Avainsanaan ‘Nicolás Maduro’ liitetyt artikkelit

Norjan Meksikon ja Keski-Amerikan suurlähetystön 4.9.2021 Twitterissä julkaisemassa kuvassa voi nähdä 26 opposition ja hallituksen keskinäiseen vuoropuheluun osallistujaa. Hallitus sijoittuu pöydän oikealle puolelle ja oppositio puolestaan vasemmalle puolelle. Päädyssä taas on Norjan johtamien neuvottelujen edustajisto, johon kuuluvat myös Venäjän ja Hollannin tarkkailijat. Neuvottelujen isäntämaana toimii Meksiko.

Meksikossa on aloitettu elokuun puolivälissä hallituksen ja opposition välinen vuoropuhelu, jonka välittäjänä toimii Norja. Kyse on seitsemännestä kerrasta, kun Nicolás Maduron johtama hallitus käy neuvottelupöytään opposition edustajien kanssa. Neuvotteluja on nyt käyty kolmeen otteeseen: 13.−15.8, 3.−6.9 ja 25.−27.9. Jo lajissaan neljäs rauhanneuvottelujen kierros piti pitää 17.−20.10., mutta se peruuntui sen jälkeen kun venezuelalais-kolumbialainen diplomaatti ja Maduron läheinen yhteistyökumppani Alex Saab luovutettiin laittomasti Cabo Verdestä Yhdysvaltoihin 16.10. Sopuun on päästy jo muun muassa marraskuun vaaleista, joihin myös Euroopan unioni lähettää vaalitarkkailijansa. EU ei ole tarkkaillut vaaleja Venezuelassa sitten vuoden 2006. Noin sadan hengen ryhmää johtaa portugalilainen europarlamentaarikko ja sosialisti Isabel Santos. Osapuolet ovat myös puolustaneet yhteen ääneen Venezuelan aluevaatimuksia Esequibossa Guyanan rajalla sekä tuominneet syyskuun lopussa tapahtuneet venezuelalaisiin siirtolaisiin Chilen Iquiquessa kohdistuneen rasistisen häirinnän, joka johti pakolaisleirin polttamiseen. Ne ovat myös päässeet yhteisymmärrykseen Venezuelalle kuuluvien ulkomailla olevien jäädytettyjen varojen takaisin hankkimisesta. Näitä varantoja on tarkoitus käyttää ennen kaikkea rokotuksien hankkimiseen. Varapresidentti Delcy Rodríguez ilmoitti lisäksi 4.10., että maa avaa uudelleen kaupallisen rajansa Kolumbian kanssa, joka on ollut suljettuna helmikuusta 2019 lähtien.

Venezuelan oppositio on vaihtanut strategiaa eikä tavoittele enää presidentti Nicolás Maduron syrjäyttämistä kaikin keinoin. Sitä vastoin syksyllä 2021 on käynyt selväksi, että se tavoittelee “demokraattista rinnakkaiseloa”. Demokraattisen yhtenäisyyden neuvottelupöytä (La Mesa de la Unidad Democrática – MUD) ja sen uusin muoto Yhtenäisyysalusta (La Plataforma Unitaria) koostuvat yhteensä 17 puolueryhmittymästä, mutta se tunnetaan myös G−4-ryhmänä sen suurimpien puolueiden − Acción Democrática, Un Nuevo Tiempo, Voluntad Popular ja Primero Justicia −vuoksi. Esimerkiksi väliaikaiseksi presidentiksi (de jure) tammikuussa 2019 julistautunut parlamentin entinen puheenjohtaja Juan Guaidó ja hänen oppi-isänsä sekä pitemmän linjan oppositiopoliitikko Leopoldo López ovat osa Kansantahto-puoluetta (Voluntad Popular – VP). Sen sijaan toinen oppositiopoliitikko Henrique Capriles on osa Oikeudenmukaisuus ensin -puoluetta (Primero Justicia – PJ). Jo 1941 perustettua keskustavasemmistolaista Demokraattista toimintapuoluetta (Acción Democrática – AD) taas johtaa käytännössä Henry Ramos Allup. Niin ikään keskustavasemmistolainen Uusi aika -puolue (Un Nuevo Tiempo – UNT) henkilöityy etenkin Enrique Márqueziin.

Oppositio on aloittanut rauhan vuoropuhelun Meksikossa yhdessä perustuslaillisen hallituksen edustajien kanssa. Oppositio on muuttanut strategiaansa ja se hyväksyy presidentti (de facto) Maduron hallituksen neuvottelukumppaniksi. Se ei sano luottavansa täysin vaalijärjestelmään, mutta tunnustaa Maduron hallinnon epäsuorasti hyväksymällä sen tukijoiden tekemät tasapainottavat muutokset Kansalliseen vaalineuvostoon (CNE). Venezuelan yksikamarinen eduskunta nimitti toukokuussa vaalineuvostoon kaksi opposition jäsentä. Hallituksella on yhä kolme edustajaa viiden hengen päätöksentekoelimessä. Sen jälkeen kun Venezuelan oppositio voitti vuoden 2015 parlamenttivaalit, se boikotoi vuoden 2018 presidenttivaaleja eikä osallistunut myöskään joulukuun 2020 parlamenttivaaleihin. Marraskuun 21. päivä järjestettävissä vaaleissa ratkotaan 23 osavaltion ja 335 kunnan päättäjät. Kaikkiaan niissä äänestetään yli kolmesta tuhannesta virasta. Venezuelan asukasluku on noin 33,2 miljoonaa ja äänioikeutettuja tulevissa vaaleissa on lähes 22,2 miljoonaa. 10.10. järjestettiin Carter-instituutin valvoma virallinen vaaliharjoitus.

Nicolás Maduro saapui yllättäen Meksikoon 17.9. juuri ennen seuraavana päivänä alkanutta Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) huippukokousta. Kuvassa hänen kanssaan keskustelee Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard.

Oppositio osallistuu jälleen vaaleihin

Deutsche Wellen haastatteleman opposition kriitikkona tunnetun politiikan tutkijan Víctor Maldonadon mukaan kyse on ”22 vuoden täydellisestä romahduksesta” ja siitä ”valtavasta epäsuosiosta”, jonka voidaan havaita kohdistuvan antichavistiseen rintamaan, joka ei ole onnistunut vallan tavoittelussaan, mutta on joutunut luopumaan matkan varrella lähes kaikista periaatteistaan. MUD:in ja PU:n julkilausumassa, jonka Marianela Anzola (UNT) luki 31.8., pidetään vaaleja ”hyödyllisenä taistelukenttänä” ja todetaan:

− Maamme vaikea tilanne motivoi meitä, kiireellisyyden tunne löytää pysyviä ratkaisuja kärsimyksiimme ja tavoite vahvistaa yhtenäisyyttä.

Freddy Guevara (VP) myöntää, ettei oppositio ole onnistunut presidentin syrjäyttämisessä:

− Alustavat aikeet siitä, että meidän olisi ensin saavutettava vallan anastamisen lopettaminen [Maduron syrjäyttäminen], eivät ehkä ole mahdollisia, ja meidän on etsittävä muita keinoja Venezuelan vapauttamiseksi; ehkä meidän on hyväksyttävä siirtymäkauden oikeusmekanismit.”

Maduro piti opposition osallistumasta myönteisenä merkkinä:

− Pyydän taputuksia G-4:lle [neljän suurimman oppositiopuolueen ryhmä] ja sen ilmoitukselle, pyydän suosionosoituksia, koska vaaleihin osallistumisen poliittinen ele ansaitsee aplodeja.

− Kukaan ei voi enää koskaan haaveilla vallan ottamisesta ilman, että hän on käynyt aiemmin läpi vaaliuurnat, koska venezuelalaisten ongelmat ratkaisemme me.

Toisaalta Maduro ironisoi Guaidóa, joka on pitänyt itseään maan presidenttinä, vaikka hän ei ole saanut kyseistä virkaa missään vaaleissa:

− Olen varannut yleisöaition ja popcorneja nähdäkseni hänet äänestämässä 21. marraskuuta. Tulen taputtamaan siellä, koska onnistuimme sisällyttämään hänet jälleen demokratiaan.

Juuri Guaidó on suhtautunut kriittisemmin vaaleihin osallistumiseen, sillä hän tietää, ettei se ainakaan vahvista epävirallisen presidentin jo muutoinkin pitkälti Yhdysvaltojen ja muiden valtioiden varassa olevaa tukalaksi käynyttä epävirallista valta-asemaa.

Hallitus ja sitä tukevat 13 ryhmittymää osallistuvat nimellä Gran Polo Patriótico Simón Bolívar. Oppositio taas järjestäytyy Plataforma Unitarian alaisuuteen. Lisäksi vaaleihin osallistuvat kaksi pienempää liittoutumaa eli Alianza Democrática ja Alternativa Popular Revolucionaria, jonka riveihin kuuluu muun muassa Venezuelan kommunistinen puolue (PCV).

Venezuelan väliaikaiseksi presidentiksi julistautunut Juan Guaidó ei enää nauti kansan syvien rivien tuesta. Hänen ”valtakautensa” on alusta asti ollut pitkälti riippuvainen kahdesta läheisestä liittolaisesta, Kolumbiasta ja Yhdysvalloista. Trumpin hallinto ilmoitti tukevansa Guaidóa ”sataprosenttisesti”, mutta Joe Bidenin aikakaudella tuki ei ole ollut yhtä ehdotonta. 25.2.2019 otetussa kuvassa voi nähdä Yhdysvaltojen silloisen varapresidentti Mike Pencen yhdessä Guaidón ja Kolumbiaa yhä edelleen valtavasta vastarinnasta huolimatta hallitsevan Iván Duquen kanssa. Kokoontuminen tapahtui Kolumbian ulkoministeriössä Bogotássa sen jälkeen, kun johtajat olivat osallistuneet siellä pidetyn oikeistopoliitikkojen foorumin eli Liman ryhmän (Grupo de Lima) kokoukseen.

Guaidón auttamaton ahdinko

Edellinen neuvotteluyritys Barbadoksella epäonnistui elokuussa 2019, kun Donald Trump tiukensi Venezuelan vastaisia talouspakotteita. Meksikon isännöimää uutta neuvottelukierrosta johtavat Norja ja Kolumbian rauhanneuvotteluista tunnettu diplomaatti Dag Nylander sekä siihen osallistuvat tarkkailijoina lisäksi Venäjä ja Hollanti. Osapuolet kirjoittivat yhteisymmärryksen pöytäkirjan 13.8., mikä aloitti virallisesti rauhanneuvottelut, joilla tavoitellaan Yhdysvaltojen Venezuelaan kohdistamien taloudellisten pakotteiden poistamista. Oppositiota edustaa Barutan entinen kaupunginjohtaja ja MUD:in kampanjapäällikkö Gerardo Blyde, jonka mukaan nyt pyritään ”saavuttamaan kattava sopimus, joka sopii kaikille, jossa kukaan ei tunne tulleensa lyödyksi ja jonka osaksi me kaikki voimme tuntea kuuluvamme”. Neuvottelut pyrkivät myös jo toteutumassa oleviin yhteisiin vaaleihin. Toisaalta neuvottelujen taustasyyt löytyvät pandemian hoidosta, rokotteiden saatavuuden parantamisesta, hyperinflaatiosta kärsivän kutistuvan talouden pelastamisesta sekä humanitäärisen avun vastaanottamiseen tarvittavien luottamuksen olosuhteiden takaamisesta. Hallituksen pääedustajana toimii kokenut vasemmistopoliitikko, psykiatri ja eduskunnan nykyinen puhemies Jorge Rodríguez.

The New York Times kuvaili artikkelissaan Venezuelan opposition ja sen johtajan Guaidón ahdinkoa helmikuussa 2021 tähän tapaan:

”Nykyään väkijoukot, jotka rakastivat häntä, ovat lähteneet, kansainväliset liittolaiset horjuvat ja opposition liittoutuma romahtaa, kun Maduro taas vaikuttaa vahvemmin valtaan vakiintuneelta kuin koskaan.

Alati kasvava opposition kuoro kuitenkin sanoo, että on aika luopua pyrkimyksistä muuttaa hallitusta lyhyellä aikavälillä ja keskittyä poliittiseen selviytymiseen.

Guaidón jäljellä oleva vahvuus on Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten diplomaattinen tunnustus, mutta monet Euroopan ja Latinalaisen Amerikan maat ovat etääntyneet Guaidósta hänen kongressikautensa päätyttyä 5. tammikuuta 2021. Ryhmä oikeistolaisia ​​Latinalaisen Amerikan hallituksia on lakannut pitämästä häntä Venezuelan väliaikaisena presidenttinä.

Hänen kykenemättömyytensä poistaa Maduro vallasta on asettanut Guaidón ja hänen kansainväliset liittolaisensa yhä kestämättömämpään asemaan, tunnustaa sellainen johtaja, joka ei hallitse maata, sanoi Caracasissa sijaitsevan galluptoimiston puheenjohtaja Luis Vicente León.

’Kuinka kauan voit vaatia, että presidentti on joku, jonka kanssa et voi neuvotella mistään?’, hän kysyi.

Guaidón presidentiksi julistautumisen jälkeen Yhdysvallat on käyttänyt 30 miljoonaa dollaria parlamentin tukemiseen − jota oppositio hallitsi joulukuuhun asti − ja muuhun poliittiseen toimintaan Venezuelassa, Yhdysvaltain kansainvälisen kehityksen viraston (USAID) mukaan.

Lisäksi valtiovarainministeriö hyväksyi kymmenien miljoonien dollarien siirron Maduron aiemmin hallinnoimilta yhdysvaltalaisten pankkien tileiltä Guaidón väliaikaisen hallituksen kulujen kattamiseksi.

Yhdysvaltain ulkoministeri Antony J. Blinken vahvisti viime kuussa [tammikuussa] virkaan vihkimisen kuulemistilaisuudessaan, ettei hän aio aloittaa neuvotteluja Maduron kanssa, ja teki selväksi, että Washington tunnustaa edelleen Guaidón Venezuelan johtajaksi.

Mutta Blinken luonnehti Venezuelaa myös pitkittyneeksi ongelmaksi, johon ei ole nähtävissä ratkaisua. ’Minun on sanottava se teille, etten yksinkertaisesti ole tyytyväinen kenenkään suunnitelmiin Venezuelassa’, hän kertoi.”

Datanálisis– ja Datincorp-kyselytutkimuksien mukaan 11,4 prosenttia venezuelalaisista olisi valmis äänestämään Guaidóa ja 12 prosenttia Maduroa. Parhaimmillaan Guaidóa tuki jopa 77 prosenttia kansalaisista, mutta hänen suosionsa on hiipunut nopeasti viimeisen kahden vuoden aikana. Aikanaan vuosina 2013 ja 2014 myös Maduron kansansuosio oli yli 50 prosentin luokkaa. 30 prosenttia vastanneista ei tiennyt, ketä äänestäisi tai ei vastannut kysymykseen presidenttiehdokkaasta. 45,8 prosenttia sanoi äänestävänsä puolueista riippumatonta itsenäistä ehdokasta. Toisaalta 88 prosenttia ei ole lainkaan tyytyväinen Guaidón hallintoon ja 81 prosenttia puolestaan suhtautuu kielteisesti Maduron hallintoon. Vain kaksi prosenttia sanoo luottavansa puolueisiin. 51 prosenttia taas pitää itseään puoluekoneistoista riippumattomina kansalaisina.

Pakotteet verottavat Venezuelaa

Käsite ”Venezuelan kriisi” viittaa syvään poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen kriisiin, jonka väitetään alkaneen jo Hugo Chávezin hallituksen aikana ja joka on syventynyt hänen seuraajansa Nicolás Maduron kaudella. Sitä leimaa voimakas hyperinflaatio, lisääntynyt köyhyys, jo hävinneiden sairauksien uudelleen ilmestyminen, rikollisuus ja lisääntynyt kuolleisuus, mitkä puolestaan ovat johtaneet massiiviseen maastamuuttoon. YK:n tietojen mukaan noin kuusi miljoonaa venezuelalaista on lähtenyt pois kotimaastaan, joka ei käy sotaa, mutta jonka talouskriisiä pidetään Venezuelan historian pahimpana ja maailman mittakaavassakin tuhoisimpina sitten 1900-luvun puolivälin, vakavampana kuin Brasilian vuosien 1985−1994 lama tai Zimbabwen vuosien 2008−2009 hyperinflaatio. Sen tilannetta on myös verrattu Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiseen Venäjään sekä sodanjälkeiseen Bosniaan. Myös oppositio on osallistunut maan yksipuolisen ja liiaksi öljyyn nojanneen talouden tuhoamiseen, koska se on vaatinut muita maita asettamaan Venezuelan Kuuban kaltaiseen kauppasaartoon ja kansainväliseen eristykseen. Tämä poltetun maan taktiikka ei ole ollut omiaan piristämään taloutta, jonka on kärsinyt viimeisen puolentoista vuoden ajan myös koronaviruspandemian vaikutuksista, vaikka Venezuelassa on rekisteröity vain reilut 4 600 kuolemaa, kun taas esimerkiksi Kolumbiassa (väestö: 50,9 miljoonaa) on kuollut 127 000 henkeä ja pandemian hoidosta kiitoksia saaneessa pienemmässäkin Uruguayssa (väestö: 3,5 miljoonaa) jo melkein 6 100 ihmistä.

Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) arvioiden mukaan vuodesta 2013 lähtien, jolloin Nicolás Maduro otti maan ohjakset, Venezuelan bruttokansantuote (BKT) on menettänyt vuoden 2021 loppuun asti ennustettuna 83,5 prosenttia arvostaan. Lukuina tämä tarkoittaisi 258,99 miljardin dollarin supistumista vain 42,53 miljardiin dollariin. Esimerkiksi naapurivaltion pääkaupungin Bogotán bruttokansantuote oli 71,6 miljardia dollaria vuoden 2020 lopussa.

Venezuelaan kohdistuvat pakotteet koskevat nykyisellään yli 150 henkilöä ja yli 80 yritystä. Pelkästään Yhdysvallat on evännyt yli 700 henkilön viisumit. Juuri matkustusasiakirjojen peruuttaminen aloitti helmikuussa 2015 uuden pakotepolitiikan aikakauden. Donald Trump kovensi Barrack Obaman presidenttikaudella aloitettuja pakotteita sekä 2018 että 2019. Hän muun muassa kielsi Yhdysvaltojen kansalaisilta kaiken kaupankäynnin Venezuelan kansalaisten ja yritysten kanssa. Tammikuun 28. päivänä 2019 Yhdysvaltojen valtiovarainministeriö peruutti kaikki valtionyhtiö PDVSA:n öljytilaukset ja luovutti sen tytäryhtiö CITGO:n ja sen rajojen sisällä sijaitsevien Venezuelan valtion pankkitilien määräysvallan Guaidón niin sanotulle siirtymäkauden hallitukselle. Pakotteista on seurannut erinäisten henkilöiden tilien ja valtion varojen jäädyttäminen, liiketoimien kieltäminen heidän kanssaan, omaisuuden takavarikointi, asevienti- ja matkustuskieltoja. Pakotteita on asetettu myös öljy-, kulta-, kaivos- ja pankkialalle.

2017 Euroopan unioni ja sen kumppanimaat aloittivat pakotepolitiikan kieltämällä aseviennin ja 2018 ne, mukaan lukien Suomi, määräsivät rangaistuksia seitsemälle Venezuelan valtion virkamiehelle. Kaikkiaan Euroopan neuvosto on asettanut rangaistuksia jo vähintään 55 henkilölle. Maaliskuussa 2021 kahdeksan maata, mukaan lukien Islanti, Ukraina ja Georgia, liittyivät pakoterintamaan. Kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan sekä useiden Latinalaisen Amerikan integraatioprojektien ja ihmisoikeuspolitiikan päämäärien vastaiset talouspakotteet ovat aiheuttaneet Venezuelalle jo useiden kymmenien miljardien dollarien tappiot ja maan omaisuutta on lisäksi jäädytettynä useissa maissa, myös Isossa-Britanniassa, jossa sijaitsee osa Venezuelan kultavaroista, ainakin 31 tonnia kultaa, mikä vastaa yli 1,8 tuhatta miljardia (biljoonaa) dollaria.

Ekonomisti Luis Oliverosin raportin mukaan pakotteet ovat vaikeuttaneet venezuelalaisten arkea – mukaan lukien lääkkeiden ja ruuan saatavuus. Kuten olettaa saattaa valtion varojen hupeneminen kohdistuu pahiten sen tuen varassa eläviin kansalaisiin. Kaikesta huolimatta Venezuelan hallitus on pyrkinyt takaamaan ilmaisen koulutuksen, terveydenhuollon ja ruokailun kansalleen sekä jatkanut sosiaalista asuntotuotantoaan. Kuten sanottua, se on myös selvinnyt pandemiasta suhteellisen vähin vaurioin ja saanut rokotettua 21,8 prosenttia väestöstään kahteen kertaan sekä lähes 36 prosenttia vähintään kertaalleen. Pelkästään öljytuloina Venezuelan arvioidaan menettävän joka vuosi 11 miljardia dollaria. Vastatakseen pakotteisiin Venezuela on vahvistanut kaupallisia suhteitaan etenkin Kiinaan, Venäjään, Iraniin ja Turkkiin. France 24 kertoo, että heinäkuusta 2021 lähtien Yhdysvallat on tehnyt pienen helpotuksen pakotteisiin ja sallii jälleen nestekaasun viennin Venezuelaan, mikä tarkoittaa että polttopuiden ja hiilen käyttö ruuan valmistamisessa tulee vähenemään.

Oppositio ja hallitus aloittivat yhteiset neuvottelut maansa tulevaisuudesta Meksikon maaperällä 13.8.2021. Kuvassa vasemmassa laidassa ovat vasemmistohallituksen pääedustaja Jorge Rodríguez ja oikeassa laidassa oikeisto-keskustalaisen opposition pääneuvottelija Gerardo Blyde. Keskellä puolestaan ovat Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard ja norjalainen diplomaatti Dag Nylander, joka johtaa jo neljännelle kierrokselle edenneitä neuvotteluja. Vuoropuhelun mahdollistamiseksi kirjoitettiin pöytäkirja yhteisymmärryksestä.

Oppositio ei ole välttynyt korruptioepäilyiltä

Tammikuussa 2021 The Washington Post julkaisi uutisartikkelin, jossa se liittää Juan Guaidón läheiset yhteistyökumppanit Fernando Blasin ja Javier Troconiksen 40 miljardin kansallisen omaisuuden hallintaan ja siihen liittyvään korruptiovyyhtiin Yhdysvalloissa. Nämä kaksi Miamissa asuvaa liikemiestä olisivat tiettävästi tehneet yhteistyötä Donald Trumpin hallinnon kanssa Venezuelan kansallisen omaisuuden varastamiseksi. Kyse on ”varojen hallinnoinnista ja takaisinperinnästä vastaavista presidentin lähettiläistä”. Ilmiannon tekivät liikemiehet Jorge Reyes ja Pedro Antar, jotka kertoivat oppositiopoliitikkojen käyttävän Venezuelan kansalliseen öljy-yhtiöön (PDVSA) kytköksissä olevia varoja muun muassa osakkeisiin, ylellisiin asuntoihin ja luksusautoihin. Tapaukseen liittyy muun muassa 750 000 dollarin ”etumaksu” Guaidón edustajan veljen Magin Blasin floridalaisyritykselle sekä 26 miljoonan dollarin ”ennakkopalkkio” kolmansille osapuolille Paraguayn kanssa solmittavasta sopimuksesta.

Tämän vuoden tammikuussa Paraguayn hallitus vahvisti, että Guaidón edustajat tarjosivat vähintään 265 miljoonaan dollariin yltävän velan puolittamista vastineeksi naapurimaan tunnustuksesta. Paraguayn kansallinen öljy-yhtiö Petropar ei ole vieläkään maksanut sen vuodelta 2006 juontuvasta yhteisestä energiasopimuksesta aiheutunutta velkaansa. Paraguay ei solminut virallista sopimusta Guaidón hallinnon kanssa, koska sillä ei ole virallista oikeudellista asemaa.

Jo joulukuussa 2019 Armando.Info -verkkosivusto julkaisi journalistisen tutkimuksen, joka liittää yhdeksän opposition kansanedustajaa kolumbialaiseen liikemieheen Carlos Lizcanoon. Lizcano on tiettävästi kolumbialaistaustaisen Alex Saabin ja hänen kumppaninsa Álvaro Pulidon alihankkija ruokatarvikkeilla keinottelussa, johon Yhdysvallatkin on puuttunut jo heinäkuussa 2019. Niin ikään loppuvuodesta 2019, kun Guaidó erotti Kolumbian suurlähettiläänsä Humberto Calderón Bertin, syytti tämä opposition edustajia epäasianmukaisesta taloudenhoidosta. Varoja, jotka oli tarkoitus käyttää 148 hallituksen riveistä pois lähteneen sotilaan ylläpitoon, olisi hänen mukaansa käytetty alkoholiin ja prostituutioon.

Otettuaan helmikuussa 2019 haltuunsa CITGO Petroleum Corporationin, Yhdysvalloissa Teksasin Houstonissa päämajaansa pitävän öljy- ja kemianteollisuuden alan yrityksen ja Venezuelan suurimman ulkomailla sijaitsevan omaisuuden, otti Guaidó hallintaansa myös lannoitealan yritys Monómerosin saman vuoden toukokuussa. 22.9.2021 Monómeros Colombo Venezolanos S.A, Venezuelan valtion kemianteollisuuden (PEQUIVEN) tytäryhtiö, ilmoitti taloudellisista ongelmistaan ja hakeutui pelastusohjelmaan. Tämä Kolumbiassa toimiva venezuelalaisyritys on ollut oppositiojohtaja Juan Guaidón väliaikaisen hallituksen huostassa. Se kontrolloi jopa puolta maa- ja karjatalouden markkinoista Kolumbiassa. Yhtiön vaikeudet ovat kiristäneet opposition ja hallituksen sekä Venezuelan ja Kolumbian välejä. Toisaalta yrityksen huono hallinnointi on johtanut Guaidón aseman heikkenemiseen naapurimaan tukijoiden ja opposition oman leirin keskuudessa. Tapaus on saanut opposition jälleen riitelemään keskenään, koska Henrique Caprilesin ja Julio Borgesin mukaan puolueiden ei tule johtaa tämän tyyppistä yritystä, sen sijaan Leopoldo López ja hänen suojattinsa Guaidó ovat sitoutuneet puoluepoliittiseen johtamisstrategiaan. Vaikka Guaidó arvosteli Monómerosin hallintoa silloin, kun yhtiö oli Maduron hallinnon alaisuudessa, on se ajautunut konkurssiin nimenomaan hänen kaudellaan, mikä on kirvoittanut ankaraa kritiikkiä yrityksen johtokunnassa oppositiojohtajaa kohtaan. Kaikkiaan Guaidóta vastaan on avattu Venezuelassa jo 26 rikostutkintaa.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: La República, TeleSUR, BBC News Mundo, DW, France 24, La Jornada, The New York Times, Infobae, Semana, etc.

Arantxa Tirado on politiikantutkija ja Latinalaisen Amerikan asiantuntija. Hän on kirjoittanut kustannustalo Akalin julkaiseman “Venezuela: Valheiden ja myyttien tuolla puolen” -kirjan (Venezuela: Más allá de mentiras y mitos), jonka avulla hän haluaa murtautua chavismin ja Venezuelan tilanteen ympärille luotuihin vääriin totuuksiin ja valeuutisiin.

Espanjan hegemoninen keskustelu Venezuelasta on harhaanjohtavaa, hyötyä hakevaa eikä vastaa todellisuutta. Tämä on väite, jonka Arantxa Tirado Sánchez, toimittaja, poliitiikan tutkija ja Barcelonan autonomisesta yliopistosta (UAB) valmistunut tohtori, esittää uudessa kirjassaan. Selkeällä otsikolla varustettu “Venezuela: valheiden ja myyttien tuolla puolen” on Akalin julkaisema essee, joka analysoi perusteellisesti Venezuelaa ja sen asemaa kansainvälisessä geopolitiikassa siitä samasta vasemmistolaisesta näkökulmasta, joka on ollut bolivaarisen vallankumouksen liittolainen. Tässä keskustelussa kävimme vuoropuhelua joistakin noista myyteistä ja perusteettomista Venezuelaa koskevista valheista.

Kirjan kirjoittajalla on Espanjassa tehtyjen kansainvälisten suhteiden tohtoritason opintojen lisäksi toinen tohtorintutkinto Latinalaisen Amerikan opinnoista Meksikon kansallisesta autonomisesta yliopistosta (UNAM). Venezuelan ja Meksikon lisäksi Tirado on asunut Kuubassa. Hän on tutkimuksissaan erikoistunut erityisesti näiden kolmen tuntemansa maan ulkopolitiikkaan, Latinalaisen Amerikan integraatioon, Yhdysvaltojen Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen suhteisiin sekä kansainväliseen geopolitiikkaan. Parhaillaan hän vaikuttaa valtio-opin ja julkisoikeuden apulaisprofessorina Barcelonan autonomisessa yliopistossa (UAB).

272-sivuisen kirjan takakannesta löytyy seuraavanlainen kuvaus seitsemän lukua omaavasta opuksesta:

Joka päivä kaikki viestintävälineiksi oletetut mediat pommittavat meitä lakkaamattomilla uutisilla Venezuelasta tarjoten meille apokalyptisen panoraaman tästä Etelä-Amerikan maasta: ”Venezuelassa ei ole ruokaa, ei ole leipää, ei ole sähköä, sairaalat eivät toimi, ihmiset kuolevat nälkään, koko maa on yksi katastrofi…”, ”Venezuelassa ei ole demokratiaa vaan diktatuuri, oppositiota vainotaan, mediat suljetaan, siellä kidutetaan ja tukahdutetaan toisinajattelijoita, toimittajat joutuvat maanpakoon…”. Tiedotusvälineiden myllytykseen yhtyy tuhansien maansa ulkopuolella asuvien venezuelalaisten oma versio, heidän osallistumisensa mielipiteiden muokkaamisen muottiin, joka näyttäytyy vähintäänkin liioitellulta.

Näinä paradoksaalisina aikoina, jolloin uutisten lisääntyminen ei tarkoita meillä olevan enempää tietoa, Venezuela on muita tapauksia parempi esimerkki journalismin kuolemasta. Maa, jolla on maailman tärkeimmät öljyvarat, nousi tiedotusvälineiden eturintamaan vasta päättäessään aloittaa vallankumouksen. Tuota sosiaalista ja poliittista muutosprosessia on vääristelty väsymykseen asti ja käytetty lyömäaseena koko maailman vasemmistoa vastaan, sitä samaa vasemmistoa vastaan, joka vaikenee aiheesta, jotta tämä 2000-luvun kaikkein demonisoiduin poliittinen kokemus ei likaisi sitä.

Tämä kirja on huuto, joka rikkoo selkeästi ja rohkeasti tuon hiljaisuuden, paljastaen bolivaarisen vallankumouksen ympärille rakennetut valheet, myytit ja manipulaatioyritykset. Totuuden kertominen Venezuelasta on välttämätön urakka oikeudenmukaisuuden tekemiseksi Venezuelan kansan esimerkkiä kohtaan, mutta myös sen ymmärtämiselle, mitä vallankumouksen yrittäminen tarkoittaa tässä historiallisessa hetkessä.

Sotosalbosin senaattori Javier Maroto oli äskettäin Venezuelassa luennoimassa vapaudesta ja demokratiasta. Mitä mieltä olet näistä tapahtumista?

Maroton tapaus osoittaa, että ”venezuelalainen diktatuuri”, josta he puhuvat, on ainakin varsin erikoinen, koska se antaa Venezuelan hallitusta avoimesti vastustavalle espanjalaiselle kansanedustajalle mahdollisuuden mennä sinne pitämään puheen, joka pyytää lisäämään pakotteita jo nyt pakotteiden rasittamalle Venezuelan kansalle. Ja hän saattoi tehdä sen iloisesti, ilman mitään rajoituksia. Käykin selväksi, että tämä oletettu diktatuuri ei olekaan sellainen.

Vuosia sitten jotkut suositut videot, jotka nauhoitit Venezuelan jokapäiväisestä elämästä, löivät maahan katastrofaaliset teoriat ja aiheuttivat hyvin väkivaltaisia ​​reaktioita. Missä määrin nuo videot kannustivat sinua kirjoittamaan tämän tekstin?

Kirjan alkiona toimi yli 15 vuoden ajan jatkunut teoreettinen ja poliittinen yhteyteni bolivaariseen vallankumoukseen, videot ovat yksinkertaisesti vain lähtölaukaus. Minulle kerrottiin, että on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita hankkimaan vaihtoehtoista ja totuudenmukaista tietoa, siitä mitä Venezuelassa tapahtuu, siitä mitä suurten tiedotusvälineiden keskittymät piilottelevat meiltä. Nuo videot rikkoivat tämän viestintämonopolin ja tekivät paljon vahinkoa tälle väärälle tarinalle. Raivokkaat reaktiot vain tekivät videoista katsotumpia ja päädyimmekin siihen, että oli hyvä aika julkaista kirja, joka selittäisi, mitä Venezuelassa todella tapahtuu.

Kuinka voisit kumota niiden väitteet, jotka vahvistavat kerta toisensa jälkeen Venezuela olevan niin sanottu “romahtanut valtio”?

Todellisuuteen viittaamalla. Jokainen maassa vieraileva voi todistaa Venezuelan toimivan. Sortunut valtio on hallitsemattomassa tilanteessa ja nykyinen hallinto Venezuelassa on niin hallitsemiskykyinen, että kaikista epävakautusyrityksistä, jatkuvista mielenosoituksista, alkuvuoden 2019 vallankaappaus 2.0-versiosta ja Yhdysvaltojen sekä kansainvälisten tiedotusvälineiden painostuksesta huolimatta Nicolás Maduron hallitus on edelleen voimissaan. Hallinnon toimivuudesta ei voi olla enempää todisteita. Ihmiset työskentelevät edelleen ja lähtevät kotoa tekemään töitänsä. Se ei tarkoita, etteikö ongelmia olisi olemassa, niitä on, mutta niin niitä on myös kaikissa muissa maailman maissa ja erityisesti Latinalaisen Amerikan ja Karibian maissa. Romahtaneesta valtiosta puhuminen vastaa totta kai oman edun tavoittelemisen tarpeisiin.

Kirjoitat kirjassa Venezuelaa vastaan suunnatun ”hybridisodan” käsitteestä. Luuletko, että Bolivia on ollut myös yksi sellaisen sodan kohde? Vastaavatko nämä liikkeet hienostuneeseen strategiaan tanssia amerikkalaisen kapitalismin pillin mukaan?

Olisi tarpeen analysoida Bolivian tapauksen erityispiirteitä. On olemassa monia rinnakkaisuuksia. Uskallan sanoa kyllä, koska tulokset ovat näkyvissä. Se on vallankaappaus, jolla on klassisia piirteitä, jotka näytettiin jo hylätyn Latinalaisessa Amerikassa, kuten armeijan suora puuttuminen vaaleilla valitun ja laillisen presidentin kaatamiseen. Sillä on myös yhtäläisyyksiä maanosassa koko 2000-luvun tapahtuneiden uudempien vallankaappausten kanssa, kuten siihen mitä tehtiin Hondurasissa Manuel Zelayan kanssa, Paraguayssa Fernando Lugon kanssa tai sen kanssa, mitä Rafael Correalle yritettiin tehdä Ecuadorissa. Hybridisodan logiikkaan, joka tarkoittaa valtiota vastaan ​​eri tavoin hyökkäämistä − olivatpa nuo keinot sitten medioihin liittyviä, poliittisia, diplomaattisia, taloudellisia ja muita, Bolivia sopii täydellisesti. Ilmeisesti Yhdysvallat haluaa säilyttää hegemonisen asemansa maailmassa, jota Kiina ja Venäjä uhkaavat. On sanottava, että Yhdysvaltojen silmissä mistä tahansa Latinalaisen Amerikan kokemuksesta, vaikka se olisikin vain arasti vasemmistolainen tai reformistinen, tulee vallankumouksellinen. Mitä muualla maailmassa voitaisiin ehkä sietää, sitä ei siedetä Latinalaisessa Amerikassa.

Useita kuukausia sitten, keskellä Juan Guaidón vallankaappauksen kriisiä, Venezuela tuotiin lähes auttamattomasti kaikkiin espanjalaisiin koteihin. Yhtäkkiä Espanjassa puhuttiin enemmän Venezuelasta kuin mistään muusta maassamme tärkeästä asiasta. Kuka vie eteenpäin tätä medioiden hyökkäystä? Olemmeko me niin manipuloitavissa?

Sen sanelevat suuret tiedotusvälineiden ryhmittymät, jotka ovat taas osa sitä kapitalismia, joka sijoittaa mediaan samalla tavalla kuin öljy- tai aseteollisuuteen. Omistajat ovat loppujen lopuksi samoja. Esimerkiksi El País -lehden omistaa yhdysvaltalainen finanssiryhmä. Tämä antaa meille vihjeitä siitä, miksi nämä tiedotusvälineet laativat tietynlaisen medioiden tavoiteohjelman. Nicolás Maduron hallituksen hävittämisen takana piilee monia mahdollisia etuja. Venezuelalla pitää hallussaan maailman suurimpia öljyvaroja, ja elämme fossiilisessa kapitalismissa, joka perustuu öljyn hyödyntämiseen saadakseen liikkeelle ison osan päivittäisistä toiminnoista ja liikenteen energiasta. Heille on tärkeää vakuuttaa kansalaiset siitä, kuinka huono Maduron hallitus on perustellakseen siten sen mahdollinen kaataminen tai hallitsemisen tavan muutos. Ja kyllä, olemme manipuloitavissa, mutta mielestäni koko ajan vähemmän ja vähemmän. Onneksi niin hyvässä tai pahassakin mielessä on olemassa sosiaalisia verkostoja ja ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita aiheesta tai haistavat palaneen käryn, joten he etsivät vaihtoehtoista tietoa ja löytävät sen.

Espanjassa Nicolás Madurosta on tehty sarjakuvahahmo, joka kuvaa vähän vähemmän kuin ​​järkähtämätöntä, hapanta, töykeää ja sivistymätöntä diktaattoria, joka hallitsee Venezuelaa rautaisella otteella. Olet voinut olla hänen lähellään, joten paljastatko meille, onko tällä pilapiirroksella jotain tekemistä todellisuuden kanssa?

Ei sitten lainkaan, kuka tahansa, joka on ollut tekemisissä Nicolás Maduron kanssa, on varmasti tajunnut hänen olevan kaveri, jolla on hyvä huumorintaju, joka on hyvin huolettoman iloinen, helposti lähestyttävä ja vaatimaton. Häneltä löytyy niin paljon huumorintajua, että kerran sanoin hänelle leikilläni kirjoittaneeni kirjani niillä miljoonilla, jotka hän lähetti minulle ja hän vastasi toivoen minun vihdoin saaneen kaikki rahat. Vain tällaisella huumorintajulla voikin kestää niin paljon päivittäisiä hyökkäyksiä. Häntä yritetään jatkuvasti vähätellä luokkatietoisilla loukkauksilla, kuten puheet Maburrosta (aasista) ja muut vastaavat, mutta hän on ahkera ja työhönsä kykenevä presidentti.

Espanjan vasemmisto pelkää puhua Venezuelasta, koska sitä käytetään usein vaaliansana, joka voi saada menettämään kannatusta. Voidaanko tästä pysyvän tabun tilasta päästä eroon?

Vasemmisto voisi voittaa sen rohkeudella, selkeydellä ja politiikan pedagogiikalla. Kun esität tietoja, jotka osoittavat sen mitä todella tapahtuu ja selität syyt sille miksi ne tapahtuvat ilman mitään ideologisia painotuksia, käy selväksi, että se mitä Venezuelasta ajatellaan on täysin ulkopuolelta johdettua. Hyperinflaation tasoilla ja muilla taloudellisilla ongelmilla on historialliset taustatekijänsä. Nämä ongelmat eivät ole Venezuelalle mitään uutta, vaan ne ovat peräisin menneiltä ajoilta. Voimme sijoittaa sen historialliseen viitekehykseen, joka kuvaa sitä millaiset Yhdysvaltojen suhteet Latinalaiseen Amerikkaan ovat olleet. Tämä palvelisi vasemmistolaisia ​​äänestäjiä, jotka eivät ole typeriä, päinvastoin. Varmasti he osaavat arvostaa, jos vain heidän edustajansa ovat arastelemattomia. On yksi asia​​, jota vasemmisto ei näyttäisi haluavan nähdä: Venezuela on paradigmaattinen peili sille, mikä odottaa mitä tahansa hallitusta, joka nousee haastamaan tietynlaisen uusliberalistisen politiikan ja joka kyseenalaistaa suuryritysten edut. Millainen vasemmisto pystyy siis hallitsemaan Espanjassa, jos se ei anna äänestäjille näitä tiedonjyviä, jotta he voisivat ymmärtää asian todellisen laidan? Nyt kun olemme siirtymässä koalitiohallitukseen PSOE:n ja Unidas Podemosin (UP) välillä, monet vasemmistolaiset tulevat varmasti pettymään siihen, mitä UP tekee hallituksessa. Ja se johtuu siitä, että sen kädet on sidottu. On rakenteellisia elementtejä ja paineita, jotka estävät sitä etenemästä. Jos ihmiset vain tietäisivät, kuinka todellinen valta toimii, voisimme olla ymmärtäväisempiä ja se lopulta vahvistaisi vasemmistoa.

Mitä ratkaisuja näet Venezuelalle ja mihin luulet sen päämäärien kulkevan?

Hallitus uskoo vuoropuheluuun poliittisen opposition järkiperäisimpien ryhmittymien kanssa, joita on olemassa ja se on myös tehtävä selväksi. Nämä ovat sektoreita, joita Yhdysvallat ei tue, vaikka se tukee kaikkein pisimmälle meneviä ääriaineksia. Yhdysvallat tulee yhä edelleen ja aina olemaan kiinnostunut kaatamaan Venezuelan hallituksen. He haluavat hallita öljyä ja luoda suotuisat olosuhteet liiketoimilleen. Tämä konflikti jatkuu Maduroa tai muita mahdollisia tulevia hallituksia vastaan, jotka ovat luonteeltaan kansallista etua ja itsemääräämisoikeutta ajavia. Selkkausta ei niin vain lievennetä. Näiden keskustelujen avulla voitetaan aikaan, mutta ei tule unohtaa, että puhumme myös luokkien kamppailusta, joka polarisoi Venezuelan yhteiskunnan. Erimielisyys jakaa sen enemmistössä oleviin chavismia tukeviin kansanosiin; ja keskiluokan, eliittien ja oligarkioiden muodostamaan vähemmistöön, joka haluaa toisenlaisen hallituksen. Ongelmaa ei tulla ratkaisemaan, koska oikeisto ei ole koskaan ollut demokraattinen ja vielä vähemmän se on ollut sitä Latinalaisessa Amerikassa. Se ei voi hyväksyä sitä, että on olemassa vasemmisto, joka nousee valtaan ja ottaa haltuunsa hallituksen.

Lähde: El Salto, Alejandro López Menacho 6.12.2019

Täältä voi katsoa tutkija Arantxa Tiradon haastattelun Rompeviento TV:ssä, jossa hän puhuu kirjaprojektistaan ja muun muassa häneen kohdistetuista vihakampanjoista, jotka ovat pitäneet sisällään myös tappouhkauksia.

Tiedot kirjasta sen kustajan sivuilta voi löytää tältä sivustolta.

Kirjan akateemisen esittelytilaisuuden voi puolestaan kuunnella tästä lähteestä.

Käännöstekstin toimitus: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen.