Helsingin Sanomat jatkoi epäilyttävien pääosin englanninkielisiin lähteisiin ja oppositiolehtiin perustuvien Meksiko-uutisten tehtailun. Olen laatinut Hesarille jo aiemmin huhtikuussa 2021 vastineen silloisesta pandemiauutisoinnista. Tämä 25.9. julkaistu lyhyt juttu Meksikon hallituksen oletetusta tiedevastaisuudesta pitää sisällään useita asia- ja tulkintavirheitä eikä edusta hyviä journalistisia käytäntöjä tai lainaa lähteitä tasapuolisesti. Se voidaan ensisilmäykseltä tuomita meksikolaiseksi oikeistopropagandaksi. Tein 27.9. lyhyen alle 700 sanan vastineen Suomen suurimmalle sanomalehdelle, jonka käytännöissä olisi paljonkin parantamisen varaa, varsinkin mitä tulee sen ulkomaan uutisointiin. Sen lukijat ansaitsevat laadukkaampaa, tasapuolisempaa ja perustellusti kriittisempää sisältöä. HS ei julkaissut mielipidetekstiäni. Olen tehnyt Helsingin Sanomien uutisoinnista kantelun Julkisen sanan neuvostoon (JSN). Esitän seuraavaksi tekemäni vastineen, joka kertaa tapahtumat tiivistetysti.
Meksikon hallitus ei ole tiedevastainen
Meksiko vietti 27.9. juhlavuotensa huipentumaa, kun itsenäisyyden saavuttamisesta tuli tuolloin kuluneeksi täydet 200 vuotta. Varsinaista itsenäisyyspäivää vietettiin 16.9. Siinä missä italialaiset carabinerosit ovat kunnostautuneet viime aikoina kulttuuriperinnön vaalijoina estäen arkeologisten esineiden laittoman huutokaupan ja palauttamalla esineet Meksikoon, kunnostautui Helsingin Sanomat 25.9. puolestaan kirjoittamalla Meksikosta arveluttavan uutisen, jossa maan hallitusta ja presidenttiä syytetään tiedevastaisuudesta.
Kyseinen uutisjuttu perustuu The Guardianin ja AP-uutistoimiston englanninkielisiin lähteisiin, mutta uutinen palautuu pitkälti El Economista -lehden artikkeliin. Uutisen varsinainen alkulähde on kuitenkin oikeistolaisessa talouslehdessä El Financiero 20.9. julkaistu Raymundo Riva Palacion kolumni, jossa syytetään henkilökohtaisuuksiin menevällä tavalla valtakunnansyyttäjää Alejandro Gertz Maneroa tiedeyhteisön vainoamisesta. Kolumnisti on hallituksen ärhäkkä kriitikko ja suoranainen vihamies.
Meksikon vasemmistohallitus ei ole tiedevastainen. Sen vajaan kolmen vuoden toimikauden aikana maan syrjäseuduille on perustettu 140 uutta yliopistoa. Presidentti Andrés Manuel López Obrador on itsekin valmistunut kandidaatiksi Meksikon arvostetuimmasta yliopistosta (UNAM) ja hänen vaimonsa on tutkija. Kansallisen tieteen ja teknologian neuvottelukunnan (Conacyt) budjetti vuodelle 2022 kasvaa 11,3 prosenttia, mutta yli 38 000 tutkijan saama rahoitus kasvaa peräti 31 prosenttia. Nämä eivät ole tiedevastaisen hallituksen toimia.
Tiedevastaisuuden argumentointi noudattaa kahta päälinjaa. Ensinnäkin se on yksi opposition jatkuvasti käyttämistä peruskampanjoista, joiden päämäärät ovat ensituntumalta jaloja, mutta todellisuudessa kyse on halvasta politikoinnista. Koska kansainvälisestä politiikasta ei löydy varsinaista vertailukohtaa Meksikon presidentille, samat tahot, jotka omistautuvat hänen hallituksensa vastustamiselle, ovat halunneet esittää hänet Donald Trumpin kaltaisena ”vaarallisena populistipoliitikkona”. Tälle ei löydy yhtään todellista argumenttia, mutta koska väitteitä on toisteltu ja muutama ulkomainenkin media, kuten The Guardian, on tarttunut niihin, käyvät ne yhä lyömäaseeksi.
Parametrían toteuttamassa ja Eje Centralin elokuun lopussa julkaisemassa kyselyssä 73 prosenttia hyväksyi presidentin politiikan ja 23 prosenttia taas suhtautui siihen kielteisesti. Vuoden 2018 vaaleissa López Obrador sai enemmän ääniä kuin yksikään presidentti – Meksikossa vaalit ratkaistaan yhdellä ainoalla kierroksella − ja enemmän kuin kaikki kolme muuta ehdokasta yhteensä. 30,1 miljoonan äänen ja 53,2 prosentin mandaatti on jatkunut vahvana, sillä 6.6.2021 järjestetyissä vaaleissa presidentin puolue Kansallinen uudistusliike (Morena) voitti lähes kaksi kolmasosaa maan vaalipiireistä ja vahvisti asemiaan osavaltiotasolla.
Sain itse Conacytin apurahan vuosina 2011−2015 Ciesas-yliopistossa toteuttamiini antropologian opintoihin. Koska minimipalkkaa on nostettu 2019−2021 yhteensä 51 prosenttia, ovat nuo siihen sidotut maisteri- ja tohtorivaiheen apurahat käytännössä tuplaantuneet. Niiden lisäksi hallitus rahoittaa nykyisin sosiaalisten ohjelmiensa budjetista yli 300 000 kandidaatin tutkintoa suorittavan vähävaraisen opiskelijan apurahoja.
Mitä tulee lehdessä (HS 25.9.) julkaistuun uutiseen, niin se sisältää useita asiavirheitä. 109 eri alojen säätiötä lakkautettiin huhtikuussa 2020, jotta niiden hallinnoimat tukivarat voitaisiin jakaa jatkossa suoraan edunsaajille ilman välikäsiä. Näin vähennetään turhaa byrokratiaa, lisätään läpinäkyvyyttä ja estetään korruptiota. Rahoitus on jatkunut entisellään suoraan valtion kassasta.
Tutkijoiden rikossyytteiden taustalla ei ole presidentti tai edes valtakunnansyyttäjä, koska niiden ilmiantovelvollisuus on koskenut tiedeneuvostoa (Conacyt). Sen jälkeen asiasta on tehty tutkinta. Tuore tapaus oli kolmas kerta, kun pidätysmääräyksiä haettiin. Pidätysmääräyksiä ei kuitenkaan myönnetty, koska on epäselvyyttä siitä, sijoittuvatko tapahtumat pääkaupunkiin vai Estado de Méxicon osavaltioon, syytetaakka tulee myös henkilöidä tarkemmin. Lain mukaan järjestäytyneestä rikollisuudesta tulee määrätä ennaltaehkäisevää tutkintavankeutta.
Akateemisessa maailmassa on esiintynyt varojen väärinkäyttöä ennemminkin, vaikka HS ei mainitse sitä jutussaan. Estafa Maestra on poliitikkojen ja tutkijoiden edellisellä hallituskaudella 2012−2018 yhdessä tekemä ”mestarihuijaus”, johon käytettiin 128 haamuyritystä reilun 340 miljoonan euron varastamiseksi 11 valtion viraston ja kahdeksan julkisen yliopiston sekä 58 yrityksen avulla. Tähän tapaukseen on liitetty yli 50 eri tason virkailijaa.
Helsingin Sanomat kertoo Foro Consultivo, Científico y Tecnológico -tiedejärjestön saaneen 2,1 miljoonaa euroa valtion rahoitusta. Maaliskuussa 2020 julkaistun La Mafia de la Ciencia -nimisen tutkimuksen mukaan tämä julkisten varojen väärinkäyttäminen olisi kestänyt ainakin 16 vuotta. Pelkästään vuosien 2011 ja 2018 välillä FCCyT-järjestö olisi saanut Meksikon tiedeakatemiaa vastaavalta Conacyt-neuvostolta 287 miljoonaa pesoa tai nykykurssin mukaisesti 12,1 miljoonaa euroa. Tiedemaailmaa koskevat yksinkertaisesti samat läpinäkyvyyden ja laillisuuden vaatimukset kuin kaikkia muitakin aloja.
En olisi itse koskaan Meksikon kansalaisena äänestänyt presidentikseni tiedevastaista henkilöä. Siksi pyytäisin Hesaria jatkossa käyttämään lähteitä monipuolisemmin. Sen lainaamissa The Guardianin ja AP:n jutuissa on tuotu esiin myös syyttäjäpuolen näkemykset. Conacyt pitää noussutta kohua ”väärän tiedon aaltona”.
Meksikossa eletään parhaillaan julkisen elämän täysremonttia (La Cuarta Transformación), jonka pääasiallisena tehtävänä on korruption kitkeminen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen. Muutos on luonteeltaan rauhanomainen ja demokraattinen, mutta radikaali, joten se ärsyttää myös monia medioita, jotka olivat tottuneet saamaan toimintaansa rutkasti rahoitusta valtion kassasta samalla, kun niiden ei tarvinnut maksaa edes veroja. Nyt noita etuoikeuksia ei enää ole.
Uutisjutun läpikäyminen kappale kappaleelta
Meksikon presidentin tiedevastaiset toimet kovenevat: haluaa pidättää 31 tiedemaailman edustajaa
Tiedeyhteisön mukaan kyse on mielivallasta.
Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador heilutti Meksikon lippua maan itsenäisyyspäivänä 15. syyskuuta. KUVA: PEDRO PARDO / AFP
Helsingin Sanomien 25.9.2021 julkaisema Meksikoa koskevan uutisen ongelmat alkavat jo otsikosta, jossa viitataan Meksikon presidentiksi yli 30 miljoonan äänen turvin nousseeseen historian kaikkien aikojen suosituimpaan presidentti Andrés Manuel López Obradoriin ”tiedevastaisena” toimijana, joka ”haluaa pidättää” tiedemaailman edustajia. Alaotsikko lisää joukkoon vielä yhden perusteettoman viittauksen ”mielivaltaan”. Kuvatekstikään ei pidä paikkaansa, sillä Meksikon itsenäisyyden juhlinta alkaa 15. päivä syyskuuta varsinaisen itsenäisyyspäivän aattona niin sanotulla huudolla (El Grito), joka juhlistaa 1810 alkanutta itsenäisyyssotaa. Virallinen itsenäisyyspäivä on kuitenkin 16.9.
Laura Halminen HS
25.9. 10:10
Esitän kunkin jutun osion mustemmalla tekstillä, johon olen tarpeen mukaan lisännyt kursiiveja tai mustauksia lainattujen julkaisujen ja mainittujen henkilöiden korostamiseksi. Laura Halmisen hatarien lähteiden pohjalta kirjoitettu epäselvä ja yksipuolinen uutisjuttu on ilmeisesti Suomen suurimman sanomalehden tapa onnitella 200-vuotiasta Meksikoa, siinä missä toiset maat kuten jo mainittu Italia ovat kunnostautuneet nyt syyskuussa Meksikon kulttuuriperimän pyyteettöminä pelastajina, kunnostautuvat suomalaiset tämän Helsingin Sanomien jutun perusteella väärän tai vähintään harhaanjohtavan tiedon levittäjinä. Meksikon itsenäisyyspäivää vietettiin 16.9., mutta 27.9. tuli täyteen 200 vuotta 11-vuotisen itsenäisyyssodan päättymisestä. Vuosi 2021 on ollut Meksikossa niin sanottu ”suuruuden” vuosi, jonka aikana on juhlittu Mexico-Tenochtitlanin perustamisen 700-vuotis- ja espanjalaisvalloituksen alkamisen 500-vuotispäiviä. Nämä 500 vuotta on tosin nimetty alkuperäiskansojen vastarinnan vuosiksi. Meksiko itsenäistyi 27.9.1821, kun Kolmikanta-armeija (El Ejército Trigarante) marssi maan pääkaupunkiin Ciudad de Méxicoon. Heti seuraavana päivänä allekirjoitettiin kolmas ja viimeinen itsenäisyyden taannut asiakirja.
Se ei tee oletettavasti hyvää Suomi-kuvalle satojen Suomessa asuvien meksikolaisten tai tuhansien espanjankielentaitoisten keskuudessa, mutta ennen kaikkea tämä huonosti toimitettu uutinen loukkaa Meksikon kansaa, sen demokraattista hallitusta ja meitä yli 30 miljoonaa ihmistä, jotka olemme tehneet tietoisen, faktoihin ja politiikan realiteetteihin perustuvan päätöksen tukea López Obradoria, joka sai 1.7.2018 järjestetyissä vaaleissa enemmän ääniä kuin kaikki kolme muuta ehdokasta yhteensä. Mandaatti on siis vahva ja siihen on vastattu sen mukaisesti. Hallituksen ja sen johtohahmon eli presidentin hyväksyntä liikkuu jatkuvasti 60 ja 70 prosentin välimaastossa.
Yksi osoitus tuesta Meksikossa käynnissä olevalle ”Neljännelle muutosaallolle” (La Cuarta Transformación) tai rauhanomaiselle vallankumoukselle vuosikymmenien toinen toistaan huonompien hallitusten jälkeen on se, että presidentin puolue eli Kansallinen uudistusliike (Morena) voitti taannoiset 6.6.2021 järjestetyt niin sanotut välivaalit 186 vaalipiirissä kaikkiaan 300 vaalipiiristä siitäkin huolimatta, että kolme suurinta oppositiopuoluetta liittoutuivat ensimmäistä kertaa historiassa yhteiseen vaaliliittoon ottaakseen valtapuolue Morenalta pois sen enemmistön kongressin alahuoneessa. Tässä tavoitteessa ne eivät kuitenkaan onnistuneet ja osavaltiotasollakin Morenan asema vahvistui.
MEKSIKON syyttäjäviranomaiset yrittävät saada tuomarit kirjoittamaan pidätysmääräyksiä yhteensä 31 paikallisen tiedemaailman edustajalle. Heitä epäillään järjestäytyneestä rikollisuudesta, rahanpesusta ja kavalluksista, kertoo brittilehti The Guardian.
31 mainittua tutkijaa eivät sinänsä edusta tiedemaailmaa eikä sitä edusta myöskään heidän järjestönsä, joka on osa julkista organisaatiota ja joka on pyritty muuttamaan yksityisyritykseksi vastoin voimassa olevaa lainsäädäntöä. Ennemminkin he ovat osa laajaa verkostoa, johon kuuluvat muun muassa yli 5 300 yliopistoa. ”Saada tuomarit kirjoittamaan pidätysmääräyksiä” on varsin epämääräinen ilmaus. Silloin kun syyttäjän hallussa on riittävästi todistusaineistoa aiemmin tehdyn tutkinnan vuoksi, vaatii se tuomareita kirjoittamaan pidätysmääräyksiä. Kyse ei ole minkäänlaisesta mielivallasta eikä syytettyjä pidetä syyllisinä ennen kuin toisin todistetaan. Itse syytekohta on sinällään paikkansa pitävä.
25.8. hylätyssä syytteessä, joka vuodettiin julkisuuteen, todetaan, että virkamiehet ”perustivat, valtuuttivat ja rahoittivat yksityistä yritystä liittyäkseen siihen myöhemmin itse” ja että he käyttivät tieteelliseen tutkimukseen tarkoitettuja liittovaltion resursseja ”suosiakseen mainittua yksityistä yritystä huonekalujen, ajoneuvojen, kiinteistöjen, palkkojen ja palveluiden suorissa hankinnoissa”. Toisin sanoen yritysmuotoista järjestöä on olettavasti käytetty valtion varojen kavaltamiseen. Järjestön toimintakuluihin on tiettävästi kirjattu noin 40 ulkopuolisen henkilöt palkat, puhelimia, luksusravintoloiden aterioita ja ulkomaanmatkoja. Tapauksesta ulos tihkuneiden tietojen mukaan järjestö oli myös ostanut kiinteistön arvostetulta Coyoacánin asuinalueelta. Kun syyte hylättiin 25.8., annettiin sen uudelleen esittämiselle 15 arkipäivän aikaikkuna, joka sulkeutui 17.9. Syytteen käsittelystä vastaa Gregorio Salazar Hernández, Almoloya de Juárezin liittovaltion rikosoikeuskeskuksen valvontatuomari niin sanotussa Altiplanon vankilassa.
On huomioitava, että Meksiko on oikeusvaltio ja noudattaa vallan kolmijaon periaatetta. Presidentti ei johda rikostutkintoja eikä päällepäsmäröi syyttäjänviraston toimintaa. Alejandro Gertz Manero sen sijaan vastaan yleisestä valtakunnansyyttäjän virasta (FGR), mutta hänenkään ei välttämättä tarvitse puuttua erikseen jokaiseen rikostutkintaan. Tässä tapauksessa tutkinta on aloitettu Kansallisen tieteen ja teknologian neuvottelukunnan (Conacyt) velvoitteesta ja aloitteesta, missä ei ole erikseen henkilöity syyllisiä, mutta on tehty rikosilmoitus kyseisen järjestön epäilyttävästä toiminnasta. Jos tiedemaailman edustaja Conacyt, mitä HS ei mainitse selvyyden vuoksi vaadittavana kirjainyhdistelmänä, ei olisi tehnyt rikosilmoitusta tästä havaitsemastaan toiminnasta, se oli syyllistynyt peittelyyn ja rikkonut omia laillisia vastuullisen julkisen toimijan pelisääntöjään. Sillä ei yksinkertaisesti ollut muuta mahdollisuutta.
Pidätysmääräyksiä on annettu muun muassa tutkijoista. Tiedeyhteisön mukaan kaikki nämä epäilyt ovat tuulesta temmattuja ja luonteeltaan poliittisia.
Meksikossa on aloitettu laajamittainen julkisen elämän puhdistusoperaatio, ennen kaikkea korruption, veronkierron, ylihinnoiteltujen sopimusten, rankaisemattomuuden ja öljyvarkauksien sekä muiden hyvä veli -verkostojen valtion budjetin omiin taskuihin varastamiseksi toteutettujen laittomien keinojen pois kitkemiseksi. Jutussa ei mainita Estafa Maestra -tapausta, joka on miljardien pesojen ryöväysprojekti, joka kukoisti edellisellä hallituskaudella 2012−2018 valtaa pitäneen PRI-puolueen tuella. Entinen sosiaalisen kehityksen ministeri Rosario Robles on ollut vangittuna elokuusta 2019 lähtien. Tämän ”mestarihuijauksen” avulla valtio kanavoi varoja yliopistoille, jotka puolestaan antoivat rahat erinäisten yritysten käyttöön. Nämä yritykset taas palauttivat rahat poliitikkojen omiin taskuihin. Palaan tapaukseen vielä toistamiseen.
Vastaavanlaisia hyväksikäyttötapauksia on dokumentoitu muitakin. Muun muassa kaksi kansalaisjärjestöä, Ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen globaali keskus (El Centro del Cambio Climático Global y la Sustentabilidad) ja Meksikon tiedeakatemia (La Academia Mexicana de la Ciencia), toteuttivat julkisista varoista rahoitettuja läpinäkymättömiä ja työntekijöiden oikeuksiin kohdistuneita väärinkäytöksiä. Lisäksi Conacytin sekarahastojen (Los Fondos Mixtos) kautta on tuettu epäonnistuneita hankkeita, kuten Lunaria, Jaliscon osavaltion planetaario ja Méxicon osavaltion alueellinen avaruusinnovaatio- ja kehityskeskus (El Centro Regional de Innovación y Desarrollo Espacial en el Estado de México).
TAPAUKSESSA on kyse lainsäädännöstä, joka kieltää julkisten järjestöjen johtokunnilta valtion rahoituksen.
Tämä viittaus ”julkisten järjestöjen johtokuntien valtion rahoituksen” kieltämiseen on vähintäänkin hämärä ja epätarkka. Ilmeisesti tällä kiertoilmauksella halutaan viitata siihen tosiasiaan, etteivät julkiset virastot voi enää perustaa erillisiä säätiöitä valtiolta saamansa rahoituksen kätkemiseksi. Näin pyritään lisäämään rahoituksen läpinäkyvyyttä, mutta rahoituksen taso ei ole laskenut. Julkiset laitokset, neuvostot ja johtokunnat elävät myös lähes vain ja ainoastaan valtiollisen rahoituksen varassa, vaikka joissain tapauksissa ne voivat rahoittaa pienen osan toiminnastaan myös tarjottujen palveluiden toimintatuottojen muodossa. Toisaalta lienee itseltään selvää, ettei julkisrahoitteisten toimijoiden sisälle voi luoda erillisiä johtokuntia valtion taloudellisten tukien hajauttamiseksi.
Kyseinen laki astui voimaan vuonna 2019. Nämä 31 tiedemaailman edustajaa ovat saaneet noin 2,1 miljoonaa euroa valtion rahoitusta, mutta meksikolaisen El Economista -lehden mukaan rahoitus on saatu vuosina 2012–2018.
Noina vuosina rahoitus ei ole ollut laitonta. Lakien soveltamista ajanjaksoihin, jolloin ne eivät ole vielä olleet voimassa kutsutaan taannehtivaksi lainkäytöksi.
Tässä on kyse erikoisesta lain tulkinnasta, mistä Helsingin Sanomien toimittaja tietää oletettavasti varsin vähän. Lehti ja sen toimittaja perustavat näkemyksensä mitä todennäköisemmin käytettyihin lähteisiin, joihin ei tulla kohdistaneeksi tarpeellista lähdekritiikkiä. El Economista -lehti tiedetään oikeistolaiseksi talousjulkaisuksi, joka suhtautuu varsin kielteisesti maan hallitukseen ja edustaa isojen yritysten intressejä. Julkisten säätiöiden lopettamispäätöstä ja itsenäistä korruptiotutkintaa ei tule sekoittaa toisiinsa, kuten voidaan tulla tehneeksi poliittisten motiivien turvin.
El Economista toteaa: ”Sen jälkeen kun Raymundo Riva Palacion Tiukasti henkilökohtainen (Estrictamente Personal) -kolumnissa tehtiin tiettäväksi, että Alejandro Gertz Manero, hänen johtamansa syyttäjänviraston (FGR) välityksellä, pyysi liittovaltion sosiaalisen uudelleensovittamisen keskuksen numero yhden El Altiplanon tuomarilta pidätysmääräyksen 31 tutkijaa vastaan, akateeminen yhteisö on ilmaissut närkästyksensä ja pyytää syyttäjää luopumaan rikossyytteistä, jotka liittyvät kavallukseen, valtuuksien laittomaan käyttöön, laittoman alkuperän omaavien resurssien käyttämiseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Kyseisessä espanjankielisessä uutisjutussa ei kuitenkaan syvennytä tapauksen taustoihin tai rikossyytteisiin tai edes järjestön toimintaan, mutta annetaan runsaasti palstatilaa tohtori Georgina Alenka Guzmán Chávezille, jota HS myös lainaa, ja joka on Autonomisen suurkaupunkiyliopiston (UAM) Iztapalapan kampuksen tutkija. Guzmán Chávez puolustaa ystäviään ja kollegoitaan, kuten rikostutkinnan alaisen tiedefoorumin entistä vetäjää Julia Tagüeñaa, varsin värikkäällä kielellä verraten Meksikon hallituksen toimia natsi-Saksaan ja Nicaraguaan sekä syyttäen sitä ”sodasta koulutusta vastaan”. Mistä tahansa näkökulmasta katsottuna näille väitteille ei löydy minkäänlaista faktapohjaa. Niiden ei myöskään voi sanoa edustavan asiapitoista hyvää keskustelukulttuuria, koska niistä välittyy lukijalle vain tunnepitoisia reaktioita, vihapuhetta ja loukkauksia. El Economistan artikkelin tavoin myös Excélsior-lehti esittelee tutkijoiden rikossyytteiden kummastelua.
Tutkijoiden puolustamiseksi on myös laadittu adressi, johon on kertynyt 42 075 allekirjoitusta, joka ei lopultakaan ole niin paljon, kun huomio, että Meksikossa on noin 93,5 miljoonaa äänioikeutettua. Se ei ole hyvästä yrityksestä saavuttanut tavoitteena ollutta 50 000 tukijaa.
Löysin sattumalta useita kommentteja, niin myönteisiä kuin kielteisiäkin, kyseisen taloustieteen professorin seminaareista. Eräs opiskelija kommentoi Guzmán Chávezia tähän tapaan: ”Erittäin huono opettaja, en koskaan menisi uudelleen luennoille hänen kanssaan. Hän ei hyväksy kommentteja tai kritiikkiä.” Toisella opiskelijalla oli hänestä taas myönteinen käsitys: ”Tohtori Alenka tarjoaa vankkoja elementtejä tutkimuksesi suorittamiseen, hän tukee paljon kirjallisuuden etsintää, hän välittää paljon kirjoittamisesta.”
Oppositio ei ole vieläkään unohtanut, että sen omakseen kokemat rahavarat on palautettu valtion kassaan, josta ne ovat peräisin ja josta niitä yhä jaetaan kaikille eri alojen tahoille, niin kuin ennenkin, toki sillä erotuksella, että tukia on voitu kasvattaa ja ne menevät kokonaisina perille edunsaajille, koska enää niistä ei ohjata tiettyä prosenttia pienen johtoasemassa olevan eliitin omiin taskuihin tai sijoituksiksi rahoitusmarkkinoille, haamuyhtiöille, veroparatiiseihin tai minne kukin omaksi kokemansa rahat tahtoi piilottaa. Kyse on valtion varoista, jotka on osoitettu tiettyihin tarkoituksiin kuten stipendeihin, tutkimustyöhön ja mitä moninaisimpiin avustuksiin. Niiden perille meneminen ei edellytä säätiömenettelyä tai välimiesten puuttumista.
Heti Meksikon vasemmistohallituksen aloitettua 1.12.2018 Conacytin rahoituksen säädökset uudistettiin. Säätiöiden lakkautuspäätös taas astui voimaan huhtikuussa 2020, mutta sillä ei ole yhteyttä rikostutkintaan, joka voidaan tehdä täysin siitä riippumatta. Tällä hallituskaudella helmikuussa 2019 korruptiosta on tehty vakava rikos, mitä se ei ollut ennen. Kyse ei siis ole mistään ”taannehtivasta lainkäytöstä”. Käytännössä tutkijoiden pelko liittyy siihen kongressin ala- ja ylähuoneen sekä osavaltioiden enemmistön hyväksymään perustuslain uudistukseen, joka ei salli pidätettyjen päästä vapauteen maksamalla tietty takuusumma – maasta pois paetakseen kuten usein tapahtui, jos heitä epäillään vakavista rikoksista, joihin myös järjestäytynyt rikollisuus kuuluu. Vakavista rikoksista joutuu suorittamaan ”epävirallista ennaltaehkäisevää tutkintavankeutta”. Tiedemaailman edustajissa, jotka ovat myös meksikolaisen yhteiskunnan vauraampaa väkeä ajatus siitä, että heidät vietäisiin samaan vankilaan, jossa on huumerikollisia, herättää syvää luokkavihaa ja se koetaan loukkaukseksi heidän sosiaaliselle statukselleen. Meksikossa yhteiskunnan etuoikeutetuimmat jäsenet olivat aina joulukuuhun 2018 valtiovallan ja tuomareiden erityisessä suojelussa, joten heidän mahdollinen samaistamisensa rikollisiin on varsin uusi ilmiö eikä vastaa sitä koskemattomuuden kuvitelmaa, jonka monet valkokaularikolliset ovat ehtineet omaksua viimeisten vuosikymmenten aikana.
ALTIPLANON vankilan syyttäjä kieltäytyi allekirjoittamasta pidätysmääräyksiä Scientific and Technological Advisory Forum -järjestön jäsenille keskiviikkona, mutta liittovaltion syyttäjä ilmoitti heti kieltäytymisen jälkeen, ettei prosessi siihen pysähdy.
Altiplanon vankilan ”syyttäjä”, paremminkin valvontatuomari Salazar Hernández, kieltäytyi allekirjoittamasta pidätysmääräyksiä Foro Consultivo, Científico y Tecnológico, A.C. -järjestön jäsenistä, koska tutkimukseen tarvitaan uutta lisäaikaa, jotta syyttäjätaho (FGR) voi vahvistaa syytettyjen todistustaakkaa. Vankilan tuomari ei kirjoittanut pidätysmääräyksiä vielä, sillä valtakunnansyyttäjän (FGR) asiakirjoja tulee edelleen parantaa. Luontaisesti tämä ei tarkoita tutkimuksien tai prosessin loppumista, vaan kyse on tavanomaisesta menettelystä. Tässä tapauksessa rikostutkinnan eteneminen pidätysmääräyksiin asti on lykkäytynyt jo kolme kertaa, viimeksi 22.9. Pidätysmääräyksiä ei myönnetty vielä, koska on epäselvyyttä siitä, sijoittuvatko tapahtumat pääkaupunkiin vai Estado de Méxicon osavaltioon, syytetaakka tulee myös henkilöidä tarkemmin. FGR on pyytänyt tiedejärjestön jäseniä pidätettäviksi kahdesti aiemminkin, heinäkuussa 2020 ja elokuussa 2021. Kuten sanottua ryhmän epäillään luoneen ja rahoittaneen yksityistä yritystä, joka hyödyttäisi heitä itseään. Koska FCCyT-järjestö on osa julkista organisaatiota ja Conacyt-tiedeneuvostoa, se ei voi muuntautua yritykseksi.
Valtionsyyttäjän virasto tai FGR haluaa jatkaa tapauksen eteenpäin viemistä:
− Pidätysmääräystä tullaan pyytämään uudelleen, ja siinä selitetään varsin selvästi se, mitä pidetään varoihin kohdistuvana rikoksena, josta vastuussa ovat kyseiset henkilöt, sekä todisteet siitä.
Rahoitus oman edun ajamiseen olisi saatu oletettavasti valtion tieteelliseen tutkimukseen suuntaamista varoista, joita olisi käytetty jäsenten yhteisen yrityksen hyödyttämiseen. Kuten mainitsin lyhyessä vastineessani, maaliskuussa 2020 julkaistun La Mafia de la Ciencia -nimisen tutkimuksen mukaan tämä julkisten varojen väärinkäyttäminen olisi kestänyt ainakin 16 vuotta. Pelkästään vuosien 2011 ja 2018 välillä FCCyT-järjestö olisi saanut Meksikon tiedeakatemiaa vastaavalta Conacyt-neuvostolta 287 miljoonaa pesoa tai nykykurssin mukaisesti 12,1 miljoonaa euroa. BBC News Mundo viittaa 2002 perustetun järjestön kavalluksien summan yltävän jopa 561 miljoonaan pesoon tai 23,6 miljonaan euroon. Tutkijana ajattelen, että tiedemaailmaa koskevat yksinkertaisesti samat läpinäkyvyyden ja laillisuuden vaatimukset kuin kaikkia muitakin aloja.
Taustalla on Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obradorin asenne tiedettä kohtaan. Samaa asennetta heijastelee Meksikon tiede- ja teknologia-akatemian johtaja Elena Álvarez-Buylla.
Mihin tämä presidentti López Obradorin ”asenne tiedettä kohtaan” viittaa on varsin harhaanjohtavaa. Tässä kohtaa liikutaan hyvin lähellä valeuutista, koska lukijalle halutaan väkipakolla välittää kuva tiedevastaisesta presidentistä ikään kuin hän olisi Donald Trump. Tällä ei tietysti ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Presidentti on niin tiedevastainen, että hän on valmistunut poliittisten tieteiden ja julkisen hallinnon kandidaatiksi maan parhaasta opinahjosta, Meksikon kansallisesta autonomisesta yliopistosta (UNAM), ja on naimisissa kirjallisuusteorian tohtorin ja historiantutkija Beatriz Gutiérrez Müllerin kanssa. Tiedevastaisuus näkyy myös siinä, että vajaan kolmen hallitusvuoden aikana Meksikon syrjäseuduille on perustettu 140 uutta yliopistoa. Samaan aikaan myös jo olemassa olevien julkisten yliopistojen opiskelijamääriä on lisätty.
Tiedevastaisuutta lienee sekin, että nykyisin yli 300 000 korkeakouluopiskelijaa saa kuukausittaisen apurahan valtiolta. Myös jo aiemmin olemassa olleisiin maisteri- ja tohtoritason apurahoihin on tehty tuntuva korotus, sillä ne on sidottu minimipalkkaan, joka on noussut 51 prosenttia vuoden 2018 tasosta. Voin puhua omastakin kokemuksestani, koska olen itsekin saanut Conacytin apurahan suorittaessani tohtorivaiheen opintojani Ciesas-yliopistossa. Apurahan saavat kaikki maisteri- ja tohtorivaiheen tiukan seulan läpäisseet opiskelijat, jotka säilyttävät opinnoissaan tietyn korkean vaatimustason. Conacytin saama rahoitus vuodelle 2022 on kaikkiaan lähes 29,6 miljardia pesoa tai melkein 1,25 miljardia euroa, mikä tarkoittaa 11,3 prosentin tasonnostoa edellisvuoteen. Vaikka huomioisimme myös inflaation, jää korotuksen tasoksi silti 7,3 prosenttia. Maisteri- ja tohtorivaiheessa olevia opiskelijoita Conacytin hallinnoimien tutkimuskeskusten apurahan piirissä on noin 62 000. Apurahoihin tulee 3,8 prosentin korotus. Conacyt rahoittaa myös noin 38 100 vakinaista ammattitutkijaa, joiden saaman rahoituksen taso vuodelle 2022 kasvaa peräti 31 prosenttia. Helsingin Sanomien omien tietojen mukaan Suomen Akatemian rahoitus vuodelle 2022 on nollatasolla, se ei varsinaisesti vähene eikä se kasva, vaikka inflaatio syönee sitä noin kahden prosentin verran ja kertaluontoinen kestävän kasvun tuki tuo siihen tarpeellisen väliaikaisen lisäyksen tulevalle vuodelle.
Toisaalta tieteen, teknologian ja innovaatioiden rahoitus, josta maksetaan myös pääosa julkisten yliopistojen toiminnasta ja johon sisältyy tähän liittyvä noin viidesosan omarahoitusosuus, nousee 113, 3 miljardiin pesoon, joka vastaa 477, 36 miljoonaa euroa. Kasvua edelliseen vuoteen tulee reilun 6,7 miljardin tai 28,4 miljoonan euron verran, kuten tästä analyysi- ja tutkimuskeskus Fundarin taulukosta voi nähdä.
Viime vuonna Álvarez-Buylla syytti ”uusliberaalia tiedettä” siitä, että se on saavuttanut maailman mahtailevimpia ja kenties turhimpia saavutuksia, kuten kuuhun matkustamisen.
Kuten olettaa saattaa, tämä lainaus on irrotettu asiayhteydestään eikä se ole peräisin vuodelta 2020, vaikka Álvarez-Buylla, joka sai luonnontieteiden kansallisen tiedepalkinnon vuonna 2017, sanoikin vuonna toukokuussa 2015 niin sanotussa zapatistiyliopistossa Cideci Unitierrassa pitämässään puheenvuorossaan, että ”länsimainen tiede on tuottanut häikäisevimpiä ja ehkä hyödyttömimpiä edistysaskeleita, kuten saapumisen Kuuhun”. Tätä lainausta on käytetty toistuvasti tiedeneuvosto Conacytin johtajaa vastaan hyökätessä. Hän puhui tuolloin kapitalismiin kriittisesti suhtautuvassa seminaarissa (El pensamiento crítico frente a la hidra capitalista) kutsuvieraana tittelillä ”Kapitalismin hirviö naamioituneena tieteeksi ja maissiksi”. Puolituntinen puheenvuoro ei tietenkään tiivisty vain yhteen lauseeseen.
5.5.2015 San Cristóbal de las Casasissa, Chiapasin osavaltiossa, Álvarez-Buylla totesi: ”Globalisoituneessa uusliberalistisessa kapitalistisessa järjestelmässä yritykset käyttävät naistutkijoita ja heidän tiedettään, tieteitämme, ja sanelevat, mitä tutkitaan ja mitä ei, ja miten ne oikeuttavat liiketoimintansa. Tätä kutsun tieteeksi naamioituneen hirviön edistymiseksi.” Toisin sanoen Conacyt-neuvoston johtaja viittaa tässä siihen, ettei tieteen tulisi palvella vain kaupallisia päämääriä. Esitelmässä kehotettiin myös suuntaamaan tiede arjen ongelmien ratkaisemiseen. HS erehtyy väittäessään lainauksen olevan viime vuodelta, koska se ajoittuu toukokuuhun yli kuuden vuoden taakse.
VIIME vuonna Meksikon valtio lakkautti rahoituksen 109 julkiselta yhteisöltä. Joukossa oli järjestöjä, jotka tukivat esimerkiksi katastrofiapua, lääketieteellistä tutkimusta ja elokuvatuotantoja. Tarkoituksena oli torjua korruptiota ja parantaa rahoituksen läpinäkyvyyttä, kertoi uutistoimisto AP.
Vain nämä kyseiset 109 säätiötä on lakkautettu, mutta se ei tarkoita, että niiden toiminta olisi lakannut. Nykyisin rahoitus tulee suoraan valtion kassasta eikä ketään ole tarvinnut erottaa. Oppositio on väittänyt kerta toisensa jälkeen, että valtio lakkautti säätiöiden myötä kaiken rahoituksen, mikä ei ole totta, vaikka Helsingin Sanomatkin toistaa uutisjutussa saman väitteen AP-uutistoimiston lähteeseen viitaten. Eniten on kohuttu Fonden-rahastosta. Aiemmin sitä käytettiin katastrofiavun rahoittamiseen. Käytännössä rahasta vain osa löysi perille sinne, missä sitä tarvittiin tulvien, tulipalojen tai maanjäristysten jälkiseurauksien hoitoon. Sen kuluja liioiteltiin, välittäjät veivät siitä osan ja jopa ruokatarvikkeita myytiin niiden lahjoittamisen sijaan. Se oli siis yksi niin monista keinoista käyttää valtion varoja pienen poliitikkojen joukon ja heidän niin sanottujen liikemiesystäviensä rikastuttamiseksi. Usein tarvikeostot kohdistettiin samoille yrityksille.
Lainatussa AP-uutistoimiston uutisjutussa ei tuoda Helsingin Sanomien tavoin esille vain ja ainoastaan opposition näkökulmia. Siinä lainataan myös valtaa pitävää presidenttiä, joka antaa esimerkkejä varojen väärinkäytöksistä ja tekee selväksi, ettei säätiöiden lopettamisella ole mitään tekemistä rahoituksen lopettamisen kanssa. Tarkoitus on kitkeä korruptiota, etuoikeuksia ja turhaa byrokratiaa. Lokakuulta 2020 olevassa lyhyehkössä ja tasapuolisuutta tavoittelevassa artikkelissa todetaan: ”López Obrador ja hänen puolueensa sanovat, että näiden hankkeiden rahoitus on taattu. Säätiöiden eliminoimisen jälkeen hän sanoi, että hänen hallintonsa ’kerää kaikki nämä varat yhteen ja jakaa ne, kukaan ei menetä rahoitusta’.”
Tiedeyhteisön mielestä kyse on politiikasta ja suoranaisesta mielipidevainosta. Taustalla kangastelee myös Meksikon taloudellinen tilanne: maa on kärsinyt koronaviruspandemiasta.
Ne tahot, jotka ovat hyötyneet korruptiosta tai syyllistyneet veronkiertoon, lahjuksiin ja rahanpesuun ovat luontaisesti suuttuneet hallitukselle, joka ei enää mahdollista harvojen rikastumista yhteisillä varoilla. He pitävät sitä ”vainona”, vaikka kyse on vain ja ainoastaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja lakien noudattamisesta. López Obradorin hallituskaudella presidentti ei enää ole estänyt ystäväpiirinsä rikoksien tutkimista itsenäisen syyttäjän toimesta. Meksikossa on nähty parikymmentä ison luokan rikostutkintaa ja lähes kaikissa niissä nykyiset oppositiopoliitikot ovat viitanneet presidentin ajojahtiin, vaikka usein presidentti on saanut kuulla näistä tutkinnoista vasta jälkikäteen medioiden välityksellä. Siksi viittauksista ”vainoihin” on tullut osa meksikolaista politiikan arkipäivää.
Korruptiosta ja veronkierrosta sekä öljyvarkauksista ja muista julkisten varojen väärinkäytöksistä säästyneiden varojen arvioidaan jo yltävän biljoonaan ja 400 miljardiin pesoon, joka vastaa noin 59 miljardia euroa, joka puolestaan on yhden suomalaisen vuosibudjetin verran. Tämän verran on siis säästetty vajaan kolmen vuoden aikana. Rahoja on voitu käyttää muun muassa sosiaaliturvan laajentamiseen ja suuriin infrastruktuurihankkeisiin, joilla on ollut suuri työllistävä vaikutus. Säästöjä ei ole kohdistettu peruspalveluihin, valtion investointeihin tai hyvinvointiohjelmiin, koulutukseen tai terveydenhoitoon, joiden rahoitus on kasvanut. Meksikon ei myöskään ole tarvinnut ottaa lainkaan uutta laina vuosien 2019 ja 2021 välillä edes pandemian aiheuttaman laman poikkeuksellisissa olosuhteissa. Muun muassa ulkomaiset investoinnit kasvoivat uudelle ennätystasolle vuonna 2021 ja ennätykset rikottiin myös kansainvälisissä siirtolaisten rahalähetyksissä, osakemarkkinoiden indeksin tasossa ja keskuspankin valuuttavarannoissa. Meksikon talouden arvioidaan kasvavan yli kuusi prosenttia vuoden 2021 aikana. Myös työllisyydessä ollaan jo hyvin lähellä pandemiaa edeltänyttä tasoa.
Kuuluisimmat pidätykset liittyvät entiseen ministeri Rosario Roblesiin, entiseen valtion öljy-yhtiön (Pemex) johtajaan Emilio Lozoyaan sekä Yhdysvalloissa pidätettyyn entiseen turvallisuusministeri Genaro García Lunaan, jota syytetään yhteistyöstä huumekartellien kanssa presidenttikaudella 2006−2012, jolloin niin sanottu huumeiden vastainen sota alkoi. Silloin maata hallittiin verisesti Felipe Calderónin noustua valtaan räikeän vaalivilpin seurauksena. Kuitenkin erinäisiä suuremman luokan rikostutkimuksia on tehty kymmenittäin ja esimerkiksi epäilyttävien tilien jäädyttäminen on kymmenkertaistunut aiempaan tasoon nähden. Näistä meksikolaisen oikeusjärjestelmän saavutuksista ei ole kerrottu suomalaisille lukijoille juuri mitään.
Almoloya de Juárezin liittovaltion rikosoikeuskeskuksen valvontatuomari tai niin sanottu ”Altiplanon vankilan syyttäjä”, kuten Helsingin Sanomat häntä kutsuu, on varsinaisesti valvova tuomari (juez de control), jolla riittää töitä. Tiistaina 28.9. toinen tällainen tuomari Iván Aarón Zeferín Hernández antoi pidätysmääräyksen kymmenestä henkilöstä, joita syytetään vankiloiden resurssien omaan taskuun haalimisesta. Rikosnimikkeisiin kuuluvat rahanpesu ja järjestäytynyt rikollisuus. Tässä tapauksessa puhutaan kahden miljardin ja 950 miljoonan peson summasta, joka euroissa tekee sellaiset 124,3 miljoonaa. Syytettyjen joukkoon kuuluu myös tv-tähti Inés Gómez Mont, joka on entisen sisäministerin Fernando Gómez Montin veljentytär. Tästä ei kuitenkaan kirjoitettu Helsingin Sanomissa. Eipä Hesari kirjoittanut myöskään 18.9. Meksikossa järjestetystä Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) tärkeästä huippukokouksesta. Kaiken Meksikoon liittyvän uutisoinnin ei tarvitse olla luonteeltaan kielteistä eikä kaikkien uutisaiheiden tule olla kotoisin opposition suusta. Meksikossakaan ei kirjoiteta suomalaisen opposition pääministeri Sanna Mariniin kohdistavista usein kohtuuttomista ja liioitelluista julkisuustempuista, joilla pyritään kalastelemaan ääniä halvalla politikoinnilla.
YLEISHYÖDYLLISEN tutkimusjärjestö Cincestavin tutkija Alma Maldonado kutsui The Guardianin mukaan reiluun kolmeenkymmeneen tieteilijään kohdistuvia epäilyjä absurdeiksi.
Iztapalapan yliopiston tutkimusprofessori Georgina Alenka Guzmán Chávezin mukaan kyse on tiedevastaisen hallinnon mielivallasta, jota edistetään korruption torjunnan varjolla.
Ensinnäkin Cinvestav ei ole ”tutkimusjärjestö”, kuten HS väittää. Se on arvostettu tiedeneuvosto Conacytin rahoituksella toimiva yliopisto, joka on myös osa tunnettua Kansallista teknologista instituuttia (IPN), koko nimeltään Kansallisen ammattikorkeakoulun tutkimus- ja syventävien opintojen keskus (Centro de Investigación y de Estudios Avanzados del Instituto Politécnico Nacional).
Tiedemaailman väärinkäytöksien tunnettu ennakkotapaus Estafa Maestra on poliitikkojen ja tutkijoiden yhdessä tekemä ”mestarihuijaus”, johon käytettiin 128 haamuyritystä reilun 340 miljoonan euron varastamiseksi 11 valtion viraston ja kahdeksan julkisen yliopiston sekä 58 yrityksen avulla. Tähän tapaukseen on liitetty yli 50 eri tason virkailijaa. Tutkimuksissa on kuultu kymmeniä todistajia ja pidätysmääräyksiä on annettu 11. Tapauksen pääepäilty ja edellisen hallituksen sosiaalisen kehityksen ministeri Rosario Robles on ollut pidätettynä elokuusta 2019 lähtien. Tästä tai muista suurimmista rikostutkimuksista Helsingin Sanomat ei ole kuitenkaan lukijoilleen kertonut. Edellisen presidentin Enrique Peña Nieton aikakaudella tämä kyseinen oman väen tai PRI-puolueen jäsenten korruptiotutkinta ei edennyt. Peña Nieto kuten edeltäjänsäkin muistetaan Meksikon kansan keskuudessa ennen kaikkea korruptiosta ja väkivallasta sekä vaalivilpeistä. Tieteen vapaus ei ole ollut tärkeää edellisille vallanpitäjille, koska niiden aikakaudella lähes kaikki valtion laitokset pyrittiin alistamaan oman edun tavoittelulle ja äkkirikastumiselle hämäräbisneksillä.
31 tutkijan rikosepäilyistä on kertonut myös espanjankielinen BBC News Mundo, jonka uutisointi on Helsingin Sanomiin verrattuna ammattimaisempaa, tasapuolisempaa ja eri näkökulmia huomioivaa. Toisenlaisen myös perusteettomasti ”tieteen rajoittamisesta” puhuvan esimerkin voi löytää espanjalaislehti El Paísin artikkelista.
”Miten voimme elää maassa jossa meitä uhataan älymme käytöstä? Samaa on nähty fasistisissa hallinnoissa ja Nicaraguan kaltaisissa diktatuureissa”, Guzmán Chávez sanoi El Economistalle.
Yhtä kaikki, vertaus Nicaraguaan on halpamainen eikä sille löydy perusteita. Myös Nicaraguan leimaaminen yksipuolisin perustein diktatuuriksi on loukkaavaa. Meksikosta on vihdoin tullut todellinen demokratia, missä on olemassa aitoja kansalaisvapauksia, ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja lehdistön vapaus sekä kaikenlainen muukin mielipiteen vapaus voi paremmin kuin koskaan maan historiassa. Kuten presidentti sanoo usein, erimielisyydet ovat olennainen osa kansanvaltaa. Presidentti López Obrador tuomitsee niin ikään varsin usein rasismin ja fasismin kaikissa sen muodoissaan. Meksikon hallitus lakkautti heti valtaan noustuaan poliittisten vastustajien vakoilun, jota edesmennyt turvallisuuden tutkimuskeskus (CISEN) toteutti. Myös aiemmat vakoiluarkistot on avattu kansalle. Enää sisäministeriön tehtäviin eivät lukeudu poliittisen vastarinnan nujertaminen, kidutus ja ihmisoikeusloukkaukset, jotka olivat osa sen ominta alaa ainakin vuoden 1968 opiskelijamurhista lähtien. Presidentin turvallisuuspoliittinen strategia rakentuu ihmisoikeuksien kunnioittamiselle ja väkivallan taustasyiden kuten köyhyyden poistamiseen. Voimankäyttöä ihannoiva oikeisto-oppositio pilkkaakin presidenttiä usein sanonnoista kuten ”haleja, ei luoteja”.
Oppositio kampanjoi alati hallitusta vastaan kaikin varoin, keinoin ja medioin, mutta tämän pysyvän kampanjoinnin tulokset ovat olleet heikkoja. Kansan ehdoton enemmistö seisoo yhä presidentin takana, koska se on nähnyt hallituksen työn vaikutukset omaan arkeensa. Yksi opposition suosituimmista kampanjoista on ollut hallituksen leimaaminen tiedevastaiseksi. Muihin vastaaviin kampanjoihin, joita edistetään myös sosiaalisten verkoston robottien ja valeuutisten muodossa, kuuluvat lasten syöpälääkkeiden väitetty puute, presidentin kutsuminen diktaattoriksi, naisten oikeuksien poliittinen käyttö hallitusta vastaan, puhtaiden energioiden edistäminen vastauksena hallituksen ”saastuttaviin” energiaratkaisuihin, infrastruktuurihankkeiden rienaaminen, ja niin edelleen. Viimeksi presidentin vaimo joutui erään oikeistopolitiikkaa kannattavan ”tutkijaksi” esittäytyneen yksilön vihan kohteeksi Twitterissä.
Yhteistä mustamaalauskampanjoille on niiden alkuvaikutelma ”jaloista arvoista” kuten tieteen vapaudesta, lasten ja naisten oikeuksista, demokratiasta ja puhtaasta energiasta, joiden taakse naamioituu joukko häikäilemätöntä politikointia ja oikeisto-opposition edun ajamista. Esimerkiksi puhtaiden energioiden suosiminen tarkoittaa opposition omien yritysten tai ulkomaisten etenkin espanjalaisten yritysten tuuli- ja aurinkoenergian suosimista. Tämä taas tarkoittaa valtion kassasta syömistä, sillä uusliberaalin talouspolitiikan aikakaudella 1982−2018 valtion sähköyhtiö (CFE) alistettiin yksityisten yrityksien voiton tavoittelulle muun muassa niiden lakiin kirjattuina etuoikeuksina myydä sähkönsä verkkoon ensimmäisenä ja ilman kuljetus- sekä verkkomaksuja. Käytännössä valtio joutui supistamaan tämän vuoksi muun muassa omaa vesienenergian tuotantoaan, epävakauttamaan sähköverkkonsa toiminnan ja kallistamaan sähkön hintojaan. Se joutui ostamaan hintavampaa sähköä ulkopuolisilta yrityksiltä sen sijaan, että se olisi voinut hyödyntää koko omaa tuotantokapasiteettiaan. Nyt kun presidentti ajaa vesivoimaloiden uudistamista, pyrkii lopettamaan yksityisten yritysten etuoikeudet ja takaamaan sähkön hintojen nykytason, syytetään häntä ”polttoöljyllä ratsastamisesta”, vaikka hänen aikakaudellaan polttoöljyn energiakäyttö on vähentynyt entisestään. Mikään ei ole sitä, miltä se voi Meksikon yhteiskunnallista keskustelua tuntemattoman silmissä ensiksi näyttää. Ymmärrän tämän lisäävän vääristyneen uutisoinnin riskiä, varsinkin koska paikallisissa yksityisissä medioissa ei anneta riittävästi painoarvoa totuudelle ja faktoille.
Oppositiota leimaavat pahat muistisairaudet. Ne tuntuvat arvostelevan nykyhallitusta kaikesta siitä, mitä ne eivät itse tehneet tai sitten tekivät. Ne eivät kunnioittaneet naisten oikeuksia, mutta nyt ne edustavat feminismiä äänten kalastelun toivossa. Ne eivät välittäneet julkisesta terveydenhuollosta, mutta nyt ne ovat syöpää sairastavien lasten puolustajia. Esimerkkejä riittää ja liian monet mediat antavat kampanjoille avoimen tukensa. On selvää, ettei kansallinen media ole Meksikossa hyökännyt yhtä voimakkaasti yhdenkään presidentin kimppuun sitten 1913 murhatun vallankumousjohtaja Francisco I. Maderon jälkeen. Syitä tälle opposition ja medioiden synergialle on ainakin kolme. Ensinnäkin oppositio omistaa osan mediataloista, jotka ajavat tiettyjen yritysryppäiden tai puolueryhmien etuja. Toiseksi mediaa ei enää osteta hiljaiseksi eikä sen toimintaa enää rahoiteta valtion kassasta. Ennen erimielisyyttä ei sallittu, mutta nyt mediat ovat aidosti vapaita eivätkä ne tiedä mitä tekisivät tuolla vapaudellaan. Vaikka vuoden 2018 vaalit sujuivat demokraattisemmin kuin yhdetkään aikaisemmat, medialla on vielä totuttelemista siihen, millaista kansanvaltainen elämäntyyli voi parhaimmillaan olla. Perinteisesti Meksikon medioiden suhde on ollut myös etäinen suhteessa tavalliseen kansaan.
Oikeistolaiseksi muuttuneen ja yksivaltiaan ottein Meksikoa vuosian 1929−2000 hallinneen entisen vasemmistolaisen Institutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI) presidenttikaudella 2012−2018 ”kanoille annettiin” poikkeuksellisen paljon ”maissia” eli niiden tuki ostettiin lahjonnan avulla. Käytännössä PRI ja Kansallinen toimintapuolue (PAN), joka hallitsi vuosina 2000−2012 ovat tehneet lähes saumatonta yhteistyötä uusliberaalin salinismin aatteen eteen vuodesta 1988 lähtien, jolloin Carlos Salinas de Gortari nousi valtaan vilpillisissä vaaleissa, jotka estivät vasemmistolta pääsyn valtaan. Suomalaislehden toimittaman uutisen alkulähde palautuu El Financiero -lehteen, joka sai käsittämättömän suuren 100 miljoonan dollarin tai 86,2 miljoonan euron lainan valtion kehityspankilta (Nacional Financiera − NAFIN). Koska kehityspankin johtaja kieltäytyi aluksi lainasta, silloinen valtiovarainministeri Luis Videgaray Caso meni henkilökohtaisesti uhkailemaan häntä, jotta ylimitoitettu ja sittemmin maksuvaikeuksiin ajautunut laina varmasti myönnettäisiin.
Presidentin julkaisemien virallisten tietojen mukaan pelkästään kaksi lehteä El Universal ja Reforma, jotka omistavat Juan Francisco Ealy Lanz Duret ja Alejandro Junco de la Vega, saivat ”mainoskuluina” valtiolta lähes 3,1 miljardia pesoa Vicente Fox Quesadan, Felipe Calderón Hinojosan ja Enrique Peña Nieton presidenttikausien aikana vuosina 2000−2018. Nuo 3 079 miljoonaa pesoa vastaavat euroissa vajaata 129,8 miljoonaa pesoa, mutta ne ovat vain esimerkki televisioyhtiöiden ja mediatalojen avustuksista, joihin kuuluivat myös verojen anteeksi antaminen. The New York Times on pohtinut tätä medioiden ja vallanpitäjien perverssiä suhdetta joulukuussa 2017 julkaistussa artikkelissaan.
Koska Meksikon kansallinen mediakenttä elää pahassa alennustilassa, ei ole mikään ihme, että kaikenlaiset yksipuoliset ja vääristellyt uutiset sinkoavat myös kansainvälisiin medioihin. Niiden, kuten Helsingin Sanomienkin, tulisi harjoittaa entistä tarkempaa lähdekritiikkiä. Yksipuoliset opposition viha- tai mustamaalauskampanjoiden toistamiset eivät edusta hyvää journalistista käytäntöä. Helsingin Sanomien olisi tullut tasapuolisuuden vuoksi sisällyttää juttuunsa myös syyttäjien tai Meksikon hallituksen näkemykset. Toivoisin Hesarin myös syventyvän paremmin meksikolaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ennen kuin se irrottaa siitä pieniä palasia laajempaa asiayhteyttä tuntemattomalle suomalaiselle lukijalle. Esimerkki paremmasta Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen Meksikoon kohdistuvasta uutisoinnista on puolestaan tämä Matilda Jokisen 5.8.2021 julkaisema juttu siitä, miten yhdysvaltalaiset asealan yritykset haastettiin oikeuteen. Olen itsekin kirjoittanut samasta aiheesta.
Itse olen täysin tyytyväinen hallitukseni toimintaan. Se on ensimmäinen hallitus minun elämäni aikani, johon voin samastua ja joka edustaa minun arvojani. En olisi tutkijana milloinkaan äänestänyt presidentiksi tiedevastaista henkilöä. Pyytäisinkin Helsingin Sanomilta ja muilta medioilta kunnioitusta Meksikon nuorta ja nousevaa demokratiaa kohtaan. Pappi Miguel Hidalgo ”herra ja hidalgo” huusi itsenäisyyssodan alkajaisiksi 1810 kuolemaa huonolle hallinnolle, mitä julmat siirtomaaisännät edustivat. Siitä huonosta hallinnosta Meksiko on saanut kärsiä enemmän kuin paljon, joten aidosti kansaa edustavan nykyhallinnon leimaaminen milloin miksikin ilman perusteita on turhauttavaa. Onneksi Meksikossa ei laadita uutisjuttuja suomalaisen opposition vihaviesteistä. Siksi ei Suomessakaan tulisi toistaa sanasta sanaan oikeisto-opposition kampanjoita. Meksikon tai sen hallituksen esittäminen ”sivistymättömänä” on myös omiaan toistamaan vanhoja ylimielisiä siirtolaiskauden näkemyksiä. Niissä väkivaltainen kolonialismi oikeutettiin kutsumalla meksikolaisia ”villeiksi”, vaikka todellisuudessa jo silloin meksikolaiset edustivat yli 5 000 vuoden yhtenäistä kulttuuriperimää. Meksiko on nouseva talousmahti ja moninainen yhteiskunta, jonka kansalla on täysimääräinen oikeus viedä läpi parhaakseen katsomansa demokraattinen ja rauhanomainen, mutta radikaali muutos.
Kanteluni Julkisen sanan neuvostolle
Tarkkarajaiset asiavirheet
1. Kuvateksti ei pidä paikkaansa, sillä Meksikon itsenäisyyden juhlinta alkaa 15. päivä syyskuuta varsinaisen itsenäisyyspäivän aattona niin sanotulla huudolla (El Grito), joka juhlistaa 1810 alkanutta itsenäisyyssotaa. Virallinen itsenäisyyspäivä on kuitenkin 16.9. [korjattu 7.10.]
2. 31 mainittua tutkijaa eivät sinänsä edusta virallisesti tiedemaailmaa eikä sitä edusta myöskään heidän järjestönsä, mutta he ovat pieni osa laajaa tiedekenttää.
3. Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador ei johda rikostutkintoja eikä päällepäsmäröi syyttäjänviraston toimintaa: Meksikossa noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta ja vallan kolmijakoa. [korjattu osittain 7.10.]
4. Julkisilta toimijoilta ei ole kielletty valtiorahoitusta eikä valtiorahoitusta kohdisteta erikseen niiden johtokunnille. [korjattu 7.10.]
5. Altiplanon vankilan toimija ei ole ”syyttäjä”, vaan hän on valvontatuomari (juez de control) Gregorio Salazar Hernández. [korjattu 5.10.]
6. Saatu valtion rahoitus ei ole 2,1 miljoonaa, vaan ainakin 12,1 tai peräti 23,6 miljoona euroa.
7. Meksikon presidentin tiedevastaisuudesta ei esitetä todisteita, kyse on solvauksen välittämisestä, joka perustuu rikoksista syytettyjen tunnereaktioihin. [korjattu osittain 7.10.]
8. Conacytin johtajan Elena Álvarez-Buyllan lainattu lausunto ei ole vuodelta 2020 (”viime vuodelta”), vaan se on peräisin vuodelta 2015. [korjattu 5.10.]
9. Julkisyhteisöjen rahoitusta ei ole lakkautettu, kuten uutisjutussa annetaan ymmärtää. [korjattu 7.10.]
10. Cinvestav (ei Cincestav kuten HS sen kirjoitti) ei ole ”tutkimusjärjestö”, kuten HS väittää. Se on arvostettu tiedeneuvosto Conacytin rahoituksella toimiva yliopisto. [korjattu 5. ja 7.10.]
Ylitulkinnat ja taustatietojen puute
1. Väitetylle mielipidevainolle ei esitetä todisteita, väite on spekulatiivinen ja poliittisesti latautunut.
2. Sekä presidentin että syyttäjien sekä tiedeneuvosto Conacytin väitetään ”vainoavan” tieteentekijöitä, mutta väite perustuu vain muutamiin henkilöihin ja lainattuihin medioihin, vaikka pelkästään kansalliseen tutkijoiden järjestelmään (SNI) kuuluu noin 38 100 henkilöä.
3. Tutkijoiden oletetaan olevan kykenemättömiä rikolliseen toimintaan, mutta aiempia akateemisia rikosvyyhtejä ei mainita. Myöskään korruption vastaisesta taistelusta ei tarjota yhtään esimerkkiä.
4. Uutisjuttu ei tuo esiin tasapuolisuuden vuoksi tarpeellisia presidentin, valtakunnansyyttäjän tai tiedeneuvoston näkökantaja.
5. Tiedeneuvosto Conacytin johtaja ja ansioitunut tutkija leimataan tiedevastaiseksi henkilöksi yhden asiayhteydestään irrotetun lauseen perusteella.
6. Hallituksen tieteen edistämiseksi tekemiä toimenpiteitä ei tuoda lainkaan esiin.
7. Helsingin Sanomat typistää käytettyjen lähteiden, etenkin The Guardianin ja AP-uutistoimiston monipuolisempia tietoja tavalla, joka ei välitä muita näkökulmia kuin syytettyjen kannan.
8. Meksikon taloustilanne on parempi kuin uutisessa vihjaillaan. Kaikki maailman maat ovat kärsineet koronaviruspandemiasta, ei vain Meksiko. Näillä maininnoilla ei ole mitään yhteyttä itsenäiseen rikostutkintaan, jolla ei ole myöskään puolestaan mitään suoraa linkkiä säätiöiden lakkauttamispäätökseen. Tutkijoiden ”vainoaminen” ei johdu Meksikon taloustilanteesta, joka on alati paraneva.
9. Väitteille korruption torjunnasta tekosyynä ”tiedevastaisen hallinnon mielivallalle” ei esitetä yhtään todellista perustetta.
10. Meksikon hallinnon vertaaminen natsi-Saksaan ja Nicaraguaan on vihapuhetta (ja sen kansainvälisöimistä), joka ei kuuluu hyviin journalistisiin käytäntöihin eikä ole mitenkään sovitettavissa oikeusvaltiossa tehtävän rikostutkinnan realiteetteihin.
Perustan kanteluni journalistin ohjeiden kahdeksaan asiakohtaan 1./8./10./11./12./13./20/21
1. Journalistinen vastuu: oikeus tietää myös se, mitä meksikolaisessa yhteiskunnassa tapahtuu.
8. Velvollisuus totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
10. Tiedot on tarkastettava mahdollisimman hyvin.
11. Faktat ja fiktiot sekä mielipiteet on kyettävä erottamaan toisistaan.
12. Tietolähteitä on käytettävä kriittisesti ja harkitusti huomioiden niiden mahdollinen vahingoittamistarkoitus (oppositiomediat).
13. Uutista on syytä täydentää, jos sen tiedot ovat vajavaisia tai jos uutta tietoa on saatavilla.
20. Olennaiset asiavirheet on korjattava välittömästi tai uutisjuttu voidaan toimittaa kokonaan uusiksi, jos siinä esiintyy useita virheitä (kuten tässä tapauksessa).
21. Jos jostakusta esitetään erittäin kielteistä tietoa, tulee kritiikin kohteelle varata tilaisuus puolustautua jutun yhteydessä, vaikka tämä olisikin Meksikon presidentti.
P.S. Helsingin Sanomat on pyynnöstäni tehnyt pari merkittävää korjausta julkaisemaansa uutisjuttuun 5. ja 7.10., muuttanut ”syyttäjän” tittelin valvontatuomariksi, maininnut Cinvestavin olevan tutkimuslaitos eikä järjestö (jopa sen nimi on nyt oikein kirjattu). Se myös laittoi jutussa mainitun väärinkäytöksistä epäillyn tiedejärjestön (FCCyT) nimen espanjaksi selvyyden vuoksi eikä enää mainitse, että Conacytin johtajan asiayhteydestään eli kapitalismin kritisoinnista irrotettu kuumatkailun kritiikki olisi viime vuodelta, koska kyseinen lausunto on tehty osana puolen tunnin luentoa zapatistien järjestämässä seminaarissa toukokuussa 2015.
HS oikaisi uutisjuttuaan toistamiseen 7.10. esittämieni vasta-argumenttien vuoksi. Sanomalehti myöntää, että Meksikon presidentillä ei ole mitään tekemistä pidätysmääräyksien kanssa, koska ne ovat syyttäjäviranomaisten vaatimuksia. Enää Hesari ei esitä, että valtiorahoitus olisi kielletty järjestöiltä ja niiden johtokunnilta, vaan tuo tiettäväksi sen, miten kielto koskee ainoastaan säätiömuotoista rahoitusta niiden sisäpuolella. Julkisten toimijoiden rahoitus on turvattu, mutta enää sen ei sallita tapahtuvan korruptiolle altistavan ja läpinäkyvyyttä estävän säätiömallin kautta. HS myöntää myös 15.9. olevan Meksikon itsenäisyyspäivän aatto, sillä virallinen juhlapäivä on 16.9., alkoihan 11 vuoden taistelu itsenäisyydestä juuri tuona päivänä 1810 Doloresin kaupungissa, Guanajuaton osavaltiossa, kapinallisen papin Miguel Hidalgon johdolla, joka vaati aamuyön tunteina kuolemaa huonolle hallinnolle (El Grito de Dolores). Mikä tärkeintä, Suomen suurin lehti osaa ottaa opiksi virheistään ja korjata toimintaansa.
Näin HS kommentoi tekemiään oikaisujaan, jotka perustuvat lehden ulkomaantoimituksen kanssa käymääni kriittiseen keskusteluun:
Oikaisu 5.10. kello 15.22: Valvovaa tuomaria kutsuttiin artikkelissa alun perin harhaanjohtavasti syyttäjäksi. Elena Álvarez-Buyllan toteamus ”uusliberaalin tieteen” saavutuksista ei ole viime vuodelta, kuten artikkelissa väitettiin, vaan vanhempi. Cinvestav ei ole tutkimusjärjestö vaan tutkimuslaitos.
Oikaisu 7.10. kello 10.44: Otsikossa mainittiin alun perin, että Meksikon presidentti haluaa pidättää tiedemaailman edustajia. Tapauksessa on kyse syyttäjäviranomaisten vaatimuksesta. Tekstissä mainittiin alun perin virheellisesti, että laki kieltäisi julkisten järjestöjen johtokunnilta valtion rahoituksen. Tosiasiassa laki kieltää tällaisen rahoituksen säätiömuotoisilta toimijoilta järjestöjen sisälle. Valtion rahoitus järjestöille jatkuu. Kuvatekstissä Meksikon presidentti heiluttaa lippua itsenäisyyspäivän aattona, ei itsenäisyyspäivänä.
P.P.S. Tätä vastinettani on täydennetty 6.10. mainitsemalla Julkisen sanan neuvostolle tekemäni kantelun keskeisimmät perustelut. 8.10. vaihdoin otsikkoni “valeuutisen” muotoon “arveluttava uutinen” vastauksena Hesarin tahtoon korjata omaa otsikointiaan. Olen lisännyt juttuun myös toisen tehdyn oikaisukierroksen tulokset.
Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Tapio Tenoch Laaksonen
Lähteet: Proceso, Aristegui Noticias, El Economista, El Financiero, Animal Político, The Guardian, AP, BBC News Mundo, La Jornada, Contralínea, The New York Times, The Washington Post, etc.
Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.