Uusi yhteiskunta liikkeellä: APPO ja yhteisöllisyys

Posted: 8.5.10 in +Meksiko

Oaxacan kansojen liike on tavallisten ihmisten aikaansaannosta. Sitä inspiroi ajatus yhteisöllisyydestä.

[Teksti: Rubén Valencia Nuñez]

Vuonna 2006 näkyvimmillään ollut Oaxacan kansanliike johti laajaan yhteiskunnalliseen järjestäytymiseen, jota kukaan ei pystynyt ennustamaan. Media tyrkyttää näkemystä, jonka mukaan APPO (Oaxacan kansojen kokous) koostuu sille nimen antaneista järjestöistä, eikä tunnusta aikaisemmin järjestäytymättömien ihmisten panosta, vaikka tämä synnytti liikkeen ja edelleen rakentaa sitä. Valtion ja sen median on mahdotonta antaa Meksikon ja maailman kansojen muistaa, että Oaxacan liike oli tavallisten ihmisten aikaansaannos ja että motivaationa APPO:n perustamisessa oli omanarvontunto ja ylpeys jatkaa omana itsenä olemista paremmaksi muuttuakseen. On helpompaa uskoa kritiikittä oletettuun ihmisiä hyväksi käyttävien “radikaalien organisaatioiden” vaikutukseen, kuin hyväksyä ja tunnustaa, että kansat itse halusivat muuttaa suhteensa muodostaakseen oikeudenmukaisemman ja inhimillisen yhteiskunnan.

Siitä huolimatta, että Ulises Ruíz ei eronnut kuvernöörin virasta, onnistui liike ottamaan laadullisen askeleen eteenpäin. Se kehittyi kuvernöörin erovaatimuksesta ymmärrykseen, että muutosten täytyy alkaa meistä itsestämme: kotoamme, naapurustostamme, työpaikaltamme tai yhteisöstämme. Valtio tietää tämän ja siksi – sekä koska se janoaa ”luonnonvaroja” – se militarisoi kaupungin ja yhteisöt pelätessään, että tämä liikkeen sisältä tapahtuva uudelleenjärjestäytyminen johtaa paljon selvempään ja radikaalimpaan yhteiskunnallisen tietoisuuteen.

Kansankokous järjestäytymisen muotona

Monista meistä tuntuu, että Oaxacan kansojen liike, joka oli esillä lähinnä Oaxacan kaupungissa, löysi kansankokouksessa (jota useat kutsuvat APPO:ksi) luonnollisen tavan järjestäytyä kamppaillakseen ja voittaakseen. Tämä on seuraus kokouskäytännöstä, joka vallitsee suurimmassa osassa yhteiskuntamme sektoreita, kuten naapurustoissa ja kaupunginosissa, ja kaikista radikaaleimmasta ja syvällisimmästä kokemuksesta eli alkuperäisväestöjen yhteisöistä.

APPO sai epäilemättä vaikutteita yhteisöllisistä kokouksista, jotka ovat Oaxacan kuuteentoista alkuperäiskansaan kuuluvien yli 10 000 yhteisön perinne. Kokoukset ovat alkuperäiskansojemme maailmankatsomuksen sekä kulttuurimme ja sen päätöksentekotapojen näkyvimpiä ilmentymiä.

On tärkeää, että yritämme ymmärtää Oaxacan liikkeen monimuotoisuutta, ja etenkin, että kaikki ymmärrämme kuinka aloite toimia kansankokouksena on muodostanut kohtauspaikan erilaisten liikkeen sisällä kohdanneiden yhteiskunnallisten ja poliittisten ilmausten välille.

Yhteisöllisyys inspiraation lähteenä

Yhteisöllisestä ajattelusta käydyissä keskusteluissa on esitetty, että yhteisöllisyyttä ei voi olla ilman yhteistä maa-aluetta. Kuitenkin, vuoden 2006 liike kantoi mukanaan muistoa siitä, mistä olemme tulleet. Varsinkin köyhien naapurustojen barrikadeilla syntyi monia kokemuksia yhteydestä, veljeydestä ja keskinäisestä tuesta.

Koska yhteisöllisyyden periaatteen merkitystä on korostettu APPO:n ja kansanliikkeen vahvistajana, on tärkeää selventää, mitä termillä (comunalidad) tarkoitetaan.

Vuonna 1995 kuollut oaxacalainen intiaaniaktivisti ja intellektuelli Floriberto Díaz otti termin käyttöönsä alkuperäiskansojen keskuudessa kokemansa inspiroimana. Ensimmäisestä luonnehdinnasta lähtien Díazin yhteisöllisyys-käsite koostui neljästä peruselementistä: yhteisön asuinalue (yhteisen tilan käyttö ja puolustaminen), yhteisöllinen työ (perheiden välinen keskinäisen avunannon muodossa ja kollektiivinen perustuen tequioon, joka tarkoittaa palkatonta rakennustyötä kylän hyödyksi), yhteisöllinen valta (osallistuminen kansankokouksiin sekä vastaaminen julkisista ja uskonnollisista tehtävistä, joista hallintosysteemi koostuu) ja yhteisöllinen nautinto (osallistuminen juhliin ja näiden tukeminen).

Tämä alkuperäisväestön yhteisöistä juontuva poliittisen järjestelmän piirre perustuu täysin sen omaan käsitykseen vallasta kansan palvelemisena ja kokouksista poliittisen päätöksenteon tapana.

Yhteisöllisyys ja valta

Jaime Luna selittää osuvasti: “Vallan merkitys on erilainen alkuperäisväestön yhteisössä verrattuna mestitsien maalais- tai kaupunkilaisympäristöön. Meidän yhteisöissämme valta käsitetään palveluksena, kansankokouksen ja koko yhteisön tekemien päätösten toimeenpanona. Toisessa käsityksessä se tarkoittaa yhteiskunnan epämääräisesti valvoman vaalijärjestelmän kautta valituksi tulleen auktoriteetin itse tekemien päätösten toteuttamista. Alkuperäiskansojen yhteisöissä valtuutettu on käytännössä kaikkien palveluksessa oleva työntekijä ilman palkkaa ja ilman lupaa suunnitella mitään itse; ja kun lupa annetaan, suunnitelma toteutetaan vasta yhteisön konsultoinnin jälkeen. Mestitsien yhteiskunnassa poliittinen valta puolestaan nähdään mahdollisuutena toteuttaa omia ideoita ja paneutua henkilökohtaisiin kiinnostuksen kohteisiin ilman konsultaatiota.”

Luna jatkaa, että “kansankokous on yhteisön ylin auktoriteetti. Siihen osallistuvat niin maatyöläiset, käsityöläiset kuin ammatinharjoittajatkin. Kokouksessa päätökset perustuvat aina yhteisymmärrykseen, vaikka monissa tapauksissa ja käytännön seikkojen ratkaisemisessa päätös tehdään äänestäen ja enemmistön perusteella. Valtuutettujen valinta ei kuvasta mitään puoluepoliittisia pyrkimystä tai linjauksia, vaan se perustuu kunnioitukseen, joka puolestaan perustuu työhön.” Tällainen valtakäsitys muuttaa “poliittiset puolueet lähimmiksi esteiksemme”.

Yhteisöllisyyden idea on alustaan lähtien liittynyt autonomiaan ja kansanvallan toteuttamiseen. Juuri yhteisöllisyys voi muodostaa tarvittavat olosuhteet täydelliseen itsehallintoon.

Yhteisöllisyys ja alkuperäiskansat APPO:ssa

Benjamín Maldonado, alkuperäisväestön kanssa tiiviisti työskennellyt antropologi, kertoo, että ajatus yhteisöllisyydestä alkuperäisväestön elämää ohjaavana periaatteena nousee esiin ja kehittyy keskustelun, agitoinnin ja poliittisten mobilisaatioiden keskellä, mutta ei taistelun vaan pikemminkin identiteetin ideologiana. Se osoittaa, että alkuperäisväestön erityinen luonne löytyy yhteisöllisestä olemassaolosta, jolla on omat historialliset ja kulttuuriset juurensa. Se on perusta, josta kansojen elämän suuntaa kansoina haetaan.

Suurin osa vuoden 2006 tapahtumiin keskeisesti vaikuttaneen opettajien ammattiyhdistyksen jäsenistä ja Oaxacan alkuperäisväestön intellektuelleista ymmärtävät yhteisöllisyyden käsitteen, sillä he ovat eläneet yhteisöissä, jotka koostuvat enimmäkseen intiaaneista. Yhteisöllisyyden käsite on yritys systematisoida ja selittää paremmin heidän välittömästi kokemansa todellisuus.

Nykyisessä asiayhteydessä yhteisöllisyys ei kuitenkaan ole pelkästään alkuperäisväestömme elämäntavan ja sen liikkeen sisäisen vaikutuksen tunnustamista. Se on myös kriittisen ja yhteisen toiminnan järjestämistä vastustamaan pakottamista, suvaitsemattomuutta sekä puoluepolitiikkaa, joka tavoittelee vain saman, kansojamme jo kauan sortaneen valta-aseman uudelleenrakentamista.

Yhteisöllisyyden idea voidaan ymmärtää kaikkien yhteisön jäsenten tasavertaisina oikeuksina ja velvollisuuksina osallistua tulevaisuuttaan koskevien päätösten tekemiseen sekä yhteisön omaisuudesta ja tuotteista nauttimiseen.

APPO:ssa tämä periaate on tunnustettu liikkeen inspiraatioksi. Tämän toteuttamiseen liittyvä vaikeus oli juuri se, että kokouksella ei ollut määrättyä ja konkreettista maa-aluetta. Oaxacan kaupunki ja toimistot, joissa APPO:n neuvoston kokoontumiset pidettiin eivät mahdollistaneet, että kaikki kansat, järjestöt ja yhteiskunnan sektorit olisivat saavuttaneet yhteisymmärrystä lyhyellä, keskipitkällä tai pitkällä tähtäimellä. Monet kuitenkin inspiroituivat aloitteista tämän ajan kuluessa.

Suurin osa väestä Oaxacan köyhemmissä naapurustoissa ja siellä, missä enemmistö barrikadeista pystytettiin, on kotoisin alkuperäisväestön yhteisöistä osavaltion kahdeksalta eri alueelta. Monet myös luovat uudelleen perinteensä ja tapansa täällä kaupungissa, ja matkustavat edestakaisin synnyinyhteisöjensä ja kaupungin välillä. Loput vähintäänkin tietävät, mistä ovat lähtöisin. On tärkeä huomioida, että suurin osa alkuperäiskansojen liikkeiden jäsenistä ja järjestöistä osallistui aktiivisesti APPO:oon.

Toimitettu Rubén Valencia Nuñezin kirjoitetuksesta Oaxaca: un antes y un después del 2006, joka on ilmestynyt esipuheena Sergio de Castro Sánchezin kirjaan Oaxaca: Más allá de la insurrección. Crónica de un movimiento de movimientos (2006-2007). Lähde: www.toinenmeksiko.org

Mainokset

Kommentointi on suljettu.