Meksikon presidentinvaalit lähestyvät: toivo muutoksesta elää

Posted: 26.2.12 in +Meksiko

Kaikkien presidenttiehdokkaiden nimet ovat vihdoin selvillä ja seuraavista kuukausista voidaan odottaa poliittisesti varsin mielenkiintoisia, kun Meksikon poliittiset voimat ottavat toisistaan mittaa tavoitellessaan maan tärkeintä virkaa. Palaako Institutionaalinen vallankumouspuolue valtaan? Voittaako Kansallinen toimintapuolue presidentinvaalit kolmannen kerran? Vai saisiko vasemmisto ja Demokraattinen vallankumouspuolue vihdoin haltuunsa Meksikon hallituksen?

Oppositiojohtaja Andrés Manuel López Obradorista tuli Meksikon vasemmistopuolueiden ja -kansanliikkeiden presidenttiehdokas vuoden 2012 vaaleissa marraskuun 16. päivänä pidetyssä lehdistötilaisuudessa, nyt toista kertaa hänen poliittisen uransa aikana. Kahden gallupeihin erikoistuneen yrityksen, Covarrubias y Asociados ja Nodo Estrategia, kannatusmittaukset antoivat López Obradorille edullisen tuloksen kolmessa kansalaisille esitetyssä kysymyksessä, kun taas pääkaupunki Méxicon kaupunginjohtaja Marcelo Ebrard Casaubón oli suositumpi kahdessa kaikkiaan viidestä kysymyksestä.

Vaikka vasemmiston presidenttiehdokkaiden keskinäinen ero oli hiuksenhieno, Ebrard tunnusti yhteiset tavoitteet persoonallisia pyrkimyksiään tärkeämmiksi:

– En aio koskaan olla se, joka johtaa mahdollisuudet muuttaa Meksikon suuntaa epäonnistumiseen. Olisin voinut vaatia sisäisten vaalien järjestämistä nyt joulukuussa, mutta tunnustan äänestyskäyttämisen ennusteiden suosivan Andrés Manuelia. Aion olla sanojeni mittainen ja tunnustaa eron optimistisin ja kunniakkain mielin.

Tapaamisessa Marcelo Ebrard esitti López Obradorille uuden laajan yhteisen vasemmistolaisten tahojen ja progressiivisten kansalaisliikkeiden pohjalta muodostettavaa puoluetta, joka jättäisi taakseen vasemmistoa heikentäneet sisäiset kiistat.

López Obrador ilmoitti hyväksyvänsä ehdokkuutensa maan uudeksi presidentiksi:

– Tärkein tavoitteemme on Meksikon laajamittainen muutostyö. Ebrard on erityisen kyvykäs poliitikko, joka asetti miljoonien meksikolaisten yleisen edun ja vasemmiston yhtenäisyyden sekä näiden tekijöiden mahdollistaman julkisen elämän uudelleen rakentamisen omien legitiimien pyrkimystensä edelle. Hän on kuin Odysseiasta tuttu sankari, joka ei antanut itsensä tulla sireenien laulun viettelemäksi, vaan laittoi vahaa korviinsa jatkaakseen matkaa katse kohden vapauden, oikeudenmukaisuuden ja demokratian ideaaleja.

Työväenpuolueen (PT), Demokraattisen vallankumouspuolueen (PRD) ja nimensä Yhteiselosta (Convergencia) Kansalaisliikkeeksi (Movimiento Ciudadano) muuttanut poliittinen puolue, tukevat López Obradoria, jonka johtaman Kansallisen uudistusliikkeen (MORENA) tavoitteena on uuden tasa-arvoisuuteen ja edistykselliseen politiikkaan tähtäävä yhteiskuntasopimus. Median täyttämässä auditoriossa Alameda-puiston Hilton-hotellissa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa koettiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan toiveikas vasemmiston riemujuhla ja vuoden 2006 presidentinvaaleista tutut huudot ”on kunnia olla Obradorin seurassa” täyttivät salin.

Vasemmiston jakautuminen kahteen leiriin oli pitkään realistinen vaihtoehto. Vielä ennen lehdistötilaisuutta huhuttiin PRD:n johdon vetoavan tasapeliin, joka olisi mahdollistanut kahden ehdokkaan kamppailun koko esikampanjan ajan aina helmikuulle asti. Yleisesti radikaalimpana vaihtoehtona pidetty López Obrador olisi voinut lopulta joutua väistymään PRD:n sisällä vaikutusvaltaisen ja joitakin oikeistolaisia piirteitä omaavan Uuden vasemmiston (Nueva Izquierda) ryhmittymän tieltä, joka tuki pitkään Ebrardia, vaikka hän ei sen riveihin kuulukaan.

Ettei historia toistaisi itseään

Olosuhteet vaalivoitolle ovat olemassa, sillä vasemmisto voitti tiettävästi selvästi vuoden 1988 vaalit perustajansa Cuauhtémoc Cardenas Solórzanon johdolla ja López Obrador sai puolestaan eniten ääniä vuoden 2006 presidentinvaaleissa. Kuitenkin vaalivilppi esti kummassakin tapauksessa vasemmistolaisen hallituksen muodostamisen kansan tahtoa vastaan. Eräs MORENA:n tavoitteista on varmistaa edustus jokaisella vaalipaikalla, jottei vuoden 2006 katastrofi enää toistuisi. Nyt yhteinäisyytensä vahvistamana Meksikon vasemmistolla ja sen edustajien muodostamalla Progressiivisella kansanliikkeellä (Movimiento Progresista) on mahdollisuus tehdä historiaa. Myös AMLO:na tunnetulla López Obradorilla katsotaan olevan hyvä mahdollisuus rikkoa aina 1940-luvulta jatkunut oikeistopresidenttien rintama ja maan enemmistölle varsin tuhoisaksi viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana muuttunut kierre.

Uusliberaali talouspolitiikka on johtanut aina 80-luvun alusta lähtien massatyöttömyyteen, palkkojen reaalitason dramaattiseen laskuun, laaja-alaiseen maastamuuttoon ja rikollisuuden kasvuun parempien mahdollisuuksien puuttuessa. Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana Meksikon bruttokansatuote on kasvanut jopa Haitia vähemmän, kun sen reaalitaso suhteutetaan väestönkasvuun ja maan asukaslukuun. Hieman yli nollan prosentin kasvu ei voi tyydyttää 112 miljoonaisen maan sosiaalisia tarpeita. Muutaman viimeisen vuoden aikana Meksikosta on tullut maailman halvimman työvoiman maa sen palkkatason romahdettua jopa Kiinan ja Intian alapuolelle. Myös talouskriisin aikana köyhyys Latinalaisessa Amerikassa on kasvanut oikeastaan vain Hondurasissa ja Meksikossa, jossa miljoonat ovat joutuneet tinkimään elintasostaan. Huumesota on tuonut Meksikolle myös kiistanalaisen huonon maineen kansainvälisesti.

Valtapuolue PRI seurasi PRD:n esimerkkiä ja valitsi jo hyvissä ajoin omaksi ehdokkaakseen Méxicon osavaltion entisen kuvernöörin Enrique Peña Nieton, jota on yleisesti pidetty viimeisten parin vuoden ajan tulevien vaalien varmana voittajana. Myös ”medianukkena” tunnetun Peña Nieton toivotaan palauttavan Institutionaaliselle vallankumouspuolueelle sen vuoden 2000 vaaleissa menettämänä paikka presidentinlinnassa Los Pinosissa. Parhaillaan maata hallitseva oikeistolainen Kansallisen toimintapuolue (PAN) kävi sisäistä vaalikampanjaansa aina helmikuulle asti. Kolme merkittävintä ehdokas olivat Ernesto Cordero Arroyo, Josefina Vázquez Mota ja Santiago Creel Miranda. Vain Creel on rohjennut kritisoida presidentin turvallisuusstategiaa, vaikka käytännössä juuri suhteet Felipe Calderón Hinojosaan saattoivat painaa ehdokkaan valitsemisessa puolueen kannattajakuntaa enemmän.

Työväenpuolueen senaattoria Alejandro González Yáñezin mukaan vaalitaisto keskittyy López Obradorin ja Peña Nieton välille:

– PAN:illa ei ole mitään mahdollisuuksia voittaa vaaleja 12 tuhoisan hallitusvuoden jälkeen.

López Obradorin vaalilupauksiin kuuluva pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentaminen Meksikon olosuhteissa. Esikampanjansa aikana hän on maininnut esimerkeiksi Ruotsin, Tanskan ja Norjan. Tarkoituksena on laajentaa jo pääkaupungissa toimeenpannut sosiaaliohjelmat kansalliselle tasolle. Luvassa on kuukausittaiset avustukset lukiota käyville nuorille, yksinhuoltajaäideille, vammaisille ja vanhuksille. Korkean burokratian etuoikeuksista aiotaan luopua. López Obrador on luvannut taata kaikille lukionsa päättäville opiskelupaikan yliopistossa, kun nykyisellään yli puolet yliopistojen opintoihin hakeutuvista nuorista jää ilman korkeakoulupaikkaa. Hänen mukaansa muutaman prosentin panostus 3,7 biljardin peson eli lähes 212 miljardin euron valtionbudjetista riittäisi opiskelupaikan takaamiseen jokaiselle nuorelle. Vasemmiston presidenttiehdokas on myös luvannut ratkaista pikaisesti yli seitsemän miljoonan syrjäytymisvaarassa olevan nuoren ongelman sijoittamalla heidät valtiolle tärkeisiin hankkeisiin kuten miljoonien puiden uudelleen istuttamistöihin Etelä-Meksikossa ja mittaviin tiehankkeisiin.

Rakkautta ja rauhaa

Vuoden 2006 vaalien jälkeen PRD on kokenut useita sisäisiä kriisejä, joista yksi liittyi puolueen puheenjohtajan valintaan. Radikaalimman siiven mukaan puoluejohto syyllistyi tulosten väärentämiseen. Viiden vuoden ajan López Obradorin suhteet Demokraattiseen vallankumouspuolueeseen ovat olleet tulehtuneet, koska sen johto osallistui hänen mukaansa ”vehkeilyyn valtamafian kanssa”. Marraskuun viimeisenä päivänä puolueen vanha Jesús Ortegan edustama ja puolueen uusi Jesús Zambranon edustama johto olivat läsnä López Obradorin, Marcelo Ebrardin ja Alejandro Encinasin sekä Dolores Padiernan ohella, kun vasemmistopuolue ilmoitti erimielisyyksien jääneen menneisyyteen. López Obrador kiteytti tilaisuuden annin:

– Rakkautta ja rauhaa. Olemme tosissamme ja siksi toimimme vastuullisesti useiden meksikolaisten tahdon mukaisesti. Yhtenäisinä edustamme todellista vaihehtoa vuoden 2012 vaaleissa. Olosuhteet vaativat meiltä voimien yhdistämistä. Kansan edun on mentävä omien etujemme ajamisen edelle. Viime kädessä tavoitteemme on maan syvämittainen muutostyö.

Marcelo Ebrardin mukaan uusi yhteisymmärrys perustuu erilaisuuksien kunnioitamiseen:

– Kyseessä on kokous, jossa teimme sovinnon ja osoitimme kunnioitusta toinen toisillemme erimielisyyksien tuolla puolen. Nyt voimme alkaa intensiivisen työn, jonka tarkoituksena on rakentaa laaja kansanrintama, jossa PRD toimii keulakuvana Meksikon suurimpana vasemmistopuolueena. Tarkoituksena on viedä tämä poliittinen tehtävä päätesatamaansa, siis tarjota maalle täysi suunnanmuutos ja uskoa tulevaan.

Uuden vasemmiston johtohahmo ja puolueen entinen puheenjohtaja Jesús Ortega kutsui aikanaan López Obradoria ”messiaaniseksi johtajaksi” ja tavoitteli vaaliliittoja PAN:in kanssa, jolloin AMLO päätti erota PRD:stä. Nyt Ortega vakuutti tukeaan López Obradorille:

– Tiedätte, että tuin alun perin Ebrardia, mutta nyt Andrés Manuel on nimitetty ja valittu ehdokkaakseemme, hän on PRD:n ja sen jäsenten lipunkantaja. Siispä hän on myös ehdokkaani ja tulen tukemaan häntä mahdollisuuksieni ja voimavarojeni mukaan.

Myös Demokraattisen vallankumouspuolueen perustaja ja 1988, 1994 ja 2000 presidenttiehdokkaana ollut pääkaupungin entinen kuvernööri Cuauhtémoc Cardenas Solórzano on yhtynyt López Obradorin tukioihin, vaikka hän ei osallistunut AMLO:n vuoden 2006 kampanjaan. Cardenas on myytänyt AMLO:a liittämään vaaliohjelmaansa hänen laatimansa Parempi Meksiko (Un México mejor) –hankkeen ehdotukset. Sen sisällöt ovat López Obradorin mukaan varsin yhdenmukaiset suhteessa hänen Kansalliseen vaihtoehtoiseen projektiinsa (Proyecto Alternativo de Nación).

Veteraanina vaaleihin

López Obrador on kävellyt pitkän tien syksyn 2006 laajamittaisesta siviilivastarinnasta ja medioiden kielteisyydestä aina ehdokkuutensa varmistumiseen asti. Viimeisten kuuden vuoden aikana hän on kiertänyt kaikki Meksikon 2 440 kuntaa kahdesti ja kirjoittanut kaksi kirjaa, puhuttamakaan hänen uupumattomasta työstään oppositiojohtajana ja niin sanottuna legitiiminä presidenttinä. Näissä vaaleissa on vaakalaudalla koko maan tulevaisuus, sillä sosiopoliittinen tilanne on nyt moninverroin vuotta 2006 kriittisempi. López Obradorin tärkeimpänä tehtävä on voittaa puolelleen ainakin nuo 15 miljoonaa häntä kuusi vuotta sitten äänesttänyttä meksikolaista ja taata siten kansakunnalle varma ja parempi tulevaisuus. Ainoastaan vasemmisto voi tarjotaa moninaisen, rationaalisen ja kansan tahtoon perustuvan hallitusohjelman olosuhteissa, joissa valtaosa poliitikoista elää varsin kaukana maan enemmistön tarpeista ja arjesta. Uuden historiallisen muutosprosessin tärkein tavoite on ryhtyä laajaan epätasa-arvon ja köyhyyden vastaiseen taisteluun ja lopettaa viattomien siivilien hengen riistäminen pitkäksi venyneessä huumeiden vastaisessa sodassa. Nyt on aika keskittyä ongelmien syihin, eikä tekaista lyhyen tähtäimen ratkaisuja ongelmien seurauksiin.

López Obrador perustaa vaalikampanjansa rehellisyyden, oikeudenmukaisuuden ja muiden hyvien arvojen vahvistamiselle ja pyrkii muuttamaan ne abstrakteista ideoista käytännön teoiksi, jotka ohjaavat maan julkisen elämän kansalaisten enemmistön toivomaan suuntaan, kohti puolueettomuutta, tehokkaampaa burokratiaa ja korruptiosta vapaata poliittista kulttuuria, jossa poliittinen tahto lähtee kansalaisten tarpeista, eikä poliitikkojen oman edun tavoittelusta. Muutoksen on tarkoitus kulkea koko valtiorakenteen ja yhteiskunnan läpi alhaalta ylöspäin. Hän aikoo myös tehdä sisämarkkinoista maan talouden moottorin.

Ainoastaan vasemmisto edustaa vaihtoehtoa maan nykypoliitiikalle ja pyrkii puuttamaan Meksikon politiikan suuntaa. López Obrador tiivisti vaalikampanjansa idean seuraavasti:

– Voimme jatkaa samaan malliin, siis korruption, erityisoikeuksien, epäoikeudenmukaisuuksien ja sortovallan armoilla tai valita tavoitteeksemme todellisen muutoksen.

Sanomalehti Reforman marraskuussa tekemän kyselyn mukaan PAN:in Vázquez Motaa kannattaa 25, López Obradoria 26 ja Peña Nietoa 49 prosenttia kansalaisista. Mitofskyn niin ikään marraskuussa suoritetun kyselyn mukaan vasemmistoa äänestäisi tulevissa vaaleissa 17, PAN:ia 21 ja PRI:tä 40 prosenttia. On huomattavaa, että 22 prosenttia osallistuneista ei vielä tiedä, ketä äänestäisi. Buendía & Laredonin tietojen mukaan Peña Nieto nauttii 44 prosentin kannatusta. Erot eri menetelmien ja kyselyiden välillä ovat vielä suuria, mutta López Obradorin voidaan olettaa nauttivan tällä hetkellä ainakin 30 prosentin tuesta vaaliuurnilla.

Kuuden tammikuussa tehdyn gallupin keskiarvo näyttäisi antavan PRI:n ehdokkaalle 53 prosentin kannatuksen, kun taas vasemmistokoalition ehdokas jäisi 21 prosenttiin. Tosin Reforma kirjautti López Obradorin kannatukseksi jopa 26 prosenttia. Nyt helmikuun alussa Mitofsky mittautti Peña Nietolle 40,4:n, Vázquez Motalle 24:n ja López Obradorille 17,7:n prosentin kannatuksen, kun epätietoisten osuus jäi 18 prosenttiin. Internet-yhteisö Twitterin seuraajilla laskettuna tilanne olisi seuraava: Peña Nieto 403 000, Vázquez Mota 307 000 ja López Obrador 272 000.

Tosin pääkaupungissa vasemmistokoalitio ja sen ehdokas maan toiseksi tärkeimpään poliittiseen virkaan eli pääkaupungin johtajaksi, Miguel Ángel Mancera, näyttäisi olevan Parametrían selvityksen mukaan lähes 40 prosenttiyksikköä PRI:n naisehdokas Beatriz Paredesia edellä 58 prosentin kannatuksellaan, mikä lupaa hyvää myös presidentinvaaleja silmällä pitäen.

Tabascon osavaltiosta kotoisin olevan López Obrador on vitsaillut kannatuksellaan. Sillä hänen laskelmiensa mukaan 26 prosentin kannatus riittäisi vaalivoittoon, jos kaikki Kansalliseen vaali-instituuttiin (IFE) kirjautuneet meksikolaiset äänestäisivät häntä. Silloin hän yltäisi 20 miljoonaan ääneen, joka riittäisi ylivoimaiseen vaalivoittoon. Näin hän saisi lähes viisi miljoonaa ääntä enemmän kuin vuoden 2006 vaaleissa.

Kurjistusmiskehitystä kääntämään

Vasemmiston haasteet ovat suuret, sillä käännettävänä on 30 vuoden kurjistumiskehitys, samaan aikaan kun Meksikon öljytulot ovat jatkuvasti kasvaneet. Luonnonvaroiltaan erään maailman rikkaimman maan kansa elää syvässä köyhyydessä. Lähes puolet kansalaisista, siis jopa 52 miljoonaa kaikkiaan 112 miljoonasta meksikolaisesta elää köyhyysrajan alapuolella. Tämä kehitys merkitsee 3,2 miljoonan köyhtyneen sitten vuoden 2008. Viimeisten vuosikymmenten aikana maan oikeistolaitos on ajautunut katastrofaaliseen tilaan, jossa vain 20 prosenttia rikoksista tulee viranomaisten tietoon. Kuitenkin 98,5 prosenttia lainrikkomuksistaa jää tuomitsematta, joten kaiken kaikkiaan vain 1 500 rikosta jokaista 500 000 kohtaan tutkitaan ja tuomitaan. Vuoden 2000 vaaleissa vahvasti esillä ollut lupaus korruption kitkemisestä ei ole tuottanut tulosta, vaikka Meksikossa operoi hienostuneita valtiollisia läpinäkyvyysmekanismeja, kuten Liittovaltion tiedonsaanti-instituutti (IFAI).

Vaikka maassa puhutaan yhä 67 intiaanikieltä, siis useampia kieliä kuin koko Euroopassa yhteensä, alkuperäisväestön elinolosuhteet  eivät ole juurikaan parantuneet toistuvista lupauksista huolimatta. Vaikka kaikki etniset ryhmät tai niiden edustajat eivät köyhyydessä eläkään, viime aikoina huomiota on herättänyt Sierra Tarahumaran tilanne. Chihuahuan osavaltion alueen vuoristossa elävä tarahumarojen kansa on kärsinyt pitkään jatkuneesta kuivuudesta ja talven myötä jopa kahteenkymmeneen pakkasasteeseen yltävästä kylmyydestä, joiden on huhuttu aiheuttaneen itsemurhien aalloon. Siksi Meksikossa järjestettiin spontaanisti kansalaiskeräyksiä, joihin yhtyivät myös viranomaiset viedäkseen tonneittain apua tarahumarojen vaikeakulkuiselle asuinalueelle. Myös maaseutu on jätetty oman onnessa nojaan, kilpailemaan suurten monikansallisten yritysten kanssa, joka on johtanut osaltaan työttömyyden ohella suureen  maastamuuttoon, erityisesti Yhdysvaltoihin, jonka talous riippuu monin paikoin meksikolaissiirtolaisten posmodernia orjuutta muistuttavasta hyväksikäytöstä.

Meksikon Kansallisen Autonomisen Yliopiston (UNAM) ekonomistien äskettäin tekemän tutkimuksen mukaan eläminen Meksikossa palkkatasoon verrattuna on käynyt kaksin verroin kalliimmaksi kuluneen hallituskauden aikana. Tulotasoa ja elintarvikkeiden hintoja vertailemalla tutkijat tulivat siihen tulokseen, että syödäkseen hyvin valtaosan täytyisi tehdä töitä täydet 24 tuntia vuorokaudessa selvitäkseen perustavimmista tarpeistaan. 65, 5 prosenttia väestöstä tienaa keskimäärin alle 1, 40 euroa tuntia kohden, joten jopa aliravitsemus on todellinen uhka. Perustuslain säätämä velvoite minimipalkan riittävyydestä hyvän elintason takaamiseksi ei siis toteudu. Yksi perhe tarvitsee keskimäärin lähes 50 euroa päivää kohden elintarvikkeisiin, ruokaan, asumiseen, koulutukseen ja terveyspalveluihin. Kuitenkin tekemällä kymmenen tunnin työpäivän valtaosa väestöstä tienaa korkeintaan 15 euroa päivää kohden, jotkut jopa alle 5 euroa päivässä. Tutkijoiden mukaan minimipalkka on laskenut 82 prosenttia sitten vuodesta 1982. Hintataso nousee vuosittain suhteessa yleiseen palkkatasoon, joten huumekaupan ja epävirallisen sektorin kasvulle ei ole näkyvissä mitään lyhyen tähtäimen ratkaisuja.

Meksiko elää synkkää psykoosia ja kollektiivistä harhaa, jonka mukaan maa tavoittelee ”turvallisuutta” hinnalla millä hyvänsä riistämällä ”rikollisilta” ihmisarvon ja teurastamalla kansalaisiaan järjestelmällisesti huumeidenvastaisen sodan nimissä. PAN vetoaa rauhaan ja yhtenäisyyteen, vaikka tekee käytännössä kaiken toisin. PRI pyrkii palauttamaan autoritääriset traditiot kunniaan, vaikkei niistä ole koskaan todella päästykään eroon ainakaan osavaltiotasolla. Vasemmisto tarjoaa puolestaan radikaalin muutoksen vaihtoehdon.

Haastajana nainen oikealta

Samaan aikaan kun Suomessa valittiin uusi presidentti, Josefina Vázquez Motasta tuli oikeistolaisen hallituspuolueen PAN:in presidenttiehdokas 5. päivänä helmikuuta. Saatuaan 54 prosentin kannatuksen Kansallisen toimintapuolueen sisäisissä vaaleissa, Vázquez Motasta tuli ensimmäisen suuren puolueen asettama naisehdokas presidentin virkaan. Tosin vuoden 2006 vaaleissa Vihreän puolueen (Partido Verde Ecologista de México) Patricia Mercado oli ehdolla presidentiksi. Näissä vaaleissa vihreät tukevat viime vuosien tapaan tiivisti PRI:tä. Työväenpuolue (PT) ehti asettaa jo vuonna 1994 Cecilia Soton ensimmäisenä ehdolle maan ylivoimaisesti tärkeimpään poliittiseen virkaan.

51-vuotias Vázquez Mota on ollut maan ensimmäinen naispuolinen opetusministeri ja toiminut sekä naisministeriön että sosiaalisen kehityksen ministerinä. Vuosien 2009-2011 aikana Vázquez Mota toimi PAN:in parlamenttiryhmän puheenjohtajana. Voitettuaan puolueensa sisäiset vaalit hän jatkoi PRI:n vastaista diskurssia:

– Tänään loppui sisäinen mittelö ja aloitamme uuden matkan voittaaksemme Meksikon todellisen vihollisen, hänet joka edustaa autoritarismia ja pahinta demokratian vastaista käytäntöä. Se vihollinen on Peña Nieto ja hänen puolueensa.

Ekonomian kandidaatti Vázquez Mota uskoo voittavansa vaalit kolmantena Kansallisen toimintapuolueen ehdokkaana, vaikka yli 50 000 kuolemantapausta varjostavat PAN:in hallitustoimintaa ja syövät sen uskottavuutta vaaliuurnilla. Vaalien ainoan naisehdokkaan vaalilupauksiin kuuluvat elinkautistuomiot rikollisjärjestön kanssa sopimuksia tekeville poliitikoille, opiskelijolle annettavien stipendien määrän lisääminen ja sukupuolisyrjinnän torjunta. Vázquez Mota on puhunut työreformista, jonka tarkoituksena olisi integroida joka vuosi 400 000 meksikolaista virallisen sektorin työelämään. Hänen linjansa suhteessa huumeiden vastaiseen sotaan on vankkumaton ja yhdenmukainen presidentti Felipe Calderónin kanssa, jonka lähipiiriin hän lukeutuu. Hän ei aio vetää armeijaa pois kaduilta ennen kuin maassa toimii luotettavia poliisivoimia. Tämä retoriikka jättää huomioimatta armeijan jatkuvat vakavat ihmisoikeusloukkaukset ja niiden systemaattisen legitimioimisen. Jo tutuksi tulleen tavan mukaan uhreja syytetään väkivaltaisuuksista tai rikolliseen toimintaan sekaantumisesta, todisteet lavastetaan, tunnustukset ongitaan kiduttamalla ja virkavallan rikkomuksia ei tutkita.

Chilen entisen presidentin Michelle Bacheletin tiedetään sanoneen Vázquez Motalle seuraavan lauseen:

– Jos tulet hallitsemaan Meksikoa, älä tee sitä kiusauksesta panna itsellesi viikset. Hallitse maata kuin me naiset hallitsemme.

Meksikon ensimmäisenä PAN:in riveistä tulleena presidenttinä vuosina 2000-2006 toiminut Vicente Fox on puolestaan ilmaissut äänestävänsä puolueesta riippumatta sitä ehdokasta, joka on valmis muuttamaan radikaalisti nykyistä turvallisuusstrategiaa. Hän ei siis liene samoilla linjoilla Calderónin ja Vázquez Motan kanssa.

Varma voittaja vai olkinukke

Asianajaja ja yrityshallinnon maisteri Enrique Peña Nieto toimi maan väkirikkaimman osavaltion Méxicon kuvernöörinä vuosina 2005-2011. Hän määräsi toukokuussa 2006 San Salvador Atencon asukkaiden ja paikallisen Maiden puolustamisen rintaman (Frente de Pueblos en Defensa de la Tierra) mielenilmauksen väkivaltaisen tukahduttamisen, joka aiheutti 14-vuotiaan pojan kuoleman ja johti useisiin mielivaltaisiin pidätyksiin, joiden seurauksena tiedetään muun muassa 26 naisen joutuneen raiskatuiksi.

Siitä huolimatta Peña Nieto oli suosittu kuvernööri, jonka asettumista presidentiksi on spekuloitu jo ainakin neljän vuoden ajan. Hän on niin sanotun Atlacomulcon ryhmän edustaja. Kyseisen ryhmän tiedetään hallinneen mafiamaisin ja autoritäärisin ottein Méxicon osavaltiota aina Meksikon vallankumouksesta lähtien. 45-vuotias hyvännäköiseksi kehuttu Peña Nieto on naimisissa barbimaisen Angélica Riveran kanssa. Heidän avioliitostaan on rakennettu suurta saippuaoopperamaista mediaspektaakkelia. Päättäessään työnsä kuvernöörinä Peña Nieto järjesti massiivisen tiedotustilaisuuden viimeisen hallitusvuotensa saavutuksista, mutta keskittyi puhumaan tulevaisuuden suunnitelmistaan. Vasemmiston esimerkkiä seuraten, Institutionaalinen Vallankumouspuolue nimitti hänet jo 17. päivänä joulukuuta presidenttiehdokkaakseen.

López Obrador onkin viitannut Peña Nietoon “medianukkena”. Hänen katsotaan yleisesti edustavan suurpääoman ja poliittisen eliitin etuja. Vaikutelma menestyvästä ja nuorekkaasta arvojohtajasta tuntuu vetoavan meksikolaisiin, vaikka viime joulukuun Guadalajaran kansainvälisillä kirjamessuilla PRI:n poliitikko näytti tietämättömyytensä kirjallisuudesta, kun häntä pyydettiin nimeämään kolme itselleen tärkeintä kirjaa. Hän ei kyennyt nimeämään kuin Raamatun ja hyvin tunnetun Carlon Fuentesin Kotkan tuolin (La silla del águila), jonka hän luuli olevan Enrique Krauzen teos:

– Olen lukenut monia kirjoja, joista olen pitänyt. Muistan hyvin vaikeasti kirjojen nimiä. Raamattu nyt on yksi.

Peña Nieto oli kirjamessuilla promotoimassa teostaan Meksiko, suuri toivo (México, la gran esperanza). Kohua herätti myös taannoin hänen tietämättömyytensä maan minimipalkasta, jonka tason hän arvioi 900 pesoksi, vaikka se oli likipitäen 1 740 pesoa vuoden 2011 lopussa.

Silti Peña Nieto esittää konkreettisia toimia köyhyyden poistamiseksi minimipalkan tasoa nostamalla. Hän puhuu myös peruskoulutuksen tason nostamisesta, alueellisen kehityksen tärkeydestä ja uuden universaalin sosiaaliturvajärjestelmän luomisesta, joka takaisi kaikille meksikolaisille terveyspalvelut, eläkkeen, työttömyysturvan ja työtapaturmiin liittyvän vakuutuksen. Ainakin diskurssiivisella tasolla Peña Nieto tuntee maan ongelmat ja haluaa myös puuttua niihin:

– Kaksi maamme keskeistä ongelmaa ovat köyhyys ja epätasa-arvo. Suurin osa meksikolaisista ei ole kokenut merkittävää parannusta sitten 80-luvun puolivälin. Mikä vielä pahempaa, tulojen eroarvoisuus on korkealla: harvoilla on paljon ja monilla on vähän. Meidän on tehtävä töitä tämän todellisuuden muuttamiseksi.

Todennäköisesti Peña Nieton strategiana on vedota López Obradorin kannattajiin hänen puhuessaan sosiaaliturvan parantamisesta. Vázquez Mota puolestaan pyrkii joka käänteessä viittaamaan presidentti Calderónin turvastrategiaan, jota hän ja osa meksikolaisista pitävät onnistuneena.

Kohden rakkauden tasavaltaa

Andrés Manuel López Obrador on puhunut rakkauden tasavallasta vaihtoehtona nyt vallitsevalle moraaliselle rappiolle, joka ei tunnusta edes ihmisarvoa.

Ihmiskasvoisemman yhteiskunnan on rakennettuva hänen mielestään oikeudenmukaisuudelle. Verisen sodan ja turvattomuuden ratkaisemiseksi on käytävä taisteluun työttömyyttä ja köyhyyttä vastaan sekä luotava mahdollisuuksia nuorille. Kansa voi elää onnellisesti vain, jos se pyrkii tekemään hyvää. Maahan on luotava yhteistyössä uusi moraalinen perustuslaki, joka takaa sen hyvinvoinnin. Vasemmiston presidenttiehdokas kuvaa tilannetta:

– Meksikossa vallitsevan oikeudenmukaisuuden puutteen pitäisi aiheuttaa meissä häpeää, sillä sen olemassaololle ei ole mitään luonnollista tai maantieteellistä syytä. Maamme on maailman eniten luonnonvaroja hallussaan pitävien maiden joukossa siitä huolimatta, että se on joutunut ryöväyksen kohteeksi vuosisatojen ajan. Koko maan alueella on rikkauksia: pohjoisessa kultaa, hopeaa ja kuparia; etelässä vettä, kaasua ja öljyä, kaikkialla kansalla on kulttuuria, työhalukkutta ja syvää hyvyyttä. Siispä köyhyyttä ei voida laskea luonnonvarojen, fataalisuuden, kohtalon tai oletetun meksikolaisen laiskuuden varaan. Syyt löytyvät hallitsevasta korruptiosta ja eliitin taloudesta, joka hyödyttää vain pientä vähemmistöä. Meille ei kerrota virallisista luvuista, jotka todistavat uusliberaalin poliitiikan vieneen meidät tuhon partaalle ja heikentäneen samalla sosiaalista rinnakkaineloamme.

Jo maaliskuussa 2011 López Obrador esitteli 50 kohdan ohjelmansa Meksikon pelastamiseksi (50 puntos para salvar a México). Kukaan muista presidenttiehdokkaista ei ole vielä esittänyt kattavaa ohjelmaa vaalikampanjansa tueksi irrallisia ehdotuksia lukuunottamatta. López Obrador on myös tähän mennessä ainoana presidenttiehdokkaana esitellyt 20 tulevan hallituksensa jäsentä aina kulttuuriministeristä ulkoministeriin. Marcelo Ebrardista hän tekisi uuden sisäministerin. AMLO perustaisi Meksikoon lisäksi uuden Rehellisyyden ministeriön.

Ohjelmassaan López Obrador mainitsee oligargian pasifistisen hajoittamisen todellisen demokratian takaamiseksi ja uuden laillisuuden kulttuurisen rakentamiseksi. Hän huomio ehdotuksessaan lisäksi myös medioiden demokratisoimisen, työntekijöiden oikeuksien kunnioittamisen, progressiivisen tuloverotuksen säätämisen, maanviljelijöiden etujen sekä Meksikon luonnonvarojen puolustamisen.

Hän asettaisi vastuun uudesta moraalista kansalle itselleen:

– Aiomme ottaa tehtäväksemme yksillöllisten ja yhteisten arvojen ajamisen. Todellisen Meksikon perheissä ja yhteisöissä piilee moraalinen ja kulttuurinen voimavara. Meidän kansamme on luonteeltaan hyväsydämistä. Tarkoituksena ei ole vain poliittisen ja moraalisen yhteiskuntaamme pohjalle painavan korruption kitkeminen, vaan tulevan rakkaudesta ja hyväntekemisestä lähtevän yhdessäelon perusteiden rakentaminen todellisen onnellisuuden takaamiseksi.

Ohjelmallisen julistuksensa loppupuolella López Obrador tekee yhden tärkeimmistä ehdotuksistaan:

– Tulemme rakentamaan hyvinvointivaltion, siis kaikki yli 68-vuotiaat vanhukset tulevat saamaan eläkkeen, niin ikään vammaiset. Taistelemme nälkää vastaan takaamalla kansalle oikeuden ravitsemukseen. Koko väestö on tuleva saamaan sairaalapalvelut ja lääkkeensä ilmaiseksi.

Helmikuun aikana Yhdysvaltain senaatti on käynyt keskustelua Meksikon huumeidenvastaisen sodan jatkuvuudesta ja Meridan aloitteen painotuksista. Senaattori John McCain arvioi AMLO:n muuttavan radikaalisti nyt käytävän huumeidenvastaisen sodan suuntaa. López Obrador onkin ainot ehdokas, joka voittaessaan presidentinvaalit vetäisi armeijan pois kaduilta asteittain muuttamalla turvallispolitiikan suuntaa ihmisarvoisemmaksi. Yhdysvaltain Meksikon suurlähettiläs Anthony Wayne kutsui myös äskettäin López Obradorin tapaamiseen naapurimaan varapresidentti Joe Bidenin kanssa 5. päivänä maaliskuuta.

Neljäntenä ja viimeisenä ehdokkaana presidenttikisaan ilmoittautui suurelle yleisölle täysin tuntematon Uuden allianssin (PANAL) Gabriel Quadri, jonka tarkoituksena on ajaa valtion yhtiöiden yksityistämistä strategisilla sähkö- ja öljysektoreilla. Nyt esikampanjoiden päätyttyä kolmen oikeistolaisen ja yhden vasemmistolaisen ehdokkaan kamppailu jatkuu niin sanottujen välikampanjoiden ajan. Huhtikuusta alkaen presidenttikisa tiivistyy entisestään, kun julkiset debaatit alkavat ja ehdokkaat ottavat toisistaan mittaa kaikin mahdollisin tavoin ennen 1.7. käytäviä maan tulevaisuuden kannalta elintärkeitä presidentin-, kongressin- ja senaatinvaaleja, joissa äänestetään lisäksi useista kuvernöörinviroista ja paikallisista edustajanpaikoista. López Obrador on ehdottanut, että joka viikko järjestettäisiin yksi julkinen ja televisoitava vaaliväittely.

Kaiken kaikkiaan kolmen oikeistolaisen ja yhden vasemmistolaisen ehdokkaan presidentivaalikamppailusta on lupa odottaa värikästä ja kiivasta valtataistelua, jossa ei kaihdeta mitään keinoja. Huhtikuun alusta lähtien käynnistyy 90 päiväinen varsinainen vaalikampanja, jonka kulurajoiksi Kansallinen vaali-instituutti (IFE) on määrittänyt vaivaiset 328, 6 miljoonaa pesoa, siis hieman yli 19,5 miljoonaa euroa.

Teksti: SAMI LAAKSONEN

Lähteet: La Jornada, Canal Once, Milenio Noticias, IFE, http://www.amlo.org.mx, http://www.enriquepenanieto.com, http://www.eleccion2012mexico.com

López Obradorin puheen kansallisesta auditoriosta voi katsoa täältä: http://www.youtube.com/watch?v=MSnuzZgxW4s

Video tiivistää vasemmiston ehdokkaan tavoitteet: http://www.youtube.com/watch?v=u8GrfJlu2zQ&feature=fvwrel

Tässä osoitteessa voi tutustua López Obradorin mahdollisen hallituksen jäseniin: http://www.amlo.org.mx/gabinete2012/index.html

Mainokset

Kommentointi on suljettu.