Kuuban vihreä vallankumous

Posted: 27.3.10 in +Kuuba

Kuuban kestävän kehityksen malleja ravintotalouden, asumisen ja terveydenhuollon alueilla on mallinnettu laajasti kautta koko Latinalaisen Amerikan.

[Teksti: Helen Yaffe]

Kuuban vallankumous täytti 50 vuotta vuonna 2009. Sen kansa on kestänyt viisi vuosikymmentä USA:n ja sen liittolaisten vihollisuuksia. Maan paras vastarinnan muoto ei ole ollut pelkästään kansallisen suvereniteetin julistaminen, vaan paremminkin vaihtoehtoisen yhteiskunnallisen kehitysmallin luominen, jonka ytimessä ovat ekologia ja humanismi.

Soveltamalla totunnaisia talouden mittatikkuja kuubalaisen yhteiskunnan määrittämiseksi (esim. käytettävissä olevat tulot, BKT ja kulutuksen taso) kommentoijat tekevät usein sen johtopäätöksen, että vallankumous on epäonnistunut ja että se on vetänyt kansan kurjuuteen.

Tällainen kritiikki sivuuttaa sellaiset tosiasiat kuin, että Kuuban valtio takaa jokaiselle kansalaiselleen perusravinnon, heidän tuloistaan suurin osa on verotonta ja kansalaisista suurin osa omistaa asuntonsa tai maksaa siitä hyvin pientä vuokraa. Palvelumaksut, kuljetusten ja lääkkeiden hinnat ovat lähinnä muodollisia. Kaikki pääsevät balettiin, elokuviin ja oopperaan huokealla.

 

Kuuban oli pakko etsiä kotimaisia ratkaisuja

Nämä saavutukset ovat osa Kuuban vaurautta eikä niitä voi väheksyä sillä, että ikään kuin yksilöllinen DVD-levyjen ja digikameroiden kulutus olisi ainoa taloudellisen kasvun mittari. Kumma kyllä Kuuba on muuttanut itsensä alikehittyneestä maasta itsenäiseksi valtioksi ja voi kehuskella maailman kärjessä – inhimillisen kehityksen indikaattoreilla mitattuna – kansainvälisyyskasvatustaan, terveydenhoito-ohjelmiaan ja kestävää kehitystään.

Ei ole sattumaa, että Maailman luonnonsäätiön WWF:n Elävä planeetta –raportin mukaan Kuuba on ainoa valtio maailmassa, joka täyttää kestävän kehityksen ehdot (ihmiselämän laatu suhteutettuna ekosysteemin kantokykyyn).

Neuvostoliiton hajoaminen johti 1989–91 Kuuban ulkomaankaupan romahtamiseen samalle tasolle kuin USA:n kauppasaarron alkaessa 1962. Maan bruttokansantuote supistui 35 prosenttia vuonna 1993. Tämä johti pulaan öljyperäisen energian saannissa, lannoitteista, elintarvikkeista, lääkkeistä, sementistä sekä laitteista ja resursseista kaikilla tuotantosektoreilla.

Maataloudessa kehitettiin luonnonmukaisia lannoitteita ja tuholaistorjuntaa, kiertoviljelytekniikoita ja taajamiin luomuviljelyä. Traktorit korvattiin ihmis- ja eläintyövoimalla. Kiinasta tuotiin polkupyöriä ja perustettiin autokimppoja. Talouden kohentuessa Kuuba laajensi kestäviä ympäristötoimenpiteitään ottamalla käyttöön ekoturismin ja aurinkopaneelit.

Taloutta uudistettiin myöntämällä toimilupia vapaille maatalousmarkkinoille. Maksuttomat hyvinvoinnin saavutukset, valtiollinen suunnittelu ja valtion omaisuus säilytettiin. Vuosina 1993–2003 ilmenneistä lukuisista kriiseistä huolimatta kuubalaisten lääkärien määrä kasvoi 76 %, hammaslääkärien määrä 46 % ja sairaanhoitajien määrä 16 %. Synnytysosastojen lukumäärä nousi 86 %, vanhusten päiväkeskusten määrä 107 % ja vammaisten hoitokotien määrä 47 %.

Lapsikuolleisuus aleni ja ihmisten eliniänodote nousi. Kansainväliset yhteydet lisääntyivät, kun tuhannet kuubalaiset asiantuntijat kuten terveydenhuollon ammattilaiset ja kouluttajat työskentelivät vapaaehtoisina köyhissä yhteisöissä ympäri maailmaa. Lokakuussa 2008 lähes 30 000 kuubalaista terveysalan ammattilaista työskenteli 75 eri maassa. Luku- ja kirjoitustaito-kampanja on ulotettu koskemaan yli 3,6 miljoonaa ihmistä, jotka edustavat 23 eri valtiota.

 

Energiavallankumous ja luomuviljely

Vuosi 2006 oli energiavallankumouksen sarastuksen vuosi. Pääosin valtion aloitteesta maassa ryhdyttiin energian säästämiseen ja sen käytön rationalisointiin asentamalla käyttöön tehokkaita ja uusia voimalähteitä, suosimalla uusiutuvaa energiaa ja korvaamalla vanhat kotitalouslaitteet (jääkaapit, televisiot, keittimet) uusilla energiaa säästävillä laitteilla. Kymmenen miljoonaa energialamppua, yli kuusi miljoonaa riisinkeitintä ja painekattilaa jaettiin kansalaisille.

Tavoitteena oli kasvattaa saaren energiakapasiteettia ja säästää samalla miljoonia pesoja, jotka aikaisemmin kuluivat polttonesteen subventoimiseen. Valtion tukema energian kulutus ei ole suhteutettu markkinoihin, joten energian käytön tehokkuus ei nosta hintoja. Sen päätarkoitus on alentaa energian kulutusta.

Rakentaessaan energiankäytön tehostamiskampanjaansa vuonna 2008 Kuuba käynnisti ohjelman myös kasvattaakseen omaa ruokatuotantoaan. Sen seurauksena suljettiin useita sokeritehtaita. Vuonna 2007 puolet saaren viljelyskelpoisesta maasta lepäsi kesannolla, kun samaan aikaan elintarvikkeista yli 80 prosenttia tuotiin ulkomailta. Ravinnon ja polttoaineen kansainvälinen hinnannousu aiheutti Kuuballe v. 2007–2008 miljardin dollarin lisälaskun.

Nykyisin joutilas maa on vuokrattu halpaa lainaa vastaan niille, jotka haluavat tuottaa ruokaa. Havannan luomutilat tuottavat 100 % havannalaisten hedelmien ja vihannesten kulutustarpeesta. Ne toimivat asuinrakennusten sisäpihoilla, joita on jo yksistään Havannassa 60 000 kappaletta.

Pennsylvaniassa toimivan Dickinson Collegen Latinalaisen Amerikan tutkimusosaston tutkija Sinan Koont totesi tammikuussa 2009 kuukausikatsauksessaan, että ”ei ole kysymys pelkästään taloudesta, ravinnon tuotannosta ja työpaikkojen luomisesta. Kysymys on myös yhteisön kehittämisestä, ympäristön parantamisesta ja sen turmeltumisen ennaltaehkäisystä tuomalla terveellisempää elämäntapaa kaupunkeihin.”

 

Kuuban valtio on keskeisessä roolissa

Valtiollinen omistus ja keskussuunnittelu suovat resurssien järkevän jaon sekä tasapainottavat ympäristöasioita ja inhimillistä hyvinvointia kaikilla talouden osa-alueilla.

Kritiikki, jota on esitetty monipuoluevaalien ja kansalaisyhteiskunnan puuttumisina Kuubassa, ei huomioi sitä, kuinka saaren vaihtoehtoinen ruohonjuuritason, osallistuvan demokratian järjestelmä varmistaa sen, että valtio on väestönsä edustaja ja että se toimii heidän kollektiivisten intressiensä mukaisesti.

Kapitalismissa yksityiset liikemiehet tarkastelevat maapallon luonnonvaroja ilmaisena lahjana pääomalle. Tarve kestävään kehitykseen luo kapitalismissa sovittamattomia vastakkainasetteluja, koska se merkitsee kapitalistista tuotantoa ohjailevan voitontavoittelun vastustamista.

 

ALBA

Joulukuussa 2004 Kuuba ja Venezuela perustivat yhdessä ALBA-liittoutuman (Amerikoiden bolivaarinen liittoutuma). Alkujaan järjestön nimi oli Bolivaarinen vaihtoehto Amerikoille. Sen pitkäntähtäimen päämääränä oli luoda 15 vuodessa Etelä-Amerikan kansojen yhteisö, jolla olisi yhteinen valuutta ja parlamentti sekä yhteiset kaupan, politiikan ja talouden instituutiot. (ML)

Vuosina 2006–2009 ALBA:an liittyivät mukaan Bolivia, Nicaragua, Dominica, Honduras, Ecuador, St Vincent ja Grenadiinit, sekä Antigua ja Barbuda ja siitä kehittyi merkittävä taloudellinen ja poliittinen tekijä alueellaan. Jäsenvaltiot ovat osallistuneet yhteistyössä humanitaarisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin hankkeisiin, jotka eivät ole perustuneet markkina-ajatteluun ja voitontavoitteluun.

ALBA-pankin toiminta käynnistettiin joulukuussa 2008 kahden miljoonan dollarin peruspääomalla. Sen tavoitteena on vapauttaa jäsenmaansa Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston hallinnasta. Tammikuussa 2010 ALBA:n yhteiseksi vaihdettavaksi valuutaksi otettiin sucre, jolla on tarkoitus korvata USA:n dollari.

ALBA on Kuuban internationalistisen ja hyvinvointiin perustuvan kehitysmallin hedelmä. Se on myös Latinalaisen Amerikan integraatioon tähtäävän liikkeen sekä sen alkuperäisväestön ja köyhien ihmisten yhteisöjen yhteiskunnallisten liikkeiden aikaansaannosta. Nämä sektorit vaativat osakseen järkeviä kehitysstrategioita, joissa kunnioitetaan heidän perinteitään ja ympäristöään.

Huhtikuussa 2009 julkaistussa ALBA-selvityksessä ”Kapitalismi uhkaa elämää ja planeettaa” todettiin, että ”globaali talouskriisi, ilmastonmuutos, ruoka- ja energiakriisi ovat tulosta kapitalismin mädännäisyydestä, joka uhkaa lopettaa elämän ja planeetan. Välttääksemme tämän on välttämätöntä kehittää vaihtoehtoinen malli kapitalistiselle järjestelmälle – järjestelmä, joka perustuu solidaarisuuteen eikä kilpailuun, järjestelmä, joka on sopusoinnussa Äiti maan kanssa ja joka ei ryöstä inhimillisiä voimavaroja.”

Kuuban vallankumous on elävä esimerkki, joka osoittaa, että on mahdollista elää arvokkaasti ja kestävästi ilman kapitalistista voitontavoittelua hyvinvoinnissa säilyttäen ympäristö kehityksen keskiössä. Meidän on opittava tämä, koska kuten Kuuban entinen presidentti Fidel Castro totesi v. 1992 Earth summit –kokouksessa: ”Huomenna on liian myöhäistä.”

Kirjoittaja opettaa Latinalaisen Amerikan historiaa University College Londonissa ja London School of Economicissa. Kirjoitus on alun perin julkaistu Green Left Weekly –lehdessä.

Suomentanut:  Matti Laitinen

Advertisements

Kommentointi on suljettu.