Lula kolmatta kertaa presidentiksi – barbaria on torjuttu

Vaaleja edeltäneenä torstaina 77 vuotta täyttänyt Luiz Inácio Lula da Silva on ylittänyt 60 miljoonan äänen rajapyykin, mihin yksikään aiempi ehdokas ei ole yltänyt. Toisaalta vaalit olivat poikkeuksellisen tasaväkiset. Poliittisesta ajojahdista selvinnyt Lula valittiin nyt kolmannelle nelivuotiskaudelle. Vuosien 2002 ja 2006 vaalien toisella kierroksella Lula keräsi 52,8 ja 58,3 miljoonaa ääntä. Nyt 60,3 miljoonaa tuenilmaisua riitti voittoon reilun 2,1 miljoonan äänen marginaalilla. Kisa oli galluppien arvioita tiukempi ja Jair Bolsonaro teki myös hyvän tuloksen vaaliuurnilla 58,2 miljoonalla äänellään. Vuoden 2018 presidentinvaalien toisella kierroksella Bolsonaron äänisaalis oli 57,8 miljoonaa. Bolsonaro käytti häikäilemättä valtiokoneistoa hyväkseen, mutta se ei riittänyt kuin toiseen sijaan. Istuva presidentti ei tunnustanut kilpakumppaninsa paremmuutta eikä ole onnitellut häntä virallisesti, mutta kaksi kuukautta kestävä vallansiirto saatiin käyntiin 3.11. Hänestä tuli ensimmäinen presidentti Brasilian diktatuurin 1964–1985 jälkeen, joka ei tule uudelleen valituksi virkaansa, sillä myös Lulan kautta edeltänyt Fernando Henrique Cardoso (PSDB) voitti vaalit kahdesti 1994 ja 1998.

Prosenteiksi muutettuna muutosvoimaisen vasemmiston ja äärioikeiston eroksi tuli 1,8 prosenttiyksikköä. Lulan puolesta uurnilla taisteli 50,9 prosenttiyksikköä ja istuvaa presidenttiä Bolsonaroa kannatti 49,1 prosenttia. Avauskierroksen tavoin maa jakautuu kahtia vasemmistolaiseen pohjoiseen ja eteläiseen oikeistoon. Äänestysprosentti kasvoi 0,4 prosentilla ja oli toisella kierroksella 79,4. Tämä lukema asettaa Brasilian ansaitusti maailman vahvimpien demokratioiden joukkoon. Hyväksyttyjä ääniä annettiin noin 118,4 miljoonaa. Hylättyjä ääniä taas kertyi reilut 3,9 miljoonaa ja tyhjiäkin lähes 1,8 miljoonaa.

Vasemmisto riemuitsi Lulan paluusta

Ranskan presidentinvaalien kolmonen Jean-Luc Mélenchon kommentoi Brasilian presidentinvaalien tulosta ironiseen sävyyn:

− Lulan voitto, kansan voitto! Aikana, jolloin pimeä petollisuus valtaa jalansijaa Euroopassa, Brasilia puhuu maailmalle: kyllä, toinen oikeudenmukaisuuden ja keskinäisen avun maailma on mahdollinen.

Brittiläinen entinen sikäläisen työväenpuolueen johtaja ja kansanedustaja Jeremy Corbyn iloitsi rapakon takaisista tapahtumista:

− Onnittelut Lulalle Brasilian historiallisten vaalien voitosta. Tämä on voitto sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle, alkuperäiskansojen oikeuksille ja ihmiskunnan tulevaisuudelle. Maailmanlaajuinen taistelu tasa-arvon, demokratian ja rauhan puolesta jatkuu. Lulan voitto todistaa, että yhdessä voimme voittaa.

Cristina Fernández de Kirchner, Argentiinan entinen presidentti ja nykyinen varapresidentti, muisteli hyvien aikojen paluuta tähän tapaan:

− Tänään enemmän kuin koskaan, rakkautta ja paljon onnea. Kiitos Brasilian kansa. Kiitos toveri Lula ilon ja toivon takaisin tuomisesta meidän Etelä-Amerikkaamme.

Xiomara Castro de Zelaya kiitti Hondurasin saamasta tuesta ja loi katseen tulevaan:

− Onnittelut Lula, Hondurasin kamppailun (2009) solidaarinen ystävä, joka kohtasi historian konservatiivisimmat voimat ja on voittanut ne yhdessä Brasilian kansan kanssa. Latinalainen Amerikka syntyy uudelleen todellisen humanistisen muutos- ja vapautumisprosessin toivosta.

Aikoinaan Lulan kanssa maailmaa muuttanut Bolivian entinen presidentti Evo Morales Ayma luonnehti vasemmiston merkittävää voittoa:

− Onnittelut sieluveli Lula valinnasta Brasilian presidentiksi kolmannen kerran. Olemme varmoja, että hän palaa työskentelemään köyhimpien hyväksi ja palauttaa maansa arvokkuuden ja suvereniteetin sen ulkosuhteissa. Suuri isänmaa halaa sinua veli!

− Hänen kokemuksensa julkisesta hallinnosta ja poliittisesta toiminnasta antaa meille toivoa todellisesta yhdentymis- ja vapautumisprosessista.

Perun presidenttinä vallankaappausyritykset toistaiseksi välttänyt Pedro Castillo Terrones vetosi niin ikään naapurivaltioiden yhtenäisyyden puolesta:

− Peru onnittelee Brasilian presidentiksi valittua kumppani Lulaa, työläistä, ammattiyhdistysaktivistia, taistelijaa. Hänen voittonsa on perustavanlaatuinen Latinalaisen Amerikan yhtenäisyyden ja suuren kotimaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseksi.

Oman presidenttikautensa vauhdilla ja voimalla – muun muassa laaja maareformi, kunnianhimoinen verouudistus – käynnistänyt Kolumbian presidentti Gustavo Petro Urrego tiivisti tunnelatauksensa näihin sanoihin:

− Eläköön Lula.

− Saakoon Brasilia Latinalaisen Amerikan valon loistamaan. Jotkut sanovat, ettei fasismia ole olemassa. Se on meissä jokaisessa. Se pysäytetään sisältä ja ulkopuolelta. Jos haluamme ihmiskunnalle lisää elinpäiviä, fasismi on pysäytettävä.

Argentiinan valtiojohtaja Alberto Fernández Pérez riemuitsi Brasilian vaalituloksesta ja riensi tapaamaan tulevaa presidenttiä heti vaalien jälkeisenä maanantaina:

− Onnittelut Lula! Sinun voittosi avaa uuden ajan Latinalaisen Amerikan historialle. Toivon ja tulevaisuuden ajan, joka alkaa tänään. Täällä sinulla on kumppani, jonka kanssa voit työskennellä ja haaveilla suuria kansojemme hyvästä elämästä.

Bolivian presidentti Luis “Lucho” Arce Catacora näki Brasilian valinnan koko maanosan voittona:

− Onnittelut veli Lula, Brasilian presidentiksi valittu! Sinun voittosi vahvistaa kansanvaltaa ja Latinalaisen Amerikan yhdentymistä. Olemme varmoja, että tulet johdattamaan Brasilian kansan rauhan, edistyksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tielle. Jallalla Brasilia!

YK:ssa jo 30. saarron vastaisen päätöslauselman saavuttanut ihmiskunnan parhaiden pyrkimyksien puolella lannistumatta seisovan Kuuban saarivaltion presidentti Miguel Díaz-Canel Bermúdez koki jaetun voiton harppaukseksi oikeaan suuntaan:

− Arvostettu veli Lula, onnittelen sinua Kuuban hallituksen ja kansan nimissä, juhlimme suurta voittoasi yhtenäisyyden, rauhan ja Latinalaisen Amerikan sekä Karibian integraation hyväksi. Voit aina luottaa Kuubaan.

Nicolás Maduro Moros Venezuelasta yhtyi onnittelijoiden kuoroon:

− Juhlimme brasilialaisen kansan voittoa, joka tänään 30. lokakuuta valitsi Lulan uudeksi presidentikseen. Eläköön ne kansat, jotka ovat päättäneet olla vapaita, suvereeneja ja itsenäisiä! Tänään Brasiliassa voitti demokratia. Onnittelut Lula! Iso halaus!

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador onnitteli tulevaa virkaveljeään lyhyen ytimekkäästi, mutta kävi hänen kanssaan lämpimän keskustelun heti maanantaina. Mitä todennäköisemmin Lula vierailee Meksikossa marraskuun loppupuolella. Lula lähetti terveiset presidentin välityksellä: “Kertokaa kaikille, että minä rakastan Meksikoa!”. Sunnuntai-iltana López Obrador kuvasi tunnelmiaan tuoreeltaan näin:

− Lula voitti, siunattu olkoon Brasilian kansa. Luvassa on tasavertaisuutta ja humanismia.

Punainen Amerikka – kansojen tietoisuuden voima

Vaaleista voidaan vetää useita johtopäätöksiä ilmiselvän kahtiajaon lisäksi. Poliittinen ilmapiiri Brasiliassa on polarisoitunut: pohjoinen osa tuki vasemmistoa ja etelä oikeistoa. Maaseudun ja kaupungin, etnisten ryhmien, valkoisten ja afroamerikkalaisten kannat pantiin vastakkain. Etenkin naiset ja vähävaraisimmat kansanosat tukivat Lulaa ja keskiluokka sekä miehet Bolsonaroa. Bolsonarolla oli tukijoissaan Lulan tavoin monia julkisuuden henkilöitä, mutta myös kirkon ja maatalouden vaikuttajia. Vasemmistoa taas tukivat useat järjestöt, kansanliikkeet ja alkuperäiskansat.

”Trooppinen Trump” eli Bolsonaro seuraajineen, autoritäärinen ja fasistinen oikeisto on lyöty. Oletetulla moraalisella ylemmyydellään tekonsa oikeuttava sekä pitkälti tiedevastainen äärioikeisto on syrjäytetty. Massiiviset valhekampanjat, uskonnon ja politiikan sotkeminen tai valtion varojen väärinkäyttö eivät riittäneet pitämään oikeistoa vallassa. Se hävisi ja uudelleenvalinta torjuttiin. Sama istuvan presidentin syrjäyttäminen nähtiin niin Argentiinassa 2019 kuin Yhdysvalloissakin 2020. Mielenkiintoinen sattuma on se, että Argentiinassa Alberto Fernández voitti Mauricio Macrin samaisella 2,1 miljoonalla äänellä kuin Lula da Silva Bolsonaron. Bolsonaron kannattajien katkeruus näkyi sosiaalisen median vihaviesteissä ja johti kymmeniin tiesulkuihin. Niissä hänen kannattajansa vaativat vaalituloksen hylkäämistä ja kannustivat toinen toisiaan sotilasvallankaappaukseen. Uho oikeutettiin ”kommunismin uhkan isänmaallisella torjumisella” tai ”Jumalan tahdolla”. Bolsonaro kuitenkin toimi esikuvaansa Trumpia vastuullisemmin eikä juurikaan ruokkinut kostomielialaa omalla viestinnällään.

Kansantahto on puhunut ja demokratiassa sen asema on kiistaton. Kansanvalta puolusti hyvinvointiaan ja ihmisoikeuksiaan sitä uhanneen vihan lietsonnan ja suoranaisen barbarian sekä vainon edessä. Eliitin suosimiselle, verohelpotuksille, tyypilliselle uusliberaalille talouspolitiikalle laitettiin päätepiste köyhtyvän kansan toimesta. Brasilian tapauksessa ekologinen argumentti on ollut yksi keskeinen tekijä, sillä Bolsonaro on kiihdyttänyt maapallon keuhkoina hengittävän sademetsävyöhykkeen tuhoamista jopa 70 prosentilla. Meteoredin tietojen mukaan Bolsonaro on tuhonnut sademetsää yli 10 000 neliökilometrin vuositahdilla koko presidenttikautensa ajan, mutta vuosien 2020−2021 välillä metsäalaa katosi peräti yli 13 200 neliökilometriä.

Toisaalta Latinalainen Amerikka ei ole koskaan ollut punaisempi eivätkä sen kuusi suurinta taloutta ole koskaan kääntynyt vasemmalle samanaikaisesti. Nyt sekä Brasiliassa, Meksikossa, Argentiinassa, Kolumbiassa että Chilessä kuin Perussakin hallitusvastuu on sosialistisilla poliittisilla voimilla. Uusi vasemmistoaalto sai varsinaisesti alkunsa kesästä 2018, jolloin Andrés Manuel López Obrador (AMLO) aloitti yhdessä Meksikon poliittisesti heränneen kansan laajalle laajenneen tietoisuuksien vallankumouksen ylivoimaisella vaalivoitollaan. Vaikka Keski-Amerikka voidaan lukea keskustaan kuuluvaksi Hondurasia ja Nicaraguaa lukuun ottamatta, niin näinkin laskettuna jo vähintään 11 maata on värjäytynyt punaiseksi – ovathan Kuuba, Venezuela ja Bolivia perinteisiä vasemmistomaita. Kun mukaan lasketaan ansaitusti myös vähemmän politiikastaan tunnetut Dominikaanisen tasavallan ja Guyanan hallitukset, luku nousee 13 valtioon. Etelä-Amerikassa sinisiä oikeistohallituksia ovat enää Ecuador, Uruguay ja Paraguay, Keski-Amerikassa oikeastaan vain Guatemala. Myös jonkin sortin sosiaalidemokraattiset El Salvadorin ja Costa Rican hallitukset ovat enemmän kallellaan vasemmalle kuin oikealle. Karibian alueella on lisäksi joitakin vasemmistohallituksia kuten Barbados sekä Saint Vincent ja Grenadiinit. Koska maita on yhteensä 31, niistä karkeasti ottaen puolet on kääntynyt vasemmalle, kolmasosa kulkee keskitietä ja kolmasosaa hallitsee oikeisto.

Toisin sanoen Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen 661 miljoonasta asukkaasta ainakin 568 miljoonaa kansalaista elää vuoden 2023 alusta lähtien maissa, joissa vasemmisto hallitsee politiikan kenttää. Tämä tarkoittaa 86 prosenttiyksikköä. Vasemmiston ensimmäisessä aallossa (Marea rosa tai Vuelta hacia la izquierda) 2009 kymmenessä maassa olivat vallassa sosialistiset johtajat. Joukko on muutoin pitkälti sama, Paraguayta, Uruguayta ja El Salvadoria sekä Ecuadoria lukuun ottamatta. Uusia jäseniä vasemmistohallitusten kerhossa ovat Meksiko, Kolumbia, Chile ja Peru. Tuolloin 56 prosenttia koko alueen asukkaista nautti keskeisestä roolistaan edistyksellisten hallitusten kaudella. 13 vuotta myöhemmin vasemmistohallituksia on 13−15 ja niiden osuus väestöstä on 30 prosenttia suurempi.

Oikeiston tai konservatiivien valta ei puolestaan ole koskaan aiemmin ollut yhtä alhaisella tasolla. Koska iso osa sen poliitikoista halveksii kansanvaltaa tai leimaa sen pelkästään ”populismiksi”, huono vaalimenestys kiihdyttää entisestään perverssiä taipumista harjoittaa politiikkaa pääasiassa eliitin itsensä omistamien medioiden välityksellä, joiden vaikutusvaltaa täydennetään sosiaalisten verkostojen spontaaniksi naamioiduilla valeuutiskampanjoilla. Yksi tuore esimerkki oikeisto-opposition tekopyhyydestä on se tapa, jolla Espanjassa kymmenen päivää ennen Brasilian vaaleja järjestettyä Meksikon entisten huonomaineisten presidenttien Ernesto Zedillo Ponce de Leónin ja Felipe Calderón Hinojosan sekä Espanjan entisen presidentti José María Aznar Lópezin sekä oikeiston varauksettoman äänitorven ja Bolsonaron tukijan Mario Vargas Llosan ”populismin vastaisen” – paremminkin kansanvallan vastaisen – kokoontumisen antia hehkutettiin, kun taas Lulan valtavan tärkeä strateginen voitto pyrittiin hautaamaan vähin äänin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Oikeisto haluaa uskotella itselleen, ettei vasemmiston vaalivoitolla ole sen suurempaa merkitystä, koska se ei kykene hyväksymään omaa alati vähenevää painoarvoaan. Eurooppalaiset yleisradioyhtiöt kuten BBC, France 24 ja DW ovat kirjoittaneet Lulan voitosta vaikkakin niiden raporteissa ei tehdä riittävän selväksi sitä tosiasiaa, että Lulan korruptiotuomiot olivat poliittisen ajojahdin tulosta ja ne on hylätty aiheettomina. Vanessa Barbaran vieraskolumni The New York Times-lehdessä kuvaa sitä, miten Brasilia voi vihdoin palata järkiperäisen politiikan tielle.

Kolumbian Gustavo Petro on ironisoinut tilannetta sanomalla, että Latinalaisesta Amerikasta on tullut ensimmäistä kertaa todellinen kansanvallan lyhty, samalla kun ruma fasismi nostaa päätänsä Euroopassa. Oikeisto ei tällaisia lausuntoja hyväksy, koska sille kolonialistiset tahot ovat ainainen esikuva ja kotimaa on pelkkää kurakenttää, jota voidaan riistää armotta ja johon perinteisesti kohdistetaan kaikki rasistiset fobiat. Petro tapaa Lulan Cabo Verdessä, jossa hiotaan yhteistä ilmastostrategiaa ja Amazonin sademetsän pelastussuunnitelmaa matkalla Egyptin COP 27 -kokoukseen. Petron ajattelussa toimimaton huumepolitiikka täytyy vaihtaa elämää ja sademetsää sekä sitä asuttavia kansoja suojelevaan politiikkaan, joka laittaisi lopun tarpeettomille murhille ja loisi edellytyksiä kestävälle kehitykselle, mikä pitää sisällään yhteisen Amazonin suojelurahaston luomisen. Olen kirjoittanut Petron YK:n yleiskokouksen rohkeasta vetoomuksesta jo aiemmin. Ensi vuonna Brasilia ja Kolumbia sekä muut alueen maat aikovat järjestää yhteisen suurkokouksen Amazonin sademetsän pelastustoimien vauhdittamiseksi.

Ennennäkemätön vasemmistohallitusten vyöry yhdessä globaalin talouskriisin ja pandemian opetusten kanssa takaavat ihanteelliset olosuhteet kunkin maan itsemääräämisoikeutta kunnioittavalle yhdentymiskehitykselle. Nykyisin vain vajaa kuudesosa kaupasta tapahtuu Latinaisen Amerikan kesken, mutta jos vaurautta halutaan jakaa entistä paremmin 31 maan kesken, voidaan kauppaliikenne moninkertaistaa jaetulla tahtotilalla. Lula aloittaa nelivuotisen presidenttikautensa 1.1.2023. Koska Celacin yhteistyöelimen henkiin herättäneen López Obradorin hallitus jatkaa vallassa vielä marraskuusta laskien 23 kuukauden ajan, on hyvillä ystävillä Lulalla ja AMLO:lla käsissään ainutlaatuinen tilaisuus johtaa Amerikkojen maat uudelle kehityspolulle, joka tekisi niistä kaikessa erilaisuudessaan entistä yhtenäisempiä ja vaikutusvaltaisempia. Simón Bolívarin haaveileman suuren Amerikan ääni on punainen ja aidosti kansanläheinen. Historian kaari taipuu voimalla kohti oikeudenmukaisuutta. Mikään ei enää estä vasemmistohallitusten aitoa yhteistyötä kansojensa hyvinvoinnin takaamiseksi.

Liberaalit voittivat lainsäätäjien vaalit – osavaltiotasolla oli tasaista

Senaatin vaaleissa Liberaalipuolue (PL) on ottamassa 14 paikkaa 24,9 prosentin kannatuksella. Oikeistopuolueiden liitto União Brasil, johon kuuluvat Democratas (DEM) ja Bolsonaron entinen puolue Partido Social Liberal (PSL) sai ylähuoneeseen lopulta 10 paikkaa ja presidentti Dilma Rousseffin syrjäyttämisen sinetöinyt oikeistokeskustalainen Partido Social Democrático (PSD) 11. Näin ollen metallityöntekijöiden ammattiliiton entisen puheenjohtajan Lula Da Silvan Työntekijöiden puolue (PT) jäi senaatin vaalien jaetulle neljännelle sijalle yhdeksällä paikallaan. Keskustalainen maan demokratian tielle 1985 palauttanut Movimento Democrático Brasileiro (MDB) sai niin ikään läpi yhdeksän edustajaa. Vaikka Lulan kampanjaan osallistui 25 000 vapaaehtoista ei se näkynyt suoraan senaattorikisassa, jossa puoluekoneistolle ääniä kerättiin vajaat 12,5 miljoonaa. Lula on kiistatta valtakunnantasolla puoluettaan isompi ilmiö. Kansan poliittinen muisti kiittää häntä uskollisuudellaan, mutta PT:hen ei suhtauduta yhtä lempeän myönteisesti. Entinen työväenpuolue ja nykyinen keskustalainen ryhmä Podemos sai senaattiin kuusi edustajaa kuten myös Petrobras-korruptiovyyhdissä pahiten ryvettynyt ​Progressistas (PP). 15 ryhmää sai läpi vähintään yhden senaattorin.

Brasilian edustajainhuoneessa oli ennen vaaleja 226 paikan hallitusenemmistö, johon kuuluivat PL, União Brasil, oikeistolainen Progressistas (PP) ja konservatiivinen Republicanos (REB) sekä kolme muuta ryhmää. Neljällä itsenäisten vaaliliitolla on ollut 90 paikkaa. 197 paikan oppositio on sen sijaan muodostunut 12 erilaisesta ryhmästä, joista suurin on ollut 53 edustajan PT. Partido da Social Democracia Brasileiralla (PSDB) on ollut 31 edustajaa ja Sosialistipuolueella (Partido Socialista Brasileño – PSB) 30 ja Partido Democrático Trabalhistalla (PDT) eli Demokraattisella työväenpuolueella 24. Kaikkiaan parlamentissa on siis vaikuttanut 23 poliittista ryhmää. Vaikka kokoonpanossa koettiin muutoksia, silti jatkossakin 23 erinäistä ryhmittymää kantavat vastuun kansanedustuslaitoksen toiminnasta, joka on sekä hajanaista että moninaista.

Liberaalikonservatiivinen PL on saamassa eniten paikkoja parlamentin alahuoneeseen, yhteensä 99. PT jää toiseksi 68 paikalla. Työtä tekevän luokan ääneksi ammattiliittojen taistelun ja vapauden teologian pohjalta syntynyt PT kasvoi senaatissa kahden paikan verran, mutta edustajainhuoneessa kasvua tuli 12 paikan verran. Joissakin yhteyksissä PT:lle on laskettu 80 paikkaa vaaliliton (Brasil da esperança) perusteella, koska sen läheinen liittolainen antikapitalistinen ja ekososialistinen Partido Socialismo e Liberdade (PSOL) keräsi 12 paikkaa. Siksi PT:läisen vasemmiston voidaan toisin laskettuna katsoa lisänneen kannatustaan jopa 24 paikalla. PL kuitenkin voitti vaalit parlamentin ala- ja ylähuoneissa, joissa se kasvoi kuuden ja 23 edustajan verran. Kuuden kärkeen mahtuivat myös oikean laidan União (59) ja PP (47) sekä keskustalainen MDB (42) ja oikealle taipuva sosiaalidemokraattinen PSD (42). Republikaanit (REB) oli seitsemännellä sijalla 41 edustajallaan.

Liberaalipuolueen asema suurimpana ryhmänä voi vaikeuttaa Lula da Silvan hallituksen uudistuksia, sillä koko oikeistoblokilla on hallussaan vähintään 250 paikkaa 513 hengen edustajanhuoneesta. Muutama ryhmä kuten PSD voi kallistaa pakkaa halutessaan enemmän kohden keskustaa tai vasemmistoa. Työntekijöiden puolueella PT:llä liittolaisineen on kasassa alustavasti noin 125 edustajan ryhmä. Sillä ei ole yksin riittävästi vaikutusvaltaa, koska perustuslain muuttaminen vaatii taakseen 308 edustajaa, jota oikeistorintamakaan tuskin saa yksin kasaan.

Keskustalaisilla voimilla on lopulta ratkaiseva asema, sillä niiden riveissä seisoo reilut 200 edustajaa. Jos esimerkiksi 42 paikan MDB ja 13 paikan PSDB sattuisivat lähtemään tukemaan Lulaa, voisi se johtaa myös PSD:n tai jonkin muun keskustalaisen tai liberaalin voiman kääntymiseen. Jos näin tapahtuisi voisi vasemmisto saada taakseen parhaassa tapauksessa toiset sata edustajaa, mikä lähentäisi sitä suhteessa 257 edustajan rajapyykkiin, joka tarvitaan enemmistön saavuttamiseen. Kokeneena poliitikkona Lula saattaa hyvinkin yltää neuvottelemaan itselleen enemmistöaseman parlamentissa, mutta kahden kolmasosan enemmistöön se ei välttämättä riitä.

26 osavaltiossa ja pääkaupungissa PT sekä União olivat suurimmat voittajat. Ensiksi mainittu vei nimiinsä Bahian, Piauín, Cearán ja Rio Grande do Norten kuvernöörinvaalit. Jälkimmäinen puolue taas voitti Amazonasissa, Rondôniassa, Mato Grossossa y Goiásissa. Keskustalainen MDB, sosiaalidemokraattinen PSDB ja sosialistinen PSB voittivat kukin kolmessa osavaltiossa. 15 miljoonan asukkaan Bahian vaalit voittaneesta Työntekijöiden puolueen 57-vuotiaasta Jerônimo Rodriguesista tuli Brasilian ensimmäinen alkuperäiskansojen jäsen, joka nousee kuvernööriksi. 82-kertaa itseään rikkaamman oikeistoehdokkaan voittanut Rodrigues joutui kohtaamaan maan kaakkoiskulmassa joukon poliittisten vastustajiensa omistuksensa olevien medioiden valeuutiskampanjoita, mutta sai silti 52 prosentin kannatuksen paikallisvaalien toisella kierroksella.

Bolsonaron omin ryhmä eli Liberaalipuolue (PL) voitti kahdessa osavaltiossa, Río de Janeirossa ja Santa Catarinassa. Liberaalioikeistolainen Progressistas (PP) ja konservatiivinen sekä evankeliskristillinen Republicanos (REB) voittivat kumpikin kaksi osavaltiota, joihin lukeutuu Republikaanien valloittama São Paulo. Keskustaoikeistolainen PP:n liittolainen Sosiaalidemokraattinen puolue (PSD) voitti niin ikään itselleen kaksi paikallishallintoa. Koska oikeistolainen Partido Novo oli vahvin Minas Geraisissa, voidaan politiikan oikean laidan katsoa voittaneen lähes puolet eli 13 osavaltiota. Neljän osavaltion União oli hajanaisen ryhmän vahvin puoluekoneisto paikallistasolla.

MDB ja PSDB ovat keskustalaisia vaa’ankieliryhmiä, joten katson poliittisen keskustan yltäneen lokakuun vaaleissa kuuteen kuvernöörin virkaan. 15 osavaltiossa vaalit ratkesivat suoraan ensimmäisellä kierroksella, mutta 12 osavaltiossa ratkaisua etsittiin toisella kierroksella 30.10. Osavaltiotasolla nähtiin 11 eri puolueryhmän voitto, joten suunnilleen puolella parlamentin puolueista on hallussaan vähintään yksi osavaltio, joka Brasilian mittaluokassa tarkoittaa miljoonaluokan asukasmääriä ja miljarditason budjetteja.

Vasemmisto valloitti kaikkiaan ainakin kahdeksan osavaltion johtotehtävät, sillä PT:n neljän voiton lisäksi, Sosialistipuolue PSB voitti kolme vaalia ja Solidariedade-ryhmittymä ylsi ykköstilaan Amapássa. Laskutavan mahdollisesta vaihtelusta riippuen voidaan sanoa, että vasemmiston, keskustan ja oikeiston ryhmät ovat varsin tasavahvoja. Osa oikeistoon laskemistani ryhmistä saattaa siirtyä Lulan hallinnon aikakaudella tukemaan vasemmistoa, mikä tasoittaisi tilannetta entisestään.

Lulan kauden perintö

Lula da Silva toimi Brasilian presidenttinä kahdeksan vuotta 2003–2010, joita luonnehtivat vahva kansainvälinen johtajuus, haavoittuvimmassa asemassa olevien auttaminen ja alati vauraammin voiva talous. PT-puolue ehti olla vallassa yhteensä noin 13 vuotta, ennen kuin Lulan seuraaja Dilma Rousseff syrjäytettiin parlamentaarisella vallankaappauksella. Media, oikeisto ja oikeuslaitos yhdessä päättivät, että vasemmistovallalle olisi laitettava päätepiste hyvissä ajoin ennen seuraavia vaaleja. Omia korruptoituneita poliitikkojaan suojellakseen Dilmaa syytettiin absurdisti presidentin toimivaltaan kuuluvien täysin laillisten budjettivaltuuksiensa käyttämisestä. Väliaikaisen presidentin Michel Temerin kausi, Lulaa vastaan viritetty poliittinen vaino (lawfare) sekä Donald Trumpin esimerkki avasivat tietä diktatuurin ja fasismin perintöä ihailevalle useiden vähemmistöjen oikeuksia polkevalle Jair Bolsonarolle, jonka suosio perustui räväkkään kielenkäyttöön, hajota ja hallitse -strategiaan sekä uskonnon ja politiikan hurmoshenkiseen sekoittamiseen. Uudenlaiseksi poliitikoksi koetun Bolsonaron kaudella Brasilia sulkeutui vanhakantaiseen nationalismiin, kiihdytti Amazonin sademetsän tuhoamista ja vetäytyi kansainvälisestä yhteistyöstä. Lulan kauden ilo vaihtui pelkoon, institutionaalinen vakaus antoi tilaa epävarmuudelle. Kansanvallasta tuli pienen eliitin show, samalla kun oikeusvaltio ja vallanjaon rajat murrettiin. Maatalousyrittäjät, helluntailaiset ja valkoinen keskiluokka sekä miehet juhlivat, mutta naisten, afrobrasilialaisten, alkuperäiskansojen ja seksuaalivähemmistöjen asema heikkeni, kun ihmisoikeuksista tuli pelkkää sanahelinää.

Lulan ja PT:n kauden kokonaisvaltainen kehityspolitiikka nosti jopa 50 miljoonaa ihmistä pois köyhyydestä, mikä on lajissaan Etelä-Amerikan ennätys. Toiset puhuvat 30 miljoonasta vaurastuneesta kansalaisesta. Yhtä kaikki, keskiluokka kasvoi ja sisämarkkinat voimistuivat. Kun Lula jätti vallan 2010 hänen hyväksyntänsä liikkui historiallisella 87 prosentin tasolla. Vähittäispalkkaa oli saatu nostettua toisella kaudella 54 prosentilla ja talous kasvoi 7,5 prosentin tahdilla. Brasilian sosiaaliministeriön omien tietojen mukaan köyhien ja kodittomien osuus olisi puolittunut 33,3 prosentista 15,5 prosenttiin pelkästään vuosien 2001 ja 2008 välisenä aikana.

Lulan kahden neljän vuoden presidenttikauden kymmenet miljoonat brasilialaiset pääsivät eroon köyhyydestä. Toisaalta vasemmistohallitus takasi myös syrjityimmille kansanosille pääsyn koulutuksen piiriin ja avasi yliopistot mustille väestönosille. Lulan lopettaessa Brasilian työttömyystilastot olivat Yhdysvaltoja ja Saksaa alemmalla tasolla. Talous oli saatu kasvun tielle takaamalle uudelle keskiluokalle paremmat palkat, mikä vahvisti sisämarkkinoita. Samaan aikaan tuottavuus kasvoi ja perusraaka-aineiden hintapiikki kiihdytti sekin vientiä. Myös Kiinan ja muiden maiden kiinnostus investoida Brasiliaan heräsi. Lulan kaudella maan tunnetut öljyvarannot kasvoivat, valtionyhtiö Petrobras vahvistui. Välttipä Etelä-Amerikan suurin valtio myös pitkälti vuosien 2008–2009 maailmanlaajuisen finanssikriisin.

Kuitenkin vuonna 2015 Brasiliassa koettiin suurin talouskriisi 25 vuoteen. Vuonna 2011 Brasilia oli maailman kuudenneksi suurin talous, mutta vuonna 2021 se oli vasta 13. sijalla. Ulkomaanvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen oli 61,2 prosenttiyksikköä 2011 ja 2022 se oli 78,5 prosentin tasolla. Vuoden 2011 työttömyyslukema 6,2 prosenttia oli taas elokuussa 2022 8,9 prosentin luokkaa. Toisaalta nykyisellään 16 prosenttia tai 33 miljoonaa henkeä kärsii nälästä päivittäin. Jopa joka toisen brasilialaisen arvioidaan kamppailevan jonkinasteista vaikeudesta saada riittävästi ruokaa.

Vaalit voittaessaan Lula on luvannut panostaa julkiseen infrastruktuuriin luodakseen työpaikkoja. Kaikki valtion omaisuuden yksityistämisyritykset on tarkoitus jäädyttää. Minipalkkoja on tarkoitus nostaa. Lula aikoo antaa ympäristöteemoille suuren merkityksen uudessa hallitukseen. Hän on jopa todennut, että puiden pystyssä pitäminen Amazonin sademetsässä voi olla mitä parhain sijoitus. Ilmastokysymykset tullaan da Silvan sanoin huomioimaan ”paremmin kuin koskaan”. Tarkoitus on kitkeä näiden maailman keuhkoina toimivien viheralueiden laitonta kaivostoimintaa. Sosiaalipolitiikassa ja ulkopolitiikassa on odotettavissa niin ikään Lulalle tyypillistä periaatteellista ja vahvaa johtajuutta.

Kun Lulan hallituksessa kunnostautuneesta Rousseffista tuli Brasilian ensimmäinen naispresidentti, sosiaalipolitiikkaa laajennettiin entisestään. Dilman ensimmäisellä kaudella uusia työpaikkoja luotiin reilut 5,4 miljoonaa ja brasilialaisten ostovoima nousi uusliberaalia kautta edeltäneelle vuoden 1979 tasolle. Lulan puolestaan sanotaan luoneen 14 miljoonaa pysyvää työpaikkaa kahdeksassa vuodessa. Vuosien 2008 ja 2012 välillä työttömyys väheni 30 prosenttia, ulkomaanvelka väheni jatkuvasti ja kansainväliset valuuttavarannot kasvoivat. Pelkästään 2005 Lula maksoi pois 15 miljardin dollarin velan Kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle.

Tärkeimpiin sosiaalisiin ohjelmiin lukeutuivat perheiden taloutta tukenut Bolsa Família, asutusolosuhteita parantanut Minha Casa, Minha Vida ja Mais Médicos, joka pyrki laittamaan lääkäripulalle päätepisteen. Bolsa Família tarjosi apua yli 11 miljoonalle vähävaraiselle perheelle, joissa asui noin 44 miljoonaa brasilialaista. Toisissa lähteissä puhutaan puolestaan jopa 12,7 miljoonasta perheestä, joka merkitsisi noin kahdeksaa miljoonaa edunsaajaa enemmän. Bolivia, Ecuador ja Paraguay sekä ainakin kahdeksan Afrikan maata halusivat soveltaa tätä osallistavaa ohjelmaa omiin todellisuuksiinsa. 2009 luodun asunto-ohjelman tiedetään luoneen noin kaksi miljoonaa työpaikkaa. Rousseffin 2013 aloittama lääkärien lisäys piti sisällään noin 20 000 lääketieteen ammattilaista, joista 12 000 oli kuubalaisia. Ohjelma takasi terveyspalvelut yli 63 miljoonalle hengelle neljässä tuhannessa kunnassa.

Temerin hallituskaudella sosiaalisten ohjelmien budjettia vähennettiin, yksityistämiskehitys aloitettiin uudelleen. Protestit ja korruptioskandaalit veivät heikon hallituksen uskottavuuden. Ilmeisesti siksi sikäläinen oikeisto päätti asettaa karismaattisen, kovan linjan oikeistolaisen herätysliikkeen jäsenen Bolsonaron ehdokkaakseen. Ensin sen piti kuitenkin estää Lulan ehdolle asettuminen vuoden 2018 vaaleissa.

Massiivinen mustamaalauskampanja on toiminut oikeiston eduksi viimeisen seitsemän vuoden ajan, mikä on vaarantanut oikeuslaitoksen uskottavuuden ja koko demokratian. Lulaa vastaan ei koskaan kyetty esittämään todisteita ”passiivisen korruption” ja ”rahanpesun” tekaistujen syytelauselmien tueksi. Kaikki lakisyytteet on vedetty pois, vaikka niiden haamu kummittelee yhä medioissa ja oikeiston vihapuheessa. Alun perin yhdeksän vuoden ja kuuden kuukauden tuomion Lulalle antanut tuomari Sérgio Moro sai presidentti Jair Bolsonarolta palkkioksi oikeusministeriön viran, mikä alleviivaa Moron puolueellisuutta. 8.3.2021 korkeimman oikeuden tuomari Luiz Edson Fachin hylkäsi kaikki Lulaan kohdistuneet tuomiot ja teki selväksi, ettei Morolla ollut valtuuksia tuomioiden laatimiseen. Sen sijaan käynnistettiin tutkimukset kyseisen tuomion antaneen tuomarin toimista. YK:n ihmisoikeuskomitea määritti huhtikuussa 2022, että Lulaan kohdistettu syyteprosessi rikkoi hänen oikeuttaan reiluun oikeudenkäyntiin ja yksityiselämän suojaan sekä esti poliittisten oikeuksien toteutumisen.

Politiikan muuttaminen oikeuden ajojahdeiksi pelasi oikeiston ja taloudellisen eliitin pussiin kahden kauden ajan, mutta vihdoin on tullut PT:n ja kansan vuoro palata valtaan. Edes likainen peli medioilla ja uurnilla ei estänyt Lulan voittoa, joka on näyttänyt viimeisten vuosien ajan kiveen kirjoitetulta pysäyttämättömältä kohtalolta, pitihän sen alun perin tapahtua jo 2018. Lula ei kuitenkaan aio enää tavoitella uudelleenvalintaa vuoden 2026 vaaleissa, joten Brasilian vasemmiston on löydettävä joukostaan joku, joka kykenisi johtamaan uskottavasti suuria kansanjoukkoja.

Kansan toiveissa vapaus ja vauraus

Lula syntyi lukutaidottomaan perheeseen, myi maapähkinöitä, toimi kengänkiillottajana ja oppi lukemaan vasta 10-vuotiaana. Myöhemmin hän työskenteli metallityöläisenä ja menetti vasemman kätensä pikkusormen työtapaturmassa. Vuosien mittaan hänestä tuli metallialan ammattiliiton johtaja ja hän perusti Työntekijöiden puolueen (PT), joka on tämän Latinalaisen Amerikan maan historian suurin poliittinen ryhmä.

Lula on lähtöisin Pernambucon osavaltiosta. Sen alueella sijaitsevasta Olindasta kotoisin oleva Evandra kiteytti yksinkertaiseen tapaan sen vaurastumisen ilmapiirin, mihin Lula maansa johdatti 12 vuotta sitten:

– Nyt voin ostaa lääkkeitä ja vaikka ansaitsen vähimmäispalkkaa, olen voinut ostaa tietokoneen ja pesukoneen.

23-vuotias hallintoalan työntekijä Isabela Athayde rakentaa siltaa lapsuutensa vaurauden ja kadonneen ostovoiman välille:

– Siihen aikaan minulla oli kovin paljon leluja, ja nyt en voi ostaa edes yhtä sisarentytölleni.

Athayde odottaa Lulan vähentävän nälkää ja taistelevan naisten oikeuksien puolesta Bolsonaron “kauheiden” vuosien jälkeen, mutta vaaliuurnilla puolustettiin myös kansanvaltaa:

– Lulan tukeminen on demokratian tukemista.

47-vuotiaalle Viridiana Aleixolle Lulan voitto tarkoitti toivoa yhteiskuntarauhasta:

− Tunnen oloni vapaaksi, helpottuneeksi, en vain Brasilian kansan vaan koko planeetan puolesta − Amazonin, demokratian ja ihmisoikeuksien vuoksi. Meidän on oltava erittäin kärsivällisiä ja meidän on jätettävä viha ja katkeruus taaksemme.

TeleSUR:in haastattelussa, jonka voi katsoa kokonaisuudessaan täältä, keski-ikäinen nainen kuvaili voiton tuoneen mukanaan helpotuksen:

− On tärkeää tietää, että ainakin puolet Brasiliasta ei tue aseita ihannoivaa kulttuuria, eikä vihaa tai katujen aseistettuja tuomioistuimia. Muutos on oleva vaikea, kaukana helposta, mutta enemmistö valitsi rakkauden, mustat ja köyhät, mikä on suuren suuri helpotus.

Afrobrasilialainen Ana Claudia kertoi kansan tarvitsevan heistä välittäviä poliitikkoja:

− Lulan voitto merkitsee demokratiaa. Maamme oli fasismin, rasismin ja homofobian aiheuttaman romahduksen partaalla. Lula tulee hallitsemaan köyhiä varten. Tarvitsemme vallanpitäjiä, jotka hallitsevat haavoittuvaisimpia varten. Lulan hallitus sai poistettua nälän. On absurdia, että nälän poistamisen jälkeen ihmiset palasivat jonottamaan luunpaloja.

32-vuotias Omar Monteiro taas luonnehti näin Lulan hallitukseen kohdistamia odotuksiaan:

– Saakoon hän Brasilian uudelleen liikkeelle, saakoon hän Brasilian virtaamaan jälleen, saakoon hän ihmiset hymyilemään, saakoon hän BKT:n nousuun, saakoon hän talouden käyntiin, työpaikkoja palaamaan. Saakoon hän kaiken palaamaan tavanomaisiin uomiinsa.

Varapresidentiksi valittu Sosialistipuolueen jäsen ja São Paulon entinen kuvernööri Geraldo Alckmin käynnisti torstaina 3.11. vallanvaihdon valmistelut Bolsonaron presidentinkanslian päällikön Ciro Nogueiran kanssa. Vaikka uusi hallitus aloittaa 1.1.2023, aikaraja vaikuttaa ensi vuoden budjetin sisältöön kongressissa sulkeutuu jo 17.12. Siksi Lulan tiimi tapasi myös budjettivalmistelun esittelijänä toimivan senaattori Marcelo Castron. Uuden hallituksen tavoitteena on taata sosiaalisten ohjelmien rahoitus ja varata rahaa neljä vuotta jäädytettynä olleen ja inflaation runteleman vähimmäispalkan nostamiseen.

Maanantain vastaisesta aamuyöstä lähtien Brasiliassa alettiin kokea tiesulkujen aaltoja, joista vastasivat vaalitulokseen turhautuneet Bolsonaron kannattajat. Parhaimmillaan mielenilmauksia oli 876 ja noin 250 reittiä kärsi tiesuluista. Tiistaina Bolsonaro korosti parin minuutin puheessaan, että rauhanomaisille protesteille on aina tilaa, muttei oletettuja ”vasemmiston väestöä haittaavia keinoja” kuten omaisuusvahinkoja ja vapaan liikkuvuuden rajoittamista tulisi harjoittaa. Myöhemmin Bolsonaro vetosi mielenilmauksien lopettamisen puolesta ja torstaina 3.11. oli tiettävästi käynnissä enää 73 protestia maantiepoliisin (PFD) tietojen mukaan.

Lula lupaa palauttaa leivän pöytään ja suojella Amazonin sademetsää

Lulan elokuussa 2022 julkaistussa alustavassa hallitusohjelmaluonnoksessa korostetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta, kokonaisvaltaista kehitystä sekä työpaikkojen luomista. Eri yhteiskuntaryhmien oikeudet halutaan taata, mukaan lukien rakenteellisen rasismin ja naisiin kohdistuvan väkivallan kitkeminen. Alkuperäiskansojen alueita ja kulttuureja tullaan kunnioittamaan. Bolsa Família -ohjelma halutaan tuoda takaisin uudistettuna versiona. Luvassa on lisäksi panostuksia koulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä kaupunkien infrastruktuuriin. Turvallisuuspolitiikasta on tarkoitus tehdä ammattimaisempaa ja inhimillisempää. Brasilian ilmastojohtajuus ja osallistava sosiaalipolitiikka aiotaan sovittaa oikeudenmukaisen, solidaarisen ja kestävän kehityksen kansalliseen strategiaan, mihin sisältyy rikkaimpien verotuksen kiristäminen. Yksi talouskasvun kivijaloista perustetaan kansallisen teollisuuden vahvistamiseen eikä innovaatiorahoitustakaan haluta unohtaa. Brasiliassa aloitetaan kunnianhimoinen digitalisaatio-ohjelma. Tiede ja tietoyhteiskunta ovat maatalouden ohella muita yhteiskunnan pilareita ja myös kulttuurielämä palautetaan kunniaan. Julkisia investointeja ollaan lisäämässä ja maan energiaomavaraisuus on sekin ensisijainen tavoite. Amazonin sademetsän hakkuita vähennettiin Lulan aikakaudella 80 prosentilla ja nyt hakkuut sekä ympäristörikokset pyritään lopettamaan kokonaan. Aktiivinen ulkopolitiikka, vahvat julkiset laitokset, avoimuus, hallinnon läpinäkyvyys sekä korruption vastainen taistelu ovat jälleen vasemmiston agendalla. 121 asiakohdan ja 21 sivun mittaisen ohjelmaluonnoksen ovat allekirjoittaneet yhdeksän poliittista ryhmää, mukaan lukien PT, PSOL, sosialistit (PSB), kommunistit (PCdoB) ja vihreät (PV ja REDE), Solidariedade, Avante ja Agir.

Tehtävää Brasiliassa riittää. Kuten sanottua Lula sai poistettua nälän kokonaan, minkä myös YK vahvisti, mutta kehitys on kulkenut taaksepäin. Brasilia ei yllä nykytilanteessa kuin vuoden 2014 bruttokansantuotteen tasolle. Viimeinen vuosikymmen on köyhdyttänyt Etelä-Amerikan jättiläistä, joka on myös yksi eniten koronapandemiasta kärsineitä maita. Heikentynyt valtio on antanut tilaa ääriliikkeille ja uskonnoille vastakkainasettelun ilmapiirissä, jota Bolsonaro on osannut hyödyntää. Lulan työsarkaan kuuluu valtion ja sosiaalisen kehityksen vahvistaminen sekä yhteiskuntarauhan takaaminen. Lula viittasikin São Paulossa sunnuntai-iltana pitämässään ensimmäisessä 24 minuutin suorasukaisessa vaalivoittajan puheessaan suuren maan moniin ongelmiin.

– Pidän itseäni ylösnousemusprosessin läpi käyneenä kansalaisena Brasilian politiikassa. Minut yritettiin haudata elävältä, ja nyt olen täällä hallitakseni tätä maata.

– Nämä vaalit panivat kaksi eri projektia vastatusten, mutta voittajia on vain yksi, Brasilian kansa. Tämä ei ole minun, PT:n tai minua kampanjassa tukeneiden puolueiden voitto. Tämä on valtavan kansanvaltaisen liikkeen voitto, joka nousi puolueiden ja henkilökohtaisten sekä ideologisten intressien yläpuolelle, jotta demokratia voisi voittaa.

– Tänä historiallisena 30. päivänä lokakuuta enemmistö ihmisistä teki hyvin selväksi, että he haluavat enemmän eikä vähemmän demokratiaa, enemmän eikä vähemmän sosiaalista osallisuutta, enemmän eikä vähemmän kunnioitusta ja ymmärrystä brasilialaisten keskuudessa. Kansa haluaa enemmän vapautta, tasa-arvoa ja veljeyttä maahamme. Kansa haluaa syödä hyvin, elää hyvin, se haluaa hyväpalkkaisia töitä, terveyttä ja koulutusta, laadukasta julkista politiikkaa, uskonnonvapautta ja kirjoja aseiden sijaan.

– Tammikuun ensimmäisestä päivästä lähtien aion hallita kaikkia 215 miljoonaa brasilialaista varten, myös heitä varten, jotka eivät äänestäneet minua. Ei ole kahta Brasiliaa, olemme yksi ainut maa, yksi ainut kansa, yksi suuri kansakunta.

– Ketään ei kiinnosta elää jakautuneessa maassa pysyvässä sotatilassa. Tämä maa tarvitsee rauhaa ja yhtenäisyyttä. Tämä kansa on kyllästynyt näkemään toiset vihollisina. On aika laskea aseet.

– Haaste on valtava, tämä maa on rakennettava uudelleen sen kaikissa ulottuvuuksissa: politiikassa, taloudessa, julkisessa hallinnossa, instituutioiden harmonioimiseksi, kansainvälisisissä suhteissa ja ennen kaikkea haavoittuvaisimmista huolehtimiseksi. Meidän on rakennettava uudelleen tämän maan sielu, saatava takaisin vieraanvaraisuus, solidaarisuus, erilaisuuksien kunnioittaminen ja lähimmäisenrakkaus.

Kampanjansa aikana Lula muistutti siitä, miten Brasilia otettiin pois YK:n nälkäkartalta hänen ensimmäisen hallituskautensa aikana 2003–2010, mutta nykyisin ainakin 33 miljoonaa brasilialaista näkee nälkää joka päivä, vaikka Brasilia on maailman kolmanneksi suurin ravinnon tuottaja.

– Emme voi hyväksyä normaalina sitä, että miljoonilla miehillä, naisilla ja lapsilla ei olisi tarpeeksi syötävää tai että he kuluttaisivat vähemmän kaloreita kuin tarvitsevat. Jos olemme kykeneväisiä viemään ruokaa koko maailmaan, niin meidän on pystyttävä takaamaan kaikille brasilialaisille päivittäinen aamiainen, lounas ja illallinen. Tämä on oleva jälleen hallitukseni ykkössitoumus.

Talous on tarkoitus laittaa pyörimään ihmisten ehdoilla eri yhteiskunnan osa-alueilla. Vuoropuhelusta tulee uudelleen maan tapa, mitä tulee eri ammattikuntien ja viranomaisten sekä vallanpitäjien yhteistyöhön.

Lula lupasi Brasilian ottavan takaisin vahvan kansainvälisen johtajan roolin, joka johti aikoinaan muun muassa Brics-yhteisön ja Unasurin perustamiseen sekä Mercosurin vahvistamiseen ja Afrikan kansojen auttamiseen. Brasilia palaa yhteiseen päätöksentekoon ja lakkaa olemasta ”huutolaispoika”.

– Brasilia on suuri maa, eikä sitä voida sitoa nykyiseen kodittoman orpolapsen osaan.

– Emme ole kiinnostuneita kauppasopimuksista, jotka tuomitsevat maamme ikuiseen hyödykkeiden ja raaka-aineiden viejän rooliin. Aiomme teollistaa Brasilia uudelleen, investoida vihreään ja digitaaliseen talouteen, tukea yrittäjiemme luovuutta. Haluamme myös viedä tietoa maailmalle.

Hallituskausiensa aikana Lula vähensi metsien hävittämisen minimiin. Puheessaan Lula da Silva lupasi taistella Amazonin metsäkadon kokonaan lopettamisen puolesta ja sanoi kitkevänsä kaikenlaiset laittomat kaivostoimintaan, puukauppaan ja maatalouteen liittyvät aktiviteetit kyseisellä alueella, missä tullaan edistämään kestävää kehitystä. Uusi hallitus aikoo sitoutua niin ikään alkuperäiskansojen ja biodiversiteetin suojeluun rauhaan tähtäävän ympäristöpolitiikan hengessä.

– Brasilia ja planeetta tarvitsevat elävän Amazonin. Pystyssä oleva puu on arvokkaampi kuin metsien laiton puuksi muuttaminen tonnikaupalla, niiden toimesta, jotka ajattelevat vain helppoa voitontavoittelua, joka on tekosyy nakertaa elämää maapallolla. Puhdas joki on arvokkaampi kuin kaikki kulta, joka on louhittu elohopean saastuttamasta vedestä, joka tappaa eläimiä ja panee ihmishenget vaaraan. Kun alkuperäiskansoihin kuuluva lapsi kuolee ympäristön saalistajien käsissä, pala yhteisestä ihmisyydestämme kuolee hänen mukanaan. Olemme valmiit puolustamaan ympäristöä kaikilta uhilta.

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Tribunal Superior Eleitoral, TeleSUR, Canal Catorce, Página 12, BBC News Mundo, Correo del Sur, Punto MX, Canal Once, Meteored, Seu Dinheiro, Diario Digital Nuestro País, etc.

Advertisement

Ecuadorin alkuperäiskansat puolustavat Amazonin sademetsän elinympäristöään

Amazonjoen (Río Amazonas) vuolaat vedet ja noin 1 100 sivujokea virtaavat yhä täynnä elämää.

Ecuadorissa eletään uutta poliittista vaihetta, jossa 21. vuosidadan vasemmistolainen liikehdintä on vaihtunut oikeistolaiseen uusliberalistiseen talouspolitiikkaan. Tämä on tarkoittanut myös Amazonin sademetsiin kohdistuvien paineiden kasvamista, sillä juuri sinne keskittyy valtaosa öljy-, kaivos- ja sähköteollisuudesta, joka uhkaa alkuperäiskansojen olemassaolon edellytyksiä. Kuitenkin vuosi 2022 on pysäyttänyt – sekä tuomioistuimissa että mielenilmauksissa – ne uhat, joita vuosi 2021 toi tullessaan. Aloittakaamme kuitenkin alusta, viime vuonna käydyistä vaaleista, joista kirjoitin jo aiemmin.

Alkuperäiskansat eivät ole päästäneet Ecuador presidenttiä helpolla tällä hallituskaudella.

Tyhjillä äänillä valtaan noussut pankkiiri

Huhtikuussa 2021 käydyissä toisen kierroksen vaaleissa oikeistolainen konservatiivi ja kolmatta kertaa presidentinvaaleihin osallistunut Guillermo Lasso (CREO) ylsi vaalivoittoon 52,4 prosentin kannatuksella. Rafael Correan esimerkkiä puolustanut vasemmistolaisen yhteisrintaman (UNES) Andrés Arauz taas sai 47,6 prosenttia annetuista äänistä. Eroksi tuli likimain 420 000 ääntä.

Ecuadorin Kansalaisvallankumous (Revolución Ciudadana) sai alkunsa vuoden 2006 vaalivoitosta. Alianza País ja Rafael Correa hallitsivat maata kymmenisen vuotta 2007−2017.Correan varapresidenttinä kahdesti ollut Lenín Moreno kuitenkin petti kannattajansa, puolueensa ja lopetti muutosliikkeen, joka myös koki täydellisen vaalitappion 2021. Vielä vuoden 2017 kongressivaaleissa vasemmistolainen Correan poliittinen liike sai 74 paikkaa. Morenon nelivuotinen hallinto muistetaan korruptiosta, politiikan ja oikeuslaitoksen sotkemisesta, protestien väkivaltaisesta tukahduttamisesta, velkaantumisesta, yksityisen pääoman ja valuuttarahasto IMF:n suosimisesta sekä yhdestä huonoimmista Latinalaisen Amerikan vastauksista koronapandemiaan.

36-vuotiaasta Andrés Arauzista olisi tullut vaalit voittaessaan Ecuadorin historian nuorin presidentti. Ensimmäisellä kierroksella 7.2. hän sai 32,7 prosenttia äänistä. Silloin miljonääripankkiiri Guillermo Lasso sai 19,7 prosentin äänisaaliin, mikä riitti hädin tuskin alkuperäiskansojen liikkeiden edustajan (Pachakutik) Yaku Pérezin lyömiseen, joka tilitti saldokseen 19,4 prosenttia. Toiseksi ja kolmanneksi tulleiden eroksi jäi vain noin 32 000 ääntä.Toisella kierroksella alkuperäiskansat äänestivät tyhjää ja ratkaisivat vaalit, sillähylättyjen äänten osuus 16,3 prosenttia oli suurin sitten vuoden 1978 presidentinvaalien.

Aluetasolla tahallisesti hylättyjen äänien osuus oli yli 30 prosenttia kolmessa provinssissa.Viimeisissä 22 vaaleissa näiden äänten merkitys ei ollut niin korostunut kuin nyt.  Vaalien toisen kierroksen ulkopuolelle 32 000 äänen erolla jäänyt alkuperäiskansojen ja niiden yhteenliittymän Pachakutikin presidenttiehdokas Yaku Pérez Guartambel pyysi kannattajiaan tekemään ideologisen valinnan ääntensä hylkäämisestä, koska hän piti 7.2. käydyn ensimmäinen kierroksen vaaleja vilpillisinä ja teki selväksi, ettei luota kumpaankaan ehdokkaaseen. Ensimmäisellä kierroksella hän sai noin 1,8 miljoonaa ääntä. Koska toisella kierroksella hylättyjä ääniä tuli annettua suunnilleen saman verran, hänen viestinsä otettiin ilmeisen hyvin vastaan. Osa äänistä kuitenkin ilmaisi varmasti myös epäluottamusta koko nykyistä demokraattista järjestelmää vastaan.

Eniten hylättyjä ääniä annettiin alueilla, joissa Pachakutikin kannatus on suurinta: Sierra Centro, Austro, Amazonía. Kaikkiaan 54 yhteensä 221 hallintoalueesta (cantones), joihin Ecuador jakautuu, hylätyt äänet voittivat ainakin jommankumman kahdesta ehdokkaasta. Niillä alueilla, missä Pérez sai eniten ääniä ensimmäisellä kierroksella, annettiin eniten kelpaamattomia ääniä. Niissä 11 kunnassa, joissa hylättyjä ääniä oli vähintään 40 prosenttia, Pérez sai ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosenttia kaikista äänistä. 18 kunnassa hylätyt äänet voittivat. Vuoden 2017 vaaleissa tyhjät äänet eivät voittaneet yhtäkään kantonia tai kuntaa. Silloin hylättäviksi laskettavia ääniä annettiin vain 6,3 prosenttia.

Winsconsin-Madison yliopiston sosiologi Javier Rodríguez Sandoval piti antamatta jätettyjä ääniä protestina tilanteessa, jossa Péreziä ensimmäisellä kierroksella äänestäneet eivät halunneet tukea Lassoa. Olisi ollut loogista, että he olisivat äänestäneet Arauzia, mutta he eivät kokeneet häntä riittävän vahvaksi vaihtoehdoksi Pérezin onnistuneen ensimmäisen kierroksen kampanjan jälkeen. Ironisesti vasemmistolainen ideologinen äänestyskäyttäytyminen toi hylättyjen äänten muodossa voiton oikeiston ehdokkaalle. Vasemmistolaiset ryhmittymät UNES, Pachakutik ja Izquierda Democrática (ID) saivat vaalien ensimmäisessä vaiheessa yhteensä noin 67 prosentin kannatuksen, joten ne olisivat voimansa yhdistäessään voineet voittaa toisen kierroksen vaalit.

Ecuadorin noin 18 miljoonasta asukkaasta ainakin 9−10 prosenttia tai 1,6−1,8 miljoonaa lukeutuu alkuperäiskansoihin, joista noin neljäsosa asuu Amazonin alueella. 1986 perustettu Ecuadorin alkuperäiskansojen liitto (Conaie), kuten iso joukko muitakin ryhmiä, kuuluu vuonna 1995 syntyneeseen yhtenäisyysliike Pachakutikiin (MUPP), jonka arvoihin kuuluu myös ekologismi. Ecuadorin kansallisuuksien ja kansojen kehittämisneuvoston (Codenpe) mukaan maassa on 14 prehispaanista kansallisuutta ja 18 alkuperäiskansaa. Viime aikoina alkuperäiskansojen vaa’ankieliasema maan politiikassa on ollut varsin näkyvä.

Yhtä kaikki, vaaleista syntynyt Guillermo Lasson hallitus on ollut alusta asti toimintakyvyltään heikko. 28.6.2022 Lasso vältti erottamisensa vain 12 äänin turvin. 137-paikkaisessa kongressissa hänen erottamistaan kannattivat correalainen UNES ja alkuperäiskansojen parlamentaarinen liittoutuma Pachakutik sekä useat pienemmät ryhmät ja itsenäiset. Syrjäyttäminen olisi vaatinut 92 ääntä. Vasemmistoblokilla on hallussaan kaksi kolmasosaa kongressista, mikä näkyi tässäkin värikkäässä äänestyksessä, jossa se sai kasaan 80 edustajaa. Hallitusryhmää tuki reilu 30 prosenttia parlamentin jäsenistä, mikä merkitsi 48 ääntä, jotka tulivat pääosin Lasson oman CREO-ryhmän lisäksi sosiaalikristityiltä (Partido Social Cristiano) ja Demokraattiselta vasemmistolta (Izquierda Democrática). Yhdeksän kongressiedustajaa ei osallistunut päätöksentekoon. Elokuun 2021 lopusta lähtien UNES, jonka ydin tunnettiin nimellä Movimiento Fuerza Compromiso Social (FCS), palasi juurilleen ja se tunnetaan jälleen Kansalaisvallankumouksen liikkeenä (Movimiento Revolución Ciudadana).

Alkuperäiskansat eivät ole sallineet oikeuksiensa polkemista tai luonnon tuhoamista.

Kartta kuvaa Amazonin sademetsän biomin eli eloyhteisön ääriviivoja (valkoinen väri) ja Amazonjoen valuma-alueen ääriviivoja (vaaleansininen väri).

Korkeimman oikeuden tuomarit tekivät työnsä ilmeisen hyvin, koska he kuuntelivat poikkeuksellisesti myös paikallisia asukkaita Sinangoessa marraskuussa 2021.

Amazonin sademetsäalue kattaa eri arvioiden mukaan vähintään 43−47 prosenttia yli 256 000 neliökilometrin kokoisesta Ecuadorista.

Sodanjulistus alkuperäiskansoille

Guillermo Lasso julisti epäsuoran sodan alkuperäiskansoille heinäkuun seitsemännen ja elokuun viidennen päivän asetuksillaan 95 ja 151. Nämä vuoden 2021 asetukset muokkaavat Ecuadorin öljy- ja kaivosalojen politiikkaa kuulematta alkuperäiskansoja laisinkaan. Asetus 95 edustaa puhdasta uusliberaalia talouspolitiikkaa siirtäessään valtion päätösvaltaa monikansallisille yrityksille. Tämä yksityistämiskehitys edellyttää sääntelyn vähentämistä, lisäksi se rikkoo perustuslain henkeä heikentäessään öljyteollisuuden kansallista itsemääräämisoikeutta. Uudistus vaarantaa valtion tulot ja ulkoistaa taloudelliset riskit julkisille toimijoille yksityisten yritysten voittojen takaamiseksi. Presidentillinen asetus 151 taas pyrkii tekemään Ecuadorista kaivosalan sijoituksien kohteen. Kaivosteollisuuden tuottavuuden parantamista perustellaan eräänlaisena välttämättömyytenä pandemian jälkeisen taloustilanteen kohentamiseksi. Kuitenkin useat alkuperäiskansat ovat julistaneet alueensa kaivostoiminnasta vapaiksi, joten hallitus aikomukset johtaisivat yhteenottoihin paikallisten asukkaiden kanssa. Asetuksen tavoitteisiin kuuluu myös ympäristönormien ja sosiaalisen säätelyn helpottaminen, mikä tähtää yritysten valtuuksien lisäämiseen ja valtion roolin heikentämiseen. Amazon Frontlinesin mukaan pahamaineiset asetukset rikkovat yksilöllisiä ja kollektiivisia sekä luonnon oikeuksia vastaan.

Kummatkin asetukset ovat räikeässä ristiriidassa Lasson vaalikampanjan aikana tekemien ympäristönsuojelun lupauksien kanssa. Ne rikkovat ihmisoikeuksia, alkuperäiskansojen kollektiivisia oikeuksia ja luonnon olemassaolon perustusedellytyksiä vastaan. Perustuslain lisäksi ne sotivat Ecuadorin kansainvälisiä sitoumuksia vastaan. Luontotuhojen laajentaminen on ymmärrettävästi herkkä aihe, sillä suurin osa alkuperäiskansoista kärsii jo entisestään luonnonvarojen mittavista väärinkäytöksistä esi-isiensä mailla, jotka ovat yhteisöjen selviytymisen ehto. Suurin osa Ecuadorin öljyvaroista tuotetaan juuri Amazonin sademetsän alueella: Sucumbíossa, Orellanassa, Napossa ja Pastazassa. Kyseessä ei myöskään ole ensimmäinen kerta, kun kansat puolustavat omia maitaan, mutta ilmastokriisin olosuhteissa myös tiede sotii fossiilitalouden syventämistä vastaan. Ecuadorin päivittäinen raakaöljyn tuotantokapasiteetti liikkuu 530 000 tynnyrin tasolla.

Guillermo Lasso on saanut YK:n ilmastonmuutoskonferenssilta eli COP26-ryhmältä tunnustusta Galápagossaarten luonnonsuojelualueiden laajentamisesta ja allekirjoitetuista sitoumuksista pysäyttää maansa metsäkato ja eroosio vuoteen 2030 mennessä. Samaan aikaan Ecuadorin Amazonin alkuperäiskansojen liitto (Confeniae), Ecuadorin alkuperäiskansojen liitto (Conaie) ja Pastazan waorani-kansan koordinointineuvosto (Conconawep) ovat saaneet tehdä hartiavoimin töitä pysäyttääkseen suuriin luontotuhoihin tähtäävät asetukset kansainvälisen yhteisön tuella ja laittamalla koetukselle ecuadorilaisen oikeusvaltion nyörit perustuslakituomioistuimessa. Kanne perustuu siihen, ettei kansallisia ja kansainvälisiä sitoumuksia alkuperäiskansojen kuulemisoikeudesta ja tietoisesta suostumuksesta ole kunnioitettu. Aikeista lisätä raaka-ainetuotantoa ei ole ilmoitettu ennakolta eikä tietoa suunnitelmista ole jaettu.

Vuosituhansien ajan Etelä-Amerikkaa asuttaneiden kansojen alueellinen läsnäolo, maaoikeudet ja trooppiset ekosysteemit, niiden elinvoimaisuus ja hyvinvointi, kietoutuvat toisiinsa erottamattomalla tavalla, jota nopeita voittoja tavoittelevat monikansalliset yritykset eivät halua ymmärtää. Jos valtio alistetaan pelkäksi taloudelliseksi peluriksi, sen tasapainottavalta roolilta oikeuksien takaajana niin luonnon kuin alkuperäiskansojen suhteen menee uskottavuus. Osa hankkeista on kohdistunut jopa Yasunín kansallispuistoon, jonka uumenissa elävät omaehtoisessa eristyksessä tagaeri- ja taromenane-kansat. Kuulemismenettelyjen kunnioittaminen sinällään on edellytys muiden kollektiivisten oikeuksien toteutumiselle, joihin lukeutuvat muun muassa halutun kehitysmallin valitseminen, oman alueen luonnonvarojen hallinnointi, autonominen järjestäytyminen ja päätöksenteko sekä kokonaisvaltainen itsemääräämisoikeus, joiden vaatimukset on kirjattu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Puolustaessaan oikeuksiaan ja maitaan, alkuperäiskansat taistelevat elämäntapansa, kulttuurinsa, kielensä ja koko tuntemansa elämänpiirin säilyttämisen puolesta.

A’i-kansan (cofán) naiset avasivat heinäkuussa perinteisten luonnonmukaisten käsitöiden yhteisökaupan Alianza Ceibon avustuksella.

Amazonin kansat puolustavat esi-isiensä maita yhteisöllisesti toimivilla vartiojoukoilla, jotka Ecuadorin hallitus on pyrkinyt leimaamaan väkivaltaisiksi rosvoryhmiksi. Todellisuudessa vartijat eivät kanna edes tuliaseita, vaikka ne käyttävät hyväkseen myös modernia teknologiaa.

A’i-kansaan (cofán) kuuluvat Alexandra Narváez ja Alex Lucitante saivat vuoden 2022 ”ympäristöalan Nobelin”, Goldman-palkinnon, ansioistaan Amazonin puolustajina.

Alkuperäiskansat voittivat oikeustaistelun, mikä on myönteistä niin sademetsän kuin ilmastonkin kannalta.

Uudistukset pysähtyivät oikeudessa

Vuoden 2022 alussa perustuslakituomioistuin (Corte Constitucional del Ecuador) laittoi kuitenkin kapuloita rattaisiin vahvistamalla alkuperäiskansojen asemaa samalla, kun se rajoitti valtiollisia pyrkimyksiä laajentaa Amazonin sademetsän öljy- ja kaivosvarojen hyväksikäyttöä. Oikeusviranomaisten päätökset, joiden koko kirjoon voi tutustua täällä, asettavat tärkeän ennakkotapauksen tai oikeuskäytännön, sillä ne takaavat esi-isiensä maita asuttaville kansoille kiistattoman oikeuden myöntää suostumus maidensa käytölle. Vaikka paikallinen perustuslaki takaa kuulemismenettelyn, ei Ecuadorissa ole varsinaista tarkkaa lainsäädäntöä, joka säätelisi niiden sisältöä. Oikeuden 4.2. tiedottama päätös kuitenkin linjaa, että kaikkien kuulemismenettelyjen on johdettava yhteisymmärrykseen ennen kuin yksikään projekti voi käynnistyä. Toisin sanoen päätös vahvistaa alkuperäiskansojen laillista asemaa kieltäytyä yhteistyöstä. Jatkossa Amazonin kymmenen kansan itsemääräämisoikeus saa rinnalleen veto-oikeuden perua kaikki niiden kulttuuria ja elinympäristöä uhkaavat hankkeet. Helmikuun 14. päivänä juhlittiin myös Chevronille langetetun 9,5 miljoonan dollarin 11. vuosipäivää. Kyseinen öljy-yhtiö tosin kieltäytyy yhä maksamasta saastuttamisestaan sälyttäen vastuun myrkyllisestä perinnöstään suoraan yhteisöille, jotka elävät sen seurauksien keskellä.

Myöskään ennen tätä 27.1. annettua virallista tuomiota (No. 273-19-JP/22) tai niin sanottua Sinangoen päätöslauselmaa (Caso Sinangoe), jota etenkin a’i-kansa (cofán) ajoi, alkuperäiskansoilla ei ollut käytössään aidosti toimivaa käytäntöä taata kuulemisoikeutensa saatikka suostumuksen antamisen toteutumista. Nyt vuosikymmeniä jatkuneille loukkauksille ja YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen polkemiselle on laitettu toistaiseksi päätepiste, kun vähintään 9 300 hehtaarin yhteisömaat on suojeltu ja uusi tärkeä ennakkotapaus on luotu. Toki Ecuadorin ympäristöministeriön vuoden 2022 tietojen mukaan suojelun piirissä on kaikkiaan noin 26 miljoonaa hehtaaria tai 19,4 prosenttia koko maan pinta-alasta. Viimeisen vuoden aikana luotiin yhdeksän uutta suojelualuetta ja kahta laajennettiin. Kansallinen suojeltujen alueiden järjestelmä (Sistema Nacional de Áreas Protegidas – SNAP) käsittää yhteensä 70 erinäistä kohdetta, jotka jakautuvat 11 erilaiseen alaryhmään.

Koska Lasson hallinnolla ei ole vahvaa kongressin tai kansan tukea ei sillä myöskään ole sellaista poliittista asemaa, että se voisi pakottaa tahtoaan oikeuslaitoksen päätöksistä huolimatta. Tulevaisuudessa kongressin suurin ryhmä, correalainen vasemmisto, palannee valtaan ja sen on jatkossa osattava kuunnella alkuperäiskansoja entistä herkemmin, jos se haluaa voittaa vaaleja ja säilyttää uskottavuutensa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soveltajana. Rafael Correan aikakaudella Ecuadorista tuli virallisesti useiden kansojen valtio, monikulttuurinen maa, jonka on kuitenkin vielä edistyttävä lisää, jotta kaikkien kansalaisten, etenkin haavoittuvaisimpien ryhmien oikeus hyvään elämään toteutuisi täysivertaisesti. Alkuperäiskansojen päätösvalta on lisääntynyt oikeusistuimen päätöksen myötä: kaikki projektit on alistettava yhteisöjen harkittaviksi ja ne pysähtyvät, jos ne eivät nauti paikallisten asukkaiden aidosta tuesta. Rimaa on nostettu korkeammalle.

Amazonin kansat omistavat lähes 70 prosenttia Ecuadorin sademetsistä. Vastustus sekä öljy- että kaivosteollisuutta kohtaan on korkealla tasolla. Siksi näköpiirissä ei ole uusia suuren mittakaavan projekteja, vaikka osa vanhoista hankkeista jatkuu vielä. Merkittävää olisi myös se, jos Kalifornian paikallishallinto kieltäisi öljyn tuonin Amazonin alueelta. Tärkein vientikohde Ecuadorin trooppisten metsien mustalle kullalle on juuri Tyynenmeren rannikon osavaltio, jota johtaa ilmastotietoinen Gavin Newsom, ja johon myös alueelliset ympäristöjärjestöt pyrkivät vaikuttamaan. Ilmapiiri Kalifornian öljytuonnin lopettamiselle Amazonin sademetsien uumenista on otollinen, koska jatkossa fossiilisen energian hankkiminen on yhä vaikeampaa. Oikeuden päätös on radikaali käänne myös siinä mielessä, että se asettaa kollektiiviset oikeudet ja luonnon tasapainon taloudellisen voitontavoittelun edelle.

Korkein oikeus julisti lisäksi perustuslain vastaiseksi presidentti Lenín Morenon 2019 tekemän asetuksen 751, joka salli öljyporaukset kansallispuisto Yasunín läheisellä puskurivyöhykkeellä. Asetus vaaransi kansallispuiston ja sen sisällä elävien tagaeri- ja taromenane-kansojen elämäntavan. Öljyteollisuus oli jo ehtinyt rakentaa alueelle kulkevan tien, mutta oikeuden päätös kieltää siltä seitsemän suunnitteilla olleen öljynporausalustan rakentamisen ja noin 250 öljyesiintymän hyödyntämisen. Päätöksessä todetaan, ettei alueella vapaaehtoisessa eristyksessä eläviltä alkuperäiskansoilta voida edes pyytää suostumusta hankkeille, koska näin rikottaisiin niiden oikeutta elää erillään muusta yhteiskunnasta. Siksi minkäänlaisten lupien myöntäminen ei ole mahdollista. Vuoden 2018 kansanäänestyksessä Yasunín suojelualuetta päätettiin laajentaa, mutta Moreno petti jälleen kerran äänestäjät, sillä muodollisesti hänen hallituksensa kasvatti alueen pinta-alaa, samalla kun se salli sen luonnonvarojen tehokkaamman ryöväämisen.

Myös kolmas myönteinen oikeuslaitoksen päätös näki hiljattain päivänvalon. Siinä myönnettiin pääkaupunki Quiton ja sitä ympäröivien alueiden asukkaille oikeus toteuttaa kansanäänestys Andien vuoriston Chocón kaivostoiminnasta. Jo joulukuussa perustuslakituomioistuin hylkäsi Magdalenajoen kaivosprojektin ympäristöluvan Quiton luoteiskulman Los Cedrosin biodiversiteetiltään rikkaissa metsissä, joissa asuu muun muassa silmälasikarhuja, uhanalaisia ​​sammakoita, kymmeniä harvinaisia ​​orkidealajeja ja ruskeapäisiä hämähäkkiapinoita.

Päätöksiä vauhditti osaltaan Cocajoen 28.1. alkanut öljyvuoto. Kyseessä on toinen ison luokan vuoto viimeisen kahden vuoden aikana. Sen vauriot kohdistuvat jokea ympäröiviin metsiin ja aluetta asuttaviin kymmeniin tuhansiin kichwa-kansan jäseniin. Hallitus myönsi useiden päivien hiljaisuuden jälkeen, että Cocajokeen pääsi raakaöljyä 6 300 tynnyrin verran. Vahinko ei ole kuvaava sana toistuville tapahtumille, joiden taustalta löytyy puutteellinen infrastruktuuri vaikeakulkuisessa ja vaihtelevassa maastossa sekä vesivoimaloiden aiheuttama eroosio serpentiinimäiselle putkistolle. Vuosien 2015 ja 2021 välillä sattui ainakin 899 virallisesti rekisteröityä vuotoa. Oikeuden päätökset ja jatkuvat ympäristötapaturmat yhdessä muodostavat esteen Lasson hallituksen epärealistisille suunnitelmille tuplata öljyntuotanto. Niin ikään kaivostoiminnan laajentaminen näyttäytyy varsin kivisenä tienä, joka tulee kokemaan vastustusta halki koko maan. Pankit, jotka kontrolloivat jopa 80 prosenttia Amazonin sademetsän öljybisneksestä, ovat kaikessa hiljaisuudessa jäädyttämässä ilmastotavoitteita vastaan sotivien fossiilisten polttoaineiden rahoituksen tällä koko planeetan keuhkoina toimivalla vihreällä keitaalla, jota asuttavat noin 400 alkuperäiskansaa niin Ecuadorissa, Kolumbiassa, Venezuelassa, Perussa, Boliviassa kuin Brasiliassakin, Surinamessa, Ranskan Guayanassa ja Guyanassa. Kaiken kaikkiaan Amazonin alueen pinta-ala yltää lähes 7,4 miljoonaan neliökilometriin.

Tältä kesäkuisen lakon arki näytti. Yksinäinen nainen valvoo tiesulkua.

Leonidas Iza on ollut lakon näkyvä johtohahmo.

Näin alkuperäiskansojen liike juhli 18 päivän vastarinnan mukanaan tuomia tuloksia.

Lakko näytti alkuperäiskansojen voiman

Lisää kiviä reilun vuoden vallassa olleen hallituksen taipaleelle heittivät kesäkuun mielenilmaukset, joita johtivat Ecuadorin alkuperäiskansojen liitto (Conaie) ja kichwa-panzaleo-kansaan kuuluva Segundo Leonidas Iza Salazar. 13.−30.6. halki maan vyöryi lakko (Paro Nacional). Lasso syytti alkuperäiskansoja “terroristeiksi” ja pidätti myös 24 tunnin ajaksi sen johtohahmon Leonidas Izan. Mielenilmauksien saldoksi muodostui ainakin seitsemän kuollutta ja yli 500 loukkaantunutta sekä noin 150 pidätystä. Ecuadorin piispankonferenssin välityksellä syntyi kuitenkin sopu (Acta por la Paz) 18 päivän protestien jälkeen. Hallitukselta oli alun perin vaadittu 0,40 dollarin alennusta polttoaineiden hintoihin, mutta läpi saatiin 0,15 dollarin helpotus. Presidentin asetus 95 (Decreto Ejecutivo No. 95) Amazonin sademetsän öljyteollisuuden laajentamisesta kumottiin ja kaivosasetusta 151 (Decreto Ejecutivo No. 151) muokattiin niin, ettei kaivoksia voi perustaa erityissuojelusta nauttiville alueille, kuten luonnon- ja vesiensuojelualueille, esi-isien asuttamille maille tai arkeologisten alueiden läheisyyteen. Alkuperäiskansoille ja muille yhteisöille taattiin sopimuksessa lisäksi oikeus ennakoivaan, vapaaseen ja tietoiseen kuulemiseen.

Jo aiemmin hallitus oli sitoutunut kontrolloimaan keskeisimpien elintarvikkeiden hintoja, julistamaan hätätilan terveydenhoitoon ja antamaan anteeksi korkeintaan kolmeen tuhanteen dollariin yltäviä velkoja, kompensoimaan maatalouden nousseita kuluja, tuplaamaan kaksikielisen kulttuurienvälisen koulutuksen (Educación Intercultural Bilingüe) budjetin ja nostamaan köyhimpien perheiden inhimillisen kehityksen avustuksen (Bono de Desarrollo Humano) 55 dollariin. Lakon on arvioitu aiheuttaneen jopa miljardin dollarin loven bruttokansantuotteeseen. Lasson hallitukseen kohdistui samanaikaisesti kovia paineita niin kaduilta kuin sikäläisestä eduskunnastakin, jossa vaadittiin hänen erottamistaan.

Jo mainittu Conaie sekä Ecuadorin evankelisten alkuperäiskansojen ja järjestöjen neuvosto (Feine) ja Talonpoikien, alkuperäiskansojen ja mustien järjestöjen liitto (Fenocin) seuraavat sopimuksen toteutumista yhteisessä neuvotteluelimessä hallituksen kanssa 90 päivän ajan. Myös vuodelta 2018 peräisin olevan Amazonin erityisaluesäädöksien (Ley Orgánica para la Planificación Integral de la Circunscripción Territorial Especial Amazónica) lakiprojektin uudistamisen, erityisesti aluerahaston priorisointia koskevan artikla 66. ja siihen liittyvien muiden vastaavien artikloiden, valmistelu on aloitettu. Jo toimivan lain uudistuksen tarkoituksena on taata entistä paremmin se, että sademetsäalueen öljy-, kaivos- ja sähköprojektien tuotot jäävät samalle alueelle. Niistä 30 prosenttia voitaisiin käyttää luonnon ennallistamiseen ja loput 70 prosenttia ohjattaisiin alkuperäiskansojen kehitysprojekteihin kuten kestävään maatalouteen ja ekoturismiin tai korkeakoulutukseen, infrastruktuuriin ja hyvinvointiin sekä kulttuuriin. Jos ja kun tulonjaosta päästään sopuun ja lain toteutus onnistuu nykyistä paremmin voi trooppisten luonnonvarojen hyödyntäminen jatkua nykytasolla, vaikka alkuperäiskansat ovat toimillaan tehneet selväksi, etteivät ne ole enää valmiita vastaanottamaan uusia projekteja.

Lasson hallitus ei nauti vahvasta kansan luottamuksesta. Sillä ei myöskään ole puolellaan kongressin enemmistöä. Sen toimikausi jatkuu vuoteen 2025 eikä seuraavien kolmen vuoden aikana ole odotettavissa ainakaan heikennyksiä Amazonin alkuperäiskansojen oikeuksiin. Kuten sanottua, Ecuadorin alkuperäiskansat ratkaisivat tyhjillä äänillään presidentinvaalin. Nyt niiden vahva neuvotteluasema on todistettu niin oikeuslaitoksien päätöksissä kuin katujen mielenilmauksissakin. Ne voivat luottaa myös jatkossa kansainvälisen yhteisön tukeen. Lasso sen sijaan sai osakseen rajun buuausaallon Kolumbian Bogotássa 7.8., kun hän osallistui Gustavo Petron virkaanastujaisiin. Ekososialisti Petron hallituksen tavoitteisiin kuuluu niin ikään maailman keuhkoina valtamerien ohella toimivan Amazonin puolustaminen. Myös Chilen tuore Gabriel Boricin johtama hallitus ajaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, mikä on entistä vahvemmin läsnä niin sanotussa Latinalaisen Amerikan vasemmiston toisessa aallossa, joka sai alkunsa Meksikon presidentiksi heinäkuussa 2018 valitun Andrés Manuel López Obradorin ylivoimaisesta vaalivoitosta. Myös Meksikon hallitus ajaa energiasiirtymää muun muassa uudistamalla maan laajan vesivoimaloiden verkoston sekä rakentamalla Sonoran osavaltioon Latinalaisen Amerikan suurimman aurinkovoimalan. Vuoden 2023 aikana Meksiko luopuu myös raakaöljyn viennistä ja kaikki oma tuotanto keskitetään kansallisiin öljyjalostamoihin. Litium on lisäksi kansallistettu hiljattain, mikä tulee vauhdittamaan siirtymä autoteollisuudessa, kun valkoinen kulta korvaa lopulta mustan kullan. Lokakuun vaaleissa selviää, saako sademetsävyöhyke Brasilian Luiz Inácio ”Lula” da Silvasta uuden puolustajan. Sijaitseehan noin 60 prosenttia sademetsästä juuri tämän Etelä-Amerikan jättiläisen rajojen sisäpuolella.

Teksti: Sami Tapio Tenoch Laaksonen

Artikkeli on julkaistu alun perin Elonkehä-lehdessä 3/2022 lokakuun puolivälissä.

Lähteet: Amazon Watch, Mongabay, Amazon Frontlines, TeleSUR, Voz de América, Acción Ecológica, Plan V, BBC News Mundo, France 24, El Universo, El Comercio, Ecuadorin presidentinkanslia, etc.

Kyseessä on Marjaliisa Siiran 2007 perustaman Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkoston 500. julkaisu.

Petro pani YK:n yleiskokouksen liekkeihin

Kolumbian presidentti nuhteli puheessaan etenkin Yhdysvaltoja ja länsimaailmaa, joiden ilmasto- ja huumepolitiikka ovat epäonnistuneet niihin pesiytyneen tekopyhyyden ja järjettömyyden takia.

Lähelle vuoden väkevimmän puheen titteliä yltävä tuoreen Kolumbian presidentin Gustavo Petro Urregon sanailu YK:ssa ravisteli perinteisiä ulkopolitiikan muodollisuuksia. Se tuomitsi toteutetun huumepolitiikan, kapitalismin kirot ja suurvaltojen sanelupolitiikan, etenkin mitä tulee Yhdysvaltojen rooliin maailman isäntänä. Kaikki tämä tehtiin vetoamalla Amazonin sademetsän säilyttämisen puolesta keskeisenä välineenä ratkaista suurin ihmiskunnan olemassaoloon kohdistuva uhka eli ilmastokriisi. Vahvasävyinen puhe on kerännyt kiitosta halki Latinalaisen Amerikan ja saanut Kolumbian oikeiston vaahtoamaan raivosta. Kaikesta päätellen puhe on onnistunut ravistelemaan hereille useiden maiden kansalaisia, jotka pitävät kädessään avaimia siihen politiikkaan, mitä jatkossa tehdään.

Esitän kokonaisen käännöksen lähes 21 minuutin puheesta 77. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 20.9.2022.

Olen kotoisin yhdestä maapallon kolmesta kauneimmasta maasta.

Siellä elämä räjähtää käsiin. On olemassa tuhansia monivärisiä lajeja merissä, taivaalla, maassa… Olen kotoisin keltaisten perhosten ja taikuuden maasta. Siellä vuorilla ja kaikkien vihreän sävyjen laaksoissa alas eivät virtaa vain runsaat vedet, vaan myös verivirrat. Olen kotoisin verisen kauneuden maasta.

Minun maani ei ole vain kaunis, se on myös väkivaltainen. Miten kauneus voidaan yhdistää kuolemaan? Miten elämän monimuotoisuus voi purskahdella kuoleman ja kauhun tansseilla? Kuka on syyllinen kauneuden loitsun terrorilla katkaisemiseen?

Kuka tai mikä on vastuussa siitä, että elämä hukkuu rutiininomaisiin varallisuuden ja edun tavoittelun päätöksiin? Kuka johtaa meidät tuhoon kansakuntana ja kansana?

Kotimaani on kaunis, koska sillä on Amazonin viidakko, Chocón viidakko, vedet, Andien vuoristot ja valtameret.

Näissä viidakoissa planeetalle vapautuu happea ja hiilidioksidia imeytyy pois ilmakehästä. Yksi niistä kasveista, jotka sitovat hiilidioksidia muiden miljoonien lajien joukossa, on yksi maan vainotuimmista. Sen tuhoamista tavoitellaan hinnalla millä hyvänsä: se on Amazonin kasvi, se on kokakasvi, inkojen pyhä kasvi.

Kuten olisimme paradoksaalisessa tieristeyksessä. Viidakko, joka yritetään pelastaa, tuhoutuu samalla. Tuhotakseen kokakasvin heitetään myrkkyjä, suuret määrät vesien läpi virtaavaa glyfosaattia, sen kasvattajia pidätetään ja vangitaan. Coca-lehden tuhoamisen tai hallussapidon vuoksi miljoona latinalaisamerikkalaista murhataan ja kaksi miljoonaa afroamerikkalaista vangitaan Pohjois-Amerikassa. Tuhotkaa kasvi, joka tappaa, huudetaan pohjoisesta, mutta tämä kasvihan on vain yksi niiden miljoonien joukossa, jotka menehtyvät, kun tuli laukaistaan viidakon ylle.

Viidakon, Amazonin, tuhoamisesta on tullut valtioiden ja liikemiesten iskulause. Viidakon yhdeksi suurimmista ilmaston tukipylväiksi kastavien tiedemiesten huudolla ei ole väliä. Maailman valtasuhteiden kannalta nähtynä viidakko ja sen asukkaat ovat syyllisiä heitä vaivaavaan ruttoon. Valtasuhteita riepottelevat riippuvuus rahasta, vallan uusimisesta, öljystä, kokaiinista ja kovemmista huumeista voidakseen puuduttaa itseään vielä enemmän. Mikään ei ole tekopyhempää kuin puhe viidakon pelastamisesta.

Viidakko palaa, hyvät herrat, sillä välin kun käytte sotaa ja leikitte sen kustannuksella. Viidakko, maailman ilmastopilari, katoaa kaiken elämänsä kanssa. Suuri sieni, joka imee planeetan hiilidioksidin, haihtuu. Tämä pelastava viidakko nähdään maassani ikään kuin voitettavana vihollisena, kuin hävitettävänä rikkaruohona.

Kokan ja sitä viljelevien talonpoikien elintila, koska heillä ei ole muuta viljeltävää, on demonisoitu. Teitä ei minun maani kiinnosta muuta kuin myrkkyjen heittämiseksi sen viidakkoihin, sen miesten vankilaan viemiseksi ja sen naisten syrjäytymiseen viemiseksi. Te ette ole kiinnostuneita lapsen koulutuksesta, vaan pikemminkin hänen viidakkonsa tappamisesta ja hiilen sekä öljyn talteen ottamisesta suoraan sen sisäelimistä. Myrkkyjä imevä sieni on hyödytön, heitätte mieluummin enemmän myrkkyjä ilmakehään.

Palvelemme heitä uskomalla heidän oman yhteiskuntansa tyhjyyden ja yksinäisyyden tekosyitä, jotka saavat heidät elämään huumekuplien keskelle. Salaamme heiltä heidän ongelmansa, joita he kieltäytyvät muuttamasta. On parempi julistaa sota viidakolle, sen kasveille ja sen ihmisille. Samalla kun he sallivat sademetsien palaa, samalla kun tekopyhät vainoavat kasveja myrkyillä piilottaakseen oman yhteiskuntansa katastrofit, he pyytävät meiltä yhä vain enemmän hiiltä, yhä enemmän öljyä, rauhoittamaan toista riippuvuuttaan: kulutuksen ja vallan addiktiota, riippuvuutta rahasta.

Mikä on myrkyllisempää ihmiskunnalle, kokaiini, hiili vai öljy? Vallan mielipide on määrännyt, että kokaiini on myrkkyä ja sitä on vainottava, vaikka se aiheuttaa vain minimaalisia yliannostuskuolemia ja paljon enemmän kuolemia syntyy sen sanellun salailun luonteen ja siitä johtuvien hämärien sekoituksien vuoksi. Sen sijaan hiiltä ja öljyä on suojeltava, vaikka niiden käyttö voi ajaa koko ihmiskunnan sukupuuttoon. Nämä ovat maailmanvallan asioita, epäoikeudenmukaisuutta ja irrationaalisuutta, koska maailmanlaajuisesta vallasta on tullut järjetöntä.

He näkevät viidakon runsaudessa, sen elinvoimaisuudessa himokkaan, syntisen hahmon; heidän yhteiskuntansa suruun syyllisen alkuperän, joka on täynnä rajatonta pakkoa hankkia ja kuluttaa. Kuinka piilottaa sydämen yksinäisyys, sen kuivuus kiintymyksen kieltävien yhteiskuntien keskellä, aina siihen pisteeseen asti kilpailevien yhteiskuntien, että sielukin vangitaan yksinäisyyteen. Johan siksi on syyllistettävä tätä kasvia, sitä viljelevää ihmistä, viidakon libertaarisia salaisuuksia. Tuon maailman irrationaalisen vallan mukaan markkinat eivät ole vastuussa olemassaolon rajoittamisesta, vaan vika on viidakossa ja sen asukkaissa.

Pankkitileistä on tullut rajoittamattomia, maapallon mahtavimpien säästämiä rahoja ei voi enää edes tulla käyttäneeksi useiden vuosisatojen aikana. Tämän keinotekoisen kilpailukutsun tuottama olemassaolon suru täytetään melulla ja huumeilla. Rahariippuvuudella ja omistamisella on toisetkin kasvonsa: huumeriippuvuus niissä ihmisissä, jotka häviävät kilpailun, häviäjissä keinotekoisen kilpajuoksun keskuudessa, jollaiseksi he ovat muuttaneet ihmiskunnan.

Yksinäisyyden sairautta ei paranneta viidakoiden ylle ruiskutettavalla glyfosaatilla. Viidakko ei ole syypää. Syyllinen on heidän yhteiskuntansa, joka on koulutettu loputtomaan kulutukseen, kulutuskäyttäytymisen ja onnellisuuden tyhmään sekoittamiseen, joka sallii kyllä vallan taskujen täyttymisen rahalla.

Huumeriippuvuuden syyllinen ei ole viidakko, vaan sen maailmanvallan järjettömyys. Antakaa järjen iskeä tähän valtaan. Sytyttäkää vuosisadan valot uudelleen. Huumesota on kestänyt 40 vuotta, jos kurssia ei korjata ja se jatkuu vielä 40 vuotta, Yhdysvalloissa kuolee 2,8 miljoonaa nuorta yliannostukseen fentanyylin takia, jota ei tuoteta meidän Latinalaisessa Amerikassamme.

Näette miljoonia Pohjois-Amerikan afroamerikkalaisia vangittuna heidän yksityisissä vankiloissaan. Vangituista afroista tulee vankilayhtiöiden liiketoimintaa, toiset miljoona muuta latinalaisamerikkalaista murhataan, vetemme ja vihreät peltomme täytetään verellä, näette demokratian unelman kuolevan sekä Amerikassani että anglosaksisessa Amerikassa. Demokratia tulee kuolemaan siellä, missä se syntyi, Euroopan suuressa läntisessä Ateenassa.

Totuuden piilottamisen takia he tulevat näkemään viidakon ja demokratioiden kuolevan. Huumeiden vastainen sota on epäonnistunut. Taistelu ilmastokriisiä vastaan on epäonnistunut. Kuolemaan johtavien annosmäärien kulutus on lisääntynyt, miedoista huumeista on siirrytty kovempiin, maanosassani on tapahtunut kansanmurha, ja maassani miljoonia ihmisiä on tuomittu vankilaan, jotta heidän oma sosiaalinen syyllisyytensä voitaisiin kätkeä, se, josta he ovat syyttäneet viidakkoa ja sen kasveja. He ovat täyttäneet puheet ja politiikan järjen poissaololla.

Gustavo Petro sai lämpimän vastaanoton New Yorkissa asuvilta kolumbialaisilta.

Kolumbian opetusministeri Alejandro Gaviria ja Kolumbian YK-lähettiläs Leonor Zalabata osallistuivat koulutuksen muutoksia käsitelleeseen huippukokoukseen New Yorkissa maanantaina 19.9.

Vaadin täältä, haavoitetusta Latinalaisesta Amerikastani käsin, lopettamaan järjettömän huumeiden vastaisen sodan. Huumeiden käytön vähentäminen ei vaadi sotia, se vaatii meitä kaikkia rakentamaan paremman yhteiskunnan: kannustavamman, hellemmän yhteiskunnan, jossa elämän intensiivisyys säästäisi meidät riippuvuuksilta ja uusilta orjuuksilta. Haluatteko vähemmän huumeita? Ajatelkaa vähemmän voittoja ja enemmän rakkautta. Ajatelkaa järkevää vallankäyttöä.

Älkää koskeko myrkyillänne kotimaani kauneutta. Auttakaa meitä ilman tekopyhyyttä pelastamaan Amazonin sademetsä pelastaaksemme ihmiskunnan elämä tällä planeetalla.

Kokositte tiedemiehet yhteen, ja he puhuivat järjen äänellä. Matematiikalla ja ilmastomalleilla he sanoivat, että ihmislajin loppu on lähellä, ettei sillä ole aikaa enää vuosituhansia, ei edes vuosisatoja. Tiede pani hälytyksen päälle ja lopetimme sen kuuntelemisen. Sota toimi tekosyynä meille olla ryhtymättä tarvittaviin toimiin.

Kun toimia tarvittiin eniten, kun puheet eivät enää palvelleet, kun oli välttämätöntä tallettaa varoja rahastoihin ihmiskunnan pelastamiseksi, kun oli välttämätöntä päästä eroon hiilestä ja öljystä mahdollisimman pian, keksittiin yksi sota ja toinen ja seuraava. He hyökkäsivät Ukrainaan, mutta myös Irakiin, Libyaan ja Syyriaan. He hyökkäsivät öljyn ja kaasun nimissä.

He löysivät 2000-luvulla pahimman riippuvaisuuksistaan: riippuvuuden rahasta ja öljystä. Sodat ovat käyneet tekosyystä olla toimimatta ilmastokriisiä vastaan. Sodat ovat osoittaneet heille, kuinka riippuvaisia he ovatkaan siitä, mikä koituisi ihmislajin lopuksi.

Huomaatte kansojen täyttyvän nälästä ja janosta sekä miljoonien muuttavan pohjoiseen, kohti sitä, missä vesi on; joten lukitsette heidät, rakennatte muureja, käytätte konekiväärejä, ammutte heitä. Karkotatte heidät ikään kuin he eivät olisi lainkaan ihmisiä, viisinkertaistatte kaasukammioiden ja keskitysleirien poliittisesti luoneen henkilön mentaliteetin, toistatte koko planeetan mittakaavassa vuoden 1933. Tuon suuren voitokkaan ryöstöretken järkeä vastaan.

Ettekö te ymmärrä, että ratkaisu heidän maastaan valloilleen purkautuneesta suuren luokan kansanvaelluksesta on palata täyttämään joet vedellä ja pellot ravinteilla? Ilmastokatastrofi täyttää meidät viruksilla, jotka parveilevat meissä lyöden meidät maanrakoon, mutta te käytte kauppaa lääkkeillä ja muutatte rokotteet kauppatavaraksi.

Ehdotatte, että markkinat pelastavat meidät siltä, minkä markkinat itse ovat luoneet. Ihmiskunnan Frankenstein tarkoittaa sitä, kun markkinoiden ja ahneuden annetaan toimia ilman suunnittelua, luopumalla aivoista ja järjestä. Ihmisen rationaalisuus alistetaan ahneudelle.

Miksi sodimme, jos se, mitä tarvitsemme, on ihmislajin pelastaminen? Mitä varten Nato ja imperiumit ovat olemassa, jos älykkyyden loppu lähenee? Ilmastokatastrofi tulee tappamaan satoja miljoonia ihmisiä ja kuunnelkaahan tarkasti, planeetta ei tuota sitä, vaan pääoma. Ilmastokatastrofin syy on pääoma. Logiikka toistemme lähestymiseksi voidaksemme kuluttaa yhä enemmän, aina vain enemmän tuottamisesta, jotta jotkut voisivat tienata yhä enemmän, se saa aikaan ilmastokatastrofin.

He kiteyttivät sen laajennetun kerryttämisen logiikkaan, hiilen ja öljyn energiamoottoreihin ja päästivät valloilleen tämän hurrikaanin: alati syvenevä ja tappavampi kemiallinen muutos ilmakehässä. Nyt rinnakkaismaailmassa pääoman laajennettu kerääntyminen on kuoleman laajentunutta kasautumista.

Viidakon maista ja kauneudesta käsin, sieltä, missä he päättivät tehdä Amazonin viidakon yhdestä kasvista vihollisen, luovuttaa ja vangita sen viljelijät, kehotan teitä lopettamaan sodan ja pysäyttämään ilmastokatastrofin.

Täällä, tässä Amazonin viidakossa, on ihmiskunnan epäonnistuminen. Sitä polttavien kokkojen takana, sen myrkyttämisen jälkeen, on nähtävissä ihmiskunnan kokonaisvaltainen, sivistämistarkoitukseen liittyvä epäonnistuminen. Kokaiini- ja huumeriippuvuuden, öljy- ja hiiliriippuvuuden takana viruu ihmisen historian tämän vaiheen todellinen riippuvaisuus: koukuttautuminen älyttömään valtaan, voitontavoitteluun ja rahaan. Tämä on se valtava tappava koneisto, joka voi sammuttaa ihmiskunnan liekin.

Yhden maapallon kauneimman maan, yhden eniten vereen tahriintuneen ja väkivaltaisimman maan presidenttinä ehdotan huumeiden vastaisen sodan lopettamista ja kansamme saavan elää rauhassa.

Kutsun koko Latinalaisen Amerikan mukaan tähän päämäärään. Kutsun Latinalaisen Amerikan ääntä yhdistymään voittaakseen kehoamme kiduttavan järjettömyyden. Kehotan teitä pelastamaan Amazonin sademetsän kokonaisuudessaan niillä resursseilla, jotka voidaan osoittaa maailmanlaajuisesti elämän hyväksi.

Jos teillä ei ole kykyä rahoittaa sademetsien elvyttämisrahastoa, jos rahan jakaminen aseisiin painaa vaakakupissa enemmän kuin elämän suojelu, vähentäkää silloin ulkoista velkaa voidaksemme vapauttaa omia budjettivarojamme toteuttaaksemme niiden avulla tehtävän ihmiskunnan ja planeetan elämän pelastamisesta. Voimme tehdä sen itse, jos te ette halua.

Vaihtakaa vain velka elämäksi, luonnoksi. Ehdotan sitä ja kutsun teidät Latinalaiseen Amerikkaan tekemään niin, käymään vuoropuhelua sodan lopettamiseksi. Älkää painostako meitä asettumaan riviin sodan kentille. On RAUHAN hetki. Slaavilaiset kansat puhukoot toisilleen, tehköön niin maailman kansat. Sota on vain ansa, joka tuo loppua lähemmäksi tässä järjettömyyden suuressa orgiassa.

Latinalaisesta Amerikasta käsin kutsumme Ukrainaa ja Venäjää tekemään rauhan. Vain rauhan aikana voimme pelastaa elämän tällä pallollamme. Täydellistä rauhaa ei ole ilman sosiaalista, taloudellista ja ympäristöllistä oikeudenmukaisuutta.

Olemme myös sodassa planeetan kanssa. Ilman rauhaa planeetan kanssa ei ole oleva rauhaa kansojen välillä. Ilman sosiaalista oikeudenmukaisuutta ei ole yhteiskunnallista rauhaa.

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähde: Diario Criterio.