Avainsanaan ‘Itsemääräämisoikeus’ liitetyt artikkelit

Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön johtajat kohtasivat Meksikon pääkaupungissa ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen. Yksimielisyys löytyi niin terveydenhuollon omavaraisuuden parantamisesta, avaruusjärjestöstä, katastrofirahastosta, ilmastonmuutoksesta kuin Kuuban kauppasaarronkin tuomitsemisesta sekä Falklandinsaarista.

Alun perin 23.2.2010 Meksikossa Playa del Carmenissa (La Cumbre de la Unidad de América Latina y el Caribe) Cancúnin lähellä perustettu Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (La Comunidad de Estados Latinoamericanos y Caribeños − Celac) on ollut onnistunein ja laajamittaisin useista Yhdysvaltojen eteläpuolisten Amerikkojen yhdentymishankkeista. Sen perustaminen eteni Caracasin kokouksessa 2.−3.12.2011 lopulliseen muotoonsa. Sen jälkeen hallitusten välinen yhteistyöelin on kokoontunut Chilessä 2013, Kuubassa 2014, Costa Ricassa 2015 ja Ecuadorissa 2016 sekä Dominikaanisessa tasavallassa 2017.

16.1.2020 Brasilia ilmoitti vetäytyvänsä Celacin toiminnasta, koska sen oikeistolainen hallitus ei pitänyt sitä kykenevänä toimimaan ”asianmukaisesti” alueellisen kriisin olosuhteissa. Virallisesti jäseniä on 32 tai 33 riippuen siitä lasketaanko kaiken yhteistyönsä järjestön kanssa jäädyttänyt Brasilia yhä passiiviseksi jäseneksi. Jos ja kun Brasilia palaa vasemmistohallituksiensa aikakauteen vuonna 2022, palanee se silloin myös nopeasti Celacin yhteisiin neuvottelupöytiin.

Jäsenvaltioista Brasilian lisäksi myös Meksiko ja Argentiina kuuluvat suurimpien talousmaiden ryhmään G-20. Kaiken kaikkiaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian väestö käsittää reilun 650 miljoonan asukkaan ja noin 22 miljoonan neliökilometrin alueen, jota toisiinsa yhdistävät monialaiset historialliset, sosiaaliset, poliittiset, taloudelliset, kulttuuriset, uskonnolliset, kielelliset ja maantieteelliset tekijät, mutta jonka sisäinen moninaisuus on niin ikään laaja-alaista ja jota on pyritty hallitsemaan milloin eurooppalaisen kolonialismin tai yhdysvaltalaisen imperialismin ikeen alla.

18.9.2021 järjestetyn huippukokouksen tavoitteena oli vakiinnuttaa alueblokki ja asettaa etusijalle pandemian torjumiseksi toteutetut toimet: terveyden omavaraisuus, talouden elpyminen, elintarviketurva, ilmastonmuutos ja kansainvälinen yhteistyö Latinalaisen Amerikan ja Karibian asemoimiseksi keskeiseksi toimijaksi kansainvälisellä näyttämöllä. Näissä tavoitteissa myös onnistuttiin, vaikka työ niiden toteuttamiseksi jatkuu.

Meksikon diplomaattinen työ ja pandemian aiheuttama kriisi ovat yhdistäneet uudelleen Celacin jäsenvaltioita, jotka ovat valmiita viemään integraatiokehityksensä pidemmälle kuin koskaan aiemmin.

Latinalaisen Amerikan valtioiden yhdentymisen lyhyt oppimäärä

Amerikan valtioiden järjestö (OEA tai englanniksi OAS) on koko Amerikkojen ja Karibian valtiot käsittävät 35 itsenäisen maan yhteenliittymä, mikä perustettiin 1948 poliittisen toiminnan areenaksi monenkeskiseen yhteistyöhön, jolla pyritään vahvistamaan koko läntisen pallonpuoliskon alueen rauhaa, turvallisuutta, demokratiaa, kehitystä, taloutta ja ihmisoikeuksia. Kuitenkin OEA on sekaantunut toistuvasti joidenkin maiden sisäpolitiikkaan ja sitä on arvosteltu Yhdysvaltojen etujen puolustajaksi.

Viimeisimpänä osoituksena järjestön epävakautta luovasta sen peruskirjan vastaisen ”siirtolaisisännän” roolista voidaan mainita sen uruguaylaisen puheenjohtaja Luis Almagron puuttuminen Bolivian vaalituloksiin ja myötävaikuttaminen tässä Andien maassa marraskuussa 2019 koettuun vallankaappaukseen. Jo vuonna 1962 OEA tuki Kuuban erottamista yhteisestä järjestöstä asettautumalla tukemaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa sillä verukkeella, ettei kyseisen maan marxilais-leninistinen politiikka ollut yhteensovitettavissa Amerikkojen maiden arvojen kanssa.

Latinaisen Amerikan ja Karibian jaetun alueen muihin integraatioprojekteihin lukeutuvat 2008 luotu Etelä-Amerikan valtioiden liitto (La Unión de Naciones Suramericanas – Unasur), johon kuului parhaimmillaan 12 valtiota ja joka hajosi vuosina 2018 ja 2019, kun yli puolet sen jäsenvaltioista päätti lopettaa toimintansa järjestössä, joka ei ollut kyennyt saamaan aikaan konkreettisia tuloksia. 2019 perustettiin Chilen ja Kolumbian presidenttien ajama Prosur (El Foro para el Progreso de América del Sur) tai Etelä-Amerikan kehitysfoorumi, joka on kokoontunut vain kerran maaliskuun 14. päivänä vuonna 2019. Kyseiseen järjestöön kuuluvat enää vain Bolivia, Guayana, Surinam ja Venezuela sekä Peru, joka on jäädyttänyt osallistumisensa. Prosur on myös purkautumassa kokonaan.

Tyynenmeren liitto (La Alianza del Pacífico – AP) on puolestaan Perun entisen presidentin Alan García Pérezin aloitteesta Limassa 28.4.2011 luotu talousliitto, jonka on tarkoitus lähentää Kolumbian, Chilen, Meksikon ja Perun talouksia suhteessa toisiinsa sekä suhteessa valtameren toiselta puolelta löytyviin kasvaviin Aasian talouksiin. AP:n neljän jäsenvaltion yhteen laskettu väestö on noin 228 miljoonaa ja ne edustavat lähes 60 prosenttia Latinaisen Amerikan viennistä. Australia, Kanada, Etelä-Korea, Ecuador, Uusi-Seelanti ja Singapore ovat liittyjäehdokkaita. Järjestöön kuuluvat lisäksi tarkkailijajäseninä 11 Latinalaisen Amerikan ja Karibian maata sekä Yhdysvallat. Aasiasta taas tarkkailijajäseniä löytyy yhdeksän ja Afrikastakin kaksi. Euroopasta järjestön työhön osallistuu 30 tarkkailijamaata mukaan lukien Suomi.

Tyynenmeren liitto on järjestänyt 14 huippukokousta, joista viimeisin pidettiin Perun pääkaupunki Limassa 1.−6.7.2019. Tosin Chile isännöi myös 15. kokoontumista 11.12.2020, mikä oli luonteeltaan virtuaalinen pandemiaolosuhteiden vuoksi. Parhaillaan tämän nykyisellään tärkeimmän latinalaisamerikkalaisen talousliiton yhdeksännettä väliaikaista puheenjohtajuutta pitää hallussaan Kolumbian presidentti Iván Duque Márquez. Chile on toiminut puheenjohtajana kolmesti, nykyinen valtionpäämies Sebastián Piñera kahdesti ja entinen presidentti Michelle Bachelet kerran.

Kolme AP:n jäsenvaltiota Kolumbia, Chile ja Meksiko ovat myös OECD-maita (Organisation for Economic Co-operation and Development). Kaikkiaan 38 valtiosta koostuva yhteistyö- ja kehitysjärjestö muodostuu Yhdysvalloista, Kanadasta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista, mutta valtaosa jäsenmaista – kaikkiaan 26 − tulee Euroopasta. Lisäksi OECD:hen kuuluvat Japani, Etelä-Korea, Turkki, Israel ja Costa Rica, joka liittyi yhteistyöelimeen 25.5.2021. ”Rikkaiden kerhona” tunnettu sosioekonominen yhteistyöjärjestö edustaa yli 60 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

Toisaalta Amerikkojen ja Karibian alueella tunnetaan monia muitakin integraatioprojekteja kuten Keski-Amerikan yhteistyömarkkinat (Mercado Común Centroamericano – MCCA), jonka perustivat vuonna 1960 Guatemala, El Salvador, Honduras, Nicaragua ja Costa Rica. Panama liittyi yhteiseen markkina-alueeseen 1991 Tegucigalpassa, vaikka lopullisesti siitä tulisi varsinainen jäsenvaltio vasta 2013. Belice taas liittyi mukaan vuonna 2000. Toisaalta tämän alueen yhteismarkkinat järjestäytyvät Keski-Amerikan integraatiojärjestelmäksi (El Sistema de la Integración Centroamericana − SICA), mikä syntyi aiemman yhteisön pohjalta joulukuussa 1991 ja johon myös Dominikaaninen tasavalta liittyi 2013. Nykyisellään siihen kuuluu kahdeksan valtiota. Sen tarkoitusperiin kuuluu rauhan, kehityksen, demokratian ja vapauden edistäminen.

Karibian yhteisö (La Comunidad del Caribe – CARICOM) puolestaan perustettiin 1973 ja se koostuu 15:sta lähinnä englantia puhuvasta saarivaltiosta, vaikka mantereelta mukaan mahtuvat Belice ja Guayana sekä Surinam. Toiset viisi Karibian saarivaltiota ovat järjestön tarkkailijajäseniä. Andien yhteisö (La Comunidad Andina − CAN) taas luotiin 1969. Sen varsinaiset jäsenet ovat Peru, Bolivia, Ecuador ja Kolumbia. Kuitenkin yhteistyövaltioihin (Estados asociados) lukeutuvat myös Argentiina, Brasilia, Paraguay, Uruguay ja Chile sekä tarkkailijavaltioihin Espanja ja Marokko. Venezuela liittyi CAN:iin 1973, mutta vetäytyi siitä vuonna 2006 vastalauseena Kolumbian ja Perun Yhdysvaltojen kanssa solmimille vapaakauppasopimuksille.

Latinalaisen Amerikan integraatioliitto (La Asociación Latinoamericana de Integración − ALADI) on elokuussa 1980 perustettu väljä kansainvälinen 13 valtion muodostama kaupankäynnin edistämisen yhteenliittymä, joka korvasi vuosina 1960−1980 olemassa olleen Latinalaisen Amerikan vapaakauppajärjestön (Asociación Latinoamericana de Libre Comercio – ALALC)

1991 perustettuihin Etelän yhteismarkkinoihin (Mercado Común del Sur −Mercosur) kuuluvat Argentiina, Brasilia, Paraguay ja Uruguay. Venezuela liittyi myös tähän talousyhteisöön ulkojäseneksi 2006 ja ehti olla varsinainen jäsen 2012−2016. Nykyisin sen oikeudet osallistua Mercosurin toimintaan on evätty. Bolivia allekirjoitti myös liittymissopimuksen vuonna 2015 ja on matkalla täysivaltaiseksi Mercosurin jäsenvaltioksi, vaikka sillä välin se jatkaa kuuden muun valtion tavoin yhteisen markkina-alueen kumppanivaltiona. Mercosurin taloudellisen yhdentymisalueen osuus on yli 80 prosenttia Etelä-Amerikan bruttokansantuotteesta.

Meidän Amerikkamme kansojen bolivariaaninen liitto – Kansojen kauppasopimus (La Alianza Bolivariana para los Pueblos de Nuestra América − Tratado de Comercio de los Pueblos − ALBA-TCP) on vasemmistolaisten hallitusten Kuuban ja Venezuelan aloitteesta 2004 perustama yhteisö, jonka pääsiallinen olemassaolon tarkoitus on köyhyyden ja syrjinnän vastainen taistelu. Se syntyi myös vuosina 1994−2005 eläneen Yhdysvaltojen ajaman Amerikan vapaakauppa-alueen projektin (El Área de Libre Comercio de las Américas – ALCA tai Free Trade Area of the Americas − FTAA) vastavoimaksi. Honduras kuului jäsenmaiden joukkoon vuoteen 2010, mutta erosi edellisenä vuonna tapahtuneen vallankaappauksen myötä. Ecuador puolestaan erosi ALBA:sta elokuussa 2018 protestina niin sanotulle Venezuelan kriisille. Myös Bolivian väliaikainen hallitus erotti maansa yhteistyöelimestä marraskuussa 2019, mutta nykyisin Bolivian on jälleen jäsen. ALBA:an kuuluu kymmenen varsinaista jäsenvaltiota, joista seitsemän on Karibian saarivaltioita ja kolme kutsuvierasta eli Haiti, Syyria ja Surinam. Bolivariaaninen liitto on järjestänyt 19 varsinaista ja yhdeksän ylimääräistä huippukokousta. Viimeisin kokous pidettiin virtuaalisena 24.6.2021.

Ideologiakeskeisistä yhteistyöjärjestöistä voimme mainita Liman ryhmän (El Grupo de Lima − GL), joka luotiin elokuussa 2017 Perun pääkaupungissa oikeistotahojen tahdonilmaisuna Venezuelan opposition oletettujen demokratiapyrkimysten tukemiseksi. Liman sitoumuksen allekirjoittaneet 14 maata sitoutuivat myös etsimään Venezuelan tilanteeseen rauhanomaista ratkaisua. Kaikkiaan aloitetta tuki lopulta 20 maata, mukaan lukien Yhdysvallat ja Kanada. Lisäksi Liman 16 asiakohdan julistukselle tukensa ilmaisivat Venezuelan oppositio, OEA ja EU. Myöhemmin Argentiina, Peru ja Santa Lucía ovat irtaantuneet tästä yksipuolisesta ”demokratiatyöryhmästä”. Bolivia ja Meksiko eivät puolestaan enää osallistu ryhmän toimintaan, joka ei tunnusta Nicolás Maduroa Venezuelan perustuslailliseksi presidentiksi, vaan pitää Juan Guaidóa sen väliaikaisena presidenttinä. Järjestön viimeisintä vetoomusta tammikuussa 2021 kannattivat 12 maata, mutta elokuussa 2021 Meksikossa alkaneet Norjan vetämät rauhanneuvottelut Venezuelan hallituksen ja opposition kesken ovat heikentäneet ryhmän toimintaa entisestään.

Toisaalta Pueblan ryhmä (El Grupo de Puebla – GP) on Latinaisen Amerikan vasemmiston perustama poliittinen ja akateeminen foorumi, joka luotiin Meksikossa Pueblan kaupungissa 12.7.2019. Sen tarkoitus on edistää ajatustenvaihtoa tuotannollista malleista, ohjelmista ja valtiojohtoisesta kehityspolitiikasta. Siihen kuuluu nykyisiä ja entisiä poliittisia johtajia 12:sta alueen maasta ja Espanjasta. Yhteistyöryhmä on kokoontunut kahdesti vuonna 2019 sekä Meksikossa että Argentiinassa. Siihen kuuluu yhteensä 32 jäsentä, joiden joukosta edukseen erottuvat Kolumbian Ernesto Samper, Espanjan José Luis Rodríguez Zapatero, Ecuadorin Rafael Correa, Dominikaanisen tasavallan Leonel Fernández, Paraguayn Fernando Lugo, Brasilian Lula da Silva ja Dilma Rousseff, Costa Rican Luis Guillermo Solís, Panaman Martín Torrijos ja Bolivian Evo Morales sekä Uruguayn José Mujica, joka ovat kaikki lajissaan entisiä presidenttejä. Joukkoon lukeutuu myös entisiä presidenttiehdokkaita, Argentiinan nykyinen presidentti Alberto Fernández sekä Espanjan tasa-arvoministeri Irene Montero. Siinä missä Liman ryhmä on kuivumassa kokoon, alueelliseen integraatioon, kunkin valtion koskemattomuuteen, monenkeskisyyteen ja kansanläheisyyteen uskova Pueblan ryhmä on kasvamassa suuremmaksi vaikuttajaksi.

Aasian ja Tyynenmeren alueen talousyhteistyöfoorumi (Asia-Pacific Economic Cooperation – APEC tai Foro de Cooperación Económica Asia-Pacífico) on vuonna 1989 perustettu 21 maan muodostama taloudellinen yhteistyöelin, jolla ei ole varsinaista sopimusta ja jonka päämaja sijaitsee Singaporessa. APEC:iin kuuluvat Amerikkojen maiden valtiot Kanada, Yhdysvallat, Meksiko, Chile ja Peru. Myös Kiina ja Venäjä sekä esimerkiksi Thaimaa, Vietnam ja Japani ovat osa tätä talousfoorumia. APEC on kokoontunut 32 kertaa, viimeksi virtuaalisesti 20.11.2020.

Meksikon solmima yhteinen kauppasopimus (TLCAN – NAFTA) Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa astui voimaan 1994. Kauppasopimus uudistettiin kokonaisuudessaan ja sen laajempi, tasavertaisempi sekä modernisoidumpi versio astui voimaan 1.7.2020 (T-MEC – USMCA). Tämän lajissaan tärkeimmän yhteisen pohjoisamerikkalaisen kauppa-alueen lisäksi Yhdysvallat on solminut kauppasopimukset kymmenen alueen maan kanssa: Chile, Kolumbia, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, El Salvador, Guatemala, Honduras, Nicaragua, Panama ja Peru.

Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (Celac) on Euroopan unionin (EU) viidenneksi suurin kauppakumppani. EU:lla on täysimittaiset sopimukset kahden Latinalaisen Amerikan ryhmittymän (CARICOM ja SICA) kanssa, monen osapuolen välinen kauppasopimus kolmen Andien yhteisön valtion (Kolumbia, Ecuador ja Peru) kanssa sekä sopimukset Meksikon ja Chilen kanssa. Koska Euroopan unionilla on valmiiksi neuvoteltu tosin vielä ratifioimaton vapaakauppasopimus myös Mercosur-maiden kanssa, sen vapaakauppasopimusten verkosto kattaa lähes kaikki Latinalaisen Amerikan ja Karibian 33 valtiota lukuun ottamatta Kuubaa, Boliviaa ja Venezuelaa.

Veljekset kuin ilvekset: Meksikon ja Perun presidentit Andrés Manuel López Obrador ja Pedro Castillo Terrones ehtivät tavata toisensa ensimmäistä kertaa Celacin huippukokousta edeltävänä perjantaina. Kuten kuvastakin näkee, nämä kaksi vasemmistolaista ja kansanläheistä poliitikkoa tulevat hyvin toimeen keskenään. Kummankin käytännön politiikkaa kuvastaa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja unohdettujen väestönosien, erityisesti köyhien ja alkuperäiskansojen asettaminen kansallisen politiikan keskiöön: ”Por el bien de todos, primero los pobres.”

31 maata kokoontui yhteen Meksikon pääkaupungissa

Meksiko avasi puheenjohtaja- ja isäntämaana Celacin ensimmäisen huippukokouksen sitten Dominikaanisen tasavallan Punta Canasin huippukokouksen vuoden 2017 tammikuussa. Syitä yhteisen kokoustamisen onnistumisille yli neljän vuoden tauon jälkeen on ainakin kolme. Pandemia ja sen aiheuttama lama ovat yhdistäneet jäsenvaltioita tavalla, joka ei ollut kuviteltavissa ennen koronaviruksen ilmaantumista. Juuri Amerikkojen mantereilla pandemia on aiheuttanut eniten tuhoa koko maailman mittakaavassa. Toisaalta Meksiko ei ole antanut periksi ja on tavoitellut yhteistä kokousta koko ulkopoliittisen osaamisensa avulla. Heinäkuussa Celacin ulkoministerit kokoontuivat Meksikossa valmistellakseen syyskuussa vihdoin toteutettua huippukokousta. Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden tahtotila tuki yhteisen foorumin henkiin herättämistä ja viime aikoina tuo maiden ryhmittymä on ollut siirtymässä uudelleen vasemmalle kuten tapahtui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Vasemmistohallitukset ovat perinteisesti olleet aktiivisempia integraatiokehityksen ja mantereen keskinäisen yhteistyön järjestämisessä.

Presidentti Andrés Manuel López Obrador korosti puheessaan ennen kaikkea kansojen itsemääräämisoikeuden tärkeyttä ja kaupallisen yhteistyön etuja sekä kehotti Yhdysvaltoja tukemaan John F. Kennedyn tavoin Latinalaisen Amerikan omaehtoista kehitystä:

− Celacista voi näinä aikoina tulla tärkein väline Latinalaisen Amerikan ja Karibian maidemme välisten suhteiden lujittamiseksi ja taloudellisen yhdentymisen ihanteen saavuttamiseksi Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa suvereniteettimme kunnioittamisen puitteissa; toisin sanoen rakentaa Amerikan mantereelle jotain sen kaltaista kuin nykyisen Euroopan unionin synnyttänyt talousyhteisö.

− Meistä tuntuu, että tästä ihanteesta voi tulla totta, jos ajattelemme ja olemme yhtä mieltä kolmesta peruskysymyksestä: puuttumattomuusperiaate ja kansojen itsemääräämisoikeus; kehitysyhteistyö ja keskinäinen apu eriarvoisuuden sekä syrjinnän torjumiseksi. Politiikassa voimme sitoutua kunnioittamaan kansojen sisäisiä päätöksiä ja sitä, ettei mikään hallitus ota itselleen oikeutta alistaa toinen maa minkään motiivin, syyn tai tekosyyn varjolla tai käyttämällä rahaa, propagandaa, taloudellisia ja diplomaattisia pakotteita tai voimankäyttöön tukeutumalla.

Hallituskriisin ja viiden ministerin eron kokouksen alla kokenut Argentiina osallistui Celacin yhteiseen pöytään sen ulkoministeriön Latinalaisen Amerikan asioiden apulaissihteeri Juan Carlos Valle Raleighin voimin:

− Haluan kiittää erityisesti siitä sitoutumisesta ja valtavasta työstä, jonka Meksiko on tehnyt Celacin uudelleen aktivoimiseksi alueen poliittisen vuoropuhelun foorumiksi huolimatta vakavan maailmanlaajuisen terveyskriisin olosuhteista.

− Tie ei ole ollut maillemme helppo. Oli ennennäkemätön haaste hankkia rokotteita COVID-19-tautia vastaan kansainvälisessä kontekstissa, jolle oli ominaista epätasainen jakelu ja annosten hamstraaminen. Maamme panivat töpinäksi ja onnistuivat käyttämään olemassa olevia tieteellis-teknologisia valmiuksiaan. Tämän ansiosta tänä päivänä Latinalaisessa Amerikassa tuotetaan Oxfordin/AstraZenecan ja Sputnik V:n rokotteita. Argentiina on työskennellyt koordinoidusti ja solidaarisesti Meksikon kanssa Oxfordin/AstraZenecan alueellisessa tuotannossa. Ymmärtääksemme noin 70 miljoonaa annosta on jaettu koko mantereella, lukuun ottamatta COVAX-mekanismin kautta toimitettuja annoksia. Tulemme panostamaan edelleen teknologian ja terveyden suvereniteetin lisäämiseen Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla.

− Maamme on esittänyt hakemuksensa ottaakseen vastaan väliaikaisen (pro tempore) puheenjohtajuuden vuonna 2022, jota Celacin muodostavat maat tukevat laajalti ja joita kiitämme suuresti heidän luottamuksestaan. Korostan myös, että Celacin jäsenet ovat laajalti yksimielisiä siitä, että Karibian veljesmaasta tulee puheenjohtajavaltio vuonna 2023, ja se on saavutus.

− On ehdottoman tärkeää keskittyä ilmastonmuutokseen, jonka äärimmäisistä vaikutuksista ei enää voida kiistellä. Viimeisten 30 vuoden aikana katastrofien määrä Karibialla on kolminkertaistunut ja siihen liittyvät taloudelliset tappiot ovat viisinkertaistuneet. Ilmastotoimia alueella, etenkin Karibian pienillä saarialueilla, ei voida lykätä. Puhumme maista, jotka ovat vaikuttaneet vähiten nykyiseen sosiaaliseen ja ympäristölliseen kriisiin, mutta jotka kärsivät eniten tulvista, hurrikaaneista ja muista äärimmäisistä ilmiöistä.

Bolivian presidentti Luis Arce Catacora piti kutsuvieraista ensimmäisenä oman puheenvuoronsa, jossa hän kritisoi Amerikkojen valtioiden järjestöä (OEA), vaati rokotusten patenttisuojan purkamista sekä tulipa hän kehuneeksi myös maansa talousmallin saavutuksia köyhyyden vähentämisessä:

− Sallikaa minun muistuttaa organisaatiomme, Celacin, alusta: se luotiin vuonna 2010 alueellisen yhdentymisen foorumiksi tilanteessa, jossa OEA menetti hyväksyttävyytensä eri tekijöiden, kuten Latinalaisen Amerikan demokratioihin puuttumisen, vuoksi. Nykyään, niin monta vuotta tämän syntymän ja näiden toiveiden toteutumisen jälkeen, on selvää, ettei tilanne ei ole muuttunut, vaan sen sijaan, että se toimisi demokraattisen peruskirjansa toimeksiantojen mukaisesti, OEA toimii demokratian periaatteita vastaan. Sen lisääntyvä puuttuminen valtioiden asioihin ei edistä kiistojen rauhanomaista ratkaisua, vaan pikemminkin synnyttää niitä. Se on vanhentunut ja tehoton elin, joka ei vastaa valtioidemme tarpeisiin tai monikeskisyyden periaatteisiin. Tästä syystä tarve vahvistaa Celacia, avainalueidemme yhdentyminen niiden integroimiseksi maailmaan, on selvä.

− Toistamme rokotteiden kaikille antamisen ja patenttien vapauttamisen kiireellisen luonteen sekä tarvitsemme teidän tukeanne nopeuttamaan tätä prosessia kansojemme ja ihmiskunnan hyväksi. Jos patentteja ei vapauteta, jos teknologiaa ei jaeta, emme saavuta rokotuksen tavoitetta ajoissa ja pandemia päätyy viemään enemmän ihmishenkiä, häiritsee talouttamme ja sekoittaa yhteiskuntaamme sekä politiikkaamme.

Samoin on tarpeen käsitellä yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa toimia talousalalla, jotta voidaan kohdata talouden supistumisen ja kriisi sellaisesta maailmanlaajuisesta sopimuksesta käsin, jonka avulla voimme edetä kohti monen- ja kahdenvälisen ulkoisen velan mitätöimistä pienituloisille maille, samoin kuin maksujen keskeyttämistä keskituloisille maille, jotka pyrkivät elvyttämään talouttaan kokonaisvaltaisen ja kestävän kehityksen lähestymistavan mukaisesti, sekä sallisi maailman rahoitusjärjestöjen demokraattisen muutoksen.

− Kotimaani, joka on saanut takaisin demokratiansa ja polkunsa poliittiseen vakauteen, tavoittelee talouskasvua sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ehdoin ja työskentelee väsymättä tuottavan sosiaalisen talousyhteisön mallin (modelo económico social comunitario) eteen, joka huomioi väestömme potentiaalin ja monimuotoisuuden. 14 vuoden hallituskauden aikana meillä koettiin jatkuva talouskasvu ja sosiaalinen sekä tuotannollinen tulonjakopolitiikka. Taloudelliset tulokset välittyivät sosiaalisiin parannuksiin vuosina 2005−2019, kun köyhyys väheni 60 prosentista 37 prosenttiin ja äärimmäinen köyhyys väheni vastaavasti 38 prosentista 12 prosenttiin.

Erinäisiä puheenvuoroja yhtenäisyydestä

Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel Bermúdez puhui suunsa puhtaaksi Kuubaan ja muihin valtioihin kohdistuvista pakkotoimista, ilmaisi uskonsa yhteistyöelimen tärkeyteen sekä sanoi maansa antavan rokotteita myös muiden käyttöön:

− Kiitos veljet. Ensimmäiset sanani tässä historiallisessa huippukokouksessa voivat olla vain syvästi kiitollisia Meksikon kansalle ja erityisesti presidentti Andrés Manuel López Obradorille hänen läheisestä ystävyydestään ja solidaarisuudestaan ​​Kuuban kanssa. Kiitän myös täällä edustettuja hallituksia ja kansoja, jotka ovat ilmaisseet tukensa meille ja ymmärsivät välittömästi Yhdysvaltojen liittovaltion varoista rahoitetun opportunistisen mustamaalauskampanjan luonteen, jolla pyritään yhä uhkaamaan maani vakautta, koskemattomuutta ja suvereniteettia.

− Vahvistan täällä jälleen, että Kuuban kansa ja hallitus puolustavat sosialistista ja oikeudenmukaista oikeusvaltiota ”kaikkien kanssa ja kaikkien hyväksi”, kuten José Martí halusi. Käytän myös tätä tilaisuutta tunnustaakseni tukenne Yhdysvaltojen asettaman laittoman taloudellisen, kaupallisen ja rahoituksellisen Kuuban vastaisen saarron poistamiseksi, jota on tarkoituksellisesti ja opportunistisesti pahennettu pandemiaolosuhteissa, vaikka kansainvälisen yhteisön ylivoimainen enemmistö on tuominnut sen vuosikymmenien ajan.

− Tämä rikollinen ja moraaliton politiikka on massiivinen, ilmiselvä ja järjestelmällinen Kuuban kansan ihmisoikeuksien loukkaus, jonka meille on asettanut pakolla sama Yhdysvaltain hallitus, joka uhkaa, loukkaa ja soveltaa yksipuolisia pakkokeinoja muita alueen maita vastaan. Sen puuttumispolitiikka ja voimakkaat imperialistiset pyrkimykset toteuttaa uudelleen Monroe-oppia kansakuntiemme omaehtoisen kehityksen estämiseksi ovat toinen räikeä rikkomus Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, kansainvälisen oikeuden sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian rauhan alueeksi julistamisen tarkoituksia ja periaatteita vastaan.

− Olemme ylpeitä siitä, että olemme onnistuneet tuottamaan kolme rokotetta ja kaksi rokote-ehdokasta viime kuukausina tutkijoidemme omistautumisen sekä ylipäällikkö Fidel Castro Ruzin luoman ja edistämän tieteen ja teknologisen innovaation vankan järjestelmän ansiosta. Pitäkää näitä menestyksiä, kuten pidämme mekin, latinalaisamerikkalaisena ja karibialaisena valloituksena. Tänään haluamme toistaa täällä tahdon työskennellä Celacin puitteissa tehdäksemme rokotteiden valmistus- ja toimittamissopimuksia niistä kiinnostuneisiin maihin, mikä on vaatimaton panos tavoitteeseen saavuttaa nopeasti yleinen immuunisuoja alueella.

− Yhtenäisyyden huippukokous (Cumbre de la Unidad), joka pidettiin tässä kauniissa maassa vuonna 2010, toteutti maidemme itsenäisyyssankarien toiveet aidosta latinalaisamerikkalaisesta ja karibialaisesta yhdentymisestä. Celacin perustaminen lunasti tosiksi yli kahden vuosisadan taistelut ja pyrkimykset. Se oli ylväs hetki Amerikkamme historiassa. Fidel luokitteli sen viimeisen vuosisadan ylivoimaisesti tärkeimmäksi institutionaaliseksi tapahtumaksi koko pallonpuoliskolla.

− Kymmenen vuotta myöhemmin jatkamme sen rakentamista ja lujittamista tavoitteenamme toipua pandemian tuhoisista vaikutuksista, jotka ovat pahentaneet maailmaan jo vaikuttanutta moniulotteista kriisiä, sulkea nuo valtavat kuilut, jotka tekevät meistä planeetan epätasa-arvoisimman alueen ja edistää kansojemme hyvinvointia.

− Tuemme Venezuelan bolivariaanisen tasavallan Meksikossa käymää kunnioittavaa vuoropuhelua ilman ulkoista puuttumista ja tuomitsemme sen epäoikeudenmukaisen rangaistusjärjestelmän, jolle sen kansa on alistettu imperialististen paineiden vuoksi. Tuomitsemme Nicaraguan tasavaltaa vastaan ​​määrätyt pakotteet ja sekaantumisen sisarkansan sisäisiin asioihin.

− Celac on elvytettävä kiireen vilkkaa, jotta voidaan edetä kohti osallistavaa ja oikeudenmukaista elpymistä, joka vahvistaisi meitä alueena ja edistäisi kansakuntiemme hyvinvointia. Tätä ainutlaatuista mekanismia, joka mahdollistaa vuoropuhelun kansakuntien joukkona, jolla on samanlaiset tarpeet ja intressit, on kiireellisesti voimistettava. Älkäämme menettäkö tilaisuutta jatkaa historian tekemistä.

24.5. Ecuadorin presidenttinä aloittanut Guillermo Lasso kritisoi edeltäjäänsä ja kiitteli rokoteyhteistyötä Kiinan, Venäjän, Yhdysvaltojen ja joidenkin Euroopan maiden kanssa. Ennen kaikkea hän kuitenkin pohti yhdentymisen haasteita ja kannustimia puheessaan, joka asettui tukemaan integraatiokehitystä:

− Me kaikki latinalaisamerikkalaiset tunnustamme hänen [Meksikon presidentin] väsymättömän omistautumisensa maanosan asialle. Hänen intohimonsa ansiosta voimme kokoontua tänään yhteisten etujen ympärille ja ajatella niitä uusina toiveina, Latinalaisen Amerikan yhdentymisenä. Luulen, että puhun kaikkien läsnä olevien puolesta, kun sanon: kiitos johtajuudestanne.

− Miksi Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhdentyminen ei ole suurempaa? Mikä on pitänyt meidät erillään? Mitä meidän pitäisi tehdä sen syventämiseksi? Ymmärrän, että nämä ovat väitöskirjojen tai historiankirjojen arvoisia kysymyksiä. Haluaisin tänään kuitenkin hyödyntää osallistumiseni hahmotellakseni sellaisen vastauksen, joka voi edistää syvempää yhdentymistä kaikille.

− Koska uskokaa minua, kun sanon teille, arvoisat johtajat, että minäkin olen ehdottomasti sitoutunut Latinalaisen Amerikan integraatioon paljon enemmän kuin voitte kuvitella. Ainoa ja hienovarainen ero on se, miten pyrin yhdentymiseen, joka ylittäisi perinteisesti tällä alalla tehdyt ponnistelut. Haluaisin sellaisen integraation, joka menee organisaatioiden ja tapahtumien tuolle puolen. Millä tulisi olla eniten merkitystä meille on se, kuinka kansalaisemme luovat todellisia ja molemminpuolisesti hyödyttäviä siteitä.

Lasso ottaa toisen maailman sodan hävityksen pohjalta syntyneen Europan Unionin yhdentymisen jossain määrin ihanteelliseksi esimerkiksi:

− Jaettu vauraus luo jaetun vastuun tunteen. Jos meillä on kaupallisia etuja naapurin kanssa, välitämme siitä, mitä sille naapurille tapahtuu. Haluamme hänen menestyvän, haluamme suojella suhdetta. Yhdistämällä kansalaistensa edut todellisiin, vakaisiin ja ennen kaikkea kestäviin taloussuhteisiin he loivat yhteisen vaurauden, mikä antoi heille mahdollisuuden rakentaa nykyisin tunnettuja eurooppalaisia ​​toimielimiä. Toisin sanoen heidän integroitumisensa oli ensin taloudellista ja sitten poliittista, he eivät toimineet ylhäältä alaspäin, vaan alhaalta ylöspäin, ensin kansalaiset, sitten hallitukset, ja näin rakennettiin se kadehdittava vaikutusvalta, joka heillä on nykyään ryhmittymänä. Tämä on sitä, herrat presidentit, mitä pidän todellisena integraationa, että koemme muiden haasteet yhtä lailla omiksemme ja tunnemme yhteisen työmme rakentavan kaikkien kesken jaettua tulevaisuutta.

− Kuinka haluammekaan olla vaikutusvaltaisia ​​maailmassa, jos emme vahvista kaikkia vahvuuksiamme omiemme keskuudessa? Maailma ei tule kuuntelemaan meitä, koska meillä on yhteinen kieli, maailma kuuntelee meitä, sitten kun meillä on suuret yhteiset markkinat, joilla vaurautemme kasvaa. Kun maailma tuntee luovuutemme moottorien pauhun, kun se ymmärtää meidän soveltavan aidosti kaikkia kulttuurisia vahvuuksiamme, silloin se kuuntelee meitä. Talouskasvumme ääni puhuu kauniimmin ja voimakkaammin kuin mikään yhteinen lausuma, jonka teemme täällä tänään. Tämä osoittaa sen, mitä tapahtuu, kun puhumme ja teemme yhteistyötä katsomatta sitä, mihin ideologiseen kerhoon tai puolueryhmään kuulumme. Ehdotan sitä teille tänään: tehkäämme yksinkertaisesti se, mikä on kansalaistemme edun mukaista.

Perun presidenttinä 28.7. aloittanut ja niin ikään ensimmäiseen alueellisten johtajien huippukokoukseen osallistanut maaseudun opettaja Pedro Castillo Terrones kannatti Celacin tekemiä yhteisiä aloitteita, mutta kaipasi puheillaan siirtymistä sanoista tekoihin ja teki selväksi, että hänen johtamansa maa haluaa tulla toimeen kaikkien valtioiden kanssa niiden ideologisesta väristä riippumatta:

− Vastaanottakaa Perun kansan veljelliset terveiset. Tuon terveisiä meille kaikille, jotka olemme tässä salissa ketsua-, aimara-, awajún-, conibos-, shipiboskansoilta, miehiltä ja naisilta, joilla ei koskaan ole ollut ääntä kotimaassani. Tänään tunnen vahvistuneeni, koska kyseessä on ensimmäinen kerta, kun lähden maasta äskettäin virkaan astuneena valtionpäämiehenä, ja uskon, että valtioista vastuussa olevien henkilöiden kokoontumisessa tässä huippukokouksessa on tärkeää tarjota Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioille yksiselitteinen todistus siitä historiallisesta kutsumuksesta, joka pyytää meidän kansojemme mitä suurimpaan yhtenäisyyteen ja integroitumiseen.

− Sen pandemian peiton alla, jonka uumenissa tapaamme tänään, meidän on ymmärrettävä, että pandemia on tullut jäädäkseen kuhunkin kansaan. Mutta me ymmärrämme, että pandemia ei ole vain terveysongelma, se on historiallinen ongelma, se on ollut pitkään laahannut ongelma. Miksi? Koska olemme aina sanoneet kokouksissa monia iskulauseita, olemme puhuneet yhtenäisyydestä, olemme lausuneet hienoja puheita. On aika ryhtyä toimiin, ja on aika tarttua tekoihin, koska on välttämätöntä ymmärtää, että yhdessä saavutamme kaiken; erillämme emme mitään.

− Ja siksi minun on kerrottava teille, että Celacin on tänään täsmennettävä konkreettiseksi tosiasiaksi se, miten pyrimme kaikin voimin helpottamaan alueidemme pääsyä kansainvälisen rahoituksen piiriin, jota vaaditaan osallistuaksemme siihen valtavaan tehtävään, joita olemme suorittaneet pahoin murjottujen talouksiemme elvyttämiseksi.

− Koemme tärkeäksi ilmaista, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhdentymisen on oltava pysyvä tehtävä, sen on oltava päivittäistä toimintaa, jotta voimme kerta kaikkisesti vastata suuriin tarpeisiin, mennä ymmärrettävien ja luonnollisten ideologisten ja poliittisten erojen tuolle puolen.

− Haluan lopettaa viestini ilmoittamalla, että maamme ylläpitää ja tulee ylläpitämään diplomaattisia suhteita kaikkien Latinalaisen Amerikan ja maailman maiden kanssa ilman minkäänlaista syrjintää. Muutoinhan saamamme syvän Perun painava toimeksianto tulisi kaikuneeksi kuuroille korville. On aika ryhtyä toimiin, on aika siirtyä puheista tekoihin.

Venezuela ja Kuuba versus Uruguay ja Paraguya

Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel oli jo ehtinyt pitää oman maansa omaehtoista kehitystä ja poliittista itsemääräämisoikeutta puolustaneen puheenvuoronsa kokouksen alkupuolella. Huippukokouksen ilmapiiri alkoi kuitenkin kiristyä, kun Paraguayn presidentti Mario Abdo Benítez heitti bensaa demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksiksi naamioituihin ideologisten erojen liekkeihin ja neljän maan johtajat tähdittivät keskinäistä selkkaustaan:

− Läsnäoloni tässä huippukokouksessa ei missään mielessä tai olosuhteissa edusta tunnustusta herra Nicolás Maduron hallitukselle. Hallitukseni kanta ei muutu, ja mielestäni on herrasmiesmäistä sanoa se kasvokkain.

Perinteisen konservatiivipuolue Partido Coloradon riveistä presidentiksi noussut Abdo Benítez sai tuoreeltaan vastauksen loukkaukseensa Venezuelan presidentiltä Nicolás Madurolta, joka huuteli ”eikä minun sinulle, hyväksikäyttäjä” viitaten siihen, ettei hänen hallituksensa tunnusta vastaavasti tämän Etelä-Amerikan maan hallitusta. Elokuussa 2018 virassaan valtionpäämiehenä aloittanut Abdo Benítez ei ole maassaan enää mitenkään suosittu johtaja, sillä elokuun 2021 mielipidemittauksen (El Centro Estratégico Latinoamericano de Geopolítica − Celag) mukaan kahdeksan kymmenestä paraguaylaisesta omaa kielteisen käsityksen hänen hallituksestaan.

Mainitsemisen arvoisia ovat myös kaksi muutakin seikkaa. Paraguayn kansallinen öljy-yhtiö Petropar ei ole vieläkään maksanut sen vuodelta 2006 juontuvasta yhteisestä öljytoimitusten energiasopimuksesta aiheutunutta maaliskuussa 2021 305 miljoonaan dollariin yltänyttä velkaa Venezuelan valtiolliselle öljy-yhtiölle PDVSA:lle. Velkataakka kasvaa vuosittain kahden prosentin koron verran, vaikka Venezuelan mukaan velanmaksu on myöhästynyt ja se on kasvattanut sen korkoja. Paraguay ei tunnusta näitä kasvaneita korkoja ja väittää, ettei velka ole erääntynyt, koska maksuaikaa olisi sen mukaan annettu vuoteen 2026 asti. Se on vienyt tapauksen Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) käsiteltäväksi Pariisiin.

Paraguayn hallitukselta tihkuneiden tietojen mukaan Venezuelan väliaikaisena presidenttinä ilman vaaliuurnien tai perustuslain tukea tammikuusta 2019 lähtien esiintynyt Juan Guaidó olisi tarjonnut velan puolittamista vastalahjaksi – maksettavaa toisenlaisella matematiikalla saatujen lukujen jälkeen jäisi hieman yli 130 miljoonaa dollaria − edustamansa hallituksen tunnustamisesta. Todellisuudessa maiden välille on kertynyt sakea pilvi erimielisyyksiä, jotka eivät liity vain Abdo Benítezin haluun edistää ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Tästä konfliktista johtuen Maduro viittasi kollegaansa väärinkäyttäjänä. Oikeistopoliitikko Abdo Benítezin tiedetään myös hylänneen kokouspöydän ennen aikojaan, sillä hän poistui sen ääreltä jo viisituntisen session puolivälissä kello yhdentoista aikoihin aamupäivällä. Paraguayn presidentti viittasi puheessaan oikeusvaltion periaatteeseen ja kansanvallan jaloihin arvoihin:

− Demokraattinen legitiimiys ei synny vain pääsemällä valtaan äänestyslaatikon kautta, vaan myös rakentamalla sitä päivittäin vallankäytössä, kunnioittaen sitä toimillamme, olemalla puuttumatta muihin valtoihin, ei manipuloimalla oikeutta vainotakseen niitä, jotka ajattelevat eri tavalla. Haluan tätä omalle maalleni ja koko alueelle. Ei ole muuta tietä kuin demokratia.

Uruguayn presidenttinä maaliskuun 1. päivänä 2020 aloittanut Luis Lacalle Pou kuuluu jo 1836 perustetun Kansallisen puolueen (Partido Nacional) riveihin. Elokuun 2021 tietojen (Equipos Consultores) mukaan 47 prosenttia uruguaylaisista suhtautuu myönteisesti hänen hallitukseensa. Lacallen sukunimi on lähellä espanjankielistä lacayo-sanaa, joka kääntyy suomeksi lakeijaksi ja on ollut perinteisesti poliittisessa käytössä imperialismin sokean palvelijan pilkkanimenä, sillä se on historian saatossa tarkoittanut juurikin siirtomaaisäntien etuvartioita. Siksi lacayo Lacalle esiintyi nimensä veroisesti tässä Celacin suurkokouksessa:

− Osallistumisemme tälle foorumille noudattaa hyveellistä eikä taantumuksellista käsitystä. Maamme on osa tätä foorumia, jossa se voi vaihtaa ajatuksia ja olla samaa mieltä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden kanssa. Se liittyy tähän foorumiin, koska Celac on syventänyt ja laajentanut suhteitaan muihin maailman maihin. Tämä ei tarkoita sitä, että Celacin integroiminen tekisi osallistumisen OEA:han jollakin tavoin tarpeettomaksi. Haluamme olla hyvin selkeitä sen suhteen. Kansalliset hallitukset ja eri järjestöjen hallitukset ovat pohjimmiltaan alttiita kritiikille ja myös muutoksille, ja tästä syystä on mahdollista olla eri mieltä johdon kanssa, mutta organisaatiota ei voida vääristää.

− Presidentti López Obrador sanoi jotakin, jonka jaamme maastamme käsin, se on itsemääräämisoikeus ja puuttumattomuuspolitiikka, mutta yksi Celacin edistämistä ja sen perustana olevista tekijöistä on demokratia. Ja demokratia on paras järjestelmä, joka yksilöillä on ollakseen vapaita, ihmisen puhtain tila on vapaus. Ja siksi tähän foorumiin osallistuminen ei tarkoita omahyväisyyttä, herra presidentti, ja tietysti sen vaatimalla kunnioituksella, kun nähdään, ettei tietyissä maissa ole täydellistä demokratiaa, kun vallanjakoa ei kunnioiteta, kun vallanpitäjät käyttävät tukahduttamisen koneistoaan mielenosoitusten hiljentämiseen, kun poliittiset vastustajat vangitaan, kun ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, meidän on sanottavalla tällä rauhallisella mutta lujalla, huolestuneella äänellä, että näemme vakavin silmin sen, mitä Kuubassa, Nicaraguassa ja Venezuelassa tapahtuu.

Heti Lacallen perään sattui tulemaan Venezuelaa vuodesta 2013 lähtien johtaneen Nicolás Maduro Morosin vuoro, mikä oli omiaan kuumentamaan Kansallispalatsin entisen valtiovarainministeriön salin tunnelmaa (El Salón de la Tesorería Guillermo Prieto). Hän kertasi Celacin syntyhistoriaa viitaten edeltäjäänsä Hugo Cháveziin ja vapaustaistelija Simón Bolívariin. Sitten hän vastasi suorin sanoin Paraguayn ja Uruguayn presidenteille:

− Vapauttaja Simón Bolívar kutsui meidät kaikki, sen mikä oli Etelä-Amerikkaa, ennen Espanjan siirtomaita, kokoontumaan heinäkuussa 1826 Panamaan, muutaman vuoden kuluttua juhlitaan Panaman kongressin 200-vuotisjuhlaa. Ja sitten tuli jakaantumisen, aliarvioinnin vuoro, lähes kahdeksi vuosisadaksi, kunnes tuo polku jatkui tämän instrumentin, Celacin, kautta.

− Uskomme syvästi erilaisten tahojen vuoropuheluun. Ja sanon Paraguayn presidentille: asettakaa demokratiaan liittyvälle keskustelulle päivämäärä, paikka ja kellonaika Paraguayssa, Venezuelassa ja Latinalaisessa Amerikassa, ja olemme valmiita osallistumaan, te määritätte paikan. Tai sanon sen vähän paremmin, jos intohimo vain sallii sen. Laittakaa te, presidentti Lacalle, väittelylle päivämäärä ja paikka; tai asettakaa te, presidentti López Obrador, ja Venezuela on valmis vaihtamaan mielipiteitä demokratiasta, vapauksista, vastarinnasta, vallankumouksesta ja kaikesta, mistä on keskusteltava, uusliberalismista, kansojen edessä, suorassa lähetyksessä, yksityisesti, kuten haluatte, kunnioittaen, siis kunnioituksella, ilman poissulkemisia.

− Kansainvälisen politiikan on palveltava kansainvälistä oikeutta, ihmiskunnan suuria etuja ja alueen suuria etuja. Ja meidän on käännettävä sivua Latinalaisen Amerikkaan pesiytyneen jakautumisen, bolivariaanisen vallankumouksen häirinnän ja nyt Kuuban vallankumouksen ja Nicaraguan vallankumouksen taukoamattoman häirinnän lopettamiseksi, se kun ei ole oikea tie. Meillä olisi tarpeeksi kiviä heittääksemme niillä joitain teistä, mutta emme tulleet heittämään kiviä, vaan tulimme ojentamaan kätemme työlle, vuoropuhelulle ja yhtenäisyydelle suurissa kysymyksissä.

Sen jälkeen Maduro teki rakentavia ehdotuksia yhteisen järjestön perustuksien vahvistamiseksi:

− Virallistan teille ehdotuksen, jonka lähetin teille kirjallisesti ja jonka tein eilen myöhäisen Meksikoon saapumiseni yhteydessä, tein sen julkisesti: uskon, että meidän on rakennettava uusi Celacin instituutio, meidän on jatkettava siitä, mitä aloimme rakentaa, koska täällä alettiin rakentaa toimielinten kokonaisuutta, joka alkoi toimia. Talousministerien neuvosto, sosiaaliministerien neuvosto, politiikan ministerineuvosto olivat kaikki olemassa, ne toimivat, tekivät ehdotuksia, käytiin erittäin arvokasta alueiden välistä vuoropuhelua.

− Ehdotan, että otamme välittömästi uudelleen käyttöön kolme tärkeintä ministerineuvostoa: sosiaaliministerien neuvosto ryhtyy heti käsittelemään pandemia- ja ilmastonmuutosohjelmaa. Talousministerien neuvosto käsittelee täällä tehtyjä ehdotuksia kaupan yhdentymisestä, taloudellisen kehityksen sopimuksesta. Ja no, ulkoministerit pitävät kurssinsa, pysyttelevät poliittisen ministerineuvoston tahdissa.

− Ehdotan myös, miksi ei, miksi ei. Tietenkin, presidentti Lacalle, OEA:n ja Celacin välillä on ristiriita, se on monroismin ja bolivarianismin vanha ristiriita, Amerikka amerikkalaisille, jotka pitävät meitä takapihanaan, ja se on pysynyt ennallaan, se jatkuu yhä näin, kaiken sen tänä päivänä sanottavan tuolla puolen. Bolivarianismi, latinalaisamerikkalaisuus, yhtenäisyysoppi ja Celac ovat meidän polkumme, ja siksi ehdotan, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön pääsihteeristön perustamista arvioidaan kylmällä mielellä ja tasapainoisesti, ja antakaamme sille tarpeeksi valtaa, jotta tämä pääsihteeristö voisi ottaa haltuunsa joidenkin teidän mainitsemanne unelman rakentamisen. Jotkut haaveilevat Euroopan unionista. Erittäin hyvä, erinomaista, mutta Afrikan unionista, Aseanista on myös hyviä kokemuksia, ja niin edelleen. Siksi meidän mielestämme on tärkeää ottaa nämä askeleet maidemme uuden institutionaalisen kehyksen kehittämisessä.

− Haluan kiittää julkisesti Meksikon hallitusta kaikesta siitä tuesta, jonka he antavat Venezuelalle täällä käydyille rauhan ja suvereniteetin neuvotteluille [Meksikossa on järjestetty Norjan johtamia keskusteluja opposition ja hallituksen välillä elokuun puolivälistä lähtien, joihin myös Venäjä ja Hollanti osallistuvat tarkkailijoina]. Pyydän kaikkien Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden hallitusten tukea, koska Venezuelan ainoa tie voi olla vain vuoropuhelu, rauha, uudelleen lähentyminen, sovinto. Ja olen kiitollinen siitä enemmistön tuesta, jonka olemme saaneet täällä tämän käynnissä olevan vuoropuhelun vuoksi.

− Venezuelassa on tänä vuonna vaalit, suurvaalit 21. marraskuuta. Kutsun teitä tulemaan katsomaan vaalikampanjaa, näkemään vaalit, tarkkailemaan, miten diktaattori Maduro kutsuu koolle 29. vaalit, kyseessä ovat vaalit numero 29. Meillä on pidetty 28 vaalit, olemme voittaneet äänien turvin 26, nyt menemme 29. vaaleihin. Koko oppositio on rekisteröitynyt, no, tervetuloa, voittakoon se, jonka on voitettava.

− Eli olen erittäin kiitollinen tuesta kaikille näille pyrkimyksille demokratian ja vuoropuhelun puolesta, ja juhlistan sitä keskustelun henkeä, yhdentymisen henkeä, joka ilmenee täällä tänään eräistä huomattavista ja toisinaan loukkaavista eroista huolimatta.

Kun kaikki 31 huippukokouksessa pyydettyä puheenvuoroa oli lausuttu, Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel, joka puhui alun perin järjestyksessään kolmantena, pyysi itselleen sanavuoron Uruguayn presidentti Luis Lacalle Poulle vastatakseen:

− Olen samaa mieltä, puheenjohtaja, ja kiitän teitä, ja vastaan myös täsmälleen tarkoituksenani säilyttää yhtenäisyyden teema eikä poiketa siitä. Presidentti Lacallen maininta Kuubasta osoittaa hänen tietämättömyytensä todellisuudesta. Kuuban kansan rohkeus ja vapaus on todistettu kuuden vuosikymmenen ajan Yhdysvaltojen aggressiivisuuden ja saarron olosuhteissa, mikä on perustavanlaatuinen este kehityksemme etenemiselle, jota presidentti Lacalle ei ottanut esille.

− Kuunnelkaa kansaanne, joka keräsi yli 700 000 allekirjoitusta asettamaasi kiireellistä lakia vastaan, jota ajoitte väkipakolla ja joka muutti ehtoja polttoaineiden hintojen säätelyssä, häätömääräysten, julkisten yritysten roolin vähentämisen ja toimintaprosessien muokkaamisen suhteen. Itse asiassa se on uusliberaali paketti tai pakettien nippu. Uusliberalismi on lisännyt epävakautta, keinottelua, ulkomaista velkaa, epätasa-arvoista vaihtoa, taipumusta toistuviin finanssikriiseihin, köyhyyttä, eriarvoisuutta ja pohjatonta kuilua yltäkylläisen pohjoisen ja hyväksikäytetyn etelän välillä.

− OEA on järjestö, joka Yhdysvaltojen palveluksessa tuki Kuuban eristämisyrityksiä, sotilaallisia sekaantumisia Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, vallankaappauksia, sotilaallisia diktatuureja, jopa maassasi, jonka Yhdysvallat loi tarkoituksenaan hillitä Amerikkamme kansojen vastarintaa. OEA oli hiljaa, kun alueellamme ja maassasi tehtiin kidutuksia. OEA on se, joka on hiljaa tänään, kun latinalaisamerikkalaisia sorretaan, murhataan ja saadaan katoamaan. Nämä teot eivät tapahdu Kuubassa. OEA:lla on edustuskelvoton pääsihteeri, joka myötävaikutti, osallistui ja tuki Bolivian hallitusta vastaan ​​vuonna 2019 tapahtunutta vallankaappausta. Presidentti Lacalle on juuri puolustanut täällä uusliberalismia, monroismia ja OEA:ta.

Lacalle sai vielä uuden minuutin puheenvuoron, jonka hän käytti täysimittaisesti Kuuban sivaltamiseen:

− Kuuban presidentti käyttää kansani väitteitä, joita en tietenkään jaa, eivätkä ne pidä paikkaansa. Kyllä, jos jokin on totta: maani onneksi oppositio voi kerätä allekirjoituksia, maassani oppositiolla on onneksi demokraattisia voimavaroja valittaa. Se on suuri ero suhteessa Kuuban hallintoon. Ja haluan vain lainata, eivätkä ne ole minun sanojani, se on erittäin kaunis laulu, jonka laulajat tuntevat hallituksen sorron: ”Älköön veri virratkoon, koska he haluavat ajatella toisin, kuka kertoi teille, että Kuuba on teidän, vaikka Kuubani on koko kansani.”

Sanasodan päättääkseen Kuuban presidentti Díaz-Canel otti vielä kerran puheenvuoron itselleen kokoukseen puheenjohtajana toimineen Meksikon ulkoministerin vastustuksesta huolimatta:

− Mielestäni asioita ei pidä jättää epäselviksi. Näyttää siltä, ​​että presidentti Lacallella on erittäin huono musiikkimaku. Se laulu ei ole niin hyvä. Se on valhe ja rakennelma joidenkin Kuuban vallankumousta vastustavien taiteilijoiden keskuudessa.

− Ainoa asia, jota haluamme puolustaa kuubalaisina, on yhdistynyt Latinalainen Amerikka, joka voi auttaa meitä kohtaamaan ne valtavat haasteet, joita aiheuttavat alati yleistyvät talouskriisit ja muut odottamattomat kriisit, kuten kammottava pandemia, joka on nykyään saanut kaikki maailman hallitukset ja kansat paineen alaisiksi ilman ideologisia tai poliittisia eroja. Jos presidentti Lacalle haluaa keskustella asioista kanssamme, pyydämme häntä tarjoamaan meille paikan ja voimme keskustella niistä kasvotusten ilman, että meidän on tuotava maidemme kahdenvälisten suhteiden esityslistalla olevat asiat Celacin yhtenäisyyden piiriin, sen, jota me kaikki kannatamme.

Uruguayn ja Paraguayn presidenttien puheenvuorot näyttäytyivätkin muutoin hyvän yhteishengen omanneen kokouksen poikkeuksina, joiden perimmäiset päämäärät liittyvät halpaan politikointiin oman kansan keskuudessa, sillä kansainvälisessä ympäristössä kaikki johtajat ovat samanarvoisia.

EU, Kiina ja YK osallistuivat huippukokoukseen

31 Celacin kokoukseen osallistuneiden jäsenvaltioiden edustajien lisäksi myös EU:n ulkopoliittinen edustaja, YK:n pääsihteeri ja Kiinan presidentti pitivät puheenvuorot Meksikossa, tosin kaksi viimeksi mainittua tervehtiä kokousvieraita etukäteen nauhoitettujen videoiden välityksellä.

Meksikossa paikan päällä kokoukseen osallistui myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel, joka korosti ilmastonmuutoksen, digitaalisen vallankumouksen ja pandemian olevan eurooppalaisesta näkökulmasta sellaisia haasteita, joihin voidaan vastata vain yhteistyöllä:

− Kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, se on tarpeellista eikä se voi koskaan olla heikko kohta. Päinvastoin yhteistyö osoittaa suvereniteettia ja kertoo siitä, miten yhdessä voidaan löytää jaettuja ratkaisuja ja siten pystyä rakentamaan oikeudenmukaisempia, vahvempia ja kestävämpiä yhteiskuntia kansalaistemme paremman tulevaisuuden takaamiseksi.

Michel viittasi myös ilmastokriisin ratkaisemisen rahoitukseen:

− Vuonna 2009 YK:n ilmastokokous COP:in aikana päätettiin, että 100 miljardia euroa on otettava käyttöön ilmastonmuutokselle kaikkein haavoittuvimpien maiden tukemiseksi, ja meidän on toimittava tämän mukaisesti. Viime vuonna näistä 100 miljardista Euroopan unioni otti käyttöön 26 miljardia, ja ilmoitamme pian myös talousarvion lisäämisestä jatkaaksemme muiden ilmastonmuutoksessa haavoittuvassa asemassa olevien maiden tukemista. Rahoitus on erittäin tärkeä asia, ja meidän on myös pysyttävä tehtäviemme tasalla.

Michel korosti solidaarisuutta rokotteiden tasapuolisen jakamisen edessä:

− Euroopan unioni teki heti ensimmäisten rokotteiden kehittämisen jälkeen päätöksen osoittaa vientiin puolet näistä rokotteista, jotka on valmistettu Euroopan unionissa. Kaikki maailman maat eivät ole tehneet tätä päätöstä, mutta Euroopan unionin 27 maata tekivät niin. Ja se aiheutti jännitteitä, monet Euroopan kansalaiset eivät ymmärtäneet, miksi veimme puolet Euroopassa tuotetuista rokotteista muihin maihin. Olen ylpeä tästä päätöksestä, koska kukaan ei ole turvassa, jos me kaikki emme ole rokotteen turvaamia. Lukuina tämä tarkoittaa Euroopan unionista Covax-aloitteen kautta jaettua 230 miljoonaa annosta 139 maassa. Tälle alueelle on tuotu 40 miljoonaa annosta Euroopan unionista.

Michel muisteli 30 vuoden takaisia opiskelija-aikojaan Brysselin maakunnan pienessä koulussa ja kertoi chileläisen runoilija Pablo Nerudan avaamista kulttuurisista horisonteista. Nerudan mukaan ”kaikki tiet johtavat samaan tavoitteeseen: välittää muille, keitä olemme”. Juuri tämän keskinäisen välittämisen ajatuksen tulisi innostaa rakentamaan yhdessä yhteiskuntia kohden edistystä, vapautta ja henkilökohtaista ihmisarvoa:

− Siksi tämä huippukokous on konkreettinen ja sopiva tilaisuus miettiä, kuinka voimme vahvistaa kykyämme toimia yhdessä, ei vain taloudellisten liittoutumien luomiseksi, mikä on tärkeää, tai poliittisten liittoutumien luomiseksi, jotka ovat myös tärkeitä, mutta tämän lisäksi meidän on mentävä kauemmas kohti kansojen ja yhteiskuntien välisiä ihmissuhteita.

Xi Jinping, Kiinan presidentti, piti alueellisen integraatiokehityksen tuloksia myönteisinä:

− Kymmenen vuotta sitten Celac syntyi Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden pyrkimyksistä tavoitella itsenäisyyttä ja vahvistumista yhtenäisyyden kautta, mikä oli virstanpylväs alueellisessa yhdentymisprosessissa. Tämän vuosikymmenen aikana Celacilla on ollut tärkeä rooli rauhan ja vakauden turvaamisessa sekä yhteisen kehityksen edistämisessä alueella.

− Viimeisten kahden vuoden aikana Meksiko väliaikaisena presidenttinä on täyttänyt tehtävänsä ja johtanut Celacin yhteisymmärrykseen ja yhteistyön lisäämiseen nostamalla sen kehityksen uudelle tasolle, mitä kiinalainen osapuoli arvostaa suuresti. Antaessaan tärkeän painoarvon suhteille Celaciin, Kiina tukee Celacin vaivannäköä koordinoida alueen maita yhteistyön kehittämiseksi ja haasteiden kohtaamiseksi.

− Tätä varten heinäkuussa 2014 Latinalaisen Amerikan ja Kiinan yhteistyöverkoston (espanjaksi ALC, englanniksi LAC) johtajat ja minä julistimme yhdessä Kiinan ja Celacin välisen foorumin perustamisen, mikä avaa uuden tien yhteistyölle Kiinan ja LAC-maiden välillä. Näiden seitsemän vuoden aikana, voimakkaassa kehityksessä, tästä foorumista on tullut se tärkein alusta, joka kokoaa yhteen Kiinan eri alojen ystävälliset voimat ja joka on osallistunut merkittävässä määrin Kiinan sekä LAC-maiden välisten suhteiden syventämiseen.

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) pääsihteeri António Guterres kertasi pandemian vaikutuksia ja ilmaisi YK:n tuen yhdentymiselle:

− Latinalainen Amerikka ja Karibia edustavat 8,4 prosenttia maailman väestöstä, mutta ne ovat kerryttäneet 21 prosenttia COVID-19-tartunnoista ja 32,5 prosenttia tämän taudin aiheuttamista kuolemista. Monet alueen maat kärsivät maailmanlaajuisesta epätasa-arvosta rokotteiden saatavuudessa ja jakelussa. Tällä on merkittäviä vaikutuksia ihmishenkien pelastamisen todelliseen kykyyn, myös kehittyvien maiden julkiseen talouteen, mikä vaikuttaa niiden valmiuksiin kohdata muita globaaleja haasteita.

− Tänään pidetyssä huippukokouksessa alueen johtajat osoittavat sitoutumisensa Celacin uudistamiseen alueellisen yhteistyön vahvistamisen tilana. Yhdistyneet kansakunnat edistävät osaltaan tätä pyrkimystä alueellisella terveysomavaraisuussuunnitelmalla, jonka tavoitteena on rokotteiden ja lääkkeiden alueellisen tuotannon kehittäminen, laajentaminen ja voimistaminen.

Yhteinen julistus kertoo jaetuista huolenaiheista

Meksikon pääkaupungissa lauantaina pidetyn Celacin kuudennen (VI) huippukokouksen jälkeen julkaistussa ”Ciudad de Méxicon julistuksessa” valtioiden välinen yhteistyöjärjestö ottaa kantaa monenlaisiin teemoihin, joihin kuuluvat oikeudenmukaisempi kansainvälinen järjestys, demokratian lujittaminen, koulutuksen ja sukupuolten tasa-arvon vahvistaminen, korruption ja köyhyyden torjunta sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen, haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten oikeuksien kunnioittaminen. Oman huomionsa sai myös pandemian hoito ja talouden toipuminen. Kaikkiaan Ciudad de Méxicon julkilausuma pitää sisällään 44 kannanottoa, jotka pyrin tiivistämään.

Ensimmäisessä kohdassa korostetaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) merkitystä sopimus-, yhtenäisyys- ja vuoropuhelumekanismina, johon kuuluvat Latinalaisen Amerikan ja Karibian 33 maata, joita lähentävät historialliset siteet, kansojemme jakamat periaatteet ja arvot, hallitusten keskinäinen luottamus, erilaisuuksien kunnioittaminen, tarve kohdata yhteiset haasteet ja edistää yhtenäisyyttä kaikessa monimuotoisuudessaan alueellisen yksimielisyyden pohjalta. Toinen pykälä viittaa aiempien julistuksien ja toimintasuunnitelmien sekä kokousten sopimusten yhä jatkuvaan voimassaoloon.

Kolmannessa kohdassa Celac vahvistaa sitoutumisensa oikeudenmukaisemman, osallistavamman, tasavertaisemman ja harmonisemman kansainvälisen järjestyksen rakentamiseen, joka perustuu kansainvälisen oikeuden ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamiseen, mukaan lukien valtioiden suvereeni tasa-arvo, kiistojen rauhanomainen ratkaisu, kansainvälinen kehitysyhteistyö, alueellisen koskemattomuuden kunnioittaminen ja puuttumattomuus valtioiden sisäisiin asioihin. Yhteistyöelin puolustaa jokaisen valtion itsemääräämisoikeutta ja oikeutta luoda oma poliittinen järjestelmänsä, joka ei sisällä uhkia, hyökkäyksiä ja yksipuolisia pakkokeinoja, rauhan, vakauden, oikeudenmukaisuuden, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen ympäristössä. Neljäs momentti viittaan alueellisten demokraattisten periaatteiden peruuttamattomaan luonteeseen, joihin lukeutuvat oikeusvaltion kunnioittaminen, vallanjaon toteutuminen ja kansalaisoikeudet sekä määräajoin pidettävien avoimien ja tietoon perustuvien vaalien järjestäminen. Celac edistää ihmisoikeuksia eikä salli minkäänlaista syrjintää.

Celac on yhä sitoutunut alueen rooliin rauhanvyöhykkeenä, joka julistettiin yhteisellä sopimuksella järjestön toisessa huippukokouksessa Havannassa tammikuussa 2014. Sen tavoitteisiin lukeutuu keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen ilmapiirin rakentaminen jäsenvaltioiden välille. Siinä kehotetaan kaikkia valtioita kunnioittamaan julistuksen periaatteita suhteissaan Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibiaan. Tarkoitus on ratkaista riidat rauhanomaisin keinoin ja tunnustaa valtioiden oikeus omaan poliittiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuurisen järjestelmäänsä olennaisena perustana rauhan ja harmonian luomiselle. Kuudennessa pykälässä sen sijaan tuomitaan Haitin presidentin Jovenel Moïsen murha, joka tapahtui 7. heinäkuuta 2021 Port-au-Princessa. Celac tukee perustuslaillista järjestystä, oikeusvaltioperiaatetta ja demokraattisia instituutioita, mutta torjuu kategorisesti väkivallan kaikissa ilmaisuissaan ja kehottaa vuoropuheluun rauhan palauttamiseksi maahan. Celac luottaa siihen, että tämä rikos ei jää rankaisematta ja vahvistaa syvän osanottonsa hänen perheelleen, ystävilleen, kansalle ja Haitin hallitukselle, vahvistaen kaiken tukensa ja solidaarisuutensa. Se on myös sitoutunut lujittamaan yhteistyötään Haitin kanssa.

Celac vaatii tuotannon demokratisointia ja sellaisten esteiden poistamista, jotka vaikeuttavat oikeudenmukaista ja tasapuolista Covid-19-rokotteiden saantia maailmanlaajuisina julkisina hyödykkeinä. Se toistaa kehotuksensa kansainväliselle yhteisölle ja maailman lääketeollisuudelle liittyäkseen hallitusten ja monenvälisten järjestöjen ponnisteluihin, mukaan lukien keskustelut eri foorumeilla yhteistyön lisäämiseksi, jotta varmistetaan rokotteiden, tarvikkeiden, lääkkeiden ja muiden hoitojen nopea, tasapuolinen ja solidaarinen jakelu kohtuuhintaan Covid-19-tautia vastaan. Kahdeksannessa momentissa sen sijaan korostetaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 20. huhtikuuta 2020 hyväksymän päätöslauselman 74/274 noudattamista. Siinä vaaditaan vahvistamaan toimitusketjuja, jotka edistävät ja takaavat yleismaailmallisen, oikeudenmukaisen, osallistavan, läpinäkyvän, tasapuolisen, tehokkaan ja oikea-aikaisen saatavuuden lääkkeille, rokotteille ja terveystarvikkeille, jotta voimme kohdata Covid-19-pandemian.

Yhdeksäs kohta liittyy niin ikään pandemian hoitoon, sillä siinä tunnustetaan kiireellinen maailmanlaajuinen tarve jatkaa vastaamista Covid-19-pandemian ennaltaehkäisyyn ja hillitsemiseen. Siinä tuetaan Celacin tarttuvien tautien ja uusien sekä uudelleen toistuvien tautien asiantuntijoiden verkoston työtä (Red de Especialistas en Agentes Infecciosos y Enfermedades Emergentes y Reemergentes), ja Covid-19:n alueellisen genomivalvonnan verkostoa (COVIGEN), jota koordinoi Panamerikkalainen terveysjärjestö (Pan American Health Organization − PAHO). Tarkoitus on taata väestön hoitoon pääseminen ja vähentää alueen riippuvuutta sen ulkopuolisista maista. Kymmenes alakohta taas painottaa alueellisten rokoteohjelmien merkitystä alueelliselle kyvylle vastata pandemiaan ja tunnustaa Argentiinan ja Meksikon välisen yhteistyön, jonka tuloksena tuotetaan jo Covid-19-rokotteita [AstraZeneca], joita on jo alettu jakaa eri maihin. Siinä mainitaan myös Kuuban rokotteiden (Abdala, Soberana02 ja Soberana Plus) kehittäminen ja tuotanto sekä muut käynnissä olevat aloitteet rokotteiden tutkimusta ja kehittämistä varten Meksikossa (Patria), Argentiinassa (ARVAC Cecilia Grierson), Kuubassa (Soberana 01, Mambisa, Pasteur ja PanCorona), Chilessä (PedCoVax), Brasiliassa (Butan Vac).

11. kappale viittaa Maailman terveyskokouksen (WHA) ylimääräiseen kokoukseen 29. marraskuuta − 1. joulukuuta 2021, joka keskittyy Maailman terveysjärjestön (WHO) pandemia- ja reagointivalmiuden parantamiseen erityisen riippumattoman työryhmän (IPPPR) tekemien huomioiden perusteella. Päätöksenteossa painavat lisäksi WHO:n terveyden hätätilaohjelman neuvoa-antavan komitean (IOAC) ja kansainvälisen terveyssäännösten tarkastelukomitean (IHR) suositukset.  12. alakohdassa Celac toteaa arvostavansa Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) avustuksella ja yhteistyöllä tehtyä julkaisua ”Raportti koronavirustaudin (Covid-19) taloudellisista vaikutuksista Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla” ja ”Kokonaisvaltaista terveydenhuollon omavaraisuussuunnitelmaa”. Celac tukee niin ikään Celacin puheenjohtajamaan ja Latinaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) valmistelemaa yhteisen katastrofirahaston perustamista.

Celac panee merkille YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) esittämän raportin ”Elintarviketurva Covid-19-pandemian olosuhteissa”, joka täydentää Celacin elintarvikkeiden turvaamista, ravitsemusta ja nälänhävittämistä koskevaa suunnitelmaa vuoteen 2025 mennessä (Plan para la Seguridad Alimentaria, Nutrición y Erradicación del Hambre,SAN-Celac). Celac arvostaa FAO:n ja Kiinan sekä eteläisten valtioiden keskeisen yhteistyöohjelman edistymistä maaseudun toimeentulojen ja ruokajärjestelmien elvyttämiseksi. Se on sitoutunut lujittamaan yhteistyötä saavuttaakseen osallistavampia ja kestävämpiä elintarvikejärjestelmiä tarkoituksenaan parantaa tuotantoa, ravitsemusta, ympäristöä ja elämänlaatua jättämättä ketään edistyksen ulkopuolelle. 14. kohta pitää koulutusta alueen kestävän kehityksen selkärankana, sen on oltava osallistavaa, tasapuolista, laadukasta ja sukupuolinäkökulma sekä kulttuurien välinen lähestymistapa huomioivaa. Celac uudistaa sitoumuksensa edistää julkista politiikkaa ja alueellisia ohjelmia, jotka takaavat kaikille koulutuksen, vuoden 2030 agendan neljännen tavoitteen mukaisesti. Tarkoitus on korjata erityisesti Covid-19-pandemian pahentama eriarvoisuus, täyttää digitaalinen kuilu ja puuttua naisiin, alkuperäiskansoihin ja afrikkalaisten jälkeläisiin kohdistuneisiin suhteettomiin vaikutuksiin.

Celac on sitoutunut edistämään sääntöihin perustuvaa, avointa, syrjimätöntä ja tasapuolista monenvälistä kauppajärjestelmää Maailman kauppajärjestön (WTO) ehdoilla, ja toivoo saavansa myönteisiä tuloksia tuon järjestön 12. ministerikokouksesta vuonna 2021, johon kuuluvat muun muassa sopimukset kalastustuista ja keskustelut kaupallisista maataloussäännöistä. Yhteistyöelin on tyytyväinen YK:n yleiskokouksen lahjonnan vastaiseen poliittiseen julistukseen vuonna 2021, jossa vahvistettiin sitoumuksia vastata olemassa oleviin haasteisiin ja toteuttaa toimenpiteitä korruption ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä. Samoin se vahvistaa sitoutumisensa YK:n korruption vastaiseen yleissopimukseen ja sen tarkastelumekanismiin sekä uudistaa sitoutumisensa yhteiseen julkilausumaan, joka on peräisin Ciudad de Méxicossa pidetystä ministerien ja korkeiden viranomaisten korruption ehkäisemistä ja torjuntaa koskevasta neljännestä kokouksesta 25. marraskuuta 2020. Yhdistämme voimamme hävittääksemme korruption Latinalaisessa Amerikasta ja Karibialta.

17. kohdassa vahvistetaan sitoumus edistää köyhyyden poistamista sen kaikissa muodoissa, erityisesti mitä tulee äärimmäiseen köyhyyteen ja epätasa-arvoon kaikissa ulottuvuuksissaan. Covid-19-pandemia on pahentanut tilannetta. Köyhyyden poistaminen on välttämättömän edellytys kestävälle kehitykselle ja oikeudenmukaisen sosioekonomisen elpymisen takaamiselle pandemian aiheuttamien kielteisten vaikutusten kriisissä. Samoin olisi edistettävä hankkeita, jotka mahdollistavat epävirallisen väestönosan järjestäytymisen, sen siirtymisen muodollisen talouden ja sosiaaliturvan piiriin. Celac kehottaa 18. momentissaan eri alueellisia ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia jatkamaan tehokkaiden vastausten käyttöä pandemian vaikutuksia vastaan, mikä mahdollistaa alueen maiden osallistavan, oikeudenmukaisen ja kestävän taloudellisen ja sosiaalisen elpymisen nopeuttamisen valtioiden tehokkaan läsnäolon avulla. Se kehottaa myös näitä instituutioita takaamaan kestävät rahoitusmekanismit kehitykselle, ilmastolle ja luonnolle niitä tarvitseville maille ottaen huomioon niiden rakenteelliset erityispiirteet. Se tukee myös sellaisten täydentävien toimenpiteiden edistämistä, joiden tarkoituksena on parantaa velkakäsittelyn ehtoja, mukaan lukien mahdollisuus neuvotella uudelleen velkojen maksuehdoista.

Celac pyytää Kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF) varmistamaan oikea-aikaisen pääsyn erityisiin velannosto-oikeuksiin (Special Drawing Rights – SDR). Se tukee SDR-uudelleenjakomekanismien välitöntä perustamista kaikille haavoittuville maille, myös keskituloisille maille. Tämä mahdollistaisi nopeamman, oikeudenmukaisemman, osallistavamman ja tasa-arvoisemman talouden elpymisen alueellamme, varmistaen taloudellisten resurssien tehokkaan käytön ja vastaisi pandemian moninaisiin tarpeisiin ja sen kielteisiin talousvaikutuksiin. Celac kehottaa vahvistamaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian monenvälisiä kehityspankkeja, edistämään rahoitusvarojen tuottamista ja jakamista alueen kestävän kehityksen tukemiseksi. 20. vetoomus tuomitsee yksipuolisten pakkokeinojen soveltamisen, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia, ja vahvistaa kansainvälisen oikeuden täysimääräisen pätevyyden, riitojen rauhanomaisen ratkaisun ja toisten valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteet.

Celac uudistaa sitoumuksensa taata demokratian ja kansalaisten osallistumisen täysimääräinen toteutuminen, oikeusvaltioperiaate sekä ihmisoikeuksien rajoittamaton kunnioittaminen, mukaan lukien oikeus kehitykseen ja oikeus rauhaan, sellaisessa kestävän kehityksen mallissa, joka keskittyy taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin ulottuvuuksiin, jotka asettavat ihmiset politiikkamme keskipisteeseen, tarkoituksenaan edistää alueen toipumista Covid-19-pandemian vaikutuksista. 22. kirjaus liittyy Celacin lausuntoon siitä, kuinka nuoret muodostavat merkittävän osan yhteisestä väestöstä, joten heille on syytä tarjota suurempia mahdollisuuksia ja antaa heille tarvittavat taidot ja tiedot tavoitteiden saavuttamiseksi ja heidän osallistumisensa helpottamiseksi​​ maiden kestävän kehityksen päätöksentekoprosesseissa.

23. pykälä kertoo Celacin vahvistavan sitoutumisensa sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, perusoikeuksien ja kaikkien ihmisoikeuksien täysimääräiseen harjoittamiseen; noudattamaan vuoden 2030 agendan kestävän kehityksen tavoitteita − erityisesti viidettä tavoitetta − ja etenkin toteuttamaan sellaista politiikkaa, joka edistää naisten taloudellista itsenäisyyttä lisäämällä heidän osallistumistaan ​​työmarkkinoille ja tukeakseen suuremman mittakaavan yrittäjyyttä ja johtotehtäviin pääsemistä. Celac sitoutuu kaikkien väkivallan ja syrjinnän muotojen hävittämiseen Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman ehdoin sekä kantaa vastuunsa kaikkien naisten syrjinnän poistamisesta tehdyn yleissopimuksen (CEDAW) ja Belém do Parán yleissopimuksessa mainittujen velvoitteiden noudattamisesta. Se on myös sitoutunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa, ihmisarvoista työtä ja pyrkii poistamaan lapsityövoiman alueeltaan osana toimia, joilla pyritään asettamaan etusijalle tyttöjen, poikien ja nuorten oikeudet toimijoina.

Celac ilmaisee myös sitoumuksensa kunnioittaa, edistää ja suojella kaikkien ihmisoikeuksia kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ja syrjittyihin ryhmiin. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja oikeuksiltaan tasavertaisina, ilman sukupuoleen, uskontoon, rotuun, kansalliseen alkuperään, poliittiseen mielipiteeseen, ikään, vammoihin, kieleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai mihinkään muuhun piirteeseen liittyvää syrjintää. 25. kohdassa viitataan YK:n yleiskokouksen 2.8.2021 antamaan päätöslauselmaan 75/314, joka perustaa pysyvän foorumin afrikkalaistaustaisille henkilöille suunnattuna ihmisoikeusneuvostoa tiedottavana neuvoa-antavana elimenä. Celac muistuttaa 23. joulukuuta 2013 annetusta YK:n yleiskokouksen päätöslauselmasta 68/237, jossa julistetaan afrikkalaistaustaisten ihmisten vuosikymmen 2015–2024 teemalla ”Afrikkalaista alkuperää olevat ihmiset: tunnustaminen, oikeudenmukaisuus ja kehitys”. Toisaalta 16. joulukuuta 2020 hyväksyttiin päätöslauselma 75/170, jossa 31. elokuuta säädetään afrikkalaista syntyperää olevien ihmisten päiväksi.

Celac vahvistaa sitoumuksensa kunnioittaa alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten oikeuksia ja tunnustaa heidän panoksensa yhteiskuntiemme kehitykseen, moniarvoisuuteen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Se on sitoutunut luomaan julkista politiikkaa ottaen huomioon kulttuurien välisen perspektiivin, ja pitää tärkeänä poistaa kaikenlaiset syrjinnän muodot. Samoin se ottaa vastuun ponnisteluista, joilla pyritään takaamaan näille ihmisryhmille oikeudenmukainen ja tasapuolinen pääsy lääkkeisiin ja terveystarvikkeisiin sekä alueen maissa tunnustettuihin ja sovellettuihin rokotteisiin Covid-19-tautia ja muita tartuntatauteja vastaan. 27. kohdassa pidetään myönteisenä YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaa 74/135, jossa ajanjakso 2022−2032 julistetaan alkuperäiskansojen kansainväliseksi vuosikymmeneksi, ja panee merkille Los Pinosin (Chapultepec) julistuksen − ”Rakennetaan toimien vuosikymmentä alkuperäiskansojen kielille”, joka hyväksyttiin Meksikossa 27. ja 28. helmikuuta 2020 pidetyssä korkean tason tapahtumassa ”Making a Decade of Action for Indigenous Languages” (“Construyendo un Decenio de Acciones para las Lenguas Indígenas”). Celac ilmaisee myös tukensa Iberoamerikkalaisen alkuperäiskansojen kielten instituutin (IIALI) luomiselle, sitoumuksena alkuperäiskansojen kulttuurien ja kielten käytön, edistämisen, säilyttämisen ja elvyttämisen puolesta kaikilla elämänalueilla.

28. asiakohta sitoutuu jatkamaan työskentelyään kansainvälisen oikeuden ja erityisesti YK:n yleiskokouksen 14. joulukuuta 1960 antaman päätöslauselman 1514 (XV) puitteissa sen varmistamiseksi, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian alue voi olla kolonialismista ja siirtomaista vapaa alue. 29. kohdassa Celac ilmaisee myös mitä voimakkaimman alueellisen tuen Argentiinan tasavallan laillisille oikeuksille Falklandinsaarista (Las Islas Malvinas), Etelä-Georgioiden ja Etelä-Sandwich -saarista ja niitä ympäröivien merialueiden suvereniteettikiistassa ja alueen maiden pysyvän kiinnostuksen aloittaa uudelleen neuvottelut Argentiinan tasavallan ja Ison-Britannian sekä Pohjois-Irlannin välillä, jotta mahdollisimman pian löydettäisiin lopullinen ja rauhanomainen ratkaisu tähän riitaan YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 31/49 määräysten mukaisesti.

30. momentissa todetaan, että alueella tapahtuneet transatlanttinen orjakauppa ja alkuperäiskansojen kansanmurha olivat julmia rikoksia ihmisyyttä vastaan, ja Celac tunnustaa tähän mennessä tehdyt ponnistelut korvaavien ja korjaavien toimenpiteiden luomiseksi kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla, mukaan lukien CARICOM-korjauskomission työ Durbanin julistuksen mukaisesti. Se myöntää myös, että näillä epäoikeudenmukaisuuksilla on ollut kielteinen vaikutus alueelliseen kehitykseen, erityisesti alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten kannalta.

31. alakohdassa Celac allekirjoittaa lupauksensa suojella maahanmuuttajien ihmisoikeuksia, edistää kokonaisvaltaisia ​​alueellisia pyrkimyksiä tehostaa maahanmuuton hallintaa vastuullisen, turvallisen, järjestetyn ja säännöllisen muuttoliikkeen periaatteiden mukaisesti, pyrkien poistamaan laittoman muuttoliikkeen syyt ja helpottamaan muuttoliikkeen säännönmukaistamista, perustuen monialaiseen siirtolaiset keskiöön asettavaan lähestymistapaan. Nykyisen tilanteen huomioon ottaen Celac pyytää tehostamaan koordinoitua työtä muuttoliikkeiden hallitsemiseksi alueella, takaamaan ihmisoikeuksien suojelun ja paluumuuttajien arvokkaan ja turvallisen vastaanottamisen. 33. momentissa ilmaistaan Celacin tahtotila torjua laittoman maahanmuuton kriminalisointi ja kaikenlainen rasismi, rotusyrjintä, muukalaisviha, vihapuhe ja niihin liittyvät muunlaiset syrjinnän ja suvaitsemattomuuden maahanmuuttajia ja pakolaispaikkojen hakijoita vastaan. Yhteistyöelin Celac tunnustaa, että vain näiden kanavien kautta ja yhteistyömme sekä maidemme välisen tietojen vaihtamisen avulla voidaan toteuttaa onnistuneesti siirtolaisprosessit, jotka optimoivat lähtö-, kauttakulku-, määrä- ja paluumaiden kehitystä. Se tunnustaa myös institutionaalisen työn ja yhteiset aloitteet, joiden tarkoituksena on vahvistaa kauttakulku- ja kohdemaiden kansainvälisiä suojelujärjestelmiä koko alueella, jotta voidaan taata ihmisten oikeus pyytää suojelua kansainvälisen pakolaisoikeuden mukaisesti.

35. asiakohta ratifioi mitä suurimman poliittisen sitoumuksen ilmastonmuutoksen, aavikoitumisen, saastumisen, lajituhon ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen torjunnassa, jotka ovat ihmiskunnan kiireellisiä haasteita tasapainon saavuttamiseksi nykyisten ja tulevien sukupolvien taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tarpeiden välillä. Celac huomioi hallitustenvälisen ilmastonmuutosasiantuntijaryhmän (IPCC) viimeisimmän raportin, joka koskee ilmastonmuutosta käsittelevän ”työryhmä numero yhden fyysisiä perusteita” osana sen kuudetta arviointisykliä. Siinä mielessä se ilmaisee tarpeen edistää kestävää kehitystä luonnon kanssa sopusoinnussa ottaen huomioon, että maamme sijaitsevat alueella, joka on erittäin altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Celac kehottaa kehittyneitä maita noudattamaan rahoitussitoumuksiaan kaikissa monenvälisissä ympäristösopimuksissa haittojen lieventämisen, sopeutumisen, vahinkojen ja tappioiden osalta sekä helpottamaan mahdollisuuksia saada taloudellisia resursseja taaten teknologian siirto, rakentaminen ja kapasiteetin kehittäminen suotuisissa olosuhteissa. Tältä osin se toistaa tukevansa kiireellisten ympäristöhaasteiden ratkaisemista muun muassa edistämällä ekosysteemipohjaisia ​​lähestymistapoja, ympäristötoimintoja ja / tai luontoon perustuvia ratkaisuja hyvinvoinnin ja sosioekonomisen kasvun kanssa yhteen sovitettavalla tavalla, uusiutuvan energian osuuden huomattavaksi kasvattamiseksi energia-alalla ja sen saatavuuden takaamiseksi kaikille ihmisille, mukaan lukien elintarviketurva, ja alkuperäiskansojen sekä paikallisyhteisöjen perinteisen tietämyksen tunnustaminen ja vahvistaminen heidän vapaalla, etukäteen hankitulla ja tietoisella suostumuksellaan, koska nämä ryhmät ovat aina osallistuneet biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen.

37. kohdassa tuodaan esiin se, miten Celac on sitoutunut lisäämään ilmastotavoitteita jäsenvaltioissa Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti tasapuolisuuden ja yhteisten mutta eriytettyjen vastuiden ja valmiuksien periaatteiden mukaisesti. Siinä vahvistetaan myös tarve ottaa huomioon erilaiset kansalliset olosuhteet ja kiireellisten toimenpiteiden toteuttaminen haittojen lieventämisen, sopeutumistoimien ja sopeutumiskyvyn edistämiseksi, minimoiden ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin liittyvät tappiot ja vauriot sekä helpottamaan kansainvälisen ilmastorahoituksen saantia, mukaan lukien sitoumus 100 miljardin dollarin vuotuiseen apuun kehittyvien maiden tukemiseksi vuosien 2020 ja 2025 välillä. Tämän haasteen ratkaisemiseksi on myös kiireellistä, että YK:n ilmastokokouksen COP26-neuvottelujen aikana määritellään kehittyvien maiden ilmastorahoituksen uusi määrällinen kollektiivinen tavoite hyväksymällä selkeät päätökset aikataulusta ja välitavoitteista vuoteen 2024 asti. Celac korostaa tarvetta parantaa ilmastotoimien rahoituksen määrää, laatua, saatavuutta, ennustettavuutta ja tehokkuutta. Sopeutumiseen tarvittavia resursseja tulee lisätä siten, että ilmastorahoituksen kohdentamisessa säilyy tasapaino haittojen hillitsemisen ja kehittyvien maiden tarpeiden sekä painopisteiden mukaisesti.

Celac korostaa tarvetta laatia yhteisiä strategioita katastrofien hallinnoimiseksi ja riskien vähentämiseksi, humanitaarisen avun, toipumisen ja selviytymiskyvyn koordinoinnin tehostamiseksi Sendai-luonnonkatastrofiriskien vähentämiskehyksen 2015−2030 toimeksiantojen ja YK:n päätöslauselmassa 46/182 hyväksytyn kansainvälisen humanitaarisen avun ohjausperiaatteiden perusteella. Se tukee vapaaehtoisen rahaston perustamista helpottamaan parempaa alueellista reagointia katastrofeihin. 39. pykälä kertoo yhteistyöelimen ratifioivan alueensa ydinaseettoman luonteen. Se korostaa, että maailma ilman ydinaseita on välttämätön ihmiskunnan ensisijaisten tavoitteiden, kuten rauhan, turvallisuuden, kehityksen ja ympäristönsuojelun saavuttamiseksi sekä pitää ydinaseiden täydellisen hävittämisen tarpeen saavuttamista kiireellisenä. Se tunnustaa lisäksi ydinaseiden kieltosopimuksen (TPNW) voimaantulon 22. tammikuuta 2021 ja sen panoksen ydinaseriisuntajärjestelmään. Tässä mielessä se vaatii työn kaksinkertaistamista tavoitteiden edistämiseksi konkreettisin askelin, jotka tuovat meidät lähemmäksi ydinaseettoman maailman perimmäistä päämäärää.

40. pykälässä Celac vakuuttaa jälleen, että maailman huumeongelma on yhteinen ja vastuu siitä jaettu. Sitä on käsiteltävä vuoden 1961 huumaavien aineiden yleissopimuksen mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1972 pöytäkirjassa ja vuoden 1971 psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa sekä huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan vastaisessa YK:n yleissopimuksessa vuonna 1988, jotka ovat kansainvälisen huumausainevalvontajärjestelmän ja muiden asiaan liittyvien kansainvälisten instrumenttien kulmakivi, monenvälisessä ympäristössä tiiviimmän ja tehokkaamman kansainvälisen yhteistyön avulla. Se edellyttää integroitua, monitieteellistä, tasapainoista, kestävää, kattavaa lähestymistapaa, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia ja perustuu tieteelliseen näyttöön. Yhteistyöelin tunnustaa huhtikuussa 2016 New Yorkissa pidetyn YK:n yleiskokouksen maailmanlaajuista huumeongelmaa käsittelevän 30. erityisistunnon tulokset.

Celac vahvistaa vastustavansa syvästi kaikkia terroritekoja kaikissa ilmenemismuodoissaan riippumatta niiden motiiveista, rahoituksesta, paikasta ja tekijöistä. Se toistaa huolensa väkivaltaisista ääriliikkeistä, jotka voivat johtaa terrorismiin. Se korostaa sitoutumistaan ​​lujittaa keskinäiseen oikeusapuun perustuvaa kansainvälistä yhteistyötä ja vahvistaa alueellisia mekanismeja terrorismin rahoituksen torjumiseksi, mukaan lukien rahanpesu, jolla on suora yhteys kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Celac tuo esiin uudelleen suojelu-, toiminta-, liikkumis- ja värväysvapauden sekä taloudellisen, aineellisen tai poliittisen tuen kieltämisen tarpeellisuuden terroristiryhmille tai kaikille niille, jotka tukevat tai helpottavat terroritekojen rahoitusta, suunnittelua tai valmistelua tai osallistuvat tai yrittävät osallistua näihin toimiin, ja toistaa sitoumuksensa toteuttaa käytännön toimenpiteitä, jotka ovat tarpeellisia, jotta alueitamme ei käytettäisi terroristien tilojen tai koulutusleirien sijoittamiseen tai terroritekojen tai -aktien valmisteluun tai järjestämiseen muita valtioita tai niiden kansalaisia ​​vastaan ​​tai yllyttämiseen niiden toimeenpanoon. Se kertoo vastustavansa kansainvälisen oikeuden vastaisten yksipuolisten pakkokeinojen soveltamista, mukaan lukien luettelot ja todistukset, jotka vaikuttavat Latinalaisen Amerikan ja Karibian maihin.

42. asiakohdassa korostetaan tieto- ja viestintätekniikan, myös internetin, merkitystä rauhan, ihmisten hyvinvoinnin, kehityksen, tiedon, sosiaalisen osallisuuden ja talouskasvun edistämisen välineinä. Siinä vahvistetaan tieto- ja viestintätekniikan rauhanomainen käyttötarkoitus ja kehotetaan kansainvälistä yhteisöä välttämään ja pidättäytymään yksipuolisista toimista, jotka eivät ole yhteensopivia Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kansainvälisen oikeuden tavoitteiden ja periaatteiden kanssa, kuten sellaisia, joiden tarkoituksena on kumota yhteiskuntia tai luoda tilanteita, jotka voivat johtaa valtioiden välisiin konflikteihin. Samalla tuodaan esiin tarve siitä, ettei tieto- ja viestintätekniikan käyttö saa loukata ihmisten oikeutta yksityisyyteen.

43. kohdassa Celac pitää myönteisenä Latinalaisen Amerikan ja Karibian avaruusjärjestön (ALCE) perustamista alueellisten valmiuksien ja valtioiden välisen yhteistyön vahvistamiseksi tutkimuksen, kehityksen ja teknologiansiirron mahdollistamiseksi, löytöretkien toteuttamiseksi ja ulkoavaruuden rauhanomaisiin käyttötarkoituksiin.

Viimeisessä julistuksen 44. pykälässä korostetaan sitä sitoutumista, tukea ja edistystä, jotka Ciudad de Méxicossa 24. heinäkuuta 2021 pidetyn Celacin ulkoministerien 21. kokouksen yhteydessä helpottivat pohdintaprosessin päätökseen saamista [siis tämän yhteisen asiakirjan luomista] ja panee merkille tämän prosessin aikana saadut kokemukset yhteisön elvyttämiseksi toteuttamalla Meksikon vuosien 2020 ja 2021 kaksivuotiskaudella pitämän väliaikaisen puheenjohtajavaltion laatimat työsuunnitelmat ja pyrkimykset edistää Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen aseman vahvistamista nykyisessä alueellisessa ja maailmanlaajuisessa poliittisessa tilanteessa sekä jatkaa esiintymistä yhtenä alueena Yhdistyneissä kansakunnissa ja muissa monenvälisissä järjestöissä, aina tarvittaessa ja haittaamatta jo olemassa olevia yhteistyöryhmiä, tehden aloitteita kiinnostavista ja merkityksellisistä asioista yhteisön jäsenvaltioille sekä mahdollisuuksien mukaan esittämällä yhteisiä ja yhdenmielisiä aloitteita niissä tapauksissa, jolloin sitä vaaditaan.

Kuuban vastainen kauppasaarto tuomittiin

Kuuban kauppasaarron ensimmäinen aseiden viennin saarelle kieltänyt asetus astui voimaan 14.3.1958 ennen Kuuban vallankumouksen voittoa. Lokakuussa 1960 alkoi varsinainen kauppasaarto, josta tuli lähes täydellinen helmikuussa 1962. Taannoin presidentti Donald Trumpin aikakaudella saartorengasta tiivistettiin 240 tiukentavalla asetuksella, mutta käytännössä maailmanlaajuinen koronaviruspandemia on pahentanut kauppasaarron vaikutuksia entisestään. Meksikoon kokoontuneet Celacin 31 jäsenvaltiota laativat yksimielisen lausunnon nimeltään ”Erityisjulistus tarpeesta lopettaa Yhdysvaltojen taloudellinen, kaupallinen ja rahoituksellinen saarto Kuubaa vastaan” (Declaración especial sobre la necesidad de poner fin al bloqueo económico, comercial y financiero de los Estados Unidos de América contra Cuba), joka tuomitsee Kuuban vastaiset eristämisyritykset:

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden hallitusten päämiehet ja naispuoliset johtajat, jotka kokoontuvat Ciudad de Méxicossa Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (CELAC) kuudennen huippukokouksen yhteydessä 18. syyskuuta 2021.

He vahvistavat vastustavansa pakottavia taloudellisia toimenpiteitä, joita kansainvälinen oikeus ei tue, mukaan lukien kaikki ne yksipuoliset toimet, joita sovelletaan itsenäisiin maihin ja jotka vaikuttavat heidän kansojensa hyvinvointiin ja joiden tarkoituksena on estää niitä käyttämästä päätösoikeuttaan omasta vapaasta tahdostaan, omista poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista järjestelmistään.

He toistavat voimakkaan halveksuntansa kansainvälisen oikeuden vastaisten lakien ja toimenpiteiden soveltamista vastaan. Celacin jäsenvaltiot tuomitsevat sellaisten ekstraterritoriaalisten lakien ja toimenpiteiden täytäntöönpanon, jotka loukkaavat kolmansien osapuolten suvereniteettia ja etuja, ja kehottavat kaikkia valtioita lopettamaan välittömästi ja ehdoitta niiden soveltamisen.

He muistuttavat, että Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on vuodesta 1992 lähtien pyytänyt 29 päätöslauselmansa välityksellä Yhdysvaltojen hallituksen Kuuballe asettaman taloudellisen, kaupallisen ja rahoituksellisen saarron lopettamista, ja ne korostavat sitä ylivoimaista tukea, minkä Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot ilmaisivat uusimmassa päätöslauselmassaan A / RES / 75 / 289, joka hyväksyttiin 23. kesäkuuta 2021.

1. He kehottavat Amerikan Yhdysvaltojen presidenttiä muuttamaan merkittävästi Kuuban vastaisen saarron soveltamista ja kyseisen maan kongressia jatkamaan sen poistamista.

2. He korostavat, että mainittu saarto on Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden vastainen.

3. He painottavat myös syvää huoltansa tämän politiikan raaistumisesta erityisesti COVID-19-pandemian yhteydessä ja hylkäävät saarron valtion oikeudellisen toimivallan sen omien alueiden ulkopuolelle laajentamisen ulottuvuuden, joka on vaikuttanut vakavasti ja kielteisesti Kuuban kansainvälisiin rahasiirtoihin ja kuubalaisen kansan hyvinvointiin.

4. He pyytävät kaikkia asianosaisia osapuolia ​​noudattamaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksymiä peräkkäisiä päätöslauselmia ja ottamaan huomioon kansainvälisen yhteisön jatkuvat kehotukset lopettaa Yhdysvaltojen ylläpitämä Kuubaa koskeva taloudellinen, kaupallinen ja rahoituksellinen saarto, joka on ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa ja aiheuttaa merkittävää sekä perusteetonta vahinkoa Kuuban kansan hyvinvoinnille.”

Kauan kaivatun kokouksen myönteiset seuraukset

Yhteisen kokouksen lopuksi Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard Casaubón korosti Celacin puheenjohtajan roolissa aikaansaatuja tuloksia kuin vastauksena niille, jotka kaipasivat puheenvuoroissaan ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavia käytännön toimia. Monien toteutuneiden hankkeiden joukkoon Ebrard listasi Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhteisen avaruusjärjestön (La Agencia Latinoamericana y Caribeña del Espacio – ALCE), 15 miljoonan dollarin varoin starttaavan ilmastonmuutoksen seurauksiin vastaavan katastrofirahaston, ja myös yksityiskohtaisen 103 sivun terveyden omavaraisuussuunnitelman, joka pitää sisällään rokotekysymyksen.

Ebrard näki virheiden opetuksien muodostavan nykyhetken omaksutun kulkusuunnan. Samassa hengessä hän korosti Celacin omaavan yhteisen kannan suhteessa Kansainväliseen valuuttarahastoon (IMF), mitä tulee rahoituksen saannin helpottamiseen ja velkataakan keventämiseen. Toisaalta 31 maata vievät yhteisen kantansa Glasgowin COP26-ilmastokokoukseen, vaatien monille ilmastokriisistä pahiten kärsiville maille taloudellista tukea. Celacin puheenjohtajana kaksi vuotta toimineen Meksikon ulkoministerin mukaan alueen maiden on vahvistetta ääntään ja painoarvoaan saadakseen aikaan hyviä asioita, tehdäkseen yhteistyötä ja avatakseen tiensä kohden maailmaa.

Lopulta oli tullut Meksikon presidentin vuoro sulkea kokous, silloin Andrés Manuel López Obrador, uuden yhdentymisen arkkitehti, totesi:

− Sanoisin, että tämä VI huippukokous on ollut onnistunut, koska Celac on vakiinnutettu, koska olemme yhteisö, joka vastaa yhteiskuntiemme huolenaiheisiin, jotka olemme nyt pandemian aikana nähneet edessämme joka päivä, ja tuo kiireellisyyden tunne on asettanut meille tarpeen tehdä yhteistyötä kuin koskaan ennen. Ja nyt haasteena on säilyttää tämä henki niin, että tulevina vuosina saamme aikaan enemmän tuloksia väestömme hyväksi.

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (Celac) astui uuteen vaiheeseen, vuosi sitten emme puhuneet toisillemme, tänään näemme, kuinka aiomme rakentaa omavaraisuutta Latinalaisessa Amerikassa rokotteiden suhteen, se on valtava muutos”, Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard korosti lauantaina kokouksen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Meksikon ulkoministeri arvioi kokouksen antia näillä sanoin:

− Mielestäni se oli hyvä kokemus ja saadut tulokset ovat lupaavia. Se ei tarkoita, että kaikki ongelmat olisi ratkaistu, mutta sitä, mikä on kiireellisintä ja tarpeellisinta, mikä haavoittaa meitä, ollaan ratkaisemassa. Minusta näyttää siltä, ​​että nämä saavutukset ovat arvokkaita ja ne täyttävät meidät toivolla.

Toisessa yhteydessä presidentin lehdistötilaisuudessa Ebrard korosti vielä sitä, kuinka Celac ryhtyy lyhyellä aikavälillä Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) havaitsemiseen välittömiin toimenpiteisiin kolmella alalla: kansallisten sääntelyelinten keskinäinen koordinointi; alueellisten mekanismien luominen rokotteiden ostamista varten; ja alueellisen kliinisten tutkimusten tietoalustan toteuttaminen.

Poliittisen sosiologian ja perustuslaillisen oikeustieteen tuplatohtori John M. Ackerman Meksikon kansallisesta autonomisesta yliopistosta (UNAM) kommentoi huippukokouksen antia La Jornadan kolumnissaan ”Maduro ja Díaz-Canel Meksikossa” (Maduro y Díaz-Canel en México):

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) onnistunut kokous tänä lauantaina merkitsee lopullista askelta kohti todellista latinalaisamerikkalaista yhdentymistä, joka on täysin itsenäinen ja riippumaton Washingtonista. Kuuban ja Venezuelan presidenttien Miguel Díaz-Canelin ja Nicolás Maduron aktiivinen osallistuminen oli erityisen symbolista, koska sekä Yhdysvaltain hallitus että Amerikan valtioiden järjestö (OEA), jota johtaa esittelykelvoton vallankaappauksien helpottaja Luis Almagro, herjaavat ja uhkailevat jatkuvasti molempia johtajia.

Periaate alueen maiden yleismaailmallisesta osallistumisesta ilman ideologisia intoiluja tai fobioita on yksi niistä tekijöistä, joka luonnehtii eniten tätä uutta suvereeniuden kohtaamispaikkaa. Monimuotoisuus ja demokratia päätöksenteossa ilman alistumista millekään sisäiselle toimijalle ja vielä vähemmän millekään ulkomaiselle hallitukselle, ylevöittää myös tätä monenvälistä organisaatiota, jota Meksiko johti varsin näkemyksellisesti vuosien 2020 ja 2021 aikana.

Lauantain kokouksessa eniten korostunut puheenvuoro oli epäilemättä Maduron. Sovittelevasti mutta voimakkaasti tämä venezuelalainen ehdotti ”Amerikka amerikkalaisille” -periaatteeseen perustuvan Monroe-opin korvaamista bolivariaanisella opilla, joka ottaa lähtökohdakseen Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansojen yhtenäisyyden ja itsenäisyyden. Maduro ehdotti Celacin täydellistä institutionalisointia Meksikossa sijaitsevasta vahvaluonteisesta toimeenpanevasta sihteeristöstä käsin, OEA:n korvaamiseksi alueen tärkeimpänä monenvälisenä organisaationa.

Presidentti Díaz-Canelin puhe ravisteli myös tietoisuuksia tuomitsemalla energisesti saaren vastaisen taloudellisen kurjistamisen ja poliittisen vallankaappausajattelun. Muistakaamme, että OEA kiinnitti kohtalonsa tammikuussa 1962, kun se Washingtonin painostuksesta karkotti Kuuban järjestöstä tiukasti ideologisista syistä. Kuuba julistettiin ”yhteensopimattomaksi Amerikan välisen järjestelmän kanssa” johtuen sen sitoutumisesta ​​marxilais-leninismiin ja lähentymisestä Neuvostoliittoon sen jälkeen, kun CIA:n 1961 operoima hyökkäys Sikojenlahdella (Bahía de los Cochinos) oli epäonnistunut.

Joten Kuuban ja Venezuelan toimelias läsnäolo tänä lauantaina, Venezuelan joka kärsii nykyään taloudellisesta sodasta ja uusimperialistisesta päällekarkauksesta, joka on samankaltainen kuin Kuuba joutui kestämään vuonna 1961, merkitsee historiallista käännöstä. Meillä ei ole ollut tällaista yhtä tunteellista hetkeä Amerikkojen välisissä suhteissa sen jälkeen, kun Etelä-Amerikan kansakuntien liitto (Unasur) perustettiin vuonna 2008, liitto, jota nykyään heikentävät Brasilian, Kolumbian ja Uruguayn nykyisten hallitusten sabotointi.

Kuitenkin, vaikka yksikään Yhdysvaltain hallituksen virallinen edustaja ei osallistunut Celac-kokoukseen, sillä oli uskollinen äänenkannattajansa Uruguayn presidentin Luis Lacallen muodossa, joka toisti sanasta sanaan Washingtonin kielteiset arviot Kuubaa ja Venezuelaa vastaan. Onneksi nämä provokaatiot eivät saavuttaneet tavoitettaan vesittää neuvottelut, ja kokous eteni ilman viivytyksiä.

Niiden tekopyhyys, jotka kritisoivat Kuuban tai Venezuelan sisäpolitiikkaa, on suoraan sanottuna naurettavaa, sillä ne vaikenevat rikoskumppanin tavoin esimerkiksi Kolumbian ja Brasilian uusliberaalien hallitusten vakavista demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastaan tehdyistä rikkomuksista. Yhdelläkään Latinalaisen Amerikan maalla ei ole täydellistä demokratiaa tai moraalista arvovaltaa heittää ensimmäinen kivi. On parempi noudattaa Meksikon diplomatian Estradan opin viisaita historiallisia periaatteita, puuttumattomuutta ja kansojen suvereniteetin täyttä kunnioittamista.”

Lisäisin Ackermanin pohdintaan vielä loppukaneetiksi runomaisen tiivistelmän yhdentymishaaveiden ulottuvuuksista.

Celac on kaikista laajan maiden ryppään yhteistyöjärjestöistä ainut, josta löytyy todellinen potentiaali punoa valtiot yhteen itsenäisyystaistelija Simón Bolívarin jo 1800-luvun alkupuolella ilmaisseiden jaettujen etujen ja aidosti paremman tulevaisuuden veljellisten unelmien kankaaseen, itsenäisyyden kansainväliseen rintamaan, solidaarisen, omaehtoisen, vastavuoroisen ja vapaan valtiollisen kehityksen tielle. Tarkoituksenaan saada aavikoiden, sademetsien, jokisuistojen, vuoristojen, kosteikkojen, järvien, tulivuorten, hedelmällisten laaksojen asukkaat irti kolonialismin kahleista, imperialistisesta Monroe-opista, Yhdysvaltojen sotilaallis-poliittis-taloudellista painostuksesta, pääsemään eroon hajota ja hallitse -taktiikoista ja rajat ylittävistä suuryritysten hyväksikäytöksistä, jakamaan kehityksen oivalluksia, hyvinvoinnin reseptejä, kulttuureja ja kieliä läpi rajojen kulkevien sosiaalisten verkostojen avulla, ottaakseen itselleen historiansa ohjakset ja tulevaisuutensa valjakset.

Celacin uudelleen henkiin herättäminen ja yhteisten tavoitteiden kuten avaruusohjelman luominen ja terveyden sekä ruokateollisuuden omavaraisuuden vahvistaminen lujittavat tietä kohti yhteistä Amerikkaa, joka kykenee elvyttämään taloutensa, vastaamaan ilmastonmuutoksen haasteisiin sekä luonnonkatastrofien uhkiin, on oiva osoitus siitä, että Bolívarin ja Amerikkojen kansojen unelma yhteisestä itsenäisten valtioiden liitosta elää yhä edelleen ja se voi elää niin kauan kuin sitä rakennetaan todeksi kärsivällisesti, määrätietoisesti erilaisuutta ruokkien ja kunnioittaen, kunkin valtion vapaus ja täysijärkisyys tunnustaen.

On turha toivoa, että 33 valtiossa voisi kussakin olla sama yhteiskunnallinen tilanne tai poliittinen ideologia, kulttuurista puhumattakaan, joten yhteistä kieltä on haettava samankaltaisten tavoitteiden joukosta antaen samalla tilaa demokratiaan kuuluville erimielisyyksille, jotka voivat rakentavassa ympäristössä tulla vahvistaneeksi vuoropuhelun sisältöä entisestään. Kansojen arkiset ilon ja surun aiheet on asetettava integraatiopyrkimysten keskiöön, sillä syvällistä liittoutumista ei voida saavuttaa vain huippukokouksissa käymällä tai byrokratiaa harjoittamalla tai ylväissä puheissa, vaan lupaukset on kyettävä lunastamaan tosiksi kansalaisten eletyn elämän vaatimuksissa ja odotuksissa. Silloin kuin Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansalaiset näkevät yhdentymisen kouriintuntuvat hedelmät arjessaan, on integraatiokehitys edennyt lopulta puheista tekoihin.

Koko Celacin kuudennen kokouksen puheenvuoroihin voi tutustua tällä sivustolla.

Viisituntisen videon huippukokouksesta voi puolestaan katsoa täältä.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: La Jornada, Argentiinan ulkoministeriö, Eco Latinoamericano, TeleSUR, Kuuban presidentinkanslia, Prensa Presidencial Venezuela, Agencia EFE, ABC Color, El Universal, Andrés Manuel López Obradorin virallinen sivusto, Meksikon hallitus, BBC News Mundo, etc.

Meksikon nykyinen presidentti sai vuoden 2018 vaaleissa noin 30,1 miljoonaa ääntä, kun toiseksi, kolmanneksi ja neljänneksi tulleet ehdokkaat kokosivat ääniä yhteensä vain hieman alle 24,9 miljoonaa.

Enrique Krauze on historioitsija ja kustannusalan yrittäjä. Hän kirjoitti mielipidekirjoituksen tunnettuun The New York Times -lehteen, josta tarjoan seuraavaksi kokonaisen käännöksen keskustelun pohjustukseksi:

Voiko Biden auttaa hillitsemään Meksikon demokraattista taantumaa?

Yhdysvaltain presidentti voi suostutella Andrés Manuel López Obradorin ymmärtämään, että yhteiset arvot tekevät naapureista hyviä, varsinkin jos he ovat kumppaneita ja ystäviä.

Ciudad de México − Vuonna 2022 vietetään Meksikon ja Yhdysvaltojen virallisten suhteiden 200-vuotispäivää. Mutta ennen kuin voimme juhlia tätä tärkeää päivämäärää, meidän on työskenneltävä turvataksemme vapaus, demokratia ja oikeusvaltioperiaate Meksikossa presidentti Andrés Manuel López Obradorin personalistisen [henkilökeskeisen] hallinnon alaisuudessa.

Merkkinä sävymuutoksesta suhteessa siihen epäkunnioittavaan ja kaupalliseen asenteeseen, jota Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump osoitti Meksikoa kohtaan, Joe Biden ja López Obrador pitivät virtuaalikokouksen 1. maaliskuuta. Siinä Biden sitoutui kunnioittamaan Meksikon, Yhdysvaltojen ja Kanadan välisen sopimuksen yhteisiä sitoumuksia ja keskustelemaan yhteistyötavoista muuttoliikkeen, koronaviruspandemiaan vastaamiseen ja siitä toipumisen sekä ilmastonmuutoksen torjunnan aiheiden suhteen.

Presidentti Biden tekisi hyvin, jos hän lisäisi joukkoon sellaisten lakien edistämiseen, jotka pysäyttävät Yhdysvaltoista Meksikoon saapuvan asevirran. Presidentti López Obradorin (AMLO, kuten hänet tunnetaan) on puolestaan ​​poistettava energiasektoria ympäröivä epävarmuus, uuden lain hyväksyminen, joka laittaa etusijalle Pemexin ja CFE:n (valtion energiayhtiöt) ja suosii polttoöljyn käyttöä on ristiriidassa T-MEC-vapaakauppasopimuksen kanssa.

Biden ja López Obrador ovat molemmat uskovia miehiä, ja oli hyvä merkki, että kokouksessa vedottiin Meksikon kansan uskonnollisiin ja maallisiin symboleihin. Samassa hengessä Biden voi välittää López Obradorille viestin, että mikään ei auta hyvää naapurisuhdetta enemmän kuin jaetut arvot, varsinkin jos naapurit ovat kumppaneita ja ystäviä. Biden on todistanut juuri tämän, murtaen muurit ja toivottamalla maahanmuuttajat tervetulleiksi.

Menestyvä kumppanuus riippuu molemmista osapuolista, jotka puolustavat yhteisiä arvoja vapaudesta, demokratiasta ja oikeusvaltiosta. Molemmat maat kokevat pandemian aiheuttamia kansallisia hätätilanteita, joita poliittinen polarisaatio pahentaa.

Sillä välin kun Yhdysvallat, jota johtaa Joe Biden, pyrkii vahvistamaan liberaalin demokratiansa institutionaalista perustaa, nuori meksikolainen demokratia, jota johtaa polarisoitumista edistävä populistijohtaja, kulkee edelleen laskusuunnassa ajautuessaan autokratian [itsevaltiuden] alaisuuteen. Tämä ilmiö voi syventyä, jos hänen puolueensa voittaa kesäkuussa pidettävissä keskikauden parlamenttivaaleissa.

López Obrador voitti vaalit heinäkuussa 2018 53 prosentilla äänistä. Hänen kuuden vuoden toimikautensa päättyy vuonna 2024. Äänestäjät antoivat hänen puolueelleen Kansallinen Uudistusliike (Movimiento Regeneración Nacional, Morena) ja sen satelliittipuolueille suhteellisen enemmistön senaatissa ja ehdottoman enemmistön edustajainhuoneessa.

Kesäkuun vaaleissa uudistetaan edustajainhuone, kaksikamarikongressissamme, sekä 15 maan 32 kuvernöörin virasta. Näiden vaalien tuloksesta riippuu Meksikon demokratian vakiinnuttaminen tai paluu Institutionaalisen Vallankumouspuolueen (PRI) uuteen versioon, joka loi autoritäärisen järjestelmän, joka hallitsi Meksikon politiikkaa vuosina 1929–2000.

Kokemuksemme PRI:stä opetti meille, että yhden puolueen järjestelmä ei erityisesti arvosta demokratiaa, vapautta ja oikeusvaltiota. Jos parlamenttivaalit vahvistavat hänen täyden valtansa kongressista, López Obrador arvostaisi näitä arvoja vielä vähemmän. Meksikon hallituksesta olisi silloin tullut yhden miehen toimialuetta.

Mutta jos seuraavissa vaaleissa hallitus menettää absoluuttisen enemmistönsä edustajainhuoneessa, Meksiko saisi takaisin tietyn vallan tasapainon. Muuten keskeisten demokraattisten instituutioiden − kuten avoimuutta ja kirjanpidon vastuullisuutta edistävän elimen, Kansallisen tiedonsaantilaitoksen (INAI) ja Kansallisen vaalilaitoksen (INE), joka järjestää ja tarkkailee vaaliprosessia koko maassa − autonomian säilyttäminen olisi vaikeaa.

López Obrador on usein painostanut julkisesti molempia instituutioita. Hän on ilmoittanut aikomuksestaan ​​hajottaa näistä ensimmäinen. Toisen osalta hänen ehdottoman enemmistönsä toistuminen edustajainhuoneessa voisi helpottaa sen valvontaa silmällä pitäen vuosien 2024 ja 2030 presidentinvaaleja, mikä heikentäisi vaaliprosessin uskottavuutta.

López Obrador ei yksinkertaisesti usko oikeusvaltioon Meksikon ongelmien ratkaisijana. Päinvastoin, hän käyttäytyy toisinaan ikään kuin hän itse ilmentäisi valtiota ja lakia.

Meksikon presidentti on vasemmistopopulisti, joka suhtautuu väheksyvästi kapitalistisiin kulutustottumuksiin ja julistaa huolensa köyhistä. Mutta hänen talouspolitiikallaan − joka on lisännyt epätasa-arvoa ja köyhyyttä pandemian aikana − on merkittäviä yhtäläisyyksiä Trumpin kanssa.

López Obrador polarisoi myös maansa, heikensi poliittista kieltä, valehteli, puolusti vaihtoehtoista todellisuuttaan ”vääriä uutisia” vastaan, hyökkäsi lehdistön kimppuun, loukkasi kriitikkojaan, alisti senaattia, vältteli avoimuutta, lisäsi hallintaansa oikeusjärjestelmästä, hallitsi puoluettaan ja saattoi vaalijärjestelmän huonoon valoon.

Jo ennen pandemiaa hallituksen heikko suoriutuminen kävi ilmi jo kaikkein arkaluontoisimmissa asioissa, mutta tänä vaikeana vuonna luvut ovat vielä vakavampia: BKT on laskenut 8,5 prosenttia, on menetetty 3,25 miljoonaa työpaikkaa ja pandemian aiheuttamasta sulkeutumisesta huolimatta tapahtui 35 484 murhaa.

López Obrador on kieltäytynyt määräämästä kasvonaamioiden käyttöä. Viruksen tartunnan saamisesta huolimatta, hän ilmestyi toipumisensa jälkeen uudelleen ilman naamiota tavallisiin kahden tunnin päivittäisiin tiedotustilaisuuksiinsa. Joidenkin arvioiden mukaan Meksikossa COVID-19:een on kuollut yli 193 000 ihmistä, mutta luotettavien lähteiden mukaan todellinen saldo voi olla 70 prosenttia suurempi kuin nämä raportit.

Vuosikymmenien aikana Meksiko rakensi rokotusverkoston. Vuonna 2018 maa rokotti 105 miljoonaa ihmistä kolmeatoista tartuntatautia vastaan, kuten tuberkuloosi, tuhkarokko ja influenssa. Ja silti Meksiko kohtaa humanitaarisen kriisin riittävien rokotteiden puutteen vuoksi, joka voidaan laittaa hallituksen piikkiin.

Valintansa jälkeen López Obrador purki immunisoimisverkoston, ja nyt maan eri alueilla rokotukset tehdään Morenalle uskollisten nuorten ryhmän kautta. Tulokset antavat kaunopuheisen kuvan: tähän mennessä vain 2 prosenttia lähes 130 000 000 meksikolaisesta on saanut vähintään yhden annoksen COVID-19-rokotetta. Pelkään, että monet muut meksikolaiset kuolevat presidenttimme huonon hallinnon vuoksi.

Jos López Obradorin puolue voittaa enemmistön edustajainhuoneesta – antaen sille uudestaan absoluuttisen vallan − Meksikoa tulee hallitsemaan PRI:n uusi autokraattinen versio.

Koko 1900-luvun Yhdysvallat pysyi välinpitämättömänä Meksikon autoritaariselle järjestelmälle. Bidenin täytyy miettiä uudelleen tätä vanhaa asennetta.

Meksikon tulevaisuuden tulemme päättämään meksikolaiset, mutta vaalituloksista riippumatta kahden johtajan välinen vuoropuhelu voi olla hyödyllistä.

Biden voi rajoittaa López Obradorin autoritaarisia taipumuksia ja edistää maltillisempaa lähestymistapaa, joka olisi paljon hyödyllisempi kahdenvälisille suhteille ja itse meksikolaisille. Biden on perustellusti vaatinut yhtenäisyyttä naapureiden väliseksi etenemistavaksi. Virkaanastujaispuheessaan hän teki selväksi: “Aloitetaan kuuntelemalla toisiamme. Kuunnelkaamme toisiamme, osoittakaamme kunnioitusta toisiamme kohtaan.”

López Obradorille, joka nielaisi Trumpin loukkaukset meksikolaisille, kun hän kutsui meitä ”raiskaajiksi ja murhaajiksi”, pitäisi olla helpompaa kuulla yhtenäisyyden ja maltillisuuden sanoja. Jos hän soveltaa näitä arvoja Meksikossa ja suhteissaan Yhdysvaltoihin, vuonna 2022 meksikolaiset ja amerikkalaiset juhlivat vuosipäivää yhdessä ja näyttävät esimerkkiä koko alueelle. Olisi häpeällistä jättää huomioimatta tuo mahdollisuus.

Enrique Krauze (@EnriqueKrauze) on historioitsija, Letras Libres -lehden toimittaja ja El pueblo soy yo -kirjoittaja. Hän on myös säännöllinen kirjoittaja espanjankielisessä The New York Times -lehdessä.

Konservatiivinen oppositiopolitiikka

Täysipäiväiseksi oppositiopoliitikoksi López Obradorin presidenttikaudella ryhtynyt kustannusalan yrittäjä Enrique Krauze esittää Yhdysvalloissa julkaistussa kolumnissaan lähes ne kaikki väitteet, joilla 70 prosentin kansansuosiota nauttivaa hallitusta vastaan on viime aikoina hyökätty. Väitteidensä tueksi hän linkittää joukon muita lähteitä, joista valtaosa kuuluu hänen tavoin siihen ryhmään, joka hyökkää jatkuvasti ja kaikin mahdollisin keinoin demokraattisissa vaaleissa valittua presidenttiä vastaan tavalla, joka ei muistuta edes etäisesti sitä mediaympäristöä, jossa Meksiko eli ennen vuoden 2018 presidentinvaaleja.

 Tämä kummallinen kokoelma valheita, puolitotuuksia ja liioiteltuja tulkintoja tähtää presidentti López Obradorin uskottavuuden kyseenalaistamiseen kaikin käytettävissä olevin keinoin. Lyömäaseiksi kelpaavat yksityisten energialan yritysten puolustaminen, pandemia ja PRI-puolue. Tarina itsevaltaisesta ja mielipuolisesta hallitsijasta halutaan kehystää Trumpin vastikkeeksi, ikään kuin tuolla tosi-tv-liikemiehellä ja meksikolaisella pitkän linjan aktivistilla ja poliitikolla olisi mitään yhteistä. Teksti vannoo uskollisuutta uudelle imperialistiselle johdolle, Bidenille, pyrkien samalla maalaamaan López Obradorin Trumpin kaltaiseksi uhaksi demokratialle ja ihmiskunnalle. Mikä typerintä, Krauze pyytää toisen valtion päämiestä laittamaan itsenäisen Meksikon presidentin kuriin, jotta hänestä saataisiin maltillisempi johtaja.

Maltillisuudella tässä tarkoitetaan korruptiota läpi sormien katsovaa, rankaisemattomuutta ruokkivaa, köyhän kansan unohtavaa uusliberaalia liikemiestä, pienen eliitin ahkeraa suosijaa, veronkierron, öljyvarkaudet ja haamuyhtiöt hyväksyvää, ylikalliita sopimuksia tehtailevaa, juonittelevaa poliitikkoa, joka teeskentelee tekevänsä jotakin yhteiskunnan hyväksi, mutta joka tosiasiassa suosii vain puoluettaan, tuttujaan ja rikastuu jatkuvasti yhteistä julkista omaisuutta yksityistämällä. Niin, López Obrador ei ole tällainen “maltillinen” tai vanhanlainen korruptoitunut, häikäilemätön ja jatkuvasti valehteleva poliitikko. Suunnanmuutos on ollut täydet 360 astetta. Hän taisteli tätä uusliberaalia hallintoa vastaan – hallintoa joka on Meksikossa kaikkien mahdollisten hyväksikäytösten summa − koko elämänsä aina 1970-luvulta lähtien, kun taas Krauze on lähinnä kunnostautunut valtaa kulloinkin pitäneiden selkään taputtelijana sekä heidän rikoksiensa hiljaisuuden muurina. Hän on myös tukenut avoimesti laajaa yksityistämispolitiikkaa.

Taannoin syyskuun 2020 alussa López Obrador esitteli aamuisessa tiedotustilaisuudessaan Krauzen yrittäjyyttä, joka rakentui kaverikaupoille. Krauze sai oman osansa chayote-vihanneksesta – siis median lahjonnasta. Presidentin paljastamien tietojen mukaan Krauzen Letras Libres -lehti hyötyi hallituksen kahdeksan tuhannen kappaleen kuukausittaisista ostoista, mainossopimuksista, kirjakaupoista ja muistakin palveluista. Kaiken kaikkiaan etua kertyi Enrique Krauzelle 90 miljoonan peson verran. Clío, Krauzen toinen yritys, joka on tehtaillut muun muassa dokumenttejä sai 185 miljoonan peson avustukset kahdelta edelliseltä hallitukselta. Krauze hyötyi siis yhteistyöstä vallanpitäjien kanssa pelkästään virallisten lukujen valossa 275 miljoonan tai 11,3 miljoonan euron verran vuosina 2006−2018, kun maata hallitsivat konservatiivipuolueet PAN ja PRI. Samassa yhteydessä López Obrador kummasteli sitä, miksi aiempia hallituksia tukenut ja nykyistä alati arvosteleva El Financiero -lehti sai 100 miljoonan dollarin valtavan lainan julkishallintoon kuuluvalta kehityspankilta, joka myönsi sen sille mitä ilmeisimmin silloisten vallanpitäjien tuella.

Mediat saivat aiemmin jokaisella presidenttikaudella vähintään satojen miljoonien pesojen tai kymmenien miljoonien eurojen verran suoraa tukea hallitukselta, jolla ostettiin niiden kiistaton alistuminen, vaikeneminen ja vallanpitäjien suitsuttaminen. López Obrador lopetti heti valtaan tultuaan moisen lahjonnan. Siksi media hyökkää häntä vastaan ennennäkemättömällä tavalla, vain vallankumouksellinen Francisco I. Madero koki jotain vastaavaa lehdistön taholta vuosina 1911−1913. Niin, siis presidentti paljasti Krauzen valtakytkökset, jotka takasivat että valtio ostaisi häneltä säännöllisesti tietyn määrän lehtiä ja kirjoja. Tällainen liiketoimintamalli toi luontaisesti yllättävää vakautta kustannusalan yrittäjän ansioihin. Poliittiselta kannalta katsottuna, Krauze on hyvin lähellä suurinta oikeistopuoluetta eli Kansallista toimintapuoluetta (PAN).

Vaalit lähestyvät

Kirjoitus ilmaisee myös sitä, että vaalikampanjat ovat käynnistyneet. Huhtikuu ja toukokuu ovat ne kiihkeimmät poliittiset kuukaudet, ennen kuin kesäkuun 6. päivänä käydään jälleen kerran osallistujien määrässä mitattuna – 94,9 miljoonaa äänioikeutettua − Meksikon historian suurimmat vaalit. Niissä ovat pelissä kongressin valtasuhteet, jotka ovat elintärkeitä muun muassa perustuslain muokkaamiseksi ja budjettivallan harjoittamiseksi. Morena puolue on yhteistyössä presidentin kanssa laittanut uusiksi noin viidesosan perustuslaista ensimmäisen reilun kahden vuoden aikana. Uusimpana uudistuksena laillistettiin marihuanan viihde-, lääkintä- ja teollisuuskäyttö.

Toisaalta pelissä on lähes puolet 32 osavaltion kuvernöörien viroista, kun valta vaihtuu 15 osavaltiossa. Monissa osavaltioissa PRI uhkaa menettää valtansa ensimmäistä kertaa sitten Meksikon vallankumouksen.  Tai sitten PAN uhkaa menettää valtansa, jonka se valloitti esiintymällä PRI:n vastakohtana, vaikka kulissien takana sen tiedetään muodostaneen yhteistyösopimuksia jo vuoden 1988 vilpillistä vaaleista lähtien. Esimerkiksi PRI antoi PAN:ille “luvan” voittaa vuoden 2000 vaalit, koska oli tarpeen simuloida demokraattista muutosta. Sitä ei tullut ja vuoden 2006 vaaleissa PAN otti itselleen toisen kauden PRI:n avustuksella. Sen jälkeen PAN päätti palauttaa PRI:lle vallan vuoden 2012 vaaleissa. Silloisen presidenttiehdokkaan Enrique Peña Nieton imago oli kiillotettu täyteen kiitoon maan suurimman televisioyhtiö Televisan avustuksella, joka naitti saippuoopperatähtensä tulevalle presidentille. Avioliitto päättyi presidenttikauden myötä, mikä kertoo omaa kieltään sen järjestetystä luonteesta. Yhtä kaikki, näin PRI ja PAN, jotka tunnetaan myös nimellä PRIAN pitivät kansaa pilkkanaan noin 30 vuoden ajan. Näissä vuoden 2021 vaaleissa ne ovat ensimmäistää kertaa virallisesti vaaliliitossa toistensa kanssa.

Lisäksi vaaleissa valitaan iso joukko paikallistason päättäjiä, kunnanjohtajia ja kunnanvaltuutettuja, yhteensä pelissä on noin 21 000 pestiä. Siksi nyt on oikea hetki aloittaa loanheitto ja mikäs sen parempaa kuin tehdä se 130 Pulitzer-palkintoa voittaneen The New York Timesin avulla. Krauze kunnostautui jo vuonna 2006 rahoittaessaan ja avustaessaan kampanjaa, joka nimesi López Obradorin “vaaraksi Meksikolle”. Vaalivuonna 2018 Krauze osallistui Operaatio Berliiniin, jonka tarkoitus oli mustamaalata López Obrador ja levittää valeuutisia hänestä sekä syyttää Venäjää ilman todisteita vaaleihin sekaantumisesta, jotta niiden tulokset voitaisiin kyseenalaistaa. Argumentit eivät ole juuri vaihtuneet, mutta noina vuosina Meksikossa on tapahtunut valtava muutos poliittisen tietoisuuden tasolla, joka johti lopulta siihen, etteivät edes vaalivilpit voineet estää López Obradorin nousua maan historian kaikkien aikojen eniten ääniä saaneeksi presidentiksi. Kuten Krauzekin sen sanoo epäsuorasti, López Obradorin suurin synti on hänen kansansuosionsa. Eihän demokratiassa tietenkään valtaa jaeta eniten ääniä saaneille vaihtoehdoille, sehän olisi rökäletappion jo 2018 kokeneelle oikeistoille pyhäinhäväistys. Demokratian toteutumisen estämiseksi kaikki keinot ovat siis sallittuja. Kuten López Obrador sen itse sanoo, “jos kansan palveleminen tekee minusta populistin, niin sitten olen populisti”. Krauze taas tulee paljastaneeksi oman luulonsa, jonka mukaan kansa on aina väärässä eikä vaaleilla ole väliä, jos lopputulos ei ole toivottu tai suosi maan rikkaimpaa väestönosaa.

Enrique Krauze on meksikolainen miljonääri ja yksi opposition äänekkäimmistä kriitikoista. Aiemmilla presidenttikausilla hän teki rahakasta yhteistyötä vallanpitäjien kanssa ja vaikeni heidän laittomuuksistaan.

Syytteitä syytteiden perään ilman perusteluja

Syytteet oikeusvaltion halventamisesta ovat naurettavia, koska vuosikymmeniin yksikään presidentti ei ole tehnyt niin paljon niitä vahvistaakseen. López Obrador kunnioittaa vallanjakoa presidentin johtaman hallituksen, lakia säätävien kongressin ja senaatin sekä oikeuslaitoksen välillä. Ennen presidentit soittivat korkeimpaan oikeuteen vapauttaaksensa kaverinsa tai estääkseen heihin kohdistettujen epäilyksien tutkimisen. Tätä ei enää tapahdu, mutta Krauzen kavereista löytyy monia korruptiotutkimuksien kohteina olevia. Näitä ystäviään ja poliittisia liittolaisiin hän ei tietenkään tekstissään mainitse. Yksi tuore esimerkki on Tamaulipaksen kuvernööri (PAN) Francisco García Cabeza de Vaca, joka on oletettavasti tehnyt liiketoimia järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Hän omistaa pelkästään Teksasin osavaltiossa 20 kiinteistöä tai maa-aluetta eikä hänen koko kiinteistöomaisuutensa Meksikossakaan täsmää hänen ilmoitetun varallisuutensa tai tulotasonsa kanssa. Presidenttiä kyseinen kuvernööri on syyttänyt ajojahdista, vaikka tutkimuksista on vastuussa itsenäinen syyttäjänvirasto ja poliittisen syytesuojan poistamisesta päättää kansallinen kongressi ja sen jälkeen asia menee paikalliselle kongressille, jossa PAN-puolueella on enemmistö.

Sen sijaan López Obradoria hän pitää vaali-instituutin halventaja, koska hän uskalsi kyseenalaistaa Krauzen puoluetoverin tai vähintään aatoverin asettaman sensuurin presidentin tiedotustilaisuuksia kohtaan. Presidentti ilmaisi sananvapauttaan kertomalla, ettei hän ollut poliittisesti ohjatun sensuurin kannalla. Lopulta vaalituomioistuin totesi vaalilaitoksen eli INE:n johtajan Lorenzo Córdovan ajaman päätöksen laittomaksi ja perusteettomaksi. Oppositiolle presidentin vaientaminen olisi ollut iso poliittinen voitto. Joiden poliitikan “asiantuntijoiden” maailmassa vaali-instituutti on kaiken hyvän alku ja loppu, vaikka todellisuudessa sen historia ja nykypäiväkin on täynnä alhaista poliittista juonittelua. Silti sen uskottavuus on ollut paranemaan päin, vaikka edelleen se yksin ei voi taata vaalien vapautta, vaan tueksi tarvitaan kaikki vallanpitäjät. Presidentti lähetti helmikuun lopussa kaikille kuvernööreille kirjeen, jossa hän pyysi heitä tekemään parhaansa ja olemaan puuttumatta vaaleihin. INE nauttii perustuslain suojaa itsenäisenä laitoksena, jonka rahoitus on taattu jokaisen vuoden budjetissa.

Mitään uhkaa demokratiaa kohtaan ei nyt eletä, koska Meksiko on vihdoin täysi demokratia, vaalivilpit ja muut varsin arveluttavat käytännöt ovat jääneet taakse. Vaalivilppiä pidetään myös presidentin ajaman perustuslain uudistuksen myötä “vakavana rikoksena”, kun sitä ei aiemmin pidetty rikoksena laisinkaan tai ainakin syytteet jätettiin säännöllisesti nostamatta. Morena-puolue olisi voinut myös nimittää vaali-instituuttiin puolueensa edustajat, mutta sen sijaan se päätti ensimmäistä kertaa historiassa nimittää sinne asiantuntijajäseniä, joilla ei ole suoria puoluekytköksiä. Tämäkö heikentää demokratiaa? Esimerkkejä voisi ladella liudan lisää, mutta sanottakoon vain se, että presidentti López Obrador on vuoden 1968-opiskelijamellakoiden sukupolvea. Hän on siis taistellut aina sen puolesta, että Meksiko voisi olla aito kansanvalta ja oikeusvaltio. Siksi hänellä ei ole mitään syytä pettää omia ihanteitaan nyt, kun hän voi vihdoin viedä ne käytäntöön vuosikymmennien oppositiopolitikoinnin jälkeen.

Oppositiojohtajana hän kohtasi mitä moninaisinta väkivaltaa ja uhkailua. Muun muassa vuonna 2005 hänen seuraavan vuoden presidenttiehdokkuutensa haluttiin estää tekaistuilla rikossyytteillä, jotka liittyivät köyhälle ja unohdetulle asuinalueelle rakennetun sairaalan tien “väyläoikeuksien” rikkomiseen. Miljoonat ihmiset lähtivät kaduille ja Krauzen puoluetoverin ja silloisen presidentin Vicente Foxin (PAN) täytyi luopua aikeistaan. Kuitenkin vuoden 2006 vaalit päättyivät vaalivilppiin. Se vaalivilppi tuli kalliiksi, koska sen myötä Felipe Calderón nousi valtaan. Hän ei voittanut vaaleja, vaikka eroksi tekaistiin 0,62 prosenttia tai noin 250 000 ääntä. Calderón ei voittanut vaaleja, joten hän halusi aloittaa “huumeiden vastaisen sodan”, joka maksoi seuraavien 12 vuoden aikana ainakin 200 000 ihmishenkeä.

Calderónin turvallisuudesta vastannut ministerio Genaro García Luna on nykyisin pidätettynä Yhdysvalloissa monista laittomuuksista. Niihin lukeutuu muun muassa Sinaloan huumekartellin suosiminen ja avustaminen. García Luna suojeli kartellia, hyökkäsi sen kilpailijoita vastaan ja antoi sille vihjeitä vaaratilanteiden välttämiseksi. Hän ei ollut kansan tai edes hallituksen palveluksessa, vaan hän oli kartellin palkkalistoilla. Entinen presidentti Calderón sanoo, ettei hän tiennyt tästä mitään. On vain ajan kysymystä, koska tämä alkoholismistakin kärsinyt presidenttikautensa jälkeen Harvardiin luennoimaan lähtenyt korruptoitunut murhamies joutuu itsekin oikeuden eteen. López Obradorin aloitteesta elokuussa 2021 äänestetään neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä siitä, aloitetaanko tutkimukset entisten presidenttien oikeuteen saattamiseksi. Rikoksista tuomion saaminen ei tietenkään kaipaa äänestystä, mutta koska kyse on koko poliittisen järjestelmän luonteen muuttamisesta maassa, jossa ei ole oikeasti koskaan tuomittu entisiä presidenttejä heidän rikoksistaan, tarvitsee tämä radikaali suunnanmuutos tuekseen mahdollisimman laajan kansan enemmistön.

Chávez vai Trump?

Aiemmin Enrique Krauze vertaili López Obradoria Venezuelan presidenttiin Hugo Cháveziin. Nyt vertailukohtaa haetaan pohjoisesta. Kuten opposition äänitorvi Krauze sen sanoo maalatessaan Meksikon presidentistä Yhdysvaltojen historian kyvyttömimmän päämiehen peilikuvaa: “López Obrador polarisoi myös maansa, heikensi poliittista kieltä, valehteli, puolusti vaihtoehtoista todellisuuttaan ‘vääriä uutisia’ vastaan, hyökkäsi lehdistön kimppuun, loukkasi kriitikkojaan, alisti senaattia, vältteli avoimuutta, lisäsi hallintaansa oikeusjärjestelmästä, hallitsi puoluettaan ja saattoi vaalijärjestelmän huonoon valoon.”

Oikeusjärjestelmän vahvistaminen ja uudistaminen on ottanut tuulta alleen López Obradorin kaudella, vaikka muutoksia johtavat ennen kaikkea korkeimman oikeuden puheenjohtaja ja syyttäjänvirasto. Tällä presidenttikaudella jo ainakin 140 tuomaria on erotettu oikeuslaitoksesta rikosepäilyjen takia. Tämä on ennenkokematonta. Samaan tapaan hallituksen alainen taloudellisen tiedostelun yksikkö (UIF) on sulkenut tilejä, puuttuen valkokaularikollisten ja järjestäytyneen rikollisuuden rahavirtoihin monin verroin tehokkaammin kuin koskaan aiemmin. Sama korruption vastainen taistelu tapahtuu monilla muillakin rintamilla.

Poliittinen kieli on noussut uuteen kukoistukseen tällä presidenttikaudella. Maan suosituin tv-ohjelma on presidentin joka arkiaamu pidettävä tiedotustilaisuus. Se lähentää kansaa entisestään politiikan maailmaan. Siellä kerrotaan eri yhteiskunnan alojen uudistuksista, vastataan lehdistön kysymyksiin, vitsaillaan, viihdytään, tarinoidaan ja harjoitetaan sitä, mitä politiikan pedagogiikaksikin voisi kutsua. Väitteet valehtelusta ovat katteettomia eikä niille löydy todisteita mistään. Presidentti korostaa usein korkeimmaksi arvokseen rehellisyyttä, mutta mikä parasta tämän hän on myös näyttänyt halki koko poliitikon uransa, vaikka häntä vastaan on myös yritetty lavastaa rikoksia. Jos Trump olikin kompulsiivinen valehtelija, niin López Obrador on pakkomielteinen todenpuhuja, joskus kun totuuden puhumisesta on poliittista haittaa, koska vastustajat voivat käyttää tätä rehellisyyttä omien valheidensa tukena, kuten Krauze ansiokkaasti tekeekin. Niin, ja lehdistön vapaus tai avoimuus eivät ole koskaan olleet paremmalla tolalla. Lehtimiehet saavat tarvitessaan valtion suojelusta, koska tilanne joissakin osavaltioissa vaatii sitä. Yhtäkään lehtimiestä tai -naista ei ole sensuroitu. Yksi lehti (Nexos) sai tosin sakkotuomion käytettyjen lähdetietojen väärentämisestä, mutta se on asia erikseen. Sattumaa tai ei, tuo lehti on Krauzen kaverin Héctor Aguilar Camínin omistuksessa.

Pandemian hoidosta ja rokotuksista

On totta, että Meksikossa on kuollut pandemiaan jo 193 000 ihmistä. Sairaalat eivät kuitenkaan koskaan olleet romahduspisteessä, vaan ne ovat aina pystyneet palvelemaan kaikkia avuntarvitsijoita. Sairaalapaikkojen määrä myös onnistuttiin kuusinkertaistamaan. Uutta terveysalan henkilökuntaa on palkattu yli 50 000 henkeä ja pandemian kanssa suoraan työtä tekeville on maksettu jo noin vuoden verran korotettua palkkaa. Meksiko aloitti toimet pandemian hillitsemiksi jo maaliskuun puolivälissä 2020, sen jälkeen kun maassa oli todettu ensimmäinen koronatartuna 27.-28.2. välisenä yönä ja maaliskuun puolivälissä tiedettyjä tautitapauksia oli 12. Koulut ovat olleet kiinni yhtäjaksoisesti jo vuoden, vaikka etäopetusta on toteutettu onnistuneesti. Yhtenäisen kansallisen sulkujakson (La Jornada Nacional de Sana Distancia) 23.3.−30.5.2020 jälkeen liikkuvuutta ja aktiviteettejä on rajoitettu osavaltiokohtaisen ja neliportaisen epidemiologisen liikennevalojärjestelmän avulla.

Pandemian hoito ei ole jäänyt kiinni poliittisesta tahdosta tai resursseista, joita ehdittiin lisätä terveydenhoitoon jo ennen pandemiaa 40 miljardin peson tai reilun 1,6 miljardin euron verran. Presidentti on alusta asti jättänyt pandemian hoidon terveysalan monitieteellisten osaajien vastuulle. Valitettavasti kuolemia on silti kertynyt suuri määrä, mikä johtuu ennen kaikkea pandemiaa edeltäneestä heikosta kansanterveydestä. Jos jopa 75 prosenttia aikuisista kärsii ylipainosta, 35 prosenttia verenpainetaudista ja 15 prosenttia diabeteksestä, voi tartuntatautien odottaa lisäävän kuolleisuutta. Meksikossa kansanterveys on viimeisten vuosikymmenten aikana heikentynyt yhtä huonoksi kuin Yhdysvalloissa, jossa myös koronakuolleisuus on ollut suurta. Hallitus on kuitenkin suitsinut kaupoissa myytävien tuotteiden etiketit uusiksi Chilen mallin mukaisesti jo ennen pandemiaa, ja vuoden 2020 mittaan alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota luontaiseen ja terveelliseen ruokavalioon, jonka merkitys elintapasairauksien ehkäisyssä on suuri.

Yhdysvaltojen esimerkin mukaisesti Meksikossa on 1980-luvulta lähtien yleistynyt sokeri-, suola-, rasva- ja kaloripitoisten pitkälle jalostettujen tuotteiden kulutus, kun taas perinteiset ruokavaliot ovat kokeneet syrjintää. Tätä ilmiötä on kutsuttu myös ruokakulttuurin imperialismiksi ja makuaistin koloanialismiksi. Toisaalta pandemian alussa yksityiset mediat pelottelivat ihmisiä sairaaloilla siinä määrin, että osa jäi kotiin kuolemaan eikä uskaltautunut hakemaan apua ajoissa. Infodemian ilmiö on jakanut väärää tietoa pandemiasta, politisoinut sen ja pelotellut ihmisiä skandaalinkäryisillä jutuilla jo vuoden verran. Meksikon hallitus on vastannut infosotaan tarjoamalla tiedemiesten vetämän COVID-infon joka päivä jo yli vuoden ajan. Siksi Meksikossa kansalta ei koskaan ole puuttunut riittävää tietoa viruksesta ja epidemiatilanteesta.

Kuolleisuus ei ole missään tapauksessa 70 prosenttia suurempaa kuin hallituksen tiedot. Meksikossa on kattava noin 20 000 yksikön epidemiologinen seurantajärjestelmä (SISVER-alusta), joka rekisteröi tartunnat ja kuolemantapaukset. Kaikkia, jotka kuolevat kotona ei kuitenkaan merkitä tämän järjestelmän tietoihin. Siksi kuolleisuudesta voidaan raportoida viiveellä. Hallitus on tarjonnut jo useita raportteja alustavista “liikakuolleisuuden” laskelmista, jotka vertailevat vuonna 2020 kuolleiden määrää kolmen edellisen vuoden kuolleisuuteen. Niissä huomioidaan myös muut kuin pandemiasta johtuvat kuolemat. Tapauksista annettava tieto on myös ensimmäistä kertaa julkista, koska henkilötietojen poistamisen jälkeen, jokainen voi tutustua avoimeen dataan.

Toisaalta Meksikon Kansallinen tilasto- ja maantiedeinstituutti (INEGI) koostaa kuolleista omaa tilastoaan, joka tarjoaa tilastoanalyysin vaatimalla viiveellä viralliset tiedot. Krauze liioittelee viitteitä siitä, että kaikki kuolemat eivät ole tilastoituja, kuten monet mediat ovat tehneet jo vuoden ajan. Tammikuun lopussa INEGI:n alustavat tammi−elokuun 2020 laskelmat osoittivat 108 658 kuolemantapausta, kun taas hallitus oli vahvistanut 75 017 kuollutta, joten luku osoittautuu 44,8 prosenttia suuremmaksi. Pandemian hoidosta vastaava apulaisterveysministeri Hugo López-Gatell on vahvistanut luottavansa INEGI:n tietoihin eikä näe ristiriitaa niiden ja hallituksen tietojen välillä, koska kummankin metodologia on erilainen. Kuitenkaan 44,8 prosentin vaihteluväliä yhä keskeneräisten tilastotietojen osalta ei tule ylitulkita eikä lukua tule väittää El Financiero -lehden ja Krauzen tapaan 70 prosentiksi.

Meksikossa on perinteisesti ollut hyvä rokotusverkosto, rokotusohjelmat ovat olleet laajoja ja alan ammattilaiset ovat osallistuneet muun muassa Maailman terveysjärjestön (WHO) päättäviin elimiin. Kuitenkin aikakaudella 1982−2018, jota kutsutaan uusliberaaliksi aikakaudeksi, lääkkeillä tehtiin monenlaisia laittomia ja moraalittomia bisneksiä, syntyi poliitikkojen ja lääkefirmojen kytköksiä, lääkkeistä perittiin rajua ylihintaa tai niitä ei toimitettu tekosyihin vedoten, sopimuksia annettiin tutuille ja syntyi epäterveitä riippuvuussuhteita ja monopoliasemia. Siksi López Obradorin hallitus muutti perustuslakia voidakseen ostaa YK:n välityksellä tarvittavat lääkkeet parhaaseen hintaan muista maailman maista. Jotkut paikalliset lääkefirmat ovat pyrkineet puolustamaan etuoikeuksiaan boikotoimalla lääketoimituksia tai politikoimalla syöpään sairastuneiden lasten lääkityksellä. Krauzen hengenheimolaiset, kuten konservatiivipuolue PAN, olivat luomassa lääketeollisuuden väärinkäytöksiä. Toisaalta lääketeollisuutta pyritään uudistamaan ja muun muassa influenssarokotteen valmistuskapasiteetti aiotaan palauttaa Meksikoon.

Mitään humanitääristä kriisiä ei Meksikossa ole. Toinen tautihuippukin on ohitettu jo helmikuun puolivälin paikkeilla. Tammikuussa uusia tartuntoja todettiin jopa 110 000 viikossa, joka oli puolet enemmän kuin 55 000:n viikkohuippu heinäkuussa 2020. Nyt tartunnat ovat alle 40 000:ssa per viikko, joten tilanne on tällä hetkellä parempi kuin Euroopassa pahiten pandemiasta kärsivästä Brasiliasta puhumattakaan.

Rokotuksia varten on järjestetty 12−13 hengen partioita operaatiossa, joka tunnetaan nimellä Maantiekiitäjä (Operación Correcaminos). Niihin osallistuu puolustusvoimien väkeä, sosiaalisten ohjelmien työntekijöitä sekä terveydenalan ammattilaisia. Yhteensä rokottamiseen tulee tässä vaiheessa osallistuneeksi jopa 10 000 henkeä ja myöhemmin tarpeen mukaan käytössä voi olla 20 000 henkeä. Siinä ei ole siis kyse tavanomaisesta kansallisesta rokotusohjelmasta, kuten kolumnissa esitetään. Eikä nyt tavoitella vain 20 prosentin hukkaosuutta: ennen jopa viidesosa rokotteista “hukattiin”. Tämä on niitä Krauzen kaipaamia hyviä aikoja, aikoja jolloin terveyssektoria yksityistettiin, haamusairaaloita avattiin, henkilökuntaa ei ollut riittävästi ja infrastruktuuri jätettiin homehtumaan. Nykyisin jokaisella on oikeus ilmaiseen terveydenhuoltoon. Sitä varten on perinteisten instituuttien rinnalle luotu myös Kansallinen terveyttä hyvinvointia varten instituutti (INSABI) jo ennen pandemiaa. Meksikossa ei ole vain yhtä kansallista terveysviranomaista, koska hallituksen lisäksi jokainen osavaltio on oman alueensa terveydestä vastaava taho. Niin, ja koronarokotteista vain 0,06 prosenttia ei ole pystytty hyödyntämään. Enää rokotteita ei myydä yksityissektorille julkisen sektorin kustannuksella.

Tätä kirjoittaessa Meksikossa on rokotettu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Parhaimmillaan on kyetty rokottamaan yli 300 000 ihmistä päivässä. Jos Pfizer-BioNtechin toimituksiin ei olisi tullut kuukauden taukoa Belgian tehtaan laajentamisen takia, oltaisiin rokottamisessa jo pitemmällä. Silti jo nyt tuhannessa kaikkiaan lähes 2 500 kunnasta on jo rokotettu kaikki yli 60-vuotiaat ensimmäisen kerran. Tarkoitus on saada kaikki ikäihmiset rokotettua vähintään kertaalleen ennen huhtikuun loppua. Pfizerin toimitukset saatiin uudelleen käyntiin ja rinnalle ovat tulleet Sputnik V ja SinoVac. Lisäksi maaliskuun lopusta lähtien Meksiko alkaa saada käyttöönsä kahta rokotetta, joiden kummankin loppuvalmistus tehdään Meksikossa: AstraZeneca ja CanSinoBio. Yhdysvallat toimittaa Meksikolle myös 2,7 miljoonaa Pfizerin rokotetta todennäköisesti viimeistään huhtikuussa. Tämä muuttaa tilanteen merkittävästi, jos ja kun toimitustahti kiihtyy.  Rokotteita on jo ehditty ostaa käytännössä koko väestölle, vaikka alle 16-vuotiaiden rokottamisesta ei ole vielä tarkkaa tietoa. Toisaalta kansallisessa strategiassa on haluttu ensin rokottaa kaikkein syrjäisimpien seutujen vanhukset, joka on tarkoittanut sitä, että alussa ei ole voitu hajalla asuvan väestön ominaisuuksien takia edetä niin nopeasti. Kuitenkin kun rokotteita tuli lisää, alkoivat rokotukset myös pääkaupungin 16 kunnassa. Nyt rokotusvauhti on kiihtymään päin. Siinä missä helmikuussa saatiin maahan 3,3, miljoonaa rokotetta, maaliskuussa päästään jo lähes 24 miljoonaan rokotteeseen ja huhtikuussa rokotteita tulisi olla käytössä jo 33 miljoonaa lisää.

Oppositio kaipaa Bidenilta sekaantumista Meksikon sisäpolitiikkaan

Opposition valheet ovat poliittista propagandaa kuten odottaa saattaa. Ja tuleehan vaurailla liikemiehillä olla liittolaisia The New York Times -lehdessä. Niin, ja miksei naapurimaan presidenttiä voisi pyytää nuhtelemaan rikkaiden etuoikeuksiin puuttunutta presidenttiä? Eihän se ole maanpetosta tai itsenäisyyden aliarvioimista, sehän on vain omien etujen epätoivoista puolustamista, silloin kun kaikki muut keinot on jo käytetty.

Opposition ja sen äänitorven Krauzen hätä on suuri. He uskovat häviävänsä vaalit. Presidentin kansansuosio ei ole missään peukaloiduissakaan mielipidemittauksessa heilahtanut alle 60 prosentin ja liikkuu yleisesti ottaen 70 prosentin tasolla. López Obrador on yksi maailman suosituimmista valtionpäämiehistä. Sehän oppositiota sapettaa, eivätkä he keksi mitään hyvää sanottavaa presidentin kymmenistä onnistuneista uudistuksista. Heille on loukkaavaa jo pelkästään se, että köyhiä pidetään ihmisinä ja rikkailta otetaan pois laittomat etuoikeudet.

Tuo penteleen valtion sähköyhtiön vahvistaminenkin vain vie markkinarakoa yksityisiltä yrityksiltä. Ennen kaikki oli paremmin, kun kotimaisia ja ulkomaisia yksityisyrityksiä tuettiin valtion varoin. Niille annettiin myös etuoikeus myydä sähkönsä ennen julkisten laitosten tuotantoa ja niille maksettiin ylihintaa sähköstä, samalla kun kuluttajien hintoja nostettiin ja valtion sähköyhtiötä (CFE) ajettiin alas yksityisen voitontavoittelun tieltä. Presidentti laittoi lopun keinottelulle. Siitähän riemastui myös espanjalainen El País -lehti, jonka omistajissa on yhdysvaltalainen sijoitusyhtiö ja joka puolustaa espanjalaisten energiayhtiöiden kuten Repsolin, Iberdrolan ja OHL:län etuja maailmalla. Krauzellekaan ei vahva ja edulliset kuluttajahinnat takaava valtion sähköyhtiö kelpaa. Yksityisten yritysten sähkötoimituksia ei ole kielletty eikä yhtään yhtiötä ole takavarikoitu hallituksen omistukseen, vaikka silläkin kyllä peloteltiin.

Uudistus sai kongressin ja senaatin enemmistöt puolelleen, mutta eliitti ei luovuttanut, vaan järjesti muutaman tuomarin taikomaan kolmisenkymmentä tekaistua oikeudellista suojaa valittajille, joka viivästyttää uudistuksen toimeenpanoa. Yhdysvaltojen taannoinen energiakatastrofi Teksasissa näyttää, ettei Meksikon ole viisasta riippua energiapolitiikassaan toisista valtioista tai laittaa kaikkea yhdenlaisen energiatyypin varaan, kuten ennen tehtiin ostamalla Teksasin halpaa kaasua. López Obradorin aikakaudella Meksiko uudistaa energiateollisuuttaan. Myös laaja vesivoimaloiden verkosto ollaan uudistamassa. Sähköreformi ei tee energiateollisuudesta saastuttavampaa, kuten Krauze ja muutkin ulkomaisten energiayhtiöiden puolustajat väittivät viimeisenä oljenkortenaan. Ennen CFE:n puhdasta sähköä ei voitu sertifioida, mutta nyt kaikki lähteet voidaan arvioida tasa-arvoisesti, mikä tulee parantamaan puhtaan sähkön markkinaosuutta. Jo vuonna 2019 Meksikon energiasta tuotettiin hiilellä vain 7 prosenttia ja tuo osuus on laskemaan päin, samalla kun aurinkovoimaa lisätään jo paljon hyödynnetyn tuulivoiman lisäksi. Nykyinen hallitus on myös uusinut monia vanhoja diesesillä tai polttoöljyllä käyneitä energiavoimaloita kaasulla toimiviksi sekä panostanut uusiin maalämpövoimaloihin. Myös vanhojen öljynjalostamojen modernisointi vähentää päästöjä.

Olipa 18.3. myös öljy-yhtiö Pemexin kansallistamisen vuosipäivä. Korkea öljyn hinta lupaa valtion budjettiin 300 miljardin peson tai 12,3 miljardin euron ylimääräistä tuloa vuonna 2021. Ja samalla uusi moderni öljynjalostamo valmistuu Tabascon osavaltioon, josta löydettiin myös uusi jättimäinen öljyesiintymä, joka on jo lajissaan kolmas tällä hallituskaudella. Ennen öljyä etsittiin isoin investoinnein syvistä vesistä, mutta sitä ei sieltä löydetty. Sen sijaan öljyn etsiminen sieltä, missä sitä tiedettiin olevan, matalista vesistä ja maalta, oli pysähdyksissä. Öljyvarat ovat lisääntyneet sen myötä, kun strategiaa muutettiin. Tuotanto on lisääntynyt hieman, mutta López Obradorin tavoitteena on käyttää vain sen verran öljyä kuin maan energiaomavaraisuus vaatii. Enää tarkoitus ei ole lisätä vientiä merkittävästi. Laskentatavasta ja vuodesta riippuen valtion öljy-yhtiö edustaa enää vain alle kymmentä prosenttia bruttokansantuotteesta. Toisin laskettuna Pemexin tulot olivat 17,7 prosenttia julkisen sektorin tuloista 2019, kun ne vielä 2006 edustivat 39,8 prosenttia. Joka tapauksessa Pemex on maailman kahdeksanneksi suurin raakaöljyn tuottaja. Silti Meksikon energiasektorin tarkoituksellinen rappiotila ennen vuotta 2018 vei Meksikon jopa tilanteeseen, jossa se joutui tuomaan bensiinien lisäksi maahan myös raakaöljyä. Bensiinin tuonnista tullaan pääsemään eroon 2024, kun uusi jalostamo ja kuusi uudistettua jalostamoa ovat täydessä toiminnassa.

Ennen uusliberaalilla kaudella valtion öljy-yhtiötä hyväksikäytettiin ja vähäteltiin samanaikaisesti. Siltä öljyn ryöstäminenkin oli joidenkin erioikeus. Hälytykset soivat, mutta niihin ei puututtu. Energiauudistuskin meni läpi muhkein lahjuksin viime hallituskaudella, vaikka López Obradorin johtama kansanliike vastusti sitä loppuun asti. Sen tuloksena maahan piti virtaaman uusia sijoituksia ja tuotannon tuli nousta. Tuotanto kuitenkin laski ja yli sadasta (107) Meksikoon sijoittaneesta energia-alan yhtiöstä yksikään ei tuottanut oikeasti öljyä. Ne ostivat osakkeita spekuloidakseen pörssissä. Nyt yksi tai kaksi niistä tuottaa pienen määrän öljyä. Edellisten oikeistohallituksien kaudella Pemexin ammattiliiton johtoon nostettiin yksi maan historian korruptoituneimmaksi yltävistä hahmoista, Carlos Romero Deschamps. Hänestä oli jo luultu päästyn eroon 26 vuoden jälkeen, mutta vasta nyt kävi ilmi, ettei hän eronnut virallisesti valtion öljy-yhtiön palveluksesta. Hänen oli tarkoitus lomailla loppuvuoteen 2024, päästäkseen eroon presidentistä. Sen jälkeen hänen oli tarkoitus jatkaa satojen miljoonien dollarien varastamista. Presidentti kuitenkin pyysi häntä eroamaan, kun kuuli näistä suunnitelmista. Seuraavaksi sitten odotellaan oikeusjuttujen etenemistä ja valtion öljy-yhtiön valintoja uudesta johtajasta.

Muutamia reaktioita

15. maaliskuuta julkaistu Krauzen kolumni on ollut yksi kuluvan viikon puheenaiheista. Se on herättänyt suurimmaksi osaksi voimakasta pahennusta sosiaalisissa medioissa. Eräs kansalainen ja yliopiston professori Jorge Gómez Naredo twiittasi aiheesta:

− Lyhyesti sanottuna, Enrique Krauze pyysi amerikkalaisessa lehdistössä, että Yhdysvallat puuttuisi Meksikon sisäisiin asioihin ja kertoisi presidentillemme mitä tehdä ja mitä ei. Isä Krauze uskoo, että väliin tuleminen on yhtä kuin “oikeusvaltio” ja ryöstely yhtä kuin “vapaus”.

Kirjailija ja politiikan kommentoija Fabrizio Mejía Madrid taas ironisoi tähän sävyyn:

− “Ole hyvä, Biden, estä kansalaisia antamasta kahden kolmasosan (2/3) määräenemmistöä Morenalle” … − eräs The New York Timesin kolumnisti.

López Obradorin hallitusta avoimesti tukeva dokumentalisti Epigmenio Ibarra kirjoitti 17.3. kolumnin nimeltään Ideologinen sokeus ja pelko (La ceguera ideológica y el miedo), jossa hän viittaa epäsuorasti Krauzeen ja hänen kaltaisiinsa mediahahmoihin:

− Konservatiivit pelkäävät. Se on anakronistista [väärään aikakauteen sijoittuvaa] ja kohdunkaulan pelkoa, joka estää heitä toimimasta reilusti ja luottamaan äänestyskäyttäytymiseen. Tuo pelko saa heidät muuttamaan vastustajansa viholliseksi, joka täytyy murskata; aivan niin kuin tyrannioissa tehdään, niissä joita he sanovat pelkäävänsä niin paljon, mutta joita kohtaan he tuntevat niin paljon sympatiaa.

Morena-puolueen pääsihteeri Citlalli Hernández Mora kuvaili kolumnistin hyökkäystä näillä sanankäänteillä:

− Vanhan hallinnon älyköt ovat riisuneet naamionsa ja näyttävät pikkuhiljaa epädemokraattisen taipumuksensa. He ovat niin epätoivoisia, että haikailevat hartaasti uuden Maximiliano de Habsburgon [Meksikoa konservatiivien pyynnöstä vuosina 1864−1867 hallinnut itävaltalainen keisari] saapumista, he pyrkivät saamaan takaisin ne etuoikeudet, jotka kansa otti heiltä pois.

Näyttelijä Damián Alcázar taas kuvaili opposition edustajan kirjoittelun antia tähän tapaan:

− Enrique Krauzen pyyntö todistaa sen, mitä niin monesti olen toistanut, he eivät ole AMLO:a vastaan, vaan he ovat Meksikoa vastaan.

Sotakirjeenvaihtajanakin toiminut tuottaja Epigmenio Ibarra on yksi niistä julkisuuden henkilöistä, jotka puolustavat avoimesti López Obradorin johtamaa hallitusta.

Oikeistopolitiikan kriisi

Poliittisen oikeiston hätä Meksikossa on suurta luokkaa. Sen takia vanha valtapuolue PRI, se vallankumouksen jälkeen hallinnut ja lopulta viimeistään 1960-luvulta lähtien otteensa hukannut, tuota puoluetta ja öljyn kansallistamista vastaan syntynyt PAN sekä vanha vasemmistolainen oppositiopuolue PRD ovat päätyneet vaaliliittoon “pelastaakseen” Meksikon karmean diktatuurin syövereistä. Krauze kritisoi PRI:tä, mutta tulee PAN:in todennäköisenä tukijana äänestämään samaa vaaliittoa. Kuten sanottua, PAN ja PRD syntyivät vastustaakseen PRI:n ylivaltaa, mutta ne päätyivät sen kanssa yhteiseen vaaliliittoon. Näin niiden poliittinen historia on kiertänyt täyden kierroksen. Kaikki kolme puoluetta ovat käyneet turhiksi ja tulleet kansan hylkäämiksi. Kymmenet ilmi tulleet väärinkäytökset, korruptiotapaukset ja laittomuudet painavat niiden arkkua maan alle.

Ennusteet oppositiolle ovat heikkoja: se ei tule saamaan lisää paikkoja kongressista tai kykene pitämään kuvernöörin paikkojaan. Kansa on väsynyt tämän kolmikon ja sen lakeijoiden valheisiin: simulaatio, oman edun tavoittelu ja kyynisyys eivät enää ole poliitikoissa tavoiteltavia ominaisuuksia. Siksi oman aikansa dinosaurukset, Krauzet ja kymmenet muut oikeistopolitiikot, joista on kymmenien vuosien hiljaisuuden ja päättäjien suitsutuksen jälkeen kuoriutunut vallan kriitikkoja, oppositiopoliitikkoja. Ennen he hyväksyivät hiljaisesti korruption, murhat ja hyväksikäytökset. Demokratialla, oikeusvaltiolla, vallanjaolla tai lehdistön vapaudella ei ollut heille mitään merkitystä. He tukivat hallintoja, jotka sortivat ihmisoikeuksia, kiduttivat, tappoivat ja kidnappasivat. He tukivat näitä huumekartellien liittolaisia, avustivat vaalivilpeissä, milloin mitäkin tarvittiin. Talkoohenkeä “oikean” ideologian hyväksi ei puuttunut, mutta sen vastineeksi he toki saivat jatkuvia miljoonaluokan lahjuksia tai huviloita Yhdysvalloista.

Nyt kun tuo sirkus on loppunut, heistä on yhtäkkiä tullut jaloista arvoista kiinnostuneita tiedostavia kansalaisia, jopa feministejä ja puhtaiden energiamuotojen sekä aikanaan rikkomiensa demokratian tai ihmisoikeuksien puolustajia. Kuitenkin todellisuudessa Krauze ja hänen kaltaisensa ovat karmean poliittisen menneisyyden kaihoisa tuulahdus. Emme ole palaamassa enää siihen painajaiseen, koska kansa tietää valita paremmin. Siksi miljonäärien valheet eivät tehoa Meksikon kansan enemmistöön. Valheita on kuitenkin luvassa lisää, koska vaalitaisto on vasta alkamaisillaan. Presidentti suosittelee sarkastisesti Krauzea tavoittelemaan Yhdysvaltojen Meksikon suurlähettilään pestiä, koska se virka on vapaana. Jotkut ovat pyytäneet López Obradoria syyttämään Krauzea maanpetoksesta. Tähän presidentti antoi vahvan kielteisen vastauksen kuin sinettinä sille, etteivät vapaudet ole koskaan olleet suurempia kuin nyt. Antaa hänen kirjoittaa vain…

Demokraattisten vaalien voittamisessa ei ole mitään, mikä veisi itsevaltiuteen tai diktatuuriin, varsinkin kun maata johtava poliitikko omaa suuren kunnioituksen kansanvaltaa kohtaan. Se ei murenna myöskään oikeusvaltiota, vaan vahvistaa sitä takaamalla lailliset vaalit. Meksiko on kulkenut pitkän tien todelliseen demokratiaan eikä varmasti tule luopumaan enää vapaasta oikeudesta valita päättäjänsä. Krauze pelkää pahinta eli vaalien häviämistä. Sen seuraukset ovatkin oppositiolle kaameat, mutta Meksikon kansalle se tarkoittaa vain Morenan hyvin sujuneen valtakauden uusimista kongressissa ja parempien päättäjien äänestämistä kuvernöörien virkoihin. Morenakaan ei ole täydellinen, mutta se on valtava parannus siihen poliitikkojen kastiin, joka kansoitti päättäjien virat aiemmin. Vuoden 2018 vaalivoiton uusiminen ei ole maailmanloppu, vaan se on vain jo käynnissä olevan neljännen muutosaallon (Cuarta Transformación) vahvistamista. Ennen kaikkea se on kuitenkin yhteisen pyrkimyksen ilmaisemista: haluamme Meksikosta tasavertaisen, vapaan, oikeudenmukaisen, vauraan ja turvallisen maan aivan kaikille. Enää harvojen etuoikeus ei hallitse mediaa, rahavirtoja ja päätöksiä. Vihdoin valta on kansan, joka on laitettu kaiken politiikan keskiöön.

López Obrador teki jo hyväksytyn lakialoitteen, jonka mukaan kansa voi päättää kuusivuotisen kauden puolivälissä, jatkaako presidentti virassaan. Kansanäänestys oli alun perin tarkoitus järjestää vuoden 2021 vaalien yhteydessä, mutta koska tämä ei sopinut vaalilaitos INE:lle, vaalit järjestetään vasta 2022. Opposition ei ole siis syytä vaipua epätoivoon tai pelätä demokratian puolesta. Meksikossa ei sitä paitsi sallita presidentin uudelleen valitsemista toiselle kaudelle. Osallistuvaa kansanvaltaa toteutetaan monissa sosiaalisissa ohjelmissa ja kesäkuun 2021 vaalien lisäksi, elokuussa äänestetään entisten presidenttien rikosvastuiden tutkimisesta ja vuonna 2022 kansalta kysytään, saako presidentti jatkaa virassaan. Meksiko ei ole luisumassa diktatuuriin. Diktatuuria ei ole harvojen vallan suitsiminen kansan edun nimissä.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: The New York Times, Infobae, Milenio, Reacción Informativa, El Economista, jne.