Kansa valtasi kadut ja juhli vasemmistohallitustaan

Siinä missä opposition hallituksen vastainen marssi vaalivilpeistään tunnetun Kansallisen vaali-instituutin (INE), konservatiivien viimeisen saarekkeen, puolustamiseksi keräsi kaksi viikkoa aiemmin noin 60 000 vihaista kansalaista, Meksikon neljännen muutoksen neljännen vuoden kunniaksi järjestetty presidentin itsensä johtama mielenilmaus houkutteli pääkaupungin kaduille sunnuntaina 27.11. vähintään 1,2 miljoonaa iloista ja tietoista kansalaista, joita media ja eliitti eivät enää kykene manipuloimaan. Kansa on ottanut vallan omiin käsiinsä eikä paluuta entiseen enää ole. Ensimmäistä kertaa kansanvalta on totisinta totta ja hallitus tekee, mitä kansanjoukot vaativat. Noin 70 prosentin kansansuosio, jonka kansainvälisen valtionpäämiesten hyväksyntää selvittävä Morning Consult vahvistaa viikko toisensa jälkeen, ei ole sattumaa. Eikä sattumaa ole sekään, että nyt järjestetty poliittinen juhlakulkue on vuosikymmenen suurin koko maailman mittakaavassa.

Meksikon historiaan lähtemättömästi nimensä kirjoittanut viimeisen 22 vuoden ajan maan tärkeimpänä yhteiskunnallisena taistelijana toiminut, kaikki mustamaalauskampanjat, vaalivilpit ja poliittisen pelikirjan likaisimmat temput kohdannut presidentti Andrés Manuel López Obrador piti tyylilleen uskollisen suorasanaisen ja faktapohjaisen, mutta tunteikkaan puheen täydelle Zócalon torille. 97 minuutin puheessa tuotiin esiin 110 konkreettista tekoa, muutosta tai projektia, joiden vaikutukset lävistävät koko yhteiskunnan, ja saavat kansalaiset juhlimaan hallitustaan ylpeänä. Tie tietoisuuksien vallankumoukseen ja niin sanottuun neljänteen muutosaaltoon (Cuarta Transformación – kolme edellistä olivat itsenäisyyssota, reformikausi ja vallankumous) oli pitkä ja kivinen, koska sen piti lävistää väkivalta, autoritarismi, korruptio ja häikäilemätön eliitti. Matkalla koettiin vuosien 1968 ja 1971 opiskelijamurhat, parin vuosikymmenen likainen sota (Guerra Sucia), käytiin läpi vuosien 1988 ja 2006 röyhkeät vaalivilpit, kymmenet muut vaalihuijaukset, epäonnistunut huumesota, köyhyys, siirtolaisuus ja väkivalta. Ennen kaikkea huono hallinto tuli korvata kansan edun poliittiseen keskiöön asettavalla humanistisella, pasifistisella ja demokraattisella hallinnolla. 1900-luvun alkupuolella Meksiko oli suunnannäyttäjänä koko Latinalaiselle Amerikalle ja nyt kun vallankumouksen lyhty on sytytetty uudelleen, 86 prosenttia yhtenäisen kulttuuri- ja kielialueen asukkaista omistaa vasemmistohallituksen. Läntinen pallonpuolisko on punaisempi kuin koskaan.

Oppositio on taas niin suunnattoman vihainen, että sitä on turha edes kommentoida sen tarkemmin. He syyttävät mielenilmaukseen osallistujia “ostetuiksi lammashuoriksi, saatananpalvojiksi, tietämättömiksi sontakasoiksi” ja niin edelleen: koko rasismin ja luokkasorron kirjo on käytössä, presidenttiä ja hallitusta nimitellään vaikka miksi sekä kaikki saavutukset kiistetään ilman minkäänlaisia järki- tai faktaperäisiä argumentteja. Lähtökohtana toimii se, ettei oikeisto pysty edelleenkään hyväksymään tai edes ymmärtämään vuonna 2018 kokemaansa murskaavaa vaalitappiota ja haaveilee täysin turhaan vuoden 2024 vaalivoitosta. Maa on kuulemma “tuhottu tyystin” ja “kommunistinen diktatuuri” on eliminoinut kaikki oikeudet ja kaiken demokratian. Sunnuntain suuri mielenilmaus näyttäytyi opposition silmin “vallankaappauksena”, koska se ilmaisi tukea uurnilta nousseelle lailliselle ja hyvin arvostetulle hallitukselle. Oppositio ei edelleenkään kykene näkemään omaan muuttunutta asemaansa eikä lopettamaan kansalaisten parjaamista, se kun voi suvaita kansanvaltaa vain silloin, kun se johtaa oikeiston ja eliitin aseman vahvistamiseen. Sen halpaan politikointiin ja medioiden kontrolliin perustuva strategia tuottaa pelkästään sokeaa vihaa, linjaa ohjaa hallituksen vastustaminen aivan joka käänteessä eikä mitään rakentavia ehdotuksia tai vaihtoehtoisia kehitysohjelmia ole esitetty.

Kuten sanottua, luokkasortoa ja rasismia tapansa mukaan lietsovan oikeiston marssilla oli presidentin syntymäpäivänä 13.11. noin 20 kertaa vähemmän väkeä kuin 27.11. kokoontuneella riemukulkueella, joka keräsi yhteen 1 200 000 meksikolaista, jotka osallistuivat siihen omasta vapaasta tahdostaan, vaikka julkisessa keskustelussa heidän pyrittiinkin leimaamaan aivottomaksi ja elottomaksi massaksi, jonka presidentti osti julkisia varoja väärinkäyttämällä. Kansan rakkaus ja tietoisuus hallitsevat, eivät enää eliitti ja mediat. Kansa on puhunut taas kerran ja se tahtoo tietoisuuksien vallankumouksen jatkuvan myös vuoden 2024 vaaleissa, joissa on edessä sukupolven murros, sillä presidentti López Obrador eläköityy ja tilalle nousee todennäköisesti maan historian ensimmäinen naispresidentti Claudia Sheinbaum Pardo, joka on vasemmiston monien hyvien ehdokkaiden listan kärkinimi. Opposition listoilla pyörii noin 50 eri skandaaleissa ja väärinkäytöksissä ryvettynyttä nimeä, joista yksikään ei pysty keräämään paljon yli 30 prosentin äänisaalista edes kaikki puolueet yhdistämällä ja kaikki eliitin muhkeat budjettivarannot tuhlaamalla. Meksikossa samaa presidenttiä ei myöskään voida valita kuin yhdeksi kaudeksi ja vaalit ratkaistaan suoraan ensimmäisellä kierroksella. Maata johtavalle Morena-liikkeelle luvataan vähintään 60 prosentin kannatusta.

Meksikon väestön arvioidaan yltävän nykyisin lähes 130,3 miljoonaan henkeen. Koska varsin luotettava mielipidetutkimuksiin erikoistunut kansainvälinen toimija Morning Consult mittasi presidentin hyväksynnäksi marraskuun viimeisinä päivinä 71 prosenttia, tarkoittaa tämä 90,5 miljoonaa kansalaista. Kun luvusta vähennetään alle 18-vuotiaat, jotka muodostavat 30,2 prosenttia kaikista asukkaista, kun 90,5 miljoonasta vähennetään siis 39,3 miljoonaa alaikäistä saadaan tukijoiden kokonaisluvuksi 51,2 miljoonaa. Ei olekaan liioiteltua sanoa, että nykyhallitusta tukee yli 50 miljoonaa henkeä. Opposition kannatus ei taas ylitä juuri 15 miljoonan rajapyykkiä. Siksi tässä tapauksessa ei voida puhua edes kahtia jakautumisesta tai polarisaatiosta, koska selvä politisoitunut kahden kolmasosa enemmistö tukee muutoskykyistä vasemmistohallintoa. Medioissa tilanne tosin näyttää toiselta, koska niiden omistus keskittyy pääosin 12 perheen käsiin.

Meksikolainen humanismi uuden politiikan kattokäsitteenä

Teen seuraavaksi 40 nostoa presidentin Zócalolla viiden tunnin marssimisen jälkeen pitämän historiallisen 97 minuutin puheen annista, jotka tiivistävät sen faktat, määritelmät, argumentit ja tavoitteet.

Kuten José Martí sanoi: “Rakkaus maksetaan rakkaudella.” Presidentti totesi sukupolvien jatkuvuuden toteutuvan, sillä enemmistö osallistujista oli nuoria ja omisti puheensa matkan varrelle jääneille taistelutovereille, joiden valvova katse seuraa yhä tekojamme. Muutokset on toteutettu alhaalta ylöspäin, huomioimalla erityisesti alkuperäiskansat. Ketään ei ole jätetty ulkopuolelle ja sekä yksilölliset että kollektiiviset oikeudet on taattu. Kaikkien hyväksi, ensin tulevat köyhät. Hallitus olemme me kaikki.

1. Maan 35 miljoonasta perheestä 30 miljoonassa eli 85 prosentissa perheistä vastaanotetaan ainakin jokin osa valtion budjetista. Loput 15 prosenttia taas hyötyvät muun muassa edullisista energiakuluista, korruption kitkemisestä ja yhteiskuntarauhasta. Vähimmäispalkka on noussut 62 prosenttia inflaation yläpuolella, mitä ei oltu nähty viimeisen 40 vuoden aikana. Ensi vuoden alusta näihin palkkoihin tulee toivon mukaan yhteisymmärryksellä ainakin 20 prosentin korotus [ja tulikin heti torstaina] ja koko hallituskaudella ylletään 100 prosentin reaalitason korotukseen.

2. Työelämään on tehty lukuisia parannuksia. Sosiaaliturvainstituutin virallisiin tilastoihin on kirjattu yli 21,7 miljoonaa työpaikkaa, mikä on uusi ennätys ja melkein 1,3 miljoonaa enemmän kuin ennen pandemian alkua. Talous kasvaa tänä vuonna 3,5 prosenttia ja sama tahti jatkuu seuraavina vuosina.

3. Yli 283 000 yksinhuoltajaäitiä saa valtion avustusta lastensa hoitopaikkoja varten. Esikoulussa, ala- ja yläasteella reilut 3,7 miljoonaa lasta nauttii apurahoista. Kaikki julkisten toisen asteen koulujen, lukioiden, oppilaat, vajaat 4,2 miljoonaa nuorta saavat hallitukselta oman tukirahansa. Vähävaraisimpien perheiden yliopisto-opiskelijoita on opintorahojen piirissä 410 000. Lisäksi Kansallinen tieteen ja teknologian neuvosto (Conacyt) tarjoaa apurahoja lähes 129 000 maisteri- ja tohtorivaiheen opiskelijalle sekä tutkijalle. Uusia zapoteekkipresidentti Benito Juárez Garcían nimeä kantavia yliopistoja on luotu 145. Niissä opiskelee 45 581 nuorta. Tavoite on päästä 200 uuteen yliopistoon ja 60 000 opiskelijaan tällä hallituskaudella.

4. Perusasteella 113 791 koulua on saanut osallistavan budjetoinnin periaatteita noudattavien vanhempien neuvostojen hallinnoimia kunnostusvaroja opiskeluolosuhteiden parantamista varten. Tieteellisen ja humanistisen koulutuksen arvoja ajavia uusia oppikirjoja on tehty tai on työn alla 25 kappaletta. Opettajien palkkausta on parannettu 21 prosentilla neljässä vuodessa. 650 000 opetusalan työntekijää on vakinaistettu. Nykyisellään opettajien työtä kunnioitetaan ja arvostetaan.

5. Saimme rokotettua lähes kaikki ikäihmiset kertaalleen viidessä kuukaudessa. Rokotteita on jaettu yhteensä jo 228 miljoonaa. Ilmaisen ikuisen kiitollisuutemme terveysalan työntekijöille. Sosiaaliturvainstituutin IMSS-Bienestar-järjestelmän laajennus on alkanut laadukkaan, ilmaisen ja universaalin hoivan takaamiseksi. Uusia terveydenhoidon ammattilaisia on palkattu ja lääkejakelua, infrastruktuuria sekä laitteistoja on parannettu tähän mennessä yhdeksässä osavaltiossa. Hoidosta tai lääkkeistä ei peritä mitään maksuja. Järjestelmä laajenee koko maahan, jotta kansan oikeus terveyteen toteutuu.

6. Jo 1,3 miljoonaa vammaista, etenkin lasta ja nuorta, saa valtiollista tukea. 15 osavaltiota on hyväksynyt etujärjestelmän kohdentamisen kaiken ikäisiin henkilöihin. Yhteisrahoituksella siitä tehdään yleispätevä etu eläkeikään asti. 10,5 miljoonaa henkeä nostaa valtion maksamaa eläkettä. Tammikuussa eläkkeisiin tehdään 25 prosentin korotus ja samanlainen korotus on luvassa myös tammikuussa 2024. Kun luovumme vallasta, eläkkeiden taso on tullut viisinkertaistettua.

7. Vuoden kestävään oppisopimuskoulutukseen on osallistunut yli 2,3 miljoonaa 18–29-vuotiasta nuorta. Puolet Jóvenes Construyendo el Futuro -ohjelman nuorista on työllistynyt pysyvästi harjoittelupaikkojensa palkkalistoille.

8. Vanhan reseptin valheelliset väittävät on lähetetty hemmettiin: lisävelka ei ole tarpeen eikä varsinkaan rikkaimpien auttamiseksi, rikkaus ei ole tarttuvaa eikä se valu ylhäältä alaspäin. Avustamme alhaalta ylöspäin. Hallituksen ylellisyyksien ja korruption pois kitkemisen kaava toimii. Veroja ei ole ollut tarpeen nostaa, koska nykyisin myös pankit ja suuryritykset maksavat veronsa. Valtiovarainministeriön kassaa on vahvistettu neljässä vuodessa noin 1,9 biljoonan peson tai 95,7 miljardin euron lisätuloilla. Laittoman polttoainekaupan vastaiset toimet ovat tuoneet valtionkassaan 236,1 miljardia pesoa eli 11,9 miljardia euroa. Hallinnon tarpeettomien luksuskulujen, mukaan lukien yksityisen sektorin hämärät sopimukset, karsiminen on tuonut puolestaan 574 miljardin peson tai 28,9 miljardin euron säästöt. Valta on vaatimattomuutta eivätkä köyhät voi kärsiä mahtailevasta rikkaiden hallinnosta. Presidentinkanslia törsäsi 3,6 miljardia pesoa joka vuosi. Tänä vuonna käytämme alle 600 miljoonaa pesoa. Euroissa 181 miljoonan lähtötasolta on tultu alas 30,2 miljoonaan euroon. Neljässä vuodessa ei ole ostettu esimerkiksi yhtään uutta autoa liittovaltion toimeenpanovallan virkamiehille.

9. Presidentin kahdeksan tuhannen hengen turvajoukot (Estado Mayor Presidencial) lakkautettiin ja yhdistettiin puolustusministeriöön, entisten presidenttien eläkkeet lakkasivat juoksemasta ja kaikenlaiseen hämärään vaikuttamiseen, perheenjäsenten ja ystävien suosimiseen, korruptioon ja rankaisemattomuuteen on puututtu eivätkä ne ole enää maan tapa. Hallituksen julkisuuskuluista on poistettu 42 miljardia pesoa tai 2,1 miljardia euroa. Emme halua enää palata myydyn tai vuokratun median aikoihin. Tarpeettomien ja väärinkäytöksiin altistavien rahastojen lopettamisella on palautettu valtiolle 132 miljardia pesoa, mikä tekee noin 6,6 miljardia euroa.

10. Lupaus siitä, etteivät verot, polttoaineet tai sähkö kallistuisi, on lunastettu. Tämän vuoden 8,1 prosentin inflaatiosta huolimatta polttoaineiden hinnat on pidetty alhaalla 338 miljardin peson tai likimain 17 miljardin euron valtiontuella. Tähän on ollut varaa, sillä valtion tulot ovat nousseet 3,7 prosentilla yli inflaation tason yltäen 460 miljardin peson tai 23,2 miljardin euron lisätuloihin. Jos emme olisi tehneet tätä päätöstä, inflaatio oli karannut jopa 13 prosenttiin. Inflaatio on köyhiin pahiten kohdistuva raskas vero. Politiikka on myös onnea, koska olimme arvioineet öljyn hinnan 60 dollariksi tynnyriltä, mutta se ylsi sataan dollariin ja on ollut keskimäärin 80 dollarin tasolla. Ylijäämä on päätetty kohdentaa polttoaineiden hintojen ylläpitämiseen, jotta hintojen nousua on voitu hillitä. Strategia on toiminut, sillä kansantaloutta on kyetty tukemaan ja tulopohja on vahvistunut kaikesta huolimatta.

11. Valtion budjetti on kasvanut vuodesta 2018 vuodelle 2023 kaikkiaan 57 prosentilla. Osavaltioiden ja kuntien rahoitusta on lisätty 50 prosentilla. Valtion rahoitus ei kuulu puolueille vaan kansalle. Hallituksemme aikakaudella julkisten kehitys- ja infrastruktuurihankkeiden rahoitus on lisääntynyt 78 prosenttiyksiköllä eikä vastaavaa oltu koettu vuosikymmeniin.

12. Kuutta öljyjalostamoa on uudistettu vajaalla 40,2 miljardilla pesolla eli noin kahdella miljardilla eurolla. Deer Parkin jalostamo Teksasissa ostettiin Shelliltä 600 miljoonalla dollarilla, mutta kyseinen investointi saatiin maksettu pelkästään yhden vuoden tuloilla. Paraísoon, Tabascoon, rakennettiin uusi Olmeca-öljynjalostamo 11 miljardilla dollarilla. Sen ylösajo on meneillään ja pian se kykenee tuottamaan 340 000 tynnyriä päivässä. Tulaan ja Salina Cruziin rakentuu kaksi uutta koksauslaitosta, joihin investoidaan 160 miljardia pesoa eli melkein 8,1 miljardia euroa. 14 vuotta jatkunut taantuva öljyntuotanto on saatu pysäytettyä: raakaöljyn tuotanto on noussut 1,8 miljoonan tynnyrin päivätasolle ja kaasu noin 4,8 miljoonaan päivittäiseen kuutiojalkaan. Todennetut öljyvarannot ovat kasvaneet kuudella prosentilla. Ensi vuoden loppupuolella meistä tulee energiaomavaraisia, kun lakkaamme ostamasta polttoaineita ulkomailta.

13. Myös sähköteollisuus on pelastettu ja sen yksityistäminen on pysäytetty. Liittovaltion sähkökomissioon (Comisión Federal de Electricidad) sijoitetaan kuusivuotiskauden loppuun mennessä 9,3 miljardia dollaria ja sen asennettu kapasiteetti nousee noin 10 000 megawattiin. 38 käynnissä olevaa projektia modernisoivat energiantuotantoa ja tekevät siitä puhtaampaa. 16 vesivoimalan turbiinit uusitaan ja Sonoran osavaltion Puerto Peñascoon on rakenteilla Latinaisen Amerikan suurin aurinkovoimala. Sähkökomission työntekijöiden avulla asennetaan valokuitua ja pystytetään 3 800 antennia, jotta yllämme 10 979 yhteyspisteen tavoitteeseen ja takaamme ilmaisen internetyhteyden koko maan kouluissa, sairaaloissa ja julkisissa tiloissa.

14. El Rosariossa, Sinaloassa, sijaitsevasta Santa Marían padosta on valmistunut 70 prosenttia. Jätämme Sonoraan, Sinaloaan ja Nayaritiin tekoaltaita, kanavia ja veden infrastruktuuria kastelemista varten 100 000 hehtaaria. Investoimme 16,2 miljardia pesoa tai 815,2 miljoonaa euroa patohankkeisiin ja vesijohtojen rakentamiseen kahdeksassa osavaltiossa.

15. Yaqui-kansan oikeudenmukaisuussuunnitelma etenee: takaamme veden kotitalouksille ja maanviljelyyn, palautimme 30 000 hehtaaria maata tälle alkuperäiskansalle, myös kokonaisvaltaista kehitysohjelmaa sovelletaan näissä yhteisöissä.

16. 2018 maissin, pavun, riisin ja vehnän tuotanto oli 31,2 miljoonan tonnin tasolla ja viime vuonna se ylsi 32,3 miljoonaan tonniin, mikä on 3,5 prosenttia enemmän. Tänä vuonna tuotanto kasvaa selvästi takuuhintojen asettamisen ja 300 000 tonnin lannoitejakelun vuoksi. Ensi vuonna ilmaiset lannoitteet tulevat saavuttamaan kaksi miljoonaa pienviljelijää. Meillä on maailman suurin metsien uudelleen istuttamisohjelma, johon sijoitetaan 30 miljardia pesoa tai noin 1,5 miljardia euroa joka vuosi. Sembrando Vida työllistää 450 000 maanviljelijää. Kaksi miljoonaa pienviljelijää saa tuotantotukea. Tukea ohjataan myös 180 000 kalastajalle. Välikädet on poistettu ja kukin saa tukensa suoraan omalle tililleen, joten myös käteismaksujen riskeistä vapaudutaan. Pandemiasta huolimatta maataloussektori kasvoi viime vuonna kaksi prosenttia ja tämän vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana kasvua on kertynyt 3,2 prosenttia.

17. Felipe Ángelesin nimeä kantava uusi kansainvälinen lentokenttä avattiin 21.3. Ciudad de Méxicon lentokenttää parannetaan, Tuxtla Gutiérrezin ja Chetumalin lentokentät modernisoitiin, Tepicin ja Puerto Escondidon lentokenttiä ollaan laajentamassa. Tulumiin, Quintana Roon osavaltiossa, on rakentumassa kokonaan uusi kansainvälisen tason lentokenttä.

18. Neljässä vuodessa 40 516 kilometrin valtatieverkoston ylläpitoon on panostettu 71,5 miljardia pesoa, mikä vastaa 3,6 miljardia euroa. Uusia valta- ja ohitusteitä on valmistunut 522 kilometriä lähes kaikissa maan osavaltioissa. Ensi vuonna avataan yhdeksän uutta valtaväylää muun muassa Oaxacassa, Guerrerossa, Veracruzin ja Tamaulipaksen välillä sekä Hidalgossa. Uusia siltahankkeita on vireillä useita, joista tärkein on Cancúnin Nichuptén laguunin kahdeksan kilometrin pikatiehanke. Maaseudun tieyhteyksiä toteutetaan 13 osavaltiossa. 570 kunnan Oaxacassa on rakennettu paikallisten alkuperäiskansojen toimesta tähän mennessä 2 441 kilometriä käsityönä tehtäviä kauniita betonikiviteitä. Niiden rakentaminen on alkanut myös Guerrerossa ja Tlaxcalassa.

19. Viemme loppuun 1 554 kilometrin Maya-junahankkeen (Tren Maya). Ensi vuoden heinäkuussa alamme vastaanottaa 42 junaa, joissa on 219 vaunua ja jotka valmistetaan Ciudad Sahagúnissa, Hidalgossa. Kyseessä on maailman suurin rautatiehanke, pyydämme ylpeilyä anteeksi etukäteen. Toisella sijalla on 750 kilometrin hanke maassa, jota en mainitse tässä yhteydessä. Samaan aikaan panostamme mayojen arkeologisten aarteiden tutkimiseen ja ehostamiseen. Tavara- ja matkustusliikennettä varten avataan uudelleen yhteydet Coatzacoalcosista Palenquehen ja Ixtepecistä Ciudad Hidalgoon Guatemalan rajalla. Tehuantepecin kannaksen kiskoväylä (Corredor del Istmo de Tehuantepec) yhdistää toisiinsa Meksikon kapeimman kohdan uudistettavat satamat Salina Cruzin ja Coatzacoalcosin. Niiden välille luodaan 10 teollisuuskeskittymää 3 000 hehtaarin alueelle. Guadalajaran taajama-alueen juna valmistui ja samalla Jaliscon metropolialueella ollaan aloittamassa Tlajomulcon paikallisjunaa. Ensi vuonna avataan pääkaupungin ytimestä Buenavistasta 45 minuutissa uudelle Felipe Ángelesin lentokentälle kulkeva junayhteys. Ensi vuoden joulukuussa panoraamiset maisemat vuoriston läpi halkova Ciudad de Méxicon ja Tolucan välillä kulkeva kaupunkijuna aloittaa liikennöinnin. Presidenttikauden loppuun tultaessa jätämme jälkeemme toimivan matkustajajunien verkoston, koska Meksikon raideliikenteen pitkistä perinteistä huolimatta junaliikenne ajettiin alas. Tämä hallitus laittaa liikkeelle kaksi tuhatta kilometriä raideyhteyksiä.

20. Modernisoimme tullilaitoksen tiloja: 19 pohjoisen rajan tarkastuspistettä, kaksi etelärajalla ja 16 satamien tulliasemaa. Niihin investoidaan 80 miljardia pesoa, mikä on nelisen miljardia euroa. Siitä lähtien kun puolustusministeriö ja merijalkaväki huolehtivat tulleista ja satamista, tullilaitoksen tulot ovat kasvaneet kymmenellä prosentilla. Tulleissa kerätään valtion kirstuihin jo yli biljoona vuodessa, mikä on noin 50,4 miljardia euroa. Enää raha ei vuoda vieraisiin käsiin eivätkä poliitikkojen kaverit hoitele tullilaitoksia. Myös salakuljetukseen ja huume- sekä asekauppaan puututaan niiden vaatimalla vakavuudella.

21. Kaupunkien parantamishankkeisiin on sijoitettu 38 miljardia pesoa tai 1,9 miljardia euroa 135 kunnassa, joissa on rakennettu 151 urheilutilaa, 293 puistoa, rantakatua tai taide- ja kulttuuritilaa, 44 kauppahallia, 162 koulua, 22 terveyskeskusta, 216 katua ja juomavesiverkoston osaa. 6 721 julkista rakennusta ja 1 953 historiallista kirkkoa tai kulttuurikiinteistöä on rakennettu uudelleen vuoden 2017 maanjäristysten tuhon jälkeen. Vielä kesken olevat hankkeet viedään loppuun. Fovisssten ja Infonavitin asuntolainoja on myönnetty kahdelle miljoonalle työntekijälle. Asuntorakentamisen valtiollisia avustuksia on annettu 317 000 vähävaraiselle kotitaloudelle.

22. Uusia luonnonsuojelualueita on luotu kolme, joiden pinta-ala yltää 127 409 hehtaariin. Yhteisömaita on pyhitetty kasviston ja eläimistön suojelemiseksi vapaaehtoisesti toiset 139 749 hehtaaria. Texcocon järven ekologisen puiston muokkaus jatkuu. Tulette pitämään myös Tulumiin nousevasta Jaguaaripuistosta ja suuren Chapultepecin kaupunkimetsän laajennus- ja parannusprojektista.

23. Kaikki avustukset maksetaan tuensaajille ilman välikäsiä, järjestöjä tai niihin pesiytynyttä korruptiota. Olemme saaneet valmiiksi 1 779 valtiollisen Hyvinvointipankin (Banco del Bienestar) konttoria. Ensi vuoden puolivälissä tulee toimimaan 2 744 pankkikonttoria, mikä tekee Hyvinvointipankista maan suurimman pankkiverkoston, joka yltää myös syrjäseuduille ja jakaa kansalle 600 miljardia pesoa tai 30,2 miljardia euroa, jotka kohdistetaan 25 miljoonalle edunsaajalle.

24. Olen täysin vakuuttunut siitä, että rauha on seurausta oikeudenmukaisuudesta, mikä tarkoittaa nuorista, haavoittuvaisimmista ja syrjäytyneistä huolehtimista. Tämä strategia vähentää väkivaltaa. Sitä täydentävät turvallisuusviranomaisten yhteistyö, sinnikkyys ja ammattimaisuus sekä se, ettei korruptiota eikä rankaisemattomuutta sallita. Kaikki tämä tuo tuloksia: liittovaltiotason rikokset ovat vähentyneet 27,3 prosentilla hallituskauden alusta lähtien, autovarkaudet 40,1 ja kidnappaukset 68,1 sekä murhat kymmenisen prosenttia. Maanantaista perjantaihin teemme jotakin, mitä ei koskaan tehty. Kokoonnumme aamukuudelta koko turvallisuuskabinetin voimin. Käymme läpi raportit ja teemme päätöksiä. Samaa käytäntöä noudatetaan kuvernöörien toimesta osavaltiotasolla. Turvallisuuskysymyksiä ei voida vain delegoida jollekin virkamiehelle, sillä vallanpitäjien täytyy olla siitä arkisessa vastuussa suoraan kansalaisille.

25. Siviilisuojelussa on onnistuttu niin tulvien, tulipalojen, maanjäristysten kuin muidenkin katastrofien suhteen. Tässä työssä puolustusministeriön ja merijalkaväen avustussuunnitelmat kuten DN-III ja Plan Marina ovat olleet suureksi avuksi. Armeija on aina ensin paikalla. Kansalliskaarti (Guardía Nacional) on perustettu ja lähes 500 kasarmista on rakennettu 247. 123 000 kaartin jäsentä on rekrytoitu ja koulutettu. 19 liittovaltion osassa on jo enemmän kansalliskaartin joukkoja kuin osavaltiotason poliiseja. Ilmaisen kiitollisuuteni kongressin lainsäätäjille ja paikallisille kongresseille kansalliskaartia koskevan perustuslain muutoksen hyväksymisestä, joka yhdistää sen osaksi puolustusministeriötä sen vakiintumisen ja ammattimaistumisen takaamiseksi. Konservatiivisen ajattelun todellinen ydin on tekopyhyys, joten teen selväksi, ettei hallituksessamme ole Genaro García Lunan kaltaisia virkamiehiä, ihmisoikeusloukkauksia, kidutusta ja joukkomurhia ei sallita, poliitikot eivät liittoudu rikollisten kanssa tai tue mitään kartelleja. Laki on kaikille sama. Yksi osoitus tästä on Ayotzinapan opettajaopiskelijoiden murhaamiseen ja sen peittelyyn osallistuneiden rikostutkinta ja rankaiseminen. Olemme luvanneet selvittää nämä tapahtumat ja olemme edistyneet.

26. Taputtakaamme siirtolaisille, sillä hyvinvointiohjelmien ja palkkojen parantamisen ohella Yhdysvalloista tulevat noin 40 miljoonan meksikolaisen perheilleen tekemät rahalähetykset ovat kasvaneet. Toiseksi suurin latinoyhteisö Yhdysvalloissa ovat viisi miljoonaa puertoricolaista ja kolmantena ryhmänä tulevat siellä asuvat neljä miljoonaa kuubalaisveljeämme. Emme tule haastamaan riitaa yhdenkään hallituksen kanssa, mutta pyydämme kunnioitusta ja puolustamme tarpeen vaatiessa siirtolaistemme oikeuksia. Arvioimme maanmiestemme rahalähetyksien yltävän tänä vuonna 60 miljardiin dollariin, joka kohdistuu 10 miljoonalle perheelle. Tämä on lisäapu yhteiskuntarauhan takaamiseksi, jotta kukaan ei näe nälkää ja toivon lyhty voi palaa.

27. Meksiko on yksi houkuttelevimmista maista sijoituksille ja liiketoimille. Saimme uudistettua vapaakauppasopimuksen Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa. Hallituksemme aikana ulkomaiset investoinnit ovat saavuttaneet historiallisen tason. Tämän vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana ne ylsivät reiluun 32,1 miljardiin dollariin, mikä tarkoittaa 29 prosentin kasvua edellisen vuoden samaan ajanjaksoon verrattuna. Olemme Yhdysvaltojen tärkein kauppakumppani koko maailmassa. Teemme yhteistyötä, kunnioitamme toistemme itsemääräämisoikeutta ja vaalimme hyviä naapurisuhteita.

28. Meidän Amerikkamme kansojen ja maiden välinen suhde on veljeyttä, yhä alati vahvistuvaa sellaista nyt, kun monissa maissa toimii tai on voittanut laillisesti ja oikeutetusti johtajia, jotka jakavat tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja itsenäisyyden ihanteemme. Lähetän terveiset Zócalon torilta Luiz Inácio Lula da Silvalle. Kunnioitamme kaikkia maailman kansoja ja hallituksia. Toteutamme ulkopolitiikassamme puuttumattomuusperiaatetta, itsemääräämisoikeutta, kehitysyhteistyötä, erimielisyyksien rauhanomaista ratkomista ja yhteisen solidaarisuuden ihannetta.

29. Olemme suojelleet ympäristöä, pitäneet huolta vedestä. Emme ole antaneet yhtäkään lupaa kaivostoimintaan emmekä salli fracking-menettelyä tai geenimanipuloitua maissia.

30. Muutimme perustuslakia kuten lupasimme ja äänestimme ensimmäistä kertaa siitä, saako presidentti jatkaa vallassa virkakautensa loppuun asti. Presidentin virkasuoja poistettiin ja nykyisellään hänet voidaan tuomita mistä tahansa rikoksesta kuten muutkin kansalaiset.

31. 2022 juhlimme 500 vuotta Tenochtitlanin taistelusta ja 200 vuotta itsenäisyytemme saavuttamisesta erinäisillä kulttuurihistoriallisilla tapahtumilla, jottemme unohtaisi menneisyyttämme valloitettuna alkuperäiskansana ja nykyisyyttämme vapaana kansakuntana. Historiallinen muisti muodostaa osan politiikkamme tekemisestä. 2019 omistettiin Emiliano Zapatalle, 2020 Leona Vicariolle, 2021 sulkakäärme Quetzalcóatlille kuten se sanotaan náhuatliksi tai Kukulkánille, kuten sitä kutsutaan mayaksi. Tänä vuonna olemme juhlineet Ricardo Flores Magónia ja ensi vuonna muistamme Francisco Villaa.

32. Ilmaisen kiitollisuutta kumppanilleni, vaimolleni Beatriz Gutiérrez Müllerille hänen avustaan lukemisen sekä muiden koulutus-, taide- ja kulttuuriprojektien edistämisessä. Hän ei hyväksynyt minkäänlaista presidentin puolison virallista asemaa eikä hän tule ottamaan osaan mihinkään vaaleihin. Yleisen edun, kansan ja meidän muutosprosessimme on oltava kaiken muun yläpuolella.

33. Edullisen kulttuurin rahaston (Fondo de Cultura Económica) avulla on painettu yli kaksi miljoonaa ikimuistoista teoista, joita on jaettu ilmaiseksi tai myyty vaatimattomaan hintaan. Emme ole lakanneet tukemasta terveyttä edistävää harrasteurheilua emmekä ammattiurheilua. Olemme jakaneet vuosittain apurahoja kansainvälisille kilpaurheilijoille ja tulemme tekemään niin jatkossakin.

34. Neljässä vuodessa olen käynyt kaikilla alueilla ja kaikissa osavaltioissa. Koskaan Meksikon historiassa ei ole toteutettu arkista ja vastavuoroista vuoropuhelua tiedotusvälineiden edustajien ja kansan kanssa, kuten aamupäivän tiedotustilaisuuksissa (mañaneras) tapahtuu.

35. Tieteen ja teknologian neuvosto (Conacyt) oli kansallisten ja ulkomaisten suuryritysten eduksi tehdyn tutkimuksen käsikassana. Nyt Conacyt keskittää resurssinsa apurahoihin ja sellaiseen tutkimukseen, joka palvelee todellisia kansallisia tarpeita.

36. Kerrataan vielä. Oligarkia ei enää hallitse Meksikossa. Demokraattisen hallituksen prioriteetti ovat köyhät. Korruptiota ei suvaita eikä kukaan nauti rankaisemattomuudesta. Veronmaksun etuoikeudet loppuivat. Politiikka ei ole yhden miehen show, muutokset viedään läpi kansan kanssa ja hyvällä ryhmätyöllä. Politiikka kuuluu kaikille. Hallituksen luksuseduille on pantu päätepiste ja julkiset toimijat ovat aikaansaapia, vastuullisia ja nuhteettomia sekä heidän tulotasonsa on kohtuullinen, sopivalla keskitasolla, kuten presidentti Juárez suositteli. Meksiko on saamassa takaisin arvostusta muiden maiden keskuudessa. Hallitus on lakannut olemasta suurin ihmisoikeuksien sortaja. Palkkojen nostaminen, liikevoittojen jakaminen yritysten työntekijöille ja hyvinvointiohjelmat ovat muuntautuneet toimiviksi välineiksi tulonjaon tasaamiseksi. Valtion yleiset eläkkeet, vammaisavustukset ja vähävaraisimpien perheiden apurahat on kirjattu perustuslakiin. Koulutuksesta ja terveydestä on tulossa kansalaisoikeuksia, koska ne eivät ole etuoikeuksia. Olen ylpeä ja meidän kaikkien on syytä tuntea ylpeyttä siitä, että olemme voittamassa taistelua rasismia, luokkasortoa ja kaikenlaisia syrjinnän muotoja vastaan. Olemme vähentäneet rikollisuutta. Mielenilmauksia on ollut vähän, lakot ovat olleet harvassa eikä hallinto ole minkäänlaisessa kriisissä. Ilmaisunvapaus ja oikeus olla eri mieltä taataan kuten ei koskaan ennen. Meksiko on vapauksien pyhäkkö, joitakin päiviä sitten äärioikeiston kansainvälisesti kuuluisimmat henkilöt saivat kokoontua täysin esteettömästi. Hallitus ei osallistu vaalivilppeihin. Valtakunnansyyttäjän virasto, lainsäätäjät ja oikeuslaitos voivat toimia täysin itsenäisesti. Uskonnonvapaus taataan ja valtio on vapaa kirkollisesta vaikutusvallasta. Näytämme toteen sen, miten Meksikon suurin rikkaus piilee sen kansan rehellisyydessä.

37. Politiikka on ajattelua ja toimintaa. Vaikka tärkeintä ovat teot, myös hallitusmallin määrittelyillä on oma arvonsa. Kutsuisin sitä “meksikolaiseksi humanismiksi”. Minkään inhimillisen ei tule olla meille vierasta, kuten roomalainen oppinut Publius Terentius Afer sanoi. Ravitsemme ajatteluamme yleismaailmallisilla ideoilla, mutta projektimme ytimenä sykkii vuosituhantinen kulttuurinen suuruutemme ja ainutlaatuisen hedelmällinen poliittinen historiamme. Mitkä ovat meksikolaisen humanismin poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia neljättä muutosaaltoa ruokkivia periaatteita? Kuten itsenäisyyden isä Miguel Hidalgo y Costilla sanoi “kansa, joka tahtoo olla vapaa, on oleva sitä”. Demokratian maaperällä seuraamme Francisco I. Maderon ja San Luis Potosín suunnitelman 20.11.1910 ilmaisuja, jotka tuomitsivat vallan väärinkäytökset, joista hyötyi hyvin pieni osa kansasta. Edistyminen ilman oikeudenmukaisuutta on taaksepäin kulkemista. Pelkkä talouskasvu ei riitä, jos oikeus ei toteudu. Uusi talouspolitiikkamme on hylännyt teknokraattiset pakkomielteet mitata kaikkea kasvun mittareilla, vaikka ne eivät heijastelisikaan lainkaan sosiaalisia todellisuuksia. Olennaista ei ole määrä vaan laatu, siis tulon ja rikkauden yhdenvertainen jakaminen. Valtion viimekätinen päämäärä on luoda olosuhteet ihmisten onnelliselle kurjuuksista ja peloista vapaalle elämälle. Talouskasvun tuolla puolen korruptio ja etuoikeudet on kitkettävä, jotta kaikki kerätty ja säästetty vauraus voidaan antaa kansan enemmistölle ja etenkin sen köyhimmille sekä syrjityimmille jäsenille.

38. Sosiaalipolitiikassa hallitus kuuntelee kaikkia, mutta panee etusijalle kaikkein vaatimattomimmissa oloissa elävät. Olemme sanoneet aina, ja se oli Ciudad de Méxicon kaupunginjohtajan vaalien mottoni vuonna 2000, että “kaikkien hyväksi, ensin köyhät”. Tämän lauseen olisi syytä olla politiikan keskiössä, koska se merkitsee humanismia ja toisenlaista tapaa ymmärtää valta, jonka harjoittaminen on puhdasta vain silloin, kun se alistetaan toisten ihmisten palvelemiselle.

39. Köyhimpien huomioiminen tuo mukanaan monien tuen silloin, kun sorto pyritään hautaamaan ja yhteiskunnasta halutaan tehdä tasavertaisempi ja veljellisempi. Ketkä määrittelevät todellisuudessa demokraattisen hallituksen? Kansa. Ricardo Flores Magón jätti meille monia opetuksia. Yksi niistä on usein toistamani lause: “Vain kansa voi pelastaa kansan”. Toinen oaxacalainen, suurin presidentti koko Meksikon historiassa, Benito Juárez, zapoteekki-intiaani sanoi: ”Kaikki luonnistuu kansan myötämielisyydellä, mutta ilman sitä ei ole mitään”. Ketkä tukevat neljättä julkisen elämän muutosta? Kansa. Siksi emme tule koskaan pettämään kansaa.

40. Tämä keskeinen opetus etenkin nuorten on muistettava: mitään ei voida saavuttaa ilman kansan rakastamista. Neuvo nuorille onkin, että jos he haluavat omistautua politiikan jalolle ammatille, heidän ei tule milloinkaan unohtaa syvää rakkautta kansaa kohtaan. Presidentti Lázaro Cárdenas sanoi 1937, että “monien julkisten palvelijoiden todellisen moraalin saattoi saada selville siitä vastenmielisyydestä, minkä köyhien ihmisten avunpyyntö heissä herätti. Siksi ajattelenkin yhä enemmän meidän oman kansamme loputonta tragediaa”, hän sanoi. Todellinen politiikka on syvästi inhimillistä ja sitä harjoitetaan toisten hyväksi. Tietoisuuksien vallankumous jatkukoon. Tehkäämme meksikolaisesta humanismista totisinta totta. Eläköön Meksiko!

Tietoinen kansa on herännyt uusliberalismin painajaisesta

Siinä missä López Obrador onnistui tiivistämään ison liudan hallituksensa saavutuksia, kirjailijana ja toimittajana ansioitunut Fabrizio Mejía Madrid taas onnistui kertomaan sen, mistä yhdessä maailmanhistorian suurimmista mielenilmauksista todella oli kyse. Esitän seuraavaksi käännöksen hänen kolumnistaan “La Marcha”.

Jo päiviä ennen tätä mielenilmausta media kutsui meitä “paikalle kyyditetyiksi”. Akatemian elitistit syyttivät meitä osallistumisesta uskonnolliseen “kulkueeseen” sekä natsismin tai PRI:n oletetun uudelleen perustamisen vuoksi ja presidentin parvekkeen ympärille kokoontumisen vuoksi. Mutta kukaan ei ole tullut katsomaan, mitä obradorismi on, kun se kohtaa toisensa kadulla. Sunnuntaina saavuin itsenäisyyden enkelin monumentille kello 7:15 ja pystyin vahvistamaan sen, mitä olen nähnyt vuoden 2005 virasta syrjäyttämisen vastaisesta marssista lähtien: Andrés Manuel López Obrador ei ole yksi henkilö, vaan hän on sitä, mitä hänen seuraajansa ovat. Häntä ei ihailla, vaan sitä, minkä hän luo meidän häneen uskovien keskuudessa: se on tietty tapa suhtautua tähän maahan ja sen historiaan, puhetapa, joka on täynnä tuota todellisuutta, ja innostusta osallistua julkiseen elämään. Eräs mies kantaa kylttiä, joka alleviivaa koko tämän mielenosoituksen tunnelman: “Väkijoukko ei vihaa. Vähemmistöt vihaavat, koska oikeuksien valloittaminen tuo mukanaan iloa, kun taas etuoikeuksien menettäminen aiheuttaa kaunaa.”

Obradorismin ymmärtämiseksi on välttämätöntä ymmärtää sen kaksi perusominaisuutta. Yksi on se, mistä maan pääasiallinen vaalien enemmistö koostuu. Toinen on se, kuinka tuo enemmistö loi oman johtajansa AMLO:n. Kun puhumme obradorismista, puhumme kaikista niistä meksikolaisista, jotka ymmärsivät jossain vaiheessa vuonna 2006, ettei uusliberalismista koskaan olisi oleva hyötyä heille. Uusliberalistinen malli ehdotti, että “oleminen” ja “omistaminen” olivat sama asia ja että ihmisarvo määrittyy heidän ansaitsemansa rahan, ostamiensa tavaroiden ja tuotemerkkien sekä seinilleen laittamiensa akateemisten nimikkeiden arvon mukaan. Se oli talous, joka antoi identiteetin. Miljoonat ihmiset ajettiin epävarmuuteen ja heille annettiin kertakäyttöisyyden rooli. Heillä ei ollut omaisuutta, he eivät kuluttaneet tarpeeksi, he eivät tienneet, mitä tarvitaan. He olivat ei-olentojen ei-paikassa, sosiaalisesti kuolleita; eli ihmisiä, jotka työskentelivät ja loivat loputtomasti, mutta jotka eivät saaneet tunnustusta muilta. Samaan aikaan tätä enemmistöä loukattiin päivittäin kertomalla, että he olivat köyhiä, koska he olivat laiskoja, että he olivat köyhiä, koska he eivät yrittäneet tarpeeksi, että he olivat köyhiä, koska he eivät opiskelleet englantiaan ja tietokoneen käyttöään. Saamaan aikaan heille näytettiin televisiossa, kuinka yksi prosentti väestöstä eli yksityisten jahtien, lentokoneiden ja saarten ylellisyydessä ja yltäkylläisyydessä. Tilapäiset työpaikat, huonosti palkatut ja epävarmat, ja velkaantunut luottokorttien kulutus yhdistettynä sosiaaliturvan leikkauksiin, koulutuksen ja terveydenhuollon yksityistämiseen loukkasivat valtavaa enemmistöä, joka jäi ilman minkäänlaista identiteettiä, ylpeyttä tai kuulumisen tunnetta suhteessa ainoaan säilyneeseen suvereniteettiin eli markkinoihin. Mutta tilanne paheni, kun Vicente Fox ja PRIAN toteuttivat vuoden 2006 vaalipetoksen liittovaltion vaali-instituutti IFE:tä hyväksikäyttäen. Sitten valtio päästi valloilleen sotilaallisen hyökkäyksen ilman sääntöjä tai lakeja, jossa “sivullisten vahinkojen” nimeä käytettiin uusliberalismin syrjäytyneistä, silloin jos heitä ei suoraan kutsuttu rikollisiksi. Köyhyyteen ja sairauksiin lisättiin myös fyysisten vahinkojen ja kuoleman taakka. Obradorismin suuri päätös oli ymmärtää, että vaikka taloudessa heidän ei annettu olla olemassa, se oli politiikassa, jossa he saattoivat vaatia omaa, ei määritettyä, paikkaansa, mikä puolestaan oli eräänlainen juurtumisen muoto, he saattoivat tuntea kuuluvansa tähän maahan. Tätä tarkoitamme, kun kutsumme uutta osallistavaa demokratiaa “köyhimpien kansankerroksien” vallaksi. Kyse ei ole siitä, että joku olisi päästänyt heidät sisään, vaan pikemminkin siitä, miten he ryntäsivät pakolla sisään äänestämällä, mutta myös mielenilmauksilla julkiseen elämään, joka yksityistettiin, kuten kaikki muukin. Tämä rikkomus johti paikkaan, jonne heidän ei annettu päästä, meni alueelle, jota eliitti ei tuntenut: politiikan tekemiseen, yhteiskunnassamme elävien konfliktien pöydälle laittamiseen. Nuo miljoonat nykyään politisoidut “kertakäyttötuotteet” ovat obradorismin ydin.

Toinen asiakohta on se, kuinka loimme tämän johtajan nimeltä AMLO. Opposition edustajat kutsuvat häntä ”Lópeziksi”, koska he uskovat yleisen sukunimen loukkaavan häntä. Todellisuudessa se tekee hänestä suuremman, koska juuri tuo  “yleinen” etu pannaan peliin. Hänen luojansa kutsuvat häntä ”Obradoriksi”, siksi,  joka tekee asioita, joka toimii. Mutta presidenttikaudella hän on ollut “puuvillainen pieni pää” viekkautensa ja valkoisten hiustensa vuoksi. Se on rakkaudellinen lempinimi. Tämä johtaja vieraili kaikissa maan kunnissa jopa kolme kertaa ja sai sisällytettyä kaikki vaatimukset yhteiseen runkoon: “korruption vastaiseen taisteluun”. Siten obradorismi ei rakennu karismaattisen johtajan ympärille, vaan pikemminkin etiikkaa politisoivaan vaatimukseen. Tämä on tärkeää huomioida sekoittaaksemme meidät uskontoon, kuten monet tutkijat ja mielipiteiden väsääjät ovat kenties ilkeyttään tehneet. Etiikan politisointi tarkoittaa hyvän tai pahan tekemisen välisen arvottamisen poistamista puhtaasti yksityiseltä elämänalueelta ja sen tekemistä julkiseksi asiaksi. “Julkisen elämän puhdistaminen” on ollut obradorismin motto, mutta se menee pidemmälle kuin se, että poliitikkojen, liikemiesten ja tiedotusvälineiden keskuudessa ei olisi korruptiota. Se on ajatus sellaisen hallintomallin rakentamisesta, jolla olisi demokraattinen  ja myös moraalinen oikeutus. Tätä on López Obrador miljoonien “kertakäyttöihmisten” luomana johtajana.

Tuotuamme esiin nämä kaksi obradorismin peruspiirrettä, palataan La Marchaan, tähän mielenilmaukseen. Meillä on siinä miljoonan kahdensadan tuhannen vakuuttuneen ihmisen keskittyminen pääkaupunkiin. Suurin osa ei ole kirjaimien, univormujen tai lippujen alle järjestyneitä joukkoja. Presidentin puolue Morena ei ole marssimassa. He ovat, kuten vuoden 2005 tekaistusta virkasyytteestä lähtien, kansalaisia, jotka osallistuvat omilla käsintehdyillä kylteillään, joilla on oma käsitys siitä arvokkuudesta, jonka poliittinen osallistuminen heille antaa. Sitä väkivaltaa vastaan, joka nimittää meitä ulkopuolelta käsin ja oletetun älyllisen tai taloudellisen paremmuuden turvin, obradoristit käyttävät resursseja, joita he hallitsevat: omaksuvat omikseen heihin kohdistetut loukkaukset. He saapuvat tälle marssille merkitsemään uudelleen kaksi substantiivia, jotka politiikkaa liiketoimintana harjoittava PRIAN-oppositio on antanut heille: “vääräsääret” ja “kyyditetyt”. Ensimmäinen käsite liittyy ihonväriin ja kovaan työhön, alasti, paljain jaloin.

Toinen, “kyyditetyt”, kertoo sen, mitä media heistä ajattelee: että he ovat elottomia ruumiita, joita voidaan pakottaa, liikuttaa ja hylätä jälleen kerran. Vastustajat eivät ymmärrä, että kutsumalla heitä “kyyditetyiksi” he tulevat korostaneeksi sitä ehtoa, jonka uusliberalistinen hallinto itse oli heille asettanut: olla pelkkiä alamaisia, ilman vakaumuksia, esineitä, jotka ostetaan, kuljetetaan ja heitetään pois. Tässä kohtaa obradorismi saavuttaa vaikutuksensa loukkausten kumoamiskoneena: “Tulen paikalle toivon kyyditsemänä”, sanoo eräs Juchitánista, Oaxacasta kotoisin oleva nainen. “Me olemme vääräsäärisiä”, lukee Tepetitánin, Tabascon, pahvissa. “Minut kyyditsi paikalle lentokenttä, öljynjalostamo, valtameret yhdistävä kannaksen väylä, juna”. Se on luovaa nautintoa, jonka olen nähnyt niin monta kertaa obradorismissa, puutangoista tehdystä Quijoten hevosesta lähtien, aina niihin paitoihin asti, joissa on kaksi rikkinäistä jalanjälkeä 4T:n tukemiseksi, joka täällä muuttuu muotoon “olen neljä vääntynyttä jalkaa”. Ottaessaan omakseen vastaanottamansa loukkauksen obradoristit vahvistavat olevansa subjekteja, eivät objekteja. Tumma, vatsakas mies kantaa pilapiirtäjä José Hernándezin luomaa “Amliton” piirroshahmon lippua, odottaa kärsivällisesti, että Meme Yamel haastattelisi häntä YouTube-kanavaansa varten. Hän odottaa ja odottaa ja voisi olettaa, että hänellä on jotakin valitettavaa, mutta kun mikrofoni vihdoin laitetaan hänen eteensä, hän sanoo vain: “Tulin paikalle oman vakaumukseni vuoksi. Kukaan ei kyydittänyt minua.” Hän odotti kaksikymmentä minuuttia sanoakseen vain kaksi lausetta. Se tekee siitä tärkeää, mutta myös hänestä arvokkaan.

Presidentti ei käytä PRI:n edeltäjiensä tavoin presidentin parvekkeen puhetta edukseen. Ei edes massiivista Zócalon torin keskittymää. Se, mitä hän tekee, on jotain muuta: hän kävelee viisi tuntia seuraajiensa keskuudessa, uppoutuu kokonaan heidän väliinsä. Vaikealla taipaleella hän kuuntelee, ei puhu. Siinä on radikaali ero. He, jotka sanovat, että se on osoitus hänen egostaan, hänen narsismistaan tai että se on suuri keskittymä Cárdenasin öljyn kansallistamisen tapaan tai kuin José López Portillon kokoontumiset pankkien vuoksi. Hän ei nouse ylhäälle Kansallispalatsin parvekkeelle pitämään puhettaan, vaan laskeutuu kuuntelemaan hänen johtajuutensa luoneita ihmisiä. Uusliberalismin hylkäämisen talouteen obradorismi vastaa kiinnittämällä huomionsa ahkeraan ja suojaa tarjoavaan kuuntelemiseen. Obradorismin ajatusta kansan tottelemisesta, sen käskyjen noudattamisesta ei voida ymmärtää millään muulla tavalla. Kuunteleminen on arvon antamista toiselle, joka on kansa, sen sanoille ja merkityksille, sille toiselle, joka ylittää kaikki tarpeet, minkä tahansa poliittisen taktiikan tai hallituksen suunnitelman. Toista on kuunneltava sen jälkeen, kun hänet on jätetty ulkopuolelle, pyyhitty pois, riistetty, ryöstetty, loukattu ja vahingoitettu. Tämän marssin annin kiteyttää freelance-toimittaja Luis Antonio Rojasin ottama valokuva: Andrés Manuel ihmisten ympäröimänä, inhimillisen pyörteen keskellä, ylöspäin katsoen.

Minulle La Marchan symbolinen ydinkokemus oli olla Jaliscosta ja Sinaloasta tulleiden ihmisten ympäröimänä. Välillämme on tasavaltainen juuritason yhteys, eli jaamme muutoksen, innostuksen siitä, traagisen toivon varmuuden. Todellakin, kuten keskustelin heidän kanssaan noina tunteina, jolloin seisoimme puolen metrin päässä itsenäisyyspylvään portaista, López Obrador saapui Felipe Calderónin hallituksen kanssa yhteistyössä toimineen huumekartellin johtaman sisäisen sodan jälkeen. Vuoden 2006 vaalipetos syöksi meidät, jo uusliberalismin valmiiksi tuhoamassa maassa, epävarmuuteen ja kuolemaan perustuvaan hallintomalliin. Mutta presidenttimme oli meitä varten pandemiassa ja nyt Ukrainan sodan seurauksissa. “Oli meidän vuoromme, kun tarvitsimme sitä eniten”, sanoo keskustelukumppanini, opettaja Guadalajarasta. Kun jotakin todellista rakennetaan, tiedämme, että se on aina ollut mahdollista. Tästä syystä voimme nimetä tämän neljänneksi muutokseksi nykyhetkestä käsin. He sanovat hyvästit, ihmiset alkavat liikkua kohti Zócaloa. Kello on vasta 9:35 aamulla ja aurinko paistaa jo. Presidentti López Obrador on aloittanut työnsä upottautuakseen väkijoukkoon. Hän tulisi pitämään puheensa vasta viiden tunnin kuluttua. Kuljen Paseo de la Reforman laidatkin täyttävän väkijoukon läpi. Saavun jollekin Juárezin kaupunginosan kaduista. Siellä eräs iäkäs pariskunta syö aamiaista ravintolassa. He ovat ainoat ruokailijat. Me muut olemme jalankulkijoita. Nähdessään joitakin wixarika-alkuperäiskansojen jäseniä, jotka ovat pukeutuneet peyoten inspiroimiin kuvioihinsa, etuoikeutetun valkoisen parin nainen pyytää heitä ottamaan kuvan kanssaan. Alkuperäiskansat kieltäytyvät. He kääntyvät ympäri ja yllän kuulemaan: “He luulevat meidän olevan käsitöitä”, sanoo yksi ja muut nauravat.

Andrés Manuelin puhe yleisönsä edessä sisältää avaimen, joka tekee koko kansanliikkeestä ymmärrettävän. Hän käyttää termiä “meksikolainen humanismi” kuvaamaan hallintotapansa perintöä. Se resonoi obradorismin jousien kanssa, ei vain siksi, että se teki kertakäyttöisistä esineistä jälleen toimijoita, vaan koska se haastaa myös uusliberalismin oletetun onnen odotuksen. Alhaalta katsottuna uusliberalismi pakotti riiston omaksumisen lisäksi myös huipulla olevat täyttämään liikakulutuksen odotukset. Tässä puutteen taloudessa koetaan kaksinkertainen menetys: yksi syrjäytyneiden ja ryöstettyjen köyhien, mutta myös toinen rikkaiden, joiden on yritettävä täyttää emotionaalisia menetyksiään, eksistentiaalisia haavoittuvuuksiaan esineillä ja tuotemerkeillä. Humanismi palauttaa politiikkaan sen vanhat tehtävät: demokratia palaa myös luonteeltaan taloudelliseksi ja moraaliseksi, eikä typisty vain vallan pelisäännöiksi. Taloutta ei ole erillään muista tuhansiin vaikuttavista toiminnoista. Politiikkaa on yhä edelleen olemassa, vaikka meille haluttiin kertoa, että se oli puhdasta teknokratiaa, niin sanottua “hallintotiedettä”, eli tekniikkaa eikä moraalista sitoutumista enemmistön onnellisuuteen. Valta itsessään olisi vain seurausta siitä, mitä renessanssin ihmiset kutsuivat julkisiksi hyveiksi, toisin sanoen ihanne siitä, miten politiikka ja poliitikot tekevät toimillaan oikeudenmukaisuutta.

Teksti ja käännöstyö: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Andrés Manuel López Obradorin virallinen sivusto, Sin Embargo, SPR Informa, Signis Alc, etc.

Advertisement

Bolívarin miekka johdatti vasemmiston valtaan Kolumbiassa

Uusi aikakausi Kolumbian historiassa alkoi Simón Bolívarin perintöä kunnioittamalla. Miekka symboloi kansan taistelua oikeudenmukaisuudesta.

Yksi Latinaisen Amerikan eniten kärsineistä maista, Kolumbia, on kokenut yhden alkaneen vuosisadan tärkeimmistä vallanvaihdoksista. 212 itsenäisyyden vuoden jälkeen Kolumbia nousee väkivallan, köyhyyden, heikon valtion ja autoritaarisuuden tuhkista ja aloittaa uuden aikakauden, jota kuvaavat todellinen kansanvalta, rauha, hyvinvointi ja vahva valtio. Vuosina 2022-2026 maata hallitsee ensimmäistä kertaa edistyksellinen vasemmisto. 62-vuotias tohtori Gustavo Francisco Petro Urrego vastaanotti presidentin vastuun Bogotán keskustassa kansan ja valtiovallan yhteisessä seremoniassa, joka olisi vielä vuosi sitten ollut täysin mahdotonta kuvitella, sillä valtio oli etääntynyt kauas kansasta ja protestit täyttivät kadut, ja väkivaltakoneisto kävi omien kansalaistensa kimppuun. Aiemmat vallanvaihdon juhlallisuudet toteutettiin nekin pelkästään poliitikkojen keskuudessa. Uuden aikakauden tuulet olivat läsnä mielialoissa, symboleissa, väreissä, eleissä ja sanoissa 7.8., jolloin perinteisesti valta vaihtuu Kolumbiassa. Tämä päivämäärä muistaa Kolumbian Simón Bolívarin johdolla saavuttamaa ratkaisevaa voittoa espanjalaisista siirtomaaisännistä Boyacán taistelussa 1819.

Kolumbian kansa ja kongressi kokoontuivat avoimeen istuntoon vapaustaistelija Simón Bolívarin aukiolla pääkaupunki Bogotássa. Paikalle oli saapunut yli 100 000 henkeä. Kun seremonia alkoi kolmen aikaan iltapäivällä, ensin laulettiin kansallishymni sinfoniaorkesterin johdolla. Oli tullut virkavalan vannomisen ja presidentin nauhan luovuttamisen vuoro, jonka suoritti 1990 murhatun M-19 sissiryhmittymän johtajan Carlos Pizarron tytär María José Pizarro. Videolta kuultiin armeijan kunnialaukaukset. Petro vastaanotti puolestaan varapresidentti Francia Márquez Minan virkavalan, joka päättyi sanoihin “kunnes ihmisarvosta tulee tapa”. Sitten Kolumbian haavoille tehtiin oikeutta näyttämällä valokuvaaja Mauricio Velez Upeguin koskettavien töiden koostevideo, Colombia más Allá de la Memoria. Sen jälkeen Roy Barrientos Montealegre, senaatin ja siten koko kongressin puheenjohtaja kuvasi omassa puheessaan maan suuria haasteita, sen eloon herätetty toivoa ja uutta vaihetta sen poliittisessa historiassa. Olen kirjoittanut aiemmin laajasti taustoistetun artikkelin Kolumbian poliittisesta historiasta, jossa valaistaan muun muassa väkivallan pitkää varjoa.

Istunto keskeytettiin, jotta presidentillinen vartiosto voisi tuoda Bolívarin miekan torille. Tämä oli Petron ensimmäinen määräys presidenttinä. Kun miekka oli saapunut, alkoi Petron puhe, samalla kun kansa huusi hänen nimeään. Lähes tunnin kestäneen puheensa jälkeen Petro perheineen käveli Bolívarin oikeudenmukaisuutta edustavan miekan perässä Casa de Nariñon palatsiin. Väistyvä presidentti Iván Duque vastaanotti Gustavo Petron hallintopalatsin portailla puoli kuuden aikoihin. 17:39 Kolumbian oikeisto jätti vallan, kun Duque saattueineen alkoi kävellä poispäin Plaza de Armasin aukiota pitkin. 17:42 vasemmisto astui vihdoin valtaan maassa, jossa sen ei koskaan pitänyt olla mahdollista. Kuitenkin tietoisen kansan liikehdintä muutti Etelä-Amerikan maan politiikan suunnan. 17:43 Petro aloitti talon uutena asukkaana kättelemällä Casa de Nariñon henkilökunnan.

Bolivian Luis “Lucho” Arce, Argentiinan Alberto Fernández ja Chilen Gabriel Boric Font todistivat läsnäolollaan Bogotán vallanvaihtoa. Meksikoa juhlavassa tilaisuudessa edustivat presidentin vaimo Beatriz Gutiérrez Müller ja ulkoministeri Marcelo Ebrard Casaubón. Ecuadorin presidentti Guillermo Lasso sai päivän parhaimmat buuaukset, vaikka myös Espanjan kuningas Felipe VI sai epäsuosion osoituksia. Costa Ricaa edusti presidentti Rodrigo Chaves Robles, Kuubasta paikalla oli ulkoministeri Bruno Rodríguez ja Hondurasista presidentti Xiomara Castro Sarmiento. Venezuelalla ei ollut edustusta Bogotássa, koska naapurimaiden välisten suhteiden välttämätön uudelleen rakentaminen on vasta alkanut. Paraguaysta paikalla oli valtiojohtaja Mario Abdo Benítez ja Dominikaanisesta tasavallasta presidentti Luis Abinader sekä Panamasta ylimmän toimeenpanovallan käyttäjä Laurentino Cortizo. Curaçaota edusti sen pääministeri Eugene Rhuggenaath. Perun, Uruguayn ja El Salvadorin sekä Iranin valtioiden tervehdyksen toivat varapresidentit Dina Boluarte, Beatriz Argimón, Félix Ulloa ja Eshaq Yahanguirí Kuhshahí. Lisäksi muun muassa Palestiina, Portugal, Serbia ja Brasilia lähettivät tilaisuuteen ulkoministerinsä. Yhdysvaltoja tilaisuudessa edusti puolestaan viiden hengen lähetystö. Myös muun muassa Algeria, Iso-Britannia, Irlanti, Japani sekä Etelä-Korea lähettivät Kolumbiaan poliittisia johtajiaan. Ainakin 22 maassa olevaa suurlähetystöä ottivat osaa vallanvaihtoon, mukaan lukien Suomi, Egypti, Australia, Saksa, Venäjä, Turkki, Indonesia ja Kiina. Myös 13 kansainvälistä organisaatiota YK:sta lähtien lähettivät paikalle edustajansa. Tunnelmaa rakensivat toisaalta myös noin tuhat juhlallisuuksiin oman osansa tuonutta taiteilijaa 70 vallanvaihtoon kytkeytyneen tapahtuman välityksellä.

Kuuden jälkeen alkoi ministerien valojen vannominen Bicentenario-salissa. Sisäministeriksi nousi kampanjan vaaliväittelyiden päällikkönä toiminut 57-vuotias asianajaja Alfonso Prada Gil, joka omaa sekä liberaalin että vihreän taustan. Vuodesta 2014 hän on edustanut Partido de la U:ta. Prada toimi presidentti Juan Manuel Santosin hallituksen pääsihteerinä 2017–2018. Hallituksen kokenein kortti, ulkoministeriksi nouseva Álvaro Leyva Durán alleviivaa pyrkimyksiä rauhaan, sillä M-19 ryhmää (Alianza Democrática M-19) perustuslain säätämisessä 1990–1991 edustanut diplomaatti, taloustieteilijä ja asianajaja on ehtinyt toimia ministerinä, kansanedustajana, senaattorina ja useissa muissakin viroissa. Hän oli yksi vuoden 1991 edistyksellisen perustuslain pääarkkitehdeistä. Keskustalaista konservatiivipuoluetta suurimman osan urastaan edustanut oman tien kulkija Leyva on ajanut aseriisuntaa ja rauhaa intohimoisesti 1980-luvulta lähtien. Neuvottelutaidoistaan tunnettu Leyva alkaa ensitöikseen keskustelemaan rauhasta aseellisten ryhmien kanssa sekä luomaan toimivat suhteet Venezuelaan. Sosiaalidemokraattinen José Antonio Ocampo Gaviria omaa läheiset suhteet Liberaalipuolueeseen. 69-vuotias sosiologi ja ekonomisti ottaa kontolleen valtiovarainministerin viran. Hän omaa aiempaa kokemusta samasta virasta ja maatalousministeriön johdostakin vuosilta 1996–1997 ja 1993–1994. Kansainvälisillä areenoilla hän on toiminut Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (Cepal) johdossa 1998–2003 ja YK:n talous- ja sosiaaliasioiden osaston apulaispääsihteerinä 2003–2007. Kyseessä on yksi Kolumbian arvostetuimmista taloustieteilijöistä, joka voitti 2008 alan tunnustuspalkinnon (Leontief Prize for Advancing the Frontiers of Economic Thought). Ocampon rooli hallituksessa on markkinoiden ja yritysmaailman rauhoittaminen sekä vastuullinen talouspolitiikka, joka mahdollistaa Petron rohkeiden uudistusten läpiviennin.

Vaikka hallituksen kolme keskeisintä ministeriä ovat miehiä, niin 17 hengen ministeriryhmästä yhdeksän on naisia. Vielä tosin 18. ministerin eli tiedeministerin nimitys on paljastamatta, mutta viran voidaan olettaa menevän miespoliitikolle, koska niin pestit jakautuvat tasan. [Päivitys: 14.8. tiede-, teknologia- ja innovaatioministeriksi nimitettiin poliittisesti sitoutumaton muun muassa biologiaan ja bioteknologiaan erikoistunut 38-vuotias tohtori Arturo Luis Luna Tapia.] Kun joukkoon lisätään vielä tasa-arvoministeriksi nouseva afroamerikkalainen varapresidentti Francia Márquez voidaan naisilla sanoa olevan enemmistö pesteistä numeroin 10–9. Tosin presidentin hallinto-osaston johtajaksi varsinaisen ministeriryhmän ulkopuolella nousee Óscar Lizcano Arango. Toisaalta Kolumbiaa YK:ssa tulee edustamaan arhuaco-kansaan lukeutuva kirjailija ja aktivisti Leonor Zalabata Torres. Niin sanottu suuri kansallinen sopimus (Gran Acuerdo Nacional) on luonut hallitukselle enemmistön lainsäätäjien parissa ja sen vaikutus näkyy myös laajassa puoluekirjossa. Neljä ministeriä on sitoutumattomia ja kolme kuuluu Liberaalipuolueen riveihin. Márquezin Soy Porque Somos -ryhmällä on kaksi ministerinsalkkua. Myös vasemmistolaisella Unión Patrióticalla ja keskustalaisella Konservatiivipuolueella on kaksi ministeriä. Yhden edustajan ryhmiä on viisi, joihin lukeutuu myös Kolumbian Kommunistinen puolue (Partido Comunista Colombiano) ja Petron Bogotán kaupunginjohtajaksi vienyt Colombia Humana. Kaiken kaikkiaan hallituksessa vaikuttaa kymmenen erilaista poliittista voimaa, jotka ovat sitoutuneet rauhaan, todelliseen muutokseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen sekä kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan.

Eduskunnan ala- ja ylähuoneessa Pacto Históricon yhteisrintamaa tukevat vihreät (Alianza Verde), liberaalit, Partido de la U sekä Konservatiivipuolue ja Centro Esperanza. Rauhansopimuksen erityisalueiden (Citrep) edustajista kaksi kolmasosaa tukee Petroa ja niin tukevat myös Comunes ja useat pienemmät ryhmät. Yhteensä hallituksen kannatus yltää senaatissa noin 80 edustajaan kaikkiaan 108 senaattorista. Kongressissa taas on 188 paikkaa, joiden haltijoista noin 140 suhtautuu myönteisesti hallitukseen. Yksin muutamien muiden ryhmien kanssa oppositioon jäävät autoritääristen presidenttien Álvaro Uribe Vélezin ja Iván Duque Márquezin väkivallan perintöä vaaliva ja lähellä äärioikeistoa liikkuva Centro Democrático sekä Uriben hallintoa aikoinaan tukenut Cambio Radical. Jotkut tahot ovat halunneet spekuloida ajatuksella, jonka mukaan laajat liitot heikentäisivät hallituksen toimintakykyä tai olisivat seurausta sen tekemistä kompromisseista. Todellisuudessa Petron visiot eivät rajoitu vain sen omaan vasemmistolaiseen muutosohjelmaan. Sen toinen puoli on alusta alkaen pyrkinyt rakentamaan sellaista käytännönläheistä vasemmistopolitiikkaa, joka herättää kansalaisten luottamuksen ja luo yhteisymmärrystä halki koko poliittisen kentän. Pragmaattiselle konsensuspolitiikalle on tilausta myös siksi, että Kolumbian kriittinen tilanne vaatii yhteisiä, syvällisiä pitkän aikavälin ratkaisuja. Petron strategisen vision onnistunut läpivienti ei tee hänestä huonompaa poliitikkoa, vaan näyttää toteen hänen valtiomiehen kykynsä ja mahdollistaa kymmenien radikaalien uudistusten toteuttamisen.

Rauhallisessa ja selkeässä, mutta painokkaassa puheessaan Petro kiitti perhettään ja korosti hallituksen työskentelevän nimenomaan kansan parhaaksi. Hän viittasi nyt alkavaan uuteen aikaan “toisena mahdollisuutena”, jolloin “mahdottomasta” tulee totta. Viittaukset rauhaan, epäonnistuneeseen huumepolitiikkaan ja tasa-arvon vaatimukseen ryhdittivät puhetta, jossa käytiin läpi niin ikään uudistusten tarpeellisuutta, jotta Kolumbiasta voidaan rakentaa aidosti tuottava, omavarainen tietoyhteiskunta toisenlaisella yhteiskunnallisella etiikalla, mihin uusliberalismi on maata vienyt. Omat mainintansa saivat myös sukupuolien välinen tasa-arvo ja ilmastokriisin kiireellinen hoito. Petro korosti lisäksi valtion läsnäolon tärkeyttä koko Kolumbiassa ja vetosi maanosan laajuiseen yhtenäisyyteen, joka johtaisi jaettuihin projekteihin. Tarkoitus on vahvistaa Kolumbian kansainvälistä asemaa. Puhe päättyi kymmeneen konkreettiseen lupaukseen ja arhuaco-kansaan kuuluvan lapsen sanoihin. Mikrofoni vaikeni 58 minuutin kohdalla ja kansa huusi “teimme sen” (sí se pudo). Historian 118. presidentti tai 42. presidentti vuodesta 1886 laskien oli astunut virkaansa ja kiteyttänyt aikeensa tehdä toisenlaista politiikkaa yhdessä hänet valtaan vieneiden kansalaisten kanssa. Myöhemmin kuuden jälkeen Petro puhui vastavihitylle kabinetilleen toiset 18 minuuttia korostaakseen hallituksensa tahtotilaa ja työtapaa sekä arvoja. Nuoret on huomioitava hallituksen virojen täyttämisessä, koska juuri heidän äänensä ratkaisivat vaalivoiton. Hallintotavasta on tehtävä vähemmän byrokraattista, sen on oltava jatkuvasti kosketuksissa katujen ääneen ja kansalaisten arkeen. Korruptiolle ei tule antaa tuumaakaan tilaa eikä aikaa ole hukattavaksi, korosti Petro. Työt alkavat toden teolla heti maanantaina 8.8., kun kongressi saa työstettäväkseen verouudistuksen, joka pyrkii vähentämään eriarvoisuutta kiristämällä rikkaiden verotusta. Kuten Petro toi esiin Bolívarin torilla, rikkain kymmenen prosenttia omistaa enemmän kuin 70 prosenttia kolumbialaisista. Verotusta on tarkoitus kiristää 1,7 prosentilla suhteessa bruttokansantuotteeseen, joka toisi 5,5 miljardin dollarin lisätulot 2023, mutta 2026 vuosittainen tulolisäys olisi jo 11 miljardin dollarin tasolla. Etenkin rikkaimpia 34 000 kansalaista halutaan verottaa nykyistä enemmän.

Simón Bolívarin miekka herättää vahvoja tunteita, sillä se merkitsee kaikkien Amerikan kansojen vapautta. Sen valta on vihdoin palautettu kansalle.

Bolívarin miekka saapui juhlavasti kansan pariin ja Petro aloitti puheensa viitaten tähän symboliin, jonka hänen oma sissiryhmänsä aikoinaan varasti 1974 ja myöhemmin palautti aseista luovuttuaan 1991:

– Saapuminen tänne, tämän miekan viereen, on minulle koko elämän, koko olemassaolon mittainen matka. Tämän miekan merkitys meille on suunnaton. Ja haluan, ettei sitä koskaan haudata, haluan, ettei sitä koskaan enää kätketä. Se pantakoon takaisin tuppeensa, kuten sen omistaja, vapauttajamme, sanoi, vasta kun oikeudenmukaisuus toteutuu tässä maassa. Se olkoon kansan oma. Sehän on kansan miekka.

– Tänään saa alkunsa mahdollisuuksien Kolumbia. Olemme täällä vastoin kaikkia ennusteita, vastoin sitä historiaa, joka sanoi, ettemme tule koskaan hallitsemaan, vastoin aina hallinneita, niitä vastaan, jotka eivät halunneet päästää irti vallasta. Mutta onnistuimme siinä. Teimme mahdottomasta mahdollista. Tekemällä työtä, kiertämällä ja kuuntelemalla, ideoiden, rakkauden, sydämen ja aivojen, vaivannäön avulla. Tästä päivästä lähtien alamme työskennellä tehdäksemme useammista mahdottomista asioista mahdollisia Kolumbiassa. Jos pystyimme, pystymme jatkossakin.

–  Rauha olkoon mahdollinen. Meidän on lopetettava lopullisesti kuusi vuosikymmentä kestänyt väkivalta ja aseelliset selkkaukset. Sanoisin, että kaksi vuosisataa jatkuvaa sotaa, ikuista sotaa, Kolumbian ainaista sotaa. Se on mahdollista.

Petro kritisoi myös perinteistä huumepolitiikkaa:

– On aika laatia uusi kansainvälinen sopimus, joka hyväksyisi sen, että huumeiden vastainen sota on epäonnistunut täysin, että sen saldo on miljoona murhattua latinalaisamerikkalaista, joista suurin osa on kolumbialaisia, viimeisen 40 vuoden aikana ja että 70 000 pohjoisamerikkalaista kuolee huumeiden yliannostukseen joka vuosi, joista yhtäkään ei valmisteta Latinalaisessa Amerikassa. Huumeiden vastainen sota vahvisti mafioita ja heikensi valtioita. Huumeiden vastainen sota on johtanut valtiot rikosten tielle – valtiomme on tehnyt rikoksia – ja haihduttanut demokratian horisontin.

– Aiommeko odottaa, että toinen miljoona latinalaisamerikkalaisia murhataan ja että vuotuiset yliannostuskuolemat Yhdysvalloissa nousevat 200 000:een? Odotammeko vielä miljoonan latinalaisamerikkalaisen joutuvan murhatuiksi seuraavan 40 vuoden aikana ja 2,8 miljoonan pohjoisamerikkalaisen kuolevan yliannostuksiin? Vai pikemminkin, muutammeko epäonnistumisen menestykseksi, joka sallisi Kolumbian ja Latinalaisen Amerikan elää rauhassa? On tullut aika muuttaa huumeiden vastaista politiikkaa maailmassa siten, että se sallisi elämän eikä aiheuttaisi kuolemaa.

Petro solmi kymmenen keskeistä lupausta, joihin hänen hallituksensa sitoutuu: 1. rauhansopimuksen ja totuuskomission suositusten noudattaminen, kestävän yhteiskuntarauhan rakentaminen; 2. isovanhempien, lasten ja vammaisten sekä syrjäytyneiden suojelun vahvistaminen, ketään ei jätetä jälkeen solidaarisessa yhteiskunnassa, jossa kaikista pidetään huolta; 3. sukupuolijaoltaan tasavertainen hallitus ja tasa-arvoministeriön perustaminen, yhdenvertaisuuden on toteuduttava arjessa; 4. avoin vuoropuhelu kaikkien yhteiskuntaryhmien ja eri sektoreiden kanssa, halu rakentaa tulevaisuutta yhdistää meitä; 5. tiivis yhteydenpito aluetason toimijoihin ja kansalaisiin, tulemme hallitsemaan kuunnellen, ihmisten keskuudessa; 6. väkivallan juurisyiden kitkeminen ja kokonaisvaltainen turvallisuuspolitiikka, joka ulottuu nälän hävittämisestä turvallisuusjoukkojen modernisointiin; 7. armoton korruption vastainen taistelu, oppositiolle ja lehdistölle sekä oikeuslaitokselle taataan kuitenkin täydet oikeudet vastustukseen ilman vainoa; 8. tieteeseen perustuva ilmastopolitiikka ja biodiversiteetin turvaaminen, joka edellyttää ympäristön ja maaperän suojelua sekä siirtymää uusiutuviin energiamuotoihin; 9. tuotannon ja työn vahvistaminen etenkin teollisuudessa, maataloudessa ja pienyrittäjien parissa sekä tietoyhteiskunnan kehittäminen; 10. perustuslain noudattaminen sosiaalisesti suuntautuneen oikeusvaltion hengessä, laki on etenkin niiden puolella, joilla ei ole valtaa. Toisin sanoen hallitus vahvistaa sosiaalipolitiikkaa, luo rauhanedellytyksiä kaikkialle maahan, ottaa ilmastojohtajuuden vastuun, takaa oikeusvaltion toteutumisen sekä rakentaa taloudellisesti toimivampaa Kolumbiaa, jossa etenkin maaseudun ja teollisuuden tuottavuutta sekä turismia kehitetään. Enää ketään, ei edes poliittisia vastustajia tai syrjäseutujen asukkaita, ei haluta jättää kehityksen ulkopuolelle.

Petro on vasemmiston ensimmäinen presidentti, jota täydentää ensimmäinen afrikkalainen varapresidentti Márquez. Kyseessä on myös ensimmäinen kerta, kun progressiivisilla voimilla on enemmistö kongressin ala- ja ylähuoneessa. Koskaan ennen kukaan niin kriittisesti perinteiseen poliittiseen eliittiin suhtautunut ei ollut noussut valtaan, saatikka entinen sissi ja varapresidentiksi noussut ympäristöaktivisti.

– Tulen tuomaan Kolumbian yhteen. Yhdistämme meidän kaikkien kesken rakkaan Kolumbiamme. Meidän on laitettava päätepiste sille jakautuneisuudelle, jonka me kansana kohtaamme. En halua kahta maata, kuten en halua kahta yhteiskuntaa. Haluan vahvan, oikeudenmukaisen ja yhtenäisen Kolumbian. Kansakuntamme kohtaamat haasteet vaativat yhtenäisyyden ja perustusvanlaatuisen yksimielisyyden vaihetta. Se on meidän vastuullamme.

– Lopetan tähän siihen, mitä eräs arhuaco-kansan tyttö kertoi minulle kolme päivää sitten esi-isiensä virkaanastujaisseremoniassa, jonka teimme perjantaina maailman sydämessä, kuten Sierra Nevadan vuoriston Santa Martan lapset sanovat: ”Elämän harmonisoimiseksi, kansojen yhdistämiseksi, ihmiskunnan parantamiseksi, kansani ja täällä olevien ihmisten tuskan tuntemiseksi, tämä valon ja totuuden sanoma, se levitköön suonissasi, käyköön sydämesi läpi ja muuttukoon maailman anteeksiannon ja sovinnon teoiksi, mutta ensin niin tapahtukoon sydämissämme. Ensin minun sydämessäni. Kiitos”. Tämä toinen mahdollisuus on hänelle, arhuaco-kansan tytölle, kaikille Kolumbian pojille ja tytöille.

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Canal Capital, Caracol Televisión, La Izquierda Diario, Cambio, El País, TeleSUR, Pulzo, BBC News Mundo, La Jornada, Kolumbian presidentinkanslia, etc.

Kolumbian rohkea valinta – raunioista uuteen aikaan

Kolumbian kansa valitsi Gustavo Petron ensimmäiseksi vasemmistolaiseksi presidentikseen kaikkien aikojen suurimmalla äänisaaliilla. Varapresidentiksi nousee afrokolumbialainen aktivisti Francia Márquez.

Kolumbian 50,4 miljoonan kansa on tehnyt rohkean valinnan. Hurmaavana pidetyn Trump-henkisen 77-vuotiaan koomikon charmi ei purrut, vanha oikeisto ei saanut enää toista mahdollisuutta edes keisarin uusissa vaatteissa eikä valheiden toisteluun ja pelon luomiseen perustunut medioiden vihan ja hämmennyksen ilmapiiri riittänyt sokeuttamaan kansaa viedäkseen moraalisen uskottavuutensa jo kauan sitten menettäneen oikeiston vielä yhteen vaalivoittoon. Kolumbiassa on koettu pieniä edistysaskelia 1851, kun orjuus lakkautettiin ja 1936, kun liberaalit voimat muuttivat perustuslakia. Myös vuoden 1991 perustuslakiin saatiin läpi varsin edistyksellisiä arvoja. Nyt nykyaikaisesta vasemmistosta tulee kuitenkin vasta ensimmäistä kertaa hallitusvastuun ottava osapuoli perinteisesti niin konservatiivisessa ja oikeistolaisessa Kolumbiassa, joka on pitkään elänyt Yhdysvaltojen kainalossa ja kärsinyt kroonisesta väkivallasta, köyhyydestä ja häikäilemättömän eliitin yksinvallasta. Yksi aikakausi on saatu vihdoin päätökseen sunnuntaina 19.6.

Gustavo Petrosta tulee maan historian ensimmäinen vasemmistolainen presidentti yli 11 miljoonan äänen turvin. Kisa oli varsin tiukka, sillä kumpikin ehdokas voitti 16 alueella. Petro sai lähes 11,3 miljoonaa ääntä ja vastaehdokas miljonääri-insinööri Rodolfo Hernández (Liga de Gobernantes Anticorrupción) noin 10,6 miljoonaa. Eroksi tuli 700 600 ääntä. Prosenteissa tämä tarkoitti 50,4 ja 47,3 prosenttia annetuista äänistä. Väestörekisterin (Registraduría Nacional del Estado Civil − RNEC) ilmoittamat viralliset tulokset voi katsoa tämän linkin takaa. Tyhjiä ääniä annettiin hieman yli 2,2 prosentin verran. Äänestysvilkkaus kasvoi ja ylsi 58,1 prosenttiin. Kasvua oli 3,1 prosenttia tai melkein 1,2 miljoonan äänestäjän verran verrattuna ensimmäiseen kierrokseen, koska toisella kierroksella äänioikeuttaan käytti yli 22,7 miljoonaa kansalaista. Kolmatta kertaa ehdolla ollut entinen sissi (M-19), taloustieteilijä, Bogotán entinen kaupunginjohtaja ja senaattori nousee maan ylimmän toimeenpanovallan edustajaksi laajan Pacto Histórico -yhteisrintaman riveistä. Varapresidentiksi puolestaan nousee unohdetuimpien kansalaisten äänenä afroamerikkalainen aktivisti ja asianajaja Francia Márquez, joka on todellisen taistelijan perikuva. Istuva presidentti Iván Duque ja vastaehdokas Hernández ovat hyväksyneet tulokset ja onnitelleet Kolumbian historian suurimman äänisaaliin saanutta Petroa. Hernández siirtyy senaattiin vaalituloksen ja paikallisten vaalilakien (laki 1909 vuodelta 2018) sallimalla oppositiojohtajan tittelillä. Pelättyä vaalivilppiä ei nähty ja vaalityöntekijät selvisivät urakastaan kiitettävästi. Uurnat sulkeutuivat neljältä ja jo ennen viittä presidentinvaali näytti ratkenneen, kun ero kasvoi jatkuvasti Petron hyväksi.

Kolumbian vuoden 2018 vaalit voittanut Duque sai tuolloin 10,4 miljoonaa ääntä tai lähes 900 000 ääntä vähemmän kuin Petro nyt käydyissä toisen kierroksen vaaleissa. 2018 Petro taas sai hieman yli kahdeksan miljoonaa ääntä. Vuoden 2022 ensimmäisellä kierroksella hän keräsi 8,5 miljoonaa ääntä. Äänipotti kasvoi kuitenkin vielä 2,8 miljoonalla äänellä yltäen 11,3 miljoonaan toisella kierroksella. Alun perin Petro oli arvioinut, että miljoonan äänen lisäys voisi riittää voittoon, mutta voittoon tarvittiin lopulta lähes tulkoon kolme miljoonaa ääntä lisää. 2018 ensimmäisellä kierroksella annettiin 19,6 miljoonaa ja toisella kierroksella 19,5 miljoonaa ääntä, 54,2 prosentin äänestysvilkkaus laski tuolloin 0,2 prosentin tai noin 107 000 äänen verran. Hernández sai tämän vuoden vaalien avauskierroksella hieman alle kuusi miljoonaa ääntä ja kolmanneksi jätetty vanhan uribelaisen oikeiston edustaja Fedérico Gutiérrez (Coalición Equipo por Colombia) sai alle 5,1 miljoonaa ääntä. Hän kehotti äänestämään lipeäkielistä insinööriä. Hernández jäi kuitenkin toiseksi ja kolmanneksi tulleiden ehdokkaiden potentiaalisesta lähes 11,1 miljoonan kannatuksesta puolen miljoonan äänen päähän. Kuitenkin tämä on hyvä saavutus vielä pari kuukautta sitten täysin tuntemattomalta politiikan ulkopuoliselta toimijalta. Rodolfdo Hernándezin äänisaalis kasvoi ensimmäiseen kierrokseen verrattuna 77,4 prosentilla ja Petron 32,1 prosentilla, mikä tarkoittaa jo mainittuja 2,8 miljoonaa uutta äänestäjää, joihin todennäköisesti lukeutui myös iso joukko neljänneksi tulleen Sergio Fajardon (Coalición Centro Esperanza) noin 900 000 tukijasta. Alueellinen vaalimatematiikka ei juuri ensimmäisestä kierroksesta paljon muuttunut, sillä Petro dominoi pääkaupunki Bogotássa, maan neljässä laidassa ja Hernández taas koko maan keskiosassa. Kuitenkin Petro sai houkuteltua itselleen lisää tukijoita lähes kaikilla alueilla. Ratkaisevat äänet tulivat etenkin nuorilta, naisilta ja liikkuvilta äänestäjiltä.

Hernándezin tukijat asuvat maan keskiosissa ja Petron äänestäjät maan joka laidassa.

Ensimmäisen kierroksen asetelmat säilyivät pitkälti samankaltaisina myös toisella kierroksella.

Vaalitulos noudatteli myös vuoden 2016 rauhansopimuksesta käytyä kansanäänestystä. Petroa tukivat ennen kaikkea rauhan kannalla olleet.

Kumpikin ehdokas voitti 16 hallintoalueella.

Kolumbialaiset eivät olleet osallistuneet vaaleihin yhtä suurella innolla sitten vuoden 1998, jolloin äänestysvilkkaus kipusi 62,6 prosenttiin. Toisen kierroksen voittanut konservatiivi Andrés Pastrana Arango sai 6,1 miljoonan kannatuksen. Presidentinvaalien toinen kierros luotiin vuoden 1991 perustuslaissa. Kuten keltainen viiva todistaa, Petrosta tulisi historian eniten ääniä kerännyt presidentti.

Erilaiset ehdokkaat ja erilaiset kampanjat

Presidentinvaalien toiselta kierrokselta ei puuttunut värikkyyttä, koska Hernández toikkaroi sosiaalisessa mediassa, tunnetaanhan tämä HG-rakennusyhtiön omistaja ja 100 miljoonan dollarin omaisuuden omaava ehdokas ”TikTokin vanhuksena”. Hänellä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti paljon sanottavaa tai rakentavia ehdotuksia ja osoitti kokemattomuuttaan demokraattisessa julkisessa keskustelussa. Sen sijaan hänen sanomisiaan, tekojaan ja historiaansa kerrattiin useassa yhteydessä. Bucaramangan kaupunginjohtaja-aikoinaan Hernández läimäytti vastapuolen valtuutettua, joka syytti hänen poikaansa korruptiosta. Edelleen samasta korruptiotutkinnasta on yhä riittänyt keskustelua. Hernándezin tiedetään sanoneen kerran vahingossa tai tarkoituksella ihailevansa ”suurta saksalaista ajattelijaa” Adolf Hitleriä. Toisaalta hän on näyttänyt patriarkaalisia asenteitaan tuomitsemalla ”naiset keittiöön”. Lailla hän on sanonut puolestaan ”pyyhkivänsä perseensä”.  Hernándezin on myös kuultu kehuskelevan köyhien olevan ”parasta liiketoimintaa” ja herkuttelevan avoimesti 15 vuoden koronkiskonnalla. Toisella kierroksella ei nähty yhtään vaaliväittelyä, vaikka Bogotán tuomioistuin (Tribunal Superior del Distrito Judicial) velvoitti ehdokkaat järjestämään väittelytilaisuuden. Hernándezin kampanja asetti sille kuitenkin tukun ehtoja paikasta, kysymysten sisällöstä ja väittelyn vetäjistä lähtien. Hernández pyysi Petroa myös maksamaan kaikki väittelyn kulut ja ryhmänsä matkakulut. Väittelyn vetäjiksi haluttiin Hernándeziin myönteisesti suhtautuvat Vicky Dávila, Darcy Quinn y Jessica de la Peña sekä kolme miesjäsentä, joista ei esitetty vaatimuksia. Petro hyväksyi kaikki seitsemän ehtoa ja jätti järjestelyt kansallisen yleisradioyhtiön (Sistema de Medios Públicos de Radio Televisión Nacional de Colombia − RTVC) vastuulle. Hän odotteli rakennusalan yrittäjää turhaan 16.6. Bucaramangassa, missä Hernández asuu, mutta tämä ei koskaan ilmaantunut paikallle. Väittely tästäkin teemasta siirtyi sosiaalisiin verkostoihin. Hernández lähti myös bilettämään Miamiin huvijahdilleen poikansa ja 11 naisseuralaisen kanssa. Kuusi Demokraattisen puolueen kongressiedustajaa on tehnyt vierailusta tutkintapyynnön, koska lääkealan jätti Pfizer maksoi tiettävästi hulppeat juhlajärjestelyt.

Petro muutti kampanjansa strategiaa toisella kierroksella. Hän ei enää pyrkinyt järjestämään suuria yleisötilaisuuksia, koska koki niiden turvatoimet liioitelluiksi ja näki niiden viestittävän väkivallan uhasta toivon sanoman sijaan. Sen sijaan hän yöpyi muutamien perheiden parissa maan syrjäseuduilla ja kokeili erinäisiä ammatteja kansan parissa kaivosmiehestä sokerinkeittäjään, kenkien tekijään ja kahvin viljelijään. Pelasipa hän myös yhden jalkapallo-ottelun. Kaikki tapahtumat kuvattiin sosiaalisen median kanaviin. Strategia selvästi toimi ja Pacto Histórico tavoitti yhä uusia äänestäjiä. Perjantaina 17.6. Petro sai vielä lisänostetta kampanjalleen laajasta kansallisesta yhteiskunnallisesta sopimuksesta (Gran Acuerdo Nacional), joka kokosi yhteen ison joukon eri alojen vaikuttajia sekä lupasi antaa heille äänen Kolumbian poliittisessa muutoksessa. Lauantaina Petro päätti pitkän ja raskaan kampanjataipaleensa Sierra Nevadan vuoriston Santa Martassa, missä hän otti osaa yhteisön vanhojen viisaiden miesten tai henkisten johtajien (mamos) rituaaliin. Alueella asuu neljä toisiinsa läheisesti nivoutuvaa alkuperäiskansaa: arhuacos (ikas), wiwas, kogis ja kankuamos, joiden väestö yltää 30 000 henkeen. Hernández taas sulki kampanjointinsa tapaamalla oman äitinsä.

Petron kampanja loppui alkuperäiskansojen rituaaliin.

Toisella kierroksella Petro tapasi päivittäin tavallisia kansalaisia eri puolilla maata. Hän kokeili heidän ammattejaan ja nukkui heidän kotonaan.

Pacto Históricon kampanjaa salakuunneltiin seitsemän kuukauden ajan, mutta edes niin sen toiminnasta ei löydetty mitään rikollista. Mitä ilmeisimmin vastuussa ovat Semana-lehteen kytköksissä olevat tahot. Kansan enemmistö ei myöskään enää uskonut tyypilliseen kommunismilla, väkivallalla ja muilla halvoilla keinoilla pelotteluun. Petroa on tutkittu 21 kertaa korruptiosta, mutta yksikään tutkinta ei ole edennyt todisteiden puutteen vuoksi. Insinööri Rodolfo Hernández sen sijaan joutuu oikeuden eteen heinäkuun 21. päivä vastaamaan Bucaramangan kaupunginjohtajan aikojensa Vitalogic-tapaukseen liittyvistä korruptiosyytöksistä, vaikka näissä vaaleissa hänen ykkösteemansa oli juuri korruption vastainen taistelu ja itsenäisenä ehdokkaana tavanomaisten poliitikkojen halveksunta. Kolumbialaisten enemmistö on puhunut ja se vaati uurnilla maan julkisen elämän syvällistä ja radikaalia muutosta eivätkä TikTokin sutkautukset vakuuttaneet sitä. Maata parikymmentä vuotta huonosti hallinneet oikeistohallitukset on vihdoin heitetty historian roskakoriin. On tullut aika muuttaa yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi. Enää tälle poliittiselle työlle ei ole esteitä.

Haasteita Kolumbiassa riittää. Maan väestöstä ainakin 42 prosenttia elää köyhyydessä. Nälkä on vain kasvanut pandemian ja Venäjän Ukrainassa aloittaman sodan myötä, sillä Kolumbia on riippuvainen maataloustuotteiden ja lannoitusaineiden tuonnista. Petro on luvannut vähentää maan öljyriippuvaisuutta, aloittaa maaseudun ja teollisuuden tuotannon sekä turismin ylösajon, samalla kun uusi hallitus panostaa julkiseen sektoriin ja tietoyhteiskunnan rakentamiseen sekä toteuttaa vihreän siirtymän uusiutuvaan energiaan. Maan rikkaimman 40 000 henkilön verotusta tullaan korottamaan sekä veronkiertoon tullaan puuttumaan. Korruption kimppuun käydään taas YK:n avustuksella. Kolumbian rauhanprosessi käynnistetään uudestaan ja epäonnistunut turvallisuus- ja huumepolitiikka kokevat täyskäännöksen, missä ihmisoikeudet ja ongelmien taustasyihin puuttuminen korvaavat aseet ja silmä silmästä -asenteet eikä valtio enää liittoudu järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Petron hallitus takaa ilmaisen yliopistokoulutuksen 2,5 miljoonalle nuorelle, alkaa maksaa kansaneläkkeitä kolmelle miljoonalle vanhukselle sekä tukia miljoonalle yksinhuoltajalle. Valtion alijäämää ja velkaantumista pyritään vähentämään vastuullisemmalla ja monipuolisemmalla talousjohtamisella samalla, kun valtion tulopohjaa vahvistetaan ja laajennetaan. Valtio myös palkkaa kaikki työttömät. Uusi presidentti aloittaa feministisen, punavihreän ja sosialistisen vasemmistohallituksensa 7.8. Petrosta tulee piakkoin 214 vuotta täyttävän Kolumbian historian 119. presidentti. Kolumbian itsenäisyyssota alkoi 1810 ja päättyi 1819.

Vielä kun Luiz Inácio Lula da Silva yltää Brasiliassa odotettuun vaalivoittoon lokakuussa 2022, on lähes koko Latinalaisen Amerikan kartta piirtynyt punaiseksi eikä esteitä uudelle yhdentymiskehitykselle enää ole. Gustavo Petro on kestänyt kaikki politiikan esteet, likaiset temput, vankilan, eräänlaisen jatkuvan sisällissodan tai sisäisen aseellisen konfliktin, huumekartellit, mustamaalauskampanjat, murhayritykset ja poliittisen vainon. Nyt hänen haasteensa on nostaa Kolumbia ylös siitä suosta, mihin se on upotettu ja vapauttaa sen kansa, joka on vihdoin saanut edustajansa Casa de Nariñon palatsiin. Tietoiselle ja voimansa yhdistäneelle kansalaisyhteiskunnalle ei enää löytynyt pysäyttäjää ja maan kuilun partaalle ajaneesta uusliberalistisesta oikeistohallitusten ketjusta nousee vihdoin uusi vasemmistolaisen hallinnon toivo. Sillä välin kymmenet tuhannet kolumbialaiset ovat lähteneet juhlimaan kaduille ympäri koko maan. Kolumbia on herännyt ja sen myötä Latinalainen Amerikka ei ole enää entisensä.

Kuvassa näkyy Petron kolmas vaimo Verónica Alcocer García, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 2000, sekä tyttäret Sofía ja Antonella. Varsinkin Sofíalla oli näkyvä rooli kampanjassa isänsä hyväntahtoisen luonteen puolustajana. Kaikkiaan Petrolla on viisi biologista lasta ja yksi poikapuoli, Verónican nuoruuden parisuhteesta syntynyt Nicolás Arbeláez Alcocer.

Asianajajaksi opiskellut Nicolás Petro Burgos on Atlánticon paikallisparlamentin (Asamblea Departamental del Atlántico) toinen varapuheenjohtaja. Isänsä tavoin politiikasta kiinnostunut ja 1986 syntynyt Nicolás kuuluu Columbia Humanaan ja on jatkanut opiskeluitaan ilmastonmuutoksen ja julkisen hallinnon osa-alueilla. Petron ensimmäisestä avioliitosta Mary Luz Herrán Cárdenasin kanssa syntyivät Andrea ja Andrés, joka asuu pakolaisena Kanadassa kokemansa poliittisen vainon vuoksi. Petron esikoinen Andrea puolestaan asui lapsuudessaan Belgiassa. Nykyisin hän elää Ranskassa, missä Petrolle on syntynyt kaksi lastenlasta.

Petro kiitti voittoisan vaali-illan puheessaan vaimoaan hänen ”sietämisestään” ja suuteli Verónicaa yleisön pyynnöstä.

Kokenut oppositiopoliitikko

62-vuotias Gustavo Francisco Petro Urrego oli ehdolla Kolumbian presidentiksi kolmannen kerran. Hän oli ehdolla myös 2010 ja 2018.  Ekonomistin koulutuksen omaava Petro on kotoisin Zipaquirásta, Cundinamarcasta, jossa hän toimi useissa eri viroissa. Hän osallistui Kolumbian aseelliseen konfliktiin vuosina 1974−1990 M-19-ryhmän (Movimiento 19 de Abril) riveissä. Sieltä juontaa Petron lempinimi eversti Aureliano. Urbaani vastarintaryhmä luopui aseista 1990 ja muuntui Demokraattiseksi liitoksi (Alianza Democrática M-19), joka oli toiseksi suurin puolue vuoden 1991 perustuslain säätämisessä. Petro aloitti valtakunnan tason poliittisen uransa tuolloin tultuaan valituksi sikäläiseen eduskuntaan (Cámara de Representantes) niin ikään 1991. Hän oli Polo Democrático Alternativon (PDA) senaattorina 2006−2009. Hän joutui jättämään ylähuoneen tehtävänsä vuoden 2010 presidentinvaalien vuoksi. Hän toimi pääkaupunki Bogotán kuvernöörinä 2012−2015, vaikka 2013 hänet syrjäytettiin väliaikaisesti tästä virasta. Amerikkojen välinen ihmisoikeustuomioistuin (Corte Interamericana de Derechos Humanos) antoi vuonna 2020 Kolumbian valtiolle tuomion tästä laittomasta sekaantumisesta Bogotán hallintoon. Ennen nykyistä presidentinvaalikampanjaa isänsä puolelta italialaisia sukujuuria ja kyseisen maan kansalaisuuden omaava sitkeä sissi ehti toimia senaattorina. Maan parlamentista hänellä on 11 vuoden kokemus ja senaatistakin kahden kauden verran, vaikka kumpikin kausi on päättynyt ennenaikaisesti presidenttiehdokkuuteen. Hän sai kansallisen palkinnon työstään ihmisoikeuksien hyväksi 2007 (Premio de Derechos Humanos Letelier-Moffitt).

Unión Patriótican jäseniin kohdistui poliittista väkivaltaa 1990-luvun alussa. Colsingue-niminen aseellinen ryhmä uhkasi myös Petroa julkisesti. Niinpä liberaali presidentti César Gaviria Trujillo nimesi hänet Belgian, Luxemburgin ja Euroopan unionin kolumbialaisen lähetystön pääsihteeriksi. Petro asui Brysselissä vuosina 1994−1996.

2006 kongressin alahuoneen työtoverit valitsivat Petron parhaimmaksi kansanedustajaksi. Petro on kunnostautunut rakentavana keskustelijana ja korruptiovyyhtien sekä väärinkäytösten paljastajana. Vuonna 2005 Petro toi esiin Sucren entisen kuvernöörin Salvador Arana Susin kytkökset puolisotilaallisiin ryhmiin. Silloinen Kolumbian Chilen suurlähettiläs saikin myöhemmin vankilatuomion yhteistyöstä rikollisryhmien kanssa. Joulukuussa 2009 langetettu tuomio liittyi lisäksi poliittisen vastustajan El Roblen kaupunginjohtajan Eudaldo Díaz Salgadon murhasta. Kyseessä on ennakkotapaus, sillä Aranan 40 vuoden tuomio oli ensimmäinen kerta, kun poliitikko joutui vastaan oikeuden edessä vehkeilystä paramilitarististen ryhmittymien kanssa.

Tuoreena senaattorina niin ikään 2006 Petro julkisti noin 2 000 Antioquiasta kotoisin olevan puolisotilaallisen toimijan nimeä, mukaan lukien kymmenen silloista ja entistä kongressiedustajaa, yrittäjiä, toimittajia ja karjatilallisia sekä urheilujohtajia. Lisäksi hän kertoi istuvan presidentti Uriben veljen Santiago Uribe Vélezin kytköksistä “sosiaalisia puhdistuksia” harjoittaneeseen puolisotilaalliseen joukkoon eli 12 apostoliin (Los Doce Ápostoles). Petro oli myös ensimmäisiä kovaotteisen oikeistopoliitikko Álvaro Uriben alaisuudessa toimineen armeijan laittomien teloituksien (falsos positivos) kyseenalaistajia.

Vaikka Petro hyllytettiin väliaikaisesti Bogotán kaupunginjohtajan virastaan jätehuoltoon liittyvän konfliktin (Basura Cero) huonoon hallintaan vedoten, mikä oli todellisuudessa poliittinen tekosyy hänen uransa tuhoamiseksi, muistetaan paikallishallinto myös sen rohkeista avauksista, jotka tuottivat tuloksia. Tarjoamalla työn ja opiskelun porkkanaa kepin sijaan, Petro sai 10 000 nuorta hylkäämään rikollisen toiminnan noidankehät omissa katujengeissään. Toisaalta Colombia Humana otti vakavasti muun muassa asunnottomien ja seksityöläisten ongelmat. YK:n mukaan moniulotteinen köyhyys Bogotássa ylsi 12 prosenttiin, mutta Petron aikakaudella tuo lukema laski 4,7 prosenttiin. Hallituksen on katsottu suoriutuneen kiitettävästi etenkin talouden, ympäristön ja kulttuurin osa-alueilla.

Clara López Obregón, Petron varapresidenttiehdokas vuodelta 2010 ja entinen työministeri, on vakuuttunut nyt vaalit voittaneen ehdokkaan tahtotilasta saada aikaan muutoksia.

− Ihmiset vaativat muutosta ja tietävät, ketkä vaativat kaiken pysymistä ennallaan ja kenellä on poliittista tahtoa tehdä todellisia muutoksia. Tuo tietoinen kansa tukee Petroa.

− Edistyksellinen politiikka puoltaa sosiaalisen velan maksamista, haluaa suurpääoman maksavan osuutensa valtion tukemisesta, valtion, jonka on vastattava terveys-, koulutus- ja sosiaaliturvajärjestelmistä, jotka takaavat hyvinvoinnin ja tuottavuuden. Progressiivinen ajattelu on pohjimmiltaan realistista, demokraattista ja institutionaalista.

− Hänen hallituksensa päätöksillä pyritään tasapainottamaan taakkaa meidän kaltaisissamme yhteiskunnissa, joissa varallisuuden, tulojen ja vallan keskittyminen on mennyt liian pitkälle.

Pitkän linjan oppositiopoliitikon 20-vuotias tytär Sofía Petro Alcocer opiskelee sosiaalitieteitä Ranskassa. Valmistuttuaan hän aikoo jatkaa opintoja tekemällä maisterintutkinnon politiikasta ja sosiaalisista innovaatioista. Häntä kiinnostavat erityisesti yhteiskunnalliset oikeudet takaava valtiollinen kehitys ja myös feminismi. Isän kampanja kävi hänelle opintojen harjoitustyöstä. Sofía ahersi kulissien takana niin sanotun vaalipedagogiikan ja diskurssianalyysin sekä ohjelmallisten yksityiskohtien parissa etenkin naisia koskevissa kysymyksissä. Hän julkaisi myös yhdessä muiden lasten kanssa kirjoitetun kirjeen isälleen toisen kierroksen kampanjoinnin alussa. Sofía sai raikuvia tuenilmauksia Pacto Históricon vaalivalvojaisissa viime sunnuntaina. El País -lehden 11.6. julkaistussa videoidussa haastattelussa Petron voiton takeena toiminut tytär kuvaili isäänsä.

Millaista on olla Petron tytär?

− Se on aina se vaikein kysymys. Ensinnäkin olen erittäin ylpeä, koska hänen kanssaan olen kyennyt kumoamaan tuon lauseen, jonka mukaan kaikki poliitikot ovat samanlaisia. Mutta tietysti se tuo myös mukanaan toisen puolen, paljon loukkauksia, paljon vihaa, paljon älyttömyyksiä. Joten sitä ei ole niin helppoa käsitellä, mutta siihen oppii.

Miten määrittelisit Petron?

− Hän on johdonmukainen henkilö. Jos luet kymmenen vuoden takaisen haastattelun, hän saattaa sanoa lauseita, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin nykyään. Totta kai kehitystä tapahtuu, aina voi perehtyä lisää, oppia, mutta hän säilyttää silti johdonmukaisuuden, mikä on vaikuttavaa. Hän on läpinäkyvä poliitikko, hän ei ole korruptoitunut poliitikko, ja Kolumbiassa se on paljon sanottu.

Kuunteleeko isäsi sinua?

− Kyllä. Hän on hyvin itsepäinen, niinhän kaikki sanovat, ja se on kiistatonta. Osa hänen itsepäisyydestään on ehkäpä vienyt hänet sinne, missä hän on. Mutta joka tapauksessa hän on vastaanottava ja kuuntelee.

Miksi luulet Petron synnyttävän niin paljon vastustusta?

− Yhden joukon kesken se johtuu ehdottomasti siitä, että he näkevät etujensa vaarantuvan, koska he ovat ihmisiä, joilla on aina ollut kaikkea ja joita politiikka on aina suosinut Kolumbiassa, eivätkä he halua sen muuttuvan. Sitten on alaryhmä, joka on mielestäni uskonut moniin valheisiin. Isästäni on luotu kuva, joka ei vastaa todellisuutta. Hänen ohjelmassaan ei ole mitään Venezuelan kaltaista, se muistuttaa enemmän Euroopan sosiaalipolitiikkaa.

Brasilian presidentinvaalien ensimmäinen kierros käydään 2.10. yhdessä kuvernöörien, senaattoreiden ja kansanedustajien vaalien kanssa. Mahdollinen toinen kierros järjestetään 30.10. Kesäkuun ensimmäisenä perjantaina julkaistun gallupin (Ipespe) mukaan Luiz Inácio Lula da Silvan (Partido dos Trabalhadores − PT) etumatka istuvaan presidenttiin Jair Bolsonaroon on 11 prosentin luokkaa. 45 prosentin kannatus verrattuna muiden ehdokkaiden 49 prosentin yhteiskannatukseen tarkoittaa, että Lula da Silva voi voittaa suoraan avauskierroksella, jos hän saa yli 50 prosenttia annetuista äänistä. Saman gallupin mukaan Lula voittaisi toisen kierroksen vielä selvemmin lähes 18 prosentilla.

Latinalaisen Amerikan kartta on piirtynyt punaiseksi, sillä jo ainakin kymmenessä maassa on vallassa vasemmistolainen hallitus. Joukkoon voidaan laskea myös keskustavasemmistolaiset El Salvador, Costa Rica ja Panama, toisin kuin Once Noticias tuo esiin tässä grafiikassa. Vielä kun Brasilia kääntyy edistykselliseksi, on mantereenlaajuinen tasapaino 75 prosenttisesti politiikan vasemmassa ja kansanvaltaisessa laidassa.

Andrés Manuel López Obradorin valinta Meksikon presidentiksi heinäkuussa 2018 käynnisti uuden vuolaan vasemmistovirtauksen. Vaikka López Obrador on vaatimaton oman johtajuutensa suhteen ja kertoo, ettei etsi sinällään näkyvää ulkopoliittista johtajuutta, on hänen asemansa varsin vahva. Hän jos kuka yhdessä Lulan kanssa voi johdattaa Latinalaisen Amerikan uuteen ennenäkemättömän läheiseen yhdentymiseen, joka toisi kiistattomia etuja veljesmaille, jotka eivät edelleen hyödynnä täyttä potentiaaliaan käymällä kauppaa ja tekemällä yhteistyötä toistensa kanssa. Jos vajaan 20 prosentin kauppavaihto nelinkertaistettaisiin EU-tasolle, toisi se suurta vaurautta koko mantereelle.

Valtiojohtajien jaettu riemu

Petro kommentoi vaalivoittoa Twitterissä 17:11, vain reilu tunti äänestyspaikkojen sulkeutumisen jälkeen. Jokainen tiedote laskennasta kasvatti tasaisesti välimatkaa:

− Tänään on kansan juhlapäivä. Jotta se juhlisi ensimmäistä voittoaan. Jotta niin monet kärsimykset pehmennettäisiin ilolla, joka täyttää tänään kotimaan sydämen. Tämä voitto kuuluu Jumalalle, kansalle ja sen historialle. Tänään vietetään katujen ja torien päivää.

Ensimmäisten naapurivaltioiden johtajien joukossa Petroa onnitteli Chilen ekososialisti Gabriel Boric Font kello 17:46:

− Puhuin juuri Gustavo Petron kanssa onnitellakseni häntä Kolumbian presidenttiyden voittamisesta yhdessä Francia Márquezin kanssa. Iloa Latinalaiselle Amerikalle! Tulemme työskentelemään yhdessä maanosamme yhtenäisyyden puolesta nopeasti muuttuvan maailman haasteissa. Jatkakaamme!

Venezuelan presidentti Nicolás Maduro Moros onnitteli Petroa tähän tapaan:

− Onnittelen Gustavo Petroa ja Francia Márquezia historiallisesta voitosta Kolumbian presidentinvaaleissa. Kolumbian kansan tahto, sen kansan, joka lähti puolustamaan demokratian ja rauhan tietä, tuli kuulluksi. Uudet ajat ovat edessä tälle veljesmaalle.

Alkuperäiskansojen kapinoinnin keskellä parhaillaan kärvistelevä Ecuadorin Guillermo Lasso Mendoza vetosi hänkin yhtenäisyyteen:

− Olen onnitellut puhelimitse Gustavo Petroa hänen valinnastaan Kolumbian sisartasavaltamme presidentiksi ja korostin hallituksemme halua vahvistaa ystävyyttä ja yhteistyötä asettaen etusijalle kansojemme kehittämisen sekä yhdentymisen.

Kuuluisan kolumbialaisen kirjailijan Gabriel García Márquezin piti viettää vain muutama päivä Meksikossa, mutta hän jäikin asumaan 53 vuodeksi. Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador muisteli García Márquezia ja kävi läpi Etelä-Amerikan maan julmaa historiaa kolmiosaisessa twiitissään, joka julkaistiin ennen kuutta:

− Kolumbian konservatiivit ovat aina olleet itsepintaisia ja kovia. Kirjailija José María Vargas Vila kertoi, miten hänen maansa diktaattorit ”kastoivat tikarinsa pyhään veteen ennen tappamista”.

− Vuonna 1948 sama menettely aiheutti suuren liberaalijohtaja Jorge Eliécer Gaitánin salamurhan. Tuon rikoksen turhauttama kansa tuhosi kaikki Bogotán julkiset rakennukset ja spontaanissa sekä julmassa kansanvallankumouksessa kuoli tuhansia.

− Gabriel García Márquez kirjoitti, että hänen ystävänsä Wilfrido Mathieu varoitti häntä tapahtuneesta ja sanoi: ”tämä maa on pilalla”. Tämän päivän voitto saattaa olla tuon kirouksen loppu ja aamunkoitto tälle veljelliselle ja arvokkaalle kansalle. Onnittelut.

Maanantaiaamun tiedotustilaisuudessaan López Obrador kuvaili voittoa ”tärkeäksi” ja ”historialliseksi”. Presidentti kertoi uutisen saaneen hänet tyytyväiseksi, lähetti mitä hellimmät terveiset Kolumbian kansalle, kiitteli sitä sen antamasta esimerkistä ja laittoi soimaan kolumbialais-meksikolaisen ”cumbian jumalattaren” (Margarita la Diosa de la Cumbia) laulun La Pollera Colorá. Toimittaja kyseli, mitä Petro sanoi. Puhelimessa keskusteltiin ennen kaikkea yhdentymisestä, koko Amerikan integraatiosta, joka saisi maat täydentämään toisiaan luonnonvaroilla, työvoimalla, teknologioilla, markkinoilla, saisi ne muodostamaan yhteisen alueen, joka muistuttaisi Euroopan talousyhteisöä (EEC), mutta kunnioittaisi kaikkien kansojen itsemääräämisoikeutta ja autonomiaa. Petro kertoi Canal Oncen uutislähetyksessä torstaina 23.6. tavoittelevansa ”täyttä ja syvää” suhdetta Meksikon hallitukseen. Vierailu López Obradorin tapaamiseksi on jo suunnitteilla.

Argentiinan presidentti Alberto Fernández Pérez koki voiton vahvistavan demokratiaa ja yhdentymiskehitystä:

− Gustavo Petron ja Francia Márquezin saavuttama voitto, johon Kolumbian vaaliprosessi huipentuu, täyttää minut ilolla. Välitin juuri valitulle presidentille onnitteluni Kolumbian kansan hänelle osoittamasta luottamuksesta. Hänen voittonsa lujittaa demokratiaa ja varmistaa tietä kohti yhdentynyttä Latinalaista Amerikkaa tänä aikana, joka vaatii meiltä äärimmäistä solidaarisuutta veljeskansojen välillä.

Yhdysvaltojen ulkoministeri Antony Blinken kuvaili vaalitulosta näin:

− Onnittelut Kolumbian kansalle äänioikeutensa käyttämisestä ja demokratiansa vahvuuden uudelleen todistamisesta. Odotamme innolla vankan kumppanuutemme jatkamista tulevan valitun presidentin Gustavo Petron kanssa ja demokraattisemman sekä tasavertaisemman pallonpuoliskon rakentamista.

Hondurasin presidentti Iris Xiomara Castro Sarmiento yhtyi onnitteluviestien kuoroon:

− Onnittelen Hondurasin kansan nimissä Kolumbian rohkeaa kansaa sen valitsemasta historiallisesta yhteiskunnallisesta muutoksesta, jota edustaa tänään presidentiksi valittu Gustavo Petro.

Panaman presidentti Laurentino Cortizo Cohen antoi oman kädenojennuksensa naapurimaalle:

− Panaman nimissä onnittelen Kolumbian valittua presidenttiä, Gustavo Petroa, hänen saapumisestaan Casa de Nariñoon. Vetoan veljesmaan demokratian ja kansojamme yhdistävien historiallisten siteiden vahvistamisen puolesta.

Perusta ja Pedro Castillo Terronesin suusta taas kuului seuraavanlainen tervehdys Kolumbian uudelle johdolle:

− Soitin äsken Gustavo Petrolle onnitellakseni häntä historiallisesta demokraattisesta voitostaan Kolumbiassa. Meitä yhdistää jaettu tunne, joka tavoittelee kollektiivisia, sosiaalisia parannuksia ja alueellista integraatiota meidän kansoillemme. Veli Gustavo, voittaa luottaa aina Perun tukeen.

Toisen Andien maan Bolivian entinen presidentti Evo Morales Ayma lukeutui myös Petron ensimmäisten ja innokkaimpien onnittelijoiden joukkoon:

− Onnittelemme Kolumbian kansaa, veli Gustavo Petroa, vasta valittua presidenttiä ja sisko Francia Márquezia, maan historian ensimmäistä afrikkalaisten jälkeläisten parista noussutta varapresidenttiä, kiistattomasta voitostaan vaaliuurnilla. Se on rauhan, totuuden ja ihmisarvon voitto.

− Sisaremme Gustavo ja Francia edustavat sellaisen sosiaalisen omantunnon ja solidaarisuuden ilmentymää, joka nostaa arvokkaasti Latinalaisen Amerikan vasemmiston liput salkoon ja avaa tietä historiassa kansan äänien voimalla. Eläköön Gustavo Petro ja Francia Márquez!

Bolivian istuva presidentti Luis ”Lucho” Arce Catacora onnitteli myös valtaan valittua parivaljakkoa sekä Kolumbian kansaa. Arce totesi voiton vahvistavan mantereenlaajuista yhdentymistä ja sanoi maansa jakavan kolumbialaisten juhlatunnelmat, jallalla aimaraksi, eli ”olemme yhtä mieltä”. Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel Bermúdez yhtyi yhteiseen riemuun:

− Esitän mitä veljellisimmät onnitteluni Gustavo Petrolle hänen valinnastaan Kolumbian presidentiksi historiallisella kansanvoitolla. Vahvistamme halukkuuden edetä kahdenvälisten suhteiden kehittämisessä kansojemme hyvinvoinnin hyväksi.

Petron voitto sai Latinalaisen Amerikan hyvälle tuulelle, tyytyväiseksi ja toiveikkaaksi. Ecuadorin entinen presidentti Rafael Correa Delgado tuuletti vasemmiston voittoa näillä sanoin:

− Latinalainen Amerikka juhlii: Gustavo Petro, Kolumbian uusi presidentti. Eläköön Kolumbia! Eläköön suuri yhteinen isänmaa! Ainaiseen voittoon asti!

Oman vaaliurakkansa syksyllä käyvä Brasilian mitä todennäköisemmin tuleva presidentti Luiz Inácio Lula da Silva onnitteli osaltaan Petroa kuuden aikoihin alkuillasta:

− Onnittelen lämpimästi tovereita Gustavo Petroa ja Francia Márquezia sekä koko Kolumbian kansaa tärkeästä voitosta tämän sunnuntain vaaleissa. Toivotan Petrolle menestystä hänen hallituksessaan. Hänen voittonsa vahvistaa demokratiaa ja edistyksellisiä voimia Latinalaisessa Amerikassa.

Tiistaina Yhdysvaltojen presidentti Joseph ”Joe” Biden soitti Gustavo Petrolle onnitellakseen häntä ja Márquezia. Kolumbian kansaa hän puolestaan kiitteli vapaista ja rehellisistä vaaleista. Hän vahvisti myös maansa tuen Kolumbialle. Kahdenvälistä yhteistyötä aiotaan edelleen lujittaa etenkin ilmastonmuutoksen, julkisen turvallisuuden ja vuoden 2016 rauhansopimuksen soveltamisen suhteen. Keskusteluja käytiin myös keskinäisen kunnioituksen ja kumppanuuden tärkeydestä maiden välisten suhteiden kivijalkana.

Maaliskuusta 2022 lähtien Kolumbiasta on tullut niin sanottu Naton ulkopuolinen strateginen liittolainen (Major non-NATO ally – MNNA).  Sama status on myös Argentiinalla ja Brasilialla sekä muun muassa Australialla, Egyptillä, Israelilla, Japanilla, Thaimaalla sekä Pakistanilla. Liittolaisuus helpottaa etenkin aseostoja, teknologian hankintaa, mukaan lukien avaruusteollisuus, ja tarkoittaa läheistä yhteistyötä Yhdysvaltojen puolustusministeriön kanssa. Kolumbian nykyinen Yhdysvaltojen suurlähettiläs Juan Carlos Pinzón on lähettänyt eropyyntönsä, joka astuu voimaa 6.8., vain päivää ennen Petron valtaannousua. Syy on mitä ilmeisemmin ideologinen.

Keskiviikkona Petro ja Venezuelan presidentti Nicolás Maduro puhuivat 2 220 kilometrin mittaisen rajan täydestä avaamisesta ja venezuelalaisten siirtolaisten ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Yhteisen rajan avaaminen toisi hetimmiten Kolumbian puolelle 120 000 uutta työpaikkaa. Arviot Kolumbiassa asuvien venezuelalaisten määrästä asettuvat 1,8 ja 2,2 miljoonan välimaastoon. Maduro sulki rajan autoliikenteeltä elokuussa 2015. Helmikuussa 2019 diplomaattisuhteet särkyivät, kun Iván Duquen hallinto tunnusti ilman laillista asemaa olleen Juan Guaidó Márquezin maan ”väliaikaiseksi presidentiksi”. Petro aikoo lopettaa aggressiot ja eristämisen. Tarkoitus on pyrkiä yhteistyöhön: ”Hallituksemme tulee ylläpitämään avoimia viestintäkanavia Venezuelan demokraattisesti valitun hallituksen kanssa.” Maduro vahvisti tiedot ja kertoi keskustelleensa vastavalitun naapurimaan presidentin kanssa ”rauhasta ja molempien kansojen vauraasta tulevaisuudesta”. Suhteiden palauttaminen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä eikä virallisia päätöksiä voida tehdä ennen elokuuta, mutta siirtymäkauden aloittaminen ulkopolitiikan vaalilupauksien lunastamisella kertoo uudenlaisesta Kolumbiasta.

Torstaina 23.6. Petro ja Márquez vastaanottivat presidentin ja varapresidentin valinnan valtakirjat Kansallisen vaalineuvoston (Consejo Nacional Electoral – CNE) puheenjohtaja César Abreo Méndeziltä, ”jotta he voivat johtaa muutoksia, joista menneisyyden ja nykyhetken nuoret haaveilivat”. Heti kun kuutisen viikkoa kestävä vallanvaihto oli saatu muodollisesti käyntiin, Petro tapasi istuvan presidentin Duquen, jonka kärkkäimpiin kriitikoihin hän on kuulunut viimeisen neljän vuoden ajan. Uudessa tilanteessa kansakunnan yhteinen etu vaatii tulemaan toimeen myös poliittisten vastustajien kanssa. Uutta yhteiskunnallista ilmapiiriä rakentaakseen Petro on tavannut myös vaalit hävinneen Hernándezin sekä entisen presidentin Uriben.

Kuten vaalijuhlan slogan kuului ”muutos on pysäyttämätön”.

”Kolumbia voitti.”

Haasteena hajanainen kongressi

Kolumbiassa käytiin kongressin ja senaatin edustajien vaalit jo 13.3. Tuolloin maan suurimmaksi puolueeksi nousi ensimmäistä kertaa vasemmistolainen koalitio Pacto Histórico ”Colombia Puede”, joka syntyi helmikuussa 2021 tukemaan Gustavo Petron presidenttikampanjaa. Laajan yhteenliittymän muodostivat varsinaisesti seitsemän poliittista liikettä: Colombia Humana, Unión Patriótica-Partido Comunista, Polo Democrático Alternativo, Movimiento Alternativo Indígena y Social, Partido del Trabajo de Colombia, Unidad Democrática ja Todos Somos Colombia. Petro sai puolueiden välisessä äänestyksessä noin 4,5 miljoonan äänen ja 80,5 prosentin kannatuksen. Hänen omin poliittinen ryhmänsä ja johtamansa puolue on 2011 perustettu Colombia Humana (aiemmin Movimiento Progresistas). Kaiken kaikkiaan koalitiota on tukenut vähintään 24 erinäistä ryhmittymää. Jäsenäänestyksessä Petroa tuki alun perin myös radikaalivasemmiston 1985 perustettu Unión Patriótica eli paikalliset kommunistit.

Nimensäkin velvoittamana Pacto Histórico teki historiaa maaliskuun vaaleissa ja keräsi 16 senaatin paikkaa. Myöhemmin tulos kuitenkin parani, koska vaalituomioistuimen edustajat huomasivat vasemmiston valituksen jälkeen, että 700 000 ääntä oli virheellisesti jätetty laskematta. Näin tulos parani 20 paikkaan. Kolumbian konservatiivit (Partido Conservador Colombiano) on maan toiseksi vanhin 1849 perustettu puolue, joka sai 15 paikkaa ja maan vanhin 1848 perustettu keskustalainen tai miedosti vasemmistolainen Liberaalipuolue (Partido Liberal Colombiano) sai puolestaan 14 edustajaa ylähuoneeseen. Keskustavasemmistolainen vihreiden ryhmittymä liittolaisineen (Alianza Verde y Centro Esperanza) sai niin ikään 13 ehdokasta läpi. Entisen kovan linjan oikeistolaisen presidentin Álvaro Uribe Vélezin tai istuvan presidentin Iván Duque Márquezin Partido Centro Democrático menetti kuusi edustajaa yltäen 13 paikkaan. Liberaalikonservatiivinen tai keskustaoikeistolainen Partido Cambio Radical menetti myös viisi paikkaa ja 11 senaattoria. Niin ikään edellä mainitun puolueen ideologian ja Uriben tukemisen taustan jakava Partido de la Unión por la Gente menetti neljä paikkaa ja sai nyt kymmenen edustajaa. Kyseinen Partido de la U oli kongressin suurin ryhmä 2010−2014. Uribelaisen oikeiston yhteenlaskettu kannatus hiipui poikkeuksellisen paljon: senaatissa paikkamäärä tippui 15 edustajalla ja kongressin alahuoneessa 40 edustajalla. Senaattiin mahtui myös neljän paikan kristillinen oikeisto (Colombia Justa Libres).

Lainsäätäjien tuplavaalien suurin voittaja oli vasemmistokoalitio Pacto Histórico, jonka paikkamäärä senaatissa kasvoi yhdeksällä ja edustajainhuoneessakin 20 edustajalla. Senaatissa on 108 jäsentä, joista petrolainen vasemmisto kontrolloi 20 paikallaan viidesosaa, joten liittolaisia kaivataan muista ryhmistä kuten liberaaleista ja vihreistä, jotka voivat tukea suurinta ryhmää yhteensä 27 paikalla. Sikäläisessä eduskunnassa on 188 paikkaa ja tilanne on ylähuoneen kaltainen, sillä erotuksella, että suurin ryhmä on 32 paikan Liberaalipuolue ja Historiallinen sopimus on toiseksi suurin ryhmä 27 edustajallaan jättäen taakseen 25 paikan Konservatiivipuolueen. Vihreillä on 13 edustajaa. Vasemmistolaisella yhteistyöllä voidaan saada kokoon liberaalien ja vihreiden avulla 72 edistyksellistä parlamentaarikkoa. Niin kutsutulla uribelaisella oikeistolla paikkoja on yhteensä 47 jo mainittujen kolmen puolueen kesken. Kolumbian vallankumouksellisten asevoimien (Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia – FARC) entisten jäsenten 2017 luodulle puolueelle Comunes siunaantui viisi paikkaa sekä alahuoneesta että ylähuoneesta. Korruption vastaisten kuvernöörien ryhmä (Liga de Gobernantes Anticorrupción), jonka presidenttiehdokas ja populistipappa ylsi toiselle kierrokselle, sai edustajainhuoneeseen kaksi paikkaa. Lisäksi senaatissa on kaksi yhden paikan alkuperäiskansoihin kytköksissä olevaa liikettä (Movimiento de Autoridades Indígenas de Colombia ja Movimiento Alternativo Indígena y Social). Kongressissa sen sijaan on 10 yhden paikan ryhmittymää. Yhteensä senaatissa vaikuttaa 11 ja alahuoneessa peräti 19 puolueryhmää. Lisäksi edustajainhuoneen kokoonpanosta varataan vuoden 2022 vaaleissa ensimmäistä kertaa väliaikaisesti 16 paikkaa kolmasosalle maata erityisen alueellisen kehityksen mekanismin avulla, joka pyrkii vahvistamaan rauhanprosessia aseellisesta konfliktista eniten kärsineillä alueilla (Circunscripciones Transitorias Especiales de Paz − CTREP).

Kyseessä ei ole yhden miehen voitto, vaan kokonaisen kansan tahdonilmaisu toisenlaisen politiikan puolesta. Kolumbia lähti rohkealla valinnallaan lopulta vasemmistohallituksien tielle taivuttaen mantereen laajuista edistyksellisten hallitusten toisen aallon tasapainoa jälleen piirun verran vasemmalle. Latinalaisessa Amerikassa koettiin ensimmäinen siirtymä vasemmalle 2000-luvun alkupuolella. Ilmiötä kutsutaan vaaleanpunaiseksi aalloksi (Marea Rosa) tai kääntymiseksi vasemmalle (Giro a la izquierda). Itse puhuisin kuitenkin mieluummin punaisesta aallosta, ettei viittaus pitäisi sisällään sosiaalidemokraattista painolastia, joka ei sovellu hyvin maanosan poliittiseen todellisuuteen. Alkuperäinen edistyksellisten hallitusten aalto lähti liikkeelle Venezuelasta Hugo Rafael Chávez Fríasin joulukuun 1998 vaalivoitosta. Toinen aalto sen sijaan käynnistyi Meksikon vasemmiston maanvyörymävoitosta heinäkuussa 2018.

Kolumbiassa vaalien suurimmat voittajat ovat vasemmisto ja itsenäiset, suurimmat häviävät ovat uribelainen oikeisto ja tavanomaiset poliittiset puolueet. Petro löysi kampanjointiin vielä lisäkierroksia, mikä riitti enemmistön vakuuttamiseen. Tästä työ kuitenkin vasta alkaa. Rosarion yliopiston (Universidad del Rosario) valtiotieteen professori Silvia Otero Bahamón arvioi tulevan presidentin keskeiseksi tehtäväksi unohdettujen väestönosien huomioimisen:

− Petrolla on yhteys köyhiin, kansakunnan syrjäisimpien alueiden etnisiin ja kulttuurisiin vähemmistöihin, jotka lopulta otetaan huomioon ja kutsutaan osallistumaan kansanvaltaan.

Hoy Tamaulipas -julkaisun unohdukselta pelastaman Meksikon valtiollisen Notimex-uutistoimiston (Agencia de Noticias del Estado Mexicano) laatiman yhdistelmäkuvion mukaan Kolumbian sisäinen aseellinen konflikti olisi vaatinut 7,5 miljoonaa uhria ja tuottanut 300 000 kuollutta vuosina 1958−2012. Konfliktin syyksi Notimex kertoo perinteisten puolueiden kansaa ja työläisiä, etenkin maanviljelijöitä, vastaan harjoitetut sortotoimet, jotka juontavat niiden keskinäisistä kiistoista. Valtion vaikutusvalta heikkeni, aseellisten ryhmien aluekontrolli kasvoi. Huumekauppa antoi epävirallisille ryhmittymille enemmän valtaa, mutta konflikti paheni, kun bensaa heitettiin liekkeihin kansainvälisen huumeiden ja terrorismin sekä aiemmin kommunismin vastaisen sodan varjolla. Avaintekijöiksi listataan maaseudun ongelmat, huumekaupan leviäminen, poliittisen osallistumisen rajoitteet, valtion ja instituutioiden hajaannus sekä maan ulkopuoliset paineet, mikä viitannee etenkin Yhdysvaltojen toisten maiden sisäpolitiikkaan tekemiin laillisiin ja laittomiin vaikutusyrityksiin.

El Espectador -lehden kesäkuussa 2016 julkaiseman arvion mukaan kaikkien vuosien 1990 ja 2012 välissä kuolleiden luku yltäisi 600 000 henkeen. Maanviljelijöiden arvioidaan menettäneen 662 500 hehtaaria eli 6 625 neliökilometriä omia maitaan. Tuolloin vangittuna oli arviolta 2 500 sissiä.

Statista raportoi Kolumbian epäsuoran ja hajanaisen sisällissodan vaatineen 261 600 uhria vuosien 1958 ja 2018 välillä. Näiden 60 vuoden aikana puolisotilaalliset ryhmät olisivat vieneet 94 600 henkeä, sissiryhmät 36 700 ja tunnistamatta jääneet aseelliset ryhmät 27 700. Valtion edustajien osuus näissä laskelmissa on vain 9 800 henkeä, vaikka käytännössä se rahoitti ja tuki useiden puolisotilaallisten äärioikeistolaisten ryhmien ”puhdistuksia”. Niin sanottujen liikekannallepanon eli taisteluvalmiuden jälkeisiä murhia on tapahtunut syyskuuhun 2018 yltävien tilastojen mukaan lähes 5 200 kappaletta.

Kansallisen historiallisen muistin keskuksen (CNMH) ja sen alaisen konfliktin observatorion (OMC) mukaan väkivaltaisia katoamisia on tapahtunut 1 007 kunnassa. Kaikkiaan Kolumbiassa on 1 123 kuntaa ja 32 hallintoaluetta (departamentos).

Kolumbian väkivallan pitkä varjo

Kolumbian jo käytännössä 74 vuotta katkeamattomana jatkunut väkivallan kierre sai alkunsa varsinaisesti huhtikuun 9. päivästä 1948, jolloin Liberaalipuolueen johtaja Jorge Eliécer Gaitán murhattiin. Tuota ajankohtaa on myös kutsuttu “päiväksi, jolloin toivo kuoli”. Tästä sai alkunsa Bogotazo-episodi, joka johti laajamittaiseen tuhoon maan pääkaupungissa. Myös murhan toteuttanut Juan Roa Sierra tapettiin mellakoissa ja hänen ruumiinsa raahattiin Casa de Nariñon hallintorakennukselle asti. Gaitánin urhan takana olivat tiettävästi Konservatiivipuolue ja Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu (CIA). Levottomuudet ylsivät myös muille alueille. “Väkivallaksi” (La Violencia) kutsuttu kausi päättyi 1958. Tämän epävirallisen sisällissodan tai poliittisen väkivallan kauden voidaan tosin katsoa alkaneen jo vuodesta 1925, vaikka se kiihtyi Gaitánin murhasta 1948. Sen hiilloksilta alkoi puolestaan Kolumbian sisäinen aseellinen konflikti, johon osallistuivat niin voimaa käyttävät viranomaistahot kuten armeija ja poliisi sekä erinäiset sissiryhmät ja puolisotilaalliset joukot, myös järjestäytynyt rikollisuus ja huumekartellit sekä poliitikot, tuomarit, melkeinpä kaikki mahdolliset yksityiset, epäviralliset ja julkiset tahot. Kullakin alueella konflikti sai lisäksi erityisiä ominaispiirteitä. Tapahtumien seurauksena maa pilkottiin aina vain pienemmiksi palasiksi eikä yhteisen Kolumbian rakentaminen ollut realismia. Aseellisen konfliktin jatkuminen oli lisäksi mitä tehokkain poliittinen ase, jolla kyettiin marginalisoimaan vasemmisto ja pitämään konservatiivinen oikeisto alati vallankahvassa.

Kolumbian aseellisen konfliktin ensimmäinen kausi voidaan sijoittaa vuosiin 1958−1974, joka liittyy niin sanottuun Kansalliseen rintamaan (Frente Nacional), jonka tarkoitus oli lopettaa kaksipuoluejärjestelmään pesiytynyt väkivalta ja taata sekä liberaaleille että konservatiiveille pääsy valtaan. Kuitenkin koko kausi kului “valtiollisissa poikkeusoloissa” (Estado de Excepción). Vallassa olivat Alberto Lleras Camargo (1958−1962), Guillermo León Valencia (1962−1966), Carlos Lleras Restrepo (1966−1970) ja Misael Pastrana (1970−1974). Mainituista ensimmäinen ja kolmas olivat liberaaleja, toinen ja neljäs konservatiivejä. Aseellisten rosvojoukkojen (bandolerismo) edustajia olivat tässä vaiheessa jo FARC, ELN, EPL ja M-19, johon Petro kuului ja joka hylkäsi aseet 1990.

Kolumbian eräänlaisen sisällissodan tai aseellisen konfliktin uusi vaihe käynnistyi 11.2.1960, kun Kolumbian Kommunistisen puolueen (Partido Comunista Colombiano) talonpoikaisjohtaja, sissi ja poliitikko Jacobo Prías Álape alias Charro Negro murhattiin Gaitaniassa, Tolimassa. Samassa yhteydessä kuoli myös kaksi maanviljelijää. Murhat toteuttivat Jesús María Oviedon alias Mariachin johtamat hallitukseen kytköksissä olleet rikollisjoukot (bandoleros). Tapahtumat saivat Toliman liberaalit ja kommunistiset Manuel Marulanda Vélezin (Pedro Antonio Marín alias Tirofijo) johtamat sissit tarttumaan uudestaan aseisiin. Näin syntyivät Kolumbian vallankumouksellisten asevoimien esimuodot (Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia − Ejército del Pueblo − FARC-EP), jotka jatkoivat toimintaansa aina vuoteen 2016 asti. Marulanda johti FARC-järjestöä 2008 tapahtuneeseen luonnolliseen kuolemaansa asti.

Kolumbian sisäinen aseellinen konflikti (Conflicto Armado Interno de Colombia) on luonteeltaan vuodesta 1960 lähtien nykyhetkeen asti jatkunutta matalan intensiteetin epäsymmetristä sodankäyntiä. Sen pääasiallisina osapuolina ovat olleet Kolumbian valtio, äärivasemmistolaiset sissit ja äärioikeistolaiset puolisotilaalliset ryhmät. Mukaan ovat tulleet myös huumekauppaa käyvät kartellit, erinäiset järjestäytyneen rikollisuuden joukot ja muut aseelliset ryhmät, joihin lukeutuvat myös niin kutsutut alueelliset itsepuolustusryhmittymät. Väkivaltaa ovat periaatteessa harjoittaneet neljä ryhmää valtiosta sisseihin, kartelleihin ja puolisotilaallisiin joukkoihin, mutta kaikki osapuolet ovat pilkkoutuneet alati pienemmiksi palasiksi, mikä on lisännyt väkivaltaa. Kaikkein verisin kausi ajoittuu suunnilleen vuosien 1988 ja 2012 välille, jolloin aseiden rinnalle tulivat mitä moninaisimmat rikolliset aktiviteetit kuten huumekauppa, kidutus, laiton kaivostoiminta, kidnappaukset, ihmiskauppa ja pikaluottojen koronkiskonta, poliittinen korruptio sekä väestön pakkosiirrot. Aseellinen väkivalta on johtanut mielivaltaisiin teloituksiin, joukkomurhiin, miinojen väärinkäytöksiin sekä moniin muihin terrorismin muotoihin. Kansallista konfliktia ovat toisaalta lävistäneet kansainväliset kampanjat kommunismia, huumeita ja terrorismia vastaan. Yhdysvallat on osallistunut konfliktiin tarjoamalla Kolumbian valtiolle logistista, taloudellista ja sotilaallista apua, joka ei ole vähentänyt kuolleiden siviilien määrää. Varsinaisten ryhmien tarkkaa lukumäärää on vaikea arvioida, mutta ainakin 70 erilaista viranomaista, sissiryhmää, puolisotilaallista joukkoa ja rikollisjärjestöä on tarttunut aseisiin.

Väkivallan verkostot ovat levinneet Kolumbiasta etenkin Perun, Ecuadorin, Brasilian, Venezuelan ja Panaman raja-alueille. Tämä yksi maailmanhistorian monimutkaisimmista epäsuorista sisällissodista on tehnyt Kolumbiasta maan, joka on kokenut suuren määrän väestön pakkosiirtoja. Maan sisäisessä pakolaisuudessa Kolumbia on yli kahdeksalla miljoonalla maailman ykkönen, tai siis oli ennen Ukrainan sotaa, joka on viime kuukausina johtanut ainakin 5 miljoonan ulkoisen ja 7,5 miljoonan sisäisen pakolaisen ahdinkoon. Kolumbian sisäisten pakolaisten määrä on 8,3 miljoonaa (Registro Único de Víctimas vuodesta 1985 lähtien), kun Syyriassa se on 6,7 ja Congossa 5,2 miljoonaa. Toisaalta Kolumbiaan on kohdistunut myös muuttovirtaa Venezuelasta ainakin 1,8 miljoonan ihmisen verran ja myös vastaanotettujen pakolaisten määrässä Kolumbia on kakkonen heti Turkin jälkeen. Tilasto on tosin mennyt osittain uusiksi sen jälkeen, kun Puola on vastaanottanut 3,5 miljoonaa ukrainalaista. Virallisissa turvapaikkatilastoissa Yhdysvallat ja Saksa johtavat, Meksiko on kolmantena yli 130 000 hakemuksella YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) tietojen mukaan. Yhtä kaikki, Kolumbian ja sen naapurimaa Venezuelan jaettu pakolaiskriisi, sekä sisäinen että ulkoinen, ovat rikkoneet tuhansia perheyhteisöjä.

Kolumbian yhdistyneet itsepuolustusvoimat (Las Autodefensas Unidas de Colombia − AUC) on yksi sisällissodan väkivaltaisimmista terroristiryhmistä. Tämä äärioikeiston puolisotilaallinen vastavallankumouksellinen rikollisjärjestö AUC toimi vuosina 1997−2006 vasemmistosissien vastavoimana ja jätti jälkeensä noin 94 800 kuolonuhria. Uhreja joukkohaudoissa voi olla kuitenkin yhä ainakin 40 000 lisää. YK:n arvioiden mukaan AUC olisi vastuussa jopa 80 prosentista siviiliuhreja. Ryhmä on pakkosiirtoihin ja ihmisoikeuksiin erikoistuneen tietotoimiston (CODHES) mukaan vastuussa jopa 44 prosentista väestön kokemista häädöistä. Parhaimmillaan AUC nautti poliitikkojen, sotilaiden, karjatilallisten ja yrittäjien tuesta täyttäessään arkkuja vasemmistosisseillä. Pääasiallinen rahoituksen lähde olivat huumausaineet, vaikka lahjoitusvaroja kertyi myös väestöltä. Pahamaineiset itsepuolustusjoukot luopuivat aseista 2006. Tuolloin 30 150 henkeä lopetti terrorismitoiminnan ja monet johtajat luovutettiin huumekauppasyytösten nojalla Yhdysvaltoihin. Osa jäsenistä jatkoi kuitenkin toimintaansa uusparamilitarististen huumekauppaan erikoistuneiden ryhmien avulla, joita on kutsuttu nouseviksi rikollisryhmiksi (Bandas criminales emergentes) ja järjestäytyneiksi aseellisiksi ryhmiksi (Grupos Armados Organizados). Näihin lukeutuvat Águilas Negras ja Autodefensas Gaitanistas de Colombia (Clan del Golfo).

Kansallisen historiallisen muistin keskuksen (Centro Nacional de Memoria Histórica − CNMH) vuoden 2013 raportin (¡BASTA YA! Colombia: Memorias de Guerra y Dignidad) mukaan vuosien 1958 ja 2012 välillä olisi kuollut ainakin 220 000 ihmistä, joista 177 300 oli siviilejä. Puolisotilaalliset joukot olisivat arvioiden mukaan vastuussa ainakin 40 prosentista, sissiryhmät 25 prosentista ja valtio suoraan kahdeksasta prosentista kuolemantapauksia. Yhtenäisen uhrirekisterin (Registro Único de Víctimas) mukaan konfliktissa on ollut kaikkiaan likimain yhdeksän miljoonaa uhria. Lukuun sisältyvät muun muassa pakkosiirtoja kokeneet, kidutetut, väkisin rekrytoidut alaikäiset ja seksuaalista väkivaltaa kokeneet. CNMH-keskuksen päivitettyjen arvioiden mukaan kuolleiden kokonaisluku yltäisi nykyään 262 200 ihmishenkeen. Toisaalta CNMH on raportoinut Kolumbiassa kadonneen vuosina 1970−2015 vähintään 60 600 henkeä. Sen alaisen Muistin ja konfliktin observatorio (Observatorio de Memoria y Conflicto − OMC) on jatkanut tiedon keräämistä. OMC:n päivittämä luku vuosien 1958−2022 uhreista yltää 80 700 uhriin. Aiheesta on myös laadittu laaja 427 sivun raportti Hasta Encontrarlos. El Drama de la Desaparición Forzada en Colombia.

Kolumbian vallankumoukselliset asevoimat, joihin liitetään myös Kansanarmeijan nimi (FARC-EP) on alun perin radikaalin vasemmistoideologian, marxismi-leninismin ja bolivariaanisen ajattelun seuraaja. Sitä pidettiin terroristijärjestönä muun muassa Euroopan unionin alueella. Varsinaisesti FARC oli aktiivinen vuosina 1964−2016, yhteensä 52 vuoden ajan. 2017 aseellisen toiminnan tuhkista syntyi uusi poliittinen puolue Fuerza Alternativa Revolucionaria del Común (FARC), joka tunnetaan vuodesta 2021 lähtien nimellä Comunes. Kansallisen historiallisen muistamisen keskuksen laskelmien mukaan sissiryhmät surmasivat likimain 36 700 henkeä, siinä missä puolisotilaallisten joukkojen murhaluku yltää lähes 94 800 ihmiseen vuosien 1958 ja 2018 välillä. FARC:in tiedetään syyllistyneen mitä erinäisimpiin ihmisoikeusloukkauksiin terrori-iskuista poliittisiin kidnappauksiin ja väestön pakkosiirtoihin. Kidnappauksien lunnasvaatimuksien ohella huumekauppa, laiton kaivostoiminta, kiristys, salakuljetus ja öljyvarkaudet olivat 1980-luvulta lähtien tämän järjestön tärkeimpiä tulonhankintakeinoja. Pedro Antonio Marín, joka tunnetaan paremmin nimellä Manuel Marulanda Vélez (Tirofijo), oli FARC:in johdossa 44 vuotta. Häntä seurasi 2008 Guillermo León Sáenz alias Alfonso Cano, jonka Kolumbian armeija tappoi marraskuussa 2011. Tuolloin uudeksi johtohahmoksi nousi sydänsairauksien erikoislääkäri Rodrigo Londoño Echeverri, joka tunnetaan paremmin nimellä Timoleón Jiménez alias Timochenko, joka sai FARC:in allekirjoittamaan rauhansopimuksen hallituksen kanssa syyskuussa 2016. 23.9. käytännössä katsoen kaikki kapinallisjoukon rintamat hyväksyivät Havannan rauhansopimuksen toteuttamisen ehdot kuten aseiden luovuttamisen ja siviilielämään palaamisen kymmenennessä sissikonferenssissaan (Décima Conferencia Guerrillera). Vain yksi rintamajoukko numero 1:n osa päätti jatkaa aseellista vastarintaa.

Kansallinen vapautusarmeija (Ejército de Liberación Nacional − ELN) on ollut yksi konfliktin osapuolista vuodesta 1964 lähtien. Vasemmistolaisen aseellisen vallankumousideologian kannattajana profiloitunut ELN jatkaa yhä toimintaansa Kolumbiassa ja Venezuelassa. Sen terrorististatus ei ole ollut yhtä selvä kuin FARC:illa, koska Argentiina, Brasilia, Nicaragua sekä Chile, aiemmin myös Ecuador, eivät ole pitäneet sitä suoranaisena terroristijärjestönä, EU, Yhdysvallat, Peru ja Kolumbia kylläkin. Hugo Chávez puolusti ELN-järjestöä vuonna 2008 Latinalaisen Amerikan, Euroopan ja YK:n edessä. Venezuela suhtautuu sen toimintaan pääosin myönteisesti. Rauhanneuvottelut valtion kanssa katkesivat tammikuussa 2019 Bogotássa poliisikoulua vastaan tehtyyn iskuun, joka vaati 23 uhria ja aiheutti lähes sata loukkaantumista. Duquen hallitus julisti sissijoukon “järjestäytyneeksi aseelliseksi ryhmäksi” (Grupo Armado Organizado), jonka jäsenet voivat luopua aseista tullakseen tuomituiksi poliittisista rikoksista. Heti Gustavo Petron valinnan jälkeen ELN on kertonut tahdostaan luopua nykyisestä väkivaltaa sisältävästä toimintamallistaan. Se on kehottanut tulevaa hallitusta tekemään tarvittavat sosioekonomiset uudistukset yhteiskunnallisen tasa-arvon mahdollistamiseksi. Luvassa lienee siis piakkoin rauhanneuvotteluja. Vastarintaryhmittymän kooksi pelkästään Kolumbian puolella on arvioitu 2 350 henkeä vuonna 2020. Eliécer Herlinto Chamorro Acostan eli Antonio Garcían johtamalla vapautusarmeijalla on jonkinlaista vaikutusvaltaa kymmenen osavaltion alueella, etenkin Venezuelan raja-alueilla. ELN on osa sitä haasteellista turvallisuusarkkitehtuuria, jota Petron lupaama kummallekin naapurimaalle elintärkeän rajayhteyden uudelleen avaaminen vaatii. Ensin on myös solmittava diplomaattisuhteet.

Kansan vapautusarmeija (Ejército Popular de Liberación – EPL) perustettiin 1967. Sitä on motivoinut äärivasemmistolainen aatemaailma sen aseellista vallankumousta tavoittelevassa muodossaan. ELN:n lisäksi EPL on ainut yhä aktiivinen sissijärjestö Kolumbiassa. Vuodesta 2018 lähtien järjestöt kuitenkin suhtautuvat toisiinsa vihollisina. Jo vuonna 1991 noin 2 200 järjestön jäsentä luopui aseellisesta vastarinnasta. Tuolloin 200 sissiä piti kiinni aseellisesta toiminnasta perustajajäsen Francisco Caraballon johdolla. Sama mies Armando Ramírez alias Pacho, El Negro tai Lorenzo vietti 14 vuotta telkien takana 1994–2008. Nykyisin Kolumbian valtiota vastaan sotineeseen ja sosialistista valtiota tavoitelleeseen järjestöön kuuluu 400 aktiivijäsentä. Sen toiminta rajoittuu kuitenkin pitkälti Santanderin pohjoisosiin, Venezuelan rajamaiden Catatumbon alueelle. EPL ja ELN sotivat keskenään maa-alueiden, rajan ja väestön kontrollista. Kyseessä on historian kolmanneksi suurin sissijärjestö. Valtio pitää sitä “järjestäytyneenä aseellisena ryhmänä” vuodesta 2016 lähtien. Sen lempinimi on Los Pelusos, jonkinlaiset “nukkavierut tai resuiset solttupojat tai alokkaat”.

Tältä Huhtikuun 19. päivän demokraattisen liiton logo näytti 1990-luvulla aseista luopumisen jälkeen.

Tulevan presidentin sissimenneisyys

Liike 19. huhtikuuta (Movimiento 19 de Abril – M-19 tai M) oli vuoden 1970 epäselvien vaalien protestina syntynyt urbaani sissiliike. 19.4.1970 perinteiset puolueet eli konservatiivit ja liberaalit (Frente Nacional) juonivat Misael Pastrana Borrerosta maan presidentin mitä ilmeisimmin vilpillisin keinoin. Tuolloin opposition ehdokas Gustavo Rojas Pinilla ei päässyt valtaan, mikä sai järjestön perustajat turhautumaan silloiseen hallitukseen ja hyvin epätäydelliseen demokratiaan, joka ei sallinut vallan vaihtumista. M-19 vaikutti vuosina 1974–1990 ja tuli tunnetuksi ennen kaikkea “mielipideiskuistaan” (golpes de opinión) tai painostuskampanjoista, joilla vaadittiin muun muassa mielipidevankien vapauttamista ja vallanpitäjien väistymistä. Järjestö muistetaan etenkin marraskuun 1985 tempauksesta, jossa se valtasi Bogotán oikeuspalatsin (Palacio de Justicia). Andrés Almaralesin ja Luis Otero Cifuentesin johtama 35 sissin joukko otti panttivankeja rakennusta vallatessaan vaatiakseen poliittista oikeudenkäyntiä istuvalle presidentille Belisario Betancurille Corinton vuoden 1984 sopimuksien laiminlyönnistä. Armeijan ja poliisin nopea sekä voimakas reagointi johtavat lopulta yhteenottoon. Rakennus syttyy tuleen. Kuolonuhreja tulisateessa tulee 94, joihin lukeutui 11 korkeimman oikeuden tuomaria. Armeijan tiedetään myös kiduttaneen ja teloittaneen joitakin hallintorakennuksesta hengissä selvinneitä siviilejä.

Toisaalta M-19 tuli kuuluisaksi jo sen ensimmäisestä iskusta tammikuussa 1974, jolloin se varasti yhden itsenäisyystaistelija Simón Bolívarin miekoista Quinta de Bolívarin museosta. Eräiden todistajalausuntojen mukaan miekka olisi päätynyt 1984 Kolumbian huumerikollisuudelle kasvot antaneelle Medellínin huumekartellin (Cartel de Medellín) perustajalle Pablo Emilio Escobar Gavirialle. Virallisten tietojen mukaan sissiryhmän sihteerinä ja historian kerääjänä kunnostautunut Arjaid Artunduaga olisi hakenut miekan takaisin Kuubasta. Joka tapauksessa M-19-järjestön entinen jäsen ja sissikomentaja Antonio Navarro Wolff palautti miekan Bolívarin kotimuseoon juhlallisessa seremoniassa tammikuun 1991 viimeisenä päivänä. Navarro oli myös yksi vuoden 1991 perustuslakia säätävän kokouksen kolmesta puheenjohtajasta yhdessä liberaalien ja konservatiivien edustajien kanssa. M-19 oli ideologialtaan kansallismielinen ja bolivariaaninen, oligarkian ja imperialismin vastainen. Ryhmä kannatti sosialismia ja isoja työläisten sekä opiskelijoiden joukkoliikkeitä. Sen pääasiallinen tavoite oli demokratian palauttaminen Kolumbiaan. Toisin kuin monet muut aseelliset ryhmät, M-19 oli varsin yhteistyökykyinen, mikä näkyi osallistumisessa sissitoiminnan koordinaatioelimiin, Coordinadora Nacional Guerrillera ja Coordinadora Guerrillera Simón Bolívar. Sen symboli oli Bolívarin miekka.

Kolumbian tuleva presidentti Gustavo Petro liittyi M-19-sissijärjestön riveihin 17-vuotiaana 1977. Maassa elettiin tuolloin jonkinlaisessa jatkuvassa piiritystilassa, ulkonaliikkumiskiellossa tai autoritäärisessä hallinnossa, joka tuki vuoden 1886 perustuslain soveltamista ja syyllistyi jo mainittuun vaalivilppiin. Petron lempinimi eversti Aureliano Buendía juontaa Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1982 voittaneen Gabriel García Márquezin romaanista Sadan vuoden yksinäisyys (Cien Años de Soledad). Ollessaan maanteitse 49 kilometrin päässä pääkaupungista sijaitsevassa Zipaquirássa valtuutettuna 1984, Petro teki jäsenyytensä julkiseksi kaupungin torilla järjestetyssä mielenosoituksessa. Tämä paljastus käynnisti Petron vainon ja hänen tuli nukkua eri sängyssä joka yö. Hieman aikaisemmin Petro oli ollut perustamassa yhdessä satojen asunnottomien kanssa Bolívar 83 -nimistä uutta kaupunginosaa, jonka kodit tarjosivat oivia pakopaikkoja nuorelle aktivistille. Väliaikainen tulitauko päättyi lokakuussa 1985. Kolumbian armeija (Ejército Nacional) vangitsi kunnallispoliitikko Petron 24.10. syytettynä aseiden laittomasta hallussapidosta. Oikeus tuomitsi hänet kuitenkin “salaliiton” toteuttamisesta. Petro vietti 18 kuukautta 13. prikaatin ja Bogotán La Modelon vankiloissa. Kuten Petro kertoi The New York Times -lehdelle toukokuussa 2018, hän ei ole univormujen tai aseiden ystävä:

− En pidä aseista tai univormuista, ja sissitoiminnassa minua kyllästytti sotilaallinen hierarkia. En usko ihmisten, jotka järjestäytyvät tällä tavalla, päätyvän tekemään vallankumousta. Pelkään poliittisten rakenteiden hierarkisoimista, koska ne johtavat diktatuureihin ja autoritaarisuuteen.

Ajat kuitenkin muuttuivat, vaikka vaikeudet Kolumbian yhteiskunnan rakentamisessa eivät hävinneet minnekään. M-19 ryhtyi 14 kuukauden mittaisiksi venyneisiin neuvotteluihin valtion edustajien kanssa. Lopulta 9.3.1990 allekirjoitettiin kymmenen kohdan rauhansopimus. Kyseessä oli ensimmäinen demobilisoitunut sissiryhmä, joka tavoitteli poliittista osallistumista. Muut ryhmät kuten EPL seurasivat kansallisen ennakkotapauksen tarjoamaa esimerkkiä.

M-19 oli taitava julkisen mielipiteen muokkaaja. Se muun muassa ryösti rekkalasteja jakaakseen niiden kuorman Robin Hoodin hengessä kaikkein köyhimmille asukkaille. Myös ennen vuoden 1974 debyyttiä ryhmä luotti maksettuun mainontaan, joka herätti yleistä kiinnostusta jo ennen kuin Bolívarin miekka katosi. M-19 on Kolumbian sissiryhmistä edustuskelpoisimpia ja vähiten väkivaltaisia, vaikka myös se luotti aikakaudelle tyypilliseen voimankäyttöön ja moniin kyseenalaisiin laittomiin painostuskeinoihin. Aseista luopuessaan sen riveissä oli 900−1 000 jäsentä. Dominikaanisen tasavallan lähetystön helmikuussa 1980 vallannut M-19 vaati tuolloin noin 320 poliittisen vangin vapauttamista ja otti panttivangiksi muun muassa Yhdysvaltojen suurlähettiläs Diego Cortes Ascencion. Kansainvälisiä suhteita M-sissit solmivat esimerkiksi Perun Movimiento Revolucionario Túpac Amaruun ja Nicaraguan sandinisteihin (Frente Sandinista de Liberación Nacional). Järjestön tiedetään tehneen ainakin 48 siviiliväestön kaappausta (tomas guerrilleras) vuosien 1978−1988 välillä, mikä merkitsisi muistitietokeskuksen (CNMH) vuosien 1965−2013 ajalta keränneen tiedon mukaan vain 2,7 prosenttia kaikista väestökaappauksista. Ne kohdistuivat etenkin Caquetán, Toliman, Valle del Caucan ja Caucan alueille. FARC puolestaan oli vastuussa 63 prosentista näistä siviiliväestöön kohdistuneista rikoksista. ELN-järjestön osuus oli 18,4. CNMH:n vuoden 2016 raportin mukaan rekisteröidyt 1 775 väestökaappausta tai hyökkäystä kohdistuivat 569 kuntaan.

Maaliskuussa 1990 entinen sissiryhmittymä muuntautui vasemmistolaiseksi poliittiseksi liikkeeksi nimeltään Alianza Democrática M-19 (AD-M-19). Se oli toiseksi suurin ryhmä vuoden 1991 uuteen perustuslakiin johtaneessa toimielimessä, missä oli 70 jäsentä. M-19 sai 26,7 prosentin kannatuksellaan läpi 19 edustajaa perustuslakikokoukseen (Asamblea Nacional Constituyente) ja Liberaalipuolue (Partido Liberal) 25. Petro ei osallistunut suoraan perustuslain säätämiseen, mutta vuosien 1991−1994 kongressin alahuoneen kansanedustajana hän otti osaa puolueen sisäiseen keskusteluun. Petro oli M-19-ryhmän parlamentaarisen version riveissä vuoteen 1997, 1997−2005 hän toimi vaihtoehtoliikkeessä (Movimiento Vía Alterna) ja sitten Polo Democrático Alternativossa 2006−2010, vuodesta 2011 hän taas on ollut Colombia Humana -puolueen jäsen. M-19 ryhmä lakkasi olemasta vuonna 2000. Kolumbian vuoden 1991 edistyksellinen perustuslaki jäi tämän liikkeen kirkkaimmaksi poliittiseksi perinnöksi.

Tältä Juan Manuel Santosin ja Rodrigo Londoñon kädenpuristus rauhan merkiksi näytti Cartagenassa syyskuussa 2016. Vasemmassa laidassa näkyy YK:n pääsihteerinä toiminut Ban Ki-moon ja oikeassa laidassa Kuuban entinen presidentti Raúl Castro. Taustalla voi hahmottaa myös historian unohdukseen vaipuvat silloiset Meksikon ja Perun presidentit.

Entinen sissitaistelija Raúl Modesto Castro Ruz siunasi rauhan valtion ja FARC-EP:n välillä.

Virallinen ja lopullinen rauhansopimus allekirjoitettiin Bogotán Kolumbus-teatterissa 24.11.2016.

Sen jälkeen on kuitenkin murhattu yli 300 rauhansopimuksen allekirjoittajaa. Poliittis-puolisotilaallista väkivaltaa ei ole vielä saatu loppumaan.

Repaleinen ja keskeneräinen rauha

Keskeiset syyt Kolumbian sisäiseen aseelliseen yhteenottoon ovat olleet heikko valtio ja sen instituutioiden olematon läsnäolo monilla laajan maan alueilla. Toisaalta konfliktia ovat olleet synnyttämässä maanomistukseen liittyvät ongelmat, suuri taloudellinen epätasa-arvo sekä maatalouspolitiikan ja -uudistusten epäonnistuminen. Myöskään vastakkainasettelu tai väestön poliittinen vainoaminen tai demokraattisen osallistumisen puutteet eivät ole parantaneet tilannetta. Epäoikeudenmukaisuus on näkynyt myös syrjäytymisenä sekä peruspalveluiden kuten koulutuksen, terveyden ja liikenteen rakenneongelmina. Huumekauppa sen sijaan lävisti valtion ja yhteiskunnan, se oli lisäksi tapa rahoittaa pysyvää sotatilaa. Yhtenä syynä mainittakoon myös Yhdysvaltojen harjoittama huono ja yksipuolinen ulkopolitiikka, joka voidaan tulkita sekaantumiseksi Kolumbian sisäpolitiikkaan.

Eniten uhreja sodalle ovat uhranneet maanviljelijät, syrjäseutujen ja rajamaiden asukkaat, alkuperäiskansat, afrokolumbialaiset, vasemmistolaiset poliittiset ryhmät, ammattiyhdistysliikkeen edustajat, sosiaalisten liikkeiden johtajat, entiset taistelijat, toimittajat, ihmisoikeuksien puolustajat, opettajat, opiskelijat, yliopistojen työntekijät ja seksuaaliset vähemmistöt. Toisaalta väkivalta on usein kohdentunut naisiin, köyhiin ja haavoittuvaisimpiin ihmisiin. Myös luonto, niin kasvisto kuin eläimistö, on yksi konfliktin uhreista tässä biodiversiteetiltään maailman toiseksi rikkaimmassa maassa. Laittomat viljelykasvit, tuhoaine glyfosaatin ruiskuttaminen, öljy- ja kaasuputkien räjäyttely, laiton kaivostoiminta eri muodoissaan, hakkuut ja ylipäätänsä kaikenlainen voitontavoittelu luonnon kustannuksella ovat jättäneet jälkensä saastumisen, lajituhon ja metsäkadon muodossa. Myös maatalouteen, kalastukseen ja juomaveteen käytettävät vesivarannot ovat täyttyneet elohopeasta ja syanidista. Rauhan erityistuomioistuin (Jurisdicción Especial para la Paz − JEP) tunnusti luontoympäristön aseellisen konfliktin uhriksi vuonna 2019. Kolumbiassa on 59 kansallispuistoa (Sistema de Parques Nacionales Naturales − SPNN). Kokonaisvaltaisen kansallisen luonnonsuojelujärjestelmän (Sistema Nacional de Áreas Protegidas − SINAP) piirissä on noin 1 200 aluetta, jotka muodostavat 15,1 prosenttia maa- ja meripinta-alasta, mikä tarkoittaa melkein 31,3 miljoonaa hehtaaria.

Kolumbian valtiota edustaneen hallituksen ja FARC-EP:n välinen rauhanprosessi pyrki päättämään vuonna 1960 käynnistyneen sisäisen konfliktin. Viralliset neuvottelut aloitettiin presidentti Juan Manuel Santos Calderónin toimesta Havannassa syyskuussa 2012. Kuuba ja Norja osallistuivat neuvotteluihin välittäjinä ja Chile sekä Venezuela tarkkailijoina. 24.8.2016 Kolumbian ja FARC-EP:n delegaatiot ilmoittivat päässeensä lopulliseen, kokonaisvaltaiseen ja pysyvään sopimukseen, joka allekirjoitettiin Cartagenassa 26.9. Rauha tuli kuitenkin alistaa kansanäänestykseen, jossa kielteinen vaihtoehto voitti 50,2 prosentin turvin 2.10 eikä sopimusta voitu vahvistaa. Näin ollen hallituksen oli neuvoteltava sopimus osittain uusiksi ottaen huomioon vastustajien argumentit. Niin sanottu lopullinen sopimus konfliktin päättämisestä (Acuerdo para la Terminación Definitiva del Conflicto) allekirjoitettiin Bogotán Kolumbus-teatterissa (Teatro Colón) 24.11.2016. Sen jälkeen kongressin edustajainhuone ja senaatti siunasivat rauhan 29.−30.11., joka astui voimaan heti 1.12. 10. päivä joulukuuta Santosille ojennettiin Nobelin rauhanpalkinto.

Viimeisiä vuosia ovat tahdittaneet suuret mielenilmaukset, lakot, pandemia, huono taloudellinen tilanne, epävakaa poliittinen johto ja jälleen kiihtyvä väkivallan kierre. Iván Duque kannatti rauhansopimusten hylkäämistä ja on hallinnossaan soveltanut saman ideologisen taustan jakavaan edeltäjäänsä nähden hyvin paljon kovaotteisempaa turvallisuuspolitiikkaa. Kuten Petro on todennut: “rauha on revitty palasiksi”. Vaikka aseriisunnassa on edistytty, kaikkia rauhan ehtoja kuten laajaa maareformia ei ole vielä toteutettu. Duque on ollut rauhan suhteen niin välinpitämätön kuin kansainvälisen yhteisön paine on sallinut. Ihmisoikeuspolitiikka ei ole sekään vielä noussut keskiöön eikä entisten sissien turvatakuista ole pidetty huolta. Toisaalta koko luvattua rahoitusta ei ole ohjattu rauhansopimusten soveltamiseen. Tähän kaikkeen on tulossa muutos, sillä Petro ei usko kovaan tai autoritääriseen tai aseiden voimalla tehtävään turvallisuuspolitiikkaan. Hän on myös luvannut tehdä maareformista vihdoin totta rauhan ja tuottavuuden sekä maaseudun hyvinvoinnin takaamiseksi. Petro aikoo myös pitää kiinni jo olemassa olevan rauhansopimuksen ehdoista. Toisin kuin edeltäjänsä, hän on aina kannattanut rauhanponnisteluja.

Vuoden 2016 rauhansopimuksen jälkeen yli 13 000 henkeä, mukaan lukien noin 7 000 sissitaistelijaa, jättivät aseet YK:n valvovan katseen alla palatakseen siviilielämään ja alkaakseen rakentamaan aseellisen vastarinnan sijasta demokraattista liikettä, joka on saanut nimen Comunes. Kuitenkin FARC:in rippeet, 2 500 sissiä, käyvät vielä omia hajanaisia taisteluitaan ELN-ryhmittymää, huumejengejä, valtiota ja puolisotilaallisia joukkoja vastaan. Pelkästään vuoden 2022 aikana on surmattu yli 50 sosiaalista johtajaa, mikä kertoo Kehityksen ja rauhan tutkimuskeskuksen (Instituto de Estudios para el Desarrollo y la Paz – INDEPAZ) mukaan vuoden alkupuolen olleen väkivaltaisimpia sitten rauhan solmimisen.

Rauhan erityistuomioistuin (JEP) on osa rauhan siirtymäkauden käytännön toteutusta, sillä se tutkii FARC-EP:in, julkisten toimijoiden ja kolmansien osapuolien osallistumista aseelliseen konfliktiin. Armeijan entiset edustajat ovat alkaneet puhua avoimemmin ihmisoikeusloukkauksista ja epävirallisen sisällissodan traumaattisimmista episodeista. Väliaikainen tuomioistuin ei jaa varsinaisia tuomioita, vaan suosittelee korjaavia toimenpiteitä ja rakentaa tapahtunutta pala kerrallaan. Sen sisarinstituutti on saanut valmiiksi sisäisen konfliktin muistodokumentin.

Totuuskomission (Comisión de la Verdad) kolmen ja puolen vuoden työn levittäminen on alkanut sen loppuraportin julkaisemisesta 28.6. Ilmapiiri Kolumbiassa on otollinen kivuliaan menneisyyden haavojen läpikäymiseksi Gustavo Petron vaalivoiton myötä. Tuleva presidentti Petro puhui jesuiittapapin ja taloustieteen maisterin sekä rauhantyön pioneeri Francisco José de Roux Rengifon johtaman komission loppuraportin julkaisutilaisuudessa, sillä välin kun sen työtä alusta loppuun asti boikotoinut istuva presidentti Duque oli matkoilla Portugalissa. Nykyhallitusta tilaisuudessa edusti sisäministeri Daniel Andrés Palacios Martínez. Raportilla ei ole laillista tai oikeudellista asemaa, mutta sen tavoitteisiin kuuluu totuuden edistämisen lisäksi oikeudenmukaisuus, virheiden korjaaminen siinä määrin kuin se on mahdollista ja vastaavien tapahtumien välttäminen tulevaisuudessa. Se perustuu laajatahoiseen ja moninaiseen noin 30 000 ihmisen kuulemiseen yhteiskunnan ja konfliktin eri puolilta. Totuuden, rinnakkaiselon ja toistamattomuuden selvittämiskomissio (Comisión para el Esclarecimiento de la Verdad, la Convivencia y la No repetición − CEV), kuten tämän itsenäisen yksikön koko nimi kuuluu, on yksi vuoden 2016 rauhansopimuksen luoma toimija, joka rakentaa kestävää rauhaa läpikäymällä aseellisen konfliktin syitä ja seurauksia sekä tapahtumia mahdollisimman läpikotaisin.

896-sivun loppuraportti Tulevaisuus on olemassa, jos on olemassa totuus (Hay Futuro si Hay Verdad) koostuu yhdeksästä kappaleesta ja loppuyhteenvedosta, jossa esitetään liuta suosituksia. Petro on sanonut toteuttavansa mahdollisimman tarkasti kaikki komission suositukset omalla hallituskaudellaan. Komission työ päättyy seuraavan kahden kuukauden aikana, jotka se käyttää loppuraportin tiedottamiseen ja sen sisällön kääntämiseksi uusiksi politiikan käytännöiksi. Tiistaina 28.6. perustettiin seurantakomitea (Comité de Seguimiento y Monitoreo), joka tarkkailee suositusten täytäntöönpanoa. Se osa kokonaisvaltaista rauhanjärjestelmää (Sistema Integral para la Paz), johon kuuluvat myös korkeintaan 20 vuoden toimivaltuudet omaavat rauhan erityistuomioistuin (JEP) ja kadonneiden henkilöiden etsintäyksikkö (Unidad de Búsqueda de Personas dadas por Desaparecidas − UBPD). Loppuraportin mukaan lähes 50 800 joutui kidnappauksen uhriksi, 121 800 katosi ja melkein 450 700 ihmistä murhattiin. Pakkosiirtymistä taas kärsi 7,7 miljoonaa kolumbialaista, mutta suorien uhrien lukumäärä hipoo kymmentä miljoonaa. Koska kaikkia murhia ei rekisteröity, voidaan kokonaisluvun arvioida yltävän jopa 800 000 ihmishenkeen vuosien 1985 ja 2018 välisenä aikana, jolloin väkivalta on ollut kiivaimmillaan. Toisin määriteltynä sodan intensiivisin kausi vuosina 1996–2010 tuotti 75 prosenttia kaikista uhreista. Ainakin 80 prosenttia kuolonuhreista oli siviilejä ja vain alle kaksi prosenttia uhreista syntyi taistelutilanteissa. De Roux kysyi Bogotán Jorge Eliécer Gaitánin nimeä kantavan teatterin julkaisutilaisuudessa, miksei väkivaltaan puututtu:

− Miksei tämä maa pysähtynyt vaatimaan, että sissit ja valtio lopettaisivat poliittisen sodan varhain ja neuvottelisivat kokonaisvaltaisesta rauhasta? Mikä oli sellainen valtio ja instituutiot, jotka eivät estäneet sitä ja ennemminkin edistivät aseellista konfliktia? Missä olivat kongressi, missä poliittiset puolueet? Mihin asti he, jotka tarttuivat aseisiin valtiota vastaan, arvioivat päätöksensä julmat ja synkät seuraukset?

− Miksi me kolumbialaiset katsoimme verilöylyjä televisiosta päivästä toiseen ja annoimme yhteiskuntana niiden jatkua vuosikymmeniä ikään kuin ne eivät koskettaisi meitä? Ja miksi tuo turvallisuus, joka ympäröi poliitikkoja ja suurta omaisuutta, ei tuonut turvaa alkuperäiskansoille, reservaateille ja kansanosille, jotka joutuivat joukkomurhien vyöryn kohteeksi? Ja miksi sissit, jotka esittivät itsensä kansan pelastajiksi, syyllistyivät satoihin massamurhiin taistelussa alueiden hallinnasta?

− Meiltä menisi 17 vuotta kunnioittaaksemme minuutin verran jokaista uhria.

Eläköitynyt aliupseeri Néstor Guillermo Gutiérrez puhui huhtikuussa 2022 sadan JEP:in paikalle kutsuman uhrin edessä Catatumbossa niin sanotuista laittomista teloituksista tai “virhetapoista” (falsos positivos), jotka viittaavat etenkin Álvaro Uriben 2002–2010 kauden operaatioihin, joissa tapettiin siviilejä ja myöhemmin tapahtumat leimattiin “taistelutapaturmiksi”:

– Teloitin, murhasin täällä olevien sukulaisia, vein heidät valheiden turvin, huijaamalla, ammuin heitä, murhasin heidät julmasti ja laitoin aseen heidän päälleen sanoakseni, että kyseessä oli taistelu, että he olivat sissejä, ja tahrasin sen perheen nimen, sen tuhotakseni, jättäen lapset ilman isää, jättäen vanhemmat ilman lapsia.

– Saimme lavastetun teatterin näyttämään oletetulta taistelulta korkean komennon painostuksen vuoksi.

– Ei ole helppoa olla täällä uhrien edessä. En aio puolustella tekojani. Murhasimme viattomia ihmisiä, talonpoikia.

Kolumbian rauhan ja sodan tapahtumakulut ovat hyvin moniulotteisia. Niillä on pitkä historia eivätkä kaikki tarinat ole pelkästään synkkiä. Rauhaa on rakennettu ja aseista on luovuttu. Siinä on kuljettu sekä onnistumisten että epäonnistumisten ympyröitä. Monitahoinen (multicrimen) rikollisuus on särkenyt yhteiskuntaa ja perheitä eivätkä haavat ole vielä parantuneet. Rauhansopimusten jälkeen on murhattu yli 300 FARC:in entistä jäsentä ja yli 900 aktivistia tai sosiaalisten liikkeiden johtajaa. Varapresidentiksi nouseva Francia Márquez selvisi hänkin hädin tuskin elossa murhayrityksestä. Väkivallan pelote, niin absurdi kuin konkreettinen, leijui myös tämän vuoden vaalien yllä. Gustavo Petro on kuitenkin elävä esimerkki siitä, miten sissi voi kasvaa yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi ja päätyä muuttamaan rakenteita rauhanomaisin keinoin. Rauhan muuttamiseksi kansakunnan elämäntavaksi on Kolumbiassa vielä tavattoman paljon tehtävää. Silti kesäkuun 19. päivän vaalivoitto on maan historiassa uusi toivon ja demokratian virstanpylväs. Petro on oikea ja uskottava johtaja, jonka kanssa yhdessä kävellen sekä aito rauha että todellinen muutos ovat mahdollisia. Muutoksen ja rauhan on kuljettava käsi kädessä lävistääkseen sosioekonomiset realiteetit, mikä tarkoittaa maaseudun, teollisuuden ja tietoyhteiskunnan aktivointia sekä niiden mukanaan tuomaa kulttuurista muutosta. Tätä Petro kutsuu “rakkauden politiikaksi”. Numero 19 tuntuu sitä paitsi olevan läsnä Petron elämän eri käänteissä. Hän syntyi 19.4.1960, osallistui M-19-liikkeeseen ja voitti vaalit 19.6.2022. Tie sissistä valtiojohtajaksi on ollut pitkä ja kivinen, aivan niin kuin se ollut sitä myös isolle osalle kansasta.

Olen kirjoittanut aiemmin Kolumbian vuoden 2021 tapahtumista, joissa tehtiin selväksi kansan tahtotila muutoksen suhteen.

Kolumbian uusi varapresidentti antaa kasvot ja äänen naisille, afrokolumbialaisille, alkuperäiskansoille sekä muille unohdetuimmille väestönosille.

Francia Márquez vetoaa jättämään väkivallan taakse ja rakentamaan rauhaa, joka alkaa erilaisuuden kunnioittamisesta arjessa.

Márquez tulee tasa-arvoministerinä työskentelemään erityisesti naisten oikeuksien ja nuorten mahdollisuuksien puolesta sekä kolonialistista perua olevan rakenteellisen rasismin hautaamiseksi.

Francia Márquez -ilmiö

Ensimmäisen vasemmistolaisen ja sissitaustaisen presidentin tarina ei olisi kokonainen ilman ensimmäisen afroamerikkalaisen naisvarapresidentti Francia Elena Márquez Minan tarinaa, joka juontaa Kolumbian syvistä marginaaleista. Mustien tai paremminkin afrokolumbialaisten, raizal- ja palenquero-kansan yhteenlaskettu osuus Kolumbian 50-miljoonaisesta kansasta asettuu kuuden ja kymmenen prosentin tuntumaan, mikä tarkoittaa 3−5 miljoonaa afrikkalaisten jälkeläistä.

Joulukuussa 40-vuotta täyttävä Francia on ruohonjuuritason johtaja, aktivisti, ympäristön ja ihmisoikeuksien puolustaja, maatalousteknikko, feministi ja poliitikko. 2020 hän valmistui asianajajaksi (Universidad Santiago de Cali). Kolumbiassa on parhaillaan vallassa toinen asianajaja, konservatiivi Marta Lucía Ramírez Blanco, joka toimii maan varapresidenttinä ja ulkoministerinä. Ensimmäinen afrotaustainen varapresidentti tulee ottamaan hoitaakseen vasta perustettavan tasa-arvoministerin tehtävät. Sen ensimmäiset kolme tavoitetta liittyvät palkkatasa-arvoon, kodissa tehdyn työn huomioimiseen eläkekertymissä ja perustulon − puolet vähimmäispalkasta − luomiseen perheidensä päinä toimiville yksinhuoltajanaisille. Tasa-arvoa on tarkoitus parantaa lisäämällä naisten taloudellista omavaraisuutta samalla, kun tämän 52 prosentin poliittista läsnäoloa ja oikeuksia sekä yhteiskunnallisia mahdollisuuksia vahvistetaan.

Francian aktivistin ura käynnistyi 1994−1997, kun hän osallistui Ovejas-joen puolustuskamppailuun. 2009 Suárezin kunnan La Toman yhteisöneuvoston edustajana Márquez vastusti afrokolumbialaisen väestön pakkosiirtoa pois sen esi-isien alueelta. Surutta jaellut kaivosluvat rikkoivat lakisääteisiä oikeuksia eivätkä ne perustuneet paikallisten asukkaiden kuulemiseen ja suostumukseen. Samaan aikaan kolme puolisotilaallista ryhmää julisti yhteisöneuvoston johtajineen hyökkäyksien kohteeksi, koska sen nähtiin rajoittavan kehitystä jarruttamalla monikansallisten yhtiöiden rajatonta kaivostoimintaa. Márquez nosti neuvoston laillisena edustajana suojelukanteen puolustaakseen sen oikeutta ihmisarvoiseen elämään, pysyvyyteen alueella, asianmukaiseen oikeusprosessiin sekä ennakoivaan, vapaaseen ja tietoon perustuvaan kuulemiseen. Nämä oikeudet saivat lainsuojan 14. joulukuuta 2010 annetulla tuomiolla T-1045A. 2015 Francia voitti Ruotsin evankelisluterilaisen kirkon ja diakonityön ihmisoikeuspalkinnon (Premio Nacional a la Defensa de los Derechos Humanos en Colombia) ja 2018 hän oli yksi kuudesta eri puolilta maailmaa valikoiduista ympäristönsuojelun tärkeän kansainvälisen tunnustuksen (Goldman Environmental Prize) voittajista. 2019 hän puolestaan sai Katalonian amerikkalaissäätiön (Fundación Casa América Cataluña) myöntämän ihmisoikeuspalkinnon (Premio Joan Alsina de Derechos Humanos). Samana vuonna yleisradioyhtiö BBC nimesi Márquezin maailman sadan vaikutusvaltaisimman naisen joukkoon.

Suorasanainen naisjohtaja on kotoisin lounaassa sijaitsevasta Caucan osavaltion (departamento) Suárezin kunnan Yolombón kylästä. Hänen äitinsä on kätilö ja maanviljelijä, isä taas vuorotteli kaivosteollisuuden ja maanviljelyn välillä. Myös äiti auttoi kaivoskylän toiminnassa. Pääosin hän kasvoi kummankin puolen isovanhempiensa parissa. Perheessä oli 12 lasta. 16-vuotiaana Francia sai ensimmäinen lapsensa Carlos Adriánin, jonka hän joutui kasvattamaan yksin. Teini-iässä Márquez työskenteli käsiteollisessa kultakaivoksessa ja Calin kaupungin kotiapulaisena. Carlos opiskelee lääketiedettä Kuubassa ja toinen poika Kevin taas asuu Yhdysvalloissa.

Vuosina 2010−2013 Francia Márquez toimi Yolombón afronaisten yhdistyksen (Asociación de Mujeres Afrodescendientes de Yolombó) puheenjohtajana. Vuosina 2013−2016 hän taas toimi La Toman yhteisöneuvoston laillisena edustajana. Vuonna 2014 Márquez otti osaa Pohjois-Caucan 70 naisen liikehdintään (Movilización de Mujeres Negras por el Cuidado de la Vida y los Territorios Ancestrales tai Marcha de los Turbantes), joka vaati kaivosyhtiöille selkeitä pelisääntöjä, mukaan lukien lakien kunnioittaminen ja paikallisen väestön huomioiminen päätöksenteossa. Naiset kävelivät noin 600 kilometriä aina Bogotán asti oikeuksiaan puolustaakseen. Tuloksena 27 yhteisöneuvostoa tunnustettiin kollektiivisen esi-isien maiden suojelun ja korvauksen kohteiksi vuoden 2011 lain 4635 puitteissa. Lokakuussa 2014 Márquez lapsineen pakkosiirrettiin pois omalta kotialueeltaan ja julistettiin oikeistolaisten terroristiryhmien viholliseksi.

Joulukuussa 2014 Márquez Mina matkusti Havannaan osallistuakseen Santosin hallituksen ja FARC-EP:n käymiin rauhanneuvotteluihin, joissa hän toi esille etenkin afrokolumbialaisiin yhteisöihin ja naisiin kohdistettuja vääryyksiä sekä vaati etnisille ryhmille oikeutta pysyvän rauhanprosessin rakentamiseen. Hän vaikutti erityisesti rauhan etnisen ulottuvuuden kappaleeseen (Capítulo Étnico para la Paz). Kesäkuussa 2020 Franciasta tuli Kansallisen rauhan, sovinnon ja rinnakkaiselon neuvoston (Comité Nacional de Paz, Reconciliación y Convivencia) jäsen ja puheenjohtaja. Sen tehtäviin kuului rauhansopimusten noudattamisen valvonta.

Rauhasta, ihmisoikeuksista, laittomasta kaivostoiminnasta ja ympäristönsuojelusta puhuminen ovat vieneet Márquezin muun muassa Sveitsiin, Ranskaan, Meksikoon sekä Yhdysvaltoihin. Hän on tuonut esille sitä, miten aseellinen konflikti on vaikuttanut muita väestöryhmiä enemmän juuri afrokolumbialaisiin ja miten afronaisten vartaloista on tullut sodankäynnin väline. Toukokuussa 2019 hänen oma elämänsä oli vaarassa, kun hän joutui aseilla ja kranaateilla tehdyn hyökkäyksen uhriksi, jonka saldona kaksi ihmistä loukkaantui. Edeltävänä vuonna 2018 Márquezin Dominikaanisesta tasavallasta kotoisin oleva miesystävä menehtyi äkilliseen sydänkohtaukseen.

Elokuussa 2020 Márquez kertoi tavoittelevansa vuoden 2022 vaalien ehdokkuutta osana Pacto Históricon koalitiota. Ehdokkuus julkistettiin huhtikuussa feministien kokoontumisessa (Convención Nacional Feminista). Joulukuussa 2021 Polo Democrático Alternativo salli Francian osallistumisen presidenttiehdokkaan valintaan, vaikka tämä ei saanut kerättyä vaadittua määrää allekirjoituksia. Maaliskuussa 2022 Márquez kuitenkin yllätti kaikki ja ylsi sisäisen vaalin toiselle sijalle 785 000 äänellään. Kisan voitti tietysti Gustavo Petro lähes 4,5 miljoonalla äänellä. Camilo Romero (Verdes por el Cambio) taas sai 227 000 tuenilmausta. Esiehdokkaita oli mukana viisi. Loppu onkin sitten historiaa. Soy Porque Somos -liikkeen parista vasemmistorintamaan päätyneestä Francia Márquezista tulee varapresidentti ja tasa-arvoministeri. Márquez oli tärkeä osa käytyä kampanjaa, sillä ilman häntä Petro ei olisi kerännyt yhtä paljon ääniä nuorten, naisten ja afrokolumbialaisten keskuudessa. Saattaapa hänestä vielä jonakin päivänä tulla myös Kolumbian presidentti.

Näin Francia kuvailee omaa rooliaan yhteiskunnassa:

− Olen osa prosessia, taistelun ja vastarinnan historiaa, joka alkoi esi-isieni tuomisesta orjiksi. Olen osa kamppailua rakenteellista rasismia vastaan, olen osa niitä, jotka taistelevat jatkaakseen vapauden ja oikeudenmukaisuuden synnyttämistä. Niitä, jotka säilyttävät toivon paremmasta elämästä, niistä naisista, jotka käyttävät äidillistä rakkautta huolehtiaakseen alueestaan ​​elämän tilana.

Rakkautta, rauhaa ja todellista muutosta

Poliitikon uraa viime kuukausina rakentanut Rodolfo Hernández hyväksyi vaalitulokset heti sunnuntaina minuutin kestäneellä videollaan:

− Kolumbialaiset, tänään enemmistö äänestäneistä kansalaisista on valinnut toisen ehdokkaan. Kuten olen toistuvasti todennut, hyväksyn tuloksen, kuten on tehtävä, jos haluamme instituutioidemme olevan vahvoja.

− Toivon tohtori Gustavo Petron osaavan johtaa maata, olevan uskollinen korruption vastaisille puheilleen ja ettei hän petä niitä, jotka luottivat häneen.

Uusi aktivistista varapresidentiksi nouseva Francia Márquez on joutunut itsekin kokemaan väkivallan uhkaa paikallistason johtajana ja ympäristöaktivistina, myös köyhyyden kasvot ja työn kovettamat kädet ovat tulleet tutuiksi:

− Haluan kiittää kaikkia kolumbialaisia miehiä ja naisia, jotka antoivat henkensä tämän hetken vuoksi. Kaikki veljemme ja sisaremme, yhteiskunnalliset johtajat, jotka surullisesti murhattiin tässä maassa. Nuorisolle, jota on murhattu ja saatu katoamaan. Naisille, joiden kimppuun on käyty väkivalloin ja joita on kadonnut. Kaikille heille, joiden tiedän olevan seurassamme jostain käsin tällä Kolumbian historiallisella hetkellä. Kiitos, että olette avanneet tietä ja kylväneet vastarinnan ja toivon siemeniä.

− Saimme aikaan Kolumbian kansanhallituksen, tavallisten ihmisten hallituksen, näkymättömien hallituksen. Aiomme, veljet ja sisaret, luoda sopua tähän kansakuntaan, pyrimme rauhaan ilman pelkoa, pyrimme ihmisarvoon, oikeudenmukaisuuteen, me naiset aiomme hävittää maamme patriarkaatin, pyrimme edistämään monimuotoisen HLBTIQ+-yhteisömme oikeuksia, puolustamme äiti maamme, suuren kotimme, oikeuksia, tavoittelemme yhdessä rasismin poiskitkemistä.

Gustavo Petron kampanja rakentui tarkkaan hiottuihin suunnitelmiin, joihin lukeutuu rikkaimpien verotuksen kiristäminen. 54 sivun alustavan hallitusohjelman voi lukea täältä. Siitä löytyy myös graafinen tiivistelmä. Tarkoitus on kerätä 50 biljoonaa pesoa tai vajaat 1,2 miljardia euroa lisää valtionkassaan joka vuosi nykyisen kroonisen alijäämän ja erinäisten sosiaalisten ohjelmien rahoittamiseksi. Petro pyrkii luopumaan öljyn viennistä 12 vuoden siirtymäajalla eikä aio myöntää uusia lupia öljyteollisuudelle. Tarkoituksena on maaseudun, teollisuuden ja turismin aktivointi. Alimmat eläkkeet siirtyisivät valtionhallinnon alaisuuteen järjestelmän vakauden takaamiseksi. Petro panostaisi niin ikään ehkäisevään terveydenhuoltoon. Myös korruption kitkeminen YK:n avulla ja Kolumbian rauhanprosessin vahvistaminen sekä siihen liittyvän maareformin toteuttaminen kuuluvat suunnitelmiin. Vasemmistokoalition johtaja aikoo taata vapaan ja ilmaisen yliopistokoulutuksen kaikille nuorille. Pelkästään maissin maahantuonnin vähentäminen kuudella miljoonalla tonnilla toisi maahan 250 000 uutta työpaikkaa. Samankaltaisia aikeita on muun muassa tekstiiliteollisuuden ja vihreän energian suhteen. Tavoitteena on luoda fossiilisista polttoaineista vapaa tietoyhteiskunta, joka jättää taakseen kehityksensä krooniset ongelmat. Varapresidenttiehdokas on avoin feministi ja hänen johdollaan käydään puolustamaan lisäksi vähemmistöjen, alkuperäiskansojen, afrokolumbialaisten sekä muiden syrjittyjen väestönosien oikeuksia. Kampanja keskittyi nälän ja köyhyyden poistamiseen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseen vahvistamalla valtion roolia Kolumbian kehityksessä. Yksi kampanjan iskulause kuvaa Etelä-Amerikan maata tulevana “elämän suurvaltana” (potencia de la vida), joka korostaa ihmisten ja luonnon hyvinvointia. Toinen usein kuultu lause “vivir sabroso” taas korostaa oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja kaikkien yhtäläistä oikeutta laadukkaaseen elämään. Petron ajattelussa korruptio, väkivalta ja nälkä korvattaisiin läpinäkyvyydellä, rauhalla ja riittävällä perustulolla muuttamalla radikaalisti epäonnistuneen politiikan suuntaa.

Puhuessaan kannattajilleen Movistar Arenalla Petro kiitti saamastaan tuesta ja pyysi anteeksi seitsemän kuukauden kampajoinnin viemää ääntänsä. Petro vetosi 41 minuutin puheessaan muutoksen, yhtenäisyyden ja rauhan puolesta. Hän muisti myös sitä lukuisaa joukkoa, joka on vuosien mittaan menettänyt henkensä taistellessaan oikeudenmukaisemman Kolumbian puolesta. Petro antoi mikrofonin myös kadonneen poikansa puolesta puhuneelle äidille, joka sanoi luottavansa uuteen presidenttiin. Toisaalta Petro vetosi Yhdysvaltoihin, jonka kanssa on tarkoitus neuvotella uudesta ilmastopolitiikasta lähtien siitä perusoletuksesta, että Yhdysvallat tuottaa eniten päästöjä Amerikoissa ja Kolumbia taas on osa Amazonin sademetsän aluetta, joka imee itseensä suurimman osan näistä päästöistä. Petron hallitusohjelma nojaa kolmeen peruspilariin eli sosiaaliseen ja ilmastolliseen oikeudenmukaisuuteen sekä rauhanpolitikkaan.

Puoli kahdeksan jälkeen jo lainattu varapresidentti ja tuleva tasa-arvoministeri Francia Márquez puhui muutoksen ilosanomasta etenkin syrjityimmille väestönosille. Kymmenen minuuttia myöhemmin Petro aloitti spontaanin puheensa, joka tuntui tulevan suoraan sydämestä.

− Kiitos tästä historiallisesta päivästä. Se on uusi tarina Kolumbialle, Latinalaiselle Amerikalle ja maailmalle. Uusi tarina, koska se, mitä on tapahtunut tänään näiden 11 miljoonan äänestäjän kanssa, jotka äänestivät ja toivat meidät hallitukseen, on muutos. Se, mikä on tulossa, on todellinen muutos, ja sitoudumme siihen laittamalla peliin elämämme. Emme aio pettää äänestäjiä, jotka ovat huutaneet historialle, että tästä päivästä lähtien Kolumbia muuttuu, Kolumbia on toinen.

− Muutos ei tarkoita kostoa, vihan rakentamista, jakautumisen syventämistä yhteiskunnassa. Vanhempamme opettivat meille, mitä lahkojen muodostaminenja viha tarkoittavat. Muutos koostuu nimenomaan vihan ja jakolinjojen hylkäämisestä. Vaalit osoittivat kaksi äänimääriltään läheistä Kolumbiaa, mutta haluamme sen olevan yksi Kolumbia kaiken monimuotoisuutensa keskellä. Jotta voimme olla yksi Kolumbia valtavassa monivärisessä kirjavuudessamme, tarvitsemme rakkautta, rakkauden politiikkaa, joka on yhteisymmärrystä, vuoropuhelua ja toistemme ymmärtämistä.

− Muutos tarkoittaa myös toivon vastaanottamista, mahdollisuutta avata tulevaisuus, muutos tarkoittaa mahdollisuuksien avaamista kaikille kolumbialaisille, muutos tarkoittaa, että tuo toivo voi täyttää jokaisen kansakunnan kulman, että toivo hallitsee sydämessä, muutos tarkoittaa, että toivon hallitus on saapunut.

− Olemme Kolumbian vastarintojen summa. Kuinka monta ihmistä, jotka eivät ole täällä kanssamme, jotka katosivat Kolumbian teille eivätkä ole täällä, kymmenet tuhannet, kuinka monta ihmistä kuoli tai on vangittuna, kuinka monta nuorta kahleissa, joita kohdellaan rikollisina, koska, heillä oli toivoa ja rakkautta. Pyydän yleistä syyttäjänvirastoa vapauttamaan nuoremme. Vapauttakaa nuoret.

Kuten Petro korosti, “rauha ei ole toistemme tappamista, se on toistemme rakastamista”. Petro puhui ennen kaikkea yhteiskuntarauhasta, yhtenäisyydestä, muutoksesta ja toivosta, mutta myös anteeksiannosta ja opposition koskemattomuudesta:

− Elämän hallituksessa ei olisi järkeä, jos emme vie kolumbialaista yhteiskuntaa rauhaan. Se tarkoittaa, että Rodolfo Hernándezin äänestäjät ovat tervetulleita tähän hallitukseen. Rodolfo Hernández voi käydä kanssanne vuoropuheluun milloin tahansa. Emme aio käyttää valtaa vastustajan tuhoamiseen. Se tarkoittaa, että annamme anteeksi toisillemme.

− Epäilemättä tulemme kohtaamaan raudanlujan, itsepintaisen opposition, emmekä ehkä ymmärrä sitä moneen otteeseen, mutta tässä aloittavassa hallituksessa ei tulla näkemään koskaan poliittista tai oikeudellista vainoa, on oleva vain kunnioitusta ja vuoropuhelua. Näin voimme rakentaa sitä, mitä muutamia päiviä sitten kutsuimme suureksi kansalliseksi sopimukseksi. Sitä on jo alettu rakentamaan 11 miljoonan kolumbialaisen kesken, mutta sen on tapahduttava 50 miljoonan ihmisen välillä. On alettava rakentaa sitovaa alueellista dialogia väkivallan lopettamiseksi ja alueellisen vaurauden takaamiseksi. Näiden alueellisten keskustelujen pohjalta voimme rakentaa uudistuksia, joita Kolumbia tarvitsee voidakseen elää yhdessä rauhassa.

− Rauha on sitä, että kolumbialaisella yhteiskunnalla on mahdollisuuksia. Silloin joku minun kaltaiseni voi olla presidentti tai joku Francian kaltainen voi olla varapresidentti. Rauha on sitä, että lopetamme toistemme tappamisen. Kokonaisvaltainen rauha Kolumbiassa alkaa elokuun 7. päivänä aloittavasta hallituksesta käsin.

Kapitalismin suhteen Petro heittäytyi ironiseksi, koska hän luonnehti kolumbialaista yhteiskuntaa modernin kapitalismin esimuodoksi:

− Suoraan sanottuna toteaisin seuraavaa: aiomme kehittää kapitalismia Kolumbiassa. Ei siksi, että ihailisimme sitä, vaan siksi, että meidän on ensin voitettava Kolumbian esimoderni feodalismi. Meidän on voitettava atavistiset mentaliteetit, jotka liittyvät siihen piikojen ja renkien maailmaan, siihen orjien maailmaan, joiden vastapuolena olivat herraluokka ja orjanomistajat.

− Siirtykäämme vanhasta raaka-aineiden vientiin perustuvasta taloudesta, joka tappoi vettä ja elämää, uuteen tuottavaan talouteen, joka voi lisätä työpaikkoja ja tuotantoa kaikkialla Kolumbiassa, mikä on vaurauden itsensä perusta. Vain taloudellisen kasvamisen, tuottamisen, perusteella voimme sitten jakaa vaurautta uudelleen. Tuottakaamme pelloilla, teollisuudessa, matkailussa. Tuottakaamme tiedosta käsin, niin sitä tuotetaan 2000-luvulla.

Ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa Petro aikoo patistaa Yhdysvaltoja tekemään sen saastuttamisastetta vastaavan määrän panostuksia kasvihuonekaasujen sitomiseen Etelä-Amerikassa. Petro luottaa ilmastokriisissä tieteeseen eikä ympäristö- ja väestökehitystä Belgian Louvainin katolisessa yliopistossa (Université catholique de Louvain) opiskelleelta tulevalta presidentiltä puutu myöskään tervettä kunnianhimoa:

− Haluamme Kolumbian, ja se tulee olemaan diplomaattisen politiikan prioriteetti, olevan maailman kärjessä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tiede on kertonut meille, kuinka voimme ihmislajina kuolla sukupuuttoon lyhyellä aikavälillä. Nyt on välttämättömyys, että Kolumbia yrittää pelastaa Amazonin viidakon voidakseen pelastaa ihmiskunnan. Ehdotan Yhdysvaltojen hallitukselle ja kaikille Amerikan hallituksille käymistä vuoropuheluun nopeuttaaksemme energiasiirtymän etenemistä, hiilivapaan talouden rakentamisen edistämiseksi.

− Nimeni on Gustavo Petro ja olen presidenttinne. Rakastan teitä paljon.

Rauha, oikeudenmukaisuus, vapaus ja hyvinvointi kiteytyvät Petron ja Francian kampanjan tunnuslauseen eli ”maukkaaseen elämään”, vivir sabroso, joka juontaa afrokolumbialaisista vaikutteista. Toisin sanoen se viittaa oikeuksiin, ihmisarvoiseen elämänlaatuun ja pelosta vapaaseen arkeen. Likimain näihin sanoihin vapauteen ja maistuvaan elämään viitannut Petro päätti puheensa, joka lopetti repivän vaalitaipaleen ja merkitsi uuden poliittisen aikakauden alkua Etelä-Amerikan Uudessa Granadassa, kuten Kristoffer Kolumbuksen mukaan nimetty maa ennen tunnettiin.

Näin yhtä 2000-luvun merkittävintä vasemmistolaista vaalivoittoa tuuletteli muutaman päivän rajun kampanjoinnin jälkeen levännyt parivaljakko, jolle ojennettin torstaina valinnat laillistavat valtakirjat.

Yllättävän harva media tallensi Francian ja Gustavon puheet sekä laittoi ne netin videokanavaan:

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami T.T. Laaksonen

Lähteet: Once Noticias, Caracol TV, Revista Semana, El Espectador, BBC News Mundo, DW, France 24, Portafolio, Página 12, Los Angeles Times, La Jornada, El Tiempo, Radio Nacional, Centro Nacional de Memoria Histórica, La Registraduría Nacional del Estado Civil de Colombia, etc.

Chile marssii jälleen vasemmalle – nuori Gabriel Boric voitti vaalit

Maaliskuussa 2022 uudessa valtiojohtajan virassaan aloittavan Gabriel Boric Fontin tärkein lupaus Chilen kansalle liittyy paremman elämän saavuttamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sellaista hyvinvointivaltiokehitystä, joka voisi tarjota kaikille laadukkaan ilmaisen terveydenhuollon, koulutuksen ja riittävät eläkkeet.

Chilen kansa oli aloittanut jo aiemmin protestoinnin ja uuden perustuslain säätämisen. Se oli tehnyt valtaa pitäville selväksi sen, ettei se ollut tyytyväinen poliitikkoihinsa. Nyt joulukuun 19. päivänä vuorossa oli rohkeimmin vasemmistolaisen ehdokkaan presidentiksi valitsiminen sitten Salvador Allende Gossensin, joka hallitsi Chileä vuosina 1970−1973, ennen 11.9. tapahtunutta sotilasvallankaappausta, joka toi valtaan Augusto Pinochet Ugarten ja maksoi vähintään 40 000 ihmishenkeä. Demokratiaan Chile palasi vasta 1990. Vuoden 1980 vanhasta perustuslaista ollaan vihdoin pääsemässä pian eroon jo aloitetun historiallisen perustuslakiprosessin myötä. Siinä missä Allende voitti vaalit vasta neljännellä yrittämällä ja pääsi aloittamaan presidenttinä vasta 62-vuotiaanaa, nyt presidentiksi valittu Gabriel Boric sen sijaan voitti vaalit suoranaisena mustana hevosena ja heti ensi yrittämältä, tosin hän ehtii täyttää 36 vuotta 11.2.2022, tasan kuukausi ennen virka-astujaisiaan.

Vuosi 2021 on ollut varsin vasemmistovaltainen Latinaisessa Amerikassa. Uudet vasemmistopresidentit saatiin muun muassa Peruun, Hondurasiin ja nyt myös Chileen. Kuuban, Nicaraguan ja Venezuelan lisäksi vasemmisto on vallassa myös Meksikossa, Argentiinassa ja Boliviassa. Täydellä syyllä voidaan puhua 21. vuosisadan sosialismin toisesta aallosta tai vaaleanpunaisesta aallosta (Marea Rosada – Pink Tide), sillä kaikkiaan 20 maasta, 12 valtiossa on vallassa vasemmistolainen hallitus. Listalle lukeutuvat lisäksi Costa Rica, Panama ja Guyana. Kun lisäksi mukaan lasketaan kaikki Karibian saarivaltiot, on maita yhteensä 33.

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä Kolumbia ja Brasilia liittyvät ensi vuonna tähän kansalaistensa hyvinvoinnin etusijalle laittavien rauhanomaisten, demokraattisten ja muutoskykyisten uusliberalismin hautaavien hallitusten rintamaan. Ecuadorissa oikeisto voitti 2021, vaikka vasemmisto sai eniten paikkoja kongressiin. Tämä selittyy sillä, että osa vasemmistosta äänesti tyhjää toisella kierroksella niukasti kolmanneksi jääneen alkuperäiskansojen oman ehdokkaan toivomuksesta.

Chilen kansa lähti Santiagon kaduille sankoin joukoin sunnuntai-iltana vaalivoiton varmistuttua.

Kevään lopun ilta oli helteinen. Kesäkausi alkoi Chilessä 21.12.

Historian nuorin ja historian suosituin

Chilen kansa osoitti poliittisen valppautensa ja viisautensa lähettämällä äärioikeiston ja Sosiaalikristillisen rintaman (Frente Social Cristiano) ehdokas José Antonio Kast Ristin laulukuoroon presidentinvaalien toisella kierroksella. Kyseisen vaaliliiton takaa löytyvät Kastin johtama Republikaanipuolue (Partido Republicano) ja Kristillinen konservatiivipuolue (Partido Conservador Cristiano). Uudeksi presidentiksi nousee katujen poliitikkokoulun käynyt vasemmistolaisten muutosvoimien yhteisrintaman − Apruebo Dignidad − Gabriel Boric Font. Vastaehdokas Kast on tunnustanut kilpakumppaninsa rehdin voiton ja tehnyt onnittelusoiton heti vaali-iltana. Boric kävi myös heti maanantaina 20.12. istuvan presidentin Sebastián Piñeran puheilla La Monedan palatsissa. Syyskuussa 16 prosentin (Centro de Estudios Públicos) hyväksyntää kansalaistensa keskuudessa nauttiva istuva presidentti korosti chileläiseen jo perinteiseen tapaan demokraattista vakautta:

− Olemme tarjonneet hänelle kaiken yhteistyön, jotta komentovallan siirto demokratiassa luonnistuisi sujuvasti, tehokkaasti ja että se olisi erittäin tasavaltalaista. Koska, kuten valittu presidentti sanoi, hallitukset menevät, mutta yhteiskunta, valtio ja Chile säilyvät, ja olemme kaikki sitoutuneet olemaan uskollisia chileläisille miehille ja naisille.

Ensimmäisellä kierroksella vaaliuurnat vetivät puoleensa 7,1 miljoonaa äänestäjää tai 47,3 prosenttia äänioikeutetuista. Toisella kierroksella 55,65 prosenttia ja vajaat 8,4 miljoonaa kansalaista käytti äänioikeuttaan, mikä on suurin luku sitten vuoden 2012, kun äänestämisestä tuli vapaaehtoista. Tähän lukuun sisältyvät 24 000 tyhjää ja lähes 69 000 hylättyä ääntä. Nämä ”lisä-äänet” satoivat odotetusti vasemmiston laariin. Toisaalta perustuslain uudistamista kannattaneet itsenäiset valtaosin nuoret äänestäjät päättivät luottaa Boriciin.

Siinä missä Boricin äänisaldo oli 1,8 miljoonaa ääntä ja 25,8 prosenttia ensimmäisellä kierroksella, kohosi ääniosuus nyt 55,9 prosenttiin ja reiluun 4,6 miljoonaan ääneen. Kastin tulos oli 27,9 prosenttia ja alle kaksi miljoonaa ääntä. Toisella kierroksella hän sai yli 3,65 miljoonaa ääntä, mikä riitti 44,1 prosentin kannatukseen. Toisin sanoen ehdokkaiden välinen ero oli hieman alle 971 000 ääntä ja noin 11,8 prosenttiyksikköä.

Chile jakautuu 16 alueeseen, joista Boric voitti 11 ja Kast 5. Metropolialueella Boricin kannatus oli 60,3 prosenttia. Atacamassa äänestäjien tuki oli korkeimmalla tasolla 65,5 prosentissa ja ehdokkaan kotialueellakin Magallanesissa 61,3. Ulkomailta annettiin melkein 24 700 ääntä, joista vasemmistoehdokas vei noin 71 prosenttia. Chilen konservatiivisin alue vaaleissa oli La Araucanía, jossa Kast sai 60,1 prosenttiyksikön kannatuksen.

Boric on 1986 syntynyt kroaattitaustainen, maan eteläkärjen Punta Arenaksen ja Magallanesin provinssin kasvatti sekä toisen kauden kansanedustaja, joka tunnetaan yhtenä keskeisenä vuoden 2011 opiskelijaliikkeen johtajana. Kyseisissä protesteissa vaadittiin ilmaista, vapaata ja laadukasta koulutusta. Hän toimi lähes vuoden Chilen yliopiston (Universidad de Chile) opiskelijoiden liiton (FECh) johdossa. Boricilla oli niin ikään keskeinen rooli vuonna 2019 alkaneissa mielenilmauksissa, jotka johtivat uuden perustuslain laatimiseen. Kirjoitin aiheesta jo aiemmin. Chilessä presidenttiehdokkaan on oltava vähintään 35-vuotias, joten Boric ei olisi voinut olla yhtään nuorempi. Hänestä tulee nyt myös maan historian nuorin presidentti.

Tähän mennessä maan historian nuorin presidentti oli Ramón Saturnino Andrés Freire y Serrano, josta tuli Chilen kolmas presidentti 39-vuotiaana 1827. Jo 35-vuotiaana, kyseinen sotilas tosin kantoi ”ylimmän johtajan” (Director Supremo) titteliä. Freiren kausi vallassa kesti vain vajaat kolme kuukautta helmikuusta toukokuuhun. Toisaalta Manuel Blanco Encalada nousi tasavallan presidentiksi 36-vuotiaana vuonna 1826, mutta hän oli virkaan astuessaan noin puolitoista kuukautta Boricia vanhempi.

El Salvadorin presidentti Nayib Bukele aloitti virassa 37-vuotiaana samoin kuin Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardern, josta tuli valtiojohtaja lokakuussa 2017. Sebastian Kurz puolestaan aloitti Itävallan hallituksen johdossa 33-vuotiaana ja Sanna Marin Suomen pääministerinä 34 vuoden iässä. Boric on vuoden 1985 syntynyttä Marinia nuorempi. Nuorimman johtajan titteliä kantaa kuitenkin virallisesti San Marinon 27-vuotias Giacomo Simoncini. Vuonna 1994 syntynyt naisjohtaja aloitti valtiojohdossa jo 26 vuoden iässä. Myös esimerkiksi Costa Rican nykyinen presidentti Carlos Alvarado aloitti virkakautensa 38-vuotiaana toukokuussa 2018. San Marinon capitán regente Simoncinihallitsee yhdessä Francesco Mussonin kanssa ja virkapesti uusitaan puolen vuoden välein. San Marinon parlamentti uudistaa hallitsijansa seuraavan kerran 1.4.2022. Siksi ei ole liioiteltua sanoa, että Boric tulee olemaan nykyisistä vallassa yhä olevista valtionpäämiehistä nuorin tai Simoncinikin huomioiden, vähintään toiseksi nuorin.

Boric on monessa ensimmäisen laatuaan, hän on ensimmäinen presidentti 27 vuoteen, joka ei ole syntynyt pääkaupunki Santiagossa. Hän on lisäksi ensimmäinen lapseton presidentti sitten vuoden 1938, jolloin Pedro Aguirre Cerda astui virkaansa. Hän on myös vihdoin sellainen kolmannen tien vaihtoehto, joka rikkoo lopullisesti vuodesta 1990 vallassa vuorotelleiden keskustaoikeistolaisten ja keskustavasemmistolaisten hallitusten ketjun. Enää ei ole tilaa tekopyhyydelle tai turhille lupauksille saatikka kansan pamputtamiselle. Nuorten vaaleissa kuohunut into laittoi myös omanlaisensa päätepisteen vanhempien sukupolvien harjoittamalle poliittiselle kyynisyydelle ja vaihtoehdottomuudelle sekä välinpitämättömyydelle. Nyt on aika siirtyä sanoista tekoihin ja sen Chilen kansan viisas valinta mahdollistaa.

Tältä Chilen uusi presidentti näytti opiskelijaradikalismin vuosinaan vuoden 2011 tienoilla.

Kirjava uusi ja vanha vasemmisto

Lakitiedettä opiskellut Boric voitti vasemmiston sisäisessä esivaalissa Kommunistipuolueen (PCCh) Daniel Jaduen ja edustaa Sosiaalisen lähentymisen (Convergencia Social) ja Laajan rintaman (Frente Amplio) sekä myös kommunistien ehdokkaana Hyväksyn ihmisarvon (Apruebo Dignidad) vaaliliittoa. Kaiken kaikkiaan Boricin takana on vaaleissa seisonut erilaisia vasemmistolaisia, vihreitä ja itsenäisten kansalaisten ryhmittymiä. Teknisemmin ilmaistuna Apruedo Dignidad koostuu kolmesta Frente Amplion puolueesta: Revolución Democrática, Convergencia Social, Comunes. Toisaalta sen tukena ovat Ihmisarvoisen, vihreän ja itsenäisen Chilen (Chile Digno, Verde y Soberano) yhteisrintaman kaksi puoluetta eli Partido Comunista ja Federación Regionalista Verde Social. Lisäksi vaaliliiton takana vaikuttivat ainakin seuraavat viisi ryhmää, joilla ei ole virallista edustusta Chilen vaalipalvelussa (Servel): Fuerza Común, Movimiento Unir, Acción Humanista, Izquierda Cristiana de Chile, Izquierda Libertaria. Virallisesti vaaliliittoa tuki siis kymmenen puoluetta.

Apruebo Dignidadilla on viisi senaattoria tai 19,6 prosenttia (5/50), 37 kansanedustajaa eli 20,9 prosenttia (37/155), kaksi aluetason kuvernöörin virkaa (2/16), 20 kaupunginjohtajaa yhteensä 345 kunnasta ja 28 perustuslain säätäjää (28/155) sekä 333 valtuutettua, joiden virkoja Chilessä on 2 252. Aluevaltuutettujen paikoista sillä on puolestaan hallussaan noin kuudesosas eli 53. Puolueblokin ja itsenäisten rintaman arvoihin luetaan ainakin progressiivisuus, sosiaalidemokratia, poliittinen ekologia, feminismi, hyvinvointiajattelu, vallan hajauttamisoppi, osallistava demokratia, deliberatiivinen eli keskusteleva demokratia ja uusliberalismin vastustaminen.

Mainitsemisen arvoista on sekin, että yhteisrintaman viidestä senaattorista kaksi kuuluu Kommunistisen puolueen riveihin, joka tarkoittaa PCCh:n paluuta senaattiin 48 vuoden jälkeen. Uudet senaattorit ovat Claudia Pascual y Daniel Núñez. Kansanedustajia perinteinen puolue oli saanut kolmin kappalein jo aiemmin 2009. Uuden kongressikauden se pääsee aloittamaan 12 edustajan turvin. Diktatuurin aikakaudella 1973−1990 kiellettynä ollut ja maan alla toiminut puolue kärsi pitkään poliittisesta sorrosta. Kuitenkin 1922 perustetulla Kommunistisella puolueella on eniten virallisesti rekisteröityjä jäseniä Chilen vaalipalvelussa (Servel). Se on lisäksi toisena listalla, joka mittaa puolueiden hallussa olevaa pääomaa ja sijoitusvarallisuutta. Paremmin tämän ryhmän historiaan voi tutustua tällä sivustolla.

155-paikkaiseen kongressiin uusi uusliberalismin vastainen vasemmistohallitus lähtee 79 edustajan turvin ja oppositio taas 68 kansanedustajalla. Vasemmistolaisia eduskuntaryhmiä voidaan laskea 13 ja oppositioryhmiä kuusi. Itsenäisiä istuu parlamentissa 8 ja he jakaantuvat kolmeen leiriin. 50 paikan senaatissa hallitusta tukee 22 ja oppositiota 25, itsenäisiä on puolestaan kolme. Puntit ovat siis varsin tasan eduskuntalaitoksen ylähuoneessa. Chilessä on yhteensä 27 puoluetta. Parlamentissa erinäisiä ryhmittyä on sen sijaan 22.

Sosiaalinen lähentyminen tai Convergencia Social (CS) on vastavalitun presidentin omin 2018 perustettu poliittinen puolue, johon sulautuivat silloisen Laajan rintaman (Frente Amplio) jäsenet Movimiento Autonomista (MA), Izquierda Libertaria (suurin osa tästä ryhmästä jätti liittoutuman joulukuussa 2019), Nueva Democracia (ND) ja Socialismo y Libertad (SOL). Convergencia Social määrittelee itsensä progressiiviseksi tai edistykselliseksi puolueeksi, jolla on ”feministinen, sosialistinen, emansipatorinen luonne ja joka edistää ’arvokkaan elämän’ rakentamista ja uutta suhdetta yhteisen omaisuuden ja kansojen välille”. Progressivismi on poliittinen vakaumus, joka on yleisesti suuntautunut hyvinvointivaltion kehittämiseen, kansalaisoikeuksien puolustamiseen, kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen ja varallisuuden uudelleenjakoon. Sen keskeinen vaatimus liittyy sellaiseen kehitykseen, joka tuo mukanaan sosiaalista ja taloudellista tasa-arvoa.

Boric on eläinten oikeuksien ohella puhunut kampanjassaan myös poikkeuksellisen paljon lasten oikeuksista. Keskiviikkona 22.12. hän keskusteli maan tulevaisuudesta Benjaminin kanssa.

Chilen yhteiskunnan uusi herääminen

Lokakuun 2019 ja maaliskuun 2020 välisenä aikana Chilessä elettiin niin sanottu sosiaalinen räjähdys (Estallido Social). Mielenilmaukset keskittyivät pääkaupunki Santiagoon ja muihin suurimpiin kaupunkeihin kuten Valparaíso, Concepción, Arica y Punta Arenas. Ne saivat alkunsa pääkaupungin julkisen liikennejärjestelmän lippujen hintojen korotuksista. Uudet hinnat astuivat voimaan 6.10. ja joukko opiskelijoita järjestäytyi maksulakkoon metrossa. Päivien kuluessa maksamisesta kieltäytyneiden määrä vain kasvoi. Konflikti yltyi 18.10, kun väkijoukot ja poliisit ottivat yhteen. Joitakin kauppoja tyhjennettiin ja rakennuksia vaurioitettiin sekä tulipaloja sytytettiin.

Lauantaina 19.10. Chilen presidentti Sebastián Piñera julisti maahan ensimmäisen hätätilan sitten vuoden 1990 tapahtuneen demokratiaan palaamisen jälkeen. Ulkonaliikkumiskielto koski aluksi vain Santiagon metropolialuetta, mutta pian se laajeni viidelle alueelle ja 23. päivään mennessä se oli saatettu voimaan 15 kaikkiaan 16 alueellisesta pääkaupungista. Vastarinta ylsi lähes kaikkialle halki koko maan.

Kauan kytenyt tyytymättömyys poliittiseen järjestelmään puhkesi näennäisesti pienestä asiasta, mutta sen taustalta löytyy laajempi ryhmä ilmiöitä kuten yleinen elämisen kalleus, alhaiset eläkkeet, kalliit hinnat etenkin terveyssektorilla. Vielä laajemmassa kuvassa kansan tietoisuus heräsi ja se menetti kaiken pelkonsa ilmaista pettymyksensä poliitikkoja, instituutioita ja perustuslakia kohtaan. Tähän tilanteeseen on tultu, koska valtio ei voinut taata kansalaisilleen yksinkertaisimpia oikeuksia.

Arvioidaanpa tapahtumia sitten mielenilmaisijoiden, julkisen infrastruktuurin kokemien vahinkojen tai hallituksen sortotoimien näkökulmasta, ne ovat suurimmat mitä Chilessä on koettu 30 vuoteen. Hallituksen antamien tietojen mukaan lokakuun aikana kuoli 32 kansalaista, 3 400 siviiliä ja 2 000 poliisia joutui sairaalahoitoon. Amnesty International taas raportoi, että marraskuun loppuun mennessä poliisien (carabineros) aiheeton voimankäyttö aiheutti 12 547 loukkaantunutta, 1 980 aseilla haavoitettua ja 347 tapauksessa koettiin silmävauriota.

Chilen Kansallinen ihmisoikeusinstituutti (INDH) laski pidätettyjen määräksi vähintään 8 812 henkeä. INDH kertoi myös dokumentoineensa järjestysvallan ja armeijan suorittamia kidutustapauksia. Kaikkiaan se on saanut vastaanottaa 3 350 valitusta ihmisoikeusrikkomuksista. Muun muassa Amerikkojen välinen ihmisoikeuskomissio (CIDH) ja YK:n ihmisoikeusasiamies totesivat Chilessä tapahtuneen vakavia ihmisoikeusrikkomuksia, joihin olivat syyllistyneet valtion viranomaiset ja maan hallitus. Hallitus kiisti olevansa vastuussa systemaattisista ihmisoikeusrikkomuksista, mutta myönsi poliisin voimankäytön liialliseksi joissain yksittäisissä tapauksissa.

Taloudelliset menetykset on arvioitu 3,3 miljardiksi dollariksi. Työpaikkoja menetettiin protestien takia erinäisten arvioiden mukaan ainakin 100 000 tai enimmillään jopa 300 000. Myös Chilen peso laski kaikkien aikojen alimmalle tasolleen suhteessa dollariin. Talousvaikutuksien koko oli vähintään yksi prosentti bruttokansantuotteesta.

Julkisen liikenteen hintojen korotus peruttiin. Piñeran hallitus vastasi kansantahtoon julkaisemalla ”uuden sosiaalisen ohjelman”, johon on kirjattu toimenpiteitä palkkojen, eläkkeiden ja terveyspalvelujen parantamiseksi. Toisaalta se on halunnut panostaa turvallisuuspolitiikkaan. 15. marraskuuta Chilen hallitus ja valtaosa kongressin puolueista allekirjoittivat sopimuksen kansanäänestyksestä, jossa oli tarkoitus päättää siitä, aletaanko maahan säätää uutta perustuslakia. Vaalit piti alun perin järjestää jo huhtikuussa 2020, mutta koronaviruspandemian takia ne siirtyivät saman vuoden lokakuulle. 25.10.2020 järjestetyissä vaaleissa 78,3 prosenttia kansasta sanoi kyllä aikomuksille luoda maahan kokonaan uusi perustuslaki aiemman diktaattori Augosto Pinochetin kaudelta 1973−1990 peräisin olevan jo vanhentuneen korkeimman lakikirjan korvaamiseksi.

El Estallido Chileno on Javiera López Layanan yhdessä Ariel Guerreron kanssa tekemä dokumenttielokuva Chilen vilkkaan syksyn ja kevään tapahtumista. López Layana kuvailee mielenilmauksien taustoja:

− Meidän on mentävä ajassa 30 vuotta taaksepäin, jotta voimme ymmärtää niitä syitä, mitkä saivat tämän painekattilan räjähtämään, joka sai lopulta tehtyä chileläisestä mallista uhanalaisen.

Saksalaisen Friedrich Ebert (FES) säätiön Latinalaisen Amerikan ja Karibian aluejohtaja Valeska Hesse sanoo sen, mikä on chileläisille itsestään selvä tavoite maansa kriisien selättämiseksi:

− Chilen perustuslakiprosessi pyrkii määrittelemään uudelleen valtion roolin ja se voi johtaa käytännössä yksityistettyjen julkisten hyödykkeiden kuten veden, koulutuksen, terveyden ja eläkkeiden palauttamiseen. Näin tullaan kyseenalaistaneeksi se uusliberaali malli, jota Chilessä on toteutettu jo kauan.

Kolmenkymmenen demokratian vuoden aikana ei ole kyetty lunastamaan lupauksia hyvinvoinnista ja elämänlaadun parantumisesta, vaan sen sijaan epätasa-arvon ja tuloerojen kasvu on vain kiihtynyt, eikä nälkätason palkoista ja eläkkeistä ole päästy eroon. Tästä syystä iso osa kansasta on menettänyt uskonsa virallisiin vaikutuskanaviin ja on päättänyt ottaa kadut haltuunsa välttämättömien muutoksien edistämiseksi.

Chilen perustuslakitoimikunnan (Convención Constituyente) vaalit toukokuussa 2021 rikkoivan osaltaan perinteisen politiikan jakolinjoja ja etenkin istuvan presidentin oikeistokoalitio oli noiden vaalien suurin häviäjä. Äänestysprosentti kipusi 41,5:teen eli 6,2 miljoonaa kaikkiaan 14,9 miljoonasta äänioikeutetusta kävi vaaliuurnilla. Presidentinvaalien toisella kierroksella 19.12. uurnien pariin äänensä antamaan lähti 2,2 miljoonaa chileläistä enemmän.

Ne kaksi listaa, jotka yhdistävät vasemmistoa aina keskustasta kommunistiseen puolueeseen, Lista Apruebo 14,5 ja Apruebo Dignidad – Boricin vaaliliitto myöhemmin presidentinvaaleissa − 18,8 prosenttia, saivat yhteensä 33,3 prosenttia äänistä, kun oikeiston Vamos por Chilen kannatus jäi 20,6 prosenttiin. Eniten ääniä kuitenkin saivat itsenäiset edustajat yli 40 prosentin kansansuosiollaan: Lista del Pueblo 16,3, Independientes por una Nueva Constitución 9,3 ja ryhmä muut 14,7 prosenttia. Siis itsenäisten ryhmien kokonaiskannatus oli 40,3 prosenttia.

Yksi Boricin värikkäimmistä onnittelijoista oli Brasian entinen presidentti (2003−2010) Luiz Inácio Lula da Silva, joka valmistautuu Brasiliassa 2.10.2022 käytäviin presidentinvaaleihin, joissa 148 miljoonalla äänestäjällä on edessään hyvin samankaltainen valinta kuin Chilessä. Kaksi kärkivaihtoehtoa ovat vahva vasemmisto tai äärioikeisto. Mahdollinen toinen kierros käytäisiin 30.10. Jos Lula da Silva voittaa tulevat vaalit, hänestä tulee ensimmäinen presidentti, joka on ollut vallassa 21. vuosisadan sosialismin ensimmäisen ja toisen aallon aikana.

Suuri riemu valtasi joukon johtajia

Sunnuntai-iltana, kun vasemmiston vaalivoitto eteni vääjäämättömästi kohti maalia, monet kansakuntien johtajat oikealta ja vasemmalta lähettivät onnitteluviestinsä pitkän ja kapean maan tulevalle valtionpäämiehelle. Perun Pedro Castillo Terrones iloitsi naapurimaan vaalien lopputulemasta:

− Onnittelut voitosta, rakas ystäväni Gabriel Boric! Saavuttamasi voitto on Chilen kansan voitto, ja me Latinalaisen Amerikan kansat, jotka haluamme elää vapauden, rauhan, oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon seurassa, jaamme sen! Jatkakaamme taistelua kansojemme yhtenäisyyden puolesta.

Onnittelijoiden joukkoon kuuluivat muun muassa Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador, joka on yksi uuden alueellisen vasemmistolaisen politiikan arkkitehdeistä, Bolivian entinen presidentti Evo Morales Ayma ja nykyinen presidentti Luis Arce Catacora sekä esimerkiksi Argentiinan ja Kuuban presidentit. Yksi värikkäimmistä onnittelijoista oli Boricin kampanjan violetinvalkoisessa lippalakissa poseerannut Brasilian entinen ja todennäköinen tuleva presidentti Luiz Inácio Lula da Silva:

− Onnittelen toveri Gabriel Boricia hänen valinnastaan ​​Chilen presidentiksi. Olen iloinen demokraattisen ja edistyksellisen ehdokkaan uudesta voitosta meidän Latinalaisessa Amerikassamme, paremman tulevaisuuden rakentamiseksi kaikille.

Venezuelan presidentti Nicolás Maduro Moros puolestaan riemuitsi Chilen vaalituloksesta tähän tapaan:

− Onnittelen Apruebo Dignidad -liittoa sen voitosta ja Chilen uutta valittua presidenttiä Gabriel Boricia. Tervehdin Salvador Allenden ja Víctor Jaran kansaa heidän selkeästä voitostaan ​​fasismia vastaan. Suurenmoinen demokraattinen päivä! Eläköön Chile!

Espanjan kommunistisen puolueen (PCE) jäsen, Unidas Podemos -yhteisrintaman edustaja, hallituksen toinen varapuheenjohtaja sekä Espanjan työn ja yhteisötalouden ministeri Yolanda Díaz Pérez kuvaili tuntojaan näin:

− Toivo on voittanut pelon. Nuorten ja naisten Chile, demokraattinen ja edistyksellinen Chile on voittanut. Kiehtova vaihe kansalaisten suojelemiseksi ​​ja oikeuksien laajentamiseksi alkaa.

Chilen presidenttinä vuosina 2000−2006 toiminut Ricardo Lagos Escobar muistutti Boricia nykypäivän vaikeuksista ja vetosi yhteistyöhön yli puoluerajojen:

− Tämän hetken haasteiden keskellä, joihin kuuluvat talouskriisi ja pandemia, sekä hallituksen että opposition tulisi löytää joitakin yhtymäkohtia antaakseen maalle yhtenäisyyden viestin. Hänellä on myös oleva kunnia allekirjoittaa ja panna täytäntöön Chilen seuraava perustuslaki.

Jeremy Corbyn, Iso-Britannian Työväenpuolueen (Labour Party) entinen johtaja taasen lainasi tutun laulun sanoja:

− Valtavat onnittelut Chilen sosialistipresidentiksi valitulle Gabriel Boricille! Voitto toivolle ja muutokselle. ¡El pueblo unido jamás será vencido!

Gabriel Boric on lähestyttävä hahmo eikä hän pidä solmion käyttämisestä.

Toivo voitti pelon

Boric aloitti vasta valitun presidentin puheensa toivottamalla hyvää iltaa Chilelle ja toisti sitten saman rapanuiksi, aymaraksi ja mapucheksi: ”Pō nui, suma aruma, pün may, Chile.”

− Kiitos teille, kaikille ihmisille, kaikille kansoille, jotka asuvat paikassa nimeltä Chile. Haluan aloittaa tämän historiallisen hetken, joka on suunnattoman liikuttava, kiittämällä kaikkia chileläisiä miehiä ja naisia, jotka menivät äänestämään kunnioittaen sitoutumistaan ​​demokratiaan.

Boric mainitsi myös erityisesti naiset, jotka ovat puolustaneet abortti- ja äänioikeuttaan sekä seksuaalisen moninaisuuden edustajat, joihin vastaehdokas, uskonnollinen saksalaisten vanhempien jälkeläinen Kast kiihkeänä abortin vastustajana kohdisti loukkaavia kommentteja, puhuipa hän myös ”homodiktatuurista”.

− Syrjimättömyys ja väkivallan lopettaminen ovat keskeisiä asioita hallituksessamme.

Tuleva hallitus keskittyy etenkin asukkaidensa elämänlaadun kohentamiseen ja alkuperäiskansojen, naisten ja HLBTQ-yhteisön oikeuksien takaamiseen sekä ympäristöongelmien ratkaisemiseen, mukaan lukien vedensaannin vaikeutuminen. Apruebo Dignidadin 227 sivun hallitusohjelmaluonnoksen voi lukea täältä. Kollektiivisesti noin 33 700 ihmisen yhteistyönä työstetty opus liikkuu etenkin eläkkeiden, julkisen koulutuksen ja terveydenhuollon sekä ilmastokriisin teemoissa ja antaa lisäksi erityisen paljon painoarvoa demokratialle ja ihmisoikeus- sekä turvallisuuspolitiikalle, verotukselle ja oikeusjärjestelmälle. Myös pandemia on saanut oman kappaleensa. Ohjelma hahmottelee uudenlaista hyvinvointivaltiota ja näyttää suuntaa toisenlaiselle kehityspolitiikalle, jossa ihmisten arkiset ongelmat ovat keskiössä ja valtio on jälleen markkinoita vahvempi toimija. Ohjelma listaa myös 53 konkreettista muutosta Chilen uudistamiseksi, joista ensimmäinen liittyy Chilen nykyisen yksityisen eläkerahastojärjestelmän (AFP) lopettamiseen sekä eläkkeiden tason nostamiseen.

Boric on uuden sukupolven vasemmistolainen johtaja, feministi ja jonkin sortin ekososialisti. Hän mainitsi puheessaan ruotsalaisen ilmastotaistelija Greta Thunbergin ja korosti:

− Ilmastonmuutos, hyvät maanmiehet, ei ole mikään keksintö. Se on täällä, ja sillä on suoria vaikutuksia meidän ja tulevien sukupolvien elämään.

− Tiedän, että historia ei ala meistä. Tunnen olevani pitkän historiallisen polun perillinen, niiden, jotka eri asemista käsin ovat väsymättä etsineet sosiaalista oikeudenmukaisuutta, demokratian laajentamista, ihmisoikeuksien puolustamista, vapauksien suojelemista.

Vasta vaalit voittanut nuori poliitikko korosti muutosten vaativan laajaa yhteisymmärrystä:

− Meidän on edettävä vastuullisesti rakennemuutosten suhteen jättämättä ketään jälkeen; kasvaa taloudellisesti, muutettava monille kulutustavaroina hahmottuvat asiat sosiaalisiksi oikeuksiksi lompakon koosta riippumatta; ja taattava rauhallinen ja turvallinen elämä.

− Puolustamme perustuslakiprosessia, joka on maailman ylpeyden aihe. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitamme perustuslain demokraattisella tavalla. Pidetään huolta tästä prosessista, jotta uusi ylin lakikirja olisi seurausta sopimuksista eikä painostuksesta.

Tuleva presidentti korosti hallitsevansa kaikkien parhaaksi. Tasapainoisen parlamentin hän taas näkee myönteiseksi, koska se pakottaa vuoropuheluun ja yhteisten ehdotusten rakentamiseen. Boric korosti tekevänsä pesäeron ikävään ihmisoikeuksien rikkomisen perinteeseen, jota edes paluu demokratiaan ei ole kyennyt täysin katkaisemaan:

− Ihmisoikeuksien kunnioittamisen tulee aina ja kaikkialla olla horjumaton sitoumus eikä presidentin pidä koskaan, mistään syystä, julistaa sotaa omaa kansaansa vastaan. Totuus, oikeudenmukaisuus, hyvitys ja toistamattomuus.

Uusi hallitus pyrkii kansanläheiseen yhteisten asioiden hoitamiseen:

− Haluamme keskustella kanssanne näistä edistysaskeleista, näistä prioriteeteista. Haluan teidän tietävän, että hallituksemme tulee olemaan avoin hallitus, hallitus, jolla on avoin syli ja joka keskustelee jatkuvasti kansansa kanssa siitä, mitkä ovat painopisteet, mitkä ovat ne edellytykset, joita meidän on kohdattava edistyäksemme yhdessä, koska hallitus ei edisty yksin.

− Olemme saaneet tarpeeksemme valistuneesta yksinvaltiudesta… niistä, jotka uskovat voivansa tehdä hallituksen kansalle, mutta ilman kansaa. Ihmiset tulevat sisälle La Monedaan kanssamme. Hallituksella tulee olemaan jalat kadulla, päätöksiä ei tehdä hallituspalatsin (La Moneda) neljän seinän sisällä, vaan yhdessä ihmisten kanssa.

Lisäksi hän lainasi puheensa lopussa nimenomaisesti Salvador Allenden käyttämiä sanoja yhteisrintama Unidad Popularin voiton jälkeen vuonna 1970:

− Menkää kotiin terveellä ilolla saavutetusta puhtaasta voitosta. Pyydän meitä huolehtimaan tästä voitosta, huomisesta lähtien meillä on paljon työtä, jotta voimme löytää jälleen toisemme, parantaa haavoja ja kävellä kohti parempaa tulevaisuutta.

− Tämän sitoumuksen myötä hyvästelen teidät jättihalauksella, vastuuntunnolla siitä, mitä meillä on tänään ja kertoen teille tekeväni parhaani voidakseni olla antamanne luottamuksen arvoinen. Emme unohda: oikeudenmukaisuutta, totuutta, kunnioitusta… jatkamme.

Presidentin pesti on nelivuotinen. Boric astuu virkaansa perjantaina 11.3.2022. Hän on ensimmäisen vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen jälkeen syntynyt presidentti ja myös maan historian eniten ääniä saanut presidentti. Hän on myös ensimmäinen ei-keskustalainen konsensushenkinen presidentti sen jälkeen, kun Chilesi palasi demokratian tielle 1990. Voiton varmistuttua suuri kansajoukko lähti juhlimaan urotekoa Santiagon kaduille: saihan uusi toivo vaaliuurnien vahvistuksen. Kuten sanottua, parhaillaan Chilessä säädetään myös uutta perustuslakia, joten toivo muutoksesta kasvaa kahdesta maaperästä, uudesta koko kansan lakikirjasta ja uudesta kansanläheisestä hallituksesta.

Ensimmäisessä puheessaan vastavalittuna presidenttinä Boric vetosi siihen, että tämä innostus viedä läpi muutoksia säilytettäisiin jatkossakin:

− Tämä kampanja ylitti kaikki odotuksemme, ja sen olikin kohottava näihin korkeuksiin tämän kiistattoman voiton saavuttamiseksi. Ja tämä sama sitoutuminen, jonka olette osoittaneet todeksi näiden kuukausien aikana, haluan kertoa teille, ettei sen ei pidä loppua vaaleihin. Tätä samaa omistautumista ja innostusta tullaan tarvitsemaan kaikkina hallitusvuosinamme, jotta voimme kaikki ylläpitää sitä muutosprosessia, jota olemme alkaneet toteuttaa askel askeleelta.

Gabriel Boricin koko puolituntisen puheen kansalle vaali-iltana voi katsoa tästä linkistä.

Selfie-sukupolvi nousee valtaan Chilessä.

Lähteet: Pauta, Clarin, La Tercera, BBC News Mundo, Servel, TeleSUR, Diario y Radio Universidad de Chile, etc.

Teksti: Sami T.T. Laaksonen

Celac herätettiin henkiin Meksikossa 31 maan voimin

Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön johtajat kohtasivat Meksikon pääkaupungissa ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen. Yksimielisyys löytyi niin terveydenhuollon omavaraisuuden parantamisesta, avaruusjärjestöstä, katastrofirahastosta, ilmastonmuutoksesta kuin Kuuban kauppasaarronkin tuomitsemisesta sekä Falklandinsaarista.

Alun perin 23.2.2010 Meksikossa Playa del Carmenissa (La Cumbre de la Unidad de América Latina y el Caribe) Cancúnin lähellä perustettu Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (La Comunidad de Estados Latinoamericanos y Caribeños − Celac) on ollut onnistunein ja laajamittaisin useista Yhdysvaltojen eteläpuolisten Amerikkojen yhdentymishankkeista. Sen perustaminen eteni Caracasin kokouksessa 2.−3.12.2011 lopulliseen muotoonsa. Sen jälkeen hallitusten välinen yhteistyöelin on kokoontunut Chilessä 2013, Kuubassa 2014, Costa Ricassa 2015 ja Ecuadorissa 2016 sekä Dominikaanisessa tasavallassa 2017.

16.1.2020 Brasilia ilmoitti vetäytyvänsä Celacin toiminnasta, koska sen oikeistolainen hallitus ei pitänyt sitä kykenevänä toimimaan ”asianmukaisesti” alueellisen kriisin olosuhteissa. Virallisesti jäseniä on 32 tai 33 riippuen siitä lasketaanko kaiken yhteistyönsä järjestön kanssa jäädyttänyt Brasilia yhä passiiviseksi jäseneksi. Jos ja kun Brasilia palaa vasemmistohallituksiensa aikakauteen vuonna 2022, palanee se silloin myös nopeasti Celacin yhteisiin neuvottelupöytiin.

Jäsenvaltioista Brasilian lisäksi myös Meksiko ja Argentiina kuuluvat suurimpien talousmaiden ryhmään G-20. Kaiken kaikkiaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian väestö käsittää reilun 650 miljoonan asukkaan ja noin 22 miljoonan neliökilometrin alueen, jota toisiinsa yhdistävät monialaiset historialliset, sosiaaliset, poliittiset, taloudelliset, kulttuuriset, uskonnolliset, kielelliset ja maantieteelliset tekijät, mutta jonka sisäinen moninaisuus on niin ikään laaja-alaista ja jota on pyritty hallitsemaan milloin eurooppalaisen kolonialismin tai yhdysvaltalaisen imperialismin ikeen alla.

18.9.2021 järjestetyn huippukokouksen tavoitteena oli vakiinnuttaa alueblokki ja asettaa etusijalle pandemian torjumiseksi toteutetut toimet: terveyden omavaraisuus, talouden elpyminen, elintarviketurva, ilmastonmuutos ja kansainvälinen yhteistyö Latinalaisen Amerikan ja Karibian asemoimiseksi keskeiseksi toimijaksi kansainvälisellä näyttämöllä. Näissä tavoitteissa myös onnistuttiin, vaikka työ niiden toteuttamiseksi jatkuu.

Meksikon diplomaattinen työ ja pandemian aiheuttama kriisi ovat yhdistäneet uudelleen Celacin jäsenvaltioita, jotka ovat valmiita viemään integraatiokehityksensä pidemmälle kuin koskaan aiemmin.

Latinalaisen Amerikan valtioiden yhdentymisen lyhyt oppimäärä

Amerikan valtioiden järjestö (OEA tai englanniksi OAS) on koko Amerikkojen ja Karibian valtiot käsittävät 35 itsenäisen maan yhteenliittymä, mikä perustettiin 1948 poliittisen toiminnan areenaksi monenkeskiseen yhteistyöhön, jolla pyritään vahvistamaan koko läntisen pallonpuoliskon alueen rauhaa, turvallisuutta, demokratiaa, kehitystä, taloutta ja ihmisoikeuksia. Kuitenkin OEA on sekaantunut toistuvasti joidenkin maiden sisäpolitiikkaan ja sitä on arvosteltu Yhdysvaltojen etujen puolustajaksi.

Viimeisimpänä osoituksena järjestön epävakautta luovasta sen peruskirjan vastaisen ”siirtolaisisännän” roolista voidaan mainita sen uruguaylaisen puheenjohtaja Luis Almagron puuttuminen Bolivian vaalituloksiin ja myötävaikuttaminen tässä Andien maassa marraskuussa 2019 koettuun vallankaappaukseen. Jo vuonna 1962 OEA tuki Kuuban erottamista yhteisestä järjestöstä asettautumalla tukemaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa sillä verukkeella, ettei kyseisen maan marxilais-leninistinen politiikka ollut yhteensovitettavissa Amerikkojen maiden arvojen kanssa.

Latinaisen Amerikan ja Karibian jaetun alueen muihin integraatioprojekteihin lukeutuvat 2008 luotu Etelä-Amerikan valtioiden liitto (La Unión de Naciones Suramericanas – Unasur), johon kuului parhaimmillaan 12 valtiota ja joka hajosi vuosina 2018 ja 2019, kun yli puolet sen jäsenvaltioista päätti lopettaa toimintansa järjestössä, joka ei ollut kyennyt saamaan aikaan konkreettisia tuloksia. 2019 perustettiin Chilen ja Kolumbian presidenttien ajama Prosur (El Foro para el Progreso de América del Sur) tai Etelä-Amerikan kehitysfoorumi, joka on kokoontunut vain kerran maaliskuun 14. päivänä vuonna 2019. Kyseiseen järjestöön kuuluvat enää vain Bolivia, Guayana, Surinam ja Venezuela sekä Peru, joka on jäädyttänyt osallistumisensa. Prosur on myös purkautumassa kokonaan.

Tyynenmeren liitto (La Alianza del Pacífico – AP) on puolestaan Perun entisen presidentin Alan García Pérezin aloitteesta Limassa 28.4.2011 luotu talousliitto, jonka on tarkoitus lähentää Kolumbian, Chilen, Meksikon ja Perun talouksia suhteessa toisiinsa sekä suhteessa valtameren toiselta puolelta löytyviin kasvaviin Aasian talouksiin. AP:n neljän jäsenvaltion yhteen laskettu väestö on noin 228 miljoonaa ja ne edustavat lähes 60 prosenttia Latinaisen Amerikan viennistä. Australia, Kanada, Etelä-Korea, Ecuador, Uusi-Seelanti ja Singapore ovat liittyjäehdokkaita. Järjestöön kuuluvat lisäksi tarkkailijajäseninä 11 Latinalaisen Amerikan ja Karibian maata sekä Yhdysvallat. Aasiasta taas tarkkailijajäseniä löytyy yhdeksän ja Afrikastakin kaksi. Euroopasta järjestön työhön osallistuu 30 tarkkailijamaata mukaan lukien Suomi.

Tyynenmeren liitto on järjestänyt 14 huippukokousta, joista viimeisin pidettiin Perun pääkaupunki Limassa 1.−6.7.2019. Tosin Chile isännöi myös 15. kokoontumista 11.12.2020, mikä oli luonteeltaan virtuaalinen pandemiaolosuhteiden vuoksi. Parhaillaan tämän nykyisellään tärkeimmän latinalaisamerikkalaisen talousliiton yhdeksännettä väliaikaista puheenjohtajuutta pitää hallussaan Kolumbian presidentti Iván Duque Márquez. Chile on toiminut puheenjohtajana kolmesti, nykyinen valtionpäämies Sebastián Piñera kahdesti ja entinen presidentti Michelle Bachelet kerran.

Kolme AP:n jäsenvaltiota Kolumbia, Chile ja Meksiko ovat myös OECD-maita (Organisation for Economic Co-operation and Development). Kaikkiaan 38 valtiosta koostuva yhteistyö- ja kehitysjärjestö muodostuu Yhdysvalloista, Kanadasta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista, mutta valtaosa jäsenmaista – kaikkiaan 26 − tulee Euroopasta. Lisäksi OECD:hen kuuluvat Japani, Etelä-Korea, Turkki, Israel ja Costa Rica, joka liittyi yhteistyöelimeen 25.5.2021. ”Rikkaiden kerhona” tunnettu sosioekonominen yhteistyöjärjestö edustaa yli 60 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

Toisaalta Amerikkojen ja Karibian alueella tunnetaan monia muitakin integraatioprojekteja kuten Keski-Amerikan yhteistyömarkkinat (Mercado Común Centroamericano – MCCA), jonka perustivat vuonna 1960 Guatemala, El Salvador, Honduras, Nicaragua ja Costa Rica. Panama liittyi yhteiseen markkina-alueeseen 1991 Tegucigalpassa, vaikka lopullisesti siitä tulisi varsinainen jäsenvaltio vasta 2013. Belice taas liittyi mukaan vuonna 2000. Toisaalta tämän alueen yhteismarkkinat järjestäytyvät Keski-Amerikan integraatiojärjestelmäksi (El Sistema de la Integración Centroamericana − SICA), mikä syntyi aiemman yhteisön pohjalta joulukuussa 1991 ja johon myös Dominikaaninen tasavalta liittyi 2013. Nykyisellään siihen kuuluu kahdeksan valtiota. Sen tarkoitusperiin kuuluu rauhan, kehityksen, demokratian ja vapauden edistäminen.

Karibian yhteisö (La Comunidad del Caribe – CARICOM) puolestaan perustettiin 1973 ja se koostuu 15:sta lähinnä englantia puhuvasta saarivaltiosta, vaikka mantereelta mukaan mahtuvat Belice ja Guayana sekä Surinam. Toiset viisi Karibian saarivaltiota ovat järjestön tarkkailijajäseniä. Andien yhteisö (La Comunidad Andina − CAN) taas luotiin 1969. Sen varsinaiset jäsenet ovat Peru, Bolivia, Ecuador ja Kolumbia. Kuitenkin yhteistyövaltioihin (Estados asociados) lukeutuvat myös Argentiina, Brasilia, Paraguay, Uruguay ja Chile sekä tarkkailijavaltioihin Espanja ja Marokko. Venezuela liittyi CAN:iin 1973, mutta vetäytyi siitä vuonna 2006 vastalauseena Kolumbian ja Perun Yhdysvaltojen kanssa solmimille vapaakauppasopimuksille.

Latinalaisen Amerikan integraatioliitto (La Asociación Latinoamericana de Integración − ALADI) on elokuussa 1980 perustettu väljä kansainvälinen 13 valtion muodostama kaupankäynnin edistämisen yhteenliittymä, joka korvasi vuosina 1960−1980 olemassa olleen Latinalaisen Amerikan vapaakauppajärjestön (Asociación Latinoamericana de Libre Comercio – ALALC)

1991 perustettuihin Etelän yhteismarkkinoihin (Mercado Común del Sur −Mercosur) kuuluvat Argentiina, Brasilia, Paraguay ja Uruguay. Venezuela liittyi myös tähän talousyhteisöön ulkojäseneksi 2006 ja ehti olla varsinainen jäsen 2012−2016. Nykyisin sen oikeudet osallistua Mercosurin toimintaan on evätty. Bolivia allekirjoitti myös liittymissopimuksen vuonna 2015 ja on matkalla täysivaltaiseksi Mercosurin jäsenvaltioksi, vaikka sillä välin se jatkaa kuuden muun valtion tavoin yhteisen markkina-alueen kumppanivaltiona. Mercosurin taloudellisen yhdentymisalueen osuus on yli 80 prosenttia Etelä-Amerikan bruttokansantuotteesta.

Meidän Amerikkamme kansojen bolivariaaninen liitto – Kansojen kauppasopimus (La Alianza Bolivariana para los Pueblos de Nuestra América − Tratado de Comercio de los Pueblos − ALBA-TCP) on vasemmistolaisten hallitusten Kuuban ja Venezuelan aloitteesta 2004 perustama yhteisö, jonka pääsiallinen olemassaolon tarkoitus on köyhyyden ja syrjinnän vastainen taistelu. Se syntyi myös vuosina 1994−2005 eläneen Yhdysvaltojen ajaman Amerikan vapaakauppa-alueen projektin (El Área de Libre Comercio de las Américas – ALCA tai Free Trade Area of the Americas − FTAA) vastavoimaksi. Honduras kuului jäsenmaiden joukkoon vuoteen 2010, mutta erosi edellisenä vuonna tapahtuneen vallankaappauksen myötä. Ecuador puolestaan erosi ALBA:sta elokuussa 2018 protestina niin sanotulle Venezuelan kriisille. Myös Bolivian väliaikainen hallitus erotti maansa yhteistyöelimestä marraskuussa 2019, mutta nykyisin Bolivian on jälleen jäsen. ALBA:an kuuluu kymmenen varsinaista jäsenvaltiota, joista seitsemän on Karibian saarivaltioita ja kolme kutsuvierasta eli Haiti, Syyria ja Surinam. Bolivariaaninen liitto on järjestänyt 19 varsinaista ja yhdeksän ylimääräistä huippukokousta. Viimeisin kokous pidettiin virtuaalisena 24.6.2021.

Ideologiakeskeisistä yhteistyöjärjestöistä voimme mainita Liman ryhmän (El Grupo de Lima − GL), joka luotiin elokuussa 2017 Perun pääkaupungissa oikeistotahojen tahdonilmaisuna Venezuelan opposition oletettujen demokratiapyrkimysten tukemiseksi. Liman sitoumuksen allekirjoittaneet 14 maata sitoutuivat myös etsimään Venezuelan tilanteeseen rauhanomaista ratkaisua. Kaikkiaan aloitetta tuki lopulta 20 maata, mukaan lukien Yhdysvallat ja Kanada. Lisäksi Liman 16 asiakohdan julistukselle tukensa ilmaisivat Venezuelan oppositio, OEA ja EU. Myöhemmin Argentiina, Peru ja Santa Lucía ovat irtaantuneet tästä yksipuolisesta ”demokratiatyöryhmästä”. Bolivia ja Meksiko eivät puolestaan enää osallistu ryhmän toimintaan, joka ei tunnusta Nicolás Maduroa Venezuelan perustuslailliseksi presidentiksi, vaan pitää Juan Guaidóa sen väliaikaisena presidenttinä. Järjestön viimeisintä vetoomusta tammikuussa 2021 kannattivat 12 maata, mutta elokuussa 2021 Meksikossa alkaneet Norjan vetämät rauhanneuvottelut Venezuelan hallituksen ja opposition kesken ovat heikentäneet ryhmän toimintaa entisestään.

Toisaalta Pueblan ryhmä (El Grupo de Puebla – GP) on Latinaisen Amerikan vasemmiston perustama poliittinen ja akateeminen foorumi, joka luotiin Meksikossa Pueblan kaupungissa 12.7.2019. Sen tarkoitus on edistää ajatustenvaihtoa tuotannollista malleista, ohjelmista ja valtiojohtoisesta kehityspolitiikasta. Siihen kuuluu nykyisiä ja entisiä poliittisia johtajia 12:sta alueen maasta ja Espanjasta. Yhteistyöryhmä on kokoontunut kahdesti vuonna 2019 sekä Meksikossa että Argentiinassa. Siihen kuuluu yhteensä 32 jäsentä, joiden joukosta edukseen erottuvat Kolumbian Ernesto Samper, Espanjan José Luis Rodríguez Zapatero, Ecuadorin Rafael Correa, Dominikaanisen tasavallan Leonel Fernández, Paraguayn Fernando Lugo, Brasilian Lula da Silva ja Dilma Rousseff, Costa Rican Luis Guillermo Solís, Panaman Martín Torrijos ja Bolivian Evo Morales sekä Uruguayn José Mujica, joka ovat kaikki lajissaan entisiä presidenttejä. Joukkoon lukeutuu myös entisiä presidenttiehdokkaita, Argentiinan nykyinen presidentti Alberto Fernández sekä Espanjan tasa-arvoministeri Irene Montero. Siinä missä Liman ryhmä on kuivumassa kokoon, alueelliseen integraatioon, kunkin valtion koskemattomuuteen, monenkeskisyyteen ja kansanläheisyyteen uskova Pueblan ryhmä on kasvamassa suuremmaksi vaikuttajaksi.

Aasian ja Tyynenmeren alueen talousyhteistyöfoorumi (Asia-Pacific Economic Cooperation – APEC tai Foro de Cooperación Económica Asia-Pacífico) on vuonna 1989 perustettu 21 maan muodostama taloudellinen yhteistyöelin, jolla ei ole varsinaista sopimusta ja jonka päämaja sijaitsee Singaporessa. APEC:iin kuuluvat Amerikkojen maiden valtiot Kanada, Yhdysvallat, Meksiko, Chile ja Peru. Myös Kiina ja Venäjä sekä esimerkiksi Thaimaa, Vietnam ja Japani ovat osa tätä talousfoorumia. APEC on kokoontunut 32 kertaa, viimeksi virtuaalisesti 20.11.2020.

Meksikon solmima yhteinen kauppasopimus (TLCAN – NAFTA) Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa astui voimaan 1994. Kauppasopimus uudistettiin kokonaisuudessaan ja sen laajempi, tasavertaisempi sekä modernisoidumpi versio astui voimaan 1.7.2020 (T-MEC – USMCA). Tämän lajissaan tärkeimmän yhteisen pohjoisamerikkalaisen kauppa-alueen lisäksi Yhdysvallat on solminut kauppasopimukset kymmenen alueen maan kanssa: Chile, Kolumbia, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, El Salvador, Guatemala, Honduras, Nicaragua, Panama ja Peru.

Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (Celac) on Euroopan unionin (EU) viidenneksi suurin kauppakumppani. EU:lla on täysimittaiset sopimukset kahden Latinalaisen Amerikan ryhmittymän (CARICOM ja SICA) kanssa, monen osapuolen välinen kauppasopimus kolmen Andien yhteisön valtion (Kolumbia, Ecuador ja Peru) kanssa sekä sopimukset Meksikon ja Chilen kanssa. Koska Euroopan unionilla on valmiiksi neuvoteltu tosin vielä ratifioimaton vapaakauppasopimus myös Mercosur-maiden kanssa, sen vapaakauppasopimusten verkosto kattaa lähes kaikki Latinalaisen Amerikan ja Karibian 33 valtiota lukuun ottamatta Kuubaa, Boliviaa ja Venezuelaa.

Veljekset kuin ilvekset: Meksikon ja Perun presidentit Andrés Manuel López Obrador ja Pedro Castillo Terrones ehtivät tavata toisensa ensimmäistä kertaa Celacin huippukokousta edeltävänä perjantaina. Kuten kuvastakin näkee, nämä kaksi vasemmistolaista ja kansanläheistä poliitikkoa tulevat hyvin toimeen keskenään. Kummankin käytännön politiikkaa kuvastaa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja unohdettujen väestönosien, erityisesti köyhien ja alkuperäiskansojen asettaminen kansallisen politiikan keskiöön: ”Por el bien de todos, primero los pobres.”

31 maata kokoontui yhteen Meksikon pääkaupungissa

Meksiko avasi puheenjohtaja- ja isäntämaana Celacin ensimmäisen huippukokouksen sitten Dominikaanisen tasavallan Punta Canasin huippukokouksen vuoden 2017 tammikuussa. Syitä yhteisen kokoustamisen onnistumisille yli neljän vuoden tauon jälkeen on ainakin kolme. Pandemia ja sen aiheuttama lama ovat yhdistäneet jäsenvaltioita tavalla, joka ei ollut kuviteltavissa ennen koronaviruksen ilmaantumista. Juuri Amerikkojen mantereilla pandemia on aiheuttanut eniten tuhoa koko maailman mittakaavassa. Toisaalta Meksiko ei ole antanut periksi ja on tavoitellut yhteistä kokousta koko ulkopoliittisen osaamisensa avulla. Heinäkuussa Celacin ulkoministerit kokoontuivat Meksikossa valmistellakseen syyskuussa vihdoin toteutettua huippukokousta. Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden tahtotila tuki yhteisen foorumin henkiin herättämistä ja viime aikoina tuo maiden ryhmittymä on ollut siirtymässä uudelleen vasemmalle kuten tapahtui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Vasemmistohallitukset ovat perinteisesti olleet aktiivisempia integraatiokehityksen ja mantereen keskinäisen yhteistyön järjestämisessä.

Presidentti Andrés Manuel López Obrador korosti puheessaan ennen kaikkea kansojen itsemääräämisoikeuden tärkeyttä ja kaupallisen yhteistyön etuja sekä kehotti Yhdysvaltoja tukemaan John F. Kennedyn tavoin Latinalaisen Amerikan omaehtoista kehitystä:

− Celacista voi näinä aikoina tulla tärkein väline Latinalaisen Amerikan ja Karibian maidemme välisten suhteiden lujittamiseksi ja taloudellisen yhdentymisen ihanteen saavuttamiseksi Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa suvereniteettimme kunnioittamisen puitteissa; toisin sanoen rakentaa Amerikan mantereelle jotain sen kaltaista kuin nykyisen Euroopan unionin synnyttänyt talousyhteisö.

− Meistä tuntuu, että tästä ihanteesta voi tulla totta, jos ajattelemme ja olemme yhtä mieltä kolmesta peruskysymyksestä: puuttumattomuusperiaate ja kansojen itsemääräämisoikeus; kehitysyhteistyö ja keskinäinen apu eriarvoisuuden sekä syrjinnän torjumiseksi. Politiikassa voimme sitoutua kunnioittamaan kansojen sisäisiä päätöksiä ja sitä, ettei mikään hallitus ota itselleen oikeutta alistaa toinen maa minkään motiivin, syyn tai tekosyyn varjolla tai käyttämällä rahaa, propagandaa, taloudellisia ja diplomaattisia pakotteita tai voimankäyttöön tukeutumalla.

Hallituskriisin ja viiden ministerin eron kokouksen alla kokenut Argentiina osallistui Celacin yhteiseen pöytään sen ulkoministeriön Latinalaisen Amerikan asioiden apulaissihteeri Juan Carlos Valle Raleighin voimin:

− Haluan kiittää erityisesti siitä sitoutumisesta ja valtavasta työstä, jonka Meksiko on tehnyt Celacin uudelleen aktivoimiseksi alueen poliittisen vuoropuhelun foorumiksi huolimatta vakavan maailmanlaajuisen terveyskriisin olosuhteista.

− Tie ei ole ollut maillemme helppo. Oli ennennäkemätön haaste hankkia rokotteita COVID-19-tautia vastaan kansainvälisessä kontekstissa, jolle oli ominaista epätasainen jakelu ja annosten hamstraaminen. Maamme panivat töpinäksi ja onnistuivat käyttämään olemassa olevia tieteellis-teknologisia valmiuksiaan. Tämän ansiosta tänä päivänä Latinalaisessa Amerikassa tuotetaan Oxfordin/AstraZenecan ja Sputnik V:n rokotteita. Argentiina on työskennellyt koordinoidusti ja solidaarisesti Meksikon kanssa Oxfordin/AstraZenecan alueellisessa tuotannossa. Ymmärtääksemme noin 70 miljoonaa annosta on jaettu koko mantereella, lukuun ottamatta COVAX-mekanismin kautta toimitettuja annoksia. Tulemme panostamaan edelleen teknologian ja terveyden suvereniteetin lisäämiseen Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla.

− Maamme on esittänyt hakemuksensa ottaakseen vastaan väliaikaisen (pro tempore) puheenjohtajuuden vuonna 2022, jota Celacin muodostavat maat tukevat laajalti ja joita kiitämme suuresti heidän luottamuksestaan. Korostan myös, että Celacin jäsenet ovat laajalti yksimielisiä siitä, että Karibian veljesmaasta tulee puheenjohtajavaltio vuonna 2023, ja se on saavutus.

− On ehdottoman tärkeää keskittyä ilmastonmuutokseen, jonka äärimmäisistä vaikutuksista ei enää voida kiistellä. Viimeisten 30 vuoden aikana katastrofien määrä Karibialla on kolminkertaistunut ja siihen liittyvät taloudelliset tappiot ovat viisinkertaistuneet. Ilmastotoimia alueella, etenkin Karibian pienillä saarialueilla, ei voida lykätä. Puhumme maista, jotka ovat vaikuttaneet vähiten nykyiseen sosiaaliseen ja ympäristölliseen kriisiin, mutta jotka kärsivät eniten tulvista, hurrikaaneista ja muista äärimmäisistä ilmiöistä.

Bolivian presidentti Luis Arce Catacora piti kutsuvieraista ensimmäisenä oman puheenvuoronsa, jossa hän kritisoi Amerikkojen valtioiden järjestöä (OEA), vaati rokotusten patenttisuojan purkamista sekä tulipa hän kehuneeksi myös maansa talousmallin saavutuksia köyhyyden vähentämisessä:

− Sallikaa minun muistuttaa organisaatiomme, Celacin, alusta: se luotiin vuonna 2010 alueellisen yhdentymisen foorumiksi tilanteessa, jossa OEA menetti hyväksyttävyytensä eri tekijöiden, kuten Latinalaisen Amerikan demokratioihin puuttumisen, vuoksi. Nykyään, niin monta vuotta tämän syntymän ja näiden toiveiden toteutumisen jälkeen, on selvää, ettei tilanne ei ole muuttunut, vaan sen sijaan, että se toimisi demokraattisen peruskirjansa toimeksiantojen mukaisesti, OEA toimii demokratian periaatteita vastaan. Sen lisääntyvä puuttuminen valtioiden asioihin ei edistä kiistojen rauhanomaista ratkaisua, vaan pikemminkin synnyttää niitä. Se on vanhentunut ja tehoton elin, joka ei vastaa valtioidemme tarpeisiin tai monikeskisyyden periaatteisiin. Tästä syystä tarve vahvistaa Celacia, avainalueidemme yhdentyminen niiden integroimiseksi maailmaan, on selvä.

− Toistamme rokotteiden kaikille antamisen ja patenttien vapauttamisen kiireellisen luonteen sekä tarvitsemme teidän tukeanne nopeuttamaan tätä prosessia kansojemme ja ihmiskunnan hyväksi. Jos patentteja ei vapauteta, jos teknologiaa ei jaeta, emme saavuta rokotuksen tavoitetta ajoissa ja pandemia päätyy viemään enemmän ihmishenkiä, häiritsee talouttamme ja sekoittaa yhteiskuntaamme sekä politiikkaamme.

− Samoin on tarpeen käsitellä yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa toimia talousalalla, jotta voidaan kohdata talouden supistumisen ja kriisi sellaisesta maailmanlaajuisesta sopimuksesta käsin, jonka avulla voimme edetä kohti monen- ja kahdenvälisen ulkoisen velan mitätöimistä pienituloisille maille, samoin kuin maksujen keskeyttämistä keskituloisille maille, jotka pyrkivät elvyttämään talouttaan kokonaisvaltaisen ja kestävän kehityksen lähestymistavan mukaisesti, sekä sallisi maailman rahoitusjärjestöjen demokraattisen muutoksen.

− Kotimaani, joka on saanut takaisin demokratiansa ja polkunsa poliittiseen vakauteen, tavoittelee talouskasvua sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ehdoin ja työskentelee väsymättä tuottavan sosiaalisen talousyhteisön mallin (modelo económico social comunitario) eteen, joka huomioi väestömme potentiaalin ja monimuotoisuuden. 14 vuoden hallituskauden aikana meillä koettiin jatkuva talouskasvu ja sosiaalinen sekä tuotannollinen tulonjakopolitiikka. Taloudelliset tulokset välittyivät sosiaalisiin parannuksiin vuosina 2005−2019, kun köyhyys väheni 60 prosentista 37 prosenttiin ja äärimmäinen köyhyys väheni vastaavasti 38 prosentista 12 prosenttiin.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Costa Ricaa edusti presidentti Carlos Alvarado Quesada, mutta Chilestä paikalla oli kansainvälisten taloussuhteiden apulaissihteeri Rodrigo Alejando Yáñez Benítez. Juan Valle Raleigh, Latinalaisen Amerikan apulaissihteeri taas puhui suurkokouksessa Argentiinan suulla.

Erinäisiä puheenvuoroja yhtenäisyydestä

Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel Bermúdez puhui suunsa puhtaaksi Kuubaan ja muihin valtioihin kohdistuvista pakkotoimista, ilmaisi uskonsa yhteistyöelimen tärkeyteen sekä sanoi maansa antavan rokotteita myös muiden käyttöön:

− Kiitos veljet. Ensimmäiset sanani tässä historiallisessa huippukokouksessa voivat olla vain syvästi kiitollisia Meksikon kansalle ja erityisesti presidentti Andrés Manuel López Obradorille hänen läheisestä ystävyydestään ja solidaarisuudestaan ​​Kuuban kanssa. Kiitän myös täällä edustettuja hallituksia ja kansoja, jotka ovat ilmaisseet tukensa meille ja ymmärsivät välittömästi Yhdysvaltojen liittovaltion varoista rahoitetun opportunistisen mustamaalauskampanjan luonteen, jolla pyritään yhä uhkaamaan maani vakautta, koskemattomuutta ja suvereniteettia.

− Vahvistan täällä jälleen, että Kuuban kansa ja hallitus puolustavat sosialistista ja oikeudenmukaista oikeusvaltiota ”kaikkien kanssa ja kaikkien hyväksi”, kuten José Martí halusi. Käytän myös tätä tilaisuutta tunnustaakseni tukenne Yhdysvaltojen asettaman laittoman taloudellisen, kaupallisen ja rahoituksellisen Kuuban vastaisen saarron poistamiseksi, jota on tarkoituksellisesti ja opportunistisesti pahennettu pandemiaolosuhteissa, vaikka kansainvälisen yhteisön ylivoimainen enemmistö on tuominnut sen vuosikymmenien ajan.

− Tämä rikollinen ja moraaliton politiikka on massiivinen, ilmiselvä ja järjestelmällinen Kuuban kansan ihmisoikeuksien loukkaus, jonka meille on asettanut pakolla sama Yhdysvaltain hallitus, joka uhkaa, loukkaa ja soveltaa yksipuolisia pakkokeinoja muita alueen maita vastaan. Sen puuttumispolitiikka ja voimakkaat imperialistiset pyrkimykset toteuttaa uudelleen Monroe-oppia kansakuntiemme omaehtoisen kehityksen estämiseksi ovat toinen räikeä rikkomus Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, kansainvälisen oikeuden sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian rauhan alueeksi julistamisen tarkoituksia ja periaatteita vastaan.

− Olemme ylpeitä siitä, että olemme onnistuneet tuottamaan kolme rokotetta ja kaksi rokote-ehdokasta viime kuukausina tutkijoidemme omistautumisen sekä ylipäällikkö Fidel Castro Ruzin luoman ja edistämän tieteen ja teknologisen innovaation vankan järjestelmän ansiosta. Pitäkää näitä menestyksiä, kuten pidämme mekin, latinalaisamerikkalaisena ja karibialaisena valloituksena. Tänään haluamme toistaa täällä tahdon työskennellä Celacin puitteissa tehdäksemme rokotteiden valmistus- ja toimittamissopimuksia niistä kiinnostuneisiin maihin, mikä on vaatimaton panos tavoitteeseen saavuttaa nopeasti yleinen immuunisuoja alueella.

− Yhtenäisyyden huippukokous (Cumbre de la Unidad), joka pidettiin tässä kauniissa maassa vuonna 2010, toteutti maidemme itsenäisyyssankarien toiveet aidosta latinalaisamerikkalaisesta ja karibialaisesta yhdentymisestä. Celacin perustaminen lunasti tosiksi yli kahden vuosisadan taistelut ja pyrkimykset. Se oli ylväs hetki Amerikkamme historiassa. Fidel luokitteli sen viimeisen vuosisadan ylivoimaisesti tärkeimmäksi institutionaaliseksi tapahtumaksi koko pallonpuoliskolla.

− Kymmenen vuotta myöhemmin jatkamme sen rakentamista ja lujittamista tavoitteenamme toipua pandemian tuhoisista vaikutuksista, jotka ovat pahentaneet maailmaan jo vaikuttanutta moniulotteista kriisiä, sulkea nuo valtavat kuilut, jotka tekevät meistä planeetan epätasa-arvoisimman alueen ja edistää kansojemme hyvinvointia.

− Tuemme Venezuelan bolivariaanisen tasavallan Meksikossa käymää kunnioittavaa vuoropuhelua ilman ulkoista puuttumista ja tuomitsemme sen epäoikeudenmukaisen rangaistusjärjestelmän, jolle sen kansa on alistettu imperialististen paineiden vuoksi. Tuomitsemme Nicaraguan tasavaltaa vastaan ​​määrätyt pakotteet ja sekaantumisen sisarkansan sisäisiin asioihin.

− Celac on elvytettävä kiireen vilkkaa, jotta voidaan edetä kohti osallistavaa ja oikeudenmukaista elpymistä, joka vahvistaisi meitä alueena ja edistäisi kansakuntiemme hyvinvointia. Tätä ainutlaatuista mekanismia, joka mahdollistaa vuoropuhelun kansakuntien joukkona, jolla on samanlaiset tarpeet ja intressit, on kiireellisesti voimistettava. Älkäämme menettäkö tilaisuutta jatkaa historian tekemistä.

24.5. Ecuadorin presidenttinä aloittanut Guillermo Lasso kritisoi edeltäjäänsä ja kiitteli rokoteyhteistyötä Kiinan, Venäjän, Yhdysvaltojen ja joidenkin Euroopan maiden kanssa. Ennen kaikkea hän kuitenkin pohti yhdentymisen haasteita ja kannustimia puheessaan, joka asettui tukemaan integraatiokehitystä:

− Me kaikki latinalaisamerikkalaiset tunnustamme hänen [Meksikon presidentin] väsymättömän omistautumisensa maanosan asialle. Hänen intohimonsa ansiosta voimme kokoontua tänään yhteisten etujen ympärille ja ajatella niitä uusina toiveina, Latinalaisen Amerikan yhdentymisenä. Luulen, että puhun kaikkien läsnä olevien puolesta, kun sanon: kiitos johtajuudestanne.

− Miksi Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhdentyminen ei ole suurempaa? Mikä on pitänyt meidät erillään? Mitä meidän pitäisi tehdä sen syventämiseksi? Ymmärrän, että nämä ovat väitöskirjojen tai historiankirjojen arvoisia kysymyksiä. Haluaisin tänään kuitenkin hyödyntää osallistumiseni hahmotellakseni sellaisen vastauksen, joka voi edistää syvempää yhdentymistä kaikille.

− Koska uskokaa minua, kun sanon teille, arvoisat johtajat, että minäkin olen ehdottomasti sitoutunut Latinalaisen Amerikan integraatioon paljon enemmän kuin voitte kuvitella. Ainoa ja hienovarainen ero on se, miten pyrin yhdentymiseen, joka ylittäisi perinteisesti tällä alalla tehdyt ponnistelut. Haluaisin sellaisen integraation, joka menee organisaatioiden ja tapahtumien tuolle puolen. Millä tulisi olla eniten merkitystä meille on se, kuinka kansalaisemme luovat todellisia ja molemminpuolisesti hyödyttäviä siteitä.

Lasso ottaa toisen maailman sodan hävityksen pohjalta syntyneen Europan Unionin yhdentymisen jossain määrin ihanteelliseksi esimerkiksi:

− Jaettu vauraus luo jaetun vastuun tunteen. Jos meillä on kaupallisia etuja naapurin kanssa, välitämme siitä, mitä sille naapurille tapahtuu. Haluamme hänen menestyvän, haluamme suojella suhdetta. Yhdistämällä kansalaistensa edut todellisiin, vakaisiin ja ennen kaikkea kestäviin taloussuhteisiin he loivat yhteisen vaurauden, mikä antoi heille mahdollisuuden rakentaa nykyisin tunnettuja eurooppalaisia ​​toimielimiä. Toisin sanoen heidän integroitumisensa oli ensin taloudellista ja sitten poliittista, he eivät toimineet ylhäältä alaspäin, vaan alhaalta ylöspäin, ensin kansalaiset, sitten hallitukset, ja näin rakennettiin se kadehdittava vaikutusvalta, joka heillä on nykyään ryhmittymänä. Tämä on sitä, herrat presidentit, mitä pidän todellisena integraationa, että koemme muiden haasteet yhtä lailla omiksemme ja tunnemme yhteisen työmme rakentavan kaikkien kesken jaettua tulevaisuutta.

− Kuinka haluammekaan olla vaikutusvaltaisia ​​maailmassa, jos emme vahvista kaikkia vahvuuksiamme omiemme keskuudessa? Maailma ei tule kuuntelemaan meitä, koska meillä on yhteinen kieli, maailma kuuntelee meitä, sitten kun meillä on suuret yhteiset markkinat, joilla vaurautemme kasvaa. Kun maailma tuntee luovuutemme moottorien pauhun, kun se ymmärtää meidän soveltavan aidosti kaikkia kulttuurisia vahvuuksiamme, silloin se kuuntelee meitä. Talouskasvumme ääni puhuu kauniimmin ja voimakkaammin kuin mikään yhteinen lausuma, jonka teemme täällä tänään. Tämä osoittaa sen, mitä tapahtuu, kun puhumme ja teemme yhteistyötä katsomatta sitä, mihin ideologiseen kerhoon tai puolueryhmään kuulumme. Ehdotan sitä teille tänään: tehkäämme yksinkertaisesti se, mikä on kansalaistemme edun mukaista.

Perun presidenttinä 28.7. aloittanut ja niin ikään ensimmäiseen alueellisten johtajien huippukokoukseen osallistanut maaseudun opettaja Pedro Castillo Terrones kannatti Celacin tekemiä yhteisiä aloitteita, mutta kaipasi puheillaan siirtymistä sanoista tekoihin ja teki selväksi, että hänen johtamansa maa haluaa tulla toimeen kaikkien valtioiden kanssa niiden ideologisesta väristä riippumatta:

− Vastaanottakaa Perun kansan veljelliset terveiset. Tuon terveisiä meille kaikille, jotka olemme tässä salissa ketsua-, aimara-, awajún-, conibos-, shipiboskansoilta, miehiltä ja naisilta, joilla ei koskaan ole ollut ääntä kotimaassani. Tänään tunnen vahvistuneeni, koska kyseessä on ensimmäinen kerta, kun lähden maasta äskettäin virkaan astuneena valtionpäämiehenä, ja uskon, että valtioista vastuussa olevien henkilöiden kokoontumisessa tässä huippukokouksessa on tärkeää tarjota Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioille yksiselitteinen todistus siitä historiallisesta kutsumuksesta, joka pyytää meidän kansojemme mitä suurimpaan yhtenäisyyteen ja integroitumiseen.

− Sen pandemian peiton alla, jonka uumenissa tapaamme tänään, meidän on ymmärrettävä, että pandemia on tullut jäädäkseen kuhunkin kansaan. Mutta me ymmärrämme, että pandemia ei ole vain terveysongelma, se on historiallinen ongelma, se on ollut pitkään laahannut ongelma. Miksi? Koska olemme aina sanoneet kokouksissa monia iskulauseita, olemme puhuneet yhtenäisyydestä, olemme lausuneet hienoja puheita. On aika ryhtyä toimiin, ja on aika tarttua tekoihin, koska on välttämätöntä ymmärtää, että yhdessä saavutamme kaiken; erillämme emme mitään.

− Ja siksi minun on kerrottava teille, että Celacin on tänään täsmennettävä konkreettiseksi tosiasiaksi se, miten pyrimme kaikin voimin helpottamaan alueidemme pääsyä kansainvälisen rahoituksen piiriin, jota vaaditaan osallistuaksemme siihen valtavaan tehtävään, joita olemme suorittaneet pahoin murjottujen talouksiemme elvyttämiseksi.

− Koemme tärkeäksi ilmaista, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhdentymisen on oltava pysyvä tehtävä, sen on oltava päivittäistä toimintaa, jotta voimme kerta kaikkisesti vastata suuriin tarpeisiin, mennä ymmärrettävien ja luonnollisten ideologisten ja poliittisten erojen tuolle puolen.

− Haluan lopettaa viestini ilmoittamalla, että maamme ylläpitää ja tulee ylläpitämään diplomaattisia suhteita kaikkien Latinalaisen Amerikan ja maailman maiden kanssa ilman minkäänlaista syrjintää. Muutoinhan saamamme syvän Perun painava toimeksianto tulisi kaikuneeksi kuuroille korville. On aika ryhtyä toimiin, on aika siirtyä puheista tekoihin.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Panaman äänen Meksikoon toi ulkoministeri Erika Mouynes. Nicaragua oli myös edustettuna Denis Ronaldo Moncada Colindresin, ulkoministerinsä turvin, joka käytti kokouksessa kansojen itsemääräämisoikeutta puolustaneen puheenvuoron .

Venezuela ja Kuuba versus Uruguay ja Paraguya

Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel oli jo ehtinyt pitää oman maansa omaehtoista kehitystä ja poliittista itsemääräämisoikeutta puolustaneen puheenvuoronsa kokouksen alkupuolella. Huippukokouksen ilmapiiri alkoi kuitenkin kiristyä, kun Paraguayn presidentti Mario Abdo Benítez heitti bensaa demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksiksi naamioituihin ideologisten erojen liekkeihin ja neljän maan johtajat tähdittivät keskinäistä selkkaustaan:

− Läsnäoloni tässä huippukokouksessa ei missään mielessä tai olosuhteissa edusta tunnustusta herra Nicolás Maduron hallitukselle. Hallitukseni kanta ei muutu, ja mielestäni on herrasmiesmäistä sanoa se kasvokkain.

Perinteisen konservatiivipuolue Partido Coloradon riveistä presidentiksi noussut Abdo Benítez sai tuoreeltaan vastauksen loukkaukseensa Venezuelan presidentiltä Nicolás Madurolta, joka huuteli ”eikä minun sinulle, hyväksikäyttäjä” viitaten siihen, ettei hänen hallituksensa tunnusta vastaavasti tämän Etelä-Amerikan maan hallitusta. Elokuussa 2018 virassaan valtionpäämiehenä aloittanut Abdo Benítez ei ole maassaan enää mitenkään suosittu johtaja, sillä elokuun 2021 mielipidemittauksen (El Centro Estratégico Latinoamericano de Geopolítica − Celag) mukaan kahdeksan kymmenestä paraguaylaisesta omaa kielteisen käsityksen hänen hallituksestaan.

Mainitsemisen arvoisia ovat myös kaksi muutakin seikkaa. Paraguayn kansallinen öljy-yhtiö Petropar ei ole vieläkään maksanut sen vuodelta 2006 juontuvasta yhteisestä öljytoimitusten energiasopimuksesta aiheutunutta maaliskuussa 2021 305 miljoonaan dollariin yltänyttä velkaa Venezuelan valtiolliselle öljy-yhtiölle PDVSA:lle. Velkataakka kasvaa vuosittain kahden prosentin koron verran, vaikka Venezuelan mukaan velanmaksu on myöhästynyt ja se on kasvattanut sen korkoja. Paraguay ei tunnusta näitä kasvaneita korkoja ja väittää, ettei velka ole erääntynyt, koska maksuaikaa olisi sen mukaan annettu vuoteen 2026 asti. Se on vienyt tapauksen Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) käsiteltäväksi Pariisiin.

Paraguayn hallitukselta tihkuneiden tietojen mukaan Venezuelan väliaikaisena presidenttinä ilman vaaliuurnien tai perustuslain tukea tammikuusta 2019 lähtien esiintynyt Juan Guaidó olisi tarjonnut velan puolittamista vastalahjaksi – maksettavaa toisenlaisella matematiikalla saatujen lukujen jälkeen jäisi hieman yli 130 miljoonaa dollaria − edustamansa hallituksen tunnustamisesta. Todellisuudessa maiden välille on kertynyt sakea pilvi erimielisyyksiä, jotka eivät liity vain Abdo Benítezin haluun edistää ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Tästä konfliktista johtuen Maduro viittasi kollegaansa väärinkäyttäjänä. Oikeistopoliitikko Abdo Benítezin tiedetään myös hylänneen kokouspöydän ennen aikojaan, sillä hän poistui sen ääreltä jo viisituntisen session puolivälissä kello yhdentoista aikoihin aamupäivällä. Paraguayn presidentti viittasi puheessaan oikeusvaltion periaatteeseen ja kansanvallan jaloihin arvoihin:

− Demokraattinen legitiimiys ei synny vain pääsemällä valtaan äänestyslaatikon kautta, vaan myös rakentamalla sitä päivittäin vallankäytössä, kunnioittaen sitä toimillamme, olemalla puuttumatta muihin valtoihin, ei manipuloimalla oikeutta vainotakseen niitä, jotka ajattelevat eri tavalla. Haluan tätä omalle maalleni ja koko alueelle. Ei ole muuta tietä kuin demokratia.

Uruguayn presidenttinä maaliskuun 1. päivänä 2020 aloittanut Luis Lacalle Pou kuuluu jo 1836 perustetun Kansallisen puolueen (Partido Nacional) riveihin. Elokuun 2021 tietojen (Equipos Consultores) mukaan 47 prosenttia uruguaylaisista suhtautuu myönteisesti hänen hallitukseensa. Lacallen sukunimi on lähellä espanjankielistä lacayo-sanaa, joka kääntyy suomeksi lakeijaksi ja on ollut perinteisesti poliittisessa käytössä imperialismin sokean palvelijan pilkkanimenä, sillä se on historian saatossa tarkoittanut juurikin siirtomaaisäntien etuvartioita. Siksi lacayo Lacalle esiintyi nimensä veroisesti tässä Celacin suurkokouksessa:

− Osallistumisemme tälle foorumille noudattaa hyveellistä eikä taantumuksellista käsitystä. Maamme on osa tätä foorumia, jossa se voi vaihtaa ajatuksia ja olla samaa mieltä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden kanssa. Se liittyy tähän foorumiin, koska Celac on syventänyt ja laajentanut suhteitaan muihin maailman maihin. Tämä ei tarkoita sitä, että Celacin integroiminen tekisi osallistumisen OEA:han jollakin tavoin tarpeettomaksi. Haluamme olla hyvin selkeitä sen suhteen. Kansalliset hallitukset ja eri järjestöjen hallitukset ovat pohjimmiltaan alttiita kritiikille ja myös muutoksille, ja tästä syystä on mahdollista olla eri mieltä johdon kanssa, mutta organisaatiota ei voida vääristää.

− Presidentti López Obrador sanoi jotakin, jonka jaamme maastamme käsin, se on itsemääräämisoikeus ja puuttumattomuuspolitiikka, mutta yksi Celacin edistämistä ja sen perustana olevista tekijöistä on demokratia. Ja demokratia on paras järjestelmä, joka yksilöillä on ollakseen vapaita, ihmisen puhtain tila on vapaus. Ja siksi tähän foorumiin osallistuminen ei tarkoita omahyväisyyttä, herra presidentti, ja tietysti sen vaatimalla kunnioituksella, kun nähdään, ettei tietyissä maissa ole täydellistä demokratiaa, kun vallanjakoa ei kunnioiteta, kun vallanpitäjät käyttävät tukahduttamisen koneistoaan mielenosoitusten hiljentämiseen, kun poliittiset vastustajat vangitaan, kun ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, meidän on sanottavalla tällä rauhallisella mutta lujalla, huolestuneella äänellä, että näemme vakavin silmin sen, mitä Kuubassa, Nicaraguassa ja Venezuelassa tapahtuu.

Heti Lacallen perään sattui tulemaan Venezuelaa vuodesta 2013 lähtien johtaneen Nicolás Maduro Morosin vuoro, mikä oli omiaan kuumentamaan Kansallispalatsin entisen valtiovarainministeriön salin tunnelmaa (El Salón de la Tesorería Guillermo Prieto). Hän kertasi Celacin syntyhistoriaa viitaten edeltäjäänsä Hugo Cháveziin ja vapaustaistelija Simón Bolívariin. Sitten hän vastasi suorin sanoin Paraguayn ja Uruguayn presidenteille:

− Vapauttaja Simón Bolívar kutsui meidät kaikki, sen mikä oli Etelä-Amerikkaa, ennen Espanjan siirtomaita, kokoontumaan heinäkuussa 1826 Panamaan, muutaman vuoden kuluttua juhlitaan Panaman kongressin 200-vuotisjuhlaa. Ja sitten tuli jakaantumisen, aliarvioinnin vuoro, lähes kahdeksi vuosisadaksi, kunnes tuo polku jatkui tämän instrumentin, Celacin, kautta.

− Uskomme syvästi erilaisten tahojen vuoropuheluun. Ja sanon Paraguayn presidentille: asettakaa demokratiaan liittyvälle keskustelulle päivämäärä, paikka ja kellonaika Paraguayssa, Venezuelassa ja Latinalaisessa Amerikassa, ja olemme valmiita osallistumaan, te määritätte paikan. Tai sanon sen vähän paremmin, jos intohimo vain sallii sen. Laittakaa te, presidentti Lacalle, väittelylle päivämäärä ja paikka; tai asettakaa te, presidentti López Obrador, ja Venezuela on valmis vaihtamaan mielipiteitä demokratiasta, vapauksista, vastarinnasta, vallankumouksesta ja kaikesta, mistä on keskusteltava, uusliberalismista, kansojen edessä, suorassa lähetyksessä, yksityisesti, kuten haluatte, kunnioittaen, siis kunnioituksella, ilman poissulkemisia.

− Kansainvälisen politiikan on palveltava kansainvälistä oikeutta, ihmiskunnan suuria etuja ja alueen suuria etuja. Ja meidän on käännettävä sivua Latinalaisen Amerikkaan pesiytyneen jakautumisen, bolivariaanisen vallankumouksen häirinnän ja nyt Kuuban vallankumouksen ja Nicaraguan vallankumouksen taukoamattoman häirinnän lopettamiseksi, se kun ei ole oikea tie. Meillä olisi tarpeeksi kiviä heittääksemme niillä joitain teistä, mutta emme tulleet heittämään kiviä, vaan tulimme ojentamaan kätemme työlle, vuoropuhelulle ja yhtenäisyydelle suurissa kysymyksissä.

Sen jälkeen Maduro teki rakentavia ehdotuksia yhteisen järjestön perustuksien vahvistamiseksi:

− Virallistan teille ehdotuksen, jonka lähetin teille kirjallisesti ja jonka tein eilen myöhäisen Meksikoon saapumiseni yhteydessä, tein sen julkisesti: uskon, että meidän on rakennettava uusi Celacin instituutio, meidän on jatkettava siitä, mitä aloimme rakentaa, koska täällä alettiin rakentaa toimielinten kokonaisuutta, joka alkoi toimia. Talousministerien neuvosto, sosiaaliministerien neuvosto, politiikan ministerineuvosto olivat kaikki olemassa, ne toimivat, tekivät ehdotuksia, käytiin erittäin arvokasta alueiden välistä vuoropuhelua.

− Ehdotan, että otamme välittömästi uudelleen käyttöön kolme tärkeintä ministerineuvostoa: sosiaaliministerien neuvosto ryhtyy heti käsittelemään pandemia- ja ilmastonmuutosohjelmaa. Talousministerien neuvosto käsittelee täällä tehtyjä ehdotuksia kaupan yhdentymisestä, taloudellisen kehityksen sopimuksesta. Ja no, ulkoministerit pitävät kurssinsa, pysyttelevät poliittisen ministerineuvoston tahdissa.

− Ehdotan myös, miksi ei, miksi ei. Tietenkin, presidentti Lacalle, OEA:n ja Celacin välillä on ristiriita, se on monroismin ja bolivarianismin vanha ristiriita, Amerikka amerikkalaisille, jotka pitävät meitä takapihanaan, ja se on pysynyt ennallaan, se jatkuu yhä näin, kaiken sen tänä päivänä sanottavan tuolla puolen. Bolivarianismi, latinalaisamerikkalaisuus, yhtenäisyysoppi ja Celac ovat meidän polkumme, ja siksi ehdotan, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön pääsihteeristön perustamista arvioidaan kylmällä mielellä ja tasapainoisesti, ja antakaamme sille tarpeeksi valtaa, jotta tämä pääsihteeristö voisi ottaa haltuunsa joidenkin teidän mainitsemanne unelman rakentamisen. Jotkut haaveilevat Euroopan unionista. Erittäin hyvä, erinomaista, mutta Afrikan unionista, Aseanista on myös hyviä kokemuksia, ja niin edelleen. Siksi meidän mielestämme on tärkeää ottaa nämä askeleet maidemme uuden institutionaalisen kehyksen kehittämisessä.

− Haluan kiittää julkisesti Meksikon hallitusta kaikesta siitä tuesta, jonka he antavat Venezuelalle täällä käydyille rauhan ja suvereniteetin neuvotteluille [Meksikossa on järjestetty Norjan johtamia keskusteluja opposition ja hallituksen välillä elokuun puolivälistä lähtien, joihin myös Venäjä ja Hollanti osallistuvat tarkkailijoina]. Pyydän kaikkien Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden hallitusten tukea, koska Venezuelan ainoa tie voi olla vain vuoropuhelu, rauha, uudelleen lähentyminen, sovinto. Ja olen kiitollinen siitä enemmistön tuesta, jonka olemme saaneet täällä tämän käynnissä olevan vuoropuhelun vuoksi.

− Venezuelassa on tänä vuonna vaalit, suurvaalit 21. marraskuuta. Kutsun teitä tulemaan katsomaan vaalikampanjaa, näkemään vaalit, tarkkailemaan, miten diktaattori Maduro kutsuu koolle 29. vaalit, kyseessä ovat vaalit numero 29. Meillä on pidetty 28 vaalit, olemme voittaneet äänien turvin 26, nyt menemme 29. vaaleihin. Koko oppositio on rekisteröitynyt, no, tervetuloa, voittakoon se, jonka on voitettava.

− Eli olen erittäin kiitollinen tuesta kaikille näille pyrkimyksille demokratian ja vuoropuhelun puolesta, ja juhlistan sitä keskustelun henkeä, yhdentymisen henkeä, joka ilmenee täällä tänään eräistä huomattavista ja toisinaan loukkaavista eroista huolimatta.

Kun kaikki 31 huippukokouksessa pyydettyä puheenvuoroa oli lausuttu, Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel, joka puhui alun perin järjestyksessään kolmantena, pyysi itselleen sanavuoron Uruguayn presidentti Luis Lacalle Poulle vastatakseen:

− Olen samaa mieltä, puheenjohtaja, ja kiitän teitä, ja vastaan myös täsmälleen tarkoituksenani säilyttää yhtenäisyyden teema eikä poiketa siitä. Presidentti Lacallen maininta Kuubasta osoittaa hänen tietämättömyytensä todellisuudesta. Kuuban kansan rohkeus ja vapaus on todistettu kuuden vuosikymmenen ajan Yhdysvaltojen aggressiivisuuden ja saarron olosuhteissa, mikä on perustavanlaatuinen este kehityksemme etenemiselle, jota presidentti Lacalle ei ottanut esille.

− Kuunnelkaa kansaanne, joka keräsi yli 700 000 allekirjoitusta asettamaasi kiireellistä lakia vastaan, jota ajoitte väkipakolla ja joka muutti ehtoja polttoaineiden hintojen säätelyssä, häätömääräysten, julkisten yritysten roolin vähentämisen ja toimintaprosessien muokkaamisen suhteen. Itse asiassa se on uusliberaali paketti tai pakettien nippu. Uusliberalismi on lisännyt epävakautta, keinottelua, ulkomaista velkaa, epätasa-arvoista vaihtoa, taipumusta toistuviin finanssikriiseihin, köyhyyttä, eriarvoisuutta ja pohjatonta kuilua yltäkylläisen pohjoisen ja hyväksikäytetyn etelän välillä.

− OEA on järjestö, joka Yhdysvaltojen palveluksessa tuki Kuuban eristämisyrityksiä, sotilaallisia sekaantumisia Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, vallankaappauksia, sotilaallisia diktatuureja, jopa maassasi, jonka Yhdysvallat loi tarkoituksenaan hillitä Amerikkamme kansojen vastarintaa. OEA oli hiljaa, kun alueellamme ja maassasi tehtiin kidutuksia. OEA on se, joka on hiljaa tänään, kun latinalaisamerikkalaisia sorretaan, murhataan ja saadaan katoamaan. Nämä teot eivät tapahdu Kuubassa. OEA:lla on edustuskelvoton pääsihteeri, joka myötävaikutti, osallistui ja tuki Bolivian hallitusta vastaan ​​vuonna 2019 tapahtunutta vallankaappausta. Presidentti Lacalle on juuri puolustanut täällä uusliberalismia, monroismia ja OEA:ta.

Lacalle sai vielä uuden minuutin puheenvuoron, jonka hän käytti täysimittaisesti Kuuban sivaltamiseen:

− Kuuban presidentti käyttää kansani väitteitä, joita en tietenkään jaa, eivätkä ne pidä paikkaansa. Kyllä, jos jokin on totta: maani onneksi oppositio voi kerätä allekirjoituksia, maassani oppositiolla on onneksi demokraattisia voimavaroja valittaa. Se on suuri ero suhteessa Kuuban hallintoon. Ja haluan vain lainata, eivätkä ne ole minun sanojani, se on erittäin kaunis laulu, jonka laulajat tuntevat hallituksen sorron: ”Älköön veri virratkoon, koska he haluavat ajatella toisin, kuka kertoi teille, että Kuuba on teidän, vaikka Kuubani on koko kansani.”

Sanasodan päättääkseen Kuuban presidentti Díaz-Canel otti vielä kerran puheenvuoron itselleen kokoukseen puheenjohtajana toimineen Meksikon ulkoministerin vastustuksesta huolimatta:

− Mielestäni asioita ei pidä jättää epäselviksi. Näyttää siltä, ​​että presidentti Lacallella on erittäin huono musiikkimaku. Se laulu ei ole niin hyvä. Se on valhe ja rakennelma joidenkin Kuuban vallankumousta vastustavien taiteilijoiden keskuudessa.

− Ainoa asia, jota haluamme puolustaa kuubalaisina, on yhdistynyt Latinalainen Amerikka, joka voi auttaa meitä kohtaamaan ne valtavat haasteet, joita aiheuttavat alati yleistyvät talouskriisit ja muut odottamattomat kriisit, kuten kammottava pandemia, joka on nykyään saanut kaikki maailman hallitukset ja kansat paineen alaisiksi ilman ideologisia tai poliittisia eroja. Jos presidentti Lacalle haluaa keskustella asioista kanssamme, pyydämme häntä tarjoamaan meille paikan ja voimme keskustella niistä kasvotusten ilman, että meidän on tuotava maidemme kahdenvälisten suhteiden esityslistalla olevat asiat Celacin yhtenäisyyden piiriin, sen, jota me kaikki kannatamme.

Uruguayn ja Paraguayn presidenttien puheenvuorot näyttäytyivätkin muutoin hyvän yhteishengen omanneen kokouksen poikkeuksina, joiden perimmäiset päämäärät liittyvät halpaan politikointiin oman kansan keskuudessa, sillä kansainvälisessä ympäristössä kaikki johtajat ovat samanarvoisia.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Kansallispalatsin entisessä valtiovarainministeriön salissa järjestetyssä Celacin kuudennessa kokouksessa olivat paikalla Dominican pääministeri Roosevelt Skerrit, Guatemalan presidentti Giammattei Falla ja Surinamin presidentti Chandrikapersad Santokhi.

EU, Kiina ja YK osallistuivat huippukokoukseen

31 Celacin kokoukseen osallistuneiden jäsenvaltioiden edustajien lisäksi myös EU:n ulkopoliittinen edustaja, YK:n pääsihteeri ja Kiinan presidentti pitivät puheenvuorot Meksikossa, tosin kaksi viimeksi mainittua tervehtiä kokousvieraita etukäteen nauhoitettujen videoiden välityksellä.

Meksikossa paikan päällä kokoukseen osallistui myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel, joka korosti ilmastonmuutoksen, digitaalisen vallankumouksen ja pandemian olevan eurooppalaisesta näkökulmasta sellaisia haasteita, joihin voidaan vastata vain yhteistyöllä:

− Kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, se on tarpeellista eikä se voi koskaan olla heikko kohta. Päinvastoin yhteistyö osoittaa suvereniteettia ja kertoo siitä, miten yhdessä voidaan löytää jaettuja ratkaisuja ja siten pystyä rakentamaan oikeudenmukaisempia, vahvempia ja kestävämpiä yhteiskuntia kansalaistemme paremman tulevaisuuden takaamiseksi.

Michel viittasi myös ilmastokriisin ratkaisemisen rahoitukseen:

− Vuonna 2009 YK:n ilmastokokous COP:in aikana päätettiin, että 100 miljardia euroa on otettava käyttöön ilmastonmuutokselle kaikkein haavoittuvimpien maiden tukemiseksi, ja meidän on toimittava tämän mukaisesti. Viime vuonna näistä 100 miljardista Euroopan unioni otti käyttöön 26 miljardia, ja ilmoitamme pian myös talousarvion lisäämisestä jatkaaksemme muiden ilmastonmuutoksessa haavoittuvassa asemassa olevien maiden tukemista. Rahoitus on erittäin tärkeä asia, ja meidän on myös pysyttävä tehtäviemme tasalla.

Michel korosti solidaarisuutta rokotteiden tasapuolisen jakamisen edessä:

− Euroopan unioni teki heti ensimmäisten rokotteiden kehittämisen jälkeen päätöksen osoittaa vientiin puolet näistä rokotteista, jotka on valmistettu Euroopan unionissa. Kaikki maailman maat eivät ole tehneet tätä päätöstä, mutta Euroopan unionin 27 maata tekivät niin. Ja se aiheutti jännitteitä, monet Euroopan kansalaiset eivät ymmärtäneet, miksi veimme puolet Euroopassa tuotetuista rokotteista muihin maihin. Olen ylpeä tästä päätöksestä, koska kukaan ei ole turvassa, jos me kaikki emme ole rokotteen turvaamia. Lukuina tämä tarkoittaa Euroopan unionista Covax-aloitteen kautta jaettua 230 miljoonaa annosta 139 maassa. Tälle alueelle on tuotu 40 miljoonaa annosta Euroopan unionista.

Michel muisteli 30 vuoden takaisia opiskelija-aikojaan Brysselin maakunnan pienessä koulussa ja kertoi chileläisen runoilija Pablo Nerudan avaamista kulttuurisista horisonteista. Nerudan mukaan ”kaikki tiet johtavat samaan tavoitteeseen: välittää muille, keitä olemme”. Juuri tämän keskinäisen välittämisen ajatuksen tulisi innostaa rakentamaan yhdessä yhteiskuntia kohden edistystä, vapautta ja henkilökohtaista ihmisarvoa:

− Siksi tämä huippukokous on konkreettinen ja sopiva tilaisuus miettiä, kuinka voimme vahvistaa kykyämme toimia yhdessä, ei vain taloudellisten liittoutumien luomiseksi, mikä on tärkeää, tai poliittisten liittoutumien luomiseksi, jotka ovat myös tärkeitä, mutta tämän lisäksi meidän on mentävä kauemmas kohti kansojen ja yhteiskuntien välisiä ihmissuhteita.

Xi Jinping, Kiinan presidentti, piti alueellisen integraatiokehityksen tuloksia myönteisinä:

− Kymmenen vuotta sitten Celac syntyi Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden pyrkimyksistä tavoitella itsenäisyyttä ja vahvistumista yhtenäisyyden kautta, mikä oli virstanpylväs alueellisessa yhdentymisprosessissa. Tämän vuosikymmenen aikana Celacilla on ollut tärkeä rooli rauhan ja vakauden turvaamisessa sekä yhteisen kehityksen edistämisessä alueella.

− Viimeisten kahden vuoden aikana Meksiko väliaikaisena presidenttinä on täyttänyt tehtävänsä ja johtanut Celacin yhteisymmärrykseen ja yhteistyön lisäämiseen nostamalla sen kehityksen uudelle tasolle, mitä kiinalainen osapuoli arvostaa suuresti. Antaessaan tärkeän painoarvon suhteille Celaciin, Kiina tukee Celacin vaivannäköä koordinoida alueen maita yhteistyön kehittämiseksi ja haasteiden kohtaamiseksi.

− Tätä varten heinäkuussa 2014 Latinalaisen Amerikan ja Kiinan yhteistyöverkoston (espanjaksi ALC, englanniksi LAC) johtajat ja minä julistimme yhdessä Kiinan ja Celacin välisen foorumin perustamisen, mikä avaa uuden tien yhteistyölle Kiinan ja LAC-maiden välillä. Näiden seitsemän vuoden aikana, voimakkaassa kehityksessä, tästä foorumista on tullut se tärkein alusta, joka kokoaa yhteen Kiinan eri alojen ystävälliset voimat ja joka on osallistunut merkittävässä määrin Kiinan sekä LAC-maiden välisten suhteiden syventämiseen.

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) pääsihteeri António Guterres kertasi pandemian vaikutuksia ja ilmaisi YK:n tuen yhdentymiselle:

− Latinalainen Amerikka ja Karibia edustavat 8,4 prosenttia maailman väestöstä, mutta ne ovat kerryttäneet 21 prosenttia COVID-19-tartunnoista ja 32,5 prosenttia tämän taudin aiheuttamista kuolemista. Monet alueen maat kärsivät maailmanlaajuisesta epätasa-arvosta rokotteiden saatavuudessa ja jakelussa. Tällä on merkittäviä vaikutuksia ihmishenkien pelastamisen todelliseen kykyyn, myös kehittyvien maiden julkiseen talouteen, mikä vaikuttaa niiden valmiuksiin kohdata muita globaaleja haasteita.

− Tänään pidetyssä huippukokouksessa alueen johtajat osoittavat sitoutumisensa Celacin uudistamiseen alueellisen yhteistyön vahvistamisen tilana. Yhdistyneet kansakunnat edistävät osaltaan tätä pyrkimystä alueellisella terveysomavaraisuussuunnitelmalla, jonka tavoitteena on rokotteiden ja lääkkeiden alueellisen tuotannon kehittäminen, laajentaminen ja voimistaminen.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Kaikki Celacin kutsuvieraat saivat Meksikossa tasapuolisen ja yhtä vieraanvaraisen vastaanoton.

Yhteinen julistus kertoo jaetuista huolenaiheista

Meksikon pääkaupungissa lauantaina pidetyn Celacin kuudennen (VI) huippukokouksen jälkeen julkaistussa ”Ciudad de Méxicon julistuksessa” valtioiden välinen yhteistyöjärjestö ottaa kantaa monenlaisiin teemoihin, joihin kuuluvat oikeudenmukaisempi kansainvälinen järjestys, demokratian lujittaminen, koulutuksen ja sukupuolten tasa-arvon vahvistaminen, korruption ja köyhyyden torjunta sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen, haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten oikeuksien kunnioittaminen. Oman huomionsa sai myös pandemian hoito ja talouden toipuminen. Kaikkiaan Ciudad de Méxicon julkilausuma pitää sisällään 44 kannanottoa, jotka pyrin tiivistämään.

Ensimmäisessä kohdassa korostetaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) merkitystä sopimus-, yhtenäisyys- ja vuoropuhelumekanismina, johon kuuluvat Latinalaisen Amerikan ja Karibian 33 maata, joita lähentävät historialliset siteet, kansojemme jakamat periaatteet ja arvot, hallitusten keskinäinen luottamus, erilaisuuksien kunnioittaminen, tarve kohdata yhteiset haasteet ja edistää yhtenäisyyttä kaikessa monimuotoisuudessaan alueellisen yksimielisyyden pohjalta. Toinen pykälä viittaa aiempien julistuksien ja toimintasuunnitelmien sekä kokousten sopimusten yhä jatkuvaan voimassaoloon.

Kolmannessa kohdassa Celac vahvistaa sitoutumisensa oikeudenmukaisemman, osallistavamman, tasavertaisemman ja harmonisemman kansainvälisen järjestyksen rakentamiseen, joka perustuu kansainvälisen oikeuden ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamiseen, mukaan lukien valtioiden suvereeni tasa-arvo, kiistojen rauhanomainen ratkaisu, kansainvälinen kehitysyhteistyö, alueellisen koskemattomuuden kunnioittaminen ja puuttumattomuus valtioiden sisäisiin asioihin. Yhteistyöelin puolustaa jokaisen valtion itsemääräämisoikeutta ja oikeutta luoda oma poliittinen järjestelmänsä, joka ei sisällä uhkia, hyökkäyksiä ja yksipuolisia pakkokeinoja, rauhan, vakauden, oikeudenmukaisuuden, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen ympäristössä. Neljäs momentti viittaan alueellisten demokraattisten periaatteiden peruuttamattomaan luonteeseen, joihin lukeutuvat oikeusvaltion kunnioittaminen, vallanjaon toteutuminen ja kansalaisoikeudet sekä määräajoin pidettävien avoimien ja tietoon perustuvien vaalien järjestäminen. Celac edistää ihmisoikeuksia eikä salli minkäänlaista syrjintää.

Celac on yhä sitoutunut alueen rooliin rauhanvyöhykkeenä, joka julistettiin yhteisellä sopimuksella järjestön toisessa huippukokouksessa Havannassa tammikuussa 2014. Sen tavoitteisiin lukeutuu keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen ilmapiirin rakentaminen jäsenvaltioiden välille. Siinä kehotetaan kaikkia valtioita kunnioittamaan julistuksen periaatteita suhteissaan Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibiaan. Tarkoitus on ratkaista riidat rauhanomaisin keinoin ja tunnustaa valtioiden oikeus omaan poliittiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuurisen järjestelmäänsä olennaisena perustana rauhan ja harmonian luomiselle. Kuudennessa pykälässä sen sijaan tuomitaan Haitin presidentin Jovenel Moïsen murha, joka tapahtui 7. heinäkuuta 2021 Port-au-Princessa. Celac tukee perustuslaillista järjestystä, oikeusvaltioperiaatetta ja demokraattisia instituutioita, mutta torjuu kategorisesti väkivallan kaikissa ilmaisuissaan ja kehottaa vuoropuheluun rauhan palauttamiseksi maahan. Celac luottaa siihen, että tämä rikos ei jää rankaisematta ja vahvistaa syvän osanottonsa hänen perheelleen, ystävilleen, kansalle ja Haitin hallitukselle, vahvistaen kaiken tukensa ja solidaarisuutensa. Se on myös sitoutunut lujittamaan yhteistyötään Haitin kanssa.

Celac vaatii tuotannon demokratisointia ja sellaisten esteiden poistamista, jotka vaikeuttavat oikeudenmukaista ja tasapuolista Covid-19-rokotteiden saantia maailmanlaajuisina julkisina hyödykkeinä. Se toistaa kehotuksensa kansainväliselle yhteisölle ja maailman lääketeollisuudelle liittyäkseen hallitusten ja monenvälisten järjestöjen ponnisteluihin, mukaan lukien keskustelut eri foorumeilla yhteistyön lisäämiseksi, jotta varmistetaan rokotteiden, tarvikkeiden, lääkkeiden ja muiden hoitojen nopea, tasapuolinen ja solidaarinen jakelu kohtuuhintaan Covid-19-tautia vastaan. Kahdeksannessa momentissa sen sijaan korostetaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 20. huhtikuuta 2020 hyväksymän päätöslauselman 74/274 noudattamista. Siinä vaaditaan vahvistamaan toimitusketjuja, jotka edistävät ja takaavat yleismaailmallisen, oikeudenmukaisen, osallistavan, läpinäkyvän, tasapuolisen, tehokkaan ja oikea-aikaisen saatavuuden lääkkeille, rokotteille ja terveystarvikkeille, jotta voimme kohdata Covid-19-pandemian.

Yhdeksäs kohta liittyy niin ikään pandemian hoitoon, sillä siinä tunnustetaan kiireellinen maailmanlaajuinen tarve jatkaa vastaamista Covid-19-pandemian ennaltaehkäisyyn ja hillitsemiseen. Siinä tuetaan Celacin tarttuvien tautien ja uusien sekä uudelleen toistuvien tautien asiantuntijoiden verkoston työtä (Red de Especialistas en Agentes Infecciosos y Enfermedades Emergentes y Reemergentes), ja Covid-19:n alueellisen genomivalvonnan verkostoa (COVIGEN), jota koordinoi Panamerikkalainen terveysjärjestö (Pan American Health Organization − PAHO). Tarkoitus on taata väestön hoitoon pääseminen ja vähentää alueen riippuvuutta sen ulkopuolisista maista. Kymmenes alakohta taas painottaa alueellisten rokoteohjelmien merkitystä alueelliselle kyvylle vastata pandemiaan ja tunnustaa Argentiinan ja Meksikon välisen yhteistyön, jonka tuloksena tuotetaan jo Covid-19-rokotteita [AstraZeneca], joita on jo alettu jakaa eri maihin. Siinä mainitaan myös Kuuban rokotteiden (Abdala, Soberana02 ja Soberana Plus) kehittäminen ja tuotanto sekä muut käynnissä olevat aloitteet rokotteiden tutkimusta ja kehittämistä varten Meksikossa (Patria), Argentiinassa (ARVAC Cecilia Grierson), Kuubassa (Soberana 01, Mambisa, Pasteur ja PanCorona), Chilessä (PedCoVax), Brasiliassa (Butan Vac).

11. kappale viittaa Maailman terveyskokouksen (WHA) ylimääräiseen kokoukseen 29. marraskuuta − 1. joulukuuta 2021, joka keskittyy Maailman terveysjärjestön (WHO) pandemia- ja reagointivalmiuden parantamiseen erityisen riippumattoman työryhmän (IPPPR) tekemien huomioiden perusteella. Päätöksenteossa painavat lisäksi WHO:n terveyden hätätilaohjelman neuvoa-antavan komitean (IOAC) ja kansainvälisen terveyssäännösten tarkastelukomitean (IHR) suositukset.  12. alakohdassa Celac toteaa arvostavansa Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) avustuksella ja yhteistyöllä tehtyä julkaisua ”Raportti koronavirustaudin (Covid-19) taloudellisista vaikutuksista Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla” ja ”Kokonaisvaltaista terveydenhuollon omavaraisuussuunnitelmaa”. Celac tukee niin ikään Celacin puheenjohtajamaan ja Latinaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) valmistelemaa yhteisen katastrofirahaston perustamista.

Celac panee merkille YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) esittämän raportin ”Elintarviketurva Covid-19-pandemian olosuhteissa”, joka täydentää Celacin elintarvikkeiden turvaamista, ravitsemusta ja nälänhävittämistä koskevaa suunnitelmaa vuoteen 2025 mennessä (Plan para la Seguridad Alimentaria, Nutrición y Erradicación del Hambre,SAN-Celac). Celac arvostaa FAO:n ja Kiinan sekä eteläisten valtioiden keskeisen yhteistyöohjelman edistymistä maaseudun toimeentulojen ja ruokajärjestelmien elvyttämiseksi. Se on sitoutunut lujittamaan yhteistyötä saavuttaakseen osallistavampia ja kestävämpiä elintarvikejärjestelmiä tarkoituksenaan parantaa tuotantoa, ravitsemusta, ympäristöä ja elämänlaatua jättämättä ketään edistyksen ulkopuolelle. 14. kohta pitää koulutusta alueen kestävän kehityksen selkärankana, sen on oltava osallistavaa, tasapuolista, laadukasta ja sukupuolinäkökulma sekä kulttuurien välinen lähestymistapa huomioivaa. Celac uudistaa sitoumuksensa edistää julkista politiikkaa ja alueellisia ohjelmia, jotka takaavat kaikille koulutuksen, vuoden 2030 agendan neljännen tavoitteen mukaisesti. Tarkoitus on korjata erityisesti Covid-19-pandemian pahentama eriarvoisuus, täyttää digitaalinen kuilu ja puuttua naisiin, alkuperäiskansoihin ja afrikkalaisten jälkeläisiin kohdistuneisiin suhteettomiin vaikutuksiin.

Celac on sitoutunut edistämään sääntöihin perustuvaa, avointa, syrjimätöntä ja tasapuolista monenvälistä kauppajärjestelmää Maailman kauppajärjestön (WTO) ehdoilla, ja toivoo saavansa myönteisiä tuloksia tuon järjestön 12. ministerikokouksesta vuonna 2021, johon kuuluvat muun muassa sopimukset kalastustuista ja keskustelut kaupallisista maataloussäännöistä. Yhteistyöelin on tyytyväinen YK:n yleiskokouksen lahjonnan vastaiseen poliittiseen julistukseen vuonna 2021, jossa vahvistettiin sitoumuksia vastata olemassa oleviin haasteisiin ja toteuttaa toimenpiteitä korruption ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä. Samoin se vahvistaa sitoutumisensa YK:n korruption vastaiseen yleissopimukseen ja sen tarkastelumekanismiin sekä uudistaa sitoutumisensa yhteiseen julkilausumaan, joka on peräisin Ciudad de Méxicossa pidetystä ministerien ja korkeiden viranomaisten korruption ehkäisemistä ja torjuntaa koskevasta neljännestä kokouksesta 25. marraskuuta 2020. Yhdistämme voimamme hävittääksemme korruption Latinalaisessa Amerikasta ja Karibialta.

17. kohdassa vahvistetaan sitoumus edistää köyhyyden poistamista sen kaikissa muodoissa, erityisesti mitä tulee äärimmäiseen köyhyyteen ja epätasa-arvoon kaikissa ulottuvuuksissaan. Covid-19-pandemia on pahentanut tilannetta. Köyhyyden poistaminen on välttämättömän edellytys kestävälle kehitykselle ja oikeudenmukaisen sosioekonomisen elpymisen takaamiselle pandemian aiheuttamien kielteisten vaikutusten kriisissä. Samoin olisi edistettävä hankkeita, jotka mahdollistavat epävirallisen väestönosan järjestäytymisen, sen siirtymisen muodollisen talouden ja sosiaaliturvan piiriin. Celac kehottaa 18. momentissaan eri alueellisia ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia jatkamaan tehokkaiden vastausten käyttöä pandemian vaikutuksia vastaan, mikä mahdollistaa alueen maiden osallistavan, oikeudenmukaisen ja kestävän taloudellisen ja sosiaalisen elpymisen nopeuttamisen valtioiden tehokkaan läsnäolon avulla. Se kehottaa myös näitä instituutioita takaamaan kestävät rahoitusmekanismit kehitykselle, ilmastolle ja luonnolle niitä tarvitseville maille ottaen huomioon niiden rakenteelliset erityispiirteet. Se tukee myös sellaisten täydentävien toimenpiteiden edistämistä, joiden tarkoituksena on parantaa velkakäsittelyn ehtoja, mukaan lukien mahdollisuus neuvotella uudelleen velkojen maksuehdoista.

Celac pyytää Kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF) varmistamaan oikea-aikaisen pääsyn erityisiin velannosto-oikeuksiin (Special Drawing Rights – SDR). Se tukee SDR-uudelleenjakomekanismien välitöntä perustamista kaikille haavoittuville maille, myös keskituloisille maille. Tämä mahdollistaisi nopeamman, oikeudenmukaisemman, osallistavamman ja tasa-arvoisemman talouden elpymisen alueellamme, varmistaen taloudellisten resurssien tehokkaan käytön ja vastaisi pandemian moninaisiin tarpeisiin ja sen kielteisiin talousvaikutuksiin. Celac kehottaa vahvistamaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian monenvälisiä kehityspankkeja, edistämään rahoitusvarojen tuottamista ja jakamista alueen kestävän kehityksen tukemiseksi. 20. vetoomus tuomitsee yksipuolisten pakkokeinojen soveltamisen, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia, ja vahvistaa kansainvälisen oikeuden täysimääräisen pätevyyden, riitojen rauhanomaisen ratkaisun ja toisten valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteet.

Celac uudistaa sitoumuksensa taata demokratian ja kansalaisten osallistumisen täysimääräinen toteutuminen, oikeusvaltioperiaate sekä ihmisoikeuksien rajoittamaton kunnioittaminen, mukaan lukien oikeus kehitykseen ja oikeus rauhaan, sellaisessa kestävän kehityksen mallissa, joka keskittyy taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin ulottuvuuksiin, jotka asettavat ihmiset politiikkamme keskipisteeseen, tarkoituksenaan edistää alueen toipumista Covid-19-pandemian vaikutuksista. 22. kirjaus liittyy Celacin lausuntoon siitä, kuinka nuoret muodostavat merkittävän osan yhteisestä väestöstä, joten heille on syytä tarjota suurempia mahdollisuuksia ja antaa heille tarvittavat taidot ja tiedot tavoitteiden saavuttamiseksi ja heidän osallistumisensa helpottamiseksi​​ maiden kestävän kehityksen päätöksentekoprosesseissa.

23. pykälä kertoo Celacin vahvistavan sitoutumisensa sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, perusoikeuksien ja kaikkien ihmisoikeuksien täysimääräiseen harjoittamiseen; noudattamaan vuoden 2030 agendan kestävän kehityksen tavoitteita − erityisesti viidettä tavoitetta − ja etenkin toteuttamaan sellaista politiikkaa, joka edistää naisten taloudellista itsenäisyyttä lisäämällä heidän osallistumistaan ​​työmarkkinoille ja tukeakseen suuremman mittakaavan yrittäjyyttä ja johtotehtäviin pääsemistä. Celac sitoutuu kaikkien väkivallan ja syrjinnän muotojen hävittämiseen Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman ehdoin sekä kantaa vastuunsa kaikkien naisten syrjinnän poistamisesta tehdyn yleissopimuksen (CEDAW) ja Belém do Parán yleissopimuksessa mainittujen velvoitteiden noudattamisesta. Se on myös sitoutunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa, ihmisarvoista työtä ja pyrkii poistamaan lapsityövoiman alueeltaan osana toimia, joilla pyritään asettamaan etusijalle tyttöjen, poikien ja nuorten oikeudet toimijoina.

Celac ilmaisee myös sitoumuksensa kunnioittaa, edistää ja suojella kaikkien ihmisoikeuksia kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ja syrjittyihin ryhmiin. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja oikeuksiltaan tasavertaisina, ilman sukupuoleen, uskontoon, rotuun, kansalliseen alkuperään, poliittiseen mielipiteeseen, ikään, vammoihin, kieleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai mihinkään muuhun piirteeseen liittyvää syrjintää. 25. kohdassa viitataan YK:n yleiskokouksen 2.8.2021 antamaan päätöslauselmaan 75/314, joka perustaa pysyvän foorumin afrikkalaistaustaisille henkilöille suunnattuna ihmisoikeusneuvostoa tiedottavana neuvoa-antavana elimenä. Celac muistuttaa 23. joulukuuta 2013 annetusta YK:n yleiskokouksen päätöslauselmasta 68/237, jossa julistetaan afrikkalaistaustaisten ihmisten vuosikymmen 2015–2024 teemalla ”Afrikkalaista alkuperää olevat ihmiset: tunnustaminen, oikeudenmukaisuus ja kehitys”. Toisaalta 16. joulukuuta 2020 hyväksyttiin päätöslauselma 75/170, jossa 31. elokuuta säädetään afrikkalaista syntyperää olevien ihmisten päiväksi.

Celac vahvistaa sitoumuksensa kunnioittaa alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten oikeuksia ja tunnustaa heidän panoksensa yhteiskuntiemme kehitykseen, moniarvoisuuteen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Se on sitoutunut luomaan julkista politiikkaa ottaen huomioon kulttuurien välisen perspektiivin, ja pitää tärkeänä poistaa kaikenlaiset syrjinnän muodot. Samoin se ottaa vastuun ponnisteluista, joilla pyritään takaamaan näille ihmisryhmille oikeudenmukainen ja tasapuolinen pääsy lääkkeisiin ja terveystarvikkeisiin sekä alueen maissa tunnustettuihin ja sovellettuihin rokotteisiin Covid-19-tautia ja muita tartuntatauteja vastaan. 27. kohdassa pidetään myönteisenä YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaa 74/135, jossa ajanjakso 2022−2032 julistetaan alkuperäiskansojen kansainväliseksi vuosikymmeneksi, ja panee merkille Los Pinosin (Chapultepec) julistuksen − ”Rakennetaan toimien vuosikymmentä alkuperäiskansojen kielille”, joka hyväksyttiin Meksikossa 27. ja 28. helmikuuta 2020 pidetyssä korkean tason tapahtumassa ”Making a Decade of Action for Indigenous Languages” (“Construyendo un Decenio de Acciones para las Lenguas Indígenas”). Celac ilmaisee myös tukensa Iberoamerikkalaisen alkuperäiskansojen kielten instituutin (IIALI) luomiselle, sitoumuksena alkuperäiskansojen kulttuurien ja kielten käytön, edistämisen, säilyttämisen ja elvyttämisen puolesta kaikilla elämänalueilla.

28. asiakohta sitoutuu jatkamaan työskentelyään kansainvälisen oikeuden ja erityisesti YK:n yleiskokouksen 14. joulukuuta 1960 antaman päätöslauselman 1514 (XV) puitteissa sen varmistamiseksi, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian alue voi olla kolonialismista ja siirtomaista vapaa alue. 29. kohdassa Celac ilmaisee myös mitä voimakkaimman alueellisen tuen Argentiinan tasavallan laillisille oikeuksille Falklandinsaarista (Las Islas Malvinas), Etelä-Georgioiden ja Etelä-Sandwich -saarista ja niitä ympäröivien merialueiden suvereniteettikiistassa ja alueen maiden pysyvän kiinnostuksen aloittaa uudelleen neuvottelut Argentiinan tasavallan ja Ison-Britannian sekä Pohjois-Irlannin välillä, jotta mahdollisimman pian löydettäisiin lopullinen ja rauhanomainen ratkaisu tähän riitaan YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 31/49 määräysten mukaisesti.

30. momentissa todetaan, että alueella tapahtuneet transatlanttinen orjakauppa ja alkuperäiskansojen kansanmurha olivat julmia rikoksia ihmisyyttä vastaan, ja Celac tunnustaa tähän mennessä tehdyt ponnistelut korvaavien ja korjaavien toimenpiteiden luomiseksi kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla, mukaan lukien CARICOM-korjauskomission työ Durbanin julistuksen mukaisesti. Se myöntää myös, että näillä epäoikeudenmukaisuuksilla on ollut kielteinen vaikutus alueelliseen kehitykseen, erityisesti alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten kannalta.

31. alakohdassa Celac allekirjoittaa lupauksensa suojella maahanmuuttajien ihmisoikeuksia, edistää kokonaisvaltaisia ​​alueellisia pyrkimyksiä tehostaa maahanmuuton hallintaa vastuullisen, turvallisen, järjestetyn ja säännöllisen muuttoliikkeen periaatteiden mukaisesti, pyrkien poistamaan laittoman muuttoliikkeen syyt ja helpottamaan muuttoliikkeen säännönmukaistamista, perustuen monialaiseen siirtolaiset keskiöön asettavaan lähestymistapaan. Nykyisen tilanteen huomioon ottaen Celac pyytää tehostamaan koordinoitua työtä muuttoliikkeiden hallitsemiseksi alueella, takaamaan ihmisoikeuksien suojelun ja paluumuuttajien arvokkaan ja turvallisen vastaanottamisen. 33. momentissa ilmaistaan Celacin tahtotila torjua laittoman maahanmuuton kriminalisointi ja kaikenlainen rasismi, rotusyrjintä, muukalaisviha, vihapuhe ja niihin liittyvät muunlaiset syrjinnän ja suvaitsemattomuuden maahanmuuttajia ja pakolaispaikkojen hakijoita vastaan. Yhteistyöelin Celac tunnustaa, että vain näiden kanavien kautta ja yhteistyömme sekä maidemme välisen tietojen vaihtamisen avulla voidaan toteuttaa onnistuneesti siirtolaisprosessit, jotka optimoivat lähtö-, kauttakulku-, määrä- ja paluumaiden kehitystä. Se tunnustaa myös institutionaalisen työn ja yhteiset aloitteet, joiden tarkoituksena on vahvistaa kauttakulku- ja kohdemaiden kansainvälisiä suojelujärjestelmiä koko alueella, jotta voidaan taata ihmisten oikeus pyytää suojelua kansainvälisen pakolaisoikeuden mukaisesti.

35. asiakohta ratifioi mitä suurimman poliittisen sitoumuksen ilmastonmuutoksen, aavikoitumisen, saastumisen, lajituhon ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen torjunnassa, jotka ovat ihmiskunnan kiireellisiä haasteita tasapainon saavuttamiseksi nykyisten ja tulevien sukupolvien taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tarpeiden välillä. Celac huomioi hallitustenvälisen ilmastonmuutosasiantuntijaryhmän (IPCC) viimeisimmän raportin, joka koskee ilmastonmuutosta käsittelevän ”työryhmä numero yhden fyysisiä perusteita” osana sen kuudetta arviointisykliä. Siinä mielessä se ilmaisee tarpeen edistää kestävää kehitystä luonnon kanssa sopusoinnussa ottaen huomioon, että maamme sijaitsevat alueella, joka on erittäin altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Celac kehottaa kehittyneitä maita noudattamaan rahoitussitoumuksiaan kaikissa monenvälisissä ympäristösopimuksissa haittojen lieventämisen, sopeutumisen, vahinkojen ja tappioiden osalta sekä helpottamaan mahdollisuuksia saada taloudellisia resursseja taaten teknologian siirto, rakentaminen ja kapasiteetin kehittäminen suotuisissa olosuhteissa. Tältä osin se toistaa tukevansa kiireellisten ympäristöhaasteiden ratkaisemista muun muassa edistämällä ekosysteemipohjaisia ​​lähestymistapoja, ympäristötoimintoja ja / tai luontoon perustuvia ratkaisuja hyvinvoinnin ja sosioekonomisen kasvun kanssa yhteen sovitettavalla tavalla, uusiutuvan energian osuuden huomattavaksi kasvattamiseksi energia-alalla ja sen saatavuuden takaamiseksi kaikille ihmisille, mukaan lukien elintarviketurva, ja alkuperäiskansojen sekä paikallisyhteisöjen perinteisen tietämyksen tunnustaminen ja vahvistaminen heidän vapaalla, etukäteen hankitulla ja tietoisella suostumuksellaan, koska nämä ryhmät ovat aina osallistuneet biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen.

37. kohdassa tuodaan esiin se, miten Celac on sitoutunut lisäämään ilmastotavoitteita jäsenvaltioissa Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti tasapuolisuuden ja yhteisten mutta eriytettyjen vastuiden ja valmiuksien periaatteiden mukaisesti. Siinä vahvistetaan myös tarve ottaa huomioon erilaiset kansalliset olosuhteet ja kiireellisten toimenpiteiden toteuttaminen haittojen lieventämisen, sopeutumistoimien ja sopeutumiskyvyn edistämiseksi, minimoiden ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin liittyvät tappiot ja vauriot sekä helpottamaan kansainvälisen ilmastorahoituksen saantia, mukaan lukien sitoumus 100 miljardin dollarin vuotuiseen apuun kehittyvien maiden tukemiseksi vuosien 2020 ja 2025 välillä. Tämän haasteen ratkaisemiseksi on myös kiireellistä, että YK:n ilmastokokouksen COP26-neuvottelujen aikana määritellään kehittyvien maiden ilmastorahoituksen uusi määrällinen kollektiivinen tavoite hyväksymällä selkeät päätökset aikataulusta ja välitavoitteista vuoteen 2024 asti. Celac korostaa tarvetta parantaa ilmastotoimien rahoituksen määrää, laatua, saatavuutta, ennustettavuutta ja tehokkuutta. Sopeutumiseen tarvittavia resursseja tulee lisätä siten, että ilmastorahoituksen kohdentamisessa säilyy tasapaino haittojen hillitsemisen ja kehittyvien maiden tarpeiden sekä painopisteiden mukaisesti.

Celac korostaa tarvetta laatia yhteisiä strategioita katastrofien hallinnoimiseksi ja riskien vähentämiseksi, humanitaarisen avun, toipumisen ja selviytymiskyvyn koordinoinnin tehostamiseksi Sendai-luonnonkatastrofiriskien vähentämiskehyksen 2015−2030 toimeksiantojen ja YK:n päätöslauselmassa 46/182 hyväksytyn kansainvälisen humanitaarisen avun ohjausperiaatteiden perusteella. Se tukee vapaaehtoisen rahaston perustamista helpottamaan parempaa alueellista reagointia katastrofeihin. 39. pykälä kertoo yhteistyöelimen ratifioivan alueensa ydinaseettoman luonteen. Se korostaa, että maailma ilman ydinaseita on välttämätön ihmiskunnan ensisijaisten tavoitteiden, kuten rauhan, turvallisuuden, kehityksen ja ympäristönsuojelun saavuttamiseksi sekä pitää ydinaseiden täydellisen hävittämisen tarpeen saavuttamista kiireellisenä. Se tunnustaa lisäksi ydinaseiden kieltosopimuksen (TPNW) voimaantulon 22. tammikuuta 2021 ja sen panoksen ydinaseriisuntajärjestelmään. Tässä mielessä se vaatii työn kaksinkertaistamista tavoitteiden edistämiseksi konkreettisin askelin, jotka tuovat meidät lähemmäksi ydinaseettoman maailman perimmäistä päämäärää.

40. pykälässä Celac vakuuttaa jälleen, että maailman huumeongelma on yhteinen ja vastuu siitä jaettu. Sitä on käsiteltävä vuoden 1961 huumaavien aineiden yleissopimuksen mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1972 pöytäkirjassa ja vuoden 1971 psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa sekä huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan vastaisessa YK:n yleissopimuksessa vuonna 1988, jotka ovat kansainvälisen huumausainevalvontajärjestelmän ja muiden asiaan liittyvien kansainvälisten instrumenttien kulmakivi, monenvälisessä ympäristössä tiiviimmän ja tehokkaamman kansainvälisen yhteistyön avulla. Se edellyttää integroitua, monitieteellistä, tasapainoista, kestävää, kattavaa lähestymistapaa, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia ja perustuu tieteelliseen näyttöön. Yhteistyöelin tunnustaa huhtikuussa 2016 New Yorkissa pidetyn YK:n yleiskokouksen maailmanlaajuista huumeongelmaa käsittelevän 30. erityisistunnon tulokset.

Celac vahvistaa vastustavansa syvästi kaikkia terroritekoja kaikissa ilmenemismuodoissaan riippumatta niiden motiiveista, rahoituksesta, paikasta ja tekijöistä. Se toistaa huolensa väkivaltaisista ääriliikkeistä, jotka voivat johtaa terrorismiin. Se korostaa sitoutumistaan ​​lujittaa keskinäiseen oikeusapuun perustuvaa kansainvälistä yhteistyötä ja vahvistaa alueellisia mekanismeja terrorismin rahoituksen torjumiseksi, mukaan lukien rahanpesu, jolla on suora yhteys kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Celac tuo esiin uudelleen suojelu-, toiminta-, liikkumis- ja värväysvapauden sekä taloudellisen, aineellisen tai poliittisen tuen kieltämisen tarpeellisuuden terroristiryhmille tai kaikille niille, jotka tukevat tai helpottavat terroritekojen rahoitusta, suunnittelua tai valmistelua tai osallistuvat tai yrittävät osallistua näihin toimiin, ja toistaa sitoumuksensa toteuttaa käytännön toimenpiteitä, jotka ovat tarpeellisia, jotta alueitamme ei käytettäisi terroristien tilojen tai koulutusleirien sijoittamiseen tai terroritekojen tai -aktien valmisteluun tai järjestämiseen muita valtioita tai niiden kansalaisia ​​vastaan ​​tai yllyttämiseen niiden toimeenpanoon. Se kertoo vastustavansa kansainvälisen oikeuden vastaisten yksipuolisten pakkokeinojen soveltamista, mukaan lukien luettelot ja todistukset, jotka vaikuttavat Latinalaisen Amerikan ja Karibian maihin.

42. asiakohdassa korostetaan tieto- ja viestintätekniikan, myös internetin, merkitystä rauhan, ihmisten hyvinvoinnin, kehityksen, tiedon, sosiaalisen osallisuuden ja talouskasvun edistämisen välineinä. Siinä vahvistetaan tieto- ja viestintätekniikan rauhanomainen käyttötarkoitus ja kehotetaan kansainvälistä yhteisöä välttämään ja pidättäytymään yksipuolisista toimista, jotka eivät ole yhteensopivia Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kansainvälisen oikeuden tavoitteiden ja periaatteiden kanssa, kuten sellaisia, joiden tarkoituksena on kumota yhteiskuntia tai luoda tilanteita, jotka voivat johtaa valtioiden välisiin konflikteihin. Samalla tuodaan esiin tarve siitä, ettei tieto- ja viestintätekniikan käyttö saa loukata ihmisten oikeutta yksityisyyteen.

43. kohdassa Celac pitää myönteisenä Latinalaisen Amerikan ja Karibian avaruusjärjestön (ALCE) perustamista alueellisten valmiuksien ja valtioiden välisen yhteistyön vahvistamiseksi tutkimuksen, kehityksen ja teknologiansiirron mahdollistamiseksi, löytöretkien toteuttamiseksi ja ulkoavaruuden rauhanomaisiin käyttötarkoituksiin.

Viimeisessä julistuksen 44. pykälässä korostetaan sitä sitoutumista, tukea ja edistystä, jotka Ciudad de Méxicossa 24. heinäkuuta 2021 pidetyn Celacin ulkoministerien 21. kokouksen yhteydessä helpottivat pohdintaprosessin päätökseen saamista [siis tämän yhteisen asiakirjan luomista] ja panee merkille tämän prosessin aikana saadut kokemukset yhteisön elvyttämiseksi toteuttamalla Meksikon vuosien 2020 ja 2021 kaksivuotiskaudella pitämän väliaikaisen puheenjohtajavaltion laatimat työsuunnitelmat ja pyrkimykset edistää Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen aseman vahvistamista nykyisessä alueellisessa ja maailmanlaajuisessa poliittisessa tilanteessa sekä jatkaa esiintymistä yhtenä alueena Yhdistyneissä kansakunnissa ja muissa monenvälisissä järjestöissä, aina tarvittaessa ja haittaamatta jo olemassa olevia yhteistyöryhmiä, tehden aloitteita kiinnostavista ja merkityksellisistä asioista yhteisön jäsenvaltioille sekä mahdollisuuksien mukaan esittämällä yhteisiä ja yhdenmielisiä aloitteita niissä tapauksissa, jolloin sitä vaaditaan.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Huippukokouksessa olivat paikalla myös Granadan maatalousministeri Peter Charles David, Haitin ulkoministeri Claude Joseph, Dominikaanisen tasavallan senaatin puheenjohtaja Eduardo Estrella Virella, Santa Lucían pääministeri Philip J. Pierre, Belicen pääministeri Juan Antonio Briceño, Hondurasin presidentti Juan Orlando Hernández Alvarado, Barbadoksen ulkoministeri Jerome Xavier Walcott ja El Salvadorin varapresidentti Félix Ulloa Garay.

Kuuban vastainen kauppasaarto tuomittiin

Kuuban kauppasaarron ensimmäinen aseiden viennin saarelle kieltänyt asetus astui voimaan 14.3.1958 ennen Kuuban vallankumouksen voittoa. Lokakuussa 1960 alkoi varsinainen kauppasaarto, josta tuli lähes täydellinen helmikuussa 1962. Taannoin presidentti Donald Trumpin aikakaudella saartorengasta tiivistettiin 240 tiukentavalla asetuksella, mutta käytännössä maailmanlaajuinen koronaviruspandemia on pahentanut kauppasaarron vaikutuksia entisestään. Meksikoon kokoontuneet Celacin 31 jäsenvaltiota laativat yksimielisen lausunnon nimeltään ”Erityisjulistus tarpeesta lopettaa Yhdysvaltojen taloudellinen, kaupallinen ja rahoituksellinen saarto Kuubaa vastaan” (Declaración especial sobre la necesidad de poner fin al bloqueo económico, comercial y financiero de los Estados Unidos de América contra Cuba), joka tuomitsee Kuuban vastaiset eristämisyritykset:

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden hallitusten päämiehet ja naispuoliset johtajat, jotka kokoontuvat Ciudad de Méxicossa Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (CELAC) kuudennen huippukokouksen yhteydessä 18. syyskuuta 2021.

He vahvistavat vastustavansa pakottavia taloudellisia toimenpiteitä, joita kansainvälinen oikeus ei tue, mukaan lukien kaikki ne yksipuoliset toimet, joita sovelletaan itsenäisiin maihin ja jotka vaikuttavat heidän kansojensa hyvinvointiin ja joiden tarkoituksena on estää niitä käyttämästä päätösoikeuttaan omasta vapaasta tahdostaan, omista poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista järjestelmistään.

He toistavat voimakkaan halveksuntansa kansainvälisen oikeuden vastaisten lakien ja toimenpiteiden soveltamista vastaan. Celacin jäsenvaltiot tuomitsevat sellaisten ekstraterritoriaalisten lakien ja toimenpiteiden täytäntöönpanon, jotka loukkaavat kolmansien osapuolten suvereniteettia ja etuja, ja kehottavat kaikkia valtioita lopettamaan välittömästi ja ehdoitta niiden soveltamisen.

He muistuttavat, että Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on vuodesta 1992 lähtien pyytänyt 29 päätöslauselmansa välityksellä Yhdysvaltojen hallituksen Kuuballe asettaman taloudellisen, kaupallisen ja rahoituksellisen saarron lopettamista, ja ne korostavat sitä ylivoimaista tukea, minkä Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot ilmaisivat uusimmassa päätöslauselmassaan A / RES / 75 / 289, joka hyväksyttiin 23. kesäkuuta 2021.

1. He kehottavat Amerikan Yhdysvaltojen presidenttiä muuttamaan merkittävästi Kuuban vastaisen saarron soveltamista ja kyseisen maan kongressia jatkamaan sen poistamista.

2. He korostavat, että mainittu saarto on Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden vastainen.

3. He painottavat myös syvää huoltansa tämän politiikan raaistumisesta erityisesti COVID-19-pandemian yhteydessä ja hylkäävät saarron valtion oikeudellisen toimivallan sen omien alueiden ulkopuolelle laajentamisen ulottuvuuden, joka on vaikuttanut vakavasti ja kielteisesti Kuuban kansainvälisiin rahasiirtoihin ja kuubalaisen kansan hyvinvointiin.

4. He pyytävät kaikkia asianosaisia osapuolia ​​noudattamaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksymiä peräkkäisiä päätöslauselmia ja ottamaan huomioon kansainvälisen yhteisön jatkuvat kehotukset lopettaa Yhdysvaltojen ylläpitämä Kuubaa koskeva taloudellinen, kaupallinen ja rahoituksellinen saarto, joka on ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa ja aiheuttaa merkittävää sekä perusteetonta vahinkoa Kuuban kansan hyvinvoinnille.”

Kauan kaivatun kokouksen myönteiset seuraukset

Yhteisen kokouksen lopuksi Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard Casaubón korosti Celacin puheenjohtajan roolissa aikaansaatuja tuloksia kuin vastauksena niille, jotka kaipasivat puheenvuoroissaan ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavia käytännön toimia. Monien toteutuneiden hankkeiden joukkoon Ebrard listasi Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhteisen avaruusjärjestön (La Agencia Latinoamericana y Caribeña del Espacio – ALCE), 15 miljoonan dollarin varoin starttaavan ilmastonmuutoksen seurauksiin vastaavan katastrofirahaston, ja myös yksityiskohtaisen 103 sivun terveyden omavaraisuussuunnitelman, joka pitää sisällään rokotekysymyksen.

Ebrard näki virheiden opetuksien muodostavan nykyhetken omaksutun kulkusuunnan. Samassa hengessä hän korosti Celacin omaavan yhteisen kannan suhteessa Kansainväliseen valuuttarahastoon (IMF), mitä tulee rahoituksen saannin helpottamiseen ja velkataakan keventämiseen. Toisaalta 31 maata vievät yhteisen kantansa Glasgowin COP26-ilmastokokoukseen, vaatien monille ilmastokriisistä pahiten kärsiville maille taloudellista tukea. Celacin puheenjohtajana kaksi vuotta toimineen Meksikon ulkoministerin mukaan alueen maiden on vahvistetta ääntään ja painoarvoaan saadakseen aikaan hyviä asioita, tehdäkseen yhteistyötä ja avatakseen tiensä kohden maailmaa.

Lopulta oli tullut Meksikon presidentin vuoro sulkea kokous, silloin Andrés Manuel López Obrador, uuden yhdentymisen arkkitehti, totesi:

− Sanoisin, että tämä VI huippukokous on ollut onnistunut, koska Celac on vakiinnutettu, koska olemme yhteisö, joka vastaa yhteiskuntiemme huolenaiheisiin, jotka olemme nyt pandemian aikana nähneet edessämme joka päivä, ja tuo kiireellisyyden tunne on asettanut meille tarpeen tehdä yhteistyötä kuin koskaan ennen. Ja nyt haasteena on säilyttää tämä henki niin, että tulevina vuosina saamme aikaan enemmän tuloksia väestömme hyväksi.

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (Celac) astui uuteen vaiheeseen, vuosi sitten emme puhuneet toisillemme, tänään näemme, kuinka aiomme rakentaa omavaraisuutta Latinalaisessa Amerikassa rokotteiden suhteen, se on valtava muutos”, Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard korosti lauantaina kokouksen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Meksikon ulkoministeri arvioi kokouksen antia näillä sanoin:

− Mielestäni se oli hyvä kokemus ja saadut tulokset ovat lupaavia. Se ei tarkoita, että kaikki ongelmat olisi ratkaistu, mutta sitä, mikä on kiireellisintä ja tarpeellisinta, mikä haavoittaa meitä, ollaan ratkaisemassa. Minusta näyttää siltä, ​​että nämä saavutukset ovat arvokkaita ja ne täyttävät meidät toivolla.

Toisessa yhteydessä presidentin lehdistötilaisuudessa Ebrard korosti vielä sitä, kuinka Celac ryhtyy lyhyellä aikavälillä Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) havaitsemiseen välittömiin toimenpiteisiin kolmella alalla: kansallisten sääntelyelinten keskinäinen koordinointi; alueellisten mekanismien luominen rokotteiden ostamista varten; ja alueellisen kliinisten tutkimusten tietoalustan toteuttaminen.

Poliittisen sosiologian ja perustuslaillisen oikeustieteen tuplatohtori John M. Ackerman Meksikon kansallisesta autonomisesta yliopistosta (UNAM) kommentoi huippukokouksen antia La Jornadan kolumnissaan ”Maduro ja Díaz-Canel Meksikossa” (Maduro y Díaz-Canel en México):

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) onnistunut kokous tänä lauantaina merkitsee lopullista askelta kohti todellista latinalaisamerikkalaista yhdentymistä, joka on täysin itsenäinen ja riippumaton Washingtonista. Kuuban ja Venezuelan presidenttien Miguel Díaz-Canelin ja Nicolás Maduron aktiivinen osallistuminen oli erityisen symbolista, koska sekä Yhdysvaltain hallitus että Amerikan valtioiden järjestö (OEA), jota johtaa esittelykelvoton vallankaappauksien helpottaja Luis Almagro, herjaavat ja uhkailevat jatkuvasti molempia johtajia.

Periaate alueen maiden yleismaailmallisesta osallistumisesta ilman ideologisia intoiluja tai fobioita on yksi niistä tekijöistä, joka luonnehtii eniten tätä uutta suvereeniuden kohtaamispaikkaa. Monimuotoisuus ja demokratia päätöksenteossa ilman alistumista millekään sisäiselle toimijalle ja vielä vähemmän millekään ulkomaiselle hallitukselle, ylevöittää myös tätä monenvälistä organisaatiota, jota Meksiko johti varsin näkemyksellisesti vuosien 2020 ja 2021 aikana.

Lauantain kokouksessa eniten korostunut puheenvuoro oli epäilemättä Maduron. Sovittelevasti mutta voimakkaasti tämä venezuelalainen ehdotti ”Amerikka amerikkalaisille” -periaatteeseen perustuvan Monroe-opin korvaamista bolivariaanisella opilla, joka ottaa lähtökohdakseen Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansojen yhtenäisyyden ja itsenäisyyden. Maduro ehdotti Celacin täydellistä institutionalisointia Meksikossa sijaitsevasta vahvaluonteisesta toimeenpanevasta sihteeristöstä käsin, OEA:n korvaamiseksi alueen tärkeimpänä monenvälisenä organisaationa.

Presidentti Díaz-Canelin puhe ravisteli myös tietoisuuksia tuomitsemalla energisesti saaren vastaisen taloudellisen kurjistamisen ja poliittisen vallankaappausajattelun. Muistakaamme, että OEA kiinnitti kohtalonsa tammikuussa 1962, kun se Washingtonin painostuksesta karkotti Kuuban järjestöstä tiukasti ideologisista syistä. Kuuba julistettiin ”yhteensopimattomaksi Amerikan välisen järjestelmän kanssa” johtuen sen sitoutumisesta ​​marxilais-leninismiin ja lähentymisestä Neuvostoliittoon sen jälkeen, kun CIA:n 1961 operoima hyökkäys Sikojenlahdella (Bahía de los Cochinos) oli epäonnistunut.

Joten Kuuban ja Venezuelan toimelias läsnäolo tänä lauantaina, Venezuelan joka kärsii nykyään taloudellisesta sodasta ja uusimperialistisesta päällekarkauksesta, joka on samankaltainen kuin Kuuba joutui kestämään vuonna 1961, merkitsee historiallista käännöstä. Meillä ei ole ollut tällaista yhtä tunteellista hetkeä Amerikkojen välisissä suhteissa sen jälkeen, kun Etelä-Amerikan kansakuntien liitto (Unasur) perustettiin vuonna 2008, liitto, jota nykyään heikentävät Brasilian, Kolumbian ja Uruguayn nykyisten hallitusten sabotointi.

Kuitenkin, vaikka yksikään Yhdysvaltain hallituksen virallinen edustaja ei osallistunut Celac-kokoukseen, sillä oli uskollinen äänenkannattajansa Uruguayn presidentin Luis Lacallen muodossa, joka toisti sanasta sanaan Washingtonin kielteiset arviot Kuubaa ja Venezuelaa vastaan. Onneksi nämä provokaatiot eivät saavuttaneet tavoitettaan vesittää neuvottelut, ja kokous eteni ilman viivytyksiä.

Niiden tekopyhyys, jotka kritisoivat Kuuban tai Venezuelan sisäpolitiikkaa, on suoraan sanottuna naurettavaa, sillä ne vaikenevat rikoskumppanin tavoin esimerkiksi Kolumbian ja Brasilian uusliberaalien hallitusten vakavista demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastaan tehdyistä rikkomuksista. Yhdelläkään Latinalaisen Amerikan maalla ei ole täydellistä demokratiaa tai moraalista arvovaltaa heittää ensimmäinen kivi. On parempi noudattaa Meksikon diplomatian Estradan opin viisaita historiallisia periaatteita, puuttumattomuutta ja kansojen suvereniteetin täyttä kunnioittamista.”

Lisäisin Ackermanin pohdintaan vielä loppukaneetiksi runomaisen tiivistelmän yhdentymishaaveiden ulottuvuuksista.

Celac on kaikista laajan maiden ryppään yhteistyöjärjestöistä ainut, josta löytyy todellinen potentiaali punoa valtiot yhteen itsenäisyystaistelija Simón Bolívarin jo 1800-luvun alkupuolella ilmaisseiden jaettujen etujen ja aidosti paremman tulevaisuuden veljellisten unelmien kankaaseen, itsenäisyyden kansainväliseen rintamaan, solidaarisen, omaehtoisen, vastavuoroisen ja vapaan valtiollisen kehityksen tielle. Tarkoituksenaan saada aavikoiden, sademetsien, jokisuistojen, vuoristojen, kosteikkojen, järvien, tulivuorten, hedelmällisten laaksojen asukkaat irti kolonialismin kahleista, imperialistisesta Monroe-opista, Yhdysvaltojen sotilaallis-poliittis-taloudellista painostuksesta, pääsemään eroon hajota ja hallitse -taktiikoista ja rajat ylittävistä suuryritysten hyväksikäytöksistä, jakamaan kehityksen oivalluksia, hyvinvoinnin reseptejä, kulttuureja ja kieliä läpi rajojen kulkevien sosiaalisten verkostojen avulla, ottaakseen itselleen historiansa ohjakset ja tulevaisuutensa valjakset.

Celacin uudelleen henkiin herättäminen ja yhteisten tavoitteiden kuten avaruusohjelman luominen ja terveyden sekä ruokateollisuuden omavaraisuuden vahvistaminen lujittavat tietä kohti yhteistä Amerikkaa, joka kykenee elvyttämään taloutensa, vastaamaan ilmastonmuutoksen haasteisiin sekä luonnonkatastrofien uhkiin, on oiva osoitus siitä, että Bolívarin ja Amerikkojen kansojen unelma yhteisestä itsenäisten valtioiden liitosta elää yhä edelleen ja se voi elää niin kauan kuin sitä rakennetaan todeksi kärsivällisesti, määrätietoisesti erilaisuutta ruokkien ja kunnioittaen, kunkin valtion vapaus ja täysijärkisyys tunnustaen.

On turha toivoa, että 33 valtiossa voisi kussakin olla sama yhteiskunnallinen tilanne tai poliittinen ideologia, kulttuurista puhumattakaan, joten yhteistä kieltä on haettava samankaltaisten tavoitteiden joukosta antaen samalla tilaa demokratiaan kuuluville erimielisyyksille, jotka voivat rakentavassa ympäristössä tulla vahvistaneeksi vuoropuhelun sisältöä entisestään. Kansojen arkiset ilon ja surun aiheet on asetettava integraatiopyrkimysten keskiöön, sillä syvällistä liittoutumista ei voida saavuttaa vain huippukokouksissa käymällä tai byrokratiaa harjoittamalla tai ylväissä puheissa, vaan lupaukset on kyettävä lunastamaan tosiksi kansalaisten eletyn elämän vaatimuksissa ja odotuksissa. Silloin kuin Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansalaiset näkevät yhdentymisen kouriintuntuvat hedelmät arjessaan, on integraatiokehitys edennyt lopulta puheista tekoihin.

Koko Celacin kuudennen kokouksen puheenvuoroihin voi tutustua tällä sivustolla.

Viisituntisen videon huippukokouksesta voi puolestaan katsoa täältä.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: La Jornada, Argentiinan ulkoministeriö, Eco Latinoamericano, TeleSUR, Kuuban presidentinkanslia, Prensa Presidencial Venezuela, Agencia EFE, ABC Color, El Universal, Andrés Manuel López Obradorin virallinen sivusto, Meksikon hallitus, BBC News Mundo, etc.