Bacheletin ja vasemmiston uusi mahdollisuus Chilessä

Posted: 26.1.14 in +Chile

Chilen historian ensimmäinen naispresidentti Michelle Bachelet valittiin uudelleen maan johtoon maaliskuussa 2006 alkaneen ja 2010 päättyneen aiemman kauden jälkeen. Vuosien 2010 ja 2013 aikana Bachelet toimi YK:n tasa-arvojärjestön (UN Women) pääsihteerinä. Chilen Sosialistipuolueen (PS) ja oppositioryhmien muodostaman Uusi Enemmistö –koalition ehdokas voitti presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen reilun kolmen miljoonan äänen (46,7 prosentin) kannatuksella. Toisella kierroksella hänen osuutensa annetuista äänistä ylsi 62,2 prosenttiyksikköön, äänimäärän lisääntyessä puolella miljoonalla. Toiseksi jäänyt oikeistolaisen Itsenäisen Demokraattisen Liiton (UDI) ja toisen oikeistopuolueen muodostaman koalition Alianzan ehdokas Evelyn Matthei kasvatti tukijoidensa määrää niin ikään puolella miljoonalla saaden kaikkiaan 2,1 miljoonan ja 37,8 prosentin kannatuksen. Ensimmäisellä kierroksella äänestysaktiivisuus oli melkein 50 prosentin luokkaa, mutta toisella kierroksella vain 42 prosenttia äänioikeutetuista vaivautui vaaliuurnille.

Bacheletin suosio pysyi vakaana koko presidenttikauden, edes vuoden 2006 opiskelijamielenosoitukset tai Transantiagon, pääkaupungin julkiseen liikenteen verkoston mittavat ongelmat ja erittäin vakava vuoden 2010 maanjäristys jälkihoitoineen eivät vaikuttaneet naispresidentin suosioon, joka rakentuu enemmän kansan kuin puoluerakenteiden varaan.

Aiemman hallituskauden saavutuksina voidaan mainita muun muassa lapsiin ja äiteihin kohdistunut sosiaalipoliitiikka, vanhusten ilmainen terveydenhuolto, vähavaraisten avustusjärjestelmien laajentaminen sekä solidaarinen asuntopolitiikka, työoikeuksien ja sairaalainfraestruktuurin parantaminen, ympäristönsuojelun institutionalisointi ja vähemmistöjen huomioon ottaminen. Bacheletin hallituksessa vallitsi myös naisten ja miesten sukupuoleen perustuva virkojen tasajako. Global Gender Gap Report huomio vuonna 2010 Chilen niiden kymmenen maan joukossa, joissa sukupuolten tasa-arvo oli parantunut eniten viimeisten neljän vuoden aikana sen sijoittuessa vertailussa 48. kolmenkymmenen sijan parantamisen jälkeen.

Globaalista talouskriisista huolimatta mineraalivaroillaan hyvin toimeentuleva Chile pystyi kasvamaan Bacheletin ensimmäisen hallituskauden aikana keskimäärin 3,2 prosentin verran. Myös aktiviisella sosiaalipolitiikalla oli oma osansa kriisin hoidossa. Latinalaisen Amerikan ja Karibian Talouskomission (CEPAL) mukaan köyhyys Chilessä vähentyi vuosien 2006 ja 2009 aikana 2,2 prosenttiyksiköllä 13, 7:stä aina 11,5 prosenttiin. Maan historian ensimmäinen naispresidentti päätti virkakautensa 84 prosentin hyväksyntään, kun vastaavasti Sebastián Piñeraa tuki nyt virkakauden lopussa vastaavassa kannatusmittauksessa vain 34 prosenttia.

Päivänpolitiikasta katoaminen arvovaltaisiin YK-tehtäviin New Yorkissa tasa-arvojärjestön pääsihteerinä melkein heti presidenttikauden päättymisen jälkeen oli omiaan pitämään Bacheletin imagon kirkkaana viimeisten vuosien ajan. Siten hän välttyi hallituskauttaan koskevilta kysymyksiltä eikä joutunut vaikeaan poliittisen ansaan työttömänä expresidenttinä. Myös paluu politiikkaan tapahtui oikealla hetkellä sosiaalisten liikkeiden radikalisoitua Chilen uudelleen ja oikealla tavalla, sillä Bachelet teki opiskelijoiden vaatimukset osaksi hallitusohjelmaansa. Tärkein kysymys liittyy ilmaiseen ja laadukkaaseen julkiseen koulutusjärjestelmään, jonka kannattajana opiskelijaliikkeen aktivistit, kuten nyt nuorimmaksi kansaedustajaksi valittu, Chilen Yliopiston opiskelijaliiton (FECh) entinen puheenjohtaja ja Kommunistinuorten (JJCC) sekä Kommunistipuolueen (PCCh) Camila Vallejo antoivat tukensa Bacheletin vasemmistolaiselle projektille.

Kuten sosiologi Manuel Garretón Chilen yliopistosta on todennut, Bachelet pystyi lukemaan yhteiskunnalliset tapahtumat taidokkaasti, ehkä etäisyyden auttamana New Yorkista käsin. Bachelet tajusi yhteiskunnan muuttuneet näinä vuosina ja saattoi siis rohkeasti esittää vaatimukset uudesta perustulaista, tiukemmasta verottamisesta ja paremmasta koulutuksesta. Garretón toteaa lisäksi vastavalitun presidentin lisänneen ohjelmaansa muitakin vaikutteita kuin opiskelijaliikkeen agendan, muun muassa alkuperäiskansojen ja homoseksuaalien oikeudet sekä ympäristöaktivistien vihreän ajattelun. Bachelet on nyt valmis keskustelemaan uudesta aborttilaista, miettimään samaa sukupuolta olevien avioliiton laillistamista ja ratkaisemaan mapuche-kansan ongelmat ilman terrorismin vastaisten säädösten soveltamista.

Chilen talous voi hyvin maailmanlaajuisen talouskriisin aiheuttaman kuparin hinnan nousun takia. Monet Piñeran Bacheletiä alhaisemmat työttymyyslukemat ja muut indikaattorit selittyvät pitkälti tällä talouskasvulla tai aiemman hallituksen hyvällä sosiaalipolitiikalla. Uuden hallituksen lähtökohdat poliitikan tekemiseen ovat suotuisat, vaikka Chilen talous onkin kokenut pienen taantuman vuoden 2013 aikana.

 

Chilen hetki on koittanut

Suurin Chilen demokratian aikakauden voittomarginaali selittyy osaltaan paitsi vasemmiston yleisesti vahvemmalla kannatuksella, myös Bacheletin tekemillä lupauksilla hallituksensa muutoshalukkuudesta. Erityisesti sitoutuminen verouudistukseen ja ilmaiseen koulutusjärjestelmään saivan kansan asettumaan keskustalaisvasemmistolaisen naisehdokkaan puolelle.

Bachelet kuvaili otollisen hetken saapuneen:

“Nyt on olemassa ne taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset olosuhteet muutosten tekemiseen, nyt on se hetki, Chile, nyt vihdoin on koittanut se aika. Meillä on kansalaisten tuki, tahtoa ja yhtenäisyyttä. Olemme valmiit taistelemaan epätasa-arvoa vastaan, on aika palauttaa usko meihin itseemme.”

Voittaessaan presidentinvaalit viimeksi vuonna 2005 Bachelet yhteistyökumppaneineen laati 102-sivuisen hallitusohjelman, joka lupaili mittavia sosiaalisia sekä työhön ja perustuslakiin liittyviä uudistuksia. Kuitenkin osa noista lupauksista jäi lunastamatta kongressia ja senaattia hallinneen oikeiston laitettua kapuloita rattaisiin. Bacheletiltä puuttui tuolloin lakia säätävien elimien tuki, mutta nyt vasemmiston vahva kannatus antaa hänelle vapaat kädet laajempien ja syvempien muutosprosessien käynnistämiseen. Tällä kertaa yhdenkään uudistuksen tie ei tule katkeamaan kongressin labyrintteihin ja burokratiaan, sillä Uuden Enemmistön puolueilla eli Chilen Sosialistipuolueella (PS), Chilen Kristillisdemokraattisella Puolueella (PDC), Puolue Demokratian Puolesta (PPD), Radikaalilla Sosiaalidemokraattisella Puolueella (PRSD), Chilen Kommunistipuolueella (PCCh), Kansalaisvasemmistolla (IC) ja Laajalla Sosiaalisella Liikkeellä (MAS) on hallussaan 67 kaikkiaan 120 kongressiedustajan paikasta ja senaatissa yhteisrintamaa edustaa 20 senaattoria, kun muille poliittisille voimille jäi 18 paikkaa. Lisäksi vasemmisto voitti marraskuun puolivälin vaaleissa 14 viidestätoista alueneuvostosta.

Aatetaustaltaan moniulotteinen vasemmistoblokki rakentuu erinäisistä poliittisista vaikutteista, joiden joukossa voidaan mainita sosiaalidemokratia, progressiivinen ajattelu, vasemmistolainen liberalismi, sosialismi, demokraattinen (uusi) sosialismi, kristillisdemokratia, kristillinen vasemmisto, kristillinen humanismi, mukaan lukien katolilaisuus, radikaalit suuntaukset ja kommunismi. Kuitenkin vasemmistonrintama painottuu enemmän poliittisen kentän keskiöön kuin sen äärilaitoihin.

Itsenäisen Demokraattisen Liiton (UDI) ja Kansallisen Uudistamisen (RN) muodostama oikeistorintama Alianza taas edustaa konservatiivis-liberaaleja arvoja, gremialismiä, eräänlaista apolitisoivaa katolilaista individualismia, jossa jokaisella yhteiskunnan taholla on omat tarkoitusperänsä, neoliberalismia ja markkinataloudellista ajattelua. Chilen maaliskuussa 2010 presidenttinä aloittanut ja pian tehtävänsä jättävä RN:n Sebastián Piñera toimi ensimmäisenä demokraattisesti valittuna oikeistopresidenttinä sitten vuoden 1958, ensimmäisenä oikeistolaisena valtionpäämiehenä sitten Augusto Pinochetin syrjäyttämisen vuonna 1990. Nyt oikeisto ei menestynyt yhtä hyvin vaaleissa kuin 2010, silti sen edustajilla on 58 paikkaa kongressissa ja 15 senaattorin tuolia. Vuoden 2005 presidentinvaalien toisella kierroksella Bachelet voitti Piñeran 53,5 – 46,5.

Piñeran presidenttikautta leimasivat Chilen demokratian kauden suurimmat mielenosoitukset, jotka saivat alkunsa toukokuussa 2011. Oikeistolainen presidentti pitää valtion velvollisuutena julkisen koulutuksen takaamista, mutta ei kannata valtion monopoliasemaa koulutuksen tarjoajana, joten käytännössä tarkoituksena on ollut julkisen ja yksityisen koulutuksen rinnakkainelon turvaaminen. Joitakin yliopistoja on rangaistu koulutuksella keinottelusta, sillä liikevoiton tekeminen koulutusalalla on perustuslain nojalla kiellettyä.

Piñera kritisoi jo hyvissä ajoin ennen vaaleja Bacheletiä vetoamalla hänen hallituksensa työhön ja selittelemällä omaa heikkoa kansansuosiotaan:

“Expresidentti Michelle Bachelet ei tehnyt hyvää työtä, se on objektiivinen fakta. Olemme onnistuneet työssämme paremmin, vaikka tunnustan Bacheletin ominaisuuksiksi ihmisläheisyyden ja sympatian, joita kadehdin, mutta erotan silti hänen persoonalliset ominaisuutensa hänen hallituksestaan. Jos minun pitäisi valita suosion ja hyvän presidentin välillä, valitsisin hyvänä presidenttinä olemisen.”

 

Demokratia passivoitunut

Vaikka Bacheletin karisma ja ihmisläheisyys saivatkin kansan enemmistön hänen puolelleen, äänestysvilkkaus jäi nyt järjestetyissä yleisissä paikallis-, kongressin-, senaatin- ja presidentinvaaleissa alhaiseksi, mikä kertoo chileläisten pettymyksestä poliittikkoja kohtaan. Ensimmäistä kertaa vuoden 2012 kunnallisvaaleissa käytössä ollut automaattinen äänestäjien rekisteröinti ja äänestämisen vapaaehtoinen luonne juotuivat nyt koetukselle. Alhaiset äänestysprosentit 49, 4 ja presidentinvaalien toisella kierroksella 42 prosenttia saivat useat poliittiset johtajat puhumaan paluusta aiempaan järjestelmään, jossa äänestäminen on pakollinen kansalaisvelvollisuus. Aiemmin vapaan äänestyskäyttäytymisen puolella ollut expresidentti Ricardo Lagos on muuttanut mielensä ja puhuu nyt vaaleihin osallistumisesta paitsi oikeutena myös velvollisuutena ja kannattaa sen pakollisuutta. Hän pitää äänestämisen vapauttamista virheenä. Myös entinen opiskelijaliikkeen johtaja ja nykyinen Kommunistipuolueen kongressiedustaja Camila Vallejo pitää alhaista osallistumista rakenteellisena ongelmana, joka johtuu kansalaiskulttuurin puuttumista. Niin ikään Vallejo julistautui pakollisen äänestysjärjestelmän kannattajaksi.

Bachelet huomioi myös demokratian kriisin:

“Tiedän, että monet heistä jotka eivät äänestäneet ovat turhautuneita ja tuntevat, ettei valtio suojele heitä. Meidän on saatava chileläiset uskomaan jälleen demokratiaan, sen tarkoitusperiin ja instituutioihin. Meidän on annettava riittävästi syitä toivolle.”

 

Mitä takana, mitä edessä

Bachelet on 62-vuotias kolmen lapsen äiti, kirurgi, pediatra ja epidemiologi, joka hallitsee kuusi kieltä. Hänen isänsä kuolema Pinochetin vallakaappauksen yhteydessä merkitsi osaltaan Bacheletin elämää. Tuolloin vuonna 1973 22-vuotias nuori nainen osallistui silloiseen sosialistisen nuorijärjestön toimintaan. Vuosi isän kuoleman jälkeen Bachelet ja hänen äitinsä joutuivat salaisen poliisin pidättämiksi. Heidät vietiin diktatuurin pahimpaan vankilaan Villa Grimaldiin. Sieltä vapauduttuaan äiti ja tytät muuttivat maanpakoon Australiaan ja sen jälkeen Saksan Demokraattisen Tasavaltaan (DDR). Bachelet opiskeli lääketiedettä Humboldtin Yliopistossa Berliinissä. Perhe palasi Chileen vuonna 1979, jolloin Bachelet aloitti kirurgian opinnot ja palasi politiikkaan muun muassa osallistuakseen järjestötoimintaan kidutettujen ja kadonneiden auttamiseksi. Kirurgiksi valmistuttuaan 1982 Chilen tuleva presidentti ei poliittisten syiden takia tullut hyväksytyksi julkisen sektorin palvelukseen, mutta hän sai kuitenkin stipendin ja saattoi aloittaa pediatrian opinnot.

Demokratian aikakaudella 1994 Bachelet työskenteli avustajana terveysministeriössä. Vuonna 2000 hänet nimitettiin sosialistipresidentti Ricardo Lagosin hallituksen terveysministeriksi. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä tehtiin Latinalaisen Amerikan ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri. Bacheletä on aina kiehtonut maanpuolustus, mikä on ymmärrettävää hänen isänsä sotilasura huomioiden. Uskollisesti Salvador Allendea ja sosialismia kuolemaansa asti puolustanut isä, ilmavoimien kenraali Alberto Bachelet, on vaikuttanut Bacheletiin paitsi henkilökohtaisella myös poliittisella tasolla varsin syvästi.

Vaalivoiton varmistuttua 15. päivä joulukuuta käydyn toisen kierroksen jälkeen Michelle Bachelet muisti diktatuurin aikakaudella kuolleita, omistaen voittonsa erityisesti kidutukseen kuolleelle isälleen:

“Hän ei ole lakannut olemasta vierelläni yhtenäkään elämäni päiväni, sillä hänen kokonaisvaltaisuutensa, esimerkkinsä ja rohkeutensa sekä hänen uskonsa isänmaahan ovat tehneet minusta päivittäin sen ihmisen, joka olen. Hänen läheisyytensä täyttää minut tänä iltana ylpeydellä ja rakkaudella.”

Bachelet ponnahti kansansuosioon nimenomaan ollessaan puolustusministerinä Lagosin hallituksessa. Vuonna 2002 julkisuuteen tullut kuva hänestä armeijan tankin päällä tarkastamassa ja ohjaamassa tulvan pelastustoimia pääkaupungin Santiagon pohjoisosassa tarkoitti niin sanotun Bachelet-ilmiön syntymistä. Asiantuntijat näkevät tuon medioiden hyvin raportoiman hetken kansansuosion alkuna, vaikka vielä tuolloin harvat uskoivat hänestä tulevan Chilen presidenttiä tai tarpeeksi uskottavaa poliittista johtajaa, joka pystyy voittamaan puolelleen politiikan keskiön ja vasemman laidan. Bachelet on kykenyt myös liittoutumaan opiskelijaliikkeen aktivistien kanssa, joista muutamat ovat muuntautuneet kongressin nuoremmiksi edustajiksi marraskuun vaalien jälkeen. Monet pitävät tulevaa presidenttikautta lupaavana, intensiivisenä ja vahvana, kykenevä muutoksiin. Bacheletin olemuksesta houkuu luottamus ja rauhallisuus uusien haasteiden edessä, se sama peloton asenne joka on usein ärsyttänyt hänen poliittisia vihamiehiään.

Yksi presidentin läheinen yhteistyökumppani kuvailee tilannetta seuraavasti:

“Hänen hallituksensa on oleva haasteellisin sitten Allenden ja sen ohjelma, kaikkein aktiivisimmin muutoksiin pyrkivä sitten niiden aikojen.”

Bacheletistä tuli nyt ensimmäinen virkaansa uudelleen valittu presidentti yli kuuteenkymmeneen vuoteen, vaikka perustuslain mukaan ei ole enää mahdollista asettua ehdokkaaksi kolmannelle presidenttikaudelle. Hän kiitti tukijoitaan luottamuksesta:

“Kiitos, että teitte tänään tästä kansalaisesta, yhtäläisestä kuin te, onnellisen presidentin.

“Tänään aloitamme uuden ajanjakson. Meidän on hahmoteltava uusi kohtalo. Olen teidän palveluksessanne. Chile on katsonut itseensä, lähimenneisyyteensä, haavoihinsa sekä keskeneräisiin tehtäviin ja on päättänyt hetken tulleen syvällisten muutosten aloittamiseksi, vastuullisesti ja energisesti, laajasti ja vuoropuhelun kautta, yhtenäisyydellä ja päättäväisyydellä. Voitto on kollektiivisen unelman tulos. Muutosten tekeminen ei tule olemaan helppoa, mutta koska maailman parantaminen on sitä ollutkaan.”

Bacheletin nelivuotisen hallitusohjelman toteuttaminen vaatii 15 miljardin dollarin (noin 11 miljardin euron) julkisia investointeja. Ohjelma keskittyy valtavaan köyhien ja rikkaiden välisen epätasa-arvon vähentämiseen, perustuslain uudistamiseen ja veroreformiin, mukaan lukien alkoholiveron korottaminen ja 20-25 prosentin yritysvero sekä syrjittyjen  ja hyväksikäytettyjen vähemmistöjen huomioimiseen hallituspolitiikassa. Presidenttikauden tavoitteisiin lukeutuvat myös julkisen ja laadukkaan koulutuksen järjestäminen. Vuonna 2014 pyritään neljän ja vuonna 2016 viiden prosentin talouskasvuun.

Bachelet mainitsi vaalien jälkeisessä diskurssissaan Chilen opiskelijaliikkeen, joka on järjestänyt demokratian aikakauden mittavimmat mielenilmaukset julkisen ja laadukkaan koulutuksen vaatimiseksi. Uusi presidentti vastaa nuorten huoleen koulutuksesta:

“Näinä vuosina kaduilla on kuultu rohkeiden kansalaisten ääni vaatimuksina, rakennettu uusi tie maallemme. Enää kukaan ei epäile: taloudellinen hyöty ei saa olla koulutuksen moottori, koulutus ei ole mikään myytävissä tai ostettavissa oleva tuote eivätkä unelmat markkinoiden hallussa. Kyseessä on kaikille kuuluva oikeus.”

Koulutuksen ja demokratian parantaminen sekä tuloerojen kaventaminen ovat keskeinen osa uuden perustuslain luomiseen tähtävää politiikkaa. Vielä voimassa oleva perustuslaki on Augusto Pinochetin diktaaturin todennäköisesti vahvin perintö. Bachelet aikoo luoda uuden perustuslain, joka syntyy demokratiasta ja takaa, ettei enemmistöä sorra enää mikään toinen kansanosa.

Perustuslain uudistaminen ja sosiaalipolitiikkaan panostaminen ovat keskeisellä sijalla kunnianhimoisessa poliittisessa projektissa, jonka Chilen uusi presidentti aloittaa maaliskuussa. Michelle Bacheletillä on kuitenkin puolellaan valtava kansansuosio ja vasemmistokoalition enemmistöt kongressissa ja senaatissa. Tältä toiselta presidenttikaudelta on siis lupa odottaa enemmän kuin ensimmäiseltä, sillä poliittiset ja sosiaaliset olosuhteet ovat vasemmistolaisen politiikan tekemiselle varsin suotuisat.

SAMI LAAKSONEN

Lähteet: SERVEL; La República; La Jornada; Emol.com; RPP Noticias; Animal Político

Mainokset

Kommentointi on suljettu.