Venezuela, rauhan ja demokratian edelläkävijänä

Posted: 2.8.17 in Uncategorized

dsc07610.geaendertViidennen tasavallan kauden avannut Venezuelan bolivaarinen vallankumous (1999-2017) on jo varttunut kunnioitettavaan 18-vuoden ikään. Vallankumouksen primus motorina toimineen esitaistelija Hugo Chávezin johdolla alkoi Etelä-Amerikan kaltoin kohdellun kansan voimaantuminen, kansanvallan rakentuminen 21. vuosisadan sosialismin tarjoamin keinoin, maan omavaraisuuteen ja itsenäisyyteen panostaen, julkisen sektorin elvyttämällä, imperialismista ja siirtomaa-ajattelusta irtautumalla, demokratian uudelleen keksimällä ja ennen kaikkea irtisanoutumalla uusliberalismin vaatimuksista, asettamalla sosiaaliset oikeudet ja ihminen aina ennen pääoman valtaa.

Kuluneiden vuosien aikana ei ole vältytty kiivaalta väittelyltä, mediasodilta, kansainväliseltä painostukselta, monilta juonilta ja manipulaatioyrityksiltä, vuoden 2002 vallankaappaukselta, sitä seuranneelta öljytoimitusten estämiseltä, muiden maiden puuttumiselta maan demokratiaan, hallintoon ja lailliseen järjestykseen. Äärioikeistolaisia aineksia omaava niin sanottu oppositio on usein turvautunut marttyyrin rooliin, vedoten ulkomaisiin, median ja suurpääoman liittolaisiinsa yrittäessään päästä eroon syvälle juurtuneesta tietoisuudesta, kansanvallasta ja hyvästä hallinnosta, joka on rohjennut pitää koulutusta, terveydenhoitoa, asuntopolitiikkaa ja muita kansalaisten hyvinvointiin tähtääviä projekteja ensisijaisen tärkeinä.

Maaliskuussa 2013 sattunut yhden 2000-luvun valovoimaisimman uudistajan, poliitikon ja suoranaisen kansanisän, vallankumousjohtajan ja ikuisena komentajana tunnetun Hugo Chávez Fríasin poismeno antoi Nicolás Maduro Morosille mahdollisuuden johtaa maata ylimmän toimeenpanovallan haltijan roolissa voitettuaan huhtikuun 2013 presidentinvaalit. Chávezin hallinnossa vuodesta 2006 vuoteen 2013 ulkoministerinä toiminut Maduro sai vastuulleen ensimmäisen Chávezin kuoleman jälkeisen presidentinviran, mikä sai opposition häikäilemättömimmät tahot suunnittelemaan vallankaappausta.

Raastavan mediakampanjan lopputuloksena, kaikkeen likaiseenkin peliin turvautuen oikeistovoimien yhteistoimielin eli Demokraattisen yhtenäisyyden neuvottelupöytä (MUD) sai haltuunsa vuoden 2015 parlamenttivaaleissa 112 edustajainhuoneen paikkaa, nostaen kannatustaan 47 edustajalla. Vasemmistokoalitio Gran Polo Patriótico eli Suuri isänmaallinen Simón Bolívarin rintama taas sai itselleen 55 paikkaa, missä pudotusta oli 43 paikkaa. Muut puolueet eivät paikkoihin yltäneet, vaikka kummatkin sekä oikeisto- että vasemmistorintama pitävät sisällään ison joukon erilaisia puolueita, toimijoita ja ryhmiä, kuten ensiksi mainitun suurin ryhmä Primero Justicia (Oikeus Ensin) ja toiseksi mainitun pääryhmä Venezuelan Yhdistynyt Sosialistipuolue (PSUV). Siinä missä PSUV on viime vuosina ollut koalitionsa selkeästi suurin ryhmä, oikeistossa vaikuttaa PJ:n ohella myös toinen tasavahva ryhmä eli Acción Democrática (Demokraattinen Toiminta).

Vuodesta 2015 ovat saaneet alkunsa monet tapahtumat, joista on useissa hegemonisissa medioissa kerrottu vääristeltyjä tietoja. Tutkijana ja toimittajana en puutu nyt enempää näiden epäkohtien raportointiin, koska itse tositapahtumista kertomisessa riittää työsarkaa. Kautta ovat leimanneet toistuvat provokaatiot ja mellakat, joilla on pyritty horjuttamaan laillisen hallituksen toimivaltaa ja uskottavuutta. Opposition lausunnot ovat täynnä sisäisiä ristiriitoja, muun muassa sosialistien vaaleilla saatuja valtaoikeuksia kritisoidaan, vaikka samaan aikaan hallituksen vastustajat käyttävät vapaasti omaa poliittista valtaansa maan parlamentissa, kunnissa ja osavaltioissa, medioista puhumattakaan.

 

Vuoropuhelu ei ole tuonut rauhaa

Väkivaltaisuuksien vuoksi, ja kansalaisten turvallisuudesta huolehtiakseen, Maduron johtama hallitus on pyrkinyt toistuvasti käymään vuoropuhelua oikeistokoalition kanssa. Tämä ei kuitenkaan ole onnistunut useista kädenojennuksista, sovitusyrityksistä ja kansainvälisten toimijoiden välittämisestä huolimatta, koska oikeiston puolelta neuvottelupöytään ei ole oikeasti haluttu lähteä. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, koska MUD:in ja sen näkyvimpien edustajien kuten kaksinkertaisen presidenttiehdokas Henrique Capriles Radonskin (PJ) ja parlamentin puhemiehen Henry Ramos Allupin (AD) intresseissä ei ole ollut rauhan saavuttaminen, väkivaltaisuuksien lopettaminen tai öljyn hinnanlaskun (2014-) aiheuttamien talousongelmien hoitaminen, vaan poliittisen vallan tavoitteleminen keinolla millä hyvänsä. Siksi oikeiston taholta on turvauduttu palkkasotureihin väkivaltaisuuksien lietsomisessa, jotta hallitus saataisiin näyttämään väkivaltaiselta sen turvatessa laillista järjestystä laillisin toimin. Venezuelassa kaikkien yhteiseen turvallisuuteen on pyritty vaikuttamatta kenenkään yksilöllisiin oikeuksiin, samalla taaten oikeusvaltion toimintaperiaatteet.

Maan laillisen hallituksen ja opposition hallitseman parlamentin välit ovat aiheuttaneet myös institutionaalisia, vallanpitäjien muodollista yhteistyötä estäviä ongelmia, jotka ovat vaikeuttaneet talouskriisin hoitoa. Alusta pitäen lukuisissa puheissaan Maduro on korostanut tahtoaan neuvotella ja käydä tasavertaista vuoropuhelua oppositioryhmän kanssa, mutta kerta toisensa jälkeen MUD on kävellyt pois neuvotteluista, vedoten erinäisiin syihin ja keskittäen energiansa hallituksen vastaiseen lailliseen ja laittomaan toimintaan. Vielä vuoden 2016 mittaan muun muassa Espanjan entinen sosialistipääministeri José Luis Rodríguez Zapatero, Panaman, Kolumbian ja Dominikaanisen tasavallan ex-presidentit yrittivät Etelä-Amerikan kansojen liiton (UNASUR) tuella saada hallituksen ja opposition välille vuoropuhelua. Siinä missä hallitus on kunnostautunut dialogin käynnistäjänä, on oppositio tyytynyt hylkäämään aloitteet kerta toisensa jälkeen. Jopa neuvotteluihin osallistunut paavi Franciscus on piikitellyt oikeiston neuvotteluhaluja toteamalla, että haluttuun lopputulokseen ei päästy opposition sisäisen hajaannuksen takia, koska osa sen edustajista ei halunnut rauhanomaista ratkaisua.

Samaan aikaan yksityisen pääoman omistuksessa oleva media on liioitellut väkivaltaisuuksia, samalla kun se on vähätellyt hallituksen toimia, esimerkiksi suhteessa laajaan ruualla ja lääkkeillä tehdyn keinottelun vähentämiseksi. Median toimintalogiikkaa ovat usein sanelleet toimitukselliset linjaukset, tiedonvälityksen keskittyminen ja taloudelliset realiteetit, kuten liikevoiton rajaton tavoittelu, jota sosialismin ei ole haluttu vaarantavan. Ulospäin Venezuelasta on haluttu puolestaan antaa mahdollisimman kaoottinen kuva, kuin rukoillen Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten sotilaallista väliintuloa. Oikeistokoalitio ei ole kaihtanut laittomiakaan keinoja pyrkimyksissään päästä valtaan. Onpa se saanut Venezuelan eroamaan pohjoisen imperialismin talutusnuorassa olevasta Amerikan valtioiden yhteisöstä (OEA – englanniksi OAS), joka pääsihteerinsä Luis Almagron johdolla on jatkuvasti pyrkinyt puuttumaan maan sisäisiin asioihin, laillisen hallituksen toimintaan ja itsemääräämisoikeuteen, vaikka järjestön peruskirja kieltää jäsenmaiden sisäisiin asioihin puuttumisen ja vetoaa pääsihteerin puolueettomuuteen yhteisten asioiden hoidossa. Sekä Yhdysvallat liittolaisineen, suuret mediatalot, Amerikan valtioiden yhteisö että maan oikeisto-oppositio ovat tehneet yhteistyötä kaataakseen maan hallituksen epädemokraattisin keinoin jo ennen vuoden 2018 presidentinvaaleja.

Mediassa on levitetty erilaisia epämääräisiä spekulaatioita Maduron oikeudesta määrätä vaalit perustuslakia säätävän komitean valitsemiseksi, vaikka nykyisen perustuslain pykälä 348 määrittää tämän oikeuden maan presidentille, parlamentille kahden kolmasosan enemmistön turvin tai 15 prosentille äänestäjistä. Kuten kohdassa 349 säädetään, käytettyään oikeuttaan perustuslakikokouksen koolle kutsumiseen, presidentti ja parlamentti eivät voi enää vaikuttaa perustuslain sisältöön tai voimaantuloon, joka tapahtuu itsenäisesti uuden perustuslain valmistumisen jälkeen jos ja kun uusi perustuslaki hyväksytään kansanäänestyksessä.

 

Uusi perustuslaki tienä rauhaan

Maduron 1.5.2017 antamassa presidentillisessä asetuksessa todetaan, että uuden perustuslain kirjoittaminen ”palvelee ylintä tarkoitusta säilyttää ja syventää vapauden, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden arvoja ja toteuttaa tasavallan etua sekä kansan itsemääräämisoikeutta”.

Venezuelassa onkin sunnuntaina 30.7.2017 käännetty uusi lehti yhden maailman demokraattisimman maan historiassa, maassa jossa on Hugo Chávezin vaalivoiton vuonna 1998 taanneiden presidentinvaalien jälkeen pidetty neljät presidentinvaalit (2000, 2006, 2012, 2013), neljät parlamenttivaalit, viidet alueelliset vaalit (jotka ovat taas luvassa joulukuussa 2017),  kuudet kuntavaalit ja kuusi kansanäänestystä. Missä maailman valtiossa siis olisi harjoitettu tätä enemmän demokraattisia vaaleja kansan tahdon ilmaisemiseksi? Nyt heinäkuun lopussa Venezuelassa äänestettiin suuren innostuksen ja vilkkaan osallistumisen merkeissä uuden perustuslakia säätävän toimielimen kokoonpanosta.

Maduron voidaan sanoa olevan todellinen rauhan mies, koska siitä huolimatta että hän ”ei ole saanut hetkeäkään rauhaa, on hän joka hetki pyrkinyt rauhaan” kuten yksi Telesurin asiantuntijoista totesi vaali-illan lähetyksessä. Vaikka Venezuelan väkivaltaisuuksissa on kuollut yli sata ihmistä, Maduron hallitus on onnistunut pitämään yllä laillisen järjestyksen, takaamaan enemmistön turvallisuuden ja välttämään maan luisumisen sisällissotaan, jossa kuolleet olisi laskettu tuhansina.

Näin ollen nyt koolle kutsuttu ja demokraattisesti valittu väliaikainen perustuslakikokous pyrkii ennen kaikkea rauhaan pysäyttämällä väkivaltaisuudet ja luomalla maalle uuden järjestyksen juridisen viitekehyksen, joka Maduron mukaan pyrkii saavuttamaan myös kahdeksan muuta päämäärää. Näihin kuuluvat erilaisen öljyn jälkeisen aikakauden talousmallin luominen ja sosialististen erityisesti vähävaraisia hyödyttävien ohjelmien vieminen perustuslakiin. Samalla halutaan parantaa oikeusjärjestelmää pääsemällä tyystin eroon rankaisemattomuudesta. Kansanvaltaa puolestaan halutaan vahvistaa tunnustamalla kansa entistä selkeämmin suoran demokratian vallankäyttäjäksi. Kuutoskohdassa varaudutaan tukemaan maan omavaltaisuutta suhteessa ulkomaiseen sekaantumiseen Venezuelan sisäisiin asioihin, kun taas seitsemäs kohta tähtää kansakunnan monikulttuurisen aseman toteuttamiseen. Myös sosiaaliset, kulttuurilliset, koulutukselliset ja teknologiset sekä muut oikeudet halutaan taata entistä varmemmin, etenkin nuorille. Näille oikeuksille halutaan omistaa kokonainen luku uudesta perustuslaista. Lopuksi Maduro on perustellut hallituksen kantaa perustuslain uusimisen haasteeseen maapallon elämän ja moninaisuuden turvaamiseen tähtäävillä toimilla.

Venezuelassa valittiin nyt perustuslakia säätämään 545 edustajaa, joista 364 valittiin alueellisesti ja 173 alakohtaisesti. Loput kahdeksan edustajaa valitaan alkuperäiskansojen omien perinteiden ja tapojen perusteella. 335 kunnasta valitaan kustakin yksi edustaja, jonka lisäksi kustakin osavaltion pääkaupungista (23) valitaan yksi lisäedustaja. Tämän ohella liittovaltion Caracasin pääkaupunkiseudun suurimmasta Libertadorin kunnasta valitaan yhteensä kuusi lisäedustajaa. Eri alojen edustajista, joiden ryhmään kuulumisesta vaaditaan todistus, voidaan mainita työläiset (79), maatyöläiset ja kalastajat (8), opiskelijat (24) ja yrittäjät (5). Esimerkiksi työläiset jakautuvat sisäisesti 14 eri alaryhmään. Lisäksi on syytä mainita seuraavat ryhmät eli yhteisöneuvostot (24), vammaiset (5) ja eläkeläiset (28). Kunkin alueen ja alan sisällä ihmiset itse ovat päättäneet kenet asetetaan ehdolle luomalla valitsijayhdistyksiä. Sen sijaan eri tason paikallisissa poliittisissa luottamustoimissa olevat poliitikot eivät ole vaalikelpoisia. Siksi kyseessä eivät ole tavanomaiset poliittiset vaalit. Nyt suoralla ja salaisella vaalilla valittiin kunkin yhteisön kansalaisedustajat perustuslakityöhön. Ehdokkaita vaaleissa oli lopulta noin 6 100, joten vain joka kymmenes tuli valituksi perustuslakikokouksen edustajaksi. Nämä ehdokkaat puolestaan valikoituivat yli 52 000 alustavan ehdokkaan joukosta.

Kuten aina ennenkin, Venezuelan vaalijärjestelmä näytti tehokkuutensa ja luotettavuutensa, jota myös ulkomaiset tarkkailijat ovat pitäneet arvossa. Yhdysvaltojen entisen presidentin ja Nobelin rauhanpalkinnon saajan Jimmy Carterin laajan kokemuksen ja The Carter Centerin vertailevan tutkimuksen mukaan Venezuela on maailman paras demokratia. Venezuelan järjestelmää puoltaa sen täysi seurattavuus ja tarkastettavuus sekä automaatiojärjestelmien toimintavarmuus ja toimintanopeus. Carter Center ei ole löytänyt yhtään tapausta, jossa olisi viitteitä minkäänlaisesta äänestyskäyttäytymisen manipulaatiosta. Venezuelassa äänestetään tietokoneen ruudulta, jonka jälkeen saatu paperikuitti laitetaan vaaliuurnaan. Näin syntyneitä rinnakkaisia rekisterejä sekä digitaalisia että fyysisiä tositteita äänestämisestä voidaan vertailla toisiinsa suuremman varmuuden saamiseksi. Käytännössä vaalivilpin tekeminen olisi hyvin vaikeaa.

 

Valtamediat eivät kerro totuutta Venezuelasta

Myös Suomen medioissa asiasta saattaisi äkkiseltään saada hyvin toisenlaisen kuvan, joka valitettavasti tulee suoraan muiden medioiden kritiikittömästä uutisvirrasta. Kyseenalaistettavien journalististen kriteereiden mukaisesti Venezuelasta esitetään näyttäviä, usein harhaanjohtavia tai toisesta tilanteesta olevia hyvin graafisia kuvia, liioitellaan väkivaltaisuuksia ja opposition kansansuosiota, mutta kun sosialistit menestyvät vaaleissa kansan tuella tai kun merkittävää demokratiaa uudistavaa perustuslakikokousta valitaan, asioita vähätellään tai ne esitetään pyrkimyksinä pysyä vallassa. Tosiasiassa oppositio pyrkii demokratiaa halventamalla ottamaan itselleen vallan, jota sen ei pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta ole onnistunut ottaa kahden viimeisen vuosikymmenen aikana.

Kehotankin kaikkia Venezuelasta kiinnostuneita ahkeraan lähdekritiikkiin, koska maata koskeva uutisointi on saanut villit puitteet jo kauan sitten. Kuten mediatutkijat tuovat esiin, totuudella ja totuuden esittämisellä on suuri ero. Kuitenkin voin suositella kaikille lämpimästi julkisomisteisen toimittajaverkosto Telesurin pyyteetöntä journalismia, johon voi tutustua useassa muodossa sekä espanjaksi että englanniksi, koska tällainen kansalaisten kansalaisille tekemä vahvasti taustoitettu uutistoiminta pyrkii valmiiksi pureskellun tiedon sijaan tarjoamaan tietoa aidon ymmärryksen ja kokonaisuuksien hahmottamiseen. Tällainen uutistuotanto ei rakennu ylhäältä alaspäin, ei toisen käden lähteiden varaan, vaan toimitustyö tapahtuu suoraan tapahtumien keskipisteessä, hyvän etiikan mukaisesti alhaalta ylöspäin, kansasta päättäjiin päin.

Odotettavissa oli, että nyt käydyt perustuslain muuttamisen aloittavat vaalit eivät tulisi rikkomaan ennätyksiä osallistuvasta äänestyskäyttäytymisestä, koska oppositioryhmittymät pyysivät tukijoitaan boikotoimaan jo etukäteen ”vilpillisiksi” leimattuja vaaleja, pidättäytyen omasta aloitteestaan demokratian ulkopuolelle samalla tavoin kuin tapahtui aiemmin vuoden 2005 parlamenttivaaleissa. Silti yli kahdeksan miljoonaa ja 41,5 prosenttia äänioikeutetuista antoi äänensä vaaliuurnilla. Esimerkiksi vuoden 2012 presidentinvaaleissa Hugo Chávez sai noin 8,2 miljoonaa ääntä. Vuoden 1999 vaaleissa, kun perustuslaki ei vielä tuntenut mahdollisuutta kutsua koolle uuden perustuslain valmistelevan elimen, 4,1 miljoonaa ihmistä osallistui huhtikuisiin vaaleihin. Vaalien toimeenpanosta vastasi totuttuun tapaan maan itsenäinen vaalineuvosto (CNE).

Nyt vaaleissa äänestäneet eivät ole uskoneet mediasodan tuotoksiin, eivät ole antaneet kansainvälisen painostuksen vaikuttaa itseensä eivätkä ole välittäneet laajoista pelottelukampanjoista. Siksi nämä äänet ovat ääniä rauhanomaisen ratkaisun puolesta, joka vastaa venezuelalaisten uusiin vaatimuksiin, parantaa yhteiseloa, oikeuksia ja luo toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Äänet ovat jälleen kerran osoittaneet voimansa luoteja tehokkaampana aseena kansanvallan toteuttamisessa. Nyt kaivataan sosiaalista sopimusta yhteiskunnan toiminnan takaamiseksi ja laajaa yhteistyötä pysyvän rauhan aikaansaamiseksi. Opposition tulisikin kunnioittaa demokraattisten vaalien tulosta samaan tapaan kuin Chávezin ja Maduron kannattajat ja maan hallitus kunnioittivat vuoden 2015 parlamenttivaalien tulosta.

 

Kansanvaltaa ei voi tuomita

Kansainvälinen yhteisö on jakaantunut Venezuelan uuden tilanteen edessä kahtia ennalta arvattavien rintamalinjojen mukaisesti. Yhdysvaltojen liittolaiset, muun muassa Meksiko, Peru, Panama, Kolumbia ja Chile ovat jo ehtineet tuomita Venezuelan uuden perustuslain säätämisen ja sitä edeltävät vaalit, kun taas bolivaarisen vallankumouksen tukijat Ecuador, Bolivia, Nicaragua ja Kuuba sekä El Salvador ovat ymmärtäneet Venezuelan pyrkimyksiä lisätä kansanvaltaa.

Perustuslakikokousta voidaan pitää radikaalina ratkaisuna, joka pakottaa erilaisia näkemyksiä omaavat, erilaisista taustoista tulevat tahot keskinäiseen vuoropuheluun. Näin perustuslain uusiminen voi toimia paitsi rauhan instrumenttina myös vallankumouksen sosiaalisten saavutusten takeena. Perustuslain kirjoittaminen asettaa kansalaiset jälleen kerran alkuperäisen vallan käyttäjiksi, palauttaen poliittisen keskustelun keskiöön sen, kuinka kaikki valta on aina lähtöisin kansasta ja kuinka tuon vallan harjoittamisen tulee palvella kansan etua, oikeutta hyvään elämään. Kuin virus, chavismin siemen kylvää kauhua riistokapitalismin ja uusliberalismin vaihtoehdottomuuteen, luvaten oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja veljeyttä vallankumoukselliselle kansalle, joka ei kuuntele pääoman vaan oman tahtonsa ääntä. Näin avautuu demokraattinen mahdollisuus rakentaa yhteisten etujen pohjalle yhtenäisyyttä ja torjua terrorismia rakentavasti, rauhanomaisin keinoin. Ilman rauhaa edes osallistuva venezuelalainen demokratia ei voi toimia täysipainoisesti.

Kansa ottaa näissä olosuhteissa itselleen pidättelemättömän oikeuden päättää omasta kohtalostaan. Muutamat spontaanit haastattelut Caracasin kaduilla kuvaavat luottoa vallankumouksen jatkumiseen: ”Tämä on vapaa ja vapauttava vallankumous.” Toinen haastateltu taas luottaa presidenttiin: ”Maduro on näissä olosuhteissa ainut presidentti, joka ajattelee meitä.”

Reinaldo Alfonso, joka on vastikään avannut parturiliikkeen Catian kaupunginosassa, Caracasin länsipuolella pitää opposition väkivaltaa tuomittavana:

– Oppositio on tekemässä suurta virhettä. He toimivat kansaa vastaan, yrittäen tuhota meidät kaikki.

Yrityssektorin ehdokkaana perustuslakia säätävään kokoukseen lähtenyt Óscar Schemel puolestaan vakuutti, että 80 prosenttia venezuelalaisista kiinnostaa eniten talous:

– Samoin 79 prosenttia venezuelalaisista vastustaa väkivaltaisia protesteja, mellakoita, lyömistä ja lakkoja. Venezuelalaiset haluavat rauhaa, vakautta ja työtä ongelmiemme selättämiseksi.

Bolivian ulkoministeriön virallinen lausunto pyytää kansainvälistä yhteisöä kunnioittamaan Venezuelassa tapahtuvaa demokraattista prosessia, jossa ainoastaan sen maan kansalaiset voivat määrittää tulevaisuutensa perustuslakia säätävässä kansalliskokouksessa. Bolivian presidentti Evo Morales on puolestaan kiteyttänyt hyvin monen Venezuelan perustuslakikokousta tukevan tunnot:

– Kansan demokraattinen kutsumus takaa Venezuelan yhtenäisyyden ja riippumattomuuden, näyttäen että äänestämisellä saa aikaan enemmän kuin luodeilla. — Venezuela on imperiumin vastaisen taistelun keihäänkärki. Riippumattomuus ja omanarvontunto ovat kansan tietoisuudessa ja demokratian voimassa. — Hyökkäykset Venezuelan demokratiaa vastaan ovat hyökkäyksiä koko Latinalaista Amerikkaa vastaan. Perustuslakikokouksesta on tuleva voitokas.

 

Yhdysvallat tuomitsee demokratian

Toisaalta Yhdysvallat on halunnut säätää Donald Trumpin johdolla uusia Venezuelan vastaisia pakotteita. Aiemmin maaliskuussa 2015 pohjoisen suurvallan silloinen presidentti Barrack Obama julisti Venezuelan ”epätavanomaiseksi uhaksi”. Silloin seitsemän diplomaatin viisumit ja varat jäädytettiin. Aiemmin helmikuussa maan varapresidentin Tareck El Aissamin varat jäädytettiin. Heinäkuun puolivälissä sanktioita määrättiin jo 13 hallituksen, valtion ulkomaankaupan, mukaan lukien kansallisen öljy-yhtiön (PDVSA) talousosaston varapuheenjohtaja ja armeijan sekä poliisin edustajalle. Rangaistuksen saaneiden joukossa oli myös Kansallisen vaalineuvoston (CNE) puheenjohtaja Tibisay Lucena. Nyt Venezuelaa rangaistaan ”perustuslaillisen järjestyksen rikkomisesta”, vaikka tosiasiassa maan laillinen hallitus on käyttänyt vain vuoden 1999 perustuslain sille suomaa oikeutta kutsua koolle uusi perustuslakia säätävä kokous. Näin paradoksaalisesti Venezuelaa rangaistaan demokratian harjoittamisesta. Yhdysvaltain valtiovarainministeriö tulee jäädyttämään kaikki sen toimivallan alaisuudessa olevat presidentin varat. Käytännössä on kuitenkin epäselvää, mitä tällä tarkkaan ottaen tarkoitetaan. Vaikka pohjoisesta päin on kuultu Trumpin johdolla hyvin jyrkkää retoriikkaa, todellisuudessa sanktioiden vaikutukset jäävät pieniksi. Pahin uhkakuva ei toteutunut, sillä pakotteet eivät nyt koske Venezuelalle elintärkeää öljyalaa. Karibian maasta kuljetetaan jopa nyt alhaisen öljynhinnan aikakaudella Yhdysvaltoihin päivittäin öljyä yli 25 miljoonan euron arvosta.

Venezuelan presidentti Nicolás Maduro on vastannut Trumpille ja Valkoisen talon väelle yhtä voimakkain sanankääntein:

– Tänään keisari Donald Trumpin hallitus teki päätöksiä, jotka kohdistuvat minua vastaan tasavallan presidenttinä. Nämä päätökset ilmaisevat hänen voimattomuuttaan, epätoivoaan, vihaansa ja kertovat hänen Yhdysvaltojen ison kihon luonteestaan. Hän antaa käskyjä, joita hänen alamaistensa on toteltava hänen imperiuminsa mailla Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla. Minä en tottele keisarillisia käskyjä, en tottele ulkomaisten hallitusten määräyksiä. Olen vapaa, itsenäinen presidentti, joka vastustaa pohjoisamerikkalaista imperialismia, olen asennoitunut syvästi kolonialismia ja rasismia vastaan. Olen Valkoista taloa hallitsevan Ku Klux Klanin vastustaja ja olen siitä ylpeä. Mitä hiton väliä on sillä, mitä Trump sanoo. Meitä kiinnostaa se, mitä Venezuelan kansa sanoo.

Venezuelan suurlähetystö Espanjassa on myös julkaissut energisen tuenilmaisun kahdeksan miljoonan rauhan ja vuoropuhelun puolesta äänestäneen venezuelalaisen edustajana:

– Hylkäämme yrityksen olla tunnustamatta Venezuelan perustuslain tuntemien vaalien tulos, vaalien joille annettiin kaikki ne takuut jotka ovat luonnehtineet edellisiä 20 vaaleja viimeisten 17 vuoden aikana: tarkastuksia vaaliprosessia ennen, sen aikana ja sen jälkeen, mukaan luettuna sormenjälkien koneellinen vahvistaminen ja kansainvälinen valvonta. On syytä korostaa, että 50 kansainvälistä eri maita ja ideologioita edustavaa tahoa, mukaan lukien Espanja, seurasivat prosessia, jonka ne ovat tunnustaneet puhtaaksi ja luotettavaksi, vapaan, yleisen, suoran ja salaisen äänioikeuden takaavaksi.

– Muistutamme, että Kansallinen perustuslakikokous (ANC) on kutsuttu koolle perustuslain pykälän 348 antamin valtuuksin. Erotuksena vuoden 1961 perustuslakiin, vuoden 1999 perustuslaissa eritellään ne mekanismit, joita voidaan käyttää toimielimen koolle kutsumiseen. Tämän lisäksi tätä tehtävää varten luotu presidentillinen komitea kutsui kaikki poliittiset puolueet ja kansallisen elämän sektorit, mukaan lukien opposition ryhmittymä MUD, virallisesti osallistumaan vaaleihin. Jos venezuelalainen oppositio ei halunnut osallistua, tämä johtui aiemman vuoden 2005 parlamenttivaaleissa käytetyn väärän poliittisen strategian uudelleen soveltamisesta, ja tämän ryhmän valinnasta käyttää väkivaltaista toimintasuunnitelmaa, jolle haetaan tukea maan ulkopuolelta.

– Venezuelan äänestysvallan aikataulun mukaisesti maassa järjestetään alueelliset ja kunnalliset vaalit 10.12.2017. Vuoden 2018 loppupuolella järjestetään presidentinvaalit, sen jälkeen kun virkaan valitun presidentti Nicolás Maduron toimikausi päättyy. Kansainvälisen yhteisön tulisi auttaa Venezuelan oppositiota palaamaan demokraattisten kanavien pariin ja osallistumaan näihin vaaleihin.

Asianajaja Reynal Pérez Duin on selvittänyt, että enemmistön saaneet perustuslakia säätävän kokouksen ehdokkaat vannovat virkavalansa 4.8.2017. Tämän jälkeen perustuslakikokous valitsee itselleen puheenjohtajan. Uuden perustuslakiluonnoksen syntymiseen on arveltu menevän joitakin kuukausia. Todennäköisesti uusi Carta Magna eli korkein lain kirjain valmistunee ennen joulukuun paikallisvaaleja. Siinä missä vuoden 1999 uusi lakikirja syrjäytti kaikki vallanpitäjät, tämänkertainen perustuslain säätäminen voidaan viedä läpi presidentin, hallituksen ja parlamentin valtaoikeuksien sekä oikeuslaitoksen olemassa olevien valtarakenteiden rinnalla. Uutta perustuslakia aletaan soveltaa vasta sen astuessa voimaan.

 

Teksti: VTT Sami Laaksonen

Lähteet: Telesur; CNE; Correo del Orinoco; El Telégrafo; Cubadebate.cu; Animalpolítico.com; BBC Mundo ja monet muut

Mainokset

Kommentointi on suljettu.