. Kello on vasta 9:35 aamulla ja aurinko paistaa jo. Presidentti López Obrador on aloittanut työnsä upottautuakseen väkijoukkoon. Hän tulisi pitämään puheensa vasta viiden tunnin kuluttua. Kuljen Paseo de la Reforman laidatkin täyttävän väkijoukon läpi. Saavun jollekin Juárezin kaupunginosan kaduista. Siellä eräs iäkäs pariskunta syö aamiaista ravintolassa. He ovat ainoat ruokailijat. Me muut olemme jalankulkijoita. Nähdessään joitakin wixarika-alkuperäiskansojen jäseniä, jotka ovat pukeutuneet peyoten inspiroimiin kuvioihinsa, etuoikeutetun valkoisen parin nainen pyytää heitä ottamaan kuvan kanssaan. Alkuperäiskansat kieltäytyvät. He kääntyvät ympäri ja yllän kuulemaan: “He luulevat meidän olevan käsitöitä”, sanoo yksi ja muut nauravat.

Andrés Manuelin puhe yleisönsä edessä sisältää avaimen, joka tekee koko kansanliikkeestä ymmärrettävän. Hän käyttää termiä “meksikolainen humanismi” kuvaamaan hallintotapansa perintöä. Se resonoi obradorismin jousien kanssa, ei vain siksi, että se teki kertakäyttöisistä esineistä jälleen toimijoita, vaan koska se haastaa myös uusliberalismin oletetun onnen odotuksen. Alhaalta katsottuna uusliberalismi pakotti riiston omaksumisen lisäksi myös huipulla olevat täyttämään liikakulutuksen odotukset. Tässä puutteen taloudessa koetaan kaksinkertainen menetys: yksi syrjäytyneiden ja ryöstettyjen köyhien, mutta myös toinen rikkaiden, joiden on yritettävä täyttää emotionaalisia menetyksiään, eksistentiaalisia haavoittuvuuksiaan esineillä ja tuotemerkeillä. Humanismi palauttaa politiikkaan sen vanhat tehtävät: demokratia palaa myös luonteeltaan taloudelliseksi ja moraaliseksi, eikä typisty vain vallan pelisäännöiksi. Taloutta ei ole erillään muista tuhansiin vaikuttavista toiminnoista. Politiikkaa on yhä edelleen olemassa, vaikka meille haluttiin kertoa, että se oli puhdasta teknokratiaa, niin sanottua “hallintotiedettä”, eli tekniikkaa eikä moraalista sitoutumista enemmistön onnellisuuteen. Valta itsessään olisi vain seurausta siitä, mitä renessanssin ihmiset kutsuivat julkisiksi hyveiksi, toisin sanoen ihanne siitä, miten politiikka ja poliitikot tekevät toimillaan oikeudenmukaisuutta.

Teksti ja käännöstyö: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Andrés Manuel López Obradorin virallinen sivusto, Sin Embargo, SPR Informa, Signis Alc, etc.

Advertisement
Salomón Jara oli yksi kesäkuun ensimmäisen sunnuntain suurista voittajista. Hänestä tuli Oaxacan muodostaman kulttuurien ja kielten mosaiikin uusi kuvernööri.

Kansallinen uudistusliike (Movimiento de Regeneración Nacional – Morena) on 2014 perustettu käytännön- ja kansanläheinen vasemmistopuolue, jonka projekti Meksikon demokratisoimiseksi alkaa periaatteessa vuoden 1968 opiskelijamellakoista. Vasemmisto koki vaalivilpin vuoden 1988 ja 2006 vaaleissa eikä aiempi järjestäytyminen Demokraattisen vallankumouspuolueen (Partido de Revolución Demócratica – PRD) yhteyteen tuonut toivottuja tuloksia. 2018 Andrés Manuel López Obrador voitti Morenan edustajana presidentinvaalit 30,1, miljoonan äänen ja 53,2 prosentin turvin. Vuoden 2021 välivaaleissa Morena sai 34,1 prosentin kannatuksen ja ylsi 198 paikkaan 500 edustajan kongressin alahuoneessa. Lisäksi sen kanssa vaaliliitossa olleet Vihreät (Partido Verde Ecologista de México – PVEM) ja Työn puolue (Partido del Trabajo – PT) varmistivat 80 paikallaan parlamentin enemmistön.

Vuoden 2018 vaaleissa Morena voitti pääkaupunki Ciudad de Méxicon ja sai kuvernööriehdokkaansa läpi niin ikään Veracruzissa, Morelosissa, Chiapasissa ja Tabascossa. 2019 mukaan liittyivät Puebla ja Baja California. 2021 Morena kasvoi seitsemästä 17 osavaltioon voitettuaan Baja California Surin, Campechen, Coliman, Guerreron, Michoacánin, Nayaritin, Sinaloan, Sonoran, Tlaxcalan ja Zacatecasin kuvernöörin virat. Se voitti uudestaan myös Baja Californiassa, jossa kuvernöörin kausi kesti poikkeuksellisesti vain kaksi vuotta. Lisäksi sen liittolaispuolueet Vihreät (PVEM) ja marxilaiset (PT) voittivat San Luís Potosin osavaltion korkeimman toimeenpanovallan vaalit. Nyt sunnuntaina 5.6. käydyissä osavaltiotason vaaleissa Morena on yltämässä voittoon neljässä osavaltiossa eli Hidalgossa, Oaxacassa, Quintana Roossa ja Tamaulipaksessa. Näin ollen Morena pitäisi hallussaan 21 osavaltiota kaikkiaan 32 liittovaltion muodostamasta itsenäisestä hallinnollisesta alueesta. Ennennäkemätön poliittisen kartan muutos on koettu neljän vuoden aikana. Kukapa olisi uskonut 2018, että silloinen oppositio Morena, PVEM ja PT yltäisi 22 osavaltioon jo vuonna 2022.

Suurin oppositiopuolue Kansallinen toimintapuolue (Partido de Acción Nacional – PAN) menetti Tamaulipaksen ja voitti uudelleen Aguascalientesin sekä myös Durangon osana vaaliliittoa. Sillä on yhä varsinaisesti viisi kuvernööriä, jo mainitun Aguascalientesin lisäksi: Chihuahua, Guanajuato, Querétaro ja Yucatán. Vanha maata isännän elkein vuosina 1929–2018 hallinnut Institutionaalinen vallankumouspuolue (Partido Revolucionario Institucional – PRI) menetti presidentinviran sisarpuolueelleen PAN:ille 2000–2012, mutta sai vielä haltuunsa presidentinviran vuosiksi 2012–2018 samaan aikaan, kun se piti yhä hallussaan suurinta osaa maan osavaltioista. Nyt se menetti kaksi perinteistä tukialuettaan eli Hidalgon ja Oaxacan, joten sen kuvernöörien määrä laski neljästä kolmeen, sillä sen ehdokkaan voidaan katsoa voittaneen Durangossa. Muodollisesti PRI, PAN ja PRD jakavat vaaliliittolaisina Aguascalientesin ja Durangon kuvernöörien virat, mutta tässä laskutavassa matematiikka voitaisiin yhtä hyvin tehdä koalition suurimman ryhmän eli PAN:in ehdoilla. Samaan tapaan myös PT ja PVEM osallistuvat moniin Morenan osavaltiotason hallituksiin. PRI hallinnoi yhä yksin Estado de Méxicon ja Coahuilan kuvernöörien virkoja, joita se on pitänyt yhtäjaksoisesti vuodesta 1929 lähtien.

Entinen poliittinen järjestelmä, jossa itsevaltalaiset mahtisuvut ja johtajat kohtelevat kaltoin paikallista väestöä, samalla kun ne kerryttävät itselleen lisää rikkauksia ja vaikutusvaltaa, on lähellä loppuaan. Osavaltioiden asukkaat ovat syrjäyttäneet perinteiset “varakuninkaansa” ja valloittaneet alueensa yksi kerrallaan aidon kansanvallan piiriin aktiivisilla ja tietoisilla kansalaistaidoillaan. Mainittakoon myös, että Kansalaisliikkeellä (Movimiento Ciudadano – MC) on hallussaan suuret Jaliscon ja Nuevo Leónin osavaltiot. PRD menetti ainoansa, turismistaan tunnetun Quintana Roon, ja PVEM-PT jatkavat vuoteen 2027 jo mainitun San Luís Potosin hallinnossa. Vielä ennen vuotta 2024, jolloin koetaan jälleen presidentinvaalien hurmaa, uusitaan 2023 kuvernöörit Coahuilassa ja maan väkirikkaimmassa Estado de Méxicon osavaltiossa.

Poliittisen kartan uudet nimet

Reilun 1,4 miljoonan asukkaan Aguascalientesissa vaalivoitto menee osavaltion samannimisen pääkaupungin entiselle kaupunginjohtajalle María Teresa Jiménez Esquivelille, joka edustaa Va por Aguascalientes -vaaliliittoa (PAN, PRI, PRD). PAN:in 38-vuotias Tere Jiménez sai 53,8 prosentin kannatuksen jättäen Morenan 54-vuotiaan ehdokkaan ja opettajan sekä lakitieteen kandidaatin Nora Ruvalcaba Gámezin toiselle sijalle 33,5 prosentin ääniosuudella. Kolmatta kertaa kuvernöörikisaan osallistunut entinen paikallistason kongressiedustaja Ruvalcaba sai vuoden 2016 vaaleissa ainoastaan 3,2 prosentin kannatuksen.

Tere Jiménez oli vaalipäivän nuorin voittaja.

Hieman yli 1,8 miljoonan pohjoisessa Durangon osavaltiossa uudeksi kuvernööriksi nousee 45-vuotias kirurgi ja PRI:n poliitikko Esteban Alejandro Villegas Villarreal, joka on tehnyt uraa myös laulajana. Poliittista kokemusta häneltä löytyy paikkallisesta kongressista, Durangon kaupunginjohtajan tehtävästä ja osavaltiotason terveysministerin virasta. Villegas sai oppositiokoalition (PAN, PRI, PRD) ehdokkaana 53,75 prosentin kannatuksen. Toiseksi kisassa tuli Alma Marina Vitela Rodríguez, 56-vuotias sairaanhoitaja, joka on toiminut kolme kautta Durangon kongressissa ja puolitoista kautta valtakunnan tason parlamentaarikkona. Lisäksi hän on toiminut Gómez Palacion kaupunginjohtajana marraskuuhun 2021 asti. Yhdessä teemme historiaa -vaaliliiton (Juntos Haremos Historia – Morena, PT, PVEM ja Redes Sociales Progresistas – RSP) ehdokas sai 38,85 prosentin kannatuksen vaaliuurnilla. Vielä vaaleja edeltävä iltana hän joutui puolustamaan vaalityöntekijöitään, joihin viranomaiset kohdistivat mielivaltaisen pidätysyrityksen.

Esteban Villegas kävi äänestämässä vaimonsa Marisol Rosso de Villegasin seurassa.

84 kunnan ja lähes 3,1 miljoonan asukkaan Hidalgossa PRI joutuu vetäytymään vallasta 93 vuoden jälkeen. Entinen paikallistason kongressiedustaja ja liittovaltiotason senaattori Julio Ramón Menchaca Salazar voitti vaalit näytöstyyliin. 62-vuotias asianajaja ja Hidalgon korkeimman oikeuden entinen jäsen sai uurnilla selkeän 61,6 prosentin mandaatin Morenan, PT:n ja Nueva Alianzan ehdokkaana. Va por Hidalgon (PRI, PAN, PRD) ehdokas Alma Carolina Viggiano Austria on 53-vuotias asianajaja ja poliittisen viestinnän ja strategisen hallinnon maisteri, joka on toiminut Coahuilan kuvernöörin puolisona ja istunut kansanedustajana kolme kautta. Viggiano, joka toimii parhaillaan PRI:n puoluesihteerinä, nautti nyt käydyissä vaaleissa 31,3 prosentin kansalaisluottamuksesta.

Julio Menchaca äänesti yhdessä tyttärensä Carolina Menchaca Viten kanssa.

4,2 miljoonaa asukasta lähentelevä 570 kuntaan jakautuva eteläinen, useiden alkuperäiskansojen ja erinäisten kulttuuriryhmien asuttama Oaxacan osavaltio todisti kesäkuun vaalien suurinta voittoa. 62-vuotias kemiantieteiden insinööri Salomón Jara Cruz on yhden kauden kansanedustaja ja kahden kauden senaattori, joka on ehtinyt myös toimia osavaltion hallituksen maa-, metsätalouden ja kalastuksen kehittämisestä vastaavana ministerinä vajaat puoli kautta 2010–2013 Gabino Cué Monteagudon kaudella, jonka vaihtoehtoinen hallitus (PRD, PAN, PT, Convergencia) petti siihen kohdistetut odotukset todellisesta muutoksesta. Unión Campesina Democrática -järjestön tai UCD:n perustajajäsen ja pääsihteeri Jara edusti vaaleissa Morenan, Vihreiden ja PT:n sekä paikallisen alkuperäiskansojen marxistisen puolueen (Partido Unidad Popular – PUP) yhteislistaa, joka keräsi vastikään Agatha-hurrikaanin koettelemassa Oaxacassa komean 60,3 prosentin äänipotin. Mukana oli kaksi alkuperäiskansojen itsenäistä ehdokasta Mauricio Cruz Vargas ja Jesús López Rodríguez, joista ensiksi mainittu sai 1,8 ja toiseksi mainittu 0,8 prosenttiyksikköä annetuista äänistä. PRI:n ja PRD:n yhteisehdokas Alejandro Avilés Álvarez sai vain 25 prosentin kannatuksen. 56-vuotias yrityshallinnon kandidaatti, joka tunnetaan Triple-A:na aloitti PRI:n riveissä jo 16-vuotiaana. Hän onkin ehtinyt käydä puolueessa läpi useita eri rooleja ja virkoja, mukaan lukien Oaxacan osavaltiotason puheenjohtajuus. Parhaillaan Ávilas istuu neljättä kautta Oaxacan kongressissa, jossa hän johtaa PRI:n parlamenttiryhmää. Vuosina 2016–2017 hän toimi Alejandro Ismael Murat Hinojosan johtaman osavaltion hallituksen pääministerinä.

Oaxacassa ilo repesi ylimmilleen jo varhain sunnuntai-iltana.

Lakitieteiden ja kansainvälisten suhteiden tuplamaisteri Murat Hinojosa tulee perinteisestä PRI:n dynastiasta, mutta on tehnyt yllättäen työnsä kuvernöörinä lähestulkoon kiitettävästi ja Hidalgon kuvernööri Omar Fayad Meneseksen tavoin hän takasi vaalien sujumisen rauhallisesti ilman osavaltion toimeenpanovallan sekaantumista, mikä oli niin tavanomaista aiemman poliittisen järjestelmän aikakaudella. Vielä ennen vuotta 2018 oli tapana, että liittovaltion ylin johto sekaantui vaalien läpiviemiseen, rahoitti ehdokkaitaan suoraan valtion kassasta ja osavaltioiden kuvernöörit tekivät lähes mitä tahansa vaalit voittaakseen. Kyseessä olivat historian toiset vaalit edellisvuoden välikauden vaalien ohella, joissa ei ole löydettävissä todisteita vallassa olevan puolueen ja presidentin sekaantumisesta. Tosin PAN:in johtamissa osavaltioissa Aguascalientesissa, Durangossa ja Tapaulipaksessa sikäläisten kuvernöörien ja puoluekoneistojen tiedetään sekaantuneen vaaliprosessiin useilla kyseenalaisilla tavoilla, jotka voivat johtaa rikossyytteisiin.

1974 syntyneessä ja lähes 1,9 miljoonaan asukkaaseen yltävässä kaakkoisen kolkan Quintana Roossa Karibianmeren rannikolla 52-vuotias viestintätieteiden kandidaatti ja kaksinkertainen Benito Juárezin (Cancún) kaupunginjohtaja María Elena Hermelinda Lezama Espinosa on voittanut 11 kunnan muodostaman turismin suurvallan kuvernöörinvaalit yli 56,4 prosenttiyksikön kannatuksella. Hän jätti toisen kesäkuussa 2021 alkaneen kaupunginjohtajan pestin yhdeksän kuukauden jälkeen maaliskuussa 2022 tavoitellakseen Quintana Roon historian ensimmäisen naiskuvernöörin virkaa, missä hän myös onnistui, sillä taakse jäi 11.6. 51-vuotta täyttävä kansanedustaja ja entinen osavaltiotason turistiministeri sekä Puerto Morelosin kaksinkertainen kaupunginjohtaja Laura Lynn Fernández Piña, jonka äänisaldo oli 16,1 prosenttia. Onpa Fernández ehtinyt johtaa jopa Meksikon kuntien kansallista konferenssia (CONNAM). Häntä vaaleissa tukivat PAN, PRD ja paikallinen ryhmittymä Confianza por Quintana Roo. Markkinointia opiskellut Fernández on ollut ahkera heinäsirkka puolueiden välillä loikkimisessa. Hän tuli valituksi kongressin alahuoneeseen Vihreiden (PVEM) riveistä, mutta erosi puolueesta tammikuussa 2022. Vaikka hän on ollut kansanedustajana virallisesti vain puolisen vuotta ennen kuvernööriehdokkuuttaan, on hän rekisteröitynä nykyisin PRD:n riveissä. PRI ei osallistunut samaan vaaliliittoon Quintana Roossa ja sen ehdokas jäi yksin kisan viidenneksi alle kolmen prosentin kannatuksella. Kolmanneksi tuli Morenasta MC:n riveihin loikannut teollisuusinsinööri ja senaattori José Luis Pech Várguez 13,1 prosentin tuella. Neljänneksi taas jäi paikallisen liikkeen Movimiento Auténtico Socialin (MAS) Josue Nivardo Mena Villanueva 7,1 prosentin ääniosuudella. Mara Lezama oli vaaleissa Morenan, PT:n, PVEM:in ja Fuerza por Méxicon yhteisehdokas, joka sai kerättyä enemmän ääniä kuin neljä muuta haastajaehdokasta yhteensä 39,3 prosentin kannatuksellaan.

Mara Lezama tuo uutta virtaa Meksikon kaakkoiskulman hallintoon.

Morenan, PT:n ja PVEM:in koalitio Juntos Haremos Historia voitti myös pohjoisessa rajavaltio Tamaulipaksessa, jonka historia on täynnä hämäriä hallintoja. 3,5 miljoonan asukkaan osavaltion hallinnosta suoraan telkien taakse on siirtymässä PAN-puolueen Francisco Javier García Cabeza de Vaca, jota syytetään muun muassa järjestäytyneestä rikollisuudesta, rahanpesusta ja petoksesta. Toisin sanoen kyseessä on laaja korruptiovyyhti, joka näkyy vallan eri portailla toimineen “Lehmäpään” (suora käännös sukunimestä sallittakoon) suuresta kiinteistöomaisuudessa kummallakin puolella rajaa. Vastikään Meksikoon luovutettiin toinen osavaltiotason suurrikollinen César Horacio Duarte Jáquez (PRI), jonka tiedetään varastaneen kuvernöörinä ollessaan Chihuahuan kansalta ainakin 97 miljoonaa pesoa tai 4,6 miljoonaa euroa. Tamaulipaksen kansa oli saanut kyllikseen simuloidusta kaksipuoluejärjestelmästä heikkoine tuloksineen ja äänesti uudeksi kuvernöörikseen sydäntautien lääkärin, 64-vuotiaan “tohtorina” tunnetun senaattorin ja osavaltion entisen kuvernöörin pojan Américo Villarreal Anayan tasan 50 prosentin tuloksella. Toiseksi kisassa jäi kohta 56-vuotias PAN:in ja sen liittolaisten edustaja César Augusto “Truco” Verástegui Ostos, joka on lempinimensä mukaisesti ehtinyt temppuilla erinäisissä viroissa kuten liittovaltion kongressiedustajana, Xicoténcatlin kaupunginjohtajana kahdesti ja osallistunut väistyvän kuvernöörin hallitukseen pääministerinä aina lokakuusta 20016 tammikuuhun 2022 asti. Trucoa sekä läpeensä korruptoitunutta ja vaaleihinkin sekaantumaan pyrkinyttä paikallishallintoa kannatti yhä 44,2 prosenttia äänestäjäkunnasta. Ehdokkaiden väliseksi eroksi tuli noin 82 200 ääntä.

Rauhallinen lääketieteen ammattilainen Américo Villarreal ei paljon vaaleissa hötkyillyt ja vältti vastustajien provokaatioyritykset.

Kuusissa osavaltiotason vaaleissa oli yhteensä 11,7 miljoonaa äänioikeutettua. Vaalipaikkoja asennettiin noin 21 000 ja vaalityöntekijöitä demokratian toteuttamiseksi tarvittiin 147 300. Kuvernöörien virkojen lisäksi Durangossa järjestettiin 39 kunnan vaalit ja Quintana Roossa valittiin paikallisen kongressin 25 edustajaa. Morenan johtama vasemmistorintama liittolaisineen voitti kaikki 15 äänestysaluetta, joten se saa sikäläiseen kongressiin täydet 15 enemmistövaalilla valittua edustajaa ja lisäksi vielä muutaman suhteellisella vaalitavalla täydennettävän edustajan. Mitä tulee äänestysprosentteihin niin ne ovat tavanomaisesti alhaisempia silloin, kun vaalit järjestetään eri aikaan eri osavaltioissa eivätkä ne satu samaan ajankohtaan kuin eniten mielenkiintoa herättävät presidentinvaalit. Vilkkaimmin äänestettiin Tamaulipaksessa, jossa osallistumisinto nousi 53,3 prosenttiin. Durangossa puolestaan yllettiin 50,5 prosenttiyksikköön. Muut osavaltiot jäivät alle 50 prosentin. Hidalgossa äänesti 47,6 ja Aguascalientesissa tasan 46 prosenttia äänioikeutetuista. Oaxacassa 31 kuntaa pahoin riepotellut hirmumyrsky vaikutti osallistumismahdollisuuksiin laskien äänestysaktiivisuuden 38,8 prosentin pintaan. Quintana Roossa 40,45 prosenttia käytti äänioikeuttaan.

Poliittisella kartalla Morena pitää hallussaan 21 osavaltion ylintä johtoa ja sen kumppanit PVEM ja PT hallitsevat lisäksi 2,8 miljoonan asukkaan San Luís Potosissa. Toisin sanoen Morenan hallinto yltää 71,3 miljoonaan tai lähes 74,1 miljoonaan meksikolaiseen, jos mukaan lasketaan myös sen liittolaisten hallinto. Näissä vaaleissa sen vaikutusvalta laajeni lähes 12,7 miljoonan kansalaisen verran, kun oppositio taas piti pintansa vajaan 3,3 meksikolaisen keskuudessa. Muutos vuoden 2018 nollasta osavaltiotason hallituksesta kahteen kolmasosaan on ollut poikkeuksellisen voimakas ja nopea, mikä parantaa edelleen hallituspuolueen edellytyksiä jatkaa vallassa myös vuoden 2024 presidentinvaalien jälkeen. Muutos on tapahtunut käsi kädessä kansanvallan vahvistumisen ja modernisoitumisen kanssa. Naiskuvernöörit ovat piakkoin vallassa jo lähes kolmasosassa maata, sillä kaikkiaan 32 osavaltiosta jo yhdeksässä tulee olemaan naisjohto. Näissä vaaleissa vaalivoittoon ylsivät naispoliitikot ensimmäistä kertaa niin Aguascalientesissa kuin Quintana Roossakin.

Meksikon poliittinen kartta piirtyi taas piirun verran viininpunaisemmaksi. Morena hallitsee 21 osavaltiota ja sen liittolaiset PVEM ja PT hallitsevat lisäksi kartan vihreää San Luis Potosín osavaltiota. Siniset ovat PAN:in hallinnossa, punaiset PRI:n hallussa ja oransseilla alueilla toimivat MC:n kuvernöörit. Maan pohjoisosan länsipuolen punainen Durango voitaisiin myös laskea yhtä hyvin siniseksi, koska siellä voitti PAN:in, PRI:n ja PRD:n vaaliliitto. PRI hallinnoi varsinaisesti kolmessa osavaltiossa ja PAN viidessä. Kun mukaan lasketaan MC, on oppositio vallassa kymmenessä osavaltiossa ja nykyinen hallitusryhmä 22 osavaltiossa.

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Kansallinen vaali-instituutti INE ja eri osavaltioiden vaaliviranomaiset, Once Noticias, Expansión, etc.

Andrés Manuel López Obrador lupasi presidentinvaaleissa 2018 – silloin kun hänet valittiin 30,1 miljoonan äänen ja 53,2 prosentin turvin presidentiksi − asettaa paikkansa valtiojohtajana kansan päätettäväksi. Niin myös tapahtui, vaikka vaali-instituutti (Instituto Nacional Electoral – INE) ja siitä yhä valtaosaa kontrolloivat vanhat valtapuolueet – sen 11 hengen hallituksesta 9 vastustaa vasemmistohallitusta – eli nykyinen oikeisto-oppositio estivät kansanäänestyksen toteuttamisen 6.6.2021 pidettyjen välikauden vaalien yhteydessä. Senkin jälkeen Meksikon vaalien järjestämisestä vastaava INE yritti parhaansa sen perustuslaillisten tehtävien boikotoimiseksi: se pyrki vaikeuttamaan allekirjoitusten keräämistä siinä onnistumatta ja sen jälkeen vaati perusteettomasti lisää rahoitusta. Lopulta se teki velvollisuutensa vastentahtoisesti, promotoi kansanäänestystä vähän ja vaimeasti, asensi vain kolmasosan tavanomaisista äänestyspaikoista samalla, kun se kannatti opposition vaatimuksia olla osallistumatta vaaleihin ja sensuroi puolestaan tiukan vaalilainsäädännön avulla hallituksen pyrkimyksiä kutsua ihmisiä äänestämään. Kaiken lisäksi vaalipaikkojen sijaintia vaihdettiin mielivaltaisesti ja vaalit järjestettiin palmusunnuntaina, kun osa meksikolaisista oli jo ehtinyt lähteä pääsiäislomien viettoon. Kansa kuitenkin voitti vaikeudet ja todisti voimansa. Jatkossa kaikkien muidenkin presidenttien on alistuttava kansalaisten puolivälin kontrolliin. Jos he eivät tee työtänsä kansakunnan johdossa riittävän hyvin, tulevat edustustehtävät jäämään kolmeen vuoteen.

Meksikon vasemmistolainen presidentti ja heinäkuussa 2014 virallisesti rekisteröidyn Kansallisen uudistusliikkeen (Movimiento de Regeneración Nacional – Morena) ensimmäinen johtaja López Obrador aloitti poliitikon uransa jo 1970-luvulla, mutta vauhti kiihtyi 2000-luvulla, kun hän oli pääkaupunki Ciudad de Méxicon johdossa 2000–2005. Hänen presidenttiehdokkaaksi asettautuminen vuoden 2006 vaaleissa yritettiin ehkäistä tekaistuilla lakisyytteillä (desafuero), mutta kansan laaja tuki sai virka-asemaansa väärinkäyttäneet vallanpitäjät perääntymään. Kyseessä oli kuitenkin vain taktiikan vaihto ja vaalit päättyivät vilpillisesti. Sama kaava jatkui eri muodossa 2012, kun valtapuolue PRI:n (Partido Revolucionario Institucional) vaalirahoituksen väärinkäytöksiin ja äänten ostoon ei puututtu, olihan vaali-instituutti valjastettu palvelemaan sen ikuista valtaa niin sanotun ”täydellisen diktatuurin” (dictadura perfecta) johdossa. Käytännössä PRI ja oikeistolainen Partido Acción Nacional (PAN) olivat päättäneet hallita maata yhdessä sen jälkeen, kun PAN:in johto hyväksyi vuoden 1988 röyhkeän vaalivilpin ja lakkasi olemasta oppositiopuolue. Yhtä kaikki, Meksikon uuden vasemmiston tie valtaan puutteellisen demokratian olosuhteissa kesti 50 vuotta, koska sen järjestäytymisen voidaan katsoa alkaneen vuoden 1968 opiskelijamellakoista ja päättyneen veret seisauttavaan vaalivoittoon heinäkuussa 2018, jolloin edes vaaliviranomaisten yritykset auttaa vaalivilpissä eivät olisi voineet pysäyttää kansan tahtoa. Silloinen oppositiojohtaja ja demokratiaa koko elämänsä ajan monin eri keinoin puolustanut López Obrador – marraskuun 1991 lopusta lähtien hän muun muassa käveli 1 500 kilometriä ja noin 50 päivää Tabascon osavaltiosta pääkaupunkiin (Éxodo por la Democracia) − nousi vihdoin kansan syvien rivien edustajana maan johtoon. Sadasta valtaan nousemisen yhteydessä tehdystä lupauksesta numero 82 liittyy presidentin valtakirjan tarkistukseen (Revocación de Mandato).

Kansanäänestyksellä valtiojohtajan luottamuksesta tai sen puuttumisesta tarkoitetaan perustuslaillista suoran ja osallistuvan demokratian vertikaalista kontrollimekanismia, joka löytyy ainakin noin joka kymmenenneltä maailman valtiolta. Käytännössä kansalaisten tulee useimmissa tapauksissa kerätä tietty määrä allekirjoituksia voidakseen äänestää vallanpitäjänsä virassa jatkamisessa. Meksikossa tämä raja on tiettävästi maailman alhaisin, sillä se vaatii vain kolmen prosentin osuuden äänestysrekisteristä vähintään 17 osavaltiossa. Tosin laillisesti sitovaksi tulos lasketaan vain, jos vähintään 40 prosenttia äänioikeutetuista osallistuu kansanäänestykseen. Jos äänestyksen kutsuu koolle esimerkiksi jonkin maan eduskunta, silloin puhutaan epäsuorasta osallistuvasta demokratiasta. Prosessia voidaan vaihtoehtoisesti kutsua mandaatin peruuttamiseksi tai valtuutuksen takaisin kutsumiseksi, koska kansa on aina ensi ja viime kädessä vastuussa päättäjiensä valitsemisesta.

Mandaatin tai kansalta saadun valtakirjan peruuttamismenettelyjä (revocation of mandate) löytyy vähintään 23 maasta. Ne toimivat paikallistasolla arkisimmin osassa Yhdysvaltoja, myös osassa Kanadaa, mutta niitä on käytetty lisäksi Argentiinan, Perun, Kolumbian ja myös Sveitsin aluetason päättäjiin. Sen sijaan Venezuelassa, Boliviassa ja Ecuadorissa sekä nyt myös Meksikossa mekanismia voidaan nykyisen lainsäädännön perusteella käyttää korkeimman tason valtakunnan päättäjiin. Boliviassa vastaan annettujen äänten tulee ylittää presidentin alun perin valituksi tulleiden äänien prosenttiosuus. Kun Venezuelan oppositio keräsi 2,4 miljoonaa nimeä ja onnistui ylittämään 20 prosentin kynnyksen, kutsuttiin maassa koolle 15.8.2004 historian ensimmäiset presidentin kesken kauden vallassa jatkamista koskevat vaalit, joihin osallistui 9,8 miljoonaa kansalaista. Äänestysprosentiksi tuli tuolloin 69,9. Sitovan luonteen omanneessa kansanäänestyksessä Hugo Chávezin vallassa jatkamista kannatti 59,1 ja vastusti 40,6 prosenttia. Ecuadorissa koolle kutsumisen kynnys on kymmenen prosenttia, mutta vuonna 2008 laillistettua demokraattista mekanismia ei ole vielä kokeiltu käytännössä. Kun Boliviassa käytiin vaaliuurnille 10.8.2008 ja kysyttiin Evo Moralesin oikeudesta jatkaa presidenttinä, hieman yli neljä miljoonaa kansalaista osallistui: 67,4 prosenttia kannatti ja 32,6 prosenttia vastusti. Kahdeksasta aluejohtajasta kuusi sai jatkaa ja kaksi joutui väistymään kesken kauden. Kansan osallistuminen oli kiitettävällä 83,3 prosentin tasolla.

Paradoksaalisen Meksikon tilanteesta tekee se, ettei maassa eletä Venezuelan tai Bolivian vuosien 2004 ja 2008 tavoin akuuttia hallituskriisiä. Presidentti nauttii tuntuvasta 60–70 prosentin kansalaisluottamuksesta. Toisaalta poikkeuksellista on ollut myös hallituksesta varsin riippumattomien vaaliviranomaisten (Instituto Nacional Electoral) toiminta, joka teki äänestämisestä tavanomaista vaikeampaa. Meksikossa vaalien järjestäminen vaati muodollisesti reilut 2,8 miljoonaa allekirjoitusta, mutta vaaliviranomaiset kävivät läpi varmuuden vuoksi 3,4 miljoonaa allekirjoitusta, mikä vastasi kolmasosaa kerätyistä nimistä. Aluksi INE halusi rajata niiden keräämisen mobiilialustoille, mutta vaalituomioistuin (TEPJF) sai sen pään kääntymään ja lopulta kaikki tavanomaisetkin allekirjoitukset hyväksyttiin ja kansalaisjärjestö Que Siga la Democracian (”Demokratia jatkukoon”) johtama keräysinto ylsi 11,1 miljoonaan meksikolaiseen, jotka vaativat kansalaiskontrollia vahvalle presidentti-instituutille. Vaikka ehdoton valtaosa allekirjoittaneista lukeutuu nykyisen presidentin vankkumattomiin kannattajiin, he uskovat menettelytapaan hyödyllisenä keinona panna tulevat presidentit tilille teoistaan kuusivuotisen kauden puolivälissä.

Vaali-instituutti INE:n lopullisten tulosten mukaan äänestysprosentti oli hieman alle 17,8 prosenttia. Meksikossa äänestysinto laskee yleensä presidentinvaaleista välikauden vaaleihin. Jos vaaleja ei olisi järjestetty juuri lomien alussa ja äänestyspaikkoja olisi ollut saman verran kuin vuoden 2018 ja 2021 vaaleissa, olisi äänestysaktiivisuus voinut kaikella realismilla nousta ainakin 40 prosenttiin. Äänestäjiä oli noin 16,5 miljoonaa, joista lähes 15,2 miljoonaa tuki presidentin vallassa jatkamista ja vajaat 1,1 miljoonaa vastusti. Prosenteiksi muutettuna 91,9 prosentin osuus vastusti valtaoikeuksien (vaihtoehto: ”Que siga en la Presidencia de la República”) pois ottamista ja 6,4 prosenttia tuki sitä (vaihtoehto: “Que se le revoque el mandato por pérdida de la confianza al Presidente de la República”). 1,7 prosenttia tai 280 000 henkeä äänestivät tyhjää, mukaan lukien presidentti, joka kirjoitti äänestyslipukkeeseen ¡Viva Zapata! (”Eläköön Zapata!”). Juuri vaalisunnuntaina 10.4.2022 vallankumoustaistelija Emiliano Zapatan vuonna 1919 tapahtuneesta murhasta tuli kuluneeksi 103 vuotta. Zapatistit käyttivät valtaoikeuksien poistamisen menettelyä erääseen Francisco Villan seuraajaan jo vuonna 1915 niin sanotun suvereenin vallankumouskomitean aikoina (Soberana Convención Revolucionaria).

Meksikon presidentti koki itsensä jääviksi vaalien teeman suhteen ja kirjoitti äänestyslipukkeeseensa tekstin: ”Eläköön Zapata!”.

Äänioikeutettuja oli rekisteröity 92,8 miljoonaa, mutta vuoden 2021 lähes 162 600 äänestyspaikasta vain hieman yli 57 400 vastaanottivat kansalaisten näkemyksiä näissä poikkeuksellisissa vaaleissa. Joidenkin arvioiden mukaan López Obradoria olisi voinut tukea jopa 45 miljoonaa, jos kaikilla olisi ollut mahdollisuus osallistua vaaleihin. Paikoin äänestyspaikkoja oli vaikea löytää ja syrjäisemmillä alueilla äänestysmatkat kasvoivat jopa parinkymmenen kilometrin mittaisiksi. Siksi äänestäminen vaati todellista sitoutumista, yhteiskuljetuksia ja yhteiskunnan sisäistä yhteistyötä. Silti melkein 15,2 miljoonan äänisaalis ylittää vuoden 2006 tunnetusti vilpillisten vaalien äänimäärän. Tuolloin López Obradorille kirjattiin virallisesti lähes 14,8 miljoonaa ääntä. 2012 hänen äänimääränsä oli reilut 15,8 miljoonaa. Nyt saadut äänet olisivat sinällään riittäneet vaalivoittoon myös 2018, koska silloin toiseksi tullut ehdokas Ricardo Anaya sai noin 12,6 miljoonaa ääntä. Vuoden 2021 vaaleissa koko yhtynyt oppositio Va por México -vaaliliitto (PRI, PAN, PRD) sai vajaat 19,5 miljoonaa ääntä. Myös elokuussa 2021 järjestetyn entisten presidenttien tuomitsemisesta äänestäneen 6,7 miljoonan ja 7,1 % prosentin lukemat 2,5-kertaistettiin.

Nyt läpiviety historiallinen luottamusäänestys perustui perustuslain 35. artiklan muutoksiin, jotka tehtiin Meksikon kongressissa ja senaatissa sekä julkaistiin valtion virallisessa lehdessä (Diario Oficial de la Federación) joulukuussa 2019 ja syyskuussa 2021. Vaalien jälkeen sunnuntain ja maanantain välisenä yönä julkaistulla videolla presidentti ilmaisi tyytyväisyytensä tuloksiin ja kiitti valtakirjansa uusimisesta:

− Yli 15 miljoonaa meksikolaista ovat tyytyväisiä ja haluavat minun jatkavan syyskuuhun 2024 asti. Mitä voin sanoa heille? Rakkaus maksetaan rakkaudella, etten koskaan tule pettämään heitä, etten ikinä koskaan petä Meksikon kansaa. Ei valehdella, ei varastaa, ei huijata kansaa.

Presidentti oli ilmoittanut jo aiemmin kunnioittavansa vaalitulosta, vaikkei lailliseen tulokseen vaadittava 37,1 miljoonan äänestäjän rajapyykki täyttyisikään. Yhtä kaikki, tehty kansanvallan harjoitus vahvisti nuorta demokratiaa ja näytti esimerkkiä muulle maailmalle. Samaan tapaan kuin vaali-instituutin poukkoileva linja, oma tarinansa on opposition logiikka, jonka mukaan se ”haluaa heti eroon presidentistä” ja siksi ”haluaa hänen jatkavan vuoteen 2024” on vailla mitään logiikkaa ja kiteytyy lauseeseen: Terminas y te vas eli ”teet kautesi loppuun ja lähdet”. Jotkut ovat osoittaneet ajattelunsa sisäistä järjestäytymättömyyttä pitämällä kansanäänestystä ”diktatuurin ratifiointina” ikään kuin diktaattorit kysyisivät tiuhaan kansalaisten näkemyksiä. Toiset ovat luonnehtineet historiallista harjoitusta ”farssiksi” tai ”rahareiäksi” ja vaatineet sen korvaamista kyselytutkimuksella. Miksei oikeisto halunnut ottaa tilaisuudesta vaaria ja yrittää karkottaa vallasta vihaamaansa henkilöä? No, se tiesi häviävänsä vaalit ja seurasi Venezuelan opposition usein soveltamaa esimerkkiä: osallistumme vain, jos voimme taata vaalivoiton. Tämä todisti, ettei Meksikon vanha valtaeliitti eli nykyinen oppositio ymmärrä vielä täysin, mistä demokratiassa todella on kyse. Toisaalta vaaleissa nähtiin se, miten kansalaisten tietoisuuden taso on ohittanut vanhanaikaiset, pikkusieluiset ja osin puolueelliset vaaliviranomaiset, mikä siivittää tietä myöhemmin tänä vuonna tehtäville vaaliuudistuksille. Kansalaisten tahto ilmaista oikeuksiaan ei ole enää riippuvainen vaaliviranomaisten toiminnasta, jonka miljoonat kokevat ala-arvoiseksi, vaan se toteutuu siitä huolimatta.

Historioitsijan ja politiikan kommentoijan Lorenzo Meyerin mukaan tällainen demokraattinen harjoitus mahdollistaa ”toimeenpanovallan arvioinnin”, on ”yritys avata tietä” ja edustaa ”laadullista harppausta” meksikolaisessa demokratiassa. Onkin selvää, ettei kansanvallan ilmaisurepertoaarin lisääminen voi muuta kuin parantaa demokratiaa. Monet kokivat vaaleissa äänestämisen oikeudekseen ja velvollisuudekseen, mutta käytännössä koettiin loikka edustavasta demokratiasta kohti aidosti osallistavampaa kansanvaltaa, mikä lisää meksikolaisten vaikutusvaltaa politiikan keskiössä sekä ennaltaehkäisee huonoa hallintoa tulevaisuudessa. Jatkossa presidentit tietävät, etteivät he voi luvata tai tehdä mitä tahansa, koska kuusivuotisen kauden puoliväliin on luotu uusi pelote, eräänlainen vaalilupauksien kääntöpuoli. Jos et palvele kansaa, voit menettää sen luottamuksen. Näin vahvistetaan Meksikon perustuslain henkeä, jonka mukaan kansalaisilla on kiistämätön oikeus vaihtaa päättäjänsä, kuten sanonta kuuluu ”kansa laittaa, kansa poistaa”. Perustuslain 39. artikla toteaa: ”Kansallinen itsemääräämisoikeus asuu pohjimmiltaan ja alun perin kansassa. Kaikki julkinen valta kumpuaa kansasta ja on luotu tämän hyödyksi. Kansalla on aina luovuttamaton oikeus muuttaa tai muokata hallitusmuotoaan.” Nyt vallanpitäjien tiukemman kontrollin elementit on luotu ja testattu käytännössä, mikä tekee niistä totisinta totta.

Vaaleissa nähtiin, ettei valtapuolue Morenan kannattajien perusjoukko ole vähentynyt eikä presidentin kansansuosio ole tarua. Jo 15 miljoonan kansanliikkeessä on iso joukko muutosvoimaa. Jatkossa vaalit kyetään toivottavasti järjestämään automaattisesti kolmen vuoden välein pidettävien kongressivaalien yhteydessä, mikä vähentäisi niihin kohdistuvaa kustannusvaikutusta. INE ei ole halunnut vähentää korkeiden toimihenkilöidensä kuluja, jotka ovat suurempia kuin juuri missään muussa vaali-instituutissa, mutta itse vaalien järjestämiseen se vaati perusteetonta lisärahoitusta. Hallitus esitti INE:lle toimenpiteitä sisäisen kulurakenteensa järkiperäistämiseksi, mutta INE hylkäsi ehdotukset järjettöminä.

Valtakirjan poistamisen tai vahvistamisen vaaleissa nähtiin, ettei Meksikossa ole varteenotettavaa tyytymättömyyttä nykyisen hallituksen toimintaa. Oppositio ei voi ottaa kunniaa äänistä, jotka jäivät käyttämättä eikä INE saa prosessista kuin nipin napin siedettävän arvosanan. Käydessään äänestämässä Zapataa, presidentti López Obrador korosti ”demokratian olevan paras poliittinen järjestelmä” ja kehotti tekemään siitä osan elämäntapaa kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.

Yrityshallinnossa toimiva rivikansalainen Alfredo Rivera vakuutti, ettei kansalaiskuulemisen tavoitteena ollut varsinaisesti istuvan presidentin arviointi, vaan tarkoituksena oli luoda ennakkotapaus, jotta tätä menettelytapaa voitaisiin soveltaa myös tulevien hallituksien keulakuviin:

− Tämä mandaatin peruuttaminen ei liity vallassa olevaan presidenttiin. Tänään äänestämme hänen jatkamistaan, koska olemme tyytyväisiä hänen hallitukseensa, mutta jotta tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuus poistaa se henkilö, joka ei toteuta valtaa saamansa toimeksiannon mukaisesti.

− Mielestäni on parempi äänestää. Jos haluan, ettei hän jatka, äänestän sen puolesta, ettei hän jatka. Minusta äänestämättä jättäminen ei ole oikein, koska loppujen lopuksi se on harjoitus, kuten meidän on ymmärrettävä, demokratiaamme varten eikä meksikolaisia tulisi jakaa osiin tällaisen tehtävän suhteen.

Kaikki sai alkunsa niistä miljoonista nimikirjoituksista, joita rahdattiin vaali-instituuttiin vielä joulukuun lopussa.

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Canal Once, Capital 21, TeleSUR, Expansión, BBC News Mundo, La Jornada, INE, etc.

Meksikon vasemmistoryhmät eli hallituspuolue Morena ja sen liittolaiset vihreät (PVEM) ja marxilainen Työn puolue (PT) puolustivat kunniakkaasti paikkaansa maan johdossa. Hallitusryhmä saa itselleen enemmistön Meksikon kongressin alahuoneesta myös seuraaviksi kolmeksi vuodeksi. Lähde: Mario Delgado.

Jopa brittilehti The Economist oli huolestunut Meksikon demokratiasta. Sen tekemisissä tulkinnoissa kansa erehtyi äänestyspäätöksissään vuonna 2018 ja nyt tuo ulkomainen media kehotti toisen maan kansalaisia korjaamaan tilanteen äänestämällä oppositiovoimia. Meksikon sisällä käytiin samankaltainen raju kaksikuukautinen kampanja, jonka aikana oikeisto pyrki kaikin mahdollisin tavoin väheksymään ja kiistämään hallituksen saavutukset sekä esittämään sen historian huonoimmaksi ja vaarallisimmaksi hallitukseksi. Paikallisten pelisääntöjen mukaisesti presidenttiä ei saanut suoraan mainita vaalimainonnassa eikä hallitus saanut kampanjoida saavutuksillaan kuin hyvin yleisellä tasolla. Opposition tunnuslause vaaleissa oli ottaa hallitukselta pois kongressin enemmistö. Tavoitetta tuettiin uhkauksella: jos emme ota presidentiltä pois kongressia, hän ottaa meiltä pois koko Meksikon. Valtaa pitävä vasemmisto kuitenkin nautti vaaliuurnilla yhä kansalaisten enemmistön tuesta.

Hallituspuolueille torjuntavoitto kongressivaaleissa

Meksikon 300 vaalialueesta (distritos electorales) hallituspuolue Morena voitti 64 ja liittolaisineen Juntos Hacemos Historia 186. Oikeisto-opposition vaaliliitto Va por México PAN−PRI−PRD voitti 63 ja PAN yksin 33 ja PRI 11, kaikkiaan 107. Lopuilla seitsemällä alueella voiton vei Movimiento Ciudadano (MC). Ensiksi mainittu vaaliliitto yhdisti voimansa 183:lla ja toiseksi mainittu 219 vaalialueella.

Kongressin alahuoneen paikoista 300 jaetaan suoralla enemmistövaalilla ja loput 200 paikkaa puolueiden saaman suhteellisen ääniosuuden mukaisesti. Vuoden 2018 vaaleissa Morena sai 256 paikkaa ja sen liittolaiset Partido del Trabajo (PT) 46 ja Partido de Encuentro Social (PES), nykyisin Partido de Encuentro Solidario 21 ja Partido Verde Ecologista de México (PVEM) 11. Niillä oli siis hallussaan perustuslain muuttamiseen vaadittava kahden kolmasosan enemmistö 334 paikan turvin, vaikka varsinaisesti vuoden 2018 vaaleissa se saavutti 308 edustajaa.

Oppositiopuolueilla Partido de Acción Nacional (PAN) oli 77 ja Partido Revolucionario Institucional (PRI) 48 ja Partido de Revolución Democrática (PRD) 12 paikkaa. Yhteensä niiden hallussa oli 137 edustajaa, vaikka käytännössä niitä tuki myös MC 25 paikallaan. Neljällä edustajalla ei ollut puoluetta. Meksikon kongressin alahuoneessa oli kaikkiaan kahdeksan puoluetta kolmevuotiskaudella 2018−2021.

Nyt käydyissä kongressivaaleissa Morenan arvioidaan saavan lähes 40 prosentin (39,6 %) kannatuksellaan 190−203 paikkaa, kun sen liittolaiset PT ja PVEM saisivat kummatkin 35−41 ja 40−48 paikkaa tai 16,4 prosenttia annetuista äänistä. Vihreä puolue (PVEM) onkin 8,6 prosentin ääniosuudellaan kiistatta vaalien suurin voittaja, koska se ylsi lähes viisinkertaistamaan paikkamääränsä. Morena sen sijaan menettää 53−66 paikkaa, mutta säilyy parlamentin selkeänä ykköspuolueena. Kolmen puolueen koalition paikkamäärä on 265−292, joten sen yhteinen edustajien määrä laskee vaalipiirien suhteellisista äänimääristä riippuen 42−69. Todennäköisesti vasemmistopuolueiden yhteisrintama saa itselleen ainakin noin 280 paikkaa.

PAN (22,8 %) kasvattaa paikkamääräänsä 29−40 paikalla akselille 106−117 ja PRI (14 %) 15−27 paikalla saaden 63−75 paikkaa ja PRD (2,6%)  säilyttää kannatuksensa tai saa jopa yhdeksän paikkaa lisää. Näillä vanhoilla puolueilla on jatkossa 181−213 edustajaa maan kongressin alahuoneessa. Koska ne saavat todennäköisesti noin 200 paikkaa, niiden kannatus kasvaa suunnilleen 60 edustajalla. Niiden todellinen painoarvo on kuitenkin Movimiento Ciudadanon(4,6 %) 20−27 paikan verran kokoaan suurempi. Hallituksen ja opposition välinen paikkajako siis asettuu ensiksi mainitun eduksi 280−220. Oppositio vahvisti asemiaan, mutta jäi kauaksi siitä enemmistöstä, mikä antaisi sille enemmistön kongressista ja sitä kautta mahdollisuuden valtion budjettiesitysten muokkaamiseen.

PES saanee 0−6 edustajaa, mutta jäänee ilman puoluerekisteriä. Myös uudet puolueet Redes Sociales Progresistas (RSP) ja Fuerza por México (FXM) pyyhkiytyvät pois puoluekartalta nollalla edustajallaan. Näin varsinaisen eduskuntaryhmän voisi muodostaa vain seitsemän puoluetta, joista kolmea voi pitää liberaaleina ja vasemmistolaisina, neljää taas konservatiivisina ja oikeistolaisina.

Vasemmistolainen vaaliliitto Juntos Hacemos Historia (Morena − PVEM − PT) kamppaili kongressin alahuoneen (Cámara de Diputados) vallasta oikeistolaista vaaliliittoa Va por México (PAN − PRI − PRD) vastaan. Meksikon parlamenttiin valitaan 300 edustajaa suoralla enemmistöllä ja 200 edustajaa puolueiden saaman suhteellisen äänimäärän perusteella.

Morenan vaikutus aluetasolla kasvaa

Osavaltiotasolla presidentin hallituspuolue Movimiento de Regeneración Nacional (Morena) eteni voitosta voittoon. Pelissä oli kaikkiaan 15 kuvernöörinvirkaa, joista Morena piti hallussaan vain yhtä Baja Californiassa. Se kuitenkin ylsi voittoon myös kymmenessä muussa osavaltiossa: Baja California Sur, Campeche, Colima, Guerrero, Michoacán, Nayarit, Sinaloa, Sonora, Tlaxcala ja Zacatecas. Yhteensä se otti 11 vaalivoittoa, mutta tämän lisäksi sen liittolaiset Työn puolue (PT) ja vihreät (PVEM) voittivat San Luis Potosíssa.

Oppositiovoimien vaalimenestys jäi kohtuullisen vaatimattomaksi. PAN voitti sydänalueellaan Querétarossa ja ylsi PRI:n ja PRD:n kanssa voittoon myös Chihuahuassa. MC voitti pohjoisessa Nuevo Leónin tärkeässä osavaltiossa, jossa sijaitsee maan kolmanneksi suurin kaupunki Monterrey. Meksikossa on 32 osavaltiota, joissa 30 käytiin paikalliset kongressivaalit, ja joista Morena voitti 19 osavaltiossa. 2018 se ylsi voittoon 18 paikallistason kongressissa.

Morena hallitsi ennen vaaleja seitsemässä osavaltiossa, mutta nyt sen valta ulottuu ensimmäistä kertaa 17 osavaltioon. PAN liittolaisineen pitää jatkossa hallussa kahdeksaa osavaltiota ja aiemmin kaikissa osavaltioissa vuorollaan hallinnut PRI vain neljää. Movimiento Ciudadano on kahden ison osavaltion puolue ja hallituksen kanssa yhteistyössä olevat vihreät ja marxilainen puolue PT yhden osavaltion ryhmittymä.

Meksikon historia tuntee vain seitsemän vaaleilla valittua naiskuvernööriä ja kaksi väliaikaista kuvernööriä. Pelkästään näissä vaaleissa kuudesta naisesta tuli kuvernöörejä. Ennemmin myös pääkaupunki on ollut naisjohdossa, joten nyt maassa nähdään historiallisesti samanaikaisesti seitsemän naisen valtakausi osavaltiotasolla. Jo aiemmin 2018 Meksikon kongressin ala- ja ylähuoneissa saavutettiin nais- ja miesehdokkaiden välinen tasavertaisuus. Vuoden 2021 vaaleissa puolueiden oli ensimmäistä kertaa asetettava yhtä paljon nais- ja miesehdokkaita.

Keskiluokan ja tyytymättömien kapina pääkaupungissa

Siitä lähtien kun pääkaupunki Ciudad de México palasi suorien vaalien aikakauteen 1997, vasemmisto, ensin PRD ja sitten Morena, ovat hallinneet sitä yhtäjaksoisesti niin kaupungin johdon kuin kuntahallinnonkin tasolla. Parhaillaan kaupunginjohtajana toimiva Claudia Sheinbaum Pardo edustaa niin ikään hallituspuolue Morenaa.

Vuoden 2018 vaaleissa Morena sai itselleen 14 kaikkiaan 16:sta pääkaupungin kunnasta, PAN ja PRI kumpikin yhden. Nyt asetelmat kuitenkin vaihtuivat päälaelleen ja kunnat jakautuivat kahteen ryhmään. PAN ja sen liittolaiset PRD ja PRI saivat haltuunsa kahdeksan kuntaa ja PAN yksin vielä yhden lisää. Morenalle on jäämässä kunnanjohtajan pesti vain seitsemään kuntaan, joihin tosin lukeutuu pääkaupungin kunnista selvästä suuriväestöisin Iztapalapa, jossa asuu yli 1,8 miljoonaa henkeä. Xochimilcossa on vielä suoritettava uudelleenlaskenta, koska eroksi muodostui alle yksi prosenttiyksikkö.

Syitä vaalitappioon on etsittävä perinteisesti hyvin vasemmistolaisen ja edistyksellisen pääkaupungin sisäisestä järjestäytymisestä, johon Ciudad de Méxicoa kotinaan pitävä Morena ei ilmeisesti panostanut riittävästi. 3.5. tapahtunut linjan 12 metro-onnettomuus käännettiin opposition politikoinnilla paikallisen vasemmistohallituksen syyksi, vaikka sen tutkinta ei ole vielä valmistunut. Onnettomuuden taakka painoin 24 vuoden vasemmistovaltaa, johon haluttiin hakea uurnilta muutosta. Niillä alueilla, kuten Tláhuac ja Iztapalapa, missä metrolinja 12 kulkee, kansalaiset luottivat yhä vasemmistohallitukseen, mutta keskiluokkaisemmilla asuinalueilla, joissa metroa käytetään suhteellisesti vähemmän, sen 26 ihmisen hengen vaatineen metro-onnettomuuden poliittinen vaikutus oli suurempi. Pahimmasta metron tapaturmasta sitten vuoden 1975 haluttiin syyttää valtaa pitänyttä vasemmistoa ja mediat ruokkivat tätä käsitystä, jolle ei ole vielä kuitenkaan löydetty todisteita.

Toisaalta vaalit ovat tuoneet esiin pääkaupungin vauraimpien osien itsekeskeisyyden ja individualismin, kun taas mediat ovat lisänneet kapinahenkeä omilla mustamaalauskampanjoillaan. Kyseessä onkin eräänlainen keskiluokan kapina, koska monet eivät koe liittovaltion hallituksen panostaneen riittävästi maan vauraimpien osien kehittämiseen. He eivät ymmärrä, miksi hallitus keskittyy köyhimpien kuntien ja köyhimpien alueiden hyvinvointiin. Ilmeisesti sosiaalinen oikeudenmukaisuus on joillekin ryhmille vieras käsite. Myös pandemia on haavoittanut pahiten juuri pääkaupungin sosiaalista ja taloudellista ilmapiiriä. Nyt pääkaupunki jakautui tietynlaisen rakenteellisen rasismin ja luokkajaottelun varjolla kahteen osaan, vauraampiin ja köyhimpiin. Vauraimmat väestönosat tukivat oikeistoa ja köyhimmät asuinalueet vasemmistoa. Jotkut ovat puhuneet jopa ”veroja maksavasta väestöstä” erotuksena ”tukea saaviin kotitalouksiin”, vaikka todellisuudessa kaikki maksavat kulutusveroja ja muita veroja varallisuutensa ja tulotasonsa mukaisesti.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador (Morena) on luvannut huomioida pääkaupungin protestiäänet tehdäkseen yhä enemmän Ciudad de Méxicon ja etenkin sen vähävaraisten huomioimiseksi. Morena puolueena aikoo puolestaan tehdä enemmän työtä kannatuksensa vahvistamiseksi perinteisesti vasemmistolaisessa pääkaupungissa.

Toisaalta Tamaulipaksen osavaltiossa, jossa paikallinen kongressi puolusti loppuun asti PAN-puolueen korruptoitunutta kuvernööriä Morena voitti 16 vaalialuetta ja valtaa pitänyt PAN vain kuusi saaden siten itselleen paikallisen parlamentin enemmistön. Tapaulipaksen paikallisen kongressin 36 paikasta Morena otti haltuunsa 21.  Lisäksi se voitti kuusi yhdeksästä liittovaltion kongressipaikasta. Se ylsi voittoon myös seitsemässä suurimmassa kaupungissa käydyissä kunnanjohtajan vaaleissa.

Mitä tulee suurempiin väestökeskittymiin, niin Morena voitti kaksi pääkaupungin väkirikkainta kuntaa Iztapalapan ja myös Gustavo A. Maderon sekä pohjoiset rajakaupungit Tijuanan ja Ciudad Juárezin. Se voitti myös Ecatepecin kunnassa pääkaupungin läheisellä metropolialueella. PAN liittolaisineen voitti Pueblan ja Léonin kaupungeissa, kun Movimiento Ciudadano ylsi voittoon Guadalajarassa ja sen metropolialueella Zapopánissa sekä Monterreyssä.

Meksikon neljä edellistä presidenttiä ovat kaikki kokeneet jonkinasteisen vaalitappion kautensa puolivälissä järjestettävissä vaaleissa. 1997 Ernesto Zedillo menetti kannatuksestaan 32,8 ja 2003 Vicente Fox 34,8 prosenttia. 2009 Felipe Calderónin kannatuksesta suli pois 29,6 ja 2015 Enrique Peña Nieto menetti tukijoistaan 30,5 prosenttia. Siksi presidentti López Obradorin (AMLO) tulosta vuodelta 2021 voidaan pitää torjuntavoittona. Hän menetti kannatuksestaan vain 17,1 prosenttia, mikä on lähestulkoon puolet vähemmän kuin neljän edellisen presidentin tulos välivaaleissa.

Pieni vaalianalyysi

Yleensä välivaaleissa tai puolivälikauden vaaleissa (elecciones intermedias) koetaan jonkinasteinen näpäytys valtaa pitäviä puolueita kohtaan. Vaaliasetelmat rakennetaan enemmän hallitusta vastaan kuin varsinaisia uusia ehdotuksia puoltaviksi, joten tälläkin kertaa hallitus joutui maksamaan veroa siitä, ettei kaikkia kansalaisia ja sosiaalisia luokkia voi miellyttää samanaikaisesti. Toisaalta jatkuvat kielteiset mediakampanjat, pitkä pandemiakausi ja tuore metro-onnettomuus vaativat oman hintansa.

Morenaa voidaan pitää kuitenkin vaalien voittajana, koska edes historiallisesti ensimmäistä kertaa yhteiseen vaaliliittoon yhtyneet kolme muuta puoluetta eivät kyenneet kasvattamaan vaikutusvaltaansa kovin merkittävästi. Niiden kannatuksen kasvu ei myöskään selity yksittäisten puolueiden menestyksellä, vaan perustuu ennen kaikkea vaaliliiton tuomaan etulyöntiasemaan. PAN ja PRI ovat perinteisen ison organisaation omaavia vanhoja valtapuolueita, suomalaisittain niitä voisi verrata kokoomukseen ja keskustaan. Myös PRD:lla on paikallista painoarvoa muutamilla alueilla. Morenan liittolaiset sen sijaan ovat politiikan pienempiä ryhmittymiä. Perinteensä ja ideologiansa myyneiden kolmen puolueen vaaliliitto paljasti sen, mitä moni oli epäillyt jo pitkään. Kyseessä ovat toisiaan muistuttavat aina tarpeen sitä vaatiessa kulissien takana liittoutuvat oikeistovoimat, jotka ovat kykeneviä tekemään mitä tahansa valtansa ja etuoikeuksiensa säilyttämiseksi. Alun perin sekä PAN että PRD perustettiin oppositiopuolueiksi Meksikoa yksivaltaisesti vuosina 1929−2000 hallinneen PRI:n kukistamiseksi, mutta nyt puolueet ovat ryhtyneet alati lähenevään yhteistyöhön.

Morena ei joutunut myymään arvojaan saavuttaakseen vaalivoiton. Hyvin edennyt rokotusohjelma oli hallituksen suurin valttikortti vaalien loppusuoralla. Vaali-instituutti (INE) tarkkaili hyvin tarkasti hallituksen tiedottamista ja presidentin joka arkipäivä pidettäviä tiedotustilaisuuksia. Se ei kieltänyt presidentin ilmaisuvapautta kokonaan, mutta rajoitti sitä. Hallitus ei tiedottanut saavutuksistaan ja kunnioitti vaalien ilmapiiriä. Kyseessä olivat todellisuudessa Meksikon historian ensimmäiset vaalit, joihin valtiovalta ei puuttunut. Se kunnioitti vaalien vapautta eikä rahoittanut vaalikampanjoita. Kaikki muiden puolueiden vaalimainokset sen sijaan keskittyivät hallituksen vastaiseen propagandaan. Vaikka Meksikon pandemiatilanne on parantunut jatkuvasti, yleisötilaisuuksien järjestäminen ei ollut yhtä helppoa ja tavanomaista kuin ennen koronaviruksen ilmestymistä. Siksi etenkin sosiaalisten medioiden merkitys kampanjatyössä korostui.

Viimeksi vuonna 1991, kun maan poliittiset olosuhteet olivat tyystin erilaiset, on silloinen hallituspuolue yltänyt yhtä hyvään vaalitulokseen ja yhtä vahvaan enemmistöön kongressivaaleissa. Neljän edellisen hallituksen aikaisissa niin sanotuissa välivaaleissa vuosina 1997, 2003, 2009 ja 2015 kukin hallitusryhmä menetti keskimäärin 29,6−34.8 prosenttia kannatuksestaan. Nykyinen hallitus liittolaisineen koki vaaleissa pienimmän vertailukelpoisen tappion menettäessään kannatuksestaan vain noin 4,2 miljoonaa ääntä tai 17,1 prosenttia. Historian valossa Meksikon nykyinen vasemmistohallitus pärjäsi siis poikkeuksellisen hyvin. Vaalivoittoa voidaan yleisesti pitää luottamuksenosoituksena viimeisten vuosien politiikalle. Neljäs muutosaalto (Cuarta Transformación) voitti vaalipiirinsä yhä lähes kahdessa kolmasosassa maata. Kun vuonna 2018 Morena liittolaisineen voitti 72,6 prosenttia vaalipiireistä, nyt se ylsi voittoon 61,3 prosentissa kaikkiaan 300 vaalialueesta.

Välivaaleissa osallistuminen on viimeisen kahden vuosikymmenen ajan jäänyt alle 50 prosentin. Vuonna 1997 yli 71,2 prosenttia osallistui presidentinvaaleja vähemmän intohimoja herättäviin vaaleihin. Nyt äänestysprosentti oli 52,7 prosenttia. 2015 vain 47,7 prosenttia kansalaisista käytti äänioikeuttaan, mutta 2018 56,6 miljoonaa eli 63,4 prosenttia. Kaikkiaan äänioikeutettuja yli 21 000 poliittisen pestin vaaleissa oli melkein 94 miljoonaa. Kansan riveistä rekrytoituja vaalityöntekijöitä vaalien järjestämiseen tarvittiin yli 1,4 miljoonaa. Osallistuin itsekin sunnuntaina 6.6. käytyihin numeroiden valossa historian suurimpiin vaaleihin pääkaupungin Cuauhtémocin kunnan Colonia Roma Surin äänestyspaikka 4560:n ensimmäisenä laskijana. Vaaliurakkamme alkoi aamuseitsemän aikoihin ja jatkui aina puolikymmeneen asti. Kaikkiaan Meksikossa äänestettiin yli 162 000 vaalipaikalla halki koko laajan maan.

Seuraavat vaalit Meksikossa pidetään 1.8., kun kansanäänestyksessä päätetään siitä, aloitetaanko viittä edellistä presidenttiä vastaan rikostutkinta, jonka aiheista ei tule olemaan puutetta. Vaikka kyseessä on oikeudellinen prosessi sen seuraukset ovat poliittisia. Vastaavaa ei ole myöskään tehty aiemmin. Siksi vain kansan suora tuki voi antaa täyden poliittisen mandaatin menneisyyden rikosten selvittämiseksi ja syyllisten rankaisemiseksi. Vuonna 2022 äänestetään siitä, voiko presidentti jatkaa kautensa loppuun syyskuuhun 2024 asti vai tuleeko hänen erota välittömästi. Kansanäänestys järjestetään presidentin omasta aloitteesta osana hänen vuoden 2018 vaalilupauksiin.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: INE, Canal Oncel, La Jornada, Contralínea, Etcétera, La Cámara de Diputados, Conferencia Matutina.