Haitin lähihistorian käänteitä

Posted: 5.3.09 in +Haiti

Latinalainen Amerikka on ollut USA:n valtapolitiikan takapiha. Yksi niistä kansoista, joka on tämän saanut tuntea nahoissaan, on Haitin kansa.

 

[Teksti: Stig Lång]

 

Vuonna 1957 Haitin johtajaksi nousi Francois ”Papa Doc” Duvalier. Hänen hallinnostaan tuli pian yksi alueen julmimmista ja epäpätevimmistä.

 

 John F. Kennedyn ”uudistusmielinen” hallinto ystävystyi nopeasti Duvalierin hallinnon kanssa, koska Duvalier tuki USA:n pyrkimyksiä murskata Kuuban sosialismi.

 

Kun ”Papa Doc” kuoli huhtikuussa 1971, valta siirtyi hänen vielä epäpätevämmälle pojalleen, Jean -Claude  ”Baby Doc” Duvalierille. Myös hänen hirmuhallinnollaan oli pitkään USA:n täysi tuki. Helmikuussa 1986 USA kuitenkin painosti hänet luopumaan vallasta. Yhdysvaltojen hallitusta tuskin häiritsi yli 50 000 murhattua ihmistä, mikä oli Duvalierien valtakauden saldo. Mutta he tajusivat, että tyytymättömyys Haitilla saattaisi johtaa kansannousuun.

 

Baby Docin syrjäyttämisen jälkeen valta yritettiin erilaisin epädemokraattisin keinoin säilyttää Duvalierejä tukeneella eliitillä.

 

Syksyllä 1990 pidettiin kuitenkin Haitin historian ensimmäiset demokraattiset vaalit. Murskavoiton niissä vei köyhien massojen tukema pappi Jean-Bertrand Aristide, ja hänen Lavalas -liikkeensä.

 

Aristiden päätökset, muun muassa nostaa minimipalkka yhteen dollariin per päivä, saivat kuitenkin George Bush vanhemman hallinnon raivostumaan. Yhdysvalloilla ei ollut aikomustakaan sietää ”kommunismia” omalla takapihallaan. Tämän vuoksi he masinoivat Raul Cedrasin vallankaappauksen 30.9.1991. Cedrasin hallinto johti ”vain” noin 5000 kuolonuhriin.

 

Cedrasin hallinto päättyi, kun Yhdysvallat Bill Clintonin johdolla pakotti sen eroamaan lokakuussa 1994 ja Aristide palasi presidentiksi. Vastineeksi tästä Aristide pakotettiin hyväksymään talouspoliittinen ohjelma, joka oli täysin ristiriidassa sen ohjelman kanssa, jolla hänet oli valittu.

 

Aristiden seuraajaksi tuli René Préval, joka oli aikoinaan kuulunut Aristiden lähipiiriin.Vuonna 2000 Aristide ja hänen Lavalas -liikkeensä voitti jälleen selvästi niin parlamentti- kuin presidenttivaalit Haitilla. He alkoivat köyhyyden vastaisen ohjelmansa torjumalla Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) yksityistämisvaatimukset. He korottivat minimipalkkaa, antoivat köyhien ostaa peruselintarvikkeita subventoituihin hintoihin jne.

 

Tämän johdosta Clintonin hallinto – virallisesti vedoten väitettyihin epäselvyyksiin parlamenttivaalien yhteydessä – asetti Haitin lähestulkoon Kuuban kaltaiseen saartoon. USA alkoi myös tukea erilaisia puolisotilaallisia ryhmittymiä, joita johti mm Cedrasin hallinnon aikana vakaviin ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneet henkilöt.

 

Clintonin politiikkaa jatkoi sitten George W. Bush nuorempi. Helmikuussa 2004 amerikkalais- ranskalais- kanadalainen maihinnousujoukko pakotti demokraattisesti valitun presidentti Aristiden maanpakoon. Haitin kansalta mitään kysymättä miehittäjät toivat Floridasta Gerard Latortuen Haitin presidentiksi. Hänen valtakaudellaan teurastettiin 4000 – 5000 Aristiden kannattajaa.

 

USA:n ohella muun muassa Euroopan unioni tunnusti Latortuen hirmuhallinnon, mutta muun muassa Kuuba, Venezuela, Etelä-Afrikka ja Afrikan unioni kieltäytyivät tunnustamasta sitä.

 

Kansainvälisten joukkojen miehityksen oloissa ja monipäiväisten mielenosoitusten saattelemana pidettiin vuonna 2006 presidentinvaalit, joissa oli yli 30 ehdokasta. René Préval voitti vaalit. Vaikka Latortuen hirmuhallinto on nykyään historiaa, on kansan vuonna 2000 presidentiksi valitsema Aristide yhä maanpaossa Etelä-Afrikassa.

Mainokset

Kommentointi on suljettu.