Avainsanaan ‘Marcelo Ebrard Casaubón’ liitetyt artikkelit

Bolivian entinen presidentti Evo Morales Ayma ja Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador tapasivat toisensa Kansallispalatsissa 21.10.2021. Parituntisen keskustelun aikana kansanläheiset ja periaatteelliset vasemmistojohtajat arvioivat alueen poliittista tilannetta ja jakoivat kokemuksiaan julkisesta hallinnosta. Morales ilmaisi kiitollisuutensa henkensä pelastamisesta ja kiitti Meksikoa myös 300 000 lahjoitetusta koronavirusrokotteesta. Vastalahjaksi hän antoi López Obradorille tästä tehdyn muotokuvan.

Evo Morales Ayma toimi Bolivian presidenttinä tammikuusta 2006 marraskuuhun 2019, kunnes paikallisen opposition, armeijan, poliisin ja Amerikkojen valtioiden järjestön (OEA) yhteistyön tuloksena saatiin aikaan vallankaappaus. 20.10.2021 Evo palasi Meksikoon, joka tarjosi hänelle turvapaikan loppuvuodesta 2019. Hänet kutsuttiin avaamaan Työn puolueen (Partido del Trabajo – PT) 25. kansainvälinen vasemmistoseminaari nimeltään “Puolueet ja uusi yhteiskunta” (Los Partidos y una Nueva Sociedad). Seminaariin osallistui ainakin 120 edustajaa 45 eri maasta. Lisäksi kolmipäiväisen vierailunsa aikana Evo tapasi Meksikon presidentin Andrés Manuel López Obradorin ja pääkaupungin kaupunginjohtaja Claudia Sheinbaum Pardon. Ehtipä hän jopa käydä puhumassa Sähköasentajien ammattiliiton (SME) väelle konferenssissa ”Etelään katsoen: Meksiko ja Latinalainen Amerikka” (Mirando al sur: México y América Latina). Nykyisin Morales omistautuu 1997 perustetun puolueen Liike Sosialismiin (MAS) johtamiseen. Vierailunsa aikana maailmankuulu aimaroiden alkuperäiskansojen jäsen antoi haastattelun La Jornada-lehdelle. Tarjoan siitä seuraavaksi lähes kokonaisen käännöksen.

Meksiko on kansojen vapaustaistelijoiden koti

Kaksi vuotta vallankaappauksen ja Meksikon turvapaikan jälkeen Bolivian monikansallisen valtion entinen presidentti Evo Morales on palannut maahan osallistuakseen Työn puolueen järjestämään kansainväliseen vasemmistoseminaariin. Tämän sanomalehden yksinoikeudella tehdyssä haastattelussa Morales kertoi dramaattisista hetkistä, joita hän eli varapresidentti Álvaro García Lineran rinnalla lentääkseen Meksikoon Meksikon ilmavoimien koneella, joka lähetettiin hänen pelastamistaan varten.

Liikuttuneena, hän ilmaisi keskustelun lomassa kiitollisuutensa Meksikon toimeenpanovallan haltijalle siitä solidaarisuudesta, jota hän tarjosi niin vaikeina hetkinä: ”Haluan sanoa veljelliselle presidentti Andrés Manuel López Obradorille, kansalle, niille, jotka ovat ottaneet minut vastaan, että he todella pelastivat henkeni.”

Euroopan parlamentin jäsenet asettivat [diktaattori] Jeanine Áñezin ehdolle omantunnonvapauden Sakharov-palkinnon saajaksi. Millaisen mielipiteen se ansaitsee teiltä?

− Vierailemme Meksikossa kaksi vuotta vallankaappauksen jälkeen ja vuosi demokratian elpymisen jälkeen. Eilen, 20. lokakuuta, oli päivä, jolloin voitimme vaalit. Ja viime vuoden lokakuun 18. päivänä saimme takaisin demokratian. Oikeisto sanoi: Liike Sosialismiin-Kansojen itsemääräämisoikeuden poliittinen väline (MAS-IPSP) ei palaa hallitukseen, eikä Evo palaa Boliviaan. Tänään MAS on hallituksessa ja Evo on elossa Boliviassa ja elämme jälleen kansanvallassa, kiitos Meksikon kansan, sen presidentin sekä myös Argentiinan ja Venezuelan. Olen hyvin kiitollinen.

− Joissakin Euroopan parlamentin jäsenissä on yhä vallalla siirtomaa-Eurooppa. Mutta emme elä enää kolonialismin aikoja. Tarvitsemme Amerikan ja monikansallisen planeetan, jolla on yleismaailmallinen kansalaisuus. Ei voida ymmärtää, miten joukko Euroopan parlamentin jäseniä palkitsisi heidät, jotka käyttivät voimakeinoja, Raamattua, suorittaakseen vallankaappauksen, josta aiheutui niin monia kuolleita ja haavoittuneita.

− Olen vakuuttunut siitä, että siirtomaa-Euroopan on pohdittava sitä, että lokakuun 12. päivä 1492 oli invaasio eikä Amerikan löytäminen. Kuten isovanhempani sanoivat, sivilisaatio ei saapunut, vaan saapui ”syfilisaatio”. Se ei ollut valloitus, se oli raju rynnäkkö. Eurooppalaisten hyökkäys ei tuonut meille onnea, vaan ryöstelyä ja rasismia. He halusivat hallita meitä miekalla tai ristillä, mutta he eivät kyenneet.

− Ei voida ymmärtää, että sellaista voitaisiin palkita. Tuon koloniaalisen mentaliteetin on loputtava. Lähes 200 vuotta moraalittoman Monroen opin (1823) jälkeen alkuperäiskansojen liike ja muut yhteiskunnalliset sektorit, mukaan lukien alojensa ammattilaiset, vaativat monikansallista Amerikkaa. He uskoivat, että koko Latinalainen Amerikka kuuluu Yhdysvalloille. He ovat väärässä. Latinalainen Amerikka ja Karibia eivät ole Yhdysvaltojen takapiha.

− Sukupolvemme haluaa monikansallisen Amerikan kansoilta kansoille. Monikansallinen ei ole yhteensopiva kapitalismin tai imperialismin kanssa.

− Tästä syystä ei voida ymmärtää, että näinä aikoina jotkut Euroopan parlamentin jäsenet yrittäisivät palkita Áñezia. Se on vallankaappauspalkinto!

Evo avasi Työn puolueen 25. vasemmistolaisten muutosvoimien seminaarin Meksikossa lähes kaksi vuotta kokemansa vallankaappauksen jälkeen. Kansainvälinen seminaari kokoaa yhteen edustajia 45 maasta mukaan lukien Latinalainen Amerikka, Eurooppa, Kiina, Vietnam ja Venäjä.

—  Presidentti López Obradorin juuri julkaisemassa kirjassa sanotaan, että Meksikon ilmavoimien lentokoneen lentoonlähdön aikana, sen, joka lensi Chimorén lentotukikohtaan Cochabambassa pelastaakseen teidät, lentokonetta, jossa matkustitte, olisi ammuttu. Huomasitteko tämän hyökkäyksen?

– Lauantaina 9. päivänä [marraskuuta] lähdin La Pazista Cochabamban trooppiselle alueelle. Poliisi oli valtaamassa lentokentän. Armeija teki yhteistyötä, mutta kun aloin nousta koneesta, paikalle saapui turvallisuusjoukkojen kapteeni ja näytti minulle matkapuhelimensa viestejä, joissa luki: ”Tuokaa minulle Evo. Hänellä on 50 isoa tikkua (50 000 dollaria).”

− Sotilaat olivat jo pyytäneet eroani. Jokin Bolivian työläisten keskusliiton (COB) johtaja pyysi myös sitä. Epäilin, mutta en vielä ymmärtänyt. Maanantaina, kun olin Chimoréssa, joku sanoi: ”Jos haluamme pelastaa muutosprosessimme, meidän on pelastettava Evon henki.” Silloin minä reagoin. ”On erittäin tärkeää pysyä hengissä.”

− Minulle tuli heti mieleen Luis García Mezan vallankaappaus vuonna 1980. Kansallinen demokratian puolustuskomitea, COB, Santa Cruzin Marcelo Quiroga ja vasemmistopuolueet olivat koolla. Ne päättivät käydä vastarintaan ja kehottivat sitten vetäytymään. Kaikki tunnistivat Marcelo Quirogan ja sanoivat hänelle: ”Mene pois, Marcelo!” Marcelo ei koskaan lähtenyt, hän oli edelleen rivissä. Ja he laittoivat luodin häneen. Niinpä sanoin, että henki on pelastettava.

Hugo Chávez kertoi minulle, että kun he tekivät hänelle vallankaappauksen, hän ja Fidel Castro kommunikoivat ja Fidel sanoi hänelle: ”Pelasta henkesi heti tällä hetkellä.” Ja armeija vei hänet yhdelle saarelle. Joten siksi ajattelin, kuinka pelastaisin henkeni ja suunnittelin, kuinka pääsen pois.

− Kun sanoin presidentin lentokoneen lentäjälle, että ”meidän täytyy matkustaa Chimoréen”, hän ei halunnut tehdä niin. Me suutuimme. Minun piti soittaa Bolivian ilmavoimien (FAB) komentajalle ja kertoa hänelle: ”Mikä yleinen häpeä. Tiesitte, että minulla oli suunnitelmia päästä Chimoréen. Miksi ette anna minulle konetta?” Hän vastasi: ”Vallankaappaus on jo ollut käynnissä aamusta asti.”

Puolustusvoimat pyysivät eroani, ei vallankaappauksen viimeisenä päivänä, vaan aikaisemmin.

− Joka tapauksessa, sinä päivänä lähdin. Ilmavoimien komentaja sanoi: ”Ei, et voi käyttää presidentin lentokonetta.” Hädin tuskin pääsimme ulos. Laskeuduimme, kuten aina, Chimoréen. Kun kone pysähtyi, katsoin ympärilleni. Olimme sotilasterminaalissa emmekä kaupallisessa terminaalissa. Soitan lentäjälle ja sanon: ”Mitä tapahtui? Sulje ovi. Mennään kaupalliseen terminaaliin.” Sitä oltiin sulkemassa ja siellä näin 10, 15 auton ajavan täysillä lentoradalla. Myös johtajat, tropiikin paikallisviranomaiset ja kansalaiset olivat yllättyneitä. He odottivat minua kaupallisella lentoasemalla.

− En ollut vielä eronnut. Minulle kerrottiin, että lentokonehalli oli täynnä virkapukuisia, hyvin aseistettuja sotilaita. He eivät halunneet avata turvauloskäyntejä. Mutta lopulta he nostivat puomit saadakseen meidät pois sotilasterminaalista. Mitä se tarkoitti? Sotilasvallankaappaus oli alkanut. Sinä iltana erosimme. Yritimme antaa itsellemme turvaa.

− Seuraavana päivänä Meksikosta kotoisin oleva kone oli jo Perussa, aikaisin, kello seitsemän tai kahdeksan aamulla. He kertoivat meille, ettei sitä päästetty sisään, sille ei haluttu myydä polttoainetta. Kello 11, kun se oli lähdössä, se oli rajalla ja kone pakotettiin palaamaan kiitotielle. Puhuimme kenraalin kanssa. Hän sanoi minulle: ”Mikään sotilaslentokone ei voi tulla Boliviaan.” Se sai minut nauramaan. Sanon hänelle: ”Kenraali, tiedättekö, kuinka monta sotilaslentokonetta saapui Chimoréen uusliberalististen hallitusten aikoina? Kaksi tai kolme viikkoa sitten saapui sotilaskone Turkista. Ja sanotte minulle, että mikään sotilaslentokone ei pääse Boliviaan…” Hän vaikeni ja vastasi: ”Koska kone ei pääse tänne ilman oikeudellisia ongelmia, miksi Perusta ei tule tänne palkattu siviilikone?”

− Kun väittelimme, OEA:n suurlähettiläämme Emilio Gonzálezin kautta tuli viesti, että Yhdysvallat tarjosi lentokonetta viedäkseen minut pois Chimorésta minne vain haluan. Ajattelin: ”Tämä vie minut suoraan Guantánamoon tai Yhdysvaltoihin.”

− Lopulta meksikolainen kone saapui yöllä Argentiinan, Meksikon, Venezuelan ja Kuuban ponnistelujen ansiosta; entisten presidenttien, kuten Zapateron ja Samperin, en tiedä kuinka monen ulkoministerin työn vuoksi. Minun on tunnustettava Paraguayn presidentin panos. Kone pääsi laskeutumaan myös sen tosiasian ansiosta, että yli 10 000 kumppaniamme oli paikalla sinä päivänä. Ilman näitä 10 000 toveria ja ilman tätä kansainvälistä kanavointia, en tiedä mitä olisi tapahtunut.

− Meksikolainen lentokone saapui kello 10 tai 11 yöllä. Ajoimme ja pääsimme kiitotien päähän valmiina lähtemään, mutta kone ei lähtenyt. Se seisoi 10, 15, 20, 30 minuuttia. Miehistön komentaja kulki ohi ja sanoi meille: ”Meillä ei ole lupaa lentää.” Katsoimme toisiamme: ”Mitä me teemme? Ajakaamme takaisin kaupalliseen terminaaliin.”

− Tukijani olivat jo lähdössä, mutta koska minun ei annettu lähteä, he kokoontuivat uudelleen lentokentälle. Olimme koneen sisällä. Kapteeni sanoi meille: ”Älkää menkö ulos, täällä sisällä on kuin olisimme Meksikon alueella.”

− ”Ja nyt mitä me teemme?” − kysyimme itseltämme. En voinut enää soittaa Bolivian joukkojen komentajalle. Mutta Álvaro soitti hänelle ja sanoi: ”Komentaja, yli 10 000 talonpoikaistoveria on keskittynyt tänne. Ette päästä meitä ulos. Lentokenttä tulee kuumenemaan. Me tulemme varmasti kuumenemaan. Sotilaasi tulevat kuumenemaan. Ja se on oleva sinun vastuullasi.”

− Lähdimme jälleen, noin 11, melkein 12. Siellä oli siviilejä, poliiseja ja sotilaita, jotka olivat epäilyttävästi liikekannalla. Alueemme kansanedustaja ja johtajamme ottivat haltuunsa lennonjohtotornin.

− Eilen minulle annettiin tämä [Meksikon presidentin] kirja ”Matkan puolivälissä” (A la mitad del camino), joka kertoo koko tarinan. Yllätyin. Olen lukenut sitä vähän. Se tuo julki meksikolaisveljien miehistön tiedot. Minulla on aina ollut oppositioon soluttautuneita ihmisiä ystävinä. He paljastivat minulle, että oikeisto katuu sitä, ettei se tappanut minua vallankaappauksen aikana.

Evo Morales seurueineen tapasi myös Ciudad de Méxicon kaupunginjohtaja Claudia Sheinbaumin (keskellä Evon oikealla puolella). Ilmapiiri oli rento, iloinen ja rakentava. Samat sanat kuvaavat koko bolivialaisjohtajan vierailua Meksikoon.

— Millaisena näette Latinalaisen Amerikan yhdentymisprosessin? Luuletteko, että vapaakauppa voi olla väline mantereen maiden lähentymiselle vai millaisten akselien varassa sen tulisi tapahtua?

– Talousmallimme ei perustu vapaaseen kauppaan. Se on täydentävyyden ja solidaarisuuden kauppaa. Näin olemme voineet taata talouskasvun, mutta luoneet myös uuden politiikan varallisuuden uudelleenjaossa.

− Voi olla, että jollain mantereella, Euroopassa tai Aasiassa jokin tuote on kilpailukykyinen. Jos haluamme vähentää syviä taloudellisia eroja, kaupan kysymys on täydentävää tukea.

− Olemme edenneet valtion osallistumisen emmekä pelkästään markkinoiden perusteella. Ainoa tapa integroida itsemme on täydentävyysperiaate. Mitä sen parempaa onkaan kuin keskustella siitä, mikä politiikka, mitkä ohjelmat, mitkä hankkeet hyödyttävät vähävaraisimpia ihmisiä, ihmisiä, jotka tarvitsevat valtion läsnäoloa. Kokemuksemme suuri etu on, miten se yhdistää taistelun yhteiskunnallisista vaatimuksista rakennemuutosehdotuksiin.

− Näen Latinalaisen Amerikan suurella toivolla. Kaikki Yhdysvaltojen politiikat ja opit epäonnistuvat. Liman ryhmää (Grupo de Lima) ei juuri enää ole. Missä on Tyynenmeren allianssi (Alianza del Pacífico)?Huumekaupan torjuntaa käytetään tekosyynä geopoliittiselle valvonnalle, luonnonvarojamme ryöväämiselle ja kun kansallistamme. Olemme osoittaneet, että huumekauppaa on mahdollista vastustaa.

− Tietenkin meillä on heikkouksia, mutta ensi vuonna on melkein varmaa, että jotkut presidenttikamppaillut voitetaan. Meillä ei mene niin huonosti Chilessä eikä Kolumbiassa. Toivoa on. Jos tulokset ovat hyviä, Latinalainen Amerikka palaa Kirchnerin, Hugo Chávezin, Correan aikoihin.

Evo puhui myös vuonna 2009 pääkaupungin metropolialueen julkisen sähköyhtiön (Luz y Fuerza del Centro) laittomasta lakkauttamisesta vastarintansa aloittaneen sähköalan työntekijöiden ammattiliiton (Sindicato Mexicano de Electricistas) väelle sen järjestämässä seminaarissa, jossa katse käännettiin etelään.

— Millaisena näette Kiinan läsnäolon Latinalaisessa Amerikassa? Onko se apu vai este?

– Kun olin presidentti, Yhdysvaltojen kanssa ei ollut sopimusta. Se ei ole vain kulttuurillinen tai poliittinen kysymys. Pitää tietää, mikä on kapitalismin rooli imperialismissa. On tärkeää, että meillä on tiettyjä suurvaltoja liittolaisina, ei imperiumeja, kuten Venäjä, Kiina, Intia ja eräitä Euroopan maita. Se on myös ollut vahvuutemme. Ja tehkäämme liitoksia ilman pelkoa tai uhkauksia Kuuban, Venezuelan ja Iranin kanssa.

− Ollessani presidenttinä Yhdysvaltojen suurlähettiläs vieraili luonani. Hän pyysi minua hätäkokoukseen. Minulla oli täysi kalenteri, ja sanoin hänelle: suurlähettiläs, minulla on aikaa vain kello viisi aamulla. Kello viisi aamulla hän tuli paikalle yksin. Koska ennen, kuuntele minua hyvin, veljeni toimittaja, kun Yhdysvaltain suurlähettiläs saapui palatsiin, hänen ylimielisyytensä otti vallan. Hän sanoi minulle: ”Ette voi olla diplomaattisuhteissa Kuuban, Venezuelan tai Iranin kanssa.” Olisin heittänyt hänet ulos sillä hetkellä, mutta pelkästä kunnioituksesta vastasin: ”Aiomme ylläpitää keskinäiseen kunnioitukseen perustuvia suhteita kaikkien kanssa. En tarvitse mitään ohjeita tai suosituksia.”

− Vuonna 2008 suurlähettiläs rahoitti vastustajiemme vallankaappausta, separatismia. Hän meni rajoitettuihin tapaamisiin oppositiokuvernöörien kuten Rubén Costasin kanssa. Muistan sen tarkasti. Olin käynnistämässä ohjelman uusien työpaikkojen luomiseksi nuorille. Selitin ja selitin eivätkä nuoret taputtaneet. Otin hetkestä vaarin ja sanoin: ”Minulla on vakava ongelma Yhdysvaltain suurlähetystön kanssa. Suurlähettiläs tekee salaliittoja. Päätin julistaa Yhdysvaltain suurlähettilään ei-toivotuksi henkilöksi.” Nuoret taputtivat tälle, mutta eivät työllisyystoimille.

− Päätin keltään kysymättä. Joskus sinun on otettava hetki haltuusi voimalla ja rohkeudella. Varapresidentti soittaa minulle ja kysyy: mitä tapahtui Evo?

− Otin autokyydin ja ohittaessani ulkoministeriön soitan ulkoministeri David Choquehuancalle. David, kerron hänelle, julistin juuri Yhdysvaltojen suurlähettilään ei-toivotuksi henkilöksi. Te, tehkää huomautus, joka virallistaa sen.

− ”Mitä?” − hän sanoo. ”Tapasin itse asiassa Yhdysvaltain suurlähettilään. Nyt ymmärrän hänen reaktionsa. Hän nousi ylös, istui ja tunsi olonsa epämukavaksi.”

− Jokaisella maalla on muotonsa, tyylinsä. Kiina tukee kehitystä kiristämättä meitä, ehdollistamatta meitä. Yhdysvallat haluaa soveltaa ohjelmaansa, mutta vastineeksi luonnonvarat ja peruspalvelut tulisi yksityistää ja lisäksi taistelulle huumekauppaa vastaan pitäisi laittaa tietyt ehdot. ​​Kiina antaa sinulle tunnustusta, se ei aseta sinulle ehtoja. Se on tuo syvällinen ero. Sama pätee Venäjään ja muihin maihin.

− Kokemukseni mukaan riitelemme imperiumin kanssa, mutta emme muiden suurvaltojen kanssa. Tasapainotamme itseämme hyvin, jotta maamme ei jäisi eristyksiin. Presidenttinä oleminen tarkoittaa hyvien kauppojen tekemistä maallesi. Tämän opin ja olemme siinä tehtävässä tällä planeetalla.

Morales ja kiihkeistä puheenvuoroistaan tunnettu Työn puolueen (PT) kongressiedustaja Gerardo Fernández Noroña ennättivät tavata toisensa kesken eduskunnan alahuoneen monipäiväisen budjettirupeaman, jonka aikana käytiin läpi yli 500 muutosehdotusta.

— Oliko taaksepäin katsottuna virhe asettua uudelleen ehdokkaaksi vai ei?

– Meidän on mentävä ytimeen: se ei ollut egon, vaan sosiaalisten liikkeiden ajamaa. Viimeisessä kongressissamme poliittinen välineemme päätti: ”Ainoa ehdokkaamme on Evo Morales.” Sanoin: ”Aion mennä Chapareen istuttamaan tambaquita (makean veden kalaa).” Mutta se oli melkein koko bolivialaisen kansan päätös.

− Aluksi sanoin, että ehkä se oli virhe. Mutta kansa ei ollut väärässä: vallankaappausoikeisto on tuhonnut taloutemme lyhyessä ajassa. Oikeisto tietää jo, että ellemme tee virheitä, se ei koskaan voita meitä vaaleissa.

−Meillä on poliittinen projekti ja ohjelma, joka takaa kansan vapautumisen. Tämä talousohjelma perustuu kansallistamiseen. Joka vaaleissa kohtaamme toisemme, yksityistäjät ja kansallistajat. Kansa oli oikeassa pyytäessään jatkuvuutta.

− Jokaisella maalla on oma erikoisuutensa. Bolivian jatkuvuus kyseenalaistetaan, mutta Espanjasta ei puhuta mitään, vaikka siellä myös taataan yhtäjaksoisuus.

— Olet tänään puolueesi, MAS:in ja yhteiskunnallisen liikkeen johdossa. Kuinka monimutkainen on suhde saman puolueen muodostamaan hallitukseen?

− Julkinen hallinto on Lucho Arcen johtajuuden alaisuudessa. Presidenttimme on se, joka päättää. Evo puheenjohtajana tai liittojen puheenjohtajana ei voi painostaa tai asettaa ehtoja. Minulla on velvollisuus tehdä ehdotuksia, välttää ongelmia ja hän, Lucho, hallinnoi.

− Meidän vastuullamme on pitää huolta ideologisesta osuudesta ja vahvistaa MAS-IPSP:n potentiaalia, yhdistää, ei aiheuttaa ongelmia. Minun vastuullani on se, miten voidaan voimistaa, vahvistaa ja yhdistää. Uskollisuus on tärkeää. Ei niinkään Evolle tai Lucholle, vaan periaatteille, jotka esi-isämme jättivät meille. Tämä taistelu juontaa juurensa 500 vuoden takaa. Meidän on oltava uskollisia isovanhemmillemme, Tupaj Katarille, Zárate Villcalle, Bartolina Sisalle, Bolívarille.

− Emme ole keksineet näitä periaatteita. Ideologia perittiin meille ja saimme sen takaisin. Mutta jos et ole anti-imperialisti, et ole vallankumouksellinen. Se on minun kokemukseni.

− Kun joku sanoo minulle olevansa itsenäinen, olevansa neutraali, he ovat aina sortavaa puolta. Opin sen vallankaappauksesta. Tämä on siis yhteistä työtä. Toiset julkishallinnossa, toiset poliittisen toiminnan vahvistamisessa kuten MAS-IPSP, yhtenäisyyden, uskollisuuden ja kurinalaisuuden parissa, mitkä takaavat rakkaan Boliviamme toivon.

— Onko teillä jotakin viestiä meksikolaisille?

− Haluan sanoa veljelleni presidentti Andrés Manuel López Obradorille, kansalle, niille, jotka ovat ottaneet minut vastaan, että he todella pelastivat henkeni. Ja nyt, tuon kirjan tietojen perusteella, se on täysin vahvistettu. Mutta meitä autettiin demokratian palauttamisessa myös Argentiinasta, Venezuelasta, Kuubasta, Nicaraguasta, Euroopasta ja Aasiasta käsin. Sellaista taistelu on. Olemme erittäin kiitollisia presidentti López Obradorille tästä suuresta humanitäärisestä eleestä. Paljon kiitoksia.

Lähde: Evo: México, casa de los que luchan por liberar a sus pueblos, La Jornada 22.10.2021.

Teksti: Luis Hernández Navarro

Käännös ja toimitustyö: Sami Laaksonen


Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard otti veljesvaltion presidentin Evo Moralesin lämpimästi vastaan niin 12.11.2019 kuin 20.10.2021 lähes kaksi vuotta Andien maan vallankaappauksen jälkeen.
López Obrador kuvaili Evoa ”Bolivian kansan uskolliseksi johtajaksi ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alkuperäiskansojen aidoimmaksi edustajaksi”.
Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön johtajat kohtasivat Meksikon pääkaupungissa ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen. Yksimielisyys löytyi niin terveydenhuollon omavaraisuuden parantamisesta, avaruusjärjestöstä, katastrofirahastosta, ilmastonmuutoksesta kuin Kuuban kauppasaarronkin tuomitsemisesta sekä Falklandinsaarista.

Alun perin 23.2.2010 Meksikossa Playa del Carmenissa (La Cumbre de la Unidad de América Latina y el Caribe) Cancúnin lähellä perustettu Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (La Comunidad de Estados Latinoamericanos y Caribeños − Celac) on ollut onnistunein ja laajamittaisin useista Yhdysvaltojen eteläpuolisten Amerikkojen yhdentymishankkeista. Sen perustaminen eteni Caracasin kokouksessa 2.−3.12.2011 lopulliseen muotoonsa. Sen jälkeen hallitusten välinen yhteistyöelin on kokoontunut Chilessä 2013, Kuubassa 2014, Costa Ricassa 2015 ja Ecuadorissa 2016 sekä Dominikaanisessa tasavallassa 2017.

16.1.2020 Brasilia ilmoitti vetäytyvänsä Celacin toiminnasta, koska sen oikeistolainen hallitus ei pitänyt sitä kykenevänä toimimaan ”asianmukaisesti” alueellisen kriisin olosuhteissa. Virallisesti jäseniä on 32 tai 33 riippuen siitä lasketaanko kaiken yhteistyönsä järjestön kanssa jäädyttänyt Brasilia yhä passiiviseksi jäseneksi. Jos ja kun Brasilia palaa vasemmistohallituksiensa aikakauteen vuonna 2022, palanee se silloin myös nopeasti Celacin yhteisiin neuvottelupöytiin.

Jäsenvaltioista Brasilian lisäksi myös Meksiko ja Argentiina kuuluvat suurimpien talousmaiden ryhmään G-20. Kaiken kaikkiaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian väestö käsittää reilun 650 miljoonan asukkaan ja noin 22 miljoonan neliökilometrin alueen, jota toisiinsa yhdistävät monialaiset historialliset, sosiaaliset, poliittiset, taloudelliset, kulttuuriset, uskonnolliset, kielelliset ja maantieteelliset tekijät, mutta jonka sisäinen moninaisuus on niin ikään laaja-alaista ja jota on pyritty hallitsemaan milloin eurooppalaisen kolonialismin tai yhdysvaltalaisen imperialismin ikeen alla.

18.9.2021 järjestetyn huippukokouksen tavoitteena oli vakiinnuttaa alueblokki ja asettaa etusijalle pandemian torjumiseksi toteutetut toimet: terveyden omavaraisuus, talouden elpyminen, elintarviketurva, ilmastonmuutos ja kansainvälinen yhteistyö Latinalaisen Amerikan ja Karibian asemoimiseksi keskeiseksi toimijaksi kansainvälisellä näyttämöllä. Näissä tavoitteissa myös onnistuttiin, vaikka työ niiden toteuttamiseksi jatkuu.

Meksikon diplomaattinen työ ja pandemian aiheuttama kriisi ovat yhdistäneet uudelleen Celacin jäsenvaltioita, jotka ovat valmiita viemään integraatiokehityksensä pidemmälle kuin koskaan aiemmin.

Latinalaisen Amerikan valtioiden yhdentymisen lyhyt oppimäärä

Amerikan valtioiden järjestö (OEA tai englanniksi OAS) on koko Amerikkojen ja Karibian valtiot käsittävät 35 itsenäisen maan yhteenliittymä, mikä perustettiin 1948 poliittisen toiminnan areenaksi monenkeskiseen yhteistyöhön, jolla pyritään vahvistamaan koko läntisen pallonpuoliskon alueen rauhaa, turvallisuutta, demokratiaa, kehitystä, taloutta ja ihmisoikeuksia. Kuitenkin OEA on sekaantunut toistuvasti joidenkin maiden sisäpolitiikkaan ja sitä on arvosteltu Yhdysvaltojen etujen puolustajaksi.

Viimeisimpänä osoituksena järjestön epävakautta luovasta sen peruskirjan vastaisen ”siirtolaisisännän” roolista voidaan mainita sen uruguaylaisen puheenjohtaja Luis Almagron puuttuminen Bolivian vaalituloksiin ja myötävaikuttaminen tässä Andien maassa marraskuussa 2019 koettuun vallankaappaukseen. Jo vuonna 1962 OEA tuki Kuuban erottamista yhteisestä järjestöstä asettautumalla tukemaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa sillä verukkeella, ettei kyseisen maan marxilais-leninistinen politiikka ollut yhteensovitettavissa Amerikkojen maiden arvojen kanssa.

Latinaisen Amerikan ja Karibian jaetun alueen muihin integraatioprojekteihin lukeutuvat 2008 luotu Etelä-Amerikan valtioiden liitto (La Unión de Naciones Suramericanas – Unasur), johon kuului parhaimmillaan 12 valtiota ja joka hajosi vuosina 2018 ja 2019, kun yli puolet sen jäsenvaltioista päätti lopettaa toimintansa järjestössä, joka ei ollut kyennyt saamaan aikaan konkreettisia tuloksia. 2019 perustettiin Chilen ja Kolumbian presidenttien ajama Prosur (El Foro para el Progreso de América del Sur) tai Etelä-Amerikan kehitysfoorumi, joka on kokoontunut vain kerran maaliskuun 14. päivänä vuonna 2019. Kyseiseen järjestöön kuuluvat enää vain Bolivia, Guayana, Surinam ja Venezuela sekä Peru, joka on jäädyttänyt osallistumisensa. Prosur on myös purkautumassa kokonaan.

Tyynenmeren liitto (La Alianza del Pacífico – AP) on puolestaan Perun entisen presidentin Alan García Pérezin aloitteesta Limassa 28.4.2011 luotu talousliitto, jonka on tarkoitus lähentää Kolumbian, Chilen, Meksikon ja Perun talouksia suhteessa toisiinsa sekä suhteessa valtameren toiselta puolelta löytyviin kasvaviin Aasian talouksiin. AP:n neljän jäsenvaltion yhteen laskettu väestö on noin 228 miljoonaa ja ne edustavat lähes 60 prosenttia Latinaisen Amerikan viennistä. Australia, Kanada, Etelä-Korea, Ecuador, Uusi-Seelanti ja Singapore ovat liittyjäehdokkaita. Järjestöön kuuluvat lisäksi tarkkailijajäseninä 11 Latinalaisen Amerikan ja Karibian maata sekä Yhdysvallat. Aasiasta taas tarkkailijajäseniä löytyy yhdeksän ja Afrikastakin kaksi. Euroopasta järjestön työhön osallistuu 30 tarkkailijamaata mukaan lukien Suomi.

Tyynenmeren liitto on järjestänyt 14 huippukokousta, joista viimeisin pidettiin Perun pääkaupunki Limassa 1.−6.7.2019. Tosin Chile isännöi myös 15. kokoontumista 11.12.2020, mikä oli luonteeltaan virtuaalinen pandemiaolosuhteiden vuoksi. Parhaillaan tämän nykyisellään tärkeimmän latinalaisamerikkalaisen talousliiton yhdeksännettä väliaikaista puheenjohtajuutta pitää hallussaan Kolumbian presidentti Iván Duque Márquez. Chile on toiminut puheenjohtajana kolmesti, nykyinen valtionpäämies Sebastián Piñera kahdesti ja entinen presidentti Michelle Bachelet kerran.

Kolme AP:n jäsenvaltiota Kolumbia, Chile ja Meksiko ovat myös OECD-maita (Organisation for Economic Co-operation and Development). Kaikkiaan 38 valtiosta koostuva yhteistyö- ja kehitysjärjestö muodostuu Yhdysvalloista, Kanadasta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista, mutta valtaosa jäsenmaista – kaikkiaan 26 − tulee Euroopasta. Lisäksi OECD:hen kuuluvat Japani, Etelä-Korea, Turkki, Israel ja Costa Rica, joka liittyi yhteistyöelimeen 25.5.2021. ”Rikkaiden kerhona” tunnettu sosioekonominen yhteistyöjärjestö edustaa yli 60 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

Toisaalta Amerikkojen ja Karibian alueella tunnetaan monia muitakin integraatioprojekteja kuten Keski-Amerikan yhteistyömarkkinat (Mercado Común Centroamericano – MCCA), jonka perustivat vuonna 1960 Guatemala, El Salvador, Honduras, Nicaragua ja Costa Rica. Panama liittyi yhteiseen markkina-alueeseen 1991 Tegucigalpassa, vaikka lopullisesti siitä tulisi varsinainen jäsenvaltio vasta 2013. Belice taas liittyi mukaan vuonna 2000. Toisaalta tämän alueen yhteismarkkinat järjestäytyvät Keski-Amerikan integraatiojärjestelmäksi (El Sistema de la Integración Centroamericana − SICA), mikä syntyi aiemman yhteisön pohjalta joulukuussa 1991 ja johon myös Dominikaaninen tasavalta liittyi 2013. Nykyisellään siihen kuuluu kahdeksan valtiota. Sen tarkoitusperiin kuuluu rauhan, kehityksen, demokratian ja vapauden edistäminen.

Karibian yhteisö (La Comunidad del Caribe – CARICOM) puolestaan perustettiin 1973 ja se koostuu 15:sta lähinnä englantia puhuvasta saarivaltiosta, vaikka mantereelta mukaan mahtuvat Belice ja Guayana sekä Surinam. Toiset viisi Karibian saarivaltiota ovat järjestön tarkkailijajäseniä. Andien yhteisö (La Comunidad Andina − CAN) taas luotiin 1969. Sen varsinaiset jäsenet ovat Peru, Bolivia, Ecuador ja Kolumbia. Kuitenkin yhteistyövaltioihin (Estados asociados) lukeutuvat myös Argentiina, Brasilia, Paraguay, Uruguay ja Chile sekä tarkkailijavaltioihin Espanja ja Marokko. Venezuela liittyi CAN:iin 1973, mutta vetäytyi siitä vuonna 2006 vastalauseena Kolumbian ja Perun Yhdysvaltojen kanssa solmimille vapaakauppasopimuksille.

Latinalaisen Amerikan integraatioliitto (La Asociación Latinoamericana de Integración − ALADI) on elokuussa 1980 perustettu väljä kansainvälinen 13 valtion muodostama kaupankäynnin edistämisen yhteenliittymä, joka korvasi vuosina 1960−1980 olemassa olleen Latinalaisen Amerikan vapaakauppajärjestön (Asociación Latinoamericana de Libre Comercio – ALALC)

1991 perustettuihin Etelän yhteismarkkinoihin (Mercado Común del Sur −Mercosur) kuuluvat Argentiina, Brasilia, Paraguay ja Uruguay. Venezuela liittyi myös tähän talousyhteisöön ulkojäseneksi 2006 ja ehti olla varsinainen jäsen 2012−2016. Nykyisin sen oikeudet osallistua Mercosurin toimintaan on evätty. Bolivia allekirjoitti myös liittymissopimuksen vuonna 2015 ja on matkalla täysivaltaiseksi Mercosurin jäsenvaltioksi, vaikka sillä välin se jatkaa kuuden muun valtion tavoin yhteisen markkina-alueen kumppanivaltiona. Mercosurin taloudellisen yhdentymisalueen osuus on yli 80 prosenttia Etelä-Amerikan bruttokansantuotteesta.

Meidän Amerikkamme kansojen bolivariaaninen liitto – Kansojen kauppasopimus (La Alianza Bolivariana para los Pueblos de Nuestra América − Tratado de Comercio de los Pueblos − ALBA-TCP) on vasemmistolaisten hallitusten Kuuban ja Venezuelan aloitteesta 2004 perustama yhteisö, jonka pääsiallinen olemassaolon tarkoitus on köyhyyden ja syrjinnän vastainen taistelu. Se syntyi myös vuosina 1994−2005 eläneen Yhdysvaltojen ajaman Amerikan vapaakauppa-alueen projektin (El Área de Libre Comercio de las Américas – ALCA tai Free Trade Area of the Americas − FTAA) vastavoimaksi. Honduras kuului jäsenmaiden joukkoon vuoteen 2010, mutta erosi edellisenä vuonna tapahtuneen vallankaappauksen myötä. Ecuador puolestaan erosi ALBA:sta elokuussa 2018 protestina niin sanotulle Venezuelan kriisille. Myös Bolivian väliaikainen hallitus erotti maansa yhteistyöelimestä marraskuussa 2019, mutta nykyisin Bolivian on jälleen jäsen. ALBA:an kuuluu kymmenen varsinaista jäsenvaltiota, joista seitsemän on Karibian saarivaltioita ja kolme kutsuvierasta eli Haiti, Syyria ja Surinam. Bolivariaaninen liitto on järjestänyt 19 varsinaista ja yhdeksän ylimääräistä huippukokousta. Viimeisin kokous pidettiin virtuaalisena 24.6.2021.

Ideologiakeskeisistä yhteistyöjärjestöistä voimme mainita Liman ryhmän (El Grupo de Lima − GL), joka luotiin elokuussa 2017 Perun pääkaupungissa oikeistotahojen tahdonilmaisuna Venezuelan opposition oletettujen demokratiapyrkimysten tukemiseksi. Liman sitoumuksen allekirjoittaneet 14 maata sitoutuivat myös etsimään Venezuelan tilanteeseen rauhanomaista ratkaisua. Kaikkiaan aloitetta tuki lopulta 20 maata, mukaan lukien Yhdysvallat ja Kanada. Lisäksi Liman 16 asiakohdan julistukselle tukensa ilmaisivat Venezuelan oppositio, OEA ja EU. Myöhemmin Argentiina, Peru ja Santa Lucía ovat irtaantuneet tästä yksipuolisesta ”demokratiatyöryhmästä”. Bolivia ja Meksiko eivät puolestaan enää osallistu ryhmän toimintaan, joka ei tunnusta Nicolás Maduroa Venezuelan perustuslailliseksi presidentiksi, vaan pitää Juan Guaidóa sen väliaikaisena presidenttinä. Järjestön viimeisintä vetoomusta tammikuussa 2021 kannattivat 12 maata, mutta elokuussa 2021 Meksikossa alkaneet Norjan vetämät rauhanneuvottelut Venezuelan hallituksen ja opposition kesken ovat heikentäneet ryhmän toimintaa entisestään.

Toisaalta Pueblan ryhmä (El Grupo de Puebla – GP) on Latinaisen Amerikan vasemmiston perustama poliittinen ja akateeminen foorumi, joka luotiin Meksikossa Pueblan kaupungissa 12.7.2019. Sen tarkoitus on edistää ajatustenvaihtoa tuotannollista malleista, ohjelmista ja valtiojohtoisesta kehityspolitiikasta. Siihen kuuluu nykyisiä ja entisiä poliittisia johtajia 12:sta alueen maasta ja Espanjasta. Yhteistyöryhmä on kokoontunut kahdesti vuonna 2019 sekä Meksikossa että Argentiinassa. Siihen kuuluu yhteensä 32 jäsentä, joiden joukosta edukseen erottuvat Kolumbian Ernesto Samper, Espanjan José Luis Rodríguez Zapatero, Ecuadorin Rafael Correa, Dominikaanisen tasavallan Leonel Fernández, Paraguayn Fernando Lugo, Brasilian Lula da Silva ja Dilma Rousseff, Costa Rican Luis Guillermo Solís, Panaman Martín Torrijos ja Bolivian Evo Morales sekä Uruguayn José Mujica, joka ovat kaikki lajissaan entisiä presidenttejä. Joukkoon lukeutuu myös entisiä presidenttiehdokkaita, Argentiinan nykyinen presidentti Alberto Fernández sekä Espanjan tasa-arvoministeri Irene Montero. Siinä missä Liman ryhmä on kuivumassa kokoon, alueelliseen integraatioon, kunkin valtion koskemattomuuteen, monenkeskisyyteen ja kansanläheisyyteen uskova Pueblan ryhmä on kasvamassa suuremmaksi vaikuttajaksi.

Aasian ja Tyynenmeren alueen talousyhteistyöfoorumi (Asia-Pacific Economic Cooperation – APEC tai Foro de Cooperación Económica Asia-Pacífico) on vuonna 1989 perustettu 21 maan muodostama taloudellinen yhteistyöelin, jolla ei ole varsinaista sopimusta ja jonka päämaja sijaitsee Singaporessa. APEC:iin kuuluvat Amerikkojen maiden valtiot Kanada, Yhdysvallat, Meksiko, Chile ja Peru. Myös Kiina ja Venäjä sekä esimerkiksi Thaimaa, Vietnam ja Japani ovat osa tätä talousfoorumia. APEC on kokoontunut 32 kertaa, viimeksi virtuaalisesti 20.11.2020.

Meksikon solmima yhteinen kauppasopimus (TLCAN – NAFTA) Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa astui voimaan 1994. Kauppasopimus uudistettiin kokonaisuudessaan ja sen laajempi, tasavertaisempi sekä modernisoidumpi versio astui voimaan 1.7.2020 (T-MEC – USMCA). Tämän lajissaan tärkeimmän yhteisen pohjoisamerikkalaisen kauppa-alueen lisäksi Yhdysvallat on solminut kauppasopimukset kymmenen alueen maan kanssa: Chile, Kolumbia, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, El Salvador, Guatemala, Honduras, Nicaragua, Panama ja Peru.

Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (Celac) on Euroopan unionin (EU) viidenneksi suurin kauppakumppani. EU:lla on täysimittaiset sopimukset kahden Latinalaisen Amerikan ryhmittymän (CARICOM ja SICA) kanssa, monen osapuolen välinen kauppasopimus kolmen Andien yhteisön valtion (Kolumbia, Ecuador ja Peru) kanssa sekä sopimukset Meksikon ja Chilen kanssa. Koska Euroopan unionilla on valmiiksi neuvoteltu tosin vielä ratifioimaton vapaakauppasopimus myös Mercosur-maiden kanssa, sen vapaakauppasopimusten verkosto kattaa lähes kaikki Latinalaisen Amerikan ja Karibian 33 valtiota lukuun ottamatta Kuubaa, Boliviaa ja Venezuelaa.

Veljekset kuin ilvekset: Meksikon ja Perun presidentit Andrés Manuel López Obrador ja Pedro Castillo Terrones ehtivät tavata toisensa ensimmäistä kertaa Celacin huippukokousta edeltävänä perjantaina. Kuten kuvastakin näkee, nämä kaksi vasemmistolaista ja kansanläheistä poliitikkoa tulevat hyvin toimeen keskenään. Kummankin käytännön politiikkaa kuvastaa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja unohdettujen väestönosien, erityisesti köyhien ja alkuperäiskansojen asettaminen kansallisen politiikan keskiöön: ”Por el bien de todos, primero los pobres.”

31 maata kokoontui yhteen Meksikon pääkaupungissa

Meksiko avasi puheenjohtaja- ja isäntämaana Celacin ensimmäisen huippukokouksen sitten Dominikaanisen tasavallan Punta Canasin huippukokouksen vuoden 2017 tammikuussa. Syitä yhteisen kokoustamisen onnistumisille yli neljän vuoden tauon jälkeen on ainakin kolme. Pandemia ja sen aiheuttama lama ovat yhdistäneet jäsenvaltioita tavalla, joka ei ollut kuviteltavissa ennen koronaviruksen ilmaantumista. Juuri Amerikkojen mantereilla pandemia on aiheuttanut eniten tuhoa koko maailman mittakaavassa. Toisaalta Meksiko ei ole antanut periksi ja on tavoitellut yhteistä kokousta koko ulkopoliittisen osaamisensa avulla. Heinäkuussa Celacin ulkoministerit kokoontuivat Meksikossa valmistellakseen syyskuussa vihdoin toteutettua huippukokousta. Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden tahtotila tuki yhteisen foorumin henkiin herättämistä ja viime aikoina tuo maiden ryhmittymä on ollut siirtymässä uudelleen vasemmalle kuten tapahtui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Vasemmistohallitukset ovat perinteisesti olleet aktiivisempia integraatiokehityksen ja mantereen keskinäisen yhteistyön järjestämisessä.

Presidentti Andrés Manuel López Obrador korosti puheessaan ennen kaikkea kansojen itsemääräämisoikeuden tärkeyttä ja kaupallisen yhteistyön etuja sekä kehotti Yhdysvaltoja tukemaan John F. Kennedyn tavoin Latinalaisen Amerikan omaehtoista kehitystä:

− Celacista voi näinä aikoina tulla tärkein väline Latinalaisen Amerikan ja Karibian maidemme välisten suhteiden lujittamiseksi ja taloudellisen yhdentymisen ihanteen saavuttamiseksi Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa suvereniteettimme kunnioittamisen puitteissa; toisin sanoen rakentaa Amerikan mantereelle jotain sen kaltaista kuin nykyisen Euroopan unionin synnyttänyt talousyhteisö.

− Meistä tuntuu, että tästä ihanteesta voi tulla totta, jos ajattelemme ja olemme yhtä mieltä kolmesta peruskysymyksestä: puuttumattomuusperiaate ja kansojen itsemääräämisoikeus; kehitysyhteistyö ja keskinäinen apu eriarvoisuuden sekä syrjinnän torjumiseksi. Politiikassa voimme sitoutua kunnioittamaan kansojen sisäisiä päätöksiä ja sitä, ettei mikään hallitus ota itselleen oikeutta alistaa toinen maa minkään motiivin, syyn tai tekosyyn varjolla tai käyttämällä rahaa, propagandaa, taloudellisia ja diplomaattisia pakotteita tai voimankäyttöön tukeutumalla.

Hallituskriisin ja viiden ministerin eron kokouksen alla kokenut Argentiina osallistui Celacin yhteiseen pöytään sen ulkoministeriön Latinalaisen Amerikan asioiden apulaissihteeri Juan Carlos Valle Raleighin voimin:

− Haluan kiittää erityisesti siitä sitoutumisesta ja valtavasta työstä, jonka Meksiko on tehnyt Celacin uudelleen aktivoimiseksi alueen poliittisen vuoropuhelun foorumiksi huolimatta vakavan maailmanlaajuisen terveyskriisin olosuhteista.

− Tie ei ole ollut maillemme helppo. Oli ennennäkemätön haaste hankkia rokotteita COVID-19-tautia vastaan kansainvälisessä kontekstissa, jolle oli ominaista epätasainen jakelu ja annosten hamstraaminen. Maamme panivat töpinäksi ja onnistuivat käyttämään olemassa olevia tieteellis-teknologisia valmiuksiaan. Tämän ansiosta tänä päivänä Latinalaisessa Amerikassa tuotetaan Oxfordin/AstraZenecan ja Sputnik V:n rokotteita. Argentiina on työskennellyt koordinoidusti ja solidaarisesti Meksikon kanssa Oxfordin/AstraZenecan alueellisessa tuotannossa. Ymmärtääksemme noin 70 miljoonaa annosta on jaettu koko mantereella, lukuun ottamatta COVAX-mekanismin kautta toimitettuja annoksia. Tulemme panostamaan edelleen teknologian ja terveyden suvereniteetin lisäämiseen Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla.

− Maamme on esittänyt hakemuksensa ottaakseen vastaan väliaikaisen (pro tempore) puheenjohtajuuden vuonna 2022, jota Celacin muodostavat maat tukevat laajalti ja joita kiitämme suuresti heidän luottamuksestaan. Korostan myös, että Celacin jäsenet ovat laajalti yksimielisiä siitä, että Karibian veljesmaasta tulee puheenjohtajavaltio vuonna 2023, ja se on saavutus.

− On ehdottoman tärkeää keskittyä ilmastonmuutokseen, jonka äärimmäisistä vaikutuksista ei enää voida kiistellä. Viimeisten 30 vuoden aikana katastrofien määrä Karibialla on kolminkertaistunut ja siihen liittyvät taloudelliset tappiot ovat viisinkertaistuneet. Ilmastotoimia alueella, etenkin Karibian pienillä saarialueilla, ei voida lykätä. Puhumme maista, jotka ovat vaikuttaneet vähiten nykyiseen sosiaaliseen ja ympäristölliseen kriisiin, mutta jotka kärsivät eniten tulvista, hurrikaaneista ja muista äärimmäisistä ilmiöistä.

Bolivian presidentti Luis Arce Catacora piti kutsuvieraista ensimmäisenä oman puheenvuoronsa, jossa hän kritisoi Amerikkojen valtioiden järjestöä (OEA), vaati rokotusten patenttisuojan purkamista sekä tulipa hän kehuneeksi myös maansa talousmallin saavutuksia köyhyyden vähentämisessä:

− Sallikaa minun muistuttaa organisaatiomme, Celacin, alusta: se luotiin vuonna 2010 alueellisen yhdentymisen foorumiksi tilanteessa, jossa OEA menetti hyväksyttävyytensä eri tekijöiden, kuten Latinalaisen Amerikan demokratioihin puuttumisen, vuoksi. Nykyään, niin monta vuotta tämän syntymän ja näiden toiveiden toteutumisen jälkeen, on selvää, ettei tilanne ei ole muuttunut, vaan sen sijaan, että se toimisi demokraattisen peruskirjansa toimeksiantojen mukaisesti, OEA toimii demokratian periaatteita vastaan. Sen lisääntyvä puuttuminen valtioiden asioihin ei edistä kiistojen rauhanomaista ratkaisua, vaan pikemminkin synnyttää niitä. Se on vanhentunut ja tehoton elin, joka ei vastaa valtioidemme tarpeisiin tai monikeskisyyden periaatteisiin. Tästä syystä tarve vahvistaa Celacia, avainalueidemme yhdentyminen niiden integroimiseksi maailmaan, on selvä.

− Toistamme rokotteiden kaikille antamisen ja patenttien vapauttamisen kiireellisen luonteen sekä tarvitsemme teidän tukeanne nopeuttamaan tätä prosessia kansojemme ja ihmiskunnan hyväksi. Jos patentteja ei vapauteta, jos teknologiaa ei jaeta, emme saavuta rokotuksen tavoitetta ajoissa ja pandemia päätyy viemään enemmän ihmishenkiä, häiritsee talouttamme ja sekoittaa yhteiskuntaamme sekä politiikkaamme.

Samoin on tarpeen käsitellä yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa toimia talousalalla, jotta voidaan kohdata talouden supistumisen ja kriisi sellaisesta maailmanlaajuisesta sopimuksesta käsin, jonka avulla voimme edetä kohti monen- ja kahdenvälisen ulkoisen velan mitätöimistä pienituloisille maille, samoin kuin maksujen keskeyttämistä keskituloisille maille, jotka pyrkivät elvyttämään talouttaan kokonaisvaltaisen ja kestävän kehityksen lähestymistavan mukaisesti, sekä sallisi maailman rahoitusjärjestöjen demokraattisen muutoksen.

− Kotimaani, joka on saanut takaisin demokratiansa ja polkunsa poliittiseen vakauteen, tavoittelee talouskasvua sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ehdoin ja työskentelee väsymättä tuottavan sosiaalisen talousyhteisön mallin (modelo económico social comunitario) eteen, joka huomioi väestömme potentiaalin ja monimuotoisuuden. 14 vuoden hallituskauden aikana meillä koettiin jatkuva talouskasvu ja sosiaalinen sekä tuotannollinen tulonjakopolitiikka. Taloudelliset tulokset välittyivät sosiaalisiin parannuksiin vuosina 2005−2019, kun köyhyys väheni 60 prosentista 37 prosenttiin ja äärimmäinen köyhyys väheni vastaavasti 38 prosentista 12 prosenttiin.

Erinäisiä puheenvuoroja yhtenäisyydestä

Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel Bermúdez puhui suunsa puhtaaksi Kuubaan ja muihin valtioihin kohdistuvista pakkotoimista, ilmaisi uskonsa yhteistyöelimen tärkeyteen sekä sanoi maansa antavan rokotteita myös muiden käyttöön:

− Kiitos veljet. Ensimmäiset sanani tässä historiallisessa huippukokouksessa voivat olla vain syvästi kiitollisia Meksikon kansalle ja erityisesti presidentti Andrés Manuel López Obradorille hänen läheisestä ystävyydestään ja solidaarisuudestaan ​​Kuuban kanssa. Kiitän myös täällä edustettuja hallituksia ja kansoja, jotka ovat ilmaisseet tukensa meille ja ymmärsivät välittömästi Yhdysvaltojen liittovaltion varoista rahoitetun opportunistisen mustamaalauskampanjan luonteen, jolla pyritään yhä uhkaamaan maani vakautta, koskemattomuutta ja suvereniteettia.

− Vahvistan täällä jälleen, että Kuuban kansa ja hallitus puolustavat sosialistista ja oikeudenmukaista oikeusvaltiota ”kaikkien kanssa ja kaikkien hyväksi”, kuten José Martí halusi. Käytän myös tätä tilaisuutta tunnustaakseni tukenne Yhdysvaltojen asettaman laittoman taloudellisen, kaupallisen ja rahoituksellisen Kuuban vastaisen saarron poistamiseksi, jota on tarkoituksellisesti ja opportunistisesti pahennettu pandemiaolosuhteissa, vaikka kansainvälisen yhteisön ylivoimainen enemmistö on tuominnut sen vuosikymmenien ajan.

− Tämä rikollinen ja moraaliton politiikka on massiivinen, ilmiselvä ja järjestelmällinen Kuuban kansan ihmisoikeuksien loukkaus, jonka meille on asettanut pakolla sama Yhdysvaltain hallitus, joka uhkaa, loukkaa ja soveltaa yksipuolisia pakkokeinoja muita alueen maita vastaan. Sen puuttumispolitiikka ja voimakkaat imperialistiset pyrkimykset toteuttaa uudelleen Monroe-oppia kansakuntiemme omaehtoisen kehityksen estämiseksi ovat toinen räikeä rikkomus Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, kansainvälisen oikeuden sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian rauhan alueeksi julistamisen tarkoituksia ja periaatteita vastaan.

− Olemme ylpeitä siitä, että olemme onnistuneet tuottamaan kolme rokotetta ja kaksi rokote-ehdokasta viime kuukausina tutkijoidemme omistautumisen sekä ylipäällikkö Fidel Castro Ruzin luoman ja edistämän tieteen ja teknologisen innovaation vankan järjestelmän ansiosta. Pitäkää näitä menestyksiä, kuten pidämme mekin, latinalaisamerikkalaisena ja karibialaisena valloituksena. Tänään haluamme toistaa täällä tahdon työskennellä Celacin puitteissa tehdäksemme rokotteiden valmistus- ja toimittamissopimuksia niistä kiinnostuneisiin maihin, mikä on vaatimaton panos tavoitteeseen saavuttaa nopeasti yleinen immuunisuoja alueella.

− Yhtenäisyyden huippukokous (Cumbre de la Unidad), joka pidettiin tässä kauniissa maassa vuonna 2010, toteutti maidemme itsenäisyyssankarien toiveet aidosta latinalaisamerikkalaisesta ja karibialaisesta yhdentymisestä. Celacin perustaminen lunasti tosiksi yli kahden vuosisadan taistelut ja pyrkimykset. Se oli ylväs hetki Amerikkamme historiassa. Fidel luokitteli sen viimeisen vuosisadan ylivoimaisesti tärkeimmäksi institutionaaliseksi tapahtumaksi koko pallonpuoliskolla.

− Kymmenen vuotta myöhemmin jatkamme sen rakentamista ja lujittamista tavoitteenamme toipua pandemian tuhoisista vaikutuksista, jotka ovat pahentaneet maailmaan jo vaikuttanutta moniulotteista kriisiä, sulkea nuo valtavat kuilut, jotka tekevät meistä planeetan epätasa-arvoisimman alueen ja edistää kansojemme hyvinvointia.

− Tuemme Venezuelan bolivariaanisen tasavallan Meksikossa käymää kunnioittavaa vuoropuhelua ilman ulkoista puuttumista ja tuomitsemme sen epäoikeudenmukaisen rangaistusjärjestelmän, jolle sen kansa on alistettu imperialististen paineiden vuoksi. Tuomitsemme Nicaraguan tasavaltaa vastaan ​​määrätyt pakotteet ja sekaantumisen sisarkansan sisäisiin asioihin.

− Celac on elvytettävä kiireen vilkkaa, jotta voidaan edetä kohti osallistavaa ja oikeudenmukaista elpymistä, joka vahvistaisi meitä alueena ja edistäisi kansakuntiemme hyvinvointia. Tätä ainutlaatuista mekanismia, joka mahdollistaa vuoropuhelun kansakuntien joukkona, jolla on samanlaiset tarpeet ja intressit, on kiireellisesti voimistettava. Älkäämme menettäkö tilaisuutta jatkaa historian tekemistä.

24.5. Ecuadorin presidenttinä aloittanut Guillermo Lasso kritisoi edeltäjäänsä ja kiitteli rokoteyhteistyötä Kiinan, Venäjän, Yhdysvaltojen ja joidenkin Euroopan maiden kanssa. Ennen kaikkea hän kuitenkin pohti yhdentymisen haasteita ja kannustimia puheessaan, joka asettui tukemaan integraatiokehitystä:

− Me kaikki latinalaisamerikkalaiset tunnustamme hänen [Meksikon presidentin] väsymättömän omistautumisensa maanosan asialle. Hänen intohimonsa ansiosta voimme kokoontua tänään yhteisten etujen ympärille ja ajatella niitä uusina toiveina, Latinalaisen Amerikan yhdentymisenä. Luulen, että puhun kaikkien läsnä olevien puolesta, kun sanon: kiitos johtajuudestanne.

− Miksi Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhdentyminen ei ole suurempaa? Mikä on pitänyt meidät erillään? Mitä meidän pitäisi tehdä sen syventämiseksi? Ymmärrän, että nämä ovat väitöskirjojen tai historiankirjojen arvoisia kysymyksiä. Haluaisin tänään kuitenkin hyödyntää osallistumiseni hahmotellakseni sellaisen vastauksen, joka voi edistää syvempää yhdentymistä kaikille.

− Koska uskokaa minua, kun sanon teille, arvoisat johtajat, että minäkin olen ehdottomasti sitoutunut Latinalaisen Amerikan integraatioon paljon enemmän kuin voitte kuvitella. Ainoa ja hienovarainen ero on se, miten pyrin yhdentymiseen, joka ylittäisi perinteisesti tällä alalla tehdyt ponnistelut. Haluaisin sellaisen integraation, joka menee organisaatioiden ja tapahtumien tuolle puolen. Millä tulisi olla eniten merkitystä meille on se, kuinka kansalaisemme luovat todellisia ja molemminpuolisesti hyödyttäviä siteitä.

Lasso ottaa toisen maailman sodan hävityksen pohjalta syntyneen Europan Unionin yhdentymisen jossain määrin ihanteelliseksi esimerkiksi:

− Jaettu vauraus luo jaetun vastuun tunteen. Jos meillä on kaupallisia etuja naapurin kanssa, välitämme siitä, mitä sille naapurille tapahtuu. Haluamme hänen menestyvän, haluamme suojella suhdetta. Yhdistämällä kansalaistensa edut todellisiin, vakaisiin ja ennen kaikkea kestäviin taloussuhteisiin he loivat yhteisen vaurauden, mikä antoi heille mahdollisuuden rakentaa nykyisin tunnettuja eurooppalaisia ​​toimielimiä. Toisin sanoen heidän integroitumisensa oli ensin taloudellista ja sitten poliittista, he eivät toimineet ylhäältä alaspäin, vaan alhaalta ylöspäin, ensin kansalaiset, sitten hallitukset, ja näin rakennettiin se kadehdittava vaikutusvalta, joka heillä on nykyään ryhmittymänä. Tämä on sitä, herrat presidentit, mitä pidän todellisena integraationa, että koemme muiden haasteet yhtä lailla omiksemme ja tunnemme yhteisen työmme rakentavan kaikkien kesken jaettua tulevaisuutta.

− Kuinka haluammekaan olla vaikutusvaltaisia ​​maailmassa, jos emme vahvista kaikkia vahvuuksiamme omiemme keskuudessa? Maailma ei tule kuuntelemaan meitä, koska meillä on yhteinen kieli, maailma kuuntelee meitä, sitten kun meillä on suuret yhteiset markkinat, joilla vaurautemme kasvaa. Kun maailma tuntee luovuutemme moottorien pauhun, kun se ymmärtää meidän soveltavan aidosti kaikkia kulttuurisia vahvuuksiamme, silloin se kuuntelee meitä. Talouskasvumme ääni puhuu kauniimmin ja voimakkaammin kuin mikään yhteinen lausuma, jonka teemme täällä tänään. Tämä osoittaa sen, mitä tapahtuu, kun puhumme ja teemme yhteistyötä katsomatta sitä, mihin ideologiseen kerhoon tai puolueryhmään kuulumme. Ehdotan sitä teille tänään: tehkäämme yksinkertaisesti se, mikä on kansalaistemme edun mukaista.

Perun presidenttinä 28.7. aloittanut ja niin ikään ensimmäiseen alueellisten johtajien huippukokoukseen osallistanut maaseudun opettaja Pedro Castillo Terrones kannatti Celacin tekemiä yhteisiä aloitteita, mutta kaipasi puheillaan siirtymistä sanoista tekoihin ja teki selväksi, että hänen johtamansa maa haluaa tulla toimeen kaikkien valtioiden kanssa niiden ideologisesta väristä riippumatta:

− Vastaanottakaa Perun kansan veljelliset terveiset. Tuon terveisiä meille kaikille, jotka olemme tässä salissa ketsua-, aimara-, awajún-, conibos-, shipiboskansoilta, miehiltä ja naisilta, joilla ei koskaan ole ollut ääntä kotimaassani. Tänään tunnen vahvistuneeni, koska kyseessä on ensimmäinen kerta, kun lähden maasta äskettäin virkaan astuneena valtionpäämiehenä, ja uskon, että valtioista vastuussa olevien henkilöiden kokoontumisessa tässä huippukokouksessa on tärkeää tarjota Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioille yksiselitteinen todistus siitä historiallisesta kutsumuksesta, joka pyytää meidän kansojemme mitä suurimpaan yhtenäisyyteen ja integroitumiseen.

− Sen pandemian peiton alla, jonka uumenissa tapaamme tänään, meidän on ymmärrettävä, että pandemia on tullut jäädäkseen kuhunkin kansaan. Mutta me ymmärrämme, että pandemia ei ole vain terveysongelma, se on historiallinen ongelma, se on ollut pitkään laahannut ongelma. Miksi? Koska olemme aina sanoneet kokouksissa monia iskulauseita, olemme puhuneet yhtenäisyydestä, olemme lausuneet hienoja puheita. On aika ryhtyä toimiin, ja on aika tarttua tekoihin, koska on välttämätöntä ymmärtää, että yhdessä saavutamme kaiken; erillämme emme mitään.

− Ja siksi minun on kerrottava teille, että Celacin on tänään täsmennettävä konkreettiseksi tosiasiaksi se, miten pyrimme kaikin voimin helpottamaan alueidemme pääsyä kansainvälisen rahoituksen piiriin, jota vaaditaan osallistuaksemme siihen valtavaan tehtävään, joita olemme suorittaneet pahoin murjottujen talouksiemme elvyttämiseksi.

− Koemme tärkeäksi ilmaista, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhdentymisen on oltava pysyvä tehtävä, sen on oltava päivittäistä toimintaa, jotta voimme kerta kaikkisesti vastata suuriin tarpeisiin, mennä ymmärrettävien ja luonnollisten ideologisten ja poliittisten erojen tuolle puolen.

− Haluan lopettaa viestini ilmoittamalla, että maamme ylläpitää ja tulee ylläpitämään diplomaattisia suhteita kaikkien Latinalaisen Amerikan ja maailman maiden kanssa ilman minkäänlaista syrjintää. Muutoinhan saamamme syvän Perun painava toimeksianto tulisi kaikuneeksi kuuroille korville. On aika ryhtyä toimiin, on aika siirtyä puheista tekoihin.

Venezuela ja Kuuba versus Uruguay ja Paraguya

Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel oli jo ehtinyt pitää oman maansa omaehtoista kehitystä ja poliittista itsemääräämisoikeutta puolustaneen puheenvuoronsa kokouksen alkupuolella. Huippukokouksen ilmapiiri alkoi kuitenkin kiristyä, kun Paraguayn presidentti Mario Abdo Benítez heitti bensaa demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksiksi naamioituihin ideologisten erojen liekkeihin ja neljän maan johtajat tähdittivät keskinäistä selkkaustaan:

− Läsnäoloni tässä huippukokouksessa ei missään mielessä tai olosuhteissa edusta tunnustusta herra Nicolás Maduron hallitukselle. Hallitukseni kanta ei muutu, ja mielestäni on herrasmiesmäistä sanoa se kasvokkain.

Perinteisen konservatiivipuolue Partido Coloradon riveistä presidentiksi noussut Abdo Benítez sai tuoreeltaan vastauksen loukkaukseensa Venezuelan presidentiltä Nicolás Madurolta, joka huuteli ”eikä minun sinulle, hyväksikäyttäjä” viitaten siihen, ettei hänen hallituksensa tunnusta vastaavasti tämän Etelä-Amerikan maan hallitusta. Elokuussa 2018 virassaan valtionpäämiehenä aloittanut Abdo Benítez ei ole maassaan enää mitenkään suosittu johtaja, sillä elokuun 2021 mielipidemittauksen (El Centro Estratégico Latinoamericano de Geopolítica − Celag) mukaan kahdeksan kymmenestä paraguaylaisesta omaa kielteisen käsityksen hänen hallituksestaan.

Mainitsemisen arvoisia ovat myös kaksi muutakin seikkaa. Paraguayn kansallinen öljy-yhtiö Petropar ei ole vieläkään maksanut sen vuodelta 2006 juontuvasta yhteisestä öljytoimitusten energiasopimuksesta aiheutunutta maaliskuussa 2021 305 miljoonaan dollariin yltänyttä velkaa Venezuelan valtiolliselle öljy-yhtiölle PDVSA:lle. Velkataakka kasvaa vuosittain kahden prosentin koron verran, vaikka Venezuelan mukaan velanmaksu on myöhästynyt ja se on kasvattanut sen korkoja. Paraguay ei tunnusta näitä kasvaneita korkoja ja väittää, ettei velka ole erääntynyt, koska maksuaikaa olisi sen mukaan annettu vuoteen 2026 asti. Se on vienyt tapauksen Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) käsiteltäväksi Pariisiin.

Paraguayn hallitukselta tihkuneiden tietojen mukaan Venezuelan väliaikaisena presidenttinä ilman vaaliuurnien tai perustuslain tukea tammikuusta 2019 lähtien esiintynyt Juan Guaidó olisi tarjonnut velan puolittamista vastalahjaksi – maksettavaa toisenlaisella matematiikalla saatujen lukujen jälkeen jäisi hieman yli 130 miljoonaa dollaria − edustamansa hallituksen tunnustamisesta. Todellisuudessa maiden välille on kertynyt sakea pilvi erimielisyyksiä, jotka eivät liity vain Abdo Benítezin haluun edistää ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Tästä konfliktista johtuen Maduro viittasi kollegaansa väärinkäyttäjänä. Oikeistopoliitikko Abdo Benítezin tiedetään myös hylänneen kokouspöydän ennen aikojaan, sillä hän poistui sen ääreltä jo viisituntisen session puolivälissä kello yhdentoista aikoihin aamupäivällä. Paraguayn presidentti viittasi puheessaan oikeusvaltion periaatteeseen ja kansanvallan jaloihin arvoihin:

− Demokraattinen legitiimiys ei synny vain pääsemällä valtaan äänestyslaatikon kautta, vaan myös rakentamalla sitä päivittäin vallankäytössä, kunnioittaen sitä toimillamme, olemalla puuttumatta muihin valtoihin, ei manipuloimalla oikeutta vainotakseen niitä, jotka ajattelevat eri tavalla. Haluan tätä omalle maalleni ja koko alueelle. Ei ole muuta tietä kuin demokratia.

Uruguayn presidenttinä maaliskuun 1. päivänä 2020 aloittanut Luis Lacalle Pou kuuluu jo 1836 perustetun Kansallisen puolueen (Partido Nacional) riveihin. Elokuun 2021 tietojen (Equipos Consultores) mukaan 47 prosenttia uruguaylaisista suhtautuu myönteisesti hänen hallitukseensa. Lacallen sukunimi on lähellä espanjankielistä lacayo-sanaa, joka kääntyy suomeksi lakeijaksi ja on ollut perinteisesti poliittisessa käytössä imperialismin sokean palvelijan pilkkanimenä, sillä se on historian saatossa tarkoittanut juurikin siirtomaaisäntien etuvartioita. Siksi lacayo Lacalle esiintyi nimensä veroisesti tässä Celacin suurkokouksessa:

− Osallistumisemme tälle foorumille noudattaa hyveellistä eikä taantumuksellista käsitystä. Maamme on osa tätä foorumia, jossa se voi vaihtaa ajatuksia ja olla samaa mieltä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden kanssa. Se liittyy tähän foorumiin, koska Celac on syventänyt ja laajentanut suhteitaan muihin maailman maihin. Tämä ei tarkoita sitä, että Celacin integroiminen tekisi osallistumisen OEA:han jollakin tavoin tarpeettomaksi. Haluamme olla hyvin selkeitä sen suhteen. Kansalliset hallitukset ja eri järjestöjen hallitukset ovat pohjimmiltaan alttiita kritiikille ja myös muutoksille, ja tästä syystä on mahdollista olla eri mieltä johdon kanssa, mutta organisaatiota ei voida vääristää.

− Presidentti López Obrador sanoi jotakin, jonka jaamme maastamme käsin, se on itsemääräämisoikeus ja puuttumattomuuspolitiikka, mutta yksi Celacin edistämistä ja sen perustana olevista tekijöistä on demokratia. Ja demokratia on paras järjestelmä, joka yksilöillä on ollakseen vapaita, ihmisen puhtain tila on vapaus. Ja siksi tähän foorumiin osallistuminen ei tarkoita omahyväisyyttä, herra presidentti, ja tietysti sen vaatimalla kunnioituksella, kun nähdään, ettei tietyissä maissa ole täydellistä demokratiaa, kun vallanjakoa ei kunnioiteta, kun vallanpitäjät käyttävät tukahduttamisen koneistoaan mielenosoitusten hiljentämiseen, kun poliittiset vastustajat vangitaan, kun ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, meidän on sanottavalla tällä rauhallisella mutta lujalla, huolestuneella äänellä, että näemme vakavin silmin sen, mitä Kuubassa, Nicaraguassa ja Venezuelassa tapahtuu.

Heti Lacallen perään sattui tulemaan Venezuelaa vuodesta 2013 lähtien johtaneen Nicolás Maduro Morosin vuoro, mikä oli omiaan kuumentamaan Kansallispalatsin entisen valtiovarainministeriön salin tunnelmaa (El Salón de la Tesorería Guillermo Prieto). Hän kertasi Celacin syntyhistoriaa viitaten edeltäjäänsä Hugo Cháveziin ja vapaustaistelija Simón Bolívariin. Sitten hän vastasi suorin sanoin Paraguayn ja Uruguayn presidenteille:

− Vapauttaja Simón Bolívar kutsui meidät kaikki, sen mikä oli Etelä-Amerikkaa, ennen Espanjan siirtomaita, kokoontumaan heinäkuussa 1826 Panamaan, muutaman vuoden kuluttua juhlitaan Panaman kongressin 200-vuotisjuhlaa. Ja sitten tuli jakaantumisen, aliarvioinnin vuoro, lähes kahdeksi vuosisadaksi, kunnes tuo polku jatkui tämän instrumentin, Celacin, kautta.

− Uskomme syvästi erilaisten tahojen vuoropuheluun. Ja sanon Paraguayn presidentille: asettakaa demokratiaan liittyvälle keskustelulle päivämäärä, paikka ja kellonaika Paraguayssa, Venezuelassa ja Latinalaisessa Amerikassa, ja olemme valmiita osallistumaan, te määritätte paikan. Tai sanon sen vähän paremmin, jos intohimo vain sallii sen. Laittakaa te, presidentti Lacalle, väittelylle päivämäärä ja paikka; tai asettakaa te, presidentti López Obrador, ja Venezuela on valmis vaihtamaan mielipiteitä demokratiasta, vapauksista, vastarinnasta, vallankumouksesta ja kaikesta, mistä on keskusteltava, uusliberalismista, kansojen edessä, suorassa lähetyksessä, yksityisesti, kuten haluatte, kunnioittaen, siis kunnioituksella, ilman poissulkemisia.

− Kansainvälisen politiikan on palveltava kansainvälistä oikeutta, ihmiskunnan suuria etuja ja alueen suuria etuja. Ja meidän on käännettävä sivua Latinalaisen Amerikkaan pesiytyneen jakautumisen, bolivariaanisen vallankumouksen häirinnän ja nyt Kuuban vallankumouksen ja Nicaraguan vallankumouksen taukoamattoman häirinnän lopettamiseksi, se kun ei ole oikea tie. Meillä olisi tarpeeksi kiviä heittääksemme niillä joitain teistä, mutta emme tulleet heittämään kiviä, vaan tulimme ojentamaan kätemme työlle, vuoropuhelulle ja yhtenäisyydelle suurissa kysymyksissä.

Sen jälkeen Maduro teki rakentavia ehdotuksia yhteisen järjestön perustuksien vahvistamiseksi:

− Virallistan teille ehdotuksen, jonka lähetin teille kirjallisesti ja jonka tein eilen myöhäisen Meksikoon saapumiseni yhteydessä, tein sen julkisesti: uskon, että meidän on rakennettava uusi Celacin instituutio, meidän on jatkettava siitä, mitä aloimme rakentaa, koska täällä alettiin rakentaa toimielinten kokonaisuutta, joka alkoi toimia. Talousministerien neuvosto, sosiaaliministerien neuvosto, politiikan ministerineuvosto olivat kaikki olemassa, ne toimivat, tekivät ehdotuksia, käytiin erittäin arvokasta alueiden välistä vuoropuhelua.

− Ehdotan, että otamme välittömästi uudelleen käyttöön kolme tärkeintä ministerineuvostoa: sosiaaliministerien neuvosto ryhtyy heti käsittelemään pandemia- ja ilmastonmuutosohjelmaa. Talousministerien neuvosto käsittelee täällä tehtyjä ehdotuksia kaupan yhdentymisestä, taloudellisen kehityksen sopimuksesta. Ja no, ulkoministerit pitävät kurssinsa, pysyttelevät poliittisen ministerineuvoston tahdissa.

− Ehdotan myös, miksi ei, miksi ei. Tietenkin, presidentti Lacalle, OEA:n ja Celacin välillä on ristiriita, se on monroismin ja bolivarianismin vanha ristiriita, Amerikka amerikkalaisille, jotka pitävät meitä takapihanaan, ja se on pysynyt ennallaan, se jatkuu yhä näin, kaiken sen tänä päivänä sanottavan tuolla puolen. Bolivarianismi, latinalaisamerikkalaisuus, yhtenäisyysoppi ja Celac ovat meidän polkumme, ja siksi ehdotan, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön pääsihteeristön perustamista arvioidaan kylmällä mielellä ja tasapainoisesti, ja antakaamme sille tarpeeksi valtaa, jotta tämä pääsihteeristö voisi ottaa haltuunsa joidenkin teidän mainitsemanne unelman rakentamisen. Jotkut haaveilevat Euroopan unionista. Erittäin hyvä, erinomaista, mutta Afrikan unionista, Aseanista on myös hyviä kokemuksia, ja niin edelleen. Siksi meidän mielestämme on tärkeää ottaa nämä askeleet maidemme uuden institutionaalisen kehyksen kehittämisessä.

− Haluan kiittää julkisesti Meksikon hallitusta kaikesta siitä tuesta, jonka he antavat Venezuelalle täällä käydyille rauhan ja suvereniteetin neuvotteluille [Meksikossa on järjestetty Norjan johtamia keskusteluja opposition ja hallituksen välillä elokuun puolivälistä lähtien, joihin myös Venäjä ja Hollanti osallistuvat tarkkailijoina]. Pyydän kaikkien Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden hallitusten tukea, koska Venezuelan ainoa tie voi olla vain vuoropuhelu, rauha, uudelleen lähentyminen, sovinto. Ja olen kiitollinen siitä enemmistön tuesta, jonka olemme saaneet täällä tämän käynnissä olevan vuoropuhelun vuoksi.

− Venezuelassa on tänä vuonna vaalit, suurvaalit 21. marraskuuta. Kutsun teitä tulemaan katsomaan vaalikampanjaa, näkemään vaalit, tarkkailemaan, miten diktaattori Maduro kutsuu koolle 29. vaalit, kyseessä ovat vaalit numero 29. Meillä on pidetty 28 vaalit, olemme voittaneet äänien turvin 26, nyt menemme 29. vaaleihin. Koko oppositio on rekisteröitynyt, no, tervetuloa, voittakoon se, jonka on voitettava.

− Eli olen erittäin kiitollinen tuesta kaikille näille pyrkimyksille demokratian ja vuoropuhelun puolesta, ja juhlistan sitä keskustelun henkeä, yhdentymisen henkeä, joka ilmenee täällä tänään eräistä huomattavista ja toisinaan loukkaavista eroista huolimatta.

Kun kaikki 31 huippukokouksessa pyydettyä puheenvuoroa oli lausuttu, Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel, joka puhui alun perin järjestyksessään kolmantena, pyysi itselleen sanavuoron Uruguayn presidentti Luis Lacalle Poulle vastatakseen:

− Olen samaa mieltä, puheenjohtaja, ja kiitän teitä, ja vastaan myös täsmälleen tarkoituksenani säilyttää yhtenäisyyden teema eikä poiketa siitä. Presidentti Lacallen maininta Kuubasta osoittaa hänen tietämättömyytensä todellisuudesta. Kuuban kansan rohkeus ja vapaus on todistettu kuuden vuosikymmenen ajan Yhdysvaltojen aggressiivisuuden ja saarron olosuhteissa, mikä on perustavanlaatuinen este kehityksemme etenemiselle, jota presidentti Lacalle ei ottanut esille.

− Kuunnelkaa kansaanne, joka keräsi yli 700 000 allekirjoitusta asettamaasi kiireellistä lakia vastaan, jota ajoitte väkipakolla ja joka muutti ehtoja polttoaineiden hintojen säätelyssä, häätömääräysten, julkisten yritysten roolin vähentämisen ja toimintaprosessien muokkaamisen suhteen. Itse asiassa se on uusliberaali paketti tai pakettien nippu. Uusliberalismi on lisännyt epävakautta, keinottelua, ulkomaista velkaa, epätasa-arvoista vaihtoa, taipumusta toistuviin finanssikriiseihin, köyhyyttä, eriarvoisuutta ja pohjatonta kuilua yltäkylläisen pohjoisen ja hyväksikäytetyn etelän välillä.

− OEA on järjestö, joka Yhdysvaltojen palveluksessa tuki Kuuban eristämisyrityksiä, sotilaallisia sekaantumisia Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, vallankaappauksia, sotilaallisia diktatuureja, jopa maassasi, jonka Yhdysvallat loi tarkoituksenaan hillitä Amerikkamme kansojen vastarintaa. OEA oli hiljaa, kun alueellamme ja maassasi tehtiin kidutuksia. OEA on se, joka on hiljaa tänään, kun latinalaisamerikkalaisia sorretaan, murhataan ja saadaan katoamaan. Nämä teot eivät tapahdu Kuubassa. OEA:lla on edustuskelvoton pääsihteeri, joka myötävaikutti, osallistui ja tuki Bolivian hallitusta vastaan ​​vuonna 2019 tapahtunutta vallankaappausta. Presidentti Lacalle on juuri puolustanut täällä uusliberalismia, monroismia ja OEA:ta.

Lacalle sai vielä uuden minuutin puheenvuoron, jonka hän käytti täysimittaisesti Kuuban sivaltamiseen:

− Kuuban presidentti käyttää kansani väitteitä, joita en tietenkään jaa, eivätkä ne pidä paikkaansa. Kyllä, jos jokin on totta: maani onneksi oppositio voi kerätä allekirjoituksia, maassani oppositiolla on onneksi demokraattisia voimavaroja valittaa. Se on suuri ero suhteessa Kuuban hallintoon. Ja haluan vain lainata, eivätkä ne ole minun sanojani, se on erittäin kaunis laulu, jonka laulajat tuntevat hallituksen sorron: ”Älköön veri virratkoon, koska he haluavat ajatella toisin, kuka kertoi teille, että Kuuba on teidän, vaikka Kuubani on koko kansani.”

Sanasodan päättääkseen Kuuban presidentti Díaz-Canel otti vielä kerran puheenvuoron itselleen kokoukseen puheenjohtajana toimineen Meksikon ulkoministerin vastustuksesta huolimatta:

− Mielestäni asioita ei pidä jättää epäselviksi. Näyttää siltä, ​​että presidentti Lacallella on erittäin huono musiikkimaku. Se laulu ei ole niin hyvä. Se on valhe ja rakennelma joidenkin Kuuban vallankumousta vastustavien taiteilijoiden keskuudessa.

− Ainoa asia, jota haluamme puolustaa kuubalaisina, on yhdistynyt Latinalainen Amerikka, joka voi auttaa meitä kohtaamaan ne valtavat haasteet, joita aiheuttavat alati yleistyvät talouskriisit ja muut odottamattomat kriisit, kuten kammottava pandemia, joka on nykyään saanut kaikki maailman hallitukset ja kansat paineen alaisiksi ilman ideologisia tai poliittisia eroja. Jos presidentti Lacalle haluaa keskustella asioista kanssamme, pyydämme häntä tarjoamaan meille paikan ja voimme keskustella niistä kasvotusten ilman, että meidän on tuotava maidemme kahdenvälisten suhteiden esityslistalla olevat asiat Celacin yhtenäisyyden piiriin, sen, jota me kaikki kannatamme.

Uruguayn ja Paraguayn presidenttien puheenvuorot näyttäytyivätkin muutoin hyvän yhteishengen omanneen kokouksen poikkeuksina, joiden perimmäiset päämäärät liittyvät halpaan politikointiin oman kansan keskuudessa, sillä kansainvälisessä ympäristössä kaikki johtajat ovat samanarvoisia.

EU, Kiina ja YK osallistuivat huippukokoukseen

31 Celacin kokoukseen osallistuneiden jäsenvaltioiden edustajien lisäksi myös EU:n ulkopoliittinen edustaja, YK:n pääsihteeri ja Kiinan presidentti pitivät puheenvuorot Meksikossa, tosin kaksi viimeksi mainittua tervehtiä kokousvieraita etukäteen nauhoitettujen videoiden välityksellä.

Meksikossa paikan päällä kokoukseen osallistui myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel, joka korosti ilmastonmuutoksen, digitaalisen vallankumouksen ja pandemian olevan eurooppalaisesta näkökulmasta sellaisia haasteita, joihin voidaan vastata vain yhteistyöllä:

− Kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, se on tarpeellista eikä se voi koskaan olla heikko kohta. Päinvastoin yhteistyö osoittaa suvereniteettia ja kertoo siitä, miten yhdessä voidaan löytää jaettuja ratkaisuja ja siten pystyä rakentamaan oikeudenmukaisempia, vahvempia ja kestävämpiä yhteiskuntia kansalaistemme paremman tulevaisuuden takaamiseksi.

Michel viittasi myös ilmastokriisin ratkaisemisen rahoitukseen:

− Vuonna 2009 YK:n ilmastokokous COP:in aikana päätettiin, että 100 miljardia euroa on otettava käyttöön ilmastonmuutokselle kaikkein haavoittuvimpien maiden tukemiseksi, ja meidän on toimittava tämän mukaisesti. Viime vuonna näistä 100 miljardista Euroopan unioni otti käyttöön 26 miljardia, ja ilmoitamme pian myös talousarvion lisäämisestä jatkaaksemme muiden ilmastonmuutoksessa haavoittuvassa asemassa olevien maiden tukemista. Rahoitus on erittäin tärkeä asia, ja meidän on myös pysyttävä tehtäviemme tasalla.

Michel korosti solidaarisuutta rokotteiden tasapuolisen jakamisen edessä:

− Euroopan unioni teki heti ensimmäisten rokotteiden kehittämisen jälkeen päätöksen osoittaa vientiin puolet näistä rokotteista, jotka on valmistettu Euroopan unionissa. Kaikki maailman maat eivät ole tehneet tätä päätöstä, mutta Euroopan unionin 27 maata tekivät niin. Ja se aiheutti jännitteitä, monet Euroopan kansalaiset eivät ymmärtäneet, miksi veimme puolet Euroopassa tuotetuista rokotteista muihin maihin. Olen ylpeä tästä päätöksestä, koska kukaan ei ole turvassa, jos me kaikki emme ole rokotteen turvaamia. Lukuina tämä tarkoittaa Euroopan unionista Covax-aloitteen kautta jaettua 230 miljoonaa annosta 139 maassa. Tälle alueelle on tuotu 40 miljoonaa annosta Euroopan unionista.

Michel muisteli 30 vuoden takaisia opiskelija-aikojaan Brysselin maakunnan pienessä koulussa ja kertoi chileläisen runoilija Pablo Nerudan avaamista kulttuurisista horisonteista. Nerudan mukaan ”kaikki tiet johtavat samaan tavoitteeseen: välittää muille, keitä olemme”. Juuri tämän keskinäisen välittämisen ajatuksen tulisi innostaa rakentamaan yhdessä yhteiskuntia kohden edistystä, vapautta ja henkilökohtaista ihmisarvoa:

− Siksi tämä huippukokous on konkreettinen ja sopiva tilaisuus miettiä, kuinka voimme vahvistaa kykyämme toimia yhdessä, ei vain taloudellisten liittoutumien luomiseksi, mikä on tärkeää, tai poliittisten liittoutumien luomiseksi, jotka ovat myös tärkeitä, mutta tämän lisäksi meidän on mentävä kauemmas kohti kansojen ja yhteiskuntien välisiä ihmissuhteita.

Xi Jinping, Kiinan presidentti, piti alueellisen integraatiokehityksen tuloksia myönteisinä:

− Kymmenen vuotta sitten Celac syntyi Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden pyrkimyksistä tavoitella itsenäisyyttä ja vahvistumista yhtenäisyyden kautta, mikä oli virstanpylväs alueellisessa yhdentymisprosessissa. Tämän vuosikymmenen aikana Celacilla on ollut tärkeä rooli rauhan ja vakauden turvaamisessa sekä yhteisen kehityksen edistämisessä alueella.

− Viimeisten kahden vuoden aikana Meksiko väliaikaisena presidenttinä on täyttänyt tehtävänsä ja johtanut Celacin yhteisymmärrykseen ja yhteistyön lisäämiseen nostamalla sen kehityksen uudelle tasolle, mitä kiinalainen osapuoli arvostaa suuresti. Antaessaan tärkeän painoarvon suhteille Celaciin, Kiina tukee Celacin vaivannäköä koordinoida alueen maita yhteistyön kehittämiseksi ja haasteiden kohtaamiseksi.

− Tätä varten heinäkuussa 2014 Latinalaisen Amerikan ja Kiinan yhteistyöverkoston (espanjaksi ALC, englanniksi LAC) johtajat ja minä julistimme yhdessä Kiinan ja Celacin välisen foorumin perustamisen, mikä avaa uuden tien yhteistyölle Kiinan ja LAC-maiden välillä. Näiden seitsemän vuoden aikana, voimakkaassa kehityksessä, tästä foorumista on tullut se tärkein alusta, joka kokoaa yhteen Kiinan eri alojen ystävälliset voimat ja joka on osallistunut merkittävässä määrin Kiinan sekä LAC-maiden välisten suhteiden syventämiseen.

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) pääsihteeri António Guterres kertasi pandemian vaikutuksia ja ilmaisi YK:n tuen yhdentymiselle:

− Latinalainen Amerikka ja Karibia edustavat 8,4 prosenttia maailman väestöstä, mutta ne ovat kerryttäneet 21 prosenttia COVID-19-tartunnoista ja 32,5 prosenttia tämän taudin aiheuttamista kuolemista. Monet alueen maat kärsivät maailmanlaajuisesta epätasa-arvosta rokotteiden saatavuudessa ja jakelussa. Tällä on merkittäviä vaikutuksia ihmishenkien pelastamisen todelliseen kykyyn, myös kehittyvien maiden julkiseen talouteen, mikä vaikuttaa niiden valmiuksiin kohdata muita globaaleja haasteita.

− Tänään pidetyssä huippukokouksessa alueen johtajat osoittavat sitoutumisensa Celacin uudistamiseen alueellisen yhteistyön vahvistamisen tilana. Yhdistyneet kansakunnat edistävät osaltaan tätä pyrkimystä alueellisella terveysomavaraisuussuunnitelmalla, jonka tavoitteena on rokotteiden ja lääkkeiden alueellisen tuotannon kehittäminen, laajentaminen ja voimistaminen.

Yhteinen julistus kertoo jaetuista huolenaiheista

Meksikon pääkaupungissa lauantaina pidetyn Celacin kuudennen (VI) huippukokouksen jälkeen julkaistussa ”Ciudad de Méxicon julistuksessa” valtioiden välinen yhteistyöjärjestö ottaa kantaa monenlaisiin teemoihin, joihin kuuluvat oikeudenmukaisempi kansainvälinen järjestys, demokratian lujittaminen, koulutuksen ja sukupuolten tasa-arvon vahvistaminen, korruption ja köyhyyden torjunta sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen, haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten oikeuksien kunnioittaminen. Oman huomionsa sai myös pandemian hoito ja talouden toipuminen. Kaikkiaan Ciudad de Méxicon julkilausuma pitää sisällään 44 kannanottoa, jotka pyrin tiivistämään.

Ensimmäisessä kohdassa korostetaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) merkitystä sopimus-, yhtenäisyys- ja vuoropuhelumekanismina, johon kuuluvat Latinalaisen Amerikan ja Karibian 33 maata, joita lähentävät historialliset siteet, kansojemme jakamat periaatteet ja arvot, hallitusten keskinäinen luottamus, erilaisuuksien kunnioittaminen, tarve kohdata yhteiset haasteet ja edistää yhtenäisyyttä kaikessa monimuotoisuudessaan alueellisen yksimielisyyden pohjalta. Toinen pykälä viittaa aiempien julistuksien ja toimintasuunnitelmien sekä kokousten sopimusten yhä jatkuvaan voimassaoloon.

Kolmannessa kohdassa Celac vahvistaa sitoutumisensa oikeudenmukaisemman, osallistavamman, tasavertaisemman ja harmonisemman kansainvälisen järjestyksen rakentamiseen, joka perustuu kansainvälisen oikeuden ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamiseen, mukaan lukien valtioiden suvereeni tasa-arvo, kiistojen rauhanomainen ratkaisu, kansainvälinen kehitysyhteistyö, alueellisen koskemattomuuden kunnioittaminen ja puuttumattomuus valtioiden sisäisiin asioihin. Yhteistyöelin puolustaa jokaisen valtion itsemääräämisoikeutta ja oikeutta luoda oma poliittinen järjestelmänsä, joka ei sisällä uhkia, hyökkäyksiä ja yksipuolisia pakkokeinoja, rauhan, vakauden, oikeudenmukaisuuden, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen ympäristössä. Neljäs momentti viittaan alueellisten demokraattisten periaatteiden peruuttamattomaan luonteeseen, joihin lukeutuvat oikeusvaltion kunnioittaminen, vallanjaon toteutuminen ja kansalaisoikeudet sekä määräajoin pidettävien avoimien ja tietoon perustuvien vaalien järjestäminen. Celac edistää ihmisoikeuksia eikä salli minkäänlaista syrjintää.

Celac on yhä sitoutunut alueen rooliin rauhanvyöhykkeenä, joka julistettiin yhteisellä sopimuksella järjestön toisessa huippukokouksessa Havannassa tammikuussa 2014. Sen tavoitteisiin lukeutuu keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen ilmapiirin rakentaminen jäsenvaltioiden välille. Siinä kehotetaan kaikkia valtioita kunnioittamaan julistuksen periaatteita suhteissaan Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibiaan. Tarkoitus on ratkaista riidat rauhanomaisin keinoin ja tunnustaa valtioiden oikeus omaan poliittiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuurisen järjestelmäänsä olennaisena perustana rauhan ja harmonian luomiselle. Kuudennessa pykälässä sen sijaan tuomitaan Haitin presidentin Jovenel Moïsen murha, joka tapahtui 7. heinäkuuta 2021 Port-au-Princessa. Celac tukee perustuslaillista järjestystä, oikeusvaltioperiaatetta ja demokraattisia instituutioita, mutta torjuu kategorisesti väkivallan kaikissa ilmaisuissaan ja kehottaa vuoropuheluun rauhan palauttamiseksi maahan. Celac luottaa siihen, että tämä rikos ei jää rankaisematta ja vahvistaa syvän osanottonsa hänen perheelleen, ystävilleen, kansalle ja Haitin hallitukselle, vahvistaen kaiken tukensa ja solidaarisuutensa. Se on myös sitoutunut lujittamaan yhteistyötään Haitin kanssa.

Celac vaatii tuotannon demokratisointia ja sellaisten esteiden poistamista, jotka vaikeuttavat oikeudenmukaista ja tasapuolista Covid-19-rokotteiden saantia maailmanlaajuisina julkisina hyödykkeinä. Se toistaa kehotuksensa kansainväliselle yhteisölle ja maailman lääketeollisuudelle liittyäkseen hallitusten ja monenvälisten järjestöjen ponnisteluihin, mukaan lukien keskustelut eri foorumeilla yhteistyön lisäämiseksi, jotta varmistetaan rokotteiden, tarvikkeiden, lääkkeiden ja muiden hoitojen nopea, tasapuolinen ja solidaarinen jakelu kohtuuhintaan Covid-19-tautia vastaan. Kahdeksannessa momentissa sen sijaan korostetaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 20. huhtikuuta 2020 hyväksymän päätöslauselman 74/274 noudattamista. Siinä vaaditaan vahvistamaan toimitusketjuja, jotka edistävät ja takaavat yleismaailmallisen, oikeudenmukaisen, osallistavan, läpinäkyvän, tasapuolisen, tehokkaan ja oikea-aikaisen saatavuuden lääkkeille, rokotteille ja terveystarvikkeille, jotta voimme kohdata Covid-19-pandemian.

Yhdeksäs kohta liittyy niin ikään pandemian hoitoon, sillä siinä tunnustetaan kiireellinen maailmanlaajuinen tarve jatkaa vastaamista Covid-19-pandemian ennaltaehkäisyyn ja hillitsemiseen. Siinä tuetaan Celacin tarttuvien tautien ja uusien sekä uudelleen toistuvien tautien asiantuntijoiden verkoston työtä (Red de Especialistas en Agentes Infecciosos y Enfermedades Emergentes y Reemergentes), ja Covid-19:n alueellisen genomivalvonnan verkostoa (COVIGEN), jota koordinoi Panamerikkalainen terveysjärjestö (Pan American Health Organization − PAHO). Tarkoitus on taata väestön hoitoon pääseminen ja vähentää alueen riippuvuutta sen ulkopuolisista maista. Kymmenes alakohta taas painottaa alueellisten rokoteohjelmien merkitystä alueelliselle kyvylle vastata pandemiaan ja tunnustaa Argentiinan ja Meksikon välisen yhteistyön, jonka tuloksena tuotetaan jo Covid-19-rokotteita [AstraZeneca], joita on jo alettu jakaa eri maihin. Siinä mainitaan myös Kuuban rokotteiden (Abdala, Soberana02 ja Soberana Plus) kehittäminen ja tuotanto sekä muut käynnissä olevat aloitteet rokotteiden tutkimusta ja kehittämistä varten Meksikossa (Patria), Argentiinassa (ARVAC Cecilia Grierson), Kuubassa (Soberana 01, Mambisa, Pasteur ja PanCorona), Chilessä (PedCoVax), Brasiliassa (Butan Vac).

11. kappale viittaa Maailman terveyskokouksen (WHA) ylimääräiseen kokoukseen 29. marraskuuta − 1. joulukuuta 2021, joka keskittyy Maailman terveysjärjestön (WHO) pandemia- ja reagointivalmiuden parantamiseen erityisen riippumattoman työryhmän (IPPPR) tekemien huomioiden perusteella. Päätöksenteossa painavat lisäksi WHO:n terveyden hätätilaohjelman neuvoa-antavan komitean (IOAC) ja kansainvälisen terveyssäännösten tarkastelukomitean (IHR) suositukset.  12. alakohdassa Celac toteaa arvostavansa Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) avustuksella ja yhteistyöllä tehtyä julkaisua ”Raportti koronavirustaudin (Covid-19) taloudellisista vaikutuksista Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla” ja ”Kokonaisvaltaista terveydenhuollon omavaraisuussuunnitelmaa”. Celac tukee niin ikään Celacin puheenjohtajamaan ja Latinaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) valmistelemaa yhteisen katastrofirahaston perustamista.

Celac panee merkille YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) esittämän raportin ”Elintarviketurva Covid-19-pandemian olosuhteissa”, joka täydentää Celacin elintarvikkeiden turvaamista, ravitsemusta ja nälänhävittämistä koskevaa suunnitelmaa vuoteen 2025 mennessä (Plan para la Seguridad Alimentaria, Nutrición y Erradicación del Hambre,SAN-Celac). Celac arvostaa FAO:n ja Kiinan sekä eteläisten valtioiden keskeisen yhteistyöohjelman edistymistä maaseudun toimeentulojen ja ruokajärjestelmien elvyttämiseksi. Se on sitoutunut lujittamaan yhteistyötä saavuttaakseen osallistavampia ja kestävämpiä elintarvikejärjestelmiä tarkoituksenaan parantaa tuotantoa, ravitsemusta, ympäristöä ja elämänlaatua jättämättä ketään edistyksen ulkopuolelle. 14. kohta pitää koulutusta alueen kestävän kehityksen selkärankana, sen on oltava osallistavaa, tasapuolista, laadukasta ja sukupuolinäkökulma sekä kulttuurien välinen lähestymistapa huomioivaa. Celac uudistaa sitoumuksensa edistää julkista politiikkaa ja alueellisia ohjelmia, jotka takaavat kaikille koulutuksen, vuoden 2030 agendan neljännen tavoitteen mukaisesti. Tarkoitus on korjata erityisesti Covid-19-pandemian pahentama eriarvoisuus, täyttää digitaalinen kuilu ja puuttua naisiin, alkuperäiskansoihin ja afrikkalaisten jälkeläisiin kohdistuneisiin suhteettomiin vaikutuksiin.

Celac on sitoutunut edistämään sääntöihin perustuvaa, avointa, syrjimätöntä ja tasapuolista monenvälistä kauppajärjestelmää Maailman kauppajärjestön (WTO) ehdoilla, ja toivoo saavansa myönteisiä tuloksia tuon järjestön 12. ministerikokouksesta vuonna 2021, johon kuuluvat muun muassa sopimukset kalastustuista ja keskustelut kaupallisista maataloussäännöistä. Yhteistyöelin on tyytyväinen YK:n yleiskokouksen lahjonnan vastaiseen poliittiseen julistukseen vuonna 2021, jossa vahvistettiin sitoumuksia vastata olemassa oleviin haasteisiin ja toteuttaa toimenpiteitä korruption ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä. Samoin se vahvistaa sitoutumisensa YK:n korruption vastaiseen yleissopimukseen ja sen tarkastelumekanismiin sekä uudistaa sitoutumisensa yhteiseen julkilausumaan, joka on peräisin Ciudad de Méxicossa pidetystä ministerien ja korkeiden viranomaisten korruption ehkäisemistä ja torjuntaa koskevasta neljännestä kokouksesta 25. marraskuuta 2020. Yhdistämme voimamme hävittääksemme korruption Latinalaisessa Amerikasta ja Karibialta.

17. kohdassa vahvistetaan sitoumus edistää köyhyyden poistamista sen kaikissa muodoissa, erityisesti mitä tulee äärimmäiseen köyhyyteen ja epätasa-arvoon kaikissa ulottuvuuksissaan. Covid-19-pandemia on pahentanut tilannetta. Köyhyyden poistaminen on välttämättömän edellytys kestävälle kehitykselle ja oikeudenmukaisen sosioekonomisen elpymisen takaamiselle pandemian aiheuttamien kielteisten vaikutusten kriisissä. Samoin olisi edistettävä hankkeita, jotka mahdollistavat epävirallisen väestönosan järjestäytymisen, sen siirtymisen muodollisen talouden ja sosiaaliturvan piiriin. Celac kehottaa 18. momentissaan eri alueellisia ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia jatkamaan tehokkaiden vastausten käyttöä pandemian vaikutuksia vastaan, mikä mahdollistaa alueen maiden osallistavan, oikeudenmukaisen ja kestävän taloudellisen ja sosiaalisen elpymisen nopeuttamisen valtioiden tehokkaan läsnäolon avulla. Se kehottaa myös näitä instituutioita takaamaan kestävät rahoitusmekanismit kehitykselle, ilmastolle ja luonnolle niitä tarvitseville maille ottaen huomioon niiden rakenteelliset erityispiirteet. Se tukee myös sellaisten täydentävien toimenpiteiden edistämistä, joiden tarkoituksena on parantaa velkakäsittelyn ehtoja, mukaan lukien mahdollisuus neuvotella uudelleen velkojen maksuehdoista.

Celac pyytää Kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF) varmistamaan oikea-aikaisen pääsyn erityisiin velannosto-oikeuksiin (Special Drawing Rights – SDR). Se tukee SDR-uudelleenjakomekanismien välitöntä perustamista kaikille haavoittuville maille, myös keskituloisille maille. Tämä mahdollistaisi nopeamman, oikeudenmukaisemman, osallistavamman ja tasa-arvoisemman talouden elpymisen alueellamme, varmistaen taloudellisten resurssien tehokkaan käytön ja vastaisi pandemian moninaisiin tarpeisiin ja sen kielteisiin talousvaikutuksiin. Celac kehottaa vahvistamaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian monenvälisiä kehityspankkeja, edistämään rahoitusvarojen tuottamista ja jakamista alueen kestävän kehityksen tukemiseksi. 20. vetoomus tuomitsee yksipuolisten pakkokeinojen soveltamisen, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia, ja vahvistaa kansainvälisen oikeuden täysimääräisen pätevyyden, riitojen rauhanomaisen ratkaisun ja toisten valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteet.

Celac uudistaa sitoumuksensa taata demokratian ja kansalaisten osallistumisen täysimääräinen toteutuminen, oikeusvaltioperiaate sekä ihmisoikeuksien rajoittamaton kunnioittaminen, mukaan lukien oikeus kehitykseen ja oikeus rauhaan, sellaisessa kestävän kehityksen mallissa, joka keskittyy taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin ulottuvuuksiin, jotka asettavat ihmiset politiikkamme keskipisteeseen, tarkoituksenaan edistää alueen toipumista Covid-19-pandemian vaikutuksista. 22. kirjaus liittyy Celacin lausuntoon siitä, kuinka nuoret muodostavat merkittävän osan yhteisestä väestöstä, joten heille on syytä tarjota suurempia mahdollisuuksia ja antaa heille tarvittavat taidot ja tiedot tavoitteiden saavuttamiseksi ja heidän osallistumisensa helpottamiseksi​​ maiden kestävän kehityksen päätöksentekoprosesseissa.

23. pykälä kertoo Celacin vahvistavan sitoutumisensa sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, perusoikeuksien ja kaikkien ihmisoikeuksien täysimääräiseen harjoittamiseen; noudattamaan vuoden 2030 agendan kestävän kehityksen tavoitteita − erityisesti viidettä tavoitetta − ja etenkin toteuttamaan sellaista politiikkaa, joka edistää naisten taloudellista itsenäisyyttä lisäämällä heidän osallistumistaan ​​työmarkkinoille ja tukeakseen suuremman mittakaavan yrittäjyyttä ja johtotehtäviin pääsemistä. Celac sitoutuu kaikkien väkivallan ja syrjinnän muotojen hävittämiseen Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman ehdoin sekä kantaa vastuunsa kaikkien naisten syrjinnän poistamisesta tehdyn yleissopimuksen (CEDAW) ja Belém do Parán yleissopimuksessa mainittujen velvoitteiden noudattamisesta. Se on myös sitoutunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa, ihmisarvoista työtä ja pyrkii poistamaan lapsityövoiman alueeltaan osana toimia, joilla pyritään asettamaan etusijalle tyttöjen, poikien ja nuorten oikeudet toimijoina.

Celac ilmaisee myös sitoumuksensa kunnioittaa, edistää ja suojella kaikkien ihmisoikeuksia kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ja syrjittyihin ryhmiin. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja oikeuksiltaan tasavertaisina, ilman sukupuoleen, uskontoon, rotuun, kansalliseen alkuperään, poliittiseen mielipiteeseen, ikään, vammoihin, kieleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai mihinkään muuhun piirteeseen liittyvää syrjintää. 25. kohdassa viitataan YK:n yleiskokouksen 2.8.2021 antamaan päätöslauselmaan 75/314, joka perustaa pysyvän foorumin afrikkalaistaustaisille henkilöille suunnattuna ihmisoikeusneuvostoa tiedottavana neuvoa-antavana elimenä. Celac muistuttaa 23. joulukuuta 2013 annetusta YK:n yleiskokouksen päätöslauselmasta 68/237, jossa julistetaan afrikkalaistaustaisten ihmisten vuosikymmen 2015–2024 teemalla ”Afrikkalaista alkuperää olevat ihmiset: tunnustaminen, oikeudenmukaisuus ja kehitys”. Toisaalta 16. joulukuuta 2020 hyväksyttiin päätöslauselma 75/170, jossa 31. elokuuta säädetään afrikkalaista syntyperää olevien ihmisten päiväksi.

Celac vahvistaa sitoumuksensa kunnioittaa alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten oikeuksia ja tunnustaa heidän panoksensa yhteiskuntiemme kehitykseen, moniarvoisuuteen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Se on sitoutunut luomaan julkista politiikkaa ottaen huomioon kulttuurien välisen perspektiivin, ja pitää tärkeänä poistaa kaikenlaiset syrjinnän muodot. Samoin se ottaa vastuun ponnisteluista, joilla pyritään takaamaan näille ihmisryhmille oikeudenmukainen ja tasapuolinen pääsy lääkkeisiin ja terveystarvikkeisiin sekä alueen maissa tunnustettuihin ja sovellettuihin rokotteisiin Covid-19-tautia ja muita tartuntatauteja vastaan. 27. kohdassa pidetään myönteisenä YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaa 74/135, jossa ajanjakso 2022−2032 julistetaan alkuperäiskansojen kansainväliseksi vuosikymmeneksi, ja panee merkille Los Pinosin (Chapultepec) julistuksen − ”Rakennetaan toimien vuosikymmentä alkuperäiskansojen kielille”, joka hyväksyttiin Meksikossa 27. ja 28. helmikuuta 2020 pidetyssä korkean tason tapahtumassa ”Making a Decade of Action for Indigenous Languages” (“Construyendo un Decenio de Acciones para las Lenguas Indígenas”). Celac ilmaisee myös tukensa Iberoamerikkalaisen alkuperäiskansojen kielten instituutin (IIALI) luomiselle, sitoumuksena alkuperäiskansojen kulttuurien ja kielten käytön, edistämisen, säilyttämisen ja elvyttämisen puolesta kaikilla elämänalueilla.

28. asiakohta sitoutuu jatkamaan työskentelyään kansainvälisen oikeuden ja erityisesti YK:n yleiskokouksen 14. joulukuuta 1960 antaman päätöslauselman 1514 (XV) puitteissa sen varmistamiseksi, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian alue voi olla kolonialismista ja siirtomaista vapaa alue. 29. kohdassa Celac ilmaisee myös mitä voimakkaimman alueellisen tuen Argentiinan tasavallan laillisille oikeuksille Falklandinsaarista (Las Islas Malvinas), Etelä-Georgioiden ja Etelä-Sandwich -saarista ja niitä ympäröivien merialueiden suvereniteettikiistassa ja alueen maiden pysyvän kiinnostuksen aloittaa uudelleen neuvottelut Argentiinan tasavallan ja Ison-Britannian sekä Pohjois-Irlannin välillä, jotta mahdollisimman pian löydettäisiin lopullinen ja rauhanomainen ratkaisu tähän riitaan YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 31/49 määräysten mukaisesti.

30. momentissa todetaan, että alueella tapahtuneet transatlanttinen orjakauppa ja alkuperäiskansojen kansanmurha olivat julmia rikoksia ihmisyyttä vastaan, ja Celac tunnustaa tähän mennessä tehdyt ponnistelut korvaavien ja korjaavien toimenpiteiden luomiseksi kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla, mukaan lukien CARICOM-korjauskomission työ Durbanin julistuksen mukaisesti. Se myöntää myös, että näillä epäoikeudenmukaisuuksilla on ollut kielteinen vaikutus alueelliseen kehitykseen, erityisesti alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten kannalta.

31. alakohdassa Celac allekirjoittaa lupauksensa suojella maahanmuuttajien ihmisoikeuksia, edistää kokonaisvaltaisia ​​alueellisia pyrkimyksiä tehostaa maahanmuuton hallintaa vastuullisen, turvallisen, järjestetyn ja säännöllisen muuttoliikkeen periaatteiden mukaisesti, pyrkien poistamaan laittoman muuttoliikkeen syyt ja helpottamaan muuttoliikkeen säännönmukaistamista, perustuen monialaiseen siirtolaiset keskiöön asettavaan lähestymistapaan. Nykyisen tilanteen huomioon ottaen Celac pyytää tehostamaan koordinoitua työtä muuttoliikkeiden hallitsemiseksi alueella, takaamaan ihmisoikeuksien suojelun ja paluumuuttajien arvokkaan ja turvallisen vastaanottamisen. 33. momentissa ilmaistaan Celacin tahtotila torjua laittoman maahanmuuton kriminalisointi ja kaikenlainen rasismi, rotusyrjintä, muukalaisviha, vihapuhe ja niihin liittyvät muunlaiset syrjinnän ja suvaitsemattomuuden maahanmuuttajia ja pakolaispaikkojen hakijoita vastaan. Yhteistyöelin Celac tunnustaa, että vain näiden kanavien kautta ja yhteistyömme sekä maidemme välisen tietojen vaihtamisen avulla voidaan toteuttaa onnistuneesti siirtolaisprosessit, jotka optimoivat lähtö-, kauttakulku-, määrä- ja paluumaiden kehitystä. Se tunnustaa myös institutionaalisen työn ja yhteiset aloitteet, joiden tarkoituksena on vahvistaa kauttakulku- ja kohdemaiden kansainvälisiä suojelujärjestelmiä koko alueella, jotta voidaan taata ihmisten oikeus pyytää suojelua kansainvälisen pakolaisoikeuden mukaisesti.

35. asiakohta ratifioi mitä suurimman poliittisen sitoumuksen ilmastonmuutoksen, aavikoitumisen, saastumisen, lajituhon ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen torjunnassa, jotka ovat ihmiskunnan kiireellisiä haasteita tasapainon saavuttamiseksi nykyisten ja tulevien sukupolvien taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tarpeiden välillä. Celac huomioi hallitustenvälisen ilmastonmuutosasiantuntijaryhmän (IPCC) viimeisimmän raportin, joka koskee ilmastonmuutosta käsittelevän ”työryhmä numero yhden fyysisiä perusteita” osana sen kuudetta arviointisykliä. Siinä mielessä se ilmaisee tarpeen edistää kestävää kehitystä luonnon kanssa sopusoinnussa ottaen huomioon, että maamme sijaitsevat alueella, joka on erittäin altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Celac kehottaa kehittyneitä maita noudattamaan rahoitussitoumuksiaan kaikissa monenvälisissä ympäristösopimuksissa haittojen lieventämisen, sopeutumisen, vahinkojen ja tappioiden osalta sekä helpottamaan mahdollisuuksia saada taloudellisia resursseja taaten teknologian siirto, rakentaminen ja kapasiteetin kehittäminen suotuisissa olosuhteissa. Tältä osin se toistaa tukevansa kiireellisten ympäristöhaasteiden ratkaisemista muun muassa edistämällä ekosysteemipohjaisia ​​lähestymistapoja, ympäristötoimintoja ja / tai luontoon perustuvia ratkaisuja hyvinvoinnin ja sosioekonomisen kasvun kanssa yhteen sovitettavalla tavalla, uusiutuvan energian osuuden huomattavaksi kasvattamiseksi energia-alalla ja sen saatavuuden takaamiseksi kaikille ihmisille, mukaan lukien elintarviketurva, ja alkuperäiskansojen sekä paikallisyhteisöjen perinteisen tietämyksen tunnustaminen ja vahvistaminen heidän vapaalla, etukäteen hankitulla ja tietoisella suostumuksellaan, koska nämä ryhmät ovat aina osallistuneet biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen.

37. kohdassa tuodaan esiin se, miten Celac on sitoutunut lisäämään ilmastotavoitteita jäsenvaltioissa Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti tasapuolisuuden ja yhteisten mutta eriytettyjen vastuiden ja valmiuksien periaatteiden mukaisesti. Siinä vahvistetaan myös tarve ottaa huomioon erilaiset kansalliset olosuhteet ja kiireellisten toimenpiteiden toteuttaminen haittojen lieventämisen, sopeutumistoimien ja sopeutumiskyvyn edistämiseksi, minimoiden ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin liittyvät tappiot ja vauriot sekä helpottamaan kansainvälisen ilmastorahoituksen saantia, mukaan lukien sitoumus 100 miljardin dollarin vuotuiseen apuun kehittyvien maiden tukemiseksi vuosien 2020 ja 2025 välillä. Tämän haasteen ratkaisemiseksi on myös kiireellistä, että YK:n ilmastokokouksen COP26-neuvottelujen aikana määritellään kehittyvien maiden ilmastorahoituksen uusi määrällinen kollektiivinen tavoite hyväksymällä selkeät päätökset aikataulusta ja välitavoitteista vuoteen 2024 asti. Celac korostaa tarvetta parantaa ilmastotoimien rahoituksen määrää, laatua, saatavuutta, ennustettavuutta ja tehokkuutta. Sopeutumiseen tarvittavia resursseja tulee lisätä siten, että ilmastorahoituksen kohdentamisessa säilyy tasapaino haittojen hillitsemisen ja kehittyvien maiden tarpeiden sekä painopisteiden mukaisesti.

Celac korostaa tarvetta laatia yhteisiä strategioita katastrofien hallinnoimiseksi ja riskien vähentämiseksi, humanitaarisen avun, toipumisen ja selviytymiskyvyn koordinoinnin tehostamiseksi Sendai-luonnonkatastrofiriskien vähentämiskehyksen 2015−2030 toimeksiantojen ja YK:n päätöslauselmassa 46/182 hyväksytyn kansainvälisen humanitaarisen avun ohjausperiaatteiden perusteella. Se tukee vapaaehtoisen rahaston perustamista helpottamaan parempaa alueellista reagointia katastrofeihin. 39. pykälä kertoo yhteistyöelimen ratifioivan alueensa ydinaseettoman luonteen. Se korostaa, että maailma ilman ydinaseita on välttämätön ihmiskunnan ensisijaisten tavoitteiden, kuten rauhan, turvallisuuden, kehityksen ja ympäristönsuojelun saavuttamiseksi sekä pitää ydinaseiden täydellisen hävittämisen tarpeen saavuttamista kiireellisenä. Se tunnustaa lisäksi ydinaseiden kieltosopimuksen (TPNW) voimaantulon 22. tammikuuta 2021 ja sen panoksen ydinaseriisuntajärjestelmään. Tässä mielessä se vaatii työn kaksinkertaistamista tavoitteiden edistämiseksi konkreettisin askelin, jotka tuovat meidät lähemmäksi ydinaseettoman maailman perimmäistä päämäärää.

40. pykälässä Celac vakuuttaa jälleen, että maailman huumeongelma on yhteinen ja vastuu siitä jaettu. Sitä on käsiteltävä vuoden 1961 huumaavien aineiden yleissopimuksen mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1972 pöytäkirjassa ja vuoden 1971 psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa sekä huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan vastaisessa YK:n yleissopimuksessa vuonna 1988, jotka ovat kansainvälisen huumausainevalvontajärjestelmän ja muiden asiaan liittyvien kansainvälisten instrumenttien kulmakivi, monenvälisessä ympäristössä tiiviimmän ja tehokkaamman kansainvälisen yhteistyön avulla. Se edellyttää integroitua, monitieteellistä, tasapainoista, kestävää, kattavaa lähestymistapaa, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia ja perustuu tieteelliseen näyttöön. Yhteistyöelin tunnustaa huhtikuussa 2016 New Yorkissa pidetyn YK:n yleiskokouksen maailmanlaajuista huumeongelmaa käsittelevän 30. erityisistunnon tulokset.

Celac vahvistaa vastustavansa syvästi kaikkia terroritekoja kaikissa ilmenemismuodoissaan riippumatta niiden motiiveista, rahoituksesta, paikasta ja tekijöistä. Se toistaa huolensa väkivaltaisista ääriliikkeistä, jotka voivat johtaa terrorismiin. Se korostaa sitoutumistaan ​​lujittaa keskinäiseen oikeusapuun perustuvaa kansainvälistä yhteistyötä ja vahvistaa alueellisia mekanismeja terrorismin rahoituksen torjumiseksi, mukaan lukien rahanpesu, jolla on suora yhteys kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Celac tuo esiin uudelleen suojelu-, toiminta-, liikkumis- ja värväysvapauden sekä taloudellisen, aineellisen tai poliittisen tuen kieltämisen tarpeellisuuden terroristiryhmille tai kaikille niille, jotka tukevat tai helpottavat terroritekojen rahoitusta, suunnittelua tai valmistelua tai osallistuvat tai yrittävät osallistua näihin toimiin, ja toistaa sitoumuksensa toteuttaa käytännön toimenpiteitä, jotka ovat tarpeellisia, jotta alueitamme ei käytettäisi terroristien tilojen tai koulutusleirien sijoittamiseen tai terroritekojen tai -aktien valmisteluun tai järjestämiseen muita valtioita tai niiden kansalaisia ​​vastaan ​​tai yllyttämiseen niiden toimeenpanoon. Se kertoo vastustavansa kansainvälisen oikeuden vastaisten yksipuolisten pakkokeinojen soveltamista, mukaan lukien luettelot ja todistukset, jotka vaikuttavat Latinalaisen Amerikan ja Karibian maihin.

42. asiakohdassa korostetaan tieto- ja viestintätekniikan, myös internetin, merkitystä rauhan, ihmisten hyvinvoinnin, kehityksen, tiedon, sosiaalisen osallisuuden ja talouskasvun edistämisen välineinä. Siinä vahvistetaan tieto- ja viestintätekniikan rauhanomainen käyttötarkoitus ja kehotetaan kansainvälistä yhteisöä välttämään ja pidättäytymään yksipuolisista toimista, jotka eivät ole yhteensopivia Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kansainvälisen oikeuden tavoitteiden ja periaatteiden kanssa, kuten sellaisia, joiden tarkoituksena on kumota yhteiskuntia tai luoda tilanteita, jotka voivat johtaa valtioiden välisiin konflikteihin. Samalla tuodaan esiin tarve siitä, ettei tieto- ja viestintätekniikan käyttö saa loukata ihmisten oikeutta yksityisyyteen.

43. kohdassa Celac pitää myönteisenä Latinalaisen Amerikan ja Karibian avaruusjärjestön (ALCE) perustamista alueellisten valmiuksien ja valtioiden välisen yhteistyön vahvistamiseksi tutkimuksen, kehityksen ja teknologiansiirron mahdollistamiseksi, löytöretkien toteuttamiseksi ja ulkoavaruuden rauhanomaisiin käyttötarkoituksiin.

Viimeisessä julistuksen 44. pykälässä korostetaan sitä sitoutumista, tukea ja edistystä, jotka Ciudad de Méxicossa 24. heinäkuuta 2021 pidetyn Celacin ulkoministerien 21. kokouksen yhteydessä helpottivat pohdintaprosessin päätökseen saamista [siis tämän yhteisen asiakirjan luomista] ja panee merkille tämän prosessin aikana saadut kokemukset yhteisön elvyttämiseksi toteuttamalla Meksikon vuosien 2020 ja 2021 kaksivuotiskaudella pitämän väliaikaisen puheenjohtajavaltion laatimat työsuunnitelmat ja pyrkimykset edistää Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen aseman vahvistamista nykyisessä alueellisessa ja maailmanlaajuisessa poliittisessa tilanteessa sekä jatkaa esiintymistä yhtenä alueena Yhdistyneissä kansakunnissa ja muissa monenvälisissä järjestöissä, aina tarvittaessa ja haittaamatta jo olemassa olevia yhteistyöryhmiä, tehden aloitteita kiinnostavista ja merkityksellisistä asioista yhteisön jäsenvaltioille sekä mahdollisuuksien mukaan esittämällä yhteisiä ja yhdenmielisiä aloitteita niissä tapauksissa, jolloin sitä vaaditaan.

Kuuban vastainen kauppasaarto tuomittiin

Kuuban kauppasaarron ensimmäinen aseiden viennin saarelle kieltänyt asetus astui voimaan 14.3.1958 ennen Kuuban vallankumouksen voittoa. Lokakuussa 1960 alkoi varsinainen kauppasaarto, josta tuli lähes täydellinen helmikuussa 1962. Taannoin presidentti Donald Trumpin aikakaudella saartorengasta tiivistettiin 240 tiukentavalla asetuksella, mutta käytännössä maailmanlaajuinen koronaviruspandemia on pahentanut kauppasaarron vaikutuksia entisestään. Meksikoon kokoontuneet Celacin 31 jäsenvaltiota laativat yksimielisen lausunnon nimeltään ”Erityisjulistus tarpeesta lopettaa Yhdysvaltojen taloudellinen, kaupallinen ja rahoituksellinen saarto Kuubaa vastaan” (Declaración especial sobre la necesidad de poner fin al bloqueo económico, comercial y financiero de los Estados Unidos de América contra Cuba), joka tuomitsee Kuuban vastaiset eristämisyritykset:

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden hallitusten päämiehet ja naispuoliset johtajat, jotka kokoontuvat Ciudad de Méxicossa Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (CELAC) kuudennen huippukokouksen yhteydessä 18. syyskuuta 2021.

He vahvistavat vastustavansa pakottavia taloudellisia toimenpiteitä, joita kansainvälinen oikeus ei tue, mukaan lukien kaikki ne yksipuoliset toimet, joita sovelletaan itsenäisiin maihin ja jotka vaikuttavat heidän kansojensa hyvinvointiin ja joiden tarkoituksena on estää niitä käyttämästä päätösoikeuttaan omasta vapaasta tahdostaan, omista poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista järjestelmistään.

He toistavat voimakkaan halveksuntansa kansainvälisen oikeuden vastaisten lakien ja toimenpiteiden soveltamista vastaan. Celacin jäsenvaltiot tuomitsevat sellaisten ekstraterritoriaalisten lakien ja toimenpiteiden täytäntöönpanon, jotka loukkaavat kolmansien osapuolten suvereniteettia ja etuja, ja kehottavat kaikkia valtioita lopettamaan välittömästi ja ehdoitta niiden soveltamisen.

He muistuttavat, että Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on vuodesta 1992 lähtien pyytänyt 29 päätöslauselmansa välityksellä Yhdysvaltojen hallituksen Kuuballe asettaman taloudellisen, kaupallisen ja rahoituksellisen saarron lopettamista, ja ne korostavat sitä ylivoimaista tukea, minkä Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot ilmaisivat uusimmassa päätöslauselmassaan A / RES / 75 / 289, joka hyväksyttiin 23. kesäkuuta 2021.

1. He kehottavat Amerikan Yhdysvaltojen presidenttiä muuttamaan merkittävästi Kuuban vastaisen saarron soveltamista ja kyseisen maan kongressia jatkamaan sen poistamista.

2. He korostavat, että mainittu saarto on Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden vastainen.

3. He painottavat myös syvää huoltansa tämän politiikan raaistumisesta erityisesti COVID-19-pandemian yhteydessä ja hylkäävät saarron valtion oikeudellisen toimivallan sen omien alueiden ulkopuolelle laajentamisen ulottuvuuden, joka on vaikuttanut vakavasti ja kielteisesti Kuuban kansainvälisiin rahasiirtoihin ja kuubalaisen kansan hyvinvointiin.

4. He pyytävät kaikkia asianosaisia osapuolia ​​noudattamaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksymiä peräkkäisiä päätöslauselmia ja ottamaan huomioon kansainvälisen yhteisön jatkuvat kehotukset lopettaa Yhdysvaltojen ylläpitämä Kuubaa koskeva taloudellinen, kaupallinen ja rahoituksellinen saarto, joka on ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa ja aiheuttaa merkittävää sekä perusteetonta vahinkoa Kuuban kansan hyvinvoinnille.”

Kauan kaivatun kokouksen myönteiset seuraukset

Yhteisen kokouksen lopuksi Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard Casaubón korosti Celacin puheenjohtajan roolissa aikaansaatuja tuloksia kuin vastauksena niille, jotka kaipasivat puheenvuoroissaan ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavia käytännön toimia. Monien toteutuneiden hankkeiden joukkoon Ebrard listasi Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhteisen avaruusjärjestön (La Agencia Latinoamericana y Caribeña del Espacio – ALCE), 15 miljoonan dollarin varoin starttaavan ilmastonmuutoksen seurauksiin vastaavan katastrofirahaston, ja myös yksityiskohtaisen 103 sivun terveyden omavaraisuussuunnitelman, joka pitää sisällään rokotekysymyksen.

Ebrard näki virheiden opetuksien muodostavan nykyhetken omaksutun kulkusuunnan. Samassa hengessä hän korosti Celacin omaavan yhteisen kannan suhteessa Kansainväliseen valuuttarahastoon (IMF), mitä tulee rahoituksen saannin helpottamiseen ja velkataakan keventämiseen. Toisaalta 31 maata vievät yhteisen kantansa Glasgowin COP26-ilmastokokoukseen, vaatien monille ilmastokriisistä pahiten kärsiville maille taloudellista tukea. Celacin puheenjohtajana kaksi vuotta toimineen Meksikon ulkoministerin mukaan alueen maiden on vahvistetta ääntään ja painoarvoaan saadakseen aikaan hyviä asioita, tehdäkseen yhteistyötä ja avatakseen tiensä kohden maailmaa.

Lopulta oli tullut Meksikon presidentin vuoro sulkea kokous, silloin Andrés Manuel López Obrador, uuden yhdentymisen arkkitehti, totesi:

− Sanoisin, että tämä VI huippukokous on ollut onnistunut, koska Celac on vakiinnutettu, koska olemme yhteisö, joka vastaa yhteiskuntiemme huolenaiheisiin, jotka olemme nyt pandemian aikana nähneet edessämme joka päivä, ja tuo kiireellisyyden tunne on asettanut meille tarpeen tehdä yhteistyötä kuin koskaan ennen. Ja nyt haasteena on säilyttää tämä henki niin, että tulevina vuosina saamme aikaan enemmän tuloksia väestömme hyväksi.

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (Celac) astui uuteen vaiheeseen, vuosi sitten emme puhuneet toisillemme, tänään näemme, kuinka aiomme rakentaa omavaraisuutta Latinalaisessa Amerikassa rokotteiden suhteen, se on valtava muutos”, Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard korosti lauantaina kokouksen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Meksikon ulkoministeri arvioi kokouksen antia näillä sanoin:

− Mielestäni se oli hyvä kokemus ja saadut tulokset ovat lupaavia. Se ei tarkoita, että kaikki ongelmat olisi ratkaistu, mutta sitä, mikä on kiireellisintä ja tarpeellisinta, mikä haavoittaa meitä, ollaan ratkaisemassa. Minusta näyttää siltä, ​​että nämä saavutukset ovat arvokkaita ja ne täyttävät meidät toivolla.

Toisessa yhteydessä presidentin lehdistötilaisuudessa Ebrard korosti vielä sitä, kuinka Celac ryhtyy lyhyellä aikavälillä Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) havaitsemiseen välittömiin toimenpiteisiin kolmella alalla: kansallisten sääntelyelinten keskinäinen koordinointi; alueellisten mekanismien luominen rokotteiden ostamista varten; ja alueellisen kliinisten tutkimusten tietoalustan toteuttaminen.

Poliittisen sosiologian ja perustuslaillisen oikeustieteen tuplatohtori John M. Ackerman Meksikon kansallisesta autonomisesta yliopistosta (UNAM) kommentoi huippukokouksen antia La Jornadan kolumnissaan ”Maduro ja Díaz-Canel Meksikossa” (Maduro y Díaz-Canel en México):

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) onnistunut kokous tänä lauantaina merkitsee lopullista askelta kohti todellista latinalaisamerikkalaista yhdentymistä, joka on täysin itsenäinen ja riippumaton Washingtonista. Kuuban ja Venezuelan presidenttien Miguel Díaz-Canelin ja Nicolás Maduron aktiivinen osallistuminen oli erityisen symbolista, koska sekä Yhdysvaltain hallitus että Amerikan valtioiden järjestö (OEA), jota johtaa esittelykelvoton vallankaappauksien helpottaja Luis Almagro, herjaavat ja uhkailevat jatkuvasti molempia johtajia.

Periaate alueen maiden yleismaailmallisesta osallistumisesta ilman ideologisia intoiluja tai fobioita on yksi niistä tekijöistä, joka luonnehtii eniten tätä uutta suvereeniuden kohtaamispaikkaa. Monimuotoisuus ja demokratia päätöksenteossa ilman alistumista millekään sisäiselle toimijalle ja vielä vähemmän millekään ulkomaiselle hallitukselle, ylevöittää myös tätä monenvälistä organisaatiota, jota Meksiko johti varsin näkemyksellisesti vuosien 2020 ja 2021 aikana.

Lauantain kokouksessa eniten korostunut puheenvuoro oli epäilemättä Maduron. Sovittelevasti mutta voimakkaasti tämä venezuelalainen ehdotti ”Amerikka amerikkalaisille” -periaatteeseen perustuvan Monroe-opin korvaamista bolivariaanisella opilla, joka ottaa lähtökohdakseen Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansojen yhtenäisyyden ja itsenäisyyden. Maduro ehdotti Celacin täydellistä institutionalisointia Meksikossa sijaitsevasta vahvaluonteisesta toimeenpanevasta sihteeristöstä käsin, OEA:n korvaamiseksi alueen tärkeimpänä monenvälisenä organisaationa.

Presidentti Díaz-Canelin puhe ravisteli myös tietoisuuksia tuomitsemalla energisesti saaren vastaisen taloudellisen kurjistamisen ja poliittisen vallankaappausajattelun. Muistakaamme, että OEA kiinnitti kohtalonsa tammikuussa 1962, kun se Washingtonin painostuksesta karkotti Kuuban järjestöstä tiukasti ideologisista syistä. Kuuba julistettiin ”yhteensopimattomaksi Amerikan välisen järjestelmän kanssa” johtuen sen sitoutumisesta ​​marxilais-leninismiin ja lähentymisestä Neuvostoliittoon sen jälkeen, kun CIA:n 1961 operoima hyökkäys Sikojenlahdella (Bahía de los Cochinos) oli epäonnistunut.

Joten Kuuban ja Venezuelan toimelias läsnäolo tänä lauantaina, Venezuelan joka kärsii nykyään taloudellisesta sodasta ja uusimperialistisesta päällekarkauksesta, joka on samankaltainen kuin Kuuba joutui kestämään vuonna 1961, merkitsee historiallista käännöstä. Meillä ei ole ollut tällaista yhtä tunteellista hetkeä Amerikkojen välisissä suhteissa sen jälkeen, kun Etelä-Amerikan kansakuntien liitto (Unasur) perustettiin vuonna 2008, liitto, jota nykyään heikentävät Brasilian, Kolumbian ja Uruguayn nykyisten hallitusten sabotointi.

Kuitenkin, vaikka yksikään Yhdysvaltain hallituksen virallinen edustaja ei osallistunut Celac-kokoukseen, sillä oli uskollinen äänenkannattajansa Uruguayn presidentin Luis Lacallen muodossa, joka toisti sanasta sanaan Washingtonin kielteiset arviot Kuubaa ja Venezuelaa vastaan. Onneksi nämä provokaatiot eivät saavuttaneet tavoitettaan vesittää neuvottelut, ja kokous eteni ilman viivytyksiä.

Niiden tekopyhyys, jotka kritisoivat Kuuban tai Venezuelan sisäpolitiikkaa, on suoraan sanottuna naurettavaa, sillä ne vaikenevat rikoskumppanin tavoin esimerkiksi Kolumbian ja Brasilian uusliberaalien hallitusten vakavista demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastaan tehdyistä rikkomuksista. Yhdelläkään Latinalaisen Amerikan maalla ei ole täydellistä demokratiaa tai moraalista arvovaltaa heittää ensimmäinen kivi. On parempi noudattaa Meksikon diplomatian Estradan opin viisaita historiallisia periaatteita, puuttumattomuutta ja kansojen suvereniteetin täyttä kunnioittamista.”

Lisäisin Ackermanin pohdintaan vielä loppukaneetiksi runomaisen tiivistelmän yhdentymishaaveiden ulottuvuuksista.

Celac on kaikista laajan maiden ryppään yhteistyöjärjestöistä ainut, josta löytyy todellinen potentiaali punoa valtiot yhteen itsenäisyystaistelija Simón Bolívarin jo 1800-luvun alkupuolella ilmaisseiden jaettujen etujen ja aidosti paremman tulevaisuuden veljellisten unelmien kankaaseen, itsenäisyyden kansainväliseen rintamaan, solidaarisen, omaehtoisen, vastavuoroisen ja vapaan valtiollisen kehityksen tielle. Tarkoituksenaan saada aavikoiden, sademetsien, jokisuistojen, vuoristojen, kosteikkojen, järvien, tulivuorten, hedelmällisten laaksojen asukkaat irti kolonialismin kahleista, imperialistisesta Monroe-opista, Yhdysvaltojen sotilaallis-poliittis-taloudellista painostuksesta, pääsemään eroon hajota ja hallitse -taktiikoista ja rajat ylittävistä suuryritysten hyväksikäytöksistä, jakamaan kehityksen oivalluksia, hyvinvoinnin reseptejä, kulttuureja ja kieliä läpi rajojen kulkevien sosiaalisten verkostojen avulla, ottaakseen itselleen historiansa ohjakset ja tulevaisuutensa valjakset.

Celacin uudelleen henkiin herättäminen ja yhteisten tavoitteiden kuten avaruusohjelman luominen ja terveyden sekä ruokateollisuuden omavaraisuuden vahvistaminen lujittavat tietä kohti yhteistä Amerikkaa, joka kykenee elvyttämään taloutensa, vastaamaan ilmastonmuutoksen haasteisiin sekä luonnonkatastrofien uhkiin, on oiva osoitus siitä, että Bolívarin ja Amerikkojen kansojen unelma yhteisestä itsenäisten valtioiden liitosta elää yhä edelleen ja se voi elää niin kauan kuin sitä rakennetaan todeksi kärsivällisesti, määrätietoisesti erilaisuutta ruokkien ja kunnioittaen, kunkin valtion vapaus ja täysijärkisyys tunnustaen.

On turha toivoa, että 33 valtiossa voisi kussakin olla sama yhteiskunnallinen tilanne tai poliittinen ideologia, kulttuurista puhumattakaan, joten yhteistä kieltä on haettava samankaltaisten tavoitteiden joukosta antaen samalla tilaa demokratiaan kuuluville erimielisyyksille, jotka voivat rakentavassa ympäristössä tulla vahvistaneeksi vuoropuhelun sisältöä entisestään. Kansojen arkiset ilon ja surun aiheet on asetettava integraatiopyrkimysten keskiöön, sillä syvällistä liittoutumista ei voida saavuttaa vain huippukokouksissa käymällä tai byrokratiaa harjoittamalla tai ylväissä puheissa, vaan lupaukset on kyettävä lunastamaan tosiksi kansalaisten eletyn elämän vaatimuksissa ja odotuksissa. Silloin kuin Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansalaiset näkevät yhdentymisen kouriintuntuvat hedelmät arjessaan, on integraatiokehitys edennyt lopulta puheista tekoihin.

Koko Celacin kuudennen kokouksen puheenvuoroihin voi tutustua tällä sivustolla.

Viisituntisen videon huippukokouksesta voi puolestaan katsoa täältä.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: La Jornada, Argentiinan ulkoministeriö, Eco Latinoamericano, TeleSUR, Kuuban presidentinkanslia, Prensa Presidencial Venezuela, Agencia EFE, ABC Color, El Universal, Andrés Manuel López Obradorin virallinen sivusto, Meksikon hallitus, BBC News Mundo, etc.

Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard esittelee medialle 139 sivun lakisyytettä, joka pyrkii laittamaan kuriin Yhdysvaltojen aseteollisuuden villin lännen käytännöt, jotka tuottavat liikevoittoa. Tappamisen teknologian todellinen hinta ovat tuhannet aseellisen väkivallan uhrit.

Vähintään 70 prosenttia ja enimmillään 90 prosenttia Meksikossa tapahtuvista murhista tehdään Yhdysvalloista maahan laittomasti salakuljetuilla aseilla. Siksi Meksikon valtio on tehnyt rohkean teon ja haastanut yhdeksän asevalmistajaa ja kaksi aseiden jakelijaa oikeuteen Bostonissa. Kyseistä haastetta valmisteltiin huolellisesti kahden vuoden ajan ja se vietiin eteenpäin Bostonissa siksi, että juuri siellä sijaitsevat asealan yrityksien päämajat.

Alun perin haaste toimitettiin Massachusettsin osavaltion oikeusistuimeen 4.8., lähes tasan kaksi vuotta Teksasin El Pasossa tapahtuneen joukkomurhan jälkeen. 3.8.2019 tehdyssä aseellisessa hyökkäyksessä kuoli yhteensä 23 henkeä, joista yhdeksän oli meksikolaisia. Äärioikeistolaisen murhaajan tekemän iskun motiivit olivat rasistisia.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun toisen maan hallitus syyttää yhdysvaltalaisia asealan yrityksiä niiden aiheuttamista haitoista yleiselle turvallisuudelle. Koska aseet Meksikoon tulevat pääosin pohjoisesta naapurimaasta, aseteollisuus ei voi pestä käsiään vastuustaan, vaikka Yhdysvalloissa se nauttii monista suojamekanismeista, jotka tekevät sen vastuuseen asettamisen vaikeaksi. Nämä ehdot eivät kuitenkaan välttämättä ole sovellettavissa toisessa maassa tapahtuviin väkivaltaisiin rikoksiin.

Meksiko ei haasta oikeuteen Yhdysvaltojen valtiota eikä haaste kiistä sikäläisessä perustuslaissa turvattua aseenkanto-oikeutta (second amendment). Haaste kohdistuu seuraaviin yrityksiin, joilta pyydetään Meksikon yhteiskunnan kannalta vastuullisempaa suhtautumista aseiden valmistamiseen, kaupallistamiseen, jakeluun ja markkinointiin; Smith & Wesson Brands; Barrett Firearms Manufacturing; Beretta U.S.A.; Beretta Holding; Century International Arms; Colt’s Manufacturing Company; Glock; Glock Ges M.B.H.; Sturm, Ruger & Co., lisäksi Witmer Public Safety Group ja Interstate Arms eivät valmista aseita, mutta osallistuvat niiden jakeluun.

Haasteessa todetaan:

− Hallitus ja sen kansalaiset ovat olleet armeijatyylisten ja muiden erityisen tulivoimaisten aseiden tappavan vyöryn uhreja vuosikymmenten ajan, aseiden, jotka virtaavat maahan rajan yli Yhdysvalloista. Se on ennakoitavissa oleva seuraus haastettujen tahojen tarkoituksellisista liiketoimista ja kaupallisista käytännöistä.

Toisaalta samassa asiakirjassa sanotaan:

− Meksikon hallitus on kärsinyt suorista ja epäsuorista vahingoista, jotka johtuvat yritysten välinpitämättömistä toimintatavoista. Haastetuilla on velvollisuus olla mainostamatta tai levittämättä aseita, joita käytetään laittomiin toimiin Meksikossa.

Yhdysvaltojen joustavan lainsäädännön koetaan lisäävän väkivallan mahdollisuuksia Meksikossa. Kun hyökkäämiseen suunniteltujen tehokkaiden aseiden kielto raukesi Yhdysvalloissa 2004, asevalmistajat lisäsivät nopeasti armeijan käyttämien ja huumekartellien suosimien aselajien tuotantoa. Aseita on myös markkinoitu räikeästi suoraan meksikolaisille rikollisille räätälöidyillä teksteillä, koristeilla ja tyylivalinnoilla, mikä kertoo asevalmistajien halusta asettaa myyntiluvut ihmisoikeuksien edelle.

Pitkälti laittomana toteutettava asekauppa on ollut sen harjoittajille niiden toiminnan taloudellinen selkäranka, sillä ne ovat suunnitelleet aseita varta varten Meksikon järjestäytyneen rikollisuuden tarpeisiin. 47 prosenttia asekauppiaista voisi ajautua konkurssiin, jos ne eivät kykenisi myymään nykyistä määrää aseita yli eteläisen rajan. Meksikossa aseiden hallussapito sallitaan vain itsepuolustuksellisista syistä. Maassa myytäville aseille asetetaan tiukat rajoitukset. Meksikon armeija hallinnoi yhtä ainoaa pääkaupungissa sijaitsevaa asekauppaa. Toisaalta myös armeijalta ja poliiseilta varastetut aseet voivat silloin tällöin yhä päätyä rikollisten käsiin.

Elles Elmes piirsi Teksasin El Pasossa 3.8.2019 kuolleiden uhrien kasvot, jottei väkivaltaisen tragedian inhimillinen hinta unohtuisi.

Aika asettaa aseteollisuus vastuuseen teoistaan

20.8. Yhdysvaltojen oikeusviranomaiset hyväksyivät muodollisesti Meksikon hallituksen syytteen, jonka katsottiin täyttävän kaikki lailliset edellytykset. Se on ensimmäinen askel kohti oikeussalia. Meksikon hallitusta oikeudessa tulevat edustamaan teksasilainen joukkokanteisiin erikoistunut Hilliard Shadowen ja Jonathan Lowy, joka on Brady Center to Prevent Gun Violence -keskuksen johtava asianajaja. Mahdollisen korvaussumman Meksikossa tuotetusta aseellisesta väkivallasta arvioidaan yltävän ainakin kymmeneen miljardiin dollariin. Mikä tärkeintä oikeustaistelun voitto pakottaisi aseteollisuuden toimijat asettamaan ampuma-aseiden kaupalle entistä tiukempia turvaehtoja ja saisi ne valvomaan jakeluverkostojaan entistä paremmin. Tämä puolestaan pelastaisi tuhansia ihmishenkiä, jos rikollisuuden tulivoimaa kyettäisiin näin rajoittamaan merkittävästi.

Aseteollisuuden yritysten väärinkäytösten ja laiminlyöntien katsotaan myötävaikuttavan tappamisen teknologian saatavuuteen Meksikossa, jonka aseista ainakin reilu kaksi kolmasosaa saapuu maahan pohjoisesta lähes 3 200 kilometrin pituisen jaetun raja-alueen kautta, joka on nykyisellään myös maailman kaupallisesti tärkein raja. Vilkas yhteinen alue kaipaa alati selkeämpiä pelisääntöjä kummallakin puolella rajaa.

Haaste ei pyri vähättelemään Meksikon omaa turvallisuuspoliittista vastuuta eikä vie huomiota pois jo parannetusta rajavalvonnasta. Meksikon hallitus on tähän mennessä vienyt eteenpäin kaikkiaan 17 aloitetta asekaupan hillitsemiseksi. Siviilikanteella pyritään kiinnittämään yritysten huomio niiden yhteiskuntavastuuseen toisessa maassa tapahtuvasta väkivallasta. Haaste vaatii yrityksiä luomaan uusia turvakäytäntöjä asekaupan tarpeelliseksi vaikeuttamiseksi ja laittoman jakelun kitkemiseksi. Ase-alan yritysten tiedetään käyttävän raja-alueiden myynnissä apunaan moitteettoman rikostaustan omaavia Yhdysvaltojen kansalaisia, mutta aseita voi periaatteessa ostaa kuka tahansa meksikolainen ilman rajoituksia, vaikka rikollisjärjestöillä ei ole mitään laillista oikeutta pitää hallussaan toisessa maassa valmistettuja aseita.

Yhdysvalloista Meksikoon arvioidaan päätyneen eräiden varovaisten arvioiden mukaan noin 2,5 miljoona asetta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Meksikon lakisyytteessä kuitenkin todetaan, että maahan tuodaan laittomasti Yhdysvalloista vuosittain 342 000 – 597 000 asetta, joista saadaan vuosittain 170 miljoonan dollarin liikevoitto. Perusteellisesti laaditussa syyteasiakirjassa mainitaan useita tapauksia, joissa järjestäytyneen rikollisuuden on todettu pitävän hallussaan hyvin tulivoimaisia aseita, joiden suorituskyky on pahimmillaan ylittänyt viranomaisten aseistuksen tason.

Kuten odottaa saattoi, asevalmistajat ovat kiistäneet hetimmiten kaiken vastuunsa Meksikossa tapahtuvasta väkivallasta, vaikka todellisuudessa yritykset tietävät varsin tarkkaan sen, ketkä ovat heidän asiakkaitaan, missä ja mihin tarkoitukseen aseita tullaan käyttämään. Ne kiistävät oman roolinsa siitä hetkestä alkaen, kun aseet tulevat myyntiin. Kuitenkin käytännössä niiden harjoittama liiketoimintamalli tarkoittaa sitä, että ne saavat tiedon joka kerta, kun joku saapuu ja ostaa tietyn määrän jotakin aselajia. Ne eivät myöskään valmista aseita, joille ei ole aitoa kysyntää markkinoilla.

Meksikon vahvasti taustoitetussa lakisyytteessä tuodaan esiin, että Yhdysvalloissa valmistettu ase tulee todennäköisemmin tappaneeksi Meksikon kansalaisen. Kyseisillä aseilla riistettiin noin 17 000 henkeä Meksikossa vuonna 2019, kun samana vuonna Yhdysvalloissa kuoli aseelliseen väkivaltaan 14 000 ihmistä. Kuten dokumentissa todetaan, näin tapahtuu siitäkin huolimatta, että Meksikon 126 miljoonan hengen väestö on vain noin 40 prosenttia – tarkalleen ottaen 41,8 % − Yhdysvaltojen 331,4 miljoonasta asukkaasta ja maassa on vain yksi armeijan hallinnoima virallinen asekauppa.

Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard Casaubón kuvaili rauhantyötä edistäviä oikeustoimia, jotka kiteytyvät 139-sivuiseen dokumenttiin:

− Tämä lakisyyte on kahden vuoden työn tulos. Aiomme käydä oikeustaistelun tosissamme ja tulemme voittamaan oikeudenkäynnin. Näin saavutamme Meksikoon suuntautuvan laittoman asekaupan dramaattisen vähentymisen, siitä kun ei voida jättää rankaisematta niitä, jotka tuottavat ja edistävät tätä kauppaliikennettä Yhdysvalloista käsin.

Teksti: Sami Laaksonen

Lähteet: TeleSUR, The New York Times, Animal Político, Europapress, Alto Nivel, Milenio, Financial Times, etc.

Kun HS julkaisi uutisen Meksikon ”hätkähdyttävän synkästä koronatilanteesta” 8.4.2021 uudet tapaukset olivat tuolloin laskemassa 20 prosenttia edelliseen epidemiologiseen viikkoon nähden. Päivittäisestä terveysministeriön tiedotustilaisuudesta otetussa kuvassa laskusta kertoo sininen viiva, joka asettuu 22 000 uuden viikon aikana raportoidun tapauksen kohdalle. Toisessa aallossa tapauksia oli pahimmillaan 110 000, kuten käyrän korkein kohta kertoo. Viimeisen 14 päivän aikana oli todettu 26 784 aktiivista koronavirustapausta. Tummempi viiva seuraa koronasta toipuneiden tilannetta.

Suomen suurin sanomalehti Helsingin Sanomat kirjoitti rakkaasta kotimaastani Meksikosta arveluttavaa pandemiauutisointia, johon arkea niin tutkijana, toimittajana kuin kansalaisenakin seuraavana poliittisesti tietoisena toimijana tietysti halusin ottaa kantaa. Kirjoitin vastineen Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkoston sivustolle. Esitin siitä seuraavaksi faktoilla ja muotoiluilla tarkennetun version. Kutsuin alun perin uutisjuttua “valeuutiseksi”, mutta on käsitteellisesti tarkempaa puhua harhaanjohtavasta uutisoinnista.

Vastineeni Helsingin Sanomille

Kuten olettaa saattoi Enrique Krauzen ja muiden oppositiopoliitikkojen kansallinen ja kansainvälinen mustamaalauskampanja tulee ulottumaan tavalla tai toisella myös Suomeen asti. HS kunnostautui tällä lukijaa harhaan johtavalla uutisellaan, jonka tiedot ovat kovin köykäisiä ja analyysit kumman oikeistolaisia tai vähintäänkin yksipuolisia:

Meksikon koronatilastoihin ilmestyi kerralla 100 000 kuollutta lisää – Monien maiden lukuihin ei voi luottaa, sanoo THL:n Salminen

Itse olin jo osannut ennakoida kansainvälisen kampanjoinnin yltyvän Meksikon vaalikampanjoinnin myötä. Tehoaisiko kansainvälinen kampanjointi meksikolaisiin, jotta he ottaisivat järjen käteensä ja lakkaisivat tukemasta korruptoitunutta, valehtelevaa, diktaattorihallitustaan? Eikö Hesaria yhtään hävetä politikoida toisten maiden kuolemilla näin alhaiseen tapaan? Meksikoa ei myöskään tulisi ristiinnaulita sen useimpia muita maita avoimemmasta koronatiedotuksesta.

Se, että Meksikon kuolleisuustilastoissa on virallisesti reilut 200 000 tapausta, on valitettava tosiasia. Kuolleisuuden syyt ovat pitkälti samoja kuin Yhdysvalloissa: huonot ruokatottumukset, jotka tuottavat elintasosairauksia. Heikentyneet immuunijärjestelmät tuottavat valitettavasti enemmän kuolemantapauksia. Siitä ei pääse mihinkään. Vähintään 70 prosenttia koronakuolemista on johtunut tartuntaa edeltäneistä altistavista sairauksista eli verenpainetaudista, ylipainosta ja diabeteksesta. Vuosittaisista kuolemantapauksista Meksikossa jopa puolet johtuu huonon ruokavalion aiheuttamista terveysongelmista.

Uudet varoitusetiketit ruoka ja juomapakkauksiin tehtiin Chilen mallin mukaan jo ennen pandemiaa. Kouluissa on aloitettu uusi terveen elämän oppiaine. Pari osavaltiota on myös kieltänyt roskaruuan alaikäisiltä. Sen saatavuutta kouluissa rajoitetaan kuitenkin yleisemmin. Meneillään on lisäksi kansallinen terveempiä elämäntapoja edistävä kampanja. GISAMAC on jo pari vuotta toiminut hyvin moniammatillinen työryhmä, joka pohtii keinoja ruokaympäristön tervehdyttämiseen ja kansanterveyden parantamiseen tavalla, joka olisi taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävää. Tarkoitus on myös palata entiseen hyväksi havaittuun perinteiseen ruokavalioon, jonka sisältö olisi luonnollisempi verrattuna pitkälle jalostettuihin elintarvikkeisiin.

Nuo satatuhatta muuta kuolemantapausta liittyvät liikakuolleisuuteen. Niitä ei ole missään vaiheessa salattu, mutta tiedot eivät myöskään ole lopullisia. Tietoja päivitetään jatkuvasti. Liikakuolleisuuslaskelmia tehdään kaikissa maissa ja niin myös täällä. Ero on siinä, että monet maat eivät julkaise kyseisiä tilastoja tai keskustele niistä avoimesti. Meksikossa hallitus ei ole peitellyt lukuja missään vaiheessa, kuten jutussa vihjaillaan. Tilastointi ei ole ollut sekään puutteellista, kuten annetaan ymmärtää. Varsin on kummallinen tämä jutun ”asiantuntija”, joka ei selkeästi kykene vapautumaan siirtomaa-ajattelun taakasta, vaikka onkin Latinalaisen Amerikan tutkija. Hän ei edes tiedä, että virallisesti Meksiko ei ole minkäänlainen ”kehitysmaa”, vaan se on OECD-maa niin kuin Suomikin ja myös esimerkiksi Chile.

Meksikon asukaslukukin on annettu väärin. Luku ei ole 127 miljoonaa, vaan INEGI:n vuoden 2020 virallisen väestölaskennan mukaan se on 126 miljoonaa ja 14 tuhatta. Toimittaja muutti myöhemmin luvun oikeaksi. Kävin hänen kanssaan jutun sisällöstä pitkän nelituntisen palautekeskustelun.

Jutussa rakennetaan kansainväliseen Meksikon vasemmistohallituksen vastaiseen kampanjointiin kuuluvaa yhtäläisyyttä Andrés Manuel López Obradorin, Donald Trumpin ja Jair Bolsonaron välille. Se ei ole muuta kuin poliittista propagandaa. Kyse on lisäksi populismin leimakirveen käytöstä, jonka tueksi ei löydy yhtään faktaa.

Jutussa vihjataan lasten ja nuorten jättävän koulunkäynnin, mutta ei kerrota Meksikon maaliskuusta 2020 lähtien sovelletusta Aprende en Casa (Opi kotona) -ohjelmasta, jonka Unesco on tunnustanut yhdeksi parhaista etäopetuksen malleista. Myös Kiina ja monet muut Latinalaisen Amerikan maat ovat ottaneet siitä oppia. Sitäkään ei mainita, että koulut on pidetty kiinni jo vuoden ennen kaikkea lasten ja nuorten elämässä läheisesti vaikuttavien isovanhempien suojelemiseksi.

Mitään mainintaa ei ole siitä, että Meksiko sai nyt 7.4. rokotettua ensimmäiset 10 miljoonaa kansalaistaan. Vielä kun rokotetaan toiset kuusi miljoonaa, niin kaikki yli 60-vuotiaat on rokotettu jo kertaalleen. Se tulee luontaisesti vähentämään kuolleisuutta merkittävästi. Meksikon rokoteostoja ei mainita eikä sitä, miten Meksiko käyttää viittä erilaista rokotetta: Pfizer-BioNTech, SinoVac, Sputnik V, AstraZeneca ja CanSinoBio, joista kahden viimeisen loppuvalmistus eli 40 prosenttia koko prosessista tehdään Meksikossa.

Koronatapausten määrä on laskenut Meksikossa yhtäjaksoisesti jo vähintään 10 viikkoa kaikissa 32 osavaltiossa. Tämäkään ei näköjään ole mainitsemisen arvoinen tieto? Kuitenkin jutussa nähdään aiheelliseksi verrata Meksikon pandemiatilannetta Brasiliaan. Sen sijaan López Obradorin ”keveästä” suhtautumisesta pandemiaan esitetään hämäriä perustelemattomia väitteitä. Lukijalle ei kerrota siitä, kuinka hyvin tehdyt toimenpiteet ovat toimineet jopa ilman ulkonaliikkumiskieltoja tai kansalaisvapauksien rajoituksia.

Meksikossa toimenpiteet on kohdistettu työpaikkoihin, kouluihin ja vapaa-ajan palveluihin. Näin liikkuvuutta on saatu vähennettyä ilman puuttumista ihmisten perusoikeuksiin. Jos väestöstä noin puolet elää epävirallisen talouden piirissä − mikä ei ole vain huono tai tuomittava asia − niin silloin heidän elantonsa riippuu jokapäiväisestä työnteosta. Heidän oikeuttaan hankkia elanto ei voi rajoittaa kuin osittain. Meksiko sai pienennettyä ensimmäisen tautiaallon ainakin 70 prosentilla, kun 40 miljoonaa ihmistä vetäytyi koteihinsa.

Toinen tautiaalto alkoi kasvaa loka-marraskuussa. Sitä pahensivat kylmempi sää ja vuodenvaihteen perhejuhlat. Tammikuussa uusia tapauksia oli 110 000 per viikko. Jos sen haluaa suhteuttaa Suomen tasoon, luku pitää jakaa 26:lla. Nyt olemme noin 22 000 tapauksessa per viikko, joten pandemia on saatu hiipumaan viitisen kertaa pienemmäksi kuin se oli toisen tautiaallon huipulla. Ennaltaehkäisyä jatketaan ja riskiä arvioidaan osavaltiokohtaisen neliportaisen liikennevalojärjestelmän avulla. Enää yksikään osavaltio ei ole punaisella tasolla ja valtaosa on jo keltaisella tasolla.

Ensimmäisessä tautihuipussa tapauksia oli noin 55 000 per viikko. Silloinkin tilanne oli suhteellisesti Euroopan ensimmäistä aaltoa parempi. Kuolleisuus toki oli silloinkin suurempaa, koska väestön perusterveydessä on vakavia puutteita, joita ei niin vain pandemian aikana ratkaista. Ne vaativat pitkän aikavälin rakenteellisia muutoksia, joiden suhteen hallitus on jo aloittanut monta uudistusta.

Jutussa ei mainita sitä, miten uusliberaali kausi 1983−2018 jätti koko terveydenhoitojärjestelmän tuhon partaalle. Kun López Obrador aloitti hallituksineen maan johdossa 2018, se sai vastaanottaa muun muassa yli 300 puoliksi rakennettua sairaalaa ja 250 000 lääkärin sekä sairaanhoitajan vajeen. Jo ennen pandemiaa uusi hallitus lisäsi terveydenhuollon budjettia 40 miljardilla pesolla, joka on vajaat kaksi miljardia euroa, lähes 1,7 miljardia euroa. Pandemian aikana terveydenhuoltoon saatiin palkattua noin 70 000 uutta työntekijää. Sairaalahoidon kapasiteetti saatiin kuusinkertaistettua, josta Meksiko on saanut Maailman terveysjärjestö WHO:n tunnustuksen sinä Amerikan maana, joka vei läpi suurimmat laajennukset. Yhdysvallat ei esimerkiksi tehnyt mitään yhtä suuren luokan laajennusta.

Jutun asiantuntijana esiintyvä tutkija heittelee faktoja varsin kevein perustein. Hän tuo esiin pelkonsa veljestään, joka ei mahdollisesti saisi Meksikossa hoitoa koronavirukseen. Meksikossa sairaalat eivät ole missään vaiheessa ylikuormittuneet kokonaan, joten hoitoa on voitu antaa kaikille sitä tarvitseville. Terveysalan henkilökuntaa on myös alusta asti motivoitu reiluilla 20 prosentin koronalisillä. Kaikki julkisen sektorin hoito on myös ollut täysin ilmaista. Pahimmillaan yksi kourallinen kaikista 32 osavaltiosta oli ylikuormittumisen partaalla toisen aallon pahimmassa vaiheessa tammikuussa. Silti näidenkään alueiden kuten pääkaupungin sairaaloissa ei juuri menty yli 90 prosentin kuormitusasteen.

Nyt yleinen sairaaloiden kuormitusaste on alle 20 prosentin tason. Se tarkoittaa sitä, että yleisen hoidon ja tehohoidon paikkoja on yli 40 000. Niistä vain alle 8 000 on varattuna. Jos luvun suhteuttaa Suomen asukaslukuun jakamalla sen 26:lla, tarkoittaisi se siis 300 hoidossa olevaa koronavirustapausta. Nyt Suomessa on sairaalahoidossa yli 200 henkeä.

Juttu on kummallisen epäajankohtainen. Koronatilanteen kauhistelun ymmärtäisi, jos olisimme tammi- tai helmikuussa. Helmi-maaliskuussa tilanne kuitenkin parani radikaalisti Meksikossa, kun se esimerkiksi lähti samaan aikaan pahenemaan jyrkästi Brasiliassa. Argentiina ilmoitti aloittavansa uuden kolmen viikon koronasulun nyt perjantaina eikä tilanne ole hyvä Chilessäkään, Kolumbiassa tai Perussa. Euroopassakin tilanne on kauttaaltaan pahempi kuin täällä.

Ilmoitetaan nyt vielä yksi fakta. Koronapandemian arvioidaan lisänneen syntyvyyttä Meksikossa vuoden 2020 aikana 150 000 hengen verran. Kun siihen lisätään tämän alkuvuoden luvut, niin voidaan puhua 200 000 uudesta elämästä. Ne eivät korvaa kuolleita, mutta edes pandemian oloissa kaikkien uutisten ei tarvitse liittyä kuolemaan.

Meksikon ongelmat pandemiassa ovat liittyneet heikkoon kansalliseen perusterveyteen ja siihen, ettei suurten epäoikeudenmukaisuuksien maassa kaikki ole voineet jäädä kotiin. Valtion tai hallituksen toimissa ei minulla meksikolaisena ole juuri mitään moitittavaa. Kaikki mahdollinen on tehty niin resurssien, rajoitusten kuin rokotustenkin suhteen. Suomenkin hallitus on selvinnyt hyvin yllättävästä koronaurakastaan, mutta Meksikon hallitus on ylittänyt itsensä ja kansalaisten odotukset varsinkin, kun huomioi julkisten sairaaloiden pandemiaa edeltäneen tilanteen.

Meksikon presidentti ei ole yrittänyt johtaa pandemiaa yksin, eikä todellakaan ole tehnyt sitä oikeistojohtajien välinpitämättömällä tyylillä. Alusta asti päävastuu on annettu alan ammattilaisille, joiden kanssa yhteistyötä ovat tehneet kaikki muut tahot armeijasta opetusministeriöön ja yliopistoista sairaaloihin.

Tein tämän jutun jo aiemmin, koska olin lähes varma, että Meksikon opposition kampanjointi ja siihen kytkeytyvä infosota ei jää vain Krauzen The New York Timesin julkaisun varaan. Hesari osoitti ounasteluni valitettavan oikeiksi:

Helsingin Sanomien tulisi osata kunnioittaa Meksikon kansan itsemääräämisoikeutta. Me emme ole tyhmiä emmekä alikehittyneitä. Täällä on meneillään rauhanomainen vallankumous, joka alkoi 1.7.2018, kun Meksikon nykyinen presidentti sai enemmän ääniä kuin kukaan koskaan ja enemmän kuin muut ehdokkaat yhteensä. Niitä ääniä tuli yli 30 miljoonaa, joka kertoo Meksikon kansan uudesta heräämisestä, se kun ei enää halua alistua väärinkäytöksiin, korruptioon, väkivaltaan tai köyhyyteen. Uusi hallitus on lunastanut lupauksensa radikaalista muutoksesta pandemiasta huolimatta, josta kertoo jo sen 70 prosentin kansansuosiokin. Budjettiakin on hoidettu niin hyvin, ettei edes uutta velkaa ole tarvinnut ottaa yhtään. Tosin vanha velka kasvoi 8,2 prosenttia suhteessa bkt:hen, jonka verran Meksikon bruttokansantuote supistui 2020. Tähän tulee myös lisätä dollarin ja peson välisen kurssivaihtelun seuraukset, mutta 2020 julkinen velka per bkt oli 52,3 prosenttia. Suomessa vastaava luku suhteessa bruttokansatuotteeseen oli Valtiokonttorin mukaan viime vuonna 53,1 prosenttia.

Sosiaaliturvaa on laajennettu valtavasti ja sen piirissä on jo yli 21 miljoonaa – toisaalta toiset 20 miljoonaa on sosiaaliturvan sisäpuolella työsuhteensa perusteella, minimipalkkaa on nostettu yhteensä jo yli 50 prosenttia kolmen vuoden aikana, korruptio, veronkierto ja muut väärinkäytökset on kitketty, perustuslaista on kirjoitettu uusiksi jo viidennes, turvallisuus on parantunut asteittain koko ajan, ja niin edelleen. Lista on pitkä sillä presidentti ja hänen hallituksensa tekevät 16 tunnin työpäiviä, koska heidän tavoitteensa on tehdä 12 vuoden edestä muutoksia kuudessa vuodessa. Meksikossahan ei sallita presidentin uudelleenvalintaa.

Mitä tulee medioihin ja oppositiopoliitikkoihin, niin se on oma teemansa. Oppositio on varsin ponnetonta eikä sillä ole rakentavia ehdotuksia, se myös menetti 75 prosenttia kannatuksestaan viime vaaleissa. Vuoden 2021 vaaleissa se siis kamppailee epätoivoisesti olemassaolostaan. Ennen hallitukset ostivat mediat puolelleen. Nyt niin ei enää menetellä, joten isoja yrityksiä ja oppositiota puolustavat mediat hyökkäävät aivan joka päivä presidenttiä ja hallitusta vastaan. Meksikon kansa on kuitenkin jo viisastunut eikä se usko näihin uutisiin. Monien juttujen taustalta löytyy myös tarve puolustaa entisiä lain kiertämisen tapoja, olivatpa ne sitten veronkiertoa, korruptiota tai lahjontaa. Hesari onnistuu jutussaan tavoittamaan samanlaisen tahallisen tai tahattoman ”järjettömän lynkkausasenteen”, jota näemme Meksikon medioissa päivittäin. Siitä siis vilpittömät onnittelut Suomen suurimmalle sanomalehdelle. Ja THL:n Mika Salminen tulkoon vierailuille Meksikoon. Täältä THL voi hakea oppia päivittäisten koronainfojen järjestämisestä, pandemian tilastoinnista ja suojavarusteostoistakin.

Keskustelu toimittajan kanssa jutun sisällöstä

Helsingin Sanomien toimittaja Sara Vainio otti minuun yhteyttä nähtyään tuon jo lainatun Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkoston tekstini ilmeisesti Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teuvo Teivaisen Facebookissa. Julkaisin vastineeni uutisjuttuun myös rasismia vastustavan Silakkaliikkeen ryhmässä. Sen jälkeen vastinettani tosin jakoi moni muukin. Sen jälkeen, kun Vainio oli avannut keskustelun, vastasin hänelle tähän tapaan:

Kiitos kirjoituksesta. Niin ei se ongelma varmaankaan ole asenteissa tai toimittajan taidoissakaan, se lienee ennen kaikkea tiedollinen. Se tietomäärä, mitä Suomessa on suhteessa Meksikoon, on yleisesti hyvin vähäinen. Sitten ovat myös kieli- ja lähdeongelmat. Tietoa on parhaiten saatavissa espanjaksi. Edes englanniksi sitä ei ole laisinkaan riittävästi, kuten olen saanut huomata vuosien saatossa. Suomeksi Meksikosta on kirjoittanut laajemmin raportteja vain pari henkilöä. Oma tiedotusprojektini vuodesta 2008 lähtien on ollut Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto. Olen myös kirjoitellut muualle ja pidän myös Kansan Uutisten sivuilla blogia. En voi sanoa pitäneeni jutusta laisinkaan, mutta en myöskään halua sinua syyllistää mitenkään henkilökohtaisella tasolla. Siksi en vastineessani, jonka tulin kirjoittaneeksi impulsiivisen nopeasti, mainitsekaan toimittajaa tai jutun tutkijaa nimeltä.

Koen yleisesti suomalaisen journalismin olevan kriisissä, mutta kriisissä ovat ainakin lähes kaikkien medioiden ulkomaantoimitukset ja vielä pahemmin ne ovat sitä Latinalaisen Amerikan osalta. Ymmärrän jutun osana kaikkia näitä rakenteellisia tekijöitä. Itse näin sen, koska yksi meksikolainen ystäväni tuohtui siitä. Tiedän jutun siis harmittaneen muitakin. Mikään ei oikein yllätä enää, koska esimerkiksi Reuters, El País ja The New York Times ovat myös kirjoittaneet valeuutisia tai vähintään puolitosia, huonosti taustoitettuja ja liioiteltuja juttuja Meksikosta. Ongelma on myös osin meksikolaisissa yksityisissä medioissa, jotka ovat tavattoman huonoja ja vaikutusvaltaisia. Ennen ne saivat suoraan hallitukselta lahjusrahaa ja kirjoittelivat pelkkiä hyviä asioita, vaikka sama tietysti koski myös tv:tä, radiota ja sosiaalisia verkkoja. Ennen siis Meksiko lähetti maailmalle enemmän ”hyviä uutisia”.

Nykyinen hallitus ei lahjo, sensuroi tai uhkaile medioita. Siksi ne ovat jatkuvassa käymistilassa ja hyökkäävät koko ajan perusteettomasti ja päättömästi Meksikon hallitusta vastaan. Ne puolustavat milloin suuryrityksiä, milloin rikollisia ja milloin oppositiopoliitikkoja. Jokaisen päivän suurin puheenaihe on presidenttimme. Kaikki hyökkäykset keskittyvät häneen. Siksi ei tämä Hesarin juttu ole siinä sarjassa mitenkään pahin rimanalitus, mutta en kyllä voi myöskään pitää sitä laadukkaana journalismina. Se on kuitenkin myönteistä, että olet valmis keskustelemaan asiasta ja oppimaan lisää. En minäkään kaikkea tiedä, mutta tärkeintä on säilyttää alati utelias suhtautuminen. Jutusta saa käsityksen, että se rakentuu opposition väitteille, mutta ei huomioi juuri laisinkaan hallituksen tekoja tai näkemyksiä.

Toimittaja vastasi minulle näin:

Kiitos, tämä vastaus auttoi ymmärtämään, miksi näimme juttuni niin eri kulmista. En voi olla kuin samaa mieltä siitä, että Latinalainen Amerikka jää uutisoinnissa helposti liian pinnalliselle tasolle. Luulen, että se, minkä minä koin vain yleisen AMLO:a kohtaan suuntautuvan kritiikin mainitsemisena, sinä näit ymmärrettävästi tätä infosotaa seuranneena niin, että uusinnan jutussa kritiikki-narratiivia tuomatta esiin muita näkökulmia. Tämä on minulle hyvä opetus.

Silloin virkoin puolestani hänelle:

Olet oikeassa. Näin sen osaksi infosotanarratiivia ja siksi koin juttusi myös poliittisempana kuin sinä itse. Jutun näkökulma olisi myös voinut olla monipuolisempi. Näissähän on tilaa vain rajallisesti, joten kaikkea ei voi sanoa.

Jutun tutkijasta Florenciasta tuli hyvin huono vaikutelma ainakin eräälle ystävälleni, joka kertoi minulle suuttumuksestaan. Hän koki sen jonkinlaisena pettämisenä, että ”tuokin latino luulee itseään meitä paremmaksi ja tulee tänne puhumaan pahaa meistä”. Jos jutun lukee meksikolainen politiikkaa tunteva ihminen, hän tulee samastaneeksi Florencian paikallisiin uskottavuutensa monissa skandaaleissa menettäneisiin oppositiopoliitikkoihin, joten hänestä ei kyllä välity kovin hyvä kuva ja muutamat faktat ovat vähintään epätarkkoja tai vanhentuneita. Kirjoitin hänelle myös aiheesta, joten keskustelu sillä rintamalla jatkuu.

Niin, ehkä se valeuutiskortti on suomalaisittain liian vahva. Tiedostan kyllä sen. Kuten sanottua, täällä se on arkipäiväinen ilmiö. Mediat ovat kauniisti sanottuna murrosvaiheessa. Suurin osa meksikolaisista saakin nykyisin uutisensa suoraan YouTubesta presidentiltä ja muilta itsenäisiltä medioilta tai julkisilta kanavilta. Siksi olemme tässä kohtaa myös kulttuuristen erojen äärellä. Olen ollut valtuutettu myös Suomessa, joten osaan hahmottaa erot politiikan tekemisen tavoissa. Suomessa tyyli on usein kuivan asiallinen ja täällä se on paljon intohimoisempi.

Annoin Hesarin toimittajalle myös myönteistä palautetta:

Kuten sanottua, asenne on vieläkin tärkeämpi toimittajan työkalu kuin tietomäärä tai taustatyö. Luulen, että voit lyödä laudalta useimmat toimittajat avoimella asenteellasi.  Itse pidän sitä paitsi jokaista naista laadunparannuksena miehiseen toimittajien massaan.

Sisällön kritiikki kappale kappaleelta

Näihin kappaleisiin toimittaja teki yhden kokonaisen muutoksen. Ensin hän oli puhunut Meksikossa olevan 127 miljoonaa asukasta, vaikka The Guardianinkin artikkelissa, jota hän lainaa puhutaan 126 miljoonasta, joka on vuoden 2020 väestölaskennan (INEGI) virallinen tulos:

“KUVA Meksikon koronavirustilanteesta romahti viime viikolla kertaheitolla, kun viranomaiset korjasivat virukseen liittyviä kuolinlukuja. Kuolleita saattaakin olla 60 prosenttia enemmän kuin aiemmin oli ilmoitettu, noin 300 000. Tähän asti virallinen luku on ollut alle 200 000.

Uusilla luvuilla 126 miljoonan asukkaan Meksiko hyppäisi tilastoissa heti Yhdysvaltojen taakse maaksi, jossa on kuollut yhteensä eniten ihmisiä. Meksiko ohitti jopa Brasilian, jossa asuu 211 miljoonaa ihmistä – joskin tilanne Brasiliassa pahenee kiihtyvällä vauhdilla.

Mutta miten 100 000 koronakuolemaa voi jäädä huomaamatta?”

Tästä sanoisin, että ei olisi pahitteeksi mainita, että tartuntojen määrä koko Meksikossa on laskenut jo kymmenen perättäisen viikon ajan. Ja tosiaan vuonna 2020 laskettu asukasluku (INEGI) on 126 miljoonaa ja 14 tuhatta.

Virallisia kuolleita on edelleen hieman yli 200 000. Viranomaiset eivät ole korjanneet koronalukujaan. Virallisen tilastoinnin lisäksi on tehty viime syksystä lähtien eri ammattilaisryhmien ja instituutioiden yhteistyöllä liikakuolleisuustilastojen arviointeja. 200 000 kuolemaa on kirjattu terveysviranomaisten eli lähinnä osavaltiotason viranomaisten toimesta. Jokainen osavaltio on itsenäinen sote-alue, joten terveysministeriö vain kokoaa tiedot yhteen. Nuo 100 000 muuta kuolemaa tulevat ilmi väestörekisterin kuolintodistuksista. Ne eivät siis ole mitenkään epävirallisia eivätkä ne ole jääneet huomaamatta. Niistä valtaosa sattui todennäköisesti kotona. Siihen osasyynä oli medioiden pelottelu siitä, että “älkää menkö sairaaloihin, koska siellä teidät tapetaan”. Tai sitten osa meni yksityisiin sairaaloihin, jotka eivät ole osa julkista tieto- ja valvontajärjestelmää eivätkä välttämättä välittäneet kaikkea tietoa pandemian alussa julkisen sektorin viranomaisille.

Kaikkiaan maaliskuun alussa kerrotuissa liikakuolleisuustilastojen arvioissa kerrotaan luvuksi 400 000. 200 000 on rekisteröity terveysviranomaisten SISVER-järjestelmään. 100 000 kuoli muissa olosuhteissa koronaan. Toiset 100 000 kuolivat pääosin sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen. Luvut ovat samankaltaisia kuin New Yorkissa, jossa diabeteskuolleisuus kasvoi niin ikään vertailujaksosta riippuen 50−200 prosenttia. Meksikon liikakuolleisuusluvut työstetään vertailemalla niitä viiden edellisen vuoden keskiarvoihin. Kaikissa osavaltioissa väestötietojärjestelmät eivät toimi yhtä hyvin, joten jos niissä on virheitä, niin vastuu siitä kuuluu kunkin osavaltion hallitukselle eikä liittovaltiotason hallituksella. Meksiko toimii tässä suhteessa kuten Yhdysvallat, joka on myös liittovaltio. Meksikon virallinen nimikin on Estados Unidos Mexicanos.

Salminen ei taida tietää, että Meksiko on ollut OECD-maa vuodesta 1994 lähtien ja sen epidemiologinen seuranjärjestelmä on WHO:n suositusten mukainen ja sen tilastolaitos INEGI nauttii kansainvälisestä arvostuksesta:

“TILASTOINTI on puutteellista monessa maassa, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Mika Salminen.

‘Kuolinsyytilastojen tarkkuudessa on jättimäisiä eroja eri maiden välillä’, Salminen sanoo.

‘Käytännössä jotenkuten vertailukelpoisia ovat lähinnä OECD-maiden luvut. Monessa kehittyvässä maassa kuolinsyy jää epäselväksi.’

Tämäkään kohta ei pidä paikkaansa, sillä Meksikossa on laaja epidemiologinen yli 20 000 yksikön seurantajärjestelmä (SISVER), joka on WHO:n suosituksien mukainen ja siksi yksi Amerikkojen parhaista:

“MEKSIKON tilastohyppy ei ihmetytä Helsingin yliopiston Latinalaisen Amerikan tutkimuksen dosenttia Florencia Quesada Avendañoa.

‘Pandemian alusta asti on ollut selvää, että tartuntoja ja kuolemia on paljon, mutta niitä ei rekisteröidä ja lasketa oikein’, hän sanoo.

Meksikossa kuten monessa muussa Keski- ja Etelä-Amerikan maassa yhteiskunta on Suomeen verrattuna hyvin ‘epävirallinen’, hän selittää. Tilastoihin ei ole luottaminen, kun suuri osa kansasta elää virallisten järjestelmien ulkopuolella.”

Tämä kohta sisältää ainakin kaksi asiavirhettä eli väitteet siitä, ettei tartuntoja ja kuolemia rekisteröitäisi tai laskettaisi oikein. Toisaalta suuri osa kansasta ei elä virallisten järjestelmien ulkopuolella, mitä tulee julkiseen terveydenhuoltoon. Kaikki Meksikon kansalaiset ja kaikki muutkin maan alueella oleskelevat ovat saaneet ilmaista koronavirushoitoa niistä parhaimmillaan noin tuhannesta Covid-19-pandemian hoitoon osoitetusta sairaalasta. Väliä ei pandemia olosuhteissa ole ollut edes sillä, kuulutko meksikolaisen sosiaaliturvainstituutin (IMSS), valtion työntekijöiden sosiaaliturvainstituutin (ISSSTE), öljy-yhtiön PEMEX:in tai puolustusministeriön tai merivoimien sosiaaliturvan piiriin. Vuoden 2020 alussa ennen pandemiaa toimintansa ehti aloittaa myös terveyden ja hyvinvoinnin instituutti INSABI, joka on suunnattu niille, jotka eivät ole olleet aiemmin julkisen terveydenhuollon piirissä. Jokaisella osavaltiolla on myös erikseen omat terveysjärjestelmänsä. Hoitoa ovat siis saaneet kaikki ne, jotka ovat sitä halunneet, etsineet tai tarvinneet.

Ne, jotka eivät ole hakeutuneet terveydenhuoltojärjestelmän pariin eivät ole tulleet kirjatuiksi SISVER- järjestelmään. Heissä on sekä tautiin sairastuneita että kuolleita. Mahdollista on myös, etteivät kaikki testejä yksityisissä sairaaloissa tehneet tai niissä hoitoa saaneet ole tulleet kirjatuiksi järjestelmään. Silti ehdoton enemmistö liikakuolleisuustilastoissa huomioitavista ei ole tullut virallisten tilastojen pariin suoraan siksi, että he ovat kuolleet kotonaan. Tämä ei siis ole tilastointi-, laskenta- tai edes rekisteröintiongelma. Se johtuu eriytettyjen järjestelmien keskinäisen kommunikaation haasteesta.

Meksikon hallitus sai hajanaiset ja omien asiakkaidensa huolenpitoon keskittyneet sosiaaliturvainstituutit tekemään saumatonta yhteistyötä koronapandemian olosuhteissa. Myös yksityiset sairaalat saatiin mukaan yhteistyöhön korvamaan muun muassa joitakin Covid-sairaaloiksi muutettujen keskusten synnytyksiä ja kiireellisiä leikkauksia. Yksityinen sektori ei ole tehnyt vastaavaa yhtä reilua ja laajaa yhteistyötä julkisen sektorin kanssa aiemmin.

Tilastointi on eriytetty vähintään 35 eri taholle. Järjestelmän koordinointi tai kontrollointi ei ole siis kovin yksinkertaista, mutta se on saatu tehtyä läpinäkyvästi, tehokkaasti ja ajantasaisesti. Meksikossa kukin liittovaltion 32 osavaltiosta on itsenäinen terveysviranomainen. Jokainen osavaltio on siis viime kädessä vastuussa siitä, että kaikki sen alueella tapahtuvat sairastumiset, sairaaloissa olevat ja niissä kuolevat kirjataan yleiseen valtakunnalliseen digitaaliseen epidemiologiseen seurantajärjestelmään. Helsingin Sanomien jutusta saa tosin hyvin toisenlaisen kuvan.

Tilastointi on yleisesti ottaen onnistunut yli odotusten ja paremmin kuin olisi voinut edes odottaa. Muutama osavaltio tosin on myöntänyt peukaloineensa sairaaloiden täyttöasteensa tietoja voidakseen varata itselleen hätätilanteessa useamman sairaalapedin. Viitteitä ei kuitenkaan ole siitä, etteikö kaikkia tauti- ja kuolintapauksia olisi kirjattu. Ongelma on silloin tällöin ollut se, että osa sairaaloista ja osavaltioista tekee tämän viiveellä. Osaa testeistä ei ole myöskään voitu analysoida, koska sitä ei ole tehty ajoissa tai näyte ei ole tullut laboratorioon hyvässä kunnossa. Tästäkin on puhuttu alusta asti avoimesti. Analysoimatta jääneiden näytteiden määrä ei missään tapauksessa ole ollut paljon viittä prosenttia suurempaa ja se on keskittynyt pahimpiin tautihuippuihin.

RENAPO eli väestöjärjestelmistä vastaava viranomainen täydentää jatkuvasti julkisen terveydenhuollon rekisteritietoja omilla tiedoillaan kuolintodistuksista, jotka ovat mahdollisesti kytköksissä Covid-tapauksiin. Hallituksen ohjeistus alusta asti on ollut, että kaikissa tapauksissa, joissa on viitteitä infektiopohjaiseen keuhkosairauteen tai koronavirukseen, kuolemat rekisteröidään pandemiasta johtuviksi. Näin on myös tehty. Tosin ei ole ollut mitenkään mahdollista rekisteröidä kotona kuolleita suoraan terveydenhuollon järjestelmään. Kustakin tapauksesta on pitänyt tehdä lääketieteellinen lausunto, josta ei vastaa liittovaltion terveysministeriö. Sen johtamat työryhmät ovat kuitenkin etsineet kuolintodistuksista viitteitä koronakuolemiin. Terveysministeriö ei silti voi puuttua suoraan itsenäisten osavaltioiden väestötietorekistereihin. Se olisi liittovaltiotason perustuslaillisen järjestyksen vastaista. Siksi se saa tiedot osavaltiolta ja koostaa niistä omat tilastonsa. Osassa osavaltioissa väestötietojärjestelmä ei ole yhtä luotettavalla tasolla kuin pääkaupungissa, vaikka kaksi kolmasosaa osavaltioista selviää tästä hallinnollisesta velvollisuudestaan kiitettävästi.

Tietoja ei ole tarvinnut korjata, koska niitä on tuotu julki jatkuvasti. Ne eivät ole myöskään virallisia, koska tilastokeskus INEGI on vastuullinen tieteellisestä tilastoanalyysistä. Vasta sen läpikäymät ja satojen ihmisten työpanoksen vaativat tiedot ovat aidosti virallisia tai korjattuja. Meksikon hallitus on kunnostautunut poikkeuksellisen laajalla ja avoimella tiedotukseltaan. Kuinka monessa maassa koronatilastot ovat avoimia? Meksikossa ne ovat täysin alati päivittyvää avointa dataa. Tosin niistä on tietysti poistettu yksityisyyden suojan vuoksi henkilökohtaiset tunnistetiedot.

Hesari juttu haiskahtaa paitsi The Guardianin artikkelin toistolta niin myös tältä BBC News Mundon jutulta:

Siinäkin todetaan virheellisesti, että Meksikon strategia olisi keskittynyt laajan testauksen sijaan sairaaloiden kapasiteetin laajentamiseen. Kyse ei ole kuitenkaan ollut mistään joko tai -valinnasta. Silti tässäkin jutussa myönnetään: “Meksikon hallitus myönsi aina, että kuolemien kokonaisluku oli merkittävästi suurempi kuin varmistettu luku.”

Meksikon pandemian kontrolloimisen ja siitä tiedottamisen primus motor ja kovan työn sankari on ollut tohtori Hugo López-Gatell Ramírez. Kokenut epidemiologi, tutkija, professori ja virkamies on opiskellut muun muassa Johns Hopkins yliopiston Bloomberg School of Public Health -instituutissa.

Vääriä vertauksia ja skandaalinkäryistä mustamaalaamista

Tässä kohtaa minä lukijana liitin Helsingin Sanomien jutun kansainväliseen hallituksen vastaiseen mediakampanjointiin, joka mahdollisesti kiihtyy ennen 6.6. käytäviä vaaleja:

“KRITIIKKI Meksikon tautitilanteesta kohdistuu vahvasti presidentti Andrés Manuel López Obradoriin, joka tunnetaan nimiensä ensimmäisistä kirjaimista muodostuvalla Amlo-lempinimellä. Muun muassa brittilehti The Guardian muistuttaa vasemmistolaisen populistipresidentin keveästä suhtautumisesta pandemiaan.

Häntä on verrattu Yhdysvaltoja pandemian ensimmäisen vuoden ajan johtaneeseen Donald Trumpiin ja tämän hengenheimolaiseen, Brasilian presidenttiin Jair Bolsonaroon. Verrokit ovat poliittisesti oikealla laidalla, mutta kolmikkoa voi sanoa yhdistävän haluttomuus tiukkoihin rajoituksiin.

‘Myös Amlo on vähätellyt pandemiaa poliittisista syistä’, Quesada Avendaño sanoo.”

Helsingin Sanomien lyhyt ja sekava artikkeli saa ponnekkuutensa ja ison osan sisällöstään The Guardianin 3.4.2021 tehdystä Meksikoa koskevasta julkaisusta. Se on täynnä huonosti taustoitettuja ja varsin harhaan johtavia väitteitä katastrofaaliseksi maalatusta pandemiatilanteesta, joka oli todellisuudessa alkanut rauhoittua Meksikossa jo kaksi kuukautta aikaisemmin. Tuo huonoa ja hyvin skandaalinkäryistä journalismia edustava brittilehden julkaisu ansaitsisi oman syvällisen analyysinsä kappale kappaleelta.

Tuo artikkeli aloittaa kertomalla henkilökohtaisen tarinan pandemian keskeltä. Sitten se viittaa Donald Trumpin ja Jair Bolsonaron pandemian hoitoon, jonka jälkeen katse käännetäänkin Meksikoon, jossa väitetään paljastetun lisää kuolemia. Aiheen kehystys siis muistuttaa olennaisesti Hesarin juttua. Näin ei tosin ole, koska liikakuolleisuuslaskelmat on julkistettu jo yli kymmenen kertaa. Artikkeli toteaa:

“Like Trump and Bolsonaro, López Obrador has downplayed the virus, continued to tour his country and embrace supporters and resisted containment measures such as lockdowns, social distancing and masks. ‘We’re doing well, the pandemic has been tamed,’ the 67-year-old claimed last May when Mexico’s official death toll was about 9,000. In January, as Mexico was plunged into a devastating second wave, López-Gatell was photographed holidaying on an Oaxaca beach despite urging citizens to stay at home.”

Ilmeisesti ensimmäinen lause viittaa maaliskuun 2020 puoliväliin, kun Meksikossa oli todettu 12 koronavirustartuntaa. Jutussa ei kerrota aikarajausta sen tarkemmin eikä siinä selitetä sitäkään, että ensimmäinen koronatartunta todettiin vasta 28.2., kun Eurooppa oli jo ensimmäisen tautiaallon kourissa. Kun tartuntoja oli 12, alkoi sulkutoimintojen valmistelu. Samana viikonloppuna, jolloin lauantaina 14.3. opetusministeriö päätti koulujen sulkemisesta, López Obrador vei vielä läpi viimeisen kiertueensa Guerreron osavaltiossa, kuten täältäkin presidentin videokokoelmista voi tarkistaa.

Tuolloin kyseisessä osassa maata ei tiettävästi ollut yhtään tartuntaepäilystä. Meksikon presidentti López Obrador tuntee kaikki Meksikon lähes 2 500 kuntaa kylineen ja asutuskeskuksineen. Hän on yksi harvoista, joka on käynyt niissä kaikissa vähintään kerran. Hänelle suora kontakti ihmisiin on tärkeää. Hän pyrkii kuuntelemaan jokaista, antautuu kuvattavaksi, halaa ja kättelee sekä vastaanottaa kirjeitä, ehdotuksia ja lahjoja. Bolsonarolla ja Trumpilla ei ole ollut koskaan vastaavaa aidosti läheistä suhdetta kansaan, mutta López Obrador on elänyt kansan parissa jatkuvasti vähintään kahden edellisen vuosikymmenen ajan. Kyseessä ei siis ole mikään halpa populistinen vaalitemppu, vaan hänen poliittinen filosofiansa on aidosti kansanläheinen. Tuon viikonlopun jälkeen López Obrador alkoi kuitenkin järjestää tilaisuuksia ilman yleisöä ja kaikki koronaprotokollat huomioiden. Kasvomaskia hän ei ole käyttänyt videoitavissa tilaisuuksissa, joissa noudatetaan turvavälejä. Senkin hän tosin kyllä laittaa päälleen lentokoneessa. Pelkästään tästä yksityiskohdasta on kirjoitettu kymmeniä uutisia.

The Guardian ei mainitse Trumpin ja Bolsonaron toimia tai niiden puutetta. Mainintaa eivät myöskään saa Meksikon ja presidentti López Obradorin toimenpiteet viruksen kontrolloimiseksi. Meksiko aloitti ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen koko maan yhtäaikaisen sulkujakson 21.3. ja jatkoi sitä 30.5. asti. Se jälkeen siirryttiin neliportaiseen osavaltiokohtaiseen kymmenellä kriteerillä määriteltävään liikennevalojärjestelmään. Käytännössä esimerkiksi pääkaupunki on ollut lähes täyden sulun punaisen tai oranssi varoitusvalon puolella koko ajan. Campeche sen sijaan on ollut jo yli 20 viikkoa vihreän liikennevalon tasolla, mutta sielläkin on silti jatkettu ennaltaehkäisyä käsien pesusta turvaväleihin ja maskin käyttöön julkisilla paikoilla.

Muun muassa Googlen liikkuvuutta seuraavat tiedot paljastavat, että huhti-toukokuussa vähintään 40 miljoonaa meksikolaista kaikkiaan 126 miljoonasta vetäytyi kotiensa suojaan pois julkisesta tilasta. Luku on kuitenkin todellisuudessa suurempi, koska osa kuten 15 miljoonaa vanhusta tai osa naisista oli jo valmiiksi suurimmaksi osaksi kotona vuosi sitten keväällä. Siksi todellisuudessa ainakin kaksi kolmasosaa kansasta pysytteli tiiviisti kotona. Loppu kolmasosa yritti etsiä elantojaan tavanomaisista kaupallisista ammateistaan, mutta heistäkin iso osa jäi kotiin, kun huomasi asiakkaiden kadonneen.

Koulut suljettiin ja ne ovat pysyneet yhä kiinni. Siirryttiin etäopetukseen. Ravintoloista sai noutaa ruokaa vain mukaan. Julkisen liikenteen vuoroja lisättiin, jotta etäisyydet ihmisten välillä kasvaisivat. Puistot, elokuvateatterit ja kauppakeskukset sulkivat ovensa. Työpaikoilla siirryttiin etätyöhön kaikissa tapauksissa, joissa se vain oli mahdollista. Tehtaat suljettiin. Hallitus siirsi virastonsa etätyöaikaan, ja niin edelleen. Esimerkkejä voi löytää paljon lisääkin. Yhtä kaikki pandemian kurvia saatiin jopa 70−80 prosenttia pienemmäksi sulkutoimilla. Kesäkuusta 2020 lähtien rakennus-, kulkuneuvo- ja kaivosteollisuus saattoivat jatkaa tuotantoon uusilla varsin tiukoilla ja kokonaisvaltaisilla koronaviruksen torjuntaan keskittyvillä toimenpiteillä.

The Guardian ei halua tarjota faktoja, mutta se maalailee mielikuvia niidenkin edestä. Tämä ei ole hyvän journalistisen käytännön mukaista vihjailla, väittää ja ehdottaa ilman todisteita, perusteita tai lukuja. Yhtä kaikki, Meksikossa presidentti on suhtautunut pandemiaan koko ajan suurella vakavuudella. Hän on koonnut asiantuntijaryhmiä ja pandemian hoito on jätetty ennen kaikkea terveysalan ammattilaisten vastuulle. Apulaisterveysministeri Hugo López-Gatell Ramírez on ollut käytännössä pandemiatilanteen johtaja, joka on koordinoinut yhteistyötä eri suuntiin. Hänen johdollaan on pidetty joka päivä kello seitsemältä alkava tunnin pituinen koronainfo. Siinä on kerrottu kaikista mahdollisista pandemiaan liittyvistä ilmiöistä, annettu erikoistuneita tietoiskuja muistakin terveyteen liittyvistä aiheista sekä vastattu toimittajien kysymykseen. Liikakuolleisuusarvioista on puhuttu kyseisessä miljoonien katsomassa konferenssissa tohtori Ruy López Ridauran toimesta.

Media on rakentanut kokonaiset kolme skandaalia López-Gatellin yksityiselämästä, koska sen jatkuvat aiheettomiksi kerta toisensa jälkeen osoittautuneet faktoihin tai lukuihin pureutuvat asiapitoisemmat hyökkäykset eivät ole toimineet. Kerran López-Gatell suuteli tyttöystäväänsä eräässä ravintolassa, kerran hän taas kävi lyhyellä visiitillä yhden Zipoliten rannalla Oaxacan osavaltiossa olleen perheenjäsenensä luona ja koronavirukseen sairastuttuaan, hän rohkeni käydä maski päällä kävelyllä Condesan asuinalueella. Tuolloin hänen virustartunnastaan oli kulunut noin 23 päivää, koska ulkoilu tapahtui 9.3. Aiheesta revittiin näyttäviä otsikoita, Johns Hopkins -yliopistossakin opiskellutta epidemiologia ja lääketieteen tohtoria syytettiin aikamoisen liioittelevaan sävyyn melkeinpä “kansan tappamisesta”. Jopa espanjalainen El País -lehti kirjoitti aiheesta. Se tietysti käytti kuvituksessa erään paparazzin kuvaa, jossa pandemiasta vastaava alansa ammattilainen on hetken ilman maskia. Näin itse tuona samana päivänä López-Gatellin kotini läheisellä ulkoilureitillä eli Ámsterdamin puistokadulla Condesassa. Tervehdimme toisiamme ystävällisesti. Meillä kaikilla, hänellä, hänen tyttöystävällään, minulla ja ystävälläni Salomélla olisi maski silloin kasvoillaan. Tapauksesta liikkui monia villejä spekulaatioita maskittomasta ulkoilusta ja ravintolakäynnistä. Todellisuudessa ravintolakäyntiä ei tapahtunut eikä siitä ole todisteita. López-Gatell yksinkertaisesti ulkoili suurimmaksi osaksi maski kasvoillaan kolmen viikon sisällä virumisen jälkeen.

Hesari lyö lisää löylyä sanomalla, ettei presidentti ole tahtonut rokottaa itseään. López Obrador ilmoitti 24.1. sairastuneensa koronavirukseen. Hän vetäytyi julkisesta elämästä kahdeksi viikoksi. Halutessaan hän olisi voinut rokottaa itsensä jo joulukuussa, kun 23.12. maahan tuli viidentenä maailmassa ensimmäinen erä rokotteita, joiden hankkimiseksi presidentin johtama hallitus oli tehnyt olkavoimin töitä viime kesästä lähtien. Presidentti on ollut kuitenkin johdonmukainen arvojensa kanssa. Hän ei ole halunnut itselleen mitään etuoikeuksia. Siksi hän on odottanut vuoroaan osana Cuauhtémocin kunnan muita asukkaita pääkaupunki Ciudad de Méxicossa. Hän puhui avoimesti lääkäreiden hänelle tekemästä vasta-ainetestistä, joka kertoi hänellä olevan rokotteen veroinen luonnollinen suoja. Siksi hänellä ei ollut tarpeen rokottaa itseään hetimmiten ja hän antoi rokotteensa jollekin muulle sitä enemmän tarvitsevalle. Hesarin tieto kuitenkin vanhenee ajallaan, koska todennäköisesti presidentti López Obrador rokottaa itsensä pian julkisessa tiedotustilaisuudessaan (päivitys: hän lunasti lupauksensa ja sai rokotteensa kaikkien silmien edessä tiistaiaamuna 20.4.). Hän sanoo haluavansa rohkaista esimerkillään rokotteen kanssa vielä empiviä kansalaisia.

Helsingin Sanomien toimittaja myönsi pitkän palautekeskustelumme aikana ymmärtävänsä politiikkakritiikkini eikä halunnut väitellä siitä sen enempää. Hän koki valtaa pitävien kriittisen tarkastelun korostumisen tärkeäksi, mutta myönsi antamansa kuvan jäävän yksipuoliseksi. Hänelle suoraan antamaani laajaa taustatietoa kyseinen kuulemma tulevaisuudessa vielä enemmän Latinalaisesta Amerikasta kirjoittava toimittaja piti “kiinnostavana”:

Tämän politiikka-kritiikin ymmärrän, siitä en lähde väittelemään. Minusta valtaa pitävien kriittisen tarkastelun tuleekin korostua, mutta nyt kuva jää yksipuoliseksi, ja pidän kiinnostavana tähän antamaasi taustatietoa.

Tarjosin myös tällaista tietoa Meksikon nykytilanteen ymmärtämiseksi:

70 prosenttia kansasta tukee historian suosituinta presidenttiä. Kritiikki ei siis ole kovin yleistä. Oppositiopuolueet taas menettivät 75 prosenttia kannatuksestaan vuoden 2018 vaaleissa. Suomessa se tarkoittaisi SDP:n, kokoomuksen ja keskustan yhdenaikaista valtavaa vaalitappiota. Koko poliittinen järjestelmä siis muuttui 2018 ja nyt eletään rauhanomaista vallankumousta, jossa koko julkinen elämä laitetaan uusiksi askel askeleelta. Ennenhän Meksikossa ei tunnustettu demokratiaa, ihmisoikeuksia tai lakia, etuoikeudet, simulaatio ja väkivalta rehottivat. Mediat elivät täysin presidentin tossun alla ja niin myös kongressi, senaatti ja oikeuslaitos. Presidentit eivät välittäneet kansasta laisinkaan, vaan he palvelivat eliitin etuja.

Meksikon aiempi vallankumous toi isoja sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia sekä vuoden 1917 silloin maailman edistyksellisimmin perustuslain. Viimeistään 1960-luvulle tultaessa Meksikosta oli tullut yhden puolueen ja intressiryhmän ”täydellinen diktatuuri”, jossa valta vaihtui, mutta samat ihmiset pysyivät aina taustalla vallassa. Vuosien 1988 ja 2006 vaalivilpit eivät auttaneet asiaa. Vasta 2018 päästiin nykyisen demokratian ja oikeusvaltion piiriin.

The Guardianin juttuun en nyt syvenny, mutta lähteenä en pidä sitä kovin hyvänä. Vertailu Trumpiin ja Bolsonaroon on mielestäni aiheetonta loanheittoa. López Obrador tuli toimeen myös Trumpin kanssa, vaikka toisiin ennustettiin. Hän on pitkän yli 40 vuoden poliittisen uransa aikana nähnyt paljon pahempia tyyppejä Meksikossa. Hän on sitä paitsi kokenut kaikki vainot, vakoilut, mediakampanjat ja vaalivilpit. Hänellä oli siis kärsivällisyyttä tulla toimeen Trumpinkin kanssa. Bolsonaroon hänellä ei juuri edes ole ollut suhteita.

Populismia ei pitäisi sokeasti käyttää lyömäaseena, varsinkin kun nämä kaksi muuta poliitikkoa ovat huonomaineisia eikä heidän poliitikon urillaankaan tai ideologioillaan ole mitään tekemistä Meksikon modernin vasemmiston kanssa. López Obrador johti oppositiota noin 20 vuotta ennen kuin hänestä vihdoin tuli presidentti. Itse tapasin hänet henkilökohtaisesti huhtikuussa 2005 yli miljoonan ihmisen mielenilmauksessa, jossa olin hänen kansalaisturvajoukoissaan, jotka hän valikoi spontaanisti joka tilaisuuden edetessä. Silloin häneltä yritettiin viedä oikeus asettua presidenttiehdokkaaksi, mutta kansa nousi estämään moisen mielivallan. Tuolloin 2005 kun olin turvannut tunnin verran ystävieni kanssa oppositiojohtajan kulkua, kaverini sandaali rikkoutui ja vetäydyimme pois mielenilmauksen keskeltä. Silloin López Obrador kiitti meitä kaikkia lämpimästi niin kuin myös hänen poikansa teki. He myös halasivat meitä puolittaisesti kesken marssimisen. Se oli yksi niistä Meksikon historian hetkistä, joita en tule koskaan unohtamaan.

Laajennan tilanteen kuvausta tässä yhteydessä vielä hitusen enemmän:

Jo 2006 vaalit voitti vasemmisto, mutta laaja ja jo monien silloisten poliitikkojen ja virkamiesten myöntämä laajamittainen vaalivilppi asetti valtaan oikeistolaisen PAN-puolueen Felipe Calderónin, joka aloitti heti ensitöikseen niin kutsutun huumesodan. Nyttemmin on paljastunut, että vain tappaminen oli totta, koska Calderónin turvaministerinä toiminut Genaro García Luna on nykyisin Yhdysvalloissa vangittuna, koska hänen tiedetään valtion tai kansan etujen sijaan palvelleen Sinaloan kartellin etuja. Hän sai heiltä suojelurahaa, ei puuttunut heidän toimintaansa, mutta kylläkin siivosi tarvittaessa muita kartelleja kavereidensa tieltä pois. Tuolloin koko Meksikon politiikka oli yhtä saippuaoopperaa ja sirkusta, mikään muun kuin ihmisoikeuksien rikkominen, sensuuri, korruptio ja valheet eivät olleet totta. Hallitukset vain esittivät tekevänsä jotain kansan eteen, jotta ne voisivat rauhassa yksityistää, kiertää veroja, tarjota sopimuksia kavereilleen ja ryövätä valtiota miten milloinkin. Koko totuus tuoreen historian kataluudesta selviää pikkuhiljaa, enää maassa ei eletä rankaisemattomuutta, vaan oikeusviranomaiset tekevät työtään. Siksi ei olisi pahitteeksi, että Helsingin Sanomat kirjoittaisi myös niistä kymmenistä korruptiotapauksista, joita oikeuslaitos on tutkinut. Ennen presidentti esti oikeuden toteutumisen, mutta nykyisin presidentti takaa oikeuden toteutumisen. Tällaiset väitteet on helppo sanoa, mutta kun ne näkee tosiksi käytännössä, saa se ihon kananlihalle, kun tajuaa kuinka suuri muutos Meksikossa on vihdoin tapahtumassa.

López Obradorilla ei ole ollut haluttomuutta estää tiukkoja rajoituksia, mutta autoritärismin tai virkavallan väärinkäytösten vahvan perinnön tai taakan takia hän ei ole halunnut kohdistaa toimia suoraan yksilöihin tai laittaa poliisia ja armeijaa kaduille vartioimaan ulkonaliikkumiskieltoja tai maskipakkoja. Tämähän on lähellä Suomenkin linjaa. Liikkuvuutta on rajoitettu maaliskuusta 2020 lähtien kohdistamalla toimet työ-, koulu- ja vapaa-ajan tilojen sulkemiseen. Täytyy muistaa, että pandemia rantautui tänne vasta 28.2. Kun tautitapauksia oli vain 12, sulkutoimet aloitettiin täysin ennalta ehkäisevästi ja hyvissä ajoin. Vastaavaa asennetta ei löytynyt Trumpilta tai Bolsonarolta. López Obrador myös korosti alusta lähtien luottavansa tiedemiesten ja ammattilaisten suosituksiin, arviointeihin ja johtajuuteen. Näin on myös tehty käytännössä. Erilaisia työryhmiä on koottu useita ja jokainen osavaltio on hoitanut oman tonttinsa, jotkut paremmin kuin toiset. Tällä sivustolla voi tutustua 19 keskeisimmän pandemian hoidosta vastanneen tiedevaikuttajan taustoihin.

Meksikossa terveysviranomaisia on 32 osavaltion verran, plus terveysministeriö, yleinen terveysneuvosto, hallitus ja presidentti yhdessä, siis ainakin 35 kappaletta. Presidentti ei siis edes päätä kaikesta yksin. Rokotteita alettiin hankkia jo vuoden 2020 kesällä ja niin edelleen. Meksiko oli viides maa maailmassa, joka aloitti rokotukset 24.12.2020. Nyt on saatu rokotettua kymmenen jo miljoonaa henkeä ja tahti kiihtyy. Brasilialla on taas ollut omanlaisiaan rokoteongelmia.

8.4. mennessä Meksikoon oli saapunut tai siellä oli valmistettu loppuun saakka yhteensä melkein 16,1 miljoonaa viittä erilaista rokoteannosta. Kuten kuvasta voi nähdä, rokottamisen kurvi on kääntynyt jyrkkään nousuun. Tuohon päivään mennessä oli ehditty rokottaa 10,6 miljoonaa rokoteannosta. Ne on kohdistettu ensin rokotettuihin terveysalan ammattilaisiin ja yli 60-vuotiaisiin kansalaisiin. Tätä kirjoittaessa (12.4.) Meksikon pandemiatilanne jatkoi paranemistaan: laskusuunta edelliseen viikkoon nähden oli − 16 prosenttia pakkasella ja tapauksia oli vain noin 20 000. Rokoteannoksissa taas oli päästy 11,7 miljoonaan. Vain neljässä päivässä perjantain ja maanantain välissä oli siis rokotettu yli miljoona ihmistä lisää. Meksiko on jo tehnyt hankintasopimukset 250 miljoonan rokoteannoksen toimittamisesta.

Tiedotus ja tilastointi ovat olleet avoimia ja tarkkoja

Jutussa ei korosteta sitä, kuinka avointa ja laajaa Meksikon koronatiedotus on ollut. Tiedotustilaisuuksiin voi tutustua YouTuben kanavan Gobierno de México avulla. Mitään kuolemia tai lukuja ei ole salattu. Ja virallisia kuolemia on edelleen vain reilut 200 000 eikä 300 000, joten tiukassa mielessä se on asiavirhe. Kyse on edelleen keskeneräisistä liikakuolleisuustilastoista, jotka INEGI eli tilastokeskus voi vahvistaa vasta kuukausien jälkeen. Sadat ihmiset kyllä työskentelevät noiden tilastojen parissa ja INEGI on lajissaan Amerikkojen arvostetuimpia, samaa tasoa kuin Kanadassa tai Yhdysvalloissa. Koska hallitus puhuu avoimesti tilastoista aivan joka päivä epidemiologien ja muiden ammattilaisten vetämässä tiedotustilaisuudessa, siksi myös liikakuolleisuutta seurataan koko ajan. Hallitus julkaisee siitä päivitetyn raportin noin kerran kahdessa viikossa. Suomessakin olisi hyvä tehdä näin. Suurin osa liikakuolleisuudesta ajoittuu huhti-heinäkuulle koronan ensimmäiseen aaltoon Meksikossa. 45-64 vuotiaiden ikäryhmässä kuolleisuus on kasvanut noin 80 prosenttia ja yli 64-vuotiaiden parissa ”vain” sellaiset 20 prosenttia.

Tilastointi on onnistunutta, mutta se rakentuu toisin kuin Suomessa. Jos kaikki ihmiset eivät hakeudu kuolemaan sairaaloihin, niin silloin heitä ei voida rekisteröidä akuutteja keuhkosairauksia seuraaviin epidemiologisiin järjestelmiin, joiden piirissä on yli 20 000 sairaalaa ja terveyskeskusta. Silloin ilmoituksen kuolemasta väestörekisteriin tekee väestörekisteristä vastaava viranomainen (RENAPO) ja myöhemmin sen tilastoi virallisesti INEGI. Hallitus ei ole kyseenalaistanut terveysjärjestelmän koronalukuja, vaan se on täydentänyt niitä väestörekisterin kuolintodistusten ennakkoluonteisella tilastoanalyysillä, jonka INEGI myös tulee julkaisemaan. Yleensä 2019 julkaistaan 2021 alussa ja niin edelleen, mutta INEGI sai tiedot julkaistua jo vuoden 2020 puolella nopeuttaakseen tilastoanalyysiä. Myös esimerkiksi EU-alueella prosessit ovat hyvin samanlaisia. Kuitenkaan Espanja ja Italia eivät ole uskaltaneet vielä puhua näistä tiedoista kovin avoimesti. EU-alueellakin koko liikakuolleisuuden suhteessa edellisiin vuosiin arvioidaan maasta ja ajanjaksosta riippuen yltävän ainakin keskimäärin 50 prosenttiin.

Minusta asiavirhe on puhua keskeneräisistä tilastoista virallisina ja vihjailla hallituksen peitelleen lukuja tai erehtyneen niiden ilmaisussa. Tämä ei pidä paikkaansa ja sen Meksikon hallitus on opposition pakkomielteen takia todistanut jo kymmeniä kertoja. Tässä mielessä myös tutkija Florencia Quesada Avedaño erehtyy, koska ei ilmeisesti tiedä asiasta tarpeeksi. Muistaakseni hän on taustaltaan costaricalainen. Hän ei ole myöskään varsinainen Latinalaisen Amerikan politiikan asiantuntija, se kun ei kuulu suoranaisesti hänen tutkimusalaansa. Hän on sen sijaan tutkinut muun muassa kaupungistumista. Quesadan 12 Academia.edussa julkaistusta artikkelista 11 käsittelee kaupungistumista ja yksi siirtolaisuutta. Mihin hänen väitetty asiantuntemuksensa Meksikon sisäpolitiikan suhteen siis rakentuu? Näin hän puhuu meksikolaisesta sosiaaliturvasta siihen tarkemmin syventymättä:

“Kun ei ole virallista työsuhdetta, ei ole myöskään sosiaaliturvaa, ja harva jää kotiin ilman korvausta.

‘Amlo tietää, että Meksikossa valtaosa työsuhteista on epävirallisia. Ei hallitus voi sulkea taloutta, vaikka tahtoisi’, Quesada Avendaño sanoo.

‘Tällaisessa pandemiassa apu ei pääse perille, koska ihmisistä ei ole kunnon rekisterejä. Jos jäät kotiin, kuolet nälkään.’

Tähän jutun sisältöön vastatessani, Helsingin Sanomien toimittaja piti harmillisena sitä, että sisältö on “epäonnistunutta viestintää, jos jutusta voi syntyä tarkoituksettomasti väärä kuva”.

Sosiaaliturvan kattavuudesta

Puhuin vielä etenkin yhdestä epäkohdasta:

Se että työsuhde on epävirallinen ei tarkoita, etteikö joku voisi olla sosiaaliturvan piirissä. Sosiaaliturva vain toimii toisin eikä rajaudu vain työsuhteeseen. Nykyisin 126 miljoonasta reilut 21 miljoonaa on sosiaaliturvan piirissä, joten apua eniten tarvitsevat ovat kyllä saaneet apua ja heistä löytyy tarkat tilastot, jotka ovat myös julkisia, toki niistä poistetaan ennen julkaisua osa tunnistetiedoista. Vastaavaa ei tehty ennen López Obradorin kautta. Ennen kaikki salattiin. Avustuksilla pyrittiin myös ostamaan ääniä.

Hallitus sulki virallisen talouden ja rajoitti epävirallista taloutta vähentämällä ihmisten liikkuvuutta. Esimerkiksi vähintään 40 miljoonaa ihmistä vetäytyi julkisesta tilasta viime kevään Jornada Nacional de Sana Distancia -jakson aikana 23.3.−30.5. Sitten sen jälkeen otettiin käyttöön neliportainen osavaltiokohtainen liikennevalojärjestelmä, joka on saanut kansainvälistä tunnustuttu WHO:lta ja muilta. Se on myös kopioitu moneen maahan.

Liikkuvuutta on seurattu koko ajan Googlen, Facebookin ja Twitterin seurantatietojen avulla. Myös esimerkiksi pääkaupungissa on oma varsin kehittynyt liikkuvuuden mittausjärjestelmä. Näistähän voisi antaa loputtomasti esimerkkejä, tietoa ja vertailla muihin maihin. Tämä nyt vain “lyhyesti sanottuna” vasta-argumenttina.

Niin, kyllähän ne kuolevat ovat todellisia ja niistä on aina kerrottu suoraan kansalle. Ne eivät kerro strategian epäonnistumisesta, koska kaikki mahdollinen on tehty resurssien ja toimenpiteiden osalta. Silti heikko kansanterveys (kuten Yhdysvalloissa) ja epätasa-arvo eivät ratkea hetkessä. Täällä ei tosin kukaan kuole nälkään, kuten esimerkiksi Keski-Amerikassa tai Brasiliassakin tapahtuu.

Se mitä hallitus teki hylätylle julkiselle terveydenhoidolle pandemian aikana, on minulle todellinen ihme ja sankaritarina. Jospa suomalainen sote-uudistus saisi tehtyä siitä työstä edes palasen, niin saisi Suomenkin terveydenhoito uutta ponnekkuutta.

Quesadan ajattelukulku on jokseenkin rajoittunutta. Suomessa ihmiset voivat saada sosiaaliturvaa, vaikka he eivät olisi osa työmarkkinoita. Miksi näin ei siis olisi muissakin maissa? Meksikossa on noin 20 miljoonaa ihmistä, jotka ovat osa virallisia työmarkkinoita ja ovat siksi työperusteisen julkisen sosiaaliturvan piirissä – IMSS, ISSSTE, PEMEX, SEDENA, SEMAR. Jo kuitenkin yli 20 miljoonaa ihmistä saa sosiaalietuuksia eli nauttii valtiollisesta sosiaaliturvasta kymmenkunnan hallituksen ohjelman piirissä. Esimerkiksi vanhuseläkettä saa hieman yli kahdeksan miljoonaa henkeä. López Obrador ilmoitti jo kuitenkin 21.3. laskevansa eläkeikää 68:sta 65:teen 1.7. alkaen. Tuolloin eläkkeisiin tehdään myös 15 prosentin korotus. Aiemmin eläkettä ovat saaneet 65-vuotiaana vain alkuperäiskansat ja afromeksikolaiset. Muut ovat joutuneet odottamaan kolme vuotta kauemmin. Uusia eläkeläisiä on siis pian kolme miljoonaa lisää. Samassa yhteydessä presidentti ilmoitti tuplaavansa nykyisen eläkesumman vuoteen 2024 mennessä: korotus kolmen seuraavan vuoden tammikuussa on 20 prosenttia ja inflaatio. Hän tosin tuplasi eläkkeet heti kautensa alussa, koska hän nosti 31 osavaltion eläkkeet pääkaupungin jo aiemmin korkeammalle tasolle.

Kun virallisen talouden 20 miljoonaa − ennen pandemiaa työsuhteita oli 20,5 miljoonaa ja nyt niitä on aika tarkkaan 20 miljoonaa – vertailee jo vähintään 21 miljoonan valtion sosiaaliturvan piirissä olevaan, niin luvut ovat samankaltaisia. Kohta edunsaajia on varmasti yli 25 miljoonaa. Toisaalta monilla osavaltioillakin on omia sosiaaliturvaohjelmia, joita en ole laskenut tähän mukaan. Siksi edunsaajia on todellisuudessa miljoonia enemmän. Meksikon vuoden 2020 väestölaskenta (INEGI) ilmoitti, että maassa on noin 35,2 miljoonaa kotitaloutta. Jos edunsaajia on kymmenisen miljoonaa enemmän, tarkoittaa se yhden kotitalouden saavan vähintään yhdenlaista avustusta. Esimerkiksi kaikki lukiolaiset saavat opiskelujaan varten kuukausittaisen pienen perustulon.

Noin 20 miljoonaa on virallisen sosiaaliturvan ja siis virallisten työmarkkinoiden piirissä. Toiset 30 eivät ole, mutta heistä yli 20 miljoonaa saa sosiaaliavustuksia. Tämä siis näin nopeasti summattuna. Loput 10 miljoonaa saavat elatusta Yhdysvalloista, josta meksikolaiset siirtolaiset lähettivät rahaa maahan 2020 sellaiset 40,6 miljardia dollaria, kaksi kolmasosaa Suomen valtion budjetista. Keskimääräinen lähetys oli 350 dollaria kuussa. Se vastaa elinkustannuksiin suhteutettuna 1 400 euron verotonta tuloa Suomessa. Meksikossa elinkustannukset ovat noin neljä kertaa pienemmät.

Lopuksi virkoin toimittajalle: “Niin, hyvää päivän jatkoa ja kuten voit huomata, kritiikki ei kohdistu sinuun, vaan jutun sisältöön.”

8.4. Meksikossa sairaaloiden kapasiteetti oli lähes samalla tasolla kuin toukokuussa 2020. Sairaaloiden kuormitus oli ensimmäisessä tautihuipussa pahimmillaan noin 18 000 tasolla ja toisessa aallossa se kävi 27 000 tasolla. Siltikään kansallisella tasolla keskimäärin ei menty yli 60 prosentin täyttöasteen, vaikka joissakin osavaltioissa käytiin yli 80 prosentin paikkeilla. Nyt sairaalahoidossa on vajaat 8 000 henkeä. Onko sairaaloissa siis tilaa vai ovatko ne täynnä kuten Helsingin Sanomien siteeraama tutkija pelottelee? Ylin viiva kuvaa kaikkia sairaalahoidossa olevia, keskimmäinen yleisessä sairaalahoidossa olevia ja alin viiva tehohoidossa olevia. Enää vain noin 2 400 henkeä oli tehohoidossa. Kaiken kaikkiaan sairaalapaikoista ainoastaan 18 prosenttia oli täynnä 8.4.2021.

Muutama lisähuomio

Lopuksi haluaisin vielä esittää kolme taustoittavaa huomiota jutusta, joka ei ole varsinainen valeuutinen, mutta jonka sisältö johtaa lukijaa harhaan eikä mainitse nykytilannetta, jossa sairaalat ovat vain 18 prosenttisesti täynnä koko maassa.

Mitä tulee Meksikon taloudelliseen ja geopoliittiseen asemaan, niin se on siinä 12−15 suurimman talouden joukossa, G20-maa ja öljyntuottaja (OPEC +). Meksiko on myös maailman suurimman talouden (Yhdysvallat) tärkein kauppakumppani ja sen pohjoisraja on kaupalliselta arvoltaan maailman mittakaavassa se kaikkein merkittävin. Suomellekin Meksiko lienee Yhdysvaltojen jälkeen suurimpia kauppakumppaneita Amerikkojen mantereilla. Vaikka Brasilia on maantieteellisesti ja väestöllisesti Meksikoa suurempi, viennissä Meksikon volyymit ovat samaa tasoa. Meksiko on viennin jättiläinen ja siinä kategoriassa tosiaan Latinalaisen Amerikan ykkönen. Se vie niin maataloustuotteita, korkeatasoista elektroniikkaa kuin robotiikkaa ja avaruusteollisuudenkin tuotteita.

Poliittisesti Meksiko ja Argentiina ovat ottaneet alueellisen johtajan roolin. Brasilia yhtyy joukkoon, kunhan Luiz Inácio Lula da Silva voittaa vaalit 2022. Meksiko on parhaillaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (CELAC) puheenjohtaja. Se kuuluu YK:n turvaneuvostoon. Jo maaliskuussa 2020 rokotesaannin turvaamisesta kaikille maailman ihmisille tehtiin YK:ssa aloite. Sen teki Meksiko, mutta sen hyväksyivät lähes kaikki maat ja syntyi Covax-mekanismi. Turvapaikkapolitiikassa Meksiko on kunnostautunut tarjoamalla turvaa Evo Moralesille ja Julian Assangelle (hän ei tosin taida tulla kuitenkaan Meksikoon). Geopoliittisesti ja taloudellisesti Meksiko ei ole mikään lilliputti ja muun muassa öljyn hintojen kautta se vaikuttaa suoraan Suomen talouteen, niin kuin se vaikuttaa pitkälti epäsuorasti Yhdysvaltojenkin talouden kautta. Meksiko on kuin Latinalaisen Amerikan Saksa tai Ranska, yksi johtajista. Näistä maista Hesari tuskin laatisi samansävyistä juttua. Kaikkia mantereita ja maita ei kohdella tasa-arvoisesti eikä niistä tiedetä yhtä paljon: se on osoitus globaalista epäoikeudenmukaisuudesta.

Seuraava vertaus on mauton, mutta voi auttaa ymmärtämään mediakenttää Meksikossa. On kuin ainakin 80 prosenttia medioista olisi persujen hallussa. Ne puskevat jatkuvasti valeuutisia, propagandaa ja vahvistamatonta tietoa. Ne seuraavat mallia, jonka mukaan mediat eivät välttämättä kykene tahrimaan hallituksen tai presidentin julkisuuskuvaa − kuten 60−70 prosentin kansansuosio, mutta ne voiva liata sitä juttu kerrallaan. Ne eivät siis ole vielä luovuttaneet infosodan suhteen. Meksikossa medioiden tilanne on joka tapauksessa huono, joten Hesari vain välittää kaukaisia kaikuja tästä. Silti olisi varmaan suomalaisistakin outoa, jos heistä kirjoitettaisiin persumedioiden tyyppinen faktoiltaan köykäinen juttu vaikkapa Italiassa. Se ei ole hyvää journalismia. Ja ajoituskin tuntuu olevan pari kuukautta myöhässä.

Syitä medioiden ahdinkotilaan on monia. Ei tule unohtaa, että demokratia sai aidosti alkunsa uudestaan vasta 2018. Mediat ovat siis laajassa käymistilassa. Ennen valtio ja hallitus ostivat tai hiljensivät ne. Sensuuri oli sääntö ja ne saattoivat vain puhua hyvää Meksikosta. Hallitus antoi niille rutkasti lahjusrahaa. Kaikki tämä säteili myös kansainväliseen viestintään. Toisaalta moni medioista on osa isoja yrityskonserneja ja ne ajavatkin oletettavasti yritysten, eliitin ja oikeisto-opposition etuja. Nykyisin hallituksen harjoittamaa lahjontaa ei enää esiinny ja sananvapaus on vihdoin todellista. Onneksi on olemassa joitakin kriittisiä medioita, julkisia medioita ja YouTubessa iso joukko itsenäisiä toimittajia. Joka tapauksessa paradoksi on ilmeinen: Meksikolla on sen historian kaikkien aikojen suosituin presidentti, mutta yhtäkään presidenttiä vastaan ei ole hyökätty medioiden toimesta yhtä laajalla rintamalla ja jatkuvasti. Mistäköhän tämä kertoo? Olisikohan se merkki, siitä että uudistukset muokkaavat yhteiskuntaan uusiksi varsin selkein tavoin. Vain vallankumouksellinen ja 1913 murhattu presidentti Francisco I. Madero koki jotain vastaavaa ajojahtia. Kansa ei tietysti moiseen peliin enää lankea ja on oppinut kroonisen epäluottamuksen medioiden suhteen, jotka ovat luonteeltaan pääosin kovin kaukana kansasta, sen arjesta ja todellisuudesta.

Venezuela on esimerkki maasta, joka on kärsinyt viime aikoina pahiten infosodasta, joka on osa laajempaa hybridisotaa. Nykyisin sen talous on myös romahtanut Yhdysvaltojen asettamien yksipuolisten pakotteiden vuoksi. No, kaikki alkoi siitä, kun oppositio ryhtyi sisäpolitiikan sijaan omistautumaan kansainväliselle kampanjoinnille paitsi hallitustaan niin myös koko maataan ja kansaansa vastaan. Silti se ei ole saanut aikaan edes vallankaappausta tai pystynyt voittamaan muita kuin vuoden 2015 kongressivaalit. No, sen toimista on kärsinyt koko Venezuela. Silti ihmiset äänestävät mieluummin paikallisia demareita kuin kokoomuslaisia, näin suomeksi ja leikkisästi sanottuna. Oppositiohan on hyvin hajanainen eikä sillä ole esittää todellisia vaihtoehtoja eikä se usein edes halua osallistua vaaleihin. Olimmepa mitä tahansa mieltä hallituksesta tai oppositiosta, on selvää, ettei kansainvälinenkään media ole kohdellut Venezuelaa oikein tai esittänyt vain faktoja. Se on yksi niistä maista, joista on kerrottu eniten avoimesti väärää tietoa. Monelle medialle aihe on myös tabu. Tämä on pahimpia esimerkkejä siitä, mitä jonkin maan “oppositiopersut” voivat saavuttaa suhteessa maansa kansainväliseen asemaan. Tätä tuskin tullaan näkemään Meksikossa, mutta itse en myöskään ole valmis antamaan yhtään ylimääräistä tilaa vastaavalle infosodalle. Silti Meksikon oppositio on jo ennättänyt pyytää apua ”kauhean diktatuurinsa” pysäyttämiseksi Espanjan kuninkaalta ja Yhdysvaltojen Joe Bidenilta. Jos Hesari joskus innostuu tukemaan vallankaappausta Meksikossa, niin kuin se teki Venezuelassa Juan Guaidón suhteen, niin silloin on syytä olla todella huolissaan. Oma puuttumiseni huonoon journalismiin on ollut siis ennen kaikkea ennaltaehkäisevää. Se on ollut myös itselleni mitä parhainta mediakoulutusta.

Suositukset medialle

  1. Andrés Manuel López Obrador on vasemmistolainen presidentti, jota ei tule sekoittaa äärioikeistolaisiin presidentteihin, kuten Jair Bolsonaroon ja Donald Trumpiin, koskaan muuten tullaan tuottaneeksi niitä vääristyneitä mielikuvia, joita Meksikon oppositio, muun muassa historioitsija Enrique Krauze, tahallisesti levittelevät osana poliittista propagandaa. Näille väitteille ei löydy sen enempää perusteita kuin Sauli Niinistön ja Vladimir Putininkaan vertailuille.
  2. Jos puhutaan maailmanlaajuisesta koronaviruspandemiasta, annetun tiedon tulee perustua faktoihin eikä mielikuviin. Pandemian hoito esimerkiksi Meksikossa ja Brasiliassa on ollut hyvin erilaista ja niin ovat niiden nykytilanteetkin. Meksikossa pandemia on ollut laskusuunnassa jo vähintään kymmenen viikon ajan, mutta Brasilia elää edelleen akuuttia koronakriisiään. Meksiko kuuluu Pohjois-Amerikkaan ja Brasilia Etelä-Amerikkaan, mutta niitä ei tule mielessä sekoittaa liian samankaltaiseksi ja hahmottumaksi sekamelskaksi.
  3. Kansainvälisten lähteiden käytön suhteen tulisi noudattaa suurta varovaisuutta ja kritiikkiä. The Guardian tai muu tunnettu media ei ole riittävä lähde perustelemattomien tulkintojen tekemiselle. Toimittajien tulisi mennä askel pitemmälle työnsä sisällön takaamiseksi.
  4. Aika ei pysähdy: jos Meksikosta haluaa kirjoittaa kuin koronakriisi olisi ajaton, sitä ei voi tehdä liikkumalla tammi-helmikuun vaihteessa, koska pandemian tilanne on tyystin toinen huhtikuussa 2021. Sisällön tulisi heijastella pandemian dynaamista eli alati muuttuvaa luonnetta.
  5. Koronatilastojen laatimisen mekanismit on tunnettava ennen kuin puhuu “tilastojen korjaamisesta” tai “epävirallisuudesta”. Meksikon hajautettu kolmiportainen tilastointimalli eroaa sen suomalaisesta vastineesta, mutta se ei tee siitä sen epätarkempaa tai epäluotettavampaa. Se vain toimii toisin.
  6. Lainaa oikeita asiantuntijoita: heidän tulee tuntea se aihepiiri, mistä he puhuvat ja toimittajan on tarkastettava heidän esittämänsä tieto. Jutussa käytetty “asiantuntijan” lausunto pelosta sairaaloiden täyttymisestä Meksikossa asettuisi varsin naurettavaan valoon, jos sen perään lisäisi, että sairaalapaikoista vain 18 prosenttia on tällä hetkellä täynnä.
  7. Siirtomaa-ajattelu joutaa romukoppaan: epämääräinen vihjailu toisen maan “alikehittyneisyydestä” tai “epäpätevyydestä” epidemiologisen kriisin hoidossa ei voi perustua ennakkoluuloihin, koska silloin kyse on kolonialistisesta syrjinnästä.
  8. Yksinkertaisten faktojen, kuten asukasluvun ja OECD-jäsenyyden on käytävä yksiselitteisesti ilmi jutun sisällöstä. Ne on tarkastettava ennen jutun julkaisua.
  9. Suomalainen lukija varmasti arvostaisi, jos toimittaja viitsisi taustoittaa paremmin Meksikon – tai minkä tahansa muun maan – poliittista tai yhteiskunnallista tilannetta, ennen kuin hän uskaltautuu esittämään väitteitä sen maan johtajista tai kansasta tai yhteiskunnallisesta tilanteesta. Sama pätee pandemian kontrollointiin, joka on tunnettava, ennen kuin sitä kritisoi.
  10. Yhdestä maasta tehtävissä jutuissa ei tulisi keskittyä vain opposition tai vain hallituksen politiikkaan: julkaisun tavoittelema puolueettomuus syntyy siitä, kun sekä hallituksen ja opposition sanoja ja tekoja vertaillaan toinen toisiinsa. Juttuja ei voi rakentaa hämärille ideoille siitä, että kaikki opposition tai kansainvälisten julkaisujen tuottama sisältö on totuudellista ja jättää hallituksen esittämä tieto toisarvoiseen asemaan, ikään kuin hallitus ei olisi lainkaan uskottava tietolähde. Hallitukset edustavat demokratioissa kansan enemmistön tahtoa. Niihin kohdistuvan kritiikin on oltava tarkkaa ja täsmällistä, ei vihjailevaa tai spekulatiivista.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen