Avainsanaan ‘Alkuperäiskansat’ liitetyt artikkelit

Chilessä käytiin neljän lipukkeen isot vaalit lauantaina ja sunnuntaina 15. ja 16.5.2021. Niissä maahan valittiin uudet paikallistason päättäjät niin valtuutettujen, kunnanjohtajien kuin kuvernöörienkin vaaleissa. Samalla chileläiset valitsivat 155 kansalaisjäsentä uuden perustuslain laatijoiksi. Kaikkiaan poliittista vastuuta vaaliuurnilla tavoitteli yli 16 700 henkeä ja perustuslakikomitean vaaleihin osallistui lähes 1 400 ehdokasta. Vaalitulosten mukaan parhaiten menestyivät itsenäiset ehdokkaat.

Chilen kansa haluaa tuhota diktatuurin uusliberaalit lakipykälät luodakseen uuden oikeuksiaan puolustavan perustuslain.

Chilen yhteiskunnan uusi herääminen

Lokakuun 2019 ja maaliskuun 2020 välisenä aikana Chilessä elettiin niin sanottu sosiaalinen räjähdys (Estallido Social). Mielenilmaukset keskittyivät pääkaupunki Santiagoon ja muihin suurimpiin kaupunkeihin kuten Valparaíso, Concepción, Arica y Punta Arenas. Ne saivat alkunsa pääkaupungin julkisen liikennejärjestelmän lippujen hintojen korotuksista. Uudet hinnat astuivat voimaan 6.10. ja joukko opiskelijoita järjestäytyi maksulakkoon metrossa. Päivien kuluessa maksamisesta kieltäytyneiden määrä vain kasvoi. Konflikti yltyi 18.10, kun väkijoukot ja poliisit ottivat yhteen. Joitakin kauppoja tyhjennettiin ja rakennuksia vaurioitettiin sekä tulipaloja sytytettiin.

Lauantaina 19.10. Chilen presidentti Sebastián Piñera julisti maahan ensimmäisen hätätilan sitten vuoden 1990 tapahtuneen demokratiaan palaamisen jälkeen. Ulkonaliikkumiskielto koski aluksi vain Santiagon metropolialuetta, mutta pian se laajeni viidelle alueelle ja 23. päivään mennessä se oli saatettu voimaan 15 kaikkiaan 16 alueellisesta pääkaupungista. Vastarinta ylsi lähes kaikkialle halki koko maan.

Kauan kytenyt tyytymättömyys poliittiseen järjestelmään puhkesi näennäisesti pienestä asiasta, mutta sen taustalta löytyy laajempi ryhmä ilmiöitä kuten yleinen elämisen kalleus, alhaiset eläkkeet, kalliit hinnat etenkin terveyssektorilla. Vielä laajemmassa kuvassa kansan tietoisuus heräsi ja se menetti kaiken pelkonsa ilmaista pettymyksensä poliitikkoja, instituutioita ja perustuslakia kohtaan. Tähän tilanteeseen on tultu, koska valtio ei voinut taata kansalaisilleen yksinkertaisimpia oikeuksia.

Arvioidaanpa tapahtumia sitten mielenilmaisijoiden, julkisen infrastruktuurin kokemien vahinkojen tai hallituksen sortotoimien näkökulmasta, ne ovat suurimmat mitä Chilessä on koettu 30 vuoteen. Hallituksen antamien tietojen mukaan lokakuun aikana kuoli 32 kansalaista, 3 400 siviiliä ja 2 000 poliisia joutui sairaalahoitoon. Amnesty International taas raportoi, että marraskuun loppuun mennessä poliisien (carabineros) aiheeton voimankäyttö aiheutti 12 547 loukkaantunutta, 1 980 aseilla haavoitettua ja 347 tapauksessa koettiin silmävauriota.

Chilen Kansallinen ihmisoikeusinstituutti (INDH) laski pidätettyjen määräksi vähintään 8 812 henkeä. INDH kertoi myös dokumentoineensa järjestysvallan ja armeijan suorittamia kidutustapauksia. Kaikkiaan se on saanut vastaanottaa 3 350 valitusta ihmisoikeusrikkomuksista. Muun muassa Amerikkojen välinen ihmisoikeuskomissio (CIDH) ja YK:n ihmisoikeusasiamies totesivat Chilessä tapahtuneen vakavia ihmisoikeusrikkomuksia, joihin olivat syyllistyneet valtion viranomaiset ja maan hallitus. Hallitus kiisti olevansa vastuussa systemaattisista ihmisoikeusrikkomuksista, mutta myönsi poliisin voimankäytön liialliseksi joissain yksittäisissä tapauksissa.

Taloudelliset menetykset on arvioitu 3,3 miljardiksi dollariksi. Työpaikkoja menetettiin protestien takia erinäisten arvioiden mukaan ainakin 100 000 tai enimmillään jopa 300 000. Myös Chilen peso laski kaikkien aikojen alimmalle tasolleen suhteessa dollariin. Talousvaikutuksien koko oli vähintään yksi prosentti bruttokansantuotteesta.

Julkisen liikenteen hintojen korotus peruttiin. Piñeran hallitus vastasi kansantahtoon julkaisemalla ”uuden sosiaalisen ohjelman”, johon on kirjattu toimenpiteitä palkkojen, eläkkeiden ja terveyspalvelujen parantamiseksi. Toisaalta se on halunnut panostaa turvallisuuspolitiikkaan. 15. marraskuuta Chilen hallitus ja valtaosa kongressin puolueista allekirjoittivat sopimuksen kansanäänestyksestä, jossa oli tarkoitus päättää siitä, aletaanko maahan säätää uutta perustuslakia. Vaalit piti alun perin järjestää jo huhtikuussa 2020, mutta koronaviruspandemian takia ne siirtyivät saman vuoden lokakuulle. 25.10.2020 järjestetyissä vaaleissa 78,3 prosenttia kansasta sanoi kyllä aikomuksille luoda maahan kokonaan uusi perustuslaki aiemman diktaattori Augosto Pinochetin kaudelta 1973−1990 peräisin olevan jo vanhentuneen korkeimman lakikirjan korvaamiseksi.

El Estallido Chileno on Javiera López Layana yhdessä Ariel Guerreron kanssa tekemä dokumenttielokuva Chilen vilkkaan syksyn ja kevään tapahtumista. López Layana kuvailee mielenilmauksien taustoja:

− Meidän on mentävä ajassa 30 vuotta taaksepäin, jotta voimme ymmärtää niitä syitä, mitkä saivat tämän painekattilan räjähtämään, joka sai lopulta tehtyä chileläisestä mallista uhanalaisen.

Saksalaisen Friedrich Ebert (FES) säätiön Latinalaisen Amerikan ja Karibian aluejohtaja Valeska Hesse sanoo sen, mikä on chileläisille itsestään selvä tavoite maansa kriisien selättämiseksi:

− Chilen perustuslakiprosessi pyrkii määrittelemään uudelleen valtion valtion roolin ja se voi johtaa käytännössä yksityistettyjen julkisten hyödykkeiden kuten veden, koulutuksen, terveyden ja eläkkeiden palauttamiseen. Näin tullaan kyseenalaistaneeksi se uusliberaali malli, jota Chilessä on toteutettu jo kauan.

Kolmenkymmenen demokratian vuoden aikana ei ole kyetty lunastamaan lupauksia hyvinvoinnista ja elämänlaadun parantumisesta, vaan sen sijaan epätasa-arvon ja tuloerojen kasvu on vain kiihtynyt, eikä nälkätason palkoista ja eläkkeistä ole päästy eroon. Tästä syystä iso osa kansasta on menettänyt uskonsa virallisiin vaikutuskanaviin ja on päättänyt ottaa kadut haltuunsa välttämättömien muutoksien edistämiseksi.

Pitkä tie perustuslain muuttamiseksi

Chilen yhä edelleen voimassa oleva perustuslaki on vuodelta 1980. Tuolloin Pinochetin diktatuurin aikana syntynyttä lakikirjaa on pidetty epädemokraattisena, koska sen laati Ortúzarin komissio ilman kansalaisten osallistumista ja se hyväksyttiin kansanäänestyksessä, jonka on sanottu olleen täynnä epäsäännönmukaisuuksia.

Vuonna 2005 Ricardo Lagosin hallitus pystyi poistamaan perustuslaista valtaosan autoritäärisistä pykälistä. Vuoden 2013 vaaleissa Michelle Bachelet toi esiin tarpeen muuttaa kansakunnan ylintä sääntökirjaa uudemman kerran. Siviilitaitojen kampanjoiden ja kansalaisvuoropuhelun jälkeen, Bachelet lähetti aivan presidenttikautensa lopussa maaliskuussa 2018 uuden perustuslain projektin kongressille, mutta Sebastián Piñeran hallitus jäädytti kesken jääneen prosessin. Kuitenkin kansa nosti mielenilmauksillaan keskeneräisen vaatimuksen esille ennennäkemättömällä voimalla.

Lokakuun 2020 kansanäänestykseen osallistui historian suurin väkijoukko sitten sen jälkeen, kun äänestämisestä tuli jälleen vapaaehtoista. Kaikkiaan lähes 7,6 miljoonaa kansalaista tai melkein 51 prosenttia äänioikeutetuista ilmaisi tahtonsa vaaliuurnilla. 78,3 prosenttia hyväksyi uuden perustuslain säätämiseen tähtäävät toimet. Vaihtoehto parlamenttiedustajien ja kansalaisten yhteisestä komiteasta sai 21 prosentin kannatuksen, mutta 79 prosenttia halusi pelkästään kansalaisista koostuvan perustuslakitoimikunnan.

155 toimikunnan edustajaa valitaan ensimmäistä kertaa tiukoin sukupuolisen tasa-arvon säännöin melkeinpä puoliksi naisia ja puoliksi miehiä. Edustajista 17 tulee edustamaan puolestaan alkuperäiskansoja. Vaalit viedään läpi kongressivaalien säännöin ja niissä valitut edustajat osallistuvat ainoastaan perustuslain säätämiseen. Uudesta valtiosäännöstä, kuten se myös tunnetaan, on tarkoitus järjestää vielä lajissaan kolmas kansanäänestys vuonna 2022.

Vaalien vaikeat olosuhteet

Vaikka koronaviruspandemia rauhoittikin mielenilmauksia maaliskuusta 2020 lähtien, nyt sen yhä jatkuva akuutti vaihe vaikeuttaa osaltaan vaalien järjestämistä. Maaliskuun 2021 lopussa kaikkiaan 13,7 miljoonaa yhteensä 19 miljoonasta Chilen asukkaasta joutui aloittamaan uuden eristäytymisjakson tartuntojen määrän kiihtymisen vuoksi. Maassa on ollut myös ulkonaliikkumiskielto iltayhdeksän ja aamuviiden välillä 5.4. alkaen.

Tähän mennessä Chilessä on rekisteröity melkein 1,3 miljoonaa tartuntaa ja hieman alle 28 000 kuolemantapausta. Uusia tapauksia kirjataan yli 6 000 päivittäin. Toisaalta Chile johtaa Latinalaisen Amerikan rokotustilastoja. Siellä on annettu tähän mennessä 16,6 miljoonaa rokoteannosta. 7,5 miljoonaa henkeä tai 39,5 prosenttia väestöstä on saatu rokotettua jo kahdesti.

Presidentti Sebastián Piñeraa painaa joukko rikossyytteitä Chilessä ja ulkomailla. Yksi niistä koskee pandemian hoitoa. Entinen espanjalainen tuomari Baltasar Garzón, joka osallistui Pinochetin pidätykseen Lontoonsa, Chileläinen ihmisoikeuskomissio (CCHDH) ja kansainväliset organisaatiot ovat haastaneet istuvat presidentin kansainväliseen rikostuomioistuimeen rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Diktaattoriksi ja autoritääriseksi johtajaksi kutsutun Piñeran kansansuosio on alemmalla tasolla kuin yhdenkään aiemman presidentin kaudella tehdyissä mielipidemittauksissa. Kun Piñeraa kohtaan halutaan olla myötämielisiä, voidaan puhua kymmenen prosentin hyväksynnästä, mutta maaliskuussa 2022 vallasta väistyvän presidentin nauttima ”suosio” kansan parissa on käynyt jopa vain kuudessa prosentissa. Laajat väestöryhmät ovat vaatineet hänen eroaan. Rahaa Piñeralta ei kuitenkaan puutu, koska hänen 2,7 miljardin dollarin omaisuutensa tekee hänestä yhden Chilen kymmenestä rikkaimmasta ihmisestä. Kyseinen miljonääri toimi maansa presidenttinä myös vuosina 2010−2014.

Chilen sosiaalinen, poliittinen, taloudellinen ja terveydellinen kriisi on vähintään samaa luokkaa kuin naapurimaissa Perussa ja Ecuadorissa. Concepciónin yliopiston politiikantutkimuksen tohtori Paulina Astroza kuvailee tilannetta:

− Olemme raahanneet perässämme jo pitkään kansalaisten jännitteiden kasaumista, pahoinvointia, joka on muuttunut vihaksi ja johtanut raivoon.

Pandemian eristyskausi talousongelmineen ei ole rauhoittanut sosiaalista ja poliittista kuohuntaa kuin näennäisesti. Noin 70 prosenttia chileläisistä pitää nykyistä kriisiä pahimpana sitten niin sanotun paluun demokratiaan. Toisaalta vuoden 2019 mielenosoitukset ovat luoneet toivoa rakenteellisesta muutoksesta ja tulojen uusjaosta, jotka kiteytyvät juurikin uuden perustuslain vaatimukseen. Yksityisten yritysten ja uusliberaalin talouspolitiikan sijaan valtiosäännön halutaan palvelevan kansalaisten oikeuksia, sosiaalista yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia. Chilessä jopa vedenjakelu on yksityistetty koulutuksesta ja terveydenhuollosta puhumattakaan.

Maan hajanainen ja itsevaltainen poliittinen eliitti ei ole valmis tai halukas laajamittaisiin muutoksiin, veroreformiin, eläkejärjestelmien, koulutuksen ja terveydenhuollon uudistuksiin, mutta jos niihin ei ryhdytä Chilen yhteiskuntarauhan palauttaminen tuskin onnistuu. Jos uudistuksien lupauksia ei kyetä lunastamaan eikä suurten eriarvoisuuksien maasta tehdä oikeudenmukaisempaa, kansa tulee varmasti valtaamaan kadut uudelleen. 25.10.2019 Santiagossa marssi rauhanomaisesti ainakin 1,2 miljoonaa ihmistä ja koko maassa mieltään arvioidaan osoittaneen samanaikaisesti jopa kolme miljoonaa henkeä. Opiskelijoiden korvaamattoman keskeisestä osallistumisesta maansa muuttamiseen voi lukea muun muassa tästä artikkelista.

Viimeisten vuosikymmenten aikana Chileä on ehditty pitämään alueellisena esimerkkivaltiona, koska sen talous kasvoi, köyhyys väheni ja sen politiikkaa hallitsi tietty vakaus. Sen uusliberaaleja oppeja sovellettiin vilkkaasti muissa Latinalaisen Amerikan maissa. Kuitenkin lokakuussa kaksi vuotta sitten tuo väärä idylli ja ihanteellinen kuva rikkoontui, kun kansa toi tiettäväksi syvän hylätyksi tulemisen tunteensa, jota eivät ole parantaneet järjestelmälliset hyväksikäytökset maassa, jota monet pitävät valtion heikennetyn roolin takia eräänlaisena pienen piirin ”yksityisyrityksenä.”

25.10.2019 Chilen pääkaupunki Santiagon kaduille kokoontui jopa 1,2 miljoonaa ihmistä vaatimaan radikaalia muutosta maan politiikkaan.

Tärkeät vaalit koko maanosalle

15.−16.5. Chilessä käytiin yhdistetyt paikallistason vaalit, joissa melkein 1 400 ehdokasta kamppaili lisäksi paikasta yhtenä 155-jäsenisen perustuslakitoimikunnan kansalaisjäsenenä. Vähintään 45 prosenttia valituista tulee olemaan naisia. Kyseessä on suuri parannus, koska nykyisellään vain 22,6 prosenttia tai 35 kaikkiaan 155 kongressiedustajasta on naisia. Perustuslain laatimiseen annetaan yhdeksän kuukauden aikaraja, mutta siihen voidaan tarvittaessa hakea kolmen kuukauden lisäjaksoa. Näin uuden korkeimman lakikirjan hyväksynnästä voitaisiin päästä äänestämään vuoden 2022 syksyyn mennessä. Kun kesäkuussa 2021 työnsä aloittava toimikunta on hyväksynyt uuden valtiosäännön kahden kolmasosan enemmistöllä, siitä on järjestettävä sitova kansanäänestys noin 60 päivää myöhemmin.

Vaaleissa on toisaalta pelissä 346 kunnan (comunas) kunnanjohtajien ja valtuutettujen valitseminen. Chile äänestää nyt myös ensimmäistä kertaa demokratian aikakaudella 16 aluehallinnon kuvernööreistä, vaikka näiden todellinen toimivalta ei ole vielä täysin selvä.

Sillä, millaisen roolin Chilen kansa antaa valtiolleen tulee olemaan vahvoja heijastevaikutuksia Latinalaisessa Amerikassa. Tuhotun ja raunioitetun valtion nostaminen hyvinvoinnin ja sosiaalisten oikeuksien takaajaksi tai kansalaisten perusoikeuksien puolustajaksi ei tule olemaan helppoa, mutta se virittää uusiksi valtion roolista käytäviä keskusteluja muissakin maissa.

Perustuslaki on lajissaan ensimmäinen maailmassa, jonka laatimiseen naiset osallistuvat tasavertaisesti. Viime vuosina Chilen feministiliike – kuten myös performanssiryhmä Las Tesis − on vahvistunut merkittävästi. Monet ehdokkaat tulevat sen riveistä ja pyrkivät tekemään valtiosäännöstä avoimesti feministisen. Toisaalta kyseessä on myös maailmanlaajuisesti ensimmäinen feminismin neljännen aallon seurauksia kuvastava lainsäädännöllinen uudistus. Esiin nostetaan esimerkiksi kysymykset väkivallasta, hoivatyöstä ja palkkatasa-arvosta.

Chilen yhdeksän tai kymmenen alkuperäiskansaa kuten mapuchet, aimarat ja ketsuat osallistuvat laajaan lainsäädäntötyöhön 17 edustajansa voimin. He vaativat Chilestä monikansallista valtiota, joka maksaisi vihdoin historialliset velkansa alueen ensimmäisille asuttajille. Siinä missä Boliviassa ja Ecuadorissa on alueen edistyksellisin monien kansojen muodostaman valtion malli, joka kunnioittaa alkuperäiskansojen autonomiaa ja oikeuksia, Chilessä ja Uruguayssa ei ole minkäänlaista suoraa perustuslaillista viittausta alkuperäiskansojen asemaan. YK:n mukaan Latinaisessa Amerikassa alkuperäiskansoihin kuuluu ainakin 8,5 prosenttia väestöstä, mikä on enemmän kuin missään muussa maanosassa. Vuoden 2017 väestölaskennassa 12,8 prosenttia tai lähes 2,2 miljoonaa chileläistä piti itseään intiaanitaustaisina. Toisten arvioiden mukaan alkuperäiskansoja olisi Chilessä alle 1,6 miljoonaa ja vajaat 9 prosenttia. Köyhyys kohdistuu usein pahiten juuri syrjittyihin alkuperäiskansoihin, mutta heidän omaehtoisen kehityksensä tukemiseksi myös esimerkiksi maa-, kieli- ja kulttuurioikeudet nousevat tärkeiksi haasteiksi.

Viime vuosina myös esimerkiksi Perussa ja Ecuadorissa on koettu isoja mielenilmauksia. Parhaillaan Kolumbia elää uutta protestiaaltoa, joka sai alkunsa yrityksistä viedä läpi epäoikeudenmukainen verouudistus. Siksi Chile voi näyttää tietä sille, miten perustuslain laatiminen saattaa toimia ratkaisuna laajoihin poliittisiin ongelmiin ja vaihtoehtoisena vastauksena sosiaalisiin vaatimuksiin. Se on loppujen lopuksi institutionaalinen keino mahdollistaa kansalaisten osallistuminen ja kuunteleminen. Perustuslain muuttamisen lopullisena päämääränä on oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentaminen. Poliisiväkivalta ja sortotoimet johtavat vain väkivallan kierteeseen, mutta eivät tarjoa minkäänlaisia vastauksia kansalaisten todellisiin huoliin.

Vasemmistovoimat ja itsenäiset voittoon Chilessä

Piñeran oikeisto oli kehuskellut yltävänsä kontrolloimaan jopa kolmasosaa Chilen uudesta perustuslakitoimikunnasta (Convención Constituyente), mutta vaalitulos näyttää tämän toiveajatteluksi. Kun äänistä on laskettu 99,9 prosenttia, Chilen perinteinen politiikka ja etenkin presidentin oikeistokoalitio ovat vaalien suurimmat häviäjät. Lopulliseksi äänestysprosentiksi arvioidaan 41,5 prosenttia eli 6,2 miljoonaa kaikkiaan 14,9 miljoonasta äänioikeutetusta olisi käynyt vaaliuurnilla.

Ne kaksi listaa, jotka yhdistävät vasemmistoa aina keskustasta kommunistiseen puolueeseen, Lista Apruebo 14,5 ja Apruebo Dignidad 18,8 prosenttia, ovat saamassa yhteensä 33,3 prosenttia äänistä, kun oikeiston Vamos por Chilen kannatus on jäämässä 20,6 prosenttiin. Eniten ääniä ovat kuitenkin saamassa niin sanotut itsenäiset edustajat yli 40 prosentin kansansuosiollaan.  Lista del Pueblo 16,3, Independientes por una Nueva Constitución 9,3 ja ryhmä muut 14,7 prosentin kannatuksen. Siis itsenäisten ryhmien kokonaiskannatus on 40,3 prosenttia.

Itsenäiset ehdokkaat ovat saamassa lähes kolmasosan eli 48 kaikkiaan 155 paikasta. Vasemmistoryhmittymät saivat kuitenkin vielä enemmän paikkoja kahdella listallaan eli 53. Valtaa pitävän oikeiston tappio on selvä, sillä sen saldo oli vain 37 paikkaa. Joka tapauksessa Vamos por Chile on yksittäinen suurin ryhmä 37 perustuslainlaatijallaan. Apruebo Dignidad sai 28, Lista del Pueblo 26 ja Lista Apruebo 25 paikkaa. Kaksi muuta itsenäisten listaa sai kukin 11 paikkaa kumpikin. Lisäksi alkuperäiskansojen edustajille kuuluu 17 paikkaa. Puoluetasolla yhteensä 15 puoluetta sai edustajansa perustuslakikomiteaan itsenäisten ja alkuperäiskansojen lisäksi.

Mireya Dávila, Chilen yliopiston julkisten asioiden instituutista, kuvailee vaalituloksia tuoreeltaan:

− Poliittista järjestelmää ollaan muokkaamassa uusiksi, Chilelle puhaltavat uudet tuulet, mutta se on myös monimutkaista, koska kunkin itsenäisen edustajan kanssa on neuvoteltava ja käytävä läpi kaikki hänen kantansa osana perustuslakikokousta.

Kommunistisen puolueen (PCCh) presidenttiehdokkuutta tavoitteleva Daniel Jadue ilmaisi tyytyväisyytensä tuloksiin:

− Maan muuttamista tavoittelevat tahot ovat saaneet valtavan voiton ja oikeiston tulos on katastrofaalinen.

Sosiaalidemokraattisen Partido por la Democracian (PPD) Heraldo Muñoz totesi omalta osaltaan:

− Riippumattomien voima nousee esiin hyvin keskeisellä tavalla ja he antavat oppitunnin poliittiselle luokalle.

Sitoutumattomista kansalaisryhmistä on tulossa Chilen politiikan uusi veturi. Santiagon yliopiston politiikantutkija Marcelo Mella luonnehti heitä näin:

− Yleisesti ottaen suurin osa itsenäisistä ehdokkaista on ”ulkopuolisia”, ilman puoluejäsenyyttä ja kriittisiä suhteessa perinteisiin puolueisiin.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: DW, Gestión, Página 12, La Jornada, BBC News Mundo, El Comercio, Servel, etc.

Oaxacan osavaltion intiaanikylät ovat vihdoin saaneet tilaisuuden korjata itse sen tievelan, jota valtio ei ole kyennyt ratkaisemaan. Lopputuloksena syntyy kauniita ja kestäviä teitä, jotka palvelevat myös tulevia sukupolvia.

Meksikon nykyinen hallitus on muuttanut valtion roolin pysyvästi. Siinä missä valtio oli ennen “reumaattinen ja laiska elefantti”, kuten presidentti Andrés Manuel López Obrador on sitä kuvaillut, alkaa se jo jaksaa nousta ylös ja juosta. Uusliberaalin kauden aikana 1982−2018 valtio oli taitava teeskentelijä, armoton yksityistäjä, korruptoitunut mafia ja ties mitä, mutta ennen kaikkea se oli luksusta ja erityisoikeuksia täynnä ollut laitos, joka palveli ennen kaikkea itse itseään, sukulaisiaan, tuttujaan sekä häikäilemättömiä liikemiehiä. Kansan se unohti, vaikka kansa sen huvit on aina joutunut maksamaan.

Sosiaaliset ohjelmat olivat ennen eräänlaisia savuverhoja, joilla pyrittiin luomaan kuvaa inhimillisestä hallituskoneistosta, joka pyrki vähentämään eriarvoisuutta ja köyhyyttä. Todellisuudessa niitä käytettiin kuitenkin ennen kaikkea äänten ostamiseen, vaalivilpin rakentamiseen ja mihin julkisuustemppuun milloinkin. Siksi uudelle hallitukselle on ollut ensisijaista keksiä sosiaaliset ohjelmat uudelleen. Niiden rahoitus on moninkertainen, ne on irrotettu väärinkäytöksistä ja ne on kohdennettu suoraan avunsaajiin. Ennen valtio elätti suurta välittäjien armeijaa, joka omi itselleen osan paikallisista tuista, usein jopa leijonanosan. Siksi apu ei tullut perille tai se ei tullut perille kokonaisena tai ajallaan. Nykyisin avustus maksetaan suoraan joko avunsaajan tilille tai syrjäseuduilla se annetaan hänen haltuunsa käteisenä. Tämä merkitsee valtavaa muutosta.

Vuonna 2021 panostukset sosiaalipolitiikkaan kasvavat 3,6 prosenttia. Yhteentoista keskeiseen avustusohjelmaan käytetään rahaa noin 304 miljardia pesoa tai lähes 12,7 miljardia euroa. Kuten perustuslain maalis-toukokuussa 2020 muutettu neljäs artikla toteaa, yleinen kansaneläke, vammaisavustus, köyhimpien peruskoulun oppilaiden tuet ja kaikkien oikeus maksuttomaan terveydenhuoltoon mukaan lukien ilmaiset lääkkeet ovat perustavanlaatuisia sosiaalisia oikeuksia, joiden maksaminen tulee taata kaikissa olosuhteissa. Mikä parasta, sama artikla takaa, ettei näiden rahoitus voi koskaan laskea. Niihin käytettävien budjettivarojen on aina oltava edellistä vuotta korkeammalla tasolla.

Keskeisiin ohjelmiin kuuluvat kaikille yli 68-vuotialle maksettava kansaneläke, etenkin alkuperäiskansojen lapsiin ja nuoriin kohdistuva vammaiseläke sekä laajat yli kymmeneen miljoonaan oppilaaseen perustuskoulussa ja lukiossa keskittyvät oppimisrahat, joita täydentävät yliopistojen tietyille ryhmille suunnatut opintorahat. Koko hallituskauden ajan kaikille lukiolaisille ja vastaavien oppilaitosten oppilaille maksetaan kuukausittain siitä, että he osallistuvat toisen asteen opetukseen. Peruskoulussa avustus kohdistuu vähävaraisimpiin ja haavoittuvimmassa asemassa oleviin perheisiin. Nuoret tulevaisuutta rakentamassa (Jóvenes Construyendo el Futuro) on laaja oppisopimusohjelma, joka tarjoaa vuoden kestävän maksetun työhönperehdyttämisjakson kaikille halukkaille 18−29-vuotiaille heidän itsensä valitsemassa ammatissa tai työpaikassa.

Mikroluotot (Tandas para el Bienestar) on sekin ohjelma, joka avaa mahdollisuuksia. Maksuttomat ja korottomat luotot annetaan “sanaa vastaan” kaikille omaa yritystoimintaansa kehittäville perheille, mutta etusija annetaan köyhimpien alueiden asukkaille. Lainaksi saatava summa kasvaa sitä mukaan, kun edellinen on maksettu. Etenkin työssäkäyviin intiaanitaustaisiin yksinhuoltajaäiteihin keskittyvä ohjelma taas parantaa pienten lapsien saamaa hoivaa, ravitsemusta ja hyvinvointia samalla, kun se vahvistaa heikoimmassa asemassa olevien naisten roolia yhteiskunnassa.

Maatalousektorilla avustusta annetaan takuuhintojen ja tuotantoavustusten muodossa enemmän kuin koskaan. Guerreron osavaltiossa tuottajat saavat myös lannoitteensa ilmaiseksi. Tänä vuonna ohjelmaa laajenee lisäksi uusiin osavaltioihin. Myös esimerkiksi kalastajilla on oma avustuksensa.

Haluan tässä kirjoituksessa keskittyä kolmeen ohjelmaa, jotka ovat mielestäni kaikkein rohkeimpia, raikkaimpia ja siksi rakkaimpia. Ensinnäkin Elämää istuttamassa (Sembrando Vida) on maailman suurin ekologinen yhteisprojekti. Sen sijaan Koulu on meidän (La Escuela es Nuestra) antaa vastuun ja vapauden koulujen parantamisesta suoraan vanhemmille, tuo suuria säästöjä sekä tuhoaa turhan byrokratian osallistuvan demokratian tieltä. Oaxacan maaseudun tiet (Caminos Rurales de Oaxaca) taas tuo sosiaalisen oikeudenmukaisuuden osavaltioon, jonka 570 kunnasta puolessa ei vielä ole kunnollisia teitä. Tässä tapauksessa liikenne- ja viestintäministeriö (SCT) neuvoo, mutta kukin kunta ja kukin kylä organisoituu itse, käyttää rahaa itse, työllistää itse itsensä ja tulee tehneeksi hyvin halvalla kestäviä ja kauniita luonnon kivistä ja paksusta sementistä (20 cm) rakennettuja teitä satojen kilometrien verran. Samalla raha ei valu ulkopuolisille yrityksille, vaan se jää paikalliseen talouteen niin palkkojen kuin kulutuksenkin voimalla.

Ekologista ja sosiaalista todellisuutta samanaikaisesti parantava hallituksen ohjelma on jo saavuttanut nahuakansan Tenanguiton 600 hengen kylän vulkaanisen maaperän Zihuateutlan kunnassa, Pueblan osavaltiossa.

Luonto ja elanto kulkevat käsi kädessä

Ohjelmille yhteistä on niiden solidaarisuuteen ja vastavuoroisuuteen perustuva luonne. Kyse ei ole valtion byrokratiasta, koska byrokratia on vähennetty minimiin. Elämää istuttumassa on ohjelma, jossa pyritään istuttamaan miljoona hehtaria puita, mikä vastaa noin miljardia uutta istutusta. Kukin yhteisö muodostaa oman ekologisen lannoitetehtaansa ja tuottaa luonnonmukaiset hyönteiskarkoitteensa itse sekä perustaa pysyvän puutarhansa taimien viljelyyn, vaikka aluksi osa taimista tuleekin muilta yhteistyökumppaneilta. Taloutta pyritään hoitamaan talkoo- ja osakuntahengellä, jotta mahdollisimman iso osa päätösvallasta ja voitoista jäisi kullekin perheelle. Ohjelmaan osallistuu jo yli 400 000 omia maitaan maksua vastaan uudistavaa viljelijää. He viljelevät ruokapöydän vakiokasveja, maissia, papuja ja kurpitsaa, mutta tämä tapahtuu lyhyellä aikajänteellä. Tämän lisäksi he viljelevät keskipitkällä ja pitkällä aikajänteellä niin sanottuja puun hyötykäyttöön soveltuvia lajikkeita ja hedelmäpuita. Esimerkiksi kaakaon ja papayan sekä mangon tuotanto tulee näin kasvamaan uudelle tasolle. Kymmenen vuoden sisään näistä eroosiota vastaan istutettavista palstoista kasvaa vakavaraisia maatalousyhteisöjä. Ohjelma rakentaa uudelleen maisemia ja yhteisöjä sekä luo pohjaa ekologiselle ja kestävämmälle maataloudelle. Kaikki ohjelman tuotanto on luomua.

Elämän istuttaminen on kunnianhimoinen ohjelma, joka pyrkii lunastamaan samanaikaisesti neljä keskeistä tavoitetta: tuottava osallistaminen ja tuotannon lisääminen, ympäristöstä huolehtiminen ja metsien hävittämisen sekä autioitumiskehityksen pysäyttäminen, maanviljelijöiden järjestäytyminen ja pääsy pankkisektorin piiriin, yhteisöjen ja perheiden vahvistaminen sekä siirtolaisuuden vähentäminen. Parhaillaan ohjelman piirissä on jo yli 416 000 viljelijää 20 osavaltiossa (kaikkiaan osavaltioita on 32) ja lähes 900 kunnassa, joiden sisään mahtuu 23 500 kyläyhteisöä ja 8 900 yhteistilaa (ejido). Vuoden 2020 budjetti ohjelmalla oli 27,6 miljardia pesoa, joka vastaa 1,15 miljardia euroa. Vuodelle 2021 budjetti kasvaa 28,9 miljardiin.

Luonnon hyvinvointia pyritään parantamaan kemikaaleista luopumalla. Maaperää taas ehostetaan sen ravintoaineiden koostumusta vahvistamalla. Biodiversiteetin lisääminen tapahtuu muun muassa luopumalla yhden ainoan lajikkeen viljelyyn keskittyneistä alueista. Milpa-peltojärjestelmä on Meksikon muinaisten kulttuurien kukoistuksen salaisuuksia. Se perustuu toisiaan täydentävien lajikkeiden kuten maissin, pavun ja kurpitsan yhteisviljelyyn. Näiden peltojen tuottavuus on suurempaa eikä niillä esiinny tauteja tai tuholaisia eikä maaperäkään köyhdy. Milpa-pelloilla voidaan viljellä kymmeniä erilaisia vihanneksia, kuten yrttejä, tomaatteja ja chilejä. Ohjelma tavoittelee perinteisten viljelytapojen ja uuden tutkimustiedon yhdistämistä tavalla, joka palvelee parhaiten siihen osallistuvia “maaseudun oppimisyhteisöjä” (CAC), jotka saavat opastusta niin järjestäytymiseensä kuin käytännön työhönsäkin. Myrskytuhoista tai tulipaloista kärsineillä alueilla luonto saadaan uudestaan eloon istuttamalla elämää sinne, josta se jo kerran ehti kadota. Kuhunkin oppimisyhteisöön kuuluu 25 viljelijää, tekninen avustaja ja sosiaalinen avustaja sekä kolme oppisopimuskoulutettavaa tulevaa maaseudun asiantuntijaa. Kukin yhteisö saa aluksi tarvitsemansa tarvikkeet ja taimet, pystyttää oman biotehtaansa ja tarhansa tuotanton jatkuvuuden takaamiseksi. Lajikkeet vaihtelevat kunkin ilmaston, alueen ja perinteen mukaan, mutta viime kädessä jokainen viljelijä ja yhteisö päättää niistä itse luonnon sallimissa rajoissa.

Ohjelmassa kukin osallistuja vastaa 2,5 hehtaarin viljelyksistä, joiden huolehtimisesta hänelle maksetaan kuukausittain 5 000 pesoa tai 208 euroa koko hallituskauden aikana. Summasta 10 prosenttia kanavoidaan kahdelle eri tilille: 250 pesoa viljelijän omalle säästötilille ja 250 pesoa hyvinvointirahastoon. Näin taataan ohjelman jatkuminen ainakin vuoteen 2025 eli yksi vuosi kauemmin kuin nykyinen hallituskausi kestää. Tässä kohtaa on kuitenkin syytä huomioida, että koska elinkustannukset ovat yleisesti ottaen ja etenkin maaseudulla noin neljä kertaa pienemmät kuin Suomessa, vastaa summa alueesta riippuen ainakin 832 euron kuukausittaista avustusta. Viljelyksien edistyessä tulojen on tarkoitus tuplaantua ja sitten jopa nelinkertaistua. Tämä selittyy vasta istutettavien lajien kehittymisellä tuottavaan ikään. Avustusta maksetaan koko hallituskauden ajan, koska tulot alkavat kasvaa vasta varmasti viiden vuoden jälkeen. Kun viljelijät tienaavat ajan saatossa 20 000 pesoa tai 832, joka vastaa Suomessa yli 3 300 euron kuukausituloja, viljelijät saavuttavat täyden omavaraisuusasteen. Omavaraisuutta vahvistetaan avustusten lisäksi luomalla paikallisten viljelijöiden itse hallitsemia kauppa- ja osuuskuntia, joiden tukemiseen voidaan käyttää hyvinvointirahaston varoja.

Guerreron osavaltiossa ohjelma, joka tunnetaan virallisella nimellä Elämää istuttamassa – kestävien yhteisöjen ohjelma (Sembrando Vida – Programa de Comunidades Sustentables) toimii jo 51 kunnassa. Tämä tarkoittaa 19 500 viljelijää, joista 37 prosenttia on naisia ja 63 prosenttia miehiä. Kyliä, jotka osallistuvat ohjelmaan näissä kunnissa on 980 ja niistä 661 on alkuperäiskansojen yhteisöjä. Toisaalta 369 vallankumouksen perintönä syntynyttä yhteisomistuksessa olevaa tilaa (ejidos) ottaa osaa ohjelmaan Guerrerossa. Pelkästään tässä osavaltiossa tullaan istuttamaan 32 miljoonaa uutta puuta vuonna 2021. Suurin osa uusista taimista tuotetaan Meksikon armeijan toimesta.

Petatlánin melkein 22 000 asukkaan kunnassa Guerrerossa ohjelman piirissä on 73 kylämaista aluetta ja noin tuhat viljelijää. Maaseudun oppimisyhteisöjä (CAC) on perustettu 40. Koska kuhunkin osallistuu 25 ihmistä, saa avustusta vain tässä kunnassa jo mainitut tuhat henkeä. Viljelyalaa tässä kunnassa on nyt 2 500 hehtaaria. Rahaa uuden elämän istuttamiseen Petatlánissa käytettiin 2020 sellaiset 42,8 miljoonaa pesoa eli vajaat 1,8 miljoonaa euroa. Kustannus viljelijää kohden laskettuna oli siis vuositasolla noin 1 800 euroa. Samansuuntaisella panostuksella on tavoite istuttaa tänä vuonna 1,6 miljoonaa puuta. Puuta kohden hinnaksi tuleekin siis vajaat 27 pesoa, mikä tekee 1,1 euroa per uusi elämä.

Ohjelmaa täydentävät myös tietyistä tuotteista kuten maissista ja pavuista maksettavat takuuhinnat. Ero entiseen on suuri, koska 1980-luvulta nykypäivään maaseudun pienviljelijät ovat eläneet kädestä suuhun periaatteella ja nähneet nälkää tai kärsineet aliravitsemuksesta jatkuvasti. Siksi ensimmäinen tavoite on ruokkia ne, jotka ruokkivat koko kansan. Sitä mukaan kun köyhyys vähenee, kunnioitus luontoa kohtaan kasvaa, koska sen ryöstäminen ei enää ole elämisen edelletys. Päinvastoin nyt luonnon hyvinvoinnista huolehtiminen takaa viljelijöille riittävän elannon, joten tämä palvelee pitkän aikavälin kestävää kehitystä.


Ra Ñuu Ra Nfadin alkuperäiskansojen (otomi) esikoulu on päässyt nauttimaan paremmista oppimisolosuhteista Cadereyta de Montesin kunnassa, Querétaron osavaltiossa.

Koulut kuntoon vanhempien voimin

Meksikossa on lähes 200 000 julkista peruskoulua, joista puolessa esiintyy ongelmia, jotka liittyvät oppilaiden olosuhteisiin. Tarkkaan ottaen julkisia kouluja on 198 348 ja yksityisiä 34 528, mikä tekee yhteensä 232 876 koulua. Mainitut olosuhteet vaihtelevat suuresti syrjäisen vuoristokylän ja urbaanin taajaman välillä, mutta niitä yhdistää krooninen julkisten investointien puute. Tätä vajetta on jo korjattu yli 50 000 koulun verran. Koulun oppilasmäärästä riippuen vuosittainen budjetti jakautuu kolmeen tasoon. Mikä tärkeintä lasten ja nuorten vanhemmat muodostavat itse toimikuntia, jotka päättävät siitä, mihin varat käytetään, palkkaavat tarvittavan työvoiman, toteuttavat rakennustyöt ja kertovat läpinäkyvästi töiden edistymisestä niin koululle kuin hallituksellekin.

Useimmat uudistuskohteet liittyvät vessojen ja vesi- tai viemärijärjestelmien parantamiseen, luokkien uudistamiseen tai kalustamiseen, koulun aidalla ympäröimiseen tai vaikkapa urheilukenttien rakentamiseen, pihan sementointiin tai pihan suojakatosten pystyttämiseen. Valmista tulee useimmiten ennätysajassa ja moninkertaisesti halvemmalla, koska vanhemmat osallistuvat itse myös rakennustöihin. Raha ei tässäkään tapauksessa valu ulkopuolisten ylihintaa veloittavien urakoitsijoiden taskuun. Paikallinen työllistävä vaikutus on suuri samalla, kun kouluja parannetaan ja lapsetkin oppivat esimerkin voimalla, mitä osallistuva demokratia on käytännössä.

Ohjelmaan osallistuvat koulut valitaan alueiden marginalisaatiokertoimen mukaan. Toisaalta etenkin alkuperäiskansojen yhteisöjä syrjitään myönteisessä mielessä, koska syrjäisimpien seutujen kouluissa on erityisen paljon puutteita. Ohjelmaan voivat kuitenkin myös osallistua alemman sosiaaliekonomisen kehityksen urbaaneja alueita tai alueita, joissa väkivaltaa on esiintynyt poikkeuksellisen paljon. Tarkoitus on antaa enemmän niille, joilla on tähän asti ollut vähiten mahdollisuuksia hyvään elämään. 

Jokainen koulu valitsee yleiskokouksessa aluksi oman osallistuvan hallinnoinnin koulukomiteansa (CEAP). Näihin komiteoihin voivat osallistua vanhemmat, opettajat, koulun johto ja oppilaat 4. vuosiluokasta alkaen. Myös yhteisöjen muut jäsenet voidaan kutsua osallistumaan kokouksiin. Kussakin komiteassa tulee olla puheenjohtaja, sihteeri, rahastonhoitaja, kaksi muuta jäsentä ja yksi oppilaiden edustaja. Presidentti on suositellut, että rehellisyydestään tunnetut naiset hoitaisivat kaikissa mahdollisissa tapauksissa rahastonhoitajan tehtävää, joten 97 prosenttia komiteoista luottaakin naisiin varojensa hallinnoitsijoina.

Ne koulut, joissa on alle 50 oppilasta saavat vuosittain 150 000 pesoa (6 250 euroa), ne joissa on alle 150 oppilasta taas saavat joka vuosi 200 000 pesoa (8 333 euroa) ja ne, joissa on yli 150 oppilasta puolestaan saavat 500 000 pesoa (20 833 euroa). Rahat tulee käyttää kokonaisuudessaan kouluissa tehtäviin parannuksiin ja kaikista hankinnoista tulee esittää tositteet. Töiden edistymistä myös seurataan niiden alusta niiden loppuun niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Kouluyhteisö saa säännöllisesti tietoa töiden edistymisestä komitealta, joka on velvoitettu tiedottamaan. Samalla töiden etenemistä seurataan hallituksen elektronisen foorumin kautta, jota täydentävät kouluille tehtävät vierailukäynnit.

Tähän mennessä ohjelmaan on osallistunut jo 52 000 koulua melkein 1 900 kunnassa ja yhteisiä verovaroja hankkeeseen on suunnattu noin 10 miljardia pesoa tai lähes 417 miljoonaa euroa. Näihin jo perustettuihin komiteoihin osallistuu lähes 236 000 vanhempaa. Ohjelman ensimmäinen vaihe on kohdistunut kouluihin, joissa on 159 000 opettajaa ja 3,1 miljoonaa oppilasta. Myös työllistävä vaikutus on ollut pelkkinä suorina työpaikkoina jo satojatuhansia. Seuraavaksi tavoite on tuplata ohjelmaan liitettävät koulut ja lähestyä 100 000 rajaa. Kaiken kaikkiaan ohjelman on tarkoitus kattaa noin 103 000 koulua, joka on karkeasti ottaen puolet Meksikon peruskouluista. Tähän mennessä alkuperäiskansojen alueilla olevista 34 200 koulusta ohjelmaan on osallistunut jo 89 prosenttia.

“Koulu on meidän” on tiettävästi Latinalaisen Amerikan suurin osallistuvan demokratian kokeilu eikä sille välttämättä löydy vertailukohtaa muualtakaan maailmasta. Sen tavoitteet ovat kaksisuuntaiset eli julkisten koulujen infraestruktuurin parantaminen ja töistä vastaavien paikallisyhteisöjen voimistaminen. Pandemian mukanaan tuoman talouskriisin olosuhteissa tällä projektilla on myös suuri vaikutus työllisyyteen kussakin yhteisössä. Koulujen olosuhteiden kohentamisen voi niin ikään kuvitella vaikuttavan myönteisesti oppimistuloksiin.

Mitä tulee korkeakoulutukseen niin opiskelupaikkoja on lisätty tuntuvasti. Tavoitteena presidenttikauden lopulla on, ettei kukaan yliopistoon hakeutuva tulisi hylätyksi. Tähän mennessä kahden ensimmäiden vuoden aikana on lisäksi perustettu 140 maksutonta uutta yliopistoa (Las Universidades para el Bienestar Benito Juárez García) sinne, missä ei ennen ollut tarjolla korkeakoulutusta. Uusien yliopistojen kaikki oppilaat saavat opintorahaa. Valtaosa yliopistoista sijaitsee alkuperäiskansojen yhteisöissä ja niissä opetetaan paikallisesti tärkeimpiä oppiaineita kuten lääketiedettä, metsänhoitoa, maataloutta, kestävää kehitystä ja energiataloutta sekä kulttuuriperinnöstä huolehtimista. Suurin opintotarjonta näissä yliopistoissa keskittyy insinööritieteisiin niiden eri muodoissa.

Vasta tammikuussa 2021 avattu uusi yliopisto (UBBJ) Atoyac de Álvarezin kunnassa, Guerrerossa.

Maaseutukylien tieverkoston uusi aikakausi

Oaxacan repaleinen ja vaihteleva maantiede jakaa tämän Meksikon kulttuurisesti rikkaimman alueen satoihin kuntiin ja tuhansiin kyliin. Usein kyliä yhdistävät pienet mutatiet, jotka eivät ole kuljettavissa sadekauden aikana. Tämä rajoittaa kylien potentiaalia, yhteyksiä ulkomaailmaan ja palveluiden pariin. Maaseudun teiden ohjelma on viralliselta nimeltään Kuntakeskuksiin vievien teiden päällystäminen (Programa de Pavimentación de Caminos a Cabeceras Municipales). Joissakin kylissä on rakennettu asfaltilla pinnoitettu tie, mutta se ei useinkaan kestä kauan. Liian usein urakoitsijat myivät valheita rakentaessaan tien huonoista materiaaleista tai tehdessään pinnoitteesta hyvin ohuen tai unohtaessaan tarkoituksella teiden viemäröinnin. Aiemmin tehdyt tiet ovat osoittautuneet huonoiksi tai sitten niitä ei ole tehty lainkaan.

Tämän hallituskauden aikana tilanne on muuttunut radikaalisti. Nyt nämä alkuperäiskansojen asuttamat kylät ovat järjestäytyneet. Ne tekevät perinteistä yhteisöllistä työtä (tequio) omaksi parhaakseen, ilman välikäsiä ja ulkopuolisia tahoja, ja hallitus jopa maksaa siitä. Usein naiset keräävät kivet, siivoavat ja vastaavat hankinnoista sekä rahankäytöstä. Miehet taas käyttävät sementtimyllyjä ja tekevät muut raskaammat työt. Kylien rehellisyys on osoittautunut poikkeukselliseksi, jotkut ovat jopa palauttaneet hallituksen rahoitusta alittaessaan budjetin, vaikka kukaan ei edes pyytänyt rahaa takaisin. Tästä kunniamaininta kuuluu ainakin Santo Domingo Xagacían kunnalle, joka palautti 267 000 pesoa tai 11 100 euroa saatuja avustuksia. Pyytetön työ on tuonut tuloksia jo satojen kilometrien verran, vaikka projekti jatkuu edelleen koko presidenttikauden ajan.

Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita mixe-kansan asuttama Santa María Tepantlalin kunta, jossa rakennettiin kolme kilometriä laadukasta tietä lähes 11,7 miljoonan peson tai vajaan 0,5 miljoonan euron hinnalla. Samalla luotiin 80 suoraa ja 160 epäsuoraa työpaikkaa tämän reilun 3 500 asukkaan yhteisöön. Teiden käsityömäinen kauneus on sekin omaa luokkaansa. Monelle kyläläiselle teiden rakentaminen on kunnia-asia, koska näin hän tulee omalla työllään parantaneeksi elinolosuhteitaan niin itselleen kuin lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Tiet merkitsevätkin uutta toivoa ja tuovat jopa kylistä lähteneitä siirtolaisia takaisin juurilleen.

Oaxacaan on kuusivuotisen presidenttikauden aikana tarkoitus rakentaa kolmisensataa uutta tietä, jotta jokaisen kunnan keskustaan kulkee vihdoin pysyvä tieyhteys ennen kuin hallituskausi loppuu. Kymmenet tuhannet paikalliset kädet tulevatkin siis rakentamaan omatoimisesti noin 3 600 kilometriä, joiden hintalappu on 21 miljardin peson (melkein 900 miljoonaa euroa) luokkaa. Yhteensä uusia pelkästään maaseudulle sijoittuvia tieyhteyksiä luodaan 5 500 kilometriä. Etäisyys Helsingistä Intian pääkaupunkiin New Delhiin on 5 200 kilometrin luokkaa, joten kyse on merkittävästä määrästä uusia teitä. Uudet yhteydet palvelevat suoraan yli 200 000 Oaxacan asukasta. Pandemia hidasti projekteja vuoden 2020 mittaan, mutta uusia teitä on rakennettu jo noin tuhannen kilometrin verran, mikä tarkoittaa 58 jo valmista tieyhteyttä. Tähän mennessä ainakin 135 kunnan kanssa on solmittu sopimus tieprojektista. Näistä kunnista 133 sijaitsee Oaxacassa ja kaksi Guerrerossa, mutta ohjelmaa voidaan laajentaa myös tarpeen mukaan muihin osavaltioihin.

Myönteisiä sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia kerrannaisvaikutuksia luovat teidenrakennustyöt maksavat kuusi metriä leveää kilometriä kohden noin 4,5 miljoonaa pesoa tai alle 190 000 euroa. Kustannustaso tietysti vaihtelee luonnonolosuhteista riippuen, mutta esimerkiksi San Mateo Río Hondon kunnan tien on arvioitu maksaneen noin sata miljoonaa, jos se olisi tehty tavanomaisesti ulkopuolinen urakoitsija palkkaamalla. Nyt hinnaksi tuli noin 17 miljoonaa pesoa. Parhaimmillaan kustannukset ovatkin jopa viisi kertaa pienempiä, mutta laatu on puolestaan ennennäkemättömän korkealla tasolla. Teistä tulee kestäviä, niiden viemäröinti on tarkkaa työtä eikä niiden ylläpidolla ole suuria kustannusvaikutuksia.

Meksikon 67-vuotias presidentti Andrés Manuel López Obrador (AMLO) on tehnyt yli 40 vuoden poliittisen uran. Pitkän linjan vasemmistolainen oppositiopoliitikko valittiin Meksikon 65. presidentiksi 1.7.2018. Hän on julkaissut yhteensä 17 kirjaa Meksikon historiasta ja poliittisesta todellisuudesta. Viimeisin vuonna 2019 ilmestynyt kirja on nimeltään ”Kohti moraalista taloutta” (Hacia una Economía Moral).

Kansa ja sen hyvinvointi keskiöön

Ohjelmia yhdistää niiden rohkea ihmiseen luottava luonne. Ne ovat esimerkkejä yhteisöiden voimaannuttamista, siitä miten osallistuva demokratia voi palvella jaloja päämääriä. Olkoon olennainen tekijä sitten ekologinen uudelleenrakennus, taloudellinen vaikutus, sosioekonomiset mahdollisuudet, olosuhteiden rakentaminen tai infrasktuurin uudistaminen, nämä ohjelmat eivät ole koskaan passiivisia tai tee kenestäkään toimeetonta. Päinvastoin niissä ihmiset ottavat vastuun omasta elinympäristöön omiin käsiinsä. Näin he voivat auttaa itse itseään ja läheisiään, perheitään ja yhteisöjään. Hallitus on vain rahoittaja ja opastaja, mutta muutoksen toteuttaa kukin edunsaaja itse, millä on psykologisesti valta vaikutus kunkin tuntemaan ihmisarvoon tai mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan yhteiskuntaansa. Tämä on se tie, jolla Meksiko rakentaa uutta huomista yhdessä miljoonien kansalaistensa kanssa.

Mistä varat uusiin ohjelmiin saadaan? Pääasialliset lähteet liittyvät aikanaan maailman kalleimpina hallituksina tunnettujen julkisten palvelijoiden luksuskulujen karsimiseen. Presidentti leikkasi heti ensiksi omasta palkastaan pois 60 prosenttia, mutta samaa leikkauslinjaa on sovellettu muidenkin ylempien viranhaltijoiden palkkoihin. Nykyisin hän tienaa 34 prosentin verojen jälkeen hieman alle 112 000 pesoa tai lähes 4 670 euroa kuussa. Pahimmillaan osa poliitikoista tienasi ennen jopa 700 000 pesoa tai 29 200 euroa kuussa. Presidentinkanslian kulut olivat 2018 noin 3,6 miljardia (150 miljoonaa euroa) vuositasolla, mutta 2020 ne olivat alle 600 miljoonaa pesoa (25 miljoonaa euroa). Lista säästöistä, jotka eivät kohdistu työntekijöiden enemmistöön eivätkä heikennä palveluita, on pitkä. Niihin kuuluu Yhdysvaltojen Air Force One -lentokonetta hienommasta yksityiskoneesta luopuminen. Kalliin koneen operoinnin sijaan presidentti lentääkin tavallisilla kaupallisilla lennoilla. Entisten presidenttien eläke- ja vakuutusetujen sekä heidän turvajoukkojensa lopettaminen tuo sekin säästöjä maassa, jossa veronmaksajat maksoivat aiemmin jopa poliitikkojensa plastiikkakirurgiat.

Toisaalta korruption vastainen taistelu, josta kirjoitan myöhemmin lisää, on tuonut suuria säästöjä. Enää rahaa ei kulu suunnattomiin rikkaimpien verohelpotuksiin tai tiettyjä yksityistahoja suosiviin faaraomaisiin sopimuksiin eikä valtionyhtiö Pemexiltä ryövääminen ole enää maan tapa. Valtaa pitävien siunauksella aiemmin suoritettu öljyn varastaminen on saatu vähennettyä minimiin, mikä on tuonut joulukuusta 2018 lähtien 124 miljardin peson tai 8,9 miljardin euron säästöt valtion kassaan. Kaiken kaikkiaan López Obrador on kyennyt säästämään korruptiota ja luksusetuja vastaan suunnatulla taistelullaan tähän mennessä jo 1,3 biljoonaa pesoa (tuhatta miljardia), joka on euroissakin lähes Suomen valtion vuosibudjetin tasolla, noin 54,2 miljardia. Valtiovarainministeriön budjettiehdotus koronakriisin poikkeusoloissa on tosin 64,2 miljardia, mutta 2019 rahaa käytettiin lopulta noin 57 miljardin verran. Vuoden 2020 budjetti taas oli alun perin 57,6 miljardin euron tasolla eli 2,1 miljardia enemmän kuin vuoden 2019 budjetti 55,5 miljardia. Yhtä kaikki, siksi Meksikossa ei ole koronakriisin takia tarvinnut ottaa uutta velkaa tai nostaa veroja.

Nämä kekseliäät ja aidosti kansanomaiset ohjelmat eivät synny tyhjästä. Presidentti Andrés Manuel López Obrador tuntee kansansa ja sen arvot sekä elämäntavat. Hän aloitti järjestelmällisen koko maan kiertämisen jo 2005 noin vuosi ennen presidentinvaaleja. Hän koki vaalivilpin 2006 ja toisen joukon laittomuuksia 2012. Hän ei luovuttanut ja vuoden 2018 presidentinvaaleissa hän sai enemmän ääniä kuin kukaan koskaan ennen, enemmän kuin muut ehdokkaat yhteensä. López Obrador kiersi väsymättä aivan kaikkia Meksikon yli 2 400 kuntaa – kuntia on tarkalleen ottaen 2 474 − noin 13 vuoden ajan. Se oli hänen elämäntyönsä kuunnella ihmisten huolia, murheita ja toiveita. Maailmanhistoriassa ei liene toista valtionpäämieheksi valittua poliitikkoa, joka olisi kiertänyt yhtä sinnikkäästi kaikkia oman maansa kuntia. Moni näistä sosiaalisista ohjelmista suunniteltiin jo 1999 ja niitä alettiin toteuttaa jo nykyisen presidentin ollessa pääkaupunki Méxicon kaupunginjohtajana vuosina 2000-2005 ja toista osaa alettiin suunnitella jo 2005, joten ohjelmia on hiottu pitkään ja huolella, kansaa kuunnellen ja sen ehdotukset vakavasti huomioiden.

López Obrador on poliitikkona ollut kärsivällinen, yhdenmukainen ja rehellinen. Siksi häntä ei ole pystytty tuhoamaan kymmenistä juonittelevan opposition ja moraalittoman median hyökkäyksistä huolimatta. Hän on ehdottomasti Meksikon poliittisen historian eniten mustamaalattu henkilö, mikä kertoo hänen radikaaliudestaan. Hän ei puhu huutaen, vaan rauhallisesti, mutta hänen sanansa ja tekonsa ovat yhtä, hän tekee sen mitä lupaa eikä pelkää mitään tai ketään. Se luo luottamusta ja siksi arki Meksikossa muuttuu aidosti paremmaksi jättiläisen askelin eikä moista muutosaaltoa ole koettu sitten valtion öljy-yhtiön kansallistamisesta tunnetun Lázaro Cárdenas del Ríon presidenttikauden (1934−1940) jälkeen, jos sittenkään. Olen itsekin saanut todistaa presidentin kiertueita muun muassa Juchitánissa, Oaxacassa, vuoden 2013 alussa.

Teksti: valtiotieteiden tohtori Sami Laaksonen

Lähteet: Meksikon hallitus (Gobierno de México), La Jornada, La Razón, El Economista, El Sol de México, etc.