Haitilaiset arvostelevat maanjäristyksen jälkihoitoa

Posted: 9.2.10 in +Haiti

Haitista on levitetty tahallisesti väärää tietoa. Kaaosta on liioiteltu, eikä samaan aikaan tapahtuneesta Yhdysvaltain järjestämästä maan miehittämisestä ole puhuttu juuri mitään, haitilainen opiskelija Didier Hectór totesi Méxicossa järjestetyssä Haiti-tilaisuudessa.

[Teksti: Sami Laaksonen]

Opiskelijat järjestivät tiedotustilaisuuden Haitin tilanteesta Sosiaalisen antropologian instituutissa (CIESAS) sateisena ja kylmänä kolmantena päivänä helmikuuta. Tarkoituksena oli luoda katsaus luonnonkatastrofiin paikan päällä olleiden silmin ja pohtia yleisesti hätätilan virallista hoitoa, mikä on käytännössä tarkoittanut maan miehittämistä. Toverillisessa ja solidaarisessa hengessä kuuntelimme haitilaista Matarí Pierreä ja guatemalalaista Gabriela Escobaria, jotka olivat matkalla Haitin eteläkolkasta kohti pääkaupunki Puerto Príncipeä maanjäristyksen sattuessa klo 16.45 paikallista aikaa 12. päivänä tammikuuta.

Haitia halkovat kaksi mannerlaattaa, joista toinen sijoittuu maan pohjoisosaan ja toinen eteläosaan. Eteläinen mannerlaatta liikkui tuona epäonnisena tammikuun päivänä. Tuhojen laajuutta lisäsi se tosiasia, että maanjäristyksen keskus sijaitsi Puerto Príncipen eteläpuolella. Matarí Pierre kuvailee kaaottisia hetkiä maanjäristyksen jälkeen:

”Olimme menossa Puerto Príncipeen paikallisella valtatiellä, mutta matkamme keskeytyi emmekä voineet saapua kaupunkiin asti. Näimme kaupungin sortuvan silmiemme edessä. Jäimme yöksi sinne tienvarteen. Kahteen päivään ei ollut tietoa siitä, mitä todella oli tapahtunut. Ensimmäisenä yönä koimme toiset 25 jälkijäristystä. Tsunamistakin huhuttiin. Kaiken kaikkiaan ensimmäiset 48 tuntia olivat täynnä hämmennystä.”

Nyt kolmen viikon jälkeen tiedämme enemmän tuhojen laajuudesta. Puolet pääkaupungista tuhoutui. Kolmestatoista ministeriöstä yksitoista kaatui muiden julkisten rakennusten kuten parlamentin ja korkeimman oikeuden ohella. Opetusministerin tietojen mukaan yhdeksästä tuhannesta koulusta 90 % tuhoutui tai jäi käyttökelvottomiksi. Myös valtaosa sairaaloista koki saman kohtalon. Puerto Príncipeä ovatkin leimanneet vaikeudet hoitaa amputoituja, haavoittuneita ja traumatisoituneita potilaita olosuhteissa, joissa koko perusinfrastruktuuri sortui. Toisaalta yli miljoona ihmistä on jäänyt kodittomiksi. Tärkeimpänä lähitulevaisuuden haasteena ammottaa siis jälleenrakennuksen organisoiminen.

”On vaikea sanoa, mikä on kaikkein ensijaisinta heiveröisessä maassa, jonka hallitus ei ole kyvykäs huolehtimaan kaikista asioista samanaikaisesti. Maassa on valtatyhjiö, mutta silti tiedotusvälineiden antama kuva turvattomuudesta, väkivallasta ja jatkuvasta ryöstelystä on valheellinen. Meksikon maanjäristyksen jälkeen vuonna 1985 medioiden oli lopulta tunnustettava, että kansalaisyhteiskunta pystyi organisoimaan itse itsensä ihailtavalla tavalla. Haitin tilanteesta ei ole haluttu antaa samaa vaikutelmaa.”

Tilaisuutta koordinoinut haitilainen Didier Héctor jatkoi maanmiehensä linjoilla:

”Haitista on levitetty tahallisesti väärää tietoa. Kaaosta on liioiteltu, eikä samaan aikaan tapahtuneesta Yhdysvaltain järjestämästä maan miehittämisestä ole puhuttu juuri mitään.”

Ongelmia avun kanavoimisessa

Seuraavaksi Pierre puhui pääkaupungin maantieteestä. Alun perin 200 000 asukkaalle suunniteltu vuoristoisessa laaksossa sijaitseva Puerto Príncipe on ollut viime vuodet yli kahden miljoonan ihmisen koti. Sataman alue, historiallinen keskusta ja hallintorakennuksien kaupunginosa tuhotuivat pahiten. Myös eräs vankila raunioitui, mikä johti viiden tuhannen vangin karkaamiseen. Osa heistä alkoi ryöstellä kauppojen kellareita, mutta suuri enemmistö haitilaisista alkoi järjestää kokouksia heti maanjäristyksen jälkeen. Kokouksissa päätettiin kiireellisimmästä tarpeista ja pantiin pystyyn komiteoita, jotka vastaisivat avunjakelusta.

Vaikka komiteat ovat olleet valmiita vastaanottamaan kansainvälistä apua, vain 250 telttaa hätämajoitukseen on pystytetty. Loput teltat ovat ju uttuneet lentokentälle. Pierre kiittelee varainkeruutyötä tietyin varauksin:

”Täällä Meksikossa lahjoitukset ovat olleet ihailtavaa luokkaa. Solidaarisuus on ollut jotakin käsittämätöntä. Eräässä kanadalaisessa yliopistossa kerättiin esimerkiksi 30 000 dollaria yhdessä ainoassa päivässä, mikä kertoo ihmisten spontaanista anteliaisuudesta lahjoittaa. Ongelma ei ole lahjoitusten määrässä, vaan niiden kanavoimisessa. Rahat haaskataan summittaisiin lyhyen aikavälin projekteihin.”

Kansalaisjärjestöillä on liikaa valtaa

Haiti on joutunut viimeisten vuosikymmenien aikana satojen hallituksesta riippumattomien vapaaehtoisjärjestöjen kaltoin kohtelemaksi. Järjestöt ovat ajaneet enimmäkseen omaa etuaan, mikä on näkynyt luksusautojen ostamisena ja suurten palkkashekkien tilittämisenä. Vaikka sekä avustusjärjestöt että hallitus ovat korruptoituneita, muutos tulisi aloittaa hallituksen uudelleen rakentamisesta.

”Kansalaisjärjestöt ovat tyhjentäneet hallituksen toimistot, koska suurin osa pätevimmistä työntekijöistä on siirtynyt rahakkaampiin tehtäviin. Haitia voidaankin kutsua järjestöjen paratiisiksi. Maan kehitykselle tästä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, sillä puolen vuoden projektit eivät johda mihinkään pysyvään. Jos jälleenrakentaminen sysätään järjestönkentän vastuulle, odotettavissa on täysi katastrofi.”

”Kansalaisjärjestöt ovat valloittaneet maamme. Ulkomaalaisten lisäksi on olemassa kokonainen sosiaalinen luokka, joka elää järjestöjen kustannuksella. Osa heistä luottaa hallituksen tukeen, joka edustaa myös heitä. Järjestöjä on joka lähtöön, mutta emme voi unohtaa, että vahvimmat järjestöt ovat ulkomaisten hallituksien palveluksessa. Haitin ystävinä tunnetaan yleisesti Yhdysvallat, Kanada, Ranska ja Venezuela.”

”Kansalaisyhteiskunnan kyvyilläkin on omat puolueettomat rajansa. On vaikea löytää yhtäkään maata, joka olisi tullut toimeen ilman valtiorakennetta. Haiti ei ole poikkeus. Siksi keskustelu valtiosta on keskeistä.”

Puerto Príncipen epävarma tulevaisuus

Haitissa ei ole juuri koskaan puhuttu maanjäristyksistä. Viimeinen suuri mannerlaattojen törmäys sattui vuonna 1770. Kukaan ei ole muistanut tuota katastrofia ja ilmeisesti vain ranskalainen matkaaja rekisteröi sen päiväkirjaansa. Kuvaus muistuttaa kuitenkin pelottavan paljon tammikuun 2010 tapahtumia. On ymmärrettävää, ettei tällaiseen luonnonmullistukseen osattu varautua, mutta tästä lähin asiat on tehtävä toisin. Pierre ilmaisee oman kantansa Puerto Príncipen tulevaisuuteen:

”Kaupungin siirtämistä toisaalle on harkittava vakavasti, koska on se rakennettu täsmälleen mannerlaattojen risteyskohtaan. Maanjäristyksiä näyttäisi sattuvan harvoin, mutta ne tulevat sitäkin vahvempina. Vuoristoinen Puerto Príncipe on täynnä rotkoja, eroosio-ongelmia ja osa kaupungista on meren pinnan alapuolella. Viranomaiset ovat antaneet pääkaupungin kasvaa hallitsemattomasti ja vastuuttomasti, mutta jos emme tee jotain toinen samanlainen maanjäristys tuhoaa kaupungin 50 vuoden sisään.”

Kritiikkiä sotilaiden käytöstä kohtaan

Gabriela Escobar puhui YK-joukkojen asenteesta noina ensimmäisinä maanjäristyksen jälkeisinä päivinä. Kohtaamisia luonnehti pelko ja epäluulo:

”Näimme YK:n avustusrekan, mutta kukaan ei vastannut avunpyyntöihimme. Näimme kameran kuvaavan koko 60 hengen hajanaisen ryhmämme, joka seisoi tienvarressa. Havahduimme surrealistiseen todellisuuteen, joka kertoo joukkojen suuresta etäisyydestä kansaan. Myöhemmin näimme vielä kuusi bangladesilaista sotilasta, jotka eivät puhuneet edes ranskaa. He seisoivat vain pelosta jäykkinä. Näissä vierastavissa asenteissa piilee väkivallan siemen. Emme uskaltaneet edes kuvitella mahdollisia reaktioita. Mitä nämä avustamaan lähetetyt joukot tekisivät tulkitessaan väärin monet epätoivoiset tilanteet? Kokemuksemme oli nöyryyttävä ja raivostuttava. Jossakin toisessa maassa sotilaat eivät kantaisi tällaista asennetta.”

Sotilaitten roolia hätätilan kontrolloimisessa ei ole kyseenalaistettu missään vaiheessa, vaikka heidän aseistaan lentelevät luodit tappavat siviilejä. Kaiken lisäksi sotilaiden palkka kasvaa sen mukaan, mitä vaarallisemmaksi tehtävä luokitellaan. Héctor kommentoi yleisiä tuntoja:

”On varsin tavanomaista kuvitella, että armeija voi hoitaa paremmin asiat kuin kansa. Kuitenkin näimme Meksikossa vuonna 1985, kuinka kansa voi järjestää rivinsa itse solidaarisessa hengessä täysin spontaanisti. Sotilaat vain häiritsevät avun perille toimittamista. Miksi meidät halutaan saada uskomaan, että Haitin kansa vain ryöstelee kaduilla, kun tosiasiassa ihmiset toimivat yhteistyössä joka päivä selvityäkseen.”

Katastrofit paljastavat aina jotakin uutta todellisuuden luonteesta. Sotilasmallia ei pitäisikään enää ottaa itsestään selvyytenä. Kritiikit on otettava huomioon ja suoraa kansalaisyhteistyötä on voimistettava ilman hallituksen tai järjestöjen sekaantumista. Ehkä alammekin vasta ajattella tulevaisuutta. Miten voimme eliminoida välikädet katastrofien hoidossa? Kysymys on erityisen ajankohtainen, sillä luonnonkatastrofit tulevat lisääntymään kaikkialla maailmassa ilmastonmuutoksen myötä.

Lapset hyväksikäytön kohteena

Puhuimme myös mediassa paljon esillä olleista lapsien oikeuksista. Haitiassa on havaittu useita tapauksia, jotka viittaavat sekä pedofiiliaan että alaikäisten prostituutioon. Toisaalta lapsia käytetään myös sisäelinten ryöstämiseen ja kauppaan. Toissa viikolla Dominikaanisen tasavallan rajalla pidätettiin joukko yhdysvaltalaisia miehiä, jotka olivat viemässä 33 lasta pois maasta. Myöhemmin selvisi, että lasten vanhemmat olivat yhä elossa eikä miehillä ollut mitään laillisia papereita, jotka olisivat valtuuttaneet lapsien matkustamisen. Matarí Pierre onkin sitä mieltä, että tällä välin jopa lapsien adoptoiminen olisi kiellettävä jyrkästi. Lapsissa lepää kuitenkin minkä tahansa maan tulevaisuus.

Didier Héctor halusi päättää kolmen tunnin kiihkeän keskustelun poliittisen kannanottoon:

”Haitin valtio on ollut pitkään kidnapattuna. Tarvitsemme vahvan ja itsenäisen valtion, joka voisi puolustaa itseään ulkomaisten paineiden edessä ja joka kykenisi vastamaan kansalaisilleen. Yhdysvallat liioittelee lähettäessään maahan 20 000 sotilasta. Kyseessä ovatkin ennen kaikkea geopoliittiset motiivit. Tiedämme kaikki ketä kohden aseet ovat suunnattu. Yhdysvallat ei jätä käyttämättä tilaisuutta painostaa Kuubaa jälleen kerran.”

Alun perin Haitissa piti järjestää vaalit tammikuussa, mutta ne peruttiin kaikessa hiljaisuudessa. Toisaalta marraskuussa olisivat vuorossa presidentinvaalit, mutta niidenkin organisoiminen on epävarmaa. Jos vaalit järjestetään poikkeusoloissa, niiden puolueettomuutta ei voida taata.

Mainokset

Kommentointi on suljettu.