Evo Morales puhui Meksikossa muutoksen mahdollisuuksista

Posted: 27.3.10 in +Bolivia

Eläköönhuudot kaukuivat innostuneesti, kun Evo Morales nousi vihdoin puhujankorokkeelle Coyoacanin historiallisessa kaupunginosassa 21. helmikuuta. Tuntikausia kestänyt kansanjuhla huipentui Bolivian presidentin puheeseen, joka muodostaa nyt osan Coyoacanin poliittisia perinteitä. Asuihan Leon Trotsky Coyoacanissa, jossa hänet myös murhattiin. Lisäksi muun muassa Che Guevara liikkui Meksikon-vuosinaan nimenomaan samoilla kulmilla.

Noin satatuhatta paikalle kerääntynyttä aktiivista Meksikon ja Bolivian kansalaista todisti perinteisiä tansseja ja laadukkaita musiikkiesityksiä kummastakin maasta sekä liudan Moralesia edeltäneitä poliittisia puheita. Ilmapiiri oli varsin kärsimätön, vaikka tieto Moralesin saavutuksista ja yleinen alkuperäiskansojen muutosliikkeiden juhlinta olikin tervetullutta. Hallitusvuosiensa aikana Morales on kyennyt vähentämään köyhien määrää, mutta kihdyttämään talouskasvua ja lisäämään kansalaisten osallistumishalukkuutta.

Tapahtumaan osallistui noin 300 kansalaisjärjestöä. Kyseessä olikin ennen kaikkea tapaaminen koko Meksikon kansalaisyhteiskunnan kanssa ennen kuin Moralesin täytyi jatkaa matkaa Cancuniin, jossa muutama päivä myöhemmin tehtiin aiesopimus Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisöstä (CELC).

 

Evo Moralesin puhe:

Kiitos, Meksikon veljet ja sisaret, Coyoacanin viranomaiset, meidän veljemme alkuperäiskansat, työntekijät ja muut toverit, kaikki te, jotka olette tänään läsnä tässä tapaamisessa, kansanliikkeet jotka taistelevat paremmasta elämästä ja toisenlaisesta Latinalaisesta Amerikasta.

Olen ennen kaikkea yllättynyt, koska en odottanut että minua muistettaisiin näin Meksikossa. Viime aikoina ole vastaanottanut monia kutsuja etenkin Meksikon alkuperäiskansoilta. En ole kuitenkaan voinut tulla tänne aiemmin, koska osallistuin kiivaaseen taistoon presidenttiydestä. Kiitän myös muita tahoja kuten yliopistoja, jotka ovat suoneet minulle tunnustuksensa. Olen täällä, koska osallistun Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden kokoukseen.

Ilmaisen suurimman kunnioitukseni Meksikon vallankumouksellisille: sosiaalisille liikkeille, akateemikoille ja muille, jotka taistelevat maansa ja kansansa puolesta. Veljet ja sisaret, mitä voimme siis tehdä, jotta meitä kunnioitettaisiin alkuperäiskansoina. Haluan kertoa teille jotakin siitä, mitä teimme Boliviassa. Ensinnäkin on tunnistettava kansanliikkeiden, kansan ja intiaaniliikkeen sisäiset ja ulkoiset viholliset. Sitten tulee järjestäymisen vuoro, tietoisuus ja liikkeelle lähteminen. Aloitimme pienten yhteisöjen taisteluista ja ammattiliikkeistä.

Kansanomainen intiaaniliikkeiden vastarinta juontaa juurensa viiden sadan vuoden takaa. 1991 Guatemalan Quetzaltenangosta käsin päätimme siirtyä vastarinnasta vallanottoon. Ehdotimme ratkaisun löytyvän nimenomaan alkuperäiskansojen taistelusta. Vuosien 1991 ja 1995 välillä järjestäydyimme ja muutimme sosiaalisen taistelumme vaalitaisteluksi. Tarkoituksemme oli kyetä kanavoimaan vastarinta vallaksi. Intiaanien ja maanviljelijöiden yhteinen liike kohtasi vahvaa halveksuntaa hallitsevassa luokassa, vanhoillisissa ja uusliberaalissa sekä muissa oman maansa myyjissä. Meille sanottiin, ettei maanviljelijöistä ollut muuta kuin macheten käyttäjiksi ja intiaaneista kovan työn tekijöiksi. Meillä ei siis olisi ollut oikeutta tehdä politiikkaa. Miksei meillä olisi oikeutta politiikantekoon? Kun suunnittelimme syviä suuren luokan rakenneuudistuksia, jotka muuttaisivat siirtomaakautisen valtiorakenteen, meitä syytettiin kommunisteiksi, terroristeiksi, kapinallisiksi ja huumekauppiaiksi. Meitä syytettiin aivan kaikesta. Muistan, että 2002 meitä syytettiin myös talibaaneiksi.

Aluksi siis organisoiduimme poliittisesti. Luotimme sosiaaliseen yhteinäisyytemme ja voimaamme. Teimme yhteistyötä kuten esi-isämme puolustaessaan maitaan ja oikeuksiaan. Puolustimme julkisia palveluita, jotka eivät voi olla yksityinen liiketoimi. Aloitimme toimintamme poliittisena voimana 1995. Aluksi nimemme oli Bolivian alkuperäiskansojen ja maanviljeilöiden liike (MCIB). Kuitenkin vain harvat intellektuaalit tukivat meitä. Seuraavaksi yhdistimme voimamme vasemmistopuolueiden, kommunistien ja sosialistien kanssa. Kolmanneksi veljet ja sisaret, oli vaikea uskoa, että alkuperäiskansat voisivat järjestäytyä suureksi poliittiseksi vapautusliikkeeksi Boliviassa. Tunnustan vilpittömästi, etten vielä 1997 eräässä kansallisessa kongressissa uskonut muutoksen mahdollisuuteen. Siellä minulle kuitenkin tarjottiin presidentiehdokkuutta kaiken värikkään musiikin ja tanssin keskellä.

Kuitenkin illalla palatessani huoneeseeni, en voinut nukkua. Kuinka voisin olla presidentti, jos minua kerran syytettin kommunistiksi, huumekauppiaaksi, kapinalliseksi ja terroristiksi. Hylkäsin seuraavana päivänä ehdokkuuden. Meillä oli ongelmia muiden alueellisten johtajien kanssa. Osallistuimme kuitenkin ensimmäisiin vaaleihin: saimme vain neljä paikallisen edustajan virkaa. Olin eräs heistä.

Veljet ja sisaret, emme useinkaan voi uskoa, kuinka olemmekin edistyneet. Näillä saavuksilla on hintansa. Kuitenkin kokemus, uskollisuus kansalle, isänmaallisuus, taistelu tasa-arvon ja ihmisarvon sekä itsemäräämisoikeuden puolesta voi viedä pitkälle, aina hallitukseen asti. Onnistuimme tässä Boliviassa kiitos tiedostavien intiaanien johtaman kansanliikkeen.

Meksikosta ja tästä suuresta tapahtumasta käsin haluan sanoa, että olemme saavuttaneet Boliviassa Rigoberta Menchun ja monien muiden vuonna 1991 Quetzaltenangossa linjaamat tavoitteet vastarinnan muuttamisesta vallaksi, mikä käy esimerkistä koko Latinalaiselle Amerikalle. Olemme käyneet toista taistelua tuhatvuotisten alkuperäisten bolivialaisten itsemäärämisoikeuden ja kunnian puolesta. Bolivialla on se suuri etu, että me tuhatvuotisten alkuperäiskansojen jäsenet olemme miljoonien enemmistö, mutta nykyiset bolivialaiset ovat harvassa. Siinä missä nuo harvat elävät rikkaina, me miljoonat elämme köyhyydessä. Siksi meitä on kiinnostanut yhteistyö keskiluokan ja intellektuellien kanssa. Hyvät veljet ja sisaret, viime joulukuussa varmistimme jatkomme vallassa 64 prosentin äänisaaliilla seuraaviksi viideksi vuodeksi.

Miksi sitten taistelemme? Kuten työväestö me alkuperäiskansat taistelemme itsemäärämisoikeudesta, luonnonvaroista ja palveluista, jotka eivät voi olla yksityinen liiketoimi. Taisteluiden takana ei ole Evo Morales, vaan kokonainen kansanliike. Taistelu on ollut pitkä ja kivulias, koska se juontaa juurensa aina Amerikan valtaamisesta. Kuten esi-isämme taistelemme pelkäämättä luonnonvaroista, jotka kuuluvat Bolivian kansalle.

Bolivian valtion budjetti oli alijäämäinen aina vuodesta 1940 lähtien. Minua pelotti paljon. Tiesin tarvitsevani kolme vuotta, että budjetti saataisiin tasapainoon. Ensimmäisen vuoden syyskuussa (2005) olimme kuitenkin jo plussan puolella. Meidän ei enää tarvinnut pyytää lainoja Yhdysvalloista, koska rahaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Perustimme ylijäämävaroista säätiön lapsille. Yllätyin itsekin. Tiedän hyvin, mistä tulen. En koskaan tuntenut yliopistoja. Minulle ei ollut helppo oppia hallitsemaan. Siksi minua pelotti paljon nousta hallituksen johtoon, koska olin tehnyt yhteistyötä vain kokan viljelijöiden kanssa . Siitä huolimatta pystyimme nopeasti laittamaan kansantalouden kuntoon: me vapaudumme velkariippuvaisuudesta.

Bolivia on tietysti Meksikoa paljon pienempi maa. Siellä missä asun tai asuin eli trooppisessa Cochabambassa oli Yhdysvaltain sotilastukikohta. Lentokentän johto riippui täysin Yhdysvaltain suurlähetystöstä. Aiemmin sinne ei voinut laskeutua kuka tahansa ilman lupaa. Haluan, että tiedätte että sille lentokentälle saapuvat nykyään ongelmitta toveri Lula ja toveri Chávez.

Ystävät, huomenna meillä on kansainvälinen tapaaminen Cancunissa. Jos haluamme kansojemme kehittyvän meidän pitää vapautua Pohjois-Amerikan vaikutuspiiristä ja taistella aidosta ja legitiimistä demokratiasta sekä itsemäärämisoikeudesta. Siellä missä vaikuttaa kapitalismi ja imperialismi, ei voi koskaan olla demokratiaa, kehitystä tai rauhaa sosiaalisella omatunnolla. Tulevien tapahtumien suunta riippuu valtionpäämiehistä ja kansasta, joka hallitsee presidenttejään. Jos haluamme, että Meksiko jää historian kirjoihin, meidän pitää seuraavina päivinä määrittää maanosamme vapaus ja tulevaisuus ilman Yhdysvaltojen sekaantumista. Mikä olisikaan parempi paikka tehdä päätöksiä kuin tämä Benito Juárezin ja Emialiano Zapatan maa. Meidän kaikkien, alkuperäisteskansojen ja työmiesten, kaupungin ja maaseudun, köyhien ja keskiluokan sekä intellektuellien ja akateemikkojen on yhdyttävä tähän vapautustaisteluun.

Jos katsomme kuusi kuukautta ajassa taaksepäin Hondurasiin, missä on Yhdysvaltojen  sotilastukikohta voimme vetää tietyt johtopäätökset. Jos Yhdysvallat olisi halunnut lopettaa vallankaappauksen, se olisi ollut heidän käsissään. Kyseessä on kuitenkin selvä salaliitto ja provokaatio vallankumouksellisten maiden presidenttejä vastaan. Kuitenkin paljon riippuu kansasta itsestään, muutosvoimista ja poliittisten liikkeiden yhtenäisyydestä.

Haluan puhua myös omasta kokemuksestani ja siitä mitä olen oppinut näiden neljän vuoden aikana. Kun puhun sosiaalista muutosvoimista, en tarkoita vain alkuperäiskansoja ja työväestöjä. Kuuntelen myös lääkäreitä, asianajajia ja muita, joilla on jotakin sanottavaa. Tärkeintä on oppia oppimaan ja vastaamaan kansan vaatimuksiin. Se on minun pieni kokemukseni näiden vuosien aikana. Kuten zapatistien alikomentaja Marcos sanoi, valtaa on käytettävä kansan ehdoilla ja sen ehdotuksia jatkuvasti kuunnellen. Kansa on niin viisas. Kansanliikkeet tietävät tarpeensa, ongelmat ja niiden ratkaisut. Siksi heitä on kuunneltava. Hallitsemisen on perustuttava herkkään vuorovaikutukseen. Aion jakaa tämän kokemuksen myös Cancunissa muiden presidenttien kanssa.

Kuitenkaan se, että Boliviassa hallitsee ensimmäistä kertaa intiaani presidenttinä ei ole ainut tärkeä asia. Haluamme että kaikki Latinalaisen Amerikan maat kantaisivat vastuunsa maanosana ja ihmiskunnan puolesta äiti maan tulevaisuudesta. Emme taistele vain intiaanikansojen elämästä, koska haluamme myös pelastaa kaikki elävät olennot ja ihmiset, jotka asuttavat tätä maapalloa. Veljet ja siskot, siksi kutsuimme kaikki maailman kansanliikkeet Boliviaan keskustelemaan maapallon ja ihmiskunnan pelastamisen keinoista. Tähän mennessä ilmoittautuneita on jo yli 11 000.  Rahasta ei ole apua, jos emme pelasta äiti maata. Rikkaat vain riistävät luontoa oman etunsa nimissä. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja kutsun kaikki maailman presidentit kuulemaan kansaa Boliviaan. Meillä on suuri velvollisuus pelastaa maapallo tällä vuosituhannella. Viime vuosituhannella puolustettiin ihmisoikeuksia, poliittisia ja taloudellisia oikeuksia, mutta tämän päivä yhteinen haaste on maapallon puolustaminen.

Siksi luonnovarojen puolustaminen on tärkeää. Vesi on elämää. Maailmanpankki ja kansainvälinen valuuttarahasto antavat yhä neuvoja, kuinka yksityistää luonnovaroja. Kuinka tärkeää vesi onkaan elämälle! Nyt ilman kansainvälistä valuuttarahastoa ja maailmanpankkia olemme paljon onnellisempia. Jos he haluavat osallistua, tulee sen tapahtua ehdoitta. Ennen kuin olin presidentti, tarjottiin öljynjalostamojen yksityistämisestä 20 miljoonan dollarin lahjuksia ja 50 miljoonaa veden yksityistämisestä sekä 100 miljoonaa kaikkien luonnonvarojen kuten kaasun ja öljyn yksityistämisestä. Tuo aikakausi on kuitenkin päättänyt. Meillä menee paremmin ilman ulkoista häirintää.

Siskot ja veljet, olemme osallistuneet niin moniin kansanliikkeisiin ja puolustaneet intiaanien oikeuksia eri puolilla Latinalaista Amerikkaa. Tarvitsemme yhä kärsivällisyyttä kestää oikeistoa, mutta Bolivia on jo paljon parempi paikka ilman Yhdysvaltoja. Lunastaaksemme vapautemme meidän pitää toimii yhtenäisesti ja osallistua vasemmiston taisteluihin.

Ennen kuin lopetan, haluan kiittää Meksikon intiaaniliikkeiden minulle lahjoittamasta johtajuuden sauvasta. Otan lahjanne ja tukenne vastaan nöyryydellä, mitä lupaukseni teille vaatii. Olen kiitollisuuden velassa kaikille niille, jotka antoivat henkensä suuren kotimaan, Latinalaisen Amerikan puolesta. Meidän kokemuksemme voi tuoda oman lisänsä näihin taisteluihin. En tule koskaan unohtamaan teidän minulle välittämiä viestejänne. Minä ja varapresidentti olemme kuin musta ja valkoinen härkä, jotka tekevät töitä Bolivian puolesta.

Meidän sosiaaliset tukiohjelmamme samoin kuin eettinen ja demokraattinen vallankumouksemme tunnustetaan koko maailmassa. Olemme myös puolustaneet luonnonvarojamme menestyksekkäästi. Voimme jakaa kaiken tämän tietämyksen kanssanne, jotta ymmärtäisimme yhdessä paremmin mitä Latinalaisessa Amerikassa on tapahtumassa. Emme voi myöskään unohtaa Kuuban kansan sankarillista taistelua. Minä olen Fiden Castron puolella, eikä hänen työnsä ole ollut turha. Lisäksi on syytä mainita toveri Hugo Chávez, jota ihailen vilpittömästi. Teemme jatkuvasti yhteistyötä.

Muistakaa, siskot ja veljet, ettei kapitalismista ole ratkaisemaan ihmiskunnan ongelmia. Kohta näemme, kuinka kommunitaristinen sosialismi pyyhkii kapitalismin pois Latinalaisesta Amerikasta. Olen siitä aivan varma, eikä Meksiko tule olemaan poikkeus. Tämän tilaisuuden tarkoitus, on antaa meille lisää voimia jatkaa yhdessä eteenpäin. Olen todella liikuttunut ollessani täällä suuren väkijoukon kanssa sunnuntai-iltapäivänä. Tahdon välittää kiitollisuuteni, kunnioitukseni ja ihailuni teille kaikille. Bolivian kansan, hallituksen ja vastarintaliikkeiden puolesta toivon teille paljon voimia siskot ja veljet. Kohta Meksiko vapautuu!

Käännös & editointi: Sami Laaksonen

Mainokset

Kommentointi on suljettu.