Bolivaarinen vallankumous ja tuotannon haltuunotto

Posted: 7.5.09 in +Venezuela

Venezuelan talouden laajentuminen alkoi vuoden 2003 ensimmäisellä vuosineljänneksellä, kun maan hallitus otti hallintaansa kansallisen öljy-yhtiön (PDVSA). Tuon tapahtuman jälkeen maan bruttokansantuote on lähes kaksinkertaistunut (94,7 %). Yksityinen tuotanto on kasvanut nopeammin kuin julkinen sektori.

[Teksti: Matti Laitinen]

Suurin osa talouden kasvusta on tapahtunut kuitenkin öljysektorin ulkopuolella. Maan teollistamisprosessia nopeutettiin vuonna 2002, koska kapitalistit alkoivat sulkea tehtaitaan, jonka vuoksi työläisiä jäi työttömiksi. Teollisuuslaitosten lakkauttaminen synnytti maassa työläisten tehtaanvaltausliikkeen – FRETECOn. Kun tehdas suljettiin, se vallattiin ja otettiin työläisten valvontaan. Tehtaiden valtaaminen on osa Venezuelassa tapahtuvaa osallistuvan demokratian prosessia, jossa järjestäytynyt kansa ottaa hallintaansa yhteiskunnan tärkeimmät palvelu- ja tuotantosektorit. Tehtaiden valtaaminen on kansallistamisen ohella toinen tapa kasvattaa valtiollista omistusta yhteiskunnassa. Maassa tarvitaan tuottavia tehtaita ja ammattitaitoisia työläisiä.

Presidentti Hugo Chávez on julistanut yhteiskunnalliseksi päämääräkseen yhteisöllisen valtiososialismin, jossa tuotannon painopiste on valtion yrityksissä, osuuskunnissa ja sosiaalisissa yrityksissä.

Venezuelaa hallitseva Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue (PSUV) esittää ohjelmalliseksi tavoitteekseen ”maan siirtymisen demokraattisesti suunnitellun ja valvotun talouden suuntaan sekä vieraantuneen työn käytön lakkauttamiseen ja pyrkimykseen tyydyttää joukkojen kaikki välttämättömät tarpeet. Vaikka kyseessä on siirtymäkausi valtiokapitalismin hallitsemista markkinavoimista kohti valtiososialismia ja säänneltyjä markkinoita, puolueen päämääränä on siirtyä kohti yhteisöllistä valtiososialismia, jonka strategisena tavoitteena on neutralisoida totaalisesti arvolain merkitys yhteiskunnan taloudessa.”

Teollisuuden monipuolistaminen

Hugo Chávezin valtakaudella Venezuelassa on alettu kehittää muutakin teollisuutta kuin vain öljy- ja energiateollisuutta. Maalla on käytössään öljy- ja energiatuotannossa Latinalaisen Amerikan kehittynein teknologia.

Instituto Nacional de Estadístican (INE) v. 2009 julkaiseminen tilastojen mukaan mm. seuraavilla tuotantoaloilla on tapahtunut v. 2004–2007 merkittävää keskimääräistä kasvua vuosittain: tehdasteollisuus (11,7 %), rakentaminen (17,9 %), kauppa ja korjauspalvelut (20,9 %, v. 2004 perustettu valtion kauppaketju Mercal vastaa 50 % jakelusta), kuljetus- ja varastoala (16,6 %), viestintäala (18,8 %; Viestintävälineet ovat edelleen suurelta osin yksityisessä omistuksessa) ja rahoitus ja vakuutus (27,1 %, lainoja osuuskunnille ja pk-yrityksille).

Yksityisten kansalaisten kulutus on kasvanut saman seurantajakson aikana 16,6 % vuosittain. Venezuelan bruttokansantuote on noussut v. 2004–2007 vuosittain keskimäärin 11,4 %. Teollisuuden monipuolistaminen on luonut uusia työpaikkoja ja alentanut työttömyyden v. 2008 tilastojen mukaan 7,8 % -tasolle siitäkin huolimatta, vaikka maan työvoima on lisääntynyt samana aikana 400 000 henkilöllä.

Vaikeat vuodet 2002–2003 

Venezuelan talouden tuotantolukuja seuraamalla voi havaita bolivaarisen vallankumouksen käyneen tiukkaa olemassaolokamppailua v. 2002–2003, jolloin vallankaappausyritys, kansallinen öljyalan lakko ja kansanäänestys Chávezin asemasta asettivat koko prosessin kyseenalaiseksi.

Tapahtumilla oli myös suora vaikutus maan teollisuustuotannon supistumiseen, köyhyyden (61 %) ja työttömyyden (19,2 %) väliaikaiseen lisääntymiseen noina vaikeina vuosina. Venezuelan työläiset ovat paras takuu maan teollisuuden pyörimiselle. He nimenomaan elvyttivät teollisuuden vuoden 2002–2003 vaihteessa opposition masinoiman poliittisluontoisen yleislakon aikana.

Vuonna 2004 Venezuelan taloudellinen tilanne ja kansalaisten hyvinvointi kohentui olennaisesti, kun maan hallitus kykeni vihdoinkin hyödyntämään haltuunsa ottamaa öljyteollisuutta (PDVSA).

Öljytuloilla kohennetaan perusturvaa

Öljyn korkea maailmanmarkkinahinta mahdollisti reilun satsauksen sosiaali-, koulutus ja terveyspolitiikkaan. Valtion tarjoamissa yleisissä palveluksissa on tapahtunut v. 2003 jälkeen 7,3 % vuosikasvua. Venezuelan kansalaista kohden käytettävät sosiaaliturvaan menot ovat kolminkertaistuneet seurantakaudella v. 1998–2006. Samaan aikaan lapsikuolleisuus on vähentynyt kolmasosaan. Julkisen sektorin terveyskeskuslääkärien määrä on 12-kertaistunut v. 1999–2007 taaten näin miljoonien ihmisten pääsyn terveydenhuollon piiriin.

Gini-indeksillä mitattuna venezuelalaisten epätasa-arvoisuus on myös supistunut olennaisesti. Vuonna 1999 indeksi oli 47 ja nykyisin se on pudonnut arvoon 41. Gini-indeksillä kuvataan valtioiden tulojaon tasaisuutta. Mitä lähempänä nollaa indeksi on, sitä tasaisempi on väestön tulojako. Yhdysvalloissa tämä tasa-arvon mittari osoitti v. 2007 lukemaa 46,3.

FRETECO

Marraskuussa 2005 paperitehdas Venepal irtisanoi 120 työntekijäänsä. Sitten firmal teki konkurssin. Se vallattiin ja käynnistettiin uudelleen Invepalina. Paperitehtaan työntekijät perustivat Työläisvallan ja tehtaiden valtauksen vallankumouksellinen rintaman FRETECOn helmikuussa 2006 Morónissa. Paperintehtaassa otettiin käyttöön työläishallinto. Syynä FRETECOn perustamiseen oli se, etteivät ay-johtajat suoneet Venezuelassa valtaa työväenluokalle.

Järjestön päämääränä on sosialistinen Venezuela, jossa vallitsee työväen valta. Kaikki suuret tehtaat pitäisi kansallistaa ja saattaa työläisten valvontaan. Järjestön mielestä valtion on otettava valloitetut tehtaat omistukseensa ja annettava niiden tuotanto työläisten valvontaan. Organisaatio on trotskilaisen International Marxist Tendency –järjestön jäsen.

Venezuelalainen FRETECO-aktivistin ja PSUVin jäsenen Euler Calzadilla Serranon mukaan FRETECOn kanssa toimii yhteistyössä 16 vallattua tehdasta. Tällaisia ovat mm. paperitehdas Invepal (650 työntekijää), venttiilitehdas Inveval, alumiinisulattamo Alcasa (3 000 työntekijää), kansallistettu maan suurin terästehdas Sidor (15 000 työntekijää), tekstiilitehdas Sel-Fex (240 työntekijää), kuljetusyhtiö MDV, kansallistetut sementtitehtaat Cementeras Lafarge, Cemex ja Holcim ja öljyteollisuuden venttiileitä valmistava CNV. Työntekijät valtasivat marraskuussa 2008 Mitsubitshin autotehtaan.

Lisäksi työläiset vaativat Vivezin, Franelas Gotchan, rautakauppatuotteita valmistavan INAFin ja Acerven tehtaiden kansallistamista ja niiden ottamista työläisten valvontaan. FRETECO on perustamassa Venezuelassa omia ammattiliittojaan. Se neuvottelee jo työnantajien kanssa työläisten palkoista ja työehdoista.

Euler Calzadilla selvitti Helsingin sosiaalifoorumissa 26.4.2009 tehtaiden valtaamista Venezuelassa. Hänen mukaansa ”kapitalistien omistamissa teollisuuslaitoksissa ei sijoiteteta varoja niiden modernisoimiseen. Työläiset joutuvat työskentelemään alkeellisissa työolosuhteissa. Jos tehdas lopetetaan, työläisillä on oikeus ottaa se hallintaansa ja aloittaa tuotanto uudelleen. Heillä on mahdollisuus saada apua valtiolta vasta, kun tehdas on vallattu. Tämä edellyttää työläisten järjestäytymistä. Tuotantotoiminnan aloittamiseen tarvitaan rahoitusta. Kapitalistit hankaloittavat tietoisesti tuotantotoimintaa. He pihtaavat raaka-aineita. He eivät halua ostaa vallatun tehtaan tuotteita tai eivät tarjoa omistamiaan kuljetuspalveluita sen käyttöön. Tällaisessa tilanteessa toisten työläisten on osoitettava solidaarisuutta valloitetun tehtaan työläisille. He keräävät varoja auttaakseen tehtaiden valtaajia. Kansainvälinen Hands Off Venezuela –liike on tuottanut elokuvan tehtaanvaltaajista. Presidentti Chávez suhtautuu myönteisesti tehtaanvaltausliikkeeseen. Hän esitti jo v. 2007, että Työläisten kansallisen ammattiliiton (UNT) pitäisi kokoontua keskustelemaan tehtaiden valtaamisesta ja keskittyä kehittämään työläisten valtaa esimerkkinä sosialismin rakentamisessa.

Lain mukaan Venezuelassa valtio maksaa vallatusta tehtaasta kapitalisteille kelpo korvauksen, joka perustuu sen todelliseen arvoon. Loppusummassa huomioidaan kiinteistön, laitteiden ja koneiden todistettu arvo. Siitä vähennetään kuitenkin ensin työläisten maksamattomat palkat sekä tehtaan mahdollisesti aiheuttamat ympäristötuhot.” (EC)

Tehdasneuvostot

”Tehtaiden työläiset valitsevat keskuudestaan tehdasneuvoston, jonka jäsenistä 51 % edustaa työntekijöitä. Tehdasneuvostot johtavat demokraattisesti vallattuja tehtaita. Niiden toimenkuvaan kuuluvat työläisten koulutus, tuotteiden markkinointi, raaka-aineiden hankinta ja tuotannon suunnittelu. Tehtaiden jokaisella tuotantolinjalla on oma tuotantokomiteansa. Nämä komiteat esittävät tuotantosuunnitelmansa työläisten kokoukselle, jolle kuuluu päätäntävalta kaikissa tehtaan asioissa. Tuotannosta kertynyt voitto sijoitetaan tuotantoteknologian ja työolosuhteiden kohentamiseen sekä tehtaan tarjoamiin sosiaalipalveluihin.

”Kaikki työntekijät saavat samansuuruista palkkaa, jonka määrästä päättää laitoksen työläisten kokous. Päivittäinen työaika on kuusi tuntia. Työntekijöille on varattu päivittäin kaksi tuntia opiskeluun tai oman ammattitaitonsa kehittämiseen. Yliopistot osallistuvat omalla panoksellaan työläisten kouluttamiseen. Insinöörikoulutuksessa huomioidaan maan omat tarpeet. Tehtaissa toimii turvallisuuden takeena myös oma kansanmiliisi. Valtion byrokratia ei osallistu tehtaan johtamiseen. Tehdasneuvostot harjoittavat yhteistyötä sijaintialueensa yhteisöneuvostojen kanssa. Ne laativat yhdessä valtiolle rahoitus- ja projektihakemuksia.” (EC)

Yhteisöneuvostot

Venezuelan perustuslakiin on kirjattu asetus julkisen suunnittelun paikallisista neuvostoista (CLPP). Näiden neuvostojen kokoonpanoon kuuluvat pormestari, kunnallisneuvoston vaaleilla valitut jäsenet ja seurakuntien hallitusten puheenjohtajat sekä yhteisöneuvostojen kansankokousten vaaleilla valitsemat johtohenkilöt. Yhteisöillä on 51 % osuus CLPP-neuvoston jäsenmäärästä. Neuvostojen tehtävänä on laatia yhteisölleen kokonaiskehityssuunnitelma, joka koskee sosiaali- ja terveydenhuoltoa, koulutusta ja kaikkea muutakin tarvittavaa. Yhteisöillä on käytössään rahoitusasioissa oma yhteisöpankkinsa.

Venezuelan 27 000 yhteisöneuvostoa ovat osallistuvan ja osallistumista kannustavan demokratian perusyksiköitä maassa. Niistä muodostetaan yhteisöneuvostojen liittoja, joista on tarkoitus muodostaa 21.vuosisadan sosialismin uusia valtiorakenteita.

 

Lähteet: Instituto Nacional de Estadística (INE) 2009, RBV; The Chávez Administration at 10 Years, The Economy and Social Indicators: Center for Economic and Policy Research (CEPR), Washington DC, February 2009; Euler Calzadillan luento Helsingin sosiaalifoorumissa 26.5.2009 “Tehdasvaltaukset Venezuelassa; PSUV:n puolueohjelma ja poliittinen asiakirja; Znet, Carol Delgado sekä ML:n omat artikkelit.

Advertisements

Kommentointi on suljettu.