Avainsanaan ‘Meksiko’ liitetyt artikkelit

Meksikon öljyteollisuus kansallistettiin vuonna 1938 ja sähköteollisuus vuonna 1960. Kuvan alaosassa lukee: ”Tänään 27. päivä syyskuuta 1960, ensimmäinen päivä, kun sähköenergia on meidän.”

Suomessa on käyty keskustelua siitä, miten sähkön tuotanto ja jakelu tulisi järjestää. Puhdasta uusiutuvien energioiden osuutta tulee lisätä tavalla, joka takaa sähköverkoston toimivuuden ja mahdollisimman edulliset kuluttajahinnat. Sähkön hallinta ja jakelu muodostavat luonnollisen monopolin, jonka pitäminen valtion hallussa on tärkeä kansallisen turvallisuuden kysymys.

Meksikossa sähkö kansallistettiin 1960, kun maan hallitusta johti presidentti Adolfo López Mateos. Jo aiemmin vuonna 1937 presidentti Lázaro Cárdenas oli perustanut Liittovaltion sähkökomission (Comisión Federal de Electricidad, CFE). Ulkomaiset sähköalan yhtiöt käyttivät CFE:tä kuitenkin omien liikevoittojensa tilittäjänä. Vuosien 1949 ja 1960 välillä yksityiset yhtiöt saattoivat ostaa sähköä edullisesti julkisen sektorin yritykseltä myydäkseen sen eteenpäin jopa neljä kertaa kalliimmalla hinnalla. Eräs toimija osti esimerkiksi sähköä 0,40 Kanadan dollarilla per kWh myydäkseen sen 1,6 Kanadan dollarilla. Yhtiöiden sähkön jakelusta saamat suuret voitot eivät saaneet niitä tietenkään kiinnostumaan sijoituksista sähkön tuottamiseen.

Niin sanottu “sähkön meksikolaistaminen” oli välttämätöntä, jotta kaikki maan syrjäisetkin kolkat voitaisiin saada sähköverkon piiriin. Yksityiset yritykset eivät halunneet toimittaa sähköä harvaan asutuille alueille, pienille kylille ja tiloille, joita Meksikossa on jopa 300 000. Siellä sähkön myynti ja jakelu ei olisi ollut kannattavaa. Nykyisin sähköä on tarjolla 98,8 prosentissa kotitalouksia. Tarkoitus oli myös kohtuullistaa sähkön hinta. Yksityiset yritykset, jotka valtio osti tuolloin itselleen, eivät myöskään kyenneet vastaamaan kasvavan teollisuuden tarpeisiin.

Sähkön kansallistaminen eteni ja presidentti López Mateos puhui innostuneelle väkijoukolle 27.9.1960, kun valtio oli saanut sähköalan yritykset ostettua. Hän totesi yksinkertaisesti:

− Meksiko on aina vain suvereenimpi, päivä päivältä vapaampi, päivä päivältä itsenäisempi, teidän kaikkien ponnistelujen takia, kaikkien meksikolaisten vaivannäön vuoksi. Käykäämme eteenpäin… Meksiko on meidän!

Perustuslain artikkelin 27 muokkaus saatiin vietyä läpi kongressissa 23.12.1960. Siinä säädettiin sähköntuotanto kansakunnan yksinoikeudeksi. Sähkön tuottaminen jäi kahden yhtiön harteille, joista toisen Luz y Fuerza del Centron (LyFC), aiemmin Mexican Light and Power Company, tarina päättyi presidentti Felipe Calderónin presidenttikaudella 2009. Minäkin marssin tuolloin pääkatu Reforman varrella 44 000 sähkötyöläisen oikeuksia puolustamassa. Tuolloisen presidentin toimesta valtio kaappasi haltuunsa oman yrityksensä sen lopettaakseen. Kyse oli energiasektorin vallankaappauksesta, jota oli edeltänyt pitkä sarja rikkomuksia, investointien jäädyttämistä ja julkisen yhtiön velkaannuttamista sekä alasajoa.

Vuonna 1992 “epätasa-arvon isänäkin” tunnettu uusliberaalin talouspolitiikan uskollinen soveltaja ja pätevöitynyt valkokaularikollinen, silloinen presidentti Carlos Salinas de Gortari alkoi avata energiasektoria yksityisille yrityksille jatkaakseen ennennäkemätöntä valtion omaisuuden ulosmyyntiä. Alkoi sähkön vähittäinen yksityistäminen, jolla kansallinen sähköalan yritys valjastettiin yksityisten sähkön toimittajien työkaluksi rikastua. Salinas de Gortarin oma poliittinen ryhmä Institutionaalinen vallankumouspuolue (PRI) oli kansallistanut sähkön 1960, joten muutokset lakiin tuli tehdä perustuslakia kiertäen: sähköteollisuuden palvelusopimuksien asetuksia muokattiin. Niin sanottujen “itsenäisten tuottajien” mallilla kaikki kansalliset ja kansainväliset yhtiöt saattoivat alkaa vapaasti keplottelemaan niin sähkön tuotannolla kuin jakelullakin.

Sähkön vaivihkaisesta yksityistämisestä ei kerrottu kansalle eikä se siitä tiennytkään juuri mitään vuosikymmeniin, vaikka se joutui tietysti maksamaan sen kulut. Kun vuosien 2013 ja 2014 energiauudistusta tehtiin, joka koski niin sähköä kuin öljyäkin, CFE:n privatisoinnin jatkamista perusteltiin energiatehokkuudella, investointien välttämättömyydellä, kilpailukyvyn parantamisella ja monilla muilla tyhjillä lupauksilla. Sähkön ja bensiinien hintojen piti myös laskea, vaikka todellisuudessa ne nousivat jatkuvasti. Mitään erityistä tarvetta yksityisille sähköyhtiöille ei ollut, koska CFE oli täysin omavarainen ja vakaa valtionyhtiö, joka hallitsi yli 300 000 kilometriä sähkölinjoja halki koko noin kahden miljoonan neliökilometrin. Energiauudistuksen myötä CFE pilkottiin pienempiin osiin sen heikentämiseksi, hajanaista yhtiötä kun oli helpompi alistaa ja altistaa energia-alan yhtiöiden rajattomalle hyväksikäytölle. Yksityisen sektorin toimijat ovat saaneet haltuunsa parissakymmenessä vuodessa 45 prosenttia sähkömarkkinoista. Ilman energiapolitiikan nyt tapahtunutta suunnanmuutosta valtionyhtiö olisi ajettu alas ja sähköbisnes olisi siirtynyt kokonaan yksityisten toimijoiden vastuulle.

Kansallisen vaurauden ryöväysprojekti

Yksityisten toimijoiden suosimiseksi, CFE ei voinut hyödyntää 45 prosenttia eli lähes puolta omasta energiantuotantokapasiteetistaan, paljasti kansallisen sähköyhtiön johtaja Manuel Bartlett Díaz. Tämä politiikka on tuonut CFE:lle 215 miljardin peson tai lähes 9 miljardin euron menetykset. Toisaalta menetyksiä kertyy toiset 222 miljardia (9,25 miljardia), kun otetaan huomioon julkisen sähköyhtiön velvoite ostaa sähköä yksityisiltä yrityksiltä.

Itse sähköverkoston toimintakin on suosinut muita tahoja kuin valtionyhtiötä. Kun sähkön kysyntä kasvaa päivän mittaan aina kulutushuippuunsa asti, sen tyydyttämiseksi tarvitaan lopulta myös tariffiltaan kalleimpia voimalaitoksia. Kun tuottajille maksetaan joka viikko, ne kaikki saavat maksunsa kalleimman käytetyn tariffin mukaisesti. Koska yksityiset tuottajat tietävät hyödyntää järjestelmää, ne tarjoavat sähköä edullisempaan hintaan, jotta sitä ostettaisiin niiltä, mutta saavat siitä saman maksun kuin kaikki julkisen sektorin voimalaitokset.

CFE:n alainen CFE Peruspalvelut (CFE Suministro Básico) vastaa sähkön toimituksesta ja myynnistä 45 miljoonalle käyttäjälle. Koska se on velvoitettu tarjoamaan sähköä, niin se on myös velvoitettu ostamaan sitä yksityisiltä toimittajilta energiauudistuksen sääntöjen mukaisesti. Ostaminen tapahtuu huutokauppamenettelyllä, joten alin hinta ratkaisee. CFE ei voi itse tuottaa sitä energiaa, minkä se tarvitsee, mutta ostovelvoite saa sen valitsemaan niin sanotusti edullisimman vaihtoehdon. Kuitenkin nuo energiamuodot, joista valtaosa on uusiutuvia ja vain osan päivästä toimivia, tulevat hankituksi, vaikka niiden todellinen hinta on korkeampi kuin markkinahinta. Sopimukset sähkötoimituksista on tehty 25 vuodeksi.

Absurdi käytäntö on osa niin sanotun energiauudistuksen todellisuutta. Vuosina 2013 ja 2014 säädetty energia-alan reformi teki CFE:stä “yksityisten intressien trampoliinin”, kuten Bartlett sitä kutsuu. Tuottajat eivät ole myöskään mitenkään erityisen itsenäisiä, koska niiden liiketoimintamalli on täysin riippuvainen valtion sähköyhtiön alistamisesta palvelemaan niiden etuja.

Presidentti Salinas sanoi, ettei pohjoisamerikkalaisille oltu tehty mitään myönnytyksiä sähkön tai öljyn suhteen, jotta kansallinen energiapolitiikan itsemääräämisoikeus oli saatu säilytettyä. Hän kuitenkin valehteli, koska vuonna 1994 voimaan astunut Yhdysvaltojen, Kanadan ja Meksikon välinen vapaakauppasopimus antoi ulkomaisille yrityksille vapaan pääsyn sähköbisnekseen niin sanotun itsenäisten tuottajien mallin avulla. Tuo perustuslain rikkominen takaoven kautta ei ollut Bartlettin mukaan mitenkään tarpeen: yksityiset tuottajat esitettiin tarpeellisena vaihtoehtona, vaikka CFE ja toinen julkinen sähköyhtiö vastasivat sadasta prosentista kansallisia sähkötoimituksia. Jo maahan tulleita sähköalan yksityisiä toimittajia vahvistettiin edelleen vuoden 2013 energiauudistuksen myötä. Koska ostovelvoite painoi CFE:tä, yksityisillä yrityksillä ei ollut mitään riskiä: niiden investoinnit ja liikevoitot oli taattu antamalla niille varmuus 25 vuoden myynnistä.

Valtio ei saa itsenäisten tuottajien voimaloita haltuunsa missään kohtaa, vaikka se joutuu ne maksamaan kokonaisuudessaan vuosi vuoden jälkeen. Samalla CFE tuottaa itselleen energia-alan kilpailijoita maksamalla niiden liiketoimet kokonaisuudessaan. Kyse ei ole vapaiden markkinoiden toiminnasta, vaan hämäristä ryöväysmekanismeista.

Tällä rahat käteen -mallilla on jo rakennettu 34 sähköntuotantoon keskittyvää voimalaitosta. Energiauudistukseen hivutettiin vaivihkaa siirtymälainsäädännön pykälä, joka takaa yrityksille vanhan lain etuoikeudet, jos ne eivät vastusta lakimuutosta. Laissa myös käy ilmi, että CFE:n on aina maksettava sata prosenttia sähkötoimituksista, vaikka niille toimitettaisiin vain 70 tai 80 prosenttia tarvittavasta sähköstä. Valtionyhtiön on pakosti palveltava yksityistä sektoria kokonaisvaltaisesti olosuhteista riippumatta.

Valtionyhtiön CFE:n johtaja Manuel Bartlett Díaz ja ja CFE Energían johtaja Miguel Santiago Reyes Hernández toivat esiin rutkasti yksityiskohtia niistä hienostuneista ryöväysmekanismeista, joita sähköalan yritykset ovat käyttäneet yhteistyössä entisen poliittisen eliitin kanssa voidakseen taata itselleen epärehellisen kilpailun avulla kohtuuttomia tulovirtoja, joiden kustantaminen on puolestaan nostanut kaikkien meksikolaisten maksamia sähkön hintoja.

Osuuskunnat esittävät tuottavansa sähköä

Toinen tapa varastaa valtiolta ovat niin sanotut omavaraiset sähköosuuskunnat. Ne koostuvat tuottajista, jotka esittävät omaavansa monia yhtiökumppaneita. Yritykset ja niiden yhtiökumppanit kuten Walmart eivät maksa sähköstä täyttä hintaa. Siksi niiden sähkölasku on huomattavasti alhaisempi, vaikka ne eivät todellisuudessa osallistu mitenkään sähköntuotantoon. Sähköyhtiöille etu on vieläkin suurempi, koska niillä on laillinen oikeus myydä sähköä maksamatta sähköverkon käytöstä.

Näitä omavaraisia tuotannollisia yhteiskuntia on luotu 223 voimalaitoksen kanssa ja niihin kuuluu lähes 76 000 yhtiökumppania. Ne syövät valtion kassasta eivätkä maksa mitään kansalliseksi omaisuudeksi laskettavan sähköverkoston käytöstä. Niihin lukeutuvat myös suuret kansalliset toimijat kuten Bimbo ja Oxxo. Yritykset rikkovat lakia ja syyllistyvät laittomaan kavallukseen, mutta niiden liikevaihdolle sähkön edullisempi hinta on iso bonus.

Vuonna 1994 luotiin myös Energian sääntelykomissio (CRE) ratkaisemaan julkisen ja yksityisen sektorin erimielisyyksiä. Tarkoitus on ollut päästä kokonaan eroon CFE:stä, jotta yksityiset yritykset voisivat ottaa haltuunsa koko miljardien dollarien sähköbisneksen. Siksi CRE on myöntänyt lupia sähköntuotantoon ilman sen vaatimaa suunnitelmallisuutta. Näin on luoto sähkön tarpeen vähintään kolminkertainen ylitarjonta tuleville vuosille, joka lisää kansallisen järjestelmän epävakautta: sähköverkon kysynnän ja kulutuksen tasapainoa ei ole huomioitu lupakäytäntöjen jakamisessa.

Kyse on suurimmaksi osaksi ajoittaisluonteisista tuuli- ja aurinkoenergiasta, jotka luovat riskejä järjestelmän vakaudelle. Kansalliseen järjestelmään ei voida hankkia jatkuvasti vain näitä energiamuotoja, koska ne eivät toimi joka päivä 24 tunnin verran. Yksityiset tuottajat kuitenkin vaativat valtavia julkisia sijoituksia, jotta kaikki niiden kapasiteetti, johon ei ole varauduttu edes riittävällä suunnittelulla, voitaisiin hyödyntää ja ne voisivat rikastua lisää kansallisen vaurauden ja kansan kustannuksella. Tämä on yksi uuden nykyisen hallituksen ajaman sähkölain perusteista: järjestelmä täytyy vakauttaa, jotta energiaverkon optimaalinen toiminta voidaan taata. Energiaa ei voida vain hankkia mistä milloinkin, vaan sähköntuotanto ja sen jakelu tulee voida varmistaa kaikissa olosuhteissa. Lausuntoja sähköteollisuuden toiminnasta antaneet tuomarit eivät ole huomioineet valtion velvollisuutta kaikkien meksikolaisten sähkönsaannin turvaamiseksi.

Tuomareiden mielestä annetut lupakäytännöt ovat tärkeämpiä kuin kansallisen sähköjärjestelmän toimivuus. CRE:kään ei ole kunnostautunut samaisen järjestelmän puolustajana, vaan se on vetänyt erillistä yksityisiä toimijoita suosivaa linjaa vastoin yhteistä ja yleistä etua. Yksityinen sektori on myös hyötynyt puhtaiden energiamuotojen sertifioinnista (Certificados de Energías Limpias, CEL), joilla oma markkina-arvonsa. CFE:n yritysryppään yksi osapuoli (Suministro Básico) ei joudu vain ostamaan huutokauppamenettelyllä sähköä, vaan sen on kaiken lisäksi maksettava niiden puhtaan energian sertifiointitodistukset (CEL).

CFE ei voi kuitenkaan itse sertifioida omaa puhdasta energiatuotantoaan, vaikka valtion sähköyhtiö tuottaakin 55 prosenttia koko maan puhtaasta energiasta. Näitä CEL-sertifiointeja on maksettu tähän mennessä hieman alle 6,2 miljardin peson tai likimain 260 miljoonan euron verran yksityisille tuottajille, jotka eivät maksa edes sähkön kuljetuksesta tai niin sanotuista järjestelmän tukitoimista, vaikka ne luovat epävakautta sähköverkkoon silloin, kun tuulen ja auringon energiaa ei pystytä hyödyntämään. CFE:n täytyy aina silloin tällöin käynnistää omat voimalaitoksensa suurilla kustannuksilla korvatakseen puuttuvia puhtaita energiamuotoja. Siksi tällä hetkellä yksityisiltä ostettavat puhtaat energiat käyvät valtiolle moninaisin tavoin hyvin kalliiksi.

Valtio rahoittaa yksityisten yritysten liiketoimet

Valtiot tukevat toisissa maissa puhtaita sähköratkaisuja, mutta Meksikossa valtionyhtiö CFE:n taakkana on koko yksityisen sähköntuotannon liiketoiminnan rahoittaminen: niille rahoitetaan kaikki niiden kustannukset, alkuinvestoinnit ja luvat sekä niitä kohtaan on olemassa pakollinen ostovelvoite. Näin CFE rahoittaa kilpailijoitaan varsin anteliaasti ajaakseen samalla alas omaa toimintaansa, nostaakseen sähkön kustannuksia ja valmistellakseen yksityissektorin kaappausta koko sähköjärjestelmästä samalla, kun kansallinen järjestelmä kärsii jatkuvasta epävakaasta toiminnasta. CFE on suoriutunut urakasta hyvin, koska tämän hämärän liiketoimintamallin takia ei ole koettu sähkökatkoja, vaikka valtiolle koko lystin kustantaminen on tietysti tullut kalliiksi.

Aiemmissa energiauudistuksissa tehtiin kovasti työtä, jotta suuri valtionyhtiö voitaisiin romuttaa. Se myös jaettiin kuuteen erilliseen valtiolliseen yritykseen, jotka kilpailevat keskenään sähkön tuottamisessa, kuljetuksessa ja jakelussa. Koska yhtiöt ovat itsenäisiä ne maksavat toinen toisilleen palveluista, jotka olivat aiemmin osa yhtä ja samaa järjestelmää. Se tietysti tuottaa turhaa byrokratiaa ja hallinnollisia ongelmia. Tämä katastrofaalinen malli luotiin tietysti perusteeksi oikeuttaa CFE:n vääjäämättömäksi esitettävä hävittäminen. Sitä olisi tietysti perusteltu tehokkuudella ja kilpailukyvyn parantamisella. Kaiken takaa löytyy perverssien markkinamekanismien logiikka: valtionyhtiö takaa yksityisten yritysten menestymisen, jota voidaan sitten käyttää argumenttina julkisen yhtiön myymiselle tai lopettamiselle, koska se ei mukamas pystynyt kilpailemaan markkinoilla omin ehdoin menestyvien yksityissektorin toimijoiden kanssa. Tätä se “vapaiden markkinoiden” esittäminen, simulaatiopolitiikka, parhaimmillaan on ollut. Tyystin eri asia olisi, jos kyse olisi millään lailla reilusta kilpailusta.

Unohtaa ei tule myöskään sitä, että Meksikon valtion alainen kehityspankki on alun perin rahoittanut edullisin ehdoin näitä samoja yksityisiä yrityksiä, jotka ovat hakeutuneet maahan ryövätäkseen kansallisomaisuutta. Nämä energia-alan “menestyjät” kuten espanjalaiset Repsol, Iberdrola ja OHL sekä monet muut ovat niitä samoja yrityksiä, joita espanjalainen El País -lehti puolustaa kaikin käytettävissä olevin keinoin. Ei ole sattumaa, että espanjalainen yritysten palveluksessa oleva julkaisu hyökkää Meksikon hallitusta vastaan hyvin säännöllisesti. Joka tapauksessa sähköalan yrityksistä on nähtävästi ollut luvatun kaltaista “suurta apua” mitä tulee valtionyhtiö CFE:n toimintaan. Sanotut ja tehdyt asiat ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa.

Uusliberaali talouspolitiikka, yksityistäminen ja korruptio ovat toinen toistensa synonyymejä Meksikossa, jossa taloudellinen ja poliittinen eliitti suosivat toinen toisiaan. Mikä pahinta myös ulkomaisia yrityksiä suosittiin kansallisten etujen kustannuksella. Vuosina 1983−2018 Meksiko joutui kaikkien aikojen ryöväyksen kohteeksi samaan aikaan, kun epätasa-arvo, köyhyys ja väkivalta kasvoivat. Vauraan maan arvokasta omaisuutta ja resursseja arvioidaan ryöstetyn enemmän noiden 36 vuoden aikana kuin tasan 300 vuotta kestäneen siirtomaakauden aikana. Edes häpeää kansan etujen pettämisestä ei tunnettu, koska esimerkiksi 2012 presidenttikautensa kaikkien aikojen verilöylyyn päättänyt “huumesodan aloittaja” Felipe Calderón valittiin heti tuoreeltaan espanjalaisyritys Iberdrolan hallintoneuvostoon. Presidenttinä hän oli antanut espanjalaisille vapaat kädet varastaa suoraan Meksikon valtion budjetista.

Edistystä taaksepäin vievät uudistukset, lait ja perustuslain muuttaminen, jotka alkoivat Salinaksen aikana 1992 huipentuivat Peña Nieton vuoden 2013 energiareformiin. Näin luotiin pohja sille, että tavalliset meksikolaiset ja keskiluokkakin maksavat sähköstään suhteessa paljon enemmän kuin suuret yritykset. Tämä on tyypillinen esimerkki oligarkiaa suosineiden edellisten hallitusten toiminnasta. Kyse ei ole edes vapaan kilpailun edistämisestä, kuten edellä on kuvailtu. Ennemmin puhumme tarkkaan hiotusta, räätälöidystä ryöväysjärjestelmästä, joka on rakenteeltaan sosiaalisesti ja kansantaloudellisesti epäoikeudenmukainen tarjotakseen etuja yksityisen sektorin menestymiselle kaikkien muiden toimijoiden kustannuksella.

Presidentin lähettämä sähköteollisuuden lakiuudistus, joka hyväksyttiin niin kongressissa kuin senaatissakin, pyrkii poistamaan nämä väärinkäytökset ja aiheettomat tuet sekä vahvistamaan valtion sähköyhtiötä sen tuhoamisen sijaan. Opposition argumentti on ollut, että CFE alkaa tuottamaan enemmän likaisia energiamuotoja, etenkin polttoöljypohjaisia. Todellisuudessa koko CFE:n tuotannosta vain viitisen prosenttia on polttoöljyllä toimivaa. Yksityiset toimijat eivät sitä paitsi ole halunneet suosia aurinko- ja tuulivoimaa ensisijaisesti niiden ekologisuuden takia, vaan koska niiden tuotantokustannukset ovat edullisemmat. Valtionyhtiötä halutaan vahvistaa kehityksen vauhdittamiseksi ja jotta voidaan taata se, ettei sähkön hinta tule enää nousemaan. Energiakustannusten jäädyttäminen on myös omiaan pitämään inflaation kurissa. Näin CFE voi todella lunastaa palvelutehtävänsä toimittaa sähköä kaikille meksikolaisille kohtuulliseen hintaan.

Meksikon kongressi tuki 23.2.2021 sähköteollisuuden lakimuutosta äänin 304−179. 3. maaliskuuta senaatti ilmaisi tukensa uudistukselle 68−58. Sen jälkeen muutamat tuomarit ovat myöntäneet laillisen suojan (amparo legal) yli 30:lle sitä hakeneelle yritykselle. Siksi lakimuutos on toistaiseksi jäissä. Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador on tarvittaessa valmis muokkaamaan perustuslakia, jos yksinkertainen lakimuutos pyritään pysäyttämään oikeusteitse sähköalan yksityisten yritysten etuoikeuksien suojelemiseksi. Kongressissa sähkölain hyväksymiseen kului kaikkiaan noin 16 tuntia, koska oppositio tehtaili yli 400 muutosesitystä.

Sähkön epäreilut hintakäytännöt

Sähkön yksityistämistä puretaan myös puuttumalla niin sanottuihin omavaraisiin sähkökuntiin, joita ei tule sekoittaa esimerkiksi itse itselleen ruuan tuottaviin maanviljelijöihin. CFE Energían johtaja Migual Santiago Reyes Hernández selvitti, että sähköosuuskuntiin on liitytty jäseniksi yhdellä dollarilla, joka kertoo niiden petollisesta luonteesta. Jäseniä on kertynyt jo yli 70 000, mutta todellisuudessa 27 yrityskonsernia kuluttaa puolet koko etuoikeutetun kastin energiasta. Siksi nuo muut kymmenet tuhannet oljesta tehdyt kuluttajat ovat pelkkää simulaatiota, jotta suurimmat yritykset voivat ryöstää rauhassa kansan varoja. Iberdrolalla on yhtiökumppaninaan muun muassa monikansallinen suuryritys Kimberly-Clark. Jo mainittu vilpillinen kilpailu herättää myös monia muita epäilyjä: miten yritykset oikeasti toimivat ja kiertävätkö ne myös veroja? Miten osingot jaetaan vai jaetaanko niitä lainkaan?

Alansa asiantuntija Miguel Reyes vertailee sähkön hintaa. Esimerkin kotitalous maksaisi 3,1 pesoa (0,13 euroa) per kWh, mutta valtion useimmille sähkön kuluttajille tarjoaman kuukausittaisen avustuksen myötä hinta tippuu 2,3 pesoon (0,096 euroa). Valtion avustus pienenee kulutuksen kasvun mukaisesti. Siksi kotitaloudessa sijaitseva kauppa tai muu ulkopuolinen liiketila maksaisi samasta kulutuksesta ilman tukia 5,2 pesoa (0,22 euroa) per kWh.

Paljonko omavaraisia tai itsenäisiä sähköosuuskuntia perustaneet suuryhtiöt kuten Walmart, Oxxo ja Bimbo maksavat samasta määrästä sähköä? Ne maksavat 1,0−1,2 pesoa (0,042−0,05 euroa) eli ainakin neljä kertaa vähemmän. Siksi voidaan puhua jatkuvasta tulonsiirrosta köyhiltä rikkaille, joka vain tulee vahvistaneeksi jo olemassa olevaa sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta. Edes alimman kulutusluokan valtion tuki ei tee hinnasta yhtä edullista köyhimmille kotitalouksille. Hankittu etu yrityksille tietysti myös kasvaa niiden valtavan sähkön kulutuksen myötä aivan omaan luokkaansa, miljooniin ja miljooniin joka kuukausi.

FEMSA on yritys, joka on tunnettu Coca-Colan valmistuksesta, mutta se omistaa myös muun muassa Oxxo-kauppaketjun (paikallisen R-kioskin vastineen). Kaikkiaan Oxxo-kauppoja on noin 20 000 halki koko maan. Syyt kauppaketjun menestymiselle alkavat paljastua. Se saa käyttöönsä ilmaiseksi jääkaapit, mutta sähköstäkään sen ei tarvitse maksaa täyttä hintaa. Ei siis ole ihme, miksi tavalliset katujen kaupat ovat katoamassa 24 tuntia auki olevien myymälöiden tieltä. Epäreilun kilpailun etu ulottuu tietysti myös palkkojen polkemiseen, mainoskampanjoihin sekä käytännön tekijöihin: Oxxo pitää kaikki jääkaappinsa jatkuvasti kylmimmillä tasoilla, joten sieltä ostetut juomat ovat järjestäen raikkaampia kuin kodin kulman pienen kaupan valikoima. Imagohaitat kertyvät kilpailijoille, kun suuri ketju taas kiillottaa mainettaan medioissa ja arkisissa mielikuvissa. Muiden kauppojen huonompi menestyminen markkinoilla ei ole sattumaa.

Oxxo on rientänyt puolustamaan rahantekolaitostaan ja sanonut maksavansa keskimäärin 14 000 pesoa (583 euroa) sähköstä per myymälä. Epäsuora ja vilpilliseen kilpailuun vievä kuukausittainen valtiontuki on kuitenkin noin 26 000 pesoa (1 083 euroa) eli lähes kaksi kertaa suurempi kuin maksun määrä. Tavallinen kauppa taas maksaisi sähköstä samalla kulutuksella lähes kolminkertaisesti eli 40 000 pesoa (1 667 euroa) per kuukausi. Jokainen kuukausi tuo liikevoittoa Oxxon ja FEMSA:n kassaan, koska ne ovat keksineet keinot rahastaa kansaa kahdesti, myymällä niille tuotteensa ja laittamaan kansa myös maksamaan kaksi kolmasosaa niiden sähkön kulutuksesta. Kyllähän varmasti R-kioskikin kiinnostuisi moisesta bisnesmallista, jos sille tarjoutuisi mahdollisuus sen toteuttamiseen. Suuryritykset ovat osoittautuneet yhtä taitaviksi sähkön ryöväyksessä kuin veronkierrossa. Kumpaankin rikoslajiin presidentti López Obradorin hallitus on puuttunut, joten se ei tietenkään nauti suurpääoman hyväksynnästä. Suuryritykset omistavat valtaosan mediakentästä, joten luontaisesti tämä luokkaviha kääntyy hallituksen mustamaalaamiseksi.

Asian absurdi puoli on se, kuinka samat tukien väärinkäytökset verottavat CFE:n kassavirtaa, koska se ei saa veloitettua sähköstä koko sen hintaa kymmeniltä suurimmilta yrityksiltä. Samalla valtionyhtiö toimii puoliteholla vahvistaakseen sen vilpillisin keinoin voittavia yksityisiä toimijoita. Jotkut ovat kommentoineet puhtaan sähkön olevan halvempaa, kun taas CFE:n sähkö on mukamas vain likaista ja kallista. Onkohan kyse siitä vai olisiko se vain tekosyy oikeuttaa hämäräluonteinen tukipolitiikka? Tuet hyödyttävät harvoja, mutta tulevat kalliiksi kaikille muille.

Se summa, jota CFE:lle ei makseta sähkön kuljettamisesta sen verkossa kolmen viimeisen vuoden aikana, on lähes 50 miljardin peson tai melkein 2,1 miljardin euron luokkaa. Se on saman verran kuin pinta-alaltaan suurimman Chihuahuan osavaltion vuosibudjetti. Sattumoisin vain yksi ja ainut espanjalaisyritys Iberdrola saa 26 prosenttia tästä tukipotista. Tämän lisäksi valtionyhtiö CFE menettää tulojaan, koska siltä viedään näin myös asiakkaita.

Nuo yritysten intressejä palvelevat tuomarit, jotka jäädyttivät López Obradorin lakiuudistuksen toistaiseksi, eivät ole tutustuneet itse uudistukseen, sen sisältöön tai nykyisiin epäreiluihin tukikäytäntöihin. He ovat huolissaan markkinoiden kilpailumekanismien toimimisesta. CFE:tä he kutsuvat markkinaehtoiseksi kilpailijaksi. Huomiotta jätetään kuitenkin CFE:n suora yhteys valtion kassaan. Sitäkään ei mainita, että CFE joutuu rahoittamaan kilpailijoidensa liiketoimet kokonaisuudessaan. Onko kaikilla toimijoilla siis aidosti samat mahdollisuudet menestyä? Siihen olisi mielenkiintoista saada oikeusviranomaisten vastaus. Vain jo mainittujen kolmen yritysteksen – Walmart, Bimbo, Oxxo − edut ovat 1,1 miljardia pesoa tai lähes 46 miljoonaa euroa.

Näin puhdasta energiaa tuotetaan likaisin menetelmin Meksikon kapeimmassa kohdassa Tehuantepecin kannaksella. Ostaessaan energiaa yksityisiltä tahoilta myydäkseen sen eteenpäin valtionyhtiö CFE joutuu maksamaan energiasta enemmän kuin sen sallitun jälleenmyyntihinnan. Lisäksi sen on kustannettava sähkön kuljetus. Siksi CFE saa La Ventan tuulivoimalan tapauksessa veloitettua vain 60 prosenttia energian todellisista kustannuksista. Loput 40 prosenttia maksetaan suoraan valtion kassasta espanjalaisyritys Iberdrolan liikevoittojen turvaamiseksi.

Puhtaat energiat käyvät nykyään valtiolle kalliiksi

Miksi puhtaita energiamuotoja pidetään edullisimpina? Energiatuotannon vaihteleva hinta yhdistetään polttoainekuluihin, joita tuuli ja aurinko eivät tarvitse. Ne ovat siis “hyvin halpoja” ja laskevat kaiken energian hintaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska laskelmissa tulee huomioida myös kiinteät kulut. Tuulta tai aurinkoa ei voida ottaa talteen ilman niiden vaatimaa merkittävää teknologista investointia.

Todellisuudessa vesienergia on kaikkein edullisinta, mutta se on haluttu unohtaa. Uusliberaaliset hallitukset halusivat tuhota sen jättämällä sen 50−60 vuodeksi ilman sijoituksia uusiin turbiineihin. Nyt nuo investoinnit on vihdoin tarkoitus tehdä Meksikon laajaan vesivoimaloiden verkostoon, joita Meksikossa on lähes 90 kappaletta.

Yhdistetyssä kierrossa voidaan myös tuottaa energiaa kaasulla, jolloin kustannus on niin ikään alhaisempi. Joissain voimaloissa käytetään myös vähän dieseliä ja vielä vähäisemmässä määrin polttoöljyä.

Iberdrola asettui monien muiden yhtiöiden tavoin Tehuantepecin kannakselle Oaxacaan. Siellä se ja monet muut yhtiöt – kuten saksalainen Siemens − eivät ole maksaneet kunnallisverojaan, toteuttaneet luvattuja parannushankkeita tai laskeneet paikallista sähkön hintaa. Ne ovat paikoin huijanneet yhteisömaiden omistajat allekirjoittamaan epäedullisia sopimuksia. Myös ihmisoikeusrikkomuksia, uhkailua ja painostusta on esiintynyt. Siksi kannaksen väestö ei ole tyytyväinen viljelymaidensa tuulivoimakäyttöön, vaikka joitakin myönteisiä seurauksiakin niillä on ollut, vaikka luvattuja työpaikkoja alueen asukkaille ei juuri olekaan annettu. Alueella operoi suurimmaksi osaksi espanjalaisia yhtiöitä, mutta osa toimijoista on meksikolaisia, yksi saksalainen ja yksi japanilainen (Mitsubishi).

Tuulivoimalla on ollut valtaosin kielteisiä seurauksia eikä se ole lisännyt Meksikon sähköntuotannon omavaraisuuttakaan. La Ventan tuulivoimala 3 myy sähköään CFE:lle 2,73 peson (0,11 euroa) kilowattitunnin hinnalla. Tuo sähkö pitää kuitenkin kuljettaa koko Oaxacan alueelle 1,28 peson (0,053 euroa) taksalla. Se on niin sanottu kuljetus- ja jakelumaksu, johon myös liitetään muut tarvittavat palvelut, jotta sähkö saapuisi koteihin asti. Sähköähän on pakko ostaa tässä tapauksessa espanjanlaiselta Iberdrolalta 25 vuoden sopimuksella. 25 vuoden riskittömällä liiketoimintamallilla voi energia-alalla tehdä rutkasti rahaa.

Tuon tuulivoimalla tuotetun sähkön hinnaksi tulee siis liki pitäen neljä pesoa tai 0,17 euroa per kWh, mutta se pitää myydä eteenpäin kuluttajille 2,33 peson (0,097 euroa) tariffilla. Valtionyhtiö CFE siis joutuu tuottamaan tappiota noin 50 prosenttia per myyty kilowattitunti. Onko CFE siis toiminnassaan tehoton vai kärsiikö se epäedullisista sopimuskäytännöistä?

Sähkön hinnan luvattiin laskevan, mutta oikeasti se nousi 35 prosenttia vuosien 2013 ja 2018 välillä. Hinnankorotukset johtuivat juuri näistä samoista sopimuksista. Siksi López Obradorin hallitus ei enää halua siirtää kuluja kansan maksettavaksi. Uusi sähkölaki pyrkii luomaan järjestystä lopettamalla yksityissektorille valuvien tukien maksamisen.

Silloin kun aurinko- ja tuulivoimaa ei ole tarjolla CFE joutuu panemaan käyntiin omat voimalansa, joita se ei muutoin saakaan operoida. Valtion oma tuotantokapasiteetti on nähty lähinnä yksityisten yritysten liikevoittojen kannalta viimeiseksi käyttöön otettavaksi vaihtoehdoksi. CFE joutuu hukkaamaan rahaa ja voimavarojaan paikatakseen niiden samojen sähkön toimittajien sähköverkolle aiheuttamia ongelmia, joita se on myös velvoitettu rahoittamaan. Valtionyhtiötä lypsetäänkin useasta eri suunnasta, jotta se ei vain enää olisi laisinkaan toimintakelpoinen. Silti se on sinnitellyt elossa viimeiset kolmisenkymmentä vuotta.

Energia-alan yritykset ja niiden kumppaneiksi tekeytyvät suuryritykset ovat ryöstäneet Meksikon valtionyhtiöltä ja kansalta ainakin 471,2 miljardia pesoa tai 19,6 miljardia euroa omien likaisten liiketoimiensa rahoittamiseksi. Tuolla summalla voisi rokottaa Meksikon kansan kokonaisuudessaan kymmenisen kertaa.

Rahat suoraan kansalle

Yksityiset tuottajat eivät maksa mistään sähköntuotantoa tukevasta mekanismista, eivätkä ne maksa sähkön kuljetuksesta. Kaikki vastuu kaatuu CFE:n harteille. Niin kutsuttujen itsenäisten toimittajien sähkön hinta myös kipuaa koko ajan korkeammaksi. 2,73 pesoa tai 0,11 euroa per kWh olisi jo varmasti yli kolmen peson tai 0,125 euron vuonna 2024. Useimmat ulkomaiset sopimukset on tehty sitä paitsi dollareissa, joten CFE hoitaa myös omasta pussistaan valuuttariskin mahdolliset seuraukset. Sama pätee inflaation lisäkulujen maksamiseen. Sellaista sopimusta, missä CFE ei häviäisi ei ole olemassakaan, sanoi CFE:n johtaja Manuel Bartlett.

Tuki osto- ja myyntihinnan välissä on 40 senttiä (0,017 euroa). Ostamme 2,73 pesolla (0,11 euroa) ja myymme 2,33 pesolla (0,097 euroa). Keltä ostamme? No näiltä suurilta yhtiöiltä. Mikä on kaikkien tukien yhteissumma? Sehän on 471, 2 miljardia pesoa tai 19,6 miljardia euroa. Riittäisikö tämä koko väestön rokottamiseen? Voisimme rokottaa sillä summalla koko Meksikon kansan ainakin kymmenen kertaa, koska kaikkien tarvittavien rokotteiden hinta liikkuu 40 miljardin peson tai 1,7 miljardin euron tuntumassa. Sillä summalla on jo hankittu rokotteet kaikille meksikolaisille. Tarkkaan ottaen rokotteisiin on käytetty varoja tähän mennessä 44 miljardia pesoa tai 1,8 miljardia euroa. Rahat voitaisiin siis käyttää paremmin eniten apua tarvitsevien elämänlaadun kohentamiseen.

Uudessa sähkölaissa on tarkoitus panna kaikille samat ehdot. Silloin yksi kilpailijoista ei enää rahoittaisi muiden toimintaa. Aiheettomat tuet poistetaan. Tämä tulee vahvistamaan merkittävästi valtionyhtiö CFE:tä. Täten Meksiko saa myös itselleen takaisin sähköpolitiikan päätäntävallan. Siten voidaan taata, ettei sähkön hinta enää nouse. Hintaa ei ole nytkään nostettu koronakriisin pyörteissä. Kun valtiosta tulee jälleen sähköalan isäntä hyväksikäytetyn rengin sijaan, voidaan koko alaa jälleen kehittää pitkän aikavälin suunnitelmilla ja sijoituksilla.

Yritysten olisi hyvä ottaa järki käteensä, lopettaa perusteettoman oikeudellisen suojan hakeminen ja hallitusta vastaan hyökkäävien lehtimiesten rahoittaminen. Tähän mennessä tuomarit ovat saaneet jo yli kolmekymmentä hakemusta, jotka pyrkivät suojelemaan yritysten nykyisiä etuoikeutuksia. Hallituksen puolesta pyritään pääsemään rakentavaan vuoropuheluun, jotta vastapuolen edustajille voidaan tehdä selväksi, että järjestelmä voi toimia myös tasavertaisin pelisäännöin ilman jatkuvan ryöväyksen logiikkaa. Olosuhteiden täytyy muuttua. Maassa on uusi hallitus. Se ei palvele enää suuria yritysryppäitä, vaan sille tärkeintä on kansan hyvinvointi ja ennen kaikkea köyhimpien kansalaisten auttaminen.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähde: Meksikon presidentin tiedotustilaisuus 26.3.2021

Meksikon nykyinen presidentti sai vuoden 2018 vaaleissa noin 30,1 miljoonaa ääntä, kun toiseksi, kolmanneksi ja neljänneksi tulleet ehdokkaat kokosivat ääniä yhteensä vain hieman alle 24,9 miljoonaa.

Enrique Krauze on historioitsija ja kustannusalan yrittäjä. Hän kirjoitti mielipidekirjoituksen tunnettuun The New York Times -lehteen, josta tarjoan seuraavaksi kokonaisen käännöksen keskustelun pohjustukseksi:

Voiko Biden auttaa hillitsemään Meksikon demokraattista taantumaa?

Yhdysvaltain presidentti voi suostutella Andrés Manuel López Obradorin ymmärtämään, että yhteiset arvot tekevät naapureista hyviä, varsinkin jos he ovat kumppaneita ja ystäviä.

Ciudad de México − Vuonna 2022 vietetään Meksikon ja Yhdysvaltojen virallisten suhteiden 200-vuotispäivää. Mutta ennen kuin voimme juhlia tätä tärkeää päivämäärää, meidän on työskenneltävä turvataksemme vapaus, demokratia ja oikeusvaltioperiaate Meksikossa presidentti Andrés Manuel López Obradorin personalistisen [henkilökeskeisen] hallinnon alaisuudessa.

Merkkinä sävymuutoksesta suhteessa siihen epäkunnioittavaan ja kaupalliseen asenteeseen, jota Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump osoitti Meksikoa kohtaan, Joe Biden ja López Obrador pitivät virtuaalikokouksen 1. maaliskuuta. Siinä Biden sitoutui kunnioittamaan Meksikon, Yhdysvaltojen ja Kanadan välisen sopimuksen yhteisiä sitoumuksia ja keskustelemaan yhteistyötavoista muuttoliikkeen, koronaviruspandemiaan vastaamiseen ja siitä toipumisen sekä ilmastonmuutoksen torjunnan aiheiden suhteen.

Presidentti Biden tekisi hyvin, jos hän lisäisi joukkoon sellaisten lakien edistämiseen, jotka pysäyttävät Yhdysvaltoista Meksikoon saapuvan asevirran. Presidentti López Obradorin (AMLO, kuten hänet tunnetaan) on puolestaan ​​poistettava energiasektoria ympäröivä epävarmuus, uuden lain hyväksyminen, joka laittaa etusijalle Pemexin ja CFE:n (valtion energiayhtiöt) ja suosii polttoöljyn käyttöä on ristiriidassa T-MEC-vapaakauppasopimuksen kanssa.

Biden ja López Obrador ovat molemmat uskovia miehiä, ja oli hyvä merkki, että kokouksessa vedottiin Meksikon kansan uskonnollisiin ja maallisiin symboleihin. Samassa hengessä Biden voi välittää López Obradorille viestin, että mikään ei auta hyvää naapurisuhdetta enemmän kuin jaetut arvot, varsinkin jos naapurit ovat kumppaneita ja ystäviä. Biden on todistanut juuri tämän, murtaen muurit ja toivottamalla maahanmuuttajat tervetulleiksi.

Menestyvä kumppanuus riippuu molemmista osapuolista, jotka puolustavat yhteisiä arvoja vapaudesta, demokratiasta ja oikeusvaltiosta. Molemmat maat kokevat pandemian aiheuttamia kansallisia hätätilanteita, joita poliittinen polarisaatio pahentaa.

Sillä välin kun Yhdysvallat, jota johtaa Joe Biden, pyrkii vahvistamaan liberaalin demokratiansa institutionaalista perustaa, nuori meksikolainen demokratia, jota johtaa polarisoitumista edistävä populistijohtaja, kulkee edelleen laskusuunnassa ajautuessaan autokratian [itsevaltiuden] alaisuuteen. Tämä ilmiö voi syventyä, jos hänen puolueensa voittaa kesäkuussa pidettävissä keskikauden parlamenttivaaleissa.

López Obrador voitti vaalit heinäkuussa 2018 53 prosentilla äänistä. Hänen kuuden vuoden toimikautensa päättyy vuonna 2024. Äänestäjät antoivat hänen puolueelleen Kansallinen Uudistusliike (Movimiento Regeneración Nacional, Morena) ja sen satelliittipuolueille suhteellisen enemmistön senaatissa ja ehdottoman enemmistön edustajainhuoneessa.

Kesäkuun vaaleissa uudistetaan edustajainhuone, kaksikamarikongressissamme, sekä 15 maan 32 kuvernöörin virasta. Näiden vaalien tuloksesta riippuu Meksikon demokratian vakiinnuttaminen tai paluu Institutionaalisen Vallankumouspuolueen (PRI) uuteen versioon, joka loi autoritäärisen järjestelmän, joka hallitsi Meksikon politiikkaa vuosina 1929–2000.

Kokemuksemme PRI:stä opetti meille, että yhden puolueen järjestelmä ei erityisesti arvosta demokratiaa, vapautta ja oikeusvaltiota. Jos parlamenttivaalit vahvistavat hänen täyden valtansa kongressista, López Obrador arvostaisi näitä arvoja vielä vähemmän. Meksikon hallituksesta olisi silloin tullut yhden miehen toimialuetta.

Mutta jos seuraavissa vaaleissa hallitus menettää absoluuttisen enemmistönsä edustajainhuoneessa, Meksiko saisi takaisin tietyn vallan tasapainon. Muuten keskeisten demokraattisten instituutioiden − kuten avoimuutta ja kirjanpidon vastuullisuutta edistävän elimen, Kansallisen tiedonsaantilaitoksen (INAI) ja Kansallisen vaalilaitoksen (INE), joka järjestää ja tarkkailee vaaliprosessia koko maassa − autonomian säilyttäminen olisi vaikeaa.

López Obrador on usein painostanut julkisesti molempia instituutioita. Hän on ilmoittanut aikomuksestaan ​​hajottaa näistä ensimmäinen. Toisen osalta hänen ehdottoman enemmistönsä toistuminen edustajainhuoneessa voisi helpottaa sen valvontaa silmällä pitäen vuosien 2024 ja 2030 presidentinvaaleja, mikä heikentäisi vaaliprosessin uskottavuutta.

López Obrador ei yksinkertaisesti usko oikeusvaltioon Meksikon ongelmien ratkaisijana. Päinvastoin, hän käyttäytyy toisinaan ikään kuin hän itse ilmentäisi valtiota ja lakia.

Meksikon presidentti on vasemmistopopulisti, joka suhtautuu väheksyvästi kapitalistisiin kulutustottumuksiin ja julistaa huolensa köyhistä. Mutta hänen talouspolitiikallaan − joka on lisännyt epätasa-arvoa ja köyhyyttä pandemian aikana − on merkittäviä yhtäläisyyksiä Trumpin kanssa.

López Obrador polarisoi myös maansa, heikensi poliittista kieltä, valehteli, puolusti vaihtoehtoista todellisuuttaan ”vääriä uutisia” vastaan, hyökkäsi lehdistön kimppuun, loukkasi kriitikkojaan, alisti senaattia, vältteli avoimuutta, lisäsi hallintaansa oikeusjärjestelmästä, hallitsi puoluettaan ja saattoi vaalijärjestelmän huonoon valoon.

Jo ennen pandemiaa hallituksen heikko suoriutuminen kävi ilmi jo kaikkein arkaluontoisimmissa asioissa, mutta tänä vaikeana vuonna luvut ovat vielä vakavampia: BKT on laskenut 8,5 prosenttia, on menetetty 3,25 miljoonaa työpaikkaa ja pandemian aiheuttamasta sulkeutumisesta huolimatta tapahtui 35 484 murhaa.

López Obrador on kieltäytynyt määräämästä kasvonaamioiden käyttöä. Viruksen tartunnan saamisesta huolimatta, hän ilmestyi toipumisensa jälkeen uudelleen ilman naamiota tavallisiin kahden tunnin päivittäisiin tiedotustilaisuuksiinsa. Joidenkin arvioiden mukaan Meksikossa COVID-19:een on kuollut yli 193 000 ihmistä, mutta luotettavien lähteiden mukaan todellinen saldo voi olla 70 prosenttia suurempi kuin nämä raportit.

Vuosikymmenien aikana Meksiko rakensi rokotusverkoston. Vuonna 2018 maa rokotti 105 miljoonaa ihmistä kolmeatoista tartuntatautia vastaan, kuten tuberkuloosi, tuhkarokko ja influenssa. Ja silti Meksiko kohtaa humanitaarisen kriisin riittävien rokotteiden puutteen vuoksi, joka voidaan laittaa hallituksen piikkiin.

Valintansa jälkeen López Obrador purki immunisoimisverkoston, ja nyt maan eri alueilla rokotukset tehdään Morenalle uskollisten nuorten ryhmän kautta. Tulokset antavat kaunopuheisen kuvan: tähän mennessä vain 2 prosenttia lähes 130 000 000 meksikolaisesta on saanut vähintään yhden annoksen COVID-19-rokotetta. Pelkään, että monet muut meksikolaiset kuolevat presidenttimme huonon hallinnon vuoksi.

Jos López Obradorin puolue voittaa enemmistön edustajainhuoneesta – antaen sille uudestaan absoluuttisen vallan − Meksikoa tulee hallitsemaan PRI:n uusi autokraattinen versio.

Koko 1900-luvun Yhdysvallat pysyi välinpitämättömänä Meksikon autoritaariselle järjestelmälle. Bidenin täytyy miettiä uudelleen tätä vanhaa asennetta.

Meksikon tulevaisuuden tulemme päättämään meksikolaiset, mutta vaalituloksista riippumatta kahden johtajan välinen vuoropuhelu voi olla hyödyllistä.

Biden voi rajoittaa López Obradorin autoritaarisia taipumuksia ja edistää maltillisempaa lähestymistapaa, joka olisi paljon hyödyllisempi kahdenvälisille suhteille ja itse meksikolaisille. Biden on perustellusti vaatinut yhtenäisyyttä naapureiden väliseksi etenemistavaksi. Virkaanastujaispuheessaan hän teki selväksi: “Aloitetaan kuuntelemalla toisiamme. Kuunnelkaamme toisiamme, osoittakaamme kunnioitusta toisiamme kohtaan.”

López Obradorille, joka nielaisi Trumpin loukkaukset meksikolaisille, kun hän kutsui meitä ”raiskaajiksi ja murhaajiksi”, pitäisi olla helpompaa kuulla yhtenäisyyden ja maltillisuuden sanoja. Jos hän soveltaa näitä arvoja Meksikossa ja suhteissaan Yhdysvaltoihin, vuonna 2022 meksikolaiset ja amerikkalaiset juhlivat vuosipäivää yhdessä ja näyttävät esimerkkiä koko alueelle. Olisi häpeällistä jättää huomioimatta tuo mahdollisuus.

Enrique Krauze (@EnriqueKrauze) on historioitsija, Letras Libres -lehden toimittaja ja El pueblo soy yo -kirjoittaja. Hän on myös säännöllinen kirjoittaja espanjankielisessä The New York Times -lehdessä.

Konservatiivinen oppositiopolitiikka

Täysipäiväiseksi oppositiopoliitikoksi López Obradorin presidenttikaudella ryhtynyt kustannusalan yrittäjä Enrique Krauze esittää Yhdysvalloissa julkaistussa kolumnissaan lähes ne kaikki väitteet, joilla 70 prosentin kansansuosiota nauttivaa hallitusta vastaan on viime aikoina hyökätty. Väitteidensä tueksi hän linkittää joukon muita lähteitä, joista valtaosa kuuluu hänen tavoin siihen ryhmään, joka hyökkää jatkuvasti ja kaikin mahdollisin keinoin demokraattisissa vaaleissa valittua presidenttiä vastaan tavalla, joka ei muistuta edes etäisesti sitä mediaympäristöä, jossa Meksiko eli ennen vuoden 2018 presidentinvaaleja.

 Tämä kummallinen kokoelma valheita, puolitotuuksia ja liioiteltuja tulkintoja tähtää presidentti López Obradorin uskottavuuden kyseenalaistamiseen kaikin käytettävissä olevin keinoin. Lyömäaseiksi kelpaavat yksityisten energialan yritysten puolustaminen, pandemia ja PRI-puolue. Tarina itsevaltaisesta ja mielipuolisesta hallitsijasta halutaan kehystää Trumpin vastikkeeksi, ikään kuin tuolla tosi-tv-liikemiehellä ja meksikolaisella pitkän linjan aktivistilla ja poliitikolla olisi mitään yhteistä. Teksti vannoo uskollisuutta uudelle imperialistiselle johdolle, Bidenille, pyrkien samalla maalaamaan López Obradorin Trumpin kaltaiseksi uhaksi demokratialle ja ihmiskunnalle. Mikä typerintä, Krauze pyytää toisen valtion päämiestä laittamaan itsenäisen Meksikon presidentin kuriin, jotta hänestä saataisiin maltillisempi johtaja.

Maltillisuudella tässä tarkoitetaan korruptiota läpi sormien katsovaa, rankaisemattomuutta ruokkivaa, köyhän kansan unohtavaa uusliberaalia liikemiestä, pienen eliitin ahkeraa suosijaa, veronkierron, öljyvarkaudet ja haamuyhtiöt hyväksyvää, ylikalliita sopimuksia tehtailevaa, juonittelevaa poliitikkoa, joka teeskentelee tekevänsä jotakin yhteiskunnan hyväksi, mutta joka tosiasiassa suosii vain puoluettaan, tuttujaan ja rikastuu jatkuvasti yhteistä julkista omaisuutta yksityistämällä. Niin, López Obrador ei ole tällainen “maltillinen” tai vanhanlainen korruptoitunut, häikäilemätön ja jatkuvasti valehteleva poliitikko. Suunnanmuutos on ollut täydet 360 astetta. Hän taisteli tätä uusliberaalia hallintoa vastaan – hallintoa joka on Meksikossa kaikkien mahdollisten hyväksikäytösten summa − koko elämänsä aina 1970-luvulta lähtien, kun taas Krauze on lähinnä kunnostautunut valtaa kulloinkin pitäneiden selkään taputtelijana sekä heidän rikoksiensa hiljaisuuden muurina. Hän on myös tukenut avoimesti laajaa yksityistämispolitiikkaa.

Taannoin syyskuun 2020 alussa López Obrador esitteli aamuisessa tiedotustilaisuudessaan Krauzen yrittäjyyttä, joka rakentui kaverikaupoille. Krauze sai oman osansa chayote-vihanneksesta – siis median lahjonnasta. Presidentin paljastamien tietojen mukaan Krauzen Letras Libres -lehti hyötyi hallituksen kahdeksan tuhannen kappaleen kuukausittaisista ostoista, mainossopimuksista, kirjakaupoista ja muistakin palveluista. Kaiken kaikkiaan etua kertyi Enrique Krauzelle 90 miljoonan peson verran. Clío, Krauzen toinen yritys, joka on tehtaillut muun muassa dokumenttejä sai 185 miljoonan peson avustukset kahdelta edelliseltä hallitukselta. Krauze hyötyi siis yhteistyöstä vallanpitäjien kanssa pelkästään virallisten lukujen valossa 275 miljoonan tai 11,3 miljoonan euron verran vuosina 2006−2018, kun maata hallitsivat konservatiivipuolueet PAN ja PRI. Samassa yhteydessä López Obrador kummasteli sitä, miksi aiempia hallituksia tukenut ja nykyistä alati arvosteleva El Financiero -lehti sai 100 miljoonan dollarin valtavan lainan julkishallintoon kuuluvalta kehityspankilta, joka myönsi sen sille mitä ilmeisimmin silloisten vallanpitäjien tuella.

Mediat saivat aiemmin jokaisella presidenttikaudella vähintään satojen miljoonien pesojen tai kymmenien miljoonien eurojen verran suoraa tukea hallitukselta, jolla ostettiin niiden kiistaton alistuminen, vaikeneminen ja vallanpitäjien suitsuttaminen. López Obrador lopetti heti valtaan tultuaan moisen lahjonnan. Siksi media hyökkää häntä vastaan ennennäkemättömällä tavalla, vain vallankumouksellinen Francisco I. Madero koki jotain vastaavaa lehdistön taholta vuosina 1911−1913. Niin, siis presidentti paljasti Krauzen valtakytkökset, jotka takasivat että valtio ostaisi häneltä säännöllisesti tietyn määrän lehtiä ja kirjoja. Tällainen liiketoimintamalli toi luontaisesti yllättävää vakautta kustannusalan yrittäjän ansioihin. Poliittiselta kannalta katsottuna, Krauze on hyvin lähellä suurinta oikeistopuoluetta eli Kansallista toimintapuoluetta (PAN).

Vaalit lähestyvät

Kirjoitus ilmaisee myös sitä, että vaalikampanjat ovat käynnistyneet. Huhtikuu ja toukokuu ovat ne kiihkeimmät poliittiset kuukaudet, ennen kuin kesäkuun 6. päivänä käydään jälleen kerran osallistujien määrässä mitattuna – 94,9 miljoonaa äänioikeutettua − Meksikon historian suurimmat vaalit. Niissä ovat pelissä kongressin valtasuhteet, jotka ovat elintärkeitä muun muassa perustuslain muokkaamiseksi ja budjettivallan harjoittamiseksi. Morena puolue on yhteistyössä presidentin kanssa laittanut uusiksi noin viidesosan perustuslaista ensimmäisen reilun kahden vuoden aikana. Uusimpana uudistuksena laillistettiin marihuanan viihde-, lääkintä- ja teollisuuskäyttö.

Toisaalta pelissä on lähes puolet 32 osavaltion kuvernöörien viroista, kun valta vaihtuu 15 osavaltiossa. Monissa osavaltioissa PRI uhkaa menettää valtansa ensimmäistä kertaa sitten Meksikon vallankumouksen.  Tai sitten PAN uhkaa menettää valtansa, jonka se valloitti esiintymällä PRI:n vastakohtana, vaikka kulissien takana sen tiedetään muodostaneen yhteistyösopimuksia jo vuoden 1988 vilpillistä vaaleista lähtien. Esimerkiksi PRI antoi PAN:ille “luvan” voittaa vuoden 2000 vaalit, koska oli tarpeen simuloida demokraattista muutosta. Sitä ei tullut ja vuoden 2006 vaaleissa PAN otti itselleen toisen kauden PRI:n avustuksella. Sen jälkeen PAN päätti palauttaa PRI:lle vallan vuoden 2012 vaaleissa. Silloisen presidenttiehdokkaan Enrique Peña Nieton imago oli kiillotettu täyteen kiitoon maan suurimman televisioyhtiö Televisan avustuksella, joka naitti saippuoopperatähtensä tulevalle presidentille. Avioliitto päättyi presidenttikauden myötä, mikä kertoo omaa kieltään sen järjestetystä luonteesta. Yhtä kaikki, näin PRI ja PAN, jotka tunnetaan myös nimellä PRIAN pitivät kansaa pilkkanaan noin 30 vuoden ajan. Näissä vuoden 2021 vaaleissa ne ovat ensimmäistää kertaa virallisesti vaaliliitossa toistensa kanssa.

Lisäksi vaaleissa valitaan iso joukko paikallistason päättäjiä, kunnanjohtajia ja kunnanvaltuutettuja, yhteensä pelissä on noin 21 000 pestiä. Siksi nyt on oikea hetki aloittaa loanheitto ja mikäs sen parempaa kuin tehdä se 130 Pulitzer-palkintoa voittaneen The New York Timesin avulla. Krauze kunnostautui jo vuonna 2006 rahoittaessaan ja avustaessaan kampanjaa, joka nimesi López Obradorin “vaaraksi Meksikolle”. Vaalivuonna 2018 Krauze osallistui Operaatio Berliiniin, jonka tarkoitus oli mustamaalata López Obrador ja levittää valeuutisia hänestä sekä syyttää Venäjää ilman todisteita vaaleihin sekaantumisesta, jotta niiden tulokset voitaisiin kyseenalaistaa. Argumentit eivät ole juuri vaihtuneet, mutta noina vuosina Meksikossa on tapahtunut valtava muutos poliittisen tietoisuuden tasolla, joka johti lopulta siihen, etteivät edes vaalivilpit voineet estää López Obradorin nousua maan historian kaikkien aikojen eniten ääniä saaneeksi presidentiksi. Kuten Krauzekin sen sanoo epäsuorasti, López Obradorin suurin synti on hänen kansansuosionsa. Eihän demokratiassa tietenkään valtaa jaeta eniten ääniä saaneille vaihtoehdoille, sehän olisi rökäletappion jo 2018 kokeneelle oikeistoille pyhäinhäväistys. Demokratian toteutumisen estämiseksi kaikki keinot ovat siis sallittuja. Kuten López Obrador sen itse sanoo, “jos kansan palveleminen tekee minusta populistin, niin sitten olen populisti”. Krauze taas tulee paljastaneeksi oman luulonsa, jonka mukaan kansa on aina väärässä eikä vaaleilla ole väliä, jos lopputulos ei ole toivottu tai suosi maan rikkaimpaa väestönosaa.

Enrique Krauze on meksikolainen miljonääri ja yksi opposition äänekkäimmistä kriitikoista. Aiemmilla presidenttikausilla hän teki rahakasta yhteistyötä vallanpitäjien kanssa ja vaikeni heidän laittomuuksistaan.

Syytteitä syytteiden perään ilman perusteluja

Syytteet oikeusvaltion halventamisesta ovat naurettavia, koska vuosikymmeniin yksikään presidentti ei ole tehnyt niin paljon niitä vahvistaakseen. López Obrador kunnioittaa vallanjakoa presidentin johtaman hallituksen, lakia säätävien kongressin ja senaatin sekä oikeuslaitoksen välillä. Ennen presidentit soittivat korkeimpaan oikeuteen vapauttaaksensa kaverinsa tai estääkseen heihin kohdistettujen epäilyksien tutkimisen. Tätä ei enää tapahdu, mutta Krauzen kavereista löytyy monia korruptiotutkimuksien kohteina olevia. Näitä ystäviään ja poliittisia liittolaisiin hän ei tietenkään tekstissään mainitse. Yksi tuore esimerkki on Tamaulipaksen kuvernööri (PAN) Francisco García Cabeza de Vaca, joka on oletettavasti tehnyt liiketoimia järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Hän omistaa pelkästään Teksasin osavaltiossa 20 kiinteistöä tai maa-aluetta eikä hänen koko kiinteistöomaisuutensa Meksikossakaan täsmää hänen ilmoitetun varallisuutensa tai tulotasonsa kanssa. Presidenttiä kyseinen kuvernööri on syyttänyt ajojahdista, vaikka tutkimuksista on vastuussa itsenäinen syyttäjänvirasto ja poliittisen syytesuojan poistamisesta päättää kansallinen kongressi ja sen jälkeen asia menee paikalliselle kongressille, jossa PAN-puolueella on enemmistö.

Sen sijaan López Obradoria hän pitää vaali-instituutin halventaja, koska hän uskalsi kyseenalaistaa Krauzen puoluetoverin tai vähintään aatoverin asettaman sensuurin presidentin tiedotustilaisuuksia kohtaan. Presidentti ilmaisi sananvapauttaan kertomalla, ettei hän ollut poliittisesti ohjatun sensuurin kannalla. Lopulta vaalituomioistuin totesi vaalilaitoksen eli INE:n johtajan Lorenzo Córdovan ajaman päätöksen laittomaksi ja perusteettomaksi. Oppositiolle presidentin vaientaminen olisi ollut iso poliittinen voitto. Joiden poliitikan “asiantuntijoiden” maailmassa vaali-instituutti on kaiken hyvän alku ja loppu, vaikka todellisuudessa sen historia ja nykypäiväkin on täynnä alhaista poliittista juonittelua. Silti sen uskottavuus on ollut paranemaan päin, vaikka edelleen se yksin ei voi taata vaalien vapautta, vaan tueksi tarvitaan kaikki vallanpitäjät. Presidentti lähetti helmikuun lopussa kaikille kuvernööreille kirjeen, jossa hän pyysi heitä tekemään parhaansa ja olemaan puuttumatta vaaleihin. INE nauttii perustuslain suojaa itsenäisenä laitoksena, jonka rahoitus on taattu jokaisen vuoden budjetissa.

Mitään uhkaa demokratiaa kohtaan ei nyt eletä, koska Meksiko on vihdoin täysi demokratia, vaalivilpit ja muut varsin arveluttavat käytännöt ovat jääneet taakse. Vaalivilppiä pidetään myös presidentin ajaman perustuslain uudistuksen myötä “vakavana rikoksena”, kun sitä ei aiemmin pidetty rikoksena laisinkaan tai ainakin syytteet jätettiin säännöllisesti nostamatta. Morena-puolue olisi voinut myös nimittää vaali-instituuttiin puolueensa edustajat, mutta sen sijaan se päätti ensimmäistä kertaa historiassa nimittää sinne asiantuntijajäseniä, joilla ei ole suoria puoluekytköksiä. Tämäkö heikentää demokratiaa? Esimerkkejä voisi ladella liudan lisää, mutta sanottakoon vain se, että presidentti López Obrador on vuoden 1968-opiskelijamellakoiden sukupolvea. Hän on siis taistellut aina sen puolesta, että Meksiko voisi olla aito kansanvalta ja oikeusvaltio. Siksi hänellä ei ole mitään syytä pettää omia ihanteitaan nyt, kun hän voi vihdoin viedä ne käytäntöön vuosikymmennien oppositiopolitikoinnin jälkeen.

Oppositiojohtajana hän kohtasi mitä moninaisinta väkivaltaa ja uhkailua. Muun muassa vuonna 2005 hänen seuraavan vuoden presidenttiehdokkuutensa haluttiin estää tekaistuilla rikossyytteillä, jotka liittyivät köyhälle ja unohdetulle asuinalueelle rakennetun sairaalan tien “väyläoikeuksien” rikkomiseen. Miljoonat ihmiset lähtivät kaduille ja Krauzen puoluetoverin ja silloisen presidentin Vicente Foxin (PAN) täytyi luopua aikeistaan. Kuitenkin vuoden 2006 vaalit päättyivät vaalivilppiin. Se vaalivilppi tuli kalliiksi, koska sen myötä Felipe Calderón nousi valtaan. Hän ei voittanut vaaleja, vaikka eroksi tekaistiin 0,62 prosenttia tai noin 250 000 ääntä. Calderón ei voittanut vaaleja, joten hän halusi aloittaa “huumeiden vastaisen sodan”, joka maksoi seuraavien 12 vuoden aikana ainakin 200 000 ihmishenkeä.

Calderónin turvallisuudesta vastannut ministerio Genaro García Luna on nykyisin pidätettynä Yhdysvalloissa monista laittomuuksista. Niihin lukeutuu muun muassa Sinaloan huumekartellin suosiminen ja avustaminen. García Luna suojeli kartellia, hyökkäsi sen kilpailijoita vastaan ja antoi sille vihjeitä vaaratilanteiden välttämiseksi. Hän ei ollut kansan tai edes hallituksen palveluksessa, vaan hän oli kartellin palkkalistoilla. Entinen presidentti Calderón sanoo, ettei hän tiennyt tästä mitään. On vain ajan kysymystä, koska tämä alkoholismistakin kärsinyt presidenttikautensa jälkeen Harvardiin luennoimaan lähtenyt korruptoitunut murhamies joutuu itsekin oikeuden eteen. López Obradorin aloitteesta elokuussa 2021 äänestetään neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä siitä, aloitetaanko tutkimukset entisten presidenttien oikeuteen saattamiseksi. Rikoksista tuomion saaminen ei tietenkään kaipaa äänestystä, mutta koska kyse on koko poliittisen järjestelmän luonteen muuttamisesta maassa, jossa ei ole oikeasti koskaan tuomittu entisiä presidenttejä heidän rikoksistaan, tarvitsee tämä radikaali suunnanmuutos tuekseen mahdollisimman laajan kansan enemmistön.

Chávez vai Trump?

Aiemmin Enrique Krauze vertaili López Obradoria Venezuelan presidenttiin Hugo Cháveziin. Nyt vertailukohtaa haetaan pohjoisesta. Kuten opposition äänitorvi Krauze sen sanoo maalatessaan Meksikon presidentistä Yhdysvaltojen historian kyvyttömimmän päämiehen peilikuvaa: “López Obrador polarisoi myös maansa, heikensi poliittista kieltä, valehteli, puolusti vaihtoehtoista todellisuuttaan ‘vääriä uutisia’ vastaan, hyökkäsi lehdistön kimppuun, loukkasi kriitikkojaan, alisti senaattia, vältteli avoimuutta, lisäsi hallintaansa oikeusjärjestelmästä, hallitsi puoluettaan ja saattoi vaalijärjestelmän huonoon valoon.”

Oikeusjärjestelmän vahvistaminen ja uudistaminen on ottanut tuulta alleen López Obradorin kaudella, vaikka muutoksia johtavat ennen kaikkea korkeimman oikeuden puheenjohtaja ja syyttäjänvirasto. Tällä presidenttikaudella jo ainakin 140 tuomaria on erotettu oikeuslaitoksesta rikosepäilyjen takia. Tämä on ennenkokematonta. Samaan tapaan hallituksen alainen taloudellisen tiedostelun yksikkö (UIF) on sulkenut tilejä, puuttuen valkokaularikollisten ja järjestäytyneen rikollisuuden rahavirtoihin monin verroin tehokkaammin kuin koskaan aiemmin. Sama korruption vastainen taistelu tapahtuu monilla muillakin rintamilla.

Poliittinen kieli on noussut uuteen kukoistukseen tällä presidenttikaudella. Maan suosituin tv-ohjelma on presidentin joka arkiaamu pidettävä tiedotustilaisuus. Se lähentää kansaa entisestään politiikan maailmaan. Siellä kerrotaan eri yhteiskunnan alojen uudistuksista, vastataan lehdistön kysymyksiin, vitsaillaan, viihdytään, tarinoidaan ja harjoitetaan sitä, mitä politiikan pedagogiikaksikin voisi kutsua. Väitteet valehtelusta ovat katteettomia eikä niille löydy todisteita mistään. Presidentti korostaa usein korkeimmaksi arvokseen rehellisyyttä, mutta mikä parasta tämän hän on myös näyttänyt halki koko poliitikon uransa, vaikka häntä vastaan on myös yritetty lavastaa rikoksia. Jos Trump olikin kompulsiivinen valehtelija, niin López Obrador on pakkomielteinen todenpuhuja, joskus kun totuuden puhumisesta on poliittista haittaa, koska vastustajat voivat käyttää tätä rehellisyyttä omien valheidensa tukena, kuten Krauze ansiokkaasti tekeekin. Niin, ja lehdistön vapaus tai avoimuus eivät ole koskaan olleet paremmalla tolalla. Lehtimiehet saavat tarvitessaan valtion suojelusta, koska tilanne joissakin osavaltioissa vaatii sitä. Yhtäkään lehtimiestä tai -naista ei ole sensuroitu. Yksi lehti (Nexos) sai tosin sakkotuomion käytettyjen lähdetietojen väärentämisestä, mutta se on asia erikseen. Sattumaa tai ei, tuo lehti on Krauzen kaverin Héctor Aguilar Camínin omistuksessa.

Pandemian hoidosta ja rokotuksista

On totta, että Meksikossa on kuollut pandemiaan jo 193 000 ihmistä. Sairaalat eivät kuitenkaan koskaan olleet romahduspisteessä, vaan ne ovat aina pystyneet palvelemaan kaikkia avuntarvitsijoita. Sairaalapaikkojen määrä myös onnistuttiin kuusinkertaistamaan. Uutta terveysalan henkilökuntaa on palkattu yli 50 000 henkeä ja pandemian kanssa suoraan työtä tekeville on maksettu jo noin vuoden verran korotettua palkkaa. Meksiko aloitti toimet pandemian hillitsemiksi jo maaliskuun puolivälissä 2020, sen jälkeen kun maassa oli todettu ensimmäinen koronatartuna 27.-28.2. välisenä yönä ja maaliskuun puolivälissä tiedettyjä tautitapauksia oli 12. Koulut ovat olleet kiinni yhtäjaksoisesti jo vuoden, vaikka etäopetusta on toteutettu onnistuneesti. Yhtenäisen kansallisen sulkujakson (La Jornada Nacional de Sana Distancia) 23.3.−30.5.2020 jälkeen liikkuvuutta ja aktiviteettejä on rajoitettu osavaltiokohtaisen ja neliportaisen epidemiologisen liikennevalojärjestelmän avulla.

Pandemian hoito ei ole jäänyt kiinni poliittisesta tahdosta tai resursseista, joita ehdittiin lisätä terveydenhoitoon jo ennen pandemiaa 40 miljardin peson tai reilun 1,6 miljardin euron verran. Presidentti on alusta asti jättänyt pandemian hoidon terveysalan monitieteellisten osaajien vastuulle. Valitettavasti kuolemia on silti kertynyt suuri määrä, mikä johtuu ennen kaikkea pandemiaa edeltäneestä heikosta kansanterveydestä. Jos jopa 75 prosenttia aikuisista kärsii ylipainosta, 35 prosenttia verenpainetaudista ja 15 prosenttia diabeteksestä, voi tartuntatautien odottaa lisäävän kuolleisuutta. Meksikossa kansanterveys on viimeisten vuosikymmenten aikana heikentynyt yhtä huonoksi kuin Yhdysvalloissa, jossa myös koronakuolleisuus on ollut suurta. Hallitus on kuitenkin suitsinut kaupoissa myytävien tuotteiden etiketit uusiksi Chilen mallin mukaisesti jo ennen pandemiaa, ja vuoden 2020 mittaan alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota luontaiseen ja terveelliseen ruokavalioon, jonka merkitys elintapasairauksien ehkäisyssä on suuri.

Yhdysvaltojen esimerkin mukaisesti Meksikossa on 1980-luvulta lähtien yleistynyt sokeri-, suola-, rasva- ja kaloripitoisten pitkälle jalostettujen tuotteiden kulutus, kun taas perinteiset ruokavaliot ovat kokeneet syrjintää. Tätä ilmiötä on kutsuttu myös ruokakulttuurin imperialismiksi ja makuaistin koloanialismiksi. Toisaalta pandemian alussa yksityiset mediat pelottelivat ihmisiä sairaaloilla siinä määrin, että osa jäi kotiin kuolemaan eikä uskaltautunut hakemaan apua ajoissa. Infodemian ilmiö on jakanut väärää tietoa pandemiasta, politisoinut sen ja pelotellut ihmisiä skandaalinkäryisillä jutuilla jo vuoden verran. Meksikon hallitus on vastannut infosotaan tarjoamalla tiedemiesten vetämän COVID-infon joka päivä jo yli vuoden ajan. Siksi Meksikossa kansalta ei koskaan ole puuttunut riittävää tietoa viruksesta ja epidemiatilanteesta.

Kuolleisuus ei ole missään tapauksessa 70 prosenttia suurempaa kuin hallituksen tiedot. Meksikossa on kattava noin 20 000 yksikön epidemiologinen seurantajärjestelmä (SISVER-alusta), joka rekisteröi tartunnat ja kuolemantapaukset. Kaikkia, jotka kuolevat kotona ei kuitenkaan merkitä tämän järjestelmän tietoihin. Siksi kuolleisuudesta voidaan raportoida viiveellä. Hallitus on tarjonnut jo useita raportteja alustavista “liikakuolleisuuden” laskelmista, jotka vertailevat vuonna 2020 kuolleiden määrää kolmen edellisen vuoden kuolleisuuteen. Niissä huomioidaan myös muut kuin pandemiasta johtuvat kuolemat. Tapauksista annettava tieto on myös ensimmäistä kertaa julkista, koska henkilötietojen poistamisen jälkeen, jokainen voi tutustua avoimeen dataan.

Toisaalta Meksikon Kansallinen tilasto- ja maantiedeinstituutti (INEGI) koostaa kuolleista omaa tilastoaan, joka tarjoaa tilastoanalyysin vaatimalla viiveellä viralliset tiedot. Krauze liioittelee viitteitä siitä, että kaikki kuolemat eivät ole tilastoituja, kuten monet mediat ovat tehneet jo vuoden ajan. Tammikuun lopussa INEGI:n alustavat tammi−elokuun 2020 laskelmat osoittivat 108 658 kuolemantapausta, kun taas hallitus oli vahvistanut 75 017 kuollutta, joten luku osoittautuu 44,8 prosenttia suuremmaksi. Pandemian hoidosta vastaava apulaisterveysministeri Hugo López-Gatell on vahvistanut luottavansa INEGI:n tietoihin eikä näe ristiriitaa niiden ja hallituksen tietojen välillä, koska kummankin metodologia on erilainen. Kuitenkaan 44,8 prosentin vaihteluväliä yhä keskeneräisten tilastotietojen osalta ei tule ylitulkita eikä lukua tule väittää El Financiero -lehden ja Krauzen tapaan 70 prosentiksi.

Meksikossa on perinteisesti ollut hyvä rokotusverkosto, rokotusohjelmat ovat olleet laajoja ja alan ammattilaiset ovat osallistuneet muun muassa Maailman terveysjärjestön (WHO) päättäviin elimiin. Kuitenkin aikakaudella 1982−2018, jota kutsutaan uusliberaaliksi aikakaudeksi, lääkkeillä tehtiin monenlaisia laittomia ja moraalittomia bisneksiä, syntyi poliitikkojen ja lääkefirmojen kytköksiä, lääkkeistä perittiin rajua ylihintaa tai niitä ei toimitettu tekosyihin vedoten, sopimuksia annettiin tutuille ja syntyi epäterveitä riippuvuussuhteita ja monopoliasemia. Siksi López Obradorin hallitus muutti perustuslakia voidakseen ostaa YK:n välityksellä tarvittavat lääkkeet parhaaseen hintaan muista maailman maista. Jotkut paikalliset lääkefirmat ovat pyrkineet puolustamaan etuoikeuksiaan boikotoimalla lääketoimituksia tai politikoimalla syöpään sairastuneiden lasten lääkityksellä. Krauzen hengenheimolaiset, kuten konservatiivipuolue PAN, olivat luomassa lääketeollisuuden väärinkäytöksiä. Toisaalta lääketeollisuutta pyritään uudistamaan ja muun muassa influenssarokotteen valmistuskapasiteetti aiotaan palauttaa Meksikoon.

Mitään humanitääristä kriisiä ei Meksikossa ole. Toinen tautihuippukin on ohitettu jo helmikuun puolivälin paikkeilla. Tammikuussa uusia tartuntoja todettiin jopa 110 000 viikossa, joka oli puolet enemmän kuin 55 000:n viikkohuippu heinäkuussa 2020. Nyt tartunnat ovat alle 40 000:ssa per viikko, joten tilanne on tällä hetkellä parempi kuin Euroopassa pahiten pandemiasta kärsivästä Brasiliasta puhumattakaan.

Rokotuksia varten on järjestetty 12−13 hengen partioita operaatiossa, joka tunnetaan nimellä Maantiekiitäjä (Operación Correcaminos). Niihin osallistuu puolustusvoimien väkeä, sosiaalisten ohjelmien työntekijöitä sekä terveydenalan ammattilaisia. Yhteensä rokottamiseen tulee tässä vaiheessa osallistuneeksi jopa 10 000 henkeä ja myöhemmin tarpeen mukaan käytössä voi olla 20 000 henkeä. Siinä ei ole siis kyse tavanomaisesta kansallisesta rokotusohjelmasta, kuten kolumnissa esitetään. Eikä nyt tavoitella vain 20 prosentin hukkaosuutta: ennen jopa viidesosa rokotteista “hukattiin”. Tämä on niitä Krauzen kaipaamia hyviä aikoja, aikoja jolloin terveyssektoria yksityistettiin, haamusairaaloita avattiin, henkilökuntaa ei ollut riittävästi ja infrastruktuuri jätettiin homehtumaan. Nykyisin jokaisella on oikeus ilmaiseen terveydenhuoltoon. Sitä varten on perinteisten instituuttien rinnalle luotu myös Kansallinen terveyttä hyvinvointia varten instituutti (INSABI) jo ennen pandemiaa. Meksikossa ei ole vain yhtä kansallista terveysviranomaista, koska hallituksen lisäksi jokainen osavaltio on oman alueensa terveydestä vastaava taho. Niin, ja koronarokotteista vain 0,06 prosenttia ei ole pystytty hyödyntämään. Enää rokotteita ei myydä yksityissektorille julkisen sektorin kustannuksella.

Tätä kirjoittaessa Meksikossa on rokotettu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Parhaimmillaan on kyetty rokottamaan yli 300 000 ihmistä päivässä. Jos Pfizer-BioNtechin toimituksiin ei olisi tullut kuukauden taukoa Belgian tehtaan laajentamisen takia, oltaisiin rokottamisessa jo pitemmällä. Silti jo nyt tuhannessa kaikkiaan lähes 2 500 kunnasta on jo rokotettu kaikki yli 60-vuotiaat ensimmäisen kerran. Tarkoitus on saada kaikki ikäihmiset rokotettua vähintään kertaalleen ennen huhtikuun loppua. Pfizerin toimitukset saatiin uudelleen käyntiin ja rinnalle ovat tulleet Sputnik V ja SinoVac. Lisäksi maaliskuun lopusta lähtien Meksiko alkaa saada käyttöönsä kahta rokotetta, joiden kummankin loppuvalmistus tehdään Meksikossa: AstraZeneca ja CanSinoBio. Yhdysvallat toimittaa Meksikolle myös 2,7 miljoonaa Pfizerin rokotetta todennäköisesti viimeistään huhtikuussa. Tämä muuttaa tilanteen merkittävästi, jos ja kun toimitustahti kiihtyy.  Rokotteita on jo ehditty ostaa käytännössä koko väestölle, vaikka alle 16-vuotiaiden rokottamisesta ei ole vielä tarkkaa tietoa. Toisaalta kansallisessa strategiassa on haluttu ensin rokottaa kaikkein syrjäisimpien seutujen vanhukset, joka on tarkoittanut sitä, että alussa ei ole voitu hajalla asuvan väestön ominaisuuksien takia edetä niin nopeasti. Kuitenkin kun rokotteita tuli lisää, alkoivat rokotukset myös pääkaupungin 16 kunnassa. Nyt rokotusvauhti on kiihtymään päin. Siinä missä helmikuussa saatiin maahan 3,3, miljoonaa rokotetta, maaliskuussa päästään jo lähes 24 miljoonaan rokotteeseen ja huhtikuussa rokotteita tulisi olla käytössä jo 33 miljoonaa lisää.

Oppositio kaipaa Bidenilta sekaantumista Meksikon sisäpolitiikkaan

Opposition valheet ovat poliittista propagandaa kuten odottaa saattaa. Ja tuleehan vaurailla liikemiehillä olla liittolaisia The New York Times -lehdessä. Niin, ja miksei naapurimaan presidenttiä voisi pyytää nuhtelemaan rikkaiden etuoikeuksiin puuttunutta presidenttiä? Eihän se ole maanpetosta tai itsenäisyyden aliarvioimista, sehän on vain omien etujen epätoivoista puolustamista, silloin kun kaikki muut keinot on jo käytetty.

Opposition ja sen äänitorven Krauzen hätä on suuri. He uskovat häviävänsä vaalit. Presidentin kansansuosio ei ole missään peukaloiduissakaan mielipidemittauksessa heilahtanut alle 60 prosentin ja liikkuu yleisesti ottaen 70 prosentin tasolla. López Obrador on yksi maailman suosituimmista valtionpäämiehistä. Sehän oppositiota sapettaa, eivätkä he keksi mitään hyvää sanottavaa presidentin kymmenistä onnistuneista uudistuksista. Heille on loukkaavaa jo pelkästään se, että köyhiä pidetään ihmisinä ja rikkailta otetaan pois laittomat etuoikeudet.

Tuo penteleen valtion sähköyhtiön vahvistaminenkin vain vie markkinarakoa yksityisiltä yrityksiltä. Ennen kaikki oli paremmin, kun kotimaisia ja ulkomaisia yksityisyrityksiä tuettiin valtion varoin. Niille annettiin myös etuoikeus myydä sähkönsä ennen julkisten laitosten tuotantoa ja niille maksettiin ylihintaa sähköstä, samalla kun kuluttajien hintoja nostettiin ja valtion sähköyhtiötä (CFE) ajettiin alas yksityisen voitontavoittelun tieltä. Presidentti laittoi lopun keinottelulle. Siitähän riemastui myös espanjalainen El País -lehti, jonka omistajissa on yhdysvaltalainen sijoitusyhtiö ja joka puolustaa espanjalaisten energiayhtiöiden kuten Repsolin, Iberdrolan ja OHL:län etuja maailmalla. Krauzellekaan ei vahva ja edulliset kuluttajahinnat takaava valtion sähköyhtiö kelpaa. Yksityisten yritysten sähkötoimituksia ei ole kielletty eikä yhtään yhtiötä ole takavarikoitu hallituksen omistukseen, vaikka silläkin kyllä peloteltiin.

Uudistus sai kongressin ja senaatin enemmistöt puolelleen, mutta eliitti ei luovuttanut, vaan järjesti muutaman tuomarin taikomaan kolmisenkymmentä tekaistua oikeudellista suojaa valittajille, joka viivästyttää uudistuksen toimeenpanoa. Yhdysvaltojen taannoinen energiakatastrofi Teksasissa näyttää, ettei Meksikon ole viisasta riippua energiapolitiikassaan toisista valtioista tai laittaa kaikkea yhdenlaisen energiatyypin varaan, kuten ennen tehtiin ostamalla Teksasin halpaa kaasua. López Obradorin aikakaudella Meksiko uudistaa energiateollisuuttaan. Myös laaja vesivoimaloiden verkosto ollaan uudistamassa. Sähköreformi ei tee energiateollisuudesta saastuttavampaa, kuten Krauze ja muutkin ulkomaisten energiayhtiöiden puolustajat väittivät viimeisenä oljenkortenaan. Ennen CFE:n puhdasta sähköä ei voitu sertifioida, mutta nyt kaikki lähteet voidaan arvioida tasa-arvoisesti, mikä tulee parantamaan puhtaan sähkön markkinaosuutta. Jo vuonna 2019 Meksikon energiasta tuotettiin hiilellä vain 7 prosenttia ja tuo osuus on laskemaan päin, samalla kun aurinkovoimaa lisätään jo paljon hyödynnetyn tuulivoiman lisäksi. Nykyinen hallitus on myös uusinut monia vanhoja diesesillä tai polttoöljyllä käyneitä energiavoimaloita kaasulla toimiviksi sekä panostanut uusiin maalämpövoimaloihin. Myös vanhojen öljynjalostamojen modernisointi vähentää päästöjä.

Olipa 18.3. myös öljy-yhtiö Pemexin kansallistamisen vuosipäivä. Korkea öljyn hinta lupaa valtion budjettiin 300 miljardin peson tai 12,3 miljardin euron ylimääräistä tuloa vuonna 2021. Ja samalla uusi moderni öljynjalostamo valmistuu Tabascon osavaltioon, josta löydettiin myös uusi jättimäinen öljyesiintymä, joka on jo lajissaan kolmas tällä hallituskaudella. Ennen öljyä etsittiin isoin investoinnein syvistä vesistä, mutta sitä ei sieltä löydetty. Sen sijaan öljyn etsiminen sieltä, missä sitä tiedettiin olevan, matalista vesistä ja maalta, oli pysähdyksissä. Öljyvarat ovat lisääntyneet sen myötä, kun strategiaa muutettiin. Tuotanto on lisääntynyt hieman, mutta López Obradorin tavoitteena on käyttää vain sen verran öljyä kuin maan energiaomavaraisuus vaatii. Enää tarkoitus ei ole lisätä vientiä merkittävästi. Laskentatavasta ja vuodesta riippuen valtion öljy-yhtiö edustaa enää vain alle kymmentä prosenttia bruttokansantuotteesta. Toisin laskettuna Pemexin tulot olivat 17,7 prosenttia julkisen sektorin tuloista 2019, kun ne vielä 2006 edustivat 39,8 prosenttia. Joka tapauksessa Pemex on maailman kahdeksanneksi suurin raakaöljyn tuottaja. Silti Meksikon energiasektorin tarkoituksellinen rappiotila ennen vuotta 2018 vei Meksikon jopa tilanteeseen, jossa se joutui tuomaan bensiinien lisäksi maahan myös raakaöljyä. Bensiinin tuonnista tullaan pääsemään eroon 2024, kun uusi jalostamo ja kuusi uudistettua jalostamoa ovat täydessä toiminnassa.

Ennen uusliberaalilla kaudella valtion öljy-yhtiötä hyväksikäytettiin ja vähäteltiin samanaikaisesti. Siltä öljyn ryöstäminenkin oli joidenkin erioikeus. Hälytykset soivat, mutta niihin ei puututtu. Energiauudistuskin meni läpi muhkein lahjuksin viime hallituskaudella, vaikka López Obradorin johtama kansanliike vastusti sitä loppuun asti. Sen tuloksena maahan piti virtaaman uusia sijoituksia ja tuotannon tuli nousta. Tuotanto kuitenkin laski ja yli sadasta (107) Meksikoon sijoittaneesta energia-alan yhtiöstä yksikään ei tuottanut oikeasti öljyä. Ne ostivat osakkeita spekuloidakseen pörssissä. Nyt yksi tai kaksi niistä tuottaa pienen määrän öljyä. Edellisten oikeistohallituksien kaudella Pemexin ammattiliiton johtoon nostettiin yksi maan historian korruptoituneimmaksi yltävistä hahmoista, Carlos Romero Deschamps. Hänestä oli jo luultu päästyn eroon 26 vuoden jälkeen, mutta vasta nyt kävi ilmi, ettei hän eronnut virallisesti valtion öljy-yhtiön palveluksesta. Hänen oli tarkoitus lomailla loppuvuoteen 2024, päästäkseen eroon presidentistä. Sen jälkeen hänen oli tarkoitus jatkaa satojen miljoonien dollarien varastamista. Presidentti kuitenkin pyysi häntä eroamaan, kun kuuli näistä suunnitelmista. Seuraavaksi sitten odotellaan oikeusjuttujen etenemistä ja valtion öljy-yhtiön valintoja uudesta johtajasta.

Muutamia reaktioita

15. maaliskuuta julkaistu Krauzen kolumni on ollut yksi kuluvan viikon puheenaiheista. Se on herättänyt suurimmaksi osaksi voimakasta pahennusta sosiaalisissa medioissa. Eräs kansalainen ja yliopiston professori Jorge Gómez Naredo twiittasi aiheesta:

− Lyhyesti sanottuna, Enrique Krauze pyysi amerikkalaisessa lehdistössä, että Yhdysvallat puuttuisi Meksikon sisäisiin asioihin ja kertoisi presidentillemme mitä tehdä ja mitä ei. Isä Krauze uskoo, että väliin tuleminen on yhtä kuin “oikeusvaltio” ja ryöstely yhtä kuin “vapaus”.

Kirjailija ja politiikan kommentoija Fabrizio Mejía Madrid taas ironisoi tähän sävyyn:

− “Ole hyvä, Biden, estä kansalaisia antamasta kahden kolmasosan (2/3) määräenemmistöä Morenalle” … − eräs The New York Timesin kolumnisti.

López Obradorin hallitusta avoimesti tukeva dokumentalisti Epigmenio Ibarra kirjoitti 17.3. kolumnin nimeltään Ideologinen sokeus ja pelko (La ceguera ideológica y el miedo), jossa hän viittaa epäsuorasti Krauzeen ja hänen kaltaisiinsa mediahahmoihin:

− Konservatiivit pelkäävät. Se on anakronistista [väärään aikakauteen sijoittuvaa] ja kohdunkaulan pelkoa, joka estää heitä toimimasta reilusti ja luottamaan äänestyskäyttäytymiseen. Tuo pelko saa heidät muuttamaan vastustajansa viholliseksi, joka täytyy murskata; aivan niin kuin tyrannioissa tehdään, niissä joita he sanovat pelkäävänsä niin paljon, mutta joita kohtaan he tuntevat niin paljon sympatiaa.

Morena-puolueen pääsihteeri Citlalli Hernández Mora kuvaili kolumnistin hyökkäystä näillä sanankäänteillä:

− Vanhan hallinnon älyköt ovat riisuneet naamionsa ja näyttävät pikkuhiljaa epädemokraattisen taipumuksensa. He ovat niin epätoivoisia, että haikailevat hartaasti uuden Maximiliano de Habsburgon [Meksikoa konservatiivien pyynnöstä vuosina 1864−1867 hallinnut itävaltalainen keisari] saapumista, he pyrkivät saamaan takaisin ne etuoikeudet, jotka kansa otti heiltä pois.

Näyttelijä Damián Alcázar taas kuvaili opposition edustajan kirjoittelun antia tähän tapaan:

− Enrique Krauzen pyyntö todistaa sen, mitä niin monesti olen toistanut, he eivät ole AMLO:a vastaan, vaan he ovat Meksikoa vastaan.

Sotakirjeenvaihtajanakin toiminut tuottaja Epigmenio Ibarra on yksi niistä julkisuuden henkilöistä, jotka puolustavat avoimesti López Obradorin johtamaa hallitusta.

Oikeistopolitiikan kriisi

Poliittisen oikeiston hätä Meksikossa on suurta luokkaa. Sen takia vanha valtapuolue PRI, se vallankumouksen jälkeen hallinnut ja lopulta viimeistään 1960-luvulta lähtien otteensa hukannut, tuota puoluetta ja öljyn kansallistamista vastaan syntynyt PAN sekä vanha vasemmistolainen oppositiopuolue PRD ovat päätyneet vaaliliittoon “pelastaakseen” Meksikon karmean diktatuurin syövereistä. Krauze kritisoi PRI:tä, mutta tulee PAN:in todennäköisenä tukijana äänestämään samaa vaaliittoa. Kuten sanottua, PAN ja PRD syntyivät vastustaakseen PRI:n ylivaltaa, mutta ne päätyivät sen kanssa yhteiseen vaaliliittoon. Näin niiden poliittinen historia on kiertänyt täyden kierroksen. Kaikki kolme puoluetta ovat käyneet turhiksi ja tulleet kansan hylkäämiksi. Kymmenet ilmi tulleet väärinkäytökset, korruptiotapaukset ja laittomuudet painavat niiden arkkua maan alle.

Ennusteet oppositiolle ovat heikkoja: se ei tule saamaan lisää paikkoja kongressista tai kykene pitämään kuvernöörin paikkojaan. Kansa on väsynyt tämän kolmikon ja sen lakeijoiden valheisiin: simulaatio, oman edun tavoittelu ja kyynisyys eivät enää ole poliitikoissa tavoiteltavia ominaisuuksia. Siksi oman aikansa dinosaurukset, Krauzet ja kymmenet muut oikeistopolitiikot, joista on kymmenien vuosien hiljaisuuden ja päättäjien suitsutuksen jälkeen kuoriutunut vallan kriitikkoja, oppositiopoliitikkoja. Ennen he hyväksyivät hiljaisesti korruption, murhat ja hyväksikäytökset. Demokratialla, oikeusvaltiolla, vallanjaolla tai lehdistön vapaudella ei ollut heille mitään merkitystä. He tukivat hallintoja, jotka sortivat ihmisoikeuksia, kiduttivat, tappoivat ja kidnappasivat. He tukivat näitä huumekartellien liittolaisia, avustivat vaalivilpeissä, milloin mitäkin tarvittiin. Talkoohenkeä “oikean” ideologian hyväksi ei puuttunut, mutta sen vastineeksi he toki saivat jatkuvia miljoonaluokan lahjuksia tai huviloita Yhdysvalloista.

Nyt kun tuo sirkus on loppunut, heistä on yhtäkkiä tullut jaloista arvoista kiinnostuneita tiedostavia kansalaisia, jopa feministejä ja puhtaiden energiamuotojen sekä aikanaan rikkomiensa demokratian tai ihmisoikeuksien puolustajia. Kuitenkin todellisuudessa Krauze ja hänen kaltaisensa ovat karmean poliittisen menneisyyden kaihoisa tuulahdus. Emme ole palaamassa enää siihen painajaiseen, koska kansa tietää valita paremmin. Siksi miljonäärien valheet eivät tehoa Meksikon kansan enemmistöön. Valheita on kuitenkin luvassa lisää, koska vaalitaisto on vasta alkamaisillaan. Presidentti suosittelee sarkastisesti Krauzea tavoittelemaan Yhdysvaltojen Meksikon suurlähettilään pestiä, koska se virka on vapaana. Jotkut ovat pyytäneet López Obradoria syyttämään Krauzea maanpetoksesta. Tähän presidentti antoi vahvan kielteisen vastauksen kuin sinettinä sille, etteivät vapaudet ole koskaan olleet suurempia kuin nyt. Antaa hänen kirjoittaa vain…

Demokraattisten vaalien voittamisessa ei ole mitään, mikä veisi itsevaltiuteen tai diktatuuriin, varsinkin kun maata johtava poliitikko omaa suuren kunnioituksen kansanvaltaa kohtaan. Se ei murenna myöskään oikeusvaltiota, vaan vahvistaa sitä takaamalla lailliset vaalit. Meksiko on kulkenut pitkän tien todelliseen demokratiaan eikä varmasti tule luopumaan enää vapaasta oikeudesta valita päättäjänsä. Krauze pelkää pahinta eli vaalien häviämistä. Sen seuraukset ovatkin oppositiolle kaameat, mutta Meksikon kansalle se tarkoittaa vain Morenan hyvin sujuneen valtakauden uusimista kongressissa ja parempien päättäjien äänestämistä kuvernöörien virkoihin. Morenakaan ei ole täydellinen, mutta se on valtava parannus siihen poliitikkojen kastiin, joka kansoitti päättäjien virat aiemmin. Vuoden 2018 vaalivoiton uusiminen ei ole maailmanloppu, vaan se on vain jo käynnissä olevan neljännen muutosaallon (Cuarta Transformación) vahvistamista. Ennen kaikkea se on kuitenkin yhteisen pyrkimyksen ilmaisemista: haluamme Meksikosta tasavertaisen, vapaan, oikeudenmukaisen, vauraan ja turvallisen maan aivan kaikille. Enää harvojen etuoikeus ei hallitse mediaa, rahavirtoja ja päätöksiä. Vihdoin valta on kansan, joka on laitettu kaiken politiikan keskiöön.

López Obrador teki jo hyväksytyn lakialoitteen, jonka mukaan kansa voi päättää kuusivuotisen kauden puolivälissä, jatkaako presidentti virassaan. Kansanäänestys oli alun perin tarkoitus järjestää vuoden 2021 vaalien yhteydessä, mutta koska tämä ei sopinut vaalilaitos INE:lle, vaalit järjestetään vasta 2022. Opposition ei ole siis syytä vaipua epätoivoon tai pelätä demokratian puolesta. Meksikossa ei sitä paitsi sallita presidentin uudelleen valitsemista toiselle kaudelle. Osallistuvaa kansanvaltaa toteutetaan monissa sosiaalisissa ohjelmissa ja kesäkuun 2021 vaalien lisäksi, elokuussa äänestetään entisten presidenttien rikosvastuiden tutkimisesta ja vuonna 2022 kansalta kysytään, saako presidentti jatkaa virassaan. Meksiko ei ole luisumassa diktatuuriin. Diktatuuria ei ole harvojen vallan suitsiminen kansan edun nimissä.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: The New York Times, Infobae, Milenio, Reacción Informativa, El Economista, jne.

Eettinen opas yhteiskunnan muuttamiseen

Julkaistu 29.11.20 | Kirjoittanut netzahualpilli1984 | Kategoria(t): Uncategorized
Avainsanat:, , , ,
Arvot muodostavat olennaisen osan yhteiskunnan muuttamisessa. Siksi Meksiko pyrkii vahvistamaan kansalaistensa välistä solidaarisuutta luodakseen humanistisemman yhteiskunnan.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador teki sata lupausta noustessaan valtaan 1.12.2018. Tarkoitus on ollut lunastaa nämä lupaukset täysin uudenlaisella politiikalla mitä Meksikossa ei ole aiemmin nähty. Kuten suunnitelmiin on kuulunut, nämä sata muutosta tulee toteuttaa tai niiden toteuttaminen tulee aloittaa ennen kuin presidentti on ollut vallassa kaksi vuotta. Nykyisellään tästä laajasta listasta on ehditty toteuttaa jo ainakin 95. Lupaus 99 koski “uuden moraalisen perustuslain” laatimista.

Nyt tämä kaksivuotinen projekti on edennyt maaliin asti. Enää kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta perustuslaista, koska sen nimi voitaisiin sekoittaa varsinaiseen perustuslakiin, joka laadittiin 1917 ja johon nykyhallitus on tehnyt merkittäviä muutoksia kirjoittamalla uudelleen ainakin noin 20 prosenttia Meksikon vallankumouksen myötä syntyneestä perustuslaista. Uudeksi nimeksi hahmottui “eettinen opas yhteiskunnan muuttamiseen”.

Kyse ei ole laillisesta asiakirjasta tai projektista joka pyrkisi ohjaamaan kansan moraalia hallituksin arvoista käsin. Ennemminkin kyse on oppaasta, joka tukee kansalaisten aktiivisuutta, osallistumista ja tiedostamista. Meksiko on kokenut vuosien 1982−2018 aikana vakavan poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen kriisin, joka on vaarantanut koko yhteiskunnan olemassaolon. Ennennäkemättömän röyhkeä rikollinen mafia hallitsi maata kovin ottein, johtaen sen korruptioon, väkivaltaan ja köyhyyteen. Kuten Suomessakin on tapahtunut, uusliberaali talouspolitiikka on luonut arvotyhjiön, varsinaisen moraalisen rappiotilan, alistaessaan kaiken inhimillisen hyvinvoinnin kylmälle voitontavoittelulle.

Kuusihenkinen työryhmä aloitti oppaan työstämisen 24.8.2018. 26. päivä marraskuuta tuona samana vuonna julkaistiin hankkeen virallinen ilmoitus, jossa pyydettiin osallistumaan kansalliseen vuoropuheluun. Noin kahden vuoden aikana järjestettiin yli 50 kansalaisfoorumia eettisen väittelyn mahdollistamiseksi. Pohjamateriaalina käytettiin 1959 kuolleen kuuluisan runoilijan, kääntäjän ja diplomaatin Alfonso Reyesin Moraalista kirjelmää (Cartilla moral), joka kirjoitettiin jo vuonna 1944 ja julkaistiin virallisesti ensimmäistä kertaa 1952. Siinä suurena humanistina tunnettu Reyes käy läpi meksikolaisten arvomaailman yhdistäen monia tieteenaloja. Tuo lajissaan poikkeuksellinen opas pyrki tukemaan Meksikon vallankumouksen tavoitteita lukutaidon lisäämisestä, joten se suunnattiin vasta lukemaan oppineille kansalaisille heidän sivistyksensä ja arvomaailmansa tueksi. Sitä kuvaa harvinainen kunnioitus tavallisten kansalaisten kulttuuria kohtaan.

Kommunikaationeuvosto järjesti 13 foorumia, joihin osallistui 18 kirkkokuntaa, seitsemän yliopistoa ja 130 kansalaisjärjestöä. Lisäksi avattiin sivusto (https://www.participa.gob.mx/constitucionmoral) filosofisten pohdintojen vastaanottamiseksi. Kaikkiaan erilaisia eettisiä dokumenttejä kerättiin 461 kappaletta. Tammikuussa 2019 alettiin myös levittää kymmenen miljoonaa Reyesin Moraalikirjelmää kaikille valtion eläkettä saaville ikäihmiselle väittelyilmapiirin luomiseksi. Oman kirjansa saivat myös kaikki vammaisavustuksen ja valtion opintotuen piirissä olevat.

Nyt syntyneen oppaan aluksi selvitetään sitä, kuinka Reyesin perintö auttaa ymmärtämään moraalin merkitystä yhteiskunnassa: eettisten käytösnormien seuraaminen on korvaamatonta, jotta yhteiskunta voi elää harmonisesti sen kaikilla osa-alueilla. Eettisten arvojen vahvistaminen mahdollistaa erimielisyyksien yhteensovittamisen, lisää ihmisten itsekunnioitusta ja kunnioitusta toisia kohtaan, rakentaa luottamusta, helpottaa yhteistyötä ja sopimista. Se siis tukee vahvojen, vapaiden ja oikeudenmukaisten yhteiskuntien kehittymistä.

Uusliberaali hallinto määritti idean, jonka mukaan Meksikon kansan perinteinen kulttuuri merkitsi jälkeenjääneisyyttä. Kansan haluttiin sopeutuvan talouden vaatimuksiin, sen sijaan että olisi tuettu ihmisten tarpeiden tyydyttymisen takaavaa taloutta. Samaan aikaan korkein poliittinen johto näytti esimerkkiä käyttäytymällä korruptoituneesti ja rikollisesti, se ei vain halveksinut kansaa, vaan se halveksi myös itse ihmiselämää. Käytökselle onkin nyt tarkoitus antaa uutta eettistä sisältöä yhdistämällä saman teoksen sisään Meksikon ja muiden maailman kulttuurien edustaman sivilisaation kehityksen mukanaan tuomia oivalluksia.

Uuden eettisen oppaan käyttäminen on luontaisesti täysin vapaaehtoista. Se toimii keskustelun pohjana ja pyrkii luomaan pohdintaa arvoista. Näin periaatteiden soveltaminen käytäntöön helpottuu, kun ne eivät jää pelkän paperin vangeiksi. Teos ei ole juridinen asiakirja, vaan se on opetuksen väline. Meksikon nykyinen hallitus ja sen ajama “neljäs muutosaalto” pyrkii tuhoamaan korruption, rakentamaan todellisen oikeus- ja hyvinvointivaltion, vapaan, demokraattisen ja itsenäisen maan, jonka politiikkaa ohjaavat uudet arvot: toisten hyvinvoinnin palveleminen ja se ettei ketään jätetä kehityksen ulkopuolelle. Tämä tarkoittaa tietoisuuksien vallankumousta, jonka sydämessä sykkii uusi humanistinen ja solidaarinen etiikka.

Opas keskittyy niihin periaatteisiin, jotka voidaan kokea yleisesti hyväksytyiksi paremman yhteiskunnan rakentamiseksi. Se lävistää muun muassa fyysisen hyvinvoinnin, psykologian, tunteiden, henkellisyyden, politiikan, sosiaalisen ulottuvuuden, talouden ja ympäristön aihepiirit. Se pyrkii vahvistamaan kansallista rauhallista, vapaata ja turvallista rinnakkaiseloa.

Kollektiivinen dokumentti on avoin keskustelulle, korjaamiselle ja sisällön rikastamiselle. Osa sen sisällöstä tuotettiin 39 asiantuntijan haastattelun kautta. Myöhemmin julkaistaan ainakin kymmenen näistä haastatteluista läpinäkyvyyden lisäämiseksi.

Eettinen opas yhteiskunnan muuttamiseksi (Guía ética para la transformación) rakentuu 20 periaatteesta ja arvosta, joihin lukeutuvat muun muassa luonto, perhe, oikeudenmukaisuus, vallankäyttö, anteeksiantaminen, totuudenmukaisuus, tietoisuus historiasta ja monet muut ihmiselämän pilarit. Esitän seuraavaksi lyhyen kuvauksen kunkin periaatteen sisällöstä. Itse uskon politiikan olevan lähellä todellista tarkoitustaan palvella ihmistä ja luoda parempi yhteiskunta, juurikin silloin kun sitä tehdään humanistiset arvot edellä.

1. Erilaisuuden arvostaminen

Välttäkäämme pakottamasta omaa maailmaamme muiden maailmaan. Ihmiskunta on luonnollisesti monin tavoin monipuolinen ja vapauden harjoittaminen johtaa väistämättä monimuotoisuuteen.

Meksikon tapauksessa tämä monimuotoisuus on uskonnollista, poliittista, ideologista, taloudellista, sosiaalista, kulttuurista, kielellistä, se koskee myös sukupuolten perinteitä ja tapoja sekä seksuaalista identiteettiä.

Jokaisella osavaltiolla, jokaisella kunnalla ja jokaisella naapurustolla on oma identiteettinsä. Kaikki ihmiset eivät ole sinun kaltaisiasi, kaikki eivät ajattele tavalla, jolla ajattelet tai puhut tai toimi samalla tavalla kuin sinä. Kunnioita toisten olemisen tapaa äläkä yritä pakottaa heitä seuraamaan käyttäytymistäsi, mieltymyksiäsi tai mielipiteitäsi.

Sekularismi on Meksikon valtion perusperiaate. Se tarkoittaa päivittäisessä rinnakkaiselossa jokaisen ihmisen uskomusten kunnioittamista ja vapautta tunnustaa haluamaansa uskontoa tai olla tunnustamatta mitään uskontoa.

2. Elämän kunnioittaminen

Ei ole mitään arvokkaampaa kuin ihmisten elämä, vapaus ja turvallisuus. Pidä huolta omasta ja muiden elämästä, älä tuhlaa sitä asioihin, jotka eivät mielestäsi ole sen arvoisia, anna sille merkitys ja tarkoitus päiviesi loppuun asti.

3. Ihmisarvo

Ketään ei tule nöyryyttää. Ihmisarvo on arvo, joka jokaisella ihmisellä on itse olemassa olonsa vuoksi ja mikä asettaa heille yleismaailmalliset oikeudet. Se tekee heistä myös muiden kunnioittamisen arvoisen.

Mikään eikä kukaan voi poistaa ihmisarvoa, ei köyhyys tai nälkä tai aggressio, syrjintä, vaino tai vankila. Kukaan ei voi nöyryyttää sinua, jos et nöyryytä itseäsi. Puolusta arvokkuuttasi pahimmissakin olosuhteissa ja kunnioita muiden ihmisarvoa, koska jos et tee niin, menetät oman ihmisarvosi.

4. Vapaus

Rauha ja vapaus ovat erottamattomia, kukaan ei voi elää rauhassa ilman vapautta. Vapaus on joukko päätöksiä, jotka lait ja omat kykynne sallivat. Ainoa rajoitus ovat muiden ihmisten oikeudet. Vain ne, jotka tietävät nämä rajat ja pystyvät hallitsemaan itseään pitäen ne mielessä, voivat pitää itseään vapaina.

Vapauden käyttämiseksi on välttämätöntä, että mikään ja kukaan, etenkään viranomaiset, eivät puutu henkilökohtaisiin valintoihisi ja että valtio takaa turvallisuutesi, nuhteettomuutesi ja henkesi, jotta voit elää ne todeksi, kunhan et vahingoita kolmansia osapuolia tai loukkaa heidän oikeuksiaan.

Pyri laajentamaan omaa ja muiden vapautta taistelemalla hölynpölykieltoja, epäoikeudenmukaisia ​​lakeja, järjettömiä rajoituksia ja autoritaarisuutta vastaan. Aja vapauden voittoa auttamalla luomaan maailma, jossa ihmisten vastuu tekee rajoista ja vankiloista tarpeettomia.

Monet antoivat henkensä saadakseen vapauden, joka sinulla on tänään. Maksa takaisin heidän uhrinsa laajentamalla suurempi vapaus koskemaan myös tulevia sukupolvia.

5. Rakkaus

Lähimmäisen rakkaus on humanismin ydin. Rakkaus on halu integroida oma henkilö muiden kanssa. Se on kompassi ja elämäsi keskeisin ankkuri. Se on monipuolinen ja samalla se on yksi. Sitä ilmaistaan ​​rakkautena itseään kohtaan, äidin ja isän rakkautena, lapsien ja sisarusten rakkautena tai parisuhteen rakkautena, mutta myös rakkautena lähimpiä läheisiä, ystäviäsi, maatasi, ihmisyyttä, ympäristöä ja eläviä olentoja kohtaan, joiden kanssa jaat planeetan; tietoa, ammatillisia käytäntöjä, taidetta ja urheilua kohtaan, sinua edeltäneitä ja tulevia sukupolvia kohtaan.

Ole rakastava ihminen vuoteestasi ja pöydästäsi käsin ja aina universaaliin veljeyteen asti. Ole myötätuntoinen, rakasta erityisesti ihmisiä, jotka elävät vaikeaa elämää rakkauden puutteen vuoksi. Jokainen huomaavaisuuden ja kiintymyksen osoitus, jonka he saavat sinulta, huolimatta sen pienuudesta, on korvaamaton lahja heille.

Viljele aina rakkautta, koska elämä ilman rakkautta on kuivin tyhjyys ja pahin puute, josta ihminen voi kärsiä.

6. Kärsimys ja nautinto

Ei ole suurempaa iloa kuin muiden onnellisuus. Ilo ja kipu ovat erottamattomia osia elämästä sekä sen hengellisissä että ruumiillisissa ilmaisuissa.

Nauti rajoituksetta kaikesta muusta paitsi siitä, että et vahingoita ketään ja älä vahingoita itseäsi. Tee muiden ilosta syy omalle ilollesi, älä koskaan tee muiden ihmisten kärsimyksistä syytä nautinnollesi tai hanki mielihyvää mahtailemalla.

Älä ihastu kipuun, sure menetyksiäsi ja siirry eteenpäin. Pidä huolta itsestäsi ja rakasta itseäsi, mutta älä nauti itsesi säälimisestä.

7. Menneisyys ja tulevaisuus

Ne, jotka eivät tiedä mistä he tulevat, tuskin tietävät minne he ovat menossa. Olet kuka olet ja olet missä olet monien muiden sinua edeltäneiden vuoksi, aina vanhemmistasi ja isovanhemmistasi, heidän isovanhempiisinsa ja ihmislajin ensimmäisiin yksilöihin asti. Olet linkki ketjussa, joka yhdistää sukupolvia. Kehitä menneisyyden ymmärtämistäsi ja auta rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Yritä tuntea, ymmärtää ja kunnioittaa biologisia ja kulttuurisia esi-isiäsi ja jättää jälki, joka parantaa jälkeläistesi elämää. Rakasta niitä, jotka kuolivat ennen syntymääsi ja niitä joista sinulla on muistikuvia ja muistoja. Muistisi on heidän kotinsa ja vahvuutensa. Rakasta niitä, jotka seuraavat sinua, koska toivosi on paikka, jossa he asuvat. Rakasta pientä lasta joka olit ja vanhusta joka tulet olemaan, koska ne ovat erottamaton osa sinua itseäsi.

8. Kiitollisuus

Kiitollisuus on hyvän ihmisen suurin hyve. Kiitollisuus on ominaisuus, joka on arvokkaampi kuin mikään muu; ja sen vastakohta, kiittämättömyys, on pahempi kuin mikään muu. Jos kiität vilpittömästi niitä, jotka ovat hyödyttäneet sinua, vahvistat anteliaisuutta ja rakennat sivilisaatiota. Jos toisaalta jätät huomiotta jonkun, joka on tehnyt sinulle jotain hyvää, edistät itsekkyyttä, röyhkeyttä ja tunteettomuutta sekä edistät barbaarisuutta.

9. Anteeksianto

Anteeksianto vapauttaa sen, joka antaa sen ja joka saa sen. Anteeksiannon pyytäminen ja anteeksiantaminen ovat vaikeimpia asioita suhteessamme muihin. Anteeksiannon vastustaminen on luonnollista, koska kuka tahansa tuntee olevansa alentamassa itseään, nöyryytetty tai antautuva, ja tästä syystä he eivät välitä anteeksiannon valtavasta vapauttavasta voimasta.

Anteeksiannon saamisesta huolimatta kuka tahansa, joka vilpittömästi pyytää sitä ja on valmis korvaamaan aiheutetut vahingot tai tuskat, palauttaa arvokkuutensa ja sisäisen rauhansa. Kuka antaa anteeksi, pääsee eroon kaunasta, kostonjanosta, jopa vihasta ja voi tällä tavoin voittaa kokemansa loukkauksen ja siirtyä eteenpäin. Pyydä anteeksi, jos olet toiminut huonosti, ja anna anteeksi, jos olet joutunut huonon kohtelun, aggressiivisuuden, hyväksikäytön tai väkivallan uhriksi, mikä sallii siten sinua loukanneen vapautua syyllisyydestään.

Anna itsellesi anteeksi. Omat virheet johtavat usein sisäiseen kärsimykseen, jota on vaikea ratkaista. Ymmärrä väärinkäytöksesi motiivit, opi niistä ja korjaa aiheutetut vahingot.

10. Katumus

Pahaa ei tule kohdata pahalla. Muinaisina aikoina lunastuksella tarkoitettiin tekoa, jolla orja sai vapauden tai maksua pantatun esineen palauttamiseksi. Nykyään se tarkoittaa virheiden voittamista, väärinkäytösten tiedostamista ja katumusta, joka merkitsee syyllisyyden tunnustamista ja aikomusta olla tekemättä rikosta tai moraalittomia toimia uudelleen.

Konservatiivisesta ja autoritäärisestä näkökulmasta käsin vääristä tai rikollisista asenteista on rangaistava ankarasti, ja ihmiset, jotka ovat niistä vastuussa on erotettava yhteiskunnasta, heitä tulee heikentää ja heidät on alistettava pysyvälle epäluottamukselle.

Humanistisesta näkökulmasta käsin rikolliset ja korruptoituneet voivat korjata itsensä sisäisen pohdinnan ja koulutuksen avulla, mukaan lukien psykologinen hoito. Tämä ei tietenkään tarkoita luopumista mahdollisuudesta määrätä seuraamuksia, kuten vapauden riistäminen, jotta yhteiskunnan turvallisuus ja oikeudenmukaisuuden toteutuminen voidaan taata.

Rikoksentekijän edessä instituutiot, kansalaiset ja yksilöt voivat valita, uskovatko he synnynnäiseen pahaan vai vakaumukseen, että jokainen on olosuhteidensa tulos ja kykenee katumukseen. Suosi vapautta kieltämisen sijaan, koulua vankilan sijaan ja aseta toivo epäluottamuksen ja epäilyn yläpuolelle.

Meksikon edellinen vallankumous jätti jälkeensä monumenttejä, mutta se muutti myös pysyvästi maan arvoja. Nykyinen ”neljäs muutosaalto” pyrkii vahvistamaan hyväksi havaittuja meksikolaisia arvoja edetessään kohti tietoisuuksien vallankumousta, tietoisuuksien, jotka nousevat kansalaisista itsestään ja joita kansa itse käyttää maata paremmin hallitakseen.

11. Tasa-arvo

Hyvän lain tulisi hillitä liiallista yltäkylläisyyttä ja liiallista köyhyyttä. Epätasa-arvoisessa asemassa olevien välillä ei voi olla yhtäläistä kohtelua. Alkuperäisestä ihmisarvosta seuraa, että ansaitsemme tasa-arvon. Sosiaalinen ja taloudellinen asema, syntymä- ja asuinpaikka, ammatti, biologinen sukupuoli, sukupuoli-identiteetti, seksuaalinen suuntautuminen, koulutustaso, poliittiset näkökannat ja uskonnolliset vakaumukset eivät ole perusta, joka oikeuttaa kenenkään eriarvoisen kohtelun yhteiskunnan, viranomaisten tai yksityishenkilöiden taholta. Se ei saa johtaa minkään perusoikeuden kieltämiseen tai johtaa toisen henkilön kykyjen ennakkoluuloiseen tuomitsemiseen.

Toisin kuin konservatiivinen ajattelu julistaa, eriarvoisuus ei ole luonnollinen tosiasia tai osa jumalallista järjestystä. Ken syntyy köyhäksi, häntä ei tule tuomita kuolemaan köyhänä. Epätasa-arvo kaikilla elämän aloilla on epäoikeudenmukaisuuden seuraus ja aiheuttaa kärsimystä.

Maassa ja maailmassa vallitsevan syvän eriarvoisuuden kuilun edessä on kaikkien velvollisuus osallistua todellisen tasa-arvon luomiseen, mutta niin kauan kuin tätä tavoitetta ei saavuteta, sinun on autettava muita heikommassa asemassa olevia, heikkoja, riskiryhmiä tai syrjittyjä kaikilla elämän alueilla.

Eriarvoisia ei voida kohdella yhtäläisesti. Motto “köyhät ensin” ei tarkoita sitä, että heille annettaisiin etuoikeus niiden vahingoksi, jotka eivät elä köyhyydessä, vaan pikemminkin näin lievennetään köyhyyteen joutuneiden haittoja oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentamiseksi.

Machismo ja naisiin kohdistuva väkivalta on poistettava, mikä ei tietenkään tarkoita miesten syrjintää. Se merkitsee pikemminkin täyden laillisen tasa-arvon etsimistä sekä naisten ja miesten oikeuksien ja velvollisuuksien toteuttamista käytännössä. Tulee taata, että naisilla on suotuisat olosuhteet omalle kehitykselleen, fyysiselle ja henkiselle koskemattomuudelleen ja turvallisuudelleen.

Alkuperäiskansojen köyhyyden ja syrjäytymisen torjunta ei merkitse heille annettavia etuoikeuksia, vaan se tarkoittaa niiden oikeuksien palauttamista, jotka heiltä on evätty vuosisatojen ajan ja tavoitetta tehdä ihmisarvosta ja itsemääräämisoikeudesta totta käytännössä.

12. Totuus, sanan pitäminen ja luottamus

Älä valehtele, älä varasta äläkä petä toisia. Totuudenmukaisuus on sanan ominaisuus pitää kiinni todellisuudesta. Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole samaa mieltä jostakin tietystä asiasta, ja usein syntyy kiistoja jonkin ilmaisun tai puheen oikeellisuudesta, mutta tällaiset riidat on mahdollista minimoida, jos kukin käyttäytyy rehellisesti ja paljastaa sen, mitä pitää totuutena.

Henkilö valehtelee, kun hän tahallaan vääristelee tosiasioita tai antaa niille toisen muodon, vaikka tietäisikin, että se, mitä hän paljastaa, on osittain tai kokonaan väärää tietoa. Tällainen käyttäytyminen heikentää nopeasti sosiaalisia suhteita ja pitkällä aikavälillä vaikuttaa lopulta valehtelijaan itseensä.

Puolusta totuutta, johon uskot, ja avaa mielesi muiden totuudelle, äläkä missään olosuhteissa pidä kiinni valheiden puolustamisesta.

Totuuden väärentämisen erityisen tuhoisa muoto on luvata jotakin ja jättää lupaus täyttämättä tai luvata toimia yhdellä tavalla ja sitten toimiakin päinvastaisella tavalla, toisin sanoen jättää tehty sitoumus huomioimatta.

Yksia asia on pettää oma sanansa, mutta on vielä vakavampaa pettää se luottamus, se uskottavuus, jonka muut ihmiset ovat antaneet sinulle. Kun nämä käytännöt leviävät ja yleistyvät, ne tuhoavat sivistyneen rinnakkaiselon perustan.

Ilmaise itsesi aina totuudenmukaisesti, kunnioita sanaasi äläkä käytä väärin kenenkään luottamusta. Jos käyttäydyt uskollisesti ja johdonmukaisesti, muut tietävät mitä odottaa sinulta eivätkä sanasi tai tekosi petä heitä.

13. Veljeys

Veljellisyys tarkoittaa muiden ongelmien tekemistä omiksi. Veljeys on aktiivista ja tehokasta mutta kunnioittavaa sitoutumista etsiä ratkaisuja muiden ihmisten ongelmiin.

Ihannetapauksessa sen pitäisi olla valtioiden, hallitusten, instituutioiden, yhteiskuntien ja yksilöiden sosiaalisen toiminnan opas miljoonien ihmisten kärsimysten, puutteen ja puolustuskyvyttömyyden voittamiseksi tai lievittämiseksi. Kansakuntien kollektiivinen velvollisuus on tarjota jokaiselle tyttärelleen ja pojalleen syntymäkehto, pulpetti oppimiseen, työkalut työskentelyyn, sänky nukkua, ruokapöytä, katto suojaksi, paikka sairaalassa parantua ja hauta levätä. Jos omistat osan ajastasi tämän tehtävän suorittamiseen, palkkasi on elää vapaammassa, oikeudenmukaisemmassa, turvallisemmassa, rauhallisemmassa ja vauraammassa maassa.

14. Lait ja oikeus

Lain ulkopuolella ei ole mitään; lain yläpuolella ei ole kukaan. Kaikki tulee tehdä järjen ja lain ehdoin, ei väkisin.

Oikeutta on kahden tai useamman yhteiskunnallisen toimijan lakiin perustuva sivistynyt sovinto. Sitä ohjaa on joukko paikallisia, kansallisia ja kansainvälisiä lakeja. Se on tärkein keino estää konfliktien ratkaiseminen väkivallan avulla. Siksi sanotaan, että rauha on oikeudenmukaisuuden hedelmä.

Lait ovat luonteeltaan epätäydellisiä, ja niiden on aina mukauduttava inhimilliseen ja sosiaaliseen todellisuuteen, joka muuttuu jatkuvasti. Siten syntyy tilanne, että epäoikeudenmukaisia ​​lakeja on muutettava.

Taistele sanalla, yhteiskunnallisen organisaation ja oikeudellisten resurssien avulla muuttaaksesi lakeja, jotka eivät ole oikeudenmukaisia. Lait eivät riitä takaamaan oikeudenmukaisuuden olemassaoloa. Lakien lisäksi on oltava myös instituutioita ja virkamiehiä, jotka haluavat noudattaa lakeja puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja erottelematta. Tätä kutsutaan oikeusvaltioksi ja tällä tavoin syntyy niin sanottu oikeusvarmuus yhteiskunnassa.

Kun päinvastoin, lakeja ei sovelleta tai niitä sovelletaan osittaisella, peitellyllä ja mielivaltaisella tavalla, epäoikeudenmukaisuus ja rankaisemattomuus lisääntyvät. Tätä kutsutaan vinoksi valtioksi.

Jos oikeudenmukaisuus riippuu sinusta, yritä asettaa itsesi sen vaatijoiden saappaisiin ja toimia lakien, asetusten sekä omantuntosi mukaisesti.

15. Vallankäyttäjät ja valta

Valta on järkeä ja siitä tulee hyve, kun se valjastetaan muiden palvelukseen. Valta on voimaa toimia ja tehdä päätöksiä muiden puolesta: auktoriteetti on se luottamus, jonka muut sinuun asettavat, jotta voit toimia heidän tarpeidensa ja etujensa mukaisesti.

Kumpikaan valta tai auktoriteetti eivät ole minkään yksilön oikeuksia tai ominaisuuksia. Vallalla on eettinen merkitys vain silloin, kun sitä käytetään palvelemaan muita. Jos käytät sitä omaksi tai läheisten ystävien eduksi, ajaudut korruptioon, vääristät asemasi, petät sinuun asetetun luottamuksen, tuhoat arvosi ja arvovaltasi, vahingoitat perhettäsi ja läheisiäsi etkä tule koskaan tuntemaan sitä tyydytystä, jota toisten palveleminen tuottaa.

Jos pääset julkiseen toimeen, muista aina, että olet siellä edustajana ja ole uskollinen niille joita edustat. Pidä mielessä, että olet toimija ja että päämiehesi lähettivät sinut toimimaan puolestaan. Toisin sanoen, sinun on aina noudatettava periaatetta käyttää valtaa tottelemalla kansaa.

Politiikka on kaikkien asia. Vaikka et olisikaan julkisessa virassa, sinun ei pitäisi sivuuttaa poliittisia kysymyksiä tai laiminlyödä asioita, jotka ovat yleisen edun mukaisia. Apaattiset ihmiset ja yhteiskunnat ovat haavoittuvia autoritaarisuudelle ja sorrolle. Osallistavan, kriittisen ja valppaan asenteen ylläpitäminen vallanpitäjiä kohtaan on demokratian ydin ja paras tapa säilyttää vapaus, hyvinvointi ja rauha. Älä koskaan unohda, että ihmiset hallitsevat ja että heillä on oikeus asettaa ja poistaa hallitsijansa sekä osallistua julkisten asioihin hoitoon.

16. Työ

Ei ole suurempaa tyytyväisyyttä kuin työn tekeminen ja siitä nauttiminen. Kuten valtakin, työ saa täyden merkityksensä, kun se tehdään muiden hyväksi. Työ varmistaa toimeentulomme, yhdistää meidät muihin ihmisiin ja tarjoaa meille henkilökohtaisen tyydytyksen. Se on yleismaailmallinen oikeus ja velvollisuus, josta alaikäiset, vanhukset ja erilaisen suorituskyvyn omaavat henkilöt eivät pääse nauttimaan.

Nöyrimmästä ihmisestä arvovaltaisimpaan, työ kuvaa ihmistä yhteiskunnassa. Kun teet omaa työtäsi, pidä aina mielessä asiakkaasi, kuluttajasi, potilaasi, opiskelijasi ja tee parhaasi.

Palkka, palkkiot ja työetuudet ovat tunnustusta ponnisteluistasi ja ne ovat toimeentulosi, yksi sinun ja perheesi hyvinvoinnin ehdoista. Puolusta työntekijän oikeuksiasi, älä anna muiden hyväksikäyttää sinua, ja jos he käyttävät sinua hyväkseen, yritä korjata se järjestäytymällä ja perusteiden voimalla, voimassa olevien lakien ja asetusten mukaisesti. Kunnioita kollegojesi oikeuksia sekä pyri parantamaan ja laajentamaan työntekijöidesi oikeuksia.

Kunnioita toisten tekemän työn hedelmiä. Älä tuhoa, ellet rakenna jotain parempaa. Älä tuhlaa tarvikkeita, älä heitä pois asioita, joista voi vielä olla hyötyä.

17. Varallisuus ja talous

Rikkain ei ole se, jolla on enemmän, vaan se joka on anteliain. On hyväksyttävää omistaa ja kasvattaa aineellista vaurautta teollisuuden, kaupan, rahoitussektorin, oman ammatin tai palvelujen avulla, kunhan se tapahtuu lakien mukaisesti ja tietoisena siitä, että vaurautta on jaettava.

Se on hyväksyttävää, mutta se myös myötävaikuttaa kehitykseen, kun syntyy kunnollisia työpaikkoja, kun oikeudenmukaiset verot maksetaan valtiovarainministeriöön ja kun kunnioitetaan muun edelle meneviä maan ja yhteiskunnan ​​etuja, kuten ympäristöstä huolehtiminen ja itsemääräämisoikeuden säilyttäminen.

Ei ole laillista rikastua petoksella, muiden ihmisten kärsimysten kustannuksella, yhteisen omaisuuden hyväksikäyttämisen avulla tai tavoilla, jotka vahingoittavat muiden läheisten hyvinvointia. Väärin saatu rikkaus on se, joka saavutetaan petoksella, varkauksilla, väärinkäytöksillä, myös etuoikeutetuilla tiedoilla tai yksityistämällä se, mikä kuuluu kaikille tai jolla ei pitäisi olla omistajaa laisinkaan. Sellaiset rikastumisen muodot ovat korruptoituneita.

Sen joka etsii kohtuullista voittoa, käyttää luovuuttaan, ottaa riskejä ja luo työpaikkoja, hänet yhteiskunta tunnistaa vastuulliseksi liikemieheksi, jolla on sosiaalinen omatunto. Päinvastoin hän ken yrittää harjoittaa liiketoimintaa vaikuttamalla kauppaan kiristämällä, luoden häikäilemättömiä sopimuksia, jotka vaikuttavat julkiseen talouteen, tai pelkällä keinottelulla, ansaitsee hän osakseen hylätyksi tulemisen ja häpeän.

Talouden on palveltava ihmisiä eikä päinvastoin. Rikkaus, jolla on eniten myönteisiä vaikutuksia yksilöiden ja maiden elämään, on se, joka jakautuu parhaiten kaikkien kesken. Talous, joka noudattaa näitä kahta periaatetta, on luonteeltaan eettistä taloutta.

18. Sopimukset

Sitoumuksista pidetään kiinni. Kun osallistut sopimukseen, varmista, että siitä on hyötyä kaikille osapuolille, ei vain sinun etujesi tai tarpeidesi kannalta. Epätasapainoiset, joillekin mehevät ja toisille epäoikeudenmukaiset sopimukset eivät yleensä kestä kauan, koska ne eivät ratkaise taustalla olevia konflikteja, vaan vain piilottavat ja lykkäävät niitä. Jos teet liiketoimintaa, joka hyödyttää sinua, varo köyhdyttämästä muita, koska se on epäoikeudenmukaista ja arvovaltasi romahtaa.

19. Perhe

Perhe on Meksikon tärkein sosiaaliturvalaitos. Perhe on yhteiskunnan perussolu, ensimmäinen koulu, ensimmäinen apteekki ja maassamme se on keskinäisen avun ydin, joka auttaa ihmisiä selviytymään epäedullisissakin olosuhteissa, kuten todistetaan tämän päivän pandemiassa.

Talouskriisien aikana monista perheistä tulee tuotantokeskuksia ja ne lieventävät työttömyyden vaikutuksia, ja kun tapahtuu hirmumyrskyjä ja maanjäristyksiä, monet kodit ottavat vastaan ​​ihmisiä tai kokonaisia ​​perheitä, jotka ovat kärsineet tuhojen vaikutuksista.

Vaikka perhe nähdään usein vain yhdessä muodossaan, pariskunnassa, jossa on lapsia, perhe on hyvin vaihteleva yksikkö ja sille ei ole olemassa vain yhtä mahdollista mallia. Tälle rinnakkaiselon ja jokapäiväisen elämän alueelle mahtuu yksi tai useampia yksilöitä, joilla on tai ei ole suonissaan samaa verta tai avioliittosuhteita ja he voivat olla samaa sukupuolta tai eri sukupuolta.

Perheen muodostumisesta riippumatta sitä on säänneltävä samoilla eettisillä näkökohdilla kuin muuta yhteiskuntaa: ihmisarvon, vapauden, tasa-arvon ja veljeyden kunnioittaminen nousevat keskiöön. Kohtele perheenjäseniä heidän ansaitsemallaan kunnioituksella ja arvokkaalla tavalla. Pyri kotityössä oikeudenmukaiseen ja taakan tasapuoliseen jakamiseen. Kunnioita jokaisen perheenjäsenesi yksilöllisyyttä ja autonomiaa heidän ikänsä ja kykyjensä perusteella. Vältä autoritaarisia, väkivaltaisia ​​ja mielivaltaisia ​​asenteita ja yritä ratkaista konfliktit vuoropuhelun avulla.

Jos perheessäsi on lapsia ja vanhuksia, suhtaudu heihin kunnioittavasti. Kasvata alaikäisiä perheenjäseniä tässä viitattuja eettisiä periaatteita seuraten. Kouluta heitä esimerkin voimalla.

20. Eläimet ja kasvit sekä luonto

Huolehtimalla ilmasta, vedestä, maasta, kasveista, eläimistä ja asioista, me huolehdimme toisistamme. Kaikkien on hoidettava ja suojeltava maata ja asuinaluetta, yhteistä kotiamme, jotta voidaan säilyttää elämän syklien tasapaino perien ne tuleville sukupolville.

Jaamme planeetan lukemattomien muiden kuin ihmisten kanssa. Monet näistä lajeista ovat olleet maan päällä miljoonia vuosia ennen ihmiskunnan syntymistä ja monet muut tulevat olemaan edelleen täällä, kun me olemme poissa.

Meidät kasveista ja muista eläimistä erottaa älyllisyys ja laadullisesti suurempi kyky muuttaa ympäristöä, niin hyvässä kuin pahassakin. Esi-isien yhteisöjä maatalousyhteisöjä lukuun ottamatta ihmiskunta on menettänyt tämän kapasiteetin hallinnan ja aiheuttanut mittaamattomia vahinkoja ympäristölle. Ensimmäisen luokan eettinen vaatimus on palauttaa tilanteen hallinta vahingoittuneiden tai tuhoutuneiden ekosysteemien palauttamiseksi ja tehdä yhteistyötä koko planeetan menetetyn tasapainon palauttamiseksi, paitsi muiden lajien, myös meidän oman lajimme eloonjäämisen takaamiseksi.

Äly ja järki eivät anna sinulle erityisiä etuoikeuksia, vaan päinvastoin asettavat sinulle erityisiä velvoitteita luontoa kohtaan, kuten se ettet edistä sen tuhoutumista tai nauti sen pilaantumisesta.

Yritä säilyttää eläinten ja kasvien elämä ja luonnollinen ympäristö, ellei turvallisuutesi ja elämäsi ole vaarassa. Meidän on oltava erittäin varovaisia luonnonvarojen hyödyntämisessä ja välttää epätasapainon syntymistä tai luonnonvarojen ehtymistä muutaman sukupolven aikana, koska silloin riistäisimme jälkeläisiltämme luonnon hyödyt. Älä saastuta vettä, maata ja ilmaa.

Meidän velvollisuutemme on jakaa arvokkuutemme kaikkien maailman elävien olentojen ja jopa elottomien asioiden, kuten ilmakehän, jokien ja valtamerien sekä mineraaliesiintymien kanssa ja olettaa, ettemme ole mitään luomakunnan kuninkaita, vaan matkustajia, yhdessä monien elävien olentojen kanssa, tässä aluksessa, joka kulkee suunnattoman avaruuden läpi.

Ensimmäisessä vaiheessa opas tullaan toimittamaan kaikille eläkeläisille, joita on noin kahdeksan miljoonaa. Meksikon valtio maksaa kansaneläkettä kaikille yli 68 vuotta täyttäneille, afromeksikolaisille ja alkuperäiskansojen jäsenille eläke myönnetään 65. ikävuodesta alkaen. Näin ikäihmiset voivat vastavuoroisesti auttaa etiikan tai arvokasvatuksen opin levittämisessä kunkin perheen sisällä. Oppaan keskeinen tarkoitus on vahvistaa kansan olemassa olevia arvoja ja luoda entistä aktiivisempaa ja tietoisempaa kansalaisuutta maassa, jonka kansa on herännyt pitkästä painajaisunesta muuttaakseen yhteiskunnan paremmaksi niin itselleen kuin tuleville sukupolville. Uusi aika vaatii sitä, että arvot ovat muutoksen keskiössä.

Käännös ja teksti: Sami Laaksonen.