Torstaina 12.5.2016 Brasilian senaatti taipui lopulta kansan tahdon vastaiseen päätökseen, jolla maan presidentti Dilma Rousseff syrjäytetään demokratian pelisääntöjen vastaisesti vallasta ainakin kuudeksi kuukaudeksi, jos ei jopa pysyvästi. Näin pelätty tapahtumaketju eskaloituu Brasilian naispresidentin vastaiseksi poliittiseksi oikeudenkäynniksi.
Aloitetta tuki 55 senaattoria ja vastusti vain 22, mutta äänestystä edelsi yli 20-tuntinen keskustelu. Monet tahot pitävät näitä tapahtumia osana vallankaappausta siitä syystä, että Rousseffia syytetään tekaistuista rikoksista täysin ilman todisteita osana Washingtonin suunnitelmia horjuttaa Etelä-Amerikan edistyksellistä ja vasemmistojohtoista kansanvaltaa, korvatakseen vahvojen kansanliikkeiden demokratian uusliberalismia toteuttavilla harvojenvaltaa harjoittavilla oikeistohallituksilla.
Tekaistut syytteet politiikanteon välineenä
Dilman tilalle maan ylimmän päätösvallan toteuttajaksi astuu varapresidentti Michel Temer. Temer on kunnostautunut viime aikoina poliittisen oikeudenkäynnin vaatijana yhdessä kongressin puheenjohtajan Eduardo Cunhan kanssa. Monien mielestä Cunhan kostoksi nähtävä operaatio ei ole oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti mitenkään mahdollinen. Perustuslain vaatimat vakavat, tietoiset ja tahalliset rikoksen merkit eivät täyty Rousseffin tapauksessa, joten hänen asianajajansa José Eduardo Cardozon sanoin voidaankin puhua ”retorisesta fantasiasta laillisen presidentin tuhoamiseksi”.
Virallisesti Dilmaa syytetään poliisin, oikeistojärjestelmän ja yliopistojen ”laittomasta” rahoittamisesta, vaikka käytännössä budjetin harjoittaminen on ollut vain osa presidentin laillista toimivaltaa eikä täytä mitään ehtoja suhteessa ”vakavaan rikolliseen toimintaan”. Toisin sanoen Rousseffia vaaditaan lain hengen vastaisesti vastuuseen siitä, etteivät hallituksen vaaditut budjettivarat täyty. Siitä ei voida vaatia tilille vain yhtä poliittikkoa, tilanteessa jossa yleinen taloustilanne on vaikeuttanut aiempien budjettisuunnitelmien toteutumista. Päinvastoin kun nyt esitetään, hallituksen johto pyrki täyttämään perustuslain vaativat ehdot budjetin tavoitteiden ja harjoitetun varojensiirron välillä, täyttäen kaikki pyydetyt lainkohdat varojen valvonnasta ja taloudellisesta tasapainosta. Ironisesti Rousseffia pyritään rankaisemaan keskiaikaisten noitavainojen tapaan jälkikäteen tarkoituksellisesti muutetun lain rikkomisesta, johon hän ei syyllistynyt: vastuu budjettivallan harjoittamisesta kohdistuu presidenttiin nyt ankarammalla kädellä kuin sillä ajanjaksolla, kun hän harjoitti samaista valtaa tietämättä hänelle viritetyn ansan tulevista lakikiemuroista. Näin poliittisen kiero silmänkääntötemppu aiotaan myydä medioille ja kansalle ”tarpeellisena toimeenpiteenä maan pelastamiseksi”.
Teknisesti Rousseffia vaaditaan tilille aiempien vuosien budjettien manipuloimisesta, jotka mahdollistivat julkisen velan lisäämisen, ilman niiden merkitsemistä hallituksen tilinpäätöksiin. Kuten talousministeri Nelson Barbosa on kertonut, kaikki rahoitus tehtiin julkisesti. Jokaista lisättyä velkaa ei merkitty tietoihin erikseen, koska vuodelta 2002 peräisin oleva lainsäädäntö toteaa, ettei normien ulkopuolista rahoitusta tule eritellä.
17.4. Brasilian kongressi hyväksyi pyynnön poliittisesta oikeudenkäynnistä äänin 367-137. Myöhemmin senaatin komissio hyväksyi pyynnön etenemisen. Koko farssin taustalta löytyy maan opposition yritys liittää kansallisen öljy-yhtiön Petrobrasin medioissa noussut korruptiokohu PT-puolueeseen ja Rousseffiin vaihtaakseen etelän jättiläisen politiikan suuntaa. Nyt tuolle vailla todisteita olevalle syytteelle on löydetty perusteita vuoden 2014 ja 2015 budjetin alijäämäisten lukujen manipuloinnista. Silti koko päättelyketju on pelkkä ketjupäätelmä: Rousseffia ei ole voitu liittää kumpaankaan tapaukseen, mutta kumpaakin tapausta käytetään häntä vasta ikään kuin ne todistaisivat keskinäisesti ensimmäisen väitteen todeksi toisen väitteen kustannuksella. Koska ensimmäisellä väitteellä ei ole perusteita, ei toinenkaan väite voi luoda todisteita sellaiselle poliittiselle rikokselle, johon Rousseff ei ole koskaan syyllistynyt. Tämän lisäksi mitään laajempaa aineistoa Rousseffia vastaan ei ole esitetty. Nyt syrjäytetty naispresidentti on vedonnut syyttömyyteensä useaan otteeseen, saaden tukea maan entiseltä presidentiltä Luiz Inácio Lula da Silvalta ja monilta muiden maiden valtionpäämiehiltä.
Temerin valtaannoususta liikkuu monenlaisia arvioita, mutta on kohtuullista olettaa, että tämä johtajavaihdos muuttaa maan politiikan suuntaa: varapresidentti kuuluu Brasilialaisen Demokraattisen Liikkeen puolueeseen (PMDB), joka rikkoi jo aiemmin yhteistyösopimuksensa Työntekijöiden Puolueeseen (PT), joka on johtanut maata aina vuodesta 2003 lähtien. Ylimmän päätösvallan haltijan vastainen poliittinen oikeudenkäynti alkaa yleistä epävakautta luovissa olosuhteissa, joissa ei ole olemassa yhtään rikottua lainkohtaa.
Temer on valmistellut jo kuukausien ajan avoimesti uusliberaalia hallitusohjelmaa, jota hän nyt pääsee toteuttamaan. Näin Brasilian eliitti, yhdessä ulkovaltojen intressien edustajien kanssa, haluaa haudata edustuksellisen demokratian mallin ajakseen läpi suurten monopolien ja finanssiryhmien tahdon markkinavaltaisen politiikan tekemiseksi. Näin Brasilian enemmistövaltainen sosialistinen politiikka tulee kokemaan täyskäännöksen yksityisten tahojen eduksi. Kyseessä on Brasilian diktatuurin (1964-1985) jälkeisen aikakauden toinen presidentin syrjäyttäminen, aikaisempi prosessi koitui silloisen liberaalin presidentin Fernando Collorin tuhoksi vuonna 1992.
Epäoikeudenmukainen farssi demokratian uhkana
Rousseff on korostanut poliittisen vainon vaaroja kansalle suuntaamassaan puheessa:
Tämä kaappaus ei uhkaa vain demokratiaa, vaan se uhkaa myös kansan viime vuosikymmeninä tekemiä saavutuksia. Hallitus joka saa valtansa vallankaappauksella, vilpillisellä poliittisella oikeudenkäynnillä, on itsessään suuri syy poliittisen kriisin jatkumiselle. Ei ole tuhoisampaa epäoikeudenmukaisuutta kuin syyttömän tuomitseminen.
Syrjäytetty presidentti pitää oikeustoimia ”farssina”, jota Brasilian nuori demokratia ei ansaitse. Näin suurin uhrauksin saavutettu vuoden 1988 perustuslaki joutuu rikotuksi ja 54 miljoonan kansalaisen vaaliuurnilla annettu tuki sivuutetuksi. Moni kokeekin nämä toimet viimeisten 13 vuoden sosiaalisiin parannuksiin tähdänneen politiikan, kuten merkittävien palkkojen parantamisen, tarkoitukselliseksi uusliberalistiseksi vastaiskuksi.
Rousseff korosti, ettei hänelle ole pankkitilejä ulkomailla eikä hän ole vastaanottanut lahjuksia. Hyökkäyksen motiiviksi Dilma kokee sen, ettei hän ole suostunut lukuisiin kiristysyrityksiin. Vasemmistolaispoliitikon puheessa korostui myös opposition jatkuva juonittelu. Oikeisto pyrki hylkäämään Rousseffin valtaannousuun johtaneet vuoden 2010 vaalit, joissa silloin valituksi tullut presidentti nautti 56 prosentin kannatuksesta.
Dilman mukaan oikeiston avoin kieroilu on upottanut maan syvään poliittiseen kriisiin, jonka ainoana tarkoituksena on ollut vaaliuurnilla hävityn vallan lunastaminen pakkotoimin. Samanaikaisesti syrjäytetty presidentti pyysi brasilialaisia säilyttämään yhtenäisyytensä ja rauhan, sekä suuntasi katseensa tulevaan:
Tämän taistelun voittaminen riippuu meistä kaikista, näyttäkäämme maailmalle, että meitä demokratian puolustajia on miljoonia.
Myös ex-presidentti Lula da Silva, Rousseffin edeltäjä ja poliittinen oppi-isä, on julkaissut videon ottaakseen kantaan uusimpiin käänteisiin:
Demokraattisesti valitun hallituksen syrjäyttäminen ilman mitään todisteita talousrikoksista ei ratkaise mitään ongelmia. Se vain syventää tätä kriisiä. En ajatellut, että tämän 28-vuotiaan demokratiakauden aikana olisi mahdollista työntää sivuun kansan valitsema presidentti.
Etelä-Amerikan kansojen liitto (UNASUR) on jo ehtinyt tuomita Brasilian tapahtumat oikeusvaltion vastaisina, sillä niiden ei koeta täyttävän poliittisen oikeudenkäynnin tunnusmerkkejä. Ennemminkin ne nähdään poliittisen vainon jatkumona. Samaan hengenvetoon UNASUR toivoo, että Rousseff voi todistaa syyttömyytensä. Julistuksessa todetaan myös, etteivät alueen hallitukset hyväksy minkäänlaisia hyökkäyksiä perustuslaillista järjestystä eikä laillisesti valittua kansanvaltaa vastaan. Kansanliitto toivoo lisäksi tuomioita vallankaappausyrityksen toimeenpanijoille.
Meidän Amerikkamme kansojen bolivaarisen liiton (ALBA) kautta on kritisoitu Dilman syrjäyttämistä ”lailliseksi naamioiduksi taktiikaksi” häpäistä maan presidentti ja vaurioittaa Työntekijöiden Puolueen (PT) kannatusta ilman oikeudellisia perusteita. Järjestön kannan mukaisesti Brasilian eliitti, jota tukevat monikansallisten yritysten ja medioiden imperialistiset intressit, koettaa palauttaa neoliberalismin Latinalaisen Amerikan suurimpaan talouteen.
Myös muun muassa Ecuador, Kuuba ja Venezuela ovat tuominneet heti tuoreeltaan Brasiliassa meneillään olevan vallankaappausprosessin. Venezuelan presidentin Nicolás Maduron kannanotossa tuodaan esille teoria mantereenlaajuisesta vasemmistopolitiikan vastaisesta kampanjasta:
Yhdysvallat tahtoo estää demokraattisesti valittujen kansan hyvinvointiin tähtäävien edistyksellisten ja vallankumouksellisten hallitusten toiminnan jatkumisen Latinalaisessa Amerikassa.
Maduro onkin pyytänyt alueen vasemmistolaisia kansanliikkeitä ”korottamaan yhden ainoan äänensä brasilialaisen valtiojohtajan kokemaa tyrmäystä vastaan”, sillä se edustaa uhkaa koko maanosan rauhaa vastaan.
Kongressin valta ei edusta kansantahtoa
Nyt syventyvä poliittinen kriisi vaikeuttaa Brasilian olympiavuotta entisestään keskellä zika-viruksen aiheuttamia terveysongelmia. Samanaikaisesti talouden pelätään supistuvan jopa neljän prosenttiyksikön verran.
Gallup-kyselyihin erikoistuneen Datafolhan tietojen mukaan vain kaksi prosenttia väestöstä äänestäisi Temeriä presidentinvaaleissa, kun taas 60 prosenttia vaatii hänen eroaan ja 58 prosenttia vaatii hänelle poliittista oikeudenkäyntiä. El Comercion tietojen perusteella vuonna 2011 presidentiksi nousseen 68-vuotiaan ex-sissi Rousseffin kannatus on sekin laskenut surullisesti kymmenen prosentin tasolle, joten Petrobrasin korruptiokohu on tuottanut vahinkoa koko brasilialaisen vasemmiston maineelle. Vielä elokuussa 2012 IBOPE kertoi Rousseffiin liittyvien mielikuvien olevan 77 prosenttisesti myönteisiä.
Mielenkiintoisesti myös Temeriä ollaan viemässä poliittiselle tuomiolle Petrobras-selkkaukseen liittyvistä kuudesta rikoksesta, joista on jo laitettu vireille syytehakemus. Lopulta 75-vuotiaan asianajaja Temerin ärhäkkyys saattaa kääntyä häntä itseään vastaan. Näin ollen hän voisi tulla syrjäytetyksi vuoden 2016 lopulla. Sen jälkeen maan johdon ottaisi harteilleen senaatin presidentti Renán Calheiros siksi aikaa, kun ala- ja ylähuone valitsisivat Brasilialle uuden johtajan. Uudet presidentinvaalit ovat luvassa vasta vuonna 2019.
Poliittisen asiantuntija Marco Antonio Carvalho Teixeiran arvio tilanteesta on seuraavanlainen:
Uudella hallituksella on tarvittava parlamentaarinen enemmistö jopa perustuslaillisten muutosten tekemiseksi. Paradoksaalisesti sillä on kahden kolmasosan tuki kongressissa, mutta myös kahden kolmasosan vastustus koko yhteiskunnan tasolla.
Tähän kongressienemmistöön lukeutuu esimerkiksi Progressiivinen Puolue (PP), jolla on 47 edustajaa. Muita samalla Rousseffin vastaisella linjalla olevia kansanedustajia on ainakin toiset 122, viidessä eri puolueessa, joista voidaan mainita Sosiaalidemokraattinen Puolue (PSD – 34) ja Brasilian Työväenpuolue (PTB – 19). Vaa’ankieli asemassa taas on Solidaarisuus (SOL) 14 edustajalla. Vain kolme puoluetta, PT 58 edustajalla, Demokraattinen Työväenpuolue (PDT) 20 edustajalla ja Brasilian Kommunistipuolue (PCdoB) 10 edustajalla ovat olleet uskollisia Rousseffille.
88 edustajan liittoutuma saanee lisätukea 6 edustajan verran pienemmältä vasemmistoryhmältä. Työntekijöiden Puolueen (PT) Afonso Florencen suulla esitetty kannanotto kannustaa taisteluun saavutettujen oikeuksien puolustamiseksi:
Temer kannattaa uusliberalistista ja konservatiivistä hallitusohjelmaa, joka ei tunnusta kansan oikeuksia, mutta tulemme taistelemaan yhtenä rintamana estääksemme paluun menneeseen.
Nyt tapahtunut parlamentaarinen vallankaappaus vahvistaa monien politiikantutkijoiden teesin siitä, että edityksellisten vasemmistohallitusten aikakausi Latinalaisessa Amerikassa on tullut tiensä päähän. Chavismi on menettänyt perustajansa ja suuren osan kannatuksestaan Venezuelassa, kirchenerismi ei enää hallitse Argentiinaa ja petismo pyritään tuhoamaan Brasiliassa.
Toisaalta nyt havaittavat muutokset voivat olla väliaikaisia, esimerkiksi globaalista talouskriisistä johtuvia käänteitä, kansanvallan aaltomaisen heilahtelun tuloksia ja sosiaaliset ohjelmat eivät ole menettäneet missään laajaa kannatustaan edes hallitusten vaihtumisen jälkeen.
Teksti: Sami Laaksonen
Lähteet: Telesur; El Comercio; El Universal; La Nación.
Kuva: UN Photo
Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto 