Kolumbian presidentti nuhteli puheessaan etenkin Yhdysvaltoja ja länsimaailmaa, joiden ilmasto- ja huumepolitiikka ovat epäonnistuneet niihin pesiytyneen tekopyhyyden ja järjettömyyden takia.

Lähelle vuoden väkevimmän puheen titteliä yltävä tuoreen Kolumbian presidentin Gustavo Petro Urregon sanailu YK:ssa ravisteli perinteisiä ulkopolitiikan muodollisuuksia. Se tuomitsi toteutetun huumepolitiikan, kapitalismin kirot ja suurvaltojen sanelupolitiikan, etenkin mitä tulee Yhdysvaltojen rooliin maailman isäntänä. Kaikki tämä tehtiin vetoamalla Amazonin sademetsän säilyttämisen puolesta keskeisenä välineenä ratkaista suurin ihmiskunnan olemassaoloon kohdistuva uhka eli ilmastokriisi. Vahvasävyinen puhe on kerännyt kiitosta halki Latinalaisen Amerikan ja saanut Kolumbian oikeiston vaahtoamaan raivosta. Kaikesta päätellen puhe on onnistunut ravistelemaan hereille useiden maiden kansalaisia, jotka pitävät kädessään avaimia siihen politiikkaan, mitä jatkossa tehdään.

Esitän kokonaisen käännöksen lähes 21 minuutin puheesta 77. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 20.9.2022.

Olen kotoisin yhdestä maapallon kolmesta kauneimmasta maasta.

Siellä elämä räjähtää käsiin. On olemassa tuhansia monivärisiä lajeja merissä, taivaalla, maassa… Olen kotoisin keltaisten perhosten ja taikuuden maasta. Siellä vuorilla ja kaikkien vihreän sävyjen laaksoissa alas eivät virtaa vain runsaat vedet, vaan myös verivirrat. Olen kotoisin verisen kauneuden maasta.

Minun maani ei ole vain kaunis, se on myös väkivaltainen. Miten kauneus voidaan yhdistää kuolemaan? Miten elämän monimuotoisuus voi purskahdella kuoleman ja kauhun tansseilla? Kuka on syyllinen kauneuden loitsun terrorilla katkaisemiseen?

Kuka tai mikä on vastuussa siitä, että elämä hukkuu rutiininomaisiin varallisuuden ja edun tavoittelun päätöksiin? Kuka johtaa meidät tuhoon kansakuntana ja kansana?

Kotimaani on kaunis, koska sillä on Amazonin viidakko, Chocón viidakko, vedet, Andien vuoristot ja valtameret.

Näissä viidakoissa planeetalle vapautuu happea ja hiilidioksidia imeytyy pois ilmakehästä. Yksi niistä kasveista, jotka sitovat hiilidioksidia muiden miljoonien lajien joukossa, on yksi maan vainotuimmista. Sen tuhoamista tavoitellaan hinnalla millä hyvänsä: se on Amazonin kasvi, se on kokakasvi, inkojen pyhä kasvi.

Kuten olisimme paradoksaalisessa tieristeyksessä. Viidakko, joka yritetään pelastaa, tuhoutuu samalla. Tuhotakseen kokakasvin heitetään myrkkyjä, suuret määrät vesien läpi virtaavaa glyfosaattia, sen kasvattajia pidätetään ja vangitaan. Coca-lehden tuhoamisen tai hallussapidon vuoksi miljoona latinalaisamerikkalaista murhataan ja kaksi miljoonaa afroamerikkalaista vangitaan Pohjois-Amerikassa. Tuhotkaa kasvi, joka tappaa, huudetaan pohjoisesta, mutta tämä kasvihan on vain yksi niiden miljoonien joukossa, jotka menehtyvät, kun tuli laukaistaan viidakon ylle.

Viidakon, Amazonin, tuhoamisesta on tullut valtioiden ja liikemiesten iskulause. Viidakon yhdeksi suurimmista ilmaston tukipylväiksi kastavien tiedemiesten huudolla ei ole väliä. Maailman valtasuhteiden kannalta nähtynä viidakko ja sen asukkaat ovat syyllisiä heitä vaivaavaan ruttoon. Valtasuhteita riepottelevat riippuvuus rahasta, vallan uusimisesta, öljystä, kokaiinista ja kovemmista huumeista voidakseen puuduttaa itseään vielä enemmän. Mikään ei ole tekopyhempää kuin puhe viidakon pelastamisesta.

Viidakko palaa, hyvät herrat, sillä välin kun käytte sotaa ja leikitte sen kustannuksella. Viidakko, maailman ilmastopilari, katoaa kaiken elämänsä kanssa. Suuri sieni, joka imee planeetan hiilidioksidin, haihtuu. Tämä pelastava viidakko nähdään maassani ikään kuin voitettavana vihollisena, kuin hävitettävänä rikkaruohona.

Kokan ja sitä viljelevien talonpoikien elintila, koska heillä ei ole muuta viljeltävää, on demonisoitu. Teitä ei minun maani kiinnosta muuta kuin myrkkyjen heittämiseksi sen viidakkoihin, sen miesten vankilaan viemiseksi ja sen naisten syrjäytymiseen viemiseksi. Te ette ole kiinnostuneita lapsen koulutuksesta, vaan pikemminkin hänen viidakkonsa tappamisesta ja hiilen sekä öljyn talteen ottamisesta suoraan sen sisäelimistä. Myrkkyjä imevä sieni on hyödytön, heitätte mieluummin enemmän myrkkyjä ilmakehään.

Palvelemme heitä uskomalla heidän oman yhteiskuntansa tyhjyyden ja yksinäisyyden tekosyitä, jotka saavat heidät elämään huumekuplien keskelle. Salaamme heiltä heidän ongelmansa, joita he kieltäytyvät muuttamasta. On parempi julistaa sota viidakolle, sen kasveille ja sen ihmisille. Samalla kun he sallivat sademetsien palaa, samalla kun tekopyhät vainoavat kasveja myrkyillä piilottaakseen oman yhteiskuntansa katastrofit, he pyytävät meiltä yhä vain enemmän hiiltä, yhä enemmän öljyä, rauhoittamaan toista riippuvuuttaan: kulutuksen ja vallan addiktiota, riippuvuutta rahasta.

Mikä on myrkyllisempää ihmiskunnalle, kokaiini, hiili vai öljy? Vallan mielipide on määrännyt, että kokaiini on myrkkyä ja sitä on vainottava, vaikka se aiheuttaa vain minimaalisia yliannostuskuolemia ja paljon enemmän kuolemia syntyy sen sanellun salailun luonteen ja siitä johtuvien hämärien sekoituksien vuoksi. Sen sijaan hiiltä ja öljyä on suojeltava, vaikka niiden käyttö voi ajaa koko ihmiskunnan sukupuuttoon. Nämä ovat maailmanvallan asioita, epäoikeudenmukaisuutta ja irrationaalisuutta, koska maailmanlaajuisesta vallasta on tullut järjetöntä.

He näkevät viidakon runsaudessa, sen elinvoimaisuudessa himokkaan, syntisen hahmon; heidän yhteiskuntansa suruun syyllisen alkuperän, joka on täynnä rajatonta pakkoa hankkia ja kuluttaa. Kuinka piilottaa sydämen yksinäisyys, sen kuivuus kiintymyksen kieltävien yhteiskuntien keskellä, aina siihen pisteeseen asti kilpailevien yhteiskuntien, että sielukin vangitaan yksinäisyyteen. Johan siksi on syyllistettävä tätä kasvia, sitä viljelevää ihmistä, viidakon libertaarisia salaisuuksia. Tuon maailman irrationaalisen vallan mukaan markkinat eivät ole vastuussa olemassaolon rajoittamisesta, vaan vika on viidakossa ja sen asukkaissa.

Pankkitileistä on tullut rajoittamattomia, maapallon mahtavimpien säästämiä rahoja ei voi enää edes tulla käyttäneeksi useiden vuosisatojen aikana. Tämän keinotekoisen kilpailukutsun tuottama olemassaolon suru täytetään melulla ja huumeilla. Rahariippuvuudella ja omistamisella on toisetkin kasvonsa: huumeriippuvuus niissä ihmisissä, jotka häviävät kilpailun, häviäjissä keinotekoisen kilpajuoksun keskuudessa, jollaiseksi he ovat muuttaneet ihmiskunnan.

Yksinäisyyden sairautta ei paranneta viidakoiden ylle ruiskutettavalla glyfosaatilla. Viidakko ei ole syypää. Syyllinen on heidän yhteiskuntansa, joka on koulutettu loputtomaan kulutukseen, kulutuskäyttäytymisen ja onnellisuuden tyhmään sekoittamiseen, joka sallii kyllä vallan taskujen täyttymisen rahalla.

Huumeriippuvuuden syyllinen ei ole viidakko, vaan sen maailmanvallan järjettömyys. Antakaa järjen iskeä tähän valtaan. Sytyttäkää vuosisadan valot uudelleen. Huumesota on kestänyt 40 vuotta, jos kurssia ei korjata ja se jatkuu vielä 40 vuotta, Yhdysvalloissa kuolee 2,8 miljoonaa nuorta yliannostukseen fentanyylin takia, jota ei tuoteta meidän Latinalaisessa Amerikassamme.

Näette miljoonia Pohjois-Amerikan afroamerikkalaisia vangittuna heidän yksityisissä vankiloissaan. Vangituista afroista tulee vankilayhtiöiden liiketoimintaa, toiset miljoona muuta latinalaisamerikkalaista murhataan, vetemme ja vihreät peltomme täytetään verellä, näette demokratian unelman kuolevan sekä Amerikassani että anglosaksisessa Amerikassa. Demokratia tulee kuolemaan siellä, missä se syntyi, Euroopan suuressa läntisessä Ateenassa.

Totuuden piilottamisen takia he tulevat näkemään viidakon ja demokratioiden kuolevan. Huumeiden vastainen sota on epäonnistunut. Taistelu ilmastokriisiä vastaan on epäonnistunut. Kuolemaan johtavien annosmäärien kulutus on lisääntynyt, miedoista huumeista on siirrytty kovempiin, maanosassani on tapahtunut kansanmurha, ja maassani miljoonia ihmisiä on tuomittu vankilaan, jotta heidän oma sosiaalinen syyllisyytensä voitaisiin kätkeä, se, josta he ovat syyttäneet viidakkoa ja sen kasveja. He ovat täyttäneet puheet ja politiikan järjen poissaololla.

Gustavo Petro sai lämpimän vastaanoton New Yorkissa asuvilta kolumbialaisilta.
Kolumbian opetusministeri Alejandro Gaviria ja Kolumbian YK-lähettiläs Leonor Zalabata osallistuivat koulutuksen muutoksia käsitelleeseen huippukokoukseen New Yorkissa maanantaina 19.9.

Vaadin täältä, haavoitetusta Latinalaisesta Amerikastani käsin, lopettamaan järjettömän huumeiden vastaisen sodan. Huumeiden käytön vähentäminen ei vaadi sotia, se vaatii meitä kaikkia rakentamaan paremman yhteiskunnan: kannustavamman, hellemmän yhteiskunnan, jossa elämän intensiivisyys säästäisi meidät riippuvuuksilta ja uusilta orjuuksilta. Haluatteko vähemmän huumeita? Ajatelkaa vähemmän voittoja ja enemmän rakkautta. Ajatelkaa järkevää vallankäyttöä.

Älkää koskeko myrkyillänne kotimaani kauneutta. Auttakaa meitä ilman tekopyhyyttä pelastamaan Amazonin sademetsä pelastaaksemme ihmiskunnan elämä tällä planeetalla.

Kokositte tiedemiehet yhteen, ja he puhuivat järjen äänellä. Matematiikalla ja ilmastomalleilla he sanoivat, että ihmislajin loppu on lähellä, ettei sillä ole aikaa enää vuosituhansia, ei edes vuosisatoja. Tiede pani hälytyksen päälle ja lopetimme sen kuuntelemisen. Sota toimi tekosyynä meille olla ryhtymättä tarvittaviin toimiin.

Kun toimia tarvittiin eniten, kun puheet eivät enää palvelleet, kun oli välttämätöntä tallettaa varoja rahastoihin ihmiskunnan pelastamiseksi, kun oli välttämätöntä päästä eroon hiilestä ja öljystä mahdollisimman pian, keksittiin yksi sota ja toinen ja seuraava. He hyökkäsivät Ukrainaan, mutta myös Irakiin, Libyaan ja Syyriaan. He hyökkäsivät öljyn ja kaasun nimissä.

He löysivät 2000-luvulla pahimman riippuvaisuuksistaan: riippuvuuden rahasta ja öljystä. Sodat ovat käyneet tekosyystä olla toimimatta ilmastokriisiä vastaan. Sodat ovat osoittaneet heille, kuinka riippuvaisia he ovatkaan siitä, mikä koituisi ihmislajin lopuksi.

Huomaatte kansojen täyttyvän nälästä ja janosta sekä miljoonien muuttavan pohjoiseen, kohti sitä, missä vesi on; joten lukitsette heidät, rakennatte muureja, käytätte konekiväärejä, ammutte heitä. Karkotatte heidät ikään kuin he eivät olisi lainkaan ihmisiä, viisinkertaistatte kaasukammioiden ja keskitysleirien poliittisesti luoneen henkilön mentaliteetin, toistatte koko planeetan mittakaavassa vuoden 1933. Tuon suuren voitokkaan ryöstöretken järkeä vastaan.

Ettekö te ymmärrä, että ratkaisu heidän maastaan valloilleen purkautuneesta suuren luokan kansanvaelluksesta on palata täyttämään joet vedellä ja pellot ravinteilla? Ilmastokatastrofi täyttää meidät viruksilla, jotka parveilevat meissä lyöden meidät maanrakoon, mutta te käytte kauppaa lääkkeillä ja muutatte rokotteet kauppatavaraksi.

Ehdotatte, että markkinat pelastavat meidät siltä, minkä markkinat itse ovat luoneet. Ihmiskunnan Frankenstein tarkoittaa sitä, kun markkinoiden ja ahneuden annetaan toimia ilman suunnittelua, luopumalla aivoista ja järjestä. Ihmisen rationaalisuus alistetaan ahneudelle.

Miksi sodimme, jos se, mitä tarvitsemme, on ihmislajin pelastaminen? Mitä varten Nato ja imperiumit ovat olemassa, jos älykkyyden loppu lähenee? Ilmastokatastrofi tulee tappamaan satoja miljoonia ihmisiä ja kuunnelkaahan tarkasti, planeetta ei tuota sitä, vaan pääoma. Ilmastokatastrofin syy on pääoma. Logiikka toistemme lähestymiseksi voidaksemme kuluttaa yhä enemmän, aina vain enemmän tuottamisesta, jotta jotkut voisivat tienata yhä enemmän, se saa aikaan ilmastokatastrofin.

He kiteyttivät sen laajennetun kerryttämisen logiikkaan, hiilen ja öljyn energiamoottoreihin ja päästivät valloilleen tämän hurrikaanin: alati syvenevä ja tappavampi kemiallinen muutos ilmakehässä. Nyt rinnakkaismaailmassa pääoman laajennettu kerääntyminen on kuoleman laajentunutta kasautumista.

Viidakon maista ja kauneudesta käsin, sieltä, missä he päättivät tehdä Amazonin viidakon yhdestä kasvista vihollisen, luovuttaa ja vangita sen viljelijät, kehotan teitä lopettamaan sodan ja pysäyttämään ilmastokatastrofin.

Täällä, tässä Amazonin viidakossa, on ihmiskunnan epäonnistuminen. Sitä polttavien kokkojen takana, sen myrkyttämisen jälkeen, on nähtävissä ihmiskunnan kokonaisvaltainen, sivistämistarkoitukseen liittyvä epäonnistuminen. Kokaiini- ja huumeriippuvuuden, öljy- ja hiiliriippuvuuden takana viruu ihmisen historian tämän vaiheen todellinen riippuvaisuus: koukuttautuminen älyttömään valtaan, voitontavoitteluun ja rahaan. Tämä on se valtava tappava koneisto, joka voi sammuttaa ihmiskunnan liekin.

Yhden maapallon kauneimman maan, yhden eniten vereen tahriintuneen ja väkivaltaisimman maan presidenttinä ehdotan huumeiden vastaisen sodan lopettamista ja kansamme saavan elää rauhassa.

Kutsun koko Latinalaisen Amerikan mukaan tähän päämäärään. Kutsun Latinalaisen Amerikan ääntä yhdistymään voittaakseen kehoamme kiduttavan järjettömyyden. Kehotan teitä pelastamaan Amazonin sademetsän kokonaisuudessaan niillä resursseilla, jotka voidaan osoittaa maailmanlaajuisesti elämän hyväksi.

Jos teillä ei ole kykyä rahoittaa sademetsien elvyttämisrahastoa, jos rahan jakaminen aseisiin painaa vaakakupissa enemmän kuin elämän suojelu, vähentäkää silloin ulkoista velkaa voidaksemme vapauttaa omia budjettivarojamme toteuttaaksemme niiden avulla tehtävän ihmiskunnan ja planeetan elämän pelastamisesta. Voimme tehdä sen itse, jos te ette halua.

Vaihtakaa vain velka elämäksi, luonnoksi. Ehdotan sitä ja kutsun teidät Latinalaiseen Amerikkaan tekemään niin, käymään vuoropuhelua sodan lopettamiseksi. Älkää painostako meitä asettumaan riviin sodan kentille. On RAUHAN hetki. Slaavilaiset kansat puhukoot toisilleen, tehköön niin maailman kansat. Sota on vain ansa, joka tuo loppua lähemmäksi tässä järjettömyyden suuressa orgiassa.

Latinalaisesta Amerikasta käsin kutsumme Ukrainaa ja Venäjää tekemään rauhan. Vain rauhan aikana voimme pelastaa elämän tällä pallollamme. Täydellistä rauhaa ei ole ilman sosiaalista, taloudellista ja ympäristöllistä oikeudenmukaisuutta.

Olemme myös sodassa planeetan kanssa. Ilman rauhaa planeetan kanssa ei ole oleva rauhaa kansojen välillä. Ilman sosiaalista oikeudenmukaisuutta ei ole yhteiskunnallista rauhaa.

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähde: Diario Criterio.

Advertisement
Zócalon torille oli kerääntynyt vähintään 140 000 henkeä 15.9., itsenäisyyspäivän aattona, jolloin presidentti perinteisesti huutaa vapauden puolesta, kuten itsenäisyyden isänä tunnettu Miguel Hidalgo aikanaan teki Doloresissa, Guanajuaton osavaltiossa 1810. Los Tigres del Norte -ryhmä tarjosi myös noin 3,5 tunnin konsertin ennen ja jälkeen kello 23.00 tapahtunutta seremoniaa, jota seurasi näyttävä ilotulitus.

Andrés Manuel López Obrador piti perinteisen presidentin puheen Meksikon itsenäisyyspäivän sotilasparaatissa 16.9., missä hän vetosi viisivuotisen maailmanrauhan puolesta sekä vaati sankaritoimittaja Julian Assangen vapauttamisesta. Ehdotus kolmen vaikuttajan, paavin, YK:n puheenjohtajan ja Intian pääministerin vetämästä rauhankomissiosta viedään seuraavaksi Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokoukseen. Paikalla olivat mielipidevanki Julian Assangen isä ja veli John Shipton ja Gabriel Shipton, vallankumousjohtaja Ernesto Che Guevaran tytär Aleida Guevara ja siirtolaisten oikeuksia Yhdysvalloissa puolustaneen César Chávezin jälkeläisiä. Suurimmat huomionosoitukset keräsivät Bolivian entinen presidentti Evo Morales Ayma ja 87-vuotias Uruguayn entinen presidentti José “Pepe” Mújica Cordano.

Esitän seuraavaksi käännöksen 16 minuutin puheesta, jonka voi myös lukea täältä.

Hyvät ystävät;

meksikolaiset;

asevoimien jäsenet;

kansalaiset, erikoisvieraat:

Tänään, kun juhlimme ylpeydellä kansallista itsenäisyyttämme, haluan tehdä tiedoksi ehdotuksen, jonka Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard esittää lähipäivinä tarvittavalla kunnioituksella ja ohjesäännöllä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa.

Kyse on kiireellisen sopimuksen etsimisestä Ukrainan sodan lopettamiseksi ja vähintään viiden vuoden aselevon saavuttamiseksi kaikkien kansojen välisen rauhan hyväksi, jotta kaikki se aika voidaan omistaa suurten ja vakavien taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien kohtaamiseen, niiden, jotka vaivaavat ja piinaavat maailman kansoja.

Politiikka on ainoa keino välttää sota. Hallitusvallan tai taloudellisen vallan asemissa olevat eturyhmät kuitenkin pyrkivät johtamaan politiikkaa kohti aseellista konfliktia, ja kun he ovat tehneet tämän virheen, sen korjaamisen sijaan he päättävät syventää sitä välittämättä ihmiskunnalle aiheuttamistaan kärsimyksistä tai vahingoista, joita ne aiheuttavat kansojen vakaudelle ja yhteiskuntien hyvinvoinnille. Tällä tavalla saivat alkunsa Venäjän sota Ukrainassa, myöhemmin säädetyt pakotteet ja massiiviset asetoimitukset hyökkäyksen kohteeksi joutuneeseen maahan, kaikki tekoja, jotka loivat nykyiseen yhteenottoon lisäannoksen järjettömyyttä.

Totuus on, että mitään ei ole tehty tai hyvin vähän on tehty tässä suhteessa: YK pysyy passiivisena ja ikään kuin pois pyyhittynä, muodollisuuksien ja poliittisen tehottomuuden vankina, jotka jättävät sille vain koristeelliseen rooliin.

Vielä tuomittavampaa on niiden suurvaltojen käytös, jotka suoranaisesti tai hiljaisuudessa asemoituvat suhteessa konfliktiin vain palvellakseen omia hegemonisia etujaan. Tästä syystä ei voida välttää epäilystä siitä, vaikka se saattaa tuntua perverssiltä ja uskomattomalta, miten tätä sotaa, kuten monia muitakin, ruokitaan sotateollisuuden etuajattelusta käsin.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ilman muuta tuomittava. Käytän tilaisuutta hyväkseni selventääkseni, ettemme me meksikolaiset hyväksy minkäänlaista ulkomaista väliintuloa, koska olemme joutuneet viiden sellaisen suuren ikävän vastoinkäymisen uhriksi: yksi Espanjalta, johon liittyi useita yrityksiä takaisin valloittamisesta; kaksi Ranskalta ja kaksi Yhdysvalloilta. Nuo hyökkäykset ovat maksaneet meille verta, marttyyrikuolemia ja maa-alueita.

Mutta se ei tarkoita sitä, että voisimme lakata ihmettelemästä, kuinka Naton jäsenhallitukset kieltävät Ukrainalta pääsyn organisaatioon ratkaisevilla hetkillä, kun taas toisaalta tarjoavat sille aseita ja asettavat taloudellisia tai kaupallisia pakotteita Venäjää vastaan. Ne ovat toimenpiteitä, jotka ovat vain pahentaneet konfliktia, tuottaneet lisää kärsimystä uhreille, heidän perheilleen ja pakolaisille, pahentaneet ruuan ja energian puutetta ja kiihdyttäneet maailmanlaajuista inflaatiota, mitkä kaikki ovat ilmiöitä, jotka vahingoittavat suurinta osaa maailman kansoista.

Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä korjata virhettä, varsinkin jos siitä on tullut hyökkäys ihmisoikeuksia, sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia vastaan kaikkialla maailmassa.

Siksi Meksikon hallitus ehdottaa, että tämän tuskallisen ja absurdin sodan ruokkimisen jatkamisen sijaan perustettaisiin välittömästi vuoropuhelua ja rauhaa käsittelevä komitea, johon kuuluisivat, siis jos se hyväksytään ja mahdollisilla sovittelijoilla on halukuutta osallistua, Intian ja Vatikaanin valtionpäämiehet sekä YK:n pääsihteeri. Viittaan Intian pääministeriin Narendra Modiin, paavi Franciscukseen ja pääsihteeri António Guterresiin.

Rauhan operaation on välittömästi pyrittävä vihollisuuksien lopettamiseen Ukrainassa ja suorien keskustelujen aloittamiseen Ukrainan presidentin Zelenskyin ja Venäjän presidentin Putinin kanssa.

Lisäksi tämän komitean tulisi ehdotuksemme mukaisesti saavuttaa myös monikansallinen sopimus vähintään viiden vuoden aselevosta, jonka YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyisi yksimielisesti ja joka merkitsisi sotilaallisten toimien ja provokaatioiden välitöntä keskeyttämistä sekä ydin- ja ohjuskokeiden lopettamista. Tämä sopimus vahvistaisi kaikkien valtioiden sitoutumisen yhteenottojen välttämiseen ja olemaan puuttumatta sisäisiin konflikteihin. Uskomme tällä tavalla voitavan luoda rauhan ja rauhallisuuden ilmapiiri, joka sallisi hallituksien omistaa kaikki ponnistelunsa köyhyyden, terveyden ja väkivallan tuhoisiin ongelmiin, joista kärsitään kaikilla mantereilla, ja käsitellä siirtolaisilmiötä humanitäärisellä ja veljellisellä tavalla.

Ilman rauhaa ei ole tuleva talouskasvua ja vielä vähemmän on oleva oikeudenmukaisuutta.

Hallitsemisen ei tulisi olla hegemonian tai herruuden harjoittamista, vaan ennen kaikkea kansojen hyvinvoinnin etsimistä; vallassa on järkeä ja siitä tulee hyve vain silloin, kun se asetetaan muiden palvelukseen.

Toivottavasti onnistumme tässä aloitteessa, mutta tapahtuipa mitä tahansa, koskaan ei ole turhaa taistella oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta.

Lopuksi kiitän viisaasta miestä Pepe Mújicaa läsnäolosta; Evo Moralesia, rehellistä ja rohkeaa yhteiskunnallista taistelijaa; John Shiptonia ja Gabrielia, Julian Assangen isää ja veljeä, aikamme sananvapauden quijotea [esitaistelijaa], joka on edelleen epäoikeudenmukaisesti vangittuna. Tältä julkiselta aukiolta, Meksikon tasavallan päätorilta käsin, sitoudumme jatkamaan Julian Assangen vapauden vaatimista. Kiitos, rakkain Aleida Guevara, että liityit joukkoomme, Ernesto Che Guevaran, suuren vallankumouksellisen idealistin tytär. Kiitän myös koko sydämestäni César Chávezin perhettä, tyttäriä ja poikia, jotka ovat kanssamme, älkäämme unohtako César Chávezia, edesmennyttä César Chávezia, joka on ollut meksikolaisten työläisten, siirtolaisten ja talonpoikien johtaja ja puolustaja aina tähän päivään asti. Sanoin yhä, koska hän on niitä miehiä, jotka eivät kuole kokonaan, he sulkevat silmänsä, pysyvät valppaina ja taistelevat aina oikeudenmukaisuuden puolesta.

Herrat Mújica ja Morales ruokailivat perinteisessä La Ópera -ravintolassa ulkoministeri Ebrardin seurassa, missä myös vallankumousjohtajien Emiliano Zapatan ja Francisco ”Pancho” Villan tiedetään syöneen yhdessä. Etelä-Amerikan voimakaksikko pyysi mariacheilta perinteisen laulun México lindo y querido.

Hyvät ystävät:

Kaikki vieraamme symboloivat ihanteita ja historiallisia taisteluita oikeudenmukaisen, tasa-arvoisen ja veljellisen maailman puolesta ja ovat horjumatonta uskoa, rohkeutta ja arvokkuutta edustaneiden naisten ja miesten perillisiä.

Kiitän tässä siviili-sotilastapahtumassa myös veljellisesti ja vilpittömästi Meksikon asevoimia uskollisuudesta, sekä merivoimien ministeriötä kuin maanpuolustusministeriötäkin ja sen uutta haaraa, kansalliskaartia, instituutiota, joka vastaa maamme julkisen turvallisuuden takaamisesta tehokkaasti ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

Hyvät ystävät;

meksikolaiset:

Ilmaisen kaikille meksikolaisille, vapaille miehille ja naisille, hyville kansalaisille, vakaumuksellisille ihmisille, syvimmän arvostukseni lähimmäisenrakkauden periaatteen toteuttamisesta ja heidän horjumattomasta päätöksestään jatkaa taistelua, tuulesta ja aallokosta huolimatta, vapaan, reilun, aina sarastavan ja ikuisen kotimaan puolesta.

Eläköön Meksiko!

Zócalon tori, Ciudad de México, 16. syyskuuta 2022.

+++++

Itsenäisyyssodan alkamisesta tuli kuluneeksi 212 vuotta. Presidentti López Obrador sai täpötäydeltä torilta liudan kannustushuutoja kuten ”on kunnia olla Obradorin seurassa”. Valtiojohtaja muisti itsenäisyyssankareita seitsemällä eläköön-huudolla, kun taas jalot periaatteet saivat osakseen niin ikään seitsemän mainintaa. Kuolemaa puolestaan toivottiin korruptiolle, luokkasorrolle ja rasismille. Lopuksi omat kunniahuutonsa saivat alkuperäiskansat ja Meksikon kulttuurin suurenmoisuus. Ensimmäinen huuto varattiin itsenäisyydelle ja kolme viimeistä Meksikolle.

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähde: Andrés Manuel López Obradorin virallinen sivusto.

Ehdotus uudesta perustuslaista kävi hyvin kaupaksi kaduilla, mutta ei saanut puolelleen enemmistön tukea vaaliuurnilla.

Vaikka aiemmin vuoden 2020 lokakuussa 78,3 prosenttia tuki uuden perustuslain luomista, joka oli vuoden 2019 mielenilmauksien keskeisin vaatimus, nyt 4.9. suoritetussa kansanäänestyksessä 61,9 prosenttia vastusti esitettyä lakitekstiä. Itsenäisten ja vasemmistolaisten niin ikään vaaleilla valittujen edustajien selkeän enemmistön johdolla laadittu 11 kappaleen, 388 artiklan ja 178 sivun perustuslakiehdotus pyrki jättämään lopullisesti taakseen diktaattorikauden perinnön ja luomaan pohjan hyvinvointivaltiolle selkeine perusoikeuksineen, mitä tulee muun muassa terveydenhuoltoon, koulutukseen ja eläkkeisiin. Toisaalta eniten närää tuntuvat herättäneen etenkin aborttioikeus ja alkuperäiskansojen autonomian takaaminen. Mediakenttä, konservatiivit ja monet poliittiset voimat tekivät parhaansa luodakseen sekasortoa ja väärinymmärryksiä kansan keskuudessa. Kaikesta huolimatta internetistä vapaasti ladattavasta perustuslakiluonnoksesta tuli bestseller ja sitä on myyty noin 80 000 kappaletta.

Hylkäämisen puolesta äänestivät myös ne, jotka eivät kokeneet luonnoksen sisältöä riittävän radikaaliksi. Vanha oikeisto ei myöskään menettänyt tilaisuuttaan artikuloida poliittisia pyrkimyksiään. Toistuvien tappioiden jälkeen se laittoi kaikki rahansa ja resurssinsa peliin voidakseen manipuloida perustuslain sisällön tulkintoja jatkuvilla valeuutiskampanjoilla. Äänestäminen Chilessä tehtiin vapaaehtoiseksi 2012, mutta tässä kansanäänestyksessä osallistuminen oli pakollista. Äänensä käyttämättä jättäjiä uhkaa periaatteessa 33–200 dollarin sakko. Käytännössä sakkoja ei kuitenkaan peritä. Vaikka perustuslaki oli tekotavaltaan ja sisällöltään jotakin, mitä ei politiikassa oltu aiemmin koettu juuri missään maailmassa, samalla kyse on ensimmäisestä niin sanotun totuuden aikakauden jälkeisestä mittavasta lakiprojektista, joka joutui kokemaan kaikki sosiaalisten medioiden ja perinteisten medioiden hyökkäykset, joista isolla osalla ei ollut mitään todellista yhteyttä perustuslain sisältöön. Liian moni jätti lopulta luonnoksen lukematta ja teki päätöksensä hatarien mielikuvien vallassa. Oman osansa soppaan lisäsi se polarisaation ilmapiiri, missä Chilessä on eletty viime vuosina.

Kansalaisia peloteltiin sillä, että Chilen nimi, lippu ja kansallishymni muuttuisivat. Valtion kerrottiin ottavan kansalaisiltaan pois veden ja takavarikoivan heidän omaisuutensa. Venezuelalaisten ja haitilaisten kerrottiin tulevan maahan äänestämään uusi perustuslaki voimaan. Abortti mukamas laillistettaisiin koko yhdeksän kuukauden raskauden ajalta. Alkuperäiskansoista olisi tuleva täysin etuoikeutettu ryhmä, joihin ei sovellettaisi muita koskevia lakeja ja jonka asema päätöksenteossa vahvistuisi. Päämääränä olisi kuulemma Chilen muuttaminen marxistiseksi valtioksi, Tyynenmeren rannikon Kuubaksi. Propaganda oli varsin klassista, täynnä kaikenlaisia perusteettomia väitteitä, joita sai levittää kaikessa rauhassa ilman mitään rajoituksia. Sanoisinkin, että myös Chilen vaalikäytännöissä lienee parantamisen varaa. Samaan tapaan kuin vuoden 1973 vallankaappauksen jälkeen tai diktatuurista luopumisen kansanäänestyksen aattona 1988, Chilen perinteisesti oikeistolainen media asettui varsin yksituumaisesti ja varauksettomasti vasemmistohallintoa ja uutta perustuslakia vastaan ikään kuin koko kansakunta menisi viemäristä alas, jos tämä “lapsia syövä” lakiluonnosten kokoelma menisi läpi. Lisäksi perustuslain säätäjien omassa mediastrategiassa lienee ollut paljon puutteita.

Ehdotuksen uudesta perustuslaista hylkäsi lähes 7,9 miljoonaa kansalaista, kun sen hyväksymistä taas tuki vajaat 4,9 miljoonaa chileläistä. Hylättyjä ääniä annettiin noin 200 000 ja tyhjiäkin melkein 80 000. Vaalit olivat Etelä-Amerikan maan historian vilkkaimmat, mistä kertovat reilut 13 miljoonaa annettua ääntä.

Oman osansa arvostelusta on saanut perustuslakia säätänyt sukupuolijakautumaltaan tasavertainen väliaikainen elin (Convención Constituyente), jonka tekemisistä on pyritty rakentamaan skandaaleja tai sen asenteita on kummasteltu julkisesti. Juuri sitoutumattomien voimien etäisyys perinteiseen poliittiseen eliittiin on ollut omiaan luomaan jännitteitä. Hallituksen ensimmäiset puoli vuotta ovat olleet vaikeita ennen kaikkea yleisen taloudellisen tilanteen vuoksi. Se on myös ikään kuin joutunut odottamaan perustuslain lopputulosta kiihdyttääkseen muutoshankkeitaan. Sen hyväksyntä liikkuu 37 (Encuesta Criteria) prosentin lukemissa eikä uurnilla koettu selkeä vaalitappio helpota sen asemaa vallassa. Näyttäisi siltä, että sekä lokakuun 2020 että toukokuun vaaleissa 2021 progressiiviset, vasemmistolaiset ja liberaalit voimat sekä nuoriso olivat yliedustettuina, kun nyt läpi viedyissä vaaleissa kävi tyystin toisin: konservatiivit, ikäihmiset ja liikkuvat äänestäjät saivat niskalenkin yhteiskunnan uudistusmielisimmistä osista. Mainittakoon myös se, kuinka näiden aiempien vaalien osallistumisprosentti jäi vajaan 51 ja 41,5 prosentin tasolle, mikä merkitsee tietysti suurta eroa nyt saavutettuun 85,8 prosentin tasoon. Lähes 15,2 miljoonasta äänioikeutetusta kansalaisesta hitusen yli 13 miljoonaa osallistui vaaleihin, mikä teki niistä pitkän ja kapean maan historian vilkkaimmat. Joulukuun 2021 presidentinvaalien toisella kierroksella äänestäjiä kävi uurnilla vajaat 8,4 miljoonaa. Istuvan presidentin hyväksi kertyi tuolloin reilun 4,6 miljoonan äänestäjän tuenilmaus. Siksi nyt annettu 7,9 miljoonan hylkäävä viesti avoimesti uuden perustuslain puolesta liputtaneelle hallitukselle on varsin vahva.

Nykyinen presidentti, entinen opiskelijaradikaali, Gabriel Boric Font otti vaalituloksen vastaan tyynesti ja nöyrästi. Yhdeksisen minuutin televisiopuheessaan hän onnitteli kansaa “luottamuksesta demokratiaan” sekä piti maan “instituutioiden toimimista” myönteisenä. Ilmaistu kansantahto kertoo hänen mukaansa siitä, miten perustuslailta halutaan vaatia enemmän, kuinka rima on korkealla. Hän pyysi poliittisia voimia laajaan yhteistyöhön, samalla kun lupasi itse tehdä kaikkensa käynnistääkseen perustuslain säätämisen uudelleen. Kunhan yhteisymmärrystä löytyy, voidaan uutta kansakunnan lakiopusta rakentaa seuraavan reilun vuoden ajan. Sillä välin hallituksen toimintakyky näyttää heikolta, koska se ei nauti enemmistön tuesta gallupeissa eikä vaaliuurnilla. Boric onkin luvannut tehdä muutoksia hallitusryhmänsä kokoonpanoon. [Päivitys: 6.9. Viisi ministeriä erosi, mukaan lukien hallituksen johtamisesta vastaava sisäministeri Izkia Siches. Presidentin pääsihteerin tehtäviä hoitanut Giorgio Jackson siirtyy sosiaalisen kehityksen ja perheasioiden ministeriksi. Muutoksia koettiin myös terveys-, energia- ja tiedeministereiden osalta.] Ilma on vielä sakeana kysymysmerkkejä. Tätä kirjoittaessa ei ole vielä selvää, mitä kaikkea kansanäänestyksestä seuraa. Vaikka oikeistovoimat onnistuivat boikotoimaan kolmen vuoden prosessin viimeistä vaihetta, on liian varhaista sanoa, vahvistuiko sen yhteiskunnallisen asema. Tappio ei ole myöskään suora isku vasemmiston kasvoille, koska osa perustuslain hylänneistä vaatii siltä radikaalimpaa politiikkaa. Toivoa sopii, ettei kaduilta 2019 alkanut muutos tyrehdy vielä tähän ja kansa saa toisen tilaisuuden hyväksyä tai hylätä uuden perustuslakinsa. Vaalien ilmapiirissä ja käydyn keskustelun ja kampanjoinnin sisällössä on paljon arvosteltavaa, mutta kansanäänestys itse mekanismina harjoittaa kansanvaltaa on jälleen näyttänyt voimansa. Sitä parempiakaan aseita ratkaista erimielisyydet ei ole.

Näin 36-vuotias valtiojohtaja Boric luonnehti kansanäänestyksen oppeja:

– Tämä chileläisten miesten ja naisten päätös vaatii toimielimiämme ja poliittisia toimijoitamme työskentelemään kovemmin, käymään enemmän vuoropuhelua, suuremmalla kunnioituksella ja kiintymyksellä, kunnes saavutamme sellaisen ehdotuksen, joka tulkitsisi meitä kaikkia, herättäisi luottamusta ja yhdistäisi meidät maana. Ja siinä maksimalismilla, väkivallalla ja suvaitsemattomuudella toisin ajattelevia kohtaan ei ole lainkaan sijaa.

– Olen sitoutunut tekemään kaikkeni rakentaakseni yhdessä kongressin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa uuden perustuslaillisen suunnitelman, joka tuottaisi prosessista opittujen kokemusten perusteella sellaisen tekstin, joka pystyisi huomioimaan kansalaisten suuren enemmistön tahdon.

– Tänään Chile on osoittanut vaativan luonteensa ja luottamuksensa demokratiaan. Meidän kaikkien on täytettävä tämä mandaatti. Tästä syystä kehotan sydämellisesti kaikkia kansalaisia, riippumatta siitä, minkä vaihtoehdon kukin on valinnut tämän päivän kansanäänestyksessä, ryhtymään yhdessä ja yhtenäisenä tulevaisuuden rakentamiseen, sillä meitä odottaa loistava tulevaisuus. Tiedätte sen, silloin kun toimimme yhtenäisesti, tuomme esiin parhaat puolet itsestämme.

Tiistaina 6.9. Boric piti toisen lyhyen katsauksen kansanäänestykseen, maan poliittiseen tilanteeseen sekä hallituksensa toimintakykyyn nimittäessään joukon uusia ministereitä. Hän lupasi, ettei hänet La Monedaan vieneistä uudistuksista tulla tinkimään. Kabinetin muutoksia hän piti “kivuliaina, mutta tarpeellisina”. Boric painotti, että kiireellisimpiin kysymyksiin, kuten turvallisuuteen ja korkeisiin elinkustannuksiin, tullaan tarttumaan entistä napakammin. Poliittista tilannetta Boric kuvaili vaikeimmaksi, mitä on joutunut kokemaan.

– Yhteiskunnalliset muutosprosessit vaativat aikansa. Suuria muutoksia ei tehdä yhdessä yössä. Emme voi unohtaa tätä tärkeää historian opetusta.

– Pyydän tältä uudelta hallitukselta nöyryyttä kuunnella ja ymmärtää, vakaumusta puolustaa horjumatta muutosprosessia, mikä on se syvä syy, miksi olemme täällä.

Teksti Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Servel, Chilen presidentinkanslia, La Tercera, Infobae, Pie de Página, BBC News Mundo, Pauta, etc.

Meksikon presidentin hyväksyntä kansan parissa liikkuu alati 60 ja 70 prosentin välimaastossa.

Kuten Meksikon perustuslaki edellyttää, maan historian pidetyin presidentti Andrés Manuel López Obrador toimitti hallituksensa neljännen selonteon lainsäätäjille 1.9. Kongressissa 1 371 sivun asiakirjan vei perille asti hallituksen sisäministeri (Secretario de Gobernación) Adán Augusto López Hernández. Sen jälkeen kaikki parlamentaariset ryhmät ilmaisivat näkemyksensä 45 kuukautta vallassa olleen hallituksen toiminnasta. Viiden aikaan iltapäivällä presidentti tiivisti osan hallituksensa saavutuksista 46 minuutin puheessaan. Kiteytän puheen annin minä-muodossa kirjoitettuihin kymmeneen poimintaan, jotka kertovat sen keskeisen sisällön.

1. Vaikeat ajat mittaavat muutoskauden ydintä ja laittavat todella koetukselle sen teesit. Virallisen työllisyystilaston (IMSS) luvut ovat uudella ennätystasolla: yli 623 000 henkeä enemmän kuin ennen pandemiaa. Köyhyys ja tulonjaon epätasa-arvo ovat vähentyneet, etenkin maaseudun väestön, eläkeikäisten sekä alkuperäiskansojen tulot ovat kasvaneet. Oikeudenmukaisuuden tavoite on korvannut tarpeen mitata kaikkea talouskasvuna, meitä kiinnostaa ihmisten onnellisuus ja hyvinvointi.

2. Korruption ja hallinnon etuoikeuksien karsiminen on tuonut tähän mennessä mukanaan 2,4 biljoonan peson tai 119,2 miljardin euron säästöt, jotka kohdennetaan kansan elinolosuhteiden parantamiseen. Niihin lukeutuvat verohelpotuksien ja veronkierron lopettaminen, laittoman öljykaupan pysäyttäminen, hämärien infrastruktuurisopimuksien hillitseminen sekä hallinnon turhien kulujen karsiminen. Veroja ei ole tarvinnut nostaa eikä uutta velkaa ottaa lainkaan, energian ja polttoaineiden hinnat eivät ole nousseet neljään vuoteen. Liittovaltion kokonaistulot ovat nousseet viime vuodesta 2,4 prosenttia yli inflaation tason. Peso ei ole menettänyt arvoaan, päinvastoin se on yksi kolmesta vahvimmasta valuutasta suhteessa dollariin. Olemme investoineet öljy- ja polttoaineteollisuuden omavaraisuuden takaamiseen noin 24 miljardia dollaria. Olemme pelastaneet valtion oman sähköyhtiön sen yksityistämispyrkimyksiltä.

3. Vuoden loppuun mennessä valmistuu 2 300 uuden valtiollisen pankin (Banco del Bienestar) konttoria 25 miljoonan edunsaajan hyväksi. Ensi vuonna nostetaan 2 800 uutta antennimastoa internetin saatavuuden takaamiseksi. Meneillään on useita vesiverkoston ja kastelujärjestelmien sekä veden infrastruktuurin parannushankkeita. Maaseudun tuottavuus jatkaa kasvuaan tukiohjelmien, kuten ilmaisten lannoitteiden ja suorien avustuksien vuoksi. Julkinen talous on elvyttänyt rakennussektorin, luonut työpaikkoja, esimerkiksi uuden lentokentän rakennusurakka toi mukanaan yli 169 000 suoraa työpaikkaa. Reilun 40 500 kilometrin valtatieverkostosta on pidetty huolta, kymmenien uusien tiehankkeiden lisäksi etenkin Oaxacaan rakentuu yhteisöjen itse käsityönä tekemiä kyläteitä. Tulemme saamaan valmiiksi 1 554 kilometrin maan kaakkoiskulman Maya-junan joulukuuhun 2023 mennessä. Ensi vuoden joulukuussa aloittaa operointinsa myös Tolucan ja Ciudad de Méxicon välinen luotijuna. Uusia kiskoyhteyksiä syntyy yli 2 000 kilometriä eikä vastaavaa ole nähty vuosikymmeniin.

4. Tullilaitoksen raja- ja satamapisteet uusitaan. Siitä lähtien kun merijalkaväki vastaa tullien valvonnasta, ovat kertyneet tulot kasvaneet noin 20 prosentin verran. Urbaanien alueiden parannusohjelma on käsittänyt 135 kunnan kokonaisvaltaisen kohentamisen. Toisaalta noin 6 700 julkista rakennusta ja 1 945 historiallista rakennusta on rakennettu uudelleen vuoden 2017 maanjäristyksien jäljiltä. Valtio on rakennuttanut tai parantanut yli 312 000 asuntoa. Uusia luonnonsuojelualueita on luotu viisi noin 127 000 hehtaarin alueelle. Chapultepecin puiston uudistaminen jatkuu.

5. Edustamani hallituksen erityispiirre ovat sen hyvinvointiohjelmat. Keskeisessä asemassa ovat köyhimmät. Kansaneläkkeitä saa 10,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta, stipendejä saa noin 11 miljoonaa aina tarhasta tohtorivaiheeseen asti, vammaisavustuksia taas saa miljoonaa henkeä ja niiden laajentaminen jatkuu. Uuteen oppisopimuskoulutukseen on osallistunut 2,3 miljoonaa nuorta. 449 000 viljelijää saa maksun metsämaidensa laajentamisesta yli miljoonan hehtaarin alueella.

6. Arvostan oppimisen lähettiläitä, opettajia. Yli 650 000 opettajaa on vakinaistettu ja etenkin vähiten ansaitsevien palkkoja on parannettu. Koulutuksen yksityistäminen ja opettajien stigmatisointi on lopetettu. Uusi tieteellinen ja humanistinen oppimissuunnitelma on saatu valmiiksi ja oppikirjoja on uusittu. Jo 113 000 koulun osallistuvan demokratian korjaus- ja ylläpitotoimikuntia on avustettu. Uusia zapoteekkipresidentti Benito Juárezin nimeä kantavia syrjäisimmille seuduille kohdentuvia yliopistoja on perustettu 145. Niissä opiskelee tänä vuonna 64 000 nuorta. Uusia yliopistoja luodaan vielä 55 lisää.

7. Olemme luomassa yhtä maailman parhaista täysin ilmaisista terveydenhoitojärjestelmistä. Uudistus on lähes valmis kolmessa osavaltiossa. Valmista on tultava ensi vuoden puolivälissä kaikissa 32 osavaltioissa.

8. Rikosten esiintymistiheys vähenee. Olen vakuuttunut siitä, että rauha kasvaa oikeudenmukaisuudesta, syrjäytyneitä ja heikoimmassa asemassa olevia on tuettava. Liittovaltiotason rikokset ovat laskeneet 29,3 autovarkaudet 43,1 ja kidnappaukset 81 prosenttia sekä ryöstöt 23,4 prosenttiyksikköä. Edellisten presidenttien kaudella murhat kasvoivat seuraavasti: Vicente Fox + 1,6 prosenttia, Felipe Calderón 192,8 prosenttia ja Enrique Peña 59 prosenttia. Me olemme vähentäneet murhia 2,8 prosenttiyksiköllä ja tämän vuoden alustavien tilastojen mukaan jo 10,4 prosentilla. Olemme luoneet yli 115 000 hengen kansalliskaartin, jolle kasarmeja on rakennettu tähän mennessä 242. Lähetin eilen aloitteen kongressille, jotta se muodostaisi osan puolustusministeriötä sen ammattimaisuuden ja institutionaalisen jatkuvuuden takaamiseksi. Emme salli ihmisoikeusrikkomuksia, kiduta, joukkomurhaa, salli rankaisemattomuutta tai liittoudu rikollisten kanssa.

9. Olemme kohdanneet ulkoisia ongelmia. Kaksi tekijä on auttanut meitä: tuki kaikkein vähävaraisimmille ja vapaakauppasopimus Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa. Pienimmät palkat ja ulkomaiset rahalähetykset ovat kasvaneet. Toivon lyhty on pysynyt kirkkaana. Vuoden 2022 ensimmäisen kuuden kuukauden aikana ulkomaiset investoinnit kasvoivat 12 prosentilla. Tuoreessa kirjeessään Joe Biden korostaa maidemme välisen kaupan ylittäneen tänä vuonna 384 miljardin dollarin tason, mikä on enemmän kuin ennen pandemiaa ja muodostaa uuden ennätyksen.

10. Presidenttikauttani on jäljellä vielä kaksi vuotta ja yksi kuukautta. Pystymme vielä lujittamaan miljoonien eteenpäin viemää muutostyötä. Tiivistäisin sen lyhyesti näin. Oligarkia on vaihtunut kansanvaltaan. Köyhät ovat prioriteetti. Korruptiota ei suvaita. Etuoikeuksista on luovuttu. Valtio on lakannut olemasta suurin ihmisoikeuksien rikkoja. Eläkkeet, vammaisavustukset ja stipendit on kirjattu perustuslakiin. Terveys ja koulutus ovat koko kansan oikeuksia. Olemme voittamassa taistelun rasismia, luokkasortoa ja syrjintää vastaan. Turvallisuustilanne paranee. Ilmaisuvapaudet ja oikeudet olla eri mieltä taataan paremmin kuin koskaan. Peso ei ole menettänyt arvoaan ja Meksikon pankin reservit ovat kasvaneet 14 prosentilla. Ollaan näyttämässä toteen sitä, miten Meksikon suurin rikkaus on sen kansan rehellisyys. Meksiko on yksi maailman kulttuuriltaan vauraimmista maista. Tunnustan olevani kärsivällisempi ja rakkauteni kansaa kohtaan on vahvistunut. Olen varma, että neljäs muutos (Cuarta Transformación) tulee voittamaan. Tietoisuuksien vallankumous on vähentänyt poliittisen epätietoisuuden minimiin. Kiitos hallituksen jäsenille ja kansalaisille osallistumisesta tähän kansan onnellisuuteen tähtäävään urotekoon. Eläköön Meksiko!

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Canal Once, Andrés Manuel López Obradorin YouTube-kanava.

Uusi aikakausi Kolumbian historiassa alkoi Simón Bolívarin perintöä kunnioittamalla. Miekka symboloi kansan taistelua oikeudenmukaisuudesta.

Yksi Latinaisen Amerikan eniten kärsineistä maista, Kolumbia, on kokenut yhden alkaneen vuosisadan tärkeimmistä vallanvaihdoksista. 212 itsenäisyyden vuoden jälkeen Kolumbia nousee väkivallan, köyhyyden, heikon valtion ja autoritaarisuuden tuhkista ja aloittaa uuden aikakauden, jota kuvaavat todellinen kansanvalta, rauha, hyvinvointi ja vahva valtio. Vuosina 2022-2026 maata hallitsee ensimmäistä kertaa edistyksellinen vasemmisto. 62-vuotias tohtori Gustavo Francisco Petro Urrego vastaanotti presidentin vastuun Bogotán keskustassa kansan ja valtiovallan yhteisessä seremoniassa, joka olisi vielä vuosi sitten ollut täysin mahdotonta kuvitella, sillä valtio oli etääntynyt kauas kansasta ja protestit täyttivät kadut, ja väkivaltakoneisto kävi omien kansalaistensa kimppuun. Aiemmat vallanvaihdon juhlallisuudet toteutettiin nekin pelkästään poliitikkojen keskuudessa. Uuden aikakauden tuulet olivat läsnä mielialoissa, symboleissa, väreissä, eleissä ja sanoissa 7.8., jolloin perinteisesti valta vaihtuu Kolumbiassa. Tämä päivämäärä muistaa Kolumbian Simón Bolívarin johdolla saavuttamaa ratkaisevaa voittoa espanjalaisista siirtomaaisännistä Boyacán taistelussa 1819.

Kolumbian kansa ja kongressi kokoontuivat avoimeen istuntoon vapaustaistelija Simón Bolívarin aukiolla pääkaupunki Bogotássa. Paikalle oli saapunut yli 100 000 henkeä. Kun seremonia alkoi kolmen aikaan iltapäivällä, ensin laulettiin kansallishymni sinfoniaorkesterin johdolla. Oli tullut virkavalan vannomisen ja presidentin nauhan luovuttamisen vuoro, jonka suoritti 1990 murhatun M-19 sissiryhmittymän johtajan Carlos Pizarron tytär María José Pizarro. Videolta kuultiin armeijan kunnialaukaukset. Petro vastaanotti puolestaan varapresidentti Francia Márquez Minan virkavalan, joka päättyi sanoihin “kunnes ihmisarvosta tulee tapa”. Sitten Kolumbian haavoille tehtiin oikeutta näyttämällä valokuvaaja Mauricio Velez Upeguin koskettavien töiden koostevideo, Colombia más Allá de la Memoria. Sen jälkeen Roy Barrientos Montealegre, senaatin ja siten koko kongressin puheenjohtaja kuvasi omassa puheessaan maan suuria haasteita, sen eloon herätetty toivoa ja uutta vaihetta sen poliittisessa historiassa. Olen kirjoittanut aiemmin laajasti taustoistetun artikkelin Kolumbian poliittisesta historiasta, jossa valaistaan muun muassa väkivallan pitkää varjoa.

Istunto keskeytettiin, jotta presidentillinen vartiosto voisi tuoda Bolívarin miekan torille. Tämä oli Petron ensimmäinen määräys presidenttinä. Kun miekka oli saapunut, alkoi Petron puhe, samalla kun kansa huusi hänen nimeään. Lähes tunnin kestäneen puheensa jälkeen Petro perheineen käveli Bolívarin oikeudenmukaisuutta edustavan miekan perässä Casa de Nariñon palatsiin. Väistyvä presidentti Iván Duque vastaanotti Gustavo Petron hallintopalatsin portailla puoli kuuden aikoihin. 17:39 Kolumbian oikeisto jätti vallan, kun Duque saattueineen alkoi kävellä poispäin Plaza de Armasin aukiota pitkin. 17:42 vasemmisto astui vihdoin valtaan maassa, jossa sen ei koskaan pitänyt olla mahdollista. Kuitenkin tietoisen kansan liikehdintä muutti Etelä-Amerikan maan politiikan suunnan. 17:43 Petro aloitti talon uutena asukkaana kättelemällä Casa de Nariñon henkilökunnan.

Bolivian Luis “Lucho” Arce, Argentiinan Alberto Fernández ja Chilen Gabriel Boric Font todistivat läsnäolollaan Bogotán vallanvaihtoa. Meksikoa juhlavassa tilaisuudessa edustivat presidentin vaimo Beatriz Gutiérrez Müller ja ulkoministeri Marcelo Ebrard Casaubón. Ecuadorin presidentti Guillermo Lasso sai päivän parhaimmat buuaukset, vaikka myös Espanjan kuningas Felipe VI sai epäsuosion osoituksia. Costa Ricaa edusti presidentti Rodrigo Chaves Robles, Kuubasta paikalla oli ulkoministeri Bruno Rodríguez ja Hondurasista presidentti Xiomara Castro Sarmiento. Venezuelalla ei ollut edustusta Bogotássa, koska naapurimaiden välisten suhteiden välttämätön uudelleen rakentaminen on vasta alkanut. Paraguaysta paikalla oli valtiojohtaja Mario Abdo Benítez ja Dominikaanisesta tasavallasta presidentti Luis Abinader sekä Panamasta ylimmän toimeenpanovallan käyttäjä Laurentino Cortizo. Curaçaota edusti sen pääministeri Eugene Rhuggenaath. Perun, Uruguayn ja El Salvadorin sekä Iranin valtioiden tervehdyksen toivat varapresidentit Dina Boluarte, Beatriz Argimón, Félix Ulloa ja Eshaq Yahanguirí Kuhshahí. Lisäksi muun muassa Palestiina, Portugal, Serbia ja Brasilia lähettivät tilaisuuteen ulkoministerinsä. Yhdysvaltoja tilaisuudessa edusti puolestaan viiden hengen lähetystö. Myös muun muassa Algeria, Iso-Britannia, Irlanti, Japani sekä Etelä-Korea lähettivät Kolumbiaan poliittisia johtajiaan. Ainakin 22 maassa olevaa suurlähetystöä ottivat osaa vallanvaihtoon, mukaan lukien Suomi, Egypti, Australia, Saksa, Venäjä, Turkki, Indonesia ja Kiina. Myös 13 kansainvälistä organisaatiota YK:sta lähtien lähettivät paikalle edustajansa. Tunnelmaa rakensivat toisaalta myös noin tuhat juhlallisuuksiin oman osansa tuonutta taiteilijaa 70 vallanvaihtoon kytkeytyneen tapahtuman välityksellä.

Kuuden jälkeen alkoi ministerien valojen vannominen Bicentenario-salissa. Sisäministeriksi nousi kampanjan vaaliväittelyiden päällikkönä toiminut 57-vuotias asianajaja Alfonso Prada Gil, joka omaa sekä liberaalin että vihreän taustan. Vuodesta 2014 hän on edustanut Partido de la U:ta. Prada toimi presidentti Juan Manuel Santosin hallituksen pääsihteerinä 2017–2018. Hallituksen kokenein kortti, ulkoministeriksi nouseva Álvaro Leyva Durán alleviivaa pyrkimyksiä rauhaan, sillä M-19 ryhmää (Alianza Democrática M-19) perustuslain säätämisessä 1990–1991 edustanut diplomaatti, taloustieteilijä ja asianajaja on ehtinyt toimia ministerinä, kansanedustajana, senaattorina ja useissa muissakin viroissa. Hän oli yksi vuoden 1991 edistyksellisen perustuslain pääarkkitehdeistä. Keskustalaista konservatiivipuoluetta suurimman osan urastaan edustanut oman tien kulkija Leyva on ajanut aseriisuntaa ja rauhaa intohimoisesti 1980-luvulta lähtien. Neuvottelutaidoistaan tunnettu Leyva alkaa ensitöikseen keskustelemaan rauhasta aseellisten ryhmien kanssa sekä luomaan toimivat suhteet Venezuelaan. Sosiaalidemokraattinen José Antonio Ocampo Gaviria omaa läheiset suhteet Liberaalipuolueeseen. 69-vuotias sosiologi ja ekonomisti ottaa kontolleen valtiovarainministerin viran. Hän omaa aiempaa kokemusta samasta virasta ja maatalousministeriön johdostakin vuosilta 1996–1997 ja 1993–1994. Kansainvälisillä areenoilla hän on toiminut Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (Cepal) johdossa 1998–2003 ja YK:n talous- ja sosiaaliasioiden osaston apulaispääsihteerinä 2003–2007. Kyseessä on yksi Kolumbian arvostetuimmista taloustieteilijöistä, joka voitti 2008 alan tunnustuspalkinnon (Leontief Prize for Advancing the Frontiers of Economic Thought). Ocampon rooli hallituksessa on markkinoiden ja yritysmaailman rauhoittaminen sekä vastuullinen talouspolitiikka, joka mahdollistaa Petron rohkeiden uudistusten läpiviennin.

Vaikka hallituksen kolme keskeisintä ministeriä ovat miehiä, niin 17 hengen ministeriryhmästä yhdeksän on naisia. Vielä tosin 18. ministerin eli tiedeministerin nimitys on paljastamatta, mutta viran voidaan olettaa menevän miespoliitikolle, koska niin pestit jakautuvat tasan. [Päivitys: 14.8. tiede-, teknologia- ja innovaatioministeriksi nimitettiin poliittisesti sitoutumaton muun muassa biologiaan ja bioteknologiaan erikoistunut 38-vuotias tohtori Arturo Luis Luna Tapia.] Kun joukkoon lisätään vielä tasa-arvoministeriksi nouseva afroamerikkalainen varapresidentti Francia Márquez voidaan naisilla sanoa olevan enemmistö pesteistä numeroin 10–9. Tosin presidentin hallinto-osaston johtajaksi varsinaisen ministeriryhmän ulkopuolella nousee Óscar Lizcano Arango. Toisaalta Kolumbiaa YK:ssa tulee edustamaan arhuaco-kansaan lukeutuva kirjailija ja aktivisti Leonor Zalabata Torres. Niin sanottu suuri kansallinen sopimus (Gran Acuerdo Nacional) on luonut hallitukselle enemmistön lainsäätäjien parissa ja sen vaikutus näkyy myös laajassa puoluekirjossa. Neljä ministeriä on sitoutumattomia ja kolme kuuluu Liberaalipuolueen riveihin. Márquezin Soy Porque Somos -ryhmällä on kaksi ministerinsalkkua. Myös vasemmistolaisella Unión Patrióticalla ja keskustalaisella Konservatiivipuolueella on kaksi ministeriä. Yhden edustajan ryhmiä on viisi, joihin lukeutuu myös Kolumbian Kommunistinen puolue (Partido Comunista Colombiano) ja Petron Bogotán kaupunginjohtajaksi vienyt Colombia Humana. Kaiken kaikkiaan hallituksessa vaikuttaa kymmenen erilaista poliittista voimaa, jotka ovat sitoutuneet rauhaan, todelliseen muutokseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen sekä kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan.

Eduskunnan ala- ja ylähuoneessa Pacto Históricon yhteisrintamaa tukevat vihreät (Alianza Verde), liberaalit, Partido de la U sekä Konservatiivipuolue ja Centro Esperanza. Rauhansopimuksen erityisalueiden (Citrep) edustajista kaksi kolmasosaa tukee Petroa ja niin tukevat myös Comunes ja useat pienemmät ryhmät. Yhteensä hallituksen kannatus yltää senaatissa noin 80 edustajaan kaikkiaan 108 senaattorista. Kongressissa taas on 188 paikkaa, joiden haltijoista noin 140 suhtautuu myönteisesti hallitukseen. Yksin muutamien muiden ryhmien kanssa oppositioon jäävät autoritääristen presidenttien Álvaro Uribe Vélezin ja Iván Duque Márquezin väkivallan perintöä vaaliva ja lähellä äärioikeistoa liikkuva Centro Democrático sekä Uriben hallintoa aikoinaan tukenut Cambio Radical. Jotkut tahot ovat halunneet spekuloida ajatuksella, jonka mukaan laajat liitot heikentäisivät hallituksen toimintakykyä tai olisivat seurausta sen tekemistä kompromisseista. Todellisuudessa Petron visiot eivät rajoitu vain sen omaan vasemmistolaiseen muutosohjelmaan. Sen toinen puoli on alusta alkaen pyrkinyt rakentamaan sellaista käytännönläheistä vasemmistopolitiikkaa, joka herättää kansalaisten luottamuksen ja luo yhteisymmärrystä halki koko poliittisen kentän. Pragmaattiselle konsensuspolitiikalle on tilausta myös siksi, että Kolumbian kriittinen tilanne vaatii yhteisiä, syvällisiä pitkän aikavälin ratkaisuja. Petron strategisen vision onnistunut läpivienti ei tee hänestä huonompaa poliitikkoa, vaan näyttää toteen hänen valtiomiehen kykynsä ja mahdollistaa kymmenien radikaalien uudistusten toteuttamisen.

Rauhallisessa ja selkeässä, mutta painokkaassa puheessaan Petro kiitti perhettään ja korosti hallituksen työskentelevän nimenomaan kansan parhaaksi. Hän viittasi nyt alkavaan uuteen aikaan “toisena mahdollisuutena”, jolloin “mahdottomasta” tulee totta. Viittaukset rauhaan, epäonnistuneeseen huumepolitiikkaan ja tasa-arvon vaatimukseen ryhdittivät puhetta, jossa käytiin läpi niin ikään uudistusten tarpeellisuutta, jotta Kolumbiasta voidaan rakentaa aidosti tuottava, omavarainen tietoyhteiskunta toisenlaisella yhteiskunnallisella etiikalla, mihin uusliberalismi on maata vienyt. Omat mainintansa saivat myös sukupuolien välinen tasa-arvo ja ilmastokriisin kiireellinen hoito. Petro korosti lisäksi valtion läsnäolon tärkeyttä koko Kolumbiassa ja vetosi maanosan laajuiseen yhtenäisyyteen, joka johtaisi jaettuihin projekteihin. Tarkoitus on vahvistaa Kolumbian kansainvälistä asemaa. Puhe päättyi kymmeneen konkreettiseen lupaukseen ja arhuaco-kansaan kuuluvan lapsen sanoihin. Mikrofoni vaikeni 58 minuutin kohdalla ja kansa huusi “teimme sen” ( se pudo). Historian 118. presidentti tai 42. presidentti vuodesta 1886 laskien oli astunut virkaansa ja kiteyttänyt aikeensa tehdä toisenlaista politiikkaa yhdessä hänet valtaan vieneiden kansalaisten kanssa. Myöhemmin kuuden jälkeen Petro puhui vastavihitylle kabinetilleen toiset 18 minuuttia korostaakseen hallituksensa tahtotilaa ja työtapaa sekä arvoja. Nuoret on huomioitava hallituksen virojen täyttämisessä, koska juuri heidän äänensä ratkaisivat vaalivoiton. Hallintotavasta on tehtävä vähemmän byrokraattista, sen on oltava jatkuvasti kosketuksissa katujen ääneen ja kansalaisten arkeen. Korruptiolle ei tule antaa tuumaakaan tilaa eikä aikaa ole hukattavaksi, korosti Petro. Työt alkavat toden teolla heti maanantaina 8.8., kun kongressi saa työstettäväkseen verouudistuksen, joka pyrkii vähentämään eriarvoisuutta kiristämällä rikkaiden verotusta. Kuten Petro toi esiin Bolívarin torilla, rikkain kymmenen prosenttia omistaa enemmän kuin 70 prosenttia kolumbialaisista. Verotusta on tarkoitus kiristää 1,7 prosentilla suhteessa bruttokansantuotteeseen, joka toisi 5,5 miljardin dollarin lisätulot 2023, mutta 2026 vuosittainen tulolisäys olisi jo 11 miljardin dollarin tasolla. Etenkin rikkaimpia 34 000 kansalaista halutaan verottaa nykyistä enemmän.

Simón Bolívarin miekka herättää vahvoja tunteita, sillä se merkitsee kaikkien Amerikan kansojen vapautta. Sen valta on vihdoin palautettu kansalle.

Bolívarin miekka saapui juhlavasti kansan pariin ja Petro aloitti puheensa viitaten tähän symboliin, jonka hänen oma sissiryhmänsä aikoinaan varasti 1974 ja myöhemmin palautti aseista luovuttuaan 1991:

– Saapuminen tänne, tämän miekan viereen, on minulle koko elämän, koko olemassaolon mittainen matka. Tämän miekan merkitys meille on suunnaton. Ja haluan, ettei sitä koskaan haudata, haluan, ettei sitä koskaan enää kätketä. Se pantakoon takaisin tuppeensa, kuten sen omistaja, vapauttajamme, sanoi, vasta kun oikeudenmukaisuus toteutuu tässä maassa. Se olkoon kansan oma. Sehän on kansan miekka.

– Tänään saa alkunsa mahdollisuuksien Kolumbia. Olemme täällä vastoin kaikkia ennusteita, vastoin sitä historiaa, joka sanoi, ettemme tule koskaan hallitsemaan, vastoin aina hallinneita, niitä vastaan, jotka eivät halunneet päästää irti vallasta. Mutta onnistuimme siinä. Teimme mahdottomasta mahdollista. Tekemällä työtä, kiertämällä ja kuuntelemalla, ideoiden, rakkauden, sydämen ja aivojen, vaivannäön avulla. Tästä päivästä lähtien alamme työskennellä tehdäksemme useammista mahdottomista asioista mahdollisia Kolumbiassa. Jos pystyimme, pystymme jatkossakin.

–  Rauha olkoon mahdollinen. Meidän on lopetettava lopullisesti kuusi vuosikymmentä kestänyt väkivalta ja aseelliset selkkaukset. Sanoisin, että kaksi vuosisataa jatkuvaa sotaa, ikuista sotaa, Kolumbian ainaista sotaa. Se on mahdollista.

Petro kritisoi myös perinteistä huumepolitiikkaa:

– On aika laatia uusi kansainvälinen sopimus, joka hyväksyisi sen, että huumeiden vastainen sota on epäonnistunut täysin, että sen saldo on miljoona murhattua latinalaisamerikkalaista, joista suurin osa on kolumbialaisia, viimeisen 40 vuoden aikana ja että 70 000 pohjoisamerikkalaista kuolee huumeiden yliannostukseen joka vuosi, joista yhtäkään ei valmisteta Latinalaisessa Amerikassa. Huumeiden vastainen sota vahvisti mafioita ja heikensi valtioita. Huumeiden vastainen sota on johtanut valtiot rikosten tielle – valtiomme on tehnyt rikoksia – ja haihduttanut demokratian horisontin.

– Aiommeko odottaa, että toinen miljoona latinalaisamerikkalaisia murhataan ja että vuotuiset yliannostuskuolemat Yhdysvalloissa nousevat 200 000:een? Odotammeko vielä miljoonan latinalaisamerikkalaisen joutuvan murhatuiksi seuraavan 40 vuoden aikana ja 2,8 miljoonan pohjoisamerikkalaisen kuolevan yliannostuksiin? Vai pikemminkin, muutammeko epäonnistumisen menestykseksi, joka sallisi Kolumbian ja Latinalaisen Amerikan elää rauhassa? On tullut aika muuttaa huumeiden vastaista politiikkaa maailmassa siten, että se sallisi elämän eikä aiheuttaisi kuolemaa.

Petro solmi kymmenen keskeistä lupausta, joihin hänen hallituksensa sitoutuu: 1. rauhansopimuksen ja totuuskomission suositusten noudattaminen, kestävän yhteiskuntarauhan rakentaminen; 2. isovanhempien, lasten ja vammaisten sekä syrjäytyneiden suojelun vahvistaminen, ketään ei jätetä jälkeen solidaarisessa yhteiskunnassa, jossa kaikista pidetään huolta; 3. sukupuolijaoltaan tasavertainen hallitus ja tasa-arvoministeriön perustaminen, yhdenvertaisuuden on toteuduttava arjessa; 4. avoin vuoropuhelu kaikkien yhteiskuntaryhmien ja eri sektoreiden kanssa, halu rakentaa tulevaisuutta yhdistää meitä; 5. tiivis yhteydenpito aluetason toimijoihin ja kansalaisiin, tulemme hallitsemaan kuunnellen, ihmisten keskuudessa; 6. väkivallan juurisyiden kitkeminen ja kokonaisvaltainen turvallisuuspolitiikka, joka ulottuu nälän hävittämisestä turvallisuusjoukkojen modernisointiin; 7. armoton korruption vastainen taistelu, oppositiolle ja lehdistölle sekä oikeuslaitokselle taataan kuitenkin täydet oikeudet vastustukseen ilman vainoa; 8. tieteeseen perustuva ilmastopolitiikka ja biodiversiteetin turvaaminen, joka edellyttää ympäristön ja maaperän suojelua sekä siirtymää uusiutuviin energiamuotoihin; 9. tuotannon ja työn vahvistaminen etenkin teollisuudessa, maataloudessa ja pienyrittäjien parissa sekä tietoyhteiskunnan kehittäminen; 10. perustuslain noudattaminen sosiaalisesti suuntautuneen oikeusvaltion hengessä, laki on etenkin niiden puolella, joilla ei ole valtaa. Toisin sanoen hallitus vahvistaa sosiaalipolitiikkaa, luo rauhanedellytyksiä kaikkialle maahan, ottaa ilmastojohtajuuden vastuun, takaa oikeusvaltion toteutumisen sekä rakentaa taloudellisesti toimivampaa Kolumbiaa, jossa etenkin maaseudun ja teollisuuden tuottavuutta sekä turismia kehitetään. Enää ketään, ei edes poliittisia vastustajia tai syrjäseutujen asukkaita, ei haluta jättää kehityksen ulkopuolelle.

Petro on vasemmiston ensimmäinen presidentti, jota täydentää ensimmäinen afrikkalainen varapresidentti Márquez. Kyseessä on myös ensimmäinen kerta, kun progressiivisilla voimilla on enemmistö kongressin ala- ja ylähuoneessa. Koskaan ennen kukaan niin kriittisesti perinteiseen poliittiseen eliittiin suhtautunut ei ollut noussut valtaan, saatikka entinen sissi ja varapresidentiksi noussut ympäristöaktivisti.

– Tulen tuomaan Kolumbian yhteen. Yhdistämme meidän kaikkien kesken rakkaan Kolumbiamme. Meidän on laitettava päätepiste sille jakautuneisuudelle, jonka me kansana kohtaamme. En halua kahta maata, kuten en halua kahta yhteiskuntaa. Haluan vahvan, oikeudenmukaisen ja yhtenäisen Kolumbian. Kansakuntamme kohtaamat haasteet vaativat yhtenäisyyden ja perustusvanlaatuisen yksimielisyyden vaihetta. Se on meidän vastuullamme.

– Lopetan tähän siihen, mitä eräs arhuaco-kansan tyttö kertoi minulle kolme päivää sitten esi-isiensä virkaanastujaisseremoniassa, jonka teimme perjantaina maailman sydämessä, kuten Sierra Nevadan vuoriston Santa Martan lapset sanovat: ”Elämän harmonisoimiseksi, kansojen yhdistämiseksi, ihmiskunnan parantamiseksi, kansani ja täällä olevien ihmisten tuskan tuntemiseksi, tämä valon ja totuuden sanoma, se levitköön suonissasi, käyköön sydämesi läpi ja muuttukoon maailman anteeksiannon ja sovinnon teoiksi, mutta ensin niin tapahtukoon sydämissämme. Ensin minun sydämessäni. Kiitos”. Tämä toinen mahdollisuus on hänelle, arhuaco-kansan tytölle, kaikille Kolumbian pojille ja tytöille.

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Canal Capital, Caracol Televisión, La Izquierda Diario, Cambio, El País, TeleSUR, Pulzo, BBC News Mundo, La Jornada, Kolumbian presidentinkanslia, etc.