Mitä kuuluu Venezuelan bolivaariselle vallankumoukselle?

Posted: 31.10.13 in +Venezuela

Huhtikuussa 2013 valittu Venezuelan uusi presidentti Nicolás Maduro jatkaa edeltäjänsä Hugo Chavezin työtä. Chavez nimitti yhteiskunnalliset uudistuksensa bolivaariseksi vallankumousprosessiksi, jonka päämääränä on 21. vuosisadan sosialismi. Mutta sosialismin rakentaminen porvarillisen valtion sisälle ei ole helppoa.

Harvinaisen isot saappaat jäivät tyhjiksi, kun Venezuelan presidentin Hugo Chavez menehtyi syöpään 5.3.2013. Karismaattisen, energisen, innovatiivisen, innostavan ja aikaansaavan presidentin paikkaa tuskin kukaan pystyy kokonaan täyttämään. Sellaisia kansan johtajia ei synny kovin montaa vuosisadassa.

Sen tietää myös Chavezin seuraaja Nicolas Maduro. Hän onkin korostanut alusta alkaen kollektiivista johtamista. Useampia aivoja ja tekeviä käsiä tarvitaan nyt bolivaarisen vallankumouksen eteenpäin viemiseksi.

Kansainvälinen media näyttää unohtaneen Maduron. Hänestä onkin vaikea repiä kohuotsikoita kuten Chavezista. Chavez oli selvästi uhka vallitsevalle maailmanjärjestykselle, niin raa’asti häntä vastaan hyökättin kansainvälisesti. Myös suurin osa Suomen vasemmistoa meni mukaan tähän kansainvälisen valtamedian sumutukseen, joka perustui Venezuelan opposition propagandaan.

Venezuelan oma oppositio on tietysti edelleen hyvin aktiivinen. Monenlaista hallituksen horjuttamista tapahtuu koko ajan, sabotaaseja, lakkojen masinointia ja huhukampanjoita. Jopa murhasuunnitelma  Maduroa vastaan saatiin heinäkuussa paljastettua ja estettyä. Kesällä oppositio myös lanseerasi huhun, joka väitti, että Maduro olisi syntynyt Kolumbiassa eikä niin ollen kelpaisi Venezuelan presidentiksi. Maduro tyrmäsi kansainväliseen mediaankin levitetyn huhun sanomalla, että hän on syntynyt ja kasvanut Caracasissa.

Valta kansalle

Maduro on alkanut kiertää maata ministereineen ja johtavine virkamiehineen ja järjestää ns. street government (katuparlamentti) -tapaamisia. Näissä keskushallinnon väki tapaa kunnallisia neuvostoja ja muita ruohonjuuritason yhteisöjä. Tapaamisissa käydään läpi, mitä on tehty, mitä on jäänyt tekemättä ja mitä pitäisi tehdä. Keskushallinnon edustajat neuvovat ongelmien ratkaisussa ja esittelevät myös uusia projekteja.

Mutta, mutta… tehtävä on aika lailla mahdoton. Venezuelassa laskettiin syyskuussa 2013 olevan  33 223 kunnallista neuvostoa  ja 17 332 yhteiskunnallista liikettä (social movements) ja lisää syntyy edelleen. Näiden ruohonjuuritason päättävien elimien perustaminen oli Chavezin idea sosialismin ja demokratian rakentamisesta porvarillisen valtion sisällä. Hän hajautti valtaa suoraan kansalle ilman edustuksellisuutta, ja rahoitti näiden neuvostojen toimintaa. Tämän lisäksi Venezuelassa on tietenkin normaalit porvarillsen valtion rakenteet vaaleilla valittavine kunnanvaltuustoineen kaikkineen.

Maanlaajuisella street government -kiertueella Madurolla on tarkoitus myös yhdistää näitä neuvostoja suuremmiksi kokonaisuuksiksi, ns. kommuuneiksi. Tähän mennessä on perustettu 1234 kommuunia. Näiden vastuulle voidaan antaa isompia hankkeita.

Kamppailua ihmisen ahneutta vastaan

Rahaa on siis jaettu laajoille piireille itsenäisesti hallinnoitavaksi. Tähän liittyy ongelmia. Ihminen on ahne. Kun bolivaarisessa liikkeessä on mukana noin puolet 28-miljoonaisesta kansasta, joukkoon mahtuu  monenlaista vipeltäjää.

”Venezuelassa on erittäin korruptoitunut oikeisto, joka periytyy aikaisempien hallitusten ajoilta. Mutta meillä on vastassamme myös vallankumoukselliseen leiriin pesiytyneet väärinkäytökset” Maduro sanoo.

Ongelmana ovat myös vanhan vallan ajoilta periytyneet hallinnon virkamiehet. Heitä ei ole erotettu. Osalla heistä päivät kuluvat bolivaarisen prosessin sabotointiin.

”Kun valtio esimerkiksi ostaa lääkkeitä tai elintarvikkeita varastoon valtion marketteja varten, varastoilla alkaa käydä outoja kuorma-autoja, jotka vievät lasteja teille tietymättömille,” venezuelalainen Gustavo Garcia kertoo. ”Ruokatarvikkeita myydään sitten katukaupassa tai viedään naapurimaahan Kolumbiaan, jossa niistä saa hyvän hinnan.”

Jatkuvasti viranomaiset myös löytävät ja takavarikoivat hamstrattuja elintarvikkeita, tonneittain esim. öljyä, riisiä, sokeria tai jauhoja. Hamstrauksella aiheutetaan ns. elintarvikepula. Taannoinen maailmalle uutisoitu wc-paperipulakin johtui ilmeisesti siitä, että joku organisoi sekä paperivaraston tyhjennyksen että pulasta tiedottamisen kansainväliselle medialle.

Kymmenien tuhansien itsenäisten projektien maassa tapahtuu kaikenlaista. Esimerkiksi jollekin rakentamisprojektille anotaan rahaa, mutta paikan päällä mitään ei tapahdukaan ja rahat katoavat yksityisiin taskuihin. Äskettäin paljastettiin myös, että eräät valtion pankin virkailijat siirsivät neuvostoille kuuluvaa rahaa omille tileilleen.

Väärinkäytöksiä kitkeäkseen Maduro on muodostanut salaisen tiimin lahjomattomista tutkijoista. He ovat jo paljastaneet isoja väärinkäytöksiä. Äskettäin on pidätetty mm. Valencian pormestari Edgardo Parra, joka on hallitsevan PSUV:n (Veneauelan yhdistynyt sosialistinen puolue) jäsen. Hänellä on pitkä lista rikoksia. Parra johti 14 osuuskuntaa, joiden kautta hän kierrätti rahaa ja omaisuutta itselleen ja pojalleen. Hän oli hankkinut mm. maatiloja, taloja, purjeveneitä, lentokoneita ja autoja sekä palveluja. Parran oma poika oli tässä toiminnassa innolla mukana. Mitäpä isukki voisi pojaltaan kieltää?

Maduro vakuuttaa, että väärinkäytökset paljastetaan ja rangaistaan riippumatta tekijän poliittisesta väristä. Se on tärkeä kannanotto. Näin vältetään historiasta tuttu tendenssi korruptoituneen, etuoikeutetun ja varakkaan puolue-eliitin syntymiseen valtapuolueen sisällä.

Kohti ruokaomavaraisuutta

Ruoka ja asuminen ovat ensisijaisen tärkeitä köyhille.ja näissä asioissa paljon on saavutettu, jo Chavezin aikaan. Nälänhätä on FAOn (YK:n maatalousjärjestö) tämän vuoden tilastojen mukaan lähes selätetty, enää 3 prosenttia kärsii aliravitsemuksesta ja Maduron tavoitteena on ”nälkä nolla”. 900 000 ihmistä ruokailee päivittäin jossain valtion ruokalassa ilmaiseksi. Valtion kaupoista saa ruokaa subventoituun hintaan.

Valtio on rakennuttanut satoja tuhansia vuokra- ja omistusasuntoja köyhille. Köyhät saavat omistusasunnon ilmaiseksi tai pilkkahintaan ja vaikkapa 40 vuoden maksuajalla. Tuottamatonta maata on jaettu viljeltäväksi maattomille viljelijöille. Köyhyys on puolitettu.

Nyt Venezuela yrittää kohentaa ruokaomavaraisuutta. Maailman ruokapäivänä 16.10. Maduro ilmoitti, että 320 FAO:n kouluttamaa teknikkoa on valmis aloittamaan maaseudulla työnsä, jonka tarkoitus on parantaa kotimaisen maatalouden tuottavuutta.

Hallitus tukee myös pienten luomukotiviljelmien perustamista, sekä maaseudulle että kaupunkeihin. Tällä hetkellä on jo perustettu 24 000 kaupunkiviljelmää, ja tavoite on nostaa niiden määrä 80 000:een.

Kunnallisvaalit joulukuussa

 

Joulukuun 8. päivä Venezuelassa on kunnallisvaalit, taas yksi koetinkivi bolivaariselle vallankumousprosessille. Oppositio käyttänee samaa taktiikkaa kuin presidentinvaaleissa viime keväänä, jolloin opposition ehdokas Henrique Capriles sanoi kannattavansa kaikkia Chavezin uudistuksia ja lupasi jatkaa niitä. Tyhjiin vaalilupauksiin meilläkin äänestäjät lankeavat. Maduro voitti vaalit hyvin niukasti, vain 50,6 prosentilla.

Hallitsevan PSUV:n oma ehdokasasettelu ei ole ongelmatonta. PSUV:lläkin on vasemmisto- ja oikeistosiipi. Jotkut haluaisivat radikaalimpia voimia valtaan, toiset taas eivät.

”Monet ovat turhautuneita muutosten hitauteen ja vaikeuteen, kun ne tehdään viimeisen päälle laillisin keinoin ja porvarillisen valtion sisällä. Jotkut haluaisivat radikaalimpia askeleita kohti 21. vuosisadan sosialismia,” Gustavo Garcia toteaa.

Venezuelalla on ollut valtava merkitys Latinalaisen Amerikan viimeisen vuosikymmenen kehitykselle. Maduro summaa bolivaarisen vallankumouksen merkityksen seuraavasti:

”Meillä on suuri vastuu, koska me puolustamme projektia, joka voi tehdä toisenlaisen maailman mahdolliseksi meidän maanosassamme. Se voi myös mahdollistaa moninapaisen maailman, jossa ei ole enää USA:n imperialismin taloudellista, sotilaallista tai poliittista hegemoniaa.”

MARJALIISA SIIRA

Lähteet:

venezuelanalysis.com

presidentti Nicolas Maduron haastattelu, jonka ranskalaisen Le Monde Diplomatique -lehden päätoimittaja Ignacio Ramonet teki 30.7.2013, kun Maduro oli ollut presidenttinä 100 päivää

venezuelalaisen Suomessa asuvan Gustavo Garcian haastattelu 22.10.2013

 

Mainokset

Kommentointi on suljettu.