Avainsanaan ‘Kolumbian presidentti’ liitetyt artikkelit

Kolumbian presidentti nuhteli puheessaan etenkin Yhdysvaltoja ja länsimaailmaa, joiden ilmasto- ja huumepolitiikka ovat epäonnistuneet niihin pesiytyneen tekopyhyyden ja järjettömyyden takia.

Lähelle vuoden väkevimmän puheen titteliä yltävä tuoreen Kolumbian presidentin Gustavo Petro Urregon sanailu YK:ssa ravisteli perinteisiä ulkopolitiikan muodollisuuksia. Se tuomitsi toteutetun huumepolitiikan, kapitalismin kirot ja suurvaltojen sanelupolitiikan, etenkin mitä tulee Yhdysvaltojen rooliin maailman isäntänä. Kaikki tämä tehtiin vetoamalla Amazonin sademetsän säilyttämisen puolesta keskeisenä välineenä ratkaista suurin ihmiskunnan olemassaoloon kohdistuva uhka eli ilmastokriisi. Vahvasävyinen puhe on kerännyt kiitosta halki Latinalaisen Amerikan ja saanut Kolumbian oikeiston vaahtoamaan raivosta. Kaikesta päätellen puhe on onnistunut ravistelemaan hereille useiden maiden kansalaisia, jotka pitävät kädessään avaimia siihen politiikkaan, mitä jatkossa tehdään.

Esitän kokonaisen käännöksen lähes 21 minuutin puheesta 77. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 20.9.2022.

Olen kotoisin yhdestä maapallon kolmesta kauneimmasta maasta.

Siellä elämä räjähtää käsiin. On olemassa tuhansia monivärisiä lajeja merissä, taivaalla, maassa… Olen kotoisin keltaisten perhosten ja taikuuden maasta. Siellä vuorilla ja kaikkien vihreän sävyjen laaksoissa alas eivät virtaa vain runsaat vedet, vaan myös verivirrat. Olen kotoisin verisen kauneuden maasta.

Minun maani ei ole vain kaunis, se on myös väkivaltainen. Miten kauneus voidaan yhdistää kuolemaan? Miten elämän monimuotoisuus voi purskahdella kuoleman ja kauhun tansseilla? Kuka on syyllinen kauneuden loitsun terrorilla katkaisemiseen?

Kuka tai mikä on vastuussa siitä, että elämä hukkuu rutiininomaisiin varallisuuden ja edun tavoittelun päätöksiin? Kuka johtaa meidät tuhoon kansakuntana ja kansana?

Kotimaani on kaunis, koska sillä on Amazonin viidakko, Chocón viidakko, vedet, Andien vuoristot ja valtameret.

Näissä viidakoissa planeetalle vapautuu happea ja hiilidioksidia imeytyy pois ilmakehästä. Yksi niistä kasveista, jotka sitovat hiilidioksidia muiden miljoonien lajien joukossa, on yksi maan vainotuimmista. Sen tuhoamista tavoitellaan hinnalla millä hyvänsä: se on Amazonin kasvi, se on kokakasvi, inkojen pyhä kasvi.

Kuten olisimme paradoksaalisessa tieristeyksessä. Viidakko, joka yritetään pelastaa, tuhoutuu samalla. Tuhotakseen kokakasvin heitetään myrkkyjä, suuret määrät vesien läpi virtaavaa glyfosaattia, sen kasvattajia pidätetään ja vangitaan. Coca-lehden tuhoamisen tai hallussapidon vuoksi miljoona latinalaisamerikkalaista murhataan ja kaksi miljoonaa afroamerikkalaista vangitaan Pohjois-Amerikassa. Tuhotkaa kasvi, joka tappaa, huudetaan pohjoisesta, mutta tämä kasvihan on vain yksi niiden miljoonien joukossa, jotka menehtyvät, kun tuli laukaistaan viidakon ylle.

Viidakon, Amazonin, tuhoamisesta on tullut valtioiden ja liikemiesten iskulause. Viidakon yhdeksi suurimmista ilmaston tukipylväiksi kastavien tiedemiesten huudolla ei ole väliä. Maailman valtasuhteiden kannalta nähtynä viidakko ja sen asukkaat ovat syyllisiä heitä vaivaavaan ruttoon. Valtasuhteita riepottelevat riippuvuus rahasta, vallan uusimisesta, öljystä, kokaiinista ja kovemmista huumeista voidakseen puuduttaa itseään vielä enemmän. Mikään ei ole tekopyhempää kuin puhe viidakon pelastamisesta.

Viidakko palaa, hyvät herrat, sillä välin kun käytte sotaa ja leikitte sen kustannuksella. Viidakko, maailman ilmastopilari, katoaa kaiken elämänsä kanssa. Suuri sieni, joka imee planeetan hiilidioksidin, haihtuu. Tämä pelastava viidakko nähdään maassani ikään kuin voitettavana vihollisena, kuin hävitettävänä rikkaruohona.

Kokan ja sitä viljelevien talonpoikien elintila, koska heillä ei ole muuta viljeltävää, on demonisoitu. Teitä ei minun maani kiinnosta muuta kuin myrkkyjen heittämiseksi sen viidakkoihin, sen miesten vankilaan viemiseksi ja sen naisten syrjäytymiseen viemiseksi. Te ette ole kiinnostuneita lapsen koulutuksesta, vaan pikemminkin hänen viidakkonsa tappamisesta ja hiilen sekä öljyn talteen ottamisesta suoraan sen sisäelimistä. Myrkkyjä imevä sieni on hyödytön, heitätte mieluummin enemmän myrkkyjä ilmakehään.

Palvelemme heitä uskomalla heidän oman yhteiskuntansa tyhjyyden ja yksinäisyyden tekosyitä, jotka saavat heidät elämään huumekuplien keskelle. Salaamme heiltä heidän ongelmansa, joita he kieltäytyvät muuttamasta. On parempi julistaa sota viidakolle, sen kasveille ja sen ihmisille. Samalla kun he sallivat sademetsien palaa, samalla kun tekopyhät vainoavat kasveja myrkyillä piilottaakseen oman yhteiskuntansa katastrofit, he pyytävät meiltä yhä vain enemmän hiiltä, yhä enemmän öljyä, rauhoittamaan toista riippuvuuttaan: kulutuksen ja vallan addiktiota, riippuvuutta rahasta.

Mikä on myrkyllisempää ihmiskunnalle, kokaiini, hiili vai öljy? Vallan mielipide on määrännyt, että kokaiini on myrkkyä ja sitä on vainottava, vaikka se aiheuttaa vain minimaalisia yliannostuskuolemia ja paljon enemmän kuolemia syntyy sen sanellun salailun luonteen ja siitä johtuvien hämärien sekoituksien vuoksi. Sen sijaan hiiltä ja öljyä on suojeltava, vaikka niiden käyttö voi ajaa koko ihmiskunnan sukupuuttoon. Nämä ovat maailmanvallan asioita, epäoikeudenmukaisuutta ja irrationaalisuutta, koska maailmanlaajuisesta vallasta on tullut järjetöntä.

He näkevät viidakon runsaudessa, sen elinvoimaisuudessa himokkaan, syntisen hahmon; heidän yhteiskuntansa suruun syyllisen alkuperän, joka on täynnä rajatonta pakkoa hankkia ja kuluttaa. Kuinka piilottaa sydämen yksinäisyys, sen kuivuus kiintymyksen kieltävien yhteiskuntien keskellä, aina siihen pisteeseen asti kilpailevien yhteiskuntien, että sielukin vangitaan yksinäisyyteen. Johan siksi on syyllistettävä tätä kasvia, sitä viljelevää ihmistä, viidakon libertaarisia salaisuuksia. Tuon maailman irrationaalisen vallan mukaan markkinat eivät ole vastuussa olemassaolon rajoittamisesta, vaan vika on viidakossa ja sen asukkaissa.

Pankkitileistä on tullut rajoittamattomia, maapallon mahtavimpien säästämiä rahoja ei voi enää edes tulla käyttäneeksi useiden vuosisatojen aikana. Tämän keinotekoisen kilpailukutsun tuottama olemassaolon suru täytetään melulla ja huumeilla. Rahariippuvuudella ja omistamisella on toisetkin kasvonsa: huumeriippuvuus niissä ihmisissä, jotka häviävät kilpailun, häviäjissä keinotekoisen kilpajuoksun keskuudessa, jollaiseksi he ovat muuttaneet ihmiskunnan.

Yksinäisyyden sairautta ei paranneta viidakoiden ylle ruiskutettavalla glyfosaatilla. Viidakko ei ole syypää. Syyllinen on heidän yhteiskuntansa, joka on koulutettu loputtomaan kulutukseen, kulutuskäyttäytymisen ja onnellisuuden tyhmään sekoittamiseen, joka sallii kyllä vallan taskujen täyttymisen rahalla.

Huumeriippuvuuden syyllinen ei ole viidakko, vaan sen maailmanvallan järjettömyys. Antakaa järjen iskeä tähän valtaan. Sytyttäkää vuosisadan valot uudelleen. Huumesota on kestänyt 40 vuotta, jos kurssia ei korjata ja se jatkuu vielä 40 vuotta, Yhdysvalloissa kuolee 2,8 miljoonaa nuorta yliannostukseen fentanyylin takia, jota ei tuoteta meidän Latinalaisessa Amerikassamme.

Näette miljoonia Pohjois-Amerikan afroamerikkalaisia vangittuna heidän yksityisissä vankiloissaan. Vangituista afroista tulee vankilayhtiöiden liiketoimintaa, toiset miljoona muuta latinalaisamerikkalaista murhataan, vetemme ja vihreät peltomme täytetään verellä, näette demokratian unelman kuolevan sekä Amerikassani että anglosaksisessa Amerikassa. Demokratia tulee kuolemaan siellä, missä se syntyi, Euroopan suuressa läntisessä Ateenassa.

Totuuden piilottamisen takia he tulevat näkemään viidakon ja demokratioiden kuolevan. Huumeiden vastainen sota on epäonnistunut. Taistelu ilmastokriisiä vastaan on epäonnistunut. Kuolemaan johtavien annosmäärien kulutus on lisääntynyt, miedoista huumeista on siirrytty kovempiin, maanosassani on tapahtunut kansanmurha, ja maassani miljoonia ihmisiä on tuomittu vankilaan, jotta heidän oma sosiaalinen syyllisyytensä voitaisiin kätkeä, se, josta he ovat syyttäneet viidakkoa ja sen kasveja. He ovat täyttäneet puheet ja politiikan järjen poissaololla.

Gustavo Petro sai lämpimän vastaanoton New Yorkissa asuvilta kolumbialaisilta.
Kolumbian opetusministeri Alejandro Gaviria ja Kolumbian YK-lähettiläs Leonor Zalabata osallistuivat koulutuksen muutoksia käsitelleeseen huippukokoukseen New Yorkissa maanantaina 19.9.

Vaadin täältä, haavoitetusta Latinalaisesta Amerikastani käsin, lopettamaan järjettömän huumeiden vastaisen sodan. Huumeiden käytön vähentäminen ei vaadi sotia, se vaatii meitä kaikkia rakentamaan paremman yhteiskunnan: kannustavamman, hellemmän yhteiskunnan, jossa elämän intensiivisyys säästäisi meidät riippuvuuksilta ja uusilta orjuuksilta. Haluatteko vähemmän huumeita? Ajatelkaa vähemmän voittoja ja enemmän rakkautta. Ajatelkaa järkevää vallankäyttöä.

Älkää koskeko myrkyillänne kotimaani kauneutta. Auttakaa meitä ilman tekopyhyyttä pelastamaan Amazonin sademetsä pelastaaksemme ihmiskunnan elämä tällä planeetalla.

Kokositte tiedemiehet yhteen, ja he puhuivat järjen äänellä. Matematiikalla ja ilmastomalleilla he sanoivat, että ihmislajin loppu on lähellä, ettei sillä ole aikaa enää vuosituhansia, ei edes vuosisatoja. Tiede pani hälytyksen päälle ja lopetimme sen kuuntelemisen. Sota toimi tekosyynä meille olla ryhtymättä tarvittaviin toimiin.

Kun toimia tarvittiin eniten, kun puheet eivät enää palvelleet, kun oli välttämätöntä tallettaa varoja rahastoihin ihmiskunnan pelastamiseksi, kun oli välttämätöntä päästä eroon hiilestä ja öljystä mahdollisimman pian, keksittiin yksi sota ja toinen ja seuraava. He hyökkäsivät Ukrainaan, mutta myös Irakiin, Libyaan ja Syyriaan. He hyökkäsivät öljyn ja kaasun nimissä.

He löysivät 2000-luvulla pahimman riippuvaisuuksistaan: riippuvuuden rahasta ja öljystä. Sodat ovat käyneet tekosyystä olla toimimatta ilmastokriisiä vastaan. Sodat ovat osoittaneet heille, kuinka riippuvaisia he ovatkaan siitä, mikä koituisi ihmislajin lopuksi.

Huomaatte kansojen täyttyvän nälästä ja janosta sekä miljoonien muuttavan pohjoiseen, kohti sitä, missä vesi on; joten lukitsette heidät, rakennatte muureja, käytätte konekiväärejä, ammutte heitä. Karkotatte heidät ikään kuin he eivät olisi lainkaan ihmisiä, viisinkertaistatte kaasukammioiden ja keskitysleirien poliittisesti luoneen henkilön mentaliteetin, toistatte koko planeetan mittakaavassa vuoden 1933. Tuon suuren voitokkaan ryöstöretken järkeä vastaan.

Ettekö te ymmärrä, että ratkaisu heidän maastaan valloilleen purkautuneesta suuren luokan kansanvaelluksesta on palata täyttämään joet vedellä ja pellot ravinteilla? Ilmastokatastrofi täyttää meidät viruksilla, jotka parveilevat meissä lyöden meidät maanrakoon, mutta te käytte kauppaa lääkkeillä ja muutatte rokotteet kauppatavaraksi.

Ehdotatte, että markkinat pelastavat meidät siltä, minkä markkinat itse ovat luoneet. Ihmiskunnan Frankenstein tarkoittaa sitä, kun markkinoiden ja ahneuden annetaan toimia ilman suunnittelua, luopumalla aivoista ja järjestä. Ihmisen rationaalisuus alistetaan ahneudelle.

Miksi sodimme, jos se, mitä tarvitsemme, on ihmislajin pelastaminen? Mitä varten Nato ja imperiumit ovat olemassa, jos älykkyyden loppu lähenee? Ilmastokatastrofi tulee tappamaan satoja miljoonia ihmisiä ja kuunnelkaahan tarkasti, planeetta ei tuota sitä, vaan pääoma. Ilmastokatastrofin syy on pääoma. Logiikka toistemme lähestymiseksi voidaksemme kuluttaa yhä enemmän, aina vain enemmän tuottamisesta, jotta jotkut voisivat tienata yhä enemmän, se saa aikaan ilmastokatastrofin.

He kiteyttivät sen laajennetun kerryttämisen logiikkaan, hiilen ja öljyn energiamoottoreihin ja päästivät valloilleen tämän hurrikaanin: alati syvenevä ja tappavampi kemiallinen muutos ilmakehässä. Nyt rinnakkaismaailmassa pääoman laajennettu kerääntyminen on kuoleman laajentunutta kasautumista.

Viidakon maista ja kauneudesta käsin, sieltä, missä he päättivät tehdä Amazonin viidakon yhdestä kasvista vihollisen, luovuttaa ja vangita sen viljelijät, kehotan teitä lopettamaan sodan ja pysäyttämään ilmastokatastrofin.

Täällä, tässä Amazonin viidakossa, on ihmiskunnan epäonnistuminen. Sitä polttavien kokkojen takana, sen myrkyttämisen jälkeen, on nähtävissä ihmiskunnan kokonaisvaltainen, sivistämistarkoitukseen liittyvä epäonnistuminen. Kokaiini- ja huumeriippuvuuden, öljy- ja hiiliriippuvuuden takana viruu ihmisen historian tämän vaiheen todellinen riippuvaisuus: koukuttautuminen älyttömään valtaan, voitontavoitteluun ja rahaan. Tämä on se valtava tappava koneisto, joka voi sammuttaa ihmiskunnan liekin.

Yhden maapallon kauneimman maan, yhden eniten vereen tahriintuneen ja väkivaltaisimman maan presidenttinä ehdotan huumeiden vastaisen sodan lopettamista ja kansamme saavan elää rauhassa.

Kutsun koko Latinalaisen Amerikan mukaan tähän päämäärään. Kutsun Latinalaisen Amerikan ääntä yhdistymään voittaakseen kehoamme kiduttavan järjettömyyden. Kehotan teitä pelastamaan Amazonin sademetsän kokonaisuudessaan niillä resursseilla, jotka voidaan osoittaa maailmanlaajuisesti elämän hyväksi.

Jos teillä ei ole kykyä rahoittaa sademetsien elvyttämisrahastoa, jos rahan jakaminen aseisiin painaa vaakakupissa enemmän kuin elämän suojelu, vähentäkää silloin ulkoista velkaa voidaksemme vapauttaa omia budjettivarojamme toteuttaaksemme niiden avulla tehtävän ihmiskunnan ja planeetan elämän pelastamisesta. Voimme tehdä sen itse, jos te ette halua.

Vaihtakaa vain velka elämäksi, luonnoksi. Ehdotan sitä ja kutsun teidät Latinalaiseen Amerikkaan tekemään niin, käymään vuoropuhelua sodan lopettamiseksi. Älkää painostako meitä asettumaan riviin sodan kentille. On RAUHAN hetki. Slaavilaiset kansat puhukoot toisilleen, tehköön niin maailman kansat. Sota on vain ansa, joka tuo loppua lähemmäksi tässä järjettömyyden suuressa orgiassa.

Latinalaisesta Amerikasta käsin kutsumme Ukrainaa ja Venäjää tekemään rauhan. Vain rauhan aikana voimme pelastaa elämän tällä pallollamme. Täydellistä rauhaa ei ole ilman sosiaalista, taloudellista ja ympäristöllistä oikeudenmukaisuutta.

Olemme myös sodassa planeetan kanssa. Ilman rauhaa planeetan kanssa ei ole oleva rauhaa kansojen välillä. Ilman sosiaalista oikeudenmukaisuutta ei ole yhteiskunnallista rauhaa.

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähde: Diario Criterio.

Advertisement
Uusi aikakausi Kolumbian historiassa alkoi Simón Bolívarin perintöä kunnioittamalla. Miekka symboloi kansan taistelua oikeudenmukaisuudesta.

Yksi Latinaisen Amerikan eniten kärsineistä maista, Kolumbia, on kokenut yhden alkaneen vuosisadan tärkeimmistä vallanvaihdoksista. 212 itsenäisyyden vuoden jälkeen Kolumbia nousee väkivallan, köyhyyden, heikon valtion ja autoritaarisuuden tuhkista ja aloittaa uuden aikakauden, jota kuvaavat todellinen kansanvalta, rauha, hyvinvointi ja vahva valtio. Vuosina 2022-2026 maata hallitsee ensimmäistä kertaa edistyksellinen vasemmisto. 62-vuotias tohtori Gustavo Francisco Petro Urrego vastaanotti presidentin vastuun Bogotán keskustassa kansan ja valtiovallan yhteisessä seremoniassa, joka olisi vielä vuosi sitten ollut täysin mahdotonta kuvitella, sillä valtio oli etääntynyt kauas kansasta ja protestit täyttivät kadut, ja väkivaltakoneisto kävi omien kansalaistensa kimppuun. Aiemmat vallanvaihdon juhlallisuudet toteutettiin nekin pelkästään poliitikkojen keskuudessa. Uuden aikakauden tuulet olivat läsnä mielialoissa, symboleissa, väreissä, eleissä ja sanoissa 7.8., jolloin perinteisesti valta vaihtuu Kolumbiassa. Tämä päivämäärä muistaa Kolumbian Simón Bolívarin johdolla saavuttamaa ratkaisevaa voittoa espanjalaisista siirtomaaisännistä Boyacán taistelussa 1819.

Kolumbian kansa ja kongressi kokoontuivat avoimeen istuntoon vapaustaistelija Simón Bolívarin aukiolla pääkaupunki Bogotássa. Paikalle oli saapunut yli 100 000 henkeä. Kun seremonia alkoi kolmen aikaan iltapäivällä, ensin laulettiin kansallishymni sinfoniaorkesterin johdolla. Oli tullut virkavalan vannomisen ja presidentin nauhan luovuttamisen vuoro, jonka suoritti 1990 murhatun M-19 sissiryhmittymän johtajan Carlos Pizarron tytär María José Pizarro. Videolta kuultiin armeijan kunnialaukaukset. Petro vastaanotti puolestaan varapresidentti Francia Márquez Minan virkavalan, joka päättyi sanoihin “kunnes ihmisarvosta tulee tapa”. Sitten Kolumbian haavoille tehtiin oikeutta näyttämällä valokuvaaja Mauricio Velez Upeguin koskettavien töiden koostevideo, Colombia más Allá de la Memoria. Sen jälkeen Roy Barrientos Montealegre, senaatin ja siten koko kongressin puheenjohtaja kuvasi omassa puheessaan maan suuria haasteita, sen eloon herätetty toivoa ja uutta vaihetta sen poliittisessa historiassa. Olen kirjoittanut aiemmin laajasti taustoistetun artikkelin Kolumbian poliittisesta historiasta, jossa valaistaan muun muassa väkivallan pitkää varjoa.

Istunto keskeytettiin, jotta presidentillinen vartiosto voisi tuoda Bolívarin miekan torille. Tämä oli Petron ensimmäinen määräys presidenttinä. Kun miekka oli saapunut, alkoi Petron puhe, samalla kun kansa huusi hänen nimeään. Lähes tunnin kestäneen puheensa jälkeen Petro perheineen käveli Bolívarin oikeudenmukaisuutta edustavan miekan perässä Casa de Nariñon palatsiin. Väistyvä presidentti Iván Duque vastaanotti Gustavo Petron hallintopalatsin portailla puoli kuuden aikoihin. 17:39 Kolumbian oikeisto jätti vallan, kun Duque saattueineen alkoi kävellä poispäin Plaza de Armasin aukiota pitkin. 17:42 vasemmisto astui vihdoin valtaan maassa, jossa sen ei koskaan pitänyt olla mahdollista. Kuitenkin tietoisen kansan liikehdintä muutti Etelä-Amerikan maan politiikan suunnan. 17:43 Petro aloitti talon uutena asukkaana kättelemällä Casa de Nariñon henkilökunnan.

Bolivian Luis “Lucho” Arce, Argentiinan Alberto Fernández ja Chilen Gabriel Boric Font todistivat läsnäolollaan Bogotán vallanvaihtoa. Meksikoa juhlavassa tilaisuudessa edustivat presidentin vaimo Beatriz Gutiérrez Müller ja ulkoministeri Marcelo Ebrard Casaubón. Ecuadorin presidentti Guillermo Lasso sai päivän parhaimmat buuaukset, vaikka myös Espanjan kuningas Felipe VI sai epäsuosion osoituksia. Costa Ricaa edusti presidentti Rodrigo Chaves Robles, Kuubasta paikalla oli ulkoministeri Bruno Rodríguez ja Hondurasista presidentti Xiomara Castro Sarmiento. Venezuelalla ei ollut edustusta Bogotássa, koska naapurimaiden välisten suhteiden välttämätön uudelleen rakentaminen on vasta alkanut. Paraguaysta paikalla oli valtiojohtaja Mario Abdo Benítez ja Dominikaanisesta tasavallasta presidentti Luis Abinader sekä Panamasta ylimmän toimeenpanovallan käyttäjä Laurentino Cortizo. Curaçaota edusti sen pääministeri Eugene Rhuggenaath. Perun, Uruguayn ja El Salvadorin sekä Iranin valtioiden tervehdyksen toivat varapresidentit Dina Boluarte, Beatriz Argimón, Félix Ulloa ja Eshaq Yahanguirí Kuhshahí. Lisäksi muun muassa Palestiina, Portugal, Serbia ja Brasilia lähettivät tilaisuuteen ulkoministerinsä. Yhdysvaltoja tilaisuudessa edusti puolestaan viiden hengen lähetystö. Myös muun muassa Algeria, Iso-Britannia, Irlanti, Japani sekä Etelä-Korea lähettivät Kolumbiaan poliittisia johtajiaan. Ainakin 22 maassa olevaa suurlähetystöä ottivat osaa vallanvaihtoon, mukaan lukien Suomi, Egypti, Australia, Saksa, Venäjä, Turkki, Indonesia ja Kiina. Myös 13 kansainvälistä organisaatiota YK:sta lähtien lähettivät paikalle edustajansa. Tunnelmaa rakensivat toisaalta myös noin tuhat juhlallisuuksiin oman osansa tuonutta taiteilijaa 70 vallanvaihtoon kytkeytyneen tapahtuman välityksellä.

Kuuden jälkeen alkoi ministerien valojen vannominen Bicentenario-salissa. Sisäministeriksi nousi kampanjan vaaliväittelyiden päällikkönä toiminut 57-vuotias asianajaja Alfonso Prada Gil, joka omaa sekä liberaalin että vihreän taustan. Vuodesta 2014 hän on edustanut Partido de la U:ta. Prada toimi presidentti Juan Manuel Santosin hallituksen pääsihteerinä 2017–2018. Hallituksen kokenein kortti, ulkoministeriksi nouseva Álvaro Leyva Durán alleviivaa pyrkimyksiä rauhaan, sillä M-19 ryhmää (Alianza Democrática M-19) perustuslain säätämisessä 1990–1991 edustanut diplomaatti, taloustieteilijä ja asianajaja on ehtinyt toimia ministerinä, kansanedustajana, senaattorina ja useissa muissakin viroissa. Hän oli yksi vuoden 1991 edistyksellisen perustuslain pääarkkitehdeistä. Keskustalaista konservatiivipuoluetta suurimman osan urastaan edustanut oman tien kulkija Leyva on ajanut aseriisuntaa ja rauhaa intohimoisesti 1980-luvulta lähtien. Neuvottelutaidoistaan tunnettu Leyva alkaa ensitöikseen keskustelemaan rauhasta aseellisten ryhmien kanssa sekä luomaan toimivat suhteet Venezuelaan. Sosiaalidemokraattinen José Antonio Ocampo Gaviria omaa läheiset suhteet Liberaalipuolueeseen. 69-vuotias sosiologi ja ekonomisti ottaa kontolleen valtiovarainministerin viran. Hän omaa aiempaa kokemusta samasta virasta ja maatalousministeriön johdostakin vuosilta 1996–1997 ja 1993–1994. Kansainvälisillä areenoilla hän on toiminut Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (Cepal) johdossa 1998–2003 ja YK:n talous- ja sosiaaliasioiden osaston apulaispääsihteerinä 2003–2007. Kyseessä on yksi Kolumbian arvostetuimmista taloustieteilijöistä, joka voitti 2008 alan tunnustuspalkinnon (Leontief Prize for Advancing the Frontiers of Economic Thought). Ocampon rooli hallituksessa on markkinoiden ja yritysmaailman rauhoittaminen sekä vastuullinen talouspolitiikka, joka mahdollistaa Petron rohkeiden uudistusten läpiviennin.

Vaikka hallituksen kolme keskeisintä ministeriä ovat miehiä, niin 17 hengen ministeriryhmästä yhdeksän on naisia. Vielä tosin 18. ministerin eli tiedeministerin nimitys on paljastamatta, mutta viran voidaan olettaa menevän miespoliitikolle, koska niin pestit jakautuvat tasan. [Päivitys: 14.8. tiede-, teknologia- ja innovaatioministeriksi nimitettiin poliittisesti sitoutumaton muun muassa biologiaan ja bioteknologiaan erikoistunut 38-vuotias tohtori Arturo Luis Luna Tapia.] Kun joukkoon lisätään vielä tasa-arvoministeriksi nouseva afroamerikkalainen varapresidentti Francia Márquez voidaan naisilla sanoa olevan enemmistö pesteistä numeroin 10–9. Tosin presidentin hallinto-osaston johtajaksi varsinaisen ministeriryhmän ulkopuolella nousee Óscar Lizcano Arango. Toisaalta Kolumbiaa YK:ssa tulee edustamaan arhuaco-kansaan lukeutuva kirjailija ja aktivisti Leonor Zalabata Torres. Niin sanottu suuri kansallinen sopimus (Gran Acuerdo Nacional) on luonut hallitukselle enemmistön lainsäätäjien parissa ja sen vaikutus näkyy myös laajassa puoluekirjossa. Neljä ministeriä on sitoutumattomia ja kolme kuuluu Liberaalipuolueen riveihin. Márquezin Soy Porque Somos -ryhmällä on kaksi ministerinsalkkua. Myös vasemmistolaisella Unión Patrióticalla ja keskustalaisella Konservatiivipuolueella on kaksi ministeriä. Yhden edustajan ryhmiä on viisi, joihin lukeutuu myös Kolumbian Kommunistinen puolue (Partido Comunista Colombiano) ja Petron Bogotán kaupunginjohtajaksi vienyt Colombia Humana. Kaiken kaikkiaan hallituksessa vaikuttaa kymmenen erilaista poliittista voimaa, jotka ovat sitoutuneet rauhaan, todelliseen muutokseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen sekä kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan.

Eduskunnan ala- ja ylähuoneessa Pacto Históricon yhteisrintamaa tukevat vihreät (Alianza Verde), liberaalit, Partido de la U sekä Konservatiivipuolue ja Centro Esperanza. Rauhansopimuksen erityisalueiden (Citrep) edustajista kaksi kolmasosaa tukee Petroa ja niin tukevat myös Comunes ja useat pienemmät ryhmät. Yhteensä hallituksen kannatus yltää senaatissa noin 80 edustajaan kaikkiaan 108 senaattorista. Kongressissa taas on 188 paikkaa, joiden haltijoista noin 140 suhtautuu myönteisesti hallitukseen. Yksin muutamien muiden ryhmien kanssa oppositioon jäävät autoritääristen presidenttien Álvaro Uribe Vélezin ja Iván Duque Márquezin väkivallan perintöä vaaliva ja lähellä äärioikeistoa liikkuva Centro Democrático sekä Uriben hallintoa aikoinaan tukenut Cambio Radical. Jotkut tahot ovat halunneet spekuloida ajatuksella, jonka mukaan laajat liitot heikentäisivät hallituksen toimintakykyä tai olisivat seurausta sen tekemistä kompromisseista. Todellisuudessa Petron visiot eivät rajoitu vain sen omaan vasemmistolaiseen muutosohjelmaan. Sen toinen puoli on alusta alkaen pyrkinyt rakentamaan sellaista käytännönläheistä vasemmistopolitiikkaa, joka herättää kansalaisten luottamuksen ja luo yhteisymmärrystä halki koko poliittisen kentän. Pragmaattiselle konsensuspolitiikalle on tilausta myös siksi, että Kolumbian kriittinen tilanne vaatii yhteisiä, syvällisiä pitkän aikavälin ratkaisuja. Petron strategisen vision onnistunut läpivienti ei tee hänestä huonompaa poliitikkoa, vaan näyttää toteen hänen valtiomiehen kykynsä ja mahdollistaa kymmenien radikaalien uudistusten toteuttamisen.

Rauhallisessa ja selkeässä, mutta painokkaassa puheessaan Petro kiitti perhettään ja korosti hallituksen työskentelevän nimenomaan kansan parhaaksi. Hän viittasi nyt alkavaan uuteen aikaan “toisena mahdollisuutena”, jolloin “mahdottomasta” tulee totta. Viittaukset rauhaan, epäonnistuneeseen huumepolitiikkaan ja tasa-arvon vaatimukseen ryhdittivät puhetta, jossa käytiin läpi niin ikään uudistusten tarpeellisuutta, jotta Kolumbiasta voidaan rakentaa aidosti tuottava, omavarainen tietoyhteiskunta toisenlaisella yhteiskunnallisella etiikalla, mihin uusliberalismi on maata vienyt. Omat mainintansa saivat myös sukupuolien välinen tasa-arvo ja ilmastokriisin kiireellinen hoito. Petro korosti lisäksi valtion läsnäolon tärkeyttä koko Kolumbiassa ja vetosi maanosan laajuiseen yhtenäisyyteen, joka johtaisi jaettuihin projekteihin. Tarkoitus on vahvistaa Kolumbian kansainvälistä asemaa. Puhe päättyi kymmeneen konkreettiseen lupaukseen ja arhuaco-kansaan kuuluvan lapsen sanoihin. Mikrofoni vaikeni 58 minuutin kohdalla ja kansa huusi “teimme sen” ( se pudo). Historian 118. presidentti tai 42. presidentti vuodesta 1886 laskien oli astunut virkaansa ja kiteyttänyt aikeensa tehdä toisenlaista politiikkaa yhdessä hänet valtaan vieneiden kansalaisten kanssa. Myöhemmin kuuden jälkeen Petro puhui vastavihitylle kabinetilleen toiset 18 minuuttia korostaakseen hallituksensa tahtotilaa ja työtapaa sekä arvoja. Nuoret on huomioitava hallituksen virojen täyttämisessä, koska juuri heidän äänensä ratkaisivat vaalivoiton. Hallintotavasta on tehtävä vähemmän byrokraattista, sen on oltava jatkuvasti kosketuksissa katujen ääneen ja kansalaisten arkeen. Korruptiolle ei tule antaa tuumaakaan tilaa eikä aikaa ole hukattavaksi, korosti Petro. Työt alkavat toden teolla heti maanantaina 8.8., kun kongressi saa työstettäväkseen verouudistuksen, joka pyrkii vähentämään eriarvoisuutta kiristämällä rikkaiden verotusta. Kuten Petro toi esiin Bolívarin torilla, rikkain kymmenen prosenttia omistaa enemmän kuin 70 prosenttia kolumbialaisista. Verotusta on tarkoitus kiristää 1,7 prosentilla suhteessa bruttokansantuotteeseen, joka toisi 5,5 miljardin dollarin lisätulot 2023, mutta 2026 vuosittainen tulolisäys olisi jo 11 miljardin dollarin tasolla. Etenkin rikkaimpia 34 000 kansalaista halutaan verottaa nykyistä enemmän.

Simón Bolívarin miekka herättää vahvoja tunteita, sillä se merkitsee kaikkien Amerikan kansojen vapautta. Sen valta on vihdoin palautettu kansalle.

Bolívarin miekka saapui juhlavasti kansan pariin ja Petro aloitti puheensa viitaten tähän symboliin, jonka hänen oma sissiryhmänsä aikoinaan varasti 1974 ja myöhemmin palautti aseista luovuttuaan 1991:

– Saapuminen tänne, tämän miekan viereen, on minulle koko elämän, koko olemassaolon mittainen matka. Tämän miekan merkitys meille on suunnaton. Ja haluan, ettei sitä koskaan haudata, haluan, ettei sitä koskaan enää kätketä. Se pantakoon takaisin tuppeensa, kuten sen omistaja, vapauttajamme, sanoi, vasta kun oikeudenmukaisuus toteutuu tässä maassa. Se olkoon kansan oma. Sehän on kansan miekka.

– Tänään saa alkunsa mahdollisuuksien Kolumbia. Olemme täällä vastoin kaikkia ennusteita, vastoin sitä historiaa, joka sanoi, ettemme tule koskaan hallitsemaan, vastoin aina hallinneita, niitä vastaan, jotka eivät halunneet päästää irti vallasta. Mutta onnistuimme siinä. Teimme mahdottomasta mahdollista. Tekemällä työtä, kiertämällä ja kuuntelemalla, ideoiden, rakkauden, sydämen ja aivojen, vaivannäön avulla. Tästä päivästä lähtien alamme työskennellä tehdäksemme useammista mahdottomista asioista mahdollisia Kolumbiassa. Jos pystyimme, pystymme jatkossakin.

–  Rauha olkoon mahdollinen. Meidän on lopetettava lopullisesti kuusi vuosikymmentä kestänyt väkivalta ja aseelliset selkkaukset. Sanoisin, että kaksi vuosisataa jatkuvaa sotaa, ikuista sotaa, Kolumbian ainaista sotaa. Se on mahdollista.

Petro kritisoi myös perinteistä huumepolitiikkaa:

– On aika laatia uusi kansainvälinen sopimus, joka hyväksyisi sen, että huumeiden vastainen sota on epäonnistunut täysin, että sen saldo on miljoona murhattua latinalaisamerikkalaista, joista suurin osa on kolumbialaisia, viimeisen 40 vuoden aikana ja että 70 000 pohjoisamerikkalaista kuolee huumeiden yliannostukseen joka vuosi, joista yhtäkään ei valmisteta Latinalaisessa Amerikassa. Huumeiden vastainen sota vahvisti mafioita ja heikensi valtioita. Huumeiden vastainen sota on johtanut valtiot rikosten tielle – valtiomme on tehnyt rikoksia – ja haihduttanut demokratian horisontin.

– Aiommeko odottaa, että toinen miljoona latinalaisamerikkalaisia murhataan ja että vuotuiset yliannostuskuolemat Yhdysvalloissa nousevat 200 000:een? Odotammeko vielä miljoonan latinalaisamerikkalaisen joutuvan murhatuiksi seuraavan 40 vuoden aikana ja 2,8 miljoonan pohjoisamerikkalaisen kuolevan yliannostuksiin? Vai pikemminkin, muutammeko epäonnistumisen menestykseksi, joka sallisi Kolumbian ja Latinalaisen Amerikan elää rauhassa? On tullut aika muuttaa huumeiden vastaista politiikkaa maailmassa siten, että se sallisi elämän eikä aiheuttaisi kuolemaa.

Petro solmi kymmenen keskeistä lupausta, joihin hänen hallituksensa sitoutuu: 1. rauhansopimuksen ja totuuskomission suositusten noudattaminen, kestävän yhteiskuntarauhan rakentaminen; 2. isovanhempien, lasten ja vammaisten sekä syrjäytyneiden suojelun vahvistaminen, ketään ei jätetä jälkeen solidaarisessa yhteiskunnassa, jossa kaikista pidetään huolta; 3. sukupuolijaoltaan tasavertainen hallitus ja tasa-arvoministeriön perustaminen, yhdenvertaisuuden on toteuduttava arjessa; 4. avoin vuoropuhelu kaikkien yhteiskuntaryhmien ja eri sektoreiden kanssa, halu rakentaa tulevaisuutta yhdistää meitä; 5. tiivis yhteydenpito aluetason toimijoihin ja kansalaisiin, tulemme hallitsemaan kuunnellen, ihmisten keskuudessa; 6. väkivallan juurisyiden kitkeminen ja kokonaisvaltainen turvallisuuspolitiikka, joka ulottuu nälän hävittämisestä turvallisuusjoukkojen modernisointiin; 7. armoton korruption vastainen taistelu, oppositiolle ja lehdistölle sekä oikeuslaitokselle taataan kuitenkin täydet oikeudet vastustukseen ilman vainoa; 8. tieteeseen perustuva ilmastopolitiikka ja biodiversiteetin turvaaminen, joka edellyttää ympäristön ja maaperän suojelua sekä siirtymää uusiutuviin energiamuotoihin; 9. tuotannon ja työn vahvistaminen etenkin teollisuudessa, maataloudessa ja pienyrittäjien parissa sekä tietoyhteiskunnan kehittäminen; 10. perustuslain noudattaminen sosiaalisesti suuntautuneen oikeusvaltion hengessä, laki on etenkin niiden puolella, joilla ei ole valtaa. Toisin sanoen hallitus vahvistaa sosiaalipolitiikkaa, luo rauhanedellytyksiä kaikkialle maahan, ottaa ilmastojohtajuuden vastuun, takaa oikeusvaltion toteutumisen sekä rakentaa taloudellisesti toimivampaa Kolumbiaa, jossa etenkin maaseudun ja teollisuuden tuottavuutta sekä turismia kehitetään. Enää ketään, ei edes poliittisia vastustajia tai syrjäseutujen asukkaita, ei haluta jättää kehityksen ulkopuolelle.

Petro on vasemmiston ensimmäinen presidentti, jota täydentää ensimmäinen afrikkalainen varapresidentti Márquez. Kyseessä on myös ensimmäinen kerta, kun progressiivisilla voimilla on enemmistö kongressin ala- ja ylähuoneessa. Koskaan ennen kukaan niin kriittisesti perinteiseen poliittiseen eliittiin suhtautunut ei ollut noussut valtaan, saatikka entinen sissi ja varapresidentiksi noussut ympäristöaktivisti.

– Tulen tuomaan Kolumbian yhteen. Yhdistämme meidän kaikkien kesken rakkaan Kolumbiamme. Meidän on laitettava päätepiste sille jakautuneisuudelle, jonka me kansana kohtaamme. En halua kahta maata, kuten en halua kahta yhteiskuntaa. Haluan vahvan, oikeudenmukaisen ja yhtenäisen Kolumbian. Kansakuntamme kohtaamat haasteet vaativat yhtenäisyyden ja perustusvanlaatuisen yksimielisyyden vaihetta. Se on meidän vastuullamme.

– Lopetan tähän siihen, mitä eräs arhuaco-kansan tyttö kertoi minulle kolme päivää sitten esi-isiensä virkaanastujaisseremoniassa, jonka teimme perjantaina maailman sydämessä, kuten Sierra Nevadan vuoriston Santa Martan lapset sanovat: ”Elämän harmonisoimiseksi, kansojen yhdistämiseksi, ihmiskunnan parantamiseksi, kansani ja täällä olevien ihmisten tuskan tuntemiseksi, tämä valon ja totuuden sanoma, se levitköön suonissasi, käyköön sydämesi läpi ja muuttukoon maailman anteeksiannon ja sovinnon teoiksi, mutta ensin niin tapahtukoon sydämissämme. Ensin minun sydämessäni. Kiitos”. Tämä toinen mahdollisuus on hänelle, arhuaco-kansan tytölle, kaikille Kolumbian pojille ja tytöille.

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Canal Capital, Caracol Televisión, La Izquierda Diario, Cambio, El País, TeleSUR, Pulzo, BBC News Mundo, La Jornada, Kolumbian presidentinkanslia, etc.