Ecuadorin presidentti GuillermoLassoMendoza, joka valittiin alun perin virkaansa alkuperäiskansojen tyhjin äänin, hajotti keskiviikkona 17.5. maan yksikamarisen parlamentin. Niin sanottu “muertecruzada” perustuu RafaelCorreaDelgadon kaudella säädettyyn vuoden 2008 perustuslakiin eikä sitä ole käytetty aiemmin. Lasson hallintoa ovat leimanneet useat kriisit, mutta alkuperäiskansojen lakkoilu lienee kaikkein tärkein useista arvovaltatappioista. Helmikuun paikallisvaaleissa koettu vasemmiston voitto ei sekään vahvistanut hallituksen asemaa. Järjestyksessään toinen vastikään tiistaina 16.5. alkanut poliittinen oikeudenkäynti olisi mitä todennäköisemmin johtanut presidentin erottamiseen, sillä kongressin voimasuhteet olisivat mahdollistaneet oppositiolle kahden kolmasosan enemmistön. Virkakauttansa edeltävistä väärinkäytöksistä syytettynä ollut pankkiiri ja veroparatiiseihin omaisuuttaan kätkeneen pitkän linjan oikeistolaisen poliitikon terveyskään ei ole ruokkinut myönteistä mielikuvaa. Hänen liikkumisensa on suhteellisen verkkaista ja huhtikuussa hän oli tehohoidossa virtsatulehduksen takia.
67-vuotias uusliberaali valtionpäämies ei ottanut riskiä tulla erotetuksi ja kutsui koolle uudet vaalit. Vielä edellisenä päivänä 13 edustajaa omaavan MovimientoCreon riveihin kuuluva kavalluksesta syytetty presidentti puolusti itseään täysistunnossa. Käytännössä tämä päätös tarkoittaa, että eduskunta eroaa ja presidentin johtama hallitus jatkaa muodollisesti virassa vielä noin kuuden kuukauden ajan. Uusia kongressiedustajia ja presidenttiä ei kuitenkaan valita kuin jäljellä olevaksi kaudeksi, joka päättyy 23.5.2025. Sikäläiset eduskuntavaalit ja presidentinvaalien ensimmäinen kierros järjestetään Kansallisen vaalineuvoston (ConsejoNacionalElectoral – CNE) jo vahvistamien tietojen mukaan 20.8. ja presidentinvaalienvaalien toinen kierros puolestaan mitellään 15.10. Uusi presidentti aloittaa virassa marraskuun alkuun mennessä. Lasso on ilmoittanut, ettei hän aio asettua uudelleen ehdokkaaksi. Statistan mukaan presidentin hallintoon suhtautui 1.5. myönteisesti vain 13,9 prosenttia ecuadorilaisista. Myöskään correalaisen vasemmiston vuoden 2021 presidenttiehdokas AndrésArauzGalarza ei ole osallistumassa vaaleihin.
Perustuslain artiklaan 148 perustuva presidentin toimivaltaan kuuluva yksipuolinen päätös ei sinänsä ole vallankaappaus eikä johda diktatuuriin. Valtionpäämies voi säätää tulevien kuukausien aikana presidentillisiä asetuksia ainoastaan talouspolitiikassa, mutta niiden tulee noudattaa voimassa olevia lakeja ja perustuslakituomioistuin tarkastaa niiden sisällön sekä päättää niiden hyväksymisestä. Myös seuraava eduskunta ja hallitus voivat halutessaan kumota tehdyt asetukset. Kovin laajaa tuhoa Lasson hallitus siis tuskin saa enää aikaan. Tapahtumat eivät ole myöskään vielä johtaneet laajoihin mielenilmauksiin. Artikkeli 130 antaa samat ”molemminpuolisen kuoleman” keinot myös kongressille. Siksi siinäkin tapauksessa, että 92 kaikkiaan 137 edustajasta olisi tukenut presidentin syrjäyttämistä, olisi tullut kutsua koolle uudet vaalit. Sillä välin valtion johdossa olisi toiminut varapresidentti AlfredoBorreroVega. Valtiosääntöön kirjatun periaatteen mukaan yksi vallanpitäjä, olipa se toimeenpanovallan tai lainsäädäntövallan edustaja, ei voi erottaa toista osapuolta joutumatta myös samalla itse erotetuksi. Lopullisen sanan sanovat kuitenkin kansalaiset vaaleissa eivätkä nämä erityiset vaalit muokkaa tavanomaista vaalikalenteria vuoden 2025 osalta. Kokonaisuutena vallan tasapaino säilyy eikä poliittinen järjestelmä halvaannu tai ajaudu umpikujaan, kuten naapurimaa Perussa, jossa parlamentaarinen vallankaappaus johti perustuslaillisen presidentin erottamiseen ja ajoi koko Andien alueen maan entistä syvempään poliittiseen kriisiin. Jos jompikumpi, eduskunta tai presidentti, päättää leikkiä tulella, tietää se jo etukäteen joutuvansa myös itse poltetuksi demokratian puhdistavassa tulessa.
Lassosta ei ole koskaan saatu leivottua kansansa mittaista johtajaa. Itsensä syrjäyttämiseen johtaneet tapahtumat huipensivat kriisistä kriisin eläneen hallituksen taipaleen eikä niissä sinänsä ole mitään yllättävää. Kyseessä on presidentin viimeinen oljenkorsi. Aiemmin kesäkuussa 2022 keskellä alkuperäiskansojen laajamittaisia mielenilmauksia, 80 edustajaa kannatti Lasson syrjäyttämistä, mutta tällä kertaa 92 edustajan rajapyykki olisi mitä todennäköisimmin ylittynyt, sillä vähintään 88 kansanedustajaan tiedetään luistelleen opposition kelkassa. Itse syytevyyhti liittyy vuosien 2018 ja 2020 välillä tehtyyn öljykuljetusten sopimukseen valtiollisen varustamoyhtiö Flota Petrolera Ecuatorianan ja Amazonas Tankerin kesken. Siitä, ettei epäselvyyksiin puututtu eikä tehtyjä sopimuksia keskeytetty ajoissa koitui tiettävästi valtiolle yli kuuden miljoonan dollarin tappio. Lasso on puolustautunut sanomalla sopimuksen kuuluneen edellisen presidentin LenínMorenoGarcésin vastuualueeseen, sillä se allekirjoitettiin hänen kaudellaan.
Kriisistä kohti uusia vaaleja
Ecuador elää parhaillaan useita päällekkäisiä ja toisiaan ruokkivia kriisejä, mitkä liittyvät etenkin talouteen, turvallisuuteen ja toimeentuloon. Vasemmistolaisen kauden 2007–2017 vakauden ja vaurastumisen ilmapiiri on jäänyt kauas taakse. Poliittinen kriisi puolestaan ei välttämättä sinällään ole kovin syvä ja se selittyy hallituksen sekä opposition välisten voimasuhteiden epätasapainolla. Correalainen RevoluciónCiudadana on selkeästi maan vaikutusvaltaisin poliittinen organisaatio, siinä missä Lasson MovimientoCreo on hallituksen keskisuuri toimija. Helmikuussa Lasso menetti loputkin valtansa rippeet hävitessään kaikki kahdeksan ehdottamaansa kansanäänestystä. Pallo siirtyi entistä vahvemmin oppositiolle, jota johtaa Ecuadorin kansalaisvallankumouksen perinteitä jatkava vasemmisto. Se lähtee selvänä ennakkosuosikkina ensi syksyn vaalikentille.
Turvallisuuskriisi sai alkunsa vankilajärjestelmän piiristä. Monissa vankiloissa koettiin joukkomurhia ja pelkästään vuonna 2022 niiden seinien sisäpuolella kuoli yli sata henkeä. Esimerkiksi Quitossa Incan nimeä kantavassa vankienhoitolaitoksissa murhattiin 15 ihmistä viime marraskuussa. Myöskään katujen turvallisuus ei ole parantunut eikä huumekartellien valta ole vähentynyt. Lasso julisti useita poikkeustiloja, lisäsi turvajoukkojen määrää ja siirsi tuhansia vankeja, mutta tämä ei ole näkynyt murhatilastoissa ja ajoittain se on aiheuttanut jopa kiihtyvän väkivallan noidankehiä. Usein taustalta löytyy aseellisten ryhmien kamppailu vankiloiden johtamisesta, erinäisistä strategisista reiteistä ja huumekaupan reviireistä. Kolumbian ja Perun naapuri Ecuador on huumeiden läpikulkureitillä kohti Yhdysvaltoja ja Eurooppaa, mikä lisää osaltaan laittoman yritystoiminnan yhteiskunnallisia haittavaikutuksia.
Lassoa on syytetty toistuvasti korruptiosta vaalikampanjan rahoituksen epäselvyyksistä alkaen. Yksi Ecuadorin rikkaimmista kansalaisista, herra presidentti, sai kunniamaininnan vuonna 2021 julkaistuissa PandoraPapers -julkaisussa. Ecuadorin lakikirja kieltää ehdokkailta, poliitikoilta ja virkamiehiltä veroparatiisien käyttämisen. Kongressin komissio suositteli tutkintaa ja presidentin mahdollista syrjäyttämistä jo tuolloin, mutta hallitus ja tilintarkastusviranomaiset hautasivat syytteet yhteistuumin.
Kesällä 2022 hallituksen kaatuminen oli lähellä, kun polttoaineiden ja ruuan hinnan kallistumista vastaan protestoineet mielenosoittajat pakottivat ylimmän johdon useisiin myönnytyksiin. Myös Lasson aikeet lisätä Amazonasin luonnonvarojen hyödyntämistä alkuperäiskansojen mailla haudattiin korkeimmassa oikeudessa. Toisaalta työttömyys ja turvattomuus ovat lisänneet maasta ulos lähtevää siirtolaisten virtaa. Viimeksi helmikuussa Ecuadorin alkuperäiskansat vaativat Lasson eroa. Tuo tavoite on vihdoin saavutettu.
Hetimmiten kongressin ja oman poliittisen uransa kuolemantuomion jälkeen Lasso antoi asetuksen “perheiden talouden vahvistamisesta”, mikä nostaa verovähennysten katon reilusta viidestä tuhannesta yli 15 000 dollarin. Ecuadorissa miljoonat köyhimmät väestönosat alkuperäiskansoista työläisiin eivät täyttele veroilmoituksia, joten asetus on suora tulonsiirto ja kädenojennus keskiluokalle. 23.5. Lasso antoi toisen asetuksen, joka pyrkii heikentämään valtiollista säätelyä samalla, kun se tarjoaa vientialan yrityksille erityisiä vapaakauppa-alueita, joissa niiden ei tarvitsisi sijainnista riippuen maksaa tulo- eikä arvonlisäveroa 10–15 vuoteen. Jonossa odottaa myös työväestön oikeuksia rajoittava uudistus. Pöydällä seisoo niin ikään kovat otteet mahdollistava “terrorismilaki”. Meneekö yksikään aloitteista lopulta läpi on vielä epäselvää, mutta niiden voimassaolo jäänee joka tapauksessa varsin lyhytkestoiseksi. Lasso aikoo kuitenkin yrittää viedä läpi uudistuksia, jotka kongressi on hylännyt aiemmin. Maareformia, parempaa sosiaaliturvaa, ahkerampaa asuntorakentamista tai työelämän oikeuksia parantavia aloitteita on lupa odottaa vasta seuraavalta hallitukselta. Lasson tehnee sillä välin parhaansa olemassa olevan epätasa-arvon lisäämiseksi, jos perustuslakituomioistuin vain sen sallii.
47 paikan Unes-vaaliliitto (Unión por la Esperanza), joka on muuntautunut jälleen Kansalainvallankumoukseksi (RevoluciónCiudadana) sai tahtonsa läpi, sillä parin viikon takaisessa vaatimuksessa pyydettiin Lassoa turvautumaan ”molemminpuolisen kuoleman” mekanismiin. RC ei ole kyseenalaistanut päätöksen perustuslaillisuutta kuten alkuperäiskansojen ryhmittymä Pachakutik tai sosiaalikristityt (PartidoSocialCristiano – PSC). Correalaiselle vasemmistolle, joka sai tänä vuonna jo yhden voiton uudet vaalit näyttäytyvät oivallisena ja oikein ajoitettuna tilaisuutena nopeuttaa sen kaikin puolin väistämättömältä näyttäytyvää paluuta valtaan.
RC näkee tapahtumat ulospääsytienä poliittiseen kriisiin. Näin oikeiston pitkään vainoama vasemmistojohtaja Rafael Correa kommentoi tapahtumia tuoreeltaan Belgiasta, joka on myöntänyt hänelle turvapaikan:
– Ecuadorilaiset: Tämä on laitonta. On selvää, että kyseessä ei ole sisäinen kaaos, vaan perustuslain mukainen poliittinen oikeudenkäynti. Joka tapauksessa tämä on loistava tilaisuus lähettää Lasso, hänen hallituksensa ja hänen vuokrattavissa olevat lainsäätäjänsä kotiin. Tänään olemme lähempänä toisiamme kuin koskaan. Aina voittoa kohden!
Armeija ilmaisi heti varauksettoman tukensa Lasson toimille ja saartoi sekä tyhjensi kansallisen parlamentin sen hajottamisen jälkeen:
– Sotilaallisesti aidattu parlamentti. Kaikki naamiot putosivat heiltä, jotka puhuivat demokratiasta ilman, että he olisivat itse koskaan uskoneet siihen.
Perustuslaki takaa presidentille oikeuden hajottaa kongressi, jos se ylittää lailliset valtuutensa, mutta tähän tarvitaan perustuslakituomioistuimen myönteinen lausunto. Hajottaminen sallitaan myös siinä tapauksessa, jos lainsäätäjät toistuvasti ja perusteettomasti estävät kansallisen kehitysohjelman toteuttamista tai jos maassa vallitsee vakava poliittinen kriisi ja sisäinen sekasorto. Toimenpiteen voi toteuttaa vain kerran ja se tulee tehdä hallituskauden kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Uudet vaalit tulee kutsua koolle seitsemän päivän kuluessa ja ne tulee järjestää 90 päivään sisään siitä hetkestä. Uudet päättäjät taas aloittavat viroissaan 15 päivää vaalien jälkeen. Perustuslakituomioistuin on jo hylännyt kuusi asetusta 741 vastaan tehtyä valitusta. Ja koska uusien vaalien päivämäärät on jo julkistettu, enää ei ole odotettavissa muutoksia presidentin yksipuoliseen päätökseen. Nähtäväksi tosin jää se, viekö Lasson tie vielä jossain vaiheessa telkien taakse.
Puun ja kuoren välissä toiminut Lasso riemuitsi joka tapauksessa oman poliittisen uransa ennenaikaisesta lopettamisesta ja köyden omaan kaulaan heittämisestä, sillä hän puhui 148. artiklan soveltamisesta demokratian voittona ja ”uutena hetkenä optimismille” tilanteessa, missä ”kaikki lainsäädäntöelimen ponnistelut keskittyvät hallituksen horjuttamiseen”.
– Tämä on demokraattinen päätös, ei vain siksi, että se on perustuslaillinen, vaan koska se antaa Ecuadorin kansalle vallan päättää tulevaisuudestaan seuraavissa vaaleissa. Tämä on paras mahdollinen päätös, joka avaa meille tien saada takaisin toivo, rauhallisuus.
ElPaís -lehden haastattelussa Lasso kiteytti päätöksensä tarkoituksen selväsanaisemmin:
– Olen valinnut hallita kuusi kuukautta kiirastulessa kahden vuoden helvetin sijaan.
Vuoden 2021 presidentinvaalien kakkonen Arauz puolestaan kertoi Lasson jo saavuttaneen hallituksensa tavoitteet:
– Hän toteutti suunnitelmaansa, joka oli tuhota Ecuador, viedäkseen sen laista piittaamatta yksityistämisen tielle ja luodakseen mahdollisuuksia liikevoiton takomiseen itselleen ja hänen hallituksessa oleville ystävilleen.
Joka tapauksessa Correan seuraajat eivät tarvitse halvan politikoinnin keinovalikoimia, joista väistyvä presidentti syyttää vastustajiaan. Sillä on edellisten vaalien perusteella kansan vankka tuki ja maan ykköspuolueen asema. Se, millaiset olosuhteet tehdä politiikkaa Carondeletin hallintopalatsista ja parlamentista käsin syntyy, selviää elo- ja lokakuun vaaleissa, joihin correalainen vasemmisto lähtee mitä parhaimmista asetelmista. Sen tavoitteena on palauttaa valtio jälleen kansan rengiksi.
Teksti: Sami T. T. Laaksonen Lähteet: CanalOnce, LaJornada, LaIzquierdaDiario, France24, VozdeAmérica, Nodal, etc.
59-vuotias taloustieteiden tohtori RafaelVicenteCorreaDelgado hallitsi Ecuadoria lähes 10,5 vuoden ajan 2007–2017. Kolmeen kertaan presidentiksi valittu Correa johti Andien maan Kansalaisvallankumousta (RevoluciónCiudanana), joka johti moniin syvällisiin muutoksiin: perustuslaki kirjoitettiin uudelleen, tasa-arvon rakentaminen eteni huimin harppauksin ja Ecuadorin itsenäinen päätöksenteko vahvistui samalla, kun talous kasvoi ja sekä korruptio että velkaantuminen vähenivät tuntuvasti. AlianzaPAÍS:in riveissä toiminut Correan varapresidentti LenínMorenoGarcés kuitenkin petti edeltäjänsä ja syöksi noin 18,3 miljoonan asukkaan maan jälleen uusliberaalin talouspolitiikan syövereihin. Viime presidentinvaaleissa alkuperäiskansojen tyhjät äänet antoivat oikeiston GuillermoLassoMendozalle. Heikko hallinto on kuitenkin pidetty ruodussa parlamentaarisen vasemmiston ja kadut vallanneiden alkuperäiskansojen toimesta.
Sunnuntaina 5.2. Ecuadorissa järjestettiin vaalit (eleccionesseccionales), joissa kansalaiset valitsivat 23 kuvernööriä (prefectos) ja varakuvernööriä, 221 kunnanjohtajaa, 868 kaupunginvaltuutettua, 437 maaseutualueiden valtuutettua sekä 4 084 seurakuntaneuvostojen jäsentä. Kaikkiaan uusia viranomaisia valitaan uurnilla 5 633. Lisäksi ecuadorilaiset ottivat kantaa kahdeksaan kansanäänestykseen ja valitsivat seitsemän jäsentä kansalaisten osallistumista ja sosiaalista valvontaa käsittelevään neuvostoon (ConsejodeParticipaciónCiudadanayControlSocial – CPCCS). Koska valittavaa riitti, kunkin osallistujan arvioitiin ennen vaaleja viipyvän äänestyskopissa keskimäärin 5 minuuttia ja 45 sekuntia.
Mitä tulee Kansallisen vaalineuvoston (ConsejoNacionalElectoral – CNE) varsinaisiin tuloksiin niin uudelleen toisessa muodossa perustettu Alianza PAÍS eli Kansalaisvallankumouksen liike (MovimientoRevoluciónCiudadana – RC tai näissä vaaleissa viitoslistan mukaan RC5) saavutti lupaavia tuloksia paikallistason vaaleissa. Sen ehdokas PabelMuñozLópez on voittanut pääkaupunki Quiton kaupunginjohtajan vaalin. Maan talouden ykköskaupungissa Guayaquilissa AquilesÁlvarezHenriques on taas tehnyt historiaa ja päättänyt Sosiaalikristityn puolueen (PartidoSocialCristiano – PSC) 31 vuoden valtakauden. Lisäksi useiden osavaltioiden kuvernöörin virat ovat menneet ylimmän vallankäyttäjän äänin vasemmistolle Cañarissa, Guayasissa, Pichinchassa ja Manabíssa sekä Azuayssa, Sucumbíosissa, Imbaburassa, Santa Elenassa ja Santo Domingo de los Tsáchilassa.
Myös kahdeksan Guillermo Lasson ehdottamaa kansanäänestystä ovat päättyneet ei-vaihtoehdon voittoon keskimäärin 53–58 prosentin turvin, mikä tukaloittaa istuvan hallituksen asemaa entisestään. Vaaleissa on koettu poikkeuksellisen paljon poliittista väkivaltaa: Amerikan valtioiden järjestö OEA pitää 23. Ecuadorissa tarkkailemiaan vaaleja tähän mennessä väkivaltaisimpina, sillä niissä on koettu ainakin 15 hyökkäystä ja viisi ehdokasta on kuollut. Toisaalta vaalit antavat ensimakua siitä, ettei correalaisen vasemmiston valtaan paluulle ole enää odotettavissa esteitä vuoden 2025 presidentinvaaleissa, vaikka alkuperäiskansojen tuki on yhä edellytys sille, etteivät vasemmiston äänet hajoa oikeiston eduksi. Äänestysprosentiksi muotoutui 80,7.
RevoluciónCiudadana on saanut vaalivoiton kaikkiaan yhdeksässä kuvernöörin vaalissa, joihin lukeutuu kolme väestöltään suurinta provinssia ja alkuperäiskansojen poliittinen kattojärjestö Pachakutik puolestaan kuudella alueella. Sosiaalikristityille (PSC) liittolaisineen voittoja kirjataan kaksi. Demokraattinen vasemmisto (IzquierdaDemocrática) sai yhden kuvernöörin. SUMA-puolue (SociedadUnidaMásAcción) voitti sekin yhden kuvernöörin (prefecto) viran. UnidadPopular ja PartidoSociedadPatriótica jakavat niin ikään yhden vaalivoiton. MovimientoSemillan ja DemocracíaSí:n vaaliliitto ÁnimoPastaza valloitti sekin yhden sikäläisen osavaltion. Lisäksi kaksi kuvernöörin pestiä menee paikallisille liikkeille MovimientoSocialConservador ja SurUnidoRegional, yksi kummallekin. Correalainen RC otti haltuunsa myös noin 50 kunnanjohtajan virkaa, mikä edustaa lähes neljäsosaa kaikista kunnista (cantones). Myös hajanaiset paikallisliikkeet valtasivat likimain 50 kuntaa. Pachacuticille kirjattiin vajaat 30 kuntatason voittoa. Näin hahmotettuna vaalien neljännen sijan jakoivat 20 kunnan rajapyykin ylittäneet PSC, SUMA ja CREO, vaikka erinäisten vaaliliittojen yhdistelmät tekevät Ecuadorin vaalimatematiikasta suhteellisen monimutkaisen.
RC sai näissä vaaleissa reilut 2,2 miljoonaa ääntä, mikä merkitsi 128,9 prosentin kasvua edellisiin paikallisvaaleihin verrattuna. Aika tarkalleen 900 000 äänen SUMA kasvoi 68,4 prosenttia ja lähes 800 000 äänen Pachacutic 55,3 prosenttia. 400 000 äänen DemocracíaSí koki 70,1 prosentin vaalitappion ja 25 000 ääntä vähemmän saaneen IzquierdaDemocrátican kannatus puolestaan laski 40,2 prosenttiyksiköllä. Konservatiivien ykköspuolue PartidoSocialCristiano (PSC) keräsi noin 1,2 miljoonaa ääntä, mutta sen vaalituloksesta suli edellisiin vaaleihin nähden 38,3 prosenttia. Vihreiden Movimiento MOVER teki tällä kertaa melkein 500 000 äänen tuloksen, mikä tarkoitti 29,4 prosentin laskua. Mainittakoon vielä, että presidentti Lasson Movimiento CREO saalisti 878 000 ääntä, mikä teki sen vaalituloksesta 20,9 prosenttia huonomman kuin 2019. Uudet päättäjät aloittavat nelivuotisen toimikautensa toukokuun puolivälissä.
Correa kertoi vasemmiston haasteista
Rafael Correa vieraili Meksikossa tammi-helmikuussa 2023. Koska Correa ei voinut palata Ecuadoriin, hän osallistui puolueensa kampanjointiin Meksikosta käsin, missä osa Ecuadorin vasemmistosta asuu. Siinä missä Correa oli aikaisemmin yksi niin sanotun 21. vuosisadan johtohahmoista, on hän nykyisin yksi maanosan vainotuimmista poliitikoista. Häneen, kuten moniin muihinkin pidettyihin ja menestyneisiin alueellisiin johtajiin, on sovellettu oikeudellisen sodan (lawfare) halpoja strategioita. Vuodesta 2017 lähtien Correa on asustanut Belgiassa, joka myönsi hänelle huhtikuussa 2022 poliittisen pakolaisen statuksen. Ecuadorissa Correaan on kohdistettu kahdeksan vuoden tuomio “lahjonnan sallimisesta”, josta ei käytännössä ole kuitenkaan mitään todisteita. Yhtä kaikki, kokenut ja älykäs Correa puhui vasemmistolaisten pilapiirtäjien keskusteluohjelmassa ChamucoTV:ssä siitä, miten medioissa valjastettavat tämän vuosisadan latinalaisamerikkalaiset vallankaappaukset toimivat. Ketkä ovat niiden vaikuttavia tahoja, mitä niiden taustalta löytyy, miten ne toteutetaan. Haastattelun kysymyksenasetteluista vastasi kolmikko, joka tunnetaan taiteilijanimillä Fisgón – Rapé – Hernández. Käännätänkin tähän 57 minuuttia kestävän ohjelman keskeisimmät oivallukset. Rafael Correan rönsyilevä, nopea ja yksityiskohdissaan runsas puhetyyli tekee hänen kääntämisestään tavanomaista haastavampaa, mikä puolestaan näkyy käännöstyöni hieman tavanomaista vapaammissa muotoiluissa.
Rafael Correa totesi, etteivät Latinalaisen Amerikan suurimmat taloudet Brasilia, Meksiko, Argentiina, Kolumbia ja Chile eivät ole koskaan olleet samanaikaisesti hallituksiltaan vasemmistolaisia. Edistyksellisten voimien toisella aallolla (SegundaOlaProgresista) on selvä kytkös ensimmäiseen vasemmiston nousuun (MareaRosa). Täten myös vastuu aidosti parantaa ihmisten elämänlaatua on suurempi kuin koskaan.
– AndrésManuelLópezObradorin vaalivoitto 2018 oli suuri uutinen, jonka otimme valtavalla riemulla vastaan Etelä-Amerikassa. Se oli kuin Meksiko olisi palannut perheensä pariin. Se katsoi pitkään pelkästään pohjoiseen ja nyt se käänsi katseensa jälleen etelään. Se oli vahva toivon henkäys koko suurelle isänmaalle (PatriaGrande).
– Ensimmäisen aallon aloitti HugoChávez Venezuelassa, sitten tulivat LuladaSilva, NéstorKirchner, MichelleBachelet, Uruguayn TabaréVázquez, Ecuadorin kansalaisvallankumous, Bolivian EvoMorales. Meillä oli eromme, mutta luottamus vallitsi, toimimme joukkueena, veljellisesti. Nyt näen vielä enemmän moninaisuutta tässä vasemmistolaisuudessa, esimerkiksi suhteessa Venezuelan kärsimään rikolliseen taloussulkuun ja sotatalouteen, joka olisi tuomittava yksiselitteisesti. Olemme maailman epätasa-arvoisin alue eikä vaikean todellisuuden muuttamisessa voida tehdä kaikkia tyytyväisiksi. Vasemmiston täytyy tuntea periaatteidensa paino ja määritellä tavoitteensa.
– Toisaalta oikeisto rajattomine resursseineen ja kansainvälisine verkostoineen on paremmin valmistautunut estämään kaikki muutokset eikä sillä ole mitään moraalisia esteitä toiminnalleen. Oikeisto ei ole luopunut tosiasiallisesta vallankäytöstään.
Myös kansa on tullut tietoisemmaksi, esimerkiksi Bolivian vallankaappaus kesti vain vuoden.
– Bolivian kansantahdon toteutumista vaaleissa ei kyetty estämään, mutta se oli tavoitteena diktatuurin oikeuttamiseksi. Nämä toimet eivät voi muuttaa historian kulkua, mutta voivat pitkittää sen toteutumista, jolla on vakavia inhimillisiä seurauksia, kuten ihmishenkien menetyksiä. Brasiliassa Lula laitettiin vankilaan ja JairBolsonarosta tehtiin presidentti. Oikeiston toimintakykyä ei tule aliarvioida.
Boliviassa tietoinen kansa on poliittisesti organisoitunut, mikä teki siitä vastuskykyisen vallankaappaukselle. Oikeiston parista taas on noussut uusfasistisia liikkeitä muun muassa Italiassa, Espanjassa ja Unkarissa.
– Uusi oikeisto ei ole vain uusliberaalista, se on fasistista, rasistista ja muukalaisvihamielistä, homofobista ja luokkasortoa kannattavaa. Individualismiin ja kilpailemiseen tähdännyt uusliberaali talouspolitiikka ei koskaan toiminut tällä maailman epätasa-arvoisimmilla alueella. Se pyrki vähättelemään kollektiivista toimintaa ja minimoimaan valtion roolin. Se ei toiminut koskaan.
– Euroopassa fasistinen liikehdintä nousee liioitellusta pelosta siirtolaisia kohtaan. Ihmiset haksahtavat oikeiston tarjoamiin oletettavasti “helppoihin” ja “nopeisiin”, mutta epäinhimillisiin ratkaisuihin. Latinalaisessa Amerikassa kyseessä on tyytymättömyys demokratiaan, joka ei ole kyennyt ratkaisemaan kaikkia kehityksen, väkivallan ja korruption ongelmia.
– Ainakin me olemme autenttisia eikä meillä ole pahaa tahtoa. Uusliberaalit tahot taas edustavat omia etujaan. Toisten syrjäyttäminen vallan tavoittelemiseksi ei ole edes todellista voitontavoittelun logiikkaa. Politiikan vertikaalisuus menee talouden edelle eikä hyödytä kansantaloutta.
Oikeisto ei välitä vasemmistohallituksien, kuten Evon, Lulan ja sinun menestyksekkäiden hallitusten hyvistä tuloksista, kyselivät haastattelijat, koska he tavoittelevat valtaa keinolla millä hyvänsä.
– Vaalien voittaminen ei sinällään tarkoita vallan valloittamista. Vuosisatoja kestäneet oikeiston medioiden, yrityksien ja sotilaskoneistojen valta ei katoa mihinkään. Lisäksi kirkoilla ja ulkomaisilla toimijoilla on käytännöllistä valtaa. Miten voimme ehkäistä vallan horjuttamisen yrityksiä? Hallituksessa sinun on rakennettava kansanvaltaa, joka tekee sinusta haavoittuvan. Sinun on oltava aito, kommunikoitava kansan kanssa ja luotettava sen tietoisuuteen.
Kansallisen pelastusoperaation hallitukset haluavat palauttaa valtioille niiden roolin kansan oikeuksien puolustajina, mutta tämä sotii suuren pääoman intressejä vastaan.
– Oikeuslaitos puolustaa vahvimpien etuja. Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki edustavat kansainvälisen pääoman ja hegemonisten maiden etuja. Amerikan valtioiden järjestö (OEA) on taas kuin Yhdysvaltojen oma “siirtomaavaltojen sihteeristö”. Sen olemassaolo ei ole perusteltua ja meidän on päästävä siitä eroon. Yhdessä se on mahdollista. Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (Celac) voi korvata OEA:n.
Myös sukupolvikysymys on huomioitava. Johtajien joukossa on nuoriakin presidenttejä kuten Chilen GabrielBoricFont. Miten näet tulevaisuuden?
– Lula tulee laittamaan asiat järjestykseen kokemuksellaan ja yhdenmukaisuudellaan. Lula tulee tuomaan Etelä-Amerikan valtioiden liiton (Unasur) takaisin, vahvistamaan Celacia ja lisäämään yhdentymistä, jonka on mentävä ideologioiden tuolle puolen. Euroopan 27 erilaisella mailla on ollut tahtoa yhdentyä toisen maailmansodan jälkeen. Meillä on kaikki mahdollisuudet ruokkia yhdentymistä ja toimia yhtenä blokkina.
Niin sanottu lawfare on Correan määritelmän mukaan joko “oikeusjärjestelmän politisoimista” tai “poliittisen järjestelmän oikeudellistamista”. Oikeisto hyväksyy demokratian vain silloin, kun se suosii sitä eikä johda mihinkään muutoksiin.
– Kun olet kauan hallituksessa on mahdotonta, ettei korruptiota esiintyisi lainkaan, mutta emme ole koskaan suvainneet minkäänlaista korruptiota. Siksi löydät kyllä tapauksia, jos niitä etsimällä etsit. Silloin koko hallinto leimataan korruptoituneeksi ja mediat välittävät tuomionsa jo ennen oikeudenkäyntiä. Toistosta tulee todistamisen väline ja tuomarit kopioivat lööpit, näin saavutetaan se, mikä ei onnistunut vaaliuurnilla. Näin ei käydä vain vainotun vapauden, maineen ja oikeuksien kimppuun, vaan samalla vaarannetaan koko demokratia. Oma lawfare-tapaukseni rikkoo kaikki ennätykset. Jos olisin voinut palata Ecuadoriin, Guillermo Lassosta ei olisi koskaan tullut presidenttiä.
Olit ensimmäisiä henkilöitä, joka puhui “pehmeiden vallankaappauksien” (golpeblando) vaaroista. Yksi ensimmäisistä tapauksista oli taas López Obradorin kokema yritys estää hänen ehdolle asettuminen vuoden 2006 presidentinvaaleissa (procesodedesafuero).
– Sotilasvallankaappaukset Latinalaisessa Amerikassa eivät ole enää mahdollisia. Siksi kaappaukset naamioidaan kansalaisten yleiseksi tyytymättömyydeksi vallanpitäjiin. Vaikka näin rikotaan perustuslakia, yritykset puetaan institutionaalisuuden kaapuun. Lawfaren kaksi peruselementtiä ovat oikeuslaitoksen “puolue” ja medioiden “puolue”. Mitkä mediat kuuluvat köyhille? Ne ovat oikeiston keinoja puolustaa olemassa olevaa järjestystä. Yhdysvallat on kouluttanut osan tuomareista suurella kärsivällisyydellä. Media rakentaa tarinat yleisön vakuuttamiseksi. Kansa voi ymmärtää sen, mitä tapahtuu, tulla tietoiseksi ja kapinoida sitä vastaan. Mediat ja oikeuslaitos riippuvat toinen toisistaan. Mediat ovat tuhonneet täällä demokratian ja varastaneet oikeuden totuuteen. Sosiaaliset verkostot ovat vaihtoehto, mutta eivät riitä yksin medioiden kyseenalaistamiseen.
Vasemmistolla on ollut omia mediaprojektejaan, kuten Hugo Chávezin ja sinun tiedotustilaisuudet, López Obradorin joka arkipäiväiset tiedotustilaisuudet (mañaneras). Se on tapa kohdata valheet. Voit kohdata mediat poliittisesta vallasta käsin. Ecuadorissa ja Meksikossa tämä on näytetty toteen, mutta vastaavaa ilmiötä ei ole nähty esimerkiksi Argentiinassa ja Chilessä, mikä on tehnyt näiden maiden vasemmistovalloista heikompia suhteessa medioiden harjoittamaan häirintään. RafaelBarajasDurán alias ElFisgón toteaa sen, miten poliittinen koulutustyö on vastarinnan keskiössä, mutta hänen kaimansa Rafael Correa näkee poliittisen tietoisuuden rakentuvan toisaalta myös suhteessa medioiden harjoittamaan tiedon valtaan.
– Vaikka voitimme vaalit 2016, Lenín Moreno petti meidät ja menetimme kaiken vallan. Me olemme muka korruptoituneita, mutta kun he alkavat etsiä nykyisten vallanpitäjien omaisuutta, he löytävät sen veroparatiiseista. Ilman valtaa medioiden kyseenalaistaminen on vaikeampaa. Meillä ei ole omia medioita. Kyky kommunikoida on tärkeää.
– Ensimmäisen aallon hallitukset olivat menestyksekkäitä. Kymmenen vuoden jälkeen hyväksyntäni kansan parissa oli 70 prosentin luokkaa. Boricilla on vain vähän tukea vuoden vallassa olon jälkeen. Minut petettiin. Usein ystävät ovat vaarallisempia kuin vihollisten hyökkäykset. Aina on oltava kriittisiä, olen hyvin itsekriittinen. Hallituksesta ei kuitenkaan tule korruptoitunutta, jos yksi pato on huonosti rakennettu. Presidentti ei voi myöskään olla rakennusmiehenä asettamassa tiiliä paikoilleen vesivoimalassa. Rakennusvirhe ei ole myöskään sama asia kuin korruptio. Ja vaikka olisikin esiintynyt korruptiota, ei se välttämättä liity presidenttiin.
Oikeistoa yhteen punovat sen yhteiset edut, vasemmistoa osiin pilkkovat sen omat periaatteet. Oikeisto saa tehdä oikeastaan mitä tahansa, vasemmistolle taas ei sallita yhtään virhettä. Jos oikeisto syyllistyy korruptioon, vain yksilöt ovat syyllisiä. Vasemmiston tapauksessa kaikki ovat kollektiivisesti syyllisiä. Kyseessä ovat tekopyhät kahden mittapuun poliittiset standardit. Correaa on myös syytetty niin sanotun kaikkivoipaisen “psyykkisen vaikutusvallan” väärinkäytöstä ikään kuin hän olisi jonkinlainen mystinen jumalolento.
– Todisteita ei ollut, mutta poliittisesta vihasta käsin kirjoitettiin 800 sivun tuomio. Lopputulos on naurettava. He väittivät minun olevan vastuussa julkisen sektorin ostoista, vaikka presidentti ei vastaa niistä. Johdin “rikollisorganisaatiota”, joka oli hallitus. Me nauramme, mutta sen tuomion vuoksi en ole voinut palata maahan ja Lassosta leivottiin presidentti.
– Miten psyykkistä vaikutusvaltaa voi käyttää suhteessa yrittäjiin ja ministereihin sekä oikeuslaitoksen sihteereihin samanaikaisesti? Erästä korruptoitunutta avustajaa kuulusteltiin todisteiden manipuloimiseksi. Hän oli luonut oman yrityksen kavallusta varten ja hänelle sanottiin, että jos hän ei syytä Correaa kaikesta, koko hänen perheensä vangitaan. Meillä oli rahasto, jolla avustimme köyhiä lapsia ja leskiä sekä muita haavoittuvaisia ryhmiä. Tämä rouva hallinnoi tuota rahastoa. Kyseessä oli meidän palkoistamme lahjoittama raha, ei valtion rahoitus. Todisteet korruptiosta tulevat mukamas kuuden tuhannen dollarin “lahjuksesta”, jonka maksoin aikanaan takaisin rahastoon. Olin vielä mukamas niin tyhmä, että panin lahjuksen suoraan omalle tililleni valtiolliseen pankkiin.
Minulla ei ollut lainkaan oikeutta puolustautua. Minua syytettiin rikollisorganisaation johtamisesta, mutta minut tuomittiin “psyykkisen vaikutusvallan” väärinkäytöksestä. Vastaavaa ei ole ennen nähty.
– Koulutus on kriittisen tietoisuuden edellytys. Siksi he hyökkäävät köyhimpien koulutusta vastaan. Meidän on luotava enemmän tietoisuutta kansalaisten keskuuteen, jotta huijaukset eivät enää mene läpi. Varastimme muka 60 miljardia dollaria. Mihin sellaisen summan voisi edes piilottaa? Miten pystyimme samaan aikaan kartuttamaan ennätystason säästöjä ja sijoituksia sekä varastamaan enemmän kuin kukaan koskaan? Rakensimme infrastruktuuria, kuten vesivoimaloita, kouluja ja sairaaloita. Kuka voi uskoa näihin valheisiin? Vain he, jotka haluavat oikeuttaa uskomuksensa ja vihansa. Taustalta löytyy sosiaalipsykologiaa, se, että elämme usein enemmän tunnepohjaisesti kuin järkeen vedoten. Haluamme tyydyttää intohimomme, emmekä etsi totuutta. Vihasin sinua jo 2006, koska 2019 tiesin, että sinä olet korruptoitunut. Siinä ei ole mitään järkeä.
– Totuus on tärkeä asia yhteiskunnassa, koska ilman sitä ei ole vapaita vaaleja eikä demokratiaa. Ilman kollektiivista päätöksentekoa ei voi olla kehitystä. Totuudesta on tehtävä ihmisoikeus, joka on sisällytettävä perustuslakeihimme, jotta kansa voi puolustaa tiedonsaantiaan medioiden valheita vastaan.
51-vuotias Perun maaseudun ala-asteen opettaja ja vasemmistolaisen Vapaa Peru -puolueen Pedro Castillo voitti presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen. Hänen kampanjansa tunnuslause on: ”Ei enää köyhiä rikkaassa maassa.” Hän vaatii miljoonien perulaisten tavoin uutta perustuslakia maalleen.
Huhtikuun toinen sunnuntai oli merkitty punakynillä Etelä-Amerikan almanakkoihin. Silloin piti olla neljät vaalit, mutta Chile siirsi koronapandemian olosuhteiden takia uuden perustuslain säätäjiensä sekä paikallistason päättäjiensä valinnan 15. päivälle toukokuuta. Sen sijaan Ecuadorissa käytiin presidentinvaalien toinen kierros. Perussa sen sijaan uusittiin kongressin kokoonpano ja äänestettiin uudesta valtionpäämiehestä. Boliviassa käytiin paikallisvaalien toinen kierros.
Ecuadorin Kansallisen vaalineuvoston (CNE) mukaan, oikeistolainen konservatiivi ja kolmatta kertaa presidentinvaaleihin osallistunut Guillermo Lasso on yltänyt vaalivoittoon 52,4 prosentin kannatuksella. Rafael Correan vasemmistolaista esimerkkiä puolustanut Andrés Arauz taas sai 47,6 prosenttia annetuista äänistä. Eroksi tuli noin 420 000 ääntä. Arauz tunnusti Lasson voiton reilusti jo heti sunnuntai-iltana 11.4. Toisaalta 16,3 prosenttia äänioikeutetuista päätti hylätä äänensä. Lasso ylsi voittoon 17 provinssissa ja Arauz seitsemässä. Vajaan viiden prosentin ero siis näyttäytyy entistä suuremmalta, kun sen suhteuttaa alueiden kesken.
Perussa elettiin jännittävimmissä tunnelmissa, koska äänet olivat jakautuneet varsin tasavahvasti eri ehdokkaiden kesken. Kansallinen vaaliprosessien toimisto (ONPE) antoi Pedro Castillolle (Perú Libre) johtoaseman 15,8 prosentilla, kun äänten laskeminen oli vielä pahasti kesken. Keiko Fujimori (Fuerza Popular) oli ääntenlaskun alkuvaiheessa neljäntenä 12,2 prosentillaan.
Kun sata prosenttia kaikista laajan maan äänistä oli saatu laskettua, ONPE ilmoitti Vapaa Peru (Perú Libre) -puolueen vasemmistolaisen ehdokkaan Pedron Castillon saaneen 19,1 prosenttiosuuden äänistä. Annetuissa äänissä tämä on lähes 2,7 miljoonaa. Hänen taakseen ensimmäisen kierroksen 18 ehdokkaan mittelöissä jäivät Fuerza Popularin Keiko Fujimori13,4 prosentilla, Rafael López Aliaga (Renovación Popular) 11,7, Hernando de Soto (Avanza País) 11,6 ja Yonhy Lescano (Acción Popular) 9,1 prosentilla. Castillo siis jätti taakseen liudan oikeistolaisia vaihtoehtoja, mutta erottui myös selkeästi vasemmiston ykkösenä lyöden laudalta myös Verónika Mendozan, jota kannatti 7,9 prosenttia äänestäjistä. Yksikään ehdokkaista ei ollut lähelläkään saavuttaa 50 prosenttia, jolla vaalit olisi voinut voittaa suoraan jo ensimmäisellä kierroksella. Äänestysprosentti oli 70,2 prosenttia äänioikeutetuista.
Miljonääriyrittäjä ja Perun Jair Bolsonaroksi kutsuttu López Aliaga, lempinimeltään Porky ja uusliberaaleja uudistuksia ajanut entisen ihmisoikeuksiakin rikkoneen presidentin Alberto Fujimorin neuvonantajana vuoden 1992 itse tehdyssä vallankaappauksessa toiminut taloustieteilijä Hernando de Soto ovat kummatkin saamassa eniten ääniä – noin 16,4 prosenttia − pääkaupunki Limassa. Fujimorin tytär, sarjan kolmas politiikan gangsteri, sai 14,2 prosentin kannatuksen, joten pääkaupungissa oikeiston kannatus oli kohtuullisen suurta. Vasemmistolainen feministi Verónika Mendoza keräsi Limassa 8,1 prosenttia, jolla hän voitti toiselle kierrokselle menneen Castillon, jota kannatti maan urbaaneimmassa kolkassa 7,9 prosenttia. Työsarkaa vasemmistolle siis riittää varsinkin Limassa ja muissa rannikon suurimmissa asutuskeskuksissa.
Boliviassa pidettiin myös paikallisvaalien toinen kierros. Ensimmäisellä kierroksella 7.3. nykyinen hallituspuolue Liike Sosialismiin (MAS) voitti kolme kuvernöörin virkaa suoraan ensimmäisellä kierroksella ja vei itselleen 240 kaikkiaan 336 kunnasta. Kaksi kuvernöörin virkaa meni muille ryhmittymille. 11.4. MAS hävisi kuitenkin kaikki neljä pelissä ollutta kuvernöörin paikkaa, joten vaikka se voitti kaksi kolmasosaa kunnista, sai se yhdeksästä hallinnollisesta alueesta voiton vain kolmasosassa. MAS ylsi voittoon asti vain kahdessa kymmenestä tärkeimmästä kaupungista.
La Pazin kuvernöörinvaalissa MAS-puolueen Franklin Flores jäi 44,8 prosentin kannatukseen, kun alkuperäiskansoihin kuuluva oppositiota edustava Santos Quispe (Jallalla) kipusi 55,2 prosentin kannatukseen Ylimmän vaalituomioistuimen (TSE) virallisten tulosten mukaan. Valtaan palanneella puolueella on siis edessä sisäisen pohdinnan paikka odotuksiin nähden huonompien vaalien jälkeen. Toisaalta vaalitulokset osoittavat Bolivian demokratian toimivuuden: oppositioryhmillä on samat mahdollisuudet pärjätä kuin valtaa pitävilläkin.
Creemos voitti yhden, Unidos por Tarija yhden, Jallalla yhden, Chuquisaca Somos Todos yhden ja Movimiento Tercer Sistema kaksi kuvernöörin virkaa. Yksikään vaihtoehdoista ei siis voittanut enempää vaaleja kuin MAS. Vaalituloksista ei voi vetää suoria kansallisia johtopäätöksiä, koska aluevaaleissa korostui jälleen kerran paikallisten johtajien, liikkeiden ja puolueiden merkitys. Ne eivät kuitenkaan sellaisenaan kamppaile kansallisissa valtakunnan tason vaaleissa vallasta suoraan MAS:in kanssa. Ensimmäisen kierroksen äänestysvilkkaus oli 85,9 prosenttia, mutta toisella kierroksella se on ollut alhaisemmalla tasolla, joten etenkin valtapuolueen kannattajat eivät innostuneet enää uurnille ratkaisemaan neljän kuvernöörin vaaleja. Toinen kierros järjestetään silloin, kun yksikään kuvernööriehdokkaista ei saa ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosentin kannatusta tai yli 40 prosentin tukea vähintään 10 prosentin erolla toiseksi tulleeseen ehdokkaaseen.
Ensimmäisen kierroksen voittaminen ei riittänyt
Andrés David Arauz Galarza on 36-vuotias taloustieteilijä ja poliitikko, joka toimi vuosina 2015−2017 presidentti Rafael Correa Delgadon tiedon ja inhimillisten kykyjen ministerinä. Tämän jälkeen neljää kieltä, mukaan lukien venäjää, sujuvasti puhuva Arauz ehti opiskella Meksikon kansallisessa autonomisessa yliopistossa (UNAM) taloustieteen tohtoriohjelmassa. Opinnot tosin ovat politiikan kiireiden takia vielä kesken. Syyskuussa 2020 hänestä tuli Ecuadorin vasemmiston presidenttiehdokas vaalien yhteisrintamalle Yhtenäisyyttä toivon vuoksi (UNES). Kaikkiaan 16 ehdokasta kamppaili valtionpäämiehen paikasta.
Ecuadorin Kansalaisvallankumous (Revolución Ciudadana) sai alkunsa vuoden 2006 vaalivoitosta. Alianza País ja Rafael Correa hallitsivat maata kymmenisen vuotta 2007−2017. Muodollisesti Alianza PAIS − kuten sen nimi myös voidaan kirjoittaa − hallitsi maata myös toukokuusta 2017 aina nykyhetkeen, vaikka todellisuudessa Correan varapresidenttinä kahdesti ollut Lenín Moreno petti kannattajansa, puolueensa ja lopetti muutosliikkeen, joka myös koki runsaan vaalitappion 2021. Vielä vuoden 2017 kongressivaaleissa vasemmistolainen Correan poliittinen liike sai 74 paikkaa. Morenon hallinto muistetaan korruptiosta, politiikan ja oikeuslaitoksen sotkemisesta, protestien väkivaltaisesta tukahduttamisesta, yksityisen pääoman ja valuuttarahasto IMF:n suosimisesta sekä yhdestä huonoimmista Latinalaisen Amerikan vastauksista koronapandemiaan. Movimiento Alianza País tuli vasta yhdeksänneksi eikä saanut yhtään paikkaa 7.2. pidetyissä vaaleissa. Moreno erotettiin sen riveistä virallisesti vasta tämän vuoden maaliskuussa.
36-vuotiaasta Andrés Arauzista olisi tullut vaalit voittaessaan Ecuadorin historian nuorin presidentti. Ensimmäisellä kierroksella 7.2. hän sai 32,7 prosenttia äänistä. Silloin miljonääripankkiiri Guillermo Lasso sai ensimmäisellä kierroksella 19,7 prosentin äänisaaliin, mikä riitti hädin tuskin alkuperäiskansojen liikkeiden edustajan (Pachakutik) Yaku Pérezin lyömiseen, joka tilitti saldokseen 19,4 prosenttia. Toiseksi ja kolmanneksi tulleiden eroksi jäi vain noin 32 000 ääntä.
Arauzin UNES-rintama, puolueet Movimiento Centro Demorático, Fuerza Compromiso Social, Movimiento Revolución Ciudadana ja toiset kuusi liikettä, voitti taannoiset helmikuun kongressivaalit 32,2 prosentilla saaden itselleen 48 paikkaa. Pérezin ja alkuperäiskansojen MUPP-rintama tuli toiseksi 16,8 prosentilla ja 27 paikalla. Se kasvatti paikkojaan 23 edustajan verran. Vasemmistolainen ja sosiaalidemokraattinen Demokraattinen vasemmisto (ID) sai 12 prosentilla 18 paikkaa ja keskustaoikeistolainen sosiaalikristittypuolue (PSC) 19 paikkaa 9,7 prosentin tuloksella. Tuleva Lasson hallituspuolue Mahdollisuuksia luomassa -liike (CREO) jäänee kongressissa oppositioon vaatimattomalla 12 paikallaan, jotka irtosivat 9,65 prosentilla annetuista äänistä. CREO menetti vaaleissa 22 paikkaa, vaikka sen sisarpuolue ja liittolainen PSC kasvatti paikkojaan neljällä. Kaikkiaan Ecuadorin parlamentissa on 137 paikkaa.
Lähes 1,8 miljoonaa ecuadorilaista hylkäsi äänensä kirjoittamalla siihen muun muassa vaalivilpin vastaisia viestejä ja tuen ilmaisuja ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi jääneelle Yaku Pérezille. 18 kunnassa hylätyt äänet voittivat ja 36 kunnassa ne saavuttivat vähintään toisen sijan.
Alkuperäiskansat äänestivät tyhjää ja ratkaisivat vaalit
Hylättyjen äänten osuus 16,3 prosenttia oli suurin sitten vuoden 1978 presidentinvaalien. Aluetasolla tahallisesti hylättyjen äänien osuus oli yli 30 prosenttia kolmessa provinssissa. Viimeisissä 22 vaaleissa näiden äänten merkitys ei ollut niin korostunut kuin nyt. Toisaalta tyhjiä ja valkoiseksi jätettyjä äänestyslipukkeita esiintyi nyt vähemmän.
Ensimmäisellä kierroksella äänensä hylänneitä oli noin miljoonan verran eli 9,5 prosenttia. Toisella kierroksella äänensä päätti kuitenkin tahallisesti hylätä vajaat 1,8 miljoonaa kansalaista, 16,3 prosenttia kaikista annetuista äänistä. Vuoristossa ja Amazonasin alueella äänet jakautuivat kolmeen ryhmään kahden ehdokkaan ja hylättyjen äänten kesken, joiden antajat eivät halunneet ilmaista myönteistä näkemystä kummastakaan. Koska kahden kärkiehdokkaan eroksi jäi noin 420 000 ääntä, voidaan äänensä tahallisesti hylänneiden kansalaisten sanoa ratkaisseen vaalit omalla osallistumisellaan.
Vaalien toisen kierroksen ulkopuolelle 32 000 äänen erolla jäänyt alkuperäiskansojen ja niiden yhteenliittymän Pachakutikin presidenttiehdokas Yaku Pérez Guartambel pyysi kannattajiaan tekemään ideologisen valinnan ääntensä hylkäämisestä, koska hän piti 7.2. käydyn ensimmäinen kierroksen vaaleja vilpillisinä ja teki selväksi, ettei luota kumpaankaan ehdokkaaseen. Ensimmäisellä kierroksella hän sai noin 1,8 miljoonaa ääntä. Koska toisella kierroksella hylättyjä ääniä tuli annettua suunnilleen saman verran, hänen viestinsä otettiin ilmeisen hyvin vastaan. Osa äänistä kuitenkin ilmaisi varmasti myös epäluottamusta koko nykyistä demokraattista järjestelmää vastaan.
Ympäristöteemoja vahvasti kampanjassaan esille tuoneen asianajaja Pérezin poliittinen ryhmittymä on ensimmäisen kierroksen vaalitulosten valossa Ecuadorin toiseksi vahvin 27 paikallaan. Ecuadorissa on noin 17,5 miljoonaa asukasta, joista ainakin 1,1 miljoonaa tai lähes seitsemän prosenttia kuuluu 14 alkuperäiskansaan. Alkuperäiskansoista neljäsosa asuu Amazonin alueella. Käytännössä kuitenkin alkuperäiskansoihin lukeutuvia tai heidän arvojaan kannattavia kansalaisia on enemmän.
Ennen toisen kierroksen vaaleja eräs toinen keskeinen intiaanikansojen johtaja Jaime Vargas, joka tunnetaan osallistumisesta lokakuun 2019 mielenilmauksiin Morenoa vastaan, ilmoitti kannattavansa Arauzin ehdokkuutta. Hänet erotettiin heti Pachakutik-liikkeestä.
Pachakutik (MUPP) on nimeltään Monikansallinen yhtenäisyysliike. Se perustettiin vuonna 1995 ja sen arvoihin kuuluu indigenismo eli alkuperäiskansojen oikeuksien puolustaminen ja ekologismi. Sen keskeinen järjestö on Ecuadorin alkuperäiskansojen liitto (CONAIE), joka sai puolestaan alkunsa jo vuonna 1986. Vaikka Correan hallitus toteutti alkuperäiskansojen pitkään ajaman tavoitteen Ecuadorin julistamisesta monikansalliseksi valtioksi vuonna 2008, intiaanikansat ovat olleet eri mieltä vasemmiston kanssa öljy- ja kaivosteollisuuden sekä vesivoimaloiden kysymyksissä, joissa ne ovat pyrkineet omien maidensa turvaamiseen. Pachakutik rikkoi kolmisen vuotta kestäneen liittonsa Correan kanssa jo 2009 muun muassa vesilainsäädäntöä koskevan erimielisyyden takia. Sen jälkeen alkuperäiskansojen poliittinen organisaatio oli vasemmistohallituksen ahkerimpia kriitikkoja. Pachakutikin on esitetty saavan osan rahoituksestaan kehitysaputoimisto USAID:ilta ja demokratiarahasto NED:iltä ja joiltakin muiltakin kansainvälisiltä järjestöiltä.
Vuoden 2017 vaalien toisella kierroksella Pérez tuki avoimesti Guillermoa Lassoa. Enää hän ei antanut tukeaan suoraan oikeiston ehdokkaalle, mutta kannattajien kannustaminen ääntensä hylkäämiseen toi käytännössä voiton Lassolle takaoven kautta. Kuten monissa maissa on nähty, oikeisto osallistuu aina vaaleihin vilkkaasti. CREO:n lisäksi Lasson takaa löytyy sosiaalikristittyjen ryhmä (PSC), joka on lajissaan Ecuadorin yhä olemassa olevista puolueista vanhin, joten senkään riveissä tuskin jätettiin äänestämättä.
Eniten hylättyjä ääniä annettiin alueilla, joissa Pachakutikin kannatus on suurinta: Sierra Centro, Austro, Amazonía. Kaikkiaan 54 yhteensä 221 hallintoalueesta (cantones), joihin Ecuador jakautuu, hylätyt äänet voittivat ainakin jommankumman kahdesta ehdokkaasta. Niillä alueilla, missä Pérez sai eniten ääniä ensimmäisellä kierroksella, annettiin eniten kelpaamattomia ääniä. Niissä 11 kunnassa, joissa hylättyjä ääniä oli vähintään 40 prosenttia, Pérez sai ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosenttia kaikista äänistä. 18 kunnassa hylätyt äänet voittivat. Lisäksi 32 kunnassa ne voittivat Arauzin ja 4 kunnassa Lasson. Vuoden 2017 vaaleissa tyhjät äänet eivät voittaneet yhtäkään kantonia tai kuntaa. Silloin hylättäviksi laskettavia ääniä annettiin vain 6,3 prosenttia.
Winsconsin-Madison yliopiston sosiologi Javier Rodríguez Sandoval pitää hylättyjä ääniä ideologialtaan vasemmistolaisina. Ne ovatkin protestiääniä tilanteessa, jossa Péreziä ensimmäisellä kierroksella äänestäneet eivät halunneet tukea Lassoa. Olisi ollut loogista, että he olisivat äänestäneet Arauzia, mutta he eivät kokeneet häntä riittävän vahvaksi vaihtoehdoksi Pérezin onnistuneen ensimmäisen kierroksen kampanjan jälkeen. Näin tapahtui muun muassa Azuayn alueella, joka on perinteisesti tukenut correalaista vasemmistoa. Pérez voitti siellä ensimmäisen kierroksen ja hylätyt äänet voittivat siellä toisella kierroksella Arauzin. Rodríguez kuvailee lopputulosta:
− Ironista on se, että vasemmistolainen ideologinen hylätty ääni antaa voiton oikeiston ehdokkaalle. Tämä on näiden vaalien tärkein tarina.
Ecuadorin Keskusyliopiston (UCE) politiikantutkija Luis Córdova Alarcón näkee hylättyjen äänien vaihtoehdon miellyttäneen ennen kaikkia niitä, jotka olivat huolissaan ekologisista kysymyksistä, yhteisöllisestä taloudenhoidosta ja sukupuoliteemoista, koska he eivät kokeneet tulleensa huomioiduiksi.
Vasemmistolaiset ryhmittymät UNES, Pachakutik ja Izquierda Democrática (ID) saivat vaalien ensimmäisessä vaiheessa yhteensä noin 67 prosentin kannatuksen, joten ne olisivat halutessaan voineet voittaa toisen kierroksen vaalit. ID pyysi kannattajiaan äänestämään omatuntonsa mukaan. Sekään ei asettunut tukemaan Arauzin valintaa, joten vasemmiston sisäinen hajaannus vei mahdollisuudet voittoon. Gallupeissa tilanne näytti todellisuutta paremmalta, koska niissä ei ollut osattu varautua hylättyjen äänten merkitykseen.
Muiksi syiksi tappioon on oikeudellisten ajojahtien ja medioiden mustamaalauskampanjoiden ohella laskettava Rafael Correan poliittisen perinnön paino, jonka alta Arauz ei saanut kuulumaan omaa ääntään eikä kyennyt perustelemaan omaa johtajuuttaan. Koska ensimmäisen correalaisen vasemmiston vallansiirto epäonnistui Morenon petturuuden takia, kansalla ei välttämättä ollut enää luottamusta muihin tahoihin kuin Correaan, jonka maineen likaamiseksi nykyinen yhä vallassa oleva hallitus on tehnyt hartiavoimin töitä. Lasson kahden edellisen kampanjan kokemus sai joidenkin silmissä hänet näyttämään suhteellisen kokematonta ja tuntematonta Arauzia varmemmalta vaihtoehdolta.
Synkkä taloudellinen ja terveydellinen tilanne pandemian olosuhteissa sekä koko Morenon kautta kuvastanut hallinnollinen kriisi lisäsivät vaalien tunneperäistä ja pessimististä tunnelmaa, jossa mitä tahansa saattoi tapahtua. Edellinen vasemmiston vaalivoitto neljä vuotta sitten toi mukanaan oikeistohallinnon, joten saman logiikan mukaan tämä oikeiston voitto voisi vielä tuoda mukanaan vasemmistohallinnon. Joka tapauksessa keskellä koronaviruskautta käydyt Ecuadorin vaalit olivat luonteeltaan vielä arvaamattomammat ja eriskummallisemmat kuin saattoi odottaa.
Morenon hallinnon seitsemän suurinta syntiä
Rafael Correan ja Kansalaisvallankumouksen (Revolución Ciudadana) pettänyt pyörätuolista käsin kansaa kurittanut uusliberaali presidentti teki niin sanotun Trujillaton vuonna 2019, kun afroecuadorilaisesta Diana Salazar Méndezista tuli silloin yleinen syyttäjä. Trujillato saa nimensä aiemman syyttäjän Julio César Trujillon erottamisesta. Näin Moreno vahvisti otettaan oikeuslaitoksesta ja pystyi myötävaikuttamaan entisen presidentti Correan poliittisoikeudelliseen ajojahtiin, jonka tuloksena on luotu jo 39 tekaistua syytettä.
Lokakuussa 2019 Moreno sorsi kansaa Quiton mielenilmauksissa. Tuloksena oli kahdeksan kuollutta ja noin tuhat loukkaantunutta. Paikallinen oikeusasiamies − La Defensoría del Pueblo − on luokitellut 3.−16.10 tapahtuneet sortotoimet rikoksiksi ihmisyyttä vastaan ja pyytänyt, ettei Morenoa päästettäisi lähtemään ulos maasta. Kyseisen 272-sivuisen raportin laatiminen on osa erityisen totuuskomission (CEVJ) työtä ja sitä varten kuultiin 249 uhrin lausunto kokemistaan ihmisoikeusrikkomuksista.
Moreno järjesti omanlaisensa ajojahdin yhdessä syyttäjä Salazarin kanssa Arauzia vastaan syyttämällä häntä sissiryhmä Kolumbian vallankumouksellisilta asevoimilta (FARC) saadusta rahoituksesta. Näille syytteille ei löytynyt todisteita, vaikka oikeiston ”solidaarista” lynkkausapua saatiin myös Kolumbiasta. Tarkoitus oli estää Arauzin asettuminen ehdolle. Kaikesta huolimatta FARC-yhteyksillä spekulointia jatkettiin koko vaalikampanjan ajan samaan tapaan kuin Arauzia syytettiin mukamas ”korruptoituneen” Correan ja ”diktaattori” Chávezin seuraajaksi. Hänen ideologisesta vankkumattomuudestaan rakennettiin kertomusta Correan juoksupojasta sekoittaen toisiinsa poliittisen ajattelun yhtäläisyydet, jaettu ideologia ja Arauzin oma urakehitys.
Moreno velkautti Ecuadoria, jonka velkataakka kasvoi YouTube-kanava Prensa Alternativan mukaan 44,6 prosentista per bkt 63,4 prosenttiin. Uutta velkaa kertyi lähes 64 miljardia dollaria, mutta tätä ja sopimuksia IMF:n kanssa Moreno on kuitenkin pitänyt hallituksensa parhaina saavutuksina.
Yksi Ecuadorin historian epäsuosituimmista hallituksista muistetaan myös VIP-rokotuksista, jotka annettiin salassa presidentille, hänen vaimolleen ja monille muille etuoikeutetuimmille kansalaisille. Syyttäjänvirastolle ei ole myöskään annettua mahdollisuutta tutkia rokotuksiin liittyvää aineistoa. Siksi Moreno on joutunut antamaan potkuja useille terveysministereilleen oman maineensa puolustamiseksi, mitä tulee pandemian hoitoon ja rokoteskandaaleihin. Kaikkiaan Morenon hallinnossa on toiminut kuusi terveysministeriä, joista neljä on piipahtanut virassa viimeisen vuoden aikana. Maalis-huhtikuussa 2021 alle 40 päivän aikana tuossa virassa on nähty kolme eri henkilöä.
INA Papers on sarja hämäriä omaisuushankintoja. Niiden tutkimuksissa saattaa vielä ilmetä lisää laittomuuksia, kun Ecuadorin nykyinen presidentti ei ole enää maan johdossa. Myös presidentin veli Edwin Moreno on ollut mukana vehkeilyssä, sillä hän perusti INA Investment Corporationin Beliceen vuonna 2012. 2016 perustettiin vastaava yhtiö Panamaan ja sen jälkeen se rekisteröitiin Espanjaan. Veroparatiisiyhtiön tiedetään ostaneen luksushuonekaluja Morenon Geneven asuntoon Sveitsissä, kun hän toimi YK:n vammaisoikeuksien erityislähettiläänä. Toisaalta mahdollisesti rahanpesuun ja korruptioon kytkeytyviä varoja on käytetty Välimeren rannalta Espanjan Alicantesta ostetun asunnon rahoittamiseen. Moreno on sanonut, ettei hän ole tiennyt veljensä puuhailuista tai hänen yhtiöistään mitään. INA Papers on myös yksi keskeisistä syistä sille, miksi Moreno halusi lopettaa Julian Assangen suojelemisen huhtikuussa 2019, koska hänen perustamansa WikiLeaks on julkaissut tietoja myös tästä veroparatiisiyhtiöstä.
Pahin synneistä on kuitenkin se, että hän petti Ecuadorin kansan vaihtaessaan vasemmiston lennossa oikeistoon. Toisin sanoen hän söi sanansa ja osoittautui taitavaksi valehtelijaksi, jolla ei ole poliittisia arvoja ja joka ei osaa kunnioittaa demokratiaa. Hän jopa alkoi vainota Correaa ja hänen toista hänen hallinnossaan toiminutta varapresidenttiään Jorge Glasia oikeusteitse, kuten Argentiinan Mauricio Macri vasemmistolaista edeltäjäänsä Cristina Fernández de Kircheneria. Uusliberaaleille poliitikoille, korruptoituneille kavereilleen ja suuryrityksille sielunsa myynyt Moreno varmaan jo pakkailee laukkujaan lähteäkseen pois Ecuadorista, jossa hänen rikollinen poliitikon uransa on tulemassa päätökseensä. Nähtäväksi jää, tavoittaako oikeuden pitkä koura vielä hänetkin.
Kirjoitin huhtikuussa 2017 niistä jatkuvuuden näkymistä, joita Morenon vaalivoitto toi mukanaan. Silloin ei vielä tiedetty, että Moreno päätyisi pettämään ystävänsä Correan, puolueen ja koko muutosprosessin jättäen kansan tuen huomioimatta. Hän osoittautui kylmäksi ja periaatteettomaksi uusliberaaliksi sortajaksi, vaikka odotusarvot olivat varsin toisenlaisia:
Lasso puhui kannattajilleen riemukkaissa tunnelmissa sunnuntai-iltana 11.4. Guayaquilissä ja lupasi lunastaa eri sektoreille tekemänsä lupaukset:
− Hyvin erilainen uusi suunta Ecuadorissa kuin viimeisen 14 vuoden aikana, tulevasta 24. päivästä toukokuuta lähtien otamme vastuullisesti vastaan haasteen muuttaa isänmaamme kohtaloita ja saavuttaa kaikille mahdollisuuksien Ecuadorin, vaurauden Ecuadorin, jota kaikki kaipaamme.
CREO-liikkeen (kirjaimellisesti ”minä uskon”) ja sosiaalikristittyjen (PSC) ehdokas Lasso kuvasi Twitterissä voittoaan tähän tapaan:
− Tämä on historiallinen päivä. Alamme tänään työskentelemään kovemmin kuin koskaan ja rakentamaan maata, jonka me kaikki haluamme ja ansaitsemme: kohtaamisen, työn, terveyden, koulutuksen, osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja turvallisuuden Ecuadorin kaikille. Muutos saapui.
Arauz piti vaalituloksia “kompastumisena”, mutta ei kokenut niitä poliittiseksi tai moraaliseksi tappioksi:
− Se on taistelua organisointipolusta ja oikeudenmukaisemman ja tukevamman tulevaisuuden rakentamisesta kaikille ecuadorilaisille ja kaikille ecuadorilaisille, koko maallemme. Se on taistelumme.
− Projektimme on elämänmittainen. Se on taistelua järjestäytymisen tavasta ja oikeudenmukaisemman ja solidaarisemman tulevaisuuden rakentamista kaikille ecuadorilaisille, koko maallemme. Se on meidän taistelumme.
Arauz myönsi tappionsa avoimesti ja sanoi soittavansa puheensa jälkeen Lassolle:
− Tulen onnittelemaan häntä tänään saadusta vaalivoitosta ja osoitan hänelle demokraattisen vakaumuksemme jatkaa osallistumistamme maan kehittämiseen, kun kyse on ihmistemme enemmistön huomioimisesta ja vastustamme rakentavasti ja vastuullisesti, kun yksinkertaisesti pyritään huolehtimaan etuoikeuksista.
Lasso ei voi hallita yksin, koska Arauzin UNES-yhtymä on kongressin suurin poliittinen ryhmä:
− Olemme varuillamme puuttuaksemme mihin tahansa yritykseen käyttää valtiota harvojen etuoikeuksien suosimiseksi. Puolustamme, kuten olemme aina tehneet, suurta enemmistöä.
Entinen presidentti Correa kommentoi vaalitappiota tuoreeltaan Twitterissä:
− “Tämä ei ole loppu vaan alku”, Andrés on sanonut. Kiitos kaikille tuestanne. Uskoimme vilpittömästi voittavamme, mutta ennusteemme olivat väärässä. Onnea Guillermo Lassolle, hänen menestyksensä on oleva Ecuadorin. Pyydän häneltä vain lawfaren lopettamista, joka tuhoaa elämiä ja perheitä.
Kolmatta kertaa presidentinvaaleihin osallistunut 65-vuotias pankkiiri, liikemies ja poliitikko Guillermo Lasso voitti itselleen Ecuadorin korkeimman poliittisen viran. Hän nousee valtaan 24.5.
Lasso haluaa vahvistaa uusliberaalia talouspolitiikkaa
Lasso aikoo kunnioittaa edeltäjänsä ja aatetoverinsa Morenon sopimusta valuuttarahasto IMF:n kanssa. Lainasopimuksen ehtoihin kuului bensiinin valtiontukien poistaminen. Moreno yritti tätä temppua, mutta suuret mielenilmaukset estivät aikeet vuoden 2019 loppupuolella. Lasson täytyy yrittää soveltaa ainakin sopimuksen toista vaikeaa ehtoa eli toteuttaa verouudistus, joka toisi kaksi prosenttia lisää uusia tuloja suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Tuleva presidentti aikookin nostaa arvonlisäveron tuottoa. Hän pyrkii tähän päämäärään ensisijaisesti parantamalla verojen keräämistapoja, mutta jos se ei onnistu, lienee hän valmis nostamaan kaikkien kansalaisten maksamia arvonlisäveroja, joka tulee johtamaan monenlaisiin isoihin mielenosoituksiin pandemian jäljiltä edelleen heikentyneessä taloustilanteessa.
Lasso haluaa tuplata maansa öljytuotannon saadakseen lisää tuloja valtion kassaan. Siksi hän haluaa kutsua ulkomaiset yritykset sijoittamaan Ecuadorin öljyyn. Hän haluaa päästä eroon alijäämäisestä taloudenhoidosta. Oikeistolainen liikemies puhuu myös valtion kutistamisesta ja julkisen rahoituksen leikkaamisesta, jotka käytännössä tarkoittavat heikennyksiä kansalaisten palveluihin. Miljonääripankkiiri sanoo myös haluavansa tukea yrittäjyyttä, ulkomaisten yritysten investointeja sekä korruption vastaista taistelua. Byrokratiaa ja säätelyä olisi myös tarkoitus purkaa.
Uusia työpaikkoja halutaan luoda miljoona lisää. Sopimuskäytäntöjä on tarkoitus muuttaa joustavimmiksi ja pääsyä työttömyyskorvauksen piiriin helpottaa. Terveydenhuollon halutaan puolestaan olevan ilmaista ja laadukasta, mutta sen toimivuutta pyritään parantamaan ennen kaikkea teknologian avulla. Huumeiden vastaista politiikkaa aiotaan vahvistaa. Vähintään 900 maaseudun koulun toimintaedellytyksiä halutaan parantaa.
Pankkiirina Lasso haluaa parantaa Ecuadorin integroitumista kansainvälisiin finanssimarkkinoihin. Hän tarjoaa yhden prosentin korolla ja 30 vuoden maksuajalla varustettuja tuotannollisia lainoja maaseudun kehittämiseen. Arauz tarjosi puolestaan tuhatta dollaria suorana avustuksena miljoonalle Ecuadorin asukkaalle. Nämä olivat ehkäpä kummankin ehdokkaan kampanjoiden tunnetuimmat avaukset.
Pankkiirin nelivuotinen toimikausi korkeimman toimeenpanovallan toteuttajana alkaa 24.5. Hänestä tulee Ecuadorin 48. presidentti. Lasson 87-sivuinen hallitusohjelma on jaettu kolmeen osaan eli sosiaaliseen puoleen, talouteen ja instituutioihin. Siihen voi tutustua täällä.
Perun syvä poliittinen kriisi
Perussa on eletty pitkää ja monimutkaista sekä laajaa poliittista kriisiä tavalla tai toisella jo ainakin 1990-luvun alusta lähtien, joten aiheesta voisi kirjoittaa useamman tutkimuksen tai kirjan. Keskityn tässä kuitenkin vain siihen poliittiseen kriisin, joka on ravistellut politiikkaa viimeisten vuosien aikana. Sen takia Perulla on ollut neljä presidenttiä viimeisen viiden vuoden aikana. Erimielisyydet ovat myös näkyneet kaduilla erinäisinä mielenilmauksina.
Kirjoitin vuoden 2016 vaaleista, joiden piti tuoda muutos parempaan. Toisin kuitenkin kävi ja poliittinen kriisi syveni entisestään kuluneen viiden vuoden aikana:
2016 valtaan astunut tuorein vaaleilla valittu presidentti Pedro Pablo Kuczynski ja hänen hallituksensa ajautuivat kriisiin syyskuussa 2017 ja maaliskuussa 2018 ensimmäinen varapresidentti Martín Vizcarra ryhtyi presidentiksi Kuczynskin erottua. Vizcarra hajotti maan kongressin 30.9.2019 sen jälkeen, kun hallitus ja oppositio olivat ottaneet rajusti yhteen. Fujimorien äänenkannattaja ja yli puolta kongressipaikoista aina syyskuuhun 2019 asti hallinnut Fuerza Popular syytti hallitusta kyvyttömäksi, korruptoituneeksi ja autoritääriseksi, kun Vizcarran hallitus taas ei pitänyt opposition tavasta vaikeuttaa hallituksen toimintaa eikä hyväksynyt sen vastarintaa oikeudellisen ja poliittisen reformin torjumiseksi.
Ongelmat alkoivat kasautua jo vuonna 2016, kun brasilialaisen rakennusalan yhtiön Odebrechtin lahjusjupakka alkoi paljastua koko laajuudessaan. Odebrecthtin tiedettiin lahjoneen niin Kuczynskin kuin entiset presidentit Ollanta Humalan, Alejandro Toledon ja Alan Garcían, joka teki itsemurhan 2019 ennen pidätystään. Myöskään näitä presidenttejä edeltänyt Alberto Fujimori (1990−2000) ei ole maineeltaan mitenkään puhtoinen, koska hän suorittaa parhaillaan 25 vuoden vankilatuomiota korruptiosta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Häntä ei tosin ole syytetty Odebrecht-lahjuksista, mutta hänen tytärtään ja presidenttiehdokas Keiko Fujimoria kylläkin.
Vizcarran noustua valtaan oppositiojohtajan Keikon ”vainoaminen”, kuten jotkut asian esittävät, alkoi. Lokakuussa 2018 hänet pidätettiin rahanpesusta Lava Jaton ja Odebrechtin lahjustapauksiin vedoten. Häntä epäiltiin myös epäsäännöllisestä vaalikampanjarahoituksesta. Hän oli tutkintavankeudessa vuoden 2019 loppupuolella, kunnes perustuslakituomioistuin vapautti hänet, koska pidättämisen jatkamiselle (perusoikeuksien takaaminen, habeas corpus) ei löydetty riittävästi laillisia perusteita. Keiko ehti suorittaa muutaman kuukauden lisää väliaikaista korruptiontutkinnan vankeuttaan tammikuusta 2020 lähtien, mutta pääsi pois lukemasta tiilenpäitä toukokuussa 2020 vedottuaan koronavirusinfektion riskiin. Nyt hän tavoittelee Perun presidenttiyttä kolmatta kertaa peräkkäin. Koska hän selvisi vaalien toiselle kierrokselle, hän on edelleen Perun oikeistopoliitikkojen suosituin vaihtoehto.
Alun perin poliittinen tilanne maassa kiristyi, koska vuoden 2016 hallituspuolue Peruanos por el Kambio ja Kuczynski voittivat vaalit vain niukasti eivätkä saaneet riittävää enemmistöä maan yksikamariseen kongressiin. Konservatiivisen ja autoritäärisen ideologian eli fujimorismon luomus Fuerza Popular puolestaan otti kamarin yksin haltuun 73 paikallaan. Vaalit olivat kärjistäneet ryhmien riitelyä vallasta, vaikka niiden välillä ei todellisuudessa ollut kovin suuria periaatteellisia eroja.
Odebrect on osa laajempaa Lava Jato -tutkintaa, joka toi lisää mutkia matkaan joulukuussa 2016. Syyttäjä José Domingo Pérezin johtamat tutkimukset viittasivat suoraan entisiin presidentteihin ja Keiko Fujimoriin. Samalla ne kuitenkin pitivät sisällään silloisen presidentti Kuczynskin, jota syytettiin ilman sen suurempia todisteita syyttäjänviraston painostamisesta. Suurinta oppositiopuoluetta Fuerza Popular taas syytettiin omiensa suojelemisesta, johon se pyrki muun muassa kongressissa perustetun Lava Jato -komission avulla. Sillä ei ollut varsinaista oikeudellista valtaa, mutta se pyrki tutkimaan oma-aloitteisesti tapaukseen liittyvää poliittista korruptiota.
Kun entisen presidentin Ollanta Humalan puoliso Nadine Heredia vangittiin, Kuczynski erosi ja Keiko meni vankilaan sekä Alan García tappoi itsensä, Lava Jaton tapauksen nostattama kriisi alkoi paisua. Aiempaan tutkintaan liittyvä tapaus CNM Audios tai Lava Juez löi lisää löylyä kriisiin. Kaksi Callaon naispuolista syyttäjää Rocío Sánchez ja Sandra Castro kunnostautuivat puhelinten kuuntelemisen mukanaan tuomien todisteiden paljastajina: ne kertoivat monien tuomareiden, syyttäjien ja tuomarineuvoston (CNM) suorista korruptiokytkennöistä. Syytökset ylsivät aina korkeimman oikeuden tuomariin César Hinostrozaan ja valtakunnansyyttäjä Pedro Chávarryyn asti. Oikeudelliset skandaalit ylsivät jälleen politiikkaan, koska fujimorilaista parlamenttienemmistöä syytettiin näiden herrojen puolustamisesta. Presidentti yritti opposition vastustuksesta huolimatta viedä eteenpäin oikeusjärjestelmän uudistumista, mutta poliittisten ryhmien välit kiristyivät äärimmilleen.
Viimeisten vuosien kriisi voidaan jakaa karkeasti yhdeksään episodiin:
1. Valtaa pitävien jyrkkä jakautuminen hallitukseen ja oppositioon.
2. Kuczynski liitettiin Odebrecht-tutkintaan loppuvuodesta 2017. Kongressi pyysi hänen erottamistaan menestyksettä saman vuoden joulukuussa ja hän armahti ihmisoikeusrikkomuksista tuomitun Alberto Fujimorin jouluaattona. Laajat protestit johtivat kolmen ministerin eroon.
3. Maaliskuussa 2018 Fuerza Popular paljasti nauhoitteita, joissa hallituspuolueen edustajat pyrkivät ostamaan opposition ääniä, jotta se äänestäisi presidentin erottamista vastaan. Presidentti Kuczynskin ero virastaan hyväksyttiin 23.3.2018.
4. Heinäkuussa 2018 tulivat julki oikeusjärjestelmän korruption ilmi tuoneet CNM-nauhoitukset. Silloin järjestettiin korruption vastaisia mielenilmauksia, joissa pyydettiin ”kaikkien eroa”. Presidentti Vizcarra järjesti kansanäänestyksen tilanteen rauhoittamiseksi ja kansa sanoi kyllä: tuomarineuvosto korvattaisiin uudella elimellä, poliittisten puolueiden saamia lahjoituksia alettaisiin verottaa ja kongressiedustajien uudelleen valitseminen kiellettäisiin.
5. Valtakunnansyyttäjä Chávarry erotti 31.12.20219 kaksi syyttäjää, jotka hoitivat Keiko Fujimorin ja Alan Garcían tapauksia. Tästä aiheutunut suuri mediaskandaali vaati Chávarryn erottamista ja erotettujen syyttäjien virkoihin palauttamista. 2.1.2019 syyttäjien erottaminen peruttiin.
6. Kuudennessa kriisivaiheessa toukokuun lopussa 2019 Vizcarra syytti kongressia uudistuspakettinsa hyväksymisen viivyttämisestä. Heinäkuun loppuun mennessä suurin osa uudistuksista saatiinkin hyväksyttyä opposition niihin tekemillä muutoksilla.
7. Perun kansallispäivänä heinäkuun 28.7.2019 kriisi jatkui, koska Vizcarra ei ollut tyytyväinen aloitteidensa lopulliseen muotoon. Hän koki, ettei esimerkiksi lainsäätäjien immuniteettisuojaan ollut tehty riittäviä muutoksia. Ratkaisuksi Vizcarra ehdotti presidentin ja kongressin vaalien ennenaikaistamista, mutta kongressin perustuslakikomitea hylkäsi ehdotuksen. Kongressin oli määrä nimittää uusia perustuslakituomioistuimen tuomareita, mutta Vizcarra halusi muuttaa valintaperusteita. Koska kongressi eteni nimittämisen suhteen presidentin vastarinnasta huolimatta, Vizcarra erotti kongressin 30.9. Tammikuun 2020 vaaleissa Fuerza Popular menetti 58 paikkaa ja valtansa, joka teki vajaan 1,5 vuoden ajan valtaa pitävän kongressin kokoonpanosta entistä hajanaisemman.
8. 10.9.2020 Unión Por el Pérun kongressiedustaja Edgar Alarcón Tejada paljasti kolme nauhoitusta täysistunnossa. Jo päivää ennen sisäministeri oli eronnut. Nauhoituksissa kuultiin Vizcarraa ja hänen yhteistyökumppaneitaan puhumassa tapaus Swingistä. Seuraavien viikkojen aikana useat televisio-ohjelmat toivat esiin presidentti Vizcarran vastaanottamia lahjuksia, kun hän oli Moqueguan alueen kuvernööri vuosina 2011−2014. 2.11. kongressi erotti hallituksen ja sitä johtaneen presidentin ”moraaliseen kyvyttömyyteen” vedoten 105 äänen enemmistöllä. Aiempi toinen varapresidentti oli eronnut jo aiemmin toukokuussa 2020, joten kongressin puheenjohtajasta Manuel Merinosta tuli Perun uusi presidentti, joka johti massiivisiin mielenilmauksiin.
9. Merino vannoi virkavalansa, mutta kansalaiset eivät nielleet perustuslain rikkomista tarkoittavaa muutosta pureskelematta eivätkä he myöskään hyväksyneet kongressin tapaa suojata korruptiosta syytettyjä jäseniään. Viikon mittainen akuutti kriisi ravisteli maata. 14.11. järjestetty Kansallinen marssi (Marcha Nacional) johti kahteen poliisin aiheuttamaan kuolemantapaukseen ja sen saldo oli kymmeniä loukkaantuneita. Heti seuraavana päivänä Merino erosi virastaan vain viiden päivän jälkeen. Myös kongressin johto erosi. 17. päivänä uudeksi presidentiksi valittiin myös Costa Rican kansalaisuuden omaava Partido Moradon Francisco Sagasti, jonka toimikausi loppuu 28.7.2021.
Toisin sanoen Kuczynski (PPK) ehti hallita vajaat kaksi vuotta, hänen varapresidenttinsä Vizcarra reilut kaksi vuotta, Merino viisi päivää ja yhä edelleen hallitsevan Sagastin virkakausi jää vajaan vuoden mittaiseksi. Presidentin virkaa ovat siis pitäneet hallussaan kuluvan viisivuotiskauden aikana neljä eri henkilöä, mutta myös kongressi valittiin uudestaan kesken sen viisivuotisen virkakauden.
Poliittisen ja oikeudellisen kriisin lisäksi Perussa on koettu viime aikoina monien muiden tapaan kaksi muutakin kriisiä: pandemia ja talouskriisi. Kummankin seuraukset ovat olleet koko maailman mittaluokassa suuria. Perussa pandemiaan on kuollut yli 56 000 henkeä ja talous on kokenut pahimman romahduksen sitten vuoden 1989. Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) mukaan Perun talous laski 12,9 prosenttia suhteessa bkt:hen vuonna 2020. Latinalaisessa Amerikassa sitä enemmän pandemian talousvaikutuksista kärsi vain Venezuela.
Fujimorismo ja sen vastavoimat ovat olleet politiikan keskiössä vuodesta 2001, mutta varsinaista vahvaa tai kestävää vaihtoehtoa ei ole kyetty rakentamaan. Valtiolliset instituutiot ovat heikentyneet vuosien saatossa ja puolueet ovat jatkuvassa tuhoutumisen ja uudistumisen kierteessä. Siksi järjestelmää ei ole kyetty uusimaan samaan aikaan, kun se perustan heikentyminen on edennyt aina vain pidemmälle. Uusia liikkeitä ja puolueita ovat muodostaneet ennen kaikkea ne, joilla on ollut rahaa. Puolueet eivät ole edustaneet kansaa kuin korkeintaan välttävästi ja ajoittain. Vaalien ja käytännön politiikan väliltä on puuttunut suora yhteys. Edes vuoden 1993 Fujimorin säätämää perustuslakia ei ole kumottu.
Luottamus poliitikkoihin ja koko järjestelmään on horjunut juuriaan myöten perulaisten keskuudessa. Pelkkä demokratian tai laillisuuden vaatimus ei enää riitä. Perulaiset haluavat radikaalia muutosta, joka yltäisi kaikkiin maan kolkkiin ja ratkaisisi ne yhä toistuvat arkiset ongelmat ja väärinkäytökset, joiden seurauksista valtaosa väestöstä joutuu toistuvasti kärsimään. Siksi uuden perustuslain laatiminen on ensisijaista. Eliitin pienen piirin politiikan tilalle halutaan oikeus hyvään elämään kaikille kansalaisille, vapaampi, vauraampi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta.
Perun poliittisessa kulttuurissa on vallinnut vankka vakaumus siitä, mitä ei ole haluttu, mutta koska aitoja vaihtoehtojakaan ei ole ollut, ei ole toisaalta tiedetty tarkkaan sitä, mitä poliitikoilta voi pyytää tai odottaa. Nyt Perun kansa ratkoo kohtalonsa vaaliuurnilla kesäkuussa.
Perussa äänestettiin erityisissä olosuhteissa paitsi pandemian myös viime vuosien ajan velloneen poliittisen kriisin takia.
Perussa äänestettiin uudesta kongressista
Presidentin ja kahden varapresidentin valitsemisen lisäksi, Perussa valittiin 130 kongressiedustajaa ja päätettiin viidestä Andien parlamentin edustajasta kaudelle 2021−2026. Edustajainhuoneen jäsenet aloittavat työnsä 27.7. ja seuraava päivänä, joka on myös Perun itsenäisyyspäivä, uusi presidentti aloittaa viisivuotisen virkakautensa.
Eniten paikkoja kongressissa kahmi itselleen vasemmistolainen Castillon puolue Vapaa Peru (Perú Libre). Se sai 37 paikkaa. Kyseessä on suhteellisen pieni, mutta radikaali 5 200 hengen puolue, jonka ideologiaan mahtuu muun muassa marxismi-leninismi, mariateguismi, anti-imperialismi, antifujimorismi ja chavismi. Puolueen logo on lyijykynä punaisella taustalla. Alueellisen tason puolue perustettiin jo 2007, mutta 2012 siitä tuli kansallinen puolue, se lasketaan perustetun varsinaisesti 2016, kun Perú Libre ja Perú Libertario yhdistyivät ja se sai nykyisen nimensä vasta 2019.
Vapaa Peru -puolue määrittelee itsensä marxistis-leniniläis-mariategulaiseksi. Se ei pidä itseään kommunistisena, vaan sosialistisena vasemmistona. Se haluaa edustaa niin sanotun syvän Perun, alkuperäiskansojen ja perinteiden ääntä. Tuleva kongressiedustaja Julián Palacín on luonnehtinut puoluettaan demokratiaa kunnioittavaksi kansanläheiseksi vasemmistoksi ja sosialistiseksi työväenpuolueeksi, joka vertautuu hänen mukaansa presidentti Andrés Manuel López ObradorinMorena-puolueeseen Meksikossa.
Perú Libre ja Pedro Castillo kannattavat federalistista vallan jakamista. Puolueen ja sen ehdokkaan aikeisiin kuuluu presidentin palkan laskeminen. Taloudellisessa mielessä ryhmittymä uskoo ”kansantalouteen, jota markkinat tukevat”. Talouden on syytä lähteä kansan tarpeista. Valtion taas on oltava aktiivinen toimija, tukipylväs ja markkinoiden suitsija. Nykyinen markkinatalous nähdään uusliberaalisen talousajattelun tuottamaksi ongelmaksi. Siksi painotus kohdistuu valtion ja markkinoiden suhteisiin, joiden ei pidä olla markkinoiden sanelemia, mutta joita markkinat voivat täydentää.
Arvomaailmaltaan Castillo ei ole täysliberaali, koska hän ei tue aborttioikeutta, samaa sukupuolta olevien avioliittoja tai laillistettua eutanasiaa. Puolue seuraa kansainvälisyysaatetta ja näkee itsensä anti-imperialistisena toimijana. Se tukee etenkin Latinalaisen Amerikan vallankumouksellisia hankkeita, joihin voidaan lukea Kuuba, Nicaragua, Venezuela ja Bolivia, aiemmin myös Ecuador.
Fujimorin varsin kyseenalaista laittomuuden ja väkivallan perinnettä vaaliva Fuerza Popular tuli toiseksi kongressivaaleissa. Se sai itselleen 24 paikkaa. Acción Popular on liberaalikeskustalainen ryhmä, joka on yhä edelleen olemassa olevista puolueista se, joka on pitänyt hallussaan useimmiten presidentin virkaa demokratian aikana, nyt sen kannatus oli 17 edustajaa. Alianza para el Progreso on konservatiivinen oikeistopuolue, jolle siunaantui 15 kongressipaikkaa. Äärioikeistolaisia elementtejä sisältävä sosiaalikristittyjen puolue Renovación Popular näyttäisi saavan 13 edustajaa maan parlamenttiin. Muut viisi pienempää ryhmää saivat läpi yhteensä 24 edustajaa, joten niilläkin on oma painoarvonsa kaikkiaan kymmenen puolueen kokonaisuudessa. Moni vaaleihin osallistunut puolue jäi tyystin ilman paikkoja.
On selvää, että oikeistolla tulee presidentinvaalien tuloksesta riippumatta olemaan vahvempi asema Perun kongressissa kuin esimerkiksi naapurimaa Ecuadorin edustajainhuoneessa. Neljä puoluetta, FP, AP, toinen AP ja RP, siis ”populäärit” ja Liitto kehitystä varten voivat todennäköisesti löytää 69 edustajan enemmistön maan 130-paikkaisesta lakia säätävästä elimestä. Perustuslain muuttaminen ei siis liene kovin helppo tehtävä Castillon 37 paikan vasemmistoryhmälle.
Avanza País (7), Podemos Perú (5), Somos Perú (4) ovat oikeistolaisia, mutta Partido Moradossa (3) on sekä keskitien vasemmistolaisuutta että oikeistolaisuutta. SP on jo erotetun presidentin Martín Vizcarran ryhmää ja PM taas edelleen valtaa heinäkuulle asti pitävän Francisco Sagastin poliittinen koti. Presidenttiehdokas Mendozan ryhmä Juntos por el Perú koostuu entisestä Humanistisesta puolueesta (PH) ja Uneté-ryhmästä, johon kuuluivat siitä jo 2020 eronneet Fuerza Social ja Ciudadanos por el Cambio. Siihen kuitenkin kuuluvat edelleen Perun kaksi kommunistipuoluetta (Unidad ja Patria Roja) sekä Movimiento por el Socialismo ja myöhemmin mukaan tullut Nuevo Perú. Tämä sekavankirjava joukko keräsi 5 paikkaa, mutta ainakin sen voidaan olettaa tekevän yhteistyötä Perú Libren kanssa, mutta vain silloinkin niillä olisi yhteensä 42 paikkaa.
Äänioikeutettuja oli 24,3 miljoonaa, joista 70,2 prosenttia eli 17,1 miljoonaa täytti kansalaisvelvollisuutensa. Tämän lisäksi noin miljoona perulaista saattoi äänestää ulkomailla. Äänestysvilkkaus tosin laski 11,6 prosenttia verrattuna vuoden 2016 tasoon. Perun tilastokeskuksen (INEI) mukaan maan asukasluku vuonna 2020 oli 32,6 miljoonaa. Monietnisessä ja monikulttuurisessa useista kansallisuuksista koostuvassa maassa elää 62 alkuperäiskansaa.
Äänestäminen Perussa on muun muassa Bolivian ja Ecuadorin tavoin pakollista, mutta äänestysvilkkauden arvioidaan jääneen pandemiaolosuhteissa odotettua pienemmäksi. Jokaisen äänestäjän tuli tuoda mukanaan oma sininen kuulakärkikynänsä lipukkeen merkitsemiseksi. Juuri vaalipäivän aattona Perussa todettiin enemmän uusia tautitapauksia kuin koskaan aiemmin. 24,3 miljoonan äänioikeutetun tuli peittää kasvonsa maskeilla voidakseen toteuttaa kansalaisvelvollisuutensa. 18 ehdokkaastakin jo ainakin viisi on sairastanut koronaviruksen. Heihin lukeutuu myös ensimmäisen kierroksen voitokkaasti selvittänyt Castillo. Kaikkiaan Perussa olisi ollut tarjolla 23 osallistujaa presidentinvaaleihin, mutta viiden ryhmän ehdokkaat hylättiin erinäisten laillisten syiden takia.
Vaaleja edeltäneellä viikolla Perussa todettiin lähes 13 000 uutta tartuntaa yhden päivän aikana. Vaaleja edeltäneenä lauantaina menehtyi 384 henkeä, joka nosti kuolleiden luvun lähes 54 700 henkeen. Kaikkiaan Perussa oli todettu tuolloin jo yli 1,6 miljoonaa koronavirustartuntaa. Se on parhaillaan toisen aaltonsa pahimmassa vaiheessa. Joillakin äänestyspaikoilla kärsittiin vaalityöntekijöiden puutteesta, joka viivästytti vaalipaikkojen avaamista pahimmillaan usealla tunnilla ja aiheutti pitkiä jonoja, joissa ei voitu säilyttää turvavälejä.
Pedro Castillo oli vuoden 2017 opettajien lakon keskeisimpiä johtajia. Nyt hän pyrkii Perun presidentiksi.
Maaseudun opettaja ja Perun pelastaja vuoristosta
José Pedro Castillo Terrones on 51-vuotias opettaja ja ay-liikkeen konkari. Castillo on Perun syrjäisen vuoriston ääni, peruskoulun opettaja ja alkuperäiskansaa Puñan kylästä, Tacabamban piirikunnasta, Chotan provinssista, Cajamarcan hallintoalueelta. Hän edustaa vasemmistolaista Perú Libre -puoluetta.
Castillon voitto ensimmäisellä kierroksella on yksi isoimmista yllätyksistä Latinalaisen Amerikan politiikassa tällä vuosisadalla. Hän ylsi voittoon pienellä budjetilla ja ilman suurempaa medioiden huomiota. Se siis myös kertoo järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja sosiaalisten medioiden voimasta. Vaalien voittajat ovat sitä paitsi aina tulleet Limasta eivätkä vuoriston kylistä.
Castillo tunnetaan ennen kaikkea vuoden neljän vuoden takaisista opettajien mielenilmauksista. Ala-asteen opettaja Andien uumenista osallistui yhtenä johtajana vuoden 2017 opettajien lakkoon, joka seisautti koulunkäynnin kahdeksi kuukaudeksi. Lakolla vaadittiin parannuksia palkkoihin ja pyydettiin lopettamaan opettajien epäreilut arviointikäytännöt. Castillo johti yhtä osaa Perun koulutusalan työntekijöiden ammattiliitosta (SUTEP), sen alueellista ruohonjuuritason taistelukomiteaa (Comité de lucha de las bases regionales).
Opettaja alkoi osallistua politiikkaan enemmän jo vuonna 2002, kun hän oli ehdolla Anguían piirikunnan kaupunginjohtajaksi. Vuodesta 2005 lähtien hän osallistui silloisen presidentin Alejandro Toledon Perú Posiblen (PP) toimintaan Cajamarcassa.
Syvän perun perinteikkäimpiä mutta myös köyhimpiä alueita edustava Castillo on luvannut, että presidenttinä hän ei aio veloittaa palveluksistaan sen enempää kuin opettajanakaan. Hän aikoo myös laskea kansanedustajien ja ministerien palkkoja.
Köyhimmillä Andien alueilla kuten Huancavelicassa ja Ayacuchossa sekä Apurímacissa Castillo sai yli puolet annetuista äänistä. Omalla maaperällään Cajamarcassa hän sai myös yli 40 prosentin kannatuksen. Kaikki syrjäisempien seutujen asukkaat eivät enää asu synnyinmaillaan, joten myös suuremmissa kaupungeissa on voitettavissa entisten maaseudun asukkaiden ääniä.
Ennakkoon feministi Verónika Mendoza näyttäytyi vasemmiston vahvimmalta vaihtoehdolta, mutta Castillo vakuutti niin sanotun syvän Perun äänestäjät, alkuperäiskansat, maanviljelijät ja syrjäisempien seutujen asiakkaat. Hän lukeutui myös yhdeksi niistä kahdeksasta ehdokkaasta, jolla ei ole minkäänlaisten rikossyytteiden taustaa.
Toiselle kierrokselle yltänyt korruptoituneen ja autoritäärisen isänsä perinnön jatkaja Keiko Fujimori voitti kahdeksalla alueella, mutta Castillo ylsi voittoon 16 alueella niin Pohjois-, Keski- kuin Etelä-Perussakin. Toisaalta hänen kannatuksensa ei ollut niin suurta pääkaupunki Limassa tai eniten urbanisoituneilla rannikkoalueilla.
Vuoristossa Castillon sanoma tavoitti kuulijoita, mutta aavikoille sen viesti ei ole vielä rantautunut täysimittaisesti. Fujimorismon kannatus taas elää näiden alueiden tuesta. Vaaleista on siis löydettävissä kaksi selkeää asetelmaa: maaseutu versus kaupunki ja kansa versus eliitti. Aitojen ja uskottavien vaihtoehtojen tarjoaminen ei kuitenkaan ole helppoa keskellä pitkään jatkunutta poliittista kriisiä ja sen mukanaan tuomaa välinpitämättömyyttä, toivottomuutta tai apatiaa.
Rasismin ruma kukkakin on jo puhjennut toimittajien ja poliitikkojen kielenkäytössä. Valtaosaa perulaisista on haluttu esittää tietämättöminä, tarpeettomina tai jotenkin vähäarvoisempina. Yhtä kaikki, pääkaupungista käsin kuuluu vähätteleviä äänenpainoja, jotka pitävät Keiko Fujimorin voittoa varmana. Kuitenkin Castillo on useimmille perulaisille samastuttava, sympaattinen ja suorasukainen johtajaehdokasta, joka tarjoaa todellista muutosta. Keiko taas ehdottaa paluuta fujimorilaiseen kaaokseen, väkivaltaan ja laittomuuksiin. Siksi toiset asiantuntijat ovat nähneet Castillon olevan etulyöntiasemassa suhteessa varsin huonomaineiseen vastustajaansa. Toisaalta Keiko on yhä Castilloa tunnetumpi politiikan hahmo, joka on pyrkinyt ennenkin presidentiksi kohtuullisella menestyksellä.
Vaaleissa on mahdollista tapahtua aivan mitä tahansa, kuten Ecuadorissakin nähtiin. Voittaakseen Perun vasemmisto tarvitsee tukea sekä suurimmista kaupungeista että maaseudulta. Sen voitto vaatii myös jossain määrin yhtenäistä vaaliohjelmaa, jonka taakse erilaiset vasemmistoryhmät voivat asettua. Sen on pystyttävä kommunikoimaan kansalle tavoitteensa ja se, miten se aikoo päästä niihin. Medioiden rooli vaalituloksen suhteen lienee merkittävä, mutta sosiaaliset verkostot voivat olla myös pandeamiatilanteen vuoksi entistä suuremmassa roolissa.
Castillon ja myös ensimmäiselle kierrokselle hyytyneen Mendozan suunnitelmiin kuuluu uuden perustuslain luominen ja kaasu- sekä kaivosteollisuuden kansallistaminen. Castilloa on jo ehditty verrata naapurimaa Bolivian Evo Moralesiin ja kieltämättä heidän väliltään löytyy ainakin jo mainitut kaksi yhtäläisyyttä eli perustuslain kokonaisvaltainen uudistaminen ja kansallistamissuuntaus vastauksena uusliberaaliin talouspolitiikkaan, joka ei ole jakanut vaurautta kansan keskuuteen. Vielä ei ole selvää, löytävätkö Castillo ja Mendoza yhteisen linjan esimerkiksi verouudistuksen ja feminismin suhteen, mutta koska vasemmisto ei tule kannattamaan Keikon kampanjaa, ainakin politiikan yhteinen suunta vaaleissa on jo määritelty. Vielä toki on neuvoteltava niistä ehdoista ja yksityiskohdista, joilla koko perulainen vasemmisto saadaan Chotan miehen taakse.
Historiallinen Chotan kaupunki (perustettu noin 1550) on 2 400 metrin korkeudessa sijaitseva samannimisen provinssin pääkaupunki Cajamarcan alueella. Siellä on noin 46 000 asukasta, mutta se on vasta Perun 51. suurin kaupunki Andien vuoristossa 960 kilometrin tietaipaleen päässä pääkaupunki Limasta, linnuntietä välimatkaa tulisi tosin vain 630 kilometriä. Perussa riski alkuperäiskansojen tuen menettämistä on pieni, vaikka juuri tämä seikka vei Ecuadorin vasemmistolta sen jo varmalta näyttäneen vaalivoiton. Vaalien toinen kierros järjestetään kesäkuussa. Sitä ennen kahden hyvin erilaisen ehdokkaan kampanjointi tulee varmasti kiihtymään äärimmilleen.
Ammattiyhdistysliikkeen johtajana kunnostautuneessa opettajassa on jotakin varsin perulaista rehtiyttä ja suorapuheisuutta. 1900-luvun alun marxilaista filosofia José Carlos ”El Amauta” Mariáteguita kutsuttiin ketsuaksi opettajaksi (hamawt’a). Perun Sosialistinen Puolueen (PSP) – nykyinen kommunistipuolue PCP − perustajiin 1928 kuulunut Mariátegui on edelleen läsnä ajatuksissa, sillä hän jätti yhden vahvimmista jäljistä maanosan marxilaiseen ajatteluun. Sosiologi ja filosofi Michael Löwy on pitänyt häntä yhtenä ”epäilemättä voimakkaimpana ja alkuperäisimpinä marxilaisena ajattelijana, jonka Latinalainen Amerikka on koskaan tuntenut” ja argentiinalainen kulttuurikriitikko ja filosofi JoséPablo Feinmann on luonnehtinut häntä ”Latinalaisen Amerikan suurimmaksi marxilaiseksi filosofiksi”. Pedro Castillo tuo vasemmistolaisen opettajan hahmon uudella voimalla takaisin Perun politiikkaan, mutta osoittaa samalla kauempaa juontavien ajatuskulkujen voiman nykyhetkessä, koska yhteiskunnasta ei vieläkään ole saatu rakennettua oikeudenmukaisempaa kaikille sen jäsenille. Siksi syvän Perun ääni vaati muutosta Castillolta samaan tapaan kuin se vaati sitä myös Mariáteguilta.
Vapaan Perun (Perú Libre) logo on lyijykynä, jonka tausta on punainen. Viesti on selkeä: ihmisille halutaan antaa välineet kirjoittaa oma tulevaisuutensa.
Maolaisen kodin kasvatti
Perú Libre -puolueen Vladimir Cerrón oli puolueensa johtajana vahvin vaihtoehto presidenttiehdokkaaksi, mutta hän sai La Oroyan tapauksen viranhyväksikäyttösyytösten takia neljän vuoden ja kahdeksan kuukauden tuomion, joka kuitenkin myöhemmin lyhennettiin kolmeksi vuodeksi ja yhdeksäksi kuukaudeksi. Tuomio liittyy Cerrónin hallintoon Junínin kuvernöörinä vuosina 2011−2014. Cerrón antautui itse viranomaisille elokuussa 2019, mutta hän ei ole joutunut varsinaisesti vankilaan, koska tuomio on ehdonalainen. Castillo on pitänyt Cerrónin oikeusongelmia poliittisena ajojahtina, joka kertoo valtion korruptoituneisuudesta. Cerrón on ehdolla Castillon toiseksi varapresidentiksi. Ensimmäinen varapresidenttiehdokas on asianajaja Dina Boluarte. Nykyisin Castillo johtaa Vapaa Peru -puoluetta, mutta Cerrón jatkaa sen pääsihteerinä.
Perulainen Diego Portales yliopiston tutkija Carlos Meléndez on sanonut kaksi viikkoa ennen vaaleja voimistuneesta Pedro Castillo -ilmiöstä:
− Twitteriin lukittautunut valtamedia tajusi, että on olemassa todellisia sosiaalisia verkostoja, joissa maailma oikeasti tapahtuu.
Politiikantutkija Méléndez jatkaa:
− Lima ja pohjoisrannikko tukee valtaa pitäviä ja äänestää Keiko Fujimoria. Ja muu maa, Andien maailma, äänestää Castilloa.
Castillo puhui kannattajilleen ensimmäisen kierroksen voittajana ja sanoi:
− Tänään perulaiselta kansalta on juuri tultu poistaneeksi siteet silmiltään. Heillä on ollut tarpeeksi aikaa, vuosikymmeniä, mutta millaiseksi he ovat jättäneet maan! Kun tulet metropolialueen Limaan, suuriin kaupunkeihin, löydät yltäkylläisyyden paikkoja, joissa ei katsota omaa nenää pidemmälle.
Mélendez pitää tärkeänä Castillon ehdotusta muuttaa perustuslakituomioistuimen kokoonpanoa kansalaisvaltaiseksi. Tämä suoran demokratian mekanismi, kansalaisten vaaleilla valitseminen kyseiseen tuomioistuimeen voisi laittaa kuriin vallan ja valvontaelimien väärinkäytökset. Castilloa Meléndez pitää saman lajityypin poliitikkona kuin Evo Morales, joten hänen voittonsa merkitsisi Bolivian MAS-mallin voittoa Perussa:
− Castillo on kotoisin maolaisesta kehdosta, joka uskoo, että vallankumouksen tulisi tapahtua maaseudulta kaupunkiin päin. Hänen taustaltaan löytyy maaseudun ammattiyhdistysliikettä, opettajien ja talonpoikien järjestäytymistä, mitkä antavat hänelle mahdollisuuden luoda pysyvästi aktiiviset yhteydet näihin kahteen sosiaaliseen verkostoon.
Pedro Castillo ja Vladimir Cerrón marssivat ihmisjoukossa taustallaan viimeisen Vilcabamban inkan jälkeläinen Túpac Amaru II (ketsuaksi ”hohtava tai liekehtivä käärme”), joka johti 1780 alkanutta vuosisadan suurinta espanjalaisvalloittajien vastaista kapinaa (Gran Rebelión). Hän symboloi edelleen alkuperäiskansojen vastarintaa. Túpac Amaru II vaati ensimmäisenä Latinalaisen Amerikan vapauttamista ja orjuuden lakkauttamista.
Tavoitteena radikaali muutos talouspolitiikkaan
Castillon mielestä politiikka on menettänyt mielekkyytensä viimeisten vuosien aikana:
− Hallitsijat valehtelevat kansalle eivätkä pidä lupauksiaan. Lisäksi valtio on ollut sokea, kuuro ja mykkä perulaisten kohtaamien tarpeiden ja ongelmien edessä.
Perú Libre aikoo kansallistaa kaivos-, kaasu- ja öljyteollisuuden, vesivoiman sekä tietoliikenneyhteydet. Näin saatavat miljardit on tarkoitus suunnata ennen kaikkea koulutukseen ja terveyteen. Castillon puolue on kuvannut nykyistä talousjärjestelmää epätasa-arvoiseksi ja suurten enemmistöjen vastaiseksi. Vapaan Perun hallitussuunnitelma kuvailee tilannetta:
− Tällä hetkellä elämme näennäisesti uudistetussa kapitalistisessa järjestelmässä, taloudellisessa uusliberalismissa, jota kutsutaan sosiaaliseksi markkinataloudeksi, jota on sovellettu väkisin vuodesta 1993 ja jota on siitä lähtien toteutettu maan suurimpien enemmistöjen etujen vastaisesti. Muuttaaksemme tämän surullisen todellisuuden on tarpeellista esittää talouden alan korjausliikkeitä, joista valtaosa olisi dramaattisia.
Castillon suunnitelmiin kuuluu korruption kitkeminen ja maaseudun elävöittäminen. Hänen kampanjansa tunnuslause on ollut: ”Ei enää köyhiä rikkaassa maassa.” Valtion on siis otettava hoitaakseen suurempi rooli tulojen uusiksi jakamisessa. Valtion voimassa olevat sopimukset on tarkoitus neuvotella uusiksi tai hylätä kokonaan. Nykyisellään monikansalliset yhtiöt vievät 70 prosenttia liikevoitoista ja valtiolle jää luu käteen 30 prosentin osuudella. Voitonjako on tarkoitus kääntää toisinpäin: 20 prosenttia monikansallisille yrityksille ja 80 prosenttia suoraan valtion kassaan. Hallitusohjelman luonnoksessa todetaan:
− Pääomien yksityistämiseen ja ulosvientiin keskittynyt valtio vaihdetaan kansallistavaan ja itsenäiseen valtioon, joka vahvistaisi sisäistä taloutta sijoittamalla pääomansa omaan maahansa.
Maan perustuslain ja taloudellisen rakenteen muuttamisen lisäksi Vapaa Peru ja Castillo pyrkivät vahvistamaan aluehallinnon roolia. Nykyisin keskushallinto omii itselleen 70 prosenttia valtion budjetista. 24 paikallistason hallitusta saavat itselleen vain 18 prosenttia rahavirroista ja 4 385 erityyppistä kuntaa puolestaan vain 12 prosenttia. Myös verotuksesta tehtäisiin vähemmän keskittynyttä, koska nykyisin 98 prosenttia verotuloista kertyy valtakunnan tasolta ja kaksi prosenttia kuntien tasolta. Sen sijaan autonomiset aluehallinnot (departamentos) keräävät pyöreän nollan verran verotuloja. Niille aiotaan antaa verotusoikeus: 70 prosenttia verotuloista jäisi niille ja 30 prosenttia palautuisi valtakunnan tason keskushallinnolle. Pääkaupunki Liman metropolialueella ja Callaolla on oma erityisasemansa tässä yhtälössä, joten niiden asukkaat eivät välttämättä suhtaudu kovin myönteisesti yleiseen alueelliseen uudistukseen.
Valtion uuteen asemaan lukeutuisi entistä vahvempien työntekijöiden oikeuksien puolustaminen, omavaraisuus ruuan, energian ja turvallisuuden suhteen sekä köyhyyden ja aliravitsemuksen kitkeminen. Myöskään yritysten veronkiertoa ei tulla sallimaan. Velanmaksussa pyritään sisäisen sosiaalisen velan poistamiseen ja ulkomaanvelat halutaan peruuttaa tai neuvotella uusiksi maan riippumattomuuden lisäämiseksi. Talousmalli on saanut vaikutteita etenkin Evo Moralesin Boliviasta ja Rafael Correan Ecuadorista. Kuitenkin vaikutteita on saatu myös Hugo Chávezin ja Nicolás Maduron Venezuelasta sekä Fidel Castron Kuubasta.
Muita pikaisia nostoja 77-sivun hallitusohjelmaluonnoksesta ovat opettajien palkkojen korottaminen, hammaslääkärin sijoittaminen jokaiseen kouluun ja yliopistojen valintamenettelyjen poistaminen, jotta jokainen halukas opiskelija voidaan hyväksyä. Castillo suunnittelee myös laajaa eläkeuudistusta. Television ”roskaohjelmia” halutaan suitsia, mutta toisaalta “sosialistisen naisen” asemaa halutaan vahvistaa. Prostituutiosta ja ihmiskaupasta sekä sukupuolitaudeista halutaan päästä eroon. Yhteisöllistä maanomistusta halutaan niin ikään vahvistaa. Koko 21 kappaleen mittaiseen ohjelmaan voi tutustua täältä.
Vasemmiston haasteet Perussa ja Ecuadorissa
Ecuadorissa ja Perussa kävi päittäin. Pidin itsekin Ecuadorin vasemmiston voittoa jo aivan varmana. Myös kaikki gallupit tukivat tuota päätelmää, mutta ne eivät tietenkään osanneet ennakoida epäluottamusta koko demokraattiseen järjestelmään ilmaisseiden tyhjien äänten osuutta. Perun tilanne sen sijaan näyttäytyi ennen vaaleja lohduttomalta eikä realistisia vaihtoehtoja todelliselle muutokselle tuntunut olevan. Toisin kuitenkin kävi: Ecuadorin vasemmisto romahti ja Perun vasemmisto nousi ylös mullasta.
Correalainen vasemmisto jatkaa yhä enemmistönä kongressissa, mutta uutta mahdollisuutta hallitusvastuuseen se joutuu odottelemaan neljä vuotta. Perua voi odottaa uusi lupaavampi viisivuotiskausi ja ratkaisu moniin kriiseihin, jos ja kun Castillo voittaa vaalien toisen kierroksen. Hallitseminen Perussa hajanaisen kongressin ja vilkkaiden protestien keskellä vaatii kuitenkin aitoa johtajuutta, jonka osoittamiseen ei tule riittämään pelkkä vaalivoitto.
Toivottavasti Castillo on sanojensa mukaisesti toisenlainen johtaja, koska monista päällekkäisistä kriiseistä kärsivä Perun kansa kaipaa arkitodellisuuteensa ja yhteiskunnalliseen elämäänsä todellista radikaalia muutosta kohti parempaa. Ennen kaikkea suurista varallisuuseroista ja alueellisesta eriarvoisuudesta pitäisi pyrkiä eroon, joten vahvaa tilausta vasemmistopolitiikalle löytyy kansan syvistä riveistä.
Voittaakseen vaalit Castillon on saatava viestinsä läpi äänestäjien enemmistölle. Hänen on korostettava nuhteetonta rehellisyyttään korruptoituneen kilpailijansa lyömiseksi, mutta hänen tulee myös kosiskella vähemmän vasemmistolaisia äänestäjiä samaan aikaan, kun medioiden mustamaalauskampanjat ja isojen yritysten lobbarit pyrkivät leimaamaan Vapaan Perun ehdokkaan vaaralliseksi vaihtoehdoksi ja jopa terroristiksi (Sendero Luminoso).
Ecuadorissa vasemmiston on koottava voimansa uudelleen hyvällä oppositiopolitiikalla, jota se voi harjoittaa hyvin edellytyksin maan kongressin suurimpana ryhmittymänä. Muutos vaatii uusia ja nuoria kasvoja sekä luovia ratkaisuja. Correan perintö on erotettava Morenon huonon hallituksen aikaansaannoksista. Se on kirjoitettava uusiksi uusille kannattajille, jotka eivät tunne tai muista sen saavutuksia, mutta samalla on päästävä eroon politiikan viemisestä tuomioistuimiin ja kamppailtava tilasta medioissa. Lasson hallinto tulee todennäköisesti tarjoilemaan paljon polttoainetta Ecuadorin vasemmiston uudestaan rakentamiseen.
Sunnuntaina 18.4. julkaistun Ipsos / América TV:n gallupin mukaan Pedro Castilloa olisi valmis äänestämään 42 prosenttia ja Keiko Fujimoria 31 prosenttia. 16 prosenttia aikoo äänestää tyhjää ja 11 prosenttia ei kertonut kantaansa.
Castillon kannatus Limassa on 26 ja Fujimorin 43 prosenttia. Sen sijaan sisämaassa Perú Libren ehdokkaan kannatus on 51 ja Fuerza Popularin 24 prosenttia. Fujimoria kannatetaan eniten varakkaiden parissa ja Castilloa puolestaan vähävaraisten keskuudessa. 67 prosenttia vastaajista sanoo jo päättäneensä äänensä kohtalon, mutta 29 prosenttia ei vielä omaa riittävästi tietoa tehdäkseen valintansa. Gallupkyselyn virhemarginaali on +/- 2,8%.
25.4. julkaistussa gallupissa (IEP / La República) eroa oli jo 20 prosenttia (41,5−21,5). 21 prosenttia kertoi äänestävänsä tyhjää tai mitätöivän äänensä ja 13 prosenttia ei ole vielä päättänyt ehdokastaan. Jos vain hyväksytyt äänet lasketaan prosenteiksi, Castillon osuus olisi 66 ja Fujimorin 34 prosenttia. Fujimori johtaa gallupissa vain Limassa (31,4−29,3), mutta maaseudulla Castillon etumatka on 56,7 prosenttia verrattuna naisehdokkaan 12,9 prosenttiin.
Perú Libren ja Castillon etulyöntiasema näyttäisi vain voimistuvan, kun mediat ja oikeisto käyvät kimppuun perusteettomilla syytteillään kommunismista ja terrorismista (perulaisittain terruqueo). Edes nobelisti Mario Vargas Llosan kehotus ”pienemmästä pahasta” oikeistolaisen Keiko Fujimorin tukemiseksi ei näytä muuta kuin vahvistavan Perun vasemmistoa.
Perun presidentinvaalien toinen kierros pidetään 6.6., jolloin myös Meksikossa käydään yhdistetyt kongressi-, paikallis- ja kuvernöörivaalit.
Vasemmiston presidenttiehdokas oli oikeiston vaihtoehtoa suositumpi ensimmäisessä toisen kierroksen gallupkyselyssä.
Teksti ja tutkimustyö: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen
Lähteet: TeleSUR, El Comercio, La República, BBC News Mundo, La Jornada, Página 12, Infobae, AS, CNE, ONPE, TSE, OEP, DW, Télam, Prensa Alternativa, RPP Noticias, Gestión, El Universo, etc.
Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.