Fidel Castro täyttää 90 vuotta

Posted: 11.8.16 in Uncategorized

fidel-entre-nosotros-90

ITSENÄINEN JA TÄYSIVALTAINEN KUUBA

Kuuba on tahtonut kulkea ja kehittyä valtiona vallankumouksen voiton jälkeen omaa kansallista, sosialistista tietään. Se on halunnut säilyttää oman kansallisen itsenäisyytensä ja itsemääräämisoikeutensa. Maan johdossa toimi v. 1959–2006 Fidel Castro Ruz. Maan perustuslakiin kirjattiin hänen hallintokaudellaan: ”Kuuba on riippumaton ja itsenäinen sosialistinen työläisten valtio, joka on organisoitu sen kaikkien kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi demokraattiseksi ja keskusjohtoiseksi tasavallaksi, jossa kansalaiset nauttivat poliittisesta vapaudesta, yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, yksilöllisestä ja kollektiivisesta hyvinvoinnista sekä inhimillisestä solidaarisuudesta.”

Tutkija Jyrki Käkönen arvioi v. 1991, että ”Yhdysvaltain silmissä Kuuba ei ollut vaarallinen toimija vain sosialisminsa vuoksi, vaan ennen kaikkea siksi, että se omaksui kansallisen kehitystien. Kuuba asettui erilaiseksi ja Yhdysvaltain politiikka ei ole hyväksynyt eikä hyväksy edelleenkään erilaisuutta kansainvälisessä järjestelmässä. Erilaiset leimataan tarvittaessa uhkatekijöiksi joko Yhdysvaltain turvallisuudelle tai maailman rauhalle.” (Cuba Sí 4/91)

Kriittinen amerikkalainen, Noam Chomsky irvailee osuvasti maansa Kuuba-politiikkaa kirjassaan ”Valta ja terrori” seuraavasti: ”Sodankäynti Kuubaa vastaan on jatkunut v. 1959 lähtien. Vuoteen 1989 asti tekosyy sodalle oli, että meidän piti puolustautua tätä Venäjän valtakunnan lonkeroa vastaan, joka oli kuristamaisillaan meidät. Tästä syystä meidän oli tuettava Kuubaan kohdistuvaa terroria ja taloudellista sodankäyntiä. Vuonna 1989 tekosyy menetti merkityksensä ja me vaihdoimme sen silmääkään räpäyttämättä toiseen. Aiempi tekosyy unohtui ja kauppasaarto kiristyi. Kävi ilmi, että uusi syy oli rakkautemme demokratiaan.”

VALLANKUMOUSFILOSOFI FIDEL CASTRO

New Mexicon yliopiston sosiologian professori Nelson Valdés arvioi Fidel Castron vallankumousfilosofian ominaispiirteitä seuraavasti: ”Kollektiiviset tarpeet menevät yksilön oikeuksien edelle. Toiminnan motiivina pitäisi olla vallankumouksellinen tietoisuus eikä raha. Epäitsekkyys on myönteinen arvo, ahneus ei ole. Valtio voi tehdä rationaalisia päätöksiä, markkinat ovat irrationaalisia. Alikehittyneen maan tulisi kiinnittää enemmän huomiota tuotantoon kuin kuluttamiseen.” Kapitalisteille tällaiset ajatukset ovat suorastaan vandalismia!

Valdésin mukaan Kuubassa massojen mobilisoiminen on tärkeämpää kuin hallinnolliset menetelmät. Poliittisen johdon suora kontakti väestöön on demokratian todellinen mittapuu. Yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus ovat tärkeämpiä kuin yksilökohtaiset kansalaisvapaudet ja poliittiset oikeudet. Valdésin arvion mukaan Fidelin varsinainen oikeutus valtaansa on ollut hänen vahva kontaktinsa kansaan. (Cuba libre! Fidel Castron ja Ernest Hemingwayn Kuuba; toim. Laura Similä, Sammakko)

FIDELIN 80-VUOTISPÄIVÄT

Viime vuosisadan ainoan merkittävän, elossa olevan valtiojohtajan – Fidel Castron – sairastuminen v. 2006 aiheutti maailmassa valtavan spekulaatiohyökyaallon Kuuban tulevaisuudesta. Tuolloin suomalaisen viestintäalan yksinvaltiaan lippulaivassa kehotettiin, että ”vallankumouksen museossa on korkea aika avata ovia”. Painomustediktaattorin oikeistolaiset pääkirjoituskoirat syyttivät Fidel Castroa mm. maan museoimisesta vallankumouksen muistomerkiksi ja yhteiskunnan kehityksen tukahduttajaksi. He esittivät Kuuban saarron olleen USA:n kannalta virhe, koska se ei kaatanutkaan Castroa. Erkon propagandakoneisto haikaili myös entiseen tapaansa vastavallankumousta Kuubaan.

Kaikesta tapahtuneesta huolimatta Kuuban presidentti Fidel Castro juhli 80-vuotissyntymäpäiväänsä 13.8.2006 yhdessä Venezuelan presidentin Hugo Chávezin ja viransijaisensa Raúl Castron kanssa.

FIDELIN 90-VUOTISPÄIVÄT

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama vieraili 21.3.2016 ensimmäisen kerran v. 1928 jälkeen maansa presidentin asemassa Kuubassa. Samassa yhteydessä hän avasi USA:n suurlähetystön Havannassa. Hän keskusteli käyntinsä aikana maan presidentin Raúl Castron kanssa. Obama kehotti maansa kongressia Kumoamaan Kuuban taloussaarron. Kuuban ja USA:n välisten suhteiden kohennettua maiden välisiä matkustusrajoituksia on lievennetty ja niiden välinen postiyhteys on avattu. Obaman mukaan USA ei pyri enää painostaman Kuubaa yhteiskunnallisiin muutoksiin. Kuuban ulkoministeri Bruno Rodríguez totesi ennen vierailua kauppasaarron olevan suurin este Kuuban taloudelliselle kehitykselle ja olennainen este maiden suhteiden normalisoinnille. Toinen merkittävä este on edelleen USA:n laiton laivastotukikohta Guantánamossa. Edellisen kerran jenkit pyrkivät rantautumaan Kuubaan v. 1961 Sikojenlahdella, mutta tulivat Fidel Castron johdolla palautetuksi katkeran tappion kärsineinä takaisin kotimaahansa.

Aatos Erkko on jo kuopattu, mutta 13.8.2016 90 vuotta täyttävä Fidel Castro on yhä elossa. Kuuba ei ole muuttunut vallankumouksellisuuden teemapuistoksi eikä se ole myöskään taipunut USA:n painostuksen alla. Miamin viisikko on vapautettu. Tasavalta on yhä itsenäinen sosialistinen valtio, jonka kehitys etenee oman yhteiskunnallisen kehitystiensä kautta.

MIKSI KUUBASSA OLI TEHTÄVÄ VALLANKUMOUS?

”Ehkäpä tärkein seikka, jonka mainitsin (Kuuban) taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta oli seuraavanlainen. Kansan tulevaisuus, ratkaisut sen ongelmiin, eivät voi jatkuvasti olla sidoksissa tusinan itsekkään suurliikemiehen intresseihin eikä myöskään kylmään voiton laskelmointiin, joita 10 tai 12 porhoa harjoittaa ilmastoiduissa toimistoissaan. Maa ei voi jatkaa polvillaan kerjäten ihmettä kultaiselta vasikalta, jonka Vanhan testamentin profeetta Mooses tuhosi vimmoissaan. Kultainen vasikka ei voi toteuttaa minkäänlaisia ihmeitä… Valtiomiehet, joiden työn sisältönä on muuttumattomuuden ylläpitäminen ja sellaisten fraasien laukominen kuten yrittämisen ehdoton vapaus, sijoitetun pääoman turvaaminen sekä kysynnän ja tarjonnan laki, eivät tule ratkaisemaan näitä ongelmia.” (Fidel Castro: Moncadan johtopäätöksistä 27.6.2003 Santiago de Cuba)

SOSIALISTINEN KUUBA

”Perustuslakiluonnosta valmisteltaessa on työskennelty tunnontarkasti. Siinä on koottu yhteen oman kansamme kokemukset ja se yleismaailmallinen kokemus, joka on kertynyt toisten kansojen rakentaessa sosialismia ennen meitä. Olemme sitä mieltä, että se on tekstinä Amerikan mantereen ensimmäinen työläisten ja talonpoikien, ruumiillisen ja henkisen työn tekijöiden sosialistisen valtion arvoinen, valtion, jossa kaikki valta kuuluu reaalisesti ja tosiasiallisesti työtätekevälle kansalle, pohjautuessaan tuotantovälineiden yhteisomistukseen ja tukeutuessaan työläisten ja talonpoikien lujaan liittoon, jota ohjaa työväenluokka ja sen järjestäytynyt marxilais-leniniläinen etujoukko, Kuuban kommunistinen puolue, yhteiskunnan ja valtion ylin johtava voima.” (KKP:n 1. sihteeri Fidel Castro 1. edustajakokouksessa v. 1975)

Vuonna 1975 Kuuba lähetti tuhansia vapaaehtoisia Angolaan (operaatio Carlota). Nämä pysäyttivät eteläafrikkalaisten ja zairelaisten sotilaiden etenemisen Luandaan. Portugalin uusi hallitus myönsi Angolalle itsenäisyyden. Vuonna 1979 Havannassa Sitoutumattomien maiden liikkeen (NAM) VI huippukokous valitsi puheenjohtajakseen Fidel Castron.

Vuonna 1981 Ronald Reagan aloitti virkakautensa USA:n presidenttinä. Tämä merkitsi Yhdysvaltojen Kuubaan kohdistamien aggressioiden voimakasta aktivoitumista. USA:n kansallinen turvallisuusneuvosto (NSC) auttoi Bacardí-imperiumia perustamaan Amerikan kuubalaisten kansallissäätiön (CANF). Rommisuku harjoitti monipuolista yhteistoimintaa CIA:n kanssa. Sillä on ollut lisäksi vuosikymmeniä valtava poliittinen vaikutus Valkoiseen taloon. Se rahoitti ja organisoi vastavallankumouksellista toimintaa Kuubassa. Sen suurimpia poliittisia voittoja ovat olleet Kuuban vastaiset, kauppasaartoa entisestään kiristäneet 1990-luvulla säädetyt Torricelli-Graham- ja Helms-Burton –lait.

USA:n KUUBA-POLITIIKAN SAAVUTUKSET

”Minä puhun ikään kuin, jos maamme eläisi idyllissä taivaan rauhassa, aivan kuin jos ei olisi ollut yli 40 vuotta kestänyttä raakaa kauppasaartoa, taloudellista sotaa, lukemattomia sabotaasi- ja terrori-iskuja, salamurhahankkeita sekä päättymätöntä määrää karseita toimia maatamme kohtaan, joita en toivo korostavani tässä puheessani, koska polttopisteenä ovat tämän hetken olennaiset ajatukset. Riittää, kun todetaan, että puolustukselliset tehtävät yksistään ovat vaatineet satojen tuhansien miesten ja naisten mobilisointia ja valtavia aineellisia voimavaroja. Tämä taistelu on opettanut meidän kansaamme taistelemaan samanaikaisesti monella rintamalla tekemällä paljon vähällä ja olemaan lankeamatta esteisiin.

Ratkaiseva todiste tästä oli heidän sankarillinen käyttäytymisensä, sitkeytensä ja järkkymätön suhtautumisensa, kun sosialistinen leiri katosi NL:n hajoamisen myötä. Saavutus, johon he ylsivät, kun kukaan maailmassa ei olisi lyönyt vetoa vallankumouksemme säilymisestä penniäkään, menee historiaan yhtenä suurimpana saavutuksena. He tekivät sen vahingoittamatta ainuttakaan vallankumouksen eettistä tai humanistista periaatetta vihollistemme räkänauruista ja loukkauksista huolimatta.” (Fidel Castro Santiago v. 1999)

FIDEL ARVIOI NEUVOSTOLIITTOA

Gorbatšovin johtaman NKP:n aiheuttama Neuvostoliiton hajoaminen v. 1991 antoi USA:lle vapaat kädet toimia haluamallaan tavalla ja hyödyntää estottomasti Berliinin muurin murtumista, Unkarin rajojen avautumista ja solidaarisuuden voittoa Puolassa sekä jenkkien tukemaa samettivallankaappausta Tšekkoslovakiassa. Nato laajeni 28-jäseniseksi aggressiiviseksi sotilasliitoksi. Neuvostoliiton hajoamisen ja Kuuban taloussaarron yhteisvaikutuksesta Kuuba ajautui 1990-luvulla syvään taloudelliseen kriisiin, josta maa kuitenkin selviytyi neuvokkuutensa ja sitkeytensä avulla.

”Neuvostoliitossa esiintyi sellaisia historiallisia ilmiöitä, joita täällä ei ollut. Kuubassa ei ollut stalinismia eikä täällä tunnettu vallan väärinkäyttöä, ei esiintynyt henkilökulttia eikä pystytetty patsaita. Täällä säädettiin jo aivan vallankumouksen alkuaikoina laki, jossa kiellettiin antamasta kaduille tai rakennuksille elävien ihmisten nimiä tai pystyttämästä näille patsaita. Täällä ei ole virallisia muotokuvia edes julkisten virastojen seinillä. Olemme aina vastustaneet kovasti henkilökulttia, joten täällä ei ole esiintynyt minkäänlaista henkilöpalvontaa.

Ei meillä ole mitään syytä oikaista muualla tehtyjä erehdyksiä. Täällä ei myöskään ollut koskaan viljelysmaiden pakkokollektivisointia. Olemme aina lähteneet siitä periaatteesta, että sosialismia rakentavat vapaat ihmiset, jotka haluavat luoda uudenlaisen yhteiskunnan. Meillä ei ole tarvetta oikaista erehdyksiä, joita emme ole tehneet…

Absoluuttisen vallankäytön perinteiden seurauksena Neuvostoliitossa kehittyi hierarkkinen asenne, feodaalinen kulttuuri tai millä nimellä me sitä kutsummekin. Syntyi vallan väärinkäyttöön syyllistynyt suuntaus, jolle oli pyrkimys pakottaa muut maat ja puolueet kuuliaisuuteen yhtä valtiota ja yhtä hegemonista puoluetta kohtaan…

Gorbatšov ei kyennyt löytämään ratkaisuja maansa valtaviin ongelmiin. Hänellä oli epäilemättä tärkeä rooli eräissä sittemmin esiintyneissä ilmiöissä ja niitä seuranneessa Neuvostoliiton luhistumisessa. Hän ei pystynyt säilyttämään maataan suurvaltana eikä estämään sen hajoamista. Päinvastoin Gorbatšovin kautensa loppuvaiheessa osoittama heikkous ja hänen tekemänsä virheet myötävaikuttivat siihen aivan suoraan.” (Ignacio Ramonet, Fidel Castro – Elämäni, s. 382–39)

IHMINEN ON KUOLEVAINEN OLENTO

”Olen hyvin vakuuttunut siitä, että ihminen on kuolevainen, mutta en ole ollut koskaan huolestunut siitä. Tosiasiassa tämä on avaintekijä minun elämässäni. Kun kapinallinen luonteeni vei minut vallankumoustaistelijan vaaroihin, kukaan ei pakottanut minua siihen. Minä tiesin myös, että minulla oli vain pienet mahdollisuudet selvitä hengissä pitkään. En ollut valtiojohtaja, mutta olin hyvin tunnettu mies. En perinyt asemaani, en ole kuningas, siksi minun ei tarvitse valmistella seuraajaa itselleni. Mitään kaoottisen siirtymäkauden traumaa ei tarvitse ehkäistä, koska ei ole tarvetta minkäänlaiseen siirtymäkauteen. Siirtyminen yhdestä yhteiskuntajärjestelmästä toiseen on kestänyt jo yli 40 vuotta. Tämä ei ole yhden miehen korvaamista toisella miehellä. ”
”Kun vallankumous on vakiinnuttanut asemansa ja kun sen aatteet ja tietoisuus ovat alkaneet kantaa hedelmää, kukaan ihminen ei ole korvaamaton. Ei ole tärkeää, kuinka tärkeä hänen henkilökohtainen panoksensa on saattanut ollakaan. Kuubassa ei ole henkilökulttia. Ette koskaan näe Kuubassa virallisia valokuvia elävistä johtajista, tai katuja, puistoja tai kouluja, jotka on nimetty heidän mukaansa.
Vastuunkanto on jaettu oikein hyvin ja työ on hajautettu usealle henkilölle. Suuri joukko nuoria ja jo kokeneita ihmisiä yhdessä pienemmän ryhmän vanhoja vallankumouksellisia ovat ne, jotka pitävät maan toimintakunnossa. Pitää ottaa myös huomioon, että meillä on puolue, joka nauttii suurta arvostusta ja moraalista ja arvovaltaa. Onko syytä huoleen?” (UNESCO:n pääjohtaja Federico Mayor Zaragoza haastatteli v. 1999 Fidel Castroa)

2000-LUVUN FIDEL

Vuonna 1988 yhdysvaltalainen Latinalaisen Amerikan kurinpidollisiin asioihin erikoistunut IAD-järjestö (Inter-American Dialogue) varoitteli raportissaan, että Latinalaista Amerikkaa kohtaavista uhkista suurin oli se, jos kansa ja armeija yhdistyvät jossain mantereen maassa puolustamaan omia kansallisia etujaan. USA:n kannalta näin on tapahtunut 2000-luvulla jo liian useassa maassa.

FTAA-sopimuksen torjuminen v. 2005 oli todistus sitä vastustavan yhteiskunnallisen liikkeen olemassaolosta ja Latinalaisen Amerikan uudesta geopoliittisesta koostumuksesta. Tämä olennoitui sellaisten kansanhallitusten ilmaantumisena Amerikkaan, jotka uskalsivat asettua imperiumia vastaan.

2000-luvulla Fidel Castrolla on ollut merkittävä vaikutus Latinalaisen Amerikan integraation ja omavaraisuuden syventymiseen. Hän on toiminut aktiivisesti taustavaikuttajana mm. maanosan valtioiden yhteistyöjärjestöjen kuten Meidän Amerikkamme kansojen Bolivaarinen liitto ALBA (v. 2004), Etelä-Amerikan kansojen liitto UNASUR (v. 2008), Karibian ja Latinaisen Amerikan valtioiden yhteisö CELAC (v. 2010), televisioasema TeleSur (v. 2005), Petrocaribe (v. 2008) ja Etelän pankki (v. 2007) perustamisessa. ALBA:n puitteissa Latinalaiseen Amerikkaan perustettiin OPEC:in kaltainen öljyalan yhteistyöorganisaatio Petroamerica. Sen alueellisia toimintahaaroja ovat Petrosur, Petrocaribe ja Petroandina. Öljytuotteiden ostajina toimivat monikansalliset öljy-yhtiöt korvattiin valtion omistamilla öljy-yhtiöillä kuten Venezuelan PVDSA, Bolivian YPFB ja Brasilian Petrobras.

Nämä valtiolliset yhteistyöjärjestöt ja instituutiot ovat uusliberalismin ja imperialismin vastaisia hankkeita. Ne perustuvat yhteistyön, vastavuoroisuuden, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden periaatteille. UNASUR:in yhtenä keskeisenä periaatteena on siihen kuuluvien kansakuntien itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden voimistaminen. Järjestön tavoitteina ovat myös UNASUR:in yhteinen parlamentti, valuutta ja passi v. 2019 mennessä.

2010-LUVUN FIDEL

Fidel Castro kirjoitti 3.7.2011 kolumnissaan ”Heijastuksia”: ”Venezuelan presidentti (Hugo Chávez) on yksi niistä ihmisistä, joka on tehnyt eniten kansansa terveyden ja koulutuksen eteen. Vaikkakin Kuuban vallankumoukselle on kerääntynyt eniten kokemusta näistä aloista, me teemme yhteistyötä ilolla tämän sisarvaltion kanssa kummallakin elämänalueella.

Tuolta maalta ei suinkaan puutu lääkäreitä – melkeinpä päinvastoin. Heillä oli yllin kyllin lääkäreitä, joiden joukossa oli jopa ensiluokan ammattilaisia kuten muissakin Latinalaisen Amerikan maissa. Yhteiskunnallisesti oli ongelmallista, että parhaat lääkärit ja hienoimmat laitteet olivat yksityiskäytössä, kuten kaikkialla kapitalistisissa maissa. Usein ei käynyt näinkään, koska Venezuelan kaltaisissa kehittymättömissä kapitalistisissa maissa vauraalla yhteiskuntaluokalla oli hyvä syy käyttää USA:n ja Euroopan parhaita sairaaloita. Tämä oli ja on edelleen tavanomaista, eikä sitä voi hyväksyä.

Vieläkin pahempaa on se, että USA ja Eurooppa ovat huomioineet kunkin riistetyn kolmannen maailman maan spesialistit vietelläkseen heidät jättämään kotimaansa ja emigroitumaan kulutusyhteiskuntiin. Kehitysmaiden lääkärien kouluttaminen vaatii uskomattomia rahasummia, joita miljoonilla latinalaisamerikkalaisilla ja karibialaisilla perheillä ei ole varaa maksaa. Kuubassa tilanne oli samanlainen, kunnes vallankumous haastoi sen kouluttamalla lääkäreitä ei ainoastaan oman maan tarpeeseen vaan myös Latinalaisen Amerikan, Karibian tai muun maailman tarpeita varten.

Me emme ole koskaan varastaneet muiden kansojen sivistyneistöä. Päinvastoin Kuubassa olemme kouluttaneet kymmeniä tuhansia lääkäreitä ja muita huippuluokan ammattilaisia maksutta velvoittaen heitä työskentelemään valmistuttuaan omissa kotimaissaan.

Kiitokset Bolivarin ja Martin innoittamille syvällisille vallankumouksille. Venezuela ja Kuuba ovat maita, joissa terveydenhoito ja koulutus ovat poikkeuksellisen kehittyneitä. Jokaisella kansalaisella on reaalinen oikeus saada peruskoulutusta ja valmistua ammattiin maksutta. USA ei ole kyennyt takaamaan samaa kaikille asukkailleen. Todellisuudessa maan hallitus on investoinut joka vuosi miljardeja dollareita aseisiin ja sotaseikkailuihin. USA on suurin aseiden ja kuolemanvälineiden viejä. Siellä toimivat maailman suurimmat huumemarkkinat. Kymmenet tuhannet latinalaisamerikkalaiset menettävät henkensä vuosittain huumeiden vuoksi.”

Vuonna 2013 tapahtuneen presidentti Hugo Chávezin ennenaikaisen kuoleman jälkeen vasemmisto on menettänyt valta-asemiaan Latinalaisessa Amerikassa. Yhdysvaltojen tukema oikeisto on palannut valtaan useassa maassa ja pyrkii toteuttamaan uusliberalistista yhteiskuntapolitiikkaa. Boliviassa, Ecuadorissa, Kuubassa, Nicaraguassa, Uruguayssa ja Venezuelan bolivaarisessa tasavallassa maiden johdossa istuu kuitenkin yhä vasemmistolainen presidentti.

Merkittävän vallankumouksellisen ajattelijan ja valtiomiehen, Fidel Castron, elämäntyötä kunnioittaen ja arvostaen. Mieluummin kaikille oikeudenmukainen ja siedettävä elämä sekä kansan solidaarisuus kuin vain harvojen ylellisyys! Eteenpäin Fidel Castron viitoittamalla tiellä.

Matti Laitinen
13.8.2016

Mainokset

Kommentointi on suljettu.