Meksikon dinosaurus heräsi henkiin

Posted: 10.7.09 in +Meksiko

meksikovaalitMeksikon kongressin alahuoneen vaaleissa 5. päivänä heinäkuuta äänestettiin 500 lainsäätäjän paikasta valtakunnan tasolla. Kolmestasadasta vaalialueesta 182 merkittiin Institutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI) voittamiksi. Nyt 36,5 prosentin ääniosuuden saanut PRI oli viimeksi maan suurin puolue vuoden 1994 vaaleissa silloisen laman aattona.

 

[teksti: Sami Laaksonen]

Ensimmäisen ääntenlaskentakierroksen päättyessä PRI näyttäisi saavan kaiken kaikkiaan haltuunsa 233 edustajanpaikkaa, johon yksikään toinen puolue ei ole 2000-luvulla yltänyt. Lisäystä paikkamäärissä olisi siis 127 kongressiedustajaa.

PRI muodosti vaaliliiton Vihreän puolueen kanssa, joka sai puolestaan ennätyksellisen 6,5 prosentin äänisaaliin, mikä riittää 22 (+5) edustajan paikkaan. Puolueet ovatkin jo ehtineet vannoa muodostavansa 255 paikan turvin uuden kongressin ehdottoman enemmistön. Jo kuolleeksi luultu entinen puoluekentän yksinvaltias palasi valtaan näyttävimmällä mahdollisella tavalla. Maanantaista lähtien lehtien sivut täyttyivät PRI:n logoin varustetuista dinosauruksista, jotka söivät kaiken mahdollisen.

PRI:n murskavoitto tarkoittaa presidentin ja hallituspuolue PAN:in (Kansallinen toimintapuolue) ajautumista haasteelliseen tilanteeseen, jossa se menettää enemmistönsä alahuoneessa. Vaikka senaattorin paikoista ei nyt äänestettykään, vaikeutuu yhteistyö presidentti Felipe Calderónin ja lainsäätäjien kesken. Calderón ehtikin jo vedota yhteisten kansallisten etujen toteuttamisen välttämättömyyteen laman olosuhteissa. Silti Kansallinen toimintapuolue PAN nautti lähes 28 prosentin kannatusta, mikä ei ole huono suoritus hallituspuolueelta taloukriisin aikakautena. PAN menetti 60 edustajanpaikkaa, mutta puolueen haltuun jäi yhä 146 kongressin paikkaa. Odotettua heikommat tulokset johtivat kuitenkin jo puheenjohtaja Germán Martínezin eroon.

Osavaltiotasolla Meksiko näyttäytyi näissä vaaleissa kaksipuoluemaana, sillä kuuden osavaltion kuvernöörinvaaleissa vain PRI ja PAN taistelivat tasapäin virkanimityksistä. Tosin 11 osavaltion kongressinvaaleissa ja useiden kuntien puolella Demokraattisen vallankumouspuolueen PRD:n vaikutus näyttäytyy suurempana. PRI on voittanut viisi osavaltiota kuudesta mahdollisesta, mutta hävisi symbolisesti tärkeän Sonoran, jota ei ollut tapahtunut koskaan aiemmin. Kummatkin ehdokkaat julistautuivat voittajaksi tuossa pohjoisessa osavaltiossa, vaikkei tuloksesta ole vielä täysin lopullista selvyyttä. Myös San Luis Potosín osavaltion äänten ennakkolaskenta jäädytettiin teknisen virheen vuoksi. Lopulliset tulokset sieltä saataneenkin myöhemmin tällä viikolla.

Pääkaupunki pysyy keltaisena jatkossakin PRD:n johdolla, vaikka PAN voitti kolme delegaatin johtajanvirkaa kaikkiaan 16:sta Distrito Federalin paikallishallituksesta. Vasemmiston sisäinen kamppailu söi Demokraattisen vallankumouspuolueen kannatusta pääkaupungin parlamentissa.

Työväenpuolue näyttäytyy Latinalaisen Amerikan suurimman kaupungin neljänneksi tärkeimpänä poliittisena voimana voitettuaan lisäpaikkoja paikallisparlamentissa sekä valloitettuaan Iztapalapan delegaatin johtajan paikan PRD:n johdon ja ex-presidenttiehdokas Andrés Manuel López Obradorin ristiriitojen myötä. Delegaatin johtoon noussut Rafael ”Juanito” Acosta aikoo kuitenkin erota, tarjotakseen paikkaa vaalituomioistuimen hylkäämälle PRD:n Clara Brugadalle. Valtakunnallisella tasolla PRD-puolueen kannatus vajosi 12,2 prosenttiin, mikä riittää 72 paikkaan kongressissa. Se on 45 paikkaa vähemmän kuin vuoden 2006 vaaleissa.

Äänestysprosentti ylsi melkein 45 prosenttiin, mikä on lähes 15 prosenttia vaalituomioistuimen povaamia ennusteita suurempi luku sekä noin 3 prosenttia enemmän kuin historiallisesti alhaisin äänestysprosentti vuoden 2003 välikauden vaaleissa. 77, 5 miljoonasta äänestäjäksi rekisteröityneestä meksikolaisesta 34 miljoonaa käytti äänioikeuttaan. Lisäksi lähes miljoona meksikolaista osallistui vaaleihin toimitsijoina.

Yli 50 maasta tulleet kansainväliset vaalitarkkailijat yhtyivät vaali-instituutin (IFE) kantaan rauhallisesti ja esimerkillisesti sujuneesta vaalitaipaleesta, silti noin 150 henkeä pidätettiin vaalirikoksiin syyllistyneinä. Guerreron osavaltiossa kuoli kolme PRD -puolueen jäsentä. Estado de Méxicon Ecatepecin kunnassa puolestaan pidätettiin 20 henkeä ja useita haavoittui.

Monien akateemikkojen ja järjestöjen promotoima tarkoituksellinen ääntenmitätöintikampanja ei saavuttanut tavoitteeksi asetettua kymmenen prosentin kannatusta. Tosin pääkaupungissa tähän yllettiin, sillä tyhjien äänten määrä kasvoi 400 prosenttia ollen kaiken kaikkiaan yli 337 000. Kansallisella tasolla jäätiin kuitenkin alle kuuteen prosenttiin, mikä sekin olisi riittänyt takaamaan Sosiaalidemokraattisen puolueen rekisterioikeuden eli 2 prosentin ääniosuuden. Kannatuksensa viime vaaleista tuplannut äänten mitätöijien ryhmittymä muodostaakin Meksikon viidenneksi suurimman poliittisen puolueen heti Vihreiden jälkeen.

Äänten tarkastuslaskenta 300 vaalipiirissä alkoi keskiviikkona 8.7. Vasta valittu kongressi puolestaan aloittaa työnsä 1. päivä syyskuuta, jolloin se muodostaa 61. valtiopäivät.

Meksikon puoluekentän lyhyt oppimäärä

Kansallinen toimintapuolue (PAN) on valtansa harjanteella presidenttivetoisessa järjestelmässä. Näiden vaalien puitteissa PAN onkin vedonnut presidentin aloittamaan huumeidenvastaiseen sotaan. Eräs puolueen turvallisuusteemoihin keskittyneen kampanjan iskulauseista kuuluukin: ”Älä jätä Meksikoa rikollisten käsiin.” Olympiaurheilija ja vapaataistelija ovat tehneet julkisuuskampanjaa, joka korostaa perhearvoja.

Vanha valtapuolue PRI (Institutionaalinen vallankumouspuolue) on luottanut vaalistrategiassaan uudistuneisiin kasvoihinsa, joiden on oletettu takaavan historiallisen muistin puutteen uusien äänestäjien parissa. Puolueen näkyvimmät ehdokkaat ovat kauttaaltaan naisia. Beatriz Paredesin johtama PRI on ainoa puolue, joka täyttää asetuksen naisehdokkaiden 50 prosentin osuudesta. Institutionaalinen vallankumouspuolue on pyrkinyt rakentamaan itsestään kuvaa hyvän hallinnon esimerkkinä.

Demokraattinen vallankumouspuolue (PRD) on ajautunut syvenevien sisäisten konfliktien tielle vuoden 2006 presidentinvaaleissa kokemansa petoksen myötä. Rivejä jakanut puheenjohtajuuskisa päättyi sekin nykyisen puheenjohtajan Jesús Ortegan vilppiin viime vuonna. Ex-presidenttiehdokkaan López Obradorin kannattama Alejandro Encinas oli ehditty julistaa jo voittajaksi, mutta tulokset käännettiinkin päälaelleen. Erilaisten näkemysten yhteensovittaminen ei olekaan onnistunut puolueessa viime aikoina, mistä kertovat toistuvat skandaalit. Itse kampanja on keskittynyt laman olosuhteiden parantamiseen ja pääkaupungissa paikallishallinnon saavutusten korostamiseen.

Neljänneksi suurimmaksi poliittiseksi voimaksi näissä vaaleissa povattu Vihreä Meksikon ekologiapuolue (PVEM) on viekoitellut äänestäjiä konservatiivisilla pikaratkaisuilla yhteiskunnallisiin ongelmiin. Populismiksi tunnustettu puhe kuolemanrangaistuksen käyttöön ottamisesta on tuskin jäänyt huomaamatta keneltäkään. Silti vihreiden kampanja erottuu muista selkeästi esiin tuodoilla ehdotuksilla.

Työväenpuolue (PT) ja Yhteiselon puolue (Convergencia) ovat leimautuneet Andrés Manuel López Obradorin sekä koko laajan kansanliikkeen tukijoiksi. López Obrador poseeraakin PRD:n sijaan ennen kaikkea näiden kahden puolueen väreissä. Oikeistopuolue Uusi allianssi (NA) on profiloitunut koulutuskeskusteluun, jossa se listaa tavoitteekseen stipendien määrän lisäämisen.

Puoluekartan hännänhuippu eli Sosiaalidemokraattinen puolue (PSD) on avannut keskustelua vaietuista teemoista kuten abortti ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet. Huumeiden laillistamista kannattanut kampanja onkin ollut provokaatiivinen ja hyvin visuaalisesti toteutettu piristysruiske. PSD:n kannatus keskittyy lähinnä pääkaupunkiin.

Kaiken kaikkiaan Meksikon poliittista järjestelmää voitaisiin demokratian ohella luonnehtia puoluekratiaksi. Termillä tarkoitetaan hierarkkista ylätason sopimuskäytäntöä, joka takaa puolueiden liittoumisen kansalaisia vastaan yhteisten puolueita koskevien etujen nimissä. Voitaisiinpa järjestelmää nimittää myös puoluediktatuuriksi, jossa puolueet ovat valmiit tekemään mitä tahansa kansalaisten ja demokratian kustannuksella säilyttääkseen valtansa etuineen. Ne muodostaisivatkin siis jonkinlaisen vastasektorin kansalaisyhteiskunnalle, eivätkä varsinaisesti ole osa sitä. Meksikossa puolueiden laajoihin oikeuksiin kuuluvat vapaa pääsy medioihin sekä verovapaus, puhumattakaan kymmeniin miljooniin euroihin ulottuvasta takuuvarmasta rahoituksesta per puolue. Instituutioiden ja puoluelaitoksen arvostuksen puute voikin johtaa yhteiskunnallisten muutosvoimien henkilöitymiseen, mistä Andrés Manuel López Obradorin kansansuosio tarjonnee oivan esimerkin.

Vaalit kansalaisyhteiskunnan vastareaktiona

77,5 miljoonasta äänestäjäksi rekisteröityneestä meksikolaisesta hieman yli 33 miljoonaa suuntasi vaaliuurnille sunnuntaina 5. päivä heinäkuuta. Vaikka epäluottamuksen ja yleisen apatian kuvailtiin luonnehtivan vuoden 2009 vaaleja, ei äänestysprosentti jäänyt vaalituomioistuimen pelkäämälle 30 prosentin tasolle, eikä vuoden 2003 ennätystä (41,8  prosenttia) liioin rikottu. Äänestysprosentti laski selvästi vuoden 2006 presidentinvaalien 59 prosentista, mutta ylitti vuoden 2003 välivaalien tason. Tämä on tyypillistä, sillä selvien vastakkainasettelujen puute tekee kongressinvaaleista vähemmän mielenkiintoiset kansalaisten silmissä. Silti äänestysvilkkaus oli odotettua suurempaa yltäen aina 44,7 prosenttiin. Eräs syy äänestysprosentin yllättävään parantumiseen voikin löytyä ääntenmitätöintiliikkeen kampanjoinnista, jossa kehotettiin menemään vaaliuurnille äänestämään tyhjää.

Vuonna 2007 uudistettu vaalilaki joutui testiin näissä vaaleissa. Muun muassa tv-yhtiöiden vallan vähentämiseen ja mustamaalauskampanjoiden kieltämiseen sekä vaalibudjetin rajaamiseen tähdänneet uudistukset todettiin riittämättömiksi. Puolueille ja vaali-instituutille taatut ilmaiset mainospaikat sähköisissä medioissa johtivat yli 23 miljoonan vaali-ilmoituksen lähettämiseen.

Poliittiset puolueet tuhlasivat kampanjoihinsa yhteensä lähes 45 miljoonaa euroa, jota voidaan pitää meksikolaisittan kohtuullisen pienenä budjettina. Tv- ja radiomainosten ilmaisuuden ohella kahteen kuukauteen lyhennetty vaalikampanjoiden kesto (3.5. – 1.7) rajasivat rahanmenoa.

Noin miljoona meksikolaista osallistui demokratian harjoittamiseen vaalitoimitsijoina. Lisäksi puolueiden edustajat olivat läsnä vaalipaikoilla. Itse vaali-instituutti (IFE) onnistui tehtävässään varsin kiitettävästi, sillä 99,95 prosenttia vaalipaikoista asennettiin kansalaisten käyttöön tyydyttävästi. Vain 40 äänestyspaikkaa melkein 140 000:nesta jäi käyttöön ottamatta.

Vaali-instituutin mukaan 19 vaalialueella kolmesta sadasta ero voittajan ja toiseksi tulleen puolueen välillä on yhden prosentin luokkaa tai vähemmän. Siispä toiseksi tullut puolue voi nyt ensimmäistä kertaa historiassa vaatia laillista tarkastuslaskentaa ääni ääneltä. Uudistus lieneekin suora seuraus vuoden 2006 presidentinvaaleista, joissa Andrés Manuel López Obradorin kansanliikkeineen puoli vuotta vaatimaa tarkastuslaskentaa ei koskaan toteutettu muuta kuin yhdessä prosentissa kaikista äänestyspaikoista.

Äänestäminen sujui rauhallisissa tunnelmissa aamukahdeksasta iltakuuteen, jolloin vaalipaikkojen ovet suljettiin, jos ei niiden edessä ollut enää jonottavia kansalaisia.

Vaalien suurimmaksi voittajaksi on ehditty todeta passiivisuus, johon erinäiset ääntenmitätöintiliikkeet kehoittivat. Vaikkei kymmenen prosentin tavoitetta saavutettukaan kuin pääkaupungissa, lienee äänensä hylkäämään vaivautuneiden kansalaisten viesti selkeä päättäjille: haluamme parempia poliitikkoja ja toimivampia ehdotuksia. Muutokseen ei uskottu, koska päättäjien koettiin olevan samassa veneessä näennäisistä eroista huolimatta. Varsinaisten tulosten ja tekojen puute kertoo poliittisen luokan kyvyttömyydestä toteuttaa kansan tahtoa käytännössä, mikä johtaa äänestäjien turhautumiseen.

Meksikon poliittisen rakenteen on sanottu olevan vastuuttomuuteen rohkaisevaa rangaisemattomuuden arkkitehtuuria, jossa kansalaisten äänet vaiennetaan päättäjien johtaman koneiston rattaissa. Vaikka tyhjää äänestämään kannustaneiden ryhmien taustalta löytyy useita motiiveja protesti-ideologiasta antidemokraattisiin kannanottoihin, keskittyy viesti ennen kaikkea tietoisuuden luomiseen. Jos et löydä ehdokkaiden joukosta sopivaa puoluetta tai ehdokasta, hoida velvollisuutesi äänestämällä Aku Ankkaa. Poliittinen järjestelmä on kriisissä, mihin tuskin löytyy helppoja ratkaisuja.

Tyhjiä ääniä annettiin melkeinpä enemmän kuin pienimmät puolueet Yhteiselo (Convergencia), Työväenpuolue (PT) ja Sosiaalidemokraattinen puolue (PSD) saivat yhteensä eli noin kuusi prosenttia. Siinä missä PSD menettänee puoluerekisterinsä, hyödyttää sen äänien realisoituminen PRI:tä, jonka kongressipaikkojen määrä kasvaa entisestään.

Vuoden 2009 kongressin vaalit voidaankin nähdä fiaskona. Kysymys kuuluukin, halvaantuuko maan toimintakyky, jos seuraavat vuodet jatkavat 2000-luvun kehityksen jäljillä.

Vaalit näyttävät suuntaa vuoden 2012 presidentinvaalikamppailulle

Pääkaupungin asukasluvultaan suurimman Iztapalapan delegaation tapaus kiristää vasemmiston sisäisiä jännitteitä pääkaupungissa. PRD:n omien maaliskuisten ehdokasvaalien voittajaksi valittu Clara Brugada vedettiin pois vaalituomioistuimen päätöksellä vain kolme viikkoa ennen heinäkuun 5. päivän vaaleja. Ex-presidenttiehdokkaan Andrés Manuel López Obradorin johdolla uusi ehdokas Silvia Olivia todettiin äärioikeiston sätkynukeksi. Siksi AMLO kehoittikin kannattajiaan Iztapalassa toteuttamansa intensiivisen kampanjan aikana äänestämään Työväenpuolueen (PT) ehdokasta Rafael ”Juanito” Acostaa, joka oli lupautunut eroamaan delegaatin johtajan virastaan antaakseen sen Clara Brugadalle. Tilanteesta entistäkin sekavammin teki se tosiasia, ettei vaalituomistuimen myöhäinen ratkaisu PRD:n omien vaalien tuloksesta antanut enää aikaa vaihtaa nimiä jo painettuihin äänestyslipukkeisiin.

Nyt kun Juaniton ympärille viritelty kampanja saavutti voiton Iztapalapan asukkaiden poikkeuksellisen uskollisen ja valppaan reaktion myötä, täytyy López Obradorin kohdata tukijansa Marcelo Ebrard, joka on johtanut pääkaupunkia viimeiset kolme vuotta. Hän nousi valtaan aikanaan López Obradorin tukemana ehdokkaana. Ebrardin tulisi AMLO:n pohdinnoissa myöntää ero Acostalle sekä nimittää vastaavasti Brugada samaiseen virkaan. Kuitenkaan kaupunginjohtajalla ei ole mitään laillisia velvoitteita, vaan hänen tulisi tehdä päätöksensä itsenäisesti. Juanito ei voi edes erota ilman hänen lupaansa. Siksi asetelmat voidaankin tulkita lähtölaskentana vuoden 2012 presidentin vaaleihin, koska kummankin todennäköisesti ehdokkaaksi asettuvan vasemmistohahmon uskottavuus on vaakalaudalla.

Kaiken lisäksi PRD-puolueen puheenjohtaja Jésus Ortega ehti jo ilmoittaa, että muiden puolueiden kampanjanjoihin osallistuneet jäsenet tullaan erottamaan puolueesta. Mitä ilmeisimmin hän viittaa nimenomaan López Obradoriin ja Clara Brugadaan. PRD-puolue vienee Iztapalapan tapauksen myös toistamiseen vaalituomioistuimeen.

Meksikolaisen vasemmiston ongelmiin lukeutuukin yksiselitteisen johtajuuden puute, sillä Ortega ja López Obrador eivät tule kannattajakuntineen toimeen keskenään vuoden 2008 puheenjohtajavaalin jäljiltä. Työväenpuolueen ja Yhteiselon saavuttamat yhteensä lähes 6 prosenttiin yltävät kannastuslukemat voidaan tulkita AMLO:n erävoitoksi PRD-puolueesta, jonka riveihin hän yhä virallisesti kuuluu. Hän kehoittikin näissä vaaleissa äänestämään kolmen puolueen ehdokkaita, mikä hämmensi varmasti useita äänestäjiä. Toisaalta jos ymmärrämme López Obradorin vakaumuksen puolueista kansalaisten muodostamina sosiaalisina liikkeinä, jäävät puoluekannat toissijaisiksi käytännön politiikan sisältöjen rinnalla. Ehkei hänen olisi pitänyt kannustaa ketään äänestämään, jos kerran aiempien lausuntojen mukaan instituutiot ovat mafian valtaapitävien käsissä. Näiden kahden puolueen yhteen laskettu äänisaalis jäi kahteen miljoonaan, vaikka vasta vuoden 2006 presidentinvaaleissa López Obrador sai yli 15 miljoonaa ääntä.

Demokraattinen vallankumouspuolue (PRD) onnistui samaan näissä vaaleissa kasaan vain hieman yli 12 prosenttia äänistä, joten AMLO:n tukipuolueiden kuusi prosenttia edustaa lähes puolta vasemmiston saamista äänistä. Koska PRD:n riveissä on useita Obradoria kannattavia kongressiedustajia ja senaattoreja, ei olisikaan mikään ihme, jos he loikkaisivat PT:n ja Convergencian riveihin. Vasemmistopuolueiden kenttä saattaakin vaihtaa muotoaan tulevina kuukausina.

Kongressin uudet haasteet

Kansallisen toimintapuolueen (PAN) johtajuus maan kongressissa päättyy. 28 prosentin äänisaaliiseen jäänyt hallituspuolue säilyttää toki enemmistönsä senaatissa aina seuraaviin vaaleihin asti, mutta se ei enää nauti suurimman puolueen statuksesta alahuoneessa. Sen sijaan Institutionaalinen vallankumouspuolue (PRI) palaa kärkipaikalle ensimmäisen kerran sitten vuoden 1994 vaalien.

PRI sai haltuunsa yli 36,5 prosenttia kongressin paikoista. Vihreiden kanssa vaaliliitossa ollut vallankumouspuolue muodostaneekin pysyvän liittolaissuhteen 6,5 prosentin kannatukseen yltäneen toveripuolueensa kanssa. Näin puolueilla olisi hallussaan ehdoton enemmistö kongressissa, mikä tarkoittanee opposition vahvistumista sekä politiikan suunnanmuutoksia.

Presidentti Felipe Calderón vetosi vaali-iltana pitämässään puheessa kansalliseen yhtenäisyyteen tulevaisuuden haasteiden edessä. Hän pyysi päättäjiltä vastuullista poliittista käyttäytymistä kansainvälisen talouskriisin edessä. Tämä puhe kansalaisten ja poliitikkojen intressien yhdenmukaistamisesta onkin tulkittavissa vaikean yhteistyövaiheen ennakoimiseksi. PRI-puolue tuskin alistuu pureksimatta presidentin tahtoon esimerkiksi tulevissa lainsäädännöllisissä kiistoissa huumeidenvastaisesta sodasta.

Lainsäätäjien agendalla näyttäisi olevan vuoden 2007 vaalilain tarkastaminen. Lisäksi kongressi ottanee kantaa kysymykseen poliittisista uudelleenvalinnoista, mikä on pysynyt tabuna aina vallankumouksesta lähtien. Toisaalta tuoreita lainsäätäjiä odottaa rikollislakien muokkaaminen. Jos PRI kannattaa Vihreiden aloitetta kuolemanrangaistuksesta, voidaan laki säätää, vaikka sen suhde perustuslakiin onkin kiistanalainen. Myös uusia lakeja kidnappaajien kontrolloimiseksi ja rangaisemiseksi tullaan harkitsemaan. Talouskriisin osalta vaaditaan kokonaisvaltaisempia julkisia projekteja, joiden nimeen PRI vannoikin koko vaalikampanja ajan. Nähtäväksi jää, luoko Institutionaalinen vallankumouspuolue maahan paremman työttömyysturvan, jota jotkut heidän äänestäjänsä tuntuvat pitävän 61. valtiopäivien periaatekysymyksenä.

Puolueet ottavat kantaa vaalitulokseen

PRI:n Beatriz Paredes totesi, että hänen puolueensa ja Vihreät tulevat muodostamaan ehdottoman enemmistön kongressin alahuoneessa. Puolueiden yhteen laskettu paikkamäärä ennen tarkastuslaskennan päättymistä olisi 255 edustajaa, joka riittäisi enemmistöön.

Paredes korosti vaalien näyttävän meksikolaisten poliittisen kypsyyden. Politiikanteon hylkäämisen ja poliitikkojen epäpäteväksi julistamisen sijaan halutaan kuulla rakentavia ehdotuksia. Ilmeisesti myös äänestäjäkunnan vaihtuminen hyödyttää Institutionaalista vallankumouspuoluetta, koska nuorempi polvi saattaa kärsiä poliittisen muistin puutteesta. Kieltämättä PRI teki kampanjansa aikana rohkeita lupauksia työttömyyden poistamisesta. Yksittäiset paikallistason ehdokkaat sanoivat myös selvittelevänsä hallintonsa taloutta julkisesti joka kuukausi tai eroavansa, mikäli he eivät pysty luomaan lisää turvallisuutta.

Kansallisen toimintapuolueen Germán Martínez riensi kertomaan, että puolueen kannan mukaan vaalitappion syy lankeaa PRD:lle, joka menetti suuren määrän ääniä PRI:lle. Kuitenkin vielä maanantain aikana puolueen puheenjohtaja päätti erota kantaakseen täyden vastuun tapahtuneesta. Toimintapuolueen jäsenistö seisoo Martínezin päätöksen takana, koska sen katsotaan mahdollistavan vaaliprosessin kriittisen arvioinnin. Vaikka presidentin kannatuslukemat ovat yli 60 prosentissa, vain 28 prosenttia kansalaisista halusi äänestää PAN:ia, joka rakensi kampanjansa ennen kaikkea turvallisuusteeman ja huumeidenvastaisen sodan varaan. Osa äänestäjistä rankaisi hallituspuoluetta sen kauden puolivälin vaaleissa tyypilliseen tapaan. PAN:in olisi odottanut vetoavan enemmän talousaiheisiin, sillä nousihan presidentti Calderón valtaan nimeenomaan työllisyysteemalla, jota hän ei ole pystynyt toteuttamaan.

Demokraattinen vallankumouspuolue lienee menettänyt ääniä ennen kaikkea sisäisten ristiriitojensa vuoksi, joihin lukeutuvat väitteet vuoden 2008 puheenjohtajan vaalin vilpistä sekä sen aiheuttamista syvenevistä erimielisyyksistä puolueen ryhmittymien välillä. Vuoden 2006 vaalipetos käynnisti hajaannuksen, joka on varmasti syönyt PRD:n uskottavuutta. Tuolloin toteutetut toimet esimerkiksi presidentin virkaanastujaispuheen estämiseksi saivat jotkut kansalaiset pitämään puoluetta yhteistyökyvyttömänä. Toisaalta suuri osa kannattajakunnasta pitää puoluetta kyvyttömänä reagoimaan ja syyttää sitä ex-presidenttiehdokas Andrés Manuel López Obradorin syrjäyttämisestä.

Ortega on sanonut puolueen olevan elossa, sillä onhan se yhä Meksikon suurin vasemmistopuolue vaikeidenkin aikojen keskellä. PRD haluaa hänen mukaansa aloittaa uuden aikakauden tuoreiden näkemyksien terästämänä. Puolueen jäsenet korostavat, että konfliktit on nyt jätettävä taakse. Sen sijaan jäsenkuntaa on kuunneltava entistä tarkemmin, jotta PRD:stä voidaan rakentaa todellinen vasemmistolainen vaihtoehto meksikolaisille. Tulevat kuukaudet voivat kuitenkin lietsoa sisäisiä riitoja entisestään, jos Ortega päättää uhkarohkeasti erottaa López Obradorin puolueesta. Se saattaisi johtaa kannattajakunnan massiiviseen ketjureaktioon.

Demokraattinen vallankumouspuolue on kannanotoissaan vaalitulokseen korostanut sitä, että PRI:n voitto pakottaa presidentin dialogiin kongressin kanssa. Yhteistyön laatu määrittääkin siis lainsäätäjien nauttiman kunnioituksen ylimmän toimeenpanovallan taholta. Onkin ironista, että presidentti halusi heti vaalipäivänä vedota uuden kongressin yhteistyökykyyn toteamalla, ettei vaalien vastakkainasetteluja ole syytä jatkaa. Vaalikampanjoiden aikana erityisesti Kansallinen toimintapuolue lietsoi puoluejohtonsa voimin ristiriitoja ennen kaikkea murskavoittoon yltäneen PRI:n kanssa. Institutionaalinen vallankumouspuolue kommentoikin presidentin lausuntoa häpeälliseksi, sillä heidän mukaansa se osoittaa, ettei presidentti ole kiinnostunut yhteistyöstä nykyisenkään kongressin kanssa, vaikka se jatkaa työtänsä aina elokuun loppuun saakka.

Puolueet tuntuvat vastaavan kansalaisten vaaliuurnilla osoittamaan turhautumiseen ainakin retoriikan tasolla. Institutionaalisen vallankumouspuolueen kongressiryhmän koordinaattori Emilio Gamboa vakuutti PRI:n ottavan tosissaan haasteen olla lähempänä kansalaisyhteiskuntaa ja toimia yhdessä talouskriisiä vastaan. PRD vetosi yhteisten ratkaisujen luomisen tärkeyteen politiikanteon peruskivenä. Jopa Germán Martínezin eropuheessa viitattiin parempien julkisten tekojen tarpeeseen.

Vihreät ja Uusi alliansi vahvistuvat

Vihreän puolueen vaalivoitto on historiallinen  Latinalaisessa Amerikassa, mutta tapa, jolla se saavutettiin, ei ollut paras mahdollinen. Vihreät tulivat kampanjansa aikana kiertäneeksi uutta vaalilakia porsaanrei’illä, jotka sallivat sille ylimääräisiä kongressiedustajien infotilaisuuksia ja läsnäolon saippuaoopperoiden mainoskatkojen johdannoissa sekä eräässä lehdessä. Vihreät osasivatkin hyödyntää parhaiten suurten televisiokanavien huolet tulojensa vähenemisestä ilmaisen lakisääteisen mainonnan vallatessa alaa. Hyvää PVEM:n tulevaisuudelle lupaa se tosiasia, että valtaosa puolueen äänestäjistä on nuoria naisia. Saattaapa vihreiden ryhmä päästä toteuttamaankin lupauksensa kuolenmanrangaistuksen säätämisestä, tietokonekoulutuksen ja englannin opettamisen parantamisesta sekä lääkelipukkeiden antamisesta, PRI:n ystävällisellä tuella.

Taloussuhdanteet saattoivat vauhdittaa Uuden Allianssin (Nueva Alianza) vaalivoittoja, sillä se lähes tuplasi äänimääränsä valtakunnallisella tasolla 3,4 prosentin tuloksellaan, joka jättää sen vain niukasti Työväenpuolueen lukeman 3,6 taakse. Ero äänimäärissä on vaivaiset satatuhatta ääntä. Maan kuudenneksi suurin poliittinen ryhmittymä teki kampanjansa koulutusteeman ympärille. Parempiin koulutusmahdollisuuksiin se pyrkii muun muassa kasvattamalla stipendien määrää. Paikoittain toteutetut vaaliliitot PRI:n kanssa kasvattivat varmasti osaltaan puolueen kannatuslukemia. Uusi Allianssi saattaa liittoutua PRI:n ja Vihreiden yhteisrintamaan kongressissa.

Spekulaatiot puolueiden asemista ovat mielenkiintoisia, sillä Meksiko näyttäytyy näissä vaaleissa käytännöllisesti katsoen kaksipuoluemaana. Siksi kaksi suurinta puoluetta ovat varmasti entistäkin halukkaampia etsimään liittolaisia pienpuolueiden joukosta. Muiden puolueiden on yhdistettävä rivejään, jos ne haluavat haastaa PRI:n ja PAN:in politiikan.

Tapaus Sonora

PRI on hallinnut pohjoista Yhdyvaltain rajoille kurkoittavaa Sonoran osavaltion aina puolueen perustamisesta lähtien. Sen keskeisimmät perustajajäsenet olivat jopa kotoisin tuosta osavaltiosta. Vaikka sekä PRI että PAN julistautuivat vaalien voittajiksi, näyttäisi kunnia kuuluvan viimeksi mainitulle puolueelle. Erot eivät kuitenkaan ole suuria, joten emme tiedä vielä voittajaa varmuudella.

Vaikka PRI onkin voittamassa viisi kuudesta osavaltiosta ja vahvistamassa asemiaan suurissa kaupungeissa kuten Guadalajarassa, Tolucassa ja Cuernavacassa, kirvelee kotirintaman tappio varmasti puoluetta. Toisaalta voitto on PAN:ille tärkeä alueellinen päänahka perinteisesti PRI:n hallitsemassa Sonorassa.

Osavaltion pääkaupungissa Hermosillossa kuukausi sitten sattunut 48 kuolonuhria vaatinut päiväkodin tulipalo saattaa olla suurin yksittäinen vaalitulokseen vaikuttanut tekijä. Gallupeissa PRI:n etumatka näytti olevan jopa 20 prosenttia, mutta ennakkosuosikin reagoimattomuus ja ylimielisyys tulipalon selvittämisessä saattoi kostautua vaaliuurnilla. PAN sen sijaan keskitti kampanjointinsa presidentin ja korkeimman oikeuden johdolla tapauksen tutkimukseen, mikä onkin osoittautumassa hyväksi strategiaksi.

Lopuksi muutama kampanjoiden tunnuslause:

Kuolemanrangaistus, koska välitämme elämästäsi. – Vihreät –

Ajattele, valitse, heitä heidät roskiin. – anonyymit ääntenhylkääjät –

Niin, kyllä voittavat ihmiset. – PRD –

Vastuullista toimintaa. – PAN –

Ajattele vapaasti, äänestä vapaasti. – PSD –

On aika…Pelastakaamme Meksiko. – Convergencia –

Rikkokaamme väkivallan ja korruption kierre. Laillistakaamme huumeet. – PSD –

Parempia ehdotuksia ja vähemmän bla bla bla:ta. – PRD –

Äänestä, koska niin demokratiamme kasvaa ja me kaikki kasvamme. – IFE –

Mitätöimällä äänesi, demokratia kasvaa ja me kaikki kasvamme. – anonyymit ääntenhylkääjät –

Lähteet: La Jornada, Canal Once, El Universal jne.

Advertisements

Kommentointi on suljettu.