Venezuela vuonna 2017

Posted: 13.1.17 in +Venezuela

ABN-02-10-2010-210109392412NicolasMaduro_JB0004

Venezuelan bolivaarinen tasavalta on amerikkalaiseen tapaan presidenttivaltainen yhteiskunta. Presidentti on valtionpäämies, hallituksen johtaja ja asevoimien päällikkö. Hän nimittää itse hallituksensa jäsenet. Nykyinen presidentti Nicolas Maduro vannoi virkavalansa 19.4.2013. Hänen toimikautensa kestää v. 2019 asti. Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa maan oikeisto-oppositio voitti ja enemmistön kansalliskongressiin. Samana vuonna öljyn maailmanmarkkinahinta romahti dramaattisesti. Presidentti Barack Obama ilmoitti bolivaarisen Venezuelan uhkaavan Yhdysvaltojen kansallista turvallisuutta ja ulkopolitiikkaa. Bolivaarinen vallankumous joutui poliittisen, taloudellisen ja geopoliittisen hyökkäyksen kohteeksi.

Venezuelan sosialistinen hallitus on joutunut viime vuosina jatkuvasti erittäin aggressiivisen hyökkäyksen kohteeksi kansainvälisessä mediassa. Maan hallitus julisti 16.5.2016 tämän vuoksi maahan hätätilan voidakseen vakauttaa maansa ja estää sitä uhkaava ulkoinen interventio ja sisäinen vallankaappaus. Kaikista koetuista vastoinkäymisistä huolimatta sosialistisen yhteiskunnan rakentaminen maassa jatkuu edelleen.

Venezuelan entisen suunnitteluministerin Jorge Giordanin arvion mukaan bolivaarisen vallankumouksen kolme tärkeintä saavutusta ovat olleet köyhyyden dramaattinen väheneminen, valtasuhteiden purkaminen, joka toi ulkomaisen ja kotimaisen pääoman sekä öljy-yhtiön PVDSA:n valtion valvontaan sekä julkisen sektorin luominen, joka hallitsee nykyisin talouden avainsektoreita.

PSUV ON EDELLEEN VENEZUELAN SUURIN PUOLUE

Hallitusvastuussa oleva Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue (PSUV) on edelleen Latinalaisen Amerikan suurin parlamenttipuolue. Hinterlacesin tekemän tuoreen mielipidetiedustelun mukaan venezuelalaisista 27 % kannatti PSUV:ia. Puolueen kannatus oli korkeimmillaan Hugo Chávezin eläessä yltäen jopa 40 %. Sen kannatusta ovat syöneet v. 2015 tapahtunut öljyn maailmanmarkkinahinnan romahdus ja USA:n tukeman oikeisto-opposition harjoittaman taloussodan seuraukset ja sen omat virheet sekä presidentti Hugo Chávezin ennenaikainen kuolema v. 2013.

Maan oikeisto-opposition kannatus jakautui seuraaville puolueille. Kansalaisista 12 % kannatti Kansan tahtoa, 8,6 % useista puolueista koostuvaa MUD-liittoutumaa, 7,2 % Oikeudenmukaisuus ensin –puoluetta, 6 % oikeistososiaalidemokraatteja (AD), 1,8 % Uutta aikakautta ja vain 1 % kristillissosiaalinen puolue COPEI:ta. Oikeisto-oppositio ei ole kyennyt vahvistamaan asemiaan parlamentissa olevasta enemmistöasemastaan huolimatta, koska se on kovin riitainen ja hajanainen. Lisäksi yli kolmannes venezuelalaisista on ilmoittanut, etteivät he tue ainoatakaan maassaan tällä hetkellä toimivaa puoluetta.

Tutkimuksen tehnyt Hinterlaces on v. 2004 perustettu yksityinen venezuelalainen yhtiö, joka on erikoistunut mielipidetiedusteluihin ja markkinoiden tilannekohtaisiin analyyseihin sekä niiden strategiseen konsultointiin. Tutkimus julkistettiin tammikuussa 2017 maracaibolaisessa Panorama –sanomalehdessä.

OIKEISTO-OPPOSITION KÄRSIMÄT TAPPIOT VUONNA 2016

Venezuelan presidenttiä ei ole vaihdettu. Venezuelan oikeisto-oppositio ei kyennyt uhoilustaan huolimatta syrjäyttämään presidentti Maduroa asemastaan. Maan korkein oikeus totesi oikeistokoalition syyllistyneen vaalivilppiin v. 2015 parlamenttivaaleissa, jonka seurauksena tämä menetti perustuslaillisen oikeutensa perustuslain muuttamiseen. Toiseksi kansanäänestyksen järjestämiseksi kerättävistä nimistä löytyi yli 190 000 kuollutta sielua.

Energiansäästöohjelma. El Niño –sääilmiö aiheutti keväällä 2016 Venezuelaan valtavan kuivuuden, joka lamautti pääosin vesivoimalla tuotetun sähköenergian tuotannon. Vastavallankumoukselliset pahensivat tilannetta sabotoimalla maan energiatuotantoa, joka taas supisti juomaveden saantia. Presidentti Maduro ratkaisi tilanteen määräämällä miljoonat hehkulamput korvattaviksi energiansäästölampuilla, vanhat ilmastointilaitteet vaihdettaviksi uusiin vähemmän energiaa kuluttaviin laitteisiin, puolitti julkisen sektorin työajan sekä aloitti kansallisen energian- ja vedenkulutuksen säästöohjelman.

Hallitus kovensi otteitaan keinottelun, mustan pörssin ja ylihinnoittelun kuriin saamiseksi. Se asetti hintakaton perustuotteille. Hamstraajat ostivat kaupoista valtion tukemat tuotteet ja myivät niitä kalliimmalla hinnalla tai salakuljettivat niitä 2-3-kertaisella hinnalla myytäviksi naapurimaihin Brasiliaan ja Kolumbiaan. Vastatoimenaan hallitus päätti muuttaa taloudellisen tukensa periaatetta. Päivittäistavaroiden hintojen tukemisen sijasta se alkoi tukea taloudellisesti pienituloisia ihmisiä. Tällöin vain todellisen tuen tarpeessa olevat ihmiset saivat halpoja elintarvikkeita. Kaikki muut maksoivat kaupoissa markkinahinnan. Tämä lopetti keinottelun ja salakuljetuksen. Venezuela sulki lisäksi dollareiden vapaan oston keinottelijoilta.

CLAP-komiteat. Venezuelaan perustettiin v. 2016 maankattavasti CLAP-komiteoita. Ne ovat paikallisia jakelu- ja tuotantokomiteoita, jotka toimittavat peruselintarvikkeita koteihin kohtuuhintaan. Ne toimivat yhteistyössä ruohonjuuritason organisaatioiden ja hallituksen kanssa luodakseen vaihtoehtoisen elintarvikkeiden jakelujärjestelmän maan 24 osavaltioon. Niiden toiminnalla on kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin ne taistelevat keinottelua ja elintarvikepulia vastaan toimittamalla elintarvikkeita suoraan ilman välikäsiä kansalaisille. Toiseksi hallitus hankkii tuotteita suoraan sekä yksityis- että valtionyrityksistä, jotka CLAP jakaa talo talolta yhteisön väestölaskennan perustalta. Sen arvioidaan ruokkivan tänä vuonna neljä miljoonaa perhettä.

Uusi talousohjelma. Presidentti Nicolás Maduro perusti 17.3.2016 Venezuelan julkisen ja yksityisen sektorin talousongelmien voittamiseksi Kansallisen talouden tuottavuuden neuvoston. Samassa yhteydessä julkaistiin kyseisen neuvoston toimintaohjelma ”Toimet kansan suojelemiseksi”. Se perustui kolmeen strategiseen linjaan, jotka olivat 1) inflaation lyöminen, 2) taloudellisen kasvun saavuttaminen ja 3) uuden taloudellisen mekanismin luominen nykyisen liian öljytuloista riippuvan tilalle rakentamalla sille vaihtoehto kehittämällä muita tuotantosektoreita.

Ohjelma sisälsi mm. kansallisten ponnistusten keskittämisen maan ruokaomavaraisuuden turvaamiseksi maksimoimalla viljelysmaiden tuottavuutta ja turvaamalla maatalouden jakeluketjun sekä sen kaupallistamisen ja hintasäännöstelyn, maan lääkepulan voittamisen yhteistyössä ystävävaltioiden kanssa sekä auto-, tekstiili- ja sementti- ja metallurgiateollisuuden kehittämisen.

Sosiaalipolitiikka. Maduron hallitus käytti – toisin kuin Juha Sipilän oikeistohallitus Suomessa – v. 2016 maan budjetista 71,4 % sosiaalimenoihin. Sairaaloiden määrä on 3,5 kertaa suurempi kuin v. 1999. Kaikille maksuttoman terveydenhuollon investoinnit ovat kymmenkertaistuneet samana aikana. Barrio Adentron, köyhimmille kaupunkialueille suunnatun terveydenhuoltoprojektin puitteissa, on tehty jo 800 miljoonaa potilaskäyntiä. Tämän arvioidaan pelastaneen 1,4 miljoonan ihmisen hengen. Ammattiin on valmistunut 27 000 uutta lääkäriä. Vuonna 2016 eläkeikäisistä ihmisistä jo 90 % sai toimeentulonsa turvaksi eläkkeen. Lisäksi maahan rakennettiin 359 000 uutta perheasuntoa.

Menestys kansainvälisessä politiikassa. Sitoutumattomien maiden liikkeen 12. kongressi osoitti syyskuussa 2016 osoitti solidaarisuuttaan bolivaariselle Venezuelalle ja sen yhteiskunnallisille saavutuksille. Kokoukseen osallistui edustajia 120 eri maasta. Öljyntuottajamaiden kesken solmittiin sopimus marraskuussa 2016, joka johti öljyn maailmanmarkkinahinnan nousuun ollen joulukuussa jo 45 dollaria barrelilta. Tällä päätöksellä on suuri merkitys Venezuelan talouden elpymiseen. Venezuelan presidentti Nicolas Maduro ilmoitti 11.12.2016 hallituksensa poistavan tammikuussa 2017 kierrosta maan nimellisarvoltaan suurimmat – 100 bolivarin – setelit tukahduttaakseen Kolumbian suunnasta tapahtuvan valuuttakeinottelun.

MINISTERINVAIHDOKSIA HALLITUKSESSA

Presidentti Maduro on tehnyt tammikuun alussa 2017 kabinetissaan henkilömuutoksia. Hän on nimittänyt tehtäviin useita Hugo Chávezin hallituksissa työskennelleitä henkilöitä ja hänen läheisiä neuvonantajiaan. Joukossa on monen eri ammattialan asiantuntijoita, uuden suunnan etsijöitä, kansanedustajia sekä myös vallankumouksen veteraaneja. Vaikuttaa siltä, että bolivaarinen vallankumous olisi ryhdistäytymässä. Presidentti Maduro osoitti vuoden 2016 saavutuksillaan olevansa kykenevä johtamaan tuloksellisesti ja vastuullisesti maansa vallankumousprosessia.

Presidentti nimitti uudeksi varapresidentiksi kuvernööri Tarek El Aissamin (s. 1974). Tämä on toiminut v. 2008–2012 edesmenneen Hugo Chávezin hallituksessa sisä- ja oikeusministerinä. Hän on ollut PSUV:in johdon jäsen sen perustamisesta asti. Hänen syyrialainen isänsä osallistui v. 1992 Hugo Chávezin johtamaan vallankaappausyritykseen. Uuden varapresidentin vastuualueena ovat yleinen turvallisuus sekä rikollisuuden ja äärioikeiston hillitseminen.

Maan uudeksi valtiovarainministeriksi on valittu 49-vuotias kansanedustaja ja ekonomisti Ramón Lobo Moreno. Hän on toiminut v. 2000–2008 Meridan osavaltiossa pormestarina ja muissa tärkeissä julkisissa tehtävissä. Hänen vastuualueenaan on valtion budjetin suunnittelu.

Venezuelan edellinen varapresidentti, professori Aristóbulo Istúriz (s. 1946) siirtyi yhteisöjen asioiden ja yhteiskunnallisten liikkeiden ministeriksi. Hänellä on vankka kokemus tämän sektorin lainsäädännössä. Hän kuului jo 1980-luvulla vasemmistolaiseen La Causa Radical –puolueeseen ja oli myös mukana perustamassa v. 1998 Hugo Chávezia tukevaa vasemmistososialistista Patria Para Todos –puoluetta. Hän toimi v. 2001–2007 Chávezin hallituksen opetusministerinä. Hän työskentelee lisäksi aluekohtaisen sosialismin kehittämisen vastuuhenkilönä.

Poliittisen itsenäisyydestä, rauhasta ja turvallisuudesta vastaavaksi varapresidentiksi nimitettiin Venezuelan ensimmäinen naisamiraali Carmen Melendez (s. 1961). Hän työskenteli v. 2014–2015 maan oikeus- ja puolustusministerinä sekä bolivaarisen laivaston päällikkönä. Hugo Chávez ylensi hänet v. 2012 vara-amiraaliksi. Hän on toiminut lisäksi Maduron hallituksen kansliapäällikkönä.

Veteraanipoliitikko ja sosiologian professori Elias Jaua Milano (s. 1969) nimitettiin opetusministeriksi ja yhteiskunnallisen kehityksen varapresidentiksi. Hän kuului jo v. 2000–2001 Hugo Chávezin lähipiiriin. Hän toimi Chávezin valtakaudella mm. maatalousministerinä ja maan varapresidenttinä.

Ekososialismista ja juomavedestä vastaavaksi ministeriksi valittiin ilmavoimien eversti Ramon Celestino Velasquez (s. 1950). Hänen erityistietämystään ovat ympäristöasiat, ilmastomuutos ja maantiede.

Maan uudeksi öljyministeriksi tuli Yhdysvalloissa koulutettu insinööri Nelson Martinez. Hänen vastuullaan on edustaa Venezuelaa öljyntuottajamaiden järjestössä, OPECissa. Entinen vastaava ministeri Eulogio del Pino siirtyi pestistään valtion öljy-yhtiön (PVDSA) johtajaksi.

Aikaisempi maatalousministeri ja PSUV:in puoluejohdon jäsen Erika del Valle Farías Peña siirtyi kuntaministeriksi. Hän toimi Chávezin hallintokaudella sosiaalisen kehityksen ministerinä ja v. 2012–2016 Cojedesin osavaltion kuvernöörinä.

Venezuelan uudeksi terveysministeriksi nimitettiin Caracasin yliopistollisen sairaalan johtaja Antonieta Caporale Zamora. Hänen erikoisalansa on synnytysoppiin liittyvä gynekologia.

Julkisten töiden ja tiestön ministeriksi nimitettiin amiraali Cesar Salazar Coll sekä tieteen, teknologian ja yliopistokoulutuksen ministeriksi kansanedustaja Hugbel Roa.

Hugo Chávezin vanhempi veli, fyysikko Adan Chávez (s. 1953) palasi vuosien jälkeen Barinasin kuvernöörin virasta (v. 2008–2016) hallitukseen kulttuuriministeriksi. Hänen merkityksensä koko bolivaarisen vallankumouksen synnylle ja kehittymiselle on ollut hyvin merkittävä. Vallankumouksen alkuvuosina hän oli yksi veljensä tärkeimmistä neuvonantajista. Hän työskenteli v. 2005 Venezuelan Kuuban suurlähettiläänä. Hän oli perustamassa PSUV:ia v. 2007. Vuonna 2007¬–2008 hän puursi maansa opetusministerinä.

”Tuohon aikaan veljeni Hugo palveli nuorena upseerina kansallisissa asevoimissa. (Hugo Chávez ryhtyii laskuvarjojääkärksi v. 1975, ML). Joukkio upseereita oli tyytymättömiä maan tilanteeseen ja he ajattelivat, että heidän pitäisi tehdä jotain muutoksen eteen. He olivat edistyksellisiä ja isänmaallisia miehiä. Minä kerroin veljestäni puolueeni johdolle. Tällä tavoin solmittiin yhteys kahden eri tahon välille. Hugo Chávezilla oli myös omia yhteyksiään muihin vasemmistoryhmiin. Vaikka PRV (Venezuelan vallankumouspuolue) lopulta hajosikin, jonkun täytyi luottaa tähän asiaan. Jälleen kerran olin taas ilman minkään järjestön konkreettista jäsenyyttä. Mutta me säilytimme yhteytemme isänmaallisiin upseereihin ja tuimme heitä kykyjemme mukaan. Siviilien ja sotilaiden liike yhdistyi Bolivaarinen Vallankumouksellinen liike 200 –nimiseksi järjestöksi (MRB 200). Keskusteltuaan asiasta sen perustajat olivat päättäneet, että heidän oli pelastettava Simon Bolivarin, Simon Rodriguezin ja Ezequiel Zamoran vallankumoukselliset ajatukset.” (Adan Chávez haastattelussa v. 2005)

MRB yritti helmikuussa 1992 everstiluutnantti Hugo Chávezin johdolla syrjäyttää vallasta presidentti Carlos Andrés Perézin (AD). Vallankaappaushanke epäonnistui ja Chávez kumppaneineen joutui Yaren vankilaan. Heidät vapautettiin v. 1994. Samana vuonna Fidel Castro kutsui hänet vierailulle Havannaan.

Vuonna 1997 Chávez taistelutovereineen perusti 5. tasavalta –liikkeen (MVR) ja ryhtyi kamppailemaan presidentin virasta. Helmikuussa 1998 hänet valittiin kansanäänestyksellä Venezuelan uudeksi presidentiksi. Vuonna 1999 perustuslakia säätävässä kokouksessa maahan hyväksyttiin nykyinen perustuslaki. MVR poliittisine liittolaisineen saavutti 30.6.2000 vaalivoiton parlamenttivaaleissa (99/165) ja romutti näin sosiaalidemokraattien (AD) ja kristillissosiaalisen puolueen (COPEI) 40 vuotta kestäneen korruptoituneen vallan. Samassa yhteydessä Chávez järjesti uudet presidentin vaalit, jossa hänet valittiin uudelle kuusivuotiskaudelle. Maailmankatsomukseltaan marxilainen Adan Chávez kuului myös MVR:n johtoon.

KOHTI 21. VUOSISADAN SOSIALISMIA

Bolivaarisen hallitus on toteuttanut uudistuspolitiikkaansa sopusoinnussa Venezuelan voimassa olevan lainsäädännön kanssa. Venezuelan kansalliskokous sääti v. 2010 kaksi uutta lakia; laki kansanvallasta sekä lain kansan- ja julkisesta suunnittelusta. Nämä lait ovat osa viidestä kansanvallan laista, jotka tähtäävät valtion suunnittelurakenteisiin siirtymiseen ja päätöksentekoon ruohonjuuriorganisaatioiden tasolla. Lakien tarkoituksena on edistää vallan hajauttamista, kollektiivista omistamista, itsehallintoa ja valtion liittoneuvoston asemaa suunnitteluelimenä. Lakien tavoitteena on suoda paikallisneuvostoille johtava asema maan julkishallinnossa ja korvata porvarillinen edustuksellinen demokratia osallistuvalla demokratialla. Porvarillinen hallintokoneisto korvataan ajallaan bolivaarisella neuvostojärjestelmällä.

Bolivaarinen vallankumous on yhä voimissaan. Voitettuaan sisäiset ja ulkoiset vastoinkäymisensä se syvenee ja kulkee päättäväisesti kohti 21. vuosisadan sosialismia.

 

Matti Laitinen

Lähteet: venezuelanalysis.com 3.1.2017 ja 10.1.2017: Lucas Koerner ja Ignacio Ramonet ja ML:n omat artikkelit v. 2005–2016 sekä Wikipedia, Reuters ja AFP.

Mainokset

Kommentointi on suljettu.