Avainsanaan ‘Helsingin Sanomat’ liitetyt artikkelit

Helsingin Sanomien ulkomaan toimituksen toimittaja Tommi Hannula kirjoitti ”analyysiksi” luokitellun jutun Meksikon presidentin jatkamisesta käydyistä vaaleista.

Helsingin Sanomien jutussa tuetaan avoimesti Meksikon uskottavuutensa ja kannatuksensa menettäneen oikeisto-opposition näkemyksiä. Siksi koin tarpeelliseksi käydä pienen palautekeskustelun Suomen suurimman sanomalehden toimituksen kanssa. Lähetin seuraavanlaisen sähköpostin Hesarille ja sain Tommi Hannulalta vaisuhkon vastauksen.

Hei Tommi ja muut mahdolliset lukijat!

Sain yhteydenoton Helsingin Sanomien Meksikoon liittyvästä uutisoinnista ja perehdyin siksi tähän ulkomaantoimituksen artikkeliin.

Haluaisin kiteyttää huomioni 15 asiakohtaan, jotka arvioivat uutisjutun journalistista sisältöä, sen esittämiä faktoja ja asettaa ne laajempaan poliittiseen asiayhteyteen: 

1. Varsinaisesti allekirjoituksia perustuslaillisen kansanäänestyksen järjestämiseksi kerättiin 11,1 miljoonaa. Muodollisesti äänestyksen koolle kutsuminen vaatii jutussa mainittua kolmea prosenttia ja 2,8 miljoonaa ääntä, mutta vaaliviranomaiset tarkastivat 3,4 miljoonaa allekirjoitusta.

2. Jutussa mainitaan äänestyspaikoista: ”Niinpä äänestyspaikkoja tuli selvästi alle puolet suunnitellusta…” Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä vuoden 2021 niin sanottujen välikauden vaalien (kongressivaalien) äänestyspaikoista (162 600) asennettiin vain kolmasosa eli 57 400. Tilanne on samansuuntainen, jos sitä verrataan vuoden 2018 vaaleihin. Tämä kohta tulisi ehdottomasti korjata.

3. Väite 40 prosentin sitovasta rajasta on paikkansa pitävä, mutta presidentti teki julkisen lupauksen siitä, että jos enemmistö äänestää hänen erottamisensa puolesta, silloin hän eroaa siitä huolimatta, täyttyykö tämä muodollinen vaatimus. Lause on siis puolitosi. Presidentti kannattaa rajan laskemista 30 tai 20 prosenttiin, jos mahdollista ja tulee tekemään lakialoitteen aiheesta osana vaalijärjestelmän kokonaisuudistusta. Siksi tehty harjoitus toimii tulevien käytäntöjen kehittämiseksi.

4. Juttu vihjailee presidentin ehdolle asettautumisesta 2024. Perustuslaki kieltää tämän eikä jatkokauden tavoittelu ole mahdollista. Presidentti Andrés Manuel López Obrador (AMLO) allekirjoittaa demokratian apostolina tunnetun vallankumouksellisen Francisco I. Maderon periaatteet ”aidosti toimivasta äänioikeudesta” ja ”uudelleenvalinnan kieltämisestä”. Jo 2019 hän allekirjoitti virallisen kirjeen, jossa hän vahvistaa, ettei aio tavoitella periaatteidensa vastaisesti uudelleenvalintaa, josta oppositio on syyttänyt häntä kerta toisensa jälkeen. Lukijalle ei hahmotu riittävän selkeää kuvaa siitä, ettei esitetty väite perustu todellisuuteen, vaan edustaa vastapuolen poliittista propagandaa. Korjaisin muotoilua selkeämmäksi.

5. Tämä kappale menee askeleen pidemmälle ohi todellisuuden: ”Opposition mielestä kansanäänestys tarjosi myös äänitorven presidentin vasemmistopopulistisen Morena-puolueen propagandalle vähän liiankin sopivasti kesäkuun kuvernöörinvaalien alla. Kansanäänestyksen katumainoksia kerrottiin näkyneen selvästi eniten niissä osavaltioissa, joissa valitaan uusi kuvernööri.” Hallituspuolue Morena on voittanut järjestäen kaikki vaalit kesästä 2018 lähtien eikä se tarvitse erityistä esittelyikkunaa ehdokkailleen eikä ehdokkaita kuvernöörin virkaan ole erikseen tuotu esiin kansanäänestyksen yhteydessä. Sen kannatus on muutoinkin kaksi kolmasosaa äänestäjistä ja sen gallupjohto viidessä kuudesta osavaltiosta on ollut tosia-asia jo koko edellisvuoden loppupuolen ajan. Vain Aguascalientesissa hallituspuolueen ja oppositiopuolueen ehdokkaat ovat gallupkyselyissä tasavahvoja, vaikka sielläkin vasemmiston ehdokkaan kannatus kasvaa ja oikeiston ehdokas heikkenee. Joka tapauksessa Morena voittaa nämä vaalit. Toisin kuin aiemmin oli tapana ja kuten vanha valtaeliitti eli nykyinen oppositio yhä tekee, Morena ei käytä vaaleihin niin paljon rahaa (esimerkiksi mainoksiin) kuin se voisi eikä rahoita kampanjoita hallituksen kassasta, se lahjottaa tavanomaisesti puolet puoluetuista sosiaalisiin tarkoituksiin (tietysti tätä ei voi tehdä vaalien yhteydessä) ja ajaa puoluerahoituksen puolittamista, mitä oppositiopuolueet eivät ole hyväksyneet. Mitään varsinaisia todisteita siitä, että vaalimainoksia on ollut enemmän näissä kuudessa osavaltiossa ei ole, yleisesti sekä vaali-instituutti INE että muut tahot ovat mainostaneet vaaleja moninkertaisesti vähemmän kuin tapana on ollut, puolueilta oli myös kielletty vaalipropaganda näissä vaaleissa. Silti etenkin oppositiopuolueiden mainoksia pyöri ahkerasti televisiossa näinä kuukausina, vaikka ne eivät liittyneetkään suoraan valtakirjan uudistamisesta käytyihin vaaleihin. Neljä puoluetta keskitti poliittisen propagandan kärjen hallituksen haukkumiseen. Niihin INE ei puuttunut, mutta se pyysi Que siga la democracia -järjestöä, joka keräsi valtaosan allekirjoituksista ja pystytti pienen määrän vaalimainoksia, poistamaan niistä osan, etenkin sellaiset, joiden kiinnittäjästä tai ostajasta ei saatu varmuutta. Mainoksissa sai mainita muutoinkin vain päivämäärän ja vaalin nimen, vaikka tietysti presidentin kuva niissä myös näkyi. Suurin osa mainoksista ei ollut paraatipaikoilla isoissa ilmoitustauluissa, vaan ne löytyivät ihmisten kotien ikkunoista. Presidentti esiintyy joka arkipäivä lehdistötilaisuuksissa, joita INE myös osin sensuroi tiukan ja vielä tiukemmin tulkitun lainsäädännön turvin. Nämä lauseet eivät pidä paikkaansa ja ne edustavat lähinnä oikeiston tuntemaan poliittista fobiaa tai vihaa, ne ovat heijastus jokapäiväisistä valheellisista, liioitelluista ja keltaisen lehdistön huonoimpia käytäntöjä jäljittelevistä mediakampanjoista, jotka kohdistuvat kerta toisen jälkeen presidentin henkilöön, perheeseen ja mihin tahansa yksityiskohtaan. Verrattuna jatkuvaan yksityisten medioiden negatiiviseen mustamaalaamiseen, joka hallitsee jopa 60 prosenttia sen sisällöistä, muutamat tuhannet mainokset halki maan ovat hyvin pienen piirin juttu, jos sitä vertaa kymmenien lehtien ja televisiokanavien yksipuoliseen uutisointiin. Aiheesta on tehty jo tutkimuksia ja INE:nkin mukaan esimerkiksi vuoden 2021 vaaleja edeltäneessä uutisoinnissa yhtä myönteistä sisältöä vastasi viisi tai kuusi tai jopa kymmenen kielteistä sisältöä liittyen hallitukseen ja presidenttiin. Yhtä kaikki, jutun kaksi lausetta ovat kaukana objektiivisuudesta eikä niistä ole pitäviä todisteita eivätkä ne huomioi laajempaa poliittista kontekstia, jota tässä yritin tiivistää. Kuvassa näkyvä mainos tuskin kuuluu sekään Morenalle, kuten kuvateksti väittää. Mainoksen ovat tehneet yksityishenkilöinä siinä mainitut tahot kuten Daniel Vargas, etc. Chimalhuacánin kaupungin nimi on kirjoitettu oikein, josta voi antaa lehdelle plussaa.

6. Kansanäänestykseen liittyvät lait olivat kahdesti kongressin ja senaatin käsittelyssä. Ensimmäisellä kierroksella 2019 oppositio vastusti vaalien yhdistämistä vuoden 2021 välikauden vaalien yhteyteen, mikä oli presidentin, hallituksen ja suurimman puolueen alkuperäinen ehdotus. Sen jälkeen oppositio unohti tekonsa ja alkoi valittaa vaalien kallistumisesta. INE yhtyi samaan valitusvirteen ja halusi lisää rahaa, vaikka vaatimuksille ei esitetty järkisyitä. INE on autonominen instituutti eli sen rahoitus ei riipu suoraan hallituksesta, sillä sille on aina varattu tietty vakiorahoitus budjetista. INE on pitänyt kiinni asemastaan maailman kalleimpana vaaliorganisaattorina eikä ole halunnut noudattaa perustuslain uusia kirjauksia siitä, ettei yksikään virkamies voi enää tienata presidenttiä enempää, presidenttihän alensi myös omaa palkkaansa 60 prosenttia. INE:n korkeimmassa johdossa koko sen 11 hengen hallitus tienaa vähintään tuplasti enemmän kuin presidentti ja harjoittaa monia luksuselämäntyylin etuoikeuksia, joista muualla maan hallinnossa on luovuttu. INE:n väärinkäytökset olisivat oma lukunsa, mutta todettakoon vielä, että hallitus ehdotti INE:lle kulurakenteen järkiperäistämistä, tietysti tavalla, joka ei vaikuttaisi työntekijöiden oikeuksiin, mutta nämä ehdotukset hylättiin niitä analysoimatta. Oppositiolla on yhä selkeä määräenemmistö INE:n hallituksesta, jossa sitä tukee parhaimmillaan yhdeksän henkeä. Ennen paikat hallituksessa jaettiin puolueiden kesken ja paikkojen enemmistö juontaa vuotta 2018 edeltäneeltä kaudelta. INE boikotoi vaaleja alusta loppuun, se yritti aluksi kieltää nimien keräämisen paperille, sitten se sanoi, etteivät raha riitä (esittämättä perusteluja) ja sen jälkeen se promotoi vaaleja moninkertaisesti tavanomaista vähemmän ja asensi vain kolmasosan mahdollisista vaalipaikoista, lisäksi nämä sijaitsivat monin paikoin muualla kuin yleensä, pahimmillaan vähän kuljetuissa kulmissa kuin katseilta piilossa.

7. ”Hänet tunnetaan vastakkainasetteluun ja viholliskuviin nojaavasta retoriikastaan.” Juttu nojaa varsin yksinpuolisesti oikeisto-opposition retoriikkaan. Tässä lauseessa tätä väitteen lähdettä ei tuoda millään lailla esille eikä väitteelle esitetä yhtään empiiristä todistetta. Vastakkaisasettelu kumpuaa vanhan eliitin etuoikeuksien kuten verovapauden, haamuyrityksien, kaikenlaisten laittomuuksien, väärinkäytön mahdollistavien sopimuksien, lahjuksien tai median valtiorahoituksen loppumisesta, listaa voi jatkaa. Jo 2006 nykyinen oppositio ja sen omat suuryritykset leimasivat López Obradorin ”vaaraksi Meksikolle”, sen jälkeen ne yrittivät sulkea hänet medioista ennen vuoden 2012 vaaleja, ja niin edelleen. Oppositio kutsuu häntä ”kakaksi” (El Cacas), on pyytänyt polttamaan Morenan tukijat Zócalon torilla (kuten eräs historioitsija Francisco Martín Moreno sen sanoi), López Obradoria on verrattu Adolf Hitleriin, valheita on todistetusti ollut yli sata kappaletta, niitä on levitetty yhteistuumin eikä anteeksipyyntöjä ole koskaan kuultu, kun väitteet on osoitettu valeuutisiksi. Kampanjoita on useita koko ajan eikä presidentti voi käyttää päiviään yhtyneen median ja opposition seikkailujen seuraamiseen, joten hän vastaa henkilöönsä kohdistuviin väitteisiin vain silloin tällöin. Sen hän tekee oman sananvapautensa ja poliittisen kokemuksensa keinovalikoimalla. Lehdistötilaisuuksissa on myös joka keskiviikko Ana Elizabeth García Vilchisin vetämä viiden minuutin osio, joka vastaa eniten huomiota saaneisiin valeuutisiin. Valeuutiset ovat valitettavasti arkipäivää eikä oikein mikään muu termi tee oikeutta näille kampanjoille, jotka sekoittavat faktan ja fiktion, liioittelevat, kertovat puolitotuuksia ja syyttelevät presidenttiä milloin mistäkin. Todisteet ja lähteet ovat hyvin harvoin paikkansa pitäviä tai oikein tulkittuja. Yksi viime aikojen väitteistä oli se, että presidentti muuttaa Karibianmeren värin. Tämä on sikäli absurdin kuvaava väite, koska argumentit ovat useimmiten vähissä, niin silloin paras keino on vedota tunteisiin. Vastakkainasettelujen ja viholliskuvien rakentamisesta vastaa ennen kaikkea se taho, joka uskoo tällaiseen erottelevaan retoriikkaan. Presidentti ei edusta yhtään eturyhmää, mikä on Meksikossa täysin uutta, mutta kertoo toistuvasti hallitsevansa kaikkia varten, mutta huomioivansa ensisijaisesti vähävaraisimmat ja sorretuimmat kansanryhmät kuten alkuperäiskansat. Opposition intellektuelleille jo tällainen retoriikka on iso loukkaus, koska ”kansa on tyhmää ja mautonta”, kuuluihan valta ennen vain muutamille eliitin edustajille. Taustalta löytyy myös syvää rasismia ja luokkaerottelua. Suurten vastakohtien ja tuloerojen maassa vastakkainasettelu ei tietenkään ole mitään presidentin keksimää puheenpartta, vaan se on osa arjen sosiaalista todellisuutta. Ennen kaikki oli teatteria, joten nyt kun vastakohdista puhutaan ääneen, ongelma halutaan henkilöidä valtiojohtoon. Tällä pyritään estämään oikeista haasteista puhuminen, ruokkiihan se kansan poliittisen tietoisuuden kehitystä, joka on muutoinkin muutoksen todellinen moottori. Meksikon presidentin ja median suhteet sekä sen takaa löytyvät intressit ja varsinaiset tiedotusvälineiden palkkasoturit sekä meksikolaisen rivikansalaisen noussut politiikan tuntemuksen taso olisi hyvä väitöskirjan aihe. Median kampanjoiden teho on alati laskeva, koska iso osa kansalaisista saa tietonsa pienistä rahoitukseltaan riippumattomista medioista tai suoraan hallituksen tiedotustilaisuuksista. Ennenhän hallitukset eivät tiedottaneet mistään eivätkä vastaanottaneet median suoria kysymyksiä, kaikki oli käsikirjoitettua ja kysymykset tuli hyväksyä ennakolta. Toimittajia uhkailtiin ja pahimmillaan jopa erotettiin, lisäksi valtio vakoili heitä. Lehdistö oli ostettua, ei vapaata, sen piti ansaita rahoituksensa puhumalla pelkkää hyvää hallituksesta. Nämä käytännöt on lakkautettu.

8. En kutsuisi INE:ä keskusvaalilautakunnaksi, koska jokaisella osavaltiolla on oma keskusvaalilautakuntansa. Siksi tällainen kielenkäyttö ei kunnioita liittovaltion järjestäytymisperiaatteita eikä anna lukijalle oikeaa kuvaa järjestelmän monimutkaisuudesta. Virallisesti kyseessä on Kansallinen vaali-instituutti (Instituto Nacional Electoral). Tekstin sävy kuitenkin tunkeutuu syvemmälle oikeisto-opposition retoriikkaan. Jutussa lainataan vuoden 2006 vaalivilpin arkkitehtiä eli silloisen IFE:n (nykyinen INE) Luis Carlos Ugaldea, joka on myöntänyt vaalivilpin julkaisemassaan kirjassa (Así lo viví: testimonio de la elección presidencial de 2006, la más competida en la historia moderna de México). Aiheesta on myös tehty dokumentti ja useita akateemisia analyysejä. Vilpillisesti valitun ”presidentti” Felipe Calderónin vävy hoiti äänteenlaskentaa toisen henkilön kanssa, joka sai palkinnoksi Yhdysvaltojen suurlähettilään paikan. Usea kuvernööri sekaantui myös vaalivilppiin. Meksikolaisten enemmistön silmissä tämän oikeistolaisen Kansallisen toimintapuolueen (Partido Acción Nacional) edustajan uskottavuus on varsin alhainen eikä häntä siitä syystä tulisi käyttää lähteenä, jos ei haluta esittää oikeiston kantoja sanasta sanaan, eikä näin tulisi menetellä etenkään kyseisen huonomaineisen henkilön taustaa esille tuomatta. Itse lausunto ei ole Ugalden oma, vaan PAN-puolue on toistellut sitä vähintään 17 vuoden ajan, vuoden 2005 alusta lähtien, kun se yritti lakaista López Obradorin pois presidenttikisasta tekaistuilla syytteillä laittomuuksista syrjäiseen sairaalaan vievän tien rakentamisessa (proceso de desafuero). Presidentti toteaa usein ironisesti: ”Jos kansan tarpeisiin vastaaminen on populismia, kirjattakoon minut listaan.” Itse en pidä koko populistitermistä, koska siinä on pejoratiivinen tuntuma eikä se määritteenä kuvaa mitään tarkkaa kohdetta, lähinnä sitä käytetään sokeana lyömäkirveenä niin oikeisto- kuin vasemmistopoliitikoista tai vaihtoehtoisesti kansanliikkeistä ja ennen kaikkea erinäisten historiallisten toimijoiden sekoittamiseksi. Jutussa populisti mainitaan kolmesti. Itse puhuisin mieluummin ei-ortodoksisesta tai käytännönläheisestä vasemmistosta. Erinäisten viimeaikaisten kyselytutkimuksien mukaan 67−74 kansasta tukee presidenttiä. Tuo korkeampi luku 74 prosenttia pohjaa El País -lehden maaliskuussa julkaisemaan kyselytutkimukseen. Ugalden lausunnossa ei ole päätä eikä häntää, koska erilaisten poliitikkojen yhteen niputtaminen voi tarkoittaa mitä tahansa, polarisaatio on ollut pitkään läsnä meksikolaisessa yhteiskunnassa ja sitä ruokkivat Ugalden oppositiokaverien kampanjat. Kansan tuki presidentillä taas on joka tapauksessa. Yhtään Meksikoa tunteva henkilö voi tulkita lausunnon vain oikeiston pseudoargumenttien kierrätykseksi, mitään analyyttistä, asiantuntevaa tai omaa siinä ei ole.

9. Proceso-lehden vasemmistolaisuus on kyseenalaista nykyään, koska vanha oppositiolehti on ryhtynyt hallituksen vastustajaksi ja se on jäänyt kiinni useista diplomaattisesti sanottuna puutteellisin tiedoin tehdyistä uutisjutuista, mikä on syönyt sen uskottavuutta lukemattomien muiden medioiden tavoin. Ymmärrän, ettei medioiden kriisi ole välttämättä suoraan sellaisenaan ymmärrettävissä Suomesta käsin, mutta se heijastevaikute muista laajemmista muutoksista. Presidentti on maan suosituin ja pidetyin henkilö, näin on ollut jo noin parikymmentä vuotta. Silloisesta oppositiojohtajasta alettiin tehtailla lauluja ja muotokuvia jo 2000-luvun alussa. Ilmiö ei ole uusi. Sillä ei ole suoraa yhteyttä vaaliprosessiin muuta kuin spontaanina yksityishenkilöiden tuenilmaisuna, joka tulee asettaa diskurssin ja vastadiskurssien kontekstiin. Kansa haluaa ilmaista tukeaan henkilölle, joka edustaa heidän hyvinvointiaan, näin halutaan tehdä etenkin vastalauseena yksityisten medioiden vihakampanjoinnille. Kuten presidentti toteaa lainatussa jutussa, hän ei usko patsaisiin tai henkilökulttiin, koska paras tapa kunnioittaa sankareita on seurata heidän esimerkkiään. López Obrador on pyytänyt, ettei hänelle pystytettäisi patsaita eikä katuja nimettäisi hänen mukaansa. Lainattu Graciela García Robín työskenteli Meksikon hallituksessa 1985−1994 Institutionaalisen vallankumouspuolueen (Partido Revolucionario Institucional) aikoina, joten hänen voi kaikella syyllä olettaa edelleen olevan nykyisen oikeistolaisen oppositiopuolue PRI:n linjoilla. Oppositio on toistellut väitteitä ”messiaanisuudesta” jo vähintään 17 vuotta, joten kyseessä ei ole mitenkään tuore ilmiö. Hiljattain PAN:in naissenaattori Kenia López Rabadán syytti presidenttiä Karibianmeren värin vaihtamisesta (mikä ei tietenkään ole totta), ja presidentti vitsaili aiheesta sanomalla, että kansa on ainut messias ja se voi kuulemma muuttaa jopa meren väriä, kuului sarkastinen lausunto.

10. Esitetty kannatuslukema 60 prosenttia on alhainen. Oikeampi muotoilu olisi sanoa ”vähintään 60−70 prosenttia kansasta”. Kuten sanottua, esimerkiksi espanjalaislehti mittasi kannatukseksi maaliskuussa muodollisesti 59 prosenttia, mutta sai tulokseksi myös toiset lukemat eli 74 prosenttia: kolme neljäsosaa meksikolaisista haluaa hänen jatkavan kautensa loppuun asti. Väitteet vaalilupauksien huonosta toteutumisesta viittaavat jälleen kerran vähintään puutteellisiin tietoihin Meksikossa meneillään olevasta demokraattisesta ja rauhanomaisesta muutosprosessista (Cuarta Transformación) tai tiukemman tulkintalinjan mukaan lausahdus kalskahtaa jälleen kerran täysin kritiikittä toistellulta oikeistopropagandalta. Opposition mukaan Meksikossa vallitsee diktatuuri, demokratiaa ei ole, mitään oikeuksia ei ole ja kaikki on pielessä, maa on täysin militarisoitu, ja lista sen kuin jatkuu. Todellisuus on kuitenkin toinen, vaikka ei hallituksen menestys tietenkään saa oppositiolta yhtään kiitosta tai tunnustusta. Jos oppositio ei olisi poliittisesti ja moraalisesti maanraossa ja jos se ei olisi täysin riippuvainen sen yritysryppäiden ja medioiden politikoinnista, silloin se voisi tehdä todellista oppositiopolitiikkaa ja esittää rakentavia ehdotuksia, mutta näin on tapahtunut ani harvoin, koska oppositio ei ole kyennyt hyväksymään edes vuosien 2018 ja 2021 vaalitappioitaan. Sen suurin ase on vihapuhe. Sosiaalista kehityspolitiikkaa arvioiva Coneval on todennut, että ilman hallituksen sosiaalipolitiikkaa köyhyys olisi voinut tuplaantua pandemian aikana. Nykyisin sosiaaliturva yltää 25 miljoonaan perheeseen, hyvinvointivaltion rakentamisessa on edetty harppauksin ja esimerkiksi kansaneläkkeet on tuplattu jo kauden alussa ja ne tuplaantuvat uudelleen vuoteen 2024 mennessä, tuensaajien määrä on moninkertainen aiempaan, sosiaaliturvaedut, kuten kansaneläkkeet ja vammaisten avustukset sekä kaikille lukiolaisille ja vähävaraisimmille peruskoulun kävijöille maksettavat opintorahat, on viety perustuslakiin. Minimipalkkaa ei ennen nostettu lainkaan, mutta vuoden 2019 alusta lähtien se on noussut 71 prosenttia. Mitä tulee turvallisuuteen, niin maahan on luotu uusi 100 000 hengen turvaorganisaatio eli kansalliskaarti (Guardia Nacional) kaikkien puolueiden tuella. Rikosten määrä on vähentynyt kolmanneksella, 12 tärkeimmästä rikosryhmästä yhdeksän laskee. Autovarkaudet on esimerkiksi puolitettu ja öljyvarkauksia on vähennetty 95 prosenttia. Murhat kasvoivat alati vuodesta 2006, nyt ne eivät enää kasva ja laskusuunta on jo vähintään neljän prosentin tasolla. Tämä on ensimmäinen kerta, kun murhat vähenevät 16 vuoteen. Myös murhien, erityisesti naismurhien, tilastointia on tarkennettu. Monia muitakin saavutuksia on, sadasta vaalilupauksesta yli 90 on toteutettu ja loput ovat jo toteutusvaiheessa. Maaliskuun 21. päivä avattiin budjetin alittanut, vajaassa 2,5 vuodessa ennätystahtiin valmistunut noin 130 000 henkeä työllistänyt lentokenttä, yksi maailman parhaista. Olen käynyt näitä saavutuksia läpi kirjoituksessani, enkä tiedä yhtään toista tapausta, jossa jokin hallitus olisi saanut tehtyä yhtä paljon yhtä lyhyessä ajassa, minultakin meni kaksi viikkoa näiden artikkelissani esittämieni seikkojen läpikäymiseen: 

Sen sanominen, ettei mitään olisi tehty on vähättelevää, valheellista ja alentuvaa eikä tee oikeutta faktoille, tilastoille eikä varsinkaan sille kahdelle kolmasosalle kansaa, joka tukee valitsemaansa presidenttiä, joka on toistuvasti Morning Consultin puolueettomissa kansainvälisissä kyselytutkimuksissa maailman toiseksi suosituin valtiojohtaja. Meksikolla on oikeus muuttaa valtiollista politiikkaansa demokratian keinoin ja sillä on oikeus saada tunnustusta kansakuntana saavuttamasta edistyksestään. Vähintään se ansaitsee puolueetonta tiedonvälitystä.

11. Viittaus ”kosiskeluun” jatkaa läpi jutun esiintyvää populismin demonisointia ikään kuin kansan enemmistön tahdon toteuttaminen olisi väärin. Presidentin lentokoneesta on näemmä kirjoitettu toinen juttu, en syvenny nyt siihen. Lentokoneen arvo jaettiin kansallisen loton kymmeninä pääpalkintoina ja saadut tuotot käytettiin muun muassa ambulanssien ja sairaalalaitteiston uusimiseen. Lentokonetta on myyty YK:n avulla. Sille on ilmaantunut useita ostajia, mutta yksikään ei ole halunnut ostaa sitä virallisen arvioinnin hinnalla eikä presidentti ole halunnut kaupata kansallista omaisuutta alihintaan, kuten ennen oli tapana. Kyseessä on yksi maailman ylellisimmistä lentokoneista. Sen käyttämättä jättäminen on tuonut tuntuvia säästöjä valtionkassaan. Sillä ei voi juuri lentää kannattavasti kuin Meksikon luoteis- ja kaakkoiskulmiin, koska kone on suunniteltu lentämään pitkiä matkoja, lähinnä maan rajojen ulkopuolelle tai Eurooppaan. Jatkossa sitä vuokrataan puolustusvoimien toimesta yrityksille siihen asti, että se saadaan myydyksi. Kyseessä on vain yksi sadasta vaalilupauksesta, jälleen kerran opposition lempilapsi. Oppositio ei halua myöntää, että presidentti tekee 16 tunnin työpäiviä koko viikon, matkaa laajaa maata päästä päähän viikonloput mukaan lukien ja lepää vain alle 10 päivää vuodessa, pääsiäisenä ja jouluna. Siksi se syyttää häntä valtiollisten velvollisuuksien laiminlyönnistä lentokonekauppojen yhteydessä, vaikka todellisuudessa toiset tahot kuten valtion rahoituslaitos Banobras ovat hoitaneet kauppaamista.

12. En ymmärrä mihin ”populismin oppikirja” viittaa vuoden 2021 elokuun 13. päivän kansanäänestyksen suhteen. Mieleen tulee lähinnä se televisiosarja (Populismo en América Latina), jonka oppositio toteutti ennen vuoden 2018 vaaleja ja jota suurin yksityinen televisiokanava Televisa tai kukaan mukaan ei lopulta näyttänyt. Siinä López Obrador pyritään samastamaan Hugo Cháveziin ja Luiz Inacio Lula da Silvaan. Viimeksi mainittu kokenut poliitikko ja ystävä lieneekin kansainvälisesti yksi López Obradorin läheisimmistä vertailukohdista. Kyseessä oli ensimmäinen virallinen kansanäänestys. Jostainhan uuden poliittisen kulttuurin rakentaminen pitää aloittaa eikä ensimmäisellä kerralla vielä kivuta tikapuita taivaaseen asti. ”Useimpien asiantuntijoiden tulkinnan mukaan näin vain oli[si] voinut tehdä muutenkin.” Meksikossa oikeusviranomaiset ovat nykyisin itsenäisiä toimijoita, mutta jotta poliittista kulttuuria voidaan muokata ja entisiä presidenttejä voidaan aidosti alkaa tutkia, tarvitaan laajaa poliittista yhteisymmärrystä. Siksi yli vaalikausien yltäville rikostutkimuksille olisi tarvittu mahdollisimman laaja poliittinen tuki. Tätä ei saatu, koska presidentti itsekin kannattaa tulkintalinjaa, jonka mukaan kaikkea tarmoa ei ole syytä keskittää menneisyyden ruotimiseen. Tärkeämpää on saada aikaan rakenteellisia muutoksia, jotka ehkäisevät väärinkäytökset jatkossa. Toisaalta presidentin tehtäviin ei myöskään kuulu oikeuden jakaminen. Pattitilanne vaati kansanäänestystä ja sellainen myös järjestettiin, kuten presidentti oli luvannut.

13. Kansanäänestystä tai demokratiaa ei voida koskaan pitää hyödyttömänä tai kalliina, koska kyseessä on laadullinen painotus syventää yhteiskunnan keinoja ratkaista näkemyseronsa kansanvallan keinoin. Näin rakennetaan rauhanomaista kansalaisyhteiskuntaa. Jutussa ei tuoda kovin selvästi esiin siitä, miten kyseessä oli tiettävästi yksi maailmanhistorian isoimmista suoran osallistuvan demokratian harjoituksista ja tarpeellisesta pelotteesta tai vastapainosta vahvalle presidentti-instituutiolle. Meksikon vuoden 2000 vaalit olivat ensimmäiset demokraattiset, mutta niitä seurasi vuoden 2006 vaalivilppi ja silloinen presidentti Vicente Fox petti kansanvallan monella tavalla, hänen kampanjansa rahoitettiin hämärin ja laittomien keinoin, vaalirahoituksen rajat ylitettiin (Amigos de Fox) ja hän yritti estää Lopez Obradorin ehdolle asettumisen (desafuero). Kansa kuitenkin esti aikeet miljoonaluokan mielenilmauksilla, joissa itsekin tutustuin läheisesti nykyiseen presidenttiin. Sitten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin vaalivilppi. Vasta 2018 alkaen Meksiko on ollut aito demokratia, nyt kansanvaltaa syvennetään tavalla, josta muut maatkin voivat ottaa oppia. Siksi tätäkin valtakirjan tarkastamisen vaalia seurattiin suurella mielenkiinnolla halki Latinaisen Amerikan. Tälle demokraattiselle esimerkille ja johtajuudelle on mahdotonta määrittää hintalappua, vaikka toki jatkossa vaalit pyritään järjestämään joka kolmas vuosi käytävien välivaalien yhteydessä. Opposition kampanjointi demokraattista harjoitusta vastaan alkoi jo siitä, ettei se sallinut niiden yhdistämistä 6.6.2021 käytyihin vaaleihin.

14. On sikäli hyvä, että Helsingin Sanomat kirjoittaa tällaisesta poikkeuksellisesta ja suomalaiselle lukijalle vaikeasti hahmottuvasta aiheesta. On kuitenkin ikävää, että se pohjaa jutun sisällön pitkälti opposition retoriikkaan. Jutussa opposition diskurssi toistuu noin kymmenessä yhteydessä, mutta maan ehdotonta enemmistöä edustava hallitus ja sen keulakuva, presidentti, mainitaan myönteisesti korkeintaan kolmessa kohdassa. Suomen suurimman sanomalehden linja on siis 10−3 noin 30 prosentin kansallisesta tuesta nauttivan opposition eduksi. Jutun häviäjäksi jää 70 prosentin enemmistö, johon myös itse kuulun. Kävin jutusta myös keskustelua erään Suomessa asuvan meksikolaisen kanssa, joka koki sen kirjoittajan toistelevan opposition (PRI-PAN) väitteitä ”kuin papukaija” ja piti juttua ”uskottavuudeltaan huonona”, se antoi hänen mukaansa kuvan henkilöstä, joka ei tunne Meksikoa eikä vaivautunut tekemään ”vakavasti otettavaa journalismia”. Hän kyseli, osaako toimittaja espanjaa ja huomautti, ettei hän tunne ainakaan Ugalden taustoja. Hän olisi myös kaivannut tunnustusta kovalla työllä saavutetulle kansalaisoikeudelle siis kansanäänestykselle presidentin virassa jatkamisesta, joka on selkeä muutos viimeisen 30 vuoden aikana vallinneeseen korruptioon ja lukuisiin väärinkäytöksiin. Koin itsekin aiheesta kirjoittamisen suomalaisille vaikeaksi. HS edustaa tiettyä toimituksellista linjaa Meksiko-uutisoinnissaan, jota ei voi kuvailla kovin hallitusmyönteiseksi tai edes kansan enemmistön tuntoja ymmärtäväksi, oma linjani on kirjoittaa yhteiskunnan sisältä sen elämästä muutoksesta käsin:

https://latamsolidaarisuus.wordpress.com/2022/04/12/meksikon-presidentti-sai-kansan-tue-vaaliuurnilla/

15. Poikkeuksellisen vaaleista teki kaksi seikkaa eli se, ettei Meksikossa ole yleistä tai merkittävää tyytymättömyyttä hallitukseen ja se, miten vaali-instituutti boikotoi kansanvallan harjoitusta, vaikka sen tehtävä on tukea demokratiaa eikä keksiä tekosyitä. Selväksi kävivät vaalijärjestelmän uudistuspaineet. Nämä ovat ne punaiset langat aiheeseen, joka varmasti avautuu vaikeasti suomalaiselle lukijalle. Pyytäisin Helsingin Sanomia mitä kunnioittavammin jatkossa pyrkimään laadukkaampaan, tasapuolisempaan ja paremmin taustoitettuun tiedonvälitykseen. Odottaisin juttuun joitakin korjauksia ja toivoisin toimitukselta jälleen jonkinasteista oppimisprosessia tai lähteiden monipuolistamista sen suhteen, mitä Meksiko on ja millainen sen yhteiskunnallinen muutos on. Koska kansallinen yksityinen media ei elä parasta journalistista vaihetta, toistelevat useat kansainvälisetkin julkaisut opposition puhetapaa, mikä ei anna oikeansuuntaista kuvaa todellisesta tilanteesta. Itse äänestin sunnuntaina lähes ilosta itkien, niin pitkä tie demokratia on vuodesta 1968 lähtien meille ollut ja niin monet tuhannet ovat sen puolustamiseksi kuolleet tai tulleet kidutetuiksi tai vangituiksi. Tehty kansaäänestys luo historiallisen ennakkotapauksen, joka estää tulevaisuudessa kansan enemmistön etujen vastaiset toimet, se jos mikä on aidon kansalaiskontrollin väline. Jos se on populismia, niin silloin se on sitä nimenomaan suoran kansan tahdon ilmaisuna.

Ystävällisin ja rakentavin terveisin,

valtiotieteiden tohtori (VTT) Sami Tapio Tenoch Laaksonen.

”Olen päättänyt taistella kaikkea ja kaikkia vastaan ​​ilman muuta linnaketta kuin kansani luottamus ja tuki.”

Loppukaneetiksi tiivistettäköön vielä Hesarin edustama linja: se vähättelee Meksikon demokratiaa, sen kansan tietoisuutta ja muutoshalua sekä sen historian eniten ääniä kerännyttä presidenttiä, samalla kun se antaa opposition näkemyksille enemmän palstatilaa ja painoarvoa kuin niille todellisuudessa kuuluisi. Meksikon oppositio ei ole vieläkään hyväksynyt vuoden 2018 vaalitappiota, käynyt läpi uusliberaalin kauden virheitä tai esittänyt vaihtoehtoista kansallista projektia. Se keskittää kaiken tarmonsa hyökätäkseen kansaa ja sen edustajaa eli hallitusta vastaan. Tätä linjaa HS tukee vähintään epäsuorasti. Meksiko on kuitenkin muuttunut pysyvästi ja sen kansan enemmistöllä on nykyisin täysi kansalaisuus ja sen enemmistö vaatii tasa-arvoa joka solullaan. Meksiko ei ole enää poliittisen eliitin lastentarha eikä ulkomaisen median pilkan kohde.

Advertisement
Helsingin Sanomien syyskuun lopussa julkaiseman uutisjutun sisältö on suoraan sanoen luokaton 312 sanan tekele, joka maalailee Meksikon hallituksesta ja sen presidentistä varsin yksipuolista kuvaa. Ongelmat alkavat jo syyttelevästä otsikosta ja virheellisestä kuvatekstistä. Kaiken kaikkiaan tässä ”journalismin helmessä” on kymmenen asiavirhettä ja toiset kymmenen ylitulkintaa. Koen sen rikkovan hyvien lehtimieskäytäntöjen kohtia 1./8./10./11./12./13./20/21.

Helsingin Sanomat jatkoi epäilyttävien pääosin englanninkielisiin lähteisiin ja oppositiolehtiin perustuvien Meksiko-uutisten tehtailun. Olen laatinut Hesarille jo aiemmin huhtikuussa 2021 vastineen silloisesta pandemiauutisoinnista. Tämä 25.9. julkaistu lyhyt juttu Meksikon hallituksen oletetusta tiedevastaisuudesta pitää sisällään useita asia- ja tulkintavirheitä eikä edusta hyviä journalistisia käytäntöjä tai lainaa lähteitä tasapuolisesti. Se voidaan ensisilmäykseltä tuomita meksikolaiseksi oikeistopropagandaksi. Tein 27.9. lyhyen alle 700 sanan vastineen Suomen suurimmalle sanomalehdelle, jonka käytännöissä olisi paljonkin parantamisen varaa, varsinkin mitä tulee sen ulkomaan uutisointiin. Sen lukijat ansaitsevat laadukkaampaa, tasapuolisempaa ja perustellusti kriittisempää sisältöä. HS ei julkaissut mielipidetekstiäni. Olen tehnyt Helsingin Sanomien uutisoinnista kantelun Julkisen sanan neuvostoon (JSN). Esitän seuraavaksi tekemäni vastineen, joka kertaa tapahtumat tiivistetysti.

Meksikon hallitus ei ole tiedevastainen

Meksiko vietti 27.9. juhlavuotensa huipentumaa, kun itsenäisyyden saavuttamisesta tuli tuolloin kuluneeksi täydet 200 vuotta. Varsinaista itsenäisyyspäivää vietettiin 16.9. Siinä missä italialaiset carabinerosit ovat kunnostautuneet viime aikoina kulttuuriperinnön vaalijoina estäen arkeologisten esineiden laittoman huutokaupan ja palauttamalla esineet Meksikoon, kunnostautui Helsingin Sanomat 25.9. puolestaan kirjoittamalla Meksikosta arveluttavan uutisen, jossa maan hallitusta ja presidenttiä syytetään tiedevastaisuudesta.

Kyseinen uutisjuttu perustuu The Guardianin ja AP-uutistoimiston englanninkielisiin lähteisiin, mutta uutinen palautuu pitkälti El Economista -lehden artikkeliin. Uutisen varsinainen alkulähde on kuitenkin oikeistolaisessa talouslehdessä El Financiero 20.9. julkaistu Raymundo Riva Palacion kolumni, jossa syytetään henkilökohtaisuuksiin menevällä tavalla valtakunnansyyttäjää Alejandro Gertz Maneroa tiedeyhteisön vainoamisesta. Kolumnisti on hallituksen ärhäkkä kriitikko ja suoranainen vihamies.

Meksikon vasemmistohallitus ei ole tiedevastainen. Sen vajaan kolmen vuoden toimikauden aikana maan syrjäseuduille on perustettu 140 uutta yliopistoa. Presidentti Andrés Manuel López Obrador on itsekin valmistunut kandidaatiksi Meksikon arvostetuimmasta yliopistosta (UNAM) ja hänen vaimonsa on tutkija. Kansallisen tieteen ja teknologian neuvottelukunnan (Conacyt) budjetti vuodelle 2022 kasvaa 11,3 prosenttia, mutta yli 38 000 tutkijan saama rahoitus kasvaa peräti 31 prosenttia. Nämä eivät ole tiedevastaisen hallituksen toimia.

Tiedevastaisuuden argumentointi noudattaa kahta päälinjaa. Ensinnäkin se on yksi opposition jatkuvasti käyttämistä peruskampanjoista, joiden päämäärät ovat ensituntumalta jaloja, mutta todellisuudessa kyse on halvasta politikoinnista. Koska kansainvälisestä politiikasta ei löydy varsinaista vertailukohtaa Meksikon presidentille, samat tahot, jotka omistautuvat hänen hallituksensa vastustamiselle, ovat halunneet esittää hänet Donald Trumpin kaltaisena ”vaarallisena populistipoliitikkona”. Tälle ei löydy yhtään todellista argumenttia, mutta koska väitteitä on toisteltu ja muutama ulkomainenkin media, kuten The Guardian, on tarttunut niihin, käyvät ne yhä lyömäaseeksi.

Parametrían toteuttamassa ja Eje Centralin elokuun lopussa julkaisemassa kyselyssä 73 prosenttia hyväksyi presidentin politiikan ja 23 prosenttia taas suhtautui siihen kielteisesti. Vuoden 2018 vaaleissa López Obrador sai enemmän ääniä kuin yksikään presidentti – Meksikossa vaalit ratkaistaan yhdellä ainoalla kierroksella − ja enemmän kuin kaikki kolme muuta ehdokasta yhteensä. 30,1 miljoonan äänen ja 53,2 prosentin mandaatti on jatkunut vahvana, sillä 6.6.2021 järjestetyissä vaaleissa presidentin puolue Kansallinen uudistusliike (Morena) voitti lähes kaksi kolmasosaa maan vaalipiireistä ja vahvisti asemiaan osavaltiotasolla.

Sain itse Conacytin apurahan vuosina 2011−2015 Ciesas-yliopistossa toteuttamiini antropologian opintoihin. Koska minimipalkkaa on nostettu 2019−2021 yhteensä 51 prosenttia, ovat nuo siihen sidotut maisteri- ja tohtorivaiheen apurahat käytännössä tuplaantuneet. Niiden lisäksi hallitus rahoittaa nykyisin sosiaalisten ohjelmiensa budjetista yli 300 000 kandidaatin tutkintoa suorittavan vähävaraisen opiskelijan apurahoja.

Mitä tulee lehdessä (HS 25.9.) julkaistuun uutiseen, niin se sisältää useita asiavirheitä. 109 eri alojen säätiötä lakkautettiin huhtikuussa 2020, jotta niiden hallinnoimat tukivarat voitaisiin jakaa jatkossa suoraan edunsaajille ilman välikäsiä. Näin vähennetään turhaa byrokratiaa, lisätään läpinäkyvyyttä ja estetään korruptiota. Rahoitus on jatkunut entisellään suoraan valtion kassasta.

Tutkijoiden rikossyytteiden taustalla ei ole presidentti tai edes valtakunnansyyttäjä, koska niiden ilmiantovelvollisuus on koskenut tiedeneuvostoa (Conacyt). Sen jälkeen asiasta on tehty tutkinta. Tuore tapaus oli kolmas kerta, kun pidätysmääräyksiä haettiin. Pidätysmääräyksiä ei kuitenkaan myönnetty, koska on epäselvyyttä siitä, sijoittuvatko tapahtumat pääkaupunkiin vai Estado de Méxicon osavaltioon, syytetaakka tulee myös henkilöidä tarkemmin. Lain mukaan järjestäytyneestä rikollisuudesta tulee määrätä ennaltaehkäisevää tutkintavankeutta.

Akateemisessa maailmassa on esiintynyt varojen väärinkäyttöä ennemminkin, vaikka HS ei mainitse sitä jutussaan. Estafa Maestra on poliitikkojen ja tutkijoiden edellisellä hallituskaudella 2012−2018 yhdessä tekemä ”mestarihuijaus”, johon käytettiin 128 haamuyritystä reilun 340 miljoonan euron varastamiseksi 11 valtion viraston ja kahdeksan julkisen yliopiston sekä 58 yrityksen avulla. Tähän tapaukseen on liitetty yli 50 eri tason virkailijaa.

Helsingin Sanomat kertoo Foro Consultivo, Científico y Tecnológico -tiedejärjestön saaneen 2,1 miljoonaa euroa valtion rahoitusta. Maaliskuussa 2020 julkaistun La Mafia de la Ciencia -nimisen tutkimuksen mukaan tämä julkisten varojen väärinkäyttäminen olisi kestänyt ainakin 16 vuotta. Pelkästään vuosien 2011 ja 2018 välillä FCCyT-järjestö olisi saanut Meksikon tiedeakatemiaa vastaavalta Conacyt-neuvostolta 287 miljoonaa pesoa tai nykykurssin mukaisesti 12,1 miljoonaa euroa. Tiedemaailmaa koskevat yksinkertaisesti samat läpinäkyvyyden ja laillisuuden vaatimukset kuin kaikkia muitakin aloja.

En olisi itse koskaan Meksikon kansalaisena äänestänyt presidentikseni tiedevastaista henkilöä. Siksi pyytäisin Hesaria jatkossa käyttämään lähteitä monipuolisemmin. Sen lainaamissa The Guardianin ja AP:n jutuissa on tuotu esiin myös syyttäjäpuolen näkemykset. Conacyt pitää noussutta kohua ”väärän tiedon aaltona”.

Meksikossa eletään parhaillaan julkisen elämän täysremonttia (La Cuarta Transformación), jonka pääasiallisena tehtävänä on korruption kitkeminen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen. Muutos on luonteeltaan rauhanomainen ja demokraattinen, mutta radikaali, joten se ärsyttää myös monia medioita, jotka olivat tottuneet saamaan toimintaansa rutkasti rahoitusta valtion kassasta samalla, kun niiden ei tarvinnut maksaa edes veroja. Nyt noita etuoikeuksia ei enää ole.

Meksiko lunasti itsenäisyytensä 11 vuoden taistelun jälkeen 27.9.1821, kun voitokas Kolmikanta-armeija (El Ejército de las Tres Garantías) marssi maan pääkaupunkiin. Sen sanotaan olleen onnellinen päivä, sillä olihan Meksiko vapautunut siirtomaaisäntiensä julmista kahleista. Kansanliikettä yhdistivät kolme periaatetta: itsenäisyys, yhtenäisyys ja uskonto.

Uutisjutun läpikäyminen kappale kappaleelta

Meksikon presidentin tiedevastaiset toimet kovenevat: haluaa pidättää 31 tiedemaailman edustajaa

Tiedeyhteisön mukaan kyse on mielivallasta.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador heilutti Meksikon lippua maan itsenäisyyspäivänä 15. syyskuuta. KUVA: PEDRO PARDO / AFP

Helsingin Sanomien 25.9.2021 julkaisema Meksikoa koskevan uutisen ongelmat alkavat jo otsikosta, jossa viitataan Meksikon presidentiksi yli 30 miljoonan äänen turvin nousseeseen historian kaikkien aikojen suosituimpaan presidentti Andrés Manuel López Obradoriin ”tiedevastaisena” toimijana, joka ”haluaa pidättää” tiedemaailman edustajia. Alaotsikko lisää joukkoon vielä yhden perusteettoman viittauksen ”mielivaltaan”. Kuvatekstikään ei pidä paikkaansa, sillä Meksikon itsenäisyyden juhlinta alkaa 15. päivä syyskuuta varsinaisen itsenäisyyspäivän aattona niin sanotulla huudolla (El Grito), joka juhlistaa 1810 alkanutta itsenäisyyssotaa. Virallinen itsenäisyyspäivä on kuitenkin 16.9.

Laura Halminen HS

25.9. 10:10

Esitän kunkin jutun osion mustemmalla tekstillä, johon olen tarpeen mukaan lisännyt kursiiveja tai mustauksia lainattujen julkaisujen ja mainittujen henkilöiden korostamiseksi. Laura Halmisen hatarien lähteiden pohjalta kirjoitettu epäselvä ja yksipuolinen uutisjuttu on ilmeisesti Suomen suurimman sanomalehden tapa onnitella 200-vuotiasta Meksikoa, siinä missä toiset maat kuten jo mainittu Italia ovat kunnostautuneet nyt syyskuussa Meksikon kulttuuriperimän pyyteettöminä pelastajina, kunnostautuvat suomalaiset tämän Helsingin Sanomien jutun perusteella väärän tai vähintään harhaanjohtavan tiedon levittäjinä. Meksikon itsenäisyyspäivää vietettiin 16.9., mutta 27.9. tuli täyteen 200 vuotta 11-vuotisen itsenäisyyssodan päättymisestä. Vuosi 2021 on ollut Meksikossa niin sanottu ”suuruuden” vuosi, jonka aikana on juhlittu Mexico-Tenochtitlanin perustamisen 700-vuotis- ja espanjalaisvalloituksen alkamisen 500-vuotispäiviä. Nämä 500 vuotta on tosin nimetty alkuperäiskansojen vastarinnan vuosiksi. Meksiko itsenäistyi 27.9.1821, kun Kolmikanta-armeija (El Ejército Trigarante) marssi maan pääkaupunkiin Ciudad de Méxicoon. Heti seuraavana päivänä allekirjoitettiin kolmas ja viimeinen itsenäisyyden taannut asiakirja.

Se ei tee oletettavasti hyvää Suomi-kuvalle satojen Suomessa asuvien meksikolaisten tai tuhansien espanjankielentaitoisten keskuudessa, mutta ennen kaikkea tämä huonosti toimitettu uutinen loukkaa Meksikon kansaa, sen demokraattista hallitusta ja meitä yli 30 miljoonaa ihmistä, jotka olemme tehneet tietoisen, faktoihin ja politiikan realiteetteihin perustuvan päätöksen tukea López Obradoria, joka sai 1.7.2018 järjestetyissä vaaleissa enemmän ääniä kuin kaikki kolme muuta ehdokasta yhteensä. Mandaatti on siis vahva ja siihen on vastattu sen mukaisesti. Hallituksen ja sen johtohahmon eli presidentin hyväksyntä liikkuu jatkuvasti 60 ja 70 prosentin välimaastossa.

Yksi osoitus tuesta Meksikossa käynnissä olevalle ”Neljännelle muutosaallolle” (La Cuarta Transformación) tai rauhanomaiselle vallankumoukselle vuosikymmenien toinen toistaan huonompien hallitusten jälkeen on se, että presidentin puolue eli Kansallinen uudistusliike (Morena) voitti taannoiset 6.6.2021 järjestetyt niin sanotut välivaalit 186 vaalipiirissä kaikkiaan 300 vaalipiiristä siitäkin huolimatta, että kolme suurinta oppositiopuoluetta liittoutuivat ensimmäistä kertaa historiassa yhteiseen vaaliliittoon ottaakseen valtapuolue Morenalta pois sen enemmistön kongressin alahuoneessa. Tässä tavoitteessa ne eivät kuitenkaan onnistuneet ja osavaltiotasollakin Morenan asema vahvistui.

MEKSIKON syyttäjäviranomaiset yrittävät saada tuomarit kirjoittamaan pidätysmääräyksiä yhteensä 31 paikallisen tiedemaailman edustajalle. Heitä epäillään järjestäytyneestä rikollisuudesta, rahanpesusta ja kavalluksista, kertoo brittilehti The Guardian.

31 mainittua tutkijaa eivät sinänsä edusta tiedemaailmaa eikä sitä edusta myöskään heidän järjestönsä, joka on osa julkista organisaatiota ja joka on pyritty muuttamaan yksityisyritykseksi vastoin voimassa olevaa lainsäädäntöä. Ennemminkin he ovat osa laajaa verkostoa, johon kuuluvat muun muassa yli 5 300 yliopistoa. ”Saada tuomarit kirjoittamaan pidätysmääräyksiä” on varsin epämääräinen ilmaus. Silloin kun syyttäjän hallussa on riittävästi todistusaineistoa aiemmin tehdyn tutkinnan vuoksi, vaatii se tuomareita kirjoittamaan pidätysmääräyksiä. Kyse ei ole minkäänlaisesta mielivallasta eikä syytettyjä pidetä syyllisinä ennen kuin toisin todistetaan. Itse syytekohta on sinällään paikkansa pitävä.

25.8. hylätyssä syytteessä, joka vuodettiin julkisuuteen, todetaan, että virkamiehet ”perustivat, valtuuttivat ja rahoittivat yksityistä yritystä liittyäkseen siihen myöhemmin itse” ja että he käyttivät tieteelliseen tutkimukseen tarkoitettuja liittovaltion resursseja ”suosiakseen mainittua yksityistä yritystä huonekalujen, ajoneuvojen, kiinteistöjen, palkkojen ja palveluiden suorissa hankinnoissa”. Toisin sanoen yritysmuotoista järjestöä on olettavasti käytetty valtion varojen kavaltamiseen. Järjestön toimintakuluihin on tiettävästi kirjattu noin 40 ulkopuolisen henkilöt palkat, puhelimia, luksusravintoloiden aterioita ja ulkomaanmatkoja. Tapauksesta ulos tihkuneiden tietojen mukaan järjestö oli myös ostanut kiinteistön arvostetulta Coyoacánin asuinalueelta. Kun syyte hylättiin 25.8., annettiin sen uudelleen esittämiselle 15 arkipäivän aikaikkuna, joka sulkeutui 17.9. Syytteen käsittelystä vastaa Gregorio Salazar Hernández, Almoloya de Juárezin liittovaltion rikosoikeuskeskuksen valvontatuomari niin sanotussa Altiplanon vankilassa.

On huomioitava, että Meksiko on oikeusvaltio ja noudattaa vallan kolmijaon periaatetta. Presidentti ei johda rikostutkintoja eikä päällepäsmäröi syyttäjänviraston toimintaa. Alejandro Gertz Manero sen sijaan vastaan yleisestä valtakunnansyyttäjän virasta (FGR), mutta hänenkään ei välttämättä tarvitse puuttua erikseen jokaiseen rikostutkintaan. Tässä tapauksessa tutkinta on aloitettu Kansallisen tieteen ja teknologian neuvottelukunnan (Conacyt) velvoitteesta ja aloitteesta, missä ei ole erikseen henkilöity syyllisiä, mutta on tehty rikosilmoitus kyseisen järjestön epäilyttävästä toiminnasta. Jos tiedemaailman edustaja Conacyt, mitä HS ei mainitse selvyyden vuoksi vaadittavana kirjainyhdistelmänä, ei olisi tehnyt rikosilmoitusta tästä havaitsemastaan toiminnasta, se oli syyllistynyt peittelyyn ja rikkonut omia laillisia vastuullisen julkisen toimijan pelisääntöjään. Sillä ei yksinkertaisesti ollut muuta mahdollisuutta.

Pidätysmääräyksiä on annettu muun muassa tutkijoista. Tiedeyhteisön mukaan kaikki nämä epäilyt ovat tuulesta temmattuja ja luonteeltaan poliittisia.

Meksikossa on aloitettu laajamittainen julkisen elämän puhdistusoperaatio, ennen kaikkea korruption, veronkierron, ylihinnoiteltujen sopimusten, rankaisemattomuuden ja öljyvarkauksien sekä muiden hyvä veli -verkostojen valtion budjetin omiin taskuihin varastamiseksi toteutettujen laittomien keinojen pois kitkemiseksi. Jutussa ei mainita Estafa Maestra -tapausta, joka on miljardien pesojen ryöväysprojekti, joka kukoisti edellisellä hallituskaudella 2012−2018 valtaa pitäneen PRI-puolueen tuella. Entinen sosiaalisen kehityksen ministeri Rosario Robles on ollut vangittuna elokuusta 2019 lähtien. Tämän ”mestarihuijauksen” avulla valtio kanavoi varoja yliopistoille, jotka puolestaan antoivat rahat erinäisten yritysten käyttöön. Nämä yritykset taas palauttivat rahat poliitikkojen omiin taskuihin. Palaan tapaukseen vielä toistamiseen.

Vastaavanlaisia hyväksikäyttötapauksia on dokumentoitu muitakin. Muun muassa kaksi kansalaisjärjestöä, Ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen globaali keskus (El Centro del Cambio Climático Global y la Sustentabilidad) ja Meksikon tiedeakatemia (La Academia Mexicana de la Ciencia), toteuttivat julkisista varoista rahoitettuja läpinäkymättömiä ja työntekijöiden oikeuksiin kohdistuneita väärinkäytöksiä. Lisäksi Conacytin sekarahastojen (Los Fondos Mixtos) kautta on tuettu epäonnistuneita hankkeita, kuten Lunaria, Jaliscon osavaltion planetaario ja Méxicon osavaltion alueellinen avaruusinnovaatio- ja kehityskeskus (El Centro Regional de Innovación y Desarrollo Espacial en el Estado de México).

TAPAUKSESSA on kyse lainsäädännöstä, joka kieltää julkisten järjestöjen johtokunnilta valtion rahoituksen.

Tämä viittaus ”julkisten järjestöjen johtokuntien valtion rahoituksen” kieltämiseen on vähintäänkin hämärä ja epätarkka. Ilmeisesti tällä kiertoilmauksella halutaan viitata siihen tosiasiaan, etteivät julkiset virastot voi enää perustaa erillisiä säätiöitä valtiolta saamansa rahoituksen kätkemiseksi. Näin pyritään lisäämään rahoituksen läpinäkyvyyttä, mutta rahoituksen taso ei ole laskenut. Julkiset laitokset, neuvostot ja johtokunnat elävät myös lähes vain ja ainoastaan valtiollisen rahoituksen varassa, vaikka joissain tapauksissa ne voivat rahoittaa pienen osan toiminnastaan myös tarjottujen palveluiden toimintatuottojen muodossa. Toisaalta lienee itseltään selvää, ettei julkisrahoitteisten toimijoiden sisälle voi luoda erillisiä johtokuntia valtion taloudellisten tukien hajauttamiseksi.

Kyseinen laki astui voimaan vuonna 2019. Nämä 31 tiedemaailman edustajaa ovat saaneet noin 2,1 miljoonaa euroa valtion rahoitusta, mutta meksikolaisen El Economista -lehden mukaan rahoitus on saatu vuosina 2012–2018.

Noina vuosina rahoitus ei ole ollut laitonta. Lakien soveltamista ajanjaksoihin, jolloin ne eivät ole vielä olleet voimassa kutsutaan taannehtivaksi lainkäytöksi.

Tässä on kyse erikoisesta lain tulkinnasta, mistä Helsingin Sanomien toimittaja tietää oletettavasti varsin vähän. Lehti ja sen toimittaja perustavat näkemyksensä mitä todennäköisemmin käytettyihin lähteisiin, joihin ei tulla kohdistaneeksi tarpeellista lähdekritiikkiä. El Economista -lehti tiedetään oikeistolaiseksi talousjulkaisuksi, joka suhtautuu varsin kielteisesti maan hallitukseen ja edustaa isojen yritysten intressejä. Julkisten säätiöiden lopettamispäätöstä ja itsenäistä korruptiotutkintaa ei tule sekoittaa toisiinsa, kuten voidaan tulla tehneeksi poliittisten motiivien turvin.

El Economista toteaa: ”Sen jälkeen kun Raymundo Riva Palacion Tiukasti henkilökohtainen (Estrictamente Personal) -kolumnissa tehtiin tiettäväksi, että Alejandro Gertz Manero, hänen johtamansa syyttäjänviraston (FGR) välityksellä, pyysi liittovaltion sosiaalisen uudelleensovittamisen keskuksen numero yhden El Altiplanon tuomarilta pidätysmääräyksen 31 tutkijaa vastaan, akateeminen yhteisö on ilmaissut närkästyksensä ja pyytää syyttäjää luopumaan rikossyytteistä, jotka liittyvät kavallukseen, valtuuksien laittomaan käyttöön, laittoman alkuperän omaavien resurssien käyttämiseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Kyseisessä espanjankielisessä uutisjutussa ei kuitenkaan syvennytä tapauksen taustoihin tai rikossyytteisiin tai edes järjestön toimintaan, mutta annetaan runsaasti palstatilaa tohtori Georgina Alenka Guzmán Chávezille, jota HS myös lainaa, ja joka on Autonomisen suurkaupunkiyliopiston (UAM) Iztapalapan kampuksen tutkija. Guzmán Chávez puolustaa ystäviään ja kollegoitaan, kuten rikostutkinnan alaisen tiedefoorumin entistä vetäjää Julia Tagüeñaa, varsin värikkäällä kielellä verraten Meksikon hallituksen toimia natsi-Saksaan ja Nicaraguaan sekä syyttäen sitä ”sodasta koulutusta vastaan”. Mistä tahansa näkökulmasta katsottuna näille väitteille ei löydy minkäänlaista faktapohjaa. Niiden ei myöskään voi sanoa edustavan asiapitoista hyvää keskustelukulttuuria, koska niistä välittyy lukijalle vain tunnepitoisia reaktioita, vihapuhetta ja loukkauksia. El Economistan artikkelin tavoin myös Excélsior-lehti esittelee tutkijoiden rikossyytteiden kummastelua.

Tutkijoiden puolustamiseksi on myös laadittu adressi, johon on kertynyt 42 075 allekirjoitusta, joka ei lopultakaan ole niin paljon, kun huomio, että Meksikossa on noin 93,5 miljoonaa äänioikeutettua. Se ei ole hyvästä yrityksestä saavuttanut tavoitteena ollutta 50 000 tukijaa.

Löysin sattumalta useita kommentteja, niin myönteisiä kuin kielteisiäkin, kyseisen taloustieteen professorin seminaareista. Eräs opiskelija kommentoi Guzmán Chávezia tähän tapaan: ”Erittäin huono opettaja, en koskaan menisi uudelleen luennoille hänen kanssaan. Hän ei hyväksy kommentteja tai kritiikkiä.” Toisella opiskelijalla oli hänestä taas myönteinen käsitys: ”Tohtori Alenka tarjoaa vankkoja elementtejä tutkimuksesi suorittamiseen, hän tukee paljon kirjallisuuden etsintää, hän välittää paljon kirjoittamisesta.”

Oppositio ei ole vieläkään unohtanut, että sen omakseen kokemat rahavarat on palautettu valtion kassaan, josta ne ovat peräisin ja josta niitä yhä jaetaan kaikille eri alojen tahoille, niin kuin ennenkin, toki sillä erotuksella, että tukia on voitu kasvattaa ja ne menevät kokonaisina perille edunsaajille, koska enää niistä ei ohjata tiettyä prosenttia pienen johtoasemassa olevan eliitin omiin taskuihin tai sijoituksiksi rahoitusmarkkinoille, haamuyhtiöille, veroparatiiseihin tai minne kukin omaksi kokemansa rahat tahtoi piilottaa. Kyse on valtion varoista, jotka on osoitettu tiettyihin tarkoituksiin kuten stipendeihin, tutkimustyöhön ja mitä moninaisimpiin avustuksiin. Niiden perille meneminen ei edellytä säätiömenettelyä tai välimiesten puuttumista.

Heti Meksikon vasemmistohallituksen aloitettua 1.12.2018 Conacytin rahoituksen säädökset uudistettiin. Säätiöiden lakkautuspäätös taas astui voimaan huhtikuussa 2020, mutta sillä ei ole yhteyttä rikostutkintaan, joka voidaan tehdä täysin siitä riippumatta. Tällä hallituskaudella helmikuussa 2019 korruptiosta on tehty vakava rikos, mitä se ei ollut ennen. Kyse ei siis ole mistään ”taannehtivasta lainkäytöstä”. Käytännössä tutkijoiden pelko liittyy siihen kongressin ala- ja ylähuoneen sekä osavaltioiden enemmistön hyväksymään perustuslain uudistukseen, joka ei salli pidätettyjen päästä vapauteen maksamalla tietty takuusumma – maasta pois paetakseen kuten usein tapahtui, jos heitä epäillään vakavista rikoksista, joihin myös järjestäytynyt rikollisuus kuuluu. Vakavista rikoksista joutuu suorittamaan ”epävirallista ennaltaehkäisevää tutkintavankeutta”. Tiedemaailman edustajissa, jotka ovat myös meksikolaisen yhteiskunnan vauraampaa väkeä ajatus siitä, että heidät vietäisiin samaan vankilaan, jossa on huumerikollisia, herättää syvää luokkavihaa ja se koetaan loukkaukseksi heidän sosiaaliselle statukselleen. Meksikossa yhteiskunnan etuoikeutetuimmat jäsenet olivat aina joulukuuhun 2018 valtiovallan ja tuomareiden erityisessä suojelussa, joten heidän mahdollinen samaistamisensa rikollisiin on varsin uusi ilmiö eikä vastaa sitä koskemattomuuden kuvitelmaa, jonka monet valkokaularikolliset ovat ehtineet omaksua viimeisten vuosikymmenten aikana.

ALTIPLANON vankilan syyttäjä kieltäytyi allekirjoittamasta pidätysmääräyksiä Scientific and Technological Advisory Forum -järjestön jäsenille keskiviikkona, mutta liittovaltion syyttäjä ilmoitti heti kieltäytymisen jälkeen, ettei prosessi siihen pysähdy.

Altiplanon vankilan ”syyttäjä”, paremminkin valvontatuomari Salazar Hernández, kieltäytyi allekirjoittamasta pidätysmääräyksiä Foro Consultivo, Científico y Tecnológico, A.C. -järjestön jäsenistä, koska tutkimukseen tarvitaan uutta lisäaikaa, jotta syyttäjätaho (FGR) voi vahvistaa syytettyjen todistustaakkaa. Vankilan tuomari ei kirjoittanut pidätysmääräyksiä vielä, sillä valtakunnansyyttäjän (FGR) asiakirjoja tulee edelleen parantaa. Luontaisesti tämä ei tarkoita tutkimuksien tai prosessin loppumista, vaan kyse on tavanomaisesta menettelystä. Tässä tapauksessa rikostutkinnan eteneminen pidätysmääräyksiin asti on lykkäytynyt jo kolme kertaa, viimeksi 22.9. Pidätysmääräyksiä ei myönnetty vielä, koska on epäselvyyttä siitä, sijoittuvatko tapahtumat pääkaupunkiin vai Estado de Méxicon osavaltioon, syytetaakka tulee myös henkilöidä tarkemmin. FGR on pyytänyt tiedejärjestön jäseniä pidätettäviksi kahdesti aiemminkin, heinäkuussa 2020 ja elokuussa 2021. Kuten sanottua ryhmän epäillään luoneen ja rahoittaneen yksityistä yritystä, joka hyödyttäisi heitä itseään. Koska FCCyT-järjestö on osa julkista organisaatiota ja Conacyt-tiedeneuvostoa, se ei voi muuntautua yritykseksi.

Valtionsyyttäjän virasto tai FGR haluaa jatkaa tapauksen eteenpäin viemistä:

− Pidätysmääräystä tullaan pyytämään uudelleen, ja siinä selitetään varsin selvästi se, mitä pidetään varoihin kohdistuvana rikoksena, josta vastuussa ovat kyseiset henkilöt, sekä todisteet siitä.

Rahoitus oman edun ajamiseen olisi saatu oletettavasti valtion tieteelliseen tutkimukseen suuntaamista varoista, joita olisi käytetty jäsenten yhteisen yrityksen hyödyttämiseen. Kuten mainitsin lyhyessä vastineessani, maaliskuussa 2020 julkaistun La Mafia de la Ciencia -nimisen tutkimuksen mukaan tämä julkisten varojen väärinkäyttäminen olisi kestänyt ainakin 16 vuotta. Pelkästään vuosien 2011 ja 2018 välillä FCCyT-järjestö olisi saanut Meksikon tiedeakatemiaa vastaavalta Conacyt-neuvostolta 287 miljoonaa pesoa tai nykykurssin mukaisesti 12,1 miljoonaa euroa. BBC News Mundo viittaa 2002 perustetun järjestön kavalluksien summan yltävän jopa 561 miljoonaan pesoon tai 23,6 miljonaan euroon. Tutkijana ajattelen, että tiedemaailmaa koskevat yksinkertaisesti samat läpinäkyvyyden ja laillisuuden vaatimukset kuin kaikkia muitakin aloja.

Taustalla on Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obradorin asenne tiedettä kohtaan. Samaa asennetta heijastelee Meksikon tiede- ja teknologia-akatemian johtaja Elena Álvarez-Buylla.

Mihin tämä presidentti López Obradorin ”asenne tiedettä kohtaan” viittaa on varsin harhaanjohtavaa. Tässä kohtaa liikutaan hyvin lähellä valeuutista, koska lukijalle halutaan väkipakolla välittää kuva tiedevastaisesta presidentistä ikään kuin hän olisi Donald Trump. Tällä ei tietysti ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Presidentti on niin tiedevastainen, että hän on valmistunut poliittisten tieteiden ja julkisen hallinnon kandidaatiksi maan parhaasta opinahjosta, Meksikon kansallisesta autonomisesta yliopistosta (UNAM), ja on naimisissa kirjallisuusteorian tohtorin ja historiantutkija Beatriz Gutiérrez Müllerin kanssa. Tiedevastaisuus näkyy myös siinä, että vajaan kolmen hallitusvuoden aikana Meksikon syrjäseuduille on perustettu 140 uutta yliopistoa. Samaan aikaan myös jo olemassa olevien julkisten yliopistojen opiskelijamääriä on lisätty.

Tiedevastaisuutta lienee sekin, että nykyisin yli 300 000 korkeakouluopiskelijaa saa kuukausittaisen apurahan valtiolta. Myös jo aiemmin olemassa olleisiin maisteri- ja tohtoritason apurahoihin on tehty tuntuva korotus, sillä ne on sidottu minimipalkkaan, joka on noussut 51 prosenttia vuoden 2018 tasosta. Voin puhua omastakin kokemuksestani, koska olen itsekin saanut Conacytin apurahan suorittaessani tohtorivaiheen opintojani Ciesas-yliopistossa. Apurahan saavat kaikki maisteri- ja tohtorivaiheen tiukan seulan läpäisseet opiskelijat, jotka säilyttävät opinnoissaan tietyn korkean vaatimustason. Conacytin saama rahoitus vuodelle 2022 on kaikkiaan lähes 29,6 miljardia pesoa tai melkein 1,25 miljardia euroa, mikä tarkoittaa 11,3 prosentin tasonnostoa edellisvuoteen. Vaikka huomioisimme myös inflaation, jää korotuksen tasoksi silti 7,3 prosenttia. Maisteri- ja tohtorivaiheessa olevia opiskelijoita Conacytin hallinnoimien tutkimuskeskusten apurahan piirissä on noin 62 000. Apurahoihin tulee 3,8 prosentin korotus. Conacyt rahoittaa myös noin 38 100 vakinaista ammattitutkijaa, joiden saaman rahoituksen taso vuodelle 2022 kasvaa peräti 31 prosenttia. Helsingin Sanomien omien tietojen mukaan Suomen Akatemian rahoitus vuodelle 2022 on nollatasolla, se ei varsinaisesti vähene eikä se kasva, vaikka inflaatio syönee sitä noin kahden prosentin verran ja kertaluontoinen kestävän kasvun tuki tuo siihen tarpeellisen väliaikaisen lisäyksen tulevalle vuodelle.

Toisaalta tieteen, teknologian ja innovaatioiden rahoitus, josta maksetaan myös pääosa julkisten yliopistojen toiminnasta ja johon sisältyy tähän liittyvä noin viidesosan omarahoitusosuus, nousee 113, 3 miljardiin pesoon, joka vastaa 477, 36 miljoonaa euroa. Kasvua edelliseen vuoteen tulee reilun 6,7 miljardin tai 28,4 miljoonan euron verran, kuten tästä analyysi- ja tutkimuskeskus Fundarin taulukosta voi nähdä.

Tässä presidentin joka arkiaamu järjestettävän tiedotustilaisuuden puhtaaksi kirjoitetusta tekstistä − kyseessä on torstai 23.9.2021 − otetusta kuvakaappauksesta voi nähdä, miten tiedeneuvosto Conacytin rahoitus kasvaa 11,26 prosenttia ja inflaatiokin huomioiden 7,3 prosenttia. Jatko-opintojen apurahoihin tulee 3,8 ja tutkijoiden työn rahoittamiseen 31 prosentin korotukset vuodelle 2022.
María Elena Álvarez-Buylla Roces on 62-vuotias luonnontieteilijä, joka sai kansallisen tiedepalkinnon (Premio Nacional de Ciencias y Artes) vuonna 2017. Silloin sen hänelle luovutti Meksikon hallitusta silloin johtanut Enrique Peña Nieto. Álvarez-Buylla on erikoistunut kasvitieteeseen, kehitysbiologiaan ja evoluutioekologiaan.

Viime vuonna Álvarez-Buylla syytti ”uusliberaalia tiedettä” siitä, että se on saavuttanut maailman mahtailevimpia ja kenties turhimpia saavutuksia, kuten kuuhun matkustamisen.

Kuten olettaa saattaa, tämä lainaus on irrotettu asiayhteydestään eikä se ole peräisin vuodelta 2020, vaikka Álvarez-Buylla, joka sai luonnontieteiden kansallisen tiedepalkinnon vuonna 2017, sanoikin vuonna toukokuussa 2015 niin sanotussa zapatistiyliopistossa Cideci Unitierrassa pitämässään puheenvuorossaan, että ”länsimainen tiede on tuottanut häikäisevimpiä ja ehkä hyödyttömimpiä edistysaskeleita, kuten saapumisen Kuuhun”. Tätä lainausta on käytetty toistuvasti tiedeneuvosto Conacytin johtajaa vastaan hyökätessä. Hän puhui tuolloin kapitalismiin kriittisesti suhtautuvassa seminaarissa (El pensamiento crítico frente a la hidra capitalista) kutsuvieraana tittelillä ”Kapitalismin hirviö naamioituneena tieteeksi ja maissiksi”. Puolituntinen puheenvuoro ei tietenkään tiivisty vain yhteen lauseeseen.

5.5.2015 San Cristóbal de las Casasissa, Chiapasin osavaltiossa, Álvarez-Buylla totesi: ”Globalisoituneessa uusliberalistisessa kapitalistisessa järjestelmässä yritykset käyttävät naistutkijoita ja heidän tiedettään, tieteitämme, ja sanelevat, mitä tutkitaan ja mitä ei, ja miten ne oikeuttavat liiketoimintansa. Tätä kutsun tieteeksi naamioituneen hirviön edistymiseksi.” Toisin sanoen Conacyt-neuvoston johtaja viittaa tässä siihen, ettei tieteen tulisi palvella vain kaupallisia päämääriä. Esitelmässä kehotettiin myös suuntaamaan tiede arjen ongelmien ratkaisemiseen. HS erehtyy väittäessään lainauksen olevan viime vuodelta, koska se ajoittuu toukokuuhun yli kuuden vuoden taakse.

VIIME vuonna Meksikon valtio lakkautti rahoituksen 109 julkiselta yhteisöltä. Joukossa oli järjestöjä, jotka tukivat esimerkiksi katastrofiapua, lääketieteellistä tutkimusta ja elokuvatuotantoja. Tarkoituksena oli torjua korruptiota ja parantaa rahoituksen läpinäkyvyyttä, kertoi uutistoimisto AP.

Vain nämä kyseiset 109 säätiötä on lakkautettu, mutta se ei tarkoita, että niiden toiminta olisi lakannut. Nykyisin rahoitus tulee suoraan valtion kassasta eikä ketään ole tarvinnut erottaa. Oppositio on väittänyt kerta toisensa jälkeen, että valtio lakkautti säätiöiden myötä kaiken rahoituksen, mikä ei ole totta, vaikka Helsingin Sanomatkin toistaa uutisjutussa saman väitteen AP-uutistoimiston lähteeseen viitaten. Eniten on kohuttu Fonden-rahastosta. Aiemmin sitä käytettiin katastrofiavun rahoittamiseen. Käytännössä rahasta vain osa löysi perille sinne, missä sitä tarvittiin tulvien, tulipalojen tai maanjäristysten jälkiseurauksien hoitoon. Sen kuluja liioiteltiin, välittäjät veivät siitä osan ja jopa ruokatarvikkeita myytiin niiden lahjoittamisen sijaan. Se oli siis yksi niin monista keinoista käyttää valtion varoja pienen poliitikkojen joukon ja heidän niin sanottujen liikemiesystäviensä rikastuttamiseksi. Usein tarvikeostot kohdistettiin samoille yrityksille.

Lainatussa AP-uutistoimiston uutisjutussa ei tuoda Helsingin Sanomien tavoin esille vain ja ainoastaan opposition näkökulmia. Siinä lainataan myös valtaa pitävää presidenttiä, joka antaa esimerkkejä varojen väärinkäytöksistä ja tekee selväksi, ettei säätiöiden lopettamisella ole mitään tekemistä rahoituksen lopettamisen kanssa. Tarkoitus on kitkeä korruptiota, etuoikeuksia ja turhaa byrokratiaa. Lokakuulta 2020 olevassa lyhyehkössä ja tasapuolisuutta tavoittelevassa artikkelissa todetaan: ”López Obrador ja hänen puolueensa sanovat, että näiden hankkeiden rahoitus on taattu. Säätiöiden eliminoimisen jälkeen hän sanoi, että hänen hallintonsa ’kerää kaikki nämä varat yhteen ja jakaa ne, kukaan ei menetä rahoitusta’.”

Tiedeyhteisön mielestä kyse on politiikasta ja suoranaisesta mielipidevainosta. Taustalla kangastelee myös Meksikon taloudellinen tilanne: maa on kärsinyt koronaviruspandemiasta.

Ne tahot, jotka ovat hyötyneet korruptiosta tai syyllistyneet veronkiertoon, lahjuksiin ja rahanpesuun ovat luontaisesti suuttuneet hallitukselle, joka ei enää mahdollista harvojen rikastumista yhteisillä varoilla. He pitävät sitä ”vainona”, vaikka kyse on vain ja ainoastaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja lakien noudattamisesta. López Obradorin hallituskaudella presidentti ei enää ole estänyt ystäväpiirinsä rikoksien tutkimista itsenäisen syyttäjän toimesta. Meksikossa on nähty parikymmentä ison luokan rikostutkintaa ja lähes kaikissa niissä nykyiset oppositiopoliitikot ovat viitanneet presidentin ajojahtiin, vaikka usein presidentti on saanut kuulla näistä tutkinnoista vasta jälkikäteen medioiden välityksellä. Siksi viittauksista ”vainoihin” on tullut osa meksikolaista politiikan arkipäivää.

Korruptiosta ja veronkierrosta sekä öljyvarkauksista ja muista julkisten varojen väärinkäytöksistä säästyneiden varojen arvioidaan jo yltävän biljoonaan ja 400 miljardiin pesoon, joka vastaa noin 59 miljardia euroa, joka puolestaan on yhden suomalaisen vuosibudjetin verran. Tämän verran on siis säästetty vajaan kolmen vuoden aikana. Rahoja on voitu käyttää muun muassa sosiaaliturvan laajentamiseen ja suuriin infrastruktuurihankkeisiin, joilla on ollut suuri työllistävä vaikutus. Säästöjä ei ole kohdistettu peruspalveluihin, valtion investointeihin tai hyvinvointiohjelmiin, koulutukseen tai terveydenhoitoon, joiden rahoitus on kasvanut. Meksikon ei myöskään ole tarvinnut ottaa lainkaan uutta laina vuosien 2019 ja 2021 välillä edes pandemian aiheuttaman laman poikkeuksellisissa olosuhteissa. Muun muassa ulkomaiset investoinnit kasvoivat uudelle ennätystasolle vuonna 2021 ja ennätykset rikottiin myös kansainvälisissä siirtolaisten rahalähetyksissä, osakemarkkinoiden indeksin tasossa ja keskuspankin valuuttavarannoissa. Meksikon talouden arvioidaan kasvavan yli kuusi prosenttia vuoden 2021 aikana. Myös työllisyydessä ollaan jo hyvin lähellä pandemiaa edeltänyttä tasoa.

Kuuluisimmat pidätykset liittyvät entiseen ministeri Rosario Roblesiin, entiseen valtion öljy-yhtiön (Pemex) johtajaan Emilio Lozoyaan sekä Yhdysvalloissa pidätettyyn entiseen turvallisuusministeri Genaro García Lunaan, jota syytetään yhteistyöstä huumekartellien kanssa presidenttikaudella 2006−2012, jolloin niin sanottu huumeiden vastainen sota alkoi. Silloin maata hallittiin verisesti Felipe Calderónin noustua valtaan räikeän vaalivilpin seurauksena. Kuitenkin erinäisiä suuremman luokan rikostutkimuksia on tehty kymmenittäin ja esimerkiksi epäilyttävien tilien jäädyttäminen on kymmenkertaistunut aiempaan tasoon nähden. Näistä meksikolaisen oikeusjärjestelmän saavutuksista ei ole kerrottu suomalaisille lukijoille juuri mitään.

Almoloya de Juárezin liittovaltion rikosoikeuskeskuksen valvontatuomari tai niin sanottu ”Altiplanon vankilan syyttäjä”, kuten Helsingin Sanomat häntä kutsuu, on varsinaisesti valvova tuomari (juez de control), jolla riittää töitä. Tiistaina 28.9. toinen tällainen tuomari Iván Aarón Zeferín Hernández antoi pidätysmääräyksen kymmenestä henkilöstä, joita syytetään vankiloiden resurssien omaan taskuun haalimisesta. Rikosnimikkeisiin kuuluvat rahanpesu ja järjestäytynyt rikollisuus. Tässä tapauksessa puhutaan kahden miljardin ja 950 miljoonan peson summasta, joka euroissa tekee sellaiset 124,3 miljoonaa. Syytettyjen joukkoon kuuluu myös tv-tähti Inés Gómez Mont, joka on entisen sisäministerin Fernando Gómez Montin veljentytär. Tästä ei kuitenkaan kirjoitettu Helsingin Sanomissa. Eipä Hesari kirjoittanut myöskään 18.9. Meksikossa järjestetystä Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) tärkeästä huippukokouksesta. Kaiken Meksikoon liittyvän uutisoinnin ei tarvitse olla luonteeltaan kielteistä eikä kaikkien uutisaiheiden tule olla kotoisin opposition suusta. Meksikossakaan ei kirjoiteta suomalaisen opposition pääministeri Sanna Mariniin kohdistavista usein kohtuuttomista ja liioitelluista julkisuustempuista, joilla pyritään kalastelemaan ääniä halvalla politikoinnilla.

YLEISHYÖDYLLISEN tutkimusjärjestö Cincestavin tutkija Alma Maldonado kutsui The Guardianin mukaan reiluun kolmeenkymmeneen tieteilijään kohdistuvia epäilyjä absurdeiksi.

Iztapalapan yliopiston tutkimusprofessori Georgina Alenka Guzmán Chávezin mukaan kyse on tiedevastaisen hallinnon mielivallasta, jota edistetään korruption torjunnan varjolla.

Ensinnäkin Cinvestav ei ole ”tutkimusjärjestö”, kuten HS väittää. Se on arvostettu tiedeneuvosto Conacytin rahoituksella toimiva yliopisto, joka on myös osa tunnettua Kansallista teknologista instituuttia (IPN), koko nimeltään Kansallisen ammattikorkeakoulun tutkimus- ja syventävien opintojen keskus (Centro de Investigación y de Estudios Avanzados del Instituto Politécnico Nacional).

Tiedemaailman väärinkäytöksien tunnettu ennakkotapaus Estafa Maestra on poliitikkojen ja tutkijoiden yhdessä tekemä ”mestarihuijaus”, johon käytettiin 128 haamuyritystä reilun 340 miljoonan euron varastamiseksi 11 valtion viraston ja kahdeksan julkisen yliopiston sekä 58 yrityksen avulla. Tähän tapaukseen on liitetty yli 50 eri tason virkailijaa. Tutkimuksissa on kuultu kymmeniä todistajia ja pidätysmääräyksiä on annettu 11. Tapauksen pääepäilty ja edellisen hallituksen sosiaalisen kehityksen ministeri Rosario Robles on ollut pidätettynä elokuusta 2019 lähtien. Tästä tai muista suurimmista rikostutkimuksista Helsingin Sanomat ei ole kuitenkaan lukijoilleen kertonut. Edellisen presidentin Enrique Peña Nieton aikakaudella tämä kyseinen oman väen tai PRI-puolueen jäsenten korruptiotutkinta ei edennyt. Peña Nieto kuten edeltäjänsäkin muistetaan Meksikon kansan keskuudessa ennen kaikkea korruptiosta ja väkivallasta sekä vaalivilpeistä. Tieteen vapaus ei ole ollut tärkeää edellisille vallanpitäjille, koska niiden aikakaudella lähes kaikki valtion laitokset pyrittiin alistamaan oman edun tavoittelulle ja äkkirikastumiselle hämäräbisneksillä.

31 tutkijan rikosepäilyistä on kertonut myös espanjankielinen BBC News Mundo, jonka uutisointi on Helsingin Sanomiin verrattuna ammattimaisempaa, tasapuolisempaa ja eri näkökulmia huomioivaa. Toisenlaisen myös perusteettomasti ”tieteen rajoittamisesta” puhuvan esimerkin voi löytää espanjalaislehti El Paísin artikkelista.

”Miten voimme elää maassa jossa meitä uhataan älymme käytöstä? Samaa on nähty fasistisissa hallinnoissa ja Nicaraguan kaltaisissa diktatuureissa”, Guzmán Chávez sanoi El Economistalle.

Yhtä kaikki, vertaus Nicaraguaan on halpamainen eikä sille löydy perusteita. Myös Nicaraguan leimaaminen yksipuolisin perustein diktatuuriksi on loukkaavaa. Meksikosta on vihdoin tullut todellinen demokratia, missä on olemassa aitoja kansalaisvapauksia, ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja lehdistön vapaus sekä kaikenlainen muukin mielipiteen vapaus voi paremmin kuin koskaan maan historiassa. Kuten presidentti sanoo usein, erimielisyydet ovat olennainen osa kansanvaltaa. Presidentti López Obrador tuomitsee niin ikään varsin usein rasismin ja fasismin kaikissa sen muodoissaan. Meksikon hallitus lakkautti heti valtaan noustuaan poliittisten vastustajien vakoilun, jota edesmennyt turvallisuuden tutkimuskeskus (CISEN) toteutti. Myös aiemmat vakoiluarkistot on avattu kansalle. Enää sisäministeriön tehtäviin eivät lukeudu poliittisen vastarinnan nujertaminen, kidutus ja ihmisoikeusloukkaukset, jotka olivat osa sen ominta alaa ainakin vuoden 1968 opiskelijamurhista lähtien. Presidentin turvallisuuspoliittinen strategia rakentuu ihmisoikeuksien kunnioittamiselle ja väkivallan taustasyiden kuten köyhyyden poistamiseen. Voimankäyttöä ihannoiva oikeisto-oppositio pilkkaakin presidenttiä usein sanonnoista kuten ”haleja, ei luoteja”.

Oppositio kampanjoi alati hallitusta vastaan kaikin varoin, keinoin ja medioin, mutta tämän pysyvän kampanjoinnin tulokset ovat olleet heikkoja. Kansan ehdoton enemmistö seisoo yhä presidentin takana, koska se on nähnyt hallituksen työn vaikutukset omaan arkeensa. Yksi opposition suosituimmista kampanjoista on ollut hallituksen leimaaminen tiedevastaiseksi. Muihin vastaaviin kampanjoihin, joita edistetään myös sosiaalisten verkoston robottien ja valeuutisten muodossa, kuuluvat lasten syöpälääkkeiden väitetty puute, presidentin kutsuminen diktaattoriksi, naisten oikeuksien poliittinen käyttö hallitusta vastaan, puhtaiden energioiden edistäminen vastauksena hallituksen ”saastuttaviin” energiaratkaisuihin, infrastruktuurihankkeiden rienaaminen, ja niin edelleen. Viimeksi presidentin vaimo joutui erään oikeistopolitiikkaa kannattavan ”tutkijaksi” esittäytyneen yksilön vihan kohteeksi Twitterissä.

Yhteistä mustamaalauskampanjoille on niiden alkuvaikutelma ”jaloista arvoista” kuten tieteen vapaudesta, lasten ja naisten oikeuksista, demokratiasta ja puhtaasta energiasta, joiden taakse naamioituu joukko häikäilemätöntä politikointia ja oikeisto-opposition edun ajamista. Esimerkiksi puhtaiden energioiden suosiminen tarkoittaa opposition omien yritysten tai ulkomaisten etenkin espanjalaisten yritysten tuuli- ja aurinkoenergian suosimista. Tämä taas tarkoittaa valtion kassasta syömistä, sillä uusliberaalin talouspolitiikan aikakaudella 1982−2018 valtion sähköyhtiö (CFE) alistettiin yksityisten yrityksien voiton tavoittelulle muun muassa niiden lakiin kirjattuina etuoikeuksina myydä sähkönsä verkkoon ensimmäisenä ja ilman kuljetus- sekä verkkomaksuja. Käytännössä valtio joutui supistamaan tämän vuoksi muun muassa omaa vesienenergian tuotantoaan, epävakauttamaan sähköverkkonsa toiminnan ja kallistamaan sähkön hintojaan. Se joutui ostamaan hintavampaa sähköä ulkopuolisilta yrityksiltä sen sijaan, että se olisi voinut hyödyntää koko omaa tuotantokapasiteettiaan. Nyt kun presidentti ajaa vesivoimaloiden uudistamista, pyrkii lopettamaan yksityisten yritysten etuoikeudet ja takaamaan sähkön hintojen nykytason, syytetään häntä ”polttoöljyllä ratsastamisesta”, vaikka hänen aikakaudellaan polttoöljyn energiakäyttö on vähentynyt entisestään. Mikään ei ole sitä, miltä se voi Meksikon yhteiskunnallista keskustelua tuntemattoman silmissä ensiksi näyttää. Ymmärrän tämän lisäävän vääristyneen uutisoinnin riskiä, varsinkin koska paikallisissa yksityisissä medioissa ei anneta riittävästi painoarvoa totuudelle ja faktoille.

Oppositiota leimaavat pahat muistisairaudet. Ne tuntuvat arvostelevan nykyhallitusta kaikesta siitä, mitä ne eivät itse tehneet tai sitten tekivät. Ne eivät kunnioittaneet naisten oikeuksia, mutta nyt ne edustavat feminismiä äänten kalastelun toivossa. Ne eivät välittäneet julkisesta terveydenhuollosta, mutta nyt ne ovat syöpää sairastavien lasten puolustajia. Esimerkkejä riittää ja liian monet mediat antavat kampanjoille avoimen tukensa. On selvää, ettei kansallinen media ole Meksikossa hyökännyt yhtä voimakkaasti yhdenkään presidentin kimppuun sitten 1913 murhatun vallankumousjohtaja Francisco I. Maderon jälkeen. Syitä tälle opposition ja medioiden synergialle on ainakin kolme. Ensinnäkin oppositio omistaa osan mediataloista, jotka ajavat tiettyjen yritysryppäiden tai puolueryhmien etuja. Toiseksi mediaa ei enää osteta hiljaiseksi eikä sen toimintaa enää rahoiteta valtion kassasta. Ennen erimielisyyttä ei sallittu, mutta nyt mediat ovat aidosti vapaita eivätkä ne tiedä mitä tekisivät tuolla vapaudellaan. Vaikka vuoden 2018 vaalit sujuivat demokraattisemmin kuin yhdetkään aikaisemmat, medialla on vielä totuttelemista siihen, millaista kansanvaltainen elämäntyyli voi parhaimmillaan olla. Perinteisesti Meksikon medioiden suhde on ollut myös etäinen suhteessa tavalliseen kansaan.

Oikeistolaiseksi muuttuneen ja yksivaltiaan ottein Meksikoa vuosian 1929−2000 hallinneen entisen vasemmistolaisen Institutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI) presidenttikaudella 2012−2018 ”kanoille annettiin” poikkeuksellisen paljon ”maissia” eli niiden tuki ostettiin lahjonnan avulla. Käytännössä PRI ja Kansallinen toimintapuolue (PAN), joka hallitsi vuosina 2000−2012 ovat tehneet lähes saumatonta yhteistyötä uusliberaalin salinismin aatteen eteen vuodesta 1988 lähtien, jolloin Carlos Salinas de Gortari nousi valtaan vilpillisissä vaaleissa, jotka estivät vasemmistolta pääsyn valtaan. Suomalaislehden toimittaman uutisen alkulähde palautuu El Financiero -lehteen, joka sai käsittämättömän suuren 100 miljoonan dollarin tai 86,2 miljoonan euron lainan valtion kehityspankilta (Nacional Financiera − NAFIN). Koska kehityspankin johtaja kieltäytyi aluksi lainasta, silloinen valtiovarainministeri Luis Videgaray Caso meni henkilökohtaisesti uhkailemaan häntä, jotta ylimitoitettu ja sittemmin maksuvaikeuksiin ajautunut laina varmasti myönnettäisiin.

Presidentin julkaisemien virallisten tietojen mukaan pelkästään kaksi lehteä El Universal ja Reforma, jotka omistavat Juan Francisco Ealy Lanz Duret ja Alejandro Junco de la Vega, saivat ”mainoskuluina” valtiolta lähes 3,1 miljardia pesoa Vicente Fox Quesadan, Felipe Calderón Hinojosan ja Enrique Peña Nieton presidenttikausien aikana vuosina 2000−2018. Nuo 3 079 miljoonaa pesoa vastaavat euroissa vajaata 129,8 miljoonaa pesoa, mutta ne ovat vain esimerkki televisioyhtiöiden ja mediatalojen avustuksista, joihin kuuluivat myös verojen anteeksi antaminen. The New York Times on pohtinut tätä medioiden ja vallanpitäjien perverssiä suhdetta joulukuussa 2017 julkaistussa artikkelissaan.

Koska Meksikon kansallinen mediakenttä elää pahassa alennustilassa, ei ole mikään ihme, että kaikenlaiset yksipuoliset ja vääristellyt uutiset sinkoavat myös kansainvälisiin medioihin. Niiden, kuten Helsingin Sanomienkin, tulisi harjoittaa entistä tarkempaa lähdekritiikkiä. Yksipuoliset opposition viha- tai mustamaalauskampanjoiden toistamiset eivät edusta hyvää journalistista käytäntöä. Helsingin Sanomien olisi tullut tasapuolisuuden vuoksi sisällyttää juttuunsa myös syyttäjien tai Meksikon hallituksen näkemykset. Toivoisin Hesarin myös syventyvän paremmin meksikolaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ennen kuin se irrottaa siitä pieniä palasia laajempaa asiayhteyttä tuntemattomalle suomalaiselle lukijalle. Esimerkki paremmasta Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen Meksikoon kohdistuvasta uutisoinnista on puolestaan tämä Matilda Jokisen 5.8.2021 julkaisema juttu siitä, miten yhdysvaltalaiset asealan yritykset haastettiin oikeuteen. Olen itsekin kirjoittanut samasta aiheesta.

Itse olen täysin tyytyväinen hallitukseni toimintaan. Se on ensimmäinen hallitus minun elämäni aikani, johon voin samastua ja joka edustaa minun arvojani. En olisi tutkijana milloinkaan äänestänyt presidentiksi tiedevastaista henkilöä. Pyytäisinkin Helsingin Sanomilta ja muilta medioilta kunnioitusta Meksikon nuorta ja nousevaa demokratiaa kohtaan. Pappi Miguel Hidalgo ”herra ja hidalgo” huusi itsenäisyyssodan alkajaisiksi 1810 kuolemaa huonolle hallinnolle, mitä julmat siirtomaaisännät edustivat. Siitä huonosta hallinnosta Meksiko on saanut kärsiä enemmän kuin paljon, joten aidosti kansaa edustavan nykyhallinnon leimaaminen milloin miksikin ilman perusteita on turhauttavaa. Onneksi Meksikossa ei laadita uutisjuttuja suomalaisen opposition vihaviesteistä. Siksi ei Suomessakaan tulisi toistaa sanasta sanaan oikeisto-opposition kampanjoita. Meksikon tai sen hallituksen esittäminen ”sivistymättömänä” on myös omiaan toistamaan vanhoja ylimielisiä siirtolaiskauden näkemyksiä. Niissä väkivaltainen kolonialismi oikeutettiin kutsumalla meksikolaisia ”villeiksi”, vaikka todellisuudessa jo silloin meksikolaiset edustivat yli 5 000 vuoden yhtenäistä kulttuuriperimää. Meksiko on nouseva talousmahti ja moninainen yhteiskunta, jonka kansalla on täysimääräinen oikeus viedä läpi parhaakseen katsomansa demokraattinen ja rauhanomainen, mutta radikaali muutos.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador esitteli kahden entisiä hallituksia avoimesti tukeneen lehden saamia ”mainostuloja” vuosina 2000−2018. Tämän lisäksi nykyisin opposition äänitorvina toimivat El Universal ja Reforma saivat aiemmin myös vapautuksen veroistaan. Nykyisen hallituksen aikakaudella medioiden ja valtaa pitävien suhde on sikäli tervehtynyt, ettei se perustu enää lahjontaan.

Kanteluni Julkisen sanan neuvostolle

Tarkkarajaiset asiavirheet

1. Kuvateksti ei pidä paikkaansa, sillä Meksikon itsenäisyyden juhlinta alkaa 15. päivä syyskuuta varsinaisen itsenäisyyspäivän aattona niin sanotulla huudolla (El Grito), joka juhlistaa 1810 alkanutta itsenäisyyssotaa. Virallinen itsenäisyyspäivä on kuitenkin 16.9. [korjattu 7.10.]

2. 31 mainittua tutkijaa eivät sinänsä edusta virallisesti tiedemaailmaa eikä sitä edusta myöskään heidän järjestönsä, mutta he ovat pieni osa laajaa tiedekenttää.

3. Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador ei johda rikostutkintoja eikä päällepäsmäröi syyttäjänviraston toimintaa: Meksikossa noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta ja vallan kolmijakoa. [korjattu osittain 7.10.]

4. Julkisilta toimijoilta ei ole kielletty valtiorahoitusta eikä valtiorahoitusta kohdisteta erikseen niiden johtokunnille. [korjattu 7.10.]

5. Altiplanon vankilan toimija ei ole ”syyttäjä”, vaan hän on valvontatuomari (juez de control) Gregorio Salazar Hernández. [korjattu 5.10.]

6. Saatu valtion rahoitus ei ole 2,1 miljoonaa, vaan ainakin 12,1 tai peräti 23,6 miljoona euroa.

7. Meksikon presidentin tiedevastaisuudesta ei esitetä todisteita, kyse on solvauksen välittämisestä, joka perustuu rikoksista syytettyjen tunnereaktioihin. [korjattu osittain 7.10.]

8. Conacytin johtajan Elena Álvarez-Buyllan lainattu lausunto ei ole vuodelta 2020 (”viime vuodelta”), vaan se on peräisin vuodelta 2015. [korjattu 5.10.]

9. Julkisyhteisöjen rahoitusta ei ole lakkautettu, kuten uutisjutussa annetaan ymmärtää. [korjattu 7.10.]

10. Cinvestav (ei Cincestav kuten HS sen kirjoitti) ei ole ”tutkimusjärjestö”, kuten HS väittää. Se on arvostettu tiedeneuvosto Conacytin rahoituksella toimiva yliopisto. [korjattu 5. ja 7.10.]

Ylitulkinnat ja taustatietojen puute

1. Väitetylle mielipidevainolle ei esitetä todisteita, väite on spekulatiivinen ja poliittisesti latautunut.

2. Sekä presidentin että syyttäjien sekä tiedeneuvosto Conacytin väitetään ”vainoavan” tieteentekijöitä, mutta väite perustuu vain muutamiin henkilöihin ja lainattuihin medioihin, vaikka pelkästään kansalliseen tutkijoiden järjestelmään (SNI) kuuluu noin 38 100 henkilöä.

3. Tutkijoiden oletetaan olevan kykenemättömiä rikolliseen toimintaan, mutta aiempia akateemisia rikosvyyhtejä ei mainita. Myöskään korruption vastaisesta taistelusta ei tarjota yhtään esimerkkiä.

4. Uutisjuttu ei tuo esiin tasapuolisuuden vuoksi tarpeellisia presidentin, valtakunnansyyttäjän tai tiedeneuvoston näkökantaja.

5. Tiedeneuvosto Conacytin johtaja ja ansioitunut tutkija leimataan tiedevastaiseksi henkilöksi yhden asiayhteydestään irrotetun lauseen perusteella.

6. Hallituksen tieteen edistämiseksi tekemiä toimenpiteitä ei tuoda lainkaan esiin.

7. Helsingin Sanomat typistää käytettyjen lähteiden, etenkin The Guardianin ja AP-uutistoimiston monipuolisempia tietoja tavalla, joka ei välitä muita näkökulmia kuin syytettyjen kannan.

8. Meksikon taloustilanne on parempi kuin uutisessa vihjaillaan. Kaikki maailman maat ovat kärsineet koronaviruspandemiasta, ei vain Meksiko. Näillä maininnoilla ei ole mitään yhteyttä itsenäiseen rikostutkintaan, jolla ei ole myöskään puolestaan mitään suoraa linkkiä säätiöiden lakkauttamispäätökseen. Tutkijoiden ”vainoaminen” ei johdu Meksikon taloustilanteesta, joka on alati paraneva.

9. Väitteille korruption torjunnasta tekosyynä ”tiedevastaisen hallinnon mielivallalle” ei esitetä yhtään todellista perustetta.

10. Meksikon hallinnon vertaaminen natsi-Saksaan ja Nicaraguaan on vihapuhetta (ja sen kansainvälisöimistä), joka ei kuuluu hyviin journalistisiin käytäntöihin eikä ole mitenkään sovitettavissa oikeusvaltiossa tehtävän rikostutkinnan realiteetteihin.

Perustan kanteluni journalistin ohjeiden kahdeksaan asiakohtaan 1./8./10./11./12./13./20/21

1. Journalistinen vastuu: oikeus tietää myös se, mitä meksikolaisessa yhteiskunnassa tapahtuu.

8. Velvollisuus totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

10. Tiedot on tarkastettava mahdollisimman hyvin.

11. Faktat ja fiktiot sekä mielipiteet on kyettävä erottamaan toisistaan.

12. Tietolähteitä on käytettävä kriittisesti ja harkitusti huomioiden niiden mahdollinen vahingoittamistarkoitus (oppositiomediat).

13. Uutista on syytä täydentää, jos sen tiedot ovat vajavaisia tai jos uutta tietoa on saatavilla.

20. Olennaiset asiavirheet on korjattava välittömästi tai uutisjuttu voidaan toimittaa kokonaan uusiksi, jos siinä esiintyy useita virheitä (kuten tässä tapauksessa).

21. Jos jostakusta esitetään erittäin kielteistä tietoa, tulee kritiikin kohteelle varata tilaisuus puolustautua jutun yhteydessä, vaikka tämä olisikin Meksikon presidentti.

Kävin Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen uutistuottaja Tommi Hannulan kanssa pitkän ja rakentavan palautekeskustelun uutisjutun virheistä, olettamuksista ja lähteistä. Keskustelun lopputuloksena HS teki oikeutta totuudelle ja journalismille muokkaamalla alkuperäisen varsin harhaanjohtavan otsikkonsa “Meksikon presidentin tiedevastaiset toimet kovenevat: haluaa pidättää 31 tiedemaailman edustajaa” muotoon “Meksikon syyttäjät haluavat 31 tiede­maailman edustajaa pidätetyiksi”.

P.S. Helsingin Sanomat on pyynnöstäni tehnyt pari merkittävää korjausta julkaisemaansa uutisjuttuun 5. ja 7.10., muuttanut ”syyttäjän” tittelin valvontatuomariksi, maininnut Cinvestavin olevan tutkimuslaitos eikä järjestö (jopa sen nimi on nyt oikein kirjattu). Se myös laittoi jutussa mainitun väärinkäytöksistä epäillyn tiedejärjestön (FCCyT) nimen espanjaksi selvyyden vuoksi eikä enää mainitse, että Conacytin johtajan asiayhteydestään eli kapitalismin kritisoinnista irrotettu kuumatkailun kritiikki olisi viime vuodelta, koska kyseinen lausunto on tehty osana puolen tunnin luentoa zapatistien järjestämässä seminaarissa toukokuussa 2015.

HS oikaisi uutisjuttuaan toistamiseen 7.10. esittämieni vasta-argumenttien vuoksi. Sanomalehti myöntää, että Meksikon presidentillä ei ole mitään tekemistä pidätysmääräyksien kanssa, koska ne ovat syyttäjäviranomaisten vaatimuksia. Enää Hesari ei esitä, että valtiorahoitus olisi kielletty järjestöiltä ja niiden johtokunnilta, vaan tuo tiettäväksi sen, miten kielto koskee ainoastaan säätiömuotoista rahoitusta niiden sisäpuolella. Julkisten toimijoiden rahoitus on turvattu, mutta enää sen ei sallita tapahtuvan korruptiolle altistavan ja läpinäkyvyyttä estävän säätiömallin kautta. HS myöntää myös 15.9. olevan Meksikon itsenäisyyspäivän aatto, sillä virallinen juhlapäivä on 16.9., alkoihan 11 vuoden taistelu itsenäisyydestä juuri tuona päivänä 1810 Doloresin kaupungissa, Guanajuaton osavaltiossa, kapinallisen papin Miguel Hidalgon johdolla, joka vaati aamuyön tunteina kuolemaa huonolle hallinnolle (El Grito de Dolores). Mikä tärkeintä, Suomen suurin lehti osaa ottaa opiksi virheistään ja korjata toimintaansa.

Näin HS kommentoi tekemiään oikaisujaan, jotka perustuvat lehden ulkomaantoimituksen kanssa käymääni kriittiseen keskusteluun:

Oikaisu 5.10. kello 15.22: Valvovaa tuomaria kutsuttiin artikkelissa alun perin harhaanjohtavasti syyttäjäksi. Elena Álvarez-Buyllan toteamus ”uusliberaalin tieteen” saavutuksista ei ole viime vuodelta, kuten artikkelissa väitettiin, vaan vanhempi. Cinvestav ei ole tutkimusjärjestö vaan tutkimuslaitos.

Oikaisu 7.10. kello 10.44: Otsikossa mainittiin alun perin, että Meksikon presidentti haluaa pidättää tiedemaailman edustajia. Tapauksessa on kyse syyttäjäviranomaisten vaatimuksesta. Tekstissä mainittiin alun perin virheellisesti, että laki kieltäisi julkisten järjestöjen johtokunnilta valtion rahoituksen. Tosiasiassa laki kieltää tällaisen rahoituksen säätiömuotoisilta toimijoilta järjestöjen sisälle. Valtion rahoitus järjestöille jatkuu. Kuvatekstissä Meksikon presidentti heiluttaa lippua itsenäisyyspäivän aattona, ei itsenäisyyspäivänä.

P.P.S. Tätä vastinettani on täydennetty 6.10. mainitsemalla Julkisen sanan neuvostolle tekemäni kantelun keskeisimmät perustelut. 8.10. vaihdoin otsikkoni “valeuutisen” muotoon “arveluttava uutinen” vastauksena Hesarin tahtoon korjata omaa otsikointiaan. Olen lisännyt juttuun myös toisen tehdyn oikaisukierroksen tulokset.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Tapio Tenoch Laaksonen

Lähteet: Proceso, Aristegui Noticias, El Economista, El Financiero, Animal Político, The Guardian, AP, BBC News Mundo, La Jornada, Contralínea, The New York Times, The Washington Post, etc.

Kun HS julkaisi uutisen Meksikon ”hätkähdyttävän synkästä koronatilanteesta” 8.4.2021 uudet tapaukset olivat tuolloin laskemassa 20 prosenttia edelliseen epidemiologiseen viikkoon nähden. Päivittäisestä terveysministeriön tiedotustilaisuudesta otetussa kuvassa laskusta kertoo sininen viiva, joka asettuu 22 000 uuden viikon aikana raportoidun tapauksen kohdalle. Toisessa aallossa tapauksia oli pahimmillaan 110 000, kuten käyrän korkein kohta kertoo. Viimeisen 14 päivän aikana oli todettu 26 784 aktiivista koronavirustapausta. Tummempi viiva seuraa koronasta toipuneiden tilannetta.

Suomen suurin sanomalehti Helsingin Sanomat kirjoitti rakkaasta kotimaastani Meksikosta arveluttavaa pandemiauutisointia, johon arkea niin tutkijana, toimittajana kuin kansalaisenakin seuraavana poliittisesti tietoisena toimijana tietysti halusin ottaa kantaa. Kirjoitin vastineen Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkoston sivustolle. Esitin siitä seuraavaksi faktoilla ja muotoiluilla tarkennetun version. Kutsuin alun perin uutisjuttua “valeuutiseksi”, mutta on käsitteellisesti tarkempaa puhua harhaanjohtavasta uutisoinnista.

Vastineeni Helsingin Sanomille

Kuten olettaa saattoi Enrique Krauzen ja muiden oppositiopoliitikkojen kansallinen ja kansainvälinen mustamaalauskampanja tulee ulottumaan tavalla tai toisella myös Suomeen asti. HS kunnostautui tällä lukijaa harhaan johtavalla uutisellaan, jonka tiedot ovat kovin köykäisiä ja analyysit kumman oikeistolaisia tai vähintäänkin yksipuolisia:

Meksikon koronatilastoihin ilmestyi kerralla 100 000 kuollutta lisää – Monien maiden lukuihin ei voi luottaa, sanoo THL:n Salminen

Itse olin jo osannut ennakoida kansainvälisen kampanjoinnin yltyvän Meksikon vaalikampanjoinnin myötä. Tehoaisiko kansainvälinen kampanjointi meksikolaisiin, jotta he ottaisivat järjen käteensä ja lakkaisivat tukemasta korruptoitunutta, valehtelevaa, diktaattorihallitustaan? Eikö Hesaria yhtään hävetä politikoida toisten maiden kuolemilla näin alhaiseen tapaan? Meksikoa ei myöskään tulisi ristiinnaulita sen useimpia muita maita avoimemmasta koronatiedotuksesta.

Se, että Meksikon kuolleisuustilastoissa on virallisesti reilut 200 000 tapausta, on valitettava tosiasia. Kuolleisuuden syyt ovat pitkälti samoja kuin Yhdysvalloissa: huonot ruokatottumukset, jotka tuottavat elintasosairauksia. Heikentyneet immuunijärjestelmät tuottavat valitettavasti enemmän kuolemantapauksia. Siitä ei pääse mihinkään. Vähintään 70 prosenttia koronakuolemista on johtunut tartuntaa edeltäneistä altistavista sairauksista eli verenpainetaudista, ylipainosta ja diabeteksesta. Vuosittaisista kuolemantapauksista Meksikossa jopa puolet johtuu huonon ruokavalion aiheuttamista terveysongelmista.

Uudet varoitusetiketit ruoka ja juomapakkauksiin tehtiin Chilen mallin mukaan jo ennen pandemiaa. Kouluissa on aloitettu uusi terveen elämän oppiaine. Pari osavaltiota on myös kieltänyt roskaruuan alaikäisiltä. Sen saatavuutta kouluissa rajoitetaan kuitenkin yleisemmin. Meneillään on lisäksi kansallinen terveempiä elämäntapoja edistävä kampanja. GISAMAC on jo pari vuotta toiminut hyvin moniammatillinen työryhmä, joka pohtii keinoja ruokaympäristön tervehdyttämiseen ja kansanterveyden parantamiseen tavalla, joka olisi taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävää. Tarkoitus on myös palata entiseen hyväksi havaittuun perinteiseen ruokavalioon, jonka sisältö olisi luonnollisempi verrattuna pitkälle jalostettuihin elintarvikkeisiin.

Nuo satatuhatta muuta kuolemantapausta liittyvät liikakuolleisuuteen. Niitä ei ole missään vaiheessa salattu, mutta tiedot eivät myöskään ole lopullisia. Tietoja päivitetään jatkuvasti. Liikakuolleisuuslaskelmia tehdään kaikissa maissa ja niin myös täällä. Ero on siinä, että monet maat eivät julkaise kyseisiä tilastoja tai keskustele niistä avoimesti. Meksikossa hallitus ei ole peitellyt lukuja missään vaiheessa, kuten jutussa vihjaillaan. Tilastointi ei ole ollut sekään puutteellista, kuten annetaan ymmärtää. Varsin on kummallinen tämä jutun ”asiantuntija”, joka ei selkeästi kykene vapautumaan siirtomaa-ajattelun taakasta, vaikka onkin Latinalaisen Amerikan tutkija. Hän ei edes tiedä, että virallisesti Meksiko ei ole minkäänlainen ”kehitysmaa”, vaan se on OECD-maa niin kuin Suomikin ja myös esimerkiksi Chile.

Meksikon asukaslukukin on annettu väärin. Luku ei ole 127 miljoonaa, vaan INEGI:n vuoden 2020 virallisen väestölaskennan mukaan se on 126 miljoonaa ja 14 tuhatta. Toimittaja muutti myöhemmin luvun oikeaksi. Kävin hänen kanssaan jutun sisällöstä pitkän nelituntisen palautekeskustelun.

Jutussa rakennetaan kansainväliseen Meksikon vasemmistohallituksen vastaiseen kampanjointiin kuuluvaa yhtäläisyyttä Andrés Manuel López Obradorin, Donald Trumpin ja Jair Bolsonaron välille. Se ei ole muuta kuin poliittista propagandaa. Kyse on lisäksi populismin leimakirveen käytöstä, jonka tueksi ei löydy yhtään faktaa.

Jutussa vihjataan lasten ja nuorten jättävän koulunkäynnin, mutta ei kerrota Meksikon maaliskuusta 2020 lähtien sovelletusta Aprende en Casa (Opi kotona) -ohjelmasta, jonka Unesco on tunnustanut yhdeksi parhaista etäopetuksen malleista. Myös Kiina ja monet muut Latinalaisen Amerikan maat ovat ottaneet siitä oppia. Sitäkään ei mainita, että koulut on pidetty kiinni jo vuoden ennen kaikkea lasten ja nuorten elämässä läheisesti vaikuttavien isovanhempien suojelemiseksi.

Mitään mainintaa ei ole siitä, että Meksiko sai nyt 7.4. rokotettua ensimmäiset 10 miljoonaa kansalaistaan. Vielä kun rokotetaan toiset kuusi miljoonaa, niin kaikki yli 60-vuotiaat on rokotettu jo kertaalleen. Se tulee luontaisesti vähentämään kuolleisuutta merkittävästi. Meksikon rokoteostoja ei mainita eikä sitä, miten Meksiko käyttää viittä erilaista rokotetta: Pfizer-BioNTech, SinoVac, Sputnik V, AstraZeneca ja CanSinoBio, joista kahden viimeisen loppuvalmistus eli 40 prosenttia koko prosessista tehdään Meksikossa.

Koronatapausten määrä on laskenut Meksikossa yhtäjaksoisesti jo vähintään 10 viikkoa kaikissa 32 osavaltiossa. Tämäkään ei näköjään ole mainitsemisen arvoinen tieto? Kuitenkin jutussa nähdään aiheelliseksi verrata Meksikon pandemiatilannetta Brasiliaan. Sen sijaan López Obradorin ”keveästä” suhtautumisesta pandemiaan esitetään hämäriä perustelemattomia väitteitä. Lukijalle ei kerrota siitä, kuinka hyvin tehdyt toimenpiteet ovat toimineet jopa ilman ulkonaliikkumiskieltoja tai kansalaisvapauksien rajoituksia.

Meksikossa toimenpiteet on kohdistettu työpaikkoihin, kouluihin ja vapaa-ajan palveluihin. Näin liikkuvuutta on saatu vähennettyä ilman puuttumista ihmisten perusoikeuksiin. Jos väestöstä noin puolet elää epävirallisen talouden piirissä − mikä ei ole vain huono tai tuomittava asia − niin silloin heidän elantonsa riippuu jokapäiväisestä työnteosta. Heidän oikeuttaan hankkia elanto ei voi rajoittaa kuin osittain. Meksiko sai pienennettyä ensimmäisen tautiaallon ainakin 70 prosentilla, kun 40 miljoonaa ihmistä vetäytyi koteihinsa.

Toinen tautiaalto alkoi kasvaa loka-marraskuussa. Sitä pahensivat kylmempi sää ja vuodenvaihteen perhejuhlat. Tammikuussa uusia tapauksia oli 110 000 per viikko. Jos sen haluaa suhteuttaa Suomen tasoon, luku pitää jakaa 26:lla. Nyt olemme noin 22 000 tapauksessa per viikko, joten pandemia on saatu hiipumaan viitisen kertaa pienemmäksi kuin se oli toisen tautiaallon huipulla. Ennaltaehkäisyä jatketaan ja riskiä arvioidaan osavaltiokohtaisen neliportaisen liikennevalojärjestelmän avulla. Enää yksikään osavaltio ei ole punaisella tasolla ja valtaosa on jo keltaisella tasolla.

Ensimmäisessä tautihuipussa tapauksia oli noin 55 000 per viikko. Silloinkin tilanne oli suhteellisesti Euroopan ensimmäistä aaltoa parempi. Kuolleisuus toki oli silloinkin suurempaa, koska väestön perusterveydessä on vakavia puutteita, joita ei niin vain pandemian aikana ratkaista. Ne vaativat pitkän aikavälin rakenteellisia muutoksia, joiden suhteen hallitus on jo aloittanut monta uudistusta.

Jutussa ei mainita sitä, miten uusliberaali kausi 1983−2018 jätti koko terveydenhoitojärjestelmän tuhon partaalle. Kun López Obrador aloitti hallituksineen maan johdossa 2018, se sai vastaanottaa muun muassa yli 300 puoliksi rakennettua sairaalaa ja 250 000 lääkärin sekä sairaanhoitajan vajeen. Jo ennen pandemiaa uusi hallitus lisäsi terveydenhuollon budjettia 40 miljardilla pesolla, joka on vajaat kaksi miljardia euroa, lähes 1,7 miljardia euroa. Pandemian aikana terveydenhuoltoon saatiin palkattua noin 70 000 uutta työntekijää. Sairaalahoidon kapasiteetti saatiin kuusinkertaistettua, josta Meksiko on saanut Maailman terveysjärjestö WHO:n tunnustuksen sinä Amerikan maana, joka vei läpi suurimmat laajennukset. Yhdysvallat ei esimerkiksi tehnyt mitään yhtä suuren luokan laajennusta.

Jutun asiantuntijana esiintyvä tutkija heittelee faktoja varsin kevein perustein. Hän tuo esiin pelkonsa veljestään, joka ei mahdollisesti saisi Meksikossa hoitoa koronavirukseen. Meksikossa sairaalat eivät ole missään vaiheessa ylikuormittuneet kokonaan, joten hoitoa on voitu antaa kaikille sitä tarvitseville. Terveysalan henkilökuntaa on myös alusta asti motivoitu reiluilla 20 prosentin koronalisillä. Kaikki julkisen sektorin hoito on myös ollut täysin ilmaista. Pahimmillaan yksi kourallinen kaikista 32 osavaltiosta oli ylikuormittumisen partaalla toisen aallon pahimmassa vaiheessa tammikuussa. Silti näidenkään alueiden kuten pääkaupungin sairaaloissa ei juuri menty yli 90 prosentin kuormitusasteen.

Nyt yleinen sairaaloiden kuormitusaste on alle 20 prosentin tason. Se tarkoittaa sitä, että yleisen hoidon ja tehohoidon paikkoja on yli 40 000. Niistä vain alle 8 000 on varattuna. Jos luvun suhteuttaa Suomen asukaslukuun jakamalla sen 26:lla, tarkoittaisi se siis 300 hoidossa olevaa koronavirustapausta. Nyt Suomessa on sairaalahoidossa yli 200 henkeä.

Juttu on kummallisen epäajankohtainen. Koronatilanteen kauhistelun ymmärtäisi, jos olisimme tammi- tai helmikuussa. Helmi-maaliskuussa tilanne kuitenkin parani radikaalisti Meksikossa, kun se esimerkiksi lähti samaan aikaan pahenemaan jyrkästi Brasiliassa. Argentiina ilmoitti aloittavansa uuden kolmen viikon koronasulun nyt perjantaina eikä tilanne ole hyvä Chilessäkään, Kolumbiassa tai Perussa. Euroopassakin tilanne on kauttaaltaan pahempi kuin täällä.

Ilmoitetaan nyt vielä yksi fakta. Koronapandemian arvioidaan lisänneen syntyvyyttä Meksikossa vuoden 2020 aikana 150 000 hengen verran. Kun siihen lisätään tämän alkuvuoden luvut, niin voidaan puhua 200 000 uudesta elämästä. Ne eivät korvaa kuolleita, mutta edes pandemian oloissa kaikkien uutisten ei tarvitse liittyä kuolemaan.

Meksikon ongelmat pandemiassa ovat liittyneet heikkoon kansalliseen perusterveyteen ja siihen, ettei suurten epäoikeudenmukaisuuksien maassa kaikki ole voineet jäädä kotiin. Valtion tai hallituksen toimissa ei minulla meksikolaisena ole juuri mitään moitittavaa. Kaikki mahdollinen on tehty niin resurssien, rajoitusten kuin rokotustenkin suhteen. Suomenkin hallitus on selvinnyt hyvin yllättävästä koronaurakastaan, mutta Meksikon hallitus on ylittänyt itsensä ja kansalaisten odotukset varsinkin, kun huomioi julkisten sairaaloiden pandemiaa edeltäneen tilanteen.

Meksikon presidentti ei ole yrittänyt johtaa pandemiaa yksin, eikä todellakaan ole tehnyt sitä oikeistojohtajien välinpitämättömällä tyylillä. Alusta asti päävastuu on annettu alan ammattilaisille, joiden kanssa yhteistyötä ovat tehneet kaikki muut tahot armeijasta opetusministeriöön ja yliopistoista sairaaloihin.

Tein tämän jutun jo aiemmin, koska olin lähes varma, että Meksikon opposition kampanjointi ja siihen kytkeytyvä infosota ei jää vain Krauzen The New York Timesin julkaisun varaan. Hesari osoitti ounasteluni valitettavan oikeiksi:

Helsingin Sanomien tulisi osata kunnioittaa Meksikon kansan itsemääräämisoikeutta. Me emme ole tyhmiä emmekä alikehittyneitä. Täällä on meneillään rauhanomainen vallankumous, joka alkoi 1.7.2018, kun Meksikon nykyinen presidentti sai enemmän ääniä kuin kukaan koskaan ja enemmän kuin muut ehdokkaat yhteensä. Niitä ääniä tuli yli 30 miljoonaa, joka kertoo Meksikon kansan uudesta heräämisestä, se kun ei enää halua alistua väärinkäytöksiin, korruptioon, väkivaltaan tai köyhyyteen. Uusi hallitus on lunastanut lupauksensa radikaalista muutoksesta pandemiasta huolimatta, josta kertoo jo sen 70 prosentin kansansuosiokin. Budjettiakin on hoidettu niin hyvin, ettei edes uutta velkaa ole tarvinnut ottaa yhtään. Tosin vanha velka kasvoi 8,2 prosenttia suhteessa bkt:hen, jonka verran Meksikon bruttokansantuote supistui 2020. Tähän tulee myös lisätä dollarin ja peson välisen kurssivaihtelun seuraukset, mutta 2020 julkinen velka per bkt oli 52,3 prosenttia. Suomessa vastaava luku suhteessa bruttokansatuotteeseen oli Valtiokonttorin mukaan viime vuonna 53,1 prosenttia.

Sosiaaliturvaa on laajennettu valtavasti ja sen piirissä on jo yli 21 miljoonaa – toisaalta toiset 20 miljoonaa on sosiaaliturvan sisäpuolella työsuhteensa perusteella, minimipalkkaa on nostettu yhteensä jo yli 50 prosenttia kolmen vuoden aikana, korruptio, veronkierto ja muut väärinkäytökset on kitketty, perustuslaista on kirjoitettu uusiksi jo viidennes, turvallisuus on parantunut asteittain koko ajan, ja niin edelleen. Lista on pitkä sillä presidentti ja hänen hallituksensa tekevät 16 tunnin työpäiviä, koska heidän tavoitteensa on tehdä 12 vuoden edestä muutoksia kuudessa vuodessa. Meksikossahan ei sallita presidentin uudelleenvalintaa.

Mitä tulee medioihin ja oppositiopoliitikkoihin, niin se on oma teemansa. Oppositio on varsin ponnetonta eikä sillä ole rakentavia ehdotuksia, se myös menetti 75 prosenttia kannatuksestaan viime vaaleissa. Vuoden 2021 vaaleissa se siis kamppailee epätoivoisesti olemassaolostaan. Ennen hallitukset ostivat mediat puolelleen. Nyt niin ei enää menetellä, joten isoja yrityksiä ja oppositiota puolustavat mediat hyökkäävät aivan joka päivä presidenttiä ja hallitusta vastaan. Meksikon kansa on kuitenkin jo viisastunut eikä se usko näihin uutisiin. Monien juttujen taustalta löytyy myös tarve puolustaa entisiä lain kiertämisen tapoja, olivatpa ne sitten veronkiertoa, korruptiota tai lahjontaa. Hesari onnistuu jutussaan tavoittamaan samanlaisen tahallisen tai tahattoman ”järjettömän lynkkausasenteen”, jota näemme Meksikon medioissa päivittäin. Siitä siis vilpittömät onnittelut Suomen suurimmalle sanomalehdelle. Ja THL:n Mika Salminen tulkoon vierailuille Meksikoon. Täältä THL voi hakea oppia päivittäisten koronainfojen järjestämisestä, pandemian tilastoinnista ja suojavarusteostoistakin.

Keskustelu toimittajan kanssa jutun sisällöstä

Helsingin Sanomien toimittaja Sara Vainio otti minuun yhteyttä nähtyään tuon jo lainatun Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkoston tekstini ilmeisesti Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teuvo Teivaisen Facebookissa. Julkaisin vastineeni uutisjuttuun myös rasismia vastustavan Silakkaliikkeen ryhmässä. Sen jälkeen vastinettani tosin jakoi moni muukin. Sen jälkeen, kun Vainio oli avannut keskustelun, vastasin hänelle tähän tapaan:

Kiitos kirjoituksesta. Niin ei se ongelma varmaankaan ole asenteissa tai toimittajan taidoissakaan, se lienee ennen kaikkea tiedollinen. Se tietomäärä, mitä Suomessa on suhteessa Meksikoon, on yleisesti hyvin vähäinen. Sitten ovat myös kieli- ja lähdeongelmat. Tietoa on parhaiten saatavissa espanjaksi. Edes englanniksi sitä ei ole laisinkaan riittävästi, kuten olen saanut huomata vuosien saatossa. Suomeksi Meksikosta on kirjoittanut laajemmin raportteja vain pari henkilöä. Oma tiedotusprojektini vuodesta 2008 lähtien on ollut Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto. Olen myös kirjoitellut muualle ja pidän myös Kansan Uutisten sivuilla blogia. En voi sanoa pitäneeni jutusta laisinkaan, mutta en myöskään halua sinua syyllistää mitenkään henkilökohtaisella tasolla. Siksi en vastineessani, jonka tulin kirjoittaneeksi impulsiivisen nopeasti, mainitsekaan toimittajaa tai jutun tutkijaa nimeltä.

Koen yleisesti suomalaisen journalismin olevan kriisissä, mutta kriisissä ovat ainakin lähes kaikkien medioiden ulkomaantoimitukset ja vielä pahemmin ne ovat sitä Latinalaisen Amerikan osalta. Ymmärrän jutun osana kaikkia näitä rakenteellisia tekijöitä. Itse näin sen, koska yksi meksikolainen ystäväni tuohtui siitä. Tiedän jutun siis harmittaneen muitakin. Mikään ei oikein yllätä enää, koska esimerkiksi Reuters, El País ja The New York Times ovat myös kirjoittaneet valeuutisia tai vähintään puolitosia, huonosti taustoitettuja ja liioiteltuja juttuja Meksikosta. Ongelma on myös osin meksikolaisissa yksityisissä medioissa, jotka ovat tavattoman huonoja ja vaikutusvaltaisia. Ennen ne saivat suoraan hallitukselta lahjusrahaa ja kirjoittelivat pelkkiä hyviä asioita, vaikka sama tietysti koski myös tv:tä, radiota ja sosiaalisia verkkoja. Ennen siis Meksiko lähetti maailmalle enemmän ”hyviä uutisia”.

Nykyinen hallitus ei lahjo, sensuroi tai uhkaile medioita. Siksi ne ovat jatkuvassa käymistilassa ja hyökkäävät koko ajan perusteettomasti ja päättömästi Meksikon hallitusta vastaan. Ne puolustavat milloin suuryrityksiä, milloin rikollisia ja milloin oppositiopoliitikkoja. Jokaisen päivän suurin puheenaihe on presidenttimme. Kaikki hyökkäykset keskittyvät häneen. Siksi ei tämä Hesarin juttu ole siinä sarjassa mitenkään pahin rimanalitus, mutta en kyllä voi myöskään pitää sitä laadukkaana journalismina. Se on kuitenkin myönteistä, että olet valmis keskustelemaan asiasta ja oppimaan lisää. En minäkään kaikkea tiedä, mutta tärkeintä on säilyttää alati utelias suhtautuminen. Jutusta saa käsityksen, että se rakentuu opposition väitteille, mutta ei huomioi juuri laisinkaan hallituksen tekoja tai näkemyksiä.

Toimittaja vastasi minulle näin:

Kiitos, tämä vastaus auttoi ymmärtämään, miksi näimme juttuni niin eri kulmista. En voi olla kuin samaa mieltä siitä, että Latinalainen Amerikka jää uutisoinnissa helposti liian pinnalliselle tasolle. Luulen, että se, minkä minä koin vain yleisen AMLO:a kohtaan suuntautuvan kritiikin mainitsemisena, sinä näit ymmärrettävästi tätä infosotaa seuranneena niin, että uusinnan jutussa kritiikki-narratiivia tuomatta esiin muita näkökulmia. Tämä on minulle hyvä opetus.

Silloin virkoin puolestani hänelle:

Olet oikeassa. Näin sen osaksi infosotanarratiivia ja siksi koin juttusi myös poliittisempana kuin sinä itse. Jutun näkökulma olisi myös voinut olla monipuolisempi. Näissähän on tilaa vain rajallisesti, joten kaikkea ei voi sanoa.

Jutun tutkijasta Florenciasta tuli hyvin huono vaikutelma ainakin eräälle ystävälleni, joka kertoi minulle suuttumuksestaan. Hän koki sen jonkinlaisena pettämisenä, että ”tuokin latino luulee itseään meitä paremmaksi ja tulee tänne puhumaan pahaa meistä”. Jos jutun lukee meksikolainen politiikkaa tunteva ihminen, hän tulee samastaneeksi Florencian paikallisiin uskottavuutensa monissa skandaaleissa menettäneisiin oppositiopoliitikkoihin, joten hänestä ei kyllä välity kovin hyvä kuva ja muutamat faktat ovat vähintään epätarkkoja tai vanhentuneita. Kirjoitin hänelle myös aiheesta, joten keskustelu sillä rintamalla jatkuu.

Niin, ehkä se valeuutiskortti on suomalaisittain liian vahva. Tiedostan kyllä sen. Kuten sanottua, täällä se on arkipäiväinen ilmiö. Mediat ovat kauniisti sanottuna murrosvaiheessa. Suurin osa meksikolaisista saakin nykyisin uutisensa suoraan YouTubesta presidentiltä ja muilta itsenäisiltä medioilta tai julkisilta kanavilta. Siksi olemme tässä kohtaa myös kulttuuristen erojen äärellä. Olen ollut valtuutettu myös Suomessa, joten osaan hahmottaa erot politiikan tekemisen tavoissa. Suomessa tyyli on usein kuivan asiallinen ja täällä se on paljon intohimoisempi.

Annoin Hesarin toimittajalle myös myönteistä palautetta:

Kuten sanottua, asenne on vieläkin tärkeämpi toimittajan työkalu kuin tietomäärä tai taustatyö. Luulen, että voit lyödä laudalta useimmat toimittajat avoimella asenteellasi.  Itse pidän sitä paitsi jokaista naista laadunparannuksena miehiseen toimittajien massaan.

Sisällön kritiikki kappale kappaleelta

Näihin kappaleisiin toimittaja teki yhden kokonaisen muutoksen. Ensin hän oli puhunut Meksikossa olevan 127 miljoonaa asukasta, vaikka The Guardianinkin artikkelissa, jota hän lainaa puhutaan 126 miljoonasta, joka on vuoden 2020 väestölaskennan (INEGI) virallinen tulos:

“KUVA Meksikon koronavirustilanteesta romahti viime viikolla kertaheitolla, kun viranomaiset korjasivat virukseen liittyviä kuolinlukuja. Kuolleita saattaakin olla 60 prosenttia enemmän kuin aiemmin oli ilmoitettu, noin 300 000. Tähän asti virallinen luku on ollut alle 200 000.

Uusilla luvuilla 126 miljoonan asukkaan Meksiko hyppäisi tilastoissa heti Yhdysvaltojen taakse maaksi, jossa on kuollut yhteensä eniten ihmisiä. Meksiko ohitti jopa Brasilian, jossa asuu 211 miljoonaa ihmistä – joskin tilanne Brasiliassa pahenee kiihtyvällä vauhdilla.

Mutta miten 100 000 koronakuolemaa voi jäädä huomaamatta?”

Tästä sanoisin, että ei olisi pahitteeksi mainita, että tartuntojen määrä koko Meksikossa on laskenut jo kymmenen perättäisen viikon ajan. Ja tosiaan vuonna 2020 laskettu asukasluku (INEGI) on 126 miljoonaa ja 14 tuhatta.

Virallisia kuolleita on edelleen hieman yli 200 000. Viranomaiset eivät ole korjanneet koronalukujaan. Virallisen tilastoinnin lisäksi on tehty viime syksystä lähtien eri ammattilaisryhmien ja instituutioiden yhteistyöllä liikakuolleisuustilastojen arviointeja. 200 000 kuolemaa on kirjattu terveysviranomaisten eli lähinnä osavaltiotason viranomaisten toimesta. Jokainen osavaltio on itsenäinen sote-alue, joten terveysministeriö vain kokoaa tiedot yhteen. Nuo 100 000 muuta kuolemaa tulevat ilmi väestörekisterin kuolintodistuksista. Ne eivät siis ole mitenkään epävirallisia eivätkä ne ole jääneet huomaamatta. Niistä valtaosa sattui todennäköisesti kotona. Siihen osasyynä oli medioiden pelottelu siitä, että “älkää menkö sairaaloihin, koska siellä teidät tapetaan”. Tai sitten osa meni yksityisiin sairaaloihin, jotka eivät ole osa julkista tieto- ja valvontajärjestelmää eivätkä välttämättä välittäneet kaikkea tietoa pandemian alussa julkisen sektorin viranomaisille.

Kaikkiaan maaliskuun alussa kerrotuissa liikakuolleisuustilastojen arvioissa kerrotaan luvuksi 400 000. 200 000 on rekisteröity terveysviranomaisten SISVER-järjestelmään. 100 000 kuoli muissa olosuhteissa koronaan. Toiset 100 000 kuolivat pääosin sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen. Luvut ovat samankaltaisia kuin New Yorkissa, jossa diabeteskuolleisuus kasvoi niin ikään vertailujaksosta riippuen 50−200 prosenttia. Meksikon liikakuolleisuusluvut työstetään vertailemalla niitä viiden edellisen vuoden keskiarvoihin. Kaikissa osavaltioissa väestötietojärjestelmät eivät toimi yhtä hyvin, joten jos niissä on virheitä, niin vastuu siitä kuuluu kunkin osavaltion hallitukselle eikä liittovaltiotason hallituksella. Meksiko toimii tässä suhteessa kuten Yhdysvallat, joka on myös liittovaltio. Meksikon virallinen nimikin on Estados Unidos Mexicanos.

Salminen ei taida tietää, että Meksiko on ollut OECD-maa vuodesta 1994 lähtien ja sen epidemiologinen seuranjärjestelmä on WHO:n suositusten mukainen ja sen tilastolaitos INEGI nauttii kansainvälisestä arvostuksesta:

“TILASTOINTI on puutteellista monessa maassa, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Mika Salminen.

‘Kuolinsyytilastojen tarkkuudessa on jättimäisiä eroja eri maiden välillä’, Salminen sanoo.

‘Käytännössä jotenkuten vertailukelpoisia ovat lähinnä OECD-maiden luvut. Monessa kehittyvässä maassa kuolinsyy jää epäselväksi.’

Tämäkään kohta ei pidä paikkaansa, sillä Meksikossa on laaja epidemiologinen yli 20 000 yksikön seurantajärjestelmä (SISVER), joka on WHO:n suosituksien mukainen ja siksi yksi Amerikkojen parhaista:

“MEKSIKON tilastohyppy ei ihmetytä Helsingin yliopiston Latinalaisen Amerikan tutkimuksen dosenttia Florencia Quesada Avendañoa.

‘Pandemian alusta asti on ollut selvää, että tartuntoja ja kuolemia on paljon, mutta niitä ei rekisteröidä ja lasketa oikein’, hän sanoo.

Meksikossa kuten monessa muussa Keski- ja Etelä-Amerikan maassa yhteiskunta on Suomeen verrattuna hyvin ‘epävirallinen’, hän selittää. Tilastoihin ei ole luottaminen, kun suuri osa kansasta elää virallisten järjestelmien ulkopuolella.”

Tämä kohta sisältää ainakin kaksi asiavirhettä eli väitteet siitä, ettei tartuntoja ja kuolemia rekisteröitäisi tai laskettaisi oikein. Toisaalta suuri osa kansasta ei elä virallisten järjestelmien ulkopuolella, mitä tulee julkiseen terveydenhuoltoon. Kaikki Meksikon kansalaiset ja kaikki muutkin maan alueella oleskelevat ovat saaneet ilmaista koronavirushoitoa niistä parhaimmillaan noin tuhannesta Covid-19-pandemian hoitoon osoitetusta sairaalasta. Väliä ei pandemia olosuhteissa ole ollut edes sillä, kuulutko meksikolaisen sosiaaliturvainstituutin (IMSS), valtion työntekijöiden sosiaaliturvainstituutin (ISSSTE), öljy-yhtiön PEMEX:in tai puolustusministeriön tai merivoimien sosiaaliturvan piiriin. Vuoden 2020 alussa ennen pandemiaa toimintansa ehti aloittaa myös terveyden ja hyvinvoinnin instituutti INSABI, joka on suunnattu niille, jotka eivät ole olleet aiemmin julkisen terveydenhuollon piirissä. Jokaisella osavaltiolla on myös erikseen omat terveysjärjestelmänsä. Hoitoa ovat siis saaneet kaikki ne, jotka ovat sitä halunneet, etsineet tai tarvinneet.

Ne, jotka eivät ole hakeutuneet terveydenhuoltojärjestelmän pariin eivät ole tulleet kirjatuiksi SISVER- järjestelmään. Heissä on sekä tautiin sairastuneita että kuolleita. Mahdollista on myös, etteivät kaikki testejä yksityisissä sairaaloissa tehneet tai niissä hoitoa saaneet ole tulleet kirjatuiksi järjestelmään. Silti ehdoton enemmistö liikakuolleisuustilastoissa huomioitavista ei ole tullut virallisten tilastojen pariin suoraan siksi, että he ovat kuolleet kotonaan. Tämä ei siis ole tilastointi-, laskenta- tai edes rekisteröintiongelma. Se johtuu eriytettyjen järjestelmien keskinäisen kommunikaation haasteesta.

Meksikon hallitus sai hajanaiset ja omien asiakkaidensa huolenpitoon keskittyneet sosiaaliturvainstituutit tekemään saumatonta yhteistyötä koronapandemian olosuhteissa. Myös yksityiset sairaalat saatiin mukaan yhteistyöhön korvamaan muun muassa joitakin Covid-sairaaloiksi muutettujen keskusten synnytyksiä ja kiireellisiä leikkauksia. Yksityinen sektori ei ole tehnyt vastaavaa yhtä reilua ja laajaa yhteistyötä julkisen sektorin kanssa aiemmin.

Tilastointi on eriytetty vähintään 35 eri taholle. Järjestelmän koordinointi tai kontrollointi ei ole siis kovin yksinkertaista, mutta se on saatu tehtyä läpinäkyvästi, tehokkaasti ja ajantasaisesti. Meksikossa kukin liittovaltion 32 osavaltiosta on itsenäinen terveysviranomainen. Jokainen osavaltio on siis viime kädessä vastuussa siitä, että kaikki sen alueella tapahtuvat sairastumiset, sairaaloissa olevat ja niissä kuolevat kirjataan yleiseen valtakunnalliseen digitaaliseen epidemiologiseen seurantajärjestelmään. Helsingin Sanomien jutusta saa tosin hyvin toisenlaisen kuvan.

Tilastointi on yleisesti ottaen onnistunut yli odotusten ja paremmin kuin olisi voinut edes odottaa. Muutama osavaltio tosin on myöntänyt peukaloineensa sairaaloiden täyttöasteensa tietoja voidakseen varata itselleen hätätilanteessa useamman sairaalapedin. Viitteitä ei kuitenkaan ole siitä, etteikö kaikkia tauti- ja kuolintapauksia olisi kirjattu. Ongelma on silloin tällöin ollut se, että osa sairaaloista ja osavaltioista tekee tämän viiveellä. Osaa testeistä ei ole myöskään voitu analysoida, koska sitä ei ole tehty ajoissa tai näyte ei ole tullut laboratorioon hyvässä kunnossa. Tästäkin on puhuttu alusta asti avoimesti. Analysoimatta jääneiden näytteiden määrä ei missään tapauksessa ole ollut paljon viittä prosenttia suurempaa ja se on keskittynyt pahimpiin tautihuippuihin.

RENAPO eli väestöjärjestelmistä vastaava viranomainen täydentää jatkuvasti julkisen terveydenhuollon rekisteritietoja omilla tiedoillaan kuolintodistuksista, jotka ovat mahdollisesti kytköksissä Covid-tapauksiin. Hallituksen ohjeistus alusta asti on ollut, että kaikissa tapauksissa, joissa on viitteitä infektiopohjaiseen keuhkosairauteen tai koronavirukseen, kuolemat rekisteröidään pandemiasta johtuviksi. Näin on myös tehty. Tosin ei ole ollut mitenkään mahdollista rekisteröidä kotona kuolleita suoraan terveydenhuollon järjestelmään. Kustakin tapauksesta on pitänyt tehdä lääketieteellinen lausunto, josta ei vastaa liittovaltion terveysministeriö. Sen johtamat työryhmät ovat kuitenkin etsineet kuolintodistuksista viitteitä koronakuolemiin. Terveysministeriö ei silti voi puuttua suoraan itsenäisten osavaltioiden väestötietorekistereihin. Se olisi liittovaltiotason perustuslaillisen järjestyksen vastaista. Siksi se saa tiedot osavaltiolta ja koostaa niistä omat tilastonsa. Osassa osavaltioissa väestötietojärjestelmä ei ole yhtä luotettavalla tasolla kuin pääkaupungissa, vaikka kaksi kolmasosaa osavaltioista selviää tästä hallinnollisesta velvollisuudestaan kiitettävästi.

Tietoja ei ole tarvinnut korjata, koska niitä on tuotu julki jatkuvasti. Ne eivät ole myöskään virallisia, koska tilastokeskus INEGI on vastuullinen tieteellisestä tilastoanalyysistä. Vasta sen läpikäymät ja satojen ihmisten työpanoksen vaativat tiedot ovat aidosti virallisia tai korjattuja. Meksikon hallitus on kunnostautunut poikkeuksellisen laajalla ja avoimella tiedotukseltaan. Kuinka monessa maassa koronatilastot ovat avoimia? Meksikossa ne ovat täysin alati päivittyvää avointa dataa. Tosin niistä on tietysti poistettu yksityisyyden suojan vuoksi henkilökohtaiset tunnistetiedot.

Hesari juttu haiskahtaa paitsi The Guardianin artikkelin toistolta niin myös tältä BBC News Mundon jutulta:

Siinäkin todetaan virheellisesti, että Meksikon strategia olisi keskittynyt laajan testauksen sijaan sairaaloiden kapasiteetin laajentamiseen. Kyse ei ole kuitenkaan ollut mistään joko tai -valinnasta. Silti tässäkin jutussa myönnetään: “Meksikon hallitus myönsi aina, että kuolemien kokonaisluku oli merkittävästi suurempi kuin varmistettu luku.”

Meksikon pandemian kontrolloimisen ja siitä tiedottamisen primus motor ja kovan työn sankari on ollut tohtori Hugo López-Gatell Ramírez. Kokenut epidemiologi, tutkija, professori ja virkamies on opiskellut muun muassa Johns Hopkins yliopiston Bloomberg School of Public Health -instituutissa.

Vääriä vertauksia ja skandaalinkäryistä mustamaalaamista

Tässä kohtaa minä lukijana liitin Helsingin Sanomien jutun kansainväliseen hallituksen vastaiseen mediakampanjointiin, joka mahdollisesti kiihtyy ennen 6.6. käytäviä vaaleja:

“KRITIIKKI Meksikon tautitilanteesta kohdistuu vahvasti presidentti Andrés Manuel López Obradoriin, joka tunnetaan nimiensä ensimmäisistä kirjaimista muodostuvalla Amlo-lempinimellä. Muun muassa brittilehti The Guardian muistuttaa vasemmistolaisen populistipresidentin keveästä suhtautumisesta pandemiaan.

Häntä on verrattu Yhdysvaltoja pandemian ensimmäisen vuoden ajan johtaneeseen Donald Trumpiin ja tämän hengenheimolaiseen, Brasilian presidenttiin Jair Bolsonaroon. Verrokit ovat poliittisesti oikealla laidalla, mutta kolmikkoa voi sanoa yhdistävän haluttomuus tiukkoihin rajoituksiin.

‘Myös Amlo on vähätellyt pandemiaa poliittisista syistä’, Quesada Avendaño sanoo.”

Helsingin Sanomien lyhyt ja sekava artikkeli saa ponnekkuutensa ja ison osan sisällöstään The Guardianin 3.4.2021 tehdystä Meksikoa koskevasta julkaisusta. Se on täynnä huonosti taustoitettuja ja varsin harhaan johtavia väitteitä katastrofaaliseksi maalatusta pandemiatilanteesta, joka oli todellisuudessa alkanut rauhoittua Meksikossa jo kaksi kuukautta aikaisemmin. Tuo huonoa ja hyvin skandaalinkäryistä journalismia edustava brittilehden julkaisu ansaitsisi oman syvällisen analyysinsä kappale kappaleelta.

Tuo artikkeli aloittaa kertomalla henkilökohtaisen tarinan pandemian keskeltä. Sitten se viittaa Donald Trumpin ja Jair Bolsonaron pandemian hoitoon, jonka jälkeen katse käännetäänkin Meksikoon, jossa väitetään paljastetun lisää kuolemia. Aiheen kehystys siis muistuttaa olennaisesti Hesarin juttua. Näin ei tosin ole, koska liikakuolleisuuslaskelmat on julkistettu jo yli kymmenen kertaa. Artikkeli toteaa:

“Like Trump and Bolsonaro, López Obrador has downplayed the virus, continued to tour his country and embrace supporters and resisted containment measures such as lockdowns, social distancing and masks. ‘We’re doing well, the pandemic has been tamed,’ the 67-year-old claimed last May when Mexico’s official death toll was about 9,000. In January, as Mexico was plunged into a devastating second wave, López-Gatell was photographed holidaying on an Oaxaca beach despite urging citizens to stay at home.”

Ilmeisesti ensimmäinen lause viittaa maaliskuun 2020 puoliväliin, kun Meksikossa oli todettu 12 koronavirustartuntaa. Jutussa ei kerrota aikarajausta sen tarkemmin eikä siinä selitetä sitäkään, että ensimmäinen koronatartunta todettiin vasta 28.2., kun Eurooppa oli jo ensimmäisen tautiaallon kourissa. Kun tartuntoja oli 12, alkoi sulkutoimintojen valmistelu. Samana viikonloppuna, jolloin lauantaina 14.3. opetusministeriö päätti koulujen sulkemisesta, López Obrador vei vielä läpi viimeisen kiertueensa Guerreron osavaltiossa, kuten täältäkin presidentin videokokoelmista voi tarkistaa.

Tuolloin kyseisessä osassa maata ei tiettävästi ollut yhtään tartuntaepäilystä. Meksikon presidentti López Obrador tuntee kaikki Meksikon lähes 2 500 kuntaa kylineen ja asutuskeskuksineen. Hän on yksi harvoista, joka on käynyt niissä kaikissa vähintään kerran. Hänelle suora kontakti ihmisiin on tärkeää. Hän pyrkii kuuntelemaan jokaista, antautuu kuvattavaksi, halaa ja kättelee sekä vastaanottaa kirjeitä, ehdotuksia ja lahjoja. Bolsonarolla ja Trumpilla ei ole ollut koskaan vastaavaa aidosti läheistä suhdetta kansaan, mutta López Obrador on elänyt kansan parissa jatkuvasti vähintään kahden edellisen vuosikymmenen ajan. Kyseessä ei siis ole mikään halpa populistinen vaalitemppu, vaan hänen poliittinen filosofiansa on aidosti kansanläheinen. Tuon viikonlopun jälkeen López Obrador alkoi kuitenkin järjestää tilaisuuksia ilman yleisöä ja kaikki koronaprotokollat huomioiden. Kasvomaskia hän ei ole käyttänyt videoitavissa tilaisuuksissa, joissa noudatetaan turvavälejä. Senkin hän tosin kyllä laittaa päälleen lentokoneessa. Pelkästään tästä yksityiskohdasta on kirjoitettu kymmeniä uutisia.

The Guardian ei mainitse Trumpin ja Bolsonaron toimia tai niiden puutetta. Mainintaa eivät myöskään saa Meksikon ja presidentti López Obradorin toimenpiteet viruksen kontrolloimiseksi. Meksiko aloitti ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen koko maan yhtäaikaisen sulkujakson 21.3. ja jatkoi sitä 30.5. asti. Se jälkeen siirryttiin neliportaiseen osavaltiokohtaiseen kymmenellä kriteerillä määriteltävään liikennevalojärjestelmään. Käytännössä esimerkiksi pääkaupunki on ollut lähes täyden sulun punaisen tai oranssi varoitusvalon puolella koko ajan. Campeche sen sijaan on ollut jo yli 20 viikkoa vihreän liikennevalon tasolla, mutta sielläkin on silti jatkettu ennaltaehkäisyä käsien pesusta turvaväleihin ja maskin käyttöön julkisilla paikoilla.

Muun muassa Googlen liikkuvuutta seuraavat tiedot paljastavat, että huhti-toukokuussa vähintään 40 miljoonaa meksikolaista kaikkiaan 126 miljoonasta vetäytyi kotiensa suojaan pois julkisesta tilasta. Luku on kuitenkin todellisuudessa suurempi, koska osa kuten 15 miljoonaa vanhusta tai osa naisista oli jo valmiiksi suurimmaksi osaksi kotona vuosi sitten keväällä. Siksi todellisuudessa ainakin kaksi kolmasosaa kansasta pysytteli tiiviisti kotona. Loppu kolmasosa yritti etsiä elantojaan tavanomaisista kaupallisista ammateistaan, mutta heistäkin iso osa jäi kotiin, kun huomasi asiakkaiden kadonneen.

Koulut suljettiin ja ne ovat pysyneet yhä kiinni. Siirryttiin etäopetukseen. Ravintoloista sai noutaa ruokaa vain mukaan. Julkisen liikenteen vuoroja lisättiin, jotta etäisyydet ihmisten välillä kasvaisivat. Puistot, elokuvateatterit ja kauppakeskukset sulkivat ovensa. Työpaikoilla siirryttiin etätyöhön kaikissa tapauksissa, joissa se vain oli mahdollista. Tehtaat suljettiin. Hallitus siirsi virastonsa etätyöaikaan, ja niin edelleen. Esimerkkejä voi löytää paljon lisääkin. Yhtä kaikki pandemian kurvia saatiin jopa 70−80 prosenttia pienemmäksi sulkutoimilla. Kesäkuusta 2020 lähtien rakennus-, kulkuneuvo- ja kaivosteollisuus saattoivat jatkaa tuotantoon uusilla varsin tiukoilla ja kokonaisvaltaisilla koronaviruksen torjuntaan keskittyvillä toimenpiteillä.

The Guardian ei halua tarjota faktoja, mutta se maalailee mielikuvia niidenkin edestä. Tämä ei ole hyvän journalistisen käytännön mukaista vihjailla, väittää ja ehdottaa ilman todisteita, perusteita tai lukuja. Yhtä kaikki, Meksikossa presidentti on suhtautunut pandemiaan koko ajan suurella vakavuudella. Hän on koonnut asiantuntijaryhmiä ja pandemian hoito on jätetty ennen kaikkea terveysalan ammattilaisten vastuulle. Apulaisterveysministeri Hugo López-Gatell Ramírez on ollut käytännössä pandemiatilanteen johtaja, joka on koordinoinut yhteistyötä eri suuntiin. Hänen johdollaan on pidetty joka päivä kello seitsemältä alkava tunnin pituinen koronainfo. Siinä on kerrottu kaikista mahdollisista pandemiaan liittyvistä ilmiöistä, annettu erikoistuneita tietoiskuja muistakin terveyteen liittyvistä aiheista sekä vastattu toimittajien kysymykseen. Liikakuolleisuusarvioista on puhuttu kyseisessä miljoonien katsomassa konferenssissa tohtori Ruy López Ridauran toimesta.

Media on rakentanut kokonaiset kolme skandaalia López-Gatellin yksityiselämästä, koska sen jatkuvat aiheettomiksi kerta toisensa jälkeen osoittautuneet faktoihin tai lukuihin pureutuvat asiapitoisemmat hyökkäykset eivät ole toimineet. Kerran López-Gatell suuteli tyttöystäväänsä eräässä ravintolassa, kerran hän taas kävi lyhyellä visiitillä yhden Zipoliten rannalla Oaxacan osavaltiossa olleen perheenjäsenensä luona ja koronavirukseen sairastuttuaan, hän rohkeni käydä maski päällä kävelyllä Condesan asuinalueella. Tuolloin hänen virustartunnastaan oli kulunut noin 23 päivää, koska ulkoilu tapahtui 9.3. Aiheesta revittiin näyttäviä otsikoita, Johns Hopkins -yliopistossakin opiskellutta epidemiologia ja lääketieteen tohtoria syytettiin aikamoisen liioittelevaan sävyyn melkeinpä “kansan tappamisesta”. Jopa espanjalainen El País -lehti kirjoitti aiheesta. Se tietysti käytti kuvituksessa erään paparazzin kuvaa, jossa pandemiasta vastaava alansa ammattilainen on hetken ilman maskia. Näin itse tuona samana päivänä López-Gatellin kotini läheisellä ulkoilureitillä eli Ámsterdamin puistokadulla Condesassa. Tervehdimme toisiamme ystävällisesti. Meillä kaikilla, hänellä, hänen tyttöystävällään, minulla ja ystävälläni Salomélla olisi maski silloin kasvoillaan. Tapauksesta liikkui monia villejä spekulaatioita maskittomasta ulkoilusta ja ravintolakäynnistä. Todellisuudessa ravintolakäyntiä ei tapahtunut eikä siitä ole todisteita. López-Gatell yksinkertaisesti ulkoili suurimmaksi osaksi maski kasvoillaan kolmen viikon sisällä virumisen jälkeen.

Hesari lyö lisää löylyä sanomalla, ettei presidentti ole tahtonut rokottaa itseään. López Obrador ilmoitti 24.1. sairastuneensa koronavirukseen. Hän vetäytyi julkisesta elämästä kahdeksi viikoksi. Halutessaan hän olisi voinut rokottaa itsensä jo joulukuussa, kun 23.12. maahan tuli viidentenä maailmassa ensimmäinen erä rokotteita, joiden hankkimiseksi presidentin johtama hallitus oli tehnyt olkavoimin töitä viime kesästä lähtien. Presidentti on ollut kuitenkin johdonmukainen arvojensa kanssa. Hän ei ole halunnut itselleen mitään etuoikeuksia. Siksi hän on odottanut vuoroaan osana Cuauhtémocin kunnan muita asukkaita pääkaupunki Ciudad de Méxicossa. Hän puhui avoimesti lääkäreiden hänelle tekemästä vasta-ainetestistä, joka kertoi hänellä olevan rokotteen veroinen luonnollinen suoja. Siksi hänellä ei ollut tarpeen rokottaa itseään hetimmiten ja hän antoi rokotteensa jollekin muulle sitä enemmän tarvitsevalle. Hesarin tieto kuitenkin vanhenee ajallaan, koska todennäköisesti presidentti López Obrador rokottaa itsensä pian julkisessa tiedotustilaisuudessaan (päivitys: hän lunasti lupauksensa ja sai rokotteensa kaikkien silmien edessä tiistaiaamuna 20.4.). Hän sanoo haluavansa rohkaista esimerkillään rokotteen kanssa vielä empiviä kansalaisia.

Helsingin Sanomien toimittaja myönsi pitkän palautekeskustelumme aikana ymmärtävänsä politiikkakritiikkini eikä halunnut väitellä siitä sen enempää. Hän koki valtaa pitävien kriittisen tarkastelun korostumisen tärkeäksi, mutta myönsi antamansa kuvan jäävän yksipuoliseksi. Hänelle suoraan antamaani laajaa taustatietoa kyseinen kuulemma tulevaisuudessa vielä enemmän Latinalaisesta Amerikasta kirjoittava toimittaja piti “kiinnostavana”:

Tämän politiikka-kritiikin ymmärrän, siitä en lähde väittelemään. Minusta valtaa pitävien kriittisen tarkastelun tuleekin korostua, mutta nyt kuva jää yksipuoliseksi, ja pidän kiinnostavana tähän antamaasi taustatietoa.

Tarjosin myös tällaista tietoa Meksikon nykytilanteen ymmärtämiseksi:

70 prosenttia kansasta tukee historian suosituinta presidenttiä. Kritiikki ei siis ole kovin yleistä. Oppositiopuolueet taas menettivät 75 prosenttia kannatuksestaan vuoden 2018 vaaleissa. Suomessa se tarkoittaisi SDP:n, kokoomuksen ja keskustan yhdenaikaista valtavaa vaalitappiota. Koko poliittinen järjestelmä siis muuttui 2018 ja nyt eletään rauhanomaista vallankumousta, jossa koko julkinen elämä laitetaan uusiksi askel askeleelta. Ennenhän Meksikossa ei tunnustettu demokratiaa, ihmisoikeuksia tai lakia, etuoikeudet, simulaatio ja väkivalta rehottivat. Mediat elivät täysin presidentin tossun alla ja niin myös kongressi, senaatti ja oikeuslaitos. Presidentit eivät välittäneet kansasta laisinkaan, vaan he palvelivat eliitin etuja.

Meksikon aiempi vallankumous toi isoja sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia sekä vuoden 1917 silloin maailman edistyksellisimmin perustuslain. Viimeistään 1960-luvulle tultaessa Meksikosta oli tullut yhden puolueen ja intressiryhmän ”täydellinen diktatuuri”, jossa valta vaihtui, mutta samat ihmiset pysyivät aina taustalla vallassa. Vuosien 1988 ja 2006 vaalivilpit eivät auttaneet asiaa. Vasta 2018 päästiin nykyisen demokratian ja oikeusvaltion piiriin.

The Guardianin juttuun en nyt syvenny, mutta lähteenä en pidä sitä kovin hyvänä. Vertailu Trumpiin ja Bolsonaroon on mielestäni aiheetonta loanheittoa. López Obrador tuli toimeen myös Trumpin kanssa, vaikka toisiin ennustettiin. Hän on pitkän yli 40 vuoden poliittisen uransa aikana nähnyt paljon pahempia tyyppejä Meksikossa. Hän on sitä paitsi kokenut kaikki vainot, vakoilut, mediakampanjat ja vaalivilpit. Hänellä oli siis kärsivällisyyttä tulla toimeen Trumpinkin kanssa. Bolsonaroon hänellä ei juuri edes ole ollut suhteita.

Populismia ei pitäisi sokeasti käyttää lyömäaseena, varsinkin kun nämä kaksi muuta poliitikkoa ovat huonomaineisia eikä heidän poliitikon urillaankaan tai ideologioillaan ole mitään tekemistä Meksikon modernin vasemmiston kanssa. López Obrador johti oppositiota noin 20 vuotta ennen kuin hänestä vihdoin tuli presidentti. Itse tapasin hänet henkilökohtaisesti huhtikuussa 2005 yli miljoonan ihmisen mielenilmauksessa, jossa olin hänen kansalaisturvajoukoissaan, jotka hän valikoi spontaanisti joka tilaisuuden edetessä. Silloin häneltä yritettiin viedä oikeus asettua presidenttiehdokkaaksi, mutta kansa nousi estämään moisen mielivallan. Tuolloin 2005 kun olin turvannut tunnin verran ystävieni kanssa oppositiojohtajan kulkua, kaverini sandaali rikkoutui ja vetäydyimme pois mielenilmauksen keskeltä. Silloin López Obrador kiitti meitä kaikkia lämpimästi niin kuin myös hänen poikansa teki. He myös halasivat meitä puolittaisesti kesken marssimisen. Se oli yksi niistä Meksikon historian hetkistä, joita en tule koskaan unohtamaan.

Laajennan tilanteen kuvausta tässä yhteydessä vielä hitusen enemmän:

Jo 2006 vaalit voitti vasemmisto, mutta laaja ja jo monien silloisten poliitikkojen ja virkamiesten myöntämä laajamittainen vaalivilppi asetti valtaan oikeistolaisen PAN-puolueen Felipe Calderónin, joka aloitti heti ensitöikseen niin kutsutun huumesodan. Nyttemmin on paljastunut, että vain tappaminen oli totta, koska Calderónin turvaministerinä toiminut Genaro García Luna on nykyisin Yhdysvalloissa vangittuna, koska hänen tiedetään valtion tai kansan etujen sijaan palvelleen Sinaloan kartellin etuja. Hän sai heiltä suojelurahaa, ei puuttunut heidän toimintaansa, mutta kylläkin siivosi tarvittaessa muita kartelleja kavereidensa tieltä pois. Tuolloin koko Meksikon politiikka oli yhtä saippuaoopperaa ja sirkusta, mikään muun kuin ihmisoikeuksien rikkominen, sensuuri, korruptio ja valheet eivät olleet totta. Hallitukset vain esittivät tekevänsä jotain kansan eteen, jotta ne voisivat rauhassa yksityistää, kiertää veroja, tarjota sopimuksia kavereilleen ja ryövätä valtiota miten milloinkin. Koko totuus tuoreen historian kataluudesta selviää pikkuhiljaa, enää maassa ei eletä rankaisemattomuutta, vaan oikeusviranomaiset tekevät työtään. Siksi ei olisi pahitteeksi, että Helsingin Sanomat kirjoittaisi myös niistä kymmenistä korruptiotapauksista, joita oikeuslaitos on tutkinut. Ennen presidentti esti oikeuden toteutumisen, mutta nykyisin presidentti takaa oikeuden toteutumisen. Tällaiset väitteet on helppo sanoa, mutta kun ne näkee tosiksi käytännössä, saa se ihon kananlihalle, kun tajuaa kuinka suuri muutos Meksikossa on vihdoin tapahtumassa.

López Obradorilla ei ole ollut haluttomuutta estää tiukkoja rajoituksia, mutta autoritärismin tai virkavallan väärinkäytösten vahvan perinnön tai taakan takia hän ei ole halunnut kohdistaa toimia suoraan yksilöihin tai laittaa poliisia ja armeijaa kaduille vartioimaan ulkonaliikkumiskieltoja tai maskipakkoja. Tämähän on lähellä Suomenkin linjaa. Liikkuvuutta on rajoitettu maaliskuusta 2020 lähtien kohdistamalla toimet työ-, koulu- ja vapaa-ajan tilojen sulkemiseen. Täytyy muistaa, että pandemia rantautui tänne vasta 28.2. Kun tautitapauksia oli vain 12, sulkutoimet aloitettiin täysin ennalta ehkäisevästi ja hyvissä ajoin. Vastaavaa asennetta ei löytynyt Trumpilta tai Bolsonarolta. López Obrador myös korosti alusta lähtien luottavansa tiedemiesten ja ammattilaisten suosituksiin, arviointeihin ja johtajuuteen. Näin on myös tehty käytännössä. Erilaisia työryhmiä on koottu useita ja jokainen osavaltio on hoitanut oman tonttinsa, jotkut paremmin kuin toiset. Tällä sivustolla voi tutustua 19 keskeisimmän pandemian hoidosta vastanneen tiedevaikuttajan taustoihin.

Meksikossa terveysviranomaisia on 32 osavaltion verran, plus terveysministeriö, yleinen terveysneuvosto, hallitus ja presidentti yhdessä, siis ainakin 35 kappaletta. Presidentti ei siis edes päätä kaikesta yksin. Rokotteita alettiin hankkia jo vuoden 2020 kesällä ja niin edelleen. Meksiko oli viides maa maailmassa, joka aloitti rokotukset 24.12.2020. Nyt on saatu rokotettua kymmenen jo miljoonaa henkeä ja tahti kiihtyy. Brasilialla on taas ollut omanlaisiaan rokoteongelmia.

8.4. mennessä Meksikoon oli saapunut tai siellä oli valmistettu loppuun saakka yhteensä melkein 16,1 miljoonaa viittä erilaista rokoteannosta. Kuten kuvasta voi nähdä, rokottamisen kurvi on kääntynyt jyrkkään nousuun. Tuohon päivään mennessä oli ehditty rokottaa 10,6 miljoonaa rokoteannosta. Ne on kohdistettu ensin rokotettuihin terveysalan ammattilaisiin ja yli 60-vuotiaisiin kansalaisiin. Tätä kirjoittaessa (12.4.) Meksikon pandemiatilanne jatkoi paranemistaan: laskusuunta edelliseen viikkoon nähden oli − 16 prosenttia pakkasella ja tapauksia oli vain noin 20 000. Rokoteannoksissa taas oli päästy 11,7 miljoonaan. Vain neljässä päivässä perjantain ja maanantain välissä oli siis rokotettu yli miljoona ihmistä lisää. Meksiko on jo tehnyt hankintasopimukset 250 miljoonan rokoteannoksen toimittamisesta.

Tiedotus ja tilastointi ovat olleet avoimia ja tarkkoja

Jutussa ei korosteta sitä, kuinka avointa ja laajaa Meksikon koronatiedotus on ollut. Tiedotustilaisuuksiin voi tutustua YouTuben kanavan Gobierno de México avulla. Mitään kuolemia tai lukuja ei ole salattu. Ja virallisia kuolemia on edelleen vain reilut 200 000 eikä 300 000, joten tiukassa mielessä se on asiavirhe. Kyse on edelleen keskeneräisistä liikakuolleisuustilastoista, jotka INEGI eli tilastokeskus voi vahvistaa vasta kuukausien jälkeen. Sadat ihmiset kyllä työskentelevät noiden tilastojen parissa ja INEGI on lajissaan Amerikkojen arvostetuimpia, samaa tasoa kuin Kanadassa tai Yhdysvalloissa. Koska hallitus puhuu avoimesti tilastoista aivan joka päivä epidemiologien ja muiden ammattilaisten vetämässä tiedotustilaisuudessa, siksi myös liikakuolleisuutta seurataan koko ajan. Hallitus julkaisee siitä päivitetyn raportin noin kerran kahdessa viikossa. Suomessakin olisi hyvä tehdä näin. Suurin osa liikakuolleisuudesta ajoittuu huhti-heinäkuulle koronan ensimmäiseen aaltoon Meksikossa. 45-64 vuotiaiden ikäryhmässä kuolleisuus on kasvanut noin 80 prosenttia ja yli 64-vuotiaiden parissa ”vain” sellaiset 20 prosenttia.

Tilastointi on onnistunutta, mutta se rakentuu toisin kuin Suomessa. Jos kaikki ihmiset eivät hakeudu kuolemaan sairaaloihin, niin silloin heitä ei voida rekisteröidä akuutteja keuhkosairauksia seuraaviin epidemiologisiin järjestelmiin, joiden piirissä on yli 20 000 sairaalaa ja terveyskeskusta. Silloin ilmoituksen kuolemasta väestörekisteriin tekee väestörekisteristä vastaava viranomainen (RENAPO) ja myöhemmin sen tilastoi virallisesti INEGI. Hallitus ei ole kyseenalaistanut terveysjärjestelmän koronalukuja, vaan se on täydentänyt niitä väestörekisterin kuolintodistusten ennakkoluonteisella tilastoanalyysillä, jonka INEGI myös tulee julkaisemaan. Yleensä 2019 julkaistaan 2021 alussa ja niin edelleen, mutta INEGI sai tiedot julkaistua jo vuoden 2020 puolella nopeuttaakseen tilastoanalyysiä. Myös esimerkiksi EU-alueella prosessit ovat hyvin samanlaisia. Kuitenkaan Espanja ja Italia eivät ole uskaltaneet vielä puhua näistä tiedoista kovin avoimesti. EU-alueellakin koko liikakuolleisuuden suhteessa edellisiin vuosiin arvioidaan maasta ja ajanjaksosta riippuen yltävän ainakin keskimäärin 50 prosenttiin.

Minusta asiavirhe on puhua keskeneräisistä tilastoista virallisina ja vihjailla hallituksen peitelleen lukuja tai erehtyneen niiden ilmaisussa. Tämä ei pidä paikkaansa ja sen Meksikon hallitus on opposition pakkomielteen takia todistanut jo kymmeniä kertoja. Tässä mielessä myös tutkija Florencia Quesada Avedaño erehtyy, koska ei ilmeisesti tiedä asiasta tarpeeksi. Muistaakseni hän on taustaltaan costaricalainen. Hän ei ole myöskään varsinainen Latinalaisen Amerikan politiikan asiantuntija, se kun ei kuulu suoranaisesti hänen tutkimusalaansa. Hän on sen sijaan tutkinut muun muassa kaupungistumista. Quesadan 12 Academia.edussa julkaistusta artikkelista 11 käsittelee kaupungistumista ja yksi siirtolaisuutta. Mihin hänen väitetty asiantuntemuksensa Meksikon sisäpolitiikan suhteen siis rakentuu? Näin hän puhuu meksikolaisesta sosiaaliturvasta siihen tarkemmin syventymättä:

“Kun ei ole virallista työsuhdetta, ei ole myöskään sosiaaliturvaa, ja harva jää kotiin ilman korvausta.

‘Amlo tietää, että Meksikossa valtaosa työsuhteista on epävirallisia. Ei hallitus voi sulkea taloutta, vaikka tahtoisi’, Quesada Avendaño sanoo.

‘Tällaisessa pandemiassa apu ei pääse perille, koska ihmisistä ei ole kunnon rekisterejä. Jos jäät kotiin, kuolet nälkään.’

Tähän jutun sisältöön vastatessani, Helsingin Sanomien toimittaja piti harmillisena sitä, että sisältö on “epäonnistunutta viestintää, jos jutusta voi syntyä tarkoituksettomasti väärä kuva”.

Sosiaaliturvan kattavuudesta

Puhuin vielä etenkin yhdestä epäkohdasta:

Se että työsuhde on epävirallinen ei tarkoita, etteikö joku voisi olla sosiaaliturvan piirissä. Sosiaaliturva vain toimii toisin eikä rajaudu vain työsuhteeseen. Nykyisin 126 miljoonasta reilut 21 miljoonaa on sosiaaliturvan piirissä, joten apua eniten tarvitsevat ovat kyllä saaneet apua ja heistä löytyy tarkat tilastot, jotka ovat myös julkisia, toki niistä poistetaan ennen julkaisua osa tunnistetiedoista. Vastaavaa ei tehty ennen López Obradorin kautta. Ennen kaikki salattiin. Avustuksilla pyrittiin myös ostamaan ääniä.

Hallitus sulki virallisen talouden ja rajoitti epävirallista taloutta vähentämällä ihmisten liikkuvuutta. Esimerkiksi vähintään 40 miljoonaa ihmistä vetäytyi julkisesta tilasta viime kevään Jornada Nacional de Sana Distancia -jakson aikana 23.3.−30.5. Sitten sen jälkeen otettiin käyttöön neliportainen osavaltiokohtainen liikennevalojärjestelmä, joka on saanut kansainvälistä tunnustuttu WHO:lta ja muilta. Se on myös kopioitu moneen maahan.

Liikkuvuutta on seurattu koko ajan Googlen, Facebookin ja Twitterin seurantatietojen avulla. Myös esimerkiksi pääkaupungissa on oma varsin kehittynyt liikkuvuuden mittausjärjestelmä. Näistähän voisi antaa loputtomasti esimerkkejä, tietoa ja vertailla muihin maihin. Tämä nyt vain “lyhyesti sanottuna” vasta-argumenttina.

Niin, kyllähän ne kuolevat ovat todellisia ja niistä on aina kerrottu suoraan kansalle. Ne eivät kerro strategian epäonnistumisesta, koska kaikki mahdollinen on tehty resurssien ja toimenpiteiden osalta. Silti heikko kansanterveys (kuten Yhdysvalloissa) ja epätasa-arvo eivät ratkea hetkessä. Täällä ei tosin kukaan kuole nälkään, kuten esimerkiksi Keski-Amerikassa tai Brasiliassakin tapahtuu.

Se mitä hallitus teki hylätylle julkiselle terveydenhoidolle pandemian aikana, on minulle todellinen ihme ja sankaritarina. Jospa suomalainen sote-uudistus saisi tehtyä siitä työstä edes palasen, niin saisi Suomenkin terveydenhoito uutta ponnekkuutta.

Quesadan ajattelukulku on jokseenkin rajoittunutta. Suomessa ihmiset voivat saada sosiaaliturvaa, vaikka he eivät olisi osa työmarkkinoita. Miksi näin ei siis olisi muissakin maissa? Meksikossa on noin 20 miljoonaa ihmistä, jotka ovat osa virallisia työmarkkinoita ja ovat siksi työperusteisen julkisen sosiaaliturvan piirissä – IMSS, ISSSTE, PEMEX, SEDENA, SEMAR. Jo kuitenkin yli 20 miljoonaa ihmistä saa sosiaalietuuksia eli nauttii valtiollisesta sosiaaliturvasta kymmenkunnan hallituksen ohjelman piirissä. Esimerkiksi vanhuseläkettä saa hieman yli kahdeksan miljoonaa henkeä. López Obrador ilmoitti jo kuitenkin 21.3. laskevansa eläkeikää 68:sta 65:teen 1.7. alkaen. Tuolloin eläkkeisiin tehdään myös 15 prosentin korotus. Aiemmin eläkettä ovat saaneet 65-vuotiaana vain alkuperäiskansat ja afromeksikolaiset. Muut ovat joutuneet odottamaan kolme vuotta kauemmin. Uusia eläkeläisiä on siis pian kolme miljoonaa lisää. Samassa yhteydessä presidentti ilmoitti tuplaavansa nykyisen eläkesumman vuoteen 2024 mennessä: korotus kolmen seuraavan vuoden tammikuussa on 20 prosenttia ja inflaatio. Hän tosin tuplasi eläkkeet heti kautensa alussa, koska hän nosti 31 osavaltion eläkkeet pääkaupungin jo aiemmin korkeammalle tasolle.

Kun virallisen talouden 20 miljoonaa − ennen pandemiaa työsuhteita oli 20,5 miljoonaa ja nyt niitä on aika tarkkaan 20 miljoonaa – vertailee jo vähintään 21 miljoonan valtion sosiaaliturvan piirissä olevaan, niin luvut ovat samankaltaisia. Kohta edunsaajia on varmasti yli 25 miljoonaa. Toisaalta monilla osavaltioillakin on omia sosiaaliturvaohjelmia, joita en ole laskenut tähän mukaan. Siksi edunsaajia on todellisuudessa miljoonia enemmän. Meksikon vuoden 2020 väestölaskenta (INEGI) ilmoitti, että maassa on noin 35,2 miljoonaa kotitaloutta. Jos edunsaajia on kymmenisen miljoonaa enemmän, tarkoittaa se yhden kotitalouden saavan vähintään yhdenlaista avustusta. Esimerkiksi kaikki lukiolaiset saavat opiskelujaan varten kuukausittaisen pienen perustulon.

Noin 20 miljoonaa on virallisen sosiaaliturvan ja siis virallisten työmarkkinoiden piirissä. Toiset 30 eivät ole, mutta heistä yli 20 miljoonaa saa sosiaaliavustuksia. Tämä siis näin nopeasti summattuna. Loput 10 miljoonaa saavat elatusta Yhdysvalloista, josta meksikolaiset siirtolaiset lähettivät rahaa maahan 2020 sellaiset 40,6 miljardia dollaria, kaksi kolmasosaa Suomen valtion budjetista. Keskimääräinen lähetys oli 350 dollaria kuussa. Se vastaa elinkustannuksiin suhteutettuna 1 400 euron verotonta tuloa Suomessa. Meksikossa elinkustannukset ovat noin neljä kertaa pienemmät.

Lopuksi virkoin toimittajalle: “Niin, hyvää päivän jatkoa ja kuten voit huomata, kritiikki ei kohdistu sinuun, vaan jutun sisältöön.”

8.4. Meksikossa sairaaloiden kapasiteetti oli lähes samalla tasolla kuin toukokuussa 2020. Sairaaloiden kuormitus oli ensimmäisessä tautihuipussa pahimmillaan noin 18 000 tasolla ja toisessa aallossa se kävi 27 000 tasolla. Siltikään kansallisella tasolla keskimäärin ei menty yli 60 prosentin täyttöasteen, vaikka joissakin osavaltioissa käytiin yli 80 prosentin paikkeilla. Nyt sairaalahoidossa on vajaat 8 000 henkeä. Onko sairaaloissa siis tilaa vai ovatko ne täynnä kuten Helsingin Sanomien siteeraama tutkija pelottelee? Ylin viiva kuvaa kaikkia sairaalahoidossa olevia, keskimmäinen yleisessä sairaalahoidossa olevia ja alin viiva tehohoidossa olevia. Enää vain noin 2 400 henkeä oli tehohoidossa. Kaiken kaikkiaan sairaalapaikoista ainoastaan 18 prosenttia oli täynnä 8.4.2021.

Muutama lisähuomio

Lopuksi haluaisin vielä esittää kolme taustoittavaa huomiota jutusta, joka ei ole varsinainen valeuutinen, mutta jonka sisältö johtaa lukijaa harhaan eikä mainitse nykytilannetta, jossa sairaalat ovat vain 18 prosenttisesti täynnä koko maassa.

Mitä tulee Meksikon taloudelliseen ja geopoliittiseen asemaan, niin se on siinä 12−15 suurimman talouden joukossa, G20-maa ja öljyntuottaja (OPEC +). Meksiko on myös maailman suurimman talouden (Yhdysvallat) tärkein kauppakumppani ja sen pohjoisraja on kaupalliselta arvoltaan maailman mittakaavassa se kaikkein merkittävin. Suomellekin Meksiko lienee Yhdysvaltojen jälkeen suurimpia kauppakumppaneita Amerikkojen mantereilla. Vaikka Brasilia on maantieteellisesti ja väestöllisesti Meksikoa suurempi, viennissä Meksikon volyymit ovat samaa tasoa. Meksiko on viennin jättiläinen ja siinä kategoriassa tosiaan Latinalaisen Amerikan ykkönen. Se vie niin maataloustuotteita, korkeatasoista elektroniikkaa kuin robotiikkaa ja avaruusteollisuudenkin tuotteita.

Poliittisesti Meksiko ja Argentiina ovat ottaneet alueellisen johtajan roolin. Brasilia yhtyy joukkoon, kunhan Luiz Inácio Lula da Silva voittaa vaalit 2022. Meksiko on parhaillaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (CELAC) puheenjohtaja. Se kuuluu YK:n turvaneuvostoon. Jo maaliskuussa 2020 rokotesaannin turvaamisesta kaikille maailman ihmisille tehtiin YK:ssa aloite. Sen teki Meksiko, mutta sen hyväksyivät lähes kaikki maat ja syntyi Covax-mekanismi. Turvapaikkapolitiikassa Meksiko on kunnostautunut tarjoamalla turvaa Evo Moralesille ja Julian Assangelle (hän ei tosin taida tulla kuitenkaan Meksikoon). Geopoliittisesti ja taloudellisesti Meksiko ei ole mikään lilliputti ja muun muassa öljyn hintojen kautta se vaikuttaa suoraan Suomen talouteen, niin kuin se vaikuttaa pitkälti epäsuorasti Yhdysvaltojenkin talouden kautta. Meksiko on kuin Latinalaisen Amerikan Saksa tai Ranska, yksi johtajista. Näistä maista Hesari tuskin laatisi samansävyistä juttua. Kaikkia mantereita ja maita ei kohdella tasa-arvoisesti eikä niistä tiedetä yhtä paljon: se on osoitus globaalista epäoikeudenmukaisuudesta.

Seuraava vertaus on mauton, mutta voi auttaa ymmärtämään mediakenttää Meksikossa. On kuin ainakin 80 prosenttia medioista olisi persujen hallussa. Ne puskevat jatkuvasti valeuutisia, propagandaa ja vahvistamatonta tietoa. Ne seuraavat mallia, jonka mukaan mediat eivät välttämättä kykene tahrimaan hallituksen tai presidentin julkisuuskuvaa − kuten 60−70 prosentin kansansuosio, mutta ne voiva liata sitä juttu kerrallaan. Ne eivät siis ole vielä luovuttaneet infosodan suhteen. Meksikossa medioiden tilanne on joka tapauksessa huono, joten Hesari vain välittää kaukaisia kaikuja tästä. Silti olisi varmaan suomalaisistakin outoa, jos heistä kirjoitettaisiin persumedioiden tyyppinen faktoiltaan köykäinen juttu vaikkapa Italiassa. Se ei ole hyvää journalismia. Ja ajoituskin tuntuu olevan pari kuukautta myöhässä.

Syitä medioiden ahdinkotilaan on monia. Ei tule unohtaa, että demokratia sai aidosti alkunsa uudestaan vasta 2018. Mediat ovat siis laajassa käymistilassa. Ennen valtio ja hallitus ostivat tai hiljensivät ne. Sensuuri oli sääntö ja ne saattoivat vain puhua hyvää Meksikosta. Hallitus antoi niille rutkasti lahjusrahaa. Kaikki tämä säteili myös kansainväliseen viestintään. Toisaalta moni medioista on osa isoja yrityskonserneja ja ne ajavatkin oletettavasti yritysten, eliitin ja oikeisto-opposition etuja. Nykyisin hallituksen harjoittamaa lahjontaa ei enää esiinny ja sananvapaus on vihdoin todellista. Onneksi on olemassa joitakin kriittisiä medioita, julkisia medioita ja YouTubessa iso joukko itsenäisiä toimittajia. Joka tapauksessa paradoksi on ilmeinen: Meksikolla on sen historian kaikkien aikojen suosituin presidentti, mutta yhtäkään presidenttiä vastaan ei ole hyökätty medioiden toimesta yhtä laajalla rintamalla ja jatkuvasti. Mistäköhän tämä kertoo? Olisikohan se merkki, siitä että uudistukset muokkaavat yhteiskuntaan uusiksi varsin selkein tavoin. Vain vallankumouksellinen ja 1913 murhattu presidentti Francisco I. Madero koki jotain vastaavaa ajojahtia. Kansa ei tietysti moiseen peliin enää lankea ja on oppinut kroonisen epäluottamuksen medioiden suhteen, jotka ovat luonteeltaan pääosin kovin kaukana kansasta, sen arjesta ja todellisuudesta.

Venezuela on esimerkki maasta, joka on kärsinyt viime aikoina pahiten infosodasta, joka on osa laajempaa hybridisotaa. Nykyisin sen talous on myös romahtanut Yhdysvaltojen asettamien yksipuolisten pakotteiden vuoksi. No, kaikki alkoi siitä, kun oppositio ryhtyi sisäpolitiikan sijaan omistautumaan kansainväliselle kampanjoinnille paitsi hallitustaan niin myös koko maataan ja kansaansa vastaan. Silti se ei ole saanut aikaan edes vallankaappausta tai pystynyt voittamaan muita kuin vuoden 2015 kongressivaalit. No, sen toimista on kärsinyt koko Venezuela. Silti ihmiset äänestävät mieluummin paikallisia demareita kuin kokoomuslaisia, näin suomeksi ja leikkisästi sanottuna. Oppositiohan on hyvin hajanainen eikä sillä ole esittää todellisia vaihtoehtoja eikä se usein edes halua osallistua vaaleihin. Olimmepa mitä tahansa mieltä hallituksesta tai oppositiosta, on selvää, ettei kansainvälinenkään media ole kohdellut Venezuelaa oikein tai esittänyt vain faktoja. Se on yksi niistä maista, joista on kerrottu eniten avoimesti väärää tietoa. Monelle medialle aihe on myös tabu. Tämä on pahimpia esimerkkejä siitä, mitä jonkin maan “oppositiopersut” voivat saavuttaa suhteessa maansa kansainväliseen asemaan. Tätä tuskin tullaan näkemään Meksikossa, mutta itse en myöskään ole valmis antamaan yhtään ylimääräistä tilaa vastaavalle infosodalle. Silti Meksikon oppositio on jo ennättänyt pyytää apua ”kauhean diktatuurinsa” pysäyttämiseksi Espanjan kuninkaalta ja Yhdysvaltojen Joe Bidenilta. Jos Hesari joskus innostuu tukemaan vallankaappausta Meksikossa, niin kuin se teki Venezuelassa Juan Guaidón suhteen, niin silloin on syytä olla todella huolissaan. Oma puuttumiseni huonoon journalismiin on ollut siis ennen kaikkea ennaltaehkäisevää. Se on ollut myös itselleni mitä parhainta mediakoulutusta.

Suositukset medialle

  1. Andrés Manuel López Obrador on vasemmistolainen presidentti, jota ei tule sekoittaa äärioikeistolaisiin presidentteihin, kuten Jair Bolsonaroon ja Donald Trumpiin, koskaan muuten tullaan tuottaneeksi niitä vääristyneitä mielikuvia, joita Meksikon oppositio, muun muassa historioitsija Enrique Krauze, tahallisesti levittelevät osana poliittista propagandaa. Näille väitteille ei löydy sen enempää perusteita kuin Sauli Niinistön ja Vladimir Putininkaan vertailuille.
  2. Jos puhutaan maailmanlaajuisesta koronaviruspandemiasta, annetun tiedon tulee perustua faktoihin eikä mielikuviin. Pandemian hoito esimerkiksi Meksikossa ja Brasiliassa on ollut hyvin erilaista ja niin ovat niiden nykytilanteetkin. Meksikossa pandemia on ollut laskusuunnassa jo vähintään kymmenen viikon ajan, mutta Brasilia elää edelleen akuuttia koronakriisiään. Meksiko kuuluu Pohjois-Amerikkaan ja Brasilia Etelä-Amerikkaan, mutta niitä ei tule mielessä sekoittaa liian samankaltaiseksi ja hahmottumaksi sekamelskaksi.
  3. Kansainvälisten lähteiden käytön suhteen tulisi noudattaa suurta varovaisuutta ja kritiikkiä. The Guardian tai muu tunnettu media ei ole riittävä lähde perustelemattomien tulkintojen tekemiselle. Toimittajien tulisi mennä askel pitemmälle työnsä sisällön takaamiseksi.
  4. Aika ei pysähdy: jos Meksikosta haluaa kirjoittaa kuin koronakriisi olisi ajaton, sitä ei voi tehdä liikkumalla tammi-helmikuun vaihteessa, koska pandemian tilanne on tyystin toinen huhtikuussa 2021. Sisällön tulisi heijastella pandemian dynaamista eli alati muuttuvaa luonnetta.
  5. Koronatilastojen laatimisen mekanismit on tunnettava ennen kuin puhuu “tilastojen korjaamisesta” tai “epävirallisuudesta”. Meksikon hajautettu kolmiportainen tilastointimalli eroaa sen suomalaisesta vastineesta, mutta se ei tee siitä sen epätarkempaa tai epäluotettavampaa. Se vain toimii toisin.
  6. Lainaa oikeita asiantuntijoita: heidän tulee tuntea se aihepiiri, mistä he puhuvat ja toimittajan on tarkastettava heidän esittämänsä tieto. Jutussa käytetty “asiantuntijan” lausunto pelosta sairaaloiden täyttymisestä Meksikossa asettuisi varsin naurettavaan valoon, jos sen perään lisäisi, että sairaalapaikoista vain 18 prosenttia on tällä hetkellä täynnä.
  7. Siirtomaa-ajattelu joutaa romukoppaan: epämääräinen vihjailu toisen maan “alikehittyneisyydestä” tai “epäpätevyydestä” epidemiologisen kriisin hoidossa ei voi perustua ennakkoluuloihin, koska silloin kyse on kolonialistisesta syrjinnästä.
  8. Yksinkertaisten faktojen, kuten asukasluvun ja OECD-jäsenyyden on käytävä yksiselitteisesti ilmi jutun sisällöstä. Ne on tarkastettava ennen jutun julkaisua.
  9. Suomalainen lukija varmasti arvostaisi, jos toimittaja viitsisi taustoittaa paremmin Meksikon – tai minkä tahansa muun maan – poliittista tai yhteiskunnallista tilannetta, ennen kuin hän uskaltautuu esittämään väitteitä sen maan johtajista tai kansasta tai yhteiskunnallisesta tilanteesta. Sama pätee pandemian kontrollointiin, joka on tunnettava, ennen kuin sitä kritisoi.
  10. Yhdestä maasta tehtävissä jutuissa ei tulisi keskittyä vain opposition tai vain hallituksen politiikkaan: julkaisun tavoittelema puolueettomuus syntyy siitä, kun sekä hallituksen ja opposition sanoja ja tekoja vertaillaan toinen toisiinsa. Juttuja ei voi rakentaa hämärille ideoille siitä, että kaikki opposition tai kansainvälisten julkaisujen tuottama sisältö on totuudellista ja jättää hallituksen esittämä tieto toisarvoiseen asemaan, ikään kuin hallitus ei olisi lainkaan uskottava tietolähde. Hallitukset edustavat demokratioissa kansan enemmistön tahtoa. Niihin kohdistuvan kritiikin on oltava tarkkaa ja täsmällistä, ei vihjailevaa tai spekulatiivista.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen