Honduras: Kansainvälinen media harhateillä

Posted: 5.8.09 in +Honduras

Kansainväliset uutistoimistot suoltavat Hondurasin vallankaappauksesta lähinnä kaappareiden propagandaa, todettiin 4.8. tiedotustilaisuudessa, jonka oli järjestänyt Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitos professori Teivo Teivaisen johdolla.  Tuloksena on epäselvän kuvan leviäminen maailmalle Hondurasin tapahtumista. Tästä johtuen myös kansainvälisen yhteisön painostustoimet demokratian palauttamiseksi Hondurasiin jäävät herkästi riittämättömiksi, vaikka kaappaus yksimielisesti tuomittiinkin heti tuoreeltaan.

[teksti: Marjaliisa Siira]

Yliopiston filosofian laitoksen johtaja Thomas Wallgren saapui tiedotustilaisuuteen matkatavaroineen suoraan Hondurasista, jossa hän vieraili kansainvälisen tarkkailijaryhmän jäsenenä. Kommentaattorina paikalla oli myös Suomen Akatemian tutkija, dosentti Jussi Pakkasvirta, joka palasi hiljattain Meksikosta.

”Tarkkailijaryhmämme tehtävänä oli saattaminen, tarkkailu ja solidaarisuus. Tavoitteemme oli toisaalta osoittaa hondurasilaiselle demokratialiikkeelle, että he eivät ole yksin, että maailma ei ole heitä unohtanut, ja toisaalta tuottaa paikan päältä raporttia siitä, mitä siellä tapahtuu,” Wallgren määritteli.

Pieni kansainvälinen tarkkailijaryhmä liikkui Hondurasissa paikallisten ihmisoikeusjärjestöjen ja demokratialiikkeen vieraana. Ryhmän raportti ilmestyy piakkoin kansainväliseen levitykseen.

”Hondurasissa on tapahtunut vallankaappaus, siitä ei ole mitään epäselvyyttä, vaikka länsimainen valtamedia pyörittää edelleen kysymystä onko vallankaappausta tapahtunut vai ei. Toinen selvä havainto on, että Hondurasissa pitää valtaa väkivaltainen diktatuuri. Tämä on aivan selvää siellä paikalla oleville, mutta länsimainen media kierrättää toisenlaista, epäselvempää tarinaa”; Wallgren totesi.

”Hondurasin kaappaus on iso asia”

Wallgren oli alun perin kokousmatkalla Paraguayssa, josta hän liittyi tarkkailijaryhmään. Hän tapasi pari viikkoa sitten myös Paraguayn presidentin Fernando Lugon. Lugo ihmetteli, että kaapparit olivat pysyneet kolme viikkoa vallassa, vaikka yksikään valtio (silloin) ei ollut tunnustanut heidän hallintoaan. Jotain logistista apua he saavat jostakin, Lugo tuumaili, ja mainitsi CIA:n. Lugo ei halunnut uskoa, että USA:n presidentti Barack Obama olisi tässä kaappauksessa mukana, mutta hänen mielestään ”homma jotenkin haisee”.

Lugo on taustaltaan samantyyppinen hallitsija kuin syrjäytetty Manuel Zelaya. Sekä Paraguayssa että Hondurasissa on ollut viime vuosikymmeninä demokratia, mutta näitä maita ovat hallinneet perinteiset konservatiiviset valtapuolueet. Molemmat on valittu tällaisten valtapuolueiden listoilta presidentiksi. He eivät ole vasemmistoradikaaleja, mutta kumpikin on alkanut toteuttaa sosiaalisia  uudistuksia, jotka ovat hyvin radikaaleja maiden perinteisen eliitin silmissä.

”Hondurasin kaappaus on iso asia kaikissa Latinalaisen Amerikan maissa,” Wallgren korosti. ”Myös siinä sosiaalisten liikkeiden kokouksessa, johon osallistuin Paraguayssa, se oli iso asia.”

Zelaya tulee siis eliitistä ja Hondurasin valtapuolueesta, liberaaleista. Zelayan isä oli armeijan mies, joka tunnetaan teloittajana. Hän oli 70-luvulla mukana operaatiossa, jossa tapettiin paljon ihmisiä ja hänet on tuomittu teoistaan.

Zelaya on hämmästyttänyt eliitin sosiaalisilla uudistuksillaan. Hän nosti minimipalkkaa 62 prosenttia ja on puolustanut alkuperäisväestön maaoikeuksia. Viime vuonna Honduras liittyi ALBAan, joka on uusi Latinalaisen Amerikan poliittinen ja taloudellinen yhteistyöelin. Järjestön perustivat vuonna 2004 presidentit Hugo Chavez ja Fidel Castro.

Selvittämättömiä murhia, katoavia ihmisiä

”Hondurasin kansalaisyhteiskunta ei ole kovin vahva. Monella hondurasilaisella ei ole juurikaan kokemusta kansalaisaktivismista. Tapaamme aktivistit olivat enimmäkseen vasemmistolaisia. He sanoivat, että he eivät koskaan Zelayaa äänestäneet, mutta nyt he puolustavat demokratiaa ja ihmisoikeuksia Hondurasissa.”

Vastarintaliike on kyennyt järjestämään joka päivä mielenosoituksia eri puolilla maata, yleensä noin muutaman sadan ihmisen kokoontumisia. ”Parhaimmillaan 3000 – 5000 ihmisen mielenilmauksia on myös ollut ja ne ovat sujuneet rauhallisesti. Poikkeuksena oli lentoaseman tilanne ja viime torstain mielenosoitus, jonka yhteydessä tehtiin rauhanomainen tiesulku. Näissä kummassakin yksi mielenosoittaja ammuttiin kuoliaaksi.”

Vastarintaliike on julkistanut vallankaappauksen rahoittajat. Mukana on ollut kansallinen liikemiesryhmä, suuret lehdet, neljä tv-kanavaa sekä pankkipiirit.

Tarkkailijaryhmä pääsi kahdeksan armeijan tarkastuspisteen läpi aina Nicaraguan raja-alueelle saakka. Toisella puolen rajaa oli Zelayan leiri ja Hondurasin puolella 10 kilometrin päässä rajasta oli Zelayan vaimon leiri.

”Raja-alue oli tyhjentynyt. Emme huomanneet merkkejä, että siellä olisi ollut iso joukko ihmisiä jumissa ilman ruokaa. Mutta armeija oli läsnä erittäin raskaasti aseistettuna.”

Wallgrenin mukaan huolestuttavinta tilanteessa on se, että suuri osa niistä ihmisistä, jotka olivat lähteneet spontaanisti Nicaraguan rajalle Zelayaa vastaan, ovat tällä hetkellä tietämättömissä. Monet murhat ja pahoinpitelyt ovat selvittämättä. Niitä tekevät monesti siviilipukuiset miehet, joten on vaikeaa selvittää, missä laajuudessa sotilasjuntta on syyllinen väkivaltaisuuksiin.

”Kävin Tegucigalpassa putkassa, jossa oli 80 ihmistä, osa naisia ja lapsia. Kaikkia pidätettyjä, jotka näin, oli hakattu, monia todella pahasti”. Poliisi sanoi meille, että poliisi ei täällä ammu eikä hakkaa ketään, tämä on erehdys.”

Eroja aikaisempiin vallankaappauksiin

Hondurasin vallankaappaus eroaa Latinalaisen Amerikan aiemmasta historiasta. ”Tälle kaappaukselle on haluttu antaa laillisuuden kasvot. Jo kaappauksen alussa hyvin voimakkaasti rummutettiin sen laillisuutta ja Zelayan toimien ’laittomuutta’. Parlamentti ja korkein oikeus pistettiin hyväksymään vallankaappaus.”

Erona aikaisempiin kaappauksiin on myös se, että tällä on siviilikasvot. Presidentiksi ei nimitetty kenraalia, vaan siviili, Roberto Micheletti ja parlamentti siunasi tämän valinnan. Tämä oli mahdollista, koska Zelayan oman puolueen väki on osin asettunut Michelettin taakse. Michelertti ja Zelaya ovatkin saman puolueen miehiä.

Hondurasin kaappausta onkin jo nimitetty ”matalan intensiteetin” sotilasvallankaappaukseksi. ”Äärimmäinen väite on, että ei ole tapahtunut mitään sotilasvallankaappausta, vain presidentin 
viraltapano. Tällaista asennetta on syötetty länsimaiselle medialle ja se on mennyt aika hyvin läpi.”

”Kolmas poikkeava piirre aikaisempaan on, että väkivalta näyttää olevan ulkoistettu. Siviilipukuiset kaverit ampuvat ja murhaavat eikä kukaan voi sanoa, että sotilasjuntta olisi niitä murhia tehnyt. Mutta luodit ovat ihmisoikeusjärjestö Codehin toiminnanjohtajan Andres Pavonin antamien tietojen mukaan samaa kaliiberia mitä armeija ja poliisi käyttävät”, Wallgren kertoo. ”Hondurashan on väkivaltainen maa. Siellä on 70 000 aseistettua, yksityistä turvamiestä.”

Wallgrenin mukaan neljäs ero aikaisempaan historiaan on erittäin tehokas ja systemaattinen mediamanipulaatio, jolla länsimainen media on saatu epävarmuuden tilaan. Mediassa ihmetellään, onko tapahtunut sotilasvallankaappausta vai ei.

USA:n astinlauta

”Honduras oli 1980-luvun melskeissä se vakaa paikka, josta käsin USA pystyi operoimaan Keski-Amerikan sisällissodissa ja kriiseissä El Salvadorissa, Nicaraguassa ja Guatemalassa”, Jussi Pakkasvirta sanoi. ”Se on hyvin voimakkaasti antikommunistinen yhteiskunta. Tämän kaappauksen yhteydessä on taas vanha kommunismin pelko ja sen kliseet nostettu esiin. ’Chavez vie lapsesi ja lähettää koulutusleireille’ ja sen sellaiset tarinat ovat alkaneet kiertää siellä. Siinä mielessä Honduras on hyvin merkittävä USA:lle sen sotilasstrategian piirustuspöydillä. On ihan selvää, että Hondurasissa ei tapahdu yhtään mitään, mistä USA:n suurlähetystö ei tietäisi etukäteen.”

Pakkasvirran mukaan USA:ssa on paljon sellaisia voimia, jotka ovat selvästi kaappauksen tukena. He puhuvat, että kaappaus on ihan laillinen ja ettei tässä oikeastaan mitään ole tapahtunutkaan.

Kaappauksen syynä sanottiin olleen ns. neljäs uurna, jonka Zelaya halusi saada marraskuun vaaleihin. Siinä olisi äänestetty perustuslakia säätävän kongressin koolle kutsumisesta. Kesäkuun 28. päivä olisi ollut vain neuvoa-antava kansanäänestys tästä asiasta eikä suinkaan Zelayan toisesta kaudesta kuten valtamedia jatkuvasti virheellisesti uutisoi.

Pakkasvirran mukaan varsinaiset syyt olivat ennen kaikkea sosiaaliset uudistukset ja ALBA -yhteistyö. Minimipalkan korotus ja monet pienet uudistukset saivat oligarkian kauhistumaan.

”Zelayan päässä tapahtui jotain vuonna 2007”, Pakkasvirta arveli. ”Ehkä hän halusi päästä historiaan, vai mitä lie päässä liikkui, mutta hän alkoi tehdä pikku hiljaa uudistuksia köyhien hyväksi. Vähän ennen kaappausta hän piti Espanjassa puheen jossa totesi, että Hondurasissa on sellainen oligarkia, joka ei halua tippaakaan luopua mistään. Hän koki tekevänsä todella merkittävää Hondurasin historiaa.”

Mitä olisi tehtävä

Wallgrenin mukaan kansainvälistä painostusta ja kaapparihallituksen eristämistä pitäisi tehostaa. Kansainvälinen painostus on ollut aika olematonta. ”Maahan pitää lähettää jatkuvasti kansainvälisiä tarkkailijoita, että saataisiin oikeaa tietoa. Tietoa maan tapahtumista ei tältä hallitukselta saa”, Wallgren korosti. ”YK:n pitäisi lähettää tarkkailijaryhmä. Olisi myös selvitettävä kansainvälisin voimin katoamiset ja murhat.”

Jussi Pakkasvirtaa huolestutti USA:n asenne ja se, että ulkoministeri Hillary Clinton vetää ”tätä showta” ja Barack Obama pidetään syrjässä. ”Hänhän oli Moskovassa kaappauksen tapahtuessa, jonkin arvion mukaan tarkoituksellisesti. Ei haluta, että Obama likaa kätensä tässä imagon kannalta vaarallisessa tilanteessa.”

EU:n komissio harkitsee lähettävänsä vaalitarkkailijoita marraskuussa järjestettäviin vaaleihin. ”Tätä ei ehdottomasti pidä tehdä. Niille vaaleille ei saa antaa mitään oikeutusta. Vaalitarkkailijoilla vain legitimoidaan laittoman hallituksen järjestämät vaalit,” Wallgren korostaa. ”Suomen hallituksen pitäisi ottaa tähän kantaa.”

Oleellista olisi myös, että kansainvälinen median tarkistaisi tietonsa. ”Sen pitäisi olla läsnä Hondurasissa eikä levittää kaapparien välittämää propagandaa.”

Ratkaisun avaimet ovat tietysti Hondurasin kansan käsissä – siinä kestääkö vastarinta ja voimistuuko se.

”Zelaya ei ole ollut hirveän suosittu presidentti. Ei ole ollut kuin muutama tuhat ihmistä siellä leirissä ja yleensä tässä vastarinnassa mukana. Pitäisi olla satatuhatta tai miljoona. Hondurasissa ei ole ollut samanlaista köyhien ihmisten organisoitumista ja liikettä kuin Venezuelassa, Nicaraguassa ja muualla,” Pakkasvirta totesi.

Armeijan ja poliisin rooli on tietysti merkittävä. Hondurasissa on onneksi sekä armeijassa että poliisissa paljon sellaisia, jotka eivät ole mielissään tästä kaappauksesta.

Latinalaisessa Amerikassa pelätään yleisesti, että Hondurasin kaappaus on ”pilottiprojekti”. Katsotaan, miten onnistuu ja jatketaan muihinmaihin. Sekä maiden sisällä eliitti että kansainvälinen pääoma ovat kyllästyneet Latinalaisen Amerikan aina vain laajenevaan vasemmistoprojektiin.

Tapaus Honduras on siis äärimmäisen tärkeä Latinalaisen Amerikan demokraattisen kehityksen kannalta.

Advertisements

Kommentointi on suljettu.