Kuuba: Kirkon ja kommunistipuolueen järkiliitto

Posted: 25.3.12 in +Kuuba

Paavin vierailu on voitto Kuuban diplomatialle, mutta kirkolla on oma agendansa ajettavana.

Teitä päällystettiin ja talojen julkisivuja maalattiin kuumeisesti Santiago de Cubassa ja Havannassa Kuuban valmistautuessa paavin vierailuun. Kommunistisen puolueen lehdistö on hehkuttanut kuubalaisten ottavan ”Hänen Pyhyytensä” vastaan ”kiintymyksellä ja kunnioituksella”.

Paljon on virrannut vettä Havannanlahdessa niistä päivistä, kun katolinen kirkko ja Kuuban vallankumoushallitus kävivät armotonta taistelua saarivaltion asukkaiden sieluista. Kapinallisten voitettua vuonna 1959 tarjosi kirkko suojapaikan uutta hallitusta horjuttamaan pyrkineille voimille. Kirkon avulla tuhansia kuubalaisia lapsia lähetettiin ilman vanhempiaan yksin Yhdysvaltoihin kommunismia pakoon ”operaatio Peter Paniksi” ristityssä kampanjassa.

Fidel Castro erotettiin kirkosta, eikä häntä sen koommin ole kutsuttu takaisin. Castro puolestaan kielsi uskovaisilta pääsyn kommunistiseen puolueeseen ja valtion johtotehtäviin.

Asiat alkoivat pikku hiljaa muuttua 1990-luvulla, jolloin Kuuba virallisesti lakkasi olemasta ateistinen. Kommunistipuolueen ovet avattiin kirkon jäsenille ja pannassa ollut joulunvietto alkoi yleistyä, kun hallitus määräsi joulupäivän uudelleen yleiseksi vapaapäiväksi vallankumouksen merkkipäivien rinnalle.

Katolisen kirkon edellisen johtajan, paavi Johannes Paavali II:n vierailu Kuubaan vuonna 1998 oli tapaus, jota koko maailma seurasi. Kuuban kommunismin odotettiin kaatuvan kuin Puolassa aikanaan, kunhan pyhä isä on laskeutunut maahan. Toisin kuitenkin kävi. Paavin vierailu koitui Kuuban hallituksen propagandavoitoksi, jonka hedelmiä korjataan nyt. Nykyisen paavin vierailulta kukaan ei enää odottanut poliittista dramatiikkaa. Kuuban hallituksen ja katolisen kirkon välit ovat lämpimämmät kuin kertaakaan sitten vallankumouksen voiton.

Kirkko välittäjänä

Vatikaanin kunnia suoda Kuuballe toinen paavin vierailu on silmiinpistävää. Moni kummasteleekin saarivaltion erityisasemaa, sillä katolinen kirkko ei nauti Kuubassa samanlaista suosiota kuin muissa Latinalaisen Amerikan maissa. Kuubalaisista vähemmistö identifioituu kirkkoon, eikä sillä ole ollut suurta moraalista auktoriteettia. Vallankumouksen vuosikymmenet ovat vahvistaneet tätä kehitystä, mutta ennen vallankumoustakaan Kuuban kirkolla ei ollut Etelä- ja Keski-Amerikalle tyypillistä hegemoniaa.

Raúl Castron astuttua Kuuban johtoon on kirkon ja valtion suhde muuttunut vauhdilla. Sattumoisin ensimmäinen uuden presidentin vastaanottama ulkomainen vieraskin oli Vatikaanin ulkoministeri.

Katolinen kirkko ja sen arkkipiispa Jaime Ortega ovat näytelleet keskeistä roolia monissa viime aikojen poliittisissa tapahtumissa Kuubassa. Näyttävin oli Ortegan rooli välittäjänä, kun Kuuba 2010-211 vapautti poliittiset vangit, joita toisinajattelijat pitivät mielipidevankeina. Sittemmin hallitus on armahtanut myös tavallisia vankeja ja aikoo tehdä saman teon vuosittain. Välittäjän roolissaan katolinen kirkko on tarjonnut Kuuban kansainväliselle diplomatialle välineitä tehdä uusia avauksia. Siinä mielessä kirkko on tärkeä hallitukselle, joka pyrkii uusien yhteistyökumppanien löytämiseen.

Sisäpolitiikassa kirkko on julistanut tukeaan Raúl Castron politiikalle siinä määrin, että osa hartaista katolisen uskon harjoittajista pelkää kirkon jo liikaa sekaantuvan maallisiin asioihin ja sulkevan osan uskovista pois piiristään. Monet Kuuban oppositioryhmien jäsenet tunnustavat katolista uskoa, mutta oppositio on yhä enemmän eristyksissä myös kirkon piirissä. Kuvaavaa on, että arkkipiispa joutui pyytämään hallitukselta, että se lähettäisi poliisit tyhjentämään kirkoista pois niihin linnoittautuneet toisinajattelijat, jotka tavoittelivat kansainvälistä mediahuomiota paavin vierailun alla.

Poliittisia tavoitteita

Katolinen kirkko nauttii tänä päivänä Kuubassa asemasta, jota millään muulla valtiosta riippumattomalla organisaatiolla ei ole. Maassa, jossa kaikki tiedonvälitys on valtion ja kommunistisen puolueen valvonnassa, on katolinen kirkko saanut runsaasti erivapauksia. Se pitää yllä internet-sivustoja ja julkaisee yli neljääkymmentä lehteä, joiden lasketaan tavoittavan 250 000 ihmistä.  Käytännössä katolisen kirkon erivapaudet ovat ainoa särö valtion tiedonvälitysmonopolissa, ja kirkon julkaisuissa käydään kriittistä yhteiskunnallista keskustelua, jota moni haluaisi nähdä yhä enemmän koko yhteiskunnassa.

Kirkon ja kommunistihallituksen suhteessa on tuskin pohjimmiltaan kyse rakkausavioliitosta. Hyvän tahdon eleet eivät ole vastikkeettomia, vaan osoitus siitä, että molemmat osapuolet tarvitsevat toisiaan. Kuuban hallitukselle suhde kirkkoon tarjoaa väylän kansainvälisiin kontakteihin, ja toisaalta kirkko on sisäpolitiikan kannalta merkittävä tekijä. Vaikka alle puolet väestöstä on kirkon vaikutuspiirissä, on se ainoa merkittävä järjestäytynyt instituutio valtion ja kommunistisen puolueen koneiston ulkopuolella.

Kirkko taas käyttää taktista yhteistyötä hyödykseen, koska se haluaa pitkällä tähtäyksellä vahvistaa asemiaan ja vaikutusvaltaansa yhteiskunnassa.

Kaikki eivät kuitenkaan katso tätä kehitystä suopeasti. Kirkolla on muutamia konkreettisia tavoitteita, joita se haluaa ajaa läpi, ja juuri tämä huolestuttaa monia kuubalaisia.

Keskeinen kysymys katoliselle kirkolle on Kuuban aborttilainsäädännön muuttaminen. Jos kirkko ei pystykään saamaan aikaan abortin täyskieltoa, kuten esimerkiksi Nicaraguassa, se yrittää avoimesti saada tiukennuksia abortin ehtoihin.

Myös viime vuosina syntynyt seksuaalivähemmistöjen liike pelkää kirkon aseman voimistavan uuskonservatiivista ajattelua. Kirkko toimii aktiivisesti samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröimisen estämiseksi ja haluaa keskeyttää sukupuolenkorjausleikkaukset, joita Kuuban valtio tekee maksutta transsukupuolisille.

Kolmantena kirkon keskeisenä tavoitteena on valtion monopoliaseman murtaminen koulutuksessa. Syyskuussa Kuuban hallituksen luvalla perustettiin uusi katolinen kulttuurikeskus, joka tulee antamaan mm. filosofian, psykologian ja sosiologian opetusta.

Vallankumouksen aatteille lojaaleissa piireissä pelätään, että mahdollinen uskonnollisten koulujen salliminen avaisi tietä myös muiden yksityiskoulujen perustamiselle ja romuttaisi vuosikymmenten aikana saavutetun koulutuksen tasa-arvon.

Näitä kysymyksiä Raúl Castron hallitus joutuu pohtimaan, kun se jatkaa yhteistyön syventämistä kirkon kanssa paavin vierailun innoittamana.

TOMI KUHANEN

Mainokset

Kommentointi on suljettu.