Guillermo Lasso | Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto

Avainsanaan ‘Guillermo Lasso’ liitetyt artikkelit

Ecuadorin alkuperäiskansat puolustavat Amazonin sademetsän elinympäristöään

Julkaistu 23.10.22 | Kirjoittanut netzahualpilli1984 | Kategoria(t): Uncategorized
Avainsanat:A'i-kansa (cofán), Alkuperäiskansat, Amazonía ecuatoriana, Amazonin sademetsä, Caso Sinangoe, Codenpe, Conaie, Corte Constitucional del Ecuador, Decretos 95 y 151, Ecuador, Elonkehä 3 2022, Guillermo Lasso, Latinalaisen Amerikan orastava ekososialismi, Latinalaisen Amerikan politiikka, Latinalaisen Amerikan vasemmisto, Leonidas Iza, Ley Orgánica para la Planificación Integral de la Circunscripción Territorial Especial Amazónica, No. 273-19-JP/22, Paro Nacional de Ecuador 2022, Taistelu tulevaisuudesta

Amazonjoen (*Río Amazonas*) vuolaat vedet ja noin 1 100 sivujokea virtaavat yhä täynnä elämää.

Ecuadorissa eletään uutta poliittista vaihetta, jossa 21. vuosidadan vasemmistolainen liikehdintä on vaihtunut oikeistolaiseen uusliberalistiseen talouspolitiikkaan. Tämä on tarkoittanut myös Amazonin sademetsiin kohdistuvien paineiden kasvamista, sillä juuri sinne keskittyy valtaosa öljy-, kaivos- ja sähköteollisuudesta, joka uhkaa alkuperäiskansojen olemassaolon edellytyksiä. Kuitenkin vuosi 2022 on pysäyttänyt – sekä tuomioistuimissa että mielenilmauksissa – ne uhat, joita vuosi 2021 toi tullessaan. Aloittakaamme kuitenkin alusta, viime vuonna käydyistä vaaleista, joista kirjoitin jo aiemmin.

Alkuperäiskansat eivät ole päästäneet Ecuador presidenttiä helpolla tällä hallituskaudella.

Tyhjillä äänillä valtaan noussut pankkiiri

Huhtikuussa 2021 käydyissä toisen kierroksen vaaleissa oikeistolainen konservatiivi ja kolmatta kertaa presidentinvaaleihin osallistunut Guillermo Lasso (CREO) ylsi vaalivoittoon 52,4 prosentin kannatuksella. Rafael Correan esimerkkiä puolustanut vasemmistolaisen yhteisrintaman (UNES) Andrés Arauz taas sai 47,6 prosenttia annetuista äänistä. Eroksi tuli likimain 420 000 ääntä.

Ecuadorin Kansalaisvallankumous (Revolución Ciudadana) sai alkunsa vuoden 2006 vaalivoitosta. Alianza País ja Rafael Correa hallitsivat maata kymmenisen vuotta 2007−2017.Correan varapresidenttinä kahdesti ollut Lenín Moreno kuitenkin petti kannattajansa, puolueensa ja lopetti muutosliikkeen, joka myös koki täydellisen vaalitappion 2021. Vielä vuoden 2017 kongressivaaleissa vasemmistolainen Correan poliittinen liike sai 74 paikkaa. Morenon nelivuotinen hallinto muistetaan korruptiosta, politiikan ja oikeuslaitoksen sotkemisesta, protestien väkivaltaisesta tukahduttamisesta, velkaantumisesta, yksityisen pääoman ja valuuttarahasto IMF:n suosimisesta sekä yhdestä huonoimmista Latinalaisen Amerikan vastauksista koronapandemiaan.

36-vuotiaasta Andrés Arauzista olisi tullut vaalit voittaessaan Ecuadorin historian nuorin presidentti. Ensimmäisellä kierroksella 7.2. hän sai 32,7 prosenttia äänistä. Silloin miljonääripankkiiri Guillermo Lasso sai 19,7 prosentin äänisaaliin, mikä riitti hädin tuskin alkuperäiskansojen liikkeiden edustajan (Pachakutik) Yaku Pérezin lyömiseen, joka tilitti saldokseen 19,4 prosenttia. Toiseksi ja kolmanneksi tulleiden eroksi jäi vain noin 32 000 ääntä.Toisella kierroksella alkuperäiskansat äänestivät tyhjää ja ratkaisivat vaalit, sillähylättyjen äänten osuus 16,3 prosenttia oli suurin sitten vuoden 1978 presidentinvaalien.

Aluetasolla tahallisesti hylättyjen äänien osuus oli yli 30 prosenttia kolmessa provinssissa.Viimeisissä 22 vaaleissa näiden äänten merkitys ei ollut niin korostunut kuin nyt. Vaalien toisen kierroksen ulkopuolelle 32 000 äänen erolla jäänyt alkuperäiskansojen ja niiden yhteenliittymän Pachakutikin presidenttiehdokas Yaku Pérez Guartambel pyysi kannattajiaan tekemään ideologisen valinnan ääntensä hylkäämisestä, koska hän piti 7.2. käydyn ensimmäinen kierroksen vaaleja vilpillisinä ja teki selväksi, ettei luota kumpaankaan ehdokkaaseen. Ensimmäisellä kierroksella hän sai noin 1,8 miljoonaa ääntä. Koska toisella kierroksella hylättyjä ääniä tuli annettua suunnilleen saman verran, hänen viestinsä otettiin ilmeisen hyvin vastaan. Osa äänistä kuitenkin ilmaisi varmasti myös epäluottamusta koko nykyistä demokraattista järjestelmää vastaan.

Eniten hylättyjä ääniä annettiin alueilla, joissa Pachakutikin kannatus on suurinta: Sierra Centro, Austro, Amazonía. Kaikkiaan 54 yhteensä 221 hallintoalueesta (cantones), joihin Ecuador jakautuu, hylätyt äänet voittivat ainakin jommankumman kahdesta ehdokkaasta. Niillä alueilla, missä Pérez sai eniten ääniä ensimmäisellä kierroksella, annettiin eniten kelpaamattomia ääniä. Niissä 11 kunnassa, joissa hylättyjä ääniä oli vähintään 40 prosenttia, Pérez sai ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosenttia kaikista äänistä. 18 kunnassa hylätyt äänet voittivat. Vuoden 2017 vaaleissa tyhjät äänet eivät voittaneet yhtäkään kantonia tai kuntaa. Silloin hylättäviksi laskettavia ääniä annettiin vain 6,3 prosenttia.

Winsconsin-Madison yliopiston sosiologi Javier Rodríguez Sandoval piti antamatta jätettyjä ääniä protestina tilanteessa, jossa Péreziä ensimmäisellä kierroksella äänestäneet eivät halunneet tukea Lassoa. Olisi ollut loogista, että he olisivat äänestäneet Arauzia, mutta he eivät kokeneet häntä riittävän vahvaksi vaihtoehdoksi Pérezin onnistuneen ensimmäisen kierroksen kampanjan jälkeen. Ironisesti vasemmistolainen ideologinen äänestyskäyttäytyminen toi hylättyjen äänten muodossa voiton oikeiston ehdokkaalle. Vasemmistolaiset ryhmittymät UNES, Pachakutik ja Izquierda Democrática (ID) saivat vaalien ensimmäisessä vaiheessa yhteensä noin 67 prosentin kannatuksen, joten ne olisivat voimansa yhdistäessään voineet voittaa toisen kierroksen vaalit.

Ecuadorin noin 18 miljoonasta asukkaasta ainakin 9−10 prosenttia tai 1,6−1,8 miljoonaa lukeutuu alkuperäiskansoihin, joista noin neljäsosa asuu Amazonin alueella. 1986 perustettu Ecuadorin alkuperäiskansojen liitto (Conaie), kuten iso joukko muitakin ryhmiä, kuuluu vuonna 1995 syntyneeseen yhtenäisyysliike Pachakutikiin (MUPP), jonka arvoihin kuuluu myös ekologismi. Ecuadorin kansallisuuksien ja kansojen kehittämisneuvoston (Codenpe) mukaan maassa on 14 prehispaanista kansallisuutta ja 18 alkuperäiskansaa. Viime aikoina alkuperäiskansojen vaa’ankieliasema maan politiikassa on ollut varsin näkyvä.

Yhtä kaikki, vaaleista syntynyt Guillermo Lasson hallitus on ollut alusta asti toimintakyvyltään heikko. 28.6.2022 Lasso vältti erottamisensa vain 12 äänin turvin. 137-paikkaisessa kongressissa hänen erottamistaan kannattivat correalainen UNES ja alkuperäiskansojen parlamentaarinen liittoutuma Pachakutik sekä useat pienemmät ryhmät ja itsenäiset. Syrjäyttäminen olisi vaatinut 92 ääntä. Vasemmistoblokilla on hallussaan kaksi kolmasosaa kongressista, mikä näkyi tässäkin värikkäässä äänestyksessä, jossa se sai kasaan 80 edustajaa. Hallitusryhmää tuki reilu 30 prosenttia parlamentin jäsenistä, mikä merkitsi 48 ääntä, jotka tulivat pääosin Lasson oman CREO-ryhmän lisäksi sosiaalikristityiltä (Partido Social Cristiano) ja Demokraattiselta vasemmistolta (Izquierda Democrática). Yhdeksän kongressiedustajaa ei osallistunut päätöksentekoon. Elokuun 2021 lopusta lähtien UNES, jonka ydin tunnettiin nimellä Movimiento Fuerza Compromiso Social (FCS), palasi juurilleen ja se tunnetaan jälleen Kansalaisvallankumouksen liikkeenä (Movimiento Revolución Ciudadana).

Alkuperäiskansat eivät ole sallineet oikeuksiensa polkemista tai luonnon tuhoamista.

Kartta kuvaa Amazonin sademetsän biomin eli eloyhteisön ääriviivoja (valkoinen väri) ja Amazonjoen valuma-alueen ääriviivoja (vaaleansininen väri).

Korkeimman oikeuden tuomarit tekivät työnsä ilmeisen hyvin, koska he kuuntelivat poikkeuksellisesti myös paikallisia asukkaita Sinangoessa marraskuussa 2021.

Amazonin sademetsäalue kattaa eri arvioiden mukaan vähintään 43−47 prosenttia yli 256 000 neliökilometrin kokoisesta Ecuadorista.

Sodanjulistus alkuperäiskansoille

Guillermo Lasso julisti epäsuoran sodan alkuperäiskansoille heinäkuun seitsemännen ja elokuun viidennen päivän asetuksillaan 95 ja 151. Nämä vuoden 2021 asetukset muokkaavat Ecuadorin öljy- ja kaivosalojen politiikkaa kuulematta alkuperäiskansoja laisinkaan. Asetus 95 edustaa puhdasta uusliberaalia talouspolitiikkaa siirtäessään valtion päätösvaltaa monikansallisille yrityksille. Tämä yksityistämiskehitys edellyttää sääntelyn vähentämistä, lisäksi se rikkoo perustuslain henkeä heikentäessään öljyteollisuuden kansallista itsemääräämisoikeutta. Uudistus vaarantaa valtion tulot ja ulkoistaa taloudelliset riskit julkisille toimijoille yksityisten yritysten voittojen takaamiseksi. Presidentillinen asetus 151 taas pyrkii tekemään Ecuadorista kaivosalan sijoituksien kohteen. Kaivosteollisuuden tuottavuuden parantamista perustellaan eräänlaisena välttämättömyytenä pandemian jälkeisen taloustilanteen kohentamiseksi. Kuitenkin useat alkuperäiskansat ovat julistaneet alueensa kaivostoiminnasta vapaiksi, joten hallitus aikomukset johtaisivat yhteenottoihin paikallisten asukkaiden kanssa. Asetuksen tavoitteisiin kuuluu myös ympäristönormien ja sosiaalisen säätelyn helpottaminen, mikä tähtää yritysten valtuuksien lisäämiseen ja valtion roolin heikentämiseen. Amazon Frontlinesin mukaan pahamaineiset asetukset rikkovat yksilöllisiä ja kollektiivisia sekä luonnon oikeuksia vastaan.

Kummatkin asetukset ovat räikeässä ristiriidassa Lasson vaalikampanjan aikana tekemien ympäristönsuojelun lupauksien kanssa. Ne rikkovat ihmisoikeuksia, alkuperäiskansojen kollektiivisia oikeuksia ja luonnon olemassaolon perustusedellytyksiä vastaan. Perustuslain lisäksi ne sotivat Ecuadorin kansainvälisiä sitoumuksia vastaan. Luontotuhojen laajentaminen on ymmärrettävästi herkkä aihe, sillä suurin osa alkuperäiskansoista kärsii jo entisestään luonnonvarojen mittavista väärinkäytöksistä esi-isiensä mailla, jotka ovat yhteisöjen selviytymisen ehto. Suurin osa Ecuadorin öljyvaroista tuotetaan juuri Amazonin sademetsän alueella: Sucumbíossa, Orellanassa, Napossa ja Pastazassa. Kyseessä ei myöskään ole ensimmäinen kerta, kun kansat puolustavat omia maitaan, mutta ilmastokriisin olosuhteissa myös tiede sotii fossiilitalouden syventämistä vastaan. Ecuadorin päivittäinen raakaöljyn tuotantokapasiteetti liikkuu 530 000 tynnyrin tasolla.

Guillermo Lasso on saanut YK:n ilmastonmuutoskonferenssilta eli COP26-ryhmältä tunnustusta Galápagossaarten luonnonsuojelualueiden laajentamisesta ja allekirjoitetuista sitoumuksista pysäyttää maansa metsäkato ja eroosio vuoteen 2030 mennessä. Samaan aikaan Ecuadorin Amazonin alkuperäiskansojen liitto (Confeniae), Ecuadorin alkuperäiskansojen liitto (Conaie) ja Pastazan waorani-kansan koordinointineuvosto (Conconawep) ovat saaneet tehdä hartiavoimin töitä pysäyttääkseen suuriin luontotuhoihin tähtäävät asetukset kansainvälisen yhteisön tuella ja laittamalla koetukselle ecuadorilaisen oikeusvaltion nyörit perustuslakituomioistuimessa. Kanne perustuu siihen, ettei kansallisia ja kansainvälisiä sitoumuksia alkuperäiskansojen kuulemisoikeudesta ja tietoisesta suostumuksesta ole kunnioitettu. Aikeista lisätä raaka-ainetuotantoa ei ole ilmoitettu ennakolta eikä tietoa suunnitelmista ole jaettu.

Vuosituhansien ajan Etelä-Amerikkaa asuttaneiden kansojen alueellinen läsnäolo, maaoikeudet ja trooppiset ekosysteemit, niiden elinvoimaisuus ja hyvinvointi, kietoutuvat toisiinsa erottamattomalla tavalla, jota nopeita voittoja tavoittelevat monikansalliset yritykset eivät halua ymmärtää. Jos valtio alistetaan pelkäksi taloudelliseksi peluriksi, sen tasapainottavalta roolilta oikeuksien takaajana niin luonnon kuin alkuperäiskansojen suhteen menee uskottavuus. Osa hankkeista on kohdistunut jopa Yasunín kansallispuistoon, jonka uumenissa elävät omaehtoisessa eristyksessä tagaeri- ja taromenane-kansat. Kuulemismenettelyjen kunnioittaminen sinällään on edellytys muiden kollektiivisten oikeuksien toteutumiselle, joihin lukeutuvat muun muassa halutun kehitysmallin valitseminen, oman alueen luonnonvarojen hallinnointi, autonominen järjestäytyminen ja päätöksenteko sekä kokonaisvaltainen itsemääräämisoikeus, joiden vaatimukset on kirjattu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Puolustaessaan oikeuksiaan ja maitaan, alkuperäiskansat taistelevat elämäntapansa, kulttuurinsa, kielensä ja koko tuntemansa elämänpiirin säilyttämisen puolesta.

A’i-kansan (cofán) naiset avasivat heinäkuussa perinteisten luonnonmukaisten käsitöiden yhteisökaupan Alianza Ceibon avustuksella.

Amazonin kansat puolustavat esi-isiensä maita yhteisöllisesti toimivilla vartiojoukoilla, jotka Ecuadorin hallitus on pyrkinyt leimaamaan väkivaltaisiksi rosvoryhmiksi. Todellisuudessa vartijat eivät kanna edes tuliaseita, vaikka ne käyttävät hyväkseen myös modernia teknologiaa.

A’i-kansaan (cofán) kuuluvat **Alexandra Narváez** ja **Alex Lucitante** saivat vuoden 2022 ”ympäristöalan Nobelin”, Goldman-palkinnon, ansioistaan Amazonin puolustajina.

Alkuperäiskansat voittivat oikeustaistelun, mikä on myönteistä niin sademetsän kuin ilmastonkin kannalta.

Uudistukset pysähtyivät oikeudessa

Vuoden 2022 alussa perustuslakituomioistuin (Corte Constitucional del Ecuador) laittoi kuitenkin kapuloita rattaisiin vahvistamalla alkuperäiskansojen asemaa samalla, kun se rajoitti valtiollisia pyrkimyksiä laajentaa Amazonin sademetsän öljy- ja kaivosvarojen hyväksikäyttöä. Oikeusviranomaisten päätökset, joiden koko kirjoon voi tutustua täällä, asettavat tärkeän ennakkotapauksen tai oikeuskäytännön, sillä ne takaavat esi-isiensä maita asuttaville kansoille kiistattoman oikeuden myöntää suostumus maidensa käytölle. Vaikka paikallinen perustuslaki takaa kuulemismenettelyn, ei Ecuadorissa ole varsinaista tarkkaa lainsäädäntöä, joka säätelisi niiden sisältöä. Oikeuden 4.2. tiedottama päätös kuitenkin linjaa, että kaikkien kuulemismenettelyjen on johdettava yhteisymmärrykseen ennen kuin yksikään projekti voi käynnistyä. Toisin sanoen päätös vahvistaa alkuperäiskansojen laillista asemaa kieltäytyä yhteistyöstä. Jatkossa Amazonin kymmenen kansan itsemääräämisoikeus saa rinnalleen veto-oikeuden perua kaikki niiden kulttuuria ja elinympäristöä uhkaavat hankkeet. Helmikuun 14. päivänä juhlittiin myös Chevronille langetetun 9,5 miljoonan dollarin 11. vuosipäivää. Kyseinen öljy-yhtiö tosin kieltäytyy yhä maksamasta saastuttamisestaan sälyttäen vastuun myrkyllisestä perinnöstään suoraan yhteisöille, jotka elävät sen seurauksien keskellä.

Myöskään ennen tätä 27.1. annettua virallista tuomiota (No. 273-19-JP/22) tai niin sanottua Sinangoen päätöslauselmaa (Caso Sinangoe), jota etenkin a’i-kansa (cofán) ajoi, alkuperäiskansoilla ei ollut käytössään aidosti toimivaa käytäntöä taata kuulemisoikeutensa saatikka suostumuksen antamisen toteutumista. Nyt vuosikymmeniä jatkuneille loukkauksille ja YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen polkemiselle on laitettu toistaiseksi päätepiste, kun vähintään 9 300 hehtaarin yhteisömaat on suojeltu ja uusi tärkeä ennakkotapaus on luotu. Toki Ecuadorin ympäristöministeriön vuoden 2022 tietojen mukaan suojelun piirissä on kaikkiaan noin 26 miljoonaa hehtaaria tai 19,4 prosenttia koko maan pinta-alasta. Viimeisen vuoden aikana luotiin yhdeksän uutta suojelualuetta ja kahta laajennettiin. Kansallinen suojeltujen alueiden järjestelmä (Sistema Nacional de Áreas Protegidas – SNAP) käsittää yhteensä 70 erinäistä kohdetta, jotka jakautuvat 11 erilaiseen alaryhmään.

Koska Lasson hallinnolla ei ole vahvaa kongressin tai kansan tukea ei sillä myöskään ole sellaista poliittista asemaa, että se voisi pakottaa tahtoaan oikeuslaitoksen päätöksistä huolimatta. Tulevaisuudessa kongressin suurin ryhmä, correalainen vasemmisto, palannee valtaan ja sen on jatkossa osattava kuunnella alkuperäiskansoja entistä herkemmin, jos se haluaa voittaa vaaleja ja säilyttää uskottavuutensa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soveltajana. Rafael Correan aikakaudella Ecuadorista tuli virallisesti useiden kansojen valtio, monikulttuurinen maa, jonka on kuitenkin vielä edistyttävä lisää, jotta kaikkien kansalaisten, etenkin haavoittuvaisimpien ryhmien oikeus hyvään elämään toteutuisi täysivertaisesti. Alkuperäiskansojen päätösvalta on lisääntynyt oikeusistuimen päätöksen myötä: kaikki projektit on alistettava yhteisöjen harkittaviksi ja ne pysähtyvät, jos ne eivät nauti paikallisten asukkaiden aidosta tuesta. Rimaa on nostettu korkeammalle.

Amazonin kansat omistavat lähes 70 prosenttia Ecuadorin sademetsistä. Vastustus sekä öljy- että kaivosteollisuutta kohtaan on korkealla tasolla. Siksi näköpiirissä ei ole uusia suuren mittakaavan projekteja, vaikka osa vanhoista hankkeista jatkuu vielä. Merkittävää olisi myös se, jos Kalifornian paikallishallinto kieltäisi öljyn tuonin Amazonin alueelta. Tärkein vientikohde Ecuadorin trooppisten metsien mustalle kullalle on juuri Tyynenmeren rannikon osavaltio, jota johtaa ilmastotietoinen Gavin Newsom, ja johon myös alueelliset ympäristöjärjestöt pyrkivät vaikuttamaan. Ilmapiiri Kalifornian öljytuonnin lopettamiselle Amazonin sademetsien uumenista on otollinen, koska jatkossa fossiilisen energian hankkiminen on yhä vaikeampaa. Oikeuden päätös on radikaali käänne myös siinä mielessä, että se asettaa kollektiiviset oikeudet ja luonnon tasapainon taloudellisen voitontavoittelun edelle.

Korkein oikeus julisti lisäksi perustuslain vastaiseksi presidentti Lenín Morenon 2019 tekemän asetuksen 751, joka salli öljyporaukset kansallispuisto Yasunín läheisellä puskurivyöhykkeellä. Asetus vaaransi kansallispuiston ja sen sisällä elävien tagaeri- ja taromenane-kansojen elämäntavan. Öljyteollisuus oli jo ehtinyt rakentaa alueelle kulkevan tien, mutta oikeuden päätös kieltää siltä seitsemän suunnitteilla olleen öljynporausalustan rakentamisen ja noin 250 öljyesiintymän hyödyntämisen. Päätöksessä todetaan, ettei alueella vapaaehtoisessa eristyksessä eläviltä alkuperäiskansoilta voida edes pyytää suostumusta hankkeille, koska näin rikottaisiin niiden oikeutta elää erillään muusta yhteiskunnasta. Siksi minkäänlaisten lupien myöntäminen ei ole mahdollista. Vuoden 2018 kansanäänestyksessä Yasunín suojelualuetta päätettiin laajentaa, mutta Moreno petti jälleen kerran äänestäjät, sillä muodollisesti hänen hallituksensa kasvatti alueen pinta-alaa, samalla kun se salli sen luonnonvarojen tehokkaamman ryöväämisen.

Myös kolmas myönteinen oikeuslaitoksen päätös näki hiljattain päivänvalon. Siinä myönnettiin pääkaupunki Quiton ja sitä ympäröivien alueiden asukkaille oikeus toteuttaa kansanäänestys Andien vuoriston Chocón kaivostoiminnasta. Jo joulukuussa perustuslakituomioistuin hylkäsi Magdalenajoen kaivosprojektin ympäristöluvan Quiton luoteiskulman Los Cedrosin biodiversiteetiltään rikkaissa metsissä, joissa asuu muun muassa silmälasikarhuja, uhanalaisia sammakoita, kymmeniä harvinaisia orkidealajeja ja ruskeapäisiä hämähäkkiapinoita.

Päätöksiä vauhditti osaltaan Cocajoen 28.1. alkanut öljyvuoto. Kyseessä on toinen ison luokan vuoto viimeisen kahden vuoden aikana. Sen vauriot kohdistuvat jokea ympäröiviin metsiin ja aluetta asuttaviin kymmeniin tuhansiin kichwa-kansan jäseniin. Hallitus myönsi useiden päivien hiljaisuuden jälkeen, että Cocajokeen pääsi raakaöljyä 6 300 tynnyrin verran. Vahinko ei ole kuvaava sana toistuville tapahtumille, joiden taustalta löytyy puutteellinen infrastruktuuri vaikeakulkuisessa ja vaihtelevassa maastossa sekä vesivoimaloiden aiheuttama eroosio serpentiinimäiselle putkistolle. Vuosien 2015 ja 2021 välillä sattui ainakin 899 virallisesti rekisteröityä vuotoa. Oikeuden päätökset ja jatkuvat ympäristötapaturmat yhdessä muodostavat esteen Lasson hallituksen epärealistisille suunnitelmille tuplata öljyntuotanto. Niin ikään kaivostoiminnan laajentaminen näyttäytyy varsin kivisenä tienä, joka tulee kokemaan vastustusta halki koko maan. Pankit, jotka kontrolloivat jopa 80 prosenttia Amazonin sademetsän öljybisneksestä, ovat kaikessa hiljaisuudessa jäädyttämässä ilmastotavoitteita vastaan sotivien fossiilisten polttoaineiden rahoituksen tällä koko planeetan keuhkoina toimivalla vihreällä keitaalla, jota asuttavat noin 400 alkuperäiskansaa niin Ecuadorissa, Kolumbiassa, Venezuelassa, Perussa, Boliviassa kuin Brasiliassakin, Surinamessa, Ranskan Guayanassa ja Guyanassa. Kaiken kaikkiaan Amazonin alueen pinta-ala yltää lähes 7,4 miljoonaan neliökilometriin.

Tältä kesäkuisen lakon arki näytti. Yksinäinen nainen valvoo tiesulkua.

Leonidas Iza on ollut lakon näkyvä johtohahmo.

Näin alkuperäiskansojen liike juhli 18 päivän vastarinnan mukanaan tuomia tuloksia.

Lakko näytti alkuperäiskansojen voiman

Lisää kiviä reilun vuoden vallassa olleen hallituksen taipaleelle heittivät kesäkuun mielenilmaukset, joita johtivat Ecuadorin alkuperäiskansojen liitto (Conaie) ja kichwa-panzaleo-kansaan kuuluva Segundo Leonidas Iza Salazar. 13.−30.6. halki maan vyöryi lakko (Paro Nacional). Lasso syytti alkuperäiskansoja “terroristeiksi” ja pidätti myös 24 tunnin ajaksi sen johtohahmon Leonidas Izan. Mielenilmauksien saldoksi muodostui ainakin seitsemän kuollutta ja yli 500 loukkaantunutta sekä noin 150 pidätystä. Ecuadorin piispankonferenssin välityksellä syntyi kuitenkin sopu (Acta por la Paz) 18 päivän protestien jälkeen. Hallitukselta oli alun perin vaadittu 0,40 dollarin alennusta polttoaineiden hintoihin, mutta läpi saatiin 0,15 dollarin helpotus. Presidentin asetus 95 (Decreto Ejecutivo No. 95) Amazonin sademetsän öljyteollisuuden laajentamisesta kumottiin ja kaivosasetusta 151 (Decreto Ejecutivo No. 151) muokattiin niin, ettei kaivoksia voi perustaa erityissuojelusta nauttiville alueille, kuten luonnon- ja vesiensuojelualueille, esi-isien asuttamille maille tai arkeologisten alueiden läheisyyteen. Alkuperäiskansoille ja muille yhteisöille taattiin sopimuksessa lisäksi oikeus ennakoivaan, vapaaseen ja tietoiseen kuulemiseen.

Jo aiemmin hallitus oli sitoutunut kontrolloimaan keskeisimpien elintarvikkeiden hintoja, julistamaan hätätilan terveydenhoitoon ja antamaan anteeksi korkeintaan kolmeen tuhanteen dollariin yltäviä velkoja, kompensoimaan maatalouden nousseita kuluja, tuplaamaan kaksikielisen kulttuurienvälisen koulutuksen (Educación Intercultural Bilingüe) budjetin ja nostamaan köyhimpien perheiden inhimillisen kehityksen avustuksen (Bono de Desarrollo Humano) 55 dollariin. Lakon on arvioitu aiheuttaneen jopa miljardin dollarin loven bruttokansantuotteeseen. Lasson hallitukseen kohdistui samanaikaisesti kovia paineita niin kaduilta kuin sikäläisestä eduskunnastakin, jossa vaadittiin hänen erottamistaan.

Jo mainittu Conaie sekä Ecuadorin evankelisten alkuperäiskansojen ja järjestöjen neuvosto (Feine) ja Talonpoikien, alkuperäiskansojen ja mustien järjestöjen liitto (Fenocin) seuraavat sopimuksen toteutumista yhteisessä neuvotteluelimessä hallituksen kanssa 90 päivän ajan. Myös vuodelta 2018 peräisin olevan Amazonin erityisaluesäädöksien (Ley Orgánica para la Planificación Integral de la Circunscripción Territorial Especial Amazónica) lakiprojektin uudistamisen, erityisesti aluerahaston priorisointia koskevan artikla 66. ja siihen liittyvien muiden vastaavien artikloiden, valmistelu on aloitettu. Jo toimivan lain uudistuksen tarkoituksena on taata entistä paremmin se, että sademetsäalueen öljy-, kaivos- ja sähköprojektien tuotot jäävät samalle alueelle. Niistä 30 prosenttia voitaisiin käyttää luonnon ennallistamiseen ja loput 70 prosenttia ohjattaisiin alkuperäiskansojen kehitysprojekteihin kuten kestävään maatalouteen ja ekoturismiin tai korkeakoulutukseen, infrastruktuuriin ja hyvinvointiin sekä kulttuuriin. Jos ja kun tulonjaosta päästään sopuun ja lain toteutus onnistuu nykyistä paremmin voi trooppisten luonnonvarojen hyödyntäminen jatkua nykytasolla, vaikka alkuperäiskansat ovat toimillaan tehneet selväksi, etteivät ne ole enää valmiita vastaanottamaan uusia projekteja.

Lasson hallitus ei nauti vahvasta kansan luottamuksesta. Sillä ei myöskään ole puolellaan kongressin enemmistöä. Sen toimikausi jatkuu vuoteen 2025 eikä seuraavien kolmen vuoden aikana ole odotettavissa ainakaan heikennyksiä Amazonin alkuperäiskansojen oikeuksiin. Kuten sanottua, Ecuadorin alkuperäiskansat ratkaisivat tyhjillä äänillään presidentinvaalin. Nyt niiden vahva neuvotteluasema on todistettu niin oikeuslaitoksien päätöksissä kuin katujen mielenilmauksissakin. Ne voivat luottaa myös jatkossa kansainvälisen yhteisön tukeen. Lasso sen sijaan sai osakseen rajun buuausaallon Kolumbian Bogotássa 7.8., kun hän osallistui Gustavo Petron virkaanastujaisiin. Ekososialisti Petron hallituksen tavoitteisiin kuuluu niin ikään maailman keuhkoina valtamerien ohella toimivan Amazonin puolustaminen. Myös Chilen tuore Gabriel Boricin johtama hallitus ajaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, mikä on entistä vahvemmin läsnä niin sanotussa Latinalaisen Amerikan vasemmiston toisessa aallossa, joka sai alkunsa Meksikon presidentiksi heinäkuussa 2018 valitun Andrés Manuel López Obradorin ylivoimaisesta vaalivoitosta. Myös Meksikon hallitus ajaa energiasiirtymää muun muassa uudistamalla maan laajan vesivoimaloiden verkoston sekä rakentamalla Sonoran osavaltioon Latinalaisen Amerikan suurimman aurinkovoimalan. Vuoden 2023 aikana Meksiko luopuu myös raakaöljyn viennistä ja kaikki oma tuotanto keskitetään kansallisiin öljyjalostamoihin. Litium on lisäksi kansallistettu hiljattain, mikä tulee vauhdittamaan siirtymä autoteollisuudessa, kun valkoinen kulta korvaa lopulta mustan kullan. Lokakuun vaaleissa selviää, saako sademetsävyöhyke Brasilian Luiz Inácio ”Lula” da Silvasta uuden puolustajan. Sijaitseehan noin 60 prosenttia sademetsästä juuri tämän Etelä-Amerikan jättiläisen rajojen sisäpuolella.

Teksti: Sami Tapio Tenoch Laaksonen

Artikkeli on julkaistu alun perin Elonkehä-lehdessä 3/2022 lokakuun puolivälissä.

Lähteet: Amazon Watch, Mongabay, Amazon Frontlines, TeleSUR, Voz de América, Acción Ecológica, Plan V, BBC News Mundo, France 24, El Universo, El Comercio, Ecuadorin presidentinkanslia, etc.

Kyseessä on Marjaliisa Siiran 2007 perustaman Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkoston 500. julkaisu.

Celac herätettiin henkiin Meksikossa 31 maan voimin

Julkaistu 26.9.21 | Kirjoittanut netzahualpilli1984 | Kategoria(t): Uncategorized
Avainsanat:América Latina Unida, Amerikan valtioiden järjestö, Andrés Manuel López Obrador, António Guterres, Anti-imperialismi, Celacin huippukokous, Charles Michel, Ciudad de Méxicon julistus, Cumbre Celac México 2021, Dekolonisaatio, Guillermo Lasso, Itsemääräämisoikeus, John M. Ackerman, Kansainvälinen solidaarisuus, Kehittyvät maat, Kolonialismin purkaminen, Kuuba, Kuuban kauppasaarto, La Agencia Latinoamericana y Caribeña del Espacio, Latinalaisamerikkalainen yhteistyö, Latinalaisen Amerikan ja Karibian avaruusjärjestö, Latinalaisen Amerikan ja Karibian integraatio, Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö, Latinalaisen Amerikan politiikka, Luis Arce Catacora, Luis Lacalle Pou, Marcelo Ebrard Casaubón, Mario Abdo Benítez, Meksiko, Meksikon ulkopolitiikka, Miguel Díaz-Canel, Nicolás Maduro Moros, Paraguay, Pedro Castillo Terrones, Poliittinen vuoropuhelu, Simón Bolívar, Suvereniteettiperiaate, Täysi itsenäisyys, Terveydenhuollon omavaraisuus, Uruguay, Uusliberaalin talouspolitiikan loppu, venezuela, Xi Jinping, Yhdentymiskehitys, Yhteinen Amerikka, Yhteinen tulevaisuus

Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön johtajat kohtasivat Meksikon pääkaupungissa ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen. Yksimielisyys löytyi niin terveydenhuollon omavaraisuuden parantamisesta, avaruusjärjestöstä, katastrofirahastosta, ilmastonmuutoksesta kuin Kuuban kauppasaarronkin tuomitsemisesta sekä Falklandinsaarista.

Alun perin 23.2.2010 Meksikossa Playa del Carmenissa (La Cumbre de la Unidad de América Latina y el Caribe) Cancúnin lähellä perustettu Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (La Comunidad de Estados Latinoamericanos y Caribeños − Celac) on ollut onnistunein ja laajamittaisin useista Yhdysvaltojen eteläpuolisten Amerikkojen yhdentymishankkeista. Sen perustaminen eteni Caracasin kokouksessa 2.−3.12.2011 lopulliseen muotoonsa. Sen jälkeen hallitusten välinen yhteistyöelin on kokoontunut Chilessä 2013, Kuubassa 2014, Costa Ricassa 2015 ja Ecuadorissa 2016 sekä Dominikaanisessa tasavallassa 2017.

16.1.2020 Brasilia ilmoitti vetäytyvänsä Celacin toiminnasta, koska sen oikeistolainen hallitus ei pitänyt sitä kykenevänä toimimaan ”asianmukaisesti” alueellisen kriisin olosuhteissa. Virallisesti jäseniä on 32 tai 33 riippuen siitä lasketaanko kaiken yhteistyönsä järjestön kanssa jäädyttänyt Brasilia yhä passiiviseksi jäseneksi. Jos ja kun Brasilia palaa vasemmistohallituksiensa aikakauteen vuonna 2022, palanee se silloin myös nopeasti Celacin yhteisiin neuvottelupöytiin.

Jäsenvaltioista Brasilian lisäksi myös Meksiko ja Argentiina kuuluvat suurimpien talousmaiden ryhmään G-20. Kaiken kaikkiaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian väestö käsittää reilun 650 miljoonan asukkaan ja noin 22 miljoonan neliökilometrin alueen, jota toisiinsa yhdistävät monialaiset historialliset, sosiaaliset, poliittiset, taloudelliset, kulttuuriset, uskonnolliset, kielelliset ja maantieteelliset tekijät, mutta jonka sisäinen moninaisuus on niin ikään laaja-alaista ja jota on pyritty hallitsemaan milloin eurooppalaisen kolonialismin tai yhdysvaltalaisen imperialismin ikeen alla.

18.9.2021 järjestetyn huippukokouksen tavoitteena oli vakiinnuttaa alueblokki ja asettaa etusijalle pandemian torjumiseksi toteutetut toimet: terveyden omavaraisuus, talouden elpyminen, elintarviketurva, ilmastonmuutos ja kansainvälinen yhteistyö Latinalaisen Amerikan ja Karibian asemoimiseksi keskeiseksi toimijaksi kansainvälisellä näyttämöllä. Näissä tavoitteissa myös onnistuttiin, vaikka työ niiden toteuttamiseksi jatkuu.

Meksikon diplomaattinen työ ja pandemian aiheuttama kriisi ovat yhdistäneet uudelleen Celacin jäsenvaltioita, jotka ovat valmiita viemään integraatiokehityksensä pidemmälle kuin koskaan aiemmin.

Latinalaisen Amerikan valtioiden yhdentymisen lyhyt oppimäärä

Amerikan valtioiden järjestö (OEA tai englanniksi OAS) on koko Amerikkojen ja Karibian valtiot käsittävät 35 itsenäisen maan yhteenliittymä, mikä perustettiin 1948 poliittisen toiminnan areenaksi monenkeskiseen yhteistyöhön, jolla pyritään vahvistamaan koko läntisen pallonpuoliskon alueen rauhaa, turvallisuutta, demokratiaa, kehitystä, taloutta ja ihmisoikeuksia. Kuitenkin OEA on sekaantunut toistuvasti joidenkin maiden sisäpolitiikkaan ja sitä on arvosteltu Yhdysvaltojen etujen puolustajaksi.

Viimeisimpänä osoituksena järjestön epävakautta luovasta sen peruskirjan vastaisen ”siirtolaisisännän” roolista voidaan mainita sen uruguaylaisen puheenjohtaja Luis Almagron puuttuminen Bolivian vaalituloksiin ja myötävaikuttaminen tässä Andien maassa marraskuussa 2019 koettuun vallankaappaukseen. Jo vuonna 1962 OEA tuki Kuuban erottamista yhteisestä järjestöstä asettautumalla tukemaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa sillä verukkeella, ettei kyseisen maan marxilais-leninistinen politiikka ollut yhteensovitettavissa Amerikkojen maiden arvojen kanssa.

Latinaisen Amerikan ja Karibian jaetun alueen muihin integraatioprojekteihin lukeutuvat 2008 luotu Etelä-Amerikan valtioiden liitto (La Unión de Naciones Suramericanas – Unasur), johon kuului parhaimmillaan 12 valtiota ja joka hajosi vuosina 2018 ja 2019, kun yli puolet sen jäsenvaltioista päätti lopettaa toimintansa järjestössä, joka ei ollut kyennyt saamaan aikaan konkreettisia tuloksia. 2019 perustettiin Chilen ja Kolumbian presidenttien ajama Prosur (El Foro para el Progreso de América del Sur) tai Etelä-Amerikan kehitysfoorumi, joka on kokoontunut vain kerran maaliskuun 14. päivänä vuonna 2019. Kyseiseen järjestöön kuuluvat enää vain Bolivia, Guayana, Surinam ja Venezuela sekä Peru, joka on jäädyttänyt osallistumisensa. Prosur on myös purkautumassa kokonaan.

Tyynenmeren liitto (La Alianza del Pacífico – AP) on puolestaan Perun entisen presidentin Alan García Pérezin aloitteesta Limassa 28.4.2011 luotu talousliitto, jonka on tarkoitus lähentää Kolumbian, Chilen, Meksikon ja Perun talouksia suhteessa toisiinsa sekä suhteessa valtameren toiselta puolelta löytyviin kasvaviin Aasian talouksiin. AP:n neljän jäsenvaltion yhteen laskettu väestö on noin 228 miljoonaa ja ne edustavat lähes 60 prosenttia Latinaisen Amerikan viennistä. Australia, Kanada, Etelä-Korea, Ecuador, Uusi-Seelanti ja Singapore ovat liittyjäehdokkaita. Järjestöön kuuluvat lisäksi tarkkailijajäseninä 11 Latinalaisen Amerikan ja Karibian maata sekä Yhdysvallat. Aasiasta taas tarkkailijajäseniä löytyy yhdeksän ja Afrikastakin kaksi. Euroopasta järjestön työhön osallistuu 30 tarkkailijamaata mukaan lukien Suomi.

Tyynenmeren liitto on järjestänyt 14 huippukokousta, joista viimeisin pidettiin Perun pääkaupunki Limassa 1.−6.7.2019. Tosin Chile isännöi myös 15. kokoontumista 11.12.2020, mikä oli luonteeltaan virtuaalinen pandemiaolosuhteiden vuoksi. Parhaillaan tämän nykyisellään tärkeimmän latinalaisamerikkalaisen talousliiton yhdeksännettä väliaikaista puheenjohtajuutta pitää hallussaan Kolumbian presidentti Iván Duque Márquez. Chile on toiminut puheenjohtajana kolmesti, nykyinen valtionpäämies Sebastián Piñera kahdesti ja entinen presidentti Michelle Bachelet kerran.

Kolme AP:n jäsenvaltiota Kolumbia, Chile ja Meksiko ovat myös OECD-maita (Organisation for Economic Co-operation and Development). Kaikkiaan 38 valtiosta koostuva yhteistyö- ja kehitysjärjestö muodostuu Yhdysvalloista, Kanadasta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista, mutta valtaosa jäsenmaista – kaikkiaan 26 − tulee Euroopasta. Lisäksi OECD:hen kuuluvat Japani, Etelä-Korea, Turkki, Israel ja Costa Rica, joka liittyi yhteistyöelimeen 25.5.2021. ”Rikkaiden kerhona” tunnettu sosioekonominen yhteistyöjärjestö edustaa yli 60 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

Toisaalta Amerikkojen ja Karibian alueella tunnetaan monia muitakin integraatioprojekteja kuten Keski-Amerikan yhteistyömarkkinat (Mercado Común Centroamericano – MCCA), jonka perustivat vuonna 1960 Guatemala, El Salvador, Honduras, Nicaragua ja Costa Rica. Panama liittyi yhteiseen markkina-alueeseen 1991 Tegucigalpassa, vaikka lopullisesti siitä tulisi varsinainen jäsenvaltio vasta 2013. Belice taas liittyi mukaan vuonna 2000. Toisaalta tämän alueen yhteismarkkinat järjestäytyvät Keski-Amerikan integraatiojärjestelmäksi (El Sistema de la Integración Centroamericana − SICA), mikä syntyi aiemman yhteisön pohjalta joulukuussa 1991 ja johon myös Dominikaaninen tasavalta liittyi 2013. Nykyisellään siihen kuuluu kahdeksan valtiota. Sen tarkoitusperiin kuuluu rauhan, kehityksen, demokratian ja vapauden edistäminen.

Karibian yhteisö (La Comunidad del Caribe – CARICOM) puolestaan perustettiin 1973 ja se koostuu 15:sta lähinnä englantia puhuvasta saarivaltiosta, vaikka mantereelta mukaan mahtuvat Belice ja Guayana sekä Surinam. Toiset viisi Karibian saarivaltiota ovat järjestön tarkkailijajäseniä. Andien yhteisö (La Comunidad Andina − CAN) taas luotiin 1969. Sen varsinaiset jäsenet ovat Peru, Bolivia, Ecuador ja Kolumbia. Kuitenkin yhteistyövaltioihin (Estados asociados) lukeutuvat myös Argentiina, Brasilia, Paraguay, Uruguay ja Chile sekä tarkkailijavaltioihin Espanja ja Marokko. Venezuela liittyi CAN:iin 1973, mutta vetäytyi siitä vuonna 2006 vastalauseena Kolumbian ja Perun Yhdysvaltojen kanssa solmimille vapaakauppasopimuksille.

Latinalaisen Amerikan integraatioliitto (La Asociación Latinoamericana de Integración − ALADI) on elokuussa 1980 perustettu väljä kansainvälinen 13 valtion muodostama kaupankäynnin edistämisen yhteenliittymä, joka korvasi vuosina 1960−1980 olemassa olleen Latinalaisen Amerikan vapaakauppajärjestön (Asociación Latinoamericana de Libre Comercio – ALALC)

1991 perustettuihin Etelän yhteismarkkinoihin (Mercado Común del Sur −Mercosur) kuuluvat Argentiina, Brasilia, Paraguay ja Uruguay. Venezuela liittyi myös tähän talousyhteisöön ulkojäseneksi 2006 ja ehti olla varsinainen jäsen 2012−2016. Nykyisin sen oikeudet osallistua Mercosurin toimintaan on evätty. Bolivia allekirjoitti myös liittymissopimuksen vuonna 2015 ja on matkalla täysivaltaiseksi Mercosurin jäsenvaltioksi, vaikka sillä välin se jatkaa kuuden muun valtion tavoin yhteisen markkina-alueen kumppanivaltiona. Mercosurin taloudellisen yhdentymisalueen osuus on yli 80 prosenttia Etelä-Amerikan bruttokansantuotteesta.

Meidän Amerikkamme kansojen bolivariaaninen liitto – Kansojen kauppasopimus (La Alianza Bolivariana para los Pueblos de Nuestra América − Tratado de Comercio de los Pueblos − ALBA-TCP) on vasemmistolaisten hallitusten Kuuban ja Venezuelan aloitteesta 2004 perustama yhteisö, jonka pääsiallinen olemassaolon tarkoitus on köyhyyden ja syrjinnän vastainen taistelu. Se syntyi myös vuosina 1994−2005 eläneen Yhdysvaltojen ajaman Amerikan vapaakauppa-alueen projektin (El Área de Libre Comercio de las Américas – ALCA tai Free Trade Area of the Americas − FTAA) vastavoimaksi. Honduras kuului jäsenmaiden joukkoon vuoteen 2010, mutta erosi edellisenä vuonna tapahtuneen vallankaappauksen myötä. Ecuador puolestaan erosi ALBA:sta elokuussa 2018 protestina niin sanotulle Venezuelan kriisille. Myös Bolivian väliaikainen hallitus erotti maansa yhteistyöelimestä marraskuussa 2019, mutta nykyisin Bolivian on jälleen jäsen. ALBA:an kuuluu kymmenen varsinaista jäsenvaltiota, joista seitsemän on Karibian saarivaltioita ja kolme kutsuvierasta eli Haiti, Syyria ja Surinam. Bolivariaaninen liitto on järjestänyt 19 varsinaista ja yhdeksän ylimääräistä huippukokousta. Viimeisin kokous pidettiin virtuaalisena 24.6.2021.

Ideologiakeskeisistä yhteistyöjärjestöistä voimme mainita Liman ryhmän (El Grupo de Lima − GL), joka luotiin elokuussa 2017 Perun pääkaupungissa oikeistotahojen tahdonilmaisuna Venezuelan opposition oletettujen demokratiapyrkimysten tukemiseksi. Liman sitoumuksen allekirjoittaneet 14 maata sitoutuivat myös etsimään Venezuelan tilanteeseen rauhanomaista ratkaisua. Kaikkiaan aloitetta tuki lopulta 20 maata, mukaan lukien Yhdysvallat ja Kanada. Lisäksi Liman 16 asiakohdan julistukselle tukensa ilmaisivat Venezuelan oppositio, OEA ja EU. Myöhemmin Argentiina, Peru ja Santa Lucía ovat irtaantuneet tästä yksipuolisesta ”demokratiatyöryhmästä”. Bolivia ja Meksiko eivät puolestaan enää osallistu ryhmän toimintaan, joka ei tunnusta Nicolás Maduroa Venezuelan perustuslailliseksi presidentiksi, vaan pitää Juan Guaidóa sen väliaikaisena presidenttinä. Järjestön viimeisintä vetoomusta tammikuussa 2021 kannattivat 12 maata, mutta elokuussa 2021 Meksikossa alkaneet Norjan vetämät rauhanneuvottelut Venezuelan hallituksen ja opposition kesken ovat heikentäneet ryhmän toimintaa entisestään.

Toisaalta Pueblan ryhmä (El Grupo de Puebla – GP) on Latinaisen Amerikan vasemmiston perustama poliittinen ja akateeminen foorumi, joka luotiin Meksikossa Pueblan kaupungissa 12.7.2019. Sen tarkoitus on edistää ajatustenvaihtoa tuotannollista malleista, ohjelmista ja valtiojohtoisesta kehityspolitiikasta. Siihen kuuluu nykyisiä ja entisiä poliittisia johtajia 12:sta alueen maasta ja Espanjasta. Yhteistyöryhmä on kokoontunut kahdesti vuonna 2019 sekä Meksikossa että Argentiinassa. Siihen kuuluu yhteensä 32 jäsentä, joiden joukosta edukseen erottuvat Kolumbian Ernesto Samper, Espanjan José Luis Rodríguez Zapatero, Ecuadorin Rafael Correa, Dominikaanisen tasavallan Leonel Fernández, Paraguayn Fernando Lugo, Brasilian Lula da Silva ja Dilma Rousseff, Costa Rican Luis Guillermo Solís, Panaman Martín Torrijos ja Bolivian Evo Morales sekä Uruguayn José Mujica, joka ovat kaikki lajissaan entisiä presidenttejä. Joukkoon lukeutuu myös entisiä presidenttiehdokkaita, Argentiinan nykyinen presidentti Alberto Fernández sekä Espanjan tasa-arvoministeri Irene Montero. Siinä missä Liman ryhmä on kuivumassa kokoon, alueelliseen integraatioon, kunkin valtion koskemattomuuteen, monenkeskisyyteen ja kansanläheisyyteen uskova Pueblan ryhmä on kasvamassa suuremmaksi vaikuttajaksi.

Aasian ja Tyynenmeren alueen talousyhteistyöfoorumi (Asia-Pacific Economic Cooperation – APEC tai Foro de Cooperación Económica Asia-Pacífico) on vuonna 1989 perustettu 21 maan muodostama taloudellinen yhteistyöelin, jolla ei ole varsinaista sopimusta ja jonka päämaja sijaitsee Singaporessa. APEC:iin kuuluvat Amerikkojen maiden valtiot Kanada, Yhdysvallat, Meksiko, Chile ja Peru. Myös Kiina ja Venäjä sekä esimerkiksi Thaimaa, Vietnam ja Japani ovat osa tätä talousfoorumia. APEC on kokoontunut 32 kertaa, viimeksi virtuaalisesti 20.11.2020.

Meksikon solmima yhteinen kauppasopimus (TLCAN – NAFTA) Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa astui voimaan 1994. Kauppasopimus uudistettiin kokonaisuudessaan ja sen laajempi, tasavertaisempi sekä modernisoidumpi versio astui voimaan 1.7.2020 (T-MEC – USMCA). Tämän lajissaan tärkeimmän yhteisen pohjoisamerikkalaisen kauppa-alueen lisäksi Yhdysvallat on solminut kauppasopimukset kymmenen alueen maan kanssa: Chile, Kolumbia, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, El Salvador, Guatemala, Honduras, Nicaragua, Panama ja Peru.

Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (Celac) on Euroopan unionin (EU) viidenneksi suurin kauppakumppani. EU:lla on täysimittaiset sopimukset kahden Latinalaisen Amerikan ryhmittymän (CARICOM ja SICA) kanssa, monen osapuolen välinen kauppasopimus kolmen Andien yhteisön valtion (Kolumbia, Ecuador ja Peru) kanssa sekä sopimukset Meksikon ja Chilen kanssa. Koska Euroopan unionilla on valmiiksi neuvoteltu tosin vielä ratifioimaton vapaakauppasopimus myös Mercosur-maiden kanssa, sen vapaakauppasopimusten verkosto kattaa lähes kaikki Latinalaisen Amerikan ja Karibian 33 valtiota lukuun ottamatta Kuubaa, Boliviaa ja Venezuelaa.

Veljekset kuin ilvekset: Meksikon ja Perun presidentit Andrés Manuel López Obrador ja Pedro Castillo Terrones ehtivät tavata toisensa ensimmäistä kertaa Celacin huippukokousta edeltävänä perjantaina. Kuten kuvastakin näkee, nämä kaksi vasemmistolaista ja kansanläheistä poliitikkoa tulevat hyvin toimeen keskenään. Kummankin käytännön politiikkaa kuvastaa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja unohdettujen väestönosien, erityisesti köyhien ja alkuperäiskansojen asettaminen kansallisen politiikan keskiöön: ”*Por el bien de todos, primero los pobres*.”

31 maata kokoontui yhteen Meksikon pääkaupungissa

Meksiko avasi puheenjohtaja- ja isäntämaana Celacin ensimmäisen huippukokouksen sitten Dominikaanisen tasavallan Punta Canasin huippukokouksen vuoden 2017 tammikuussa. Syitä yhteisen kokoustamisen onnistumisille yli neljän vuoden tauon jälkeen on ainakin kolme. Pandemia ja sen aiheuttama lama ovat yhdistäneet jäsenvaltioita tavalla, joka ei ollut kuviteltavissa ennen koronaviruksen ilmaantumista. Juuri Amerikkojen mantereilla pandemia on aiheuttanut eniten tuhoa koko maailman mittakaavassa. Toisaalta Meksiko ei ole antanut periksi ja on tavoitellut yhteistä kokousta koko ulkopoliittisen osaamisensa avulla. Heinäkuussa Celacin ulkoministerit kokoontuivat Meksikossa valmistellakseen syyskuussa vihdoin toteutettua huippukokousta. Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden tahtotila tuki yhteisen foorumin henkiin herättämistä ja viime aikoina tuo maiden ryhmittymä on ollut siirtymässä uudelleen vasemmalle kuten tapahtui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Vasemmistohallitukset ovat perinteisesti olleet aktiivisempia integraatiokehityksen ja mantereen keskinäisen yhteistyön järjestämisessä.

Presidentti Andrés Manuel López Obrador korosti puheessaan ennen kaikkea kansojen itsemääräämisoikeuden tärkeyttä ja kaupallisen yhteistyön etuja sekä kehotti Yhdysvaltoja tukemaan John F. Kennedyn tavoin Latinalaisen Amerikan omaehtoista kehitystä:

− Celacista voi näinä aikoina tulla tärkein väline Latinalaisen Amerikan ja Karibian maidemme välisten suhteiden lujittamiseksi ja taloudellisen yhdentymisen ihanteen saavuttamiseksi Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa suvereniteettimme kunnioittamisen puitteissa; toisin sanoen rakentaa Amerikan mantereelle jotain sen kaltaista kuin nykyisen Euroopan unionin synnyttänyt talousyhteisö.

− Meistä tuntuu, että tästä ihanteesta voi tulla totta, jos ajattelemme ja olemme yhtä mieltä kolmesta peruskysymyksestä: puuttumattomuusperiaate ja kansojen itsemääräämisoikeus; kehitysyhteistyö ja keskinäinen apu eriarvoisuuden sekä syrjinnän torjumiseksi. Politiikassa voimme sitoutua kunnioittamaan kansojen sisäisiä päätöksiä ja sitä, ettei mikään hallitus ota itselleen oikeutta alistaa toinen maa minkään motiivin, syyn tai tekosyyn varjolla tai käyttämällä rahaa, propagandaa, taloudellisia ja diplomaattisia pakotteita tai voimankäyttöön tukeutumalla.

Hallituskriisin ja viiden ministerin eron kokouksen alla kokenut Argentiina osallistui Celacin yhteiseen pöytään sen ulkoministeriön Latinalaisen Amerikan asioiden apulaissihteeri Juan Carlos Valle Raleighin voimin:

− Haluan kiittää erityisesti siitä sitoutumisesta ja valtavasta työstä, jonka Meksiko on tehnyt Celacin uudelleen aktivoimiseksi alueen poliittisen vuoropuhelun foorumiksi huolimatta vakavan maailmanlaajuisen terveyskriisin olosuhteista.

− Tie ei ole ollut maillemme helppo. Oli ennennäkemätön haaste hankkia rokotteita COVID-19-tautia vastaan kansainvälisessä kontekstissa, jolle oli ominaista epätasainen jakelu ja annosten hamstraaminen. Maamme panivat töpinäksi ja onnistuivat käyttämään olemassa olevia tieteellis-teknologisia valmiuksiaan. Tämän ansiosta tänä päivänä Latinalaisessa Amerikassa tuotetaan Oxfordin/AstraZenecan ja Sputnik V:n rokotteita. Argentiina on työskennellyt koordinoidusti ja solidaarisesti Meksikon kanssa Oxfordin/AstraZenecan alueellisessa tuotannossa. Ymmärtääksemme noin 70 miljoonaa annosta on jaettu koko mantereella, lukuun ottamatta COVAX-mekanismin kautta toimitettuja annoksia. Tulemme panostamaan edelleen teknologian ja terveyden suvereniteetin lisäämiseen Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla.

− Maamme on esittänyt hakemuksensa ottaakseen vastaan väliaikaisen (pro tempore) puheenjohtajuuden vuonna 2022, jota Celacin muodostavat maat tukevat laajalti ja joita kiitämme suuresti heidän luottamuksestaan. Korostan myös, että Celacin jäsenet ovat laajalti yksimielisiä siitä, että Karibian veljesmaasta tulee puheenjohtajavaltio vuonna 2023, ja se on saavutus.

− On ehdottoman tärkeää keskittyä ilmastonmuutokseen, jonka äärimmäisistä vaikutuksista ei enää voida kiistellä. Viimeisten 30 vuoden aikana katastrofien määrä Karibialla on kolminkertaistunut ja siihen liittyvät taloudelliset tappiot ovat viisinkertaistuneet. Ilmastotoimia alueella, etenkin Karibian pienillä saarialueilla, ei voida lykätä. Puhumme maista, jotka ovat vaikuttaneet vähiten nykyiseen sosiaaliseen ja ympäristölliseen kriisiin, mutta jotka kärsivät eniten tulvista, hurrikaaneista ja muista äärimmäisistä ilmiöistä.

Bolivian presidentti Luis Arce Catacora piti kutsuvieraista ensimmäisenä oman puheenvuoronsa, jossa hän kritisoi Amerikkojen valtioiden järjestöä (OEA), vaati rokotusten patenttisuojan purkamista sekä tulipa hän kehuneeksi myös maansa talousmallin saavutuksia köyhyyden vähentämisessä:

− Sallikaa minun muistuttaa organisaatiomme, Celacin, alusta: se luotiin vuonna 2010 alueellisen yhdentymisen foorumiksi tilanteessa, jossa OEA menetti hyväksyttävyytensä eri tekijöiden, kuten Latinalaisen Amerikan demokratioihin puuttumisen, vuoksi. Nykyään, niin monta vuotta tämän syntymän ja näiden toiveiden toteutumisen jälkeen, on selvää, ettei tilanne ei ole muuttunut, vaan sen sijaan, että se toimisi demokraattisen peruskirjansa toimeksiantojen mukaisesti, OEA toimii demokratian periaatteita vastaan. Sen lisääntyvä puuttuminen valtioiden asioihin ei edistä kiistojen rauhanomaista ratkaisua, vaan pikemminkin synnyttää niitä. Se on vanhentunut ja tehoton elin, joka ei vastaa valtioidemme tarpeisiin tai monikeskisyyden periaatteisiin. Tästä syystä tarve vahvistaa Celacia, avainalueidemme yhdentyminen niiden integroimiseksi maailmaan, on selvä.

− Toistamme rokotteiden kaikille antamisen ja patenttien vapauttamisen kiireellisen luonteen sekä tarvitsemme teidän tukeanne nopeuttamaan tätä prosessia kansojemme ja ihmiskunnan hyväksi. Jos patentteja ei vapauteta, jos teknologiaa ei jaeta, emme saavuta rokotuksen tavoitetta ajoissa ja pandemia päätyy viemään enemmän ihmishenkiä, häiritsee talouttamme ja sekoittaa yhteiskuntaamme sekä politiikkaamme.

− Samoin on tarpeen käsitellä yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa toimia talousalalla, jotta voidaan kohdata talouden supistumisen ja kriisi sellaisesta maailmanlaajuisesta sopimuksesta käsin, jonka avulla voimme edetä kohti monen- ja kahdenvälisen ulkoisen velan mitätöimistä pienituloisille maille, samoin kuin maksujen keskeyttämistä keskituloisille maille, jotka pyrkivät elvyttämään talouttaan kokonaisvaltaisen ja kestävän kehityksen lähestymistavan mukaisesti, sekä sallisi maailman rahoitusjärjestöjen demokraattisen muutoksen.

− Kotimaani, joka on saanut takaisin demokratiansa ja polkunsa poliittiseen vakauteen, tavoittelee talouskasvua sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ehdoin ja työskentelee väsymättä tuottavan sosiaalisen talousyhteisön mallin (modelo económico social comunitario) eteen, joka huomioi väestömme potentiaalin ja monimuotoisuuden. 14 vuoden hallituskauden aikana meillä koettiin jatkuva talouskasvu ja sosiaalinen sekä tuotannollinen tulonjakopolitiikka. Taloudelliset tulokset välittyivät sosiaalisiin parannuksiin vuosina 2005−2019, kun köyhyys väheni 60 prosentista 37 prosenttiin ja äärimmäinen köyhyys väheni vastaavasti 38 prosentista 12 prosenttiin.

Costa Ricaa edusti presidentti **Carlos Alvarado Quesada**, mutta Chilestä paikalla oli kansainvälisten taloussuhteiden apulaissihteeri **Rodrigo Alejando Yáñez Benítez**. Juan Valle Raleigh, Latinalaisen Amerikan apulaissihteeri taas puhui suurkokouksessa Argentiinan suulla.

Erinäisiä puheenvuoroja yhtenäisyydestä

Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel Bermúdez puhui suunsa puhtaaksi Kuubaan ja muihin valtioihin kohdistuvista pakkotoimista, ilmaisi uskonsa yhteistyöelimen tärkeyteen sekä sanoi maansa antavan rokotteita myös muiden käyttöön:

− Kiitos veljet. Ensimmäiset sanani tässä historiallisessa huippukokouksessa voivat olla vain syvästi kiitollisia Meksikon kansalle ja erityisesti presidentti Andrés Manuel López Obradorille hänen läheisestä ystävyydestään ja solidaarisuudestaan Kuuban kanssa. Kiitän myös täällä edustettuja hallituksia ja kansoja, jotka ovat ilmaisseet tukensa meille ja ymmärsivät välittömästi Yhdysvaltojen liittovaltion varoista rahoitetun opportunistisen mustamaalauskampanjan luonteen, jolla pyritään yhä uhkaamaan maani vakautta, koskemattomuutta ja suvereniteettia.

− Vahvistan täällä jälleen, että Kuuban kansa ja hallitus puolustavat sosialistista ja oikeudenmukaista oikeusvaltiota ”kaikkien kanssa ja kaikkien hyväksi”, kuten José Martí halusi. Käytän myös tätä tilaisuutta tunnustaakseni tukenne Yhdysvaltojen asettaman laittoman taloudellisen, kaupallisen ja rahoituksellisen Kuuban vastaisen saarron poistamiseksi, jota on tarkoituksellisesti ja opportunistisesti pahennettu pandemiaolosuhteissa, vaikka kansainvälisen yhteisön ylivoimainen enemmistö on tuominnut sen vuosikymmenien ajan.

− Tämä rikollinen ja moraaliton politiikka on massiivinen, ilmiselvä ja järjestelmällinen Kuuban kansan ihmisoikeuksien loukkaus, jonka meille on asettanut pakolla sama Yhdysvaltain hallitus, joka uhkaa, loukkaa ja soveltaa yksipuolisia pakkokeinoja muita alueen maita vastaan. Sen puuttumispolitiikka ja voimakkaat imperialistiset pyrkimykset toteuttaa uudelleen Monroe-oppia kansakuntiemme omaehtoisen kehityksen estämiseksi ovat toinen räikeä rikkomus Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, kansainvälisen oikeuden sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian rauhan alueeksi julistamisen tarkoituksia ja periaatteita vastaan.

− Olemme ylpeitä siitä, että olemme onnistuneet tuottamaan kolme rokotetta ja kaksi rokote-ehdokasta viime kuukausina tutkijoidemme omistautumisen sekä ylipäällikkö Fidel Castro Ruzin luoman ja edistämän tieteen ja teknologisen innovaation vankan järjestelmän ansiosta. Pitäkää näitä menestyksiä, kuten pidämme mekin, latinalaisamerikkalaisena ja karibialaisena valloituksena. Tänään haluamme toistaa täällä tahdon työskennellä Celacin puitteissa tehdäksemme rokotteiden valmistus- ja toimittamissopimuksia niistä kiinnostuneisiin maihin, mikä on vaatimaton panos tavoitteeseen saavuttaa nopeasti yleinen immuunisuoja alueella.

− Yhtenäisyyden huippukokous (Cumbre de la Unidad), joka pidettiin tässä kauniissa maassa vuonna 2010, toteutti maidemme itsenäisyyssankarien toiveet aidosta latinalaisamerikkalaisesta ja karibialaisesta yhdentymisestä. Celacin perustaminen lunasti tosiksi yli kahden vuosisadan taistelut ja pyrkimykset. Se oli ylväs hetki Amerikkamme historiassa. Fidel luokitteli sen viimeisen vuosisadan ylivoimaisesti tärkeimmäksi institutionaaliseksi tapahtumaksi koko pallonpuoliskolla.

− Kymmenen vuotta myöhemmin jatkamme sen rakentamista ja lujittamista tavoitteenamme toipua pandemian tuhoisista vaikutuksista, jotka ovat pahentaneet maailmaan jo vaikuttanutta moniulotteista kriisiä, sulkea nuo valtavat kuilut, jotka tekevät meistä planeetan epätasa-arvoisimman alueen ja edistää kansojemme hyvinvointia.

− Tuemme Venezuelan bolivariaanisen tasavallan Meksikossa käymää kunnioittavaa vuoropuhelua ilman ulkoista puuttumista ja tuomitsemme sen epäoikeudenmukaisen rangaistusjärjestelmän, jolle sen kansa on alistettu imperialististen paineiden vuoksi. Tuomitsemme Nicaraguan tasavaltaa vastaan määrätyt pakotteet ja sekaantumisen sisarkansan sisäisiin asioihin.

− Celac on elvytettävä kiireen vilkkaa, jotta voidaan edetä kohti osallistavaa ja oikeudenmukaista elpymistä, joka vahvistaisi meitä alueena ja edistäisi kansakuntiemme hyvinvointia. Tätä ainutlaatuista mekanismia, joka mahdollistaa vuoropuhelun kansakuntien joukkona, jolla on samanlaiset tarpeet ja intressit, on kiireellisesti voimistettava. Älkäämme menettäkö tilaisuutta jatkaa historian tekemistä.

24.5. Ecuadorin presidenttinä aloittanut Guillermo Lasso kritisoi edeltäjäänsä ja kiitteli rokoteyhteistyötä Kiinan, Venäjän, Yhdysvaltojen ja joidenkin Euroopan maiden kanssa. Ennen kaikkea hän kuitenkin pohti yhdentymisen haasteita ja kannustimia puheessaan, joka asettui tukemaan integraatiokehitystä:

− Me kaikki latinalaisamerikkalaiset tunnustamme hänen [Meksikon presidentin] väsymättömän omistautumisensa maanosan asialle. Hänen intohimonsa ansiosta voimme kokoontua tänään yhteisten etujen ympärille ja ajatella niitä uusina toiveina, Latinalaisen Amerikan yhdentymisenä. Luulen, että puhun kaikkien läsnä olevien puolesta, kun sanon: kiitos johtajuudestanne.

− Miksi Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhdentyminen ei ole suurempaa? Mikä on pitänyt meidät erillään? Mitä meidän pitäisi tehdä sen syventämiseksi? Ymmärrän, että nämä ovat väitöskirjojen tai historiankirjojen arvoisia kysymyksiä. Haluaisin tänään kuitenkin hyödyntää osallistumiseni hahmotellakseni sellaisen vastauksen, joka voi edistää syvempää yhdentymistä kaikille.

− Koska uskokaa minua, kun sanon teille, arvoisat johtajat, että minäkin olen ehdottomasti sitoutunut Latinalaisen Amerikan integraatioon paljon enemmän kuin voitte kuvitella. Ainoa ja hienovarainen ero on se, miten pyrin yhdentymiseen, joka ylittäisi perinteisesti tällä alalla tehdyt ponnistelut. Haluaisin sellaisen integraation, joka menee organisaatioiden ja tapahtumien tuolle puolen. Millä tulisi olla eniten merkitystä meille on se, kuinka kansalaisemme luovat todellisia ja molemminpuolisesti hyödyttäviä siteitä.

Lasso ottaa toisen maailman sodan hävityksen pohjalta syntyneen Europan Unionin yhdentymisen jossain määrin ihanteelliseksi esimerkiksi:

− Jaettu vauraus luo jaetun vastuun tunteen. Jos meillä on kaupallisia etuja naapurin kanssa, välitämme siitä, mitä sille naapurille tapahtuu. Haluamme hänen menestyvän, haluamme suojella suhdetta. Yhdistämällä kansalaistensa edut todellisiin, vakaisiin ja ennen kaikkea kestäviin taloussuhteisiin he loivat yhteisen vaurauden, mikä antoi heille mahdollisuuden rakentaa nykyisin tunnettuja eurooppalaisia toimielimiä. Toisin sanoen heidän integroitumisensa oli ensin taloudellista ja sitten poliittista, he eivät toimineet ylhäältä alaspäin, vaan alhaalta ylöspäin, ensin kansalaiset, sitten hallitukset, ja näin rakennettiin se kadehdittava vaikutusvalta, joka heillä on nykyään ryhmittymänä. Tämä on sitä, herrat presidentit, mitä pidän todellisena integraationa, että koemme muiden haasteet yhtä lailla omiksemme ja tunnemme yhteisen työmme rakentavan kaikkien kesken jaettua tulevaisuutta.

− Kuinka haluammekaan olla vaikutusvaltaisia maailmassa, jos emme vahvista kaikkia vahvuuksiamme omiemme keskuudessa? Maailma ei tule kuuntelemaan meitä, koska meillä on yhteinen kieli, maailma kuuntelee meitä, sitten kun meillä on suuret yhteiset markkinat, joilla vaurautemme kasvaa. Kun maailma tuntee luovuutemme moottorien pauhun, kun se ymmärtää meidän soveltavan aidosti kaikkia kulttuurisia vahvuuksiamme, silloin se kuuntelee meitä. Talouskasvumme ääni puhuu kauniimmin ja voimakkaammin kuin mikään yhteinen lausuma, jonka teemme täällä tänään. Tämä osoittaa sen, mitä tapahtuu, kun puhumme ja teemme yhteistyötä katsomatta sitä, mihin ideologiseen kerhoon tai puolueryhmään kuulumme. Ehdotan sitä teille tänään: tehkäämme yksinkertaisesti se, mikä on kansalaistemme edun mukaista.

Perun presidenttinä 28.7. aloittanut ja niin ikään ensimmäiseen alueellisten johtajien huippukokoukseen osallistanut maaseudun opettaja Pedro Castillo Terrones kannatti Celacin tekemiä yhteisiä aloitteita, mutta kaipasi puheillaan siirtymistä sanoista tekoihin ja teki selväksi, että hänen johtamansa maa haluaa tulla toimeen kaikkien valtioiden kanssa niiden ideologisesta väristä riippumatta:

− Vastaanottakaa Perun kansan veljelliset terveiset. Tuon terveisiä meille kaikille, jotka olemme tässä salissa ketsua-, aimara-, awajún-, conibos-, shipiboskansoilta, miehiltä ja naisilta, joilla ei koskaan ole ollut ääntä kotimaassani. Tänään tunnen vahvistuneeni, koska kyseessä on ensimmäinen kerta, kun lähden maasta äskettäin virkaan astuneena valtionpäämiehenä, ja uskon, että valtioista vastuussa olevien henkilöiden kokoontumisessa tässä huippukokouksessa on tärkeää tarjota Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioille yksiselitteinen todistus siitä historiallisesta kutsumuksesta, joka pyytää meidän kansojemme mitä suurimpaan yhtenäisyyteen ja integroitumiseen.

− Sen pandemian peiton alla, jonka uumenissa tapaamme tänään, meidän on ymmärrettävä, että pandemia on tullut jäädäkseen kuhunkin kansaan. Mutta me ymmärrämme, että pandemia ei ole vain terveysongelma, se on historiallinen ongelma, se on ollut pitkään laahannut ongelma. Miksi? Koska olemme aina sanoneet kokouksissa monia iskulauseita, olemme puhuneet yhtenäisyydestä, olemme lausuneet hienoja puheita. On aika ryhtyä toimiin, ja on aika tarttua tekoihin, koska on välttämätöntä ymmärtää, että yhdessä saavutamme kaiken; erillämme emme mitään.

− Ja siksi minun on kerrottava teille, että Celacin on tänään täsmennettävä konkreettiseksi tosiasiaksi se, miten pyrimme kaikin voimin helpottamaan alueidemme pääsyä kansainvälisen rahoituksen piiriin, jota vaaditaan osallistuaksemme siihen valtavaan tehtävään, joita olemme suorittaneet pahoin murjottujen talouksiemme elvyttämiseksi.

− Koemme tärkeäksi ilmaista, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhdentymisen on oltava pysyvä tehtävä, sen on oltava päivittäistä toimintaa, jotta voimme kerta kaikkisesti vastata suuriin tarpeisiin, mennä ymmärrettävien ja luonnollisten ideologisten ja poliittisten erojen tuolle puolen.

− Haluan lopettaa viestini ilmoittamalla, että maamme ylläpitää ja tulee ylläpitämään diplomaattisia suhteita kaikkien Latinalaisen Amerikan ja maailman maiden kanssa ilman minkäänlaista syrjintää. Muutoinhan saamamme syvän Perun painava toimeksianto tulisi kaikuneeksi kuuroille korville. On aika ryhtyä toimiin, on aika siirtyä puheista tekoihin.

Panaman äänen Meksikoon toi ulkoministeri **Erika Mouynes**. Nicaragua oli myös edustettuna **Denis Ronaldo Moncada Colindresin**, ulkoministerinsä turvin, joka käytti kokouksessa kansojen itsemääräämisoikeutta puolustaneen puheenvuoron .

Venezuela ja Kuuba versus Uruguay ja Paraguya

Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel oli jo ehtinyt pitää oman maansa omaehtoista kehitystä ja poliittista itsemääräämisoikeutta puolustaneen puheenvuoronsa kokouksen alkupuolella. Huippukokouksen ilmapiiri alkoi kuitenkin kiristyä, kun Paraguayn presidentti Mario Abdo Benítez heitti bensaa demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksiksi naamioituihin ideologisten erojen liekkeihin ja neljän maan johtajat tähdittivät keskinäistä selkkaustaan:

− Läsnäoloni tässä huippukokouksessa ei missään mielessä tai olosuhteissa edusta tunnustusta herra Nicolás Maduron hallitukselle. Hallitukseni kanta ei muutu, ja mielestäni on herrasmiesmäistä sanoa se kasvokkain.

Perinteisen konservatiivipuolue Partido Coloradon riveistä presidentiksi noussut Abdo Benítez sai tuoreeltaan vastauksen loukkaukseensa Venezuelan presidentiltä Nicolás Madurolta, joka huuteli ”eikä minun sinulle, hyväksikäyttäjä” viitaten siihen, ettei hänen hallituksensa tunnusta vastaavasti tämän Etelä-Amerikan maan hallitusta. Elokuussa 2018 virassaan valtionpäämiehenä aloittanut Abdo Benítez ei ole maassaan enää mitenkään suosittu johtaja, sillä elokuun 2021 mielipidemittauksen (El Centro Estratégico Latinoamericano de Geopolítica − Celag) mukaan kahdeksan kymmenestä paraguaylaisesta omaa kielteisen käsityksen hänen hallituksestaan.

Mainitsemisen arvoisia ovat myös kaksi muutakin seikkaa. Paraguayn kansallinen öljy-yhtiö Petropar ei ole vieläkään maksanut sen vuodelta 2006 juontuvasta yhteisestä öljytoimitusten energiasopimuksesta aiheutunutta maaliskuussa 2021 305 miljoonaan dollariin yltänyttä velkaa Venezuelan valtiolliselle öljy-yhtiölle PDVSA:lle. Velkataakka kasvaa vuosittain kahden prosentin koron verran, vaikka Venezuelan mukaan velanmaksu on myöhästynyt ja se on kasvattanut sen korkoja. Paraguay ei tunnusta näitä kasvaneita korkoja ja väittää, ettei velka ole erääntynyt, koska maksuaikaa olisi sen mukaan annettu vuoteen 2026 asti. Se on vienyt tapauksen Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) käsiteltäväksi Pariisiin.

Paraguayn hallitukselta tihkuneiden tietojen mukaan Venezuelan väliaikaisena presidenttinä ilman vaaliuurnien tai perustuslain tukea tammikuusta 2019 lähtien esiintynyt Juan Guaidó olisi tarjonnut velan puolittamista vastalahjaksi – maksettavaa toisenlaisella matematiikalla saatujen lukujen jälkeen jäisi hieman yli 130 miljoonaa dollaria − edustamansa hallituksen tunnustamisesta. Todellisuudessa maiden välille on kertynyt sakea pilvi erimielisyyksiä, jotka eivät liity vain Abdo Benítezin haluun edistää ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Tästä konfliktista johtuen Maduro viittasi kollegaansa väärinkäyttäjänä. Oikeistopoliitikko Abdo Benítezin tiedetään myös hylänneen kokouspöydän ennen aikojaan, sillä hän poistui sen ääreltä jo viisituntisen session puolivälissä kello yhdentoista aikoihin aamupäivällä. Paraguayn presidentti viittasi puheessaan oikeusvaltion periaatteeseen ja kansanvallan jaloihin arvoihin:

− Demokraattinen legitiimiys ei synny vain pääsemällä valtaan äänestyslaatikon kautta, vaan myös rakentamalla sitä päivittäin vallankäytössä, kunnioittaen sitä toimillamme, olemalla puuttumatta muihin valtoihin, ei manipuloimalla oikeutta vainotakseen niitä, jotka ajattelevat eri tavalla. Haluan tätä omalle maalleni ja koko alueelle. Ei ole muuta tietä kuin demokratia.

Uruguayn presidenttinä maaliskuun 1. päivänä 2020 aloittanut Luis Lacalle Pou kuuluu jo 1836 perustetun Kansallisen puolueen (Partido Nacional) riveihin. Elokuun 2021 tietojen (Equipos Consultores) mukaan 47 prosenttia uruguaylaisista suhtautuu myönteisesti hänen hallitukseensa. Lacallen sukunimi on lähellä espanjankielistä lacayo-sanaa, joka kääntyy suomeksi lakeijaksi ja on ollut perinteisesti poliittisessa käytössä imperialismin sokean palvelijan pilkkanimenä, sillä se on historian saatossa tarkoittanut juurikin siirtomaaisäntien etuvartioita. Siksi lacayo Lacalle esiintyi nimensä veroisesti tässä Celacin suurkokouksessa:

− Osallistumisemme tälle foorumille noudattaa hyveellistä eikä taantumuksellista käsitystä. Maamme on osa tätä foorumia, jossa se voi vaihtaa ajatuksia ja olla samaa mieltä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden kanssa. Se liittyy tähän foorumiin, koska Celac on syventänyt ja laajentanut suhteitaan muihin maailman maihin. Tämä ei tarkoita sitä, että Celacin integroiminen tekisi osallistumisen OEA:han jollakin tavoin tarpeettomaksi. Haluamme olla hyvin selkeitä sen suhteen. Kansalliset hallitukset ja eri järjestöjen hallitukset ovat pohjimmiltaan alttiita kritiikille ja myös muutoksille, ja tästä syystä on mahdollista olla eri mieltä johdon kanssa, mutta organisaatiota ei voida vääristää.

− Presidentti López Obrador sanoi jotakin, jonka jaamme maastamme käsin, se on itsemääräämisoikeus ja puuttumattomuuspolitiikka, mutta yksi Celacin edistämistä ja sen perustana olevista tekijöistä on demokratia. Ja demokratia on paras järjestelmä, joka yksilöillä on ollakseen vapaita, ihmisen puhtain tila on vapaus. Ja siksi tähän foorumiin osallistuminen ei tarkoita omahyväisyyttä, herra presidentti, ja tietysti sen vaatimalla kunnioituksella, kun nähdään, ettei tietyissä maissa ole täydellistä demokratiaa, kun vallanjakoa ei kunnioiteta, kun vallanpitäjät käyttävät tukahduttamisen koneistoaan mielenosoitusten hiljentämiseen, kun poliittiset vastustajat vangitaan, kun ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, meidän on sanottavalla tällä rauhallisella mutta lujalla, huolestuneella äänellä, että näemme vakavin silmin sen, mitä Kuubassa, Nicaraguassa ja Venezuelassa tapahtuu.

Heti Lacallen perään sattui tulemaan Venezuelaa vuodesta 2013 lähtien johtaneen Nicolás Maduro Morosin vuoro, mikä oli omiaan kuumentamaan Kansallispalatsin entisen valtiovarainministeriön salin tunnelmaa (El Salón de la Tesorería Guillermo Prieto). Hän kertasi Celacin syntyhistoriaa viitaten edeltäjäänsä Hugo Cháveziin ja vapaustaistelija Simón Bolívariin. Sitten hän vastasi suorin sanoin Paraguayn ja Uruguayn presidenteille:

− Vapauttaja Simón Bolívar kutsui meidät kaikki, sen mikä oli Etelä-Amerikkaa, ennen Espanjan siirtomaita, kokoontumaan heinäkuussa 1826 Panamaan, muutaman vuoden kuluttua juhlitaan Panaman kongressin 200-vuotisjuhlaa. Ja sitten tuli jakaantumisen, aliarvioinnin vuoro, lähes kahdeksi vuosisadaksi, kunnes tuo polku jatkui tämän instrumentin, Celacin, kautta.

− Uskomme syvästi erilaisten tahojen vuoropuheluun. Ja sanon Paraguayn presidentille: asettakaa demokratiaan liittyvälle keskustelulle päivämäärä, paikka ja kellonaika Paraguayssa, Venezuelassa ja Latinalaisessa Amerikassa, ja olemme valmiita osallistumaan, te määritätte paikan. Tai sanon sen vähän paremmin, jos intohimo vain sallii sen. Laittakaa te, presidentti Lacalle, väittelylle päivämäärä ja paikka; tai asettakaa te, presidentti López Obrador, ja Venezuela on valmis vaihtamaan mielipiteitä demokratiasta, vapauksista, vastarinnasta, vallankumouksesta ja kaikesta, mistä on keskusteltava, uusliberalismista, kansojen edessä, suorassa lähetyksessä, yksityisesti, kuten haluatte, kunnioittaen, siis kunnioituksella, ilman poissulkemisia.

− Kansainvälisen politiikan on palveltava kansainvälistä oikeutta, ihmiskunnan suuria etuja ja alueen suuria etuja. Ja meidän on käännettävä sivua Latinalaisen Amerikkaan pesiytyneen jakautumisen, bolivariaanisen vallankumouksen häirinnän ja nyt Kuuban vallankumouksen ja Nicaraguan vallankumouksen taukoamattoman häirinnän lopettamiseksi, se kun ei ole oikea tie. Meillä olisi tarpeeksi kiviä heittääksemme niillä joitain teistä, mutta emme tulleet heittämään kiviä, vaan tulimme ojentamaan kätemme työlle, vuoropuhelulle ja yhtenäisyydelle suurissa kysymyksissä.

Sen jälkeen Maduro teki rakentavia ehdotuksia yhteisen järjestön perustuksien vahvistamiseksi:

− Virallistan teille ehdotuksen, jonka lähetin teille kirjallisesti ja jonka tein eilen myöhäisen Meksikoon saapumiseni yhteydessä, tein sen julkisesti: uskon, että meidän on rakennettava uusi Celacin instituutio, meidän on jatkettava siitä, mitä aloimme rakentaa, koska täällä alettiin rakentaa toimielinten kokonaisuutta, joka alkoi toimia. Talousministerien neuvosto, sosiaaliministerien neuvosto, politiikan ministerineuvosto olivat kaikki olemassa, ne toimivat, tekivät ehdotuksia, käytiin erittäin arvokasta alueiden välistä vuoropuhelua.

− Ehdotan, että otamme välittömästi uudelleen käyttöön kolme tärkeintä ministerineuvostoa: sosiaaliministerien neuvosto ryhtyy heti käsittelemään pandemia- ja ilmastonmuutosohjelmaa. Talousministerien neuvosto käsittelee täällä tehtyjä ehdotuksia kaupan yhdentymisestä, taloudellisen kehityksen sopimuksesta. Ja no, ulkoministerit pitävät kurssinsa, pysyttelevät poliittisen ministerineuvoston tahdissa.

− Ehdotan myös, miksi ei, miksi ei. Tietenkin, presidentti Lacalle, OEA:n ja Celacin välillä on ristiriita, se on monroismin ja bolivarianismin vanha ristiriita, Amerikka amerikkalaisille, jotka pitävät meitä takapihanaan, ja se on pysynyt ennallaan, se jatkuu yhä näin, kaiken sen tänä päivänä sanottavan tuolla puolen. Bolivarianismi, latinalaisamerikkalaisuus, yhtenäisyysoppi ja Celac ovat meidän polkumme, ja siksi ehdotan, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön pääsihteeristön perustamista arvioidaan kylmällä mielellä ja tasapainoisesti, ja antakaamme sille tarpeeksi valtaa, jotta tämä pääsihteeristö voisi ottaa haltuunsa joidenkin teidän mainitsemanne unelman rakentamisen. Jotkut haaveilevat Euroopan unionista. Erittäin hyvä, erinomaista, mutta Afrikan unionista, Aseanista on myös hyviä kokemuksia, ja niin edelleen. Siksi meidän mielestämme on tärkeää ottaa nämä askeleet maidemme uuden institutionaalisen kehyksen kehittämisessä.

− Haluan kiittää julkisesti Meksikon hallitusta kaikesta siitä tuesta, jonka he antavat Venezuelalle täällä käydyille rauhan ja suvereniteetin neuvotteluille [Meksikossa on järjestetty Norjan johtamia keskusteluja opposition ja hallituksen välillä elokuun puolivälistä lähtien, joihin myös Venäjä ja Hollanti osallistuvat tarkkailijoina]. Pyydän kaikkien Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden hallitusten tukea, koska Venezuelan ainoa tie voi olla vain vuoropuhelu, rauha, uudelleen lähentyminen, sovinto. Ja olen kiitollinen siitä enemmistön tuesta, jonka olemme saaneet täällä tämän käynnissä olevan vuoropuhelun vuoksi.

− Venezuelassa on tänä vuonna vaalit, suurvaalit 21. marraskuuta. Kutsun teitä tulemaan katsomaan vaalikampanjaa, näkemään vaalit, tarkkailemaan, miten diktaattori Maduro kutsuu koolle 29. vaalit, kyseessä ovat vaalit numero 29. Meillä on pidetty 28 vaalit, olemme voittaneet äänien turvin 26, nyt menemme 29. vaaleihin. Koko oppositio on rekisteröitynyt, no, tervetuloa, voittakoon se, jonka on voitettava.

− Eli olen erittäin kiitollinen tuesta kaikille näille pyrkimyksille demokratian ja vuoropuhelun puolesta, ja juhlistan sitä keskustelun henkeä, yhdentymisen henkeä, joka ilmenee täällä tänään eräistä huomattavista ja toisinaan loukkaavista eroista huolimatta.

Kun kaikki 31 huippukokouksessa pyydettyä puheenvuoroa oli lausuttu, Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel, joka puhui alun perin järjestyksessään kolmantena, pyysi itselleen sanavuoron Uruguayn presidentti Luis Lacalle Poulle vastatakseen:

− Olen samaa mieltä, puheenjohtaja, ja kiitän teitä, ja vastaan myös täsmälleen tarkoituksenani säilyttää yhtenäisyyden teema eikä poiketa siitä. Presidentti Lacallen maininta Kuubasta osoittaa hänen tietämättömyytensä todellisuudesta. Kuuban kansan rohkeus ja vapaus on todistettu kuuden vuosikymmenen ajan Yhdysvaltojen aggressiivisuuden ja saarron olosuhteissa, mikä on perustavanlaatuinen este kehityksemme etenemiselle, jota presidentti Lacalle ei ottanut esille.

− Kuunnelkaa kansaanne, joka keräsi yli 700 000 allekirjoitusta asettamaasi kiireellistä lakia vastaan, jota ajoitte väkipakolla ja joka muutti ehtoja polttoaineiden hintojen säätelyssä, häätömääräysten, julkisten yritysten roolin vähentämisen ja toimintaprosessien muokkaamisen suhteen. Itse asiassa se on uusliberaali paketti tai pakettien nippu. Uusliberalismi on lisännyt epävakautta, keinottelua, ulkomaista velkaa, epätasa-arvoista vaihtoa, taipumusta toistuviin finanssikriiseihin, köyhyyttä, eriarvoisuutta ja pohjatonta kuilua yltäkylläisen pohjoisen ja hyväksikäytetyn etelän välillä.

− OEA on järjestö, joka Yhdysvaltojen palveluksessa tuki Kuuban eristämisyrityksiä, sotilaallisia sekaantumisia Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, vallankaappauksia, sotilaallisia diktatuureja, jopa maassasi, jonka Yhdysvallat loi tarkoituksenaan hillitä Amerikkamme kansojen vastarintaa. OEA oli hiljaa, kun alueellamme ja maassasi tehtiin kidutuksia. OEA on se, joka on hiljaa tänään, kun latinalaisamerikkalaisia sorretaan, murhataan ja saadaan katoamaan. Nämä teot eivät tapahdu Kuubassa. OEA:lla on edustuskelvoton pääsihteeri, joka myötävaikutti, osallistui ja tuki Bolivian hallitusta vastaan vuonna 2019 tapahtunutta vallankaappausta. Presidentti Lacalle on juuri puolustanut täällä uusliberalismia, monroismia ja OEA:ta.

Lacalle sai vielä uuden minuutin puheenvuoron, jonka hän käytti täysimittaisesti Kuuban sivaltamiseen:

− Kuuban presidentti käyttää kansani väitteitä, joita en tietenkään jaa, eivätkä ne pidä paikkaansa. Kyllä, jos jokin on totta: maani onneksi oppositio voi kerätä allekirjoituksia, maassani oppositiolla on onneksi demokraattisia voimavaroja valittaa. Se on suuri ero suhteessa Kuuban hallintoon. Ja haluan vain lainata, eivätkä ne ole minun sanojani, se on erittäin kaunis laulu, jonka laulajat tuntevat hallituksen sorron: ”Älköön veri virratkoon, koska he haluavat ajatella toisin, kuka kertoi teille, että Kuuba on teidän, vaikka Kuubani on koko kansani.”

Sanasodan päättääkseen Kuuban presidentti Díaz-Canel otti vielä kerran puheenvuoron itselleen kokoukseen puheenjohtajana toimineen Meksikon ulkoministerin vastustuksesta huolimatta:

− Mielestäni asioita ei pidä jättää epäselviksi. Näyttää siltä, että presidentti Lacallella on erittäin huono musiikkimaku. Se laulu ei ole niin hyvä. Se on valhe ja rakennelma joidenkin Kuuban vallankumousta vastustavien taiteilijoiden keskuudessa.

− Ainoa asia, jota haluamme puolustaa kuubalaisina, on yhdistynyt Latinalainen Amerikka, joka voi auttaa meitä kohtaamaan ne valtavat haasteet, joita aiheuttavat alati yleistyvät talouskriisit ja muut odottamattomat kriisit, kuten kammottava pandemia, joka on nykyään saanut kaikki maailman hallitukset ja kansat paineen alaisiksi ilman ideologisia tai poliittisia eroja. Jos presidentti Lacalle haluaa keskustella asioista kanssamme, pyydämme häntä tarjoamaan meille paikan ja voimme keskustella niistä kasvotusten ilman, että meidän on tuotava maidemme kahdenvälisten suhteiden esityslistalla olevat asiat Celacin yhtenäisyyden piiriin, sen, jota me kaikki kannatamme.

Uruguayn ja Paraguayn presidenttien puheenvuorot näyttäytyivätkin muutoin hyvän yhteishengen omanneen kokouksen poikkeuksina, joiden perimmäiset päämäärät liittyvät halpaan politikointiin oman kansan keskuudessa, sillä kansainvälisessä ympäristössä kaikki johtajat ovat samanarvoisia.

Kansallispalatsin entisessä valtiovarainministeriön salissa järjestetyssä Celacin kuudennessa kokouksessa olivat paikalla Dominican pääministeri **Roosevelt Skerrit**, Guatemalan presidentti **Giammattei Falla** ja Surinamin presidentti **Chandrikapersad Santokhi**.

EU, Kiina ja YK osallistuivat huippukokoukseen

31 Celacin kokoukseen osallistuneiden jäsenvaltioiden edustajien lisäksi myös EU:n ulkopoliittinen edustaja, YK:n pääsihteeri ja Kiinan presidentti pitivät puheenvuorot Meksikossa, tosin kaksi viimeksi mainittua tervehtiä kokousvieraita etukäteen nauhoitettujen videoiden välityksellä.

Meksikossa paikan päällä kokoukseen osallistui myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel, joka korosti ilmastonmuutoksen, digitaalisen vallankumouksen ja pandemian olevan eurooppalaisesta näkökulmasta sellaisia haasteita, joihin voidaan vastata vain yhteistyöllä:

− Kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, se on tarpeellista eikä se voi koskaan olla heikko kohta. Päinvastoin yhteistyö osoittaa suvereniteettia ja kertoo siitä, miten yhdessä voidaan löytää jaettuja ratkaisuja ja siten pystyä rakentamaan oikeudenmukaisempia, vahvempia ja kestävämpiä yhteiskuntia kansalaistemme paremman tulevaisuuden takaamiseksi.

Michel viittasi myös ilmastokriisin ratkaisemisen rahoitukseen:

− Vuonna 2009 YK:n ilmastokokous COP:in aikana päätettiin, että 100 miljardia euroa on otettava käyttöön ilmastonmuutokselle kaikkein haavoittuvimpien maiden tukemiseksi, ja meidän on toimittava tämän mukaisesti. Viime vuonna näistä 100 miljardista Euroopan unioni otti käyttöön 26 miljardia, ja ilmoitamme pian myös talousarvion lisäämisestä jatkaaksemme muiden ilmastonmuutoksessa haavoittuvassa asemassa olevien maiden tukemista. Rahoitus on erittäin tärkeä asia, ja meidän on myös pysyttävä tehtäviemme tasalla.

Michel korosti solidaarisuutta rokotteiden tasapuolisen jakamisen edessä:

− Euroopan unioni teki heti ensimmäisten rokotteiden kehittämisen jälkeen päätöksen osoittaa vientiin puolet näistä rokotteista, jotka on valmistettu Euroopan unionissa. Kaikki maailman maat eivät ole tehneet tätä päätöstä, mutta Euroopan unionin 27 maata tekivät niin. Ja se aiheutti jännitteitä, monet Euroopan kansalaiset eivät ymmärtäneet, miksi veimme puolet Euroopassa tuotetuista rokotteista muihin maihin. Olen ylpeä tästä päätöksestä, koska kukaan ei ole turvassa, jos me kaikki emme ole rokotteen turvaamia. Lukuina tämä tarkoittaa Euroopan unionista Covax-aloitteen kautta jaettua 230 miljoonaa annosta 139 maassa. Tälle alueelle on tuotu 40 miljoonaa annosta Euroopan unionista.

Michel muisteli 30 vuoden takaisia opiskelija-aikojaan Brysselin maakunnan pienessä koulussa ja kertoi chileläisen runoilija Pablo Nerudan avaamista kulttuurisista horisonteista. Nerudan mukaan ”kaikki tiet johtavat samaan tavoitteeseen: välittää muille, keitä olemme”. Juuri tämän keskinäisen välittämisen ajatuksen tulisi innostaa rakentamaan yhdessä yhteiskuntia kohden edistystä, vapautta ja henkilökohtaista ihmisarvoa:

− Siksi tämä huippukokous on konkreettinen ja sopiva tilaisuus miettiä, kuinka voimme vahvistaa kykyämme toimia yhdessä, ei vain taloudellisten liittoutumien luomiseksi, mikä on tärkeää, tai poliittisten liittoutumien luomiseksi, jotka ovat myös tärkeitä, mutta tämän lisäksi meidän on mentävä kauemmas kohti kansojen ja yhteiskuntien välisiä ihmissuhteita.

Xi Jinping, Kiinan presidentti, piti alueellisen integraatiokehityksen tuloksia myönteisinä:

− Kymmenen vuotta sitten Celac syntyi Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden pyrkimyksistä tavoitella itsenäisyyttä ja vahvistumista yhtenäisyyden kautta, mikä oli virstanpylväs alueellisessa yhdentymisprosessissa. Tämän vuosikymmenen aikana Celacilla on ollut tärkeä rooli rauhan ja vakauden turvaamisessa sekä yhteisen kehityksen edistämisessä alueella.

− Viimeisten kahden vuoden aikana Meksiko väliaikaisena presidenttinä on täyttänyt tehtävänsä ja johtanut Celacin yhteisymmärrykseen ja yhteistyön lisäämiseen nostamalla sen kehityksen uudelle tasolle, mitä kiinalainen osapuoli arvostaa suuresti. Antaessaan tärkeän painoarvon suhteille Celaciin, Kiina tukee Celacin vaivannäköä koordinoida alueen maita yhteistyön kehittämiseksi ja haasteiden kohtaamiseksi.

− Tätä varten heinäkuussa 2014 Latinalaisen Amerikan ja Kiinan yhteistyöverkoston (espanjaksi ALC, englanniksi LAC) johtajat ja minä julistimme yhdessä Kiinan ja Celacin välisen foorumin perustamisen, mikä avaa uuden tien yhteistyölle Kiinan ja LAC-maiden välillä. Näiden seitsemän vuoden aikana, voimakkaassa kehityksessä, tästä foorumista on tullut se tärkein alusta, joka kokoaa yhteen Kiinan eri alojen ystävälliset voimat ja joka on osallistunut merkittävässä määrin Kiinan sekä LAC-maiden välisten suhteiden syventämiseen.

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) pääsihteeri António Guterres kertasi pandemian vaikutuksia ja ilmaisi YK:n tuen yhdentymiselle:

− Latinalainen Amerikka ja Karibia edustavat 8,4 prosenttia maailman väestöstä, mutta ne ovat kerryttäneet 21 prosenttia COVID-19-tartunnoista ja 32,5 prosenttia tämän taudin aiheuttamista kuolemista. Monet alueen maat kärsivät maailmanlaajuisesta epätasa-arvosta rokotteiden saatavuudessa ja jakelussa. Tällä on merkittäviä vaikutuksia ihmishenkien pelastamisen todelliseen kykyyn, myös kehittyvien maiden julkiseen talouteen, mikä vaikuttaa niiden valmiuksiin kohdata muita globaaleja haasteita.

− Tänään pidetyssä huippukokouksessa alueen johtajat osoittavat sitoutumisensa Celacin uudistamiseen alueellisen yhteistyön vahvistamisen tilana. Yhdistyneet kansakunnat edistävät osaltaan tätä pyrkimystä alueellisella terveysomavaraisuussuunnitelmalla, jonka tavoitteena on rokotteiden ja lääkkeiden alueellisen tuotannon kehittäminen, laajentaminen ja voimistaminen.

Kaikki Celacin kutsuvieraat saivat Meksikossa tasapuolisen ja yhtä vieraanvaraisen vastaanoton.

Yhteinen julistus kertoo jaetuista huolenaiheista

Meksikon pääkaupungissa lauantaina pidetyn Celacin kuudennen (VI) huippukokouksen jälkeen julkaistussa ”Ciudad de Méxicon julistuksessa” valtioiden välinen yhteistyöjärjestö ottaa kantaa monenlaisiin teemoihin, joihin kuuluvat oikeudenmukaisempi kansainvälinen järjestys, demokratian lujittaminen, koulutuksen ja sukupuolten tasa-arvon vahvistaminen, korruption ja köyhyyden torjunta sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen, haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten oikeuksien kunnioittaminen. Oman huomionsa sai myös pandemian hoito ja talouden toipuminen. Kaikkiaan Ciudad de Méxicon julkilausuma pitää sisällään 44 kannanottoa, jotka pyrin tiivistämään.

Ensimmäisessä kohdassa korostetaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) merkitystä sopimus-, yhtenäisyys- ja vuoropuhelumekanismina, johon kuuluvat Latinalaisen Amerikan ja Karibian 33 maata, joita lähentävät historialliset siteet, kansojemme jakamat periaatteet ja arvot, hallitusten keskinäinen luottamus, erilaisuuksien kunnioittaminen, tarve kohdata yhteiset haasteet ja edistää yhtenäisyyttä kaikessa monimuotoisuudessaan alueellisen yksimielisyyden pohjalta. Toinen pykälä viittaa aiempien julistuksien ja toimintasuunnitelmien sekä kokousten sopimusten yhä jatkuvaan voimassaoloon.

Kolmannessa kohdassa Celac vahvistaa sitoutumisensa oikeudenmukaisemman, osallistavamman, tasavertaisemman ja harmonisemman kansainvälisen järjestyksen rakentamiseen, joka perustuu kansainvälisen oikeuden ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamiseen, mukaan lukien valtioiden suvereeni tasa-arvo, kiistojen rauhanomainen ratkaisu, kansainvälinen kehitysyhteistyö, alueellisen koskemattomuuden kunnioittaminen ja puuttumattomuus valtioiden sisäisiin asioihin. Yhteistyöelin puolustaa jokaisen valtion itsemääräämisoikeutta ja oikeutta luoda oma poliittinen järjestelmänsä, joka ei sisällä uhkia, hyökkäyksiä ja yksipuolisia pakkokeinoja, rauhan, vakauden, oikeudenmukaisuuden, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen ympäristössä. Neljäs momentti viittaan alueellisten demokraattisten periaatteiden peruuttamattomaan luonteeseen, joihin lukeutuvat oikeusvaltion kunnioittaminen, vallanjaon toteutuminen ja kansalaisoikeudet sekä määräajoin pidettävien avoimien ja tietoon perustuvien vaalien järjestäminen. Celac edistää ihmisoikeuksia eikä salli minkäänlaista syrjintää.

Celac on yhä sitoutunut alueen rooliin rauhanvyöhykkeenä, joka julistettiin yhteisellä sopimuksella järjestön toisessa huippukokouksessa Havannassa tammikuussa 2014. Sen tavoitteisiin lukeutuu keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen ilmapiirin rakentaminen jäsenvaltioiden välille. Siinä kehotetaan kaikkia valtioita kunnioittamaan julistuksen periaatteita suhteissaan Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibiaan. Tarkoitus on ratkaista riidat rauhanomaisin keinoin ja tunnustaa valtioiden oikeus omaan poliittiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuurisen järjestelmäänsä olennaisena perustana rauhan ja harmonian luomiselle. Kuudennessa pykälässä sen sijaan tuomitaan Haitin presidentin Jovenel Moïsen murha, joka tapahtui 7. heinäkuuta 2021 Port-au-Princessa. Celac tukee perustuslaillista järjestystä, oikeusvaltioperiaatetta ja demokraattisia instituutioita, mutta torjuu kategorisesti väkivallan kaikissa ilmaisuissaan ja kehottaa vuoropuheluun rauhan palauttamiseksi maahan. Celac luottaa siihen, että tämä rikos ei jää rankaisematta ja vahvistaa syvän osanottonsa hänen perheelleen, ystävilleen, kansalle ja Haitin hallitukselle, vahvistaen kaiken tukensa ja solidaarisuutensa. Se on myös sitoutunut lujittamaan yhteistyötään Haitin kanssa.

Celac vaatii tuotannon demokratisointia ja sellaisten esteiden poistamista, jotka vaikeuttavat oikeudenmukaista ja tasapuolista Covid-19-rokotteiden saantia maailmanlaajuisina julkisina hyödykkeinä. Se toistaa kehotuksensa kansainväliselle yhteisölle ja maailman lääketeollisuudelle liittyäkseen hallitusten ja monenvälisten järjestöjen ponnisteluihin, mukaan lukien keskustelut eri foorumeilla yhteistyön lisäämiseksi, jotta varmistetaan rokotteiden, tarvikkeiden, lääkkeiden ja muiden hoitojen nopea, tasapuolinen ja solidaarinen jakelu kohtuuhintaan Covid-19-tautia vastaan. Kahdeksannessa momentissa sen sijaan korostetaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 20. huhtikuuta 2020 hyväksymän päätöslauselman 74/274 noudattamista. Siinä vaaditaan vahvistamaan toimitusketjuja, jotka edistävät ja takaavat yleismaailmallisen, oikeudenmukaisen, osallistavan, läpinäkyvän, tasapuolisen, tehokkaan ja oikea-aikaisen saatavuuden lääkkeille, rokotteille ja terveystarvikkeille, jotta voimme kohdata Covid-19-pandemian.

Yhdeksäs kohta liittyy niin ikään pandemian hoitoon, sillä siinä tunnustetaan kiireellinen maailmanlaajuinen tarve jatkaa vastaamista Covid-19-pandemian ennaltaehkäisyyn ja hillitsemiseen. Siinä tuetaan Celacin tarttuvien tautien ja uusien sekä uudelleen toistuvien tautien asiantuntijoiden verkoston työtä (Red de Especialistas en Agentes Infecciosos y Enfermedades Emergentes y Reemergentes), ja Covid-19:n alueellisen genomivalvonnan verkostoa (COVIGEN), jota koordinoi Panamerikkalainen terveysjärjestö (Pan American Health Organization − PAHO). Tarkoitus on taata väestön hoitoon pääseminen ja vähentää alueen riippuvuutta sen ulkopuolisista maista. Kymmenes alakohta taas painottaa alueellisten rokoteohjelmien merkitystä alueelliselle kyvylle vastata pandemiaan ja tunnustaa Argentiinan ja Meksikon välisen yhteistyön, jonka tuloksena tuotetaan jo Covid-19-rokotteita [AstraZeneca], joita on jo alettu jakaa eri maihin. Siinä mainitaan myös Kuuban rokotteiden (Abdala, Soberana02 ja Soberana Plus) kehittäminen ja tuotanto sekä muut käynnissä olevat aloitteet rokotteiden tutkimusta ja kehittämistä varten Meksikossa (Patria), Argentiinassa (ARVAC Cecilia Grierson), Kuubassa (Soberana 01, Mambisa, Pasteur ja PanCorona), Chilessä (PedCoVax), Brasiliassa (Butan Vac).

11. kappale viittaa Maailman terveyskokouksen (WHA) ylimääräiseen kokoukseen 29. marraskuuta − 1. joulukuuta 2021, joka keskittyy Maailman terveysjärjestön (WHO) pandemia- ja reagointivalmiuden parantamiseen erityisen riippumattoman työryhmän (IPPPR) tekemien huomioiden perusteella. Päätöksenteossa painavat lisäksi WHO:n terveyden hätätilaohjelman neuvoa-antavan komitean (IOAC) ja kansainvälisen terveyssäännösten tarkastelukomitean (IHR) suositukset. 12. alakohdassa Celac toteaa arvostavansa Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) avustuksella ja yhteistyöllä tehtyä julkaisua ”Raportti koronavirustaudin (Covid-19) taloudellisista vaikutuksista Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla” ja ”Kokonaisvaltaista terveydenhuollon omavaraisuussuunnitelmaa”. Celac tukee niin ikään Celacin puheenjohtajamaan ja Latinaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) valmistelemaa yhteisen katastrofirahaston perustamista.

Celac panee merkille YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) esittämän raportin ”Elintarviketurva Covid-19-pandemian olosuhteissa”, joka täydentää Celacin elintarvikkeiden turvaamista, ravitsemusta ja nälänhävittämistä koskevaa suunnitelmaa vuoteen 2025 mennessä (Plan para la Seguridad Alimentaria, Nutrición y Erradicación del Hambre,SAN-Celac). Celac arvostaa FAO:n ja Kiinan sekä eteläisten valtioiden keskeisen yhteistyöohjelman edistymistä maaseudun toimeentulojen ja ruokajärjestelmien elvyttämiseksi. Se on sitoutunut lujittamaan yhteistyötä saavuttaakseen osallistavampia ja kestävämpiä elintarvikejärjestelmiä tarkoituksenaan parantaa tuotantoa, ravitsemusta, ympäristöä ja elämänlaatua jättämättä ketään edistyksen ulkopuolelle. 14. kohta pitää koulutusta alueen kestävän kehityksen selkärankana, sen on oltava osallistavaa, tasapuolista, laadukasta ja sukupuolinäkökulma sekä kulttuurien välinen lähestymistapa huomioivaa. Celac uudistaa sitoumuksensa edistää julkista politiikkaa ja alueellisia ohjelmia, jotka takaavat kaikille koulutuksen, vuoden 2030 agendan neljännen tavoitteen mukaisesti. Tarkoitus on korjata erityisesti Covid-19-pandemian pahentama eriarvoisuus, täyttää digitaalinen kuilu ja puuttua naisiin, alkuperäiskansoihin ja afrikkalaisten jälkeläisiin kohdistuneisiin suhteettomiin vaikutuksiin.

Celac on sitoutunut edistämään sääntöihin perustuvaa, avointa, syrjimätöntä ja tasapuolista monenvälistä kauppajärjestelmää Maailman kauppajärjestön (WTO) ehdoilla, ja toivoo saavansa myönteisiä tuloksia tuon järjestön 12. ministerikokouksesta vuonna 2021, johon kuuluvat muun muassa sopimukset kalastustuista ja keskustelut kaupallisista maataloussäännöistä. Yhteistyöelin on tyytyväinen YK:n yleiskokouksen lahjonnan vastaiseen poliittiseen julistukseen vuonna 2021, jossa vahvistettiin sitoumuksia vastata olemassa oleviin haasteisiin ja toteuttaa toimenpiteitä korruption ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä. Samoin se vahvistaa sitoutumisensa YK:n korruption vastaiseen yleissopimukseen ja sen tarkastelumekanismiin sekä uudistaa sitoutumisensa yhteiseen julkilausumaan, joka on peräisin Ciudad de Méxicossa pidetystä ministerien ja korkeiden viranomaisten korruption ehkäisemistä ja torjuntaa koskevasta neljännestä kokouksesta 25. marraskuuta 2020. Yhdistämme voimamme hävittääksemme korruption Latinalaisessa Amerikasta ja Karibialta.

17. kohdassa vahvistetaan sitoumus edistää köyhyyden poistamista sen kaikissa muodoissa, erityisesti mitä tulee äärimmäiseen köyhyyteen ja epätasa-arvoon kaikissa ulottuvuuksissaan. Covid-19-pandemia on pahentanut tilannetta. Köyhyyden poistaminen on välttämättömän edellytys kestävälle kehitykselle ja oikeudenmukaisen sosioekonomisen elpymisen takaamiselle pandemian aiheuttamien kielteisten vaikutusten kriisissä. Samoin olisi edistettävä hankkeita, jotka mahdollistavat epävirallisen väestönosan järjestäytymisen, sen siirtymisen muodollisen talouden ja sosiaaliturvan piiriin. Celac kehottaa 18. momentissaan eri alueellisia ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia jatkamaan tehokkaiden vastausten käyttöä pandemian vaikutuksia vastaan, mikä mahdollistaa alueen maiden osallistavan, oikeudenmukaisen ja kestävän taloudellisen ja sosiaalisen elpymisen nopeuttamisen valtioiden tehokkaan läsnäolon avulla. Se kehottaa myös näitä instituutioita takaamaan kestävät rahoitusmekanismit kehitykselle, ilmastolle ja luonnolle niitä tarvitseville maille ottaen huomioon niiden rakenteelliset erityispiirteet. Se tukee myös sellaisten täydentävien toimenpiteiden edistämistä, joiden tarkoituksena on parantaa velkakäsittelyn ehtoja, mukaan lukien mahdollisuus neuvotella uudelleen velkojen maksuehdoista.

Celac pyytää Kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF) varmistamaan oikea-aikaisen pääsyn erityisiin velannosto-oikeuksiin (Special Drawing Rights – SDR). Se tukee SDR-uudelleenjakomekanismien välitöntä perustamista kaikille haavoittuville maille, myös keskituloisille maille. Tämä mahdollistaisi nopeamman, oikeudenmukaisemman, osallistavamman ja tasa-arvoisemman talouden elpymisen alueellamme, varmistaen taloudellisten resurssien tehokkaan käytön ja vastaisi pandemian moninaisiin tarpeisiin ja sen kielteisiin talousvaikutuksiin. Celac kehottaa vahvistamaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian monenvälisiä kehityspankkeja, edistämään rahoitusvarojen tuottamista ja jakamista alueen kestävän kehityksen tukemiseksi. 20. vetoomus tuomitsee yksipuolisten pakkokeinojen soveltamisen, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia, ja vahvistaa kansainvälisen oikeuden täysimääräisen pätevyyden, riitojen rauhanomaisen ratkaisun ja toisten valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteet.

Celac uudistaa sitoumuksensa taata demokratian ja kansalaisten osallistumisen täysimääräinen toteutuminen, oikeusvaltioperiaate sekä ihmisoikeuksien rajoittamaton kunnioittaminen, mukaan lukien oikeus kehitykseen ja oikeus rauhaan, sellaisessa kestävän kehityksen mallissa, joka keskittyy taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin ulottuvuuksiin, jotka asettavat ihmiset politiikkamme keskipisteeseen, tarkoituksenaan edistää alueen toipumista Covid-19-pandemian vaikutuksista. 22. kirjaus liittyy Celacin lausuntoon siitä, kuinka nuoret muodostavat merkittävän osan yhteisestä väestöstä, joten heille on syytä tarjota suurempia mahdollisuuksia ja antaa heille tarvittavat taidot ja tiedot tavoitteiden saavuttamiseksi ja heidän osallistumisensa helpottamiseksi maiden kestävän kehityksen päätöksentekoprosesseissa.

23. pykälä kertoo Celacin vahvistavan sitoutumisensa sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, perusoikeuksien ja kaikkien ihmisoikeuksien täysimääräiseen harjoittamiseen; noudattamaan vuoden 2030 agendan kestävän kehityksen tavoitteita − erityisesti viidettä tavoitetta − ja etenkin toteuttamaan sellaista politiikkaa, joka edistää naisten taloudellista itsenäisyyttä lisäämällä heidän osallistumistaan työmarkkinoille ja tukeakseen suuremman mittakaavan yrittäjyyttä ja johtotehtäviin pääsemistä. Celac sitoutuu kaikkien väkivallan ja syrjinnän muotojen hävittämiseen Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman ehdoin sekä kantaa vastuunsa kaikkien naisten syrjinnän poistamisesta tehdyn yleissopimuksen (CEDAW) ja Belém do Parán yleissopimuksessa mainittujen velvoitteiden noudattamisesta. Se on myös sitoutunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa, ihmisarvoista työtä ja pyrkii poistamaan lapsityövoiman alueeltaan osana toimia, joilla pyritään asettamaan etusijalle tyttöjen, poikien ja nuorten oikeudet toimijoina.

Celac ilmaisee myös sitoumuksensa kunnioittaa, edistää ja suojella kaikkien ihmisoikeuksia kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ja syrjittyihin ryhmiin. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja oikeuksiltaan tasavertaisina, ilman sukupuoleen, uskontoon, rotuun, kansalliseen alkuperään, poliittiseen mielipiteeseen, ikään, vammoihin, kieleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai mihinkään muuhun piirteeseen liittyvää syrjintää. 25. kohdassa viitataan YK:n yleiskokouksen 2.8.2021 antamaan päätöslauselmaan 75/314, joka perustaa pysyvän foorumin afrikkalaistaustaisille henkilöille suunnattuna ihmisoikeusneuvostoa tiedottavana neuvoa-antavana elimenä. Celac muistuttaa 23. joulukuuta 2013 annetusta YK:n yleiskokouksen päätöslauselmasta 68/237, jossa julistetaan afrikkalaistaustaisten ihmisten vuosikymmen 2015–2024 teemalla ”Afrikkalaista alkuperää olevat ihmiset: tunnustaminen, oikeudenmukaisuus ja kehitys”. Toisaalta 16. joulukuuta 2020 hyväksyttiin päätöslauselma 75/170, jossa 31. elokuuta säädetään afrikkalaista syntyperää olevien ihmisten päiväksi.

Celac vahvistaa sitoumuksensa kunnioittaa alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten oikeuksia ja tunnustaa heidän panoksensa yhteiskuntiemme kehitykseen, moniarvoisuuteen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Se on sitoutunut luomaan julkista politiikkaa ottaen huomioon kulttuurien välisen perspektiivin, ja pitää tärkeänä poistaa kaikenlaiset syrjinnän muodot. Samoin se ottaa vastuun ponnisteluista, joilla pyritään takaamaan näille ihmisryhmille oikeudenmukainen ja tasapuolinen pääsy lääkkeisiin ja terveystarvikkeisiin sekä alueen maissa tunnustettuihin ja sovellettuihin rokotteisiin Covid-19-tautia ja muita tartuntatauteja vastaan. 27. kohdassa pidetään myönteisenä YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaa 74/135, jossa ajanjakso 2022−2032 julistetaan alkuperäiskansojen kansainväliseksi vuosikymmeneksi, ja panee merkille Los Pinosin (Chapultepec) julistuksen − ”Rakennetaan toimien vuosikymmentä alkuperäiskansojen kielille”, joka hyväksyttiin Meksikossa 27. ja 28. helmikuuta 2020 pidetyssä korkean tason tapahtumassa ”Making a Decade of Action for Indigenous Languages” (“Construyendo un Decenio de Acciones para las Lenguas Indígenas”). Celac ilmaisee myös tukensa Iberoamerikkalaisen alkuperäiskansojen kielten instituutin (IIALI) luomiselle, sitoumuksena alkuperäiskansojen kulttuurien ja kielten käytön, edistämisen, säilyttämisen ja elvyttämisen puolesta kaikilla elämänalueilla.

28. asiakohta sitoutuu jatkamaan työskentelyään kansainvälisen oikeuden ja erityisesti YK:n yleiskokouksen 14. joulukuuta 1960 antaman päätöslauselman 1514 (XV) puitteissa sen varmistamiseksi, että Latinalaisen Amerikan ja Karibian alue voi olla kolonialismista ja siirtomaista vapaa alue. 29. kohdassa Celac ilmaisee myös mitä voimakkaimman alueellisen tuen Argentiinan tasavallan laillisille oikeuksille Falklandinsaarista (Las Islas Malvinas), Etelä-Georgioiden ja Etelä-Sandwich -saarista ja niitä ympäröivien merialueiden suvereniteettikiistassa ja alueen maiden pysyvän kiinnostuksen aloittaa uudelleen neuvottelut Argentiinan tasavallan ja Ison-Britannian sekä Pohjois-Irlannin välillä, jotta mahdollisimman pian löydettäisiin lopullinen ja rauhanomainen ratkaisu tähän riitaan YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 31/49 määräysten mukaisesti.

30. momentissa todetaan, että alueella tapahtuneet transatlanttinen orjakauppa ja alkuperäiskansojen kansanmurha olivat julmia rikoksia ihmisyyttä vastaan, ja Celac tunnustaa tähän mennessä tehdyt ponnistelut korvaavien ja korjaavien toimenpiteiden luomiseksi kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla, mukaan lukien CARICOM-korjauskomission työ Durbanin julistuksen mukaisesti. Se myöntää myös, että näillä epäoikeudenmukaisuuksilla on ollut kielteinen vaikutus alueelliseen kehitykseen, erityisesti alkuperäiskansojen ja afrikkalaisten jälkeläisten kannalta.

31. alakohdassa Celac allekirjoittaa lupauksensa suojella maahanmuuttajien ihmisoikeuksia, edistää kokonaisvaltaisia alueellisia pyrkimyksiä tehostaa maahanmuuton hallintaa vastuullisen, turvallisen, järjestetyn ja säännöllisen muuttoliikkeen periaatteiden mukaisesti, pyrkien poistamaan laittoman muuttoliikkeen syyt ja helpottamaan muuttoliikkeen säännönmukaistamista, perustuen monialaiseen siirtolaiset keskiöön asettavaan lähestymistapaan. Nykyisen tilanteen huomioon ottaen Celac pyytää tehostamaan koordinoitua työtä muuttoliikkeiden hallitsemiseksi alueella, takaamaan ihmisoikeuksien suojelun ja paluumuuttajien arvokkaan ja turvallisen vastaanottamisen. 33. momentissa ilmaistaan Celacin tahtotila torjua laittoman maahanmuuton kriminalisointi ja kaikenlainen rasismi, rotusyrjintä, muukalaisviha, vihapuhe ja niihin liittyvät muunlaiset syrjinnän ja suvaitsemattomuuden maahanmuuttajia ja pakolaispaikkojen hakijoita vastaan. Yhteistyöelin Celac tunnustaa, että vain näiden kanavien kautta ja yhteistyömme sekä maidemme välisen tietojen vaihtamisen avulla voidaan toteuttaa onnistuneesti siirtolaisprosessit, jotka optimoivat lähtö-, kauttakulku-, määrä- ja paluumaiden kehitystä. Se tunnustaa myös institutionaalisen työn ja yhteiset aloitteet, joiden tarkoituksena on vahvistaa kauttakulku- ja kohdemaiden kansainvälisiä suojelujärjestelmiä koko alueella, jotta voidaan taata ihmisten oikeus pyytää suojelua kansainvälisen pakolaisoikeuden mukaisesti.

35. asiakohta ratifioi mitä suurimman poliittisen sitoumuksen ilmastonmuutoksen, aavikoitumisen, saastumisen, lajituhon ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen torjunnassa, jotka ovat ihmiskunnan kiireellisiä haasteita tasapainon saavuttamiseksi nykyisten ja tulevien sukupolvien taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tarpeiden välillä. Celac huomioi hallitustenvälisen ilmastonmuutosasiantuntijaryhmän (IPCC) viimeisimmän raportin, joka koskee ilmastonmuutosta käsittelevän ”työryhmä numero yhden fyysisiä perusteita” osana sen kuudetta arviointisykliä. Siinä mielessä se ilmaisee tarpeen edistää kestävää kehitystä luonnon kanssa sopusoinnussa ottaen huomioon, että maamme sijaitsevat alueella, joka on erittäin altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Celac kehottaa kehittyneitä maita noudattamaan rahoitussitoumuksiaan kaikissa monenvälisissä ympäristösopimuksissa haittojen lieventämisen, sopeutumisen, vahinkojen ja tappioiden osalta sekä helpottamaan mahdollisuuksia saada taloudellisia resursseja taaten teknologian siirto, rakentaminen ja kapasiteetin kehittäminen suotuisissa olosuhteissa. Tältä osin se toistaa tukevansa kiireellisten ympäristöhaasteiden ratkaisemista muun muassa edistämällä ekosysteemipohjaisia lähestymistapoja, ympäristötoimintoja ja / tai luontoon perustuvia ratkaisuja hyvinvoinnin ja sosioekonomisen kasvun kanssa yhteen sovitettavalla tavalla, uusiutuvan energian osuuden huomattavaksi kasvattamiseksi energia-alalla ja sen saatavuuden takaamiseksi kaikille ihmisille, mukaan lukien elintarviketurva, ja alkuperäiskansojen sekä paikallisyhteisöjen perinteisen tietämyksen tunnustaminen ja vahvistaminen heidän vapaalla, etukäteen hankitulla ja tietoisella suostumuksellaan, koska nämä ryhmät ovat aina osallistuneet biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen.

37. kohdassa tuodaan esiin se, miten Celac on sitoutunut lisäämään ilmastotavoitteita jäsenvaltioissa Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti tasapuolisuuden ja yhteisten mutta eriytettyjen vastuiden ja valmiuksien periaatteiden mukaisesti. Siinä vahvistetaan myös tarve ottaa huomioon erilaiset kansalliset olosuhteet ja kiireellisten toimenpiteiden toteuttaminen haittojen lieventämisen, sopeutumistoimien ja sopeutumiskyvyn edistämiseksi, minimoiden ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin liittyvät tappiot ja vauriot sekä helpottamaan kansainvälisen ilmastorahoituksen saantia, mukaan lukien sitoumus 100 miljardin dollarin vuotuiseen apuun kehittyvien maiden tukemiseksi vuosien 2020 ja 2025 välillä. Tämän haasteen ratkaisemiseksi on myös kiireellistä, että YK:n ilmastokokouksen COP26-neuvottelujen aikana määritellään kehittyvien maiden ilmastorahoituksen uusi määrällinen kollektiivinen tavoite hyväksymällä selkeät päätökset aikataulusta ja välitavoitteista vuoteen 2024 asti. Celac korostaa tarvetta parantaa ilmastotoimien rahoituksen määrää, laatua, saatavuutta, ennustettavuutta ja tehokkuutta. Sopeutumiseen tarvittavia resursseja tulee lisätä siten, että ilmastorahoituksen kohdentamisessa säilyy tasapaino haittojen hillitsemisen ja kehittyvien maiden tarpeiden sekä painopisteiden mukaisesti.

Celac korostaa tarvetta laatia yhteisiä strategioita katastrofien hallinnoimiseksi ja riskien vähentämiseksi, humanitaarisen avun, toipumisen ja selviytymiskyvyn koordinoinnin tehostamiseksi Sendai-luonnonkatastrofiriskien vähentämiskehyksen 2015−2030 toimeksiantojen ja YK:n päätöslauselmassa 46/182 hyväksytyn kansainvälisen humanitaarisen avun ohjausperiaatteiden perusteella. Se tukee vapaaehtoisen rahaston perustamista helpottamaan parempaa alueellista reagointia katastrofeihin. 39. pykälä kertoo yhteistyöelimen ratifioivan alueensa ydinaseettoman luonteen. Se korostaa, että maailma ilman ydinaseita on välttämätön ihmiskunnan ensisijaisten tavoitteiden, kuten rauhan, turvallisuuden, kehityksen ja ympäristönsuojelun saavuttamiseksi sekä pitää ydinaseiden täydellisen hävittämisen tarpeen saavuttamista kiireellisenä. Se tunnustaa lisäksi ydinaseiden kieltosopimuksen (TPNW) voimaantulon 22. tammikuuta 2021 ja sen panoksen ydinaseriisuntajärjestelmään. Tässä mielessä se vaatii työn kaksinkertaistamista tavoitteiden edistämiseksi konkreettisin askelin, jotka tuovat meidät lähemmäksi ydinaseettoman maailman perimmäistä päämäärää.

40. pykälässä Celac vakuuttaa jälleen, että maailman huumeongelma on yhteinen ja vastuu siitä jaettu. Sitä on käsiteltävä vuoden 1961 huumaavien aineiden yleissopimuksen mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1972 pöytäkirjassa ja vuoden 1971 psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa sekä huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan vastaisessa YK:n yleissopimuksessa vuonna 1988, jotka ovat kansainvälisen huumausainevalvontajärjestelmän ja muiden asiaan liittyvien kansainvälisten instrumenttien kulmakivi, monenvälisessä ympäristössä tiiviimmän ja tehokkaamman kansainvälisen yhteistyön avulla. Se edellyttää integroitua, monitieteellistä, tasapainoista, kestävää, kattavaa lähestymistapaa, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia ja perustuu tieteelliseen näyttöön. Yhteistyöelin tunnustaa huhtikuussa 2016 New Yorkissa pidetyn YK:n yleiskokouksen maailmanlaajuista huumeongelmaa käsittelevän 30. erityisistunnon tulokset.

Celac vahvistaa vastustavansa syvästi kaikkia terroritekoja kaikissa ilmenemismuodoissaan riippumatta niiden motiiveista, rahoituksesta, paikasta ja tekijöistä. Se toistaa huolensa väkivaltaisista ääriliikkeistä, jotka voivat johtaa terrorismiin. Se korostaa sitoutumistaan lujittaa keskinäiseen oikeusapuun perustuvaa kansainvälistä yhteistyötä ja vahvistaa alueellisia mekanismeja terrorismin rahoituksen torjumiseksi, mukaan lukien rahanpesu, jolla on suora yhteys kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Celac tuo esiin uudelleen suojelu-, toiminta-, liikkumis- ja värväysvapauden sekä taloudellisen, aineellisen tai poliittisen tuen kieltämisen tarpeellisuuden terroristiryhmille tai kaikille niille, jotka tukevat tai helpottavat terroritekojen rahoitusta, suunnittelua tai valmistelua tai osallistuvat tai yrittävät osallistua näihin toimiin, ja toistaa sitoumuksensa toteuttaa käytännön toimenpiteitä, jotka ovat tarpeellisia, jotta alueitamme ei käytettäisi terroristien tilojen tai koulutusleirien sijoittamiseen tai terroritekojen tai -aktien valmisteluun tai järjestämiseen muita valtioita tai niiden kansalaisia vastaan tai yllyttämiseen niiden toimeenpanoon. Se kertoo vastustavansa kansainvälisen oikeuden vastaisten yksipuolisten pakkokeinojen soveltamista, mukaan lukien luettelot ja todistukset, jotka vaikuttavat Latinalaisen Amerikan ja Karibian maihin.

42. asiakohdassa korostetaan tieto- ja viestintätekniikan, myös internetin, merkitystä rauhan, ihmisten hyvinvoinnin, kehityksen, tiedon, sosiaalisen osallisuuden ja talouskasvun edistämisen välineinä. Siinä vahvistetaan tieto- ja viestintätekniikan rauhanomainen käyttötarkoitus ja kehotetaan kansainvälistä yhteisöä välttämään ja pidättäytymään yksipuolisista toimista, jotka eivät ole yhteensopivia Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kansainvälisen oikeuden tavoitteiden ja periaatteiden kanssa, kuten sellaisia, joiden tarkoituksena on kumota yhteiskuntia tai luoda tilanteita, jotka voivat johtaa valtioiden välisiin konflikteihin. Samalla tuodaan esiin tarve siitä, ettei tieto- ja viestintätekniikan käyttö saa loukata ihmisten oikeutta yksityisyyteen.

43. kohdassa Celac pitää myönteisenä Latinalaisen Amerikan ja Karibian avaruusjärjestön (ALCE) perustamista alueellisten valmiuksien ja valtioiden välisen yhteistyön vahvistamiseksi tutkimuksen, kehityksen ja teknologiansiirron mahdollistamiseksi, löytöretkien toteuttamiseksi ja ulkoavaruuden rauhanomaisiin käyttötarkoituksiin.

Viimeisessä julistuksen 44. pykälässä korostetaan sitä sitoutumista, tukea ja edistystä, jotka Ciudad de Méxicossa 24. heinäkuuta 2021 pidetyn Celacin ulkoministerien 21. kokouksen yhteydessä helpottivat pohdintaprosessin päätökseen saamista [siis tämän yhteisen asiakirjan luomista] ja panee merkille tämän prosessin aikana saadut kokemukset yhteisön elvyttämiseksi toteuttamalla Meksikon vuosien 2020 ja 2021 kaksivuotiskaudella pitämän väliaikaisen puheenjohtajavaltion laatimat työsuunnitelmat ja pyrkimykset edistää Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen aseman vahvistamista nykyisessä alueellisessa ja maailmanlaajuisessa poliittisessa tilanteessa sekä jatkaa esiintymistä yhtenä alueena Yhdistyneissä kansakunnissa ja muissa monenvälisissä järjestöissä, aina tarvittaessa ja haittaamatta jo olemassa olevia yhteistyöryhmiä, tehden aloitteita kiinnostavista ja merkityksellisistä asioista yhteisön jäsenvaltioille sekä mahdollisuuksien mukaan esittämällä yhteisiä ja yhdenmielisiä aloitteita niissä tapauksissa, jolloin sitä vaaditaan.

Huippukokouksessa olivat paikalla myös Granadan maatalousministeri **Peter Charles David**, Haitin ulkoministeri **Claude Joseph**, Dominikaanisen tasavallan senaatin puheenjohtaja **Eduardo Estrella Virella**, Santa Lucían pääministeri **Philip J. Pierre**, Belicen pääministeri **Juan Antonio Briceño**, Hondurasin presidentti **Juan Orlando Hernández Alvarado**, Barbadoksen ulkoministeri **Jerome Xavier Walcott** ja El Salvadorin varapresidentti **Félix Ulloa Garay**.

Kuuban vastainen kauppasaarto tuomittiin

Kuuban kauppasaarron ensimmäinen aseiden viennin saarelle kieltänyt asetus astui voimaan 14.3.1958 ennen Kuuban vallankumouksen voittoa. Lokakuussa 1960 alkoi varsinainen kauppasaarto, josta tuli lähes täydellinen helmikuussa 1962. Taannoin presidentti Donald Trumpin aikakaudella saartorengasta tiivistettiin 240 tiukentavalla asetuksella, mutta käytännössä maailmanlaajuinen koronaviruspandemia on pahentanut kauppasaarron vaikutuksia entisestään. Meksikoon kokoontuneet Celacin 31 jäsenvaltiota laativat yksimielisen lausunnon nimeltään ”Erityisjulistus tarpeesta lopettaa Yhdysvaltojen taloudellinen, kaupallinen ja rahoituksellinen saarto Kuubaa vastaan” (Declaración especial sobre la necesidad de poner fin al bloqueo económico, comercial y financiero de los Estados Unidos de América contra Cuba), joka tuomitsee Kuuban vastaiset eristämisyritykset:

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden hallitusten päämiehet ja naispuoliset johtajat, jotka kokoontuvat Ciudad de Méxicossa Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (CELAC) kuudennen huippukokouksen yhteydessä 18. syyskuuta 2021.

He vahvistavat vastustavansa pakottavia taloudellisia toimenpiteitä, joita kansainvälinen oikeus ei tue, mukaan lukien kaikki ne yksipuoliset toimet, joita sovelletaan itsenäisiin maihin ja jotka vaikuttavat heidän kansojensa hyvinvointiin ja joiden tarkoituksena on estää niitä käyttämästä päätösoikeuttaan omasta vapaasta tahdostaan, omista poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista järjestelmistään.

He toistavat voimakkaan halveksuntansa kansainvälisen oikeuden vastaisten lakien ja toimenpiteiden soveltamista vastaan. Celacin jäsenvaltiot tuomitsevat sellaisten ekstraterritoriaalisten lakien ja toimenpiteiden täytäntöönpanon, jotka loukkaavat kolmansien osapuolten suvereniteettia ja etuja, ja kehottavat kaikkia valtioita lopettamaan välittömästi ja ehdoitta niiden soveltamisen.

He muistuttavat, että Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on vuodesta 1992 lähtien pyytänyt 29 päätöslauselmansa välityksellä Yhdysvaltojen hallituksen Kuuballe asettaman taloudellisen, kaupallisen ja rahoituksellisen saarron lopettamista, ja ne korostavat sitä ylivoimaista tukea, minkä Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot ilmaisivat uusimmassa päätöslauselmassaan A / RES / 75 / 289, joka hyväksyttiin 23. kesäkuuta 2021.

1. He kehottavat Amerikan Yhdysvaltojen presidenttiä muuttamaan merkittävästi Kuuban vastaisen saarron soveltamista ja kyseisen maan kongressia jatkamaan sen poistamista.

2. He korostavat, että mainittu saarto on Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden vastainen.

3. He painottavat myös syvää huoltansa tämän politiikan raaistumisesta erityisesti COVID-19-pandemian yhteydessä ja hylkäävät saarron valtion oikeudellisen toimivallan sen omien alueiden ulkopuolelle laajentamisen ulottuvuuden, joka on vaikuttanut vakavasti ja kielteisesti Kuuban kansainvälisiin rahasiirtoihin ja kuubalaisen kansan hyvinvointiin.

4. He pyytävät kaikkia asianosaisia osapuolia noudattamaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksymiä peräkkäisiä päätöslauselmia ja ottamaan huomioon kansainvälisen yhteisön jatkuvat kehotukset lopettaa Yhdysvaltojen ylläpitämä Kuubaa koskeva taloudellinen, kaupallinen ja rahoituksellinen saarto, joka on ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa ja aiheuttaa merkittävää sekä perusteetonta vahinkoa Kuuban kansan hyvinvoinnille.”

Kauan kaivatun kokouksen myönteiset seuraukset

Yhteisen kokouksen lopuksi Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard Casaubón korosti Celacin puheenjohtajan roolissa aikaansaatuja tuloksia kuin vastauksena niille, jotka kaipasivat puheenvuoroissaan ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavia käytännön toimia. Monien toteutuneiden hankkeiden joukkoon Ebrard listasi Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhteisen avaruusjärjestön (La Agencia Latinoamericana y Caribeña del Espacio – ALCE), 15 miljoonan dollarin varoin starttaavan ilmastonmuutoksen seurauksiin vastaavan katastrofirahaston, ja myös yksityiskohtaisen 103 sivun terveyden omavaraisuussuunnitelman, joka pitää sisällään rokotekysymyksen.

Ebrard näki virheiden opetuksien muodostavan nykyhetken omaksutun kulkusuunnan. Samassa hengessä hän korosti Celacin omaavan yhteisen kannan suhteessa Kansainväliseen valuuttarahastoon (IMF), mitä tulee rahoituksen saannin helpottamiseen ja velkataakan keventämiseen. Toisaalta 31 maata vievät yhteisen kantansa Glasgowin COP26-ilmastokokoukseen, vaatien monille ilmastokriisistä pahiten kärsiville maille taloudellista tukea. Celacin puheenjohtajana kaksi vuotta toimineen Meksikon ulkoministerin mukaan alueen maiden on vahvistetta ääntään ja painoarvoaan saadakseen aikaan hyviä asioita, tehdäkseen yhteistyötä ja avatakseen tiensä kohden maailmaa.

Lopulta oli tullut Meksikon presidentin vuoro sulkea kokous, silloin Andrés Manuel López Obrador, uuden yhdentymisen arkkitehti, totesi:

− Sanoisin, että tämä VI huippukokous on ollut onnistunut, koska Celac on vakiinnutettu, koska olemme yhteisö, joka vastaa yhteiskuntiemme huolenaiheisiin, jotka olemme nyt pandemian aikana nähneet edessämme joka päivä, ja tuo kiireellisyyden tunne on asettanut meille tarpeen tehdä yhteistyötä kuin koskaan ennen. Ja nyt haasteena on säilyttää tämä henki niin, että tulevina vuosina saamme aikaan enemmän tuloksia väestömme hyväksi.

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö (Celac) astui uuteen vaiheeseen, vuosi sitten emme puhuneet toisillemme, tänään näemme, kuinka aiomme rakentaa omavaraisuutta Latinalaisessa Amerikassa rokotteiden suhteen, se on valtava muutos”, Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard korosti lauantaina kokouksen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Meksikon ulkoministeri arvioi kokouksen antia näillä sanoin:

− Mielestäni se oli hyvä kokemus ja saadut tulokset ovat lupaavia. Se ei tarkoita, että kaikki ongelmat olisi ratkaistu, mutta sitä, mikä on kiireellisintä ja tarpeellisinta, mikä haavoittaa meitä, ollaan ratkaisemassa. Minusta näyttää siltä, että nämä saavutukset ovat arvokkaita ja ne täyttävät meidät toivolla.

Toisessa yhteydessä presidentin lehdistötilaisuudessa Ebrard korosti vielä sitä, kuinka Celac ryhtyy lyhyellä aikavälillä Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) havaitsemiseen välittömiin toimenpiteisiin kolmella alalla: kansallisten sääntelyelinten keskinäinen koordinointi; alueellisten mekanismien luominen rokotteiden ostamista varten; ja alueellisen kliinisten tutkimusten tietoalustan toteuttaminen.

Poliittisen sosiologian ja perustuslaillisen oikeustieteen tuplatohtori John M. Ackerman Meksikon kansallisesta autonomisesta yliopistosta (UNAM) kommentoi huippukokouksen antia La Jornadan kolumnissaan ”Maduro ja Díaz-Canel Meksikossa” (Maduro y Díaz-Canel en México):

”Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (Celac) onnistunut kokous tänä lauantaina merkitsee lopullista askelta kohti todellista latinalaisamerikkalaista yhdentymistä, joka on täysin itsenäinen ja riippumaton Washingtonista. Kuuban ja Venezuelan presidenttien Miguel Díaz-Canelin ja Nicolás Maduron aktiivinen osallistuminen oli erityisen symbolista, koska sekä Yhdysvaltain hallitus että Amerikan valtioiden järjestö (OEA), jota johtaa esittelykelvoton vallankaappauksien helpottaja Luis Almagro, herjaavat ja uhkailevat jatkuvasti molempia johtajia.

Periaate alueen maiden yleismaailmallisesta osallistumisesta ilman ideologisia intoiluja tai fobioita on yksi niistä tekijöistä, joka luonnehtii eniten tätä uutta suvereeniuden kohtaamispaikkaa. Monimuotoisuus ja demokratia päätöksenteossa ilman alistumista millekään sisäiselle toimijalle ja vielä vähemmän millekään ulkomaiselle hallitukselle, ylevöittää myös tätä monenvälistä organisaatiota, jota Meksiko johti varsin näkemyksellisesti vuosien 2020 ja 2021 aikana.

Lauantain kokouksessa eniten korostunut puheenvuoro oli epäilemättä Maduron. Sovittelevasti mutta voimakkaasti tämä venezuelalainen ehdotti ”Amerikka amerikkalaisille” -periaatteeseen perustuvan Monroe-opin korvaamista bolivariaanisella opilla, joka ottaa lähtökohdakseen Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansojen yhtenäisyyden ja itsenäisyyden. Maduro ehdotti Celacin täydellistä institutionalisointia Meksikossa sijaitsevasta vahvaluonteisesta toimeenpanevasta sihteeristöstä käsin, OEA:n korvaamiseksi alueen tärkeimpänä monenvälisenä organisaationa.

Presidentti Díaz-Canelin puhe ravisteli myös tietoisuuksia tuomitsemalla energisesti saaren vastaisen taloudellisen kurjistamisen ja poliittisen vallankaappausajattelun. Muistakaamme, että OEA kiinnitti kohtalonsa tammikuussa 1962, kun se Washingtonin painostuksesta karkotti Kuuban järjestöstä tiukasti ideologisista syistä. Kuuba julistettiin ”yhteensopimattomaksi Amerikan välisen järjestelmän kanssa” johtuen sen sitoutumisesta marxilais-leninismiin ja lähentymisestä Neuvostoliittoon sen jälkeen, kun CIA:n 1961 operoima hyökkäys Sikojenlahdella (Bahía de los Cochinos) oli epäonnistunut.

Joten Kuuban ja Venezuelan toimelias läsnäolo tänä lauantaina, Venezuelan joka kärsii nykyään taloudellisesta sodasta ja uusimperialistisesta päällekarkauksesta, joka on samankaltainen kuin Kuuba joutui kestämään vuonna 1961, merkitsee historiallista käännöstä. Meillä ei ole ollut tällaista yhtä tunteellista hetkeä Amerikkojen välisissä suhteissa sen jälkeen, kun Etelä-Amerikan kansakuntien liitto (Unasur) perustettiin vuonna 2008, liitto, jota nykyään heikentävät Brasilian, Kolumbian ja Uruguayn nykyisten hallitusten sabotointi.

Kuitenkin, vaikka yksikään Yhdysvaltain hallituksen virallinen edustaja ei osallistunut Celac-kokoukseen, sillä oli uskollinen äänenkannattajansa Uruguayn presidentin Luis Lacallen muodossa, joka toisti sanasta sanaan Washingtonin kielteiset arviot Kuubaa ja Venezuelaa vastaan. Onneksi nämä provokaatiot eivät saavuttaneet tavoitettaan vesittää neuvottelut, ja kokous eteni ilman viivytyksiä.

Niiden tekopyhyys, jotka kritisoivat Kuuban tai Venezuelan sisäpolitiikkaa, on suoraan sanottuna naurettavaa, sillä ne vaikenevat rikoskumppanin tavoin esimerkiksi Kolumbian ja Brasilian uusliberaalien hallitusten vakavista demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastaan tehdyistä rikkomuksista. Yhdelläkään Latinalaisen Amerikan maalla ei ole täydellistä demokratiaa tai moraalista arvovaltaa heittää ensimmäinen kivi. On parempi noudattaa Meksikon diplomatian Estradan opin viisaita historiallisia periaatteita, puuttumattomuutta ja kansojen suvereniteetin täyttä kunnioittamista.”

Lisäisin Ackermanin pohdintaan vielä loppukaneetiksi runomaisen tiivistelmän yhdentymishaaveiden ulottuvuuksista.

Celac on kaikista laajan maiden ryppään yhteistyöjärjestöistä ainut, josta löytyy todellinen potentiaali punoa valtiot yhteen itsenäisyystaistelija Simón Bolívarin jo 1800-luvun alkupuolella ilmaisseiden jaettujen etujen ja aidosti paremman tulevaisuuden veljellisten unelmien kankaaseen, itsenäisyyden kansainväliseen rintamaan, solidaarisen, omaehtoisen, vastavuoroisen ja vapaan valtiollisen kehityksen tielle. Tarkoituksenaan saada aavikoiden, sademetsien, jokisuistojen, vuoristojen, kosteikkojen, järvien, tulivuorten, hedelmällisten laaksojen asukkaat irti kolonialismin kahleista, imperialistisesta Monroe-opista, Yhdysvaltojen sotilaallis-poliittis-taloudellista painostuksesta, pääsemään eroon hajota ja hallitse -taktiikoista ja rajat ylittävistä suuryritysten hyväksikäytöksistä, jakamaan kehityksen oivalluksia, hyvinvoinnin reseptejä, kulttuureja ja kieliä läpi rajojen kulkevien sosiaalisten verkostojen avulla, ottaakseen itselleen historiansa ohjakset ja tulevaisuutensa valjakset.

Celacin uudelleen henkiin herättäminen ja yhteisten tavoitteiden kuten avaruusohjelman luominen ja terveyden sekä ruokateollisuuden omavaraisuuden vahvistaminen lujittavat tietä kohti yhteistä Amerikkaa, joka kykenee elvyttämään taloutensa, vastaamaan ilmastonmuutoksen haasteisiin sekä luonnonkatastrofien uhkiin, on oiva osoitus siitä, että Bolívarin ja Amerikkojen kansojen unelma yhteisestä itsenäisten valtioiden liitosta elää yhä edelleen ja se voi elää niin kauan kuin sitä rakennetaan todeksi kärsivällisesti, määrätietoisesti erilaisuutta ruokkien ja kunnioittaen, kunkin valtion vapaus ja täysijärkisyys tunnustaen.

On turha toivoa, että 33 valtiossa voisi kussakin olla sama yhteiskunnallinen tilanne tai poliittinen ideologia, kulttuurista puhumattakaan, joten yhteistä kieltä on haettava samankaltaisten tavoitteiden joukosta antaen samalla tilaa demokratiaan kuuluville erimielisyyksille, jotka voivat rakentavassa ympäristössä tulla vahvistaneeksi vuoropuhelun sisältöä entisestään. Kansojen arkiset ilon ja surun aiheet on asetettava integraatiopyrkimysten keskiöön, sillä syvällistä liittoutumista ei voida saavuttaa vain huippukokouksissa käymällä tai byrokratiaa harjoittamalla tai ylväissä puheissa, vaan lupaukset on kyettävä lunastamaan tosiksi kansalaisten eletyn elämän vaatimuksissa ja odotuksissa. Silloin kuin Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansalaiset näkevät yhdentymisen kouriintuntuvat hedelmät arjessaan, on integraatiokehitys edennyt lopulta puheista tekoihin.

Koko Celacin kuudennen kokouksen puheenvuoroihin voi tutustua tällä sivustolla.

Viisituntisen videon huippukokouksesta voi puolestaan katsoa täältä.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: La Jornada, Argentiinan ulkoministeriö, Eco Latinoamericano, TeleSUR, Kuuban presidentinkanslia, Prensa Presidencial Venezuela, Agencia EFE, ABC Color, El Universal, Andrés Manuel López Obradorin virallinen sivusto, Meksikon hallitus, BBC News Mundo, etc.

Ecuadorin ja Perun omalaatuiset vaalit taustatietoineen – vasemmistolle tappio ja voitto

Julkaistu 19.4.21 | Kirjoittanut netzahualpilli1984 | Kategoria(t): Uncategorized
Avainsanat:Andrés Arauz, Ecuador, Ecuadorin Kansalaisvallankumous, Ecuadorin vaalit, Guillermo Lasso, Keiko Fujimori, Latinalaisen Amerikan vasemmisto, Lenín Moreno, Pedro Castillo, Peru, Perun poliittinen kriisi, Perun vaalit, Rafael Correa, Tulojen uusjako

51-vuotias Perun maaseudun ala-asteen opettaja ja vasemmistolaisen Vapaa Peru -puolueen Pedro Castillo voitti presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen. Hänen kampanjansa tunnuslause on: ”Ei enää köyhiä rikkaassa maassa.” Hän vaatii miljoonien perulaisten tavoin uutta perustuslakia maalleen.

Huhtikuun toinen sunnuntai oli merkitty punakynillä Etelä-Amerikan almanakkoihin. Silloin piti olla neljät vaalit, mutta Chile siirsi koronapandemian olosuhteiden takia uuden perustuslain säätäjiensä sekä paikallistason päättäjiensä valinnan 15. päivälle toukokuuta. Sen sijaan Ecuadorissa käytiin presidentinvaalien toinen kierros. Perussa sen sijaan uusittiin kongressin kokoonpano ja äänestettiin uudesta valtionpäämiehestä. Boliviassa käytiin paikallisvaalien toinen kierros.

Ecuadorin Kansallisen vaalineuvoston (CNE) mukaan, oikeistolainen konservatiivi ja kolmatta kertaa presidentinvaaleihin osallistunut Guillermo Lasso on yltänyt vaalivoittoon 52,4 prosentin kannatuksella. Rafael Correan vasemmistolaista esimerkkiä puolustanut Andrés Arauz taas sai 47,6 prosenttia annetuista äänistä. Eroksi tuli noin 420 000 ääntä. Arauz tunnusti Lasson voiton reilusti jo heti sunnuntai-iltana 11.4. Toisaalta 16,3 prosenttia äänioikeutetuista päätti hylätä äänensä. Lasso ylsi voittoon 17 provinssissa ja Arauz seitsemässä. Vajaan viiden prosentin ero siis näyttäytyy entistä suuremmalta, kun sen suhteuttaa alueiden kesken.

Perussa elettiin jännittävimmissä tunnelmissa, koska äänet olivat jakautuneet varsin tasavahvasti eri ehdokkaiden kesken. Kansallinen vaaliprosessien toimisto (ONPE) antoi Pedro Castillolle (Perú Libre) johtoaseman 15,8 prosentilla, kun äänten laskeminen oli vielä pahasti kesken. Keiko Fujimori (Fuerza Popular) oli ääntenlaskun alkuvaiheessa neljäntenä 12,2 prosentillaan.

Kun sata prosenttia kaikista laajan maan äänistä oli saatu laskettua, ONPE ilmoitti Vapaa Peru (Perú Libre) -puolueen vasemmistolaisen ehdokkaan Pedron Castillon saaneen 19,1 prosenttiosuuden äänistä. Annetuissa äänissä tämä on lähes 2,7 miljoonaa. Hänen taakseen ensimmäisen kierroksen 18 ehdokkaan mittelöissä jäivät Fuerza Popularin Keiko Fujimori13,4 prosentilla, Rafael López Aliaga (Renovación Popular) 11,7, Hernando de Soto (Avanza País) 11,6 ja Yonhy Lescano (Acción Popular) 9,1 prosentilla. Castillo siis jätti taakseen liudan oikeistolaisia vaihtoehtoja, mutta erottui myös selkeästi vasemmiston ykkösenä lyöden laudalta myös Verónika Mendozan, jota kannatti 7,9 prosenttia äänestäjistä. Yksikään ehdokkaista ei ollut lähelläkään saavuttaa 50 prosenttia, jolla vaalit olisi voinut voittaa suoraan jo ensimmäisellä kierroksella. Äänestysprosentti oli 70,2 prosenttia äänioikeutetuista.

Miljonääriyrittäjä ja Perun Jair Bolsonaroksi kutsuttu López Aliaga, lempinimeltään Porky ja uusliberaaleja uudistuksia ajanut entisen ihmisoikeuksiakin rikkoneen presidentin Alberto Fujimorin neuvonantajana vuoden 1992 itse tehdyssä vallankaappauksessa toiminut taloustieteilijä Hernando de Soto ovat kummatkin saamassa eniten ääniä – noin 16,4 prosenttia − pääkaupunki Limassa. Fujimorin tytär, sarjan kolmas politiikan gangsteri, sai 14,2 prosentin kannatuksen, joten pääkaupungissa oikeiston kannatus oli kohtuullisen suurta. Vasemmistolainen feministi Verónika Mendoza keräsi Limassa 8,1 prosenttia, jolla hän voitti toiselle kierrokselle menneen Castillon, jota kannatti maan urbaaneimmassa kolkassa 7,9 prosenttia. Työsarkaa vasemmistolle siis riittää varsinkin Limassa ja muissa rannikon suurimmissa asutuskeskuksissa.

Boliviassa pidettiin myös paikallisvaalien toinen kierros. Ensimmäisellä kierroksella 7.3. nykyinen hallituspuolue Liike Sosialismiin (MAS) voitti kolme kuvernöörin virkaa suoraan ensimmäisellä kierroksella ja vei itselleen 240 kaikkiaan 336 kunnasta. Kaksi kuvernöörin virkaa meni muille ryhmittymille. 11.4. MAS hävisi kuitenkin kaikki neljä pelissä ollutta kuvernöörin paikkaa, joten vaikka se voitti kaksi kolmasosaa kunnista, sai se yhdeksästä hallinnollisesta alueesta voiton vain kolmasosassa. MAS ylsi voittoon asti vain kahdessa kymmenestä tärkeimmästä kaupungista.

La Pazin kuvernöörinvaalissa MAS-puolueen Franklin Flores jäi 44,8 prosentin kannatukseen, kun alkuperäiskansoihin kuuluva oppositiota edustava Santos Quispe (Jallalla) kipusi 55,2 prosentin kannatukseen Ylimmän vaalituomioistuimen (TSE) virallisten tulosten mukaan. Valtaan palanneella puolueella on siis edessä sisäisen pohdinnan paikka odotuksiin nähden huonompien vaalien jälkeen. Toisaalta vaalitulokset osoittavat Bolivian demokratian toimivuuden: oppositioryhmillä on samat mahdollisuudet pärjätä kuin valtaa pitävilläkin.

Creemos voitti yhden, Unidos por Tarija yhden, Jallalla yhden, Chuquisaca Somos Todos yhden ja Movimiento Tercer Sistema kaksi kuvernöörin virkaa. Yksikään vaihtoehdoista ei siis voittanut enempää vaaleja kuin MAS. Vaalituloksista ei voi vetää suoria kansallisia johtopäätöksiä, koska aluevaaleissa korostui jälleen kerran paikallisten johtajien, liikkeiden ja puolueiden merkitys. Ne eivät kuitenkaan sellaisenaan kamppaile kansallisissa valtakunnan tason vaaleissa vallasta suoraan MAS:in kanssa. Ensimmäisen kierroksen äänestysvilkkaus oli 85,9 prosenttia, mutta toisella kierroksella se on ollut alhaisemmalla tasolla, joten etenkin valtapuolueen kannattajat eivät innostuneet enää uurnille ratkaisemaan neljän kuvernöörin vaaleja. Toinen kierros järjestetään silloin, kun yksikään kuvernööriehdokkaista ei saa ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosentin kannatusta tai yli 40 prosentin tukea vähintään 10 prosentin erolla toiseksi tulleeseen ehdokkaaseen.

Ensimmäisen kierroksen voittaminen ei riittänyt

Andrés David Arauz Galarza on 36-vuotias taloustieteilijä ja poliitikko, joka toimi vuosina 2015−2017 presidentti Rafael Correa Delgadon tiedon ja inhimillisten kykyjen ministerinä. Tämän jälkeen neljää kieltä, mukaan lukien venäjää, sujuvasti puhuva Arauz ehti opiskella Meksikon kansallisessa autonomisessa yliopistossa (UNAM) taloustieteen tohtoriohjelmassa. Opinnot tosin ovat politiikan kiireiden takia vielä kesken. Syyskuussa 2020 hänestä tuli Ecuadorin vasemmiston presidenttiehdokas vaalien yhteisrintamalle Yhtenäisyyttä toivon vuoksi (UNES). Kaikkiaan 16 ehdokasta kamppaili valtionpäämiehen paikasta.

Ecuadorin Kansalaisvallankumous (Revolución Ciudadana) sai alkunsa vuoden 2006 vaalivoitosta. Alianza País ja Rafael Correa hallitsivat maata kymmenisen vuotta 2007−2017. Muodollisesti Alianza PAIS − kuten sen nimi myös voidaan kirjoittaa − hallitsi maata myös toukokuusta 2017 aina nykyhetkeen, vaikka todellisuudessa Correan varapresidenttinä kahdesti ollut Lenín Moreno petti kannattajansa, puolueensa ja lopetti muutosliikkeen, joka myös koki runsaan vaalitappion 2021. Vielä vuoden 2017 kongressivaaleissa vasemmistolainen Correan poliittinen liike sai 74 paikkaa. Morenon hallinto muistetaan korruptiosta, politiikan ja oikeuslaitoksen sotkemisesta, protestien väkivaltaisesta tukahduttamisesta, yksityisen pääoman ja valuuttarahasto IMF:n suosimisesta sekä yhdestä huonoimmista Latinalaisen Amerikan vastauksista koronapandemiaan. Movimiento Alianza País tuli vasta yhdeksänneksi eikä saanut yhtään paikkaa 7.2. pidetyissä vaaleissa. Moreno erotettiin sen riveistä virallisesti vasta tämän vuoden maaliskuussa.

36-vuotiaasta Andrés Arauzista olisi tullut vaalit voittaessaan Ecuadorin historian nuorin presidentti. Ensimmäisellä kierroksella 7.2. hän sai 32,7 prosenttia äänistä. Silloin miljonääripankkiiri Guillermo Lasso sai ensimmäisellä kierroksella 19,7 prosentin äänisaaliin, mikä riitti hädin tuskin alkuperäiskansojen liikkeiden edustajan (Pachakutik) Yaku Pérezin lyömiseen, joka tilitti saldokseen 19,4 prosenttia. Toiseksi ja kolmanneksi tulleiden eroksi jäi vain noin 32 000 ääntä.

Arauzin UNES-rintama, puolueet Movimiento Centro Demorático, Fuerza Compromiso Social, Movimiento Revolución Ciudadana ja toiset kuusi liikettä, voitti taannoiset helmikuun kongressivaalit 32,2 prosentilla saaden itselleen 48 paikkaa. Pérezin ja alkuperäiskansojen MUPP-rintama tuli toiseksi 16,8 prosentilla ja 27 paikalla. Se kasvatti paikkojaan 23 edustajan verran. Vasemmistolainen ja sosiaalidemokraattinen Demokraattinen vasemmisto (ID) sai 12 prosentilla 18 paikkaa ja keskustaoikeistolainen sosiaalikristittypuolue (PSC) 19 paikkaa 9,7 prosentin tuloksella. Tuleva Lasson hallituspuolue Mahdollisuuksia luomassa -liike (CREO) jäänee kongressissa oppositioon vaatimattomalla 12 paikallaan, jotka irtosivat 9,65 prosentilla annetuista äänistä. CREO menetti vaaleissa 22 paikkaa, vaikka sen sisarpuolue ja liittolainen PSC kasvatti paikkojaan neljällä. Kaikkiaan Ecuadorin parlamentissa on 137 paikkaa.

Lähes 1,8 miljoonaa ecuadorilaista hylkäsi äänensä kirjoittamalla siihen muun muassa vaalivilpin vastaisia viestejä ja tuen ilmaisuja ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi jääneelle Yaku Pérezille. 18 kunnassa hylätyt äänet voittivat ja 36 kunnassa ne saavuttivat vähintään toisen sijan.

Alkuperäiskansat äänestivät tyhjää ja ratkaisivat vaalit

Hylättyjen äänten osuus 16,3 prosenttia oli suurin sitten vuoden 1978 presidentinvaalien. Aluetasolla tahallisesti hylättyjen äänien osuus oli yli 30 prosenttia kolmessa provinssissa. Viimeisissä 22 vaaleissa näiden äänten merkitys ei ollut niin korostunut kuin nyt. Toisaalta tyhjiä ja valkoiseksi jätettyjä äänestyslipukkeita esiintyi nyt vähemmän.

Ensimmäisellä kierroksella äänensä hylänneitä oli noin miljoonan verran eli 9,5 prosenttia. Toisella kierroksella äänensä päätti kuitenkin tahallisesti hylätä vajaat 1,8 miljoonaa kansalaista, 16,3 prosenttia kaikista annetuista äänistä. Vuoristossa ja Amazonasin alueella äänet jakautuivat kolmeen ryhmään kahden ehdokkaan ja hylättyjen äänten kesken, joiden antajat eivät halunneet ilmaista myönteistä näkemystä kummastakaan. Koska kahden kärkiehdokkaan eroksi jäi noin 420 000 ääntä, voidaan äänensä tahallisesti hylänneiden kansalaisten sanoa ratkaisseen vaalit omalla osallistumisellaan.

Vaalien toisen kierroksen ulkopuolelle 32 000 äänen erolla jäänyt alkuperäiskansojen ja niiden yhteenliittymän Pachakutikin presidenttiehdokas Yaku Pérez Guartambel pyysi kannattajiaan tekemään ideologisen valinnan ääntensä hylkäämisestä, koska hän piti 7.2. käydyn ensimmäinen kierroksen vaaleja vilpillisinä ja teki selväksi, ettei luota kumpaankaan ehdokkaaseen. Ensimmäisellä kierroksella hän sai noin 1,8 miljoonaa ääntä. Koska toisella kierroksella hylättyjä ääniä tuli annettua suunnilleen saman verran, hänen viestinsä otettiin ilmeisen hyvin vastaan. Osa äänistä kuitenkin ilmaisi varmasti myös epäluottamusta koko nykyistä demokraattista järjestelmää vastaan.

Ympäristöteemoja vahvasti kampanjassaan esille tuoneen asianajaja Pérezin poliittinen ryhmittymä on ensimmäisen kierroksen vaalitulosten valossa Ecuadorin toiseksi vahvin 27 paikallaan. Ecuadorissa on noin 17,5 miljoonaa asukasta, joista ainakin 1,1 miljoonaa tai lähes seitsemän prosenttia kuuluu 14 alkuperäiskansaan. Alkuperäiskansoista neljäsosa asuu Amazonin alueella. Käytännössä kuitenkin alkuperäiskansoihin lukeutuvia tai heidän arvojaan kannattavia kansalaisia on enemmän.

Ennen toisen kierroksen vaaleja eräs toinen keskeinen intiaanikansojen johtaja Jaime Vargas, joka tunnetaan osallistumisesta lokakuun 2019 mielenilmauksiin Morenoa vastaan, ilmoitti kannattavansa Arauzin ehdokkuutta. Hänet erotettiin heti Pachakutik-liikkeestä.

Pachakutik (MUPP) on nimeltään Monikansallinen yhtenäisyysliike. Se perustettiin vuonna 1995 ja sen arvoihin kuuluu indigenismo eli alkuperäiskansojen oikeuksien puolustaminen ja ekologismi. Sen keskeinen järjestö on Ecuadorin alkuperäiskansojen liitto (CONAIE), joka sai puolestaan alkunsa jo vuonna 1986. Vaikka Correan hallitus toteutti alkuperäiskansojen pitkään ajaman tavoitteen Ecuadorin julistamisesta monikansalliseksi valtioksi vuonna 2008, intiaanikansat ovat olleet eri mieltä vasemmiston kanssa öljy- ja kaivosteollisuuden sekä vesivoimaloiden kysymyksissä, joissa ne ovat pyrkineet omien maidensa turvaamiseen. Pachakutik rikkoi kolmisen vuotta kestäneen liittonsa Correan kanssa jo 2009 muun muassa vesilainsäädäntöä koskevan erimielisyyden takia. Sen jälkeen alkuperäiskansojen poliittinen organisaatio oli vasemmistohallituksen ahkerimpia kriitikkoja. Pachakutikin on esitetty saavan osan rahoituksestaan kehitysaputoimisto USAID:ilta ja demokratiarahasto NED:iltä ja joiltakin muiltakin kansainvälisiltä järjestöiltä.

Vuoden 2017 vaalien toisella kierroksella Pérez tuki avoimesti Guillermoa Lassoa. Enää hän ei antanut tukeaan suoraan oikeiston ehdokkaalle, mutta kannattajien kannustaminen ääntensä hylkäämiseen toi käytännössä voiton Lassolle takaoven kautta. Kuten monissa maissa on nähty, oikeisto osallistuu aina vaaleihin vilkkaasti. CREO:n lisäksi Lasson takaa löytyy sosiaalikristittyjen ryhmä (PSC), joka on lajissaan Ecuadorin yhä olemassa olevista puolueista vanhin, joten senkään riveissä tuskin jätettiin äänestämättä.

Eniten hylättyjä ääniä annettiin alueilla, joissa Pachakutikin kannatus on suurinta: Sierra Centro, Austro, Amazonía. Kaikkiaan 54 yhteensä 221 hallintoalueesta (cantones), joihin Ecuador jakautuu, hylätyt äänet voittivat ainakin jommankumman kahdesta ehdokkaasta. Niillä alueilla, missä Pérez sai eniten ääniä ensimmäisellä kierroksella, annettiin eniten kelpaamattomia ääniä. Niissä 11 kunnassa, joissa hylättyjä ääniä oli vähintään 40 prosenttia, Pérez sai ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosenttia kaikista äänistä. 18 kunnassa hylätyt äänet voittivat. Lisäksi 32 kunnassa ne voittivat Arauzin ja 4 kunnassa Lasson. Vuoden 2017 vaaleissa tyhjät äänet eivät voittaneet yhtäkään kantonia tai kuntaa. Silloin hylättäviksi laskettavia ääniä annettiin vain 6,3 prosenttia.

Winsconsin-Madison yliopiston sosiologi Javier Rodríguez Sandoval pitää hylättyjä ääniä ideologialtaan vasemmistolaisina. Ne ovatkin protestiääniä tilanteessa, jossa Péreziä ensimmäisellä kierroksella äänestäneet eivät halunneet tukea Lassoa. Olisi ollut loogista, että he olisivat äänestäneet Arauzia, mutta he eivät kokeneet häntä riittävän vahvaksi vaihtoehdoksi Pérezin onnistuneen ensimmäisen kierroksen kampanjan jälkeen. Näin tapahtui muun muassa Azuayn alueella, joka on perinteisesti tukenut correalaista vasemmistoa. Pérez voitti siellä ensimmäisen kierroksen ja hylätyt äänet voittivat siellä toisella kierroksella Arauzin. Rodríguez kuvailee lopputulosta:

− Ironista on se, että vasemmistolainen ideologinen hylätty ääni antaa voiton oikeiston ehdokkaalle. Tämä on näiden vaalien tärkein tarina.

Ecuadorin Keskusyliopiston (UCE) politiikantutkija Luis Córdova Alarcón näkee hylättyjen äänien vaihtoehdon miellyttäneen ennen kaikkia niitä, jotka olivat huolissaan ekologisista kysymyksistä, yhteisöllisestä taloudenhoidosta ja sukupuoliteemoista, koska he eivät kokeneet tulleensa huomioiduiksi.

Vasemmistolaiset ryhmittymät UNES, Pachakutik ja Izquierda Democrática (ID) saivat vaalien ensimmäisessä vaiheessa yhteensä noin 67 prosentin kannatuksen, joten ne olisivat halutessaan voineet voittaa toisen kierroksen vaalit. ID pyysi kannattajiaan äänestämään omatuntonsa mukaan. Sekään ei asettunut tukemaan Arauzin valintaa, joten vasemmiston sisäinen hajaannus vei mahdollisuudet voittoon. Gallupeissa tilanne näytti todellisuutta paremmalta, koska niissä ei ollut osattu varautua hylättyjen äänten merkitykseen.

Muiksi syiksi tappioon on oikeudellisten ajojahtien ja medioiden mustamaalauskampanjoiden ohella laskettava Rafael Correan poliittisen perinnön paino, jonka alta Arauz ei saanut kuulumaan omaa ääntään eikä kyennyt perustelemaan omaa johtajuuttaan. Koska ensimmäisen correalaisen vasemmiston vallansiirto epäonnistui Morenon petturuuden takia, kansalla ei välttämättä ollut enää luottamusta muihin tahoihin kuin Correaan, jonka maineen likaamiseksi nykyinen yhä vallassa oleva hallitus on tehnyt hartiavoimin töitä. Lasson kahden edellisen kampanjan kokemus sai joidenkin silmissä hänet näyttämään suhteellisen kokematonta ja tuntematonta Arauzia varmemmalta vaihtoehdolta.

Synkkä taloudellinen ja terveydellinen tilanne pandemian olosuhteissa sekä koko Morenon kautta kuvastanut hallinnollinen kriisi lisäsivät vaalien tunneperäistä ja pessimististä tunnelmaa, jossa mitä tahansa saattoi tapahtua. Edellinen vasemmiston vaalivoitto neljä vuotta sitten toi mukanaan oikeistohallinnon, joten saman logiikan mukaan tämä oikeiston voitto voisi vielä tuoda mukanaan vasemmistohallinnon. Joka tapauksessa keskellä koronaviruskautta käydyt Ecuadorin vaalit olivat luonteeltaan vielä arvaamattomammat ja eriskummallisemmat kuin saattoi odottaa.

Morenon hallinnon seitsemän suurinta syntiä

Rafael Correan ja Kansalaisvallankumouksen (Revolución Ciudadana) pettänyt pyörätuolista käsin kansaa kurittanut uusliberaali presidentti teki niin sanotun Trujillaton vuonna 2019, kun afroecuadorilaisesta Diana Salazar Méndezista tuli silloin yleinen syyttäjä. Trujillato saa nimensä aiemman syyttäjän Julio César Trujillon erottamisesta. Näin Moreno vahvisti otettaan oikeuslaitoksesta ja pystyi myötävaikuttamaan entisen presidentti Correan poliittisoikeudelliseen ajojahtiin, jonka tuloksena on luotu jo 39 tekaistua syytettä.

Lokakuussa 2019 Moreno sorsi kansaa Quiton mielenilmauksissa. Tuloksena oli kahdeksan kuollutta ja noin tuhat loukkaantunutta. Paikallinen oikeusasiamies − La Defensoría del Pueblo − on luokitellut 3.−16.10 tapahtuneet sortotoimet rikoksiksi ihmisyyttä vastaan ja pyytänyt, ettei Morenoa päästettäisi lähtemään ulos maasta. Kyseisen 272-sivuisen raportin laatiminen on osa erityisen totuuskomission (CEVJ) työtä ja sitä varten kuultiin 249 uhrin lausunto kokemistaan ihmisoikeusrikkomuksista.

Moreno järjesti omanlaisensa ajojahdin yhdessä syyttäjä Salazarin kanssa Arauzia vastaan syyttämällä häntä sissiryhmä Kolumbian vallankumouksellisilta asevoimilta (FARC) saadusta rahoituksesta. Näille syytteille ei löytynyt todisteita, vaikka oikeiston ”solidaarista” lynkkausapua saatiin myös Kolumbiasta. Tarkoitus oli estää Arauzin asettuminen ehdolle. Kaikesta huolimatta FARC-yhteyksillä spekulointia jatkettiin koko vaalikampanjan ajan samaan tapaan kuin Arauzia syytettiin mukamas ”korruptoituneen” Correan ja ”diktaattori” Chávezin seuraajaksi. Hänen ideologisesta vankkumattomuudestaan rakennettiin kertomusta Correan juoksupojasta sekoittaen toisiinsa poliittisen ajattelun yhtäläisyydet, jaettu ideologia ja Arauzin oma urakehitys.

Moreno velkautti Ecuadoria, jonka velkataakka kasvoi YouTube-kanava Prensa Alternativan mukaan 44,6 prosentista per bkt 63,4 prosenttiin. Uutta velkaa kertyi lähes 64 miljardia dollaria, mutta tätä ja sopimuksia IMF:n kanssa Moreno on kuitenkin pitänyt hallituksensa parhaina saavutuksina.

Yksi Ecuadorin historian epäsuosituimmista hallituksista muistetaan myös VIP-rokotuksista, jotka annettiin salassa presidentille, hänen vaimolleen ja monille muille etuoikeutetuimmille kansalaisille. Syyttäjänvirastolle ei ole myöskään annettua mahdollisuutta tutkia rokotuksiin liittyvää aineistoa. Siksi Moreno on joutunut antamaan potkuja useille terveysministereilleen oman maineensa puolustamiseksi, mitä tulee pandemian hoitoon ja rokoteskandaaleihin. Kaikkiaan Morenon hallinnossa on toiminut kuusi terveysministeriä, joista neljä on piipahtanut virassa viimeisen vuoden aikana. Maalis-huhtikuussa 2021 alle 40 päivän aikana tuossa virassa on nähty kolme eri henkilöä.

INA Papers on sarja hämäriä omaisuushankintoja. Niiden tutkimuksissa saattaa vielä ilmetä lisää laittomuuksia, kun Ecuadorin nykyinen presidentti ei ole enää maan johdossa. Myös presidentin veli Edwin Moreno on ollut mukana vehkeilyssä, sillä hän perusti INA Investment Corporationin Beliceen vuonna 2012. 2016 perustettiin vastaava yhtiö Panamaan ja sen jälkeen se rekisteröitiin Espanjaan. Veroparatiisiyhtiön tiedetään ostaneen luksushuonekaluja Morenon Geneven asuntoon Sveitsissä, kun hän toimi YK:n vammaisoikeuksien erityislähettiläänä. Toisaalta mahdollisesti rahanpesuun ja korruptioon kytkeytyviä varoja on käytetty Välimeren rannalta Espanjan Alicantesta ostetun asunnon rahoittamiseen. Moreno on sanonut, ettei hän ole tiennyt veljensä puuhailuista tai hänen yhtiöistään mitään. INA Papers on myös yksi keskeisistä syistä sille, miksi Moreno halusi lopettaa Julian Assangen suojelemisen huhtikuussa 2019, koska hänen perustamansa WikiLeaks on julkaissut tietoja myös tästä veroparatiisiyhtiöstä.

Pahin synneistä on kuitenkin se, että hän petti Ecuadorin kansan vaihtaessaan vasemmiston lennossa oikeistoon. Toisin sanoen hän söi sanansa ja osoittautui taitavaksi valehtelijaksi, jolla ei ole poliittisia arvoja ja joka ei osaa kunnioittaa demokratiaa. Hän jopa alkoi vainota Correaa ja hänen toista hänen hallinnossaan toiminutta varapresidenttiään Jorge Glasia oikeusteitse, kuten Argentiinan Mauricio Macri vasemmistolaista edeltäjäänsä Cristina Fernández de Kircheneria. Uusliberaaleille poliitikoille, korruptoituneille kavereilleen ja suuryrityksille sielunsa myynyt Moreno varmaan jo pakkailee laukkujaan lähteäkseen pois Ecuadorista, jossa hänen rikollinen poliitikon uransa on tulemassa päätökseensä. Nähtäväksi jää, tavoittaako oikeuden pitkä koura vielä hänetkin.

Kirjoitin huhtikuussa 2017 niistä jatkuvuuden näkymistä, joita Morenon vaalivoitto toi mukanaan. Silloin ei vielä tiedetty, että Moreno päätyisi pettämään ystävänsä Correan, puolueen ja koko muutosprosessin jättäen kansan tuen huomioimatta. Hän osoittautui kylmäksi ja periaatteettomaksi uusliberaaliksi sortajaksi, vaikka odotusarvot olivat varsin toisenlaisia:

Ecuadorin vallankumous sai kansan tuen vaaliuurnilla

Ehdokkaiden reaktiot vaalituloksiin

Lasso puhui kannattajilleen riemukkaissa tunnelmissa sunnuntai-iltana 11.4. Guayaquilissä ja lupasi lunastaa eri sektoreille tekemänsä lupaukset:

− Hyvin erilainen uusi suunta Ecuadorissa kuin viimeisen 14 vuoden aikana, tulevasta 24. päivästä toukokuuta lähtien otamme vastuullisesti vastaan haasteen muuttaa isänmaamme kohtaloita ja saavuttaa kaikille mahdollisuuksien Ecuadorin, vaurauden Ecuadorin, jota kaikki kaipaamme.

CREO-liikkeen (kirjaimellisesti ”minä uskon”) ja sosiaalikristittyjen (PSC) ehdokas Lasso kuvasi Twitterissä voittoaan tähän tapaan:

− Tämä on historiallinen päivä. Alamme tänään työskentelemään kovemmin kuin koskaan ja rakentamaan maata, jonka me kaikki haluamme ja ansaitsemme: kohtaamisen, työn, terveyden, koulutuksen, osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja turvallisuuden Ecuadorin kaikille. Muutos saapui.

Arauz piti vaalituloksia “kompastumisena”, mutta ei kokenut niitä poliittiseksi tai moraaliseksi tappioksi:

− Se on taistelua organisointipolusta ja oikeudenmukaisemman ja tukevamman tulevaisuuden rakentamisesta kaikille ecuadorilaisille ja kaikille ecuadorilaisille, koko maallemme. Se on taistelumme.

− Projektimme on elämänmittainen. Se on taistelua järjestäytymisen tavasta ja oikeudenmukaisemman ja solidaarisemman tulevaisuuden rakentamista kaikille ecuadorilaisille, koko maallemme. Se on meidän taistelumme.

Arauz myönsi tappionsa avoimesti ja sanoi soittavansa puheensa jälkeen Lassolle:

− Tulen onnittelemaan häntä tänään saadusta vaalivoitosta ja osoitan hänelle demokraattisen vakaumuksemme jatkaa osallistumistamme maan kehittämiseen, kun kyse on ihmistemme enemmistön huomioimisesta ja vastustamme rakentavasti ja vastuullisesti, kun yksinkertaisesti pyritään huolehtimaan etuoikeuksista.

Lasso ei voi hallita yksin, koska Arauzin UNES-yhtymä on kongressin suurin poliittinen ryhmä:

− Olemme varuillamme puuttuaksemme mihin tahansa yritykseen käyttää valtiota harvojen etuoikeuksien suosimiseksi. Puolustamme, kuten olemme aina tehneet, suurta enemmistöä.

Entinen presidentti Correa kommentoi vaalitappiota tuoreeltaan Twitterissä:

− “Tämä ei ole loppu vaan alku”, Andrés on sanonut. Kiitos kaikille tuestanne. Uskoimme vilpittömästi voittavamme, mutta ennusteemme olivat väärässä. Onnea Guillermo Lassolle, hänen menestyksensä on oleva Ecuadorin. Pyydän häneltä vain lawfaren lopettamista, joka tuhoaa elämiä ja perheitä.

Kolmatta kertaa presidentinvaaleihin osallistunut 65-vuotias pankkiiri, liikemies ja poliitikko Guillermo Lasso voitti itselleen Ecuadorin korkeimman poliittisen viran. Hän nousee valtaan 24.5.

Lasso haluaa vahvistaa uusliberaalia talouspolitiikkaa

Lasso aikoo kunnioittaa edeltäjänsä ja aatetoverinsa Morenon sopimusta valuuttarahasto IMF:n kanssa. Lainasopimuksen ehtoihin kuului bensiinin valtiontukien poistaminen. Moreno yritti tätä temppua, mutta suuret mielenilmaukset estivät aikeet vuoden 2019 loppupuolella. Lasson täytyy yrittää soveltaa ainakin sopimuksen toista vaikeaa ehtoa eli toteuttaa verouudistus, joka toisi kaksi prosenttia lisää uusia tuloja suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Tuleva presidentti aikookin nostaa arvonlisäveron tuottoa. Hän pyrkii tähän päämäärään ensisijaisesti parantamalla verojen keräämistapoja, mutta jos se ei onnistu, lienee hän valmis nostamaan kaikkien kansalaisten maksamia arvonlisäveroja, joka tulee johtamaan monenlaisiin isoihin mielenosoituksiin pandemian jäljiltä edelleen heikentyneessä taloustilanteessa.

Lasso haluaa tuplata maansa öljytuotannon saadakseen lisää tuloja valtion kassaan. Siksi hän haluaa kutsua ulkomaiset yritykset sijoittamaan Ecuadorin öljyyn. Hän haluaa päästä eroon alijäämäisestä taloudenhoidosta. Oikeistolainen liikemies puhuu myös valtion kutistamisesta ja julkisen rahoituksen leikkaamisesta, jotka käytännössä tarkoittavat heikennyksiä kansalaisten palveluihin. Miljonääripankkiiri sanoo myös haluavansa tukea yrittäjyyttä, ulkomaisten yritysten investointeja sekä korruption vastaista taistelua. Byrokratiaa ja säätelyä olisi myös tarkoitus purkaa.

Uusia työpaikkoja halutaan luoda miljoona lisää. Sopimuskäytäntöjä on tarkoitus muuttaa joustavimmiksi ja pääsyä työttömyyskorvauksen piiriin helpottaa. Terveydenhuollon halutaan puolestaan olevan ilmaista ja laadukasta, mutta sen toimivuutta pyritään parantamaan ennen kaikkea teknologian avulla. Huumeiden vastaista politiikkaa aiotaan vahvistaa. Vähintään 900 maaseudun koulun toimintaedellytyksiä halutaan parantaa.

Pankkiirina Lasso haluaa parantaa Ecuadorin integroitumista kansainvälisiin finanssimarkkinoihin. Hän tarjoaa yhden prosentin korolla ja 30 vuoden maksuajalla varustettuja tuotannollisia lainoja maaseudun kehittämiseen. Arauz tarjosi puolestaan tuhatta dollaria suorana avustuksena miljoonalle Ecuadorin asukkaalle. Nämä olivat ehkäpä kummankin ehdokkaan kampanjoiden tunnetuimmat avaukset.

Pankkiirin nelivuotinen toimikausi korkeimman toimeenpanovallan toteuttajana alkaa 24.5. Hänestä tulee Ecuadorin 48. presidentti. Lasson 87-sivuinen hallitusohjelma on jaettu kolmeen osaan eli sosiaaliseen puoleen, talouteen ja instituutioihin. Siihen voi tutustua täällä.

Perun syvä poliittinen kriisi

Perussa on eletty pitkää ja monimutkaista sekä laajaa poliittista kriisiä tavalla tai toisella jo ainakin 1990-luvun alusta lähtien, joten aiheesta voisi kirjoittaa useamman tutkimuksen tai kirjan. Keskityn tässä kuitenkin vain siihen poliittiseen kriisin, joka on ravistellut politiikkaa viimeisten vuosien aikana. Sen takia Perulla on ollut neljä presidenttiä viimeisen viiden vuoden aikana. Erimielisyydet ovat myös näkyneet kaduilla erinäisinä mielenilmauksina.

Kirjoitin vuoden 2016 vaaleista, joiden piti tuoda muutos parempaan. Toisin kuitenkin kävi ja poliittinen kriisi syveni entisestään kuluneen viiden vuoden aikana:

Diktaattorin tytär ei päässyt valtaan Perussa

2016 valtaan astunut tuorein vaaleilla valittu presidentti Pedro Pablo Kuczynski ja hänen hallituksensa ajautuivat kriisiin syyskuussa 2017 ja maaliskuussa 2018 ensimmäinen varapresidentti Martín Vizcarra ryhtyi presidentiksi Kuczynskin erottua. Vizcarra hajotti maan kongressin 30.9.2019 sen jälkeen, kun hallitus ja oppositio olivat ottaneet rajusti yhteen. Fujimorien äänenkannattaja ja yli puolta kongressipaikoista aina syyskuuhun 2019 asti hallinnut Fuerza Popular syytti hallitusta kyvyttömäksi, korruptoituneeksi ja autoritääriseksi, kun Vizcarran hallitus taas ei pitänyt opposition tavasta vaikeuttaa hallituksen toimintaa eikä hyväksynyt sen vastarintaa oikeudellisen ja poliittisen reformin torjumiseksi.

Ongelmat alkoivat kasautua jo vuonna 2016, kun brasilialaisen rakennusalan yhtiön Odebrechtin lahjusjupakka alkoi paljastua koko laajuudessaan. Odebrecthtin tiedettiin lahjoneen niin Kuczynskin kuin entiset presidentit Ollanta Humalan, Alejandro Toledon ja Alan Garcían, joka teki itsemurhan 2019 ennen pidätystään. Myöskään näitä presidenttejä edeltänyt Alberto Fujimori (1990−2000) ei ole maineeltaan mitenkään puhtoinen, koska hän suorittaa parhaillaan 25 vuoden vankilatuomiota korruptiosta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Häntä ei tosin ole syytetty Odebrecht-lahjuksista, mutta hänen tytärtään ja presidenttiehdokas Keiko Fujimoria kylläkin.

Vizcarran noustua valtaan oppositiojohtajan Keikon ”vainoaminen”, kuten jotkut asian esittävät, alkoi. Lokakuussa 2018 hänet pidätettiin rahanpesusta Lava Jaton ja Odebrechtin lahjustapauksiin vedoten. Häntä epäiltiin myös epäsäännöllisestä vaalikampanjarahoituksesta. Hän oli tutkintavankeudessa vuoden 2019 loppupuolella, kunnes perustuslakituomioistuin vapautti hänet, koska pidättämisen jatkamiselle (perusoikeuksien takaaminen, habeas corpus) ei löydetty riittävästi laillisia perusteita. Keiko ehti suorittaa muutaman kuukauden lisää väliaikaista korruptiontutkinnan vankeuttaan tammikuusta 2020 lähtien, mutta pääsi pois lukemasta tiilenpäitä toukokuussa 2020 vedottuaan koronavirusinfektion riskiin. Nyt hän tavoittelee Perun presidenttiyttä kolmatta kertaa peräkkäin. Koska hän selvisi vaalien toiselle kierrokselle, hän on edelleen Perun oikeistopoliitikkojen suosituin vaihtoehto.

Alun perin poliittinen tilanne maassa kiristyi, koska vuoden 2016 hallituspuolue Peruanos por el Kambio ja Kuczynski voittivat vaalit vain niukasti eivätkä saaneet riittävää enemmistöä maan yksikamariseen kongressiin. Konservatiivisen ja autoritäärisen ideologian eli fujimorismon luomus Fuerza Popular puolestaan otti kamarin yksin haltuun 73 paikallaan. Vaalit olivat kärjistäneet ryhmien riitelyä vallasta, vaikka niiden välillä ei todellisuudessa ollut kovin suuria periaatteellisia eroja.

Odebrect on osa laajempaa Lava Jato -tutkintaa, joka toi lisää mutkia matkaan joulukuussa 2016. Syyttäjä José Domingo Pérezin johtamat tutkimukset viittasivat suoraan entisiin presidentteihin ja Keiko Fujimoriin. Samalla ne kuitenkin pitivät sisällään silloisen presidentti Kuczynskin, jota syytettiin ilman sen suurempia todisteita syyttäjänviraston painostamisesta. Suurinta oppositiopuoluetta Fuerza Popular taas syytettiin omiensa suojelemisesta, johon se pyrki muun muassa kongressissa perustetun Lava Jato -komission avulla. Sillä ei ollut varsinaista oikeudellista valtaa, mutta se pyrki tutkimaan oma-aloitteisesti tapaukseen liittyvää poliittista korruptiota.

Kun entisen presidentin Ollanta Humalan puoliso Nadine Heredia vangittiin, Kuczynski erosi ja Keiko meni vankilaan sekä Alan García tappoi itsensä, Lava Jaton tapauksen nostattama kriisi alkoi paisua. Aiempaan tutkintaan liittyvä tapaus CNM Audios tai Lava Juez löi lisää löylyä kriisiin. Kaksi Callaon naispuolista syyttäjää Rocío Sánchez ja Sandra Castro kunnostautuivat puhelinten kuuntelemisen mukanaan tuomien todisteiden paljastajina: ne kertoivat monien tuomareiden, syyttäjien ja tuomarineuvoston (CNM) suorista korruptiokytkennöistä. Syytökset ylsivät aina korkeimman oikeuden tuomariin César Hinostrozaan ja valtakunnansyyttäjä Pedro Chávarryyn asti. Oikeudelliset skandaalit ylsivät jälleen politiikkaan, koska fujimorilaista parlamenttienemmistöä syytettiin näiden herrojen puolustamisesta. Presidentti yritti opposition vastustuksesta huolimatta viedä eteenpäin oikeusjärjestelmän uudistumista, mutta poliittisten ryhmien välit kiristyivät äärimmilleen.

Viimeisten vuosien kriisi voidaan jakaa karkeasti yhdeksään episodiin:

1. Valtaa pitävien jyrkkä jakautuminen hallitukseen ja oppositioon.

2. Kuczynski liitettiin Odebrecht-tutkintaan loppuvuodesta 2017. Kongressi pyysi hänen erottamistaan menestyksettä saman vuoden joulukuussa ja hän armahti ihmisoikeusrikkomuksista tuomitun Alberto Fujimorin jouluaattona. Laajat protestit johtivat kolmen ministerin eroon.

3. Maaliskuussa 2018 Fuerza Popular paljasti nauhoitteita, joissa hallituspuolueen edustajat pyrkivät ostamaan opposition ääniä, jotta se äänestäisi presidentin erottamista vastaan. Presidentti Kuczynskin ero virastaan hyväksyttiin 23.3.2018.

4. Heinäkuussa 2018 tulivat julki oikeusjärjestelmän korruption ilmi tuoneet CNM-nauhoitukset. Silloin järjestettiin korruption vastaisia mielenilmauksia, joissa pyydettiin ”kaikkien eroa”. Presidentti Vizcarra järjesti kansanäänestyksen tilanteen rauhoittamiseksi ja kansa sanoi kyllä: tuomarineuvosto korvattaisiin uudella elimellä, poliittisten puolueiden saamia lahjoituksia alettaisiin verottaa ja kongressiedustajien uudelleen valitseminen kiellettäisiin.

5. Valtakunnansyyttäjä Chávarry erotti 31.12.20219 kaksi syyttäjää, jotka hoitivat Keiko Fujimorin ja Alan Garcían tapauksia. Tästä aiheutunut suuri mediaskandaali vaati Chávarryn erottamista ja erotettujen syyttäjien virkoihin palauttamista. 2.1.2019 syyttäjien erottaminen peruttiin.

6. Kuudennessa kriisivaiheessa toukokuun lopussa 2019 Vizcarra syytti kongressia uudistuspakettinsa hyväksymisen viivyttämisestä. Heinäkuun loppuun mennessä suurin osa uudistuksista saatiinkin hyväksyttyä opposition niihin tekemillä muutoksilla.

7. Perun kansallispäivänä heinäkuun 28.7.2019 kriisi jatkui, koska Vizcarra ei ollut tyytyväinen aloitteidensa lopulliseen muotoon. Hän koki, ettei esimerkiksi lainsäätäjien immuniteettisuojaan ollut tehty riittäviä muutoksia. Ratkaisuksi Vizcarra ehdotti presidentin ja kongressin vaalien ennenaikaistamista, mutta kongressin perustuslakikomitea hylkäsi ehdotuksen. Kongressin oli määrä nimittää uusia perustuslakituomioistuimen tuomareita, mutta Vizcarra halusi muuttaa valintaperusteita. Koska kongressi eteni nimittämisen suhteen presidentin vastarinnasta huolimatta, Vizcarra erotti kongressin 30.9. Tammikuun 2020 vaaleissa Fuerza Popular menetti 58 paikkaa ja valtansa, joka teki vajaan 1,5 vuoden ajan valtaa pitävän kongressin kokoonpanosta entistä hajanaisemman.

8. 10.9.2020 Unión Por el Pérun kongressiedustaja Edgar Alarcón Tejada paljasti kolme nauhoitusta täysistunnossa. Jo päivää ennen sisäministeri oli eronnut. Nauhoituksissa kuultiin Vizcarraa ja hänen yhteistyökumppaneitaan puhumassa tapaus Swingistä. Seuraavien viikkojen aikana useat televisio-ohjelmat toivat esiin presidentti Vizcarran vastaanottamia lahjuksia, kun hän oli Moqueguan alueen kuvernööri vuosina 2011−2014. 2.11. kongressi erotti hallituksen ja sitä johtaneen presidentin ”moraaliseen kyvyttömyyteen” vedoten 105 äänen enemmistöllä. Aiempi toinen varapresidentti oli eronnut jo aiemmin toukokuussa 2020, joten kongressin puheenjohtajasta Manuel Merinosta tuli Perun uusi presidentti, joka johti massiivisiin mielenilmauksiin.

9. Merino vannoi virkavalansa, mutta kansalaiset eivät nielleet perustuslain rikkomista tarkoittavaa muutosta pureskelematta eivätkä he myöskään hyväksyneet kongressin tapaa suojata korruptiosta syytettyjä jäseniään. Viikon mittainen akuutti kriisi ravisteli maata. 14.11. järjestetty Kansallinen marssi (Marcha Nacional) johti kahteen poliisin aiheuttamaan kuolemantapaukseen ja sen saldo oli kymmeniä loukkaantuneita. Heti seuraavana päivänä Merino erosi virastaan vain viiden päivän jälkeen. Myös kongressin johto erosi. 17. päivänä uudeksi presidentiksi valittiin myös Costa Rican kansalaisuuden omaava Partido Moradon Francisco Sagasti, jonka toimikausi loppuu 28.7.2021.

Toisin sanoen Kuczynski (PPK) ehti hallita vajaat kaksi vuotta, hänen varapresidenttinsä Vizcarra reilut kaksi vuotta, Merino viisi päivää ja yhä edelleen hallitsevan Sagastin virkakausi jää vajaan vuoden mittaiseksi. Presidentin virkaa ovat siis pitäneet hallussaan kuluvan viisivuotiskauden aikana neljä eri henkilöä, mutta myös kongressi valittiin uudestaan kesken sen viisivuotisen virkakauden.

Poliittisen ja oikeudellisen kriisin lisäksi Perussa on koettu viime aikoina monien muiden tapaan kaksi muutakin kriisiä: pandemia ja talouskriisi. Kummankin seuraukset ovat olleet koko maailman mittaluokassa suuria. Perussa pandemiaan on kuollut yli 56 000 henkeä ja talous on kokenut pahimman romahduksen sitten vuoden 1989. Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) mukaan Perun talous laski 12,9 prosenttia suhteessa bkt:hen vuonna 2020. Latinalaisessa Amerikassa sitä enemmän pandemian talousvaikutuksista kärsi vain Venezuela.

Fujimorismo ja sen vastavoimat ovat olleet politiikan keskiössä vuodesta 2001, mutta varsinaista vahvaa tai kestävää vaihtoehtoa ei ole kyetty rakentamaan. Valtiolliset instituutiot ovat heikentyneet vuosien saatossa ja puolueet ovat jatkuvassa tuhoutumisen ja uudistumisen kierteessä. Siksi järjestelmää ei ole kyetty uusimaan samaan aikaan, kun se perustan heikentyminen on edennyt aina vain pidemmälle. Uusia liikkeitä ja puolueita ovat muodostaneet ennen kaikkea ne, joilla on ollut rahaa. Puolueet eivät ole edustaneet kansaa kuin korkeintaan välttävästi ja ajoittain. Vaalien ja käytännön politiikan väliltä on puuttunut suora yhteys. Edes vuoden 1993 Fujimorin säätämää perustuslakia ei ole kumottu.

Luottamus poliitikkoihin ja koko järjestelmään on horjunut juuriaan myöten perulaisten keskuudessa. Pelkkä demokratian tai laillisuuden vaatimus ei enää riitä. Perulaiset haluavat radikaalia muutosta, joka yltäisi kaikkiin maan kolkkiin ja ratkaisisi ne yhä toistuvat arkiset ongelmat ja väärinkäytökset, joiden seurauksista valtaosa väestöstä joutuu toistuvasti kärsimään. Siksi uuden perustuslain laatiminen on ensisijaista. Eliitin pienen piirin politiikan tilalle halutaan oikeus hyvään elämään kaikille kansalaisille, vapaampi, vauraampi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta.

Perun poliittisessa kulttuurissa on vallinnut vankka vakaumus siitä, mitä ei ole haluttu, mutta koska aitoja vaihtoehtojakaan ei ole ollut, ei ole toisaalta tiedetty tarkkaan sitä, mitä poliitikoilta voi pyytää tai odottaa. Nyt Perun kansa ratkoo kohtalonsa vaaliuurnilla kesäkuussa.

Perun poliittisen kriisin kansalaisnäkökulmaan voi tutustua muun muassa tämän laajan raportin avulla.

Perussa äänestettiin erityisissä olosuhteissa paitsi pandemian myös viime vuosien ajan velloneen poliittisen kriisin takia.

Perussa äänestettiin uudesta kongressista

Presidentin ja kahden varapresidentin valitsemisen lisäksi, Perussa valittiin 130 kongressiedustajaa ja päätettiin viidestä Andien parlamentin edustajasta kaudelle 2021−2026. Edustajainhuoneen jäsenet aloittavat työnsä 27.7. ja seuraava päivänä, joka on myös Perun itsenäisyyspäivä, uusi presidentti aloittaa viisivuotisen virkakautensa.

Eniten paikkoja kongressissa kahmi itselleen vasemmistolainen Castillon puolue Vapaa Peru (Perú Libre). Se sai 37 paikkaa. Kyseessä on suhteellisen pieni, mutta radikaali 5 200 hengen puolue, jonka ideologiaan mahtuu muun muassa marxismi-leninismi, mariateguismi, anti-imperialismi, antifujimorismi ja chavismi. Puolueen logo on lyijykynä punaisella taustalla. Alueellisen tason puolue perustettiin jo 2007, mutta 2012 siitä tuli kansallinen puolue, se lasketaan perustetun varsinaisesti 2016, kun Perú Libre ja Perú Libertario yhdistyivät ja se sai nykyisen nimensä vasta 2019.

Vapaa Peru -puolue määrittelee itsensä marxistis-leniniläis-mariategulaiseksi. Se ei pidä itseään kommunistisena, vaan sosialistisena vasemmistona. Se haluaa edustaa niin sanotun syvän Perun, alkuperäiskansojen ja perinteiden ääntä. Tuleva kongressiedustaja Julián Palacín on luonnehtinut puoluettaan demokratiaa kunnioittavaksi kansanläheiseksi vasemmistoksi ja sosialistiseksi työväenpuolueeksi, joka vertautuu hänen mukaansa presidentti Andrés Manuel López Obradorin Morena-puolueeseen Meksikossa.

Perú Libre ja Pedro Castillo kannattavat federalistista vallan jakamista. Puolueen ja sen ehdokkaan aikeisiin kuuluu presidentin palkan laskeminen. Taloudellisessa mielessä ryhmittymä uskoo ”kansantalouteen, jota markkinat tukevat”. Talouden on syytä lähteä kansan tarpeista. Valtion taas on oltava aktiivinen toimija, tukipylväs ja markkinoiden suitsija. Nykyinen markkinatalous nähdään uusliberaalisen talousajattelun tuottamaksi ongelmaksi. Siksi painotus kohdistuu valtion ja markkinoiden suhteisiin, joiden ei pidä olla markkinoiden sanelemia, mutta joita markkinat voivat täydentää.

Arvomaailmaltaan Castillo ei ole täysliberaali, koska hän ei tue aborttioikeutta, samaa sukupuolta olevien avioliittoja tai laillistettua eutanasiaa. Puolue seuraa kansainvälisyysaatetta ja näkee itsensä anti-imperialistisena toimijana. Se tukee etenkin Latinalaisen Amerikan vallankumouksellisia hankkeita, joihin voidaan lukea Kuuba, Nicaragua, Venezuela ja Bolivia, aiemmin myös Ecuador.

Fujimorin varsin kyseenalaista laittomuuden ja väkivallan perinnettä vaaliva Fuerza Popular tuli toiseksi kongressivaaleissa. Se sai itselleen 24 paikkaa. Acción Popular on liberaalikeskustalainen ryhmä, joka on yhä edelleen olemassa olevista puolueista se, joka on pitänyt hallussaan useimmiten presidentin virkaa demokratian aikana, nyt sen kannatus oli 17 edustajaa. Alianza para el Progreso on konservatiivinen oikeistopuolue, jolle siunaantui 15 kongressipaikkaa. Äärioikeistolaisia elementtejä sisältävä sosiaalikristittyjen puolue Renovación Popular näyttäisi saavan 13 edustajaa maan parlamenttiin. Muut viisi pienempää ryhmää saivat läpi yhteensä 24 edustajaa, joten niilläkin on oma painoarvonsa kaikkiaan kymmenen puolueen kokonaisuudessa. Moni vaaleihin osallistunut puolue jäi tyystin ilman paikkoja.

On selvää, että oikeistolla tulee presidentinvaalien tuloksesta riippumatta olemaan vahvempi asema Perun kongressissa kuin esimerkiksi naapurimaa Ecuadorin edustajainhuoneessa. Neljä puoluetta, FP, AP, toinen AP ja RP, siis ”populäärit” ja Liitto kehitystä varten voivat todennäköisesti löytää 69 edustajan enemmistön maan 130-paikkaisesta lakia säätävästä elimestä. Perustuslain muuttaminen ei siis liene kovin helppo tehtävä Castillon 37 paikan vasemmistoryhmälle.

Avanza País (7), Podemos Perú (5), Somos Perú (4) ovat oikeistolaisia, mutta Partido Moradossa (3) on sekä keskitien vasemmistolaisuutta että oikeistolaisuutta. SP on jo erotetun presidentin Martín Vizcarran ryhmää ja PM taas edelleen valtaa heinäkuulle asti pitävän Francisco Sagastin poliittinen koti. Presidenttiehdokas Mendozan ryhmä Juntos por el Perú koostuu entisestä Humanistisesta puolueesta (PH) ja Uneté-ryhmästä, johon kuuluivat siitä jo 2020 eronneet Fuerza Social ja Ciudadanos por el Cambio. Siihen kuitenkin kuuluvat edelleen Perun kaksi kommunistipuoluetta (Unidad ja Patria Roja) sekä Movimiento por el Socialismo ja myöhemmin mukaan tullut Nuevo Perú. Tämä sekavankirjava joukko keräsi 5 paikkaa, mutta ainakin sen voidaan olettaa tekevän yhteistyötä Perú Libren kanssa, mutta vain silloinkin niillä olisi yhteensä 42 paikkaa.

Äänioikeutettuja oli 24,3 miljoonaa, joista 70,2 prosenttia eli 17,1 miljoonaa täytti kansalaisvelvollisuutensa. Tämän lisäksi noin miljoona perulaista saattoi äänestää ulkomailla. Äänestysvilkkaus tosin laski 11,6 prosenttia verrattuna vuoden 2016 tasoon. Perun tilastokeskuksen (INEI) mukaan maan asukasluku vuonna 2020 oli 32,6 miljoonaa. Monietnisessä ja monikulttuurisessa useista kansallisuuksista koostuvassa maassa elää 62 alkuperäiskansaa.

Äänestäminen Perussa on muun muassa Bolivian ja Ecuadorin tavoin pakollista, mutta äänestysvilkkauden arvioidaan jääneen pandemiaolosuhteissa odotettua pienemmäksi. Jokaisen äänestäjän tuli tuoda mukanaan oma sininen kuulakärkikynänsä lipukkeen merkitsemiseksi. Juuri vaalipäivän aattona Perussa todettiin enemmän uusia tautitapauksia kuin koskaan aiemmin. 24,3 miljoonan äänioikeutetun tuli peittää kasvonsa maskeilla voidakseen toteuttaa kansalaisvelvollisuutensa. 18 ehdokkaastakin jo ainakin viisi on sairastanut koronaviruksen. Heihin lukeutuu myös ensimmäisen kierroksen voitokkaasti selvittänyt Castillo. Kaikkiaan Perussa olisi ollut tarjolla 23 osallistujaa presidentinvaaleihin, mutta viiden ryhmän ehdokkaat hylättiin erinäisten laillisten syiden takia.

Vaaleja edeltäneellä viikolla Perussa todettiin lähes 13 000 uutta tartuntaa yhden päivän aikana. Vaaleja edeltäneenä lauantaina menehtyi 384 henkeä, joka nosti kuolleiden luvun lähes 54 700 henkeen. Kaikkiaan Perussa oli todettu tuolloin jo yli 1,6 miljoonaa koronavirustartuntaa. Se on parhaillaan toisen aaltonsa pahimmassa vaiheessa. Joillakin äänestyspaikoilla kärsittiin vaalityöntekijöiden puutteesta, joka viivästytti vaalipaikkojen avaamista pahimmillaan usealla tunnilla ja aiheutti pitkiä jonoja, joissa ei voitu säilyttää turvavälejä.

Pedro Castillo oli vuoden 2017 opettajien lakon keskeisimpiä johtajia. Nyt hän pyrkii Perun presidentiksi.

Maaseudun opettaja ja Perun pelastaja vuoristosta

José Pedro Castillo Terrones on 51-vuotias opettaja ja ay-liikkeen konkari. Castillo on Perun syrjäisen vuoriston ääni, peruskoulun opettaja ja alkuperäiskansaa Puñan kylästä, Tacabamban piirikunnasta, Chotan provinssista, Cajamarcan hallintoalueelta. Hän edustaa vasemmistolaista Perú Libre -puoluetta.

Castillon voitto ensimmäisellä kierroksella on yksi isoimmista yllätyksistä Latinalaisen Amerikan politiikassa tällä vuosisadalla. Hän ylsi voittoon pienellä budjetilla ja ilman suurempaa medioiden huomiota. Se siis myös kertoo järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja sosiaalisten medioiden voimasta. Vaalien voittajat ovat sitä paitsi aina tulleet Limasta eivätkä vuoriston kylistä.

Castillo tunnetaan ennen kaikkea vuoden neljän vuoden takaisista opettajien mielenilmauksista. Ala-asteen opettaja Andien uumenista osallistui yhtenä johtajana vuoden 2017 opettajien lakkoon, joka seisautti koulunkäynnin kahdeksi kuukaudeksi. Lakolla vaadittiin parannuksia palkkoihin ja pyydettiin lopettamaan opettajien epäreilut arviointikäytännöt. Castillo johti yhtä osaa Perun koulutusalan työntekijöiden ammattiliitosta (SUTEP), sen alueellista ruohonjuuritason taistelukomiteaa (Comité de lucha de las bases regionales).

Opettaja alkoi osallistua politiikkaan enemmän jo vuonna 2002, kun hän oli ehdolla Anguían piirikunnan kaupunginjohtajaksi. Vuodesta 2005 lähtien hän osallistui silloisen presidentin Alejandro Toledon Perú Posiblen (PP) toimintaan Cajamarcassa.

Syvän perun perinteikkäimpiä mutta myös köyhimpiä alueita edustava Castillo on luvannut, että presidenttinä hän ei aio veloittaa palveluksistaan sen enempää kuin opettajanakaan. Hän aikoo myös laskea kansanedustajien ja ministerien palkkoja.

Köyhimmillä Andien alueilla kuten Huancavelicassa ja Ayacuchossa sekä Apurímacissa Castillo sai yli puolet annetuista äänistä. Omalla maaperällään Cajamarcassa hän sai myös yli 40 prosentin kannatuksen. Kaikki syrjäisempien seutujen asukkaat eivät enää asu synnyinmaillaan, joten myös suuremmissa kaupungeissa on voitettavissa entisten maaseudun asukkaiden ääniä.

Ennakkoon feministi Verónika Mendoza näyttäytyi vasemmiston vahvimmalta vaihtoehdolta, mutta Castillo vakuutti niin sanotun syvän Perun äänestäjät, alkuperäiskansat, maanviljelijät ja syrjäisempien seutujen asiakkaat. Hän lukeutui myös yhdeksi niistä kahdeksasta ehdokkaasta, jolla ei ole minkäänlaisten rikossyytteiden taustaa.

Toiselle kierrokselle yltänyt korruptoituneen ja autoritäärisen isänsä perinnön jatkaja Keiko Fujimori voitti kahdeksalla alueella, mutta Castillo ylsi voittoon 16 alueella niin Pohjois-, Keski- kuin Etelä-Perussakin. Toisaalta hänen kannatuksensa ei ollut niin suurta pääkaupunki Limassa tai eniten urbanisoituneilla rannikkoalueilla.

Vuoristossa Castillon sanoma tavoitti kuulijoita, mutta aavikoille sen viesti ei ole vielä rantautunut täysimittaisesti. Fujimorismon kannatus taas elää näiden alueiden tuesta. Vaaleista on siis löydettävissä kaksi selkeää asetelmaa: maaseutu versus kaupunki ja kansa versus eliitti. Aitojen ja uskottavien vaihtoehtojen tarjoaminen ei kuitenkaan ole helppoa keskellä pitkään jatkunutta poliittista kriisiä ja sen mukanaan tuomaa välinpitämättömyyttä, toivottomuutta tai apatiaa.

Rasismin ruma kukkakin on jo puhjennut toimittajien ja poliitikkojen kielenkäytössä. Valtaosaa perulaisista on haluttu esittää tietämättöminä, tarpeettomina tai jotenkin vähäarvoisempina. Yhtä kaikki, pääkaupungista käsin kuuluu vähätteleviä äänenpainoja, jotka pitävät Keiko Fujimorin voittoa varmana. Kuitenkin Castillo on useimmille perulaisille samastuttava, sympaattinen ja suorasukainen johtajaehdokasta, joka tarjoaa todellista muutosta. Keiko taas ehdottaa paluuta fujimorilaiseen kaaokseen, väkivaltaan ja laittomuuksiin. Siksi toiset asiantuntijat ovat nähneet Castillon olevan etulyöntiasemassa suhteessa varsin huonomaineiseen vastustajaansa. Toisaalta Keiko on yhä Castilloa tunnetumpi politiikan hahmo, joka on pyrkinyt ennenkin presidentiksi kohtuullisella menestyksellä.

Vaaleissa on mahdollista tapahtua aivan mitä tahansa, kuten Ecuadorissakin nähtiin. Voittaakseen Perun vasemmisto tarvitsee tukea sekä suurimmista kaupungeista että maaseudulta. Sen voitto vaatii myös jossain määrin yhtenäistä vaaliohjelmaa, jonka taakse erilaiset vasemmistoryhmät voivat asettua. Sen on pystyttävä kommunikoimaan kansalle tavoitteensa ja se, miten se aikoo päästä niihin. Medioiden rooli vaalituloksen suhteen lienee merkittävä, mutta sosiaaliset verkostot voivat olla myös pandeamiatilanteen vuoksi entistä suuremmassa roolissa.

Castillon ja myös ensimmäiselle kierrokselle hyytyneen Mendozan suunnitelmiin kuuluu uuden perustuslain luominen ja kaasu- sekä kaivosteollisuuden kansallistaminen. Castilloa on jo ehditty verrata naapurimaa Bolivian Evo Moralesiin ja kieltämättä heidän väliltään löytyy ainakin jo mainitut kaksi yhtäläisyyttä eli perustuslain kokonaisvaltainen uudistaminen ja kansallistamissuuntaus vastauksena uusliberaaliin talouspolitiikkaan, joka ei ole jakanut vaurautta kansan keskuuteen. Vielä ei ole selvää, löytävätkö Castillo ja Mendoza yhteisen linjan esimerkiksi verouudistuksen ja feminismin suhteen, mutta koska vasemmisto ei tule kannattamaan Keikon kampanjaa, ainakin politiikan yhteinen suunta vaaleissa on jo määritelty. Vielä toki on neuvoteltava niistä ehdoista ja yksityiskohdista, joilla koko perulainen vasemmisto saadaan Chotan miehen taakse.

Historiallinen Chotan kaupunki (perustettu noin 1550) on 2 400 metrin korkeudessa sijaitseva samannimisen provinssin pääkaupunki Cajamarcan alueella. Siellä on noin 46 000 asukasta, mutta se on vasta Perun 51. suurin kaupunki Andien vuoristossa 960 kilometrin tietaipaleen päässä pääkaupunki Limasta, linnuntietä välimatkaa tulisi tosin vain 630 kilometriä. Perussa riski alkuperäiskansojen tuen menettämistä on pieni, vaikka juuri tämä seikka vei Ecuadorin vasemmistolta sen jo varmalta näyttäneen vaalivoiton. Vaalien toinen kierros järjestetään kesäkuussa. Sitä ennen kahden hyvin erilaisen ehdokkaan kampanjointi tulee varmasti kiihtymään äärimmilleen.

Ammattiyhdistysliikkeen johtajana kunnostautuneessa opettajassa on jotakin varsin perulaista rehtiyttä ja suorapuheisuutta. 1900-luvun alun marxilaista filosofia José Carlos ”El Amauta” Mariáteguita kutsuttiin ketsuaksi opettajaksi (hamawt’a). Perun Sosialistinen Puolueen (PSP) – nykyinen kommunistipuolue PCP − perustajiin 1928 kuulunut Mariátegui on edelleen läsnä ajatuksissa, sillä hän jätti yhden vahvimmista jäljistä maanosan marxilaiseen ajatteluun. Sosiologi ja filosofi Michael Löwy on pitänyt häntä yhtenä ”epäilemättä voimakkaimpana ja alkuperäisimpinä marxilaisena ajattelijana, jonka Latinalainen Amerikka on koskaan tuntenut” ja argentiinalainen kulttuurikriitikko ja filosofi José Pablo Feinmann on luonnehtinut häntä ”Latinalaisen Amerikan suurimmaksi marxilaiseksi filosofiksi”. Pedro Castillo tuo vasemmistolaisen opettajan hahmon uudella voimalla takaisin Perun politiikkaan, mutta osoittaa samalla kauempaa juontavien ajatuskulkujen voiman nykyhetkessä, koska yhteiskunnasta ei vieläkään ole saatu rakennettua oikeudenmukaisempaa kaikille sen jäsenille. Siksi syvän Perun ääni vaati muutosta Castillolta samaan tapaan kuin se vaati sitä myös Mariáteguilta.

Vapaan Perun (*Perú Libre*) logo on lyijykynä, jonka tausta on punainen. Viesti on selkeä: ihmisille halutaan antaa välineet kirjoittaa oma tulevaisuutensa.

Maolaisen kodin kasvatti

Perú Libre -puolueen Vladimir Cerrón oli puolueensa johtajana vahvin vaihtoehto presidenttiehdokkaaksi, mutta hän sai La Oroyan tapauksen viranhyväksikäyttösyytösten takia neljän vuoden ja kahdeksan kuukauden tuomion, joka kuitenkin myöhemmin lyhennettiin kolmeksi vuodeksi ja yhdeksäksi kuukaudeksi. Tuomio liittyy Cerrónin hallintoon Junínin kuvernöörinä vuosina 2011−2014. Cerrón antautui itse viranomaisille elokuussa 2019, mutta hän ei ole joutunut varsinaisesti vankilaan, koska tuomio on ehdonalainen. Castillo on pitänyt Cerrónin oikeusongelmia poliittisena ajojahtina, joka kertoo valtion korruptoituneisuudesta. Cerrón on ehdolla Castillon toiseksi varapresidentiksi. Ensimmäinen varapresidenttiehdokas on asianajaja Dina Boluarte. Nykyisin Castillo johtaa Vapaa Peru -puoluetta, mutta Cerrón jatkaa sen pääsihteerinä.

Perulainen Diego Portales yliopiston tutkija Carlos Meléndez on sanonut kaksi viikkoa ennen vaaleja voimistuneesta Pedro Castillo -ilmiöstä:

− Twitteriin lukittautunut valtamedia tajusi, että on olemassa todellisia sosiaalisia verkostoja, joissa maailma oikeasti tapahtuu.

Politiikantutkija Méléndez jatkaa:

− Lima ja pohjoisrannikko tukee valtaa pitäviä ja äänestää Keiko Fujimoria. Ja muu maa, Andien maailma, äänestää Castilloa.

Castillo puhui kannattajilleen ensimmäisen kierroksen voittajana ja sanoi:

− Tänään perulaiselta kansalta on juuri tultu poistaneeksi siteet silmiltään. Heillä on ollut tarpeeksi aikaa, vuosikymmeniä, mutta millaiseksi he ovat jättäneet maan! Kun tulet metropolialueen Limaan, suuriin kaupunkeihin, löydät yltäkylläisyyden paikkoja, joissa ei katsota omaa nenää pidemmälle.

Mélendez pitää tärkeänä Castillon ehdotusta muuttaa perustuslakituomioistuimen kokoonpanoa kansalaisvaltaiseksi. Tämä suoran demokratian mekanismi, kansalaisten vaaleilla valitseminen kyseiseen tuomioistuimeen voisi laittaa kuriin vallan ja valvontaelimien väärinkäytökset. Castilloa Meléndez pitää saman lajityypin poliitikkona kuin Evo Morales, joten hänen voittonsa merkitsisi Bolivian MAS-mallin voittoa Perussa:

− Castillo on kotoisin maolaisesta kehdosta, joka uskoo, että vallankumouksen tulisi tapahtua maaseudulta kaupunkiin päin. Hänen taustaltaan löytyy maaseudun ammattiyhdistysliikettä, opettajien ja talonpoikien järjestäytymistä, mitkä antavat hänelle mahdollisuuden luoda pysyvästi aktiiviset yhteydet näihin kahteen sosiaaliseen verkostoon.

Pedro Castillo ja Vladimir Cerrón marssivat ihmisjoukossa taustallaan viimeisen Vilcabamban inkan jälkeläinen **Túpac Amaru II** (ketsuaksi ”hohtava tai liekehtivä käärme”), joka johti 1780 alkanutta vuosisadan suurinta espanjalaisvalloittajien vastaista kapinaa (*Gran Rebelión*). Hän symboloi edelleen alkuperäiskansojen vastarintaa. Túpac Amaru II vaati ensimmäisenä Latinalaisen Amerikan vapauttamista ja orjuuden lakkauttamista.

Tavoitteena radikaali muutos talouspolitiikkaan

Castillon mielestä politiikka on menettänyt mielekkyytensä viimeisten vuosien aikana:

− Hallitsijat valehtelevat kansalle eivätkä pidä lupauksiaan. Lisäksi valtio on ollut sokea, kuuro ja mykkä perulaisten kohtaamien tarpeiden ja ongelmien edessä.

Perú Libre aikoo kansallistaa kaivos-, kaasu- ja öljyteollisuuden, vesivoiman sekä tietoliikenneyhteydet. Näin saatavat miljardit on tarkoitus suunnata ennen kaikkea koulutukseen ja terveyteen. Castillon puolue on kuvannut nykyistä talousjärjestelmää epätasa-arvoiseksi ja suurten enemmistöjen vastaiseksi. Vapaan Perun hallitussuunnitelma kuvailee tilannetta:

− Tällä hetkellä elämme näennäisesti uudistetussa kapitalistisessa järjestelmässä, taloudellisessa uusliberalismissa, jota kutsutaan sosiaaliseksi markkinataloudeksi, jota on sovellettu väkisin vuodesta 1993 ja jota on siitä lähtien toteutettu maan suurimpien enemmistöjen etujen vastaisesti. Muuttaaksemme tämän surullisen todellisuuden on tarpeellista esittää talouden alan korjausliikkeitä, joista valtaosa olisi dramaattisia.

Castillon suunnitelmiin kuuluu korruption kitkeminen ja maaseudun elävöittäminen. Hänen kampanjansa tunnuslause on ollut: ”Ei enää köyhiä rikkaassa maassa.” Valtion on siis otettava hoitaakseen suurempi rooli tulojen uusiksi jakamisessa. Valtion voimassa olevat sopimukset on tarkoitus neuvotella uusiksi tai hylätä kokonaan. Nykyisellään monikansalliset yhtiöt vievät 70 prosenttia liikevoitoista ja valtiolle jää luu käteen 30 prosentin osuudella. Voitonjako on tarkoitus kääntää toisinpäin: 20 prosenttia monikansallisille yrityksille ja 80 prosenttia suoraan valtion kassaan. Hallitusohjelman luonnoksessa todetaan:

− Pääomien yksityistämiseen ja ulosvientiin keskittynyt valtio vaihdetaan kansallistavaan ja itsenäiseen valtioon, joka vahvistaisi sisäistä taloutta sijoittamalla pääomansa omaan maahansa.

Maan perustuslain ja taloudellisen rakenteen muuttamisen lisäksi Vapaa Peru ja Castillo pyrkivät vahvistamaan aluehallinnon roolia. Nykyisin keskushallinto omii itselleen 70 prosenttia valtion budjetista. 24 paikallistason hallitusta saavat itselleen vain 18 prosenttia rahavirroista ja 4 385 erityyppistä kuntaa puolestaan vain 12 prosenttia. Myös verotuksesta tehtäisiin vähemmän keskittynyttä, koska nykyisin 98 prosenttia verotuloista kertyy valtakunnan tasolta ja kaksi prosenttia kuntien tasolta. Sen sijaan autonomiset aluehallinnot (departamentos) keräävät pyöreän nollan verran verotuloja. Niille aiotaan antaa verotusoikeus: 70 prosenttia verotuloista jäisi niille ja 30 prosenttia palautuisi valtakunnan tason keskushallinnolle. Pääkaupunki Liman metropolialueella ja Callaolla on oma erityisasemansa tässä yhtälössä, joten niiden asukkaat eivät välttämättä suhtaudu kovin myönteisesti yleiseen alueelliseen uudistukseen.

Valtion uuteen asemaan lukeutuisi entistä vahvempien työntekijöiden oikeuksien puolustaminen, omavaraisuus ruuan, energian ja turvallisuuden suhteen sekä köyhyyden ja aliravitsemuksen kitkeminen. Myöskään yritysten veronkiertoa ei tulla sallimaan. Velanmaksussa pyritään sisäisen sosiaalisen velan poistamiseen ja ulkomaanvelat halutaan peruuttaa tai neuvotella uusiksi maan riippumattomuuden lisäämiseksi. Talousmalli on saanut vaikutteita etenkin Evo Moralesin Boliviasta ja Rafael Correan Ecuadorista. Kuitenkin vaikutteita on saatu myös Hugo Chávezin ja Nicolás Maduron Venezuelasta sekä Fidel Castron Kuubasta.

Muita pikaisia nostoja 77-sivun hallitusohjelmaluonnoksesta ovat opettajien palkkojen korottaminen, hammaslääkärin sijoittaminen jokaiseen kouluun ja yliopistojen valintamenettelyjen poistaminen, jotta jokainen halukas opiskelija voidaan hyväksyä. Castillo suunnittelee myös laajaa eläkeuudistusta. Television ”roskaohjelmia” halutaan suitsia, mutta toisaalta “sosialistisen naisen” asemaa halutaan vahvistaa. Prostituutiosta ja ihmiskaupasta sekä sukupuolitaudeista halutaan päästä eroon. Yhteisöllistä maanomistusta halutaan niin ikään vahvistaa. Koko 21 kappaleen mittaiseen ohjelmaan voi tutustua täältä.

Vasemmiston haasteet Perussa ja Ecuadorissa

Ecuadorissa ja Perussa kävi päittäin. Pidin itsekin Ecuadorin vasemmiston voittoa jo aivan varmana. Myös kaikki gallupit tukivat tuota päätelmää, mutta ne eivät tietenkään osanneet ennakoida epäluottamusta koko demokraattiseen järjestelmään ilmaisseiden tyhjien äänten osuutta. Perun tilanne sen sijaan näyttäytyi ennen vaaleja lohduttomalta eikä realistisia vaihtoehtoja todelliselle muutokselle tuntunut olevan. Toisin kuitenkin kävi: Ecuadorin vasemmisto romahti ja Perun vasemmisto nousi ylös mullasta.

Correalainen vasemmisto jatkaa yhä enemmistönä kongressissa, mutta uutta mahdollisuutta hallitusvastuuseen se joutuu odottelemaan neljä vuotta. Perua voi odottaa uusi lupaavampi viisivuotiskausi ja ratkaisu moniin kriiseihin, jos ja kun Castillo voittaa vaalien toisen kierroksen. Hallitseminen Perussa hajanaisen kongressin ja vilkkaiden protestien keskellä vaatii kuitenkin aitoa johtajuutta, jonka osoittamiseen ei tule riittämään pelkkä vaalivoitto.

Toivottavasti Castillo on sanojensa mukaisesti toisenlainen johtaja, koska monista päällekkäisistä kriiseistä kärsivä Perun kansa kaipaa arkitodellisuuteensa ja yhteiskunnalliseen elämäänsä todellista radikaalia muutosta kohti parempaa. Ennen kaikkea suurista varallisuuseroista ja alueellisesta eriarvoisuudesta pitäisi pyrkiä eroon, joten vahvaa tilausta vasemmistopolitiikalle löytyy kansan syvistä riveistä.

Voittaakseen vaalit Castillon on saatava viestinsä läpi äänestäjien enemmistölle. Hänen on korostettava nuhteetonta rehellisyyttään korruptoituneen kilpailijansa lyömiseksi, mutta hänen tulee myös kosiskella vähemmän vasemmistolaisia äänestäjiä samaan aikaan, kun medioiden mustamaalauskampanjat ja isojen yritysten lobbarit pyrkivät leimaamaan Vapaan Perun ehdokkaan vaaralliseksi vaihtoehdoksi ja jopa terroristiksi (Sendero Luminoso).

Ecuadorissa vasemmiston on koottava voimansa uudelleen hyvällä oppositiopolitiikalla, jota se voi harjoittaa hyvin edellytyksin maan kongressin suurimpana ryhmittymänä. Muutos vaatii uusia ja nuoria kasvoja sekä luovia ratkaisuja. Correan perintö on erotettava Morenon huonon hallituksen aikaansaannoksista. Se on kirjoitettava uusiksi uusille kannattajille, jotka eivät tunne tai muista sen saavutuksia, mutta samalla on päästävä eroon politiikan viemisestä tuomioistuimiin ja kamppailtava tilasta medioissa. Lasson hallinto tulee todennäköisesti tarjoilemaan paljon polttoainetta Ecuadorin vasemmiston uudestaan rakentamiseen.

Sunnuntaina 18.4. julkaistun Ipsos / América TV:n gallupin mukaan Pedro Castilloa olisi valmis äänestämään 42 prosenttia ja Keiko Fujimoria 31 prosenttia. 16 prosenttia aikoo äänestää tyhjää ja 11 prosenttia ei kertonut kantaansa.

Castillon kannatus Limassa on 26 ja Fujimorin 43 prosenttia. Sen sijaan sisämaassa Perú Libren ehdokkaan kannatus on 51 ja Fuerza Popularin 24 prosenttia. Fujimoria kannatetaan eniten varakkaiden parissa ja Castilloa puolestaan vähävaraisten keskuudessa. 67 prosenttia vastaajista sanoo jo päättäneensä äänensä kohtalon, mutta 29 prosenttia ei vielä omaa riittävästi tietoa tehdäkseen valintansa. Gallupkyselyn virhemarginaali on +/- 2,8%.

25.4. julkaistussa gallupissa (IEP / La República) eroa oli jo 20 prosenttia (41,5−21,5). 21 prosenttia kertoi äänestävänsä tyhjää tai mitätöivän äänensä ja 13 prosenttia ei ole vielä päättänyt ehdokastaan. Jos vain hyväksytyt äänet lasketaan prosenteiksi, Castillon osuus olisi 66 ja Fujimorin 34 prosenttia. Fujimori johtaa gallupissa vain Limassa (31,4−29,3), mutta maaseudulla Castillon etumatka on 56,7 prosenttia verrattuna naisehdokkaan 12,9 prosenttiin.

Perú Libren ja Castillon etulyöntiasema näyttäisi vain voimistuvan, kun mediat ja oikeisto käyvät kimppuun perusteettomilla syytteillään kommunismista ja terrorismista (perulaisittain terruqueo). Edes nobelisti Mario Vargas Llosan kehotus ”pienemmästä pahasta” oikeistolaisen Keiko Fujimorin tukemiseksi ei näytä muuta kuin vahvistavan Perun vasemmistoa.

Perun presidentinvaalien toinen kierros pidetään 6.6., jolloin myös Meksikossa käydään yhdistetyt kongressi-, paikallis- ja kuvernöörivaalit.

Vasemmiston presidenttiehdokas oli oikeiston vaihtoehtoa suositumpi ensimmäisessä toisen kierroksen gallupkyselyssä.

Teksti ja tutkimustyö: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: TeleSUR, El Comercio, La República, BBC News Mundo, La Jornada, Página 12, Infobae, AS, CNE, ONPE, TSE, OEP, DW, Télam, Prensa Alternativa, RPP Noticias, Gestión, El Universo, etc.

Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto

Tapahtumia

Päävalikko

Uutiset ja artikkelit

Ajankohtaista

RSS

Sähköpostitilaus

Avainsanaan ‘Guillermo Lasso’ liitetyt artikkelit

Ecuadorin alkuperäiskansat puolustavat Amazonin sademetsän elinympäristöään

Celac herätettiin henkiin Meksikossa 31 maan voimin

Ecuadorin ja Perun omalaatuiset vaalit taustatietoineen – vasemmistolle tappio ja voitto