Bolivian uusi toivo: Evo Moralesin 2 000 päivää vallassa

Kuuden vuoden jälkeen on aika luoda katsaus Bolivian presidentin Evo Morales Ayman hallituksen aikaansaannoksiin ja haasteisiin sekä pohtia maan poliittista tilannetta ja kulttuurivallankumouksen sisältöä. Maan ensimmäisen intiaanitaustaisen valtionpäämiehen hallituskaudet ovat tarkoittaneet radikaaleja sosiaalisia, poliittisia, taloudellisia ja kulttuurillisia uudistuksia, joissa kansan osallistuminen on keskeistä ensimmäistä kertaa maan historiassa. Artikkelissa käydään läpi myös indigenistisen sosialistihallituksen tärkeimmät vaiheet ja pohditaan Bolivian yhdenvertaisuuteen tähtäävää demokratiakehitystä uudesta perustuslaista käsin.

Evo Moralesin hallituksen saavutuksista erityisesti seitsemää voidaan pitää todellisina ja peruuttamattomina muutoksina:

1. Maan väestön enemmistön muodostavien alkuperäiskansojen omanarvontunnon palauttaminen
2. Kaasu- ja öljyvarojen omistusoikeuden takaaminen, mikä ei tarkoita ulkomaisten yritysten kansallistamista, vaan resurssien ja niiden vientihintojen omaehtoista hallintaa sekä 80 prosentin kansallista osuutta liikevoitoista
3. Näiden toimien seurauksena Bolivian verovarat monikertaistettiin historiallisella tavalla, mikä johti maan rahayksikön vakiintumiseen ja kansainvälisen maksukyvyn kasvuun; siis kaiken kaikkiaan koko makroekonomisen tilanteen vahvistumiseen
4. Yhteisöllisestä maanomistuksesta laaditun lain soveltaminen, mikä mahdollisti ennennäkemättömän maiden uudelleenjaon
5. Kansallisen puhelinosakeyhtiön (ENTEL), kansallisen sähköyhtiön (ENDE) ja lentoyhtiön (BOA) takaisinperiminen
6. Kansallisen itsemäärämisoikeuden ennen kuulumaton harjoittaminen, joka näkyy vastarinnassa imperialismin tungetteluihin ja etenkin Yhdysvaltojen suurlähettilään ja sen huumehallintoyksikön DEA:n karkoittamisessa sekä kehitysaputoimisto USAID:in osittaisessa häätämisessä sekä presidentin rohkeissa lausunnoissa YK:ssa ja sen turvallisuusneuvostossa
7. Uuden perustuslain osallistava laatiminen, jonka keskeisenä muutoskohteena on monikulttuurisen valtion rakentaminen, mikä tarkoittaa lisäksi autonomista, sosiaalisesti valveutunutta ja tasa-arvoista, tuottavaa, ekologista ja läpinäkyvää valtiomuodostelmaa

Evo Moralesin ensimmäinen hallitus kykeni synnyttämään uuden valtiorakenteen, mikä näkyi valtavana 64 prosentin kannatuksena joulukuun 2009 presidentivaaleissa. Ensimmäistä kolmea vuotta (2006-2008) leimasi hallituksen kokemattomuus ja opposition kiivas vastarinta. Kuitenkin vuonna 2009 uusi perustuslaki hyväksytään, Evo valitaan uudestaan presidentiksi ja Liike Sosialismiin (Movimiento al Socialismo) ottaa murskavoiton kongressinvaaleissa. Vaaleissa saavutettu yliote maan poliittisesta elämästä näkyy entistä itsevarmempana hallintona, mikä johtaa katastrofaaliseen kaasuiskuun tai gasolinazoon joulukuussa 2010. Vaikka Evo Morales peruikin nopeasti päätöksensä valtion bensiini- ja diesel-tukien jäädyttämisestä, poliittinen skandaali vaikutti hänen hallituksensa legitimiteettiin ensimmäisenä kansantahdon vastaisena eleenä.

Nyt yli 2000 tuhannen hallituspäivän jälkeen, Evo Moralesin ja hänen johtamansa kansanliikkeen (MAS) tulisi saada takaisin aiempi laajojen kansarintamien osallistumisalttius ja kyetä parempaan itsekritiikkiin. Näiden vaatimusten toteutuessa hallituksen toimintakyky vahvistuisi entisestään. Myös kolonialismin purkamista tulisi tukea entistä voimaakkaammin, muun muassa kansallistamalla Bolivian mineraalivarat ja lentokentät. Myös Äiti Maan -oikeuksien puolustamisen tulisi olla entistä konkreettisempaa.

 
Demokratian uudet kasvot

Bolivian demokratiassa käynnistyi uusi vaihe, kun joulukuussa 2005 maahan valittiin ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin presidentti selkeän 54 prosentin enemmistön turvin. Vuoden 2009 vaaleissa Morales sai vielä suuremman 64 prosentin tuen, joka tekee hänestä kiistatta historian suosituimman presidentin. Nämä vaalivoitot ovat muuttaneet parlamentaarisesti säädellyn koalitiohallitusten kaavan suoraksi kansanvaaliksi. Nykyisin presidentin mandaatti ja legitimiteetti riippuvat suoraan kansanosien enemmistön tahdosta. Muutosten myötä konsensuspolitiikka ja kassakaappisopimukset vallanjaosta ovat taakse jäänyttä aikaa. Samalla edustuksellinen demokratia on lakannut olemasta uusliberalismin työkalu.

Myös puoluepolitiikka on kokenut rajuja muutoksia, kun entisten rajattomien allianssien tilalle on syntynyt selkeämmin polarisoitunut puoluekenttä. Kärjistyneen puolukentän sisällä voidaan puhua yhdestä ainoasta hallitsevasta puolueesta, joka ei paradoksaalisesti ole edes varsinainen puolue, vaan jatkaa toimintaansa yhä sosiaalisena liikkeenä. Kyseessä on Movimiento al Socialismo (MAS), jonka edustajat pitävät hallussaan kahta kolmasosaa maan kongressista. Perinteisten puolueiden ohella sosiaaliset liikkeet ja uudet toimijat, kuten alkuperäiskansojen järjestöt ovat nostaneet profiliaan kansallisessa politiikassa.

Uuden osallistuvamman demokratian suurimpina haasteina ovat olleet kansanäänistykset läänien autonomiasta (2006), vallanpitäjien virassa jatkamisesta (2008) ja lopulta uudesta perustuslaista (2009). Uuden demokratian tärkein luomus onkin juuri vuoden 2009 perustuslaki, joka pyrkii täydentämään edustuksellisen ja suoran demokratian välisiä eroja yhteisöllistä demokratiaa unohtamatta. Toisin sanoen edustuksellista demokratiaa on laajennettu ja syvennetty sekä kansallisesti että paikallisesti. Bolivialainen demokratia luonnehtii itseään myös kulttuurien väliseksi, mikä luonnollisesti tuo mukanaan omat haasteensa lakien tulkintaan ja soveltamiseen. Uusi demokratia pyrkii hajauttamaan toimivaltansa autonomisten maakuntien kesken. Tehtävä ei ole helppo sillä ilman keskusta, useilla erisuuntiin pyrkiviltä toimijoilta saattaa puuttua selkeä yhteinen tavoite.

Demokraattisen prosessin symbolina voidaan pitää Evo Moralesin valitsemista ensimmäisenä intiaanina maan johtotehtäviin. Uusi toivonsanoma kertoo mahdollisuudesta nousta presidentiksi jopa pahimmasta köyhyydestä ja syrjinnästä käsin. Uusi demokratia pyrkiikin paitsi takaamaan kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuuden, niin kuin myös mahdollistamaan alkuperäiskansojen ja maatyöläisten itsemäärämisoikeuden. Demokratiakehityksen lopullisena tavoitteena on vallan luonteen muuttaminen. Enää Boliviassa eivät hallitse harvat, vaan valta kuuluu kansalle.

Kulttuurivallankumous bolivialaisittain

Kulttuurinkentän muutokset ovat keskeinen osa Evo Moralesin ja MAS:in uutta Boliviaa. Kansalaisten osallistuminen ja valtion toisenlainen rooli kehityksessä johtivat entistä kattavampaan kulttuuria koskevaan lainsäädäntöön ja lopulta myös kulttuuriministeriön perustamiseen. Kulttuuripolitiikka ei enää ole merkityksetön tai resurssiton osa muita ministeriöitä kuten aiemmin, vaan muodostaa itsenäisen osan moniarvoisen valtion julkisesta politiikasta, jossa sen vaikutusvalta näkyy ensimmäistä kertaa maan historiassa. Vapaa-aika muodostaa kolmasosan kansalaisten arjesta, joten entistä aktiivisempi kulttuuripolitiikka on tärkeä osa mitä tahansa muutosprosessia.

Historiallisiin pettymyksiin väsyneen Bolivian yhteiskunnan entistä suurempi kulttuuritietous on eräänlainen ryhdinojennus. Vihdoin bolivialaiset uskaltavat katsoa itseensä ennakkkoluuloista vapautuneiden enemmistöjen ja vähemmistöjen silmin. Samaan aikaan on huomattu, että maan kulttuuriperintö ylittää kaikki odotukset ja olemassa olevien instituutioiden kapasiteetti on varsin puutteellinen. Muun muassa tuhannet arkeologiset kohteet, kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset, useat unohdetut taitelijat ja taideteokset sekä taidehistorialliset dokumentit kaipaavat moninverroin nykyistä enemmän huomiota, jotta ne voidaan säilyttää myös tuleville sukupolville. Sen taki on välttämätöntä, että kulttuurialan toimijat roolittavat velvollisuutensa entistä selkeämmin. Niiden on myös kyettävä laajentamaan toimintaansa kaikkialle Boliviassa samalla, kun ne taistelevat luokkarajoja vastaan ja seuraavat uutta valtioideologiaa kulttuurivallankumouksen hengessä. Nyt kulttuuri kuuluu kaikille kaikkialla.

Viimeisen kahdensadan vuoden aikana sadat taitelijat kuolivat täydellisessä välinpitämättömyyden ilmapiirissä ja kymmenet alkuperäiskansat tuhoutuivat. Kaikesta kulttuuriperinnön ryöstöstä ja hyväksikäytöstä huolimatta intiaanikansat ovat selviytyneet nykypäivään, jossa he ovat ottaneet kohtalonsa omiin käsiinsä. Uusi kulttuurikehitys rakentuu kahden keskeisen käsitteen ympärille: kulttuurienvälisyys ja kolonialistisen ajattelun purkaminen. Kolonialismin vastainen varaministeriö muodostaa osan kulttuuriministeriötä tarkoituksenaan miettiä uudelleen länsimaisia käsityksiä tieteestä ja tietämisestä, jotka vaikuttavat tapaamme elää yhteiskunnassa. Länttä ei enää nähdä keskuksena tai horisonttina, jota kohden kaikkien tulisi kävellä.

Eroon kolonialismista

Kolonialismin käytänteiden purkamisesta vastaava ministeri Félix Cárdenas kritisoi eurooppalaista ja läntistä elämäntapaa:

”Nyt meidän intiaanivaltaisten maiden tehtävänä on niin sanottujen kehittyneiden maiden evankelisoiminen opettamalla heille, että voimme elää mukavasti ja luontoa kunnioittaen. Olin Kööpenhaminan ilmastokokouksessa. Siellä kiinnitin huomiota elämäntapaan, jonka mukaan jokaisella perheenjäsenellä tulisi olla oma autonsa, vaikka siitä seuraakin ihmisten muuttuminen maksuistaan huolestuviksi koneiksi. Siitä huolimatta autot halutaan uusia usein ja ostaminen jatkuu velkaantumisen ulottuessa aina kaulaan asti. Elämästä nautitaan kuulemma vasta eläköityessä. Onko se yhteiskuntamalli, jota meille tarjotaan? Pidän sitä yhteiskunnan pilkkakuvana, koska siinä mallissa tavoitellaan pelkkää mukavuutta, mutta sydämettömyys hallitsee. Monet eurooppalaiset jopa suunnittelevat kalenteri kädessä rakastumisensa. Jopa seksielämä pitää suunnitella etukäteen. Mieleeni tulee arkinen esimerkki. Siellä kysytään baarissa erikseen jokaiselta, mitä he juovat. Täällä päätämme yhdessä, mitä juoda ja sanomme sitten tarjoilijalle. Olemme varsin erilaisia.”

Mikä on kolonialismin vastaisen ministeriön varsinainen tehtävä?

”Kolonialismin purkaminen tarkoittaa oman tietämisemme takaisin saamista. Tämä puolestaan tarkoittaa valtion kolonialistisen rakenteen purkamista, jotta se voisi todella ilmaista meidän omaa identiteettiämme ja perinteitämme. Kaikki maanosan kansallisvaltiot ovat osa kolonialismin jatkuvuutta. Todellisuudessa vain täällä elävät espanjalaiset tai criollot saivat itsenäisyytensä emämaastaan. He varastivat meiltä kaikki maamme. Siis itsenäisyys merkitsi uutta ryöstöaaltoa ja sen oikeuttaneen kolonialistisen valtiorakenteen syntyä. Tämän politiikan mukaan intiaanit häiritsivät kehitystä ja heidät piti hävittää. Argentiina ja Uruguay onnistuivatkin siinä tehtävässä.”

”Bolivialaisten enemmistö on intiaaneja ja siksi meidän on laitettava päätepiste kolonialistiselle valtiorakenteelle tämän toisen itsenäisyyden myötä, jottei sen rasistinen ja herarkisoiva ideologia enää vaikuttaisi tapaamme ajatella oikeuksia, politiikkaa ja uskontoa. Osana demokraattista prosessia säädettiin uusi perustuslaki, jonka 9. artikkeli velvoittaa ministeriömme luomaan uuden moniarvoisen valtion kansalaisten aloitteesta ja kansalaisia varten.”

Mitkä ovat ministeriön konkreettiset tavoitteet?

”Työtaakka on kieltämättä jättiläismäinen, koska 500 vuoden kehitystä ei muuteta helpolla parissa vuodessa. Koulutus, terveyspalvelut, poliisi- ja asevoimat sekä oikeuslaitos muodostavat muutosprosessin strategiset sektorit. Ajatelkaamme, että kaikki rakenteet ovat Napoleonin perintöä, edustuksellinen demokratia ja esimerkit presidentinvallasta tulevat Pohjois-Amerikasta, kun taas oikeusasiamies on peräisin Pohjoismaista. Mikä siis on omaa? Espanjalaisten jälkeläiset ihailivat eurooppaa, me taas jouduimme seuraamaan heidän esimerkkiään toisenluokan kansalaisina. Siis meidän on oltava valmiita kyseenalaistamaan kansalliset identiteettimme.”

Tukiko vasemmisto aiemmin antikolonialistista kehitystä?

”Perinteisesti vasemmisto oli aina kolonialismin palveluksessa ja sen mielipiteet riippuivat Marxin, Habermasin ja Trotskyn sanomisista. Tämä kolonialistinen vasemmisto ajatteli samoin alkuperäiskansoista kuin oikeisto ja piti heitä edistyksen esteinä. Heidän aikomuksensa keskittyivät työväenluokkaan tavoitteenaan rakentaa sosialismia. Parikymmentä vuotta sitten vasemmisto kuitenkin alkoi herätä ajattelemaan vähemmän etnosentrisesti.”

Muiden prioriteettien joukkoon lukeutuu historiallisen tietämyksen lisääminen:

”Kolonialistinen valtio pitää laittaa tilille teoistaan. Sehän vainosi, kristillisti ja käytti hyväkseen alkuperäiskansoja. Siksi on tarpeen luoda katseemme aiempiin diktatuureihin ja luonnonvarojen ryöväykseen. Tavoitteena on eettinen ja poliittinen yhteenveto menneisyydestä. Uuden Bolivian historian opetuksen tulee rakentua näiden arvioiden varaan.”

Mitä 36 alkuperäiskielen kuten quechuan, aymaran ja guaranín edistäminen tarkoittaa?

”Perustulain mukaan kaikki nuo maassa puhutut kielet tulee tunnustaa. Nämä kielet ovat säilyneet vuosisatoja perustuslaista huolimatta. Nyt tehtävien muutosten myötä myös muista kuin intiaayhteisöistä tulevien virkamiesten on puhuttava perinteisiä kieliä tai he eivät voi toimia julkisissa viroissa. Esimerkiksi pääkaupunki La Pazissa virkamiesten on osattava aymaraa, koska se tärkeä osa heidän parempaa työpanostaan.”

Mitä suosittelisitte muille Latinalaisen Amerikan maille?

”Ensiksikin: olkaa oma itsenne älkääkä kopioiko muita. Kaikki on suhteellista ja liikkeelle on lähdettävä omasta identiteetistään. Jos et tiedä, kuka olet, et voi myöskään tietää, mihin mennä ja keiden kanssa.”

Evo Moralesin hallituskausien tärkeimmät vaiheet

* Voitettuaan joulukuussa 2005 järjestetyt presidentivaalin historiallisella 53,7 prosentin enemmistöllä, joka takasi hänen hallitukselleen vakaan aluun, Evo Morales astuu virkaansa maan ensimmäisenä intiaanitaustaisena presidenttinä 22.1.2006. Päivää ennen hänet nimitetään useiden Andien alkuperäiskansojen henkiseksi johtajaksi Apu Mallkuksi Tiahuanacon maailmanperintökohteessa. Sitten Tupac Amarun kapinan 1780 yksikään alkuperäiskansojen johtaja ei ole saanut tätä kunniatitteliä.

* Ennen kuin hallitukselle tulee täyteen 100 päivää vallassa, Morales kansallistaa maan hiilivetyvarat 1.5.2006 asetuksella 28701.

* Perustulakikomitea aloittaa toimintansa Sucressa 6.8.2006 tavoitteenaan perustaa maan laillinen järjestys uudelleen: 255 kansan 2.7. valitsemaa komiteanjäsentä keskustelevat seitsemän kuukauden ajan lakialoitteista. Lopulta perustuslakiehdotus hyväksytään Orurossa 7.12.2007.

* 10.8.2008 Evo Morales saa 67,4 prosentin kannatuksen vaaleissa, joissa hän asetti presidenttikauden jatkonsa kansan äänestettäväksi.

* Evo Morales karkoittaa 10.9.2008 Yhdysvaltain suurlähettilään Philip Goldbergin, jonka katsottiin puuttuneet maan sisäpolitiikkaan ja juonineen maan hallitusta vastaan. Yhdysvallat vastasi tekoon erottamalla Bolivian suurlähettilään Gustavo Guzmánin virastaan. Maiden diplomaattiset suhteet eivät ole vielä kolmenkaan vuoden jälkeen normalisoituneet.

*  Bolivian presidentti ilmoittaa UNASUR:in jäsenmaiden johtajien edessä Chilessä 15.9.2008, että hänen hallitustaan vastaan on kohdistunut laiton vallankaappausyritys.

* Lokakuussa 2008 kongressi muokkaa perustuslakiehdotusta ja päättää järjestää kansanäänistyksen sen läpiviemisestä. 25.1.2009 Bolivian kansa ilmaisee 61,4:n prosentin kannatuksensa uudelle perustuslailleen vaaliuurnilla.

* Evo Morales ja useat aktivistit aloittavat nälkälakkonsa 9.4.2009 kansallispalatsissa vaatiakseen maan kongressia säätämään uuden vaalilain, joka mahdollistaisi vaalien järjestämisen joulukuussa 2009.

* Morales valitaan 6.12.2009 järjestetyissä presidentinvaaleissa jatkokaudelle ehdottomalla 64,2 prosentin kannatuksella ja hänen johtamansa Movimiento al Socialismo (MAS) saa ehdottoman 2/3 osan enemmistön maan 130 paikkaiseen kongressiin 88 edustajallaan ja valloittaa 26 kaikkian 36:sta senaattorinvirasta.

* Maan 9 seutukuntaa (distritos) saavat alueellisen autonomian 19.7.2010 osana Bolivian monikulttuurisen valtion hajauttamisprosessia.

* Moralesin johtama hallitus päättää leikata 26.12.2010 alkaen valtion tuet polttoaineille, mikä johtaa bensiinin ja dieselin hintojen kasvuun 70 prosentilla ja aiheuttaa massiivisen protestiaallon. Evo Morales peruu hallituksensa päätöksen toteamalla, että hänen tarkoituksenaan on hallita kansaa totellen.

* 10.7.2011 Bolivian kongressi ratifioi Moralesin hallituksen johdolla uuden puhelinyhtiöitä, informaatioteknologiaa ja kommunikaatiota koskevan lain, jonka mukaan valtio saa 33 prosenttia toimiluvista, yhteisölliset järjestöt ja alkuperäiskansojen järjestöt kukin 17 prosenttia ja yksityisektorit loput 33 prosenttia.

Näiden kuluneiden lähes kuuden vuoden ja yli 2 000 päivän aikana Bolivian poliittinen, kulttuurinen ja sosiaalinen elämä on kokenut täyskäännöksen, minkä symbolina ja johtajana toimii Evo Morales. Hänen ja MAS:in johtamat kaksi hallitusta ovat vihdoin avanneet alkuperäiskansoille mahdollisuuden nousta kongressiedustajiksi ja säätää kansanemmistön kannalta tarpeellisia lakeja. Muutosprosessien keskeisin pilari on vuoden 2009 perustuslaki, joka rakentaa Boliviasta kaikille kuuluvaa valtiota ja yhteiskuntaa. Uuden poliittisen kehityksen vaikutus näkyy kaikkein selkeimmin maaseudulla, jonka intiaanivaltaiset yhteisöt ovat vakuuttuneita muutoksen pysyvyydestä ja omasta roolistaan demokraattisen kehityksen johdossa. Kulttuurivallankumous näkyy tämänpäivän lasten kasvoilla ilona, joka tulevaisuudessa kanavoituu heidän vastuukseen muutoksien jatkuvuudesta.

Kuluneet 2 000 päivää eivät ole vain muuttaneet tapaa tehdä politiikkaa, vaan myös tavan ajatella maailmaa ja omaa kulttuuria. Bolivia on lakannut olemasta puolenkuun maa, sillä nyt kuu paistaa täytenä kaikille kansanosille auringosta puhumattakaan.

SAMI LAAKSONEN

Lähteet: Página siete (erikoisnumero 6.8.2011), http://www.elciudadano.cl