Meksikon opiskelijoiden vastarinnan ääni

Posted: 13.11.14 in +Meksiko

Sosiaalisen antropologian korkeimman asteen opintojen ja tutkimuksen keskuksen (CIESAS) pääkaupungin yksikön maisteriohjelman opiskelijat ilmaisivat mielipiteensä Meksikon viimeaikaisten tapahtumien johdosta. Kuulun itse samaisen tutkimuskeskuksen sosiaaliantropologian tohtoriohjelman opiskelijoihin.

CIESAS:in kollegoille, tutkijoille, opiskelijoille ja työntekijöille, Meksikon kansalle sekä Ayotzinapan kadonneiden ja murhattujen nuorten läheisille suunnatussa kirjeessä todetaan useita asioita, jotka haluan täten jakaa myös suomalaiseen vaihtoehtomediaan tilanteessa, jossa Meksiko ja erityisesti opiskelijat ovat aloittamassa laajempaa muutosprosessia, jonka toivomme johtavan laajamittaiseen vallankumoukseen.

Nyt laaditun mielenilmaisun arvoa korostaa se tosiasia, että kaikkien CIESAS:in opiskelijoiden toimeentulo riippuu opetusministeriön alaisen Kansallisen tieteen ja teknologian neuvottelukunnan (CONACyT) kuukausittaisesta stipendistä. Toisin sanoen olemme juridisesti Meksikon valtion työntekijöitä. Käännän 7.11. julkaistun manifestimme kokonaan espanjasta suomeksi.

Meksikossa peruskoulun opettajakoulutukseen viitataan käsitteellä “escuela normal” ja opettajaopiskelijoita kutsutaan termillä “normalistas”. Osa kouluista kantaa lisänimeä “rural”, koska ne sijaitsevat maaseudulla. Niin sanotut normaalikoulut olivat ensimmäisiä opettajien koulutukseen keskittyneitä oppilaitoksia, mutta useissa maissa ne muuttuivat 1920-luvulta lähtien osaksi yliopistojen kasvatustieteellisiä tiedekuntia, kuten Suomessa toimivat 11 normaalikoulua, joissa opettajakokelaat suorittavat pääosan harjoittelustaan.

Nimi “normaali” viittaa normin antamiseen ja juontaa juurensa ranskan kielestä. Meksiko on yksi niistä harvoista maissa, joissa normaalikoulut osana korkeakoulutusta on säilyttänyt yliopistoista erillisen asemansa. Käännän usein käytetyn “normalista” suomeksi opettajaopiskelijana.

Sami Laaksonen

Sosiaalisen antropologian maisteriohjelman opiskelijoiden manifesti

Syyskuun 26. päivästä lähtien, jolloin Meksikon valtio järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittoutuneena murhasi kuusi ihmistä (kolme opettajaopiskelijaa), jätti aivokuolleeksi toisen opiskelijan ja kidnappasi 43 opettajaopiskelijaa (normalistas), meksikolaisten elämä on kokenut syvällisen järkytyksen. Tiedämme, että tovereihimme kohdistunut hyökkäys on vain jäävuoren huippu hallituksen strategiassa julkista koulutusta vastaan, erityisesti maaseudun opettajakouluja vastaan, joita on ahdisteltu jo vuosien ajan niiden kriittisen luonteen ja maan sosiaalisen uudistamiseen sitoutuneeen opettajakoulutuksen vuoksi.

Ymmärrämme myös, ja ennen kaikkea, että tuon pitkän syyskuun 26. päivän hyökkäys on valtiovallan rikos, joka muodostaa osan laajemmasta yleisen väkivallan kontekstistä, maan julkisten instituutioiden kriisistä ja toisinajattelun sekä protestoinnin kriminalisoimisesta. Monet aggressiot yaqui- ja triqui-alkuperäiskansoja sekä zapatistiyhteisöjä kohtaan, sotilaiden toteuttamat murhat Tlatlayassa, siviiliväestöön suuntautuneet väkivallanteot, Pueblan osavaltiossa haavoitetut ja murhatut, naismurhat, muiden kansaa vastaan toteutettujen aggressioiden ohella, todistavat ettei Ayotzinapa ole mikään erillinen tapaus, vastuulliset löytyvät kolmelta eri hallituksen tasolta (liittovaltio – osavaltio – kunta) ja ovat osa kaikkia poliittisia puolueita.

Igualan hyökkäystä seuranneiden viikkojen tapahtumat vahvistivat käsitystä hallituskoneiston pätettämättömyydestä, tehottomuudesta ja korruptiosta. Salaisten kymmenien ruumiiden hautapaikkojen löytäminen kertoo Meksikon valtion mädäntymisestä ja sen läheisistä kytköksistä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Niin sanotun “oikeusjärjestelmän” edustajien jatkuva välttelevä asenne puhuu puolestaan hallituksen sekaantumisesta tähän ja muihin rikoksiin, jotka murhaavat vaihtoehtoluokkiin kuuluvia ihmisiä: opiskelijoita, naisia, työntekijöitä, maatyöläisiä, aktivisteja ja intiaaneja.

Tämän yleiskuvan lisäksi meistä on tärkeää korostaa järjestäytyneen yhteiskunnan organisaatiokykyä, solidaarisuutta ja jatkuvaa painostusta. Heti opettajakoulutettaviin kohdistuneen hyökkäyksen jälkeisistä päivistä lähtien useat erilaiset mielenilmaukset (suuret marssit, lakot, tiemaksupisteiden valtaukset ja sulut) ovat näyttäneet hallitukselle, etteivät opettajaopiskelijat ole yksin ja toverien katoaminen sekä murhaaminen ei tule jäämään rankaisematta. Vaikka Guerreron osavaltion kuvernöörin Ángel Aguirre Riveron korvaaminen ja tuore Igualan kunnanjohtajan José Luis Abarcan ja hänen vaimonsa María de los Ángeles Pineda Villan pidätykset voidaan nähdä “voittoina”, nämä toimet eivät ole riittäviä tehtyjen rikosten selvittämiseksi eivätkä vastaa murhattujen ja kidnapattujen äitien, isien ja ystävien oikeusvaatimuksiin eivätkä ne ole riittäviä myöskään järjestäytyneelle kansalle, joka kokee opettajaoppilaat veljinä, tovereina ja lapsinaan.

Tässä ilmapiirissä, me pääkaupungin sosiaaliantropologian maisteriohjelman opiskelijat, yhdymme siihen vihaan, suruun ja ärtymykseen, joka täyttää miljoonat ihmiset Meksikossa ja koko maailmassa. Osoitamme samalla solidaarisuutta murhattujen ja kidnapattujen läheisille.

Vaadimme myös:

1.     Maaseudun opettajakoulun Raúl Isidro Burgosin 43 kumppanimme paluuta elävinä

2.     26. päivän tapahtumista vastuullisten aineellisten ja henkisten tekijöiden julkista tunnistamista, rankaisemista ja poliittista oikeudenkäyntiä.

3.     Eri puolille maata salaisesti haudattujen ihmisten tunnistamista ja sanktioita syyllisille.

4.     Poliisien ja sotilaiden harjoittaman organisoituneeseen rikollisuuten liittoutuneen valtiojohtoisen väkivallan ja terrorismin päättymistä.

5.     Opetusreformin ja opiskelijaprotestien kriminalisoimisen kautta tehdyn julkisen koulutuksen häirinnän lakkauttamista

6.     Toisinajattelun kriminalisoimisen lopettamista ja poliittisten vankien vapauttamista

Näihin vaatimuksiin perustaen ehdotamme seuraavaa toimintasuunnitelmaa:

1.     Yhdymme ehdotukseen opiskelijalakosta (aktiivisesta, määräaikaisesta tai pysyvästä), josta päättävät CIESAS:in yhteisön muodostavat muut tahot matkalla kohti seuraavaa ehdotusta kansallisesta lakosta. Tällä hetkellä me tämän maisteriohjelman opiskelijat olemme eri puolilla maata ja Latinalaista Amerikkaa tekemässä kenttätyötä, mutta tulemme tukemaan toisista CIESAS:in tutkimuskeskuksista ja pääkaupungin CIESAS:ista käsin tehtäviä ehdotuksia.

Kehotamme kollegoitamme, tutkijoita, hallintohenkilökuntaa, opiskelijoita ja työntekijöitä keskustelemaan mahdollisuudesta osallistua näihin toimiin, ottaen huomioon, että “lakko” tarkoittaa tilaisuutta järjestää foorumeita, konferensseja ja keskusteluryhmiä maata vaivaavista ongelmista, mikä epäilemättä kiinnostaa meitä sosiaalitieteiden tekijöinä. Ajattelemme lakon olevan selkeä tapa osoittaa solidaarisuutta opettajaopiskelijoiden ja järjestäytyneiden opiskelijoiden pyynnöille ja vilpitön osoitus siitä, etteivät elämämme voi jatkua samoina 26.9. sattuneiden tapahtumien jälkeen.

2.     Tuemme ja ilmaisemme solidaarisuutemme erinäisille Ayotzinapaan lähteville karavaaneille, joiden tarkoituksena on murhattujen ja kadonneiden perheenjäsenten ja kumppanien materiaalinen ja inhimillinen avustaminen. Ehdotamme elintarvikekeräystä tai tilisiirtoja rahan lahjoittamiseksi Ayotzinapan opettajaopiskelijoille. Muistutamme, että yksi toveri kärsii aivokuolemasta, joka vaatii lääkärihoitoa, ja uhrien perheiden olevan mukana taistelussa ilman minkäänlaisia taloudellisia tuloja.

Heidät vietiin elävinä, elävinä me heidät haluamme!

Me kaikki olemme Ayotzinapa!

Ei valtiovallan rikoksille!

Kolmen eri CIESAS:in ohjelman, pääkaupungin sosiaaliantropologian tohtori- ja maisteriohjelmien sekä Oaxacan tutkimuskeskuksen sosiaaliantropologian maisteriohjelman opiskelijat laativat lisäksi oman yhteisen lausuntonsa, joka tehtiin julkiseksi Oaxacassa 5. päivänä marraskuuta.

CIESAS:in opiskelijoiden yhteinen manifesti

Manifesti alkaa viittauksella Igualan väkivaltaisiin tapahtumiin, joihin vastaten “me opiskelijoina, Oaxacan kansalaisyhteiskunnan ja Meksikon valtion aktiisina jäseninä julistamme ja ilmiannamme:”

Että historian saatossa Guerreron kansa on ollut valtion poliisien ja sotilaiden käsin harjoittaman organisoituneen rikollisuuden verkostojen kanssa yhteistyössä tapahtuneen väkivallan ja marginalisaation kohteena.

Että on kiireellistä ja tarpeellista luoda yhteistä muistia näistä rankaisematta jääneistä rikoksista ja korottaa ääntä oikeudenmukaisuuden toteutumisen vaatimiseksi. 1950-luvulta aina viimeaikaisiin Raúl Isidro Burgos de Ayotzinapan maaseudun normaalikoulun tapahtumiin asti, muistutamme ja kerromme näistä kauheista rikoksista:

1960: Chilpancingon puistoalueen (Alameda de Chilpancingo) verilöyly lähellä Guerreron autonomista yliopistoa (UAG)

1967: Atoyac de Álvarezissa tapahtunut joukkomurha

1970: Pakotetut katoamiset, pidätykset ja kiduttaminen tällä vuosikymmenellä

1975: “Kuoleman lentojen” harjoittaminen, teloitukset ja kadonneiden ruumiiden heittämisen mereen Pie de la Cuestassa sijaitsevassa ilmavoimien tukikohdassa numero seitsemän

1970-1976: Presidenti Luis Echeverría Álvarezin toimikaudella tapahtunut sotilasmielivalta

1995: Aguas Blancasin joukkomurha Coyuca de Benitezin kunnassa

1998: Joukkomurha El Charcossa, Ayutla de los Libres

2011: Gabriel Echeverría de Jesúsin ja Jorge Alexis Herrera Pinon murhaaminen moottoritiellä Acapulcoon (Pista del Sol)

2014: Kolmen siviilin ja kolmen opettajaopiskelijan kiduttaminen ja murhaaminen, 43 maalaisnormaalikoulu Raúl Isidro Burgos de Ayotzinapan opiskelijan väkivaltainen kidnappaaminen ja pakotettu katoaminen

Että monet näistä rikoksista ovat selvittämättä. Kidutus, kaltoinkohtelu ja julmat, epäinhimilliset ja nöyryyttävät tuomiot, myös pakotetut katoamiset ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan, joissa Meksikon valtio toimii rikoskumppanina ilman tahtoa etsiä vastuullisia, rankaisematta syyllisiä ja jatkaa siten rankaisemattomuuspolitiikan verhon takana rikosten aineellisten ja henkisten tekijöiden suojelemista, ylläpitäen näin rakenteellisesta väkivaltaa Guerreron köyhiä, opiskelijoita, maatyöläisia, intiaaneja, naisia ja miehiä sekä muita meksikolaisia vastaan.

Että Ayotzinapan opiskelijoiden kidnappaaminen ja pakotettu katoaminen on yksi kapitalistisen uusliberalistisen talousjärjestelmän hirvittämista ilmauksista, jonka toteuttajat ja puolustajat, usein järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittoutuneina – sen näkyvimpänä ja väkivaltaisimpana ilmauksena huumekauppa –, yhdessä puolisotilaallisten joukkojen ja huumeparonien kanssa luovat “puolikkaan valtion”, joka hallitsee pelon ja terrorin keinoin päästäkseen eroon vastarinnassa olevista poliittisista voimista, kriminalisoidakseen, tukahduttaakseen, jahdatakseen ja tuhotakseen moninaiset sosiaalisen ja kansanomaisen järjestäytymisen muodot.

Että Meksikon valtio käyttää väkivaltaa ja kauhua strategiana sosiaalisen ja poliittisen kontrollin saavuttamiseksi jatkaakseen hallitsevan talousmallin toteuttamista. Erityisesti sen maaseudun opettakouluihin kohdistuva järjestelmällinen väkivalta on erityisen huolestuttavaa, koska sillä pyritään häivyttämään nämä vallankumouksen jälkeiset tilat, joissa koulutetaan tietoisia, sosiaaliseen kaikki huomioon ottavaan kehitykseen sitoutuneita opettajia, jotka ovat lisäksi joutuneet luopumaan omista elinkeinoistaan maanviljelijöinä.

Että tämän uudistuksiin keskittyvän kuusivuotiskauden politiikkaa luonnehtii sen selkeä asettautuminen yksityisten pääomien puolelle. Protestien äänien tukahduttaminen, jahtaaminen ja kriminalisointi kiihtyy samanaikaisesti, kun valtio näyttää oikeat kyntensä valtaeliitin juoksupoikana.

Tämän todettuamme, manifestoimme:

Totaalisen erimielisyytemme ja vihamme näitä Meksikon valtion Guerreron kansaa ja Ayotzinapan opiskelijoita vastaan tekemiä rikoksia kohtaan. Vaatimuksemme, että perustavanlaatuista ja luovuttamatonta oikeutta elämään kunnioitetaan kaikissa poliittisissa, sosiaalisissa ja taloudellisissa olosuhteissa; niin ikään vaadimme sananvapauden ja mielenilmaisun, yleismaailmallisessa ihmisoikeusjulistuksessa yksilöille annettujen takuiden, kunnioittamista.

Ilmaisemme solidaarisuutemme Guerreron kansalle, 43 kadonneen opiskelijan ja kuuden murhatun ihmisen perheille ja ystäville tässä rikoksessa ihmisyyttä vastaan.

Vaadimme myös:

43 kadonneen opiskelijan palauttamista hengissä, historiallisena ja eettisenä vaatimuksena, kuten myös vahinkojen korvaamista perheille ja ystäville.

Kaikkien maan salaisiin hautapaikkoihin piilotettujen ruumiiden tunnistamista, niihin liittyvien oikeustoimien välitöntä aloittamista, kuolemista vastuullisten rankaisemista ja takuita siitä, etteivät joukkomurhiin ja niiden peittelemiseen johtaneet rikokset toistu.

Suojelutoimenpiteitä ja takuita valtiolta perheille, aggresioista selviytyneille, todistajille ja aktivisteille, jotka osallistuvat näiden katoamisten selvittämiseen.

Tämän rikoksen aineellisten ja henkisten tekijöiden julkista tunnistamista ja lain sallimien ankarimpien rangaistusten toimeenpanoa. Kuten myös valtion sisälle soluttautuneiden, näihin vielä rankaisemattomiin väkivallan tekoihin sekaantuneiden, rikollisverkostojen hajoittamista.

Valtion täyttä yhteistyöhalukkuutta ja suojatakuita kaikille niille oikeuslääketieteen harjoittajille, joiden tehtävänä on salaisista hautakätköistä löydettyjen ruumiiden tunnistaminen.

Suurempien määrahojen osoittamista maaseudun normaalikouluille.

Päätepisteen laittamista poliittisten puolueiden vallanhimossa ilman etikkaa tai vastuullisuutta asettamille ehdokkaille, joiden rikosrekisteriä tai taustaa ei tunneta.

Vetoamme, mitä kiireellisimmin ja tarpeellisimmin, kansaan, koko opiskelijayhteisöön, akatemiaan, kaikkiin, että välipitämättömyys ja apatia rikotaan, että toimitte, pohditte ja rakennatte aktiivista muistia vakavien oikeutta elämään vastaan kohdistuneiden rikkomusten edessä.

Tästä hetkestä lähtien yhdymme kaikkiin toimeenpiteisiin ja solidaarisuuden pyyntöihin Ayotzinapan uhreille.

Heidät vietiin elävinä, elävinä me heidät haluamme!

Useiden yliopistojen perustutkinto- ja jatko-opiskelijat ovat laatineet omat manifestinsa. Latinalaisen Amerikan suurimpiin ja arvostetuimpiin yliopistoihin lukeutuva Meksikon kansallisen autonomisen yliopiston (UNAM) jatko-opintojen ohjelmien ja Vieraiden kielien opetuskeskuksen (CELE) opiskelijat vetoavat kansainväliseen solidaarisuuteen keinona painostaa Meksikon hallitusta ja päättävät 6.11. julkaistuksen julistuksensa seuraavaan vetoamukseen:

“Todellisuus Meksikossa on joka päivä yhä hälyttävämpi, ihmisoikeuksien rikkominen jatkuvaa ja sorto systemaattista. Siksi pyydämme muuta maailmaa auttamaan ja osoittamaan solidaarisuutta meksikolaisille, olemaan tietoisia siitä mitä maassamme tapahtuu ja levittämään koko maailman tietoon, miten Meksikoa hallitsevat rikolliset ja niitä suojelevat hyvä veli -verkostot.”

Käännös: Sami Laaksonen

Advertisements

Kommentointi on suljettu.