Vaaleja edeltäneenä torstaina 77 vuotta täyttänyt Luiz Inácio Lula da Silva on ylittänyt 60 miljoonan äänen rajapyykin, mihin yksikään aiempi ehdokas ei ole yltänyt. Toisaalta vaalit olivat poikkeuksellisen tasaväkiset. Poliittisesta ajojahdista selvinnyt Lula valittiin nyt kolmannelle nelivuotiskaudelle. Vuosien 2002 ja 2006 vaalien toisella kierroksella Lula keräsi 52,8 ja 58,3 miljoonaa ääntä. Nyt 60,3 miljoonaa tuenilmaisua riitti voittoon reilun 2,1 miljoonan äänen marginaalilla. Kisa oli galluppien arvioita tiukempi ja Jair Bolsonaro teki myös hyvän tuloksen vaaliuurnilla 58,2 miljoonalla äänellään. Vuoden 2018 presidentinvaalien toisella kierroksella Bolsonaron äänisaalis oli 57,8 miljoonaa. Bolsonaro käytti häikäilemättä valtiokoneistoa hyväkseen, mutta se ei riittänyt kuin toiseen sijaan. Istuva presidentti ei tunnustanut kilpakumppaninsa paremmuutta eikä ole onnitellut häntä virallisesti, mutta kaksi kuukautta kestävä vallansiirto saatiin käyntiin 3.11. Hänestä tuli ensimmäinen presidentti Brasilian diktatuurin 1964–1985 jälkeen, joka ei tule uudelleen valituksi virkaansa, sillä myös Lulan kautta edeltänyt Fernando Henrique Cardoso (PSDB) voitti vaalit kahdesti 1994 ja 1998.

Prosenteiksi muutettuna muutosvoimaisen vasemmiston ja äärioikeiston eroksi tuli 1,8 prosenttiyksikköä. Lulan puolesta uurnilla taisteli 50,9 prosenttiyksikköä ja istuvaa presidenttiä Bolsonaroa kannatti 49,1 prosenttia. Avauskierroksen tavoin maa jakautuu kahtia vasemmistolaiseen pohjoiseen ja eteläiseen oikeistoon. Äänestysprosentti kasvoi 0,4 prosentilla ja oli toisella kierroksella 79,4. Tämä lukema asettaa Brasilian ansaitusti maailman vahvimpien demokratioiden joukkoon. Hyväksyttyjä ääniä annettiin noin 118,4 miljoonaa. Hylättyjä ääniä taas kertyi reilut 3,9 miljoonaa ja tyhjiäkin lähes 1,8 miljoonaa.

Vasemmisto riemuitsi Lulan paluusta

Ranskan presidentinvaalien kolmonen Jean-Luc Mélenchon kommentoi Brasilian presidentinvaalien tulosta ironiseen sävyyn:

− Lulan voitto, kansan voitto! Aikana, jolloin pimeä petollisuus valtaa jalansijaa Euroopassa, Brasilia puhuu maailmalle: kyllä, toinen oikeudenmukaisuuden ja keskinäisen avun maailma on mahdollinen.

Brittiläinen entinen sikäläisen työväenpuolueen johtaja ja kansanedustaja Jeremy Corbyn iloitsi rapakon takaisista tapahtumista:

− Onnittelut Lulalle Brasilian historiallisten vaalien voitosta. Tämä on voitto sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle, alkuperäiskansojen oikeuksille ja ihmiskunnan tulevaisuudelle. Maailmanlaajuinen taistelu tasa-arvon, demokratian ja rauhan puolesta jatkuu. Lulan voitto todistaa, että yhdessä voimme voittaa.

Cristina Fernández de Kirchner, Argentiinan entinen presidentti ja nykyinen varapresidentti, muisteli hyvien aikojen paluuta tähän tapaan:

− Tänään enemmän kuin koskaan, rakkautta ja paljon onnea. Kiitos Brasilian kansa. Kiitos toveri Lula ilon ja toivon takaisin tuomisesta meidän Etelä-Amerikkaamme.

Xiomara Castro de Zelaya kiitti Hondurasin saamasta tuesta ja loi katseen tulevaan:

− Onnittelut Lula, Hondurasin kamppailun (2009) solidaarinen ystävä, joka kohtasi historian konservatiivisimmat voimat ja on voittanut ne yhdessä Brasilian kansan kanssa. Latinalainen Amerikka syntyy uudelleen todellisen humanistisen muutos- ja vapautumisprosessin toivosta.

Aikoinaan Lulan kanssa maailmaa muuttanut Bolivian entinen presidentti Evo Morales Ayma luonnehti vasemmiston merkittävää voittoa:

− Onnittelut sieluveli Lula valinnasta Brasilian presidentiksi kolmannen kerran. Olemme varmoja, että hän palaa työskentelemään köyhimpien hyväksi ja palauttaa maansa arvokkuuden ja suvereniteetin sen ulkosuhteissa. Suuri isänmaa halaa sinua veli!

− Hänen kokemuksensa julkisesta hallinnosta ja poliittisesta toiminnasta antaa meille toivoa todellisesta yhdentymis- ja vapautumisprosessista.

Perun presidenttinä vallankaappausyritykset toistaiseksi välttänyt Pedro Castillo Terrones vetosi niin ikään naapurivaltioiden yhtenäisyyden puolesta:

− Peru onnittelee Brasilian presidentiksi valittua kumppani Lulaa, työläistä, ammattiyhdistysaktivistia, taistelijaa. Hänen voittonsa on perustavanlaatuinen Latinalaisen Amerikan yhtenäisyyden ja suuren kotimaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseksi.

Oman presidenttikautensa vauhdilla ja voimalla – muun muassa laaja maareformi, kunnianhimoinen verouudistus – käynnistänyt Kolumbian presidentti Gustavo Petro Urrego tiivisti tunnelatauksensa näihin sanoihin:

− Eläköön Lula.

− Saakoon Brasilia Latinalaisen Amerikan valon loistamaan. Jotkut sanovat, ettei fasismia ole olemassa. Se on meissä jokaisessa. Se pysäytetään sisältä ja ulkopuolelta. Jos haluamme ihmiskunnalle lisää elinpäiviä, fasismi on pysäytettävä.

Argentiinan valtiojohtaja Alberto Fernández Pérez riemuitsi Brasilian vaalituloksesta ja riensi tapaamaan tulevaa presidenttiä heti vaalien jälkeisenä maanantaina:

− Onnittelut Lula! Sinun voittosi avaa uuden ajan Latinalaisen Amerikan historialle. Toivon ja tulevaisuuden ajan, joka alkaa tänään. Täällä sinulla on kumppani, jonka kanssa voit työskennellä ja haaveilla suuria kansojemme hyvästä elämästä.

Bolivian presidentti Luis “Lucho” Arce Catacora näki Brasilian valinnan koko maanosan voittona:

− Onnittelut veli Lula, Brasilian presidentiksi valittu! Sinun voittosi vahvistaa kansanvaltaa ja Latinalaisen Amerikan yhdentymistä. Olemme varmoja, että tulet johdattamaan Brasilian kansan rauhan, edistyksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tielle. Jallalla Brasilia!

YK:ssa jo 30. saarron vastaisen päätöslauselman saavuttanut ihmiskunnan parhaiden pyrkimyksien puolella lannistumatta seisovan Kuuban saarivaltion presidentti Miguel Díaz-Canel Bermúdez koki jaetun voiton harppaukseksi oikeaan suuntaan:

− Arvostettu veli Lula, onnittelen sinua Kuuban hallituksen ja kansan nimissä, juhlimme suurta voittoasi yhtenäisyyden, rauhan ja Latinalaisen Amerikan sekä Karibian integraation hyväksi. Voit aina luottaa Kuubaan.

Nicolás Maduro Moros Venezuelasta yhtyi onnittelijoiden kuoroon:

− Juhlimme brasilialaisen kansan voittoa, joka tänään 30. lokakuuta valitsi Lulan uudeksi presidentikseen. Eläköön ne kansat, jotka ovat päättäneet olla vapaita, suvereeneja ja itsenäisiä! Tänään Brasiliassa voitti demokratia. Onnittelut Lula! Iso halaus!

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador onnitteli tulevaa virkaveljeään lyhyen ytimekkäästi, mutta kävi hänen kanssaan lämpimän keskustelun heti maanantaina. Mitä todennäköisemmin Lula vierailee Meksikossa marraskuun loppupuolella. Lula lähetti terveiset presidentin välityksellä: “Kertokaa kaikille, että minä rakastan Meksikoa!”. Sunnuntai-iltana López Obrador kuvasi tunnelmiaan tuoreeltaan näin:

− Lula voitti, siunattu olkoon Brasilian kansa. Luvassa on tasavertaisuutta ja humanismia.

Punainen Amerikka – kansojen tietoisuuden voima

Vaaleista voidaan vetää useita johtopäätöksiä ilmiselvän kahtiajaon lisäksi. Poliittinen ilmapiiri Brasiliassa on polarisoitunut: pohjoinen osa tuki vasemmistoa ja etelä oikeistoa. Maaseudun ja kaupungin, etnisten ryhmien, valkoisten ja afroamerikkalaisten kannat pantiin vastakkain. Etenkin naiset ja vähävaraisimmat kansanosat tukivat Lulaa ja keskiluokka sekä miehet Bolsonaroa. Bolsonarolla oli tukijoissaan Lulan tavoin monia julkisuuden henkilöitä, mutta myös kirkon ja maatalouden vaikuttajia. Vasemmistoa taas tukivat useat järjestöt, kansanliikkeet ja alkuperäiskansat.

”Trooppinen Trump” eli Bolsonaro seuraajineen, autoritäärinen ja fasistinen oikeisto on lyöty. Oletetulla moraalisella ylemmyydellään tekonsa oikeuttava sekä pitkälti tiedevastainen äärioikeisto on syrjäytetty. Massiiviset valhekampanjat, uskonnon ja politiikan sotkeminen tai valtion varojen väärinkäyttö eivät riittäneet pitämään oikeistoa vallassa. Se hävisi ja uudelleenvalinta torjuttiin. Sama istuvan presidentin syrjäyttäminen nähtiin niin Argentiinassa 2019 kuin Yhdysvalloissakin 2020. Mielenkiintoinen sattuma on se, että Argentiinassa Alberto Fernández voitti Mauricio Macrin samaisella 2,1 miljoonalla äänellä kuin Lula da Silva Bolsonaron. Bolsonaron kannattajien katkeruus näkyi sosiaalisen median vihaviesteissä ja johti kymmeniin tiesulkuihin. Niissä hänen kannattajansa vaativat vaalituloksen hylkäämistä ja kannustivat toinen toisiaan sotilasvallankaappaukseen. Uho oikeutettiin ”kommunismin uhkan isänmaallisella torjumisella” tai ”Jumalan tahdolla”. Bolsonaro kuitenkin toimi esikuvaansa Trumpia vastuullisemmin eikä juurikaan ruokkinut kostomielialaa omalla viestinnällään.

Kansantahto on puhunut ja demokratiassa sen asema on kiistaton. Kansanvalta puolusti hyvinvointiaan ja ihmisoikeuksiaan sitä uhanneen vihan lietsonnan ja suoranaisen barbarian sekä vainon edessä. Eliitin suosimiselle, verohelpotuksille, tyypilliselle uusliberaalille talouspolitiikalle laitettiin päätepiste köyhtyvän kansan toimesta. Brasilian tapauksessa ekologinen argumentti on ollut yksi keskeinen tekijä, sillä Bolsonaro on kiihdyttänyt maapallon keuhkoina hengittävän sademetsävyöhykkeen tuhoamista jopa 70 prosentilla. Meteoredin tietojen mukaan Bolsonaro on tuhonnut sademetsää yli 10 000 neliökilometrin vuositahdilla koko presidenttikautensa ajan, mutta vuosien 2020−2021 välillä metsäalaa katosi peräti yli 13 200 neliökilometriä.

Toisaalta Latinalainen Amerikka ei ole koskaan ollut punaisempi eivätkä sen kuusi suurinta taloutta ole koskaan kääntynyt vasemmalle samanaikaisesti. Nyt sekä Brasiliassa, Meksikossa, Argentiinassa, Kolumbiassa että Chilessä kuin Perussakin hallitusvastuu on sosialistisilla poliittisilla voimilla. Uusi vasemmistoaalto sai varsinaisesti alkunsa kesästä 2018, jolloin Andrés Manuel López Obrador (AMLO) aloitti yhdessä Meksikon poliittisesti heränneen kansan laajalle laajenneen tietoisuuksien vallankumouksen ylivoimaisella vaalivoitollaan. Vaikka Keski-Amerikka voidaan lukea keskustaan kuuluvaksi Hondurasia ja Nicaraguaa lukuun ottamatta, niin näinkin laskettuna jo vähintään 11 maata on värjäytynyt punaiseksi – ovathan Kuuba, Venezuela ja Bolivia perinteisiä vasemmistomaita. Kun mukaan lasketaan ansaitusti myös vähemmän politiikastaan tunnetut Dominikaanisen tasavallan ja Guyanan hallitukset, luku nousee 13 valtioon. Etelä-Amerikassa sinisiä oikeistohallituksia ovat enää Ecuador, Uruguay ja Paraguay, Keski-Amerikassa oikeastaan vain Guatemala. Myös jonkin sortin sosiaalidemokraattiset El Salvadorin ja Costa Rican hallitukset ovat enemmän kallellaan vasemmalle kuin oikealle. Karibian alueella on lisäksi joitakin vasemmistohallituksia kuten Barbados sekä Saint Vincent ja Grenadiinit. Koska maita on yhteensä 31, niistä karkeasti ottaen puolet on kääntynyt vasemmalle, kolmasosa kulkee keskitietä ja kolmasosaa hallitsee oikeisto.

Toisin sanoen Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen 661 miljoonasta asukkaasta ainakin 568 miljoonaa kansalaista elää vuoden 2023 alusta lähtien maissa, joissa vasemmisto hallitsee politiikan kenttää. Tämä tarkoittaa 86 prosenttiyksikköä. Vasemmiston ensimmäisessä aallossa (Marea rosa tai Vuelta hacia la izquierda) 2009 kymmenessä maassa olivat vallassa sosialistiset johtajat. Joukko on muutoin pitkälti sama, Paraguayta, Uruguayta ja El Salvadoria sekä Ecuadoria lukuun ottamatta. Uusia jäseniä vasemmistohallitusten kerhossa ovat Meksiko, Kolumbia, Chile ja Peru. Tuolloin 56 prosenttia koko alueen asukkaista nautti keskeisestä roolistaan edistyksellisten hallitusten kaudella. 13 vuotta myöhemmin vasemmistohallituksia on 13−15 ja niiden osuus väestöstä on 30 prosenttia suurempi.

Oikeiston tai konservatiivien valta ei puolestaan ole koskaan aiemmin ollut yhtä alhaisella tasolla. Koska iso osa sen poliitikoista halveksii kansanvaltaa tai leimaa sen pelkästään ”populismiksi”, huono vaalimenestys kiihdyttää entisestään perverssiä taipumista harjoittaa politiikkaa pääasiassa eliitin itsensä omistamien medioiden välityksellä, joiden vaikutusvaltaa täydennetään sosiaalisten verkostojen spontaaniksi naamioiduilla valeuutiskampanjoilla. Yksi tuore esimerkki oikeisto-opposition tekopyhyydestä on se tapa, jolla Espanjassa kymmenen päivää ennen Brasilian vaaleja järjestettyä Meksikon entisten huonomaineisten presidenttien Ernesto Zedillo Ponce de Leónin ja Felipe Calderón Hinojosan sekä Espanjan entisen presidentti José María Aznar Lópezin sekä oikeiston varauksettoman äänitorven ja Bolsonaron tukijan Mario Vargas Llosan ”populismin vastaisen” – paremminkin kansanvallan vastaisen – kokoontumisen antia hehkutettiin, kun taas Lulan valtavan tärkeä strateginen voitto pyrittiin hautaamaan vähin äänin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Oikeisto haluaa uskotella itselleen, ettei vasemmiston vaalivoitolla ole sen suurempaa merkitystä, koska se ei kykene hyväksymään omaa alati vähenevää painoarvoaan. Eurooppalaiset yleisradioyhtiöt kuten BBC, France 24 ja DW ovat kirjoittaneet Lulan voitosta vaikkakin niiden raporteissa ei tehdä riittävän selväksi sitä tosiasiaa, että Lulan korruptiotuomiot olivat poliittisen ajojahdin tulosta ja ne on hylätty aiheettomina. Vanessa Barbaran vieraskolumni The New York Times-lehdessä kuvaa sitä, miten Brasilia voi vihdoin palata järkiperäisen politiikan tielle.

Kolumbian Gustavo Petro on ironisoinut tilannetta sanomalla, että Latinalaisesta Amerikasta on tullut ensimmäistä kertaa todellinen kansanvallan lyhty, samalla kun ruma fasismi nostaa päätänsä Euroopassa. Oikeisto ei tällaisia lausuntoja hyväksy, koska sille kolonialistiset tahot ovat ainainen esikuva ja kotimaa on pelkkää kurakenttää, jota voidaan riistää armotta ja johon perinteisesti kohdistetaan kaikki rasistiset fobiat. Petro tapaa Lulan Cabo Verdessä, jossa hiotaan yhteistä ilmastostrategiaa ja Amazonin sademetsän pelastussuunnitelmaa matkalla Egyptin COP 27 -kokoukseen. Petron ajattelussa toimimaton huumepolitiikka täytyy vaihtaa elämää ja sademetsää sekä sitä asuttavia kansoja suojelevaan politiikkaan, joka laittaisi lopun tarpeettomille murhille ja loisi edellytyksiä kestävälle kehitykselle, mikä pitää sisällään yhteisen Amazonin suojelurahaston luomisen. Olen kirjoittanut Petron YK:n yleiskokouksen rohkeasta vetoomuksesta jo aiemmin. Ensi vuonna Brasilia ja Kolumbia sekä muut alueen maat aikovat järjestää yhteisen suurkokouksen Amazonin sademetsän pelastustoimien vauhdittamiseksi.

Ennennäkemätön vasemmistohallitusten vyöry yhdessä globaalin talouskriisin ja pandemian opetusten kanssa takaavat ihanteelliset olosuhteet kunkin maan itsemääräämisoikeutta kunnioittavalle yhdentymiskehitykselle. Nykyisin vain vajaa kuudesosa kaupasta tapahtuu Latinaisen Amerikan kesken, mutta jos vaurautta halutaan jakaa entistä paremmin 31 maan kesken, voidaan kauppaliikenne moninkertaistaa jaetulla tahtotilalla. Lula aloittaa nelivuotisen presidenttikautensa 1.1.2023. Koska Celacin yhteistyöelimen henkiin herättäneen López Obradorin hallitus jatkaa vallassa vielä marraskuusta laskien 23 kuukauden ajan, on hyvillä ystävillä Lulalla ja AMLO:lla käsissään ainutlaatuinen tilaisuus johtaa Amerikkojen maat uudelle kehityspolulle, joka tekisi niistä kaikessa erilaisuudessaan entistä yhtenäisempiä ja vaikutusvaltaisempia. Simón Bolívarin haaveileman suuren Amerikan ääni on punainen ja aidosti kansanläheinen. Historian kaari taipuu voimalla kohti oikeudenmukaisuutta. Mikään ei enää estä vasemmistohallitusten aitoa yhteistyötä kansojensa hyvinvoinnin takaamiseksi.

Liberaalit voittivat lainsäätäjien vaalit – osavaltiotasolla oli tasaista

Senaatin vaaleissa Liberaalipuolue (PL) on ottamassa 14 paikkaa 24,9 prosentin kannatuksella. Oikeistopuolueiden liitto União Brasil, johon kuuluvat Democratas (DEM) ja Bolsonaron entinen puolue Partido Social Liberal (PSL) sai ylähuoneeseen lopulta 10 paikkaa ja presidentti Dilma Rousseffin syrjäyttämisen sinetöinyt oikeistokeskustalainen Partido Social Democrático (PSD) 11. Näin ollen metallityöntekijöiden ammattiliiton entisen puheenjohtajan Lula Da Silvan Työntekijöiden puolue (PT) jäi senaatin vaalien jaetulle neljännelle sijalle yhdeksällä paikallaan. Keskustalainen maan demokratian tielle 1985 palauttanut Movimento Democrático Brasileiro (MDB) sai niin ikään läpi yhdeksän edustajaa. Vaikka Lulan kampanjaan osallistui 25 000 vapaaehtoista ei se näkynyt suoraan senaattorikisassa, jossa puoluekoneistolle ääniä kerättiin vajaat 12,5 miljoonaa. Lula on kiistatta valtakunnantasolla puoluettaan isompi ilmiö. Kansan poliittinen muisti kiittää häntä uskollisuudellaan, mutta PT:hen ei suhtauduta yhtä lempeän myönteisesti. Entinen työväenpuolue ja nykyinen keskustalainen ryhmä Podemos sai senaattiin kuusi edustajaa kuten myös Petrobras-korruptiovyyhdissä pahiten ryvettynyt ​Progressistas (PP). 15 ryhmää sai läpi vähintään yhden senaattorin.

Brasilian edustajainhuoneessa oli ennen vaaleja 226 paikan hallitusenemmistö, johon kuuluivat PL, União Brasil, oikeistolainen Progressistas (PP) ja konservatiivinen Republicanos (REB) sekä kolme muuta ryhmää. Neljällä itsenäisten vaaliliitolla on ollut 90 paikkaa. 197 paikan oppositio on sen sijaan muodostunut 12 erilaisesta ryhmästä, joista suurin on ollut 53 edustajan PT. Partido da Social Democracia Brasileiralla (PSDB) on ollut 31 edustajaa ja Sosialistipuolueella (Partido Socialista Brasileño – PSB) 30 ja Partido Democrático Trabalhistalla (PDT) eli Demokraattisella työväenpuolueella 24. Kaikkiaan parlamentissa on siis vaikuttanut 23 poliittista ryhmää. Vaikka kokoonpanossa koettiin muutoksia, silti jatkossakin 23 erinäistä ryhmittymää kantavat vastuun kansanedustuslaitoksen toiminnasta, joka on sekä hajanaista että moninaista.

Liberaalikonservatiivinen PL on saamassa eniten paikkoja parlamentin alahuoneeseen, yhteensä 99. PT jää toiseksi 68 paikalla. Työtä tekevän luokan ääneksi ammattiliittojen taistelun ja vapauden teologian pohjalta syntynyt PT kasvoi senaatissa kahden paikan verran, mutta edustajainhuoneessa kasvua tuli 12 paikan verran. Joissakin yhteyksissä PT:lle on laskettu 80 paikkaa vaaliliton (Brasil da esperança) perusteella, koska sen läheinen liittolainen antikapitalistinen ja ekososialistinen Partido Socialismo e Liberdade (PSOL) keräsi 12 paikkaa. Siksi PT:läisen vasemmiston voidaan toisin laskettuna katsoa lisänneen kannatustaan jopa 24 paikalla. PL kuitenkin voitti vaalit parlamentin ala- ja ylähuoneissa, joissa se kasvoi kuuden ja 23 edustajan verran. Kuuden kärkeen mahtuivat myös oikean laidan União (59) ja PP (47) sekä keskustalainen MDB (42) ja oikealle taipuva sosiaalidemokraattinen PSD (42). Republikaanit (REB) oli seitsemännellä sijalla 41 edustajallaan.

Liberaalipuolueen asema suurimpana ryhmänä voi vaikeuttaa Lula da Silvan hallituksen uudistuksia, sillä koko oikeistoblokilla on hallussaan vähintään 250 paikkaa 513 hengen edustajanhuoneesta. Muutama ryhmä kuten PSD voi kallistaa pakkaa halutessaan enemmän kohden keskustaa tai vasemmistoa. Työntekijöiden puolueella PT:llä liittolaisineen on kasassa alustavasti noin 125 edustajan ryhmä. Sillä ei ole yksin riittävästi vaikutusvaltaa, koska perustuslain muuttaminen vaatii taakseen 308 edustajaa, jota oikeistorintamakaan tuskin saa yksin kasaan.

Keskustalaisilla voimilla on lopulta ratkaiseva asema, sillä niiden riveissä seisoo reilut 200 edustajaa. Jos esimerkiksi 42 paikan MDB ja 13 paikan PSDB sattuisivat lähtemään tukemaan Lulaa, voisi se johtaa myös PSD:n tai jonkin muun keskustalaisen tai liberaalin voiman kääntymiseen. Jos näin tapahtuisi voisi vasemmisto saada taakseen parhaassa tapauksessa toiset sata edustajaa, mikä lähentäisi sitä suhteessa 257 edustajan rajapyykkiin, joka tarvitaan enemmistön saavuttamiseen. Kokeneena poliitikkona Lula saattaa hyvinkin yltää neuvottelemaan itselleen enemmistöaseman parlamentissa, mutta kahden kolmasosan enemmistöön se ei välttämättä riitä.

26 osavaltiossa ja pääkaupungissa PT sekä União olivat suurimmat voittajat. Ensiksi mainittu vei nimiinsä Bahian, Piauín, Cearán ja Rio Grande do Norten kuvernöörinvaalit. Jälkimmäinen puolue taas voitti Amazonasissa, Rondôniassa, Mato Grossossa y Goiásissa. Keskustalainen MDB, sosiaalidemokraattinen PSDB ja sosialistinen PSB voittivat kukin kolmessa osavaltiossa. 15 miljoonan asukkaan Bahian vaalit voittaneesta Työntekijöiden puolueen 57-vuotiaasta Jerônimo Rodriguesista tuli Brasilian ensimmäinen alkuperäiskansojen jäsen, joka nousee kuvernööriksi. 82-kertaa itseään rikkaamman oikeistoehdokkaan voittanut Rodrigues joutui kohtaamaan maan kaakkoiskulmassa joukon poliittisten vastustajiensa omistuksensa olevien medioiden valeuutiskampanjoita, mutta sai silti 52 prosentin kannatuksen paikallisvaalien toisella kierroksella.

Bolsonaron omin ryhmä eli Liberaalipuolue (PL) voitti kahdessa osavaltiossa, Río de Janeirossa ja Santa Catarinassa. Liberaalioikeistolainen Progressistas (PP) ja konservatiivinen sekä evankeliskristillinen Republicanos (REB) voittivat kumpikin kaksi osavaltiota, joihin lukeutuu Republikaanien valloittama São Paulo. Keskustaoikeistolainen PP:n liittolainen Sosiaalidemokraattinen puolue (PSD) voitti niin ikään itselleen kaksi paikallishallintoa. Koska oikeistolainen Partido Novo oli vahvin Minas Geraisissa, voidaan politiikan oikean laidan katsoa voittaneen lähes puolet eli 13 osavaltiota. Neljän osavaltion União oli hajanaisen ryhmän vahvin puoluekoneisto paikallistasolla.

MDB ja PSDB ovat keskustalaisia vaa’ankieliryhmiä, joten katson poliittisen keskustan yltäneen lokakuun vaaleissa kuuteen kuvernöörin virkaan. 15 osavaltiossa vaalit ratkesivat suoraan ensimmäisellä kierroksella, mutta 12 osavaltiossa ratkaisua etsittiin toisella kierroksella 30.10. Osavaltiotasolla nähtiin 11 eri puolueryhmän voitto, joten suunnilleen puolella parlamentin puolueista on hallussaan vähintään yksi osavaltio, joka Brasilian mittaluokassa tarkoittaa miljoonaluokan asukasmääriä ja miljarditason budjetteja.

Vasemmisto valloitti kaikkiaan ainakin kahdeksan osavaltion johtotehtävät, sillä PT:n neljän voiton lisäksi, Sosialistipuolue PSB voitti kolme vaalia ja Solidariedade-ryhmittymä ylsi ykköstilaan Amapássa. Laskutavan mahdollisesta vaihtelusta riippuen voidaan sanoa, että vasemmiston, keskustan ja oikeiston ryhmät ovat varsin tasavahvoja. Osa oikeistoon laskemistani ryhmistä saattaa siirtyä Lulan hallinnon aikakaudella tukemaan vasemmistoa, mikä tasoittaisi tilannetta entisestään.

Lulan kauden perintö

Lula da Silva toimi Brasilian presidenttinä kahdeksan vuotta 2003–2010, joita luonnehtivat vahva kansainvälinen johtajuus, haavoittuvimmassa asemassa olevien auttaminen ja alati vauraammin voiva talous. PT-puolue ehti olla vallassa yhteensä noin 13 vuotta, ennen kuin Lulan seuraaja Dilma Rousseff syrjäytettiin parlamentaarisella vallankaappauksella. Media, oikeisto ja oikeuslaitos yhdessä päättivät, että vasemmistovallalle olisi laitettava päätepiste hyvissä ajoin ennen seuraavia vaaleja. Omia korruptoituneita poliitikkojaan suojellakseen Dilmaa syytettiin absurdisti presidentin toimivaltaan kuuluvien täysin laillisten budjettivaltuuksiensa käyttämisestä. Väliaikaisen presidentin Michel Temerin kausi, Lulaa vastaan viritetty poliittinen vaino (lawfare) sekä Donald Trumpin esimerkki avasivat tietä diktatuurin ja fasismin perintöä ihailevalle useiden vähemmistöjen oikeuksia polkevalle Jair Bolsonarolle, jonka suosio perustui räväkkään kielenkäyttöön, hajota ja hallitse -strategiaan sekä uskonnon ja politiikan hurmoshenkiseen sekoittamiseen. Uudenlaiseksi poliitikoksi koetun Bolsonaron kaudella Brasilia sulkeutui vanhakantaiseen nationalismiin, kiihdytti Amazonin sademetsän tuhoamista ja vetäytyi kansainvälisestä yhteistyöstä. Lulan kauden ilo vaihtui pelkoon, institutionaalinen vakaus antoi tilaa epävarmuudelle. Kansanvallasta tuli pienen eliitin show, samalla kun oikeusvaltio ja vallanjaon rajat murrettiin. Maatalousyrittäjät, helluntailaiset ja valkoinen keskiluokka sekä miehet juhlivat, mutta naisten, afrobrasilialaisten, alkuperäiskansojen ja seksuaalivähemmistöjen asema heikkeni, kun ihmisoikeuksista tuli pelkkää sanahelinää.

Lulan ja PT:n kauden kokonaisvaltainen kehityspolitiikka nosti jopa 50 miljoonaa ihmistä pois köyhyydestä, mikä on lajissaan Etelä-Amerikan ennätys. Toiset puhuvat 30 miljoonasta vaurastuneesta kansalaisesta. Yhtä kaikki, keskiluokka kasvoi ja sisämarkkinat voimistuivat. Kun Lula jätti vallan 2010 hänen hyväksyntänsä liikkui historiallisella 87 prosentin tasolla. Vähittäispalkkaa oli saatu nostettua toisella kaudella 54 prosentilla ja talous kasvoi 7,5 prosentin tahdilla. Brasilian sosiaaliministeriön omien tietojen mukaan köyhien ja kodittomien osuus olisi puolittunut 33,3 prosentista 15,5 prosenttiin pelkästään vuosien 2001 ja 2008 välisenä aikana.

Lulan kahden neljän vuoden presidenttikauden kymmenet miljoonat brasilialaiset pääsivät eroon köyhyydestä. Toisaalta vasemmistohallitus takasi myös syrjityimmille kansanosille pääsyn koulutuksen piiriin ja avasi yliopistot mustille väestönosille. Lulan lopettaessa Brasilian työttömyystilastot olivat Yhdysvaltoja ja Saksaa alemmalla tasolla. Talous oli saatu kasvun tielle takaamalle uudelle keskiluokalle paremmat palkat, mikä vahvisti sisämarkkinoita. Samaan aikaan tuottavuus kasvoi ja perusraaka-aineiden hintapiikki kiihdytti sekin vientiä. Myös Kiinan ja muiden maiden kiinnostus investoida Brasiliaan heräsi. Lulan kaudella maan tunnetut öljyvarannot kasvoivat, valtionyhtiö Petrobras vahvistui. Välttipä Etelä-Amerikan suurin valtio myös pitkälti vuosien 2008–2009 maailmanlaajuisen finanssikriisin.

Kuitenkin vuonna 2015 Brasiliassa koettiin suurin talouskriisi 25 vuoteen. Vuonna 2011 Brasilia oli maailman kuudenneksi suurin talous, mutta vuonna 2021 se oli vasta 13. sijalla. Ulkomaanvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen oli 61,2 prosenttiyksikköä 2011 ja 2022 se oli 78,5 prosentin tasolla. Vuoden 2011 työttömyyslukema 6,2 prosenttia oli taas elokuussa 2022 8,9 prosentin luokkaa. Toisaalta nykyisellään 16 prosenttia tai 33 miljoonaa henkeä kärsii nälästä päivittäin. Jopa joka toisen brasilialaisen arvioidaan kamppailevan jonkinasteista vaikeudesta saada riittävästi ruokaa.

Vaalit voittaessaan Lula on luvannut panostaa julkiseen infrastruktuuriin luodakseen työpaikkoja. Kaikki valtion omaisuuden yksityistämisyritykset on tarkoitus jäädyttää. Minipalkkoja on tarkoitus nostaa. Lula aikoo antaa ympäristöteemoille suuren merkityksen uudessa hallitukseen. Hän on jopa todennut, että puiden pystyssä pitäminen Amazonin sademetsässä voi olla mitä parhain sijoitus. Ilmastokysymykset tullaan da Silvan sanoin huomioimaan ”paremmin kuin koskaan”. Tarkoitus on kitkeä näiden maailman keuhkoina toimivien viheralueiden laitonta kaivostoimintaa. Sosiaalipolitiikassa ja ulkopolitiikassa on odotettavissa niin ikään Lulalle tyypillistä periaatteellista ja vahvaa johtajuutta.

Kun Lulan hallituksessa kunnostautuneesta Rousseffista tuli Brasilian ensimmäinen naispresidentti, sosiaalipolitiikkaa laajennettiin entisestään. Dilman ensimmäisellä kaudella uusia työpaikkoja luotiin reilut 5,4 miljoonaa ja brasilialaisten ostovoima nousi uusliberaalia kautta edeltäneelle vuoden 1979 tasolle. Lulan puolestaan sanotaan luoneen 14 miljoonaa pysyvää työpaikkaa kahdeksassa vuodessa. Vuosien 2008 ja 2012 välillä työttömyys väheni 30 prosenttia, ulkomaanvelka väheni jatkuvasti ja kansainväliset valuuttavarannot kasvoivat. Pelkästään 2005 Lula maksoi pois 15 miljardin dollarin velan Kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle.

Tärkeimpiin sosiaalisiin ohjelmiin lukeutuivat perheiden taloutta tukenut Bolsa Família, asutusolosuhteita parantanut Minha Casa, Minha Vida ja Mais Médicos, joka pyrki laittamaan lääkäripulalle päätepisteen. Bolsa Família tarjosi apua yli 11 miljoonalle vähävaraiselle perheelle, joissa asui noin 44 miljoonaa brasilialaista. Toisissa lähteissä puhutaan puolestaan jopa 12,7 miljoonasta perheestä, joka merkitsisi noin kahdeksaa miljoonaa edunsaajaa enemmän. Bolivia, Ecuador ja Paraguay sekä ainakin kahdeksan Afrikan maata halusivat soveltaa tätä osallistavaa ohjelmaa omiin todellisuuksiinsa. 2009 luodun asunto-ohjelman tiedetään luoneen noin kaksi miljoonaa työpaikkaa. Rousseffin 2013 aloittama lääkärien lisäys piti sisällään noin 20 000 lääketieteen ammattilaista, joista 12 000 oli kuubalaisia. Ohjelma takasi terveyspalvelut yli 63 miljoonalle hengelle neljässä tuhannessa kunnassa.

Temerin hallituskaudella sosiaalisten ohjelmien budjettia vähennettiin, yksityistämiskehitys aloitettiin uudelleen. Protestit ja korruptioskandaalit veivät heikon hallituksen uskottavuuden. Ilmeisesti siksi sikäläinen oikeisto päätti asettaa karismaattisen, kovan linjan oikeistolaisen herätysliikkeen jäsenen Bolsonaron ehdokkaakseen. Ensin sen piti kuitenkin estää Lulan ehdolle asettuminen vuoden 2018 vaaleissa.

Massiivinen mustamaalauskampanja on toiminut oikeiston eduksi viimeisen seitsemän vuoden ajan, mikä on vaarantanut oikeuslaitoksen uskottavuuden ja koko demokratian. Lulaa vastaan ei koskaan kyetty esittämään todisteita ”passiivisen korruption” ja ”rahanpesun” tekaistujen syytelauselmien tueksi. Kaikki lakisyytteet on vedetty pois, vaikka niiden haamu kummittelee yhä medioissa ja oikeiston vihapuheessa. Alun perin yhdeksän vuoden ja kuuden kuukauden tuomion Lulalle antanut tuomari Sérgio Moro sai presidentti Jair Bolsonarolta palkkioksi oikeusministeriön viran, mikä alleviivaa Moron puolueellisuutta. 8.3.2021 korkeimman oikeuden tuomari Luiz Edson Fachin hylkäsi kaikki Lulaan kohdistuneet tuomiot ja teki selväksi, ettei Morolla ollut valtuuksia tuomioiden laatimiseen. Sen sijaan käynnistettiin tutkimukset kyseisen tuomion antaneen tuomarin toimista. YK:n ihmisoikeuskomitea määritti huhtikuussa 2022, että Lulaan kohdistettu syyteprosessi rikkoi hänen oikeuttaan reiluun oikeudenkäyntiin ja yksityiselämän suojaan sekä esti poliittisten oikeuksien toteutumisen.

Politiikan muuttaminen oikeuden ajojahdeiksi pelasi oikeiston ja taloudellisen eliitin pussiin kahden kauden ajan, mutta vihdoin on tullut PT:n ja kansan vuoro palata valtaan. Edes likainen peli medioilla ja uurnilla ei estänyt Lulan voittoa, joka on näyttänyt viimeisten vuosien ajan kiveen kirjoitetulta pysäyttämättömältä kohtalolta, pitihän sen alun perin tapahtua jo 2018. Lula ei kuitenkaan aio enää tavoitella uudelleenvalintaa vuoden 2026 vaaleissa, joten Brasilian vasemmiston on löydettävä joukostaan joku, joka kykenisi johtamaan uskottavasti suuria kansanjoukkoja.

Kansan toiveissa vapaus ja vauraus

Lula syntyi lukutaidottomaan perheeseen, myi maapähkinöitä, toimi kengänkiillottajana ja oppi lukemaan vasta 10-vuotiaana. Myöhemmin hän työskenteli metallityöläisenä ja menetti vasemman kätensä pikkusormen työtapaturmassa. Vuosien mittaan hänestä tuli metallialan ammattiliiton johtaja ja hän perusti Työntekijöiden puolueen (PT), joka on tämän Latinalaisen Amerikan maan historian suurin poliittinen ryhmä.

Lula on lähtöisin Pernambucon osavaltiosta. Sen alueella sijaitsevasta Olindasta kotoisin oleva Evandra kiteytti yksinkertaiseen tapaan sen vaurastumisen ilmapiirin, mihin Lula maansa johdatti 12 vuotta sitten:

– Nyt voin ostaa lääkkeitä ja vaikka ansaitsen vähimmäispalkkaa, olen voinut ostaa tietokoneen ja pesukoneen.

23-vuotias hallintoalan työntekijä Isabela Athayde rakentaa siltaa lapsuutensa vaurauden ja kadonneen ostovoiman välille:

– Siihen aikaan minulla oli kovin paljon leluja, ja nyt en voi ostaa edes yhtä sisarentytölleni.

Athayde odottaa Lulan vähentävän nälkää ja taistelevan naisten oikeuksien puolesta Bolsonaron “kauheiden” vuosien jälkeen, mutta vaaliuurnilla puolustettiin myös kansanvaltaa:

– Lulan tukeminen on demokratian tukemista.

47-vuotiaalle Viridiana Aleixolle Lulan voitto tarkoitti toivoa yhteiskuntarauhasta:

− Tunnen oloni vapaaksi, helpottuneeksi, en vain Brasilian kansan vaan koko planeetan puolesta − Amazonin, demokratian ja ihmisoikeuksien vuoksi. Meidän on oltava erittäin kärsivällisiä ja meidän on jätettävä viha ja katkeruus taaksemme.

TeleSUR:in haastattelussa, jonka voi katsoa kokonaisuudessaan täältä, keski-ikäinen nainen kuvaili voiton tuoneen mukanaan helpotuksen:

− On tärkeää tietää, että ainakin puolet Brasiliasta ei tue aseita ihannoivaa kulttuuria, eikä vihaa tai katujen aseistettuja tuomioistuimia. Muutos on oleva vaikea, kaukana helposta, mutta enemmistö valitsi rakkauden, mustat ja köyhät, mikä on suuren suuri helpotus.

Afrobrasilialainen Ana Claudia kertoi kansan tarvitsevan heistä välittäviä poliitikkoja:

− Lulan voitto merkitsee demokratiaa. Maamme oli fasismin, rasismin ja homofobian aiheuttaman romahduksen partaalla. Lula tulee hallitsemaan köyhiä varten. Tarvitsemme vallanpitäjiä, jotka hallitsevat haavoittuvaisimpia varten. Lulan hallitus sai poistettua nälän. On absurdia, että nälän poistamisen jälkeen ihmiset palasivat jonottamaan luunpaloja.

32-vuotias Omar Monteiro taas luonnehti näin Lulan hallitukseen kohdistamia odotuksiaan:

– Saakoon hän Brasilian uudelleen liikkeelle, saakoon hän Brasilian virtaamaan jälleen, saakoon hän ihmiset hymyilemään, saakoon hän BKT:n nousuun, saakoon hän talouden käyntiin, työpaikkoja palaamaan. Saakoon hän kaiken palaamaan tavanomaisiin uomiinsa.

Varapresidentiksi valittu Sosialistipuolueen jäsen ja São Paulon entinen kuvernööri Geraldo Alckmin käynnisti torstaina 3.11. vallanvaihdon valmistelut Bolsonaron presidentinkanslian päällikön Ciro Nogueiran kanssa. Vaikka uusi hallitus aloittaa 1.1.2023, aikaraja vaikuttaa ensi vuoden budjetin sisältöön kongressissa sulkeutuu jo 17.12. Siksi Lulan tiimi tapasi myös budjettivalmistelun esittelijänä toimivan senaattori Marcelo Castron. Uuden hallituksen tavoitteena on taata sosiaalisten ohjelmien rahoitus ja varata rahaa neljä vuotta jäädytettynä olleen ja inflaation runteleman vähimmäispalkan nostamiseen.

Maanantain vastaisesta aamuyöstä lähtien Brasiliassa alettiin kokea tiesulkujen aaltoja, joista vastasivat vaalitulokseen turhautuneet Bolsonaron kannattajat. Parhaimmillaan mielenilmauksia oli 876 ja noin 250 reittiä kärsi tiesuluista. Tiistaina Bolsonaro korosti parin minuutin puheessaan, että rauhanomaisille protesteille on aina tilaa, muttei oletettuja ”vasemmiston väestöä haittaavia keinoja” kuten omaisuusvahinkoja ja vapaan liikkuvuuden rajoittamista tulisi harjoittaa. Myöhemmin Bolsonaro vetosi mielenilmauksien lopettamisen puolesta ja torstaina 3.11. oli tiettävästi käynnissä enää 73 protestia maantiepoliisin (PFD) tietojen mukaan.

Lula lupaa palauttaa leivän pöytään ja suojella Amazonin sademetsää

Lulan elokuussa 2022 julkaistussa alustavassa hallitusohjelmaluonnoksessa korostetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta, kokonaisvaltaista kehitystä sekä työpaikkojen luomista. Eri yhteiskuntaryhmien oikeudet halutaan taata, mukaan lukien rakenteellisen rasismin ja naisiin kohdistuvan väkivallan kitkeminen. Alkuperäiskansojen alueita ja kulttuureja tullaan kunnioittamaan. Bolsa Família -ohjelma halutaan tuoda takaisin uudistettuna versiona. Luvassa on lisäksi panostuksia koulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä kaupunkien infrastruktuuriin. Turvallisuuspolitiikasta on tarkoitus tehdä ammattimaisempaa ja inhimillisempää. Brasilian ilmastojohtajuus ja osallistava sosiaalipolitiikka aiotaan sovittaa oikeudenmukaisen, solidaarisen ja kestävän kehityksen kansalliseen strategiaan, mihin sisältyy rikkaimpien verotuksen kiristäminen. Yksi talouskasvun kivijaloista perustetaan kansallisen teollisuuden vahvistamiseen eikä innovaatiorahoitustakaan haluta unohtaa. Brasiliassa aloitetaan kunnianhimoinen digitalisaatio-ohjelma. Tiede ja tietoyhteiskunta ovat maatalouden ohella muita yhteiskunnan pilareita ja myös kulttuurielämä palautetaan kunniaan. Julkisia investointeja ollaan lisäämässä ja maan energiaomavaraisuus on sekin ensisijainen tavoite. Amazonin sademetsän hakkuita vähennettiin Lulan aikakaudella 80 prosentilla ja nyt hakkuut sekä ympäristörikokset pyritään lopettamaan kokonaan. Aktiivinen ulkopolitiikka, vahvat julkiset laitokset, avoimuus, hallinnon läpinäkyvyys sekä korruption vastainen taistelu ovat jälleen vasemmiston agendalla. 121 asiakohdan ja 21 sivun mittaisen ohjelmaluonnoksen ovat allekirjoittaneet yhdeksän poliittista ryhmää, mukaan lukien PT, PSOL, sosialistit (PSB), kommunistit (PCdoB) ja vihreät (PV ja REDE), Solidariedade, Avante ja Agir.

Tehtävää Brasiliassa riittää. Kuten sanottua Lula sai poistettua nälän kokonaan, minkä myös YK vahvisti, mutta kehitys on kulkenut taaksepäin. Brasilia ei yllä nykytilanteessa kuin vuoden 2014 bruttokansantuotteen tasolle. Viimeinen vuosikymmen on köyhdyttänyt Etelä-Amerikan jättiläistä, joka on myös yksi eniten koronapandemiasta kärsineitä maita. Heikentynyt valtio on antanut tilaa ääriliikkeille ja uskonnoille vastakkainasettelun ilmapiirissä, jota Bolsonaro on osannut hyödyntää. Lulan työsarkaan kuuluu valtion ja sosiaalisen kehityksen vahvistaminen sekä yhteiskuntarauhan takaaminen. Lula viittasikin São Paulossa sunnuntai-iltana pitämässään ensimmäisessä 24 minuutin suorasukaisessa vaalivoittajan puheessaan suuren maan moniin ongelmiin.

– Pidän itseäni ylösnousemusprosessin läpi käyneenä kansalaisena Brasilian politiikassa. Minut yritettiin haudata elävältä, ja nyt olen täällä hallitakseni tätä maata.

– Nämä vaalit panivat kaksi eri projektia vastatusten, mutta voittajia on vain yksi, Brasilian kansa. Tämä ei ole minun, PT:n tai minua kampanjassa tukeneiden puolueiden voitto. Tämä on valtavan kansanvaltaisen liikkeen voitto, joka nousi puolueiden ja henkilökohtaisten sekä ideologisten intressien yläpuolelle, jotta demokratia voisi voittaa.

– Tänä historiallisena 30. päivänä lokakuuta enemmistö ihmisistä teki hyvin selväksi, että he haluavat enemmän eikä vähemmän demokratiaa, enemmän eikä vähemmän sosiaalista osallisuutta, enemmän eikä vähemmän kunnioitusta ja ymmärrystä brasilialaisten keskuudessa. Kansa haluaa enemmän vapautta, tasa-arvoa ja veljeyttä maahamme. Kansa haluaa syödä hyvin, elää hyvin, se haluaa hyväpalkkaisia töitä, terveyttä ja koulutusta, laadukasta julkista politiikkaa, uskonnonvapautta ja kirjoja aseiden sijaan.

– Tammikuun ensimmäisestä päivästä lähtien aion hallita kaikkia 215 miljoonaa brasilialaista varten, myös heitä varten, jotka eivät äänestäneet minua. Ei ole kahta Brasiliaa, olemme yksi ainut maa, yksi ainut kansa, yksi suuri kansakunta.

– Ketään ei kiinnosta elää jakautuneessa maassa pysyvässä sotatilassa. Tämä maa tarvitsee rauhaa ja yhtenäisyyttä. Tämä kansa on kyllästynyt näkemään toiset vihollisina. On aika laskea aseet.

– Haaste on valtava, tämä maa on rakennettava uudelleen sen kaikissa ulottuvuuksissa: politiikassa, taloudessa, julkisessa hallinnossa, instituutioiden harmonioimiseksi, kansainvälisisissä suhteissa ja ennen kaikkea haavoittuvaisimmista huolehtimiseksi. Meidän on rakennettava uudelleen tämän maan sielu, saatava takaisin vieraanvaraisuus, solidaarisuus, erilaisuuksien kunnioittaminen ja lähimmäisenrakkaus.

Kampanjansa aikana Lula muistutti siitä, miten Brasilia otettiin pois YK:n nälkäkartalta hänen ensimmäisen hallituskautensa aikana 2003–2010, mutta nykyisin ainakin 33 miljoonaa brasilialaista näkee nälkää joka päivä, vaikka Brasilia on maailman kolmanneksi suurin ravinnon tuottaja.

– Emme voi hyväksyä normaalina sitä, että miljoonilla miehillä, naisilla ja lapsilla ei olisi tarpeeksi syötävää tai että he kuluttaisivat vähemmän kaloreita kuin tarvitsevat. Jos olemme kykeneväisiä viemään ruokaa koko maailmaan, niin meidän on pystyttävä takaamaan kaikille brasilialaisille päivittäinen aamiainen, lounas ja illallinen. Tämä on oleva jälleen hallitukseni ykkössitoumus.

Talous on tarkoitus laittaa pyörimään ihmisten ehdoilla eri yhteiskunnan osa-alueilla. Vuoropuhelusta tulee uudelleen maan tapa, mitä tulee eri ammattikuntien ja viranomaisten sekä vallanpitäjien yhteistyöhön.

Lula lupasi Brasilian ottavan takaisin vahvan kansainvälisen johtajan roolin, joka johti aikoinaan muun muassa Brics-yhteisön ja Unasurin perustamiseen sekä Mercosurin vahvistamiseen ja Afrikan kansojen auttamiseen. Brasilia palaa yhteiseen päätöksentekoon ja lakkaa olemasta ”huutolaispoika”.

– Brasilia on suuri maa, eikä sitä voida sitoa nykyiseen kodittoman orpolapsen osaan.

– Emme ole kiinnostuneita kauppasopimuksista, jotka tuomitsevat maamme ikuiseen hyödykkeiden ja raaka-aineiden viejän rooliin. Aiomme teollistaa Brasilia uudelleen, investoida vihreään ja digitaaliseen talouteen, tukea yrittäjiemme luovuutta. Haluamme myös viedä tietoa maailmalle.

Hallituskausiensa aikana Lula vähensi metsien hävittämisen minimiin. Puheessaan Lula da Silva lupasi taistella Amazonin metsäkadon kokonaan lopettamisen puolesta ja sanoi kitkevänsä kaikenlaiset laittomat kaivostoimintaan, puukauppaan ja maatalouteen liittyvät aktiviteetit kyseisellä alueella, missä tullaan edistämään kestävää kehitystä. Uusi hallitus aikoo sitoutua niin ikään alkuperäiskansojen ja biodiversiteetin suojeluun rauhaan tähtäävän ympäristöpolitiikan hengessä.

– Brasilia ja planeetta tarvitsevat elävän Amazonin. Pystyssä oleva puu on arvokkaampi kuin metsien laiton puuksi muuttaminen tonnikaupalla, niiden toimesta, jotka ajattelevat vain helppoa voitontavoittelua, joka on tekosyy nakertaa elämää maapallolla. Puhdas joki on arvokkaampi kuin kaikki kulta, joka on louhittu elohopean saastuttamasta vedestä, joka tappaa eläimiä ja panee ihmishenget vaaraan. Kun alkuperäiskansoihin kuuluva lapsi kuolee ympäristön saalistajien käsissä, pala yhteisestä ihmisyydestämme kuolee hänen mukanaan. Olemme valmiit puolustamaan ympäristöä kaikilta uhilta.

Teksti: Sami T. T. Laaksonen

Lähteet: Tribunal Superior Eleitoral, TeleSUR, Canal Catorce, Página 12, BBC News Mundo, Correo del Sur, Punto MX, Canal Once, Meteored, Seu Dinheiro, Diario Digital Nuestro País, etc.

Advertisement

Kommentointi on suljettu.