Venezuela Yhdysvaltain mediahyökkäyksen kohteena

Posted: 26.3.14 in +Venezuela

David Brooksin, La Jornada –lehden New Yorkin kirjeenvaihtajan, artikkelissa tuodaan esiin, mitenYhdysvaltojen isot tv-kanavat harjoittavat tiedonvaltaa suosiakseen Venezuelan opposition politiikkaa. Useiden asiantuntijoiden mukaan Venezuelan sisäisistä konflikteista raportoidaan virheellisesti Yhdysvalloissa useissa maan tärkeimmistä medioissa. Näin opposition näkemys tästä Etelä-Amerikan maasta sananvapauden tukahduttajana vahvistuu, millä puolestaan on muita poliittisia seuraamuksia.

Medioiden seuraamiseen erikoistuneen Fairness & Accuracy in Reporting (FAIR) –järjestön ja yhdysvaltalaisia medioita monitoroivan Extra!-lehden tiedot viittavaat siihen, että raportointi Venezuelan protesteista viime viikkojen ajan on ollut yksinkertaistavaa. Konfliktit on pelkistetty käsikirjoitukseksi, jossa opiskelijat ja Yhdysvalloille vihamielisen hallituksen tukijat ottavat yhteen kaduilla.

Asiasta kirjoittaneen Peter Hartin mukaan ei olekaan lainkaan selvää, mille puolelle uutisten vastaanottajan tulisi asettua. Esimerkkeinä voidaan mainita CNN, ABC, News, Newsweek ja Washington Post. Kuten on tapahtunut Ukrainan tilanteesta raportoidessa, suuret mediayhtiöt eivät peittele mielenosoittajille ilmaisemaansa tukea, kertoo Hart.

Opposition tukemisen lisäksi FAIR-järjestö antaa esimerkkejä raportoinnin epätarkasta luonteesta. Esimerkiksi New York Times uutisoi 21. päivänä helmikuuta, että presidentti Nicolás Maduron hallitus pyrkii vaientamaan vastarinnan äänet ja painotti että ainot tavanomaisesti hallituskritiikkiä suoltanut tv-kanava myytiin viime vuonna. Sen jälkeen uudet omistajat olisivat väitteen mukaisesti pehmentäneet uutistensa sisältöä.

Mediatarkkailijoiden havaintojen perusteella voidaan kuitenkin sanoa opposition edustajien esiintyneen televisiossa rutiininomaisesti ja usein viimeisten vuosien aikana. Opposition johtajat ovat lisäksi tv-ruudussa protestien jatkuessa, heitä voi katsella muun muassa suositulla Venevisión-kanavalla. Hart kommentoi tilannetta seuraavasti:

“Ei ole selvää, miksi New York Times antaa ymmärtää että vain yksi tv-kanava antoi oppositiolle mediaikaa ja tilanne olisi nyt jotenkin muuttunut huonompaan suuntaan.”

Aktivisti ja kirjailija Robert Naiman lähetti postia Timesille, jossa hän selitti lehden tietojen olevan vääriä. Samalla hän kysyi, onko lehdellä aikomusta julkaista korjausta aiheesta. Ensimmäinen vastaus oli jyrkkä ei. Julkaisijalta saadussa tiedonannossa vahvistettiin jutussa olevien keskeisten faktojen pitävän paikkansa.

Tämän jälkeen Naiman antoi julkisuuteen pyynnön, joka pakottaisi New York Timesin korjaamaan virheensä. Lopulta kyseinen lehti painatti uutisen, jossa selitetään ettei Globovisión ollut ainot kriittisiä äänenpainoja suosinut tv-kanava kuten alkuperäisessä jutussa asia ilmaistiin. Toisaalta uutisessa kerrottiin Globovisiónin olleen kaikista kanavista hallituskriittisin.

Toisaalta samainen lehti julkaisi Francisco Toron, venezuelalaisen blogistin, mielipidekirjoituksen, joka syyttää kansainväliä medioita niin sanotun trooppisen lynkkaysyrityksen huomiotta jättämisestä. Siinä kuvaillaan kaikkien erimielisten ajatusten olevan petturuutta Venezuelan hallitusta kohtaan.

Jutussa myös tuodaan esiin esimerkinomaisesti, ettei oppositiojohtajan Henrique Caprilesin puhetta päästetty medioiden levitykseen hallituksen harjoittaman painotuksen takia. Tämä ei kuitenkaan ole totta, sillä niin Globovisión kuin Venevisión näyttivät tuon puheen kanavillaan. Kun Fair kysyi Torolta asiasta, tämä vastasi Twitterissä sanoen, ettei puhetta näytetty televisiossa suorana.

Extra!:n mukaan Toro työskeli joitakin vuosia sitten Timesille, mutta 2003 hän irtisanoutui julkaisun intressikonfliktien välttämiseen liittyvistä säännöistä, koska hänen elämäntapansa oli liian sidoksissa oppositioaktivismiin ja näin ollen hän ei kyennyt olemaan kirjoituksissaan neutraali.

Virheellisellä uutisoinnilla on poliittisia vaikutuksia

Washingtonissa sijaitsevan Center for Economic and Policy Research (CEPR) –instituutin apulaisjohtaja Mark Weisbrot on kritisoinut puolestaan yhdysvaltalaisten medioiden Venezuela-raportointia jo vuosien ajan. Siksi ei olekaan yllätys, että hän ennätti ensimmäisenä osoittamaan Globovisión-uutisoinnin virheellisyyden.

Pian sen jälkeen Weisbrot toi esille, miten Times käytti raportoinnissaan 1.3. tilastografikkaa väittäen Venezuelan inflaation olevan oikeasti yli 300 prosentin vuositasolla. Tuon tilaston oli laatinut Cato-instituutti, niin ikään Washingtonissa sijaitseva konservatiivinen tutkimuskeskus.

Kuten Weisbrot huomautti, inflaatiota ei voida laskea tavalla, jota yksikään taloustieteilijä ei hyväksyisi. Näin onkin selvää, että New York Times on rikkonut julkaisemineen liittyviä standardeja vastaan ainakin mitä tulee taloudellisen tiedon vääristämiseen ja sanomalehtien julkaisukäytäntöihin.

Weisbrot varoittaa medioiden vallan väärinkäytöksistä. Vaarat ovat vakavia, koska toiset mediat jopa Venezuelassa voivat lainata lehteä ja muuttaa sen väitteet todeksi. Tällä teolla taas saattaisi olla vaikutuksia tuon maan todelliseen talouskehitykseen. Hänen mukaansa väärinkäytökset luovat kansainvälistä kuvaa tästä Etelä-Amerikan valtiosta, jotka eivät perustu tosiasioihin.

Weisbrot myös toi esille näkemyksensä toisenlaisista peilireaktioista. Esimerkiksi näyttelijät, kuten Jared Leto Oscar-gaalassa, lukevat näitä medioita ja antavat sen pohjalta hataraan tietoon perustuvia lausuntoja sananvapaudesta maassa, jota he eivät tunne. Tuo viesti taas ohjautuu miljoonille ihmisille. Näin reaktiot kasautuvat ja tuottavat tuloksena avunilmauksia oikeistolaiselle liikkeelle, joka pyrkii suistamaan vallasta demokraattisesti uurnilla valitun hallituksen. Tämän lisäksi ketjureaktiot voivat johtaa fundamentalististen strategioiden hyväksymiseen, joiden perimmäisenä tarkoituksena on hallituksen maalaaminen diktaattorimaisena ja laittomana toimijana.

FAIR:in julkaiseman kuukausilehti Extra!:n Jim Naureckas muistuttaa, että intensiivisestä vastarinnasta huolimatta jo edesmennyt presidentti Hugo Chávez ja nyt Maduro ovat jatkaneet voittojen tiellä vaaleissa, joita tarkkailijat pitävät ehdottoman puolueettomina ja läpinäkyvinä. Hän kuvailee lehtimiesten asennoitumista seuraavin sanoin:

“Yhdysvaltalaisilla lehtimiehillä on taipumus samaistua oppositioon, tuohon yleisesti rikkaampaan ja paremmin koulutettuun kansanosaan, joka ei ole sattumalta valkoihoisempaa kuin hallitusta tukeva kansa. Meidän on aina huomioitava tämä tosiseikka lukiessamme raportteja Venezuelasta.”

Extra! on myös kritisoinut ja kyseenalaistanut sen agressiivisen tavan, jolla Washington Post ja New York Times sekä muut mediat ovat raportoineet Rafael Correan hallituksesta Ecuadorista ja Evo Moralesista Boliviasta.

Hart kommentoi vuonna 2012 Washington Postissa julkaistua artikkelia “Latinalaisen Amerikan uudet autoritääriset johtajat”, jossa vahvistettiin seuraava väite: “Yli kaksi vuosikymmentä sen jälkeen kun Latinalaisen Amerikan viimeiset oikeistolaiset diktatuurit hajotettiin, toisenlaiset autoritääriset johtajat ovat nousemassa valtaan useissa maissa, he ovat demokraattisesti valittuja presidenttejä, jotka hallitsevat kasvavassa määrin epädemokraattisesti. Nämä karismaattiset populistit edustavat suurinta haastetta demokraattisille instituutiolle sitten 80-luvun.”

Kriitikoiden näkemysten mukaisesti poliitikan raportoinnissa toistuvasti esiintyvällä puolueettomuuden puutteella ja historiallisen kontekstin puuttumisella, kuten Yhdysvaltain alueellisen toimijan roolin kartoittaminen, on suuri vaikutus niin yhdysvaltalaiseen ulkopolitiikkaan kuin näiden virheellisen uutisoinnin kohteeksi joutuvien maiden sisäpolitiikkaan. Toinen esimerkki valheellisesta uutisoinnista Venezuelan lisäksi voisi olla Kuuba. Myös Meksikon uutisointia leimaa vääristynyt ja liioiteltu kuva huumesodasta.


Teksti: David Brooks

Käännös: Sami Laaksonen

Lähde: http://www.jornada.unam.mx/2014/03/15/politica/036n1pol

Advertisements

Kommentointi on suljettu.