Vastarinta Meksikossa yltyy

Posted: 5.10.13 in +Meksiko

Uusi hallitus on tuonut mukanaan varsinaisen reformien aallon työuudistuksesta verouudistukseen sekä valmisteilla olevaan energiatalouden uudistukseen, joka koskee strategisia öljy- ja kaasusektoreita. Opetusuudistus on Meksikon uuden hallituksen ja työnsä 1. joulukuuta 2012 presidenttinä aloittaneen Institutionaalisen Vallankumouspuolueen (PRI) Enrique Peña Nieton ensimmäisiä laajamittaisia perustuslain muuttamiseen tähdänneitä hankkeita. Opetusuudistuksella on neljän puolueen, PRI, PAN, PRD ja PVEM, muodostaman Sopimus Meksikon puolesta (Pacto por México) – yhteistyöelimen tuki. Kyseinen reformi hyväksyttiin maan kongressissa 20. ja maan senaatissa 21. päivä joulukuuta, itse uudistus astui voimaan helmikuussa 2013, vaikka sen käytännön seurauksia on vielä vaikea arvioida. Hallitukselle kiviä rattaisiin laittavat kuitenkin vasemmisto-oppositio ja osa opettajakunnasta.

Opetusuudistuksen toimesta aiotaan perustaa uusi tietojärjestelmä, joka suorittaa kokonaisvaltaisen laskennan koulujen, opettajien ja oppilaiden määrästä tarkoituksena saada entistä enemmän tietoa Meksikon koulujärjestelmästä. Lisäksi koulujen itsehallintoa vahvistetaan, jotta niiden kyky ratkaista infraestruktuuriin ja opetusmateriaaleihin liittyviä ongelmia paranisi. Reformi tähtää myös niin sanottujen kokopäiväisten koulujen asteittaiseen luomiseen, näin koulupäivä pitenisi kahdeksan- tai kuusituntiseksi ja koulutiloja muutettaisiin paremmin sopiviksi kulttuuristen ja urheilullisten aktiviteettien suorittamiseen.

Kun Peña Nieto esitteli kongressille lain toimeenpanoon liittyvät kolme säädöstä elokuun 13. päivänä eli yleisen opetuslain, lain Kansallisen opetuksen arvioimisen instituutista ja lain opettajan ammatin harjoittamisesta, osa opettajista ryhtyi entistä laajamittaisempaan vastarintaan juuri ennen uuden kouluvuoden alkamista. Vaikka valtaosa opettajista, eri laskelmien mukaan noin 80-90 prosenttia aloitti kouluvuoden totuttuun tapaan ja hyväksyi muutokset ainakin näennäisesti, osa opettajista ryhtyi vastarintaan tyytymättöminä tapaan, jolla opettajien arviointi ja laki ammatinharjoittamisesta vaikuttavat saavutettuihin työetuihin ja -oikeuksiin. Opettajat pelkäävät esimerkiksi mielivaltaisia yksipuolisiin arviointeihin perustuvia erottamispäätöksiä sekä pitkään työssä olleiden etujen katoamista. Koulutuksen arviointiin keskittyvä uusi instituutti tulee lisäksi vahvistamaan valtiovallan asemaa koulusektorilla ja mahdollisesti vähentää siten ammattiliittojen harjoittamaa kontrollia opettajakunnasta sekä koulujärjestelmästä itsestään.

Hallituksen mukaan uusi lainsäädäntö takaa Meksikon koulutuksen paremman laadun sekä tuo mukanaan useita etuja, kuten läpinäkyvämmät säädökset ja työssä saavuttujen tulosten palkitsemisen, samalla opettajien työoikeudellinen asema turvataan. Esimerkiksi jo ammattiaan harjoittavat opettajat eivät menetä työpaikkaansa ja etujaan, koska tiukimmat kriteerit kohdistuvat uusiin opettajiin. Toisaalta viranomaiset korostavat koulutusreformin tuovan uusia mahdollisuuksia ammatilliseen kehitykseen. Uudistusten nähdään myös takaavan koulutuksen julkisen, maksuttoman ja maallisen luonteen. Koulutusjärjelmän arvioinnin luvataan olevan puolueetonta, oikeudenmukaista ja olosuhteet huomioon ottavaa. Uudet lait luovat lisäksi velvoitteita viranomaisille itselleen. Joka tapauksessa varmaa on, että koulutusalan valvonta lisääntyy.

 

CNTE versus SNTE

Kansallisen opetusalan työntekijöiden ammattiliiton (SNTE) juuret ovat Meksikon vallankumousta edeltäneellä Porfirio Díazin aikakaudella. Lopulta vuosien 1919, 1927 ja 1928 opettajien lakot johtivat ammattikunnan järjestäytymiseen yhdeksi nykyisellään 59 jaostosta koostuvaksi Meksikolaiseksi opettajien liitoksi (CMM) 1934. 1930-40 luvuilla opettajisto lainehti työväenluokan etujärjestöjen ja kommunistien, Meksikon työntekijöiden liiton (CTM), yritysmaailman, yksityisten katolisten koulujen sekä PRI-puolueen monimutkaisessa verkostossa luoden pohjaa uudelle koulutusjärjestelmälle. Antikommunististen tahojen aiheuttaman hajaannuksen jälkeen yhtenäinen opettajien ammattiliitto, nykymuotoinen SNTE luotiin 1943. Institutionaalisen vallankumouspuolueen ”täydellisen diktatuurin” aikakaudella 50-luvulta aina vuoteen 2000 asti SNTE profiloitui poliittisen hegemonian tukipylvääksi. Aina vuodesta 1989 lähtien Elba Esther Gordillo Morales, kyseenalainen useat opetusreformit pysäyttänyt järjestön elinikäiseksi luultu johtaja, edusti opettajakuntaa kaikilla foorumeilla.

SNTE:n riveihin kuuluu yli 1,5 miljoonaa opettaja, ylivoimainen enemmistö koko ammattikunnasta. Ammattiliiton tileille tipahtaa kuukausittain ainakin 200 miljoonaa pesoa eli yli 11,5 miljoonaa euroa. Lisäksi järjestöllä on edustajansa useilla vallan portailla. Lisäksi jokainen jäsen maksaa SNTE:lle prosentin palkastaan. CNTE ei saa valtiolta minkäänlaista avustusta eikä sen jäsenistöllä ole institutionaalista valtaa maan parlamentissä tai senaatissa. SNTE on tunnettu ammattijärjestön etujen ajamisesta jopa yleisen koulutusjärjestelmän kustannuksella. Sen sisäinen järjestäytyminen on hierarkkista, kun taas CNTE pyrkii kaikessa toiminnassaan horisontaalisuuteen ja liittoumiseen kansanliikkeiden kanssa. SNTE:n idealogia on kapitalistinen sen radikaaleista diskurssesta huolimatta, CNTE:n maailmakatsomus sen sijaan on avoimen sosialistinen.

CNTE on Latinalaisen Amerikan suurimman ammattijärjestön, Kansallisen opetusalan työntekijöiden ammattiliiton (SNTE) vastavirtaan kulkeva työväenliikkeen edustaja, opposition edustaja, jonka jäsenistö pitää itseään valtiosta ja porvaristosta riippumattomana itsenäisenä toimijana. CNTE puolustaa ilmaista ja maksutonta koulutusta. Sen tavoitteisiin kuuluu SNTE:n uudelleenvaltaus ja demokratisointi, jotta tämä maanosan suurin ammattiliitto toimisi aidosti sen jäsenten etujen ajamiseksi. SNTE on tunnettu valtiovaltaan kytköksissä olevana ammattijärjestönä, joka on suunnannut tv-mainoksia CNTE:ä vastaan. Niissä keskitytään moittimaan kilpailevaa ja antihegemonista ammattijärjestöä lasten koulutuksen unohtamisesta vastarinnan ilmausten sivuseurauksena. SNTE:llä on myös jossakin mielessä radikaalit juurensa, mutta se on kuitenkin ainakin ulkoapäin katsottuna tullut osittain kesytetyksi sen jälkeen, kun ammattijärjestöä 80-luvulta johtanut korruptoitunut maan poliitikan tärkein naishahmo, Elba Esther Gordillo, pidätettiin epäilyttävästi juuri samoihin aikoihin kuin opetusreformi ilmaantui poliittiselle agendalle. Gordillo on kiistattomasti syyllinen yli 2 600 000 000 peson tai 150 miljoonan euron kavalluksiin, joista valtiovalta on tiennyt kaiken aikaa. Siksi onkin kummallista, että hänet pidätettiin vasta nyt sen jälkeen, kun hänen poliittisen tukensa PRI:lle ja Kansalliselle toimintapuolueelle (PAN) on ollut korvaamaton osa vaalikampanjoita aina luomisestaan ja erityisesti 1980-luvulta lähtien, varsinkin kun samaan aikaan ammattiliitossa vallitsevaan rakenteelliseen korruptioon ei ole puututtu tai SNTE:n perustaman Uuden Allianssin (PANAL) väärinkäytöksiä ei ole selvitetty. Gordillo näytteli myös tärkeää osaa muun muassa vuoden 2006 vasemmiston ja Demokraattisen vallankumouspuolueen (PRD) tappioon johtaneissa vilpillisissä presidentinvaaleissa. Uuden johdon myötä näiden kahden ammattijärjestön asemat näyttäisivät selkiytyneen entisestään: CNTE näyttäytyy nyt paitsi SNTE:ä radikaalimpana toimijana, niin myös aitona työnväenliikkeen edustajana. SNTE:n puheenjohtaja Juan Díaz onkin vakuutellut medioissa maltillisesti, ettei opetusreformi uhkaa opettajien työpaikkoja ja oikeuksia. Toisaalta hän on ilmaissut huolensa ammattiliiton tulevaisuudesta, koska uusi lainsäädäntö pakottaa sen sisäiseen muutosprosessiin.

Opettajien valta Meksikossa perustuu pitkälti ammattikunnan poliittiseen voimaan ja siihen tosiasiaan, että opetusala on yksi maan strategisista sektoreista, jota ilman yhteiskunta ei toimi. On myös tärkeää korostaa opettajien asemaa yhteisöllisinä johtajina.

 

Vastarinta pääkaupungissa jatkuu

18. päivänä elokuuta noin 20 000 – 30 000 pääosin Oaxacan, Guerreron, Chiapasin ja Michoacánin osavaltiosta kotoisin olevan Kansallisen opetusalan työntekijöiden koordinaattorin (CNTE), maan toiseksi suurimman opettajien ammattiliiton, jäsentä valtasivat maan tärkeimmän torin, Zócalon pääkaupunki Méxicon historiallisessa keskustassa. CNTE perustettiin vuonna 1980 SNTE:stä eronneiden opettajien toimesta ja sillä on kaikkiaan noin 100 000 jäsentä, joista osa ryhtyi solidaarisuuden ilmauksiin pääkaupunkiin matkanneiden opettajien tukemiseksi. Joidenkin laskelmien mukaan jäsenistön määrä saattaisi yltää jopa 300 000:teen. Ammattiliiton taktikoihin kuuluu perinteisesti mielenilmausten, torikokousten ja lakkojen toteuttaminen perustuslaillisten oikeuksiensa varmistavien neuvottelutulosten takaamiseksi.

Tuona 18. päivänä elokuuta CNTE edustajistot saapuvat pääkaupunki Méxicoon ja asettuvat Zócalolle pitämään pysyvää torikokoustaan. Seuraavana päivänä CNTE toteuttaa marssin maan kongressiin. 22. päivä opettajien saartama kongressi joutuu siirtymään väliaikaisesti pois tavanomaisista toimitiloistaan. Seuraavana päivänä ”maestrot”, kuten heidät tunnetaan espanjaksi, pakottavat pääkatu Paseo de la Reforman varrella sijaitsevan senaatin siirtymään toisaalle ja sulkevat mielenilmauksena myös lentokentälle vievät kulkuväylät. Hallituksen, senaatin ja kongressin keskustelut opettajien ammattijärjestön kanssa alkavat. 28. päivä opettajat marssivat presidentin virka-asunnon ulkopuolelle Los Pinosiin. Seuraavana päivä presidentti Peña Nieto ilmoittaakin ensimmäisen hallituksensa työraportin julkaisun tapahtuvan kongressin ulkopuolella, presidentin virka-asunnossa vasta toisena päivänä syyskuuta. Opettajat, ja heitä tukeva #Olen132 –opiskelijaliike järjestävät tähän astisen vastarinnan suurimman marssin ensimmäisenä päivänä syyskuuta, jolloin presidentin oli määrä luonnehtia hallituksensa saavutuksia. Myös Meksikon sähkötyöntekijöiden ammattiliitto (SME) ryhtyy tukemaan CNTE:n taistelua opetusreformia ja hallitusta vastaan. Niin ikään vasemmistopuolueet, erityisesti Demokraattinen vallakumouspuolue (PRD) ovat opettajien taistelun puolella. Presidentti sen sijaan keskittyy opetusreformin kehumiseen eikä hallitus ota tosissaan opettajien huolia työnsä prekarisoitumisesta lisääntyvän valvonnan ja konrollin myötä. Opettajien sinnikäs vastarinta ei ole loppunut viranomaisten piittaamattomuudesta tai kaatosateista huolimatta. Elo-syyskuu on ollut sateisimpia useampaan vuoteen. Päivittäin sateita on piisaannut usein iltapäivästä yöhön asti.

Pitkään jatkuneesta kiivaasta ja pääkaupungin osittain lamauttaneesta vastarinnasta huolimatta kongressiedustajat hyväksyivät opetusreformin täydentävät lait 1. päivänä syyskuuta, jonka jälkeen senaatti vahvisti päätöksen 3. päivänä syyskuuta. Opetusreformiin liittyvä lainsäädäntötyö sai päätöksensä 10. päivänä syyskuuta presidentin vahvistettua uudistukset. Opettajat ovat vedonneet presidenttiin toistuvasti hyväksyttyjen lakien mitätöimiseksi veto-oikeudella. Toisaalta koulutusalan työntekijät ovat vakuuttaneet, ettei lain soveltaminen käytännössä tule onnistumaan ilman CNTE:n yhteistyötä.

Medioissa opettajia vastaan on viritetty niin sanottu klassinen ansa, joka keskittyy puhumaan mielenosoituksen haittaseurauksista liike-elämälle ja muille kansalaisille sekä leimaa opetusalan työntekijät koulutusreformin vastustajiksi, vaikka tosiasiassa uudistuksen sisällöstä tai toimeenpanosta ei ole tarkkaa tietoa. Ylipäätänsä uudet lait eivät kerro, miten opetuksen laatua on tarkoitus parantaa. Siksi opettajien huoli opetusuudistuksen seurauksista on aiheellinen, koska edes opettajakunnan työhön liittyvistä oikeuksista ei ole selvyyttä. Ylhäältä päin säädetty burokraattinen uudistus ei myöskään tuo selvyyttä siihen, miten opettajia aiotaan arvioida jatkossa. Kyseessä onkin retoriikka, joka tekee valtiosta ainakin fiktiivisesti opetuspolitiikan johtajan, vaikka käytäntö voi olla jotakin aivan muuta. Opettajat ovat kyseenalaistaneet rohkeasti  diskurssien takaa löytyvän totuuden koulutusjärjestelmän uudistamisesta.

11. päivänä syyskuuta alkoi CNTE:n yleislakko, johon osallistuivat opettajat eri puolilla maata, mielenilmauksia järjestettiin ainakin 26 osavaltiossa. Paikoin opettajat sulkivat tieosuuksia kuten moottoritien pääkaupungista Acapulcoon ja valtasivat tiemaksupisteet moottoritiellä Cuernacavasta Méxicoon. Opettajilla oli 55 ammattijärjestön tuki puolellaan kahden hyväksytyn lain, artikkelien 3 ja 73, hylkäämisvaatimuksissaan ja yleisessä vastarinnassa suhteessa hallituksen rakenneuudistuksiin. Tuona päivänä CNTE tukijoineen marssi Vallankumouksen monumentiltä maan senaatin edustalle.

CNTE puolustaa ennen kaikkea koulutuksen julkista luonnetta, työoikeuksiaan sekä ammattiliiton olemassaoloa, jonka uudet reformit epäsuorasti kyseenalaistavat. Heidän protestinsa liittyy lisäksi siihen, etteivät he koe tultua kuulluksi nyt hyväksyttyjen opetusalan uudistusten suunnittelemisessa. CNTE ei aio lähteä pääkaupungista ennen kuin sen vastarinnalle asettamat tavoitteet toteutuvat. Rubén Núñez, ammattiosasto 22:n puheenjohtaja Oaxacasta ja eräs vastarinnan kasvoista ilmaisi tilanteen seuraavin sanoin:

 – CNTE on vahvempi kuin koskaan. Presidentin on vastaanotettava meidät, sillä haluamme käyttää veto-oikeutta aiheettomasti opetusuudistukseksi kutsutun prosessin pysäyttämiseksi. Emme aio lähteä pääkaupungista ennen kuin vaatimuksiimme vastataan. Emme aio vetäytyä täältä ennen kuin Peña Nieto peruu uudistukset.

Clemente Jesús Garcían, ylästeen kouluttajan, mukaan opettaja ei voi yksin olla vastuussa vaihtelevista olosuhteista, jotka vaikuttavat oppimistuloksiin:

– Kaikissa osavaltioissa ei eletä samanlaisessa sosiaalisessa kontektissä. Oaxacassa on joitakin hyvin köyhiä ja marginalisoituja kuntia. Siis miten voimme verrata oppilasta, joka kärsii vakavasta aliravitsemuksesta toiseen oppilaaseen, joka tulee paremmin voivasta sosiaalisesta ympäristöstä ja jolla on kaikki teknologian suomat edut puolellaan.

Reformi määrittää arvioinnin tapahtuvaksi sekä suhteessa opettajan tietotasoon että koululaisten oppimistuloksiin. Opettajat ovat erityisen huolissaan tavasta, jolla opetusreformi luo epävakautta työsuhteisiin alistamalla aiemmin pysyvänä tai jopa perittäväksi perheepiirissä mielletyn opettajan pestin jatkuvalle arvioinnille. Osasto 22:n tekninen sihteeri Gustavo Manzano Sosa vakuuttaa, etteivät opettajat ole itse arviointia vastaan, mutta he eivät hyväksy rankaisemisluonteista, yhdemukaistettua tai yksinkertaistettua arvointia. Heidän näkemyksiensä mukaan vain kokonaisvaltainen arviointiprosessi voi olla oikeudenmukainen. Opettajien vastarinta kohdistuu niin ikään tapaan, jolla koulutus määritellään uudessa perustuslain kolmannen artikkelin muotoilussa eikä ole yhtä mieltä opettajakunnan ammattimaistumiseen tähtäävistä mekanismeista.

 

Kapinalliset opettajat häädettiin Zócalolta

Opettajien vastarinnnan seurauksena pääkaupungin historiallisen keskustan kansallisesti merkittävä yritystoiminta on laskenut 25 prosenttiin tavanomaisesta, joka on merkinnyt mittavia tappioita sadoille ja taas sadoille liikkeille. Lähes kymmenen prosenttia liikkeistä on joutunut sulkemaan ovensa laskeneiden myyntitulojen takia. Osa yrityksistä on erottanut työntekijöitä yllätyksenä tulleen lamakauden takia.

Oaxacassa esimerkiksi yli 1, 2 miljoonaa lasta, enemmistö koko osavaltion koululaisista on ollut ilman opetusta aina lukuvuoden alusta lähtien. Kuvernööri Gabino Cué on neuvotellut opettajien kanssa ja vedonnut heitä palaamaan työpaikoilleen. Toistaiseksi palkkojen maksaminen on jäädytetty. Toisaalta jotkut vanhemmat ja koululaiset ovat osoittaneet mieltään opiskeluoikeuksien puolesta sekä järjestäytyneet joissakin kouluissa jopa antamaan omatoimisesti opetusta. Kaikkiaan Oaxacassa on yli 70 000 opettajaa, joista vain harvat ovat aloittaneet lukuvuoden kouluissa. Eräs Juchitánissa kyseisessä osavaltiossa opettajana toimiva Osaston 22 jäsen Armando ilmaisi asian seuraavin sanoin: ”Olemme pysyvästi lakossa tämän huonon hallituksen takia.” Kouluvuotta on tarkoitus pidentää ainakin kuukaudella. Vaikka pääkaupungin osasto yhdeksän on myös osallistunut CNTE:n protesteihin, opetuksessa on ollut taukoja vain harvoissa kouluissa.

Vaikka Méxicon kaupunginjohtaja, vasemmistolainen Miguel Ángel Mancera, painotti pitkään konfliktin rauhanomaisen ratkaiseminen tärkeyttä, hallitus päätti häätää opettajat Zócalolta ennen 15. päivän perinteistä itsenäisyyden juhlimiseen kuuluvaa huutoa, joka juonta juurensa Miguel Hidalgon kehotuksesta kapinaan espanjalaisia vastaan 1810. Lisäksi varsinaisena itsenäisyyspäivänä 16. syyskuuta myös Perustuslain aukiona tunnetulla Zócalolla järjestetään sotilasparaati. CNTE:lle annetun aikarajan umpeuduttua 3 500 liittovaltion poliisia ja useat vesitankit vyöryivät torstaina 13. päivä kohti Zócaloa häätäkseen siellä 27 päivää majailleet opetusalan työntekijät. Opettajat varustivat useita spontaaneja linnoituksia estääkseen poliisien pääsyn aukiolle, mutta joidenkin väkivaltaisten yhteydenottojen jälkeen Zócalo jäi tyhjäksi ja sen siivous saattoi alkaa. 31 ihmistä pidätettiin, jotkut heistä mielivaltaisesti. Useat opettajat loukkaantuivat poliisin liiallisen voimankäytön seurauksena, myös 15 poliisia sai kolhuja.

Peña Nieto oli näyttänyt kansalle sortajan kyntensä, ne samat jotka johtivat San Salvador Atencon mielenilmauksien väkivaltaiseen tukahduttamiseen vuonna 2006 nykyisen presidentin ollessa Méxicon osavaltion kuvernööri. Zócalon vapauttamista on perusteltu muun muassa kaikkien meksikolaisten juhlan eli itsenäisyyspäivän viettämisen perinteiden turvaamisella. Käytännössä myös taloudelliset ja poliittiset tekijät vaikuttivat hallituksen päätökseen. Opettajakunta siirtyi pitämään leiriään reilun kilometrin päähän Zócalolta, Vallankumouksen monumentille, jossa heitä arvioidaan olevan reilut seitsemän tuhatta. Järjestön omien tietojen mukaan vastarinnassa olevia opettajia on puolestaan 14 000. Presidentin toimet aiheuttivat kiivaita reaktioita eri puolilla maata, esimerkiksi Oaxacan kansojen kokouksen ainot taistelurintama (FULAPPO) sulki Oaxacasta Distrito Federaliin vievän moottoritien välittömästi tapahtumien jälkeen.

14. päivä koulutusalan työntekijät toteuttivat toisen kansankokouksensa, johon osallistuivat kaikkiaan 26 ammattiosastoa ja noin 90 heitä tukevaa järjestöä, joista voidaan mainita muun muassa Meksikon kommunistinen puolue, FULAPPO, Meksikon sähkötyöläisten ammattiliitto (SME) ja Korkekoulutuksen ulkopuolelle jääneiden opiskelijoiden liike (MAEES). CNTE:n taistelun tukemiseksi on järjestetty myös kansalaiskeräys ruuan ja vaatteiden lahjoittamiseksi. Opettajat ovat valittaneet poliisien väkivaltaisesta kohtelusta sekä mielenosoittajien joukkoihin soluttauneista provosoijista. Samalla he ovat kertoneet palaavansa Zócalolle keskiviikolle suunnitellun mielenoilmauksen jälkeen. Zócaloa vartioiva presidentin turvallisuuskaarti ei aioa sallia maan tärkeimmän aukion uudelleenvaltausta. Keskiviikkona 18. päivä alkoi myös kolmipäiväinen lakko, jolla on joidenkin Meksikon kansallisen autonomisen yliopiston (UNAM) ja Autonomisen metropolialueen yliopiston (UAM) opiskelijoiden tuki. Keskiviikkona opettajat ja useat muut järjestöt marssivat Vallankumouksen monumentiltä Tlatelolcon kolmen kulttuurin aukiolle.

 

Oppositiosta tuulee

8. päivän syyskuuta opposition johtajan ja sosiaalisen liikkeen MORENA:n eli Kansakunnan uudistamisliikkeen puolueeksi muuttanut entinen kaksinkertainen presidenttiehdokas Andrés Manuel López Obrador järjesti hänkin tukijoineen mittavan mielenilmauksen sunnuntaina 8. päivä syyskuuta, ensimmäisen useista energiauudistusta vastaan suunnatuista protesteista. Hän marssi Zócalolle, jossa hän ilmaisia tukensa vastarinnassa oleville opettajille, jotka puolestaan antoivat López Obradorille tilaa puhujan lavan pystyttämiseen.

López Obrador on kehoittanut CNTE:ä ja SNTE:ä yhteityöhön yhteisen edun nimissä. Hänen mukaansa opetusreformi tuo mukanaan ikävyyksiä kummankin ammattiliiton edustajille, joten erimielisyyksien unohtaminen vahvistaisi järjestäytymistä yhdeksi rintamaksi taistelussa uudistusta vastaan. Opettajien häädön Zócalolta López Obrador tuomitsi mielivaltaisuudeksi, joka kuvastaa Peña Nietoa ja hänen hallitustaan. Hän kuvaili tilannetta seuraavanlaisesti:

– Voiman käyttäminen opettajakuntaa vastaan Méxicon Zócalolla ei ratkaise ongelmaa, vaan pahentaa sitä. Kyseessä ei ole poliisiasia vaan poliittinen ongelma. Opettajilla on oikeus puolustautua. Toimeenpanovalta ja liittovaltion hallituksen jäsenet eivät kuuntele kansan vaatimuksia, joten niiden täytyy toteuttaa tahtonsa väkivalloin. Presidentti Benito Juárez sanoi ”ei mitään väkisin, kaikki järjellä ja oikeudella”, mutta eilen pääkaupungissa tyhjänpantti Peña Nieto väärinkäytti voimaa. Se on iso virhe ja hyppy menneisyyteen.

Entisen presidenttiehdokas López Obradorin mukaan Peña Nieton opetusuudistus pyrkii vähentämään opettajien työetuja, sulkemaan niin sanottuja radikaalimpia normalistien kouluja sekä sysäämään vanhemmille osavastuun koulujen ylläpidosta. Kuten hän toteaa, hallitukselta ei löydy poliittista tahtoa lasten ravitsemaan. Paikoin lapset menevät kouluun tyhjin vatsoin. Myöskään korkeakoulutuksen ongelmiin ei puututa opetusreformissa. Isoimpien yliopistojen alibudjetointi johtaa vuosittain tuhansien opiskelijoiden turhautumiseen. Peña Nieton yhdeksän kuukautta kestäneen hallituskauden aikana yli 300 000 nuorta on jäänyt yliopisto-opetuksen ulkopuolelle. Kehitys on huolestuttavaa sillä eri tietojen mukaan Meksikossa on ainakin seitsemän miljoonaa nuorta, jotka eivät opiskele tai käy työssä.

López Obrador kuvailee Meksikon yleistä tilannetta osuvasti:

– Olkaamme rauhallisin mielin, tämä taistelu on käynnissä ja joskus se pitkittyy, mutta lopulta oikeudenmukaisuus voittaa. Lopullinen päämäärä on tämän korruptoituneen poliittisen järjestelmän muuttaminen, joka on tuottanut hirviömäiset mittasuhteet saaneen sosiaalisen ja taloudellisen epätasa-arvon, järjestelmän jonka piirissä on 53 miljärdööriä ja 53 miljoonaa köyhää. Jos vero- ja energiauudistus runnotaan väkisin läpi, se tarkoittaisi sitä että kaikki meksikolaiset maksaisivat lisää veroja. Kolmessa vuodessa siis miljärdöörejä olisi 63 ja köyhiä 63 miljoonaa. Emme halua tämän tapahtuvan. Peña Nieto haluaa pakkosäätää ulkomaalaisten suunnittelemia uudistuksia, niin sanottuja rakenneuudistuksia. Niillä ei ole mitään tekemistä kansallisen agendan kanssa, sillä ne ovat kansainvälisten talouselinten sanelemia reseptejä eivätkä ne ratkaise maamme ongelmia, päinvastoin ne pahentavat poliittista, sosiaalista ja taloudellista tilannetta.

 

Peña Nieto julkisti ensimmäisen vuosiraportin

Hallitus on laatinut kansallisen kehitysohjelman vuosille 2013-2018, jonka laatimiseen kansalaiset saattoivat osallistua Internetissä avoimena olleen kyselyn kautta. Ohjelmalla on viisi pääasiallista tavoitetta: rauhan saavuttaminen, kaikki huomioon ottavan Meksikon rakentaminen, koulutuksen laadun parantaminen, kansallinen vaurastuminen ja Meksikon vahvistaminen globaalisesti aktiivisena sekä vastuullisena toimijana. Lisäksi hallituksen strategiaan kuuluu tuotannon demokratisoiminen eri alueilla, talouden sektoreilla ja kaikkiin väestöryhmiin nähden, moderni ja ihmisläheinen hallinto sekä sukupuolen huomioiminen julkisessa politiikassa.

Ensimmäisessä vuosittaisessa tiedonannossa toisena päivänä syyskuuta, ennen näkemättömän suuressa mediatapahtumassa, Peña Nieto korosti hallituksensa parantaneen maan kilpailukykyä viitaten työreformiin. Hän mainitsi saavutuksinaan myös opetuksen ja tiedonvälityksen uudistuksen sekä ennakoi tulevina veroreformia ja julkiseen turvallisuuteen liittyviä muutoksia. Presidentti korosti, ettei hänen hallituksensa tarkoituksena ole tehdä vain politiikkaa vaan muuttaa Meksikoa. Suunta on hänen mielestään oikea, mistä osoituksena toimivat Sopimus Meksikon puolesta –asiakirjaan sisällytetyt 95 lupausta. Historiallisen poliittisten voimien yhtenäisyyden ilmauksen tavoitteena on tarvittavien uudistusten valmistelu ja läpivieminen viisikohtaisen ohjelman mukaisesti, joka keskittyy maan muuttamiseksi oikeuksien yhteiskunnaksi, talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vauhdittaminen, yhteistyö suhteessa turvallisuuskysymyksiin ja oikeuslaitokseen, läpinäkyvän ja tileistään julkisuuteen tietoa antavan hallinnon kehittäminen ja korruption vastainen taistelu sekä demokratian parantaminen.

Turvapolitiikan saavutuksina presidentti korosti sisäministeriön, liittovaltion poliisin, oikeuslaitoksen ja armeijan parantunutta yhteistyötä. 122 etsityimmästä rikollisesta vangittuna on nyt 65. Turvallisuus ei ole silti yleisesti ottaen parantunut merkittävästi, vaikka joissain osavaltioissa kuolleiden määrä onkin laskenut. Acapulco on edelleen maailman vaarallisin kaupunki. Toisaalta korruptioon ei ole puututtu järjestelmällisesti, kuten entisen presidentin Carlos Salinas de Gortarin veljen Raúlin tapaus osoittaa. Hänet vapautettiin nykyisen hallituksen toimesta jälleen kerran, vaikka Raúlia epäillään muun muassa yli 140 miljoonan euron omaisuuden laittomasta kartuttamisesta, rahanpesusta, murhasta ja veronkierrosta. Laskettuun omaisuuteen ei ole huomioitu presidentin veljen 90 kiinteistöomaisuutta eri puollilla Meksikoa ja ulkomailla. Jos presidentin veli rikastui tässä määrin voidaan vain todeta, että Peña Nieton tukijoihin kuuluva Carlos Salinas de Gortari tuskin hankki huostaansa ainakaan vähemmän omaisuutta.

Presidentin mukaan verouudistus tähtää siihen, että liitto- ja osavaltio- sekä kuntatasolla olisi enemmän rahaa infraestruktuuriin investoimiseksi, koulutuksen parantamiseksi ja universaalin sosiaaliturvan rakentamiseksi. Veroreformi on parhaillaan kongressin ja senaatin käsittelyssä. Sen jälkeen luvassa on kädenvääntö energiauudistuksesta. Peña Nieto ilmaisi luottamuksensa kongressin ja senaatin edustajiin, joista riippuu aiottujen uudistusten hyväksyminen:

– Jos pystymme konkretisoimaan nämä reformit, Meksiko on ottanut hyvin tärkeän askeleen, joka takaa talouskasvun, joka puolestaan koituu enemmistön eduksi. Tiesimme ennalta, että Meksikon laajamittainen uudistaminen on haastava tehtävä odotettavissa olleen vastarinnan takia. Tasavallan presidenttinä kunnioitan kaikkien oikeusia, mutta olen myös valmis käyttämään kaikkia demokraattisen valtion keinoja Meksikon enemmistön vaatimien muutosten tekemiseksi.

Sosiaalipolitiikan saavutuksiin Peña Nieto lukee Kansallisen nälän vastaisen ohjelman käynnistäminen, jonka tarkoituksena on 7,3 miljoonan meksikolaisen auttaminen. Ohjelma on alkanut toimia jo 400 kunnassa, mutta sitä on aiotaan laajentaa edelleen. Mahdollisuus – nimistä sosiaaliturvaohjelmaa (Oportunidades) on myös laajennettu ja parannettu edellisen hallituksen jäljiltä.

Tilanne Meksikossa on jokseenkin skitsofreeninen. Hallituksen diskurssit ovat täydellisiä ja harkittuja, mutta kukaan ei tiedä miten asiat käytännössä hoidetaan. Uudella hallituksella on syyskuun alussa julkaistun Mitofskyn mielipidemitauksen mukaan 56 prosentin tuki puolellaan. Parametría taas laskee kannatuksen 60 prosentiksi. Kannatus on kasvanut alun 50 prosentista, mutta se on silti alhaisempi kuin viimeaikaisten presidenttien vastaavan aikakauden lukemat.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Peña Nieton uljaat lupaukset ja hallituksen kalliit tiedonvälityskampanjat eivät ole tarjonneet riittävästi polttoainetta optimismin ylläpitämiseksi. Useat lupaukset ovat lunastamatta, reformit puolitiessä epäselvien saavutusten verkostossa, jonka seurauksena epävarmuus kasvaa. Haasteita on tuloksia enemmän. Sopimus Meksikon puolesta on toiminut aloitteena poliittisen jään murtamiseksi ja kunnianhimoisen agendan suunnittelemiseksi, mutta sen heikot perustukset ovat murtumassa. Kaivatusta konsensuksesta ollaan siirtymässä alati synkempään polarisaatioon eri väestöryhmien välillä. Yli kymmenestä syväuudistuksesta vain tiedonvälitykseen ja hallinnon läpinäkyvyyteen liittyvät reformit on hyväksytty, koulutusuudistuksen tulevaisuudesta ei sen sijaan ole varmuutta sen perustuslakiin kirjaamisesta huolimatta.

 

Reformeja ja ongelmia

Jo ennen uuden presidenttikauden alkamista kongressille esitelty työreformi on tuonut joitakin parannuksia työntekijöiden oikeuksiin, muun muassa maanviljelijöiden ja kaivostyöläisten työolosuhteisiin sekä vammaisten huomioiseen työpaikoilla. Yleisesti uudistusten voidaan sanoa keskittyvän työhönottamisen joustavuuteen, muun muassa sallimalla 1-6 kuukautta kestävän koeajan. Reformi takaa, että työntekijä tienaa ainakin minimipalkan, vaikka hänen työpäivänsä olisikin alle kahdeksan tunnin mittainen. Toisaalta tuntipalkaksi määrittyy nyt entistä selvemmin 8 pesoa eli noin 50 eurosenttiä, mikä ei paranna Meksikon asemaa maailman halvimman työvoiman maana. Ulkoistaminen ei ole ollut ennen lain säätelyn alainen, mutta nyt myös tämän tyyppisiin töihin palkatut tulevat sosiaaliturvan ja palveluiden piiriin sekä heidän palkkatasonsa nousee työvuosien mittaan. Vaikka ulkoistamiselle luodaan lailliset toimirajat, muun muassa kieltämällä työntekijöiden kierrättäminen samoissa työtehtävissä kuin organisaation sisällä toteutetaan, tekee se tästä tavasta teettää työtä yhä tärkeämmän resurssin yritysmaailmalle. Myös aiheettomista erottamisista johtuvaa palkkojen perimistä säädellään entistä tarkemmin.

Yksi eniten keskustelua herättäneistä muutoksista koskee niin sanottua ammattiliittojen läpinäkyvyyden periaatetta, joka mahdollistaa työntekijöiden tiedonsaannin järjestön varallisuudesta sekä suoran ja vapaan äänioikeuden sisäisissä vaaleissa. Uudistus parantaa ammattiliittojen demokratiaa, mutta se myös heikentää osaltaan ammattiliittojen autonomiaa ja valtaa suhteessa työntekijöihin, joka saattaa hyvinkin olla hallituksen aikomus. Sukupuolten välistä tasa-arvoa parannetaan kieltämällä naisten erottaminen raskauden takia ja raskauttomuustodistusten pyytäminen. Uudet lait sallivat lisäksi viisipäiväisen palkallisen isyysloman.

Uudet säädökset eivät sen sijaan puutu työttömyyteen tai epävirallisen sektorin työllistymiseen, vaikka reformia on puolusteltu nuorten helpommalla työllistymisellä. Kynnys työllistää varmasti alenee, mutta samanaikaisesti myös kynnys erottaa työntekijä on entistä matalampi. Meksikossa selvästi yli puolet väestöstä työskentelee virallisten työmarkkinoiden ulkopuolella. Uudistukset eivät myöskään nosta yleistä palkkatasoa eivätkä siten vahvista Meksikon potentiaalisesti valtavia sisämarkkinoita. Käytännössä jo marraskuussa uusien kongressiedustajien vasemmiston vastustamisesta huolimatta hyväksymä PRI:n ja PAN ajama reformi vähentää työn säätelyä antaen enemmän valtaa markkinavoimille johtaen siten työntekijän prekarisoituimiseen. Samaan aikaan uudet työvoiman hyväksikäytön muodot tulevat laillisiksi. Lain tarkoitukset ovat hyviä, mutta sen seuraukset ovat perverssejä, sillä työntekijä jätetään kysynnän ja tarjonnan lakien armoille, näin pääoma ja työ samaistetaan toisiinsa tavalla, joka ei suosi tavallista kansalaista.

Vaikka työreformi saattaisikin kiihdyttää työntekijöiden köyhtymistä ja hyväksikäyttöä, veroreformista saatavilla tuloilla on tarkoitus luoda ensimmäistä kertaa maan historiassa yleinen työttömyysturvajärjestelmä. Veroja on tarkoitus nostaa hyvinvointipalveluiden kuten terveyden, eläkejärjestelmän ja koulutuksen sekä tieteen rahoittamiseksi. Vasemmisto pystyi torjumaan ruuan ja lääkkeiden verotuksen, jota ei enää sisällytetty ehdotukseen, josta kongressi ja senaatti keskustelevat parasta aikaa. Nykyisellään näiden tuotteiden veroaste on tasan nolla, vaikka yleinen lisäarvon veron (IVA) on 16 prosenttinen. Tarkoitus on periä lisää veroja hyvätuloisilta, mutta esimerkiksi asuntolainan ja yksityisen koulutuksen verottaminen vaikuttaa myös keskiluokkaan. Meksikon pörssin liikevoittoja, viihdetapahtumia, kotieläinten ruokaa ja purukumeja sekä virvoitusjuomia sen sijaan aiotaan verottaa entistä enemmän. Uudistus huomio myös vihreät verot saastuttamisesta ja vähentää verohelpotuksia. Kuitenkaan kotimaisten ja ulkomaisten suuryritysten hyvin huokea verottaminen ei tiukkene niin paljon kuin voisi odottaa, mutta silti yritykset ovat ilmaisseet huolensa kokoonpanoteollisuudelle koituvista haittaseurauksista rajan tuntumassa olevien yritysten veroasteen nostamisesta. Peña Nieto on kuvaillut verouudistusta liittovaltion verohallintoa vahvistavaksi ja progressiiviseksi, mutta yhteiskunnan vähävaraisimmatkaan eivät ole siihen kovin tyytyväisiä.

Meksikon valtionbudjetin tulevalle vuodelle arvioidaan olevan 260 miljardin euron luokkaa, josta verouudistuksen osuudeksi lasketaan lähes 12 miljardia euroa. Hallitus aikoo nostaa sosiaalimenoja merkittävästi, esimerkiksi koulutukseen luvataan melkein 26 prosenttia enemmän rahaa ja terveyssektorille noin 12 prosenttia sekä sosiaaliseen kehitykseen kymmenen prosenttia. Suunta on oikea, mutta tosialliset keinot hyvinvointivaltion luomiseen eivät ole diskurssien tasolla.

Keskustelu energiareformista on vasta alkamassa. Vasemmisto on jo viritellyt vastarintaansa muun muassa 15. päivä syyskuuta järjestetyllä ihmismuurin muodostamisella Itsenäisyyden enkelin ympärille. Vuonna 1938 luotu Meksikön öljyt (PEMEX) on valtionyhtiö, joka tuottaa noin puolet Meksikon kansallisesta rikkaudesta. Se on koko kansakunnan hyvinvoinnin ja itsenäisyyden symboli sekä maailman ensimmäinen kansallistettu öljyalan toimija. Hallitus on luvannut, ettei se yksityistä PEMEX:istä ruuviakaan, mutta kriittisten tahojen mukaan uudistukset voivat avata portin valtionyrityksen asteittaiselle myymiselle. Varmaa on, että uudistukset lisäisivät PEMEX:in kansainvälistä yhteistyötä. Peña Nieton johtama hallitus perustelee muutoksia tarpeella investoida lisää öljyn tuottamiseen ja siihen tarvittavaan infraestruktuuriin. Tällä öljyalan jättiläisellä ei ole varsinaisia kassahuolia, vaikka se kerryttää puolet vuosittaisesta valtionbudjetista ja kärsii laajamittaisesta korruptiosta, johon presidentinkansliasta käsin ei olla puuttumassa. 22. päivä syyskuuta on tarkoitus järjestää valtava kansallinen mielenilmaus hallituksen energia- ja verouudistuksia vastaan.

Viime päivinä kaksi samaan aikaan Meksikon Tyynen Valtameren ja Caribian puolelta saartanutta trooppista myrskyä Ingrid ja Manuel ovat aiheuttaneet yli 50 ihmisen kuoleman, maanvyöryjä, valtaisia tulvia ja yleistä kaaosta kahdella kolmasosaa Meksikon maa-alueista vaikeuttaen miljoonien elämää. Tilanne on ”historiallinen”, kuten valtiovarainministeri Luis Videgaray Caso on sitä luonnehtinut. Vain kolme osavaltiota on säästynyt tuhoilta. Yli sata jokea tulvia yli äyräidensä ja noin 90 valtaväylää vaurioitui. Useat kunnat on julistettu katastrofialueiksi ja esimerkiksi Guerreron osavaltioon on julistettu erityisen kiireellinen hätätila ongelmien ratkomiseksi. Acapulco on ollut saarroksissa usean päivän ajan ja armeija on operoinut sinne jatkuvaa ilmasiltaa avun toimittamiseksi ja joidenkin turistien evakuoimiseksi. Valtio tulee avustamaan vahinkoja kärsineitä useilla sadoilla miljoonilla. Sateiden odotetaan jatkuvan vielä alkuviikon ajan.

Kuten voi kuvitella tilanne Meksikossa on siis varsin vaikea, munimutkainen ja moniulotteinen. Valitettavasti Suomen medioiden huomio keskittyy vain luonnontuhoihin ja huumesotaan, eikä maan sisäpolitiikasta juuri puhuta.

 

SAMI LAAKSONEN

hteet: La Jornada; Proceso; El Excelsior; El Universal; Milenio Televisión; Adnpolítico.com; El Economista; Animalpolítico.com

 

Advertisements

Kommentointi on suljettu.