Taloudellinen sodankäynti ei tapa hallituksia

Posted: 23.11.13 in +Venezuela

Luis Britto Garcia, 23.9.2013

Venezuelalainen historioitsija ja kirjailija Luis Britto Garcian mukaan bolivaarisen Venezuelan talouteen kohdistuu harkittua taloudellista sabotaasia. Hänen mielestään tätä sotaa ei voiteta teeskentelemällä, ettei sitä ole olemassakaan.

1. Sota on talouden jatketta toisin keinoin. Kapitalismi on kaikkien ahneutta jokaista vastaan. Kaikki sodankäynti on taloudellista. Sota pyrkii tuhoamaan ja takavarikoimaan vastapuolen tuotantovälineet. Puolustuskyvyttömien kaupunkien siviiliväestöön kohdistuvat pommitukset pysäyttävät tuotannon. Tarmo kuluu haavoittuneiden hoitamiseen. Tavoitetta ei saavuteta tappamalla sotilaita, vaan tuhoamalla varastoja.

2. Neljännen tasavallan aikana (v.1958–1998) Demokraattinen toiminta (toinen valtapuolueista) turvautui eniten maan ruokavarantoihin. Analysoin kirjassani ”Demagogian kieli” presidentti Romulo Betancourtin (v.1945–48 ja 1959–64) kirjoituksia, joissa tämä viittaa 112 kertaa ruokavarantoihin, 90 kertaa valtion voimaan, 49 kertaa palkkoihin, 30 kertaa vaaleihin ja vain 26 kertaa tuotantoon. Sosiaalidemokraattien ja kristillissosiaalisen puolueen kaksipuoluejärjestelmä 1 pysyi vallassa vuosikymmeniä, kunnes Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa v. 1989 solmittu sopimus julisti taloudellisen sodankäynnin. Kiitoksena tuosta presidentti, suuri kolmannen maailman johtaja, Carlos Andres Perez vetäytyi vähäksi aikaa erakoksi Los Tequesiin.

3. Kaikkia vallankumouksia vastaan on käyty taloudellista sodankäyntiä jopa porvarillisia vallankumouksia vastaan kuten Englannissa ja Ranskassa. Taloudellista sodankäyntiä on harjoitettu myös Neuvostoliittoa, Kiinaa, Kuubaa, Vietnamia ja sandinisteja vastaan. Ne kaikki ovat kohdanneet sabotaaseja ja taloussaartoja. Sotaa on lietsottu Salvador Allenden kaltaisia demokraatteja vastaan. Henry Kissinger vannoi pistävänsä chileläiset itkemään kärsimyksiään.

Sosiologinen vakoilusuunnitelma ”Kameleontti” paljasti heidän heikkoutensa. Hamstraajat synnyttivät strategisia elintarvikepulia. Eliittirouvat hakkasivat kattiloita ja pannuja. Itsetuhoiset ammattiliitot ryhtyivät lakkoihin hallitusta vastaan, joka suojeli heidän oikeuksiaan. Allende ja 3 000 muuta chileläistä murhattiin. Lopulta väestöltä poistettiin sosiaaliturva, maksuton korkeampi koulutus, ay-oikeudet ja vapaus.

4. Jopa vahvin talous ei kykene vastustamaan organisoitua ja hillitsemätöntä ryöstelyä. Kansallinen tilastolaitos tiedottaa, että 14 viimeisen vuoden aikana 62,5 % julkisista varoista on käytetty sosiaalisiin tarkoituksiin. Terveydenhuollon, ravinnon, koulutuksen, asumisen ja kulttuurin rahoitus on kohentunut dramaattisesti. Jose Gregorio Piña osoittaa minimipalkan nousseen 110 % v. 1997 verrattuna inflaatiosta huolimatta ja että nykyisin yli 80 % työläisistä ansaitsee yli vähimmäispalkan. Yli 2,2 miljoonaa eläkeläistä nauttii minimipalkan suuruista eläkettä. Kuitenkin täysinkin säkki tyhjenee, jos siinä on repeämiä.

Valtion tukemaa ruokaa salakuljetetaan bachequerosten toimesta Kolumbiaan ja myydään siellä ja Venezuelassa elintarvikepulan aikana korkeammalla hinnalla. Dollareita, jotka on tarkoitettu maksuvälineiksi ja matkailijoille, päätyvät mielikuvituksellisiin kohteisiin ja mustanpörssin jobbareille. Ulkomaan valuuttaa myönnetään tuontia varten kuvitteellisille johtajille, mistä johtuen Venezuelan taloudesta katoaa 20 miljardia dollaria. Vuosien 2002–2003 öljyalan lakko oli samansuuruinen tuhoteko. 2 Kansainvälisen oikeuden tuomiot maksoivat meille vielä enemmän. Ennalta suunniteltu tihutyö vaurioitti Amuayn öljynjalostamoa katkaisten siltä veden ja sähkön.

Nämä Venezuelan talouden avoimet verisuonet pitäisi ommella kiinni esimerkkiä antavilla sanktioilla ja oikeilla toimenpiteillä.

5. Supermarketeissa hienostoleidit kysyvät, kuinka näin rikkaassa maassa voi esiintyä pulaa. Heille pitäisi selvittää, että sekataloudessa yksityinen sektori myy valtaosan perusravinnosta ja –tuotteista sekä päättää pulista, korkeista hinnoista ja strategisesta tavaran rohmuamisesta. Tällaista selvitystyötä ei ole tehty syystä tai toisesta. Bolivaarisen vallankumouksen parhaat puolustajat ovat hävinneet julkisesta mediasta. Tilanne on kuin loittoneva jäävuori Titanicin komentosillalta katsottuna. Sen sijaan tarkkanäköisen katsoessa jäävuori lähestyy ja se on imperiumin kokoinen.

6. Tätä sotaa ei voiteta teeskentelemällä, ettei sitä ole olemassakaan hiljentämällä ne, jotka puolustavat meitä ja neuvottelemalla vihollisten kanssa, jotka hyökkäävät meitä vastaa liittoutuneina. Sota, jota ei ole voitettu, on taistelematta.

Lähde: Venezuelanalysis.com

Suomennos: MATTI LAITINEN

 

Selitykset

1 Venezuelaa hallitsi ennen Hugo Chávezin hallintokauden alkua 40 vuotta vuorovetoisesti kaksi puoluetta kristillissosiaalinen puolue (COPEI) ja sosiaalidemokraatit (AD). Tuolloin maan tärkeimmän ammatillisen keskusjärjestön Venezuelan työläisten keskusliiton (CTV) toimintalinjan määrittelivät demarit. 1980- ja 1990-luvuilla CTV alkoi tukea maan hallitusten harjoittamaa uusliberalistista talouspolitiikkaa. Tämän seurauksena kannattavia valtion yrityksiä yksityistettiin, maahan aiheutettiin suurtyöttömyys ja kansasta 80 % suistui köyhyyteen. (ML)

2 Venezuelan oikeisto-opposition masinoima ja presidentti Hugo Chávezin syrjäyttämiseen tähtäävä yleislakko alkoi 2.12.2002. Lakko sulki yrityksiä ja kauppoja sekä lamaannutti maan öljyteollisuuden. Lakon tavoitteena oli ensin neuvoa-antavan presidentin asemaa koskevan kansanäänestyksen pitäminen ja sen jälkeen presidentin suistaminen vallasta. Päämäärän saavuttamiseksi maa pyrittiin ajamaan poliittiseen ja taloudelliseen sekasortoon hyödyntäen kaikkia Latinalaisessa Amerikassa toteutettuja keinoja. (ML)

Mainokset

Kommentointi on suljettu.