Kuuba ja Yhdysvallat puheväleihin

Posted: 18.12.14 in +Kuuba

Kauan odotettu historiallinen ilon päivä saapui vihdoin 17.12.2014 juuri sopivasti ennen joulua, kun Kuuba ja Yhdysvallat ilmoittivat päässeensä yhteisymmärrykseen maiden välisten 1961 lähtien jäissä olleiden suhteiden uudelleen lämmittämisestä. Ensimmäinen askel tähän suuntaan annettiin, kun Yhdysvallat suostui vapauttamaan 2001 vangitun niin sanotun Miamin viisikon kolme edelleen ilman vapautta ollutta poliittista vankia, Gerardo Hernándezin, Antonio Guerreron y Ramón Labañinon, johon Kuuba puolestaan vastasi vapauttamalla muutaman yhdysvaltalaisen vankin, heidän joukossaan tiedusteluteknologian salakuljettamisesta vangittu Alan Gross. Myös diplomaattisuhteiden luomisesta saarivaltion ja pohjoisen suurvallan kesken päätettiin. Neuvotteluja kauppasaarron purkamisesta on tarkoitus jatkaa, silla Barrack Obama on luvannut viedä asian kongressin käsittelyyn tarvittavan lakimuutoksen aikaansaamiseksi.

Obaman muttuneeseen Kuubaan tilanteeseen liittynyt puhe piti sisällään useamman vahvan julistuksen:

”Kyseessä on merkittävin Washingtonin Kuubaan kohdistuvan politiikan muutos yli viiteenkymmeneen vuoteen. On aika lopettaa vanhentunut Kuuban-politiikka, joka on epäonnistunut vuosikymmenien ajan. Nämä viisikymmentä eristyksen vuotta eivät ole toimineet, on aika vaihtaa asennetta. En usko, että meidän pitäisi tehdä samoin toiset viisikymmentä vuotta ja odottaa toisenlaista tulosta.”

Yhdysvallat ei silti luovu aikeistaan painostaa Kuubaa muuttumaan, vaikka kepin sijaan ollaankin nyt tarjoamassa porkkanaa:

”Poliittinen sitoutuminen saarivaltion kanssa voi olla paljon tehokkaampi vaikutustapa kuin eristäminen. Ei ole Yhdysvaltojen etujen mukaista yrittää työntää Kuubaa kohti romahdusta.”

Obama päätti tunteikkaan puheensa espanjaksi lausuttuihin sanoihin: “Me kaikki olemme amerikkalaisia.”

Kuuban vallankumous voitti pitkän taistelun

Tässä suora käännös Kuuban presidentin Raúl Castron puheesta.

Kansanveljet:

Siitä lähtien kun minut valittiin valtio- ja ministerineuvoston presidentiksi, olen toistanut usean kertaan halukkuutemme ylläpitää kunnioitukseen ja yhtäläiseen täysivaltaisuuteen perustuvaa vuoropuhelua Yhdysvaltojen hallituksen kanssa käsitelläksemme mitä erilaisempia aiheita vastavuoroisesti kansallista itsenäisyyttä ja kansamme itsemääräämisoikeutta väheksymättä.

Tämä on toveri Fidelin pitkän taistelumme erinäisillä hetkillä julkisesti ja yksityisesti Yhdysvaltain hallitukselle ilmaisema kanta, aikeella keskustella ja ratkaista erimielisyydet neuvottelemalla ja luopumatta yhdestäkään periaatteestamme.

Suurten vaarojen, aggressioiden, vastoinkäymisten ja uhrausten edessä Kuuban sankarillinen kansa on näyttänyt olevansa nyt ja aina uskollinen ihanteillemme itsenäisyydestä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Näinä 56 vallankumouden vuotena tiukasti yhtenä rintamana olemme säilyttäneet syvän lojaaliutemme niitä kohtaan, jotka kaatuivat periaatteitamme puolustaen itsenäisyyssotiemme alkamisesta lähtien vuonna 1868.

Nyt viemme eteenpäin vaikeuksista huolimatta taloudellisen mallimme päivityksen rakentaaksemme vaurasta ja kestävää sosialismia.

Korkeimman tason vuoropuhelun tuloksena, joka piti sisällään eilen käymäni puhelinkeskustelun Barack Obaman kanssa, on ollut mahdollista edetä kumpaakin kansaa kinnostavien kysymysten ratkaisemisessa.

Kuten Fidel lupasi kesäkuussa 2001 sanoessaan “he palaavat!”, tänään Gerardo, Ramón ja Antonio ovat saapuneet isänmaahamme.

Heidän perheidensä ja koko tämän tavoitteen puolesta väsymättä liikkeellä ollut kansamme valtava ilo ulottuu satoihin komiteoihin ja solidaarisuusryhmiin; hallituksiin, parlamentteihin, järjestöihin, instituutioihin ja julkisuuden henkilöihin, jotka näiden kuudentoista vuoden aikana ovat vaatineet heidän vapauttamistaan toteuttaen pelottomia ponnistelujaan. Ilmaisemme kaikille heille syvimmän kiitollisuutemme ja sitoutuneisuutemme.

Tämä presidentti Obaman päätös ansaitsee kansamme kunnioituksen ja tunnustuksen.

Haluan kiittää ja tunnustaa Vatikaanin avun, erityisesti paavi Franciscuksenn antaman avun Kuuban ja Yhdysvaltain suhteiden parantamiseksi. Niin ikään jaan kiitosta Kanadan hallitukselle sen luomista edellytyksistä kahden maan korkean tason dialogin toteuttamiseksi.

Me vuorostamme vapautimme ja lähetimme Yhdysvaltoihin kuubalaistaustaisen vakoilijan, joka toimi tuon kansan palveluksessa.

Toisaalta humanitäärisiin syihin vedoten amerikkalainen Alan Gross palautettiin tänään kotimaahansa.

Tapamme mukaisesti ja tiukasti laillista järjestystämme noudattaen olemme yksipuolisesti antaneet oikeudellisia etuja vastaaville vankeille, mukaan lukien niiden henkilöiden vapauttaminen, joista Yhdysvaltojen hallitus on ollut kiinnostunut.

Olemme myös päättäneet diplomaattisuhteidemme palauttamisesta.

Tämä ei tarkoita, että keskeisin kysymys olisi ratkottu. Taloudellinen ja kaupallinen suuria inhmisilliä ja aineellisia vahinkoja aiheuttava maamme saartaminen pitää lopettaa.

Vaikka saartotoimenpiteet on muutettu laiksi, Yhdysvaltojen presidentti voi muuttaa niiden soveltamista toimeenpanovaltansa nojalla.

Ehdotamme että Yhdysvaltojen hallitus hyväksyy kansainväliseen oikeuteen ja Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaan perustuvia keskinäisiä toimenpiteitä kahdenvälisen ilmapiirin parantamiseksi ja maidemme välisten suhteiden normalisoimiseksi.

Kuuba korostaa halukkuuttaan jatkaa yhteistyötä monenvälisten toimijoiden kuten Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa.

Samalla kun myönnämme meillä olevan syviä erimielisyyksiä ennen kaikkea kansalliseen itsemäärämiseen, demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja ulkopolitiikkaan liittyen, vahvistan tahtomme käydä vuoropuhelua kaikista näistä aiheista.

Pyydän Yhdysvaltojen hallitusta poistamaan kansojemme, perheiden ja kummankin maan kansalaisten siteitä rajoittavat esteet ja rajoitukset erityisesti suhteessa matkailuun, suoraan postitoimukseen ja telekommunikaatioon.

Nyt harjoitetuissa vaihdoissa saavutetut edistysaskeleet osoittavat, että on mahdollista löytää ratkaisuja moniin ongelmiin.

Kuten olemme toistaneet, meidän on opittava sivistynyt yhdessäelämisen taito erimielisyyksistämme huolimatta.

Tulemme puhumaan lisää näistä tärkeistä teemoista myöhemmin.

Hyvin paljon kiitoksia.

 

Muutos koetaan tervetulleeksi

Etelän yhteismarkkinajärjestön Mercosurin kokouksessa Argentiinan Paranássa läsnä olevat Latinalaisen Amerikan johtajat ovat jo ehtineet juhlia Havannan ja Washingtonin välien lämpenemistä vuosikymmeniä kestäneiden jännitteiden lauettua. Brasilian presidentti Dilma Rousseff korosti paavi Franciscuksen asemaa neuvotteluissa myöntäen, ettei uskonut tämän päivän koskaan saapuvan ja Argentiinan presidentti Cristina Fernández kuvaili uutisia upeiksi vaatien samalla kauppasaarron lopettamista. Perun presidentti Ollanta Humala luonnehti tapahtumia merkittäväksi askeleeksi, joka edistää koko Amerikkojen mantereiden integraatiota. Nicaraguan presidentti Daniel Ortega taas lähetti virallisen onnittelukirjeen heti tuoreltaan Kuuban johdolle.

Venezuelan presidentti Nicolás Maduro puolestaan kuvaili päivää historialliseksi kiitellen Obamaa hyvästä teosta:

”Olemme onnellisia kolmen sankarin vapauttamisesta. Tämä on Fidelin ja Kuuban kansan voitto. Barack Obaman hienolle eleelle on annettava tunnustusta, samoin hänen rohkeudelleen, nyt kun hän on tehnyt ehkä presidenttikautensa tärkeimmän päätöksen. Obama on sanonut, ettei hän voi jatkaa Kuuban ajamista romahdukseen, se on historian oikaisemista.”

”Kuuban ja Yhdysvaltojen 53 vuotta sitten keskeytyneiden diplomaattisuhteiden uudelleen avaaminen edustaa uutta Kuuban kansan moraalin, etiikan ja vastarinnan historiaa, kansan joka ei nöyrtynyt vuosikymmenien aikana pohjoisen naapurin edessä.”

Tahoillaan monet Euroopan valtiot, kuten Saksa, Ranska ja Espanja sekä Venäjä ovat kiitelleet uuden lehden avaamista Kuuban ja Yhdysvaltojen välisissä suhteissa.

Human Rights Watchin Amerikkojen osaston johtaja José Miguel Vivanco on kiitellyt niin ikään nyt alkanutta prosessia muuttaa Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa suhteessa Kuubaan:

”Human Right Watch tukee presidentti Obaman päätöstä muuttaa merkittävästi Yhdysvaltojen politiikkaa suhteessa Kuubaan ja vaatia kongressilta, että se vihdoin harkitsisi tehottoman saarron lopettamista, mitä olemme pyytäneet vuosien ajan Yhdysvaltain hallitukselta.”

Kauppasaarron lyhyt historia

Saartoa on pidetty sotatoimena aina vuoden 1909 Lontoon laivastokonferenssista lähtien. Kuuban kauppasiirto on estänyt maata käymästä kauppaa paitsi Yhdysvaltojen niin myös monien kolmansien maiden kanssa aina vuodesta 1961 lähtien. Kuuban saarrolla Yhdysvallat on pyrkinyt luhistamaan Kuuban vallankumouksen, sen kansan itsemääräämisoikeuden ja itsenäisyyden, kurjistamalla sen materiaalisen kehityksen mahdollisuuksia. Etenkin Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 90-luvun alussa Kuuba ajautui pahaan taloudelliseen kriisiin, josta se on osin pystynyt toipumaan esimerkiksi lisääntyneen matkailun ja lääketieteen viennin sekä Venezuelan kanssa toteutetun yhteistyön takia. Myös Kiina ja Venäjä ovat nykyisin Kuuban hyviä kauppakumppaneita.

Paitsi että kauppasaarto on pitkään rajoittanut joidenkin lääkkeiden ja ruokatuotteiden saatavuutta, on se myös osoittautunut täysin toimimattomaksi poliittisen painostuksen välineeksi kestämättömänä rakenteellisen väkivallan muotona. Kansainvälisen oikeuden vastaisen kauppasaarron ovat tuominneet vuorollaan lähes kaikki Latinalaisen Amerikan maat, Amerikan valtioiden järjestö (OEA) ja YK:n yleiskokous. Esimerkiksi vuoden 2007 Yhdysvaltojen laitonta ja yksipuolista kauppasaartoa vastaan äänestivät 184 YK:n jäsenmaata. Vain Yhdysvallat, Israel, Marshall-saaret ja Palau olivat saarron yksinäisessä tukiryhmässä.

Laittoman saarrosta on aina tehnyt se tosiasia, että Kuuba ei ole velkaa Yhdysvalloille, se ei ole syyllistynyt rikoksiin tai terrorismiin tai mihinkään muuhunkaan, joka oikeuttaisi sen omaisuuden takavarikoimisen. Kuuba ei ole myöskään ollut uhka Yhdysvaltojen turvallisuudelle, joten saartotoimenpiteet ovat olleet kaukana kansainvälisen lainsäädännön asettamasta laillisen itsepuolustuksen määritelmästä.

Kuuba on arvioinut kauppasaarron maksaneen sille vuodesta 1962 lähtien lähes 117 miljardin dollarin tai 95 miljardin euron verran. Silti Kuuba on pystynyt rakentamaan maailman parhaisiin lukeutuvan koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmän muiden vuonna 1959 voittaneen vallankumouksen saavutusten ohella. Silti kauppasaarto on vaikuttanut koulutus- ja terveyssektorin, kulttuurin, tieteen ja urheiluelämän kehitykseen negatiivisesti.

Jos ja kun kauppasaarto ensi vuonna puretaan Yhdysvaltain kongressin päätöksellä, Telesurin mukaan sillä olisi ainakin viisi suoraa seurasta:

1.     Kuuba ei enää kärsisi pääsykiellosta Yhdysvaltain markkinoille ostakseen tavaroita tai käydäkseen kauppaa perinteisillä vientituotteillaan kuten sokerilla, rommilla, tupakalla ja nikkelillä.

2.     Kuuba ei enää joutuisi pidättäytymään palvelujen viennistä, jotka kuuluvat useisiin saarron rajoituksiin, niiden joukossa yhdysvaltalaisten matkustuskiellon purkaminen, viestinnän ja meri- sekä ilmateitse tapahtuvan kuljetusliikenteen vapauttaminen.

3.     Karibian suurimman saarivaltion kansa voisi päästä käsiksi yhdysvaltalaisyritysten huipputeknologiaan.

4.     Kuuba voisi saada osakseen enemmän ulkomaisia investointeja, sillä Yhdysvaltojen hallituksen sanktiot ja painostus ulkomaisia yrityksiä kohtaan poistuisivat käytöstä.

5.     Saarivaltion ei enää tarvitsisi ostaa ruokatuotteita tai lääkkeitä kaukana olevilta markkinoilta, lisäksi vakuutusten ja rahtien hinnat laskisivat.

Apua kirkon korkeimmalta johdolta

Vatikaani on tunnustanut olleensa avainasemassa naapurimaiden sovun hieromisessa, joka johti kummankin osapuolen kannalta hyväksyttäviin tuloksiin. Keskiviikkona 17.12. tuli ilmi, että paavi Franciscus lähetti kirjeen sekä Barack Obamalle että Raúl Castrolle tänä kesänä kutsuen presidentit ratkomaan yhteisiä etujaan humanitäärisissä kysymyksissä, mukaan lukien vankien tilanteen, avatakseen uuden vaiheen maiden välisissä suhteissa. Myöhemmin lokakuussa Vatikaanissa käytiin kaikessa rauhassa rakentavia neuvotteluja arkaluontoisiin kiistanaiheisiin liittyen. Nyt kun tämä kaikki on tullut julkiseen tietoon, kirkon korkein johtaja Francisco on luvannut jatkaa jo aloitetun prosessin tukemista.
Italian pääministeri Matteo Renzi kehui paavin roolia välien lähentymisessä:

”Ajattelemme erityisellä lämmöllä paavi Franciscusta, jonka kiinnostus ja jatkuva apu ovat näytelleet ratkaisevaa roolia tämän historian sivun kirjoittamisessa ja joka vahvistaa hänen henkilökohtaisen sitoutumisensa kansojen välisen rauhan ja veljeyden rakentamiseen.Tämä on erityinen askel kohti demokratian ja yhteistyön arvoja edistävää ulkopolitiikkaa.”

Myös Kanadan rooli välien lämittelijänä oli yhtä yllättävä, sillä maiden keskinäiset välit ovat olleet viileät. Nyt kuitenkin sekä Castro että Obama tunnustivat Ottawan välittäjien tärkeyden entisten kylmän sodan vihollisten sovun rakentamisessa. Muun muassa vuonna 1999 Kanadan silloinen pääministeri Jean Chrétien arvosteli neljän kuubalaisvangin saamia tuomioita, vuonna 2012 taas Kanada torjui Kuuban kutsumisen Amerikkojen maiden huippukokoukseen vasten suuren enemmistön tahtoa. Myös vallankumousjohtaja Fidel Castro kirjoitti Kanadan ulkopolitiikkaa arvostelleen kirjeen maan korkeimmalle johdolle. Paradoksaalisesti kuitenkin maiden keskinäiset kaupalliset suhteet ovat parantuneet, sillä noin 800 000 kanadalaista matkustaa joka vuosi Kuubaan olleen näin suurin saarella käyvä yksittäinen turistiryhmä. Myös Kuuban vienti Kanadaan on osoittanut parantumisen merkkejä kasvaen noin 142 miljoonan euron verran vuodesta 2009 vuoteen 2013 mennessä, jolloin viennin kokonaisarvo oli jo noin 367 miljoonaa euroa.

Kanadan pääministeri Stephen Harper on ottanut tyyväisyydellä vastaan muutokset Kuuban ja Yhdysvaltojen välisissä suhteissa, vaikka hän tänään arvostelikin tapansa mukaan CBC:n haastattelussa paikallista demokratiaa:

”Kanada on onnellinen isännän roolistaan tarjottuaan kummankin maan delegaatioille varovaisen hienotunteisen ilmapiirin, jota tarvittiin tärkeän vuoropuhelun toteuttamiseksi. Haluan onnitella Yhdysvaltojen ja Kuuban hallitusta onnistuneesta dialogista, jolla on edesautettu maiden suhteiden normalisoitumista.”

Suhteiden kehittäminen agendalla

Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry on myöntänyt, että nyt on aika tehdä työtä Kuuban-välisten suhteiden parantamiseksi, sillä aiempi politiikka vain johti Washingtonin eristäytymiseen. Ulkoministeriön edustajiston on määrä matkustaa Karibian saarivaltioon tammikuussa osallistuakseen keskusteluun maahanmuutosta. Kerry on myös pyytänyt Obaman tavoin, että Kuuban poistaminen niin sanotulta terrorismia tukevalta mustalta listalta arvioidaan. Jo vuonna 2009 Obama teki pieniä muutoksia Kuuban rajoituksiin liittyen rahalähetyksiin ja Yhdysvaltain kuubalaisten matkustamiseen, mutta vasta nyt Washingtonin politiikalta on lupa odottaa todellista suunnanmuutosta.

Kerry toivoo myös olevansa ensimmäinen saarivaltiossa käyvä ulkoministeri kuuteenkymmeneen vuoteen. Myös hän näkee Kuuban-politiikan epäonnistuneen:

”Meidän politiikkamme Havannaa kohtaan on käytännössä ollut jäissä yli puoli vuosisataa ja on epäonnistunut aikeissaan edistää Yhdysvaltojen tavoitteita halki maanosan.”

Muun muassa matkustamiseen ja rahalähetyksiin on tulossa nopealla aikataululla entistä selkeästi joustavammat säännöt. Myös pankki- ja finanssisektorin säännöstelyä puretaan, lähitulevaisuudessa Kuubassa voi taas käyttää yhdysvaltalaisia pankki- ja luottokortteja. Lyhyellä aikavälillä merkittäväksi eduksi saattaa muodostua kommunikaatioteknologian viennin lisääminen ja odotettavissa oleva Internet- ja puhelinlaskujen roima hinnanlasku.

Toisaalta Valkoisen talon tiedonannossa käytetään vanhoja viittauksia, jotka vähättelevät Kuuban poliittista järjestelmää ja painostavat muutokseen. Siinä myös ilmaistaan Yhdysvaltojen kiinnostus kehittää Kuuban yksityissektoria, joten täyskäännöstä ei pohjoisnaapuri ole tehnyt, vaan idealoginen sota jatkuu vielä ainakin retoriikan tasolla. Valkoinen talo ilmaisee myös halukkuutensa vähentää kuubalaisten riippuvuutta valtiosta, joka voidaan tulkita sosialismin vastaiseksi tavoitteeksi, jos vaihtoehtona ajatellaan näin syntyvää riippuvuutta markkinoista. Yksi tiedonannon vielä arvaamattomista seurauksista voi liittyä sen ilmoitukseen tiettyjä Meksikon lahden kansallisia rajoja koskevien neuvottelujen käynnistymisestä Yhdysvaltojen, Kuuban ja Meksikon kesken, mikä saattaa lopulta koitua pohjoisen suurvallan intressien kannalta suotuisaksi hankkeeksi.

Oli miten oli, Kuuban vallankumous ja erityisesti Fidel Castron pitkä taistelu imperialismia vastaan on tänään tuottanut hedelmällisiä tuloksia ja saavuttanut kiistattoman historiallisen voiton, jonka puolesta saarivaltion kansa on monin uhrauksin taistellut. Siis muistakaamme sen kunniaksi Fidelin legendaarinen vallankumouksen määritelmä:

Vallankumous on historiallisen hetken tuntemista; kaiken tarvittavan muuttamista; se on täyttä tasa-arvoa ja vapauksia; ihmisarvoisen kohtelun kokemista ja sen laajentamista muihin ihmisiin; itsemme vapauttamista omilla ponnisteluillamme; se on hallitsevien voimakkaiden voimien haastamista sosiaalisen ja kansallisen ympäristön sisä- ja ulkopuolella; niiden arvojen, joihin uskomme, puolustamista minkä tahansa uhrauksen hinnalla; se on vaatimattomuutta, oman edun tavoittelun puuttumista, epäitsekkyyttä, solidaarisuutta ja sankarillisuutta; taistelemista rohkeudella, älykkyydellä ja realismillä varustettuna; se on sitä, ettei valehtele tai riko eettisiä periaatteita koskaan; vakaumus siitä, ettei maailmassa olekaan sellaista voimaa, joka voisi murskata alleen totuuden ja ideoiden voiman. Vallankumous on yhtenäisyyttä, itsenäisyyttä, taistelemista meidän oikeudenmukaisuuden unelmiemme puolesta Kuuban ja mailman tähden, se on isänmaallisuutemme perusta, meidän sosialismimme ja meidän kansainvälisyysaatteemme.

SAMI LAAKSONEN

Lähteet: Granma; Telesur; El País; 20 Minutos; El Universal

Advertisements

Kommentointi on suljettu.