Avainsanaan ‘venezuela’ liitetyt artikkelit

Norjan Meksikon ja Keski-Amerikan suurlähetystön 4.9.2021 Twitterissä julkaisemassa kuvassa voi nähdä 26 opposition ja hallituksen keskinäiseen vuoropuheluun osallistujaa. Hallitus sijoittuu pöydän oikealle puolelle ja oppositio puolestaan vasemmalle puolelle. Päädyssä taas on Norjan johtamien neuvottelujen edustajisto, johon kuuluvat myös Venäjän ja Hollannin tarkkailijat. Neuvottelujen isäntämaana toimii Meksiko.

Meksikossa on aloitettu elokuun puolivälissä hallituksen ja opposition välinen vuoropuhelu, jonka välittäjänä toimii Norja. Kyse on seitsemännestä kerrasta, kun Nicolás Maduron johtama hallitus käy neuvottelupöytään opposition edustajien kanssa. Neuvotteluja on nyt käyty kolmeen otteeseen: 13.−15.8, 3.−6.9 ja 25.−27.9. Jo lajissaan neljäs rauhanneuvottelujen kierros piti pitää 17.−20.10., mutta se peruuntui sen jälkeen kun venezuelalais-kolumbialainen diplomaatti ja Maduron läheinen yhteistyökumppani Alex Saab luovutettiin laittomasti Cabo Verdestä Yhdysvaltoihin 16.10. Sopuun on päästy jo muun muassa marraskuun vaaleista, joihin myös Euroopan unioni lähettää vaalitarkkailijansa. EU ei ole tarkkaillut vaaleja Venezuelassa sitten vuoden 2006. Noin sadan hengen ryhmää johtaa portugalilainen europarlamentaarikko ja sosialisti Isabel Santos. Osapuolet ovat myös puolustaneet yhteen ääneen Venezuelan aluevaatimuksia Esequibossa Guyanan rajalla sekä tuominneet syyskuun lopussa tapahtuneet venezuelalaisiin siirtolaisiin Chilen Iquiquessa kohdistuneen rasistisen häirinnän, joka johti pakolaisleirin polttamiseen. Ne ovat myös päässeet yhteisymmärrykseen Venezuelalle kuuluvien ulkomailla olevien jäädytettyjen varojen takaisin hankkimisesta. Näitä varantoja on tarkoitus käyttää ennen kaikkea rokotuksien hankkimiseen. Varapresidentti Delcy Rodríguez ilmoitti lisäksi 4.10., että maa avaa uudelleen kaupallisen rajansa Kolumbian kanssa, joka on ollut suljettuna helmikuusta 2019 lähtien.

Venezuelan oppositio on vaihtanut strategiaa eikä tavoittele enää presidentti Nicolás Maduron syrjäyttämistä kaikin keinoin. Sitä vastoin syksyllä 2021 on käynyt selväksi, että se tavoittelee “demokraattista rinnakkaiseloa”. Demokraattisen yhtenäisyyden neuvottelupöytä (La Mesa de la Unidad Democrática – MUD) ja sen uusin muoto Yhtenäisyysalusta (La Plataforma Unitaria) koostuvat yhteensä 17 puolueryhmittymästä, mutta se tunnetaan myös G−4-ryhmänä sen suurimpien puolueiden − Acción Democrática, Un Nuevo Tiempo, Voluntad Popular ja Primero Justicia −vuoksi. Esimerkiksi väliaikaiseksi presidentiksi (de jure) tammikuussa 2019 julistautunut parlamentin entinen puheenjohtaja Juan Guaidó ja hänen oppi-isänsä sekä pitemmän linjan oppositiopoliitikko Leopoldo López ovat osa Kansantahto-puoluetta (Voluntad Popular – VP). Sen sijaan toinen oppositiopoliitikko Henrique Capriles on osa Oikeudenmukaisuus ensin -puoluetta (Primero Justicia – PJ). Jo 1941 perustettua keskustavasemmistolaista Demokraattista toimintapuoluetta (Acción Democrática – AD) taas johtaa käytännössä Henry Ramos Allup. Niin ikään keskustavasemmistolainen Uusi aika -puolue (Un Nuevo Tiempo – UNT) henkilöityy etenkin Enrique Márqueziin.

Oppositio on aloittanut rauhan vuoropuhelun Meksikossa yhdessä perustuslaillisen hallituksen edustajien kanssa. Oppositio on muuttanut strategiaansa ja se hyväksyy presidentti (de facto) Maduron hallituksen neuvottelukumppaniksi. Se ei sano luottavansa täysin vaalijärjestelmään, mutta tunnustaa Maduron hallinnon epäsuorasti hyväksymällä sen tukijoiden tekemät tasapainottavat muutokset Kansalliseen vaalineuvostoon (CNE). Venezuelan yksikamarinen eduskunta nimitti toukokuussa vaalineuvostoon kaksi opposition jäsentä. Hallituksella on yhä kolme edustajaa viiden hengen päätöksentekoelimessä. Sen jälkeen kun Venezuelan oppositio voitti vuoden 2015 parlamenttivaalit, se boikotoi vuoden 2018 presidenttivaaleja eikä osallistunut myöskään joulukuun 2020 parlamenttivaaleihin. Marraskuun 21. päivä järjestettävissä vaaleissa ratkotaan 23 osavaltion ja 335 kunnan päättäjät. Kaikkiaan niissä äänestetään yli kolmesta tuhannesta virasta. Venezuelan asukasluku on noin 33,2 miljoonaa ja äänioikeutettuja tulevissa vaaleissa on lähes 22,2 miljoonaa. 10.10. järjestettiin Carter-instituutin valvoma virallinen vaaliharjoitus.

Nicolás Maduro saapui yllättäen Meksikoon 17.9. juuri ennen seuraavana päivänä alkanutta Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) huippukokousta. Kuvassa hänen kanssaan keskustelee Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard.

Oppositio osallistuu jälleen vaaleihin

Deutsche Wellen haastatteleman opposition kriitikkona tunnetun politiikan tutkijan Víctor Maldonadon mukaan kyse on ”22 vuoden täydellisestä romahduksesta” ja siitä ”valtavasta epäsuosiosta”, jonka voidaan havaita kohdistuvan antichavistiseen rintamaan, joka ei ole onnistunut vallan tavoittelussaan, mutta on joutunut luopumaan matkan varrella lähes kaikista periaatteistaan. MUD:in ja PU:n julkilausumassa, jonka Marianela Anzola (UNT) luki 31.8., pidetään vaaleja ”hyödyllisenä taistelukenttänä” ja todetaan:

− Maamme vaikea tilanne motivoi meitä, kiireellisyyden tunne löytää pysyviä ratkaisuja kärsimyksiimme ja tavoite vahvistaa yhtenäisyyttä.

Freddy Guevara (VP) myöntää, ettei oppositio ole onnistunut presidentin syrjäyttämisessä:

− Alustavat aikeet siitä, että meidän olisi ensin saavutettava vallan anastamisen lopettaminen [Maduron syrjäyttäminen], eivät ehkä ole mahdollisia, ja meidän on etsittävä muita keinoja Venezuelan vapauttamiseksi; ehkä meidän on hyväksyttävä siirtymäkauden oikeusmekanismit.”

Maduro piti opposition osallistumasta myönteisenä merkkinä:

− Pyydän taputuksia G-4:lle [neljän suurimman oppositiopuolueen ryhmä] ja sen ilmoitukselle, pyydän suosionosoituksia, koska vaaleihin osallistumisen poliittinen ele ansaitsee aplodeja.

− Kukaan ei voi enää koskaan haaveilla vallan ottamisesta ilman, että hän on käynyt aiemmin läpi vaaliuurnat, koska venezuelalaisten ongelmat ratkaisemme me.

Toisaalta Maduro ironisoi Guaidóa, joka on pitänyt itseään maan presidenttinä, vaikka hän ei ole saanut kyseistä virkaa missään vaaleissa:

− Olen varannut yleisöaition ja popcorneja nähdäkseni hänet äänestämässä 21. marraskuuta. Tulen taputtamaan siellä, koska onnistuimme sisällyttämään hänet jälleen demokratiaan.

Juuri Guaidó on suhtautunut kriittisemmin vaaleihin osallistumiseen, sillä hän tietää, ettei se ainakaan vahvista epävirallisen presidentin jo muutoinkin pitkälti Yhdysvaltojen ja muiden valtioiden varassa olevaa tukalaksi käynyttä epävirallista valta-asemaa.

Hallitus ja sitä tukevat 13 ryhmittymää osallistuvat nimellä Gran Polo Patriótico Simón Bolívar. Oppositio taas järjestäytyy Plataforma Unitarian alaisuuteen. Lisäksi vaaleihin osallistuvat kaksi pienempää liittoutumaa eli Alianza Democrática ja Alternativa Popular Revolucionaria, jonka riveihin kuuluu muun muassa Venezuelan kommunistinen puolue (PCV).

Venezuelan väliaikaiseksi presidentiksi julistautunut Juan Guaidó ei enää nauti kansan syvien rivien tuesta. Hänen ”valtakautensa” on alusta asti ollut pitkälti riippuvainen kahdesta läheisestä liittolaisesta, Kolumbiasta ja Yhdysvalloista. Trumpin hallinto ilmoitti tukevansa Guaidóa ”sataprosenttisesti”, mutta Joe Bidenin aikakaudella tuki ei ole ollut yhtä ehdotonta. 25.2.2019 otetussa kuvassa voi nähdä Yhdysvaltojen silloisen varapresidentti Mike Pencen yhdessä Guaidón ja Kolumbiaa yhä edelleen valtavasta vastarinnasta huolimatta hallitsevan Iván Duquen kanssa. Kokoontuminen tapahtui Kolumbian ulkoministeriössä Bogotássa sen jälkeen, kun johtajat olivat osallistuneet siellä pidetyn oikeistopoliitikkojen foorumin eli Liman ryhmän (Grupo de Lima) kokoukseen.

Guaidón auttamaton ahdinko

Edellinen neuvotteluyritys Barbadoksella epäonnistui elokuussa 2019, kun Donald Trump tiukensi Venezuelan vastaisia talouspakotteita. Meksikon isännöimää uutta neuvottelukierrosta johtavat Norja ja Kolumbian rauhanneuvotteluista tunnettu diplomaatti Dag Nylander sekä siihen osallistuvat tarkkailijoina lisäksi Venäjä ja Hollanti. Osapuolet kirjoittivat yhteisymmärryksen pöytäkirjan 13.8., mikä aloitti virallisesti rauhanneuvottelut, joilla tavoitellaan Yhdysvaltojen Venezuelaan kohdistamien taloudellisten pakotteiden poistamista. Oppositiota edustaa Barutan entinen kaupunginjohtaja ja MUD:in kampanjapäällikkö Gerardo Blyde, jonka mukaan nyt pyritään ”saavuttamaan kattava sopimus, joka sopii kaikille, jossa kukaan ei tunne tulleensa lyödyksi ja jonka osaksi me kaikki voimme tuntea kuuluvamme”. Neuvottelut pyrkivät myös jo toteutumassa oleviin yhteisiin vaaleihin. Toisaalta neuvottelujen taustasyyt löytyvät pandemian hoidosta, rokotteiden saatavuuden parantamisesta, hyperinflaatiosta kärsivän kutistuvan talouden pelastamisesta sekä humanitäärisen avun vastaanottamiseen tarvittavien luottamuksen olosuhteiden takaamisesta. Hallituksen pääedustajana toimii kokenut vasemmistopoliitikko, psykiatri ja eduskunnan nykyinen puhemies Jorge Rodríguez.

The New York Times kuvaili artikkelissaan Venezuelan opposition ja sen johtajan Guaidón ahdinkoa helmikuussa 2021 tähän tapaan:

”Nykyään väkijoukot, jotka rakastivat häntä, ovat lähteneet, kansainväliset liittolaiset horjuvat ja opposition liittoutuma romahtaa, kun Maduro taas vaikuttaa vahvemmin valtaan vakiintuneelta kuin koskaan.

Alati kasvava opposition kuoro kuitenkin sanoo, että on aika luopua pyrkimyksistä muuttaa hallitusta lyhyellä aikavälillä ja keskittyä poliittiseen selviytymiseen.

Guaidón jäljellä oleva vahvuus on Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten diplomaattinen tunnustus, mutta monet Euroopan ja Latinalaisen Amerikan maat ovat etääntyneet Guaidósta hänen kongressikautensa päätyttyä 5. tammikuuta 2021. Ryhmä oikeistolaisia ​​Latinalaisen Amerikan hallituksia on lakannut pitämästä häntä Venezuelan väliaikaisena presidenttinä.

Hänen kykenemättömyytensä poistaa Maduro vallasta on asettanut Guaidón ja hänen kansainväliset liittolaisensa yhä kestämättömämpään asemaan, tunnustaa sellainen johtaja, joka ei hallitse maata, sanoi Caracasissa sijaitsevan galluptoimiston puheenjohtaja Luis Vicente León.

’Kuinka kauan voit vaatia, että presidentti on joku, jonka kanssa et voi neuvotella mistään?’, hän kysyi.

Guaidón presidentiksi julistautumisen jälkeen Yhdysvallat on käyttänyt 30 miljoonaa dollaria parlamentin tukemiseen − jota oppositio hallitsi joulukuuhun asti − ja muuhun poliittiseen toimintaan Venezuelassa, Yhdysvaltain kansainvälisen kehityksen viraston (USAID) mukaan.

Lisäksi valtiovarainministeriö hyväksyi kymmenien miljoonien dollarien siirron Maduron aiemmin hallinnoimilta yhdysvaltalaisten pankkien tileiltä Guaidón väliaikaisen hallituksen kulujen kattamiseksi.

Yhdysvaltain ulkoministeri Antony J. Blinken vahvisti viime kuussa [tammikuussa] virkaan vihkimisen kuulemistilaisuudessaan, ettei hän aio aloittaa neuvotteluja Maduron kanssa, ja teki selväksi, että Washington tunnustaa edelleen Guaidón Venezuelan johtajaksi.

Mutta Blinken luonnehti Venezuelaa myös pitkittyneeksi ongelmaksi, johon ei ole nähtävissä ratkaisua. ’Minun on sanottava se teille, etten yksinkertaisesti ole tyytyväinen kenenkään suunnitelmiin Venezuelassa’, hän kertoi.”

Datanálisis– ja Datincorp-kyselytutkimuksien mukaan 11,4 prosenttia venezuelalaisista olisi valmis äänestämään Guaidóa ja 12 prosenttia Maduroa. Parhaimmillaan Guaidóa tuki jopa 77 prosenttia kansalaisista, mutta hänen suosionsa on hiipunut nopeasti viimeisen kahden vuoden aikana. Aikanaan vuosina 2013 ja 2014 myös Maduron kansansuosio oli yli 50 prosentin luokkaa. 30 prosenttia vastanneista ei tiennyt, ketä äänestäisi tai ei vastannut kysymykseen presidenttiehdokkaasta. 45,8 prosenttia sanoi äänestävänsä puolueista riippumatonta itsenäistä ehdokasta. Toisaalta 88 prosenttia ei ole lainkaan tyytyväinen Guaidón hallintoon ja 81 prosenttia puolestaan suhtautuu kielteisesti Maduron hallintoon. Vain kaksi prosenttia sanoo luottavansa puolueisiin. 51 prosenttia taas pitää itseään puoluekoneistoista riippumattomina kansalaisina.

Pakotteet verottavat Venezuelaa

Käsite ”Venezuelan kriisi” viittaa syvään poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen kriisiin, jonka väitetään alkaneen jo Hugo Chávezin hallituksen aikana ja joka on syventynyt hänen seuraajansa Nicolás Maduron kaudella. Sitä leimaa voimakas hyperinflaatio, lisääntynyt köyhyys, jo hävinneiden sairauksien uudelleen ilmestyminen, rikollisuus ja lisääntynyt kuolleisuus, mitkä puolestaan ovat johtaneet massiiviseen maastamuuttoon. YK:n tietojen mukaan noin kuusi miljoonaa venezuelalaista on lähtenyt pois kotimaastaan, joka ei käy sotaa, mutta jonka talouskriisiä pidetään Venezuelan historian pahimpana ja maailman mittakaavassakin tuhoisimpina sitten 1900-luvun puolivälin, vakavampana kuin Brasilian vuosien 1985−1994 lama tai Zimbabwen vuosien 2008−2009 hyperinflaatio. Sen tilannetta on myös verrattu Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiseen Venäjään sekä sodanjälkeiseen Bosniaan. Myös oppositio on osallistunut maan yksipuolisen ja liiaksi öljyyn nojanneen talouden tuhoamiseen, koska se on vaatinut muita maita asettamaan Venezuelan Kuuban kaltaiseen kauppasaartoon ja kansainväliseen eristykseen. Tämä poltetun maan taktiikka ei ole ollut omiaan piristämään taloutta, jonka on kärsinyt viimeisen puolentoista vuoden ajan myös koronaviruspandemian vaikutuksista, vaikka Venezuelassa on rekisteröity vain reilut 4 600 kuolemaa, kun taas esimerkiksi Kolumbiassa (väestö: 50,9 miljoonaa) on kuollut 127 000 henkeä ja pandemian hoidosta kiitoksia saaneessa pienemmässäkin Uruguayssa (väestö: 3,5 miljoonaa) jo melkein 6 100 ihmistä.

Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) arvioiden mukaan vuodesta 2013 lähtien, jolloin Nicolás Maduro otti maan ohjakset, Venezuelan bruttokansantuote (BKT) on menettänyt vuoden 2021 loppuun asti ennustettuna 83,5 prosenttia arvostaan. Lukuina tämä tarkoittaisi 258,99 miljardin dollarin supistumista vain 42,53 miljardiin dollariin. Esimerkiksi naapurivaltion pääkaupungin Bogotán bruttokansantuote oli 71,6 miljardia dollaria vuoden 2020 lopussa.

Venezuelaan kohdistuvat pakotteet koskevat nykyisellään yli 150 henkilöä ja yli 80 yritystä. Pelkästään Yhdysvallat on evännyt yli 700 henkilön viisumit. Juuri matkustusasiakirjojen peruuttaminen aloitti helmikuussa 2015 uuden pakotepolitiikan aikakauden. Donald Trump kovensi Barrack Obaman presidenttikaudella aloitettuja pakotteita sekä 2018 että 2019. Hän muun muassa kielsi Yhdysvaltojen kansalaisilta kaiken kaupankäynnin Venezuelan kansalaisten ja yritysten kanssa. Tammikuun 28. päivänä 2019 Yhdysvaltojen valtiovarainministeriö peruutti kaikki valtionyhtiö PDVSA:n öljytilaukset ja luovutti sen tytäryhtiö CITGO:n ja sen rajojen sisällä sijaitsevien Venezuelan valtion pankkitilien määräysvallan Guaidón niin sanotulle siirtymäkauden hallitukselle. Pakotteista on seurannut erinäisten henkilöiden tilien ja valtion varojen jäädyttäminen, liiketoimien kieltäminen heidän kanssaan, omaisuuden takavarikointi, asevienti- ja matkustuskieltoja. Pakotteita on asetettu myös öljy-, kulta-, kaivos- ja pankkialalle.

2017 Euroopan unioni ja sen kumppanimaat aloittivat pakotepolitiikan kieltämällä aseviennin ja 2018 ne, mukaan lukien Suomi, määräsivät rangaistuksia seitsemälle Venezuelan valtion virkamiehelle. Kaikkiaan Euroopan neuvosto on asettanut rangaistuksia jo vähintään 55 henkilölle. Maaliskuussa 2021 kahdeksan maata, mukaan lukien Islanti, Ukraina ja Georgia, liittyivät pakoterintamaan. Kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan sekä useiden Latinalaisen Amerikan integraatioprojektien ja ihmisoikeuspolitiikan päämäärien vastaiset talouspakotteet ovat aiheuttaneet Venezuelalle jo useiden kymmenien miljardien dollarien tappiot ja maan omaisuutta on lisäksi jäädytettynä useissa maissa, myös Isossa-Britanniassa, jossa sijaitsee osa Venezuelan kultavaroista, ainakin 31 tonnia kultaa, mikä vastaa yli 1,8 tuhatta miljardia (biljoonaa) dollaria.

Ekonomisti Luis Oliverosin raportin mukaan pakotteet ovat vaikeuttaneet venezuelalaisten arkea – mukaan lukien lääkkeiden ja ruuan saatavuus. Kuten olettaa saattaa valtion varojen hupeneminen kohdistuu pahiten sen tuen varassa eläviin kansalaisiin. Kaikesta huolimatta Venezuelan hallitus on pyrkinyt takaamaan ilmaisen koulutuksen, terveydenhuollon ja ruokailun kansalleen sekä jatkanut sosiaalista asuntotuotantoaan. Kuten sanottua, se on myös selvinnyt pandemiasta suhteellisen vähin vaurioin ja saanut rokotettua 21,8 prosenttia väestöstään kahteen kertaan sekä lähes 36 prosenttia vähintään kertaalleen. Pelkästään öljytuloina Venezuelan arvioidaan menettävän joka vuosi 11 miljardia dollaria. Vastatakseen pakotteisiin Venezuela on vahvistanut kaupallisia suhteitaan etenkin Kiinaan, Venäjään, Iraniin ja Turkkiin. France 24 kertoo, että heinäkuusta 2021 lähtien Yhdysvallat on tehnyt pienen helpotuksen pakotteisiin ja sallii jälleen nestekaasun viennin Venezuelaan, mikä tarkoittaa että polttopuiden ja hiilen käyttö ruuan valmistamisessa tulee vähenemään.

Oppositio ja hallitus aloittivat yhteiset neuvottelut maansa tulevaisuudesta Meksikon maaperällä 13.8.2021. Kuvassa vasemmassa laidassa ovat vasemmistohallituksen pääedustaja Jorge Rodríguez ja oikeassa laidassa oikeisto-keskustalaisen opposition pääneuvottelija Gerardo Blyde. Keskellä puolestaan ovat Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard ja norjalainen diplomaatti Dag Nylander, joka johtaa jo neljännelle kierrokselle edenneitä neuvotteluja. Vuoropuhelun mahdollistamiseksi kirjoitettiin pöytäkirja yhteisymmärryksestä.

Oppositio ei ole välttynyt korruptioepäilyiltä

Tammikuussa 2021 The Washington Post julkaisi uutisartikkelin, jossa se liittää Juan Guaidón läheiset yhteistyökumppanit Fernando Blasin ja Javier Troconiksen 40 miljardin kansallisen omaisuuden hallintaan ja siihen liittyvään korruptiovyyhtiin Yhdysvalloissa. Nämä kaksi Miamissa asuvaa liikemiestä olisivat tiettävästi tehneet yhteistyötä Donald Trumpin hallinnon kanssa Venezuelan kansallisen omaisuuden varastamiseksi. Kyse on ”varojen hallinnoinnista ja takaisinperinnästä vastaavista presidentin lähettiläistä”. Ilmiannon tekivät liikemiehet Jorge Reyes ja Pedro Antar, jotka kertoivat oppositiopoliitikkojen käyttävän Venezuelan kansalliseen öljy-yhtiöön (PDVSA) kytköksissä olevia varoja muun muassa osakkeisiin, ylellisiin asuntoihin ja luksusautoihin. Tapaukseen liittyy muun muassa 750 000 dollarin ”etumaksu” Guaidón edustajan veljen Magin Blasin floridalaisyritykselle sekä 26 miljoonan dollarin ”ennakkopalkkio” kolmansille osapuolille Paraguayn kanssa solmittavasta sopimuksesta.

Tämän vuoden tammikuussa Paraguayn hallitus vahvisti, että Guaidón edustajat tarjosivat vähintään 265 miljoonaan dollariin yltävän velan puolittamista vastineeksi naapurimaan tunnustuksesta. Paraguayn kansallinen öljy-yhtiö Petropar ei ole vieläkään maksanut sen vuodelta 2006 juontuvasta yhteisestä energiasopimuksesta aiheutunutta velkaansa. Paraguay ei solminut virallista sopimusta Guaidón hallinnon kanssa, koska sillä ei ole virallista oikeudellista asemaa.

Jo joulukuussa 2019 Armando.Info -verkkosivusto julkaisi journalistisen tutkimuksen, joka liittää yhdeksän opposition kansanedustajaa kolumbialaiseen liikemieheen Carlos Lizcanoon. Lizcano on tiettävästi kolumbialaistaustaisen Alex Saabin ja hänen kumppaninsa Álvaro Pulidon alihankkija ruokatarvikkeilla keinottelussa, johon Yhdysvallatkin on puuttunut jo heinäkuussa 2019. Niin ikään loppuvuodesta 2019, kun Guaidó erotti Kolumbian suurlähettiläänsä Humberto Calderón Bertin, syytti tämä opposition edustajia epäasianmukaisesta taloudenhoidosta. Varoja, jotka oli tarkoitus käyttää 148 hallituksen riveistä pois lähteneen sotilaan ylläpitoon, olisi hänen mukaansa käytetty alkoholiin ja prostituutioon.

Otettuaan helmikuussa 2019 haltuunsa CITGO Petroleum Corporationin, Yhdysvalloissa Teksasin Houstonissa päämajaansa pitävän öljy- ja kemianteollisuuden alan yrityksen ja Venezuelan suurimman ulkomailla sijaitsevan omaisuuden, otti Guaidó hallintaansa myös lannoitealan yritys Monómerosin saman vuoden toukokuussa. 22.9.2021 Monómeros Colombo Venezolanos S.A, Venezuelan valtion kemianteollisuuden (PEQUIVEN) tytäryhtiö, ilmoitti taloudellisista ongelmistaan ja hakeutui pelastusohjelmaan. Tämä Kolumbiassa toimiva venezuelalaisyritys on ollut oppositiojohtaja Juan Guaidón väliaikaisen hallituksen huostassa. Se kontrolloi jopa puolta maa- ja karjatalouden markkinoista Kolumbiassa. Yhtiön vaikeudet ovat kiristäneet opposition ja hallituksen sekä Venezuelan ja Kolumbian välejä. Toisaalta yrityksen huono hallinnointi on johtanut Guaidón aseman heikkenemiseen naapurimaan tukijoiden ja opposition oman leirin keskuudessa. Tapaus on saanut opposition jälleen riitelemään keskenään, koska Henrique Caprilesin ja Julio Borgesin mukaan puolueiden ei tule johtaa tämän tyyppistä yritystä, sen sijaan Leopoldo López ja hänen suojattinsa Guaidó ovat sitoutuneet puoluepoliittiseen johtamisstrategiaan. Vaikka Guaidó arvosteli Monómerosin hallintoa silloin, kun yhtiö oli Maduron hallinnon alaisuudessa, on se ajautunut konkurssiin nimenomaan hänen kaudellaan, mikä on kirvoittanut ankaraa kritiikkiä yrityksen johtokunnassa oppositiojohtajaa kohtaan. Kaikkiaan Guaidóta vastaan on avattu Venezuelassa jo 26 rikostutkintaa.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: La República, TeleSUR, BBC News Mundo, DW, France 24, La Jornada, The New York Times, Infobae, Semana, etc.

Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön johtajat kohtasivat Meksikon pääkaupungissa ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen. Yksimielisyys löytyi niin terveydenhuollon omavaraisuuden parantamisesta, avaruusjärjestöstä, katastrofirahastosta, ilmastonmuutoksesta kuin Kuuban kauppasaarronkin tuomitsemisesta sekä Falklandinsaarista.

Alun perin 23.2.2010 Meksikossa Playa del Carmenissa (La Cumbre de la Unidad de América Latina y el Caribe) Cancúnin lähellä perustettu Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (La Comunidad de Estados Latinoamericanos y Caribeños − Celac) on ollut onnistunein ja laajamittaisin useista Yhdysvaltojen eteläpuolisten Amerikkojen yhdentymishankkeista. Sen perustaminen eteni Caracasin kokouksessa 2.−3.12.2011 lopulliseen muotoonsa. Sen jälkeen hallitusten välinen yhteistyöelin on kokoontunut Chilessä 2013, Kuubassa 2014, Costa Ricassa 2015 ja Ecuadorissa 2016 sekä Dominikaanisessa tasavallassa 2017.

16.1.2020 Brasilia ilmoitti vetäytyvänsä Celacin toiminnasta, koska sen oikeistolainen hallitus ei pitänyt sitä kykenevänä toimimaan ”asianmukaisesti” alueellisen kriisin olosuhteissa. Virallisesti jäseniä on 32 tai 33 riippuen siitä lasketaanko kaiken yhteistyönsä järjestön kanssa jäädyttänyt Brasilia yhä passiiviseksi jäseneksi. Jos ja kun Brasilia palaa vasemmistohallituksiensa aikakauteen vuonna 2022, palanee se silloin myös nopeasti Celacin yhteisiin neuvottelupöytiin.

Jäsenvaltioista Brasilian lisäksi myös Meksiko ja Argentiina kuuluvat suurimpien talousmaiden ryhmään G-20. Kaiken kaikkiaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian väestö käsittää reilun 650 miljoonan asukkaan ja noin 22 miljoonan neliökilometrin alueen, jota toisiinsa yhdistävät monialaiset historialliset, sosiaaliset, poliittiset, taloudelliset, kulttuuriset, uskonnolliset, kielelliset ja maantieteelliset tekijät, mutta jonka sisäinen moninaisuus on niin ikään laaja-alaista ja jota on pyritty hallitsemaan milloin eurooppalaisen kolonialismin tai yhdysvaltalaisen imperialismin ikeen alla.

18.9.2021 järjestetyn huippukokouksen tavoitteena oli vakiinnuttaa alueblokki ja asettaa etusijalle pandemian torjumiseksi toteutetut toimet: terveyden omavaraisuus, talouden elpyminen, elintarviketurva, ilmastonmuutos ja kansainvälinen yhteistyö Latinalaisen Amerikan ja Karibian asemoimiseksi keskeiseksi toimijaksi kansainvälisellä näyttämöllä. Näissä tavoitteissa myös onnistuttiin, vaikka työ niiden toteuttamiseksi jatkuu.

Meksikon diplomaattinen työ ja pandemian aiheuttama kriisi ovat yhdistäneet uudelleen Celacin jäsenvaltioita, jotka ovat valmiita viemään integraatiokehityksensä pidemmälle kuin koskaan aiemmin.

Latinalaisen Amerikan valtioiden yhdentymisen lyhyt oppimäärä

Amerikan valtioiden järjestö (OEA tai englanniksi OAS) on koko Amerikkojen ja Karibian valtiot käsittävät 35 itsenäisen maan yhteenliittymä, mikä perustettiin 1948 poliittisen toiminnan areenaksi monenkeskiseen yhteistyöhön, jolla pyritään vahvistamaan koko läntisen pallonpuoliskon alueen rauhaa, turvallisuutta, demokratiaa, kehitystä, taloutta ja ihmisoikeuksia. Kuitenkin OEA on sekaantunut toistuvasti joidenkin maiden sisäpolitiikkaan ja sitä on arvosteltu Yhdysvaltojen etujen puolustajaksi.

Viimeisimpänä osoituksena järjestön epävakautta luovasta sen peruskirjan vastaisen ”siirtolaisisännän” roolista voidaan mainita sen uruguaylaisen puheenjohtaja Luis Almagron puuttuminen Bolivian vaalituloksiin ja myötävaikuttaminen tässä Andien maassa marraskuussa 2019 koettuun vallankaappaukseen. Jo vuonna 1962 OEA tuki Kuuban erottamista yhteisestä järjestöstä asettautumalla tukemaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa sillä verukkeella, ettei kyseisen maan marxilais-leninistinen politiikka ollut yhteensovitettavissa Amerikkojen maiden arvojen kanssa.

Latinaisen Amerikan ja Karibian jaetun alueen muihin integraatioprojekteihin lukeutuvat 2008 luotu Etelä-Amerikan valtioiden liitto (La Unión de Naciones Suramericanas – Unasur), johon kuului parhaimmillaan 12 valtiota ja joka hajosi vuosina 2018 ja 2019, kun yli puolet sen jäsenvaltioista päätti lopettaa toimintansa järjestössä, joka ei ollut kyennyt saamaan aikaan konkreettisia tuloksia. 2019 perustettiin Chilen ja Kolumbian presidenttien ajama Prosur (El Foro para el Progreso de América del Sur) tai Etelä-Amerikan kehitysfoorumi, joka on kokoontunut vain kerran maaliskuun 14. päivänä vuonna 2019. Kyseiseen järjestöön kuuluvat enää vain Bolivia, Guayana, Surinam ja Venezuela sekä Peru, joka on jäädyttänyt osallistumisensa. Prosur on myös purkautumassa kokonaan.

Tyynenmeren liitto (La Alianza del Pacífico – AP) on puolestaan Perun entisen presidentin Alan García Pérezin aloitteesta Limassa 28.4.2011 luotu talousliitto, jonka on tarkoitus lähentää Kolumbian, Chilen, Meksikon ja Perun talouksia suhteessa toisiinsa sekä suhteessa valtameren toiselta puolelta löytyviin kasvaviin Aasian talouksiin. AP:n neljän jäsenvaltion yhteen laskettu väestö on noin 228 miljoonaa ja ne edustavat lähes 60 prosenttia Latinaisen Amerikan viennistä. Australia, Kanada, Etelä-Korea, Ecuador, Uusi-Seelanti ja Singapore ovat liittyjäehdokkaita. Järjestöön kuuluvat lisäksi tarkkailijajäseninä 11 Latinalaisen Amerikan ja Karibian maata sekä Yhdysvallat. Aasiasta taas tarkkailijajäseniä löytyy yhdeksän ja Afrikastakin kaksi. Euroopasta järjestön työhön osallistuu 30 tarkkailijamaata mukaan lukien Suomi.

Tyynenmeren liitto on järjestänyt 14 huippukokousta, joista viimeisin pidettiin Perun pääkaupunki Limassa 1.−6.7.2019. Tosin Chile isännöi myös 15. kokoontumista 11.12.2020, mikä oli luonteeltaan virtuaalinen pandemiaolosuhteiden vuoksi. Parhaillaan tämän nykyisellään tärkeimmän latinalaisamerikkalaisen talousliiton yhdeksännettä väliaikaista puheenjohtajuutta pitää hallussaan Kolumbian presidentti Iván Duque Márquez. Chile on toiminut puheenjohtajana kolmesti, nykyinen valtionpäämies Sebastián Piñera kahdesti ja entinen presidentti Michelle Bachelet kerran.

Kolme AP:n jäsenvaltiota Kolumbia, Chile ja Meksiko ovat myös OECD-maita (Organisation for Economic Co-operation and Development). Kaikkiaan 38 valtiosta koostuva yhteistyö- ja kehitysjärjestö muodostuu Yhdysvalloista, Kanadasta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista, mutta valtaosa jäsenmaista – kaikkiaan 26 − tulee Euroopasta. Lisäksi OECD:hen kuuluvat Japani, Etelä-Korea, Turkki, Israel ja Costa Rica, joka liittyi yhteistyöelimeen 25.5.2021. ”Rikkaiden kerhona” tunnettu sosioekonominen yhteistyöjärjestö edustaa yli 60 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

Toisaalta Amerikkojen ja Karibian alueella tunnetaan monia muitakin integraatioprojekteja kuten Keski-Amerikan yhteistyömarkkinat (Mercado Común Centroamericano – MCCA), jonka perustivat vuonna 1960 Guatemala, El Salvador, Honduras, Nicaragua ja Costa Rica. Panama liittyi yhteiseen markkina-alueeseen 1991 Tegucigalpassa, vaikka lopullisesti siitä tulisi varsinainen jäsenvaltio vasta 2013. Belice taas liittyi mukaan vuonna 2000. Toisaalta tämän alueen yhteismarkkinat järjestäytyvät Keski-Amerikan integraatiojärjestelmäksi (El Sistema de la Integración Centroamericana − SICA), mikä syntyi aiemman yhteisön pohjalta joulukuussa 1991 ja johon myös Dominikaaninen tasavalta liittyi 2013. Nykyisellään siihen kuuluu kahdeksan valtiota. Sen tarkoitusperiin kuuluu rauhan, kehityksen, demokratian ja vapauden edistäminen.

Karibian yhteisö (La Comunidad del Caribe – CARICOM) puolestaan perustettiin 1973 ja se koostuu 15:sta lähinnä englantia puhuvasta saarivaltiosta, vaikka mantereelta mukaan mahtuvat Belice ja Guayana sekä Surinam. Toiset viisi Karibian saarivaltiota ovat järjestön tarkkailijajäseniä. Andien yhteisö (La Comunidad Andina − CAN) taas luotiin 1969. Sen varsinaiset jäsenet ovat Peru, Bolivia, Ecuador ja Kolumbia. Kuitenkin yhteistyövaltioihin (Estados asociados) lukeutuvat myös Argentiina, Brasilia, Paraguay, Uruguay ja Chile sekä tarkkailijavaltioihin Espanja ja Marokko. Venezuela liittyi CAN:iin 1973, mutta vetäytyi siitä vuonna 2006 vastalauseena Kolumbian ja Perun Yhdysvaltojen kanssa solmimille vapaakauppasopimuksille.

Latinalaisen Amerikan integraatioliitto (La Asociación Latinoamericana de Integración − ALADI) on elokuussa 1980 perustettu väljä kansainvälinen 13 valtion muodostama kaupankäynnin edistämisen yhteenliittymä, joka korvasi vuosina 1960−1980 olemassa olleen Latinalaisen Amerikan vapaakauppajärjestön (Asociación Latinoamericana de Libre Comercio – ALALC)

1991 perustettuihin Etelän yhteismarkkinoihin (Mercado Común del Sur −Mercosur) kuuluvat Argentiina, Brasilia, Paraguay ja Uruguay. Venezuela liittyi myös tähän talousyhteisöön ulkojäseneksi 2006 ja ehti olla varsinainen jäsen 2012−2016. Nykyisin sen oikeudet osallistua Mercosurin toimintaan on evätty. Bolivia allekirjoitti myös liittymissopimuksen vuonna 2015 ja on matkalla täysivaltaiseksi Mercosurin jäsenvaltioksi, vaikka sillä välin se jatkaa kuuden muun valtion tavoin yhteisen markkina-alueen kumppanivaltiona. Mercosurin taloudellisen yhdentymisalueen osuus on yli 80 prosenttia Etelä-Amerikan bruttokansantuotteesta.

Meidän Amerikkamme kansojen bolivariaaninen liitto – Kansojen kauppasopimus (La Alianza Bolivariana para los Pueblos de Nuestra América − Tratado de Comercio de los Pueblos − ALBA-TCP) on vasemmistolaisten hallitusten Kuuban ja Venezuelan aloitteesta 2004 perustama yhteisö, jonka pääsiallinen olemassaolon tarkoitus on köyhyyden ja syrjinnän vastainen taistelu. Se syntyi myös vuosina 1994−2005 eläneen Yhdysvaltojen ajaman Amerikan vapaakauppa-alueen projektin (El Área de Libre Comercio de las Américas – ALCA tai Free Trade Area of the Americas − FTAA) vastavoimaksi. Honduras kuului jäsenmaiden joukkoon vuoteen 2010, mutta erosi edellisenä vuonna tapahtuneen vallankaappauksen myötä. Ecuador puolestaan erosi ALBA:sta elokuussa 2018 protestina niin sanotulle Venezuelan kriisille. Myös Bolivian väliaikainen hallitus erotti maansa yhteistyöelimestä marraskuussa 2019, mutta nykyisin Bolivian on jälleen jäsen. ALBA:an kuuluu kymmenen varsinaista jäsenvaltiota, joista seitsemän on Karibian saarivaltioita ja kolme kutsuvierasta eli Haiti, Syyria ja Surinam. Bolivariaaninen liitto on järjestänyt 19 varsinaista ja yhdeksän ylimääräistä huippukokousta. Viimeisin kokous pidettiin virtuaalisena 24.6.2021.

Ideologiakeskeisistä yhteistyöjärjestöistä voimme mainita Liman ryhmän (El Grupo de Lima − GL), joka luotiin elokuussa 2017 Perun pääkaupungissa oikeistotahojen tahdonilmaisuna Venezuelan opposition oletettujen demokratiapyrkimysten tukemiseksi. Liman sitoumuksen allekirjoittaneet 14 maata sitoutuivat myös etsimään Venezuelan tilanteeseen rauhanomaista ratkaisua. Kaikkiaan aloitetta tuki lopulta 20 maata, mukaan lukien Yhdysvallat ja Kanada. Lisäksi Liman 16 asiakohdan julistukselle tukensa ilmaisivat Venezuelan oppositio, OEA ja EU. Myöhemmin Argentiina, Peru ja Santa Lucía ovat irtaantuneet tästä yksipuolisesta ”demokratiatyöryhmästä”. Bolivia ja Meksiko eivät puolestaan enää osallistu ryhmän toimintaan, joka ei tunnusta Nicolás Maduroa Venezuelan perustuslailliseksi presidentiksi, vaan pitää Juan Guaidóa sen väliaikaisena presidenttinä. Järjestön viimeisintä vetoomusta tammikuussa 2021 kannattivat 12 maata, mutta elokuussa 2021 Meksikossa alkaneet Norjan vetämät rauhanneuvottelut Venezuelan hallituksen ja opposition kesken ovat heikentäneet ryhmän toimintaa entisestään.

Toisaalta Pueblan ryhmä (El Grupo de Puebla – GP) on Latinaisen Amerikan vasemmiston perustama poliittinen ja akateeminen foorumi, joka luotiin Meksikossa Pueblan kaupungissa 12.7.2019. Sen tarkoitus on edistää ajatustenvaihtoa tuotannollista malleista, ohjelmista ja valtiojohtoisesta kehityspolitiikasta. Siihen kuuluu nykyisiä ja entisiä poliittisia johtajia 12:sta alueen maasta ja Espanjasta. Yhteistyöryhmä on kokoontunut kahdesti vuonna 2019 sekä Meksikossa että Argentiinassa. Siihen kuuluu yhteensä 32 jäsentä, joiden joukosta edukseen erottuvat Kolumbian Ernesto Samper, Espanjan José Luis Rodríguez Zapatero, Ecuadorin Rafael Correa, Dominikaanisen tasavallan Leonel Fernández, Paraguayn Fernando Lugo, Brasilian Lula da Silva ja Dilma Rousseff, Costa Rican Luis Guillermo Solís, Panaman Martín Torrijos ja Bolivian Evo Morales sekä Uruguayn José Mujica, joka ovat kaikki lajissaan entisiä presidenttejä. Joukkoon lukeutuu myös entisiä presidenttiehdokkaita, Argentiinan nykyinen presidentti Alberto Fernández sekä Espanjan tasa-arvoministeri Irene Montero. Siinä missä Liman ryhmä on kuivumassa kokoon, alueelliseen integraatioon, kunkin valtion koskemattomuuteen, monenkeskisyyteen ja kansanläheisyyteen uskova Pueblan ryhmä on kasvamassa suuremmaksi vaikuttajaksi.

Aasian ja Tyynenmeren alueen talousyhteistyöfoorumi (Asia-Pacific Economic Cooperation – APEC tai Foro de Cooperación Económica Asia-Pacífico) on vuonna 1989 perustettu 21 maan muodostama taloudellinen yhteistyöelin, jolla ei ole varsinaista sopimusta ja jonka päämaja sijaitsee Singaporessa. APEC:iin kuuluvat Amerikkojen maiden valtiot Kanada, Yhdysvallat, Meksiko, Chile ja Peru. Myös Kiina ja Venäjä sekä esimerkiksi Thaimaa, Vietnam ja Japani ovat osa tätä talousfoorumia. APEC on kokoontunut 32 kertaa, viimeksi virtuaalisesti 20.11.2020.

Meksikon solmima yhteinen kauppasopimus (TLCAN – NAFTA) Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa astui voimaan 1994. Kauppasopimus uudistettiin kokonaisuudessaan ja sen laajempi, tasavertaisempi sekä modernisoidumpi versio astui voimaan 1.7.2020 (T-MEC – USMCA). Tämän lajissaan tärkeimmän yhteisen pohjoisamerikkalaisen kauppa-alueen lisäksi Yhdysvallat on solminut kauppasopimukset kymmenen alueen maan kanssa: Chile, Kolumbia, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, El Salvador, Guatemala, Honduras, Nicaragua, Panama ja Peru.

Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (Celac) on Euroopan unionin (EU) viidenneksi suurin kauppakumppani. EU:lla on täysimittaiset sopimukset kahden Latinalaisen Amerikan ryhmittymän (CARICOM ja SICA) kanssa, monen osapuolen välinen kauppasopimus kolmen Andien yhteisön valtion (Kolumbia, Ecuador ja Peru) kanssa sekä sopimukset Meksikon ja Chilen kanssa. Koska Euroopan unionilla on valmiiksi neuvoteltu tosin vielä ratifioimaton vapaakauppasopimus myös Mercosur-maiden kanssa, sen vapaakauppasopimusten verkosto kattaa lähes kaikki Latinalaisen Amerikan ja Karibian 33 valtiota lukuun ottamatta Kuubaa, Boliviaa ja Venezuelaa.

Veljekset kuin ilvekset: Meksikon ja Perun presidentit Andrés Manuel López Obrador ja Pedro Castillo Terrones ehtivät tavata toisensa ensimmäistä kertaa Celacin huippukokousta edeltävänä perjantaina. Kuten kuvastakin näkee, nämä kaksi vasemmistolaista ja kansanläheistä poliitikkoa tulevat hyvin toimeen keskenään. Kummankin käytännön politiikkaa kuvastaa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja unohdettujen väestönosien, erityisesti köyhien ja alkuperäiskansojen asettaminen kansallisen politiikan keskiöön: ”Por el bien de todos, primero los pobres.”

31 maata kokoontui yhteen Meksikon pääkaupungissa

Meksiko avasi puheenjohtaja- ja isäntämaana Celacin ensimmäisen huippukokouksen sitten Dominikaanisen tasavallan Punta Canasin huippukokouksen vuoden 2017 tammikuussa. Syitä yhteisen kokoustamisen onnistumisille yli neljän vuoden tauon jälkeen on ainakin kolme. Pandemia ja sen aiheuttama lama ovat yhdistäneet jäsenvaltioita tavalla, joka ei ollut kuviteltavissa ennen koronaviruksen ilmaantumista. Juuri Amerikkojen mantereilla pandemia on aiheuttanut eniten tuhoa koko maailman mittakaavassa. Toisaalta Meksiko ei ole antanut periksi ja on tavoitellut yhteistä kokousta koko ulkopoliittisen osaamisensa avulla. Heinäkuussa Celacin ulkoministerit kokoontuivat Meksikossa valmistellakseen syyskuussa vihdoin toteutettua huippukokousta. Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden tahtotila tuki yhteisen foorumin henkiin herättämistä ja viime aikoina tuo maiden ryhmittymä on ollut siirtymässä uudelleen vasemmalle kuten tapahtui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Vasemmistohallitukset ovat perinteisesti olleet aktiivisempia integraatiokehityksen ja mantereen keskinäisen yhteistyön järjestämisessä.

Presidentti Andrés Manuel López Obrador korosti puheessaan ennen kaikkea kansojen itsemääräämisoikeuden tärkeyttä ja kaupallisen yhteistyön etuja sekä kehotti Yhdysvaltoja tukemaan John F. Kennedyn tavoin Latinalaisen Amerikan omaehtoista kehitystä:

− Celacista voi näinä aikoina tulla tärkein väline Latinalaisen Amerikan ja Karibian maidemme välisten suhteiden lujittamiseksi ja taloudellisen yhdentymisen ihanteen saavuttamiseksi Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa suvereniteettimme kunnioittamisen puitteissa; toisin sanoen rakentaa Amerikan mantereelle jotain sen kaltaista kuin nykyisen Euroopan unionin synnyttänyt talousyhteisö.

− Meistä tuntuu, että tästä ihanteesta voi tulla totta, jos ajattelemme ja olemme yhtä mieltä kolmesta peruskysymyksestä: puuttumattomuusperiaate ja kansojen itsemääräämisoikeus; kehitysyhteistyö ja keskinäinen apu eriarvoisuuden sekä syrjinnän torjumiseksi. Politiikassa voimme sitoutua kunnioittamaan kansojen sisäisiä päätöksiä ja sitä, ettei mikään hallitus ota itselleen oikeutta alistaa toinen maa minkään motiivin, syyn tai tekosyyn varjolla tai käyttämällä rahaa, propagandaa, taloudellisia ja diplomaattisia pakotteita tai voimankäyttöön tukeutumalla.

Hallituskriisin ja viiden ministerin eron kokouksen alla kokenut Argentiina osallistui Celacin yhteiseen pöytään sen ulkoministeriön Latinalaisen Amerikan asioiden apulaissihteeri Juan Carlos Valle Raleighin voimin:

− Haluan kiittää erityisesti siitä sitoutumisesta ja valtavasta työstä, jonka Meksiko on tehnyt Celacin uudelleen aktivoimiseksi alueen poliittisen vuoropuhelun foorumiksi huolimatta vakavan maailmanlaajuisen terveyskriisin olosuhteista.

− Tie ei ole ollut maillemme helppo. Oli ennennäkemätön haaste hankkia rokotteita COVID-19-tautia vastaan kansainvälisessä kontekstissa, jolle oli ominaista epätasainen jakelu ja annosten hamstraaminen. Maamme panivat töpinäksi ja onnistuivat käyttämään olemassa olevia tieteellis-teknologisia valmiuksiaan. Tämän ansiosta tänä päivänä Latinalaisessa Amerikassa tuotetaan Oxfordin/AstraZenecan ja Sputnik V:n rokotteita. Argentiina on työskennellyt koordinoidusti ja solidaarisesti Meksikon kanssa Oxfordin/AstraZenecan alueellisessa tuotannossa. Ymmärtääksemme noin 70 miljoonaa annosta on jaettu koko mantereella, lukuun ottamatta COVAX-mekanismin kautta toimitettuja annoksia. Tulemme panostamaan edelleen teknologian ja terveyden suvereniteetin lisäämiseen Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla.

− Maamme on esittänyt hakemuksensa ottaakseen vastaan väliaikaisen (pro tempore) puheenjohtajuuden vuonna 2022, jota Celacin muodostavat maat tukevat laajalti ja joita kiitämme suuresti heidän luottamuksestaan. Korostan myös, että Celacin jäsenet ovat laajalti yksimielisiä siitä, että Karibian veljesmaasta tulee puheenjohtajavaltio vuonna 2023, ja se on saavutus.

− On ehdottoman tärkeää keskittyä ilmastonmuutokseen, jonka äärimmäisistä vaikutuksista ei enää voida kiistellä. Viimeisten 30 vuoden aikana katastrofien määrä Karibialla on kolminkertaistunut ja siihen liittyvät taloudelliset tappiot ovat viisinkertaistuneet. Ilmastotoimia alueella, etenkin Karibian pienillä saarialueilla, ei voida lykätä. Puhumme maista, jotka ovat vaikuttaneet vähiten nykyiseen sosiaaliseen ja ympäristölliseen kriisiin, mutta jotka kärsivät eniten tulvista, hurrikaaneista ja muista äärimmäisistä ilmiöistä.

Bolivian presidentti Luis Arce Catacora piti kutsuvieraista ensimmäisenä oman puheenvuoronsa, jossa hän kritisoi Amerikkojen valtioiden järjestöä (OEA), vaati rokotusten patenttisuojan purkamista sekä tulipa hän kehuneeksi myös maansa talousmallin saavutuksia köyhyyden vähentämisessä:

− Sallikaa minun muistuttaa organisaatiomme, Celacin, alusta: se luotiin vuonna 2010 alueellisen yhdentymisen foorumiksi tilanteessa, jossa OEA menetti hyväksyttävyytensä eri tekijöiden, kuten Latinalaisen Amerikan demokratioihin puuttumisen, vuoksi. Nykyään, niin monta vuotta tämän syntymän ja näiden toiveiden toteutumisen jälkeen, on selvää, ettei tilanne ei ole muuttunut, vaan sen sijaan, että se toimisi demokraattisen peruskirjansa toimeksiantojen mukaisesti, OEA toimii demokratian periaatteita vastaan. Sen lisääntyvä puuttuminen valtioiden asioihin ei edistä kiistojen rauhanomaista ratkaisua, vaan pikemminkin synnyttää niitä. Se on vanhentunut ja tehoton elin, joka ei vastaa valtioidemme tarpeisiin tai monikeskisyyden periaatteisiin. Tästä syystä tarve vahvistaa Celacia, avainalueidemme yhdentyminen niiden integroimiseksi maailmaan, on selvä.

− Toistamme rokotteiden kaikille antamisen ja patenttien vapauttamisen kiireellisen luonteen sekä tarvitsemme teidän tukeanne nopeuttamaan tätä prosessia kansojemme ja ihmiskunnan hyväksi. Jos patentteja ei vapauteta, jos teknologiaa ei jaeta, emme saavuta rokotuksen tavoitetta ajoissa ja pandemia päätyy viemään enemmän ihmishenkiä, häiritsee talouttamme ja sekoittaa yhteiskuntaamme sekä politiikkaamme.

Samoin on tarpeen käsitellä yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa toimia talousalalla, jotta voidaan kohdata talouden supistumisen ja kriisi sellaisesta maailmanlaajuisesta sopimuksesta käsin, jonka avulla voimme edetä kohti monen- ja kahdenvälisen ulkoisen velan mitätöimistä pienituloisille maille, samoin kuin maksujen keskeyttämistä keskituloisille maille, jotka pyrkivät elvyttämään talouttaan kokonaisvaltaisen ja kestävän kehityksen lähestymistavan mukaisesti, sekä sallisi maailman rahoitusjärjestöjen demokraattisen muutoksen.

− Kotimaani, joka on saanut takaisin demokratiansa ja polkunsa poliittiseen vakauteen, tavoittelee talouskasvua sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ehdoin ja työskentelee väsymättä tuottavan sosiaalisen talousyhteisön mallin (modelo económico social comunitario) eteen, joka huomioi väestömme potentiaalin ja monimuotoisuuden. 14 vuoden hallituskauden aikana meillä koettiin jatkuva talouskasvu ja sosiaalinen sekä tuotannollinen tulonjakopolitiikka. Taloudelliset tulokset välittyivät sosiaalisiin parannuksiin vuosina 2005−2019, kun köyhyys väheni 60 prosentista 37 prosenttiin ja äärimmäinen köyhyys väheni vastaavasti 38 prosentista 12 prosenttiin.

Erinäisiä puheenvuoroja yhtenäisyydestä

Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel Bermúdez puhui suunsa puhtaaksi Kuubaan ja muihin valtioihin kohdistuvista pakkotoimista, ilmaisi uskonsa yhteistyöelimen tärkeyteen sekä sanoi maansa antavan rokotteita myös muiden käyttöön:

− Kiitos veljet. Ensimmäiset sanani tässä historiallisessa huippukokouksessa voivat olla vain syvästi kiitollisia Meksikon kansalle ja erityisesti presidentti Andrés Manuel López Obradorille hänen läheisestä ystävyydestään ja solidaarisuudestaan ​​Kuuban kanssa. Kiitän myös täällä edustettuja hallituksia ja kansoja, jotka ovat ilmaisseet tukensa meille ja ymmärsivät välittömästi Yhdysvaltojen liittovaltion varoista rahoitetun opportunistisen mustamaalauskampanjan luonteen, jolla pyritään yhä uhkaamaan maani vakautta, koskemattomuutta ja suvereniteettia.

− Vahvistan täällä jälleen, että Kuuban kansa ja hallitus puolustavat sosialistista ja oikeudenmukaista oikeusvaltiota ”kaikkien kanssa ja kaikkien hyväksi”, kuten José Martí halusi. Käytän myös tätä tilaisuutta tunnustaakseni tukenne Yhdysvaltojen asettaman laittoman taloudellisen, kaupallisen ja rahoituksellisen Kuuban vastaisen saarron poistamiseksi, jota on tarkoituksellisesti ja opportunistisesti pahennettu pandemiaolosuhteissa, vaikka kansainvälisen yhteisön ylivoimainen enemmistö on tuominnut sen vuosikymmenien ajan.

− Tämä rikollinen ja moraaliton politiikka on massiivinen, ilmiselvä ja järjestelmällinen Kuuban kansan ihmisoikeuksien loukkaus, jonka meille on asettanut pakolla sama Yhdysvaltain hallitus, joka uhkaa, loukkaa ja soveltaa yksipuolisia pakkokeinoja muita alueen maita vastaan. Sen puuttumispolitiikka ja voimakkaat imperialistiset pyrkimykset toteuttaa uudelleen Monroe-oppia kansakuntiemme omaehtoisen kehityksen estämiseksi ovat toinen räikeä rikkomus Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, kansainvälisen oikeuden sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian rauhan alueeksi julistamisen tarkoituksia ja periaatteita vastaan.

− Olemme ylpeitä siitä, että olemme onnistuneet tuottamaan kolme rokotetta ja kaksi rokote-ehdokasta viime kuukausina tutkijoidemme omistautumisen sekä ylipäällikkö Fidel Castro Ruzin luoman ja edistämän tieteen ja teknologisen innovaation vankan järjestelmän ansiosta. Pitäkää näitä menestyksiä, kuten pidämme mekin, latinalaisamerikkalaisena ja karibialaisena valloituksena. Tänään haluamme toistaa täällä tahdon työskennellä Celacin puitteissa tehdäksemme rokotteiden valmistus- ja toimittamissopimuksia niistä kiinnostuneisiin maihin, mikä on vaatimaton panos tavoitteeseen saavuttaa nopeasti yleinen immuunisuoja alueella.

− Yhtenäisyyden huippukokous (Cumbre de la Unidad), joka pidettiin tässä kauniissa maassa vuonna 2010, toteutti maidemme itsenäisyyssankarien toiveet aidosta latinalaisamerikkalaisesta ja karibialaisesta yhdentymisestä. Celacin perustaminen lunasti tosiksi yli kahden vuosisadan taistelut ja pyrkimykset. Se oli ylväs hetki Amerikkamme historiassa. Fidel luokitteli sen viimeisen vuosisadan ylivoimaisesti tärkeimmäksi institutionaaliseksi tapahtumaksi koko pallonpuoliskolla.

− Kymmenen vuotta myöhemmin jatkamme sen rakentamista ja lujittamista tavoitteenamme toipua pandemian tuhoisista vaikutuksista, jotka ovat pahentaneet maailmaan jo vaikuttanutta moniulotteista kriisiä, sulkea nuo valtavat kuilut, jotka tekevät meistä planeetan epätasa-arvoisimman alueen ja edistää kansojemme hyvinvointia.

− Tuemme Venezuelan bolivariaanisen tasavallan Meksikossa käymää kunnioittavaa vuoropuhelua ilman ulkoista puuttumista ja tuomitsemme sen epäoikeudenmukaisen rangaistusjärjestelmän, jolle sen kansa on alistettu imperialististen paineiden vuoksi. Tuomitsemme Nicaraguan tasavaltaa vastaan ​​määrätyt pakotteet ja sekaantumisen sisarkansan sisäisiin asioihin.

− Celac on elvytettävä kiireen vilkkaa, jotta voidaan edetä kohti osallistavaa ja oikeudenmukaista elpymistä, joka vahvistaisi meitä alueena ja edistäisi kansakuntiemme hyvinvointia. Tätä ainutlaatuista mekanismia, joka mahdollistaa vuoropuhelun kansakuntien joukkona, jolla on samanlaiset tarpeet ja intressit, on kiireellisesti voimistettava. Älkäämme menettäkö tilaisuutta jatkaa historian tekemistä.

24.5. Ecuadorin presidenttinä aloittanut Guillermo Lasso kritisoi edeltäjäänsä ja kiitteli rokoteyhteistyötä Kiinan, Venäjän, Yhdysvaltojen ja joidenkin Euroopan maiden kanssa. Ennen kaikkea hän kuitenkin pohti yhdentymisen haasteita ja kannustimia puheessaan, joka asettui tukemaan integraatiokehitystä:

− Me kaikki latinalaisamerikkalaiset tunnustamme hänen [Meksikon presidentin] väsymättömän omistautumisensa maanosan asialle. Hänen intohimonsa ansiosta voimme kokoontua tänään yhteisten etujen ympärille ja ajatella niitä uusina toiveina, Latinalaisen Amerikan yhdentymisenä. Luulen, että puhun kaikkien läsnä olevien puolesta, kun sanon: kiitos johtajuudestanne.

− Miksi Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhdentyminen ei ole suurempaa? Mikä on pitänyt meidät erillään? Mitä meidän pitäisi tehdä sen syventämiseksi? Ymmärrän, että nämä ovat väitöskirjojen tai historiankirjojen arvoisia kysymyksiä. Haluaisin tänään kuitenkin hyödyntää osallistumiseni hahmotellakseni sellaisen vastauksen, joka voi edistää syvempää yhdentymistä kaikille.

− Koska uskokaa minua, kun sanon teille, arvoisat johtajat, että minäkin olen ehdottomasti sitoutunut Latinalaisen Amerikan integraatioon paljon enemmän kuin voitte kuvitella. Ainoa ja hienovarainen ero on se, miten pyrin yhdentymiseen, joka ylittäisi perinteisesti tällä alalla tehdyt ponnistelut. Haluaisin sellaisen integraation, joka menee organisaatioiden ja tapahtumien tuolle puolen. Millä tulisi olla eniten merkitystä meille on se, kuinka kansalaisemme luovat todellisia ja molemminpuolisesti hyödyttäviä siteitä.

Lasso ottaa toisen maailman sodan hävityksen pohjalta syntyneen Europan Unionin yhdentymisen jossain määrin ihanteelliseksi esimerkiksi:

− Jaettu vauraus luo jaetun vastuun tunteen. Jos meillä on kaupallisia etuja naapurin kanssa, välitämme siitä, mitä sille naapurille tapahtuu. Haluamme hänen menestyvän, haluamme suojella suhdetta. Yhdistämällä kansalaistensa edut todellisiin, vakaisiin ja ennen kaikkea kestäviin taloussuhteisiin he loivat yhteisen vaurauden, mikä antoi heille mahdollisuuden rakentaa nykyisin tunnettuja eurooppalaisia ​​toimielimiä. Toisin sanoen heidän integroitumisensa oli ensin taloudellista ja sitten poliittista, he eivät toimineet ylhäältä alaspäin, vaan alhaalta ylöspäin, ensin kansalaiset, sitten hallitukset, ja näin rakennettiin se kadehdittava vaikutusvalta, joka heillä on nykyään ryhmittymänä. Tämä on sitä, herrat presidentit, mitä pidän todellisena integraationa, että koemme muiden haasteet yhtä lailla omiksemme ja tunnemme yhteisen työmme rakentavan kaikkien kesken jaettua tulevaisuutta.

− Kuinka haluammekaan olla vaikutusvaltaisia ​​maailmassa, jos emme vahvista kaikkia vahvuuksiamme omiemme keskuudessa? Maailma ei tule kuuntelemaan meitä, koska meillä on yhteinen kieli, maailma kuuntelee meitä, sitten kun meillä on suuret yhteiset markkinat, joilla vaurautemme kasvaa. Kun maailma tuntee luovuutemme moottorien pauhun, kun se ymmärtää meidän soveltavan aidosti kaikkia kulttuurisia vahvuuksiamme, silloin se kuuntelee meitä. Talouskasvumme ääni puhuu kauniimmin ja voimakkaammin kuin mikään yhteinen lausuma, jonka teemme täällä tänään. Tämä osoittaa sen, mitä tapahtuu, kun puhumme ja teemme yhteistyötä katsomatta sitä, mihin ideologiseen kerhoon tai puolueryhmään kuulumme. Ehdotan sitä teille tänään: tehkäämme yksinkertaisesti se, mikä on kansalaistemme edun mukaista.

Perun presidenttinä 28.7. aloittanut ja niin ikään ensimmäiseen alueellisten johtajien huippukokoukseen osallistanut maaseudun opettaja Pedro Castillo Terrones kannatti Celacin tekemiä yhteisiä aloitteita, mutta kaipasi puheillaan siirtymistä sanoista tekoihin ja teki selväksi, että hänen johtamansa maa haluaa tulla toimeen kaikkien valtioiden kanssa niiden ideologisesta väristä riippumatta:

− Vastaanottakaa Perun kansan veljelliset terveiset. Tuon terveisiä meille kaikille, jotka olemme tässä salissa ketsua-, aimara-, awajún-, conibos-, shipiboskansoilta, miehiltä ja naisilta, joilla ei koskaan ole ollut ääntä kotimaassani. Tänään tunnen vahvistuneeni, koska kyseessä on ensimmäinen kerta, kun lähden maasta äskettäin virkaan astuneena valtionpäämiehenä, ja uskon, että valtioista vastuussa olevien henkilöiden kokoontumisessa tässä huippukokouksessa on tärkeää tarjota Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioille yksiselitteinen todistus siitä historiallisesta kutsumuksesta, joka pyytää meidän kansojemme mitä suurimpaan yhtenäisyyteen ja integroitumiseen.

− Sen pandemian peiton alla, jonka uumenissa tapaamme tänään, meidän on ymmärrettävä, että pandemia on tullut jäädäkseen kuhunkin kansaan. Mutta me ymmärrämme, että pandemia ei ole vain terveysongelma, se on historiallinen ongelma, se on ollut pitkään laahannut ongelma. Miksi? Koska olemme aina sanoneet kokouksissa monia iskulauseita, olemme puhuneet yhtenäisyydestä, olemme lausuneet hienoja puheita. On aika ryhtyä toimiin, ja on aika tarttua tekoihin, koska on välttämätöntä ymmärtää, että yhdessä saavutamme kaiken; erillämme emme mitään.

− Ja siksi minun on kerrottava teille, että Celacin on tänään täsmennettävä konkreettiseksi tosiasiaksi se, miten pyrimme kaikin voimin helpottamaan alueidemme pääsyä kansainvälisen rahoituksen piiriin, jota vaaditaan osallistuaksemme siihen valtavaan tehtävään, joita olemme suorittaneet pahoin murjottujen talouksiemme elvyttämiseksi.

− Koemme tärkeäksi ilmaista, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhdentymisen on oltava pysyvä tehtävä, sen on oltava päivittäistä toimintaa, jotta voimme kerta kaikkisesti vastata suuriin tarpeisiin, mennä ymmärrettävien ja luonnollisten ideologisten ja poliittisten erojen tuolle puolen.

− Haluan lopettaa viestini ilmoittamalla, että maamme ylläpitää ja tulee ylläpitämään diplomaattisia suhteita kaikkien Latinalaisen Amerikan ja maailman maiden kanssa ilman minkäänlaista syrjintää. Muutoinhan saamamme syvän Perun painava toimeksianto tulisi kaikuneeksi kuuroille korville. On aika ryhtyä toimiin, on aika siirtyä puheista tekoihin.

Venezuela ja Kuuba versus Uruguay ja Paraguya

Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel oli jo ehtinyt pitää oman maansa omaehtoista kehitystä ja poliittista itsemääräämisoikeutta puolustaneen puheenvuoronsa kokouksen alkupuolella. Huippukokouksen ilmapiiri alkoi kuitenkin kiristyä, kun Paraguayn presidentti Mario Abdo Benítez heitti bensaa demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksiksi naamioituihin ideologisten erojen liekkeihin ja neljän maan johtajat tähdittivät keskinäistä selkkaustaan:

− Läsnäoloni tässä huippukokouksessa ei missään mielessä tai olosuhteissa edusta tunnustusta herra Nicolás Maduron hallitukselle. Hallitukseni kanta ei muutu, ja mielestäni on herrasmiesmäistä sanoa se kasvokkain.

Perinteisen konservatiivipuolue Partido Coloradon riveistä presidentiksi noussut Abdo Benítez sai tuoreeltaan vastauksen loukkaukseensa Venezuelan presidentiltä Nicolás Madurolta, joka huuteli ”eikä minun sinulle, hyväksikäyttäjä” viitaten siihen, ettei hänen hallituksensa tunnusta vastaavasti tämän Etelä-Amerikan maan hallitusta. Elokuussa 2018 virassaan valtionpäämiehenä aloittanut Abdo Benítez ei ole maassaan enää mitenkään suosittu johtaja, sillä elokuun 2021 mielipidemittauksen (El Centro Estratégico Latinoamericano de Geopolítica − Celag) mukaan kahdeksan kymmenestä paraguaylaisesta omaa kielteisen käsityksen hänen hallituksestaan.

Mainitsemisen arvoisia ovat myös kaksi muutakin seikkaa. Paraguayn kansallinen öljy-yhtiö Petropar ei ole vieläkään maksanut sen vuodelta 2006 juontuvasta yhteisestä öljytoimitusten energiasopimuksesta aiheutunutta maaliskuussa 2021 305 miljoonaan dollariin yltänyttä velkaa Venezuelan valtiolliselle öljy-yhtiölle PDVSA:lle. Velkataakka kasvaa vuosittain kahden prosentin koron verran, vaikka Venezuelan mukaan velanmaksu on myöhästynyt ja se on kasvattanut sen korkoja. Paraguay ei tunnusta näitä kasvaneita korkoja ja väittää, ettei velka ole erääntynyt, koska maksuaikaa olisi sen mukaan annettu vuoteen 2026 asti. Se on vienyt tapauksen Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) käsiteltäväksi Pariisiin.

Paraguayn hallitukselta tihkuneiden tietojen mukaan Venezuelan väliaikaisena presidenttinä ilman vaaliuurnien tai perustuslain tukea tammikuusta 2019 lähtien esiintynyt Juan Guaidó olisi tarjonnut velan puolittamista vastalahjaksi – maksettavaa toisenlaisella matematiikalla saatujen lukujen jälkeen jäisi hieman yli 130 miljoonaa dollaria − edustamansa hallituksen tunnustamisesta. Todellisuudessa maiden välille on kertynyt sakea pilvi erimielisyyksiä, jotka eivät liity vain Abdo Benítezin haluun edistää ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Tästä konfliktista johtuen Maduro viittasi kollegaansa väärinkäyttäjänä. Oikeistopoliitikko Abdo Benítezin tiedetään myös hylänneen kokouspöydän ennen aikojaan, sillä hän poistui sen ääreltä jo viisituntisen session puolivälissä kello yhdentoista aikoihin aamupäivällä. Paraguayn presidentti viittasi puheessaan oikeusvaltion periaatteeseen ja kansanvallan jaloihin arvoihin:

− Demokraattinen legitiimiys ei synny vain pääsemällä valtaan äänestyslaatikon kautta, vaan myös rakentamalla sitä päivittäin vallankäytössä, kunnioittaen sitä toimillamme, olemalla puuttumatta muihin valtoihin, ei manipuloimalla oikeutta vainotakseen niitä, jotka ajattelevat eri tavalla. Haluan tätä omalle maalleni ja koko alueelle. Ei ole muuta tietä kuin demokratia.

Uruguayn presidenttinä maaliskuun 1. päivänä 2020 aloittanut Luis Lacalle Pou kuuluu jo 1836 perustetun Kansallisen puolueen (Partido Nacional) riveihin. Elokuun 2021 tietojen (Equipos Consultores) mukaan 47 prosenttia uruguaylaisista suhtautuu myönteisesti hänen hallitukseensa. Lacallen sukunimi on lähellä espanjankielistä lacayo-sanaa, joka kääntyy suomeksi lakeijaksi ja on ollut perinteisesti poliittisessa käytössä imperialismin sokean palvelijan pilkkanimenä, sillä se on historian saatossa tarkoittanut juurikin siirtomaaisäntien etuvartioita. Siksi lacayo Lacalle esiintyi nimensä veroisesti tässä Celacin suurkokouksessa:

− Osallistumisemme tälle foorumille noudattaa hyveellistä eikä taantumuksellista käsitystä. Maamme on osa tätä foorumia, jossa se voi vaihtaa ajatuksia ja olla samaa mieltä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden kanssa. Se liittyy tähän foorumiin, koska Celac on syventänyt ja laajentanut suhteitaan muihin maailman maihin. Tämä ei tarkoita sitä, että Celacin integroiminen tekisi osallistumisen OEA:han jollakin tavoin tarpeettomaksi. Haluamme olla hyvin selkeitä sen suhteen. Kansalliset hallitukset ja eri järjestöjen hallitukset ovat pohjimmiltaan alttiita kritiikille ja myös muutoksille, ja tästä syystä on mahdollista olla eri mieltä johdon kanssa, mutta organisaatiota ei voida vääristää.

− Presidentti López Obrador sanoi jotakin, jonka jaamme maastamme käsin, se on itsemääräämisoikeus ja puuttumattomuuspolitiikka, mutta yksi Celacin edistämistä ja sen perustana olevista tekijöistä on demokratia. Ja demokratia on paras järjestelmä, joka yksilöillä on ollakseen vapaita, ihmisen puhtain tila on vapaus. Ja siksi tähän foorumiin osallistuminen ei tarkoita omahyväisyyttä, herra presidentti, ja tietysti sen vaatimalla kunnioituksella, kun nähdään, ettei tietyissä maissa ole täydellistä demokratiaa, kun vallanjakoa ei kunnioiteta, kun vallanpitäjät käyttävät tukahduttamisen koneistoaan mielenosoitusten hiljentämiseen, kun poliittiset vastustajat vangitaan, kun ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, meidän on sanottavalla tällä rauhallisella mutta lujalla, huolestuneella äänellä, että näemme vakavin silmin sen, mitä Kuubassa, Nicaraguassa ja Venezuelassa tapahtuu.

Heti Lacallen perään sattui tulemaan Venezuelaa vuodesta 2013 lähtien johtaneen Nicolás Maduro Morosin vuoro, mikä oli omiaan kuumentamaan Kansallispalatsin entisen valtiovarainministeriön salin tunnelmaa (El Salón de la Tesorería Guillermo Prieto). Hän kertasi Celacin syntyhistoriaa viitaten edeltäjäänsä Hugo Cháveziin ja vapaustaistelija Simón Bolívariin. Sitten hän vastasi suorin sanoin Paraguayn ja Uruguayn presidenteille:

− Vapauttaja Simón Bolívar kutsui meidät kaikki, sen mikä oli Etelä-Amerikkaa, ennen Espanjan siirtomaita, kokoontumaan heinäkuussa 1826 Panamaan, muutaman vuoden kuluttua juhlitaan Panaman kongressin 200-vuotisjuhlaa. Ja sitten tuli jakaantumisen, aliarvioinnin vuoro, lähes kahdeksi vuosisadaksi, kunnes tuo polku jatkui tämän instrumentin, Celacin, kautta.

− Uskomme syvästi erilaisten tahojen vuoropuheluun. Ja sanon Paraguayn presidentille: asettakaa demokratiaan liittyvälle keskustelulle päivämäärä, paikka ja kellonaika Paraguayssa, Venezuelassa ja Latinalaisessa Amerikassa, ja olemme valmiita osallistumaan, te määritätte paikan. Tai sanon sen vähän paremmin, jos intohimo vain sallii sen. Laittakaa te, presidentti Lacalle, väittelylle päivämäärä ja paikka; tai asettakaa te, presidentti López Obrador, ja Venezuela on valmis vaihtamaan mielipiteitä demokratiasta, vapauksista, vastarinnasta, vallankumouksesta ja kaikesta, mistä on keskusteltava, uusliberalismista, kansojen edessä, suorassa lähetyksessä, yksityisesti, kuten haluatte, kunnioittaen, siis kunnioituksella, ilman poissulkemisia.

− Kansainvälisen politiikan on palveltava kansainvälistä oikeutta, ihmiskunnan suuria etuja ja alueen suuria etuja. Ja meidän on käännettävä sivua Latinalaisen Amerikkaan pesiytyneen jakautumisen, bolivariaanisen vallankumouksen häirinnän ja nyt Kuuban vallankumouksen ja Nicaraguan vallankumouksen taukoamattoman häirinnän lopettamiseksi, se kun ei ole oikea tie. Meillä olisi tarpeeksi kiviä heittääksemme niillä joitain teistä, mutta emme tulleet heittämään kiviä, vaan tulimme ojentamaan kätemme työlle, vuoropuhelulle ja yhtenäisyydelle suurissa kysymyksissä.

Sen jälkeen Maduro teki rakentavia ehdotuksia yhteisen järjestön perustuksien vahvistamiseksi:

− Virallistan teille ehdotuksen, jonka lähetin teille kirjallisesti ja jonka tein eilen myöhäisen Meksikoon saapumiseni yhteydessä, tein sen julkisesti: uskon, että meidän on rakennettava uusi Celacin instituutio, meidän on jatkettava siitä, mitä aloimme rakentaa, koska täällä alettiin rakentaa toimielinten kokonaisuutta, joka alkoi toimia. Talousministerien neuvosto, sosiaaliministerien neuvosto, politiikan ministerineuvosto olivat kaikki olemassa, ne toimivat, tekivät ehdotuksia, käytiin erittäin arvokasta alueiden välistä vuoropuhelua.

− Ehdotan, että otamme välittömästi uudelleen käyttöön kolme tärkeintä ministerineuvostoa: sosiaaliministerien neuvosto ryhtyy heti käsittelemään pandemia- ja ilmastonmuutosohjelmaa. Talousministerien neuvosto käsittelee täällä tehtyjä ehdotuksia kaupan yhdentymisestä, taloudellisen kehityksen sopimuksesta. Ja no, ulkoministerit pitävät kurssinsa, pysyttelevät poliittisen ministerineuvoston tahdissa.

− Ehdotan myös, miksi ei, miksi ei. Tietenkin, presidentti Lacalle, OEA:n ja Celacin välillä on ristiriita, se on monroismin ja bolivarianismin vanha ristiriita, Amerikka amerikkalaisille, jotka pitävät meitä takapihanaan, ja se on pysynyt ennallaan, se jatkuu yhä näin, kaiken sen tänä päivänä sanottavan tuolla puolen. Bolivarianismi, latinalaisamerikkalaisuus, yhtenäisyysoppi ja Celac ovat meidän polkumme, ja siksi ehdotan, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön pääsihteeristön perustamista arvioidaan kylmällä mielellä ja tasapainoisesti, ja antakaamme sille tarpeeksi valtaa, jotta tämä pääsihteeristö voisi ottaa haltuunsa joidenkin teidän mainitsemanne unelman rakentamisen. Jotkut haaveilevat Euroopan unionista. Erittäin hyvä, erinomaista, mutta Afrikan unionista, Aseanista on myös hyviä kokemuksia, ja niin edelleen. Siksi meidän mielestämme on tärkeää ottaa nämä askeleet maidemme uuden institutionaalisen kehyksen kehittämisessä.

− Haluan kiittää julkisesti Meksikon hallitusta kaikesta siitä tuesta, jonka he antavat Venezuelalle täällä käydyille rauhan ja suvereniteetin neuvotteluille [Meksikossa on järjestetty Norjan johtamia keskusteluja opposition ja hallituksen välillä elokuun puolivälistä lähtien, joihin myös Venäjä ja Hollanti osallistuvat tarkkailijoina]. Pyydän kaikkien Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden hallitusten tukea, koska Venezuelan ainoa tie voi olla vain vuoropuhelu, rauha, uudelleen lähentyminen, sovinto. Ja olen kiitollinen siitä enemmistön tuesta, jonka olemme saaneet täällä tämän käynnissä olevan vuoropuhelun vuoksi.

− Venezuelassa on tänä vuonna vaalit, suurvaalit 21. marraskuuta. Kutsun teitä tulemaan katsomaan vaalikampanjaa, näkemään vaalit, tarkkailemaan, miten diktaattori Maduro kutsuu koolle 29. vaalit, kyseessä ovat vaalit numero 29. Meillä on pidetty 28 vaalit, olemme voittaneet äänien turvin 26, nyt menemme 29. vaaleihin. Koko oppositio on rekisteröitynyt, no, tervetuloa, voittakoon se, jonka on voitettava.

− Eli olen erittäin kiitollinen tuesta kaikille näille pyrkimyksille demokratian ja vuoropuhelun puolesta, ja juhlistan sitä keskustelun henkeä, yhdentymisen henkeä, joka ilmenee täällä tänään eräistä huomattavista ja toisinaan loukkaavista eroista huolimatta.

Kun kaikki 31 huippukokouksessa pyydettyä puheenvuoroa oli lausuttu, Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel, joka puhui alun perin järjestyksessään kolmantena, pyysi itselleen sanavuoron Uruguayn presidentti Luis Lacalle Poulle vastatakseen:

− Olen samaa mieltä, puheenjohtaja, ja kiitän teitä, ja vastaan myös täsmälleen tarkoituksenani säilyttää yhtenäisyyden teema eikä poiketa siitä. Presidentti Lacallen maininta Kuubasta osoittaa hänen tietämättömyytensä todellisuudesta. Kuuban kansan rohkeus ja vapaus on todistettu kuuden vuosikymmenen ajan Yhdysvaltojen aggressiivisuuden ja saarron olosuhteissa, mikä on perustavanlaatuinen este kehityksemme etenemiselle, jota presidentti Lacalle ei ottanut esille.

− Kuunnelkaa kansaanne, joka keräsi yli 700 000 allekirjoitusta asettamaasi kiireellistä lakia vastaan, jota ajoitte väkipakolla ja joka muutti ehtoja polttoaineiden hintojen säätelyssä, häätömääräysten, julkisten yritysten roolin vähentämisen ja toimintaprosessien muokkaamisen suhteen. Itse asiassa se on uusliberaali paketti tai pakettien nippu. Uusliberalismi on lisännyt epävakautta, keinottelua, ulkomaista velkaa, epätasa-arvoista vaihtoa, taipumusta toistuviin finanssikriiseihin, köyhyyttä, eriarvoisuutta ja pohjatonta kuilua yltäkylläisen pohjoisen ja hyväksikäytetyn etelän välillä.

− OEA on järjestö, joka Yhdysvaltojen palveluksessa tuki Kuuban eristämisyrityksiä, sotilaallisia sekaantumisia Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, vallankaappauksia, sotilaallisia diktatuureja, jopa maassasi, jonka Yhdysvallat loi tarkoituksenaan hillitä Amerikkamme kansojen vastarintaa. OEA oli hiljaa, kun alueellamme ja maassasi tehtiin kidutuksia. OEA on se, joka on hiljaa tänään, kun latinalaisamerikkalaisia sorretaan, murhataan ja saadaan katoamaan. Nämä teot eivät tapahdu Kuubassa. OEA:lla on edustuskelvoton pääsihteeri, joka myötävaikutti, osallistui ja tuki Bolivian hallitusta vastaan ​​vuonna 2019 tapahtunutta vallankaappausta. Presidentti Lacalle on juuri puolustanut täällä uusliberalismia, monroismia ja OEA:ta.

Lacalle sai vielä uuden minuutin puheenvuoron, jonka hän käytti täysimittaisesti Kuuban sivaltamiseen:

− Kuuban presidentti käyttää kansani väitteitä, joita en tietenkään jaa, eivätkä ne pidä paikkaansa. Kyllä, jos jokin on totta: maani onneksi oppositio voi kerätä allekirjoituksia, maassani oppositiolla on onneksi demokraattisia voimavaroja valittaa. Se on suuri ero suhteessa Kuuban hallintoon. Ja haluan vain lainata, eivätkä ne ole minun sanojani, se on erittäin kaunis laulu, jonka laulajat tuntevat hallituksen sorron: ”Älköön veri virratkoon, koska he haluavat ajatella toisin, kuka kertoi teille, että Kuuba on teidän, vaikka Kuubani on koko kansani.”

Sanasodan päättääkseen Kuuban presidentti Díaz-Canel otti vielä kerran puheenvuoron itselleen kokoukseen puheenjohtajana toimineen Meksikon ulkoministerin vastustuksesta huolimatta:

− Mielestäni asioita ei pidä jättää epäselviksi. Näyttää siltä, ​​että presidentti Lacallella on erittäin huono musiikkimaku. Se laulu ei ole niin hyvä. Se on valhe ja rakennelma joidenkin Kuuban vallankumousta vastustavien taiteilijoiden keskuudessa.

− Ainoa asia, jota haluamme puolustaa kuubalaisina, on yhdistynyt Latinalainen Amerikka, joka voi auttaa meitä kohtaamaan ne valtavat haasteet, joita aiheuttavat alati yleistyvät talouskriisit ja muut odottamattomat kriisit, kuten kammottava pandemia, joka on nykyään saanut kaikki maailman hallitukset ja kansat paineen alaisiksi ilman ideologisia tai poliittisia eroja. Jos presidentti Lacalle haluaa keskustella asioista kanssamme, pyydämme häntä tarjoamaan meille paikan ja voimme keskustella niistä kasvotusten ilman, että meidän on tuotava maidemme kahdenvälisten suhteiden esityslistalla olevat asiat Celacin yhtenäisyyden piiriin, sen, jota me kaikki kannatamme.

Uruguayn ja Paraguayn presidenttien puheenvuorot näyttäytyivätkin muutoin hyvän yhteishengen omanneen kokouksen poikkeuksina, joiden perimmäiset päämäärät liittyvät halpaan politikointiin oman kansan keskuudessa, sillä kansainvälisessä ympäristössä kaikki johtajat ovat samanarvoisia.

EU, Kiina ja YK osallistuivat huippukokoukseen

31 Celacin kokoukseen osallistuneiden jäsenvaltioiden edustajien lisäksi myös EU:n ulkopoliittinen edustaja, YK:n pääsihteeri ja Kiinan presidentti pitivät puheenvuorot Meksikossa, tosin kaksi viimeksi mainittua tervehtiä kokousvieraita etukäteen nauhoitettujen videoiden välityksellä.

Meksikossa paikan päällä kokoukseen osallistui myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel, joka korosti ilmastonmuutoksen, digitaalisen vallankumouksen ja pandemian olevan eurooppalaisesta näkökulmasta sellaisia haasteita, joihin voidaan vastata vain yhteistyöllä:

− Kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, se on tarpeellista eikä se voi koskaan olla heikko kohta. Päinvastoin yhteistyö osoittaa suvereniteettia ja kertoo siitä, miten yhdessä voidaan löytää jaettuja ratkaisuja ja siten pystyä rakentamaan oikeudenmukaisempia, vahvempia ja kestävämpiä yhteiskuntia kansalaistemme paremman tulevaisuuden takaamiseksi.

Michel viittasi myös ilmastokriisin ratkaisemisen rahoitukseen:

− Vuonna 2009 YK:n ilmastokokous COP:in aikana päätettiin, että 100 miljardia euroa on otettava käyttöön ilmastonmuutokselle kaikkein haavoittuvimpien maiden tukemiseksi, ja meidän on toimittava tämän mukaisesti. Viime vuonna näistä 100 miljardista Euroopan unioni otti käyttöön 26 miljardia, ja ilmoitamme pian myös talousarvion lisäämisestä jatkaaksemme muiden ilmastonmuutoksessa haavoittuvassa asemassa olevien maiden tukemista. Rahoitus on erittäin tärkeä asia, ja meidän on myös pysyttävä tehtäviemme tasalla.

Michel korosti solidaarisuutta rokotteiden tasapuolisen jakamisen edessä:

− Euroopan unioni teki heti ensimmäisten rokotteiden kehittämisen jälkeen päätöksen osoittaa vientiin puolet näistä rokotteista, jotka on valmistettu Euroopan unionissa. Kaikki maailman maat eivät ole tehneet tätä päätöstä, mutta Euroopan unionin 27 maata tekivät niin. Ja se aiheutti jännitteitä, monet Euroopan kansalaiset eivät ymmärtäneet, miksi veimme puolet Euroopassa tuotetuista rokotteista muihin maihin. Olen ylpeä tästä päätöksestä, koska kukaan ei ole turvassa, jos me kaikki emme ole rokotteen turvaamia. Lukuina tämä tarkoittaa Euroopan unionista Covax-aloitteen kautta jaettua 230 miljoonaa annosta 139 maassa. Tälle alueelle on tuotu 40 miljoonaa annosta Euroopan unionista.

Michel muisteli 30 vuoden takaisia opiskelija-aikojaan Brysselin maakunnan pienessä koulussa ja kertoi chileläisen runoilija Pablo Nerudan avaamista kulttuurisista horisonteista. Nerudan mukaan ”kaikki tiet johtavat samaan tavoitteeseen: välittää muille, keitä olemme”. Juuri tämän keskinäisen välittämisen ajatuksen tulisi innostaa rakentamaan yhdessä yhteiskuntia kohden edistystä, vapautta ja henkilökohtaista ihmisarvoa:

− Siksi tämä huippukokous on konkreettinen ja sopiva tilaisuus miettiä, kuinka voimme vahvistaa kykyämme toimia yhdessä, ei vain taloudellisten liittoutumien luomiseksi, mikä on tärkeää, tai poliittisten liittoutumien luomiseksi, jotka ovat myös tärkeitä, mutta tämän lisäksi meidän on mentävä kauemmas kohti kansojen ja yhteiskuntien välisiä ihmissuhteita.

Xi Jinping, Kiinan presidentti, piti alueellisen integraatiokehityksen tuloksia myönteisinä:

− Kymmenen vuotta sitten Celac syntyi Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden pyrkimyksistä tavoitella itsenäisyyttä ja vahvistumista yhtenäisyyden kautta, mikä oli virstanpylväs alueellisessa yhdentymisprosessissa. Tämän vuosikymmenen aikana Celacilla on ollut tärkeä rooli rauhan ja vakauden turvaamisessa sekä yhteisen kehityksen edistämisessä alueella.

− Viimeisten kahden vuoden aikana Meksiko väliaikaisena presidenttinä on täyttänyt tehtävänsä ja johtanut Celacin yhteisymmärrykseen ja yhteistyön lisäämiseen nostamalla sen kehityksen uudelle tasolle, mitä kiinalainen osapuoli arvostaa suuresti. Antaessaan tärkeän painoarvon suhteille Celaciin, Kiina tukee Celacin vaivannäköä koordinoida alueen maita yhteistyön kehittämiseksi ja haasteiden kohtaamiseksi.

− Tätä varten heinäkuussa 2014 Latinalaisen Amerikan ja Kiinan yhteistyöverkoston (espanjaksi ALC, englanniksi LAC) johtajat ja minä julistimme yhdessä Kiinan ja Celacin välisen foorumin perustamisen, mikä avaa uuden tien yhteistyölle Kiinan ja LAC-maiden välillä. Näiden seitsemän vuoden aikana, voimakkaassa kehityksessä, tästä foorumista on tullut se tärkein alusta, joka kokoaa yhteen Kiinan eri alojen ystävälliset voimat ja joka on osallistunut merkittävässä määrin Kiinan sekä LAC-maiden välisten suhteiden syventämiseen.

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) pääsihteeri António Guterres kertasi pandemian vaikutuksia ja ilmaisi YK:n tuen yhdentymiselle:

− Latinalainen Amerikka ja Karibia edustavat 8,4 prosenttia maailman väestöstä, mutta ne ovat kerryttäneet 21 prosenttia COVID-19-tartunnoista ja 32,5 prosenttia tämän taudin aiheuttamista kuolemista. Monet alueen maat kärsivät maailmanlaajuisesta epätasa-arvosta rokotteiden saatavuudessa ja jakelussa. Tällä on merkittäviä vaikutuksia ihmishenkien pelastamisen todelliseen kykyyn, myös kehittyvien maiden julkiseen talouteen, mikä vaikuttaa niiden valmiuksiin kohdata muita globaaleja haasteita.

− Tänään pidetyssä huippukokouksessa alueen johtajat osoittavat sitoutumisensa Celacin uudistamiseen alueellisen yhteistyön vahvistamisen tilana. Yhdistyneet kansakunnat edistävät osaltaan tätä pyrkimystä alueellisella terveysomavaraisuussuunnitelmalla, jonka tavoitteena on rokotteiden ja lääkkeiden alueellisen tuotannon kehittäminen, laajentaminen ja voimistaminen.

Yhteinen julistus kertoo jaetuista huolenaiheista

Meksikon pääkaupungissa lauantaina pidetyn Celacin kuudennen (VI) huippukokouksen jälkeen julkaistussa ”Ciudad de Méxicon julistuksessa” valtioiden välinen yhteistyöjärjestö ottaa kantaa monenlaisiin teemoihin, joihin kuuluvat oikeudenmukaisempi kansainvälinen järjestys, demokratian lujittaminen, koulutuksen ja sukupuolten tasa-arvon vahvistaminen, korruption ja köyhyyden torjunta sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen, haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten oikeuksien kunnioittaminen. Oman huomionsa sai myös pandemian hoito ja talouden toipuminen. Kaikkiaan Ciudad de Méxicon julkilausuma pitää sisällään 44 kannanottoa, jotka pyrin tiivistämään.

Ensimmäisessä kohdassa korostetaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) merkitystä sopimus-, yhtenäisyys- ja vuoropuhelumekanismina, johon kuuluvat Latinalaisen Amerikan ja Karibian 33 maata, joita lähentävät historialliset siteet, kansojemme jakamat periaatteet ja arvot, hallitusten keskinäinen luottamus, erilaisuuksien kunnioittaminen, tarve kohdata yhteiset haasteet ja edistää yhtenäisyyttä kaikessa monimuotoisuudessaan alueellisen yksimielisyyden pohjalta. Toinen pykälä viittaa aiempien julistuksien ja toimintasuunnitelmien sekä kokousten sopimusten yhä jatkuvaan voimassaoloon.

Kolmannessa kohdassa Celac vahvistaa sitoutumisensa oikeudenmukaisemman, osallistavamman, tasavertaisemman ja harmonisemman kansainvälisen järjestyksen rakentamiseen, joka perustuu kansainvälisen oikeuden ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamiseen, mukaan lukien valtioiden suvereeni tasa-arvo, kiistojen rauhanomainen ratkaisu, kansainvälinen kehitysyhteistyö, alueellisen koskemattomuuden kunnioittaminen ja puuttumattomuus valtioiden sisäisiin asioihin. Yhteistyöelin puolustaa jokaisen valtion itsemääräämisoikeutta ja oikeutta luoda oma poliittinen järjestelmänsä, joka ei sisällä uhkia, hyökkäyksiä ja yksipuolisia pakkokeinoja, rauhan, vakauden, oikeudenmukaisuuden, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen ympäristössä. Neljäs momentti viittaan alueellisten demokraattisten periaatteiden peruuttamattomaan luonteeseen, joihin lukeutuvat oikeusvaltion kunnioittaminen, vallanjaon toteutuminen ja kansalaisoikeudet sekä määräajoin pidettävien avoimien ja tietoon perustuvien vaalien järjestäminen. Celac edistää ihmisoikeuksia eikä salli minkäänlaista syrjintää.

Celac on yhä sitoutunut alueen rooliin rauhanvyöhykkeenä, joka julistettiin yhteisellä sopimuksella järjestön toisessa huippukokouksessa Havannassa tammikuussa 2014. Sen tavoitteisiin lukeutuu keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen ilmapiirin rakentaminen jäsenvaltioiden välille. Siinä kehotetaan kaikkia valtioita kunnioittamaan julistuksen periaatteita suhteissaan Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibiaan. Tarkoitus on ratkaista riidat rauhanomaisin keinoin ja tunnustaa valtioiden oikeus omaan poliittiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuurisen järjestelmäänsä olennaisena perustana rauhan ja harmonian luomiselle. Kuudennessa pykälässä sen sijaan tuomitaan Haitin presidentin Jovenel Moïsen murha, joka tapahtui 7. heinäkuuta 2021 Port-au-Princessa. Celac tukee perustuslaillista järjestystä, oikeusvaltioperiaatetta ja demokraattisia instituutioita, mutta torjuu kategorisesti väkivallan kaikissa ilmaisuissaan ja kehottaa vuoropuheluun rauhan palauttamiseksi maahan. Celac luottaa siihen, että tämä rikos ei jää rankaisematta ja vahvistaa syvän osanottonsa hänen perheelleen, ystävilleen, kansalle ja Haitin hallitukselle, vahvistaen kaiken tukensa ja solidaarisuutensa. Se on myös sitoutunut lujittamaan yhteistyötään Haitin kanssa.

Celac vaatii tuotannon demokratisointia ja sellaisten esteiden poistamista, jotka vaikeuttavat oikeudenmukaista ja tasapuolista Covid-19-rokotteiden saantia maailmanlaajuisina julkisina hyödykkeinä. Se toistaa kehotuksensa kansainväliselle yhteisölle ja maailman lääketeollisuudelle liittyäkseen hallitusten ja monenvälisten järjestöjen ponnisteluihin, mukaan lukien keskustelut eri foorumeilla yhteistyön lisäämiseksi, jotta varmistetaan rokotteiden, tarvikkeiden, lääkkeiden ja muiden hoitojen nopea, tasapuolinen ja solidaarinen jakelu kohtuuhintaan Covid-19-tautia vastaan. Kahdeksannessa momentissa sen sijaan korostetaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 20. huhtikuuta 2020 hyväksymän päätöslauselman 74/274 noudattamista. Siinä vaaditaan vahvistamaan toimitusketjuja, jotka edistävät ja takaavat yleismaailmallisen, oikeudenmukaisen, osallistavan, läpinäkyvän, tasapuolisen, tehokkaan ja oikea-aikaisen saatavuuden lääkkeille, rokotteille ja terveystarvikkeille, jotta voimme kohdata Covid-19-pandemian.

Yhdeksäs kohta liittyy niin ikään pandemian hoitoon, sillä siinä tunnustetaan kiireellinen maailmanlaajuinen tarve jatkaa vastaamista Covid-19-pandemian ennaltaehkäisyyn ja hillitsemiseen. Siinä tuetaan Celacin tarttuvien tautien ja uusien sekä uudelleen toistuvien tautien asiantuntijoiden verkoston työtä (Red de Especialistas en Agentes Infecciosos y Enfermedades Emergentes y Reemergentes), ja Covid-19:n alueellisen genomivalvonnan verkostoa (COVIGEN), jota koordinoi Panamerikkalainen terveysjärjestö (Pan American Health Organization − PAHO). Tarkoitus on taata väestön hoitoon pääseminen ja vähentää alueen riippuvuutta sen ulkopuolisista maista. Kymmenes alakohta taas painottaa alueellisten rokoteohjelmien merkitystä alueelliselle kyvylle vastata pandemiaan ja tunnustaa Argentiinan ja Meksikon välisen yhteistyön, jonka tuloksena tuotetaan jo Covid-19-rokotteita [AstraZeneca], joita on jo alettu jakaa eri maihin. Siinä mainitaan myös Kuuban rokotteiden (Abdala, Soberana02 ja Soberana Plus) kehittäminen ja tuotanto sekä muut käynnissä olevat aloitteet rokotteiden tutkimusta ja kehittämistä varten Meksikossa (Patria), Argentiinassa (ARVAC Cecilia Grierson), Kuubassa (Soberana 01, Mambisa, Pasteur ja PanCorona), Chilessä (PedCoVax), Brasiliassa (Butan Vac).

11. kappale viittaa Maailman terveyskokouksen (WHA) ylimääräiseen kokoukseen 29. marraskuuta − 1. joulukuuta 2021, joka keskittyy Maailman terveysjärjestön (WHO) pandemia- ja reagointivalmiuden parantamiseen erityisen riippumattoman työryhmän (IPPPR) tekemien huomioiden perusteella. Päätöksenteossa painavat lisäksi WHO:n terveyden hätätilaohjelman neuvoa-antavan komitean (IOAC) ja kansainvälisen terveyssäännösten tarkastelukomitean (IHR) suositukset.  12. alakohdassa Celac toteaa arvostavansa Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) avustuksella ja yhteistyöllä tehtyä julkaisua ”Raportti koronavirustaudin (Covid-19) taloudellisista vaikutuksista Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla” ja ”Kokonaisvaltaista terveydenhuollon omavaraisuussuunnitelmaa”. Celac tukee niin ikään Celacin puheenjohtajamaan ja Latinaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) valmistelemaa yhteisen katastrofirahaston perustamista.

Celac panee merkille YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) esittämän raportin ”Elintarviketurva Covid-19-pandemian olosuhteissa”, joka täydentää Celacin elintarvikkeiden turvaamista, ravitsemusta ja nälänhävittämistä koskevaa suunnitelmaa vuoteen 2025 mennessä (Plan para la Seguridad Alimentaria, Nutrición y Erradicación del Hambre,SAN-Celac). Celac arvostaa FAO:n ja Kiinan sekä eteläisten valtioiden keskeisen yhteistyöohjelman edistymistä maaseudun toimeentulojen ja ruokajärjestelmien elvyttämiseksi. Se on sitoutunut lujittamaan yhteistyötä saavuttaakseen osallistavampia ja kestävämpiä elintarvikejärjestelmiä tarkoituksenaan parantaa tuotantoa, ravitsemusta, ympäristöä ja elämänlaatua jättämättä ketään edistyksen ulkopuolelle. 14. kohta pitää koulutusta alueen kestävän kehityksen selkärankana, sen on oltava osallistavaa, tasapuolista, laadukasta ja sukupuolinäkökulma sekä kulttuurien välinen lähestymistapa huomioivaa. Celac uudistaa sitoumuksensa edistää julkista politiikkaa ja alueellisia ohjelmia, jotka takaavat kaikille koulutuksen, vuoden 2030 agendan neljännen tavoitteen mukaisesti. Tarkoitus on korjata erityisesti Covid-19-pandemian pahentama eriarvoisuus, täyttää digitaalinen kuilu ja puuttua naisiin, alkuperäiskansoihin ja afrikkalaisten jälkeläisiin kohdistuneisiin suhteettomiin vaikutuksiin.

Celac on sitoutunut edistämään sääntöihin perustuvaa, avointa, syrjimätöntä ja tasapuolista monenvälistä kauppajärjestelmää Maailman kauppajärjestön (WTO) ehdoilla, ja toivoo saavansa myönteisiä tuloksia tuon järjestön 12. ministerikokouksesta vuonna 2021, johon kuuluvat muun muassa sopimukset kalastustuista ja keskustelut kaupallisista maataloussäännöistä. Yhteistyöelin on tyytyväinen YK:n yleiskokouksen lahjonnan vastaiseen poliittiseen julistukseen vuonna 2021, jossa vahvistettiin sitoumuksia vastata olemassa oleviin haasteisiin ja toteuttaa toimenpiteitä korruption ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä. Samoin se vahvistaa sitoutumisensa YK:n korruption vastaiseen yleissopimukseen ja sen tarkastelumekanismiin sekä uudistaa sitoutumisensa yhteiseen julkilausumaan, joka on peräisin Ciudad de Méxicossa pidetystä ministerien ja korkeiden viranomaisten korruption ehkäisemistä ja torjuntaa koskevasta neljännestä kokouksesta 25. marraskuuta 2020. Yhdistämme voimamme hävittääksemme korruption Latinalaisessa Amerikasta ja Karibialta.

17. kohdassa vahvistetaan sitoumus edistää köyhyyden poistamista sen kaikissa muodoissa, erityisesti mitä tulee äärimmäiseen köyhyyteen ja epätasa-arvoon kaikissa ulottuvuuksissaan. Covid-19-pandemia on pahentanut tilannetta. Köyhyyden poistaminen on välttämättömän edellytys kestävälle kehitykselle ja oikeudenmukaisen sosioekonomisen elpymisen takaamiselle pandemian aiheuttamien kielteisten vaikutusten kriisissä. Samoin olisi edistettävä hankkeita, jotka mahdollistavat epävirallisen väestönosan järjestäytymisen, sen siirtymisen muodollisen talouden ja sosiaaliturvan piiriin. Celac kehottaa 18. momentissaan eri alueellisia ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia jatkamaan tehokkaiden vastausten käyttöä pandemian vaikutuksia vastaan, mikä mahdollistaa alueen maiden osallistavan, oikeudenmukaisen ja kestävän taloudellisen ja sosiaalisen elpymisen nopeuttamisen valtioiden tehokkaan läsnäolon avulla. Se kehottaa myös näitä instituutioita takaamaan kestävät rahoitusmekanismit kehitykselle, ilmastolle ja luonnolle niitä tarvitseville maille ottaen huomioon niiden rakenteelliset erityispiirteet. Se tukee myös sellaisten täydentävien toimenpiteiden edistämistä, joiden tarkoituksena on parantaa velkakäsittelyn ehtoja, mukaan lukien mahdollisuus neuvotella uudelleen velkojen maksuehdoista.

Celac pyytää Kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF) varmistamaan oikea-aikaisen pääsyn erityisiin velannosto-oikeuksiin (Special Drawing Rights – SDR). Se tukee SDR-uudelleenjakomekanismien välitöntä perustamista kaikille haavoittuville maille, myös keskituloisille maille. Tämä mahdollistaisi nopeamman, oikeudenmukaisemman, osallistavamman ja tasa-arvoisemman talouden elpymisen alueellamme, varmistaen taloudellisten resurssien tehokkaan käytön ja vastaisi pandemian moninaisiin tarpeisiin ja sen kielteisiin talousvaikutuksiin. Celac kehottaa vahvistamaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian monenvälisiä kehityspankkeja, edistämään rahoitusvarojen tuottamista ja jakamista alueen kestävän kehityksen tukemiseksi. 20. vetoomus tuomitsee yksipuolisten pakkokeinojen soveltamisen, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia, ja vahvistaa kansainvälisen oikeuden täysimääräisen pätevyyden, riitojen rauhanomaisen ratkaisun ja toisten valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteet.

Celac uudistaa sitoumuksensa taata demokratian ja kansalaisten osallistumisen täysimääräinen toteutuminen, oikeusvaltioperiaate sekä ihmisoikeuksien rajoittamaton kunnioittaminen, mukaan lukien oikeus kehitykseen ja oikeus rauhaan, sellaisessa kestävän kehityksen mallissa, joka keskittyy taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin ulottuvuuksiin, jotka asettavat ihmiset politiikkamme keskipisteeseen, tarkoituksenaan edistää alueen toipumista Covid-19-pandemian vaikutuksista. 22. kirjaus liittyy Celacin lausuntoon siitä, kuinka nuoret muodostavat merkittävän osan yhteisestä väestöstä, joten heille on syytä tarjota suurempia mahdollisuuksia ja antaa heille tarvittavat taidot ja tiedot tavoitteiden saavuttamiseksi ja heidän osallistumisensa helpottamiseksi​​ maiden kestävän kehityksen päätöksentekoprosesseissa.

23. pykälä kertoo Celacin vahvistavan sitoutumisensa sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, perusoikeuksien ja kaikkien ihmisoikeuksien täysimääräiseen harjoittamiseen; noudattamaan vuoden 2030 agendan kestävän kehityksen tavoitteita − erityisesti viidettä tavoitetta − ja etenkin toteuttamaan sellaista politiikkaa, joka edistää naisten taloudellista itsenäisyyttä lisäämällä heidän osallistumistaan ​​työmarkkinoille ja tukeakseen suuremman mittakaavan yrittäjyyttä ja johtotehtäviin pääsemistä. Celac sitoutuu kaikkien väkivallan ja syrjinnän muotojen hävittämiseen Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman ehdoin sekä kantaa vastuunsa kaikkien naisten syrjinnän poistamisesta tehdyn yleissopimuksen (CEDAW) ja Belém do Parán yleissopimuksessa mainittujen velvoitteiden noudattamisesta. Se on myös sitoutunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa, ihmisarvoista työtä ja pyrkii poistamaan lapsityövoiman alueeltaan osana toimia, joilla pyritään asettamaan etusijalle tyttöjen, poikien ja nuorten oikeudet toimijoina.

Celac ilmaisee myös sitoumuksensa kunnioittaa, edistää ja suojella kaikkien ihmisoikeuksia kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ja syrjittyihin ryhmiin. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja oikeuksiltaan tasavertaisina, ilman sukupuoleen, uskontoon, rotuun, kansalliseen alkuperään, poliittiseen mielipiteeseen, ikään, vammoihin, kieleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai mihinkään muuhun piirteeseen liittyvää syrjintää. 25. kohdassa viitataan YK:n yleiskokouksen 2.8.2021 antamaan päätöslauselmaan 75/314, joka perustaa pysyvän foorumin afrikkalaistaustaisille henkilöille suunnattuna ihmisoikeusneuvostoa tiedottavana neuvoa-antavana elimenä. Celac muistuttaa 23. joulukuuta 2013 annetusta YK:n yleiskokouksen päätöslauselmasta 68/237, jossa julistetaan afrikkalaistaustaisten ihmisten vuosikymmen 2015–2024 teemalla ”Afrikkalaista alkuperää olevat ihmiset: tunnustaminen, oikeudenmukaisuus ja kehitys”. Toisaalta 16. joulukuuta 2020 hyväksyttiin päätöslauselma 75/170, jossa 31. elokuuta säädetään afrikkalaista syntyperää olevien ihmisten päiväksi.

Celac vahvistaa sitoumuksensa kunnioittaa alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten oikeuksia ja tunnustaa heidän panoksensa yhteiskuntiemme kehitykseen, moniarvoisuuteen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Se on sitoutunut luomaan julkista politiikkaa ottaen huomioon kulttuurien välisen perspektiivin, ja pitää tärkeänä poistaa kaikenlaiset syrjinnän muodot. Samoin se ottaa vastuun ponnisteluista, joilla pyritään takaamaan näille ihmisryhmille oikeudenmukainen ja tasapuolinen pääsy lääkkeisiin ja terveystarvikkeisiin sekä alueen maissa tunnustettuihin ja sovellettuihin rokotteisiin Covid-19-tautia ja muita tartuntatauteja vastaan. 27. kohdassa pidetään myönteisenä YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaa 74/135, jossa ajanjakso 2022−2032 julistetaan alkuperäiskansojen kansainväliseksi vuosikymmeneksi, ja panee merkille Los Pinosin (Chapultepec) julistuksen − ”Rakennetaan toimien vuosikymmentä alkuperäiskansojen kielille”, joka hyväksyttiin Meksikossa 27. ja 28. helmikuuta 2020 pidetyssä korkean tason tapahtumassa ”Making a Decade of Action for Indigenous Languages” (“Construyendo un Decenio de Acciones para las Lenguas Indígenas”). Celac ilmaisee myös tukensa Iberoamerikkalaisen alkuperäiskansojen kielten instituutin (IIALI) luomiselle, sitoumuksena alkuperäiskansojen kulttuurien ja kielten käytön, edistämisen, säilyttämisen ja elvyttämisen puolesta kaikilla elämänalueilla.

28. asiakohta sitoutuu jatkamaan työskentelyään kansainvälisen oikeuden ja erityisesti YK:n yleiskokouksen 14. joulukuuta 1960 antaman päätöslauselman 1514 (XV) puitteissa sen varmistamiseksi, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian alue voi olla kolonialismista ja siirtomaista vapaa alue. 29. kohdassa Celac ilmaisee myös mitä voimakkaimman alueellisen tuen Argentiinan tasavallan laillisille oikeuksille Falklandinsaarista (Las Islas Malvinas), Etelä-Georgioiden ja Etelä-Sandwich -saarista ja niitä ympäröivien merialueiden suvereniteettikiistassa ja alueen maiden pysyvän kiinnostuksen aloittaa uudelleen neuvottelut Argentiinan tasavallan ja Ison-Britannian sekä Pohjois-Irlannin välillä, jotta mahdollisimman pian löydettäisiin lopullinen ja rauhanomainen ratkaisu tähän riitaan YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 31/49 määräysten mukaisesti.

30. momentissa todetaan, että alueella tapahtuneet transatlanttinen orjakauppa ja alkuperäiskansojen kansanmurha olivat julmia rikoksia ihmisyyttä vastaan, ja Celac tunnustaa tähän mennessä tehdyt ponnistelut korvaavien ja korjaavien toimenpiteiden luomiseksi kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla, mukaan lukien CARICOM-korjauskomission työ Durbanin julistuksen mukaisesti. Se myöntää myös, että näillä epäoikeudenmukaisuuksilla on ollut kielteinen vaikutus alueelliseen kehitykseen, erityisesti alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten kannalta.

31. alakohdassa Celac allekirjoittaa lupauksensa suojella maahanmuuttajien ihmisoikeuksia, edistää kokonaisvaltaisia ​​alueellisia pyrkimyksiä tehostaa maahanmuuton hallintaa vastuullisen, turvallisen, järjestetyn ja säännöllisen muuttoliikkeen periaatteiden mukaisesti, pyrkien poistamaan laittoman muuttoliikkeen syyt ja helpottamaan muuttoliikkeen säännönmukaistamista, perustuen monialaiseen siirtolaiset keskiöön asettavaan lähestymistapaan. Nykyisen tilanteen huomioon ottaen Celac pyytää tehostamaan koordinoitua työtä muuttoliikkeiden hallitsemiseksi alueella, takaamaan ihmisoikeuksien suojelun ja paluumuuttajien arvokkaan ja turvallisen vastaanottamisen. 33. momentissa ilmaistaan Celacin tahtotila torjua laittoman maahanmuuton kriminalisointi ja kaikenlainen rasismi, rotusyrjintä, muukalaisviha, vihapuhe ja niihin liittyvät muunlaiset syrjinnän ja suvaitsemattomuuden maahanmuuttajia ja pakolaispaikkojen hakijoita vastaan. Yhteistyöelin Celac tunnustaa, että vain näiden kanavien kautta ja yhteistyömme sekä maidemme välisen tietojen vaihtamisen avulla voidaan toteuttaa onnistuneesti siirtolaisprosessit, jotka optimoivat lähtö-, kauttakulku-, määrä- ja paluumaiden kehitystä. Se tunnustaa myös institutionaalisen työn ja yhteiset aloitteet, joiden tarkoituksena on vahvistaa kauttakulku- ja kohdemaiden kansainvälisiä suojelujärjestelmiä koko alueella, jotta voidaan taata ihmisten oikeus pyytää suojelua kansainvälisen pakolaisoikeuden mukaisesti.

35. asiakohta ratifioi mitä suurimman poliittisen sitoumuksen ilmastonmuutoksen, aavikoitumisen, saastumisen, lajituhon ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen torjunnassa, jotka ovat ihmiskunnan kiireellisiä haasteita tasapainon saavuttamiseksi nykyisten ja tulevien sukupolvien taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tarpeiden välillä. Celac huomioi hallitustenvälisen ilmastonmuutosasiantuntijaryhmän (IPCC) viimeisimmän raportin, joka koskee ilmastonmuutosta käsittelevän ”työryhmä numero yhden fyysisiä perusteita” osana sen kuudetta arviointisykliä. Siinä mielessä se ilmaisee tarpeen edistää kestävää kehitystä luonnon kanssa sopusoinnussa ottaen huomioon, että maamme sijaitsevat alueella, joka on erittäin altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Celac kehottaa kehittyneitä maita noudattamaan rahoitussitoumuksiaan kaikissa monenvälisissä ympäristösopimuksissa haittojen lieventämisen, sopeutumisen, vahinkojen ja tappioiden osalta sekä helpottamaan mahdollisuuksia saada taloudellisia resursseja taaten teknologian siirto, rakentaminen ja kapasiteetin kehittäminen suotuisissa olosuhteissa. Tältä osin se toistaa tukevansa kiireellisten ympäristöhaasteiden ratkaisemista muun muassa edistämällä ekosysteemipohjaisia ​​lähestymistapoja, ympäristötoimintoja ja / tai luontoon perustuvia ratkaisuja hyvinvoinnin ja sosioekonomisen kasvun kanssa yhteen sovitettavalla tavalla, uusiutuvan energian osuuden huomattavaksi kasvattamiseksi energia-alalla ja sen saatavuuden takaamiseksi kaikille ihmisille, mukaan lukien elintarviketurva, ja alkuperäiskansojen sekä paikallisyhteisöjen perinteisen tietämyksen tunnustaminen ja vahvistaminen heidän vapaalla, etukäteen hankitulla ja tietoisella suostumuksellaan, koska nämä ryhmät ovat aina osallistuneet biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen.

37. kohdassa tuodaan esiin se, miten Celac on sitoutunut lisäämään ilmastotavoitteita jäsenvaltioissa Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti tasapuolisuuden ja yhteisten mutta eriytettyjen vastuiden ja valmiuksien periaatteiden mukaisesti. Siinä vahvistetaan myös tarve ottaa huomioon erilaiset kansalliset olosuhteet ja kiireellisten toimenpiteiden toteuttaminen haittojen lieventämisen, sopeutumistoimien ja sopeutumiskyvyn edistämiseksi, minimoiden ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin liittyvät tappiot ja vauriot sekä helpottamaan kansainvälisen ilmastorahoituksen saantia, mukaan lukien sitoumus 100 miljardin dollarin vuotuiseen apuun kehittyvien maiden tukemiseksi vuosien 2020 ja 2025 välillä. Tämän haasteen ratkaisemiseksi on myös kiireellistä, että YK:n ilmastokokouksen COP26-neuvottelujen aikana määritellään kehittyvien maiden ilmastorahoituksen uusi määrällinen kollektiivinen tavoite hyväksymällä selkeät päätökset aikataulusta ja välitavoitteista vuoteen 2024 asti. Celac korostaa tarvetta parantaa ilmastotoimien rahoituksen määrää, laatua, saatavuutta, ennustettavuutta ja tehokkuutta. Sopeutumiseen tarvittavia resursseja tulee lisätä siten, että ilmastorahoituksen kohdentamisessa säilyy tasapaino haittojen hillitsemisen ja kehittyvien maiden tarpeiden sekä painopisteiden mukaisesti.

Celac korostaa tarvetta laatia yhteisiä strategioita katastrofien hallinnoimiseksi ja riskien vähentämiseksi, humanitaarisen avun, toipumisen ja selviytymiskyvyn koordinoinnin tehostamiseksi Sendai-luonnonkatastrofiriskien vähentämiskehyksen 2015−2030 toimeksiantojen ja YK:n päätöslauselmassa 46/182 hyväksytyn kansainvälisen humanitaarisen avun ohjausperiaatteiden perusteella. Se tukee vapaaehtoisen rahaston perustamista helpottamaan parempaa alueellista reagointia katastrofeihin. 39. pykälä kertoo yhteistyöelimen ratifioivan alueensa ydinaseettoman luonteen. Se korostaa, että maailma ilman ydinaseita on välttämätön ihmiskunnan ensisijaisten tavoitteiden, kuten rauhan, turvallisuuden, kehityksen ja ympäristönsuojelun saavuttamiseksi sekä pitää ydinaseiden täydellisen hävittämisen tarpeen saavuttamista kiireellisenä. Se tunnustaa lisäksi ydinaseiden kieltosopimuksen (TPNW) voimaantulon 22. tammikuuta 2021 ja sen panoksen ydinaseriisuntajärjestelmään. Tässä mielessä se vaatii työn kaksinkertaistamista tavoitteiden edistämiseksi konkreettisin askelin, jotka tuovat meidät lähemmäksi ydinaseettoman maailman perimmäistä päämäärää.

40. pykälässä Celac vakuuttaa jälleen, että maailman huumeongelma on yhteinen ja vastuu siitä jaettu. Sitä on käsiteltävä vuoden 1961 huumaavien aineiden yleissopimuksen mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1972 pöytäkirjassa ja vuoden 1971 psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa sekä huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan vastaisessa YK:n yleissopimuksessa vuonna 1988, jotka ovat kansainvälisen huumausainevalvontajärjestelmän ja muiden asiaan liittyvien kansainvälisten instrumenttien kulmakivi, monenvälisessä ympäristössä tiiviimmän ja tehokkaamman kansainvälisen yhteistyön avulla. Se edellyttää integroitua, monitieteellistä, tasapainoista, kestävää, kattavaa lähestymistapaa, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia ja perustuu tieteelliseen näyttöön. Yhteistyöelin tunnustaa huhtikuussa 2016 New Yorkissa pidetyn YK:n yleiskokouksen maailmanlaajuista huumeongelmaa käsittelevän 30. erityisistunnon tulokset.

Celac vahvistaa vastustavansa syvästi kaikkia terroritekoja kaikissa ilmenemismuodoissaan riippumatta niiden motiiveista, rahoituksesta, paikasta ja tekijöistä. Se toistaa huolensa väkivaltaisista ääriliikkeistä, jotka voivat johtaa terrorismiin. Se korostaa sitoutumistaan ​​lujittaa keskinäiseen oikeusapuun perustuvaa kansainvälistä yhteistyötä ja vahvistaa alueellisia mekanismeja terrorismin rahoituksen torjumiseksi, mukaan lukien rahanpesu, jolla on suora yhteys kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Celac tuo esiin uudelleen suojelu-, toiminta-, liikkumis- ja värväysvapauden sekä taloudellisen, aineellisen tai poliittisen tuen kieltämisen tarpeellisuuden terroristiryhmille tai kaikille niille, jotka tukevat tai helpottavat terroritekojen rahoitusta, suunnittelua tai valmistelua tai osallistuvat tai yrittävät osallistua näihin toimiin, ja toistaa sitoumuksensa toteuttaa käytännön toimenpiteitä, jotka ovat tarpeellisia, jotta alueitamme ei käytettäisi terroristien tilojen tai koulutusleirien sijoittamiseen tai terroritekojen tai -aktien valmisteluun tai järjestämiseen muita valtioita tai niiden kansalaisia ​​vastaan ​​tai yllyttämiseen niiden toimeenpanoon. Se kertoo vastustavansa kansainvälisen oikeuden vastaisten yksipuolisten pakkokeinojen soveltamista, mukaan lukien luettelot ja todistukset, jotka vaikuttavat Latinalaisen Amerikan ja Karibian maihin.

42. asiakohdassa korostetaan tieto- ja viestintätekniikan, myös internetin, merkitystä rauhan, ihmisten hyvinvoinnin, kehityksen, tiedon, sosiaalisen osallisuuden ja talouskasvun edistämisen välineinä. Siinä vahvistetaan tieto- ja viestintätekniikan rauhanomainen käyttötarkoitus ja kehotetaan kansainvälistä yhteisöä välttämään ja pidättäytymään yksipuolisista toimista, jotka eivät ole yhteensopivia Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kansainvälisen oikeuden tavoitteiden ja periaatteiden kanssa, kuten sellaisia, joiden tarkoituksena on kumota yhteiskuntia tai luoda tilanteita, jotka voivat johtaa valtioiden välisiin konflikteihin. Samalla tuodaan esiin tarve siitä, ettei tieto- ja viestintätekniikan käyttö saa loukata ihmisten oikeutta yksityisyyteen.

43. kohdassa Celac pitää myönteisenä Latinalaisen Amerikan ja Karibian avaruusjärjestön (ALCE) perustamista alueellisten valmiuksien ja valtioiden välisen yhteistyön vahvistamiseksi tutkimuksen, kehityksen ja teknologiansiirron mahdollistamiseksi, löytöretkien toteuttamiseksi ja ulkoavaruuden rauhanomaisiin käyttötarkoituksiin.

Viimeisessä julistuksen 44. pykälässä korostetaan sitä sitoutumista, tukea ja edistystä, jotka Ciudad de Méxicossa 24. heinäkuuta 2021 pidetyn Celacin ulkoministerien 21. kokouksen yhteydessä helpottivat pohdintaprosessin päätökseen saamista [siis tämän yhteisen asiakirjan luomista] ja panee merkille tämän prosessin aikana saadut kokemukset yhteisön elvyttämiseksi toteuttamalla Meksikon vuosien 2020 ja 2021 kaksivuotiskaudella pitämän väliaikaisen puheenjohtajavaltion laatimat työsuunnitelmat ja pyrkimykset edistää Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen aseman vahvistamista nykyisessä alueellisessa ja maailmanlaajuisessa poliittisessa tilanteessa sekä jatkaa esiintymistä yhtenä alueena Yhdistyneissä kansakunnissa ja muissa monenvälisissä järjestöissä, aina tarvittaessa ja haittaamatta jo olemassa olevia yhteistyöryhmiä, tehden aloitteita kiinnostavista ja merkityksellisistä asioista yhteisön jäsenvaltioille sekä mahdollisuuksien mukaan esittämällä yhteisiä ja yhdenmielisiä aloitteita niissä tapauksissa, jolloin sitä vaaditaan.

Kuuban vastainen kauppasaarto tuomittiin

Kuuban kauppasaarron ensimmäinen aseiden viennin saarelle kieltänyt asetus astui voimaan 14.3.1958 ennen Kuuban vallankumouksen voittoa. Lokakuussa 1960 alkoi varsinainen kauppasaarto, josta tuli lähes täydellinen helmikuussa 1962. Taannoin presidentti Donald Trumpin aikakaudella saartorengasta tiivistettiin 240 tiukentavalla asetuksella, mutta käytännössä maailmanlaajuinen koronaviruspandemia on pahentanut kauppasaarron vaikutuksia entisestään. Meksikoon kokoontuneet Celacin 31 jäsenvaltiota laativat yksimielisen lausunnon nimeltään ”Erityisjulistus tarpeesta lopettaa Yhdysvaltojen taloudellinen, kaupallinen ja rahoituksellinen saarto Kuubaa vastaan” (Declaración especial sobre la necesidad de poner fin al bloqueo económico, comercial y financiero de los Estados Unidos de América contra Cuba), joka tuomitsee Kuuban vastaiset eristämisyritykset:

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden hallitusten päämiehet ja naispuoliset johtajat, jotka kokoontuvat Ciudad de Méxicossa Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (CELAC) kuudennen huippukokouksen yhteydessä 18. syyskuuta 2021.

He vahvistavat vastustavansa pakottavia taloudellisia toimenpiteitä, joita kansainvälinen oikeus ei tue, mukaan lukien kaikki ne yksipuoliset toimet, joita sovelletaan itsenäisiin maihin ja jotka vaikuttavat heidän kansojensa hyvinvointiin ja joiden tarkoituksena on estää niitä käyttämästä päätösoikeuttaan omasta vapaasta tahdostaan, omista poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista järjestelmistään.

He toistavat voimakkaan halveksuntansa kansainvälisen oikeuden vastaisten lakien ja toimenpiteiden soveltamista vastaan. Celacin jäsenvaltiot tuomitsevat sellaisten ekstraterritoriaalisten lakien ja toimenpiteiden täytäntöönpanon, jotka loukkaavat kolmansien osapuolten suvereniteettia ja etuja, ja kehottavat kaikkia valtioita lopettamaan välittömästi ja ehdoitta niiden soveltamisen.

He muistuttavat, että Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on vuodesta 1992 lähtien pyytänyt 29 päätöslauselmansa välityksellä Yhdysvaltojen hallituksen Kuuballe asettaman taloudellisen, kaupallisen ja rahoituksellisen saarron lopettamista, ja ne korostavat sitä ylivoimaista tukea, minkä Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot ilmaisivat uusimmassa päätöslauselmassaan A / RES / 75 / 289, joka hyväksyttiin 23. kesäkuuta 2021.

1. He kehottavat Amerikan Yhdysvaltojen presidenttiä muuttamaan merkittävästi Kuuban vastaisen saarron soveltamista ja kyseisen maan kongressia jatkamaan sen poistamista.

2. He korostavat, että mainittu saarto on Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden vastainen.

3. He painottavat myös syvää huoltansa tämän politiikan raaistumisesta erityisesti COVID-19-pandemian yhteydessä ja hylkäävät saarron valtion oikeudellisen toimivallan sen omien alueiden ulkopuolelle laajentamisen ulottuvuuden, joka on vaikuttanut vakavasti ja kielteisesti Kuuban kansainvälisiin rahasiirtoihin ja kuubalaisen kansan hyvinvointiin.

4. He pyytävät kaikkia asianosaisia osapuolia ​​noudattamaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksymiä peräkkäisiä päätöslauselmia ja ottamaan huomioon kansainvälisen yhteisön jatkuvat kehotukset lopettaa Yhdysvaltojen ylläpitämä Kuubaa koskeva taloudellinen, kaupallinen ja rahoituksellinen saarto, joka on ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa ja aiheuttaa merkittävää sekä perusteetonta vahinkoa Kuuban kansan hyvinvoinnille.”

Kauan kaivatun kokouksen myönteiset seuraukset

Yhteisen kokouksen lopuksi Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard Casaubón korosti Celacin puheenjohtajan roolissa aikaansaatuja tuloksia kuin vastauksena niille, jotka kaipasivat puheenvuoroissaan ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavia käytännön toimia. Monien toteutuneiden hankkeiden joukkoon Ebrard listasi Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhteisen avaruusjärjestön (La Agencia Latinoamericana y Caribeña del Espacio – ALCE), 15 miljoonan dollarin varoin starttaavan ilmastonmuutoksen seurauksiin vastaavan katastrofirahaston, ja myös yksityiskohtaisen 103 sivun terveyden omavaraisuussuunnitelman, joka pitää sisällään rokotekysymyksen.

Ebrard näki virheiden opetuksien muodostavan nykyhetken omaksutun kulkusuunnan. Samassa hengessä hän korosti Celacin omaavan yhteisen kannan suhteessa Kansainväliseen valuuttarahastoon (IMF), mitä tulee rahoituksen saannin helpottamiseen ja velkataakan keventämiseen. Toisaalta 31 maata vievät yhteisen kantansa Glasgowin COP26-ilmastokokoukseen, vaatien monille ilmastokriisistä pahiten kärsiville maille taloudellista tukea. Celacin puheenjohtajana kaksi vuotta toimineen Meksikon ulkoministerin mukaan alueen maiden on vahvistetta ääntään ja painoarvoaan saadakseen aikaan hyviä asioita, tehdäkseen yhteistyötä ja avatakseen tiensä kohden maailmaa.

Lopulta oli tullut Meksikon presidentin vuoro sulkea kokous, silloin Andrés Manuel López Obrador, uuden yhdentymisen arkkitehti, totesi:

− Sanoisin, että tämä VI huippukokous on ollut onnistunut, koska Celac on vakiinnutettu, koska olemme yhteisö, joka vastaa yhteiskuntiemme huolenaiheisiin, jotka olemme nyt pandemian aikana nähneet edessämme joka päivä, ja tuo kiireellisyyden tunne on asettanut meille tarpeen tehdä yhteistyötä kuin koskaan ennen. Ja nyt haasteena on säilyttää tämä henki niin, että tulevina vuosina saamme aikaan enemmän tuloksia väestömme hyväksi.

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (Celac) astui uuteen vaiheeseen, vuosi sitten emme puhuneet toisillemme, tänään näemme, kuinka aiomme rakentaa omavaraisuutta Latinalaisessa Amerikassa rokotteiden suhteen, se on valtava muutos”, Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard korosti lauantaina kokouksen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Meksikon ulkoministeri arvioi kokouksen antia näillä sanoin:

− Mielestäni se oli hyvä kokemus ja saadut tulokset ovat lupaavia. Se ei tarkoita, että kaikki ongelmat olisi ratkaistu, mutta sitä, mikä on kiireellisintä ja tarpeellisinta, mikä haavoittaa meitä, ollaan ratkaisemassa. Minusta näyttää siltä, ​​että nämä saavutukset ovat arvokkaita ja ne täyttävät meidät toivolla.

Toisessa yhteydessä presidentin lehdistötilaisuudessa Ebrard korosti vielä sitä, kuinka Celac ryhtyy lyhyellä aikavälillä Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) havaitsemiseen välittömiin toimenpiteisiin kolmella alalla: kansallisten sääntelyelinten keskinäinen koordinointi; alueellisten mekanismien luominen rokotteiden ostamista varten; ja alueellisen kliinisten tutkimusten tietoalustan toteuttaminen.

Poliittisen sosiologian ja perustuslaillisen oikeustieteen tuplatohtori John M. Ackerman Meksikon kansallisesta autonomisesta yliopistosta (UNAM) kommentoi huippukokouksen antia La Jornadan kolumnissaan ”Maduro ja Díaz-Canel Meksikossa” (Maduro y Díaz-Canel en México):

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) onnistunut kokous tänä lauantaina merkitsee lopullista askelta kohti todellista latinalaisamerikkalaista yhdentymistä, joka on täysin itsenäinen ja riippumaton Washingtonista. Kuuban ja Venezuelan presidenttien Miguel Díaz-Canelin ja Nicolás Maduron aktiivinen osallistuminen oli erityisen symbolista, koska sekä Yhdysvaltain hallitus että Amerikan valtioiden järjestö (OEA), jota johtaa esittelykelvoton vallankaappauksien helpottaja Luis Almagro, herjaavat ja uhkailevat jatkuvasti molempia johtajia.

Periaate alueen maiden yleismaailmallisesta osallistumisesta ilman ideologisia intoiluja tai fobioita on yksi niistä tekijöistä, joka luonnehtii eniten tätä uutta suvereeniuden kohtaamispaikkaa. Monimuotoisuus ja demokratia päätöksenteossa ilman alistumista millekään sisäiselle toimijalle ja vielä vähemmän millekään ulkomaiselle hallitukselle, ylevöittää myös tätä monenvälistä organisaatiota, jota Meksiko johti varsin näkemyksellisesti vuosien 2020 ja 2021 aikana.

Lauantain kokouksessa eniten korostunut puheenvuoro oli epäilemättä Maduron. Sovittelevasti mutta voimakkaasti tämä venezuelalainen ehdotti ”Amerikka amerikkalaisille” -periaatteeseen perustuvan Monroe-opin korvaamista bolivariaanisella opilla, joka ottaa lähtökohdakseen Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansojen yhtenäisyyden ja itsenäisyyden. Maduro ehdotti Celacin täydellistä institutionalisointia Meksikossa sijaitsevasta vahvaluonteisesta toimeenpanevasta sihteeristöstä käsin, OEA:n korvaamiseksi alueen tärkeimpänä monenvälisenä organisaationa.

Presidentti Díaz-Canelin puhe ravisteli myös tietoisuuksia tuomitsemalla energisesti saaren vastaisen taloudellisen kurjistamisen ja poliittisen vallankaappausajattelun. Muistakaamme, että OEA kiinnitti kohtalonsa tammikuussa 1962, kun se Washingtonin painostuksesta karkotti Kuuban järjestöstä tiukasti ideologisista syistä. Kuuba julistettiin ”yhteensopimattomaksi Amerikan välisen järjestelmän kanssa” johtuen sen sitoutumisesta ​​marxilais-leninismiin ja lähentymisestä Neuvostoliittoon sen jälkeen, kun CIA:n 1961 operoima hyökkäys Sikojenlahdella (Bahía de los Cochinos) oli epäonnistunut.

Joten Kuuban ja Venezuelan toimelias läsnäolo tänä lauantaina, Venezuelan joka kärsii nykyään taloudellisesta sodasta ja uusimperialistisesta päällekarkauksesta, joka on samankaltainen kuin Kuuba joutui kestämään vuonna 1961, merkitsee historiallista käännöstä. Meillä ei ole ollut tällaista yhtä tunteellista hetkeä Amerikkojen välisissä suhteissa sen jälkeen, kun Etelä-Amerikan kansakuntien liitto (Unasur) perustettiin vuonna 2008, liitto, jota nykyään heikentävät Brasilian, Kolumbian ja Uruguayn nykyisten hallitusten sabotointi.

Kuitenkin, vaikka yksikään Yhdysvaltain hallituksen virallinen edustaja ei osallistunut Celac-kokoukseen, sillä oli uskollinen äänenkannattajansa Uruguayn presidentin Luis Lacallen muodossa, joka toisti sanasta sanaan Washingtonin kielteiset arviot Kuubaa ja Venezuelaa vastaan. Onneksi nämä provokaatiot eivät saavuttaneet tavoitettaan vesittää neuvottelut, ja kokous eteni ilman viivytyksiä.

Niiden tekopyhyys, jotka kritisoivat Kuuban tai Venezuelan sisäpolitiikkaa, on suoraan sanottuna naurettavaa, sillä ne vaikenevat rikoskumppanin tavoin esimerkiksi Kolumbian ja Brasilian uusliberaalien hallitusten vakavista demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastaan tehdyistä rikkomuksista. Yhdelläkään Latinalaisen Amerikan maalla ei ole täydellistä demokratiaa tai moraalista arvovaltaa heittää ensimmäinen kivi. On parempi noudattaa Meksikon diplomatian Estradan opin viisaita historiallisia periaatteita, puuttumattomuutta ja kansojen suvereniteetin täyttä kunnioittamista.”

Lisäisin Ackermanin pohdintaan vielä loppukaneetiksi runomaisen tiivistelmän yhdentymishaaveiden ulottuvuuksista.

Celac on kaikista laajan maiden ryppään yhteistyöjärjestöistä ainut, josta löytyy todellinen potentiaali punoa valtiot yhteen itsenäisyystaistelija Simón Bolívarin jo 1800-luvun alkupuolella ilmaisseiden jaettujen etujen ja aidosti paremman tulevaisuuden veljellisten unelmien kankaaseen, itsenäisyyden kansainväliseen rintamaan, solidaarisen, omaehtoisen, vastavuoroisen ja vapaan valtiollisen kehityksen tielle. Tarkoituksenaan saada aavikoiden, sademetsien, jokisuistojen, vuoristojen, kosteikkojen, järvien, tulivuorten, hedelmällisten laaksojen asukkaat irti kolonialismin kahleista, imperialistisesta Monroe-opista, Yhdysvaltojen sotilaallis-poliittis-taloudellista painostuksesta, pääsemään eroon hajota ja hallitse -taktiikoista ja rajat ylittävistä suuryritysten hyväksikäytöksistä, jakamaan kehityksen oivalluksia, hyvinvoinnin reseptejä, kulttuureja ja kieliä läpi rajojen kulkevien sosiaalisten verkostojen avulla, ottaakseen itselleen historiansa ohjakset ja tulevaisuutensa valjakset.

Celacin uudelleen henkiin herättäminen ja yhteisten tavoitteiden kuten avaruusohjelman luominen ja terveyden sekä ruokateollisuuden omavaraisuuden vahvistaminen lujittavat tietä kohti yhteistä Amerikkaa, joka kykenee elvyttämään taloutensa, vastaamaan ilmastonmuutoksen haasteisiin sekä luonnonkatastrofien uhkiin, on oiva osoitus siitä, että Bolívarin ja Amerikkojen kansojen unelma yhteisestä itsenäisten valtioiden liitosta elää yhä edelleen ja se voi elää niin kauan kuin sitä rakennetaan todeksi kärsivällisesti, määrätietoisesti erilaisuutta ruokkien ja kunnioittaen, kunkin valtion vapaus ja täysijärkisyys tunnustaen.

On turha toivoa, että 33 valtiossa voisi kussakin olla sama yhteiskunnallinen tilanne tai poliittinen ideologia, kulttuurista puhumattakaan, joten yhteistä kieltä on haettava samankaltaisten tavoitteiden joukosta antaen samalla tilaa demokratiaan kuuluville erimielisyyksille, jotka voivat rakentavassa ympäristössä tulla vahvistaneeksi vuoropuhelun sisältöä entisestään. Kansojen arkiset ilon ja surun aiheet on asetettava integraatiopyrkimysten keskiöön, sillä syvällistä liittoutumista ei voida saavuttaa vain huippukokouksissa käymällä tai byrokratiaa harjoittamalla tai ylväissä puheissa, vaan lupaukset on kyettävä lunastamaan tosiksi kansalaisten eletyn elämän vaatimuksissa ja odotuksissa. Silloin kuin Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansalaiset näkevät yhdentymisen kouriintuntuvat hedelmät arjessaan, on integraatiokehitys edennyt lopulta puheista tekoihin.

Koko Celacin kuudennen kokouksen puheenvuoroihin voi tutustua tällä sivustolla.

Viisituntisen videon huippukokouksesta voi puolestaan katsoa täältä.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: La Jornada, Argentiinan ulkoministeriö, Eco Latinoamericano, TeleSUR, Kuuban presidentinkanslia, Prensa Presidencial Venezuela, Agencia EFE, ABC Color, El Universal, Andrés Manuel López Obradorin virallinen sivusto, Meksikon hallitus, BBC News Mundo, etc.

Arantxa Tirado on politiikantutkija ja Latinalaisen Amerikan asiantuntija. Hän on kirjoittanut kustannustalo Akalin julkaiseman “Venezuela: Valheiden ja myyttien tuolla puolen” -kirjan (Venezuela: Más allá de mentiras y mitos), jonka avulla hän haluaa murtautua chavismin ja Venezuelan tilanteen ympärille luotuihin vääriin totuuksiin ja valeuutisiin.

Espanjan hegemoninen keskustelu Venezuelasta on harhaanjohtavaa, hyötyä hakevaa eikä vastaa todellisuutta. Tämä on väite, jonka Arantxa Tirado Sánchez, toimittaja, poliitiikan tutkija ja Barcelonan autonomisesta yliopistosta (UAB) valmistunut tohtori, esittää uudessa kirjassaan. Selkeällä otsikolla varustettu “Venezuela: valheiden ja myyttien tuolla puolen” on Akalin julkaisema essee, joka analysoi perusteellisesti Venezuelaa ja sen asemaa kansainvälisessä geopolitiikassa siitä samasta vasemmistolaisesta näkökulmasta, joka on ollut bolivaarisen vallankumouksen liittolainen. Tässä keskustelussa kävimme vuoropuhelua joistakin noista myyteistä ja perusteettomista Venezuelaa koskevista valheista.

Kirjan kirjoittajalla on Espanjassa tehtyjen kansainvälisten suhteiden tohtoritason opintojen lisäksi toinen tohtorintutkinto Latinalaisen Amerikan opinnoista Meksikon kansallisesta autonomisesta yliopistosta (UNAM). Venezuelan ja Meksikon lisäksi Tirado on asunut Kuubassa. Hän on tutkimuksissaan erikoistunut erityisesti näiden kolmen tuntemansa maan ulkopolitiikkaan, Latinalaisen Amerikan integraatioon, Yhdysvaltojen Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen suhteisiin sekä kansainväliseen geopolitiikkaan. Parhaillaan hän vaikuttaa valtio-opin ja julkisoikeuden apulaisprofessorina Barcelonan autonomisessa yliopistossa (UAB).

272-sivuisen kirjan takakannesta löytyy seuraavanlainen kuvaus seitsemän lukua omaavasta opuksesta:

Joka päivä kaikki viestintävälineiksi oletetut mediat pommittavat meitä lakkaamattomilla uutisilla Venezuelasta tarjoten meille apokalyptisen panoraaman tästä Etelä-Amerikan maasta: ”Venezuelassa ei ole ruokaa, ei ole leipää, ei ole sähköä, sairaalat eivät toimi, ihmiset kuolevat nälkään, koko maa on yksi katastrofi…”, ”Venezuelassa ei ole demokratiaa vaan diktatuuri, oppositiota vainotaan, mediat suljetaan, siellä kidutetaan ja tukahdutetaan toisinajattelijoita, toimittajat joutuvat maanpakoon…”. Tiedotusvälineiden myllytykseen yhtyy tuhansien maansa ulkopuolella asuvien venezuelalaisten oma versio, heidän osallistumisensa mielipiteiden muokkaamisen muottiin, joka näyttäytyy vähintäänkin liioitellulta.

Näinä paradoksaalisina aikoina, jolloin uutisten lisääntyminen ei tarkoita meillä olevan enempää tietoa, Venezuela on muita tapauksia parempi esimerkki journalismin kuolemasta. Maa, jolla on maailman tärkeimmät öljyvarat, nousi tiedotusvälineiden eturintamaan vasta päättäessään aloittaa vallankumouksen. Tuota sosiaalista ja poliittista muutosprosessia on vääristelty väsymykseen asti ja käytetty lyömäaseena koko maailman vasemmistoa vastaan, sitä samaa vasemmistoa vastaan, joka vaikenee aiheesta, jotta tämä 2000-luvun kaikkein demonisoiduin poliittinen kokemus ei likaisi sitä.

Tämä kirja on huuto, joka rikkoo selkeästi ja rohkeasti tuon hiljaisuuden, paljastaen bolivaarisen vallankumouksen ympärille rakennetut valheet, myytit ja manipulaatioyritykset. Totuuden kertominen Venezuelasta on välttämätön urakka oikeudenmukaisuuden tekemiseksi Venezuelan kansan esimerkkiä kohtaan, mutta myös sen ymmärtämiselle, mitä vallankumouksen yrittäminen tarkoittaa tässä historiallisessa hetkessä.

Sotosalbosin senaattori Javier Maroto oli äskettäin Venezuelassa luennoimassa vapaudesta ja demokratiasta. Mitä mieltä olet näistä tapahtumista?

Maroton tapaus osoittaa, että ”venezuelalainen diktatuuri”, josta he puhuvat, on ainakin varsin erikoinen, koska se antaa Venezuelan hallitusta avoimesti vastustavalle espanjalaiselle kansanedustajalle mahdollisuuden mennä sinne pitämään puheen, joka pyytää lisäämään pakotteita jo nyt pakotteiden rasittamalle Venezuelan kansalle. Ja hän saattoi tehdä sen iloisesti, ilman mitään rajoituksia. Käykin selväksi, että tämä oletettu diktatuuri ei olekaan sellainen.

Vuosia sitten jotkut suositut videot, jotka nauhoitit Venezuelan jokapäiväisestä elämästä, löivät maahan katastrofaaliset teoriat ja aiheuttivat hyvin väkivaltaisia ​​reaktioita. Missä määrin nuo videot kannustivat sinua kirjoittamaan tämän tekstin?

Kirjan alkiona toimi yli 15 vuoden ajan jatkunut teoreettinen ja poliittinen yhteyteni bolivaariseen vallankumoukseen, videot ovat yksinkertaisesti vain lähtölaukaus. Minulle kerrottiin, että on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita hankkimaan vaihtoehtoista ja totuudenmukaista tietoa, siitä mitä Venezuelassa tapahtuu, siitä mitä suurten tiedotusvälineiden keskittymät piilottelevat meiltä. Nuo videot rikkoivat tämän viestintämonopolin ja tekivät paljon vahinkoa tälle väärälle tarinalle. Raivokkaat reaktiot vain tekivät videoista katsotumpia ja päädyimmekin siihen, että oli hyvä aika julkaista kirja, joka selittäisi, mitä Venezuelassa todella tapahtuu.

Kuinka voisit kumota niiden väitteet, jotka vahvistavat kerta toisensa jälkeen Venezuela olevan niin sanottu “romahtanut valtio”?

Todellisuuteen viittaamalla. Jokainen maassa vieraileva voi todistaa Venezuelan toimivan. Sortunut valtio on hallitsemattomassa tilanteessa ja nykyinen hallinto Venezuelassa on niin hallitsemiskykyinen, että kaikista epävakautusyrityksistä, jatkuvista mielenosoituksista, alkuvuoden 2019 vallankaappaus 2.0-versiosta ja Yhdysvaltojen sekä kansainvälisten tiedotusvälineiden painostuksesta huolimatta Nicolás Maduron hallitus on edelleen voimissaan. Hallinnon toimivuudesta ei voi olla enempää todisteita. Ihmiset työskentelevät edelleen ja lähtevät kotoa tekemään töitänsä. Se ei tarkoita, etteikö ongelmia olisi olemassa, niitä on, mutta niin niitä on myös kaikissa muissa maailman maissa ja erityisesti Latinalaisen Amerikan ja Karibian maissa. Romahtaneesta valtiosta puhuminen vastaa totta kai oman edun tavoittelemisen tarpeisiin.

Kirjoitat kirjassa Venezuelaa vastaan suunnatun ”hybridisodan” käsitteestä. Luuletko, että Bolivia on ollut myös yksi sellaisen sodan kohde? Vastaavatko nämä liikkeet hienostuneeseen strategiaan tanssia amerikkalaisen kapitalismin pillin mukaan?

Olisi tarpeen analysoida Bolivian tapauksen erityispiirteitä. On olemassa monia rinnakkaisuuksia. Uskallan sanoa kyllä, koska tulokset ovat näkyvissä. Se on vallankaappaus, jolla on klassisia piirteitä, jotka näytettiin jo hylätyn Latinalaisessa Amerikassa, kuten armeijan suora puuttuminen vaaleilla valitun ja laillisen presidentin kaatamiseen. Sillä on myös yhtäläisyyksiä maanosassa koko 2000-luvun tapahtuneiden uudempien vallankaappausten kanssa, kuten siihen mitä tehtiin Hondurasissa Manuel Zelayan kanssa, Paraguayssa Fernando Lugon kanssa tai sen kanssa, mitä Rafael Correalle yritettiin tehdä Ecuadorissa. Hybridisodan logiikkaan, joka tarkoittaa valtiota vastaan ​​eri tavoin hyökkäämistä − olivatpa nuo keinot sitten medioihin liittyviä, poliittisia, diplomaattisia, taloudellisia ja muita, Bolivia sopii täydellisesti. Ilmeisesti Yhdysvallat haluaa säilyttää hegemonisen asemansa maailmassa, jota Kiina ja Venäjä uhkaavat. On sanottava, että Yhdysvaltojen silmissä mistä tahansa Latinalaisen Amerikan kokemuksesta, vaikka se olisikin vain arasti vasemmistolainen tai reformistinen, tulee vallankumouksellinen. Mitä muualla maailmassa voitaisiin ehkä sietää, sitä ei siedetä Latinalaisessa Amerikassa.

Useita kuukausia sitten, keskellä Juan Guaidón vallankaappauksen kriisiä, Venezuela tuotiin lähes auttamattomasti kaikkiin espanjalaisiin koteihin. Yhtäkkiä Espanjassa puhuttiin enemmän Venezuelasta kuin mistään muusta maassamme tärkeästä asiasta. Kuka vie eteenpäin tätä medioiden hyökkäystä? Olemmeko me niin manipuloitavissa?

Sen sanelevat suuret tiedotusvälineiden ryhmittymät, jotka ovat taas osa sitä kapitalismia, joka sijoittaa mediaan samalla tavalla kuin öljy- tai aseteollisuuteen. Omistajat ovat loppujen lopuksi samoja. Esimerkiksi El País -lehden omistaa yhdysvaltalainen finanssiryhmä. Tämä antaa meille vihjeitä siitä, miksi nämä tiedotusvälineet laativat tietynlaisen medioiden tavoiteohjelman. Nicolás Maduron hallituksen hävittämisen takana piilee monia mahdollisia etuja. Venezuelalla pitää hallussaan maailman suurimpia öljyvaroja, ja elämme fossiilisessa kapitalismissa, joka perustuu öljyn hyödyntämiseen saadakseen liikkeelle ison osan päivittäisistä toiminnoista ja liikenteen energiasta. Heille on tärkeää vakuuttaa kansalaiset siitä, kuinka huono Maduron hallitus on perustellakseen siten sen mahdollinen kaataminen tai hallitsemisen tavan muutos. Ja kyllä, olemme manipuloitavissa, mutta mielestäni koko ajan vähemmän ja vähemmän. Onneksi niin hyvässä tai pahassakin mielessä on olemassa sosiaalisia verkostoja ja ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita aiheesta tai haistavat palaneen käryn, joten he etsivät vaihtoehtoista tietoa ja löytävät sen.

Espanjassa Nicolás Madurosta on tehty sarjakuvahahmo, joka kuvaa vähän vähemmän kuin ​​järkähtämätöntä, hapanta, töykeää ja sivistymätöntä diktaattoria, joka hallitsee Venezuelaa rautaisella otteella. Olet voinut olla hänen lähellään, joten paljastatko meille, onko tällä pilapiirroksella jotain tekemistä todellisuuden kanssa?

Ei sitten lainkaan, kuka tahansa, joka on ollut tekemisissä Nicolás Maduron kanssa, on varmasti tajunnut hänen olevan kaveri, jolla on hyvä huumorintaju, joka on hyvin huolettoman iloinen, helposti lähestyttävä ja vaatimaton. Häneltä löytyy niin paljon huumorintajua, että kerran sanoin hänelle leikilläni kirjoittaneeni kirjani niillä miljoonilla, jotka hän lähetti minulle ja hän vastasi toivoen minun vihdoin saaneen kaikki rahat. Vain tällaisella huumorintajulla voikin kestää niin paljon päivittäisiä hyökkäyksiä. Häntä yritetään jatkuvasti vähätellä luokkatietoisilla loukkauksilla, kuten puheet Maburrosta (aasista) ja muut vastaavat, mutta hän on ahkera ja työhönsä kykenevä presidentti.

Espanjan vasemmisto pelkää puhua Venezuelasta, koska sitä käytetään usein vaaliansana, joka voi saada menettämään kannatusta. Voidaanko tästä pysyvän tabun tilasta päästä eroon?

Vasemmisto voisi voittaa sen rohkeudella, selkeydellä ja politiikan pedagogiikalla. Kun esität tietoja, jotka osoittavat sen mitä todella tapahtuu ja selität syyt sille miksi ne tapahtuvat ilman mitään ideologisia painotuksia, käy selväksi, että se mitä Venezuelasta ajatellaan on täysin ulkopuolelta johdettua. Hyperinflaation tasoilla ja muilla taloudellisilla ongelmilla on historialliset taustatekijänsä. Nämä ongelmat eivät ole Venezuelalle mitään uutta, vaan ne ovat peräisin menneiltä ajoilta. Voimme sijoittaa sen historialliseen viitekehykseen, joka kuvaa sitä millaiset Yhdysvaltojen suhteet Latinalaiseen Amerikkaan ovat olleet. Tämä palvelisi vasemmistolaisia ​​äänestäjiä, jotka eivät ole typeriä, päinvastoin. Varmasti he osaavat arvostaa, jos vain heidän edustajansa ovat arastelemattomia. On yksi asia​​, jota vasemmisto ei näyttäisi haluavan nähdä: Venezuela on paradigmaattinen peili sille, mikä odottaa mitä tahansa hallitusta, joka nousee haastamaan tietynlaisen uusliberalistisen politiikan ja joka kyseenalaistaa suuryritysten edut. Millainen vasemmisto pystyy siis hallitsemaan Espanjassa, jos se ei anna äänestäjille näitä tiedonjyviä, jotta he voisivat ymmärtää asian todellisen laidan? Nyt kun olemme siirtymässä koalitiohallitukseen PSOE:n ja Unidas Podemosin (UP) välillä, monet vasemmistolaiset tulevat varmasti pettymään siihen, mitä UP tekee hallituksessa. Ja se johtuu siitä, että sen kädet on sidottu. On rakenteellisia elementtejä ja paineita, jotka estävät sitä etenemästä. Jos ihmiset vain tietäisivät, kuinka todellinen valta toimii, voisimme olla ymmärtäväisempiä ja se lopulta vahvistaisi vasemmistoa.

Mitä ratkaisuja näet Venezuelalle ja mihin luulet sen päämäärien kulkevan?

Hallitus uskoo vuoropuheluuun poliittisen opposition järkiperäisimpien ryhmittymien kanssa, joita on olemassa ja se on myös tehtävä selväksi. Nämä ovat sektoreita, joita Yhdysvallat ei tue, vaikka se tukee kaikkein pisimmälle meneviä ääriaineksia. Yhdysvallat tulee yhä edelleen ja aina olemaan kiinnostunut kaatamaan Venezuelan hallituksen. He haluavat hallita öljyä ja luoda suotuisat olosuhteet liiketoimilleen. Tämä konflikti jatkuu Maduroa tai muita mahdollisia tulevia hallituksia vastaan, jotka ovat luonteeltaan kansallista etua ja itsemääräämisoikeutta ajavia. Selkkausta ei niin vain lievennetä. Näiden keskustelujen avulla voitetaan aikaan, mutta ei tule unohtaa, että puhumme myös luokkien kamppailusta, joka polarisoi Venezuelan yhteiskunnan. Erimielisyys jakaa sen enemmistössä oleviin chavismia tukeviin kansanosiin; ja keskiluokan, eliittien ja oligarkioiden muodostamaan vähemmistöön, joka haluaa toisenlaisen hallituksen. Ongelmaa ei tulla ratkaisemaan, koska oikeisto ei ole koskaan ollut demokraattinen ja vielä vähemmän se on ollut sitä Latinalaisessa Amerikassa. Se ei voi hyväksyä sitä, että on olemassa vasemmisto, joka nousee valtaan ja ottaa haltuunsa hallituksen.

Lähde: El Salto, Alejandro López Menacho 6.12.2019

Täältä voi katsoa tutkija Arantxa Tiradon haastattelun Rompeviento TV:ssä, jossa hän puhuu kirjaprojektistaan ja muun muassa häneen kohdistetuista vihakampanjoista, jotka ovat pitäneet sisällään myös tappouhkauksia.

Tiedot kirjasta sen kustajan sivuilta voi löytää tältä sivustolta.

Kirjan akateemisen esittelytilaisuuden voi puolestaan kuunnella tästä lähteestä.

Käännöstekstin toimitus: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen.

Venezuela haluaa rauhaa

Julkaistu 24.4.14 | Kirjoittanut latamsolidaarisuus | Kategoria(t): +Venezuela, Uncategorized
Avainsanat:

ABN-02-10-2010-210109392412NicolasMaduro_JB0004

Venezuelan presidentti Nicolas Maduron puheenvuoro maan viimeaikaisista tapahtumista julkaistiin New York Timesissa 1.4.2014. Hän ottaa kantaa mm. mielenosoitusten syihin ja niissä esiintyneeseen väkivaltaan.

(lisää…)