Avainsanaan ‘Enrique Krauze’ liitetyt artikkelit

Meksikon nykyinen presidentti sai vuoden 2018 vaaleissa noin 30,1 miljoonaa ääntä, kun toiseksi, kolmanneksi ja neljänneksi tulleet ehdokkaat kokosivat ääniä yhteensä vain hieman alle 24,9 miljoonaa.

Enrique Krauze on historioitsija ja kustannusalan yrittäjä. Hän kirjoitti mielipidekirjoituksen tunnettuun The New York Times -lehteen, josta tarjoan seuraavaksi kokonaisen käännöksen keskustelun pohjustukseksi:

Voiko Biden auttaa hillitsemään Meksikon demokraattista taantumaa?

Yhdysvaltain presidentti voi suostutella Andrés Manuel López Obradorin ymmärtämään, että yhteiset arvot tekevät naapureista hyviä, varsinkin jos he ovat kumppaneita ja ystäviä.

Ciudad de México − Vuonna 2022 vietetään Meksikon ja Yhdysvaltojen virallisten suhteiden 200-vuotispäivää. Mutta ennen kuin voimme juhlia tätä tärkeää päivämäärää, meidän on työskenneltävä turvataksemme vapaus, demokratia ja oikeusvaltioperiaate Meksikossa presidentti Andrés Manuel López Obradorin personalistisen [henkilökeskeisen] hallinnon alaisuudessa.

Merkkinä sävymuutoksesta suhteessa siihen epäkunnioittavaan ja kaupalliseen asenteeseen, jota Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump osoitti Meksikoa kohtaan, Joe Biden ja López Obrador pitivät virtuaalikokouksen 1. maaliskuuta. Siinä Biden sitoutui kunnioittamaan Meksikon, Yhdysvaltojen ja Kanadan välisen sopimuksen yhteisiä sitoumuksia ja keskustelemaan yhteistyötavoista muuttoliikkeen, koronaviruspandemiaan vastaamiseen ja siitä toipumisen sekä ilmastonmuutoksen torjunnan aiheiden suhteen.

Presidentti Biden tekisi hyvin, jos hän lisäisi joukkoon sellaisten lakien edistämiseen, jotka pysäyttävät Yhdysvaltoista Meksikoon saapuvan asevirran. Presidentti López Obradorin (AMLO, kuten hänet tunnetaan) on puolestaan ​​poistettava energiasektoria ympäröivä epävarmuus, uuden lain hyväksyminen, joka laittaa etusijalle Pemexin ja CFE:n (valtion energiayhtiöt) ja suosii polttoöljyn käyttöä on ristiriidassa T-MEC-vapaakauppasopimuksen kanssa.

Biden ja López Obrador ovat molemmat uskovia miehiä, ja oli hyvä merkki, että kokouksessa vedottiin Meksikon kansan uskonnollisiin ja maallisiin symboleihin. Samassa hengessä Biden voi välittää López Obradorille viestin, että mikään ei auta hyvää naapurisuhdetta enemmän kuin jaetut arvot, varsinkin jos naapurit ovat kumppaneita ja ystäviä. Biden on todistanut juuri tämän, murtaen muurit ja toivottamalla maahanmuuttajat tervetulleiksi.

Menestyvä kumppanuus riippuu molemmista osapuolista, jotka puolustavat yhteisiä arvoja vapaudesta, demokratiasta ja oikeusvaltiosta. Molemmat maat kokevat pandemian aiheuttamia kansallisia hätätilanteita, joita poliittinen polarisaatio pahentaa.

Sillä välin kun Yhdysvallat, jota johtaa Joe Biden, pyrkii vahvistamaan liberaalin demokratiansa institutionaalista perustaa, nuori meksikolainen demokratia, jota johtaa polarisoitumista edistävä populistijohtaja, kulkee edelleen laskusuunnassa ajautuessaan autokratian [itsevaltiuden] alaisuuteen. Tämä ilmiö voi syventyä, jos hänen puolueensa voittaa kesäkuussa pidettävissä keskikauden parlamenttivaaleissa.

López Obrador voitti vaalit heinäkuussa 2018 53 prosentilla äänistä. Hänen kuuden vuoden toimikautensa päättyy vuonna 2024. Äänestäjät antoivat hänen puolueelleen Kansallinen Uudistusliike (Movimiento Regeneración Nacional, Morena) ja sen satelliittipuolueille suhteellisen enemmistön senaatissa ja ehdottoman enemmistön edustajainhuoneessa.

Kesäkuun vaaleissa uudistetaan edustajainhuone, kaksikamarikongressissamme, sekä 15 maan 32 kuvernöörin virasta. Näiden vaalien tuloksesta riippuu Meksikon demokratian vakiinnuttaminen tai paluu Institutionaalisen Vallankumouspuolueen (PRI) uuteen versioon, joka loi autoritäärisen järjestelmän, joka hallitsi Meksikon politiikkaa vuosina 1929–2000.

Kokemuksemme PRI:stä opetti meille, että yhden puolueen järjestelmä ei erityisesti arvosta demokratiaa, vapautta ja oikeusvaltiota. Jos parlamenttivaalit vahvistavat hänen täyden valtansa kongressista, López Obrador arvostaisi näitä arvoja vielä vähemmän. Meksikon hallituksesta olisi silloin tullut yhden miehen toimialuetta.

Mutta jos seuraavissa vaaleissa hallitus menettää absoluuttisen enemmistönsä edustajainhuoneessa, Meksiko saisi takaisin tietyn vallan tasapainon. Muuten keskeisten demokraattisten instituutioiden − kuten avoimuutta ja kirjanpidon vastuullisuutta edistävän elimen, Kansallisen tiedonsaantilaitoksen (INAI) ja Kansallisen vaalilaitoksen (INE), joka järjestää ja tarkkailee vaaliprosessia koko maassa − autonomian säilyttäminen olisi vaikeaa.

López Obrador on usein painostanut julkisesti molempia instituutioita. Hän on ilmoittanut aikomuksestaan ​​hajottaa näistä ensimmäinen. Toisen osalta hänen ehdottoman enemmistönsä toistuminen edustajainhuoneessa voisi helpottaa sen valvontaa silmällä pitäen vuosien 2024 ja 2030 presidentinvaaleja, mikä heikentäisi vaaliprosessin uskottavuutta.

López Obrador ei yksinkertaisesti usko oikeusvaltioon Meksikon ongelmien ratkaisijana. Päinvastoin, hän käyttäytyy toisinaan ikään kuin hän itse ilmentäisi valtiota ja lakia.

Meksikon presidentti on vasemmistopopulisti, joka suhtautuu väheksyvästi kapitalistisiin kulutustottumuksiin ja julistaa huolensa köyhistä. Mutta hänen talouspolitiikallaan − joka on lisännyt epätasa-arvoa ja köyhyyttä pandemian aikana − on merkittäviä yhtäläisyyksiä Trumpin kanssa.

López Obrador polarisoi myös maansa, heikensi poliittista kieltä, valehteli, puolusti vaihtoehtoista todellisuuttaan ”vääriä uutisia” vastaan, hyökkäsi lehdistön kimppuun, loukkasi kriitikkojaan, alisti senaattia, vältteli avoimuutta, lisäsi hallintaansa oikeusjärjestelmästä, hallitsi puoluettaan ja saattoi vaalijärjestelmän huonoon valoon.

Jo ennen pandemiaa hallituksen heikko suoriutuminen kävi ilmi jo kaikkein arkaluontoisimmissa asioissa, mutta tänä vaikeana vuonna luvut ovat vielä vakavampia: BKT on laskenut 8,5 prosenttia, on menetetty 3,25 miljoonaa työpaikkaa ja pandemian aiheuttamasta sulkeutumisesta huolimatta tapahtui 35 484 murhaa.

López Obrador on kieltäytynyt määräämästä kasvonaamioiden käyttöä. Viruksen tartunnan saamisesta huolimatta, hän ilmestyi toipumisensa jälkeen uudelleen ilman naamiota tavallisiin kahden tunnin päivittäisiin tiedotustilaisuuksiinsa. Joidenkin arvioiden mukaan Meksikossa COVID-19:een on kuollut yli 193 000 ihmistä, mutta luotettavien lähteiden mukaan todellinen saldo voi olla 70 prosenttia suurempi kuin nämä raportit.

Vuosikymmenien aikana Meksiko rakensi rokotusverkoston. Vuonna 2018 maa rokotti 105 miljoonaa ihmistä kolmeatoista tartuntatautia vastaan, kuten tuberkuloosi, tuhkarokko ja influenssa. Ja silti Meksiko kohtaa humanitaarisen kriisin riittävien rokotteiden puutteen vuoksi, joka voidaan laittaa hallituksen piikkiin.

Valintansa jälkeen López Obrador purki immunisoimisverkoston, ja nyt maan eri alueilla rokotukset tehdään Morenalle uskollisten nuorten ryhmän kautta. Tulokset antavat kaunopuheisen kuvan: tähän mennessä vain 2 prosenttia lähes 130 000 000 meksikolaisesta on saanut vähintään yhden annoksen COVID-19-rokotetta. Pelkään, että monet muut meksikolaiset kuolevat presidenttimme huonon hallinnon vuoksi.

Jos López Obradorin puolue voittaa enemmistön edustajainhuoneesta – antaen sille uudestaan absoluuttisen vallan − Meksikoa tulee hallitsemaan PRI:n uusi autokraattinen versio.

Koko 1900-luvun Yhdysvallat pysyi välinpitämättömänä Meksikon autoritaariselle järjestelmälle. Bidenin täytyy miettiä uudelleen tätä vanhaa asennetta.

Meksikon tulevaisuuden tulemme päättämään meksikolaiset, mutta vaalituloksista riippumatta kahden johtajan välinen vuoropuhelu voi olla hyödyllistä.

Biden voi rajoittaa López Obradorin autoritaarisia taipumuksia ja edistää maltillisempaa lähestymistapaa, joka olisi paljon hyödyllisempi kahdenvälisille suhteille ja itse meksikolaisille. Biden on perustellusti vaatinut yhtenäisyyttä naapureiden väliseksi etenemistavaksi. Virkaanastujaispuheessaan hän teki selväksi: “Aloitetaan kuuntelemalla toisiamme. Kuunnelkaamme toisiamme, osoittakaamme kunnioitusta toisiamme kohtaan.”

López Obradorille, joka nielaisi Trumpin loukkaukset meksikolaisille, kun hän kutsui meitä ”raiskaajiksi ja murhaajiksi”, pitäisi olla helpompaa kuulla yhtenäisyyden ja maltillisuuden sanoja. Jos hän soveltaa näitä arvoja Meksikossa ja suhteissaan Yhdysvaltoihin, vuonna 2022 meksikolaiset ja amerikkalaiset juhlivat vuosipäivää yhdessä ja näyttävät esimerkkiä koko alueelle. Olisi häpeällistä jättää huomioimatta tuo mahdollisuus.

Enrique Krauze (@EnriqueKrauze) on historioitsija, Letras Libres -lehden toimittaja ja El pueblo soy yo -kirjoittaja. Hän on myös säännöllinen kirjoittaja espanjankielisessä The New York Times -lehdessä.

Konservatiivinen oppositiopolitiikka

Täysipäiväiseksi oppositiopoliitikoksi López Obradorin presidenttikaudella ryhtynyt kustannusalan yrittäjä Enrique Krauze esittää Yhdysvalloissa julkaistussa kolumnissaan lähes ne kaikki väitteet, joilla 70 prosentin kansansuosiota nauttivaa hallitusta vastaan on viime aikoina hyökätty. Väitteidensä tueksi hän linkittää joukon muita lähteitä, joista valtaosa kuuluu hänen tavoin siihen ryhmään, joka hyökkää jatkuvasti ja kaikin mahdollisin keinoin demokraattisissa vaaleissa valittua presidenttiä vastaan tavalla, joka ei muistuta edes etäisesti sitä mediaympäristöä, jossa Meksiko eli ennen vuoden 2018 presidentinvaaleja.

 Tämä kummallinen kokoelma valheita, puolitotuuksia ja liioiteltuja tulkintoja tähtää presidentti López Obradorin uskottavuuden kyseenalaistamiseen kaikin käytettävissä olevin keinoin. Lyömäaseiksi kelpaavat yksityisten energialan yritysten puolustaminen, pandemia ja PRI-puolue. Tarina itsevaltaisesta ja mielipuolisesta hallitsijasta halutaan kehystää Trumpin vastikkeeksi, ikään kuin tuolla tosi-tv-liikemiehellä ja meksikolaisella pitkän linjan aktivistilla ja poliitikolla olisi mitään yhteistä. Teksti vannoo uskollisuutta uudelle imperialistiselle johdolle, Bidenille, pyrkien samalla maalaamaan López Obradorin Trumpin kaltaiseksi uhaksi demokratialle ja ihmiskunnalle. Mikä typerintä, Krauze pyytää toisen valtion päämiestä laittamaan itsenäisen Meksikon presidentin kuriin, jotta hänestä saataisiin maltillisempi johtaja.

Maltillisuudella tässä tarkoitetaan korruptiota läpi sormien katsovaa, rankaisemattomuutta ruokkivaa, köyhän kansan unohtavaa uusliberaalia liikemiestä, pienen eliitin ahkeraa suosijaa, veronkierron, öljyvarkaudet ja haamuyhtiöt hyväksyvää, ylikalliita sopimuksia tehtailevaa, juonittelevaa poliitikkoa, joka teeskentelee tekevänsä jotakin yhteiskunnan hyväksi, mutta joka tosiasiassa suosii vain puoluettaan, tuttujaan ja rikastuu jatkuvasti yhteistä julkista omaisuutta yksityistämällä. Niin, López Obrador ei ole tällainen “maltillinen” tai vanhanlainen korruptoitunut, häikäilemätön ja jatkuvasti valehteleva poliitikko. Suunnanmuutos on ollut täydet 360 astetta. Hän taisteli tätä uusliberaalia hallintoa vastaan – hallintoa joka on Meksikossa kaikkien mahdollisten hyväksikäytösten summa − koko elämänsä aina 1970-luvulta lähtien, kun taas Krauze on lähinnä kunnostautunut valtaa kulloinkin pitäneiden selkään taputtelijana sekä heidän rikoksiensa hiljaisuuden muurina. Hän on myös tukenut avoimesti laajaa yksityistämispolitiikkaa.

Taannoin syyskuun 2020 alussa López Obrador esitteli aamuisessa tiedotustilaisuudessaan Krauzen yrittäjyyttä, joka rakentui kaverikaupoille. Krauze sai oman osansa chayote-vihanneksesta – siis median lahjonnasta. Presidentin paljastamien tietojen mukaan Krauzen Letras Libres -lehti hyötyi hallituksen kahdeksan tuhannen kappaleen kuukausittaisista ostoista, mainossopimuksista, kirjakaupoista ja muistakin palveluista. Kaiken kaikkiaan etua kertyi Enrique Krauzelle 90 miljoonan peson verran. Clío, Krauzen toinen yritys, joka on tehtaillut muun muassa dokumenttejä sai 185 miljoonan peson avustukset kahdelta edelliseltä hallitukselta. Krauze hyötyi siis yhteistyöstä vallanpitäjien kanssa pelkästään virallisten lukujen valossa 275 miljoonan tai 11,3 miljoonan euron verran vuosina 2006−2018, kun maata hallitsivat konservatiivipuolueet PAN ja PRI. Samassa yhteydessä López Obrador kummasteli sitä, miksi aiempia hallituksia tukenut ja nykyistä alati arvosteleva El Financiero -lehti sai 100 miljoonan dollarin valtavan lainan julkishallintoon kuuluvalta kehityspankilta, joka myönsi sen sille mitä ilmeisimmin silloisten vallanpitäjien tuella.

Mediat saivat aiemmin jokaisella presidenttikaudella vähintään satojen miljoonien pesojen tai kymmenien miljoonien eurojen verran suoraa tukea hallitukselta, jolla ostettiin niiden kiistaton alistuminen, vaikeneminen ja vallanpitäjien suitsuttaminen. López Obrador lopetti heti valtaan tultuaan moisen lahjonnan. Siksi media hyökkää häntä vastaan ennennäkemättömällä tavalla, vain vallankumouksellinen Francisco I. Madero koki jotain vastaavaa lehdistön taholta vuosina 1911−1913. Niin, siis presidentti paljasti Krauzen valtakytkökset, jotka takasivat että valtio ostaisi häneltä säännöllisesti tietyn määrän lehtiä ja kirjoja. Tällainen liiketoimintamalli toi luontaisesti yllättävää vakautta kustannusalan yrittäjän ansioihin. Poliittiselta kannalta katsottuna, Krauze on hyvin lähellä suurinta oikeistopuoluetta eli Kansallista toimintapuoluetta (PAN).

Vaalit lähestyvät

Kirjoitus ilmaisee myös sitä, että vaalikampanjat ovat käynnistyneet. Huhtikuu ja toukokuu ovat ne kiihkeimmät poliittiset kuukaudet, ennen kuin kesäkuun 6. päivänä käydään jälleen kerran osallistujien määrässä mitattuna – 94,9 miljoonaa äänioikeutettua − Meksikon historian suurimmat vaalit. Niissä ovat pelissä kongressin valtasuhteet, jotka ovat elintärkeitä muun muassa perustuslain muokkaamiseksi ja budjettivallan harjoittamiseksi. Morena puolue on yhteistyössä presidentin kanssa laittanut uusiksi noin viidesosan perustuslaista ensimmäisen reilun kahden vuoden aikana. Uusimpana uudistuksena laillistettiin marihuanan viihde-, lääkintä- ja teollisuuskäyttö.

Toisaalta pelissä on lähes puolet 32 osavaltion kuvernöörien viroista, kun valta vaihtuu 15 osavaltiossa. Monissa osavaltioissa PRI uhkaa menettää valtansa ensimmäistä kertaa sitten Meksikon vallankumouksen.  Tai sitten PAN uhkaa menettää valtansa, jonka se valloitti esiintymällä PRI:n vastakohtana, vaikka kulissien takana sen tiedetään muodostaneen yhteistyösopimuksia jo vuoden 1988 vilpillistä vaaleista lähtien. Esimerkiksi PRI antoi PAN:ille “luvan” voittaa vuoden 2000 vaalit, koska oli tarpeen simuloida demokraattista muutosta. Sitä ei tullut ja vuoden 2006 vaaleissa PAN otti itselleen toisen kauden PRI:n avustuksella. Sen jälkeen PAN päätti palauttaa PRI:lle vallan vuoden 2012 vaaleissa. Silloisen presidenttiehdokkaan Enrique Peña Nieton imago oli kiillotettu täyteen kiitoon maan suurimman televisioyhtiö Televisan avustuksella, joka naitti saippuoopperatähtensä tulevalle presidentille. Avioliitto päättyi presidenttikauden myötä, mikä kertoo omaa kieltään sen järjestetystä luonteesta. Yhtä kaikki, näin PRI ja PAN, jotka tunnetaan myös nimellä PRIAN pitivät kansaa pilkkanaan noin 30 vuoden ajan. Näissä vuoden 2021 vaaleissa ne ovat ensimmäistää kertaa virallisesti vaaliliitossa toistensa kanssa.

Lisäksi vaaleissa valitaan iso joukko paikallistason päättäjiä, kunnanjohtajia ja kunnanvaltuutettuja, yhteensä pelissä on noin 21 000 pestiä. Siksi nyt on oikea hetki aloittaa loanheitto ja mikäs sen parempaa kuin tehdä se 130 Pulitzer-palkintoa voittaneen The New York Timesin avulla. Krauze kunnostautui jo vuonna 2006 rahoittaessaan ja avustaessaan kampanjaa, joka nimesi López Obradorin “vaaraksi Meksikolle”. Vaalivuonna 2018 Krauze osallistui Operaatio Berliiniin, jonka tarkoitus oli mustamaalata López Obrador ja levittää valeuutisia hänestä sekä syyttää Venäjää ilman todisteita vaaleihin sekaantumisesta, jotta niiden tulokset voitaisiin kyseenalaistaa. Argumentit eivät ole juuri vaihtuneet, mutta noina vuosina Meksikossa on tapahtunut valtava muutos poliittisen tietoisuuden tasolla, joka johti lopulta siihen, etteivät edes vaalivilpit voineet estää López Obradorin nousua maan historian kaikkien aikojen eniten ääniä saaneeksi presidentiksi. Kuten Krauzekin sen sanoo epäsuorasti, López Obradorin suurin synti on hänen kansansuosionsa. Eihän demokratiassa tietenkään valtaa jaeta eniten ääniä saaneille vaihtoehdoille, sehän olisi rökäletappion jo 2018 kokeneelle oikeistoille pyhäinhäväistys. Demokratian toteutumisen estämiseksi kaikki keinot ovat siis sallittuja. Kuten López Obrador sen itse sanoo, “jos kansan palveleminen tekee minusta populistin, niin sitten olen populisti”. Krauze taas tulee paljastaneeksi oman luulonsa, jonka mukaan kansa on aina väärässä eikä vaaleilla ole väliä, jos lopputulos ei ole toivottu tai suosi maan rikkaimpaa väestönosaa.

Enrique Krauze on meksikolainen miljonääri ja yksi opposition äänekkäimmistä kriitikoista. Aiemmilla presidenttikausilla hän teki rahakasta yhteistyötä vallanpitäjien kanssa ja vaikeni heidän laittomuuksistaan.

Syytteitä syytteiden perään ilman perusteluja

Syytteet oikeusvaltion halventamisesta ovat naurettavia, koska vuosikymmeniin yksikään presidentti ei ole tehnyt niin paljon niitä vahvistaakseen. López Obrador kunnioittaa vallanjakoa presidentin johtaman hallituksen, lakia säätävien kongressin ja senaatin sekä oikeuslaitoksen välillä. Ennen presidentit soittivat korkeimpaan oikeuteen vapauttaaksensa kaverinsa tai estääkseen heihin kohdistettujen epäilyksien tutkimisen. Tätä ei enää tapahdu, mutta Krauzen kavereista löytyy monia korruptiotutkimuksien kohteina olevia. Näitä ystäviään ja poliittisia liittolaisiin hän ei tietenkään tekstissään mainitse. Yksi tuore esimerkki on Tamaulipaksen kuvernööri (PAN) Francisco García Cabeza de Vaca, joka on oletettavasti tehnyt liiketoimia järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Hän omistaa pelkästään Teksasin osavaltiossa 20 kiinteistöä tai maa-aluetta eikä hänen koko kiinteistöomaisuutensa Meksikossakaan täsmää hänen ilmoitetun varallisuutensa tai tulotasonsa kanssa. Presidenttiä kyseinen kuvernööri on syyttänyt ajojahdista, vaikka tutkimuksista on vastuussa itsenäinen syyttäjänvirasto ja poliittisen syytesuojan poistamisesta päättää kansallinen kongressi ja sen jälkeen asia menee paikalliselle kongressille, jossa PAN-puolueella on enemmistö.

Sen sijaan López Obradoria hän pitää vaali-instituutin halventaja, koska hän uskalsi kyseenalaistaa Krauzen puoluetoverin tai vähintään aatoverin asettaman sensuurin presidentin tiedotustilaisuuksia kohtaan. Presidentti ilmaisi sananvapauttaan kertomalla, ettei hän ollut poliittisesti ohjatun sensuurin kannalla. Lopulta vaalituomioistuin totesi vaalilaitoksen eli INE:n johtajan Lorenzo Córdovan ajaman päätöksen laittomaksi ja perusteettomaksi. Oppositiolle presidentin vaientaminen olisi ollut iso poliittinen voitto. Joiden poliitikan “asiantuntijoiden” maailmassa vaali-instituutti on kaiken hyvän alku ja loppu, vaikka todellisuudessa sen historia ja nykypäiväkin on täynnä alhaista poliittista juonittelua. Silti sen uskottavuus on ollut paranemaan päin, vaikka edelleen se yksin ei voi taata vaalien vapautta, vaan tueksi tarvitaan kaikki vallanpitäjät. Presidentti lähetti helmikuun lopussa kaikille kuvernööreille kirjeen, jossa hän pyysi heitä tekemään parhaansa ja olemaan puuttumatta vaaleihin. INE nauttii perustuslain suojaa itsenäisenä laitoksena, jonka rahoitus on taattu jokaisen vuoden budjetissa.

Mitään uhkaa demokratiaa kohtaan ei nyt eletä, koska Meksiko on vihdoin täysi demokratia, vaalivilpit ja muut varsin arveluttavat käytännöt ovat jääneet taakse. Vaalivilppiä pidetään myös presidentin ajaman perustuslain uudistuksen myötä “vakavana rikoksena”, kun sitä ei aiemmin pidetty rikoksena laisinkaan tai ainakin syytteet jätettiin säännöllisesti nostamatta. Morena-puolue olisi voinut myös nimittää vaali-instituuttiin puolueensa edustajat, mutta sen sijaan se päätti ensimmäistä kertaa historiassa nimittää sinne asiantuntijajäseniä, joilla ei ole suoria puoluekytköksiä. Tämäkö heikentää demokratiaa? Esimerkkejä voisi ladella liudan lisää, mutta sanottakoon vain se, että presidentti López Obrador on vuoden 1968-opiskelijamellakoiden sukupolvea. Hän on siis taistellut aina sen puolesta, että Meksiko voisi olla aito kansanvalta ja oikeusvaltio. Siksi hänellä ei ole mitään syytä pettää omia ihanteitaan nyt, kun hän voi vihdoin viedä ne käytäntöön vuosikymmennien oppositiopolitikoinnin jälkeen.

Oppositiojohtajana hän kohtasi mitä moninaisinta väkivaltaa ja uhkailua. Muun muassa vuonna 2005 hänen seuraavan vuoden presidenttiehdokkuutensa haluttiin estää tekaistuilla rikossyytteillä, jotka liittyivät köyhälle ja unohdetulle asuinalueelle rakennetun sairaalan tien “väyläoikeuksien” rikkomiseen. Miljoonat ihmiset lähtivät kaduille ja Krauzen puoluetoverin ja silloisen presidentin Vicente Foxin (PAN) täytyi luopua aikeistaan. Kuitenkin vuoden 2006 vaalit päättyivät vaalivilppiin. Se vaalivilppi tuli kalliiksi, koska sen myötä Felipe Calderón nousi valtaan. Hän ei voittanut vaaleja, vaikka eroksi tekaistiin 0,62 prosenttia tai noin 250 000 ääntä. Calderón ei voittanut vaaleja, joten hän halusi aloittaa “huumeiden vastaisen sodan”, joka maksoi seuraavien 12 vuoden aikana ainakin 200 000 ihmishenkeä.

Calderónin turvallisuudesta vastannut ministerio Genaro García Luna on nykyisin pidätettynä Yhdysvalloissa monista laittomuuksista. Niihin lukeutuu muun muassa Sinaloan huumekartellin suosiminen ja avustaminen. García Luna suojeli kartellia, hyökkäsi sen kilpailijoita vastaan ja antoi sille vihjeitä vaaratilanteiden välttämiseksi. Hän ei ollut kansan tai edes hallituksen palveluksessa, vaan hän oli kartellin palkkalistoilla. Entinen presidentti Calderón sanoo, ettei hän tiennyt tästä mitään. On vain ajan kysymystä, koska tämä alkoholismistakin kärsinyt presidenttikautensa jälkeen Harvardiin luennoimaan lähtenyt korruptoitunut murhamies joutuu itsekin oikeuden eteen. López Obradorin aloitteesta elokuussa 2021 äänestetään neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä siitä, aloitetaanko tutkimukset entisten presidenttien oikeuteen saattamiseksi. Rikoksista tuomion saaminen ei tietenkään kaipaa äänestystä, mutta koska kyse on koko poliittisen järjestelmän luonteen muuttamisesta maassa, jossa ei ole oikeasti koskaan tuomittu entisiä presidenttejä heidän rikoksistaan, tarvitsee tämä radikaali suunnanmuutos tuekseen mahdollisimman laajan kansan enemmistön.

Chávez vai Trump?

Aiemmin Enrique Krauze vertaili López Obradoria Venezuelan presidenttiin Hugo Cháveziin. Nyt vertailukohtaa haetaan pohjoisesta. Kuten opposition äänitorvi Krauze sen sanoo maalatessaan Meksikon presidentistä Yhdysvaltojen historian kyvyttömimmän päämiehen peilikuvaa: “López Obrador polarisoi myös maansa, heikensi poliittista kieltä, valehteli, puolusti vaihtoehtoista todellisuuttaan ‘vääriä uutisia’ vastaan, hyökkäsi lehdistön kimppuun, loukkasi kriitikkojaan, alisti senaattia, vältteli avoimuutta, lisäsi hallintaansa oikeusjärjestelmästä, hallitsi puoluettaan ja saattoi vaalijärjestelmän huonoon valoon.”

Oikeusjärjestelmän vahvistaminen ja uudistaminen on ottanut tuulta alleen López Obradorin kaudella, vaikka muutoksia johtavat ennen kaikkea korkeimman oikeuden puheenjohtaja ja syyttäjänvirasto. Tällä presidenttikaudella jo ainakin 140 tuomaria on erotettu oikeuslaitoksesta rikosepäilyjen takia. Tämä on ennenkokematonta. Samaan tapaan hallituksen alainen taloudellisen tiedostelun yksikkö (UIF) on sulkenut tilejä, puuttuen valkokaularikollisten ja järjestäytyneen rikollisuuden rahavirtoihin monin verroin tehokkaammin kuin koskaan aiemmin. Sama korruption vastainen taistelu tapahtuu monilla muillakin rintamilla.

Poliittinen kieli on noussut uuteen kukoistukseen tällä presidenttikaudella. Maan suosituin tv-ohjelma on presidentin joka arkiaamu pidettävä tiedotustilaisuus. Se lähentää kansaa entisestään politiikan maailmaan. Siellä kerrotaan eri yhteiskunnan alojen uudistuksista, vastataan lehdistön kysymyksiin, vitsaillaan, viihdytään, tarinoidaan ja harjoitetaan sitä, mitä politiikan pedagogiikaksikin voisi kutsua. Väitteet valehtelusta ovat katteettomia eikä niille löydy todisteita mistään. Presidentti korostaa usein korkeimmaksi arvokseen rehellisyyttä, mutta mikä parasta tämän hän on myös näyttänyt halki koko poliitikon uransa, vaikka häntä vastaan on myös yritetty lavastaa rikoksia. Jos Trump olikin kompulsiivinen valehtelija, niin López Obrador on pakkomielteinen todenpuhuja, joskus kun totuuden puhumisesta on poliittista haittaa, koska vastustajat voivat käyttää tätä rehellisyyttä omien valheidensa tukena, kuten Krauze ansiokkaasti tekeekin. Niin, ja lehdistön vapaus tai avoimuus eivät ole koskaan olleet paremmalla tolalla. Lehtimiehet saavat tarvitessaan valtion suojelusta, koska tilanne joissakin osavaltioissa vaatii sitä. Yhtäkään lehtimiestä tai -naista ei ole sensuroitu. Yksi lehti (Nexos) sai tosin sakkotuomion käytettyjen lähdetietojen väärentämisestä, mutta se on asia erikseen. Sattumaa tai ei, tuo lehti on Krauzen kaverin Héctor Aguilar Camínin omistuksessa.

Pandemian hoidosta ja rokotuksista

On totta, että Meksikossa on kuollut pandemiaan jo 193 000 ihmistä. Sairaalat eivät kuitenkaan koskaan olleet romahduspisteessä, vaan ne ovat aina pystyneet palvelemaan kaikkia avuntarvitsijoita. Sairaalapaikkojen määrä myös onnistuttiin kuusinkertaistamaan. Uutta terveysalan henkilökuntaa on palkattu yli 50 000 henkeä ja pandemian kanssa suoraan työtä tekeville on maksettu jo noin vuoden verran korotettua palkkaa. Meksiko aloitti toimet pandemian hillitsemiksi jo maaliskuun puolivälissä 2020, sen jälkeen kun maassa oli todettu ensimmäinen koronatartuna 27.-28.2. välisenä yönä ja maaliskuun puolivälissä tiedettyjä tautitapauksia oli 12. Koulut ovat olleet kiinni yhtäjaksoisesti jo vuoden, vaikka etäopetusta on toteutettu onnistuneesti. Yhtenäisen kansallisen sulkujakson (La Jornada Nacional de Sana Distancia) 23.3.−30.5.2020 jälkeen liikkuvuutta ja aktiviteettejä on rajoitettu osavaltiokohtaisen ja neliportaisen epidemiologisen liikennevalojärjestelmän avulla.

Pandemian hoito ei ole jäänyt kiinni poliittisesta tahdosta tai resursseista, joita ehdittiin lisätä terveydenhoitoon jo ennen pandemiaa 40 miljardin peson tai reilun 1,6 miljardin euron verran. Presidentti on alusta asti jättänyt pandemian hoidon terveysalan monitieteellisten osaajien vastuulle. Valitettavasti kuolemia on silti kertynyt suuri määrä, mikä johtuu ennen kaikkea pandemiaa edeltäneestä heikosta kansanterveydestä. Jos jopa 75 prosenttia aikuisista kärsii ylipainosta, 35 prosenttia verenpainetaudista ja 15 prosenttia diabeteksestä, voi tartuntatautien odottaa lisäävän kuolleisuutta. Meksikossa kansanterveys on viimeisten vuosikymmenten aikana heikentynyt yhtä huonoksi kuin Yhdysvalloissa, jossa myös koronakuolleisuus on ollut suurta. Hallitus on kuitenkin suitsinut kaupoissa myytävien tuotteiden etiketit uusiksi Chilen mallin mukaisesti jo ennen pandemiaa, ja vuoden 2020 mittaan alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota luontaiseen ja terveelliseen ruokavalioon, jonka merkitys elintapasairauksien ehkäisyssä on suuri.

Yhdysvaltojen esimerkin mukaisesti Meksikossa on 1980-luvulta lähtien yleistynyt sokeri-, suola-, rasva- ja kaloripitoisten pitkälle jalostettujen tuotteiden kulutus, kun taas perinteiset ruokavaliot ovat kokeneet syrjintää. Tätä ilmiötä on kutsuttu myös ruokakulttuurin imperialismiksi ja makuaistin koloanialismiksi. Toisaalta pandemian alussa yksityiset mediat pelottelivat ihmisiä sairaaloilla siinä määrin, että osa jäi kotiin kuolemaan eikä uskaltautunut hakemaan apua ajoissa. Infodemian ilmiö on jakanut väärää tietoa pandemiasta, politisoinut sen ja pelotellut ihmisiä skandaalinkäryisillä jutuilla jo vuoden verran. Meksikon hallitus on vastannut infosotaan tarjoamalla tiedemiesten vetämän COVID-infon joka päivä jo yli vuoden ajan. Siksi Meksikossa kansalta ei koskaan ole puuttunut riittävää tietoa viruksesta ja epidemiatilanteesta.

Kuolleisuus ei ole missään tapauksessa 70 prosenttia suurempaa kuin hallituksen tiedot. Meksikossa on kattava noin 20 000 yksikön epidemiologinen seurantajärjestelmä (SISVER-alusta), joka rekisteröi tartunnat ja kuolemantapaukset. Kaikkia, jotka kuolevat kotona ei kuitenkaan merkitä tämän järjestelmän tietoihin. Siksi kuolleisuudesta voidaan raportoida viiveellä. Hallitus on tarjonnut jo useita raportteja alustavista “liikakuolleisuuden” laskelmista, jotka vertailevat vuonna 2020 kuolleiden määrää kolmen edellisen vuoden kuolleisuuteen. Niissä huomioidaan myös muut kuin pandemiasta johtuvat kuolemat. Tapauksista annettava tieto on myös ensimmäistä kertaa julkista, koska henkilötietojen poistamisen jälkeen, jokainen voi tutustua avoimeen dataan.

Toisaalta Meksikon Kansallinen tilasto- ja maantiedeinstituutti (INEGI) koostaa kuolleista omaa tilastoaan, joka tarjoaa tilastoanalyysin vaatimalla viiveellä viralliset tiedot. Krauze liioittelee viitteitä siitä, että kaikki kuolemat eivät ole tilastoituja, kuten monet mediat ovat tehneet jo vuoden ajan. Tammikuun lopussa INEGI:n alustavat tammi−elokuun 2020 laskelmat osoittivat 108 658 kuolemantapausta, kun taas hallitus oli vahvistanut 75 017 kuollutta, joten luku osoittautuu 44,8 prosenttia suuremmaksi. Pandemian hoidosta vastaava apulaisterveysministeri Hugo López-Gatell on vahvistanut luottavansa INEGI:n tietoihin eikä näe ristiriitaa niiden ja hallituksen tietojen välillä, koska kummankin metodologia on erilainen. Kuitenkaan 44,8 prosentin vaihteluväliä yhä keskeneräisten tilastotietojen osalta ei tule ylitulkita eikä lukua tule väittää El Financiero -lehden ja Krauzen tapaan 70 prosentiksi.

Meksikossa on perinteisesti ollut hyvä rokotusverkosto, rokotusohjelmat ovat olleet laajoja ja alan ammattilaiset ovat osallistuneet muun muassa Maailman terveysjärjestön (WHO) päättäviin elimiin. Kuitenkin aikakaudella 1982−2018, jota kutsutaan uusliberaaliksi aikakaudeksi, lääkkeillä tehtiin monenlaisia laittomia ja moraalittomia bisneksiä, syntyi poliitikkojen ja lääkefirmojen kytköksiä, lääkkeistä perittiin rajua ylihintaa tai niitä ei toimitettu tekosyihin vedoten, sopimuksia annettiin tutuille ja syntyi epäterveitä riippuvuussuhteita ja monopoliasemia. Siksi López Obradorin hallitus muutti perustuslakia voidakseen ostaa YK:n välityksellä tarvittavat lääkkeet parhaaseen hintaan muista maailman maista. Jotkut paikalliset lääkefirmat ovat pyrkineet puolustamaan etuoikeuksiaan boikotoimalla lääketoimituksia tai politikoimalla syöpään sairastuneiden lasten lääkityksellä. Krauzen hengenheimolaiset, kuten konservatiivipuolue PAN, olivat luomassa lääketeollisuuden väärinkäytöksiä. Toisaalta lääketeollisuutta pyritään uudistamaan ja muun muassa influenssarokotteen valmistuskapasiteetti aiotaan palauttaa Meksikoon.

Mitään humanitääristä kriisiä ei Meksikossa ole. Toinen tautihuippukin on ohitettu jo helmikuun puolivälin paikkeilla. Tammikuussa uusia tartuntoja todettiin jopa 110 000 viikossa, joka oli puolet enemmän kuin 55 000:n viikkohuippu heinäkuussa 2020. Nyt tartunnat ovat alle 40 000:ssa per viikko, joten tilanne on tällä hetkellä parempi kuin Euroopassa pahiten pandemiasta kärsivästä Brasiliasta puhumattakaan.

Rokotuksia varten on järjestetty 12−13 hengen partioita operaatiossa, joka tunnetaan nimellä Maantiekiitäjä (Operación Correcaminos). Niihin osallistuu puolustusvoimien väkeä, sosiaalisten ohjelmien työntekijöitä sekä terveydenalan ammattilaisia. Yhteensä rokottamiseen tulee tässä vaiheessa osallistuneeksi jopa 10 000 henkeä ja myöhemmin tarpeen mukaan käytössä voi olla 20 000 henkeä. Siinä ei ole siis kyse tavanomaisesta kansallisesta rokotusohjelmasta, kuten kolumnissa esitetään. Eikä nyt tavoitella vain 20 prosentin hukkaosuutta: ennen jopa viidesosa rokotteista “hukattiin”. Tämä on niitä Krauzen kaipaamia hyviä aikoja, aikoja jolloin terveyssektoria yksityistettiin, haamusairaaloita avattiin, henkilökuntaa ei ollut riittävästi ja infrastruktuuri jätettiin homehtumaan. Nykyisin jokaisella on oikeus ilmaiseen terveydenhuoltoon. Sitä varten on perinteisten instituuttien rinnalle luotu myös Kansallinen terveyttä hyvinvointia varten instituutti (INSABI) jo ennen pandemiaa. Meksikossa ei ole vain yhtä kansallista terveysviranomaista, koska hallituksen lisäksi jokainen osavaltio on oman alueensa terveydestä vastaava taho. Niin, ja koronarokotteista vain 0,06 prosenttia ei ole pystytty hyödyntämään. Enää rokotteita ei myydä yksityissektorille julkisen sektorin kustannuksella.

Tätä kirjoittaessa Meksikossa on rokotettu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Parhaimmillaan on kyetty rokottamaan yli 300 000 ihmistä päivässä. Jos Pfizer-BioNtechin toimituksiin ei olisi tullut kuukauden taukoa Belgian tehtaan laajentamisen takia, oltaisiin rokottamisessa jo pitemmällä. Silti jo nyt tuhannessa kaikkiaan lähes 2 500 kunnasta on jo rokotettu kaikki yli 60-vuotiaat ensimmäisen kerran. Tarkoitus on saada kaikki ikäihmiset rokotettua vähintään kertaalleen ennen huhtikuun loppua. Pfizerin toimitukset saatiin uudelleen käyntiin ja rinnalle ovat tulleet Sputnik V ja SinoVac. Lisäksi maaliskuun lopusta lähtien Meksiko alkaa saada käyttöönsä kahta rokotetta, joiden kummankin loppuvalmistus tehdään Meksikossa: AstraZeneca ja CanSinoBio. Yhdysvallat toimittaa Meksikolle myös 2,7 miljoonaa Pfizerin rokotetta todennäköisesti viimeistään huhtikuussa. Tämä muuttaa tilanteen merkittävästi, jos ja kun toimitustahti kiihtyy.  Rokotteita on jo ehditty ostaa käytännössä koko väestölle, vaikka alle 16-vuotiaiden rokottamisesta ei ole vielä tarkkaa tietoa. Toisaalta kansallisessa strategiassa on haluttu ensin rokottaa kaikkein syrjäisimpien seutujen vanhukset, joka on tarkoittanut sitä, että alussa ei ole voitu hajalla asuvan väestön ominaisuuksien takia edetä niin nopeasti. Kuitenkin kun rokotteita tuli lisää, alkoivat rokotukset myös pääkaupungin 16 kunnassa. Nyt rokotusvauhti on kiihtymään päin. Siinä missä helmikuussa saatiin maahan 3,3, miljoonaa rokotetta, maaliskuussa päästään jo lähes 24 miljoonaan rokotteeseen ja huhtikuussa rokotteita tulisi olla käytössä jo 33 miljoonaa lisää.

Oppositio kaipaa Bidenilta sekaantumista Meksikon sisäpolitiikkaan

Opposition valheet ovat poliittista propagandaa kuten odottaa saattaa. Ja tuleehan vaurailla liikemiehillä olla liittolaisia The New York Times -lehdessä. Niin, ja miksei naapurimaan presidenttiä voisi pyytää nuhtelemaan rikkaiden etuoikeuksiin puuttunutta presidenttiä? Eihän se ole maanpetosta tai itsenäisyyden aliarvioimista, sehän on vain omien etujen epätoivoista puolustamista, silloin kun kaikki muut keinot on jo käytetty.

Opposition ja sen äänitorven Krauzen hätä on suuri. He uskovat häviävänsä vaalit. Presidentin kansansuosio ei ole missään peukaloiduissakaan mielipidemittauksessa heilahtanut alle 60 prosentin ja liikkuu yleisesti ottaen 70 prosentin tasolla. López Obrador on yksi maailman suosituimmista valtionpäämiehistä. Sehän oppositiota sapettaa, eivätkä he keksi mitään hyvää sanottavaa presidentin kymmenistä onnistuneista uudistuksista. Heille on loukkaavaa jo pelkästään se, että köyhiä pidetään ihmisinä ja rikkailta otetaan pois laittomat etuoikeudet.

Tuo penteleen valtion sähköyhtiön vahvistaminenkin vain vie markkinarakoa yksityisiltä yrityksiltä. Ennen kaikki oli paremmin, kun kotimaisia ja ulkomaisia yksityisyrityksiä tuettiin valtion varoin. Niille annettiin myös etuoikeus myydä sähkönsä ennen julkisten laitosten tuotantoa ja niille maksettiin ylihintaa sähköstä, samalla kun kuluttajien hintoja nostettiin ja valtion sähköyhtiötä (CFE) ajettiin alas yksityisen voitontavoittelun tieltä. Presidentti laittoi lopun keinottelulle. Siitähän riemastui myös espanjalainen El País -lehti, jonka omistajissa on yhdysvaltalainen sijoitusyhtiö ja joka puolustaa espanjalaisten energiayhtiöiden kuten Repsolin, Iberdrolan ja OHL:län etuja maailmalla. Krauzellekaan ei vahva ja edulliset kuluttajahinnat takaava valtion sähköyhtiö kelpaa. Yksityisten yritysten sähkötoimituksia ei ole kielletty eikä yhtään yhtiötä ole takavarikoitu hallituksen omistukseen, vaikka silläkin kyllä peloteltiin.

Uudistus sai kongressin ja senaatin enemmistöt puolelleen, mutta eliitti ei luovuttanut, vaan järjesti muutaman tuomarin taikomaan kolmisenkymmentä tekaistua oikeudellista suojaa valittajille, joka viivästyttää uudistuksen toimeenpanoa. Yhdysvaltojen taannoinen energiakatastrofi Teksasissa näyttää, ettei Meksikon ole viisasta riippua energiapolitiikassaan toisista valtioista tai laittaa kaikkea yhdenlaisen energiatyypin varaan, kuten ennen tehtiin ostamalla Teksasin halpaa kaasua. López Obradorin aikakaudella Meksiko uudistaa energiateollisuuttaan. Myös laaja vesivoimaloiden verkosto ollaan uudistamassa. Sähköreformi ei tee energiateollisuudesta saastuttavampaa, kuten Krauze ja muutkin ulkomaisten energiayhtiöiden puolustajat väittivät viimeisenä oljenkortenaan. Ennen CFE:n puhdasta sähköä ei voitu sertifioida, mutta nyt kaikki lähteet voidaan arvioida tasa-arvoisesti, mikä tulee parantamaan puhtaan sähkön markkinaosuutta. Jo vuonna 2019 Meksikon energiasta tuotettiin hiilellä vain 7 prosenttia ja tuo osuus on laskemaan päin, samalla kun aurinkovoimaa lisätään jo paljon hyödynnetyn tuulivoiman lisäksi. Nykyinen hallitus on myös uusinut monia vanhoja diesesillä tai polttoöljyllä käyneitä energiavoimaloita kaasulla toimiviksi sekä panostanut uusiin maalämpövoimaloihin. Myös vanhojen öljynjalostamojen modernisointi vähentää päästöjä.

Olipa 18.3. myös öljy-yhtiö Pemexin kansallistamisen vuosipäivä. Korkea öljyn hinta lupaa valtion budjettiin 300 miljardin peson tai 12,3 miljardin euron ylimääräistä tuloa vuonna 2021. Ja samalla uusi moderni öljynjalostamo valmistuu Tabascon osavaltioon, josta löydettiin myös uusi jättimäinen öljyesiintymä, joka on jo lajissaan kolmas tällä hallituskaudella. Ennen öljyä etsittiin isoin investoinnein syvistä vesistä, mutta sitä ei sieltä löydetty. Sen sijaan öljyn etsiminen sieltä, missä sitä tiedettiin olevan, matalista vesistä ja maalta, oli pysähdyksissä. Öljyvarat ovat lisääntyneet sen myötä, kun strategiaa muutettiin. Tuotanto on lisääntynyt hieman, mutta López Obradorin tavoitteena on käyttää vain sen verran öljyä kuin maan energiaomavaraisuus vaatii. Enää tarkoitus ei ole lisätä vientiä merkittävästi. Laskentatavasta ja vuodesta riippuen valtion öljy-yhtiö edustaa enää vain alle kymmentä prosenttia bruttokansantuotteesta. Toisin laskettuna Pemexin tulot olivat 17,7 prosenttia julkisen sektorin tuloista 2019, kun ne vielä 2006 edustivat 39,8 prosenttia. Joka tapauksessa Pemex on maailman kahdeksanneksi suurin raakaöljyn tuottaja. Silti Meksikon energiasektorin tarkoituksellinen rappiotila ennen vuotta 2018 vei Meksikon jopa tilanteeseen, jossa se joutui tuomaan bensiinien lisäksi maahan myös raakaöljyä. Bensiinin tuonnista tullaan pääsemään eroon 2024, kun uusi jalostamo ja kuusi uudistettua jalostamoa ovat täydessä toiminnassa.

Ennen uusliberaalilla kaudella valtion öljy-yhtiötä hyväksikäytettiin ja vähäteltiin samanaikaisesti. Siltä öljyn ryöstäminenkin oli joidenkin erioikeus. Hälytykset soivat, mutta niihin ei puututtu. Energiauudistuskin meni läpi muhkein lahjuksin viime hallituskaudella, vaikka López Obradorin johtama kansanliike vastusti sitä loppuun asti. Sen tuloksena maahan piti virtaaman uusia sijoituksia ja tuotannon tuli nousta. Tuotanto kuitenkin laski ja yli sadasta (107) Meksikoon sijoittaneesta energia-alan yhtiöstä yksikään ei tuottanut oikeasti öljyä. Ne ostivat osakkeita spekuloidakseen pörssissä. Nyt yksi tai kaksi niistä tuottaa pienen määrän öljyä. Edellisten oikeistohallituksien kaudella Pemexin ammattiliiton johtoon nostettiin yksi maan historian korruptoituneimmaksi yltävistä hahmoista, Carlos Romero Deschamps. Hänestä oli jo luultu päästyn eroon 26 vuoden jälkeen, mutta vasta nyt kävi ilmi, ettei hän eronnut virallisesti valtion öljy-yhtiön palveluksesta. Hänen oli tarkoitus lomailla loppuvuoteen 2024, päästäkseen eroon presidentistä. Sen jälkeen hänen oli tarkoitus jatkaa satojen miljoonien dollarien varastamista. Presidentti kuitenkin pyysi häntä eroamaan, kun kuuli näistä suunnitelmista. Seuraavaksi sitten odotellaan oikeusjuttujen etenemistä ja valtion öljy-yhtiön valintoja uudesta johtajasta.

Muutamia reaktioita

15. maaliskuuta julkaistu Krauzen kolumni on ollut yksi kuluvan viikon puheenaiheista. Se on herättänyt suurimmaksi osaksi voimakasta pahennusta sosiaalisissa medioissa. Eräs kansalainen ja yliopiston professori Jorge Gómez Naredo twiittasi aiheesta:

− Lyhyesti sanottuna, Enrique Krauze pyysi amerikkalaisessa lehdistössä, että Yhdysvallat puuttuisi Meksikon sisäisiin asioihin ja kertoisi presidentillemme mitä tehdä ja mitä ei. Isä Krauze uskoo, että väliin tuleminen on yhtä kuin “oikeusvaltio” ja ryöstely yhtä kuin “vapaus”.

Kirjailija ja politiikan kommentoija Fabrizio Mejía Madrid taas ironisoi tähän sävyyn:

− “Ole hyvä, Biden, estä kansalaisia antamasta kahden kolmasosan (2/3) määräenemmistöä Morenalle” … − eräs The New York Timesin kolumnisti.

López Obradorin hallitusta avoimesti tukeva dokumentalisti Epigmenio Ibarra kirjoitti 17.3. kolumnin nimeltään Ideologinen sokeus ja pelko (La ceguera ideológica y el miedo), jossa hän viittaa epäsuorasti Krauzeen ja hänen kaltaisiinsa mediahahmoihin:

− Konservatiivit pelkäävät. Se on anakronistista [väärään aikakauteen sijoittuvaa] ja kohdunkaulan pelkoa, joka estää heitä toimimasta reilusti ja luottamaan äänestyskäyttäytymiseen. Tuo pelko saa heidät muuttamaan vastustajansa viholliseksi, joka täytyy murskata; aivan niin kuin tyrannioissa tehdään, niissä joita he sanovat pelkäävänsä niin paljon, mutta joita kohtaan he tuntevat niin paljon sympatiaa.

Morena-puolueen pääsihteeri Citlalli Hernández Mora kuvaili kolumnistin hyökkäystä näillä sanankäänteillä:

− Vanhan hallinnon älyköt ovat riisuneet naamionsa ja näyttävät pikkuhiljaa epädemokraattisen taipumuksensa. He ovat niin epätoivoisia, että haikailevat hartaasti uuden Maximiliano de Habsburgon [Meksikoa konservatiivien pyynnöstä vuosina 1864−1867 hallinnut itävaltalainen keisari] saapumista, he pyrkivät saamaan takaisin ne etuoikeudet, jotka kansa otti heiltä pois.

Näyttelijä Damián Alcázar taas kuvaili opposition edustajan kirjoittelun antia tähän tapaan:

− Enrique Krauzen pyyntö todistaa sen, mitä niin monesti olen toistanut, he eivät ole AMLO:a vastaan, vaan he ovat Meksikoa vastaan.

Sotakirjeenvaihtajanakin toiminut tuottaja Epigmenio Ibarra on yksi niistä julkisuuden henkilöistä, jotka puolustavat avoimesti López Obradorin johtamaa hallitusta.

Oikeistopolitiikan kriisi

Poliittisen oikeiston hätä Meksikossa on suurta luokkaa. Sen takia vanha valtapuolue PRI, se vallankumouksen jälkeen hallinnut ja lopulta viimeistään 1960-luvulta lähtien otteensa hukannut, tuota puoluetta ja öljyn kansallistamista vastaan syntynyt PAN sekä vanha vasemmistolainen oppositiopuolue PRD ovat päätyneet vaaliliittoon “pelastaakseen” Meksikon karmean diktatuurin syövereistä. Krauze kritisoi PRI:tä, mutta tulee PAN:in todennäköisenä tukijana äänestämään samaa vaaliittoa. Kuten sanottua, PAN ja PRD syntyivät vastustaakseen PRI:n ylivaltaa, mutta ne päätyivät sen kanssa yhteiseen vaaliliittoon. Näin niiden poliittinen historia on kiertänyt täyden kierroksen. Kaikki kolme puoluetta ovat käyneet turhiksi ja tulleet kansan hylkäämiksi. Kymmenet ilmi tulleet väärinkäytökset, korruptiotapaukset ja laittomuudet painavat niiden arkkua maan alle.

Ennusteet oppositiolle ovat heikkoja: se ei tule saamaan lisää paikkoja kongressista tai kykene pitämään kuvernöörin paikkojaan. Kansa on väsynyt tämän kolmikon ja sen lakeijoiden valheisiin: simulaatio, oman edun tavoittelu ja kyynisyys eivät enää ole poliitikoissa tavoiteltavia ominaisuuksia. Siksi oman aikansa dinosaurukset, Krauzet ja kymmenet muut oikeistopolitiikot, joista on kymmenien vuosien hiljaisuuden ja päättäjien suitsutuksen jälkeen kuoriutunut vallan kriitikkoja, oppositiopoliitikkoja. Ennen he hyväksyivät hiljaisesti korruption, murhat ja hyväksikäytökset. Demokratialla, oikeusvaltiolla, vallanjaolla tai lehdistön vapaudella ei ollut heille mitään merkitystä. He tukivat hallintoja, jotka sortivat ihmisoikeuksia, kiduttivat, tappoivat ja kidnappasivat. He tukivat näitä huumekartellien liittolaisia, avustivat vaalivilpeissä, milloin mitäkin tarvittiin. Talkoohenkeä “oikean” ideologian hyväksi ei puuttunut, mutta sen vastineeksi he toki saivat jatkuvia miljoonaluokan lahjuksia tai huviloita Yhdysvalloista.

Nyt kun tuo sirkus on loppunut, heistä on yhtäkkiä tullut jaloista arvoista kiinnostuneita tiedostavia kansalaisia, jopa feministejä ja puhtaiden energiamuotojen sekä aikanaan rikkomiensa demokratian tai ihmisoikeuksien puolustajia. Kuitenkin todellisuudessa Krauze ja hänen kaltaisensa ovat karmean poliittisen menneisyyden kaihoisa tuulahdus. Emme ole palaamassa enää siihen painajaiseen, koska kansa tietää valita paremmin. Siksi miljonäärien valheet eivät tehoa Meksikon kansan enemmistöön. Valheita on kuitenkin luvassa lisää, koska vaalitaisto on vasta alkamaisillaan. Presidentti suosittelee sarkastisesti Krauzea tavoittelemaan Yhdysvaltojen Meksikon suurlähettilään pestiä, koska se virka on vapaana. Jotkut ovat pyytäneet López Obradoria syyttämään Krauzea maanpetoksesta. Tähän presidentti antoi vahvan kielteisen vastauksen kuin sinettinä sille, etteivät vapaudet ole koskaan olleet suurempia kuin nyt. Antaa hänen kirjoittaa vain…

Demokraattisten vaalien voittamisessa ei ole mitään, mikä veisi itsevaltiuteen tai diktatuuriin, varsinkin kun maata johtava poliitikko omaa suuren kunnioituksen kansanvaltaa kohtaan. Se ei murenna myöskään oikeusvaltiota, vaan vahvistaa sitä takaamalla lailliset vaalit. Meksiko on kulkenut pitkän tien todelliseen demokratiaan eikä varmasti tule luopumaan enää vapaasta oikeudesta valita päättäjänsä. Krauze pelkää pahinta eli vaalien häviämistä. Sen seuraukset ovatkin oppositiolle kaameat, mutta Meksikon kansalle se tarkoittaa vain Morenan hyvin sujuneen valtakauden uusimista kongressissa ja parempien päättäjien äänestämistä kuvernöörien virkoihin. Morenakaan ei ole täydellinen, mutta se on valtava parannus siihen poliitikkojen kastiin, joka kansoitti päättäjien virat aiemmin. Vuoden 2018 vaalivoiton uusiminen ei ole maailmanloppu, vaan se on vain jo käynnissä olevan neljännen muutosaallon (Cuarta Transformación) vahvistamista. Ennen kaikkea se on kuitenkin yhteisen pyrkimyksen ilmaisemista: haluamme Meksikosta tasavertaisen, vapaan, oikeudenmukaisen, vauraan ja turvallisen maan aivan kaikille. Enää harvojen etuoikeus ei hallitse mediaa, rahavirtoja ja päätöksiä. Vihdoin valta on kansan, joka on laitettu kaiken politiikan keskiöön.

López Obrador teki jo hyväksytyn lakialoitteen, jonka mukaan kansa voi päättää kuusivuotisen kauden puolivälissä, jatkaako presidentti virassaan. Kansanäänestys oli alun perin tarkoitus järjestää vuoden 2021 vaalien yhteydessä, mutta koska tämä ei sopinut vaalilaitos INE:lle, vaalit järjestetään vasta 2022. Opposition ei ole siis syytä vaipua epätoivoon tai pelätä demokratian puolesta. Meksikossa ei sitä paitsi sallita presidentin uudelleen valitsemista toiselle kaudelle. Osallistuvaa kansanvaltaa toteutetaan monissa sosiaalisissa ohjelmissa ja kesäkuun 2021 vaalien lisäksi, elokuussa äänestetään entisten presidenttien rikosvastuiden tutkimisesta ja vuonna 2022 kansalta kysytään, saako presidentti jatkaa virassaan. Meksiko ei ole luisumassa diktatuuriin. Diktatuuria ei ole harvojen vallan suitsiminen kansan edun nimissä.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: The New York Times, Infobae, Milenio, Reacción Informativa, El Economista, jne.