Venezuelan öljyriippuvuus suuresti liioiteltua

Posted: 25.6.09 in +Venezuela

Vaikka Venezuelan talous nojaa edelleen öljyyn, ei uutisointi taloudellisesti kestämättömästä öljyrahapopulismista pidä paikkaansa, kirjoittaa ekonomisti Luciano Wexell Severo.

Severo arvostelee kirjoituksessaan valtavirtauutisointia, joka on jatkuvasti povannut presidentti Hugo Chávezille romahdusta. Romahduksen on ajateltu jossain vaiheessa väistämättä koittavan, kun Chávez edelleen jatkaa leväperäistä öljyrahojen jakamista köyhille, lyhytnäköisenä tarkoituksenaan kannatuksen ostaminen ja oman valtansa pönkittäminen.

Severon mukaan tällaiset mielipiteet pohjautuvat kyllä sinänsä oikeisiin lähtökohtiin, sillä Venezuela saa öljyn viennistä yli 90 prosenttia valuuttatuloistaan ja öljyn hinta on romahtanut puolessa vuodessa lähes 140 dollarista barrelilta reiluun 50 dollariin. Tästä vedetyt yleisimmät johtopäätökset ovat kuitenkin virheellisiä, sanoo Severo.

“Kestämätön jakopolitiikka” pelkkä myytti

Venezula on nykyisellään selvästi vähemmän riippuvainen öljyn viennistä kuin Chávezia edeltäneiden presidenttien aikana. Chávezin kauden öljyriippuvuus asukasta kohti on ollut vain 85 prosenttia häntä välittömästi edeltäneen presidentti Rafael Calderan kauteen verrattuna, ja Calderaa edeltäneisiin presidentteihin nähden vielä vähemmän.

Severo tyrmää täysin ajatuksen, että Chávezin kaudella olisi aloitettu kestämätön tukiaisten ja rahan jakaminen. Päinvastoin hän huomauttaa, että vuoden 2003 jälkeen, jolloin valtio otti öljyntuotannon uudelleen haltuunsa, Chávezin hallinto on sijoittanut huomattavia summia tuottaviin kohteisiin eikä suinkaan kylvänyt rahaa tuuleen.

“Jotkut liberaalit ‘analyytikot’ ovat viime vuosina esittäneet, että kasvava julkinen sektori Venezuelassa edustaa ‘kestämätöntä’ suuntausta. Todellisuus osoittaa päinvastaista. Kun julkisen sektorin bruttokansantuoteosuus kasvoi vuosien 1998 ja 2006 välillä 21,4 prosentista vuonna 30 prosenttiin, valtion tulot kasvoivat vielä enemmän: 17,4 prosentista 30 prosenttiin BKT:stä. Tämä tarkoittaa, että rahoitusalijäämistä huolimatta tulot kasvoivat nopeammin kuin menot, ja tämä puolestaan takaa kestävyyden.”

Avaintekijä näiden tulosten saavuttamisessa oli vuonna 2001 säädetty uusi öljy- ja kaasulaki, joka kavensi huomattavasti ulkomaisten öljy-yhtiöiden voittoja valtion hyväksi. Niin ikään Venezuelassa valtion budjetti on laadittu öljyn hinnan suhteen erittäin varovaisesti, eikä se näin ole nojannut lyhytaikaiseen hintapiikkiin. Korkeiden hintojen aikana valtio keräsi 150 miljardin dollarin vientiylijäämän, ja sen valuuttavarannot ovat 82 miljardia dollaria.

Inhimillisen kehityksen indeksi nousussa

Vuosina 2003 – 2008 Venezuelan BKT kasvoi peräti 94,7 prosenttia, ja kasvu vuosineljännestä kohti oli keskimäärin 13,5 prosenttia. Vuoden 2004 jälkeen muun kuin öljyyn liittyvän BKT on kasvanut nopeammin kuin öljysektorin osuus BKT:stä, ja sen sisällä suurin kasvu nähtiin elintarvikkeissa, tupakassa, jalkineissa, autoteollisuudessa sekä koneiden ja laitteiden tuotannossa.

Taloudellinen kasvu ei Venezuelan tapauksessa ole jäänyt vain varakkaiden eduksi, sillä Chávezin kaudella YK:n mittaama inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) on Venezuelassa parantunut. Vuonna 2006 maan indeksi oli 0,826, kun se vuonna 2000, kaksi vuotta Chávezin kauden alkamisesta, oli vielä 0,776.

“On mielenkiintoista panna merkille, että Venezuelan HDI kasvoi huomattavasti enemmän kuin muiden vastaavalla tasolla olevien öljynviejämaiden”, Severo huomauttaa. Hän viittaa myös Venezuelan HDI:n kehitykseen 70-luvulla, jolloin öljyn hinta myös oli korkealla; tuolloin indeksi kasvoi 0.723:sta vain 0.737:ään.

Chávezin kaudella myös Venezuelan taloudellinen eriarvoisuus on pienentynyt, mistä kertoo gini-indeksin lasku. Kun se vuonna 1998 oli 0.4865, oli se vuonna 2007 laskenut 0.4200:aan.

Lähde: venezuelanalysis.com/sosialismi.net

Advertisements

Kommentointi on suljettu.