Ecuadorin vallankumous sai kansan tuen vaaliuurnilla

Posted: 12.4.17 in +Ecuador, Uncategorized

Rafael Correa & Lenín Moreno el 2 de abril del 2017

Sunnuntaina 2.4.2017 Ecuadorin uudeksi presidentiksi valittu Lenín Moreno tunnetaan rauhallisena neuvottelijana, kansaa lähellä olevana leppoisana humoristina, vaikka edes hän ei ole välttynyt ikäviltä mustamaalaamiseen tähtääviltä puheilta tai siltä tosiasioiden vääristelyltä, mitä Ecuadorissa on jo ehditty kutsua tiedonvälityksen terrorismiksi. Lenín Morenon tuntevien kertomuksista välittyy kuva uhrauksia kaittamattomasta miehestä, joka on enemmän kuin koskaan valmis laittamaan elämänsä peliin palvellakseen lähimmäisiään.

 

Temperamenttiseen edeltäjäänsä nähden viileämmän karismaattinen Moreno on johtanut gallupeja alusta lähtien järjestäen vähintään noin 10-20 prosentin erolla. Viimeisen ennen vaalien ensimmäistä kierrosta tehdyn Centro de Estudios y Datos (CEDATOS) gallupin mukaan hallituksen työn jatkajaksi nähdyn Morenon kannatus oli 32,3 prosenttia. Gallup rankkasi toiseksi CREO-SUMA -allianssin oikeistolaisen Guillermo Lasson 21,5 prosentilla ja  kolmanneksi Sosiaalikristittyjen puolueen (PSC) Cynthia Viterin 14,0 prosentilla. Myös ei ketään ja tyhjää äänestävien osuus kohosi mittauksessa yhteenlaskettuna 16,3 prosenttiin.

Jotta eniten äänestetty ehdokas voittaisi vaalit suoraan heti ensimmäisellä kierroksella, häneltä vaaditaan yli 40 prosentin kannatusta ja yli 10 prosentin eroa toiseksi tulleeseen ehdokkaaseen. Ecuadorin Kansallisen vaalineuvoston (CNE) ensimmäisenä vaalipäivänä 19.2. antamien alustavien tietojen mukaan Moreno olisi saanut 42,5 prosenttia ja Lasso olisi jäänyt alle 28 prosentin kannatuksen. Näin ollen Moreno ja Alianza País (AP) olisivat saaneet vihreän valon jo vaalien ensimmäisellä kierroksella. Lopulta Moreno sai reilut 3,7 miljoonaa ääntä, joka tarkoitti 39,4 prosentin ääniosuutta. Lasso jätettiin toiseksi 28,1 prosentilla ja alle 2,7 miljoonalla äänellä. Kansalaisvallankumous joutui siis taistelemaan huhtikuun alun toisella kierroksella luvastaan jatkaa maan uudistamista toteuttamalla 21. vuosisadan rohkeaa ja osallistuvaa sosialismia.

Toisen kierroksen gallupeissa Moreno sai parhaimmillaan yli 50 prosentin kannatuksen ja alimmillaan alle 46 prosentin kannatuksen, kun taas hänen etumatkansa vaihteli 4 – 14 prosentin välillä. Vaalien lopullista tulosta jouduttiin odottamaan pitkään käytännössä koko vaalipäivän ajan. Tämä on vasemmiston kannatuksen kannalta jokseenkin huolestuttavaa, sillä vuonna 2013 Rafael Correa sai 57,2 prosenttia äänistä ja voitti vaalit ensiseisomalta. Nyt oikeistolaisen vastaehdokas Guillermo Lasson kannatus, joka oli tuolloin 22,7 prosenttia –  ja tällä kertaa 28,1 – nousi vähemmän kuin mitä vasemmiston kannatus laski. 39, 4 tarkoittaa AP:lle lähes 18 prosentin laskua vuoden 2013 tasoon.

Tästä huolimatta oikeisto ei missään vaiheessa uskonut omaan vaalivoittoonsa ja otti jo ensimmäisellä kierroksella käyttöön monenlaiset likaiset taktiikat kuten syytökset vaalivilpistä, tilanteessa missä sillä ei ole mitään menetettävää. Oppositio jatkoi samaa linjaa myös vaalien jälkeen, vaikka todisteita mistään epätavanomaisesta toiminnasta ei esitetty. Ecuadorin vaalit vietiin kuitenkin jälleen kerran esimerkillisesti läpi Etelä-Amerikan kansojen liiton (UNASUR) ja Amerikan valtioiden järjestön (OEA) sekä monien muiden itsenäisten, puolueettomien kansainvälisten tarkkailijoiden valvonnassa, joita vaaleihin osallistui kaikkiaan yli 300. Ecuadorin oma vaalijärjestelmä tuntee useita mekanismeja, joilla vilpin tekeminen voidaan estää. Tällä kertaa CNE ei halunnut esittää ennusteita, vaan alkoi kertoa reaalilaskennasta entistä aikaisemmassa vaiheessa. Samalla läpinäkyvyyttä lisättiin laittamalla eri vaalipaikkojen laskentatulokset näkyville verkkoon.

Ecuadorin tulevaisuuden kannalta tärkeiden presidentinvaalien toisella kierroksella 12,8 miljoonaa äänioikeutettua ratkaisivat kenestä tulisi maan uusi valtionpäämies. Siinä missä ensimmäisellä kierroksella äänestysprosentti jäi 69, 6 prosenttiin, nousi se toisella kierroksella aina 74, 8 prosenttiin. Ecuadorissa toisen kierroksen äänestysprosentti ylsi noin 83 prosenttiin. Runsasta äänestysaktiivisuutta selittää osaltaan myös se, että Ecuadorissa täysikäisten äänestäminen on niin sanottu pakollinen kansalaisvelvollisuus. Sen noudattamatta jättämisestä sovelletaan 10 prosentin sakko minimipalkasta eli noin 37, 50 dollaria ja kahdeksan dollaria äänestysasiakirjan hallintokuluista.

Vasemmistolainen Lenín Moreno sai reilut viisi miljoonaa ääntä. Oikeistolainen vastaehdokas jäi hänestä alle 675 000 äänen verran. Prosenteissa mitattuna ero oli Morenon hyväksi 51, 16 – 48, 84. Kansallinen vaalineuvosto (CNE) julisti viralliset tulokset tiistaina 4.4., kun 99, 65 prosenttia kaikista äänistä oli laskettu. Oikeiston ehdokas on vaatinut äänten uudelleenlaskua, mikä ei ole Latinalaisen Amerikan kiihkeässä poliittisessa ilmastossa laisinkaan poikkeavaa. Lassokin ehti sunnuntaina julistautua voittajaksi sen jälkeen, kun yksi ovensuukysely ennusti hänen voittoaan. Käytännössä syytteet perustuvatkin siihen tosiasiaan, että CEDATOS:in exit poll ja virallisen vaalineuvoston (CNE) tiedot eivät täsmänneet. CNE:n puheenjohtaja Juan Pablo Pozo on todennut, että äänet lasketaan uudestaan jos oppositioryhmän todisteet antavat tähän aihetta. Vaalineuvoston omien tietojen mukaan kaikkiaan noin 41 000 vaalitulosten yhteenvedosta, epäyhteneväisyyksiä on havaittu vain 835 kappaleessa.

Silti nyt koetut vaalit veivät osan maata hallinneen kansanliikkeen kannatuksesta. Ecuadorin nykyinen puolustusministeri Ricardo Patiño taas on kommentoinut vaalitulosten antavan sekä kiitosta että tarjoavan haasteen, mitä tulee kansan tukeen Kansalaisvallankumoukselle:

– Eilen tapahtui jotakin hyvin tärkeää: kymmenen vuotta kestäneelle hallinnolle annettiin tunnustusta. Uurnat välittivät myös varoituksen viestiä, koska odotimme selvempää vaalivoittoa. Tämä tarkoittaa sitä, että jotkin asiat pitää tehdä paremmin.

 

Lenín Moreno valittiin Ecuadorin johtoon

Lenín Voltaire Moreno Garcés, on vuonna 1953 Ecuadorin Amazonin puoleisella alueella syntynyt pitkän linjan poliitikko, vaikka varsinaista politiikon uraa hän ei ole tehnytkään vielä kovin kauan aikaa. Hänen kummatkin vanhempansa toimivat opettajina ja hän on ollut naimisissa puolisonsa kanssa jo yli 40 vuoden ajan. Julkisen hallinnon kandidaatin tutkinnon suorittanut Moreno työskenteli turismiteollisuuden parantamiseksi aina siihen asti, kun hän menetti liikuntakykynsä ryöstössä vuonna 1998. Sen jälkeen hänestä kuoriutui pyörätuolista käsin ja selkäytimen aiheuttamasta alaraajojen halvauksesta huolimatta aktiivinen toiminnan mies, Moreno ryhtyi motivoimaan ihmisiä kiertämällä Ecuadoria ammattipuhujana. Hän on julkaissut kymmenkunta kirjaa ja toiminut kansallisen vammaispolitiikan johtajana.

Vuonna 2006 Moreno valittiin Ecuadorin varapresidentiksi. Hänet valittiin uudestaan samaan tehtävään vuosiksi 2009 – 2013. Hän sai jopa kansainvälistä mainetta erityisesti kahdesta sosiaalipolitiikan ohjelmasta, joista ensimmäinen (Misión Solidaria Manuela Espejo) tähtäsi löytämään ja tunnistamaan kaikki Ecuadorin vammaiset sekä hoitamaan heitä asianmukaisesti ja tukemaan heitä ilmaisin pyörätuolein ja kävelykepein, kun taas toinen (Programa Joaquín Gallegos Lara) pyrki antamaan riittävän taloudellisen tuen vakavasti vammautuneille, jotta he voisivat palkata itselleen pysyvän vakituisen avustajan. Vuonna 2012 Moreno oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi tästä työstään vammautuneiden ecuadorilaisten perustulon, hoidon ja hyvinvoinnin puolesta. Koska kyseinen malli on levinnyt useisiin muihin maihin kuten Guatemalaan, Kolumbiaan, Chileen, Peruun ja Uruguayhin, Ecuadorista on tullut vammaisoikeuksien saralla Etelä-Amerikan ja koko Latinalaisen Amerikan edelläkävijä. Vuonna 2016, Japanin ja Ecuadorin maanjäristysten jälkimainingeissa, Moreno sai kansainväliset luonnonkatastrofeista vastaavat toimijat sitoutumaan vammaisille annettavaan erityiseen apuun, joka kulkisi aina hätätilan ensihoidosta, tuhoista toipumiseen ja uudelleenrakentamiseen asti. Lisäksi hän on kunnostautunut aktiivisena vammaisten asuntopolitiikan tekijänä ja ajanut lakiajoitetta, joka pakottaisi yritykset palkkaamaan myös erilaisen toimintakyvyn omaavia ihmisiä.

Joulukuussa 2013 silloinen YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon nimesi Morenon Yhdistyneitten kansakuntien vammaisuuden ja saavutettavuuden erikoislähettilääksi. Hänen tehtäviinsä kuuluivat erityisesti sosiaalisesti yhdenmukaisempien yhteiskuntien edistäminen, kansainvälisen akateemisen ja kaupallisen yhteistyön syventäminen suhteessa erilailla toimiviin ihmisiin ja heidän toimintakykynsä parantamiseen. Moreno pyrki motivoimaan useiden hallitusten poliittista tahtoa luoda laadukkaan elämän olosuhteet myös vammaisryhmille, ja toteuttamaan näin maailmanlaajuisesti paremmin YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista (CRPD).

 

Ecuador jatkaa tiellä kohti sosialismia

Alianza Paísin ja Morenon 48-sivuinen hallitusohjelma vuosille 2017 – 2021, (jonka voi lukea täältä http://www.alianzapais.com.ec/wp-content/uploads/2016/10/Programa-de-Gobierno.pdf) käsittää kahdentoista erilaisen vallankumouksen määritelmät aina poliittisesta ja eettisestä vallankumouksesta kaupunkien ja nuorten vallankumoukseen, unohtamatta myöskään ekologiaa, tuotannollisia tai kulttuurisia teemoja tai köyhyyden vastaisen taistelun syventämistä entisestään. Morenon on tarkoitus luoda parempia edellytyksiä maan työllisyydelle ja parantaa korkekoulutusta yhä laajemmin. Hän aikoo myös parantaa vanhusten elämänlaatua ja muuttaa Ecuadorin maaseudun olosuhteita sekä lisätä perheiden keskinäistä solidaarisuutta, jatkaen samalla Kansalaisvallankumouksen viitoittamalla sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tiellä.

Haavoittuvimpien huomioiminen ei ole Morenolle uutta:

– Ennen vammautuneet ihmiset elivät eristäytyen ja piiloutuen, nyt he sen sijaan uskaltautuvat ulos pää korkealla etsimään onnellisuutta ja osallistumaan kansalliseen kehitykseen.

Moreno on luvannut muuttaa tapaa tehdä politiikkaa, mutta samalla hän aikoo tehdä työtä edeltäjänsä linjaa jatkaen ”unohdetuista kaikkein unohdetuimpien hyväksi”. Moreno varttui Nuevo Rocafuerten kaupungissa, Amazonin sademetsäalueella, mikä herätti hänessä halun suojella luontoa sekä edistää alkuperäiskansojen oikeuksia, ylipäätänsä ajaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Solidaarisuuden julkisen hallinnon kandidaatiksi opiskellut Moreno määrittää ”syyksi jonka takia olen täällä nyt, koska jos et elä palvellaksesi muita, sinusta ei ole elämään lainkaan”. Toisaalta uudessa presidentissä elää vahva huumorintaju, onhan hän kirjoittanutkin aiheesta laajalti. Huumori on auttanut häntä taltuttamaan vammautumisesta seuranneen kivun. Moreno sanoo löytäneensä henkisen rauhan annettuaan anteeksi itseään ampuneelle ihmiselle: ”Siltä nuorelta puuttui taatusti paljon rakkautta”. Kolmen tyttären isä näkee, että politiikkaa ei ole rumaa, vaikka tämä käsite ”on prostituoitu”. ”Minulla on usko siihen, että politiikan voi pelastaa.”

Morenon vaaliteeseihin ovat kuuluneet muun muassa kansalaisvallankumouksen vahvistaminen ja laaja sosiaalisen asumisen ohjelma. Tuleva presidentti on myös aikonut tukea maataloutta entistä enemmän ja luoda kokonaisvaltaisen ohjelman maan haavoittuvaisimpien ryhmien hyväksi. Lasson tavoitteet taas olivat kuin suoraan uusliberalismin oppiskirjasta, niihin sisältyi talousmallin muuttaminen, verohelpotuksia, yksityisen sektorin vaikutusvallan kasvattamista, aggressiivisempaa vapaakaupan edistämistä sekä konservatiiviseen Tyynenmeren Allianssiin (Alianza de Pacífico) liittyminen, edistyksellisistä UNASUR:ista, CELAC:ista ja ALBA:sta eroaminen. Lasso olisi myös ollut karkoittamassa Wikileaksin perustajan Julian Assangen Ecuadorin Lontoon suurlähetystöstä ensimmäisen 30 virkapäivänsä aikana. Morenon vaalivoitosta riemastunut vapaaseen ja totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen uskova Assange on kuitannut tämän lupauksen ystävällisen ironiseeen sävyyn pyytäen miljonääri Lassoa puolestaan lähtemään Ecuadorista pois, ”veroparatiisin varoineen tai ilman”, seuraavan 30 päivän aikana.

Helposti hymyilevä tuleva valtionpäämies tunnetaan myös kampanjasta ”hymyile Ecuador, olemmehan ystävällisiä”. Hän määrittelee politiikan vitsaillen pakolliseksi pahaksi eli anopiksi:

– Sanon usein, että politiikka on niin rumaa, että sen takia anoppia kutsutaan poliittiseksi äidiksi.

Morenon tukena varapresidentin roolissa tulee toimimaan sähköinsinööri Jorge Glas, joka on ehtinyt toima Correan varapresidenttinä vuodesta 2013 lähtien. Jaettujen arvojen ohella hänen persoonansa tuo jatkuvuutta hyväksi havaittuun hallintoon.

Kansan tuella saavutetun vaalivoiton jälkeen Moreno on ojentanut kätensä kaikille niille, jotka haluavat osallistua keskusteluun asiakysymyksistä maan tulevaisuuteen liittyen. Hän on ehtinyt myös luvata tekevänsä Ecuadorista vielä vähemmän korruptoituneen maan.

 

Kansa haluaa kieltää veroparatiisien käytön

Ecuadorista tuli parlamenttivaalien yhteydessä toteutun kansanäänestyksen myötä ensimmäinen maa maailmassa, joka tekee merkittävän demokraattisen ja eettisen eleen kieltäessään veroparatiisit, mikä taas antaa hienon esimerkin kaikille Latinalaisen Amerikan maille. Correan aloite voi toimia moraalisena pistoksena koko alueen rahatalouden puhdistamiselle. Kuten argentiinalainen politiikantutkija Atilio Alberto Borón on todennut, Uruguay ja Ecuador ovat alueen läpinäkyvimmät yhteiskunnat. Erinäisten CEPAL:in arvioiden mukaan Latinalaisessa Amerikassa veropetokset ylsivät vuonna 2015 noin 340 miljoonaan dollariin, jonka avulla 32 miljoonaa ihmistä olisi voinut jättää köyhyyden taakseen. Jos ajatellaan, että tästä veronkierrosta noin 30 miljardia tapahtui Ecuadorissa, vastaa se kolmea prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Koska rikkain kymmenen prosenttia kerää seitsemän jokaisesta kymmenestä dollarista alueella, puhutaan nyt merkittävästä edistysaskeleesta suurpääoman taltuttamiseksi yhteisen edun nimissä.

Väistyvän presidentti Rafael Correan esitys sai puolelleen 55 prosenttia kansasta. Correa on nähnyt veroparatiisien rikkautta keskittävän vaikutuksen lisäävän yleistä epätasa-arvoisuutta, koska varakkaimmat eivät maksa riittävästi veroja omaisuudestaan ja tuloistaan. Ulkoministeri Guillaume Long taas perusteli aloitetta eettisenä sopimuksena: köyhempi väestönosa on pitänyt maan talouden pystyssä kriisienkin aikana lähettämällä Ecuadoriin valuuttavarantoja ulkomailta samalla, kun rikkain väestönosa on sijoittanut pääomansa veroparatiiseihin tyhjentäen oman maansa rahasta. ”Kun tällaista tapahtuu, miksi kenenkään pitäisi ihmetellä syitä siihen, miksi Latinalainen Amerikka on maapallon eriarvoisin alue.”

Pienen lepotauon jälkeen Rafael Correa varmasti tulee jatkamaan sekä kansallisessa että kansainvälisessä politiikassa. Correa voinee jättää taakseen kiihkeät vuodet rauhallisin mielin. Ecuadorin vaalitulos vahvistaa sen, ettei Latinalaisen Amerikan progressiivisten vasemmistohallitusten aikakausi ole vielä tullut tiensä päähän. Tämä politiikan suuntaus nauttii edelleen runsaasta kansansuosiosta. Kansan riveissä on selkeää tilausta vaihtoehtoiselle talouspolitiikalle ja vastuulliselle sosiaalipolitiikalle, jotka tähtäävät tuloerojen vähentämiseen ja tasa-arvoon panostamalla koulutukseen ja peruspalveluihin. Prosessin tuloksena kansalaisista tulee entistä tietoisempia, joten myös demokratia syventyy ja vahvistuu. Ecuador on kulkenut pitkän tien suurpääoman temmellyskentästä hyvän tasapainoisen hallinnon pariin.

 

Alianza País on edelleen kongressin suurin ryhmä

Alianza País säilyy Ecuadorin yksikamarisen kongressin pääpuolueena 74 paikan ja 39, 1 prosentin ääniosuudella. CREO-SUMA-rintama jää 34 paikkaan, jotka sen 20,1 prosentin tulos takaa. Sosiaalikristittyjen 15, 9 prosenttia tarkoittavat puolestaan 15 edustajaa. Kolmen suurimman ryhmän 123 paikan lisäksi parlamenttiin valitaan yhteensä kahdeksan Demokraattisen vasemmiston  ja Pachacutik-ryhmän edustajaa. Loput paikat jakoivat kaksi muuta poliittista ryhmää. Yhteensä kansallisessa edustajainhuoneessa toimii 137 kansan valitsemaa vaikuttajaa.

 Nyt saavutettu vaalitulos voidaan nähdä torjuntavoittona. AP:n paikkamäärä tippui vuonna 2013 saavutetusta massiivisesta vaalivoitosta ja silloin saadusta sadasta paikasta neljäsosan verran. Tuolloin 2013 muiden pienempien ryhmien toimesta lisätukea hallitukselle arveltiin tulevan kahdeksan paikan verran, joten voitiin puhua jopa 108 paikan enemmistöstä. Varsinaiset oppositiovoimat saivat siis yhteensä vain 29 paikkaa maan parlamenttiin. Niistä suurin ryhmä oli silloin 11 paikkaa uurnilla voittanut CREO-liike (Movimiento Creo, Creando Oportunidades), joka solmi näihin vaaleihin vaaliliiton SUMA-liikkeen kanssa (Movimiento Sociedad Unida Más Acción), joka sai tuolloin läpi vain yhden edustajan.

Nyt CREO-SUMA:n muodostama vaaliliitto ylsi helmikuun 2017 presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen yhteydessä käydyissä parlamenttivaaleissa yhteensä 34 paikkaan. Koska  Sosiaalikristittyjen puolue (PSC – Partido Social Cristiano) lasketaan myös varsinaiseksi oppositioryhmäksi, vahvistui  näiden kahden ryhmittymän asema. PSC:n onnistunut presidenttikampanja siivitti puolueen 6 paikasta 15 paikkaan. Näin ollen CREO-SUMA ja PSC saivat yhteensä 31 paikkaa lisää. Vastaavasti muut oppositioryhmät kuten Isänmaallisen yhteiskunnan puolue (PSP – Partido de Sociedad Patriótica) tippui viidestä kolmeen paikkaan. Muut parlamentissa vaikuttavat neljän paikan voimat ovat jo mainitut Demokraattinen vasemmisto (IP – Izquierda Democrática) ja vuodesta 2009 lähtien Correan hallintoa vastustanut muista oppositioryhmistä erillään oleva indigenistinen alkuperäiskansojen Pachakutik-liike (MUPP – Movimiento de Unidad Plurinacional Pachakutik). Mainittakoon vielä yhden paikan parlamentissä lunastanut Voimaa Ecuador -ryhmä (FE – Fuerza Ecuador).

Järjestelmän ymmärtämistä vaikeuttaa osittain myös se, että edustajista 15 valitaan kansallisesti, 116 paikallisten äänestysalueitten perusteella ja kuusi siirtolaisten äänien perusteella. Vaikka tulokset eivät nyt suosineet Alianza Paísia, se jatkaa tulevaisuudessakin Ecuadorin ylivoimaisesti suurimpana parlamenttiryhmänä, mikä antaa Morenon hallinnolle paljon poliittista liikkumavaraa. Kongressissa perustuslain muutosta voi esittää kolmasosan tuella, mutta sen hyväksymiseen vaaditaan käytännössä kahden kolmasosan enemmistö eli yli 90 edustajaa, johon AP ei nyt yllä. Silti sen toimintavapaus ja suoranainen valta-asema suurimpana kongressiryhmänä säilyy. Todellinen vaara jatkossa voi nousta CREO:n ja PSC:n vaaliliitosta AP:tä vastaan. Tällöin oppositiolla olisi todellinen mahdollisuus nousta maan suurimmaksi poliittiseksi voimaksi, vaikka tämänkin skenaarion suhteen vasemmistokoalitiolla olisi edelleen selkeästi yli 20 paikan kokoinen etulyöntiasema. Yhteensä hallituspuolue keräsi noin 40 miljoonaa ääntä, kun taas CREO-SUMA sai noin 20,5 miljoonan ja PSC 16,3 miljoonan äänen potin. Siinä missä oppositio on kärsinyt pitkästä hajaannusvaiheesta, täytyy vasemmiston pystyä säilyttämään edelleen oma sisäinen yhtenäisyytensä.

 

Correan hallitus kohtasi maanjäristyksen ja talousmurheet

Ennen kuin Ecuador, sen johtava poliittinen liike eli Maan Alliansi (Alianza País – AP) sekä Kansalaisvallankumous (Revolución Ciudadana) ehtivät juhlia Rafael Correan johtaman muutosaallon kymmenettä vuotta marraskuussa 2016, maata ja yli miljoonaa sen asukasta ehti ravistella yksi sen historian pahimmista maanjäristyksistä huhtikuussa 2016. Vaikka Ecuador sai osakseen monenlaista kansainvälistäkin apua, sen kohtaama kriisi osoitti maan muuttuneen pysyvästi edistyksellisen vasemmistopolitiikan ensimmäisen vuosikymmenen aikana.

Tämä näkyi paitsi parantuneessa infrastruktuurissa, joka rajasi kuolonuhrien määrän suhteellisen pieneksi, alle 700 henkeen, vaikka esimerkiksi vielä vuoden 1987 paljon pienemmässäkin maanjäristyksessä kuoli yli tuhat ihmistä. Toisaalta maan julkisen elämän muutos näkyi hätätilanteessa ansiokkaina toimina. Correan hallitus toimi monessa mielessä esimerkillisen nopeasti ja tehokkaasti, rahat eivät enää valuneet korruptioon kuten aiemmin saattoi tapahtua. Sen sijaan Correa kiersi kolme päivää tuhoalueilla ja sääti sen jälkeen välittömiä väliaikaisia verouudistuksia, joilla pyrittiin kanavoimaan taloudellinen apu jälleenrakennukseen.

Toisaalta luonnon tuhojen ja jälleenrakennuksen miljardien lasku ei tullut parhaimpaan mahdolliseen aikaan, sillä jo öljyn maailmanhintojen laskeminen ja viennin hiipuminen olivat syöneet julkisen sektorin varoja. Vaikka yli 16 miljoonaisen Ecuadorin taloutta on viime vuosina pidetty yhtenä Latinalaisen Amerikan toimivimmista, ja vaikka sen maatalous ja teollisuus ovat myös vahvoja talouden osia, muodostaa öljy yli 40 prosenttia sen vientituloista, joten yksistään banaanien, suklaan ja kahvin viennillä ei ole voitu korvata muita vientituloja, vaikka Ecuadorissa on monia muitakin tulonlähteitä aina kaivosteollisuudesta lähtien.

Parantunut öljyn hinta ja vuoden 2017 alussa voimaan astunut laaja vapaakauppasopimus Euroopan Unionin kanssa vauhdittanevat Ecuadorin vientiteollisuutta, vaikka vaalivuotta pidetäänkin aina mahdollisena epävakauden aiheuttajana myös taloudessa, koska esimerkiksi uusia investointeja ei juuri tehdä ennen vaalituloksen varmistumista. Maataloustuotteista 99,7 prosenttia ja teollisuustuotteista 100 prosenttia voidaan nyt tuoda tulleitta Eurooppaan mikä vauhdittanee vientiä lähivuosina, vaikka ei ole syytä olettaa että avautunut vientipolitiikka toisi mukanaan vain hyviä seurauksia kansantaloudelle. Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) mukaan Ecuadorin pahin painajainen eli vuonna 2016 tapahtunut talouden supistuminen saadaan kääntymään vaatimattomaan 0,2 – 0,8 prosentin kasvuun vuoden 2017 aikana.

Siinä missä Ecuadorin rahoituskriisin (1999) aikana ainakin 1,5 miljoonaa ihmistä lähti maasta ja esiintyi paljon itsemurhia, on viimeaikainen kehitys voimistanut ecuadorilaisuutta, jopa äänestäjät tuntevat itsensä ensimmäistä kertaa todellisiksi kansalaisiksi. Vaikka oikeisto pyrkiikin harjoittamaan usein niin sanottua ”tiedonvälityksen terrorismia” kääntääkseen julkisen mielipiteen puolelleen, Ecuador ei halua palata uusliberaaliin menneisyyteensä, mistä kertoo Morenon saama äänten enemmistö. Silti talouden ahdinko ei ole voinut olla vaikuttamatta vasemmiston kannatuksen laskuun. Tilanne ei ole kuitenkaan kuten aikaisemmin. Ennen poliitikot pakenivat maasta vaalien alla. Nyt presidentillä ei ole mitään pelättävää: demokratia on kypsynyt ja kansa tullut tietoisemmaksi, ehkä myös vaativammaksi oman elämänsä edellytyksien suhteen.

Vaikka alhaisempi öljyn hinta ja maanjäristys loivat ”täydellisen myrskyn” opposition vastaiskulle, Kansalaisvallankumouksen kannatus voitti jopa talousvaikeudet ja mustamaalauskampanjat. Edes Correan hallitusta vastaan kampanjoineet valtamediat eivät ole voineet horjuttaa viimeisen kymmenen vuoden aikana saavutettujen sosiaalisten saavutusten merkitystä. Presidentiksi noussut Moreno on samalla jatkuvuuden ja uudistamisen vaihtoehto. Jatkuvuus ei tarkoita pysähtymistä, koska itse prosessi luo aina suurempia vaatimuksia tulevaisuudelle. Aiemmat saavutukset ruokkivat yhä uusia, yhä selkeämmin hahmottuvia vaatimuksia.

Vaikka  nykytilanne on tuonut Ecuadorin suuren taloudellisen noususuhdanteen, ja siihen kiinteästi kuuluneet infrastruktuurihankkeet ja tuntuvat sosiaaliset sijoitukset hyvinvointiin, toistaiseksi paljon haastavampaan vaiheeseen, on hyvä muistella, miten Kansalaisvallankumous on parantanut ecuadorilaisten elämää siitä lähtien, kun Rafael Correan vasemmistohallitus astui valtaan tammikuussa 2007.

 

Vallankumouksen saavutukset kiistattomia

Ecuadorin Kansallisen tilasto- ja väestönlaskentainstituutin (INEC) mukaan vuosien 2006 ja 2014 rakeenteellinen eli perustarpeisiin kuten taloudelliseen toimintaan, koulutukseen, asumiseen ja palveluihin liittyvä köyhyys väheni 16,2 prosenttia, mikä tarkoitti konkreettisesti 1,6 miljoonan ihmisen nostamista pois köyhyydestä. Tilastoista selviää myös se, että että kaupunkialueiden köyhyys väheni vielä enemmän kuin mitä tapahtui maaseudulla. Tätä pidetään suorana seurauksena paitsi talouskasvusta niin ennen kaikkea muuttuneesta tulonjakopolitiikasta, joka tähtää sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Myös niin sanotulla Gini-kertoimella tehdyt mittaukset kertovat tulonjaon tasavertaisuuden nopeasta lisääntymisestä.

Alianza País (tai PAIS) on alun perin syntynyt yli 30 poliittisen järjestön tai puolueen pohjalta rakentaakseen 21. vuosidan bolivaarista sosialismia, joka tähtää kaikkien yhteiseen kansalliseen etuun rauhanomaisin keinoin. Kansalaisvallankumous tähtää ”hyvän elämisen sosialismiin” muun muassa perustuslaillisin, eettisin, taloudellisin, sosiaalisin, alueellisen integraation, ympäristön, kaupunkisuunnittelun, tiedon ja kulttuurin suomilla keinoilla.

Uusliberaalia toimimattomaksi todettua talouspolitiikkaa on purettu ennakkoluulottomasti ja sitä on pyritty korvaamaan rohkealla sosiaalipolitiikalla, mikä näkyy myös siinä, että rikkaimman kymmenen prosentin osuus suhteessa köyhimpään kymmeneen prosenttiin ei ole enää 42-kertainen vaan 25-kertainen. Vuosien 2007 ja 2015 välillä köyhin viidennes väestöstä tuplasi kuukausiansionsa.

Radikaalit muutokset ovat kohdanneet mediavastarintaa, vahvoja poliittisia hyökkäyksiä ja jopa vallankaappausta yritettiin todistetusti syyskuussa 2010. Siitä huolimatta kansanvaltaa on vahvistettu uudella vuoden 2008 perustuslailla ja myös yli 190 säädetyllä lailla. Niiden pyrkimyksenä on ollut muun muassa valtasuhteiden muuttaminen kansaa ja osallistumista suosivaksi, samalla kansalaisille on annettu voimaantumiseen tarvittavat hyvinvoinnin takeet sosiaalisten oikeuksien muodossa. Muihin uudistuksien kohteisiin lukeutuvat kehitysmallien tarkastaminen, alueellinen järjestäytyminen ja ihmisoikeudet.

 

Julkinen sektori on kasvanut merkittävästi

Maailmantalouden kriisistä huolimatta Ecuador kasvoi yhdeksän vuoden (2007 – 2015) välillä tasan prosentin enemmän eli 3,9 prosenttiyksikön vauhdilla, kun Latinalaisen Amerikan keskiarvo samalla ajanjaksolla oli 2,9 prosenttia, CEPAL:in joulukuussa 2015 julkistettujen tietojen mukaisesti. Samalla aikajaksolla, yhdeksän vuoden keskiarvo euroalueen maille on vaatimattomasti vajaat 0,8 prosenttia talouskasvua. Siksi tilastotiedot kertovat omaa korutonta kieltään siitä, kuinka hyvin vasemmistolainen talouspolitiikka voi käytännössä toimia. Siinä missä Ecuadorissa on sijoitettu rohkeasti lisää yhteistä rahaa julkiselle sektorille, EU-alueella on köyhdytetty julkista taloutta leikkauspolitiikalla. Ecuadorin kasvu selittyy paitsi julkisen sektorin suurilla infrastruktuurihankkeilla ja hyvinvoinnin panostuksilla, myös tuotantosektorin tarkoituksellisella monipuolistamisella. Tämä on tarkoittanut esimerkiksi metsäteollisuuden, kalastusteollisuuden ja biopolttoaineiden kehittämistä, mikä puolestaan on edistänyt työllisyyttä. Ecuador on suhteellisen pitkälle kehittynyt palveluyhteiskunta, jonka taloudesta lähes 42 prosenttia virtaa palvelusektorin kautta.

Makrotalous on saatu kuntoon myös lisäämällä verotusta ja estämällä laajamittainen veronkierto. Alianza Paísin johdolla verotettavat tulot ovat nelinkertaistuneet paikallisten tietojen mukaan, mikä on ollut omiaan tervehdyttämään maan julkisen sektorin, johon tehdyt investoinnit on puolestaan kuusinkertaistettu verrattuna lähtötasoon ennen uutta sosialistihallintoa. Correan mukaan 21. vuosisadan sosialismissä varsinaista keinovalikoimaa tärkeämpää on se, että tavoite on oikea: ”Pääoman pitää olla ihmisten palvelussa eikä toisinpäin.” Vuonna 2007 valtion julkisen talouden budjetti oli viiden miljardin dollarin luokkaa, kun jo vuonna 2017 päästiin peräti 36 miljardiin. Verotettavat tulot nousivat samalla ajanjaksolla neljästä 16 miljardiin. Toisaalta turismiteollisuudesta saatavat tulot ovat yli kolminkertaistuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vielä valtionkassaan kertyviä tuloja tärkeämpää on ollut se, että pääoma on asetettu palvelemaan inhimillistä kehitystä terveyden, koulutuksen ja yleisen elämänlaadun muodossa pääsemällä näin lähemmäksi vasemmistolaisessa ajattelussa niin keskeistä inhimillisen, solidaarisen oikeudenmukaisuuden päämäärää.

Talouden menestysreseptiä voidaan selittää myös alhaisella 4,3 prosentin työttömyydellä, joka maassa vallitsi vuonna 2015, vaikka se kasvoikin muuttuneessa tilanteessa 5,7 prosenttiin maaliskuussa 2016. Dollaria virallisena valuuttana käyttävässä Ecuadoriassa palkka riitti ennen Correan kautta noin 40 prosenttiin peruselintarvikkeista, mutta sen jälkeen kun minimipalkat on yli kaksinkertaistettu, voidaan puhua ”arvokkaasta palkkauksesta”, joka vastaa sataprosenttisesti ruokatarpeisiin. Tässä kohtaa tarkkojen määrällisten lukujen antaminen ei anna oikeaa kuvaa palkkauksen ostovoimasta Ecudoriassa, koska nykyinen 375 dollarin minimipalkka on elinkustannusindeksiin suhteutettuna paljon isompi summa tässä maassa kuin Suomessa. Vuonna 2007 minimipalkka oli vain 170 dollaria. Kuitenkin esimerkiksi strategisesti tärkeiden julkisten alojen kuten poliisien, opettajien ja lääkärien palkat ovat nousseet vielä tätä enemmän vuoden 2007 noin 200 dollarin lähtötasosta aina nykyiseen 900 dollariin.

 

Koulutukseen on panostettu

Argentiinalainen politiikantutkija, Harvardista tohtoriksi valmistunut, Atilio Borón kokosi ennen nyt käytyjä vaaleja kätevän muistilistan Ecuadorin sosioekonomisesta kehityksestä, josta poimin pari havainnollista esimerkkiä. Vuonna 2007 maan niin sanotuista öljydollareista jäi Ecuadoriin vain 20 prosenttia, vuonna 2017 tämä luku on 81 prosenttia. Vauraus ei siis enää virtaa maan rajojen ulkopuolelle. Öljyä käytetään myös teiden päällystämiseen. Vuonna 2007 Ecuadorin tieverkostoa pidettiin maanosan kolmanneksi huonoimpana, mutta nyt se arvioidaan toiseksi parhaaksi. Köyhyys on laskenut numeroina 38 prosentista 21 prosenttiin. Koko Kansalaisvallankumouksen henkeä kuvaa se valtava siirtymä yksityissektorin vetämästä perhekeskeisestä harvojen taloudesta vahvaan valtiojohtoiseen kaikkien kansantalouteen, mikä koulutuksen kentällä on koettu: kymmenen vuotta sitten aloitetut koulutusuudistukset tarkoittavat sitä, että perheiden ei enää tarvitse maksaa opetuksesta, sillä Correan aikakaudella unelmasta on tullut totta, enää yksityistä koululaitosta ei voi pitää julkista järjestelmää parempana. Muutosta voi siis hyvin verrata siihen laajaan ajattelutavan murrokseen, mikä Suomessakin koettiin 1970-luvulla siirryttäessä uuteen peruskoulujärjestelmään. Unesco onkin antanut Ecuadorille tunnustusta yhtenä niistä maista, jotka ovat edistyneet eniten koulutuksen saralla. Vähätuloisimman yhteiskuntaluokan lukiokoulutuksen osuus kasvoi lähes 21 prosentilla vuosien 2007 ja 2015 välillä. Tämä puolestaan näkyi siinä, että korkeakoulutukseen pääsevien alkuperäiskansojen osuus kasvoi melkein kahdeksalla prosentilla 2006 – 2014 ja afroecuadorilaisten osuus seitsemällä prosentilla.

Kansalaisvallankumouksen ja presidentti Correan aikakaudella koulutukseen on panostettu enemmän kuin aikaisemmin. Esimerkiksi julkisen koulutuksen oppilasmäärä on lisääntynyt 2,6 miljoonasta 3,5 miljoonaan. Erityisesti köyhin väestönosa on tullut entistä paremmin koulutusmahdollisuuksien piiriin. Lisäksi Correan aikana Ecuador on sijoittanut jo yli neljä prosenttia bruttokansantuotteesta koulutukseen, vaikka esimerkiksi vuonna 2001 koulutukseen panostettiin vain 0,85 prosentin verran. Toisaalta Ecuadorin nopea lähes neljän prosentin talouskasvu vuosien 2007 ja 2015 välillä vääristää BKT-suhdetta, sillä talouden varsin nopea kasvuvauhti ehti parhaimmillaan ylittää myönteisesti aina hitaammin toteutuvat julkiset investoinnit. Myös esimerkiksi stipendien määrää on lisätty ja uusia yliopistoja on perustettu.

Mitä tulee terveydenhoitoon, on sen piiriin tulleiden ihmisten määrä kasvanut reilulla kolmanneksella. Viimeisten vuosien aikana Ecuadorin valtio on sijoittanut yli 13,5 miljardia dollaria kansanterveyteen. Se on rakentanut 21 uutta sairaalaa ja saanut yli 20 000 uutta lääkäriä palvelukseensa. Maailman terveysjärjestö (WHO) on korostanut aliravitsemuksen puolittautumista vuoden 2007 1,1 prosentista vuoden 2014 erittäin alhaiseen 0,4 prosenttiyksikköön. Myös käynnit sairaaloissa ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti: vuonna 2006 niissä suoritettiin 16 miljoonaa vierailua, mutta jo vuonna 2015 sairaalakäyntejä tuli 38 miljoonaa, mikä osaltaan näyttää onnistuneen sosiaalipolitiikan kerrannaisvaikutukset 16 miljoonan ihmisen maassa.

Kahdesta väittämästä ollaan Ecuadorin tapauksessa laajasti yhtä mieltä eli siitä, että vasemmistolainen politiikka – kansalliseen etuun tähtäävä sosialismi – voi taata talouden täyden vakauden ja kasvun. Enää ulkomaiset intressit eivät kiilaa omien kansalaisten hyvinvoinnin edelle. Toisaalta edes Correan vihamiehet eivät kiistä sitä, että maa on kokenut valtavan muutoksen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä muutos näkyy selkeästi parantuneena poliittisena ja hallinnollisena kulttuurina, joka välttää aiemmin niin tutut farssit. Siksi voidaankin puhua aikakaudesta ennen ja jälkeen Correan. Siinä mielessä Correan mullistavan kauden seuraajan tehtävä on hyvin haasteellinen, joutuuhan hän astumaan isoihin jo lähes sankarillisiin mittoihin nousseen edeltäjänsä saappaisiin.

Mitofskyn syyskuussa 2016 julkistetun gallupmittauksen mukaan Rafael Correan kansansuosio oli 61 prosentin luokkaa vaikeasta taloustilanteesta huolimatta, joten on syytä kerrata vuosina 2007  –2017 toimineen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden rakentajan, presidentin ja pidetyn kansanjohtajan näkemys maansa suunnasta ja Kansalaisvallankumouksesta, jota hän luonnehtii ”radikaaliksi, syväksi ja nopeaksi muutokseksi”:

– Ecuador muuttui, siirryimme mahdottomuuksien maasta suurten saavutusten maaksi kaikilla aloilla: sosiaalisessa kehityksessä, infrastruktuurissa, turvallisuudessa, energiataloudessa, veden käytössä, valtiokoneiston laadussa, turismissa, ympäristönsuojelussa, oikeuslaitoksessa, hyvinvoinnissa, sukupuolten tasa-arvossa ja kansainvälisessä politiikassa.

Näitä saavutuksia ei ole syytä lähteä kiistämään, ja uuden hallituksen tehtäväksi muodostuneekin hyvin alulle saatujen uudistusten laajentaminen ja syventäminen, unohtamatta tämän vuosisadan vallankumouksen keskeistä ideaa, jonka mukaan kansan osallistaminen ja osallistuminen on kaiken aidon politiikan lähtökohta.

Uusi presidentti Moreno, Correan pioneerityön jatkaja, astuu virkaansa Pichinchan taistelun vuosipäivänä 24.5.2017.

 

Teksti: VTT Sami Laaksonen.

 

Lähteet: El Comercio; INEC; El Telégrafo; Telesur;Datosmacro.com; El Universo; CNE; Ciudadnueva.org.ar; Atilioboron.com.ar; Andes.info.ec.

Mainokset

Kommentointi on suljettu.